Francine Shapiro EMDR löytyi henkilökohtaisen valaistumisen kautta
On olemassa reilusti yli 500 erilaista psykoterapian menetelmää ja uusia ilmaantuu lähes kuukausittain. Vain kourallinen uusista kokeellisista hoitomuodoista on testattu tieteellisissä tutkimuksissa. EMDR -menetelmä on yksi näistä.
EMDR -menetelmän kehittäjä psykologi, fil.tri Francine Shapiro kuvaa menetelmän syntyä sattumanvaraisena havaintona, jonka hän teki toukokuussa 1987. Hän käveli ahdistuneena puistossa, pysähtyi katsomaan liikkuvia puun lehtiä ja huomasi, että jotkut häiritsevät ajatukset olivat yhtäkkiä hävinneet hänen mielestään.
Hän myös havaitsi, että kun hän ajatteli uudelleen aiemmin häirinneitä asioita, ne eivät enää tuntuneet niin merkityksellisiltä ja häiritseviltä. Se mikä sai hänen huomionsa kiinnittymään ko. asiaan oli, että häiritsevät ajatukset olivat kadonneet ja muuttuneet ilman tietoista pyrkimystä. Shapiro alkoi tutkia, mikä oli mahdollisesti saanut muutoksen aikaan. Hän huomasi, että kun häiritsevät ajatukset tulivat hänen mieleensä, hänen silmänsä alkoivat spontaanisti liikkua vinosti ylös - alas suunnassa. Tästä havainnosta Shapiro sai henkilökohtaisen valaistumisen ja innostuksen jatkaa empiiristä tutkimusta eteenpäin.
Shapiro alkoi järjestelmällisesti tarkkailla nopeiden silmänliikkeiden vaikutuksia muilla ihmisillä. Seuraavan puolen vuoden aikana hän kokeili menetelmän eri variaatioita noin 70 ihmisen kanssa.
EMDR menetelmän synnyllä ei siis ollut teoreettisia perusteita, vaan Shapiro huomasi sattumalta, että nopea, toistuva silmänliike vähentää voimakkaasti ahdistusta ja sen jälkeen, tähän kokemukseen pohjautuen , hän kehitti terapeuttisen lähestymistavan täydentämään tätä löytöä.
Shapiron henkilökohtainen havainto inspiroi häntä lopulta tekemään virallisen tutkimuksen väitöskirjansa osaksi kalifornialaiseen kliinisen psykologian yksityiseen yliopistoon Professional School of Psychological Studies. Kyseistä oppilaitosta ei koskaan akkreditoitu viralliseksi yliopistoksi ja se onkin sittemmin suljettu.
Shapiro valitsi oikean ajoituksen tutkimukselleen. Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) oli juuri kirjattu vuonna 1980 American Psychiatric Association listaukseen erillisenä mielenterveyshäiriönä joka johtui äärimmäisestä altistumisesta pelottavaan tapahtumaan, kuten raiskaus.
Hänen väitöskirjatutkimuksessaan on käsitelty 22 kpl traumaperäisen stressihäiriön tapausta. Tutkimuksessa Shapiro pyysi potilaita muistelemaan traumaattista muistoa samaan aikaan kun potilaat seurasivat silmillään hänen sormensa liikkeitä. Vuonna 1989 hän julkaisi havainnot Journal of Traumatic Stress -julkaisussa, jossa hän raportoi, että yhden istunnon aikana "Eye Movement Desensitization" poisti traumaattisiin muistoihin liittyvää ahdistusta 100%:lla potilaista. Nämä tulokset kiinnostivat psykiatreja ja kliinisiä psykologeja, jotka olivat tottuneet kuluttamaan paljon enemmän aikaa potilaiden traumaattisten muistojen liennyttämiseen. Shapiro totesi, että silmän liikkeet ovat jotenkin nopeuttaneet siedätysprosessia, joka liittyy perinteisten kuvallisen altistumisen tekniikoihin. Lisäksi hän väitti, että lääkärit voivat saavuttaa "täydellisen siedätyksen traumaattisiin muistoihin 75-80%:ssa muistoista yhdessä 50-minuutin istunnossa," yksinkertaisesti lukemalla hänen väitöskirjatutkimuksensa. Pian sen jälkeen Shapiro nimesi terapiansa “Eye Movement Desensitization and Reprocessing” eli EMDR -menetelmäksi, jonka eräs harrastaja väitti olevan "vallankumouksellisin menetelmä psykoterapiassa vuosikymmeniin." Toiset ovat ilmoittaneet EMDR:n olleen ainoastaan "hämmästyttävä", "syvällinen" ja "ihme" (ks Shapiro ja Forrest, 1997).
Valaistunut luo nopeasti laajentuvan koulutuslaitoksen ja vaatii opetuslapsilta salassapitoa
On olemassa reilusti yli 500 erilaista psykoterapian menetelmää ja uusia ilmaantuu lähes kuukausittain. Vain kourallinen uusista kokeellisista hoitomuodoista on testattu tieteellisissä tutkimuksissa. EMDR -menetelmä on yksi näistä.
EMDR -menetelmän kehittäjä psykologi, fil.tri Francine Shapiro kuvaa menetelmän syntyä sattumanvaraisena havaintona, jonka hän teki toukokuussa 1987. Hän käveli ahdistuneena puistossa, pysähtyi katsomaan liikkuvia puun lehtiä ja huomasi, että jotkut häiritsevät ajatukset olivat yhtäkkiä hävinneet hänen mielestään.
Hän myös havaitsi, että kun hän ajatteli uudelleen aiemmin häirinneitä asioita, ne eivät enää tuntuneet niin merkityksellisiltä ja häiritseviltä. Se mikä sai hänen huomionsa kiinnittymään ko. asiaan oli, että häiritsevät ajatukset olivat kadonneet ja muuttuneet ilman tietoista pyrkimystä. Shapiro alkoi tutkia, mikä oli mahdollisesti saanut muutoksen aikaan. Hän huomasi, että kun häiritsevät ajatukset tulivat hänen mieleensä, hänen silmänsä alkoivat spontaanisti liikkua vinosti ylös - alas suunnassa. Tästä havainnosta Shapiro sai henkilökohtaisen valaistumisen ja innostuksen jatkaa empiiristä tutkimusta eteenpäin.
Shapiro alkoi järjestelmällisesti tarkkailla nopeiden silmänliikkeiden vaikutuksia muilla ihmisillä. Seuraavan puolen vuoden aikana hän kokeili menetelmän eri variaatioita noin 70 ihmisen kanssa.
EMDR menetelmän synnyllä ei siis ollut teoreettisia perusteita, vaan Shapiro huomasi sattumalta, että nopea, toistuva silmänliike vähentää voimakkaasti ahdistusta ja sen jälkeen, tähän kokemukseen pohjautuen , hän kehitti terapeuttisen lähestymistavan täydentämään tätä löytöä.
Shapiron henkilökohtainen havainto inspiroi häntä lopulta tekemään virallisen tutkimuksen väitöskirjansa osaksi kalifornialaiseen kliinisen psykologian yksityiseen yliopistoon Professional School of Psychological Studies. Kyseistä oppilaitosta ei koskaan akkreditoitu viralliseksi yliopistoksi ja se onkin sittemmin suljettu.
Shapiro valitsi oikean ajoituksen tutkimukselleen. Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) oli juuri kirjattu vuonna 1980 American Psychiatric Association listaukseen erillisenä mielenterveyshäiriönä joka johtui äärimmäisestä altistumisesta pelottavaan tapahtumaan, kuten raiskaus.
Hänen väitöskirjatutkimuksessaan on käsitelty 22 kpl traumaperäisen stressihäiriön tapausta. Tutkimuksessa Shapiro pyysi potilaita muistelemaan traumaattista muistoa samaan aikaan kun potilaat seurasivat silmillään hänen sormensa liikkeitä. Vuonna 1989 hän julkaisi havainnot Journal of Traumatic Stress -julkaisussa, jossa hän raportoi, että yhden istunnon aikana "Eye Movement Desensitization" poisti traumaattisiin muistoihin liittyvää ahdistusta 100%:lla potilaista. Nämä tulokset kiinnostivat psykiatreja ja kliinisiä psykologeja, jotka olivat tottuneet kuluttamaan paljon enemmän aikaa potilaiden traumaattisten muistojen liennyttämiseen. Shapiro totesi, että silmän liikkeet ovat jotenkin nopeuttaneet siedätysprosessia, joka liittyy perinteisten kuvallisen altistumisen tekniikoihin. Lisäksi hän väitti, että lääkärit voivat saavuttaa "täydellisen siedätyksen traumaattisiin muistoihin 75-80%:ssa muistoista yhdessä 50-minuutin istunnossa," yksinkertaisesti lukemalla hänen väitöskirjatutkimuksensa. Pian sen jälkeen Shapiro nimesi terapiansa “Eye Movement Desensitization and Reprocessing” eli EMDR -menetelmäksi, jonka eräs harrastaja väitti olevan "vallankumouksellisin menetelmä psykoterapiassa vuosikymmeniin." Toiset ovat ilmoittaneet EMDR:n olleen ainoastaan "hämmästyttävä", "syvällinen" ja "ihme" (ks Shapiro ja Forrest, 1997).
Valaistunut luo nopeasti laajentuvan koulutuslaitoksen ja vaatii opetuslapsilta salassapitoa
Shapiro osoitti silmiinpistävää yrittäjyyden intoa osana ”löydöstään”, josta on syntynyt onnistunut kaupallinen yritys. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kiistanalaista menetelmää on markkinoitu samaan tapaan. EMDR -menetelmän tarina muistuttaa pelottavasti Franz Mesmerin 1700-luvun lopun mesmerismiä. Harvardin yliopiston psykologian professori Richard J. McNally (1999b) dokumentoikin peräti 17 silmiinpistävää yhtäläisyyttä mesmerismin historian ja EMDR- liikkeen välillä.
90-luvun alkupuolella kontrolloitujen tutkimusten puuttuessa ja EMDR:n kokeellisen menetelmän maineen kanssa paininut Shapiro päätti perustaa EMDR Instituutin, jonka kautta hän opetti menetelmäänsä ainoastaan lisensoiduille psykiatreille ja kliinisen psykologian psykologeille. Hoidon opiskelijoilta ja harjoittajilta hän vaati ehdotonta salassapitoa.
EMDR Instituutti on levinnyt parissa kymmenessä vuodessa jokaiselle mantereella ja sen harjoittajia löytyy lähes jokaisesta maasta. Myös Suomesta löytyy Suomen EMDR-yhdistys.
Vuosien saatossa EMDR -Instituutin tuotevalikoima on kasvanut opetuksesta ja terapiasta mm. kirjallisuuteen ja CD- ja DVD- levyihin.
Hoito on julistettu hyödylliseksi hämmästyttävään määrään erilaisia vaivoja
EMDR on hoitotapa, joka on alkujaan kehitetty traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja traumatisoituneen muistin hoitoon. Nykyisin hoitoa käytetään paljon laajemmin muun muassa Gulf War Syndrome:n, autismin kirjon, lentopelon, uhkapelin, erilaisten suorituspaineiden, masennuksen, skitsofrenian, syömishäiriöiden, surun, persoonallisuushäiriöiden, fobioiden ja paniikkihäiriöiden, sekä onnettomuuksien ja luonnonmullistusten aiheuttamien muistojen hoidossa. EMDR Institute on erityisesti lobannut hoitomenetelmää valtiollisesti rahoitettujen sotatraumapotilaiden hoitoon.
Kritiikkiä
EMDR on herättänyt paljon kritiikkiä sen perustamisesta, vuodesta 1989, lähtien. Shapiroa arvosteltiin toistuvasti hänen epäilyttävästä koulutaustastaan, hoidon pitkittämisestä, koulutuksen kustannuksista ja EMDR:n sertifioinnista vastauksena kontrolloitujen tutkimusten tuloksiin jotka kyseenalaistavat EMDR:n tehon.
Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa kiistettiin kahden tutkimuksen tulokset sekä muut tulevat vastaavat väitökset. Tutkimuksen lopussa todetaan, että "tieteellinen keskustelu on alkanut muuttua herjauksiksi, vihjailuksi, ja henkilöön kohdistuviksi iskuiksi”. Shapiro on pitänyt tiedeyhteisöä varpaillaan jokaisen kriittisen kliinisen tutkimuksen jälkeen muuttaen EMDR-menetelmää aina uuteen suuntaan.
Vuonna 2000 Herbert ja muut väittivät, että silmien liikkeet eivät ole hoidettaessa keskeisessä roolissa, että silmien liikkeiden mekanismit olivat spekulatiivisia, ja että teoriaa voi käytännössä vääristellä ja siksi se ei ole tieteellinen. Vuonna 2013 Richard McNally, yksi varhaisimmista ja tärkeimmistä kriitikoista lausui: "Shapiro (1995) ja Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) provosoitui vilkkaaseen keskusteluun, kun se ensi kertaa ilmestyi 1980-luvun lopulla. Hoitomuodon skeptikot epäilivät, että hoidon määrittävä osa, kahdenväliset silmien liikkeet, eivät sisältäneet mitään muuta terapeuttista tehoa kuin mielikuvitukselle altistumisen komponentin EMDR:n kohdalla. Vuoden 2001 meta-analyysi totesi että EMDR -menetelmä ei ollut silmän liikkeillä tehokkaampi kuin EMDR ilman silmien liikettä (Davidson & Parker, 2001), mikä osoittaa, että "mikä EMDR:ssä on tehokasta ei ole uutta, ja mikä on uutta ei ole tehokasta” (McNally, 1999, p.619). 2013 meta-analyysin tekijät totesivat, että " silmän liikkeet eivät anna lisäarvoa EMDR -menetelmään ". Analyysin laatijat osoittivat tutkimustyön omanneen useita rajoituksia. He totesivat tutkimuksesta seuraavaa; "Tässä tutkimuksessa on useita rajoituksia. Tärkein niistä on se, että laadullisia tutkimuksia ei ollut optimaalinen määrä. Tämä voi vääristää tuloksia tutkimuksesta ja meta-analyysista. On varmistettava riittävät tarkastukset hoidon laadusta, koska löytyi muita vakavia ongelmia terapiamenetelmän tutkimusten yhteydessä".
90-luvun alkupuolella kontrolloitujen tutkimusten puuttuessa ja EMDR:n kokeellisen menetelmän maineen kanssa paininut Shapiro päätti perustaa EMDR Instituutin, jonka kautta hän opetti menetelmäänsä ainoastaan lisensoiduille psykiatreille ja kliinisen psykologian psykologeille. Hoidon opiskelijoilta ja harjoittajilta hän vaati ehdotonta salassapitoa.
EMDR Instituutti on levinnyt parissa kymmenessä vuodessa jokaiselle mantereella ja sen harjoittajia löytyy lähes jokaisesta maasta. Myös Suomesta löytyy Suomen EMDR-yhdistys.
Vuosien saatossa EMDR -Instituutin tuotevalikoima on kasvanut opetuksesta ja terapiasta mm. kirjallisuuteen ja CD- ja DVD- levyihin.
Hoito on julistettu hyödylliseksi hämmästyttävään määrään erilaisia vaivoja
EMDR on hoitotapa, joka on alkujaan kehitetty traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja traumatisoituneen muistin hoitoon. Nykyisin hoitoa käytetään paljon laajemmin muun muassa Gulf War Syndrome:n, autismin kirjon, lentopelon, uhkapelin, erilaisten suorituspaineiden, masennuksen, skitsofrenian, syömishäiriöiden, surun, persoonallisuushäiriöiden, fobioiden ja paniikkihäiriöiden, sekä onnettomuuksien ja luonnonmullistusten aiheuttamien muistojen hoidossa. EMDR Institute on erityisesti lobannut hoitomenetelmää valtiollisesti rahoitettujen sotatraumapotilaiden hoitoon.
Kritiikkiä
EMDR on herättänyt paljon kritiikkiä sen perustamisesta, vuodesta 1989, lähtien. Shapiroa arvosteltiin toistuvasti hänen epäilyttävästä koulutaustastaan, hoidon pitkittämisestä, koulutuksen kustannuksista ja EMDR:n sertifioinnista vastauksena kontrolloitujen tutkimusten tuloksiin jotka kyseenalaistavat EMDR:n tehon.
Vuonna 2002 tehdyssä tutkimuksessa kiistettiin kahden tutkimuksen tulokset sekä muut tulevat vastaavat väitökset. Tutkimuksen lopussa todetaan, että "tieteellinen keskustelu on alkanut muuttua herjauksiksi, vihjailuksi, ja henkilöön kohdistuviksi iskuiksi”. Shapiro on pitänyt tiedeyhteisöä varpaillaan jokaisen kriittisen kliinisen tutkimuksen jälkeen muuttaen EMDR-menetelmää aina uuteen suuntaan.
Vuonna 2000 Herbert ja muut väittivät, että silmien liikkeet eivät ole hoidettaessa keskeisessä roolissa, että silmien liikkeiden mekanismit olivat spekulatiivisia, ja että teoriaa voi käytännössä vääristellä ja siksi se ei ole tieteellinen. Vuonna 2013 Richard McNally, yksi varhaisimmista ja tärkeimmistä kriitikoista lausui: "Shapiro (1995) ja Eye Movement Desensitization and Reprocessing (EMDR) provosoitui vilkkaaseen keskusteluun, kun se ensi kertaa ilmestyi 1980-luvun lopulla. Hoitomuodon skeptikot epäilivät, että hoidon määrittävä osa, kahdenväliset silmien liikkeet, eivät sisältäneet mitään muuta terapeuttista tehoa kuin mielikuvitukselle altistumisen komponentin EMDR:n kohdalla. Vuoden 2001 meta-analyysi totesi että EMDR -menetelmä ei ollut silmän liikkeillä tehokkaampi kuin EMDR ilman silmien liikettä (Davidson & Parker, 2001), mikä osoittaa, että "mikä EMDR:ssä on tehokasta ei ole uutta, ja mikä on uutta ei ole tehokasta” (McNally, 1999, p.619). 2013 meta-analyysin tekijät totesivat, että " silmän liikkeet eivät anna lisäarvoa EMDR -menetelmään ". Analyysin laatijat osoittivat tutkimustyön omanneen useita rajoituksia. He totesivat tutkimuksesta seuraavaa; "Tässä tutkimuksessa on useita rajoituksia. Tärkein niistä on se, että laadullisia tutkimuksia ei ollut optimaalinen määrä. Tämä voi vääristää tuloksia tutkimuksesta ja meta-analyysista. On varmistettava riittävät tarkastukset hoidon laadusta, koska löytyi muita vakavia ongelmia terapiamenetelmän tutkimusten yhteydessä".
| Salkovskis raportoi vuonna 2002, että silmien liikkeillä ei ole terapiassa merkitystä, ja että EMDR:n tehokkuus aiheutui yksinomaan sen samankaltaisista ominaisuuksia kognitiivisen psykoterapian siedätys- ja altistushoidoissa. Kuitenkin Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2013 käytännön ohjeista piirtyy selviä kontrastieroja kognitiivisen psykoterapian ja EMDR -menetelmän proseduureissa: "EMDR -menetelmä perustuu ajatukseen, että negatiiviset ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen ovat seurausta käsittelemättömistä muistoista. Hoito käsittää standardoituja menetelmiä jotka samanaikaisesti keskittyvät (a) traumaattisien kuvien spontaaneihin assosiaatioihin, ajatuksiin, tunteisin ja kehon tuntemuksiin ja (b) kahdenväliseen stimulaatioon, joka on yleisimmin toistuvien silmän liikkeiden muodossa. EMDR pyrkii vähentämään subjektiivista hätää ja vahvistamaan mukautuvia uskomuksia traumaattisesta tapahtumasta. Kun kognitiivisessa psykoterapiassa keskitytään traumaan, EMDR ei liitä (a) yksityiskohtaista kuvausta tapahtumasta, (b) suoraa uskomusten haastamista, (c) pitkää altistusta, tai (d) tehtäviä ”. Vaikka yksi varhainen meta-analyysi vuonna 2002 totesi, että EMDR ei ole yhtä tehokas, tai niin pitkäkestoinen kuin perinteinen altistumishoito, totesi osa tutkijoista meta-analyysin aineiston perusteella EMDR:n olevan vähintään yhtä vaikuttava tiettyjen altistumishoitojen kanssa. Työmekanismit, jotka mittaavat silmän liikkeiden tehokkuutta EMDR menetelmässä ovat vielä tutkinnassa, eikä vielä löydy mitään lopullista päätelmää hoidon tehokkuudesta. Konsensusta tutkijoiden keskuudessa aiheuttaa biologisten mekanismien osalta kuitenkin kaksi asiaa, jotka ovat saaneet eniten tutkimuksellista huomiota ja tukea: (1) työmuistin verotus ja (2) nopea silmien liike / REM-uni.  | Joitakin nerokkaasti markkinoitujen "ihmehoitojen” ominaisuuksia:
|
Tässä oli lyhyesti tarina yhdestä onnekkaasta ja onnistuneesti lobatusta psykoterapian menetelmästä. Voit itse päätellä kuinka vaikuttavia tuloksia EMDR -terapiaistunto voi antaa. Odotukset ihmeistä liikuttelemalla silmiä kannattaa jättää omaan arvoonsa, koska ainoan ihmeparantumisen EMDR:ssä saattaa kokea kun saa ensimmäisen terapiasession laskun.
Katso myös: EMDR International Association -vastine the Institute of Medicinen (IOM) vuoden 2012, Treatment for Posttraumatic Stress Disorder in Military and Veteran Populations: Initial Assessment -tutkimukseen, joka ei pitänyt ENDR:stä hoitomuotona.
http://www.soldier-center.comhttp://www.lokakuunliike.com/uploads/3/3/9/9/3399566/10-7-2012_iom_response.pdf
Katso myös: EMDR International Association -vastine the Institute of Medicinen (IOM) vuoden 2012, Treatment for Posttraumatic Stress Disorder in Military and Veteran Populations: Initial Assessment -tutkimukseen, joka ei pitänyt ENDR:stä hoitomuotona.
http://www.soldier-center.comhttp://www.lokakuunliike.com/uploads/3/3/9/9/3399566/10-7-2012_iom_response.pdf
