Tunarointia lapsen parhaaksiPerhehoitoliitto myöntää
Helsingin Sanomissa viimein, ettei perhehoito pysty tarjoamaan kaikille lapsille pysyvää ja turvallista sijoituspaikkaa.
Myös sijaisvanhemmat väsyvät ja epäonnistuvat huolimatta noin. 30 000 euroa vuosipalkkiosta, verottomista eduista, vertaistuesta, työnohjauksesta , ympäristön good will: ista, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta, RAY:n rahoittamista ilmaisista apukäsistä ( PePPi- hanke) ja
lastensuojelun edunvalvojasta, joka auttaa ylläpitämään huostaanottoa ja erottamaan lapsen omista vanhemmistaan. Sijoitettujen kiintymyssuhteiden kehitystä sijaisperheisiin tuetaan erilaisten terapioiden lisäksi
lasten ja biologisten vanhempien laittomilla tapaamisrajoituksilla.Helsingin Sanomissa esitetään sijoitusten purkautumisten syiksi mm. syntymäperheissään traumatisoituneet lapset ja liian vähäinen tuki sijaisperheille.
Mikään tutkimustieto ei vahvista oletusta siitä, että sijaishuolto pystyisi tarjoamaan lapsille pysyvyyttä.Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijaishoitopaikka vaihtui usein. Lastensuojelun rutiiniksi muodostuneen vieraannuttamisen ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyöntien takia lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen – ei kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä, kuten Kurttila esittää.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta ja sijaishuoltopaikka vaihtui noin kahden vuoden välein.
Pösön ja Puustinen-Korhosen
mukaan ”toistuva kasvuympäristön vaihdos kahden vuoden välein vastaa todennäköisesti heikosti käsitystämme siitä lasten kasvuolosuhteiden turvallisuudesta ja pysyvyydestä, jota lastensuojelussa pyritään saamaan aikaan.”Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007). Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan
sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi. Myös sosiaalityöntekijät ovat kiinnittäneet huomiota lasten pompotteluun eri sijaishuoltopaikkojen välillä ja siihen, että sijaisvanhemmat tuntuvat tarvitsevan yhä vahvempia lastensuojelun tukitoimia . Lastensuojelun puutteet ja toimimattomat avohuollon tukimuodot koskettavat siis myös sijaisperheitä.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea.Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heti heidän tarvitsemansa tuki? HuosTa tutkimuksen mukaan jopa 85% apua pyytäneistä perheistä ei saanut tarvitsemaansa palvelua.
Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.
Sijaisvanhemmuus on yhä useammin ammatti ja elinkeino- ei lapsia läpi elämän kantava ihmissuhdeKati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa(= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä
Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Sijaisvanhemmuutta markkinoidaan usein kritiikittä aitona ihmissuhteena, vanhemmuutena. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tutkimusnäyttöä. Entisiin sijaislapsiin ei päinvastoin usein pidetä mitään yhteyttä tai ”tuki” typistyy satunnaisiin puhelinsoittoihin ja postikortteihin.
Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.
Lasten ja vanhempien yhteydenpitoa estetään rutiininomaisestiSijoitettujen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin kuitenkin estetään ja rajoitetaan lastensuojelulain vastaisesti ”sijaishuoltoon kiinnittymisen” varmistamiseksi. Sijaishuollon valvontaan viranomaisten resurssit eivät riitä. Oikeusasiamiehen mukaan kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.
Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin. Erityisen puutteellista on perhehoidon valvonta.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä
lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti.
Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat
VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati
raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”
naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy
pitävä näyttö.
Siirretyt lapset ovat alkaneet äänestää jaloillaan. Lastensuojeluviranomaiset kutsuvat lasten pakomatkoja ”luvattomiksi poissaoloiksi” ja tekevät vuodessa jopa 3 500–4 000 virka-apupyyntöä poliisille. Lapset ja nuoret karkailevat turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, joista heidät kyyditetään takaisin sijaishuoltoon.
Miksi niin monet sijaisvanhempia kouluttavat lastensuojelujärjestöt esim.
Pelastakaa Lapset ry haluaa nähdä lapsen kiintymyksen vanhempiin ja sijaisvanhempiin toisensa poissulkevina ja kannustaa syntymä- ja sijaisperheiden eriarvoiseen kohteluun?
Myös lasten yhteydenpitoa entisiin sijaisperheisiin estetään sijaishuollossaNuori äiti kertoo blogissaan kuinka sosiaalityöntekijät katkaisivat arvaamatta ja ilman perusteita onnistuneen sijoituksen ja myös yhteydenpidon sijaisperheeseen, josta sekä vanhempi että sijoitetut pitivät ja siirsivät lapset äkkiarvaamatta uuteen ventovieraaseen sijaisperheeseen tuottaen näin lapsille kaksinkertaisen hylkäämisen ja turvattomuuden kokemuksen: sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa sijaisvanhempiin.
http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/09/lapsen-suru.htmlLastensuojelun psykoanalyyttisen harhakäsityksen mukaan vanha sijaisperhe ja lasten kiintymyssuhde sijaisperheeseen piti saada eliminoitua, jotta lapset kykenisivät muodostamaan kiintymyssuhteen uuteen sijaisperheeseen.
Tällaiset äkkiliikkeet jos mitkä ovat omiaan vaurioittamaan lasten turvallisuudentunnetta ja niitä tehdään sijaishuollossa luvattoman paljon- olemattomin perustein. Sijoitusaika ja -käytännöt vaikuttavat lapsen edun ja pysyvyyden turvaamisen sijaan suuruudenhullulta sadistiselta kokeelta, jossa testataan kuinka monta kertaa lapsi saadaan väkivalloin sopeutettua tuskallisiin muutoksiin, joita hän ei halua- eikä usein myöskään tarvitse.
Sijaishuolto laiminlyö lasten koulutuksen ja terveydenhuollon kunnes oletettu kiintymyssuhde sijaisperheisiin on syntynytSijaishuollossa on varmasti myös kehitysviiveisiä, traumatisoituneita ja muuten vaikeahoitoisia lapsia mutta onko kukaan tutkinut millä tavoin ja missä laajuudessa sijaishuolto itse edistää ja tuottaa traumatisoitumista?
Yksi traumatisoitumista edistävä kyseenalainen käsitys ja käytäntö on, että lapsella/nuorella on oltava turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Se johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin ja lasten koulunkäynnin ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen ja sijoitusten pitkittymiseen:
http://www.jylynlaitonhuostaanotto.com/blogi/pidanko-edelleen-blogia-kun-lapsi-on-hukassa-huostassaVäkivaltaisia käytäntöjä tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun järkkymätön usko psykoanalyysin virheellisiksi todettuihin teorioihin, joiden käyttöä ja markkinointia AVI, Valvira ja RAY voisivat alkaa suitsia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitoksellePRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntöHelsingin Sanomat ei mainitse ilmeisintä syytä lisääntyviin perhehoitosopimusten purkuihin nimittäin PRIDE- valmennusta.
Oikeusoppineet ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia ja Euroopan ihmisoikeus- ja lapsen oikeuksien sopimuksen ohittavia sisältöjä ja asenneongelmia.
Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim.
Pelastakaa Lapset ry:n ja
Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia
sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.
PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista.
Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut poikaa ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä.
PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.
Oulussa PRIDE-valmennettu sijaisäiti onnistui laittomasti estämään alle kouluikäisten lasten yhteydenpidon vanhempiinsa lähes vuodeksi sosiaalityöntekijän avustuksella.
Viime vuonna PRIDE-valmennettu keskisuomalainen sijaisperhe sai lievän tuomion vuosia jatkuneesta sijoitettujen lasten nälkiinnyttämisestä.
Sijaisvanhemman väkivaltarikostuomio ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa .Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluunSijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan
sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi
riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja
Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”
ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata
Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
PRIDE-valmennuksissa on vakavia puutteita- Odotusaikakäytäntö lisää hätiköityjä kiireellisiä sijoituksiaPRIDE- sijaisperhevalmennus on sijaisvanhempien 24 tuntia kestävä prosessinomainen valmennusohjelma. Siinä määritellään työn perusteet ja arvot sekä perhehoidon eri vaiheet. Suomessa PRIDE- ohjelmaa ja sijaishuollon perhehoitoa lobbaa ja kehittää
”lapsilähtöisistä välineistään” tunnettu Pesäpuu ry, jonka mukaan ”ohjelma antaa mallin sijaisvanhempien rekrytointiin, arviointiin ja valmennukseen sekä valintaan, täydennyskoulutukseen ja yhteistyöhön muiden perhehoidon toimijoiden kanssa”.
Luulisi, että oikeusvaltiossa minimivaatimus jonkin koulutuksen julkiselle rahoitukselle olisi, että koulutus noudattaa ja kunnioittaa voimassa olevia lakeja ja asetuksia. Ei Suomessa.
Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- järjestäjien omista materiaaleista:
Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta
"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08)
Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen
"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö
Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi
Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä."
Itsearvioidut vahvuudet- ja PRIDE on suoritettu
"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti."
Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää pitämättä
"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla". ( Perhehoitoliitto lehti 3/ 12)
Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyystä
"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista.
Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa."
Kahden vuoden odotusaika ja oma perhe ajattelu aiheuttaa hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia "PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että
valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Jos kuitenkin joku toinen kunta haluaa käyttää näiden kuntien valmentamia sijaisperheitä, perii 11/19 valmentajaosapuolta sijoittajakunnalta maksun."
Toisin sanoen,
jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin
"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia. ( Perhehoitoliittolehti 6/ 2009)
Sijaisvanhempien oletuksena adoptio- oikeus
"Yhteistyötä biologisten vanhempien kanssa saattoi vaikeuttaa myös sijaisvanhemman voimakas kiintymys sijoitettuun lapseen ja toive adoptiosta."
Lapsen vastustus sijaisperheen usein laittomia käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi
"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne."
( Helsingin kaupunki, PRIDE-valmennus)
Asenteelliset kouluttajat mustamaalaavat biovanhempia ja estävät sijaisvanhempien ja biovanhempien yhteistyönHelsingin Sanomien jutussa aiemmin haastateltu sijaisäiti on kertonut kuinka sijaisperhevalmennuksessa sijaisvanhempia peloteltiin biologisilla vanhemmilla: "Linnat ovat tehneet sijaisvanhempina joitakin asioita päinvastoin kuin ammattilaiset ovat neuvoneet. Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa,
Marja-Riitta Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."
Sijoituksen alkuvaiheessa Soilen isä kysyi kerran, voisiko hän tulla tyttären luokse viikonlopuksi. "Hetken mietin ja vastasin, että tule vaan. Sosiaalityöntekijät nuhtelivat, mutta omaan ajatteluun kannatti luottaa. Sen viikonlopun aikana rakentui vankka luottamus kaikkien aikuisten kesken."
Tällaisten asenteiden takia ei ole ihme, että LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu sijoituksen aikana minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Miksi PRIDE- sijaisperhevalmennuksia oikein rahoitetaan veronmaksajien varoista jos onnistunut suhde ja yhteistyö vanhempiin rakentuu vain toimimalla päinvastoin kuin valmennuksissa neuvotaan? Miksi LSKL haluaa vielä palkita aktiivisesta syrjäyttämistoiminnasta?
Kuka tutkisi kuinka moni räjähdysmäisesti lisääntyneistä kiireellisistä sijoituksista on tehty odottavia sijaisperheitä silmälläpitäen juuri ennen lakisääteisen odotusajan loppumista? Kuka ottaisi tehtäväkseen selvittää lasten olosuhteet nykyisessä sijaishuollossa? 
Kuvankaappaus: iltalehti.fi 
