ADHD - Kuinka psykiatria tekee potilaita normaaleista lapsista?

October 5, 2016, 9:10 am

≫ Next: Lapsiasiavaltuutettu korporatismin takuumiehenä

≪ Previous: Pikku Albertti ja äiti yli 6 vuotta "kadoksissa" lastensuojelulta

Yhdysvaltalainen neurologi tohtori Fred Baughman väittää, että ADHD (Attention Deficit Hyperactivity Disorder) on yksi psykiatrian suurin huijaus tutkittuaan BIG PHARMA:n ja psykiatrian ADHD- teollisuuden toimintaa.

Suomessa adhd-liitto ry tiedottaa ADHD:n olevan aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, josta käytetään myös nimitystä tarkkaavuus- ja yliaktiivisuushäiriö. Kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö, jonka ydinoireet ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat näkyä ja painottua eri tavoin ja niistä on haittaa useammalla elämän osa-alueella. Esiintyvyys on noin 5 % ja usein siihen liittyy samanaikaisesti muita neurologisia ja psykiatrisia häiriöitä.

Tutkimuksissa on havaittu sosiaalisten suhteiden vaikuttavan siihen, muodostuvatko adhd-oireet merkittäviksi toimintakyvyn rajoitteiksi vai jopa vahvuuksiksi, jos ne osataan kanavoida ja huomioida oikein.

Tohtori Baughman on uransa aikana havainnut ja dokumentoinut itse todellisia orgaanisia aivosairauksia. Hänen näkemyksen mukaan ADHD ei ole orgaaninen sairaus.

Baughmannin eriävä näkemys vallitsevaan näkemykseen sai hänet menettämään toimilupansa kritiikin voimistuttua. Baughman arvostelee tutkimistapaa, jolla lapsille annetaan diagnoosi tarkkaavaisuushäiriöön ja tahtoo tuoda esille siitä syntyneitä seurauksia väärän diagnoosin kohdalla.

Suomessa adhd-liitto tiedottaa ettei kaikki ylivilkkaus ja impulsiivisuus suoraan kerro häiriötilasta. Baughmannin tutkimuksien mukaan, kun kyse on tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöksi määritellystä ADHD diagnoosista, niin siihen riittää jos lapsi liikuttelee käsiä ja jalkoja, ei kuuntele, puhuu paljon, ei leiki hiljaa, keskeyttää muita ja vielä jotain muuta. Hänen mukaansa nämä oireet sopii jo puoleen väestöstä.

Baughmania huolettaa väärää diagnoosia seuraava lääkityshoito. Hänen mukaansa yli 10 miljoonaa lasta saa psyykelääkitystä USAssa, mikä on 20% koululaisista. Hänen johtopäätelmänsä mukaan lapsia hoidetaan antamalla heille voimakkaita riippuvuutta aiheuttavia huumeita parantaakseen poikkeus aivoissa, jota ei ole. ´Tämä merkitsee aivojen vahingoittamista.

Eräs ADHD diagnoosiin määrätyistä psyykelääkkeistä on Adderall, joka on miltei puhdasta amfetamiinia. Lääke valmistettiin aluksi laihdutusaineeksi aikuisille nimellä Obetrol, mutta se jouduttiin vahvasti riippuvuutta aiheuttavana vetämään kokonaan pois markkinoilta. Sillä kuitenkin on hoidettu pieniä lapsia laillisesti Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Baugmannin tutkiessa lasten kuolemia ADHD:n lääkehoidossa, hän löysi seitsemän vuoden aikana 160 kuolemantapausta.

Baughmannia huolettaa lääketehtaiden ja psykiatrien perustaman TeenScreenin halu testata kaikki koululaislapset.

"He eivät ole tyytyväisiä vaatimattomaan kehitykseen koululaisten psykiatrisessa myrkyttämisessä, joten he haluavat sitten tehdä testauksen pakolliseksi kaikissa USA:n kouluissa. Tämän jälkeen yli 80 % kaikista USA:n koulujen lapsista tulisi saamaan ADHD diagnoosin ja heille aloitettaisiin ns. pakkolääkitys tällä amfetamiinin johdanaisella. Tämä on pahempaa kuin mitään mistä Stalin olisi voinut edes uneksia," toteaa Baughman.

Tohtori Baughman on julkaissut kirjan, The ADHD Fraud: Kuinka psykiatria tekee potilaita normaaleista lapsista, Hänellä on myös kotisivu: www.ADHDfraud.org

Myös muut amerikkalaiset johtavat psykiatrian edustajat ovat sitä mieltä, että ADHD on ylidiagnosoitu. Esimerkiksi tohtori Allen Frances on tätä mieltä.

Häiriönä pidettävä ADHD voidaan helposti mieltää sairaudeksi ja tätä kautta arvottaa myös negatiivisesti. Ihmisen persoonallinen erityisyys siis saa negatiivisen leiman. Sosiaalisissa suhteissa ADHD diagnoosiin liitettävän oireilun kaltaiseen oireluun negatiivisesti reagoiminen voi vaikuttaa oireiden kehityksessä niiden voimistumiseen ja aiheuttaa ongelmia tätä kautta sosiaalisten suhteiden kehityksessä.

ADHD voidaan kuitenkin nähdä myös hyödyllisenä.

Yhdysvaltalaisen Northwesternin yliopiston tutkijat, Dan Eisenbergin johtama tutkimusryhmä, selvitti Kenian paimentolaismiesten ravitsemustilanteen yhteyttä geenimuotoon, joka on jo aiemmin yhdistetty tarkkaavuushäiriöön. He huomasivat, että vaeltavissa paimentolaisheimoissa kyseisen geenin kantajat olivat keskimääräistä paremmin ravittuja. Paikalleen asettuneilla paimentolaisilla geeni taas ennusti hieman heikompaa ravitsemustilannetta.

Kyseinen geeni vaikuttaa aivojen dopamiiniviestintään ja liittyy impulsiiviseen, kärsimättömään ja uusia kokemuksia kaipaavaan luonnetyyppiin. Tällaiset ominaisuudet koetaan usein yhteiskunnassa ja erityisesti koulussa häiriöksi. Ne voivat kuitenkin auttaa vaeltavia paimentolaisia puolustamaan karjaa tai löytämään ravintoa ja ovat ehkä hyödyttäneet myös esi-isiämme.

Lapsen erityisyyden kohtaaminen vaatiikin sosiaalisissa suhteissa heidän erityisyyden positiivisten puolien tiedostamista ja ymmärtämisen vahventamista lapsille itselleen.

Suomessa ADHD:tä voi hoitaa myös täysin lääkkeettömästi ja lääkkeellisen hoidon rinnalla tulee aina olla lääkkeetön hoito. Hoito tulee suunnitella yksilöidysti oireiden luomien tarpeiden mukaiseksi ja sosiaalisilla suhteilla on suuri merkitys tässä. Ennen lääkkeellisenhoidon aloittamista on aina kartoitettava kaikkien riskitekijöiden olevaisuudet. Lääkehoito tulee tarkistaa tasaisin väliajoin ja vanhempien sekä muiden läheisten tulee seurata lasten reaktioita lääkkeisiin tarkasti.

Paras hoitotulos saavutetaan, kun hoito voidaan toteuttaa kaikkien osapuolten - vanhempien, puolison, opettajien, terapeuttien ja lääkärin – välisenä yhteistyönä.

Tärkeintä on saada lapsi kokemaan itsensä erityisyydessään hyväksytyksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi, jotta itsetunnon alenemista ei syntyisi ja tämä ei kuormittaisi lasta kehityksessään.

Tutustu myös:

Interview Fred Baughman (Frontline):
http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/medicating/interviews/baughman.html

Allen Frances (wiki):
https://en.wikipedia.org/wiki/Allen_Frances

Adhd-perustietoa (adhd-liitto ry):
http://www.adhd-liitto.fi/adhd-perustietoa

ADHD - Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (Duodecim - Terveyskirjasto):
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti…

Mitä on neuropsykologia?:
http://www.neuropsykologia.fi/fi/neuropsykologia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Neuropsykologia

ADHD voi olla hyödyksikin (T 10.6.2008):
http://www.tiede.fi/artik…/uutiset/adhd_voi_olla_hyodyksikin

Adderall (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Adderall

TeenScreen (wiki):
https://en.wikipedia.org/wiki/TeenScreen

ADHD: Psychiatric Epidemic or Hype? (CCHR 4.7.2015):
https://www.cchrint.org/…/adhd-psychiatric-epidemic-or-hype/

Onko psykologia tiedettä vai arpapeliä?

↧

Lapsiasiavaltuutettu korporatismin takuumiehenä

October 4, 2016, 4:53 am

≫ Next: "Vihapuhe" sosiaalityössä ennen ja nyt

≪ Previous: ADHD - Kuinka psykiatria tekee potilaita normaaleista lapsista?

Oulun omasta pojasta tuli viranomaisvaltuutettu ja sijaishuollon viestinviejä Eurooppaan

Tuomas Kurttilasta on tullut Euroopan lapsiasiavaltuutettujen puheenjohtaja. Suomalaisille lastensuojeluperheille nimitys on huono uutinen eikä suinkaan Kurttilan persoonan tai ammattihistorian takia.

Vaarallista on, että Euroopan lapsiasiavaltuutettuja informoi ja lobbaa juuri suomalaisen korporatismin edustaja ja edunvalvoja, jollainen suomalaiseen lapsiasiavaltuutetun virkaan valittu virkamies aina on.

On aivan sama kuka Kurttilan paikalle lapsiasiavaltuutetuksi olisi valittu tai valitaan, suomalainen rakenteellinen korruputio ja asiantuntija- ja virkamiesvalta rikollisine maan tapoineen estää jo lähtökohtaisesti lasten ja perheiden kuulemisen ja edunvalvonnan.

Lapsiasiavaltuutetun virka, jossa ei puututa yksittäistapauksiin on alun alkaenkin pelkkä silmänkääntötemppu ja puolivillainen yritys vakuutella, että lasten asioilla tai näkemyksillä olisi jotakin merkitystä markkinatalouden ja eliitin ehdoilla toimivassa yhteiskunnassa. Lapsiasiavaltuutettu on käytännössä viranomaisvaltuutettu ja hegemonisen asiantuntijuuden edunvalvoja.

Virka on lähinnä eliitin synergiaa tuottava lenkki sosiaalialan ja sijaishuollon etujärjestöjen ja päättäjien välillä ja itsetyytyväisyyteen tuudittava keino pönkittää status quota. Amnestyn kynttiläpalkinnon saaneen Lokakuun Liikkeen blogistin mukaan lapsiasiavaltuutetun toiminnasta saa helposti sellaisen käsityksen, että hän on viranomaistoiminnan puolella ja kansalaisten tulisi vaan hyväksyä kaikki mielivalta, jotta heitä ei rangaistaisi enempää. Lasten oikeuksien puolustamisen sijaan tehtävänkuvaksi on muodostunut laittomasti toimivien viranomaisten ja lapsibisnesyrittäjien maineen ja kunnian puolustaminen ja laittomuuksien poisselittely.

Lapsiasiavaltuutettu on korporatismin takuumies. Lapsiasiavaltuutettu toimii virkaan valitusta henkilöstä riippumatta aina korporatistisen eturyhmätalouden asiantuntija- , järjestö- ja viranomaisvallan edunvalvojana ja lobbaajana.

On epätodennäköistä, että hän veisi köyhien ja kaltoinkohdeltujen lasten ja perheiden viestiä ja kokemuksia palvelujärjestelmän oikeusturvaongelmista eurooppalaisille kollegoilleen, jotka vahvoista kansalaisyhteiskunnista tulleina eivät luultavasti tunne eivätkä osaa haastaa suomalaisen korporatismin käytäntöjä.

Euroopan lapsiasiavaltuutettujen olisikin hyvä tietää, että suomalaisesta lastensuojelusta puuttuu edelleen asiakaspalaute, tutkimustieto, kustannustehokkuus, seuranta, valvonta, tulosvastuu, kriittinen journalismi ja puolueeton tutkinta ja oikeudenkäynti.

Uutisointia suomalaisen lastensuojelun väärinkäytöksistä estää se, että Suomessa asuvien lastensuojeluperheiden ja Venäjän HLBTQ- ihmisten ihmisoikeusloukkauksista on tullut pelkkä poliittinen kiistakapula Suomen ja Venäjän välille. Oikeutettu kritiikki molempien väestöryhmien kohtelusta valjastetaan propagandan välineeksi.

Lastensuojelu on Suomen ja Venäjän kiistakapula ja pelinappula

Venäjän ”homopropagandalaki” samoin kuin suomalainen lastensuojelun edunvalvojakäytäntö loukkaavat sananvapautta. Venäjällä sortotoimiin ja kansalaisyhteiskunnan hiljentämiseen käytetään kansallista turvallisuutta ja ääriliikkeiden vastaista lainsäädäntöä, Suomessa psykiatrian hoitomafiaa ja lastensuojelun toimintakäytäntöjä hallinto- oikeusmenettelyineen. Siinä missä venäläinen HLBTQ- kansalainen pahoinpidellään fyysisesti ja vangitaan laittomasti vankilaan, suomalainen lastensuojelulapsi pahoinpidellään kemiallisesti ja vangitaan laillisesti sosiaalivankeuteen. Molempien tuomiot vastaavat elinkautisia.

Maiden ainoa ero on, että Suomessa vain edellisten, Venäjällä taas vain jälkimmäisten ihmisoikeusloukkaukset tunnustetaan vaikka myös lastensuojelulasten kohtelu Venäjällä tai transihmisten ja muiden seksuaalivähemmistöön kuuluvien kohtelu Suomessa ei ole ihmisoikeussopimusten mukaista. Valitettavasti suomalaisen lastensuojelun kritiikki tulkitaan valtamedioissa aiheettomaksi kommunistien Venäjämyönteiseksi propagandaksi vaikka myös Suomen oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut suomalaisen lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi.

Lapsiasiavaltuutetun kootut selitykset: kaikki tiet vievät Ouluun

Entisistä puoluetovereistaan koostuvan toimeliaan tietämättömien keskustanaisten joukon ja rationaalisten velvoitteidensa puristuksessa sinnittelevä lapsiasiavaltuutettu lienee ymmärtänyt pysyvän huostaanoton ja muiden lastensuojeluhankkeiden valtaisat tieto- ja oikeusturvapuutteet mutta hänen eettistä kasvuaan ja kehitystään vaarantavat vakavasti sijainti ja olosuhteet Pesäpuu ry:n, Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden sijaishuollon lobbareiden tulilinjalla.
Jyväskylän satakielille lapsen etu tuntuu olevan kuin Castafioren koru, jota Tinttiä vaaditaan suojelemaan.
Lapsiasiavaltuutettu onkin väittänyt valheellisesti ja tutkimustiedon vastaisesti mm. että Suomessa kansallisuudella tai syntyperällä ei ole merkitystä lastensuojelussa, että lapsille ja perheille on tukea, että viranomaistoiminnan ja moniammatillisen yhteistyön keskiössä on lapsen etu jne.

Tutkimusten mukaan lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi (SOTKANET, THL). Tästä huolimatta lapsiasiavaltuutettu Kurttila kannattaa pysyviä huostaanottoja ja on Kuntaliiton varoituksista huolimatta päätynyt ohjaamaan turvapaikanhakijalapset lastensuojelun palvelupolulle perhehoidon sijoitusten myötä.

Vaikuttaa siltä, että lapsiasiavaltuutetun toimiston ideologiset ja strategiset polut johtavat- ei postmoderniin Eurooppaan- vaan takaisin Oulun läänin sijaishuoltokeskittymiin ja 30- lukulaiseen Heiliöläis- Paloniemeläiseen lastensuojelulinjaukseen.

Jos palvelujärjestelmän ruhjomat haluavat saada äänensä kuuluviin, viestinviejäksi pitää valita joku muu kuin sananvapauden ja laajempien muutosvaateiden tulppana toimiva lapsiasiavaltuutettu. Myös suomettuneen eturyhmätalouden uutisoinnin vastapainoksi tarvittaisiin vaihtoehtoinen kriittinen media kriittisiä ääniä vaientamaan pyrkivän Helsingin Sanomien tilalle.

Lastensuojelu on malliesimerkki korporatistisesta eturyhmätaloudesta

Lastensuojelu itsessään on malliesimerkki korporatistisesta sijaishuollon eturyhmätaloudesta, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojelun tutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.
Köyhiltä perheiltä on evätty tuen lisäksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti, yhteydenpito läheisiin, toimivat valitusreitit ja perheiden jälleenyhdistäminen. Asiakaslapsille aletaan jo varhain rakentaa aikuisia asiaintuntijaedunsaajia hyödyttävää lastensuojelulapsen identiteettiä psykoanalyysin tutkimus -ja työmenetelmiin turvautuen.

Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita tuntuu häiritsevän, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa. Sijaishuollon asiantuntijat ja erityisosaajat pitävätkin huolta, että kokemusasiantuntijoiden luokkaan määrätyt ohjataan ainoastaan alimman asteen ammattikoulutukseen tai lastensuojelulaitoksen omaan kotikouluun, jossa opetus muodostuu juttelusta laitoksen harjoittelijoiden kanssa. Koulutushaaveiden ja - urien katkaisulla ja läheisten yhteydenpito estämällä varmistetaan, että huono- osaisuus periytyy ja karut kokemukset jäivät sijoitettujen pääasialliseksi pääomaksi.

Kun EU- rahoitusten ehdoksi tuli sosiaalisen osallisuuden edistäminen, lastensuojeluseminaarien pakolliseksi kevennykseksi ja oheisohjelmistoksi tuli kokemusasiantuntijanäytös, jossa joku sosiaalialan ammattilaiseksi nimetty raahaa seminaarin loppupuolella jonkun ex-lastenkotinuoren lavalle puhumaan ”kokemuksistaan” sosiaalityössä, jotta asiantuntijayleisö pääsee taputtamaan omalle suvaitsevaisuudelleen.

Jotta joku hierarkian alimmaisena oleva köyhä lapsi, jonka hyväksi kaikki puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyneet sijaishuollon edunvalvontajärjestöt väittävät toimivansa saa syrjäytymisvaarassa olevan leiman lisäksi muutaman euron arvoisen koulutarvikepaketin, jokaiselle ravintoketjussa ylempänä olevalle järjestäytyneelle aikuiselle edunsaajalle; sosiaalityön erityisosaajalle, sijaisvanhemmalle, lastensuojelulaitoksen ohjaajalle, kehityspäällikölle, projektikoordinaattorille ja toiminnan- ja toimitusjohtajalle on pitänyt syytää rahaa miljoona- ellei miljardikaupalla.

Eliitin arvoista kaikkien arvoja

Antti Rautiaisen mukaan Suomen korporatistinen järjestelmä on ollut suuri menestys. Se on ehkä ensimmäinen valtiomuoto, joka on saanut ihmiset todella tuntemaan itsensä samanlaisiksi kuin vallanpitäjänsä. Valtaa pitävien arvoista on tullut kaikkien arvoja.

”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa.
Ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”, jota on voimistanut perheille suunnattujen peruspalvelujen voimakas karsiminen.

Sipilän mukaan syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä. Eniten tästä kärsivät häviäjien lapset: lastensuojelun asiakkaat. – Ei valinnan yhteiskunnassa ole todennäköistä tehdä sellaisia valintoja, että hyväosaiset aikuiset ryhtyisivät välittämään toisten lapsista.

Riskiyhteiskunta- käsitteen lanseerannut sosiologi Ulrich Beck väittää, että yhteiskuntamme totalitarisoituu pikaista vauhtia, kun ihmisten perusoikeuksia kavennetaan turvallisuuden nimissä ja vaatii, että eliitin hyötyajattelun seurauksena syntyvät riskit olisi saatettava julkiseen keskusteluun.

Suomalainen eturyhmätalous on valitettavasti synnyttänyt itserakkaan kansan, joka uskoo, että sen täydellistä järjestelmää ei uhkaa mikään, vaikka ympärillä koko maailma on uppoamassa.

Huomaamatta on jäänyt, että psykiatrian ja lastensuojelun asiakkaiden oikeusturva on edelleen olematon eikä parannuksia ole luvassa. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyviä psykiatrian ja lastensuojelun piiloyrityksiä kiinnostaa vain oma brändi ja se, ettei järjestön nimissä vahingossakaan esitetä mitään sellaista, minkä rahoittajat saattaisivat kokea loukkaavaksi tai peräti itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi. Aluehallintoviraston ja Valviran hitaus ja tehottomuus on todistettu moneen otteeseen eikä kummallakaan ole riittäviä resursseja edes minimivalvontaan.
Ihmisoikeuksien, lastensuojelun ja terveydenhuollon asiantuntijajärjestöjen hallituspaikat ovat poliitikkojen palkintovirkoja ja entisten vallan väärinkäyttäjien kasvojenpesupaikkoja.

Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan julkaistavaksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, hyödyntämänä ja tulkitsemana. Asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään vihasivustoiksi. Rakenteellinen sosiaalityö määritellään ja ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.

Korporatistisen ideologian mukaan " joka eturyhmällä on oma yhtenäinen järjestönsä ja kun jokaista on muodollisesti kuultu, valtakunnassa on kaikki hyvin. Naurettavimmillaan tämä järjestelmä on silloin, kun etujärjestöillä ei ole kunnon jäsenpohjaa, ne saavat käytännössä koko rahoituksensa valtiolta ja niiden edustustehtävissä istuu samoja ”asiantuntijoita”, jotka voisivat istua alan komiteoissa muutenkin. Tällaiset järjestöt on perustettu yksinomaan ennaltaehkäisemään ja marginalisoimaan omaehtoista kansalaistoimintaa".

Kansalaisjärjestöt kansanliikkeiden kuolettajina

Antti Rautiainen väittää, että riippumattomat kansanliikkeet yleensä sykkivät pari vuotta, ja lässähtämisen jälkeen niiden aktiivit joko nielevät ylpeytensä ja hakeutuvat töihin virallisiin alan järjestöihin tai heittävät hanskat tiskiin kokonaan. Tai sitten vaihtoehtoiset järjestöt byrokratisoituvat ja maltillistuvat niin, ettei niitä enää juuri voi erottaa järjestöistä, joiden rinnalle ne syntyivät.

"Osittain näin käy siksi, että palkattoman aktivismin yhdistäminen työntekoon, opiskeluun ja perheeseen on pidemmän päälle erittäin raskasta. Mutta myös siksi, että kansalaisjärjestöjen jatkuva paskanheitto kansanliikkeiden aktivisteja vastaan yhdistettynä koko yhteiskunnan läpäisevään korporatistiseen logiikkaan, jonka mukaan kaikki riippumaton toiminta, joka ei ole ”asiantuntijoiden” kontrollissa, on haihattelua, huliganismia tai terrorismia, yksinkertaisesti murtaa aktivistit".

Tätä kehitystä Kurttilakin on edesauttanut paheksunnallaan kansalaisaktivismia kohtaan ja lausumalla mm. että " on täydellistä piittaamattomuutta ja huonoa hallintoa nostaa yksittäisten lasten tilanteita voimakkaan julkiseen paineen ja keskustelun alaisuuteen. Tarvitaan vahvaa viranomaisyhteistyötä, ei julkisuuden kautta tehtäviä provokaatioita". Kurttilan lausunto syntyi todennäköisesti vastineeksi Kurhelan poikien tapaukseen. Lapsiasiavaltuutetun toimistossa työskentelevän Merike Helanderin kannanotto paljastaa, kuinka hukassa lapsiasiavaltuutetun perustehtävä on.

Suomalainen järjestökenttä korporatismin palveluksessa

Lapsiasiavaltuutetulta kuten muiltakin lastensuojelujärjestöiltä kannanottoa asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun rikoksesta on annettu tuomio kaikissa oikeusasteissa ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat vain osa kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa. Kansalaisten valitukset eivät johda oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin. Korporatismille tunnusomainen demokraattisten ja toimivien vaikutuskanavien puute johtaakin helposti ääriajatteluun, jonka Kurttila on ilmoittanut haluavansa nujertaa kouluissa.

Sosiaalityössä viranomaisten tai järjestelmän väärinkäytöksistä raportoiva asiakas luokitellaan vihapuhujaksi tai psyykkisesti häiriintyneeksi. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää , kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.

Myös kansalaisten omaehtoinen järjestäytyminen ja kansalaistoiminta koetaan vaaralliseksi ilman asiantuntija-ohjausta. Ryhmiin, joissa kansalaiset puhuvat kokemuksistaan palkataan asiantuntija-urkkijoita valvomaan, ettei keskustelu lipsu väärille raiteille toisin sanoen kansalaisten tuntemuksista yhteiskunnan rakenteisiin. Köyhien kansalaisten pitää pysyä kyykyssä ja rutiköyhien mahallaan. Henkilökohtaisesta ei haluta poliittista. Sitä, joka haluaisi vetää päänsä pois perseestään syytetään negatiivisuudesta , kyvyttömyydestä itsereflektioon ja ”barrikadeille nousemisesta”. Erilaisissa terapeuttisissa hankkeissa kansalaisten oikeutettu raivo ja muutospotentiaali kesytetään harmittomaksi henkilökohtaiseksi marinaksi.

Suomessa kansalaisyhteiskunta on vasta muotoutumassa. Meillä on edelleen hallintoalamaisia- ei vielä aktiivisia kansalaisia. Sosiaalityössä aktivisti on haukkumasana, viranomaisjärjestelmän väärinkäytöksistä raportoiminen vihapuhetta, yritys oikoa viranomaisten fabrikoituja asiakirjoja "asiakirjakilpavarustelua" ja kansalaisen omaehtoinen aktiivisuus ihmisoikeuskysymyksissä osoitus viranomaisvastaisuudesta.

Uskottavuuden tarve ja unelma mistä hyvänsä asemasta virallisessa järjestelmässä tuntuu riittävän sulkemaan kenen hyvänsä suun viranomaisten väärinkäytöksistä. Kansalaisrohkeutta löytyy vain järjestelmän marginaalista ja ulkopuolelta, marionetinnarunsa katkaisseilta mielivallan kohteilta ja omaa tietään kulkevilta yksinäisiltä ajattelijoilta; taiteilijoilta, kirjailijoilta, syrjäytetyiltä ja profeetoilta.

Hegemoninen asiantuntijuus on helposti haastettavissa

Nettles & Slime- blogisti kirjoittaa hegemonisesta maskuliinisuudesta mutta viesti sopii myös hegemoniseen asiantuntijuuteen: " Miten valmiita nämä toimijat ovat hegemonisen asiantuntijuuden ja sen takaaman valtaposition purkamiseen? Olisivatko he esimerkiksi valmiita jakamaan, tai jopa luopumaan etuisuuksista, joita etuoikeuspositionsa takia saavat? Vai kiinnostaako heitä lainkaan käytännössä murtaa valtarakenteita?

Blogistin vaatimukseen eri tavalla toiseutettujen äänen kuulemisesta on Lokakuun Liikkeessäkin helppo yhtyä: "Jos pyrkimys on antaa sukupolvemme “ääni” vaadimme, että mukana on rodullistettujen suomalaisten kokemuksia, queerkokemuksia, lasten ja köyhien kokemuksia, sosiaalipalvelujärjestelmän asiakkaiden kokemuksia, vammaisten kokemuksia ja kokemuksia, joissa nämä risteävät positiot yhdistyvät. Näistä me emme ole kuulleet ja nämä kokemukset haastavat valtarakenteita silkalla olemassaolollaan."

Suomalainen sijaishuollon markkinointiviestintään perustuva lastensuojelun hegemoninen asiantuntijuus on onneksi helposti haastettavissa, sillä se ei kunnioita sen paremmin tutkimustietoa ja -etiikkaa kuin lainsäädäntöäkään ja haastamiseksi tulkitaan mikä hyvänsä lastensuojelun valheellisesta imagonrakennuksesta poikkeava retoriikka.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomas-kurttila-koulupoliisit-aariajattelua-kitkemaan
http://www.lokakuunliike.com/heli-haumlmaumllaumlisen-blogi/kuinka-lapsiasiavaltuutetusta-tuli-viranomaisasiavaltuutettu http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/kotivideot/march-19th-2014
http://www.lokakuunliike.com/101-syyta-elaa-perhe-kn-tarina.html
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/meilla-herasi-huoli-tuomas-kurttilasta-lastensuojeluilmoitus

↧

"Vihapuhe" sosiaalityössä ennen ja nyt

September 23, 2016, 7:19 am

≫ Next: Oulun lastensuojelu viimein tutkintaan?

≪ Previous: Lapsiasiavaltuutettu korporatismin takuumiehenä

Mikä sosiaalityössä on muuttunut 50 vuoden aikana?

Vuonna 1967: "Oikeustilastosta on vaikea löytää muita rikosryhmiä, joista koituva vapaudenriisto olisi pitempi kuin koulukotisijoitus". (Kettil Bruun, Marraskuun liike)

Vuonna 2016:
"Rinnakkaistuomioistuimeksi muodostuneessa lastensuojelussa asiakkaan oikeusturva on huomattavasti heikompi kuin rikosoikeudessa.

Asiakaskirjauksia, joita säilytetään jopa 120 vuotta ei voi aina edes nähdä ( esim. perhetyön ruutuvihkomuistiinpanot) saati oikaista, huostaanottojen pituudet vastaavat elinkautisia ja päätösten perustaksi riittää sosiaalityöntekijän lausuma ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia". (Lokakuun liike)

Sanamagiasta

Vuonna 1967: "Eräitä poikkeavuuden valvontamuotoja aletaan nimittää hoidoksi tai huolloksi, vaikka niiden luonne ja tehokkuus eivät olisi lainkaan muuttuneet."
Naurettavana sanamagiana voidaan vielä kuitata sellaiset tapaukset kuin että putkarangaistusta aletaan nimittää "hoidolliseksi eristysselliksi" tai ojankaivua "työterapiaksi" Vakavaksi asia muuttuu kuitenkin siinä vaiheessa, kun rangaistustoimien määritteleminen hoidoksi heikentää toimenpiteen kohteeksi joutuneen oikeusturvaa". (Klaus Mäkelä, Marraskuun liike)

Vuonna 2016: "Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista". http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

"Työnantajan mielestä terveydenhoitajan olisi pitänyt muuttaa terveydenhuollon kirjauksiaan liittyen Kristan putkatapahtumaan. Työnantaja vaati, ettei kirjauksissa mainittaisi Kristan olleen putkassa, vaan "rauhoittumishuoneessa".
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-koulukoti-sakkotuomio-vapaudenriistosta-ja-virkavelvollisuuden-rikkomisesta

Psykokielestä

Vuonna 1967: ”Erik Allardt on luonnehtinut psykologejamme ammattikuntapuuhissa touhuavaksi joukoksi: He formuloivat itselleen ammattietiikan nimessä ankaria sääntöjä ja antavat toisilleen diplomeja, jotta vieraat ainekset eivät tunkeutuisi heidän alueelleen. Tämä puuhailu voisi olla huvittavaa, ellei siihen liittyisi vakavampiakin piirteitä..
Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että se ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa, johon tulevat psykologit korkeakouluissamme tehokkaalla kurssiopetuksella sosiaalistetaan, tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)

Vuonna 2016: "Kvasitieteellinen puhetapa vaikuttaa toisinaan tahattoman koomiselta, mutta myös pelottavalta, orwellilaiselta uuskieleltä: jollakin tapaa hämäräperäiseltä pimeydeltä. Siihen kaikkien on taivuttava, vaikka salakielen koukeroita ei ymmärtäisikään. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia eufemismeja. Salakieleen kätketään kielteiset asenteet vanhempia kohtaan.. Kotikuria pitävät vanhemmat ovat liian vaativia – ja toiset taas kotikurinpitoon kykenemättömiä. Sen sijaan kuria pitävät sijaisvanhemmat tai perhekotien johtajat tarjoavat turvalliset, ennakoitavissa olevat kasvuolosuhteet ja selkeät rajat lapselle." http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest

"Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat." http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun

Haluttomuudesta vastaanottaa asiakaspalautetta

Vuonna 1967: "Kritiikin luulisi olevan myönteinen haaste sosiaaliviranomaisille, juristeille, sosiaalipoliitikoille. Näyttää kuitenkin siltä, ettei sanottava ole mennyt erityisen hyvin perille. Esimerkiksi X:n vastaanottokodissa juuri kukaan ei ollut tutustunut viimeaikaiseen, koulukoteihin kohdistuneeseen kritiikkiin, vaan kaikesta tällaisesta vaiettiin visusti. " ( Klaus Mäkelä, Marraskuun liike)

Vuonna 2016: "Tulevia sosiaalityöntekijöitä kehotetaan epäilemään asiakkaiden tietoa, jättämään asiakkaiden tieto huomiotta ja ”omaan arvoonsa” samalla kun sijaishuollon edunvalvojien mielipiteitä käsitellään ”tietona”, sosiaalityöntekijöiden virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia " hiljaisena tietona" ja tutkimustietoon perustumattomia rutiineja "hyvinä käytäntöinä". Kyseenalaista on myös päästää yliopistoille sijaishuollon toimijoita esittelemään taustaideologioiltaan kestämättömiä epätieteellisiä " välineitään."

Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan julkaistavaksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, hyödyntämänä ja tulkitsemana. Asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään vihasivustoiksi. Lokakuun Liike on yliopistoissa kirosana, josta opiskelijoita kehotetaan pysymään erossa. Rakenteellinen sosiaalityö määritellään ja ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.Yliopistot tuntuvat tekevän kaikkensa, jotta jo olemassaoleva vastarinta ei tulisi näkyviin. Oletuksena on ilmeisesti, että ”kun vastarintaa ei päästetä näkyviin, sitä ei ole”.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia

Sosiaalityön hiljaisuuden kulttuurista

Vuonna 1967: "Järjestelmään kuuluvat viranomaiset ja johtohenkilöt eivät myöskään juuri kirjoita tai puhu alansa todellisista ongelmista, vaan pysyttelevät turvallisesti pinnallisissa asioissa. Asiallisuus korvataan usein kauniilla fraaseilla, joita on erityisen helppo käyttää lastensuojelun yhteydessä." (Klaus Mäkelä, Marraskuun liike)

Vuonna 2016: "Sosiaalityössä vallitsee hiljaisuuden kulttuuri. Uskottavuuden tarve ja unelma mistä hyvänsä asemasta virallisessa järjestelmässä tuntuu riittävän sulkemaan kenen hyvänsä suun viranomaisten väärinkäytöksistä. Kansalaisrohkeutta löytyy vain järjestelmän marginaalista ja ulkopuolelta, marionetinnarunsa katkaisseilta mielivallan uhreilta ja omaa tietään kulkevilta yksinäisiltä ajattelijoilta; taiteilijoilta, kirjailijoilta, syrjäytetyiltä ja profeetoilta". http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille

Puuttuvasta tutkimus- ja seurantatiedosta

Vuonna 1967: "Marraskuun liike ajaa järkiperäistä ja inhimillistä kontrollipolitiikkaa. Järkiperäisyys tarkoittaa, että kontrollipoliittisia vaihtoehtoja arvioidaan niiden tosiasiallisten seurausten mukaan. Inhimillisyys tarkoittaa, että suhteutettaessa kontrollipoliittisten vaihtoehtojen kustannuksia niillä saavutettaviin tuloksiin kustannuksiksi lasketaan myös ja erityisesti toimenpiteiden kohteille aiheutetut kärsimykset. " (Klaus Mäkelä, Marraskuun liike)

Vuonna 2016: "Yhtenäisiä tieteellisesti päteviä ja standardoituja mittareita riittävälle vanhemmuudelle, vuorovaikutuksen laadulle tai kaltoinkohteluolettaman toteamiselle ei ole olemassa vaan huolikoulutetut työntekijät ohjataan etsimään asiakkaista puutteita epätieteellisillä menetelmillä ja kaikki normaalitkin elämän ilmiöt kattavilla riskilistoilla, jotka tuottavat herkästi vääriä positiivisia löydöksiä. Kuka vastaa kun lapsi joutuu väärin ja mielivaltaisin perustein erotetuksi vanhemmastaan? Kummeksumme ensi- ja turvakotien palveluista puuttuvaa riippumatonta tutkimusta ja asiakaspalautetta. Haluaisimme myös tietää, mitä ensi- ja turvakotiin tulleille perheille tapahtuu tehtyjen toimenpiteiden seurauksena."
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti

Köyhien kontrolloinnista

Vuonna 1967: "Nykyisin yhteiskunnan valvontakoneisto toimii luokkadiskriminaation välineenä. Ankarimpia pakotteita sovelletaan niihin tekoihin, jotka ovat yleisimpiä alemmissa yhteiskuntaryhmissä. Koko valvontakoneisto on suunnattava perusteita myöten uudelleen." ( Klaus Mäkelä, Marraskuun liike)

Vuonna 2016: "Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan. Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto todistaa huostaanottojen vaarantavan lasten ja nuorten osallisuuden, terveydenhuollon ja koulutuspolut kaikkialla. Huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen on siis tutkitusti riski. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei kuitenkaan puhuta lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskiyrittäjistä tai - työntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä". http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
"Lastensuojelun työntekijöiden työnsisältö on typistynyt köyhien elämäntapavakoiluksi ja -kontrolliksi. Sosiaalitoimen aika haaskaantuu epätieteellisiin arviointeihin, seulontoihin ja syytekirjelmien laatimiseen vanhemmista, jotta lapsia (tykkää) voidaan siirtää syntymäperheistään (en tykkää) valvomattomaan sijaishuoltoon (tykkää)". http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/category/rotuhygienia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://julkari.fi/bitstream/handle/10024/128201/ap-1967-6-eskola.pdf?sequence=1
http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtiarkisto/haaste12014_0/marraskuunliikkeenperinto.html
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/vahaosaisten-pakkoauttaminen
http://ranneliike.net/blogi.php?nick=Olli%20St%E5lstr%F6m&comments=17057
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/27/yhteiskunnan-kahtiajaon-nakeminen-ajoi-claes-anderssonin-politiikkaan

↧

Oulun lastensuojelu viimein tutkintaan?

October 15, 2016, 4:13 am

≫ Next: Lakimuutosvaatimus terveydenhuoltoon lapseen kohdistetun seksuaalirikoksen havaitsemiseksi

≪ Previous: "Vihapuhe" sosiaalityössä ennen ja nyt

Kuvankaappaus: mtv.fi

↧

Lakimuutosvaatimus terveydenhuoltoon lapseen kohdistetun seksuaalirikoksen havaitsemiseksi

October 18, 2016, 11:41 pm

≫ Next: Miksi lastenpsykiatrian väärinkäytöksiin ei puututa ajoissa?

≪ Previous: Oulun lastensuojelu viimein tutkintaan?

Kansanedustaja Arja Juvonen (ps.) vaatii lakimuutosta Oulun insestitapauksen esille tulon jälkipuintina. Juvosen mukaan Suomen terveyden- ja sosiaalihuollon sektori on kokenut Oulun insestitapauksen myötä samanlaisen kolauksen, kun itähelsinkiläisen 8-vuotiaan Vilja-Eerika Tarkin kuolemassa vuonna 2012.

"Miten voi olla mahdollista, että hänen hätäänsä ei nähty?"

– Tapaus on hirvittävä. Siihen ei löydy sanoja. On kaiken älyllisen ajattelun ulkopuolella, miten tällaista on voinut päästä tapahtumaan. Kuinka monien käsien ja katseiden läpi tämä hyväksikäytetty lapsi joutui kulkemaan, mutta kenenkään hälytyskellot eivät soineet? Miten voi olla mahdollista, että hänen hätäänsä ei nähty?, Juvonen kirjoittaa kannanotossaan.

Juvosen mielestä on väärin, että yleisesti raskauden keskeytykseen vaaditaan lupapäätös kahdelta lääkäriltä, mutta alle 17-vuotiaan kohdalla raskauden keskeytykseen riittää voimassaolevan lain mukaan vain päätös suorittavalta lääkäriltä. Juvosen mielestä asia vaatii lainsäädäntömuutoksen ja hän aikoo edetä asiassa eduskunnassa lakialoitteen esittämisellä. Juvonen vaatii, että lakimuutoksen myötä myös alle 17-vuotiaan aborttiin tulee olla kahden lääkärin lupapäätös:

– Koko tämä järkyttävä tapaus on tutkittava perinjuurin, myös terveydenhuollon kuin myös sosiaalihuollon osalta. Ei voi olla niin, että 11-vuotiaan raskauteen tai abortteihin ei kukaan puuttunut. Nämä tapaukset tulevat suoraan pimeyden ytimestä ja siksikin perusteelliset selvitykset ovat tarpeen, Juvonen vaatii.
– Onko kyseessä se, että salassapitosäännöt ovat olleet niin tiukkoja, että terveydentilaan liittyvistä asioista ei saa hiiskua kenellekään? Jäivätkö pienen tytön abortit siksi huomiotta? Vai onko kyse lainsäädännön epäkohdista, Juvonen kysyy.

Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessorin Terttu Utriaisen mukaan Oulun kaupungin lastensuojelu on saattanut syyllistyä asiassa rikoksiin. Hänen mielestään on syytä tutkia, ovatko lastensuojelun työntekijät syyllistyneet asiassa rikoksiin jättäessään puuttumatta asiaan. (Kaleva 1.10.2016)

– Kontrolli on pettänyt täysin. Laiminlyönnit ovat aivan selviä. Pitää tutkia, ovatko ne (rikokset) vanhentuneet, toteaa Utrianen.

Utriaisen mielestä tapaus antaa Oulun lastensuojelun toiminnasta ”aivan ihmeellisen kuvan”.
– Raskauden keskeytyksiä on ollut niin paljon, että tottakai he ovat tienneet hyväksikäytöstä. Sitä ei ole vain haluttu nähdä, näkee Utriainen tilanteen.

Oulun kaupungin lastensuojelun palvelupäällikkö Teija Sulisalo ei kertomansa mukaan voi kommentoida yksittäisten asiakkaiden asioita salassapitosäädösten vuoksi mitenkään.

Kihlakunnansyyttäjä Sari Kemppainen vahvisti MTV Uutisille nostaneensa syytteen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Oulun kaupunki on käynnistänyt sosiaalitoimen sisäisen selvityksen tapahtumista yhteistyössä aluehallintoviraston kanssa. Sosiaalijohtaja Arja Heikkinen ei toistaiseksi ota kantaa siihen, onko kyseiseen tapaukseen puuttumisessa epäonnistuttu. On tärkeää muistaa, että Helsingissä pienen Eerikan kohdalla Helsingin sosiaali- ja terveysviraston sisäisen selvityksen jälkeen väitti sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio, ettei virheitä lastensuojelussa olisi oltu tehty.

Lokakuun Liike kannattaa lakimuutoksen toteuttamista, jotta vastuu lasten asioista jakautuisi mahdollisimman monelle ja tämänkaltaisten asioiden huomioiminen asettaisi mahdollisimman monta vastuuseen. Lakiin tulisi myös asettaa rikosoikeudellinen vastuuvelvoite viranomaisena toimia lasten ja perheiden edun mukaisesti ja helpottaa kansaa saamaan poliisit tutkimaan lastensuojelullisissa asioissa viranomaisten toimintaa ja sen oikeudenmukaisuutta.

Lakimuutokset eivät kuitenkaan muuta sitä, miten lain olevaisuutta toteutetaan käytännössä. Tärkeää on huomioida viranomaiskoneiston moniammatillisen yhteistyön toimimattomuus sekä tunnustaa jo havaitut monet ontumiskohdat vallassaolevan nykylain velvoitteiden edessä.

Oulun insestitapaus ei ole ainut Oulun sosiaalihuoltoa kolauttanut tapaus, vaikka kansanedustaja Juvonen tämän asian nostikin esille, mahdollisesti koska seksuaalirikokset ovat puhuttaneet jo vuosia politiikassa ja asiasta on helpompi hankkia sulkia nk. hattuun. Kun tapaus on luonteeltaan jo luokiteltu yhteiskunnassamme monien ihmisoikeusasioita puivien tahojen toimesta rikokseksi, on asian eteenpäin vieminen ja siitä keskustelun aikaan saaminen helpompaa. Monet muut lapsiin kohdistuneet väärät teot jäävät yhä saamatta kansanedustajien huomion, koska aihealue taitaa olla liian tuntematon ja hankala.

Lasten ja perheiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tulisi tarkastella Lokakuun Liikeen mielestä monesta kohtaa kriittisesti Suomen laajuisesti ja korjaavia toimenpiteitä toteuttaa, jotta vakava ihmisoikeuksien puute saadaan korjattua Suomessa.

Myös Suomen oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut suomalaisen lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi.

lue myös:

Kansanedustaja vaatii lakimuutosta Oulun insestitapaukseen liittyen: "Miten voi olla mahdollista, että hänen hätäänsä ei nähty?" (MTV 12.10.2016):
http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/kansanedustaja-vaatii-lakimuutosta-oulun-insestitapaukseen-liittyen-miten-voi-olla-mahdollista-etta-hanen-hataansa-ei-nahty/6115694

Poikkeuksellisen törkeä lapsen hyväksikäyttöjuttu Oulussa (Kaleva 1.10.2016):
http://www.kaleva.fi/…/poikkeuksellisen-torkea-laps…/739617/

Tyttärensä hyväksikäytöstä epäilty mies oli mukana Oulun kunnallispolitiikassa – Kaleva: Useita abortteja ja yhteinen lapsi (MTV 12.10.2016):
http://www.mtv.fi/…/tyttarensa-hyvaksikaytosta-epai…/6115600

Kaleva tapasi naisen, joka kertoi tulleensa isänsä hyväksikäyttämäksi: "Miksi minun annettiin olla vuodesta toiseen satutettavana?" (MTV 4.10.2016):
http://www.mtv.fi/…/kaleva-tapasi-naisen-joka-kerto…/6100240

10 muutosehdotusta: Kohti parempaa perheidensuojelua (LL - Maria Syvälä 20.10.2014):
http://www.lokakuunliike.com/…/10-muutosehdotusta-kohti-par…

Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset tulevat liian myöhään ilmi (YLE 30.32016):
http://yle.fi/uutiset/3-8776010

Useita abortteja 11-vuotiaasta lähtien - miten on mahdollista, ettei sosiaalitoimi puuttunut? (IL 12.10.2016):
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016101222451755_uu.shtml

"Lapsiasiavaltuutetun kootut selitykset: kaikki tiet vievät Ouluun" - Lapsiasiavaltuutettu korporatismin takuumiehenä (LL 4.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/lapsiasiavaltuutettu-korpora…

↧

Miksi lastenpsykiatrian väärinkäytöksiin ei puututa ajoissa?

October 19, 2016, 10:23 am

≫ Next: Sosiaalityö kärsii Münchhausenin oireyhtymästä

≪ Previous: Lakimuutosvaatimus terveydenhuoltoon lapseen kohdistetun seksuaalirikoksen havaitsemiseksi

Vakavia ja pitkäaikaisia ongelmia Tampereella ja Jyväskylässä

Aamulehden haltuunsa saaman Työterveyslaitoksen tekemän tutkimuksen mukaan TAYSin lastenpsykiatrian osastolla 23 prosenttia vastanneista kertoo kokeneensa kiusaamista ja 20 prosenttia syrjintää. Tutkimus on vuodelta 2015.

Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin lastenpsykiatrian henkilöstö kärsii työpaikkakiusaamisen lisäksi eristämisestä, työn mitätöinnistä ja uhkaamisesta, kertoo Aamulehti. Kerätyt tiedot paljastavat jopa esimiehen alaiseen kohdistamaa fyysistä väkivaltaa ja epäasiallista kohtelua. Aamulehti on kerännyt tiedot kertomansa mukaan lukuisista eri lähteistä.

Pelottava esimies löi alaistaan kasvoihin

Aamulehti kertoo, että vastuualueella työskentelevä esimies löi naisalaistaan kasvoihin Taysin lastenpsykiatrian kesäjuhlien jatkoilla vuonna 2010. Tapauksesta ei ilmoitettu viranomaisille vaan sitä selvitettiin sisäisesti. Esimies kiisti lyönnin, mutta nainen jäi pitkälle sairauslomalle.
Aamulehti on selvittänyt, että samainen esimies on tuomittu Pirkanmaan käräjäoikeudessa laajennettuun lähestymiskieltoon. Sitä hakenut henkilö ei työskentele Taysissa. Osa Taysin henkilöstöstä on kertonut toimialueen johdolle pelkäävänsä liikkua samoissa tiloissa esimiehen kanssa.
Lastenpsykiatriassa on kyse Tampereen yliopistollisen sairaalan vastuualueesta, jossa hoidetaan kaikkein vaikeimpia lasten mielenterveyden häiriöitä. Vastuualue kuuluu Taysin toimialueeseen neljä.

Kyselyssä kaksitoista työntekijää kertoi kokeneensa työyhteisön jäsenten taholta väkivalta- tai uhkatilanteita.
Työsuojeluvaltuutettu Mervi Hissa sanoo Ylelle, että johto ei ole puuttunut työpaikkakiusaamiseen, eikä tilanne ole parantunut viime vuodesta.
– Johdossa kielletään nämä asiat ja jos esimies on se kiusaaja, niin työntekijän asema on siinä tilanteessa hyvin huono.
Hissan mukaan ilmiö toistuu nyt lastenpsykiatrialla, mutta ongelmaa on muuallakin talossa.
– Tutkimuksesta näkee, että prosentit ovat hyvin korkeita. Myös meidän yhtymähallinnossa 17 prosenttia kokee epäasiallista kohtelua ja se on paljon, Hissa sanoo.

TAYS:ssa ollut ongelmia jo pitkään

Myös Lokakuun Liike on saanut negatiivista palautetta lastensuojelujuristeja työllistäneen TAYS:n lastenpsykiatrisen toiminnasta. Mm. Helen- äiti on kertonut kohtelustaan Taysin lastenpsykiatrian perheosastojaksolla. Negatiivisia viestejä on tullut muualtakin kuin lastenpsykiatriselta. Lokakuun Liike on julkaissut TAYS:n ongelmista vuonna 2014 jutun http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarinoita-taysista

Maria Syvälä on dokumentoinut kirjaansa Hukassa huostassa (2013) tapauskertomuksen TAYS:ista, jossa synnyttämään tulleesta äidistä tehtiin lastensuojeluilmoitus hänelle varpajaislahjaksi tuotujen pehmoeläinten perusteella, koska oletettiin, että äiti leikki niillä ja oli tämän takia sopimaton äidiksi.

Jaakko Seikkula ja Tom Arnkil ovat havainneet tutkimuksissaan, että vuorovaikutuskuviot ( esim. mielivalta ja käskytys) , joita käytetään asiakastyössä pyrkivät toistumaan myös ammattilaisten välillä (Seikkula & Arnkil 2005, 30). Työpaikkakiusaaminen saattakin olla merkki myös epäasiallisesta asiakastyöstä.

Varoittava esimerkki lastenpsykiatrian työilmapiiriongelmiin ja väärinkäytöksiin puuttumattomuuden seurauksista löytyy parin vuoden takaa Jyväskylästä.

Jyväskylän lastenpsykiatrinen vaaransi potilasturvallisuutta vuosia

Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lastenpsykiatrinen ei ole ainoa lastenpsykiatrian yksikkö, jossa työilmapiiriongelmat ovat jatkuneet pitkään ilman asianmukaista puuttumista.

Yle- uutisten mukaan "sosiaali- ja terveysalan valvontaviranomaisen Valvira selvitti laajasti Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastepsykiatrian yksikön toimintaa 2000 -luvulla vuoteen 2012 saakka. Valviran mukaan potilasturvallisuus Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikössä oli vaarantunut ainakin kymmenen vuoden ajan. Valvira totesi selvityksessään, että yksikön toiminnassa oli vakavia epäkohtia aina vuoteen 2012 saakka ja totesi toiminnassa jopa lainvastaisia menettelyjä.

Selvityksen mukaan osa lapsipotilaista ei ollut tavannut lääkäriä lainkaan, vaan taudinmäärityksen teki ja hoidosta päätti esimerkiksi erityislastentarhanopettaja. Myös hoito saattoi käytännössä olla erityislastentarhanopettajan tai ilman terveydenhuoltoalan koulutusta olevan musiikkiterapeutin käsissä. Lisäksi potilaskertomuksissa oli merkittäviä puutteita.

Yksikössä oli myös hoidettu potilaita, joille ei ollut tehty lainkaan taudinmääritystä tai taudinmääritys oli tehty vasta kuukausia hoidon aloittamisen jälkeen. Potilaita siis hoidettiin, vaikka ei tiedetty mikä heitä vaivaa. Ulkopuolisten asiantuntijoiden lausunnoissa todetaan, että väärin valitut hoitomuodot joissain tapauksissa jopa pahensivat potilaan tilaa.
Osalle lastenpsykiatrian potilaista ei myöskään löytynyt lääkärin tekemiä kirjauksia tutkimuksista tai hoitopäätöksistä.
Lastenpsykiatrian yksikön hoitoa ja hoitomuotoja ryhdyttiin arvioimaan syksyllä 2011 yksikön ylilääkärin vaihtuessa.

Epäkurantteja hoitoja, epäpäteviä terapeutteja

Lastenpsykiatrian toimintaa tarkasteli useampi lastenpsykiatrian asiantuntija, joista yksi oli myös potilasvahinkokeskuksen asiantuntija. He kävivät läpi satoja sairaskertomuksia kymmenen vuoden ajalta.
Arvioivat erikoislääkärit katsoivat yleisesti, että sairaanhoitopiirin käyttämien toiminta- ja hoitomuotojen joukossa oli vanhentuneita menetelmiä, jotka eivät vastanneet erikoissairaanhoidon laatutasoa. Ostopalvelujen laadun valvonnassa taas oli puutteita, eikä niitä ollut lain vaatimalla tavalla kilpailutettu.

Arvioijat totesivat, että lastenpsykiatrian yhteydessä toimivan tehostettuun hoitoon tarkoitetun kriisi- ja lyhythoitoyksikön toiminta jäi kaikkiaan epäselväksi. Esimerkiksi noin puolessa kriisiyksikön tapauksista ei pystytty tekemään taudinmääritystä.

Lisäksi he katsoivat, että osa yksikön käyttämistä hoitomuodoista, kuten perheleirit ja isä ja poika -leirit, eivät ole erikoissairaanhoidon kriteerit täyttävää psyykkisesti sairaiden lasten ja heidän perheidensä hoitoa.

Terapiaa antaneiden joukossa oli henkilöitä, jotka eivät olleet terveydenhuollon ammattilaisia ja joilla ei ollut koulutusta psykoterapiaan. Lisäksi asiantuntijat arvioivat, että lastenpsykiatrian yksikön käyttäytymishäiriöisten ja masentuneiden lasten hoitoon käyttämä toimintaterapia ei ollut näitten hoitoon sopiva terapiamuoto.

Pahoja puutteita potilasasiakirjoissa

Lastenpsykiatrian yksikköä arvioivat asiantuntijat totesivat, että yksikön sairaskertomuksissa oli vakavia puutteita. Kertomuksista puuttui muun muassa taudinmäärityksiä, hoitosuunnitelmia sekä väli- ja loppuarvioita. Nämä tiedot ovat hoidon kannalta olennaisia.
Esimerkiksi muutenkin kyseenalaisista isä ja poika -leireistä saattoi kirjauksena olla vain leirin päivämäärä. Myös muitten ryhmätapaamisten kuvaukset olivat niukkoja tai puutteellisia, ja sisällölliset kuvaukset potilaiden psykoterapiakäynneistä olivat puutteellisia tai puuttuivat kokonaan. Lisäksi lääkärit saattoivat tehdä kirjauksensa vasta kuukausia tapaamisten jälkeen.
Lastenpsykiatrian osastolla oli myös käytäntö, jossa erityislastentarhanopettajat laativat kirjauksensa sairaskertomuksen lastenpsykiatria -osaan, jonka pitäisi kuulua lääkäreille.

Kaikki kolme lastenpsykiatrian yksikön toimintaa arvioinutta ulkopuolista lastenpsykiatrian erikoislääkäriä katsoivat, että yksikön toiminnassa oli puutteita kaikkien terveydenhuollon yleisten laatukriteerien kohdalla.

Valvira pyysi asian arvioimiseksi lausunnon myös pysyvältä asiantuntijaltaan, lastenpsykiatrian dosentti Kaija Puuralta. Hän vahvisti aiempien asiantuntija-arvioiden sisällön.
Puura katsoi lisäksi, että hoitoketjujen puutteet johtivat myös siihen, että lastenpsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tarjottiinkin lähinnä perustason hoitoa tai toiminnallista ryhmäohjausta.
Vaikeasti oireilevia potilaita myös siirrettiin lastenpsykiatrian osastolta esimerkiksi perheneuvoloihin.

Valvira: Toiminta ei ollut lainmukaista

Valvira päätyy omassa selvityksessään tylyyn lopputulokseen: ”Keski-Suomen sairaanhoitopiirin lastenpsykiatrian yksikön toiminnassa on ennen vuotta 2011 käynnistettyjä omavalvontatoimenpiteitä ollut havaittavissa epäasianmukaisuutta ja menettelyjä, jotka eivät ole säädösten eivätkä yleisesti hyväksytyn hoitokäytännön mukaisia”.
”Lastenpsykiatrian yksikön rakenteet ja toimintatavat eivät ole taanneet potilaille asianmukaista ja laadultaan hyvää lastenpsykiatrista tutkimusta ja hoitoa”, Valvira toteaa.

Valviran näkemys on myös, että ”Keski-Suomen keskussairaalan lastenpsykiatrian yksikössä ei myöskään potilasasiakirjojen laatimisessa ole toimittu potilaslain ja asiakirja-asetuksen asettamien vaatimusten mukaisesti esimerkiksi hoidon sisällön, tutkimusten ja hoitosuunnitelmien kuvaamisen osalta”.

Lastenpsykiatrian ylilääkärin vaihtuminen 2011 johti paitsi arviointiin, myös pyrkimykseen muuttaa toimintatapoja. Henkilöstö vastusti muutoksia, ja tässä yhteydessä lastenpsykiatrian yksikkö ajautui vaikeaan sisäiseen kriisiin, joka saattoi olla syynä useisiin irtisanoutumisiin yksiköstä.

Lastenpsykiatrian yksikön sisällä syyllisenä kriisiin pidettiin muutoksia vaatinutta uutta ylilääkäriä Anna Tuliharjua. Myös irtisanoutumisia ja osastonvaihtoja vieritettiin hänen kontolleen. Yksiköstä oli lähtenyt tai sen oli jättämässä kaikkiaan 14 työntekijää.

Muutosvastustus sai ”irrationaalisia piirteitä”

Valvirassa työntekijöiden irtisanomistakin selvittäneen dosentti Puuran selvityksen perusteella ei voida osoittaa työntekijöiden irtisanoutumisten johtuneen Tuliharjun toiminnasta. Sen sijaan Puura toteaa asiakirjoihin perustuen, että ”henkilöstön vastustus ylilääkärin asianmukaisia johtamistoimenpiteitä kohtaan on saanut osin irrationaalisia piirteitä, mikä on osaltaan myötävaikuttanut työyhteisön ilmapiirin huononemiseen”.

Osa asiantuntijoista lähtikin hoidon kehittämiseen ja ylilääkäri Tuliharjuun kohdistuneen vastustuksen vuoksi. Eräs tehtävänsä jättäneistä konsultoivista erikoislääkäreistä ilmoitti jättävänsä tehtävänsä loppuvuodesta 2012. Hän ilmoitti syyksi Tuliharjuun kohdistuvan jatkuvan aiheettoman paineen, ylilääkärin työrauhan häiritsemisen ja jopa ylilääkäriin kohdistuvan fyysisen uhkan.

Tuliharju lakkautti lastenpsykiatrian yksiköstä juuri niitä hoitomuotoja, jotka Valvira totesi vanhentuneiksi ja lastenpsykiatrian erikoissairaanhoidon kriteerejä vastaamattomaksi. Tämä aiheutti yksikössä voimakasta vastustusta. Toinen KSSHP:n lastenpsykiatrian yksikön jättänyt konsultoiva erikoislääkäri toteaa: ”Syksyn 2012 aikana yl Tuliharjuun on kohdistunut voimakas vastustus, joka pitkälti on keskittynyt tiettyjen yksikössä aiemmin käytettyjen hoitomuotojen lopettamiseen”.
Konsultointitehtävänsä jättänyt erikoislääkäri toteaa myös näin: ”Yksikössä yl[ilääkäri] Tuliharjuun kohdistunut vastustus on kuitenkin koko ajan voimistunut. Yl Tuliharjun hoidolliset linjaukset – joiden katson nimenomaan edistäneen laatua ja potilasturvallisuutta – eivät ole myöskään KSSHP:n sisällä esimieslinjassa saaneet selvää tukea.”

Muutokset "asianmukaisia ja välttämättömiä"

Lastenpsykiatrian yksikön toimintaa arvioineiden erikoislääkäreiden mukaan henkilöstön suurin vastustus kohdistui muutoksiin niissä hoitomuodoissa, joissa hoidon laadulliset puutteet olivat olleet suurimpia. Tuliharju lopetti muun maussa isä-poikakerhon, kouluikäisten perhejaksot rutiiniluonteisena hoitona, tiettyjen terapiamenetelimen käytön ilman riittävää koulutusta sekä erityislastentarhanopettajien keskenään vetämät tutkimukselliset ja hoidolliset ryhmät.

Myös Valviran pysyvänä asiantuntijana toimiva dosentti vahvistaa, että Tuliharjun aloittamat toimet olivat erikoissairaanhoitolain mukaisen toiminnan varmistamiseksi asianmukaisia ja välttämättömiä.
Valvira kehotti "sairaanhoitopiiriä huolehtimaan siitä, että sen järjestämisvastuulle kuuluvat lastenpsykiatrian palvelut järjestetään säädösten edellyttämällä tavalla, että ne ovat laadukkaita ja potilasturvallisia ja noudattavat yleisesti hyväksyttyjä lastenpsykiatrian toimintaperiaatteita ja menettelytapoja”.

Sairaanhoitopiiri teki siirron vastauksena kritiikkiin

Sairaanhoitopiirin sisällä lastenpsykiatrian yksikön kriisi kärjistyi helmikuussa 2013 siihen, että sairaanhoitopiiri päätti siirtää ylilääkäri Tuliharjun sivuun tehtävästään, ja häntä lääketieteellisin perustein tukeneen johtajaylilääkärin pois yksikön toiminnan vastuusta. Sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Voutilainen oli ottanut kovasanaisesti kantaa lastenpsykiatrian yksikön hoito-ongelmiin ja sanoi tuolloin muun muassa, että lastenpsykiatriassa ei noin puolessa tapauksista oltu saatu tehtyä diagnoosia, joka olisi hoitotyön edellytys.
Kannanoton jälkeen sairaanhoitopiirin hallitus siirsi lastenpsykiatrian lääketieteellisen johtamisen pois Voutilaiselta. Samalla hallitus vaihtoi lastenpsykiatrian ylilääkärin.
Tuliharju riitautti siirtonsa perusteettomana ja lainvastaisena. Kun asia oli etenemässä oikeuteen, sairaanhoitopiiri pyörsi päätöksensä.
Tuliharju oli tehnyt myös Aluehallintoviranomaiselle kantelun työpaikkahäirinnästä ja siitä, ettei työnantaja ollut puuttunut häirintään. Neuvotteluissa sairaanhoitopiiri vaati Tuliharjua vetämään kantelun pois. Näin tapahtuikin, ja tiettävästi sairaanhoitopiiri päätyi maksamaan Tuliharjulle korvauksia asiassa.
Tuliharju on nyttemmin irtisanoutunut itse ylilääkärin virasta, eikä sairaanhoitopiirin päätös siirtää Tuliharju toisiin tehtäviin koskaan toteutunut.
Myöhemmin Valvira katsoi valvontakäynnin jälkeen, että pahin tilanne lastenpsykiatrian osastolla oli ohi, ja siirsi valvonnan Aluehallintovirastolle. Sittemmin koko lastenpsykiatrian osastohoito siirrettiin Kuopioon. "
http://yle.fi/uutiset/3-6805857

Tarkista rekisterimerkintäsi jos olet asioinut lastenpsykiatrisessa

Huono työilmapiiri vaikuttaa usein myös potilaiden hoitoon ja potilasturvallisuuteen. Kehotammekin kaikkia Jyväskylän ja Tampereen lastenpsykiatrisissa yksiköissä asioineita tilaamaan omat asiakaspaperinsa, tarkistamaan merkintöjen oikeellisuus ja korjaamaan mahdolliset virheet, jotka voivat vaikuttaa potilaiden asemaan ja kohteluun pitkälle tulevaisuuteen. Potilastietojen tarkastus- ja korjauslomakkeet tamperelaisille löytyvät tästä linkistä ja jyväskyläläisille tästä linkistä. Siinä tapauksessa, että sairaala haluaa vaikeuttaa rekisteritietojen saantia, kannattaa yksilöidä paperit jo rekisteritietojen saantipyyntöön:

P-SEU (psykiatrisen osastohoidon seurantalehti)
LPSY (lastenpsykiatria, ja nämä ovat niitä papereita jotka vanhemmat yleensä saavat automaattisesti)
P-LISÄ (psykiatrian lisälehti, näistä papereista on LPSY kopioitu lyhennettynä ja siistittynä versiona)
HOI (osaston hoitajien kirjoituksia)
P-SOS (tämän tekee esim. sairaalan sosiaalityöntekijä ja sisältää yhteenvedon perheen tilanteesta sekä tahot joiden kanssa on oltu tekemisissä)
P-PSL (psykologiset tutkimukset)
P-TOI (toimintaterapeutti)

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

↧

Sosiaalityö kärsii Münchhausenin oireyhtymästä

October 18, 2016, 5:25 am

≫ Next: Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia

≪ Previous: Miksi lastenpsykiatrian väärinkäytöksiin ei puututa ajoissa?

Suosta noustaan sanamagialla?

Sosiaalityössä järjestetään nykyään paljon kursseja ja seminaareja muutossosiaalityöstä. Lastensuojelussakin kuulemma puhaltelevat uudet tuulet vaikka asiakkaat haistavat vain vanhoja asiantuntija-aivopieruja. Muutosta vaaditaan edelleen vain asiakkaita- ei palvelujärjestelmältä tai sen työntekijöiltä. Ongelmien alkusyihin ei uskalleta pureutua eikä valtarakenteita muuttaa, vaikka se olisi välttämätöntä.

Muutoshypetys perustuu asiantuntijoiksi itseään kutsuvien aikuisten edunsaajien määrittelemiin muutosvaateisiin, joiden keskiössä on aina oma ammatillinen edunvalvonta. Samaan aikaan kun perheiden ongelmat ovat vähentyneet, lastensuojelun henkilöstön ja erilaisten lastensuojelulaitosten ja - yrittäjien lukumäärä ja kysyntä, lastensuojelun ja sijaishuollon kustannukset sekä lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Perheiden sijaan kriisissä tuntuukin olevan perheiden oletetulla kriisillä elävä ja rahastava sosiaalityö; erityisesti lastensuojelu ja sijaishuolto. Niiden kasvojenpesu ja imagon kiillotus on katsottu lastensuojelujärjestöissä ja mediassa tärkeämmäksi kuin lapsille ja perheille vahingollisten sosiaalityön toimintakäytäntöjen poistaminen.

Olisi hienoa, jos lastensuojelussa todella kehitettäisiin uusia lapsilähtöisiä lastensuojelun tutkimusmenetelmiä lasten ehdoilla mutta käytännössä kehitetään kuitenkin perinteisiä aikuislähtöisiä lastensuojelun oikeutusmenetelmiä lasten kustannuksella.
Erilaisissa sosiaalialan ja sijaishuollon verkostoitumistilaisuuksiksi typistyneissä koulutuksissa ja seminaareissa kauhistuttaa usko sanamagiaan ja tutkimustiedon puute. Muutosten kuvitellaan tapahtuvan vain sanoja muuttamalla mm. vaihtamalla varhainen puuttuminen varhaiseksi tueksi, huoli puheeksi- menetelmä lapset puheeksi- menetelmäksi ja urkinta lapsilähtöiseksi vuorovaikutuksen vahvistamiseksi.

Kiusallisen hiljaisuuden saa aikaiseksi kysymällä aina ajankohtaiset ja lähes jokaiseen seminaariin sopivat kysymykset:
Mihin tutkimustietoon tämä käsitys perustuu? Miksi työmenetelmänne perustuvat virheelliseksi osoitetun psykoanalyysin oletuksille? Oletteko asiakasosallisuuden konkretisoimiseksi teetättäneet isolla satunnaisotannalla asiakaskyselyä asiasta? Oletteko tutkineet mitenkään mainostamienne toimenpiteiden vaikuttavuutta tai seurauksia asiakkaille?

Muutossosiaalityön airuiksi on nimetty sosiaalityöntekijät, jotka tunnetusti ovat muutosvastaisia oman ammattinsa edunvalvojia, Hannah Arendtin sanoin ” itseensä keskittyviä auttajia”. Asiakkaiden edunvalvonta tai rinnallakulkeminen jää liian usein pelkäksi sanahelinäksi ja todelliseksi tavoitteeksi muodostuu saavutetuista eduista ja viroista kiinnipitäminen edellisvuoden budjetti ylittämällä ja väärintoimivia kollegoita puolustelemalla. Aidosti auttamishaluistenkin ponnistelut kilpistyvät pistaloituneeseen palvelujärjestelmään, kelvottomaan johtoon ja hiljaisuuden toimintakulttuuriin.

Sen paremmin toimittajat kuin päättäjät eivät tunnu tajuavan, että sijoitus- ja laitospalveluja tuottavilla tahoilla kuten SOS- lapsikylällä, Nuorten ystävät ry:llä ja Pelastakaa Lapset ry:llä on välitön taloudellinen intressi edistää sijoituksia ja laitospalveluidensa asiakashankintaa ja käyttöä ja tälle intressille perustuvat myös heidän lausuntonsa, kannanottonsa ja politiikkaohjelmansa.

Erilaisten lastensuojelun ja sijaishuollon tapahtumien nimissä- ja vain nimissä- panostetaan valta- ja luokkaerojen häivyttämiseen. Seminaareissa lastensuojelutoimijat haluavat korostaa olevansa samassa veneessä tai samalla puolella lasten ja perheiden kanssa vaivautumatta kuitenkaan käytännössä tutustumaan lapsiin tai perheisiin tai heidän tarpeisiinsa. Sosiaalityön ammatillisuuden nimissä harjoitettu etäisyyden ja erojen hakeminen asiakkaisiin saa usein mykistävän väkivaltaisia muotoja. Omakohtainen paneutuminen korvataan valvontaviranomaisia työllistävällä asiakkaiden tarpeiden psykoanalyyttisella ”sanoittamisella”.

Asiakkaat ovat polttoainetta- eivät kanssamatkustajia

Sosiaalityötä vaivaavat edelleen täsmälleen samat ongelmat kuin 50 vuotta tai jopa sata vuotta sitten; viranomaislähtöisyys, mielivalta, köyhien kuritus, puoskarointi, tutkimustiedon puute, asenteisiin ja ennakkoluuloihin perustuvat työkäytännöt ja asiakkailta puuttuva oikeusturva. Dosentti Matti Rimpelän mukaan vielä 1980-luvulla universaalipalvelut tukivat perheitä. Ajattelu muuttuu aiempaa ongelmakeskeisemmäksi 2000-luvulla: järjestelmä määritteli häiriöt, vastuu siirtyi häiriönmetsästäjille. Lapsi muuttui yhteisönsä jäsenestä ongelmapalvelujen asiakkaaksi. Yhä suurempi osa lapsista opetettiin asiakkaiksi. Kaikkien häiriönmetsästäjien yhteinen viesti oli: "Kääntykää meidän puoleemme ajoissa, tulkaa asiakkaaksemme, me tarvitsemme toisiamme."

Ongelmien ytimeen ei kuitenkaan puututtu. Perheiden tukeminen jäi sivuun. Vanhemmat nähtiin ongelmien syinä eikä yhteistyökumppaneina. Sosiaalityössä edes terveydenhuollon perustavinta eettistä ohjetta " do no harm" ei sisäistetty eikä noudateta. Puutteiden ja väärinkäytösten poistamiseksi ei tehty mitään konkreettisia toimenpiteitä. Lastensuojelun korporatistinen eturyhmätalous lukuisine " järjestöineen" on pitänyt huolta sijaishuollon liiketoiminnan edistämisestä ja asiakkaiden oikeusturvaongelmien jatkumisesta.

Asiakkaat eivät ole- eivätkä koskaan ole olleetkaan- samassa veneessä sen paremmin sosiaalityön kuin psykiatrian asiantuntijoiden kanssa koska kumpaakaan järjestelmää ei ole alunalkaenkaan luotu asiakkaita varten vaan edistämään työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.” Molemmissa järjestelmissä laittomuudet ja väärinkäytökset ovat vakiintuneet rutiineiksi ja asiakkaiden eettisesti laadukas palvelu harvinaisiksi yksittäistapauksiksi.
Lastensuojelun hokema yhteisestä veneestä on sosiaalityön orwellilaiselle psykokielelle tyypillinen harhaanjohtava eufemismi. Oikeasti asiakkaat ovat tehostetulla asiakashankinnalla ryöstettyä raaka- ja polttoainetta, jolla risteilylaivaksi paisunut sosiaalityön moniammatillinen asiantuntijakoneisto puksuttaa. Uusien wanna- be-asiantuntijoiden määrän kasvaessa tarvitaan yhä enemmän koneiston raaka-aineeksi toiseutettuja ja tuhottuja asiakkaita.

Sosiaalityö on edelleen pitkälti retoriikkaa, puhetaitoa ammatillisen edunvalvonnan tarpeisiin ja status quon ylläpitämiseksi. Suomessa on saatu todistaa lapsen äänellä puhumaan pyrkivien aikuisten edunsaajien ja ammattien räjähdysmäistä kasvua. Lapsen etuilijoita on enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin ja kilpailu siitä, kuka korkeimmalta ja koviten kimittää on kova. Sosiaalityön tuottaman melusaasteen lisäksi myös paperisaasteen määrä on kasvanut ja pelkkien fabrikoitujen asiakirjojen 120:n vuoden säilyttämiseen tarvitaan jo useita tuhansia kuutioita lämmitettyä toimistotilaa, joka olisi paremmassa käytössä asunnottomilla.

Sosiaalialan asiantuntijoiden kansoittama ympäristöään saastuttava risteilylaiva on ollut jo kauan uppoamaisillaan . Joidenkin tutkijoiden mielestä se pitäisi räjäyttää palasiksi ja romuraudasta pitäisi takoa auroja vähäosaisten lähiviljelyä helpottamaan. Valitettavasti toimittajien ja valvontaviranomaisten jääviys ja tietämättömyys ja hyväuskoisten kansalaisten ja yritysten ehtymättömät lahjoitukset mahdollistavat ympäristöään saastuttavan paksukaisen porskuttamisen.

Sosiaalityöntekijöiden tarinallistettu huoli on korvannut asiakkaiden todetut tarpeet

Yksilöpsykopatologisoinnin ja luokkavallan pahimpien perinteiden mukaisesti sosiaalityölle tyypillinen alituinen satuilukin käännetään ja essentialisoidaan asiakkaiden ominaisuudeksi. Sille on jopa oma häiriöluokitus; Munchausenin oireyhtymä, joka sisältyy mm. ensi- ja turvakotien käyttämiin lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeisiin. Tätä diagnoosia sovitellaan helposti mm. homevaurioista kärsiviin perheisiin tai suolisto- oireista kärsiviin lapsiin. Todellisuudessa oireyhtymään on sairastunut sosiaalityö itse. Tutkimustiedon, hyvän hallinnon oikeusperiaatteiden, asiakkaiden oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, vallan kolmijako-opin, lapsi- ja perhevaikutusten selvittämisen ja asiakasosallisuuden torjumisella sosiaalityö on itse aiheuttanut itselleen pysyvän kriisin ja luottamuspulan, josta se kuvittelee pelastautuvansa yksikseen valheellisen imagonrakennuskampanjan ja kriitiikin sensuroinnin avulla.

Lääkäri Richard Asher kuvaili vuonna 1951 julkaistussa artikkelissaan potilaita, jotka vaelsivat sairaalasta toiseen kertoen keksittyjä sairaushistorioita ja oireita, joista osa saattoi olla itse aiheutettuja. Asher nimesi oireyhtymän kuuluisan tarinankertojan paroni Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausenin (1720-1797) mukaan. Karl Friedrich Hieronymus von Münchhausen oli saksalainen, Hannoverissa syntynyt vapaaherra, joka sepitti mielellään liioiteltuja kertomuksia sotamuistoistaan. Münchhausen kertoi tarinoissaan muun muassa lentäneensä tykinkuulalla, käyneensä kuussa kuumailmapallolla, vetäneen itsensä omista hiuksistaan ylös suosta sekä saaneensa sormuksen, joka tekee hänestä näkymättömän.

"Mielen sanat" ovat korvanneet tosiseikkaselvittelyn

Samantyyppisiä tarinoita kerrotaan sosiaalityössä, jossa sosiaalityöntekijän tarinallistettu huoli on jo aikaa sitten korvannut asiakkaan todetun tarpeen. Sosiaalityössä ratsastetaan kuviteltuihin voittoihin varhaisella puuttumisella ja moniammatillisella yhteistyöllä, nostetaan lastensuojelu suosta sensuroimalla kritiikki , tekeydytään näkymättömiksi tarkkailijoiksi paljastamaan asiakkaiden sielunelämä nallekorteilla, paljastetaan kaltoinkohtelu luotettavasti psykoanalyysin avulla, "autetaan" perheitä näitä tapaamatta huostaanoton pohjustustoimilla l. avohuollon tukitoimilla, perhetyöllä tai -kuntoutuksella ja ratkaistaan perheiden ongelmat kuvitellulla "oikeushyvällä" eli huostaanotoilla.
Münchhausenin oireyhtymissä (ns. "Münchhausen syndrome by proxy") holhoavassa asemassa oleva väittää holhokkinsa, esimerkiksi sosiaalityöntekijä asiakkaansa, olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin työntekijä yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän" tai "kuormitetun" työntekijän osaan.

Isoa osaa sosiaalialan seminaareista, risteilyistä ja koulutustapahtumista voi pitää tämän oireyhtymän todentumina ja näyttämöinä, joissa valitellaan loputtomasti "asiakaskuormista", viranomaisvastaisista asiakkaista, asiakkaiden oletetuista lisääntyneistä mielenterveysongelmista, lisääntyneestä lastensuojelutarpeesta, avointen adoptioiden ja pysyvien huostaanottojen tarpeesta, lisääntyneistä "riskiperheistä", pienistä palkoista, asiakkaiden "vihapuheesta", sijaishuollon toimintaedellytysten kaventamisesta, sosiaalityön vähäisestä arvostuksesta jne. huomioimatta lainkaan olemassaolevaa tutkimustietoa ja sosiaalityön omien epäeettisten käytäntöjen vaurioittavaa vaikutusta asiakkaisiin ja alan arvostukseen.

Sosiaalityöntekijät eivät joudu vastuuseen satuilustaan; heitä päinvastoin palkitaan siitä. PRIDE-kouluttajina, jotka ovat muka pätevöityneet "tunnistamaan sijoitettavan lapsen tarpeet ja toimimaan tiimissä lapsen läheisten kanssa" toimivat ja nostavat palkkaa tälläkin hetkellä mm. Haapasten ja Larsen- Meitan perheiden teurastuksiin syyllistyneet sosiaalityöntekijät. Mahdolliset oikeudenkäyntikulut maksatetaan aina ay- liikkeellä ja veronmaksajilla. Asiakkaat puolestaan joutuvat maksamaan vahvasti rajoitetun sananvapauden käytöstään kalliisti. Nikon tapauksessa hallinto-oikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi.

Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja

↧

Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia

October 23, 2016, 9:39 am

≫ Next: Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n puoskarointia ja päätelmiä

≪ Previous: Sosiaalityö kärsii Münchhausenin oireyhtymästä

Leena Repokari

HUS:n lastenpsykiatria on tutkinut lapsiperheiden saamien palveluiden kykyä antaa tarvittava tuki ja havainnut tarpeen saada toimintaan muutosta moniammatillisessa yhteistyössä. Tästä socca on julkaissut lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokarin esityksen: LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN
KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA.

Lastenpsykiatrian hoidossa olevilla lapsilla on usein erityisiä tarpeita liittyen elinympäristöönsä. Luonnollisesti vanhemmuudessa tarvitaan erityistä tukea lapsen tukemiseksi sekä koulu tarvitsee oman tukensa.

Lokakuun Liike on jo aiemmin julkaissut lastensuojelutyön ongelmista, jotka myös Repokari on todennut:

- jo vuosia sitten havaittu ongelmat yhteistyössä:

> tiedonkulun puutteet
> päällekkäinen työ
> väliinputoajat
> epäselvä työnjako
> kuormittuneessa tilanteessa kukaan ei halua vastata asioista

HUS päätti tehtyään hypoteesin, että perheiden saama hyöty jää heikoksi, kun toiminnat eivät ole yhdessä koordinoituja ja suunniteltuja, tutkia hypoteesia ja yhdessä lastensuojelun kanssa toteutti lean-projektin vuonna 2014. He kokosivat 10 yhteisen asiakkaan / potilaan prosessien tiedot 10:lle (5+5) työntekijälle kolmeksi päiväksi analysoitavaksi.

Tutkimus osoitti, että vaikka on paljon "häärääjiä" eli valtion rahaa palaa, ei työtapa tuota tarvittavaa tulosta, koska kukaan ei ota kokonaisvastuuta ja kenelläkään ei ole hallussa kokonaiskuvaa tuen tarpeista. Työtä siis tehdään yksilötasolla sen paljon puhutun mututunteen ja luulon varassa, olettaen sen olevan tietämystä, mikä näyttää olevan Helsingin lastensuojelussa ihan ylhäältä johdettu toimintatapa ja tarkoituksenmukaiseksi määritelty, vaikka se ei johdakkaan toivottuun tulokseen ja asiakastyytyväisyyteen.

Lastensuojelullisessa mielessä huolestuttava huomio oli, että lapsella oli aivan liikaa tukijoita ympärillä ja näin ollen luotamussuhteen syntyminen tukitahoon jäi syntymättä. Työntekijöiden vaihtuvuus ei ole lapsen etu, joka tarvitsisi elämäänsä pysyvyyttä turvallisuuden kokemuksen ja luottamuksen syntymiseksi.

Helsingin lastensuojelu ei saanut myöskään kehuja siitä, että olisi kyennyt asettaa suunnitelmallisia tähtäimiä perheen tukemiseksi. Lastensuojelu myös odotutti asiakasta ja teki työtä asiakkaan kanssa ilman selkeää suunnitelmallisuutta tapaamisista. Myöskin lastensuojelun tapa käsitellä lastensuojeluilmoituksia kyseenalaistettiin.

Jostain syystä palattiin tässäkin tutkimuksessa työskentelyn alkeisiin ja havaittiin, että lakisääteiset asiakas- ja / tai hoitosuunnitelmien teot oli jätetty toteuttamatta. Myös jatkosuunnitelmat oli jätetty toteuttamatta. Näin ollen konkreettinen suunnitteleminen oli jätetty toteuttamatta.

Tutkimus osoitti millaisen struktuurittoman mankelin läpi joutuvat lapsiperheet kulkemaan ja kuinka raadollista pompottelua tämä on perheelle haasteensa edessä. Lapsia pyöritetään taholta toiselle ilman tukea, jolla olisi lapsen tilanteeseen sopivat tavoitteet, seuraavat askeleet tai tapauksen juoni selkeänä hallussaan.

Tutkimuksen tarkoitus ei suinkaan ollut se, että keksittäisiin uudelleen "pyörä" eli löydettäisiin uutta tietoa, vaan sen avulla koetettiin saada työntekijät havaitsemaan ongelmat työjäljessä sen sijaan, että näkisivät ongelmat vain perhettä kohtaavana. Tämä olisi erittäin hyvä oppi jokaiselle lastensuojen työntekijälle ja erityisesti johtotaholle, jonka tulisi kyetä objektiivisesti reflektoimaan työjälkeä ja antamaan myös alaisilleen suuntaa. Jos johtotaho syyttää perheiden ongelmien pysyvyydestä aina vain perheitä suoraan, jää huomaamatta mikä menee työssä vinoon, kun ihmiset ovat kuitenkin muokkautuvaisia ja oppivia.

Työryhmä koki, että yhdessä kolmen päivän ajan asiakkaiden asiakirjoihin todella tutustuminen auttoi myös kahta tutkijatahoa tutustumaan toisiinsa ja ymmärtämään paremmin toistensa työnkuvaa, mikä luonnollisesti on merkityksellistä moniammatillisen työn totetumiseksi.

Opituksi koettiin ryhmätyössä yhdessä tekemisen merkityksellisyyden onnistumiseksi säännöllinen kommunikointi, joka onkin Lokakuun Liikkeen mielestä sosiaalisten suhteiden perusteiden alkeita ja erittäin hienoa, jos se saadaan ajan myötä myös sosiaalityön ammattilaisten taitolajiksi Helsingin lastensuojelussa, jossa näyttää yhä olevan tuo kuvitteleminen kontaktoitumisen sijaan johtajien työmenetelmä ja näin mallioppina alaisille.

Edelleen on tutkimuksesta huolimatta ongelmia:

tuen kohtaamattomat näyttävät eri suunnista erilaisilta ja vastuiden jako ei aina ole helppoa - toki toisen tekemässä työssä on myös helpompi nähdä pulmia
aito yhdessä tekeminen alkaa onnistua vain yhdessä
tekemällä – se ottaa aikaa ja edellyttää johdolta sitoutumista,
ohjeistusta, osallistumista ja asioiden uudelleen ajattelemista
koko ajan
”hankalat asiakkaat” ovat usein kaikille yhtä hankalia – hankaluus on työntekijässä heräävä tunne, joka edellyttää erityistä tarkkuutta työssä
ajattelumme on herkästi organisaatiolähtöistä ja
perustelemme mielellämme muutoshaluttomuutta jollakin
ulkoisella seikalla

Keskeiset kehitämisen kohteet siis näin ollen olivat yhä:
Asennemuutoksen tarve, palvelun kuvaaminen ennakoiden asiakkaalle suunnitelmallisuuden toteutumiseksi, kommunikoinnin muoto kunnioittavana ja tutkivana ja objektiivisuudessa pysyvänä perheen ja tukitahojen välillä sekä arvioinnin nopeuttaminen.

Huolestuttavaa oli suunnitelmassa porsaanreikä, jossa tarjottiin palveluvaihtoehtona näyttöön perustuvien ”täsmäinterventioiden” käyttöä silloin, kun se on mahdollista. Tämän ajattelivat suunnittelijat: "kun hoidetaan vakiointerventioilla tilanteet jotka
voidaan niillä hoitaa, jää voimavaroja enemmän
räätälöitäviin prosesseihin." Huomaamatta jäi, että juuri nämä autopiloottitoimintatavat mahdollistavat virheet työjäljessä muutostekijöiden edessä ja voi etäännyttä perheet palvelusta. Näin ollen ajateltu voimavarojen kasvattaminen voikin suurentaa työtaakkaa, kun havaitaan virhe jälkikäteen.
Tärkeä havainto oli myös tarve yksinkertaistaa asioita ja ymmärtää, ettei jokainen psykiatrian asiakas tarvitse välttämättä lastensuojelun asiakkuutta.

Vaativiksi koetuissa tilanteissa yhä pohdittiin vaikeutta saada lapsen etu toteutumaan, kun vanhemman tahtotila tai vanhemman etu ei kohtaa lapsen etua ja erityisen vaativaa hoitoa tarvitsevien lasten kohdalla vieläkin pohditiin kuka pärjäisi lapsen kanssa, sen sijaan että pohdittaisiin, kuinka saadaan erityinen tuki perheelle.

Huomaamatta jäi, että tutkijat paljon puhuivat lapsen edusta osallistuttamatta tutkimukseensa yhtäkään lasta, eli kuulematta lapsia ja heidän näkemyksiään, tai vanhempia, joilla myös olisi tärkeä osa saada toimia lapsiensa äänenä.

Lokakuun Liike tahtoo tuoda esille, että ne useat huolenaiheet, joista olemme kirjoittaneet, ovat taasen tulleet uudessa tutkimuksessa esille jopa lastensuojelun ammattilaisten toteuttamana Helsingissä. Monet työmenetelmät ovat yhä tarkoituksenmukaisen työskentelyn totetumiseksi kehittämättä, vaikka samoista asioista on puhuttu vuosikymmeniä.

Lokakuun Liike tahtoo painottaa perheen todellisen kohtaamisen ja todellisen kuulemisen merkitystä ja todellista tutustumista eli aitoa tutkimusta ja aitoa tukemista. Näin ollen Lokakuun Liike toivoo, että jatkossa kun näitä tutkimuksia toteutetaan niihin osallistutetaan myös perheet ja erityisesti lapset, jotta he saisivat kertoa mitä toivoisivat palveluilta. Tämä mahdollistaisi palvelun räätälöimisen asiakkaille ja tutkijat voisivat myös pohtia mitä voi oppia asiakaisiin tutustumalla ja heitä todella kuulemalla. Eihän lapsen etu ole sosiaalityöntekijän kuvitelma lapsen edusta, vaan lapsen etu on tuon lapsen sanoittama tarve.

Tämä tutkimus oli tärkeä, vaikka ei tuonutkaan meille mitään uutta tietoa. On erittäin tärkeää, että Repokari uskaltaa huomauttaa sopivin väliajoin lastensuojelua heidän toimintatapojensa haavoittavuudesta perheille, vaikkakin hyvin hienovaraisesti.

Tutustu tutkimukseen:

LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN
KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA - Leena Repokari:
http://www.socca.fi/…/Lastensuojelun_ja_lastenpsykiatrian_y…

Arjen ihmissuhteet ovat lapsen hyvinvoinnin perusta (Kansanterveys 1 - 2015):
http://www.kansanterveys.fi/…/arjen-ihmissuhteet-ovat-lapse…

Artikkeli: Lastenpsykiatrian asiantuntija: Anna lapselle tavallista, yhteistä arkea (deski.fi 7.8.2014):
http://deski.fi/9/artikkeli-lastenpsykiatrian-asiantuntija-…

Lapset tarvitsevat kiireetöntä yhdessäoloa (m 11.11.2014):
http://www.mynewsdesk.com/…/lapset-tarvitsevat-kiireetoenta…

Lastenpsykiatri Leena Repokari: ”Tunteiden käsittelyä oppii" (18.11.2003):
http://www.valomerkki.fi/…/vantaan-lauri-a…/2003-11-18-teema

Outo sylihoito: Lapsen laskettava alleen (IL 13.4.2011):
http://www.iltalehti.fi/mieli/2011041313539804_md.shtml

Avoin kirje Helsingin sosiaali- ja terveysvirastolle (LL 19.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/avoin-kirje-helsingin-sosiaa…

Helsingin lastensuojelun työskentelystä viimeaikoina voi lukea mm. Mieron blogista.

↧

Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n puoskarointia ja päätelmiä

October 24, 2016, 9:08 am

≫ Next: Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää oikeusturvaongelmia ja perheiden hätää

≪ Previous: Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia

Sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren tuotteilla (mm. Nallekortit) lapset saadaan piirtämään jotakin tätien vuorovaikutusta vahvistavaa.

Pelastakaa Lapset ry:n ja Ensi- ja turvakotien Viola- hankkeen Lastensuojelun ja väkivaltatyön kehittämissuunnitelma 2009-2012 paljastaa miksi ja miten lastensuojelusta on päässyt kehkeytymään yksi Suomen suurimmista ihmis- ja perusoikeusongelmista( Jääskeläinen, 2013).

Pelastakaa Lapset ry ja Ensi- ja turvakotien liiton Viola ry esittävät toimintasuunnitelmassaan Lastensuojelun ja väkivaltatyön kehittämishankkeeseen heti aluksi tutkimattoman väitteen ja toimintasuosituksen, jonka vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa tai positiivista näyttöä:

"Nuorten elinolot - raportin mukaan pienelle osalle lapsia ja nuoria kasautuu entistä vaikeampia ongelmia. Nämä lapset tarvitsevat sijoituksia kodin ulkopuolelle ja heidän kokemuksissaan ovat läsnä väkivalta vanhempien mielenterveys- ja päihdeongelmien lisäksi. "

Nuorten elinolot- raportti ilmoittaa tosiasiassa, että:

"Vaikka huostaanotot ovat lisääntyneet, näyttävät lasten kokemukset ruumiillisen kurituksen kohteeksi joutumisesta kuitenkin vähentyneen. Samoin ovat vähentyneet väkivallan takia sairaalahoidossa olleiden alaikäisten määrät ja etenkin lapsiin kohdistuneet henkirikokset. Myös aikuisten kuritusväkivaltaa koskevat asenteet näyttävät olevan muuttumassa: yhä harvempi suomalainen hyväksyy ruumiillisen kurituksen lasten kasvatuskeinona. (Ellonen ym. 2007, 21)

Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n kehäpäätelmät

Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n hankeraportin ja "tutkimusten" taustaoletukset ja kehäpäätelmät voi tiivistää seuraaviin väittämiin:

1. Huostaanotto on aina oikeutettu eikä sitä pidä tutkia siksi, että se on aina oikeutettu.

Huostanottojen syitä ja prosesseja tai viranomaistoiminnan laillisuutta ei tarvitse tutkia. Tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi. Koneistossa työskentelevän mutu- tuntuma tai yleinen tieto riittää." Yleisesti on tiedossa, että jokaisella sijoitetulla lapsella on takanaan enemmän tai vähemmän kokemuksia väkivallasta tai kaltoinkohtelusta."

2. Huostaanotettu lapsi on aina traumatisoitunut. Mikäli traumasta tai hoidontarpeesta ei löydy todisteita se tarkoittaa vain, että traumatisoituminen on salattu tai unohdettu:

"Kokemuksellisen tiedon ja osaamisen kautta voidaan todeta, että sijaishuoltoon siirtyneiden lasten taustalla on muiden vaikeiden kokemusten lisäksi lähes poikkeuksetta altistumista väkivallalle sekä rankalle kaltoinkohtelulle". Mitä tuo kokemuksellinen tieto ja osaaminen mahtaa olla, kun lapsilla tai heidän perheillään ei ole siitä havaintoa?

3. Huostaanotetun lapsen oirehdinta on aina syntymäperheen salatun trauman, ei esim. sijaishuollossa kohdatun väkivallan tai lastensuojelun mielivaltaisten prosessien( esim. läheisistä erottamisen ja koti-ikävän) tulosta ja todiste huostaanoton tarpeellisuudesta.

4. Huostaanotettu lapsi ei osaa tai halua kertoa vapaaehtoisesti kotonaan kohtaamastaan väkivallasta. Koneiston edustajan täytyy saada hänet tunnustamaan johdattelemalla ja painostamalla:

"Haastattelija johdatteli lapsen väkivaltateemaan, kertomalla minkälaisia kokemuksia sijoitetuilla lapsilla yleensä oli omasta kodista. Tämän jälkeen hän kysyi lapselta, että halusiko tämä kertoa omista kokemuksistaan".

"Haastattelijan jatkaessa hienovaraista( anteeksi, mitä?) kyselyään, lapsi ikään kuin huomaamattaan alkoi puhua asioita."( Alvoittu, s. 28)
A= asiakaslapsi, H= haastattelija

A: Hmm, mä en muista yhtään kun mä olin niin pieni

H: Joo

A: Mutta kyllä ainakin yks kerta joku oli, mutta mä en muista yhtään minkälainen se oli

H: Hmm, oliko se enemmän semmonen tappelutilanne vai semmonen, että äiti tai isä olisi juonu niin paljon (s.33)

5. Huostaanotettu lapsi täytyy saada tunnustamaan ammattilaiselle kohdanneensa väkivaltaa kotonaan. Se, että lapsi ei muista tai tunnusta väkivaltaa ei ole merkki siitä, ettei väkivaltaa ole ollut vaan siitä, että väkivalta on salattu tai "koteloitunut kehomuistiin":

"Viranomaisilta ja biologisilta vanhemmilta tietoja ( vanhempien väkivallasta) ei ole saatu ja arveltiin, että lapsellakaan kokemukset eivät välttämättä edes ole sanallisessa muistissa. Kokemusten arveltiin koteloituneen iho- tai kehomuistiin ja nousevan sieltä esille hyvin yksilöllisesti."

6. Puhuminen vieraalle sijaishuollon edunvalvojalle, joka käyttää kaikkea sanottua huostaanoton pidentämiseen auttaa, vaikka lapsi raportoisi, ettei halua puhua tai että puhuminen pahentaa oloa:
"Tutkimuksessa mukana olleet lapset olivat olleet sijaisperheessä 2- 7 vuotta. Tänä aikana kukaan heistä ei ollut juurikaan kertonut tai keskustellut kokemuksistaan sijaisvanhempiensa tai kenenkään muun aikuisen kanssa.Yksi lapsista sanoi, että ylipäätään sijaislapsena olo oli sellainen asia, josta ei halunnut kertoa kenellekään, tai ainakin on pitänyt miettiä tarkkaan, kenelle asiasta kannatti kertoa. Omien kokemusten puhuminen toiselle lapselle koettiin mieluisammaksi kuin aikuiselle puhuminen... Haastattelija kehottikin lapsia juttelemaan esille tulleista asioista ja tunteista sijaisäitien kanssa "( Alvoittu, s. 29)

7. Vastoin laajaa ja yhtäpitävää kansainvälistä ja kotimaista näyttöä sijaisperheissä tapahtuneesta väkivallasta sijaisperheet oletetaan aina turvallisiksi ja vapaiksi väkivallasta. Nettiturvakodin mukaan väkivaltaa voi olla vain ennen tai jälkeen sijoituksen.

8. Se , ettei lapsi kiinny sijaisvanhempiinsa tai viihdy sijaisperheessä, jonka valintaan hän ei yleensä ole saanut vaikuttaa on lapsen biologisessa perheessä tapahtuneen traumatisoitumisen tulosta: " Lapsi ei välttämättä pysty vastaanottamaan sijaisperheen tarjoamaa turvallisuutta oman traumatisoitumisensa vuoksi."

9. Molempia järjestöjä vaivaa maaginen ajattelu " sama tuottaa samaa ". Huostaanotettu lapsi on heille automaattisesti väkivallan saastuttama ja levittää väkivaltaa sijaisperheeseensä: " Lapsen kokema väkivalta saattaa siirtyä isomorfisena rakenteena sijaisperheen toimintakulttuuriin, mikäli sijaisperhe ei tunnista lapsen kokemuksia."

10. Huostaanotettu lapsi tarvitsee aina asiantuntija-apua ja diagnoosin vaikka biologisten vanhempien aiheuttamasta traumasta tai terapiantarpeesta ei olisi mitään todisteita.

Toivoa sopii, etteivät Viola ry:n ja Pelastakaa Lapset ry:n puoskarit pääse suorittamaan seksuaalisen hyväksikäytön tai muiden väkivaltaepäilyjen tutkimuksia tai lasten haastatteluja. Ammattitaito- ja oikeusturvariskit ovat ilmeisiä ja erittäin huolestuttavia- eikä RAY:n automaattinen rahoitus ole omiaan niitä vähentämään. Voisiko RAY kenties asettaa rahoitustensa ehdoksi riippumattoman tutkimustiedon, toimenpiteiden lainmukaisuuden ja käytettyjen teorioiden ja menetelmien eettisen hyväksyttävyyden, tieteellisen pätevyyden ja tutkimusnäytön tuloksista? Myös hallinto- oikeuksien olisi syytä torjua lastensuojelujärjestöjen ylläkuvattu psykojargon.

Tämänkin "kehittämishankkeen arviointi tullaan toteuttamaan sisäisenä arviointina kehittäjätyöntekijöiden omana työnä".

Sisäinen arviointi onkin ainoa vaihtoehto. Kukaan puolueeton arvioija ei voisi hyväksyä hankkeen kyseenalaisia oletuksia, menetelmiä tai johtopäätöksiä.
Valitettavasti ensi- ja turvakotien liitto vaatii nykyisin sisäänkirjautumisen sivulle, jossa toimintasuunnitelma ennen sijaitsi.
http://ensijaturvakotienliitto-fi-bin.directo.fi/@Bin/b826bfd00b51df514adab5380e1c8f3e/1326420968/application/pdf/2892448/Hankesuunnitelma.pdf
Teksti löytynee kuitenkin Ensi- ja turvakotien liiton , PeLa:n tai RAY:n toimistosta paperiversiona.

Astelkaa rohkeasti sisään lastensuojelujärjestöjen toimistoihin asiakkaat ja tutustukaa henkilökohtaisesti teorioihin ja työntekijöihin, jotka ovat vastuussa teille aiheutetuista oikeusturvaongelmista.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-menneisyyden-kuvitteleminen
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot
http://www.pesue.org/tietopankki/loftusguyer-kuka-kaytti-hyvakseen-jane-doea
http://www.pesue.org/tietopankki/money-seksologia-hyva-paha-ja-ihmisoikeudet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia

↧

Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää oikeusturvaongelmia ja perheiden hätää

October 25, 2016, 12:41 pm

≫ Next: Oulussa viranomaisilta havaitsematta jäänyt lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö käsitellään oikeudessa julkisena

≪ Previous: Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n puoskarointia ja päätelmiä

Sosiaalityöntekijöiden lisääminen lisää perheiden hätää ja tuen tarpeita

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Sosiaalityön keskusteluja samoin kuin ammatinharjoittamista ja päätöksentekoa vaivaa tutkimustiedon puute. Tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi. Tutkija Elina Pekkarisen mukaan lastensuojelusta puuttuu niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi ( Pekkarinen, 2011) .

Siitä, miten asioiden tulisi olla ei vielä voi vetää johtopäätöksiä siitä, miten ne todellisuudessa ovat.

Niin Maria Ohisalon perustelematon oletus sosiaalityöntekijöiden lisäyksen tuottamasta avusta köyhille kuin Sonja Perttulan ja Sauli Hyvärisen idealistinen väittämä sosiaalityön oletetusta käytännönläheisestä avusta sotivat sekä tutkimustietoa että asiakkaiden kokemuksia vastaan.

Kumpikaan taho ei perustele kantaansa tutkimusnäytöllä vaan näyttää luottavan hiljaiseen tietoon, jonka ei pitäisi kuulua lainkaan sosiaalityöhön eikä siitä käytäviin keskusteluihin. Tutkijat Kääriäinen ja Kuusisto-Niemi kysyvät aiheellisesti miksi sosiaalityön dokumentoimatonta työtä ja eksplisiittisesti perustelemattomia ratkaisuja puolustellaan ja perustellaan hiljaisella tiedolla ja sen olemassaololla (Janus vol 13(4), 454-455 ).

Usein esitetetty väittämä siitä, että sosiaalityöntekijöitä lisäämällä onnistuttaisiin lisäämään asiakkaiden hyvinvointia tai vähentämään huostaanottoja on osoittautunut harhaksi eikä väitteelle löydy tieteellistä näyttöä.

Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Sosiaalityöntekijät tulkitsevat tulosta väittämällä, että he löytävät aitoja tuentarpeita, asiakkaat ja byrokratian vastustajat puolestaan, että sosiaalityöntekijät keksivät tuentarpeita oikeuttaakseen virkansa ja lisäresurssivaateensa.
Sosiaalityöntekijöiden lisäykseen liittyvä perheiden asiakkuuksien ja tuentarpeiden kasvu johtuu luultavasti sosiaalityön viranomaislähtöisestä ja häiriöorientoituneesta työotteesta.
Avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan korjaavien toimien esim. huostaanottojen oikeuttamiseen- ei estämiseen. Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan sosiaalityöntekijöiden omaksuman häiriöorientaation myötä lapsi muuttui yhteisönsä jäsenestä ongelmapalvelujen asiakkaaksi. Ongelmien ytimeen ei kuitenkaan puututtu. Perheiden tukeminen jäi sivuun. Vanhemmat nähtiin ongelmien syinä eikä yhteistyökumppaneina.

Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on tutkitusti skandinavian kovimmat asenteet köyhyyttä kohtaan, jota he pitävät itseaiheutettuna Viimeaikaiset sosiaalityön tutkimukset raportoivat yhdenmukaisesti paitsi asiakkaiden osallisuuden katoamisesta myös jatkuvista laillisuusongelmista sosiaalityössä.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt voimassaolevia lakeja kunnioittamattoman lastensuojelun itsessään yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa. Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista juuri lastensuojeluasioisssa. Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Alalta puuttuvat tutkimustiedon ja valvonnan lisäksi kattava tilastointi, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, toimiva koordinaatio ja johto ja asiakkaiden oikeusturva: puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti riippumattomassa tuomioistuimessa.

Asiakkaita ei kuulla eikä tueta

VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa.

Kai Alhasen tutkimusaineiston ( 2014) "lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saaneet tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdeltiin väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututtiin tarpeettoman voimallisin keinoin". Alhasen mukaan sosiaaliviranomaisten harjoittamaa suojeluvaltaa uhkaa yhtäältä tehottomuus ja toisaalta taas liukuminen kohti mielivaltaisuutta (2014, 69).

Sinikka Mönkkönen osoitti väitöskirjassaan, että dialogista vuorovaikutusta kuvaavaa puhetapaa ei näkynyt sosiaalialan asiakastyön tarinoissa, tutkijan kenttätyön havainnoissa sen enempää kuin sosiaali- ja terveysalan työryhmissä tai julkisessa keskustelussa (2002, 85).

Anitta Jokisen tutkimissa Helsingin lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa asiakkaiden osallisuuden kokemukset eivät vastanneet virallista osallisuuden normia. Vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakirjoissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan ( 2014, 73-74). Jokisen mukaan asianmukaisen tuen takaamisen ja laadunvalvonnan välineeksi tarkoitettua asiakassuunnitelmaa käytetään sosiaalityön toimenpiteiden oikeuttamiseen.

Ritva Poikela tarkasteli tutkimuksessaan asiakassuunnitelman ja asiakastyön käytännön välistä suhdetta ja sai tutkimustuloksen, jonka mukaan suunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään. Näennäisestä asiakaskeskeisyydestä huolimatta työ oli viranomaiskeskeistä.

HuosTa tutkimuksen ( 2015) mukaan lähes 70% lapsista ja nuorista ei saanut pyytämäänsä palvelua. Tutkimustieto osoittaa , että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015). Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? vanhemmille ei kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.

Aila- Puustinen- Korhosen ja Tarja Pösön Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin- tutkimus ( 2010) kiinnitti huomiota lastensuojelun osaamisen, tiedontuotannon, palvelutarjonnan, laadunvarmistuksen ja valvonnan puutteisiin. Tutkijoiden mukaan lastensuojelussa tarvittavat, lasta ja perhettä tukevat toimenpiteet ovat satunnaisesti, vääräaikaisesti tai epätarkoituksenmukaisesti saatavilla ja sijoituspaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin.

Johanna Hiitolan väitöskirja totesi, että huostaanottopäätöksiä määritteli usein lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijöiden käsitys perheiden kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta ( Hiitola, 2015) .

Tarja Hiltusen väitöskirjassa väkivaltaa kokeneet äidit eivät saaneet apua palvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).

Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brigid Featherstonen mukaan markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan ( 2015).

Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että köyhistä perheistä puhutaan sosiaalityössä luonnonkatastrofeina ja "riskiperheinä", joista lapset tulee pelastaa ja kehottaa tunnistamaan ja nimeämään haavoittuvuuksia ilman, että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Perheisiin kohdistuvat lisääntyvät lastensuojelulliset tutkimukset ovat usein perusteettomia , turhia ja tuottavat riskileimoja ( 2015).

Psykoanalyyttisen orientaation myötä sosiaalityöntekijän tarinallistettu huoli on korvannut asiakkaan todetun tarpeen

Suomalainen perhekasvatus ja niin ensi- ja turvakoti- kuin perheneuvola- instituutio saa vielä vuonna 2016 perustua psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009) vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84).
Psykoanalyyttinen orientaatio on johtanut puoskarointiin, jossa asiakkaiden salattujen menneisyyden häiriöiden ja traumojen etsintä on korvannut oikea-aikaisen auttamisen ja sosiaalityöntekijöiden tarinallistettu huoli asiakkaiden todetun tarpeen (Ikonen, 2013).

AVI:n ja VALVIRA:n mukaan psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia sysätään lainvastaisesti lastensuojeluun ja huostaanoton perusteluna käytetään lainvastaisesti jopa pelkkää psykiatrisen hoidontarpeen arviointia.

Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat."

Mielenterveyden Keskusliitto ry on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.

Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

Sosiaalityöntekijät keskittyvät oikea-aikaisen auttamisen sijaan asiakkaiden epäilyyn, häiriöiden paljastamiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Lastensuojelun ”tukitoimien” lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perhettä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Suomalainen ja ruotsalainen ( SOU 2009; SOU 2011) sijaishuoltoselvitys tuotti samanlaista järkyttävää tietoa kuin Norjassa, Tanskassa, Walesissa , Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Sijoitetut lapset olivat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli huostaanotettu.

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö eikä perhekodeilta viedä lupia edes tapauksissa, joissa pitäjä on tuomittu lapsiin kohdistuvasta väkivallasta.

Suuri osa sosiaalityöntekijöistä ei oikeusasiamiehen huomautuksista huolimatta tunnu myöskään uskovan, ettei lapselle ja tämän vanhemmille voi määrätä tapaamisrajoituksia vain sijaishuoltopaikkaan kiinnittymisen tueksi (apulaisoikeusasiamies, 2833/3/13*).

Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella onkin yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Aulikki Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja.

Sosiaalityön asiakkaat kärsivät usein köyhyydestä ja siihen liitetyistä negatiivisista stereotypioista. Mika Niikko kirjoittaa mielipidepalstalla (HS 19.10.) pitävänsä ruoka-avun suoraa tukemista käytännönläheisempänä avustuksena kuin sosiaalityöntekijöiden palkkaaminen, koska ”puhe ei lievitä nälkää”.
Niikko on oikeassa. Sosiaalityön huolipuhe jopa aiheuttaa asiakkaille nälkää syrjäyttävillä leimoilla , fabrikoiduilla kirjauksilla ja köyhien ja erilaisten perheiden hajottamiseen pyrkivillä käytännöillä. Köyhyyttä ja köyhien perheiden ongelmia ei voi lievittää lainkaan orwellilaisella uusiokielellä, sijaishuollon edunvalvonnalla tai lisää köyhien elämäntapavalvojia palkkaamalla.

Rationaalinen asunto-, koulutus-, sosiaali-, työllisyys- ja talouspolitiikka sen sijaan olisi ratkaisu. Työhön kannustava perustulomalli yhdistettynä toimiviin peruspalveluihin, ongelmien ennaltaehkäisyyn, perheiden tukemiseen, turhan byrokratian ja sääntelyn purkamiseen, työn uudelleenjakoon ja verotuksen uudelleen kohdentamiseen purisi köyhyyteen, jos poliittista tahtoa ongelman ratkaisemiseksi löytyisi.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kaikenlaista-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua

↧

Oulussa viranomaisilta havaitsematta jäänyt lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö käsitellään oikeudessa julkisena

October 26, 2016, 9:18 pm

≫ Next: Salaisten häiriöiden etsintä estää väkivallan havaitsemisen

≪ Previous: Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää oikeusturvaongelmia ja perheiden hätää

Oulun käräjäoikeus on suostunut asianomaisen pyyntöön, että oikeus käsittelee hänen seksuaalisen hyväksikäyttönsä asian julkisena.

26-vuotias uhri toivoo julkisen oikeudenkäynnin johtavan siihen, että tulevaisuudessa muut eivät joudu kohtaamaan samaa kohtaloa. Syytetty isä on kieltänyt teon ja siihen syyllistymisensä ja on pyytänyt salaista oikeudenkäyntiä.

51-vuotiasta isää epäillään lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuosina 1999-2008. Hyväksikäyttö alkoi tytön ollessa 9-vuotias.

Suullinen käsittely on julkinen lukuunottamatta salassa pidettävää oikeuslaboratorion oikeuslausuntoa. Samoin käsittelyasiakirjat ovat julkisia oikeuslaboratorion tutkimustodistusta lukuunottamatta. Asiakirjaa käsitellään myöhemmässä vaiheessa. Oikeuslaboratorion todistus on salassapidettävä 60 vuotta.

Muut asiakirjat ovat julkisia suullisen käsittelyn jälkeen. Myös kuvaaminen on sallittua ennen käsittelyn alkua. Käräjäoikeuden päätös on harvinainen ja käsittelyn julkisuus on perusteltu uhrin toiveena. Käräjäoikeus on yhtä mieltä asianomistajan kanssa siitä, että asialla on huomattavaa yleistä intressiä.

– Tätä asiaa ei saa enää hyssytellä ja lakaista maton alle, tytär sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa viime viikolla. Hän ei halua, että sama tapahtuisi enää kenellekään ja toivoo tiedon asiasta auttavan.
Koska vastaajana on käräjäoikeuden entinen lautamies ei oikeuskäsittelyssä ole lautamiehiä, vaan kolme tuomaria. Käräjäoikeudessa juttuja käsitellään tavallisesti yhden tuomarin ja kahden lautamiehen yhteistyönä. Joskus käsittelyä hoidetaan niin sanotulla vahvennetulla kokoonpanolla eli kahden tuomarin ja kolmen lautamiehen voimin.

Mielenkiintoiseksi asian käsittelyssä nyt jää uhrin toiveen toteutuminen julkisuusasian kanssa. Kykeneekö valtamedia toteuttaessaan tutkivaa journalismia auttamaan uhria saamaan aikaan sitä tarvittavaa yleistä tietämystä Suomen olosuhteista ja mm. monien viranomaisten toimista, jotta saadaan muutos aikaan tarvittavaan suuntaan.

Kansanedustaja Arja Juvonen vastaa jo uhrin toiveeseen lakimuutosvaatimuksella, joka velvottaisi terveydenhuollolta kahden lääkärin lupapäätöstä myös alle 17-vuotiaiden abortteihin. Juvosen mukaan Suomen terveyden- ja sosiaalihuollon sektori on kokenut Oulun insestitapauksen myötä samanlaisen kolauksen, kun itähelsinkiläisen 8-vuotiaan Vilja-Eerika Tarkin kuolemassa vuonna 2012.

Nähtäväksi jää myös millaisen reflektoivaan loppupäätelmään pääsee Oulun kaupunki sekä aluehallintovirasto sisäisen tutkinnan jälkeen ja kyetäänkö suoraan havaitsemaan mahdolliset virheet, vai joutuuko uhri itseään koskevien asiakirjojen varassa hakemaan oikeutusta mm. mahdollisille korvauksille sosiaalitoimelta riitauttaen sisäisen tutkimuksen johtopäätelmän.

Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessorin Terttu Utriaisen mukaan Oulun kaupungin lastensuojelu on saattanut syyllistyä asiassa rikoksiin. Hänen mielestään on syytä tutkia, ovatko lastensuojelun työntekijät syyllistyneet asiassa rikoksiin jättäessään puuttumatta asiaan. (Kaleva 1.10.2016)
– Kontrolli on pettänyt täysin. Laiminlyönnit ovat aivan selviä. Pitää tutkia, ovatko ne (rikokset) vanhentuneet, toteaa Utrianen.

Utriaisen mielestä tapaus antaa Oulun lastensuojelun toiminnasta ”aivan ihmeellisen kuvan”.

– Raskauden keskeytyksiä on ollut niin paljon, että tottakai he ovat tienneet hyväksikäytöstä. Sitä ei ole vain haluttu nähdä, näkee Utriainen tilanteen.

Siitä ei ole tietoa tällä hetkellä suorittaako Oulun poliisi jo esitutkintaa sosiaalitoimen osallisuudesta ja mahdollisesta syyllistymisestä rikoksiin, kun Utriaisen mukaan on kuitenkin syytä tutkia.

Uhrin päätös kuitenkin pyytää julkista oikeudenkäyntiä antaa asialle myös vakavan intressin oikeustuomioistuimelle toteuttaa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatetta, sillä julkisen oikeudenkäynnin mahdollistama median toteuttama jälkipuinti antaa sellaiset ennekoivat raamit, ettei virheille kannata antaa sijaa.

Lapsia koskevien oikeudenkäytien salassapidettävyys juuri mahdollistaa tällä hetkellä monet virhekäsitykset tuomiokulttuurista, koska salassapidettävyyden vuoksi niitä ei päästä tarkoin arvioimaan ja tätä kautta virheistä oppien muutosta hakemaan. Kun oikeustuomioistuimet eivät tunne lakiin kirjattuja käytäntöjä sosiaalityössä kirjoitettua sanaa syvemmin ja kykene ymmärtämään niiden ohjaavaa merkitystä perheen tukemiselle luotuna päämäärähakuisena suunnitelmallisuutta sosiaalityöltä vaativana ohjeistuksena, se ei kykene arvioimaan, onko toiminta ollut edes lain mukaista.

KKO:n entisen presidentin Pauliine Koskelon mukaan Suomessa oikeusvaltio hallituksien asettamilla määrärahaleikkauksilla on aiheuttanut tilanteen, minkä takia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset eivät aina täyty. Kuinka monen lapsen kohtalo tämä on ollut?

Kuten Oulun seksuaalisen hyväksykäytön uhri, myös Koskelo peräänkuuluttaa muutoksia ja näyttää itse vuorostaan suuntaa kohti tuomioistuimien toiminnan tehostamista ja oikeusturvan parantamista.

Lokakuun Liike toivoo uhrin rinnalla, että tämä oikeudenkäynti johtaa todelliseen muutoshalukkuuteen lastensuojelullisen ongelmamme edessä ja ettei tapausta katsottaisi vain yksittäistapauksena.

Lue myös:

Oulun rankka insestijuttu on julkinen – tytär toivoi, jotta muut säästyisivät (IL 25.10.2016):
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016102422511749_uu.shtml…

Lakimuutosvaatimus terveydenhuoltoon lapseen kohdistetun seksuaalirikoksen havaitsemiseksi (LL 19.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/lakimuutosvaatimus-terveyden…

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (Terveyskirjasto):
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti…

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on salakavala rikos (Valo 24.5.2000):
http://www.valomerkki.fi/va…/vantaan-lauri-arkisto/uutlapsen

Pahoinpitely ja seksuaalinen hyväksikäyttö (Lastensuojelun käsikirja):
https://www.thl.fi/…/pahoinpitely-ja-seksuaalinen-hyvaksika…

KKO:n entinen presidentti Pauliine Koskelo: Oikeusvaltio on Suomessa uhattuna (HS 10.1.2016):
http://www.hs.fi/kotimaa/a1452314660283

Hallinto-oikeudet – lastensuojelun sokea piste (LL - Leeni Ikonen 27.7.2014):
http://www.lokakuunliike.com/…/hallinto-oikeudet-lastensuoj…

↧

Salaisten häiriöiden etsintä estää väkivallan havaitsemisen

October 25, 2016, 5:24 am

≫ Next: Sosiaalityöntekijäsi on suurella todennäköisyydellä mielenterveydeltään sairas. Tämäkö syy sosiaalityön struktuurittomuuteen?

≪ Previous: Oulussa viranomaisilta havaitsematta jäänyt lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö käsitellään oikeudessa julkisena

Sosiaalityöntekijän tarinallistettu huoli on korvannut asiakkaan todetun tarpeen

Onko traumaterapeuttinen fiksaatio kätkettyihin ja usein kuviteltuihin häiriöihin ja traumoihin ja katteeton luottamus asiantuntijatulkintoihin aiheuttanut sen, että ilmeistä väkivaltaa ja asiakkaiden suoria avunpyyntöjä ei enää noteerata?

Lastensuojelun perusongelmaksi nimetään usein se, että sosiaalityöntekijä- ei asiakas- määrittelee asiakkaan ongelman ja sen hoitamiseksi tarvittavat toimenpiteet- asiakasta kuulematta ja tosiseikkaselvittelyyn turvautumatta. Valitettavasti perusongelmasta on muodostunut ammatillisuusihanne.

Sosiaalityön tutkija Leslie Margolin on huomannut sosiaalityöntekijöiden tarpeen tarinallistaa asiakaskertomuksiaan. Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiksi siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on).

Englannissa lapsen palvelutarpeen arviointilomaketta (Common Assessment Framework) käyttäneet työntekijät eivät suostuneet käyttämään CAF- viitekehyksessä ja lomakkeissa käytettyä käsitteistöä, vaan halusivat esimerkiksi puhua mieluummin ”huolesta” siinä missä CAF-mallissa puhuttin ”tarpeista”. Työntekijät halusivat mieluummin kirjata asiakastiedot kertomuksen muotoon, siis tarinallistaa oman huolensa asiakkaan tarpeiden kirjaamisen sijaan (White et al. 2009).

Miksi lastensuojelun työntekijät käyvät mielummin kalliissa koulutuksissa opiskelemassa, kuinka etsitään ja tulkitaan salattuja merkkejä salatuista (kuvitelluista) eksoottisista häiriöistä, puutteista ja pahasta perimästä kuin antavat asiakaslähtöistä apua asiakkaiden nimeämiin ongelmiin? Ihmisten ongelmat ovat kaikkialla samanlaisia, tylsiä ja usein rakenteellista alkuperää; rankkoja historioita, työttömyyttä, väkivaltaa, köyhyyttä ja sen tuomaa osattomuutta, sairautta, uupumusta, toivottomuutta... Ovatko oikeiden ihmisten oikeat ongelmat liian arkisia erityisasiantuntijastatusta janoaville korkeakoulutetuille?

Sosiaalityön tutkijat puhuvat kermankuorinnasta, siitä, että sosiaalityöntekijät ovat alkaneet valikoida asiakaskuntaansa. He siis suostuvat työskentelemään vain tietynlaisten "helppojen" ja samaistuttavien asiakkaiden kanssa, ja siten syrjäyttävät ei-toivotut asiakkaat ulos sosiaalipalvelujärjestelmästä.

Lastensuojelusta puuttuvien riippumattomien tuomioistuinten ja toimivien valitusreittien takia tarinallistettu huoli ja erilaiset arvioinnit ja riskilistat aiheuttavat lähinnä vaikeuksia ja vääriä löydöksiä kaikille väsyneille köyhille mutta myös avoimille ja analyyttisille keskiluokkaisille vanhemmille, jotka etsivät tilapäisiin kasvatuspulmiinsa apua, jota ei tosiasiassa ole tarjolla. Salailuun ja manipulointiin tottuneita kaltoinkohtelijoita arviointityökalut ja riskilistat tuskin pystyvät paljastamaan.

Asiakkaan nimeämä ja näkyvä ongelma ei tarjoa ammatillisuusihanteeseen sopivia haasteita

Neiti Marpleja ja Holmeseja eivät kiinnosta makkaravarkauksiin syyllistyvät köyhät tai heidän ongelmiensa selvittely. Sosiaalityössä esittävä, liian ilmeisiä merkityksiä kantava kohde katsotaan ehkä mielenkiinnottamaksi eikä sitä haluta tutkia. "Puuttumisen" kohteeksi halutaan joku puhdas ja viaton, ei jo-merkitty. Mieluiten neitseellinen kohde, jota voi muokata mieleisekseen ja johon voi jättää jäljen itsestään; todisteen omasta ekspertiisistä ja pelastusvoimasta.

Oulussa isänsä vuosia hyväksikäyttämän tytön hätää ei huomattu, lastensuojelun luottamustehtävissä toiminut sijaisäiti samoin kuin vuoden sijaisperheeksi valittu pariskunta sai pahoinpidellä sijaislapsiaan vuosikaudet, ja pikku Albertti äiteineen sai olla lähes kuusi ja puoli vuotta "kadoksissa" lastensuojeluasiakkuutensa aikana. Kaikkia näitä tapauksia yhdistää raju ja pitkäkestoinen lapsiin kohdistuva väkivalta, josta oli runsaasti todisteita. Tapauksia hoitaneet sosiaalityöntekijät kuitenkin mm. kieltäytyivät vastaanottamasta ja kirjaamasta tehtyjä lastensuojeluilmoituksia.

Sen sijaan väsynyt Helen- äiti, uskova Haapasten perhe, suurperheen äiti Silja, erityislapselleen apua hakenut Tiina- äiti ja lastensuojelun ongelmista kirjoittanut Kaisa- äiti joutuivat lastensuojelussa vainoa muistuttavan monivuotisen ajojahdin kohteiksi ja heidät leimattiin valheellisesti mm. perhesurmaajiksi ja psyykkisesti sairaiksi. Koneiston työntekijät kokivat edellämainittujen biologisten vanhempien tapauksessa epäilyttäviksi mm. rukoilemisen ja kirjalliset harrastukset mutta sijaisvanhempien harjoittama alastomien lasten valokuvaaminen, hangessa seisottaminen tai kuristaminen ei aiheuttanut sen paremmin huolta kuin varhaista puuttumista.

Valikoituuko puuttumisen kohteeksi vaikutusvaltaisen ja verkostoituneen väkivallantekijän sijaan vähiten väkivallan uhkaa tarjoamaan pystyvä kiltein ja köyhin kiinnisaatava?

Kun työntekijät ovat tähän asti saaneet itse kuvitella ja tulkita ne perusteet, joilla lastensuojelun selvitystyö alkaa, varma ja ilmeinen väkivalta ei ehkä tarjoakaan ammatillisia haasteita. Huoli on nimensä mukaisesti jotakin varmistamatonta ja työntekijän ammattitaidon mittarina on pidetty sitä, kuinka pienistä vihjeistä hän osaa paljastaa, tulkita ja tarinallistaa oletetun häiriön tai trauman olemassaolon.

Lastensuojelusta on tullut salapoliisileikkiä

Lastensuojeluprosesseja voi pitää huolen ja salapoliisityön tai pikemminkin salapoliisileikin jatkumona. Dekkariesikuvien mukaisesti epäilyt kohdistuvat ilmeisten väkivallantekijöiden sijaan tavallisiin perheisiin, joiden tavallisuus kuvitellaan lavastetuksi kulissiksi.

Salapoliisileikissä on olennaista, ettei epäilty tiedä eikä hänelle paljasteta hänen itsensä olevan epäilyksen kohde. Salapoliisia leikkivä sosiaalityöntekijä turvautuu oveluuteen, tarkkailee ja seuraa epäiltyä salaa, nuuskii kodin, yrittää saada epäillyn avautumaan ja uskoutumaan, haastattelee epäillyn lähipiiriä, tekeytyy epäillyn ystäväksi ja luotetuksi tai on jopa ottavinaan epäillyn mukaan omaan tutkimustyöhönsä todistaakseen epäilyksensä oikeaksi.

Kaikki kootut tiedonsirpaleet; huhu, naapurin tai perheen työntekijän kommentti, reikä sukassa, pudonnut kuitti, tiskaamattomat tiskit, yllättävä matka tai tyhjä lääkepurkki kaapissa ovat yhtä arvokkaita todisteita rikoksesta, jonka vain salapoliisi tietää; osa tihenevää syyllisyyden verkkoa, johon epäiltyä ajetaan.

Salapoliisileikissä tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita. Olennaista on pääosanesittäjän, salapoliisin nerokas tulkinta- ja päättelytyö; kyky tehdä havaintoja ja punoa näennäisen merkityksettömistä yksityiskohdista pitävä päättelyketju ja näyttö oletetusta syyllisyydestä johonkin "eksoottiseen rikokseen".

Salapoliisityötä ihannoivaan ammatillisuuskäsitykseen sopii huonosti asiakkaan kuuleminen, uskominen tai auttaminen. Niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Taidekasvattaja Miina Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Sekä ali- että ylireagointi, niin tarpeelliset mutta tekemättömät huostaanotot kuin aiheettomat ja turhat huostaanotot ovat saman ongelman: lastensuojelusta puuttuvan tosiseikkaselvittelyn eri ilmentymiä.

Yksilö- ja rakenteellisen väkivallan havaitsemista ja hoitoa sosiaalityössä hankaloittaa myös se, että lisääntyvästä asiakaspalautteesta ja tutkimustiedosta huolimatta sosiaalialan korkeakoulutuksen saaneet eivät kykene edelleenkään tutkimaan, tunnistamaan, tunnustamaan tai hyvittämään omien asenteidensa, teorioidensa ja toimintakäytäntöjensä asiakasperheille aiheuttamia haittoja ja vaurioita. Nimeämällä asiakkaiden havainnot ja palaute vihapuheeksi estetään epäkohtien julkitulo ja tutkiminen.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-menneisyyden-kuvitteleminen http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot http://www.pesue.org/tietopankki/loftusguyer-kuka-kaytti-hyvakseen-jane-doea http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1 http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2 http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta

↧

Sosiaalityöntekijäsi on suurella todennäköisyydellä mielenterveydeltään sairas. Tämäkö syy sosiaalityön struktuurittomuuteen?

October 27, 2016, 5:30 am

≫ Next: Kaarinan sosiaalitoimiston sattuva häälahja

≪ Previous: Salaisten häiriöiden etsintä estää väkivallan havaitsemisen

Kuvankaappaus: suomenkuvalehti.fi

Sosiaalityöntekijöillä on jopa kaksinkertainen riski päätyä työkyvyttömäksi mielenterveyden ongelmien vuoksi verrattuna muihin kunta-alalla työskenteleviin, selviää Työterveyslaitoksen tutkimuksesta, kertoo Keskisuomalainen 26.10.2016.

– Sosiaalityöntekijöistä 21 prosentilla oli ollut 6–7 vuoden seurannan aikana vähintään yksi yli 14 päivän pituinen mielenterveysongelmasta johtuva työkyvyttömyysjakso. Muilla ammattiryhmillä osuus vaihteli 14–16 prosentin välillä, kertoo erikoistutkija, professori Paula Salo Työterveyslaitoksesta.

Sosiaalityöntekijöiden työkyvyttömyysriski on ollut koholla pitkään. Ero muihin ammattiryhmiin on havaittavissa koko tutkimusjakson ajan 2005–2012. Muut ammattiryhmät tarkoittavat tutkimuksessa psykologeja, erityisopettajia ja lastentarhanopettajia.

Mielenkiintoista on havaita, että juuri lapsien asioista vastaavat tahot sairastavat helpoiten mielenterveyssairauksia sekä myös heitä hoitava taho. Mikä saa tämän aikaan?

Sosiaalityöntekijöiden sairaskertomuksesta on havaittu henkilökohtaisen kriisin syyksi ulkopuolisten tekijöiden syyttäminen ja ne samat aihelmat, joista sosiaalitoimi valittaa myös valtamediassa. Sosiaalityöntekijä kokee henkisen romahduksen ja työkyvyttömyytensä syyksi pulan resursseista, kiireisen työtahdin, vastuun kantamisen asemassaan sekä asiakkaiden moniongelmaisuuden. Mahdollisesti kyseiset olosuhteet johtuvat sosiaalityöntekijän mielenterveysongelmasta, mutta tätä ei tutkita.

Tutkijoiden mukaan kuormitustekijöihin ei ole osattu puuttua riittävästi. Tutkimushankkeen yhteydessä järjestetyissä työpajoissa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö.

Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen totesi haastattelussa Huomenta Suomessa:
– Pidän huolestuttavana merkkinä, ettemme pysty löytämään sellaisia rakenteita, joissa motivaatio säilyisi ja auttaminen olisi mahdollista siten kuten laki ohjaa.

Huomenta Suomi - Lastensuojelun ilmoituskäytännöissä tapahtunut merkittävä muutos

Sosiaalityöntekijä Silja Remes kertoo Huomenta Suomessa, miten yhteistyö eri ammattialojen välillä on edelleen hankalaa myös vaikeiden tapausten kohdalla (MTV 22.3.2016). Remes kertoo pohtineensa paljon, miksi monet muutokset ovat jääneet tekemättä.

– On paljon asioita, jotka jäi tekemättä. Ensin mentiin liian hitaasti. Todella pitkän aikaa jäätiin odottamaan, että saatiin selvitykset. Sen jälkeen kun selvitykset tulivat, ei kuitenkaan sellaisia konkreettisia muutoksia tapahtunut, mitä selvityksissä suositeltiin ja mitä itse olisin myös toivonut.

– En osaa sanoa. Ehkä tämä asia oli kertakaikkisesti liian vaikea. Helsingissä on haluttu ajatella, että tämä ei ole meidän järjestelmästä kiinni tämä yksittäistapaus.

Huomenta Suomi - Sosiaalityöntekijä: Paljon on jäänyt tekemättä Vilja Eerikan tapauksen jälkeen

Huomenta Suomi - "Lastensuojelua vaivaa edelleen kiire ja isot asiakasmäärät"

Syksyllä 2015 Turun yliopisto tiedotti, että sosiaalityön sisäisissä tutkimuksissa, joita on toteutettu liian vähän, on havaittu, ettei moniammatillinen yhteistyö toteudu toivottavalla tavalla sosiaalityössä. Tutkimukissa oli havaittu sosiaalityön koulutuksen riittämättömyys tämän yhteistyön toteutumiseksi ja valmiuksien puuttumisen tästä syystä edes luoda työskentelyn sisäiseen struktuuriin monien ammattikuntien välille toimiva yhteistyö, sillä "vanhat" työntekijät eivät ole tätä osanneet luoda ja näin ollen eivät voi siirtää tuota tietotaitoa uusille tulokkaille, joilla pitäisi olla koulutuspohjan kautta valmiuksia työntekoon.

Erikoista on myös se, että sosiaalityöntekijöiden kokemus asiakkaiden moniongalmaisuudesta kuormittaa heitä, vaikka itse asiakkaan ongelmathan kuormittavat asiakkaita ja sosiaalityöntekijän elämä pitäisi olla ongelmatonta ja toimivaa. Sosiaalityöntekijän tunneside asiakkaisiin ei ole siis terveellä pohjalla empaattiakykyä vaativassa työskentelyssä. Kysyttäväksi jää näkevätkö sosiaalityöntekijät ongelmaksi sen, että eri asiakkailla on erityisiä erilaisi ongelmia vai sen että päihdeongelmaisella voi myös olla mielenterveysongelma ja sen ettei sosiaalityöntekijä itseasiassa moniammatillisen yhteistyöongelman takia eli sen takia ettei tiedä mitä muut viranomaiset tekevät työksen, tiedä millä tavalla, mistä näkökulmasta ja miksi he suorittavat työtään, tiedä miten tulisi omaa työtään suorittaa.

Lisäksi kysymystä herättää kuinka tarkka tutkimus tehdään mielenterveysongelmista kärsivälle sosiaalityöntekijälle hänen mielenterveytensä tilasta, kun hän hakee tuota sairaslomaa mielenterveyteen vedoten? Käsitelläänkö nämä ongelmat vain työuupumuksena, vai tutkitaanko samalla sosiaalityöntekijän soveltuvuus ollenkaan alalle? Pohditaanko sitä vaihtoehtoa, että sosiaalityöntekijän mielenterveysongelma olisikin sisäsyntyinen ja hänen menneisyydestään johtuvaa ja hänen oireilunsa olisi itseasiassa itse sosiaalityössä ongelmia synnyttävän struktuurittomuuden alkusyy?

Helsingissä on havaittu ongelmia lastensuojelullisessa työskentelyssä ja HUS:n toteuttamassa Lean-projekstissa jo projektin alkuhypoteesissa: "perheiden saama hyöty jää heikoksi, kun toiminnat eivät ole yhdessä koordinoituja ja suunniteltuja," tuodaan esille sosiaalityön struktuurittomuus, josta oli jo edellisten tutkimusten kautta näyttöä.

- jo vuosia sitten havaittu ongelmat yhteistyössä:

> tiedonkulun puutteet
> päällekkäinen työ
> väliinputoajat
> epäselvä työnjako
> kuormittuneessa tilanteessa kukaan ei halua vastata asioista

Kun jo aiemmin on havaittu, ettei kukaan halua kantaa vastuuta haasteen edessä, täytyy myös kysyä kuinka vaikeaa on havaita, ettei sosiaalivirkailija, jonka työtehtävään kuuluu vastuun kantaminen, ole soveltuva toteuttamaan ammattiaan, jos ei ole halua ja tahtotilaa toimia vastuunkantajana. Tämähän luo selkeän ristiriidan sosiaalityöntekijän ajatusmaailmaan ja varmasti kuormittaa häntä, kun on joutunut työasemaan ja työtehtävien eteen, joita ei tahdo kuitenkaan toteuttaa.

Sosiaalityöntekijöiden työmaailman sisällä myös keskustellaan sellaisesta olettamuksesta, että 80% sosiaalityöntekijöistä olisi hakeutunut alalle hoitaakseen / korjatakseen omia traumojaan ja ei kykene erottamaan omaa ongelmaansa asiakkaiden ongelmista. Sillä ei kaiketi ole mitään merkitystä mikä on todellinen prosentuaalinen luku tällaisen hypoteesin edessä, mutta onhan se asiakasturvallisuuden edessä vaaratekijöitä aihauttavaa, jos sosiaalivirkailija näkee oman traumaattisen subjektionsa kautta asiakkaan olosuhteet, eikä kykene antamaan objektiivista tukea niihin haasteisiin, joiden kanssa asiakas tarpoo eteenpäin elämäänsä.

"Missä luottamuksellinen, prosessinomainen, pitkäjänteinen
työskentely lapsen kanssa?" jäi tärkeäksi kysymykseksi Lean-projektissa.
Helsingin lastensuojelu ei saanut Lean-projektin reflektoivan työmenetelmän jälkeen kehuja mm. siitä, että olisi kyennyt asettamaan suunnitelmallisia tähtäimiä perheen tukemiseksi. Asiakassuunnitelmia ei oltu toteutettu lain mukaan eikä jatkosuunnitelmia. Lastensuojelu myös odotutti asiakasta ja teki työtä asiakkaan kanssa ilman selkeää suunnitelmallisuutta tapaamisista. Myöskin lastensuojelun tapa käsitellä lastensuojeluilmoituksia kyseenalaistettiin. Eli lastensuojelun perustyöskentely nähtiin ohjeistusten vastaisena ja struktuurittomana.

Johtuuko siis ongelma todella asiakkaista ja resurssipuutoksesta, vai siitä, että moniongelmainen mielenterveydeltään kenties epävakaa sosiaalityöntekijä ei osaa suoriutua edes perustehtävästään perheiden tukemiseksi ja näin struktuurittomalla toiminnallaan syventää perheen haasteita sekä aiheuttaa toiminnallaan resurssipulan sosiaalityön kenttään, käyttäen resurssit tähtäimettömään ja suunnittelemattomaan turhaan "hääräämiseen" monien "häröilevien häärääjien" kanssa.

Lean-projektissa havaittiin myös uudelleen johdon kyvyttömyys johtaa alaisiaan, josta myös Anna Metteri on tehnyt väitöskirjan Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö (2012).
Myös Lean-projekti toteutettiin kontaktoitumatta lapsiin ja perheisiin ja reflektaatio toteutettiin täysin ilman heidän kannanottojaan ja näkemyksiään ja johtopäätelmät perustuivat näin ollen ainoastaan työntekijöiden oletukselle tarpeista. Työskentelyssä havaittiin myös, kuinka helppoa on havaita toisten virheellinen toiminta ja olla havaitsematta omaa virheellistä toimintaa. Sosiaalityö ei kyennyt ilman HUS:n tukea havaitsemaan virheellistä toimintaansa ja on mahdollisesti taasen unohtanut tutkimuksen esille tuomat tarpeet, joista lastenpsykiatrian linjajohtaja Leena Repokari tahtoi muistuttaa.

Useat leikkaukset sekä lääkkeellisen hoidon merkityksen voimakas painottaminen (lääketeollisuuden tukeminen) mielenterveyspuolella on aiheuttanut myös sen, etteivät potilaat saa asianmukaista lääkkeetöntä hoitoa, koska valtiolla ei ole ollut varaa tällaiseen ja leikkauksiin on ajauduttu moisen toiminnan takia. Tämä varmasti aiheuttaa sen, ettei sosiaalityöntekijöiden työkykyä todella tarkisteta, kun sosiaalityöntekijän hakeutuminen mielenterveyslomalle on kuitenkin heidän itsenäisen päätöksen takana, jos johtamista ei ole. Kuinka moni sosiaalityöntekijä tulee töihin masennuslääkkeen ja ahdistuslääkkeiden voimalla, näiden aiheuttamissa useissa sivuoireissa, kantamaan vastuuta (siirtäen sitä muille) perheiden hyvinvoinnista näissä vakavissa ja haastavissa vastuutilanteissa?

Huomaamatta jää myös asiakkaiden jääminen vaille sosiaalityöntekijää tämän sairastaessa ja sen kuormittavuus perheille sekä ongelmia syventävä vaikutus. Kuinka monelle perhelle todetaan viikko tolkulla, että on odotettava lomalta palaavaa työntekijää ja kukaan ei auta sillä aikaa edes suorittamalla asianmukaista tutkimusta huolenaiheesta, jonka perhe tuo esille, jotta lomalta palaava voisi suoraan siirtyä toteuttamaan vastuullista / vastuutonta päätöksen tekoa? Kukaan ei kanna vastuuta kun sosiaalivirkailija sairastaa.

Sosiaalityöntekijöitä on pitkään myös kuormittanut alaa koskeva voimakas kritiikki ja he ovat kokeneet sen henkilökohtaisena työidentiteettiinsä negatiivisesti vaikuttavana seikkana ja vastustaneet voimakkaasti kritiikin esittämistä. Näin ollen ongelmiin sosiaalityön struktuurittomassa työkentässä ei ole puututtu. Ongelmat on haluttu kieltää useista tutkimuksista huolimatta, vain koska sosiaalityöntekijöiden valmiuksiin ei ole lisätty koulutuksessa kykyä ottaa vastaan kritiikkiä sekä käsitellä sitä reflektoivin työmenetelmin objektiivisesti, jotta päädyttäisiin sosiaalipedagogiikan keinoin asiakastyytyväisyyteen. Vaikka ongelmien kohtaamisen kautta päästäisiin näistä sosiaalivirkailijoita kuormittavista ja mielenterveysoireilua aiheuttavista haasteista, jotka valitettavasti viimekädessä kuormittavat perheitä, kritiikki jätetään huomioimatta. Tämä aiheuttaa oravanpyörän, jossa polarisaatiossa asiakas syyttää sosiaalityötä ongelmistaan ja sosiaalityö syyttää perhettä omista ongelmistaan sekä sosiaalivirkailijan ongelmista. Sosiaalityö vaarantaa perheet tällaisella toiminnalla.

Useiden Lokakuun Liikkeen saamien yhteydenottojen kohdalla sekä tutkimuksiin tututuessamme olemme havainneet, että sosiaalityö kärsii välillisestä Münchhausenin oireyhtymästä. Perheiden sijaan kriisissä onkin perheiden oletetulla kriisillä elävä ja rahastava sosiaalityö; erityisesti lastensuojelu ja sijaishuolto. Niiden kasvojenpesu ja imagon kiillotus on katsottu lastensuojelujärjestöissä ja mediassa tärkeämmäksi kuin lapsille ja perheille vahingollisten sosiaalityön toimintakäytäntöjen poistaminen. Välillisessä Münchhausenin oireyhtymässä holhoavassa asemassa oleva väittää holhokkinsa olevan sairas ja oireilevan, tai vastaavasti aiheuttaa tälle vammoja itse. Näin esimerkiksi sosiaalivirkailija yrittää saada lohtua ja ymmärrystä muilta asettumalla "kärsivän huolehtijan" osaan. Ilmiön kuvasi brittiläinen lastenlääkäri Roy Meadow vuonna 1977.
Esimerkiksi välillisessä Münchhausenin oireyhtymästä voimme antaa seuraavaa:

Helsingin Vuosaaren lastensuojelun vs. sos. Laura Laine väitti kesällä 2014 äidin olevan päihteiden väärinkäyttäjä, koska hänelle oli väitetty näin isän ja isän puolison toimesta ja lähetti äidin A-klinikan tutkimuksiin (vaikka äidin kaikkin läheiset lähettivät Laineelle todistajan lausunnot, ettei äiti ole päihteiden väärinkäyttäjä ja äidin psykiatrinen tahokin oli Lainen kanssa eri mieltä).

Laine myös väitti Pasilan poliisin seksuaalirikosyksikköön äidin käyttäneen lastaan seksuaalisesti hyväksi ja teki rikosilmoituksen tutkintapyynnön sijaan tutkimatta itse asiaa ollenkaan. Laine myös tahtoi uskotella muille äidin läheisille äidin käyttäneen lastaan seksuaalisesti hyväksi ja ilmoitti äidin äidin ja äidin psykiatrisen hoitotahon läsnäollessa, että koko Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä on 100%:sen varma, että äiti on käyttänyt lastaan seksuaalisesti hyväksi. Laine myös väitti äitiä itsetuhoiseksi kontaktoitumatta edes äitiin ohitse äidin psykiatrisen hoitotahon ja teki valituksen äidin psykiatrisesta hoitotahosta, koska hoitotaho totesi, ettei äiti ole itsetuhoinen. Laine kertoi äidin olevan psyykkisesti ja fyysisesti vaarallinen lapselle, lapsen isälle ja tämän puolisolle, ilman edes kompetenssia sanoa kenenkään psyykkisestä vaarallisuudesta ja ilman asianmukaisia tutkimuksia asiassa. Laine myös väitti äidillä olevan lapseensa symbioottinen suhde, koska äiti oli maininnut lapsilla olevan symbiottiinen suhde vanhempiinsa ja puhunut tuon merkityksestä Laineelle, joka ei arvostanut ollenkaan äidin ja lapsen välistä kiintymyssuhdetta. Laine ei suorittanut tästäkään asiasta tutkimusta, mutta oli valmis valehtelemaan valan alla hovioikeudessa 22.5.2015, että hänellä olisi vaikka mitä todisteita siitä, että äidillä on lapseensa symbioottinen suhde (ei tosin muistanut mitä). Laine siirsi lapsen huollon yksin lapsen isälle perustellen äidin vaarantavan lapsen lastensuojeluasiakkuuden, koska äiti valitti Laineen toiminnasta.

Laine kysyi esimiehensä johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näsen kanssa sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäeltä, kuinka voisivat syyttää äitiä kunniansa loukkaamisesta kaiken edellisen jälkeen, koska äiti oli valittanut toiminnasta. Tämän jälkeen lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori syytti äitiä yhteistyökyvyttömyydestä, vaikka lastensuojelu ei ollut itse koskaan edes yrittänyt tehdä yhteistyötä äidin kanssa, suostunut kuulemaan äidin läheisiä tai uskomaan äidin psykiatrista hoitotahoa, vaan oli syytellyt äitiä milloin mistäkin huvitti syyttää. Lapsi menetti tämänkaltaisen toiminnan takia normaalin tapaamisoikeuden äitiinsä, koska lastensuojelun huoli ja syytös yhteistyökyvyttömyydestä vaikutti tuomarin päätökseen ja tuomari ei suostunut tutkimaan tarkemmin lastensuojelun lausuntojen todistusarvoa eli työmenetelmiä sanoen: "Tämä ei ole oikeudenkäynti lastensuojelua vastaan."

Äiti ei ollut moniongelmainen. Hänellä oli ainoastaan masennuksen ja aihdistuksen oireita, jotka esiintyivät aina Laineen toimiessa äidin äitiyttä vastaan aiheuttaen äidille vaikeita voimakkaita tunnereaktioita, valtavaa stressiä ja tätä kautta myös haastavaa käytöstä siinä muodossa, että äiti korotti ääntään lopulta Laineelle tapaamisilla. Tämäkin patologisoitiin lasta vaarantavaksi tekijäksi ja uskottiin, että äiti ei olekaan reagoiva ihminen, vaan hänet tahdottiin nähdä hulluna, joka vain "häröilee" ilman minkään laisia syyseuraussuhteita toiminnalleen. Laineen ammattitaidottomuus haastavaksi käytökseksi luokitellessaan äidin kohonneet tunnereaktiot, jotka katastrofipsykologisen näkemyksen mukaan ovat täysin normaaleja (70% naisista kriisissä kokee näitä), ottaen huomioon, että Laine kuormitti äitiä tukemisen sijaan ja aiheutti äidille valtavaa huolta ja epävarmuutta ja näin valtavaa stressiä, aiheutti vakavaa kriisin syventymistä eroperheen kriisiin, jossa oli selkeästi havaittavissa isän ja tämän puolison pyrkimys päästä toteuttamaan vieraannuttamista.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että analysoimalla haastavaan käytökseen johtavan stressin syntyä ja prosessia voidaan ennakoida ja ehkäistä haastavan käytökseen johtavien tilanteiden kehittymistä. Tämä ei jostain syystä ole kuulunut nähtävästi Laineen henkilökohtaiseen opetussuunnitelmaan sosiaalityöhön valmiuksia hankkiessaan, jotta Laine olisi ymmärtänyt, ettei hän saa kuormittaa äitiä väittäen äitiä moniongelmaiseksi, kun äiti tätä ei ollut. Koska Laineella ei ole saatavilla ammatillisesti pätevää esimiestahoa ohjaamaan hänen työskentelyään neuvoen häntä, ei hän kykene havaitsemaan omia virheitään. Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ei havainnut virheitä alaistensa toiminnassa Eerika tapauksessa, eikä myöskään helsinkiläisäidin tapauksessa, vaan väitti itsekin hallinto-oikeuteen äidin olevan struktuuriton kasvattaja lapselle, vaikka ei ollut mitään tutkimusta suorittanut väitteensä taakse. Nyt uusin sosiaalivirkailija, johtava sosiaalityöntekijä Teiro, lapsen asioissa on myöntänyt lastensuojelun tehneen useita virheitä äidille ja näkee vakavia ongelmia isän kodissa, mutta kokee, ettei enää voi auttaa äitiä. Hänkään ei ole valmis kantamaan vastuuta lapsen asioissa jopa ymmärrettyään tilanteen vakavuuden.

Helsingissä lastensuojelun johtajana vuoden 2016 alkupuolella aloittanut Saila Nummikoski väitti 6 viikkoa asemassaan työskenneltyään alaisiaan ammatillisesti päteviksi Lean-projekstista huolimatta. Hän toivoi yhteistyötahojen ymmärtävän tämän ja tekevän töitä heidän tahtomallaan tavalla heidän kanssaan, vaikka struktuuriton toiminta lastensuojelussa on aiheuttanut sen, etteivät yhteistyötahotkaan tiedä miten toimia lastensuojelun kanssa, josta ei saa otetta mitenkään ja joka ei kuuntele heitä, tutki olosuhteita ja kanna vastuuta. Nummikoski myös totesi medialle, ettei hänen mielestään tarvitse lastensuojeluilmoitusten kohdalla kontaktoitua perheisiin ja todella tutkia olosuhteita ja hän myös on vastannut helsinkiläisäidille vastineessaan, että lastensuojelun tarkoituksenmukaista työskentelyä on toteuttaa tarpeenselvitys kahdessa viikossa ilman objektiivista asianmukaista tutkimusta ja hän myös pitää luulossa työskentelyä tietämyksenä.
Lokakuun liikettä huolestuttaa myös THL:n Huolen vyöhykkeet työkalu sosiaalitoimelle ja sen vääränlainen käyttö, kun sosiaalivirkailija on mielenterveydeltään häiriötilassa. Sosiaalivirkailijan kokemus siitä, että perheen ongelmat ovat niin suuret, ettei hän kykene työskentelemään, voi johtaa lapsen huostaanottoon, vaikka työskentelykyvyn takana olisikin sosiaalivirkailijan oma työkyvyttömyys mielenterveysongalmansa takia. Toisaalta myös voimakas itseriittoisuuden kokemus, jossa sosiaalityöntekijä olettaa omat kykynsä todellisuutta suuremmiksi, voi johtaa siihen, etteivät perheet saa tarvitsemaansa tukea. Yleisin mielenterveysdiagnoosi on masennus eri asteineen. Masennusta voidaan seuloa tehokkaasti esim. DEPS seulalla. Nämä huomioiden Lokakuun Liikkeen mielestä kuormittavassa ja vastuullisessa asemassa olevien työntekijöiden mielenterveyttä tulisi seuloa säännöllisesti ja siihen tulisi sisältyä myös tarvittaessa työnohjausta.

Sosiaalityön ongelma ei siis ole suinkaan perheiden ongelmat, jotka olisivat korjattavissa ammatillisesti pätevällä suunnitelmallisella sekä tähtäimellisellä työskentelyllä, vaan sosiaalityöntekijän pätemättömyys ammattiinsa (löytyy vain muodollinen pätevyys) sekä hänen mahdolliset lapsuuden traumansa, haluttomuus kantaa vastuuta ja mielenterveysongelmansa, jotka tulevat lopulta esille työn haastavuuden edessä. Onhan se varmasti rankkaa havaita oma päteättömyytensä sekä haluttomuutensa tehdä sitä työtä mitä pitäisi tehdä, johdon kyvyttömyys johtaa ja se, kuinka omat mielenterveydelliset rajat estävät perheiden tukemisen ja aiheuttaa perheille lisää ongelmia. Tämän myöntäminen ja ratkaisujen etsiminen oman toiminnan muuttamiseksi ollessa estetty, koska annettua kritiikkiä ei suostuta vastaanottamaan, emme voi odottaa muutosta tulevassa.

Vaikka tutkimukset antavat meille tähtäimiä muutoksen tarpeelle, todellinen muutos tapahtuu vasta, kun sosiaalityöntekijät itse myöntävät olevansa osatekijä ongelmien pahentumiselle. Muuttamalla omaa toimintaansa, he muuttavat olosuhdetta ja näin kykenevät auttamaan perheitä humaanilla otteella muutoksessaan, jota perheetkin hakevat. Valitettavasti mielenterveysongelmainen sosiaalityöntekijä, joka syyttelee mielenterveysongelmastaan perheitä, valtiota ja esimiehiään, ei kykene näkemään, että mielenterveysongelma on itseasiassa hänen oman päänsä sisällä, jota hänen tulisi korjata toimimalla vastuullisesti suhteessa asiakkaisiinsa.

Lastensuojelutyön ymmärtäminen kriisityöksi on tärkeää. Sosiaalityöntekijällä ei pitäisi olla liian montaa asiakasta ja asiakasmäärästä päästäisiin, jos työskentely tukisi perheitä.

Pätevyysvaatimuksena ei saisi olla ainoastaan yliopiston kandin tutkinto, vaan soveltuvuus tulisi testata ja soveltuvuutta tuolisi ylläpitää ammatillisesti pätevän ulkopuolisen työhönohjauksen (psykoterapeutti) keinoin koko työuran ajan. Itse kunnalliseen sosiaalityöhön tulisi asiakkaiden oikeusturvan turvaamiseksi rakentaa toimintamuotoja ja palveluja, joihin asiakas voi turvautua epäillessään sosiaalivirkailijansa olevan työkyvytön ja mielenterveyspalveluiden tarpeessa. Jokaisessa lastensuojelun yksikössä pitäisi olla vähintään yksi kriisityöhön syvän ammatillisen osaamisen saanut tukija, joka kykenee vaikeissa tapauksissa auttamaan niin perhettä, kuin myös sosiaalityöntekijää kohtaamaan toisensa ja suunnittelemaan yhdessä tähtäimellisen toimintasuunnitelman kohti toivottua muutosta.

Esimiesasemassa ei pitäisi työskennellä Hyvä Veli -järjestelmässä poliittisin suhtein tai muiden ihmissuhteiden avulla asemaan kiivenneet sosiaalityön julkisuuskuvan kiillottajat, vaan ongelmat rehellisesti myöntävät ratkaisukeskeiset vastuun kantajat, jotka tahtovat asettaa asiakkaiden esittämän muutostoiveen tähtäimeksi ja toteuttaa suunnitelman teon sekä suunnitelman toteuttamisen tähtäimen saavuttamiseksi. Tämä malliopettaisi alaisetkin toimimaan asiakkaiden edun mukaisesti.

Lokakuun Liike osoittaa syvän huolen perheiden puolesta sosiaalitoimen mielenterveysongelmien takia. Mielenterveydeltään sairasta ei saisi asettaa vastuuseen jo ajatellen heidän oikeuksiaan saada parantua ja tervehtyä ja perheitä ei saa vaarantaa sillä, että heidän tukemisestaan päättävä sosiaalivirkailija mahdollisesti on moniongelmainen ja jonka henkilökohtaiset ongelmat estävät toimivan ja tahdottua tulosta tuottavan toiminnan toteuttamisen.

Lue myös:

Näillä työntekijöillä jopa tuplariski päätyä työkyvyttömäksi pääkopan takia (Keskisuomalainen 26.10.2016):
http://www.ksml.fi/…/N%C3%A4ill%C3%A4-ty%C3%B6nteki…/862323…

LASTENSUOJELUN JA LASTENPSYKIATRIAN YHTEINEN
KEHITTÄMISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA - Leena Repokari:
http://www.socca.fi/…/Lastensuojelun_ja_lastenpsykiatrian_y…

Helsingissä lastensuojelun ja lastenpsykiatrian yhteistyössä havaittu ongelmia (LL 23.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/helsingissa-lastensuojelun-j…

Hyvä Outi Harju-Koskelin (LL 13.2.2016):
http://www.lokakuunliike.com/avoin…/hyva-outi-harju-koskelin

Hyvinvointivaltion lupaukset, kohtuuttomat tapaukset ja sosiaalityö (Anna Metteri, 2012):
http://uta32-kk.lib.helsinki.fi/…/66…/978-951-44-8956-3.pdf…

Münchhausenin oireyhtymä (wiki):
https://fi.wikipedia.org/…/M%C3%BCnchhausenin_oireyhtym%C3%…

Sosiaalityö kärsii Münchhausenin oireyhtymästä (LL 18.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/sosiaalityo-karsii-munchhaus…

Älä käyttäydy haastavasti (LL-Miero 19.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/mier…/ala-kayttaydy-haastavasti

Avoin kirje Helsingin sosiaali- ja terveysvirastolle (LL 19.10.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/avoin-kirje-helsingin-sosiaa…

Huolen vyöhykkeet (Lastensuojelun käskirja):
https://www.thl.fi/…/huolen-puheeksi-otta…/huolen-vyohykkeet

Käsitteitä mielenterveydestä (Mielenterveyden keskusliitto):
http://mtkl.fi/tietoa-mielent…/kasitteita-mielenterveydesta/

Mielenterveyden häiriöt (mieli):
http://www.mielenterveysseura.fi/…/mielenterveyden-h%C3%A4i…

Mielenterveyden häiriö (wiki):
https://fi.wikipedia.org/w…/Mielenterveyden_h%C3%A4iri%C3%B6

↧

Kaarinan sosiaalitoimiston sattuva häälahja

October 18, 2016, 9:36 am

≫ Next: 100 miljoonaa liikaa lääkkeisiin vuodessa!

≪ Previous: Sosiaalityöntekijäsi on suurella todennäköisyydellä mielenterveydeltään sairas. Tämäkö syy sosiaalityön struktuurittomuuteen?

Lokakuun Liikkeen pyhäinpäivän kauhukertomus on valitettavasti totta- eikä kauhu ole vielä päättynyt :

Häälahjaksi perätön lastensuojeluilmoitus

Perheiden puolustuksen moniottelija Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen kertoo: " Pirjon ja minun häät olivat lauantaina 1.9. 2012. Häälahjaksi sain häälauantaita edeltäväksi päiväksi kutsun Kaarinan sosiaalitoimistoon kuulemaan lastensuojeluilmoitusta , jossa minua epäiltiin kiihkouskovaiseksi, huumeita käyttäväksi, lapsia seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi ja siinä määrin psyykkisesti sairaaksi, että vaarannan tulevan aviopuolisoni ja hänen poikansa terveyden. Allekirjoittaneena oli nimimerkki ’sukulaiset ja tuttavat Turusta ja Raumalta’.

Kaarinan sosiaalitoimiston työntekijöille ei riittänyt huumeseulan negatiivinen tulos ja minua yli kymmen vuotta hoitaneen lääkärin lausunto, jossa todettiin lastensuojeluilmoituksen olevan täysin perätön. Heille ei myöskään riittänyt oikeusrekisterikeskuksen rikosrekisteri ote, josta yksiselitteisesti käy ilmi, ettei minulla ole mitään sellaista oikeudellista estettä ettenkö voisi toimia tai ryhtyä tehtävään johon kuuluu pysyväisluontoisesti ja olennaisesti työskentelyä alaikäisten parissa. He siis kumosivat TYKS:n laboratoriokokeen, erikoislääkärin lausunnon ja oikeusrekisterikeskuksen ilmoittamat tiedot. He eivät kertaakaan kysyneet minulta tai läheisiltäni mitään asiaa koskevaa. Heille ei riittänyt se, että kaikki ystäväni, tuttuni sekä sukulaiseni kielsivät olevansa ilmoituksen tekijöitä ja olivat kauhuissaan minusta esitetyistä perättömistä väitteistä. Sen sijaan luottaen jonkun häirintyneen ihmisen (ystävien, tuttavien ja sukulaisten Turusta ja Raumalta nimissä esiintyvän), nimettömänä tekemään julkeaan panetteluun he ilmoittivat, että ovat ryhtyneet pitkäaikaiseen selvitystyöhön siitä olenko lastensuojeluilmoituksessa esitetyn epäilyn kaltainen."

Löysässä hirressä koko loppuelämä

Heikkinen jatkaa: "Olen siis löysässä hirressä ilmeisesti loppuelämäni, samalla kun psyykkinen ja fyysinen turvallisuuteni on uhattuna merkittävällä tavalla sekä oikeusturvani on vaakalaudalla,,, Tämä tuntuu kuin olisin joutunut suoraan johonkin kafkamaiseen kauhuelokuvaan. Koska lahjan antajiksi oli merkitty myös Pirjon ystävät ja sukulaiset voitte varmasti ymmärtää millaista ’juhlatunnelmaa’ sain kokea. Uskon ystävieni ja sukulaisteni sekä myös Pirjon ystävien ja sukulaisten sanoihin ja vakuutuksiin siitä, ettei heillä ole mitään osuutta Kaarinan sosiaalitoimiston häälahjaan. Sen sijaan MLL:n valvojan pirullinen virnistys häissämme on yhtenä viitteenä siitä keitä tämän nimimerkin ’Ystävät, tuttavat ja sukulaiset Raumalta ja Turusta’ taakse kätkeytyy".

Heikkisen mukaan "perheistä tehdään lähes kymmenkertainen määrä lastensuojeluilmoituksia, joista valtaosa on täysin perättömiä. Perättömät lastensuojeluilmoitukset aiheuttavat suurta hätää ja pelkoa perheissä. On kymmeniä tuhansia kaltaisiani miehiä, joista tehdään lastensuojeluun perättömiä ilmiantoja. Kyseessä on siis laaja yhteiskunnallinen ongelma joka aiheuttaa suurta kärsimystä ja vahinkoa ja laaja perusturvaan ja oikeudelliseen suojaan liittyvä ongelma.

Perättömien lastensuojeluilmoitusten tekeminen ja niiden tutkinta aiheuttavat pahoinvointia. Ne aiheuttavat mm. monia vaikeita ihmissuhderiitoja ja ovat tärkeänä tekijänä perheiden hajoamisessa ja perheiden moniongelmaisuuden synnyssä sekä erilaisissa itsetuhokäyttäytymisen muodoissa. Niillä on myös suuri merkitys perheiden vanhempien ja lasten mielenterveysongelmien synnyssä ja syvenemisessä."

Noitakomission kiroukset ja taikasanat: lapsen etu

"Lastensuojelun noitakomission kirouksia ja taikasanoja on monen paksun kirjan edestä, niistä yleisimmin käytettyjä ovat 'lapsen etu' ja 'lastensuojelu'. Kun ryhtyy setvimään, mitä tällä jatkuvasti ja joka yhteydessä, myös kaikissa huostaanottotapauksissa käytetyllä taikasanalla 'lapsen etu' tarkoitetaan, siis mikä on sen määritelmä, havahdutaan huomaamaan, että määritelmä tämän sanan sisällöstä puuttuu tyystin. Kuitenkin tätä sanaa käytetään tiheään mm. lastensuojelua rajaavissa laeissa kuten lastensuojelulaissa ja sosiaalihuoltolaissa. Tämä 'lapsen etu'-käsitteen määrittelemättömyys ja epätarkkuus on aiheuttanut sen, että huostaanottotoiminnassa mukana olevat tahot ovat voineet käyttää tätä käsitettä haluamallaan tavalla oikeuttamaan ja 'pyhittämään' kaikki heidän toimensa, jotka usein loukkaavat perheiden ja lasten perusoikeuksia monin tavoin.
'Lapsen etu' on kuin noidan taikasana, jolla valhe kääntyy totuudeksi; räikeä lapsen ja hänen vanhempiensa perusoikeuksien loukkaaminen 'suureksi hyvyydeksi', ja väkivaltainen lapsen erottaminen äidistään ja isästään erinomaiseksi hyvyyden teoksi. Simsalabim 'lapsen etu' – ja näin voidaan lapsi riistää vanhemmiltaan, jotta huostaanottobisneksen edunsaajat saisivat haltuunsa lapsen, joka mahdollistaa heille heidän palkka- ja yritystulonsa sekä elinkeinonsa.
Koska lapsen edun selville saaminen edellyttää ennustamisen taitoa , on sanan määrittely vaikeaa , elleipä lähes mahdotonta. Noidilla ja profeetoilla toki on tällainen ennustamisen kyky. Tämä selittänee myös sen, miksi tämä 'lapsen etu'- käsite on niin epätarkka ja määrittelemätön. Koska tämä sana on luonteeltaan maaginen (mm. ennustamisen taitoa kysyvä) onkin ymmärrettävää, että sitä myös käytetään ikäänkuin taikasanana, simsalambim, 'lapsen etu'! Tämän taikasanan käyttö luontuu erinomaisesti huostaanottotoiminnan viranhaltioiden toimenkuvaan, jossa tärkeää on elinikäisten leimojen (lue kirousten) antaminen lapsille ja heidän vanhemmilleen. Mikä onkaan tehokkaampi kirouksen luonteinen leima kuin 'huostaanotettu lapsi' tai 'nainen jonka lapsi huostaanotettiin'."

Takaisin keskiajalle

"Jokainen meistä uskoo ja ajattelee, että keski-aika on kaukana satojen vuosien päässä menneisyydessä ja että Tylypahka on vain lapsille tarkoitettua satua. Kuitenkin keski-aika ja Tylypahka on verevänä ympärillämme, oikeiden sanojen ja käsitteiden sujuva hallinta ovat elämässä selvitymisen kannalta välttämätöntä. Sanojen mahti on yhä olemassa. Sanojen voima on olemassa. Käyttämällä sanoja ja lauseita oikein niille tarkoitetuissa yhteyksissä monet ovet aukeavat ja sulkeutuvat.

Lastensuojelua koskeva sanasto ja käsitteistö on kehittynyt vuosikymmeniä elleipä satoja vuosia sillä historiassa on aina ilmennyt rikkaiden ja varakkaiden tarve riistää köyhempien väestönosien vanhempien lapset. Tämän sanaston ovat kehittäneet yksinomaan huostaanottotoimintaa harjoittavat. Perheillä tai lapsilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän sanaston ja käsitteistön syntyyn. Tästä syystä huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet lapset ja heidän vanhempansa ovat olleet täysin suojattomassa asemassa. Huostaanottotoimintaa harjoittavilla on ollut täysin suvereeni asema, sillä nämä ovat kehittäneet kaikki ne sanat ja käsitteet, joiden puitteissa huostaanottotoimintaa harjoitetaan. Lisäksi he ovat kyenneet suojaamaan käyttämänsä sanaston täysin ylivoimaisilla yläkäsitteillä. Tälläinen yläkäsite on 'lastensuojelu'. Kun kaikki huostaanottotoiminta on 'lastensuojelua', kukaan ei voi asettua vastustamaan sitä. Sen, joka vastustaa 'lastensuojelua' on pakko olla järjetön pahantekijä.

Keskiajalla sen, joka vastusti kirkkoa, oli pakko olla demonisen pahan palveluksessa. Kukaan ei keskiajalla halunnut vastustaa kirkkoa ja jumalaa. Jos niin olisi tehnyt, olisi päätynyt roviolle. Lastensuojelun käsite ja sana takaavat huostaanottotoiminnan pyhityksen ja oikeutuksen. Samoin kuin keskiajalla kirkon vastustus oli merkki ihmisen demonisuudesta ja sielunvihollisen vallassa olemisesta, samoin lastensuojeluviranomaisten vastustaminen on merkki henkilön 'yhteistyökyvyttömyydestä' (lue pahanlaatuisesta kelvottomuudesta vanhempana), mikä oikeuttaa hänen lapsensa huostaanottamisen sekä yhteydenpitorajoitukset".

Huostaanotto edellyttää lapsen ja vanhempien leimaamista

"Pitkäaikainen huostaanotto edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.

Sijaiskotiyrittäjän intressi on huostaanottojen jatkaminen ja huostaanotettujen lasten siteiden ja yhteydenpidon katkaiseminen biologisiin vanhempiinsa.

Huostaanottoyrityksissä on tietoisesti pyritty leimaamaan huostaanotetut lapset mahdollisimman moniongelmaisiksi ja vaikea-asteisesti psyykkisesti häiriintyneiksi, jotta on voitu perustella mahdollisimman korkeita hoitopäiväkorvauksia kunnilta. Näin siksi, että sijaiskotiyrittäjä on voinut laskuttaa kuntaa sitä enemmän mitä sairaammaksi ja vaikeahoitoisemmaksi he ovat voineet lapsen leimata!"

Huostaanotot siirrettävä käräjäoikeuteen

"Mikäli lastensuojelun monet puutteet, joista mm. sosiaali- ja terveysministeriön tuore raportti kertoo, halutaan korjata, on lastensuojelu uudistettava perustaltaan. Sen mielivaltaan perustuvat hallinnolliset periaatteet on muutettava vastamaan muun yhteiskunnan omaksumia oikeusperiaatteita! Näistä muutoksista välttämättömimpiä olisi se, että huostaanotoista päätettäisiin normaalin oikeusprossesin tavoin, jolloin perheillä ja lapsilla olisi täysi oikeussuoja. Nykyinen käytäntö pilkkaa oikeudenmukaisuutta ja laillisuutta. On kerrassaan käsittämätöntä että toimistopöytänsä takana vailla oikeustieteen opintoja oleva toimistotyöntekijä voi toimia samanaikaisesti sekä syyttäjänä ja tuomarina että tutkijana ja tuomion toimeenpanijana. On tyrmistyttävää, että hän voi käyttää päätöstensä perusteluina nimettöminä annettuja ilmiantoja, luuloja ja otaksumia sekä mielivaltaisia ennusteita. Tämä on oikeudenmukaisuuden irvikuva, johon on saatava muutos."
(tekstiotteet https://jormaheikkinen.files.wordpress.com/2016/10/kirjotuskokoelma1.pdf)

Lokakuun liike yhtyy Heikkisen vaatimukseen siirtää huostaanotot hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin ja vahvistaa havainnon l astensuojelun rapautuneesta tiedonmuodostuksesta ja tosiseikkaselvittelyn puuttumisesta. Hukassa tuntuu olevan niin epistemologia, expertiisi kuin etiikka ja puuttumisen kohteet, kriteerit ja keinot valitaan työntekijöiden subjektiivisella mutu-tuntumalla.

Lastensuojelun yli- ja alireagointi, niin aiheettomat turhat kuin aiheelliset tekemättömät huostaanotot ovatkin saman ongelman: inkvisitioksi muuttuneen virkakoneiston ja puuttuvan tosiseikkaselvittelyn tulosta, sen eri ilmentymiä.
Kun sosiaalityöntekijä siirtyy jatkamaan puoskarointiaan ja tosiseikkaselvittelyyn perustumatonta rikkinäisen puhelimen efektiään hallinto- oikeuteen, josta niinikään puuttuu tosiseikkaselvittely, näytönarviointi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja asiakkaiden kuuleminen, mahdollinen oikeusmurha on jo lähes valmis.
Niitä, jotka eivät ole vielä joutuneet oikeusmurhan kohteeksi, kehotamme palauttamaan paskapostin pikaisesti takaisin lähettäjille juristin avustuksella.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/j-p-roosin-blogi/sijaishuolto-viimeinen-laitosten-linnake
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74821/Rap_2016_22.pdf?sequence=1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/jos-lastensuojelulla-on-asiaa-joka-kodin-opas-viranomaisasiointiin

↧

100 miljoonaa liikaa lääkkeisiin vuodessa!

October 30, 2016, 8:39 am

≫ Next: Toimittajat ja tutkijat tautimarkkinoijina

≪ Previous: Kaarinan sosiaalitoimiston sattuva häälahja

Turhat lääkkeet palautettava alkuperäispakkauksissaan apteekkiin

Vihreiden Antero Vartia kerää nimiä lakialoitteeseen, jossa vaaditaan apteekkien määräsääntelystä luopumista sekä siirtymistä täydestä hintasääntelystä enimmäishintoihin kertoo ltalehti 22.10.16.

- Kaikkien tutkimusten mukaan suomalaiset maksavat lääkkeistään tällä hetkellä noin 100 miljoonaa ylimääräistä vuosittain, Antero Vartia väittää.

Vartian mainitsemia arvioita ovat tehneet useat eri tahot, konsulttiyhtiöt, kilpailu- ja kuluttajavirasto ja esimerkiksi taloustieteen professori Ari Hyytinen.

Tavoitteena on saada yli 100 nimeä. Vartia toivoo saavansa mahdollisimman paljon hallituspuolueiden edustajilta nimiä.
Vartia kertoo saaneensa vastustusta, joista 95% on mm. proviisoreilta, farmaseuteilta tai apteekkareilta tai jos ei suoraan heiltä, niin heidän puolisoiltaan. Palautteessa sanotaan, että esitys on huono tai vastuuton.

- Nehän ansaitsevat hirvittäviä summia. Ne apteekkarit, jotka ovat olleet pidempään alalla käytännössä voittavat lotossa kerran vuodessa. He voittavat viranomaisten valitsemina ja viranomaiset vielä turvaavat, että tämä jatkuu näin.

Lääkekorvauksista hallitus hakee 150 miljoonan säästöjä. Isoin säästö, 80 miljoonaa, saavutettaisiin hintakilpailuun puuttumalla.

- Ne säästöt tehtäisiin nykyisen järjestelmän sisällä lääkeyhtiöitä kilpailuttamalla. Meidän kannattaa tehdä kaikkemme saadaksemme lääkkeiden hintaa alaspäin, Vartia kommentoi hallituksen esitystä.
Erityiskorvausjärjestelmän tarkistaminen lisää potilaiden omavastuuosuuksia noin 20 miljoonalla eurolla. Muun muassa diabeteslääkkeet ovat siirtymässä kokonaan korvattavista 65 prosenttisesti korvattaviksi ensi vuonna (HS 6.10.).

- Suhteessa eniten kärsivät vähävaraiset ja sairaat. Sen sijaan, että tältä porukalta haetaan säästöjä, kannattaa hakea säästöjä apteekkareilta, jotka kaikkien mielestä ansaitsevat kohtuuttoman paljon, Vartia näkee.
Vartia painottaa, että lääkkeitä voitaisiin myydä jatkossakin vain apteekeissa. Antero Vartian mukaan jatkossa voisi syntyä "apteekkimaailman Lidlejä", jotka myisivät Buranaa halvemmalla kuin toiset apteekit.

Lokakuun liike tahtoo muistuttaa, että lääkitys, joka on elintärkeä ihmiselle, tulisi olla täysin korvaattu ja jos valtiollamme ei nyt tähän ole varaa, tulisi säästöt katsoa jostain muualta, kuin sairaiden vähistä tuloista.

Lokakuun liike tahtoo myös muistuttaa siitä laajamittaisesta turhasta lääkemaailman liikkuvuudesta, jota mm. psykiatrian hoidon puolella tapahtuu. Potilaiden kohdalla oikean täsmälääkityksen löytäminen voi olla hankalaa ja potilas voi joutua ostamaan monia turhia lääkkeitä, joita ei voikaan käyttää sivuoireiden takia.

Psykiatrian lääketeollisuuden hoitavuushan ei osu itse sairauteen suoraan, vaan lääkkeet mahdollisesti helpottavat oireiden sietämistä. Valitettavasti lääkkeen hyöty voi olla haittoihin nähden minimaalinen, kun leikkausten vuoksi lääkäreillä ei ole aikaa tavata potilaitaan ja tarkistaa lääkkeen sopivuus.

Esimerkiksi masennuksessa Setralin Orionin 50mg nauttimisesta voi potilas saada sivuoireiksi seuraavia:

Unettomuus, heitehuimaus, uneliaisuus, päänsärky, ripuli, pahoinvointi, suun kuivuminen, siemensyöksyn epäonnistuminen, väsymys, kurkkukipu, ruokahaluttomuus, ruokahalun lisääntyminen, masennus, epätodellinen olo, painajaisunet, ahdistuneisuus, kiihtyneisyys, hermostuneisuus, sukupuolihalun heikkeneminen, hampaiden narskuttelu, puutuminen ja kihelmöinti, vapina, lihasjännitys, makuaistin häiriö, tarkkaavuuden puute, näköhäiriö, korvien soiminen, sydämmentykytys, haukottelu, vatsakipu, oksentelu, ummetus, mahavaivat, ilmavaivat, ihottuma, liikahikoilu, lihaskipu, seksuaalinen toimintahäiriö, erektiohäiriö, rintakipu, maksavaurio, itsemurha-ajatukset, maanisuus, haimatulehdus, valkosolumäärän väheneminen, verihiutalemäärän väheneminen, veren liian pieni natriumpitoisuus, diapetes, matalat kilpirauhashormoonitasot, umpierityshäiriö, epäsäännölliset kuukautiset, keltaisuus, suurentunut riski luunmurtumiin jne...

Jos ihminen on valmiiksi jo masentunut ja saa lisäksi nuo sivuoireet tai niistä oman koktailinsa, on varmasti vaikeaa koettaa samalla parantaa itseään, varsinkin kun lääkkeettömän hoidon laatutakuun onnistuminen on hankaloitunut leikkausten vuoksi.

Lääkkeettömän hoidon mahdollisuuttakin tulisi vahventaa maassamme ja tuoda kansanterveyteemme tietotaitoa kuinka voi välttää turhat kipulääkkeet ja flunssarohdot sekä ylläpitää hyvinvointia. Juuri ennakoivalla lääkkeettömällä hoidolla saavutetaan se säästö, jota todella tarvitsemme.

Lue myös:

"Lääkkeistä maksetaan 100 miljoonaa liikaa" (IL 22.10.2016):
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016102222499622_uu.shtml…

↧

Toimittajat ja tutkijat tautimarkkinoijina

October 24, 2016, 4:43 am

≫ Next: Miten sosiaalinen ongelma periytetään? osa 1

≪ Previous: 100 miljoonaa liikaa lääkkeisiin vuodessa!

Uusia sairauksia lääkemyynnin maksimoimiseksi

Lääketeollisuus värvää tutkijoita kehittelemään uusia sairauksia lääkemyynnin maksimoimiseksi, kertoi taannoin MTV:n 45 minuuttia -ohjelmassa nimettömänä esiintyvä suomalainen lääketieteen tutkija.

45- minuuttia- ohjelman mukaan lääketeollisuus tarjoaa rekrytoimilleen lääketieteilijöille paitsi kymmenientuhansien eurojen palkkioita myös meriittejä akateemisella uralla. Vastineeksi tutkijoiden tulee synnyttää teollisuuden tarpeisiin sopivia, lääkkeiden menekkiä edistäviä sairauksia. Tutkijoiden tehtävänä on luoda luonnollista elämänkulkua medikalisoimalla uusia tauteja, luoda niille diagnostiikka ja hoidon suuntaviivat. Samat tutkijat ovat mukana myös tuotteistettaviin tauteihin kehitettävien lääkkeiden myyntilupatutkimuksissa.

"Jos bisneksenä on diagnoosien ja hoitojen tuotanto ja myyminen, on kai enemmän kuin luonnollista, että myyntiä pyritään kasvattamaan keinolla jos toisellakin toisinaan lain ja etiikan rajapintaa hipoen, ylilyönteihinkin syyllistyen. Päämäärä pyhittää keinot", kommentoi toimittaja Tuula Malin ihmettellen miksi työntekijöiden rekrytoinnista tautitehtailijoiksi ei ole lupa puhua.
"Toimittajien idealistisena tehtävänä pitäisi olla toimintatapojen läpivalaisu ja yhteisön kannalta epäedullisten ja kyseenalaisten, toisinaan jopa moraalittomien käytäntöjen paljastaminen".

Erityisen huolestuttavaa on lasten diagnosoinnin lisääntyminen ja oletukset lasten lisääntyneistä mielenterveyshäiriöistä. Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007).

Masennuslääkkeet aikaansaavat kaksisuuntaisen mielialahäiriön

Aku Kopakkala varoittaa tautimarkkinoinnista ja esittää esimerkkinä Helsingin Sanomien artikkelin Mania jää usein huomaamatta. "Jutussa mitä miellyttävin esimerkkihenkilö kertoo todella traagisen tarinansa. Monien hoitovirhevuosien koettelemusten jälkeen on löytynyt oikea diagnoosi ja oikea lääkitys. Nyt kaikki on toisin ja henkilö nauttii helpottuneena uutta lääkecocktailiaan. Jutussa kerrotaan runsaasti erilaisia yleisiä ”oireita”, joita toivotaan ihmisten tunnistelevan itsessään ja lähipiirissään.

Artikkeliin kuuluu lääkäriasiantuntija, joka kertoo edustamansa sairauden olevan vallan alidiagnosoidun Suomessa. Lääkärin sidonnaisuudet googlettamalla löytyy taustalta lääketeollisuus, joka lieneekin ollut jutun teossa – jonkin verran – aloitteellinen".

"Jutun aluksi kerrotaan: ”Nuoruudessa masentuneista noin viidennes osoittautuu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöistä kärsiviksi. Silti sairauden toteamiseen menee Suomessa keskimäärin kahdeksan vuotta.”
Tässäpä mysteeri. Miksi kaksisuuntaista mielialahäiriötä ei huomata kahdeksaan masennusvuoteen vaikka terveydenhoitoa on siihen innokkaasti koulutettu?

Vihje: Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista.
Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä".

Lasten ja nuorten masennuslääkitys on turhaa ja vaarallista

"Tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Siinä tutkijat, Cipriani kollegoineen, kokosivat yhteen kaikki lasten masennuslääketutkimukset, joita on tehty ja päätyivät selkeään lopputulokseen: Masennuslääkkeistä ei ollut hyötyä – lumetta enempää – alle 18- vuotiaille masentuneille.

Tutkijat päätyivät loppupäätelmään: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua.

Tieteellinen tutkimus ei siis tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria". http://akukopakkala.fi/tiedepommi-mullistaa-masennuksenhoidon/

Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista.

Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, että asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä ei kanna vastuuta kukaan.

Sosiaalityöntekijät, psykologit ja toimittajat lääketeollisuuden ja sijaishuollon markkinointiviestijinä

Toisena esimerkkinä tautimarkkinoinnista Kopakkala mainitsee HS:n jutun " Mielialahäiriö on vahvasti periytyvä".
"Artikkelin päähenkilö on älykäs ja aikaansaava nuori mies. Vanhempien aviero ja seurustelusuhteen purkautuminen kuitenkin masensivat häntä. ”Sain nykysuosituksiin nähden viisinkertaisia annoksia lääkettä 20 – vuotiaana. Söin 16:tta eri lääkettä 22-vuotiaana”. Henkilö joutui teho-osastolle: elimistö ei kestänyt. 23 – vuotiaana hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tässä kohtaa lukija toivoo poliisin pidättäneen hoitohenkilöstön ja heidän istuvan ansaitsemaansa rangaistusta.
Jutun ohessa oleva Fakta – laatikko tyrmää jo otsikollaan: ”Mielialahäiriö on vahvasti periytyvä” ”Sairaus periytyy 60 -90 prosentin todennäköisyydellä…”
Aku Kopakkalan mukaan tämä ei pidä lainkaan paikkansa. Kyseessä on paha käsitesotku.

"Varsin moni, jolla on mielialanvaihteluja, saa nykyisin jonkinasteisen kaksisuuntaisen mielialahäiriö diagnoosin. ( Jos vaihtelua ei ole saa jonkun muun diagnoosin.) Toimittaja ei varmaan tarkoita tätä. Ehkä hän sadviittaa vanhaan kunnon maanis-depressiivisyyteen. Faktat eivät silti osu ollenkaan.
Lukijana toivoisi nyt poliisin puuttuvan jo toimittajankin toimintaan", Aku Kopakkala lopettaa.

Poliisin puuttumista kaipaisi myös sosiaalityöntekijöiden ja psykologien sijaishuollon markkinointiviestintä ja rutiiniksi muodostuneet fabrikoidut asiakaskirjaukset ja muut laittomat toimintakäytännöt.

Kuinka paljon lastensuojelussa ja terveydenhuollossa tapahtuu turhaa tautitehtailua pelkästään taloudellisin perustein, korotettujen vuorokausimaksujen ja pidennettyjen hoitojaksojen toivossa? Kuinka monelle lapselle on lämpätty diagnoosi ja lääkitys sijaishuollon aikana ja kuinka pian sijoituksen alkamisen jälkeen?

Lapsibisnesyrittäjät voivat olla varmoja, että saavat pitää lapset laskutuksessaan useita vuosia, vaikka diagnoosi olisi kyseenalainen ja huostaanotto alun alkaenkin turha tai laiton. Jopa Pelastakaa Lapset ry myöntää, että huostaanotoissa ei noudateta lakia. Perheen tukisuunnitelma, joka on välttämätön paperi huostaanoton purulle, jää käytännössä edelleen tekemättä, mikä takaa sen, että lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen jälleenyhdistäminen ei toteudu.
Järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta ihmettelee mitä varten lait on tehty, kun niitä ei tarvitse noudattaa. Samaa ihmettelevät sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat.

Lokakuun Liike jää odottamaan minkälaista tauti- ja terapiamarkkinointia ja toimittajien markkinointiviestintää marraskuussa Finlandia- talolla pidettävä traumaterapiakonferenssi tuo tullessaan.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/kansallinen-allergiaohjelma-pyyteetonta-tyota-laaketeollisuuden-hyvaksi-jo-vuodesta-2008
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adhd-kuinka-psykiatria-tekee-potilaita-normaaleista-lapsista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kala-ei-tarvitse-polkupyoraa-eika-diagnoosi-lastensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan

↧

Miten sosiaalinen ongelma periytetään? osa 1

October 29, 2016, 11:51 pm

≫ Next: AVI asetti Porille suuren uhkasakon piittaamattomuudesta neuvolatoiminan suunnittelussa

≪ Previous: Toimittajat ja tutkijat tautimarkkinoijina

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi (keskiluokan ihanteista poikkeava kouluttamaton mielenterveys- ja toimeentulotukiongelmista kärsivä).

Käsitteen räikeää epäeettisyyttä ja poliittisuutta yritetään nyt piilottaa vaihtamalla nimeä: rotuhygieniaan viittaava ylisukupolvinen periytyminen on nimetty uudelleen ylisukupolviseksi siirtymiseksi.

Käsitteellä lietsotaan usein moraalista paniikkia ja pyritään - ei köyhien ongelmien vaan perhe-elämän ehkäisyyn eikä tuen- vaan nimenomaan tuen tarpeiden- varmistamiseen.
Käsitettä käytetään verukkeena alistaa köyhät perheet turhiin ja leimaaviin sijoitusperusteita etsiviin riskiarviointeihin ja tutkimuksiin. Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita. Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan poikkeavuutta, riskejä, ongelmia eikä ongelmien periytymistä.

Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67). Tutkijat tuntuvat luottavan sokeasti hiljaiseen tietoon sosiaalityön tutkimattomista käytännöistä ja vaikutuksista; idealistisia johtopäätöksiä sosiaalityön ja sijaishuollon auttamispotentiaalista ja prosesseista vedetään- ei sen perusteella miten asiat ovat- vaan sen perusteella miten asioiden pitäisi olla.

Myös tutkijoiden havaitseman kausaalisuuden suunta poikkeavuuden ja kontrollin välillä on väärä. Poikkeavuus ei välttämättä johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.

Sosiaalinen ongelma on historiallisesti muuttuva määrittely

Mikään objektiivinen olosuhde ei ole sosiaalinen ongelma, kunnes se on nimetty sellaiseksi. Tärkeäksi kysymykseksi nouseekin se, kenellä on valta määritellä jokin olosuhde ongelmalliseksi tai vääräksi.
Sosiaalityössä on tullut tavaksi nähdä ongelmallisina kaikki ydinperheestä poikkeavat perhemallit esim. yksinhuoltajuus (Yesilova, 2009) ja ohjata kaikki ongelmankantajiksi automaattisesti epäillyt asiakkaat seulattaviksi johonkin ongelmapalveluun, jonka käyntimerkintöjä käytetään todisteena ongelmasta ja huostaanoton perusteina, olipa ongelmasta näyttöä tai ei( Ikonen, 2013, 341).
Sosiaalityön tutkimuksissa pelkkään lastensuojelun epäilyyn perustuva pakotettu käynti a- klinikalle tai kunnalliseen mt-toimistoon määritellään kuitenkin usein asiakkaan mielenterveys- tai päihdeongelmaksi ja ylisukupolvisen huono-osaisuuden osoittimeksi. Tutkijoilta jää huomaamatta myös, että asiakkaalle sosiaalitoimessa fabrikoitu mielenterveyshäiriömerkintä estää usein asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa, jolla luulisi olevan huono- osaisuutta siirtävä ja syventävä vaikutus.

Ongelma on aina ajallisesti ja paikallisesti muuttuva määrittelykysymys ja moraalinen ja subjektiivinen arvio. Asiat, joita pidettiin aiemmin ongelmina ovat nykyisin osa normaalia elämänkulkua ja päinvastoin. Ongelmat eivät myöskään synny, kasaudu, periydy tai siirry itsekseen. Moni kansalainen ja tutkija ( esim. Metteri 2012; Ikonen 2013; Syvälä 2013; Alhanen, 2014) on havainnut, että sosiaalityön asiakkuus itsessään tuottaa ei- aiottuja ongelmallisia seurauksia; institutionaalista identiteettiväkivaltaa, leimautumista, uupumusta, terapiantarvetta, syrjäytymistä ja riskin ennenaikaiseen eläköitymiseen.

Kansantaloudellisesti ajatellen vakavana taloudellisena ongelmana ja vähäväkisten huono-osaisuuden ja ongelmien tuottajana voi pitää julkisrahoitettujen lapsen äänellä puhumaan pyrkivien työntekijöiden, yritysten ja auttaja-ammattien määrän räjähdysmäistä kasvua ja vapautusta valvonnasta ja tulosvastuusta.

Tutkijoiden richplaining: ylisukupolvisen huono- osaisuuden tutkimukset vastuuttavat vain köyhiä asiakkaita

Helsingin nuorisotoimen johtaja Tommi Laitio väittää, että "oikeasti huono-osaisuuden kohdalla pitäisi puhua rakenteellisista ja poliittisista kysymyksistä, jotka huono-osaisuutta synnyttävät ja jotka ovat ratkaistavissa”. Laition mukaan kaikki ongelmat voidaan ratkaista poliittisilla päätöksillä. ”Suurin osa ongelmista on systeemisiä ongelmia, ei yksilön ominaispiirteitä. Systeemisiä ongelmia ei ratkaista muuten kuin järjestelmää muuttamalla.”

Sosiaalityön tutkimukset kuitenkin vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ongelmiin psykologisoivia yksilöratkaisuja; kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä, tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).

Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet hyväosaiset voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.

Onko ongelman ydin hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?

Hyväosaisten päättäjien , sosiaalipalvelujärjestelmän ja sen johdon osuus köyhien asiakkaiden huono-osaisuuden siirtymiseen huomataan harvoin. Kukaan ei ole tutkinut miten hyväosaisen, usein suhteilla saaduissa valta-asemissa ja viroissa toimivan eliitin asiakkaita syrjäyttävät asenteet ja toimintakäytännöt periytyvät/ siirtyvät ja miksi samat 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot ja huonot käytännöt elävät sosiaalityössä edelleen.

Entä jos huono-osaisuuden siirtymisen ydinongelma onkin hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen? Toronton ja Berkeleyn yliopiston tutkimuksen mukaan rikkaat hyväosaiset valehtelevat, huijaavat ja hyväksyvät epäreilun toiminnan ja ahneuden huono-osaisia useammin. Rikkaat kärsivät myös empatiavajeesta; heidän oli vaikeaa tunnistaa kärsimystä , tuntea myötätuntoa ja tunnustaa menestymisen syy-seuraus-suhteita. He tulkitsivat lisäresurssien tuoman menestyksen omaksi ansiokseen.

Entä jos huono-osaisuuden ehkäisyn toimenpiteiden kohderyhmä on väärä? Eikö huono-osaisuuden periyttämistä ehkäistäisi parhaiten rakentamalla hyväosaisuuden periytymisen tietoperustaa ja kouluttamalla huono-osaisten vanhempien sijaan hyväosaisia poliitikkoja, päättäjiä ja järjestötoimijoita esim. kansantaloudessa, historiassa, logiikassa ja tunnetaidoissa?

Ylisukupolvisesti periytettävän hyväosaisuuden lisäksi leimaamisen tuottamat itsensätoteuttavat profetiat, markkinoiden tarpeisiin poliittisilla päätöksillä luotu pysyvä asuntopula ja rakennetyöttömyys, riskiregiimi, ilman palvelunkäyttäjien osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia toteutettu lainsäädäntö, sijaishuollon ahneus, elinikäiset sosiaalirikosrekisterit, syrjäyttävä asiakassegmentointi, kohtuuttomat päätökset, seksuaalisen ja lähisuhdeväkivallan sekä neurologisen oireilun havaitsematta ja hoitamatta jättäminen tai hallitsematon maahanmuutto eivät yleensä tule tunnistetuiksi eivätkä tunnustetuiksi ylisukupolvisesti siirtyvän huono-osaisuuden suomalaisissa selityksissä. Myöskään hyvinvointiyhteiskunnan muutosta kilpailuyhteiskunnaksi, välittävien demokratioiden korvautumista plutokratioilla, varallisuuden kasautumista ja eriarvoisuuden ja tuloerojen syvenemistä tai yritysten ja pääomien karkaamista veroparatiiseihin ei mainita.

Yhtä hyvin sosiaalityössä voitaisiin puhua sosiaalipalvelujärjestelmän harjoittamasta sosiaalisten ongelmien periyttämisestä. Neoliberaalin riskiregiimin omaksunut sosiaalityö on yksi mekanismi, jolla sosioekonominen huono-osaisuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Tiivistettynä ylisukupolvinen asiakkuus tarkoittaa sitä, että sen sijaan, että palveluilla pystyttäisiin katkaisemaan palvelujen tarve, niistä tullaan riippuvaisiksi. Ylisukupolvisuuden näkökulmasta palvelut tuottavat palvelujen tarvetta ja ylisukupolvista huono-osaisuutta, eivätkä poista sitä. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Ongelmien tai huono-osaisuuden periytyminen/siirtyminen ei ole mikään automaattisesti tapahtuva ilmiö, jolle kukaan ei voi mitään. Se on prosessi, jossa tehdään jatkuvasti tiettyjen toimijoiden arvoihin, ideologioihin ja toimintakäytäntöihin perustuvia tietoisia ja/tai tiedostamattomia valintoja ja päätöksiä. Epävarmuuteen ja yksityiseen varautumiseen kehottava huoli- ja riskipuhe itsessään tuottaa ja ylläpitää huolia ja riskejä ja muuttaa valintoja ja käyttäytymistä palvelemaan tiettyjen väestöryhmien ja yritysten taloudellista etua ja valtaintressejä. Huono-osaisuuden ylisukupolvista periyttämistä tutkittaessa tulisikin aina seurata rahan liikkeitä ja kysyä kuka periyttämisestä ja huono-osaisuusdiskurssista hyötyy.

Tapausesimerkki "huono-osaisuuden periytymisestä"

Lastensuojelussa jopa vanhemman vuosientakaista ja vapaaehtoista lastensuojelun tukitoimien vastaanottoa voidaan käyttää- ja käytetään- todisteena puutteellisesta riskivanhemmuudesta ja lapsen tulevasta huostaanoton tarpeesta. Siirtämällä asiakkaansa ennakkoperintönä sijaishuollolle lastensuojeluvirkailija toimii ylisukupolvisen huono-osaisuuden ja riskilapsuuden takaajana ja todistaa, ettei sosiaalityön auttamispotentiaali ole totta edes sosiaalityöntekijöille.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana

Tyypillinen huono-osaisuuden periytymiseksi/ siirtymiseksi rekisteröity kehityskulku syntyy, kun tavallinen työssäkäyvä perhe menee hakemaan apua ennen murrosiän oireiluksi kutsuttuun mutta nykyisin nuoren kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi nimettyyn ilmiöön esim. koulupinnaukseen tai keskikaljakokeiluun. Nuoren olutkokeilusta tulee sosiaalityön fabrikoiduissa kirjauksissa helposti päihdeongelma ja nuoresta päihdeongelmainen.
Nuori velvoitetaan käymään seulauksissa mutta puhtaat tulokset jätetään usein merkitsemättä ja asiakaspapereihin kirjataan, että päihdeongelmaisella nuorella on "säännöllinen hoitokontakti a- klinikalle."
Sosiaalitoimesta nuori ohjataan usein psykiatriseen psykoanalyysin virheellisiksi todistettuja oppeja käyttävään hoitoyksikköön, joka suosittaa sijoitusta.

Nuori sijoitetaan itsensä ja vanhempiensa suostumuksella "päihdeongelman hoitamiseksi" tai koulunkäynnin vakauttamiseksi kodinomaiseksi mainostettuun laitokseen, jossa nuorelle luvataan apua koulunkäyntiin ja elämänhallintaan. Pian osoittautuu, että laitoksen apu on pelkkää eristämistä ja mielivaltaisia käytäntöjä, joista nuori tai hänen vanhempansa valittaa tai tekee kantelun. Kantelu ei tuota tulosta ja nuori karkaa. Nuorta rangaistaan kantelusta ja karkaamisesta katkaisemalla hänen yhteytensä läheisiin ja/ tai estämällä hänen harrastuksensa, terveydenhuoltonsa ja koulunkäyntinsä. Nuori siirretään laitoksen omaan "mukautettuun opetukseen", joka tarkoittaa käytännössä opetuksen laiminlyöntiä esim. juttelua laitoksen harjoittelijoiden kanssa.

Vanhempia syyllistetään nuoren ongelmista ja juoksutetaan kuukausikaupalla erilaisissa palavereissa löytämättä nuoresta tai perheestä mitään hyvää kunnes he uupuvat tai tulee avioero. Vanhemmat haaskaavat rahansa turhaan oikeustaisteluun; noin 300 euroa vuorokaudessa veloittava laitos tuottaa sosiaalitoimeen laskutuksensa oikeuttavia fabrikoituja kirjauksia ja nuori vapautuu laitoksesta vasta täysi- ikäistyttyään, jolloin hän on koulupudokas, mielivallan katkeroittama ja menettänyt sosiaalisen pääomansa.

Kuluu muutamia vuosia, ja jos hyvin käy, nuori löytää vanhempiensa tai ystäviensä avulla urapolun ja ammatin, rakastuu ja perustaa perheen. Äitiysneuvolassa terveydenhoitaja kuitenkin kiinnittää huomiota tulevan äidin aiempaan päihdeongelmamerkintään ja määrää tälle perhetyötä " varmuuden vuoksi".
Perhetyö osoittautuu kaikesta käyttökelpoisesta avusta kieltäytyväksi kyttäämiseksi ja fabrikoiduiksi ja mustamaalaaviksi asiakaskirjauksiksi, joita äiti ei saa nähdä eikä korjata. Nuori perhe stressaantuu ja ilmoittaa lopettavansa perhetyön. Neuvola tekee lastensuojeluilmoituksen ja äiti painostetaan ensikotiin saamaan "tukea vanhemmuuteensa". Tuki osoittautuu ympärivuorokautiseksi arvioinniksi, tarkkailuksi ja kirjaamiseksi. Äidistä tehdään salaa ja psykoanalyyttisin menetelmin " vanhemmuudenarviointi", jossa tarkkailusta stressaantuneen äidin ja vauvan liian lyhyestä katsekontaktista tai äidin pään kääntymisestä syöttötilanteessa tulee kiintymyssuhteen häiriön osoitin ja huostaanoton peruste, jonka tosiseikkaselvittelyyn perustumaton hallinto- oikeus automaattisesti hyväksyy.

Vinoutunut aineisto tuottaa epäluotettavia tutkimustuloksia

Sosiaalityön rikkinäisen puhelimen efekti vain vahvistuu kun kentän laittomista käytännöistä tietämättömät sosiaalityön tutkijat alkavat tutkia huono-osaisuuden tai sosiaalisten ongelmien ylisukupolvista siirtymistä. He perustavat tutkimuksensa yleensä yksinomaan omia toimiaan oikeuttamaan pyrkivien sosiaalityöntekijöiden tai taloudellisia intressejään puolustavien sijaishuoltotoimijoiden haastatteluihin ja fabrikoituihin asiakirjoihin. Vinoutuneen aineiston johdosta tutkimustulokseksi saadaan, että vanhemmat siirtävät oletetut mielenterveys- ja päihdeongelmansa ja insestitaipumuksensa lapsilleen, ellei näitä saada ajoissa pelastettua eli siirrettyä sosiaalityön kasvatuskumppaneiden kodinomaisiin laitoksiin tai parempiin perheisiin.

Lastensuojelubisnekseen ja -päättäjiin kytköksissä oleva valtamedia julkaisee tutkimukset ilman lähdekritiikkiä totuuksina ja niiden perusteella tehdään virheellisiä politiikkalinjauksia , lakeja ja toimintasuosituksia. Entiset ja nykyiset asiakkaat katselevat toimintaa voimattomina sivusta ja menettävät lopullisesti veronmaksuhalunsa ja luottamuksensa viranomaistoimintaan ja yhteiskuntaan.

Moni irtisanoutuu järjestöistä, poliittisista puolueista, palvelujärjestelmistä, valtamediasta ja tieteen auktoriteeteista. Yhtenä päivänä joku sotilaskoulutuksen saanut turhautunut perheenisä voi päättää laajentaa varhaisen puuttumisen myös puuttujiin. Media leimaa hänet todennäköisesti mielenterveysongelmaiseksi yksittäistapaukseksi. Sosiaalityön toimintakäytännöt pysyvät ennallaan mutta tapahtuma saa aikaan aselakien kiristyksen ja lapsiasiavaltuutetun kampanjan ääriajattelun kitkemiseksi. Viidenkymmenen vuoden kuluttua Syyskuun Liike toteaa, että Marraskuun ja Lokakuun Liikkeen esiinnostamille epäkohdille ei ole tehty mitään ja korporatistisen eturyhmätalouden asiakkaille tuottamat oikeusturvaongelmat ovat vain pahentuneet.

Sosiaalityössä havaitaan jo sijoitettujen vaan ei vielä vanhempien kohdalla itsensätoteuttavan profetian riskit: asiakkaat eivät näe edessään olevia tilaisuuksia ja hukkaavat vähätkin mahdollisuutensa jos omaksuvat tarjotun identiteetin huono-osaisuutta ja sosiaalisia ongelmia ylisukupolvisesti siirtävänä epäonnistujana.

Nähtäväksi jää minkälaisia medioita, puolueita, puhuntoja ja politiikkaa tuottavat ihmiset, joilla ei ole pakotetun ja mielivaltaisen lastensuojelun asiakkuuden ansiosta ihmisen kasvoja, kokemusta asiallisesta asiakastyöstä, käyvästä hoidosta tai oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja joiden havaintoja ja sosiaalista raportointia kutsutaan vihapuheeksi.

Kuinka sosiaalinen ongelma periytetään- artikkelin toinen osa esittelee periyttämisen mekanismeja sosiaalityössä.

↧

AVI asetti Porille suuren uhkasakon piittaamattomuudesta neuvolatoiminan suunnittelussa

November 4, 2016, 11:39 am

≫ Next: Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista

≪ Previous: Miten sosiaalinen ongelma periytetään? osa 1

100 000 euron sakon uhalla Porin velvollisuus on hoitaa neuvolatoiminta neuvola-asetuksen mukaisesti

Satakunnan Kansa kertoo artikkelissaan: Lapset ilman lääkäriä – Avi langetti ison uhkasakon, koska ”Pori osoittaa selkeää piittaamattomuutta (4.11.16) porilaisten valittaneen Lounais-Suomen aluehallintovirastolle Porin kaupungin päätöksestä lomauttaa koko henkilöstönsä kolmeksi viikoksi. Porin kaupungin tuli selvittää, miten kaupunki lomautusten aikana pystyy huolehtimaan lakisääteisistä tehtävistään sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Kaupunki oli päättänyt siirtää neuvolakäynnit ja -tarkastukset myöhemmälle. Selvityksessään Pori ei kyennyt kertomaan keinojaan lakisääteisten palveluiden ja potilasturvallisuuden turvaamiseksi. Pori totesi tosin haasteelliseksi aikataulujen kiinnikuromisen lomautuksen jälkeen.

Selvityksistä käy ilmi, että neuvolatoiminnan osalta laajat terveystarkastukset 18 kuukauden ja 4 vuoden iässä tulevat viivästymään 4-vuotiaiden osalta. Opiskelijaterveydenhuollon osalta on todettu, että lomautuksen johdosta jää tekemättä ensimmäisen vuoden terveystarkastukset, jotka siirretään seuraavalle vuodelle.

Suunnitelman mukaan lastenneuvolatarkastuksista jää tekemättä 3- ja 5-vuotiaiden terveydenhoitajatarkastukset sekä 4-vuotiaiden lääkärintarkastukset. Kouluterveydenhuollon puolella jää neuvola-asetuksen mukaisista tarkastuksista tekemättä 2. ja 9. luokan kouluterveydenhoitajan tarkastukset sekä 5. luokan lääkärintarkastus.

Aluehallintoviraston mukaan kaupungin lausumassa ilmenee selkeää piittaamattomuutta lain ja erityisesti neuvola-asetuksen säännöksiä kohtaan. Porin toiminta ei ole kuntalaisten ja potilaiden edun mukaista. Neuvola-asetuksen määräaikaistarkastuksia koskevat säännökset ovat ehdottomia eikä kaupunki voi jättää niitä noudattamatta esimerkiksi taloudellisten säästötoimenpiteiden perusteella.

Porin kaupunki on määrätty 100 000 euron sakon uhalla saattamaan neuvolatoimintansa sekä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon toimintansa terveydenhuoltolain sekä valtioneuvoston neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta antaman asetuksen mukaiselle tasolle.

Porin on noudatettava määräystä 30 vuorokaudessa tiedoksisaannista ja tarvittaessa uhkasakko tuomitaan maksettavaksi ja asetetaan uusi uhkasakko.

Lokakuun Liike ihmettelee Porin kaupungin päätöstä säästää sieltä, mistä ei voi lain mukaan säästää ja kysyy: "Miksi Porin kaupunki käytti aikaansa ja varojaan tällaisen päätöksen suunnitteluun?" Lokakuun Liike suosittelee säästämään sellaisesta mistä kannattaa säästää ja siirtämään varojen käyttöä tarpeettomien sekä mahdottomien asioiden suunnittelusta ja toteuttamisesta järkevämpiin toimintoihin.

Lue myös:

Yt-neuvottelut: Pori lomauttaa henkilöstöään loppuvuodesta (Satakunnan Kansa 25.7.2016):
http://www.satakunnankansa.fi/…/yt-neuvottelut-pori-lomaut…/

Asetus toi lisää hoitajia neuvoloihin (YLE 14.3.2013):
http://yle.fi/uutiset/3-6536272

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (FINLEX):
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110338

↧

Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista

November 4, 2016, 10:37 pm

≫ Next: Some on sosiaalityöntekijöiden huoli- ja vihapuheen monistamo

≪ Previous: AVI asetti Porille suuren uhkasakon piittaamattomuudesta neuvolatoiminan suunnittelussa

Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista, uutisoi Turun Sanomat.

Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä,

Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.

Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.

Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.

– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.

Nurmelan mukaan on paljon hyviä ja valveutuneita sosiaalityöntekijöitä, jotka tuntevat lait ja haluavat ylläpitää korkeaa ammattietiikkaa.

– Sitten on kuitenkin myös niitä, jotka ovat vuosikausia tehneet lastensuojelutyötä samalla, virheellisellä tavalla.

Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen kertoivat aiemmin Turun Sanomissa, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.

– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppuen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.

– Meillä on tietenkin myös hyviä sosiaalityöntekijöitä, jotka noudattavat lakia. Mielestäni on myös paljon niitä, jotka eivät noudata, Mannonen toteaa.

Ikonen ja Mannonen nostavat esiin neljä asiaa lastensuojelun suurina epäkohtina.

Molemmat juristit kritisoivat vuonna 2008 voimaan tullutta lastensuojelulakia, joka heidän mukaansa vei sosiaalityöntekijän vallan huippuunsa.

He kritisoivat voimakkaasti lastensuojelutuomioistuimena toimivaa hallinto-oikeutta, jossa huostaanoton perusteluksi voivat heidän mukaansa riittää sosiaalityöntekijöiden tekemät asiakaskirjaukset.

Juristien mielestä lastensuojeluasiat pitäisi käsitellä käräjäoikeuksissa.
– Käräjäoikeudessa väitteitä esittävän tulee näyttää väitteensä toteen. Hallinto-oikeudessa todistustaakka on perheellä, ei huostaanottoa hakevalla viranomaisella, Ikonen perustelee.

Lokakuun Liikkeellä on ollut jo muutaman vuoden palvelu, jonne voi tehdä ilmoituksen epäeettisistä ja laittomista toimintakäytännöistä ja asiakkaiden huonosta kohtelusta:

http://www.lokakuunliike.com/ammattilainen---ilmoita-laiton-kaumlytaumlntouml.html

"Sosiaalialan ammattilaisen on kyettävä arvioimaan kriittisesti myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita. Ammattilaisen ei tarvitse suostua laittomiin toimintakäytäntöihin, vaikka työnantaja sitä edellyttäisi "( Sosiaalialan ammattilaisen eettiset ohjeet, 2012, 6).

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihdoin-loytynyt-reitti-saada-oikeutta-lastensuojelun-rikoksiin-lapsiamme-kohtaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/anu-suomelan-kirje-onko-suomi-oikeusvaltio
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/tekorikos-vai-tekemalla-tehty-rikosprosessi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/oy-nordfami-ab-vie-sijaislapsia-tansaniaan-kuka-valvoo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/maanpakolainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/jos-lastensuojelulla-on-asiaa-joka-kodin-opas-viranomaisasiointiin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valtio-ei-ole-ottanut-sijaishuollon-vakivaltaa-vakavasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulussa-on-jalleen-haettu-kirkkoturvaa-lastensuojelun-mielivallan-vuoksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa

http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/ammattilainen---opettele-laillinen-kaumlytaumlntouml-blogi/lastensuojelulain-tulkkina-avohuollon-sijoitus-laiton-kaytanto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta

↧

Some on sosiaalityöntekijöiden huoli- ja vihapuheen monistamo

November 3, 2016, 8:19 am

≫ Next: EMDR-menetelmä - kallista silmien pyörittelyä

≪ Previous: Sosiaalityöntekijä syyttää alaansa laittomuuksista

Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) toiminnanjohtaja Hanna Heinonen väittää Pohjolan Sanomissa, ettei lastensuojelun ammattilaisten ääniä kuulu sosiaalisessa mediassa. Samaa väittää LSKL:n erityisasiantuntija Sauli Hyvärinen.

Väite on valheellinen ja kyseenalaistaa LSKL:n asiantuntijoiden havaintokyvyn.

Perustellusti voi väittää, että verkko on lastensuojeluammattilaisten huoli- ja vihapuheen kuoro ja monistamo, joka on viritetty lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan.

Kun vaikutusvaltaisen lastensuojelujärjestön toiminnanjohtaja kehottaa lastensuojeluammattilaisia siirtymään nettiin, jonne asiakkaat ovat heitä paenneet, palveluiden tuottajat todennäköisesti uskovat ja palkkaavat heitä. Se puolestaan tarkoittaa asiakkaiden vertaistukiperiaatteella toimivien nettipalvelujen ammatillistumista ja lastensuojelun huonoksi havaittujen toimintakäytäntöjen siirtymistä palveluihin.

Sosiaalityöhön liittyviä keskusteluja ei voi nykyisin käydä ilman sosiaalityöntekijöitä tai muita lastensuojelun ammattilaisia. Kenen hyvänsä lastensuojelun asiantuntijana pidetyn ammattilaisen tyhjänpäiväinenkin lastensuojelun tai sijaishuollon markkinointipuhe monistetaan uutisstatuksella lastensuojelujärjestöjen, - yritysten, koulutuslaitosten ja ammattijärjestöjen somesyötteeseen.

Lastensuojeluammattilaiset asiakaskokemusten ja -kritiikin mitätöijinä

Lastensuojelupäättäjiin kytketty media pyytää jo lähes jokaiseen asiakasjuttuunsa kansalaisen kokemuksesta mitään tietämättömän sosiaalityön edustajan mitätöimään kansalaisen kertomuksen, kyseenalaistamaan kansalaisen uskottavuuden ja vakuuttelemaan, että sosiaalityö toimii moitteettomasti ja asiakkaan kokemus on joko sepite tai harvinainen yksittäistapaus. Lastensuojelun ammattilaisia käytetään sosiaalisessa mediassa myös varoitusääninä kaikelle nuorison omaehtoiselle toiminnalle mm. ylläpitämään myyttiä tietokone- ja konsolipeleistä väkivallan riskitekijänä ja kiistämään pelaamisen hyödyt .

Tutkijana Heinosen luulisi tietävän, että ainakaan salassapitovelvoite ei estä lastensuojelun ammattilaisten ääntä tai näkökulmaa somessakaan, päinvastoin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän näkökulmalla on monopoli ja se hallitsee niin lastensuojeluinformaatiota, asiakaskirjauksia, mediaa, moniammatillista yhteistyötä, hallinto- oikeuskäsittelyä kuin lastensuojelun tutkimusta, kehittämistoimintaa ja laillisuusvalvontaa.
Vain yksittäisen asiakkaan kommentointia nimellä ei pidetä suotavana mutta epäilyksiä on lupa herättää väittämällä ettei sosiaalityöntekijänä voi kertoa "kaikkea". Tosiasiassa kaikki vähänkin epäilyttävä informaatio asiakkaasta on jo kirjattu asiakaspapereihin, joita asiakas ei usein lainvastaisesti saa nähdä eikä korjata. Asiakaspapereiden lisäksi ei ole olemassa mitään muuta informaationlähdettä tai varastoa ammattilaisten äänelle ja verkkojulkaisujenkin käytäntö on, ettei juttua asiakkaista tehdä, ennenkuin kaikki ammattilaisten asiakaskirjaukset on luettu.

Lastensuojelun seminaareista nettiin striimataan yleensä vain lastensuojeluammattilaisten puheenvuorot. Seminaareissa huomaa selvästi kuinka kommentointiaika annetaan lastensuojelun ammattilaisille ja kokemusasiantuntijoiden- mikäli heidät ylipäätään seminaareihin huolitaan- usein paljon mielenkiintoisempiin puheenvuoroihin reagoidaan kuin turvallisuusuhkiin. Ne mitätöidään, keskeytetään tai ohitetaan typistetyllä kukipaso- tekniikalla (kuuntele, kiitä, pahoittele, sovi jotain) ”kiitos kommentista", " pahoittelen, mutta aika loppuu" tai " valitettavasti meidän pitää nyt siirtyä eteenpäin asiantuntijapuheenvuoroihin”.

Lastensuojeluammattilaisten riskidiskurssia hyväksikäyttävä ääni hallitsee myös somen taltiointeja asiakastapaamisista. Asiakirjafabrikoinnin muututtua vaikeammaksi asiakkaiden somessa julkaistujen taltiointien myötä, lastensuojeluammattilaiset keksivät uuden keinon lavastaa asiakas vaaralliseksi; palavereihin alettiin kutsua turhaan poliisi "turvaamaan läpitunkevan viranomaisvastaisen asiakkaan tapaamista." Aggressio- tai viranomaisvastaisuusmerkinnän saakin helposti vain olemalla eri mieltä tai pyytämällä perusteluja ammattilaisen kirjaukselle tai päätökselle joten asiakkaat ovat hiljaa. Hallinto- oikeudelle pelkkä merkintä poliisin läsnäolosta tai fabrikoitu rikosilmoitus kelpaa todisteeksi asiakkaan vaarallisuudesta.

Monilla lastensuojelutoimijoilla on jo omat fb-sivut, instagram-tilit, youtube- videot ja chat- palvelut, joita lastensuojeluammattilaiset suunnittelevat, toteuttavat ja hallinnoivat.

Lähes jokaisella lastensuojelujärjestöllä on omat lastensuojelutyötä markkinoivat facebook- sivut, instagramit, twitterit, ja nuorten chat-palvelut, jotka tarjoavat kuin yhteisestä sopimuksesta vain yhdenlaista lastensuojelun sosiaalityön virallisten oppien mukaista tietoa ja toimintakäytäntöjä. Monilta sivuilta löytääkin tiedon, miten tehdä lastensuojeluilmoitus.

Lisäksi järjestöjen lastensuojelutyöntekijät bloggaavat joko yksin tai yhdessä järjestöjen blogeissa. Lastensuojelujärjestöjen ulkopuolella sosiaalityöntekijät ja - opiskelijat levittävät mielipiteitään Sosiaalinen tekijä- ja Sosiaalitarkkailija- blogeissa ja fb- sivuilla. Sosiaalityön arjessa tehdään hyvää työtä- kuten muissakin lastensuojelua käsittelevissä fb-ryhmissä on paljon sosiaalityöntekijöitä, jotka usein vaientavat asiakkaiden kriittiset äänet ja sulkevat kriittiset asiakkaat ulos ryhmistä.

Myös lastensuojeluyrityksillä on omat asiakashankintaan ja markkinointiviestintään keskittyvät fb-sivustonsa, instagram- tilinsä, twitterinsä, bloginsa ja youtube- videonsa, joiden suunnitteluun ja hallinnointiin osallistuu yritysten lastensuojeluammattilaisia.

Kaikki lasten ja nuorten toiminta keskusteluista koulunkäyntiin , harrastusryhmiin, ihastumiseen , samaistumiseen, seksiin tai sairastumiseen tuntuu edellyttävän lastensuojeluammattilaisten kommentointia ja koordinaatiota.
Lastensuojeluammattilaisten ääni kuuluu myös terveydenhuollon sivustoilla, erilaisissa verkkokriisikeskuksissa ja mm. koulukiusaamiseen, päihteisiin, prostituutioon, pelaamiseen , seksuaaliseen kehittymiseen ja monimuotoisuuteen sekä mielenterveyteen, vanhemmuuteen ja vammaisuuteen liittyvissä nettipalveluissa.

Lastensuojelun keskusliiton villi länsi

Heinosen mukaan asiakkaiden "keskustelupalstat ovat vähän tämmöinen Villi länsi. Siellä on tavallaan yhdenlaista tietoa".
– Näyttää siltä, että ääripään tarinat ovat ne, jotka netissä helposti lähtevät liikkumaan, Heinonen sanoo.

Villinä läntenä voi yhtä hyvin pitää Lastensuojelun keskusliiton jäsenjärjestöjen hoitoja, toimintakäytäntöjä ja työ- ja tutkimusmenetelmiä, joista puuttuvat niin toimivat valitusreitit kuin tutkimustieto.

Vihjaus kokemusasiantuntijoiden "yhdenlaisesta tiedosta" paljastaa kiusallisen selvästi LSKL:n alentuvan asenteen ja arvostuksen puutteen kokemusasiantuntijoita kohtaan, joilla ei virallisten asiantuntijoiden mielestä ilmeisesti voi olla rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista. Heinosen soisi testaavan ennakkoluulojaan esim. vertaamalla asiakkaiden ja ammattilaisten sivustoilla ja kannanotoissa käytetyn tutkimustiedon määrää ja argumenttien laatua.

Väittämä kokemustiedon yksipuolisuudesta on irvokas tilanteessa, jossa lastensuojelua toteutetaan vailla tutkimustietoa sosiaalityöntekijöiden nk. hiljaisen tiedon varassa ilman toimivia valitusreittejä ja jossa suurin osa lastensuojeluammattilaisten virallisista kannanotoista perustuu johtopäätöksiin, jotka on vedetty siitä miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne todellisuudessa ovat.

Asiakasosallisuutta, dialogisuutta, moniäänisyyttä ja moniasiantuntijuutta juhlapuheissa ja rahoitusanomuksissa hehkuttavan LSKL:n edustajan tarvetta mitätöidä asiakkaiden kokemukset "ääripään tarinoiksi" voi myös pitää omituisena. Mikään LSKL:n jäsenjärjestöistä ei tutkijoiden ( esim. Alhanen, 2014) suosituksista huolimatta ole uskaltanut tutkia lastensuojelun "ääripään tarinoita" eli lastensuojelun ei-aiottuja vaikutuksia ja niiden laajuutta. Sosiaalityöntekijöiden taipumuksesta ja tarpeesta tarinallistaa huolensa sen sijaan on tutkimusnäyttöä ( esim. Margolin 1997; White et al. 2009) mutta huolista puhutaan silti objektiivisina faktoina, ei subjektiivisina tarinoina.

Asiantuntijoiden tiedon oletetaan kattavan kaikki tiedon lajit, vaikka asiantuntijan viimeisin kosketus alan tutkimukseen olisi tapahtunut opiskeluaikana ja faktuaalinen osaaminen koostuisi pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.

Kokemusasiantuntijoiden tieto tuntuu Lastensuojelun keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villin lännen lisäksi myös "vihasivustoiksi".

Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, huliganismiksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.

Entä kun "ääripään tarinat" osoittautuvat sensuurista huolimatta enemmistön kokemuksiksi?

Entä jos vaikkapa YLE:n "ääripään tarinoita" pursuava otanta lastensuojelukokemuksista onkin edustava siitä huolimatta, että siitä oli karsittu pois jo etukäteen ”lastensuojelukriittisiä” asiakastahoja ja mukaan oli otettu sosiaalialalla työskenteleviä? Entä jos suurin osa (YLE:n kyselyssä 96%) lastensuojelun kanssa tekemisiin joutuneista kokee palvelun epäonnistuneen ja onnistumiset ovat vain harvinaisia ja satunnaisia yksittäistapauksia?

Tuleeko asiakaskokemuksista, tutkimuksista ja tiedosta väistämättä yksipuolista ja yhdenlaista "ääripään tarinointia" jos se ei satu vastaamaan LSKL:n lapsibisnekseen kiinnittyneiden jäsenjärjestöjen ja aikuisten edunsaajien ennakko-oletuksia ja edunvalvonta-intressejä?

Asiakkaiden ainoa vaihtoehto ennen asiakkaiden omia verkkosivustoja esim. Lokakuun Liikettä olivat anonyymit keskustelupalstat, joita niitäkin sensuroitiin ja sensuroidaan edelleen sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojeluyrittäjien toimesta. Lähes jokaiseen asiakkaiden kriittiseen keskusteluun tuntuu ilmestyvän koneistoa puolusteleva lastensuojeluammattilainen. Esimerkiksi Suomen suurimman verkkoyhteisön biologisille vanhemmille suunnatun palstan keskusteluja lukiessa voi havaita, että lähes kaikista asiakkaiden kokemuksista kertovista keskusteluketjuista poistetaan asiallisiakin kommentteja ja palstalta on poistettu jopa kokonaisia kaltonkohdeltujen perheiden aloittamia keskusteluja. Jopa otakantaa.fi- palvelusta on poistettu asiakkaiden asiallista kritiikkiä ja vielä muutama vuosi sitten toimittajia kiellettiin käsittelemästä lastensuojeluammattilaisille kiusallisia hoidollisia huostaanottoja jutuissaan.

Vallan viralliset vahtikoirat vahtivat, ettei valtaa kritisoida

Kunnat ovat katsoneet tehtäväkseen usuttaa lakimiehiään omista asiakkuusprosesseistaan bloggaavien asiakkaiden kimppuun, joille oman blogin pitäminen on usein ainoa mahdollisuus sanoa näkemyksensä omassa asiassaan. Kuntien lakimiehet ovat vaatineet asiakasblogeja ja asiakkaiden kirjoituksia sensuroitaviksi samalla verukkeella kuin hallinto- oikeuksien tuomarit; koska sosiaalityöntekijät ja tuomarit loukkaantuvat niistä. Lasten ja vanhempien mustamaalauksesta, syrjäytymisestä tai edes ennenaikaisesta kuolemasta laittoman huostaanoton tai sijaishuollon väkivallan johdosta lakimiehet eivät käytännössä piittaa.

Kuntien juristit ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat tuntuvat esiintyvän mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina.

Luulisi, että sosiaalisen median omalla agendallaan kyllästäneillä ja asiakaskuormia ja kiirettä valittelevilla sosiaalityöntekijöillä ja muilla lastensuojeluammattilaisilla olisi tarpeeksi töitä ja vaikutuskanavia ilman, että heidän tai heidän bulvaaninsa täytyy päivystää myös asiakkaiden facebook- ryhmissä.
Sosiaalityöntekijät kuitenkin toimivat myös asiakkaiden fb-ryhmissä ja yrittävät sensuroida asiakaskokemuksia pois verkosta uhkailujen, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla.
Monet asiakkaat kertovat, kuinka avunpyyntö tai tapauskertomus facebook- ryhmälle aiheuttaa sosiaalitoimessa puhuttelun, laittomia tapaamisrajoituksia, lastensuojelun edunvalvoja- määräyksen ja jopa rikossyytteen.

Urkinta- ilmiö on kansainvälinen ja siksi lähes kaikissa englanninkielisissä asiakkaiden fb- ryhmissä esim. adoptoitujen kokemuksia käsittelevissä ryhmissä ylläpitäjät vaativat jokaista ryhmäläistä esittäytymään ja kehottavat paljastamaan ryhmiin soluttautuneet sosiaalityöntekijät ja lastensuojelussa toimivat, jotka pyrkivät yleensä sabotoimaan keskustelua ja raportoimaan ja kostamaan sosiaalityön epäkohtien paljastamisen. Käytäntö olisi paikallaan myös suomalaisissa asiakkaiden fb- ryhmissä.

Myös lastensuojelukritiikin lisääntyminen verkossa on kansainvälinen ilmiö ja liittyy länsimaissa läpilyöneeseen riskiregiimiin, lastensuojelun kaupallistumiseen, lastensuojeluprosesseista puuttuvaan valvontaan ja toimiviin valitusreitteihin ja olemattomaan tosiseikkaselvittelyyn, jotka tuottavat asiakkaille tuhoisaa ali- ja ylireagointia.

Heinosen ennustus lastensuojelun sosiaalityön siirtymisestä yhä enemmän verkkoon on todennäköisesti oikea. Syitä tähän lienevät kuitenkin asiakkaiden tavoitettavuuden sijaan toimistojen korkeat kustannukset ja asiakkaiden pelko ja huonot kokemukset kasvokkaisesta asiakastyöstä.

Sosiaalisen median toimintalogiikka ja -käytännöt eivät kuitenkaan välttämättä eroa niistä toimistorutiineista, joita asiakkaat alunalkaen pelästyivät ja lähtivät pakoon. Pelkkä kommunikointikanavan vaihto ilman asennemuutosta ei takaa eettisesti laadukasta tai edes lainmukaista asiakastyötä tai toimintakäytäntöä.

Asiantuntijavalta, mielivaltaiset käytännöt, oikeusturva- ja tietosuojaongelmat, häiriö-orientaatio, empatiavaje, urkinta ja asiakkaiden ohittaminen ja mustamaalaus toistuvat myös lastensuojeluammattilaisten somepalveluissa ellei lastensuojelukoneiston ongelmiin puututa ajoissa.

Lastensuojelun korporatistinen eturyhmätalous tuottaa propagandaa

Tehokas ammatillinen edunvalvonta ja suomalainen lastensuojelulaki on varmistanut, ettei mitään lapsiin, nuoriin tai perheisiin liittyvää työtä voi tehdä ilman lastensuojelun virallisia asiantuntijoita ja sitoutumista lastensuojelun korporatistisen eturyhmätalouden doktriineihin ja edunvalvontaan. Aitoa moniäänisyyttä , -asiantuntijuutta ja demokratiaa estää myös kansalaisjärjestöjen jatkuva paskanheitto kansanliikkeiden aktivisteja vastaan yhdistettynä koko yhteiskunnan läpäisevään korporatistiseen logiikkaan, jonka mukaan kaikki riippumaton toiminta, joka ei ole ”asiantuntijoiden” kontrollissa, on haihattelua, huliganismia tai terrorismia.

Pelastakaa Lapset ry:n help.some:a, Netaria ja Suunta- palvelua, MLL:n Lasten ja nuorten puhelinta, kirjepalvelua tai chatia, Ensi- ja turvakotien liiton nettiturvakotia, turvasuunnitelmia- ja -testejä samoin kuin muidenkin lastensuojelujärjestöjen nettipalveluita yhdistää lähes täydellinen kritiikittömyys lastensuojelukoneistoa ja sen "tietoa" ja toimintakäytäntöjä kohtaan ja tietämättömyys ja piittaamattomuus lastensuojelun kriittisestä tutkimustiedosta. Jokainen somessa toimiva järjestötyöntekijä varmasti noudattaa lastensuojelun ilmoitusvelvollisuutta ja konsultoi selustansa varmistaakseen ja seuraamustoimien pelossa lastensuojelun ammattilaisia pienimmässäkin kriisitapauksessa. Lapsille on valmiina jopa omia huoli puheeksi- lomakkeitakin.

Internetissä annetun lastensuojeluinformaation yksipuolisuus ja sitoutuminen lastensuojelun asiantuntijoiden ja sijaishuollon edunvalvontaan on räikeää. Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n väkivaltatyössä esim. nettiturvakodissa väkivaltaa voi- vastoin kotimaista ja kansainvälistä tutkimusnäyttöä- olla vain ennen tai jälkeen sijoituksen.
Sitkeästi tuntuvat elävän myös psykoanalyysin harhaopit ja 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot, lastensuojelulinjaukset ja huonot käytännöt.

Sotalelujen ja Sex Pistolsin kieltämisestä ja asiakkaiden sananvapauden rajoituspyrkimyksistään tunnetuksi tullut Lastensuojelun Keskusliitto on malliesimerkki suomalaisen lastensuojelun korporatistisesta eturyhmätaloudesta, jossa asiakkaat ovat lähinnä koneiston polttoainetta. Moniäänisyyttä ja asiakkaiden osallisuutta kannatetaan vain juhlapuheissa ja rahoitusanomuksissa.

Käytännössä LSKL on samanlainen vallan vahtikoira kuin poliisin toimittaja. Se valvoo tarkasti ja monen kollegan ja kasvatuskumppanin voimin sitä, etteivät asiakkaat pääse asiantuntijan puuttumatta esittämään kantaansa omassa asiassaan ja paljastamaan ja kritisoimaan korruptoitunutta vallankäyttöä.

Tilanteessa, jossa Suomi ei aio maksaa sijaishuollossa kaltoinkohdelluille penniäkään eikä myöskään estää nykyistä meneillään olevaa kaltoinkohtelua Lastensuojelun keskusliitto voisi alkaa kerätä räikeimpään lasten kaltoinkohteluun syyllistyneiltä jäseniltään rahaa korvausrahaston perustamiseksi entisille, nykyisille ja tuleville sijaishuollon kaltoinkohtelun uhreille. Jo turhia byrokraatteja, hallintokuluja, seminaarimässäilyjä ja printtijulkaisuja karsimalla kustannettaisiin monta fysioterapiaa ja kuntoutusjaksoa LSKL:n jäsenten kaltoinkohtelemille sijoitetuille.

Pelkkä tyhjä anteeksipyyntö ja pullakahvit eivät enää tule riittämään sijaishuollossa parhaillaan kaltoinkohdeltaville ja heidän läheisilleen.

Asiakkaiden kannattaa tutustua tuoreeseen LSKL:n julkaisemaan oppaaseen sosiaalisen median käytöstä lastensuojelussa ja kiinnittää huomiota erityisesti Oulun kaksospoikien tapauksen raportointiin:
http://lskl.e-julkaisu.com/lastensuojelu-ja-some/

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja

↧