Lokakuun liike - LL-Uutiset

Perhehoitokumppanit Oy:n omistajat Jim Cockburn ja Janet Rees haluavat suomalaistenkin rahat

Kenen kumppani on Perhehoitokumppanit Suomessa OY?

Viiden lapsen äiti Nivalasta lähetti hiljattain Nivalan sosiaalitoimeen ja Perhehoitokumppaneille avoimen kirjeen, jossa hän joutui muistuttamaan em. tahoja lastensuojelun lainsäädännöstä ja asiakasperheiden ihmisoikeuksista.

Lastensuojelun ja sijaishuollon olematon valvonta, ala-arvoinen hallinto- oikeusmenettely ja kuntien kilpailutuskäytännöt ovat tuottaneet maahan alati kasvavan määrän hämäräperäisiä lastensuojeluyrittäjiä, joista monet piilottavat liikevoittonsa verottajan ulottumattomiin.

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.

Rimpelän mukaan Suomessa on poislähettämisen kulttuuri. Kunnat eivät tue perheitä vaan lakaisevat hankalat nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.
Kansainväliset pääomasijoittajat ovat jo haistaneet lastensuojelussa markkinaraon, eikä se yllätä. Rimpelä sanoo toiminnan olevan täysin bisneslogiikan mukaista.

Markkinaraon haistoi myös Foster Care Associates, Englannin suurin lasten sijoitusfirma, joka on laajentanut toimintaansa Suomen ( Perhehoitokumppanit Suomessa- PKS) lisäksi myös Australiaan ja Kanadaan. Foster Caren emoyhtiö on Core Assets Group, joka toimii Suomen lisäksi Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Irlannissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Suomi oli Foster Care Associatesille otollinen laajentumiskohde, koska täkäläisestä lastensuojelusta puuttuu niin tutkimustieto, seuranta, valvonta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, toimivat valitusreitit, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, kansalaisten painostusjärjestöt ja kriittinen journalismi.

Suomeen firmaa rantautumaan auttoivat mm. sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto Ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä (Ajankohtainen kakkonen, 20.5.2008) vaikka Ray:n sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että Ray:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen. Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmassa kuultu entinen Perhehoitoliiton ja SOS-lapsikylän edustaja Jari Ketola, nykyinen Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja puolusteli Hakkaraista kertoen tämän eronneen Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenyydestä "viime päivinä". Lisäksi hän nimitti Hakkaraista "vain konsultiksi" Perhehoitokumppanit Oy:n Suomeen rantautumisessa.

Suomalaisessa lastensuojelussa hämmästyttää sijaishuollon edunvalvojien ja sijaishuollon piilo- ja julkiyritysten tekeytyminen puoleettomiksi lastensuojelu - ja kansalaisjärjestöiksi ja sijaishuollon edunvalvojien aggressiiviset pyrkimykset verkostoitua ja vaikuttaa lastensuojelun lainsäädäntöön, uutisointiin ja tutkimukseen. Mm. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua ja SOS-lapsikylän, Diakonissalaitoksen, Pelastakaa Lapset ry:n, Merikratos Oy:n ja Pesäpuu ry:n kouluttamia lastensuojelun edunvalvojia on käytetty asiakkaiden sananvapauden ja lastensuojelun epäkohtien julkitulon estämiseen.

Perhehoitokumppanit tuottaa mm. PRIDE- valmennusta ja toimeksiantosuhteisen perhehoidon tukipalveluita esimerkiksi Helsingin kaupungille. Tammikuussa 2013 Tampereen kaupungin Tilaajaryhmä Asiakasohjaus-Luotsi hyväksyi Perhehoitokumppanit Oy:n palveluntuottajaksi perhehoidon kilpailutuksessa.
Luotsin entinen asiakasohjauksen päällikkö on työskennellyt Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä sosiaalityön johtajana heinäkuusta 2012. Luotsin ensimmäisenä päällikkönä työskennellyt Merikratos Oy:n entinen hallitusjäsen Matti Virtanen siirtyi hänkin aikoinaan kunnalliselta puolelta yksityissektorille: Perhehoitokumppanit Oy:n johtajaksi.

Virtanen kertoo Perhehoitokumppanien laskuttavan kuntaa yhden lapsen perhehoidosta 160–175 euroa vuorokaudessa. Yhden lapsen perhehoito siis maksaa esimerkiksi Tampereen kaupungille keskimäärin 61 000 euroa vuodessa. Laskutettavasta vuorokausimaksusta sijaisperhe saa alle puolet eli vuodessa noin 30 000 euroa, josta suunnilleen kolmannes on verotonta.

Kunnilta veloitettavaan sijaisperhe-palvelukokonaisuuteen kuuluu, että yritys huolehtii sijaisperheen valmennuksesta, koulutuksesta, sijoituksen aikaisesta tuesta ja työnohjauksesta sekä eläkemaksuista. Yritys järjestää sijaisperheille vertaistukiryhmiä ja lomitusta.

Tätä varten firmalla on oltava tiloja ja 26 työntekijää. Ja se maksaa, tietää Virtanen. Hän muistuttaa vastuun olevan suuri, sillä sijoitettuja lapsia on jo kuutisenkymmentä. Koko työ muuttuisi arveluttavaksi, jos firmalle ei jäisi yhtään katetta. Eikä perhesijoitustoimintaa ole hänen mukaansa helppoa saada kannattavaksi.
– Osinkoja ei firmassamme ole jaettu, hän huomauttaa. (Hukassa huostassa / Maria Syvälä / RADIUM-Kirjat, 2013)

Cockburnin ja Rees:n rahantekokone sai suomalaisilta palkinnon "kestävästä hyvinvoinnista"

Matti Virtasen lausuma olemattomista osingoista on valhe. Perhehoitokumppanit Suomessa on brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka ensisijainen päämäärä on mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. Corporate Watch- uutissivuston
mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.

Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n (PKS) harjoittamassa pohjalaisperheen kohtelussa on hämmästyttävän paljon samoja piirteitä kuin suuren mediakohun nostattaneessa keskisuomalaisen Haapasten perheen ajojahdissa, joka toteutti tyypillistä laittoman huostaanoton kaavaa.

Molempia huostaanottoja yhdistävät vanhempien mukaan seuraavat seikat:

- Huostaanotto tehtiin hätiköiden ja lainvastaisesti hatarien ja fabrikoitujen todisteiden varassa. Sosiaalityöntekijä syytti vanhempia valheellisesti insestistä eikä luopunut syytöksistään edes poliisitutkinnan jälkeen.

- Lapsia ja vanhempia ei kuultu eikä uskottu.

-Sijaishuoltopaikka valittiin sosiaalityöntekijän ehdoilla liian kaukaa lasten kotoa, vaikka maantieteellisen etäisyyden on todettu lisäävän lasten kaltoinkohtelun riskiä.

-Sijaishuoltopaikka ei vastannut lasten tarpeita eikä sosiaalityöntekijä valvonut lasten olosuhteita sijaisperheessä saati puuttunut niihin.

- Sosiaalityöntekijä toimitti moniammatilliselle työryhmälle ja hallinto-oikeudelle fabrikoituja asiakirjoja ja pimitti vanhempia puoltavia todisteita.

- Sosiaalityöntekijä ei noudattanut hallintolain, perustuslain tai lastensuojelulain velvoitteita, ei myöskään Lapsen Oikeuksien Sopimuksen ( LOS) tai hyvän hallinnon oikeusperiaatteita.

-Sosiaalitoimen asiakirjoista löydettiin runsaasti vääriä ja valheellisia väittämiä , joita ei suostuttu korjaamaan.

-Lasten yhteydenpitoa läheisiinsä rajoitettiin laittomin perustein eikä valituskelpoisia päätöksiä rajoitustoimista tehty. Sosiaalityöntekijä ei neuvonut sijaisperhettä lakisääteisten velvoitteidensa täyttämisessä eikä puuttunut väärinkäytöksiin.

-Perhettä ei pyritty jälleenyhdistämään.

-Prosessi aiheutti niin vanhemmille kuin lapsille vakavia traumoja.

- Sijaishuollon seurauksena syntynyt lasten oireilu yritettiin kääntää biovanhempien syyksi.

-Epäkohtien raportointia tapauksista yritettiin estää.

- Väärän epäilyn perheelle aiheuttamia kärsimyksiä tai kustannuksia ei yritetty hyvittää.

-Kukaan perheen ajojahtiin osallistuneista ei saanut epäeettisestä ja laittomasta toiminnastaan rangaistuksia. Kaikki jatkavat viroissaan edelleen lastensuojelun asiantuntija-statuksella. Molemmissa tapauksessa oli mukana PRIDE- kouluttajia ja - koulutettuja.

Perhehoitokumppaneiden nettisivulta selviää, että Perhehoitokumppaneiden sosiaalityöntekijänä Pohjanmaan alueella toimii sama sosiaalityöntekijä, joka on vastuussa myös Haapasten perheen runtelusta.

Mikä osuus hänellä on pohjalaisperheen Haapasten perheen ajojahtia muistuttavassa kohtelussa ja sijaisperheessä harjoitettujen laittomuuksien mahdollistamisessa?

PKS:n markkinointiesitteen mukaan PKS:n sosiaalityöntekijä ohjaa ja tukee perhehoitajaa koko sijoituksen ajan ja pitää säännöllisesti yhteyttä sijoitettuihin lapsiin ja näiden vanhempiin sekä henkilökohtaisesti että puhelimitse ja sähköpostilla, auttaa lapsen asiakassuunnitelman toteuttamisessa ja seuraa sijoitetun lapsen tavoitteiden etenemistä ja raportoi sijoituksen etenemisestä kuntaan. Jäämme odottamaan perheen raporttia siitä, miten nämä velvoitteet ovat toteutuneet.

Foster Care Associatesin Suomeen auttanut Harriet Rabb toimii nykyisin Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n laatupäällikkönä eli hänen tulisi olla perillä lastensuojelun laatusuosituksista ja vastuussa firman kyvystä vastata lainsäädännön velvoitteisiin ja sijoitettujen odotuksiin ja toiveisiin.

Perhehoitokumppanit OY:n omien sivujen mukaan yrityksen yhteistyökumppaneita Suomessa on mm. PRIDE- koulutuksia ja sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren tuotteita ( mm. Nallekortit) kaupitteleva Pesäpuu ry, joka myönsi hiljattain Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta tai vaihtoehtoisesti hurtista huumorintajusta kertoo se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.

Ennen suomalainen myi vaikka isoäitinsä ja antoi pyörätuolin kaupan päälle. Nyt suomen valtio luovuttaa lapsensa sosiaalivankeuteen tili-, vero-, tulosvastuu- ja korvausvelvoitevapaaseen monikansalliseen sijaishuoltoon ja antaa kaupan päälle vanhemmat hiljentävän Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun, lastensuojelun edunvalvojan, sijoitustyökalut, sijaishuollon resurssikeskuksen- ja palkinnon kestävästä kehityksestä.

Kuvankaappaus: hs.fi

Yle:n Kotimaa Uutiset julkaisi 20.8.2016 surullisen kertomuksen lastensuojelun julmasta maailmasta artikkelissaan: Koulukoti jätti Marttiin pysyvät jäljet: "Olimme numeroita. Se oli Auschwitz-meininkiä".

Myös Lokakuun Liike haluaa huomioida Martti Väitön ja hänen kohtalotovereidensa nuoruuden ja tuoda esille, että tällaista ei olisi pitänyt tapahtua ja mitään sen kaltaista ei saisi enää tapahtua lievemmissäkään väkivallan muodoissa.

Martti Vättö on kokenut valtavan suurta kovuutta aikuisten maailmassa teini-ikäisenä jouduttuaan lastensuojelun heitteillejättämäksi sijaishuollon piiriin. Siirto kotonta tapahtui Vätönkin kohdalla hyvin yllättäen ja todella pikkuruisista syistä.

– Äiti oli karjakko. Hän heräsi aamuneljältä lypsylle ja tuli sitten kotiin laittamaan lapsille aamupalaa. Isä oli alkoholisti eikä huolehtinut meistä. Halusin auttaa, jätin koulun kesken ja menin mopolähetiksi autoliikkeeseen. Kouluajoilta oli näpistyksiä: rusina-askeja, Rix-rax-patukoita ja lakupötköjä.

15-vuotiaalle pojalle ei kerrottu sijoituksensa aikana miksi hänet vietiin kodistaan, kun sisarukset saivat jäädä sinne kuitenkin asumaan. Vastaukset hän sai etsiä itse vuosikymmenien jälkeen.

– Tilasin Maakunta-arkistosta itseäni koskevia papereita muutama vuosi sitten. Sosiaalilautakunnan mielestä äiti oli kykenemätön huolehtimaan minusta, mutta samanaikaisesti kaksi nuorempaa sisarusta saivat jäädä kotiin.

– Vuosikymmeniä luulin, että äiti oli allekirjoittanut suostumuksen minun sijoittamisesta. Myöhemmin selvisi, että olivat tavoittaneet jostain isäni. Hän allekirjoitti paperin.

Myös Vättö on siis joutunut lastensuojelun vakavan vainoamisen kohteeksi, jossa on etsitty perhe-elämän ulkopuolinen vanhempi vahventamaan huostaanoton mahdollistuminen. Anastetut karkkipatukat olivat toimintamotiivina sosiaalivirastolla tulevan suunnitteluun vain 15-vuotiaalle Martille.

Fyysinen väkivalta kuritusmuotona kasvattamisessa oli 1960-luvulla nähtävästi todella yleistä jopa sijaishuollossa.
Väitön kertomus on kamalaa luettavaa, joka kuvaa juuri sitä rakenteellista väkivaltaa mihin Suomessa ei ole mitään tukimuotoja saatavilla tälläkään hetkellä. Tukea voi saada lähisuhdeväkivaltaan, työpaikkakiusaamiseen ja koulukiusaamiseen, mutta viranomaiskoneistomme kansaan kohdistamaan väkivaltaan ei ole tukimuotoja tiedossa ja tämän hetken tilanteesta ei suoriteta tarvittavaa tutkimusta, vaikka menneistäkin ajoista on saatu selville Väitönkin kertomana kauhutarinoita.

Heinäseipäällä selkään ja raipaniskuja kymmenittäin

Martti oli 1960-luvulla kolmessa eri koulukodissa.
– Ensimmäinen paikka oli Järvilinnan vastaanottokoti Laukaassa. Sen pääasiallinen tehtävä oli ilmeisesti tutkia tulijan henkiset valmiudet. Aikaa käytettiin paljon erilaisten älykkyystestien tekemiseen. Jälkeenpäin olen papereista huomannut, että olen selviytynyt niistä ihan hyvin.

Seuraavaksi vietiin Kotiniemen koulukotiin Vilppulaan.

– Siellä oli isompia kavereita, jotka halusivat testata uutta tulokasta. Veivät piiput ja tupakat. Keittivät kuumaa kahvia, yksi piti minusta kiinni ja juottivat väkisin. Pelästyin niistä hommista ja karkasin. Oli syksyinen sadesää, enkä pitkälle päässyt. Henkilökunta löysi ladosta.
Karkaamisesta seurasi rangaistus.

– Heinäseipäällä tuli selkään 15 laakia jo paikan päällä. Seuraavana päivänä putkassa 20 raipaniskua.
– Putka oli hirveä paikka. Metallisänkyihin oli punottu ristikko sängyn pohjaksi. Päiväksi otettiin patja pois. Kun raipparangaistus tuli, niin käskettiin makuulle ja sitten alettiin hommiin. Pahimmillaan ne olivat 80 senttiä pitkiä, sormen vahvuisia pihlajakeppejä. Joskus käytettiin kahta keppiä yhtä aikaa.

Monen muun koulukodissa asuneen tavoin Martti Vättö kertoo simputuksesta ja mielivaltaisesta väkivallasta.
Lasten kokema väkivalta ei ollut vain suoraa pahoinpitelemistä, vaan heitä myös asetettiin tuottamaan valtiollemme työtä, joka olisi pitänyt olla tarkoin valvottua ja aikuisten miesten toteuttamaa.

Lastensuojelu kattoi kannattavuuden lapsityövoimalla.

– Talvet olin mettätöissä. Puut kaadettiin pokasahalla. Olin hevosmiehenä ajamassa tukkeja tien varteen umpimetsästä. Aamuisin ei aina tiennyt, mihin joutuu.

Sementtilaatat joille astut voivat olla lapsen verisistä käsistä

Kolmas Martti Vätön sijoituspaikka oli Pernasaaren koulukodin Leppäniemen osasto Laukaassa.
– Kutsuimme sitä rangaistuslaitokseksi. Siellä oli yhden miehen sellit ja muuri ympärillä, alakerrassa pimeässä sementtivalimo. Tein siellä sementtirenkaita ja käytävälaattoja. Puumuottiin kaadettiin sementtiä ja ohut liina silitettiin kädellä tasaisesti päälle. Sormet hikoili verta iltaisin.

Rakkaudettomuus aikuisten maailmassa

Lokakuun Liike on koettanut herättää Suomea havaitsemaan kuinka lapsemme tarvitsevat rakkautta. Mikään tutkimus ei ole osoittanut, että sijaishuollosta olisi todella tukea lapsien henkiselle kehitykselle sosiaalisissa suhteissa kiintymyssuhteidensa rakentamisessa aikuisiällä. Kuinka suuri lovi jää ihmisen tarpeisiin, kun hän jää ilman hellyyttä ja rakkautta? Myös Vättö kertoo:

– Varmaan raskainta oli sellainen läheisyyden puute. Oltiin vähän kuin numeroita. Tukka pois ja porukasta tehtiin samankaltaisia. Jälkeenpäin olen ajatellut, että vähän Auschwitz-meininkiä. Alistamista.

Tutkimusprofessori Matti Rimpelä on havainnut lastensuojelun varsin luontevana liiketoimintana: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja. Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
Myös lasten kuulemisessa tänäpäivänä on havaittu ongelmia. Lastensuojelussa ei välttämättä kontaktoiduta lapsiin ollenkaan lastensuojeluilmoitusten kohdalla tai muutenkaan ja pienen Eerikankin tilanteessa Helsingissä lapsestaan huolissaan ollut äiti leimattiin lastensuojelussa suoraan hulluksi. Eerika kuoli. Lastensuojelun kirjauksiinkaan ei voi luottaa, sillä niistäkin on havaittu, että ne ovat enemmänkin sosiaalivirkailijoiden omaa kuvitelmaa, kuin perheen kohtaamisen kautta tarkkaa hyvän vuorovaikutuksen kautta rakennettua yhteistä tietoa. Vanhempia ei välttämättä tiedoteta vieläkään lapsiensa voinnista sijaishuollossa ja oteta mukaan sijaishuollon toimintaan niin, että työskentely olisi kotiin päin tehtyä ja pyrkimyksenä olisi lasten kotiuttaminen.

Vätönkin kohdalla perhe ei tiennyt miten häntä kohdellaan:
– Eivät he tajunneet silloin omaiset ja vanhemmat. Eivät he tienneet, mihin heidän lapsensa joutuu. Se on ihan varma juttu.

Korvaaminen lapsille jotka ovat kärsineet lastensuojelun virheistä olisi välttämätön pieni pahoittelun muoto Lokakuun Liikkeenkin mielestä, mutta tärkeää olisi ymmärtää, ettei mikään raha todella kykene korvaamaan elämän epäkunnioittamista perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamisilla. Raha ei anna tukea väkivallan uhrille ja hänen omaisilleen ja läheisilleen. Raha ei katkaise yhteiskuntamme rakentellisen väkivallan kierrettä. Raha ei hiljennä tai lakaise maton alle väkivallan uhrien tarinaa. Rahalla ei saisi ostaa vaitioloa ja hyväksyntää.

Lokakuun Liikkeen mielestä korvausten lisäksi valtion pitäisi luvata valvoa tarkemmin lastemme oikeuksien toteutumista ja suunnitella kunnollinen tuki lapsiperheillemme kuullen näitä perheitä ja erityisesti lapsia.
Myös Martti Vättö on joutunut havaitsemaan, etteivät ihmiset kykene uskomaan ihmiskunnan raakuuteen. Suomi on markkinoitu niin hyvänä maana, että onnellisemmassa asemassa eläneet eivät voi ymmärtää, millaisessa valheellisessa kuplassa hekin elävät. Tuota luulojen uskomusmaailmaa on vaikea rikkoa, koska sille perustuu monien perusturvan kokemus. Suomen viranomaisten hyvyyteen luottaminen antaa meille perusturvan kokemuksen. Vättö kertoo reaktioista:
– Joskus tulee tuttujen kanssa lapsuus ja nuoruus puheeksi. Sanovat, että minun täytyisi kirjoittaa kirja. Eivät he usko todeksi, mitä minulle koulukodeissa tapahtui.

– Tunnen jonkinlaista katkeruutta, mutta en räjähtävää. Olen kuitenkin sen jälkeen pärjännyt ihan hyvin. Tapahtunut on ollutta ja mennyttä, mutta kyllä korvaus kelpaa, jos sellainen on tullakseen.
Korvauksista on jo puhuttu vuosia, mutta jotenkin päätösvallasta vastaavalla taholla menee päätösten tekemisessä valtavan kauan, eikä edistys sosiaalityössä pääse tästä syystä kehittymään. Odotetaanko tässä, että korvausta odottavat kuolisivat luonnollisen kuoleman ja ei olisi enää heitä, joille korvata? Jos korvaukset olisi jo maksettu, voisimme keskustella jo jostain aivan muusta, vaikkapa siitä, miten väkivaltatyötä tulisi kehittää.

Martti Vättö on yksi koulukotilapsista ja -nuorista, joita on haastateltu Yhteiskunnan tahra? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset -teokseen. Kirjan ovat kirjoittaneet Marjo Laitala ja Vesa Puuronen Oulun yliopistosta.

Koulukoti jätti Marttiin pysyvät jäljet: "Olimme numeroita. Se oli Auschwitz-meininkiä" (YLE 20.8.2016):
http://yle.fi/…/koulukoti_jatti_marttiin_pysyvat_ja…/9106878

Kaltoinkohdellut koulukotilapset odottavat yhä anteeksipyyntöä (YLE 20.8.2016):
http://yle.fi/…/kaltoinkohdellut_koulukotilapset_od…/9109386

Yhteiskunnan tahra? Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset - Marjo Laitala & Vesa Puuronen (Vastapaino):
http://vastapaino.fi/kirjat/yhteiskunnan-tahra/

Lastensuojelun satuttama (HS 27.10.2013):
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1382760836158

Kuvankaappaus: dherbs.com

Suomessa passitettiin mielisairaalaan noin 77 koulusurmalla uhannutta nuorta puolentoista vuoden aikana 2007–2009.

Näitä nuoria käytettiin aineistona ensimmäisessä suomalaisessa koulu-uhkaustutkimuksessa (Lindberg–Sailas–Kaltiala-Heino ”The Copycat Phenomenon after two Finnish School Shootings: an Adolescent Psychiatric Perspective”). Tutkimus julkaistiin vuonna 2012.

Tutkimuksen tarkoituksena oli luonnehtia nuoria (13–18-vuotiaita) ”kopiorikollisia”, jotka olivat uhanneet toteuttaa kouluampumisen ja jotka oli lähetetty tästä syystä psykiatriseen mielentila-arvioon aikavälillä 8.11.2007–30.6.2009. Tutkimuksen tekijät ottivat yhteyttä kaikkiin Suomen nuorisopsykiatrisiin yksiköihin, joita pyydettiin käymään läpi lähetteet tutkimuksen aikavälillä ja valitsemaan niistä tutkimuksessa hyödynnettäviksi tapaukset, jotka sisälsivät kouluampumisuhkauksia. (Lähde.)
Tutkimusryhmä sai Sosiaali- ja terveysministeriön luvalla käydä läpi nuorisopsykiatriseen arvioon lähetettyjen koulusurmauhkailijoiden potilasasiakirjoja. Nettiuhkailijoista kuusi oli valmistellut koulusurmaa.

Yhä enemmän epäilyjä, uhkakuvia ja ilmoituksia

Tutkimusajankohtana (2008) Ruovedellä asui lukiolaispoika nimeltään Samuli Saarinen, jonka poliisi nouti kotoa ja vei mielisairaalaan epäiltynä kouluampujana. Pakkotoimet johtuivat siitä, että hätäkeskus oli saanut ilmoituksen pojasta, joka lähestyi aseen kanssa koulua. Tosiasiassa näin ei ollut.

Saarisen tarinan tuo esiin Yle FOLKIN koskettava dokumentti Valheeseen vangittu. Aikaisemmin Saarisen elämää dokumentoi toimittaja Ami Assulin, ja Yle2:n Silminnäkijä teki aiheesta ohjelman. Se palkittiin Bonnierin journalismipalkinnolla vuonna 2012.

Näiden ohjelmien ansiosta koulukiusatun ja ampujaksi syyttä leimatun Samuli Saarisen tapaus on herättänyt keskustelua viranomaisten toimenpiteiden oikeellisuudesta.

Toisaalta myös viranomainen on ollut tukalassa tilanteessa, sillä jokainen koulusurmatragedia on lisännyt ilmoitusten ja epäilyjen määrää. Ennen Jokelan koulusurmaa (7.11.2007) poliisin tutkintaan päätyi vain 5–10 epäilyä tai uhkaa vuosittain. Sen jälkeen uhkakuvia kirjattiin vajaassa vuodessa 87. Kauhajoen tragedian (23.9.2008) jälkeen ilmoituksia jätettiin satoja. Vielä vuonna 2011 vuotuinen uhkien määrä oli noin 60. (Lähde.)

Lokakuun liike etsii epäiltyjä

Lokakuun liike kartoittaa koulusurmaajiksi epäiltyjen kokemuksia. Jos olet yksi mielisairaalaan suljetuista, koulusurmalla uhanneista tai syyttä kouluampujaksi epäillyistä nuorista, ota yhteys toimitukseen: info@lokakuunliike.com.

Käsittelemme kirjeet luottamukselle, emmekä kirjoita artikkeleja tai viittaa tarinaasi ilman lupaasi, taustoja selvittämättä ja asiakirjoihin perehtymättä.

Lokakuun liike on aiemmin julkaissut tarinan perheestä, jonka kotiin virkavalta tuli lapseen kohdistuneen koulu-uhkailuepäilyn takia. Epäily osoittautui myöhemmin turhaksi. (Lue jutut tästä ja tästä.)

Lokakuun liike on myös tehnyt dokumentin ”SSRI – Hiljaiset sivuoireet”, joka tuo esiin mielialalääkkeiden ja koulusurmien yhteyden, sekä kirjoittanut lääkkeiden vaietuista vaaroista mm. artikkelissa Ketipinorin vaaroista vaietaan Suomessa.

Lokakuun Liike on ollut huolissaan Suomen kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kohdalla, koska niin monet perheet ovat lastensuojeluviranomaisten mielivallan kohteeksi jouduttuaan jääneet muun viranomaiskoneiston edessä täysin puolueetonta ja objektiivista kohtelua vaille.

Asianajajat ovat todeneet: "Poliisi ei tutki, koska syyttäjät eivät syytä, sillä tuomarit eivät tuomitse."

Muutosta on tapahtumassa, sillä kesäkuussa 2016 saimme tietää, että on löytynyt reitti minkä avulla Suomen kansalainen voi hakea oikaisuja ja korvausta lastensuojelun lakiemme vastaiselle toiminnalle. Kihlakunnan syyttäjä oli määrännyt poliisin suorittamaan esitutkinnan seitsemän Pohjois-Suomen lastensuojeluviranomaisen kohdalla. Jo tämä on edistystä.

26.8.2016 tiedotti Kaleva otsikolla: Sosiaalityöntekijät syytteessä virkarikoksista Raahessa.

Lyhyt tiedoite antaa hyvin vähän tietoa julkisessa virassa työskennelleistä viranomaisista.
Tuolloin on kuitenkin jatkettu Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa virkasalaisuuden rikkomista koskevien syytteiden käsittelyä Raahen istuntopaikalla.

Syyttäjä vaatii kolmelle syytetylle rangaistuksia muun muassa virkasalaisuuden ja virkavelvollisuuden rikkomisista. Kahta syytettyä syytetään tahalleen salassapidettävän tiedon paljastamisesta lastensuojeluun liittyneiden palavereiden yhteydessä syksyllä 2010 Raahessa. Syyttäjän mukaan he myös menettelivät laittomasti valmistellessaan huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevaa päätöstä.

Syytettynä on myös kyseisen päätöksen tehnyt vastaava sosiaalityöntekijä. Syyttäjän mukaan päätös oli lastensuojelulain vastainen. Syyttäjän mukaan vastaava sosiaalityöntekijä teki myöhemmin myös hallintolain vastaisen suullisen päätöksen tapaamisoikeuden lopettamisesta.

Lasten ja muiden asianomaisten yksityisyyden suojaamiseksi on julkishallinnollista oikeudenkäyntiä käyty käräjäoikeudessa suljetuin ovin.

Nähtäväksi jää kuinka tuomaristomme on valmis hakemaan lapsiemme etua ja millaisia tuomioita tällaisten asioiden edessä annetaan, jos syytettyjä edes tullaan tuomitsemaan. Lapsiemme oikeusturvan toteutumiseksi olisi elintärkeää, että sosiaaliviranomaisiamme tuomittaisiin virkavirheistään. Tuomion mahdollisuuden olevaisuus asettaisi sosiaaliviranomaisemme toteuttamaan lakiamma tarkemmin.

16.8.2016 Lokakuun Liike julkaisi avoimen kirjeen Nivalan sosiaalitoimelle sekä Perhekotikumppaneille Ouluun. Myös tuossa kirjeessä pyydetään vanhemmille lastensuojelulta kotiinpäin tehtyä työtä ja lukijamme saavat ihmetellä miksi lasten oikeuksia vanhempiinsa on rajattu hallintolain vastaisesti suullisella päätöksellä kahden vuoden ajan niinkin vähäiseen oikeuteen, että lapset ovat saaneet tavat vanhempiaan vain kolme tuntia tuetusti kerran kuukaudessa. Tai miksi lasten puhelut vanhempien kanssa ovat olleet tuon kahden vuoden ajan kaiutinpuheluja, kun tämä on ollut lakiemme vastaista jo vuodesta 2006? Mitä kaikkea muuta on Nivalan sosiaalitoimi tehnyt lakiemme ja THL:n ohjeistusten vastaisesti?

Lastensuojelun toiminnan kuvana ei näytä olevan lapsiperheiden arjen tukeminen avohuollossa, vaan perheiden ajauttaminen olosuhteisiin, joissa voi hakea helpommin huostaanottoa hallinto-oikeudelta perheen vastustellessa tätä - koska asianmukaista tukea ei annettu aiemmin - ja tämän jälkeen kaikilla turhilla retorisilla ja valheellisilla väitteillä lapsen tapaamisoikeuden rajoittaminen vanhempiinsa jopa ilman hallintolain mukaista valituskelpoista kirjallista päätöstä.

Lokakuun Liike osoittaa taasen syvän huolensa maamme lasten puolesta ja toivoo, että tällä kertaa viranomaisille annattaisiin tuntuva tuomio, jotta sosiaalitoimessa ymmärrettäisiin linjaus lastemme kehitystarpeisiin vastaamisen merkityksestä. EU:n ihmisoikeussopimus velvoittaa viranomaisemme kunnioittamaan perhe-elämäämme. Lastensuojelulaki velvoittaa tukemaan vanhempia vanhemmuudessaan ja lapsiemme kiintymyssuhteiden toteutumista mahdollisimman normaaleissa olosuhteissa. Tuomaristomme tulisi ymmärtää, että lasten erottaminen vanhemmista ilman tarkoin tutkittua perusteltua syytä ja ilman asianmukaista tukea rajoituksen purkamisen toteutumiseksi, ei tue lapsiemme kehitystarpeita tai vanhempia vanhemmuudessaan. Tominta on vierannuttava toimenpide, joka aiheuttaa vanhemmille kärsimystä ja lapsille vakavaa oireilua tunnehäiriöden muodossa.

Viranomaiskoneiston toteuttamaan rakenteelliseen väkivaltaan eli vieraannuttamiseen on saatava väkivallan kierrettä katkaisevat työmenetelmät, velvoitteet sekä pakotteet. Ja lapsille tulisi antaa ammatillisesti pätevä tuki väkivallan uhreina traumojensa käsittelyyn ja tuntuva korvaus koko perheelle.

Katsotaan mihin tämä tuomaristo pystyy tulevaisuuttamme ajatellessaan niiden kirjoitettujen lakien varassa, joita hallitus on meille vuosikymmenien aikana lapsiemme turvaksi avannut. Nämä ovat tärkeitä ennakkotapauksia, jotka luovat tulevaisuuteemme linjauksia sille, minkä kaiken puolesta meidän on yhä taisteltava ja missä pääsemme etenemään ja pohtimaan kehitystä ja tarpeitamme.

Lokakuun Liike toivoo, että jatkossa on helpompi saada poliisimme tutkimaan lastensuojelun toimintaa virkarikosasioissa ja näitä lapsiemme asioita käytäisiin nopeammalla ajankäytöllä läpi, niin että lapset ja perheet saisivat lopultakin oikeuden perhe-elämänsä kunnioittamiseen.

Sosiaalityöntekijät syytteessä virkarikoksista Raahessa (Kaleva.fi 26.8.2016):
http://www.kaleva.fi/…/sosiaalityontekijat-syyttees…/736627/

Vihdoin löytynyt reitti saada oikeutta lastensuojelun rikoksiin lapsiamme kohtaan (LL 23.6.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/vihdoin-loytynyt-reitti-saad…

Avoin kirje Nivalan sosiaalitoimelle ja perhekotikumppaneille Ouluun (LL 16.8.2016):
http://www.lokakuunliike.com/…/avoin-kirje-nivalan-sosiaali…

Rajoituspäätöksenä puhelujen kaiutinkuuntelu (26.11.2015):
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/archives/11-2015

Mitä ja kenen tietoa järjestöt ja ammattikorkeakoulut levittävät?

Ongelma, riski tai häiriö on ajallisesti ja paikallisesti vaihteleva ja muuttuva käsite, jonka määrittely on sidoksissa politiikkaan ja markkinoihin, jotka puolestaan määrittävät lainsäädäntöä, lain tulkintoja ja toimintakäytäntöjä.

Tutkijat tietävät, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita eikä niillä voi selittää esim. äkillistä lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua. Kasvavat lastensuojelun ja psykiatrian markkinat sen sijaan tarvitsevat ja tuottavat lisää asiakkaita, ongelmia ja tehtäviä kasvunsa, rahoitusvaateidensa ja olemassaolonsa oikeuttamiseksi.

On huolestuttavaa, jos kansalaiset ja päättäjät omaksuvat markkinapropagandan, jonka tarkoitus on korvata julkiset peruspalvelut lastensuojelun ja psykiatrian yksityisillä erityispalveluilla ja lisätä lääkkeiden myyntiä.

Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.

Valitettavasti Suomessa järjestöt, päättäjät ja sosiaalialan toimijat ovat lähteneet joukolla sijaishuollon ja psykiatrian edunvalvojiksi ja markkinoijiksi.
Esimerkiksi riskiperheen käsitteeseen törmää jatkuvasti lastensuojelun ja terveydenhuollon teksteissä ja koulutuksissa. Leimaavaa ja poliittisia tarkoitusperiä palvelevaa riskiperheen käsitettä käyttävät mm. omia sijaishuoltopalvelujaan kaupittelevat ja lastensuojelun edunvalvontahanketta lobbaavat Nuorten Ystävät ry, SOS- lapsikylä ry, Diakonissalaitos Oy ja Pelastakaa Lapset ry. Käsitettä viljelevät myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), Pesäpuu ry, Hoitotyön Tutkimussäätiö (Hotus), THL ja Lääkäriliitto.

Riskin osoittimet vaihtelevat asiantuntijoiden mukaan. Riski voi olla mm. monilapsisuutta, yksinhuoltajuutta, uusperheellisyyttä, vanhempien nuoruutta, vanhuutta tai pienituloisuutta. Riskiperheiden määritelmiin mahtuvat kaikki suomalaiset perheet.

Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.

Ammattikorkeakoulut ja järjestöt lääketeollisuuden ja sijaishuollon edunvalvojina ja viestinviejinä

Järjestöt ja etenkin ammattikorkeakoulut tuntuvat nielaisseen tutkimustietoon perustumattoman väitteen lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista, joilla oikeutetaan lasten ja nuorten turhia ja usein vahingollisia psyykelääkityksiä ja sijoituksia.

Valheellista väitettä lasten ja nuorten lisääntyneistä mielenterveysongelmista ja/tai sijoitustarpeesta toistelevat lähes kaikki ammattikorkeakoulut ja lastensuojelujärjestöt (erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto, MLL) ja liian monet toimittajat ja sosiaalityön opinnäytetöitä yliopistoille rustaavat tulevat sosiaalityöntekijät.

Tutkijoille on selvää, että sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.

Päivi Santalahti ja Andre Sourander (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007). Johanna Hiitolan mukaan huostaanotto- oikeudenkäynneissä vedotaan yhä useammin lasten ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin (Hiitola & Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa, 2008) mutta huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi kuitenkin konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ). Myös yhteisöterveyden ylilääkäri, dosentti Kristina Kunttu on harmitellut sitä, että nuorten mielenterveysongelmia paisutellaan ja että yhteiskunnassa on harha siitä, että opiskelijoiden mielenterveysongelmat olisivat lisääntyneet.

Ben Fuhrmanin mukaan ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”

Furman kertoo kuinka ”uusi ja uljas DSM-III luokitus synnytti vaikutelman, että siinä listatut psykiatriset häiriönimikkeet numerokoodeineen ja kriteereineen olivat spesifejä toisistaan selkeästi erotettavissa oikeasti olemassa olevia häiriötiloja. Todellisuudessa diagnostical and statistical manual of mental disorders III oli pelkkä epätieteellinen kyhäelmä, lukemattomien äänestysten ja kädenvääntöjen tulos, professorien keskenään kasaan harsima kompromissi, joka tuotti Amerikan psykiatriyhdistykselle miljoonia ja antoi psykiatrialle sitä statusta ja uskottavuutta, jota vailla se oli.

Samalla psykiatreista tuli lääketeollisuuden hyvin palkattuja juoksupoikia, joiden tehtäväksi tuli viedä biologisen psykiatrian lääkekeskeistä ”ilosanomaa” niin muille lääkäreille kuin myös suurelle yleisölle ja uskotella, että lääketeollisuuden kilvan kehittämät erilaiset aivotoimintaan vaikuttavat kemikaalit olivat psykiatristen sairauksien täsmälääkkeitä.”

Furmanin mukaan biologisen psykiatrian myötä sekä aikuisten että lasten diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen on saanut epidemiologiset mittasuhteet. Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.

Samat havainnot pätevät sosiaalityöhön, erityisesti lastensuojeluun.

Jos ammattikorkeakouluista valmistuvien tai järjestöissä työskentelevien asiantuntijoiden
tietopohja perustuu pääasiassa lääketeollisuuden ja sijaishuoltobisneksen markkinointiviestintään, vaarantuu niin asiakkaiden oikeus- kuin potilasturva.

Lokakuun Liike aikoo tulevaisuudessa nostaa esiin esimerkkejä järjestöjen ja ammattikorkeakoulujen harjoittamasta lääketeollisuuden ja sijaishuollon markkinointiviestinnästä.

Toivottavaa olisi, että myös järjestöissä ja ammattikorkeakouluissa alettaisiin kiinnostua tutkimustiedosta.
Jos puolueettomina opetus- ja tutkimustahoina esiintyvät oppilaitokset ja kansalaisjärjestöinä esiintyvät sijaishuollon ja psykiatrian piiloyritykset tarjoavat tietona sijaishuollon ja psykiatrian markkinointiviestintää, ne voisivat hankkia myös rahoituksensa edellämainituilta.

Uhkailu on vallankäyttöä- eikä sitä tarvitse sietää tai ymmärtää palvelujärjestelmässä

Yhä useampi asiakas joutuu sosiaalitoimessa asioidessaan uhkailujen kohteeksi ja turvautumaan juristin apuun saadakseen lakisääteiset palvelunsa. Kun perhe pyytää sille kuuluvaa osuutta yhteiskunnan palveluista, esimerkiksi lapselleen kuuluvaa oikeutta terveydenhuoltoon tai perusopetukseen se koetaan sosiaalitoimessa uhkana (Ikonen, 2013, 37). Tom Arnkilin tutkimuksessa lähes puolet niistä asiakkaista joiden lasten tilanteesta työntekijöillä oli huolta, koki kontaktissa huostaanoton uhkaa. (Arnkil & Eriksson & Saikku 1998, 8-11.)

Lastensuojelun asiakas saa uhkauksen huostaanotosta myös avohuollon tukitoimien tarpeenmukaisuutta kyseenalaistaessaan ja kiireellisistä sijoituksista onkin tullut sijaishuollon edunvalvontaa ja keino pakottaa perhe sosiaalityöntekijän sanelemiin huostaanottoja tuottaviin " tukitoimiin". Asiallisen asiakaspalautteen käsittelyn sijaan asiakas voi saada kehotuksen "hakeutua hoitoon". Kansalaisen vaatiessa virkamiestä noudattamaan lakeja tai tehdessä viranomaisen toiminnasta lain mukaisen huomautuksen, viranomainen alkaa puhua "vanhemman jaksamisesta" tai "voimavarojen riittämättömyydestä". Tyytymätön kansalainen todetaan yhteistyökyvyttömäksi tai viranomaisvastaiseksi. Joissain tapauksissa tyytymättömän kansalaisen lapsi saa lähetteen lapsenpsykiatriselle (Ikonen, 2013, 37-38). Suomessa lasten ja nuorten turha diagnosointi ja psyykelääkitys onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun ja terveydenhuollon arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä. Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi. Perhekotiyrittäjä Kari "Käpy" Björkman on todennut, että ”kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”

Kun huolestuneet ja hätääntyneet vanhemmat pyytävät lastensuojelun työntekijää puuttumaan lapsen sijaishuollossa saamaan huonoon kohteluun ja puutteelliseen hoivaan, työntekijät saattavat sivuuttaa asian ilmaisten vanhempien olevan yhteistyökyvyttömiä. Näin heidän mielestään syntyy peruste rajoittaa lapsen ja vanhemman tapaamisia. Nuoren terveydentilan huonontuessa ja hänen kertoessaan huonosta kohtelustaan sijaishuollossa lastensuojelun työntekijät ryhtyvät kohdistamaan nuoreen ankarampia kasvatustoimia sen sijaan, että sijaishuollon laatua ryhdyttäisiin korjaamaan ( Ikonen, 2013, 37-38).

Sosiaalialan välitöntä huostaanottoa kaipaavissa tutkimuksissa pohditaan asiakkaiden käytöksen taustalla olevaa potentiaalista häpeää ja pahuutta tunnistamatta lainkaan lastensuojelun ja sijaishuollon omien, häpäisevien ja väkivaltaisten toimien vaurioittavaa vaikutusta. Sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestöä tuntuu ahdistavan epäkohtia enemmän niiden paljastuminen ja ammattilehdissä keskitytään sosiaalityön valheelliseen imagonrakennukseen, jota kutsutaan harhaanjohtavasti rakenteelliseksi sosiaalityöksi. Epäkohtien raportointia puolestaan kutsutaan sosiaalityössä "vihapuheeksi" ja asiakkaiden yrityksiä oikoa työntekijöiden virheellisiä, usein hiljaiseen tietoon perustuvia käsityksiä ja asiakirjamerkintöjä "asiakirjakilpavarusteluksi".

Yhdeksi Suomen vakavimmaksi ihmis- ja perusoikeusongelmaksi nimetyssä lastensuojelussa suuttumusta aiheuttavia epäkohtia riittää. Suuttumusta herättävät mm. lastensuojelun epäeettiset työ- ja tutkimusmenetelmät, asiakirjojen fabrikointi, lainvastaiset päätökset, mielivalta, puolueettoman tutkinnan, tuomio-istuimen ja valvonnan puute, työntekijöiltä puuttuvat vuorovaikutustaidot ja vastuu- ja korvausvelvoitteet ja asiakkailta puuttuvat oikeussuojakeinot.

Kuten lastensuojelun tutkimustoiminnassa, mediakoulutuksissa ja maineenrakennuskampanjoissa myös henkilöturvakoulutuksissa keskitytään lastensuojelun oikeusturvaongelmien nimeämisen ja korjaamisen sijaan ongelmien piilottamiseen, kieltämiseen ja hallinnointiin.

Lastensuojelussa ollaan edelleen kyvyttömiä havaitsemaan tai tutkimaan sen paremmin valtaa kuin väkivaltaa analyyttisesti ja vailla ennakkoasenteita. Näkökulma väkivaltaan on naivi, yksilöpsykologisoiva ja itsessään väkivaltainen; väkivaltaa oletetaan esiintyvän vain asiakkaissa muttei lainkaan työntekijöissä, heidän liike- tai kasvatuskumppaneissaan, toimintatavoissaan tai sijaisperheissä ja palvelujärjestelmässä. Väkivalta erotetaan yksinomaan asiakkaiden luonteenpiirteeksi eikä väkivallan rakentumisen tai ilmenemisen muotoja asiakassuhteissa, palvelujärjestelmissä tai päätöksenteossa tunnisteta eikä tunnusteta. Tutkija Jeff Hearnin mukaan väkivaltaa ei kuitenkaan voi erottaa muusta elämästä ja sen erottaminen on osa väkivallan jatkamisen ongelmaa.

Monet ruotsalaistutkijat ovat kiinnittäneet huomiota sosiaalitoimen asiakkaiden epäeettiseen ja loukkaavaan kohteluun. Heidän mukaansa asiakkaita ahdistellaan verbaalisesti ja fyysisesti (Tilander 1991), mustamaalataan (Bjur & Gustafson (1994), manipuloidaan ja kohdellaan lainvastaisesti. Heitä panetellaan (Wiesel 1997), heidän tarpeensa ja näkemyksensä jätetään selvittämättä ja heille valehdellaan (Theorin 1996). Asiakkaille valehtelu ei ole uusi ilmiö myöskään suomalaisessa sosiaalihuollossa. Esimerkiksi Perttulan kasvatuslaitoksessa sterilisoimisia kutsuttiin tyräleikkauksiksi. Potilas ei välttämättä tiennyt menettäneensä suvunjatkamiskykyään (Pohtila, 2001).

Sosiaalityön dosentti Bo Edvarsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Syyttämisstrategiat ovat Edvarssonin mukaan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa. Yksi syyttämisstrategioista on provokaatio, jossa aggressio tai tunkeilevuus asiakasta kohtaan aiheuttaa asiakkaassa käyttäytymistä, jota sitten käytetään todisteena asiakasta vastaan.
Edwardsson on tutkimuksissaan löytänyt useita lastensuojelun käyttämiä väkivaltaisia syytösstrategioita, jotka aiheuttavat asiakkaissa oikeutettua suuttumusta.

Turvanallejen ja puhejudon sijaan ammattietiikan sisäistämistä

Sosiaalityön koulutuksissa ei useinkaan opita hyvän hallinnon periaatteita, sosiaalihuollon asiakaslain, potilaslain, perustuslain tai lastensuojelulain velvoitteita, ihmisoikeussopimuksia, Lapsen Oikeuksien Sopimusta (LOS) tai sosiaalialan ammattieettisiä periaatteita. Sen sijaan niissä opitaan liian usein orwellilaista psykokieltä ja vanhentuneita ja virheellisiä psykoanalyyttisiä ja rotuhygienisia käsityksiä, jotka vaarantavat vakavasti lasten ja vanhempien asiallisen kohtelun, käyvän hoidon ja oikeusturvan.
Sosiaalityöntekijöiden vuorovaikutustaitojen ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden kuntoonsaattamisen sijaan suuttuneita asiakkaita rauhoitellaan puhejudolla ja kukipaso- menettelyllä, jossa on neljä vaihetta; kuuntele, kiitä, pahoittele, sovi jotain. (Talentia, 1/ 2016).

Sosiaalityöntekijöitä siis valmennetaan käsittelemään, ei käsittämään asiakkaitaan, teeskentelemään kuulemista ja kohtaamista, ei kuulemaan ja kohtaamaan. Puhejudolla, mediakoulutuksilla ja asiakasdokumentaatioksi nimetyllä kirjallisella vapaapainilla sosiaalityöntekijöitä opetetaan varmistelemaan selustansa, valmentautumaan oikeusviranomaisten puuttumisiin harhaanjohtavia dokumentteja tuottamalla, väistämään ja kieltämään vastuunsa ja selontekovelvollisuutensa ja pakenemaan voidakseen kostaa ja rangaista asiakkaita myöhemmin.

Puhejudon opit on omaksuttu kiitettävästi käytännön asiakastyöhön. Monet asiakkaat kokevat, että sosiaalityöntekijät eivät kuuntele, ymmärrä, kanna vastuuta päätöksistään eivätkä pidä lupauksiaan vaan valehtelevat, eivät sano mitä tarkoittavat eivätkä tarkoita mitä sanovat.
Asiakkaan "kuulemisesta" tai kohtaamisesta on tullut samanlainen orwellilainen uusiokäsite kuin voimavaralähtöisestä vuorovaikutuksesta, joka onkin urkintaa tai lapsen edusta, joka on osoittautunut sijaishuollon liiketoiminnan edunvalvonnaksi.

Sosiaaliasiamiehenä toimineen ja viranomaisia perusturvarikoksista vastuuttaneen Lilli Autin mukaan Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille. "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi. Autti yritti aikanaan tavoittaa sosiaalityöntekijöitä keskustellakseen ja kommentoi kokemuksiaan näin: "Vastassa on ihan häiriintyneen tuntuisia ihmisiä, päätöksistä on mahdoton yrittää keskustella asiallisesti."

Toki lastensuojelun kriisiä eskaloivat myös sosiaalityön heikko koulutus, kelvoton tai kokonaan puuttuva johtaminen, riippumattomien tutkimustahojen ja tuomioistuinten puute, huono työolot, kiire, sosiaalityön ristiriitaiset vaatimukset, hiljaisuuden kulttuuri, eri etiikoiden yhteentörmäykset ja työntekijöiltä ja johdolta puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Epäluottamus synnyttää epäluottamusta

Sosiaalityössä on jäänyt huomaamatta, että epäluottamus synnyttää epäluottamusta. 70- ja 80- luvuilla sosiaalipalvelujärjestelmä vielä luotti asiakkaisiinsa ja sai aikaan hyviä tuloksia pienillä investoinneilla ja järkevällä ongelmien ennaltaehkäisyyn tähtäävällä sosiaalipolitiikalla. Asiakkaiden epäilyyn ja arviointiin perustuvan riskiregiimin ( huoli, riski ja varhainen puuttuminen) myötä sosiaalityön kustannustehokkuus ja niin asiakkaiden kuin työntekijöiden luottamus ja turvallisuudentunne on heikentynyt.
Lastensuojelukriisin aiheuttaneet sijaishuoltobisneksen edunvalvojiksi ryhtyneet päättäjät ja virkanaiset ovat jo kahdenkymmenen vuoden ajan kieltäytyneet saattamasta asiakkaiden oikeusturvaa kuntoon ja linnoittautuneet elinikäisiin suojatyöpaikkoihinsa jättäen tuhoisan politiikkansa tuottamat ongelmat alimman suorittavan tason hallinnoitaviksi. Ratkaisua itseaiheutettuun kriisiin etsitään homeopaattisesti samoista yksilöpsykologisoivista kontrolli-ideologioista ja retorisista silmänkääntötempuista, jotka kriisin aiheuttivatkin.

On vaikea uskoa, että sijaishuollon keskitysleirien kapoksi alennettu usein ammattitaidoton, huonoista esimiehestä, työoloista ja mädästä organisaatiokulttuurista kärsivä työntekijä voisi pelastua vain pitämällä käden ulottuvilla nallekarhua, jonka vetää hätätilanteessa kasvojen suojaksi- kuten Talentian Jane & Paulo- lehti vinkkaa ratkaisuksi sosiaalialan asiakastyön, ammattietiikan ja vuorovaikutuksen ongelmiin. Kunnioitusta ja dialogia eriarvoisuuden maailmassa korostaneet Jane Addams ja Paulo Freire kääntyisivät haudoissaan, jos tietäisivät minkälaisen propagandan palvelukseen heidän nimensä on varastettu ja valjastettu.

Varatuomari Leeni Ikonen on laatinut lastensuojelun työntekijöiden kohtaamiseen käyttökelpoiset ohjeet, joissa hän kehottaa asiakkaita taltioimaan palaverit ja tiedostamaan, että eriävän mielipiteen esittäminen tai kantelun tekeminen viranomaisesta voi johtaa lastensuojelutoimiin.

Kohdatessaan uhkailevan työntekijän, asiakkaan on hyvä pohtia uhkaileeko työntekijä kostonhalusta vai materiaalisen edun tavoittelun vuoksi? Saako hän mielihyvää pelottelusta vai puolustautuuko hän kuvitellun uhan edessä?

Parasta ongelmien ja väkivallan ennaltaehkäisyä on pidättäytyminen väkivallan uhkaa sisältävistä kontakteista. Asianajaja Katarina Harjulahti-Sarainmaa neuvoo perheitä harkitsemaan tarkkaan, kannattaako apua hakea lastensuojelusta, perheneuvolasta, terveyskeskuksesta, mielenterveystoimistosta tai mistään, mistä jää merkintä viranomaisrekistereihin. Jos on varaa, kannattaisi käyttää esimerkiksi yksityislääkäreitä. Sosiaalitoimeen pätee juristin mukaan ikävän usein slogan "ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää".

Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos ohjeistaa lastensuojelun asiakkaita seuraavasti: ”Itse asiassa se neuvo jonka haluan antaa kaikille suomalaisten sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin joutuville perheille: älkää kertoko (viranomaiselle) itsestänne koskaan mitään kielteistä tai edes sellaiseksi tulkittavaa! Ei lapsuuden vaikeuksista, ei nuoruuden kolttosista, ei suhteestanne alkoholiin, ei mielenterveysongelmia jne. Ja koettakaa saada myös lähipiirinne tässä suhteessa varovaisiksi. Missä vain voitte, kieltäkää tietojenne luovutus muille viranomaisille. Kysykää lastensuojeluviranomaisilta ovatko he pyytäneet tietoja teistä ja ilmoittakaa, että haluatte aina tietää kun he keskustelevat teidän asioistanne jonkun viranomaisen kanssa (lain mukaan näin pitäisi tapahtua automaattisesti). Pyytäkää saada nähdä kaikki teitä koskevat tiedot ja vaatikaa (kirjallisesti) korjattavaksi niissä olevat virheet (joita niissä tavallisesti on runsaasti!). Vain tällöin teillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia puolustautua tilanteessa, jossa lapsenne halutaan ottaa teiltä pois. On alueita joissa tietosuoja on Suomessa olematon. Lastensuojelu on yksi tällainen."

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/tekorikos-vai-tekemalla-tehty-rikosprosessi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-kaappasi-vauvan-aidin-sairauskohtauksen-takia

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihakoivu-lapsibisnesryppaan-tehokas-asiakashankinta-ja-rahastus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena

Yle kertoo tapauksesta, jossa 14-vuotias poika kiidätettiin ambulanssilla psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä, vaikka tällä ei tosiasiassa ollut minkäänlaisia mielenterveyden ongelmia.

Lapsi oireili homeesta vuosia

Ylen mukaan kyseinen lapsi oli sairastellut viisivuotiaasta asti. Kouvolassa asuva perhe kuljetti lasta jatkuvasti lääkärissä ja tämä joutui olemaan paljon pois koulusta.
Kun lapsi oli 14-vuotias, selvisi, että hänen toisessa kodissaan oli sisäilmaongelma. Myös lääkäriltä saatiin varmistus homesairaudelle. Tässä vaiheessa lasta oli tutkittu yhdeksän vuotta, Yle kertoo.

Lapsen tilannetta selviteltiin palaverissa, jossa oli lapsen äidin Kaisan lisäksi paikalla lastensuojelun, koulutoimen ja nuorisopsykiatrian väkeä. Ylen haastatteleman äidin mukaan se ei mennyt hyvin.

Hän koki, että suhtautuminen oli syyllistävää.

Parin viikon kuluttua tilanne kärjistyi niin, että 14-vuotias päätettiin viedä nuorisopsykiatrian lääkärin vastaanotolta ambulanssilla psykiatriseen hoitoon.

Kaisan mukaan poika kutsuttiin akuuttikäynnille äidille kertomatta. Lapsi soitti itse äidin paikalle.

Sairauskertomuksen mukaan potilas vaikutti vastaanotolla apealta ja tuskaiselta, minkä vuoksi hänestä tehtiin tarkkailulähete nuorisopsykiatrian osastolle kotiin eristäytymisen ja psykoottisen masennusepäilyn vuoksi.

– Tottakai häntä ahdisti, kun häntä painostettiin osastohoitoon. Lääkäri oli kirjoittanut lähetteen valmiiksi. Ympärillämme pyöri hoitajia kuin vartioimassa meitä. Olisin vienyt poikani pois poliklinikalta, mutta hän ei uskaltanut lähteä. Halusin puhua lääkärin kanssa. Hänellä ei ollut aikaa. Lapsi vietiin suljetulle osastolle, hän kertoo Ylelle.

– Piti odottaa viikonlopun yli pätevää lääkäriä. Sain hoitopalaveriin mukaan sisäilmasairaiden tukihenkilön. Palaverissa todettiin, ettei psykiatrisen hoidon tarvetta ole.
Miikka Hujanen, Yle: 14-vuotias passitettiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä – syynä sisäilmaongelmat

Migreeni-diagnoosi

Jo viidennellä luokalla lapsi alkoi kärsiä pahoista päänsäryistä, jotka pahenivat keväisin. Oireita tutkittiin Kymenlaakson keskussairaalassa Kotkassa. Päänsärky diagnosoitiin ensin migreeniksi.

– Pojalle syötettiin kipulääkkeitä ja verenpainelääkettä migreenin estoon. Hankimme hänelle migreenilasit, kävimme fysioterapiassa, akupunktiossa, hampaiden purenta tarkistettiin. Kokeilimme kaikkea.
Päänsärky jatkui. Lapsi joutui olemaan paljon pois koulusta. Kun lääkkeet eivät auttaneet, oireilua alettiin pitää henkisenä.

Turhia verenpaine- ja kipulääkkeitä

Vanhemmat kokivat, ettei diagnoosi ollut oikea ja vaativat lähetettä Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä epäiltiin, että lapsella on siitepölyallergia. Diagnoosi varmistui lastenpolilla Kouvolassa.
– Kotkassa ei otettu allergiakokeita vaan syötettiin kaksi kevättä jumalaton määrä verenpaine- ja kipulääkkeitä.

Lapsi siirtyi seuraavana syksynä yläkouluun, jolloin sairastelu muutti muotoaan. Urheilua harrastava lapsi nukahteli autoon tullessaan harjoituksista.
– Hän hikoili öisin, oli huono olo, lämpöä, sydän hakkasi. Jatkuvasti väsytti. Lastenpolilla kehotettiin syömään mustikoita ja antioksidantteja sekä lopettamaan urheilu. Päänsärky kuulemma loppuisi elämänmuutoksella.

Kaisa vei lapsen yksityiselle allergialääkärille, jonka antamilla ohjeilla oireet saatiin loppumaan päänsärkyä lukuun ottamatta. Se talttui kortisonikuureilla, mutta oireilu alkoi niiden jälkeen uudestaan.

Keuhkoklamydiakaan ei oikeuttanut kotiopetusta

Lapsi sairastui sitkeään keuhkoklamydiaan. Kaisa pyysi koululta apua, jotta lapsi pystyisi jatkamaan opintojaan kotona. Hän ehdotti, että opettaja voisi auttaa läksyissä.
– Rehtorin mukaan opettajilla ei ollut siihen aikaa. Lapsi kyseli kavereiltaan, mitä koulussa tapahtuu ja mitä läksyjä on tullut. Koulu järjesti koepäiviä, mutta hän ei voinut kipeänä mennä.
Kaisa yritti järjestää lapsensa opetusta kotiin. Hän ehdotti, että tuttu opettaja voisi valvoa kokeita kesäisin.
– Se ei sopinut. Minulle sanottiin, että kokeita voisi valvoa vain oman koulun opettaja. Vasta kun otin yhteyttä opetushallitukseen selvisi, ettei tämä pitänyt paikkaansa.

Kaisalle sanottiin, että lapsen pitäisi mennä sairaalakouluun nuorisopsykiatrian osastolle.
– Pakotin hänet kouluun 38 asteen kuumeessa näyttääkseni, että oireilu ei ollut psyykkistä. Pyysin häneltä myöhemmin itkien anteeksi.

Poissaolojen vuoksi lapsesta tehtiin myös lastensuojeluilmoituksia. Kaisa vei hänet ensimmäiseen lastensuojelun tapaamiseen kuumeisena.

– En uskaltanut vastustaa heitä. Mielestäni lastensuojelun työntekijöiden olisi pitänyt passittaa kipeä lapsi kotiin. En ole kertaakaan kokenut että he olisivat suojelleet lastani tai valvoneet, että hänen oikeutensa toteutuvat.

Koulu yhä kesken- lastensuojelu haluaa sijoittaa lapsen

Ambulanssikyydityksen suorittanut psykiatrinen sairaala myönsi virheensä mutta koulun kanssa ongelmat kuitenkin jatkuivat. Kaisan mukaan lapselle tarjottiin kouluvaihtoa, mutta kaikissa muissakin lähikouluissa oli sisäilmaongelma. Hän kysyi, saisiko hän valvoa lapsen kokeita kotona. Koulutoimi suostui siihen, että lastensuojelu valvoisi kokeita. Lastensuojelulle se ei kuitenkaan sopinut.

– Koulutoimi antoi minulle luvan valvoa kokeita vasta, kun olin kirjoittanut kirjeen koulutoimenjohtajalle. Sinä vaiheessa lapsi oli jäänyt toivottoman paljon muista jälkeen. Opinnot olivat jo täysin kuralla.
Lapsen olisi pitänyt saada peruskoulun päättötodistus tänä keväänä, mutta koulu on edelleen kesken. Kaisa ei ymmärrä, miksei lapsen opetusta voida järjestää kotona.

– Tällä hetkellä kaupunki haluaa sijoittaa lapseni johonkin perhekotiin, jossa järjestetään opetus. Sijoituksen kustannuksilla lapselleni pystyttäisiin maksamaan kotiopetus moneen kertaan.

Kaisan lapsen asiat ovat nyt paremmin, mutta äiti pelkää lapsensa tulevaisuuden puolesta.

– Tässä on töpeksitty niin pahasti. Mitä haittaa lapselle aiheutuu siitä, että oireilu on diagnosoitu henkiseksi ja hän on ollut suljetulla osastolla ilman perusteita? Miten kaikki lastensuojelun merkinnät vaikuttavat? Rekistereissä on paljon puutteellisia, virheellisiä ja vajavaisia tietoja.

Oma luukku puuttuu

Hengitysliiton alueyhdistyksessä vertaisohjaajana toimiva Taina Laurinaho kertoo, ettei Kaisan perheen tilanne ole yksittäistapaus. Hän toimii parhaillaan tukihenkilönä kymmenelle muulle perheelle vastaavassa tilanteessa eri puolilla Suomea. Lisäksi hän saa paljon yksittäisiä yhteydenottoja.
– Eräässä perheessä on viisi lasta, joista kolme on sairastunut. Heistä yksi on täysi-ikäinen, ja koulusta putoamisen vuoksi hän on nyt täysin syrjäytynyt. Sisäilmaoireet alkoivat jo alakoulussa.

Laurinaho kertoo, ettei lapsen tai nuoren toimittaminen tahdosta riippumattoman hoidontarpeen arvioonkaan ole epätavallista.
– Tapauksia on useita. Itselläni on tiedossa viisi tapausta, joista on tehty lähete tutkimuksiin psykoottisen masennusepäilyn vuoksi.
Laurinahon mukaan ongelma on siinä, ettei sisäilmasairaille ole terveydenhuoltojärjestelmässä omaa "luukkua". Ensimmäinen sisäilmasairaiden lasten ja nuorten vertaisryhmä perustettiin jo kymmenen vuotta sitten.
– Asia on nostettu julkisuudessa esiin jo silloin, eikä yhteiskunnassa ole vieläkään tehty sen eteen toimenpiteitä. Kierre voi kestää kymmenen vuotta, ja lapsi herkistyy koko ajan pahemmin. Jos asiaan puututtaisiin ajoissa, lapsilla olisi toivoa tavallisen koulun jatkamisesta. Sen sijaan heitä pompotellaan lääkäriltä toiselle.

"Yksikin sairas koulu on liikaa"

Hengitysliittoon kuuluvan Sisäilmakeskuksen tutkimuspäällikkö Eila Hämäläinen kaipaa ongelmien tunnistukseen tiukempaa otetta.
– Ongelmia kyllä selvitellään eri puolilla, mutta esimerkiksi oireilun laajuudesta ei ole olemassa koottua tietoa. Yksikin sairas koulu on liikaa, sillä siellä voi olla satoja lapsia, Hämäläinen toteaa.

Pitkään jatkuva sisäilmaoireilu laskee potilaan vastustuskykyä. Silloin flunssat ja infektiot kestävät tavallista pidempään. Hämäläisen mukaan vastustuskyvyn tasoa voidaan selvittää verikokeella, mutta syy-yhteyden osoittaminen on vaikeaa.
– Näiden asioiden tunnistaminen vaatii tosi vankkaa osaamista lääkäriltä. Väsymys, pahoinvointi ja päänsärky yhdistetään ennemmin nuorten kohdalla esimerkiksi liikaan valvomiseen.

->14-vuotias kiidätettiin ambulanssilla suljetulle osastolle sisäilmaoireiden vuoksi – "Tiedossa useita muitakin tapauksia"

Homeoireilevaa epäillään helposti mielenterveyshäiriöstä

Homepakolaiset ry:n mukaan ”lääkärikoulutukseen ei Suomessa vielä sisälly erilaisten altisteiden tunnistamista, niihin liittyvien oireiden diagnosointia ja hoitoa. Kummallista kyllä, valtion viranomaiset kouluttavat edelleen ympäristömyrkkyjen aiheuttamien sairastumisten olevan psykosomaattispohjaisia. Myös harhaluulo, että sisäilmasairaus olisi vain astmaa, elää sitkeästi. Työsarkaa siis riittää, ja lääkärikoulutuksen ja yleisen tietotaidon saaminen ajanmukaiselle tasolle on yksi yhdistyksen päätavoitteista. Tämä on perusedellytys sille, että maahan saadaan luotua uusia tukijärjestelmiä, jotka estävät sairastuneiden putoamisen normaalielämästä.”
Kouvalan tapaus on tyyppiesimerkki epäonnistuneesta varhaisesta puuttumisesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä, jossa häviää tosiseikkaselvittelyn ja vuorovaikutuksen lisäksi myös vastuu potilaasta . Valitettavasti varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lasten- ja nuortenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos yhdistettynä sosiaali- ja terveydenhuoltoa hallitsevaan freudilaiseen psykokulttuuriin mahdollistavat, että vastaavia tapauksia tulee jatkossakin.

Sisäilmaoireista kärsivien lasten vanhemmat järjestävät tänään tiistaina 6.9.2016 mielenosoituksen terveen sisäilman puolesta Helsingissä. Mielenilmaus alkaa Kansalaistorilla kello 18.

-> Katso Ylen homekoulukoneesta, onko teidän koulussanne ollut sisäilmaongelmia

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi

http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/home-ongelmat-vallankayton-valineena#sthash.NExZbUts.dpuf
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luokanopettaja-luokkavallan-asialla

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

Lääkärin ja sosiaalityöntekijän moninäkökulmainen yhteistyö- tapausesimerkki

Helsingin yliopisto on alkanut järjestää lääkärin ja sosiaalityöntekijän monialainen/moninäkökulmainen yhteistyö- kurssia, jossa Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan mukaan ” tulevat ammattilaiset pääsevät jo opiskeluaikana pohtimaan monialaisen yhteistyön käytäntöjä, jotka heidän valmistuttuaan ammattiin ovat jo lähempänä arkipäivää. ”
Hyvää hankkeessa ovat aidot asiakastapaukset, elämykselliset menetelmät ja kokemusasiantuntijoiden iso rooli esim. Katja Lembergin perustaman Kasvava- keskuksen mukanaolo.
Heikki Waris- instituutin kehittämispäällikkö Laura Ylirukan mukaan ” koulutuksen edetessä oppilasryhmä kuuli järeän luokan asiantuntijoita, jotka jakoivat käytännön kokemuksia omasta työstään. Opiskelijoille luennoivat mm. Jorvin psykiatrisen sairaalan hoitoyksikön työntekijät, Vuosaaren perhekeskuksen psykologi ja Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijä. Vuosaaressa on kehitetty malli, jossa asiakas saa hänen tarpeitaan vastaavan auttajatiimin entistä nopeammin ja helpommin” ( Jane & Paulo, 2016, 20).

Tulevien sosiaalityöntekijöiden ja lääkäreiden kannattaisi suhtautua kriittisesti ainakin Vuosaarelaiseen lääkärin ja sosiaalityöntekijöiden moniammatilliseen yhteistyöhön ja toivoa, ettei paikallisista käytännöistä tule moniammatillisen yhteistyön arkea.
Toivottavaa on myös, etteivät lääkäreiksi valmistuvat omaksu sosiaalityöntekijöiden ”järeää asiantuntemusta” ja Vuosaaren lastensuojelun kaikkia toimintakäytäntöjä.
Myös väittämään moninäkökulmaisuudesta kannattaa suhtautua varauksella.
Nykyisessä lastensuojelun dominoimassa monoammatillisessa yhteistyössä on usein vallalla vain yksi näkökulma: lakeihin ylimielisesti suhtautuvan sosiaalityöntekijän virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin perustuva ja vakavia oikeusturvaongelmia perheille aiheuttava harhainen puuttuminen.

Sosiaalityö ottaa puolia huoltoriidoissa

Syksyllä 2014 huoltoriitaan ex-miehensä ja tämän uuden lääkäriavovaimon kanssa joutunut ravintola-alalla toimiva äiti sai lukea Vuosaaren lastensuojelun sosiaalityöntekijän kiireellisen sijoituksen päätösasiakirjasta uuden termin, jota hän ei ollut kuullut keneltäkään aiemmin. Vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine oli kirjannut kiireellisen sijoituksen perusteluksi, että äidillä on lapseensa symbioottinen suhde, vaikka se ei ole lastensuojelulain mukainen sijoituksen peruste. Samaa termiä käytettiin myös Lapsen parhaaksi -teoksen kirjoittaja Eva Aminoffin pojan huostaanotossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi valtion vastuuviranomaisineen myöhemmin korvauksiin lapsen vieraannuttamisesta ja laittomasta huostaanotosta väkivaltaisiin ja valvomattomiin olosuhteisiin. Poika sijoitettiin kahden sijaisvanhempana toimineen sijoituslapsiaan pahoinpitelevän taparikollisen luo, joista sijaisäidillä oli myös seksuaalisuhteita sijoitettuihin poikiin. Kun äiti ja lapsi yrittivät hakea apua Lastenlinnasta, sosiaalityöntekijöitä uskonut lääkäri palautti pojan tätä kuulematta takaisin sosiaaliviranomaisten käsiin ja väkivaltaiseen sijaisperheeseen pahoinpideltäväksi.

Vuosaaressa huoltoriitaan joutuneen äidin mukaan mitään huolia ei ollut ennenkuin sosiaalityöntekijä Laine aloitti äidin järjestelmällisen mustamaalaamisen väitteillään, joiden pohjana ei ollut yhtäkään tutkimusta.
Laine väitti asianmukaisia tutkimuksia tekemättä toisille ammattilaisille äitiä mm. itsetuhoiseksi ja psyykkisesti ja fyysisesti vaaralliseksi.
Vastuusosiaalityöntekijä Laine ei tahtonut keskustella äidin kanssa symbioosiväittämästä, ei liioin insestisyytöksistä, jotka oli tehnyt äidin ex- miehen uusi lääkäriavovaimo ja kirjannut avovaimolle tuttu sosiaalityöntekijä.

Uusi avovaimo, lapsen äitipuoli oli tehnyt lastensuojeluilmoituksen, jossa totesi lapsen keikistelevän 7-vuotiaana peilin edessä seksuaalisväritteisesti. "Keikistely" esitettiin todisteena siitä, että lapsi oli joutunut biologisen äitinsä harjoittaman insestin uhriksi. Sosiaalityöntekijä väitti äitipuolta uskoen, että lapsella esiintyi häiriökäyttäytymistä tämän takia.
Äidin mukaan lapsi ei käyttäytynyt häiriytyneesti. Äidin äiti tai äidin isäkään eivät olleet milloinkaan nähneet väitettyä häiriökäyttäytymistä, ei myöskään lapsen isän äiti, lapsen päiväkoti, lapsen koulu tai lapsen iltapäiväkerho.

Äiti kertoo:
”Vastuusosiaalityöntekijä Laine kertoi minulle kirjauksen takia, joka oli tämän sosiaalivirkailijan itsekeksimiä valheita täynnä, että koko lastensuojelun avohuollon 12-päinen työryhmä on 100%:sti varma, että minä käytän seksuaalisesti hyväksi lastamme ja minusta on tehty rikosilmoitus (ei siis tutkintapyyntöä) poliisille. Lastensuojeluilmoitus, jonka oli valhein täyttänyt tämä päivystyspuolen työntekijä lätkästiin käteeni ja asiaa ei suostuttu käsittelemään kanssani. Vieläkään yli vuoden jälkeen ei tätä ilmoitusta ole käsitelty kanssani, vaikka laki määrää käsittelemään lastensuojeluilmoitukset seitsemässä päivässä”.

Mitään tutkimatta ja lasta ja äitiä ikinä yhdessä tapaamatta vastuusosiaalityöntekijä Laura Laine väitti myös, että äiti on narsisti ja sosiopaatti, joka ei kykene erottamaan lasta itsestään erillisenä yksilönä. Laineen mukaan äiti oli fallinen autoritäärinen kasvattaja tai curling-kasvattaja.

Poliisi lopetti esitutkinnan löytämättä näyttöä väitetystä insestistä. Kun äiti otti puheeksi insestisyytökset, joilla häntä oli mustamaalattu Laineen toimesta ja pyysi maineensa puhdistamista, tähän ei sosiaalitoimessa suostuttu, vaan äitiä syyllistettiin siitä, että hän oli päästänyt äitipuolen "ihonsa alle."

Myöhemmin hovioikeudessa toukokuussa 2015 Laura Laine väitti äidillä olevan symbioottinen suhde lapseensa ja hänellä olevan tähän todisteita. Laine ei tosin muistanut mitä todisteita oli ollut, mutta osasi sanoa: "Olihan niitä." Myöhemmin vs. sos. Anitta Jokinen totesi samalle tuomaristolle, ettei vs. sos Laine ollut ikinä suorittanut asiassa asianmukaista tutkimusta väitteidensä tueksi.

Koko lastensuojeluntarpeenselvityksen aikana sosiaalityöntekijä ei tavannut lasta eli asiakastaan. Hän ei myöskään keskustellut äidin kanssa yhdestäkään kirjaamastaan väitteestä, ei selvittänyt eikä huomioinut äidin näkemyksiä eikä kirjannut tämän kantaa. Sosiaalityöntekijä teki pelkkien oletustensa varassa johtopäätelmiä ja alkoi oletuksille perustuvien johtopäätelmiensä varassa toteuttaa myös toimenpiteitä. Hän siis mitätöi äidin omat kannanotot ja kirjoitti asiakirjoihin omia ajatuksiaan äidistä tapaamatta tätä koskaan kasvotusten. Myöskään lapsen mielipidettä ei pidetty merkityksellisenä eikä sitä selvitetty kolmen vuoden asiakkuuden aikana.

Johtava sosiaalityöntekijä katsoi olevansa oikeutettu kieltäytymään korjaamasta virheellisiä asiakirjamerkintöjä, hakemaan lapsen ja äidin välille tapaamisrajoituksia, kirjaamaan äidin lapselle vaaralliseksi viralliseen asiakirjaan ilman minkäänlaista asiallista taustatutkimusta ja tämän jälkeen ilmoittamaan äidille, että: "Totean, että lähettämänne valitukset ja muistutukset eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin”.

Laine ei pyytänyt toimintaansa anteeksi, ei pahoitellut äidille aiheuttamaansa kärsimystä tai pyrkinyt hyvittämään toiminnastaan koituneita vahinkoja. Laineen esimiehet johtava sosiaalivirkailija Jenni Weck-Näse, sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio tai Helsingin lastensuojelun johtaja Sisko Lounatvuori eivät halunneet puuttua alaisensa toimintaan.

Kun äitiä ja lasta oli vuosien ajan piinattu valheellisilla syytteillä ja asiakirjamerkinnöillä, kiireellisellä sijoituksella ja ankarilla tapaamisrajoituksilla ja äiti kirjoitti asiasta, johtava sosiaalityöntekijä Jenni Weck-Näse tahtoi nostaa äidille syytteen oman kunniansa loukkaamisesta ja pyysi tähän tukea Helsingin sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija Karri Välimäeltä.

Sosiaalityö ei perustu tutkimustietoon eikä noudata hyvän hallinnon periaatteita

Vuosaaren ja Nivalan noitavainomaiset vuosikausia jatkuneet ajojahdit vuonna 2016 todistavat, ettei Nikon tapauksen esiintuomia lastensuojelun oikeusturva- ongelmia ole saatu ratkaistua. Tapaukset vahvistavat professori Briget Featherstonen väittämän epähumaanista, asiakkaiden syyllistämiseen tähtäävästä sosiaalityöstä, jossa niin köyhyys, sairaus kuin huolto- tai viranomaiskiusaamisen ja väkivallan kohteeksi joutuminen käsitetään asiakkaan omaksi viaksi, johon uuden ammatillisuusihanteen omaksuneen sosiaalityöntekijän ei pidä ottaa kantaa. Ne todistavat oikeaksi myös tutkijoiden väitteet: lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei edelleenkään toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015) ja huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousee konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ).

Outoa on toisten hallinnonalojen alistuminen lastensuojelun määräilyyn ja sokea usko
lastensuojeluviranomaisiin, joista yhä useampi saa oppinsa, tutkimusrahoituksensa ja virkansa kaupallistuvasta sijaishuollosta.

Kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "riskiperheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee terveydenhuollon asiantuntijan eteen lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa tai lausunto sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi ja kehottaa asiantuntijaa kuvailemaan siihen perheen, jota asiantuntija ei tunne, hälytyskellojen pitäisi soida. Yllättävän moni kuitenkin taipuu tekemään työtä käskettyä luottaen sosiaalityöntekijän epämääräiseen lupaukseen, että lomake on vain muodollisuus, jonka avulla lapsi saa "tarvitsemansa avun".

Päivähoidossa, neuvoloissa tai koulussa ei vielä tunneta lastensuojelun toimintakäytäntöjä eikä tiedetä niiden vakavista laillisuus- ja valvontapuutteista ja oikeusturva-ongelmista, joista Suomi on saanut useita tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta. Toisten hallinnonalojen ammattilaiset eivät ymmärrä, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan.

Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä ei tosiasiassa kuulla kaikkia ammattilaisia eikä usein tehdä yhteistyötä sen paremmin lapsen, perheen kuin toisten ammattilaisten kanssa. Tavaksi on tullut, että lastensuojelu valikoi tiedot, ongelmat ja tavoitteet joiden pohjalta työskentely alkaa ja asiakkaita puoltavien ammattilaisten asiantuntijuus, osallisuus ja näkemykset sivuutetaan. Tyypillistä on myös estää asiakkaiden asiakkuudet/ hoitokontaktit lastensuojeluun kriittisesti suhtautuvien tahojen kanssa ja valmentautua oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla.

Tosiseikkojen tutkimisesta lastensuojelun kaltoinkohteluepäilyissä on tullut epämuodikasta ja triviaalia. Tosiseikkaselvittelyjä ei vaivauduja tekemään sen paremmin sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa kuin tuomioistuinlaitoksessa.
Tärkeämpää on ollut, että kaikki auttajina esiintyvät tahot pääsevät kehittelemään mutudiagnooseja asiakkaistaan ja rahastamaan usein kuvitellun "pahan" varjolla. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.

Lastensuojelutarpeen selvityksiä ja vanhemmuudenarviointeja tekevät samat yksityiset yritykset jotka tarjoavat lastensuojelun ja sijaishuollon terapia- ja sijoituspalveluja eikä osallisuus lastensuojelun / sijaishuollon yrityksessä estä myöskään osallistumasta huostaanoton tuomioistuinkäsittelyyn.
Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto huostaanottojen huonoista tuloksista ja syrjäyttämisvaikutuksista ei tunnu vaikuttavan suomalaiseen lainsäädäntöön lainkaan.

Sosiaalityön epäeettiset käytännöt vaarantavat asiakkaiden oikeus- ja potilasturvan

Helsingin yliopiston Lääkärin ja sosiaalityöntekijän moninäkökulmainen yhteistyö-kurssin teemoina olivat Laura Ylirukan mukaan lasten kaltoinkohtelu, jossa Hoitotyön Tutkimussäätiön ( Hotus) asenteelliset kaltoinkohtelun tunnistusohjeet tuottavat runsaasti vääriä löydöksiä ja eettisesti arveluttava käsitepari ylisukupolvinen syrjäytyminen, josta ei ole yhdenmukaista tieteellistä näyttöä.

Tiedetoimittajat Jani Kaaro ja Marko Hamilo ovat kiinnittäneet huomiota sosiaalitieteiden arveluttaviin käytäntöihin; kyseenalaisiin tiedonhankintamenetelmiin, subjektiivisiin ja pitkälle vietyihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, lähdeaineistojen luotettavuuden ja vertaisarvioinnin puutteisiin, aineistojen tuhoamisiin ja erilaisten epätieteellisten terapiamenetelmien kritiikittömään käyttöön ja osuuteen seksuaalisen hyväksikäytön valemuistojen tuottajana.

Erityisen vahingollisiksi valemuistojen tuottajaksi ovat osoittautuneet psykoanalyysin virheelliseen olettamaan repressoituneesta muistista (mm. Loftus 1995) perustuvat trauma-, regressio- ja kehoterapiat, joita monet lastensuojelulaitokset tarjoavat. Pahamaineisen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellistä tietoa ei käytetty, lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin ja koulutus lisäsi- ei vähentänyt- väärien uskomusten määrää.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa juuri kenelläkään asiakasäideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).

Osa aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen insestistä. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% aineiston äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

Valitettavasti kaltoinkohtelun tunnistusohjeita kehittelevä Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään. Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia, joihin asiakkailla ei ole oikaisuoikeutta.

Heikkolaatuinen moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa.

Lastensuojelussa luulo on jo kauan ollut tiedon väärti eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Niin kauan kuin sosiaalityön tiedonmuodostus, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta saa perustua sille, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen eikä sille, mitä todellisuudessa tapahtui, asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet eivät tule toteutumaan.

Turhien ja epätieteellisten riskiarviointien ja -seulausten ja eettisesti arveluttavan syrjäytymisretoriikan opettelun sijaan lääkärit ja sosiaalityöntekijät voisivat tulevaisuudessa kenties pohtia yhdessä:

Miten lääkärit ja sosiaalityöntekijät saataisiin kiinnostumaan tutkimustiedosta psykiatrian ja sijaishuollon markkinointiviestinnän sijaan?

Millä tavalla lääkäreitä ja sosiaalityöntekijöitä opetetaan tosiseikkaselvittelyyn ja erottamaan asenteellinen panettelu tosiasioista?

Miten estetään fabrikoitujen asiakirjamerkintöjen levittäminen viranomaiselta toiselle ja psykiatrinen roskien kierrätys, jossa virkavastuutaan keventävä lastensuojelun työntekijä lähettää terveydenhuollolle ennakkokäsityksiään huostaanoton tarpeellisuudesta ja saa lääkäriltä "asiantuntijalausunnon", johon ei ole kirjattu lääkärin omia havaintoja tai tutkimustuloksia vaan vain kopio lastensuojelun näkemyksistä.

Miten lastensuojelun sosiaalityöntekijöille saataisiin vastuu- ja korvausvelvoitteet toistuvista ja tahallisista väärinkäytöksistä?

Millä keinoilla sosiaali- ja terveydenhuollossa voitaisiin lopettaa huonon sosiaalinen perimän metsästys ja keskittyä luomaan lasten eriarvoistumiskehitystä jarruttavia, toimivia ja perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ja toimintakäytäntöjä?

Pohtia voisi myös sitä ovatko varhainen puuttuminen ja moniammatillinen yhteistyö vakavia joukkoharhoja, joita hallitsevat perheiden arjen tarpeita enemmän professioiden ja ammattilaisten intressit ja sitä, miksi biologisten vanhempien huoli ja lastensuojeluilmoitukset leimataan automaattisesti turhiksi huoltoriitojen välineiksi kun taas lastensuojelun arvovaltakiistat neurologian, psykiatrian, perheiden ja sijaishuollon kanssa ylevöitetään " lapsilähtöiseksi työotteeksi" ja "jämäkkyydeksi"?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet

http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu

http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa

"Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015

”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Badass vai dumbass?

Harva selviää vaikeuksistaan yksin , vain kaikista kovimmat uskaltavat pyytää apua, tietää toimittaja, seksuaaliterapeutti ja logoterapeutti Elina Tanskanen Helsingin Sanomissa.

Tanskanen puhuu asiaa erilaisia terapioita ja lääkityksiä koskevan tutkimusnäytön tarpeellisuudesta ja siitä, että suurin osa meistä tarvitsee tuekseen ainakin yhden ihmisen, joka kannattelee pahimmilla hetkillä.

Kuinka löytää Se Oikea ja pitää samalla hauskaa – teoksestaan tunnetun Tanskasen neuvot vain ovat toivottoman elitistisiä, yksilöpsykologisoivia ja jopa hengenvaarallisia köyhälle ja verkostoitumattomalle avunpyytäjälle. Tanskanen unohtaa, että myös auttamisjärjestelmissä ihannoidaan yksin selviämistä ja vaikeuksista vaikenemista.

Jokainen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä asioinut ja työskennellyt tietää, minkälaisen painajaismaisen dominoefektin vaikkapa erityislasten yksinhuoltajaäidin tai päihteistä kuntoutuneen perheenisän elämään voi aiheuttaa harkitsematon kehoitus ”mennä ammattiauttajalle selvittelemään lapsuudentraumoja” tai ”myöntää, että on uupunut”.

Esimerkiksi lastensuojelussa vanhemman vapaaehtoistakin vuosientakaista lastensuojelullisen avun vastaanottoa käytetään riskivanhemmuuden osoittimena ja apua vastaanottaneen omien lasten huostaanoton perusteluna.

Tanskanen puhuu ” uskalluksesta näyttää olevansa hajalla” tietämättä riittävästi palvelujärjestelmän toiminnasta ja puutteista.

Hänen puheensa kuulostavat kovasti richplainingiltä.

Kermaperseet ja richplaining

Rosa Meriläinen kirjoittaa artikkelissaan "Meidän hyvätuloisten on turha väittää, että kaikilla on elämässä samat mahdollisuudet" syntyneensä kermaperseeksi. Hänen mukaansa omaa etuoikeutettua asemaa on erityisen vaikea myöntää Suomessa, jossa moni 1940- ja 1950-luvulla syntynyt pääsi tekemään komean luokkaretken hyvinvointivaltion noustessa.

"Meillä ihmisillä on kova tarve ajatella, että menestyksemme on ollut omaa ansiotamme. Tästä kertoo käsite richsplaining. Se tarkoittaa sitä, kun hyväosaiset lässyttävät köyhille juuresten edullisuudesta tai kertovat, että pitää vain yrittää kovempaa".

Meriläinen siteeraa tutkimusta, jossa ihmiset laitettiin pelaamaan monopolia niin, että pelaajille annettiin jo heti alussa eri määrä rahaa. Ne, joilla oli enemmän rahaa alussa, olivat tietysti voittajia myös lopussa. Voittajat olivat silti sitä mieltä, että he voittivat, koska olivat pelanneet niin fiksusti.

Vain etuoikeutettujen kastiin kuuluva voi kuvitella saavansa tai saaneensa tarpeenmukaista apua vain siksi , että on apua vaatimaan uskaltautunut "badass".

Köyhä, joka lukuisista varoituksista huolimatta haluaa luottaa uushuutolaisuusverkostoksi muuttuneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään, josta puuttuu tutkimustieto, vastuu- ja korvausvelvoitteet, toimivat valitusreitit ja mahdollisuus puolueettomaan tutkintaan ja oikeudenkäyntiin ei ole badass vaan dumbass.

Vain vauraat ja verkostoituneet voivat näyttää olevansa hajalla ja pyytää apua jooga- ja mindfullness-retriiteissään, itsetuntemuskursseillaan ja yksityisissä psykoterapioissaan. Heillä on myös varaa palkata juristi mikäli auttamisprosessissa ilmenee ongelmia.

Työtön köyhä, joka ”uskaltaa” kunnallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa näyttää ”olevansa hajalla” joutuu puolestaan pyöritykseen, jossa häneltä viedään viimeisetkin voimavarat, itsetunto, työkyky, terveys ja lapset.

Kun keskiluokkainen virkanainen nousee psykoterapian voimin vastustamaan määräilevää esimiestään tai kumppania kyse voi olla henkisen uhmavoiman aktivoitumisesta, josta seuraa uusi miellyttävämpi ammattiura, työpaikka tai kumppani.

Kun köyhä nousee avoimesti vastustamaan byrokraattisen kaikkivoipaisuuden itselleen kaapannutta sosiaalivirkailijaa tai psykiatria, kyse on yksinomaan uhmakkaasta typeryydestä, josta seuraa varma rangaistus leimaavan diagnoosin, karenssin ja/ tai sosiaalivankeuden muodossa. Tosielämän badassit viruvat ala-arvoisissa lastensuojelulaitoksissa, vankiloissa ja psykiatrisissa yksiköissä ja maksavat punk-asenteestaan kalliisti. Punk:lla tarkoitettiinkin alunperin henkilöä, joka on raiskattu vankilassa.

Alakulttuurien käsitteiden kulttuurinen omiminen ja valjastaminen vetämään sosiaalityön ja psykologian vankkureita haiskahtaa ikävästi ilmiöltä, jota Stalinin vainot kokenut Dmitri Šostakovitš kuvasi käsitteellä kahteen kertaan tappaminen. Siinä vallanpitäjä toisinajattelijauhrinsa konkreettisesti tapettuaan varastaa vielä uhrin sanatkin omiin tarkoituksiinsa. Tosielämän badass:eja koko historiansa vainonneet ja vanginneet sosiaalityön ja psykologian viranomaiset eivät saa vastarinnatta omia käsitettä asiakashankintansa välineeksi tarkoittamaan viranomaisuskovaista.

Miksi köyhien selviytymisstrategioita patologisoidaan ja medikalisoidaan?

Köyhän badass:in ainoaksi eloonjäämisstrategiaksi jää välttää viimeiseen asti kontaktia viranomaiskoneistoon ja siihen joutuessaan luottaa tsaritistisista ja kuninkaallisista hallintohimmeleistä satojen vuosien ajan selviytyneiden esi-isien selviytymisoppeihin eli heittäytyä kuuromykäksi tai lähteä maanpakoon.

Köyhän täytyy ymmärtää kätkeä persoonansa, alistua ohittavaan asiantuntijamonologiin ja tekeytyä tyhjäksi tauluksi, tabula rasaksi, jolle pätemistarpeinen asiantuntija saa heijastaa , maalailla ja esitellä oletettua asiantuntemustaan.

Älä puhu, tunne tai luota- ei ole traumatisoituneen pelkurin terapiaa vaativa reaktiomalli kuten richplaining esittää- vaan käyttökelpoinen selviytymisstrategia väkivaltaisissa olosuhteissa, joissa jokainen sanasi, tunteenilmauksesi ja avautumisesi käännetään ja käytetään sinua vastaan. Strategiasta ei ole syytä luopua niin kauan kun joutuu elämään alistavassa ympäristössä. Ongelmaksi se muuttuu vasta jos pääsee pakenemaan ympäristöön, jossa on ihmisiä tavattavissa.

Juuri näitä köyhän kansan hyväksihavaittuja selviytymiskeinoja Tanskanen yrittää romuttaa pehmoisilla käänteiseen psykologiaan perustuvilla puheillaan auttajamafian asiakkaiksi vapaaehtoisesti tarjoutuvien "badassiydesta".
Irvokkuuden huippu on kun tarpeenmukaista tukea vaille jäänyt yksinhuoltaja, jolta on viety lapset väkivaltaiseen ja homeiseen sijaishuoltolaitokseen uupumuksesta avautumisen takia istuu lastensuojelun pakottamana terapiassa kuulemassa että ” sä olet oikea badass kun uskalsit pyytää apua mut hei, me ei täällä valitettavasti voida ottaa kantaa huoltajuusriitoihin eikä lastensuojelun päätöksiin .. oletsä muuten tullut ajatelleeksi, että se sun tytön homeoireilu vois olla psykosomaattista ja niinku teidän erosta johtuvaa, sun pitäis ehkä ymmärtää, että ne valitukset siitä paikasta on ihan normaalia sijaishuoltoon kiinnittymistä ja hei, asioilla on kuule tapana järjestyä, muista nyt vaan syödä sun lääkkeet ja kuule, raskauden ei tartte estää seksistä nauttimista”.

Peräti kahden terapeuttitutkinnon suorittaneena Tanskasella on myös motiivi markkinoida ammattiapua.

Kokemusasiantuntijatiedon ja vaihtoehtomedioiden myötä yhä useampi osaa kuitenkin suhtautua kriittisesti asiantuntijatietoon ja siitä automaattisesti seuraaviin diagnooseihin ja lääkityksiin ja etsiä parantumisen avaimia ammattiavun sijaan omasta arjesta, vertaistuesta, ravitsemuksesta, hengellisyydestä ja liikunnasta.

Ihmisellä, joka on oikeasti hajalla on suurempi mahdollisuus löytää pakotonta, turvallista ja empaattista läsnäoloa, kohtaamista ja dialogista keskusteluotetta satunnaiselta ohikulkijalta, eläinystävältä, katukahvilasta, kuntosalilta, vertaistukiryhmästä tai rippipapilta kuin laillistetulta terapeutilta, sosiaalityöntekijältä tai psykiatrilta, joilla on ilmoitus-, kirjaamis- , raportointi- ja todistamisvelvoite ja ammatillisuus-, ansaitsemis-, menestymis-, selustanvarmistus-, kollegalojaliteetti- ja kasvojensäilytyspakko.

Ben Furmanin mukaan ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”

Erilaiset riippuvuushoidotkin ovat muuttuneet valtavaksi teollisuudeksi, joka elää vanhoista väittämistä ja myyteistä. Useimmat ihmiset kuitenkin toipuvat ilman hoitoja ja tukiryhmiä (Peele 2004; Koski- Jännes 2004;2006;2009, Jaakkola 2015).

Yhä useampi haluaa myös selvlitä ilman ammattiavun tuottamia jopa 120 vuotta arkistoitavia rekisterimerkintöjä, jotka vaikuttavat paitsi asiakkaan nykyisyyden myös asiakkaan ja tämän jälkikasvun tulevaisuuden vakuutusturvaan ja kohteluun palvelujärjestelmässä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun asiakkaan pitää olla todella vahva ja omata hyvä mielenterveys selviytyäkseen lastensuojelun pakkoauttamistoimista.

Kuka tahansa voi nykyisin pyytää ja saada "apua" mutta vain kaikkein kovimmat selviävät tarjotusta avusta.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi

http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/home-ongelmat-vallankayton-valineena

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet

http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki#sthash.uXlXc7tY.dpuf

Kotinsa ulkopuolelle takavuosikymmeninä sijoitetut lapset ovat ehkä saamassa hyvitystä, kertoo Etelä-Suomen Sanomat. Ne, jotka ovat joutuneet kaltoinkohdelluiksi, olisivat saamassa yhteiskunnalta rahallisen korvauksen sekä anteeksipyynnön.

Asia on valmisteltu pitkään muun muassa keräämällä kokemuksia muista maista.

Korvauksista tuli ajankohtainen kysymys keväällä, kun sosiaali- ja terveysministeriö julkisti selvityksensä lastensuojelun sijaishuollon kaltoinkohtelusta ja väkivallasta. Eniten väkivaltaa oli raportin mukaan koettu koulukodeissa.
Lisäksi selvitys osoitti, että lasten yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin tai sisaruksiin rajoitettiin tai siihen ei kannustettu. Vanhempia myös mustamaalattiin sijoituspaikassa.

Suomen vanhentunut vahingonkorvauslaki ei ole tähän mennessä velvoittanut maksamaan korvauksia ihmisoikeusloukkausten uhreille. Esimerkiksi pakkosterilointi tehtiin 54 000 ihmiselle ja lobotomia 1500 ihmiselle 1970-luvulle asti.
– Pohjoismaissa, myös Suomessa leikkauksia tehtiin suhteessa väkilukuun eniten maailmassa, sanoo asiaa tutkinut filosofian maisteri Ville Salminen.

Niin ikään esimerkiksi sodissa psyykkisesti sairastuneet, pakkosuomalaistetut saamelaiset ja kaltoin kohdellut lastenkotilapset eivät ole saaneet hyvitystä. Ruotsissa ja Norjassa uhrit ovat saaneet korvauksia.

Vuonna 2010 virisi hanke valtion korvausvelvollisuuden laajentamiseksi. Lain uudistamisen kuitenkin pelättiin johtavan kestämättömiin kustannuksiin, eikä hanketta viety loppuun.

Sijaishuoltoselvityksen käynnistänyt entinen peruspalveluministeri Maria Guzenina on kirjoittanut kuinka sekä sijaishuollon selvityshanketta että korvaushanketta sijoitetuille vastustettiin Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ankarasti. Selvitys käynnistyikin vuosikymmeniä myöhässä ja se rajattiin kattamaan vain vuodet 1937-1983.

" Minulle ehdotettiin myös suoraan, että asian voisi jättää sikseen. Eräs virkamies sosiaali- ja terveysministeriöstä piti hankalana esimerkiksi sitä, että tällaisen selvityksen johdosta Suomessakin jouduttaisiin mahdollisesti pohtimaan vääryyttä kokeneiden lasten vaatimia korvauksia ja hyvityksiä. Ruotsissa kun oli juuri saatu vastaava raportti valmiiksi ja siinä suositeltiin korvausten maksamista lastensuojelun kaltoinkohtelun uhreille. En siis suostunut jättämään asiaa sikseen. Kiitän seuraajiani, että hekin veivät asiaa johdonmukaisesti eteenpäin. Työ ei kuitenkaan ole vielä valmis".

Guzeninan mukaan "Suomi on itse asiassa oman selvityksensä kanssa pahasti jälkijunassa referenssimaihinsa verrattuna. Norjassa raportin julkaisua seurasi jo vuonna 2005 parlamentin päätös maksaa lastensuojelun kaltoinkohtelun uhreille jopa 200 000 kruunun eli 21 000 euron korvaukset. Ruotsissa korvauksia ruvettiin maksamaan vuonna 2013. Siellä uhrit saivat 250 000 kruunun eli 27 000 euron hyvitykset. Lisäksi kaltoinkohdellut ovat saaneet maiden virallisilta tahoilta julkisen anteeksipyynnön. Ruotsissa esimerkiksi järjestettiin parlamentin puhemiehen isännöimä anteeksipyyntötilaisuus, johon osallistui toista tuhatta huostaanotettua lasta ja heidän perheenjäseniään".

Guzenina toivoo, että Suomi voisi pohjoismaiseen perheeseen kuuluvana maksaa lastensuojelun piirissä kaltoinkohdelluille liittyvän velkansa vihdoinkin kunniallisesti. "Lastensuojelun menneisyyden tutkiminen ja tapahtuneiden epäkohtien tunnustaminen on moraalikysymys. Lapset ja nuoret, jotka ovat joutuneet lastensuojelun mielivallan ja kaltoinkohtelun uhreiksi, ansaitsevat saada oikeutta. Jos emme yhteiskuntana katso rehellisesti menneisyydessä tapahtuneita vääryyksiä, on vaarana, että hyväksymme myös nykyisyydessä tapahtuvat epäkohdat".

Menneisyyden lisäksi myös lastensuojelun nykyisyys ansaitsisi selvityksen. Sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttunut lastensuojelu ja taitamaton varhainen puuttuminen ja näiden leväperäinen rahoitus on tuottanut heikkolaatuista sijaishuoltoa, josta puuttuu tutkimustieto, tulosvastuu, seuranta, valvonta, toimivat valitusreitit ja henkilökunnan vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-kaappasi-vauvan-aidin-sairauskohtauksen-takia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1#sthash.1Uojx1n1.dpuf
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu#sthash.1Uojx1n1.dpuf
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski

Lastensuojelun tietouudistus unohtaa asiakasnäkökulman ja oikeusturvan?
Varhaiselle puuttumiselle perustuva lastensuojelulaki ja sen käytännön sovellutukset huoliluokitteluineen ovat johtaneet voimakkaaseen lasten eriarvoistumiseen, vaikka perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia. Merkittävää painopisteen siirtymistä ehkäiseviin palveluihin ja avohuollon työhön ei ole havaittavissa ja sijaishuollon valvonnan resurssit ovat täysin riittämättömät lukuisten asiantuntijoiden ja valvontaviranomaisten huomautuksista huolimatta.

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Tällaisessa tilanteessa tutkimustietoon perustuvan ja tutkimuskäyttöön hyödynnettävän tietopohjan rakentaminen lasten ja perheiden palveluihin (Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma) on tärkeää mutta valitettavasti sitä tehdään viranomaisten, tietojärjestelmien ja kustannussäästöjen näkökulmasta ja ehdoilla.

Lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä "tutkimus" on usein osoittautunut fabrikoinniksi ja/ tai urkinnaksi, lapsilähtöinen yhteistutkiminen aikuisen harjoittamaksi tulkitsemiseksi ja vaikuttavuustutkimus riskiseulaukseksi.

Hätiköity päätös yhdistää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon rekisterit ilman asiakkaiden oikeusturvan varmistusta perustuu kahden tapauksen; Eerikan murhatutkinnan ja Oulun kaupungin Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksen väärintulkintaan. Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on todennut, että Eerikan tapauksessa lainsäädäntö ei päinvastaisista uskomuksista huolimatta estänyt tiedonkulkua ja viranomaisten yhteistyötä. Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksessa kasvavista sote-kuluista vastuutettiin runsaasti palveluja käyttäviä asiakkaita selvittämättä ryhmän palveluhistoriaa ja -polkuja ( esim. lastensuojelun tai sijaishuollon asiakkuutta ja sen syitä/kulkua) tai palvelujärjestelmän osuutta siihen miten yhdestä tilapäisestä ongelmasta kasvoi monta kroonista ongelmaa.

Meneillään olevan lapsi- ja perhepalveluiden tietopohjan uudistamiseen tähtäävän hankkeen julkitavoitteet ovat toki kannatettavia mutta toteutussuunnitelmat epäselviä. Epäselvä on myös hankkeen päätavoite; yritetäänkö uudistuksessa tuottaa tutkimustietoa, luoda palveluja perheille vai riskiseulauksen mahdollistavia integroituja tietojärjestelmiä kunnille, auttaa yksityisiä hoivayrityksiä palvelupakettien kasaamisessa vai vain seuloa esiin kestämättömiksi menoeriksi huoliluokitellut asiakkaat, joilla on kalliita palvelutarpeita? Jos uudistuksen todellinen tavoite on huoli- ja riskiluokittelu, pyydämme, että myös asiakkaita jatkuvasti syrjäyttävät työntekijät,-käytännöt ja toimintayksiköt paikannetaan ja syrjäyttämistoimintaan puututaan riittävän varhain.

Korostamme myös, että sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiossa juuri perus- ja ihmisoikeusongelmaksi nimetty lastensuojelu tulisi ottaa asiakkaiden valinnanvapauden piiriin. Nykyisin yksi ainoa ammattitaidoton työntekijä, jolla on kuntaliitosten takia pahimmillaan 15 vuoden irtisanomissuoja pystyy syrjäyttämään satoja kuntalaisia ilman vastuu- tai korvausvelvoitteita.

Vain aika näyttänee tuleeko lastensuojelun tietopohjan uudistuksesta lapsilähtöistä, uusien tehokkaiden toimintamallien kehittämistä vai perinteistä aikuislähtöistä toimimattomien lastensuojelukäytäntöjen oikeuttamista.

Parhaimmillaan monipuolista tutkimustietoa sisältävän tietopohjan rakentamisen suunnitteluun, seurantaan ja toteutukseen otetaan mukaan asiakkaat ja tutkijat, kyselyt laaditaan kartoittamaan myös palvelujen ei- aiottuja seurauksia ja toteutetaan isoilla satunnaisotannoilla riippumattoman tahon toimesta akateemiseen tutkimuskäyttöön oikea-aikaisten ja tarpeenmukaisten palveluiden kehittämiseksi.

Pahimmillaan uusi tietopohja rakentuu samalle kuin vanhakin eli asenteellisille ja usein valheellisille jäävien viranomaisten/ yritysten omia toimiaan oikeuttamaan pyrkiville ja asiakkaita eriarvoistaville merkinnöille, joita käytetään/ myydään riskiregiimin ja sijaishuollon liiketoiminnan pönkittämiseen ja asiakaspalaute jätetään käyttämättä/ huomioimatta tai kerätään vain tietyiltä viranomaisten valitsemilta asiakasryhmiltä.

Vaarana on myös, että tuottaja- ja tarjontapainotteinen yhtiöitetty järjestelmä keskittyy pelkkiin edullisiin suoritteisiin väestökeskusten vauraille asiakkaille ja vaikuttavuusarviointi, ongelmien ennaltaehkäisy, hyvinvointierojen kaventaminen ja huonosti voivat syrjäseutujen asiakkaat unohdetaan.

Asiakkaille annettava oikeus valita asiallinen lastensuojelun yksikkö ja taattava luku- ja oikaisu-oikeudet viranomaismerkintöihin

Epäselväksi on jäänyt mitä tietoja sosiaalihuollon kansalliseen asiakastietovarantoon (KanSa) on tarpeen arkistoida ja miten pitkäksi aikaa ja annetaanko asiakkaille luku- ja oikaisu-oikeudet viranomaisten heistä tuottamiin usein fabrikoituihin ja valheellisiin asiakirjamerkintöihin. Ilman luku- ja oikaisu-oikeuksia asiakkaiden oikeusturvan vaarantuminen on varmaa.
Nykyisin asiakkuudessa/hoidossa huomioitavat tiedot esim. työntekijöiden usein virheelliset ja toisen käden tietoon perustuvat tai omien toimien oikeuttamiseen pyrkivät kirjaukset asiakkaan ominaisuuksista eivät koskaan näy Omakannassa. Tietojen näkyminen ammattilaisille sen sijaan ei esty. Tiedonhallintapalvelu palauttaa potilastietojärjestelmän kautta riskitiedot näkyville toisesta potilastietojärjestelmästä. Potilas ei voi kielloillaan estää riskitietojen(vaikka nämä olisivat vääriä tietoja) näkymistä ammattilaisille.

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio ei automaattisesti tarkoita parempia palveluja sosiaalialan asiakkaille varsinkaan, jos uudistusta tehdään vain säästönäkökulmasta sosiaalihuollon sisältöä ja arkipäivää tuntematta. Tutkija Paula Saikkosen sanoin; on vaikea uskoa, että integraatio itsessään merkittävästi parantaisi sosiaalihuollon asiakkaiden samaa palvelua.

Mikäli integraatiossa ei aiota huomioida oikeusturvanäkökohtia, asiakkaiden ainoaksi keinoksi oikeusturvansa varmistamiseksi jää pidättäytyminen kontakteista, joista seuraa arkistoitavia merkintöjä.

Oudolta tuntuu myös sosiaalialan päättäjien äkillinen kiinnostus tutkimustietoon, jota ei sosiaalialalla ole perinteisesti kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi. Lastensuojelun järjestämistapojen ja työmenetelmien vaikuttavuutta lapsen hyvinvointiin kokonaisuutena ei ole Suomessa tutkittu koskaan. Myöskään muissa maissa tehtyjen tutkimusten tuloksia ei ole suunnitelmallisesti seurattu eikä hyödynnetty. Valtakunnallisesti vertailukelpoinen tieto lastensuojeluilmoitusten syistä, ilmoitusten tekijöistä ja ilmoitusten käsittelystä puuttuu kokonaan. Miksi kiinnostus heräsi juuri nyt ja mihin ajoitus liittyy?

Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa- tutkimuksen asiakkaista 70% asiakkaista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ja Poikelan väitöskirjan mukaan lastensuojelutyön tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.

Miksi puhua palvelujen kehittämisestä jos asiakkaiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ylipäätään ole olemassa?

Pia- Liisa Heiliö sosiaali- ja terveystietojen hyödyntämislain laatijana ei vakuuta asiakasta

Tekopyhältä ja valheelliselta tuntuu myös oikeusturvan samaistaminen suostumuksen kysymiseen asiakkailta ja asiakkaiden mahdollisuuteen saada lokitiedot. Käytännössähän viranomaisella on oikeus saada haluamansa tiedot asiakkaan kiellosta huolimatta. Mitä asiakasta myöskään hyödyttää tietää, että hänestä tehtyjä 120 vuotta säilytettäviä mustamaalavia merkintöjä on tutkinut ja levitellyt kymmenittäin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä tilanteessa, jossa toimivia valitusreittejä ei ole; poliisi ei tutki, koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse?

Kun huono-osaisista kansalaisista aletaan kustannustehokkuuden parantamisen nimissä kerätä tunnistetiedollista materiaalia koko elämän ajalta kaikista mahdollisista viranomaisrekistereistä ja samaan aikaan laaditaan uutta viranomaisten tiedonsaantivaltuuksia lisäävää ja asiakkaiden tietoturvaa heikentävää lakiuudistusta (luonnos sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisesta hyödyntämisestä annettavaksi laiksi ) jota laatimassa on lasten ja biovanhempien pysyvää erottamista kannattanut ja sijaishuollon edunvalvojana kunnostautunut Pia- Liisa Heiliö hälytyskellojen pitäisi soida muuallakin kuin Lokakuun Liikkeessä. Heiliön toiminnasta ja menettelytavoista voi lukea esim. artikkelista Onko Suomi oikeusvaltio?

Onko lastensuojelun tietopohjan uudistus tosiasiassa vain tutkimukseksi naamioitua leimaavaa asiakassegmentointia yksityisen hoiva- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin vai peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille?

Hyödyllisiä lomakkeita:

http://www.tietosuoja.fi/fi/index/materiaalia/lomakkeet/asiointilomakkeet.html

http://www.suomi.fi/suomifi/suomi/asioi_verkossa/tietosuoja/index.html

http://www.hus.fi/potilaalle/potilaan_oikeudet/lomakkeet-ja-yhteystiedot/Sivut/default.aspx

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa.http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapito-ei-estanyt-viranomaisyhteistyota-eerikan-tapauksessa-tietosuojan-heikennykset-eivat-paranna-sosiaalityon-laatua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/harvat-valitut-gnostilaisia-lastensuojeluskuntia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti

Pelastakaa Lapset ry sijaishuollon ja sponsoreiden edunvalvojana

Moni vähävarainen suomalainen joutuu lastensuojelun tiedotuksen ja orwellilaisen uusiokielen harhaanjohtamaksi ja kiikuttaa roposensa tai tarjoutuu vapaaehtoistyöntekijäksi "lastensuojelujärjestölle ", joka tosiasiassa toimii suomalaisia lapsia ja perheitä vastaan.

Suomessa moni RAY:n tukea nauttiva puolueettomana kansalaisjärjestönä esiintyvä organisaatio on todellisuudessa lastensuojelun ja sijaishuollon palveluja tuottava piiloyritys, niin myös Pelastakaa Lapset ry.

Suomalaisen adoptiotoiminnan juuret ovat sisällissodan tuottamien punaorpojen valkaisupyrkimyksissä ja lastensuojelulaitoksia, lastensuojelun edunvalvontaa ja lakimiespalvelua kunnille ylläpitävän Pelastakaa Lapset ry:n(PeLa) edeltäjässä.

Pelastakaa Lapset ry:llä on nykyisin kuusi lastenkotia. Pohjoisin lastenkoti sijaitsee Jyväskylässä. Uusin hanke tarjoaa Turun Suvilinnan lastenkodin yhteydessä perhekuntoutusta, jota on kritisoitu huostaanoton pohjustustoimeksi ja perustuslain vastaiseksi pakkohoidoksi.

Vuonna 2012 Pelastakaa Lapset ry:n tuotot olivat 20,3 miljoonaa euroa. Kulut olivat 20,4 miljoonaa euroa, joista käytettiin kotimaiseen työhön 63 prosenttia ja kansainväliseen työhön 28 prosenttia.

Pelastakaa Lapset sai tuotostaan 36 prosenttia julkisina avustuksina ja 32 prosenttia lastensuojelun palvelumaksuina. Lastenkodit ovat yksi PeLa:n lastensuojelupalveluiden osa: yhden laitosvuoden hinta on noin 90-150 000 euroa/lapsi ja suomalaislapsen keskimääräinen huostaanottoaika noin 7 vuotta.

Lisäksi yhdistys tarjoaa kunnille lapsen kasvuolosuhteiden ja elämäntilanteen arviointia sekä vanhemmuudenarviointia.
Samanaikaisesti se vastaa myös sijaisperheiden rekrytoinnista ja valmennuksesta sekä sosiaalityöntekijöiden konsultoinnista.
Helsingin Sanomien mukaan Pelastakaa Lapset ry etsii nyt sijaisvanhempia yksin Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille. Sijaisvanhemmiksi etsitään ensisijaisesti maahanmuuttajaperheitä, mutta kantasuomalaisetkin voivat hakeutua koulutukseen.

Pelastakaa Lapset ry:n järjesti myös valmennusta sijaisperheiden tukihenkilötoimintaan yhdessä Pesäpuu ry:n ja Perhehoitoliiton kanssa RAY:n rahoituksella toteutetussa PePPi-hankeessa, joka tarjosi sijaisperheille ilmaisia vapaaehtoistyöntekijöitä avuksi arkeen.

Järjestön uusin aluevaltaus ovat turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukset.

Pelastakaa Lapset ry:n tarjoamiin palveluihin hintoineen voi tutustua tästä: https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/frantic/pelastakaalapset/2016/01/08105014/Lastensuojelupalvelut-ja-hinnasto-2016_final_LR.pdf

Hankkeita lasten ja perheiden vahingoksi

Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’."

Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille rangaistakseen lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovia asiakkaita rikossyytteillä.

Rangaistuksen välineeksi soveltuu toinen Pia-Liisa Heiliön Pelastakaa Lapset ry:n projekti – lastensuojelun edunvalvoja – joka kuhisee oikeusturvaongelmia ja jota onkin käytetty huostaanottojen varmistajana ja sijaishuollon – ei lapsen – edunvalvontaan; RAY:n tuella. Pelastakaa lapset ry on kouluttanut ainakin 170 edunvalvojaa. Heidän tuntipalkkansa on 90 euroa ja kilometrikorvaukset.

Kartoitus lastensuojelun edunvalvojan käytöstä 78 kunnassa osoittaa, että edunvalvonnat painottuvat huostaanottoon ja sijaishuoltoon, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi".

Päämäärä on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi mahdolliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.

Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelee myös Pelastakaa Lapset ry:n ja Heiliön kolmatta kyseenalaista projektia, nimittäin lasten ja vanhempien pysyvää vieraannuttamista toisistaan eli avointa (pakko)adoptiota ja pysyvää huostaanottoa.

Pysyvä huostaanotto on sinänsä turha projekti, sillä jo nykyisissä huostaanotoissa huostattuja ei palauteta kotiinsa- perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen vastaisesti. Avoimet adoptiot taas ovat käytännössä useimmiten huijausta, sillä lapsen oikeudella olla yhteydessä biologiseen vanhempaansa ei ole juridista sitovuutta ja se jää käytännössä adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan.

Pelastakaa Lapset ry:n pitkäaikainen lapsille ja perheille oikeusturvaongelmia aiheuttava projekti sosiaalityöntekijöiden lakimiespalvelun, lastensuojelun edunvalvojan, avoimen pakkoadoption ja pysyvän huostaanoton lobbauksen lisäksi on Pelastakaa Lapset ry:n asenteellinen sijaisperhevalmennus.

Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- sijaisperhevalmennuksia, joissa on pitkään hyväksytty lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieraannuttaminen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Lisäksi on todennäköistä, että sijaisperheiden odotusaikakäytäntö, jossa kunta sitoutuu toimittamaan valmentamalleen sijaisperheelle tietyn aikarajan sisällä sijoitettuja jotta perhe pysyy kunnan käytössä tuottaa turhia kiireellisiä sijoituksia.
Kenties juuri asenteellisten valmennusten takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.

Pelastakaa Lapset ry:n viides kyseenalainen lähinnä sijaishuollon edunvalvontaa palveleva projekti on niinikään RAY-rahoitettu Voikukkia- ryhmätoiminta, jossa sijoitettujen vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta lastensa kertomat valvomattomien sijaishuoltopaikkojen väärinkäytöksistä. Hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua avointa (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian projektipäällikkö, jonka pitäisi valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.

Unohdetut oikeusvaltioperiaatteet ja hankelupaukset

Suomessa yksi ja sama järjestö/ yritysryväs voi siis käyttää oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti niin lainsäädäntö -, toimeenpano- kuin tuomiovaltaa ja tarjota kovaan hintaan virheellisesti tueksi kutsuttuja huostaanoton pohjustuksen, toteutuksen ja ylläpidon toimia.
Pelastakaa Lapset ry, joka on ensin ollut luomassa adoptio- ja lastensuojelulainsäädäntöä ja auttanut perhettä hankkimaan adoptiolapsen voi myöhemmin olla avustamassa kuntaa adoptoidun huostaanotto- oikeudenkäynnissä ja sijoittamassa tätä omaan lastensuojelulaitokseensa.

Laittomassa huostaanotossa saman järjestön/ yritysryppään tukiperheet, perhekuntoutusjaksot ja perhetyö tuottavat ensin negatiivisia irtohavaintoja ja -kirjauksia olosuhde- ja lastensuojeluntarpeen selvityksiin ja vanhemmuudenarviointeihin, jotka puolestaan tuottavat huostaanottoja yrityksen/ järjestön sijaisperheisiin ja lastensuojelulaitoksiin, joista lapsia ei kotiuteta niin kauan kuin kunta maksaa heistä hoitokorvauksen.

Viimeaikaiset lastensuojelututkimukset ovat osoittaneet yhdenmukaisesti, että perheet eivät saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Sijaishuollon edunvalvojien junailema ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä rukattu lainsäädäntö palkitsi kuntia pitkään vain huostaanotoista, joten perheiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei kehitetty.

Yhä aggressiivisemmaksi muuttuvassa varainhankinnassaan ”lastensuojelujärjestöt” yrittävät haalia itselleen vakituisia rahoittajia ja levittävät surutta köyhyys/ sosiaalipornoa ja vääristeltyä tietoa saadakseen ihmiset lahjoittamaan.

Kuitenkin vain pieni osa lahjoituksista menee suoraan lapsille. Suuri osa kerätyistä rahoista käytetään organisaatioiden ylläpitoon; hallinnon ja varainhankinnan kuluihin ja työntekijöiden palkkoihin.
Pelastakaa lapsetkin palkitsee pääsihteerinsä reilulla palkalla. Hanna Markkula-Kivisillan yhteenlasketut tulot olivat vuonna 2015 lähes 93 000 euroa, joka tosin jää vielä reippaasti jälkeen Save the Children- järjestön CEO:n 450 000 dollarin vuosipalkasta.

Toimittaja Michael Maren havaitsi jo vuosia sitten, että järjestön kuluselvitykset olivat harhaanjohtavia ja vain alle puolet lahjoitetuista dollareista päätyi lahjoituskohteisiin. Save the Children- järjestössä Yhdysvalloissa työskennellyt Pamela R. Winnick puolestaan huomasi, että osassa järjestön projekteja lapset eivät saaneet lainkaan luvattuja lahjoituksia ja että onnistuneimmissakin hankkeissa vain 60% lapsista sai luvattuja etuisuuksia. Yrittäessään tiedottaa epäkohdasta Winnick kohtasi vähättelyä ja vaientamista ja tuli turhautuneena siihen tulokseen, että järjestöä kiinnostaa vain oma julkisuuskuvansa.

Ruotsin Pelastakaa Lapset - Räddä Barnen- järjestön johtotehtävistä irtisanoutunut Elisabet Brunnberg Johnsson ihmetteli järjestön hulppeita toimitiloja, ulkomaiden sivukonttoreita ruotsalaisjohtajineen, henkilöstön katumaastureita, läppäreitä ja älypuhelimia ja rahan hakemista suoraan järjestön kassakaapista. Hän ilmoitti erottuaan, että kieltäytyy vastedes tukemasta järjestöä taloudellisesti, koska järjestön varat tuhlataan ylellisyyteen.

Korruptoituneilla katastrofiavun ja kehitysyhteistyön kentillä Pelastakaa lapset ry:n avustusprojekteja voi kuitenkin pitää suhteellisen laadukkaina verrattuna lukuisiin kilpailijoihin. Siinä missä toiset lastensuojelujärjestöt kilpailevat keskenään verisesti lahjoittajista, pimittävät tärkeää tietoa ja väärinkäytöksiään ja hyödyntävät kärsiviä lapsia orpokotimatkailuunsa Pelastakaa Lapset on pyrkinyt kansainvälisissä projekteissaan avoimuuteen ja laatuun lukuunottamatta järjestöstä kertovan dokumentin kieltämistä, köyhyyspornolla mässäilevää Australian varainhankintakampanjaa ja ihmiskokeeksi nimettyä grönlantilaislasten siirtoa Tanskalaisiin sijaisperheisiin, jossa monet lapsista menettivät äidinkielensä, identiteettinsä ja mielenterveytensä.

Save the Children- toisin kuin Suomen Pelastakaa Lapset -kampanjoi myös lasten turhia laitossijoituksia vastaan ThinkChildSafe- kampanjassa, jonka mukaan yli 80:llä prosentilla laitoshoitoon sijoitettavista lapsista on elossaoleva sukulainen, joka voisi hoitaa lasta paremmin vain murto-osalla laitoshoidon hinnasta.

Pelastamisesta oikeusturvaan ja osallisuuteen

Pelastakaa Lapset- järjestön nimestä paljastuvaa näkemystä auttamisesta voi pitää toivottoman elitististisenä ja vanhanaikaisena. Sentimentaalisista ja usein vahingollisista lasten pelastamisprojekteista olisikin syytä siirtyä pikaisella aikataululla lasten ja perheiden tukemiseen, osallisuuteen ja tutkimusnäyttöön perustuviin toimintakäytäntöihin.

Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään.

Vanhanaikainen elitistinen malli, jossa paremmaksi väeksi itsensä kuvittelevat länsimaalaiset saattoivat poimia itselleen valitsemat lemmikit pois omista yhteisöistään ei auttanut lapsia eikä köyhyydestä ja osattomuudesta kärsiviä yhteisöjä.

Pelastakaa Lapset- järjestön kotimaan lastensuojelutoiminta elää valitettavasti sata vuotta ajastaan jäljessä olevassa heililöläis- paloniemeläisessä asenneilmapiirissä ja toteuttaa psykoanalyyttisten harhaoppien avulla avointa sijaishuollon edunvalvontaa. Heiliöläis-paloniemeläisen lastensuojelulinjauksen mukaan sijaishuolto on lapsen parempi kasvattaja eikä biologisella perheellä tule olla mitään osaa lapsen elämään huostaanoton jälkeen.

Linjaus ei halua panostaa syntymäperheiden tukemiseen, se hyväksyy tiukat (lainvastaiset) lasten ja biologisten vanhempien tapaamisrajoitukset ja vieraannuttamisen sekä sen, ettei perhettä edes pyritä jälleenyhdistämään. Linjauksen oletus sijaishuollon paremmuudesta lasten kasvattajana aiheuttaa myös sen, ettei sijaishuoltoa pyritä valvomaan ja sijaishuollon väärinkäytöksiä esim. lasten kaltoinkohtelua sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa katsotaan läpi sormien.

Lapsen oikeuksien retoriikka hyödyttää aikuisia asiantuntijoita- ei lapsia tai perheitä

Sen paremmin toimittajat kuin päättäjät eivät tunnu tajuavan, että sijoitus- ja laitospalveluja tuottavilla tahoilla kuten Pelastakaa Lapset ry:llä on välitön taloudellinen intressi edistää sijoituksia ja laitospalveluidensa asiakashankintaa ja käyttöä ja tälle intressille perustuvat myös heidän lausuntonsa, kannanottonsa ja politiikkaohjelmansa.
PeLa onkin tullut tunnetuksi konservatiivisista lastensuojelulinjauksistaan, psykoanalyyttisesti suuntautuneista asiantuntijoistaan ja lapsen oikeuksien retoriikastaan.

Pelastakaa Lapset ry:n missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

Sosiologi Frank Furedin mukaan termi "lasten oikeudet" on järjenvastainen käsite. Oikeus merkitsee kapasiteettia ymmärtää moraaliset syy-yhteydet ja osata käyttää niitä. Se, että lapset - ja erityisesti pienet lapset - eivät pysty käyttämään oikeuksiaan on kiistämätön tosiasia. Näin ollen lasten oikeudet ovat oikeuksia joita käytetään lasten puolesta. Todellisuudessa lapsen oikeus osoittautuu lastensuojelutyöntekijän tai valtion oikeudeksi päättää, mikä on lapselle parasta. Se kuuluisa "lapsen etu".

Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on 1970-luvulta lähtien ollut syövyttävä vaikutus perheiden ja yhteisöjen elämään. Lasten oikeuksien kulttuurinen ihannointi ja edistäminen on antanut oikeutuksen vanhempien auktoriteetin minimointiin. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään ja hyödyttävät lähinnä sijaishuoltoa ja pedofiileja.

Sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu diskurssin tuottamaa näkemystä perheistä luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa sijaishuoltoon. Hänen mukaansa perheisiin kohdistuvat erilaiset turhat epäilyt, arvioinnit ja tutkimukset ovatkin lisääntyneet räjähdysmäisesti.

Tue lapsia ja perheitä- älä rahoita lapsibisnestä

Suomalaisessa mediassa lastensuojelujärjestöillä tuntuu olevan diplomaattinen koskemattomuus.
Australiassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa media on aiheellisesti arvostellut Pelastakaa Lapset ry:n etnosentrisyyttä ja sen politiikkaohjelmien tarvetta hakea hyväksyntää yrityslahjoittajilta ja energiayhtiöiltä, järjestön yhteistyötä lääkejätti GlaxoSmithKlinen kanssa rokotteiden ja lääkkeiden tarjoamiseksi vauvoille ja lapsille, järjestön lahjoitusvarojen käyttöä työntekijöiden ylelliseen elämään ja johdon sukulaisten suosimista toimeksiannoissa, järjestön miespuolisten työntekijöiden harjoittamaa seksuaalista häirintää, Tony Blairille myönnettyä tunnustusta, järjestön varainhankinnan sosiaalipornoistumista ja järjestön tuottamaa misinformaatiota.

Suomessa järjestön harjoittama sijaishuollon edunvalvonta, oikeusvaltioperiaatteita loukkaavat kaksois- ja kolmoissidonnaisuudet, asenteellinen misinformaatio, tutkimustietoon perustumattomat toimintakäytännöt, epäeettiset sijaisperheiden valmennussisällöt, psykoanalyysin virheellisiin oletuksiin perustuvat arviointimenetelmät, tunarointi huostaanotto-oikeudenkäynneissä ja lasten sijoituspaikkojen valinnassa tai sijoitusten ja adoptioiden puutteellinen seuranta eivät ole ylittäneet valtamedian uutiskynnystä.

Pelastakaa Lapset ry on lastensuojeluperheiden sananvapauden rajoituspyrkimysten lisäksi profiloitunut myös vapaan Internetin vastustajana. Järjestö haastoi Matti Nikin oikeuteen tämän parodiasaitin takia.
Nikki sai tuomion tekijänoikeusrikoksesta ja raskaat vahingonkorvausvaatimukset.
"Oikeudenkäyntikulujen jättäminen valittajan maksettavaksi on aika erikoista", ihmetteli Effin varapuheenjohtaja Tapani Tarvainen. "Ilmeisesti halutaan viestiä, että vaikka sananvapauden käyttöä ei kehdata kokonaan kieltää, väärien mielipiteiden esittämisestä ja etenkin viranomaisten kritisoimisesta pitää kuitenkin maksaa kalliisti."
Hallinto-oikeuden mielestä lain epäselvyyden vuoksi kulut oli kohtuullista jättää valittajalle. Ajatus on nurinkurinen, sillä lain epäselvyys ei suinkaan ole valittajan, vaan lainsäätäjän aiheuttama.

Janne Paalijärvi antaa Lokakuun liikkeen lukijoille perinteisen follow the money -paradigmaa noudattavan vetoomuksen: ”Älä lahjoita Pelastakaa Lapset ry:lle pennin jetonia. Jos näet yhdistyksen kerjuukirjeita, kerro vastaanottajalle yhdistyksen epäeettisestä ja epäpätevästä toiminnasta. Olen oman korteni tähän kekoon jo kantanut saadessani erään miljonäärilahjoittajan luopumaan yhdistyksen tukitoimista. Tee sama perässä”.

Valtioneuvoston julkaisuarkisto (VALTO) on julkaisut 22.8.2016 Oikeusministeriön julkaisun: Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain muutostarpeet. Yhteenveto verkkokeskustelusta.

Oikeusministeriössä on vireillä lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain (361/1983) uudistus. Siihen liittyen oikeusministeriö selvitti lain muutostarpeita avoimessa verkkokeskustelussa 18.4.– 8.5.2016 Vaikuta lakiin -palvelussa verkkosivulla www.vaikuta-lakiin.fi.

Verkkokeskustelun aiheita olivat lapsen tapaamisoikeus ja asuminen, lapsen huoltoa koskeva oikeudenkäynti sekä lapsen osallisuuden lisääminen.

Moni esitti, että lakiin tarvitaan radikaaleja, ihmisten asenteita muokkaavia muutoksia.
Annettujen äänten perusteella eniten kannatusta sai ehdotus, jossa pohdittiin tapaamisoikeuden ongelmien (huoltokiusaaminen/vieraannuttaminen) ratkaisumahdollisuuksia. Erityisen tärkeänä pidettiin, että vieraannuttaminen tunnustetaan lainsäädäntötasolla ja, että sen ehkäisemiseksi saadaan tehokkaat keinot.
Tärkeäksi koettiin yhden virallisen asuinpaikan mallista luopuminen ja siirtyminen kahden virallisen osoitteen malliin. Tämän katsottiin vastaavan paremmin todellisuutta erityisesti vuoroasumistilanteissa ja heijastavan tasa-arvoista vanhemmuutta.

Lokakuun Liike ennustaa, ettei voi jatkua enää kuten on ollut ja lakiin tulee muutos ja vieraannuttaminen tulee olemaan Suomenkin laissa väkivallaksi luokiteltu rikos. Suuri kiitos vieraannuttamisesta tiedottamisesta kuuluu Isät Lasten Asialla ry:lle, joka on tehnyt tämän tärkeän asian edessä pitkäjänteisesti vaativaa työtä. Lokakuun Liike tahtoo painottaa, etteivät vain vanhemmat toteuta vieraannuttamista, vaan viranomaiskoneistomme myös on vuosikymmenien ajan satuttanut lapsiamme ja perheitä tällä julmalla lasten hyväksikäytöllä.

Miten paljon muuttuukaan lastensuojelun työskentelymenetelmät, jos vieraannuttamisesta tulee rikos ja sosiaaliviranomainen joutuu pohtimaan tullaanko häntä syyttämään ja tuomitsemaan lapseen kohdistetusta väkivallasta eli vieraannuttamisesta? Tämä tulee asettamaan myös lastensuojelulain tarkempaan avaamiseen velvotteita mm. tapaamisten rajoituspäätösten valmisteluissa.

Vetoomuksen YK:lle vieraannuttamista vastaan voi allekirjoittaa täältä:
http://www.lokakuunliike.com/…/vetoomus-vieraannuttamista-v…

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain muutostarpeet. Yhteenveto verkkokeskustelusta (VALTO 22.8.2016):
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/75342

PDF:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/…/OMML_36_2016_Lapsen%20…

Isät Lasten Asialla ry:
http://www.xn--istlastenasialla-wnb.fi/

Raiskattu kertoi Helsingin Sanomissa sairaalassa saamastaan välinpitämättömästä kohtelusta
ja sai vastauksen, jossa väitettiin, että terveydenhuollon sosiaalityöntekijä osaa kohdata raiskauksen uhrin ja varmistaa tämän kokonaisvaltaisen hyvän hoidon.

Voi olla, että vastaajan kuvaamia sosiaalityön kriisiosaajia on olemassa, harvat jos ketkään asiakkaista vain ovat sellaisia kohdanneet. Sosiaalityön ammattitaidottomasta case- ja moniammatillisesta työstä seksuaali- ja muun väkivallan uhrien hoidossa sen sijaan on runsaasti tutkimusnäyttöä (mm. Featherstone 2015; Hiltunen 2015; Kailio 2013; Laitinen 2014; Morris 2015, van Wormer 2008).

Amnestyn mukaan eri viranomaistahoilta puuttuu osaamista vaikean ilmiön kohtaamiseen ja tunnistamiseen. Palveluketjuissa asiakkaan tarpeita ja toiveita ei aina kuulla.

Tyypillinen tapauskertomus etenee näin: Nuori kokee vapaa-ajallaan esim. kotibileissä seksuaalista väkivaltaa, muttei uskalla kertoa siitä kenellekään. Hän alkaa oireilla kotona ja koulussa. Koulusta tai terveydenhuollosta tehdään lastensuojeluilmoitus tai vanhemmat pyytävät itse apua tilanteeseen.

Sosiaalityöntekijät tulkitsevat oireilun johtuvan syntymäperheen riittämättömyydestä / kodin olosuhteista, ja nuori sijoitetaan seksuaaliväkivaltaan syyllistyneiden ja päihteiden ongelmakäyttäjänuorten kanssa samaan sijaishuoltopaikkaan, jossa oireilu pahenee. Oireilun paheneminen tulkitaan vanhempien / läheisten syyksi ja näiden yhteydenpitoa nuoreen aletaan rajoittaa.

Nuori alkaa ikävissään karkailla sijaishuoltopaikasta ja altistuu karkumatkoilla / sijaishuoltopaikassa uusille seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksille ja päihteille.

Pian seksuaalisen väkivallan traumojen lisäksi hoidettavana on myös päihdeongelma, joka vallalla olevien psykoanalyyttisten näkemysten takia estää asianmukaisen terapian. Nuorta pallotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen ja hänen koulutusuransa katkeaa.

Sijaishuollossa nuorelle annetaan korotetut hoitomaksut oikeuttava turha mielenterveysdiagnoosi, joka estää myös somaattisten vaivojen hoidon ja vaikeuttaa niin opiskelu- kuin työpaikan hankkimista sekä turha ja vahingollinen lääkitys, jonka haittavaikutuksista ei ole tietoa. Kukaan auttajiksi itseään kutsuvista ei selvitä eikä hoida oireilun alkusyytä.

Sosiaalityön toimintakäytännöt ja kirjaustavat vaarantavat väkivaltaa kohdanneiden asiakkaiden oikeus- ja potilasturvan

On todennäköistä, että pelkkä pelko siitä, että hoito- tai rikosprosessiin sotketaan lastensuojelu sosiaalityöntekijöineen estää asiakkaita myös kertomasta kohtaamastaan väkivallasta. Nuoret selviytyjät- ryhmän nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska ei voi vaikuttaa siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu".

Palvelujärjestelmässä väkivaltakokemusta tai muuta kriisiä pidetään usein asiakkaan omana vikana ja elämänhallintapuutteena, jopa todisteena mielenterveyshäiriöstä tai ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Seksuaaliväkivallan kokemuksesta avautuvaa miestä epäillään helposti omien lastensa tai lastenlastensa hyväksikäytöstä ja ensi- ja turvakodista apua hakeva raiskattu saa varautua usein salaa tehtävään epätieteelliseen vanhemmuudenarviointiin, jossa liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee lapsen huostaanoton peruste.

Tutkimustieto osoittaa, että erityisesti seksuaaliväkivallan hoidossa on edelleen puutteita ja että asiakkaita pyritään jopa syyllistämään ja rankaisemaan heidän kohtaamastaan väkivallasta (Akuutti 2005; Husso 2003; Kurkilahti 2011; Featherstone 2015; Hiltunen 2015; Kailio 2013; Laitinen 2014; Morris 2015, van Wormer 2008).

Syyllistäminen ja rankaisu kohdistuu niin väkivaltaa kohdanneisiin lapsiin, nuoriin kuin näiden vanhempiin.
Tähän juttuun linkitetyssä Kristan tapauksessa sosiaalityöntekijä mm. fabrikoi asiakirjoihin raiskaustraumaansa apua hakemaan tulleen tytön prostitoiduksi sijoituspäätöksiään oikeuttaakseen.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat ( Ikonen, 2013, 446).

Samaan aikaan kun sosiaalityössä kehitellään mitä mielikuvituksellisempia ”todisteita” ja tunnistusohjeita ja arvioidaan ja seulotaan perheitä seksuaalisen väkivallan merkkien löytämiseksi, sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa todettua seksuaalista väkivaltaa piilotellaan ja mitätöidään.
Vaikka huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen on tutkitusti riski, sosiaali- ja terveydenhuollossa ei puhuta lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskiyrittäjistä tai - työntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä.

Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen.

Asiakkaiden raportointia väärinkäytöksistä kutsutaan sosiaalityössä "vihapuheeksi" josta asiakkaita rangaistaan rikossyytteillä ja viemällä heidän puheoikeutensa lapsen asioissa lastensuojelun edunvalvojan avulla. Asiakkaiden yrityksiä oikoa virheellisiä asiakirjoja kutsutaan " asiakirjakilpavarusteluksi" ja oikaisua yrittävää asiakasta "läpitunkevan viranomaisvastaiseksi."

Usein minkä hyvänsä väkivallan kohtaamista esim. koulukiusaamista käytetään verukkeena ala-ikäisen huostaanottoon ja eristämiseen läheisistään. Mikäli väkivallan uhriksi joutuu vanhempi, on tämäkin peruste lapsen huostaanottoon.

Tarja Hiltusen väitöskirjassa kuvataan kuinka esim. raiskaustraumaansa apua hakeneita äitejä alettiin lastensuojelussa syyttää valheellisesti oman lapsensa hyväksikäytöstä. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa (mt., 205).
Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta (mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset ja tutkimukset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% aineiston äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

Ani Leikoniemen tapauksessa tuntemattomien sivullisten kotirauharikos johti lastensuojelun fabrikoitujen asiakirjamerkintöjen takia huostaanottoprosessiin.

Väärin perustein tehdyn huostaanoton kokenut Ani Leikoniemi kertoo: "Järkyttävintä kohdallani on ollut se, että vasta tammikuussa 2012 käydyssä rikosoikeudenkäynnissä paljastui se, että viranomaiset ovat perustaneet koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihini irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa."

”Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”

Kun Leikoniemi pyysi tietojaan sosiaalityöntekijältä, tämä vaati yksilöimään halutut paperit. Kuitenkaan lastensuojeluasiakirjoihin ei ollut kirjattu, mitä tietoja sosiaalitoimessa oli.

”Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen varjolla estetään ihmistä näkemästä häntä tai lastaan koskevaa tietoa. Korjaapa sitten siinä virheet."

Nykyään lastensuojelu saa antaa, vastoin huoltajan suostumusta, välttämättömiksi määrittelemiään tietoja muille viranomaisille tai vaikkapa toisen kunnan toimeksiannosta toimivalle yksityiselle lastensuojelulaitokselle ja lastensuojelulaitokset puolestaan tuottavat sosiaalitoimelle usein fabrikoitua, asiakkaitaan mustamaalaavaa materiaalia asiakashankintansa ja laskutuksensa oikeuttamiseksi.

Lastensuojelussa käytetään ja jopa kerätään vanhoja ja virheellisiä tietoja eikä niitä edes vanhempien vaatimuksesta korjata, joten nämä vanhat ja virheelliset tiedot päätyvät viranomaisten päätöksiin. Hallinto-oikeudet eivät tutki lastensuojeluviranomaisten tekemien kirjausten oikeellisuutta.

Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.

”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?”

Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana. ”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Sosiaalityö syyllistää ja rankaisee seksuaalista väkivaltaa kohdanneita

Sosiaalityön syyllistys- ja rankaisuhenkisestä asenteesta, kaksinaismoralismista ja osaamattomasta asiakastyöstä löytyy runsaasti näyttöä sosiaalityön omista asiakasdokumenteista. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleen tutkimusraportin mukaan väkivallan uhreja vastuutettiin pahoinpitelijöiden käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta.
Tutkijat huomasivat, että väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin.

Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä. Koulutus ei vähentänyt vääriä uskomuksia- vaan päinvastoin lisäsi niitä.

Todennäköisyys näytön tuhoutumiseen ja virheellisiin tulkintoihin, jopa väärään tuomioon on suuri mikäli lasta pääsee haastattelemaan vaikkapa pikkukaupungin usein osaamaton lastenpsykiatri, perheneuvolapsykologi tai sosiaalityöntekijä. Vanhempien kannattaakin vaatia haastattelut ja tutkimukset tehtäviksi aina isojen kaupunkien yksiköissä, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista ja kokemusta haastatteluista.

Tampereen lastensuojelun asiakirjoihin tutustunut Anna Kontula on kiinnittänyt blogissaan huomiota sosiaalityön sukupuolitettuihin seksuaalisuuden kontrollimekanismeihin ja ihmettelee miksi tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, poikien ei edes silloin kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun sosiaalityöntekijän mukaantulo seksuaalista väkivaltaa kokeneen hoitoon ei välttämättä auta uhria tai tämän läheisiä vaan päinvastoin tuottaa heille usein lisää kärsimystä ja ongelmia kuten tämä 4-osainen tapausesimerkki- johon Lokakuun Liike kehottaa kaikkia terveydenhuollon työntekijöitä tutustumaan -osoittaa:

http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-i-hyvaksikaytetty-tytto-huostaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iii-taistelu-vaaria-tulkintoja-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation ja tiedonhallintauudistuksen myötä olisi entistäkin tärkeämpää, että kaikilla väkivallan uhrien hoitoon osallistuvilla olisi riittävä perustieto ja ammattitaito seksuaalisen ja muun väkivallan tutkimus-, rikos- ja hoitoprosessin asialliseen hoitamiseen ja kyky erottaa tosiasiat asenteellisesta panettelusta ja fabrikoiduista asiakirjoista.

Tällä hetkellä tämä tietotaito liian usein puuttuu niin poliisilta, tuomioistuinlaitokselta ja terveydenhuollolta kuin terveyden-, päihde- ja kriminaalihuollon ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä.

Käyvän hoidon ja oikeusturvansa varmistamiseksi seksuaalista väkivaltaa kohdanneilla asiakkailla tulisi olla oikeus kieltäytyä lastensuojelun sekaantumisesta hoitoprosessiin tai ainakin valita itse hoitoyksikkönsä ja vastuusosiaalityöntekijänsä. Lisäksi asiakkaille pitäisi myöntää automaattinen luku- ja oikaisu- oikeus kaikkiin asiakirjamerkintöihin ja korvaus laittomissa huostaanottotapauksissa.

Jos sosiaalialan väärinkäytöksiin ei puututa, avuntarvitsijat eivät uskalla enää hakea apua ja lakeja ja ammattieettisiä ohjeita noudattavien sosiaalialan ammattilaisten ammattitaito ja työpanos haaskautuu väärintoimivien kollegoiden ja esimiesten virheiden korjaamiseen ja johtaa ennenpitkää uupumiseen ja alanvaihtoon.

Niin kauan kun sosiaalityön tiedonmuodostus, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta saa perustua sille, mitä epäeettisesti toimivat sosiaalityöntekijät ja näiden esimiehet väittävät tapahtuneen eikä sille mitä todellisuudessa tapahtui, asiakkaiden ihmisoikeudet eivät tule toteutumaan.

Lokakuun Liike on listannut seksuaaliväkivallan hoitoon liittyviä tekstejä ja auttajatahoja:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
ja laatinut asiakkaille ohjeet sosiaalipalvelujärjestelmän väkivallasta selviytymiseksi: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saisiko-keroputaan-mallin-myos-lastensuojeluun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta -
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
https://www.thl.fi/fi/web/lapset-nuoret-ja-perheet/tyon_tueksi/lomakkeet/lomakkeet_vakivallan_puheeksi_ottamiseen#RAP

Lokakuun Liike kehoittaa lukijoitaan katkaisemaan välittömästi lahjoitukset ja muun rahoituksen Helsingin Diakonissalaitokselta ja muilta isoilta lastensuojelutoimijoilta, kunnes ne ovat teetättäneet puolueettoman tutkimustahon toimesta isolla satunnaisotannalla tehdyn tutkimuksen projektiensa rahankäytöstä, mahdollisista jääviyksistä ja toimintakäytäntöjensä lainmukaisuudesta ja vaikuttavuudesta.

Diakonissalaitoksen veroparatiisikytkökset

Vanhalla hyvällä maineellaan ratsastava Diakonissalaitos herättää mielleyhtymän pyytettömistä diakonissoista ja kristillisestä laupeudentyöstä. Alimmalla suorittavalla tasolla saattaakin olla lähimmäisiä tavattavissa. Mitä korkeammalle säätiössä edetään, sitä likaisemmaksi meno muuttuu. Diakonissalaitoksen hallintoneuvostossa istuvat kirkon vaikuttajien (mm. Askola, Vikström) ja Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkosen kanssa mm. lastensairaala- säätion vuokra- ja luxenburgilaisen veroparatiisiyhtiön taloussotkuista kuulu Anne Berner, Finnairin, Finavian ja Ilmarisen aiheuttamissa kohuissa ryvettynyt Harri Sailas ja hallintarekisteriä puolustava Piia-Noora Kauppi.

YLE- uutisten mukaan uusi veroparatiisivuoto Bahamalta paljastaa entisen EU-komissaarin, ministereitä ja Diakonissalaitoksen johtajan. Diakonissalaitoksen strategiajohtaja Mitti Storckovius nimettiin lokakuussa 2014 bahamalaisyhtiö STK Systems Ltd:n johtajaksi. Storckoviuksella on Bahama-vuodon mukaan myös kytköksiä Codexe Ltd -nimiseen yhtiöön, johon hänet nimettiin sihteeriksi vuonna 2011. Suomessa toimii konsulttiyhtiö nimeltään Codex Oy, jonka suomalaisjohtaja Jukka Sakari Snäll on myös bahamalaisyhtiössä johtajana.

Storckovius istuu sekä Alma Median (palkkio 27 000 e) että Rinnekoti-säätiön hallituksissa.
Alma on Suomen suurimpia mediakonserneja, joka julkaisee muun muassa Kauppalehteä, Talouselämää, Iltalehteä ja Aamulehteä. Rinnekoti-Säätiö taas tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen palveluja erityisesti kehitysvammaisille henkilöille. Ennen Diakonissalaitosta Storckovius toimi muun muassa Nokialla, Talentumilla, Trainer´s Housessa ja Microsoftilla eri tehtävissä. Lisäksi hän on työskennellyt konsulttina ja projektipäällikkönä amerikkalaisessa konsulttiyrityksessä McKinsey & Companylla. Valtioneuvoston kanslia teki sopimuksen konsulttiyrityksen McKinsey & Companyn kanssa hallitusohjelman laadinnan avustamisesta. Tietoja konsulttisopi muksen sisällöstä tai arvosta ei ole kerrottu julki suuteen eikä sitä kilpailutettu. Storckovius ei halunnut kommentoida rooliaan bahamalaisissa yhtiöissä Ylelle.

Diakonissalaitoksen kallis ja turha sosiaalivankeus, josta ei pääse pois

Helsingin Diakonissalaitos on ollut yhdessä Nuorten Ystävät ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n ja SOS- lapsikylän kanssa luomassa lastensuojelun lainsäädäntöä ja lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein. Kaikki ovat mukana myös Voikukkia- hankkeessa, jossa vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta lastensa kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä. Diakonissalaitos tarjoaa myös PRIDE-valmennusta, joissa on pitkään hyväksytty lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieraannuttaminen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Lisäksi on todennäköistä, että sijaisperheiden odotusaikakäytäntö, jossa kunta sitoutuu toimittamaan valmentamalleen sijaisperheelle tietyn aikarajan sisällä sijoitettuja jotta perhe pysyy kunnan käytössä tuottaa turhia kiireellisiä sijoituksia.

Epäeettisenä ellei suorastaan rikollisena voi pitää tiettyjen palveluntuottajien toimintakäytäntöjä esim. kaksois- ja kolmoisrooleja lastensuojelun lainsäädännössä, toimeenpanossa ja tuomioistuimissa. Vertaistukitoimintaa huostaanoton lääkkeenä kaupittelee mm. Helsingin Diakonissalaitos (HOPE-projekti), joka on vaatinut lainvastaisesti huostaanottoa intensiivihoitoon (yli 400e/vrk/nuori) pääsynsä edellytyksenä, vaikka kodissa tai vanhemmissa ei olisi puutteita.

Lasta tai nuorta vaaditaan perusteetta huostaanotettavaksi koko hoidon ajaksi eli lähes kahdeksi vuodeksi. Sama yritys siis sekä aiheuttaa trauman että myy siihen terapiaa – hyvään hintaan. Sijaishuoltoprosessi edesauttaa lisätraumatisoitumista panemalla lapsen kiertämään sijoituspaikasta toiseen ilman pysyyvyyttä, estämällä lapsen suhteet biologisiin sukulaisiinsa ja laiminlyömällä lakiin kirjatut perheen jälleenyhdistämisvelvoitteet.

Lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä erityinen huolenpito (EHO) on harhaanjohtava eufemismi. Kokemusasiantuntijoiden mukaan se on usein pelkkää eristämistä ja huumaamista.
Perheiden kokemuksia Diakonissalaitoksen erityisestä huolenpidosta voi lukea esim. tästä.
Vanhempia ja muita kansalaisia, jotka eivät ehkä tiedä, että Diakonissalaitos, Diacor ja Medix Laboratoriot ovat kaikki samaa yritysryvästä on myös ihmetyttänyt, miksi Diakonissalaitoksen lastensuojeluyksiköiden lapset ovat usein kokeellisilla lääkityksillä.

Helsinki maksaa Diakonissalaitokselle lasten "erityisestä huolenpidosta" noin 12 000 euroa per lapsi kuussa vähintään kahden vuoden ajan (yhteensä noin 300 000e/ lapsi/hoitojakso) ja 3000-4000 euroa per asukas kuussa kodittomien asumisesta Aurorakodissa Diakonissalaitoksen tiloissa. Siihen hintaan asukkailla on 17m2 yksiö, aamupuuro ja yhteiset tilat harrastuksille ja oleskeluun. Aurorakodissa on noin 100 asukasta, joten vuodessa kuluja tulee 3,6-4,8 miljoonaa euroa. Diakonissalaitoksen asumisyksiköiden asukkaat ovat usein päihteidenkäyttäjiä, mutta lähiston asukkaille harmeja tuottavaa päihteidenkäyttöä ei kuitenkaan valvota.

Miljardin euron mies Paavo Voutilainen

Paavo Voutilainen, jolla ei ollut sosiaalialan korkeakoulututkintoa valittiin Helsingin sosiaalijohtajan virkaan salaisella lippuäänestyksellä vuonna 2006. Hänen takanaan seisoivat vihreät ja kokoomus korostaen Voutilaisen ”muutosjohtajuutta” ja ”kolmannen sektorin osaamista”.

Voima- lehden mukaan pari ensimmäistä vuotta Voutilaisen edustuskulut pysyvät maltillisina. Vuonna 2008 edustustilin käyttö lisääntyy noin 9000 euroon vuodessa. Saman vuoden huhtikuussa korkein hallinto-oikeus kumosi alemman oikeusasteen päätöksen ja ilmoitti, että Voutilainen on pätevä virkaansa.

Kuittien perusteella voi päätellä, että Voutilainen alkaa hoitaa suhdetoimintaa. Hän syöttää ahkerasti poliitikkoja, säätiöiden väkeä, entisen työnantajansa diakonissalaitoksen yhteyshenkilöitä ja muita arvokkaita kontakteja. ”Avustajat sommittelevat herkeämättä tulevia ohjelmia”, virkansa varmistanut sosiaalijohtaja kirjoitti Hengellisen Kuukausilehden kolumnissaan vuonna 2008. ”Rooliodotuksia, julkisuutta, valtaa, poliittisia vaikutusareenoita, vastuuta ja suuria asioita riittää.”

Jyväskylässä järjestetyn Terve-Sos-messutapahtuman illanvietossa Voutilainen oli kaivanut Helsingin kaupungin luottokortin taskustaan ja tarjonnut juomia ravintolassa sosiaalitoimen rahoilla.

Sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin vuonna 2007. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta. Sosiaalitoimessa vallitsee pelon ja vaientamisen ilmapiiri, raportissa todetaan. Vuoden 2008 raportti, jossa kerrotaan että sosiaalitoimesta ohjataan ihmisiä kirkon diakoniatyön turviin ja leipäjonoihin julkaistiin tasan viikko ennen sosiaalitoimella maksatettua Voutilaisen herraseurueen Hartwall Areenan kosteaa nyrkkeilyiltaa, jossa kylvettiin siemenet Jarmo Räihän ja Hannu Hakalan kostealle, pahennusta herättäneelle kerjäläisongelman ratkaisemiseen tähdänneelle virkamatkalle Romaniaan ja Bulgariaan.

Voima- lehden Jeesuksen kaveri- jutussa kerrotaan, kuinka Voutilaista on syytetty siitä, että hän kaataa sosiaalipalvelujen ongelmat omien työntekijöidensä niskaan. Hän on mm. vihjannut, että hänen alaisillaan on väärä asenne. "Kaikki hoituu, kun työntekijöiden ja asiakkaiden psykologinen vuorovaikutus saadaan kuntoon. Työntekijöiden alipalkkaus, pätkätyösuhteet, kaupungin alibudjetointi, siitä seurannut hiljainen käsky leikata mahdollisimman paljon harkinnanvaraisesta sosiaalituesta ja sosiaaliturvaa koskevien lakien rikkominen – eivät ole avainasioita".

Voutilainen kuittasi 160 000 konsulttipalkkion kerjäläisprojektista

"Aiemmin Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana työskennelleen sosiaalijohtaja Paavo Voutilaisen olisi pitänyt kilpailuttaa myös 2008 alkanut kerjäläisprojekti, toteaa Helsingin kaupungin sisäinen tarkastus.
Kerjäläisprojektissa Diakonissalaitoksen työntekijät kartoittivat Helsingissä olevien romanikiertolaisten tilannetta.
Sosiaalijohtaja Voutilaisen käyttömenoista maksettiin Diakonissalaitokselle konsulttipalkkioita liki 160 000 euroa. Konsultoinnit koskivat Helsingin asunnottomuutta ja kerjäläisilmiötä. Kerjäläisprojektin osuus summasta oli 128 500 euroa.
Voutilainen teki konsulttisopimuksista virkamiespäätöksen, joka annettiin sosiaalilautakunnalle tiedoksi 3. kesäkuuta 2008. Lautakunta ei puuttunut asiaan.

Helsingin Sanomat uutisoi, että sisäisen tarkastuksen mukaan myös Voutilaisen kohua herättänyt 70 000 euron kalustehankinta olisi pitänyt kilpailuttaa.
Hankintalain mukaan julkinen hankinta pitää kilpailuttaa, kun sen arvo on 15 000 euroa tai enemmän. Sosiaalivirasto perusteli asunnottomuus-projektin osalta kilpailuttamatta jättämistä asiantuntemuksella, jota ei olisi ollut muualta saatavissa.
Kerjäläisprojektin suorahankinnan perusteluja ei mainita päätösluettelossa.
Mikäli sosiaalivirastolla on ollut perusteet kerjäläisprojektin suoraan tilaamiseen Diakonissalaitokselta, ne olisi pitänyt mainita hankintapäätöksessä, totesi sisäinen tarkastus ". (Helsingin Sanomat, 11.8.2009)

Voutilainen antoi asunnottomien palvelukeskuksen suunnittelytyöt Diakonissalaitokselle

Voima- lehden mukaan Helsingin kaupungin sosiaalivirasto on liikevaihdoltaan miljardin euron virasto, joka ulkoistaa erilaisia toimintojaan yhä enemmän yksityisille markkinoille. Sosiaalijohtaja Paavo Voutilainen on antanut esimerkiksi asunnottomien palvelukeskuksen suunnittelutyöt entiselle työnantajalleen Helsingin Diakonissalaitokselle. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman konsulttisopimus on tehty Sosiaalikehitys Oy:lle.

Voima-lehti kertoo, että päätös- ja sopimustekstien lukeminen on opettavaista: "Päätökset perustellaan asiantuntijuudella, jota ei virastosta löydy, koska asiantuntijuutta ei haluta ylläpitää. Asiantuntijalle taas maksetaan puolipäiväistä palkkaa, joten palkkakulut näyttävät puolet pienemmiltä. Alihankkija laskuttaa palveluksistaan könttäsummia, ja maksujen erittelyt katoavat sosiaaliviraston ulkopuolelle. Yritysmaailma salaa kulunsa toisin kuin julkinen sektori." Diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtajana toimikin Finavian entinen toimitusjohtaja Samuli Haapasalo, joka on häärinyt monen valtionyhtiön yksityistämisen taustalla.

Kimmo Jylhämö kirjoittaa kuinka "suojaavan byrokratian murennuttua on jäänyt tilaa virkamiesten temmeltää. Seuraus: ei oteta huomioon kustannusvaikutuksia, ei auteta, kartoitetaan ja katsotaan etäältä, konsultoidaan, ostellaan mitä huvittaa, levitetään ongelmat myös muihin yksiköihin, ja suosimalla kavereita tukahdutetaan pienten toimijoiden kehittyminen. Voutilaisen kaltaisia johtajia löytyy lähes joka kaupungista, koska he ovat tekemässä samaa työtä: ajamassa sosiaalisektoria alas ja kehittämässä sosiaalibisnestä. "

Syytteet väärinkäytöksistä hylättiin

Voutilainen tilasi vuonna 2009 toimistoonsa lähes 72 000 euron edestä design-huonekaluja. Oikeuden mukaan sosiaalijohtajan äkillinen sairaus teki nopean kalustehankinnan välttämättömäksi eikä kilpailutusta- joka tulisi lain mukaan tehdä yli 15 000 euron hankinnoista- tarvittu.
Seura-lehdessä todetaan 21.5.2014 esimerkiksi seuraavaa: Kalustekauppaa sekä noin 130 000 euron – niin ikään ilman kilpailua – Diakonissalaitokselta tehtyä konsulttiselvitystä käsiteltiin sittemmin käräjillä, mutta vuonna 2011 syytteet hylättiin. Myös yksityishenkilö kanteli asiasta oikeusasiamiehelle. Kantelua ei voitu tutkia, koska asiassa oli rikosprosessi kesken. Kilpailuttamatta jättäminen oli joka tapauksessa lainvastaista mutta Helsingin johto suojeli syytettyjä.

Myöhemmin Voutilainen sai hallituspaikan Diakonissalaitokselta ja Allergialiitosta ja työpaikan Baronasta (Nykyinen Luona Oy).

Paavo Voutilainen ja Luona Oy:n turvapaikanhakijoiden vastaanottobisnes

Suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä on Luona Oy, jolla on pääkaupunkiseudulla kahdeksan keskusta. Entinen Barona Hoiva Oy, nykyinen Luona Oy kuuluu asumispalveluja ja työntekijöitä välittävään Barona-konserniin. Baronan tytäryhtiö taas on majoituspalveluja tarjoava Forenom, jolta Helsingin kaupunki on ostanut hätämajoitusta kilpailuttamatta miljoonilla euroilla. Luona Oy:n hallituksen puheenjohtajana toimii Helsingin kaupungin ex-sosiaalijohtaja, Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut Paavo Voutilainen.

Veronika Honkasalon mukaan sopimus Helsingin kaupungin kanssa kolminkertaisti Forenomin liikevaihdon kolmessa vuodessa 18 miljoonaan euroon.
- Liikevaihtonsa kasvun Forenom on mahdollistanut muun muassa sen kautta, että se pyytää usein tuplasti enemmän vuokraa verrattuna vapailla markkinoilla oleviin vuokra-asuntoihin, Honkasalo kirjoitti blogissaan.

Diakonissalaitos mukana Helsingin suurmoskeijan suunnittelussa

Valomerkki- uutisten mukaan Helsingin Diakonissalaitos osallistuu myös suurmoskeijan suunnitteluun. Muslimien keskuudessa hanke herättää myös kritiikkiä.
– Moskeijan rakentamista varten perustettu säätiö voi saada Bahrainin kuningaskunnalta jopa sata miljoonaa euroa, kertoo hanketta seurannut, muslimitaustainen Kirkko ja kaupungin tietolähde. Tämän vahvistaa toinenkin lähde. Lähteet haluavat pysyä nimettöminä oman turvallisuutensa tähden.

Arabikevään mellakat 2011 levisivät myös Bahrainiin, jossa maata hallitseva sunnieliitti on ajanut shiialaisen opposition ahtaalle. Muun muassa Human Rights Watch on raportoinut sunnalaisen hallituksen ihmisoikeusloukkauksista.
– Reilun miljoonan asukkaan Bahrainissa on 3 000 poliittista vankia. Rahoituksen toteutuessa sunnien ja shiiojen välinen jännitteisyys rantautuisi meillekin, tietolähde epäilee.
– Osa moskeijahankkeen luonteesta perillä olevista Suomen muslimeista pelkää, että rahoituksen toteutuessa moskeijan imaamikoulutukseen juurtuu sunnalainen salafijihadismi, jota terroristit edustavat.

Yksityinen Hyvinvointialan liitto ry yhdistää Diakonissalaitoksen, Terveystalon ja Attendon

Veronmaksajille kalliiksi tuleville hyvä-veli verkostoille uuden kasvualustan tarjoaa
Sosiaalialan Työnantajien ja Terveyspalvelualan Liiton jäsenten 3.6.2016 perustama uusi yksityinen sosiaali- ja terveyspalvelualan liitto, Hyvinvointialan liitto ry. Uusi liitto aloittaa virallisesti toimintansa 1.1.2017. Syntyessään Hyvinvointialan liittoon kuuluu noin 1500 yritystä ja yhteisöä. Yhteensä ne työllistävät lähes 75 000 ihmistä. Liiton hallituksen puheenjohtajaksi on valittu Helsingin Diakonissalaitoksen Säätiön toimitusjohtaja ja Rinnekoti-Säätiön hallituksen puheenjohtaja Olli Holmström. Varapuheenjohtajiksi on valittu Suomen Terveystalo Oy:n toimitusjohtaja Yrjö Närhinen ja Attendo Oy:n viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja.
─ Sote-uudistus avaa markkinoita ja tekee sosiaali- ja terveyspalveluista entistä kiinteämmän kokonaisuuden. Uusi liitto syntyy oikeaan hetkeen, tähdentää EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies.

Helsingin Diakonissalaitoksen lukuja ja omistuksia Orbis yritystietokannasta.

Lastensuojelulaitokset ovat totaalisia yhteisöjä

Huostaanotot katkaisevat usein nuorten lähisuhteiden, koulutusurien ja terveydenhoidon lisäksi myös kuntoilumahdollisuudet.

Perhekodit ja lastensuojelulaitokset ovat usein totaalisia yhteisöjä, joissa esiintyy yrityksiä murtaa asukkien minuus ja laittomia yhteydenpidon, liikkumisen ja harrastamisen rajoituksia ilman perusteita ja valituskelpoisia päätöksiä.

Nyt totaalisissa laitoksissa eläville on kehitetty ilmainen ja tehokas kunto- ohjelma; convict conditioning.

Hyvä fyysinen kunto on paras suoja myös henkistä ja kemiallista väkivaltaa ja oman identiteetin riisto- ja murskausyrityksiä vastaan!

Sosiologi Erving Goffmanin mukaan seuraavat piirteet ovat ominaisia totaalisille yhteisöille, vaikka ne eivät välttämättä esiinny kaikissa tapauksissa samanaikaisesti:

Totaaliset yhteisöt on eristetty ulkomaailmasta luonnonestein tai muurein.
Asukkien yhteydet ulkomaailmaan ovat vähäiset.
Henkilökunnan ja asukkien välillä vallitsee tiukka kahtiajako.
Työ, vapaa-ajan vietto ja nukkuminen tapahtuvat kaikki samassa paikassa ja saman auktoriteetin silmälläpidon alaisina.
Kaikki asukkien toiminnot tapahtuvat muiden samanarvoisten asukkien seurassa.
Perhe-elämää ei ole.
Vuorokausi on tarkoin jaoteltu ennalta määrätyn ohjelman mukaan.
Asukkien elämää sitovat lukuisat yksityiskohtaiset säännöt, joita tuetaan rangaistuksin.

Totaaliset laitokset riisuvat asukeiltaan ihmisarvon viemällä mahdollisuudet määritellä ja tukea omaa identiteettiään esimerkiksi pukeutumisella tai muulla henkilökohtaisella omaisuudellaan. Asukilta puuttuu yksityisyys, se näyttämön takapuoli, jossa hän voisi rentoutua ja ottaa etäisyyttä rooliinsa: asukki on asetettu jatkuvaan näkyvillä oloon ja roolinsa puolesta "totaaliseen identiteettiin".

Asukkien ja henkilökunnan maailmat pidetään tiukasti erillään toisistaan, ja asukki joutuu kuin uuden kulttuurin piiriin. Hänen täytyy luopua siviilielämänsä monista rooleista ja sopeutua yhteen ainoaan, asukin rooliin. Häneltä takavarikoidaan omaisuutta johon investoidaan minuutta sekä viedään yksityisyyden suoja ja ja mahdollisuus
seksuaalisiin kontakteihin. Asukkeja nöyryytetään epäkunnioittavalla puhetavalla ja murtamalla yksilön suoja ympäristöään vastaan.

Totaalisissa laitoksissa on usein hyvin kehittyneet etuoikeus- ja nöyryytysjärjestelmät, ja siviiliin pääsy on kytketty näihin. Kaikki asukkaiden henkilökunnalle esittämät asiat leimataan helposti turhaksi valitukseksi. Toisaalta ammattitaitoinen henkilökuntakaan ei voi harjoittaa kutsumustaan, hekin ovat järjestelmän "panttivankeja" . "Heidän on pakotettava asukit kuuliaisuuteen ja samalla annettava se vaikutelma, että he pitävät kiinni humaaneista normeista ja toteuttavat laitoksen rationaalisia päämääriä." Kirjoittaessaan henkilökunnan työstä Goffman puhuu asukeista "ihmismateriaalina", ja vertailee tämän käsittelyä elottoman materiaalin käsittelyyn ( Honkala, 2010, 22).

Totaalisten yhteisöjen laitostavan vaikutuksen Goffman näkee seurauksena sääntöjen ja roolien oppimisesta.
Moraalinen ura on tietoisuutta mistä tahansa stigmasta ("poltinmerkistä", joista mielisairaus on yksi esimerkki) ja sen omaa elämää ohjaavasta vaikutuksesta. Näillä ihmisillä ei ole mahdollisuuksia itsestä välittyvän vaikutelman hallintaan - toisin sanoen meidän muiden käytettävissä olevia keinoja minän esittämiseen.
Totaalisia yhteisöjä voikin pitää riskinä niin fyysiselle, sosiaaliselle kuin psyykkiselle hyvinvoinnille.

Miten selvitä järjissään totaalisessa yhteisössä?

Nuorten Ystävät ry:n laitokseen väärin perustein vangittu Krista kertoo:
"Perhekodissa olin etupäässä yksin. Sosiaalityöntekijäni antoivat minun käydä kotona vain kaksi kertaa kuussa. Aikaisemmin olin harrastanut miekkailua kolmesti viikossa. Olin myös osallistunut kilpailuihin.
Sitten perhekodin johtaja ilmoitti äkkiä, että sosiaalityöntekijäni olivat päättäneet kieltää minulta miekkailun ja töissä käymisen. En saanut perusteluja, miksi.

Krista toteaa säilyttäneensä mielenterveytensä mielivaltaisissa oloissa kieltäytymällä alistumasta. Tyttö kieltäytyi syömästä hänelle määrättyä vahvaa psykoosilääkettä, piti yhteyttä lastensuojelun kieltämään kriittiseen terapeuttiin ja kertoi koulun terveydenhoitajalle kohtelustaan.

”Kun perhekodin henkilökunta sai kuulla tästä, minulta kiellettiin terveydenhoitajalla ja kuraattorilla käynnit. Muilla lapsilla oli siihen oikeus, minulla ei. Papereissani luki, että minulta evättiin terveydenhuolto, sillä käytin sitä väärin. Mitään konkreettisia perusteluja ei ollut. Arkeni luisui tyhjän päälle. Olin jumissa: koti, työ, harrastus ja terveydenhuolto oli viety. Päiviini kuului vain koulunkäyntiä."

Sijoitusten oikeuttamiseksi ja korotettujen hoitomaksujen toivossa nuorille määrätään sijaishuoltopaikoissa turhia seulauksia ja tutkimuksia, diagnoosia tavoittelevia epätieteellisiä arviointeja ja turhia, usein vakavia haittavaikutuksia aiheuttavia lääkityksiä.

Muhoksen koulukodissa toimineen terveydenhoitajan työsuhde peruttiin laittomasti koe-aikana hänen kerrottuaan mitä koulukodissa tapatui:

– Lääkitystä käytettiin paljon nuorten hoidossa. Sain usein kritiikkiä puuttuessani rangaistuksiin ja kaikkiin omituisiin hoitokäytäntöihin.

Työnantaja ei pitänyt esimerkiksi terveydenhoitajan vaatimuksesta tutkituttaa kaikki laitoksessa tehtävät, vääriä tuloksia antaneet huumetestit.

Työnantajan mielestä terveydenhoitajan olisi pitänyt muuttaa terveydenhuollon kirjauksiaan liittyen Kristan putkatapahtumaan. Työnantaja vaati, ettei kirjauksissa mainittaisi Kristan olleen putkassa, vaan "rauhoittumishuoneessa".

– Putkan olemassaolo salattiin ulkopuolisilta, eikä sillä haluttu herättää sosiaalityöntekijöiden huomiota. Eihän sinne aluksi meinattu päästää edes 45 minuuttia –ohjelman toimittajia.

Lastensuojelulaitosten harjoittama minuuden riistäminen tapahtuu yleensä kieltämällä nuorilta kaikki henkilökohtaiset tavarat; puhelimet, harrastusvälineet, jopa huonekalut ja fyysinen itsemäärämisoikeus.

Veikkarin erityislastenkotiin sijoitetun isä kertoo: Todellisuudessa tämä uusbehavioristinen toimintatapa on lukkoja ovessa, huoneita mistä on poistettu huonekalut rangaistukseksi, nöyryyttämistä, alistamista, tarkastuksia ja kiinnikäymisiä intiimialueille eli täydellistä nöyryyttämistä. Tämä kaikki menee läpi kun kikkaillaan muutamalla sivistyssanalla.

- Vankilassa suljetulla osastolla on vapaampaa kuin tuolla, Nevalanmäen perhekodissa ollut poika arvioi kolmen viikon kokemuksestaan laitoksessa, joka mainostaa itseään perheenomaisena kasvatusympäristönä.
Sijaishuoltoselvityksessä monet lastensuojelulaitoksiin vangitut kertoivatkin tehneensä rikoksia vain päästäkseen vankilaan, jossa oli inhimillisemmät olosuhteet.

Nyt myös lastensuojelulaitoksiin vangituille ja eristetyille on oma kuntoiluohjelma, jota voi harjoittaa laitosten arjessa. Fyysisen kunnon kohentaminen kohentaa myös mielenterveyttä ja voi korjata loukatun itsetunnon.

Entinen vanki Paul Wade kehitti rangaistusvuosiensa aikana tehokkaan kuntoiluohjelman, jolle hän antoi nimen convict conditioning. Se on täysin ilmainen, helposti omaksuttavissa eikä vaadi kalliita apuvälineitä. Se on myös turvallinen, koska siinä hyödynnetään kehon omaa vastusta.

Kunto-ohjelman tekniikoita käyttivät jo muinaisen Rooman sotilaat ja gladiaattorit ja menetelmä- toisin kuin pelkkään ulkonäköön keskittyvät kehonrakennusohjelmat- todella kehittää lihasvoimaa.
Ohjelma ei vaadi rautaista alkukuntoa vaan kunto kehittyy pienin askelin omassa tahdissa.
Ohjelmaa voi harjoittaa huomaamatta laitosarjessa vaikkapa eristysrangaistuksen aikana putkassa tai tyhjennetyssä huoneessa.

Lokakuun liike suosittelee convict conditioning- kuntoiluohjelmaa kaikille sijaishuollon sosiaalivankeuteen tuomituille. Ohjelmaan voi tutustua täällä:

https://breakingmuscle.com/interviews/convict-conditioning-the-forgotten-art-of-bodyweight-training-book-excerpt

https://www.youtube.com/watch?v=D_fdeSQhMLk

Venäjän uusi lapsiasiavaltuutettu Anna Kuznetsova

Seinäjoella on mahdollisesti unohtunut Suomen laki, asianmukainen lastensuojelutyö ja samalla myös venäläisille kuuluvat kansainväliset ihmisoikeussopimukset.

Vaikka lastensuojelulakia ja sosiaalihuoltolakia uudistettiin 1.4.2015 ja samalla kiristettiin lakia kiireellisen sijoituksen tahi huostaaoton päätökseen oikeuttavasta toiminnasta, jotta laki kotiin päin tehdystä työstä pääsisi toteutumaan, on mahdollisesti Seinäjoki silti lähtenyt ylireagoimaan varsin yleiseen lähisuhdeväkivaltaan, jota yhä lapsiperheissä valitettavasti on ympäri maailmaa.

Yle julkaisi asiasta tietoa 21.9.16 artikkelissaan: Venäjällä huolestuttiin jälleen lasten huostaanotoista Suomessa. Artikkelissa kerrotaan Venäjän uuden lapsiasianvaltuutetun Anna Kuznetsovan, 34, vedonneen muun muassa ulkoministeri Sergei Lavroviin ja Karjalan tasavallan päämieheen Aleksandr Hudilaiseen, jotta nämä selvittäisivät tapauksen taustat.

Lapsilla sekä äidillä on median mukaan Venäjän kansalaisuus. Äiti nähtävästi asuu vakituisesti Petroskoissa. Syyskuun alussa 10-vuotias tyttö ja 5-vuotiaat kaksoset, tyttö ja poika, otettiin huostaan, koska äiti oli läpsäissyt heitä. Myös isä taitanee olla Petroskoissa kirjoilla ja Venäjän kansalainen.

Iltasanomat kertoivat tarkemmin kiireellisen sijoituksen syistä 21.9.2016: Venäjällä kohutaan jälleen huostaanotosta Suomessa: ”Uhriksi” mainitaan Seinäjoella asuva kolmen lapsen äiti. Nähtävästi THL:n ylläpitämä huoliformaatti, jolla pyöritetään suomalaista lastensuojelubisnestä, on sysäissyt alun lastensuojelun toiminnalle vanhimman lapsen koulusta, sillä Iltasanomien mukaan kiireellisen sijoituksen syyksi äidille on kerrottu se, että vanhempi lapsi valitti koulun opettajalle äitinsä ”läpsäyttäneen” häntä.
Venäjän median painottama seikka lasten kohdalla on, että kaikki kolme lasta ovat tällä hetkellä ”sairaita”, ja sijoituspaikan olosuhteet ovat heidän kuntoonsa nähden huonot.

Äiti on omien sanojensa mukaan täysin tietämätön sijoituksen syistä.
– Olen nyt yhteydessä avustajaani, ehkä hän saa jotain selville. En tiedä, mitä on tapahtunut, eikä kukaan ole selittänyt minulle mitään, kommentoi Viktoria Medvedeva gazeta.ru-uutispalvelulle.
Gazetan mukaan vanhempi 10-vuotias lapsi vietiin kotoa jopa ”repien” äidin sylistä.
Lasten isän mukaan kiireellisen sijoituksen syyksi nähtiin vanhempien ilmiriita sosiaaliviranomaisten läsnä ollessa. Lastensuojelun työntekijät katsoivat parhaaksi sijoittaa lapset kiireellisesti perheen ulkopuolelle, kunnes tilanne tutkitaan.

Myös Venäjän entinen lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov arvosteli Suomea usein kovasanaisesti venäläistaustaisten lasten huostaanotoista.

ILKKA julkaisi tilanteen kehittymisestä tietoa 25.9.2016: Tass: Isä vei Seinäjoella huostaan otetut venäläislapset sijoituspaikasta. Ilkan tiedot ovat lähtöisin Erkki Johan Bäckmanilta, joka usein esiintyy venäläisissä tiedotusvälineissä kommentoimassa Suomen ja Venäjän suhteita.

Uutistoimisto Tassin lauantaisten uutisten mukaan lapset vei sijoituspaikasta isä. Myös äiti on Bäckmanin mukaan tavannut lapset Helsingissä. Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Anna Kuznetsova on todennut näkemyksekseen, että asiakirjojen ja muiden tietojen perusteella lapset näyttävät joutuneen "perheen sisäisen konfliktin panttivangeiksi".

Iltalehti tiedoitti asiasta 25.9.2016: Kolme huostaanotettua venäläislasta viety Seinäjoella sijoituspaikasta - KRP uskoo lasten olevan yhä Suomessa. Keskusrikospoliisi on vahvistanut näkemyksekseen, että lapset on viety omavaltaisesti sijoituspaikasta, mutta ei kommentoi kuka lapset on vienyt.

Erikoista tilanteessa on, etteivät lapset ole Suomen kansalaisia, eivätkä myöskään vanhemmat. Miksi Suomi reagoi tällä tavalla, kun sen pitäisi osata tehdä yhteistyötä Venäjän kansalaisia koskevissa asioissa myös Venäjän kanssa? Tällä hetkellä kuitenkin voidaan jostain syystä katsoa Iltalehden mukaan, että jos venäläislapset matkaavat Suomen ja Venäjän rajan yli Venäjälle, niin tuolloin lapset ovat kaapatut.
Erikoisesta toiminnasta paljastavaa tietoa kulkee myös nettimediassa ilman tietolähdettä. Tuon tiedon mukaan perjantai-iltana 23. syyskuuta Venäjän diplomaatit noutivat lapset sijoituspaikasta ja toimittivat diplomaattiautolla Venäjän suurlähetystöön.

Venäläislapset haettiin Ylistarossa sijaitsevasta lastensuojeluyksikkö Pihakoivusta, joka 4.5.2016 myytiin osana arjessa -ketjua Ruotsin suurimman lastensuojelu yritysryppään Humana AB:n omistukseen. Humanan suurin osakkeenomistaja on Luxemburgilainen veroparatiisiyritys Air Syndication Sca 55.7% omistusosuudella.

Venäjän diplomaattien noudettua lapset iltamyöhällä, lastensuojeluyksikkö Pihakoivun henkilöstö pyysi virkavallan tuekseen. Poliisit pysäyttivät diplomaattiauton valtatielle. Selvitysten aikana Suomen poliisit eivät luonnollisesti kyenneet poistamaan lapsia Venäjän diplomaattiautosta. Lasten äiti Viktoria ajoi diplomaattiautoa seuraten ja poliisit olivat pysäyttäneet hänetkin hetkellisesti.

Nähtävästi Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Kuznetsova johtaa nyt neuvotteluja Suomen ja Venäjän viranomaisten välillä. Hänen päämääränään on saada vaadittavat dokumentit venäläisperheen palauttamiseksi Venäjälle. Sillä aikaa kun äidin viisumiasiaa hoidetaan saa Suomi toteuttaa paperityön lasten liikumisvapauden palauttamiseksi. Tähän kaikkeen olisi pitänyt Suomen lastensuojelun kyetä ilman Venäjän lapsiasianvaltuutetun väliintuloa.

Mielenkiintoinen kysymys on kuka todella on tilanteessa "kaappaaja": Venäjä ja vai Suomi?
Lokakuun Liike tahtoo muistuttaa Suomen lastensuojelua avoimesti, että kotiinpäin tehdyllä työllä saavuttaa paljon parempaa tulosta, kuin lasten kiireellisillä sijoittamisilla. Varsinkaan eroperheen erokriisiä ei tulisi eskaloida koskemalla eroperheeseen liialla voimankäytöllä. Suomalainen lastensuojelu tarvitsisi syvempää koulutusta kriisien hallintaan ja vanhemmuuden tukemiseen kriisin keskellä. Ammatillisesti pätevä kriisityöntekijä, jolla on koulutus sosiaalipsykologiaan, katastrofipsykologisen näkökulmaan, sosiaalipedagogiikkaan sekä myös tietotaitoa tilanteiden ratkaisemiseksi, on aina parempi vaihtoehto ja se tulee myös yhteiskunnalle halvemmaksi. Eroperheen kriisiin hyvä tukimuoto on perheasiainsovittelu.

Lokakuun Liike muistuttaa myös, että erokriisissä vanhemmat helposti saattavat lähteä leimaamaan toisiaan ja koettaa huoltajuuskiistaa pedatakseen saada itselleen Suomessa helposti otettavan väärän vallankäytön vallan erilaisin viranomaisten kirjaamin lausunnoin. Suomessa tehdään joidenkin tutkimusten mukaan 3000 vieraannuttavaa huoltopäätöstä vuosittain ja surullisen kuuluisa Eerikan kuolemantapauskin Helsingissä kieli juuri tällaisesta toiminnasta.

Lokakuun Liike toivoo keskusrikospoliisin suorittavan tutkimuksensa objektiivisesti. On ilmiselvää, että kiireellisesti sijoitetun lapsen poisvienti Suomen valtion lastensuojelullisesta sijoituspaikasta ilman Suomen valtion viranomaisen lupaa on Suomen lain mukaan katsottuna omavaltainen lapsen siirtäminen, mutta tilanteessa on osattava myös huomioida lasten etu sekä lapsien oikeuksia ja perhe-elämän kunnioitusta kuin myös ihmisoikeuksia koskevat lait. Myös lastensuojelun johto on voinut toimia omavaltaisesti lakiemme edessä.

Lakiemme mukaan lasten tulee olla välittömässä hengenvaarassa, jos valtiomme siirtelee viranomaisten toimesta lapsia. Kiireelliset sijoitukset tulee lakiemme mukaan purkaa heti, jos perusteet eivät täyty. Lastensuojelun tehtävä on heti kiireellisen sijoituksen alkaessa tehdä tarvittavat tutkimukset olosuhteista ja aina pyrkiä tukiratkaisuihin, joiden avulla lapset voivat kotiutua. Jo Lapsen oikeuksien sopimus (LOS - Suomi ratifioi 1991) määrää valtiomme viranomaiset toimimaan lapsiemme asioissa ripeästi. Myös Suomen lastensuojelun toimintaa tulisi tutkia aina kriittisesti.

Lokakuun Liike toivoo, ettei tästä selkkauksesta kehity poliittinen valtataistelu, vaan aikuiset osaavat ylpeydellä leikkimisen sijaan todella pohtia lasten ja eroperheen etua. Lokakuun Liike toivoo tätä myös valtamedialta.

Myös lähisuhdeväkivaltaan on olemassa tarvittavat tukimudot sekä ammatillista osaamista. Valitettavasti vallan ja väkivallan olevaisuuden tiedostamiseen liittyvä koulutus ei ole pakollinen sosiaalivirkailijoille, sosiaalityöntekijöille tahi terveydenhuollon edustajille Suomessa. Tätä varten lyötyy erityistä objektiivista ammattiosaamista, jonka puoleen tulisi osata päätöksiä toteuttavien johtavien sosiaalivirkailijoiden kääntyä ennen päätöstensä toteuttamista.

Vanhemman kohdistama läpsäisy lapseen satuttaa lasta ja on väärin, mutta sosiaalivirkailijan kiireellinen sijoitus voi haavoittaa lasta paljon enemmän. Näennäinen turva ei välttämättä ole lapselle turvaa-antava kokemus. Kiireellinen sijoitus voi saada lapsen pahempaan kriisiin ja henkisesti pahoinvoimaan, kuin vanhempien eroaminen tai vanhempien välinen kriisioirelu. Lapsi oireilee myös viranomaisten päätöksiin ja nuo oireilut eivät ole niin mustavalkoisesti käsiteltävissä kuin naivi sosiaalitoimi Suomessa uskoo. Vanhemmastaan eroon joutuminen on aina lapselle pelottavaa (ellei ole todellinen vaaran uhka), sillä lapsen koti lapsen kokemuksessa on siellä missä vanhemmat ovat.

Lokakuun Liike pohtii mikä tulee Suomen kuvaksi ulkopoliittisesti lapsiasioissa ja lastensuojelullisissa asioissa, jos tulevaisuudessa diplomaattiautot käyvät noutamassa maansa kansalaisuuden omaavia lapsia Suomen lastensuojelulaitoksista turvatakseen lastensa oikeuden perhe-elämän kunnioittamiseen, koskemattomuuteen sekä muihin perus- ja ihmisoikeuksiin joita lapsillamme pitäisi olla. Suomessa tulisi myös vahventaa sosiaalitoimen osaamista kulttuuritaustojen hiljaisen tiedon ymmärtämiseen.

Sosiaalitoimi toteuttaa Suomessa vieraannuttamista ja siihen on saatava aikaan intervointi. Vieraannuttamista vastaan voi allekirjoittaa vetoomuksen YK:lle täältä:
https://www.change.org/p/united-nations-secretary-general-g…

Iltasanomissa (21.9.16) Polina Kopylova kertoo:
Suomea koskevia lapsikiistoja on noussut esiin Venäjän mediassa tasaiseen tahtiin. Esimerkiksi viime vuonna Venäjällä levitetyn tiedon mukaan Jämsässä asuvan venäläisäidin 13-vuotias tytär oli viety lastensuojelulaitokseen. "Virallisena syynä" kerrottiin olevan äidin ja tyttären välinen riita.
Toissa vuonna Vantaalla asuvan venäläissyntyisen naisen 10-vuotias tytär oli venäläismedian mukaan viety kesken koulupäivän ja sijoitettu kiireellisesti sijaisperheeseen, kertomatta tästä etukäteen äidille. Kertomus sijoituksen syystä vaihteli eri medioissa.

Tutustu myös:

Venäjällä huolestuttiin jälleen lasten huostaanotoista Suomessa (YLE 21.9.2016):
http://yle.fi/uutiset/3-9181876

Venäjällä kohutaan jälleen huostaanotosta Suomessa: ”Uhriksi” mainitaan Seinäjoella asuva kolmen lapsen äiti (IS 21.9.2016):
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-2000001265997.html

Tass: Isä vei Seinäjoella huostaan otetut venäläislapset sijoituspaikasta (I 25.9.2016):
http://www.ilkka.fi/…/tass-is%C3%A4-vei-sein%C3%A4joella-hu…

Kolme huostaanotettua venäläislasta viety Seinäjoella sijoituspaikasta - KRP uskoo lasten olevan yhä Suomessa (IL 25.9.2016):
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016092522369152_uu.shtml

”Suvakkien kauhu” käski noutaa venäläislapset Seinäjoen lastenkodista! (MV 25.9.2016):
http://mvlehti.net/…/suvakkien-kauhu-kaski-noutaa-venalais…/

Kiireellinen sijoitus (Lastensuojelun käsikirja THL):
https://www.thl.fi/…/last…/tyoprosessi/kiireellinen-sijoitus

Kansainvälinen lapsikaappaus (oikeus.fi):
http://www.oikeus.fi/…/esi…/kansainvalinenlapsikaappaus.html

Perheasiainsovittelu:
http://www.oikeus.fi/…/index/es…/perheasioidensovittelu.html

Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihakoivu-lapsibisnesryppaan-tehokas-asiakashankinta-ja-rahastus

Arjessa-yhtiöt irtautuneet Sentica Partnersista
http://www.sentica.fi/irtautumiset
Lehdistötiedote asiaan liittyen
http://senticafi.virtualserver27.hosting.fi/uploads/Tiedote_Arjessa_4.5.2016_.pdf

Humana AB Largest shareholders
http://corporate.humana.se/en/owners

Air Syndication SCA
http://luxembourgcompanies.com/en/company/air-syndication-sca-uD2

Kiistanalaisen riskiseulauksen puolestapuhujana Professoriliitossa, Tampereen yliopistolla, Hoitotieteiden tutkimusseuran johtokunnassa, Sairaanhoitajaliiton toimitusneuvostossa, Välitä- hankkeen ohjausryhmässä ja Hoitotyön tutkimussäätiössä (Hotus) toimiva Eija Paavilainen kertoo olevansa huolissaan odottavien äitien masennuksesta ja lasten kaltoinkohtelusta.

Ensi vuonna lasten oletettua kaltoinkohtelua, oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" aletaankin kartoittaa neuvoloissa uudella amerikkalaisella arviointityökalulla tilanteessa, jossa tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).

Pienituloisuus, tupakointi, yksinhuoltajuus ja kiire kaltoinkohtelun osoittimina?

Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja lopettaminen on tärkeä ja kannatettava tavoite mutta hoito- ja tutkimusprosessin lähtökohtana tulisi olla tosiseikkaselvittely ja perheiden tukeminen, ei yksityisten riskiarvioinnin, psykiatrian tai sijaishuollon yritysten liikevoittojen kasvattaminen.

Arvioinnin keskiössä tulisi olla näyttö vammasta tai kaltoinkohtelusta, ei pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla, elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla kuten nykyisin tapahtuu.

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).

Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua salaa Hotuksen riskilistojen perusteella tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.

Hotuksen riskiluettelo on niin kattava, että sen alle voidaan tarvittaessa kerätä kaikki Suomen perheet.

Sosiaalityön professori Kate Morris kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa vanhempien yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan lapseen kohdistuvaksi riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole.

Hoitotyön tutkimussäätiö esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11).

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Turhia seulauksia ja tutkimuksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.

Masennuksen ”löytyminen” ei välttämättä johda äidin tukemiseen, päinvastoin. Hätiköity, usein väärä diagnoosi tai kaltoinkohteluepäily aiheuttaa yksinäiselle äidille vain oikeusturvan menetyksen, 120 vuotta säilytettävän arkistomerkinnän ja stigman riskivanhemmuudesta, joka periytetään myös hänen lapsilleen, äidin ja lapsen tarpeita vastaamattomia pakkopalveluja esim. lapsen huostaanoton usein kaltoinkohtelevaan sijaishuoltoon ja lääkityksen, jonka haittavaikutuksista ei ole tutkimustietoa ja joka pahimmillaan itse tuottaa aggressiivista käytöstä. Mielenterveysdiagnoosin johdosta myös äidin vakuutusturva romuttuu eikä hänen somaattisiakaan oireitaan enää tutkita eikä hoideta.

Tapausesimerkki "tukemisesta"

Lastensuojelusta puuttuvien riippumattomien tuomioistuinten ja toimivien valitusreittien takia erilaiset arvioinnit ja riskilistat aiheuttavat lähinnä vaikeuksia ja vääriä löydöksiä kaikille väsyneille köyhille mutta myös avoimille ja analyyttisille keskiluokkaisille vanhemmille, jotka etsivät tilapäisiin kasvatuspulmiinsa apua, jota ei tosiasiassa ole tarjolla. Salailuun tottuneita kaltoinkohtelijoita arviointityökalut ja riskilistat tuskin pystyvät paljastamaan.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.

Hallinto- oikeus totesi, ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa.

Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä, ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " (Ikonen, 2013, 337).

Sijaishuollon edunvalvojien tapaan Paavilainen ei puhu riskiregiimistä, lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskityöntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä. Lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat vain omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, erityinen huolenpito eristämistä ja huumaamista, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.
Yksityistetyn riskibisneksen ja arviointi- ja seulausvimman myötä avuntarvitsijat eivät enää hae eivätkä saa apua vaikeuksiinsa.

Turha epäily ei ole "pieni paha"

Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.

Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia.

Tarja Hiltusen väitöskirjassa kuvataan kuinka esim. raiskaustraumaansa apua hakeneita äitejä alettiin syyttää valheellisesti oman lapsensa hyväksikäytöstä. Perusteettomaksi osoittautuneet epäilyt ja pitkät tutkimukset aiheuttivat äideille paljon mielipahaa (mt., 205) ja äidit kokivat ne nöyryyttäviksi (mt., 163). 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

Voisiko terveydenhuollon työntekijöiden koulutusjärjestelmä ja neuvolainstituutio keskittyä psykiatrian, lääketeollisuuden ja sijaishuollon asiakashankinnan sijaan perustehtäväänsä?

Voisivatko lastensuojelusta ja varhaisesta puuttumisesta uutisoivat toimittajat harjoittaa sosiaalialan ammatillisen edunvalvonnan ja sijaishuollon markkinointiviestinnän sijaan lähdekritiikkiä ja kriittistä journalismia?

Voitaisiinko sosiaali- ja terveydenhuollossa kehittää kyseenalaisten arviointimenetelmien sijaan perheiden tarpeidenmukaisia tukitoimia?

Professori Kate Morrisin sanoin: Voitaisiinko haavoittuvuuksia oppia tunnistamaan, nimeämään ja hoitamaan ilman, että ne käännetään riskin osoittimiksi?

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/terkkarit-thln-valjastamina-lastensuojelun-lobbareina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

Saksalainen Baby&Familie- lehti kehottaa epäilemään natsisympatioita, jos naapurin huomaamattomasti elävä vaaleatukkainen perhe vaikuttaa iloiselta ja yhteiskunnan sääntöjä noudattavalta. Lehden mukaan tälläinen perhe on ainakin yhtä vaarallinen, tai jopa vaarallisempi, kuin jengiytyneet natsi-skinheadit.

Tuomas Kurttila: koulupoliisit kitkemään ääriajattelua

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila haluaa laajentaa koulupoliisitoimintaa, jotta ”nuorten ääriajattelu nujerretaan koulussa. ”

Kurttila samaistaa ääriajattelun maahanmuuttokriittisyyteen ja puhuu ääriajattelijoiden valmiudesta laittomaan voimankäyttöön. Epäselväksi jää miten ja keiden tapauksessa ääriajattelu todennetaan, mihin muihin ilmiöihin kohdistuva ääriajattelu halutaan kieltää ja mitä tosiasiassa halutaan kieltää. Onko koulupoliisin tehtävä kartoittaa riskioppilaita, väkivaltaa, vihapuhetta, vääriä mielipiteitä vai ajatusrikollisia?

Kouluilla on jo valtava toimenpidearsenaali poikkeavuuteen puuttumiseen mm. huoliliputus, huolen vyöhykkeet, terveystarkastukset, wilma, koulukuraattori, moniammatillinen yhteistyö, lastensuojeluilmoitukset, lastensuojelulausunnot ja rikosilmoitukset. Mikä olisi koulupolisiin suhde näihin?

Entä ääriajattelun ja toiminnan välinen suhde? On eri asia ajatella äärimmäisiä ajatuksia kuin toteuttaa niitä. Filosofi Hannah Arendtin mukaan moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia. Pahan tekeminen tai rutinoitunut vihakäytäntö ei edellytä ääriajattelua tai uskallusta kokea tai tunnistaa vihan tunnetta tai henkilökohtaista vihamotiivia.

Tutkimustietoon ja tieteelliseen maailmankuvaan perustuvan rationaalisen ajattelun kitkeminen kouluissa on jo alkanut. Oppilaspalautteen sensurointiin perustuvaa Kiva koulu- identiteettiä ylläpitävät koulut eivät useinkaan puutu sen enempää rasistiseen, seksuaaliseen, varallisuuteen tai vammaisuuteen perustuvaan kiusaamiseen kuin kyseenalaisiin oppisisältöihin. Ne saattavat sallia niin kristittyjen kuin muslimifundamentalistien vaikutteita opetuksessaan (esim. kreationismi, älykäs suunnittelu, kuvakielto, pukeutumissäännöt) ja kannustavat omalla toiminnallaan hyssyttelyyn.

Kun oppilaat oppivat holhouksen ja sensuurin jo peruskoulussa , he voivat jalostaa oppimansa yliopistossa ja korporatistiseen eturyhmätalouteen perustuvassa työelämässä- ja mahdollistaa lojaalisuudellaan vallanpitäjille mm. aboriginaalilasten internointileirien, kids for cash- skandaalin ja Nottinghamin ja Rotherhamin kaltaiset vuosikausia jatkuneet väärinkäytökset.

Jani Kaaron mukaan monissa yliopistoissa sananvapaus on jo poikkeus, jota harjoitetaan vain sille varatulla alueella.

Tere Vaden väittää, että demokratian ja ”tieteellisen maailmankuvan” vieminen ei kuitenkaan ole neutraalia, vaan väkivaltainen arvovalinta, josta pitää tuntea tunnontuskia, varsinkin koska onnistuneet esimerkit ovat kovin harvassa. Tieteeseen, demokratiaan ja sananvapauteen sitoutuminen ovat arvovalintoja, joista on äärimmäisiä ja usein myös äärimmäisen väkivaltaisia seurauksia toisenlaisiin arvoihin nojaaville maailmankatsomuksille ja elämäntavoille.

Kurttila on oikeassa siinä , että ääriajatteluun taipuvaisilla nuorilla on usein huono suhde kouluun ja että Suomessa päätöksentekijät tekevät virheen, mikäli he eivät uskalla kohdata nuorten keskuudessa olevaa ääriajattelua. Ääriajattelua ja valmiutta laittomuuksiin kouluissa saattaa kuitenkin lisätä jenkkityyppinen kontrollijärjestelmä, jossa mikä hyvänsä kömpelö ja harkitsematon sanavalinta voi aiheuttaa stigman ja rangaistuksen fasismista, rasismista tai seksismistä.

Jera Hänninen ja Jyri Hänninen ovat julkaisseet kirjan Tuhansien aatteiden maa. Ääriajattelua nyky-Suomessa. Heidän mukaansa ääriajattelu on ”äärimmäistä suhteessa keskitiehen, yleiseen mielipiteeseen ja muihin arvoihin sidottuihin määreisiin”. Esimerkkejä suomalaisesta ääriajattelusta ovat Jera ja Jyri Hännisen mukaan esim. Suomen Vastarintaliike, Perussuomalaiset (osittain), Jussi Halla-aho ja Muutos 2011, Suomen islamilainen puolue, maahanmuuttajien radikalisoituminen ja kunniaväkivalta, islamin suhde seksuaalivähemmistöihin, Suomen antifasistinen komitea, Luther-säätiö, NRA eli kansallinen kivääriyhdistys, kettutytöt (EVR) ja Vihreä Puolue (ei siis Vihreä liitto, joka on hallituspuolue).

Kouluviihtyvyyden puutetta, katkeruutta ja ääriajattelua oppilaissa ja vanhemmissa herättää koulujen yleistynyt tapa lakaista (usein etnisiin vähemmistöihin kuuluvat) hankaliksi koetut lapset lastensuojeluun ja rangaista koulukiusaamiseen puuttumista ja koulunkäyntiavustajaa vaativia tai köyhiä vanhempia lastensuojeluilmoituksilla. Lastensuojelun kriisin tuottanut varhaisen puuttumisen ideologia ja mielivallan mahdollistanut lainsäädäntö tehtiin sijaishuollon, sosiaalihuollon ja opetus - ja terveystoimen etujärjestöjen kesken ilman tutkimustietoa, lasten ja perheiden kuulemista ja vaikuttamismahdollisuuksia tai lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä. Suurin osa lapsista kertookin, että ei viihdy koulussa.

Tutkimusten mukaan lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi (SOTKANET, THL). Tästä huolimatta lapsiasiavaltuutettu Kurttila kannattaa pysyviä huostaanottoja ja on Kuntaliiton varoituksista huolimatta päätynyt ohjaamaan turvapaikanhakijalapset lastensuojelun palvelupolulle perhehoidon sijoitusten myötä.

Kieltäminen vie kielletyn toiminnan maan alle ja lisää kielletyn laitonta tarjontaa

Filosofian tutkija Heta Gyllingin mukaan ääriajattelijan aukottomaan argumentointiin kuuluvat usein virhepäätelmät.

Gylling antaa esimerkin." Väitetään, että suola on vaarallista. Siitä ääriajattelija tekee johtopäätöksen, jonka mukaan suola pitäisi kieltää. Tämä on kuitenkin virheellinen päätelmä. Ensin tarvitaan premissi, jonka mukaan ihminen ei saa tehdä mitään vaarallista. Se taas ei pidä paikkaansa. Ajetaanhan autoillakin".

Kieltäminen ei ole missään asiassa johtanut toivottuun lopputulokseen vaan päinvastoin lisännyt kielletyn houkutteluvuutta , vienyt kielletyn toiminnan maan alle ja lisännyt kielletyn laitonta tarjontaa kuten alkoholin, huumeiden, nuuskan, doping-aineiden tai prostituution täyskiellot osoittavat.

Uusnatsien Suomen vastarintaliikkeen (SVL) entinen johtaja Esa Holappa pelkää äärijärjestöjen kieltämisen johtavan suoraan laittomaan toimintaan. Holapan mielestä ääriliikkeiden symbolien kieltäminenkään ei ratkaisisi ongelmaa, koska mukaan tulisi uusia symboleita. Holappa itse on jättänyt liikkeen ja katsoo nyt tehneensä typeriä asioita. Hänen mielestään uusnatsien riveihin päätymistä voi ehkäistä valistamalla ja pitämällä asiaa esillä.

Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydmanin mielestä vihakirjoitukset ovat lähinnä merkki kouluttamattomien ja heikossa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ahdistuksesta. – Mahdollisuus kertoa ajatuksensa ilman pelkoa rangaistuksesta on parhaita tapoja ennaltaehkäistä väkivaltaan turvautumista.

Rydman pitää erityisen vastenmielisenä, että vallanpitäjät kiinnittävät huomionsa pikemminkin tyytymättömyydenilmaisuissa käytettyyn karkeaan retoriikkaan – ”vihapuheisiin” – kuin niihin ongelmiin, joita tyytymättömyyden taustalla on ja jotka usein ovat samojen vallanpitäjien itsensä synnyttämiä.

Imaamit: Nuorten radikalisoitumista ei voi eikä kannata kieltää

Tutkija Atte Kalevan ja Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaamin Anas Hajjarin mukaan nuorten radikalisoitumista ei voi kieltää.
- Ei sitä voi eikä kannata kieltää. Taisteluihin lähtevät ovat useimmiten nuoria, jotka eivät ole löytäneet paikkaansa, Hajjar sanoo ja huomauttaa, etteivät ääriajatukset synny tyhjästä.
- Radikaaliin ajatukseen tarvitaan toinen ääripää, kuten jokin tapahtuma tai hyökkäys, jota hyödynnetään oman ääriajattelun muodostumisessa.
Islam-asiantuntijoiden mielestä radikalisoitumista torjutaan parhaiten ottamalla nuoret entistä paremmin huomioon uskonnollisissa yhteisöissä ja takaamalla usein oppimattomille imaameille riittävä koulutus ja perehdytys islaminuskoon.

Porvoon islamilaisen yhteisön imaami Jamil Jamal yhdistää radikalisoitumisen Euroopan liian avoimeen maahanmuuttopolitiikkaan. – Rajojen avaaminen oli virhe, Jamal sanoo.
- Emme voi tehdä mitään. He ovat rikkaita, Jamil sanoo jihadistijärjestö Isiksestä.

Projektikoordinattori Oussama Yousfin mukaan ääriajatteluun voi vaikuttaa. Hän on tiedottanut Radinet-hankkeesta, joka on tarkoitettu henkilöille, jotka haluavat irtautua ääriajattelusta. Yousfi on todennut, että eriarvoistuminen, heikko-osaisuus ja syrjintä lisäävät radikalisoitumisen riskiä.

Helsinkiläisen nuorisotyöntekijä Unuji Ahmedin mukaan jokaisen radikalisoituneen nuoren taustalla on vaihe, jossa on on ajautunut eroon koulusta, kodista ja ystäväpiiristä. Silti hän tarvitsee arvostusta ja saattaa hakea sitä vääristyneestä uskonnollisuudesta. Ahmedin mukaan " yhteyksien kodin, perheen, koulun, uskonnollisen yhteisön ja poliisin välillä on pelattava, eikä pelko rasistileimasta saa estää puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä.”

Sisäministeriön poliisiosaston kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen kouluttaisi opettajia ja sosiaalityöntekijöitä tunnistamaan radikalisoitumiselle altistuneet nuoret. Mankkinen suosittelee nuorten rikoskierteen katkaisuun ja väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyyn kehitettyjä Ankkuri-ryhmiä, joissa on kuitenkin ilmennyt vakavia tietosuojarikkeitä.

Suomalainen korporatismi politiikan kriisin ja ääriajattelun syynä?

Ironista on Kurttilan varhaisen puuttumisen ideologiaan perustuvan ehdotuksen suhde fasismiin, jota hän pyrkii kitkemään. Fasismi on aate, jossa demokraattisesti valittujen elinten sijaan valtaa pitävät korporaatiot. Suomen on todettu olevan Euroopan unionin maista selkeästi kovinta korporatismia ylläpitävä maa (mm. Vartiainen 1991, Korkman 2015 ). Korporatismi tarkoittaa poliittista järjestelmää, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävät perustuslain vastaisesti ja parlamentarismin ja siten laillisuusvalvonnan ulkopuolella järjestöt eli korporaatiot. Tällaista järjestelmää on sovellettu muun muassa Benito Mussolinin Italiassa sekä Francisco Francon Espanjassa.

Korporativismissa massoiksi käsitettyjä ihmisryhmiä pyritään ohjailemaan harhaanjohtavan tiedotuksen ja tilastoinnin avulla yleisen edun ja demokratian nimissä. Niin hallinnon kuin yleisen ajattelunkin rakenteita kaavamaistavalle korporatistiselle eturyhmätaloudelle on ominaista tietty sitkeys ja pysyvyys kuten Neuvostoliiton, Francon Espanjan ja Salazarin Portugalin esimerkit osoittavat.

Professori Sixten Korkmanin mukaan "käytännössä virkamiehet sitoutuvat usein spontaanisti ja omasta tahdostaan 'viralliseen' linjaan sitä lainkaan kyseenalaistamatta ja voimakkaammin kuin mitä virkamiehen asema edellyttäisi."

Suomessa poliittiselta julkisuudelta piilossa oleva korporatiivinen ja virkamiesvetoinen päätöksenteko on on ollut omiaan rapauttamaan kansalaisten luottamusta valtioon ja oikeuslaitokseen ja aiheuttanut ääriajattelua ruokkivan politiikan kriisin. Äänestysprosentit ovatkin Suomessa jatkuvasti olleet alhaisempia kuin muissa Pohjoismaissa ja ääriliikkeitä ruokkiva yleinen kyllästyminen politiikkaan ja yhteiskunnallinen vieraantuminen politiikasta on suurta. Juhana Vartiaisen mukaan suomalainen äänestäjä on voinut realistisesti arvioida, että hänen äänensä ei vaikuta talous- saatikka ulkopolitiikkaan yhtään mitään.

Myös nuoret ovat huomanneet, ettei heillä ole minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia edes omaa elämäänsä välittömästi koskeviin päätöksiin. Lastensuojelun Nuoret Selviytyjät- ryhmän nuoren sanoin: "Nuoren ei kannata kertoa ongelmistaan koska ei voi vaikuttaa siihen, mitä sen jälkeen tapahtuu".

Juuri kansalaisten kokemus toimimattomista demokraattisista vaikutusmahdollisuuksista ja valitusreiteistä, kokemus vääryydestä ja sitä seuraavasta oikeudetta jäämisestä on ääriajattelun ja radikalisoitumisen ydin- ei kansalaisten kontrollin puute.

Mita rasismi on?

Ääriajattelun nujertaminen on todennäköisesti mahdoton tehtävä. Eri tavalla oikeutettuun syrjintään ja väkivaltaan puuttuminen sen sijaan on mahdollinen tehtävä mutta vain jos puuttuminen kohdistetaan yhdenvertaisesti, myös rakenteelliseen syrjintään ja väkivaltaan.

Varhaisen puuttumisen alullepanija, kansanedustaja Eva Biaudet (r.) on arvostellut maahanmuuttokriitikkoja ja totesi mm. eduskunnan ulkomaalaislain keskustelussa keskiviikkona 28.9.2016 , että ”jos sanotaan, että tiettyihin kansallisuuksiin liittyy enemmän rikollisuutta, niin mielestäni se on rasismia”.

Maahanmuuttokriittisyydestä onkin tullut synonyymi maahanmuuttovastaisuudelle, rasismille ja ääriajattelulle. Suoraa yhteyttä maahanmuuttoon liittyviin negatiivisiin asenteisiin rasismilla ei ole, muistuttaa Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toby Archer. "Rasismi saattaa toki liittyä niihin, mutta ei aina. Maahanmuuttoa voi vastustaa ihminen, joka on rasisti, mutta myös ihminen, joka ei ole rasisti."

Punaisen ristin mukaan rasismi käsitteenä tarkoittaa oletetun ihmisryhmän arvottamista ja syrjimistä esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, kansalaisuuden, kulttuurin, äidinkielen tai uskonnon perusteella alempiarvoiseksi kuin muut ihmisryhmät. Niin kristinuskosta kuin islamista löytyy perusteita väkivallalle ja rasismille ja erilaiset rasistiset ideologiat ovat usein nauttineet myös laajaa hyväksyntää ja kansansuosiota.

Tutkija Anna Rastaan mukaan rasimissa on kyse paitsi erojen osoittamisesta ja tuottamisesta myös niiden arvottamisesta ja merkityksellistämisestä sekä erotteluja seuraavasta eriarvoisuudesta. Eri ryhmien välisten erojen esiin tuominen ei vielä sinänsä riitä jonkin asian määrittelemiseen rasismiksi. Olennaista on tiettyä ihmisryhmää koskevien puheenvuorojen negatiivisuus, leimaavuus ja kulttuuripiirteiden olemuksellistaminen. Jonkin asian rasistisuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin, eri ryhmien mahdollisuuksiin määritellä itseä ja muita, sekä siihen, miten näitä määrittelyjä otetaan vallankäytön välineiksi.

Rasismitutkija Anne-Mari Souto määrittää rasismin seurauksiksi yksinäisyyden, vähättelyn, erottautumisen välttelemisen, syrjään vetäytymisen, ryhmäytymisen ja vastarinnan (jengiytyminen ja ”kovilla takaisin” vastaaminen). Hänen mukaansa kouluihin tulisi luoda avoimuuden, luottamuksen ja välittämisen kulttuuria.

Jotta jokin teko tai diskurssi tulee tunnistetuksi ja tunnustetuksi rasismina tai ääriajatteluna, tiettyjen tekijää, uhria , tapahtumaa, raportoijaa , kontekstia ja kohdeyleisöä koskevien ajallisesti ja paikallisesti muuttuvien ennakkoehtojen tulee täyttyä. Kaikkea rasismin kriteerit täyttävää toimintaa ei tunnisteta eikä tunnusteta rasismiksi. Esimerkiksi Lokakuun Liike teki dokumentin maahanmuuttajaäiti Esterin kohtelusta suomalaisessa lastensuojelussa ja törmäsi hiljaisuuden kulttuuriin ja kieltämiseen. Yksikään tiedotusväline tai rasismitutkija ei tarttunut aiheeseen.

Myös ääriajatteluun puuttuminen tarvitsee normeja ja pidäkkeitä

Turhat riskiprofiloinnit ja -seulaukset sinetöivät riskistatuksen ja oikeuttavat leimattuihin kohdistuvan taitamattoman ja vahingollisen puuttumisen. Poikkeavuus sinänsä ei siis johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.
Rasisti, ääriajattelija tai sosiaaliturvan väärinkäyttäjä ovat voimakkaita stigmoja, joihin liittyy itseään ennustava ja toteuttava kierre, joka saa polttoainetta yhteiskunnan valtarakenteissa: esim. työttömän stigma hankaloittaa työn saantia entisestään.

Tytti Solantauksen mukaan stigma vaikuttaa myös leimatun ihmisen lähipiiriin, sekin leimautuu. Sosiaalityö vilisee näitä leimoja; sairaan lapsen vanhemmat ovat jotenkin huonompia; vankilassa olevan isän vaimo ja lapsetkin ovat vähän epäilyttäviä ja alkoholisti-isän pojan koulunkäyntiä katsotaan isän ongelman läpi.
Maahanmuuttajaperheessä kaikki pulmat johtuvat maahanmuutosta tai kulttuurieroista, eikä näin nähdä todellista syytä ja sen myötä ratkaisua johonkin tilanteeseen.

Lastensuojelussa ja opetustoimessa ei puhuta lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskityöntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä. Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.

Kiusaajien kouluampujaksi leimaama Samuli kertoo kuinka poliisipartio ilmestyi kotiin ja haki pojan poliisikuulusteluihin paikalliselle poliisiasemalle. Sieltä hänet vietiin terveyskeskuksen kautta mielentilatutkimukseen psykiatriseen sairaalaan. Rikostutkinta kesti lopulta kaksi vuotta ennen kuin syyttäjä antoi syyttämättäjättämispäätöksen. Merkintä pakkohoitolähetteestä seuraa aina mukana. Saarinen ei päässyt haaveilemaansa aliupseerikouluun eikä voinut suunnitella tulevaisuuttaan, koska merkinnät viranomaisten papereissa estivät hakemisen.

Tarpeettoman riskiprofiloinnin on todettu ruokkivan radikalisoitumista. Sosiaalityön professori Mirja Satkan mukaan puuttuminen saattaa vahvistaa lapsen poikkeavaa käyttäytymistä etenkin tilanteissa, joissa hän puuttumisten seurauksena omaksuu itselleen poikkeavan identiteetin. (Esim. Harrikari 2008, 109–110; Harrikari & Pekkarinen 2008). Hänen mukaansa lasten kanssa toimivien ammattilaisten mahdollisuuksia riskidiagnooseihin parannetaan vaatimuksilla madaltaa henkilön tietosuojaa riskitapausten osalta ja kehittämällä yhä parempia riskitekijöiden diagnoosivälineitä.

"Koska ei ole oletettavaa, että leimaamisteoria olisi menettänyt validiteettinsa nyky-yhteisöissä (vrt. Harrikari 2008, 210–214), on tarpeen tuoda esiin puuttumisen mahdollisia haittoja ja auttaa verkostoja tuottamaan puuttumisen normeja ja muita pidäkkeitä villinä rehottavaan puuttumistoimien puutarhaan" (Sosiaalipolitiikka 74/ 2009, 28).

Radikalisoituminen voi olla myös hyvä asia

- Ääriajattelu ei aina ole kielteistä, muistuttaa maailman kulttuurien laitoksen tutkija Minna Saarnivaara.

Radikalisaatio voi olla myös laillista eikä aina johda konkreettisiin tekoihin tai toimintamalleihin. Se voi ilmetä myös laillisten toimintamallien kautta. Esimerkiksi lasten, naisten, eläinten ja seksuaalivähemmistöjen asioita ajavat ryhmät on usein nähty radikaaleina ääriryhminä.
Radikalisaatio voi olla myös myönteistä yhteiskunnan muutosprosessia.

Lue myös:

https://vapaakulkija.wordpress.com/2016/09/25/miten-tunnistat-natsiperheen/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-olet-nyt-koulusurmaajaksi-epailty
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tampereen-takahuhdin-koulu-hyvksyy-koulukiusaamisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pommiuhka-erityislapsi-epailtyjen-listalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan

Punaisen Ristin pelissä ei- coolit lapset ovat ei- valkoisia

Pikku- Albertin äiti oli ihmiskaupan uhri ja lastensuojelun asiakas kaappauksensa aikana

Pikku- Albertin löytymistä koskevassa uutisoinnissa ei mainita, että Tampereella kaapattu ihmiskaupan uhri, pikku- Albertin äiti oli ollut aiemmin huostaanotettuna ja että kaappauksensa aikana hän oli lastensuojelun asiakas.

Toimittajia ei myöskään tunnu huolettavan, että äiti ja poika olivat lastensuojeluasiakkuutensa aikana peräti kuusi ja puoli vuotta "kadoksissa" lastensuojelulta.
Esimerkiksi Kurhelan pojat ehtivät olla kadoksissa vanhemmiltaan vain 10 minuuttia kun sosiaalipäivystys oli jo hälytetty paikalle. Heinäkuussa 2013 lastensuojelijat hakivat kolmen lapsen huostaanottoa väkivallan mahdollisuuden perusteella sanoin ”Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä” mutta todistetusti väkivaltaisissa oloissa elänyt Albertti puolestaan päätyi takaisin kaappaajille, kun äidin järkyttävät olot selvisivät viranomaisille.

Lokakuun liike on julkaissut aiemmin tapauksesta jutun:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ihmiskaupan-uhri-oli-lastensuojelun-asiakas

Suomen kuvalehti kertoo, että ”toukokuussa 2010 tamperelainen 40-vuotias mies ja tämän 18-vuotias tytär kaappasivat 19-vuotiaan naisen. Nainen joutui tekemään kotitöitä ihmisarvoa loukkaavissa oloissa ja synnyttämään miehelle neljä lasta. Häntä valvottiin jatkuvasti. Kun nainen yritti karata, hänet pahoinpideltiin. Henkilöllisyyspapereita naisella ei ollut, eikä omaa pankkitiliä. Lapsilisät menivät miehen entisen vaimon tilille, johon tekijöillä oli tunnukset.”

Tuo nainen oli pikku- Albertin äiti, joka synnytti myös Alberttin kaappauksensa aikana.

Ihmiskaupasta ja lapsikaappauksesta tuomittu mies on Lokakuun Liikkeen saamien tietojen mukaan syyllistynyt aiemmin sekä Suomessa että Ruotsissa vastaaviin rikoksiin.

Kaapattu äiti esiteltiin sairaalassa Jasmin Mäntylänä

Pikku-Albertin äidin kaappaukseen liittyy muitakin outoja yksityiskohtia ja puutteita viranomaistoiminnassa. Iltasanomien mukaan ”todistajana kuultu lastenhoitaja kertoi oikeudessa, että syksyllä 2012 sairaalan synnytysosaston perhehuoneessa oli synnytyksen jälkeen ollut nuori aranoloinen tyttö, jonka nimeksi kerrottiin Jasmin Mäntylä. Synnyttänyt nainen, pikku-Albertin äiti, oli maannut sängyssä yksin peittojen alla ja lapsi oli ollut keskellä huonetta. Lastenhoitaja oli pitänyt tilannetta erikoisena ja siirtänyt asian käsittelyn sairaalan sosiaalihoitajalle, mutta nainen oli ehditty päästää pois sairaalasta viikonlopun aikana.”

Iltalehden mukaan äitiä oli pidetty vankina neljän vuoden ajan, jona aikana hän oli ehtinyt synnyttää hänen vapautensa riistäneelle miehelle kolme lasta. Albertti oli näistä lapsista vanhin. Kun naisen olot paljastuivat, lapsen isä lähti pakoon ja kaappasi Albertti-pojan mukaansa.

Poliisi löysi yli vuoden kateissa olleen 5-vuotiaan Albertin Tampereen Näsijärven rannalta vuokratulta kesämökiltä tytöksi puettuna.

Lapsen äitiä kuultiin tapauksen oikeudenkäynnissä. Hän kertoi ennen lapsen kaappausta viettäneensä paljon aikaa Albertin kanssa ja Albertin tietäneen, että hän oli tämän äiti. Jos pojalla oli joku hätänä, hän aina turvautui äitiinsä.
Äidin mukaan poika oli ollut hyvin vilkas, aivan tavallinen kolmevuotias pikkupoika. Albertti oli tykännyt laulaa, hän oli leikkinyt legoilla ja palloilla ja puhunut lauseita.

Äiti kertoi oikeudelle, että kun poliisi ja sosiaaliviranomaiset löysivät hänet ja hänen kaksi nuorempaa lastaan, oli lasten isä ehtinyt jo lähteä Albertin kanssa.
Nainen kertoi oikeudelle joka päivä itkeneensä ja miettineensä, missä hänen lapsensa on ja kenen kanssa.

Äiti näki lapsensa ensimmäisen kerran uudelleen noin viikko tämän löytymisen jälkeen. Lapsi oli äidin mukaan ollut levoton, mennyt omaan tilaansa eikä ottanut kontaktia kehenkään eikä puhunut mitään.

Albertti heti löydyttyään sijoitukseen- äiti sai tavata lastaan vain kolme kertaa

Erikoista tapauksessa oli Alberttin sijoittaminen heti löydyttyään vaikka äidin sijoittamisen ja kohtelun lastensuojeluasiakkuuden aikana olisi luullut toimineen varoittavana esimerkkinä lastensuojelun palvelupolusta.

Pojan löytymisen jälkeisenä parina kuukautena äiti näki lastaan vain kolme kertaa. Noina kertoina lapsi ei puhunut, ei leikkinyt eikä ottanut kontaktia ihmisiin. Äidin mukaan lapsella on myös erikoista seksuaalista käyttäytymistä.

Oikeudessa kuultiin todistajana myös kaksikymmentä vuotta sijaisvanhempana toiminutta naista. Nainen oli Albertin löytymisen aikaan toiminut kriisipäivystysperheenä ja oli sen vuoksi saanut pojan hoitoonsa.
Albertti vietti sijaisperheessä yhteensä kolme viikkoa.

Naisen mukaan poika oli tullessaan arka ja pelokas. Hän oli syönyt kolmen tunnin ajan ahmimalla kaikkea: jugurttia, banaaneja, korvapuusteja, munkkeja. Lapsi oli syönyt kaiken käsin, ainoastaan jugurttia hän söi lusikalla.
Sijaisvanhemman mukaan lapsi ei osannut puhua, vaan hän oli sormilla elehtinyt ja sanonut "zipzipzipzip".
Lapsi ei myöskään osannut leikkiä. Sen sijaan hän oli väännellyt pikkulusikat mutkalle ja koputellut niillä seiniin, pöytiin, ikkunoihin.
Poika oli myös kiljunut, huutanut ja koputellut aamusta iltaan ja tahrannut omalla ulosteellaan kaiken, kuten seinät, patterit, television, verenpainemittarin. Lapsi oli tykännyt olla ammeessa ja ulostanut myös sinne.
Kolmen viikon aikana lapsi oli ainoastaan kolme kertaa pissannut pönttöön.

Albertti taantui "1-vuotiaan tasolla"

Iltalehden mukaan myös ruoan ahmiminen ja omiminen oli jatkunut monta päivää. Lisäksi lapsi söi myös hiekkaa, styroksia ja kyniä.
Albertti ei osannut varoa kylmää tai kuumaa ruokaa, sillä kaikki ruoan valmistukseen liittyvä oli ollut hänelle vierasta.
Naisen mukaan lapsi oli ollut jatkuvasti liikkeessä ja nukuttaminen saattoi kestää parikin tuntia. Nukahdettuaan lapsi saattoi nukkua 12 tuntia.

Sijaisvanhempi arvioi, että hänen mielestään lapsi oli kehitykseltään yksivuotiaan tasolla. Hänen mukaansa lapsi ei ollut saanut ikätasoaan vastaavaa hoitoa.
Käräjäoikeus katsoikin, että lapsi pidettiin vapaudenriiston aikana eristettynä ympäristöstään siten, että se vaikutti lapsen mahdollisuuksiin kehittyä ikätasoaan vastaavasti.

Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi torstaina 30.9 Onerva Asrit Karmela Lindbergin, 41, ja Marko Christian Lähdekallion, 29, pienen Albertti-pojan törkeästä vapaudenriistosta.

Oikeus huomautti tuomiossaan, että törkeästä vapaudenriistosta voidaan puhua, kun se on jatkunut yli kolme vuorokautta. Albertin tapauksessa lasta pidettiin siepattuna vuoden ja seitsemän kuukauden ajan.
- Teko on kohdistunut pieneen, puolustuskyvyttömään lapseen aiheuttaen hänelle mitä ilmeisemmin myös vahinkoa, tuomiossa todettiin.

Äiti ja poika kadoksissa lastensuojelulta lähes kuusi ja puoli vuotta

Tampereella kaapattu ihmiskaupan uhri, Albertin äiti oli käytännössä kadoksissa viranomaisilta neljä vuotta ja seitsemän kuukautta -samaan aikaan kun oli lastensuojelun asiakkaana. Hänen lapsena oli niinikään kadoksissa lastensuojelulta vuoden ja seitsemän kuukauden ajan eli yhteensä äiti ja poika olivat lastensuojeluasiakkuutensa aikana kadoksissa lastensuojelulta lähes kuusi ja puoli vuotta.

Suomen kuvalehti kirjoittaa: ”Katoaminen on hämmästyttävää, varsinkin, kun uhri ilmeisesti oli sosiaalihuollon asiakas. Oikeuden tuomioon kirjattujen kuulustelukertomusten mukaan syntyneitä lapsia ei laitettu naisen omiin nimiin, sillä tekijät pelkäsivät, että lapset vietäisiin pois. Kaapparinainen ja uhrin vanhemmat kertoivat naisen olevan ”jälkihuostaanotettuna”. Naisella oli todettu ADHD ja kehitysviivästymä. Termiä ”jälkihuostaanotto” ei kuitenkaan ole olemassa.”

Saiko Albertin äiti lainkaan apua lastensuojeluasiakkuutensa aikana?

”Käsitykseni mukaan uhri on ollut huostaanotettuna alle 18-vuotiaana ja ollut sen jälkeen jälkihuollon asiakas”, sanoo sosiaalityön professori Timo Harrikari Helsingin yliopistosta. Hän tutustui Suomen Kuvalehden pyynnöstä oikeuden materiaaliin.

Lastensuojelulain mukaan sosiaaliviranomaisilla on velvollisuus auttaa asiakkaitaan esimerkiksi asunnon ja toimeentulon hankkimisessa viisi vuotta huostaanoton jälkeen tai siihen saakka, kun nämä täyttävät 21 vuotta. Nuorelle määrätään edunvalvoja, jonka kanssa tehdään tulevaisuudensuunnitelmia.

Harrikarin mukaan juuri jälkihuolto on ollut viimeiset kolmekymmentä vuotta lastensuojelun kipukohta.

”Velvoitteita on niin paljon, ja niiden toteutuminen riippuu kunnista. Lisäksi jälkihuolto tarkoittaa vain palveluiden tarjoamista. Jos ihminen ei halua ottaa niitä vastaan, sille ei voi mitään”, hän sanoo.

Vaikkei jälkihuoltoa haluaisikaan, sosiaalityöntekijän täytyy lain mukaan ohjata nuori seuraavalle luukulle, jottei hän jäisi yksin. Suurin osa tapauksen yksityiskohdista on julistettu salaisiksi, joten ei ole mahdollista saada tietää, onko Albertin äidin tapauksessa toimittu lakien mukaan. Huostaanotettujen myöhemmästä pärjäämisestä on kuitenkin jonkin verran tilastotutkimusta.

Kelan tekemän selvityksen mukaan tilanne on huono.

Melkein puolet sijoitetuista naisista ei ole yli parikymppisenä ”kiinnittynyt yhteiskuntaan”, eli he ovat syrjäytyneet. Miehillä tilanne on vielä pahempi. Esimerkiksi työttömyys on kaksi kertaa yleisempää kuin ei-huostaanotetuilla. Mitä vanhempana nuori on otettu huostaan, sitä vaikeampaa kiinnittyminen on.

Samalla juuri 16–17-vuotiaiden sijoitusmäärä Suomessa on lähes tuplaantunut vuoden 1998 jälkeen.

Oulussa paljastui vastaava seksuaalirikosvyyhti- lastensuojelu ei taaskaan huomannut mitään

Oulun käräjäoikeudessa on sanomalehti Kalevan mukaan vireillä erittäin poikkeuksellinen seksuaalirikosjuttu, joka muistuttaa Albertin tapausta.
Syyttäjä vaatii lehden mukaan ulkomaalaistaustaiselle miehelle tuomiota törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lehden tietojen mukaan isä on hyväksikäyttänyt vuosia omaa tytärtään.

Tytär tuli isälleen useita kertoja raskaaksi. Tytölle tehtiin lukuisia abortteja. Lisäksi hän synnytti isälleen lapsen.

Kalevan haastattelema Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki sanoo, että tapaus on erittäin poikkeuksellinen ja törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.

Professori: Lastensuojelun kontrolli petti täysin

Lapin yliopiston rikosoikeuden emeritaprofessorin Terttu Utriaisen mukaan Oulun kaupungin lastensuojelu on saattanut syyllistyä asiassa rikoksiin. Hänen mielestään on syytä tutkia, ovatko sen työntekijät syyllistyneet asiassa rikoksiin jättäessään puuttumatta asiaan.
– Kontrolli on pettänyt täysin. Laiminlyönnit ovat aivan selviä. Pitää tutkia, ovatko ne (rikokset) vanhentuneet.

Utriaisen mielestä tapaus antaa Oulun lastensuojelun toiminnasta ”aivan ihmeellisen kuvan”.
– Raskauden keskeytyksiä on ollut niin paljon, että tottakai he ovat tienneet hyväksikäytöstä. Sitä ei ole vain haluttu nähdä.

Sekä Albertin äidin, Albertin että Oulun hyväksikäyttötapauksissa kiinnittävät huomiota lukuisat ilmiselvät hälytysmerkit; kaappaajien jatkuva valehtelu viranomaisille, väärät henkilöllisyydet , lapsen merkitseminen väärälle henkilölle, Albertin äidin esittely synnytyssairaalassa "Jasmin Mäntylänä" ja "jälkihuostaanotettuna" ja Oulun tapauksessa lukuisat alaikäiselle tehdyt abortit.

Ne herättävät kysymyksen, vaikuttaako etninen alkuperä ja kulloinkin vallalla oleva poliittisen korrektiuden diskurssi lastensuojelupäätöksiin ja kuinka paljon ? Vai onko kyse ennemminkin siitä, että kun lastensuojelun tiedontuotanto, laillisuusvalvonta ja oikeudenkäyttö ei perustu tosiseikkaselvittelyyn, päätökset tehdään umpimähkään vaihtuvien virkailijoiden mutu-tuntumalla?

Tutkimustiedon puuttuessa lukijan pääteltäväksi jää, miksi viranomaiset, jotka epäilevät ja seulovat tavallisia suomalaisia perheitä pienimmästäkin syystä eivät kiinnittäneet näissä tapauksissa lainkaan huomiota vuosikausia jatkuneisiin selkeisiin ja räikeisiin varoitusmerkkeihin.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/101-syyta-elaa-perhe-kn-tarina.html
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/tekorikos-vai-tekemalla-tehty-rikosprosessi
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/pikku-albertin-katoamisen-rajut-taustat-aiti-vuosia-vangittuna-uhkailtiin-ja-pakotettiin-seksiin/5998198
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-i-hyvaksikaytetty-tytto-huostaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saisiko-keroputaan-mallin-myos-lastensuojeluun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.talentia-lehti.fi/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://mariasyvala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/162060-long-playn-lastensuojelujuttu-vahvistaa-ennakkoluuloja

Perhehoitokumppanit Suomessa- kestävästi kehittyvää monikansallista lapsibisnestä?

Lastensuojelun väkivalta viiltävässä julmuudessaan

Missä olet nyt, koulusurmaajaksi epäilty?

Sosiaalityöntekijät syytteessä virkarikoksista

Ammattikorkeakoulut ja järjestöt bisneksen palveluksessa

Uhkailuun ei pidä alistua

Homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä

Lääkärin ja sosiaalityöntekijän moninäkökulmainen yhteistyö- tapausesimerkki

Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta "avusta"

Sijaishuollon kaltoinkohtelemat ovat saamassa hyvitystä

Tutkimustiedon keruuta vai asiakassegmentointia yritysten tarpeisiin?

Pelastakaa Lapset ry lapsibisneksen palveluksessa

Vieraannuttaminen oikeusministeriön työpöydällä rikosasiana

Sosiaalityössä ei osata hoitaa seksuaaliväkivallan uhreja

Helsingin diakonissalaitos: veroparatiisikytköksiä, lapsibisnestä, hyvä veli- verkostoja

Convict conditioning- kunto- ohjelma huostatuille

Suomalainen lastensuojelu Venäjän lapsiasiavaltuutetun vallassa?

Tarjolla neuvolassa ensi vuonna: riskiseulausta ja turhia epäilyjä

Tuomas Kurttila: koulupoliisit ääriajattelua kitkemään

Pikku Albertti ja äiti yli 6 vuotta "kadoksissa" lastensuojelulta