”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015

”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Ensi- ja turvakodit hyväksikäyttävät nuoria, köyhiä ja suojattomia äitejä

Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen  toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien  seurauksista esim. neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen.  Kysymme Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan,  joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme  että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.

Tuomas Pellonperä nosti esiin tyypillisen ja toistuvan ensi- ja turvakotien suomalaisen väärinkäytöksen, jossa äidit leimataan heidän vapaaehtoisestikin vastaanottamansa lastensuojelun tuen takia kelvottomiksi vanhemmiksi ja painostetaan luopumaan lapsistaan. 
  Nuori jälkihuollossa ollut  äiti meni yhteisymmärryksessä oman sosiaalityöntekijänsä opastuksella jo raskausaikana ensikotiin.  Hän meni sinne saamaan luvattua tukea vanhemmuuteensa ja oli siellä , kun hän synnytti lapsensa. Äiti ajatteli, että turvakodista hänen olisi hyvä ponnistaa vauvan kanssa yhteiseen arkeen ja yhteiseen kotiin, jossa puolisokin oli. Hän teki yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja ensikodin kanssa ja tuntui, että heillä meni hienosti.

Työntekijät olivat kuitenkin kirjanneet äidin  asiakasdokumentteihin , että heillä on kova huoli äidin jaksamisesta ja lapsen hoidosta. Niissä sanotaan, että tämä huoli oli  noussut jo ennen lapsen syntymää äidin aiemman lastensuojelukontaktin perusteella.  Suomalaisessa lastensuojelussa oletusarvona siis on, ettei äiti kykene huolehtimaan lapsestaan ja on epäilyttävä vanhempi mikäli on vastaanottanut jossakin elämänsä vaiheessa- vapaaehtoisestikin -lastensuojelun  tukea. Kyse on huoleen piilotetusta perustuslaissa kielletystä syrjinnästä. Syrjinnässä on kyse juuri siitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina esim. lastensuojeluperheet ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet.  Lastensuojelun oikeusturvariskiksi muuttunutta tukea taas tuputetaan aggressiivisen asiakashankinnan takia jo kahdellesadalletuhannelle lapselle ja  äidille vuosittain. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet harvoin vastaavat perheiden tarpeita- ne pikemminkin tuottavat ja pohjustavat huostaanottoja kuin tukevat perheitä. Jostakin syystä lastensuojelu ei  luota omaan ammattitaitoonsa vaan turvautuu  poislähettämisen kulttuuriin. Se haluaa huostaanottamalla periyttää huono-osaisuuden ja kelvottoman vanhemmuuden leiman ylisukupolvisesti myös ”tukemiensa” äitien lapsille. 

Ensikoti otti lapsen pois äidiltä. Äidin mielestä  hänet huijattiin  sijoitukseen. Hän koki, ettei hänelle annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes osoittaa äitiyttään. Hänestä tuntui, että lapsi vietäisiin vastusti hän tai ei, koska asia oli niin pedattu jo alusta asti. 
Historian ja nykyisen tutkimustiedon valossa äidin epäily on perusteltu. Lastensuojelun usko sijaishuoltoon yhdistettynä kyvyttömyyteen havaita ja raportoida puutteita sijaishuollon kumppaneissaan  vaarantaa vakavasti lasten kasvua , kehitystä ja asianmukaista hoitoa, suuntaa resursseja perheiden tuen sijaan sijaishuollon edunvalvontaan ja johtaa siihen, että sijaishuollon olosuhteita ei valvota eikä väärinkäytöksiin puututa. 

10 000 euron kuukausilaskutus ei tuo lepoa, ruokaa, lapsenhoitoapua, turvaa eikä tukea vanhemmuuteen

Ensi- ja turvakotien asiakkailta saamiemme tietojen mukaan avunhakijat eivät välttämättä saa ensi- ja turvakodeissa tukea, lepoa, lastenhoitoapua tai edes ruokaa. Jopa huoneissa oleskelu päivisin lepäämisestä puhumattakaan on usein kielletty. Olemme myös kuulleet, että jotkut vanhemmat joutuvat hakemaan ruokansa leipäjonosta ensi- ja turvakodin yli 10.000 euron kuukausilaskutuksesta (yksi vanhempi ja lapsi) huolimatta.

Tukemisen sijaan ensi- ja turvakodeissa vanhemmista tehdään rutiiininomaisesti vanhemmuudenarviointeja jopa heille informoimatta ja heidän tutkimusjaksonsa venyvät usein yli sovitun määräajan.

Pidämme apua hakemaan tulleen pahoinpidellyn ja/ tai uupuneen ihmisen vanhemmuuden arvioimista hetkenä kun hän on heikoimmillaan syvästi epäeettisenä käytäntönä. Kummeksumme myös ensi- ja turvakotien tarjoaman lastenhoidon ja muun konkreettisen avun vähäistä määrää/puuttumista. Lisäksi olemme huolissamme laitoksissa toimeenpantujen vanhemmuudenarviointien laadusta.

Haluaisimme tietää ensi- ja turvakodeissa työskentelevien koulutustaustan. Vanhemmuudenarviointeja ensi- ja tuvakodeissa suorittavat usein puutteellisesti koulutetut työntekijät epämääräisten kaltoinkohteluolettamaan ja traumaviitekehykseen perustuvien riskilistojen perusteella eli kyseessä on nk. villi seulaus. Yhtenäisiä tieteellisesti päteviä ja standardoituja mittareita riittävälle vanhemmuudelle, vuorovaikutuksen laadulle tai kaltoinkohteluolettaman toteamiselle ei ole olemassa vaan huolikoulutetut työntekijät ohjataan etsimään asiakkaista puutteita epätieteellisillä menetelmillä ja kaikki normaalitkin elämän ilmiöt kattavilla riskilistoilla, jotka tuottavat herkästi vääriä positiivisia löydöksiä. Kuka vastaa kun lapsi joutuu väärin ja mielivaltaisin perustein erotetuksi vanhemmastaan?

Salaseulauksia riskilistojen ja psykoanalyysin virheellisten olettamien perusteella

Ensi- ja turvakotien käyttämissä hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus) riskilistoissa kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi ja alhainen koulutus (Flick & Paavilainen, 2008). Riskilistaa lukeva huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman koululaisen vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Esimerkiksi äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tällöin tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa. (Ikonen, 2013).

Ihmettelemme miksi suomalainen perhekasvatus ja niin ensi- ja turvakoti- kuin perheneuvola- instituutio saa vielä vuonna 2016  perustua  psykodynaamiselle l. psykoanalyyttiselle perhekäsitykselle ( mm. Yesilova, 2009) vaikka psykoanalyysi  perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007,  84)

 Psykologi Frank Sulloway osoittaa teoksessaan Freud, Biology and Mind, että Freud perusti ajattelunsa 1800- luvun lopun virheellisiin biologisiin teorioihin; lamarckismiin ( oppiin hankittujen ominaisuuksien periytyvyydestä) ja Haeckelin biogenettiseen lakiin, jonka mukaan yksilönkehitys toistaa lajinkehityksen. Psykiatrian professori Fred Frankelin (1995) mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. 

Psykoanalyysistä ammentavat mm. psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , supportiivinen psykoterapia, traumaterapia, egopsykologia (Erik. H. Erikson), neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin) ja kehityspsykopatologia.  Psykoanalyysiin perustuvat myös lastensuojelussa ahkerasti käytetyt kiintymyssuhdeteoria (Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, vauvahavainnointi (Bick) ja care idex (Crittenden). Psykoanalyysin oppeja ja käsitteitä käytetään myös helposti hyväksikäytön valemuistoja tuottavissa keho- ja regressioterapioissa, joita tarjotaan monissa lastensuojelulaitoksissa. 

Ensi- ja turvakotien huonoa mainetta ja oikeusturvaongelmia ei tarvitse ihmetellä kun katsoo kuinka ensi- ja turvakodin perheterapeutti  kouluttaa  sosiaalityöntekijöitä avoimesti psykoanalyysin virheellisiksi todettuihin oppeihin  ( Varhainen vuorovaikutus sekä kiintymys- ja objektisuhteiden syntyminen, 17.11.2015) .
Hän mm. kehottaa piirtelemään traumasukupuita asiakasvanhemmista  ja etsimään lapsen sairauden esim. ADHD- diagnoosin syitä vanhempien oletetuista  patologioista.
Tällaisten asenteiden ja lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä hallitsevan roolin takia ei ole ihme, että joka kolmannessa ADHD perheessä on syrjäytymisvaarassa oleva lapsi tai nuori ( Sandberg, 2016).
  
Ensi- ja turvakodeissa käytetyn psykoanalyyttisen vauvahavainnoinnin oppien mukaisesti perheterapeutti tulkitsee, että  äidin pään kääntyminen syöttötilanteessa lapsesta poispäin  on vauvan hylkäämistä ja torjuntaa. Perheterapeutti myös kehottaa ensi- ja turvakotien   alati vaihtuvia  ohjaajia ja sosiaalityöntekijöitä  ryhtymään asiakasvanhempien  tunteita sanoittavaksi puuttuviksi  vanhemmiksi asiakkaille. Tämän sosiaalialan huonoksi käytännöksi muodostuneen "sanoittamisen" seurauksista kärsivät  niin perheet kuin kanteluviranomaiset fabrikoitujen asiakassuunnitelmien, lastensuojeluilmoitusten, lausuntojen ja rikosilmoitusten muodossa.  

Epätieteellisiä vanhemmuudenarviointeja, epäpätevää johtamista ja olematonta ohjeistusta 

Pyydämme selvittämään mihin tutkimustietoon ensi- ja turvakodeissa tehtävät vanhemmuudenarvioinnit ja lasten ja vanhempien vuorovaikutuksen laadun arvioinnit perustuvat ja mikä on käytettyjen menetelmien reliabiliteetti ja validiteetti. Pyydämme myös tutkimaan käytetäänkö vuorovaikutuksen vahvistamiseen suunniteltuja nk. lapsilähtöisiä välineitä todellisuudessa huoli- ja riskiseulaukseen ja huostaanotontarpeen arviointiin ja millä koulutuksella.

Haluaisimme tietää enemmän ensi- ja turvakodeissa työskentelevien saamasta ohjeistuksesta arviointien tekoon. Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36). 

Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).


Kallista syrjäyttämistoimintaa perhekuntoutuksen varjolla

Valitettavasti ensi- ja turvakodit kuten monet muutkin lastensuojelun laitosyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Ensi- ja turvakotijakson lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Valtiontalouden tarkastusviraston raportti kertoo, että vanhempien näkemysten mukaan avohuollon tukitoimet eivät usein olleet tarkoituksenmukaisia heidän perheensä tilanteeseen. Usein vanhemmat kieltäytyivät esimerkiksi perhekuntoutuksesta (VTV, 2012, 129). 

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan perhekuntoutukseen, jollaista myös ensi- ja turvakodit tarjoavat. Ikosen mukaan ”kyseessä on tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.

Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi. ” http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin

Olematonta ammattitaitoa, leimaamista ja asenteellisuutta mielenterveyden haasteissa

Olemme huolissamme myös ensi- ja turvakotien puutteellisesta osaamisesta mielenterveyden haasteissa. Mielenterveyden Keskusliitto ry on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta. Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.

Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

Pyydämme huomioimaan, että psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti sijoitustarpeen perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa. Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.

Vaikuttaa siltä, että ensi- ja turvakotia kuten muitakaan lastensuojelun instituutioita ei ole edes suunniteltu auttamaan asiakkaita vaan lastensuojelun ja sijaishuollon omaan edunvalvontaan- lisäämään työntekijöiden arvostusta ja valtaa yhteiskunnassa. 

Fabrikoituja asiakirjoja ja tutkimustuloksia

Tunnemme vakavaa huolta ensi- ja turvakotien kirjaamiskäytännöistä, jotka pyrkivät objektiivisen dokumentaation sijaan turvaamaan työntekijöiden selustaa ja oikeuttamaan jo tehtyjä tai suunnitteilla olevia päätöksiä. Ensi- ja turvakotien asiakasdokumenteissa emme ole juurikaan nähneet kirjauksia, joissa olisi tunnistettu tai tunnustettu vanhempien vahvuuksia tai pyritty perheiden voimavarojen vahvistamiseen. Luvattu kallis tuki tuntuu typistyvän pelkäksi arvioinniksi ja tarkkailuksi, joka tehdään havaintoja vinouttavan ja perheiden voimavarat hukkaavan psykoanalyysin virheellisille olettamille perustuvan huoli-, riski- tai traumaviitekehyksen läpi. Pyydämme pikaisesti teetättämään ensi- ja turvakotien palvelujen laatua, vaikuttavuutta, asiakastyytyväisyyttä ja asiakkaiden oikeusturvaa selvittävän tutkimuksen riippumattomalla tutkimustaholla ja tarpeeksi isolla satunnaisotannalla. 

Kummeksumme ensi- ja turvakotien palveluista puuttuvaa riippumatonta tutkimusta ja asiakaspalautetta. Ensi- ja turvakodit ovat verovaroin rahoitettua toimintaa, joten intressejä kustannustehon, vaikuttavuuden ja asiakastyytyväisyyden mittaamiseksi pitäisi olla. Emme ole löytäneet satunnaisotannalla tehtyä edes 2-10% asiakkaista kattavaa asiakaskyselytutkimusta ensi- ja turvakotien palvelujen laadusta ja/tai vaikuttavuudesta. Saatavilla olevien tutkimusten tekijät eivät ole riippumattomia, tutkimukset perustuvat sosiaalityöntekijöiden puutteelliseksi todettuun asiakasdokumentaatioon ja otoskoot rajoittuvat kourallisiin asiakkaita, joita ei ole yleensä valittu satunnaisotannalla.

Asenteellista ja sukupuolitettua leimaamista, syyllistämistä ja kelvottomia työmenetelmiä

Esitämme huolemme myös ensi- ja turvakotien sukupuolittuneesta auttamisesta ja auttamisen kyseenalaisesta etiikasta, joka ilmenee niin isien vanhemmuuden unohtamisena/ syrjäyttämisenä kuin äitien syyllistämisenä ja vastuuttamisena lasten ja isien puutteista ja virheistä. Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).

Perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta , vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta. Lukuisat sosiaalityön tutkijat (mm. Erez & Belknap, Hotaling & Buzawa, Husso Näre), ovat ihmetelleet raiskausten ja lähisuhdeväkivallan uhrien asenteellista kohtelua sosiaalipalvelujärjestelmässä ja uhrien kasvavaa tyytymättömyyttä molempiin (van Wormer, 2009). Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta.

Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta. Toisin sanoen, väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin. Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi  vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä.

Ensi- ja turvakotien ammattitaito,  työkäytännöt , asiakasdokumentaatio ja "tuen" seuraukset  selvitettävä puolueettomasti ennen rahoituksen jatkamista

Mielestämme myös väkivaltaa kohdanneilla on oikeus saada tukea vanhemmuuteensa. Sosiaalialalla työskentelevien tulisikin sisäistää työnsä ihmis- ja perusoikeusluonne ja opiskella alan eettinen ohjeistus, lainsäädäntö ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteet. Olemme kiinnostuneita tietämään, miten edellämainitut on omaksuttu ensi- ja turvakodeissa ja pyydämme tutkimaan missä määrin ensi- ja turvakodeista apua hakemaan tulleita vastuutetaan kohtaamastaan välivallasta ja missä määrin heidän kohtaamaansa väkivaltaa ja/tai oma-aloitteista avunhakua  käytetään heidän vanhemmuutensa riittämättömyyden osoittimena. Haluaisimme myös tietää, mitä ensi- ja turvakotiin tulleille perheille tapahtuu tehtyjen toimenpiteiden seurauksena. 

Pyydämme selvittämään mihin argumentteihin, tutkimustietoon ja näyttöön ensi- ja turvakotien eri toimintasuositukset perustuvat. Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).

Tosiseikkaselvittelyn, näytönarvioinnin ja asiakkaiden suullisen kuulemisen puuttuessa hallinto-oikeudenkäytön perustaksi muodostuvat vanhemmuutta arvioivat lausunnot ja kuvaukset.

Kun riittämättömän vanhemmuuden määrittely ja kriteerit jäävät lastensuojelun rakenteellisten, menetelmällisten ja toiminnallisten puutteiden vuoksi pitkälti vanhemmuudenarviointeja suorittavan havainnoitsijoiden ja näiden tulkintojen ja kirjausten varaan, niiden laatu ja oikeellisuus, samoin kuin arviointeja suorittavien ammattitaito ja arviointien eettinen ja tieteellinen laatu ja vaikutukset perheille tulee välittömästi selvittää.

Riittävä tutkimustieto ja näyttöön perustuvat käytännöt ja työmenetelmät ovat kaikkien- niin perheiden, työntekijöiden kuin veronmaksajien etu.

Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota,  äänittämään kaikki  ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakodin työntekijät eivät selvästikään tunne.


Lue myös: 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225350

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia

Milapro ja Familar fuusioituvat- Sinivalkoinen painajainen osa III

Milapro- lapsibisnesrypäs sai taannoin ikävää julkisuutta kun yrityksen Lämmin Syli- lastenkodissa työskennellyt henkilö tuomittiin lastenkodissa työajallaan harjoittamasta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Tuomittu oli toiminut suljetulle osastolle sijoitetun nuoren omaohjaajana.

Monet muistavat yritysketjun Nummelan nuorisokodin paikkana, jossa Jenna - tyttö tutustui tuleviin tappajiinsa, jotka yrittivät houkutella häntä huumekuriiriksi ja epäonnistuttuaan tappoivat ja paloitteilivat hänet Espanjassa.

Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin Milapro - lapsibisnesketjun erityislastenkoti Veikkarin laittomista keinoista pitää pian aikuistuva sijoitettu tyttö vaikka väkisin yrityksen tähtitieteellisessä vuorokausilaskutuksessa.

Tuomas Pellonperä on törmännyt jälleen lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden yritykseen edistää Milapron yritysryppään liiketoimintaa. Tapauksissa on hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä; pian täysi-ikäistyvä nuori, olemattomat huostaanottoperusteet, fabrikoituja asiakirjoja ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden aggressiivinen toiminta Milapron asiakashankkijoina. 

Someron sosiaalitoimi sijoitti lähes täysi-ikäisen tyttären olemattomin perustein

Nina Ilomäen tytär täyttää syyskuussa 18- vuotta. Hänet vietiin 4.4.2016 Marjaana Sorokinin ja Pia Nummilan kiireellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan lastensuojelulaitos Myötävirtaan vedoten tyttären mielenterveydellisiin ongelmiin. 

Mielenterveydellisistä ongelmista ei ollut minkäänlaista näyttöä eikä sijoitus myöskään olisi ollut oikea tapa hoitaa niitä. 

Tapauksen taustalla on pitkään perheessä jatkunut perhetyö MilaPron:n kautta. Äiti kertoo, että Milapron:n työntekijät olivat vihjailleet jo pitkään, että hänen olisi helpompaa pärjätä arjessa sairautensa kanssa (reuma), jos tytär laitettaisiin sijoitukseen. 

Tässä tapauksessa viimeinen sinetti tuli, kun äiti ja tytär sairastuivat influenssaan. Tytär oli influenssan takia luonnollisesti pitkään poissa koulusta. Tämä kuitenkin tulkittiin johtuvaksi tyttären psykosomaattisesta oireilusta. Äiti joutui myös perumaan perhetyön käyntiaikoja influenssan vuoksi. 

Tytär vietiin kiirellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan laitokseen Kaarinaan, Myötävirtaan. Hänet eristettiin täysin kaikista ystävistään ja vietiin vieraalle paikkakunnalle. Ironista on, että sijoituspäätöksen tehnyt sosiaalityöntekijä Marjaana Sorokin esiintyy lasten vieraannuttamisen asiantuntijana ja on tekemässä väitöskirjaa aiheesta.

Jos tyttärellä olisikin ollut psykosomaattisia oireita esimerkiksi masennuksesta johtuen, mitä traumaattinen sijoitus siihen auttaa? Tapaus jättää varmasti arvet nuoren naisen mieleen.
Outoa tapauksessa on, että MilaPro:n oma psykologi tutki tyttöä, kun muut eivät kelvanneet sosiaalitoimelle.
Lastensuojelussa näyttää tulleen tavaksi määrätä lasten ja nuorten arviointi ja tutkimus lastensuojelun näkemyksiä kannattaville (= huostaanottoa puoltaville) psykologeille ja psykiatreille ja estää sijoitettujen arviointi- ja hoitokontakti lastensuojelukriittisille tahoille. 

Tapauksessa lienee ollut tiedossa, että kun sijoituksen aikana laitetaan huostaanottohakemus vireille, tyttö ehtii täyttää 18 vuotta ennenkuin hakemusta ehditään käsitellä hallinto- oikeudessa ja tyttö joutuu asumaan koko tuon ajan laitoksessa, joka veloittaa yhdestä nuoresta noin kolmesataa euroa vuorokaudessa. Myötävirta olisi netonnut tytöstä jo muutamassa kuukaudessa lähemmäs 50 000 euroa. 

Someron lastensuojelun sosiaalityöntekijä vaati myös, että tytön äiti muuttaa Saloon lähelle tyttärensä opiskelupaikkaa. Tähän äiti suostuikin.

Someron sosiaalitoimi ei kuitenkaan suostunut koskaan siirtämään asiakkuutta Saloon juristinkaan käskystä, koska Salo ei kuulemma huostaisi tytärtä. Äidin huomattua asiapapereissaan virheen tuli soitto, että tytär kotiutetaan. Tytär on nyt siis kotona, mutta Someron lastensuojelu ei vieläkään ole luovuttanut, vaan yrittää valittaa oikeuden päätöksestä. Se yrittää siis saada tytön takaisin laitokseen.

Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja Milapro - lapsibisnesketjun erityislastenkoti Veikkarin laittomista keinoista pitää sijoitettua lastenkodin laskutuksessa otsikolla Sinivalkoinen painajainen II: Ihme ja kumma.

”Maria-tyttö täytti syyskuun alussa 18 vuotta. Maria ja isänsä hakivat huostaanoton purkua jo tammikuussa. Sosiaalityöntekijä ehti väittää, että isä on vetänyt vaateen pois. Kiistaton purkuhakemus on jätetty sähköpostitse helmikuussa. 

Heinäkuun viimeinen päivä Marian isä sai sosiaalityöntekijältä seuraavan sähköpostin:
”Yhteydenpitoasian lisäksi olisin halunnut keskustella hakemastasi huostaanoton purusta. Valmistelen päätöstä huostaanoton jatkamisesta kunnes tyttäresi täyttää 18-vuotta ja olen varannut sinulle ajan kuulemiseen. Kuuleminen on täällä sosiaalikeskuksessa 12.8. klo 12. Kutsu on tulossa niin ikään postitse”.

Fabrikoituja asiakirjoja ja leimoja rahastuksen tueksi 

Kävi ilmi, että Marian huostaanottoa oli jatkettu tarpeettomasti ja väärentämällä kirjauksia.

Keskeistä on, että lastenkodin henkilöstö on halunnut Marialle kontakteja psykiatriseen hoitoon, sekä lasten ja nuorten poliklinikalle, mutta lastenkodin kirjaukset eivät kulje tapahtumien kanssa käsi kädessä. Esimerkiksi psykiatrian ylilääkärin mukaan heiltä ei ole annettu sellaisia lausuntoja, kuin lastenkodin kirjauksissa lukee. Valelausunnoilla on perusteltu suurinta osaa rajoituksia ja huostaanoton jatkamista.

Isä kokee, että valheellisen toiminnan taka-ajatuksena on ollut vain tienata tytön kustannuksella. 
Maria asuu vakituisesti omassa vuokra-asunnossa, mutta käy nukkumassa joka viikko yhden yön lastenkodissa, jolloin laitospaikka pysyy ja yritys kuittaa kaikki tuet näennäisestä asukistaan. 

Tämä on yleinen käytäntö, vaikka asia pitäisi voida hoitaa toisellakin tavoin ottaen huomioon, että lastensuojelu on verovaroin rahoitettua toimintaa. On enemmän kuin väärin, että laitokset rahastavat asiakkailla, jotka eivät todellisuudessa asu laitoksissa. Kyse on isoista rahoista; esim. Marian papereista selviää, että tyhjästä laitoshuoneesta on maksettu heinäkuun alusta 346 euroa per vuorokausi. 

Tässä ote 4.9. isän ja tyttären kirjeen yhteenvedosta sosiaaliasiamiehelle (nimet poistettu):

"Sosiaalityöntekijä väittää selvityksessään, että Maria on altistunut itsensä seksuaaliselle hyväksikäytölle. Huostaanottoa perustellaan, että on mahdollista, että hän joutuu seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Eikö jokainen maamme lapsi voi joutua seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi ja sosiaalityöntekijän tulkinnan mukaan siis jokainen lapsi on huostaan otettava. Näin ei tietenkään asia ole vaan tämä väite seksuaalisen hyväksikäytön uhasta on sosiaalityöntekijän mielikuvituksen tuotetta. Marian psyykkisestä hyvinvoinnista ei ole ollut huolta kuin sosiaalityöntekijällä. Tämän todistaa sosiaalityöntekijälle toimitettu Nuorisopsykiatrian ylilääkärin lausunto (KTS Liite). Myöskään lääkärin lausunto ei tue tätä sosiaalityöntekijän väitettä. Mikään fakta ei myöskään tue sosiaalityöntekijän väitettä itsetuhoisuudesta vaan tämäkin on sosiaalityöntekijän mielikuvituksen tuotetta.

Marialla ei ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa päihteiden kanssa. Tämän todistaa jo se tosiasia, ettei Lasten- ja nuorten poliklinikalla ole koskaan otettu yhtään positiivista ns. huumeseulaa. Tämänkin faktan sosiaalityöntekijä unohtaa lahjakkaasti. Sosiaalityöntekijä myös mainitsee Lahden Stopparin, joka on erikoistunut päihdenuorten hoitoon. Sosiaalityöntekijä unohtaa mainita, että Lahden Stopparin loppuraportissa todetaan, ettei Marialla ole päihdeongelmaa."

Sosiaalityöntekijä väittää, että suhteet isään olisivat olleet ristiriitaisia. Tosiasiassa kyseessä on ollut vain ja ainoastaan teini-ikäisen normaali mielialojen vaihtelu jotka sosiaalityöntekijä on tarkoituksenhakuisesti tulkinnut väärin. Tämän tulkinnan mukaan voidaan maamme jokainen teini huostaanottaa, koska kinaavat vanhempiensa kanssa.

Milapron omistama Veikkarin erityislastenkoti Paimiossa mainostaa:
”Kasvatuksen runko perustuu kognitiivis-uusbehavioristiseen ajatteluun, jossa toiminta on rakennettu tukemaan positiivisen kasvukehän syntyä. Veikkarissa on mm. oma valuutta, jota nuorten on mahdollista ansaita edetessään niitä tavoitteita kohti, joita yksilöllisesti kunkin nuoren kohdalla on päätetty tukea. Valuutalla voi hankkia ”omasta kaupasta” juuri niitä esineitä, asioita ja tapahtumia, jotka eniten motivoivat kutakin yksilöä. Veikkarissa nuorta autetaan ymmärtämään syy-seuraussuhteet. Negatiivinen palaute annetaan välittömästi, mutta ”sammutetusti” ja pienistäkin onnistumisista palkitaan”.

Miljoonia euroja kankkulan kaivoon

Veikkarissa sijoitettuna olleen tytön isä kirjoittaa: "Vakavasti ottaen tällä tekstillä Veikkarin erityislastenkoti on onnistunut rahastamaan miljoonia yhteiskunnalta. Edes tilaajat eivät ole tienneet, mitä ovat tilanneet. 

Saatikka sitten tämän uusbehavioristisen ajattelun uhreiksi joutuneet lapset ja perheet. Todellisuudessa tämä Uusbehavioristinen toimintatapa on lukkoja ovessa, huoneita mistä on poistettu huonekalut rangaistukseksi, nöyryyttämistä, alistamista, tarkastuksia ja kiinnikäymisiä intiimialueille eli täydellistä nöyryyttämistä. Tämä kaikki menee läpi kun kikkaillaan muutamalla sivistyssanalla. 

Entäpä jos kodeissa noudatettaisiin uusbehavioristisia metodeja? 

Olisi varmasti sossut muikean näköisiä, kun vanhemmat rupeaisivat selittämään, että meillä noudatetaan uusbehavioristista kasvatusmallia ja päätökset tehdään evidence-based-ajattelun pohjalta".

Näin Milapro lapsibisneskonserni mainostaa itseään: 
"MilaPro on laadukkaita ja asiantuntevia lastensuojelu- ja mielenterveyspalveluita tuottavien yhtiöiden yhteenliittymä. MilaProssa ovat mukana Oiva Riihi Oy, Care Component Oy, Nuorisokoti Nummela, Nuorisokoti Pikku-Nummela, Lastensuojelulaitos Lämminsyli Oy, Suomen Perhehoitopalvelut, Sosiaalipalvelut Saraste Oy, Tukeva Oy ja Coach Masters. 
​
Nuorisokoti Nummela Oy on liittynyt osaksi Care Componentia. Nuorisokoti Nummela tuottaa vaativia sosiaalisia ja psykiatrisia palveluita moniongelmaisille lapsille ja nuorille. Nuorisokoti Nummelan toimiva johto jatkaa nykyisissä tehtävissään sekä omistajina emoyhtiössä yhdessä muiden avainhenkilöiden ja Korona Investin hallinnoiman Palvelurahaston kanssa."

Milapron Lämmin syli- lastensuojelulaitoksen erityinen huolenpito 

Keväällä 2011 Korona Investin hallinnoima Palvelurahasto hankki Care Component 49 prosentin osuuden. Eduskunnan perustama Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on yksi sijoittajista Korona Investin hallinnoimissa rahastoissa, joilla hallinnoitavaa pääomaa on yhteensä 83 miljoonaa euroa.

Korona Invest on yrittäjävetoisesti toimiva pääomarahastojen hallinnointiyhtiö. Sen perustajajäsen ja sijoitusjohtaja Pasi Lehtinen työskenteli aiemmin sijoituspäällikkönä Sitrassa. Lehtinen on Care Componentin hallituksen puheenjohtaja. Hän istuu Mika Ingin kanssa monen muunkin lastensuojeluyrityksen hallituksen kokouksissa. Lehtisen tehtävänä on auttaa organisaation kasvun sudenkuoppien välttämisessä ja kasvurahoituksen saamisessa.

Toimitusjohtaja Mika Ingi korostaa eettisten kysymysten pohtimisen tärkeyttä:
– Jokaisessa yksikössämme on valittu yksi työntekijä omatunnoksi. Hänen tehtävänsä
on kolkuttaa, jos jotakin epäeettistä meinaa tapahtua. Uskoisin työntekijöiden äänestävän
jaloillaan, mikäli he joutuisivat tekemään päätöksiä vastoin moraaliaan. 

Oikeudenkäyntiaineiston mukaan Lämmin syli- yksikön "työntekijä on toistuvasti tehnyt 15-vuotiaalle ***seksuaalisia tekoja, jotka ovat olleet omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, sekä saanut tämän ryhtymään sellaisiin tekoihin. Työntekijä on suudellut *** suulle ja kosketellut tämän sukupuolielimiä sekä kädellään että suullaan. Työntekijä on saanut *** koskettelemaan hänen sukupuolielimiään kädellään. Tapahtuma-aikana uhri on ollut sijoitettuna erityisen huolenpidon osastolle lastensuojelulaitoksessa, jossa työntekijä on työskennellyt hoito- ja kasvatustyön ohjaajana. Tämän vuoksi rikos on ollut omiaan aiheuttamaan *** erityistä vahinkoa, koska hän on ollut erityisen riippuvaisessa asemassa suhteessa työntekijään, joka onkin antanut hänelle erivapauksia laitoksen säännöistä ja määräyksistä. Rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä." 

Familar Oy (Mehiläinen) ja Milapro Oy yhdistyvät - lastensuojelu kaupallisen ja jääviyssäännöistä piittamattoman bisneksen haltuun 
 
Mehiläisen lastensuojelupalveluja tuottava tytäryhtiö Familar Oy on yrityskaupassa hankkinut 100 % omistusosuuden MilaPro Oy:stä. Familarin ja MilaPron yhdistyessä Suomeen syntyy johtava yksityinen lastensuojelualan palveluntuottaja, joka työllistää noin 1000 ammattilaista.

Monikansallisten keskenään fuusioituneiden veroparatiisiyritysten omiessa koko lastensuojelun kentän lastensuojelusta tulee puhdasta liiketoimintaa ja bisneksen edunvalvontaa. Asiakkaiden oikeuturva on olematon saman yritysryppään tuottaessa sekä perhetyön, vanhemmuudenarvioinnit, lastensuojeluntarpeen- ja olosuhdeselvitykset, perhekuntoutuksen, psykiatrisen hoidon että sijoitukset oman yrityksen perhekoteihin tai sijaisperheille. 

Milapro- lapsibisnesryppään yksiköitä ovat mm: 

• Erityislastenkoti Pikku Tuulensuoja
• Nuorisokoti Nummela
• OIVA Kuntoutuskoti / Kuopio
• Pienryhmäkoti Myötävirta / Kaarina
• OIVA Tarina / Siilinjärvi
• Sosiaalipalvelut Saraste / Valkeakoski
• Veikkarin erityislastenkoti ja koulu / Paimio
• Pienryhmäkoti Tuulensuoja / Tarvasjoki
• Nuorisokoti Kotolampi/ Vihti
• Sosiaalipalvelut Saraste / Vilppula
• Lastensuojelulaitos Lämminsyli Vilperikoti / Kokemäki
• OIVA Asumispalvelu / Iisalmi
• Yksityinen lastenkoti Pähkinärinne / Piikkiö
• Lastensuojelulaitos Lämminsyli Epala/ Pori

Lokakuun liike pyytää kyseisiin yrityksiin sijoitetuilta nuorilta perheineen tietoa ja kokemuksia lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja yritysten yhteistyöstä mm. perhetyöstä, dokumentoinnin oikeellisuudesta, käytetyistä asiantuntijoista ja menetelmistä vanhemmuuden, palveluntarpeen ja lastensuojelun tarpeen arvioinneissa sekä moniammatillisen yhteistyön laadusta, rajoitustoimenpiteistä ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen toteutumisesta. 

Lue myös: 
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihakoivu-lapsibisnesryppaan-tehokas-asiakashankinta-ja-rahastus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
​

Juha Kurvinen jälleen mielivallan kohteena - miksi kansalaisella on käänteinen todistustaakka?

Suomessa tuntuu olevan yksi hallinnonala, joka vetää vertoja mielivaltaiselle lastensuojelulle nimittäin psykiatria.
Kupittaan sairaalan potilaisiin kohdistamasta mielivallasta kirjoittanut moottorisahajonglööri Juha Kurvinen kyyditettiin hiljattain vastoin tahtoaan Paiholan sairaalaan kesken jääkiekko-ottelun. 

Niin psykiatrian kuin lastensuojelun lupaukset tuesta ovat kauniita mutta ne eivät tunnu toteutuvan käytännössä. Näin kauniisti maalailevat Kupittaan ja Paiholan sairaalat: 
”Hoitoon hakeutumista ei kannata viivytellä, sillä varhaisella tuella voidaan ennalta ehkäistä vakavien ongelmien syntymistä.. Avohoito on aina ensisijainen hoitomuoto." 
”Työmme perustuu psykiatrisen sairaanhoidon eri ammattialojen osaajien ja potilaan yhteistyöhön. Potilaan henkilökohtainen hoito- ja kuntoutussuunnitelma ohjaa työskentelyä. Hoidon ja kuntoutuksen sisältö on yksilöllistä ja sisältää sekä lääketieteellisen että terapeuttisen avun. " 

Kenellekään ei liene yllätys, että epäkohdista raportoinutta Kurvista pyritään rankaisemaan ja hänen uskottavuuttaan kyseenalaistamaan. Luultavasti yhden ylilääkärin lausunto riittää jälleen mitätöimään kymmenienkin potilaiden yhdenmukaiset kertomukset. 

 Suomalaisessa lastensuojelussa ja psykiatriassa ei ole tähän mennessä maksettu vahingonkorvauksia edes pakkosterilisoiduille ja lobotomisoiduille vanhentuneen vahingonkorvauslainsäädännön takia. Alalla työskentelevät ovat tottuneet siihen, ettei vastuu- ja korvausvelvoitteita edes räikeimmistä väärinkäytöksistä ole ja pelkäävät aiheellisesti, että sellaisia on tulossa.

Virtahepo eteisessä- älä puhu, tunne tai luota

Laajentuneen ilmoitusvelvollisuuden myötä lastensuojelusta ja psykiatriasta on tullut nälkäinen virtahepo joka koulun, kerhon ja kodin ovelle; kauhua aiheuttava arvaamaton asia, johon ei voi luottaa, jonka aiheuttamaa tuskaa ei ole lupa tuntea eikä ilmaista ja josta ei voi puhua vapaasti ilman pelkoa leimaantumisesta, rangaistuksista, syrjinnästä tai hylkäämisestä.
Yhä useampi perhe valitseekin vetäytymisen perhepiiriin ahdistavasta ja kyttäävästä ympäristöstä ja yhteiskunnasta.

Häiritsevintä Kurvisen tapauksessa on hänelle asetettu käänteinen todistustaakka ja hänen kokemukseensa kohdistuvat epäilyt ja alentuva suhtautuminen. Kurvisen kohtelu Kupittaalla oli traumatisoivaa, epäeettistä ja tuomittavaa ja sairaalakäytännöt uudistuksen tarpeessa vaikka hän olisi ollut psykoosissa.

 Lenore Terrin ja Elisabeth Loftuksen mukaan rehellinen tapauskertomus/ todistajanlausunto vaikuttaa yleensä epäloogiselta ( Terr 1997; Loftus 2003 ) ja sitä usein tarkennetaan. Liian sujuva, valmis ja yhtenäinen kertomus taas on yleensä etukäteen laskelmoitu ja harjoiteltu valhe.

Omituista on, että lukuisiin laittomuuksiin syyllistyneen ja räikeän jäävin viranomaisen laskelmoitua lausuntoa pidetään mediassa lähtökohtaisesti totena ja viranomaisen sallitaan valehdella vuodesta toiseen uskottavuuttaan tai palstamillimetrejään menettämättä kun taas kansalaiselta vaaditaan todistettua terveyttä, rikkeettömyyttä ja aukotonta loogista todistelua pitävine näyttöineen uskottavuuden takeeksi.

Kun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille järjestetään konsulttien opastuksella mediakoulutuksia, joissa opetellaan väistämään vaikeat kysymykset väärinkäytöksistä ja valehtelemaan sujuvasti, asiakas saa epäkohtien todistelusta ja kokemustensa taltioinnista rikossyytteitä.

Lokakuun liike vastustaa lumeobjektiivisuutta, alentuvansävyistä ja elitististä journalismia, jossa yksilön kokemukset eivät ole uskottavia ilman yksilön kokemuksista tietämättömän viranomaisen paremmintietävää kommenttia.

Miksi valehtelevan viranomaisen tai puoskarin tarkistamaton markkinoinnin edistäminen ja levittäminen ei vie järjestön tai viestimen uskottavuutta mutta kaltoinkohdellun kansalaisen epäloogisena pidetyn kertomuksen julkaiseminen vie?

Miksi palvelunkäyttäjiä ja avunpyytäjiä suojaamaan tarkoitetut sananvapaus, ihmisoikeussopimukset, potilaslaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki koskevat vain niitä, jotka ovat osoittaneet etteivät ole milloinkaan olleet tuen ja palveluiden tarpeessa ja avunpyytäjän asemassa? 

Miksi lasten ja potilaiden kokemuksia vain kuullaan muodollisesti armeliaisuuseetoksen hengessä mutta valehtelevan viranomaisen näkemykset uskotaan, painetaan ja toteutetaan?

Positiivinen käsitys palvelujärjestelmästä edellyttää tietämättömyyttä

Yksilön käsitystä lastensuojelusta ja psykiatriasta samoin kuin poliisista säätelee etäisyys. Positiivisia käsityksiä on eniten niillä, jotka eivät tunne järjestelmää eivätkä ole joutuneet sen kanssa henkilökohtaiseen kosketukseen. Poliisin suhteen jo lievänkin rikoksen uhriksi joutuminen alensi luottamusta poliisiin (Skogan 1981). Mitä enemmän yksilöllä on kokemusperäistä tietoa/ kokemusta psykiatriasta ja lastensuojelusta, sitä negatiivisempi käsitys niistä muodostuu. 

Rahoittajat näkevät lastensuojelun ja psykiatrian ongelmiksi tuhlauksen, päällekkäisyydet, pienet yksikkökoot ja kunnalliset toimintakulttuurit, suunnittelijat puolestaan puutteellisen viranomaisyhteistyön, hallintorajat ja asiakaskuormat. Siinä missä omaiset näkevät huonon kohtelun syyksi resurssipulan ja olemattoman valvonnan, kokemusasiantuntijat nimeävät ongelmiksi asenteet, mielivallan ja kohtaamattomuuden kulttuurin. 

Lastensuojelussa ja psykiatriassa tyypillinen asiakkaiden valitusten ja sosiaalisen raportoinnin estäminen tuottaa valitettavasti usein haluttuja tuloksia- suuri yleisö ja kanteluviranomaiset eivät saa tietää väärinkäytöksistä: 

Turun kaupungin psykiatrian suljetulla osastolla tapahtuneet henkilökunnan väärinkäytökset jatkuivat vuosia, kertoi Turun Sanomat.
Hoitohenkilökunta pahoinpiteli potilaita ja lääkitsi heitä tiedottomaksi. Potilaita myös pakkoeristettiin laittomasti. Lisäksi osastolta varastettiin suuret määrät lääkkeitä.
Turun kaupunginsairaala teetti osastolla sisäisen selvityksen vuonna 2013. Poliisille tehtiin kuitenkin tutkintapyyntö vain murto-osasta väärinkäytöksiä. Valvontaviranomaisille asiasta ei kerrottu lainkaan.
Turun Sanomien mukaan hyvinvointitoimialan johtaja Riitta Liuksa myöntää kaupungin toimineen asiassa väärin. Turun hyvinvointitoimialan virkamiesjohto saa jatkaa työssään normaalisti, vaikka sosiaali- ja terveyslautakunta jäi ilman haluamiaan vastauksia.
Psykiatrian tulosyksikköjohtaja Jyrki Heikkilän mukaan G1-osaston ongelmat eivät ole ainutlaatuisia. Myös muilla kaupunginsairaalan suljetuilla osastoilla on tullut esiin vastaavanlaisia ongelmia. 

Lokakuun liikkeen mielenterveyden kokemusasiantuntija kertoo: 
”Sairaalassa he vihdoin keksivät keinon hiljentää minut kun eivät pyynnöistäni huolimatta suostuneet keskustelemaan kanssani. Olisin vain halunnut kertoa tapahtumien kulun jollekin hoitajalle ja sanoa oman sanottavani. He vastasivat pyyntööni: "Tänne ei ole tultu keskustelemaan".
Kukaan vastaanotossa ei suostunut edes puhumaan kanssani. Kukas nyt hullun kanssa.

Mielisairaala oli niihin maailman aikoihin ja saattaa yhäkin olla pahempi kuin tavallinen tuomio-istuin, jossa puolustuksellakin on sentään puheenvuoro ja tuomittavaakin pitää kuulla.

Minuun pumpattiin väkisin sellaista lääkettä, joka halvaannutti kieleni. Kieli yksinkertaisesti halvaantui suuhun.

Minusta tuli hiljainen ja nöyrä nainen, hyvä ja harmiton potilas. Kävely- ja puhekyky oli lamautettu lääkkeillä. Minut oli siististi, nätisti ja näppärästi hoidettu tyhjää naureskelevasta huutavasta hullusta, joka halusi keskustella hoitajan kanssa terveeksi aloite-, puhe- ja liikuntakyvyttömäksi hoitotuotepaketiksi. Sopeutuneeksi naiseksi ( lue: se ei puhu, ei liiku, ei tunne mutta tottelee sen verran, ettei yhteisön toimintarutiini riku, laahustaa käskettäessä ruokapöytään ja vuoteeseen), jota odotti laitoskroonikon osa”.
 
Lastensuojelun ja psykiatrian mielivalta on samankaltaista
 
Sosiaalityön ja psykiatrian palvelujärjestelmät muistuttavat toisiaan monessa suhteessa. 
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Kumpaakaan järjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten vaan ne ovat pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntyneitä eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palvelevia alati muuttuvia rakennelmia, joiden tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.
 
Lokakuun liike on mallintanut mielivaltaisen lastensuojeluprosessin, joka muistuttaa paljon mielivaltaista psykiatrian palveluprosessia:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

Psykiatrian ja lastensuojelun viisi ongelmaa

Niin Lokakuun liikkeen lastensuojelun ja mielenterveyden kokemusasiantuntijoiden mukaan psykiatrian ja sosiaalityön ongelmat voi kiteyttää viiteen kohtaan: 

1. Kohtaamattomuuden kulttuuri, jossa asiakasta ei jo lähtökohtaisesti kohdata, kuulla, uskota tai palvella asenteiden, resurssipulan, hallintorajojen ja/tai ammattitaitopuutteiden takia.

2. Puuttuvat ja toimimattomat valitusreitit, joissa asiakkaan yritykset hakea oikeutta ja hyvää hoitoa tulkitaan yhteistyökyvyttömyyksi, aggressioksi ja psykoottisuudeksi ja asiakasta pyritään rankaisemaan epäkohtien esiintuomisesta. Sosiaalista raportointia estetään ja valitusprosesseja pyritään sabotoimaan.

3. Asiantuntijavaltainen arviointi tehdään usein kiireessä ja väärin asiakkaaseen tutustumatta asiakkaan tilanteesta mitään tietämättömän asiantuntijan usein asenteellisiin näkeymyksiin, virheellisiin ja vanhentuneisiin teorioihin ja virheellisiin asiakirjoihin perusten. Asiantuntijataho usein kieltäytyy yhteistyöstä asiakkaan kanssa, myöntämästä ja korjaamasta tehtyjä virheitä, oikaisemasta vääriä päätöksiä, pyytämästä anteeksi ja hyvittämästä. 

4. Lastensuojelun ja psykiatrian virheelliset dokumentit, joita arkistoidaan jopa 120 vuotta seuraavat asiakasta läpi tämän koko elämän aiheuttaen ongelmia myös asiakkaan lapsille. 
5. Lastensuojelun ja psykiatrian leimat estävät asiakkaan asiallisen hoidon ja kohtelun myös muilla hallinnonaloilla. Lastensuojelun asiakkuus estää psykiatrisen avun saannin ja jopa hoitojonoon pääsyn. Lastensuojelun suosimien psykoanalyyttisten käsitysten takia päihdepotilaiden mielenterveysongelmia ei hoideta. Psykiatrinen diagnoosi puolestaan estää somaattisten vaivojen hoidon. 

Ongelma on siis asenteellisessa ja valvomattomassa asiantuntijavallassa ja asiakkaiden olemattomassa oikeusturvassa.
Jukka Hankamäen mukaan ”Asiantuntijavallan lisääntyminen on suora seuraus tieteellisten (tieteellistettyjen) asenteiden levittäytymisestä ihmisten elämismaailmaan.” Huomaa sana: asenteiden. Asenne on samaa kuin väärä väite. Hankamäki jatkaa : ”Niiden piirissä mitä erilaisimmat erikoisasiantuntijat preparoivat omia kysymyksiään.” Preparoiminen on eräänlaista leikkaa ja liimaa -tieteen tekemistä eli harhaopin rakentamista.
Hankamäki jatkaa : ”Asiantuntijoiden suuri merkitys ihmisten elämänkäytännöissä korostuu erityisesti sairauden ja terveyden kysymyksissä. Lääkärit ovat useasti myös rahastajia, joille hidasta kuolemaa tekevät pitkäaikaispotilaat ovat oman elämän ehto.. Tosiasiassa suuri osa ihmisten ongelmista on sosiaalista alkuperää ja johtuu anarkian puutteesta. Niinpä ne olisivat ratkaistavissa reippaalla ja tulevaisuudenuskoisella asioihin tarttumisella.”


Anarkian puute ja viranomaisusko edistyksen esteinä

Psykiatrian ja lastensuojelun kanssa asioivan tulee muistaa:

1. Pyydä viranomaisesta (siis koko yksikön nimissä) aina valituskelpoinen päätös valitusosoitteineen.

2. Pyydä heti nähtäväksesi kaikki itseäsi koskevat asiakirjamerkinnät liitteineen ja korjaa virheet, joita niissä on tavallisesti runsaasti ( rekisteritietojen saantipyyntö). Mikäli papereita ei luovuteta määräajassa ( 2 viikkoa) valita asiasta ja varaudu siihen, että prosessissa on laittomuuksia.

3. Taltioi kaikki puhelut, palaverit ja tapaamiset viranomaisen kanssa ja ota niihin aina mukaan luotettu tukihenkilö.

4. Ota yhteyttä toisiin asiakkaisiin ja selvitä kuinka paljon ja millaisia ongelmia asioimassasi yksikössä on ja kuinka kauan niitä on ollut. Perusta facebook- ryhmiä, kerro kohtelustasi ja vaihda, kerää ja taltioi kokemuksia. Ota valokuvia ja kopioita virheellisistä asiakirjoista ja litteroi äänitteet asiattomista palavereista. Raportoi kohtelustasi potilas- ja omaisjärjestöille, kansanedustajille ja valveutuneille tutkijoille ja toimittajille.

5. Konsultoi juristia ja valita kohtelustasi AVI:in ja VALVIRAAN, tee rikosilmoitus ja vaadi vahingonkorvauksia. Voit myös kokeilla sosiaali- tai potilasasiamiestä, mutta usein heidän tapaamisensa on ajanhukkaa. Huomioi, että olemassaolevat lastensuojelujärjestöt ja lapsiasiavaltuutetun toimisto eivät aja asiakkaiden asiaa. Ne ovat sijaishuollon ja viranomaistahojen palveluksessa ja suhtautuvat usein torjuvasti ja salaillen tietoon lastensuojelujärjestelmän epäkohdista.

6. Mikäli kohtaat törkeää mieli- ja väkivaltaa, vaihda tilapäisesti osoitteesi sukulaisten, tuttavien tai ystävien luo, jotta pääset asioimaan toisten viranomaisten kanssa toiseen yksikköön. Mikäli perheessäsi on erityislapsi selvitä ennen paikkakunnalle muuttoa tarjotut palvelut, käyttäjäkokemukset, viranomaiskulttuuri ja siitä tehdyt valitukset. Älä muuta paikkakunnalle, josta tulee jatkuvasti valituksia.

7. Huolehdi omasta tontistasi ja boikotoi yrityksiä, yhdistyksiä , yksityishenkilöitä ja kampanjoita jotka pyrkivät kaventamaan kansalaisten jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa ja sananvapautta esim. varhaisen puuttumisen tai asiantuntijavallan kasvattamisen nimissä. Kyseenalaista ja ilmaise suoraan, ettei toiminnalla ole hyväksyntääsi.

Aja asiantuntijavaltaa lobbaavat toimijat ja hankkeet pois kotisi ja perheesi piiristä, opiskelu- ja työpaikaltasi, harrastus- ja yhdistystoiminnastasi, hengellisistä yhteisöistäsi, lukemistasi lehdistä, asioimistasi liikkeistä, puolueestasi, ammattijärjestöstäsi ja asuinalueeltasi. Ilmaise, että peruutat lehtitilauksen, eroat yhdistyksestä, järjestöstä tai puolueesta ja kieltäydyt ostamasta jotain tuotetta tai äänestämästä tiettyä henkilöä juuri kontrollin ja asiantuntijavallan lobbaustoiminnan takia. Älä rahoita yhdistyksiä äläkä osta tuotteita yrityksiltä jotka pyrkivät kansalaisiin kohdistuvan kontrollin ja asiantuntijavallan lisäämiseen ja anna kriittistä palautetta päättäjille niin kirjeitse kuin henkilökohtaisesti.


Lue myös: 

http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

MTV julkaisi kansan mielipidettä lastemme oikeuksien kunnioittamisesta otsikolla: Sijoituslapsien kaltoinkohtelu pöyristyttää: "Peiliinkatsomisen paikka maamme sosiaalityöllä" (MTV 31.5.2016)

Kansan kanta on, etteivät oikeustoimen tuomiot kohdanneet kansan näkemystä siitä, millaisia tuomioita tulisi langettaa lastemme kaltoinkohtelusta.

– Noiden ihmisten saama rangaistus ei ole missään mielessä mitenkään samassa sarjassa, kuin se, mitä lapset ovat vuosia saaneet kestää aikuisilta, joiden tehdävä oli suojella heitä. Tukan silittelyä ja todennäköisesti jonkin ajan kuluttua toimivat sijaisvanhempina jälleen. Tätä en voi ymmärtää..., eräs lukija ihmettelee MTV Uutisten Facebook-sivuilla.

Kun mietimme lapsen oikeuksien sopimusta, jonka Suomi ratifioi jo vuonna 1991, Lokakuun Liikekin ihmettelee, kuinka Suomen valtion tuomaristo ei ole kyennyt neljännes vuosisadan aikana tuomioissaan nostamaan maamme lapsia ja heidän oikeuttaan perhe-elämän kunniotukseen sille jalustalle, jonne lapsemme olisi pitäneet nostaa heti sen jälkeen, kun YK:n lapsen oikeusien sopimus (LOS) julkaistiin. Lapsissahan on tulevaisuutemme ja lapsemme reagoivat juuri meihin aikuisiin.

Kansalaiset kritisoivat lastensuojelun lobbausta, jossa bisnes on noussut lapsiemme tarpeiden edelle.
– Lastensuojeluviranomaisten ja sijaisperheiden välistä bisnestä, jossa liikkuu isot rahat. Mädännäisyyttä, jolla ei ole lapsen hyvinvoinnin kanssa mitään tekemistä..., eräs lukija tilittää.

– Siinä on kyllä kehittämistä ja peiliinkatsomisen paikka maamme sosiaalityöllä, että sijaisperheitä tuetaan ja seurataan aivan liian vähän! Olen itse sijaisvanhempi, ja yleensä joudun muistuttelemaan sosiaalityöntekijöitä jokavuotisesta tapaamisesta. Vuosi on pitkä aika lapsen elämässä jos jotakin olisikin pielessä, eräs lukija kertoo.

Jopa lastensuojelua moittiva sijaisperhe kirjoittaa jokavuotisesta tapaamisesta, vaikka kodin ulkopuolisessa huollossa asuvan lapsen asiakassuunnitelma tulisi THL:n ohjeistusten mukaan mieluiten toteuttaa vähintään kahdesti vuodessa. Lasten vanhemmillehan tulisi toteuttaa myös omat asiakassuunnitelmat ja eiköhän näihinkin palavereihin olisi tärkeää kutsua myös sijaisvanhemmat. Miten lastensuojelun sosiaalivirkailija voisi tietää lasten olleen aliravittuina kokonaisen vuoden, jos ei ole kontaktoitunut lapseen koko vuoden aikana? Puolikin vuotta aliravittuna on kehittyvälle lapselle aivan liian pitkä aika, sillä yksikin päivä ilman tarvittavaa ravintoa on lapselle huonoavointia aiheuttavaa.

Syyttävä sormi siis osoitti viranomaisten suuntaan ja myös ihmeteltiin, kuinka neuvolassa ei mitenkään puututtu lasten tilanteeseen. Vanhin lapsihan oli myös kouluikäinen heti sijaisperheeseen siirryttyään ja tapasi varmasti koulun terveydenhoitajan.

Keski-Suomen käräjäoikeus ei ollut mielestään löytänyt vastaavan kaltaista tapausta, vaikka tästä ei ole kovinkaan pitkä aika ajassa taaksemme, kun koko Suomea kohautti pienen Vilja Eerikan järkyttävän lyhyt elämäntarina. Suomessa on myös aiemmin tuomittu sijaisvanhempia jopa ehdollisen vankeuden tuomiolla vaikka Eerikan tilanteessahan Helsingin lastensuojelun vastuusosiaalityöntekijä jäi mielenterveysongelmiinsa vedoten tuomiotta, ja näin ollen myös mahdollisesti ilman rikosrekisteriä, joka estäisi jatkossa lasten kanssa työskentelyn.

Ravinnotta tai vähäiselle ravinnolle jättäminen on väkivaltaa siinä missä piiskaaminen tai lapsen tuhmaksi sekä tyhmäksi nimitteleminen on. Jos aikuinen ei vastaa lapsen kehitystarpeista tärkeimpään eli perusturvallisuuden kokemuksen kehittymiseen, lapsen koko identiteetin kehitys kärsii tästä. Eli tällaisessa tilanteessa vaikutukset lapsen kehitykseen eivät ole vain fysiologisia, vaan ne ovat myös biologispsykologisia, siis erittäin mittavia lapsen persoonallisuuden kehitykseen sekä koko elämän kehityskaareen.

Aikuiseen verrattuna pikkulapsella on suuri energian ja ravinnontarve painokiloa kohti vilkkaan perusaineenvaihdunnan ja nopean kasvun vuoksi.

Keski-Suomen käräjäoikeus tuomitsi 40-vuotiaan lastentarhaopettajan viime vuoden lokakuussa 30 päiväsakkoon ja 800 euron korvauksiin. Mies puristi lasta voimakkaasti keskivartalosta, nosti lapsen ilmaan ja päästi hänet irti niin, että lapsi kaatui selälleen. Syytteen mukaan mies myös huitoi lapsen kasvojen edessä risulla tai pyörän lukolla niin, että risu tai lukko osui lasta vasempaan poskeen. Poskeen tuli punainen jälki.

Aiheesta aiemmin Lokakuun Liikkeellä:
http://www.lokakuunliike.com/…/sijaiskodissa-asuneet-lapset…

MTV 31.5.2016:
http://www.mtv.fi/…/sijoituslapsien-kaltoinkohtelu-…/5921680
Lapsen oikeusien sopimus (LOS):
https://www.unicef.fi/lapsen-oik…/sopimus-kokonaisuudessaan/

Lapsen kasvu ja kehitys MLL:
http://www.mll.fi/vanhempainne…/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/

Ravinto turvaa leikki-ikäisen lapsen kasvun - terve.fi:
http://www.terve.fi/…/ravinto-turvaa-leikki-ikaisen-lapsen-…
​
Lastentarhanopettaja pahoinpiteli lastaan kadulla – sai sakkoja -
Keskisuomalainen 22.10.2015:
http://www.ksml.fi/…/Lastentarhanopettaja-pahoinpite…/377222

Kaksi sosiaalityöntekijää sai tuomion Eerikan tapauksesta -
10.7.2015 Iltalehti:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015071020013268_uu.shtml

Lauran, 18, sijaisperhe kohteli häntä järkyttävällä tavalla – käräjäoikeus tuomitsi vankeuteen! -
Hymy 10.11.2013:
http://hymy.fi/…/lauran-18-sijaisperhe-kohteli-hanta-jarky…/

Ehdollinen vankeus (wiki):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ehdollinen_rangaistus

Laillista ristiinpalkittua ihmiskauppaa

Lastensuojelu on tuottavampaa bisnestä kuin prostituutio tai huumekauppa- ja toisin kuin muut ihmiskaupan muodot- täysin laillista. Kun ihmisoikeusloukkauksista kahdella ensinmainitulla alalla saa vielä rangaistuksia- lastensuojelussa ihmisoikeusloukkauksista myönnetään palkintoja. 

Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa.

Care Component Oy (Milapro) sai 27.10.2012 Turussa järjestetyssä Suomen Yrittäjien gaalaillassa Vuoden Yrittäjä Varsinais-Suomessa-palkinnon. 

Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon.

Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan.

Ensi- ja turvakotien liiton Hyvä teko -lapselle palkinnon ovat saaneet mm. Vanhemmat.com- sivustoa inspiroinut Ritva Karinsalo, Poliisi ja Ankkuri - malli. Ensi- ja turvakotien liitto itse on saanut Unicefin Lapsen oikeuksien vaikuttaja- palkinnon, samoin kuin Esa Iivonen Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.
Lastensuojelun Keskusliiton palkinnon ovat saaneet mm. Seppo Sauro, Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaa PRIDE-ohjelman kehittämistä ja juurruttamisesta Suomeen ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Paula Männikkö työpanoksestaan PRIDE-valmennuksen kehittämisessä ja Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa mm. Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.
SOS- lapsikylä jakaa omaa Rohkeasti lapsen puolesta- palkintoaan tukijoilleen ja ansiomerkkejä sijaisvanhemmilleen.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia palkitsi hiljattain valheellisia merkintöjä kotikäynnillään tehneen perhetyöntekijä- sosionomin ja sosiaalijohtajan, jonka myötä pohjoisen kunnan huostaanotot lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. Sosiaalityöntekijänä toimiessaan palkittu toimitti erään perheen vanhemmat 4 poliisin ja ambulanssin voimin tarkkailtavaksi mielisairaalaan ja sijoitti perheen lapset kiireellisesti tuttuun sijaisperheeseen. Kun mielisairaala ei todennut sosiaalityöntekijän haluamia ongelmia ja lähetti vanhemmat kotiin sosiaalityöntekijä ilmoitti, että huostaanottoa haetaan joka tapauksessa hallinto-oikeudesta, tällä kertaa puutteellisten asumisolojen verukkeella. Lukuisten hallinto- oikeuden myöntämien jatkoaikojen aikana asumisoloissa ei todettu mitään vikaa, mitään selvityksiä tai asiakassuunnitelmia ei tehty,  vanhempia ei tavattu eikä heidän kanssaan keskusteltu.

Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
 –Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.   

Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.

Mäkinen yritti kertoa kaltoin kohtelustaan poikakodin muulle henkilökunnalle ja sosiaalitoimiston viranomaisille, mutta asiaan ei puututtu.

–Siellä sanottiin vain, että sellaista ei voi tapahtua. Kukaan ei välittänyt eikä tänä päivänäkään tapahtuneiden juttujen perusteella voida sanoa, että välitettäisiin.


Sadoissa verkostoissa sukkulointia

Toistuviin väärinkäytöksiin syyllistyviä kasvattajia ja viranomaisia yhdistää autoritaarinen asenne, tehokas verkostoituminen ja sitoutuminen johonkin tutkimustietoa ja vastavuoroisuutta torjuvaan jäykkään ideologiaan; tavallisimmin psykoanalyysiin. Psykoanalyysistä ammentavat mm. psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia (gestalt) , supportiivinen psykoterapia, traumaterapia, egopsykologia (Erik. H. Erikson), neuropsykoanalyysi (Fred. M. Levin) ja kehityspsykopatologia. 

Psykoanalyysiin perustuvat myös lastensuojelussa ahkerasti käytetyt kiintymyssuhdeteoria (Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, vauvahavainnointi (Bick) ja care idex (Crittenden). Psykoanalyysin oppeja ja käsitteitä käytetään myös helposti hyväksikäytön valemuistoja tuottavissa keho- ja regressioterapioissa, joita tarjotaan monissa lastensuojelulaitoksissa.

Asiakashankinnan varmistamiseksi sijaishuollon toimijat ovat hyvin verkostoituneet Elinkeinoelämän keskusliiton, poliitikkojen, psykiatrian, nuorisotyön ja lastensuojelun kanssa. Osa harjoittaa sijaishuollon liiketoimintaa RAY:n tuella lastensuojelujärjestöiksi tekeytyneinä. Lähes kaikilla sijaishuollon toimijoilla on läheinen suhde lehdistöön, Elinkeinoelämän keskusliittoon, perhetyöjärjestöihin, Ensi- ja turvakotien liittoon ja vastuutehtäviä Lastensuojelun Keskusliitossa ja Suomen Mielenterveysseurassa. 

Pahamaineisen Muhoksen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela on toiminut myös Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana. Toimittaja Jani Kaaro on kirjoittanut psykoanalyysiin perustuvasta traumaterapiasta mainiot artikkelit Nooran monta minää ja Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla. 

Arja Sutela on toiminut myös Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana. Kyseisessä turvakodissa on työskennellyt myös sosiaalityöntekijä Kari Matela, Nuorten Ystävät ry:n tulosaluejohtaja. Matela johtaa Nuorten Ystävien Pohjolakotia, minne sosiaalityöntekijät eri puolilta Suomea sijoittavat nuoria ja jossa mm. Toni Nieminen ja Krista kohtasivat raakaa väkivaltaa. Lisäksi hän antaa ilmaiseksi nettikonsulttiapua pohjoisen Suomen kollegoilleen lastensuojelussa. Nuorten Ystävät ry:n Marja Irjala puolestaan on toiminut Julkisen sanan neuvostossa (JSN).

Nuorten Ystävät ry toimii aktiivisesti myös Euromet – allianssianssa, joka on 25 vuotta toiminut lastensuojelu- ja nuorisohuoltoa sekä erityisopetusta toteuttavien eurooppalaisen nuorisotyön yhteisöjen verkosto. Suomesta Euromet -verkostoon kuuluvia yhteisöjä ovat Nuorten Ystävien lisäksi Ehjä ry ja pahamaineisen Lausteen perhekuntoutuskeskuksen Lauste ry.

Nuorten Ystävät ry on lobannut Suomeen Diakonissalaitoksen, SOS- lapsikylän ja Pelastakaa Lapset ry:n kanssa lastensuojelun edunvalvontahankkeen, jossa vanhemmilta voidaan riistää puheoikeus lapsensa asioissa hatarin ja olemattomin perustein. Kaikki edellämainitut myös tarjoilevat huostattujen vanhemmille Voikukkia- ryhmiä, joissa vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta sijoitettujen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä. 

Yksi vaarallisimmista sijaishuollon sukkuloitsijoista on Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ulkoasiain valiokunnassa, Perhehoitoliitossa ja Ihmisoikeusliitossa sukkuloiva Keskustan kansanedustaja Aila Paloniemi, joka on ollut lobbaamassa lastensuojelun kaikkein huonoimpia käytäntöjä; hallinto- oikeusmenettelyä, joka on käytännössä romuttanut perheiden oikeusturvan, pelkistä huostista palkitsevaa lastensuojelukerrointa, pysyviä huostaanottoja ja automaattisia huostaanottoja lapsille, jos lapsen äiti tai äidin puoliso on joskus joutunut väkivaltatilanteeseen (esim. isä joutunut tappeluun nakkikioskilla ), jättitukia 24 tunnin pikakoulutuksella valmistuvile sijaisvanhemmille, tulkkeja lastensuojelun asiakkaille yms. 
 
 
Asenne-aivopesua jo fabrikoituja tutkimustuloksia

Sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein koulutuksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä tutkimattomilta ja valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä. Osa pahamaineisista miljoonavoittoja tahkoavista sijaishuollon yrityksistä teetättää valheellisen markkinointinsa sosiaalialan opiskelijoilla polkuhintaan. Esimerkiksi Sanna Mäkisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa esitemateriaali Saverola Oy:n sosiaalityöntekijöille suunnattuun esitteeseen, jonka tavoitteena on tukea Saverola Oy:n markkinointia. 

Sosiaalityöntekijöiden fabrikoituihin asiakirja-aineistoihin perustuvan sosiaalityön tutkimuksen jo valmiiksi kyseenalaista luotettavuutta heikentää se, että yliopistouudistuksen myötä myös väitöskirja voi olla sijaishuollon tilaustyö. 

Sosionomeille ja sosiaalityöntekijöille annettu opetus tähtää sijaishuollon yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja tarkkailemaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.

Sosiaalialan huoli- ja riskidiskurssiin perustuvat koulutukset voikin tulkita vihapuheeksi, joissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä, Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin. 

Suomessa kiireellisistä sijoituksista on tullut huostaanoton esivalmistelua. Joka toinen tunti tehdään jollekin suomalaislapselle kiirellinen huostaanotto ja valtaosa sijoitetuista siirretään ympärivuorokautiseen tarkkailuun perhetuki- tai vastaanottokeskuksiin huostaanottoperusteen löytämiseksi, joka vahvistutetaan hallinto- oikeuksissa ilman tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia. 

Sijaishuolto on dosentti Matti Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.

– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on. Valvonnan puutteen takia on mahdotonta arvioida, milloin lapset perheineen ovat toipuneet, ja sijaishuolto voitaisiin purkaa.
Hänen mukaansa aikaisemmin kunnan perustehtäviksi luettuja toimintoja ulkoistetaan yhä enemmän, kuten vaikkapa energiapuolella, vartioinnissa, pysäköinnissä ja sairaankuljetuksessa on käynyt.
– Pisimmälle on edetty sijaishuollossa ja vanhusten hoidossa. Koskahan avataan keskustelu vankiloista?
– Meillä on poislähettämisen kulttuuri. Kunnat eivät tue perheitä, koska perhetyön tekeminen muka maksaa liikaa. Samalla he lakaisevat hankalat nuoret pois silmistään laitoksiin ja sijaisperheisiin, mikä maksaa moninkertaisesti enemmän.

Mitä saa miljoonalla eurolla?

Suomessa yhden lapsen keskimääräinen huostaanottoaika on noin seitsemän vuotta, jonka aikana sijaishuoltopaikka vaihtuu keskimäärin kaksi kertaa. Siinä missä yhden lapsen kiireellinen sijoitus maksaa 10-20 000 ( 1-2kk) , yhden lapsen huostaanotto ammatilliseen perhekotiin maksaakin keskimäärin jo noin miljoona euroa per lapsi .

Ruhtinaallinen korvaus ei takaa lapselle palvelua tai pysyvyyttä .
Toiminnan sisältöä, laatua, laillisuutta tai tuloksia ei tutki eikä valvo kukaan. Aluehallintoviraston mukaan tarkastuskäyntejä tehdään pahimmillaan kerran kymmenessä vuodessa, nekin usein vain lukemalla laitoksen toimittamat paperit. Huostaanottojen on kaikkialla todettu vaarantavan lasten koulutuspolut, terveydenhuollon ja myöhemmän selviytymisen.
 
Yhden lapsen kiireellisen sijoituksen hinnalla perheelle voitaisiin myöntää kotipalvelua viiden vuoden ajan ( 2 kertaa viikossa). Yhden keskimäärin huostaanoton hinnalla (7 vuotta perhekodissa) lapselle voitaisiin ostaa kotipalvelun lisäksi koulunkäyntiavustajan, terapeutin tai osa-aikaisen opettajan palvelut koko lapsuuden ajaksi.

Sosiaaliset ongelmat ovat suhteellisia ja ne ratkaistaan suhteissa, ei suhteita eliminoimalla ja eristämällä. 
Tukeminen tulee halvemmaksi kuin rankaiseminen. Sijaishuollon tehokkaan lobbauksen seurauksena Suomessa ollaan valitettavasti lähdetty kontrollin, eristämisen ja poislähettämisen tielle.

Mistä tulee Vuoden Virtahepo?

Kriittistä keskustelua niin psykiatrian kuin sosiaalityön menetelmistä on aina vastustettu keinoja kaihtamatta. 

Ben Furmanin mukaan ”nyt on tullut pelottomuuden aika. On tullut aika myöntää, että olohuoneessamme on virtahepo ja meidän on syytä kaikkien yhdessä miettiä, mitä me sille voisimme tehdä”.

Näin kevään kunniaksi Lokakuun Liike ehdottaa, että teemme sitä samaa kuin muutkin Suomessa eli myönnämme palkintoja rangaistusten sijaan. Vuoden vieraannuttaja- palkinnon nappasi jo Oulu.
Vuoden Virtahepo- palkintoehdokkaina tänä vuonna ovat Turun lastenpsykiatrinen ja Oulun, Jyväskylän ja Vantaan lastensuojelut.
 
Lue myös aiheeseen liittyvät: 
​
Sijaishuollon hullunkuriset riskiperheet
Lastensuojelu uskoo-yhä psykoanalyysiin osa 2
Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
Lastensuojelun tutkimusmenetelmät osa 4- haastatteluLastensuojelun asiakirjat osa 5- miten tunnistaa fabrikointi?

Maria Syvälä: Häkämiehiä ja hunninkoperheitä
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Tunnekylmän virkamiehen tunnistamisohjeet
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna

TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian 
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii" 

Iltasanomat tiedottavat lapsiin kohdistuneesta väkivallasta lastensuojelullisessa työssä: Sijaiskoti piti huostaan otettuja lapsia vuosikausia nälässä – tuomioksi sakkoja
(IS 30.5.2016)

Keski-Suomen käräjäoikeus on mielestään kohdannut poikkeuksellisen tapauksen, sillä se ei löytänyt oikeuskäytännöstä aiempaa vastaavankaltaista esimerkkiä.
Pohdittavaksemme jää miksi aiempaa vastaavankaltaista esimerkkiä ei löytynyt vielä tätä ennen ja montako tällaista tapausta tulee vuosikymmenien päästä esille.
Pohdittavaksi jää myös, miten on ollut mahdollista, että lastensuojelullisen työn aikana tällainen on ollut mahdollista, ilman ettei lasten oma vastuusosiaalityöntekijä ole asiaa havainnut ja tilanteeseen puuttunut.

Millaista on ollut sijaisperheen ja lastensuojelun välinen yhteistyö eli millaista on ollut sijaisperheen valvonta? Kuultiinko lapsia asianmukaisesti lasten asiakassuunnitelmien tekovaiheessa ja seurasiko sosiaalivirkailija lasten terveydenhoidollista kertomusta?

Seitsenvuotias poika ja neljä vuotias tyttö olivat siirtyneet sijaisperheen sijaishuoltoon vuoden 2006 alussa. Lapsilla on lastensuojelullisen tutkimuksen mukaan ollut sijaishuollon alussa menneisyydestään traumoja ja he olisivat tarvinneet erityistä huolenpitoa eli vastinetta persoonallisiin kehitystarpeisiinsa.

IS:n tiedotteen mukaan lapset saivat tarvittavat ravintoaineet vasta vuoden 2008 kesästä lähtien eli kaksi ja puolivuotta sijaisperheeseen siirtymisen jälkeen, mutta kesästä 2011 jättivät sijaisvanhemmat tuolloin 12-vuotiaan pojan vähäiselle ja yksipuoliselle ravinnolle uudelleen. Lapset siirrettiin lastenkotiin keväällä 2012.
Syytteet vuodelta 2006-2008 hylättiin vanhentuneina, vaikka oikeus katsoi sijaisvanhempien syyllistyneen pahoinpitelyyn. Vanhentuneeksi todettiin myös sijaisäidin yksittäinen fyysinen pahoinpitely tyttölasta kohtaan.
Pojan pahoinpitelystä tuomiokseen saivat molemmat sijaisvanhemmat 50 päiväsakkoa. Sijaisisälle maksettavaksi tuli 1150 euroa ja sijaisäidille 450 euroa. Oikeus katsoi ravinnon rajoittamisen vaikuttaneen lasten kehitykseen ja sijaisvanhemmat asetettiin maksamaan molemmille lapsista 3000 euroa kivusta, särystä ja muusta tilapäisestä haitasta.

Kysyttäväksi jää, ovatko haitat todellakin vain tilapäisiä ja kuinka tämä todennettiin?
Sijaisvanhemmat asetettiin korvausvelvoitteeseen molemmille lapsista 3000 euroa myös kärsimyksestä sijaisvanhempien loukattua vakavasti ja tahallisesti lasten ihmisarvoa.

Tiedotteessa ei tule esille, oliko sosiaalitoimella mitään vaikutusta oikeudenkäyntiin ja oliko sosiaalitoimen edustajat syytettynä ollenkaan tilanteessa, jossa sijaisperhe on useiden vuosien ajan kyennyt toteuttamaan lastensuojelun asiakkuudessa olevia lapsia kohtaan heidän ihmisarvoaan vakavasti loukkaavaa toimintaa.
Myöskin pohdittavaksemme jää paljonko tienasivat sijaisperheen sijaisvanhemmat sijoituksen aikana lapsilla ja miksi tätä heille annettua palkiota sijaisvanhemmuudesta noilta ajoilta ei peritty takaisin valtiolle menetettäväksi sopimattomasti tehdystä työstä valtion palkkaamina kasvattajina? Lakiemme mukaan rikoksen tuottama taloudellinen hyöty tulisi myös arvioida ja tuomita valtiolle menetetyksi (RL 10 luku 2 § (26.10.2001/875)). Ruokahan maksaa euroja ja jos lapsille ei tarjota ruokaa, tässä sijaisvanhempi saa taloudellista hyötyä. Miksi tätä ei mainita tässä käsittelyssä ollenkaan?

Tiedotteessa ei myöskään tule ilmi mitä kautta sijaisperhe valikoitui sijaisperheeksi eli mikä taho puolsi alunperin sijaisvanhempien sijaisvanhemmuutta ja miksi lapset sijoitettiin juuri tähän sijaisperheeseen.
Esille ei tule myöskään lasten biologisten vanhempien kantaa tilanteesta.

Lisäksi pohdittavaksemme jää miksi korvausvelvoitteet olivat niin vähäisiä, kun lapset ovat joutuneet näkemään nälkää valtion valitsemassa sijaishuoltopaikassa jopa yli 850 vuorokautta ja pojan tapauksessa yli 1000 vuorokautta. Päiväkohtainen korvausvelvoitehan lapselle nälässäpitämisestä nyt on siis alle 6-7 euroa.
Sijasiperheen sijaisvanhempien nykyisen rikosrekisterin pitäsi estää heitä jatkossa toteuttamasta työtä sijaisvanhempina tai muutenkaan lasten kanssa.

Tilannetta pohtiessanne voitte myös miettiä sitä, kuinka yhdestä läpsäisystä kasvolle Helsingin käräjäoikeus antoi myöskin 50 päiväsakkoa naiselle, joka oli lyönyt häntä huoritellutta ex-miestään avokämmenellä poskelle. Myöskin 55 päiväsakkoa voi rapsahtaa poliisin antamana sakkona, jos ajatte ylinopeutta vaikkapa 40 kilometrin tuntivauhdin rajoitusalueella niin että mittarinne näyttää 80:tä, vaikka ajaisitte täysin tyhjällä tiellä. Valtiovarainministerin Alexander Stubbin päälle kolaa heittänyt mies sai Pirkanmaan käräjäoikeudessa 35 päiväsakkoa. Keski-Suomen käräjäoikeus katsoo 50 päiväsakon sakkomäärän lapsen nälässäpitämiselle yhdeksän kuukauden ajan olevan sopiva.

IS 30.5.2016: 

​Lue myös Keskisuomalaisen juttu aiheesta: Oikeus: Lapset nälkiintyivät sijaisperheessä Keski-Suomessa

Lue myös Lokakuun liikkeen muita juttuja aiheeseen liittyen:

III Kemi-Tornio: Sijaisäiti sai ehdollista pahoinpitelystä
II Valtio ei ole ottanut sijaishuollon väkivaltaa vakavasti
I Kemi-Tornio: Lasten pahoinpitelystä syytetty sijaisvanhempi on lehtori ja Perhehoitoliiton hallituksen entinen jäsen

Sijaisisä hyväksikäytti sijaislastaan Raahessa
Sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti: "Taistelkaa!"
"Sosiaalityöntekijä vaati, että meidän täytyy kohdella häntä kuin Jumalaa."
Sijaisäiti runteli tyttöä kääretortun takia
Tuomittu sijaisäiti toimi lastensuojelun luottamustehtävissä

Maria Syvälä: Häkämiehiä ja hunninkoperheitä
Leeni Ikonen: Kuka laatisi tunnekylmän lastensuojelijan tunnistamisohjeet?
Tunnekylmän virkamiehen tunnistamisohjeet
Professori Saloviita & lapsiuhritutkimus uudelleentulkittuna

TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS IV: Huostia tukenut lastensuojelukerroin poistuu pian 
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"

Tuomio laittomasta huostaanotosta​

Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?" 

Uusia julkaisuja
​
☞ ​Mustamaalattujen vanhempien kohtalo on jäädä tuetta -Helsinkikään ei välitä ihmiselämästä
☞ Kuinka Hesassa mustamaalataan vanhempi itsetuhoiseksi? 
​☞ Missä on ammatillisesti pätevä ulkopuolinen työhönohjaus?
​☞ ​Lastensuojelu Milapro- lapsibisnesryppään asiakashankkijana?
​☞ Kuinka Suomi kohtelee haastavissa tapauksissa ulkomaalaistaustaisia vanhempia -Kuka on paha ja mielivaltainen todella? 
☞ ​Lastensuojelun ja psykiatrian mielivalta on samankaltaista
☞ Helsingin lastensuojelun johtaja vastaa muistutukseen - eivät anna aihetta erityisiin toimenpiteisiin 
☞ ​Ei Valvonnalle
☞ ​Miksi Aino hylättiin?
​☞ ​Ensi- ja turvakotien käytännöt selvitettävä välittömästi
​☞ ​Puolustus puheenvuoro sosiaalityölle -Anteeksipyynnöllä yhteistyöhön

PRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntö

Oikeusoppineet ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia ja Euroopan ihmisoikeus- ja lapsen oikeuksien sopimuksen ohittavia sisältöjä ja asenneongelmia.

Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.

Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.

PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.

 PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut poikaa ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä.

PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.

Oulussa PRIDE-valmennettu sijaisäiti onnistui laittomasti estämään alle kouluikäisten lasten yhteydenpidon vanhempiinsa lähes vuodeksi sosiaalityöntekijän avustuksella.
 
Viime viikolla PRIDE-valmennettu keskisuomalainen sijaisperhe sai lievän tuomion vuosia jatkuneesta sijoitettujen lasten nälkiinnyttämisestä. 

Sijaisvanhemman väkivaltarikostuomio ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa . Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään. 

Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluun

Sijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu. 

Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi. 
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta. 

PRIDE-valmennuksissa on vakavia puutteita- Odotusaikakäytäntö lisää hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia

PRIDE- sijaisperhevalmennus on sijaisvanhempien 24 tuntia kestävä prosessinomainen valmennusohjelma.  Siinä määritellään työn perusteet ja arvot sekä perhehoidon eri vaiheet. Suomessa PRIDE- ohjelmaa ja sijaishuollon perhehoitoa lobbaa ja kehittää ”lapsilähtöisistä välineistään” tunnettu Pesäpuu ry, jonka mukaan ”ohjelma antaa mallin sijaisvanhempien rekrytointiin, arviointiin ja valmennukseen sekä valintaan, täydennyskoulutukseen ja yhteistyöhön muiden perhehoidon toimijoiden kanssa”.

Luulisi, että oikeusvaltiossa minimivaatimus jonkin koulutuksen julkiselle rahoitukselle olisi, että koulutus noudattaa ja kunnioittaa voimassa olevia lakeja ja asetuksia. Ei Suomessa. 

Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- järjestäjien omista materiaaleista: 



Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta 



"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08) 


Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen 



"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä." 

Lastensuojelu on muuttunut sijaishuollon edunvalvonnaksi

Hallitus on esittänyt huhtikuussa 2015 voimaan tulleeseen perhehoitolakiin muutoksia, jotka muun muassa nostavat sijaisvanhempien vähimmäishoitopalkkiota ja lisäävät perhehoitajien vapaata ja lapsilukua. ​Niiden tarkoitus on tulla voimaan 1.7.2016.

Kun bioperheissä monilapsisuus määritellään kaltoinkohteluriskiksi, valvomattomassa perhehoidossa hoidettavien lasten määrä esitetään nostettavaksi kuuteen. Yksi puutteellisesti koulutettu ja valmennettu yleensä valvonnan ulottumattomissa tiettömien taipaleiden sijaitseva sijaisperhe voisi jatkossa nostaa tukia peräti kuudesta lapsesta. Sijaisperhe nettoaa yhden lapsen keskimääräisestä huostaanotosta noin 200 000 euroa mutta antelias korvaus ei takaa pysyvää ihmissuhdetta tai edes lainmukaista kohtelua. Niin suomalaisessa kuin ruotsalaisessa sijaishuoltoselvityksessä pahin lasten kaltoinkohtelu tapahtui juuri sijaisperheissä.

Perhehoidon lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestään vaikeutunut ja vieraannuttamisesta ja laittomista tapaamisrajoituksista on tullut lastensuojelun rutiinia. Usein sijaisperhe lakkaa pitämästä yhteyttä sijaislapseensa toimeksiantosopimuksen päätyttyä. Sijaisperheiden heikkolaatuinen valikointi ja valmennus myös lisää sijaishuoltosopimusten purkuja. Tutkimustiedon mukaan sopimusten purkujen syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään- ei biovanhemmista, kuten usein virheellisesti väitetään (Janhunen 2007; Lamminen & Rantanen 2007). 

Sen sijaan, että sijaishuoltojärjestelmän oikeusturvapuutteita yritettäisiin korjata, ne yritetäänkin oikeuttaa lainsäädäntömuutoksilla. Hallitus on jälleen kerran mahdollistamassa sijaishuoltoselvityksessä löydetyn laajamittaisen lasten kaltoinkohtelun jatkumista. 

Perhehoidon lakimuutokset ovat nyt eduskunnan käsiteltävinä. Esitys on tällä hetkellä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Kiinnostuneet voivat seurata asian etenemistä täällä.

Sijaishuolto yrittää runtata epäeettiset hankkeensa läpi loma-aikoina 

Nämä lakimuutokset kuten aiemmatkin lastensuojelua koskevat muutokset yritetään tehtailla samojen sijaishuollon edunvalvojien voimien huomaamattomasti läpi liian lyhyellä kommentointiajalla ja kesälomien aikana ilman perheiden osallisuutta tai lakimuutosten lapsivaikutusten selvittämistä.

Sijaishuollon lobbarit airueenaan Aila Paloniemi ovat jo kurjistaneet suomalaisten perheiden elämää sijaishuollon ensisijaisuudella, huostista palkitsevalla lastensuojelukertoimella, hallinto- oikeusmenettelyllä ja valvomattomalla perhehoidolla. Paloniemi ehdotti taannoin, että väkivaltaan koskaan syyllistymättömältä äidiltä vietäisiin lapset automaattisesti sijaishuoltoon perheessä joskus ilmenneen väkivaltaepäilyn takia esimerkiksi sillä perusteella, että äidin ex- miehen väitetään joskus ennen avioeroa tapelleen nakkikioskilla. Myös vanhempainrahan maksamista ehdotettiin lakkautettavaksi jo siitä hetkestä alkaen, kun lapsi on päätetty kiireellisesti sijoittaa perhehoitoon, jotta pienituloinen, tukien myötä asuntonsa menettävä vanhempi ei voisi ottaa lapsiaan takaisin sijoituksen osoittauduttua laittomaksi/ purkauduttua. 

Vetoamme kansalaisiin ja päättäjiin; vastustakaa näitä lastensuojelua ja sijaishuoltoa entisestään kriisiyttäviä lakiuudistuksia.

Kehotamme kansalaisia olemaan äänestämättä lapsibisnestoimijoita ja kysymään päättäjiltä ja puolueidensa edustajilta: 

– Onko sinulla jotain sidoksia lastensuojelun tai sijaishuollon toimijoihin?
– Tunnetko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa antamat tuomiot?
– Tunnetko YK:n lapsen oikeuskomitean määräaikaisraporttien sisällön?
- Tunnetko suomalaisen sijaishuoltoselvityksen sisällön? Entä VTV:n raportin? 
– Mihin toimiin olet ryhtynyt vaikuttaaksesi lastensuojelun laatuun?

Sijaisperheiden valmennus ja valvonta täynnä vakavia puutteita

Lastensuojelun työntekijöiden työnsisältö on typistynyt köyhien elämäntapavakoiluksi ja -kontrolliksi. Sosiaalitoimen aika haaskaantuu epätieteellisiin arviointeihin, seulontoihin ja syytekirjelmien laatimiseen vanhemmista, jotta lapsia (tykkää) voidaan siirtää syntymäperheistään (en tykkää) valvomattomaan sijaishuoltoon (tykkää).

PRIDE- kouluttajina toimivat sosiaalityöntekijät tuntuvat muistavan ulkoa sijaisvanhempien harrastukset ja osaavat kertoa, että Vuoden sijaisperheeksi valitut Orvokki ja Ossi ovat maanläheisiä ja lämpimiä luontoihmisiä. He kertovat, että Ossi on kestävän kehityksen periaatteita kunnoittava kasvattaja ja että pitkän kasvattajakokemuksen omaavalla jämäkällä Salmella on ”rajoja ja rakkautta” ja useita lastensuojelun luottamustehtäviä mm. Perhehoitoliitossa. PRIDE-valmennetut sijaislastensa pituuskasvun nälkiinnyttämällä pysäyttäneet sijaisvanhemmatkin nähtiin niin ylivertaisina kasvattajina, että heidän annettiin jatkaa kaltoinkohteluaan vuosikaudet. 

Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi. 
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.

24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Jatkuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät
vie valmentajan pätevyyttä. Käytännössä sosiaalityöntekijöillä ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Myöskään sijaisperheillä ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen. 

Asiakasperheistään sosiaalityöntekijät eivät tiedä mitään eivätkä haluakaan tietää tai edes tutustua. Kiinnostuksenpuutetta ja etäisyyttä pidetään positiivisena asiana; sitä kutsutaan lastensuojelun ammatillisuudeksi.

Lastensuojelussa ammatillisuudeksi kuvitellaan sitä, että vuoden välein vaihtuva sosiaalityöntekijä lukee edeltäjänsä fabrikoimat jopa 120 vuotta säilytettävät syytöskirjelmät perheistä, joitä he eivät tunne ja lisäävät syytöslistaan jonkin oman mutudiagnoosin tai muuta negatiivista, joka on linjassa aiempien syytösten kanssa. Syytösten todenperäisyyttä ei selvitetä lastensuojeluprosessien missään vaiheessa, ei myöskään hallinto- oikeudessa, jossa sosiaaltyöntekijät toimivat asiantuntijoina.

Sijoituspäätöksen tekevistä sosiaalityöntekijöistä yhä useampi ei koskaan tapaa eikä kuule lasta, jonka elämästä päättää eikä ole kiinnostunut rakentamaan asiakkaisiinsa sen paremmin luottamussuhdetta kuin tekemään heidän kanssaan yhteistyötä. Banaali paha piiloutuu byrokratiaan.

Sosiaalityöntekijät kokevat yhteistyö- ja kasvatuskumppaneikseen sijaisvanhemmat ja ovat vaihtaneet perustehtävänsä perheiden tukemisesta sijaisperheiden asiakashankintaan ja palvelemiseen. Jotta sijaisperhe pysyisi kunnan omana perheenä, kunta sitoutuu lähettämään perheeseen sijoitettuja tietyn aikamäärän sisällä. 
Kunta ja sosiaalityöntekijä siis sitouttavat sijoitusperheet itseensä tuottamalla näille sijoitettavia. Tämä odotusaikakäytäntö on johtanut lisääntyviin kiireellisiin sijoituksiin ja siihen, että kiireellisistä sijoituksista pyritään tekemään pysyviä huostaanottoja. Se on myös vaarantanut entisestään lasten ja perheiden jo lähes olemattoman oikeusturvan. 

Perhehoitoa ja sijaisvanhempia ei valvota

Omiksi perheiksi koettujen sijaisperheiden puutteita ja laiminlyöntejä katsotaan lastensuojelussa läpi sormien. Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä(Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). 

Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010). 

Heikosti valmistellut lastensuojelun ja perhehoidon lakimuutokset ovat tuoneet suomalaiseen lastensuojeluun 1930-luvun kaksoisstandardin: jaon apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. 

Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.

Suomalainen lastensuojelu ajaa perheitä evakkoon, jopa maanpakoon, ja sijaislasten pahoinpitelyuutisia julkaistaan säännöllisesti.

LSKL:n kyselyssä valtaosa vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Sijoitettujen kotiinpalaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. 

Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”

Perhehoidon prosessien laatu ja oikeellisuus tutkittava

YK:n kehotus resursoida lasten luonnollisiin perheisiin ja yhteisöihin on Suomessa sivuutettu. Syntymäperheiden sijaan halutaan tukea ja resursoida sijaisperheitä.

Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon, nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi ja muun huostaanottoja tuottavan urkinnan lastensuojelun yhteis- ja vaikuttavuustutkimukseksi tai lapsilähtöiseksi voimaannuttavaksi vuorovaikutukseksi. Uudistukset tapahtuvat vain nimien ja nimeämisen tasolla. Suomessa lastensuojelun uutisointi-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa on vaikeaa ellei mahdotonta erottaa sijaishuollon edunvalvonta- ja markkinointitoiminnasta.

Sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa on päätetty, että Suomi ei tarvitse tutkimustietoa, valvontaa eikä YK:n ohjausta. Meille riittäköön Hedmanilais- Heiliöläis- Paloniemeläinen sosiaalihygienia. Kun lastensuojelun tiedotustoimintakin on sijaishuollon käsissä, kukaan ei saa koskaan tietää. 

Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää uutispimentoon ja sijaishuollon markkinoinnin armoille.

Suomalaiset puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ”vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa ja kouluttavat omia sijaisperheitä. Ne ovat itse juuri niitä tahoja, jotka tuottavat rikottuja perheitä ja riskiolosuhteita. Muiden muuassa SOS-lapsikylä ja Pesäpuu ry mainostavat palveluitaan harhaanjohtavasti lapsilla, ”jotka eivät voi asua kotonaan.” 

Sosiaalityöntekijöiden rajaton, valvomaton valta yhdistyneenä heikkoon koulutukseen , puuttuvaan eettiseen herkkyyteen ja byrokraattiseen kaikkivoipaisuuteen on johtanut siihen, että lastensuojelu on muuttunut sijaishuollon asiakashankinnaksi ja edunvalvonnaksi. Se on aiheuttanut sen, että sijaisperheet valikoidaan sosiaalityöntekijän ja kunnan, ei lapsen tarpeiden perusteella. Yhä useampi lapsi joutuu sijoitetuksi hatarin perustein ja arviointi sijoituksen lapsen edun mukaisuudesta ( verrattuna tilanteeseen, että lasta autettaisiin kotona) jää lähes aina tekemättä.
Se on johtanut siihen, että yhä useampi lapsi päätyy kiertämään vuoden parin välein vaihtuvan sosiaalityöntekijän päätöksellä vuoden parin välein vaihtuvasta tarpeitaan vastaamattomasta sijaispaikasta toiseen ja että sijoitetun koulutuspolku ja yhteydenpito läheisiinsä katkeaa. Lapsille ja nuorille ei ole jätetty muita oikeuksia kuin olla hiljaa tai äänestää jaloillaan, jota he tekevätkin vuosittain lähes 4000 virka-apupyynnön edestä. 

YK:n, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja pohjoismaisten lapsiasiavaltuutettujen moitteista huolimatta suomalaisesta lastensuojelusta puuttuu yhä tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu ja perheiden oikeusturva; sijaishuollossa ei ole vieläkään edes minimivalvontaa eikä perheillä ole oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä eikä toimivia valitusreittejä. Suomalainen sijaishuollon ja lastensuojelun viranomaisten edunvalvontaan keskittynyt sosiaalihallinto asiantuntijoineen ja erityisosaajineen on pitänyt huolta siitä, ettei jo kaksikymmentä vuotta sitten esitettyjä välttämättömiä uudistuksia ole toteutettu.

Varhainen puuttuminen on ulotettu koskemaan vain avuntarpeensa julkisesti paljastaneiden köyhien perhe-elämään, ei viranomaisten, psykiatrian tai sijaishuollon rikolliseen toimintaan. Lastensuojelujärjestöinä esiintyvät piiloyritykset ovat lähteneet mukaan sijaishuoltomarkkinoille ja järjestävät kalliita epätieteellisiä tutkimuksia huostaanotontarpeen löytämiseksi. 

Jo poliisitoimen verran vuosittain maksava sijaishuolto on saanut rahastaa veronmaksajia vuosikymmenet ilman valvontaa, tulosvastuuta, verovelvoitteita tai minkäänlaista näyttövelvoitetta toimintansa tuloksista tai laillisuudesta. Luotettavaa vaikuttavuuden tutkimusta ja tulosten vertailua hankaloittanee myös lastensuojelun epämääräinen, ammattillisuuden ja tieteellisyyden auraa antamaan kehitetty orwellilainen uusiokieli, joka vilisee harhaanjohtavia eufemismeja. Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista. 

Sijaislapsen raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä tuomituille ei saisi sijoittaa lapsia edelleen

Kun vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä vaadittuja todisteita, sosiaalityöntekijät rankaisevat heiltä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla. Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijat leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi.

Valtiovallan tuella harjoitettu sinisilmäinen sijaishuollon valvomatta jättäminen ja edunvalvonta yhdistettynä lastensuojelun tutkimuksen ja oikeudenkäyntien puutteisiin ja heikkolaatuiseen sijaisperhevalmennukseen ja sijaisperheiden odotusaikaan takaa sen, että yhä useampi nuori päätyy kenenkään puuttumatta sijoitetuksi hatarin ja laittomin perustein tarpeitaan vastaamattomaan, puutteellisesti valvottuun ja koulutettuun , pysyvyyttä tarjoamattomaan ja jopa vaaralliseen sijaisperheeseen ja sieltä edelleen kiertämään syrjäyttävästä sijaisperheestä tai - laitoksesta toiseen. 

Ennen perhehoidon edunvalvontauudistuksia Lokakuun Liike pyytää STM:ää tekemään puolueettoman selvityksen lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta , perhehoidon nykyisestä laadusta ja kaltoinkohtelusta perhehoidossa ja kehottaa siirtämään huostaanotto- oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin.

Lokakuun liike ehdottaa, että sijoitettuihin kohdistuneista väkivaltarikoksista tuomituille sijaisvanhemmille ei enää sijoitettaisi lapsia ja että tuomio sijaislapsen raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä veisi automaattisesti perhekotiluvan. Valvontavelvoitteensa toistuvasti laiminlyöviltä sosiaalityöntekijöiltä, jotka kieltäytyvät puuttumasta sijaisperheissä tapahtuvaan lasten kaltoinkohteluun tulisi ottaa pois oikeus sijoituspäätöksiin ja sijaisperheiden valikointiin ja valmennuksiin. 
 
Lokakuun Liike pyytää STM:ää ja THL:ää tutkimaan mikä seurauksia PRIDE-valmennusten puutteilla on laittomiin rajoitustoimiin, sijaishuollossa tapahtuvan väkivallan ilmitulon estämiseen ja vähättelyyn, lasten ja vanhempien yhteydenpidon tukemisen ja perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönteihin. 
​Lokakuun liike pyytää myös selvittämään mikä yhteys lisääntyneillä kiireellisillä sijoituksilla on lisääntyneiden sijaisperheiden odotusaika- ja muihin sopimuskäytäntöihin. 

Lue myös: 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saisiko-keroputaan-mallin-myos-lastensuojeluun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti

"Meillä ei odoteta, että perheiden ongelmat kärjistyvät." kuvailee Perusturvalautakunnan puheenjohtaja Eija Liljavirta
"Tärkeintä on leikkiä lasten kanssa, mutta lisäksi teen kaikkea mitä tarvitaan. Siivoan, tiskaan, pyykkään, mitä ikinä tarvitaan," kuvaa kodinhoitaja Halla.
​
Yle uutisten julkaisema 14.6.2016 artikkeli: Kodinhoitajien palkkaaminen toi miljoonasäästöt – lasten huostaanototkin vähentyivät, kertoo Suomelle suuntaa mihin lastensuojelun avohuollon palveluja pitäisi viedä.

Mäntsälän ja Pornaisten päätös tuoda lastensuojelun avohuollon palveluihin takaisin kodinhoitajien ammatillinen palvelu on muuttanut kunnissa perheiden tulevaisuutta suuresti ja antanut kunnalle resurssien vapautumista muihin sosiaalityön tarpeisiin. Säästöjä he ovat tehneet jopa miljoonan euron edestä. Varhaisella puuttumisella huoliin ja murheisiin pyritään estämään ongelmien kasautuminen.

Aidon ennaltaehkäiseväntyön reseptikin on selkeä:
"Kun aikuiset voivat hyvin, voivat lapsetkin", tokaisee perusturvajohtaja Eija Rintala.
Yhteistyötahona toimii neuvola, joka tarjoaa kodinhoitajan palveluja perheille, joissa on alle vuoden vanha lapsi. Vanhempien väsymys otetaan vakavasti ajoissa, jotta ei päädytä kaikille haitalliseen uupumukseen. Perhetyön keskiössä ovat Mäntsälän ja Pornaisten alueilla neuvolat. Koko perhe on asiakkaana, ja terveydenhoitaja kutsuu tarvittaessa muita ammattilaisia apuun.

Myös koulut ja nuorisotyö on tiiviissä yhteistyössä sosiaalipuolen kanssa.

Tukeen tyytyväinen Maaret Tölli kertoo Yle uutisille: 
"Olemme suurenmoisen kiitollisia siitä, että olemme saaneet apua. Helpottaa kovasti kun ei tarvitse lähteä terveysasemalle tai vaikka puheterapiaan kaikki kainalossa. Monesti kutsussakin sanotaan, ettei tutkimuksiin saisi ottaa sisaruksia mukaan."

Sosiaalityölle mallia jo vuosia näyttänyt Mäntsälä ja Pornainen on kuntaliiton tutkimuksissa pystynyt pitämään ammattitaidollaan tilastojen kärkipaikan. Mäntsälän ja Pornaisten sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyö on tuonut miljoonien säästöt. Kulut ovat olleet liki yhdeksän prosenttia pienemmät kuin muissa keskisuurissa kunnissa.

"Meillä on onnistuttu hoitamaan asiat paremmin pienemmällä rahalla. Lastensuojelumenot ovat alun nousun jälkeen kääntyneet rajuun laskuun ja putosivat vuodessa viidenneksellä", kehaisee perusturvajohtaja Eija Rintala.

Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun avohuollon asiakkaiden vanhempia tulostamaan nämä tärkeät tiedotteet tutkimuksista muualla Suomessa mukaansa lastensa asiakassuunnitelmapalaveriin ja myös vaatimaan näitä lakisääteisiä asiakassuunnitelmapalavereita toteutettavaksi ja kysymään, josko heidänkin alueellaan suostuisivat vastuusosiaalityöntekijät puhuttamaan esimiehensä mukaan säästötalkoisiin ja todelliseen ennaltaehkäisevään työhön.

Tärkeää on muistaa, ettei sosiaalitoimen nykyisin usein tarjoama perhetyö ole sama asia kuin kodinhoitajien ammatillinen palvelu. Pehetyöntekijät eivät auta kodinhoidollisissa asioissa, vaan uskovat, että väsymys taittuu puhumalla heille keittämänne kahvin ääressä tuosta väsymyksestä. Perhetyö uskoo, että kädestäpitäen auttaminen tuottaa uusavuttomia ja toimintakyvyttömiä ihmisiä. Heitä on jopa esimiestahonsa toimesta kielletty auttamasta kodin arjessa. Perhetyöntekijä ei tyhjennä astianpesukonetta, tartu luuttuun tai imuriin, ripusta pyykkejä, osallistu ruuan laittoon tai auta lastenhuoneen lelukaaoksen järjestelyssä ja koeta näin saada kiireiseen perheen arkeen mahdollisuutta laatuaikaan yhdessä tai anna vanhemmalle tarvittavaa lepohetkeä arkeensa.

Yle uutiset 14.6.2016:
http://yle.fi/…/kodinhoitajien_palkkaaminen_toi_mil…/8944545

Pornaisten kunta - Sosiaalipalvelut:
http://www.pornainen.fi/sosiaalitoimisto/
​
Mäntsälä - Hyvinvointi ja Perhe:
http://www.mantsala.fi/hyvinvointi-ja-perhe

Mäntsälä - Sosiaalipalvelut:
http://www.mantsala.fi/hyvinvointi-ja-perhe/sosiaalipalvelut

 ”Koemme elämämme ajan, kun apua lähdimme hakemaan unettomuuteen ja lintsaamisiin kolmisen vuotta sitten kuin pahana unena, sodan kokemuksena. Sellaisena aikana, jossa omat löivät. He löivät, joilta apua pyysimme. ” tyttärelleen apua pyytänyt äiti

Lastensuojelun sota riskiperheitä vastaan muistuttaa sotaa huumeita vastaan -kolmesta poikki

Sosiaalityön menetelmät ja lopputulokset varhaisen puuttumisen taistelussa riskiperheitä vastaan muistuttavat sotaa huumeita vastaan. Syrjäytymistä aiheuttavaksi ja kalliita kustannuksia ja huonoja tuloksia tuottavaksi toimintalinjaksi on molemmissa valittu oletettujen ongelmien kantajien merkitseminen ja eristäminen ongelmien syihin puuttumatta. Ironisesti molemmat sodat kuitenkin tuottavat ja voimistavat juuri niitä ongelmia, joita vastaan väittävät taistelevansa ja takaavat tehottomille ja kalliille kuri- ja hoitojärjestelmille ehtymättömän asiakasvirran. 
 
Sosiaalityön ammatinharjoittamista hallitseva riskienvälttely, auktoriteettiusko ja oman selustan varmistelu näyttävät siirtyneen myös tutkimustoimintaan. Monien sosiaalityön tutkijoiden tutkimuksista puuttuu tutkijan ja kriittisen havainnoitsijan ote ja kädenjälki. Sen sijaan tutkijat ovat lähteneet poliitikoiksi oikeuttamaan Heiliöläis- Paloniemeläistä lastensuojelulinjausta ja edistämään sijaishuollon asiakashankintaa ja edunvalvontaa. Ja vielä pahempaa- kehittelemään psykoanalyysin virheellisiin oppeihin perustuvia teorioita, lainsäädäntöä ja villejä arviointi- ja seulaus (leimaus) menetelmiä, joilla laitospaikat saadaan täyteen. 

Niin lastensuojelun kuin päihdehuollon lainsäädännöllä tuotetaan paitsi tukea, mahdollisuuksia ja oikeuksia myös poikkeavuutta; riskejä, rikoksia ja rikollisia. Jostakin syystä ongelmien kunnollinen rakenteellinen ja
yhteisöllinen ennaltaehkäisy on vaihdettu STM:n johdolla köyhien valvontaan ja rankaisuun ja sijaishuollon liiketoiminnan tukemiseen.

Sosiaalityön tutkijat kontrolli- ja riskiajattelun airuina ja poliitikkoina

 Tarja Pösö (1995, 40) teki pienimuotoisen haastattelututkimuksen sosiaalityöntekijöille Tampereen alueen viidessä sosiaalitoimistossa vuonna 1994 ja sai yllättävän tuloksen; sosiaalityöntekijät kokivat, etteivät he juuri törmänneet lasten pahoinpitelyyn työssään. Lapsen joutumista fyysisen pahoinpitelyn uhriksi ei muistettu tapahtuneen juuri lainkaan.

Havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia käännettiin kuitenkin tulkinnaksi, että pahoinpitelyjä varmaankin tapahtui mutta niitä ei huomattu tai kirjattu ylös. Pösö ja Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä. 
Samalla tavoin kuin huumesodassa kontrollipolitiikan välineiksi valjastettiin laajennetun rikoksen käsitteen lisäksi varhainen puuttuminen, laajennettu ilmoitusvelvollisuus ja psykoanalyysin virheelliset teoriat mm. hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytymisestä. 

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeisiin kerättiinkin kattava kaltoinkohtelun riskilista, jonka alle voidaan tarvittaessa kerätä kaikki suomalaiset perheet. Lasten kaltoinkohtelusta muodostui subjektiivinen ja hämärä käsite, josta oli vaikea löytää konkreettista näyttöä hallinto- oikeuksien huostaanottopäätöksistä ( mm. Heinonen ja Hiitola 2008). Huostaanottopäätöksiä tuntui kaltoinkohtelun sijaan määrittelevän sosiaalityöntekijöiden käsitys perheestä ja vanhempien varallisuus, koulutus ja etninen tausta ( Hiitola, 2015).

Kansalaisjärjestöinä esiintyvät lastensuojelun ja päihdehuollon piiloyritykset ottivat agressiivisen varhaisen puuttumisen asiakashankintansa välineeksi ja omaksuivat oletetun auttamisensa keinoksi perheiden hajottamisen ja lasten siirrot valvomattomaan sijaishuoltoon.

Kovan uusliberalistisen kontrollipolitiikan ja varhaisen puuttumisen sotavaunuja lähtivät vetämään mm.
Aila Paloniemi, Aulikki Kananoja, Eeva Biaudet, Anne Eskelinen, Liisa Heinämäki, Kristiina Huhtanen, Piia- Liisa Heiliö, Ritva Karinsalo, Sirpa Tapola, Päivi Sinko, Sirkka Rousu, Sirpa Taskinen, Helena Molander, Mirjam Araneva ja Johanna Hurtig.

Oikeistolaisesta riskiajattelusta, asiantuntijavallasta ja varautumisesta tehtiin lastensuojelun valtavirtaa, jonka poliittisuutta ei enää edes tunnisteta. 
Sosiaalityön kyseenalaiset työkäytännöt siirtyivät myös sosiaalityön tutkimukseen; tutkijat politikoivat kehittämällä sosiaalityöhön harhaanjohtavia eufemismeja vilisevän orwellilaisen psykokielen, oikeuttamalla riskiregiimiä, ohittamalla ja kieltämällä asiakkaiden tiedon ja todisteet palvelujärjestelmän väärinkäytöksistä, tutkimalla vain sosiaalityöntekijöiden fabrikoituja aineistoja ja haastattelemalla vain sosiaalityöntekijöitä tai heidän valitsemiaan informantteja. Tavaksi tuli kirjoittaa tutkimuksiin puolen sivun verran pseudokriittistä pohdintaa itsereflektiokyvyn todistamiseksi, jonka jälkeen tutkijoiksi tekeytyneet poliitikot siirtyivät sijaishuollon julki- tai piiloyritysten akateemisiksi asiantuntijoiksi ja kasvojenkohottajiksi tai yliopiston opettajiksi periyttämään oppilailleen skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan.

Lastensuojelukäytäntöihin juurrutettiin jenkkiläisen rikosseuraamusjärjestelmän varhaisen puuttumisen kolmesta poikki- käytäntö. Sosiaalipalvelujärjestelmä aktivoituu ja huoliliputtaa jo kahdesta avuntarvemerkinnästä ( vaikkapa kotipalvelun ja toimeentulotuen tarpeesta) ja työttömän tai köyhän lapselle heilahtaa häkki viimeistään kolmannesta perheen avunpyynnöstä.

Suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään iskostettiin amerikkalainen tosi- tv-sarjojen ja huumesodan riskiajattelu ja asiakastyötä hallitsee riskiregiimi (riski- ja huolipuhe ja varhainen puuttuminen).

 Sosiaalihuollon ”kehittäjät” ponnistelevat saadakseen asiakkaiden jokaisen ohimenneen ongelman ja virheen rekisteröidyksi ja ”sosiaalirikosrekistereistä”- toisin kuin varsinaisista rikosrekistereistä- ikuisia.

 Moniammatillista yhteistyötä ei tehdä aina asiakkaan auttamiseksi vaan oman edun, vallan ja reviirin varmistamiseksi.

 Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin. Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Huono- osaisia asiakkaita syrjäytetään hartiavoimin.

Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä. Päätökset ja selvitykset tehdään omien asiantuntijoiden näkemyksiin turvauten- usein lapsia ja vanhempia tapaamatta. Poislähettämisen kulttuuriin nojaavassa lastensuojelussa avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja työaika kuluu sijaishuollon verkostojen kanssa työskennellessä. Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Avuksi kutsuttu toiminta tarkoittaa elävien yhteyksien katkaisua; asiakkaiden verkostojen ja voimavarojen ohittamista ja asiakkaiden arviointeja ja siirtelyä laitoksesta toiseen. 

​ Kunnat ja RAY ylläpitävät toimimatonta päihdehuoltoa ja lastensuojelua syytämällä rahaa tehottomille toimijoille, hankkeille ja hoidoille, jotka estävät aidon kilpailun ja tuloksellisten hoitojen ja toimintakäytäntöjen käyttöönoton.

Niin päihdehoidossa kuin lastensuojelussa ammatillista osaamista tärkeämpää on ollut hakurahamenettelyn osaaminen ja oikeiden suhdeverkostojen ylläpito. Valitettavasti tässä suhde- ja valtapelissä on menetetty ja menetetään säästettävissä olevia ihmishenkiä.

Monet viimeaikaiset lastensuojelututkimukset todistavat yhteen ääneen, että asiakkaat jäävät vaille tarvitsemaansa apua. Vaikka kontrollikeskeinen riskipolitiikka on kaikkialla osoittaunut kalliiksi, tehottomaksi ja tuhoisaksi, siitä pidetään sitkeästi kiinni. Niin sota huumeita kuin riskiperheitä vastaan on mainio bisnes, joka tuottaa yhä uusia epärehellisiä yrittäjiä, kurikäytäntöjä ja syrjäytyneitä asiakkaita. 

Sota huumeita vastaan on tarkemmin ajatellen sotaa vain riskihuumeita ja niiden käyttäjiä vastaan. Vahvaa riippuvuutta ja sosiaalisia ongelmia aiheuttavia alkoholia ja lääketehtaiden tuotteita vastaan sotaa ei käydä. Sotatoimien kohteeksi joutuivat vain laillistettujen huumeiden kaupalle riskin muodostavat kilpailijat. 

Varhaisen puuttumisen sota riskilapsuuksia ja -perheitä vastaan on tarkemmin ajateltuna sotaa osattomuuden ja köyhyyden tuottamia elämäntapoja ja köyhiä perheitä vastaan. Lastensuojelun vauraita yrityskumppaneita, sijaiskasvattajia ja -huoltopaikkoja ei tunnisteta eikä tunnusteta riskeiksi vaikka väkivallasta ja muista väärinkäytöksistä olisi pitävä näyttö.

Huumeet ja riskiperheet ovat " hyvä vihollinen", jonka varjolla romutetaan perusoikeuksia ja hyvinvointivaltiota

Niin varhaisessa puuttumisessa kuin sodassa huumeita vastaan:
- Riskien, haitan ja vaaran määrittelyä hallitsevat ennakkoluulot ja perinteet, ei rationaalinen ajattelu.
- Kumpikaan sota ei perustu tutkimustietoon tai kansantaloudelliseen hyötyyn. Kun haittapohjaista luokitusta päihteille selvittänyt neurofarmakologian professori David Nuttin tutkimusryhmä luokitteli alkoholin yhteiskunnallisilta kokonaisvaikutuksiltaan vaarallisemmaksi kuin mikään muu päihde (mukaan lukien suonensisäiset huumeet) hän sai potkut töistään hallituksen johtavana päihdepoliittisena neuvonantajana.
- Molemmissa sodissa käytetään tunteita nostattavaa retoriikkaa, joka ohjaa ajattelemaan vain suojelevaa ja voittavaa tahoa unohtaen sodan välineiden tuottaman tuhon.
-Molempia sotia ohjaavat tiettyjen eliittiryhmien taloudelliset ja poliittiset intressit ja saavutetut edut, ei kansantaloudellinen tai - terveydellinen tai ihmisoikeusnäkökulma.
- Molemmissa sodissa lietsotaan rangaistushenkistä moraalista paniikkia, jonka edessa rationaaliset argumentit ja avun keinojen kehittäminen muuttuvat merkityksettömiksi.
- Molempien sotien lainsäädäntö keskittyy ongelmien ratkaisun sijaan ongelmien oletettujen symboleiden ja kantajien etsintään ja ihmisten rankaisuun. Molemmat sodat kohdistuivat lopulta enemmän ongelmien kantajiksi kuviteltuihin ihmisiin kuin itse ongelmiin.
- Molemmissa sodissa määritellään uudelleen normaaliuden rajoja ja sosiaalisia normeja.
- Molemmissa sodissa tuotetaan syrjäytymistä ja syrjäyttäviä leimoja ja identiteettejä.
- Huumeet samoin kuin riskiperheet ovat hyvä vihollinen, jota demonisoimalla voidaan kätkeä todellisia ongelmanaiheuttajia ja ajaa läpi kansalaisten perusoikeuksia esim. sananvapautta ja tietosuojaa heikentäviä lakiuudistuksia.
- Molemmissa sodissa ongelmien kantajiksi oletettujen oikeusturva on olematon ja heidän ihmisoikeuksiaan poljetaan surutta.
- Molemmissa sodissa oletetun ongelman poistoyritykset aiheuttavat usein enemmän ongelmia kuin alkuperäinen ongelma.
- Molemmissa sodissa aggressiivinen poliitiikka on todistettu epäonnistuneeksi yhdenmukaisella kansainvälisellä näytöllä.
- Molemmissa sodissa psykiatriasta on muodostunut rikosoikeudelle rinnakkainen tuomioistuin, jonka ansiosta ongelmankantajiksi oletetut leimataan ja jätetään vaille apua ja myös vaille somaattisten vaivojen hoitoa. Psykiatrian  salapoliisileikeissä niin asiakkaiden hyvinvointi kuin tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytettyjen oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
- Molemmissa sodissa psykoanalyysin virheelliset  opit  mm. oletus hankittujen ominaisuuksien ylisukupolvisesta periytyvyydestä ja päihteidenkäyttäjien hoitokelvottomuudesta ovat tuottaneet vahingollisia toimintakäytäntöjä ja korvaamattomia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä.

Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”

Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Kenen palkkalistoilla päihde- ja lastensuojelupolitiikan päättäjät ovat?

Addiktioiden ja osattomuuden haittavaikutuksiin pitäisi reagoida tavalla, joka johtaa haittavaikutuksista kärsivien auttamiseen eikä heidän rankaisemiseensa.

Satojen miljardien menetysten, turhien kuolemien ja tutkimustiedon havahduttaman kansainvälisen huumausaineiden valvontalautakunnan (INCB) vuosiraportti julisti maaliskuussa 2016, että sota huumeita vastaan on ohi, ja tulevaisuudessa kansalaisten terveys ja hyvinvointi sekä ihmisoikeudet pitää asettaa etusijalle.

INCB:n linjaus tuskin oikaisee suomalaista päihdepolitiikkaa. Myös lastensuojelu on päättänyt jatkaa lasten ja perheiden ihmisoikeuksia polkevaa sotaansa riskiperheitä vastaan kouluttamalla yhä lisää riskiseulaajia, rahoittamalla valvomatonta sijaishuoltoa ja epäeettisiä- ja -tieteellisiä riskiarviointi- ja seulausmenetelmiä, pysyvän huostaanoton ja adoption hankkeilla ja viranomaisten ilmoitusvelvollisuutta, moniammatillista yhteistyötä ja tiedonsaantioikeuksia laajentamalla.

Kansan kahtia jakanut sota on jo rapauttanut asiakkaiden ja heidän läheistensä luottamuksen yhteiskuntaan, viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen ja tulee ilman pikaista puuttumista rapauttamaan myös yhteiskuntarauhan ja kansantalouden.

Taitamattomalla varhaisella puuttumisella ja sen leväperäisellä rahoituksella on tuotettu valvomattomien ja heikkolaatuisten lastensuojelun, sijaishuollon, psykiatrian ja päihdekuntoutusyritysten liiketoiminnan kasvu, valtava määrä hajotettuja perheitä ja leimattuja ja syrjäytettyjä ihmisiä, joilta on riistetty parantumisen tärkein edellytys: positiivinen yhteys toisiin ihmisiin.
Koska ei ole oletettavaa, että leimaamisteoria olisi menettänyt validiteettinsa nyky-yhteisöissä (vrt. Harrikari 2008, 210–214), on tarpeen tuoda esiin puuttumisen mahdollisia haittoja ja auttaa verkostoja tuottamaan puuttumisen normeja ja muita pidäkkeitä villinä rehottavaan puuttumistoimien puutarhaan (Sosiaalipolitiikka 74/ 2009, 28).

Tutkijoista tuli poliitikkoja- voisivatko poliitikot ryhtyä tutkijoiksi ?

Koska tutkijat ovat siirtyneet poliitikoiksi ehdotamme, että poliitikot siirtyvät vuorostaan tutkijoiksi ja alkavat perata lastensuojelun tiedon tunkiota.
Pyydämme kansantalouden ja -terveyden nimissä, että poliitikot teetättävät riippumattomalla tutkimustaholla ja isolla satunnaisotannalla asiakaspalautteet sisältävän selvityksen sijaishuollon ja perhe-, päihde- ja psykiatrisen kuntoutuksen nykyisistä olosuhteista ja vaikutuksista ja lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja seurauksista.

Ydinkysymys on, miksi toimimatonta politiikka ei ole muutettu vaikka nykyisten päihde- ja perhepolittisten linjausten haitoista on runsaasti kokemustietoa ja tutkimusnäyttöä?

Miksi yli kaksikymmentä vuotta sitten esitettyjä välttämättömiä uudistuksia ei ole saatu aikaan sen paremmin päihdehuollossa kuin lastensuojelussa?

Ovatko huumelakien poliittiset puolestapuhujat lääketeollisuuden ja huumeliigojen palkkalistoilla? Ovatko nykyisten lastensuojelulakien ja -linjausten puolestapuhujat sijaishuoltoyritysten palkkalistoilla?

Olisiko viimein mahdollista lopettaa sota ongelmien ja pahan sosiaalisen perimän kantajiksi oletettujen metsästämiseksi ja alkaa kehittää oikea-aikaisia, tarpeenmukaisia ja toimivia avun keinoja yhdessä perheiden kanssa?


Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset

"Hän vei juristinsa avulla asian syyttäjänvirastoon. Kihlakunnansyyttäjä määräsi toukokuussa 2016 poliisin aloittamaan esitutkinnan epäilystä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. Tapaus päätyi syyttäjälle siksi, että poliisi oli aiemmin tehnyt asiassa päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa," kirjoittaa Maria Syvälä Iltalehden uutisissa 23.6.2016.

Seitsemän lastensuojelun sosiaalivirkailijaa ovat joutuneet esitutkintaan muun muassa väitettyään äidin rikosrekisterissä olevan merkintöjä vastoin totuutta. Äidillä ei ole rikosrekisterimerkintöjä.

Vuonna 2013 perheen neljävuotias tyttölapsi kiireellisesti sijoitettin vieden päivystävään sijaisperheeseen.
"Sinä menet kyläpaikkaan siksi aikaa, kun äiti saa asioita kuntoon," selitettiin Pohjois-Suomen sosiaalitoimen toimesta lapselle. Kolme vuotta on kulunut, eikä lapsella ole ollut oikeutta päästä kotiinsa edes yökylään tuona aikana.

Alkusyy kodin ulkopuoliselle sijoitukselle oli äidin ex-puolison ajautuminen esitutkintaan rikoksesta epäiltynä. Äidillä ei kyseisen rikoksen kanssa ollut mitään tekemistä.

Hallinto-oikeus vahvisti kiireellistä sijoitusta seuranneen huostaanoton kesällä 2014. Tuomio ei ollut yksimielinen, sillä hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen koki sosiaalitoimen perustelut riittämättöminä ja lapsenkaan hän ei nähnyt olevan vaarassa äidin antamissa olosuhteissa. Lisäksi perheelle ei oltu tarjottu avohuollon tukitoimia huostaanoton estämiseksi ennen huostaanottoa.

Valheiden vyyhti perusteluna

Lastensuojelun valheelliset kirjaukset lapsen henkilötietoihin vaikuttivat lapsen äidin mukaan hallinto-oikeuden tuomioon. Sosiaalivirkailijan itse keksimä rikosrekisteri oli yksi huostaanottoperuste.

Esitutkintaan ovat joutuneet paikkakunnan seitsemän lastensuojelun viranhaltijaa, jotka allekirjoituksin ovat vahventaneet virheellistä tietoa asiakkaansa eli lapsen olosuhteista kirjelmissään. Virheellistä tietoa on viety eteenpäin huostaanotetun lapsen äidistä leimaten äitiä rikokseen syyllistyneeksi, vaikka äidillä ei ole rikosrekisterimerkintöjä.

Vieraannuttamista rakenteellisena väkivaltana
Epäselväksi lapsen henkilötietomerkinnöissä on jäänyt, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, milloin, mistä syystä, mille tahoille ja millä perusteella.

"Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa," huokaa äiti.
Lokitietojenkin mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet lapsen henkilötietomerkintöjä lukemassa, vaikka merkinnät ovat lain mukaan salaisia.

Lapsi on erotettu äidistään miltei kokonaisvaltaisesti ja asetettu epänormaaliin elämäntilanteeseen, jossa hän saa tavata äitiään vain sosiaalivirkailijan valvomilla valvotuilla tapaamisilla muutaman tunnin ajan kerran kuukaudessa. Viimeisen puolen vuoden aikana lapsi on saanut olla äitiinsä puhelinyhteydessä vain neljä kertaa. Koko kolmen vuoden aikana lapsi ei siis ole saanut edes yöpyä yhtä yötä kotonaan äidin luona.

Perusteluja yhteydenpidon rajoittamiselle ei näytä olevan lain mukaisesti. Sosiaalityöntekijän väärää tietoa sisältävä päätöskirjaus sisältää vuorostaan väitteen, että äidille olisi käräjäoikeus määrännyt lähestymiskiellon sijaisvanhempiin.

Tosiasiassa käräjätuomari hylkäsi sijaisvanhempien hakemuksen lähestymiskiellolle huhtikuussa 2016, hakemuksen ollessa perusteeton. Lisäksi lähestymiskielto sijaisvanhempiin ei ole mitenkään osoitus lapsen tapaamisten rajoittamiseen.

Muitakin hataria perusteita on kirjattuna joista yksi on selkeä vieraannuttava toiminto: "Papereissa lukee, ettei lapseni saa olla kanssani, koska häntä pitää auttaa kiintymään sijaisperherseen, " äiti huokaa taasen.
Äidin kokemus sijaisperheen tahdosta omia hänen lastaan on varmasti haavoittavaa molemmille. "Sijaisäiti vaatii tytärtäni kutsumaan häntä äidiksi ja perheen lapsia sisaruksikseen." Tätä mielipahaa ei varmasti helpottanut sijaisperheen yhteistyöhaluttomuus lähestymiskieltohakemuksen muodossa. 

Jäävit työntekijät vaaransivat potilasturvan

Lapsen sosiaalityöntekijä sai Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta huomautuksen vuonna 2015 toimittuaan virheellisesti muunmuassa lapsen terveydenhuollon järjestämisessä.
Silti vasta toukokuussa 2016 hänen tilalleen nimitettiin toinen sosiaalivirkailija.
Syyttäjän esitutkintapäätöksen jälkeen lapsen sosiaalityön työtehtävästä pois siirretyn sosiaalivirkailijan työpari, joka myös vastasi lasta koskevasta työskentelystä, vaihdettiin. Lapsen asioista vastaavat nyt viranomaiset, joiden kohdalla ei ole nähty syytä epäillä tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.
"Eikä heitä ole enää asiaani hoitaneiden joukossa enää monta," toteaa äiti lakonisesti.
Lasta oli hoidettu vain sijaisäidin ja aluehallintoviraston huomautuksen saaneen sosiaaliviranomaisen esittämien näkemysten perusteella.
​
Lapsi oli oireillut olosuhteisiinsa sijaisperheessä asuessaan ja äiti onkin tehnyt sosiaaliasiamiehen avustuksella lapsen terveydenhoidosta paikkakunnan sairaalaan. Muistutus nostaa esille kuinka lapsen potilasturvallisuutta vaarannettiin hoitamalla häntä puutteellisten ja jopa virheellisten sijaisvanhemman ja sosiaalitoimen väitteiden perusteella.

"TÄMÄ EI OLE MINUN KOTI"

Aluehallintoviraston suuntaamia toimintaohjeita ei paikkakunnan lastensuojelussa viety käytäntöön. Kolme vuotta kodin ulkopuolelle asumaan siirretyn lapsen henkilötietoihin ei ole vieläkään suostuttu suorittamaan lakisääteistä virallista henkilötietojen korjausmenettelyä.
"Sosiaaliasiamiehet ovat tammikuusta lähtien pyytäneet yli 20 kertaa asiakirjoja ja vastauksia muistutuksiin. Tuloksetta," äiti kertoo.
Äidin suruksi hän ei ole saanut todistaa hyvää äitiyttään sosiaalitoimelle. Hän ei ole onnistunut tässä, vaikka tyttären entisen päiväkodin johtaja kuvasi lapsen ja äidin vuorovaikutusta hyväksi ja lämpimäksi ja äitiä äidilliseksi. Päiväkodin johtajan lausunnon mukaan lapsi saapui aina puhtaassa vaatetuksessa hoitoon ja sai sairastaa kotonaan. Lapsi oli viihtynyt päivähoidossa ja kehittynyt ikätasoisesti.

Kotiinpaluun toiveet

"Huostaanoton perusteita ei ole ja laki velvoittaa perheen yhdistämiseen," äiti perustelee tulevaisuuden suunnitelmiaan. Äiti hakee nyt seitsenvuotiaan tyttärensä huostaanoton purkua. Hän sitoutui tekemään kaikkensa lapsen kotiutumiseksi.

Mapista löytyy lapsen henkilötietojen asiakaskertomuksesta joulukuulta 2013 nelivuotiaan tytön oma ääni:
"Tämä ei ole minun elämäni, tämä ei ole minun kotini."

Lokakuun liike toivoo sosiaalitoimea ympäri Suomea huomioimaan, ettei ole mitään järkeä toistaa samoja virheitä vuodesta toiseen. Vaikka oikeustoimien mahdollistuminen sosiaalitoimen rikkeiden edessä ovat miltei mahdottomia, on löytynyt reitti saavuttaa lapsiemme oikeudet pitemmän kaavan mukaan.

Lapsen perhe-elämään koskeminen ilman lakiin perustuvaa perustelua on EU:n ihmisoikeussopimusta rikkova teko. Myös henkilörekisteriin valheellisen tai väärän tiedon kirjaaminen ja sen korjaamatta jättäminen rikkoo oikeutta yksityisyyden kunnioittamista vastaan ja näin EU:n ihmioikeussopimusta. Jokaisella lapsella on maassamme oikeus vanhempiinsa ja tätä oikeutta saa rajata vain lakiin perustuvilla lasta suojelevilla syillä, jos lapsen henki tai fyysinen tai psyykkinen terveys on vaarassa. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa myös suojelemaan lapsen oikeutta biologisiin vanhempiinsa. Lastensuojelulain yksi päätarkoitus on tukea lapsen vanhempia vanhemmuudessaan ja turvata lapsen kiintymyssuhteet.

Sosiaalivirkailijan tehtävä on tukea lain toteutumista eikä suinkaan rikkoa lakia vastaan toiminnoillaan.
Mäntäsälän ja Pornaisten kunnan resepti ennakoivalle perhetyölle ei selkeästi ole hallussa Pohjois-Suomessa: "Kun vanhemmat voivat hyvin, voivat lapsekin mainiosti."

Lapsia kaltoinkohdeltiin sijaishuollossa

Ruotsalainen ( SOU, 2009; SOU, 2011) ja suomalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa kuin Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu; lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.

Lähes puolet ruotsalaisista haastatelluista kertoi, että sijaisisä, sijaisäiti, laitosten henkilökunta, muut nuoret, sijaisperheen sukulaiset tai tutut ovat tehneet heille seksuaalista väkivaltaa ( SOU 2009:99). Tutkimuksissa kiinnitetään huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä.

Suomessa hyväksikäyttäjien joukosta löytyi niin sijaisvanhempia, lastensuojelulaitosten johtajia kuin työntekijöitäkin ( STM, 2016; Peura, 2014). Romanien lastenkodeissa ne johtajat, jotka eivät itse käyttäneet lapsia hyväksi, olivat tietoisia tapahtumista, ja antoivat niiden jatkua. Haastatellut kertoivat kuinka lastenkodeissa väärennettiin toimeksiantosopimuksia ja dokumentteja ja lavasteltiin olosuhteita paremmiksi toimittajille ja tarkastajille (mt., 48.) Lasten todistukset rikoksista eivät johtaneet syytteiden nostamiseen, eikä asioiden käsittelyyn sisäisesti tai ulkoisesti. Uhrien mukaan lastenkodeissa tapahtunut seksuaalinen hyväksikäyttö oli yleisesti johtotasolla tiedossa, mutta siihen ei puututtu millään tavalla. Jos joku lapsista pisti vastaan, siirrettiin tämä valtion koulukotiin (mt., 52-54). 

Nuorten Ystävät ry:n Pohjola- kodissa sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.

 –Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee. 

Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Mäkinen yritti kertoa kaltoin kohtelustaan poikakodin muulle henkilökunnalle ja sosiaalitoimiston viranomaisille, mutta asiaan ei puututtu. –Siellä sanottiin vain, että sellaista ei voi tapahtua. Kukaan ei välittänyt eikä tänä päivänäkään tapahtuneiden juttujen perusteella voida sanoa, että välitettäisiin.

Koska LSKL tai mikään muu lastensuojelutaho ei ole esittänyt suomalaisen sijaishuoltoselvityksen johdosta uusia lasten turvallisuutta parantavia toimintalinjauksia tai valvontakeinoja, Lokakuun Liike tarttuu haasteeseen. 

Kaltoinkohtelevan instituution yleiset piirteet

Brittein saarilla tutkituissa sijoitettujen hyväksikäyttötapauksissa havaittiin kolme yleistä piirrettä laitoshoidossa, jossa oli ilmennyt seksuaalista hyväksikäyttöä:

1 ) Yksikön johto oli tehotonta tai minimaalista. Linjajohtajilla oli vain vähäinen tai ei lainkaan suoraa kontaktia osastoihin / hoitoyksiköihin, eikä heillä näin ollen ollut mahdollisuutta havaita huonoja hoitomenetelmiä. Johtamisongelmat nostettiin esiin myös Kai Alhasen tutkimuksessa suomalaisen lastensuojelujärjestelmän uhkatekijöistä. 

2) Vaikka kaltoinkohtelua olisikin pystytty havaitsemaan, riittäviä tai toimivia valitustapoja ja- reittejä ei ollut olemassa. Kaltoinkohtelijoilla oli vahva poliittinen ja hallinnollinen tukiverkosto ( Erooga, 2012).

3) Väkivaltaisille laitoksille oli tyypillistä yhteisten toimintalinjojen puuttuminen ja autoritaarinen kontrolliin keskittyvä johtamistapa.

Tutkija Siskland määrittelee joukon hallinnollisia tyylejä jotka yhdistyvät lasten institutionaaliseen kaltoinkohteluun. Näitä ovat 1) autoritaarinen johtaja, joka ei rohkaise lapsia tai henkilökuntaa yhteiseen päätöksentekoon 2) laitoksissa asuvien lasten tiukka kontrollointi ja tukeutuminen teoreettisiin/ ideologisiin malleihin, jotka etäännyttävät ja epäinhimillistävät suhteita henkilökunnan ja lasten välillä ja 3) alistava henkinen ilmapiiri, joka kasvattaa vihamielisyyttä lapsia kohtaan.


Keinot, joilla lapsia voidaan suojella kaltoinkohtelulta laitoksissa

1) Lasten kuuleminen

Tutkimuksissa kuvataan laitoksissa elävät lapset äänettömänä väestönä, joilla ei ole minkäänlaista sananvaltaa sijoituspaikan, sijoituksen keston tai edes hoidon laadun suhteen. Tämän vuoksi lapset eivät myöskään helposti kerro kaltoinkohtelusta.

Lapsia ja vanhempia onkin valistettava oikeuksistaan, informoitava valitusreiteistä ja varattava lapsille mahdollisuus kahdenkeskeisiin kuulemisiin ilman laitoshenkilökunnan tai sijaisvanhempien läsnäoloa. Lasten pääsyä puhelimiin tulisi helpottaa esimerkiksi varustamalla laitokset helposti saatavilla olevilla yksityispuhelimilla. Suomalaisessa sijaishuollossa näitä ohjeita ei noudateta vaan lasten puheluja estetään ja kuunnellaan ja henkilökohtaisia puhelimia takavarikoidaan.

2)Ilmoitus-, vastuu- ja korvausvelvoite väärinkäytöksistä

Sijoitetuille lapsille pitäisi taata oma laitoksen ulkopuolinen ja sosiaalitoimesta riippumaton työntekijä, joka tapaisi lasta useita kertoja vuodessa.
​
Turvallisuussyistä rikosten uhreja tai esim. koulunkäynnin vaikeuksista kärsiviä ei tulisi sijoittaa samaan yksikköön päihteidenkäytön tai rikosten takia huostaanotettujen kanssa.

Hoitohenkilökunnan valittamismahdollisuuksia tulisi parantaa ja järjestää pääsy nimetyn, yhteisön ulkopuolisen henkilön luo, jonka tehtävänä on ottaa vastaan hyväksikäytön epäilyt. Suomalaisen sosiaali- ja sijaishuollon epäkohta on ulkopuolisen valvonnan puuttuminen ja sinisilmäinen luottamus laitosten omavalvontaan. Henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuden kompastuskivi on ilmoitusten ohjaus esimiehelle, joka mahdollistaa ilmoittajan rankaisemisen ja ilmoitusten piilottamisen.

Laitosvalvontaa ja laaduntarkkailua tehostaisivat myös laitoksen saamien huomautusten julkistaminen laitosten nettisivuilla ja käänteinen kilpailutus. Väkivaltarikoksista esim. sijaislapsen raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä tuomittujen perhekotilupa pitäisi perua eikä heille saisi enää sijoittaa lapsia, kuten nykyään tapahtuu.

Myös sosiaalityöntekijöille tulisi asettaa vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä esim. sijaishuollon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. On väärin, että sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille järjestetään konsulttien opastuksella mediakoulutuksia, joissa opetellaan väistämään vaikeat kysymykset väärinkäytöksistä ja valehtelemaan sujuvasti, kun asiakas saa epäkohtien todistelusta ja kokemustensa taltioinnista rikossyytteitä.

Väärin perustein huostaanotetuille lapsille ja heidän perheilleen tulee järjestää mahdollisuus automaattiseen korvaukseen ilman raskaita oikeustaisteluja. RAY voisi velvoittaa tukemiaan psykoanalyysin virheelliset opit sisäistäneitä lastensuojelujärjestöjä esim. Pelastakaa Lapset ry:tä, Perhehoitoliittoa, Ensi- ja turvakotien Liittoa ja Viola ry:tä ohjaamaan osan tukirahoistaan korvausrahastoon, josta maksettaisiin kipukorvauksia laittomasti huostaanotetuille. 

3) Yhteydenpito vanhempien, muiden ammattilaisten ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa

Maantieteellinen etäisyys lisää riskiä lasten kaltoinkohteluun, joten sijoitettujen lasten sijaispaikkojen sijaintiin ja yhteydenpidon varmistamiseen vanhempien ja lasten ja heidän valitsemiensa ammattilaisten kanssa tulisi kiinnittää erityishuomiota. 

Suomessa lasten ja vanhempien yhteydenpidon laittomista rajoituksista on tullut lastensuojelun rutiinia. Suuri osa sosiaalityöntekijöistä ei oikeusasiamiehen huomautuksista huolimatta tunnu uskovan, ettei tapaamisrajoituksia voi määrätä vain sijaishuoltopaikkaan kiinnittymisen tueksi (apulaisoikeusasiamies, 2833/3/13*). Lastensuojelun asiakaslapsille ja - nuorille tulisikin antaa mahdollisuus valita itse sijoituspaikkansa ja arvioinnit ja tutkimukset suorittavat ammattilaiset sosiaalitoimen ja laitosten huostaanottoa ja sen jatkamista puoltavien ammattilaisten sijaan.

Lastensuojelullisen auttamisen lopputulos on Suomessakin perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan valvomattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö & Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013)

4) Avoin ja täsmällinen dokumentaatio

Johanna Hiitola ja Hanna Heinonen löysivät tutkimuksessaan vakavia puutteita lapsiin kohdistuvan väkivallan kirjaamisessa ja todentamisessa ( 2008). Varatuomari Leeni Ikosen ( 2013, 286) mukaan lastensuojelun työntekijän laatimat ja hankkimat asiakirjat ovat oikeudenkäyntimenettelyssäkin salaisia eli viranomaisen vallankäytön valvonta on vaikeaa ja käytännössä mahdotonta. 

Laajamittaista fabrikointia lastensuojelun kirjauksista löytäneen sosiaalityön ja psykologian dosentti Bo Edwardssonin mukaan ”kaikki ne tuomioistuimissa käytetyt lastensuojeluselvitykset, joita olen 25 vuoden aikana tutkinut, on rakennettu vakuuttamisdokumenteiksi (ei siis tutkimuksiksi sanan objektiivisessa merkityksessä). Ne perustuvat joihinkin perusstrategioihin, pääasiassa sisällön manipulointiin (yksisuuntaiseen todisteiden valikointiin). Vanhempien tai lapsen näkökulmaa on harvoin selvitetty tai annettu sille painoa".
Lastensuojelun ja psykiatrian virheelliset ja leimaavat asiakaskirjaukset estävät asiakkaan asiallisen hoidon ja kohtelun myös muilla hallinnonaloilla. Lastensuojelun asiakkuus estää psykiatrisen avun saannin ja jopa hoitojonoon pääsyn. Lastensuojelun suosimien psykoanalyyttisten käsitysten takia päihdepotilaiden mielenterveysongelmia ei hoideta. Psykiatrinen diagnoosi puolestaan estää somaattisten vaivojen hoidon. 

5) Puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Parasta lasten- ja perheidensuojelua olisi tarjota kaikille puolueeton tutkinta ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen oikeudenmukainen oikeudenkäynti, jonka kriteerejä suomalainen tosiseikkaselvittelyyn perustumaton hallinto- oikeuskäytäntö ei täytä. 

6) Tutkimustietoa ja näyttöön perustuvia käytäntöjä asenteiden sijaan

Lapsia ja perheitä suojelisivat myös tutkimustietoon ja - näyttöön perustuvat hoito- ja tutkimusmenetelmät ja toimintakäytännöt, jollaisia lastensuojelussa ei juuri ole käytössä. Sosiaalityöntekijöiltä ja lastensuojelulaitosten henkilökunnalta tulee vaatia paitsi riittävää tutkimustietoon perustuvaa koulutusta myös soveltuvuutta alalle. Valintamenettelyissä tulisi keskittyä mm. asenteisiin kontrollin ja lapsen rankaisemisen suhteen sekä valta- ja seksuaalisuuskysymyksiin ja tiedostaa pedofiilien hakeutuminen alalle. Henkilökuntaa voitaisiin- jos haluttaisiin seulata mm. Katarina Finnilä- Tuohimaan kehittämällä asenneseulalla.
Tutkijat Lindsey ja Rayner puoltavat myös sitä, että sijoitetut nuoret voisivat osallistua henkilökunnan valintaan. Henkilökunnalle tulisi taata paitsi jatkuva työnohjaus ja koulutus myös mahdollisuus ulkopuolisten asiantuntijoiden konsultaatioon.
​
Lue myös: 

 https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74821/Rap_2016_22.pdf?sequence=1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista​
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihakoivu-lapsibisnesryppaan-tehokas-asiakashankinta-ja-rahastus​
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.liftingtheveil.org/foster14.htm
https://www.savethechildren.org.uk/sites/default/files/docs/Keeping_Children_Out_of_Harmful_Institutions_Final_20.11.09_1.pdf
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

Tiedetoimittaja Jani Kaaron artikkelissa Lestadiolaiset modernilla noitaroviolla kyseenalaistettiin aiheellisesti lestadiolaisten luuloteltu positiivinen yhteys lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja noitavainojen taustalla olevan tutkija Johanna Hurtigin teoksen Taivaan taimet kritiikitön markkinointi tieteellisenä tutkimuksena.

Kaaro kiinnitti huomiota sosiaalitieteiden arveluttaviin käytäntöihin; kyseenalaisiin tiedonhankintamenetelmiin, subjektiivisiin ja pitkälle vietyihin johtopäätöksiin ja tulkintoihin, lähdeaineistojen luotettavuuden ja vertaisarvioinnin puutteisiin, aineistojen tuhoamisiin ja erilaisten epätieteellisten terapiamenetelmien kritiikittömään käyttöön ja osuuteen seksuaalisen hyväksikäytön valemuistojen tuottajana.

Erityisen vahingollisiksi valemuistojen tuottajaksi ovat osoittautuneet psykoanalyysin virheelliseen olettamaan repressoituneesta muistista (mm. Loftus 1995) perustuvat trauma-, regressio- ja kehoterapiat, joita monet lastensuojelulaitokset tarjoavat. Pahamaineisen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.

Valitettavasti Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.

Tasa-arvokasvatus tuottaa lastensuojelussa outoja hedelmiä. Kun valheellisen insestisyytteen sai ennen perheen isä, nykyisin valheellisen syytteen saa yhä useammin perheen äiti. Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa ( 2015) osa äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen insestistä. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset ja tutkimukset nöyryyttäviksi (mt., 163). Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. 

Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia. 


Kaltoinkohtelu sijaishuollossa yleistä

Moderneissa perheiden noitavainoissa on päässyt unohtumaan se tosiasia, että insesti perheissä on hyvin harvinainen ilmiö. 

Sijaishoidossa tapahtuva lasten hyväksikäyttö sen sijaan on yleisempää kuin keskimäärin väestön keskuudessa ( Bolton, Larer, Gai 1982, Benedict et al 1984). Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ja muu kaltoinkohtelu lastensuojelulaitoksissa on jopa niin yleistä, että YK on kehoittanut jäsenvaltioitaan välttämään lasten laitossijoituksia.

Perheiden noitavainoissa on päässyt unohtumaan myös, että lasten seksuaaliselle hyväksikäytölle ja muulle kaltoinkohtelulle on monia reittejä: kaltoinkohtelua voi tapahtua harrastustoiminnassa, kouluissa ja kerhoissa esim. valmentajan, sijaisvanhemman, ikätoverin, hoitohenkilökunnan, hoitomenetelmän (program abuse) ja sijaishuoltojärjestelmän ( system abuse) taholta. Hoitomenetelmän kaltoinkohtelemaksi lapsi voi tulla jos sijaishuoltoyksikön hoitomenetelmät tai työtavat ovat lasta alistavia, ylilyöviä ja epäinhimillisiä.


Moraalinen paniikki lapsibisneksen palveluksessa

Tutkijoiden suosituksista huolimatta suomalainen sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttunut lastensuojelu elää omassa kuplassaan kommunikoimatta ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Lastensuojelusta puuttuu niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi ( Pekkarinen, 2011) eivätkä monet sosiaalityöntekijät käytä päätöksenteossaan lainkaan tutkimustietoa (Rosen 1994).

Tutkimustietoon eivät perustu myöskään lastensuojelun työmenetelmät, joista suuri osa on paitsi epätieteellisiä myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaavia ( perhetyö, perhekuntoutus, MIM, "vuorovaikutustutkimukset", "sanoittaminen" jne.)

Sijaishuollon valvonta on edelleen puutteellista, jopa olematonta eikä perheillä ole toimivia oikeussuojakeinoja väärinkäytösten varalle. Lapsia ei kuulla kahden kesken ja sijaishuollon valvontavelvollisuutensa laiminlyövät sosiaalityöntekijät ovat kyvyttömiä ja haluttomia näkemään sijaishuollon puutteita. Vanhempia jopa kehotetaan olemaan reagoimatta lapsen kertomiin niistä. 

Huostateollisuudelle onkin kannattavaa vahvistaa valheellista näkemystä, jonka mukaan seksuaalinen kaltoinkohtelu olisi ensisijaisesti perheiden ongelma ja ruokkia moraalista paniikkia. 

Vaikka lastensuojelusta puuttuu niin tutkimustieto, seuranta, valvonta kuin oikeussuojakeinot, samat sijaishuollon edunvalvojat ajavat läpi vuodesta toiseen viranomaisvaltaa, pakkokeinoja ja oikeusmurhia lisäävät lakiuudistuksensa. Aiheettomat seksuaalisen hyväksikäytön ilmoitukset lisääntyvätkin vuosi vuodelta yhdessä lastensuojelun raivokkaan asiakashankinnan kanssa. Psykologi Julia Korkmanin (2012) mukaan poliisin tietoon tulleiden seksuaalisten hyväksikäyttöepäilyjen määrä on viisinkertaistunut kolmessakymmenessä vuodessa ja kaksinkertaistunut 2000-luvulla, vaikka seksuaalinen hyväksikäyttö ei ole lisääntynyt. 

Rahastusta kuvitellulla pahalla

Väitöskirjatutkimuksessaan Lasta suojelemassa Johanna Hurtig kehottaa havaitsemaan pahan perheissä ja vihjaa huostaanottomyönteisyyden olevan lapsilähtöisyyttä. Mikään tutkimustieto ei tue väittämää mutta se ei ole ollut este suomalaiselle sijoitusbuumille. 

Tosiseikkojen tutkimisesta lastensuojelun kaltoinkohteluepäilyissä on tullut epämuodikasta ja triviaalia. Tosiseikkaselvittelyjä ei vaivauduja tekemään sen paremmin sosiaalitoimessa, terveydenhuollossa kuin tuomioistuinlaitoksessa. 
Tärkeämpää on ollut, että kaikki auttajina esiintyvät tahot pääsevät kehittelemään mutudiagnooseja asiakkaistaan ja rahastamaan usein kuvitellun "pahan" varjolla. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat.

Lastensuojelutarpeen selvityksiä ja vanhemmuudenarviointeja tekevät samat yksityiset yritykset jotka tarjoavat lastensuojelun ja sijaishuollon terapia- ja sijoituspalveluja eikä osallisuus lastensuojelun / sijaishuollon yrityksessä estä myöskään osallistumasta huostaanoton tuomioistuinkäsittelyyn.
Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto huostaanottojen huonoista tuloksista ja syrjäyttämisvaikutuksista ei tunnu vaikuttavan suomalaiseen lainsäädäntöön lainkaan.

Kukaan ei tiedä kuinka monta oikeusmurhaa on jo tapahtunut ja kuinka monen lapsen ja perheen elämä on tuhottu lastensuojelijoiden ristiretkellä.

Lastensuojelu itsessään muistuttaa vaarallista lahkoa

Kuvitteellisten lapsia kiduttavien perheiden ja uskontokuntien metsästyksessä on jäänyt huomaamatta, että lastensuojelu itse toimii vaarallisen lahkon lailla: Tehtyjä toimenpiteitä tai niiden vaikutuksia ei tutkita. Viranomaisen erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa eikä väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä myönnetä vääriksi eikä oikaista.

Kaltoinkohtelulle ei ole toimivia valituskanavia ja kaikki väärinkäytökset ovat vain " yksittäistapauksia". Sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan eikä ulkopuolisille (medialle) saa kertoa ongelmista. Yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan katkeriksi epäonnistujiksi ja hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota.

Seksuaalisen väkivallan ehkäisy, tunnistaminen ja tuomitseminen ovat niin tärkeitä tavoitteita, että niitä ei saa jättää puoskareiden käsiin tai sattuman varaan.

Lokakuun liike suositteleekin perheitä taltioimaan kaiken kanssakäymisen lastensuojelun hoito- ja viranomaistahojen kanssa ja ottamaan palavereihin mukaan oman tukihenkilön. Kaikissa seksuaalirikosepäilyissä kannattaa konsultoida juristia ja tehdä heti rikosilmoitus ( jopa itsestään, jos sosiaalitoimi on esittänyt epäilyt) ja tutkintapyyntö poliisille. Todennäköisyys näytön tuhoutumiseen ja virheellisiin tulkintoihin, jopa väärään tuomioon on suuri mikäli lasta pääsee haastattelemaan vaikkapa pikkukaupungin usein osaamaton lastenpsykiatri, perheneuvolapsykologi tai sosiaalityöntekijä. Vanhempien kannattaakin vaatia haastattelut ja tutkimukset tehtäviksi aina isojen kaupunkien yksiköissä, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista ja kokemusta haastatteluista.

Lastensuojelussa luulo on jo kauan ollut tiedon väärti eikä muutosta parempaan ole näkyvissä. Niin kauan kuin sosiaalityön tiedonmuodostus, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta saa perustua sille, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen eikä sille, mitä todellisuudessa tapahtui, asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet eivät tule toteutumaan.


Lue myös:

https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74821/Rap_2016_22.pdf?sequence=1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.rapport.fi/rapport/artikkeli.php?aid=225443
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet

http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.liftingtheveil.org/foster14.htm
https://www.savethechildren.org.uk/sites/default/files/docs/Keeping_Children_Out_of_Harmful_Institutions_Final_20.11.09_1.pdf
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa

http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

Lähes jokainen lastensuojelussa asioinut on törmännyt asiakirjojensa fabrikointiin eli asiakirjamerkintöjensä manipulointiin ja/ tai väärien merkintöjen tehtailuun.

Sosiaalityön dosentti Bo Edvardsson löysi kaikista tutkimistaan ruotsalaisista lastensuojelun selvityksistä laajamittaista fabrikointia. Selvitykset oli muotoiltu syyttämisasiakirjoiksi, joissa on sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Fabrikointi on iso ongelma Suomessakin mutta niin tutkijat kuin hallinto- oikeudet vaikenevat asiasta. 

Virheelliset tiedot levitetään usein sosiaalitoimesta eteenpäin esim. poliisilaitokselle ja terveydenhuoltoon, jossa ne vääristävät tutkimuksia. Mikäli asiassasi on tehty ”moniammatillista yhteistyötä ” kannattaa tarkistaa myös terveydenhuollon ja poliisin rekisterit.

Hiljattain Iltalehti uutisoi äidistä, joka menetti lapsensa sosiaalitoimen keksimän rikosrekisterin takia.

Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.

Jokaisen lastensuojelussa asioineen on hyvä muistaa, että rekisteritietoja arkistoidaan pahimmillaan 120 vuotta ja virheelliset merkinnät vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, jopa seuraavaan sukupolveen, jossa niitä voidaan käyttää huostaanoton perusteina. 

 Jokaisen asiakkaan kannattaa siis tarkistaa omat rekisteritietonsa ja vaatia korjaukset lastensuojelun virheellisiin merkintöihin, joita on tavallisesti runsaasti. 

Rekisteritietojen tarkastuspyyntö

Sosiaalitoimen asiakkaalla on oikeus saada tietää mitä tietoja hänestä on henkilörekisteriin kirjattu. Asiakkuus on muodostettu lapselle eikä huoltajalle eli tarkastusoikeutta tulee anoa lapsen nimellä. Tarkastusoikeus on maksutonta kerran vuodessa. Oikeutta anotaan kirjallisesti esim. ”Rekisteritietojen tarkastuspyyntö” -lomakkeella. Lomake toimitetaan oman asiointipisteen henkilökunnalle.
Rekisteritiedot on lain mukaan toimitettava kahden viikon tai erityistapauksissa viimeistään kuukauden sisällä tarkastuspyynnöstä. Mikäli papereita ei toimiteta, kannattaa kääntyä tietosuojavaltuutetun puoleen.
Myös poliisissa omat tiedot voi tarkastaa maksutta kerran vuodessa. Tarkastuspyyntö on esitettävä henkilökohtaisesti poliisilaitokselle, joka lähettää sen tarvittaessa tietosuojavaltuutetulle tai muille viranomaisille. Pyynnön esittäjän on todistettava henkilöllisyytensä.

Kullakin kaupungilla on omat kaavakkeensa, jotka löytää kaupungin sosiaaliasiamiehen sivuilta tai sosiaali- tai terveydenhuollon sivuilta kohdasta asiakkaan/ potilaan oikeudet. 

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/59166_Rekisteritietojen_tarkastuspyynto.pdf
http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=24e13858-7313-4dd9-90df-cbdf2ac2cd9b&groupId=64384
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/106082_rekisteritietojen_tarkastuspyynto.pdf

Virheellisten rekisteritietojen korjaaminen

Mikäli rekisteritiedoissa ilmenee virheitä, on rekisterinpitäjän omasta tai rekisteröidyn aloitteesta korjattava virheellinen tieto. Rekisteröidyn on anottava oikeutta kirjallisesti perustellen esim. ”Rekisteritietojen korjaamispyyntö” – lomakkeella. Lomake toimitetaan oman asiointipisteen henkilökunnalle. Jos tietojen korjaamisesta kieltäydytään, pyydä kieltäytymisestä kirjallinen päätös ja mene tietosuojavaltuutetun tai juristin juttusille.

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/58425_Rekisteritietojen_korjaamispyynto.pdf
http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=20c44d08-4453-493f-8995-077652ab4c1e&groupId=112876
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/106095_potilastietojen_korjaamisvaatimus.pdf

Selvitys omien henkilötietojen käsittelystä

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan yksityisyyttä turvaa erityislaki, jonka mukaan asiakkaalle tulee antaa tiedot hänen henkilötietojaan käsitelleistä viimeisen kahden vuoden ajalta ilman erityistä syytä. Terveydenhuollossa potilas saa ilman erityistä syytä lokitietonsa kahden vuoden ajalta. Muilla hallinnonaloilla lokitietoja luovutetaan harkinnanvaraisesti julkisuuslain asianosaisen tiedonsaantioikeuden nojalla.
Lastensuojelussa rekisteröitynä on lapsi eikä huoltaja, joten selvitystä anotaan lapsen nimellä kirjallisesti esim. ”Selvityspyyntö omien henkilötietojen käsittelystä” tai "Käyttölokitietojen tarkastuspyyntö"– lomakkeella. Lomake lähetetään tietosuojavastaavalle. Mikäli asiakas ei pysty täsmentämään mahdollisen väärinkäytösepäilyn ajankohtaa, kohdennetaan tarkastus korkeintaan kahden vuoden takaisiin tietoihin. Selvityksestä annetaan kirjallinen vastaus.
​
Kansalaisella on oikeus selvittää, onko hänen tietojaan katseltu poliisissa laittomasti, kun epäilee näin tapahtuneen. Poliisihallitukselle voi tehdä kirjallisen pyynnön tietoliikenneajosta tietyltä ajanjaksolta, jolloin epäilee laittoman katselun tapahtuneen. Haun voi tehdä myös yksittäisen poliisin nimellä. Tietoliikenneajosta tulee kirjallinen vastaus, josta saa selville kuinka usein tietoja on käyty katsomassa. Jos vastauksesta selviävien kyselyjen määrä epäilyttää, voi asiasta tehdä rikosilmoituksen paikalliselle poliisille. Rikosilmoituksen jälkeen selvitetään syy, miksi tietoja on katsottu. Jos perusteita kyselyille ei löydy, tapauksessa epäillään virkavelvollisuuden rikkomista sekä henkilörekisteririkosta ja asia etenee syyteharkintaan.

Lastensuojelun asiakkailla on Suomessa heikko oikeusturva ja sekin on asiakkaiden oman aktiivisuuden varassa. Virheelliset tiedot kannattaa tarkistaa ja korjata ennenkuin ne päätyvät hallinto- oikeuteen, jossa lähtökohtana on aina oletus viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa.

http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/58426_Selvitys_omien_henkilotietojen_kasittelysta.pdf

http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=cc7671b4-d55f-4054-a8d9-20f2e5b69354&groupId=64384
​
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/106089_kayttolokitietojen_tarkastuspyynto.pdf


Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

Eerikan tapauksen viranomaistyötä kiitettävän rehellisesti pohtinut yliopistonlehtori ja valtiotieteiden tohtori Aino Kääriäinen reflektoi Talentia -lehdessä sosiaalityön hiljaista tietoa: 

”Hiljaisella tiedolla ei voi perustella mitään sosiaalityössä. Kun joudumme tekemään asiakkaidemme henkilökohtaiseen elämään vaikuttavia päätöksiä, meidän on kuitenkin kyettävä ne myös aina perustelemaan.”
Sosiaalityö on ammatillista viranomaistoimintaa, johon ei voi kätkeytyä julkilausumattomia perusteluja. Täsmällisen tiedon vaatimusta ei voi korvata vetoamalla hiljaiseen tietoon, Kääriäinen sanoo.

Hiljaisen tiedon käsite rantautui suomalaiseen sosiaalityöhön 1980- luvun lopulla ja sen käyttö levisi nopeasti 2000- luvulle siirryttäessä varhaisen puuttumisen ideologian myötä. Sosiaalityössä " hiljainen tieto" on harhaanjohtava käsite, sillä ilmiössä ei ole kyse sen paremmin tiedosta kuin hiljaisuudesta.


Sosiologit Adam Jamrozik ja Luisa Nocella huomauttivat jo 90- luvulla kirjassaan Sociology of Social Problems, että sosiaalityön oletettu hiljainen tieto on usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Hiljainen tieto vaikuttaakin pikemmin äänekkäältä vihapuheelta ja propagandalta, jolla oikeutetaan sosiaalityön asiantuntijuutta, legitimiteettiä, mandaattia ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.

Politisoitu hiljaisen tiedon käsite perustuu Polanyin väärintulkintaan ja pyrkii kritiikin estämiseen

Vaikka monissa sosiaalialan tutkimuksissa on osoitettu hiljaisen tiedon näkyväksi tekemisen välttämättömyys työn laadun kannalta, käsitettä alettiin Michael Polanyi:ta (tacit knowledge) väärinymmärtäen ja -tulkiten käyttää kuvaamaan ikäänkuin olemassa olevaa tietovarantoa (Kääriäinen & Kuusisto- Niemi, Janus vol 13 (4),452-460). 
 
Varatuomari Leeni ikonen kuvaa kirjassaan Salassapidettävä- suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa ?kuinka lastensuojelun asiakassuunnitelmien laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi. Kuitenkin sanaparia "hiljainen tieto " on käytetty Suomalaisissa hallinto-oikeuksissa huostaanottopäätösten perusteluna( Ikonen, 2013, 418). 

 Sirpa Kuusisto-Niemi ja Aino Kääriäinen ilmoittivat jo vuosia sitten vastustavansa sosiaalityön toiminnan perustelua hiljaisella tiedolla. Heidän mukaansa hiljainen tieto antaa työntekijälle ennemminkin vahvan eettisen velvollisuuden tehdä näkyväksi sen, mitä työssään havainnoi ja ajattelee (Janus vol 13(4), 452 ).
"Sanattomuus, hiljaisuus, implisiittisyys, intuitiivisyys, non- verbaalisuus, vaikeneminen ja näkymättömyys ovat sanoja, jotka on säännönmukaisesti liitetty puheeseen sosiaalityön tiedonmuodostuksesta ja tietämisestä. Tälle puhelle on tunnusomaista, että se muotoutuu joko julistukseksi, kuten ”Sosiaalityöntekijöillä on hiljaista tietoa!”, tai vetoomukseksi ”Mutta tässä unohdetaan kokonaan työntekijöiden hiljainen tieto!”. Puhe hiljaisesta tiedosta näyttää noudattavan sellaista retoriikan kaavaa, jossa sen nimeäminen on jo argumentti sinänsä. Kuulijan odotetaan hiljaisen tiedon nimeämisen jälkeen virittyvän ylevään ja kunnioittavaan mielentilaan, jossa ei ole sijaa kritiikille tai kyseenalaistamiselle. Hiljainen tieto riittää sellaisenaan. Tiedonmuodostuksen kannalta hiljaisesta tiedosta puhuminen näyttää sosiaalityössä johtaneen tilanteeseen, joka on tiedon luomisen ja kumuloitumisen antiteesi (Mt., 454- 455).

Kääriäinen ja Kuusisto-Niemi kysyivät aiheellisesti miksi sosiaalityön dokumentoimatonta työtä ja eksplisiittisesti perustelemattomia ratkaisuja puolustellaan ja perustellaan hiljaisella tiedolla ja sen olemassaololla. Tutkijoiden mukaan hiljaisen tiedon taakse piiloutuminen – pelkkä puhuminen siitä – pitää lopettaa. Tieto pitää tehdä näkyväksi. Oman työn arviointi ja kriittinen suhtautuminen sen dokumentointiin muodostaa asiantuntijuuden perustan (Mt., 452 - 460)

Oletettu "hiljainen tieto" on mielivaltaan johtava oikeusturvaongelma

Tutkijoiden toive tiedon näkyvyydestä ei ole toteutunut sosiaalityön nykyisissä käytännöissä. Kääriäinen vetoaakin jälleen avoimen tiedon puolesta Talentia- lehdessä. Hänen mukaansa tiedon avoin reflektointi edellyttää tiedon näkyväksi tekemistä puheeksi, sanoiksi ja teksteiksi.
– Hiljaisesti tiedetty on saatava näkyviin ja jaettavaksi. Siksi jakamisen välineet korostuvat sosiaalityössä. Dokumentointi on tärkein väline saattaa kyseinen tieto näkyväksi. Oman työn arviointi ja kriittinen suhtautuminen sen dokumentointiin muodostavat asiantuntijuuden perustan.
 Dokumentointi onkin jatkuvaa valintojen tekoa. Valinnoilla on merkitystä, koska tekstit jäävät elämään. Asiakirjoihin tallennetun tiedon häviämättömyyttä on pidetty haavoittavana erityisesti asiakkaiden kannalta.
– Opettaessani muistutan, että asiakirjoja tulisi kirjoittaa aina asiakkaan elämäntilanteen parantamiseksi. Ei vain siksi, että dokumentointi on työhön kuuluva velvollisuus.

 Kirjoittajana työntekijä tekee retorisia valintoja. Hän voi muuttaa tahattomasti tai tahallaan tapaamisen aikana käytyjä keskusteluja tai tapahtumakulkuja.

Aino Kääriäisen mukaan asiakirjakirjoittamisen eettisyyden perusta on dialogissa. Mitä avoimemmin ammattilainen keskustelee kohtaamisessa myös asiakirjan kirjoittamisesta ja osallistaa asiakkaan kertomaan näkemyksiään sen sisällöistä, sitä vähemmän asiakassuhteen dokumentointi herättää myöhemmin epäluuloja ja ahdistusta.
– Kun asiakas kohdataan vastavuoroisessa suhteessa, työntekijä voi myös kirjoittaa niin, ettei asiakirjoista muodostu kumpaakaan osapuolta loukkaavia, vähätteleviä tai mitätöiviä tekstejä.

Kääriäinen muistuttaa Helsingin Maunulassa kehitetystä dokumentoivasta työtavasta ( yhteiskirjaaminen). Siellä on asiakkaille luovutettu asiakastapaamisesta laaditut asiakirjat, joita he ovat voineet arvioida, korjata tai täydentää reaaliajassa. Työtapa on vähentänyt vastentahtoisia huostaanottoja, muutoksenhakuja, valituksia ja kanteluita.
Kääriäinen kehottaa sosiaalityöntekijöitä tutkimaan omia ajattelu- ja toimintatapojaan, koska ne vaikuttavat asiakastyöhön:
– Jos ei tunnista itseään ammattilaisena ja hiljaisen tiedon laatikoissa on jemmassa paljon juttuja, ne laatikot voivat päsähdellä hallitsemattomasti auki kesken jonkin työtilanteen. Ja sitten oletkin emootioidesi vietävänä.
– Mitä enemmän työkulttuurissa on hiljaista ja jakamatonta tietoa, sen hallitsemattomampaa ja ennakoimattomampaa työyhteisön toiminta on, Kääriäinen varoittaa ( Tasala, Talentia, 20.7.2016) .

Hiljainen tieto onkin äänekästä vihapuhetta?

Kääriäisen peräänkuuluttaman avoimuuden ja dialogisuuden hengen vastaisesti Talentia- lehti leimaa asiakkaiden oikeusturvaansa korjaavat pyrkimykset selventää ja oikaista asiantuntijoiden usein virheelliseen " hiljaiseen tietoon" perustuvia dokumentteja omia asiakirjoja tuottamalla vahingolliseksi asiakirjakilpavarusteluksi.

Jutussa annetaan hiljaisesti ymmärtää, että turhien asiakirjojen tuottaminen olisi yksinomaan huoltajuudesta riitelevien asiakkaiden taipumus vaikka sosiaalitoimen asiakkaisiin kohdistamat turhat tutkimukset lausuntoineen ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti (Morris, 2015). Kuka tutkisi kuinka paljon lastensuojelussa poltetaan vuosittain veronmaksajien rahoja lausuntotehtailuun l. erilaisiin useimmiten jo tehtyjen päätösten oikeuttamiseksi laadittuihin yleensä asiakkaita mustamaalaaviin olosuhde-, lastensuojeluntarve-, mielenterveys-, vauvahavainnointi-, vanhemmuuden- ja vuorovaikutusarviointilausuntoihin?
​ Tutkimusta kaipaisi myös missä määrin nk. moniammatillinen yhteistyö perustuu julkilausumattomiin vihjailuihin. Kääriäinenhän on aiemmissa tutkimuksisaan (2003, 165 – 166) havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri). 
​
Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän "hiljaisen tiedon" tai pikemminkin vaietun vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä. 

Sinikka Mönkkönen osoitti väitöskirjassaan, ettei dialogista vuorovaikutusta kuvaavaa puhetapaa näkynyt sosiaalialan asiakastyön tarinoissa, tutkijan kenttätyön havainnoissa sen enempää kuin sosiaali- ja terveysalan työryhmissä tai julkisessa keskustelussa (2002, 85). Tutkimustieto osoittaa myös, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015). 
Anitta Jokisen tutkimissa Helsingin lastensuojelun avohuollon asiakassuunnitelmissa asiakkaiden osallisuuden kokemukset eivät vastanneet virallista osallisuuden normia. Vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakirjoissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan ( 2014, 73-74). 

Lastensuojelun fabrikoidut asiakirjat perustuvat julkilausumattomiin vihjailuihin ja todistamattomiin syytöksiin
​
Professori Bo Edvardsson on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun työntekijöiden laajamittaiseen asiakirjatehtailuun ja - manipulointiin, jolle hän antoi nimen fabrikointi. Hänen tutkimansa lastensuojelun selvitykset eivät perustuneet objektiiviseen tosiseikkaselvittelyyn vaan muistuttivat enemmän subjektiivisia syytekirjelmiä, joissa oli sellaisia tyypillisiä piirteitä kuin yksipuolinen valikointi, epäluotettavuus, toistaminen ja tietojen epämääräisyys.
Edvardsson kuvaa sosiaalitoimen auktoriteettien ajattelu- ja suhtautumistapoja vanhempiin ja lapsiin syyttämisstrategioiksi, joissa väärennetään ja manipuloidaan joko todisteita, tietoja tai suhteita. Syyttämisstrategiat ovat Edvardssonin mukaan valtastrategioita, joilla tavoitellaan tiettyä päätöstä tai kontrollin tasoa.
Lastensuojelussa eivät tunnu edelleenkään toteutuvan yleiset oikeusperiaatteet eivätkä ammattieettiset ihanteet. Tutkimustietoa ei kerätä , käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013).
Kirjaamiskäytännöt pyrkivät objektiivisen dokumentaation sijaan turvaamaan työntekijöiden selustaa ja oikeuttamaan jo tehtyjä tai suunnitteilla olevia päätöksiä.
Asiakkaista pyritään etsimään epätieteellisillä menetelmillä kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Auttamisen lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan valvomattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen-Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
Asiakkaiden viimeisetkin oikeusturvan rippeet lastensuojeluprosesseissa häviävät hallinto-oikeuskäsittelyn ja toimimattomien valitusreittien myötä.
Tosiseikkaselvittelyn, näytönarvioinnin, asiakkaiden suullisen kuulemisen ja toimivien valitusreittien puuttuessa hallinto-oikeudenkäytön perustaksi muodostuvat puutteellisesti koulutettujen, usein jäävien ja sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvien työntekijöiden vanhemmuutta arvioivat tarkistamattomat lausunnot, tuntemukset ja kuvaukset.

Asiakkaan oikeusturva on oman aktiivisuuden varassa- tarkista asiakirjasi hiljaisen tiedon varalta!

 Iltalehti uutisoi hiljattain äidistä, joka menetti lapsensa sosiaalitoimessa " hiljaisesti tiedettyjen" rikollistaipumusten ja sosiaalitoimen keksimän rikosrekisterin takia.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.
Jokaisen lastensuojelussa asioineen on hyvä muistaa, että rekisteritietoja arkistoidaan pahimmillaan 120 vuotta ja virheelliset merkinnät vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen, jopa seuraavaan sukupolveen, jossa niitä voidaan käyttää huostaanoton perusteina.
 Asiakkaiden kannattaa siis tarkistaa omat rekisteritietonsa ja vaatia korjaukset lastensuojelun virheellisiin merkintöihin, joita on tavallisesti runsaasti.

Rekisteritietojen tarkastuspyyntö

on maksutonta kerran vuodessa ja anotaan lapsen nimellä. Rekisteritiedot on lain mukaan toimitettava kahden viikon tai erityistapauksissa viimeistään kuukauden sisällä tarkastuspyynnöstä. Mikäli papereita ei toimiteta, kannattaa kääntyä tietosuojavaltuutetun puoleen.
http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/59166_Rekisteritietojen_tarkastuspyynto.pdf
http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=24e13858-7313-4dd9-90df-cbdf2ac2cd9b&groupId=64384
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/106082_rekisteritietojen_tarkastuspyynto.pdf

Virheellisten rekisteritietojen korjaaminen

Mikäli rekisteritiedoissa ilmenee virheitä, on rekisterinpitäjän omasta tai rekisteröidyn aloitteesta korjattava virheellinen tieto. Rekisteröidyn on anottava oikeutta kirjallisesti perustellen esim. ”Rekisteritietojen korjaamispyyntö” – lomakkeella. Lomake toimitetaan oman asiointipisteen henkilökunnalle. Jos tietojen korjaamisesta kieltäydytään, pyydä kieltäytymisestä kirjallinen päätös ja mene tietosuojavaltuutetun tai juristin juttusille.
http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/58425_Rekisteritietojen_korjaamispyynto.pdf
http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=20c44d08-4453-493f-8995-077652ab4c1e&groupId=112876
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/106095_potilastietojen_korjaamisvaatimus.pdf

Selvitys omien henkilötietojen käsittelystä

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan yksityisyyttä turvaa erityislaki, jonka mukaan asiakkaalle tulee antaa tiedot hänen henkilötietojaan käsitelleistä viimeisen kahden vuoden ajalta ilman erityistä syytä. Terveydenhuollossa potilas saa ilman erityistä syytä lokitietonsa kahden vuoden ajalta. Muilla hallinnonaloilla lokitietoja luovutetaan harkinnanvaraisesti julkisuuslain asianosaisen tiedonsaantioikeuden nojalla.
http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylawwwstructure/58426_Selvitys_omien_henkilotietojen_kasittelysta.pdf

http://www.ouka.fi/c/document_library/get_file?uuid=cc7671b4-d55f-4054-a8d9-20f2e5b69354&groupId=64384
​
http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/106089_kayttolokitietojen_tarkastuspyynto.pdf

Lue myös:

http://docplayer.fi/97873-Hiljaisen-tiedon-vallasta-nakyvan-tiedon-valtaan-tiedon-nakyvaksi-tekemisen-puolesta.html
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nalleilua-jo-10-vuotta-laheta-nallekorttikirjauksesi-lokakuun-liikkeelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

Sosiaalinen media viestimisen välineenä tuottaa tulosta tiedon siirtymisessä vakavassa väärän vallankäytön asiassa, joka haavoittaa lapsiemme ja heidän läheisten elämää ympäri maailmaa. Suomen valtamedian hiljentyessä yhä, on tärkeää että kansan oma aktiivisuus pitää vieraannuttamisen ilmiöstä tietoa yllä.
Facebook ryhmä Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen seis julkaisi 7.9.2016 avoimen kirjeen otsikolla: Hyvä opettaja, tuoden esille kouluille tarvettamme saada tukea lapsillemme.
​
Myös Lokakuun Liike tahtoo todeta tietävänsä useita tarinoita mm. siitä, kuinka lapsi on itkenyt opettajalleen ennen äitienpäivää, ettei hänellä ole enää äitiä, koska kokee menetyksen, joka hänelle on olosuhteeksi luotu monien aikuisten toimiessa päättävänä tahjona hänen elämässään kuulematta hänen ääntään.

Moniammatillisessa yhteistyössä arvokasta olisi saada koulut ymmärtämään, kuinka tärkeää juuri näiden alaikäisten lasten kohdalla on saada kokea viranomaisten taholta vanhempansa hyväksytyiksi yhteisössä, arvostetuksi ihmisyydessään ja osallistutetuiksi lastensa elämään aikuisten haasteista huolimatta.

Tärkeintä on, etteivät koulut hiljennä lapsen ääntä tai katkaise sen tiedon eteenpäin kulkeutumista. Opettajalta ei ole riittävää ainoastaan lohduttaa itkevää lasta ja olettaa, että tällä korjaisi vakavan ongelman. Opettajan on tärkeää ymmärtää, että kun lapsi uskoutuu opettajalleen koulun ulkopuolisesta yksityiselämästään itkien, on kyse jo vakavasta lasta kuormittavasta hätähuudosta, johon tulisi muistaa reagoida tilanteesta molemmille vanhemmille tiedottaen sekä myös sosiaalitoimelle. Tärkeää on muistaa, että sosiaalitoimelle tiedottaminen tulee tehdä mieluiten kirjallisessa muodossa ensikäden tiedon ketjua kunnioittaen, jotta lapsen oikeusturva toteutuu. Koulun tulisi kunnioittaa vanhempia myös tiedottamalla heille mitä ilmoittaa sosiaalitoimelle, kun ilmoittaa sosiaalitoimelle ja tärkeää olisi myös kohdata vanhemmat asiassa tarvittaessa asiallisesti. Koulujen on hyvä ymmärtää, että tiedottamisen väliin jättäminen voi johtaa lapsen vakavaan henkiseen sairastumiseen, jos lapsi ei saa tarvitsemaansa tukea.

Lokakuun Liike tahtoo muistuttaa kouluja, että koulun on tärkeää moniammatillisessa yhteistyössä tiedostaa, että objektiivisessa työjäljessä on tehtävä omat havainnot itsenäisesti lapsia ja vanhempia kuullen. Lokakuun Liikkeen tiedossa on monia tilanteita, joissa vieraannuttamiseen on lähtenyt sosiaalitoimi perheneuvolan, turvakodin tai lastensuojelun muodossa. Lastensuojelukaan ei valitettavan usein kuule lapsen ääntä, vaan toteuttaa työtään "musta tuntuu" -tiedon varassa leimaten vanhempia lapselle sopimattomiksi kasvattajiksi esittäen turhaa huoltaan tietona. On tärkeää ymmärtää, että meistä jokainen tulisi kohdata humaanilla aidolla ihmissuhteella, jonka me itse luomme ihmiseen. Meidän tulisi tukea ja opastaa toinen toisiamme kohti lasten etua. Jokaisella lapsella on oikeus yksityiselämänsä ja perhe-elämänsä kunnioittamiseen kaikista vanhempiensa haasteista huolimatta.

Vieraannuttamisessa ei ole kyse riitelystä, jossa vanhemmat olisivat asettaneet lapsen riitakapulaksi, vaan tilanteesta, jossa toinen vanhempi luoden tällaiselta näyttävän olosuhteen pyrkii eristämään toisen vanhemman ja tämän lähipiirin lapsen elinpiirin ulkopuolelle. Näissä tilanteissa loukataan lapsen perus- ja ihmisoikeuksia vakavasti ja lapsen kehityskaari vaarantuu, koska hänen kehitysterpeisiinsa ei vastata. Kyse on väkivallasta, joka haavoittaa lasta henkisesti vakavasti. On tärkeää ymmärtää, että myös vieraannutettu vanhempi on haavoitettu vakavasti ja hänen elämässään on taustalla kovia kokemuksia, kun vieraanuttaja on saattanut leimata häntä useilla törkeillä valheilla mustamaalaten ja näin kasvatuskumppaninsa vanhemmuuden mitätöinyt.

Lokakuun Liikkeellä on tiedossa myös, kuinka vieraanuttajat ovat ottaneet yhteyttä lasten opettajiin ja pyrkineet mustamaalaamaan vanhempaa ja valitettavasti toisinaan jopa onnistuneet tässä. On tärkeää tiedostaa, että pahat puheet voivat vaikuttaa siihen miten näette tilanteet, joten tarkastelkaa ajatteluanne myös tarkkaan, jotta ette lähde arvioimaan lasten elämää lähtien huomaamattanne mukaan vieraannuttamiseen.

Kouluilta Lokakuun Liike toivoo oma-alotteista ajattelukykyä ja ideoita näiden tilanteiden kohdalla auttaa lapsia saamaan tarvitsemansa. Avoin keskustelu ideoista on sallittua kunhan muistatte keskustelussa suojata lapsen yksityisyyden. Pienikin tuki vieraannutettua vanhempaa kohtaan on lapselle iso lahja, kun lapsi näkee tämän. Luonnollisesti isompi tuki on aina suurempi etu.

Vieraannuttamisesta löytyy jo paljon tietoa sosiaalisesta mediasta ja kokoajan julkaistaan lisää kirjallisuutta. Toivomme kaikkien lastemme kasvatukseen osallistuvien osallistuvan tämän tiedon tutkimiseen ja sen kartuttamiseen. Tärkeintä olisi löytää keinoja väärän vallankäytön katkaisemiseksi ja lapsiemme henkisen hyvinvoinnin tukemiseksi. 

Koulut eivät saisi sulkea silmiään näin törkeän väkivallan edessä, jota rinnastetaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön vakavuudessaan. Vaikka koulujen päätehtävä on antaa lapsillemme peruskoulussa perusopetus, on koulujemme tehtävä myös tukea vanhempia vanhemuudessaan ja huomioida lapsiemme oikeus kiintymyssuhteidensa arvostamiseen jopa niiden haavottumisen jälkeen. Vakavaa haastavuutta ei saisi paeta lastemme edun kustannuksella. Aina voi kysyä vieraannutetulta vanhemmalta: "Kuinka voisin auttaa?" tarjoten lähimmäisen välittämistä ja aina voi yhdessä pohtia juuri lapselle sopivia ratkaisuja.
Vieraannuttamisasiassa voi vaikuttaa myös allekirjoittamalla EG GE:n vetoomuksen Yhdistyneille Kansakunnille, jossa pyydetään tunnustamaan vieraannuttaminen väkivaltaisena lasten hyväksikäyttönä. Tällä hetkellä uupuu n. 2 600 allekirjoitusta, joka saataisiin varmasti täyteen Suomen opettajiston allekirjoituksilla.

Vanhempien väliseltä riidalta näyttävä tilanne koskee aina eniten lapseen ja hän joutuu vakavaan lojaliteettiristiriitaan näissä tilanteissa. Lapsia tulisi tukea tukemalla vanhempia parempaan suhteeseen lapsiinsa.
​
Avoin kirje opettajille (Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen seis - FB):
https://www.facebook.com/huoltokiusaaminen/?fref=ts

Isät lasten asialla ry:
http://www.isätlastenasialla.fi/
https://www.facebook.com/IsatLastenAsiallaRy/?fref=ts

Varastettu lapsuus - lapsen vieraannuttaminen ja henkinen väkivalta (FB):
https://www.facebook.com/varastettulapsuus/?fref=ts

Kuinka arvioida tilanteita, joihin sisältyy epäily lapsen vieraannuttamisesta? (THL 2.3.2016):
https://www.thl.fi/…/kuinka-arvioida-tilanteita-joihin-sisa…

Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa (HS 25.4.2016):
http://www.hs.fi/mielipide/a1461463657684…

Mitä vieraannuttaminen opettaa lapselle? (Psyjuridica 20.11.2014):
http://psyjuridica.com/mita-vieraannuttaminen-opettaa-laps…/

Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta erotilanteessa (Duodecim 5/2010):
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto…

VIERAANNUTTAMINEN JA NUORTEN ELÄMÄNLAATU -
Marja Leena Aleneff - Pro gradu -tutkielma, 2015:
https://helda.helsinki.fi/…/1588…/Marja_Aleneff_pg_2015.pdf…

Vetoomus YK:lle vieraanuttamista vastaan:
http://www.lokakuunliike.com/…/vetoomus-vieraannuttamista-v…
https://www.change.org/p/united-nations-secretary-general-g…

Lasten ja nuorten turha psyykelääkitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti

Esimerkkejä suomalaisesta mielenterveyshoidosta 2000-luvulla: 
-Moottorisahajonglööri Juha Kurvinen saa pakkohoitolähetteen ja psyykelääkityksen kerrottuaan psykiatrille ammattinsa.

-Kiusaajien kouluampumaksi leimaama Samuli saa turhan pakkohoitolähetteen, joka estää nuoren miehen urahaaveet ja seuraa häntä loppuelämän. 

-Lapsensa psyykkisestä sairaudesta syyllistetty ja uupunut suurperheen äiti valittaa saamastaan väsyttävästä psyykelääkityksestä, joka hankaloittaa ammatissa ja perhe-elämässä jaksamista. Psykiatrinen sairaanhoitaja tivaa äidiltä kuuleeko tämä ääniä koska papereissa on merkintä kuuloharhoista ja lääkitys perustuu niiden eliminoimiseen. Kun äiti vakuuttaa, ettei kuule ääniä, sairaanhoitaja suuttuu ja ilmoittaa, että äiti on sairaudentunnoton ja moittii äitiä siitä, että tämä kuvittelee itsensä terveeksi. Sairaanhoitaja ilmoittaa myös, että äidille määrättyä lääkeannosta ei tulla koskaan alentamaan. 

-Kaksi 16- vuotiasta poikaa ajautuu murrosiän kuohunnassa lastensuojeluun. Toinen saa papereihinsa merkinnän skitsofreniasta, toinen diagnosoidaan alkoholistiksi.
Skitsofreenikoksi määritellyn diagnoosi muuttuu peräti kolme kertaa ennen täysi-ikää, myös neurologista häiriötä epäillään mutta testejä ei tehdä ja pojan tunnetusti vaarallista lääkitystä, joka on jo kerran vaarantanut pojan hengen ei muuteta.

 -Alkoholistiksi leimattu poika ei pääse terapiaan, sillä psykoanalyyttisesti suuntautuneen terapeuttikunnan mukaan alkoholisteja ei kannata hoitaa ja pojan alkoholiongelma pahenee. Pojalle määrätään olantsapiinilääkitys, jonka tiedetään aiheuttavan äkkikuolemia yhdessä alkoholin kanssa. Kun poika tuupertuu kadulle, hänet viedään putkaan, jonne hän kuolee. Tapausta ei koskaan tutkita. 

Lähes jokaista viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunutta massa-ampumavälikohtausta, sekä monia murhia ja itsemurhia, yhdistää yksi yhteinen asia; kaikki syylliset käyttivät aktiivisesti psykotrooppisia mielialalääkkeitä joko tapahtumahetkellä tai lähimenneisyydessä. STM ja THL kuitenkin vaikenevat lääkkeiden vaaroista ja niitä tarjoillaan nuorille varoituksista huolimatta- vieläpä varhaisen puuttumisen nimissä.

Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun ja terveydenhuollon arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä.

Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä. – Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.

Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun. Toimittaja Marko Hamilo ja tutkija Janne Kivivuori ovat kiinnittäneet huomiota freudilaisen psykokulttuurin erityisasemaan suomalaisessa terveydenhoidossa (Kivivuori 1992; Hamilo 2007). Johanna Hiitolan mukaan huostaanotto- oikeudenkäynneissä vedotaan yhä useammin lasten ja vanhempien mielenterveyshäiriöihin (Hiitola & Heinonen, huostaanotto ja oikeudellinen päätöksenteko, hallinto-oikeuksien ratkaisut huostaanottoasioissa, 2008) mutta huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi kuitenkin konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015 ). 

Psykiatrian ja sijaishuollon hoitojärjestelmät ovat lääketeollisuuden palveluksessa

Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja. 
 
Suomalaisessa lastensuojelussa ja psykiatriassa ei ole tähän mennessä maksettu vahingonkorvauksia edes pakkosterilisoiduille ja lobotomisoiduille vanhentuneen vahingonkorvauslainsäädännön takia. Alalla työskentelevät ovat tottuneet siihen, ettei vastuu- ja korvausvelvoitteita edes räikeimmistä väärinkäytöksistä ole ja pelkäävät aiheellisesti, että sellaisia on tulossa. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille järjestetään konsulttien opastuksella mediakoulutuksia, joissa opetellaan väistämään vaikeat kysymykset väärinkäytöksistä, asiakas saa epäkohtien todistelusta ja kokemustensa taltioinnista rikossyytteitä. 

Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat. Epäkohtien raportointia kutsutaan sosiaalityössä "vihapuheeksi" ja asiakkaiden yrityksiä oikoa työntekijöiden virheellisiä, usein hiljaiseen tietoon perustuvia käsityksiä ja asiakirjamerkintöjä "asiakirjakilpavarusteluksi".

Psykiatrian ja lääketeollisuuden tehokas edunvalvonta ja hoitokulttuurin muutos (varhainen puuttuminen) on aiheuttanut sen, ettei kukaan saa vaivoihinsa mitään apua ilman diagnoosia ja diagnoosin saaminen puolestaan johtaa aina lääkitykseen, jonka tehosta tai haittavaikutuksista ei ole luotettavaa tietoa.

Varma tapa saada turha, jopa virheellinen diagnoosi ja psyykelääkitys on päätyä lastensuojelun sijaishuoltoon, jossa psykiatrisella diagnoosilla usein oikeutetaan niin tehdyt päätökset, korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö. 
Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi. Perhekotiyrittäjä Kari "Käpy" Björkman on todennut, että ”kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”

Lasten ja nuorten masennuslääkitys on tehotonta ja vaarallista

Aku Kopakkala kirjoittaa kotisivuillaan kuinka arvovaltainen tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Siinä tutkijat, Cipriani kollegoineen, kokosivat yhteen kaikki lasten masennuslääketutkimukset, joita on tehty ja päätyivät selkeään lopputulokseen: Masennuslääkkeistä ei ollut hyötyä – lumetta enempää – alle 18- vuotiaille masentuneille. Vain yksi, fluoksetiini, selvisi tilastollisesti hiukan lumetta paremmin. Sitä oli kuitenkin tutkittu vähän ja tulos saattoi johtua sattumasta.

Tutkijat päätyivät loppupäätelmään: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua.

Tieteellinen tutkimus ei siis tue nykyään yleisten masennuslääkkeiden käyttöä. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria. Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista. 

Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa. 

Aku Kopakkala kysyy aiheellisesti: Mikä saisi terveydenhoidon käytännön tekijät kiinnostumaan tieteellisen tutkimuksen tuloksista? 
Mikä saisi lääkärit suhtautumaan kriittisesti lääketeollisuuden markkinointiviestintään? 
Miksi haitallista uskomushoitoa rahoitetaan verovaroin?

Lokakuun liike kysyy ovatko moniammatillisuus ja varhainen puuttuminen vakavia joukkoharhoja, joita ovat hallinneet enemmän professioiden ja järjestelmien kuin perheiden ja ihmisten arjen intressit?

Haluavatko varhaisen puuttumisen asiantuntijat muuttaa lapset ja vanhemmat psyykelääkkeiden avulla itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?


Lue myös:
​
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto 
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas

http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu 

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan