Quantcast
Channel: Lokakuun liike - LL-Uutiset
Viewing all 663 articles
Browse latest View live

Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua

$
0
0
Picture
Aino Kääriäinen pohtii rehellisesti sosiaalityön kaksoistandardeja Talentia- lehdessä

Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on harvinainen esimerkki asiantuntijasta, joka ei asetu vallan väärinkäyttäjän puolelle. Pian neljä vuotta Eerikan kuoleman jälkeen Kääriäinen (Talentia- lehti, 2/2016) uskaltaa sanoa ääneen sen, minkä tapausta tutkineet jo tiesivätkin; salassapitovelvoite ei estänyt viranomaisyhteistyötä tapauksessa.

Kääriäinen sanoo, ettei ole tuomiomateriaalin lukemisen jälkeen löytänyt sieltä sellaista kohtaa, jossa salassapito olisi estänyt asian hoitamisen. Sen taakse ei voi mennä, onhan tässä " toimittu kuitenkin lapsen asialla viranomaisten kesken" (Talentia, 2/2016, 20). 

Eerikan kuoleman poliittisiin päämääriinsä esim. yksilösuojan heikentämiseen valjastaneiden asiantuntijoiden ja poliitikkojen vaatimukset asiakkaiden tietosuojan heikentämisestä ovat turhia; niillä ei paraneta sosiaalityön laatua eikä estetä perhetragedioiden syntyä.

Kääriäisen mukaan Eerika tapauksessa tehtiin kohtalokas virhe jo alkumetreillä kun lapsi sijoitettiin kiireellisesti isälle ilman selvitystä isän kodin olosuhteista.
Eerikan perusturvajohtajana toiminut isän äiti keplotteli huoltajuuden Eerikan biologiselta äidiltä pojalleen. Loppuvuonna 2011 Eerikan äiti nosti kanteen tytön huoltajuudesta. Hän teki useita lastensuojeluilmoituksia koskien tytön kohtelua ja isän naisystävää. Kääriäinen arvelee, että työntekijät saattoivat leimata ilmoitukset huoltoriidaksi, joka ei lastensuojelun toimivaltaan kuulu. 

Kääriäinen ihmettelee sijoituskriteerien epäsuhtaa: äidin päihdeongelma ja sotkuinen koti riittivät kiireelliseen sijoitukseen, mutta isän kodin ahtaat asumisolot ja toistuvat valheet eivät aiheuttaneet mitään vastaavaa. Kääriäinen viittaa omaan tutkimukseensa, joka koskee olosuhdeselvitysten puolelle asettumisen tulkintoja käräjäoikeuden huoltoriitapäätöksissä.
-Tutkimukseni lähti liikkeelle isien esitettyä kritiikkiä siitä, että selvitykset kirjoitetaan äitejä suosiviksi. En artikkelissani voinut vahvistaa isien väitettä. Selvitysten johtopäätöksissä asetuttiin pääasiassa lasten puolelle ja vain alle viidesosassa äitien puolelle. 
-Isät selvästi haluttiin myös nähdä myönteisessä valossa, koska tällaista kritiikkiähän on yleisesti esitetty sosiaalityöntekijöitä kohtaan. Luulen asenteen olleen Eerikan tapauksessakin vaikuttamassa taustalla, vaikka työntekijät eivät sitä tunnistaisikaan( Talentia, 19.)

Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87- 89). 
Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta. Toisin sanoen, väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin.

Sininauhaliitossa työskentelevä Tarja Hiltunen ei ole tyytyväinen äitien yhteiskunnalta saamaan apuun ennen huostaanottoa eikä sen jälkeen. Hoitopaikkoja äitiyteen tukea tarvitseville ei ole.
– Apu koostuu pienistä palasista. Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tukisi äidiksi kehittymistä ja voisi ennaltaehkäistä huostaanoton. Moni tarvitsee pitkäkestoista terapiaa selvitäkseen. Tutkimukseni äitien yhteinen kokemus oli, ettei heidän jaksamisensa tai hyvinvointinsa kiinnosta ketään.

Olennaista ei kuitenkaan ole todistella keitä sosiaalityössä suositaan ja millä perusteella vaan estää sellaisten tilanteiden synty, joissa työntekijä vaarantaa työnsä tarkoituksen ja asiakasturvallisuuden ottamalla puolia ja tulkitsemalla tapahtumia ennakkoluulojensa valossa, olipa ennakkoluulojen kohteena sitten isä, äiti tai lapsi, näiden syntyperä, elämäntapa, terveydentila tai sosiaalinen status. 

Salassapito ei estä viranomaisyhteistyötä mutta estää työn puutteiden ilmitulon 

Aino Kääriäinen toteaa oikeuden arvioineen käytetyt lastensuojeluasiakirjat huolellisesti laadituiksi ( Talentia, 20). Ongelma ei olekaan niiden kirjoittamisessa vaan siinä, että niitä dokumentteja olisi pitänyt myös itse pysähtyä lukemaan analyyttisesti. 
-Pitää kirjoittaa työtä varten ja työn tekemiseksi, Kääriäinen kehottaa. 

Blogisti- toimittaja Tuula Malin on arvostellut sosiaalitoimen tapaa tuottaa dokumentteja vastuun siirtämiseksi jollekin jonnekin tulevaisuudessa ja dokumentoinnin vakavia puutteita. "Kun tiedot tulevat, ovat ne liian usein puutteelliset. Kaikki viranomaisten omaa toimintaa kyseenalaistavat huomiot ja havainnot ovat yllättäen hävinneet. Eikä ihme, sillä puhelinsoittoja kirjataan koneelle jos muistetaan ja monipolvisten tapaamisten sisältö tiivistyy helposti riviin kahteen. Tästä syystä osa lastensuojelun asiakkaista onkin päätynyt nauhoittamaan tai videokuvaamaan kaikki yhteydenpitonsa lastensuojeluviranomaisten kanssa".

Malinin mukaan salassapito suojaa pääasiassa sosiaalityöntekijää ja tietosuojaan vetoamalla voidaan kieltäytyä oikeasta auttamisesta. "Salaisuudet ja salaaminen ovat mahdollistaneet lakisääteiseen lastensuojeluun puolivillaisen palvelukulttuurin. On tuotettu kulissi, jonka kätköissä viranomaisvastuu on näennäistä ja täysin kunkin virassa olevan henkilön omien sattumanvaraisten henkilökohtaisten ominaisuuksien, tietotason, työmoraalin ja vastuukäsitysten varassa. Itseään työnteolta suojeleva virkamies voi aina vedota salassapitosäädöksiin. Vihjailemalla ja viittaamalla salaisiin tietoihin viranomainen onnistuu kätevästi kääntämään toiminnan sisältöä arvioivat katseet pois omasta heikosti hoitamastaan työsarasta.

Hallinto-oikeudet valvovat lastensuojelun kuluttajansuojaa, käytännössä valitukset kääntyvät kerta toisensa jälkeen lain velvoittamasta palvelusta järjestämisvastuussa olevan kunnan ja salassapidon suojissa operoivan lastensuojelutyöntekijän voitoksi. Kumileimasin toimii" ( Malin, Epikriisi-blogi).

Varatuomari Outi Mannonen on työskennellyt lastensuojeluperheiden oikeuksien ajajana. Hänestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?” 
Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana.”Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja.


Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan "Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii. 

Viranomaisten tiedonsaantioikeutta tärkeämpää onkin se, kenen tietoa kuullaan ja mitä tiedoilla tehdään, miten ja miksi.

Aino Kääriäisen mukaan toinen ratkaiseva virhe Eerikan tapauksessa tehtiin kun lastensuojelu olisi halunnut jatkaa sijoitusta perhetukikeskuksessa mutta lapsi kotiutettiin huhtikuussa isän ja isänäidin vaatimuksesta. Sosiaalityöntekijän mukaan isoäiti oli tullut neuvotteluun lakikirja mukanaan ja vakuutteli sukulaisten tukevan hänen poikaansa. Neuvottelun lopputuloksena tyttö kotiutettiin, pari kuukautta ennen kuolemaansa. 

Kääriäinen pitää Eerikan sosiaalityöntekijöiden tuomiota huolellisesti laadittuna ja kirjoitettuna. Itse rangaistusta hän pitää asian vakavuuteen nähden aika säyseänä ( Talentia, 16).

Kääriäinen pohtii kiitettävän rehellisesti ja ällistyttävän rohkeasti Eerikan kuoleman syitä; sosiaalityön subjektiivista harkintavaltaa ja analyyttisen työotteen puutetta, Eerikan biologisen äidin sivuuttamista ja tämän havaintojen tulkintaa "huoltoriidaksi", biologisen isän ja äidin kaksoisstandardeja sijoituksen suhteen, isän "yhteistyöhalukkuuden" luoman positiivisen ensivaikutelman vääristävää vaikutusta työskentelyyn ja työntekijöiden tarvetta ottaa puolia näennäistä puolueettomuuttaan todistellakseen ( Talentia, 18-20). 

Kääriäisen havainnot ovat kriittistä itsereflektiota parhaimmillaan ja tavattoman tärkeitä asiakkaiden oikeusturvan ja sosiaalityön tiedonmuodostuksen ja hyvien käytäntöjen kehittämisen näkökulmasta. Lokakuun liike kiittää tutkijaa ansiokkaasta pohdinnasta ja kriittisestä keskustelunavauksesta mutta toivoo, että kriittiset keskustelut voitaisiin jatkossa käydä oikea-aikaisesti, mieluiten ennen eikä vasta vuosia tragedioiden jälkeen. Kriittistä keskustelua vaientamaan ei myöskään tarvittaisi lastensuojelun virallista liturgiaa ja sen apostoleita, Talentia- lehdessäkään.


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
 GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista? 
☞ ​GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta? 
☞ 
GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ ​​Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ ​Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?  
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ ​​Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan! 
☞ ​Moniongelmaisia perheitä vai ongelmiin keskittyviä viranomaisia? 
☞ ​
Koulukiusaamisesta yhteisölliseen huoltokiusaamiseen


Pää pois brändistä ja barrikadeille

$
0
0
Picture
Lastensuojelu ja psykiatria ovat tyypillisesti hallinnonaloja, joissa valvonta ei toimi. Suljetuissa laitoksissa voi tapahtua mitä tahansa eikä kukaan usko psykoottisiksi tai patologisiksi valehtelijoiksi jo etukäteen leimattuja.

Kansalaiset eivät myöskään tahdo uskoa, että laitokseen voi päätyä väärin perustein, sattumalta ja syyttä; silkan huolimattomuuden tai mielivallan seurauksena. Suomessa viranomaisusko tai pikemminkin viranomaisuskovaisuus on vielä voimissaan. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Julkisrahoitetulta psykiatrialta ja lastensuojelulta ei vaadita todisteita toimintansa tuloksista tai edes laillisuudesta mutta asiakkailta vaaditaan väärinkäytöksistä pitävä näyttö, jonka hankkiminen puolestaan johtaa syytteisiin. Valvontavirastoissa ja tuomioistuimissa yhden asiantuntijan tai viranomaisen fabrikoitu lausunto riittää kumoamaan lukuisten asiakkaiden yhdenmukaisen näytön.

Ben Furmanin (esipuhe James Daviesin kirjaan "Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good" ) väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”
Sairaanhoitaja ja sosionomi suojelevat virkasuhteitaan ja lääkärin tai sosiaalityöntekijän ammatillista itsetuntoa, nämä puolestaan hallintoyksikön mainetta ja  julkisuuskuvaa. Asiakasta tai potilasta ei suojele kukaan. 

Lastensuojelun ja psykiatrian asiakkaiden olemattomasta oikeusturvasta ja laitosväkivallasta puhuva kohtaa epäuskoa ja torjuntaa. Kun ammattilaisia kehottaa ilmoittamaan havaitsemistaan epäkohdista, palaute on usein huokaus ja silmien pyörittely. Epäkohtia ei ole ja vaikka olisikin, puuttuminen kuuluu vain sille, jolla on virallinen ja palkallinen puuttumisen velvoite.

Väkivaltaisessa organisaatiossa työskentelevä indoktrinoituu väkivaltaisiin käytäntöihin muutamassa kuukaudessa ja alkaa pitää niitä normaaleina ja oikeutettuina. Suomalaisten omatunto ja vaikeneminen on ostettavissa vakituisella viralla ja muutaman tonnin kuukausipalkalla työyhteisöstä riippumatta. Silmänsä ja korvansa sulkevia toimii niin puolueissa kuin mediassa, yhtä lailla kunnallisissa kuin yksityisissä instituutioissa, niin järjestöissä, säätiöissä kuin kansalaisliikkeissä. Vallan väärinkäyttöön osallistuminen tai ainakin väärinkäytölle sokeutuminen ja kuuroutuminen on usein uralla etenemisen tai ainakin virassa pysymisen ehto.

Asiantuntija valvoo, ettei henkilökohtaisesta tule poliittista

Väärinkäytöksistä raportoimaan kehottava saa lähes aina saman palautteen:
”Vai pitäisi tässä vielä nousta barrikadeille kaiken muun lisäksi. " tai " Ei työntekijää voi velvoittaa nousemaan barrikadeille".

Kun pelkkä epäkohdista raportointi tulkitaan barrikadeille nousemiseksi, kuinka suurta vastarintaa mahtaa herättää vaatimus heikomman puolelle asettumisesta ja konkreettisesta puolustamisesta?
Tämä näkyy erityisen selvästi sosiaalityössä, jossa Riitta Granfeltin lausuma ”sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" on päivittynyt muotoon ”sosiaalityöntekijöiden on uskallettava asettua julkisesti väärinkäytöksistä kertovia asiakkaita vastaan ja rangaistava näitä rikossyytteillä, diagnooseilla ja edunvalvojilla

Barrikadeille nouseva voi toki joutua maalitauluksi ja hyökkäysten kohteeksi. Ainakin hän paljastaa itsensä ja tulee näkyväksi, tunnistetuksi ja tunnustetuksi vallan väärinkäyttäjää vastaan asettuvana kansalaisena. Positio tuntuu olevan pelottava ja mahdoton niin asiantuntijoille, viranomaisille kuin järjestötoimijoille, jotka
haluavat olla vain kaiken virallisesti hyväksi, kivaksi ja oikeaksi tunnustetun eli vahvimman puolella ja voittajien kavereita. Moraalista kannanottoa asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun rikoksesta on annettu tuomio kaikissa oikeusasteissa ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat vain osa kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa. Kansalaisten valitukset eivät johda oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin. 

Sosiaalityössä viranomaisten väärinkäytöksistä raportoiva asiakas luokitellaan vihapuhujaksi tai psyykkisesti häiriintyneeksi. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää , kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.

Myös kansalaisten omaehtoinen järjestäytyminen ja kansalaistoiminta koetaan vaaralliseksi ilman asiantuntija-ohjausta. Ryhmiin, joissa kansalaiset puhuvat kokemuksistaan palkataan asiantuntija-urkkijoita valvomaan, ettei keskustelu lipsu väärille raiteille toisin sanoen kansalaisten tuntemuksista yhteiskunnan rakenteisiin. Köyhien kansalaisten pitää pysyä kyykyssä ja rutiköyhien mahallaan. Henkilökohtaisesta ei haluta poliittista. Sitä, joka haluaisi vetää päänsä pois perseestään syytetään negatiivisuudesta , kyvyttömyydestä itsereflektioon ja ”barrikadeille nousemisesta”. Erilaisissa ryhmäterapioissa kansalaisten oikeutettu raivo ja muutospotentiaali kesytetään harmittomaksi henkilökohtaiseksi marinaksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijoita ei kiinnosta potilaiden huono kohtelu ja olematon oikeusturva. He ovat kiinnostuneita vain omasta ja kollegoidensa asemasta ja saavutetuista eduistaan - ja puolustavat väärinkin toimivaa kollegaa loppuun asti.

Kun Iltalehti kysyy Juha Kurvisen perusteetonta pakkohoitoa seuranneelta ensihoitajalta , miksi hän ei ilmoittanut vääräksi näkemästään toiminnasta minnekään, hän toteaa pitäneensä taistelua lähes mahdottomana.
- Se on niin iso tuulimylly, että sitä vastaan ei voi taistella.

Tämän ajan tuulimyllyiksi tulkitaan psykiatria, lastensuojelu ja markkinatalous. Kahden viimeksimainitun kuviteltuja vihollisia ilmiantamaan on jo palkattu yhtä paljon henkilökuntaa kuin Stasissa aikanaan.

Suomessa on kansalaisten sijaan hallinto- alamaisia

Psykiatrian ja lastensuojelun asiakkaiden oikeusturva on edelleen olematon eikä parannuksia ole luvassa. Puolueettomiksi tekeytyvät kansalaisjärjestöt ovat usein psykiatrian ja lastensuojelun palveluja kaupittelevia piiloyrityksiä. Niitä kiinnostaa vain oma brändi ja se, ettei järjestön nimissä vahingossakaan esitetä mitään sellaista, minkä rahoittajat saattaisivat kokea loukkaavaksi tai peräti itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi.
Ihmisoikeuksien, lastensuojelun ja terveydenhuollon asiantuntijajärjestöjen hallituspaikat ovat poliitikkojen palkintovirkoja ja entisten vallan väärinkäyttäjien kasvojenpesupaikkoja.
 Aluehallintoviraston ja Valviran hitaus ja tehottomuus on todistettu moneen otteeseen eikä kummallakaan ole riittäviä resursseja edes minimivalvontaan. Sosiaalihuollon henkilökunnan ilmoitusvelvollisuuskaan ei tule toteutumaan nykyisillä asenteilla ja rakenteilla. 

Tsaritistiseen valtionhallintoon tottuneesta Suomesta puuttuu kansalaistottelemattomuus. Siinä missä mannereurooppalainen poliitikko ja virkamies osaa erota itse tai joutuu kansalaisten erottamaksi väärinkäytöksiin syyllistyttyään, suomalainen väärinkäytöksiin syyllistyvä poliitikko ja viranomainen ei eroa edes rikostuomion jälkeen vaan jatkaa virassaan eläkkeelle asti. 

Suomessa kansalaisyhteiskunta on vasta muotoutumassa. Meillä on edelleen hallintoalamaisia- ei vielä aktiivisia kansalaisia. Sosiaalityössä aktivisti on haukkumasana ja kansalaisen omaehtoinen aktiivisuus ihmisoikeuskysymyksissä osoitus viranomaisvastaisuudesta.

Uskottavuuden tarve ja unelma mistä hyvänsä asemasta virallisessa järjestelmässä tuntuu riittävän sulkemaan kenen hyvänsä suun viranomaisten väärinkäytöksistä. Kansalaisrohkeutta löytyy vain järjestelmän marginaalista ja ulkopuolelta, marionetinnarunsa katkaisseilta mielivallan uhreilta ja omaa tietään kulkevilta yksinäisiltä ajattelijoilta; taiteilijoilta, kirjailijoilta, syrjäytetyiltä ja profeetoilta. 

Gandhi kaatoi aikansa suurimman sotilasimperiumin kourallisella suolaa. Yhden moottorisahajonglöörin bloggaus kaatoi Kupittaan sairaalan salailun kulttuurin.

Asioihin voi vaikuttaa, jos haluaa ja uskaltaa. Kumarrus vallan väärinkäyttäjälle tarkoittaa pyllistystä uhreille. 

Lokakuun liike kiittää Juha Kurvista kansalaisaktiivisuudesta ja työstä demokraattisemman yhteiskunnan ja inhimillisemmän palvelujärjestelmän hyväksi.


Uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

 Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ 
Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
 GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista? 
☞ ​GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta? 
☞ 
GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ ​​Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ ​Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?  
☞ Vastavuoroisuus sosiaalityössä
☞ ​​Anonymous tutkii lastensuojelun laittomuuksia - liity mukaan!
 

Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön

$
0
0
Picture
Omaisten tieto ja näkemykset ohitetaan mielenterveystyössä 

Mielenterveysomaisten ja -omaishoitajien  Labyrintti - lehti peräänkuuluttaa mielenterveystyöhön uusia toimintakäytäntöjä: 

"Näyttelijä Lotta Lehtikari tuki sisartaan tämän kuolemaan asti mutta koki, ettei mielenterveyspalveluissa osattu hyödyntää omaisen näkemystä.
Sisareni kuolemaa edeltävänä päivänä sairaalassa järjestettiin kriisikokous. Kun sisko ei saapunut paikalle, pelkäsin pahinta. Otin itsemurhariskin puheeksi ja pyysin lääkäriltä pakkohoitomääräystä, Lotta Lehtikari kertoo. Elettiin vuotta 2006. Lääkäri ei vakuuttunut Lehtikarin, omaisen, ajatuksista. Kun Lehtikari puhkesi itkuun, lääkäri ilmaisi pidättyvästi kokouksen päättyneen.

- Itku ja anelu veivät uskottavuuteni.
Lehtikari oli kokenut tilanteen aikaisemminkin. Hoitohenkilökunta ohitti omaisen, joka ei osannut peittää tunteitaan. 

Lehtikari puoltaa Keroputaan mallia, jossa apua saa välittömästi ja omaiset otetaan osallisiksi hoitotyöhön.
"Silloin kun sisaren kunto heikkeni merkittävästi, Lehtikari olisi halunnut tehdä päätöksiä hänen puolestaan..
-Päivi Storgård, toimittaja ja kokemusasiantuntija on herätellyt keskustelua uudenlaisista hoitokäytännöistä. Hän on esittänyt, että sairastunut ihminen voisi tulevaisuudessa nimetä itselleen päätäntävaltaisen luottohenkilön. 

Luottohenkilö toimisi potilaan virallisena edustajana silloin, kun sairaus estäisi rationaalisen päätöksenteon.
Lehtikari on vakuuttunut siitä, että hänen sisarensa olisi halunnut ehkäistä ongelmia luotetun läheisen tuella.
- Kuinka monelta vaikeudelta olisimme välttyneet, mikäli omaisen arvioon hoidon tarpeesta olisi luotettu silloin, kun hänen vointinsa äkillisesti heikkeni" (Labyrintti, 1/ 2016, 6).

Lehtikarin kokemukset ovat tuttuja myös lasten psyykkisen oireilun takia lastensuojeluun ajetuille. Niin potilaiden kuin omaisten mukaan heitä ohitetaan, epäillään, syyllistetään, nöyryytetään ja vieraannutetaan, vieläpä sosiaalityön ammatillisuuden nimissä. Lasten oireilu halutaan tulkita puutteellisen vanhemmuuden syyksi. Lastensuojelu haluaa kommunikoida vain toisten ammattilaisten kanssa-asiakkuuksien välityksellä ja ajaa hoitoyksiköille omaa agendaansa vaivautumatta selvittämään tai kunnioittamaan sen paremmin potilaiden kuin näiden omaisten tietoa tai näkemyksiä.

 Potilaiden ja omaisten sivuuttamiseen ja hallinnan harhaan perustuva ammatillisuuskäsitys johtaa päätöksenteossa hätiköintiin, viivyttelyyn ja vääriin ratkaisuihin. Sosiaalityöntekijöillä ei usein ole tarvittavaa tietoa lasten kehityksestä, neurologisista häiriöistä, mielenterveyshäiriöiden tosiasiallisista vaikutuksista vanhemmuuteen, kykyä kuulla ja kohdata asiakkaita eikä kykyä ohjata näitä tarpeenmukaisiin palveluihin.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet mielenterveystyön ammattilaiset voivat pitää omaisia jo lähtökohtaisesti jollakin tavoin sairaina ja/ tai vaarallisina. Näkymättömiä väkivallan merkkejä metsästävien työntekijöiden aika kuluu erilaisten arvioinnin menetelmien kehittelyssä. Näissä nykyajan noitavainoissa saatetaan lastensuojelun moniammatillisissa tiimeissä luoda mielikuvitusrikkaita ”todisteita” vanhempien syyllisyydestä. Tässä puuhastelussa saattaa käydä niin, että todellisessa vaarassa oleva lapsi jää ilman apua

Sosiaalityön sairas ammatillisuusihanne ja -rooli uuvuttaa niin asiakkaat kuin työntekijät

Osallisuuden edellytys on dialogisuus ja toisen toiseuden ja integriteetin kunnioitus, jotka mahdollistavat toisen näkyväksi tulemisen. Vastavuoroisuuden edellytyksenä on välittävä demokratia ja aktiivinen eriarvoisuuden vähentäminen. Turhat ja vanhanaikaiset lähinnä sijaishuollon asiakashankintaa hyödyttävät sosiaalityön työmenetelmät esim. psykoanalyysi ja varhainen puuttuminen (varpu) joutavat menetelmien hautausmaalle asiakaslähtöisen ja oikea-aikaisen tuen tieltä. 

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).


Kohtaamattomuutta ja pahoinvointia tuottavaa kyseenalaista ammatillisuusihannetta kaupittelevat ja juurruttavat kansalaisjärjestöiksi naamioituneet sijaishuollon piiloyritykset, konsultit, työnohjaajat ja henkilöstöpäällikot varhaisen puuttumisen tai työhyvinvoinnin ja -jaksamisen nimissä, vaikka juuri kohtaamattomuus on pääsyy asiakkaiden ja työntekijöiden  uupumiseen ja luottamuksen, merkityksen ja positiivisten tulosten katoamiseen lastensuojelutyöstä. J. P. Roosin sanoin: ”Nyt nämä turskit tädit jotka ovat oppineet, että huostaanottotilanteessa pitää olla kovana, eivät paljoa myötätuntoa lapsia kohtaan tunne. Heistä on tullut itsensä paaduttaneita kurinpitäjiä”.

Siivilöidessään hyttysiä sosiaalityöntekijät nielevät kameleita; keskittyessään ammatillisuuden nimissä epäilemään ja paljastamaan asiakkaita kuvittelemastaan vedätyksestä, sosiaalityöntekijät tulevat itse kaikenkarvaisten liikevoittoa tavoittelevien hoiva- ja lapsibisnesyrittäjien vedättämiksi. 

Lokakuun Liike ehdottaa:

- Sosiaalityöntekijöille pakollinen peruskoulutus mielenterveydestä ja tunnetaidoista

- Keroputaan malli käyttöön lastensuojeluun

- Kaikille lastensuojelun asiakkaille oikeus ottaa mukaan palavereihin oma tukihenkilö

- Aivotoimintaan vaikuttavista sairauksista kärsiville potilaille oikeus nimetä luottohenkilö, jolle voi siirtää päätöksenteon oireilun pahenemisen ja toimintakyvyttömyyden ajaksi.

- Järjettömiä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia aiheuttavaa kohtaamattomuuden ammatillisuusihannetta kaupitteleville konsulteille ja työnohjaajille potkut. Asiakastyön ja -kohtaamisen koulutukset pois sijaishuollon edunvalvojilta, sijaishuoltopalveluita kaupittelevilta lastensuojelujärjestöiltä ja muilta tahoilta, joilla on pitkät perinteet ja välitön taloudellinen intressi edistää ja ylläpitää ulossulkemiseen ja väärinkäytöksiin johtavia asenteita ja toimintakäytäntöjä. 

- Julkinen rahoitus pois projekteilta, joissa ei haluta tehdä yhteistyötä asiakkaiden/ potilaiden nimeämien läheisten kanssa.

Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja

☞ ​Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa 
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ 
Pää pois brändistä ja barrikadeille
 Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ 
Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
 GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista? 
☞ ​GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ 
GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ ​​Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ ​Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle? 

Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?

$
0
0
Picture
Ylimielistä selittelyä ja vastuun väistelyä

Keskisuomalainen uutisoi sijaisperheessä tapahtuneesta lasten kaltoinkohtelusta. Kaltoinkohtelu alkoi kun lapset sijoitettiin perheeseen ja  kesti tyypilliseen tapaan koko sijoituksen ajan,  tässä tapauksessa yli kuusi vuotta kenenkään estämättä. Lasten kehitys häiriintyi ja taantui sijoituksen aikana.

Keskisuomalaisen uutisointi edusti tyypillistä lastensuojelun imagonkiillotusta ja kasvojekohotuspropagandaa. Lehti unohti juttunsa taustoituksessa, että  lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin tähtäävällä häiriöorientaatiolla, että alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot asiakkaille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. Jutussa sijaishuollon edustajat saivat kaiken palstatilan ilman lähdekritiikkiä, ketään nuorta tai perheiden edustajaa ei kuultu.

Lapsen kokemusta kommentoimaan (= mitätöimään) kutsuttiin jälleen kerran kokemuksesta mitään tietämätön virallinen asiantuntija. Aila Puustinen- Korhonen väisti kysymyksen väkivallasta sijaishuollossa vastakysymyksellä ja vihjasi Viola ry:n ja Ensi- ja turvakotien liiton tapaan kaltoinkohtelun sijaishuollossa olevan jollakin tavalla lapsuudenperheen oletetun kaltoinkohtelun heijastusta, jatkoa ja syytä.

Puustinen- Korhosen kommentti kertoo paljon lastensuojelun etiikasta ja logiikasta joissa seuraamustoimet kohdistuvat aina uhriin ja väärinkäytöksistä vastuutetaan vain heikoimpia ja hierarkian alimmaisia. Miltä mahtaa vaikkapa vanhempiaan rakastavista koulunkäyntivaikeuksien takia huostatuista, sijaishuollon kaltoinkohtelusta vuosia turhaan  valittaneista tuntua Puustinen - Korhosen väite, jonka mukaan sijaishuollon kaltoinkohtelussa onkin kyse siitä, etteivät bioperheidensä julmasti kaltoinkohtelemat enää tunnista eivätkä osaa nimetä sijaishuollon (lievempää) kaltoinkohtelua.

Jutussa annettiin ymmärtää, että ongelman ydin olisi sijoitetuilta puuttuva tieto oikeuksistaan. Tutkimustiedon valossa sijaishuollon väkivallan syyt ovat aivan muualla kuin sijoitettujen ominaisuuksissa.

Sosiaalityöntekijät portinvartijoina

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät ovat kyvyttömiä niin huomaamaan kuin raportoimaan puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Niin potilaiden kuin omaisten mukaan heitä ohitetaan, epäillään, syyllistetään, nöyryytetään ja vieraannutetaan, vieläpä sosiaalityön ammatillisuuden nimissä. 
Muutama vuosi sitten  vuoden sijaisperheeksi valitussa sijaisperheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. 
Lasten biologisen äidin  yrittäessä tehdä lastensuojeluilmoitusta lastensa kohtelusta  sosiaalityöntekijä yksinkertaisesti kieltäytyi vastaanottamasta ilmoitusta ja rankaisi äitiä;”  Olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin." 
Lastensuojelussa asioi pääosin huono-osaisia ja pitkäaikaissairaita kansalaisia, jotka eivät yllä hyväosaisten keskiluokkaisten työntekijöiden asettamaan korkeakoulutusta, ydinperhettä ja vaurautta painottavaan  vanhemmuuden ideaaliin
Julkisrahoitetulta psykiatrialta ja lastensuojelulta ei vaadita todisteita toimintansa tuloksista tai edes laillisuudesta mutta asiakkailta vaaditaan lastensuojelun ja sijaishuollon väärinkäytösepäilyissä pitävä näyttö, jonka hankkiminen puolestaan johtaa syytteisiin. Valvontavirastoissa ja tuomioistuimissa yhden asiantuntijan tai viranomaisen fabrikoitu lausunto riittää kumoamaan lukuisten asiakkaiden yhdenmukaisen näytön.

Keskisuomalaisen jutussa kerrottiin, että ”lapsilla on myös oikeus tavata sosiaalityöntekijää kahdestaan, mihin heitä myös kannustetaan”.
Jutussa jätettiin kertomatta, että sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu. 

Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan  rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan  kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi. 
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata  Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.  

Asenteelliset sijaisperhevalmennukset  ja "tutkimusmenetelmät" ongelmien ylläpitäjinä

Keskisuomalaisen jutussa sai paljon palstatilaa myös Pesäpuu ry. Sen väitettiin tehneen pitkään työtä lasten oikeuksien eteen. Pesäpuun jäsenjärjestöjä ovat mm. Kokkolan kaupunki, Oulun kaupunkiPelastakaa Lapset ry, Perhehoitoliitto ry, Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikkö ja Talentia ry. Järjestön hallituksessa istuvat em. jäsenjärjestöjen edustajat ja  hallinto-oikeusasiantuntija, Talentialainen lastensuojeluyrittäjä Alpo Heikkinen, joka on kyseenalaistanut julkisesti lasten ja vanhempien palvelujärjestelmäkritiikkiä ja hallinto- oikeuden puolueettoman roolin  lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden puolustuspuheillaan. Pesäpuun toiminnanjohtaja Jari Ketola  taas on ennen uusinta pestiään toiminut Perhehoitoliiton ja SOS- lapsikylän toiminnanjohtajana ja puhunut paljon asiakkaiden pelkäämän ja sisällöltään epämääräisen perhekuntoutuksen puolesta. Osa Pesäpuun hallitusjäsenistä on lobannut aktiivisesti kyseenalaista lastensuojelun edunvalvontaa ja osa työntekijöistä suhtautuu erittäin negatiivisesti ajatukseen yhteistyöstä  sijoitettujen vanhempien kanssa. Järjestö tunnetaan parhaiten kaupittelemistaan "lapsilähtöisistä" menetelmistä mm. nallekorteista

Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos ja varatuomari  Leeni Ikonen ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia sisältöjä ja asenneongelmia. Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- koulutuksia, jotka ovat hyväksyneet lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, perusteettomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.

24 tuhtia kestävissä PRIDE- koulutuksissa usein adoptio- oikeudesta haaveilevat  sijaisvanhemmiksi haluavat saavat itse arvioida valmiutensa sijaisvanhemmuuteen, perhehoidon lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää toisinaan pitämättä ja lapsen vastustus sijaisperheen (usein laittomia) käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi. Sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyistä  ja heille tuputetaan tarkistamatonta ja usein virheellistä olettamaa lapsuudenkodissa kaltoinkohdellusta tai traumatisoituneesta lapsesta ja kehotetaan keräämään olettamaa vahvistavia ”todisteita”.

Koska  lasten kuvitellaan salaavan tietojaan aikuisilta, kaltoinkohtelun paljastamiseksi on kehitetty liuta asenteellisia ja epätieteellisiä psykoanalyysin virheelliseksi todistettuun repressio- olettamaan perustuvia menetelmiä, joita kutsutaan harhaanjohtavasti vuorovaikutuksen vahvistamisen välineiksi.

Psykoanalyysin tutkimus -ja työmenetelmiin turvautuen lapsille aletaan jo varhain rakentaa ammatillisten perhekotien ja sijaisperheiden asiakashankinnan ja liikevoiton takaavaa identiteettiä kodeissaan kaltoinkohdeltuina ylisukupolvisesti periytyvien ongelmien uhrina. Tutkimusmenetelmien ennakko- olettamista johtuen lasten haastattelut ja muut  tutkimukset eivät  perustu 0- hypoteesiin, tosiseikkaselvittelyyn tai lasten kuulemiseen vaan lastensuojelun työntekijöiden ennakkoluuloihin ja pitkälle vietyihin tulkintoihin. Tosiseikkojen selvittelyn sijaan ”tutkimuksissa” keskitytään etsimään sitä pahaa, jonka olemassaolosta työntekijät ovat työtään aloittaessaan varmoja (Ikonen , 2013). Lastensuojelusta on tullut sadistista salapoliisileikkiä, jonka tehtävä on oikeuttaa lastensuojelun aikomat tai jo tehdyt asenteelliset päätökset ja toimenpiteet etsimällä bioperheistä oletettuja rikoksia

Huostaanottoihin johtavia lausuntoja epätieteellisiksi todistettujen menetelmien esim. korttipelien perusteella kirjoittelevat mm. perhetyöntekijät lähihoitajan tai sosionomin koulutuksella. Tehtyjä kirjauksia ja tulkintoja ei aina oikaista, vaikka lapsi tai vanhempi kykenisi todistamaan ne vääriksi ja niitä käytetään todisteina huostaanottotarpeesta hallinto- oikeuksissa, joiden asiantuntijajäsenet ovat usein sosiaalityöntekijöitä ja lähes aina sidoksissa lastensuojeluun.

Sijaisvanhempien pikakoulutus tuottaa sijaisvanhemmille ja perheessä asuville lapsille miltei täydellisen diplomaattisen koskemattomuuden eikä lastensuojelu mielellään puutu pikakoulutettujen  toimintaan.

Sijaishuollon imagonpesuun  halutaan kokemusasiantuntijoita 

Loppukaneetiksi ja ratkaisuksi tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon väkivaltaan Keskisuomalainen esittää pahoinpideltyjen kokemusasiantuntijuutta. Termistä muodostui lastensuojelun muotihokema kun asiakasosallisuudesta ja moniasiantuntijuudesta tuli EU- rahoitusten ehto. Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa." Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto typistyi tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa. Kokemusasiantuntijoista tuli välineitä, instrumentteja, joiden avulla asiantuntijat oikeuttavat oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä. 

– Mitä useampi lapsi ja nuori saataisiin kokemusasiantuntijuuden piiriin, uskon, että esimerkiksi väkivaltatapaukset tulisivat vähenemään, Pesäpuu ry:n Selviytyjät-ryhmän vetäjä ja kehittämispäällikkö Johanna Barkman kertoo mainostaen Salapoliisit- ja Selviytyjät-ryhmien toimintaa.

"Vuoden 2011 aikana Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Pesäpuu ry, Lastensuojelun keskusliitto ja THL toteuttivat yhteistyössä kiertueen nimeltään " Uskomme sinuun- usko sinäkin". 
Kiertue mainosti tavanneensa 120 nuorta, iältään 12-20 vuotiasta. Sijaishuollon kokemusvuosiksi muunnettuna se tarkoittaisi lähes 1500 vuoden kokemusasiantuntijuutta. 
Kiertue toteutettiin workshop- periaatteella kuudessa kaupungissa. Kiertue-esittelyjen jälkeen tutustuttiin, tehtiin harjoitteita, syötiin karkkia ja verkostoiduttiin välipalalla. Lopuksi heiteltiin ilmaan palautelennokkeja. 
Tapaaminen nuorten kanssa kesti nelisen tuntia. Kiertuevastaavat iloitsivat siitä, miten nuoret saivat tilaisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. 

Neljä tuntia. 

Ryhmä nuoria. 

Nähdyiksi ja kuulluiksi. 

Tehokasta ja tuloksellista toimintaa- vaan mikä olikaan konkreettinen ja ensisijainen apu niille kiertueelle osallistuneille nuorille, jotka olivat raportin mukaan kokeneet sijaishuollossa lastensuojelulain hengen vastaista kohtelua, yhteydenpidon ja liikkumisvapauden rajoittamista, "ulkonaliikkumiskieltoja", kotilomien peruutuksia sekä omaisuutensa ja lähetystensä tarkastuksia? 

Näin järjestäjät kuulivat ja kohtasivat epäkohdista kertova nuoret: 
"Kiertueella tavatut nuoret kuvailivat tilanteita, joissa saattaa olla tapahtunut oikeudenloukkaus. 
Luonnollisestikaan näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään eikä niihin otettu kantaa." 

Luonnollisestikaan 
näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään
eikä niihin otettu kantaa. (Syvälä, 2013 Hukassa Huostassa)


Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​​Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön ​​
☞ ​Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
☞ ​Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa 
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ 
Pää pois brändistä ja barrikadeille
 Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ 
Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
 GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista? 
☞ ​GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta? 
☞ 
GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ ​​Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa

Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus

$
0
0
Aina ei ole Pohjanmaallakaan reilu meininki. Suomalaisessa sijaishuollossa reiluuden, tutkimustiedon ja valvonnan lisäksi myös jääviys, vallan kolmijako- oppi, tulosvastuu ja vastuu- ja korvausvelvoite  ovat tuntemattomia käsitteitä.

Sama sijaishuollon yrittäjä voi järjestää niin huostaanottoperusteita etsivän perheen tukihenkilön,  kotipalvelun, perhetyön, ohjauksen, vanhemmuudenarvioinnin, terapiapalvelut ja perhekuntoutuksen ja näiden tuloksena tehdyn sijoituksen omiin sijoitusyksikköihinsä.

Suomessa yhden lapsen keskimääräinen huostaanottoaika on noin seitsemän vuotta, jonka aikana sijaishuoltopaikka vaihtuu keskimäärin kaksi kertaa. Keskimäärin sijoitus ammatilliseen perhekotiin maksaa noin miljoona euroa per lapsi mutta ruhtinaallinen korvaus ei takaa  palvelua tai pysyvyyttä . Toiminnen sisältöä, laatua, laillisuutta  tai tuloksia ei tutki eikä valvo kukaan. Aluehallintoviraston mukaan tarkastuskäyntejä tehdään pahimmillaan kerran kymmenessä vuodessa, nekin usein vain lukemalla laitoksen toimittamat paperit.  

Ylistarossa Pohjanmaalla sijaitseva Lastensuojeluyksikkö Pihakoivu Ky on täyden palvelun talo, jolla on  kattava palveluvalikoima aina sijaishuollosta avohuollon palveluihin. Yrityksellä on oma kotipalvelu, oma tukihenkilöpalvelu, oma perhekuntoutus ja neljä sijoitusyksikköä. Yrityksen mainoksen mukaan ”Pihakoivun toiminta perustuu vahvasti arkeen ja sen tehtävien hallintaan. Tukipuun avopalvelut sisältävät perheohjauksen, tapaamispalveluita sekä jälkihuollon palvelut. Tarvittaessa yhdistämme palvelukokonaisuuteen esimerkiksi terapiapalveluita tai ammatillisen tukihenkilöpalvelun. Tukipuun avopalveluissa työskentelee moniammatillinen työtiimi, johon kuuluu sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia mm. sosiaalityöntekijä. Palvelutuotantomme on äärimmäisen joustavaa ja nopeasti mukautuvaa. Tarjoamme neljässä sijaishuoltoyksikössämme huostaanotetuille tai avohuollon tukitoimin sijoitetuille lapsille ja nuorille turvallisen ja kodinomaisen kasvu-ja elinympäristön. Pihakoivun palveluihin kuuluu myös perhekuntoutus, jolloin Pihakoivuun voi tulla koko perhe. Yksilöllisesti räätälöidyt lastensuojelun avo- ja jälkihuollon palvelut vastaavat tarkasti niin yksilön kuin perheidenkin haasteisiin. ”

Kokoomuksen uushuutolaisuusverkosto ja veroparatiisiyrittäjien porrastettu rahastus

Pihakoivun yhteyshenkilöksi yritysrekisteriin on merkitty Seinäjoen kokoomuslaisen kunnallisjärjestön puheenjohtaja sairaanhoitaja- maatalousyrittäjä- Reservin yliluutnantti Risto Iskala. Hän on myös Seinäjoen sosiaalilautakunnan varajäsen. Sotebisnesmies kuuluu siis alan lautakuntaan jääviyssäännösten estämättä. 
 
Nykypäivä- lehden artikkelissa Iskala on huolestunut siitä kuinka sote- uudistus mahdollisesti vaikeuttaisi sosiaalialan yrittäjien asemaa- siis palvelisi liikaa julkista sektoria. Tällaisia yrittäjiä ovat esimerkiksi lastenkotiyrittäjät. "Yrittäjyyttä ei saa nujertaa lailla" huutaa Nykypäivän otsikko.

Bisnesmies Iskala kuljetti taannoin vierailevan daaminsa sosiaaliministeri- lääkäriyrittäjä Laura Rädyn Seinäjoen keskussairaalasta lastensuojeluyksikkö Pihakoivuun jonka toimitusjohtaja hän tuolloin oli. Yrittäjä Iskala totesi myös, että aluehallintoviranomaiset ovat valvonnassa liian vaativia. Heti on laillisuusvalvoja puuttumassa, jos nuoria yrittää kasvattaa.

Kasvattaminen onkin lapsibisneksessä rahakasta puuhaa. Pihakoivun aiemman toimitusjohtaja painija Pasi Kohtalan tulot olivat vuonna 2011 peräti 846 941 euroa.
Pihakoivu kuuluu Arjessa – konserniin, johon kuuluu myös muita lastensuojeluyksiköitä ja sosiaalihuoltoa tarjoavia firmoja. Arjessa Oy oli Kauppalehden yritystietojen mukaan ennen Sentica Holdco3 Oy.  Arjessa Oy:ssa on omistajana Sentica Buyout III Ky – holdingyhtiö. (Lähde: Perustamissopimus.) Kyseisen rahaston omistajina näkyy mm. työeläkeyhtiöitä ja muita isoja yhtiöitä (Lähde: Kaupparekisteriote). Mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin ulkomaiset kapitalistifirmat. Jäljet johtavat veroparatiiseista tunnetun Alankomaiden pääkaupunkiin Amsterdamiin. Yksi omistajista on holdingyhtiö Euro Choice IV Coöperatieve U.A.  Toinen mielenkiintoinen omistaja on EU:n investointirahasto European Investment Fund. Löytyy myös kolme mielenkiintoista firmaa:
Oy Cevante Ab
Westendintie 24 B 5, 02160 Espoo
Oy Kambisi Ab
Solnantie 14, 00330 Helsinki
Oy Piinom Ab
Piippo Provastinkatu 39, 33250 Tampere

Arjessa- yhtiöihin kuuluu sen nettisivujen mukaan myös Riihenaika Oy, joka järjestää nettisivujensa mukaan "monipuolisia työelämäpalveluita" (Lue tästä.) Tapauksesta kirjoittaneen Henri Auteron mukaan "Ennen lahtarit surmasivat punaisten lapsia. Nykyään he tekevät bisnestä lapsilla ja muilla helposti haavoittuvilla. Uushuutolaisuus kukoistaa".

Pihakoivulla on tehokas asiakashankinta ja -haavi, jonne on kalastettu myös Kurikkalainen perheenäiti Minna Hautala, joka erehtyi käyttämään yrityksen "avohuollon palveluita" eli Tukipuun perhetyötä ja kertomaan poikansa kiusaamisen tiimoilta tehdystä lastensuojelun moniammatillisesta yhteistyöstä julkisesti.
Sosiaalityöntekijänä tapauksessa toimi Sisko Ala-Kurikka (parinaan Hanna Hirsimäki).
Tapaukseen tutustuneiden ihmisoikeusaktivistien mm. Tuomas Pellonperän ja lakimiesten mukaan sosiaalitoimen toiminta on ollut mielivaltaista. Lisäksi epäillään Kurikan sosiaalitoimen urkkineen terveystietoja perheen ulkopuolisesta henkilöstä ilman lupaa. Tästä on tekeillä rikosilmoitus.


Huostaanoton perusteet: koulukiusaamisesta kirjoittaminen vai PS-pelikielto ja ovien paiskominen?

"Kaikki lähti aikoinaan siitä, kun Minnan 11- vuotias poika oli joutunut koulussaan kiusatuksi ja pahoinpitelyn uhriksi. Minna kirjoitti tästä facebookiin ja Ilkka- lehti kiinnostui tekemään tapauksesta jutun. Tässä kohtaa  kiinnostui myös sosiaalitoimi, joka uhkasi perhettä huostaanotolla.

Äiti kertoo; "Tosiaankin asiakkuus sossuun alkoi kesällä 2015 kun väsyin itse. Pyysin kotiin perhetyötä avuksi, joka ei ollut riittävää. Kovalla kinumisella sain tiheämpää perhetyötä ja se päättyi kun Tukipuun työntekijä Markus puhui lähes päivittäin henkilökohtaisia puheluitaan meillä ollessaan ja meidän tiedot mahdollisesti kantautuivat puhelimen toiseen päähän. Tässä rikottiin asiakassalaisuutta tökerösti! Esimies Mika Pöntinen vain nauroi, kun ilmoitin asiasta. Markus ei enää nauttinut luottamustamme ja pyysin häntä poistumaan. Sossu ei antanut tilalle uutta työntekijää. Tässä samassa rytäkässä oli siis tuo koulukiusaamisjuttu, eli syksyllä 2015. Silloin sossu uhkasi huostalla ja toteutti siis sen 19.1.2016."

Huostaanoton perusteiksi on kirjattu esimerkiksi lasten välinen riitely, jota äiti ei kuulemma saa loppumaan ja perheen suojelukoulutettu koira, jota sosiaalityöntekijä pelkäsi. 
Muiksi perusteiksi on kirjattu lasten huutaminen, kiroilu, ovien paukuttaminen ja liian pitkät pelirangaistukset. Kyseessä on lasten ja vanhempien välinen sopimus siitä, että PS- pelit laitetaan kesäksi pois.

Vanhempien poikien hatkareissu nuorimman huostaanottoperusteena?

Tuomas Pellonperän mukaan uusin käänne jutussa tapahtui 23.3.2016. Hautalan mielivaltaisin perustein huostatut pojat olivat karanneet 8.3.2016 sijoituspaikastaan. Poliisit tavoittivat lapset Alavudelta. Heitä oli paikalla useita partioita maastopuvut päällä ja he olivat lapsia hakiessaan aseistautuneita. Poliisit ottivat vanhimman pojan kovaotteisesti kiinni, koska hän ei halunnut palata sijoituspaikkaan. Tämä kaikki tapahtui kahden nuorimman silmien alla. 5- vuotiaskin näki, miten poliisi retuutti hänen isoveljeään. Tapahtumasta  aiheutui kiinniotetulle lapselle nirhaumia ranteisiin ja käsivarsiin. 

Vanhemmat olivat tilanteesta ymmärrettävästi järkyttyneitä. Järkytystä lisäsi sosiaalipäivystäjän ilmoitus, että nuorinkin on sijoitettu kiireellisesti. Sosiaalityöntekijä ei ollut käynyt perheessä pitkään aikaan ennen 19.1.2016 tehtyä kiireellisen sijoituksen päätöstä vanhimpien lasten osalta. Kun sosiaalipäivystäjä teki 5-vuotiaan kiireellisen sijoituksen päätöksen, se tehtiin syyllä "tilanne pitää rauhoittaa". 5- vuotias lapsi siis sijoitettiin, koska kolme isompaa oli hatkareissulla. 

Hätääntynyt äiti koetti soittaa lastenkotiin ja kysyä lastensa kuulumisia. Sieltä lyötiin luuri korvaan."

Äidin nuorimmainen on sijoitettuna Käpyrannan lastenkotiin, jonka omistaa toimitusjohtaja Mika Tiainen. Tiainen omistaa myös vaasalaisen proteesipaja MT- Ortopedia Oy:n. Näyttää siltä, että nämä terveydenhuollon yrittäjät suuntaavat nyt joukolla myös sosiaalipuolelle, koska valtio maksajana on varma.

Mihin sijoituksen tehnyt sosiaalityöntekijä katosi?

Tapauksen jälkeen sijoituksen tehnyt sosiaalityöntekijä on kadonnut.
Kiinnostavaa olisi tietää mistä sosiaalityöntekijä Sisko Ala- Kurikka on saanut uuden työpaikan? Onko lojaalisuus sijaishuoltoyrittäjille palkittu pestillä Sentica Partnersin omistaman Pihjalalinnan sosiaalipalveluissa tai jonkun Arjessa- ketjun lastensuojeluyksikön johdossa? Aikooko Kurikan sosiaalitoimi nostaa Oulun sosiaalitoimen tapaan tämänkin jutun julkaisusta syytteen yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä ja kenen yksityiselämää lastensuojelulaittomuuksista kirjoittaminen loukkaa? 

Tässä lastensuojelutapauksessa haisee rahan lisäksi myös paska.  

http://elenauusitalo.weebly.com/blog/paska-haisee-kurikasta-asti
http://tuomaspellonpera.blogspot.fi/2016/03/kurikassa-huostattiin-aiti-julkisuuteen.html
http://tuomaspellonpera.blogspot.fi/2016/03/kurikalle-jatkoa-todistusaineistoa.htmlhttp://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
http://henriautero.blogspot.fi/2014/12/soteyrittajat-iskala-ja-raty.html
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseenhttp://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.taloussanomat.fi/ihmiset/2012/06/16/lapsibisnesta-ei-valvo-kukaan/201231577/137
http://senticafi.virtualserver27.hosting.fi/uploads/Lehdistötiedote_Arjessa_Oy_30_11_2010.pdf

Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet

$
0
0
Suomalainen lastensuojelujärjestelmä perustuu kaupallistuvan sijaishuollon edunvalvontaan, häiriönmetsästykseen ja kohtaamattomuuden kulttuuriin. Vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan ainoastaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Picture
Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetäänkin tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, fabrikoituja asiakaskirjauksia oikeutuksena vääriin päätöksiin, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita koekaniineina ja ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella

Lastensuojelun kenttä on tehokkaasti verkostoitunut ellei suorastaan paakkuntunut. Uushuutolaisuusverkostoissa pyörii suuri piiri, joista jokainen pääsee vuorollaan rahastamaan veronmaksajaa ”lapsen edun” verukkeella. Yritysjohtajat ja kansalaisjärjestöiksi tekeytyvien piiloyritysten päättäjät toimivat vuorotellen toistensa hallituksissa , lobbaavat kansanedustajia ja markkinoivat agendaansa medialle, joka julkaisee markkinoinnin uutisina ilman lähdekritiikkiä. "Tuottajatahot ovat ymmärtäneet, että raha tulee varmimmin julkiselta sektorilta. Se on satavarma maksaja. On järkevää ja hyvää bisnestä myydä kunnille ensin avohuollon palvelut ja sen jälkeen ruokkia huolien kasvua aina huostaanottoon asti. Taho, joka puoltaa (maksua vastaan) huostaanottoa, saa lapsen sijaishuoltoonsa (maksua vastaan)". Taho, joka tuottaa sijoittavan tahon näkemyksen mukaisia lausuntoja ja tutkimuksia saa toimeksiantosopimuksia vastaisuudessakin. 

Sen paremmin toimittajat kuin päättäjät eivät tunnu tajuavan, että sijoitus- ja laitospalveluja tuottavilla tahoilla alihankkijoineen on välitön taloudellinen intressi edistää sijoituksia ja laitospalveluidensa asiakashankintaa ja käyttöä ja tälle intressille perustuvat myös heidän lausuntonsa, kannanottonsa ja politiikkaohjelmansa.

Sijaishuollon edunvalvonnan sukurutsaiseen suurperheeseen kuuluu hämmästyttävä määrä toimijoita; yrityksiä, yhdistyksiä, ystäviä, kasvattajia, poliitikkoja, päättäjiä, toimittajia, tutkijoita ja hallinto- oikeuden asiantuntijoita; entisiä, nykyisiä, tulevia, eronneita ja karanneita aviomiehiä ja vaimoja, salarakkaita, omia, lehto- ja ottolapsia, piikoja, renkejä ja muuta palvelusväkeä. 

Tunnista lapsen etuilijat


Pyydämmekin lukijoitamme selvittämään Lapsen etua käyttävän sijaishuollon suurperheen suhteet heidän omalla luokittelujärjestelmällään:

Ketkä kuuluvat koviin ja kiiltäviin, ketkä pehmeisiin ja pörröisiin?
Kuka on kenenkin sukulainen ja mistä pesäpuusta?
Kenellä on suhde kehenkin, kuka omistaa kenetkin?
Keillä on kiintymyssuhteen ja keillä liikesuhteen häiriö?
Ketkä ovat vielä autettavissa avohuollon tukitoimilla ja keidät pitäisi huostaanottaa välittömästi?
Ketkä kuuluvat mafia- ja ketkä autistisiin perheisiin?
Millä periaatteella (väitetyn lapsen edun lisäksi) kukin toimii? Toimitaanko anaalisesti, genitaalisesti, oraalisesti vai latentisti ja prostituutio- vai insestiperiaatteella? 

Suomessa toimivat sijaishuolto- ja lastensuojelun laitospalvelujen tarjoajat ja laitosomistajat, joilla on pitkät perinteet ja välitön taloudellinen intressi huostaanottojen ja niitä tuottavan riskiregiimin edistämiseen mm:
Ambea AB
A- kinikkasäätiö
Arjessa Oy

Attendo Medone
Care Component
CTM Oy sosiaali- ja terveyspalvelut 

Familar Oy
Folkhälsän Syd AB

Milapro Oy
Mehiläinen Oy

Merikratos Oy
Pihlajalinna

Triton Oy
Sentica


Ammatillisten perhekotien liitto ry
Helsingin Diakonissalaitos Oy
Helsinki Missio
Ensi- ja turvakotien liitto 
Mannerheimin Lastensuojeluliitto 
Nuorisosäätiö

Nuorten Ystävät 
Pelastakaa Lapset 
Pesäpuu ry

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy
Perhehoitoliitto 
Romano Missio 
SOS- lapsikylä 
Valtion koulukodit

Varsinais- Suomen Lastensuojelukuntayhtymä
Yhteiset lapsemme ry

Aapelus Oy, Pienkoti Aura Oy, Ilmaria Oy, Jokilaakson perhekodit Oy, Jyväskylän hoitokoti Ankkuri Oy, Jyvässeudun perhekodit Oy, Karekuntoutus Oy, Keuruun perhekodit Oy, Kuntoutu
miskoti Raussilan risteys Oy, Lamujoen perhekodit Oy, Lastensuojelulaitos Lämminsyli Oy, Lastensuojeluyksikkö Pihakoivu, Lehmuskolo Oy, Mediverkko Lasten ja Nuorten palvelut Oy, Nevalanmäen perhekodit Oy, Lastensuojeluyksikkö Pihakoivu ky, Nuorisopsykiatrinen asumiskoti Puro Oy, Pro Manors Oy, Saverola Oy jne.


Etsi perheenjäsenet :

Eeva Biaudet, Piia-Liisa Heiliö, Päivi Sinko, Marjo Lavikainen, 
Aila Paloniemi, Laura Räty, Annika Juurikko, Paavo Väyrynen, Satu TaiveahoAlpo Heikkinen, Hanna Heinonen, Anna- Liisa Koisti- Auer, Jari Ketola, Pirjo Hakkarainen, Arja Sutela, Marja Irjala, Hanna Markkula-Kivisilta, Kari Matela, Riitta Särkelä, Mirjam Araneva, Paula Marjomaa, Merja Ylä- Anttila, Helena Molander, Kristiina RuuskanenJohanna Hurtig, Eija Paavilainen, Tarja Heino, Tarja Pösö, Sirkka RousuAila Puustinen- Korhonen 

Jani Äijälä, Harri Pomell, Peder Prahl, Mikael Lilius, Magnus LindquistMatti Bergendahl, Fredrik Gren, Kai Vesterinen, Heidi RauhaKari BjörkmanTiina-Mari ErikssonAnn-Mari PitkärantaJohanna ÖhmanMervi Elfving, Maija Lukkarinen, Mia Lipponen, Mika IngiMika HallbergJuhani Pekkala, Mikko Niemelä, Kimmo Kiviranta, Päivi Katajisto, Jouni Korpela, Risto Iskala, Sami Kohtala, Elina Peltokangas, Mika Pöntinen, Mika Tiainen, Matti Kauppi,  Tiina TalonenChristina Varsamäki Pekka KorhonenChrista Lindström, Tuija Åstedt, Milla KalliomaaLinnea KarlssonTarja LarmasuoAuli Siekkinen, Riina Niskala, Orvokki Jämsä, Marja- Lea Tarkki, Salme Heinola, Tuomo Ropponen

Tuija SojakkaAnne Seppälä, Kati Pajamäki, Virpi Vaattovaara, Kaisa-Maria Rantajärvi, Eija Hiltunen, Saila Nummikoski, Sisko Lounatvuori, Hanna Lapinleimu, Marko Lamberg, Taija Jokimaa- Frusti, Helena Niemi, Silja Juusela, Sirpa Salmivaara, Minna Manelius, Katja Salminen- Lahtinen, Raili Front, Katja Niukkanen, Päivi Sihvo, Eija Vironen- Forsström, Irene Kullberg, Raina Blomqvist, Mirja Käkelä, Marjatta Vaara, Miia Kalliomäki, Mervi Sinivirta, Pirjo Höri, Eija Alatoppari- Peltola, Tervi Järvi, Sisko Ala- Kurikka, Sirkka- Liisa AaltioRitva Karinsalo
Merike HelanderJani VuotiErkki Sivander, Jaana Metsänen, Kari KokkoLeena Muranen, Eeva Tiainen, Irma Moilanen, Jari Sinkkonen, Esko Varilo, Helena Lounavuori- Rintala, Pirjo Vuornos, Minna Karisalmi, Merja Hietanen, Taija Juven, Riikka MoilanenEsko SillanpääAnssi NikkarinenMarja PajulahtiKati Palsanen jne. 

​Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://yle.fi/uutiset/suomalainen_lastensuojelu_lasten_suojelemista_vai_voittoa_tavoittelevaa_liiketoimintaa/8754033
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vetoomus-ensi-ja-turvakotien-tyokaytantojen-ja-menetelmien-tutkimiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/ehkaiseva-paihdetyo-tarjoilee-alkoholia-lapsille-lastensuojelussahttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/eristettyna-perhekotiin-asukaskokemus-ii
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan


Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa

$
0
0
Picture
 Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäisen mukaan salassapitovelvoite ei ehkäissyt viranomaisten yhteistyötä Eerikan tapauksessa. 
Kääriäinen pohti kiitettävän rehellisesti ja ällistyttävän rohkeasti Eerikan kuoleman syitä; sosiaalityön subjektiivista harkintavaltaa ja analyyttisen työotteen puutetta, Eerikan biologisen äidin sivuuttamista ja ja tämän havaintojen tulkintaa "huoltoriidaksi", biologisen isän ja äidin kaksoisstandardeja sijoituksen suhteen, isän "yhteistyöhalukkuuden" luoman positiivisen ensivaikutelman vääristävää vaikutusta työskentelyyn ja työntekijöiden tarvetta ottaa puolia näennäistä puolueettomuuttaan todistellakseen (Talentia, 2/2016, 18-20). 

Valitettavasti bisnesmiehet ja poliitikot onnistuivat kritiikittömän median avulla valjastamaan Eerikan kuoleman poliittisiin pyrkimyksiinsätietosuojan murtamiseen, viranomaisyhteistyön ja kontrollin lisäämiseen, pysyvän huostaanoton lobbaamiseen...

Julkisuudessa ja jopa sosiaalityön tutkimuksissa jaksetaan kuitenkin vieläkin toistella, kuinka salassapito estää viranomaisyhteistyön ja etteivät sosiaalityöntekijät muka voisi antaa näkökulmaansa asiakastapauksiin (esim. Virtanen 2015).

Väite, ettei sosiaalityöntekijä voisi kommentoida asiakasta tai tuoda näkökulmaansa esiin asiakasprosessissa salassapitovelvoitteen takia on osoitus tietämättömyydestä ja/ tai havaintokyvyn puutteesta lastensuojelun prosessien ja oikeudenkäytön suhteen.

 Todellisuudessa sosiaalityöntekijän näkökulmalla on monopoli ja se hallitsee niin asiakaskirjauksia, mediaa, moniammatillista yhteistyötähallinto- oikeuskäsittelyä kuin lastensuojelun tutkimusta ja laillisuusvalvontaa. 

Sosiaalityöntekijän näkökulma hallitsee lastensuojeluprosessia sen joka vaiheessa.
Jo ennen prosessin alkua sosiaalityöntekijät voivat ”ennakkotiedottaa” kumppaneitaan asiakkaan ominaisuuksista ja tilata aikomille toimenpiteilleen etukäteisoikeutuksia esim. lastensuojeluilmoituksia, - lausuntoja ja rikosilmoituksia

Sosiaalityöntekijällä on valta editoida asiakasdokumenteista oman näkökulmansa mukainen poistamalla siitä asiakkaan vanhemmuutta tukeva materiaali. Tätä valtaa myös käytetään.

Sosiaalityöntekijän näkökanta selviää aina asiakaspapereista, joihin ei jätetä kirjaamatta asiakkaasta mitään vähänkään epäilyttäväksi tulkittavaa. Niin asiakkaiden kuin lastensuojelusta kiinnostuneiden toimittajien kannattaa aina lukea läpi asiakasdokumentit. Asiakkaille ne ovat usein ainoa keino selvittää millaisena sosiaalityöntekijä kokee perheen, mitä epäilee ja mitä perheen varalle on suunniteltu. 

Mitään muita lastensuojelun päätöksentekoon vaikuttavia tietolähteitä asiakasdokumenttien lisäksi ei ole.
 
Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista
Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”

 Sosiaalitoimen viivyttely ja kieltäytyminen asiakaspaperitoimituksissa on varma merkki siitä, että asiakasprosessi ei ole sujunut lain mukaan. Laittomissa lastensuojeluprosesseissa asiakas saakin tutustua omiin papereihinsa vasta hallinto- oikeudessa.

Sosiaalityön subjektiivinen tiedonmuodostus vaarantaa asiakkaan oikeusturvan ja sosiaalityön tutkimuksen 

Sosiaalityöntekijän näkökulmaa voi verrata häiriintyneeseen mentalisaatioon tai rikkinäisen puhelimen efektiin, jossa sosiaalityöntekijän keräilemät mutut ja huhut ja fabrikoidut asiakirjat muodostavat sekavan ja subjektiivisen tulkintojen, valheiden, virheiden ja väärinymmärrysten vyyhdin, jota asiakkaalla ei ole lupa oikoa. Tätä vyyhteä lähdetään kierrättämään ja kerryttämään lisää ongelmia moniammatilliseen ryhmään, hallinto- oikeuteen ja sijaishuoltopaikkaan kunnes siihen on hirtetty lapsi ja koko perhe.

Perustellusti voi väittää, että sosiaalityön tutkimus tarvitsisi huostaanottoa. Tutkimustieto osoittaa, että sosiaalityön tiedonmuodostuksen avohuollon tukitoimet (asiakasosallisuus ja - palaute) ovat osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.

Suomessa lastensuojelun asiakas ei voi vaikuttaa tehtyihin merkintöihin (esim. Jokinen, 2014) eikä korjata niitä, vaikka voisi todistaa väittämät vääriksi. Lastensuojelun dokumentoinnin taso on heikkoa eikä sosiaalityöntekijä korjaa edes todistetusti virheellisiä merkintöjään vaan arkistoi niitä jopa 75 vuotta. 

Sosiaalityöntekijä voi valikoida asiakkaan dokumenteista pois asiakkaan syyttömyyttä tukevan näytön ja asiakasta puoltavien dokumenttien "katoaminen" onkin lastensuojelussa huolestuttavan yleistä. 

Salassapitovelvoite ei ole estänyt eikä estä sosiaalityöntekijää lähettämästä moniammatillisille työryhmille, psykiatrian yksiköille tai poliisille pelkkiä mielipiteitä tai subjektiivisia tuntemuksia sisältävät "tietonsa" tai "selvityksensä".

Salassapito ei estä sosiaalityöntekijää pyytämästä miltä hyvänsä taholta päivähoidosta, koulusta, perheneuvolasta, a- klinikalta, ensi- ja turvakodista, poliisilta, mielenterveystoimistosta tai terapeuteilta asiakkaasta tehtyjä mahdollisia merkintöjä ilman aikarajausta tai irroittamasta esim. terapiaistunnoissa tai perhetyöntekijän kanssa käydyistä keskusteluista tehtyjä merkintöjä asiayhteyksistään. 

Sosiaalihuollon asiakaslaki ja hallinto- oikeusmenettely kääntyy asiakkaan vahingoksi

Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roosin mukaan "Ikävä kyllä juuri sosiaalihuollon asiakaslaki antaa viranomaisille myös yllin kyllin mahdollisuuksia käyttää salassa pidettäviä tietoja hyväkseen asiakkaitaan vastaan. Viranomainen voi levittää tietoja viraston sisällä melko huolettomasti, lähetellä niitä muille viranomaisille ja tuomioistuimelle, kunhan vain maaginen sanayhdistelmä ”lapsen etu” sitä vaatii.
Salassapitovelvollisuuden ja toisaalta tiedonantovelvollisuuden rikkomisesta on tiedossa jopa rangaistuksia, mutta kaiken kaikkiaan sosiaalihuollon asiakaslaki (so. laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) on nähdäkseni enemmänkin laki sosiaalihuollon virkamiesten oikeuksista saada ja käyttää asiakasta koskevaa tietoa miten vain haluavat. "

Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää varustamasta jokaista tahoa, jonne hän keksii asiakkaansa lähettää tarkistamattomien ja subjektiivisten näkemystensä ja väittämiensä tulvalta. Näin varmistetaan, että asiakkaan arviointia tai tutkimista ei tehdä puolueettomasti puhtaalta pöydältä vaan aina sosiaalityöntekijän "ennakkotietojen" ohjaamana.

Salassapito ei estä asiakkaan panettelua moniammatillisessa yhteistyössä. Huoliluokitteluista ja yrityksistä sommitella asiakkaille erilaisia häiriöitä ja diagnooseja on tullut viranomaishuvia ja laillista solvaamista. Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat. 

Huostaanottohakemus on sosiaalityöntekijän yksipuolinen mielipidelausunto, johon lapsi, vanhemmat , heidän sukunsa ja muut perheen todellisen tilanteen tuntevat eivät voi vaikuttaa. Huostahakemuksesta, joka on pikemminkin syytekirjelmä kuin asiallinen dokumentti on yleensä karsittu pois kaikki vanhempien vanhemmuutta puoltava näyttö. Hallinto- oikeus ei vaadi sosiaalityöntekijältä faktanäyttöä ja voi ohittaa tai mitätöidä perheiden vastakkaiset todistukset. 

Hallinto- oikeus lähtee olettamasta viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Asianajaja Outi Mannosen sanoin: "Usein unohdetaan, että lastensuojelutoimet perustuvat( usein epäpätevän ja puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavan) sosiaalityöntekijän mielipiteeseen." Sosiaalityöntekijät yleensä vielä rankaisevat lastensuojelulaittomuuksista julkisuudessa kertovia perheitä rikossyytteillä ja /tai määräämällä heille lastensuojelun edunvalvojan.

Suomessa lastensuojeluasiakkuudet ja -prosessit aloittaa ja lopettaa yksinomaan sosiaalityöntekijän näkemys.

Perheiltä puuttuu edelleen puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti

Tiina- äiti kertoo lastensuojelun salassapidosta näin
"Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa.

Meidän perheemme kohdalla lastensuojelu siis tarjoitti sitä, että kymmenen ”asiantuntijaa” pohtivat sosiaalityöntekijän valikoimien tietojen ja kirjoituksen perusteella, mitä meidän perhe tarvitsisi. 
Tuntematta ja tapaamatta meistä ketään. 
Lukemalla papereista asioista, joista suurin osa ei pitänyt edes paikkaansa."

Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijää toimittamasta hallinto- oikeudelle tai moniammatilliselle työryhmälle miltä hyvänsä taholta kerättyä tarkistamatonta ja pelkästään negatiivisia käsityksiä sisältävää ajallisesti rajoittamatonta aineistoa, josta on valikoitu pois kaikki vanhempien vanhemmuutta tai lapsen kotiinjäämistä puoltava materiaali.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "Lastensuojeluviranomainen toimittaa hallinto-oikeudelle sekavaa aineistoa, jossa viranomaisen käsitykset, mielipiteet, omat ennakkoasenteet ja tosiseikat sekoittuvat toisiinsa ja muodostavat vakavan oikeusturvaongelman lapselle, tämän äidille ja isälle eli hallintotuomioistuimessa asioivalle kansalaiselle. Kaikki aineisto hyväksytään oikeudenkäyntiaineistoksi, ilman näytön ja todistusteemojen nimeämistä." 

Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Hallinto- oikeus hyväksyy sosiaalityöntekijöiden hakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden, toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu, onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä kaltoinkohtelua tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu byrokratian sääntöjen mukaan.

Lasten ja perheiden oikeusturva ei siis toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomaritoiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä.

Sosiaalityön kaksoisstandardit: työntekijän kertoma on palkittavaa asiantuntijatietoa, asiakkaan kertoma on rangaistavaa vihapuhetta 

Omasta kohtelustaan kertominen ja oman asiakastapauksensa julkistaminen on perheiden ainoa oikeussuojakeino mutta valtava riski. Sosiaalityössä vihapuheeksi tulkitaan vain puhe, jota viranomaiset vihaavat eli asiakkaiden kertomat viranomaisten väärinkäytöksistä. Viranomaisten harjoittama asiakkaan panettelu ja solvaaminen sen sijaan tulkitaan asiantuntijatiedoksi ja erityisosaamiseksi. Asiakkaan joukkopanettelua nimitetään moniammatilliseksi yhteistyöksi

Lastensuojelussa jo epäily siitä, että perhe aikoo julkistaa oman huostaanottotapauksensa julkisuudessa on rikossyytteen aihe ja riittävä peruste määrätä lapselle lastensuojelun edunvalvoja eli viedä vanhemmalta puheoikeus lapsen asioissa.

Salassapitovelvoite ei siis estä sosiaalityöntekijää keräämästä , käyttämästä tai levittelemästä asiakkaasta keräämiään tietoja miten haluaa tai tulkitsemasta asiakasta miten haluaa. Asiakasta voi rangaistuksetta kommentoida ja tulkita huostaprosessin jokaisessa vaiheessa kaikille prosessiin osallistuville juuri siten kuin kehtaa tai haluaa. 

Myös lastensuojelun asiakkaista ryhmänä on lupa antaa väärää ja värittynyttä tietoa ja sosiaalihallinnon johto onkin onnistunut vuosikaudet estämään riippumattoman tutkimuksen niin lastensuojeluasiakkuuksien syistä ja vaikutuksista kuin sijaishuollon olosuhteista

Vain mediaan, sosiaali- ja terveystoimen ulkopuolelle tapahtuvaa yksittäisen asiakkaan kommentointia nimellä ei pidetä suotavana.

Syyksi kerrotaan sosiaalityöntekijän salassapitovelvoite.


​Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja

☞​ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞​ ​Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞​ ​Toivosta ei kannata luopua
​☞​ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞​ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus 
☞ ​​Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ ​​Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön ​​
☞ ​Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
 

Elokuvia lastensuojelun asiakkaille

$
0
0
Lokakuun Liike on poiminut lastensuojeluteemoja sivuavaa tai lastensuojelusta kertovia elokuvia, jolla on  joko totuus- tai tunnearvoa eli  elokuvat ovat joko tositapahtumiin perustuvia  tai poikkeuksellisen koskettavia asiakasnäkökulman huomioivia elokuvia. 
Picture
Chaplinin poika *****
Iätön klassikko Chaplinin poika (The Kid) on vuonna 1921 valmistunut mykkäelokuva jonka on ohjannut, tuottannut ja käsikirjoittannut Charles Chaplin.

Picture
Elämäni koirana **** 
Elämäni koirana (Mitt liv som hund) on Reidar Jönssonin omaelämäkerralliseen romaaniin perustuva ruotsalainen Lasse Hallströmin ohjaama elokuva vuodelta 1985. Kaksitoistavuotias Ingemar asuu tuberkuloosia sairastavan äitinsä kanssa. Kun äidin tila huononee, poika lähetetään maalle setänsä luo. Utelias ja energinen poika tutustuu erikoislaatuisiin ihmisiin ja ensilempikin tekee salakavalasti tuloaan. Ingemar kuitenkin suree kotiin jäänyttä koiraansa ja avaruuteen lähetettyä Laikaa. 





Picture
Mustalaisten aika ****
Emir Kusturican ohjaama jugoslavialainen elokuva vuodelta 1989. Kusturica sai elokuvasta Cannesin elokuvajuhlilla parhaan ohjaajan palkinnon

Picture
Santa Sangre****
Alejandro Jodorowskyn viides pitkä elokuva on  raju symbolistinen kauhuspektaakkeli  ja vinksahtaneen sirkusperheen pojan kasvutarina.







Picture
Jahti ****
Thomas Vinterbergin hieno elokuva nelikymppisestä pikkukaupungin lastentarhanopettaja Lucasista, (Mads Mikkelsen), jolla on asiat melko lailla kunnossa, kunnes eräs tarhan lapsista syyttää häntä valheellisesti seksuaalisesta ahdistelusta. Lucaksen elämä alkaa suistua raiteiltaan ja hänet syrjäytetään yhteisön ulkopuolelle ”sairaana” henkilönä. Lucas uskoo, että tilanne korjaantuu itsestään ja totuus tulee julki, samalla puhdistaen hänen maineensa.

Picture
Pont- Neufin rakastavaiset **** 
Pont- Neufin rakastavaiset  kertoo kodittomista nuorista Alexista ja Michellestä, jotka ovat juuttuneet maailmojen väliin, Pont- Neufin sillalle. Alex ( Denis Lavant) on päihteilevä  tulennielijä ja Michelle ( Juliette Binoche) sokeutuva kuvataiteilija, jotka yrittävät selviytyä karusta arjesta kadulla, jonne voi joutua kuka tahansa elämän haavoittama herkkä ihminen. Leon Caraxin runollisesta elokuvasta löytyy viitteitä niin Vigon L'Atalanteen kuin Chaplinin Kaupungin valoihin. Se on paitsi elokuva rakkaudesta myös rakkaudentunnustus elokuvalle, ja Pariisille.

Picture
Taivaalliset olennot**** 

Peter Jacksonin tositapahtumiin perustuva elokuva tyttöjen välisestä ystävyydestä. Pauline (Lynskey) tapaa Julietin (Winslet), ja tytöistä  tulee erottamattomat. Yhdessä he maalaavat, muovaavat savihahmoja, kirjoittavat tarinoita ja kehittävät Borovniaksi ristimänsä fantasiamaailman. Paulinen ja Julietin suhteen tiivistyessä heidän vanhempansa alkavat huolestua ja tytöt halutaan erottaa toisistaan. Eroon joutumista pelkäävät tytöt suunnittelevat pakoa ja päättävät lopulta murhata Paulinen äidin Honoran.

Picture
Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä****

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä (ruots. Populärmusik från Vittula) on Mikael Niemen vuonna 2000 kirjoittama romaani, josta on tehty näytelmä- ja elokuvaversiot. Kirja kertoo Ruotsin Pajalasta kotoisin olevan pojan kasvutarinan aikuiseksi kaikkine siihen kuuluvine vaiheineen. Ensimmäisen kerran kirja ilmestyi suomeksi vuonna 2001. Tapahtumaympäristönä kuvataan Ruotsin pohjoisosassa sijaitsevan Norrbottenin pientä kuntaa Pajalaa minäkertojana toimivan Matti-pojan silmin. Kirja kuvailee tarkasti elämää 19601970-lukujen Ruotsin jo vaurastuneessa yhteiskunnassa, jossa ihmiset materiaalisen puutteen sijasta kärsivät syrjäisen pikkukunnan asukkaina identiteetin puutteesta ja tuntevat itsensä alempiarvoiseksi verrattuna "oikean Ruotsin" ihmisiin.

Picture
Näkymätön Elina ****
Näkymätön Elina on ruotsalais-suomalainen Klaus Härön ohjaama draamaelokuva vuodelta 2003. Se perustuu Kerstin Johansson i Backen romaaniin Som om jag inte fanns (suom. Näkymätön Elina).Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon 1950-luvun alkuun. Elina on ruotsinsuomalainen kymmenvuotias koululainen, jonka isä on juuri kuollut. Palattuaan sairastelun jälkeen kouluun Elina joutuu kahnauksiin koulunsa suomenkielisten ruotsalaistamista ajavan opettaja Tora Holmin kanssa.

Picture
Salaisuuksia ja valheita****
Salaisuuksia ja valheita on Mike Leigh’n ohjaama elokuva vuodelta 1996. Se kertoo nuoresta mustaihoisesta naisesta (Marianne Jean-Baptisten näyttelemä Hortense Cumberbatch), joka adoptioäitinsä kuoltua lähtee etsimään biologista äitiään (Brenda Blethynin roolihahmo Cynthia Rose Purley). Hortensen saapuminen Cynthian elämään järisyttää tämän perheen arkea ja Hortense kohtaa myös ihonväriinsä liittyviä ennakkoluuloja

Picture
Valkoinen oleanteri ****

Valkoinen oleanteri (White Oleander) on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut Peter Kosminskyn ohjaama koskettava draama. Elokuva perustuu Janet Fitchin samannimiseen romaaniin, ja sen pääosissa nähdään Alison LohmanMichelle PfeifferRobin Wright Penn ja Renée Zellweger.

Valkoinen oleanteri seuraa Astrid-tytön selämää teini-iästä aikuisuuteen. Kun Astrid vielä käy koulua, hänen intohimoisesti taiteeseen ja elämään suhtautuva äitinsä tuomitaan miesystävän murhasta elinkautiseen.  Tyttö joutuu sosiaaliviranomaisten holhoukseen ja vaihtuvien sijaiskotien kierteeseen. Kasvaessaan aikuiseksi hän oppii, mitä  muiden miellyttäminen, huumeet, ka­teus, miehet, rakkaus, vankeus ja luovuttaminen merkitsevät. Michelle Pfeifferin loistavasti esittämä  tarkkanäköinen taiteilijaäiti palvoo ja suojelee tytärtään vankilastakin käsin. Hän on kuin  oleanteri: kaunis ja pitkään kukkiva mutta vaarallinen. 

Sijaiskotien äitei­nä nähdään muun muassa Robin Wright Penn ja Renée Zell­weger. Wright Penn tekee hauskan roolityön entisenä narkomaanina, joka on vaihtanut aineriippuvuuden uskontoriippuvuuteen ja löytänyt elämälle tarkoituksen sijaisäitiydestä, miesten miellyttämisestä ja stereotyyppisestä feminiinisyyden tehostamisesta. 
Masentunut ja näyttelijänurallaan epäonnistunut sijaisäiti Claire yrittää löytää kadonneen elämänilonsa kuntoilun ja feng-shuin jälkeen sijaislapsesta ja takertuu Astridiin  vimmaisesti.  Kolmantena sijaisäitikokelaana on rehellisen raadollinen venäläinen maahanmuuttaja  Rena, joka antaa sijoitetuille  hyödyllisiä elämänohjeita ja opettaa heitä selviytymään mutta käyttää heitä myös ilmaisena työvoimanaan.  

Elokuvan  visuaalinen ilme ja näyttelijäntyö on kauttaaltaan hyvää ja elokuvassa on toiveikas loppu.

Picture
Oliver Twist ****

Oliver Twist kertoo samannimisestä pojasta, joka viettää elämänsä ensimmäiset vuodet orpokodissa. Pian yhdeksänvuotissyntymäpäiviensä jälkeen hänet myydään ruumisarkkutehtailijan apupojaksi. Uudessa kodissa ilmenee kuitenkin varsin pian ongelmia ja Oliver karkaa Lontooseen. Hän ajautuu kaltevalle pinnalle, taskuvarkaiden joukkoon, jota johtaa vastenmielinen kieroilija Fagin. Tarinasta on tehty useampikin elokuvaversio

Picture
Coraline ja toinen todellisuus****
3D-animaationa toteutettu Coraline ja toinen todellisuus kertoo pienestä tytöstä (äänenä Dakota Fanning), joka muuttaa vanhempiensa kanssa vanhaan taloon omituisten naapurien keskelle. Töihinsä uponneet vanhemmat ovat tylsiä, ja niinpä löytöretket sateisena päivänä tuovat eteen suljetun oven. Topakka sankaritar pääsee sen kautta toiseen todellisuuteen, toisen äidin ja isän luo. Aluksi toinen koti vaikuttaa unelmien täyttymykseltä, mutta liiasta hattarastakin tulee huono olo. Ja tästä seikkailu vasta alkaa. 

Picture
Elämäni ilman minua ****

Pedro Almodóvar on tuottanut 43-vuotiaan Isabel Coixetin kirjoittaman ja ohjaaman kuvauksen  kuolevan viimeisistä toiveista ja halusta saada asiat lähtövalmiiksi.
 23-vuotias  kahden lapsen äiti Ann  (Sarah Polley) elää onnellista ja vastuuntuntoista elämää, joka muuttuu silmänräpäyksessä, kun Ann kuulee lääkärin vastaanotolla, että hän tulee kuolemaan muutamien kuukausien kuluttua. Annin on aika toteuttaa kaikki elämättömät unelmat ja valmistautua väistämättömään.
Elämäni ilman minua on yhtäaikaisesti hirveän surullinen ja käsittämättömän kaunis elokuva. Realistinen, valojen ja varjojen kautta toimiva kuvaus ja rauhallisesti soljuva kertomus rytmittyvät Annin tuntemusten mukaan. Koskettavinta elokuvassa on katsojien empatiat keräävä päähenkilö Ann, jolle sairaudesta tulee yksinäinen vankila. Samalla Annille, ja katsojalle, avautuu erilainen ja yksityinen maailma, joka on toisaalta täynnä kipua ja surua, mutta myös pieniä onnen kokemuksia. Tarina osoittaa, että kuolemankin jälkeen elämän on jatkuttava kaikesta huolimatta ja omia unelmia on tärkeätä tavoitella viimeiseen asti.”

Picture
Uusi Ihminen***
Käsikirjoittaja Kjell Sundstedt:n äidin ja tämän sisarusten kohtaloon löyhästi perstuva Uusi ihminen  (ruots. Den nya människan) on vuonna 2007 ensi-iltansa saanut Klaus Härön ohjaama ruotsalais-suomalainen draamaelokuva. Elokuva sijoittuu 1950-luvun Ruotsiin, ja kuvitteellisen kertomuksen aiheena on viranomaisten teettämät köyhien ja sairaiden naisten steriloinnit. Ruotsissa sterilointiin hankittiin periaatteessa oma suostumus, mutta tosiasiassa tyttöjä usein painostettiin leikkaukseen.

Päähenkilö on köyhän perheen vanhin tyttö, 17-vuotias Gertrud. Äidin kuoltua kunnan viranomaiset päättävät sijoittaa lapset kasvateiksi, mutta Gertrud on liian vanha ja sijoitetaan nuorten naisten työkotiin Odenslundiin. Työkodista vapauteen pääsemisen edellytyksenä on sterilointi, jotta kunnalle ei tulisi lisää elätettäviä. Gertrud on ensin halukas sterilisoitavaksi, mutta alkaa vastustaa käytäntöä. Hän tulee raskaaksi talonmiehelle, joka ei halua ottaa vastuuta lapsesta. Gertrud päätyy lopulta psykiatriseen sairaalaan.

Picture
Philomena**** 

Ohjaaja Stephen Frearsin elokuva  kertoo tositapahtumiin pohjautuvan kertomuksen Philomena Lee-nimisen naisen (Judi Dench)  surullissävytteisestä elämästä. Philomenan isä jättää tyttärensä nunnaluostariin, jossa tehtyä kuolemansyntiä pitää maksaa takaisin kivuliaalla synnytyksellä, pakkotyöllä luostarin hyväksi ja omasta lapsesta eroon joutumisella. Philomenan Anthony-poika luovutetaan adoptiovanhemmille sen kummemmin äidiltä kyselemättä. Koko aikuisikänsä Philomena yrittää selvittää poikansa kohtaloa.

Toisaalla elokuvan nykyhetkessä brittihallituksen tiedottaja Martin Sixsmith  (Steve Coogan) saa julkisuuteen lipsahtaneiden varomattomien sanojen vuoksi kenkää. Pohtiessaan seuraavaa urasiirtoaan hän törmää sattumalta Philomenan tarinaan, ja näkee siinä mahdollisuuden uuden journalistisen uran avaukseen. Philomena oli nuorena nunnana joutunut pakkoadoptoimaan aviottoman poikansa eikä ollut kuullut pojastaan sen koommin. 50 vuoden päästä äiti ei enää kestänyt asian salaamista ja päätti etsiä poikansa  toimittajan, Martin Sixsmithin, avulla.

Picture
Mary ja Max***
Adam Elliotin animaatio  aikuisen ja lapsen ystävyydestä. Australiassa asuu pieni tyttö, Mary. Eräänä päivänä hän päättää ottaa selvää siitä, millaista elämä on Amerikassa. Hän nappaa puhelinluettelosta sattumanvaraisesti yhden nimen, joka on Max Jerry Horovitz. Kirjeenvaihdon alettua Mary ja Max alkavat tuntea toisensa ystäviksi, vaikka ikäeroa on reilusti. Molempia yhdistää elämässä alisuoriutuminen ja epävarmuus.

Picture
Äideistä parhain*** 

Äideistä parhain on Suomen vuoden 2006 Oscar-ehdokkaaksi valittu draamaelokuva, joka sai ensi-iltansa 30. syyskuuta 2005. Pääosia Klaus Härön ohjaamassa elokuvassa esittävät Topi MajaniemiMarjaana MaijalaEsko SalminenAino-Maija TikkanenMichael Nyqvist sekä Maria Lundqvist. Elokuva Äideistä parhain pohjautuu Heikki Hietamiehen kirjoittamaan samannimiseen romaaniin Äideistä parhain.

​Elokuvan tarina sijoittuutalvi- ja jatkosodan aikaan, jolloin Suomesta evakuoitiin Ruotsiin yli 70 000 
sotalasta. Elokuva kertoo Eero Lahti -nimisen pojan (lapsena Topi Majaniemi, aikuisena Esko Salminen) tarinan. Eeron isän (Kari-Pekka Toivonen) kaaduttua jatkosodassa pojan äiti (Marjaana Maijala) vaipuu syvään masennukseen ja päättää lähettää pojan sotalapseksi Ruotsiin. Ruotsissa Eero sijoitetaan erääseen skånelaiseen perheeseen. Tarina kuvaa muun muassa Eeron hankaluuksia ylittää ruotsin kielimuuri sekä hänen uuden äitinsä Signen (Maria Lundqvist) tuntemaa mielipahaa, sillä kasvattiäiti olisi tahtonut perheeseen pojan sijasta tytön. Sen lisäksi Eero ikävöi kovasti takaisin biologisen äitinsä luokse ja pelkää jatkuvasti joutuvansa hylätyksi.

Picture
Kautokeinon kapina ***

Kautokeinon kapina (norj. Kautokeino-opprøret) on norjalainen Nils Gaupin ohjaama elokuva vuodelta 2008. Se sai ensi-iltansa Tromssan kansainvälisellä filmifestivaalilla tammikuussa 2008. Suomen ensi-ilta oli vuoden 2008 Sodankylän elokuvafestivaaleilla. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1850-luvun Lappiin, ja erityisesti vuoden 1852 Koutokeinon kansannousun ympärille. Ohjaaja Gaupilla on henkilökohtainen yhteys tapahtumiin, sillä hän on itse yhden kapinallisen jälkeläinen.

Ruth-niminen kauppias (Mikael Persbrandt) myy viinaa alkoholismiin taipuville saamelaisille. Viinan ostamisesta syntyneet velat vaaditaan maksamaan poroilla. Elen-niminen saamelainen (Anni-Kristiina Juuso) kieltäytyy maksamasta kohtuutonta velkaa, sillä tämä tietäisi perinteisen elinkeinon loppumista. Ruth vangitsee osan velkaantuneista saamelaisista, Elen onnistuu vapauttamaan vangitut henkilöt oikeudessa. Kauppias vaatii poroja edelleen korvauksena, elinkeinon menettämisen pelossa saamelaiset eivät tähän suostu. Tapahtumat johtavat lopulta vuoden 1852 Koutokeinon kansannousuun.

Picture
Aberdeen***

Hans Petter Molandin ohjaama elokuva  isän ja tyttären suhteesta. Aberdeenissa asuva kuolemansairas äiti antaa tyttärelleen(Lena Hedley) tehtäväksi hakea alkoholisoitunut isä  (Stellan Skarsgård)Norjasta sairasvuoteen viereen. Isä ei kuitenkaan ole mikä tahansa helposti rahdattava paketti, vaan kaiket päivät viinapulloa lutkuttava rähjäinen mies. 

Picture
Elling***
Koskettavan hauska ja elämänmyönteinen tarina, joka tarjoaa laajan kosketuspinnan samaistua katsojalle kuin katsojalle. Päähenkilö Elling (Per Christian Ellefsen) on äidin huomissa varttunut hentoinen mammanpoika, joka äidin kuoleman jälkeen joutuu mielenterveyslaitokseen. Kuntoutuksen jälkeen Elling lähetetään kookkaan huonetoverinsa Kjell Bjarnen (Sven Nordin) kanssa Osloon sopeutumaan todelliseen yhteiskuntaan.

Picture
Kiipeilijätyttö***

Hans Fabian Wullenweberin lasten action-elokuva kiipeämistä harrastavasta tytöstä ( Julie Zangenberg), joka päättää sairaan isänsä leikkauksen rahoittaakseen tehdä pankkiryöstön. 

Picture
Changeling –vaihdokas***

Clint Eastwoodiin ohjaus Changeling –vaihdokas perustuu vuonna 1928 Los Angelesissa sattuneeseen tositapahtumaan. Elokuva kertoo 9-vuotiaana kadonneen Walter Collinsin tapauksesta. Poliisi palauttaa yksinhuoltajaäiti Christinelle (Angelina Jolie) väärän pojan suostumatta kuuntelemaan naisen vastaväitteitä. Käydessään puolustamaan oikeuksiaan pastori Gustav Brieglebin (John Malkovich) avustuksella Christinelle valkenee, että juttuun liittyvät niin kaupungin korruptoituneet poliisivoimat kuin Kanadaan paennut sarjamurhaajakin. Monivaiheinen elokuva kertoo koskettavan tarinan lastaan kuumeisesti etsivästä äidistä ja tämän omapäisyyden hinnasta.

Picture
An American Crime ***

An American Crime perustuu Yhdysvaltoja  kuohuttaneeseen rikokseen Indianan osavaltiossa, kun 16-vuotias Sylvia Likens  kuoli kidutuksesta saamiinsa vammoihin tilapäisen huoltajansa Gertrude Baniszewskin kotona.
Häiriinnyttävintä tarinassa on kuinka kyseinen nainen, Gertrude Baniszewski, onnistui manipuloimaan kuusi omaansa ja useita naapuruston lapsia, niin nuoria kuin vanhempiakin, mukaan kiduttamaan tyttöä. 
​Tekojen taustalla on tuulesta temmattuja syytöksiä Sylvian käytöksestä kuten varastelu, valehtelu ja huoraaminen, joten Baniszewski perustelee tekonsa sillä, että Sylvian on opittava kuria ja saatava rangaistuksensa. Useat aikuiset kuulevat Sylvian fyysisistä rankaisuista omilta kidutukseen mahdollisesti osallistuneilta lapsiltaan tai näkevät itse Sylvian saaman väkivaltaisen kohtelun, mutta yksikään aikuinen ei siihen puutu. Vasta kun rangaistukset – kellariin lukitseminen, jokapäiväinen kidutus ja nälkiinnyttäminen – tappavat Sylvian, saa poliisi lopulta selville, mitä Baniszewskin talossa on tapahtunut usean kuukauden ajan.

Picture
Katuvarpuset ***

Sleepers – katuvarpuset on vuonna Barry Levinsonin ohjaama 1996 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, joka perustuu kirjailijan Lorenzo Carcaterran samannimiseen teokseen. Kirjailija itse väittää tarinan olevan totta, mutta riittävää näyttöä asialle ei ole.

Elokuva kertoo neljästä nuoresta katolisessa yhteisössä kasvavasta pojasta Johnista, Michaelista, Tommysta ja Lorenzosta, joiden elämään kuuluu niin kirkko kuin mafia. Viattomaksi tarkoitetun  kepposen seurauksena pojat joutuvat vuodeksi Wilkinsonin poikakotiin ja  raa´an kidutuksen ja pedofilian kohteiksi perverssin Sean Nokesin johtamalle ostastolle. Nokesin julmat teot jättävät ikuiset arvet poikiin ja jokainen kantaa synkkää salaisuutta sisällään kunnes aikuisena tulee aika maksaa takaisin.

Picture
Magdalena-sisaret  ***

Peter Mullanin tositapahtumiin perustuva  elokuva valottaa adopiota, äärimmilleen vietyä siveyden ihannointia, mielenterveyspotilaiden kohtelua, kirkon valtaa jne. Se kertoo naisten elämästä yhdessä nunnien ylläpitämisistä Megdalenan pesuloista, joiden kuuluisin asukki leinee  laulaja Sinead O´Connor.   Samantyyppisiä  "organisaatioita" on ollut ja lienee edelleen kaikkialla Euroopassa. 

Elokuva  käsittelee kirkon ylläpitämää naisiin kohdistuvaa alistamista ja on saanut myönteistä huomiota usean ihmisoikeuksia puolustavan järjestön taholta. 

Magdalenan pesulat olivat nunnien ylläpitämiä pesuloita, jonne päätyivät "epäsiveät" tytöt ja naiset. Ehkäisy ja abortti   olivat kiellettyjä ja häpeä siitä, että oma tytär sai aviottoman lapsen, oikeutti vanhemat  hylkäämään lapsensa ja lähettämään hänet vangiksi pesulaan. Raiskatutkin naiset olivat syyllisiä, joista haluttiin päästä eroon. Pesulaan saattoi päätyä pelkästä flirttailusta ja sinne säilöttiin myös kehitysvammaisia, prostituoituja ja mielenterveysongelmista kärsiviä.  Pesuloissa kuri  oli kova , olot ankeat, ruoka surkeaa ja raskasta työtä tehtiin täydessä hiljaisuudesta päivästä ja vuodesta toiseen. Tytöt ja naiset elivät kuin vankilassa ja pienestäkin "kurittomuudesta" sai kovan rangaistuksen. Osa tytöistä karkasi, mutta elämä pesulan ulkopuolella ei ollut helppoa. Nunnien suhtautuminen  naisiin oli   julmaa ja nöyryyttävää ja naiset  pantiin maksamaan ”synneistään” raskaalla työllä ilman palkaa.  Painostuksen alla osa  naisista päätyi itse nunniksi.

Sisaret halusivat pitää naisistaan kiinni hinnalla millä hyvällä. Osa naisista oli täysin laitostuneita ja aivopestyjä. Osa taas haaveili ja suunnitteli karkaamista tai sitten alistui kohtaloonsa.

Picture
Gilbert Grape****

Gilbert Grape (What's Eating Gilbert Grape) on ruotsalaisen ohjaaja Lasse Hallströmin vuonna 1993 ohjaama elokuva. Elokuvan pääosissa esiintyvät Johnny DeppJuliette LewisDarlene CatesMary Steenburgen ja Leonardo DiCaprio. Elokuva perustuu Peter Hedgesin kirjaan. Gilbert Grape on tarina nuoresta miehestä ( Depp),  joka elättää perheensä tekemällä töitä paikallisessa ruokakaupassa . Gilbertin veli Arnie( DiCaprio) on henkisesti rajoitteinen, ja Gilbert joutuukin katsomaan vähän väliä tämän perään.

Picture
Varastetut Lapset ***

​Australiassa aboriginaalien kulttuuri joutui hävityksen kohteeksi, kun hallitus määräsi kaikki puoliveriset aboriginaalilapset internointileirille tarkoituksenaan kouluttaa heistä palvelijoita valkoisille. Myös 14-vuotias Molly pikkusiskojensa Daisyn ja Gracien kera siirretään kodistaan kauaksi pois. 

Molly tekee pian pakosuunnitelman. Tyttöjen edessä on 2000 kilometriä pitkä kotimatka, jossa vain luja usko voi viedä heidät koko Australian mantereen jakavaa jänisaitaa pitkin perille. Surullisiin tositapahtumiin perustuva elokuva kuvaa jäljittäjät kintereillään pakenevien tyttöjen rakkautta ja tahdonvoimaa intensiivisesti.

Picture
Ei minun lapseni **

Elokuva on tositapahtumiin perustuva  ahdistava kuvaus  13- vuotiaasta Kerrystä ( Brooke Kinsella) , jota ei vaivaa mikään muu kuin epäluotettavat ja väkivaltaiset aikuiset hänen ympärillään. 
Kun äiti ja tämän uusi miesystävä alkavat ahdistella Kerryä seksuaalisesti, tyttö karkaa isänsä luo, joka houkuttelee tytön rahapulassaan prostituutioon. Opettaja ilmoittaa tytöstä lastensuojeluun  mutta  sosiaalityöntekijät, opettaja ja tytön ystävät eivät saa yhteisvoiminkaan tytön äidin miesystävää  tuomittua  seksuaalisesta väkivallasta vaan syytteet raukeavat. Tyttö päätyy sijaisperheen kautta lastensuojelulaitokseen, jossa seksuaalinen väkivalta jatkuu ja laitoksen työntekijä raiskaa tytön. Lopulta Kerry pääsee turvalliseen hoitokotiin ja toipuminen voi alkaa.

Picture
Tapaus Isiah ** 

Tapaus Isaiah (DVD-levityksessä käytetty nimeä Lapsi on minunengl. Losing Isaiah) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut Stephen Gyllenhaalin ohjaama yhdysvaltalainen draamaelokuva, jonka pääosissa ovat Jessica Lange ja Halle Berry. Sivurooleissa ovat muun muassa Samuel L. JacksonCuba Gooding Jr. ja David Strathairn. Valkoinen sosiaalityöntekijä (Jessica Lange) adoptoi hylätyn mustan Crack-vauvan vastoin kollegoidensa neuvoja ja päätyy oikeustaistoon raitistuneen biologisen äidin kanssa. Elokuva sisältää tärkeän viestin adoptio- ja biovanhempien yhteistyön tärkeydestä.

Picture
Oranges and Sunshine***

Elokuva perustuu tositarinaan  sankarillisesta sosiaalityöntekijä Margaret Humphreystä, joka paljastaa   ja saattaa maailmanlaajuisen huomion kohteeksi Nottinghamin köyhien lasten laittomat huostaanotot kodeistaan ja turvakodeista pakkotyöhön Australiaan ja Kanadaan ja auttaa yhdistämään perheet.



​Lokakuun liike suosittelee seuraavia dokumentteja:

Picture
Arvo****

Palkittu dokumentti Arvo kertoo vakavasti sairaan lapsen  ja hänen äitinsä elämästä tämän päivän Suomessa. Äiti Raisa Lehtomäki on taistellut 12-vuotiaan Arvon hoidon ja samalla elämän puolesta.

”Hyvä suomalainen terveydenhuolto on kupla. Tuo kupla puhkeaa kun ihminen sairastuu ja terveydenhuollon raadollisuus paljastuu”, hän toteaa.

Ohjelma herättää pohtimaan myös ihmisarvoa. Voiko sitä mitata? Miksi ihmisarvo ei ole kaikille yhtäläinen? Miksi väsyneelle perheelle tarjotaan lasten huostaanottoa eikä siivousapua? Kuka määrää lapselle elvytyskiellon?
"Lapsia otetaan Suomessa huostaan väärin perustein. Lasten elvytyskieltoja tehdään ilman vanhempien suostumusta. Raha on syrjäyttänyt ihmisarvon terveydenhuollossa", Lehtomäki väittää.

Picture
Tiikeriä etsimässä ****

Tiikeriä etsimässä on koskettava tarina CP-vammaisesta Heljästä. Peter Walleniuksen dokumentissa keskeisessä roolissa ovat myös naisen avustajat, joista Heljä on täysin riippuvainen. Ehkä eniten Heljä kaipaisi pysyvää ihmissuhdetta, jottei hänen tarvitsisi tukeutua hoitajiinsa niin täysin.

Kymmenvuotiaaksi saakka Heljästä piti huolta hänen oma äitinsä, mutta tämä kuoli rintasyöpään. Oma isä ei lupauksistaan huolimatta huolehtinut tyttärestään kunnolla.Vammansa lisäksi Heljä kamppailee epävakaan persoonallisuutensa ja raha-asioiden kanssa. Dokumentin aikana jälleen yksi hänen avustajistaan sanoutuu hommasta irti, koska Heljä on niin hankala persoona. Retuperällä olevia raha-asioitaan Heljä ratkaisee prostituutiolla. Vieraillessaan Jaana Kauppisen puheilla Pro-Tukipisteessä hän kertoo joutuneensa eriarvoiseen asemaan valintojensa tähden niin viranomaisten kuin avustajiensa silmissä.
Vaihtuvat avustajasuhteet tuntuvat Heljästä pahalta, ja hän toivoisikin elämäänsä pysyvämpää ihmissuhdetta. Erään avustajansa kanssa Heljälle vaikuttaa kuitenkin muodostuneen avustaja-hoidokki-suhdetta syvempää ystävyyttä. 

Picture
Varastettu Lapsuus****

Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia. Näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta.
Toimittaja Ari Lehikoisen dokumentti antaa äänen poikakodeissa 1950 - 60 -luvulla olleille. Heille, joita ei ole yleensä kuultu eikä kuunneltu.

Picture
Traffic***
Pete Middletonin ohjaama dokumentti lastensuojelun tuomareiden, sijaiskasvattajien  ja sosiaalityöntekijöiden epäpyhästä liitosta ja kolmen miljardin arvoisesta vuosittaisesta lapsikaupasta.

Picture
Painajainen perheessä ***

Kun isää epäillään insestistä, kansankodin viranomaisia ei pysäytä mikään - vaikka epäily osoittautuisi aiheettomaksi.
Tämän sai kokea Ruotsin Sandvikenissä asuva Jennin ja Thomasin perhe. Silminnäkijä esittää Ruotsissa suurta kohua aiheuttaneen Uppdrag Granskningin ohjelman perheen painajaisesta.
Tapahtumat alkoivat yhdestä puhelinsoitosta syyskuussa 2010. Jennin sisko teki ilmoituksen, joka johti perheen 3- ja 6-vuotiaiden tytärten kiireelliseen huostaanottoon. Isää epäiltiin tyttären seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapset oli otettu huostaan suoraan koulusta ja päiväkodista, ilman että vanhemmille edes ilmoitettiin etukäteen.

- Raskainta oli voimattomuuden tunne. Että lapset voidaan viedä noin vain, sanoo Thomas.

Picture
Kids for Cash ***

Columbinen koulusurmien jälkeen pikkukaupunki juhli karismaattista tuomaria Mark Ciavarellaa, joka otti päättäväisesti tehtäväkseen pitää lapset kurissa ja nuhteessa. Kunnes yksi vanhemmista, 17-vuotiaan pojan äiti Sandy Fonzo, uskalsi kyseenalaistaa tuomarin motiiveja.
Dokumentti paljastaa surullisenkuuluisan tapauksen amerikkalaisen tuomioistuimen toiminnasta.

Dokumentti paljastaa surullisenkuuluisan tapauksen amerikkalaisen tuomioistuimen toiminnasta.

Lahjotut tuomarit määräsivät pieniinkin rikkeisiin syyllistyneitä lapsia ja nuoria yksityisiin laitoksiin, jotka toimivat vain rahan vuoksi. Lapset tuomittiin ilman avustajaa tai mahdollisuutta saada tietää oikeuksistaan.
Tosielämän trilleri näyttää, kuinka monet olivat sekaantuneet skandaaliin ja kuinka kohtalokkaat seuraukset nuorten kohtelulla olivat. Sandy Fronzon poika teki itsemurhan, kun tämä joutui kohutun tuomarin Ciavarellan päätöksellä laitokseen.


Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞​ ​Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
​☞​ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞​ ​Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞​ ​Toivosta ei kannata luopua
​☞​ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞​ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus 
☞ ​​Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä? 


Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia

$
0
0
Picture
Sosiaalityön politisoitunut tieto ja retoriset taikatemput: yliopisto tuottaa arjen ankeuttajia ja perhe-elämän salapoliiseja

Uskon, että kritiikki voi olla sosiaalityölle arvokasta, koska se antaa mahdollisuuksia uudenlaisiin ajattelutapoihin.” (Stanley Witkin)
”Sosiaalialan ammattihenkilö arvioi kriittisesti omaa ja yhteistyökumppaneiden toimintaa ja edistää avointa keskustelua asiakaskeskeisen moniammatillisen työn tavoitteista ja menettelytavoista.”
”Sosiaalialan ammattilaisen on kyettävä arvioimaan kriittisesti myös toimintaorganisaatiotaan ja sen toiminnan tavoitteita ja perusteita. ( Talentia, 2013, Etiikkaopas) ”

Asiakaslähtöisyys ja - osallisuus eivät tunnu toteutuvan suomalaisessa sosiaalipalvelujärjestelmässä millään- lainsäädännöstä ja suosituksista huolimatta( Mönkkönen 2002; Oranen 2008; Vierula 2013; Jokinen 2014) . 

Syitä tähän kannattaisi etsiä sosiaalityön koulutuksesta, joka nojaa edelleen varhaiseen puuttumiseen
ja Heiliöläis- Paloniemeläiseen lastensuojelulinjaukseen ja josta on häivytetty pois lastensuojelun ja nykyisten lastensuojelujärjestöjen likainen ja kyseenalainen historia. Entisaikoina vasta kova työelämä turmeli sosiaalityöntekijöiksi haluavat, nykyisin he kouliintuvat jo opiskeluaikana, viimeistään graduvaiheessa turskeiksi tädeiksi, joilla on skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan. 

 Sosiaalialan huoli- ja riskidiskurssiin perustuvat koulutukset voikin tulkita vihapuheeksi, joissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä, Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioitadiagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Huolien, riskien ja vuorovaikutuksen arviointimenetelmät ja koulutukset myös sivuuttavat tieteellisen tutkimuksen eivätkä tunnista viranomaisten omien ennakkoluulojen, häiriö-orientaation ja epäeettisten ja vaurioittavien toimintakäytäntöjen vaikutuksia perheiden hyvinvointiin.

Yliopistollinen sosiaalityön koulutusohjelma on varsinainen Tylypahka, jonka motto on olla häiritsemättä vallitsevaa status quota ja jossa tieteellinen tutkimus korvautuu usein retorisilla taikatempuilla. Salakieleen kätketään kielteiset asenteet vanhempia kohtaan. Oppilasaines koostuu pääosin varmasta työpaikasta haaveilevista Luihuliineista ja Puuskupuheista Rohkelikkojen savustuessa ulos. Yliopistojen sosiaalityön koulutusohjelmien suurimmat rahoittajat ja myös valmistuvien sosiaalityöntekijöiden rekrytoijat ovat yleensä lähistön kaupunkeja, eli juuri niitä vallan- ja muihin väärinkäytöksiin syyllistyviä tahoja, joita sosiaalityön tulisi kriittisesti tutkia. 

Yliopistot rahoittajiensa toivomusten mukaisine koulutussisältöineen koulivat auttamishaluisista idealisteista parissa vuodessa ihmeidentekijöiksi ja ihmissuhteiden ja rakkauden asiantuntijoiksi itsensä kuvittelevia arjen ankeuttajia ja perhe-elämän salapoliiseja, jotka opiskelevat halveksimiensa jästien tapoja ja aatteita vain osatakseen välttää niitä. Tutkimusmenetelmiksi kelpaavat korttipelit, taikasauva ja -kuvastin. Arjen ankeuttajaksi pätevöityminen tapahtuu opiskelemalla Huolen vyöhykkeitä, lastensuojelun epätieteellisiä tutkimusmenetelmiä, sijaishuollon edunvalvontaa ja moniammatillista yhteistyötä, joka hävittää niin vastavuoroisuuden, vuorovaikutuksen kuin vastuun. Moniammatillisuuden mantra jättää myös mainitsematta, että kelvotonta opettajaa, ohjaajaa, kollegaa, esimiestä tai lääketieteen auktoriteettia tottelemalla hyväkin sosiaalityöntekijä voi saada turhaan nilkin naamion ja maineen.

Yliopistollisissa sosiaalityön koulutusohjelmissa sosiaalityön eettiset ohjeet jäävät usein tuntemattomiksi tai pelkäksi sanahelinäksi. Liian usein tuntemattomiksi jäävät myös Euroopan ihmisoikeussopimus, perustuslaki, lastensuojelulaki, Lapsen Oikeuksien Sopimus ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteet. Työpaikoistaan nautiskelevat yhteiskuntatieteilijöiksi itseään kutsuvat opettajat ja tutkijat eivät tiedä, millainen yhteiskunta on, koska heiltä puuttuu kontakti sen kaikkiin asteisiin: kansalaisyhteiskuntaan, hallintoon, politiikkaan, talouselämään ja järjestöihin

 Asiakkaiden hyvin dokumentoidut kokemukset ja sosiaalinen raportointi palvelujärjestelmän epäkohdista ohitetaan yliopistoissa pelkkinä mielipiteinä, vertaistukena tai jopa vihapuheena. Yliopistoilla asiakkaiden oikeusturva-asioihin keskittyneestä kokemustiedosta ja -puheesta argumentoidaan yleisesti ja julkisesti vihapuheena ja "tarttumatautina". Asiakkailla katsotaan olevan yksinomaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.

Sosiaalityössä vihapuheella tarkoitetaan puhetta, jota sosiaalityöntekijät vihaavat eli asiakkaiden kuvauksia ja taltiointeja virkailijoiden usein lainvastaisesta toiminnasta ja asiakkaiden kokemasta vääryydestä, jonka julkistamisesta asiakkaita rangaistaan rikossyytteillä, tapaamisrajoituksilla läheisiin tai lastensuojelun edunvalvojalla. Asiakkaiden puhetta luokitellaan vihapuheeksi, koska se siirtää huomion rakenteellisista ongelmista yksilöihin, hankaloittaa epäkohdista raportointia ja vaientaa puhujan.

Luokittelemalla asiakkaiden tieto ja kokemukset vihapuheeksi voidaan kiistää asiakkaiden sosiaalityön rakenteellisia epäkohtia koskevien havaintojen ja kokemusten totuusarvo ja mitätöidä puhujien uskottavuus havaintojentekijöinä ja puhujina. Samalla voidaan kiistää asiakkaiden puhetta kuulevien ja uskovien arvostelukyky ja uskottavuus ja minimoida potentiaalien epäkohdista kuulijoiden määrä.
Leimaamalla asiakaskokemukset "vihapuheeksi" niitä ei tarvitse tutkia kokemuksina palvelujärjestelmästä vaan ainoastaan diskurssina; vihapuheen ilmentyminä.

Riitta Granfeltin lausuma ”sosiaalityö yhteiskuntapoliittisena toimintana ei ole juuri minkään arvoista, jos sosiaalityöntekijöille ei ole rohkeutta asettua asiakkaidensa "puolelle" on päivittynyt muotoon ”sosiaalityöntekijöiden on uskallettava asettua julkisesti väärinkäytöksistä kertovia asiakkaita vastaan ja rangaistava näitä rikossyytteillä, diagnooseilla ja edunvalvojilla

Tulevia sosiaalityöntekijöitä kehotetaan epäilemään asiakkaiden tietoa, jättämään asiakkaiden tieto huomiotta ja ”omaan arvoonsa” samalla kun sijaishuollon edunvalvojien mielipiteitä käsitellään ”tietona”, sosiaalityöntekijöiden virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia " hiljaisena tietona" ja tutkimustietoon perustumattomia rutiineja "hyvinä käytäntöinä". Kyseenalaista on myös päästää yliopistoille sijaishuollon toimijoita esittelemään taustaideologioiltaan kestämättömiä epätieteellisiä " välineitään."

Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan julkaistavaksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, hyödyntämänä ja tulkitsemana. Asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään vihasivustoiksi. Lokakuun Liike on yliopistoissa kirosana, josta opiskelijoita kehotetaan pysymään erossa. Rakenteellinen sosiaalityö määritellään ja ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi. 
Yliopistot tuntuvat tekevän kaikkensa, jotta jo olemassaoleva vastarinta ei tulisi näkyviin. Oletuksena on ilmeisesti, että ”kun vastarintaa ei päästetä näkyviin, sitä ei ole”.

Sairas ammatillisuusihanne tuottaa epäluuloisia sijaishuollon edunvalvojia

Yliopistojen sosiaalityön koulutusohjelmat kaupittelevat kyseenalaista, runsaasti oikeusturvaongelmia tuottavaa kohtaamattomuuden ammatillisuusihannetta, vaikka juuri kohtaamattomuus on pääsyy asiakkaiden ja työntekijöiden uupumiseen ja luottamuksen, merkityksen ja positiivisten tulosten katoamiseen lastensuojelutyöstä. J. P. Roosin sanoin: ”Nyt nämä turskit tädit jotka ovat oppineet, että huostaanottotilanteessa pitää olla kovana, eivät paljoa myötätuntoa lapsia kohtaan tunne. Heistä on tullut itsensä paaduttaneita kurinpitäjiä”.

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).
Siivilöidessään hyttysiä sosiaalityöntekijät nielevät kameleita; keskittyessään ammatillisuuden nimissä epäilemään ja paljastamaan asiakkaita kuvittelemastaan vedätyksestä, sosiaalityöntekijät tulevat itse kaikenkarvaisten liikevoittoa tavoittelevien hoiva- ja lapsibisnesyrittäjien vedättämiksi. On oletettavaa, että tällä asenteella myös lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta ja sosiaalityön väärinkäytöksistä tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi. 

Yliopistojen sosiaalityön koulutusohjelmissa kuulee jatkuvasti propagandaa vallitsevan lastensuojelujärjestelmän erinomaisuudesta. Ilman palvelunkäyttäjien osallisuutta ja lapsivaikutusten selvittämistä sijaishuollon edunvalvojien yliedustuksella laadittu uusi lastensuojelulaki, jota on jouduttu korjaamaan jo yli 20 kertaa on kuulemma hyvä , toimiva ja edistyksellinen. Kalliisiin korjaaviin toimiin keskittyvä lähinnä sijaishuollon edunvalvontaa ja liikevoittoja hyödyttävä lastensuojelun palvelujärjestelmä on toimiva ja lapsen edun mukainen. Sosiaalityöntekijöiden kumileimasimena toimiva oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita noudattamaton hallinto- oikeus, jossa asiakkailla on käänteinen todistustaakka toimii moitteettomasti. Katteetonta kehumista selittänee se, että osa opettajista on ollut itse mukana luomassa toimimatonta järjestelmää.

Kuvitteellisen menestyksen sijaan tutkittava ei-aiottuja seurauksia ja epäonnistumisia

​Eetu Viren ja Jussi Vähämäki kirjoittavat kirjassaan Seutu, joka ei ole paikka ;” Maailman katsominen vanhojen instituutioiden ja arvoiksi luutuneiden käsitteiden takaa vie meiltä kyvyn hahmottaa maailmaa ja kyvyn toimia. On lähdettävä todellisista epäonnistumisista eikä idealisoidusta menestyksestä. Kohdista, joissa systeemi kusee.. Käsitteet ja mallit, jotka kuvaavat maailman täysin valmiina, suljettuna, kapitalismin täysin aukottomana ja vuodottomana systeeminä, estävät meitä toimimasta, koska ne sulkevat aina jo ennalta muutoksen horisontin..Käsitteiden on mallinnettava maailma tekeillään olevana, avoimena, jotta ne eivät lamauta toimintakykyämme vaan saavat meidät toimimaan. Siksi on oltava valmiita ajattelemaan epämääräisyydessä, ajattelemaan jotain sellaista, mitä ei aikaisemmin ole ajateltu.”

Myös lastensuojelussa uskotaan ikuisiin lakeihin ja totuuksiin, joissa on moralistinen sivumaku. Nietcheä lainaten kyse on pikemminkin valtasuhteiden absoluuttisesta lukitsemisesta: voimakkaammasta tulee heikomman herra niin, ettei heikompi voi saavuttaa vähäistäkään itsenäisyyttä, – tässä ei ole minkäänlaista armoa, kaitselmusta, vielä vähemmän ”lakien” kunnioittamista. (Wille zur Macht) 

Nietchen kuvaus ikuisista laeista sopii myös lastensuojelun lakeihin; oppiin ”lapsen edusta”, psykoanalyysistä lainattuun olettamaan repressoituneesta muistista ja lakiin ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä

Yliopistollisessa sosiaalityössä asiakkaista uskotaan voitavan saada tietoa tutkimalla yksinomaan sosiaalityöntekijöiden tuottamia, heidän päätöstensä ja toimiensa oikeutukseksi laadittuja fabrikoituja asiakirjoja.
”Kun tiedämme kappaleen sijainnin hetkellä x ja sen liikettä ohjaavat lait, voimme laskea sen radan loputtomiin niin taakse kuin eteen päin. Siksi meidän ei tarvitse itse tehdä muuta kuin julkaista tieteellisiä tutkielmia.”

Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa

Sosiaalityön asiakkaiden elämäntilanteita, kokemuksia tai tarpeita sen paremmin kuin sosiaalityön laatua ja vaikuttavuutta ei voida tutkia luotettavasti, kun sosiaalityön tutkimusaineistoiksi kelpuutetaan vuodesta toiseen sosiaalityöntekijöiden tarinallistettu ja subjektiivinen huolimonologi tai heidän puuttumisensa ja päätöstensä oikeuttamiseksi laaditut asiakirjat.

Kun palvelujen arviointiin käytettävät välineet kartoittavat palvelun sisällön kannalta epäolennaisia seikkoja tai pahimmillaan jättävät sisällön kokonaan huomioimatta, palvelutuotantoa voidaan ryhtyä ohjaamaan väärillä kriteereillä väärään suuntaan. Lastensuojelun omalle diskurssille käännettynä kuvitelma siitä, että yksinomaan sosiaalityöntekijöiden laatimien asiakirjojen avulla voitaisiin tutkia asiakkaita on sosiaalityön kehittämisen vaarantamista ja osoitus puutteellisesta ammatillisuudesta ja kertautuneesta mentalisaation häiriöstä eli siitä, että tutkija on kyvytön erottamaan omia halujaan, tarpeitaan ja päämääriään mentalisaatiokyvyttömien sosiaalityöntekijöiden haluista, tarpeista ja päämääristä. 

Sosiaalityön tutkimus pitäisikin ottaa pikaisesti huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille. Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa. 

Jos tuleva sosiaalityöntekijä oppii ajattelemaan se ei tapahdu koulutuksen ansiosta - vaan pikemminkin koulutuksesta huolimatta.

Se, että kentälle koulutetaan ammattilaisstatuksella lisää häiriöorientoituneita sijaishuollon kumppaneita, jotka eivät ole sisäistäneet työnsä ihmisoikeusluonnetta, lainsäädäntöä tai eettistä ohjeistusta eivätkä kykene kohtaamaan asiakkaita tai arvioimaan kriittisesti tiedonmuodostuksensa tai toimintaorganisaationsa tavoitteita tai perusteita ei ole veronmaksajien eikä lasten etu.

​Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kaikenlaista-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/gradut-syynissa-i-kun-mielipiteesta-tuli-gradu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/gradut-syynissa-ii-hoidolliset-huostaanotot-hyvinvointiholhousta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/gradut-syynissa-iii-huostaanotto-kurinpidollista-holhoamista


Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto

$
0
0
Picture
Hyvinvointivaltiosta hyväntekeväisyyteen

Kirkko on ominut itselleen yhä enemmän perinteisen sosiaalityön tehtäviä; se harjoittaa päihdehuoltoa, lastensuojelua, perheneuvontaa, sovittelua ja köyhäinhoitoa. Kirkko ja uskonnolliset yhteisöt tulevat hätiin silloin, kun yhteiskunnan rakenteet rapautuvat ja turvaverkot pettävät. Se on oikein, ja siitä sopii kiittää. Hyväntekeväisyys ei silti saisi korvata tai syrjäyttää lakiin kirjattuja, yhteiskunnalle kuuluvia perustehtäviä. 

Yksi kirkon näkyvimmistä aluevaltauksista on ruoka-apu. Juho Saaren ja Maria Ohisalon mukaan suomalaisessa leipäjonossa seisotaan mm. heikon työmarkkina-aseman, toimimattoman sosiaalipalvelujärjestelmän, korkeiden asumiskustannusten, sosiaaliturvan matalan tason, heikon terveyden ja nälän takia. Yhä useammin leipäjonossa seisoo työssäkäyvä ja lapsiperheellinen. 

Saaren ja Ohisalon mukaan ihmisten nostaminen ruokaköyhyydestä vaatii pelkän ruoanjakelun lisäksi ja oheen myös muuta toimintaa; perusturvan (työttömyys-, sairaus- ja kansaneläketurva sekä toi- meentulo- ja asumistuen) parannuksia, muutoksia asunto- ja sosiaalipolitiikkaan ja uudistuksia palvelujärjestelmään, lainsäädäntöön ja hyvinvointivaltion instituutioihin. 

Toimittaja Susanna Kuparisen mukaan Helsingissä sosiaalityön varoja ohjataan kirkon kukkaroon. Kaupunki maksaa seurakunnalle siitä, että sen työntekijät osaltaan pyörittävät Kampin kappelin toimintaa. Vuodessa kokonaiskustannukset ovat sosiaalivirastolle noin 320 000 euroa. Hänen mukaansa on hätkähdyttävää, että sosiaaliviraston satsaus juuri Kamppiin ja kappelin toimintaan on lähes yhtä suuri kuin koko muun kaupungin jalkautuvan sosiaalityön osuus.

Kampin alueen sosiaalityöntekijät auttavat keskustassa liikkuvia ihmisiä, loput kuusi kiertävät ympäri kaupunkia ja tarttuvat monenlaisiin ongelmiin, esimerkiksi seurakunnan organisoimassa Myllypuron leipäjonossa. Kun kappelin ja sosiaaliviraston kytkystä päätettiin Helsingin sosiaalilautakunnassa sosiaalilautakunnan puheenjohtajana toimi Sirkku Ingervo (vihr.). Hän on myös Helsingin yhteisen kirkkovaltuuston jäsen.

Valtuustossa moni muukin istuu erilaisissa kirkollisissa elimissä samalla kun toimii valtuutettuna, eli kaupungin ja kaupunkilaisten edustajana.

Vuonna 2008 sosiaalivirastossa laadittiin Leipäjonossa-selvitys , jossa todettiin, että ”Ilmaisen ruoan jakaminen on Helsingissä jo siinä määrin vakiintunutta toimintaa, että toiminta on tullut jäädäkseen. Selvityksessä pohdittiin lähinnä sitä, miten ruuan jakelulle järjestettäisiin mahdollisimman hyvät puitteet. Leipäjonoissa nähtiin jopa positiivisia piirteitä: ne ovat toimivaa jätehuoltoa.

”Käyttökelpoiset elintarvikkeet päätyvät hyötykäyttöön kaatopaikan sijasta ja toiminta kokonaisuudessaan, jätehuolto mukaan lukien, tukee kestävää kehitystä”, selvityksessä iloitaan.

Sosiaaliasiamies kritisoi selvitystä voimakkain sanankääntein.
”Jo se, että taloudellisesti heikossa asemassa olevien ihmisten hädästä, kaatopaikasta ja toimivasta jätehuollosta puhutaan samassa kappaleessa, on ihmisarvoa loukkaavaa.”
Sosiaaliasiamiehen mukaan sosiaalivirasto ei kyseenalaista jonojen olemassaoloa, vaan lähtee esittämään keinoja siihen, kuinka leipäjonot tulee organisoida ja järjestää.
”Leipäjonot eivät ole ratkaisu siihen, että toimeentulotuen ja ensisijaisten etuuksien taso on liian alhainen”, sosiaaliasiamies näpäyttää.

Diakonia omaksuu lastensuojelun huonot käytännöt? 

Asiakasnäkökulmasta ongelmallista on myös sosiaalityön huonojen käytäntöjen ja kontrollin siirtyminen osaksi kirkon toimintaa. Ruoka-avussa käy lastensuojelumielivaltaa pelkääviä mutta juuri pelätystä lastensuojelustaon tullut kirkon kasvatuskumppani. Monissa diakoniapisteissä sosiaalityö on kirkon virallinen yhteistyökumppani ja yhteydenotto diakoniaan tarkoittaa yhä useammin myös lastensuojelun sekaantumista. Jämsänkoskella diakonissa teki lastensuojeluilmoituksen ruoka-apua hakeneestä äidistä. 

Monilla seurakunnilla ja kirkkovaltuutetuilla on yhteyksiä lastenkotibisnekseen. Pahamaisen Muhoksen koulukodin omistava Nuorten ystävät ry väittää toimivansa kristilliseltä pohjalta. Tunnettu kuvataiteilja on kertonut julkisesti kokemastaan väkivallasta Helsinki Mission lastenkodissa. Asiakkailla on kielteisiä kokemuksia myös Helsingin Diakonissalaitoksen erityisestä huolenpidosta. Kristillisen Romano Mission lastenkodeissa lapsiin kohdistettiin raakaa seksuaalista väkivaltaa. Voikukkia- vertaistukiryhmät huostaanotettujen vanhemmille ovat kristillisen Sininauhaliiton kehittämiä. Niissä lasten kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaiheeksi, joka tulisi jättää huomiotta. 
Toisaalta Oulussa pastori Arpad Kovacs on puolustanut lastensuojelun asiakkaita ja tarjonnut kirkkoturvaa lastensuojelua pakeneville. Myös helluntaiseurakunta auttoi maahanmuuttajaäiti Esteriä, jolta lastensuojelu vei lapset. 

Sadinmaa: kirkko oikeistohegemonian palveluksessa

Pastori Kai Sadinmaa on antanut kirkolle 10 käskyä: 1. Älä valehtele Jeesuksesta 2. Lopeta jäsenten kosiskelu 3. Julista poliittista evankeliumia 4. Lopeta sijoitusbisnes 5. Lopeta rikkaiden suosiminen 6. Älä kumarra valtaa 7. Luovu tekopyhyydestä 8. Luovu messusta ja muusta magiasta 9. Anna homon rakastaa 10. Älä tee Raamatusta Jumalaa
Hänen mukaansa evankelis-luterilainen kirkko on Suomessa toiminut samoin kuin katolinen kirkko Lutherin aikaan eli mahdollisimman suuren voiton tekeminen kirkon taloudellisessa toiminnassa on lähimmäisen rakkautta tai kristinuskon sanomaa tärkeämpää.

Sadinmaa väittää artikkelissaan kirkon ja oikeiston epäpyhä liitto, että väittämä kirkon siirtymisestä poliittisella akselilla vasemmalle on perspektiiviharhaa. "Vaikka joitain vasemmistolaisesti ajattelevia pappeja saattaa olla olemassa, niin kirkko instituutiona on edelleen vahvasti porvarillinen. Vasemmalla oleva kirkko on samanlainen mahdottomuus kuin köyhien Kokoomus. Lähtökohtaisesti valtaa kumartava kirkko siunaa nyt vallitsevan oikeistolaisen hegemonian. Tuleva oikeistolainen almuyhteiskunta on kirkolle lottovoitto. Kun hyvinvointivaltion tuho on sinettiä vailla, kirkon tehtäväksi jää hämätä ja sumuttaa. Se petaa kenttää uusliberalistille taloudenhoidolle, pehmentää hyvinvointiyhteiskunnan alasajoa yrittäen lunastaa kuihtuneen yhteiskunnallisen asemansa julkisen sektorin apulaisena ja kansalaisyhteiskunnan talkoolaisena". 

Sadinmaan mukaan eliitit tarvitsevat kirkkoa luomaan illuusion yhtenäisestä kansasta ja kohtalonyhteydestä rikkaiden ja köyhien välillä. Eliitit tarvitsevat vaikenevaa kirkkoa saadakseen kansan uskomaan, että julkiset turvaverkot ovat tehottomia ja vanhanaikaisia ja kuinka vähäosaisten auttaminen on rakennettava henkilökohtaisen hyväntekeväisyyden varaan. Eliitit tarvitsevat kirkkoa rauhoittamaan hyvinvoinnin hedelmistä syrjäytettyjä kansalaisia, pitämään kädestä leikkausjonoon kuolevia, leipäjonoissa seisovia, yksinäisyyteen työnnettyjä tarpeettomia vanhuksia, kaikkia hylättyjä surkimuksia.

Vaikka kirkon ei tule sitoutua mihinkään ideologiaan niin siitä huolimatta se on poliittinen instituutio. Vallitseva teologia on ideologisesti värittynyttä. Se on porvarillista teologiaa, jonka keskuksessa on status quon siunaaminen, vallan legitimoiminen, suojaavan sateenvarjon luominen maallisen vallan ylle. 

Sadinmaa väittää, että kirkon oikeistolaisuuden voi havaita myös Helsingin seurakuntayhtymän taannoisissa jäsenyyskampanjoissa tai Jäsen 360° – hankkeessa, joka on Kotimaa-yhtiöiden, seurakuntien käyttöön suunnittelema liiketoimintapohjainen malli asiakkaiden segmentoinnista. Sen avulla kirkko voi kohdentaa ja tuunata evankeliumi-tuotteen sopivaksi eri ihmisryhmille, erityisesti rikkaimille segmenteille ja pudottaa pois köyhät, heikot, marginaaliin työnnetyt, eli juuri ne, joiden pariin Jeesus hakeutui. 

Konformistinen kirkko ja sosiaalityö luokkavallan vahtikoirina?

Emilia Kukkalan ja Pontus Purokurun mukaan köyhien ja keskiluokan kokemusmaailmat ja todellisuudet ovat eriytyneet toisistaan mutta suomalaisen journalismin valtavirtaan on yhä sisäänrakennettuna oletus, että kaikki jakavat suurin piirtein saman keskiluokkaisen elämän, arvot, ihanteet ja pääsyn näihin. Kukkala haastatteli Jussi Marttilaa otsikolla Köyhän realismi on hulluutta. Jutussa Marttila pohdiskeli masennuksen ja realismin suhdetta.– Ihminen on tosi helppo leimata tässä yhteiskunnassa hulluksi tai radikaaliksi pelkästään siksi, että hän toteaa oman tilansa luonteen.

Hannah Arendtin mukaan totalitarismi on täydellistä lainkuuliaisuutta. Moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Konformismi ei ole vain mukautumisen halua, vaan siihen liittyy Eichmannin kaltaisille ihmisille tyypillinen kyvyttömyys ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti (Parvikko 1996, 180).
Sosiaalityön professori Brigit Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet. Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin.

Uhrien syyllistämiseen ja vastuutukseen perustuvat myös subjektivismin ja relativismin yhdistävät lastensuojelun NLP- pohjaiset kuntoutukset ja terapiat jotka muistuttavat hämmästyttävästi menestysteologiaa: kaikki on kiinni vain omasta ajattelusta, joka pitää muokata positiiviseksi ja rakennekritiikki on vihapuhettaSuomalaisilla sosiaalityöntekijöillä onkin todettu skandinavian kovimmat asenteet köyhyyttä kohtaan, jota he pitävät itseaiheutettuna. Sosiaalityössä on luvallista puhua esim. ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä, riskiperheistä ja huonosta sosiaalisesta perimästä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu 1930-luvun kaksoisstandardi: kalvinistiseen etiikkaan perustuva jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiinKöyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, -liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.

Sijoitusbisneksessä ja lastensuojelussa toimii paljon kristillisiä yrittäjiä ja toimijoita. Historia todistaa, että Vuorisaarnan opetukset hukkuvat helposti pikavoittoja tavoittelevassa markkinataloudessa. Porvariston Marxiksi tituleerattu sosiologi Max Weber (1864–1920) väitti, että tietynlaiset protestantismin muodot kuten kalvinismi johtivat kapitalismin syntyyn. Hänen mukaansa modernin rationaalisen kapitalismin on mahdotonta asettua mihinkään suhteeseen perinteiseen uskonnolliseen veljeysetiikkaan nähden. Koronkiskurin maailmaan ei veljeysetiikka mahdu.

Näyttää siltä, että kirkko että sosiaalityö ovat vaihtaneet perinteisen veljeysetiikan menestysteologiaan ja asettuneet median avustamina onnistuneesti ja yksissätuumin plutokratian palvelijoiksi ja luokkavallan vahtikoiriksi. 

Jeesuksella saattaisi olla asiaa ja painava viesti molemmille. 



Lue Myös:

☞​ Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞​ ​Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞​ ​Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
​☞​ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞​ ​Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞​ ​Toivosta ei kannata luopua
​☞​ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞​ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus 

☞ ​​Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ ​​Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön ​​
☞ ​Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
 

Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa

$
0
0
Picture
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa, ongelmien jälkeen.
 
Viime aikoina ollaan saatu sosiaalisessa mediassa lukea karmeita päivityksiä Kurikan lastensuojelusta.
 
Eri medioiden otsikoissa on jo pitkään ollut muitakin lastensuojelutarinoita, toinen toistaan karmeampia. Kovin vähän on löytynyt positiivista kerrottavaa lastensuojelusta. Lähes poikkeuksetta tarinoista tulee esiin, että sossu on tehnyt väärin, ollut julma perheitä kohtaan, painostanut, uhkaillut ja riistänyt lapset perheistä.
 
Poliisikin liittyy vahvasti moniin tapauksiin, varsinkin lasten noutotilanteissa, näin myös Kurikan tapauksessa. Poliisin läsnäolo ja tyyli monissa tilanteissa on myös herättänyt paljon keskustelua ja ihmetystä. Miksi poliisi niin aktiivisesti puolustaa toista viranomaista ja toimii lähes täysin heidän tahtotilan mukaisesti.
 
Onko lopullinen syy raha, vai joku muu? Sitä emme vielä tiedä.
 
Kurikan tapauksen juuret juontaa kauemmaksi menneisyyteen ja matkalla on tapahtunut yhtä sun toista. Ei kuitenkaan mitään sellaista, että olisi tarvittu näin voimakkaita viranomaistoimia tai niin suuria poliisioperaatioita, mistä nyt valitettavasti ollaan saatu lukea.
 
Tapaus kokonaisuudessaan on myös jakanut mielipiteitä puolesta ja vastaan, mikä on ihan hyvä: jokainen saa olla omaa mieltä lukemansa perusteella. Itse hyvin läheltä seuranneena voin vain todeta, että alun perin varsinainen ongelma on ollut pieni ja se olisi voitu viranomaisen puolelta hoitaa hyvin pienillä satsauksilla. Näin ei kuitenkaan ole toimittu.

Picture
KURIKAN TAPAUS RATKEAMASSA: KIITOS LASTENSUOJELULLE SIITÄ
 
Nyt lähemmin tapaukseen Kurikka, ja tähän hetkeen. Tilanne näyttäisi olevan ratkeamassa, tai ainakin tilanteeseen on löydetty ne ratkaisun avaimet, joita tässä tarvitaan.
 
Maaliskuussa perheen kiireellisesti sijoitetut pojat kertoivat mielipiteensä hatkaamalla laitoksesta, aivan kuten Perhe K:n kaksospojat tekivät. Karkaaminen saattoi olla tässä tapauksessa se ainoa keino, jolla tilanteessa päästiin eteenpäin: sen myötä vaihtui sosiaalityöntekijä ja nyt uudet työntekijät ovat tekemässä perheen kanssa hämmästyttävän hyvää yhteistyötä, ainakin vielä tässä vaiheessa ja toivottavasti jatkossakin.
 
Poikia ei aleta rankaisemaan pitkiä aikoja erilaisilla rajoituspäätöksillä, joita tietenkään ei saa rangaistusluontoisesti käyttääkään, vaan ns. hyvän kautta ja yhdessä eteenpäin. Palaverissa keskustellaan rakentavasti, mietitään mahdollisia keinoja, tavataan ja kuunnellaan lapsia tiuhaan ja mikä tärkeintä, nähtävästi otetaan lapsen mielipide huomioon.
 
Asiakassuunnitelmaakin työstetään todenteolla ja puhutaan kotiinpäin tehtävästä lastensuojelutyöstä.
 
Näyttää myös vahvasti siltä, että kotiinpäin tehtävää työtä aletaan nyt tehdä eettisin periaattein ja pojatkin saavat mahdollisuuksia näyttää, tarvitseeko heidän hatkata ja osaavatko he elää normaalia perhe-elämää. Yksi tärkeä avainsana tässä on luottamus.
 
Luottamuksesta puhuttiin viimeisimmässä palaverissa useamman kerran ja myös perheen ulkopuolisia tukihenkilöitä kuunneltiin palaverissa, heille myös vastattiin, jos jotain kysyivät tai ehdottivat.
 
 
LUOTTAMUS, TAHTOTILA, KUNNIOITUS & YHTEISTYÖ
 
Yhteishenki oli käsin kosketeltavissa ja vanhemmille pojille annettiin alkuperäistä ajatusta huomattavasti nopeammalla aikataululla mahdollisuus päästä lyhyelle kotilomalle, rassaamaan mopoja perheen äidin esityksen mukaisesti.
 
Puhuttiin kotikäynneistä ja niiden toteuttamisesta käytännössä, missä perheen koira on kotikäyntien aikana, ettei kenenkään tarvitse pelätä isokokoista koiraa. Kaikki näyttää siis olevan niin, että perheen kanssa voidaan työstää lastensuojeluasiaa yhdessä eteenpäin.
 
Varmasti tästä voisi kirjoittaa enemmänkin hyvää, jos kirjoittaisi yksityiskohtaisemmin kaikista eri asioista. En nyt koe, että se olisi tarpeellista, enkä siihen välttämättä kykenekään.
 
Kuitenkin se, mitä haluan tuoda esiin, on: yhteistyön merkitys, luottamus, tahtotila ja toisten kunnioittaminen. Näitä miettiessä ja tilannetta seuratessa vierestä, on hyvä jatkaa hyvillä mielin eteenpäin.
 


Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?

$
0
0
Picture
Netflixin kriittinen vankiladraama Orange is the New Black käsittelee monia sosiaalityössäkin tuttuja teemoja; oikeuslaitoksen epäkohtia, sosiaalibisneksen korruptiota, rasismia, seksismiä, mielenterveyshäiriöitä ja LGBTQ- yhteisöön kuuluvien syrjintää. Monet sosiaalityöntekijät ovat ilmaisseet huolensa draamasarjan epäeettisesti toimivan sosiaalityöntekijähahmon aiheuttamasta haitasta sosiaalityön ammatti- ja julkisuuskuvalle. 

Michael Harneyn esittämästä vankilan sosiaalityöntekijä Sam Healystä kasvaa sarjan edetessä yhä ristiriitaisempi ja synkempi hahmo. Healy on muutosvastainen konservatiivi ja homofoobikko, joka varoittelee toisia edistyksellisempiä työntekijöitä luottamasta vankeihin ja odottamasta näiltä liikoja. Healyn "välittäminen" on usein tilanteista, valikoivaa ja välineellistä. Hän käyttää monipuolisesti Bo Edwardssonin syytösstrategioita ja manipuloi niin ihmissuhteita, tietoja kuin todisteita. 

Sosiaalityöntekijä Healy projisoi jatkuvasti yksityiselämänsä ongelmia asiakkaisiinsa, lahjoo, kiristää, manipuloi ja uhkailee asiakkaitaan, vastuuttaa näitä rakenteellisista epäkohdista, antaa katteettomia lupauksia ja turhaa toivoa, tekee liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää vankeja projektiensa epäonnistumisesta. Usein Healy toimii myös lainvastaisesti muttei jää kiinni väärinkäytöksistään. Hän mm. kielii päähenkilön lesbosuhteesta tämän tulevalle kihlatulle, savustaa vankilan edistyksellisen psykologin ja draamaterapeutin ulos virastaan, syyllistää nuorta vankia tämän masennuksesta ja suosittaa tälle psyykelääkitystä, jonka avulla vanki yrittää itsemurhaa sekä mahdollistaa sarjan päähenkilön Piper Chapmanin (näyttelijä Taylor Schilling) murhayrityksen. 

Sosiaalityön tutkija Stacey Peyer katsoi tuotantokauden Orange is the New Black- sarjaa, joka on saatavilla vain Netflixin käyttäjille. Peyer väittää, että Healyn kaltaisia sosiaalityöntekijöitä on olemassa mutta he ovat harvinaisia. ”Joka ammatissa on sairaita, epäeettisiä ja loppuunpalaneita työntekijöitä".
Peyerin mukaan jotkut sarjan katsojat saattavat uskoa, etteivät kaikki sosiaalityöntekijät ole Healyn kaltaisia, toiset taas arvioida kaikkia sosiaalityöntekijöitä Healyn hahmon pohjalta ajatellen, että hän on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
 
Peyer huomautttaa, että monet muutkin draamasarjan henkilöistä ovat kaksijakoisia hahmoja. Päähenkilö Piper Chapman on keskiluokkainen New Yorkissa asuva nainen, joka päätyy vankilaan nuoruudenaikaisen huumekauppias- rakastajattarensa ilmiannosta. Vankilan vartija George "Pornstache" Mendez (jota esittää Pablo Schreiber) salakuljettaa vankilaan huumeita ja hyväksikäyttää vankeja. Vankilan johtaja Natalie "Fig" Figueroa ( näyttelijä Alysia Reiner) puolestaan kavaltaa vankilan varoja miehensä vaalikampanjaan. 

Peyer kertoo tuntevansa kouluttajan, joka käyttää Healya esimerkkinä siitä, miten sosiaalityötä EI pidä tehdä ja toivoo, että Healy vastuutettaisiin väärinkäytöksistään sarjan tulevissa jaksoissa. 


Lokakuun Liike kysyy Orange is the New Black -sarjaa seuraavilta: 

Oletko tavannut Sam Healyn kaltaisia sosiaalityöntekijöitä?

Tapaamistani sosiaalityöntekijöistä ____% käyttää samanlaisia strategioita ja otteita kuin Sam Healy.

Lisää prosenttiluku kommenttiketjuun.
October Movement asks the followers of Orange is the New Black-series:

Have you met social workers like Sam Healy? 


Of all the social workers I have met _______% uses same strategies and practices as Sam Healy.

Add the p
ercentage to the comment section.

Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!

$
0
0
Picture
Lokakuun liike on palkinnut Vuoden Lastensuojeluilmoitus -palkinnolla Keski-Suomessa tehdyn lastensuojelullisen tarpeen arvion, joka on johtanut lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen sillä perusteella, että isä käy töissä. Sosiaalityöntekijän mukaan lapset "tapaa säännöllisesti isäänsä, mutta isä on kuitenkin kesällä töissä, mikä vaikuttaa isän mahdollisuuksiin hoitaa lapsia ja ottaa heitä luokseen". 


Ohhoh! 

Isä ei ole syrjäytynyt eikä työtön. 
Isä ei ole hylännyt lapsiaan, vaan tapaa heitä säännöllisesti.
Huolestuttavaa. 

Lokakuun liikkeen tutkiman lastensuojeluasiakkuuden alkamispäätöksen perusteella näyttää siltä, että etävanhemman työssäkäynti riittää lastensuojelun asiakkuuden alkamisen perusteeksi, jonka varjolla perhe on velvoitettu ottamaan lastensuojelun tarjoaman tuen vastaan. 

Tarkka lukija kysyykin, tuleeko nyky-yhteiskunnassa alkaa työttömäksi, ettei alkaisi lastensuojelun asiakkuutta?


Asiakkuus on riski lapselle

Lastensuojelun asiakkuuden alkaminen on aina riski lapselle ja perheelle. Vielä omituisemmaksi se muuttuu silloin, kun asiakkuuden aloittamista perustellaan isän aktiivisuudella hoitaa lapsiaan ja sillä, että isä on vakituisessa työsuhteessa. 


Lastensuojelun asiakkuuden alkamisen jälkeen sosiaalialan ammattilaiset päättivät luonnollisesti lasten ja perheen tarvitsemista tukitoimista


Toteuttiko lastensuojelu asiakashankintaa päätöksellään, että lapsille on parasta viettää kesällä aikaa tukiperheessä, jotta lähivanhempi saa levätä ja isä (joka siis tapaa lapsiaan säännöllisesti ja olisi halunnutkin tavata lapsiaan kesälläkin), sai viettää vapaapäivänsä ilman lapsiaan?


Esimerkkitapauksessamme isä ei ole edelleenkään suostunut muuttamaan elintapojaan lasten etua huomioon ottavammaksi, vaan isä käy edelleen töissä, kesälläkin. Näin ollen, lastensuojelun asiakkuutta ei ole voitu päättää, koska isä ei ole jäänyt / jättäytynyt työttömäksi. 


Lokakuun liike haastaa kansalliseen puuttumattajättämiskampanjaan

Pilke silmäkulmassaan Lokakuun liike luovuttaa palkinnon Keski-Suomen alueen lastensuojelulle (aplodit) ja haastaa samalla koko kansakunnan mukaan varhaiseen puuttumattajättämiskampanjaan. 

Säästämmehän yhdessä viranomaisten aikaa ja kunnioitamme perheiden yksityisyyttä siten, ettemme tehtaile turhia lastensuojeluilmoituksia?

Tehdäänhän ilmoitus silloin, kun lapsi on oikeasti vaarassa. 

Jäämme myös jännityksellä seuraamaan, mitä tuleva kesä tuo tullessaan. Toteutuuko lasten ja isän etu tulevanakin kesänä siten, että isä viettää kesälomansa ilman lapsiaan? 

Lastensuojelun asiakkuuttahan ei ole päätetty, vaikka tukitoimet ovat loppuneet tähän yhteen lomaan. 


Mitä laki sanoo lastensuojeluasiakkuudesta?

Lain mukaan lastensuojelun asiakkuus ei voi alkaa ennen, kun on selvitetty lastensuojelun tarve. Tarve tulee selvittää yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. 

Vasta lastensuojelun tarpeen selvittämisen jälkeen voi lastensuojelun asiakkuus alkaa mikäli seuraavat määritteet täyttyvät: 

- mikäli asian vireille tulon johdosta ryhdytään kiireellisiin lastensuojelutoimiin. Asiakkuus alkaa myös silloin, kun 
- sosiaalityöntekijä toteaa palvelutarpeen arvioinnin perusteella, että lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluja ja tukitoimia ja näiden tukitoimien tarve johtuu siitä, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka lapsi omalla käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään ja kehitystään. 
- Lisäksi lastensuojelun asiakkuus alkaa, kun perheelle muutoin annetaan lastensuojelulaissa tarkoitettuja palveluja tai muuta tukea ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista. 

(Lähde: Lastensuojelulaki 27 §)


Jätettäköön jokaiselle itselleen pohdittavaksi, millä tavalla työssäkäyvä etäisä, joka tapaa lapsiaan säännöllisesti, vaarantaa lastensa kasvuolosuhteet?


Lue myös: ☞ ​Lastensuojeluilmoitus & tarkastuspyyntökohteesta: Keski-Suomen Ensi- ja turvakoti (Jyväskylä) 
☞ ​RAY:n vastaus Keski-Suomen Ensi- ja turvakotia koskien

Muita uusia Lokakuun liikkeen julkaisuja

☞ ​Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta 
☞ 
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
 Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞​ ​Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
​☞​ ​Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞​ ​
Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞​ ​Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
​☞​ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞​ ​Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞​ ​Toivosta ei kannata luopua
​☞​ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞​ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus 
☞ ​​Väkivalta sijaishuollossa onkin biovanhempien syytä ja sijoitettujen tietämättömyyttä?
☞ ​​Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön ​​
☞ ​Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
☞ ​Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa 
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ 
Pää pois brändistä ja barrikadeille 

Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin

$
0
0
Picture
Adoptiotoiminnan juuret ovat punaorpojen valkaisussa

Tutkimustiedon puute, historiallisen ja poliittisen muistin häviäminen, adoptoitavissa olevien lasten väheneminen ja turvapaikanhakijalasten lisääntyminentehokas lobbaus ja kuntien talouspolitiikka ovat hankkineet uusia kannattajia  avoimelle adoptiolle ja pysyvälle huostaanotolle. Muutama viikko suomalaisen sijaishuoltoselvityksen jälkeen Suomen Keskustanaiset esittää, että lastensuojelulakia muutetaan niin, että avointa adoptiota pitää harkita yhtenä tasa-arvoisena vaihtoehtona huostaanoton rinnalla. 

"Adoptio ei ole lasten kannalta yleisesti hyvä ratkaisu", kommentoi Perhekotien keskusjärjestön edustaja Tellervo Söderberg aiemmin ja huomautti, että "myös adoptiolapset voidaan sijoittaa perhekotiin".

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä. Ehdotus adoptiosta sijoituksen vaihtoehtona  on  epäeettinen tilanteessa, jossa lastensuojelu on todettu vakavaksi  ihmisoikeusongelmaksi, lasten eriarvoistuminen lisääntyy, asiakaslähtöisyys- ja osallisuusperheen jälleenyhdistämisvelvoite tai oikeusturva eivät toteudu eivätkä lapset ja vanhemmat saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.

Suomalaisen adoptiotoiminnan juuret ovat sisällissodan tuottamien punaorpojen valkaisupyrkimyksissä ja  lastensuojelulaitoksia, lastensuojelun edunvalvontaa ja lakimiespalvelua ylläpitävässä Pelastakaa Lapset ry:ssä (Pela), Koteja Kodittomille Lapsille -yhdistyksen seuraajassa.

Eräät lapsilainsäädännön syntyä selvitelleet tutkijat tulkitsivat au-lapsilain ja ottolapsilain olevan luokkalakeja (Jousimaa, 1987) . Niiden tehtävänä oli tarvittaessa erottaa lapset vanhemmistaan ja sijoittaa heidät koteihin, joissa he kasvaisivat uuteen yhteiskuntaan sopeutuviksi kansalaisiksi. Myös nykyisen sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneen lastensuojelun heiliöläis- paloniemeläinen linjaus suosii poislähettämisen kulttuuria: se  ei halua panostaa perheiden tukemiseen, hyväksyy tiukat (lainvastaiset) lasten ja biologisten vanhempien tapaamisrajoitukset ja vieraannuttamisen ja sen, että perhettä ei edes pyritä jälleenyhdistämään. Linjauksen oletus sijaishuollon paremmuudesta lasten kasvattajana aiheuttaa myös sen, ettei sijaishuoltoa pyritä valvomaan ja sijaishuollon väärinkäytöksiä katsotaan läpi sormien.

Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään. Think Child Safe- kampanja  kehottaa valtioita suuntamaan politiikkaohjelmansa YK:n Guidelines for the Alternative Care of Children- suositusten mukaisesti ja varmistamaan ettei lapsia sijoiteta turhaan kodin ulkopuolelle. Ohjeissa korostetaan biologisen perheen tukemista ensisijaisena vaihtoehtona.
Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita lastensuojelu- ja sananvapausasioissa  mutta ne eivät ole vaikuttaneet lastensuojelun käytäntöihin. THL:n Rakenteet, avuttomuus ja lainsäädäntö raportissa huomautetaan, että suomalaisessa hallintokulttuurissa näkyy tietynlainen asennemuutos. Kun aikaisemmin oikeustapauksia tai ylimpien lainvalvojien ratkaisuja pidettiin velvoittavina, toiminnan motivaatio voi nyt olla keinojen etsiminen niiden kiertämiseksi.


Adoptio- lapsen, lapsettomien, adoptiotoimiston vai kunnan etu?

Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela korostaa, että kenelläkään aikuisella ei ole subjektiivista oikeutta adoptioon, vaan adoptiossa ainoastaan lapsella on oikeuksia. Yksikään aikuinen ihminen ei voi vaatia itselleen lasta, joka ei ole adoption tarpeessa.  

Nykyisin niin adoptiolaki, kuin kansainväliset sopimuksetkin lähtevät  siitä, että biologisten vanhempien suostumukset täytyy olla hankittu tai edes yritetty hankkia, ennen kuin adoptio voidaan vahvistaa. Jo subsidiariteettiperiaatteestakin johtuu, että adoptiolautakunnan vaatiman selvityksen tulee kattaa myös se, miksi biologiset vanhemmat eivät halua / voi itse pitää huolta lapsesta. Niin keskeinen asema kuin biologisten vanhempien suostumuksilla adoptioissa onkin, ei adoptiolain 42§:ssä luvan myöntämisen edellytykseksi ole asetettu suostumusten hankkimista (Salmela, 2015). 

Käytännössä on usein niin, että adoptiolasta toivovien aikuisten oikeudet ohittavat lapsen edun periaatteen,  jonka professori J.P. Roos määrittelee  kaikeksi siksi mitä ns. asiantuntijaviranomainen pitää lapsen etuna tai mikä sopivasti valitussa asiantuntijalausunnossa todetaan lapsen eduksi. Hänen mukaansa lapsen edusta on tullut  lyömäase, jolla voidaan argumentoida sekä lapsen tosiasiallista mielipidettä että biologisten vanhempien näkemyksiä vastaan. Haagin konventio tai Cantwellin tarkastuslista tarjoaisikin suomalaista asiantuntijavaltaa paremmat eväät lapsen edun määrittelyyn.

Tutkija Elina Rautanen väittää, että  vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista. Neoliberaali riskiregiimi hakee adoptiosta myös kustannussäästöjä alati kohoaviin sijashuollon kuluihin. 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163). 


Pakkoadoptioita ja muita väärinkäytöksiä

Hyvin läpinäkyvä esimerkki Suomesta, jossa sosiaalitoimessa oli ilmeisesti haluttu palvella jotakin tuttua kotimaista adoptiota odottanutta pariskuntaa etukäteen, oli muutamia vuosia sitten Dragsfjärdissä, nykyisellä Kemiönsaarella sattunut tapaus, jossa raskaaksi tullut 16-vuotias tyttö haluttiin siirtää perhekotiin 100 km päähän Turkuun erilleen poikaystävästään, eli odotettavan lapsen isästä, ja vanhemmistaan, vaikka mitään kovin erityistä syytä tähän ei ollut. Tarkoituksena lienee ollut tahallaan romahduttaa läheisten turvaverkko äidin ympäriltä ja lapsen synnyttyä pyytää nimiä adoptiopapereihin käyttäen verukkeena myös sitä, että vauvasta luopuminen auttaisi pääsyä sijoituksesta takaisin kotiin. Ilmeisesti runsaan iltapäivälehtinäkyvyyden ja huonon julkisuuden vuoksi huostaanottoa ei kuitenkaan toteutettu, vaikka siitä oli jo tehty alustava päätös "(Nummelin, 2012).

Nykyinen adoptiolaki ja lastensuojelun epäeettiset ja laittomat toimintakäytännöt eivät millään muotoa takaa onnistuneita tai edes lainmukaisia adoptioita. Kansainvälisissä adoptioissa ongelmaksi ovat osoittautuneet  vanhempien informointivelvoitteen ja suostumuksen puuttuminen. Adoption mallimaiksi nostetuissa Englannissa ja Yhdysvalloissa netti ja lehtien palstat pursuavat traagisia adoptiotarinoita ja kadonneita omaisiaan etsiviä lapsia ja vanhempia. Englantilainen sosiaalityön professori Brigid Featherstone varoittaa adoptioista oletettuna ratkaisuna huono-osaisuuden ongelmiin ja kuviteltuna win-win- tilanteena, jota se ei hänen mukaansa ole. 

Adoptioasiantuntija Nigel Cantwellin mukaan adoptiojärjestelmän väärinkäytöksiä havaitaan vuosittain huomattavia ja aina vain kasvavia määriä. Äärimmäisissä tapauksissa lapsia on viety vanhemmiltaan vastoin heidän tietoaan ja tahtoaan. Perheitä on myös painostettu antamaan lapsensa adoptioon, vaikka heitä olisi voitu auttaa lievemminkin keinoin (Salmela, 2015).
Adoptiolain löysä ja tulkinnanvarainen ” yhteys biologisiin vanhempiinsa turvataan tuomioistuimen vahvistamalla yhteydenpitosopimuksella, jos yhteydenpito on arvioitu lapselle hyväksi”- muotoilu käytännössä vesittää lapsen yhteydenpito-oikeuden syntymäperheeseen ja jättää sen adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan.

On syytä epäillä, että avoimen (pakko)adoption mahdollistava adoptiolaki yhdistettynä olemattomiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin ja  edunvalvontahankkeeseen, tulkinnanvaraiseen lastensuojelulakiin ja mielivaltaisiin lastensuojelun käytäntöihin vaarantaa vakavasti köyhien lasten ja perheiden oikeusturvan, osallisuuden ja ihmisoikeudet.


Adoptio on huostaanottoriski

Adoptio vaatii  perheeltä kuin perheeltä poikkeuksellisia voimavaroja ja  aiheuttaa stressiä niin adoptiovanhemmille kuin adoptoitavalle. Duodecimin mukaan tähän mennessä merkittävin adoptiotutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). Suomalaisilla kansainvälisen adoption kautta tulleilla adoptiolapsilla esiintyy kolminkertaisesti oppimisvaikeuksia verrattuna keskimääräiseen väestöön (Ruuska ym. 2012. 697). 

Myös adoptioperheet kärsivät mielivaltaisesta lastensuojelusta ja toimimattomasta  ja häiriöorientoituneesta sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmästä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan  medikalisointi koskettaa tänä päivänä kaikkia lastensuojeluperheitä, mutta erityisesti adoptioperheitä. Lapsi saa herkästi diagnoosin ja samalla leimautuu loppuiäksi. Päiväkodissa tai koulussa temperamentiltaan “poikkeava” lapsi leimataan usein huonosti kasvatetuksi ja hänen käytöksensä syitä haetaan kotioloista. Ammattikasvattajilla ei ole riittävästi tietoa adoptiolapsen kiinnittymisprosessista.

Adoptioperhe kertoo: "Jatkuva tutkimusten tekeminen ilman toimintamallia lapsen kehityksen ohjaamiseksi on suuri rasite lapselle sekä koko perheelle. Poikkeavuus ei välttämättä ole epänormaalia tai sairautta. Ristiriidat kodin ja koulun välillä kumuloituivat tilanteeseen, jossa lapsi huomiota hakiessaan turvautui opettajaan kertoen äidin pahoinpidelleen häntä. Koulu käynnisti lastensuojeluilmoituksin menettelyn, joka päätyi poliisitutkintaan.

Koululääkäriltä saamamme tuen avulla lapsi siirtyi sairaslomalle. Saimme myöhemmin lukea, kuinka sosiaalitoimi suunnitteli kiireellistä huostaanottoa. Koulun henkilökunta oli väittänyt lapsen tuntevan pelkoa äitiään kohtaan. Lääkäri teki lähetteen lastenpsykiatriselle kriisijaksolle sairaalaan”.

Ikonen väittää, että "adoptioperheet kohtaavat usein lapsen murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen murrosikää moninaisempia. Vanhemmille voidaan uskotella, että nuoren sijoitus kodin ulkopuolelle on paras ratkaisu ja että vain ammattikasvattaja selviää murrosikäisen kanssa. Laitokseen joutuminen on kuitenkin huomattava riski joutua epäsosiaaliseen seuraan. Hyvin usein murrosiän päihdekokeilut jatkuvat “laillisesti” lastenkodissa eikä ole harvinaista, että ensimmäiset rikoksetkin nuori tekee sijoituksen myötä. Kanteluviranomaisia on jo pitkään huolestuttanut se, etteivät laitoksiin sijoitetut nuoret saa kunnollista perusopetusta".

Ikosen mukaan Pelastakaa Lapset ry (Pela) , joka auttaa perhettä saamaan itselleen adoptiolapsen, voi myöhemmin olla tämän lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta sijaisperheeseen tai omiin lastenkoteihinsa. Lasten huostaanotoista on tullut kannattavaa liiketoimintaa.

Picture
Äitejä painostetaan adoptioon ja jätetään vaille tukea

Marika Tollmanin mukaan kotimaista adoptiota käsitellään terveys- ja sosiaalialan kirjoissa yleensä erittäin niukasti ja biologisten äitien näkökulma puuttuu lähes täysin. Tarkemmat haastattelut paljastivat "vapaaehtoisten" adoptiotilanteiden valinnanvapauden ja vaihtoehtojen puutteen (Logan 1996). Koska adoptiolasta odottavia perheitä on nykyään huomattavasti enemmän kuin adoptioon tulevia lapsia, saatetaan äitejä hienovaraisesti painostaa lapsen adoptioon antamiseen (Millen & Roll 1985; Condon 1986).
Davidsonin (1994) tutkimuksessa adoptioon lapsen luovuttaneet naiset kuvasivat terveyden- ja sosiaalihuollosta saamaansa hoitoa ja tukea tietämättömäksi ja välinpitämättömäksi heidän tarpeistaan. Työntekijöiden asenteita nämä naiset kuvasivat kylmiksi ja halveksiviksi.

Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvasivat adoptioprosessia näin: 

Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37)

”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)

Terveyden- ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit  kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi. Äitien kokemukset vastaavat Tarja Hiltusen väitöskirjan ja LSKL:n tutkimustuloksia sosiaalipalvelujärjestelmän haluttomuudesta/ kyvyttömyydestä auttaa huono- osaisia vanhempia ja heidän lapsiaan. 

Ilman palvelunkäyttäjiä ja sijaishuollon edunvalvojien yliedustuksella suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminenasiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Lastensuojelulakia on jouduttu uudistamaan viime vuosina lähes 20 kertaa.

Eikö ennen avoimen pakkoadoption ja pysyvien huostaanottojen lobbausta kannattaisi selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuussijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai haluaako Keskusta, että  lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset adoptiot ja  sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua? 


Lue myös:

☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
​☞ ​
Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta 
☞ 
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
 Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞​ ​Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
​☞​ ​Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞​ ​
Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞​ ​Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
​☞​ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞​ ​Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta
☞​ ​Toivosta ei kannata luopua
​☞​ Sijaishuollon Hullunkuriset Riskiperheet
☞​ Kuka tarkkailee ketä - Rajaton sosiaalityöntekijä
☞ Pihakoivu- lapsibisnesryppään tehokas asiakashankinta ja rahastus 

Turvapaikanhakijalapsista tuli bisnestä

$
0
0
Picture
 Turvapaikanhakijalapsista lastensuojelun asiakkaita 

Suomeen on saapunut ennätysmäärä yksin maahan tulleita alaikäisiä. Viime vuonna tuli yli 3 000 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman vanhempiaan. 
 Jo viime vuonna Espoossa huomattiin, että turvapaikanhakijoiden osuus lastensuojelun asiakkaista on kasvanut näkyvästi. Tarkkoja lukuja ilmiöstä ei ole saatavilla, mutta lastensuojelupomon mukaan trendi on nouseva.
– Meille tämä on iso haaste ottaa haltuun, myöntää Espoon lastensuojelupalveluiden päällikkö Mari Ahlström.
Ahlströmin mukaan maahanmuuttajataustaiset perheet ovat muutoinkin lastensuojelun asiakkaissa yliedustettuina. Pahenevaa kierrettä yritetään katkaista muun muassa työryhmien avulla.

Kansainvälinen tutkimusnäyttö osoittaa yhdenmukaisesti, että kodin ulkopuolella sijoittamisen korkea tai nouseva taso koskettaa merkittävästi lapsivähemmistöjä mm. ei- valkoisia, vaikka sijaishuollolla ei olisi merkittävää poliittista tukea tai että olisi näyttöä sen vaikuttavuudesta (Gilbert, R- & Al (2012) Child Maltreatment: Variation in Trends and Policies in six Developed Countries. Lancet 379: 758–72).
Tutkimus- ja kokemustieto saattaa sosiaalineuvos Marjo Lavikaisen ja hallitussihteeri Annika Juurikon taannoiset vakuuttelut lastensuojelujärjestelmän puolueettomuudesta ja toimivuudesta outoon valoon.

Suurin osa huostaanotoista on turhia

Pitkän linjan lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib tietää maahanmuuttajien olevan vaikeuksissa lastensuojelussa. Esimerkiksi Helsingin hallinto-oikeuksissa noin joka kolmas tahdonvastaisista huostaanottohakemuksista koskee maahanmuuttajia. Koko maassa luku on noin 10%. 

Helmikuussa 2016 Tiina Elovaaran ja Pesue ry:n Kansalaisforumin paneelikeskustelussa Abib sanoi pysäyttävästi, että jos hän itse saisi päättää, niin 70% huostista on turhia. Maahanmuuttajien osalta hän arvioi luvuksi 90% . 

Miten asiat hoidetaan toisella tavalla?
Abib vastaa: ”Tukemalla perhettä huostaanoton sijaan kokonaisvaltaisesti. Yleensä maahanmuuttajaperheissä yhden lapsen oireillessa muut tulevat perässä. Jotta niin ei tapahtuisi, tulee olla sekä kunnan että valtakunnan tasolla selkeä strategia.”

Tätä Abib perustelee omilla havainnoillaan. Hän on itse työssään nähnyt, miten traagiset huostaanoton seuraukset voivat olla. Hyvästä aikeesta huolimatta huostaanotto syrjäyttää etenkin maahanmuuttajalapsia.
Syrjäytys on totaalinen: lapselta katkaistaan yhteys juuriinsa, eikä etenkään laitoslapselle jää ketään lähelleen.
Silloin viranomaisesta tulee lapsen lähin omainen, sananmukaisesti. 

Onko turvapaikanhakijalasten lastensuojelupolku laillinen?

Ryhmäkodin johtaja voi sosiaalityöntekijää ja lasta muodollisesti kuultuaan päättää lähes ilmoitusasiana lapsen siirtymisestä perhehoitoon ( Lastensuojelulaki 81§). Tämä mahdollistaa turvapaikanhakijalasten jäämisen lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaiksi. 
Kuntaliitto lausui taannoin, että se ei kannata ensisijaisena vaihtoehtona sitä, että ilman huoltajaa Suomeen tulevat lapset lähtisivät ensisijaisesti lastensuojelun palvelupolulle perhehoitoon sijoittamisen myötä ja arvostelee ryhmäkotien menettelyä. 
Kuntaliiton mukaan lastensuojelulain 81 §:n perusteluissa ei mainita tai kuvata, että lastensuojelulain 81 §:n säännöstä voitaisiin soveltaa ilman huoltajaa saapuneisiin alaikäisiin turvapaikanhakijoihin. Kuntaliitto esitti selvitettäväksi, voiko jossain tapauksissa olla mahdollista, että yksityismajoituksessa olevan lapsen huoltajaksi/oheishuoltajaksi haetaan käräjäoikeudelta hakemusmenettelyllä sitä läheistä/sukulaista, jonka luona lapsi asuu yksityismajoituksessa. 
Kuntaliitto katsoi myös, että uudeksi perhehoitolaiksi annetun hallituksen esityksen mukaan vastaanottolaki tai kotoutumislaki ei ole sellaista lainsäädäntöä, johon perustuen voitaisiin lapsia sijoittaa perhehoitolain mukaiseen perhehoitoon. 

Huostaanotot kohdistuvat siis useammin maahanmuuttajataustaisiin perheisiin mutta kulttuuritaustaa ei kuitenkaan huomioda sijaishuoltopaikan valinnassa. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen tutkimuksen mukaan ”kulttuurisen taustan huomiointi sijaishuoltopaikan valinnan yhteydessä oli hyvin harvinaista tai ainakaan sitä ei teksteissä mainittu. Tämä on huolestuttavaa, sillä huostaanottoon voidaan lastensuojelulain mukaan ryhtyä vain tilanteissa, joissa se on lapsen edun mukaista, ja samoin sijaishuoltopaikan valinnan tulee aina perustua lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.”

 Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty. 

Auttajien markkinat

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toivoi taannoin (IL 21.9. 2015) Suomen nostavan valmiutta vastaanottaa enemmän yksin maahan tulevia lapsia, joita olisi majoitettava koteihin eli perheisiin ryhmäkotien sijasta. Hän perusteli kannanottoaan ryhmäkotien, perheryhmäkotien ja tukiasuntoloiden erittäin tiukalla vastaanottokapasiteetilla.
Yksityiseen lastensuojelulaitokseen sijoitetun lapsen tai nuoren hoidosta  laskutetaan jopa yli 150 000 euroa vuodessa.
Kurttilan ehdotus luo kysyntää uusille sijaisperheille ja laajentaa näitä kouluttavien lastensuojelujärjestöjen markkinoita. Sijaisperhe voi saada yhdestä lapsesta kuukaudessa 2 500 euroa, josta kolmannes on verotonta. 

Niin VTV, oikeusasiamies, Valvira kuin AVI ovat todenneet lastensuojelun laitos- ja perhehoidon valvonnan puutteelliseksi. Pahimmillaan laitoksia tarkastetaan kerran kymmenessä vuodessa, usein vain lukemalla laitoksen tuottamat raportit. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010). 

Helsingin Sanomien mukaan Pelastakaa Lapset ry etsii nyt sijaisvanhempia yksin Suomeen tulleille alaikäisille turvapaikanhakijoille. 
Sijaisvanhemmiksi etsitään ensisijaisesti maahanmuuttajaperheitä, mutta kantasuomalaisetkin voivat hakeutua koulutukseen. Lähes täysi-ikäisiä ei olla sijoittamassa perheisiin.
”Olemme ajatelleet, että sijoitettavat nuoret voisivat olla korkeintaan 16-vuotiaita.” sanoo sosiaalityöntekijä Päivi Partanen Pelastakaa Lapset ry:stä. 
Pakolaislasten sijaisvanhemmuus on herättänyt Partasen mukaan paljon kiinnostusta. Osa kiinnostuneista on kuitenkin perunut aikeensa kuultuaan, että sijoitukseen ei ole tulossa ihan pieniä lapsia.
Partasen mukaan sijaisperheeksi ryhtyvien pitäisi olla valmiita kestämään lapsen tai nuoren mahdollista oireilua.

Väestöliiton mukaan Suomeen saapuvien turvapaikanhakijalasten vastaanotto ja kohtelu on ollut osin eriarvoista suomalaislapsiin verrattuna esimerkiksi asumis- ja opiskelujärjestelyjen osalta. Turvapaikanhakijalapset eivät pääse kaikilla vastaanottopaikkakunnilla peruskoulun valmistavaan opetukseen, vaan opiskelevat suomea vastaanottokeskusten omissa kouluissa, mutta opetus ei noudata opetussuunnitelmaa eivätkä turvapaikanhakijat tapaa suomalaislapsia. Lisäksi heitä rasittavat muutokset ja siirrot paikkakunnalta ja asuinyksiköstä toiseen ja niiden myötä tapahtuva sosiaalisten verkostojen katkeaminen.

Tutkimustiedon mukaan lastensuojelun sijoitukset eivät takaa lapsille pysyvyyttä. Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijoituspaikka vaihtui usein ja heitä pompoteltiin eri sijaishuoltopaikkojen välillä.

Perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä. Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi. 

Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007). 

Moniportaiset ja -toimijaiset rahastusketjut

– Turvapaikkaa hakevien lasten tukemiseen on valmistauduttu todella huonosti, sanoo dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä.

– Kun tässä hässäkässä kuntien valmius on vaatimatonta, kehään tulevat yritykset. Ne järjestävät nopeasti hoivaa, mutta niitä ei juurikaan kiinnosta investointi tulevaisuuteen, Rimpelä sanoo.

Vastaanottokeskuksista yli puolet on Punaisen Ristin ylläpitämiä. Muita kolmannen sektorin toimijoita alalla ovat muun muassa Setlementtiliitto, Helsingin Diakonissalaitos, A-klinikkasäätiö, Pelastakaa lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Vanhamäen säätiö ja SOS-lapsikylä.

Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten YstävätPelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä omistavat myös lastensuojelulaitoksia ja tuottavat monenlaisia lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja mm. vanhemmuudenarviointia. Sijaishuollon laitospalveluiden lisäksi ne järjestävät sijaishuollon perhehoitoa- ja kouluttavat sijaisperheitä. Näiden kansalaisjärjestöinä esiintyvien lastensuojeluyritysten 24 tuntia kestäviä sijaisperhevalmennuksia on arvosteltu mm. perheiden löysistä valintakriteereistä, puuttuvasta/ riittämättömästä lainsäädäntökoulutuksesta ja perheiden lakisääteisten yhteydenpito- ja jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyönneistä. Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä luomassa lastensuojelun lainsäädäntöä ja lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein. Kaikki ovat mukana myös Voikukkia- hankkeessa, jossa vanhempia kehotetaan kuittamaan lastensa kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä vain sopeutumisen reaktiovaiheeksi. 

Suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä on Luona Oy, jolla on pääkaupunkiseudulla kahdeksan keskusta. Entinen Barona Hoiva Oy, nykyinen Luona Oy kuuluu asumispalveluja ja työntekijöitä välittävään Barona-konserniin. Baronan tytäryhtiö taas on majoituspalveluja tarjoava Forenom, jolta Helsingin kaupunki on ostanut hätämajoitusta kilpailuttamatta miljoonilla euroilla. Luona Oyn hallituksen puheenjohtajana toimii Helsingin kaupungin ex-sosiaalijohtaja, Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut Paavo Voutilainen
Luonan muut hallituksen jäsenet ovat Baronan toimitusjohtaja Markus Oksa, kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok), ex-kansanedustaja Ulpu Iivari (sd) ja ydinvoimayhtiö Fennovoiman entinen yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Pasi Natri. Natri on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd) puoliso.

Veronika Honkasalon mukaan sopimus Helsingin kaupungin kanssa kolminkertaisti Forenomin liikevaihdon kolmessa vuodessa 18 miljoonaan euroon.
- Liikevaihtonsa kasvun Forenom on mahdollistanut muun muassa sen kautta, että se pyytää usein tuplasti enemmän vuokraa verrattuna vapailla markkinoilla oleviin vuokra-asuntoihin, Honkasalo kirjoitti blogissaan.

Jos Suomeen tulee tänä vuonna 50 000 turvapaikanhakijaa, liikkuvat kustannusarviot laajalla asteikolla 450 miljoonan ja 1,5 miljardin välissä. 
Sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtajan Sirkku Päivärinteen mukaan yhden alaikäiseksi ilmoittautuneen turvapaikka maksaa valtiolle noin 57 000 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan yhden kehitysmaalaisen lukutaito maksaa 100 euroa. Yhden turvapaikan hinnalla voidaan siis opettaa 570 ihmistä lukemaan.

Turvapaikkabisnes on ihmiskauppaa

Pakolaiskiintiöiden ja kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamista kannattava kirjailija Maria Syvälä väittää, että turvapaikkabisnes on kauniiseen lahjapaperiin käärittyä ihmiskauppaa. Kukaan ei käytännössä valvo turvabisneksen tuottajia eikä sen laadusta saati vaikuttavuudesta käydä keskustelua. Bisneksen asiakkaille voi tapahtua mitä tahansa ilman, että me edes tiedämme väärinkäytöksistä.

Syvälä  paheksuu, että turvapaikanhakijoita kohdellaan pelkkänä taloudellisena kysymyksenä ja vaatii Lähi- idän ihmisille ihmisarvoista kohtelua. 
-Sillä rahalla, minkä nyt satsaamme turvapaikkaralliin, voisimme auttaa kukaties miljoonaa pakolaisleirillä olevaa. Mutta sitä emme tee: me ruokimme kansanvaelluksella mieluummin sisämarkkinoitamme. Ja omaa egoamme. 

Europolin arvion mukaan yksin Eurooppaan saapuneista alaikäisistä lapsista on saapumisen jälkeen kadonnut arviolta 10 000. Saksassa kadoksissa on noin 4000- 6000 lasta ja Sloveniassa jopa 80 % lapsista katoaa vastaanottokeskuksista. Avustustyöntekijöiden mukaan Calaisin pakolaisleirissä on kadonnut yli sata lasta ja raiskattu useita poikia. 
Ruotsissa on kadonnut yli tuhat lasta ja hiljattain Malmön rautatieasemalta pelätään kadonneen turvapaikanhakijalapsia tuntemattomien mukaan. Yli 180 lasta on kadonnut vastaanottokeskuksista Norjassa kolmen viime vuoden aikana. Turvapaikkaa hakevia lapsia on kadonnut oudosti myös Suomessa. Monia ei ole löydetty, ja viranomaiset pelkäävät osan joutuneen ihmiskaupan uhriksi, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.

Yksityinen turvapaikkabisnes on kasvuala

Ruotsissa yksityinen turvapaikkabisnes on jo kasvuala. Helsingin Uutisten mukaan miljonääri Ben Karlssonin yhtiöllä on 17 vastaanottokeskusta Ruotsissa. Hänen firmansa majoittaa lähes 3 000 turvapaikanhakijaa, liikevaihdon ollessa noin 500 miljoonaa kruunua (53 miljoonaa euroa).
Hem&Hyra-lehti kirjoittaa asuntopulan ja turvapaikanhakijoiden määrän luoneen Ruotsiin ABT-bisneksen (”väliaikainen turvapaikka-asuminen”), jossa yritykset vuokraavat suljettuja konferenssihotelleja ja matkakoteja 175–350 kruunun vuorokausihintaan.
Maahanmuuttoviraston mukaan ABT-paikka maksaa neljä kertaa enemmän kuin tavallinen asunto. Lisäksi tulee muonitus. Alan liikevaihdon odotetaan lähiaikoina nousevan kolmeen miljardiin kruunuun (320 miljoonaa euroa).


Lue myös:

 Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
​☞ ​
Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta 
☞ 
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
 Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞​ ​Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
​☞​ ​Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞​ ​
Elokuvia lastensuojelun asiakkaille
☞​ ​Salassapitovelvoite ei estä sosiaalityöntekijän näkökulmaa
​☞​ Rikkaiden talouspopulismi ja natsisympatiat
☞​ ​Helsingissä ei vieläkään kontaktoiduta ja kuulla lasta


Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski

$
0
0
Picture
 Keskustanaiset eivät tunnu lainkaan perehtyvän sen paremmin lainsäädäntöön kuin tutkimustietoon aloitteita laatiessaan. Keskustanaisten aloite avoimesta adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona lähtee aikuisten, ei lapsen edusta, on heikosti laadittu ja perustuu pelkkiin oletuksiin tutkimustiedon sijasta. Sillä tulee läpimennessään olemaan yhtä vaurioittavia seurauksia lasten ja vanhempien oikeusturvaan ja hyvinvointiin kuin Keskustan aiemmin junailemilla varhaisen puuttumisen ja sijaishuollon ensisijaisuudella, huostista palkitsevalla lastensuojelukertoimella, hallinto- oikeusmenettelyllä ja valvomattomalla perhehoidolla

1) Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan alkusoitto huostaanotolle. Adoptiolapsilla on todettu kohonnut riski joutua sijoitetuksi kodin ulkopuolelle

2) Avoin adoptio ei ole käytännössä avoin. Adoptiolaki tai sosiaalihygieniaan ja poislähettämisen kulttuuriin perustuvat lastensuojelukäytännöt eivät takaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä syntymäperheeseen vaan yhteydenpito jää adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan. Kun lastensuojelua hallitsee neoliberaali riskiregiimi ja perheiden varhaisen tuen muodot on jätetty kehittämättä, odotettavissa on, että avoimesta adoptiosta tulee viimesijaisen toimenpiteen sijaan ensisijainen toimenpide, joka tehdään - kuten useat nykyiset huostaanototkin- vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa. 

3) Keskustanaisten aloite on jyrkässä ristiriidassa hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman eli LAPE- hankkeen kanssa, jonka tavoitteena on asiakaslähtöisyys, valinnanvapaus, vanhemmuuden vahvistaminen ja varhaisen tuen ja peruspalvelujen ensisijaisuus. 

4) Keskustanaiset perustavat aloitteensa tutkimattomaan oletukseen, että sijaisvanhemmat haluaisivat adoptoida sijoitettunsa, joista he ansaitsevat n. 2500/ kk. Soitto minkä hyvänsä kaupungin sijaishuoltoyksikköön olisi varmistanut, että ongelmana on pikemminkin se, että sijaisvanhemmat lakkaavat pitämästä yhteyttä sijoitettuihin sijaishuoltosopimuksen lakattua.
Sijaisvanhemmuus on usein ammatti ja elinkeino, ei sijoitettuja läpi elämän kantava ihmissuhde.
Miksi Keskustanaiset lähtee palvelemaan sijaisvanhempien vähemmistöä omissa perheissään viihtyvien lasten enemmistön kustannuksella? 

5) Adoptio ei ole mikään lastensuojelukeino toisten keinojen joukossa. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen Oikeuksien Sopimus ( LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai avoimesta adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa.

Ehdotus avoimesta adoptiosta on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien laillisuudesta ja seurauksista puuttuu. 
Adoptioiden laillisuutta tai lapsen edun mukaisuutta ei pystytä valvomaan niin kauan kun lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin ja vieraannuttamiseen tähtäävällä häiriöorientaatiolla, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. 

Keskustanaisten tulisi viimeistään nyt havahtua siihen tosiasiaan, että toimelias tietämättömyys on vaarallista- etenkin lastensuojelussa.


Lue myös: 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/hyva-juha-rehula
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-myoteisessa-muutoksessa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuusulan-lastensuojelu-huostaanottoja-ja-adoptioita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa

Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos

$
0
0
Picture
Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelussa toimi pitkään perheiden pelkäämä juristi, kouluttaja ja erityisasiantuntija Mirjam Araneva, joka avustaa kuntia huostaanotto-oikeudenkäynneissä ja toimii asiantuntijana monissa lastensuojelun lainsäädäntöhankkeissa. Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille nostaakseen syytteitä mm. lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovista asiakkaistaan. 

Sosiaalipsykologi Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’." 

Araneva on nyt kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Minä, lastensuojelu ja lainsäädäntö. Kirjallaan hän haluaa helpottaa lastensuojelun työntekijöiden työtä ja varmistaa lastensuojelutyöntekijöiden juridisen tuen. 

Araneva on oikeassa siinä, että ihmis- ja perusoikeudet ymmärretään helposti vain yläkäsitteinä ja jonkinlaisina julistuksina tavoitetilasta, vaikka ne ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä myös lastensuojelussa. 

Araneva puhuu kirjassaan paljon lapsen oikeuksista ja edusta mutta tulkitsee niitä täysin eri tavalla kuin lapset ja vanhemmat tai näiden juristit.

Aranevan missio on alusta asti ollut sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

Merikratos Oy: harvainvaltaa kenen hyväksi?

Vuonna 2011 Araneva siirtyi Pelastakaa Lapset ry:stä yksityiselle Merikratos Oylle, joka on onnistunut rakentamaan koko Suomen kattavan sosiaalibisneksen ja hankkinut asiakkaikseen lähes jokaisen kunnan. Merikratoksen hallituksessa on ollut mm. Mehiläinen Oy:n, Foster Care Associates:n tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n, OP-Pohjolan ja Kuntaliiton edustus. Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ryPelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä Merikratos Oy:n kanssa juurruttamassa Suomeen lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein.

Merikratos väittää olevansa yhteiskuntavastuullinen ja täysin kotimainen yritys, joka kantaa sosiaalista vastuuta asiakkaistaan. Merikratoksen palveluita ovat mm. perheohjaus, perhetilanteen arviointi, tehostettu perhetyö ja kotona tehtävä perhekuntoutus. Alkuaikojen avohuoltolupauksistaan huolimatta Merikratos ei ole malttanut pysyä irti sijaishuollon yrittäjyydestä. Sijaishuoltoa Merikratoksessa tarjoavat Kaarinassa sijaitsevat Aapelus-kodit, joiden entinen johtaja Esko Antero Sillanpää on Merikratoksen nykyinen toimitusjohtaja. 
Keski- Suomessa Merikratoksen työntekijät katsoivat asialliseksi mm. lähteä etsimään lastensuojelupalaverinsa peruuttanutta äitiä tämän sydänvikaisen isän luota, jolla ei ollut mitään osaa eikä edes tietoa lastensuojeluprosessista.

Image- lehden blogisti "uuninpankkopoika " Saku Timonen on arvostellut veroparatiisiyritykseksi syytetyn Attendo MedOnen kanssa kumppanuussopimuksen tehneen Merikratoksen tapaa toimia välikätenä kun pohjoiskarjalainen Rääkkylän kunta yksityisti koko sosiaalitoimensa tuottavaksi liiketoiminnaksi Attendo MedOnelle
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2011/12/22/sidonnaisuudet-puntarissa/
https://sakutimonen.wordpress.com/tag/merikratos-oy/

Araneva kertoo siirron Merikratos Oy:n varmistaneen sen, että hän on saanut jatkaa työtään täsmälleen samoista lähtökohdista kuin Pelastakaa Lapset ry:ssä työskennellessään. 

Ilmeisesti myös Merikratos Oy:ssä lapsi ymmärretään vanhemmistaan ja lähiyhteisöstään irralliseksi oikeussubjektiksi ja lapsen perusoikeudeksi käsitetään oikeus tulla huostaanotetuksi kodin ulkopuoliseen sijaishuoltoon.

Yhdenmukainen kansainvälinen tutkimustieto todistaa huostaanottojen vaarantavan lasten ja nuorten osallisuuden, terveydenhuollon ja koulutuspolut kaikkialla. Huostaanotto ja kodin ulkopuolelle sijoittaminen on siis tutkitusti riski. Sosiaali- ja terveydenhuollossa ei kuitenkaan puhuta lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskiyrittäjistä tai - työntekijöistä. 

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö

Sosiaalityöntekijät tallettavat lapsia huolettomasti Sijaishuoltopankista löytämiensä valvomattomien yrittäjien tiluksille kasvattamaan yritysten liikevoittoa koko lapsuuden ajaksi. Yhdeksälle kymmenestä huostaanotetusta huostaanotto on jo pysyvä. LSKL:n tutkimuksen mukaan perheiden jälleenyhdistäminen on harvinaista, vaikka sen pitäisi olla lakisääteinen velvoite. Lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen- ei kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä kuten avoimen adoption tai pysyvän huostaanoton lobbaajat väittävät. Sijoitukset ovat riskibisnestä mutta riskeistä huolimatta niitä tuetaan. 

Erityisen huolestuttavaa on viime vuosina voimakkaasti lisääntyneiden kiireellisten sijoitusten määrä, kuten myös lastensuojelussa tehtävien vastentahtoisten toimenpiteiden määrä. Asiakasmäärien kasvu kohdistuu erityisesti 13–17-vuotiaisiin teini-ikäisiin (Lastensuojelu 2010).

Tutkija Johanna Hiitola on huomannut, etteivät huostaanottopäätökset korreloi positiivisesti esim. yleisesti kehityksen riskeinä pidettyjen lapsiin kohdistuvan väkivallan tai laiminlyöntien kanssa. Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015). 

Lapsen etu on sijaishuollon edunvalvonnan troijan hevonen

Araneva on puhunut uransa aikana paljon lapsen edusta ja sen ensisijaisuudesta. Tämä tyhjä käsite voi tarkoittaa mitä tahansa ja käännetään yleensä tarkoittamaan sitä mitä lapsuuden moraalisen auktoriteetin itselleen omineet sosiaalihuollon asiantuntijat haluavat. Historian tutkija Panu Pulma on todennut seuraavaa: "Historiasta tiedämme miten käy, jos valtaistuimelle nostetaan lapsikuningas. Hänen valtaansa käyttävät kaikki jotka kykenevät, ajaakseen omia etujaan". 
 
Tutkija Kirsi Kallio varoittaa, että annettuina otetut käsitteet ja kyseenalaistamattomat totuudet kantavat mukanaan kutsumattomia vieraita, jotka ovat kaikkea muuta kuin viattomia toimijoita. Epäkriittinen suhtautuminen sen kaltaisiin ilmiöihin kuin turvallisuus, hyvinvointi ja varhainen puuttuminen on näin ollen äärimmäisen vaarallista ja pelottavaa- ja kääntyy vain kaupallisten toimijoiden hyödyksi. 

Vanhojen pelon ja valvonnan kohteiden esim. irtolaisten vähentyessä lastensuojelun asiakashankintaa on pitänyt laajentaa uusiin keskiluokkaisiin väestöryhmiin, joilla on paremmat resurssit paeta ja vastustaa kontrollia kuin entisillä asiakasryhmillä. Monissa lastensuojelun teksteissä on kirjoitettu saippuapalaperheistä, jotka harmittavasti luiskahtavat puuttujan ulottumattomiin kerta toisensa jälkeen. 

Ratkaisu puuttumisen ja kontrollin ongelmaan on kritiikin jo lähtökohtaisesti estävä lapsen etu, jonka ainoaksi asiantuntijaksi sosiaalityöntekijät ovat itsensä nimittäneet.
 
Samalla entisestä köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.

Asiakkaiden tarpeet ja oikeusturvan unohtanut sosiaalihuollon tiedonhallintauudistus tekee riskiseulauksesta entistä helpompaa yhdistämällä sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit. Tutkija Paula Saikkonen kysyy aiheellisesti, pitäisikö dataa kerätä myös siitä, miten asiakkaiden elämäntilanteet paranevat tai huononevat, miten he saavat tarvitsemiaan palveluita ja minkälaiset sosiaalityön menetelmät johtavat myönteisiin tuloksiin?

Featherstone : näkemys lapsesta yhteisöstään irrallisena sosiaalityön objektina on vaarallinen

Sosiaalityön professori Brigid Featherstone vastustaa lapsen käsittämistä ja käsitteellistämistä perheestään, suvustaan ja yhteisöstään irrallisena sosiaalityön objektina. 

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuivat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin. 

Professori moittii sosiaalityöntekijöiden tapaa mennä kotikäynnille ilmoittaen, ”olen täällä vain lapsen takia, varmistamassa, että lapsella on kaikki hyvin” ja paheksuu käsitystä sosiaalityöstä paremmintietävänä asiakkaiden käskyttämisenä. Professori arvostelee sormenheristelytaktiikkaa ja kehottaa sosiaalityöntekijöitä miettimään miltä asiakaslapsista tuntuu kun heidän vanhempiaan kohdellaan heidän nähtensä epäkunnioittavasti pelkkinä välineinä ja kontrollin kohteina ja arvottomina saamaan tarvitsemaansa apua. 

Professori nostaa esille myös luokkaerot ja tuloerojen kasvun:
Keski- ja yläluokkaiset naiset saavat sosiaalisia kontakteja, rahaa ja arvostusta työnsä kautta ja voivat aina ostaa itsensä ulos vaikeuksistaan: he voivat ostaa aikaa, hyvinvointia, lapsenhoitoapua ja yksityisyyden takaavia palveluita. Köyhien äitien arvostus, hyvinvointi ja identiteetti taas määrittyy monitoroidun äitiyden, puutteellisten olosuhteiden ja puutteellisten ja toimimattomien julkisten palveluiden kautta. 

Professori varoittaa kokemusasiantuntijoiden ohittamisesta palvelujen ja lainsäädännön suunnittelussa ja peräänkuuluttaa moniasiantuntijuutta ja yhteiskunnan vastuuta auttamatta jättämisestä, uudelleen uhriuttamisesta ja ongelmien ylisukupolvisesta periyttämisestä

Myös sijaisvanhempana toimiva professori kertoo antaneensa nk. riskiryhmään kuuluvalle odottavalle sijaislapselleen seuraavan neuvon; ” Muista, että kun tuo lapsi syntyy sosiaalityöntekijät eivät tule välittämään sinusta enää paskankaan vertaa vaan keskittyvät ainoastaan lapseesi. Sinut tullaan luokittelemaan vain äidiksi joka on potentiaalinen riski lapselleen. Pidä siis huoli itsestäsi ja tuosta vauvasta ja pidä mielessä, että äitinä sinua ei enää hoideta omine tarpeinesi ja haavoittuvuuksinesi. ”

Sheffieldin yliopiston sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morrisin mukaan Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80% , joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja. Hänen mielestään sosiaalityön ei pidä enää kuormittaa perheiden tilannetta entisestään luokittelemalla erilaisuutta tai köyhyyttä riskiksi. Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. 

Morrisin mukaan riskiperheluokitus on usein tulosta palvelujärjestelmän väärinarvioinnista, joka olisi voitu välttää tutustumalla perheeseen kunnolla. Hän kiinnittää varatuomari Leeni Ikosen lailla huomiota ilmiöön, jossa perheen yhteistyöhaluttomuus tai viranomaisinterventioiden kritisointi luokitellaan riskiksi, jota se ei todellisuudessa ole. 

Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta. Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Morris väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.

Liian monet Aranevan kouluttamat sosiaalitoimen ja lastensuojelujärjestöjen ja -yritysten työntekijät elävät 1930- luvun sosiaalihygieniassa ja poislähettämisen kulttuurissa autuaan tietämättöminä ja pittaamattomina sosiaalityön aikalaiskeskusteluista ja muutosvaateista. Heidän kannattaisi tutustua Leeni Ikosen kirjaan Salassapidettävä- suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? jota kannattaa lukea rinnan Aranevan kirjan Minä, lastensuojelu ja lainsäädäntö- kirjan kanssa lastensuojelukriisin syiden ymmärtämiseksi.

Lastensuojelukriisin ydintä jäljittävien kannattaa Aranevan tekstien lisäksi lukea myös Mirja Satkan artikkeli varhaisesta puuttumisesta. Varpu-Leena Aallon (pj.), Pia-Liisa Heiliön, Jaakko Ellisaaren (siht.), Sirpa Taskisen ja Marjatta Bardyn Lapsipoliittisen selontekotyöryhmän muistio (STM 1994:24) ja Anu Suomelan erinomainen ja yhä ajankohtainen vastine siihen: Kriittinen kannanotto vuodelta 1995


Lue myös:

☞ Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija ​lapsista tuli bisnestä
☞ ​Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä 
 Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
​☞ ​
Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta 
☞ 
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
 Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞​ ​Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
 

Anders Breivik ja väkivallan anatomia

$
0
0
Picture
Anders Breivikin lapsuuden karmeat kokemukset ovat paljastuneet. 

Kun aluksi demonisoitiin Breivikin persoona, nyt demonisoidaan hänen sukunsa ja siihen puuttumaton viranomaiskoneisto.
Ihmiset ovat varmoja, että ratkaisu löytyy huostaanotosta. Uskotaan, että jos Breivik olisi huostaanotettu pienenä hänestä ei olisi tullut tappajaa.

Kenties huostaanotto olisi auttanut Breivik:iä mutta toisaalta juuri huostaanottouhka katkaisi perheen psykiatrisen hoitokontaktin, jolle selvästi oli tarvetta.

 Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professorin Eeva Arosen mukaan lasten käytöshäiriöt ja tunnekylmyys ennakoivat myöhempiä ongelmia mutta eivät aina johdu vanhemmista, vaikka näin usein ajatellaan. Lapsella voi olla neurobiologisia ongelmia, jotka voivat aiheuttaa käytöshäiriöitä, vaikka lapsi olisikin saanut hyvää hoitoa vanhemmiltaan. Tunnekylmyyskin näyttäisi olevan osittain perinnöllistä.

Ankara ja rankaiseva vanhemmuus kuitenkin pahentaa ongelmia, lämmin ja välittävä kasvatus vähentää niitä. Toimivia hoitokeinojakin on löydetty, ne vain eivät ole juuri käytössä Suomessa. 


Väkivaltarikollisuus on monen tekijän yhteisvaikutusta

Väkivaltarikollisuus on monen tekijän summa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen johtaja Janne Kivivuori väittää, että ”rikollisuusgeeniä" ei ole, vaan vaikutus kanavoituu yksilön temperamentin kautta ja ilmenee vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

Kivivuoren mukaan rikoksia selittävät mm. miessukupuoli, nuoruusikä, yksilöominaisuudet esim. päihdehakuisuus ja temperamentti, kognitiiviset ongelmat, sosiaalinen huono- osaisuus, yhteiskunnan eriarvoisuus, jäsenyys rikosaktiivisissa ryhmissä, irrallisuus sosiaalisen kontrollin instituutioista esim. perheestä tai työ- ja kouluelämästä, tilaisuusrakenne, leimaaminen ja sen tuottama identiteetti.

On selvää, että ihminen, niin lapsi kuin aikuinen tulee irroittaa väkivaltaisista olosuhteista mutta irroittaminen sinänsä ei ole mikään apu jos väkivalta kertautuu viranomaisprosesseissa ja hoito- ja sijaishuoltojärjestelmissä eikä uhri saa tilalle mitään parempaa ja hoitoa väkivallan seurauksiin. 

Kaltoinkohdellun lapsen apu ja pelastus on usein hoivaavien kasvattajien, kasvuolosuhteiden ja tarpeenmukaisen avun varmistaminen ja juuri tässä kohtaa auttamiskoneisto ei onnistu.

Kaltoinkohdeltuja lapsia ei auta, että Breivikin tai Eerikan tapaukset valjastetaan poliittisesti palvelemaan sijaishuollon edunvalvontaa, psykoanalyytikkojen asiakashankintaa, kontrollin kasvattamista tai tietosuojan kaventamista.

Maailmassa on runsaasti joukkomurhaajia, jotka on huostaanotettu pieninä ilman, että huostaanotto olisi estänyt heidän veritekojaan aikuisina. Isolla osalla murhaajista ja seksuaalirikollisista on adoptio- ja/ tai huostaanottohistoria. Tutkimusten mukaan lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi ( SOTKANET, THL ).

Monien henkirikollisten taustalla on pahoinpiteleviä biologisia, sijais- tai adoptiovanhempia, lastensuojelulaitosten kasvattajia tai kiusaavia koulutovereita. Silti kaikista kaltoinkohdelluista ja kiusatuista ei tule henki- tai seksuaalirikollisia. 

Etiikan tohtori Ann Heberlainin siteeraa kirjassaan Pieni kirja Pahuudesta tutkimusta, jonka mukaan tavallisista opiskelijoista jopa 80 % uneksii päivittäin jonkun ihmisen vahingoittamisesta toteuttamatta koskaan fantasiaansa ( Heberlain, 2013). 

Toisaalta äärimmäisen julmia ja kuolemiin johtavia väkivaltaisia tekoja tehdään ilman tunnistettua tai tunnustettua henkilökohtaista vihamotiivia

Aggressiiviset fantasiat tai psykopatia eivät välttämättä johda väkivaltaan

Kohtalonomainen usko aggressiivisten impulssien automaattiseen kääntymiseen väkivallaksi ja kaltoinkohtelun ja väkivallan ylisukupolviseen periytymiseen estää kaltoinkohdultuja hakemaan apua ajoissa leimautumisen pelossa. Se myös suuntaa usein taitamattoman ja vahingollisen ” puuttumisen” kohdistumaan köyhiin ja ongelmistaan oma-aloitteisesti avautuviin.

Psykoanalyyttiset olettamat repressoituneesta muistista ja kaltoinkohtelun perinnöllisyydestä suuntaavat huomion kaltoinkohtelevien instituutioiden ja näiden edustajien sijaan vanhempiin ja nykyisyyden kärsimysten sijaan menneisyyden tai tulevaisuuden oletettuihin ongelmiin.

Myös institutionaalinen ja institutionalisoitu väkivalta kertautuu ja "periytyy". Suomalaisen sijaishuollon tai koululaitoksen väkivalta ei ole menneisyyttä, josta tulisi puhua vaan nykyisyyttä, johon tulisi puuttua.

Murhanhimonsa taltuttanut ja väkivallasta selvinnyt Lauri puhuu valkoisesta raivosta ja muistelee kuinka joutui hyvän koulumenestyksensä takia raa ´an koulukiusaamisen kohteeksi. 

”Minulle osoitettiin varhain, että en ollut kukaan. En ollut kenenkään dosentin, johtajan enkä professorin lapsi. Perheessä oli vain yksinhuoltajaäiti, joka eli leskeneläkkeellä.. Kun kokeista tuli hyviä arvosanoja tai Lauri oli luokassa aktiivinen, alkoi rangaistusten jakeleminen.
”Eikä mitään tönimistä, vaan neljä piteli kiinni ja kaksi hakkasi täysillä. Tai minut kaadettiin kuralammikkoon. Neljä piteli kiinni, kaksi hyppi päällä.”

Myöhemmin Lauri yritti hakea hyväksyntää miellyttämällä muita mutta viestit pysyivät samoina: et kuulu meihin, et ole kukaan.
Koston ja sovituksen fantasiat nousivat esiin aina uudestaan, kun Lauri koki joutuneensa väärin kohdelluksi tai syyttömästi kiusatuksi. Mutta hän ei koskaan toteuttanut tekojaan.
”Minut pelasti kykyni olla perillä omista ajatuksistani ja tunteistani. Ja minulla oli matala kynnys hakea apua. Tajusin, että tämä piti saada aisoihin.”

Lauri kehottaa päättäjiä varmistamaan avun koulukiusaamista ja väkivaltaa kohdanneille. Hänen mukaansa nykyisillä lähinnä kosmeettisilla toimilla ei tavoiteta potentiaaleja väkivallan tekijöitä, ei rajoiteta heitä eikä myöskään pysäytetä.
Hän uskoo, että yleisen tietoisuuden lisääminen ilmiöstä ja jo tapahtuneiden asioiden moniammatillinen, kiihkoton analysointi, veisi asiaa eteenpäin ja pelkää, että "meillä voi nytkin olla kymmeniä nuoria miehiä, jotka jo pohtivat, miten päihittää Auvinen ja Saari.”

Suurin osa Pohjois-Euroopassa kiinnijääneistä sarjamurhaajista on kuitenkin toiminut sairaaloissa tai muissa hoitolaitoksissa. Vuonna 2010 Suomessa paljastui viisi potilastaan murhannut ja viiden muun murhaamista yrittänyt lähihoitajana työskennellyt Aino Nykopp-Koski. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkijan mukaan Nykopp-Koski on tyypillinen sarjamurhaaja.

Psykokulttuurissa on taipumus unohtaa, että väkivaltaisuus liittyy myös biologiaan. Murhaajilla on usein todettu esim. päävammoja, alhainen lepopulssi, MAOA- geeni ja poikkeavaa aineenvaihduntaa.
 
Aivotutkijat Jari Tiihonen ja Mikko Laakso kumppaneineen väittävät – että henkilöiden toistuva väkivaltaisuus liittyy aivojen rakenteelliseen vikaan tai aivojen aineenvaihdunnan häiriöön – silloin on ainakin periaatteessa jonain päivänä mahdollista tunnistaa väkivaltarikollisten joukosta ne, jotka todennäköisesti uusivat rikoksensa vapaalle jalalle päästyään.

Toistuva väkivaltarikollisuus liitetään myös psykopatiaan.

Vuonna 2005 psykiatrian ja käyttäytymistieteiden professori James Fallon kävi läpi tuhansia aivokuvauksien PET-kuvia. Hän etsi niistä yhtäläisyyksiä, joita olisi ollut psykopaattisia ominaisuuksia osoittaneilla ihmisillä.
Fallon kertoo yhden kuvista tarttuneen hänen silmiinsä. Ilmiselvällä psykopaattitapauksella näkyi heikkoa aktiviteettia aivoalueella, jossa ovat empatia, moraali ja itsehillintä.
Professori otti selville anonyymin kuvan henkilön. Aivokuvauksen ikuistamat psykopaatin aivot olivat hänen omansa. Kuva oli joutunut pinoon vahingossa. 

James Fallon toi asian julki ja on jatkanut sen parissa. Häneltä on juuri ilmestynyt kirja The Psychopath Inside. Geenitestit toivat varmistuksen asiasta. Professorilta löytyi korkea riski aggressioon ja vähäiseen empatiaan. Hän hyväksyi lopulta olevansa psykopaatti - "pro-sosiaalinen psykopaatti", joka ei tunne empatiaa, mutta pitää käytöksensä kurissa. Fallon uskoo pelastuneensa saamansa rakkauden ansionsa.

Entä miksi asia kiinnostaa kirjoittajaa?

Omassa ja ystävieni lapsuudessani on paljon piirteitä Breivikin lapsuudesta ja paljon vakavampaakin kaltoinkohtelua mutta meitä ei huostaanotettu eikä meistä myöskään tullut murhaajia tai mielenterveyden ongelmista kärsiviä. Olisimme toki tarvinneet apua mutta kokemustemme ja lukemani tutkimustiedon perusteella en ole vakuuttunut lastensuojelun kyvystä auttaa.

Miksi väkivaltaa kohdannut ei saa apua?

Sen paremmin väkivallan tekijät, uhrit kuin auttajat eivät aina tunnista väkivaltaa, sen vahingollisuutta tia seurauksia. Monilta puuttuu sairaudentunto, kyky ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti. 

Ihmisillä on myös tarve uskoa asiantuntijatietoon ja -valtaan ja vääristynyt käsitys omista velvollisuuksistaan ja mahdollisuuksistaan auttaa. 

Usein apua haetaankin asiantuntijoilta mutta avunhaku itsessään vaatii huomattavia juridisia, psykologisia ja taloudellisia resursseja, jotka puuttuvat monilta kaltoinkohdelluilta.

Auttajilla ei aina ole riittävää ammattitaitoa eikä toimivia tuen muotoja väkivallan ja muun kaltoinkohtelun seurausten hoitamiseen. Avunhakeminen ei välttämättä tuo apua vaan voi ja usein aiheuttaa uusia ongelmia ja pahentaa vanhoja. Esim. psykoanalyyttinen suhtautuminen päihdeongelmiin estää päihdeongelmaisten mielenterveyden hoitoa. Auttamisjärjestelmä myös kuulee ja uskoo mielummin asiantuntijoita, ei apua hakevia. 

Avunhakijaa usein syyllistetään ja patologisoidaan kokemastaan kaltoinkohtelusta ja syrjäytetään osallisuudesta ja päätöksenteosta omassa asiassaan, joka johtaa asenteeseen: " Mitä se mulle kuuluu, mitä mulle kuuluu."

Vastavuoroisen kuuntelun, empatian ja ja tarpeenmukaisen avun sijaan avunpyytäjälle tarjoillaan diagnooseja, yhteisöstä eristämistä ja poislähettämistä ja vahingollista puuttumista.

Palvelujärjestelmä ei tunnista eikä puutu kaltoinkohteluun, jossa uhri, tekijä ja/ tai kaltoinkohtelu poikkeaa asiantuntijan ennaltamäärittelemistä kategorioista. Vauraan ja/ tai koulutetun henkilön suorittamaan väkivaltaan on miltei mahdotonta saada apua tai oikeutta. Se, ettei kaltoinkohtelun kulku roolituksineen vastaa auttajan omaksumaa näkemystä voi herättää auttajassa epäuskon lisäksi raivoa, valehtelusyytöksiä ja vaientamisen- ja rankaisunhalua kertojaa kohtaan. 

Usein ammatillisuuskäsitys estää yhteistyön ja dialogisuuden. Asenteellisuutta, vääriä päätöksiä ja vahingollisia työmenetelmiä tai niiden seurauksia ei tunnisteta, tunnusteta eikä hyvitetä. 

Lastensuojelussa seuraamustoimet ja rangaistukset kohdistuvat uhriin leimaten tätä, tuottaen itsensätoteuttavia profetioita ja vaikeuttaen myöhempää omaehtoista selviytymistä. Sen sijaan, että väkivallan tekijä vietäisiin hoitoon, puuttumistoimien ja leimaamisen kohteeksi ja yhteisöstään irroitetuksi joutuu uhri. 

Isillä ja äideillä, lastensuojelulla ja koululla, koululla ja vanhemmilla, psykiatrilla ja lastensuojelulla, samoin kuin psykiatrialla ja neurologialla on usein keskinäisiä huoltoriitoja, joissa lapsi joutuu aikuisten pelinappulaksi. 

Entä mitä puutteille voisi tehdä? Mistä kaltoinkohdellut saisivat apua?

Kuuluminen, huumori, mielikuvitus ja rakkaus toipumisen mahdollistajina

Sen paremmin psykiatrian kuin lastensuojelun palvelujärjestelmiä ei ole tehty asiakkaita varten. Asiantuntijavalta ja riskiregiimi, jossa avuhakijaa vaaditaan yhä uudestaan ja uudestaan avautumaan itsensä sulkeneen auttajan edessä on toivoton lähtöasetelma korjaavan yhteyden rakentamiseksi.

Apua väkivallan seurauksiin voi hakea monelta taholta; itsestä, ystävistä, vertaistuesta, taiteesta, urheilusta, työstä, hengellisyydestä. On hyväksyttävä, että toipuminen vaati aikaa ja rauhaa ja on lopulta itsestä ja omista asenteista ja anteeksiannosta kiinni. Ihminen itse on oman itsensä parantaja ja oman elämänsä paras asiantuntija. Tarvittavat muutokset alkavat ongelmien ja puutteiden rehellisestä tunnustamisesta, jolle ei tosin ole enää paikkaa ilmoitusvelvoitteisessa palvelujärjestelmässä. 

Psykoanalyytikkojen sijaan kannattaisi kuulla perheitä ja aivotutkijoita, jarruttaa eriarvoistumiskehitystä, hoitaa päihde-, koulukiusaamis- ja lähisuhdeväkivalta-ongelmat ja suunnata hupenevat varat peruspalveluihin ja lasten ja perheiden tukemiseen; matalan kynnyksen apuun, kotipalveluun, vertaistukeen, itseapuryhmiin ja perheiden omaehtoiseen voimaantumiseen esim. hengellisyyden, taiteen ja liikunnan avulla.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien toipumisessa merkityksellistä oli terapian lisäksi kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184). 

Näyttelijä Eero Enqvist auttoi väkivallasta selviytymisessä huumori ja mielikuvitus. 

Hän syntyi alkoholistiperheeseen josta hänet otettiin lapsena huostaan. Eero kertoo, että oudolla tavalla lapsuudenkodin ilmapiiri siirtyi myös kasvatusperheeseen.
”Siellä käytettiin selkäsaunaa rangaistuskeinona. Taustaamme ei otettu huomioon eikä siitä puhuttu. Me olimme vakavasti traumatisoituneita.”
Kun Eero oli kovassa kuumeessa ja näki hallusinaatioita, häntä ei viety lääkäriin. Kasvatusvanhemmat eivät ottaneet syliin tai yrittäneet lohduttaa.
Pahinta oli eristäminen. Ruokapöydässä Eero laitettiin istumaan erilleen muista, ja hän söi ruokansa muoviastioista.
”Söin vuosikausia selkä muihin päin. Moniin kyläpaikkoihin minua ja veljeäni ei otettu mukaan. Taustaamme vihjattiin kuitenkin nimittelemällä.”
Joskus syödessään Eero onnistui kuvittelemaan, että hän oli parempaa väkeä ja muut palvelijoita.
”Minulla oli hyvin vilkas mielikuvitus, ja keksin jatkuvasti omia juttuja.”

Aikuisena Eerolle tarjottiin mahdollisuutta pitkäaikaiseen terapiaan, mutta hän ei tuntenut tarvitsevansa sitä.
”Minulla on itseterapoituva mieli”, Eero sanoo.

Nykyisin Eero on hyväksynyt historiansa, eikä asiaan liity enää häpeää. Haastava elämä on tuonut laajan tunnerekisterin, taidon aistia mielialoja ja tunnelmia ja kuuntelemisen taidon, joita voi hyödyntää näyttelijän työssä.
”Olen etuoikeutettu, sillä olen saanut elää eriskummallisen elämän”, sanoo Eero Enqvist avoin katse sinisissä silmissään. 

Yrittäjä Jussi Kuosmanen korostaa James Fallonin tavoin rakkauden merkitystä ongelmista selviytymisessä: 
"Rakkaus on kuin vesisade. Se kastelee tasapuolisesti kaikki, joilla ei ole sateenvarjoa. Ylimielisyyden sateenvarjoa."

"Kun aikoinaan selvisin oman pääni aiheuttamasta alennustilasta, en selvinnyt yhteiskunnan avulla, vaan siitä _huolimatta_. Selvisin rakkauden varassa. Kaltaiseni selkään ja munille potkitun paskasakin rakkauden varassa".


Lue myös:

☞ ​Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ ​Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ 
Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
​lapsista tuli bisnestä

☞ ​Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä 
 Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
​☞ ​
Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta 
☞ 
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
 Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta 

Luokanopettaja luokkavallan asialla?

$
0
0
Picture
Saako köyhillä olla lapsia?

Kun luokanopettaja Maarit Korhonen nosti esiin köyhien lasten rajalliset lomanviettomahdollisuudet ilahduin. Viimein koulussakin on huomattu eriarvoistumiskehityksen karut seuraukset. Kuvittelin, että Korhonen oli puolustamassa lapsia mutta hän tuntuukin olevan sosiaalihygienian ja luokkavallan säilyttämisen asialla. 

Kun luin Korhosen ajatuksia uudemman kerran ymmärsin, ettei Korhonen ole huolissaan eriarvoistumiskehityksestä vaan siitä, että köyhillä perheillä ylipäätään saa olla lapsia. 

Jos Korhonen saisi päättää, näin ei ilmeisesti olisi vaan lapsia saisivat hankkia vain ne veroparasiitit, joilla on varaa viedä jälkikasvunsa Sri Lankan koralliriutoille.

”Siinä missä varakkaampien vanhempien lapset pääsevät lomailemaan Australian koralliriutoille, köyhä lapsi pääsee hyvällä tuurilla äidin kanssa kauppaan".
Ajatella, että kaikki eivät pääse Australian koralliriutoille! Milloin koralliriuttasukelluksesta on tullut suomalaislapsen kasvun ja kehityksen tae? Onko iso hiilijalanjälki riittävän vanhemmuuden mitta? 

" Elitistisellä alueella erittäin suuri osa lapsista lähti ulkomaille ja osa leireille. Kesä oli ohjelmoitu. Heitä oli vaikea kuvitella kotiin haahuilemaan. Siellä ei ollut lapsia, joilla ei olisi ruokaa. Silti väitän, että on mukavampaa päästä Australiaan kuin ruokakauppaan".

Korhonen tuntuu tietävän tarkasti mitä köyhä tekee kesäisin: ”Köyhä menee pihalle. Haahuilee siellä ja tulee sisälle. Kymmenen viikkoa kuluu tekemättä mitään”.

Korhoselta on jäänyt huomaamatta, että köyhyyden päivittelyn sijaan moni järjestö ja vapaaehtoistyötä tekevä kansalainen pyrkii kunnioittamaan perustuslakia ja takaamaan syrjimättömän lapsuuden myös näille ”muille” eli Korhosen toiseuttamille pienituloisten perheiden lapsille. Seurakunnat ja järjestöt järjestävät pienituloisille perheille kerhoja, työpajoja, retkiä, lapsiparkkeja, edullista leiritoimintaa, varamummoja ja mieskavereita. 

Korhonen haluaisi kaikkien tietävän, että Suomestakin löytyy huono-osaisten yhteiskuntaluokka ja että noilla "muilla" on lapsia:
– Kaikki tietävät, että on alkoholisteja ja muita, mutta miksei kukaan muista, että heillä on lapsiakin?

Onko köyhyys alkoholismiin vertautuva ongelma?

Korhonen heristelee ylimielisesti sormeaan yksinhuoltajille, köyhille ja kaikille, joilla on jokin tilapäinen ongelma ja rinnastaa nämä ongelmat alkoholismiin. Korhosen määrittämä ryhmä muodostanee suurimman osan suomalaisista lapsiperheistä mutta Korhosen ajatusmaailmassa köyhyys lähentelee rikosta. 

Korhosen mukaan ” lapset eivät 3.–4. luokalla ymmärrä välttämättä, että kotiarjessa on mitään ihmeellistä. Vasta kun kaivaa ja kaivaa, niin kuulee, että he ovat vaikkapa joutuneet tekemään itse ruokansa. He luulevat, että muillakin on samalla tavalla.”

Korhosen maailmassa on tavatonta että kymmenvuotias osallistuu kotitöihin ja erehtyy vielä kuvittelemaan, että näin tapahtuisi muissakin perheissä. Nämä ovat Korhosen mielestä sellaisia puutteita, joita luokanopettajan tulee virka-aikanaan kaivamalla kaivaa esiin. 
Missä todellisuudessa Korhonen elää? Milloin Suomessa on ollut normaalia, että naiset omistautuvat kotiäitiydelle ja heillä on palvelijoita? 

Korhonen uskoo fatalistisesti että äidin auttamiseen ja tavalliseen perhe-elämään käytetty kesäloma koralliriutan sukellusreissun sijaan sinetöi lapsen kohtalon.
”Toinen 9-vuotias kertoo minulle hiekkarannoista Sri Lankassa, asumisesta kakkoskodissa Lontoon Kensingtonissa ja Australian koralliriutan sukellusreissusta ja toinen 9-vuotias kirjoittaa kesälomasta kaksi lausetta: Kävin äidin kanssa kaupassa. Ostettiin ruakaa.
Loppuelämä on niitattu jo siinä”.

Lapselle, jolla on hyvä havaintokyky ja mielikuvitus matka maitokauppaan äidin kanssa on taatusti turvallisempi ja kehittävämpi seikkailu ja saattaa opettaa hänelle enemmän eettistä herkkyyttä, empatiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta kuin matka koralliriutalle jonkun Korhoskan seurassa.

Kappaleessa yhden vanhemman armoilla Korhonen lausuu, että ”usein tuudittaudutaan käsitykseen siitä, että yhteiskunta kyllä huolehtii lapset pois ongelmaperheistä. Korhosen mukaan näin ei todellakaan ole.
– Moni sanoo, että kyllä meillä lapsi otetaan huostaan, jos vanhemmalla on mielenterveysongelma. Isoimmissa kaupungeissa ei kuitenkaan oteta silloin vielä huostaan, koska lapsi on hengissä.”

Lausuma on räikeän asenteellinen ja syrjivä. Mielenterveyshäiriöstä kärsii joka kolmas suomalainen eikä se ole - kuten Korhonen vaarallisesti olettaa- lainmukainen huostaanottosyy. Mielenterveyden Keskusliitto ry (MTKL) on antanut julkilausuman, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta (10.3.2012.) Liitto toteaa, että viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana ja varoittaa, että sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

Huostaanotto ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmaan

Psyykkisen avuntarpeen ja mielenterveyden hoidon käyttäminen lainvastaisesti sijoitustarpeen perusteena ehkäisee ihmisiä hakemasta apua ja hoitamasta mielenterveyttään ajoissa. Lisäksi laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.

Se, että kymmenvuotias paistaa itselleen kalapuikkoja on Korhoselle syy tehdä lastensuojeluilmoitus. Ilmeisesti selvänäkijän taipumustensa ansiosta hän kykenee myös vanhempaa tuntematta tai tämän kanssa keskustelematta näkemään, että ilmoitus on tehtävä: 
– "Tiedän oppilaan, joka käy itse kaupassa ja tekee itselleen ruoan. Jouluaattona hän haki kaupasta kalapuikkoja ja paistoi ne itselleen, koska ei ollut muuta ruokaa.. Tein hänestä lastensuojeluilmoituksen, kun hän oli 10-vuotias, eikä kukaan muu tätä ennen ollut tehnyt ilmoitusta. Ihmettelen, mitä tarhassa tai ensimmäisillä luokilla on ajateltu. Kun näin äidin, tiesin kymmenessä sekunnissa, että ilmoitus piti tehdä".

Korhosella on vahva kyseenalaistamaton usko ihmisoikeusongelmaksi todettuun lastensuojelujärjestelmään jossa alan ettisiä normeja ei noudateta ja josta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
Voi kunpa Korhosella ja hänen hengenheimolaisillaan olisi edes muutama prosentti samaa uskoa perheisiin kuin heillä on harhaiseen puuttumiseen

Korhosen sinänsä kelpo ehdotus kesäsiirtolatoiminnan palauttamisestakin raukeaa tyhjiin jos siirtoloita pyöritetään vain köyhien vanhempien seulomiseksi, häiriöiden metsästämiseksi ja asiakkaiden hankkimiseksi lastensuojelulle ja sijaishuollolle. 

Korhonen huomaa, että onni onnettomuudessa on se, etteivät muut lapset kiusaa heikommista lähtökohdista olevia luokkatovereitaan. Tässä Korhonen on yleisesti ottaen täysin oikeassa: Köyhiä lapsia kiusaavat pääasiassa kunnalliset viranhaltijat; sosiaalityöntekijät, opettajat ja muut auttajiksi ja kasvattajiksi itseään kutsuvat lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankkijat ja ammattihuolestujat. Ilmiö on niin laaja ja yleinen, että sille on jo oma nimi: viranomaiskiusaaminen. 

Myös psykiatri Hannu Lauerma kiinnittää kirjassaan Pahuuden anatomia huomiota lasten, varsinkin pikkupoikien toisilleen osoittamaan hienotunteisuuteen ja ihmettelee miksi tuo tuikitärkeä ominaisuus tuntuu puuttuvan aikuisilta kasvattajanaisilta.

Korhosen maailmassa sivistys ei ole sydämen sivistystä esim. kykyä kohdella yhdenvertaisesti ja kunnioituksella kaikkia ihmisiä vaan sitä, että osaa nimetä eliitin edunvalvojat. Korhonen kertookin, että ”elitistisemmillä alueella asuvien yleistieto on huomattavasti parempi kuin muilla. Huonomman alueen 6-luokkalaiset eivät edes tiedä, kuka on pääministeri. Heidän maailmankuvansa on vain niin erilainen.”

Leimaamalla kaikki köyhät ja mielenterveysongelmista kärsivien lapset kaltoinkohdelluiksi ja huostaanottoa kaipaaviksi Korhonen kasvatuskumppaneineen harjoittaa yhteisöväkivaltaa. Leimaaminen (stigmatisaatio) on yhteisöväkivallan menetelmä, jossa yhteisön jäseneen liitetään määrittely, jonka perusteella hän ei ole kelvollinen yhteisön jäseneksi. Tämän nimeämisen jälkeen yhteisön jäsenet katsovat moraaliseksi velvollisuudekseen rangaista kyseistä henkilöä (syntipukki) kaikin käytettävissä olevin keinoin.

​Pulpettien poistoa tärkeämpää on kiusaamisen ja syrjinnän poistaminen 

Korhonen saattaa olla omasta mielestään lasten asialla mutta tulee toimeliaassa tietämättömyydessään syventäneeksi ennakkoluuloja ja aiheuttaneeksi enemmän pahaa kuin hyvää.

Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettistä mukaellen on  syytä kysyä onko koulutus köyhälle lapselle  velvollisuutta vastaanottaa lastensuojeluilmoituksia ja yhteisöväkivaltaa? Vai oikeutta saada tukea ja opastusta kasvuunsa ja kehitykseensä?

Kenen vastuulla on etsiä ratkaisukeinot köyhyyteen, jotta lapset olisivat vapaat vahingollisilta leimaamisilta ja he saisivat oikeasti sitä, mitä varhaiskasvatus- ja perusopetuslaki lupaa?

Vastuutetaanko kouluissakin vain niitä, joilla on vähiten resursseja ja jotka ovat hierarkian alimmaisia?

Miksi kasvattajat haluavat muuttaa lapset ja vanhemmat itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?

​Pulpettejakin tärkeämpää olisi poistaa koulusta ala-arvoinen riskiseulaushuolihössötyskiusaaminen, huonon sosiaalisen perimän metsästys ja syrjintä

Lue myös: 

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/kuka-suojelisi-ammattilaisuhreja-lapsilta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/varokaa-olen-mbd
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/archives/04-2014
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan

Uusia julkaisuja

☞ Anders Breivik ja väkivallan anatomia
☞ ​
Pedofiilit lastensuojelun historiassa Vol. 1.
☞ ​Minä, Pelastakaa Lapset ja Merikratos
☞ 
Avoin adoptio ei ole vaihtoehto vaan riski
☞ Turvapaikanhakija
​lapsista tuli bisnestä

☞ ​Laitosvalta tsaarin aikaisena jäänteenä 
 Huoltokiista Vantaalla: sos.työntekijä päätti olla äidin puolella
☞ Lastensuojelutyöntekijä Mukhtar Abib: ”Valtaosa huostaanotoista turhia.”
☞ Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin
☞ Vuoden Lastensuojeluilmoitus: Isä käy töissä!
​☞ ​
Sam Healy: sosiaalityöntekijän peri- vai irvikuva?
☞ ​Helsinkiläislapsi haluaa kuolla - Lastensuojelussa ei huolta 
☞ 
Rakentavaa lastensuojelua Kurikassa
 Johdoton Helsinki kuormittuu johtamattomuudesta
☞​ ​Kirkon ja sosiaalityön (epä)pyhä liitto
​☞​ ​Sosiaalityön koulutus tuottaa ja ylläpitää lastensuojelun ongelmia
☞​ ​
Elokuvia lastensuojelun asiakkaille 

Psykoterapeutti: avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta

$
0
0
PictureHelen Jeffreys Adam -vauvansa kanssa ennen pakottamista adoptioon
Movement for an adoption apology (MAA) auttaa pakkoadoptioissa traumatisoituneita äitejä ja haluaa Britannian hallitukselta virallisen anteeksipyynnön pakkoadoptioiden johdosta.​ 

Julia Gillard, Australian pääministeri pyysi äideiltä virallisesti anteeksi vuonna 2013 ja perusti kansallisen säätiön tukemaan adoptioon pakotettuja äitejä lapsineen.

Avoimet adoptiot useimmiten huijausta

Pakkoadoptiosta syntyneiden traumojen hoitoon erikoistuneen psykoterapeutti Joe Sollin mukaan adoptiotyöntekijät alkavat helposti painostaa äitejä adoptioon löydettyään adoptiovanhemmat- sillä siitä heille maksetaan palkka.

Hänen mukaansa niin kutsutut avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta.

Heti kun sopimus on allekirjoitettu äideillä ei ole enää juridisia mahdollisuuksia perua sopimusta, joka ei tosiasiassa takaa yhteydenpitoa lapseen.


Soll valottaa adoptiokäytäntöjen historiaa: Nuoret äidit otettiin pois kouluistaan ja pakotettiin muuttamaan omista kodeistaan ensikoteihin. Heitä estettiin ottamasta yhteyttä lasten isiin, näin estettiin potentiaalit avioliitot. Ensikodeissa äideillä ei ollut oikeutta soittaa tai ottaa yhteyttä kehenkään ja heidän postinsa tarkastettiin. Heidän ystäviään kiellettiin vierailemasta heidän luonaan. 

Ensikodeissa heille annettiin päivittäinen mantra: lapsesi tarvitsee perheen, jossa on kaksi vanhempaa. Heille kerrottiin, etteivät he olleet sopivia, kykeneviä eivätkä riittävän arvokkaita äideiksi. Monille äideille ei kerrottu heidän oikeuksistaan harkinta-aikaan tai oikeudesta tavata lastaan sijaishuollossa. Heille ei kerrottu sosiaaliavustuksista, jotka olisivat auttaneet heitä pitämään lapsensa. Raskaana oleville äideille terotettiin ennen synnytystä, että heidän lapsensa oli jo luvattu naimisissaoleville pariskunnille.

Nuoria ja köyhiä äitejä pakotettiin antamaan lapsensa adoptioon

Kolmenkymmenen vuoden terapeutinkokemuksella Joe Soll väittää, että adoptioon lapsensa antaneet äidit eivät olleet huonoja tai välinpitämättömiä äitejä. He olivat äitejä, jotka olisivat halunneet ja kyenneet hoitamaan lapsensa mutta joiden nuoruutta, köyhyyttä ja haavoittuvuutta käytettiin heitä vastaan. 

Ensikodeissa asuneille työttömille äideille kerrottiin, että heidän täytyi maksaa ensikodin lasku ennenkuin he saattoivat vaatia lastaan itselleen. Niinkutsutut ensikodit olivat rangaistushenkisiä ja laitosmaisia. Ne eivät olleet muuta kuin pidätyssäilöjä joissa äitejä, joille ei annettu muita vaihtoehtoja kuin adoptio, taivuteltiin ja aivopestiin antamaan lapsensa pois. 

Vauvat vietiin äideiltä heti synnytyksen jälkeen ja äidit jätettiin pärjäilemään omillaan- vailla huomiota, lohtua, tukea ja turvaa. Adoptiotoimistot pakottivat äitejä salaamaan synnytyksen, uhkailivat heitä oikeustoimilla ja vaiensivat heidät vuosikymmenten ajaksi. 

Sollin mukaan pelkästään Yhdysvalloissa synnytysrekistereistä katosi kahdeksan miljoonaa äitiä, jotka pelkäsivät ja pelkäävät kenties yhä, että heidät löydettäisiin ja jotka eivät ole välttämättä koskaan kertoneet kenellekään kokemuksestaan- edes aviopuolisoilleen tai lapsilleen. 

Sollin mukaan ensikotien julmat käytännöt aiheuttivat äideille elinikäiset traumat. Monet sairastuivat traumaperäiseen stressihäiriöön ja masennukseen ja elivät elämänsä tuskaisina surussa, jota yhteiskunta ei halunnut tunnistaa.


Sollin mukaan nämä miljoonat naiset tarvitsevat apua parantuakseen. Heidän tulee tietää, että aivopesu, pakottaminen ja hylkääminen, jonka kohteeksi he joutuivat heitä "auttamaan" palkattujen ihmisten taholta oli epäeettistä, epähumaania ja väärin. 

Vamos- teatteri teki näytelmän pakkoadoptioista

Rachel Savage, tositarinoihin ja sosiaalipoliittisiin aiheisiin erikoistuneen Vamos- naamioteatterin perustaja on tehnyt kahden vuoden tutkimustyön jäkeen pakkoadoptioista näytelmän The Best Thing, jota saapui katsomaan yhdessä MAA- jäsenten kanssa Helen Jeffreys
Helen tuli raskaaksi 17- vuotiaana vuonna 1965 ja olisi halunnut pitää Adam- poikansa. ” Sosiaalityöntekijäni kieltäytyi tarjoamasta minulle mitään muuta apua kuin adoption. Kun Adam oli kaksi kuukautta vanha minun piti lähteä perhemajoituksesta. Minulle kerrottiin, että ellei minulla ole paikkaa minne mennä lapseni täytyy antaa adoptioon. Kun allekirjoitin sopimuksen, kukaan ei kysynyt minulta oliko tämä se mitä halusin".

Adam ja Helen jäljittivät toisensa 29 vuotta myöhemmin ja ovat pysyneet läheisinä.
” Olen alisuoriutunut koko elämäni, Helen sanoo. " Sinä päivänä kun Adam adoptoitiin.. se oli kuin kuolemantuomio ” 

Suomessa sosiaalialan päättäjät eivät usein seuraa kansainvälistä lastensuojelukeskustelua tai - tutkimusta.
Samaan aikaan kun muualla puretaan pois raskasta sijaishuoltoa perheiden tuen tieltä ja esitetään julkisia anteeksipyyntöjä ja korvausrahastoja adoptoiduille ja huostaanotetuille - Suomeen ollaan lobbaamassa niin avointa pakkoadoptiota kuin pysyvää huostaanottoa. 

Suomalaisessa lastensuojelujärjestelmässä kaltoinkohdelluille - edes lobotomoiduille tai pakkosterilisoiduille ei ole luvassa korvauksia. Oikeusoppineet pitävät Suomen vahingonkorvauslakia vanhentuneena mutta tilanteeseen ei ole näkopiirissä muutosta. 


Viewing all 663 articles
Browse latest View live