Lokakuun liike - LL-Uutiset

Julkinen rahoitus pois asenneongelmia ja laittomuuksia tuottavilta "lastensuojelukoulutuksilta"

Lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen esim. Pesäpuu ry:n, Pelastakaa Lapset ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän lastensuojelukoulutukset muistuttavat toinen toisiaan ja jakavat tutkimustietoon perustumattomia oletuksia.
Koulutusten tarkoitus on opastaa työntekijöitä psykoanalyyttisen orientaation keinoin etsimään ja löytämään oma aarre eli kaltoinkohdeltu lapsi:http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/hei-me-loydetaan-meidan-aarre

Tavoitteena on sijaishuollon ja sen työntekijöiden imagonkiillotus ja asiakashankinta. Näkökulma, vastuut ja toimenpide- ehdotukset siirretään jokaisessa koulutuksessa määrätietoisesti sosioekonomisten rakenteiden ja poliittisten väärinkäytösten korjaamisen sijaan asiakkaiden oletettuun yksilöpsykopatologiaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Yllättäen sijaishuollon edunvalvonta ja asiakashankinta tuntuu olevan kaikkien- myös median, yliopistojen, poliitikkojen, STM:n, STEA:n, THL:n ja perinteisten kansalaisjärjestöjen yhteinen asia.
Lasten ja perheiden oikeusturva sen sijaan ei ole kenenkään asia.

Parhaimmillaankin koulutukset ovat psykoanalyyttista auttamispuhetta, hyvesignalointia ja asiakkaita toiseuttavia "ammattilaisten" yhteishengen nostattamisharjoituksia.
Pahimmillaan koulutukset ovat valheiden ja väkivaltaisten asenteiden tartuntalinkoja, joista valistuneelle kuulijalle jää käteen vain tyrmistys ja huoli siitä, että sijaishuollon yksityisiä palveluntuottajia edustavien kouluttajien annetaan työskennellä kokopäiväisesti lasten ja perheiden kanssa mm. vanhemmuuden-ja sijaishuollon tarpeen arviointitehtävissä.

Koska lastensuojelukoulutukset järjestetään julkisin varoin, kohtuullista olisi, että ne kunnioittaisivat lakeja ja pidättäytyisivät jakamasta väärää tietoa ja vahingollisia asenteita.
Kuka ottaisi tehtäväkseen mitata näihin lastensuojelukoulutuksiin osallistuvien asenteita ennen ja jälkeen koulutusten vaikkapa Katarina Finnilän asenneseulalla?
Pitäisikö koulutuksissa selventää, että Suomi on sitoutunut ihmisoikeussopimusten kautta vanhempien ja lasten tukemiseen- ei veto- ja pitovoimaisen sijaishuollon luomiseen, ylläpitämiseen tai paisuttamiseen?

Veikkaus ja STEA voisivat edellyttää rahoituksensa ehtona, että niiden rahoittamat lastensuojelujärjestöt noudattavat voimassaolevia lakeja ja asetuksia edes omissa koulutuksissaan ja huostaanotoissaan.
Ne lastensuojelujärjestöt, jotka ovat tarjonneet lainvastaisia ja virheellisiä koulutussisältöjä pitäisi velvoittaa STEA:n tukien takaisinmaksun uhalla järjestämään poisoppimis- kurssitusta levittämistään väkivaltaisista asenteista ja lainvastaisista toimintatavoista.

Lastensuojelun asiantuntijoiksi itsensä nimittäneet sijaishuollon edunvalvojat vaikuttavat aidosti uskovan, että heillä on yksinomaan subjektiivisten tuntemustensa mm. huolen perusteella oikeus päättää noudattaako lakia vai ei, valikoida kenen kohdalla ja miten lakia noudatetaan ja määritellä kenellä on oikeus vanhemmuuteen ja mikä on lapsen etu. Sijaishuollon edunvalvojat katsovat oikeudekseen päättää jopa se, milloin perhettään kaipaavalla lapsella on lupa rakastaa ja pitää yhteyttä perheeseensä.

Sijaishuollon edunvalvontajärjestöt ovat aktiivisesti pyrkineet estämään sekä sijaishuollon puolueettoman tutkimisen ja valvonnan että perheiden jälleenyhdistämiset asenteellisilla, vanhentuneilla ja väärintulkituilla teorioillaan ja epätieteellisillä perheiden "arviointimenetelmillään", jotka leviävät tarttumataudin tavoin koulutuksesta ja asiantuntijalta toiselle.

Suomalaisten asiantuntijoiden työtä hallitsee sijaishuoltouskona näyttäytyvä ideologinen ja taloudellinen korruptio eivätkä he tunne eivätkä kunnioita sen paremmin lakeja kuin oman alansa kriittisiä tutkimuksia tai keskusteluja.

Koulutukset sidottava tutkimustietoon ja lakeihin- asenne- ja laillisuusongelmia ei pidä rahoittaa

Hyvää on joihinkin koulutuksiin sisältyvä työntekijöiden omien tunteiden ja ajatus-, käytös-, tiedonmuodostus- ja reagointimallien syiden pohdinta, joka tosin jää hyvin pinnalliseksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus

Empatiaan kouluttaminen jää usein asiakkaiden manipuloinnin tasolle; yhteyden illuusion ja kukipaso-tekniikoiden ( kuuntele, kiitä, pahoittele, sovi jotakin) opetteluksi.

Lähes kaikille lastensuojelukoulutuksille yhteistä on tutkimustiedon puute ja lukuisat tutkimustietoon perustumattomat työntekijöiden omaa ammatillista edunvalvontaa tukevat oletukset, asenteet ja väittämät.

1. Kaikki koulutukset jakavat olettaman vanhempiensa traumatisoimasta sijoitetusta lapsesta ja kotien riskeistä huomioimatta tutkimustietoa ja sijaishuoltoväkivaltaa.

Mistä tulee olettama sijoitetun vanhempien aiheuttamasta traumatisoitumisesta kun sijoitusten ja huostaanottojen syistä tai seurauksista ei kerätä vertailukelpoista tutkimus- eikä rekisteritietoa ja rutiiniksi on muodostunut lasten sijoittaminen pelkästään puuttuvien palvelujen takia ( Kuntaliitto 2017, 2019)?

Vakavan kaltoinkohtelun ja väkivallan kuvitellaan päättyvän palvelujärjestelmään ja sijaishuoltoon vaikka tutkimustiedon mukaan se usein alkaa sieltä ( YK, World Report on Violence). Väkivaltaahan esiintyy kaikkialla, erityisesti suljetuissa ja valvomattomissa laitoksissa ja se, joka ei tätä tunnista on itse osa väkivallan ongelmaa.

Nuorten negatiiviseksi tulkittu käyttäytyminen ja oireilu sijaishuollossa selitetään oletuksella vanhempien aiheuttamasta traumasta/ kaltoinkohtelusta, vaikka nuori olisi asunut vuosia sijaishuoltopaikassa.
Miksi nuoren sijoituksen myötä kasvanut uhma ja vastustus tulkitaan vanhempien aiheuttaman oletetun trauman seuraukseksi eikä esim. oireiluksi sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun tai aidoksi tyytymättömyydeksi sijoitukseen ja/ tai sijoitusolosuhteisiin (Kouluterveyskyselyt 2017, 2019)?

http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/uusi-lastensuojelumalli-keskittyy-ymparistoon-ja-todellisiin-uhkiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalo-lasta-etsii-kotien-riskeja-vaikka-lapset-ovat-vaarassa-kodin-ulkopuolella

2. Lastensuojelun palveluntuottajat selittävät pois omien järjestelmiensä virheitä ja puutteita patologisoimalla asiakkaita. Työyhteisöjen ongelmat selitetään ja vieritetään " kaoottisten" asiakkaiden syyksi.
Miksi MLL:n kyselyissä vuodesta toiseen toistuva tulos eli nuorten kokemus siitä, ettei keskusteluista/ puhehoidoista ammattilaisten kanssa ole heille mitään hyötyä vaan usein jopa haittaa käännetään lastensuojelukoulutuksissa nuorten "ihmissuhdefobiaksi " tai "trauma- tai dissosiaatio-oireiluksi "?

Kuinka moni sosiaalityöntekijä on paennut alalta siksi, ettei halua sopeutua lastensuojelun ylisukupolviseen väärintekemisen kulttuuriin?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho

3. Lastensuojelua ohjaavia lakeja ei tunneta eikä noudateta ja niihin suhtaudutaan halveksien. Velvoitetta noudattaa lakia pilkataan ja kutsutaan lastensuojelun juridisoitumiskehitykseksi, jonka koetaan rajoittavan työntekijöiden intuitiivista "erityisosaamista", josta ei ole mitään näyttöä.

Lastensuojelun rakenteellisen väkivallan yksi muoto on lakien noudattamatta jättäminen ja sen seurauksen lastensuojelun asiakkaan oikeuksien sivuuttaminen. Siis mielivalta. Lastensuojelutyötä on delegoitu palvelutuottajille vastoin perustuslain julkisen vallan delegointisäännöstä.
https://leeniikonen.fi/2021/03/23/eksyksissa-heiluttaako-koira-hantaa-vaiko-hanta-koiraa/
https://leeniikonen.fi/2021/03/02/mika-tappaa-sijoitettuja-lapsia-asiantuntijat-vastaavat/

4. Asiakaspalautteita tai tutkimustietoa sijoitusten syistä, seurauksista tai olosuhteista ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi.

Asiakaspalautteisiin suhtaudutaan vähätellen eikä koulutusten sijaishuoltoa ylistävien väittämien tueksi esitetä minkäänlaista näyttöä. Tutkimukset, tutkijat ja keskustelut jotka eivät tue omaa agendaa jätetään pois koulutuksista ja eriävät näkemykset ja toisinajattelijat vaiennetaan. Lastensuojelujärjestöjen omat lastensuojelututkimukset tarvitsisivat usein välitöntä huostaanottoa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

5. Kiintymyssuhdeteoriasta levitetään väärää tietoa ja kaksoisstandardeja ja sitä käytetään sijaishuollon edunvalvontaan.

Huonosti koulutetun työntekijän riskilistan perusteella suorittama riskiseulaus ja oletus, että vauvan ilmeistä voi päätellä traumatisoitumisen on selkeä oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.

Koulutuksissa ei vieläkään ymmärretä, että organisoitumattoman kiintymyssuhteen luokitteluja EI VOI käyttää kaltoinkohteluseulaukseen.
Toistuvat erottamiset vanhemmista esimerkiksi toistuvat testit tai sijoitukset itsessään aiheuttavat organisoitumattomaksi luokiteltua käyttäytymistä. Tämän takia esim. sijoitetun, vanhemmistaan erotetun lapsen arvioiminen antaa harhaanjohtavan kuvan lapsi- vanhempi - suhteen laadusta.
Organisoitumaton kiintymyssuhde EI OLE vauvan/ lapsen yksilötason diagnoosi tai ominaisuus vaan suhdespesifi.

On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu sijaishuollossa väärin viime vuosina. Väärinkäytökset ovat tulosta virheellisistä oletuksista että 1) kiintymyssuhteen osoittimia voitaisiin käyttää yksilöarvioinnissa lastensuojelussa 2) että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua 3) että se ennustaisi patologiaa tai 4) edustaisi staattista piirrettä lapsessa ( ts. ei muuttuisi kehityksen tai perheen saaman tuen myötä). Nämä ovat organisoitumatonta kiintymyssuhdetta koskevia myyttejä ja liioitteluja, joita tutkimusnäyttö EI tue.
http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta

6. ACE:sta ( haitalliset lapsuuskokemukset) levitetään väärää tietoa ja sitä käytetään väärin pääosin vastuuttamaan kansalaisia järjestelmätason ongelmista ja muokkaamaan väestötason riskifaktoreista yksilötason riskimarkkereita lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan.

a) Miksi vastoinkäyminen tulkitaan traumaksi? Ihmiset reagoivat hyvin eri tavalla vastoinkäymisiin.
b) Miksi ACE- tietoisuus ei ole instrumentti sosioekonomisiin parannuksiin vaan sijaishuollon asiakashankintaväline ja itseisarvo?
c) Miksi korrelaatio traumojen ja ACE- pisteiden välillä tulkitaan kausaalisuudeksi?
d) Miksi painopiste on yksilötason ongelmien tunnistamisessa eikä väestötason ongelmien ennaltaehkäisyssä?
Miksi väestötason riskifaktoreita ylipäätään käytetään yksilötason riskimarkkereina? Tällainen linssi voi nopeasti johtaa yksilöiden patologisointiin ja syyttämiseen ja hallitukset voidaan sillä välin vapauttaa velvollisuudestaan puuttua järjestelmätason puutteisiin ja väärinkäytöksiin.
e) Miksi seuloa traumoja kun asiakkaiden tarpeenmukaisia hoitopalveluita ei lastensuojelussa juuri ole- ei liioin näyttöön perustuvia käytäntöjä?
f) Tunnistetaanko ja hoidetaanko myös traumoja, jotka eivät sovi vakiintuneeseen ACE-kerrontaan esim. kouluissa tai sijaishuollossa tapahtunutta traumatisoitumista?
h) Miksi ACE- koulutuksissa vähätellään lakeja ja tutkimustietoa?
i) Miksi suomalaiset ACE- asiantuntijat eivät tunne eivätkä noudata ACE- tutkijoiden suosituksia esim. Anda & al,Edwards & al, Finkelhor, Kelly-Irving & Delpierre, Turner vaan käyttävät ACE:a jatkuvasti väärin?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi

7. Koulutuksissa kokemattomia opiskelijoita ja työntekijöitä rohkaistaan usein alentaviin asenteisiin, vihapuheeseen ja epätieteellisiin ja riskialttiisiin työtapoihin esim. villeihin riskiseulauksiin riskilistojen perusteella.
Koulutusten teoriat ja taustaideologiat ovat psykoanalyyttispohjaiset ACE ja kiintymyssuhdeteoria, psykoanalyyttinen ymmärrys lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä oletus ongelmien ylisukupolvisuudesta (THL,2017,26). Käytössä on myös psykoanalyytikko Arnon Bentovimin perhearviointi, josta Lokakuun Liike on kirjoittanut: www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski

On outoa, että samat kyseenalaiset taustaideologiat ja sijaishuollon edunvalvonta-agenda löytyvät kaikista muistakin lastensuojelujärjestöjen hankkeista ja koulutuksista: Barnahus- ja Väkivallaton lapsuus- hankkeista, lastensuojelun edunvalvojien ja pakkoadoptioiden markkinoinnista, monitoimijaisesta arvioinnista, systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät perheiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Myös muodikas mentalisaatioon perustuva psykoterapia nojautuu psykodynaamiseen kehitysteoriaan, ja siinä yhdistyy piirteitä psykoanalyyttisestä objektisuhde- ja kiintymyssuhdeteoriasta.

Mentalisaation käsite on johdettu Freudin käsitteestä “Bindung” (linking) ja sen keskiössä on puhe vaikka puhuminen tai ammattilaisten keskinäisten asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.

https://leeniikonen.fi/2021/03/13/anteeksi-missa-on-synnytyslupatoimisto/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa

Toivoa sopii, että näistä asiakkaille korjaamatonta vahinkoa aiheuttavista koulutuksista ei jaella osaamisdiplomeja tai opintopisteitä mihinkään oppilaitokseen.

Myös työnantajien ja rahoittajien tulisi huomioida, että tällaiset koulutukset realisoituvat nopeasti puoskaroinniksi, oikeusturvaongelmiksi, turhiksi sijoituksiksi ja korjaamattomiksi haitoiksi ja kärsimyksiksi lapsille ja perheille.

Asiantuntijoiden kannattaisi havaita, että psykoanalyyttiselle " systeemiselle ymmärrykselle " asiakkaista on toinenkin nimi: se on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt negatiiviset ominaisuudet.

Leeni Ikonen kysyy hyviä kysymyksiä Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkoselta ja Mannerheimin Lastensuojeluliiton Mirjam Kallandilta mm:

Olette veronmaksajien rahoilla tehneet tutkimustyötä ja tuoneet lastensuojelun käytäntöihin teorioitanne, joilla on aikaansaatu käytännössä koko lapsuuden mittainen pysyvä huostaanotto.
Mihin unohtuivat ihmisoikeussopimukset?
Adoptioon tähtäävä ideologianne on vastoin perheen jälleenyhdistämisen tavoitetta. Eikö Euroopan ihmisoikeussopimus sido teitäkin? Mihin se on julkaisuistanne unohtunut?
Miksi ihmeessä adoptio olisi erinomaista tai ylipäänsä lastensuojelua?
Miksi ette kerro, että lapset ajautuvat täysin turhaan lastensuojeluun ja sijoitukseen?
Näyttää siltä, ettei yksikään hanke ole onnistunut vähentämään huostaanottoja. Miksi?

#lastensuojelujärjestöt #lastensuojelukoulutus
#traumaterapia #traumatietoisuus
#kiireellinensijoitus #lastensuojeluntyömenetelmät #vanhemmuudenarviointi #laitonsijoitus #onnistuminenlastensuojelussa #onnistumisentekijät
##Lastensuojelututkimus #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastenasiaintalo #LASTA #ACE #valvonta
#Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus
#Pesäpuu #Nuortenystävät #PelastakaaLapset #SOS-lapsikylä #Kasper #monimuotoisetperheet #Perhehoitoliitto #Talentia

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-onnistumisen-tekijat-positiivisia-puheita-ennaltapaatetyista-tutkimustuloksista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-palattiin-1800-luvulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-ei-lunastanut-lupauksiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavat-ry-perheiden-oikeusturvaongelmien-kehittajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mll-lapset-eivat-koe-saavansa-apua-ammattiauttajilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskl-ja-mll-haluavat-maakunnallisia-lapsiasiavaltuutettuja-miksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-edunvalvonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/233

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kuvakaappaus: Katuvarpuset

Väkivalta sijaishuollossa jatkuu STM:n, THL:n ja lastensuojelujärjestöjen tuella

Asiantuntijat ovat keskustelleet lastensuojelun ongelmista jo sata vuotta ilman, että sijaishuoltoväkivalta tai väkivaltaiset laitoskäytännöt olisivat loppuneet.
Riittävää tietoa huostaanottojen syistä, olosuhteista tai seurauksista ei ole eikä tietoa vieläkään kerätä.

Aiemmin epäkohdista kertomista kutsuttiin satuiluksi ja kertojaa rangaistiin selkäsaunalla, nykyisin sijaishuollon epäkohdista raportointia kutsutaan vihapuheeksi, ja kertojaa rangaistaan rikossyytteellä, eväämällä yhteydenpito läheisiin tai psykiatrisella diagnoosilla.

Vuonna 2012 Silminnäkija- dokumentti Huostaanotettu bisnes kertoi, että Suomessa huostaanotoista on tehty kansainvälistä kasvubisnestä.

Ari Lehikoisen 2013 ensi-iltansa saanut dokumentti Varastettu Lapsuus antoi ääneen sijaishuoltoväkivaltaa kohdanneille koulukotien lapsille ja vauhditti vuonna 2016 valmistunutta suomalaista sijaishuoltoselvitystä, joka paljasti, että lapset olivat sijaishuollossa joutuneet kokemaan runsaasti henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä aikuisten että toisten lasten taholta.
Kaikkein graavein väkivalta tapahtui perhehoidossa eli sijaisperheissä.
Kaltoinkohteluun ei kuitenkaan puututtu eikä sitä aiota hyvittää.
Nykyisin sijaishuoltoa valvotaan vieläkin huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.

Juha Rehula vaati 20.11.2016 Finlandiatalolla pidetyssä anteeksipyyntötilaisuudessa, että ” näin ei saa enää koskaan tapahtua” ilmeisesti käsittämättä, että sijaishuoltoväkivalta jatkuu edelleen- valtion, lastensuojelujärjestöjen, STM:n, STEA:n ja THL:n hiljaisella hyväksynnällä - ilman pyrkimystä tehokkaisiin lopetuskeinoihin, joita olisivat perheiden jälleenyhdistäminen, huostaanotto- oikeudenkäyntien siirto käräjäoikeuksiin ja siirtyminen omavalvonnasta riippumattomaan valvontaan.

Ari Lehikoisen Arvo- dokumentissa vuodelta 2016 erityislapsen äiti pastori Raisa Lehtomäki kertoi kuinka Suomessa otetaan lapsia huostaan väärin perustein ja tehdään lasten elvytyskieltoja ilman vanhempien suostumusta.
Sosiaalihallinnon päättäjät, jotka yrittivät estää suomalaisen sijaishuollon menneisyysselvityksen torjuivat ex-lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan ehdotuksen nykyisten koulukotilasten kuulemisesta, koska pelkäsivät, että siitä saataisiin ikäviä otsikoita.
Samat päättäjät ovat estäneet myös Kadotetut Lapset- kansanliikkeen ja Lokakuun Liikkeen ehdottaman sijaishuollon nykytilan puolueettoman selvityksen.

Vuonna 2019 kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu laaja tutkimus totesi, että kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.

Kouluterveyskyselyt vuosilta 2017 ja 2019 osoittavat sijaishuollossa elävien lasten kohtaavan kaltoinkohtelua, yksinäisyyttä, turvattomuutta ja väkivaltaa, merkittävästi enemmän verrattuna kotona asuviin.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempiensa kanssa asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %).

THL:n (2018) ja LSKL:n (2013) selvitykset ovat osoittaneet, että lastensuojelussa vallitsee lainvastainen pysyvän huostaanoton työkulttuuri. Huostaanotot kestävät koko lapsuuden ja niitä puretaan ani karvoin.

LSKL:n Samalla puolella- raportin mukaan jopa 94% sosiaalityöntekijöistä rajoittaa lasten yhteydenpitoa läheisiinsä huostaanoton aikana.

YLE:n selvityksen mukaan hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaan otetuilla lapsilla. Oikeusasiamiehet löysivät puutteita lähes kaikista tutkimistaan lastensuojelulaitoksista.

Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset yhä useammin valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon eli sijaisperheisiin.
Perhehoidossa olevista lapsista vain 2-5% palaa takaisin kotiinsa vaikka sekä lastensuojelulaki että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin edellyttävät perheiden jälleenyhdistämistä. Sukulaissijoitukset ovat harvinaisia.
THL:n tilastointipuutteiden vuoksi ei tiedetä, ovatko edes nämä 2-5% lapsista todella palanneet kotiinsa vai ei.

Myös sijaishuoltoväkivalta on lähisuhdeväkivaltaa, joka vahingoittaa

Vuonna 2021 Helsingin Sanomat kirjoittaa, että lapset joutuvat lastenkodeissa näkemään väkivaltaa joka viikko otsikolla ”Lapsia ei uskalla jättää keskenään, kun tietää, että jotain tapahtuisi” – Helsinkiläisen lastenkodin työntekijät kertovat arjesta, jossa kaikista ei ehdi pitämään huolta. https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007891906.html

Lastensuojelukoulutuksissa ei kuitenkaan mainita lasten sijaishuollossa kohtaamaa tai jatkuvasti todistamaa väkivaltaa traumatisoivana tai puuttumista vaativana haitallisena lapsuuskokemuksena (ACE).

Sen sijaan jokaisessa koulutuksessa korostetaan, kuinka yksittäinenkin lähisuhdeväkivallan tapahtuma perheessä vahingoittaa lasta, vaikka lapsi ei olisi nähnyt tapahtumaa.

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan yleisesti väkivaltaa, jossa tekijä ja uhri ovat tai ovat olleet keskenään läheisessä suhteessa.

Pysyvän huostaanoton työkulttuuri, tapaamisrajoitukset vanhempiin, vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmässä kaavaillut jopa puoli vuotta kestävät liikkumisrajoitukset ja laitoksiin siirretty koulu takaavat, että lasten lähisuhteiksi jäävät pelkät laitossuhteet eikä sijoitettu lapsi saa edes taukoja väkivallan kohteena tai todistajana olosta.

Sijaishuollon lähisuhdeväkivalta on lapsen fyysisen koskemattomuuden rikkomista, uhkailua tai uhkaavaa käyttäytymistä, sanallista loukkaamista ja toista kontrolloivaa tai alistavaa käyttäytymistä.
Se voi olla myös taloudellista hyväksikäyttöä, haitan tekemistä, juridisten tai moraalisten oikeuksien rikkomista tai toisen sosiaalisia suhteita vahingoittava toimintaa.

Sijaishuollon lähisuhdeväkivaltaa on esimerkiksi, kun lapsen omaohjaaja, sijaissisarus tai samaan lastensuojelulaitokseen sijoitettu pahoinpitelee lasta, hänen sisaruksiaan tai ystäviään tai kun lapsi joutuu todistamaan väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivaltaa on kun sijoitettuja lapsia uhkaillaan, solvataan tai kontrolloidaan turhaan, estetään käymästä koulua, saamasta käypää hoitoa tai pitämästä yhteyttä vanhempiinsa.

Sijaishuoltoväkivallan yleisyydestä on iso ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö, jonka takia YK ei enää suosittele laitossijoituksia pikkulapsille lainkaan.

Lastensuojelun väkivallan ja puuttumisen kaksoisstandardit

Suomessa pelkkä vanhemman omille sijoitetuille lapsilleen esittämä kysymys siitä, missä lapset haluaisivat asua on johtanut sosiaalityöntekijän määräämiin vanhemman ja lapsen valvottuihin tapaamisiin.
Pelkkä kysyminen tai eriävä näkemys huostaanoton perusteista tai sijaishuoltopaikan laadusta tai vaatimus noudattaa lakia määritellään lastensuojelussa usein rangaistavaksi viranomaisvastaisuudeksi ja yhteistyökyvyttömyydeksi.

Tarja Hiltusen väitöskirja- aineistossa kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147).

Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa väkivaltaa, johon ei puututtu.

Carlene Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä. http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/uusi-lastensuojelumalli-keskittyy-ymparistoon-ja-todellisiin-uhkiin

Mitkään resurssien lisäykset eivät tule riittämään siihen, että huostaanottokynnystä koko ajan madalletaan perheiden suhteen ja yhä isompi määrä lapsia huostaanotetaan yhä hatarammin perustein koko lapsuuden ajaksi valvomattomaan sijaishuoltoon, joka ei pysty takaamaan edes lasten turvallisuutta puhumattakaan terveydenhoidosta, koulutuksesta tai yhteydenpidosta läheisiin.

Nykytilanteessa lisäresurssit toimimattomaan lastensuojeluun ovat Tuomas Kurttilan sanoin kuin bensiinin lisääminen rikkinäiseen autoon.

On selvää, että kaikkeen väkivaltaa tulee puuttua. Miksi siis lastensuojelulla on täysin eri kriteerit väkivallalle ja väkivaltaan puuttumiselle vanhempien ja perhe- ja laitoshoidon yrittäjien suhteen?

Onko sijaishuollon väkivalta jotenkin parempaa väkivaltaa?

Miksi lapsia sijoitetaan pois perheistään jopa yksittäisen vanhempien riidan takia ja huostaanotetaan keskimäärin seitsemän vuoden ajaksi laitoksiin, joissa he joutuvat todistamaan väkivaltaa joka viikko?

Miksi Barnahus -lastenasiaintalohanke ei tutki sijaishuoltoväkivaltaa?

#sijaishuoltoväkivalta #lähisuhdeväkivalta #laitosväkivalta #väkivallaton lapsuus #Barnahus
#Diakonissalaitos #NuortenYstävät #Avosylin #Humana #XKetju #Traumaterapiakeskus
#Valtionkoulukodit #Sijaishuollonväkivalta
#Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #edunvalvontajargon #sosiaalityöntekijälisäys # resurssipula #NewYorkinmalli #onnistumisentekijät #pseudopalvelut
#osallisuus #osallistuminen #LAPEhanke #lastensuojelunkokemusasiantuntija
#ACE #Lastenasiaintalo #Lastensuojelunkehittäminen
#valvonta #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus
#Pesäpuu #Nuortenystävät #PelastakaaLapset #SOS-lapsikylä #Kasper #monimuotoisetperheet #Perhehoitoliitto #Talentia

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-uudet-laatusuositukset-varmistavat-sijaishuollon-ongelmien-jatkumisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoituslasta-hyvaksikayttaneella-sijaisperheella-oli-hyvat-suhteet-paattajiin-kaltoinkohteluun-ei-puututtu-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-ja-sijaishuoltoa-valkopestaan-monen-jarjeston-voimin-miksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osa-lastensuojelulapsista-tiputetaan-tyhjan-paalle-18-vuotissyntymapaivana-huolimatta-sijaishuollon-miljardituesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: Barnahus Linköping

Lastenasiaintalojen ( Barnahus) sudenkuopat: virheitä ja petoksia

Lastenasiaintalomallin (Barnahus, LASTA) piti olla väkivalta- ja seksuaalirikoksen kohteiksi joutuneiden lasten laadukas tutkimus- ja hoitopalvelukokonaisuus.
Todellisuudessa etsitään kaltoinkohtelua ja traumoja biologisista perheistä kyseenalaisin menetelmin.
Malli kannustaa Norjan esimerkkiä seuraten epäilemään kaikkia nepsy- oireisia lapsia vanhempiensa väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi.
THL alkaa jopa kouluttaa lastensuojelun ammattilaisia Barnahus-malliin kertomatta lainkaan mallin puutteista.

Lyhyesti:

Barnahus- malli Suomessa rakentuu psykoanalyysin virheellisille oletuksille repressoituneesta muistista ja perhepatologioista, ACE- ideologialle, sosiaalialan ammatilliselle edunvalvonnalle ja katteettomalle uskolle lastensuojelun toiminnan moitteettomuuteen.

Lastenasiantalomalli tuhoaa lasten ja vanhempien oikeusturvan ja käyvän hoidon.
Mallin psykoanalyyttinen orientaatio ohjaa epäilemään ja kiistämään lasten neurologisia häiriöitä.
Työntekijät etsivät perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan.

Lastenasiaintalomalli (LASTA) tulee tuottamaan vanhemmille vääriä rikosepäilyjä ja lapsille laittomia, valvomattomaan sijaishuoltoon tehtyjä sijoituksia, jotka moninkertaistavat lasten riskin seksuaaliseen väkivaltaan, mielenterveys- ja päihdeongelmiin ja syrjäytymiseen sekä estävät ja viivästyttävät sijaishuollossa tapahtuneen väkivallan rikostutkintoja.

Hanketoimijat ovat tiedottaneet tavoitteistaan , sisäänpääsykriteereistään ja tuloksistaan epärehellisesti.
Työntekijöiden ja yritysten edunvalvonta tuntuu ohittavan tosiseikkaselvittelyn, asiakaspalautteet ja tutkimustiedon Barnahus-mallin joka vaiheessa.

Omituista on myös mallin työntekijöiden halukkuus ja valmius rikkoa voimassa olevia lakeja ja sokeus oman toimintansa vahingollisille seurauksille.

Pitkästi:
Barnahus- malli tuhoaa lasten ja vanhempien oikeusturvan ja käyvän hoidon

1) Barnahus -malli perustuu tutkimustiedon vastaiselle oletukselle, että suurin lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivallan uhka tulisi biologisten perheiden sisältä. Tämä virheellinen alkuoletus vääristää mallin ja sen teoriat ja käytännöt.
Laaja ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö todistaa, että insesti perheissä on harvinainen ilmiö. Lapset ja nuoret kohtaavat huomattavasti useammin seksuaalista väkivaltaa kotiensa ulkopuolella kuin kodeissaan. Esimerkiksi lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle tuhoaa Westermarck- efektinä tunnetun suojan ja moninkertaistaa seksuaalisen väkivallan riskin.

Kodin ulkopuolisen sijoituksen myötä seksuaalisen väkivallan riski kasvaa noin 3-5 -kertaiseksi, minkä todistavat lukuisat eri maiden kouluterveyskyselyt ja lapsiuhriselvitykset.

Suomessa seksuaalirikosten tutkinnan teorioita ja käytäntöjä ovat vinouttaneet psykoanalyysin virheelliset olettamat ja niitä ahkerasti lobanneet Esko Varilo ja väärillä insestisyytteillään lukuisia skandaaleja aiheuttanut Tillman Furniss, jonka opeille ovat altistuneet lähes kaikki vanhemman polven suomalaiset lastensuojelupäättäjät.

Mitään ei ole opittu aiemmista skandaaleista:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista

Lastensuojelun työntekijät pyrkivät edelleenkin " pelastamaan" lapsia kodeistaan pelkkien epäilyjensä perusteella ja altistavat heidät moninkertaiselle seksuaaliväkivallan riskille siirtämällä heidät sijaishuoltoon, jota he eivät ehdi/ halua valvoa ja jossa seksuaaliväkivallan rikostutkinnat kestävät paljon kauemmin kuin kotona asuvilla.
Valtioneuvoston tutkimuksessa erityisesti seksuaalirikosten lapsiuhrit saattavat joutua käymään läpi traumaattisia kokemuksiaan jopa vuosia kestävän rikosprosessin ajan. Rikosprosessi pitkittyi usein, jos lapsi oli rikoksen tapahtuma-aikaan päihtynyt tai sijoitettuna kodin ulkopuolelle.

2) Lastenasiaintalojen todellinen tavoite: huostaanottojen, ACE-ideologian, traumaterapian ja lastensuojelun edunvalvojien ja moniammatillisten asiantuntijaryhmien lisääminen?
Barnahus- hankkeen keskiössä on lasten auttamisen ja hoitamisen sijaan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta.

Barnahus- mallia juurruttava PROMISE- hanke on tutkimustiedon tarjoamisen sijaan valheellista tarinankerrontaa lastenasiaintalojen lobbaamiseksi.
Ulkomaiset tutkijat uskaltavat jo käyttää lastenasiaintaloja juurruttavasta PROMISE- hankkeesta termiä "storytelling" ( esim. Johansson & Stefansen, 2018) .

Valheellinen PROMISE- tarinankerronta Barnahusista menestyksenä piilottaa Barnahus-mallin ongelmat ja ei- toivotut seuraukset (vrt. Åström ja Rejmer 2008; Kaldal ym. 2010; Bakketeig ym. 2012; Stefansen, Gundersen ja Bakketeig 2012).

Onko OT- keskuksiin tulevien lastenasiaintalojen (Barnahus) ensisijainen tarkoitus tuottaa lisää huostaanottoja markkinoimalla erilaisia epäluotettavia arviointeja, riskiseuloja ja ACE- ideologiaa ja taata uusia uramahdollisuuksia oikeusturvaongelmiksi osoittautuneille lastensuojelun ja sijaishuollon yrittäjille, traumaterapeuteille, lastensuojelun edunvalvojille ja moniammatillisille asiantuntijaryhmille?

Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ehkäistään jo rakenteellisesti tunnistamasta ja tunnustamasta muita väkivallantekijöitä kuin lapsen biologiset vanhemmat.
Ongelmien ja väärien epäilyjen sepittely on mahdollistettu ja juurrutettu lastensuojelun rakenteisiin. Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen lastensuojelun arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
OT-keskusten "osaamisen tukeen" on pääsy myös yksityisillä palveluntuottajilla ja sosiaalityötä tehdään yhä enemmän yksityisten sijoituspalveluja markkinoivien firmojen toimesta- vailla virkavastuuta.

3) Lastenasiaintalo- malli ( Barnahus) tuhoaa lasten ja vanhempien oikeusturvan ja käyvän hoidon.

Malli tarjoaa rakenteellisen ja rahoituksellisen perustan vanhempiin kohdistuville turhille tutkinnoille , väärille epäilyille ja lasten laittomille kiireellisille sijoituksille ja huostaanotoille pelkän todistamattoman epäilyn perusteella.

Hankkeessa ei noudateta normaaleja oikeusvaltioperiaatteita esim. syyttömyysolettama tai tiedonsaantioikeus eivät koske vanhempia.
Collaboration against Child Abuse- raportin mukaan Barnahus- mallissa lapsille ja vanhemmille ei useinkaan kerrota heihin kohdistuvasta lastensuojelun epäilyistä, tutkimuksista eikä edes siitä, että rikostutkinta on käynnistetty( s. 264-265).

Suomalaiset Barnahus- työntekijät kertovat suoraan, että aikovat pelkkien epäilyjen perusteella hakea lapsille vanhempien puheoikeuden vieviä, oikeusturvaongelmiksi osoittautuneita lastensuojelun edunvalvojia- ilmoittamatta asiasta vanhemmille.
Toivoa sopii, että käräjäoikeudet eivät mahdollista tällaista mielivaltaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia

Suomen lastenasiaintaloille on tyypillistä keskittyminen rikosepäilyyn ja sen selvittelyyn. Hoitoa tarjotaan vähemmän kuin muissa Barnahus-maissa.

Collaboration against Child Abuse- tutkimuksen mukaan Barnahus-arvioinnit tehdään kiireessä puutteellisilla tiedoilla yksittäisen lapsen tilanteeseen perehtymättä ja tukeutuen yksinomaan viranomaismateriaaliin ja uskomuksiin siitä, mikä on yleisesti hyväksi lapsille. Päätöksentekoon vaikuttavat tavallista enemmän ammattilaisten henkilökohtaiset arvot ja mielipiteet( s. 200-221).

Vaikka lasten haastattelut suorittaisi poliisi, lasten ja perheiden oikeusturva ei parane jos poliisilla on Barnahus- asiantuntija Maria Pärssisen tasoinen ammattitaito:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa

Lastenasiaintalo- malli ( Barnahus) ei käynnisty ilman poliisia ja rikosilmoitusta, joten hankkeen toimijoilla on virkansa ja määrärahansa säilyttääkseen välitön taloudellinen intressi tehdä jokaisesta pienimmästäkin epäilystä rikostutkinta saadakseen tarpeeksi rahoituksen takaavia suoritteita.

Tässä otteita Collaboration against Child Abuse- raportin Barnahus- työntekijöiden haastatteluista:

"Jos ( tutkimuksiin) on jono , saatat joutua kehottamaan heitä [lastensuojelutyöntekijöitä] sijoittamaan [lapsi] ja auttamaan heitä sen järjestelyn kanssa."

"Poliisiin otetaan yhteyttä pienimmästäkin epäilystä esim. kun lapsi sanoo jotain tai kun lapsella on mustelmia, koska siten kerätään näyttöä ja todisteita".

"Rikosoikeudelliset edut asetetaan etusijalle lapsen välittömän hoidon kustannuksella, se saattaa vaarantaa lapsen ".

" Hyväksikäytettyjen lasten hoitaminen Barnahusissa on kuin lapsen hoitamista kiikarilla: huomio zoomataan vain epäiltyyn hyväksikäyttöön. "

"Hyväksikäytetyt lapset ja heidän perheensä eivät saa hankkeessa käypää hoitoa".

Käytännössä siis seulataan erityislapsiperheitä entistä tiheämmällä seulalla, tutkitaan pääosin tai yksinomaan vanhempiin liittyviä riskejä ja epäilyjä, markkinoidaan oikeusturvaongelmiksi osoittautuneita lastensuojelun edunvalvojia ja moniammatillisia asiantuntijaryhmiä ja hankitaan lisää asiakkaita lastensuojeluun ja sijaishuoltoon Hotuksen villeillä riskiseulauksilla ja psykoanalyysiin perustuvilla ACE- ja traumaterapiaorientaatioilla sekä rikkomalla perheiden tietosuoja asenteellisilla LASTA- lomakkeilla, joihin kootaan lastensuojelutoimien tueksi historiatietoja perheistä ilman aika- tai muita rajoituksia.

Malli palvelee vain häviävän pientä osaa seksuaaliväkivaltaa kokeneista lapsista keskittyessään etsimään ja löytämään väkivaltaa lähinnä perheiden sisältä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: Lapin Kansa

Seksuaalirikostutkintojen sudenkuopat Suomessa

- Väkivallasta epäillään ja syytetään lähtökohtaisesti vanhempia, joilta puuttuu syyttömyysolettama ja muu oikeusturva
-Lastenasiaintaloon pääsyn kriteereiksi on koetun seksuaaliväkivallan sijaan typistynyt mm. lastensuojelutausta ja epäily vanhempien väkivallasta
-LASTA- taustatietolomakkeisiin kerätään ja kierrätetään sosiaalitoimen fabrikoidut merkinnät perheistä ilman aika- rajoitusta ja niitä käytetään vieläpä osana esitutkintamateriaalia
- Lapsen kuulustelut ja haastattelut suoritetaan ilman vanhemman läsnäoloa
- Hanke ei tunnista, tunnusta tai tutki sijaishuoltoväkivaltaa ja toimii itse sijaishuollon asiakashankkijana ja edunvalvojana
-Lasten haastattelijoiden ammattitaitoa ja osaamista ei ole varmistettu esim. sosiaalityöntekijät eivät usein tunne eivätkä noudata esitutkintalakia, Suomen perustuslakia, lastensuojelulakia, Euroopan ihmisoikeussopimusta tai YK:n lapsen oikeuksien sopimusta
-Viranomaisyhteistyöltä puuttuu toimiva johto, koordinaatio ja lakitasoinen säätely ja valvonta
-Perheiltä puuttuvat toimivat oikeussuojakeinot ja hanke tuo tiimien jatkoksi vakaviksi oikeusturvaongelmiksi osoittautuneet lastensuojelun edunvalvojat , moniammatilliset asiantuntijaryhmät, ACE- ideologian ja traumaterapeutit
-Mallissa ei ole riippumatonta seurantaa, valvontaa tai vaikuttavuusarviointia ja sosiaalihuollon henkilökunnalla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään

Kun lastenasiaintalossa (Barnahus) LASTA- seuloilla ja LASTA-riskiarviointi- instumenteilla löydetään lapsesta traumaoireita tai- epäily, perhe pakotetaan huostaanotolla uhkailemalla vastaanottamaan huostaanoton tuottavia "avohuollon tukitoimia" yleensä perheiden pelkäämää, yksityisten sijoituspalvelujentuottajien käsiin luisunutta perhetyötä, jolla oikeutetaan jo ennalta päätettyä huostaanottoa.

Jos traumaoireilua ei löydy edes viranomaistiedot yhdistämällä, perhe kuitenkin leimataan riskiperheeksi ja pakotetaan kalliisiin "ennaltaehkäiseviin" pseudopalveluihin, joista he eivät hyödy.

Huomaamatta jää, että lastensuojelun usein osaamattomasti suoritettu tutkimusprosessi itsessään tuottaa stressiä, traumoja ja kiintymyssuhteen häiriöitä.

Erityislapsiperheen äidin ( jonka vapaaehtoiseen lastensuojeluasiakkuuteen ei liity mitään rikosepäilyä, ainoastaan erityislapsi) sanoin: "Mikään ei kuitenkaan ole herättänyt niin paljon pelkoa, huolta ja häpeää kuin lastensuojelu. Kaikki tuntuu hyvin ennakoimattomalta ja prosessit pelottavilta: koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa..
Kokemuksemme mukaan järjestelmä ajaa perheet loppuun. Se synnyttää inhimillisesti kestämättömiä sijoittamisen ja huostaanoton kokemuksia, joita ei pystytä korjaamaan rahallakaan."

Viimeaikaisista mm. pikkutyttöihin kohdistuneesta Oulun raiskausepidemiasta, Virtain perhesurmasta, sijoitetun pitkäaikaista kiusaamista sisältäneestä Koskelan murhasta, lapsi- ja nuorisotyössä toimineen kirkkovaltuutetun vuosikymmenet pyörittämästä pedofiiliringistä, sijaisisän yli 6 vuotta jatkuneesta sijoitetun hyväksikäytöstä, hatkaraiskauksista, samassa sijaishuoltopaikassa asuneen maahanmuuttajan suorittamista teinien raiskauksista, sijaisisän ja tämän pojan vuosia kestäneestä sijoitetun hyväksikäytöstä ja lukuisista lastensuojelulasten ennenaikaisista kuolemista olisi varmasti löytynyt tarpeeksi esimerkkejä viranomaisyhteistyön sudenkuopista.

Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikostutkintojen sudenkuopista olisi löytynyt runsaasti tapausesimerkkejä lastenasiaintalohenkilöstön omista oikeudenkäynneistä.
Anneli Auerin seksuaalirikosoikeudenkäynti, jossa Barnahus- koordinaattori Minna Joki- Erkkilä toimi todistajana löytäen merkkejä mm. satanismista ja takaisin kasvaneista immenkalvoista on hyytävä esimerkki epäonnistuneesta esitutkinnasta, tutkijoiden ammattitaidon puutteista, lasten edun ohittamisesta ja yhä uskomattomammiksi muuttuvista syytteistä.
Mistään väitetystä seksuaalirikoksesta, josta kuitenkin tuli tuomio ei ollut minkäänlaista kliinistä tai teknistä näyttöä, mutta niitä vastaan oli paljon selkeää, kliinistä näyttöä.

https://www.youtube.com/watch?v=Boso2NX7PHs
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/kohutun-anneli-auer-dokumentin-ohjaaja-auerin-tyyneys-on-suojanaamio-tapa-pitaa-itsensa-kasassa/
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/235
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/205
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/154
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu

Jostakin syystä suomalaiset Barnahus- asiantuntijat halusivat helmikuisessa seminaarissaan hakea esimerkkinsä viranomaisyhteistyön sudenkuopista ja kehittämishaasteista tuoreiden kotimaisten tapausten sijaan kahdesta vanhasta norjalaisesta perhetragediasta, joissa lapsiin kohdistuvan väkivallan oireet sekoitettiin lasten neurologiseen oireiluun.
Osallistujissa "tällaista ei saa enää tapahtua" -lupauksia herätti erityisesti vuonna 2005 isäpuolensa tappaman Kristofferin tapaus, jonka seurauksena norjalaisten huostaanottojen määrät räjähtivät ja joka johti moniin turhiin ja hätiköityihin sijoituksiin.
Norjalaisen lastensuojelun laittomuuksia tutkineen BBC:n mukaan Norjan lisääntyneet huostaanotot eivät liity vanhempien väkivaltaan tai päihteidenkäyttöön. Yleisin huostaanoton peruste Norjassa on "puutteelliset vanhemmuustaidot".

Lastensuojelun merkillisen logiikan mukaan Kristoffer saa oikeutta, jos Suomessakin aletaan 16 vuotta tapauksen jälkeen epäillä kaikkia nepsy-oireisia lapsia vanhempien väkivallan ja hyväksikäytön uhreiksi.

Ketään ei tunnu kiinnostavan kuinka monta ennenaikaista lasten ja vanhempien kuolemaa hätiköidyt ja traumatisoivat huostaanotot ja väärät syytteet ovat jo aiheuttaneet ja tulevat aiheuttamaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: BBC

Viranomaisyhteistyön sudenkuopat Norjassa

Norjalaiset tutkijat löysivät Failure & Betrayal Report from the Norwegian Child Violence Committee- selvityksessään 13 ongelmakohtaa lapsiin kohdistuvien rikosten tutkintaan liittyvästä liittyvästä viranomaisyhteistyöstä:

- Julkinen palvelujärjestelmä ei onnistunut paljastamaan yhtäkään aitoa lapsiin kohdistuvaa seksuaaliväkivallan tapausta
-Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tutkivat olivat yksinäisiä ja heiltä puuttui työyhteisön ja johdon tuki
-Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei ilmoitettu kaikissa tapauksissa
-Tutkintojen käsittelyaika oli liian pitkä
-Tutkintoja haittasi puutteellinen dokumentaatio ja raportointi
-Työntekijöillä ilmeni väärää väkivallan tekijään lasten kustannuksella suuntautuvaa lojaalisuutta
-Seksuaalirikollisten seuranta tuomion jälkeen puuttui- rikolliset tuottivat uusia uhreja
-Julkiset seulonnat eivät saaneet selville väkivallan kokonaiskuvaa
-Yhteistyö viranomaisten välillä oli puutteellista
-Vanhempien haavoittuvuutta ei tutkittu tai otettu vakavasti
-Työntekijöitä vaivasi tietämättömyys kaltoinkohtelun dynamiikasta
-Seksuaalirikostutkinnoissa oli riittämätön tutkimustieto ja -perusta päätöksenteolle ja johtopäätöksille
-Dialogi lasten kanssa oli olematonta tai riittämätöntä ( esim. lastenkotien tarkastuksissa)
https://www.regjeringen.no/contentassets/3be8090f3c354f5eb821535142071c50/horingsnotat-l595756.pdf

TAYS:n Barnahus- seminaarissa ei kerrottu, että BBC ja Guardian ovat hiljattain käsitelleet laajasti Norjan lastensuojelun viranomaisyhteistyössä ilmenneitä sudenkuoppia ja väärinkäytöksiä.

Norjan lapsiasiain asiantuntijakomission (Barnesakkyndig Kommisjon) johtaja Katrin Koch kirjoitti vuonna 2015 negatiivisen asiantuntijasuosituksen Silje Garmon vanhemmuudesta äitiä ja lasta tuntematta tai tapaamatta ja ajoi heidät maanpakoon. Garmo sai lapsensa kanssa myöhemmin Puolasta turvapaikan Norjan lastensuojelutoimien takia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojeluvainoa-paennut-norjalaisperhe-sai-turvapaikan-puolasta

BBC :n mukaan huhtikuussa vuonna 2018 saman Barnesakkyndig Kommisjon-asiantuntijakomission viisivuotinen jäsen huostaanottolausuntoja laatinut psykiatri Jo Erik Brøyn sai vankeustuomion lähes 200 000 lapsipornokuvan ja yli 12 000 lapsipornovideon lataamisesta.

https://www.bbc.co.uk/news/resources/idt-sh/norways_hidden_scandal
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/cecilien-joulupainajainenalennuspiparkakkutaikina-ja-puuttuva-flow-huostaajien-huolena-huostaanottolausunnon-kirjoittanut-psykiatri-paljastui-pedofiiliksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta

Norjan poliisi sai vihjeen miehen toimista jo vuonna 2015. Kesti kuitenkin puolitoista vuotta ennenkuin asia tutkittiin ja mies pidätettiin vuonna 2017.
Mies sai toimia psykiatrina ja kirjoittaa huostaanottolausuntoja pidätykseensä asti.

Norjan viranomaiset ovat kieltäytyneet tutkimasta huostaanottotapauksia, joissa lastenpsykiatri Jo Erik Brøyn on toiminut todistajana.

Viranomaiset eivät ole myöskään nähneet tarpeelliseksi kyseenalaistaa miehen vanhemmuutta lapsipornotuomion johdosta vaan palauttivat rikostutkinnan ajaksi sijoitetut lapset takaisin miehelle.

Lapsipornotuomiosta ja tunnustetusta pedofiliasta huolimatta lastensuojeluviranomaiset antoivat Brøynin pitää kaksi sijaissynnyttäjän avulla hankittua lastaan.

https://www.bbc.com/news/world-europe-45637040
https://www.sundayguardianlive.com/culture/norways-orwellian-system-child-protection-care
https://www.sundayguardianlive.com/lifestyle/case-exposing-double-standards-norways-cps
https://www.trtworld.com/magazine/should-your-kid-be-taken-away-if-they-don-t-like-fish-balls-norway-says-so-31026

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: SVT

Sudenkuopat Ruotsissa: Barnahus- lastenasiaintalomallissa havaittu vakavia puutteita

THL, STM tai lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen eivät kerro, että Barnahus-lastenasiaintalomallien toteutuksissa on havaittu useita epäkohtia myös Ruotsissa.

Barnahus-malli ei ole useinkaan kyennyt hankkimaan väkivaltaa kokeneille lapsille sen paremmin lapsiystävällisiä kohtaamisia kuin oikeutta tai hoitoa. Ruotsin Räddä Barnen- järjestön ja Linköpingin yliopiston toteuttaman 23 lastenasiantaloa käsittäneen The Study on Barnahus -tutkimuksen mukaan:

a) Asuinpaikka määrittää lasten pääsyä ohjelmaan ja tutkinnan ja hoidon tasoa siellä. Pienemmillä paikkakunnilla asuvat ovat vaarassa saada heikompitasoisen tutkinnan ja hoidon tai jäädä kokonaan vaille hoitoa.

b) Liian usein väkivaltaa kokeneita lapsia suljetaan ulos Barnahus- ohjelmasta koska sosiaalitoimi ei ole määrännyt tutkintaa väkivallasta silloin kun väkivallantekijä on joku muu kuin lapsen huoltaja. Lasten ulossulkeminen on erityisen tyypillistä ikäryhmissä 15-18v.
Kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan lapsiuhrit eivät välttämättä pääse Barnahus- ohjelmaan, eikä heillä näin ollen ole samoja oikeuksia kuin huoltajan rikoksen kohteeksi joutuneilla lapsilla esim. oikeutta pätevään tutkintaan ja korvauksiin ( 2013, 74) Asiakasvalikoinnin takia Barnahus:ssa hoidettavien tapausten määrä oli liian alhainen viranomaisyhteistyön kompentenssin ja jatkuvuuden säilyttämiseksi.
THL:n raportti osoittaa, että myös Suomen lastenasiaintalohankkeissa on sama puolueellisen asiakasvalikoinnin ja ulossulkemisen ongelma ( THL, 2017, 21,23).

c) Barnahus- ohjelma ei ole läpinäkyvä ja siitä puuttuvat selkeät toimintaohjeet ja rutiinit esim. toimivan dokumentaation, lasten osallisuuden ja suojelun takaamiseksi.

d) Poliisi ja syyttäjä eivät saa hoidettua rikostutkintoja ja syytteitä ajoissa.

e) Terveydenhuollon osaaminen ja osallistuminen on osoittautunut riittämättömäksi ja puutteelliseksi kaikissa Barnahus- evaluaatioissa. Lapset eivät saa tarvitsemiaan tutkimuksia eivätkä hoitoja.

f) Mikään viranomainen ei kanna kokonaisvastuuta prosessista.

Räddä Barnen & Lindköpings Universitet, 2013 Inuti ett barnahus/ Inside the Barnahus, A QUALITY REVIEW OF 23 SWEDISH BARNAHUS ( s.74-80)

https://childhub.org/en/system/tdf/inuti-ett-barnahus_eng.pdf?file=1&type=node&id=24463

Suomen Lastenasiaintalohanke ei ole halunnut kertoa Ruotsin SVT:n dokumentista Jennin ja Thomasin perheen Barnahus- tutkinnassa tapahtuneista väärinkäytöksistä:

https://www.youtube.com/watch?v=ZeZfTX6kTJU
http://vintti.yle.fi/yle.fi/atuubi/atuubi.yle.fi/node/14395.htm
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa

Outoa on, että Barnahus- hankkeen toimijoita ei tunnu kiinnostavan myöskään Ruotsin rikoksentorjuntavirasto Brå:n marraskuussa 2018 julkaisema raportti, jonka mukaan ruotsalaisten 16-24 -vuotiaiden naisten ikäryhmässä joka kolmas, 34,4 prosenttia, on joutunut kokemaan seksuaalirikollisuutta vuoden 2017 aikana.

Huolestuttavaa on, että Barnahus- työntekijät näkevät lasten auttamisena siirron sijaishuoltoon, jossa riisuttaminen ja muu nöyryyttäminen samoin kuin hatkaraiskaukset ovat arkea ja jossa seksuaaliväkivalta on niin yleistä että YK ei suosittele pikkulapsille laitossijoituksia enää lainkaan ( World Report on Violence, 2006).

Miksi ihmeessä toimimaton Barnahus- malli halutaan juurruttaa Suomeen ja miksi viranomaiset eivät kerro rehellisesti hankkeen puutteista?

Olisiko syynä se, että lähinnä vanhempia epäilevä ja lähinnä vanhempien ( oletetut) uhrit ohjelmaansa kelpuuttava Barnahus toimii tehokkaana virheellisten epäilyjen ja sijaishuollon asiakashankinnan varmistajana?

Image may be NSFW.
Clik here to view.

ACE- traumapuoskarointia sijaishuollon eduksi

Suomessa haitallisista lapsuudenkokemuksista (ACE) on kehitetty lastenasiaintalojen ja sijaishuollon edunvalvonnan ideologia ja instrumentti. Sellaisia traumoja, jotka eivät sovi edunvalvontaan, ei kartoiteta eikä hoideta.

ACE- ja Barnahus- hanketoimijat eivät näe traumasukupuidensa juuristoa eivätkä metsää puilta.

Metsistä hakataan puupeltoja kaupallisten toimijoiden tarkoituksiin.

Tässä tapausesimerkkejä traumaterapeuttisesta puoskaroinnista:
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/nooran-monta-minaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle

Tulevaisuuden Suomessa kaikki kansalalaiset aiotaan kyörätä väkisin lastensuojelun karhunpesiin ja lastenasiaintaloihin kuviteltujen tai lastensuojelun itsensä tuottamien ja ylläpitämien epäilyjen ja traumojen varjolla.

ACE- seulaajilla on usein olemattomat tiedot alansa tutkimuskirjallisuudesta ja - keskusteluista mutta sitäkin enemmän lasten ja vanhempien vahingoksi koituvaa innokasta asenteellisuutta.

Harhaista puuttumista ei estä se, että työntekijän traumaoletuksille ja epäilyille ei löydy näyttöä tai lapsi kiistää ne. ACE- uskonnossa kiistäminen on myöntymisen merkki ja traumojen kuvitellaan koteloituneen iho- ja kehomuistiin, josta asiantuntija voi kaivaa ne esiin ne sopivilla arvioinneilla, perhetyön taidelähtöisillä menetelmillä ja välineillä sekä tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksilla. Hallinto- oikeudessa pelkkä esitutkinnan käynnistyminen vanhemmista tulkitaan syyllisyydeksi ja lapsen huostaanoton perusteeksi.

ACE- ideologiaa lobbaava perhetyön asiantuntija Saija Westerlund- Cook Folkhälsanilta kertoi THL- seminaarissa, että ACE -aware lomake on nyt käännetty takaisinkäännöstekniikalla suomeksi ja ruotsiksi ja sillä seulotaan jo "korkean riskin" ryhmiä.

ACE-seulonta aiotaan ulottaa myös universaalipalveluihin esim. äitiys- ja lastenneuvoloihin ja kouluterveyshuoltoon.

Seulontaa vanhempien leimaamiseksi riskivanhemmaksi tekevät psykiatrinen sairaanhoitaja ja perhetyöntekijä työparina.

Turhat ja laittomat sijoitukset ja huostaanotot lisääntyvät siis jatkossakin- STM:n, STEA:n ja THL:n avustuksella ja rahoituksella.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa

Barnahus- malliin liittyviä vakavia ongelmia voisi suitsia vaatimalla kaikilta malliin osallistujilta Katarina Finnilän asenneseulan ja lainsäädäntötentin läpäisyä, vaatimalla tiedonkeruulle perheistä lainalaiset perustelut, mahdollistamalla tutkinnan rajaaminen kiusantekotarkoituksessa tehdyistä epäilyistä, takaamalla perheille tai heidän juristeilleen pääsy kuulustelu- ja kuulemistilaisuuksiin, tallentamalla kaikki esitutkinta ja LASTA- viikkokokoukset ja näyttämällä nauhat ja asiakaskirjaukset asianosaisille viivytyksettä, keräämällä mallista asiakaspalautteet, panostamalla lasten jatkohoitoon, asettamalla henkilökunnalle vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä, takaamalla perheille ilmainen puolustusasianajaja ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti puolueettomassa tuomioistuimessa ja sitomalla mallin rahoitus lapsilta kerättyihin asiakaspalautteisiin ja toiminnan lainalaisuuteen ja lakisidonnaisuuteen.

Luvassa turhia tutkintoja ja sijoituksia sekä ongelmia erityislapsiperheille

THL:n ACE- ja Barnahus- seminaarien perusteella:

- Sote-työntekijät keskittyvät pakonomaisesti seulomaan väkivaltaa yksinomaan perheiden sisältä- puutteellisella ammattitaidolla, lakien yläpuolelle asettuen ja tosiseikkaselvittelystä tai lasten ja perheiden oikeusturvasta tai perus- ja ihmisoikeuksista piittaamatta.

- Perheistä keskitytään etsimään kaltoinkohtelun riskitekijöitä esim. traumahistoriaa runsaasti virheellisiä löydöksiä tuottavilla HOTUS- riskilistoilla ja villeillä riskiseulauksilla.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja

- Vanhemman aiempi trauma tulkitaan riskivanhemmuuden ja lapsen kaltoinkohtelun markkeriksi- vanhemmat eivät enää uskalla ilmoittaa itseensä kohdistuneesta väkivallasta tai hakea apua ongelmiinsa.

-Perheiden tietosuoja heikentyy/ poistetaan kokonaan viranomaisyhteistyön ja sijaishuollon edunvalvonnan sujuvoittamiseksi.

-ACE- ideologia levitetään kritiikittä kaikkialle sosiaali- ja terveydenhuoltoon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi

- Barnahus- työryhmäläisten toimittama tilastointi usein turhien virka-apu- ja tutkintapyyntöjen ja pidettyjen turhien työryhmäkokousten määristä tullaan hyväksymään näytöksi vaikuttavuudesta ja hutiloidun esitutkinnan läpivientiaika tai se, milloin lapsi on kuulusteltu kelpaa näytöksi laadusta.

-Palvelujärjestelmässä aletaan vinoutuneiden ja virheellisten psykoanalyyttisten koulutussisältöjen vuoksi epäillä ja kyseenalaistaa lasten neurologisten häiriöiden diagnooseja- lasten neurologiset häiriöt tulkitaan vanhempien kaltoinkohtelun seurauksiksi.

-Vanhempia vastaan nostetaan rikostutkintoja hatarin perustein- ja vailla vastuu- ja korvausvelvoitteita. Vahingonkorvauksilla olisi suuri merkitys uhreille, myös viranomaisten väärinkäytöksissä. Siksi sosiaalihuollon työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä tulisi uudistaa välittömästi.

- Hankkeen varjolla lisätään oikeusturvaongelmiksi osoittautuneiden moniammatillisten asiantuntijaryhmien ja lastensuojelun edunvalvojien käyttöä ja hatarin perustein jopa pelkkien epäilyjen perusteella tehtyjen kiireellisten sijoitusten määrää.

- Mallin tuloksena sijoitetaan yhä enemmän lapsia valvomattomaan sijaishuoltoon, jossa seksuaali- ja kasvatusväkivallan riski nousee , samoin riski siihen, että sijaishuollossa tapahtunutta väkivaltaa ei tutkita lainkaan tai tutkinta kestää kohtuuttoman kauan. Oikeusasiamiesten mukaan lastensuojelun yksiköt eivät usein osaa erottaa laittomia rajoitustoimia ja väkivaltaa kasvatuksesta.

- Viranomaisyhteistyön vahinkoja perheille ei kartoiteta - viranomaiset vetäytyvät salassapidon taakse ja jatkavat asiantuntijatehtävissään toistaen aiemmat virheensä ja siirtämällä asenteellisuuttaan ja vääriä ja lainvastaisia toimintatapojaan moniammatillisille työryhmille.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: Liz Griffin

Palvelujärjestelmä ja poliisi piiloutuvat salassapidon taakse

Silloin kun lastensuojelutoimet johtavat rikoksiin ja lasten ja perheiden vahingoittamiseen, viranomaiset ja poliisi piiloutuvat salassapidon taakse.
https://yle.fi/uutiset/3-11778420

Susanna Reinbothin mukaan poliisin salailevat julkisuustulkinnat estävät viranomaisten toiminnan arvioinnin. Salaamisella suojataan tosiasiassa virkamiehiä.

He piiloutuvat salassapidon taakse, joten on mahdotonta arvioida, ovatko he toimineet virkavelvollisuuksiensa mukaisesti. "Näyttää siltä, että laaja salaaminen sopii paremmin viranomaisten konsepteihin. Se taas tarkoittaa, että me kansalaiset emme saa tilanteesta ja viranomaisten toiminnasta kokonaiskuvaa. Me siis saamme sen kuvan, jonka viranomaiset haluavat meille näyttää. "

Toimittaja Mikko Niskasaari on kirjoittanut poliisin ja syyttäjien mielivallasta ja virkarikosten salaamisesta monta erinomaista raporttia:
https://www.mikkoniskasaari.fi/node/11

Sosiaalityöntekijät rikostutkinnan portinvartijoina

Sijaisperheiden toiminnan valvominen ei kuulu aluehallintovirastojen, oikeuskanslerin tai oikeusasiamiehen valvontaan kuten ammatilliset lastensuojelulaitokset.

Seksuaaliväkivaltaa sijaisperheessä epäilevillä lapsen läheisillä ei ole suoraa vaikuttamisen mahdollisuutta sijaisperheen toimintaan.
Heidän lastensuojeluilmoituksiaan tai tutkintapyyntöjään ei välttämättä oteta vastaan kuten tässä Vuoden sijaisperheen tapauksessa:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa

Poliisi saattaa vaatia tutkinnan aloittamisen ehdoksi rikosilmoitusta sosiaalityöntekijältä, joka on usein sijaisperheen ystävä ja kouluttaja ja jolla on intressi jättää lasten ja vanhempien havainnot ja valitukset huomiotta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-sosiaalityontekijat-eivat-valvo-sijaishuoltoa

Laitoksessa lapsella on mahdollisuus oikeusturvaan. Mutta jos haluaa hakea muutosta sijaisperheen toimintaan, pitää tehdä muistutus tai kantelu lapsen sosiaalityöntekijästä, jonka toiminnan tutkimisen salassapitovelvollisuus estää.
Huolta asiasta ovat kantaneet mm. Hämeen Sanomat 9.11.2019 julkaistussa artikkelissa: ”Kun kiirettä pitää eikä kokonaisuus ole kenenkään hanskassa, osa lapsista voi unohtua katveeseen ja sijaisperheen vakavatkin epäkohdat pysyä salassa”.

Tekaistu rikosilmoitus vastauksena vanhemman valitukseen tai huostaanoton purkuhakemukseen

Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai valitus aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa usein asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen tai perhetyöhön huostaanoton aikaansaamiseksi.

Peräti 16% Tarja Hiltusen väitöskirja-aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205).
Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).Moni äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

Kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147).
Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen väkivaltaa huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa. Terttu kertoi perhekodin johtajan käyneen käsiksi lapseensa ja ettei väkivallasta tehdyillä valituksilla ollut mitään merkitystä. (Terttu 2008, S).
Myös Koskelan murhan uhria pahoinpideltiin sijoituksen aikana.

Myös Lastenasiaintalo ( Barnahus) -hankkeessa olisi syytä tutkia kuinka moni vanhempiin kohdistuvista rikossyytteistä on tehty viranomaisen tai sijaisvanhemman toimesta kostoksi vanhemman valituksesta tai huostaanoton purkuhakemuksesta.

Varhainen puuttuminen pitää ulottaa myös lastensuojeluun ja muuhun viranomaistoimintaan.

Kukaan on tuskin eri mieltä siitä, että viranomaislähtöisen, hitaan ja hajanaisen lapsiuhrien rikostutkinnan sijaan tarvitaan tehokas ja Lanzaroten sopimuksen mukainen lapsilähtöinen, lakisidonnainen, keskitetty ja koordinoitu rikostutkinta ja kriisiapu lasten ja nuorten kohtaamaan väkivaltaan.

Väkivallan lapsiuhrien nopea ja laadukas auttaminen ja hoito ja heidän perheidensä tukeminen on niin tärkeä asia, ettei sitä saa tuhota huonoilla ja lainvastaisilla toimintakäytännöillä.

Lapsiin kohdistuvan väkivallan selvittämistä tai hoitoa ei kannata ulkoistaa lastensuojelulle tai sen hankkeille.

Jokainen voi ilmoittaa suoraan poliisille, jos huomaa lapseen kohdistuvaa väkivaltaa koulussa, kodissa, sijaishuollossa, harrastuksissa tai uskonnollisissa yhteisöissä.

Mikään viranomaisohje ei vielä toistaiseksi estä yksityishenkilöä tarjoamasta kasvattajien tai viranomaisten väkivaltaa pakenevalle lapselle tai nuorelle turvallista majapaikkaa, ateriaa tai ruokakassia, vaatekertaa, rahaa, bussilippua, puheaikaa puhelimeen, kyytiä, keskustelua tai konsultaatioapua poliisille, juristille, aluehallintovirastoon, tietosuojavaltuutetulle tai potilas- , sosiaali- tai oikeusasiamiehelle tai auttamasta lasta tai nuorta hakemaan kirkkoturvaa.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tee-kantelu-aviin-ja-oikeusasiamiehelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulussa-on-jalleen-haettu-kirkkoturvaa-lastensuojelun-mielivallan-vuoksi

Collaboration against Child Abuse- raportin voi ladata ilmaiseksi:
https://link.springer.com/book/10.1007/978-3-319-58388-4

#Lastenasiaintalo #Barnahus #MiaLehtinen #MariaRossi #SannaHeikinheimo #OTkeskus #LASTA #ACE #valvonta #Barnahus #MinnaJokiErkkilä #ArjaHeikkinen #Hotus #Hoitotyöntutkimussäätiö #EijaPaavilainen #AuneFlinck #TarjaPösö #THL #STM #riskiseulaus #Lapsenkaltoinkohteluntunnistusohjeet #kaltoinkohtelunriskitekijä #kaltoinkohteluntunnistaminen #rakenteellinenväkivalta #rahoituskanavatylittäväsotepalvelunkäyttö
#varhainenpuuttuminen #KristaKiuru #ElinaPekkarinen #hatkaus #STM
#kiireellinensijoitus #lastensuojeluntyömenetelmät #vanhemmuudenarviointi #laitonsijoitus #onnistuminenlastensuojelussa #onnistumisentekijät
#Lastensuojelututkimus #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelunperhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus
#Pesäpuu #Nuortenystävät #PelastakaaLapset #SOSlapsikylä #Kasper #monimuotoisetperheet #Perhehoitoliitto #Talentia
#lastensuojelunedunvalvoja #moniammatillinenasiantuntijaryhmä
#Painajainenperheessä #MariaPärssinen #sosiaalialanosaamisjatukikeskus #Collaborationagainstchildabuse #lastensuojelunsudenkuopat #PROMISE #FailureBetrayal #Norjanlastensuojeluskandaali #traumainformoitusote #Haitallisetlapsuuskokemukset #HOTUS #riskiseulaus #traumaterapia #JoErikBrøyn #SiljeGarmo #lastensuojelupakolaiset #ArneMyhre #JuliaKorkman #SaijaWesterlundCook #BSK #BarnesakkyndigKommisjon #NorwegianChildViolenceCommittee #TAYS #ACEaware #LASTAlomake #fabrikointi #lastensuojelunmoniammatillinenyhteistyö #mitenraiskauskulttuuriatorjutaan #Sviktogsvik
#FundacjaDajemyDzieciomSile #InstitutPoSotsialniDeynostiiPraktiki
#MagyarorszagiTerredesHommesAlapitvanyLausanne #MinistrstvozaPravosodje #ChildandFamilyAgency #ChildCircle

Lue:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/barnahus-lastenasiaintalomalli-lasta-romuttaa-lasten-ja-vanhempien-oikeusturvan

Lokakuun Liike on koostanut perheille ohjeet Lastenasiaintalo- puoskaroinnista selviytymiseksi:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-hyvaksikaytti-sijaislastaan-raahessa
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-i-hyvaksikaytetty-tytto-huostaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemi-tornio-sijaisperhe-tuomittiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-hyvaksikaytti-kahta-10-vuotiasta-lasta-tukiperhekayntien-aikana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mehilainen-veroparatiisisotkuja-haamutyontekijoita-hupipornoa-ja-vaikuttavaa-noyryyttamista
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/britannian-pelastakaa-lapset-menettaa-67-miljoonaa-puntaa-ahdistelukohun-takia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelulapsia-kaltoinkohdellaan-urheiluharrastuksissa-lapsiasiavaltuutettu-ei-puutu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/cecilien-joulupainajainenalennuspiparkakkutaikina-ja-puuttuva-flow-huostaajien-huolena-huostaanottolausunnon-kirjoittanut-psykiatri-paljastui-pedofiiliksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-raiskauskulttuuria-torjutaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyyttiset-tutkinnat-ja-tulkinnat-tuhoavat-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/parempi-puhe-ei-tarkoita-parempaa-kaytantoa-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen

Lue myös:

Huomattava osa seksuaalirikosten uhreiksi epäiltyjen lasten haastatteluja tekevistä ammattilaisista poikkeaa NICHD- protokollasta ja käyttää ei- suositeltavaa välineistöä:
Mikaela Magnusson & al (2020) :Forensic interviewers’ experiences of interviewing children of different ages
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/1068316X.2020.1742343

Katarina Finnilän väitöskirjan mukaan lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tutkivat ammattilaiset eivät tukeutuneet tieteelliseen tietoon ja heillä oli vääriä uskomuksia, jotka eivät korjaantuneet edes koulutuksen myötä :

Expertise and decision making among clinicians in investigations of alleged child sexual abuse
https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/44612/AnnalesB319Finnila-Tuohimaa.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Jo Erik Broynin tuomion voi lukea tästä:
https://ombarnevernet.files.wordpress.com/2018/08/2018-04-23-dom-i-straffesak-mot-psykiater-jo-erik-brc3b8yn-18-010075med-otir-01-v-dommer-nini-ring.pdf

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus Pesäpuu

Valesossuista valeanarkisteihin

Lastensuojelun julkisuuskuvaa ovat viime aikoina valkopesseet kaksi itseään anarkisteiksi kutsuvaa lastensuojelun sosiaalityöntekijää, jotka vaikuttavat videoidensa perusteella pikemminkin sokerihumalaisilta systeemin valuvikoja seppelöiviltä statisteilta.

He ovat ottaneet tehtäväkseen tarjoilla asiakaspalautteista ja tutkimustiedosta riisuttuja käsityksiään lastensuojelusta muutaman lauseen kokoisina mainospaloina.

Lastensuojelusta tarjottu "tieto" on todellisuudessa moralistisia virhepäätelmiä, joissa pitäisi-lauseista johdetaan on-lauseita esim. lastensuojelun pitäisi tukea perheitä joten se on tukea perheille.

He esittävät sosiaalihuollon asiakaslain ja potilaslain yli 20 vuotta velvoittaman asiakaslähtöisyyden uutena kokeilemisen arvoisena ideana ja tuntuvat kuulevan kokemusasiantuntijoita erittäin valikoivasti ja alentuvasti vain "ohjatakseen heidät eteenpäin".

Nuorten esim. Emman ja Sannin kielteiset kokemukset lastensuojelun syrjinnästä, leimaamisesta ja sijaishuoltoväkivallasta ja heidän ehdotuksensa sijaishuollon valvonnan lisäämisestä muunnetaan sosiaalityöntekijöiden videolle muotoon Huostaanotettu turvassa ja hyväksytty.

Miten ennakkoluuloja lastensuojelun asiakkaita kohtaan mahtaa hälventää anarkistisossujen vihjaus, että joka toinen tunti tehtävien kiireellisten sijoitusten syy olisi narkomania?

Anarkistisossut on ideana yhtä huono kuin Kokoomuksen punkbändi tai säätiörouvien työllisyysneuvonta.

Radikalismin aste onkin samaa tasoa kuin nykyisin SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajana toimivan kokoomuspoliitikko Piia-Noora Kaupin oikeudenmukaisuuslausunnot tai viuhahdus Bottan ympäri.

Kovin laimeita ovat myös "anarkistisossujen" lastensuojelun kehittämisehdotukset.
He ovat vaatineet mm. Petteri Orpolta lastensuojeluun lisää resursseja ja tutkimusperusteisuutta, joka suomalaisessa sosiaalityössä tarkoittaa lähinnä tietopuutteiden sementointia eli sijaishuollon edunvalvojien tilaamia mairittelevia raportteja ja opinnäytetöitä lastensuojelun virheellisistä asiakirjoista ja sosiaalityöntekijöiden käsityksistä, mielipiteistä ja tuntemuksista.

Suomessa lastensuojelun kehittämiskeskustelut juuttuvat aina julkisuuskuva- ja resurssipulapuheeksi, vaikka resurssien lisäyksen ei ole todettu parantaneen lastensuojelun laatua eikä kansalaisia pelota lastensuojelun julkisuuskuva vaan lastensuojelun heikko laatu ja mielivalta.

Anarkistisossut- hanke pyrkii takaamaan valvomattomat maksimiresurssit ja vallan sosiaalityöntekijöiden nykyiselle ammattikunnalle, joka ei pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja joka pyrkii vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).

Ilmeisesti työntekijät käyttävät anarkistisossut- nimeä vain huomion saamiseksi ymmärtämättä mitä anarkismi, sosiaalityö tai sosiaalityön etiikka tarkoittaa. Toimelias tietämättömyys on kuitenkin vaarallista- etenkin lastensuojelussa.

Kansalaiset ovat huolissaan siitä, että viimeisten vuosikymmenten aikana sekä lastensuojelun resurssit että huostaanottojen määrät on kolminkertaistettu mielivaltaisen arviointi- ja huolikulttuurin myötä samalla kun lapsiperheiden määrä ja syntyvyys on vähentynyt.

Ihmetystä kerättää miksi viiden miljoonan asukkaan hyvinvointivaltio- Suomessa on lähes 19 000 huostaanotettua lasta (esim. lähes 9 miljoonan asukkaan New Yorkissa huostaanottoja on vain noin 10 000) ja miksi huostaanottojen syitä ja seurauksia tai lasten olosuhteita sijaishuollossa ei tunneta.

Lastensuojelun asiakkuuksien syistä tai seurauksista ei ole riippumatonta rekisteri- tai tutkimustietoa ja lastensuojelun sijaishuoltoa valvotaan nykyisin huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan samalla kun sijaishuolto on 80% yksityistetty eikä huostaanotoille ole oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa. Yhtälössä on jotakin pahasti vialla.
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/

Mitä on sosiaalityö ja anarkismi?

Suomen valtio on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, joiden tavoitteena on perheiden ja vanhempien tukeminen.
Valtiollisen lastensuojelupolitiikan tavoitteena ei siis voi olla vetovoimaisen sijaishuollon aikaansaaminen, paisuttaminen ja ylläpitäminen tai sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta.

Myöskään sosiaalityön tavoitteena ei voi olla sijaishuollon edunvalvonta tai asiakashankinta.

Sosiaalityön lakisääteinen tehtävä on vahvistaa yksilöiden ja perheiden omia toimintaedellytyksiä ja osallisuutta sekä edistää yhteisöjen sosiaalista eheyttä.

Rakenteellisen sosiaalityön tehtävä on syrjivien rakenteiden paljastaminen ja muuttaminen, marginalisoitujen ihmisten näkökantojen esiintuonti ja sosiaalinen raportointi yksittäistapausten pohjalta. Ei siis syrjivien rakenteiden oikeuttaminen eikä ylläpito tai marginalisoitujen kertomusten kiistäminen.

Sosiaalityön eettisten ohjeiden mukaan sosiaalityön ammattilaisilla on velvollisuus tuoda tietoa kohtuuttomista tilanteista ja syrjivistä rakenteista poliittiseen päätöksentekoon, asettaa kyseenalaiseksi yhteiskunnassa olemassa olevat esteet, eriarvoisuudet ja epäoikeudenmukaisuudet ja edistää muutoksia niissä rakenteissa, jotka pitävät ihmisiä marginalisoituneissa, osattomissa ja haavoittavissa asemissa.
Sosiaalityössä sosiaalityöntekijöiden tulisi tarjota kansalaisille luotettavaa informaatiota, hyvää kohtelua ja noudattaa yleisiä oikeusperiaatteita.

Anarkistien puolestaan tulisi vastustaa valtiollisen pakkovallan lisäksi myös korporativistista eli eturyhmien pakkovaltaa sekä rahavaltaa; plutokratiaa ja kleptokratiaa.

Nicolas Walterin mukaan anarkismin perusolemus, jota ilman se ei ole anarkismia on ihmisen toisen yli käyttämän ylivallan torjuminen.
Ei siis ylivallan mahdollistaminen ja oikeuttaminen "hyviin" tarkoitusperiin vetoamalla.

Anarkismi ei ole korruptoituneen lastensuojelukoneiston käyttöön kuohittua kevytkapinaa tai sanamagiaa.

Moralistiset virhepäätelmät tai ammatillinen edunvalvonta eivät ole anarkismia tai sosiaalityötä

Anarkistisossujen TikTok-analyysi Eerikan kuolemasta on kelvoton yritys valjastaa tragedia sosiaalityön lisäresurssivaateiden ja edunvalvonnan käyttöön.

Anarkistisossut ovat esittäneet valheellisia väitteitä myös kansalaisia kiristämällä ja pakottamalla aikaansaatujen huostaanottojen "vapaaehtoisuudesta".

Erityisen tympeää on, että "anarkistisossut" ovat varastaneet ja kääntäneet päälaelleen Charles Guzzettan ja Mikko Mäntysaaren rettelöitsevän sosiaalityön käsitteen tarkoittamaan epäkohtia ja konsensusta seppelöitsevää työtä.

Guzzettan mukaan sosiaalityöntekijä ei saanut olla työkalu, jota järjestelmä saattoi käyttää sokeana vasarana vaan ammatillisuuden kielteisten puolien tunnistaja, joka epäkohdan havaitsemisen jälkeen uskalsi toimia asiakkaan puolesta sillä rajalla, missä pidättäminenkin voi olla mahdollista.

Rettelöitsevä sosiaalityö ei voi olla ammatillisuuden kielteisten puolien salaamista ja poisselittelyä tai asiakkaita alistavan järjestelmän imagon kiillotusta työajalla ja veronmaksajien rahoilla.

Samat työntekijät esiintyvät sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry:n videolla esittämässä moralistisia virhepäätelmiä lastensuojelusta.
Harvoin törmää opetusvideoon, jossa lähes jokainen väittämä on valheellinen.
Kysyä voi myös, miksi puolueettomina esiintyvät sosiaalityöntekijät kokevat yhteistyö- ja kasvatuskumppanikseen sijaishuollon etujärjestön?

Videolla näkyvä tietämättömyys kentän ongelmista ja lukuisat riippumattoman tutkimustiedon vastaiset väittämät herättävät huolen sosiaalityön koulutuksen sisällöistä.

Leeni Ikonen kirjoittaa: "Ammattijärjestö Talentian olisi syytä olla huolissaan videolla esiintyvistä asiavirheistä, puhumattakaan naisten huonosta kielellisestä ilmaisusta.

Yltiöpositiiviset naiset videolla yrittävät kertoa ilmeisesti siitä, miten asioiden pitäisi olla lastensuojelussa.

Heidän tulisi selventää kuulijalle, että tämä video ehkä on tulevaisuuden visio.

Jotain on pahasti vialla, kun sosiaalityöntekijän yhteydenotto ihmisiin aikaansaa välittömän tarpeen juristipalveluille.

Erittäin huolestuttavaa on, että videolla esiintyvien naisten kohteena on ilmeisesti nuori ihminen tai lapsi (SOSSU ON SUA VARTEN).

Muutamia havaintoja videolla esitetyistä väitteistä:
-Ei tukitoimia (niin sanottuja) suunnitella perheen kanssa yhdessä. Nehän ovat käytännössä useimmiten pakkotoimia ja valvontaa.

-Ei asiakassuunnitelmaa tehdä perheen kanssa yhdessä. Mikäli se tehdään, se on jo ennakkoon laadittu sosiaalityöntekijän ja hänen ”verkostonsa” kanssa.

-Totta kai pitää pelätä lastensuojeluilmoitusta. Liikkeellä on liikaa valesosiaalityöntekijöitä ja koulutuksen saaneet eivät piittaa pääsääntöisesti laeista. Lopputulos voi olla ihan sattumankauppaa. Kannustan kuitenkin kaikkia hyvään yhteistyöhön virkamiesten kanssa.

-Huostaanotto ei useimmiten tarkoita turvaa ja hyväksyntää, vaan huomattavaa väkivallan ja syrjäytymisen riskiä.

"Lastensuojelun väärintoimimisen kulttuuriin kuuluu se, että sosiaalityöntekijät eivät huomioi lakien velvoitteita eivätkä halua noudattaa lakeja. Valvontaviranomaiset joutuvat kerta toisensa jälkeen kertomaan virkamiehille, mikä on lain sisältö.
Lakien väheksyminen vaarantaa sijoitettujen lasten edun, koska lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei tunnista lakiin kirjattua valvonnan velvoitetta. Kyse on asenneongelmasta, jota ei muuteta ”resurssien” lisäämisellä."

https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
https://leeniikonen.fi/2021/03/18/parasta-palvelua-reseptit-sadan-vuoden-takaa/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa

Tiesitkö tämän lastensuojelusta? Puretaan lastensuojelun myyttejä!

Hyvä nimi, puhe tai tarkoitus ei vielä tarkoita hyvää käytäntöä.

Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018). Huostaanottojen syistä, seurauksista tai lasten oloista sijaishuollossa ei tiedetä. Edes sitä onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu, ei tiedetä( Rousu 2021).

Lastensuojelun "avohuollon tukitoimet", joita tarjoaa yhä useammin sijaishuoltopalveluja myyvä järjestö tai yrittäjä eivät useinkaan ole perheiden tarpeiden mukaista apua vaan huostaanottojen pohjustusta.

Lapset ja nuoret kokevat, etteivät voi vaikuttaa lastensuojelussa itse omiin asioihinsa ( MLL:n palvelevan puhelimen vuosiraportit). Huostaanotot tehdään usein lasta ja perhettä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö & Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/estherin-lapset-otettiin-huostaan-ilman-oikeaa-syyta-ja-huostaanoton-perusteet-osoitettiin-perattomiksi/

Sosiaalityöntekijät eivät pääsääntöisesti työskentele perheiden läheisverkoston kanssa. Eläköitynyt sosiaalityöntekijä, yli 50 vuotta lastensuojelun parissa mm. tukihenkilönä toiminut Raili Miettinen kertoo: "Kaikilla perheillä oli lähiverkostoa, mutta heitä ei otettu mukaan perheiden kanssa työskentelyyn.
Lähiverkostoa ei nähty perheen ja lapsen voimavarana vaan mielumminkin riesana, joka häiritsi lastensuojelun työtä."
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuka-tayttaa-lastensuojelun-kriteerit-hyvasta-perheesta

Läheissijoituksia ei Suomessa käytetä juuri lainkaan, vaikka vuonna 2007 voimaan tullut lastensuojelulaki edellyttää sopivien perheiden etsimistä ensiksi lapsen lähipiiristä( Koisti-Auer 2014).

Kuntaliitto ( 2017, 2019 ) ja Valvira ovat moneen kertaan todenneet, että Suomessa lapsia huostaanotetaan pelkästään puuttuvien palvelujen takia. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Sosiaalityöntekijää vastuutetaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhista huostaanotoista, joten oman selustan varmistamiseksi huostaanotto kannattaa mielummin tehdä kuin jättää tekemättä ( Roos, 2009). Johanna Hiitola huomasi yli 400 lapsen huostaanottoasiakirjat käsittävässä väitöskirjatutkimuksessaan, että huostaanottopäätöksiä määrittelee sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta mm. varallisuus.

Sijaishuoltopalveluja myyvät yritykset ja järjestöt saavat tehdä viranomaistyöksi tarkoitettuja arviointeja vanhemmuudesta ja jopa sijaishuollon tarpeesta (Kuntaliitto 2017: Talentia, 30 päivää /2018, 24:Järvi & Silfverberg, Longplay 2020 )

Perheillä ei ole mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa vaan huostaanotto- oikeudenkäynnit käydään käräjäoikeuksien sijaan hallinto- oikeuksissa, joissa tuomaroivat sosiaalityöntekijät.

Sijaishuoltopaikkojen valintaa eivät määritä lapsen tarpeet vaan hinta ja kuntien hankintasopimukset ( LSKL 2015).
Lapsille ja perheillä ei ole sananvaltaa sijaishuoltopaikkaan eikä niitä valita yhdessä heidän kanssaan.

Lastensuojeluilmoitus ja -asiakkuus vaikuttavat myös lasten ja perheiden tulevaan kohteluun ja asemaan palvelujärjestelmässä. Esim. äidin aiempaa lastensuojeluasiakkuutta on käytetty hänen oman lapsensa ainoana pakkotoimien ja sijoituksen perusteena ( Ikonen, 2013).

Lastensuojelun työntekijöiden kirjaamat mutudiagnoosit lasten ja vanhempien mielenterveydestä haittaavat ja jopa estävät käyvän hoidon ja myös somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat viranomaisten asiakkaille tekemien mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”

Lastensuojelun työntekijöillä on oikeus ilman asiakkaan lupaa koota ja tutkia aiemmat jopa 120 vuotta arkistoitavat lastensuojelumerkinnät, irroitella niistä lauseita omiin tarkoituksiinsa ( Sillanpää, 2017, 56) ja kirjata uusia merkintöjä ilman, että kukaan tarkastaa merkintöjen oikeellisuutta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
Asiakkaalla ei ole oikeutta korjata virheellisiä merkintöjä, jotka mm. kootaan automaattisesti oikeudenkäynti- aineistoksi LASTA- lomakkeisiin lastenasiaintalomallissa. Aiheettomassakin rikosepäilyssä aiempi lastensuojeluasiakkuus on peruste joutua lastenasiaintalomallin mukaiseen asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaan rikostutkintaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa

Tuore kouluterveyskysely vuodelta 2019 osoittaa sijaishuollossa elävien lasten kohtaavan kaltoinkohtelua, yksinäisyyttä, turvattomuutta ja väkivaltaa, merkittävästi enemmän verrattuna muihin lapsiin.
Sijaishuoltopaikat, joista puuttuu tutkimustieto ja valvonta ovat jo lähtökohtaisesti turvattomia ja muodostavat sijoitetuille moninkertaisen riskin paitsi monissa tutkimuksissa todetulle syrjäytymiselle myös seksuaaliselle ja muulle vakavalle väkivallalle ja mielenterveyshäiriöille verrattuna vanhempiensa kanssa asuviin lapsiin, joilla oli ennen sijoitusta samankaltaiset olot ( THL, 2010: THL 2017, 2019: YK : Word Report on Violence mm. 2006).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa

Oikeusasiamiehet on kiinnittäneet huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä.
40 vuotta lastensuojelussa toimineen Leeni Ikosen mukaan "vanhempien pyynnöistä huolimatta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei useinkaan ryhdy toimiin lapsen suojaamiseksi kaltoinkohtelulta sijaishuollossa. Valitettavan usein myös lapsen oma pyyntö ohitetaan. Tämän lisäksi saatetaan rangaistustoimena rajoittaa lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa tai siirtää lapsi kauemmas toiseen sijaishuoltopaikkaan.
Asiat eivät etene poliisitutkintaan tai tutkinnat saatetaan lopettaa. Poliisi soittaa sosiaalityöntekijälle, joka kertoo, ettei ole havainnut mitään. Poliisi saattaa soittaa lastenkotiin tai perhehoitajille, jotka vakuuttavat toimivansa asiallisesti."
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa

Sijaisperheissä ja laitoksissa ei voi vierailla kuten tavallisissa kodeissa. Lastensuojeluun juurrutettu pahan sosiaalisen perimän oppi aiheuttaa sen, että sijoitettuja lapsia pyritään tietoisesti vieraannuttamaan sisaruksistaan ja suvustaan ( Ikonen 2013: Syvälä 2013: Koisti- Auer 2014).
Miksi anarkistisossut väittävät vierailuoikeuden toteutuvan senkin jälkeen kun ovat juuri kuulleet kokemusasiantuntijalta, kuinka sijaisperhe ei hyväksynyt hänen äitinsä parisuhdetta naisen kanssa eikä päästänyt äitiä kylään.
Vanhempien tapaamisaika typistyy usein vain kahdeksi tunniksi kuukaudessa. LSKL:n Samalla puolella- tutkimuksessa peräti 94% sosiaalityöntekijöistä rajoitti lasten ja vanhempien yhteydenpitoa huostaanotoissa, joiden yleisimmät syyt olivat LaskeTut- tutkimuksen mukaan vanhempien uupumus ja lasten koulunkäyntivaikeudet( THL, 2016, 7).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1

Oikeusasiamiesten raportit todistavat, että sijaishuollossa lapsilla ei pääsääntöisesti ole tietoa siitä miksi, milloin tai mihin heidät sijoitetaan, kuka heidän sosiaalityöntekijänsä on, miten hänet saa kiinni, mitkä lasten oikeudet ovat, mikä on laillista kohtelua tai mihin voi valittaa, mikäli lasta kaltoinkohdellaan sijaishuollossa. Sosiaalityöntekijät eivät tapaa lapsia säännöllisesti.
Eduskunnan oikeusasiamies on nostanut sijaishuollon riittämättömän valvonnan yhdeksi keskeiseksi suomalaiseksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi vuoden 2016 toimintakertomuksessaan.

Sosiaalityöntekijä on sidottu lapsen edun sijaan virkaansa ja usein lainvastaisia toimintakäytäntöjä harjoittavaan työnantajaansa ja työpaikkansa toimintakulttuuriin. Silloin kun hän työskentelee yksityiselle hän on sidottu yrityksen liikevoiton maksimointiin. Valtakunnallisesti noin 80 % on yksityistettyä sijaishuoltoa.
On irvokasta, että sijaishuollon keskitysleirien kapoiksi alennettujen sosiaalityöntekijöiden kapeille hartioille asetetaan heidän omalla suostumuksellaan anarkistin tai ihmeidentekijän viitta ja vastuu köyhien elämäntapavakoiluksi muuttuneen lastensuojelun julkisuuskuvan kiillottamisesta.
https://longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta

Suurta osaa lastensuojelun diskursseista voi itsessään pitää vihapuheena. Orwellilaiselle psykokielelle ja huolipuheelle perustuvissa lastensuojelun koulutuksissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä harjoitellaan puhumaan "huono- osaisina" " riskiperheinä " ja traumojen ja ongelmien periyttäjinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Lastensuojelun toimintatavat täyttävät liian usein kiusaamisen kriteerit.
Lastensuojelussa provosointi, musta PR, doksaus ja maalittaminen ovat normaaleja toimintakäytäntöjä.

Lastensuojelun asiakkaita ei siis suinkaan häiritse lastensuojelun negatiivinen julkisuuskuva vaan lastensuojelun mielivalta ja ylisukupolvinen väärintoimimisen kulttuuri.
Ikonen kysyy aiheellisesti: Kuinka monen lastensuojelusta paenneen sosiaalityöntekijän paon syynä on se, ettei hän halua liittyä tähän kulttuuriin ja mielivallan hiljaiseen sopimukseen? Kuinka monen ihmisen tämä mielivallan sopimus on tuhonnut?

Perheen Suojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Anu Suomela laati 25 vuotta sitten yhä ajankohtaisen kannanoton silloisen lapsipoliittisen työryhmän linjauksiin.

"Kun hallinto tarkkailee itseään, nähdään ongelmien aiheuttajiksi hallintoalamaiset, vaikka ongelmana saattavat olla nimenomaan hallinnon interventiot kansalaisten elämään”.

Anarkistisossut- hanke onkin lähinnä voimakas argumentti sen puolesta, että lastensuojelun kehittämistä EI pidä jättää sosiaalityöntekijöille.

Kansalaiset kokemuksineen eivät näytä kelpaavan lastensuojelun työntekijöille ja päättäjille, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kansalaisten kokemusten mitätöinnin ja kansalaisten uudelleenkouluttamisen lastensuojelun oikeaan ajatteluun ja kokemiseen erilaisilla valistuskampanjoilla.

Pitääkö vaihtaa kansa vai työntekijät?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-sosiaalityontekijat-eivat-valvo-sijaishuoltoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mayday-mayday-miksi-lastensuojelu-levittaa-moraalista-paniikkia-ja-vaaraa-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://leeniikonen.fi/2021/02/25/nolo-strategia/
https://leeniikonen.fi/2021/03/10/hiekkalaatikolla-on-kiva-olla/
https://leeniikonen.fi/2021/05/01/kiihottaminen-kansanryhmaa-vastaan/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille

#anarkistisossut #YLE #MaijaHaapala #CamillaJokela #lapsibisnes #sijaishuollonedunvalvonta #tiesitkötämänlastensuojelusta
#Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #edunvalvontajargon #sosiaalityöntekijälisäys # resurssipula #NewYorkinmalli #onnistumisentekijät #pseudopalvelut
#osallisuus #osallistuminen #LAPEhanke #lastensuojelunkokemusasiantuntija
#PerheetKeskiöön #ACE #Lastenasiaintalo #Lastensuojelunkehittäminen
#valvonta #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus
#Pesäpuu #Nuortenystävät #PelastakaaLapset #SOS-lapsikylä #Kasper #monimuotoisetperheet #Perhehoitoliitto #Talentia
#Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lastensuojelun sijaishuollon uudistaminen sementoi vanhoja ongelmia

Lainvalmistelu lastensuojeluasioissa on 2000 -luvulla ollut epätoivoista virheratkaisujen peittelyä.
Mitä syvemmälle lastensuojelun rappiotila etenee, sitä kovemmin kampanjoidaan mediassa lasten ja perheiden pahoinvoinnista.
https://leeniikonen.fi/2021/04/07/lastensuojelun-ideologiaan-sopivat/

Leeni Ikosen mukaan sosiaali- ja terveysministeriön uudessa lainvalmistelussa lastensuojelun asiakkaita tai perheiden oikeusturvaongelmiin parhaiten perehtyneitä asiantuntijoita esim. juristeja ei kuulla vaikka sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki on ollut voimassa 20 vuoden ajan.

"Näiden tahojen kuulematta jättäminen johtaa tietysti siihen, etteivät tärkeät asiat tule edes kirjatuiksi lainvalmisteluaineistoon.

On täysin poikkeuksellista, että esimerkiksi julkiset oikeusavustajat, jotka perinteisesti hoitavat paljon lastensuojelujuttuja, jätetään pois lausuntopyyntöluettelosta.

Sen sijaan työryhmä päätyi lähettämään lausuntopyynnöt mm. SOS- lapsikylälle ja Pelastakaa Lapset ry ry:lle, joiden lakimiehet avustavat kuntien sosiaalityöntekijöitä mm. huostaanottoasioissa. Lastensuojelujärjestöjen lakimiehet edustavat järjestöjensä ideologiaa sijaishuoltopalveluja tarjoavina, joten lausuntojen sisällöt huomioivat luonnollisesti tämän asian.

Vaativan sijaishuollon työryhmän lausuntopyyntövalikoima on tietoinen valinta.

Lastensuojelun rakenteissa oleva, virkamiessukupolvelta toiselle siirtyvä, ihmisiä traumatisoiva väärintoimiminen näyttää ulottuvan myös lainvalmisteluun.

Hyvä veli- järjestelmä, lastensuojeluasioissa erityisesti Hyvä sisko -järjestelmä, huolehtii siitä, ettei lastensuojelukriisin ytimeen päästä koskaan. Järjestelmä valvoo tehokkaasti sosiaalialalla toimivien ja palveluntuottajien etua.

Uusi tehostettu avohuollon ”tukitoimi” näyttäytyy perheen oikeusturvaongelmat sivuuttaen jälleen laajentavan palveluntuottajien markkinoita sekä sosiaalityöntekijän valtaa.

Lastensuojelun palveluina markkinoimat ”tukitoimet” näyttäytyvät asiakkaan näkökulmasta useimmiten tarpeettomina ja jopa traumatisoivina pakkotoimina.

Olisi syystä käynnistää selvitys, kuinka monen surman/perhesurman taustalla on pitkäaikainen ja tiivis perheen uuvuttanut lastensuojelun pakkopalvelu (ns. avohuollon tukitoimi).

Olisi syytä tutkia, kuinka monen tapauksen taustalla on sosiaalityöntekijän konsulttina toiminut lastensuojelujärjestön lakimies tai sosiaalityöntekijä.

Kuinka monen tapauksen taustalla on moniammatillinen työryhmä, jonka kokoonpanosta tai kokouksista ei kukaan tiedä?

2000 -luvun alussa lastensuojelun ideologiaan asettui kuvitelma siitä, että perhe pitää sisällään pahaa ja lastensuojelun tehtävänä on etsiä, epäillä, kontrolloida ja poistaa paha. Tätä ideologiaa edustaa mm. Johanna Hurtig,

Vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän jäsen Päivi Sinko avasi ideologiaa jo 2000 -luvun alussa ja kertoi näkemyksiään lastensuojelun asiakasperheistä.

Vanhempien maalittamisen ideologia on vahingollinen, koska sen avulla on mahdollistunut rajaton mielivalta syyllistää vanhemmat mistä tahansa asiasta. Tällä tavoin toimien voidaan palvelut ja tukitoimet jättää kehittämättä ja uuvuttaa vanhemmat.

Lain noudattamisen velvoitteen väheksyminen on aikaansaanut monenlaisia ongelmia lastensuojeluun.
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/

Näkymättömän pahan metsästäminen, nepsy- perheiden kaltoinkohtelu ja lapsibisneksen edunvalvonta edelleen keskiössä

ACE- seulaajien - jotka eivät millään halua uskoa, että ACE-pisteytys EI OLE diagnostinen väline eikä ennusta riskiä yksilötasolla- kannattaa havaita, että Hotuksen villeillä riskiseulauksilla on jo saatu aikaan monien keskoslasten päätyminen valvomattomaan yli miljardin vuosittain maksavaan sijaishuoltoon.

Suomalaisia " riskiperheitä " etsittiin ja löydettiin STM:n rahoituksella myös neuvoloiden CAP ( Child Abuse Potential)- seulauksissa ja heille annettiin tukipaketti, joka ei kuitenkaan tehonnut odotusten mukaisesti.

Eija Paavilainen kertoo THL- seminaarissa 18.3.2021 "Meidän oli pakko todeta, että ei ole mitään kaavamaista tukea, joka perheitä auttaa vaan heidän kanssa täytyy yhdessä miettiä mikä heitä auttaa.

Vuonna 2021 riskiseulauksen erityisosaajille on siis viimein - miljoonia ellei miljardeja maksaneiden toimimattomien tukitoimien jälkeen -selvinnyt, että tehotakseen tukitoimet täytyy suunnitella yhdessä perheen kanssa.

Tästä oivalluksesta on kuitenkin vielä pitkä ja miljoonia euroja maksava matka ymmärrykseen, että myös tarjottujen tukitoimien sisällön tulisi vastata perheiden tarpeita. Parempi puhe ei vielä takaa parempaa käytäntöä.

Lastensuojelun vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmässä " uudella tehostetulla avohuollon tukitoimella" kuitenkin tarkoitetaan kotiin vietävää, usein sijaishuoltopalveluja myyvien palveluntuottajien "perhekuntoutusta” jota tehdään - samoin kuin perhetyötä- psykoanalyyttisella orientaatiolla vailla yksilöityjä tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen ( THL, 2017, 18-25).

Mitä auttaa vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän lause "huostaanoton ja sijaishuollon valmistelua ei voida ulkoistaa yksityiselle toimijalle" kun samaan salaisesti pyrkivät avohuollon tukitoimet voi ulkoistaa?

Tuleeko vaativan sijaishuollon uudistamistyöryhmän ehdotuksesta "jos terveydenhuollossa arvioidaan, ettei lapsi ole autettavissa terveydenhuollon keinon, on terveydenhuollon ammattihenkilön perusteltava arvionsa kirjallisesti sosiaalityöntekijän pyynnöstä salassapitovelvollisuuden estämättä " keino laillistaa nepsylasten laittomat huostaanotot väärän psykoanalyyttiseen psykiatriaan perustuvan "hoidon" jälkeen?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

Miten perhekuntoutusta kehittää kaikkien perhekuntoutusyritysten markkinointisivuilta jo löytyvä lause "perhekuntoutuksella tarkoitetaan voimavaroja ja vuorovaikutusta vahvistavaa kuntouttavaa toimintaa koko perheelle suunnitellusti ja tavoitteellisesti" ( STM, 2020, 31, 33) kun todellisuus on tätä:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Koska seulotaan asiantuntijoiden Citizen Abuse Potential?

Säännös uudesta kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta tuntuu kuin tilaustyöltä 10 000 kotia etsivää lasta markkinoivan, perhekeskuksia ja strategisia kumppanuuksia kehittävän SOS- lapsikylän perhekuntoutukselle:
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie

Mahtaako kotiin vietävästä perhekuntoutuksesta tulla SOS- lapsikylän perhekumppanin tavoin osa SIB- sijoitusbisnestä?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vantaan-lastensuojelusta-tuli-sijoitusbisnes-sitra-fim-lskl-ja-sos-lapsikyla-alkavat-kuntouttaa-neurologisesti-oireilevia-pelatylla-perhetyolla

Suunnitelmissa on siis käytännössä hyväksyä ja rahoittaa yksityisten sijaishuoltopalveluja myyvien yrityskonsernien " tehostetuiksi avohuollon tukitoimiksi” naamioidut huostaanottoja ja kalliita lisäpalveluja tuottavat jäävit arvioinnit.

  ACE- seminaarien perusteella riskejä ja traumoja etsitään, jotta kansalaiset voitaisiin ohjata tai pakottaa kalliita pseudopalveluita tarjoavaan toimimattomaksi todettuun palvelujärjestelmään, joka on usein kansalaisten traumatisoitumisen, häiriökysynnän ja kasvavien huostaanottomäärien alkusyy.

Ohjaamalla perheet psykoanalyyttisella orientaatiolla toimivaan lastensuojeluun, jossa tukitoimia ja asiakassuunnitelmia ei edelleenkään laadita yhteistyössä perheiden kanssa voidaan torpedoida allergisten, nepsyoireisten, vammaisten, oppimis-, päihde- ja syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivaltaa kokeneiden lasten asianmukaiset tutkimukset ja käypä hoito ja nostaa sijaishuollon vuosittaiset kulut kahteen miljardiin.

Ironisinta on, että kun (erityis)lapsi sitten sijoitetaan tai huostaanotetaan, sijaishuoltopaikka saa tuen, jota lapsen perhe on yrittänyt vuosia saada ja jonka puute oli lastensuojeluasiakkuuden alkusyy.

Petteri Paasio toteaa, että suomalaisessa sosiaalityössä ei ole olemassa näyttöön perustuvia käytäntöjä.

"Sosiaalityön onnistumista arvioidaan yksilötasolla ainoastaan juridisin kriteerein ja järjestelmätasolla riittää, että palveluja on saatavilla – riippumatta siitä, vahingoittavatko palvelut asiakkaita, ovatko ne yhdentekeviä tai edistävätkö ne hänen hyvinvointiaan ( 2014, 32).

Järjetöntä tuhlausta ihmettelevä kansalainen saa kuulla lastensuojelun kustannuksia ja sijoituksia lisänneen lastensuojelun systeemisen toimintamallin kehittäjiltä, että "sijoitusmäärä asettuu itsestään "sopivalle tasolle" " ja " palvelujen huono tuottavuus on niiden ydinolemus ja kaikkeen, mitä tuotetaan, on varaa. "

Lapsivaikutusten arviointia ei ole lastensuojeluun saatu, vaikka siihen velvoittaa niin perustuslaki, lastensuojelulaki, hallintolaki kuin lapsen oikeuksien yleissopimus.

THL:n lakiin kirjattu velvoite on ollut 30 vuoden ajan tuottaa mm. tilastotietoa , joka kuitenkin puuttuu lastensuojelusta edelleen.

Kun tietoa ei ole, mahdollistuu mielivalta ja huuhaa.

Koska seulotaan asiantuntijoiden ja erityisosaajien Citizen Abuse Potential?

Lue myös:
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/07/lastensuojelun-ideologiaan-sopivat/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/siun-sote-perustaa-nelja-perhekeskusta-sos-lapsikylan-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjenvastaista-kayttaa-resursseja-pelolla-perusteltuun-kyttaamiseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neuvoloissa-aletaan-kartoittaa-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaalia-siivousinto-tulkitaan-lapsen-kaltoinkohtelun-riskiksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paivi-sinko-metsa-vastaa-niinkuin-sinne-huudetaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-palattiin-1800-luvulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua

#Lastensuojelunvaativansijaishuollonuudistaminen #perhekuntoutus #tehostettuavohuollontukitoimi #perhekuntoutus #pakkoperhekuntoutus #PäiviSinko #perhekonstellaatio #huuhaa #nepsyperheet #AnnikaParsons #ElinaPalola #JussiBjörninen #Anne-MarieBrisson #LiisaEloranta #JussiKetonen #Kari Lindberg#TuijaMuurinen #KatriinaNokireki #JussiPihkala #AilaPuustinen-Korhonen #MattiSalminen #KaarloSimojoki #Juho Suortti
#lastensuojeluilmoitus #asiakashankinta #huoli #käräytäköyhä #hiljainentieto #sosiaalialanosaamiskeskus #pseudopalvelut #palvelupolku #ehkäisevälastensuojelu #edunvalvontajargon
#palveluohjaus #KOSKE #POSKE #ISO #VASSO #VERSO #SOCOM #PAKU #palvelumallinnus #onnistumisentekijät #erityislapset #Leijonaemot #Kompassi #APTJ #Asterasiakasjapotilastietojärjestelmä
#kiireellinensijoitus #lastensuojeluntyömenetelmät #vanhemmuudenarviointi #laitonsijoitus #onnistuminenlastensuojelussa #onnistumisentekijät
##Lastensuojelututkimus #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastenasiaintalo #LASTA #ACE #valvonta
#Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus
#Pesäpuu #Nuortenystävät #PelastakaaLapset #SOS-lapsikylä #Kasper #monimuotoisetperheet #Perhehoitoliitto #Talentia

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kuvakaappaus TS

Turun eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa kyti vuosikaudet heppatyttöjen hyväksikäyttöhelvetti

Balzar- ja Bivolaru -skandaalit saavat jatkoa naantalilaisten eläintensuojelijoiden hevostallista.

Turun Sanomien selvityksen mukaan naantalilaisen hevostallin omistajat ovat käyttäneet jopa kymmeniä 12–20 -vuotiaita heppatyttöjä hyväkseen seksuaalisesti, laittaneet heidät pakkotöihin ja pahoinpitelemään eläimiä. Potentiaalisia uhreja kymmenen vuoden ajalta on jopa 100–200. Pariskunnan nuorimmat uhrit olivat TS:n selvitysten mukaan vasta 12-vuotiaita. Tapauksista on tehty jo neljä rikosilmoitusta.

Omistajapariskunta on tehnyt pitkään yhteistyötä Turun eläinsuojeluyhdistys Tesyn kanssa ja ollut viime vuodet mukana aktiivisesti yhdistyksen toiminnassa. Toinen heistä on yhdistyksen johtokunnan jäsen. SR Talliin on sijoitettu vuosien varrella myös eläinsuojelun kautta tulleita eläimiä.

Turun Sanomien selvitysten mukaan vaatimattomien kulissien suojiin kasvoi pian järjestelmällinen toimintamalli, jossa kaltoinkohtelun uhreiksi on joutunut kymmenen vuoden aikana suuri joukko lapsia, nuoria ja eläimiä.

Lehden selvitysten mukaan toiminta on voinut jatkua näin pitkään, koska pariskunta on onnistunut pelottelemaan tytöt ja heidän läheisensä hiljaisiksi.

Tallinpitäjille lasten ja nuorten eläinrakkaus oli vallankäytön työväline. He antoivat esimerkiksi ymmärtää, että tytön hoitohevonen lopetettaisiin tai se jäisi ainakin ilman asiallista hoivaa, jos tyttö lähtisi tallilta.

Osa uhkauksista on kohdistunut lasten ja nuorten sekä heidän lähipiirinsä henkeen ja terveyteen. Myös uhrien omaisuutta on lehden keräämien tietojen mukaan vahingoitettu.

TS:n mukaan tallinpitäjät manipuloivat ja pelottelivat tyttöjä vuosikausien ajan viranomaiskontakteillaan.
Uhkauksissa tallinpitäjät ovat korostaneet järjestelmällisesti asemaansa virallisessa eläinsuojelussa ja yhteistyötään poliisin kanssa antaen ymmärtää, että konfliktitilanteessa virallinen eläinsuojelu ja poliisi ovat heidän puolellaan.

Pariskunnan mies on TS:n mukaan esimerkiksi kertonut vallastaan päättää eläinten haltuunotoista ja siitä, määrätäänkö tytöt eläintenpitokieltoon.
Nainen puolestaan kannusti usein tyttöjä, myös alaikäisiä ja suojaikärajaa nuorempia, seksuaaliseen kanssakäymiseen miehensä kanssa.

TS:n tietojen mukaan pariskunta rakensi tytöistä ympärilleen 2–4:n hengen sisäpiirin, loput jäivät ulkopuolelle. Suosikit saivat etuoikeuksia, ja heille hankittiin myös alkoholia ja tupakkaa.

TS:n selvitysten perusteella voidaan sanoa, että talli on koko toiminta-aikansa pyörinyt hyvin suurelta osin lapsityövoimalla ja nuorten vapaaehtoisvoimin. 12-20-vuotiailla heppatytöillä teetetty työ oli käytännössä järjestelmällistä pakkotyötä.

Koko tallin toiminnan ajan tytöt ovat harrastusmaksujensa lisäksi kustantaneet vapaaehtoisesti eläinten varusteita, ruokia ja lääkinnällisiä toimenpiteitä ja tarvikkeita, jotta eläimet eivät kärsisi omistajiensa piittaamattomuudesta. Omistajat vaativat tyttöjä osallistumaan yrityksen muihinkin kuluihin, esimerkiksi sähkölaskuihin.

Tallinpitäjät opettivat lapsille ja nuorille, että entisessä elämässään traumatisoituneiden eläinten kunnioitus on ansaittava. Mies näytti mallia, miten nujertaa hevonen väkivallalla.
Vastaan sanominen olisi tarkoittanut lähtöpasseja, eivätkä tytöt halunneet ottaa riskiä epäsuosioon joutumisesta. Heille oli tehty selväksi, että vaaraan joutuisivat he itse, kaikki heidän läheisensä ja eläimet, joita he omistivat sekä myös tallille jäävät hevoset.

TS:n tietojen mukaan osa alaikäisiin kohdistuneista teoista täyttää lain määrittelemät kriteerit lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Vuosien varrella tallin omistajien yhteistyö Turun eläinsuojeluyhdistyksen kanssa vahvistui. Toiminta Turun eläinsuojeluyhdistyksen omistamissa tiloissa on jatkunut näihin päiviin saakka. Pariskunta on vastannut viimeisen kahden vuoden ajan Tesyn eläintenpelastusautosta.

TS:n selvitysten mukaan ulkopuoliset viralliset tahot ovat myös tanssineet tallinpitäjien pillin mukaan tyttöjä vastaan.

Turun kaupungin valvontaeläinlääkäri Tiina Korte-Mattila kertoo vierailleensa tallilla tekemässä tarkastuksen marraskuussa 2019.
Mielestäni siellä ei ole eläinsuojelullisia epäkohtia”, hän sanoo.

Turun eläinsuojeluyhdistyksen Tesyn toiminnanjohtaja Britt-Marie Juup kommentoi syytteitä seuraavasti:
– Uskon, että tässä on tälläkin kertaa kyse väärinkäsityksestä. Tässä ei yritetä tehdä mitään muuta kuin hyvää eläimille, Juup lausuu.

Lasten liikunta- ja urheiluharrastusten arki ja turvallisuus on lapsiasiavaltuutetun instituution musta aukko

Mielenkiintoista tapauksessa on, että toiminta sai jatkua kymmenen vuotta ilman, että Naantalin tunnetusti puuttumisintoinen lastensuojelu havaitsi mitään tai puuttui asiaan.

Nuorisotutkimusseura julkaisi hiljattain Siitä on pikemminkin vaiettu- raportin kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa.

Matti Rimpelän mukaan "raportti kertoo yksiselitteisesti ensinnäkin siitä, että lapsen oikeudet ja niiden velvoitteet liikunta- ja urheiluharrastusten järjestämisessä ja tuottamisessa lapsille eivät ole saaneet sitä painoarvoa, jonka lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin olisi pitänyt niille antaa jo vuodesta 1991 alkaen.
Ja toiseksi siitä, että lasten harrastusten arki yleensä ja erityisesti liikunta- ja urheiluharrastusten arki on jäänyt lapsiasiavaltuutetun instituution toiminnassa mustaksi aukoksi ja näyttää sitä edelleen olevan".

Rimpelä muistuttaa, että vuodesta 1991 alkaen YK:n yleissopimus ei ole ollut suositus eikä ohje, vaan sillä on samanlainen velvoittavuus kuin muillakin laeilla.
Velvoittava vastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta ja niiden loukkaamisen estämisestä kuuluu instituutioille ja aikuisille, jotka järjestävät, tuottavat, arvioivat ja kehittävät lasten liikunta- ja urheiluharrastuksia (Taatan tarinoita-blogi, 21.01.2019).

Rimpelän havainto lapsiasiavaltuutetun instituution haluttomuudesta puuttua lasten liikunta- ja urheiluharrastuksissa jo vuosia ilmenneeseen kiusaamiseen, syrjintään ja muihin väärinkäytöksiin on mielenkiintoinen.

Kiira Korpi on kysynyt, yritetäänkö tutkimusten ja selontekojen avulla osittain paikata sitä karua tosiasiaa, että "urheilujärjestelmässämme kiusaajien ja hyväksikäyttäjien oikeusturva tuntuu olevan tärkeämpi kuin heidän uhreikseen joutuvien lasten ja nuorten”.

Vain 14 urheiluseuraa 15 000:sta eli alle promille tarkastaa vapaaehtoisten valmentajiensa rikostaustat, kertoi Ylioppilaslehti (1/2017)

Onko epäeettinen toiminta niin normaali osa sekä lastensuojelu- että urheilukulttuuria, ettei sitä kyseenalaisteta kuplan sisällä?

Onko puuttumattomuus lasten urheiluharrastuksissa ilmenevään kaltoinkohteluun seurausta STEA:n/ Veikkauksen ja lasten harrastustoiminnalla ja muulla "osallisuudella" ja "suojelulla" rahastavan järjestökentän symbioosista, joka hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelulapsia-kaltoinkohdellaan-urheiluharrastuksissa-lapsiasiavaltuutettu-ei-puutu

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/b41595ef-0bcc-4c01-9b84-ef3722349719

https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/5321028/Turun+elainsuojeluyhdistyksen+tiloissa+kyti+heppatyttojen+helvettihyvaksikayton+uhreja+voi+olla+kymmenittain

https://www.netflix.com/fi/title/80224905

#SRtallit #Naantalinlastensuojelu #heppätyttöskandaali #ElinaPekkarinen #seksuaalinen hyväksikäyttö #TESY #Turuneläinsuojeluyhdistys

Tallin omistajat Joni Silván ja Jenni Rajala (oikealla) palkittiin vapaaehtoistoiminnastaan Tesyn kunniakirjoin. Kuvakaappaus Tesy

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Osallisuus on sijaishuollon edunvalvontaa ja traumojen purkua traumantuottajan valvonnassa?

Lyhyesti:

Yksi esimerkki epäeettisestä sosiaalialan asiantuntijoiden edunvalvonnasta ovat asiakasosallisuuden nimissä toteutettavat osallistumispetokset esim. Lastensuojelun onnistumisen tekijät- tyyppiset huonosti suunnitellut pseudokyselyt ja -tutkimukset, joiden tarkoitus tuntuu olevan tiedon keräämisen sijaan tiedon manipulointi tukemaan sosiaalityön loputtomia resurssivaateita. Samaan tuntuu pyrkivän myös Kasperin kysely ja sen pohjana toimiva Hyvää lastensuojelua kiitos- tutkimus.

Lastensuojelun eugeniikasta ammentavaa ylisukupolvista väärintekemisen kulttuuria ja ideologiaa EI korjata pseudotutkimuksilla, suuntamalla lisää resursseja toimimattomaan palvelujärjestelmään ja sijaishuoltoon, järjestämällä asiakkaille lisää osallistumispetoksia ja psykoanalyyttisia arviointeja, palkkaamalla lisää kehnoja johtajia tai kertomalla lastensuojelusta positiivisia tarinoita.

Onneksi jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin asiantuntijuus voi kukkia. Asiantuntijoiden riskiajattelun ja älyllisen ja eettisen huono- osaisuuden ei tarvitse periytyä - jos tehdyt virheet tunnistetaan, tunnustetaan ja korjataan.
Kehotamme lukijoitamme vastaamaan kyselyyn sen puutteista huolimatta:
https://suomenkasper.fi/tienviittoja-lastensuojeluun/

Pitkästi:

Me haluamme kuulla suoraan vanhemmilta! julistaa vanhempien osallisuutta hehkuttava kasvatus- ja perheneuvontaliitto Kasper (Entinen Kasvatusneuvolain sosiaalityöntekijät ry) Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyssään, johon kehotamme kaikkia lukijoitamme vastaamaan kyselyn puutteista huolimatta:

https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/496fa9ef-9dc7-42a1-a2f6-c3a0607740ab?displayId=Fin2291533

Mainos vihjaa, että vanhempien kuuleminen ja vanhemmilta suoraan kysyminen ilman väliin tunkevaa sosiaalialan asiantuntijaa on suomalaisessa asiakaslähtöisyyteen sitoutuneessa järjestömaailmassa ja lastensuojelututkimuksessa jotakin poikkeuksellista ja ennennäkemätöntä- mitä se onkin.

Kyselyssä moniin vanhempien vastauksille varattuihin tiloihin ei tosin saa mahtumaan edes yhtä kokonaista lausetta.
Sama tilaongelma oli Lastensuojelun onnistumisen tekijät- kyselyn asiakaspalautteille varatuissa osioissa. Sosiaalialan ammattilaisten vastauksille sen sijaan oli varattu tilaa runsain mitoin.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lastensuojelun tutkimus tarvitsee huostaanottoa

Lastensuojelun tutkimus Suomessa muistuttaa usein enemmän tutkimusvilppiä kuin aitoa tieteellistä tutkimusta.

Lastensuojelupalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla lastensuojeluammattilaisia omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko asiakkaiden perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Jo Kasperin kyselyn kysymyksenasettelut heijastavat lastensuojelun ammattilaisten ja lastensuojelujärjestöjen ja kuntien lastensuojelun johtajien näkökulmaa ja perustuvat laajoihin ammattilaisille tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin. Vanhempia “kuultiin” vain kerran.
Kuultavia vanhempia ei valittu isolla satunnaisotannalla vaan kuultavien vanhempien joukko rajattiin Lastensuojelun Keskusliiton toimesta vain yhteen Voikukkia- ryhmään. Voikukkia- toiminnan tarkoitus on mm. auttaa vanhempia hyväksymään huostaanotto.

Ammattilaisten ja heidän näkökulmiensa yliedustus lastensuojelututkimusten teemojen ja kysymyksenasetteluiden valinnassa takaa sen, että lastensuojelukriisin ytimeen ei päästä koskaan ja “tutkimusten” keskiössä on aina ammattilaisten ja palveluntuottajien edunvalvonta.

Näiden pseudotutkimusten varjolla lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat voivat sitten väittää, että “ kokemusasiantuntijoita “ on kuultu/ osallistettu.

Osallisuus on asiantuntijavallan oikeuttamista ?

Lapsen ja vanhemman osallisuus ei ole mikään omaa meritoitumista asiakaslähtöisenä asiantuntijana edistävä "kiva" kehittämiskohde, “kokeilu” tai puuha vaan lainsäädännön ( esim. perustuslaki, lastensuojelulaki, kuntalaki, terveydenhuoltolaki , sosiaalihuollon asiakaslaki) jo kauan voimassa ollut velvoite, jota ei voi vesittää esim. asiakkaan mahdollisiin traumoihin, “haavoittuviin ryhmiin” kuulumisen tai "huono- osaisuuteen" vetoamalla.

Kasperin samoin kuin esim. Pesäpuun, SOS- lapsikylän ja Pelastakaa Lapset ry:n hankkeissa ja koulutuksissa näkökulmat, vastuut ja toimenpide- ehdotukset kuitenkin siirretään määrätietoisesti asiakkaiden nimeämien sosioekonomisten rakenteiden ja poliittisten väärinkäytösten korjaamisen sijaan asiakkaiden oletettuun yksilöpsykopatologiaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Lastensuojelun ja perheneuvonnan seminaareissa/ webinaareissa ihmetyttää riippumattoman tutkimustiedon puute.
“Koulutukset” ovat valitettavan usein ammattilaisten psykokielistä mielipiteiden, ideologioiden, päätösten ja toimenpiteiden sekä kansalaisten kasvavan kontrollin oikeuttamista virheellisiin psykoanalyyttisiin ( "psykososiaalisiin") teorioihin vetoamalla.

Lastensuojelujärjestöissä asiakasosallisuus ei tarkoita vallan uudelleenjakoa, kansalaisoikeuksien tai voimassa olevan lainsäädännön esim. perhe-elämän suojan toteutumista, asiakkaiden päätäntävaltaa oman elämän kulkuun tai saatuihin palveluihin, lisääntyviä resursseja tai mahdollisuutta liittyä itse valittuihin hyvinvoinnin lähteisiin tai vuorovaikutussuhteisiin.

Osallisuudella tarkoitetaan pikemminkin sosiaalialan auktoriteettien STEA- rahoitteisia keinoja perustella omaa valtaansa, asiantuntijuuttaan ja usein lainvastaisia tekemisiään näeännäisosallistamalla asiakkaita auktoriteettien määrittelemin tavoin ja ehdoin.

Ammattilaisten epäeettistä edunvalvontaa karuimmillaan ovat juuri asiakasosallisuuden nimissä toteutettavat osallistumispetokset esim. Lastensuojelun onnistumisen tekijät- tyyppiset huonosti suunnitellut pseudokyselyt ja tutkimukset, joiden tarkoitus tuntuu olevan tiedon keräämisen sijaan tiedon manipulointi tukemaan sosiaalityön loputtomia resurssivaateita. Samaan tuntuu pyrkivän myös Kasperin kysely ja sen pohjana toimiva Hyvää lastensuojelua kiitos- tutkimus.

Toisin kuin sijaishuollon edunvalvontajärjestöksi kehittyneessä Lastensuojelun Keskusliitossa luullaan -lastensuojelun ylisukupolvista väärintekemisen kulttuuria ja ideologiaa EI korjata ohivaluttamalla lisää perheille tarkoitettuja resursseja sijaishuoltoon, järjestämällä asiakkaille lisää osallistumispetoksia ja psykoanalyyttisia arviointeja, palkkaamalla lisää kehnoja johtajia tai kertomalla lastensuojelusta positiivisia tarinoita.

Taina Meriluoto väittää, että kokemusasiantuntijoiden käyttö voi epäpolitisoida vaikeita kysymyksiä ja luoda valheellisen kuulemisen kuplan.

Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan ’illuusio demokratiasta’ ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua. Samalla rajataan pois ei- toivottu osallistuminen.

On silti hyvä, että Kasper järjestää edes jonkinlaista vertaistukea ja puheenvuoroja lastensuojelun traumatisoimille vanhemmille.

Lastensuojelun kehittämisseminaarien paras ja usein ainoa palvelujärjestelmien kehittämiseen liittyvä anti tulee juuri vanhemmilta, joten heidän potentiaaliaan ei pitäisi haaskata näennäisosallisuuteen tai ammattilaisten edunvalvontaan suunniteltuihin pseudotutkimuksiin.

Pahan perimän opista tuli traumaterapiaa

Sosiaalityön ammatillisuusihanteesta tuntuu puuttuvan kokonaan historiallinen muisti.

Riskiperheitä seulotaan yhä innokkaasti kuin tylsämielisiä aikanaan ja yhtä kyseenalaisilla menetelmillä moniammatillisissa työryhmissä.
Edelleenkin kun lastensuojelussa seulontojen, sukuselvitysten, mittausten, kuulustelujen ja arviointien ( “psykososiaalinen tuki”) kohteena on riski- ihmiseksi epäilty, arviointityökalujen tai arvioijien pätevyyttä ei testata, arvioijilta ja seulojilta ei edellytetä riittävää koulutusta tai ammattitaitoa testaamiseen eikä tulosten tulkintaan, tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei kerätä eikä syytetyllä ole syyttömyysolettamaa tai mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Vanhaa eugeniikasta eli rodunjalostuksesta tuttua pahan perimän oppia kaupitellaan lähes jokaisessa sosiaalialan koulutuksessa richmondilaisena sosiaaliperimänä tai psykoanalyyttisena traumainformaationa tunnistamatta tai tunnustamatta, että myös lastensuojelun oma toiminta aiheuttaa ja periyttää traumoja.

Kansalaisten laadunvalvonta koetaan lastensuojelussa yhä tärkeäksi.
”Huolta” , “huono- osaisuutta”, “riskiperheitä” , “haavoittuviin ryhmiin” kuulumista, "puuttuvaa vanhemmuutta" ja “traumatisoituneisuutta” käytetään samassa vallankäytön ja vihapuheen tarkoituksessa kuin “heikkomielisyyttä”, “alamittaisuutta”, "degeneroituneisuutta", “ pahatapaisuutta” ja “psykopatiaa” aikanaan.

Laittomien ja epäeettisten viranomaistoimenpiteiden vastustaminen tai kyseenalaistaminen, joka oli aiemmin“ yhteiskuntavastaisuutta” on nykyisin sentään vain “ viranomaisvastaisuutta” tai syntymäperheen aiheuttamaksi luuloteltua "traumatisoituneisuutta" mutta rangaistus siitäkin tulee varmasti.

Sijoitetun lapsen kertoma alati lisääntyvistä sijaishuollon väärinkäytöksistä on Kasperin Voikukkia- oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä, jota ei tarvitse ottaa vakavasti.

Sekä Kasperin Vanhempien osallisuus lastensuojelussa- että Pesäpuun ja Lausteen osallisuuswebinaareissa lastensuojelutoimijoiden aiheuttamat traumat ja häpeän kokemukset tulkittiin ikäänkuin asiakkaan sisäsyntyisiksi, problemaattiseksi oletetun oman historian ja tunne-elämän ominaisuuksiksi -ei pikaisia rakennemuutoksia vaativiksi hälytysmerkeiksi ja seurauksiksi järjestelmäpuutteista.

Onko lastensuojelun perustehtävä sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta?

Vaikka lainvastaiset hoidolliset huostaanotot ovat olleet Suomessa rutiinia jo 30 vuotta ja huostaanottojen mielivaltaisista perusteista ja vahingoittavuudesta on yhdenmukainen kansainvälinen tutkimusnäyttö Kasper hankkeen toimija väittää opinnäytetyössään sijoitusten olevan aina perusteltuja ja sijoituskriteeriksi riittävän sen, että lapsi saa laitoksessa asumisesta jotakin sellaista hyvää ( polkupyörän? lemminkin?) mitä hän ei kotona olisi saanut.

Osa muidenkin lastensuojelujärjestöjen toimijoista tuntuu jakavan tämän käsityksen.
Suurin osa suomalaisista sote- työntekijöistä hyväksyy jo lasten ja vanhempien tahdon vastaisen pakkoadoption lastensuojelukeinona.

Miten vanhempien ja lasten osallisuus tai oikeusturva voi toteutua jos sijoituskriteeriksi hyväksytään lainvastaisesti sosiaalityöntekijän mielipide perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015) tai se, että sosiaalityöntekijä kokee lapsen pääsevän sijoituksessa automaattisesti “parempaan perheeseen”?

Lastensuojeluun ajettujen kansalaisten äänen vaientaminen ei ole mitään uutta suomalaisessa kasvatus- ja perheneuvonnassa tai yliopistotutkimuksessa.

Jo Robert Ehrströmin ja Harry Federleyn vaatimuksiin kuuluivat muun muassa yleisen äänioikeuden poistaminen huonon perimän kantajilta, johon koko laumasieluiseksi, loogiseen ajatteluun kykenemättömäksi katsottu proletariaatti kuului.
Harva tietää, että Suomeen saatiin yleinen ja yhtäläinen äänioikeus vasta 1972 sillä aiemmin äänioikeus riistettiin "huono- osaisilta"; sosiaalihuollon asiakkailta ja holhouksenalaisilta.

Suomessa eugeniikka olikin lähinnä perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitettiin sairastavuutta ja poikkeavuutta henkisten, ruumiillisten ja moraalisten ominaisuuksien periytymisellä.

Pahan perimän oppi on sittemmin jalostunut “ ongelmien ylisukupolviseksi periytymiseksi tai siirtymiseksi” ja “traumaterapiaksi”.

Lastensuojelun yli sata vuotta jatkuneen “ kehittämistyön” ja miljardirahoituksen tuloksena kansalaisten osallisuuskokemuksia ollaan kuitenkin nyt viimein valmiita lukemaan- mikäli he saavat mahdutettua havaintonsa osallisuus- ja rakenneongelmista muutamaan sanaan. Järjestelmälle vähemmän vaarallisiin ihmissuhdeasioihin on kyselyissä varattu enemmän tilaa.

Kuuleminen ja puhuminen tosin toteutuvat vain jos he kuuluvat Kasper ry:n hyväksymään taustaorganisaatioon. Samantyyppisiä vaatimuksia asettavat muutkin järjestöt.

Miksi lastensuojelun takia usein aiemmat taustaorganisaationsa menettäneet kansalaiset ylipäätään tarvitsevat uuden sijaishuollon edunvalvontajärjestön hyväksymän taustaorganisaation pätevöityäkseen lastensuojelun kokemusasiantuntijoiksi ?

Sosiaalialan ammattilaiselle, joilla on ollut tapana kolistella tuoleja ja tehdä näyttäviä joukkopoistumisia tilaisuuksissa, joissa kokemusasiantuntijat puhuvat lastensuojelujärjestelmän puutteista on sentään saatu aikaan- ilmeisen tarpeelliset- eettiset ohjeet kokemusasiantuntijoiden kohtaamiseen.

Kasvatus- ja perheneuvonnan samoin kuin lastensuojelun hankkeet pyrkivät kuitenkin takaamaan valvomattomat maksimiresurssit ja vallan juuri sosiaalialan ammattilaisille, jotka eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja jotka pyrkivät vielä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät ).

Röyhkeyden ja julmuuden huippu on näiden jälkeen yrittää vielä vaientaa ja mitätöidä lastensuojelun vahingollisista seurauksista raportoivien kansalaisten kokemukset oletetun ylisukupolvisen traumatisoitumisen tai huonon sosiaaliperimän tuotoksiksi.

Nämä suomalaisammattilaisten rutiinikäytännöt ylittävät tuhoavuudessaan vahingollisen / kolonialistisen auttamisen määritelmän, jota on se, että auttaja keskittyy liikaa tavoitteisiin, jotka poikkeavat asiakkaan tavoitteista ja / tai prioriteeteista, ei kunnioita perhettä eikä kartoita sen mieltymyksiä tai kapasiteettia ja laiminlyö ja hylkää perheen omat toiveet, voimavarat ja resurssit.

Samat ammattilaiset, jotka vaativat kansalaisia luovuttamaan lapsensa sijaishuollon parempiin perheisiin “vapaaehtoisesti avohuollon tukitoimena” ilman julkisuutta, juristin apua tai vastarintaa, eivät vastarinnatta tai ilman julkisuutta suostu luopumaan yhdestäkään moralistisesta virhepäätelmästään tai virheellisestä laintulkinnastaan vaan kehittelevät lakeihin jopa uusia, omaa edunvalvontaansa tukevia sisältöjä (esim. Munperheet- hankkeen "lapsella on ensisijainen oikeus sijaisperheeseen") ja vahingollisten käytäntöjensä eliminoinnin sijaan vain nimeävät ne uudestaan.

Ammatillisuus ja asiantuntijuus kohtaamattomuuden ja banaalin pahan oikeuttajana?

Kasvatus- ja perheneuvonnan ja lastensuojelun rinnalle tarvittaisiinkin kasvatus- ja perheneuvojien ja erilaisten suojelijoiden oma kasvatus-, neuvonta- valvonta- ja sanktiointi-organisaatio.

Jo kasvatus- ja perheneuvonnan tai lastensuojelun käsite on asenteellinen, vanhentunut ja kantaa rotuhygienian ja muiden rikosten painolastia, jonka selvittäminen edellyttäisi juristien, sosiologien ja historioitsijoiden lisäksi totuuskomissioita.

Ylhäältä alaspäin suunnattu asiantuntijavaltainen “lastensuojelu” tai “kasvatus- ja perheneuvonta” ei anna meille mahdollisuutta jakaa tai soveltaa sitä tietoa, mitä meillä jo on asiakkaiden arjesta, palvelujärjestelmästä, etiologiasta, pedagogiikasta, sosiologiasta, viestinnästä tai lasten psykiatristen häiriöiden ehkäisystä.

Erityisen häiritsevää lastensuojelun ja kasvatus- ja perheneuvonnan teksteissä ja luennoissa ovat juuri eugeniikan kaiut ( esim. sosiaalinen perimä, ongelmien ylisukupolvinen periytyminen, riskiperheet) ja sitoutuminen psykoprofessioita ja sijaishuoltoa edustavien ammattilaisten edunvalvontaan- usein asiakkaiden osallisuuden, oikeusturvan ja hyvinvoinnin kustannuksella.

“Ammatillisuudesta” ja “asiantuntijuudesta” näyttääkin tulleen erilaisten psykoammattien ja -ammattilaisten keino välttyä niin asiakkaiden kohtaamiselta kuin oman työn seurausten ja vaikuttavuuden tutkimiselta.

Osallisuus on osallistumispetosta ja velvollisuutta vaieta väärinkäytöksistä?

Lastensuojelun asiakkaiden osallisuudesta vaikuttaa tulleen STEA:n rahoittamaa osallistumispetosta.

Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-toiminnassa 2010- luvulla mukana ollut äiti kertoo vuonna 2021:

“Vertaistuki oli kyllä ihan hyvä ja eheyttävä kun muiden vertaisten kanssa sitä tehtiin.
Muuten en tykännyt toiminnasta.
Tarkoitus oli saada luopumaan lapsesta ja antamaan lapsi kokonaan pois.
Ei sielläkään ollut tarkoitus noudattaa lastensuojelukia vaan toiminta oli sijaishuollon ( ja sijaishuollon järjestöjen) tukemista.
Varmaan yhteistyö vain jatkuu, ja rahaa syydetään tolkuttomasti lasten pois lähettämiseen.
En ole pitänyt yhteyttä Kasperiin.”

Onko lapsen siirtämisestä pysyvästi huostaanotetuksi sijaishuoltoon/ antamisesta avoimeen adoptioon tullut ongelmiensa periyttäjinä pidetyille vanhemmille samanlainen viranomaiskiusaamisesta vapautumisen ehto kuin pakkosterilisaatiosta aikanaan?

Vai onko sijoitus vain järjestelmälle parasta “köyhien korjausta” ( fixing the poor) eli tapaa hallinnoida köyhiä ja sairaita lapsia auttamatta "ansaitsemattomina" pidettyjä köyhiä vanhempia?

Onko lastensuojelun eugeeninen perustehtävä edelleenkin toimittaa oletetusta pahasta perimästä kärsivät lapset sosiaalityöntekijän luulottelemiin “parempiin perheisiin”?

Onko perheiden järjestöinä esiintyvien tehtävä helpottaa tätä missiota eliminoimalla vanhempien vastarinta " psykososiaalisella tuella " ja kuulemisen ja ymmärtämisen illuusiolla jotta eugeniikkaan juurtunut lastensuojelupolitiikka voisi jatkua?

Milloin sosiaalityön vaiennetuille asiakkaille saadaan oma #sosmetoo- kampanja setvimään eugeniikan perintöä ja sijaishuollon hälyttävän yleistä seksuaaliväkivaltaa?

Dosentti Matti Rimpelä puhuu lasten ja nuorten palvelujen vanhentuneesta, kriisiin ajautuneesta paradigmasta ja väittää, että lastensuojelusta on tullut häiriönmetsästystä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään on ajettu eugeniikan ajan kaksoisstandardi: jako apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.

Asiantuntijuus voi kukkia eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin

Kasvatus- ja perheneuvonnassa ja lastensuojelussa lasten ongelmien uskottiin ja uskotaan edelleenkin johtuvan ensisijaisesti vanhempien ylisukupolvisesta huonosta sosiaaliperimästä ja perheiden emotionaalisesta ja psykologisesta dynamiikasta - pikemminkin kuin aineellisista olosuhteista, sijaishuolto- tai vertaisväkivallasta, lastensuojelun mielivallasta ja markkinoistumisesta, pseudopalveluista tai niiden tuottamasta häiriökysynnästä.

Huostaanottoja rajusti vähentäneen New Yorkin- mallin mukaisia tehokkaita toimia perheiden säilyttämiseen ei Suomessa ole käytössä:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/new-yorkin-malli-vahensi-huostaanottoja-yli-80-mallia-ei-sovelleta-suomessa

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito

Ilman kansalaisten jämäkkää varhaista puuttumista ei ole kovin todennäköistä, että eugeniikkaan ja psykoanalyysiin juurtunut nykyinen yksilökohtainen sosiaalityö ( case work) päivittyisi lakisidonnaiseksi auttamistyöksi. Lastensuojelun vaikeat ylisukupolviset asenneongelmat eivät korjaannu ainakaan sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneiden lastensuojelujärjestöjen ja sosiaalityöntekijöiden toimesta.

Merkillistä on myös se vaivannäön määrä, jolla sosiaalityön auktoriteettien esim. Jane Addamsin ja Mary Richmondin ja heidän työmenetelmiensä ( case work) ja järjestöjensä panos eugeniikan tieteellistämiseen samoin kuin lastensuojelujärjestöjen ja kasvatus- ja perheneuvonnan pyrkimykset eugeniikan edistämiseen pyritään suomalaisessa sosiaalityössä salaamaan.

https://www.researchgate.net/publication/249685513_Eugenics_Degenerate_Girls_and_Social_Workers_During_the_Progressive_Era

Juuri eugeniikan pseudotieteelliset ideat ovat case workin ja psykososiaalisen ( =psykoanalyyttisen) työotteen myötä periytyneet ylisukupolvisesti sosiaalityöntekijöille ja perheneuvojille tuottaen lastensuojeluun miljardikustannukset, pysyvän kriisin ja julmia ja vahingollisia asenteita ja toimintakäytäntöjä.

Pohtia sopii, pitäisikö sosiaalityön tutkimus ottaa jatkossa huostaan ja antaa riippumattomille sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ? Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.

Onneksi jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeenkin asiantuntijuus voi kukkia.
Akateemisen tylsämielisyyden ja asiantuntijoiden riskiajattelun ja älyllisen ja eettisen huono- osaisuuden ei tarvitse enää periytyä - jos tehdyt virheet tunnistetaan, tunnustetaan ja korjataan.

Kehotamme kaikkia lukijoitamme osallistumaan Kasper:in kyselyyn sen puutteista huolimatta:

Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyyn pääset tästä:
https://suomenkasper.fi/tienviittoja-lastensuojeluun/

https://link.webropolsurveys.com/Participation/Public/496fa9ef-9dc7-42a1-a2f6-c3a0607740ab?displayId=Fin2291533

#Kasper #Hyväälastensuojeluakiitos #tienviittojalastensuojeluun#participationihFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic
#eugenicsinFinnishchildcare #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #STEA #lastensuojelunvertaistuki #lastensuojelu #osallistumispetos #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu
#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Taloussosiaalityön neoeugeniikka: köyhien talousvaikeuksia pidetään mielenterveyshäiriönä ja insestin/seksuaalitrauman osoittimena

Tiivistys:

Taloussosiaalityössä yritetään puhua rahasta puhumatta rahasta ja “voimavaraistaa” köyhiä talouslukutaitokursseilla antamatta heille rahaa.

Miksi sosiaalialan osaamiskeskukset ja asiantuntijat uskovat, että heidän omat ongelmansa ratkeavat rahalla mutta köyhien asiakkaiden eivät?

Köyhyyden ongelma ei ole häpeä, mentalisaatio- tai reflektiokyky tai psykososiaalisen tuen puute vaan rahan puute.

Eugeniikan perinteistä jakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin ei ehkä pian enää ole vaan kaikki köyhät niputetaan samaan apua ansaitsemattomien varhaisen puuttumisen luokkaan rappeutuneen “talousterveyden” vuoksi.

Taloussosiaalityön ja talousterveyden uusissa teorioissa köyhyyden kuvitellaan aiheuttavan automaattisesti käyttäytymisongelmia ( Callahan 2002, McCoy el. 2014).

Talousvaikeudet, harkitsematon shoppailu ja köyhyys voidaan Margaret Sherradenin ja Jin Huangin (2019, 16–17) mukaan tulkita jopa lapsuudessa tapahtuneiden hyväksikäyttö- ja kaltoinkohtelukokemusten aiheuttamiksi.

Köyhille, joita solvataan “taloudellisesti lukutaidottomiksi” “taloudellisesti integroitumattomiksi” tai ”taloudellisesti sosiaalistumattomiksi” kehitellään uusia puuttumisen menetelmiä ja diagnooseja (Sherraden & Huang 2019, 18).

Taloussosiaalityön lupaukset asianajosta ja rakennemuutoksista ovat katteetonta pyhäpuhetta; todellisuudessa on kyse velkaantuneiden ja toimeentulotukiasiakkaiden syyllistämisestä, pompottelusta ja pakottamisesta ottamaan vastaan palveluiksi kutsuttuja velvoitteita, jotka eivät usein hyödytä muita kuin “palveluntuottajia”.

Suomessakin huostaanoton perusteena käytetään lainvastaisesti vanhemman huonoa taloudellista tilannetta ja toimeentulotukiasiakkuutta.

Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231).

Taloudelliset ongelmat ja köyhyys eivät vielä löydy psykiatrisesta tautiluokituksista mutta jotkut taloussosiaalityön edustajista esim. Benson & al. (2010) ovat jo ehdottaneet talousvaikeuksien diagnosointia psykiatrien käyttämän DSM- 43 häiriöluokituksen psykososiaalisten ja ympäristöllisten ongelmien luokkaan.

Talousvaikeuksien merkitseminen mielenterveyshäiriöksi ja teinien harkitsemattoman shoppailun tulkinta insestin osoittimeksi tulee varmasti helpottamaan köyhien lasten huostaanottoja.

Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, lasten kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään jo perinteiset työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien ominaisuudet ja olosuhteet esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Köyhien yksilöpsykopatologisointi toteutetaan sosiaalityössä psykoanalyysilla, joka kätketään termiin “ psykodynaaminen” tai “psykososiaalinen”.

Samalla kun negatiivisesta eugeniikasta tuttu pakotettujen / kannustettujen sterilisointien, huostaanottojen ja adoptioiden politiikka jatkuu kohdistuen kaikkein köyhimpiin, positiivinen eugeniikka on omaksunut "yksilöllisten valintojen" kielen suhteessa keskiluokkaisiin asiakkaisiin.

Vaatimukset yksilöiden paremmasta markkinatoimijuudesta, taloushallinnasta ja talouslukutaidosta ovat nousseet yhtä aikaa uusliberalistisen yksityistämisen, sääntelyn purkamisen ja riskirahoitustuotteiden kanssa tarjoten kansalaisille näennäisiä valintoja ja muodollista valtaa henkilökohtaisiin luotto-, vakuutus- ja eläkesuunnittelupäätöksiin.

On todennäköistä, että heikkotasoisesta talouskasvatuksesta tulee uusi sosiaalisen kiristämisen keino ja ehto sosiaaliselle luototukselle.

Mikä vaarallisinta, yksimielinen keskittyminen kansalaisten talouskasvatukseen estää ottamasta käyttöön muita poliittisia välineitä parantamaan kansalaisten taloudellista hyvinvointia.

Lauren E. Willis väittää, että talouskoulutusmallin kautta tapahtuva sääntely syyttää talousvaikeuksiin joutuneita kansalaisia heidän omasta ahdingostaan, häpäisee heitä ja torpedoi vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja rakennemuutoksista.

Suomeenkin suunniteltujen talouskasvatus- ja talouslukutaitokoulutusten vaikuttavuudesta ei ole riittävää näyttöä ja talouden lukutaitoa on vaikea mitata.

Talouslukutaidon koulutusten/talouskasvatuksen vanhentuneet tiedot voivat olla kansalaisille suorastaan haitallisia. Yhdysvalloissa sijoituspetosten uhrit saivat korkeammat arvot talouden lukutaidossa kuin ei-uhrit.

Joillekin kuluttajille taloudellinen koulutus näyttää lisäävän (valheellista) luottamusta parantamatta taloushallinnon kykyjä ja johtaen jopa aiempaa huonompiin talouspäätöksiin.

Se, että asiakkaidensa holtittomasta talouskäyttäytymisestä voittonsa saavat luotto- ja sijoitusyritykset rahoittavat talouslukutaito -opetusta on epäsuorasti ehkä vahvin todiste siitä, että talouslukutaitokoulutus ei ole tehokas väline parantamaan kuluttajien taloudellisia päätöksiä.

Keskittymällä yksittäisen kuluttajan vastuuseen, taloudellinen lukutaitomalli vapauttaa rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuustaan ja siirtää tutkimuksen pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.

Kun köyhyyteen suhtaudutaan kuin pelkkää itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativaan mielenterveyshäiriöön, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.

Kun koronkiskuri järjestää muutamalle velkaantuneelle talousneuvontaa tai -terapiaa, vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja talouden rakennemuutoksista ei tarvitse noteerata eikä toteuttaa.

Kun sijaishuollon edunvalvoja järjestää muutamalle huostaanoton kokeneelle traumaterapiaa, vertaistukea tai kokemusasiantuntijakoulutuksia, sijaishuoltoa ei tarvitse tutkia, valvoa eikä uudistaa.

Niin lastensuojelun kuin taloussosiaalityön hankkeissa kokemusasiantuntijoista muokataan konsensushakuisia yhteistyökumppaneita oikeuttamaan muualla määritelty tavoite tai päätös.

Demokratiaa simuloimalla pyritään luomaan kuulemisen kupla ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua ja estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoinen asianajo.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Taloussosiaalityön ja talousterapian äidit Reeta Wolfsohn, April Benson ja Helga Dittmar

Pitkästi:

Taloussosiaalityön neoeugeniikka: köyhien talousvaikeuksista suunnitellaan mielenterveyshäiriötä ja seksuaalitrauman osoitinta

”Pinnallisesti sympaattinen mies heittää kolikon kerjäläiselle; syvemmin myötätuntoinen mies rakentaa hänelle almuhuoneen niin, ettei hänen tarvitse enää kerjätä; mutta ehkä kaikkein radikaalimmin sympaattinen on mies, joka järjestää, ettei kerjäläinen synny.” Havelock Ellis

“Koulun todisteilla on oltava tärkeä osa vikojen löytämisessä ja erottelussa." Mary Richmond

“Taloudellisen terveyden Reeta Wolfsohn määrittelee kyvyksi kontrolloida rahankäyttöä ilman, että se aiheuttaa huolta tai stressiä elämässä.
Taloudellista terveyttä osoittaa kyky kokea raha voiman lähteenä ja taloudellisten ongelmien poistajana, joka maksimoi fyysisen, henkisen ja emotionaalisen terveyden (Silverman 2018). Taloudelliset ongelmat ovat mielen tasolla kehkeytyviä ongelmia ja liittyvät toisinaan muihin sairauksiin. “

Yksilökohtainen sosiaalityö (case work ) eugeniikan tieteellistäjänä ja mahdollistajana

Eugeniikasta tuttu köyhien kuritus saa sosiaalityössä alati uusia muotoja. Uusimpia kurikäytäntöjä ovat talousterveys, talouslukutaito/talouden lukutaito ja taloudellinen toimintakyky.

Yhdysvaltalainen Gordon Hamilton nosti jo 1940-luvulla psykososiaalista sosiaalityötä kuvaavassa teoriassaan taloudellisen hyvinvoinnin yhdeksi keskeiseksi edelleenkin eugeniikasta ja psykoanalyysista ammentavan yksilökohtaisen sosiaalityön eli case workin kohdealueeksi.

Kun köyhyys katsottiin henkilökohtaisten epäonnistumisten tulokseksi, köyhistä tuli ”sopimattomia” ja "ansaitsemattomia " lasten saamiseen ja perheiden kasvattamiseen.

Tapaus/yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen.
Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.

On todennäköistä että köyhyyden poistajaksi luulotellun talousterveyden ja talouslukutaidon koulutuksista tulee yksi tällainen kiristyksen keino ja sosiaalisen luototuksen ja palveluihin pääsemisen ehto.

Lähes kaikki tärkeimmät lastensuojelujärjestöt ja lastensuojelun vaikuttajat niin Kanadassa, Yhdysvalloissa kuin pohjoismaissa tuottivat ja levittivät köyhien kuritukseen keskittyviä eugeniikan näkemyksiä, jotka puolestaan toivat lisää lapsia lastensuojelun mikroskoopin alle.

Juuri sosiaalityön ammatin luominen ja vakiinnuttaminen tarjosi keinon valtiolle puuttua yksittäisten perheiden terveyteen, hyvinvointiin ja oikeuksiin.

Molly Ladd- Taylor kertoo, kuinka Yhdysvalloissa ja Kanadassa negatiivinen eugeniikka laindääntöpolitiikkoinen saavutti suurempaa suosiota kuin positiivinen johtaen kymmeniin tuhansiin sterilisaatioihin ja vielä useampiin lasten poisottamisiin vanhemmilta. "Varastetun sukupolven" alkuperäiskansojen lapset poistettiin järjestelmällisesti kodeistaan.

Lisääntymisoikeuksien kiellot ja lasten huostaanotot kohdistuivat erityisesti vammaisiin sekä köyhiin mustiin naisiin, joita stereotyypiteltiin ja patologisoitiin huumeidenkäyttäjiksi, alkoholisteiksi ja puutteellisiksi ja kaltoinkohteleviksi kasvattajiksi ja joita syyllistettiin lastensa köyhyydestä ja puutteista.

Ladd- Taylor kiinnittää huomiota eugeniikan pysyvyyteen.

Psykoanalyysin ja uusliberalistisen talousteorian avulla köyhyyttä pyritään taas patologisoimaan ja medikalisoimaan- entistä julmemmin.

Eugeniikan jakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin köyhiin ei ehkä pian enää ole vaan kaikki köyhät niputetaan samaan apua ansaitsemattomien varhaisen puuttumisen luokkaan rappeutuneen “talousterveyden” vuoksi.

Taloussosiaalityön ja talousterveyden uusissa teorioissa köyhyyden kuvitellaan aiheuttavan automaattisesti käyttäytymisongelmia ( Callahan 2002, McCoy el. 2014).

Teinin talousvaikeudet tulkitaan seksuaalitrauman osoittimeksi?

Talousvaikeudet, harkitsematon shoppailu ja köyhyys voidaan Margaret Sherradenin ja Jin Huangin (2019, 16–17) mukaan tulkita jopa lapsuudessa tapahtuneiden hyväksikäyttö- ja kaltoinkohtelukokemusten aiheuttamiksi.

Suomalaisen lastensuojelun historiaa tunteville on selvää, että myös Suomessa ammattilaiset tarttuvat tähän ideaan ja muokkaavat siitä teinien huostaanottoperusteen.

Palkaton pakkotyö on jo palannut “osallistavana sosiaaliturvana” ja vauraudesta on tullut kunnollisuuden( Hiitola, 2015), hyvän vanhemmuuden ja elämänhallinnan synonyymi.

Taloudellisia vaikeuksia ja velkaantumista pidetään yhä ylisukupolvisesti periytyvinä ja talouskäyttäytymistä sosiaalisen perimän sanelemana.
Köyhille, joita solvataan “taloudellisesti lukutaidottomiksi” “taloudellisesti integroitumattomiksi” tai ”taloudellisesti sosiaalistumattomiksi” kehitellään uusia puuttumisen menetelmiä ja diagnooseja (Sherraden & Huang 2019, 18.). Sitä, ettei köyhä halua vain asiantuntijoita hyödyttäviin talousterapioihin kutsutaan itsesabotaasiksi (self-satotaging behaviour).

Taloudellisen lukutaidon puutteiden takia lapselle kuvitellaan syntyvän aikuiseksi kasvettuaan taloudellisia ongelmia, stressiä ja niiden myötä mielenterveysongelmia, joista hän ei selviä omin avuin ilman asiantuntija- apua( Wolfsohn, 28.6.2019).

Uhkapelaamisesta avoimesti edistävässä Suomen Veikkauskratiassa rahapelaamisestaan kertovat köyhät aikuiset, joiden pelaamilla rahoilla pyöritetään sosiaalialan järjestöjä passitetaan jo samojen rahapeleistä elävien järjestöjen toimesta seulauksiin huumeiden, mielenterveyshäiriöiden ja väkivaltaisuuden varalta, joiden uskotaan korreloivan positiivisesti ( vain köyhien) uhkapelaamisen kanssa.

Lähes kaikki kunnat ovat ulkoistaneet laskujensa perinnän perintätoimistoille vaikka pienestäkin maksun laiminlyönnistä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka saattaa seurata nuorta loppuelämän ja haitata esim. työnhakua.

Talousvaikeuksista yritetään muokata mielenterveyshäiriötä

Taloudelliset ongelmat ja köyhyys eivät vielä löydy psykiatrisesta tautiluokituksista mutta jotkut taloussosiaalityön edustajista esim. April Benson, Helga Dittmar ja Reeta Wolfsohn (2010) ovat jo ehdottaneet talousvaikeuksien diagnosointia psykiatrien käyttämän DSM- 43 häiriöluokituksen psykososiaalisten ja ympäristöllisten ongelmien luokkaan.

Köyhien yksilöpatologoisointia herätellään jälleen henkiin psykoanalyysilla, joka kätketään termiin “ psykodynaaminen” tai “psykososiaalinen”.

Psykososiaalisen tuen käsitteestä onkin tullut sosiaalityössä kätevä poliittinen väline perustelemaan lähes mitä tahansa tutkimatonta ja valvomatonta vallankäyttöä. Sitä käytetään myös taloussosiaalityön ja -työntekijöiden edunvalvontaan.

Antti Weckroth toteaa, että ” psykososiaalinen on käsitteenä ”Afrikan poika” ja vieläpä monivärinen. Käsitteen käyttö on siinä määrin rajatonta ja sekavaa, että jos kyse olisi päihteestä, se luultavasti kriminalisoitaisiin välittömästi.”
Käsitettä käytetään mentalisaation tapaan yhtaikaa kuvaamaan niin hoidettavia ongelmia, niiden syitä kuin itse hoitoa.

Psykososiaalisen käsite niputtaakin sosiaalityön työtapoja tavalla, joka selkeyttämisen sijaan hämärtää niitä ja alan tutkimusta. Sen käyttö näyttäisi olevan luonteeltaan enemmänkin poliittista kuin analyyttistä, eikä se sellaisena palvele tutkimuksen tarpeita ( Weckroth, 2007, 432-433).

Harry Spechtin mukaan terapeuttisessa orientaatiossa oli kyse siitä, että sosiaalityö oli unohtanut “missionsa”; köyhien ihmisten puolesta toimimisen ja auttamisen. Hän ei voinut hyväksyä sosiaalityön ammattikunnan harhautumista psykiatrian kumppaniksi vaan vaati: sosiaalityön ei tule kysyä, “miltä sinusta nyt tuntuu”, vaan auttaa yhteisöjä luomaan hyvää.

Köyhyys huostaanottoperusteena ja köyhä vanhempi pahan periyttäjänä

Gurnam Singh muistuttaa, että lastensuojelu kohdistuu yhä köyhimpään väestönosaan ja köyhtyminen lisää riskiä joutua puuttumistoimien kohteeksi. Huolestuttavasti sosiaalityöntekijät ovat alkaneet sijoitusneuvojien tapaan pitää perustehtävänään riskiarviointia ja haluavat siirtää köyhyyden torjunnan muille palveluntarjoajille (Bywaters et al, 2017).

Kanadassa alkuperäiskansojen lapsia on nykyisin enemmän huostassa kuin asuntolakouluissa/ koulukodeissa aikanaan.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan Suomessakin huostaanoton perusteena käytetään lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Sosiaaliturva on jo pitkälti vastikkeellista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö eli käytännössä pakotettu toimeentulotukiriippuvuus on laillista ja suositeltavaa. THL on varmistanut, että työttömille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, palkatonta orjatyötä, jonka on todettu haittaavan työllistymistä palkkatyöhön ja johtavan toimeentulotukiriippuvuuteen, jota THL:ssä pidetään kuitenkin ylisukupolvisena yksilötekijöiden aiheuttamana huono-osaisuutena.

Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.

Kuntouttavaan työtoimintaan pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.

Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.

Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen ja lapsiköyhyyden poistamisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan köyhyyttä ja syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.

Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.

Miksi köyhien köyhyyttä ei poisteta rahalla?

Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa.

Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo.

Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa.

Just Give Money to the Poor - teos, Give Directly - ja Broadway- projektit ja The Economist raportoivat, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa.

Tutkimusten mukaan maailman köyhät eivät törsää vaan käyttävät lahjarahan lähes aina järkevästi: oman asumisen ja ravitsemuksen parantamiseen, osaamisen kehittämiseen ja liiketoiminnan perustamiseen.

Valitettavasti tähän tehokkaaksi todettuun auttamisen tapaan taloussosiaalityössa ei haluta taipua.
Taloussosiaalityön ammattilaiset pyrkivät antamaan rahan sijaan köyhille asiantuntijatietoa ja - koulutuksia sekä "talousterapiaa".

Taloussosiaalityön työmenetelmiä ovat “psykososiaalisen tuen” lisäksi erilaiset arvioinnit, Kelan työntekijöille suunnattu huolen tunnistamisen malli ja koteihin ja ruokajonoihin jalkautuva talousohjaus, joiden avulla köyhän kuvitellaan “hyödyntävän toimintaympäristön mahdollisuudet ja “ pääsevän tarkoituksenmukaisten palveluiden pariin” (=taloudellinen inkluusio).

“Psykososiaalinen” tuki ja arvioinnit köyhien yksilöpsykopatologisoinnin välineenä

Talousvaikeuksia tuottavat mm. luonnonkatastrofit, yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja yhtä lailla lainsäätäjien, kuluttajien, markkinoiden kuin viranomaisten toiminta.

Yleisimpiä velkaantumisen syitä ovat ylikallis asuminen, sairastuminen, työttömyys, heikko perusturvan taso, puutteellinen tiedotus/ymmärrys pikalainojen todellisista kuluista, kulutusluottojen kertyminen, avioero, yksin jääminen, yksinhuoltajuus, toisen velkojen takaaminen, siiloutunut, pirstaleinen ja jäykkä palvelujärjestelmä sekä tuotteiden ja rahoituksen markkinoinnin sekä perintäyhtiöiden aggressiivisuus, josta Jyri ja Jera Hänninen kertoivat mainiossa kirjassaan Kallis köyhyys.

Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat usein työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille ja jopa hankaloittavat oikeisiin töihin pääsyä.
Palkattomat työharjoittelut ja -kokeilut pitävät kymmeniä tuhansia nuoria köyhinä ja työmarkkinoiden ulkopuolella taaten kunnille ja yrityksille ilmaiset työntekijät.

“Oikeilla” työmarkkinoilla yksi palkka ei enää välttämättä riitä elämiseen. Suomeenkin on muodostumassa työtätekevien köyhien luokka, jonka on pakko tehdä kahta työtä, jotta selviäisi edes pakollisista menoista.

Työssäkäyviä kansalaisia velvoitetaan lasten huostaanoton uhalla lastensuojelun kuukausia kestäviin perhekuntoutuksiin ilman että heille korvattaisiin toimenpiteistä aiheutuvat ansionmenetykset.

Hyväätarkoittavissa rikos- ja velkasovitteluissakin on vaaransa. Taitamaton rikossovittelu yhteisvastuullisine vahingonkorvauksineen voi tulla kavereiden kolttosista vastuutetulle nuorelle kalliimmaksi kuin rikosoikeusprosessi.

Velkajärjestelyissä pankeilla oli aiemmin tapana korottaa yksipuolisesti ja ilman ennakkovaroitusta jo sovittuja maksueriä joka johti velallisten maksukyvyttömyyteen. Näin velat, jotka olisivat ilman velkajärjestelyä jo vanhentuneet saatettiin uudelleen voimaan kasvamaan korkoa.

Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat lasten sijoitukset, joita tehdään Suomessa joka toinen tunti lainvastaisesti pelkkien puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia.

Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys- ja toimeentulo- ja terveysongelmat lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Tyypillinen tapauskulku on seuraava:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen

Taloussosiaalityön tarjoaman “psykososiaalisen tuen” avulla kuitenkin pyritään siihen, että asiakas oivaltaa taloudellisten ongelmiensa johtuvan hänen omasta käyttäytymisestään (Hekkala & Mattila 2019; Viitasalo 2018; 2019; Karjalainen ym. 2019; Wolfsohn 2019; Wolfsohn & Michaeli 2014; Holappa 2019).

Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä onkin todettu Skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan. He syyttävät köyhyydestä yksilöä ja hänen valintojaan enemmän kuin sosiaalityöntekijät muissa Pohjoismaissa.

Heikki Hiilamo on todennut, että yksinhuoltaja joutuu nykyisin helposti lastensuojelun valvonnan kohteeksi.

Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään perinteisiä työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien piirteitä ja elämäntilanteita esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina (Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.


Köyhyys ei ole talousvaikeuksia vaan puuttuvaa ja perverssiä vanhemmuutta?

Ikosen mukaan Suomessa köyhyys näyttäytyy yhä huostaanottoperusteena. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231).

Beverley Skeggsin lisäksi myös Brid Featherstone nostaa esille luokkaerot lastensuojelussa; "Keski- ja yläluokkaiset naiset saavat sosiaalisia kontakteja, rahaa ja arvostusta työnsä kautta ja voivat aina ostaa itsensä ulos vaikeuksistaan: he voivat ostaa aikaa, hyvinvointia, lapsenhoitoapua ja yksityisyyden takaavia palveluita . Köyhien äitien arvostus, hyvinvointi ja identiteetti taas määrittyy monitoroidun äitiyden, puutteellisten olosuhteiden ja puutteellisten ja toimimattomien julkisten palveluiden kautta".

Lastensuojelussa riittävän hyvä vanhempi tarkoittaa varakasta vanhempaa.

Perinteisesti köyhiin naisiin ja erityisesti yksinhuoltajaäiteihin on liitetty seksuaalisuutta koskevia määrittelyjä, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Köyhien naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiinkin Suomessa vasta 1986. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutui sekin vasta 1972 sillä sitä ennen äänioikeus riistettiin mm. sosiaalihuollon asiakkailta.

Anna Kontula kuvaa blogissaan kuinka köyhien naisten seksuaalipsykopatologisointi on lastensuojelussa edelleen voimissaan.

Samalla kun negatiivisesta eugeniikasta tuttu pakotettujen / kannustettujen sterilointien, huostaanottojen ja adoptioiden politiikka jatkuu kohdistuen kaikkein köyhimpiin, positiivinen eugeniikka on omaksunut "yksilöllisten valintojen" kielen suhteessa keskiluokkaisiin asiakkaisiin esim. sikiöseulontojen, sijaissynnytyksen ja henkilökohtaisen taloussuunnittelun muodossa.

Vaatimukset yksilöiden paremmasta markkinatoimijuudesta, taloushallinnasta ja talouslukutaidosta ovat nousseet yhtä aikaa uusliberalistisen yksityistämisen, sääntelyn purkamisen ja riskirahoitustuotteiden kanssa tarjoten kansalaisille näennäisiä valintoja ja muodollista valtaa henkilökohtaisiin luotto-, vakuutus- ja eläkesuunnittelupäätöksiin.

Yhä useammat kansalaiset vastuutetaan omista eläke- ja terveydenhoitotarpeistaan ja -kustannuksistaan.

Talouslukutaidon koulutuksen uskotaan paitsi parantavan kuluttajiksi alennettujen kansalaisten talouspäätöksiä, myös heidän hyvinvointiaan nykyaikaisilla rahoitusmarkkinoilla.

Taloussosiaalityön visio, joka lupaa sekä vapaita markkinoita että lisääntynyttä kuluttajien hyvinvointia talouslukutaidon koulutusten kautta, houkutteleekin kannattajikseen sekä konservatiiveja että liberaaleja.

Talouskasvatuksen vaikuttavuudesta ei ole todisteita

Lauren E. Willis esittelee artikkelissaan Against Financial Literacy Education useita tutkimuksia talouslukutaidosta todistaen, että uskolla talouslukutaitokoulutusten tehokkuuteen ei ole empiiristä tukea. Samaan tulokseen on päätynyt myös David de Meza kumppaneineen.

Ensimmäinen ongelma on talouskasvatuksen vaikuttavuuden todentaminen.
Monet talouslukutaitokouluttajat käyttävät vinoutuneita tiedonkeruutekniikoita todistamaan koulutuksensa tehokkuuden.
Koulutettujen luottamus omaan talouslukutaitoon voi olla ali- tai yliarvioitua eikä oikea vastaus monivalintatehtävään valmista rakennetyöttömyydestä ja puuttuvista terveyspalveluista kärsiviä kansalaisia toimimaan villeillä rahoitusmarkkinoilla ympäristössä, jossa vastaukset eivät ole monivalintakysymyksiä.

Toiseksi, koska talouslukutaitokoulutuksiin sisältyy usein suoraa apua esim. velkasaneerausta, taloudellisia palkintoja, alennettuja maksuja tai erityisiä lainaohjelmia, positiiviset tulokset voivat johtua suorasta avusta eikä koulutuksesta.

Yksilöt, jotka haluavat osallistua henkilökohtaisen talouskasvatuksen kursseille voivat olla jo valmiiksi tietoisempia tai motivoituneempia, heillä voi olla enemmän vapaa -aikaa koulutuksiin ja mahdollisuuksia tehdä taloudellisia päätöksiä tai heillä voi olla vähemmän aiempia taloudellisia ongelmia.

Hyvä taloudenlukutaito johtaakiin huonoihin talouspäätöksiin?

Willisin mukaan talouslukutaidon tavoittelu aiheuttaa kustannuksia, jotka melkein varmasti syövät koulutuksen hyödyt ja varoittaa, että talouslukutaidon vanhentuneet oppitunnit voivat olla suorastaan haitallisia. Esimerkiksi sijoituspetosten ja saalistusasuntolainojen uhrit saivat korkeammat arvot talouden lukutaidossa kuin ei-uhrit.

Joillekin kuluttajille taloudellinen koulutus näyttää lisäävän (valheellista) luottamusta parantamatta taloushallinnon kykyjä ja johtaen jopa aiempaa huonompiin talouspäätöksiin nopeasti muuttuvilla rahoitusmarkkinoilla, joilla valitsee tietojen epäsymmetria myyjien ja kuluttajien kesken.

Willis ihmettelee, miksi kuluttajia vaaditaan olemaan oma sijoittajansa ja sääntelyviranomaisensa alalla, jolla jopa ammattimaisilla sääntelyviranomaisilla on vaikeuksia pysytellä mukana tietopuutteiden ja -viiveiden ja muutosnopeuden vuoksi.

Willisin mukaan talousterveyden ja talouslukutaidon koulutukset eivät voi tehdä muuta kuin lisätä liiallista optimismia ja illuusioita ihmisten kyvyistä pystyä hallitsemaan taloudellisia riskejä.

Vaikka huonoa talouslukutaitoa syytetään itsemurhista ja lukemattomista muista ongelmista, Willis epäilee, että talouslukutaitopolitiikan malli voi itsessään olla osa ongelmaa, ei sen ratkaisua.

Ongelmaa ei poista se, että talouslukutaitokoulutuksen nimeksi vaihdetaan talouskasvatus.

Willis toteaa, että taloudellisen lukutaidon koulutus on välttämätön väline kuluttajien moraalisen syyllisyyden oikeuttamiseksi, vaikka osakemarkkinoiden ja luotonantajien toiminta huomioiden on vaikeaa luonnehtia huonoja kuluttajavalintoja välittöminä seurauksina kuluttajien vastuuttomuudesta, laiskuudesta, ahneudesta tai tyhmyydestä.

Willis väittää, että koulutusmallin kautta tapahtuva sääntely syyttää talousvaikeuksiin joutuneita kansalaisia heidän omasta ahdingostaan, häpäisee heitä ja torpedoi vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja rakennemuutoksista.

Olennaista on kysyä miksi Yhdysvalloissa sijoituspalveluyritykset, luotonantajat, vakuutusyhtiöt ja perintätoimistot tukevat talouslukutaito -ohjelmia vaikka asiakkaat, jotka harjoittavat hyvinvointia edistävää henkilökohtaista taloudellista käyttäytymistä, ovat vähemmän kannattavia asiakkaita?

Luottokortin myöntäjät saavat noin 80 prosenttia tuloistaan erilaisista sakkomaksuista, ja siten ansaitsevat enemmän kuluttajilla, jotka maksavat myöhässä, ylittävät luottolimittejä ja/tai eivät maksa pois kuukausieriään.

Kun kuluttajat harjoittavat parempaa taloudellista käyttäytymistä, seuraus luotto- tai perintäyrityksiille on voiton pieneneminen vaikka liikeyrityksen ensisijainen tehtävä on juuri voiton tuottaminen omistajilleen eikä yrityksen ole suotavaa rahoittaa toimintaa, joka ei tuota sille voittoa.

Se, että luotto- ja sijoitusyritykset rahoittavat talouslukutaito -opetusta on Willisin mukaan epäsuorasti ehkä vahvin todiste siitä, että talouslukutaitokoulutus ei ole tehokas väline parantamaan kuluttajien taloudellisia päätöksiä.

Yksilöiden talouskasvatukseen keskittyminen vapauttaa talouspäättäjät vastuusta

Vaarallisinta on, että keskittyminen talouskasvatukseen estää ottamasta käyttöön muita tehokkaampia poliittisia välineitä parantamaan kansalaisten taloudellista hyvinvointia.

Keskittymällä yksittäisen kuluttajan vastuuseen ja tehokkuuteen, taloudellinen lukutaitomalli vapauttaa rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuustaan ja siirtää tutkimuksen pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.

Koulutusmallin linssin kautta jokainen kuluttajan taloudellinen ongelma näyttää seuraukselta kuluttajan huonoista päätöksistä.
Willis muistuttaa, että puuttuva sosiaalinen hyväksyntä ja häpeä eivät ole vain seurauksia huonoista taloudellisista päätöksistä ja talousvaikeuksista vaan ne myös vaikuttavat huonoihin taloudellisiin päätöksiin ja tuottavat niitä.

Talouslukutaitopolitiikan malli on sosiaalisesti vahingollinen, koska se syyttää vähävaraisempia kuluttajia ja heidän yhteisöjään taloudellisesta ahdingostaan.
Taloudellisen koulutuksen mahdolliset hyödyt tulevat todennäköisesti valumaan vauraammille, joilla on mahdollisuus korkean riskin pelaamiseen markkinoilla samalla turvaverkkonsa säilyttäen.

Talouskasvatusmalli paradoksaalisesti vaatii niitä, jotka ovat tehtävään vähiten varustettuja, tekemään joukon henkilökohtaisia rahoituspäätöksiä vanhentuneen tiedon ja epäpätevän ohjauksen perusteeella ja kiittelee korkeamman tulotason henkilöitä "vastuullisesta talouskäyttäytymisestä ”silloinkin, kun he palkkaavat ammattilaisia hoitamaan taloudellisia päätöksiään heidän puolestaan.

Kuka hyötyy talouskasvatusbisneksestä?

Talouslukutaito on yhdysvalloissa valtaisa bisnes ja bisnestä siitä pyritään varmasti tekemään Suomessakin. Sosiaaliala luonnollisesti haluaa oman siivunsa tästäkin bisneksestä; luultavasti ensin lisäämällä taloussosiaalityön ja talouslukutaidon opinnot opistojen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaalityön koulutuksiin ja sitten osaksi kaikkien sosiaalihuollon asiakkaiden “ psykososiaalista tukea ja kuntoutusta” .

Suomessakin valtio voi alkaa edistää “talouslukutaitoa” rahoittamalla yksityisen sektorin esim. lastensuojelujärjestöjen taloudellisen lukutaidon ohjelmia.

Jokseenkin irvokasta richplainingia on, jos/kun köyhälle ja nälkäiselle yksinhuoltajalle annetaan ensin rahan sijaan talouslukutaidon kurssi ja kehotus alkaa asuntosäästäjäksi syömällä enemmän halpoja vihanneksia- ja projektin epäonnistuttua syytteet vastuuttomasta talouskäyttäytymisestä ja mielenterveyshäiriödiagnoosi.

Kun koronkiskuri järjestää muutamalle velkaantuneelle talousneuvontaa, vaatimuksia markkinoiden sääntelystä ja talouden rakennemuutoksista ei tarvitse noteerata tai toteuttaa.
Kun sijaishuollon edunvalvoja järjestää muutamalle huostaanoton kokeneelle traumaterapiaa, vertaistukea tai kokemusasiantuntijakoulutuksia, sijaishuoltoa ei tarvitse tutkia, valvoa eikä uudistaa.

Jostakin syystä 100% veronmaksajien rahoittamia mutta miljoonatappioita kunnille ja kansantaloudelle turhilla ja usein vieläpä laittomilla huostaanotoilla tuottavia sosiaalityöntekijöitä ei ehdoteta DSM- häiriöluokitukseen vastuuttoman talouskäyttäytymisensä perusteella eikä heiltä vaadita sen paremmin taloudellista kuin eettistä lukutaitoa oman toimintansa suhteen.

Toisin kuin asiakkaiden kieltäytymisiä "psykososiaalisesta tuesta", oman työn lakisidonnaisuuden tai vaikuttavuuden selvittämisestä kieltäytymisiä ei sosiaalityöntekijöiden kohdalla kutsuta itsesabotaasiksi (self-satotaging behaviour).

Missä on päättäjien talouden lukutaito kun syrjäyttävillä puuttumistoimillaan miljoonakuluja kunnille tehtaileville “asiantuntijoille”, joilla ei ole esittää mitään todisteita osaamisestaan tai työnsä vaikuttavuudesta aletaan maksaa vielä lisää siitä, että he alkavat diagnosoida köyhiä kansalaisia mielenterveyshäiriöisiksi ja traumatisoituneiksi omien “sosiaalisten yritystensä” kautta?

Puhutaanpa rahasta

Hannah Arendtin peräänkuuluttama kyky ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti näyttää suomalaisessa sosiaalityön koulutuksessa korvautuneen tyhjällä idealismilla, psykojargonilla ja ammatillisella edunvalvonnalla.

Asiantuntijuus voi näemmä kukkia- ei ainoastaan eugeniikkaan harhautumisen jälkeen- vaan sen mahdollistaen, sitä tuottaen ja sen avulla.

Taloussosiaalityössä yritetään puhua rahasta puhumatta rahasta ja “voimavaraistaa” köyhiä antamatta heille rahaa. Köyhyyden ongelma ei ole kuitenkaan ole häpeä, mentalisaatio- ja reflektiokyvyn tai psykososiaalisen tuen puute vaan rahan puute.

Kun köyhyys käsitetään itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativana mielenterveyshäiriönä ja yksilöongelmana, laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.

Olisi mielenkiintoista tietää millaisia raha-avustuksia taloussosiaalityössä aiotaan hakea/on jo haettu kansalaisten talouskasvatukseen ja kuka bisneksestä hyötyy?

Onko talouskasvatus- ja talouslukutaitobudjeteille laadittu vaihtoehtokustannukset? Montako rästivuokraa tai montako kiloa terveellisiä kasviksia perheille saadaan maksettua yhden talouslukutaitokurssin hinnalla?

Mikä on taloussosiaalityön asiantuntijakoulutusten ja -seminaarien hiilijalanjälki ja onko niissä huomioitu ympäristöoikeudenmukaisuus tai arvioitu lapsi- ja perhevaikutukset?

Paljonko palkkaa talousterveyden kouluttajat saavat ja miten koulutusten vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta mitataan?

Pohjustetaanko taloussosiaalityön kritiikittömällä rummutuksella tulosperustaisilla rahoitussopimuksilla (SIB) keinottelijoiden tulevia talousterveyden bisneksiä ja kenelle julkinen rahoitus aiotaan valuttaa?

Miten mahtavat vastaanottaa talousterveyden, taloussosialisaation ja talouslukutaidon kurssit ne lukemattomat viranomaisten ja tuomioistuinten toimintaan luottamuksensa aiemmissa lamoissa menettäneet yrittäjämiehet, jotka menettivät pankkien ja viranomaisten mielivallan takia elinkelpoiset yrityksensä, kotinsa, perheensä ja terveytensä?

Kumpi mahtaa tulla kalliimmaksi kansantaloudelle: minimikuukausipalkalla tai toimeentulotuella, pikavipeillä ja hävikkiruoalla lapsikatraansa elättävät yksinhuoltajat vai näille “talouslukutaitoa” “taloudellista toimintakykyä” ja “talousterveyttä” erilaisten sanktioiden uhalla opettavat sosiaalialan “asiantuntijat”, jotka takaavat ylisukupolvisesti periytyneellä pysyvän huostaanoton työkulttuurillaan sen, että pseudopalveluja ja häiriökysyntää tuottavat sijaishuoltoyrittäjät saavat syrjäyttämistään köyhien lapsista miljoonatuotot?

Miksi sosiaalialan osaamiskeskukset ja asiantuntijat uskovat, että heidän omat ongelmansa ratkeavat rahalla mutta köyhien asiakkaiden eivät?

Entä miten kansalaisten luottamusta ja markkinatoimijuutta tai yhteiskuntarauhaa edistää se, että joka viikko julkaistaan veronmaksajien rahoilla ja STM:n, STEA:n, THL:n ja sosiaalialan osaamiskeskusten tuella jokin uusi kehittämishankkeeksi kutsuttu osallistumispetos, jonka päätarkoitus on ohivaluttaa köyhien perheiden tukemiseen tarkoitetut rahat sosiaalialan asiantuntijoille, jotka eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja jotka pyrkivät vielä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät )?

#taloussosiaalityö #talousneuvola #TASOS #AIKUMETOD #psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #talousterveys #FinancialLiteracyEducationinFinland #FinancialCapabilityinFinland #taloudellinentoimintakyky #taloudenlukutaito #itsesabotaasi #talouslukutaito #köyhienkuritus #kehittäminen #köyhyydestämielenterveyshäiriö #talousongelmistainsestinosoitin #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #MinnaZahner #KirsiNiukko #KirsiViitasalo #sosiaalinentekijä #MONNI #perhekeskus #pseudopalvelu #OKTyömarkkinoilla #Mörkö #hoksauttaminen #naksahdus #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #Aster #lastensuojelunvertaistuki #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #LaurenE.Willis #MollyLadd-Taylor #ReetaWolfsohn #HelgaDittmar #AprilBenson #HarrySpecht #financialsocialworkcriticism #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lyhyesti:
Systeeminen lastensuojelumalli pyrkii pois lakisidonnaisesta työotteesta takaisin eugeniikan juurille

Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Julkista valtaa ei saa delegoida yksityiselle mutta Suomessa sijaishuoltopalveluja kaupitteleville lastensuojelujärjestöille on annettu valta tehdä virkatyöksi tarkoitettua sosiaalityötä erilaisine vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeineen ja myös kouluttaa sosiaalityöntekijöitä.

Lastensuojelujärjestöjen vallan kasvun myötä sijaishuollosta on tehty miljardibisnes, huostaanottojen määrä on kasvanut ja niistä on tehty liki pysyvä ilmiö ilman tutkimustietoa siitä, ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Lastensuojelun avohuollon markkinoille järjestöt ovat kehittäneet huostaanottoon johtavia ja perheitä rasittavia ”tukitoimia”.

Samalla on hyväksytty, ettei sosiaalityöntekijän tarvitse osata viranhoitoon tarvittavaa lainsäädäntöä eikä tietää perus- ja ihmisoikeussopimuksista; niistä voi aina kysyä sijaishuollon etua valvovalta lastensuojelujärjestön juristilta, joka auttaa tekemään huostaanoton ja estämään niin lapsen palautuksen kotiinsa kuin asiakkaiden avautumisen lastensuojelun laittomuuksista julkisuudessa.

Laittomuuksia edesauttaa ja pahentaa kaikkialle Suomeen juurrutettava systeeminen lastensuojelun toimintamalli. Systeemisen lastensuojelumallin pilotin aikana perheiden tarpeita vastaamattoman tuen tarjoaminen on jopa lisääntynyt ( Aaltio & Isokuortti, 2019,106) samalla kun kasvokkainen sosiaalityö, asiakkaiden tunteminen, varmistettu osaaminen tai jaettu vastuu asiakkaista ei ole toteutunut ( mt., 87-103).
Mallia mainostetaan tuloksekkaana vaikka Isokuortin ja Aaltion (2020,11) mukaan yli 83% haastatelluista asiakkaista oli ollut pettynyt moniammatilliseen keskusteluun, joka ei ollut vaikuttanut perheen palveluun.

“Systeemiseen” perheterapeuttiseen ajatteluun ja “systeemiseen ymmärrykseen perheistä” voi tutustua lukemalla Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun:
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf

Missä hyvänsä muussa kuin lastensuojelun kontekstissa tekstillä saisi syytteen vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Miksi STM rahoittaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille ?

Rahoittaisiko valtio myös systeemistä terveydenhuollon mallia, jossa pyrittäisiin pois lakiperustaisesta modernista terveydenhuollosta takaisin terveydenhuollon juurille; suhdeperustaiseen puoskarointiin humoraalipatologian ja demonien ja porttojen metsästyksen menetelmillä?

Miksi lastensuojelun laittomuuksista raportoivia toimittajia juridiikalla ja juridisilla seuraamuksilla pelottelevat lastensuojelujärjestöt esim. SOS- lapsikylä ja Pelastakaa Lapset ry ovat itse lähteneet ajamaan laittomuudet varmistavaa, lakiperustaisesta työorientaatiosta pois pyrkivää systeemistä lastensuojelumallia sijaishuoltoonsa?

https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/

Lähes jokainen systeemisen lastensuojelumallin opas, seminaari ja opinnäytetyö kertoo kuinka systeemisessä lastensuojelumallissa pyritään pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta ( eli lakisidonnaisesta ja lainalaisesta työotteesta) takaisin sosiaalityön juurille ( reclaiming social work) .

Sosiaalityön juuret ovat mielivaltaisessa eugeniikkaan ja psykoanalyysiin perustuvassa yhdysvaltalaisessa case workissa, josta käytetään myös nimityksiä suhdeperustainen tai psykososiaalinen työ.

Eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan case work: iin perustuvassa systeemisessa lastensuojelumallissa tutkitaan asiakkaan sukupuuta 3. tai 4. polveen eugenisti Bénédict August Morelin oppien mukaisesti ja tehdään helposti huostaanottoon johtavia oletuksia asiakkaan perheestä viikkokokouksissa, joihin asiakasta ei välttämättä päästetä mukaan lainkaan.

Huostaanottojen määrät samoin kuin oikeusturvaongelmat ja lastensuojelusta tehdyt valitukset ovatkin lisääntyneet systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen myötä.

Asiakkaat, heidän tukihenkilönsä ja juristinsa raportoivat, että systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen aikana ja sen jälkeen lastensuojelun toimintakulttuuriin on pesiytynyt runsaasti laittomuuksia, jotka osittain selittyvät systeemisen lastensuojelumallin lakeja halveksuvalla työotteella sekä sitoutumisella perheitä patologisoivaan psykoanalyyttiseen perheterapiaan ja eugenistiseen sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavan yksilökohtaisen sosiaalityön (case work) erottelun ja poislähettämisen kulttuuriin:

1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään.
2. Riitajutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologisen hoidon tarpeesta, johon vastataan psykiatrisin arvioinnein ja hoidoin.
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta.
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla.
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen.
6. Mielenterveyspalveluja lapsille hakeville vanhemmille ehdotetaan entistä herkemmin lapsen sijoitusta ja sijoitus painostetaan hyväksymään vapaaehtoisesti " avohuollon tukitoimena".
7. Lakisääteiseen perheiden jälleenyhdistämiseen ei pyritä vaan lapsen ensijaisena oikeutena nähdään adoptio/sijaisperhe. Euroopan adoptioskandaaleista huolimatta suomalaiset järjestötoimijat ja sote- henkilöstö ajavat adoptiota lastensuojelukeinoksi ja perhehoidon tavoitteeksi Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkosen tavoin.

Oppaista päätellen systeemisessä lastensuojelumallissa ei ole aikomustakaan kunnioittaa perustuslain yhdenvertaisuus- ja syrjimättömyyssäädöksiä tai perhe-elämän ja yksityisyyden suojaa vaikka teksteissä toisinaan mainitaan, että kaikkia halveksitun lainsäädännön “ tuomia velvoitteita ei voi väistää”.

Lokakuun liike haastaa nyt kaikki systeemisen lastensuojelumallin ja LUMO- hankkeen toimijat arvioimaan itseään ja omia työyhteisöjään systeemisen lastensuojelumallin ja systeemisten perheteorioiden (Varilo, Beavers, Bowen, Pressmann) valossa ja tekemään omista työyhteisöistään systeemisen organisaatiokonstellaation.

Haastamme pohtimaan ja selvittämään millaisia jälkiä suomalaiseen systeemiseen lastensuojelumalliin ja "systeemiseen ymmärrykseen perheistä" tukeutuvat asiantuntijasysteemit jättävät perheiden elämään.

Ehkä suomalainen sosiaalityö voisi omaksua Yhdysvalloista myös vahingonkorvauskäytännöt ja alkaa maksaa sterilisoiduille, väärin perustein huostaanotetuille ja adoptoiduille sekä sijaishuollossa kaltoinkohdelluille kärsimyskorvauksia.

Asiantuntijoiden kannattaisi havaita, että " systeemiselle ymmärrykselle " asiakkaista on toinenkin nimi: se on vihapuhetta ja perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt negatiiviset ominaisuudet.

Pitkästi:

Systeemisen lastensuojelun asiantuntijuuden tutkintamalli- Millaisia jälkiä perheiden elämään "systeeminen" asiantuntija jättää?

“The educational system should be a sieve, through which all the children of a country are passed. It is highly desirable that no child escape inspection”. Paul Popenoe

“Koulun todisteilla on oltava tärkeä osa vikojen löytämisessä ja erottelussa." Mary Richmond

“Lastensuojeluperheissä lapsi on velvoitettu osoittamaan rakkautta, joskus jopa insestiin saakka.” ( Lastensuojelua käyttävät perheet, 1998)

”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

“Lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit” ( Kuosmanen, 2017, 41).

”…ajoittain tiimissä käydään läpi myös kaikki asiakkaat ja heidän tilanteensa lyhyesti tai jopa numeerisella huolen aste arviolla.” ( Mikkonen & Syvelä, 2019, 26)

“Välillä haasteena se, ettei keissiä ole riittävästi valmisteltu ja esim. sukupuun piirtämiseen käytetään systeemisen kokouksen aikaa.” (haastateltu sosiaalityöntekijä Mattila, 2021, 52)

“Mielenkiintoista olisi myös kokeilla jossain vaiheessa sitä, että tiimissä olisi mukana asiakas itse ".( haastateltu sosiaalityöntekijä, Mattila, 2021, 62)

Lastensuojelun "juridisoitumiskehitykseltä" turvaan takaisin eugeniikan juurille

Myös tulevassa sote-uudistuksessa asiantuntijalähtöisyys ja lastensuojelun huostaanottojen ja kustannusten kasvu aiotaan varmistaa panostamalla asiantuntijoiden verkostoitumiseen, OT- keskuksiin ja niiden kalliisiin asiantuntijakonsultaatioihin , asiakkaiden osallistumispetoksiin ja jo toimimattomiksi osoittautuneiden Barnahus- mallin ja systeemisen lastensuojelumallin levittämiseen.

LUMO- hankkeessa kuvitellaan, että asiakkaiden osallisuus lisääntyy moniammatillisella yhteistyöllä ja systeemistä lastensuojelun toimintamallia levittämällä.

Lastensuojelun systeeminen malli linkittyy systeemiteorian avulla perheterapiaan ja psykososiaaliseksi tai suhdeperustaiseksi työksi kutsuttuun, eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn richmondilaiseen yksilö/ tapauskohtaiseen sosiaalityöhön ( case work) (Fagerström 2016, 14).

Sosiaalityöntekijöiden työtyytyväisyyteen keskittyvän systeemisen lastensuojelumallin tarkoitus on siirtyä lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön juurille: eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan social case work- ( sosiaalitapaus) työhön.
Asiakkaan sukupuun pohjalta tehdään oletuksia perheestä ja niitä vahvistavia sirkulaarisia kysymyksiä, josta käytetään nimitystä “perheterapeuttinen pysähtyminen ennen reagointia”( esim. lapsen sijoittamista).

Systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa on sama valuvika kuin anarkistisossujen väittämissä : tarjottu " tieto" on asiakkaiden enemmistön kokemuksista piittaamattomia moralistisia virhepäätelmiä, joissa pitäisi-lauseista johdetaan on-lauseita esim. lastensuojelun pitäisi tukea perheitä joten se on tukea perheille.

Harva tietää, että systeemisiin tiimeihin palkatut perheterapeutit tukevat perheiden sijaan sosiaalialan ammattilaisia viikkokokouksissa, joihin asiakkaita ei välttämättä päästetä ollenkaan mukaan (THL – Työpaperi 24/2020, 33-34).

Pia Lahtinen, Leena Männistö ja Marketta Raivio eivät ole kertoneet systeemisen toimintamallin todellisesta teoriapohjasta Suomessa.

Elina Aaltio ja Nanne Isokuortti toteavat, että " suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä" ( THL, 3/2019, 156).

Selkeää käsitystä ei ole, koska mallin kyseenalainen teoriapohja on tahallisesti häivytetty.

Systeeminen lastensuojelumalli lisäsi huostaanottoja, kustannuksia ja oikeusturvaongelmia: mallin teoriapohja ja tulokset salataan

Hackneyn mallista silvottua systeemistä lastensuojelun toimintamallia on mainostettu virheellisesti huostaanottojen vähenemisellä ja sillä, ettei asiakkaan salaisuuksia käytetä enää perhettä vastaan ( YLE, 28.9.2017).
Todellisuudessa niin huostaanottojen määrät kuin kustannukset suhteessa asiakaslukuun ovat nousseet vesitetyn mallin myötä ja systeemisillä perheteorioilla ja -terapioilla nimenomaan etsitään perheiden usein kuviteltuja salaisia traumoja, vuorovaikutushäiriöitä ja psykopatologioita ja leimataan perheitä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

Systeemiseen lastensuojelumalliin yhdistetty perheterapia määritellään ammatilliseksi ja tietoiseksi pyrkimykseksi sekä keinoksi tutkia, ymmärtää ja hoitaa perheensisäisessä vuorovaikutuksessa ja yksittäisillä perheenjäsenillä esiintyviä häiriöitä ja niiden aiheuttamaa kärsimystä.
Perheterapia pyrkii tietoisesti löytämään ajankohtaiset vuorovaikutuskuvioiden haitalliset, psykopatologiaa ylläpitävät kuviot ( Aaltonen, 2006).

Oletusarvona on siis psykopatologinen perhe, jonka patologioiden paljastaminen tapahtuu sukupuun ja systeemisten perheteorioiden avulla.

Systeemisen lastensuojelun toimintamallin teoreettinen perusta, josta on annettu puutteellista, harhaanjohtavaa ja vääristeltyä tietoa lepää psykoanalyyttisen perheterapian ( ACE- ideologia sekä väärin tulkittu kiintymyssuhde- ja mentalisaatioteoria) lisäksi Murray Bowenin, Robert Beaversin ja Stephanie ja Robert Pressmanin systeemisten perheteorioiden varassa.

Mukana on myös elementtejä systeemisestä perhekonstellaatiosta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-palattiin-1800-luvulle

On kannatettavaa tunnistaa ja eliminoida väkivaltaiset toimintamallit omasta kulttuurista; uskonnosta, mediasta, politiikasta, tieteestä, suvusta ja koulutus-, harrastus -, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmistä.
Epäeettistä on etsiä näkymätöntä pahaa perheistä ja yrittää samaan aikaan oikeuttaa ja juurruttaa väkivaltaisia toimintamalleja muihin systeemeihin ja perhepalveluihin.

Sukupuu paljastaa oletetun pahan perimän

Eugeniikan isän Bénédict Morel:n rappeutumisteoria löytyy systeemisen lastensuojelumallin suosituimmasta työvälineestä eli sukupuusta.

Siinä sosiaali- ja/tai perhetyöntekijät piirrättävät asiakkaalla tai jopa keskenään perheen sukupuun Bénédict Morel:n rappeutumisteoriaa seuraten kolmen tai neljän sukupolven päähän ja merkitsevät muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs , 2012, 5-7).

Kansalaisten on vaikea ymmärtää miten tämä mahtaa auttaa koulunkäyntiavustajaa tai neurologian tutkimuksia lapselleen hakevaa vanhempaa.

Sukupuun koostettuaan sosiaalityöntekijä esittelee sen noin kuudesta tai seitsemästä ammattilaisesta koostuvalle systeemiselle tiimille, jotka sitten spekuloivat keskenään perheen oletettuja patologioita ja kunkin perheenjäsenen roolia patologioissa.
Tiimikokouksen lopuksi laaditaan suunnitelma perheen varalle. Siihen muotoillaan konkreettisiksi tavoitteiksi sukupuusta ja asiantuntijoiden keskinäisestä reflektiosta esille nousseita ideoita.

On mahdollista, että perheen sukupuu on laadittu pelkästään sosiaalityöntekijän omien oletusten ja fabrikoitujen asiakirjojen perusteella.

Sosiaalityöntekijän haastaviksi kokemissa tapauksissa perhettä ei kutsuta lainkaan paikalle, joten heillä ei ole mahdollisuutta oikaista virheellisiä tietoja, joiden pohjalta asiantuntijat tekevät suunnitelmansa ja päätöksensä.

Perheelle lähetetään myöhemmin- usein vasta huostaanoton hallinto- oikeuskäsittelyyn asiakaskirjaukset, jotta he eivät ehtisi varautua ja hankkia vastatodisteita esitettyihin usein yllättäviin syytöksiin.

Usein perheet saavat kaikki asiakaspaperinsa vasta asiakkuuden loputtua ja yhä useammin asiakasdokumenttien saamiseen tarvitaan jonkun valvontaviranomaisen esim. tietosuojavaltuutetun puuttuminen.

Sosiaalityössä edelleen vaikuttavan rappeutumisteorian kehitti Bénédict August Morel, jonka mukaan hankitut ominaisuudet periytyivät; erilaiset mielenterveyden häiriöt, laiskuus ja moraalittomuus kuviteltiin perinnöllisiksi ja kasautuviksi ominaisuuksiksi, jotka vaikuttivat 3. ja 4. sukupolveen. Teoria toimi Lombroson antropologisen kriminologian teorian ja natsien eugeniikkaohjelmien perustana.

Suomessa eugeniikka oli ja on yhä lähinnä perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitettiin/ selitetään sairastavuutta ja poikkeavuutta henkisten, ruumiillisten , moraalisten ja viime aikoina myös taloudellisten ominaisuuksien periytymisellä.

Mielenkiintoinen eugeniikan jäänne Suomessa on , että eniten huostaanottoja tekevässä Pohjois- Savossa lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään sosiaalityöntekijältä kuvaus huostaanotettavasta lapsesta saatesanoin: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."

Mikäli asiakas kieltäytyy epäeettisestä eugenistis-psykoanalyyttisesta puoskaroinnista , se tulkitaan syyllisyyden osoittavaksi röyhkeäksi defenssimekanismiksi:
“Perheterapeutin on myös vaikea toimia niin kuin pitäisi, esimerkiksi sukupuu voi olla tekemättä monen istunnon jälkeen, vaikka terapeutti päättäväisesti tähtäisikin siihen, ikään kuin jokin maaginen tekijä (joka tietenkin on projektiivinen identifikaatio) estäisi toiminnan onnistumisen.”

Eugeniikan opit elävät edelleen- koska asiakkaille aletaan maksaa kärsimyskorvauksia?

Juha Lehtonen kertoo kirjassaan Terveys ja humpuuki kuinka yläluokka halusi löytää biologisia selityksiä sille, miksi taudit ja ongelmat kasautuivat köyhille. Rappeutumisteorian ja sosiaalidarwinismin avulla oli mahdollista kätkeä alaluokkaan kohdistuneet ennakkoluulot tieteen viittaan ja torjua vaatimukset taloudellisesta tasa-arvosta.

Angie Kennedy kuvaa kuinka moderni sosiaalityö eli case work syntyi juuri eugeenikkojen tarpeesta erotella apua ansaitsevat köyhät apua ansaitsemattomista. Erottelu suoritettiin sosiaalisen perimän arvioinnin ja sosiaalisen diagnoosin avulla.

Siinä missä Jane Addams ja Mary Richmond kantoivat huolta siitä miten erottaa apua ansaitsevat hyvien perheiden “langenneet” tyttäret apua ansaitsemattomista ja psykopaattilaitoksiin lähetettävistä “ rappeutuneista työläistytöistä” , suomalaiset lastensuojelijat erottelivat lapset perhehoitoon lähetettäviin “ turvattomiin” ja kasvatuslaitoksiin sijoitettaviin “ pahatapaisiin”. Jakolinja on havaittavissa edelleen.

2010- ja 2020- luvuilla neoeugeenikkojen ydintehtäväksi on muodostunut erotella apua ansaitsemattomat “toivottomiksi”, “viranomaisvastaisiksi” tai “yhteistyökyvyttömiksi” kutsutut sosiaalihuollon asiakkaat vielä toivoa omaavista tottelevaisista erilaisten arviointimenetelmien ja niiden valkopesun avulla.

Mielivaltainen kansalaisten arviointi ja erottelu on aina ollut eugenistien kiinnostuksen kohde ja edellytys arviointia ja erottelua seuranneelle kansalaisten “eteenpäin” tai “pois” lähettämiselle suuntautuipa “lähettäminen” sitten sterilisaatioon, psykopaattilaitoksiin, sijaishuoltoon tai kaasukammioon.

Suomalaiset lastensuojelijat mm. Aulikki Kananoja hakivat sosiaalityön oppinsa juuri eugeniikan riivaaman Yhdysvaltojen case work:ista, joka sai eugeniikan lisäksi vaikutteita esimerkiksi Alfred Adlerin, Melanie Kleinin ja Sigmund Freudin tuotannosta.

Case workissa yhdistyvät siis kaksi köyhille perheille vaarallisinta ideologiaa: eugeniikka ja psykoanalyysi.

Kansalaisten kannattaa muistaa, että suurin osa pohjoismaisista reformieugenisteista ei ollut rotuteoreetikkoja tai natseja vaan sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavia antirasisteja, joista huomattava osa oli myös feministejä.

Merle Wesselin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.

Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Wessel, 2018, 261-262).

Yli viisi vuotta Suomeen juntattu systeeminen lastensuojelun toimintamalli ei näytä lunastavan lupauksiaan vähenevistä huostaanotoista eikä tuottavan työntekijöille ymmärrystä asiallisesta dokumentaatiosta/kommunikaatiosta, lapsen kehityksestä, neurologisista häiriöistä, asiakkaiden perusoikeuksista tai psykoanalyysin rajoista vaan kannustaa käyttämään vanhentuneita, virheellisiä ja vahingollisia teorioita ja työmenetelmiä ( esim. asiakkaiden huoliluokittelua).

Sosiaalityön pakoa " juridisoitumiskehityksestä " takaisin eugeniikan juurilleen uusia uhreja tuottamaan ei pidä sallia eikä jäädä katselemaan sivusta ilman vastarintaa.
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-masentaa-mita-voin-tehda

Kannattaa muistaa myös, että eugenistin tuntema subjektiivinen “ huoli” ei ole juridisesti pätevä peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen saati kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumiseen. Kansalaisten perusoikeudet takaava perustuslaki on edelleen voimassa.

Ehkä suomalainen sosiaalityö voisi omaksua Yhdysvalloista myös vahingonkorvauskäytännöt ja alkaa maksaa sterilisoiduille, väärin perustein huostaanotetuille ja pakkoadoptoiduille sekä sijaishuollossa kaltoinkohdelluille kärsimyskorvauksia.

SOS- lapsikylissä kerätään jo rahaa SOS- lapsikylissä ja niiden hankkeissa hyväksikäytettyjen ja kaltoinkohdeltujen lasten tulevaan miljoonien eurojen korvausrahastoon.

Myös Suomen SOS- lapsikylät ja niiden hankkeet tulisi tutkia osana SOS- lapsikylien lapsiin kohdistuvaa väärinkäytösselvitystä.

Asiakkaiden perus- ja ihmisoikeuksien tunnustaminen ja vahingonkorvausten maksaminen tosin edellyttää vahingonkorvausten maksun tähän mennessä estäneiden lastensuojelupomojen ja muiden sijaishuollon edunvalvojien poistamista STM:n lainsäädäntötyöstä, valtakunnallisesta sosiaali- ja terveysalan eettisestä neuvottelukunnasta, ETENEstä ja lastensuojelun kehittämishankkeista.

Niin kauan kun lastensuojelun kehittäminen on sijaishuollon edunvalvojien vallassa, kehittämishankkeet vesittyvät sijaishuollon edunvalvonnaksi: Hackneyn "asiakaslähtöinen" ja " systeeminen" malli mitätöityy huostaanottoja lisääviksi asiantuntijoiden keskinäisiksi viikkokokouksiksi, empatia puhejudoksi, “tutkimustieto” tutkimusvilpiksi, osallisuus osallistumispetoksiksi ja perheiden jälleenyhdistämisen kehittäminen jälleenyhdistämisen jarruttamiseksi tai estämiseksi.

Tulisi pikaisesti käynnistää selvitys, jossa kuntien käyttämät lakimies- ja konsulttipalvelut tutkitaan. Tulisi selvittää, kuinka huostaanottojen ja sijoitusten määrät ovat kehittyneet niissä kunnissa, joiden avustajana on ollut sijaishuoltoa tarjoava taho esim. SOS- lapsikylä tai Pelastakaa Lapset ry.
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/

Systeemisen lastensuojelumallin vaikutus lastensuojelun asiakas- ja huostaanottomääriin tulisi pikaisesti selvittää.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Helena Rintala, Pirjo Vuornos ja Jan- Christer Wahlbeck

Tutustu systeemisen lastensuojelumallin systeemisiin perheteorioihin; asenneongelmia, vihapuhetta ja virheellisiksi osoitettuja psykoanalyysin oppeja

“Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että se ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa, johon tulevat psykologit korkeakouluissamme tehokkaalla kurssiopetuksella sosiaalistetaan, tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)

“Systeemiseen” perheterapeuttiseen ajatteluun ja “systeemiseen ymmärrykseen perheistä” voi tutustua lukemalla Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun:
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf

Missä hyvänsä muussa kuin lastensuojelun kontekstissa tekstillä saisi syytteen vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Kirjoittajat ovat Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, systeemikonsultti, VET, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön ja Pelastakaa Lapset SILTA-hankkeen kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, VET, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n ex- puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (VET, nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys).

Kolme ensimmäistä toimivat myös Vuorovaikutusprosessien Tutkimuskeskuksessa kouluttaen sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja.

Suomessa psykoanalyytikot olivat vahvasti mukana perheterapiakoulutusten aloittamisessa 1979 alkaen (mm. Esko Varilo). Tämä vaikutti ratkaisevasti siihen, että Suomessa perheterapeutit saivat oikeuden hakea Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta laissa säädetyn psykoterapeutti-nimikkeen käyttöoikeuden.

Psykoterapeutti Risto Lappeteläisen mukaan psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista, (joka Suomessa tarkoittaa psykoanalyysin harhaoppien omaksumista) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä , 95 prosenttia näkee ne vanhempien vikana.

Esko Varilo on kouluttanut lastensuojelun ja lasten asioissa toimijoita koulutustilaisuuksissa kertoen kuulijoilleen mm., että ”Lastensuojeluperheissä vallitsee valehtelukommunikaatio”, ”Lapsia ei tule palauttaa kotiin, kun kotona on huonoa seuraa”, ja ”Huostaanotetut nuoret eivät osaa tehdä työtä”.

Näiden eugenistis- psykoanalyyttisten teorioiden ansiosta vanhempia syytetään niin omasta uupumuksestaan ja sairauksistaan kuin lapsen sairaudesta, tarkkaavaisuuden pulmista, syömishäiriöstä, diabeteksesta, vammaisuudesta, kehitysviiveestä, autismista jne.
Näkymättömän pahan etsiminen perheistä ja vanhemmista on estänyt järkiperäisen ajattelun. Se on tehokkaasti estänyt myös palvelujen kehittymisen.

Ideologinen korruptio leviää edelleen lastensuojelun rakenteissa ja tuottaa vahingollisia seurauksia perheille.
Mm. sosiaalityötä opettava, vuoden 2011 Palmenian kouluttajaksi ja vuoden 2018 sosiaalityön käytännönopettajaksi valittu Päivi Sinko on vedonnut luennoillaan Esko Varilon käsityksiin.

Lastensuojelun rikoksiin perehtynyt löytää lähes kaikki takavuosien häpeällisiin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneet lastensuojelun ammattilaiset edelleenkin lastensuojelujärjestöjen, kuntien sosiaalityön tai perhe- ja psykoterapian palkkalistoilta.

Lastensuojelun johdon ja työntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta lastensuojelun ammattilaisesta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti, joka ei alennu edes pyytämään anteeksi väärinkäytöksiään, saati korjaamaan tai hyvittämään niitä.

Miten lasten ja vanhempien oikeusturvaan vaikuttaa se, että juuri näille vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneille ammattilaisille on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi usein huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?

Haaste LUMO- ja Syty- hankkeen toimijoille: arvioikaa itseänne ja työyhteisönne omilla teorioillanne ja menetelmillänne!

Systeemiset perheteoriat eivät kuvaa lainkaan lastensuojelun asiakkaiden enemmistöä eli apua hakemaan tulleita mutta avutta jätettyjä erityislapsiperheitä.

Häiriintyneiden asiantuntijajärjestelmien kuvaamiseen teoriat sen sijaan sopivat hyvin, vaikkei niitä tähän tarkoitukseen yleensä käytetäkään.

Lokakuun liike haastaa nyt kaikki systeemisen lastensuojelumallin ja LUMO- hankkeen toimijat arvioimaan itseään ja omia työyhteisöjään systeemisten perheteorioiden valossa ja tekemään omista työyhteisöistään systeemisen organisaatiokonstellaation.

Haastamme pohtimaan ja selvittämään millaisia jälkiä suomalaiseen "systeemiseen ymmärrykseen perheistä" tukeutuvat asiantuntijasysteemit jättävät perheiden elämään.

Oman asiantuntija-organisaation systeemejä tutkittaessa on hyvä miettiä Lastensuojelua käyttävät perheet- julkaisun kirjoittajia mukaellen kuuluvatko omat asiantuntijat " koviin ja kiiltäviin" vai "pehmeisiin ja pörröisiin". Onko oma työyhteisö autismi-, ghetto- vai mafiatyyppinen ja toimiiko se insesti- vai homoseksuaalisuus -periaatteella?

Työntekijöiden kannattaa Pesäpuu ry:n välineitä hyödyntäen piirtää traumasukupuu lastensuojelun ylisukupolvisesta väärintoimimisen kulttuurista.
Traumasukupuuhun merkitään taakkasiirtymät ja tunneilmaisut trauma-asiantuntijasukupolvien välillä, menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys (Ijäs , 2012, 5-7). Myös roolit ja asiantuntijoiden toistuvat sanonnat ja hokemat kirjataan.

Asiantuntijat voivat arvioida toisiaan samoilla kriteereillä kuin asiakkaitaan ja luokitella kuuluvatko ylihuolehtiviin, huomiohakuisiin vai takertuviin äiteihin ja isien tapauksessa kuuluvatko kommunikaatio- vai sitoutumiskyvyttömiin.

Kuuluuko oma työyhteisö skitsofreenisiin, patologisiin vai narsistisiin systeemeihin? Ovatko käytetyt asiantuntijat keskinkertaisia, rajatila- vai vakavasti toimintahäiriöisiä?

Millä tavoin toimintahäiriöisten asiantuntijasysteemien tunnusmerkit esim. jäykät, kirjoittamattomat säännöt, asiantuntijakeskeisyys, emotionaalisen vuorovaikutuksen ja sen kyvyn puute, yhteenkuuluvuuden puute, epätasa-arvoisuus sekä epäsuora ja epäjohdonmukainen kommunikaatio näkyvät omassa työyhteisössä?

Asiakkaita pyydämme tekemään Huoli puheeksi- testin ja sijoittamaan oman asiantuntijansa/ työntekijänsä oikealle huolen vyöhykkeelle:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Murray Bowen ja Pressamanien pariskunta

Tutustu systeemisen lastensuojelumallin systeemisiin perheteorioihin- Pätevöidy systeemisen asiantuntijamallin tutkijaksi ja asiantuntijaksi

Seuraavassa systeemisiä perheteorioita esittelevässä tekstissä sanojen " vanhempi" ja "perhe" tilalle on vaihdettu sana "asiantuntija".

1) Murray Bowen ( 1974) ja skitsofreeniset asiantuntijasysteemit

Bowenin systeemiteorian pohjana on hänen pitkä tutkimustyönsä etenkin skitsofreenikkojen parissa. Teoriaa voidaan soveltaa myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijajärjestelmiin, joiden tilaa voidaan kuvata " emotionaaliseksi vankeudeksi”, jolla viitataan asiantuntijoiden systeemiseen riippuvuuteen toisistaan.

Asiantuntijan psykopatologia ei ole niinkään yksilön kuin järjestelmän ominaisuus ja seurausta häiriöstä järjestelmässä. Siksi teorian näkökulmasta jokaista asiantuntijan psykopatologian ilmentymää tulisi tarkastella järjestelmän osana ja järjestelmän toiminnan näkökulmasta (Kerig 2011).

Asiantuntijajärjestelmiä määrittelevät niiden jäsenten kyky emotionaaliseen erillisyyteen ( autonomiaan, yksilöitymiseen) sekä järjestelmän ulkopuolelta kohdistuvan paineen määrä (differentiation, stress).

Puutteellisesti yksilöitynyt asiantuntija hakee usein, tietoisesti tai tiedostamattaan, itselleen täydentäjää. Tämä taipumus luo pohjan asiantuntijajärjestelmän jäsenten mahdollisesti haitalliselle kietoutumiselle toisiinsa tavoilla, jotka eivät tosiasiassa turvaa kenenkään hyvinvointia(Kerr & Bowen 1988, 169-171).

Haitallista yhteenkietoutumista voidaan kuvata mm. käsitteellä ideologinen korruptio tai monialainen yhteistyö.

Murray Bowenin teesien keskiössä on toimintahäiriölle tyypillinen tapa solmia suhteita, joita Bowen nimittää termillä “triangularization”. Tällä Bowen viittaa toimintahäiriöiseen kommunikaatioon, jossa normaalisti kahdenväliseen kommunikaatioon, ja emotionaaliseen olemiseen ja tulkintaan, osallistetaan kolmas osapuoli.

Onko sosiaalityön pseudo- osaajien ja -ammattilaisten pakonomainen tarve hakea näkemyksilleen tukea ja siirtää vastuuta asiakkaistaan ja päätöksistään kolmansille osapuolille syy kalliiden psykiatrian asiantuntijalausuntojen ja lähetteiden tilaamiseen ja kolmansien osapuolien esim. lastensuojelun edunvalvojien, kliinikkojen ja perhetyöntekijöiden käyttöön?

Mitä joustamattomampi asiantuntijoiden emotionaalinen järjestelmä on, eli mitä tarvitsevampia sen jäsenet ovat, sitä helpommin järjestelmä ja sen osat, eli yksilöt, kokevat muutokset uhkaksi ja ahdistuksen aiheuttajiksi (Kerr & Bowen 1988, 68-74).

Sosiaalityön instituutio on tyypillisesti erittäin muutosvastainen. Samat elitistiset, asiakkaita alistavat työtavat ovat jatkuneet jo sata vuotta.

Hyvä esimerkki muutosvastaisuudesta on esim. nepsyperheiden jatkuva lainvastainen kohtelu tai sosiaalityön asiantuntijoiden käyttäytyminen Helsingin yliopiston huostaanottoja käsittelevällä luentosarjalla. Sen sijaan , että sosiaalityön asiantuntijat olisivat kuulleet asiakkaiden ja juristien näkökulman ja osallistuneet dialogiin, he häiriköivät luentoa ja poistuivat kesken puheenvuorojen kolisuttaen ja kaataen tuoleja mennessään.

Bowenin systeemisen teorian näkökulmasta ahdistus on toimintahäiriöisen asiantuntijajärjestelmän ydin. Jokainen huonosti yksilöitynyt asiantuntija tuo järjestelmään mukanaan oman ahdistuksensa. Pyrkimys tämän ahdistuksen lievittämiseen on ikään kuin koko systeemin liikkeelle paneva voima; asiakkaista, erityisesti asiakaslapsista etsitään helpotusta oman elämän ja itsen ratkaisemattomiin kysymyksiin.

Emotionaalisesti lapseen ylikiinnittynyt asiantuntija ylireagoi lapsen käyttäytymiseen ja tulee näin korostaneeksi todellisia tai kuviteltuja ominaisuuksia, joihin hänen huomionsa – ahdistuksen ohjaamana – kiinnittyy. Näin asiakaslapsesta ennen pitkää muovautuu asiantuntijoiden emotionaalisen tarvitsevuuden muokkaama kuva.

Asiantuntijat voivat paitsi liioitella ja korostaa asiakaslapsessa jo olevia ominaisuuksia, myös luoda niitä omien tarpeittensa mukaisesti. (Kerr & Bowen 1988, 196-201) .

Sosiaalityöntekijöillä on todettu selvästi muita kunta-alan työntekijöitä enemmän työkyvyttömyyttä, joka johtuu mielenterveyden ongelmista, etenkin ahdistuksesta.

Todellisen itsen puuttuessa asiantuntija on pakotettu luomaan pseudo-itsen (pseudo-self), joka näennäisesti itsenäisenä operoi maailmassa. Pseudo-itsen keskeinen tehtävä on suojella todellista itseä paljastumiselta, joka johtaisi kestämättömiin, ahdistusta aiheuttaviin prosesseihin. Paljastumisen, ja tätä myötä ahdistuksen, välttämisestä tulee pseudo-itsen keskeinen tehtävä. Mitä vähemmän kykyä emotionaaliseen autonomiaan asiantuntijassa on, sitä voimakkaampi on pseudo-itse ja sitä voimakkaampi sen suojelun tarve (Kerr & Bowen 1988, 104).

Asiantuntijoilla , jotka oman heikon yksilöitymisensä vuoksi olisivat eniten vailla omaa itseä ja sen tervettä kehitystä tukevia ihmissuhteita, on kaikkein heikoimmat kyvyt luoda niitä.

Äärimmäiseltä vaikuttava emotionaalinen etäisyys ja välinpitämättömyys asiakassuhteissa ja moniammatillisessa työssä kertoo usein ennen muuta valtavasta emotionaalisesta riippuvuudesta, joka on ratkaistu kieltämällä ja hylkäämällä se (Kerr & Bowen 1988, 208).

Asiakastyössä onkin empiirisesti havaittu, että riitaisat ja konfliktiherkät asiantuntijat pyrkivät usein osallistamaan lapsia omiin  konflikteihinsa.

2) Robert Beavers ( 2000) ja patologisten systeemien toimintamalli

Robert Beaversia soveltaen asiantuntija- ja viranomaistoimintaa voi tarkastella kahden ulottuvuuden perspektiivistä: monialaisen yhteistyön  kaikenkaikkisen toimivuuden sekä sen, onko asiantuntijajärjestelmä taipuvainen suuntautumaan sisään (centripetal) vai ulospäin (centrifugal). Huonoimmassa tapauksessa asiantuntijajärjestelmä on joko totaalisen hajanainen ja vailla kokemusta yhteisöllisyydestä tai patologisen sisäänpäin kääntynyt ja kietoutunut (Beavers & Hampson 2000, 128).

Näiden kahden ulottuvuuden jatkumosta määrittyvät seitsemän asiantuntijakategoriaa, joista kolme on kohtuullisen toimivia ja kuusi siinä määrin toimintahäiriöisiä, että vaatisivat kliinistä interventiota (Beavers & Hampson 2000, 128).

Keskinkertaisissa asiantuntijajärjestelmissä (mid-range) asiantuntijat ovat tyypillisesti toimintakykyisiä, mutta emotionaalisesti hauraita ja haavoittuvia, ja heillä on usein psyykkistä problematiikkaa. Keskinkertaisten asiantuntijoiden toiminta keskittyy kontrollin ja vallan rakenteiden ympärille, ja neuvottelun sijaan konfliktit ratkaistaan vallankäytön tai rangaistusten avulla.

Positiivisten tunteiden ilmaisu on sallittua, mutta vihan ilmaukset eivät, joten vihaa ja muita negatiivisia tunteita ilmaistaan yleensä epäsuorasti. Toimintaa leimaa vallankäytön ohella mustavalkoinen ajattelu ja inhokki- suosikki- järjestelmät.

Keskinkertaisen asiantuntijan diskurssiin kuuluu käsitys ihmisestä olentona, joka on vain voimakeinoin ohjattavissa toivottuun suuntaan. Vallitsee siis sanaton epäsosiaalisuuden oletus, jolla asiantuntijat perustelevat vallankäyttönsä (Beavers & Hampson 2000, 131-132).

Asiantuntijat pyrkivät lievittämään keskinäisiä jännitteitään fokusoimalla ahdistuksensa yhteen tai useampaan lapseen ja tämän käyttäytymiseen tai ominaisuuksiin (Kerr & Bowen 1988, 136-137). Näin tehdessään asiantuntijat kadottavat jatkuvasti fokuksen itse asiasta: varsinaisista järjestelmän toimintahäiriön aiheuttavista syistä, sekä omasta osallisuudestaan siihen, ja tulevat näin syventäneeksi järjestelmän toimintahäiriöistä luonnetta, joka yksilöihin keskittymisen sijasta alkaa nyt yhä enemmän keskittyä yksilöiden ja perheiden kuviteltuihin oireisiin ja ominaisuuksiin (Kerr&Bowen 1988, 147).

Juuri tämän dynamiikan seurauksena voi pitää sosiaalityön medikalisoitumista ja pikkupsykiatreina toimivien työntekijöiden tarvetta tukeutua psykiatrian vanhentuneisiin teorioihin ja arvovaltaan.

Rajatila-asiantuntijoiden (borderline professionals) toimintaa leimaavat näkyvän kaoottiset valtataistelut ja toisaalta pinnan alla kytevä yritys vakiinnuttaa valtarakennelmat.

Beaversin mukaan rajatilasysteemien jäsenet osaavat huonosti tunnistaa ja täyttää omia ja toistensa tunnetarpeita. Sisäänpäin kääntyneessä (centripetal) rajatila- asiantuntijuudessa kaoottisuus on usein sanomiseen ja kielenkäyttöön liittyvää, ei niinkään toiminnallista, ja valtataistelut intensiivisiä, mutta piilotettuja. Avointa kapinointia tai aggression ja vihan ilmauksia ei hyväksytä, koska ne on kielletty asiantuntijoiden kirjoittamattomissa säännöissä. Sisäänpäin kääntyneen rajatila-asiantuntijan huostassa olevat lapset oireilevat usein pakko-oireisesti ja esimerkiksi syömishäiriökäyttäytyminen on tyypillistä. (Beavers &Hampson 2000, 132).

Beaversin ja Hampsonin (2000, 132) mukaan ulospäin suuntautuneilla rajatila-asiantuntijoilla vihanilmaisut ovat hyväksytympiä. Asiantuntijoiden koalitio on huomattavan heikko ja valtataistelut ja riitaisuus ovat jatkuvia. Lapset oppivat tyypillisesti manipuloimaan epävakaasti ja epäjohdonmukaisesti toimivia asiantuntijoita , ja epävakaan persoonallisuushäiriön kehittyminen on tällaisessa kasvuympäristössä tavallista.

Vakavasti toimintahäiriöisten asiantuntijoiden (Beaversin teorian luokat 8 ja 9) suurimmat puutteet liittyvät toimimattomaan kommunikaatioon. Vakavasti toimintahäiriöisten asiantuntijoiden jäsenten neuvottelu- ja sopeutumiskyvyt ovat heikot. Asiantuntijoilla on tämän vuoksi hyvin vähän liikkumavaraa ja mahdollisuuksia, ja ristiriitoja on lähes mahdoton ratkaista toimivasti.

Asiantuntijasysteemin rakenteet ovat yleensä stereotyyppisen jäykkiä. Valtaa ei käytä suoranaisesti kukaan, vaan systeemi elää epäsuorien, piilevien sääntöjen ja oletusten varassa.
Toiminta vaikuttaa satunnaiselta ja kaoottiselta.
Systeemin huostaanottamilla lapsilla voidaan havaita viivästynyttä emotionaalista kehitystä.

3.) Stephanie Donaldson-Pressman & Robert M. Pressman : narsistinen asiantuntijajärjestelmä

Narsistisille asiantuntijasysteemeille tyypillisinä piirteinä voi mainita kroonisen masentuneisuuden, päätösten tekemisen vaikeuden, itseluottamuksen puutteen, kroonisen miellyttämisen tarpeen, kyvyttömyyden tunnistaa tunteita ja tarpeita ja jatkuvan tunnustuksen tarpeen.

Narsistisen asiantuntijuuden järjestelmä on itsekeskeinen, kyvytön empatiaan, jatkuvasti vakuuttelua ja huomiota kaipaava ja keskittynyt ulkokuoreen sisäisten ominaisuuksien sijaan (Donaldson-Pressman & Pressman 1994, Luku 3). Tästä seuraa, että narsistinen asiantuntija rakentuu palvelemaan omia tunnetarpeitaan, ja lasten tarpeet ovat näihin nähden toissijaisia.

Jokaisessa tällaisessa asiantuntijajärjestelmässä asiat ovat perustavanlaatuisesti pielessä – lapselle terve kasvuympäristö kun joustaisi nimenomaan lapsen tarpeiden näkökulmasta. Narsistisessa järjestelmässä asiantuntijat eivät ole olemassa lapsia varten, vaan lapset ovat olemassa asiantuntijoiden (tunne)tarpeita varten.

Koska narsistinen systeemi syntyy asiantuntijoiden tarpeesta turvata oma emotionaalinen statuksensa, tulee koko systeemin keskeiseksi tavoitteeksi suojella asiantuntijoita lasten emotionaalisilta tarpeilta. Tällainen systeemi on lähtökohtaisesti nurinkurinen ja epäluonnollinen. Siksi narsistinen asiantuntijasysteemi tarvitsee turvakseen – eli viranomaisten ja asiantuntijoiden emotionaalisen koskemattomuuden turvaksi – tiukkoja ja joustamattomia sääntöjä. Kirjoittamattomat säännöt, joita jokaisen asiantuntijan oletetaan noudattavan, ovatkin narsistisen systeemin keskeinen piirre. (Donaldson-Pressman & Pressman 1994: Luku 2).

Avoimen narsistisen (overtly narcissistic) asiantuntijasysteemin tilanne on yleensä usean henkilön tiedossa, kun piilevästi narsistiset (covertly narcissistic) asiantuntijat elävät kärsimysnäytelmäänsä esirippu jatkuvasti laskettuna alas. Kuvaus sopii hyvin mm. sosiaalityön vaikenemisen ja hiljaisuuden kulttuuriin.

Narsistisessa asiantuntijajärjestelmässä lapset oppivat vähitellen, että heidän omilla tunteillaan ei ole merkitystä tai, mikä vielä vahingollisempaa, että heidän omat tunteensa ovat vaarallisia ja ei-toivottavia. Lapsi siis oppii vähitellen tunnistamaan tunteittensa ja tunneilmaisunsa vaikutuksen asiantuntijoihin sen sijaan, että hän asiantuntijoiden tukemana oppisi tunnistamaan, ilmaisemaan ja arvostamaan omia tunteitaan. Juuri tällaisista kokemuksista kertovat monet sijoitetut nuoret.

Narsistisen systeemin kehityskulku on Donaldson-Pressmannin ja Pressmannin mukaan vaivihkainen ja salattu. Kun rankkaa väkivaltaa ja laiminlyöntiä esim. sijaishuollossa kohtaamaan joutunut lapsi oppii tuettuna nimeämään epäkohtia ja saa näin kaltoinkohtelukokemuksensa validoiduiksi, hän kohtaa palvelujärjestelmässä toistuvasti kyseenalaistamista, ihmettelyä ja epäilyä. (Donaldson-Pressman & Pressman 1994, Johdanto, Luku 1). Narsistisen asiantuntijasysteemin asiakas oppii olemaan luottamatta.

Toinen narsistiselle systeemille ominainen piirre on kirjoittajien mukaan kommunikaation epäsuoruus, jonka tavoitteena on ennen muuta ylläpitää kirjoittamattomia sääntöjä ja pitää jäsenet varuillaan. Tyypillinen tällainen epäsuoran kommunikaation muoto on turhautumien ja toiveiden kohteeton esittäminen. Toinen tyypillinen epäsuoran kommunikaation muoto on Bowenia mukaillen “triangularization”, jossa kaksi ihmistä käyttää keskustelussaan kolmatta välittäjänä.

Matti Rimpelän mukaan lastensuojelun asiantuntijat haluavatkin kommunikoida vain keskenään- asiakkuuksien välityksellä. Asiakaslapsesta ja tätä koskevista spekulaatioista tehdään asiantuntijoiden keskinäisen validioinnin ja kommunikaation veruke.

Neljäs narsistisen asiantuntijan tunnuspiirre on läsnäolon puute. Kyvyttömät ammattilaiset tekevät kaikkensa välttääkseen sellaisia epämiellyttäviä ja sietämättömiä tilanteita, joissa heidän todellinen osaamisensa, tai sen puute, on vaarassa tulla paljastetuksi. Näin toimiessaan he välttävät emotionaalista läsnäoloa ja reflektiivistä, syvällistä keskustelua. Asiakkaan pyrkiessä syvempään yhteyteen hän ajautuu yhä uudestaan asiantuntijan neuvojen, saarnojen ja hyvää tarkoittavien ohjeiden kohteeksi, aidon, vastavuoroisen keskustelun sijaan.

Tällaisia siis ovat edistykselliseksi jättimuutokseksi mainostetun systeemisen lastensuojelun toimintamallin "korkeatasoiset keskustelut" ja asiakaslähtöiset ja voimavaraistavat systeemiset teoriat kun sanan vanhempi tai perhe tilalle on vaihdettu sana asiantuntija.

STM:n rahoittaman lastensuojelun "kehittämisen" ja voimavaraistavan "systeemisen ymmärryksen" myötä ollaan siirrytty psykoanalyyttis-systeemisestä autistinen/ ghetto-/ mafia-tyyppinen perhe luokituksesta perheterapeuttis-systeemiseen skitsofreeninen/ rajatilahäiriöinen/ narsistinen perhe- luokitukseen.

Kaikille muille paitsi lastensuojelun systeemisen toimintamallin kehittäjille ja kouluttajille ( jotka ovat usein sijaishuollon edunvalvojia) lienee selvää, että näihin teorioihin tukeutumalla lastensuojelun kustannukset, huostaanotot ja osallisuus- ja oikeusturvaongelmat tulevat lisääntymään.

Systeemisten perheteorioiden valossa asiakkaiden kannattaa taltioida kaikki tapaamiset lastensuojelun kanssa , ottaa niihin aina mukaan oma asiamies ja tarkistaa asiakaskirjauksensa säännöllisesti.
https://tietosuoja.fi/kun-haluat-tarkastaa-tietosi

Systeemisen lastensuojelun toimintamallin tutkimisen malli

Kaikkien systeemisen lastensuojelun toimintamallin kouluttajien ja juurruttajien tulisi välittömästi tehdä työyhteisöilleen omien oppiensa mukainen systeeminen organisaatiokonstellaatio salaisuuksien ja konfliktien paljastamiseksi.

Suosittelemme kysymään mm. seuraavia kysymyksiä:

1. Miksi STM ja kunnat rahoittavat systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille? Perustuslainhan mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

2.Miksi systeemisen lastensuojelumallin alkuperästä, todellisesta sisällöstä, ideologisista ja teoreettisista juurista ja tuloksista valehdellaan järjestelmällisesti lukuisissa systeemeissä?

Esikuvana olleesta Hackneyn mallistahan jätettiin toteuttamatta kaikki tärkeät uudistukset ja poimittiin vain sijaishuollon ja työntekijöiden edunvalvontaan sopivat osat. Miksi mallin yhteys psykoanalyysiin ja perhekonstellaatioon pyritään Suomessa salaamaan?

3. Miksi systeemistä lastensuojelun toimintamallia markkinoidaan asiakkaiden psykoterapeuttisella tuella vaikka psykoterpeutti tukee ensisijaisesti asiantuntijatyöryhmää, ei asiakasta, jonka hän tapaa korkeintaan yhden kerran, toisinaan ei edes yhtä kertaa.
Millaisia seurauksia asiakkaille on , että systeemisen lastensuojelumallin jokaiseen tiimiin palkattu kliinikko on koulutukseltaan juuri psykoanalyysin opit omaksunut perheterapeutti, jonka tehtävänä on auttaa tiimin sosiaalityöntekijöitä ylläpitämään systeemistä ajattelutapaa ja perheterapeuttisia menetelmiä ohjeistamalla sukupuumenetelmän käyttöä sekä mallintamalla hypoteesien luontia perheestä?

4. Miksi työryhmät ovat valehdelleet mallin vähentäneen huostaanottoja vaikka tosiasiassa mallin käyttöönoton jälkeen huostaanotot ovat lisääntyneet suhteessa asiakaslukuun?

5. Miksi mallin ympärillä vallitsee uskonnollis- hurmoksellinen eetos ja jopa kulttipiirteitä?
Miksi työntekijät hehkuttavat mallia lastensuojelun pelastajana vaikka se on lisännyt huostaanottoja ja asiakkaat eivät ole a) huomanneet muutosta aiempaan b) malli on lisännyt aggressiivista käytöstä c) vähentänyt työntekijöiden luottamusta asiakkaiden rehellisyyteen ( Aaltio & Isokuortti, 2019)?

6. Miksi valtio jälleen kerran rahoittaa asiantuntijoiden edunvalvontaan keskittyviä epätieteellisiä hankkeita ilman näyttöä vaikuttavuudesta asiakkaille ja ison otannan asiakaspalautteita?

7. Millä tavoin puuttuvista palveluista ja hoitamattomista sairauksista kärsivät asiakkaat hyötyvät siitä, että asiantuntijaryhmät puhuvat olettamistaan ongelmista keskenään asiakkaiden selän takana?

8. Milloin sosiaalialan työntekijät vapautuvat käsittelemään omia kokemuksiaan ja ongelmiaan avoimesti pakottamatta asiakkaita omien psykodraamaryhmiensä kulisseiksi?

Miksi työyhteisöt eivät kartoita eivätkä pohdi omia näkymättömiä lojaliteettejaan, velka- ja ansiotilejään suhteessa sijaishuoltoon, sijaishuoltoväkivaltaa tai lastensuojelun systeemeissä ylisukupolvisesti periytyneitä epätieteellisiä ja epäeettisiä käytäntöjään ja uskomuksiaan?

Asiantuntijoiden kannattaisi havaita, että " systeemiselle ymmärrykselle " asiakkaista on toinenkin nimi: se on  vihapuhetta ja perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt negatiiviset ominaisuudet.

Vihapuhe on vihapuhetta siinäkin tapauksessa, että oppii rajoittamaan oman vihapuheensa ammattirooliin tai - kieleen sopivaksi ja välttämään vihapuheensa ja - motiiviensa julkisen tunnistamisen ja juridiset seuraukset.

Sosiaalityössä vihapuhe piiloutuu usein vastakohtaansa; auttamispuheeseen.
Vihapuheeseen on vaarassa sortua se, joka ei tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe  ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan (  vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja joka pyrkii salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset asenteet ja seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi  ja moralistiset virhepäätelmät).

On tuskallista ja turhauttavaa katsoa vuodesta toiseen miten  "osaavan " lastensuojelun strategioista tulee tragedioita ja tuhannet kehittämisprojektit vesitetään lastensuojelun järjestöjen , palveluntuottajien ja työntekijöiden toimesta sijaishuollon edunvalvonnaksi.

Suorastaan raivostuttavaa on röyhkeys, jolla systeemisen lastensuojelun omaksi ammatilliseksi edunvalvonnakseen kääntäneet pseudotutkijat ja -kehittäjät ovat huijanneet ja hyväksikäyttäneet mukaan kutsumiaan , muutokseen uskoneita ja sen eteen työtä tehneitä kokemusasiantuntijoita.

#MurrayBowen #RobertBeavers #RobersPressman #systeemisetperheteoriat #Hackneynmalli # systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #systeeminenlastensuojelu #systeeminenperhekonstellaatio #Syty-hanke #systeeminenperheterapia #psykoanalyysilastensuojelussa #lastensuojelunkehittäminen #Pesäpuury #PelastakaaLapsetry #Nuortenystävät ry #Diakonissalaitos #Ensi-jaturvakotienliitto #Talentia #THL #STM #LSKL #systeeminenlastensuojeluntoimintamallikritiikki #FinnishHackneymodel #FinnishHackneycriticism
#LUMO-hanke #LUMO-jälkielämälle #LAPE #Lapsi-japerhepalvelujenmuutosohjelma #lastensuojelunmonialainenkehittäminen #LUMOhankekritiikki #ISO #Päivi Malinen #Hanna Torvinen #Katariina Katainen #Marika Huupponen #Reetta Salmi #sosiaalialanosaamiskeskus #sosiaalialanosaamiskeskuskritiikki #lastensuojelunmonialainenyhteistyö #eugenicsinFinnishchildcare #neoeugenicsinFinnishChildcare #HowtorapeHackneymodel #HackneymodelinFinnishchildcare
#SirkkaKonu #FinlandrapedHackneymodel #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland
#toimintahäiriöinen perhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä
#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary #Pesäpuu # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #Aster #lastensuojelunvertaistuki #sosmetoo #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa
#lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet
#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #HarrySpecht #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
#MirjamAraneva #KatiSaastamoinen #JohannaLaisaari #TiinaMuinonen #ElinaPekkarinen #SusannaHoikkala #lapsioikeusjuristit #LapsenAika #pyöröovi #lastensuojelubisnes #lastensuojelunkorruptio #pyöreänpöydänneuvottelut #PelastakaaLapsetlakimiespalvelu #SOSlapsikylälakimiespalvelu #ArmanAlizad #ArmanPohjantähdenalla
#childcarecorruptioninFinland #childcareindustryinFinland. #vaillavirkavastuuta #fostercarecorruptioninFinland #fostercarecrimeinFinland #STM #THL #lapsiystävällinenkunta #lastensuojelunlaittomuudet #kuinkajulkinenvaltadelegoitiinyksityisille #PäiviSinko #ArnonBentovim #HelenaLounavaara-Rintala #Jan-Christer Wahlbeck #PirjoVuornos #EskoVarilo #Lastensuojeluakäyttävätperheet

Kirjallisuus:

Aaltio, Elina & Isokuortti, Nanne (2019) Systeemisen lastensuojelun toimintamalli - Valtakunnallinen arviointi. Raportti 3/2019. Helsinki: THL

Alho- Konu, Sirkka 2005: “Haastetaan asiakkaat oman elämänsä tekijöiksi”- Perheterapeuttinen orientaatio lastensuojelun sosiaalityössä
https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/13530/urn_nbn_fi_uef-20140598.pdf?sequence=-1&isAllowed=y

Alho, Sirkka & al 2018: Perheterapian ja sosiaalityön yhteiset juuret sekä suhdeperustaisen systeemisen lastensuojelutyön kehittäminen
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/69878/perheterapiasosiaality%25C3%25B6.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Bowen, Murray & Kerr, Michael E. 1988: Family evaluation: An approach based on Bowen theory.
The Family Center. Georgetown University Hospital. W W Norton & Co. New York. London. E-kirja.

Beavers, Robert & Hampson, Robert 2002: The Beavers Systems Model of Family Functioning. Journal of Family Therapy 22(2): 128 - 143

Donaldson-Pressmann Stephanie; Pressmann, Robert M. 1994:: The Narcissistic Family: Diagnosis and Treatment. Lexington Books. e-kirja.

Isokuortti, Nanne & Aaltio, Elina (2020). Fidelity and influencing factors in the Systemic Practice Model of children's social care in Finland. Children and Youth Services Review. Volume 119, December 2020. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0190740920320703?via%3Dihub

Isokuortti, Nanne 2014: Lastensuojelun käytäntöjä rakentamassa : Lastensuojelutoiminta vuosina 1922–1937 alan ammattilehden keskusteluissa
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/137639/IsokuorttiNanne_gradu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kennedy, Angie 2008: Eugenics, “Degenerate Girls,” and Social Workers During the Progressive Era
https://www.researchgate.net/publication/249685513_Eugenics_Degenerate_Girls_and_Social_Workers_During_the_Progressive_Era

Kerig, P. K. 2011: Psychopathology, Models of. Encyclopedia of Adolescence 2011,. 237-243

Lahtinen, Pia; Männistö, Leena; Raivio, Marketta 2017: Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia : keskeisiä periaatteita ja reunaehtoja. TYÖPAPERI 7/2017, THL.

Lounavaara-Rintala, Helena, Varilo, Esko, Vuornos, Pirjo & Wahlbeck, Jan- Christer 1998 : Lastensuojelua käyttävät perheet, Suomen psykologinen seura, Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto
https://core.ac.uk/download/pdf/14903945.pdf

Vessel, Merle 2018: An Unholy Union? : Eugenic Feminism in the Nordic Countries, ca. 1890-1940https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/233107/AnUnholy.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tienviittoja-lastensuojeluun-asiantuntijuus-voi-kukkia-jopa-eugeniikkaan-harhautumisen-jalkeen

https://leeniikonen.fi/2021/05/28/sosiaalisen-periman-teoria-lastensuojelun-rasitteena/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/https://leeniikonen.fi/2021/04/27/stm-raportoi-lastensuojelun-osaamisen-puutteista/
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2021/04/07/lastensuojelun-ideologiaan-sopivat/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-ei-lunastanut-lupauksiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-palattiin-1800-luvulle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://leeniikonen.fi/2021/05/01/kiihottaminen-kansanryhmaa-vastaan/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osallisuutta-vai-osallistumispetosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lastensuojelutoimissa menehtyneet – mielenilmaus 17.11.2021

Valvomaton sijaishuolto tuottaa vahingollisia seurauksia

Tuoreen Suomen lastensuojelua koskevan tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten tilanne oli kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla muuta väestöä huonompi myös verrattuna sisaruksiin, joita ei ollut sijoitettu.

Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Helsingin, Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa seurattiin kaikkia Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneitä lapsia, joita on yhteensä noin 890 000. Heistä kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna noin 30 000 lasta ja nuorta.

Toimiva lastensuojelu- raportin mukaan kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, 2013).

Mitä useampia seksuaalirikoksia lasten laitoksista paljastuu ja mitä enemmän lasten ruumisröykkiöitä lastensuojelulaitosten, ensikotien ja asuntolakoulujen takapihoilta löytyy, sitä kiivaammin perheistä etsitään näkymätöntä pahaa virheelliseksi osoitetuilla psykoanalyyttisillä teorioilla ja tulkinnoilla, jotka muodostavat Suomessa jo valtaosan lastensuojelukoulutusten sisällöistä.

Suomen viiden miljoonan asukkaan hyvinvointivaltiossa huostaanotot ovat lisääntyneet vuosi vuodelta yli 19 000:een lapseen ( esimerkiksi 9 miljoonan asukkaan New Yorkissa huostaanotettuja on 10 000).

Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n ohjauksin perheille kuuluva tuki on ohjattu sijaishuollon ja erilaisten ”palvelujen” tuottajille.

Yksi sijaishuollossa syrjäytetty lapsi tuottaa syrjäyttäjilleen keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana noin 200 000 euroa perhehoidossa ja jopa 1000 000 euroa laitoshoidossa.

Lastensuojelun eugeniikkaan perustuva ideologia tyypittelee, arvioi, häiriöleimaa, maalittaa ja kiusaa ihmisiä ”palveluiksi” nimetyillä toimilla. Perheiden tarpeita ja toiveita ei kysellä, mikä uuvuttaa ja ajaa loppuun niin lapset, äidit kuin isätkin.
Sijaishuollossa olevia lapsia altistetaan päihteille ja pakkolääkitään niin, että ani harva jaksaa ammattiopintoihin ja työelämään.
Lapsia kierrätetään sijaispaikasta toiseen, erityisesti koti-ikävän ilmaiseminen voi johtaa rangaistukseen eli siirtoon vielä kauemmas kodista ja yhteydenpitorajoituksiin.

Asiakkaita ei kuulla, koska laajamittainen kuuleminen paljastaisi kestämättömän tilanteen ja myös lastensuojelutoimissa menehtyneiden tarinat tulisivat julki.

Tänäkin vuonna on menehtynyt huostaanotettuja lapsia ja nuoria aikuisia, jotka ovat päätyneet itsemurhaan. Lastensuojelutoimissa on menehtynyt uuvutettuja lasten läheisiä.

Kansainvälisten tutkimusten mukaan lapsen erottaminen vanhemmistaan lisää (jopa kaksin tai kolminkertaisesti) riskiä sairastua psyykkisesti.
Erään tutkimuksen mukaan huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat ennen 25-vuotissyntymäpäiväänsä yli kolme kertaa useammin kuin muut ikätoverinsa. Tutkimuksessa tarkasteltiin vuosina 1991–1997 huostaanotettuja suomalaislapsia (13 000 lasta).

Lastensuojelun rappiotilan syvyyttä kuvastaa se, että edes perustavaa laatua oleva ihmisoikeus – oikeus elämään - ei toteudu.

Lasten huonoa hoivaa, kiusaamista, alistamista, perheestä eristämistä eli väkivaltaa yli miljardin vuosittain maksavassa sijaishuollossa puolustellaan oletuksella, että lapset ovat olleet jo omassa kodissaan huonovointisia tai kaltoinkohdeltuja (nykykielellä ”traumatisoituneita”).

Sijaishuollon edunvalvojat pyrkivät vaikuttamaan ministereihin, mediaan, kansanedustajiin, tutkijoihin ja valvontaviranomaisiin laittomien ja vahingollisten käytäntöjensä ja liiketoimintansa ylläpitämiseksi.

Sijaishuoltopalveluja myyvät yksityiset toimijat saavat jo tehdä virkatyöksi tarkoitettuja vanhemmuuden- ja sijaishuoltotarpeen arviointeja vailla virkavastuuta eikä perhehoitoa valvo mikään viranomainen.

STM ja STEA rahoittavat hankkeita, toimijoita ja käytäntöjä, jotka pyrkivät huostaanottokynnyksen madaltamiseen ja pysyviin huostaanottoihin.

Lastensuojelun keskusliitto ( LSKL) palkitsee tahoja, jotka levittävät väärää tietoa sijaishuollon turvallisuudesta ja tuloksista.

Varhaisesta puuttumisesta ennenaikainen kuolema?

Suomessa on tullut tavaksi sijoittaa lapsia valvomattomaan sijaishuoltoon pelkästään puuttuvien palvelujen takia. Ilman tarvitsemaansa palvelua jää jopa 85% lapsista ennen sijoitusta.
Sijoituksen aikana ei usein edes pyritä sijoitettujen koulutuspolkujen, terveydenhuollon tai ihmissuhteiden jatkuvuuden varmistamiseen tai perheiden jälleenyhdistämiseen.

Monille neuropsykiatrisista häiriöistä kärsiville nuorille syntyykin sijoituksen tai lastensuojelun pakkotoimien aikana päihdeongelma. Sijoituspaikoissa nuoret voivat jopa käyttää huumeita ja tulla raskaaksi alaikäisenä.

Sijoituksen aikana monet kohtaavat seksuaaliväkivaltaa, jota ei sosiaalityössä haluta/ osata hoitaa. Lastensuojelulaitoksia valvotaan heikosti ja sijaisvanhemmilla on usein käytännössä diplomaattinen koskemattomuus.

Aleksis Salusjärvi kertoo, kuinka viranomaisen asettama ongelmastatus toimii nuorten ongelmien lähtölaukauksena ja itsensätoteuttavana profetiana.

Monien Suomessa lisääntyneiden huumekuolemien ja itsemurhien taustalta löytyy traumatisoiva, nuoren uhmaa ja kapinaa kasvattanut huostaanotto, kokemuksia sijaishuoltoväkivallasta tai sijaishuollossa hoitamatta jätetty tai väärin hoidettu ADHD.

YLE kertoo kuinka Mian tytär alkoi käyttää kannabista sijoituksessa ollessaan.
Ennen lastenkotia Miro Määttänen oli urheilullinen nuori, joka ei ollut sekaantunut päihteisiin. Ilmapiiri lastenkodissa oli alistava ja riisuttamiset ja ryhmärangaistukset arkea. Lastenkodissa Mirosta tuli narkomaani.

Espanjassa kuolleen Lumin isä kertoo kuinka perheen helvetti alkoi juuri huostaanotosta.

Berit Nikkanen kertoo YLE:lle huumekokeiluun kuolleesta tyttärestään Hilmasta, jolta koululääkäri lopetti adhd-lääkityksen.

Jaana Niiranen toivoi turhaan, että hänen tyttärensä Annun ongelmiin löydettäisiin jokin muu ratkaisu kuin sijoittaminen kodin ulkopuolelle.

Tyttärensä Elisan menettänyt Helena Tommola kertoo IS:ssä tuen saamisen vaikeuksista ja siitä, ettei kukaan etsinyt hänen sijaishuollosta karannutta lastaan."

Myöskään Koskelassa surmattua nuorta ei lähdetty etsimään vaikka vanhemmat sitä pyysivät.

Jenni Lehtisen Helmi-tyttären itsemurhaa edelsi kolme vuotta kestänyt yhteistyö lastensuojelun kanssa, jota Jenni itse kutsuu lasuhelvetiksi.

Suomalaiset kouluterveyskyselyt kertovat sijoitettujen kohtaavan paljon enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että lapset joutuvat lastenkodeissa näkemään väkivaltaa joka viikko.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äidit kertoivat sijoitettujen lastensa kokeneen lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa huostaanoton aikana vieraannuttamista ja väkivaltaa, johon ei puututtu. Sen sijaan peräti 16% aineiston äideistä sai lastensuojelun toimesta valheellisen rikosepäilyn mm. tekaistun syytteen insestistä.

Kuinka monien lasten ja vanhempien eskaloituvien ongelmien ja ennenaikaisten kuolemien taustalla on lastensuojelun traumatisoiva ja usein myös lainvastainen “ puuttuminen” ja fanaattinen sijaishuollon edunvalvonta?

Mielenilmaus 17.11.2021 klo 11-13

Kadotetut lapset -työryhmä järjestää Helsingissä eduskuntatalon portailla keskiviikkona 17.11.2021 klo 11-13 mielenilmauksen lastensuojelutoimissa menehtyneiden muistoksi.

Allakoi asia jo nyt, tilaisuudesta tulee myöhemmin lisää infoa.

Ota mukaasi kynttilä ja sytytä se menehtyneiden muistoksi.

Vaadi lastensuojelun tuhoavan ideologian tilalle asiallinen, ihmisten yhdenvertaisuuden tunnustava ja lakiin perustuva virkatyö.

Birgitta Wulf on istunut eduskuntatalon portailla helmikuusta 2020 lähtien joka keskiviikko muistuttamassa päättäjiä sijaishuollon puolueettoman selvityksen kiireellisyydestä.

Ainoastaan kuulemalla kaikki sijaishuollossa olevat lapset ja heidän vanhempansa/läheisensä voidaan lastensuojeluun saada aikaan muutos.

Lue myös:
https://kadotetutlapset.fi/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-vakivallan-tutkimista-ei-saa-jattaa-sijaishuollon-edunvalvojille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perheiden-jalleenyhdistaminen-uhkaa-jalleen-vesittya-stean-ja-stmn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
https://leeniikonen.fi/2021/03/18/parasta-palvelua-reseptit-sadan-vuoden-takaa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/07/lastensuojelun-ideologiaan-sopivat/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/07/18/lastensuojelun-huolenpitoa-huomioiko-unicef-kuoleman-riskin/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/
https://leeniikonen.fi/2021/10/08/mita-aidinriistajat-tekevat/
https://leeniikonen.fi/2021/10/14/lastensuojelutoimissa-menehtyneet-mielenilmaus-17-11-2021/
https://leeniikonen.fi/2021/11/07/tuhoava-lapsibisnes-mielenilmaus-17-11/

#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus ##sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #lastensuojelukuolema #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö
#Diakonissalaitos #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd
#LAPE #avohuollontukitoimet #mielenterveysdiagnoosi #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojelunerityisosaaminen #lastensuojelunmoniammatillinenyhteistyö

Image may be NSFW.
Clik here to view.

FIM Varainhoidon Jani Kempas, Leena Marila- Penttinen, LSKL:n Riikka Westman ja SOS- lapsikylän Hannu Rusama, kuvakaappaus Twitter

Vantaan lastensuojelusta tuli sijoitusbisnes ilman tulosperustaisuutta: Vantaa joutuu maksamaan sijoittajille vaikka Lapset -SIB- hankkeen tavoitteet eivät toteutuneet?

Myös valtamedia alkaa olla jyvällä neuropsykiatrisesti oirelevien lasten kaltoinkohtelusta ja pompottelusta lastensuojelussa:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/d305d774-f5d6-4b23-97f4-356723e34b94

Lastensuojelun lainvastainen käytäntö ulkoistaa viranomaistyöksi säädettyjä perheiden olosuhde- ja vanhemmuudenarviointeja ja siirtää perhetyö jääveille sijaishuoltopalveluja tarjoaville yksityisille ( esim. SOS- lapsikylälle, PeLa:lle tai lastensuojeluyrityksille) on lisännyt huostaanottoja ja niitä tuottavia “avohuollon tukitoimia” sekä räjäyttänyt lastensuojelun kustannukset, jotka ovat kivunneet jo yli miljardiin vuodessa.

Terveydenhuollon avohoitovaihtoehdot ovat jääneet kehittämättä, kun maamme psykoanalyyttisesti suuntautuneet lastenpsykiatrit ovat keskittyneet todistelemaan vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi esittäen ratkaisuksi nepsyoireisiin lapsen erottamista perheestään. Moniammatillisessa työskentelyssä ei lopulta kukaan ota vastuuta lapsen tilanteesta ja hänestä annetusta lausunnosta.http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

Lapset SIB- Veronmaksajien rahat sijoittajille ilman riskianalyysia

Pitkään erilaisten ongelmien kanssa paininutta Vantaan lastensuojelua ollaan kaikessa hiljaisuudessa ajamassa osaksi sijoituskuviota, kertoi Vantaan Sanomat syksyllä 2018.
Kuntaliiton lehti varmisti uutisen 28.1.2019.

Lapset SIB - ohjelmassa ovat mm. algoritmeja rahoittava yksityinen S-pankin omistama rahastoyhtiö FIM, pääosin sijaishuollon edunvalvojista koostuva Lastensuojelun Keskusliitto, maahanmuuttajien kotouttamista kehittävä Epiqus, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra sekä vanhoja perhetyöntekijöitä perhekumppaneina kaupitteleva SOS-Lapsikylä.

Lapsi-SIB-nimisen rahoitussopimuksen ideana on se, että varhaisen puuttumisen tuomat säästöt lastensuojelussa päätyvät osaksi sijoittajille ja osa säästöistä jää kaupungin hyväksi.

Suomen kuvalehti kertoi, kuinka syksyllä 2013 Goldman Sachs pankki ja sijoittaja J. B. Pritzker rahoittivat esikouluohjelmaa, jolla pyrittiin vähentämään eritysopetusta Utahin osavaltion kouluissa. Lapset karsittiin ohjelmaan sana- ja kuvakokeella. Ohjelmaan päätyi 110 lasta, joiden otaksuttiin tarvitsevan erityistä tukea.
Vuoden kuluttua selvisi, että vain yksi ohjelman lapsista tarvitsee erityisopetusta.
Sijoittajat saivat 95 prosenttia Utahin oletetuista säästöistä. Ensimmäisen kouluvuoden tuotto sijoittajille oli vajaat 240 000 euroa.
Epäilykset mittarista heräsivät vasta myöhemmin.
Sanomalehti The New York Times kertoi, että asiantuntijoiden mukaan sana- ja kuvakoe ei edes mittaa erityisopetuksen tarvetta. Osa lapsista päätyi esikouluohjelmaan vain siksi, että koe oli englanniksi eivätkä he osanneet kieltä tarpeeksi hyvin.

Lastensuojelun laittomuuksista raportoineita alaisiaan omiin muroihin pissijöiksi haukkunut Anna Cantell- Forsbom päästi SIB- hankkeen myötä kutsumattomia vieraita lastensuojelun murokupille ja markkinoi hanketta valheellisilla väittämillä Lastensuojelun Keskusliiton komppaamana.

Maailmalla lukuisia katastrofeja tuottanutta tulosperustaista rahoitussopimusta (SIB) markkinoitiin mm. väittämin, että se olisi " kunnalle riskitön tapa rahoittaa hyvinvointia edistävää työtä ja säästää kustannuksissa.” “ Julkinen sektori maksaa näin ollen vain saavutetuista tuloksista” lupaili LSKL.

Yksityinen huostaanotoista elävä sijaishuollon edunvalvoja huostaanottoja estämään?

Vantaa lähti valheellisten markkinointilupausten pohjalta- ja varoituksista huolimatta- näkyvästi mukaan Lapset SIB-hankkeeseen, tarkoituksena parantaa neuropsykiatrisista oireista kärsivien 3-4-vuotiaiden tilannetta ja lastensuojelun kuormittumista SOS- lapsikylän Perhekumppanin keinoin.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vantaan-lastensuojelusta-tuli-sijoitusbisnes-sitra-fim-lskl-ja-sos-lapsikyla-alkavat-kuntouttaa-neurologisesti-oireilevia-pelatylla-perhetyolla

Lokakuun Liike ihmetteli miksi perhetyötä muistuttavan Perhekumppani-hankkeen keskiössä on jälleen kerran lastensuojelun epätieteellisillä menetelmillä tehty arviointi ja rikkinäisen puhelimen efektiin perustuva tiedonvälitys ja varoitti, että hankkeessa byrokraatti- ei asiakas- päättää mitä palveluja asiakas tarvitsee ja saa.

Lokakuun Liike huomautti, että perhekumppanuuden vaikuttavuuden kriteerit ja seuranta ontuvat pahasti ja ihmetteli miksi asiakkaille tarjottiin tehostettua perhetyötä muistuttavaa perhekumppanuutta vaikka sosiaalityöntekijät tiesivät, että nepsy-lapsen tai nuoren problematiikka ei häviä perhetyön keinoin. (Kilpeläinen, 2018, 56-57).

Lokakuun Liike ihmetteli SIB-hankkeen saamia palkintoja ja kysyi aiheellisesti: Onko perusteettoman ristiinpalkitsemisen tavoite saada myös hankesijoittajia ja rahoitussopimuksia, joista on poistettu tulosperusteisuus?

Onko ongelma neuropsykiatrinen oireilu vai sen olematon/ väärä hoito? Ennustavatko neuropsykiatriset oireet sellaisenaan laajempaa palvelujen käyttöä vai niiden hoitamattomuus/rutiiniksi muodostunut virheellinen hoito?

Myös Leeni Ikonen esitti kritiikkiä SIB- hankkeesta:
https://leeniikonen.fi/2017/12/22/sensuroitu-savossa-vaikeneminen-jatkuu/

Hankkeen päätöksentekijöillä olisi siis halutessaan ollut saatavilla kriittistä tietoa hankkeesta, jos he olisivat vaivautuneet siihen tutustumaan.

Bisnestä nepsylapsilla ilman luvattuja tuloksia

Iltalehden mukaan Vantaan SIB-hanketta vastusti vuonna 2018 vain yksi sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen, Antero Eerola (vas). Eerola kertoo aavistaneensa, ettei hanke tulisi päättymään hyvin.
–Ajatus siitä, että varainhoitoyhtiö tekee kaupungin kanssa yhteistyössä bisnestä neuropsykiatrisesti oirehtivilla lapsilla on suorastaan iljettävä, sanoo Eerola.

Eriävässä mielipiteessään lautakunnalle vuonna 2018 Eerola totesi ennaltaehkäisevän työn sosiaali- ja terveyspalveluissa olevan tärkeää ja inhimillistä, mutta säästöjen olisi tultava kaupungin hyödyksi eikä sijoitusrahastolla tulisi olla oikeutta ”kuoria osuuksia tästä säästöstä”.
–Haetaan säästöjä, jotka menisivät yksityisen varainhoitoyhtiön pussiin - kuvio on älytön, avaa Eerola lausuntoaan.

Kesällä 2021 Vantaa päätyi selvittämään alkuperäiseen sopimukseen sisältyvää taloudellista riskiä. Selvitys ei mairitellut hanketta.

Kaupunki ei näyttänyt saaneen toivottuja säästöjä ja tulospalkkion laskentamalli tuotti vaikeuksia.

Yhdenvertaisuus ei toteutunut, koska kaikilla ei ollut mahdollisuutta palveluun ja kohderyhmään kuuluvia lapsia oli ohjattu ohjelmaan kolmen toimintavuoden aikana vain yhteensä 53. Palvelun katsottiin myös olevan irrallinen muusta nepsy-lapsille suunnatusta palveluketjusta.

Lisäksi hankkeen vastuurooleissa oli ollut epäselvyyksiä ja ohjelman hallinnointi osoittautui luultua työläämmäksi.
–Lautakunta tuli lopulta kolmen vuoden päästä kanssani samoille linjoille, Eerola toteaa.

SIB- sopimusta ei voi sanoa irti

Iltalehden selvityksen mukaan hankkeen valmistelu Vantaalla tapahtui nopeasti ja niukoilla resursseilla. Asiassa ei tehty kattavaa resurssiarviointia tai riskianalyysia.

Vantaa laati SIB-sopimuksen Sitran kanssa tehtyjen taloudellisten laskelmien pohjalta. Niiden perusteella vaikuttavuus lasketaan arvioimalla, kuinka paljon perheet olisivat käyttäneet lastensuojelupalveluita ilman, että tehdään ylimääräistä interventiota.

Laskelmat osoittautuivat ongelmallisiksi eivätkä ne vastaa toteutunutta tilannetta. Ne perustuvat oletukseen, että lähes kaikki lapset, jotka jäävät vaille kunnan ehkäiseviä palveluja, päätyvät raskaan lastensuojelun piiriin. Todellisuudessa näin ei ole ollut.

Hanketta lautakunnalle valmistelleet ja esitelleet virkamiehet, perhepalvelujen johtaja Anna Cantell-Forsbom ja erityisasiantuntija Leena Marila-Penttinen eivät enää ole Vantaan kaupungin palveluksessa.

IL:n mukaan merkittävin seikka Vantaan kohdalla on, että kaupungin ja FIM:in välisessä SIB-sopimuksessa ei ole lainkaan irtisanomismahdollisuutta, koska se on toissijainen sopimus hankkeen pääsopimukseen nähden. Sopimuksen purkaminen ei siis ole mahdollista.

Sopimusmuutokseen sentään löytyi mahdollisuus. Vantaa ei enää ota ohjelmaan uusia lapsia, mutta mukana jo olevat saavat siinä jatkaa. Vantaa siis todennäköisesti joutuu maksamaan tuottoja vaikuttavuuden perusteella, vaikka säästöjä ei tullutkaan.
Antero Eerolan mukaan kokonaisuus on ollut ”höttöisesti rakennettu” ja Vantaalla on sopimuksessa kiinni ”sekä nokka että pyrstö”.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/dceb6324-449d-4c03-9f6a-8e41d6d19305

Anna Idströmin mukaan "Sitra (2015) ei anna yhtäkään käytännön esimerkkiä, joka osoittaisi SIB-mallin hyödyn verrattuna muihin mahdollisiin ratkaisuihin".
Ei ole näyttöä siitä, että SIB onnistuisi torjumaan huostaanottoja vanhoja menetelmiä paremmin – se voi monimutkaisuudessaan tulla jopa suoraviivaista verotusta kalliimmaksi OECD:n raportti (2016: 22).

Joidenkin viimeaikaisten tutkimusten mukaan julkisten palveluiden yksityistäminen nimenomaan ei säästä veronmaksajien rahaa vaan pikemminkin hukkaa sitä" (Chassy & Amey 2011, ks. myös Plumer 2011). Idstöm esittää huolensa esim. vankilabisneksen yksityistämisestä ja ihmettelee miten turvata, että yhteiskuntamme heikoimmat ja hädänalaisimmat eivät joudu yksityisten tahojen rahanteon pelinappuloiksi.

Lastensuojelussa he ovat jo joutuneet.

Valvomaton lastensuojelu ja sen sijaishuolto tarjoaa oivat puitteet vaikuttavuussijoittamisella keinotteluun. Tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt,työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet puuttuvat, joten kekseliäs sijoittaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.

Veronmaksajien on syytä muistaa, että lastensuojelun korruptiota ja lastensuojelun johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta tai valehtelevasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, hankepäällikkö, konsultti tai terapeutti.

Lapset SIB- hankkeen toimijoiden mukaan SIB- toiminta on ollut Vantaalla "erittäin vaikuttavaa" ja myös Helsingissä, Kemiönsaarella, Lohjalla ja Varkaudessa on onnistuttu.
Lennokkaita joskin toteutumattomia lupauksia lausunut ja SIB-hanketta lautakunnalle valmistellut ja esitellyt Anna Cantell- Forsbom siirtyi Vantaan perhepalveluista STM:n Lapset ja Nuoret (LANU)- yksikön johtajaksi.
Siellä hän puuhaa parhaillaan kuraattori- ja psykologipalvelujen tuomista hallinnollisesti muun sosiaali- ja terveydenhuollon yhteyteen “asiakastietojen siirron sujuvoittamiseksi”, perhekeskusten kehittämistä sekä perus- ja erityistason palveluiden yhteistyötä.

Näin joulun alla kannattaa muistaa myös, että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää sijoituksia tekeviä lastensuojeluvirkailijoita, suojelutarpeisiksi hatarin perustein määriteltyjä lapsia ja huostaanottoja pohjustavia "avohuollon tukitoimia".

Sijaishuollon ja lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja sijaishuollon riskiolosuhteisiin, joista on nyt isolla otannalla murskaava näyttö:https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.

Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät.

https://leeniikonen.fi/2021/03/18/parasta-palvelua-reseptit-sadan-vuoden-takaa/
https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/
https://leeniikonen.fi/2021/05/15/hammastyttavan-pysyva-ilmio-suomalainen-huostaanotto/
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/11/21/lastensuojelun-rakenteet-avattava/
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/

#ilmianto #lastensuojelulaki #riskiperheet #lapsibisnes #sijaishuollonedunvalvonta #moniammatillinen yhteistyö #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus#sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland #kuinkaoikeusvaltiotuhottiin #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille #vihapuhesosiaalityössä #Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare #THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus ##sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö
#hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #LastensuojelunKeskusliitto #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #SIB #Sitra #Vantaanlastensuojelu #lapsibisnes #nepsylapset # #VantaaChildWelfare #JaniKempas #HannuRusama #RiittaWestman #HeliLitja #Spankki#FIM #Vantaanlastensuojelustasijoitusbisnes # LapsetSIB # #SocialImpactBondinFinnishChildWelfare #AnnaCantellForsBom #LeenaMarila-Penttinen #JarnoLiski #AnteroEerola #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Huostaboomin aivoriihi: THL:n tutkimusprofessori ja Pesäpuun hallituksen pj, Barnahus- ohjausryhmän jäsen Tarja Heino, Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisen asiantuntijaryhmän jäsen, Pesäpuun ex-hallitusjäsen Tarja Pösö, Pelastakaa Lapset ry:n ex-juristi, STM:n ja Piaccoin Oy:n Piia- Liisa Heiliö, THL:n sosiaalityön kehittäjä-Helsingin yliopiston, Palmenian ja Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun edunvalvoja- hankkeen kouluttaja Päivi Sinko, Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri, LSKL:n hallitusjäsen, STEA:n avustusasioiden neuvottelukunnan jäsen, Kokoomuksen ex- kansanedustaja Hanna Markkula- Kivisilta, Keskustan ex-kansanedustaja ja Perhehoitoliiton ex-puheenjohtaja Aila Paloniemi, Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen, MLL:n Mirjam Kalland ja Pelastakaa Lapset ry:n entinen ja SOS- lapsikylän nykyinen juristi Mirjam Araneva.

kuvakaappaukset: Talentia, Derek Speirs, YLE

Tiivistelmä/ lyhyesti

Kuinka uskottavaa olisi jos ABC-asemia rakennuttava rakennusyhtiö alkaisi palkita kuntien kaavoittajia ja rakennusluvan myöntäjiä ympäristöarvojen, kestävän kehityksen periaatteiden ja arkkitehtonisen perinnön esiin nostamisesta ja vaalimisesta?
Valitettavasti lastensuojelun kohdalla korruptiota ja jääviyksiä ei edes tunnisteta.
https://leeniikonen.fi/2021/12/31/pelastakaa-lapset-palkitsee-virkamiehia/

Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja perusoikeuksien loukkaamiseen kuin huostaanottopäätöksillä kuten mm. Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnot todistavat.

Lastensuojelujärjestöjen avulla on voitu oikeuttaa sijaishuollon edunvalvonta ja parempi väkivalta, siirtää lapset "parempiin perheisiin" ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin - STEA:n tuella.
Sijaishuollon edunvalvojien ponnistelujen seurauksena käynnissä on vuosisadan siirto-operaatio. Sosiaalityöntekijät siirtävät joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon. Liiketoiminta käy siis vilkkaana, perheitä traumatisoiden ja pelkoa aiheuttaen.
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/

Liiketoiminta lapsilla saa kukoistaa, vaikka sijaishuollon negatiivisista vaikutuksista on nyt suomenkielisenäkin murskaava näyttö.https://yle.fi/uutiset/3-12172021

Sijaishuollon yksityistäminen mahdollistui kun STM:n virkamies Pia-Liisa järjesteli yksityiselle taholle, Pelastakaa lapset ry:lle etusijan kuntien sosiaalityöntekijöiden konsulttina. Pelastakaa lapset ry:n lakimieshanke oli päänavaus hämärtämään julkista valtaa (Suomen perustuslaki 124 §). Hankkeen myötä sosiaalityöntekijät opastettiin turvautumaan ulkopuoliseen yksityiseen toimijaan.

Julkisuudessa Pelastakaa lapset ry:n lakimiespalvelun tarvetta perusteltiin sillä, että juridisen konsultoinnin avulla kunnan sosiaalityöntekijälle mahdollistuu irtaantua juridisten ongelmien pohdinnalta (Araneva, 2002).
Poikkeuksellisen tästä asiasta tekee se, että ko. yhdistys on sijaishuoltopalveluja tarjoava toimija.

Pelastakaa lapset ry tarvitsi tasaisen, mieluiten kasvavan, lapsimateriaalin virran toimintaansa.

Kuinka monen huostaanoton taustalla ja käynnistäjänä on tosiasiassa ollutkin Pelastakaa lapset ry:n lakimies, Jari Sinkkonen ja/tai nimetön sosiaalityöntekijä? Entä kuinka monen lapsen erottaminen perheestään toteutui sen jälkeen, kun sosiaalityöntekijä oli neuvotellut Pia-Liisa Heiliön kanssa?

Pelastakaa lapset ry lähti nousukiitoon. Pelastakaa lapset ry:n tuotot olivat vuonna 2002 7,8 milj. euroa ja vuonna 2020 yhdistyksen antaman tiedon mukaan ennätykselliset 42,3 milj. euroa.

Sijaishuollon laajentamis- ja yksityistämiskehitystä jatkoi Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry, joka mm. tuotti Suomeen "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" pois pyrkivän, muualla maailmassa yksityiseen palvelueksploosioon johtaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.

Pelastakaa Lapset ry:ltä, Perhehoitoliitolta, Pesäpuulta, SOS- lapsikylältä ja Nuorten Ystäviltä voi kysyä:

Olette viimeisen 20 vuoden aikana käyttäneet niin yhteiskunnan kuin yksityisten lahjoittajien varoja pääasiassa sijaishuollon yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman fair trial- menettelyä tai tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.

Aiotteko korjata aiheuttamanne tuhon vai jatkaa tuhotyötä ?

Samaa voi kysyä myös sijaishuoltomarkkinoiden kasvattamiseen ja yksityistämiseen osallistuneilta poliitikoilta, tutkijoilta, yliopistojen sosiaalityön kehittäjiltä ja muilta asiantuntijoilta.

Pitkästi:

Riippumaton tutkimustieto lastensuojeluideologian uhkana

Lastensuojelutoimijoiden viime aikoina yltynyt perheiden mustamaalaus, vaikutusyritykset poliitikkoihin, mediaan ja valvontaviranomaisiin ja yritykset tehdä sijaishuollon tuloksia mairittelevia pseudotutkimuksia johtunevat kolmen laajan ja vaikutusvaltaisen mutta sijaishuollon edunvalvonnalle erittäin epäedullisen tutkimuksen julkaisemisesta.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on kaikilla mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi

Tulosten mukaan sijoitettujen lasten tilanne aikuisuuden kynnyksellä oli muuta väestöä keskimääräistä heikompi kaikilla tutkituilla elämänalueilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Helsingin, Itä-Suomen ja Oxfordin yliopistojen sekä THL:n tutkimus perustuu poikkeuksellisen kattaviin tietoihin. Siinä seurattiin kaikkia Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneitä lapsia, joita on yhteensä noin 890 000. Kodin ulkopuolelle heistä oli sijoitettuna noin 30 000 lasta ja nuorta.
Sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset

Arvovaltaisessa Lancet- lehdessä julkaistun kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutetun tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Aiempi suomalainen ja ruotsalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa sijaishuoltoväkivallasta kuin Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Ruotsissa tehdyn selvityksen yksiselitteinen johtopäätös oli, että tutkimukseen osallistuneet lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.

Kaikkien kolmen uuden tutkimuksen otannat ovat kymmeniä tuhansia ja ne täyttävät hyvän tieteellisen käytännön kriteerit toisin kuin sijaishuollon edunvalvojien tutkimukset, jotka tehdään aina joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Tutkimustulokset sijaishuollosta todennäköisesti vääristyvät mikäli sijoitettujen kyselyt suoritetaan Kysy ja kuuntele- tutkimuksen tapaan sosiaalityöntekijän kanssa/ läsnäollessa/ valvonnassa ja lomakkeen täyttämisen jälkeen sosiaalityöntekijä vieläpä kysyy lapselta lomakkeeseen liittyvistä asioista.

Tulosten vääristyminen on lähes varmaa, mikäli sijoitettua on aiemmin rangaistu sijaishuollon epäkohdista kertomisesta kotilomat polttamalla tai vanhempien tapaamisia rajoittamalla (LSKL:n Samalla puolella- tutkimuksen mukaan jopa 94% sosiaalityöntekijöistä on rajoittanut lapsen yhteydenpitoa läheisiinsä).

Luotettavaa tutkimustietoa huostaanottojen vaikutuksista olisi voitu saada ajoissa vuosia aiemmin, jos lastensuojelututkimus olisi keskittynyt lapsiin eikä sosiaalityöntekijöiden mielipiteisiin, oman työn mainostamiseen, asiakkaiden leimaamiseen ja huostaanottojen oikeuttamiseen.

Lastensuojelussa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä

Perinteisesti sosiaalityössä tutkimustietoa ei ole kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi.

Myös Barnahus- toimija Taina Laajasalon väittämät lastensuojelun näyttöön perustuvista käytännöistä ovat puppua.

Näyttöön perustuvalle käytännölle on tarkat kriteerit eikä sitä pidä sotkea käytäntöön, jonka toimivuudesta on jonkinlaisia (pseudo)todisteita.

Petteri Paasion ( 2014) mukaan lastensuojelussa ei ole ole olemassa näyttöön perustuvia käytäntöjä eikä sellaisten kehittämiseksi ole tehty juuri mitään.

Lastensuojelutyössä vain yksi asia on ollut täysin varma: missään sosiaalitoimistossa ei tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työtä ja avun saaminen on sattuman sanelemaa.

Nämä kolme laajuudessaan ainutlaatuista tutkimusta saattavat haastaa vallitsevan lastensuojelupolitiikan.

Ainakin tutkimustulokset vaarantavat vakavasti sijaishuollon edunvalvojien suunnitelman paisuttaa ja jakaa vuotuiset jo puoltatoista miljardia lähestyvät lastensuojelun sijaishuollon markkinat keskenään ilman kritiikkiä tai valvontaa.

Lastensuojelun paradigmoja ( auktoriteetin asemassa oleva ajattelutapa tai oppirakennelma) vastaan löytyy nyt niin paljon empiiristä todistusaineistoa, ettei tarvitse enää odotella, että paradigman arvostettu ”oppi-isä tai - äiti” kuolee ja hänen kykynsä vaikuttaa alan kehitykseen sen myötä vähenee.

Lastensuojelun korruption pitkä historia- kuinka ideologia korvasi tiedon

Suomalainen ylisukupolviseen väärintekemisen kulttuuriin perustuva lastensuojelu on kantanut alusta asti mukanaan sisällissodan siemeniä ja ideologista korruptiota, joka on tuhonnut myös sosiaalityön ammatillisuusihanteet, historiallisen muistin, työskentelymetodit, oikeudenkäytön ja tiedonmuodostuksen.

Suomalaisen sosiaalityön teoriaperusta vinoutettiin pysyvästi kun työskentelyn keskiöön nostettiin huonon sosiaalisen perimän metsästykseen ja diagnosointiin perustuva case work ja psykoanalyytikkojen annettiin vallata psyko- ja perheterapia.

Tieto- ja teoriaperusta vinoutui entisestään kun lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvät sijaishuollon edunvalvojat (mm. PeLa:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän toimijat) päästettiin organisoimaan lastensuojelun koulutuksia ja tiedonmuodostusta.

Sosiaalityön perustehtävä eli yksilöiden ja perheiden omien toimintaedellytysten ja osallisuuden vahvistaminen vaihtui lastensuojelujärjestöjen koulutusten ja MunPerheet- tyylisten hankkeiden myötä aikuislähtöisen pitovoimaisen sijaishuollon luomiseen ja edunvalvontaan, myyttisiin käsityksiin sijaisperheistä ja sijaishuoltoväkivallan salaamiseen.

Varsinkin nepsylasten hoito kärsi psykoanalyyttisesti orientoituneiden ammattilaisten uskomuksesta, että neurologiset ongelmat olivat vanhempien syytä.

Lastensuojelun Keskusliiton avulla taattiin sijaishuollon edunvalvonta, häiriötön asiakasvirta, imagonkiillotus ja lastensuojeluideologiaan sopivien työpaikat ja palkitseminen.

Perustamalla lapsiasiavaltuutetun virka mutta kieltämällä lapsiasiavaltuutettua ottamasta kantaa “ yksittäistapauksiin” rauhoiteltiin Suomen lastensuojelun tilanteesta huolestuneita ulkomaisia tarkkailijoita samalla kun varmistettiin lastensuojelun väärinkäytösten jatkuminen.

Sosiaalialan osaamiskeskuksilla toteutettiin arveluttava lapsibisnestoimijoiden verkostoituminen, sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuus ja tutkimusvarojen valuminen lastensuojelun imagonkohennukseen ja vahingollisten yksinomaan sijaishuoltoa hyödyttävien työtapojen markkinointiin ja ylläpitoon.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/

Kuinka apu korvattiin ilmiantojärjestelmällä

Vuoden 2008 lastensuojelulaista tehtiin ilmiantolaki, jonka ilmianto-, tarkkailu- ja kirjaamisvelvoitteilla uuvutettiin niin päiväkotien kuin koulujen henkilöstö, räjäytettiin huostaanottojen määrä, ajettiin auttamistaitoiset pois sosiaalialalta ja varmistettiin alati kasvava sijaishuollon asiakashankinta ja perheiden oikeudettomuus.

Monitoimijaisen yhteistyön ja tehokkaan lobbauksen tuloksena synnytettiin kansalaiset syrjäyttävä, eugenikkaan ja psykoanalyysiin perustuva ilmianto- ja sijoitusjärjestelmä, joka tuotti lapsille ja perheille korjaamatonta kärsimystä ja käänsi syntyvyyden nälkävuosien tasolle.

Lastensuojelujärjestöt, sosiaalityöntekijät ja tutkijat tiesivät, että lisääntyvät lastensuojeluilmoitukset ja avohuollon tukitoimet lisäisivät suoraan sijoitusten määrää mutta valehtelivat perheille ja toisille ammattilaisille niiden olevan sijoituksia ehkäisevää “palveluihin pääsyä” ja “tukea”.

Ilmiantojen lisäämiseksi riskin ja kaltoinkohtelun käsitettä laajennettiin ( mm. Tarja Pösön toimesta) kattamaan lähes mikä hyvänsä elämän ilmiö ja toiminnan katastrofaalisista seurauksista perheille vaiettiin.

Suomeen kehitettiin satoja miljoonia maksava toimimaton lastensuojelujärjestelmä etsimään riskejä yksinomaan kotoa vaikka ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Paljon yleisempi sijaishuoltoväkivalta ja lasten kaltoinkohtelu kouluissa ja urheiluharrastuksissa ei lastensuojelupäättäjiä kiinnostanut.

Vuoden 2015 huhtikuun lastensuojelulain muutoksella varmistettiin ettei viranomaisen tekemään lapsen perheväkivaltailmoitukseen edellytetty enää konkreettista näyttöä.
Koska ilmoitusvelvollisuuden kynnys on niinkin matala kuin syytä epäillä, viranomaisten ei tarvinnut enää pelätä sitä, että itselle koituisi ilmoituksen tekemisestä seuraamuksia vaikka se tehtäisiin puhtaassa kiusantekotarkoituksessa esimerkiksi kostoksi vanhemman kantelusta/ valituksesta oikeusasiamiehelle tai huostaanoton purkuhakemuksesta.

Jättämällä asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä voitiin varmistaa vahingolliset käytännöt ja esittää mitä hyvänsä väitteitä perheiden ongelmista ja huostaanottojen perusteista.

Sosiaalityön keskiöön nostettiin mielivallan mahdollistava arviointi, hypermentalisaatio, riskiseulonta, huoli ja “hiljainen tieto”, joka tarkoittaa usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.

Sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen Pesäpuun kaupittelemilla “lapsi- ja taidelähtöisillä menetelmillä” ja tuotteilla (mm. Nallekortit, Mun Stoori, Vahvuuskortit) ja salapoliisi- Mäyrä ja Kirahvi- toiminnalla helpotettiin lastenkoti- ja perhetyöntekijöiden urkintaa huostaanottoperusteiden löytämiseksi, jatkamiseksi ja lasten sopeuttamiseksi lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.
Lastensuojelun tunne- ja tietoisuustaitojen opetusta, “luovia menetelmiä” ja leikkiä hallitsi tiedonkeruuseen ja työntekijöiden ennakko- olettamien todisteluun tähtäävä asenteellisuus ja manipulatiivisuus .

Lasten osallisuudesta muodostui pikemminkin osallistumispetosta ja riistoa; hatarin perustein tehtyjen huostaanottojen alussa heille luetettiin mäyrä-tarinaa jossa sairastunut mäyrä-äiti muuttui pahaksi äidiksi, jonka jälkeen pikkumäyrä sai uuden hyvän (sijais)äidin, johon hän sopeutui.

Kuinka julkinen valta delegoitiin yksityiselle lapsibisnekselle

Päästämällä lapsibisnestoimijat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallintoon, rahoitukseen, tiedontuotantoon ja opetukseen ja nimittämällä yliopistojen edustajia sijaishuollon järjestöihin ja hankkeisiin varmistettiin, ettei sijaishuollon toiminnan kyseenalaistavia kriittisiä havaintoja tai riippumatonta tutkimustietoa pääse syntymään.

Pesäpuun hallituksen puheenjohtaja Tarja Heino sitoutui sosiaalihallituksen virkamiehenä Aulikki Kananojan ( 1977), Tarja Pösön ja Piia- Liisa Heiliön tavoin lastensuojelun ideologiaan mm. eugeniikasta ammentavaan huonon sosiaalisen perimän teoriaan, jota sovellettiin kyseenalaisin menetelmin mm. Kuttulan joka tasolla vakavia puutteita valvonnassa ja toiminnassa sisältäneessä perhekotiyhteisössä.

Sijaishuollon verkostojen arvopohjaan ja päämäärään kiinnittynyttä syvää sitoutuneisuutta kuvattiin PRIDE -uskoksi ja niitä, jotka eivät jakaneet näitä arvoja, kutsuttiin ei-uskovaisiksi.

Lastensuojelututkimus ja opinnäytteiden tekstit typistyivät PRIDE- uskovaisten sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvojien mielipiteiden ja tuntemusten toisteluksi ja ei- uskovaisten riippumatonta tutkimustietoa sisältävät tekstit tyrmättiin mielipidekirjoituksina tai vihapuheena.

Sijaishuoltojärjestöjen ( esim. PeLan ja SOS- lapsikylän ) juristipalvelujen ja lastensuojelukoulutusten tuloksena kunnalliset sosiaalityöntekijät eivät enää osanneet viranhoidossa tarvittavaa lainsäädäntöä tai perus- ja ihmisoikeussopimuksia, joiden tulkinta jätettiin sijaishuoltojärjestöjen juristeille.

Julkinen valta delegoitiin yksityisille sijaishuollon palveluntuottajille.
Tässä tehtävässä kunnostautui erityisesti sijaishuoltopalveluja kauppaavien Perhehoitoliiton ja PeLan edunvalvojana toiminut Pesäpuu ry, jonka myötä yksityisille palveluntuottajille avautui mahdollisuuksia vaikuttaa lainvalmisteluun, hankkeiden sisältöön, lainsäädäntöön, tutkimustyöhön sekä kuntien lastensuojelun työkäytäntöihin ja estää niin sijoitetun lapsen edun kuin perheiden tarpeista suunniteltujen palvelujen toteutuminen.

Pesäpuu ry:n perustivat Pelastakaa lapset ry., Perhehoitoliitto ry., Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän kaupunki, Suomen Kuntaliitto ry., Sosiaalityöntekijäin liitto (nyk. Talentia ry.) ja Kokkolan kaupunki "parantamaan perhehoitoon sijoitettujen lasten ja sijaisvanhempien asemaa". Kysyä voi, miksi ihmeessä totuuteen, ihmisten yhdenvertaisuuteen ja tutkimuksen vapauteen sitoutunut riippumattomana esiintyvä valtiorahoitteinen koulutusinstituutio kuten Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta on mukana sijaishuollon edunvalvontajärjestössä ja miten tämä jäsenyys vaikuttaa lastensuojelututkimukseen?

Pesäpuu ulotti verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa niin lainsäädäntöön, yksityisyrityksiin(verkostossa mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste, PKS Oy, NY) hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen, sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja-sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies), lastensuojelun kehittämishankkeisiin( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja, LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet) ja varainhankintaan ja toi Suomeen lastensuojelun “juridisoitumiskehitystä” vastustavan, yksityistä palvelueksploosiota aiheuttaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.

Avokätisesti rahoitetun Pesäpuun avulla sijaishuollon arvomaailma, edunvalvonta ja niitä vahvistavat vinoutuneet laintulkinnat levitettiin kaikkialle hallintoon.

Sijaisvanhemmaksi 26 tunnin koulutuksella pätevöittävälle PeLan, Perhehoitoliiton ja Pesäpuun PRIDE -valmennukselle, jonka hyödyistä ei ole tutkimusnäyttöä rakennettiin kysyntämarkkinat RAY:n rahoituksella.

Lastensuojelu lapsen etuna- hankkeen tutkimusjohtajana toimiva Tarja Pösö myöntää, että lastensuojelun arvioinnin keskeinen tehtävä ohjata lasta ja perhettä “ palveluihin” ja “tukitoimiin”. Ne ovat käytännössä yhä useammin yksityisen palveluntuottajan liikevoittojen motivoimaa sijaishuollon asiakashankintaa, olipa “tukitoimi” sitten perhetyötä, -kuntoutusta tai tukiperhetoimintaa.

Alunperin hyvää tarkoittaneilla mutta sijaishuollon edunvalvojien kaappaamilla Barnahus( LASTA Tarja Heino istuu Barnahus- hankkeen ohjausryhmässä 1.10.2019- 30.5.2023)-, ACE- ja traumainformoitu sote- hankkeilla ulotettiin sijaishuollon asiakashankinta ja palvelukaupustelu kaikkiin lapsiperheisiin ja salattiin kriittinen tieto hankkeissa markkinoitujen teorioiden, arviointien ja terapioiden vakavista puutteista ja ongelmista.

Resurssipulajargonilla oikeutettiin virkatyöksi tarkoitettu vanhemmuuden- ja sijaishuollon tarpeenarviointien siirto yksityisten - vailla virkavastuuta toimivien sijaishuoltopalveluja myyvien lapsibisnestoimijoiden tehtäväksi.

Perheiden tarpeita vastaamattomilla yksityisten palveluntuottajien “psykososiaalisella tuella” ja “avohuollon tukitoimilla” esim. perhetyöllä ja “perhekuntoutuksilla” varmistettiin huostaanottojen pohjustus ja oikeutus.

X-ketju ja Kysy- ja Kuuntele- hankkeilla ja lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden avulla neutralisoitiin laajemmat lastensuojelun muutospaineet ja estettiin ison otannan asiakaspalautteet, jotka olisivat paljastaneet sijaishuoltoväkivallan ja muiden sijaishuollon ongelmien todellisen laajuuden ja vakavuuden ajoissa.

Pesäpuu ry:n tuotteiden käyttöönotto johti tilanteeseen, jossa hankkeiden avulla virkamiestyötä määrittivät pitkälti palveluntuottajat. Virkamiehen ja yksityisen palveluntuottajan välit hämärtyivät.

Lastensuojeluyritykset alkoivat teettää sosiaalialan opiskelijoilla tarvitsemansa mairittelevat työprosessien mallinnukset, vahingollisten hankkeiden ja menetelmien mainokset, perhearviointien käännökset ja perehdytyskansiot, joista usein poistettiin tutkimustieto- ja lakiosuudet tilaajien pyynnöstä.

Kokemusasiantuntijoista muokattiin konsensushakuisia yhteistyökumppaneita oikeuttamaan lapsibisnestoimijoiden määrittelemät tavoitteet tai päätökset ja tuottamaan valheellinen kuulemisen kupla.

Uusin lastensuojelun yksityistämisen ja keinottelun väline ovat Lastensuojelun Keskusliiton ja lastensuojelujärjestöjen ( esim. SOS- lapsikylä, Nuorten Ystävät) perusteettomasti hehkutetut ja palkitut tulosperusteiset rahoitussopimukset ( SIB), joista on käytännössä poistettu tulosperusteisuus.

Kun lastensuojelusta puuttuu tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, toimivat avohuollon tukitoimet, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet, kekseliäs sijoittaja tai palveluntuottaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.

Kritiikittömät tiedotusvälineet ja sosiaalialan "tutkimukset" varmistavat, että keinottelu tulee onnistumaan Vantaan lisäksi myös Lohjalla, Tampereella, Vihdissä ja Karkkilassa.

Kuinka oikeusvaltio romutettiin

Lastensuojelutoimijoiden jatkuvat kaksois- ja kolmoisroolit niin lainsäädäntötyössä, toimeenpanossa kuin tuomioistuintoiminnassa varmistivat sen, ettei jääviyssääntöjä tai oikeusvaltioperiaatteita enää edes tunnettu eikä pidetty tarpeellisena.

Sijaishuollon edunvalvojilta koulutuksensa, tutkimusaiheensa,- aineistonsa ja -rahoituksensa, työpaikkansa ja juridisen konsultaationsa saaneet sosiaalityöntekijät eivät enää sisäistäneet työssään tarvittavaa lainsäädäntöä, perustehtäväänsä tai valvontavelvoitettaan suhteessa sijaishuoltoon, joka johti huostaanottojen määrien ja kestojen kasvuun ja lisääntyviin väärinkäytöksiin ja valituksiin.

Ongelmaan vastattiin lisäämällä sosiaalityöntekijöiden määrää ja sijaishuollon rahoitusta.

Tarja Pösön tutkimuksen (1995) havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia johti siihen, että Pösö ja Eija Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.

Hotuksen riskilistoilla mahdollistettiin kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi pahoinpitelijäksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten pahoinpitelyn riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen pahoinpitelyn osoittimeksi.

Ensi- ja turvakotien riskiseuloilla mikä hyvänsä eroperhe voitiin luokitella “korkean konfliktitason riskiperheeksi” ja mikä hyvänsä lapsi kiintymyssuhdehäiriöiseksi.

Lakia avoimesti lastensuojelun “juridisoitumiskehityksenä” (Sinko) halveksivien sosiaalityöntekijöiden avuksi huostaanottojen suositus- ja lausuntoautomaateiksi perustettiin jäävejä lastensuojelun moniammatillisia asiantuntijaryhmiä, joiden tietojen tai menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkastettu missään vaiheessa.

Sosiaalityöntekijöiden tuomaroimalla hallinto- oikeusmenettelyllä taattiin huostaanottohakemusten läpimeno ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ( syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä) ja varmistettiin, että kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi.

Lastensuojelujärjestöjen avulla voitiin oikeuttaa sijaishuollon parempi väkivalta, siirtää lapset parempiin perheisiin ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin kuten Itlan tapauksessa.

Pelastakaa lapset ry. sai Lapsen etu- hankkeen myötä omituisen ja veronmaksajille kalliiksi tulleen etuoikeusaseman kuntien sosiaalityöntekijöiden jäävinä neuvonantajana auttamaan lapset huostaan ja vastustamaan lasten palauttamista kotiinsa. Perheille lakiapua ei annettu.

Osaamis- ja tukikeskuksista (OT-keskukset) tehtiin hoitoa, koordinointia, opetusta ja tutkimusta yhdistäviä asiantuntijoiden verkostomaisia hybridihäkkyröitä, jotka sekoittavat keskenään avun ja arvioinnin, hoidon ja holhouksen, turvallisuus- ja riskiarvioinnit, lapsen ja sijaishuollon edun, rikokset ja rikosepäilyt ja terapian ja psykoanalyyttisen puoskaroinnin.

Kun THL:n piti tutkia, mikä on syynä teinien sijoituksiin ja palveluvajeeseen, päädyttiinkin esittämään uusia lastenkotivaihtoehtoja ja suosittamaan lastensuojelun julkisuuskuvan parantamista.

Lastensuojelun “juridisoitumiskehitystä” vastustavalla systeemisellä lastensuojelumallilla, Diakonissalaitoksen HOPE- hankkeella ja Voikukkia- hankkeella varmistettiin “parantuneen vuorovaikutuksen” nimissä laittomienkin huostaanottojen hyväksyminen ja estettiin perheitä ryhtymästä juridisiin toimiin väärinkäytösten johdosta.

Ensi- ja turvakotien liiton, Helsingin Diakonissalaitoksen, Pelastakaa Lapset ry:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän lobbaamien / kouluttamien lastensuojelun poliittis-ideologisten edunvalvojien avulla sinetöitiin huostaanottojen pysyvyys, lasten ja vanhempien puhevallan menetys ja se, etteivät lapset ja vanhemmat enää uskaltaneet edunvalvojan pelossa raportoida väärinkäytöksistä julkisuudessa.
Lastensuojelun edunvalvojat jakoivat sosiaalityöntekijöiden syyllisyyden taakan “puuttumisesta” ja loivat tunnetta siitä, että “me toimittiin oikein” ( Pela, 2010, 149).

Sijaishuollon edunvalvojina toimivien lastensuojelujärjestöjen ja MunPerheet hankkeen avulla varmistettiin, että perheiden konkreettisiin jälleenyhdistämisiin ei ryhdytä ja syrjäytettävät lapset viettävät sijaishuollossa koko lapsuutensa tuottaen keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana syrjäyttäjilleen noin 200 000 perhehoidossa ja jopa 1000 000 euroa laitoshoidossa per lapsi.

Pesäpuuhun verkostoituneiden sijaishuoltoyritysten liikevoitot lisääntyivät- ilman tietoa "palvelujen"vaikuttavuudesta tai edes lainalaisuudesta.

Lastensuojelun kielipelit ja mediasensuuri- kuinka tuhotyö oikeutettiin ja salattiin

Orwellilaisen psykokielen ja retoriikan avulla varmistettiin vallan väärinkäyttö, hämättiin kansalaisia, toimittajia ja valvontaviranomaisia ja kätkettiin rakenteellinen väkivalta.

Sijaishuoltotoimijoihin verkostoituneiden/ sijaishuoltojärjestöjen hallituksissa, Yleisradion hallintoneuvostossa, Julkisen Sanan neuvostossa ja RAY:n hallituksessa istuneiden media- ja lastensuojelupomojen avulla ohjailtiin suomalaista lastensuojelu- uutisointia ja varmistettiin, ettei tieto kotimaan ja toisten maiden kriittisistä lastensuojelututkimuksista, laittomista adoptioista ja huostaanotoista, sijaishuoltoväkivallasta ja lastensuojeluskandaaleista välity kansalaisille.

YK:n lapsen oikeuksien komitealta, Eurochild- verkostolta, pohjoismaisilta lapsiasiavaltuutetuilta ja riippumattomilta ihmisoikeustarkkailijoilta pimitettiin Suomen lastensuojelun todellinen tilanne ja väärinkäytökset.

Mediassa sijaishuollon markkinointiviestintä julkaistiin uutisina ja lastensuojelun runtelemien perheiden kertomuksia mitätöimään ja kiistämään kutsuttiin perheitä ja asiakastapauksia tuntemattomia lastensuojelun asiantuntijoita.

Kansalaisten yrityksiä raportoida sosiaalialan väärinkäytöksistä kutsuttiin rakenteellisen sosiaalityön sijaan vihapuheeksi ja tarttumataudiksi.

Sijaishuollon kasvavista ongelmista syyllistettiin ja vastuutettiin vanhempia ja lasten sijaishuoltoväkivallan synnyttämä oireilu selitettiin lapsuudenkodin traumoilla silloinkin kun lapset olivat viettäneet vuosia sijaishuollossa.

Asiakaslähtöisen ja riippumattoman lastensuojelututkimuksen sabotaasi toteutettiin terapeuttisen vallan kielellä ja keinoin asiakkaiden “haavoittuvuuteen” vedoten.

Lastensuojelun pseudopalvelujen tuloksena syntynyt häiriökysyntä nimettiin “moniongelmaisten asiakkaiden rahoituskanavat ylittäväksi sote- palvelujen käytöksi”.

Asenneongelmiensa, jääviyksiensä ja osaamispuutteidensa salaamiseksi sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityön tutkijat eivät enää julkaisseet kyseenalaisia “tutkimuksiaan” suomeksi tai laittaneet niitä verkkoon kansalaisten ulottuville.

Julkisrahoitetuissa lastensuojeluseminaareissa vannotettiin osallistujia kertomasta seminaarien sisällöstä “ulkopuolisille.”

Lapsen ainoa oikeus: olla mielisairas perheväkivallan uhri?

Lastensuojelukoulutuksissa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä ammattilaisia syyllistettiin ja solvattiin mikäli he epäröivät tehdä sijoituksiin johtavia ilmiantoja perheistä, jäivät keräämään tai odottamaan jonkinlaista näyttöä syytteiden tueksi tai kyselivät ilmiantojen seurauksista.

Virheellisiä tutkimuksia aiemminkin tehneiden Noora Ellosen ja Tarja Pösön (2014) arvion mukaan silloin, kun työntekijä käytti harkintavaltaansa ja jätti pelkkään epäilyyn perustuvan ilmoituksen tekemättä poliisille,” eivät kaikki lapsen oikeudet toteutuneet, vaan lapsen oikeus olla väkivallan uhri tuli sivuutetuksi.”

Lastensuojelussa köyhän lapsen ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi muodostui oikeus tulla määritellyksi ammattilaisen taholta huostaanottoa tarvitsevaksi mielisairaaksi ja traumatisoituneeksi vanhempiensa kaltoinkohtelun uhriksi.

Lasten kaltoinkohtelun merkeiksi tulkittiin mm. mikroaterian lämmittäminen itse ( vastuutus kotitöistä), elämä uusperheessä ( ACE- traumapiste), neuropsykiatrinen oireilu tai aiempi avunhaku lastensuojelusta ( BarnahusLASTA- sisäänottokriteeri), runsas tai vähäinen tunteiden osoittaminen (”tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt” F98.9), vetäytyminen tai huomion hakeminen (kiintymyssuhdehäiriö), allergia ( sairauksien sepittelyä), vanhempien kiire, likaiset hiukset tai älypuhelimen käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22; Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).

Vanhemman ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi muodostui oikeus tulla seulotuksi ja tulkituksi potentiaalisena menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden kaltoinkohtelijana neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, koulussa, terveydenhuollossa ja lastensuojelussa esim. Kaste-, Varpu-, Tactics-, Lasta lyömätön Satakunta-, Väkivallaton Vantaa-, Kannusta minut vahvaksi-, Kohtaavaa lastensuojelua-, LAPE-, Lapsen etu-, Lastensuojelun alkuarviointi-, Lastensuojelun edunvalvoja-, Luo luottamusta-, Lasso-, Lasse-, Lupa- ja Mikä auttaa-, Ajoissa kotiin-, Varhainen avoin yhteistoiminta (VAY), Osaava lastensuojelu-, Kuka kuulee mua-, Vaikuttavuutta ja näkyvyyttä lastensuojelun avohuoltoon-, VEP-, Perhe-, Turvallinen perhe-, MunPerheet-, Palmikko-, Barnahus/ LASTA-, CAP ( Child Abuse Potential), PAKE-, Pelotta-, RutiiNiksi-, Ylisukupolvisen kaltoinkohtelun katkaiseminen-, Lapsen paras- yhdessä enemmän, Turvassa-, Saumuri-, Väistö-, Orava-, Monni-, salapoliisiMäyrä, Kirahvi- ja Suomi 100- kaikille eväät elämään- hankkeissa.

Valheellisen lapsiuhritutkimuksen tehneen, vauvojen huostaanottoja ja pysyviä huostaanottoja kannattavan “lapsella on oikeus tulla tulkituksi perheväkivallan uhriksi” Tarja Pösön mukaan(2021) lapsen vastustus sosiaalityöntekijän (usein väärään epäilyyn perustuvaa) huostaanottopäätöstä kohtaan on perhesalaisuuksien ja vanhempien manipuloinnin tuottamaa ei- näkemystä ja huostaanottopäätöksen voisivat tehdä sosiaalityöntekijä ja lapsi keskenään ilman, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa!

Yksityisen lapsibisneksen, ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sosiaalityön laitosten verkostoitumisen tuloksena lastensuojelun tietopohja ja juridinen perusta rapautettiin, asiakkaiden oikeusturva mitätöitiin ja sijaishuoltomarkkinat paisutettiin ja yksityistettiin. Huostaanottojen määrät ja pituudet kasvoivat ja sijaishuollon valvonta jätettiin omavalvonnan varaan eli retuperälle.

Kuinka vastoinkäymisistä tehtiin sairauksia ja huostaperusteita

Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat loivat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja” esim. huoli, joiden korjaamiseksi he tarjosivat omia tuotteitaan. Ihmisille uskoteltiin, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.

Lapsia lähetettiin psykiatrian tutkimusjaksolle liian usein vain siitä syystä, että saataisiin lastensuojelupäätöstä tukeva lausunto eli huostaanottosuositus ( esim. OYS).
Sijoitetut nuoret tulivat nuorisopsykiatrian osastohoitoon useammin M1-lähetteellä, vaikka kliinisten mittarien valossa heidän psykiatrinen häiriönsä ei ollut niin vakava kuin muualta tulleiden nuorten.

Avunhaku lastensuojelun itsensä aiheuttamiin ongelmiin esim. sijaishuoltoväkivaltaan tulkittiin ja kirjattiin valehteluksi, mielenterveyshäiriöksi tai osaksi luonnollista sijaishuollon sopeutumisprosessia, jota ei pitänyt häiritä valituksin.

Nuorten diagnoosien, psykiatrian lähetteiden ja psyykelääkkeiden määrä räjähti. Lapsia lääkittiin turhaan, liikaa, väärin ja valvomatta esim. sijaishuoltopaikkojen henkilöstöpulan takia. Psykiatrisella diagnoosilla oikeutettiin niin tehdyt päätökset, sijaishuollon korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.

Sijaishuoltoväkivaltaa ei tunnistettu eikä tunnustettu vaikka ulkomaiset tutkimukset ja myös kotimaiset kouluterveyskyselyt kertoivat sijoitettujen kohtaavan väkivaltaa merkittävästi enemmän kuin vanhempiensa kanssa asuvat ja sijoitettuja lapsia karkaili sijaishuollosta turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa tuhansittain joka vuosi.

Tuomas Kurttila varoitti pumppaamasta toimimattomaan lastensuojelujärjestelmään lisää rahaa mutta suomalaiset sijaishuollon lobbaamat päättäjät halusivat toistaa avokätisesti aiemmat virheensä.

Valtion lisäksi myös suomalaisyritykset ja kansalaiset valjastettiin rahoittamaan sijaishuollon edunvalvontaa ja oletettuja sijaisvanhempien ja lasten kiintymyssuhteita, vaikka suhteilla oli taipumus katketa heti rahoituksen loputtua.

Hyväntahtoiset mutta valistumattomat yritykset ja tietämättömät kansalaiset takasivat lahjoituksillaan jo miljardin pelkkinä sijaishuollon vuorokausimaksuina ilman tulosvastuuta kuluttavan tuhoisan järjestelmän ylläpidon ja kasvun, lisääntyvät huostaanotot ja perheiden pahoinvoinnin.

Vaikuttaako tutkimustieto lastensuojeluun lainkaan?

Pelastakaa Lapset ry:ltä, Perhehoitoliitolta, Pesäpuulta, SOS- lapsikylältä ja Nuorten Ystäviltä voi kysyä:

Olette viimeisen 20 vuoden aikana käyttäneet niin yhteiskunnan kuin yksityisten lahjoittajien varoja pääasiassa sijaishuoltomarkkinoiden yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.

Miten meni omasta mielestä? Onko yhdestäkään hankkeesta tai projektista olemassa selvitystä, mitä se on maksanut veronmaksajille? Mitä nämä kaikki ovat yhteensä maksaneet? Onko ison otannan asiakaspalautteita kerätty tai lapsi- ja perhevaikutuksia arvioitu yhdestäkään hankkeesta?

Aiotteko korjata aiheuttamanne tuhon vai jatkaa tuhotyötä ja tuhoamisesta palkitsemista?

Samaa voisi kysyä myös poliitikoilta, tutkijoilta, yliopistojen sosiaalityön kehittäjiltä ja asiantuntijoilta.

Voi vain toivoa, että lasten oikeus päätyä sijaishuoltoväkivallan uhriksi ja lastensuojelun liiketoiminnan välineeksi on nyt tutkimustiedon johdosta viimein vakavasti vaarantunut.

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten sijaishuoltotoimijat reagoivat tutkimustietoon. Yrittävätkö he uudistua ja korjata virheet vai vaientaa kriittiset tutkijat, mitätöidä riippumattoman tutkimustiedon omilla pseudotutkimuksillaan ja pitäytyä vanhoihin käytäntöihinsä?

STEA- rahoitusta sijaishuoltoväkivallan käsittelyyn saaneissa koulutuksissa on jo havaittavissa back lash: sijaishuoltoväkivallan tunnistamisen sijaan pohditaankin jälleen vanhempien seulaustarpeita ja vanhempien ja lasten varhaislapsuuden oletettujen kiintymyssuhdeongelmien ja traumojen tunnistamista psykoanalyysin perinteiden mukaisesti.
Joissakin hankkeissa sijaishuollon lasten ja toimijoiden joukkoa yritetään laajentaa entisestään ja sijaishuollolla pyritään korvaamaan lasten tarvitsemia terveyspalveluja.

Kysyä voi, mitä hyötyä on selvittää sijaishuollon väärinkäytöksiä pienryhmissä 30- 50 vuoden viiveellä ilman korvauksia ja samaan aikaan tuottaa aktiivisesti uusia uhreja ja väärinkäytöksiä huostaanottojen määrää, kestoa ja tieto-, osallisuus- ja valvontapuutteita kasvattamalla- STEA:n, STM:n ja THL:n tuella?

Sijaishuollon valvontapuutteista, paisuttamisesta ja markkinoistumisesta vastuussa olevat lastensuojelujärjestöt voisikin velvoittaa korjaamaan politiikkansa seuraukset ja maksamaan sijoitetuille korvauksia sijaishuoltoväkivallasta.

Mistä löytyisi Suomen ensimmäinen näyttöön perustuva lastensuojelukäytäntö tai ensimmäinen sosiaalitoimisto, joka perustaisi työskentelynsä riippumattomaan tutkimustietoon?

Kuinka ilmiantojärjestelmä poistetaan niin, ettei kukaan asiantuntija loukkaantuisi? Kuinka huono keksintö mitätöidään?

Miten lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset saadaan noudattamaan lakia ?

Milloin PeLan ja Sos-lapsikylän ainoastaan sosiaalityöntekijöille antamien lakimiespalvelujen etuoikeusasema tutkitaan ja poistetaan?

Miksei kansalaisten yhdenvertaisuus toteudu?

Miksi sosiaalityöntekijöitä saa konsultoida taho, jolla on välitön taloudellinen intressi sijoitettujen lasten määrän kasvattamiseen?

Miten AVI ja Valvira voisivat varmistaa, että lastensuojelun eugeniikkaan ja psykoanalyysiin perustuva ideologia korvataan lakiperustaisella virkatyöllä?

Milloin STM ja THL alkavat tutkia lastensuojelutoimien seurauksia ja ETENE hyvittää väärinkäytöksiä?

Koska sijaishuoltotoimijoiden harhauttama Unicef alkaa panostaa aidosti lapsiystävällisten kuntien kehittämiseen?

Mikä puolue ottaisi tehtäväkseen eliminoida lastensuojelusta röyhkeät hoivajätit?

Mikä media alkaisi välittää riippumatonta tietoa lastensuojelusta ja suojella kansalaisia korruptiolta ja viranomaismielivallalta?

Kuinka tuomioistuimet saadaan puuttumaan viranomaisten väärinkäytöksiin?

Koska STM asettaa sosiaalialalle vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä?

Milloin Suomen laki otetaan ratkaisuksi “resurssipulaan”?

Valtiovallan sota omia kansalaisiaan vastaan on toivottavasti pian ohi.

Syrjäytyneitä ja menehtyneitä on jo liikaa.

Olisiko nyt rauhanvälittäjien aika?

Lokakuun liike kiittää lämpimästi kaikkia tutkijoita, jotka ovat tuoneet tiedon valoa ideologisen pimeyden keskelle.

Kehotamme sijaishuoltomarkkinoiden asiakashankkijoiksi ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltuja esim. kouluja, järjestöjä, neuvoloita, poliisia ja päihde- ja vammaispalvelujen sekä varhaiskasvatuksen työntekijöitä suhtautumaan varauksella Pesäpuun kuten muidenkin sijaishuoltojärjestöjen sekä sosiaalialan osaamiskeskusten lastensuojelukoulutuksiin, joiden piilotavoite on aina sijaishuoltomarkkinoiden ja omien verkostojen liikevoittojen kasvattaminen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Kansalaisten kannattaa muistaa, että niin yksityisten yritysten kuin valtion varoin kehitetylle ja markkinoidulle lastensuojelun “palvelutuotteelle” fabrikoidaan aina myös palvelutarve.

Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää sijoituksia tekeviä lastensuojeluvirkailijoita ja suojelutarpeisiksi hatarin perustein määriteltyjä lapsia.

Sijaishuollon ja lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja sijaishuollon riskiolosuhteisiin.

Pysyvä huostaanotto tuottaa pysyvät riskiolosuhteet.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.

Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät!

https://leeniikonen.fi/2021/03/18/parasta-palvelua-reseptit-sadan-vuoden-takaa/
https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
https://leeniikonen.fi/2021/05/19/kunnioita-isaa-ja-aitia-tunnistatko-ihmiskauppaa/
https://leeniikonen.fi/2021/05/15/hammastyttavan-pysyva-ilmio-suomalainen-huostaanotto/
https://leeniikonen.fi/2021/04/19/hyva-veli-verkosto-trauman-takuumiehena/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/11/21/lastensuojelun-rakenteet-avattava/
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/

#ilmianto #lastensuojelulaki #riskiperheet #lapsibisnes #sijaishuollonedunvalvonta #moniammatillinen yhteistyö #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus#sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland #kuinkaoikeusvaltiotuhottiin #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille #vihapuhesosiaalityössä
#hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #fabrikoiturikosilmoitus #fabricatedoffencereportinFinnishChildWelfare #sairauksiensepittely #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare
#Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare
#AmirSariasla #HeikkiHiilamo #AnttiKääriälä #PetteriPaasio #MikkoMarttila #TiinaRistikivi #JohannaHiitola #MarjoLaitala #VesaPuuronen #MarjoKuronen #AlliPaasikivensäätiö

#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus ##sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #lastensuojelukuolema #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö
#Diakonissalaitos#ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd
#LAPE#lastensuojelunyksityistyminen #lastensuojelunmarkkinoistuminen # MarketizationofFinnishChildProtection #MarketizationofFinnishFosterCare#PrivatizationofFinnishChildWelfare
#avohuollontukitoimet #mielenterveysdiagnoosi #osallisuuslastensuojelussa #lastensuojelunerityisosaaminen #lastensuojelunmoniammatillinenyhteistyö #jutunaiheJaniKaaro#AnttiJärvi#Anu Silfverberg#SusannaKuparinen#TuulaMalin
#SavonSanomat #JuusoKääriäinen #TimoHankosalo #LeenaPikänen #Saana Pyykönen #KatiValen
#lastensuojelupalkinto #Vuodensijaisperhe #Vuodenkasvattaja #TalentianVuodentyöyhteisö #Vuodenkunnallinen lastensuojeluteko #KuntaliitonVuodentaidokkain hankinta- #VuodenvaikuttavinArvoteko#Ylpeästi Lapsen Puolella- #lastensuojelunlaatusertifikaatti #Lapsen oikeuksien vaikuttaja #Lastensuojelun viestinnällinen teko #LapsetSIB #LapsetSIBkritiikki #SocialImpactBondinFinland #SITRA #TheFinnishInnovationFundSitracriticism #LapsetSIB #LapsetSIBkritiikki

Image may be NSFW.
Clik here to view.

SOS-lapsikyläläiset lastensuojelun markkinoistamisen moottoreina

Perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.

Julkista valtaa ei saa delegoida yksityiselle mutta Suomessa sijaishuoltopalveluja kaupitteleville lastensuojelujärjestöille on annettu valta tehdä virkatyöksi tarkoitettua sosiaalityötä erilaisine vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeineen ja myös kouluttaa sosiaalityöntekijöitä.

Sijaishuollon liiketoimintakonserneiksi muuttuneiden lastensuojelujärjestöjen avulla on voitu oikeuttaa sijaishuollon edunvalvonta ja parempi väkivalta, siirtää lapset "parempiin perheisiin" ja suhmuroida kansallisvarallisuus parempiin taskuihin - RAY:n ongelmat perineen STEA:n tuella.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Lastensuojelun markkinoistamisen puolesta ovat toimineet SOS-lapsikyläsäätion hallituksen ex-pj, EFFIn Isoveli-palkinnon saaja ja nykyinen oikeusvaltiokeskuksen johtaja Tuija Brax(sensuuri ja sananvapausrajoitukset, järjestöedunvalvonta, vaalirahoituksen ja vakuutusoikeuden puutteet), rahanpesulain vesittäjä ja SOS- lapsikyläsäätiön hallituksen nykyinen puheenjohtaja finanssialan päälobbari Piia-Noora Kauppi (algoritmit, digitalisaatio, riskienhallinta), SOS- lapsikylän ex- toimitusjohtaja, ex- pankinjohtaja Marja Pajulahti (Lapset- SIB, vaikuttavuussijoittaminen) ja niin Pesäpuun, Pelastakaa Lapset ry:n kuin SOS- lapsikylän johtajana toiminut Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (KOSKE) uusi johtaja Sointu Möller (lastensuojelun alkuarviointi, Lapset SIB- vaikuttavuussijoittaminen).

Kun julkisrahoitteiset järjestöt ja sosiaalialan tutkimus- ja kehittämisinstituutiot( esim. sosiaalialan osaamiskeskukset) valitsevat päättäjikseen yksityisen sijaishuollon edunvalvojia ( esim. PeLa, SOS- lapsikylä) ja tekoälyä ja lastensuojelun yksityistämistä hehkuttavia bisnesnaisia vaarannetaan niin asiakkaiden perusoikeudet , tieto- ja oikeusturva ja kuntien vähenevät varat keplotellaan sijoittajille esim. tekoäly- ja SIB - hankkeilla ja siirtämällä virkatyöksi tarkoitetut lastensuojelun olosuhde- ja vanhemmuudenarvioinnit sijaishuoltopalveluja myyville yksityisille esim. lastensuojelujärjestöille.

Päästämällä yksityisen sijaishuollon edunvalvojat mestaroimaan lastensuojelua vahvistetaan neoeugeniikkaa, köyhien perinnöllisyyden hallintaa ja tuottamattomiksi luokiteltujen ihmisten kontrollointia, jossa selitetään sairastavuutta ja poikkeavuutta virheellisesti henkisten, ruumiillisten, moraalisten ja viime aikoina myös taloudellisten ominaisuuksien periytymisellä.

Kun köyhyyteen suhtaudutaan kuin pelkkää itsereflektiota, "hoksauttamista" ja puheterapiaa vaativaan mielenterveyshäiriöön, taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen tai kestävään kehitykseen ei tarvitse panostaa.

Keskittymällä yksittäisen kansalaisen/ kuluttajan/ vanhemman käytökseen ja vastuuseen, vapautetaan rahoituspalvelualan yritykset ja päätöksentekijät vastuusta ja siirretään tutkimus pois järjestelmällisistä yhteiskunnallisista ja markkinahäiriöistä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio

Algoritmien avulla turhiin ja laittomiin lastensuojeluasiakkuuksiin johtavista järjestelmäkäytännöistä lavastetaan asiakkaiden ongelmia ja ominaisuuksia. Lainvastaisista asiakashankintakäytännöistä tehdäänkin lastensuojelun asiakkuuden ja puutteellisen vanhemmuuden riskitekijöitä ja osoittimia.

Espoon kaupungin ja TietoEVRY:n algoritmihankkeessa vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampiin perheisiin, joilla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Sen sijaan, että kunta resursoisi vaikkapa kotiapuun, kotiavun hakeminen voidaan luokitella vanhemmuuden riskitekijäksi, joka johtaa helposti lastensuojelun kiireelliseen sijoitukseen ja vähintään 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä ja 1000 000 euroa per lapsi perhekodissa maksavaan pysyvään huostaanottoon.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve

Lastensuojelujärjestöjen vallan kasvun myötä sijaishuollosta on tehty miljardibisnes, huostaanottojen määrä on kasvanut ja niistä on tehty liki pysyvä ilmiö ilman tutkimustietoa siitä, ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Samalla on hyväksytty, ettei sosiaalityöntekijän tarvitse osata viranhoitoon tarvittavaa lainsäädäntöä eikä tietää perus- ja ihmisoikeussopimuksista; niistä voi aina kysyä sijaishuollon etua valvovalta lastensuojelujärjestön juristilta, joka auttaa tekemään huostaanoton ja estämään niin lapsen palautuksen kotiinsa kuin asiakkaiden avautumisen lastensuojelun laittomuuksista julkisuudessa.

Lastensuojelun avohuollon markkinoille järjestöt ovat kehittäneet huostaanottoon johtavia ja perheitä rasittavia ”tukitoimia”mm. “perhekuntoutusta.”
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä kuntoutetaan ja mikä pitäisi olla lopputulos. Vain ani harva lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä osaa kertoa, mikä on lapsen sijoituksen syy, mikä perheessä on vikana ja mitä pitäisi tapahtua lapsen kotiuttamiseksi.
”Kuntoutuksen” syitä ei osata kertoa, julkinen valta on luisunut ”kuntouttajien” käsiin.
Tässä markkinointivedätyksessä peruspalvelut ovat heikentyneet. Perheille kuuluva tuki soljuu palveluntuottajien rahapussiin.

Lastensuojelun rikoksiin perehtynyt löytää lähes kaikki takavuosien häpeällisiin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneet lastensuojelun ammattilaiset edelleenkin lastensuojelujärjestöjen, kuntien sosiaalityön tai perhe- ja psykoterapian palkkalistoilta.

Lastensuojelun johdon ja työntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta lastensuojelun ammattilaisesta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti, joka ei alennu edes pyytämään anteeksi väärinkäytöksiään, saati korjaamaan tai hyvittämään niitä.

Miten lasten ja vanhempien oikeusturvaan vaikuttaa se, että juuri näille vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneille ammattilaisille on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi usein huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?

Miksi suomalaiset SOS- lapsikylät eivät ole rikostutkinnassa?

Lukuisat SOS-lapsikylien tiloissa ja projekteissa käyvät lapset ja nuoret ovat joutuneet seksuaalisen hyväksikäytön ja muun väkivallan uhreiksi, uutisoivat hiljattain mm. Deutsche Welle (DW), SVT-nyheter, Africanews ja The Local.

Väärinkäytöksiä ja rikoksia ilmoitetaan tapahtuneen noin 50 projektissa yli 20 maassa ympäri maailmaa.

SOS-lapsikylien Itävallan toimitusjohtaja Elisabeth Hauser ilmoitti, että tapaukset merkitsevät "työntekijöiden vakavia väärinkäytöksiä" ja SOS-lapsikylien kansainvälinen toimitusjohtaja Ingrid Maria Johansen pyysi julkisesti anteeksi lapsilta ja nuorilta, jotka olivat joutuneet rikosten ja väärinkäytösten kohteiksi SOS- lapsikylissä.

SOS-lapsikylien johdon jäsenten kerrotaan olleen tietoisia tapahtumista, mutta yrittäneen aktiivisesti peitellä syytöksiä, Hauser kertoi.

SOS- lapsikyläorganisaatioon perustetaan SOS- lapsikylien seksuaalisen hyväksikäytön ja muun väkivallan lapsiuhreille korvausrahasto, johon Hauserin mukaan ohjataan " useita miljoonia euroja."

SOS Children’s Villages Internationalin toimitusjohtaja Ingrid Maria Johansen ei ainoastaan pyytänyt anteeksi ihmisiltä, jotka ovat kokeneet pahoinpitelyä SOS-lapsikylissä, vaan hän kutsui heitä myös kertomaan kokemuksistaan. Tämä johti raportoitujen tapausten määrän kasvuun, joista jokaista seurataan. SOS- lapsikylien uhreja pyritään myös tukemaan.
Alkutuki tarkoittaa pääasiassa turvallisen tilan luomista uhreille, eloonjääneille tai ilmiantajille.
Tuki voi sisältää mielenterveys-, psykososiaalista ja oikeudellista apua sekä tukea yksilön elintilanteen parantamiseen( 18.1.2022).
https://www.sos-childrensvillages.org/news/historic-abuse-cases
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto

Suomalainen media ei ole uutisoinut SOS-lapsikyläorganisaation väärinkäytöksistä eikä kukaan tutki suomalaisten lapsikylien väärinkäytöksiä.

Lastensuojelun päättäjät sijaishuollon markkinoistajina ja lobbareina

Markkinoistumisella tarkoitetaan tilannetta, jolloin palvelujen tuotantotapa muuttuu siten, että palveluja tarjoavat yhä enemmän yksityiset yritykset ja järjestöt. Palvelun tuottajien määrä lisääntyy markkinoilla , kunnat käyttävät entistä enemmän ostopalveluja vastuullaan olevien palvelujen järjestämiseksi ja liiketalouden ja yritysmaailman periaatteet ja käytännöt omaksutaan osaksi myös julkista sektoria ja sen palvelun tuotantoa. Uusi julkisjohtamisen oppi ihannoi yksityisiä markkinoita ja sen myötä ajatus julkisten palveluiden yksityistämisestä ja ulkoistamisesta on lisääntynyt.

Tässä jutussa käytetään passiivisen markkinoistumisen sijaan myös käsitettä markkinoistaminen, koska markkinakehitys on aktiivisen toiminnan: poliittisten valintojen ja lobbauksen tulosta.

Markkinoistamisen voidaan nähdä alkaneen jo 90-luvulta lähtien ja jatkuneen edelleen myös valtionjohdon edesauttamana. Esimerkiksi Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelma (2007-2011) pyrki edistämään julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kumppanuutta palvelutuotannossa ja edelleen tuki tilaaja-tuottajamallien käyttöönottoa. (Palola & Parpo 2011, 70–71.)

Sote- alalla on maassamme noin 70 järjestöomisteista yhtiötä. Toimintayksiköitä on 2000, työntekijöitä 37 000, palveluita 5000, ja yhtiöiden liikevaihto on miljardin ja kahden miljardin euron välillä.
Lastensuojelun sijaishuolto on yrityksille kannattavaa liiketoimintaa, alan työllisyys ja liikevoiton määrä on lähes kuusikertaistunut vuosien 2001–2016 välillä (Lith 2018, 27).

Odotettuja säästöjä ei ole saavutettu sijaishuollon markkinoistamisen myötä, päinvastoin on herännyt kysymys siitä, onko sijoitusten määrän kasvu yhteydessä markkinoistumiseen.

Lobbaus puolestaan on mitä tahansa, virallista tai epävirallista yhteydenpitoa lainsäätäjään tai toimeenpanijaan pyrkimyksenä vaikuttaa tämän päätöksiin. Epävirallinen vaikuttaminen on se osa lobbausta, joka jää useimmiten pimentoon ja asiakirjajulkisuuden ulottumattomiin.

Lobbaus Suomessa kohdistuu valtiollisella tasolla päätöksenteon kaikkiin vaiheisiin ja toimijoihin. Keskeisimpiä lobbauskohteita ovat ministerit , ministeriöiden keskeiset virkamiehet ja ministerien avustajat, koska he ovat reittejä ministerien luo. Keskeisimpiä lobbaajia Suomessa ovat elinkeinoelämän järjestöt ja institutionaaliset järjestöt.

Anders Blom on väitöskirjassaan laskenut, että Suomessa käytetään lobbaamiseen 120 euroa asukasta kohden vuosittain. Blomin mukaan summa on suurempi kuin Yhdysvalloissa, jota pidetään lobbaamisen emämaana.

Poliittisen ja taloudellisen vallan sekoittuessa yksityiset palveluntuottajat esim. yritykset ja järjestöt vaikuttavat palvelutarjontaan, hintoihin, tiedontuotantoon ja viranomaisten suosituksiin palvellen lopulta vain itseään, ei kansalaisten valinnanvapautta ja toimijuutta hyvinvointimarkkinoilla.

Lähes puolella Veikkaus-miljoonia saaneista yhteisöistä on kytkös puoluepolitiikkaan, kertoi Helsingin Sanomien teettämä selvitys 19.4.2020. Kun edunsaajat ja tietyt puolueet jakavat yhteiset taloudelliset ja poliittiset intressit edistäen niitä vastavuoroisesti, kyse on rakenteellisesta korruptiosta. Verovaroin kustannettua järjestötoimintaa ei kosketa samalla tavalla julkisten palvelujen sääntely, virkavastuu tai valvonta.

http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/siun-sote-perustaa-nelja-perhekeskusta-sos-lapsikylan-kanssa http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-tutkii-vaan-ei-havaitse

Image may be NSFW.
Clik here to view.

SOS- lapsikyläsäätiön hallituksen ex- puheenjohtajasta ja STEA:n avustusasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajasta tuli oikeusvaltiokeskuksen pomo

Tuija Brax on toiminnallaan osoittanut, että myös vihreän poliitikon on mahdollista ajaa tehokkaasti kansalaisoikeuksien polkemista.

Koko ministerinuransa ajan Tuija Brax on kaventanut kansalaisten valitusoikeutta hallinnollisista päätöksistä ja kaivanut hautaa suomalaiselle oikeusvaltiolle. Virallinen hautajaispäivä oli 1.1.2011, jolloin poistui yksi oikeusvaltion kulmakivistä eli rajoittamaton oikeus saada asiansa ylemmän tuomioistuimen ratkaistavaksi. Huostaanottojutuissa ei käytännössä enää pääse KHO:n koska valitusluvat hylätään perustelematta.

Brax on stalinismin linnakkeeksi kutsutun Demla:n ( aiemmin Suomen Demokraattiset Lakimiehet) jäsen yhdessä Vuoden Isoveli- kilpailussa toiseksi sijoittuneen Mika Illmanin kanssa.

Brax on ajanut pysäköinninvalvonnan, vankikuljetusten ja putkavartioinnin yksityistämistä piittaamatta perustuslaista, jonka mukaan viranomaistoimintaa ei voi yksityistää.

Hän on ajanut oikeusjärjestelmäämme myös talousrikollisia suosivaa angloamerikkalaista sopimusmenettelyä ja käytännössä puoltanut kansanedustajien lahjonnan jatkamista vähättelevällä asenteellaan.

Brax nimitettiin SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2014. Hän on kova sensuurin ja sananvapausrajoitusten kannattaja ja yrittää rajoittaa poliittista keskustelua itselleen tärkeistä aiheista.

Hänen ansiotaan on, että oikeusministeriö alkoi kouluttaa kunnanvaltuustojen puheenjohtajia sensuroimaan ”vihapuhetta”.

Brax on määritellyt ihan itsekseen Suomen laissa tuntemattoman viharikoksen. Vihapuhelaki olisi pitänyt tuoda eduskuntaan lainsäätämisjärjestyksessä ja lopettaa kaikki mutuilu lainsäädäntöasioissa.

Vihapuhelaki tulee käytännössä tarkoittamaan, että esim. virkamiesten julkinen arvostelu vaikeutuu ja kansalaisten mielipiteitä kontrolloidaan ja niistä rangaistaan entistä tarkemmin samalla kun hallinto saa jatkaa kansalaisten solvaamista ja kyykyttämistä terapeuttisen vallan kielellä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on

Braxin ansiona voi pitää, että hän ajoi Suomen perustuslakiin mahdollisuuden kansalaisaloitteeseen, joita on tehty yli 800. Tosin vain kolme eduskunnalle jätetyistä 24 aloitteesta on tähän mennessä hyväksytty.

Tuija Braxin kyseenalaisia saavutuksia oikeusministerinä olivat mm. vaalirahoitusilmoitusten valvonnan laiminlyönti ja vakuutusoikeuden toiminnan läpinäkyvyyden puutteet ja puolueellisuuden selvittäminen.

Brax antoi eduskunnalle virheellistä tietoa uskotellessaan ettei ministeriö ole lain mukaan edes voinut valvoa vaalirahoitusilmoitusten asianmukaisuutta.
Leena Luhtasen mukaan Tuija Brax on vastuussa kaikista vaalirahalain laiminlyönneistä.

Tuija Braxin ollessa oikeusministerinä ja lakivaliokunnan puheenjohtajana vakuutusyhtiöiden ylivertaista asemaa vahvistettiin entisestään mm. vakuutuslääkärien rikosoikeudellinen vastuu poistettiin ja vakuutuslääkärijäsenen lausumat ja perustelut määrättiin 80 vuotta päätöksen antamisesta salaisiksi myös asianomaiselta itseltään.

Brax on Perhehoitoliiton ex- puheenjohtajan ja lastensuojelukertoimen lobbari Aila Paloniemen tavoin vaikuttanut myös Suomen ihmisoikeusliitossa.

Oikeusministerinä toimiessaan Tuija Brax järjestelmällisesti kiisti useiden tahojen, mm. EFFIn ja Jyrki J. Kasvin esittämän sähköisen äänestyksen kritiikin.

Brax kuittasi epäilyt sähköisen äänestyksen mahdollisesta epäluotettavuudesta science fictionina. Kolmessa kokeilukunnassa hukkui äänestyksissä kuitenkin 232 ääntä eli noin 2 % annetuista, kun normaali äänten hylkäysprosentti on 0,5 %. Brax reagoi tähän toteamalla, että äänestysjärjestelmässä ei ollut vikaa, vaan äänestäjissä:

Braxin mukaan vaaleja ei voinut perua hukkaäänien takia. Korkein hallinto-oikeus määräsi vaalit uusittavaksi virheiden ja puutteiden takia.

Syksyllä 2011 EFFI myönsi Braxille Isoveli-palkinnon perusteena tekijänoikeuslakiin lisätyt pykälät, jotka mahdollistavat oikeudenhaltijoille käyttäjien yhteystietojen saamisen Internet-operaattoreilta ja verkkoyhteyden katkaisemisen ilman oikeuden tuomiota.

Eduskunnan jätettyään Brax toimi Sydänliiton pääsihteerinä. Brax on toiminut myös STEA:n avustusasioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana kaudella 16.4.2017 - 15.4.2021.Hänet nimitettiin STEA:n avustusasioiden neuvottelukuntaan yhdessä mm. Nuorten Ystävien Arja Sutelan ja Pelastakaa Lapset ry:n Hanna Markkula-Kivisillan kanssa myös kaudelle 23.4.2021 - 22.4.2025.
Julkisissa puheenvuoroissaan hän on ilmaissut tukensa lastensuojelujärjestöjen vallan-, rahoituksen- ja reviirinlaajennushankkeille.

Väliraportistaan huolimatta lastensuojelujärjestöjen toiminnan lähinnä MLL:n lastenhoitoapuun rinnastava Brax elää nostalgiassa eikä tunnu- kenties STEA- pestinsä vuoksi- huomaavan Veikkauskratian lastensuojelujärjestöjen muuttumista sijaishuollon liikekonserneiksi ja korruptioyhteisöiksi, joiden virkailijat pyrkivät vaikuttamaan lainsäädäntöön, kuntien hankintoihin, yliopistojen tutkimuslinjauksiin ja julkiseen rahoitukseen.

Poliittisia virkanimityksiä Brax vastusti niin kauan kunnes itse ilmoitti hakevansa Helsingin kaupungin apulaiskaupunginjohtajan virkaa, joka vapautui Tuula Haataisen siirtyessä Kuntaliittoon. Brax pitää Helsingin johtajien virkojen avointa poliittisuutta erinomaisena ja läpinäkyvänä asiana.

Vuonna 2021 Brax valittiin oikeusvaltiokeskuksen johtajaksi.
Hakijoiden joukossa oli muun muassa lasten oikeuksien ajamisessa kunnostautuneita tutkijoita ja apulaisoikeuskansleri.

Tuija Brax on nostanut toisenlaisia asioita esille. Hän on SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen puheenjohtajana avoimesti markkinoinut SOS-Lapsikylän palveluita toimitusjohtaja Marja Pajulahden kanssa. Brax on siis vahvasti sitoutunut sijaishuollon edunvalvojajärjestöön.

Oikeusvaltiokeskus kuuluukin lastensuojelun osalta samaan huumorisarjaan kuin Lapsiystävällinen kunta tai Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinnot.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Rahanpesulain vesittäjä SOS- lapsikyläsäätiön uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi

SOS-lapsikyläsäätiön hallituksen uutena puheenjohtajana toimii finanssialan päälobbari Piia-Noora Kauppi, joka muistetaan lähinnä oikeudenmukaisuuslausunnoistaan.
Piia- Noora Kauppi, entinen kokoomuksen europarlamentaarikko (1999–2008) on ollut Finanssiala ry:n (FA) toimitusjohtaja vuodesta 2008.
Keväällä 2011 Kauppi valittiin Euroopan pankkialan järjestöjen kattojärjestön puheenjohtajaksi. Vuodesta 2014 hän on toiminut Euroopan pankkiyhdistyksen työvaliokunnan puheenjohtajana. Hän toimii myös Vakuutus- ja rahoitusneuvonnan hallituksen jäsenenä ja Sulava Oy:ssä.

Voittoa tavoittelematon tutkimus- ja kampanjaryhmä Corporate Europe Observatory antoi Kaupille Vuoden pahin eturistiriita -palkinnon. CEO väitti Kaupilla olevan läheiset suhteet finanssialalle ja hänen valintansa FK:n( Finanssialan Keskusliitto) toimitusjohtajaksi muodostavan jääviysongelman. Kauppi oli nimityksestään huolimatta osallistunut finanssialaa koskeviin keskusteluihin.

Vuonna 2005 The Wall Street Journal syytti Kauppia EU:n rahanpesulain vesittämisestä. Kauppi myönsikin tehneensä rahanpesudirektiiviin useita pankkialaa miellyttäneitä muutosehdotuksia.

Vuonna 2008 Piia-Noora Kauppi äänestettiin Friends of the Earth Europen European Coalition for Corporate Justicen äänestyksessä Worst Conflict of Interest -palkinnon saajaksi, eräänä perusteena pankkilobbareiden asian ajaminen.

Lisääntyvän lastensuojelurikollisuuden esim. laittomien adoptioiden ja sijoitusten , ihmiskaupan ja lapsiprostituution valossa on vaarallista, jos lastensuojelujärjestössä toimiva poliitikko suhtautuu välinpitämättömästi tai hyväksyen verokeinotteluun tai rahanpesuun, varsinkin kun tiedetään, että suuri ellei suurin osa läntisen ihmiskaupan ja lapsiprostituution uhreista tulee sijaishuollosta tai on sijoitettuna rikosten tapahtuma-aikaan.

Suomessa voittonsa veroparatiiseihin piilottavat hoivajätit ja lastensuojelujärjestöt valtaavat esteettä lastensuojelun sijaishuoltoa, josta jo yli 80% on yksityistetty.

Lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan myöskään tiedä määritteleekö tarve vai palvelujen tarjonta sijaishuoltopalvelujen käyttöä.

Veronmaksajat joutuvat maksamaan yli miljardin vuodessa kustantavan, vakavan väkivalta- ja syrjäytymisriskin aiheuttavan sijaishuollon lisäksi myös sijaishuoltoyritysten valheellisen mainonnan mm. digitaaliset hakupalvelut.

Yksi törkeimmistä hankkeista oli RAY:n rahoittama Lastensuojelun Keskusliiton harhaanjohtavasti Lapsitiedon keskukseksi (myöhemmin pelkkä Lapsitieto) nimetty lapsibisnestoimijoiden haku- ja markkinointipalvelu, jonka ainoa "lapsitieto" oli jopa rikoksista tuomittujen sijaishuoltotoimijoiden valheellinen omakehu.

Katteetonta sijaishuollon palkitsemista, markkinointia ja paisuttamista ovat harrastaneet myös lastensuojelun lainsäädäntö-, tutkimus- ja kehittämistyöryhmissä istuksineet sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edustajat, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot.

Tekoäly + lastensuojelu = oikeusturvaongelmia asiakkaille

Piia-Noora Kaupin mukaan Suomi ei investoi tekoälyyn tarpeeksi.

Erityisen huolestuttavaa on, että Kauppi toimii digialan kasvuyritys Gofore Oyj:n hallituksen jäsenenä. Mielivaltainen lastensuojelu ja algoritmit ovat erittäin vaarallinen yhdistelmä.

Goforen tekoälykouluttaja hehkuttaa Espoon lastensuojelun ja TietoEVRY:n algoritmikokeilua sanoilla “uskallus” ja “uusinta uutta”. Gofore on tuottanut it- ratkaisut mm. lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ja palveluntuottajien Socfinder- hakupalveluun.

Lucia Hakala on analysoinut Espoon ja TietoEVRYn tekoälykokeilun lisäksi Suomen Kuntaliiton lastensuojelun ARVOA-vaikuttavuusmittarin ja Tanskan Gladsaxe-päätöksentekojärjestelmän.

Hakalan mukaan pohjoismaisessa lastensuojelussa suoritettuihin automatisoidun päätöksenteon käytännön kokeiluihin sisältyy moninaisia riskejä asianosaisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta.

Kaikissa kolmessa tapauksessa oli merkittäviä puutteita lapsen edun toteutumisen, asianosaisten osallisuusoikeuksien toteuttamisen, yhdenvertaisen kohtelun sekä yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioittamisen kriteeristöllä.

Espoossa asianosaisia profiloitiin ja profiilien perusteella segmentoitiin eri kategorioihin puhtaasti sosiaali- ja terveysalan tietojen perusteella, antamatta heille minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa järjestelmän tuottamaan tulokseen tai korjata automatisoidun päätöksentekomenetelmän tuottamia vääristyneitä olettamia.

Kokeilun yhtenä alustavana tuloksena oli, että lastensuojeluilmoitusta edelsi 3–5-kertainen terveyspalveluiden käyttö verrattuna muihin kaupungin asukkaisiin. Kokeilun datalähteenä olivat kaupungin ylläpitämät rekisterit, eivätkä ne sisältäneet esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon dataa.
Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampaan perheeseen, jolla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Algoritmi siis tuotti tilastollisesti epätäsmällisiä ennusteita, koska algoritmin kouluttamiseen oli käytetty dataa, joka ei edustanut Espoon kaupungin väestössä esiintyvää todellista tilannetta, vaan perustui puutteellisiin tietolähteisiin.

Silti Espoon tekoälykokeilu on kerännyt valtavasti kehuja ja kiinnostusta ja Espoo on käynnistämässä yhteistyöprojekteja muun muassa THL:n ja Kelan kanssa. Aalto-yliopiston kanssa Espoo pohtii, miten syrjäytymistä voi ehkäistä tekoälyn avulla. Espoo on mukana myös VTT:n, Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston perustamassa Suomen tekoälyn osaamiskeskuksessa FCAI:ssa.

EU:n tietosuoja-asetus takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella, sekä oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia mutta läpimennyt toisiolaki ei toista EU:n tietosuoja-asetuksen profilointia koskevia rajoituksia, vaan tavallaan asettuu näiden rajoitusten yläpuolelle.

Professori Lasse Lehtosen mukaan potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa. (US, 15.4.2018).

Gofore tukee mm. Pesäpuu ry:n toimintaa ja järjestää digisparraustyöpajoja kuntien sosiaalijohdoille.

Gofore on kehittänyt esimerkiksi vihapuheen tunnistusta ja mallintanut mm. jälkihuollon palvelupolkuja.
Tampere Junior- hankkeessa kehitettiin kuntien kykyä hyödyntää ja käyttää paikallista ja valtakunnallista esim. Kelasta (asumis- ja toimeentulotuki, työttömyyskorvaus), opetushallituksesta (opiskelija- ja tutkintorekisteri), sosiaali- ja terveydenhuollosta (hoitoilmoitukset), eläketurvakeskuksesta, verohallinnosta(tulot) ja väestötietorekisteristä (perherakenne, isovanhemmat, muuttohistoria) saatavaa tietoa lapsiperheistä tekoälyä hyödyntäen.

Veronmaksaja maksaa myös lapsibisnesyrittäjän valheellisen mainonnan

Socfinderista löytyy yli 230 lapsibisnestoimijaa ja lastensuojelun hakupalvelu on käytössä useissa kunnissa. Tulevaisuutta ajatellen Socfinder on tehty yhteensopivaksi niin SOTE-ammattikortin kuin muiden rajapintaratkaisujenkin kanssa. Kovin kummoista laadunvalvontaa ei ole, että vain hakupalvelua käyttävät sosiaalityöntekijät arvioivat palveluntuottajia. “Arviointi” tarkoittaa vastaamista lauseeseen: ”Tämä palveluntuottaja edistää lapsen kasvua ja kehitystä”.

"Hakupalvelun kautta on löytynyt paikkoja, joiden erityisosaaminen ei ole aiemmin ollut tiedossamme" ihasteli Socfinderia taannoin Ulla Sandström Karviaisen perusturvakuntayhtymästä.
Aggressiivista verosuunnittelua harjoittaneen Attendon lapsiperhepalveluista ja lastensuojeluasioista vastaava palvelualuejohtaja, Paasikiven nuorisokylän säätiössä, lastensuojelun edunvalvojana ja Attendon sijaishuoltopalvelujen toiminnanjohtajana toiminut Järvenpään Kokoomuksen Tarmo Pekola kehui palvelua näin:"Socfinderin kautta yksiköihimme on tullut paikkakyselyjä ja sijoitusprosessi on päässyt nopeasti alkuun".

Ennen Attendon hillotolppaansa Pekola uskalsi vielä myöntää: "Väittäisin, että kunnat eivät useassa tapauksessa tiedä ostamansa sijaishuollon palvelun sisällöstä tai laadusta juurikaan mitään tai ainakin hyvin vähän.”
Socfinder- lastensuojelun palveluhaku laajentui myös palveluntuottajien perhehoitoon eli sijaisperheisiin. Mukana ovat mm. SOS-Lapsikylä, Avosylin Oy sekä Perhekuntoutuskeskus Lauste ja Attendo. Sijaisperheitä etsitään lastensuojelun työntekijöiden itse suunnittelemilla hakukriteereillä, joita ovat mm. Pride- tai muu perhekohtainen valmennus käytynä.

Hiljattain Socfinder-ohjelmistoyritys syytti valtiota yrityksen bisnesidean plagioinnista kun Socfinderin palvelun identtinen kaksonen ilmestyi THL:n omaan palveluhakemistoon.

Kauppi on myös veroparatiisikytköksistä kärähtäneen Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön hallintoneuvoston jäsen.

Hän on jäsenenä lisäksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun tukisäätiössä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-viipyy-julkinen-asiakaspalautteet-ja-huomautukset-sisaltava-rekisteri-lapsibisnestoimijoista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostafirma-pian-ovella-kolkuttaa-uusi-tehostettu-avohuollon-tukitoimi-onkin-kotiin-tuotavaa-pakkoperhekuntoutusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/epatasa-arvo-automatisoidaan-teknologian-avulla
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/06/12/royhkeat-hoivajatit-kyykyttavat-lastensuojelua/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/331000/Hakala_Lucia_tutkielma_2021.pdf?sequence=3&isAllowed=y
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espoossa-tekoaly-on-lastensuojelun-bisnesalyn-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-algoritmi-arvioi-pian-vanhemmuutesi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/digitalisaatio-ei-muuta-turhaa-paperinpyoritysta-tehokkaaksi-viranomaistoiminnaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana

Image may be NSFW.
Clik here to view.

SOS-lapsikylän ex-pomo ex-pankinjohtaja Pajulahti lastensuojelun yksityistäjänä

Marja Pajulahti valittiin SOS-Lapsikylän toimitusjohtajaksi vuonna 2016. Pajulahdella on 26 vuoden kokemus pankki-, vakuutus- ja sijoittamisasioiden parista. Aiemmin hän on työskennellyt S-Pankin varatoimitusjohtajana ja LähiTapiola Pankin toimitusjohtajana.

Pajulahti edisti SOS- lapsikylässä tulosperusteisia rahoitussopimuksia (social impact bond, SIB), joiden avulla yksityiset sijoittajat päästettiin rahastamaan kuntia lastensuojelullisella "tuella" ja “kuntoutuksella”- ilman tulosperustaisuutta, kuten Vantaan Lapset - SIB osoitti:
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/dceb6324-449d-4c03-9f6a-8e41d6d19305
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-sib-epaonnistui-tavoitteissaan-vantaa-joutuu-silti-maksamaan-sijoittajille-eika-sopimusta-voi-irtisanoa

Lapset SIB Vantaa- ohjelman kehittivät mm. pääosin sijaishuollon edunvalvojista koostuva Lastensuojelun Keskusliitto, Sitra, perhetyöntekijöitä perhekumppaneina kaupitteleva SOS-Lapsikylä, jonka toimitusjohtajaksi ex- pankinjohtaja Marja Pajulahti siirtyi vuonna 2016 ja lastensuojelun algoritmejä rahoittava rahastoyhtiö FIM, omistajanaan S-pankki, jota Pajulahti oli perustamassa.

Päättelyvirheistä algoritmeja ja lastensuojelupalkintoja?

Vantaa laati SIB-sopimuksen Sitran kanssa tehtyjen taloudellisten laskelmien pohjalta. Ne perustuvat oletukseen, että lähes kaikki lapset, jotka jäävät vaille kunnan ehkäiseviä palveluja, päätyvät raskaan lastensuojelun piiriin. Todellisuudessa näin ei ole ollut vaan koko hanke perustui lastensuojelulle tyypilliseen moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi- lauseesta fabrikoidaan on- lause : ennaltaehkäisevän lastensuojelun palvelujen pitäisi ehkäistä huostaanottoja joten ne ovat huostaanottojen ennaltaehkäisyä.

Heikki Hiilamo tosin tutkimusryhmineen huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun ehkäiseviin tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia.

Entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ymmärsi asian ja vaati ehkäisevän lastensuojelun lopettamista.

Ehkäisevä lastensuojelu tarkoittaa käytännössä lastensuojelukriisin tuottanutta varhaista tai oikeammin harhaista puuttumista, joka johtaa perheiden varhaiseen leimaamiseen ja sijoitusten lisääntymiseen.
Ehkäisevä lastensuojelu on lastensuojelun asiakkuuksia ja sijoituksia pohjustavia jäävejä arviointeja ja selvityksiä, pakotettua päivähoitoa, perheiden pelkäämää perhetyötä, viranomaisten pseudopalveluihin ohjaavaa etsivää nuorisotyötä, sijaisperheiksi muuttuvia tukiperheitä ja pakkoperhekuntoutusta.

Kun sosiaalityö on siirtynyt sijaishuoltofirmoille vailla virkavastuuta, tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään huostaanottojen ehkäisyn sijaan huostaanottojen tuottamiseen ja oikeuttamiseen.

Valvomaton lastensuojelu ja sen sijaishuolto tarjoaa oivat puitteet vaikuttavuussijoittamisella keinotteluun. Tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt,työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet puuttuvat, joten kekseliäs sijoittaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.

Mitä mahtaa tapahtua kun algoritmit jatkossakin perustetaan lastensuojelun fabrikoituihin asiakirjoihin ja moralistisiin virhepäätelmiin esim. uskoon huostaanottoja tuottaviin avohuollon tukitoimiin kiinnittämättä mitään huomiota virkamieskunnan toimintaan ja toiminnan seurauksiin?

Lastensuojelutoimijoiden selitykset epäonnistumisille takaavat epäonnistumiset jatkossakin

Lastensuojelussa- toisin kuin muilla hallinnonaloilla- se, että hanke ei tuota toivottuja tuloksia ( esim. systeemisessä lastensuojelumallissa huostaanotot eivät vähentyneet) on peruste jatkorahoitukseen ja hankkeen levittämiseen valtakunnalliseksi. Tuloksettoman hankkeen valtakunnallinen levitys taas on todiste hankkeen onnistumisesta.

Se, että Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei lastensuojelupalkinnoista huolimatta vähentänytkään huostaanottoja kuten luvattiin, ja kustannuksetkin kasvoivat ei aiheuttanut SOS- Lapsikylässä tarvetta arvioida omaa kehittämistyötä tai keskeyttää siihen perustuvia hankkeita/palveluita vaan päinvastoin levittää hankkeet/palvelut koko maahan lisäämään huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia.
Samaa logiikka on sovellettu vuosikaudet lastensuojelun muissakin hankkeissa esim. lastensuojelun edunvalvoja- hankkeessa ilman, että rahoittajat tai media ovat puuttuneet asiaan.

Lapset SIB- uutiskirjeen 2/ 2021 mukaan mitään epäonnistumista ei ole olemassa vaan Vantaan Lapset SIB-toiminta on ollut “erittäin vaikuttavaa”.

Jatkuvaa palvelumuotoilua datan perusteella ajavan LSKL:n Riikka Westmanin mielestä Vantaan Lapset SIB- epäonnistuminen johtui asiakasohjauksesta; asiakkaiden tunnistamista ja ohjaamista palveluihin täytyy tulevaisuudessa kehittää ja varhaistaa- luultavasti algoritmeillä!

Sitran selvityksistä paljastui, että myös epäonnistuneen Tajua mut- huoliliputuksen toimintamalli toisti lastensuojelun ja sen moniammatillisen yhteistyön ongelmia:
Nuoriin ei tutustuttu, nuoria ei otettu mukaan kehittelyyn, heitä ei kuultu eikä heillä ollut vaikutusvaltaa itseään koskeviin suunnitelmiin, osallistumismahdollisuudet eivät olleet aitoja, toimintamallin henki oli negatiivinen, pakottava tai syyllistävä, vastuut jäivät epäselviksi ja malli otettiin valmiina käyttöön vaihtoehtoja pohtimatta, hyödyt ja onnistumistarinat eivät olleet havainnoitavissa ja ulkopäin tulevat pakot eivät lisänneet nuorten toimijuutta.

Yksi pääongelmista oli se, ettei nuorten tarpeenmukaisia palveluja ylipäätään ollut olemassa. Nuorten “syrjäytymisen“ ehkäisemisessa keskityttiin lähinnä pakkoon perustuviin koulutus- ja työllistymispalveluihin vaikka nuoret olisivat tarvinneet nk. sosiaalisen vahvistamisen palveluja( Sitra 110, 2016, 20).

Tajua mut- toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsivat huolestuttavia tuloksia seuraavasti: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Nepsylasten tapauksissa sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat usein estävät neurologiset tutkimukset ja diagnoosin saamisen voidakseen selittää lapsen käytöksen kodin olosuhteista johtuvaksi.

Tässä heitä auttavat lastensuojelun arvioinnit ja psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit, joille ADHD on vain hukassa olevaa vanhemmuutta.

Kun lastensuojelun sosiaalityöntekijä ja sos- lapsikylän sijaisperhe lainvastaisesti estävät sijoitetulta lapselta koulunkäynnin, terapian tai yhteydenpidon läheisiin sijaishuoltoon kiinnittymisen tai “vakauttamisen” varjolla, väärinkäytöstä ei tavallisesti tunnusteta, pyydetä anteeksi tai hyvitetä vaan se kielletään.

Sijoitetun vanhemman tehtäväksi jää taistella oikeusasiamieheltä huomautus tai AVI:sta täytäntöönpanomääräys jopa lapsensa lakisääteisen koulunkäynnin aloittamiseksi.

Luvassa uusia vedätyksiä "arvioinnin" ja "kuntoutumisen" varjolla

Lastensuojelussa niin “kuntoutuksesta” kuin muistakin “palveluista” on tullut tyhjiä markkinointihokemia, joilla palvellaan lähinnä yksityisten “palveluntuottajien” mm. lastensuojelujärjestöjen tulosvastuutonta liiketoimintaa.

Lastensuojelussa perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen. Työstä käytetyt käsitteet vaihtelevat runsaasti kunnasta ja palveluntuottajasta toiseen ja yhteisesti määriteltyjä näyttöön perustuvia käytäntöjä tai edes ”hyvä käytäntö”- tyyppisiä kategorioita ei ole.
Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla (Alatalo & al, 2017, 18-25).

Toisin kuin Pajulahti kirjoitti SOS- lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehden pääkirjoituksessa, turha ja yhä useammin puuttuvien palvelujen seurauksena tehty lainvastainen huostaanotto lapsen tarpeita vastaamattomaan sijaishuoltopaikkaan ei ole mikään "jännittävä, vähän hämmentävä ja tunteikas hetki" vaan vakava väkivallan ja syrjäytymisen riski kuten viimeaikaiset tutkimukset osoittavat:
https://yle.fi/uutiset/3-12172021

Pajulahti siirtyi vuonna 2018 Invalidisäätiöön SOS-lapsikyläsäätiön toimitusjohtajan tehtävästä ja vuonna 2019 erilaisiin “kuntoutuksiin” keskittyvän Livesäätiön toimitusjohtajaksi.

Ennenkuin Sitra ja lastensuojelujärjestöt päästetään tuhlaamaan lisää veronmaksajien varoja erilaisiin lastensuojelun arviointi- ja kuntoutusvedätyksiin, olisi syytä selvittää mitä kuntoutus, kuntoutustarve tai toimintakyky ovat, kenellä on oikeus määritellä ne, mihin arvioinnissa ja kuntoutuksessa pyritään ja miksi, mikä on niiden sisältö ja hinta, kuka arviointia ja kuntoutusta valvoo ja miten arviointi- ja kuntoutusjärjestelmää koskevat hallinnan järjestelyt ovat tulleet valituiksi (tarkoituksellisesti tai tarkoittamatta)?

Ketkä toimijat vaikuttavat arvioinnin ja kuntoutuksen kentällä, ja miten heidän asemansa on ajan myötä muuttunut? Voidaanko ylipäänsä puhua kuntoutusjärjestelmän tai -politiikan hallinnasta tai koordinaatiosta? Miten ja millaisin keinoin hallintaa on pyritty ylläpitämään? Millaisiin muihin hallinnan järjestelmiin arviointi- ja kuntoutusjärjestelmä kiinnittyy? Millaiset arvot ja politiikkapäämäärät muovaavat järjestelmän kehitystä? Millaisia seurauksia valituilla hallinnan järjestelyillä on ja saattaa olla?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-aloittaa-yt-neuvottelut-kkon-paatoksen-johdosta http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vantaan-lastensuojelusta-tuli-sijoitusbisnes-sitra-fim-lskl-ja-sos-lapsikyla-alkavat-kuntouttaa-neurologisesti-oireilevia-pelatylla-perhetyolla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/epatasa-arvo-automatisoidaan-teknologian-avulla

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Sointu Möller ja Janne Kankaanniemi, kuvakaappaukset YLE, IS, Uudistuva lastensuojelu

SOS- lapsikylän, Pesäpuu ry:n ja PeLa:n ex- pomosta ja arviointiasiantuntija Sointu Mölleristä tuli Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE) pomo

SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, perhehoidon mallinnustyöryhmän jäsen, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller on valittu Keski- Suomen osaamiskeskuksen johtajaksi.

Keski- Suomen kunta-, järjestö- ja oppilaitosedustajat katsoivat siis yksityisen sijaishuollon edunvalvojan parhaaksi ehdokkaaksi edistämään kuntarahoitteisen sosiaalialan asiantuntemuksen, alueellisen yhteistyön, peruspalvelujen ja tutkimustoiminnan kehittämistä.

Ei liene vaikeaa päätellä, että luvassa on lisää psykojargonia ja sijaishuollon edunvalvontaa, vallan kolmijako- opin loukkauksia ja lastensuojelun markkinoistamista ja valvontapuutteita, epätervettä verkostoitumista, julkisen vallan ja rahoituksen valumista yksityisille palveluntuottajille, adoptioiden ajamista lastensuojelukeinoksi, valheellisia mallinnuksia lastensuojelun kaaoottisista prosesseista, huostaanottoja pohjustavien yksityisten avohuollon tukitoimien ja lastensuojelun edunvalvojien kaupittelua ja oikeusturvaongelmia lisääviä lastensuojelukoulutuksia sekä lisää vaikuttavuussijoittamista, josta on poistettu tulosperusteisuus.

Lokakuun Liike ehdotti taannoin, että sosiaali- ja terveysministeriön kannattaisi vakavasti harkita huostaanottolinkoina toimivien sosiaalialan osaamiskeskusten varojen jäädyttämistä, kunnes mm. keskusten "lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien " toiminta ja vaikutukset on selvitetty puolueettoman tutkimustahon toimesta.

Niin ei tehty vaan sosiaalialan mokaamiskeskukset saivat himoitsemansa miljoonarahoituksen-vailla valvontaa ja tulosvastuuta.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-mokaamiskeskuksille-jattirahoitus-sosiaalityontekijoille-ja-heidan-tod

Lastensuojelun arviointi- ja kuntoutusbisnes sijaishuoltobisneksen asiakashankkijana

Möller on tehnyt lastensuojeluun arviointiohjeita ja -oppaita ja erottaa lastensuojelun todellisuudet päivänvalotodellisuudeksi (kehittämisen ideointivaihe) ja pimeänpuolitodellisuudeksi( muutostyön todellisuus).
Möller on tullut tunnetuksi lastensuojelun arvioinnin asiantuntijana. Lastensuojelun jäsentymättömän arvioinnin tarkoitus on usein tuottaa tai oikeuttaa jo etukäteen päätetty huostaanotto tai ohjata asiakkaat huostaanottoa pohjustaviin avohuollon tukitoimiksi kutsuttuihin pseudopalveluihin.

Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin, joissa on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).

Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista.

Työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145).
Kun lastensuojelun jo valmiiksi heikkotasoista ja valvomatonta arviointia tekemään päästetään sijaishuollon työntekijä tai edunvalvoja, katastrofi on valmis.

Möller on ajanut adoptiota lastensuojelukeinoksi ja pitänyt useita koulutuksia lasten oikeuksista- tosin niistä on puuttunut sijaishuollon edunvalvojille aina yhtä kiusallinen Euroopan ihmisoikeussopimus, jonka 8 artikla takaa jokaiselle oikeuden nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä, kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

Möllerin yhdessä Familarin Marko Nikkasen kanssa tekemän Lastenkoti minun mielestäni -tutkimuksen löydökset eroavat radikaalisti viimeaikaisista sijoitettujen kouluterveyskyselyjen tuloksista samoin kuin muustakin tutkimustiedosta:

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

Sointu Möller (edusti SOS-lapsikylää ) on yhdessä mm. Tarja Heinon ( THL, Pesäpuu) , Paula Marjomaan (Pelastakaa Lapset ), Tiia Perämään (Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ) ja Jaana Pynnösen ( Pesäpuu) kanssa suosittanut perhehoidon mallinnuksessa lisää valheellista markkinointiviestintää: "perhehoidosta on levitettävä median kautta tietoa myönteisten mielikuvien synnyttämiseksi valtakunnallisesti ja alueellisesti" (s.98), lisää kansallisia perhehoidon linjauksia/suosituksia, joita ei olla tähänkään mennessä noudatettu, lisää perhehoidon omavalvontaa, eli sijaisperheille jätetään jatkossakin mahdollisuus estää ja hankaloittaa lasten ja vanhempien tapaamisia, lisää huostaanottoja lisäävää monitoimijaista arviointia ja moniammatillista yhteistyötä , lisää huostaanottoja tuottavaa perheiden tietosuojan heikentämistä terveydenhuollon, sosiaalityön ja opetuksen hätiköidyllä integroinnilla ja maakunnallisia sijaisperhepankkeja, joilla varmistetaan, että kaikki vapaana olevat perhehoitopaikat ja niiden usein kuvitteelliset vahvuudet ovat lapsia sijoittavien tiedossa. Heikkouksia esim. saatuja merkintöjä kanteluviranomaisilta sen sijaan ei haluttu julkisiksi.

SOS- lapsikylän Uudistuva lastensuojelulehdessä 1/ 2017 Möller ilmoittaa kehittävänsä innolla Kuopion suuntaan laajenevaa SOS- lapsikylän “perhekuntoutusta”, jota myös lastensuojelun avohuollon tukitoimeksi kutsutaan.

Leeni Ikonen kirjoittaa: "vapaaehtoisiin ”avohuollon tukitoimiin” perheet saadaan alistumaan joka toinen tunti tehdyillä kiireellisen sijoituksen päätöksillä.

Lapsen äkillinen pois ottaminen vanhemmiltaan toimii sellaisena shokkina, että sen jälkeen miltei kaikki vanhemmat alistuvat ”kuntoutumaan”.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, mitä kuntoutetaan ja mikä pitäisi olla lopputulos. Vuosikymmenten aikana tekemäni havaintojen perusteella vain ani harva lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä osaa kertoa, mikä on lapsen sijoituksen syy, mikä perheessä on vikana ja mitä pitäisi tapahtua lapsen kotiuttamiseksi.
”Kuntoutuksen” syitä ei osata kertoa, julkinen valta on luisunut ”kuntouttajien” käsiin.

Tässä markkinointivedätyksessä ovat peruspalvelut hiljalleen 2000 -luvulla heikentyneet. Perheille kuuluva tuki soljuu palveluntuottajien rahapussiin.

Lain mukaan vapaaehtoisen pakkokuntoutuksen kohteeksi joutuu perhe usein lapsen koulunkäynnin pulmien takia. Kun kuntoutuksen kohteena tulisi olla opettaja, kuntoutus kohdistetaan vanhempiin.
Kun lapsen pitäisi saada terveydenhuollon palveluja, hänet siirretään ”kuntoutumaan” laitokseen (jossa useimmiten alkaa päihteiden käyttö, sallitaan kouluakäymättömyys jne)..
Kun uupuneen ja univelkaisen äidin pitäisi saada levätä, hän joutuu 24/7 tarkkailun alle ”kuntoutukseen”. Sosiaalityöntekijä kertoo vanhemmille sujuvasti, että ADHD -lapsi lähetetään ”kuntoutumaan” lastenkotiin tilanteessa, jolloin lapsen pitäisi saada neuropsykiatrista kuntoutusta.

Pelkoa aiheuttava kauhukuntoutus on useimmiten perheen arviointia.
Kirjoittamalla saatetaan saada aikaan lapsen sijoituksen tarve."

https://leeniikonen.fi/2022/01/11/tasmalaake-ihmisoikeusvajeeseen-virkamiesten-joukkotestaukset-kayntiin/
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/perhekuntoutuksen-lyhyt-oppimaara
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariskihttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eettinen-suositus-mittareiden-kaytosta-ei-riita-kun-vika-on-mittareissa-ja-mittaamisen-motiiveissa

Pelastetaan aikuiset

Lastensuojelujärjestöt eivät ole esittäneet valtiovallalle, että sijaishuollon lapsiin kohdistuva väkivalta pitää lopettaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa

Ne eivät ole vaatineet sijaishuollon nykytilan puolueetonta selvittämistä.

Sen sijaan Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä tiedottavat, että laaja verkosto sijaishuollon toimijoita vaatii sijaishuollon henkilöstoresurssien lisäksi mm. trauma- ja kiintymyssuhdekoulutusta sosiaalialan oppilaitoksiin ja tiiviimpää yritysten ja koulujen yhteistyötä.

On suuri huoli sijaishuollon julkisuuskuvasta.
On suuri huoli sijaishuollossa toimivien aikuisten tilanteesta.
”Alan vetovoiman lisäämiseksi tulee parantaa työskentelyolosuhteita, lisätä työn tuen rakenteita ja vahvistaa johtajuutta”.

Tärkeimpiä toimenpide-ehdotuksessa kirjattuja kehittämiskohteita ovat:koulutukseen ja osaamisvaatimuksiin liittyvät asiat, alan veto- ja pitovoimatekijät, alan julkisuuskuva ja työolosuhteet (henkilöstömitoitus, työn tukirakenteet, palkkaus, johtaminen). https://leeniikonen.fi/2021/03/12/pelastakaa-edes-aikuiset/

Vaatimuksen ovat allekirjoittaneet Helsingissä 9.3.2021
Pelastakaa Lapset ry, Anu Lehto, palvelutoiminnan johtaja, Tove Lönnqvist, kehittämispäällikkö
Auta lasta ry, Pertti Kukkonen, toiminnanjohtaja
Barnavårdsföreningen i Finland, Pia Sundell, toiminnanjohtaja
Ehjä ry, Kai Laitinen, toiminnanjohtaja
Familar oy, Marko Nikkanen, laatujohtaja
Kalliola oy, Sointu Möller, palvelujohtaja
Nuorten Ystävät ry, Marianne Inkala, palvelupäällikkö
Osallisuuden aika ry, Vilma Vähämaa, va. toiminnanjohtaja
OsSi-hanke, Senni Laine, projektipäällikkö
Pesäpuu ry, Jari Ketola, toiminnanjohtaja
SOS-Lapsikylä, Tiina Rihti, kehittämispäällikkö
Valtakunnallinen Lastensuojelu Valasu ry, Sanna Lundgren, varapuheenjohtaja

Sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet THL:n, STM:n ja STEA:n virkanaiset luultavasti toteuttavat uuden oikeusvaltiokeskuksen siunauksella kaikki lastensuojelun markkinoistajien toiveet ja takaavat, että kansalaiset joutuvat jatkossakin elämään lastensuojelun ideologisen ja taloudellisen korruption pimeydessä.

Lastensuojelun pyörö- ovi saa vuodesta toiseen pyöriä hallitsemattomasti sylkien samoja perusoikeus- ja perusturvarikollisia vallan kolmijako- opin vastaisesti niin lastensuojelun lainsäädäntö-, toimeenpano- kuin tuomioistuintehtäviin- jopa yli 100 000 euron vuosipalkalla.

SOS- lapsikylä käyttää varoja pääasiassa sijaishuollon yksityistämiseksi ja laajentamiseksi, jotta mahdollisimman moni lapsi päätyisi sujuvasti- ilman fair trial- menettelyä tai tutkimustietoa sijoitussyistä, olosuhteista tai seurauksista- koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevaan, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta merkittävästi lisäävään sijaishuoltoon.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.
Ajattele ennenkuin lahjoitat / äänestät!

Voit myös boikotoida seuraavia SOS- lapsikylää tukevia yrityksiä: Bayer, DNA, Dr. Oetker, Ikea, Fazer, Finib, Insaco, Lotus, Oriflame, Paulig, RadissonBlu, STEA ja UPM.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/diakonia-avun-hakijat-rekisteroidaan-jo-lahes-koko-maassa-pelan-ja-sos-lapsikylan-ruoka-apu-ei-mene-suoraan-perheille

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-tuottavat-asenne-ja-laillisuusongelmia-julkinen-rahoitus-lopetettava
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-resurssipula-on-edunvalvontajargonia

#oikeusvaltiokeskus #oikeusvaltiokeskuskritiikki #TuijaBrax #MarjaPajulahtikritiikki #PiiaNooraKauppi #SointuMöller #SointuMöllerkritiikki#lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #sairauksiensepittely #lastensuojelundigitalisaatio #TietoEVRY #ARVOAvaikuttavuusmittari #lastensuojelunmarkkinoistaminen #lastensuojelundataosaaminen #Gofore #Socfinder #Lapsitiedonkeskus #Tajuamuthuoliliputus #tekoälysovellus #lastensuojelunkoneoppiminen #STEAkritiikki #Asterkritiikki #vakuutuslääkärit #vihapuhesosiaalityössä #lastensuojelunautomatisoitupäätöksenteko #rahanpesudirektiivi #toisiolaki #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE #vihapuhesosiaalityössä #kuntoutus #sosiaalinenkuntoutus #LapsetSIB #Sitra#vaikuttavuussijoittaminen #pyöröovilastensuojelussa
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus #sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #lastensuojelukuolema #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #KOSKE #Keskisuomensosiaalialanosaamiskeskus #Sosiaalialanosaamiskeskuskritiikki #Vallankolmijakolastensuojelussa #privatizationinFinnishchildwelfare
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Banksy: Napalm

Ympäristösosiaalityöstä puuttuu edelleen ekologisesti kestävä etiikka, fyysinen ympäristö ja muutostyö

“The future happens. No matter how much we scream.”
― Derek Walcott, The Odyssey

"You can make a lot of speeches, but the real thing is when you dig a hole, plant a tree, give it water, and make it survive."
― Wangari Maathai

“Vasta sitten kun viimeinen puu on hakattu, vasta sitten kun viimeinen joki on myrkytetty, vasta sitten kun viimeinen kala on pyydetty, vasta sitten te huomaatte ettei rahaa voi syödä.”-Cree-heimon ennustus

Lyhyesti:

Ympäristötuhojen, erityisesti viiveellä vaurioittavan ja näkymättömän hitaan väkivallan ( esim. ilmastonmuutoksen, merien happamoitumisen) seuraukset tuntuvat kaikkialla mutta ne vaikuttavat eniten alkuperäiskansojen, ikääntyneiden, köyhien ja naisten elämään (Hetherington & Boddy 2013, 46, 50).

Kuitenkin ne, jotka ovat alttiimpia ympäristötuhojen ja myös ympäristönsuojelun negatiivisille seurauksille, ovat usein niitä, jotka saastuttavat vähiten- ja viestivät myös vähiten ilmastoahdistusta.

Ironista onkin, että sijaishuollon ympäristösosiaalityössä juuri elitistisestä ilmastoahdistuksen tuntemisesta ja viestittämisestä on tehty ekologisesti kestävän asiantuntijuuden, vanhemmuuden ja kansalaisuuden osoitin.
Perinteinen huolipuhe on vaihtunut ilmastohuolipuheeseen ja pitkäaikaisen väestön hyvinvoinnista huolehtiminen ylikansallisten yritysten viherpesusta ja liikevoitoista huolehtimiseen.

Sosiaalityössä, erityisesti lapsi- ja perhepalveluissa on uuden julkisjohtamisen myötä toteutunut Disneysaatio eli teemoitettu ja markkinoistettu materialistisia arvoja korostava tavara-palveluimperiumi ja McDonaldisaatio eli standardoitu laskennallisuutta, ennalta-arvattavuutta ja kontrollia korostava tuotepalvelutoiminta, jossa asiakaspalvelu on dehumanisoitu.

Tavoitteena on saada ihmiset viipymään, sillä mitä kauemmin asiakkaat viipyvät palveluja ja tuotteita tarjoavissa tiloissa ja jonoissa sitä enemmän heille voidaan niitä tuputtaa.

Tuotteiden ja palvelujen markkinointia puolestaan edesauttaa niiden vihreä, lasten- ja luonnonsuojelullinen imago.

Ihmisten ei enää tarvitse etsiä toiminnalleen ekologisesti kestäviä vaihtoehtoja arvoihinsa, tarpeisiinsa ja aiempiin kokemuksiinsa perustuen, vaan rationalisoidut käytännöt sääntöineen johtavat kaikki ihmiset samaan "valintaan" (Ritzer 1993: 18–30; Aldridge 2009: 110–115).

Perhetyöstä onkin tullut Big Mac, jota tarjotaan joka tarpeeseen ja asiakasta osallistetaan teettämällä hänellä sosiaalityöntekijän työ.

Sosiaalityössä osallisuus on sitä, että asiakas odottelee jonossa yrittäen etsiä ja koota tarpeitaan vastaamattomista tuotteista sopivin tai edes vähiten närästävin.

Sosiaalityöntekijän työ puolestaan on muuttunut standardoiduksi performanssiksi tiettyine vuorosanoineen, ilmeineen ja rooliasuineen.

Onko ympäristösosiaalityö spektaakkelia, jossa hyödynnetään ja rakennetaan yritysten ja asiantuntijoiden brändejä osana ilmastohuolesta puhumista?

Onko se pohjimmiltaan affektiivista kapitalismia viherpesua kaipaavien ja kolonisoivia käytäntöjä ylläpitävien lasten- ja luonnonsuojelijoiden tarpeisiin?

Pitkästi:

Lasten- ja luonnonsuojelun kolonisoivat käytännöt

Lastensuojelun tavoin luonnonsuojelu on kolonialistinen länsimaissa syntynyt valkoisen ja keski- sekä yläluokkaisen väestönosan käsite. Siinä luonto nähdään erillisenä ihmislajista ja toisaalta valkoista tietoa pidetään ylivertaisena alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen perinteiselle tiedolle ja kokemukselle.

Niin lasten- kuin luonnonsuojelussa alan yritykset ja järjestöt ovat toteuttaneet suojelun nimissä paikallisyhteisöjen maiden ja lasten kaappauksia. Molemmissa toteutetaan poissulkevaa suojeluparadigmaa ja poislähettämisen kulttuuria, jossa ihmiset pyritään erottamaan luonnosta ja lapset vanhemmistaan.

Molemmissa alan järjestöt ovat yhä tiiviimmin kytköksissä suuryrityksiin ja tottuneet tekemään propagandaa ja voittoa “suojelulla”.
Jasmin Immosen mukaan kehitysapujärjestöt painottavat yksilön vastuuta köyhyyden poistamisessa, mutta eivät kiinnitä huomiota markkinoiden ylivaltaan.
Termit kuten ”voimaannuttaminen”, ”osallisuus” ja ”valmiuksien kehittäminen” ovat kauppatavaraa järjestöjen bisnesmallin mukaisesti toimivissa projekteissa, jotka saavat rahoitusta Bill ja Melinda Gatesin säätiön tapaisilta jättimoguleilta, kun mainitsevat hakemuksissa oikeat tunnussanat.

Sekä lasten- että luonnonsuojeluprojekteihin ympäri maailmaa on sijoitettu suuria määriä rahaa ja resursseja, mutta silti kouriintuntuvista onnistumisista on hyvin vähän empiiristä näyttöä.

Siinä missä lastensuojelussa “suojeluna” ja rahastuksen välineenä toimii pääosin negatiivisia seurauksia tuottava kodin ulkopuolinen sijoitus, luonnonsuojelussa keinottelun välineenä toimivat hiilikompensaatiot ja kaivosprojektien ekologiset kompensaatiot, joissa kasvihuonekaasujen päästämistä ja erityisen vahingollista ja saastuttavaa luonnonvarojen hyödyntämistä käytännössä oikeutetaan luonnonsuojelulla (Igoe & Brockington, Enns & al).

Länsimaisesta, valtavirtaisesta mielenmaisemasta on vain pieni askel sellaiseen luonnonsuojeluun, jossa toiseutettu luontoalue eristetään kokonaan ihmisestä.
Päädytään ihmislajin häätämiseen alueilta, joissa toisenlaisen maailmanymmärryksen omaavat ihmiset ovat nimenomaan ylläpitäneet elonkehän monimuotoisuutta kestävästi, ja pitäisivät yhä ilman kolonisoivaa luonnonsuojeluaatetta (Korhonen & al, 8-9).

Sekä luonnonsuojelussa että lastensuojelussa suojelumissio onkin jäänyt alistamista, markkinoistamista ja vallan- ja reviirinlaajennuksia oikeuttavaksi puheenparreksi. Yhä uusien luonnonalueiden ja lasten haltuunotto on korruptoituneiden järjestelmien olemassaolon ehto.

Suojelumissiossaan sosiaalityöntekijät ovat kuin alkemisteja, jotka yrittävät yhdistelemällä aineksia sosiaalityötä arvostetummista tieteenaloista ja rajoittamalla alkuasukkaiden ja perheiden oletetun pimeyden valtapiiriä yhdessä pyöreän pöydän bisneskumppaneidensa kanssa keksiä kaikki pirulliset ongelmat ratkaisevan viisasten kiven.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Suuri suojeluvale

Journalisti John Mbaria ja ekologi Mordecai Ogada analysoivat kirjassaan The Big Conservation Lie (suom. Suuri luonnonsuojeluvale) kuinka luonnonsuojelu monissa osissa Afrikkaa on elitististä: siitä pääsevät nauttimaan vain ulkomaiset turistit ja kotimainen eliitti. Se on militarisoitua: luonnonsuojelun välineistöön kuuluvat aseet, luodit, maihinnousukengät ja helikopterit. Se on äärimmäisen konservatiivista: luonnosta riippuvaisten ihmisten karkottaminen, jotta eliitti voi nauttia idealisoidusta ’villistä luonnosta’, on edelleen keskeisin luonnonsuojelun toteutustapa – puolitoista vuosisataa sen jälkeen, kun kansallispuistoaate keksittiin Pohjois-Amerikassa ja alkuperäiskansojen ryhmät karkotettiin väkivalloin alueilta, jotka nimettiin esimerkiksi Yellowstonen kansallispuistoksi.

Lisäksi luonnonsuojelun kenttä on syvästi rasistinen. Luonnonsuojelutoimijat suhtautuvat välinpitämättömyydellä paikallisia luontosuhteita kohtaan, kun taas mediassa Afrikan luonnonsuojelu kietoutuu myyttisiin henkilökuviin valkoisista miehistä ja naisista, jotka ovat omistaneet elämänsä Afrikan luonnonsuojelualueiden perustamiseen ja karismaattisten nisäkkäiden pelastamiseen. Paikallisten ihmisten rooli on tulla aidatuksi ulos esivanhempiensa mailta ja olla erilaisten valistuskampanjoiden ja muun kontrolloinnin kohteena. (Mbaria & Ogada)

Suorien ihmisoikeusloukkausten lisäksi useat suuret lasten- ja luonnonsuojelujärjestöt tekevät myös yhteistyötä sellaisten instituutioiden kanssa, jotka ovat vastuussa suojelukohteita tuhoavista ja riistävistä toimista ja toimivat siten suoraan tavoitteitaan vastaan, mikä asettaa kyseenalaiseksi suojelujärjestöjen rehellisyyden, uskottavuuden ja eettisyyden.

Valtavirran suojeluhankkeita määrittäviä erehdyksiä ovat luonnonsuojeluprojekteille yleinen oletus ihmisen ja luonnon välisestä selkeästä kahtiajaosta ja lastensuojeluhankkeille tyypillinen uskomus lasten ja vanhempien eriävistä intresseistä.

Suomalaisia ekososiaalista siirtymää tai ympäristösosiaalityötä hehkuttavia ei ole näkynyt puuttumassa köyhiin kohdistuvaan hitaaseen ja rakenteelliseen väkivaltaan, vastustamassa sosiaalityön markkinoistamista ja viherpesua tai saamelaisten kalastusrajoituksia, auttamassa kurtturuusujen ja lupiinien hävitykseen velvoitettuja vanhuksia ja vaivaisia, poimimassa näille hortaa, marjoja ja sieniä , hoitamassa näiden karjaa tai lapsenlapsia, käymässä hävikkiruokajakelussa toisten puolesta, ruokkimassa riistaa, pyytämässä vieraslajeihin kuuluvia pienpetoja, puhdistamassa järviä ja jokia, auttamassa maanparannuksessa tai tuuli- ja tulvavahingoissa, tekemässä tulvavalleja, pesemässä öljyvahingoista kärsineitä eläimiä tai tukemassa energiaomavaraisuutta ja geopoliittista turvallisuutta vastustamalla fräkkäyskieltoja ja kotimaisten turpeennostokoneiden romutuksia.

Sen sijaan heitä näkee Vihreiden vaalilistoilla ja ilmastoiduissa seminaarisaleissa edistämässä sosiaalityön ja sijaishuollon edunvalvontahankkeita ja lobbaamassa tuuli- ja aurinkoenergiaa, joilla Eurooppa tuottaa vain neljä prosenttia tarvitsemastaan energiasta ja joita priorisoimalla varmistetaan Euroopan riippuvuus Venäjän maakaasusta ja vaikeneminen Venäjän ydinaseuhkailun ja ihmisoikeusrikkomusten edessä.

Sosiaalityö ekologisen kriisin ja kolonisoivien rakenteiden tuottajana ja ylläpitäjänä

Ympäristönsuojelun, ympäristösosiaalityön ja ekologisen energia-, sosiaali- ja talouspolitiikan nimissä harjoitetut kontrollitoimet koskevat aina eniten ihmisiä, jotka ovat vähiten vastuussa globaalin ympäristökriisin synnystä.

Sosiaalityö itsessään on riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta ja markkinatalouden tuottamasta huono-osaisuudesta.

Myös länsimainen tiede on kuulunut kolonisaation välinepakkiin.
Niin lasten- kuin ympäristönsuojelussakin vaarana on, että alan lobbaajat ja yritykset kaappaavat tieteellisen tutkimustoiminnan oman agendansa palvelukseen toimintansa negatiivisten seurausten salaamiseksi, viranomaisvalvonnan ja -säätelyn vastustamiseksi ja pyrkiäkseen estämään tai minimoimaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistään.

Sosiaalityöntekijät ja tutkijat ovatkin osa epätasa-arvoisia kolonisoivia rakenteita, joissa määritellään mikä on tietoa , tietämisen arvoista , kuka saa nähdä ja puhua, mitä ja mistä ja kenelle myönnetään tietäjän ja todistajan auktoriteetti.

Myös isot kansainväliset luonnonsuojelujärjestöt voivat olla mukana heikentämässä ympäristöoikeudenmukaisuutta paikalliset luontosuhteet ohittavalla länsimaisella luonnonsuojeluagendallaan ja kehittämällä ja keskittämällä rajallisia resursseja harvoille turisteille samalla kun ne heikentävät elintärkeitä resursseja pitkäaikaisille asukkaille tuottaen näin mm. luonnonsuojelupakolaisia.

Heikoimmillaan ekososiaalinen näkökulma on tarkoittanut suomalaisessa sosiaalityössä sitä, että sosiaalityöntekijät jäsentävät ja oikeuttavat epäeettisiä ja kolonisoivia toimintakäytäntöjään ja -ideologioitaan esim. urkintaa ja sijaishuoltouskoa Urie Bronfenbrennerin (1979) kehittämän ekologisen systeemiteorian avulla ilman teknistä, praktista tai emansipatorista tiedonintressiä (vapauttaa ihminen epärationaalisesta vallankäytöstä, jota harjoitetaan erilaisten oppien ja ajatusjärjestelmien avulla).

Kolonialistisen luonnon- tai lastensuojelun kiinnostuksen tai suojelun kohteena eivät ole koskaan olleet elonkehän monimuotoisuutta kestävästi ylläpitävät yhteisöt vaan asiantuntijoiden yhteisöistään irroittamat ja idealisoimat eläin- ja lapsiyksilöt.

Suomalaisten lastensuojeluammattilaisten rutiinikäytännöt ylittävät tuhoavuudessaan jopa kolonialistisen auttamisen määritelmän, jota on se, että auttaja keskittyy liikaa tavoitteisiin, jotka poikkeavat avunpyytäjän tavoitteista ja / tai prioriteeteista, ei kunnioita eikä kartoita avunpyytäjän mieltymyksiä tai kapasiteettia ja laiminlyö ja hylkää avunpyytäjän omat toiveet, voimavarat ja resurssit.

Ekososiaalisen siirtymän sosiaalityössä ei kuitenkaan pitäisi olla sijaishuoltobisneksen viherpesua, asiantuntijakultteja tai- retoriikkaa, täyden vatsan ympäristönsuojelua tyhjän vatsan yhteisöjen haitaksi, luontokatoa aiheuttavien energiamuotojen imagonkohennusta ja priorisointia, lastenkotien laittomuuksien koristelua taide- ja luontolähtöisillä menetelmillä, kansalaisyhteiskunnan heikentämistä , kuntouttavan työtoiminnan kaunistelua, romantisoidun ympäristön pelastamista ihmisiltä tai ihmisvastaisia suojelukäytäntöjä esim. lasten “pelastamista” vanhemmiltaan valvomattomaan sijaishuoltoon.

Ekologisuuden toteutumista sosiaalityössä ei pitäisi arvioida ja tutkia samoin kuin lastensuojelun oletettuja onnistumisia eli sosiaalityöntekijöiden mukavuusotannalla suorittamina toisten sosiaalityöntekijöiden puheen tai sen laadukkuuden arviointina, tarinoiden ja mielipiteiden toistona tai sosiaalityöntekijän fiiliksenä.

Tällä tavoin ekososiaalisesta sosiaalityöstä tulee harawaylaisittain vain epätasa-arvoisen kontrollijärjestelmän kertoma valheellinen tarina itsestään.

Kysymyksiä, joihin ei saa vastauksia

Ympäristösosiaalityössä pitäisi kysyä vaan ei kysytä missä määrin nykyiset luonnonsuojelu- ja ympäristöprojektit ovat olleet luonnonympäristöille ja yhteisöille haitallisten yritysten ja toimenpiteiden viherpesua?

Minkälaisia riskejä virheellisesti “puhtaiksi” mielletyt energiamuodot muodostavat kansantalouksille ja ekologiselle oikeudenmukaisuudelle?

Kuinka moni luonnonsuojelu- ja kehitysapuprojekti on ollut suomalaisen teollisuuden tukemista siten, että kehitysmaihin vietiin ylihintaan sellaista tekniikkaa, joka ei sinne sovi?

Kuinka monessa ympäristö- ja kehitysyhteistyöprojektissa tärkein asia on ollut kuluttaa myönnetyt rahat ja väärentää tulokset, kuten Usambaran metsäteollisuusprojekti Tansaniassa, jossa sademetsän tuhoaminen muutettiin kasvojen pelastamiseksi luonnonsuojeluprojektiksi.

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta

Miksi pieni luonnonvarojen kulutus ( pienituloisuus ) tulkitaan Hotuksen riskilistoissa lasten kaltoinkohtelun riskitekijäksi , miksi sitä käytetään sijoitusperusteena ja millaisen viestin nämä käytännöt antavat lapsille ekologisesti kestävästä elämäntavasta ja sen arvostuksesta?

Miksi yhden lapsen huostaanotto kestää koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen ja maksaa jopa 1000 000 euroa per lapsi kun tiedetään sijaishuollon katastrofaaliset seuraukset ja se, että jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutuu ainakin 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta?

Kuinka ekologisesti kestävää on karkottaa ihmisiä leipäjonoista pyrkimällä rekisteröimään heitä , pakottamalla heitä pseudopalveluihin tai asettamalla sosiaalisen luototuksen ehdoksi sosiaalityöntekijöiden ohjeistama heikkolaatuinen talouslukutaito/-kasvatus?

Entä miksi pääosin hävikkiruoasta koostuvan ruoka-avun ja diakonia-avun hakijat rekisteröidään jo koko maassa?

Miksi lastensuojelussa ei toteuteta ”kanssaelävän suojelun” mallia, joka perustuu luonto-kulttuuristen jakolinjojen rakenteelliseen ja jokapäiväiseen liudentamiseen eli kykyyn elää siten, että ”suojelu” sinänsä ei ole itseisarvona tavoiteltu päämäärä?

Miksi valvomattoman sijaishuollon asiakashankkija, joka on typistänyt lapsen leikin sijoituksen aloitus/jatkamisperusteeksi ja tiedonkeruuksi asiakirjojaan varten (Silvonen, 2020, 43-45) on vastuullinen ja valistunut traumainformoitu ekososiaalisen sosiaalityön ja siirtymän asiantuntija mutta ekologisemmin elävä ja leikkiä itseisarvona kunnioittava yksinhuoltaja ei ole?

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Termistö haltuun!

“I too saw the wooden horse blocking the stars.”
― Derek Walcott, The Odyssey

“That's what careless words do. They make people love you a little less.”
― Arundhati Roy, The God of Small Things

Sana ekologinen tarkoittaa ihmisen ja ympäristön keskinäisiä suhteita tai mahdollisimman vähän energiaa ja/tai resursseja kuluttavaa.

Ympäristöllä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä mitä on ympärillämme.

Luonnonsuojelu on toimintaa, jonka tavoitteena on eliölajien, luontotyyppien, luonnon monimuotoisuuden, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen säilyttäminen.
Ympäristönsuojelu on elinympäristön ja luonnon suojelua ihmisen toiminnan aiheuttamilta haitoilta.

Kolonisaatiota on tietyn alueen valtaaminen, asuttaminen ja hallitseminen siten, että alueen alkuperäiset asukkaat joutuvat kolonisoivan vallan alle sekä taloudelliseen, sivistykselliseen ja jopa mielensisäiseen riippuvuuteen kolonisoijista.

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan mm. maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti tapahtuvaa jatkuvaa ja ohjattua yhteiskunnallista muutosta, jonka päämääränä on turvata nykyisille ja tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.
Kestävän kehityksen yhtenä edellytyksenä voidaan pitää sitä, että kansalaisille on taattu riittävät vaikutusmahdollisuudet omaan elämäänsä ja yhteiseen päätöksentekoon (Arajärvi 2011, 92 -93; Rajavaara 2011, 284–285).

Ympäristökysymyksen ja sosiaalityön suhdetta on jäsennetty useilla eri käsitteillä kuten ekologinen (ecological) , ekososiaalinen (ecosocial tai eco-social), syväekologinen (deep ecological), ekospirituaalinen (eco-spiritual), vihreä (green), sosioekologinen (socio-ecological) ja ympäristösosiaalityö (environmental social work) (Närhi & Matthies 2016).

Ekososiaalisen näkökulman väitetään palauttavan sosiaalityön sen päätavoitteen äärelle: tarkastelemaan yhdessä ihmisten kanssa heidän sosiaalista todellisuuttaan heidän luonnollisissa ympäristöissään.

Systeemiteoreettinen näkökulma korostaa sosiaalisen ympäristön ja siihen sopeutumisen merkitystä ihmisen hyvinvoinnille, ekokriittinen näkökulma taas kyseenalaistaa koko länsimaisen jatkuvaa taloudellista kasvua tavoittelevan yhteiskuntamallin ja ajaa muutoksen strategiaa. Ekokriittinen teoria sisältää aatteen luonnonsuojelusta ja saastuttavien talousmahtien vastustamisesta.
Ekososiaalisen lähestymistavan sosiaalityössä on väitetty ( usein virheellisesti )yhdistävän systeemiteoreettisen ajattelun ja ekokriittisen näkökulman.

Ympäristöoikeudenmukaisuudella tai ekologisella oikeudenmukaisuudella viitataan esimerkiksi ihmisten ympäristöön liittyvien oikeuksien lisäksi myös luonnon ja eläinten oikeuksiin (Dominelli 2012 ) ja luonnonvarojen jakautumisen tasa-arvoisuuteen, saastumisesta kärsimisen epäoikeudenmukaisuuteen tai ilmastonmuutoksen alueellisesti eriarvoistaviin vaikutuksiin.

Viherpesu (greenwash) on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle.
Termi on alun perin johdettu englanninkielisestä ilmauksesta whitewash (valkopesu), joka tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista".

Viherpesussa tuotetaan assosiaatioita, jotka liittyvät toiminnan puhtauteen ja ekologisuuteen ilman, että toimintatapoja merkittävästi muutetaan.

Palveluntuottajat usein tietävät, että brändäys ja markkinointi ovat aivopesua, mutta luulottelevat, että ihmisten aivopesemisessä "hyvällä", joskin valheellisella tiedolla ei ole mitään väärää (Green Design, 2006).

Suomalainen place does not matter- näkökulma

“ Maa omistaa meidät “– Australian Aboriginaalien sanonta
"Maa on pyhä. Nämä sanat ovat olemuksesi ytimessä. Maa on äitimme, joet veremme. Vie maamme pois ja me kuolemme. Eli intiaani meissä kuolee." – Mary Brave Bird, Lakota

Ympäristösosiaalityöstä ja rakenteellisesta sosiaalityöstä on lennokkaasta retoriikasta huolimatta puuttunut konkreettinen biofyysinen ympäristö. Pahimmillaan rakenteellinen sosiaalityö on typistetty nykyisen ekologisesti kestämättömän sosiaalityön imagonkiillotukseksi.

Leslie Margolin (1997) osoittaa, että sosiaalityöntekijät puhuvat kyllä esim. köyhyyden institutionaalisista syistä, mutta keskustelu keskittyy edelleen yksilön patologioihin yhteisön kapasiteetin sijaan.

Kati Närhen( 2015) mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuuksiin keskittävä logiikka perustuu ajatukseen, että paikallisen elinympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin välisen suhteen merkitys on pieni. Toisin sanoen palvelujärjestelmä ei tunnista kansalaisen elinympäristöön liittyviä ongelmia tai resursseja merkityksellisinä tekijöinä tuota suhdetta tarkasteltaessa. Ratkaisuja etsitään pikemminkin yksilön ominaisuuksista ja käyttäytymisestä.
Närhi väittää, että järjestelmäkeskeisessä palvelujärjestelmässämme jopa sosiaalisten verkostojen ja vuorovaikutuksen merkitys yksilön elämäntilanteen ratkaisijana näyttää olevan pienenemässä.

Tilannetta ei ole auttanut feministiseksi ja konstruktionistiseksi mielletyn sosiaalityön pyrkimys irroittautua “ biologisista perustoista”.

Bob Mullaly huomauttaa, että "jos sosiaalityöntekijät todella uskovat arvot ja ihanteet, joita he kannattavat, he eivät voi hyväksyä ja yrittää ylläpitää yhteiskuntajärjestystä, joka on ristiriidassa ja rikkoo monia näistä samoista arvoista ja ihanteista” (1997, 101).

Väitetyssä ekososiaalisessa siirtymässä (Matthies & Närhi 2017) eli sosiaalityön suuntautumisessa kestävään kehitykseen on edelleen liian usein kyse taloudellisen kasvun ja kehityksen varmistamisesta, retoriikasta, yksittäisistä tempuista , pinnallisesta viherpesusta ja ihmisen ja luonnon arvottamisesta vain taloudellisesta näkökulmasta syvällisen uudelleenajattelun ja kriittisen itsereflektion sijaan.

Myös ympäristösosiaalityön visiossa sosiaalityöntekijöistä kestävän elämäntavan airueina ja koordinoijina haiskahtaa taloudellinen voitontavoittelu, ammatillinen edunvalvonta ja vallan- ja reviirinlaajennuspyyteet.

Eettisesti kestävä havaintojen teko ja sosiaalityö edellyttää uutta ajattelua, etiikkaa, kieltä ja toimintakäytäntöjä, nöyryyttä, kokemus-, perinne- ja tutkimustietoon perehtymistä, rehellisyyttä ja kykyä dialogiin ja yhteistyöhön paikallisyhteisöjen kanssa.
Miten ne voisivat olla mahdollisia omahyväisissä sosiaalityön yhteisöissä, joissa paikallis-, perinne- ja tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi, joissa kansalaisten arjen haasteet koetaan “pirullisina” tai “ylisukupolvisesti periytyvinä” sosiaalisina ongelmina ja joiden ammatillisuusihanne perustuu oman edun valvontaan ja etäisyyteen asiakkaista ja muusta likaisena pidetystä?

Suomalaisten neoeugenistien tarinat luonnonvaroja tuhoavista insestisistä metsästäjä-metsäläisistä ja ilmasto-ahdistusta tuntemattomista riskiperheistä ovat sukua intialaisten kolonialistien tarinoille luonnonvaroja riistävistä sivistymättömistä alkuasukkaista, jungleestä.

Tarinat johtivat metsissä asuvien yhteisöjen auktoriteetin, oikeuksien ja historian riistämiseen ja siirtomaavallan holhoavan vallankäytön oikeuttamiseen.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: Bible paper by Dave Bullock

Sosiaalityöntekijän saa pois virastosta mutta virastoa ei saa pois sosiaalityöntekijästä

“If you are free, you are not predictable and you are not controllable.”
― June Jordan

"We still talk in terms of conquest. We still haven't become mature enough to think of ourselves as only a tiny part of a vast and incredible universe."
- Rachel Carson.

Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania.

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin.

He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa/kasvattaa edullista ja terveellistä ruokaa.

Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.

Hän vastustaa lapsen käsittämistä ja käsitteellistämistä perheestään, suvustaan , yhteisöstään ja ympäristöstään irrallisena sosiaalityön objektina mutta juuri niin suomalaisessakin sosiaalityössä edelleen toimitaan.

Featherstone samoin kuin Mona Livholts kehottaa kiinnittämään huomiota sosiaalityöntekijöiden käyttämään kieleen, joka on vallan ja intervention, ei avun ja tuen kieltä.

Sosiaalityössä kieli on keskeinen instrumentti ja huolipuheen ja -kirjausten tuottaminen saattaa jyrätä ja korvata varsinaisen työn yhteisöjen auttamiseksi.

Sosiaalityön ammatillisen edunvalvonnan ja terapeuttisen vallan asiantuntijakieli sulkee ulkopuolelleen toiseuttamiensa kansalaisten tiedon ja eletyt kokemukset.

Suojeludiskursseista ei kuitenkaan tule hegemonisia, elleivät kansalaiset osallistu niiden vahvistamiseen. Siksi kansalaisten kannattaa vastustaa niin eko- kuin psykojargonia, joilla oikeutetaan tuhoisaa luonnon- ja lastensuojelua ja pyrkiä tuottamaan kriittistä vastapuhetta.

Livholtsilaisittain ekososiaalisesta sosiaalityöstä voikin ilman kritiikkiä tulla sekologista emotivismia, jonka keskiöön asettuu hyvesignalointi, vanha tuttu huoli, sosiaalinen ympäristö ja harhainen puuttuminen.

Vanhentuneen modernin vaarat

"Valkoisen miehen merkki on neliö. Hänen talonsa on neliskulmainen, samoin hänen toimistonsa. Ovi joka sulkee ystävän ulkopuolelle, on neliskulmainen. Neliskulmainen on seteli ja määräajat, pirstottu aika ja ruuhka-ajat - minä näen kaikkialla kulmia ja reunoja." - Rampa Kaunis

Sosiaalityöllä on vahva modernistinen arvopohja, johon kuuluu mm. luonnon ja ihmisen erottaminen toisistaan, individualismi ja usko jatkuvan kasvun talousmalliin ja teknologisiin ratkaisuihin.

John Coatesin (2006) mukaan sosiaalityössä ei ole onnistuttu purkamaan ja dekolonisoimaan riittävästi sen modernistisia juuria, jotka pohjautuvat ahneuden, individualismin ja hallitsemisen arvoille.

Fred Besthorn (1997)väittää, että vain sosiaaliseen ympäristöön keskittyvä yksilö ympäristössään -näkökulma (person in environment) on aiheuttanut sosiaalityössä sen, että alalla luotetaan historiallisesti psykodynaamisiin (psykoanalyyttisiin) suuntauksiin, joiden lähtökohtana ( ja lopputuloksena ) on ongelmien paikantuminen yksilöihin.

Koska sosiaalityössä suositaan modernistisia lähestymistapoja, kaikkea ei-länsimaista, kuten alkuperäiskansojen tietoa tai parantamisen tapoja, marginalisoidaan tai pidetään toisarvoisena tietona ja jopa sijoitusperusteena.

Heather Boetton mukaan ekososiaalisen mallin tulisikin kunnioittaa alkuperäiskansojen ja globaalin etelän näkökulmaa ja tunnustaa, että ekologiset resurssit ovat rajalliset.

Niin lasten- kuin luonnonsuojelun dekolonisaatio vaatii sekä poliittisia muutoksia että suojelun määrittelyn ja toteutusten radikaalia uudelleenarviointia.

Parempi puhe ei tarkoita eikä tuota parempaa käytäntöä

"Olen väsynyt turhiin puheisiin, jotka eivät johda mihinkään. Minun sydämeni murtuu, kun muistan ne kaikki suuret, mutta petetyt lupaukset. Sellaiset ihmiset ovat puhuneet liikaa, joilla ei edes ole oikeutta puhua!" - Chief Joseph - Nez Perce

Sosiaalityössä ekologiaa on kyllä ajateltu ja siitä on puhuttu mutta ei ole ajateltu eikä toimittu ekologisesti.

Pelkkä parempi puhe ekologiasta ei vielä tarkoita ekologista toimintakäytäntöä tai toimintaa ekologisten ratkaisujen hyväksi.

Samoin kun Sipilän hallitus hoiti sote- hankkeensa tietoturvan lähinnä kirjoittamalla sanan ”tietoturvallinen” hankkeensa esittelykalvoihin ilman, että mitään konkreettista salausjärjestelmää arkaluonteisille potilastiedoille hankittiin, ympäristösosiaalityössä hoidetaan ekologisuus usein kirjoittamalla sanat “ekologinen kestävyys” ja “rakenteellinen sosiaalityö” hankesuunnitelmien rahoitusanomuksiin ilman, että mitään operationaalistettavia strategioita tai toimenpiteitä on mietitty.

Sosiaalityössä ympäristö on kerta toisensa jälkeen typistetty yksinomaan sosiaaliseksi ympäristöksi, jossa hankitut ominaisuudet ja ongelmat periytyvät (lamarckismin ja psykoanalyysin oppien mukaisesti) ja muutostyö typistyy puhumiseksi muutoksesta.

Sosiaalityössä käytetyt käsitteet, teoriat ja menetelmät ovat vahvistaneet tätä valintaa.

Ollaan siis haikailtu addamsilaista yhteisötyötä ja rakenteellista ja ympäristösosiaalityötä mutta toteutettu käytännössä richmondilaista eugeniikasta ammentavaa social case work:ia eli yksilösosiaalityötä.

Teeplantaaseilla työskennellyt Tuula Heinonen onkin esittänyt varoituksia yhteisöille hyödyttömästä sosiaalityöstä ja korostanut sosiaalityöntekijöiden moraaliposeerausten ja hyvesignaloinnin jättävän yhteisöt tyhjän päälle.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Foster Care Associates ( Perhehoitokumppanit Oy)- sijaishuoltofirman omistajat Jim Cockburn ja Janet Rees tienasivat lapsilla yli 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012

Ekologisesta näkökulmasta takaisin sosiaaliseen ympäristöön ja perimään

“Et voi herättää ihmistä, joka teeskentelee nukkuvansa." - Navajot

“And don’t make the mistake of calling us resilient. To not have been destroyed, to not have given up, to have survived, is no badge of honor. Would you call an attempted murder victim resilient?”
― Tommy Orange, There There

Sosiaalityön ammatissa oli alusta alkaen mukavampaa käyttää yhteiskuntatieteellisiä linssejä ympäristön tarkastelussa luonnontieteiden näkökulmien sijaan.
Mitä tapahtui myöhemmin, kun ammatti omaksui ekologisen näkökulman luonnontieteistä?

Michael Kim Zapfin mukaan tätä ekologista näkökulmaa vääristettiin jotta vahvistettaisiin uudelleen sosiaalityölle tyypillinen painotus sosiaaliseen ympäristöön.

Fyysisen ympäristön huomioiminen on jäänyt niin “ekologisen” kuin systeemisen lähestymistavan ulkopuolelle ja se puuttuu edelleen esim. jo vuosikymmeniä sitten vääräksi todistetusta mutta Suomessa yhä tekohengitetystä kiintymyssuhdeteoriasta, systeemisestä lastensuojelumallista, traumaterapiasta ja ACE- ideologiasta.

Monet tutkimukset ja tutkijat- kenties vakuuttavimmin Harvardin yliopiston psykologian professori Jerome Kagan -ovat todistaneet, että lapsen hyvinvointiin ja suhteissa olon tapoihin vaikuttavat kulttuuri, luokka ja ympäristö johon lapsi syntyy ja lapsen temperamentti lapsuuden kiintymyssuhteita enemmän.

Myös ACE- ideologia seuloineen määrittelee haitalliset kokemukset erittäin kapeasti psykoanalyyttiseen lapsuusvuosien determinismiin tukeutuen.
Ne eivät ulotu yksilöä, hänen perhettään ja kotiaan kauemmas.

Kapea haitallisuuden määrittely unohtaa miljoonien lasten ja perheiden arjen vakavat ongelmat; sodat ja sotien uhan, saastuneen ympäristön, köyhyyden, nälän ja kehnot asumisolosuhteet, joilla on suoria ja todistettuja vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.

Sosiaalisen konstruktionismin nimissä toimivat sosiaalityöntekijät eivät vaikuta tuntevan mitään kunnioitusta sen paremmin lasten läheissuhteita kuin fyysisiä ympäristöjä kohtaan vaan siirtelevät lapsia sijaishuoltoon hatarin perustein ja sijaishuollossa sijoituspaikasta toiseen.

Lapsen fyysinen ympäristö tulkitaan liian usein vain potentiaaliksi riskiolosuhteeksi ja perhe vain patriarkaaliseksi valtarakenteeksi ( esim. Päivi Sinko) ja haitalliseksi sosiaaliseksi konstruktioksi, jonka voi halutessaan purkaa ja korvata paremmalla.

Kun kolonialistisessa luonnonsuojelussa luonnonsuojelualueista tehtiin ihmisvapaita puistoja, kolonisoiva lastensuojelu teki sijaishuollosta vanhemmista vapaita vyöhykkeitä.

Lapsen ja vanhemman ainoaksi lastensuojelussa toteutuvaksi oikeudeksi jää tulla tulkituksi menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden potentiaalisina perheväkivallan uhreina ja tekijöinä, joita kontrolloidaan ja “hoidetaan” irroittamalla heidät läheisistään ja fyysisestä ympäristöstään.

Sosiaalityössä ympäristö siis muutettiin ja muutetaan yhä sosiaaliseksi ympäristöksi fyysisen ympäristön kadotessa kokonaan. Mitään riittäviä perusteluja tai selityksiä tähän ei ole tarjottu, ja vaihtoa ei yleensä ole huomattu tai perusteltu. ( esimerkkejä tästä mm. Yelaja 1985; Miley, O’Melia ja DuBois 2004)

Kun korruptoitunut ideologia siirtyy arviointeihin ja välineisiin

"Sairaus ja kuolema johtuvat ennen kaikkea huolista." - Hopi-heimon uskomus
“Kuuntele! Muuten kielesi tekee sinut kuuroksi." - Cherokeiden sananparsi

Sosiaalityöntekijät laiminlyövät edelleen fyysistä ympäristöä arviointeja tehdessään.

Sosiaalityössä ekologista kieltä käytetään usein vain koristeena perinteisissä lähestymistavoissa, jotka myöhemmin jättävät huomioimatta biofyysisen ympäristön arviointityökaluissaan ja malleissaan (Lehmann ja Coady 2001; Sheafor ja Horejsi 2006) .
Jos fyysinen ympäristö jätetään johdonmukaisesti pois sosiaalityön malleista, ei ole yllättävää, että valtavirran oppikirjoissa tarjottavat arviointivälineet keskittyvät ensisijaisesti sosiaalisen toiminnan, sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisten roolien näkökohtiin.

Välineet, joita sosiaalityössä tarjotaan henkilö-ympäristöarviointien suorittamiseen, eivät yleensä sisällä fyysisen ympäristön elementtejä. Tietojen järjestäminen arviointia varten genogrammeilla ( sukupuu) ja ekokartoilla rajoittaa näkemykset ja tulkinnat sosiaaliseen ympäristöön.

Sosiaalityön ammatin taipumus rajoittaa ympäristön laaja käsite vain sosiaalisiin ympäristöihin estää käsittelemästä ympäristöongelmia ja niiden ihmisille aiheuttamia haasteita.

Lastensuojelu on ilmastonmuutoskysymys

“Mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tarvitset “ Australian aboriginaalien sanonta

"Joukossamme on miehiä, kuten valkoiset, jotka kertovat meille tietävänsä, mitä tietä meidän on kuljettava. He eivät kuitenkaan suostu osoittamaan tuota tietä ilman maksua. Minulla ei ole uskoa heidän teihinsä, mutta ajattelen, että jokaisen on itse löydettävä oma tiensä!" - Black Hawk - Sauk
“While we make the world safe for multinational corporations, it is by no means clear
that they intend to return the favor.” -William Finnegan

Ylikansallisten sijaishuoltoyritysten rahantekokoneeksi luisunut lastensuojelu on oikeasti ilmastonmuutoskysymys.
ThinkChildsafe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Sijaishuollossa ekologinen ajattelu tuntuu valitettavasti ja virheellisesti typistyneen ilmastoahdistuksen tuntemiseen ( ja viestittämiseen), josta ollaan tekemässä niin hyvän asiantuntijuuden, vanhemmuuden kuin kansalaisuuden osoitinta.

Ilmastoahdistusta väittää tutkineensa myös Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkimuksen päivilläkin esiintynyt sijaishuoltoyritys Avosylin Oy:n ( entinen Perhehoitokumppanit Suomessa Oy yhdistyneenä Neljä Astetta- yritykseen ) laatupäällikkö Harriet Rabb, jota huolestuttaa, etteivät sijoitetut tunne yhtä paljon ilmastoahdistusta kuin sijoittamattomat lapset.

Yritys rajata lapselle syötettyä ilmastoahdistusta onkin jo johtanut kiireelliseen sijoitukseen, joka sittemmin purettiin laittomana.

Avosylin- konserniksi Neljä astetta - yrityksen kanssa fuusioitunut Perhehoitokumppanit Suomessa Oy on brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen ( Perhehoitoliitto) auttoivat Suomeen ja jonka ensisijainen päämäärä on ollut mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle.
Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.
Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppaneiden) perustaja Jim Cockburn myi vuonna 2018 osuutensa lastensuojeluyhtiöstä lihanjalostus- ja jätehuoltobisineksessä toimivalle CapVest Partners LLP:lle vielä julkaisemattomaan hintaan, kertoi Corporate Watch.

Ilmastoahdistuksen tunteminen ja viestiminen on kelvoton ekologisesti kestävän etiikan mittari. Rabbin linjaus herättää epäilyksen sijaishuollon ympäristösosiaalityöstä affektiivisena kapitalismina, jossa hyödynnetään ja rakennetaan yritysten ja asiantuntijoiden brändejä osana ilmastohuolesta puhumista.

On ironista, että ilmastoahdistusta tuntemattomat lastensuojeluperheet tekevät usein paljon enemmän konkreettisia tekoja ilmastonmuutoksen torjumiseksi (esim. ostavat tavaransa kierrätyksestä, syövät hävikkiruokaa ja kulkevat matkansa jalan tai julkisilla ) kuin ilmastoahdistusta potevat sijaishuollon yrittäjät ja kasvattajat.

Tuhlaileva, satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmiva sijaishuolto aiheuttaa ja pahentaa ilmaston lämpenemistä ja rikkoo ja hävittää ekologisemmin eläviä perheyhteisöjä.

Sijaishuollon suorittama lasten ja perheiden syrjäyttäminen, tähtitieteelliset vuorokausimaksut ja lastensuojelun ja sijaishuollon päättäjien lentomatkustelu kuluttaa luonnonvaroja ja vahingoittaa ilmastoa.
Tarja Heinon ja Vappu Taipaleen sosiaalihallituksen oppikirjamateriaaliksikin nostamassa Kuttulan perhekodissa vieroituttiin oletetusta pahasta perimästä lentämällä ympäri maailmaa peräti neljän vuoden ajan- veronmaksajien kustannuksella.

Jo pelkkä sijaishuoltoon sijoittaminen monikymmenkertaistaa köyhän lapsen ja nuoren hiilijalanjäljen. Keskimäärin seitsemän vuotta kestävä huostaanotto kuluttaa veronmaksajien rahoja noin 200.000 euroa perhehoidossa ja jopa 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu ja aiheuttaa lisäkustannuksia tuottamalla syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010).

Tuore 890 000 lasta käsittävä tutkimus kertoo, että sijoitettujen lasten tilanne aikuisuuden kynnyksellä oli muuta väestöä keskimääräistä heikompi kaikilla tutkituilla elämänalueilla. Tutkimuksessa tarkasteltiin mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä.

Ylikuluttavan luokan elämäntapa tuhoaa muiden hyvinvoinnin edellytykset.
Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010). 4,3 miljardia ihmistä eli 60 prosenttia maailmasta elää kuitenkin yhä alle viidellä dollarilla päivässä.

Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.

Näiden laskelmien valossa sijoitusten ja sijaishuollon yli miljardin ( pelkkinä hoitovuorokausimaksuina) vuotuisten kustannusten leikkaamisen luulisi olevan ympäristösosiaalityön prioriteetti erityisesti kun tiedetään sijoitusten käyttö mielenterveyspalvelujen korvaajina ja sijaishuollon katastrofaaliset tulokset. Sosiaalityöntekijöiltä ei ole kuitenkaan kuulunut kriittisiä kannanottoja ongelmaan.

Niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.

Ekologiseen sosiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan pitäisikin kuulua keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Sosiaalityö alkuperäiskansojen riistäjänä

"Kun valkoinen armeija taistelee intiaaneja vastaan ja voittaa, sitä kutsutaan suureksi voitoksi, mutta jos he häviävät, sitä kutsutaan joukkomurhaksi." - Chiksika, Shawnee

“You can fight without hope if the heart finds strength in something stronger." --Zafar”
― Indra Sinha, Animal's People

“I am more dangerous dead”- Ken Saro-Wiwa

Zapf väittää, että sosiaalityön ekologinen vertauskuva ihmisestä ympäristössä on Troijan hevonen, joka sisältää vakavia itse ilmaisussa piileviä rajoituksia. Sanat ja kielioppirakenne viittaavat hallitsevaan/alempiin suhteeseen kahden oletetusti erillisen ja erilaisen entiteetin välillä.

E.R. Canda (1998, 103) kehotti sosiaalityötä tarkastelemaan ja purkamaan henkilö-ympäristö-dikotomiaa "dramaattisella tavalla", koska henkilö "ei ole erotettavissa" luonnollisesta ympäristöstä.
Esimerkiksi aboriginaalien kulttuuri-identiteetit sitoutuvat "suoraan maahan ja paikan käsitteisiin" (McCormack, 1998, 28).

Rosenhek (2006) ilmaisi asian yksinkertaisesti: "Pähkinänkuoressa syväekologian liike muistuttaa meitä siitä, että olemme maasta, maata, emmekä erillään siitä" .

Áslat Holmbergin mukaan ei ole sattumaa, että 80 prosenttia maailman jäljellä olevista eliölajeista löytyy alkuperäiskansojen alueilta. Alkuperäiskansakulttuurien mukainen luonnonvarojen käyttö on tapa suojella ympäristöä ja sen lajikirjoa.
Luonnon- ja lastensuojelulla on kuitenkin aiheutettu mittaamatonta vahinkoa alkuperäiskansoille ympäri maailmaa.

Niin lasten- kuin luonnonsuojelussa vallankäytön kohteena olevat kansat ja kansanosat on nähty ja nähdään edelleen liian alkeellisina ( “primitiivinen”, “kehittymätön”, “kypsymätön”, “rajaton”, “puutteellinen” toimijuus/ vanhemmuus, “tehoton” maankäyttö/ kasvatuskäytäntö, “yhteisvaurauden tragedia”) hallinnoimaan alueitaan ja väestöään.
“Suojelun” , “rauhoittamisen” tai “vakauttamisen” nimissä alkuperäiskansoilta on varastettu niin maita kuin lapsia. Sekä maat että lapset on nähty resursseina, jotka voi ja tulee ottaa viranomaisen hallintaan ja joita voi muokata haluamallaan tavalla.

Valtiorajoista riippumatta sosiaalityö on aina tuntenut suurta huolta alkuperäiskansojen mm. aboriginaalien, intiaanien ja saamelaisten maanläheisestä elämäntavasta ja lastenkasvatuksesta ja pyrkinyt siirtämään omaan määräysvaltaansa niin alkuperäiskansojen lapset, elinkeinot, palkat kuin paikat.

Oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että Australian, Kanadan ja Yhdysvaltain alkuperäiskansoilta riistettiin maan ja lasten lisäksi myös oikeus elinkeinoihinsa ja palkkoihinsa. Monissa tapauksissa tämä tarkoitti palkan varastavia korruptioituneita virkamiehiä ja työnantajia.

Sosiaalityössä eugeniikka ei ole anakronismia vaan jatkuu edelleen. Kanadassa alkuperäiskansojen lapsia on nykyisin enemmän huostassa kuin asuntolakouluissa/ koulukodeissa aikanaan.

Liittovaltiot ja uskonnolliset yhteisöt ovat vaikeuttaneet asiasta puhumista , tietojen julkistamista , varastettujen varojen ja maiden palauttamista ja kärsimyskorvauksia surmatuille, kaltoinkohdelluille ja suvuistaan , kielestään, maastaan ja kulttuuristaan vieraannutetuille lapsille .
Myös Suomessa Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE on estänyt kärsimyskorvaukset lobotomisoiduille, sterilisoiduille ja sijaishuollossa ja asuntolakouluissa kaltoinkohdelluille.

Saamelaisten ja romanien sorto jopa yritetään siivota pois Suomen historiasta.

Mikään ei edelleenkään tunnu herättävän sosiaalityöntekijöissä yhtä paljon huolta kuin syrjäisellä maaseudulla viranomaisen valvovan silmän ulottumattomissa metsissä omavaraisesti elävä ja leikkivä ja omassa kodissaan omien vanhempiensa ohjaamana kotikoulua käyvä lapsi.

Vihreiden Fatim Diarran sanoin “ainoa syy muuttaa metsään on insesti ja se, ettei kukaan kuule kun vaimo huutaa apua”.

Hotuksen riskilistoissa pelkkä syrjäisen asuinpaikan valinta, pienituloisuus, yksinhuoltajuus tai monilapsisuus tulkitaan lasten kaltoinkohtelun riskitekijäksi ja Lastensuojelua käyttävät perheet- tutkimuksen luokittelun mukaan pehmeiksi ja pörröisiksi naamioituneet riskiperheet voi tunnistaa vähävaraisuudesta ja suuresta lasten, lemmikkien ja kotieläinten määrästä.

Vihreää fundamentalistia ja lastensuojelijaa tuntuu yhdistävän propagandaa palveleva ihmisyhteisöjen halveksunta, riskien liioittelu ja tietämättömyyteen perustuva ideologinen varmuus.
He eivät lepää ennen kuin lähimmäisten ilmiantovelvoite on jokaisella ja jokaiselta maaseudun köyhältä ja alkuperäiskansan jäseneltä on viety luonnon-, lasten- ja eläintensuojelun nimissä elinkeino, koti, kasvi- tai metsästysmaa, palvontapaikat, kotieläimet, lapset ja lemmikit.

Näin maan pitkäaikaisista asukkaista tehdään kuvitteellisten ekokylien muukalaisia ja luonnonsuojelu- ja lastensuojelupakolaisia.

Hyvin paikoillaan eläminen oman perheen kanssa ei sovi biologisia perustoja halveksiville

“ Maa on minun selkärankani “Galarrwuy Yunipingu
“Emme koskaan irroita otettamme tästä maasta, irti päästäminen on kuin heittäisimme pois synnyttävän äitimme." – Aitoweyahin kirje
"Voit ottaa intiaanin pois perheestä, mutta et voi ottaa perhettä pois intiaanista."Amit Kalantri

Paikka ( place) on monialainen käsite, joka yhdistää luonnon ja ihmiskunnan historian, toiminnan ja pyrkimykset.
Kuitenkin suomalaisessa ympäristösosiaalityössä on vuosikausia laiminlyöty paikan merkitys; yhtä lailla Suomen geopoliittinen asema kuin sosiaalityön asiakkaiden fyysinen elinympäristö.

Kris Clarke on sentään tehnyt ainutlaatuista ja kunnioitettavaa työtä Suomessa monille yhä tuntemattoman Place matters- mallin kouluttajana ja antikolonialistisen sosiaalityön uranuurtajana, joka on vaatinut tunnustamaan sosiaalityön ammatillisen imperialismin ja kolonialistiset juuret, oletukset ja käytännöt.

Hänen mukaansa sosiaalityöntekijöitä patistetaan sotkemaan asiakkaitaan kolonisoituihin hoitojärjestelmiin ja hoitamaan sorron tuottamia traumoja sarjana medikalisoituja sairauksia.
Clarken mukaan sosiaalityön dekolonisaatio tarkoittaa sen roolin muuttamista valtion instituutioiden työkaluna ja sosiaalityön palauttamista yhteisöihin vastustamaan sortavia olosuhteita ja käytäntöjä.

Place matters- näkökulma kiinnittää huomiota mm. siihen, että alkuperäiskansojen ja köyhien fyysiset ympäristöt ovat usein saastuneita, meluisia ja turvattomia eikä heillä useinkaan ole mahdollisuuksia puhtaaseen juomaveteen ja ravintoon, kelvolliseen asuntoon, riittävään uneen, ekologiseen energiaan tai viljelyyn, toimivaan joukkoliikenteeseen, oikeusturvaan, sairasvakuutukseen, koulutukseen, toimeentulon takaavaan työhön, työsuojeluun tai sosiaaliturvaan.

Ekologiseen ajatteluun pitäisi kuulua luonnonmullistuksista selvinneiden alkuperäiskansojen tietämisen ja selviytymisen tapojen tutkiminen ja kunnioitus itseisarvollisena käytännön tietona ja yhteisöjen ajatteleminen yksittäisen "ihmisen" tai “asiakkaan” sijaan. Ympäristöuhat vaativat yhteisöllistä vastausta.

Ihmisten terveys ja hyvinvointi on sidoksissa ympäristön terveyteen ja hyvinvointiin. Yhteiskunnalliset ja ympäristöongelmat eivät ratkea vaikka kaikki kävisiät terapiassa eivätkä ympäristöt ole vain elottomia taustoja ihmisen toiminnalle.

Harry Specht ei voinut hyväksyä sosiaalityön ammattikunnan harhautumista psykiatrian kumppaniksi. Hänen mukaansa sosiaalityön ei tule kysyä, “miltä sinusta nyt tuntuu”, vaan auttaa yhteisöjä luomaan hyvää.

Lyhyesti sanottuna olemme ympäristömme. Ekologisen mallin tarkoitus voitaisiin ilmaista yksinkertaisesti “ hyväksi elämäksi” tai "hyvin paikallaan elämiseksi".

Ajatus hyvästä elämästä yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ekologiseen/ympäristöoikeudenmukaisuuteen, ihmisoikeudet ympäristöoikeuksiin ja inhimilliset velvollisuudet ympäristövastuisiin.

Hyvin paikallaan eläminen on prosessi eikä lopputila mutta se tuntuu herättävän fyysisyydellään ärtymystä globaalissa käsiteavaruudessa leijuvissa ekososiaalisen sosiaalityön teoreetikoissa.

Kenties hyvin paikallaan eläminen herättää myös sosiaalityön konstruktionisteilla liikaa mielleyhtymiä vihattuihin “biologisiin perustoihin” kuten biologiseen perheeseen, kansallisvaltioihin, isänmaahan ja äidinkieleen- joita monet alkuperäiskansojen edustajat ja sosiaalityön asiakkaat kertovat arvostavansa ja kaipaavansa eniten.

Jotta sosiaalityö voisi säilyttää ahneuteen, ammatilliseen edunvalvontaan ja hallintaan perustuvan status quonsa, biologiset ja fyysiset perustat ja niiden merkitys pitää ilmeisesti jatkossakin kieltää, yliopistot varata ammatillisessa edunvalvontalaatikossa pysyville, ja viherpestä ja koristella ammatillinen edunvalvontaretoriikka ja vielä vapaiden tilojen ja vyöhykkeiden mobilisointiyritykset ekojargonilla.

Sosiaalityöllä on jo kauan ollut mahdollisuus valita jatkaako tuhoavan maailmanjärjestyksen tukemista vai luoda itsensä uudelleen työskennelläkseen kohti oikeudenmukaista ja kestävää yhteiskuntaa.

Yleensä on valittu ensimmäinen tuhoisa vaihtoehto.

https://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm#Suomela2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua

Sosiaalityön ekososiaalinen siirtymä 2000- luvulta 2020- luvulle:

2000- luvulla

Eläintenpito ja elämäntapa huostaanottoperusteena
https://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.htm#Suomela2

Tapaus K & T
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/101210/015roos.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tapaus Niko:
https://www.city.fi/ilmiot/kunnes+toisin+todistetaan/2606

2010- luvulla

Ekososiaalityötä sijaishuollossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ekososiaalityo-lastensuojelun-sijaishuollossa

Köyhien pakkosterilisoinnit:
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/filantropian-ehdoilla-maailman-pankki-yk-who-ja-kansallisvaltiot-pakkosterilisoimassa-koyhat

Pohjoismaista adoptiopolitiikkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/chilesta-adoptoidut-vauvat-olivatkin-vanhemmiltaan-varastettuja-ihmiskaupasta-syytetyn-adoptiotoimiston-ex-johtaja-on-ruotsin-paaministeriehdokas

Väärinymmärretty rakenteellinen sosiaalityö:http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaarinymmarretty-rakenteellinen-sosiaalityo

Home- ongelmat vallankäytön välineenä
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/home-ongelmat-vallankayton-valineena

Jyväskylän sosiaalitoimi esti sijoitetun terveydenhuollon ja koulunkäynnin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyvaskylan-sosiaalitoimelle-vakava-huomautus-ei-paastanyt-sijoitettua-laakariin-ja-laiminloi-koulutuksen

Kuinka ihmiskaupan uhri Estheriä kuntoutettiin Suomessa
http://www.lokakuunliike.com/kadonneet-lapset-ndash-maahanmuuttajaperheen-huostaanottotarina.html
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/estherin-lapset-otettiin-huostaan-ilman-oikeaa-syyta-ja-huostaanoton-perusteet-osoitettiin-perattomiksi/

Saamelaiset saavat sovinto- ja totuuskomissiot
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eugeniikka-elaa-yha-arviointi-alemmuuden-osoittimena

Aboriginaalit ovat huolissaan pakkoadoptiouudistuksesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven

Joukkokanne Kanadan valtiolle pakkosterilisoiduilta alkuperäiskansojen naisilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/joukkokanne-kanadan-valtiolle-pakkosterilisoiduilta-alkuperaiskansojen-naisilta

2020- luvulla

Sosiaalityötä tehdään yksityisten yritysten ehdoilla ilman virkavastuuta:
https://www.longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta

Irlannin ensikotien pakkoadoptiot unohdettiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/irlannin-ensikotien-selviytyjat-ensikotien-tutkimuskomission-raportti-unohtaa-ja-trivialisoi-pakkoadoptioiden-traumat

Kolumbiasta Suomeen adoptoitavaksi kaapatun Yulin tarina
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000008413976.html

Ilmasto-ahdistuksen rajoittaminen johti kiireelliseen sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-vei-lapset-ilman-laillista-syyta-kiireellisia-sijoituksia-tehdaan-hatarin-perustein

"Lapsiystävällinen" Barnahus- lastenasiaintalo tulee Suomeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia

SOS-lapsikylien lasten kaltoinkohtelu tutkintaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto

Neoeugeniikka vahvistuu- köyhien talousvaikeuksista pyritään tekemään mielenterveyden häiriö
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio
#ympäristösosiaalityö # luonnonsuojelu #luonnonsuojelundekolonisaatio #sosiaalityöndekolonisaatio #ekososiaalinen sosiaalityö #ekologinenviljely #ecosocialworkinFinland #syväekologinensosiaalityö #ekospirituaalinensosiaalityö #greencareinFinnishsocialwork #sosioekologinensosiaalityö #ekologinensosiaalityö #ympäristösosiaalityö #greencare #environmentalsocialworkin Finland #PlaceMattersFinland #viherpesu #valkopesu #lapsibisnes #PlacedoesnotmatterinFinland #sosiaalityöntutkimus #sosiaalityöntutkimuspäivät #Harry Specht #empatiasosiaalityössä #ilmastoahdistus #HarrietRabb #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #AvosylinOy #lapsibisnes #Heather Boetto #MonaLivholts #KrisClarke #E.R.Canda #JeromeKagan #RobNixon
#FinnishEnvironmentalSocialWork #EcosocialTransitioninFinland #GreenCareinFinnishChildWelfare #SustainableDevelopmentinFinnishChildWelfare #NatureConservationinFinnishChildWelfare #EnvironmentalismofThePoor #AttainableSustainableinFinnishChildWelfare #ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare

Lähteet:

Assadourian, Erik( 2010): Transforming Cultures: From Consumerism to Sustainability
https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/0276146710361932

Clarke, Kris & Yellow Bird, Michael ( 2020): Decolonizing Pathways towards Integrative Healing in Social Work
https://www.taylorfrancis.com/books/oa-mono/10.4324/9781315225234/decolonizing-pathways-towards-integrative-healing-social-work-kris-clarke-michael-yellow-bird

Featherstone, Brid ( 2015): :http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania

Haavisto, O.-P., Korhonen, P. ja Kuronen, T. (toim.): Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua
https://www.siemenpuu.org/sites/default/files/siemenpuu_luonnonsuojelun_dekolonisaatio_mobiili-pdf_2021.pdf

Nixon, Rob (2011) Slow Violence and the Environmentalism of the Poor. Cambridge, Harvard University Press.
https://southwarknotes.files.wordpress.com/2018/10/slow-violence-and-the-environmentalism-of-the-poor.pdf

Närhi, Kati & Matthies, Aila-Leena (toim.) (2018) Ympäristökysymys suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa.
https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/57130/978-951-39-7371-1.pdf?sequence=1

Matthies, A-L & Närhi, K ( 2016): Conceptual and Historical Analysis of Ecological Social Work
https://www.researchgate.net/publication/318591304_Conceptual_and_Historical_Analysis_of_Ecological_Social_Work

Zapf, Michael Kim ( 2010) : Social Work and the Environment: Understanding People and Place, Critical Social Work, 2010 Vol. 11

Maalaus: Robert Coates: Seditious Aspirations

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus Author´s Notes

Onko lastensuojelututkimustenkin perustehtävä sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta?

On hyvä, että Kasper -Kasvatus- ja perheneuvonta ry on viimein kysynyt asiakkailta lastensuojelun palvelukokemuksista.

Valitettavasti kyselyn kysymyksenasettelut heijastavat lastensuojelun ammattilaisten ja lastensuojelujärjestöjen ja kuntien lastensuojelun johtajien näkökulmaa ja perustuvat laajoihin ammattilaisille tehtyihin kyselyihin ja haastatteluihin.

Vanhempia “kuultiin” kysymysten suunnittelussa vain kerran. Kuultavia vanhempia ei valittu isolla satunnaisotannalla vaan kuultavien vanhempien joukko rajattiin Lastensuojelun Keskusliiton toimesta vain yhteen pieneen Voikukkia- ryhmään.

Kokemusasiantuntijoita siis hyväksikäytettiin vahvistamaan ja oikeuttamaan virallisten asiantuntijoiden muualla määrittelemät lastensuojelun haasteet ja kehittämistavoitteet.

Näin huomio saatiin käännettyä lastensuojelun markkinoistumisesta, laittomista hoidollisista huostaanotoista, sijaishuoltoväkivallasta, näyttöön perustumattomista käytännöistä ja vakavista oikeusturvaongelmista lastensuojelun lisäresurssien ja psykoanalyyttisten arviointien, moniammatillisen yhteistyön, johtajien ja positiivisten tarinoiden kuviteltuun tarpeeseen.

Lisäksi joihinkin asiakaskyselyn kysymyksiin ei ollut vastaustilaa edes yhden lauseen vertaa.http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tienviittoja-lastensuojeluun-asiantuntijuus-voi-kukkia-jopa-eugeniikkaan-harhautumisen-jalkeen

Ammattilaisten ja heidän näkökulmiensa yliedustus lastensuojelututkimusten teemojen ja kysymystenasetteluiden valinnassa takaa sen, että lastensuojelukriisin ytimeen ei päästä koskaan ja “tutkimusten” keskiössä on aina ammattilaisten ja palveluntuottajien edunvalvonta.

Manipuloidut kyselyt ovat itsessään osa lastensuojelun McDonaldisaatiota eli standardoitua laskennallisuutta, ennalta-arvattavuutta ja kontrollia korostavaa tuotepalvelutoimintaa, jossa asiakaspalvelu on dehumanisoitu.

Jatkossa kannattaisi muistaa, että:

Mikäli kysely nimetään asiakkaiden/ vanhempien ääneksi, asiakkaiden/ vanhempien tulee saada määritellä myös lastensuojelun ongelmat ja kehittämisalueet.
Mikäli tutkimusta markkinoidaan asiakkaiden/ vanhempien äänenä tai asiakaslähtöisenä yhteiskehittämisenä asiakkaiden/ vanhempien lukumäärän on syytä olla tutkimusalueiden ja -kysymysten muotoilussa enemmän kuin seitsemän etenkin , jos virallisina asiantuntijoina esiintyviä ammattilaisia on haastateltu sadoittain.
Asiakaslähtöisiksi markkinoitujen tutkimusten tulokset on esitettävä rehellisesti eikä pyrkimyksenä saa olla lastensuojelun imagon kiillottaminen tutkimustuloksia vääristelemällä esim. harvoja onnistumisia painottamalla tai mitätöimällä sijaishuoltoväkivalta asiakkaiden kyvyttömyydeksi vastaanottaa "hyvää".
Tutkimuksen tarkoitus ei voi olla tietyn lastensuojelun muotifilosofian esim. systeemisen lastensuojelumallin etukäteinen oikeuttaminen tai lobbaus.

Mitä järkeä ylipäätään on tehdä lastensuojelun asiakaskyselyjä, jos niiden teemoja ja tuloksia pyritään manipuloimaan jo ennalta, nimettyjä ongelmia ei oteta vakavasti eikä tuloksia käytetä palvelujärjestelmän puutteiden korjaamiseen?

Huonoksi olemuksellistettua perhettä on lupa kasvattaa ja kurittaa

"Jokainen perhe on joskus vähän huono", kertoo juliste Kasper -Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n Tienviittoja lastensuojeluun 2.0 lastensuojeluseminaarin seinällä.

Vaikka julisteen esillepanon takana lienee ollut jokin hyvä joskin epäselväksi jäävä tarkoitus, julisteen lause jokaisen perheen huonoudesta kiteyttää markkinoistetun lastensuojelun ideologian.
Se toimii myös tienviittana lastensuojelun toimintakäytäntöihin: Jokaisesta perheestä voi (ja pitää ) löytää asiantuntijavaltaa ja lapsibisnestä oikeuttavaa olemuksellistettua huonoutta.

Eugeniikasta ja psykoanalyysista ammentavaan richmondilaiseen yksilötyöhön perustuvassa lastensuojelussa huomio on aina patologisoiduissa yksilöissä markkinoistettujen palvelujärjestelmien, taloudellisen ja biofyysisen ympäristön tai yhteiskunnallisten rakenteiden tutkimisen sijaan.
Toisin kuin perheillä, jokaisella lastensuojelupalvelulla ja asiantuntijalla ei ole lupaa tulla tunnistetuksi ja tunnustetuksi huonoksi. Sitä pidettäisiin vihapuheena ja kunnianloukkauksena.

Lastensuojeluammattilaisten onneksi asiakkaat ovat vähään tyytyväisiä.

YLE:n taannoisessa kyselyssä myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.

Eivät asiakkaat odota monitoimijaista suhdeperustaista systeemisyyttä, reflektoivaa ammatillisuutta tai ekososiaalista eettisyyttä.

Heille riittäisi se, ettei lastensuojelu tuottaisi heille uusia ongelmia eikä huonontaisi heidän tilannettaan entisestään.

Lastensuojelussa pitäisikin utopististen palvelutavoitteiden sijaan keskittyä sen itsensä aiheuttamien haittojen eliminointiin tai edes vähentämiseen. Se taas ei onnistu, jos haittoja ei kyetä tunnustamaan.

Pseudopalvelujen korjaamisen sijaan yritetään tuottaa osallisuuden tunnetta

Jo Kasperin asiakaskyselytutkimuksen otsikko "Kun apu ei tunnu avulta" on asenteellinen ja harhaanjohtava. Se antaa ymmärtää, että apua on todella annettu mutta tarjottu apu ei asiakkaista vain jostakin syystä tunnu avulta.

Oletus on vilpillinen ottaen huomioon lastensuojelusta puuttuvat näyttöön perustuvat käytännöt ja puuttuvan tutkimustiedon, valvonnan ja tulosvastuun.

Ongelma ei ole se, ettei apu tunnu asiakkaista avulta vaan se, ettei asiakkaiden tarpeenmukaista apua ylipäätään ole olemassa ja sijaishuollon asiakashankinta- ja ylläpitokeinot on nimetty virheellisesti avuksi.

Lastensuojelun tutkimaton " apu", jota kaupittelevat jääviyssääntöjen vastaisesti sijaishuoltoyritykset ja - järjestöt ja heidän edunvalvojansa huostaanottojen tuottamiseksi ja ylläpitämiseksi ei ole asiakaslähtöistä eikä tarpeenmukaista eikä sen tuloksista ole positiivista näyttöä.

Negatiivista näyttöä nykyisen avun seurauksista sen sijaan löytyy runsaasti:
a) Sijoitettujen lasten tilanne oli aikuisuuden kynnyksellä kaikilla tutkituilla terveyden ja hyvinvoinnin mittareilla heikompi kuin muun väestön myös verrattuna sisaruksiin, joita ei ollut sijoitettu.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

b) Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät myös psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset:
https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext

c) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Suomalaiset kouluterveyskyselyt kertovat kodin ulkopuolelle sijoitettujen kohtaavan paljon enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Helsingin Sanomat kirjoittaa, että lapset joutuvat lastenkodeissa näkemään väkivaltaa joka viikko.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äidit kertoivat sijoitettujen lastensa kokeneen lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa huostaanoton aikana vieraannuttamista ja väkivaltaa, johon ei puututtu. Sen sijaan peräti 16% aineiston äideistä sai lastensuojelun toimesta valheellisen rikosepäilyn mm. tekaistun syytteen insestistä.

Suomalaistutkijoiden kannattaisi myös havaita, että tutkimustulokset sijaishuollosta vääristyvät varmasti "positiivisiksi" mikäli pienten lasten haastattelut suoritetaan Kysy ja kuuntele- tutkimuksen tapaan perhehoitajan/ laitoksen ohjaajan / sosiaalityöntekijän läsnäollessa ja lomakkeen täyttämisen jälkeen sijaishuollon epäkohtien kertomisesta sijoitettua aiemmin rangaissut sosiaalityöntekijä vieläpä kysyy lapselta lomakkeeseen liittyvistä asioista ( Kysy- ja Kuuntele loppuraportti, 2022, 55-56).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus yahoo news

Pseudopalvelujen ongelmat eivät korjaannu seulomalla asiakkaiden oletettuja lapsuustraumoja

Myös Kasperin kyselyyn vastanneita yhdisti yhdenmukainen kokemus osattomuudesta lastensuojelun palvelujärjestelmässä.
Jo vuosia ellei vuosikymmeniä on ollut tiedossa, että lastensuojelussa sijaishuoltoväkivalta on hälyttävän yleistä, lakeja ei noudateta, tieto ei kulje asiakkaille, yhteistyötä ei tehdä eri toimijoiden välillä ja työskentelyn tavoitteet, työnjako, vastuut ja tulokset eivät ole selviä.

Ongelmat eivät ole poistuneet, koska korjaustoimet on kohdistettu asiakkaisiin palvelujärjestelmän korjaamisen sijaan.

Samaan status quo:n ylläpitoon pyrkivät myös Kasperin seminaarin sosiaalityöntekijät kehittämisehdotuksineen.

Lastensuojeluprosesseista, lainsäädännöstä tai työntekijän roolista tiedottaminen asiakkaille kuvien ja selkokielen avulla on turhaa, sillä prosessit ovat arvaamattomia eivätkä noudata lainsäädäntöä, asetettuja tavoitteita tai palvelupolku-kaavioita.

Asiakkaiden suojaavien ja riskitekijöiden listaus on hyödytöntä niin kauan kun listausta ei tehdä myös asiantuntijoista, yrityksistä ja palveluprosesseista ja jokainen asiantuntija määrittää riskin mielivaltaisesti eri tavoin tai yksinomaan sijaishuoltoyrityksen ehdoilla.

Ekososiaalinen näkökulma ja asiakasosallisuus ei toteudu siten, että sosiaalityöntekijät jäsentävät ja oikeuttavat epäeettisiä ja kolonisoivia toimintakäytäntöjään ja -ideologioitaan , urkintaa ja sijaishuoltouskoa systeemisen lastensuojelumallin tai Urie Bronfenbrennerin (1979) kehittämän ekologisen systeemiteorian avulla ilman palveluasennetta ja teknistä, praktista tai emansipatorista tiedonintressiä (vapauttaa ihminen epärationaalisesta vallankäytöstä, jota harjoitetaan erilaisten oppien ja ajatusjärjestelmien avulla).

Palvelujärjestelmän ongelmat eivät korjaannu myöskään tulevaisuudessa, jos asiantuntijat pyrkivät siirtämään asiakkaiden kokemukset osattomuudesta ja avun olemattomuudesta palvelujen puutteiden tutkimisen ja korjaamisen sijaan asiakkaiden reagointitapojen ja oletetun "huono-osaisuuden" (tai huonon sosiaalisen perimän) tuottamien oletettujen traumojen syyksi.

Sekä Kasperin Vanhempien osallisuus lastensuojelussa- että Pesäpuun ja Lausteen osallisuuswebinaareissa lastensuojelutoimijoiden aiheuttamat traumat ja häpeän kokemukset tulkittiin ikäänkuin asiakkaan sisäsyntyisiksi, problemaattiseksi oletetun oman historian ja tunne-elämän ominaisuuksiksi -ei pikaisia rakennemuutoksia vaativiksi hälytysmerkeiksi ja seurauksiksi järjestelmäpuutteista.

Näin järjestelmä pesee kätensä itse tuottamistaan haitoista ja traumoista.

Omaksu oikea mielipide tai..

Kun asiakas saa palvelulupauksia ja sisältökuvauksia vastaamatonta huonoa palvelua ja kohtelua, joka tuottaa niin vakavia haittoja, että asiakas haluaa varoittaa "palvelusta" muita tai pyytää toisilta apua päästäkseen eroon palvelusta, palveluntuottajan luulisi välittömästi selvittävän ja korjaavan tilanteen, puhuttelevan asiakaspalvelijoita ja ohjeistavan heitä, hyvittävän asiakkaan kärsimät vahingot ja varmistavan kaikin keinoin, ettei vastaavia epäonnistumisia enää tapahdu.

Lastensuojelu ei toimi näin vaan pyrkii virheidensä korjaamisen sijaan kieltämään ja diskvalifioimaan asiakkaan kokemuksen.
Huonoa palvelua ja kohtelua toistuvasti saaneelle asiakkaalle pyritään vakuuttamaan , ettei palvelu suinkaan ollut huonoa vaan asiakkaan reaktio palveluun on väärä / ylimitoitettu tai ettei asiakas ymmärrä palvelun tai palveluntarjoajan hyväätarkoittavaa ja asiakkaan parhaaksi vaikuttavaa ydintä tai että asiakas tulee ymmärtämään palvelun arvon vasta joskus myöhemmin kypsyttyään tarpeeksi ihmisenä.

Kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.

Törkeimmillään esitetään, ettei asiakas kykene ottamaan vastaan sijaishuollon palveluntuottajan oletettua “välittämistä” lapsuutensa oletetun kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen takia.

Asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi.

Asiakkaita pyritään valistamaan, jotta he muuttaisivat väärinä pidetyt mielipiteensä saamistaan pseudopalveluista ja omaksuisivat lastensuojelun "oikeat" mielipiteet. Tähän pyrkii myös perhetyöntekijät osaksi systeemistä lastensuojelumallia haluava lastensuojelun kehittäjä Elina Myllymäki, jonka mukaan:

“ Perhetyön kuviteltu pimeys on asia, joka vaatii selkeytystä: kehittämisen valoa, jolla palvelu muutetaan niin läpinäkyväksi, ettei keskustelupalstoilla tarvitse enää varoitella perhetyöntekijöiden olevan huostaanottosalapoliiseja tai esittää listoja siitä, mitä perhetyöntekijöille kannattaa sanoa, että pääsee heistä nopeasti eroon. Perhetyön ydin on näissä ajatuskuluissa jäänyt piiloon ja sen kirkastamiseksi tarvitaan työtä." (THL, 2018, 169).

Myllymäen näkemys lastensuojelun uudistamisesta ja asiakaslähtöisyydestä on mielenkiintoinen: Kun asiantuntija kertoo, että jäävin yrittäjän kelvottomalla palvelulla on asiantuntijan luulottelema hyvä ydin ja tarkoitus, asiakkaan huono kokemus seurauksineen mitätöityy.

Kun potilas menee lääkäriin saadakseen antibioottikuurin ja lääkäri amputoikin jalan, miten potilasta auttaa väärän toimenpiteen tai terveydenhuollon toteutumattomien periaatteiden läpinäkyväksi tekeminen tai valittelu “resurssipulasta”?

Ilmeisesti häiriökysyntää tuottavia pseudopalveluja ei ole aikomustakaan tutkia tai uudistaa vaan painopiste on jälleen kerran asiakkaiden kokemusten ja tunteiden muokkaamisessa ja manipuloinnissa, jotta korruptoitunut ja haitallisia seurauksia tuottava palvelujärjestelmä voisi säilyä ennallaan.

Osallisuutta vai osallistamispetosta?

  Asiantuntijoiden päämäärä ei tunnu olevan korjata pseudopalveluja vaan se, että asiakkaalle syntyisi tarjotuista haitallisista pseudopalvelusta osallisuuden tunne.

  Kyse on siis affektiivisesta kapitalismista valkopesua kaipaavien ja kolonisoivia käytäntöjä ylläpitävien lastensuojelijoiden tarpeisiin.

Sen avulla rakennetaan lastensuojelun järjestöjen ja asiantuntijoiden brändejä osallisuuspuheen lomassa.

Osallisuuden sijaan asiakkaille tarjotaan osallistumispetosta.

Harri Raisio ja Pirkko Vartiainen (2011) puhuvat osallistumisen illuusiosta, harhasta. Kansainvälisessä osallistumiskeskustelussa on puhuttu osallistumisen tyranniasta (Cooke & Kothari 2004).

Osallistumisparadigman joukkopetos voi toteutua näennäisosallistumisena tai suoranaisena ihmisten harhauttamisena: osallistumisella ei ehkä olekaan tarkoitus muuttaa mitään olennaista valtasuhteissa tai ihmisten elinoloissa.

Ilman vallan uudelleenjakoa osallistuminen on turhauttavaa ”osallistetuille” ja toimii ainoastaan valtaa pitävien keinona perustella tekemistään osallisuuspuheella.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osallisuutta-vai-osallistumispetosta

Aito asiakasosallisuus lastensuojelussa voisi realisoitua New Yorkin mallin mukaisesti, jos mahdollistetaan:
-ymmärrys huostaanoton vaurioittavuudesta ja lasten oikeuksista median tuella
- lastensuojeluvanhempien kouluttaminen lastensuojelun tukihenkilöiksi
- lastensuojeluperheiden tieto ja tukihenkilöiden osallisuus lastensuojelun rakenteissa ja prosesseissa esim. neuvotteluissa
-lastensuojeluperheiden oma järjestö ja vaikutusvaltaiset liittolaiset
-lastensuojeluperheiden oma oikeusaputoimisto
- perheiden säilyttämiseen pyrkivät tuki- ja kuntoutuspalvelut

Aito osallisuus tarkoittaa vallan uudelleenjakoa, lisääntyviä resursseja perheille, sijaishuollon siirtämistä liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle , kansalaisoikeuksien ja voimassa olevan lainsäädännön esim. perhe-elämän suojan toteutumista, asiakkaiden ja valvontaviranomaisten julkiset palautteet sisältäviä rekistereitä lastensuojelun palveluntuottajista ja asiakkaiden päätäntävaltaa oman elämän kulkuun ja saatuihin palveluihin eli toimivia oikeussuojakeinoja ja edustusta ja vaikutusvaltaa lastensuojeluprosessien ja lainsäädännön suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa.

  Asiakasosallisuutta ei ole se, että irtisanomissuojaa ja neljän tuhannen kuukausipalkkaa nauttiva sosiaalityöntekijä , jonka faktuaalinen osaaminen koostuu pääasiassa taidosta välttää oikeusviranomaisten puuttuminen omaan työhön harhaanjohtavia asiakirjoja tuottamalla istuu manipuloimassa neljän sadan kuukausituloilla sinnitteleviä asiakkaita osallistumispetokseen teeskentelemällä asiakkaista kiinnostunutta tietämätöntä auttajaa urkinnan, sirkulaaristen kysymysten, sukuselvitysten ja niiden vääjäämättä tuottamien huostaanottojen mahdollistamiseksi.

Systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen myötä kiireellisten sijoitusten, huostaanottojen ja lastensuojelun oikeusturvaongelmien määrä onkin kasvanut entisestään.

Onko systeeminen lastensuojelu vain sijaishuollon suhteita ja pysyviä sijoituksia rakentavaa ja ylläpitävää puhetyötä, jossa sijaishuollon edunvalvojat rakentavat tietämättömiksi ja kiinnostuneiksi tekeytymällä pseudoluottamusta vanhempiin “vaikeiden päätösten”(=sijoituspäätösten) oikeuttamiseksi ja ylläpitämiseksi , etteivät vanhemmat kääntyisi juristin puoleen ja vaatisi perheen jälleenyhdistämistä?

Tarvitaanko “vaikeita päätöksiä” tuottavien asiantuntijoiden viikkokokouksiin terapeutin/kliinikon apu ja läsnäolo juuri tämän tietoisen ja monen valinnan kautta tapahtuvan valheeseen sitoutumisen oireita lievittämään?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: Bible paper by Dave Bullock

Lastensuojelun oikea ja väärä tieto ja asiantuntijuus

Dorothy Smith (1987, 78-83) on määritellyt osuvasti sosiaalityön kaksi erilaista tietoisuuden maailmaa; ylinnä on ammatillinen ja tieteellinen "oikea" tieto ja alempana kokemukseen perustuva vaiettu "väärä" tieto.

Kokemusasiantuntijatieto on siis jo lähtökohtaisesti väärää vaikka tieteellinen tietokaan ei sosiaalityön edunvalvontavetoisissa, sosiaalityöntekijöiden asiakirjoihin ja haastatteluihin perustuvissa tutkimuksissa perustu hyviin tieteellisiin käytäntöihin.

Lastensuojelun omalle diskurssille käännettynä kuvitelma siitä, että sosiaalityöntekijöiden mielipiteiden tai heidän laatimiensa asiakirjojen avulla voitaisiin tutkia asiakkaita on sosiaalityön kehittämisen vaarantamista ja osoitus puutteellisesta ammatillisuudesta ja kertautuneesta mentalisaation häiriöstä eli siitä, että tutkija on kyvytön erottamaan omia halujaan, tarpeitaan ja päämääriään mentalisaatiokyvyttömien sosiaalityöntekijöiden haluista, tarpeista ja päämääristä.

   Sosiaalityön tieteellisyys ja sosiaalityöntekijän ammatillisuus kuitenkin edellyttää pitäytymistä “tieteellisessä” tiedossa (Smith 1987) .
Sosiaalityön tiedeyhteisö saattaa jopa painostaa sosiaalityöntekijöitä vaikenemaan omista ja asiakkaiden käytännön kokemuksista, koska kokemustiedosta puhuminen saa sosiaalityön vaikuttamaan epätieteelliseltä ja siten myös epäpätevältä.

Luultavasti tämä selittää Taina Meriluodon ihmettelemän pakollisen asiantuntija- päätteen lastensuojelun palvelukokemuksista tietäville ja puhuville.

  Sosiaalityön viralliset asiantuntijat ovat ilmeisesti niin epävarmoja itsestään ja ammatillisesta osaamisestaan ja statuksestaan, että asiakkaita ei haluta kuulla eikä kelpuuteta puhumaan virallisille areenoille ilman virallisen asiantuntijan myöntämää kokemusasiantuntija- titteliä.

Matti Rimpelän mukaan asiantuntijat haluavat keskustella voin toisten asiantuntijoiden kanssa asiakkuuksien välityksellä.

Asiantuntijaksi muovaamista käytetäänkin keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista.

Meriluoto väittää, että kokemusasiantuntijahankkeissa pyritään ensisijaisesti tuottamaan kokemusasiantuntijoista konsensushakuisia yhteistyökumppaneita palvelemaan julkishallinnon ja järjestöjen alullepanemia ja ohjaamia projekteja ja niiden pyrkimyksiä.

Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan illuusio demokratiasta ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus

Sosiaalialan järjestöt joutuvat uudistamaan toimintaansa näennäisesti saadakseen asiakasosallisuutta edellyttävää ESR:n, STEA:n, valtion ja kuntien rahoitusta, kansalaisten huomiota ja säilyttääkseen kiinnostavuutensa, mutta “uudistuessaankin” niiden täytyy olla ärsyttämättä rahoittajiaan ja yhteistyökumppaneitaan ( STEA, STEA-rahoitteiset sijaishuollon edunvalvontajärjestöt ja sijaishuoltoyritykset ) ja vakuutella, että pohjimmiltaan uusi sanoma on sama kuin aina ennenkin.

Kansalaisten “kuuntelussa” tai “osallisuudessa” ei siis ole kyse mahdollisuudesta muuttaa tai uudistaa sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneiden järjestöjen perinteisiä, usein eugeniikasta ja/tai psykoanalyysista ammentavia korruptoituneita ideologioita.

Systeemisen lastensuojelumallin silmänkääntötemppuja

Systeemisissä lastensuojelukoulutuksissa kaikkia tarkkailu- ja tiedonkeruurobotteina perinteisesti toimineita sosiaalityöntekijöitä on viime aikoina kehotettu pohtimaan asenteitaan ja "asettumaan ei- tietämisen asentoon" dialogisuuden mahdollistamiseksi.

Lastensuojelullinen dialogisuus tosin poikkeaa siitä, mitä dialogisuudella yleensä ymmärretään.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa

Ei -tietämisen tärkeydestä puhumalla ja ei- tietäjinä pidettyjä kokemusasiantuntijoita kuulemalla vanhan asiantuntijavallan edustaja profiloituu ja kirkastaa oman brändinsä asiakasosallisuuden aallonharjalla ratsastavaksi inhimilliseksi, systeemiseksi asiantuntijaksi- ilman, että mitään todellisia järjestelmätason muutoksia on vaarassa tapahtua.

Ei- tietäminen on kanssaolemisen tapa ja mentalisaatioteorian käsite, jonka perusta lepää virheelliseksi todistetussa psykoanalyysissa ja Suomessa tekohengitetyssä mutta vääräksi osoitetussa kiintymyssuhdeteoriassa.

Mentalisaatio puolestaan tarkoittaa yksilön kykyä pohtia omaa ja toisen ihmisen näkökulmaa ja kokemusta, kykyä erottaa kuviteltu todellisesta sekä omat tunteet ja ajatukset muiden tunteista ja ajatuksista.
Mentalisaation käsite on johdettu Freudin käsitteestä “Bindung” (linking) ja sen huomiopiste on puheessa vaikka puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
Mentalisaatio on samaan aikaan puheterapioiden diagnostinen viitekehys, hoitotekniikka että hoitotulos. Lastensuojelun kontekstissa puhuminen edellyttääkin asiakkaalta lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.

Reflektiivisen, mentalisaatiota tukevan työotteen perustana pitäisi olla se, että ammattilainen antaa ihmiselle tilaisuuden tulla kuulluksi ja ymmärretyksi- mutta juuri tämä ei tunnu lastensuojelussa mahdollistuvan.
Ei- tietämiseen perustuvassa tyhjän pään menetelmässä asiakkaan pitäisi saada määritellä itse itsensä ja ongelmansa, johon työntekijän kuvitellaan osaavan tarjota ratkaisun avaimet.

Niin pitkälle lastensuojelun työntekijöiden mentalisaatio ei vielä yllä, että se kyseenalaistaisi elämän ohimenevien haasteiden lukitsemisen ongelmiksi ja häiriöiksi, puhumisen rinnastamisen hoitoon , asiakas- työntekijä suhteen valtaerot , työntekijöiden eettiset ja epistemologiset valmiudet toisten ongelmien ratkaisuun tai asiantuntija- ja sijaishuoltouskon.

Tarkoitus ei-tietämisen korostamisessa lienee kuitenkin ollut hyvä: lastensuojelun lukkiutuneesta ajattelusta poisoppiminen sekä toisinajattelun ja -toimimisen mahdollistaminen; kyky päästää irti rajoittuneen ja näennäisen ymmärryksen kahleista eli pitää kaikessa kysymysmerkki mukana.

Valitettavasti aiempaa parempi tarkoitus tai puhe ei vielä tuota parempaa käytäntöä.
Juuri kysymysmerkki ja vaihtoehtoisten näkökulmien pohdinta puuttuu edelleen lastensuojelun käytännöistä.

Systeemisen lastensuojelumallin kuten muidenkin suomalaisten lastensuojelumallien yksilö (sosiaalisessa) ympäristössään -näkökulma (person in environment) on aiheuttanut sen, että alalla luotetaan historiallisesti psykodynaamisiin (psykoanalyyttisiin) suuntauksiin, joiden lähtökohtana ( ja lopputuloksena ) on ongelmien paikantuminen yksilöihin.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityosta-puuttuu-fyysinen-ymparisto-tyo-ja-etiikka

Toiminta perustuu edelleen vankkoihin ennakkoluuloihin , kyseenalaistamattomaan sijaishuoltouskoon ja hiljaiseen tietoon lapsen, tämän perheen ja henkilöhistorian traumaattisesta laadusta, sekä katteettomaan uskoon viranomaistoiminnan moitteettomuudesta. Nämä ennakkoluulot eivät voi olla vaikuttamatta työskentelyyn ja sen eettisyyteen.

Ei- tietämisen ja dialogisuuden tärkeyttä korostavat asiantuntijat tuntuvat - perheitä kuuntelematta- tietävän varmasti, että:1) huostaanotto on aina tehty laillisin perustein ja lapsen edun mukainen, vaikka lapsia huostataan pelkästään puuttuvien palvelujen takia ja selvitys lapsen edun mukaisuudesta jää lähes aina tekemättä 2) lastensuojelu toimii moitteettomasti ja lasta hyödyttäen, vaikka riippumaton tutkimustieto on moneen kertaan kumonnut em. uskomukset 3) huostaanotettu lapsi on kiintymyssuhdehäiriöinen ja kärsinyt traumaattisesta kaltoinkohtelusta, vaikka huostaanottojen syitä, häiriöiden ja kaltoinkohtelun esiintyvyyttä, ilmaantuvuutta, ajankohtaa ja alkuperää ei ole selvitetty 4) lapsen kaltoinkohtelu/trauma on biologisten vanhempien aiheuttama, vaikka tutkimustieto osoittaa kaltoinkohtelun olevan sijaishuollossa paljon yleisempää kuin kodeissa.

Ammattilaisen ei- tietäminen on siis pohjimmiltaan osallistamispetosta, asiakkaan huijausta.

Asiakkaan osattomuus on tosiasia, ei pelkkä tunne

Entä jos asiakkaiden osattomuuden kokemus on seurausta siitä, että sijaishuoltoyritysten, -järjestöjen ja asiantuntijoiden edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa asiakas todella on osaton hänelle lakisääteisesti kuuluvista oikeuksista ja resursseista?

Kuinka moni on menettänyt lastensuojeluprosesseissa lastensa lisäksi luottamuksensa kaikkeen viranomaistoimintaan, tulonsa, asuntonsa, työkykynsä, terveytensä ja henkensä?
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/

Miksi riippumatonta haastattelututkimusta asiakkaiden kokemuksesta ei saada aikaiseksi vaan tutkiminen jätetään lastensuojelun edunvalvontajärjestöjen STEA-rahoitetuksi puuhasteluksi?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan

Asiakkaita ei auta, vaikka vaikka he oppisivat osallisuusretoriikan ja vaikka osallisuusprojekteja koristeltaisiin värikkäillä julisteilla, peleillä, leikeillä ja "taidelähtöisillä menetelmillä" niin kauan kun asiakkaille ei ole tarjolla edes minimaalista oikeusturvaa ja todellista päätäntävaltaa omiin asioihinsa.

Räikeän eriarvoistava terapeuttisen vallan kieli , huoli- , trauma-, ylisukupolvisuus-, huono-osaisuus- ja riskipuheena realisoituva asenteellisuus ja asiakkaiden tiedon typistäminen pelkäksi kokemuksellisuudeksi palvelee ainoastaan asiantuntijoiden ja sijaishuollon edunvalvontaa.

"Kokemusasiantuntijuuden" mahdollistavana sugar mamana esiintyminen voi tietysti olla hyvää brändäystä ja puhdistava ja vapauttava kokemus kunnallisessa lastensuojelutyössä ryvettyneelle moninkertaiselle perusturvarikolliselle.
Se näyttää toimivan myös sosiaalityön imagonkiillottamisena, jota pidetään nykyisin rakenteellisena sosiaalityönä. Asiakkaita se ei auta.

Jos asiakas toimisi suhteessa lapseensa samalla logiikalla kuin sosiaalityöntekijä suhteessa asiakkaaseensa tai sosiaalityön tutkija suhteessa aineistoonsa, häntä syytettäisiiin puutteellisesta huolenpidosta, lapsen tiedonmuodostuksen, kasvun ja kehityksen vaarantamisesta ja mentalisaation häiriöstä.

Pitäisikö myös sosiaalityön tutkimus ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ?

Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.

“Kunapueitunnuavulta #sosiaalityöntieto #Kasper #Kasvatus-japerheneuvonta #osallisuus #asiakasosallisuus #osallistumispetos #kokemusasiantuntijuus #tienviittojalastensuojeluun #mentalisaatio #ei-tietäminen #TainaMeriluoto #DorothySmith #Sytyhanke #systeeminenlastensuojelu #traumatietoisuus #traumainformoitusote #lastensuojelunpalvelukokemus #lastensuojelunkokemusasiantuntijuus #Voikukkia #Voikukkiakritiikki #lastensuojelunpseudopalvelut #avohuollontukitoimet #perhetyö #rakenteellinensosiaalityö #ElinaMyllymäki #ElinaPekkarinen #dialogisuuslastensuojelussa #expertbyexperienceinFinnishChildWelfare #Finskarådgivningiuppfostrings- ochfamiljefrågor #Finnishchildguidanceandfamilycounselling #ylisukupolvinentrauma #lastensuojelumedia #lastensuojelunlapsiuhrit #pseudopalvelu #rahoituskanavatylittäväsotepalvelujenkäyttö #rahoituskanavatylittäväpseudopalvelujentuottojaylläpito
#perheenjälleenyhdistäminenkritiikki #FinnishChildWelfareresearch #sosiaalityöntutkimus #lastensuojelututkimus #MotherandBabyHomesresearchinFinland #systeeminenperheterapia #psykoanalyysi #STEA #STM #Sosiaali- ja terveysministeriö #Lastensuojelunideologinenkorruptio #THL #Perhetyö #ElinaPekkarinen #lastensuojelun äidinriistäjät #sosiaalinenperimä #sosiaalisenperimänteoria #lapsiystävällinenkunta #Unicef

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Turvaope ja 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta

Lyhyesti:
Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Milloin Koske sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?

Turvaopen Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista, lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan Haapasten perheen ajojahtiin osallistuneen KOSKE:n sosiaalityöntekijän moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia 25 virheellisen väittämän muodossa.

Ottaako Turvaopen podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä opettajille?

On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"?

Eikö juuri sosiaalialan osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi?

Miksi Haapasten perheen alakouluikäiset lapset 102 virhettä sisältäneillä asiakirjoilla yli kolmeksi vuodeksi vanhemmistaan erottanut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia KOSKE:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana, sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana?

Linjaus lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa (KOSKE) heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita.

Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä?

Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön seuraukset ja vaikutukset esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden sisällöt ja oikeellisuus ja asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin selvityksin?

Miksi KOSKE:n sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin lastensuojeluparannuksena juuri samoja rakenteellisen muutos- ja sosiaalityön estäviä keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?

Miksi keskisuomalaisten veronmaksajien pitäisi edes hyväksyä tällainen toiminta saati rahoittaa sitä?
Tutustu Haapasten perheen ajojahtiin jutun lopussa!

Pitkästi:

Turvaopen lastensuojeluosio  on hyvä esimerkki opetusalan toimijoiden kritiikittömyydestä, tietämättömyydestä ja piittaamattomuudesta lastensuojelun ihmisoikeusrikkomusten, toimintakäytäntöjen ja seurausten suhteen.

Opettajuuden pitäisi perustua etiikkaan ja muodostua neljästä perusarvosta: ihmisarvosta, totuudellisuudesta, oikeellisuudesta sekä vastuusta ja vapaudesta.

Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- podcast ei tarjoa totuudenmukaista lainsäädäntöön, ihmisoikeussopimuksiin, tieteellisiin tutkimuksiin tai asiakkaiden kokemuksiin perustuvaa tietoa lastensuojelusta vaan moralistisia virhepäätelmiä ja valheellista lastensuojelun markkinointia.
Ottaako podcast myös vastuun virheellisen tiedon levittämisestä?

Turvaope-sivusto kertoo olevansa turvallisuuden tunteen ja tasa-arvon edistämiseen pyrkivä materiaalialusta opettajille.

Haastateltavakseen he ovat kuitenkin valinneet asiakkailleen lukuisia turvallisuuden ja luottamuksen menetyksen kokemuksia tarjoilleen Haapasten perheen ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetuksi tulleen Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ( KOSKE) sosiaalityöntekijän, joka on toiminut myös tässä tapauksessa:https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2016061721697866

Kritiikittömän, asiakkaiden ihmisoikeuksien sijaan “ennakkoluulojen hälventämiseen” keskittyvän lastensuojelun markkinointipuheenvuoron pitäisi herättää valistuneissa kuulijoissa huolta viranomaistoiminnassa tapahtuneista väärinkäytöksistä, mutta Turvaopen toimittajissa se herättikin ihailua ja luottamusta lastensuojelun “osaamiseen”.

Turvaopen, Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja Keski- Suomen sosiaalialan päättäjien sietäisi myös pohtia, miltä Haapasten perheen kohtelun laittomuuksia kauhulla seuranneista ja heidän puolestaan adresseja allekirjoittaneista tuhansista keskisuomalaisista tuntuu se, että virheellisen tiedon levittämistä ja muita väärinkäytöksiä jatketaan lastensuojelussa verorahoitteisesti vuodesta toiseen.

Miksi sosiaali- ja terveydenhuollon ja opetustoimen järjestöt ja mediat eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin?

Onko yksityistetyn lastensuojelun liikevoittojen turvaamisesta tullut lasten ja vanhempien ihmis- ja perusoikeuksien turvaamista tärkeämpää?

Turvaope- podcastin juontaja antoi haastatellun sosiaalityöntekijän vastalauseitta esittää ainakin 25 virheellistä väittämää lastensuojelusta, jotka oikaisemme tähän:

Kukaan ei tiedä edes sitä, onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu ( Rousu, 2020)
Salassapitovelvoite ei estä viranomaisnäkökulmaa, johon kaikki toimittajat ovat velvoitettuja tutustumaan ennen lastensuojelujuttujen kirjoittamista. Viranomaisnäkökulma selviää asiakaskirjauksista, joihin viranomainen on koonnut kaiken asiakkaan vähänkin epäilyttävään valoon asettavan materiaalin ilman aikarajoituksia tai lähdekritiikkiä.
Lastensuojelun selvitystyö ei nosta näkyviin lapsen ääntä ja kokemuksia vaan tutkimusten ( Oranen 2006; Gillinghamin ja Humphreys’n 2010: Poikela 2011) mukaan päinvastoin häivyttää ne.
Opettajien ei tarvitse olla osa lastensuojelukoneistoa eikä huoliluokittelu tai mutudiagnosointi kuulu heidän lakisääteisiin tehtäviinsä. Opettajan perustehtävät ovat opetus ja nuoren kehityksen ja vanhempien tukeminen kasvatustyössä. Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelussa ja opetustoimessa tapahtuvaan lasten villiin diagnosointiin. He arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.” 5.
Tilastoista ei voi tehdä johtopääätöstä, että jokaisella luokalla olisi vähintään yksi lastensuojelun asiakkuutta tarvitseva eikä lastensuojeluilmoitusten ja sijoitusten määrästä voi tehdä johtopäätöksiä lasten ja perheiden tilanteista tai ongelmien määrästä. Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia terapeuttisen vallan ja haavoittuvuuden eetoksen keinoin.
Yhteistyö ja vapaaehtoisuus ei toteudu lastensuojelun työskentelyssä. “Vapaaehtoisiksi” kutsutut sijoitukset ovat usein pakotettuja.
Kiireellisiä sijoituksia ja huostaanottoja tehdään myös laittomin perustein. Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoilla. Lastensuojelulaitoksia pyörittävät yritykset ovat osallistuneet myös sijoituspäätösten valmisteluun.
Sosiaalityöntekijä Seppo Niemen mukaan varhaisen puuttumisen malli on johtanut kiihtyvään sijoitusten kierteeseen. Ilmiö heijastaa sosiaalityön ammatillisuus- ja onnistumiskäsityksiä, pahimmillaan jopa kollegojen keskinäistä näytön tarvetta (Syvälä, 2013, 232- 233).
Lapsella on kansallisten lakien, YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen ( artikla 8) mukaan ensisijainen oikeus elää oman perheensä kanssa ja nauttia perhe- ja yksityiselämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Huostaanotto tai sijaishuolto ei ole ensisijainen oikeus.
Lastensuojelun toiminnan lopputulos ei useinkaan ole lapsen turvallinen elämä. Aiempi suomalainen ja ruotsalainen sijaishuoltoselvitys tuotti samankaltaista tietoa sijaishuoltoväkivallasta kuin Norjassa, Islannissa, Tanskassa, Walesissa, Irlannissa ja Australiassa tehdyt selvitykset. Lapset olivat lapsena joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät oli otettu huostaan.
Lastensuojelun toimintaa ei aina ohjaa lainsäädäntö vaan talous ja organisaatiokäytännöt. Kuntaliitto ( 2017, 2019 ) ja Valvira ovat moneen kertaan todenneet, että Suomessa lapsia huostaanotetaan pelkästään puuttuvien palvelujen takia. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Kukaan ei tiedä sijoitusten syitä, sillä Suomessa niitä ei tilastoida valtakunnallisesti.
Sukulaissijoituksia ei Suomessa käytetä juuri lainkaan, vaikka vuonna 2007 voimaan tullut lastensuojelulaki edellyttää sopivien perheiden etsimistä ensiksi lapsen lähipiiristä( Koisti-Auer 2014).
Pelkkä huoli ei ole riittävä juridinen peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseksi saati lapsen tai perheen perus- tai ihmisoikeuksiin puuttumiseen.
Lastensuojeluilmoitus voi johtaa ja usein johtaa siihen, että lapsi viedään kotoaan ja vanhemmiltaan. Huteria päätöksiä oikeutetaan fabrikoinnin, väärentämisen keinoin.
Tyytyväisten/ tyytymättömien asiakkaiden määrää ei tiedetä koska lastensuojelussa ei kerätä asiakaspalautteita. Kai Alhasen (2014,61) tutkimuksessa lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret ja vanhemmat kokivat järjestelmän toiminnan monelta osin moraalittomaksi. He uskoivat sen ilmentävän vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, joissa korostuvat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden sijaan taloudellinen tehokkuus, ihmisten välineellisyys ja eriarvoisuus.
Lapsella pitäisi olla oikeus koulutukseen myös sijaishuollon aikana mutta tämä oikeus ei toteudu lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla. ” Räätälöity opetus lastensuojelulaitoksessa” tarkoittaa liian usein opetuksen laiminlyöntiä. Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lapsella ei välttämättä ole traumataustaa sijaishuoltoon mentäessä vaan pikemminkin sieltä tultaessa. Koko lapsuuden kestävät sijoitukset valvomattomaan ja usein väkivaltaiseen sijaishuoltoon ilman mahdollisuutta kykyjen mukaiseen koulutukseen ja läheissuhteisiin synnyttävät traumataustoja. Sijoitus itsessään on aina trauma lapsille ja vanhemmille.
Suomessa suosittu ja tekohengitetty psykoanalyyttinen kiintymyssuhdeteoria on todistettu vääräksi jo 1980- luvulla, vakuttavimmin tutkija Judith Harrisin ja Harvardin psykologian professori Jerome Kaganin toimesta.
Voikukkia- ja Hope- toiminnan tarkoitus ja sisältö on liian usein pelkkä huostaanoton hyväksyminen- ei vanhempien tukeminen.
Vanhempien ja lasten asiakassuunnitelmia ei huostaanottojen ylläpitämiseksi tehdä eikä päivitetä lainsäädännön mukaisesti.
Perhehoito ei ole automaattisesti parempi vaihtoehto lapselle eikä laadun tae. Päinvastoin, lasten lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä on valvomattoman perhehoidon myötä entisestään vaikeutunut.
Ei ole sen paremmin kansantaloudelle kuin lapselle samantekevää asuuko lapsi yksityisessä vai kunnallisessa laitoksessa. Yksityisen liikeyrityksen tehtävä on tuottaa voittoa osakkeenomistajille- usein lasten kustannuksella. Luottamuksensa lastensuojeluun menettänyt Tuomas Kurttila vaatiikin lastensuojelun siirtämistä markkinoistamisen ja taloudellisen voitontavoittelun ulottumattomiin.
Pitkä työkokemus lasten ja perheiden lakisääteisiä oikeuksia jatkuvasti rikkovassa organisaatiossa ei tarkoita välttämättä ihmissuhdeosaamista vaan asiakirjojen fabrikoinnin, väärentämisen osaamista.
Kansalaisten negatiiviset käsitykset lastensuojelusta esim. sijaishuoltoväkivallasta eivät ole ennakkoluuloja vaan tulosta omista ja ystävien huonoista kokemuksista ja järjestelmän väärinkäytöksistä, joista löytyy pitävää näyttöä.
Karoliina Ahosen mukaan ennakkoluulojen kitkemisestä puhuminen sen sijaan, että keskityttäisiin turvaamaan heikossa asemassa olevien ihmisoikeuksia, siirtää huomion pois perusoikeuksista, jotka perustuslain mukaan kuuluvat jokaiselle kansalaiselle.
Erilaiset lastensuojelun ja mielenterveystyön leimautumisen vastaiset kampanjat onnistumistarinoineen ovat usein terapeuttisen vallan ruokkimista ja valheellisen toivon tarjoamista, jotka siirtävät huomion pois perus- ja ihmisoikeusrikkomuksista. Niiden tehtävänä on taata hyväätarkoittavien mutta asiakkaita käytännössä syrjäyttävien pseudopalvelujen asiakashankinta. Ennakkoluulojen sijaan olisi puhuttava ihmisoikeusrikkomuksista. Vaikuttavaa lastensuojelu- ja mielenterveyspolitiikkaa olisi ihmisoikeuspolitiikka.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tutkimustietoa lastensuojeluksi nimetystä ihmisoikeusongelmasta

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on useana vuonna nimennyt lastensuojelun Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi vanhuspalvelujen ohella. Lastensuojelun jatkuvat ongelmat johtuvat pitkälti yli 80% yksityistetyn sijaishuollon hallitsemattomasta markkinoistumisesta eikä niiden poistamiseksi ole tehty juuri mitään.
Lapsia sijoitetaan yksinomaan siksi, ettei heille ole tarjolla mielenterveyspalveluja ja lastensuojelun viranomaistyötä tekemään on päästetty sijaishuoltoyrityksiä.

Lastensuojelun negatiiviset tulokset

Lastensuojelun sijoitus on ylivoimaisesti suurin lasten syrjäytymisriski ja tuottaa katastrofaalisia tuloksia.
Me-säätiön ja THL:n rakentama malli syrjäytymisen dynamiikasta kertoo, että suurimman syrjäytymisriskin muodostavat juuri lasten sijoitukset.

a)890 000 lasta kattavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten tilanne on aikuistuessa kaikilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna muuta väestöä heikompi kun tarkastellaan mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Sijoitettujen lasten tilanne on heikompi kuin heidän sijoittamattomien sisarustensa.
Sijoitus tuntuu hyödyttävän lasta vain äärimmäisen harvinaisessa täydellisen laiminlyönnin tapauksessa.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/hyva-yhteiskunta/kodin-ulkopuolelle-sijoitettujen-lasten-hyvinvoinnissa-ja-terveydessa-vakavia-puutteita

b) Kodin ulkopuolelle sijoitetut kärsivät myös psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai sijoittamattomat sisarukset:

https://www.thelancet.com/journals/lanchi/article/PIIS2352-4642(18)30207-4/fulltext

c) Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulumenestys jää Antti Kääriälän väitöskirjan mukaan selvästi heikommaksi kuin muilla lapsilla. Tutkimus vahvistaa aiempaa laajaa näyttöä sijoitusten negatiivisista vaikutuksista lasten koulutuspolkuihin ( esim. Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Tutkimustietoa vasten sosiaalialan toimijoiden uskomus siitä, että sijoitukset olisivat lapsen edun mukaisia on harhainen. Samoin opettajien luulo, että ilmiannot lastensuojeluun ja sijaishuolto tukisivat yksilöiden kasvua itsenäisiksi ja vastuullisiksi yhteiskunnan jäseniksi, joilla on tarvittava tietotaito muuttuvissa toimintaympäristöissä.
Sijaishuollon huonot tulokset ovat olleet tiedossa jo vuosikymmeniä. Siksi niiden tutkimista on vastustettu ja siksi lastensuojelusta ei ole saanut tietoa siitä, mitä perheelle tapahtui lastensuojeluilmoituksen jälkeen.

Huostabisneksen edustaja saa tehdä huostaanottosuosituksia

Yksityiset sijaishuoltopalveluja myyvät yritykset ja järjestöt tekevät lainvastaisesti vanhemmuuden- ja olosuhdearviointeja ja jopa huostaanottosuosituksia edistääkseen omaa liiketoimintaansa, jota ei valvota. https://www.longplay.fi/jutut/vailla-virkavastuuta

Ei näyttöön perustuvia käytäntöjä

Lastensuojelusa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä ( Paasio 2014), valvontaa ( VTV, 2012), tulosvastuuta eikä oikeussuojakeinoja ( Ikonen, 2013, Syvälä, 2013) esim. Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä perheille.

Ei tietoa

Suomalaisessa lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi(Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018).

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Ei perheiden tarpeiden mukaista apua

Lastensuojelun “avohuollon tukitoimet” mm. perhetyö eivät useinkaan ole huostaanottojen ehkäisyä vaan yksityisten sijaishuoltoyritysten harjoittamaa huostaanottojen pohjustusta.
Hokema siitä, että” lastensuojelu on muutakin kuin huostaanottoja” on perusteeton jos tuon “muun” tarkoitus on juuri huostaanottojen tuotto ja oikeutus.

Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että kunnissa, joissa on panostettu enemmän “ennaltaehkäisevään tukeen” ja “avohuollon tukitoimiin” on myös huostaanotettu enemmän lapsia.

Ei asiallista dokumentointia vaan asiakirjafabrikointia

Joissakin kunnissa esim. Oulussa kaikki perheiden yhteydenotot esim. kotiapupyynnöt kirjataan lastensuojeluilmoituksiksi.
Lastensuojeluilmoitusten käsittelyyn liittyy paljon ongelmia ja ilmoitusten käsittely vaikuttaa sattumanvaraiselta ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 11).

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana?

Kaikkien lastensuojelutiedotuksesta kiinnostuneiden kannattaa lukea myös Pasi Malmin koronatiedotusta käsittelevä mutta myös lastensuojelun kriisiviestintään sovellettavissa oleva artikkeli Miksi julkisorganisaatioilla on taipumus levittää julkisuuteen väärää tietoa kriisien aikana ja analysoida sen valossa turvaopen haastatteleman sosiaalityöntekijän ajattelun ydinuskomukset ja asenneongelmat esim.

Viranomaisten ei tarvitse perustella viranomaistietoa kansalaisille esimerkiksi tieteellisten lähdeviitteiden avulla, koska tämä saattaisi aiheuttaa vastaväitteitä. On huolestuttavaa, jos kansalaiset alkavat väittää viranomaisten tarjoamaa tietoa vastaan. (vaarallinen asenne)

Mikäli kansalaiset huolestuvat kriisitilanteessa, on tärkeää, että viranomaiset toistavat sinnikkäästi luotettavaa viranomaistietoa. (vaarallinen asenne, joka estää viranomaisia korjaamasta virheitään)

On tärkeää, että viranomaiset osoittavat toisiaan kohtaan solidaarisuutta eivätkä kritisoi sellaista viranomaistietoa, joka on tuotettu jonkin toisen viranomaisorganisaation toimesta (huolestuttavan dogmaattinen ja autoritaarinen ajatus).

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus Lucas Tousart

Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta- Haapasten perheen ajojahti

Miksi Turvaopen ylläpitäjät ovat valinneet haastateltavakseen juuri Haapasten ajojahdista ja 102 virhettä sisältäneistä asiakirjoista tunnetun sosiaalityöntekijän, joka on toiminut mm. Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä, koulukuraattorina ja nykyisin Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa ( KOSKE) ?

Miten keskisuomalaisten lasten ja vanhempien oikeusturvaan ja luottamukseen viranomaistoimintaan vaikuttaa se, että juuri tälle vakaviin ja korjaamattomiin väärinkäytöksiin syyllistyneelle KOSKE:n työntekijälle on annettu systeemisen lastensuojelumallin juurruttamisen lisäksi myös huostaanottojen valmistelu, asiakirjayhteenvetojen laadinta, Pride- valmennus sekä Voikukkia- toiminnan, lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien koordinointi?

Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus (KOSKE) mainitsee periaatteikseen avoimuuden, luotettavuuden ja ihmisten yhdenvertaisuuden ja tehtäväkseen mm. luotettavan tiedon tuottamisen.
KOSKE:n sosiaaliasiamies Eija Hiekka kertoo kuitenkin raportissaan, että tyytymättömyys palvelun toteuttamiseen ja sosiaalityöhön lisääntyivät vuodesta 2020. ”Maakunnan sosiaalipalveluja yhtenäistettäessä on ensisijaisesti huomioitava asiakkaiden etu”, korostaa Hiekka. ”Palvelun laatua varmistaa huolellinen kysyntätarkastelu: mihin tarpeeseen ja millaista apua ja tukea asiakkaat itse kokevat tarvitsevansa?” Hyvinvointialuetta valmisteltaessa on tärkeää hyödyntää tehokkaasti sitä tietoa, jota on saatavilla asiakkaiden tekemissä muistutuksissa, kanteluissa ja heidän antamissaan palautteissa. Ne antavat eväitä tiedolla johtamiseen."

KOSKE kehottaa otsikolla Tunne alueesi ihmiset, ilmiöt ja kohtuuttomat tilanteet sosiaaliseen raportointiin, joka on rakenteellista sosiaalityötä ja yksi sosiaalityön lakisääteisistä tehtävistä (Sosiaalihuoltolaki 7§).

Lokakuun Liike tarttuu haasteeseen ja raportoi Haapasten perheen tapauksen, joka on suomalainen vastine ruotsalaisesta Barnahus- hankkeen  Painajainen perheessä- tapauksesta.
https://www.youtube.com/watch?v=ZeZfTX6kTJU
http://vintti.yle.fi/yle.fi/atuubi/atuubi.yle.fi/node/14395.htm
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa

Haapasten kaltoinkohtelu- tapausesimerkki siitä, mihin lastensuojeluilmoitus voi johtaa

Turvaopen haastattelema sosiaalityöntekijä oli avainhenkilö Haapasten perheen ajojahdissa. Perheen äidin väsymyksestä tehdyn lastensuojeluilmoituksen tueksi keksittiin valheellinen insestisyyte maalaistalossa asuneen lapsen vaatteista löytyneen karvan perusteella.

Kun insestistä ei löydetty todisteita ja syytettä alettiin kummeksua Vaajakosken ja Palokan sosiaaliasiamiehenä toiminut "erityisosaaja" auttoi valheellisen insestisyytöksen perusteella pulaan joutunutta kollegaa kehittämällä epäillylle äidille varmuuden vuoksi uuden perättömän epäilyn ja rekisterimerkinnän “joukkoitsemurhan suunnittelusta”.

Kun äiti sai mielenterveystoimistosta puhtaat paperit, lausuntoja ei uskottu.

Saadakseen huostaanotto-aikeilleen vahvistusta, sosiaalityöntekijä vei tapauksensa Keski- Suomen osaamiskeskuksen lastensuojelun moniammatilliseen asiantuntijatyöryhmään, jolle toimitettiin vain tieto oletetun insestin tutkintapyynnöstä mutta ei dokumenttia tutkinnan lopputuloksesta eli siitä, että merkkejä seksuaaliväkivallasta ei löydetty. Asiantuntijaryhmä teki manipuloitujen ja virheellisten asiakirjojen perusteella huostaanottosuosituksen.

Haapasten lapset huostattiin asiakirjoilla, jotka sisälsivät 102 todistettua virhettä. Sosiaalitoimi ei suostunut oikaisemaan yhtäkään virheellistä tietoa.
Sosiaalityöntekijää auttanut sosiaaliasiamies toimi tapauksen jälkeen lastensuojelun työntekijöiden työnohjaajana ja kirjoitti sosiaalityön koulutuksessa käytettävän oppaan lastensuojelutyön asiakaslähtöisestä dokumentoinnista.

Lapset sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan heikkotasoiseen yli sadan tuhannen euron vuosittaista hoitovuorokausimaksua lapsista laskuttaneeseen perhekotiin, jossa heitä pyrittiin vieraannuttamaan vanhemmistaan.

Useat samassa perhekodissa asuneet lapset ovat kertoneet mm. puutteellisesta huolenpidosta, väkivaltaisesta kohtelusta ja 3 euron tuntikorvauksella teetetystä työstä perhekodissa.

Kun Haapasten perhe ei löytänyt toimivia valitusreittejä virheellisten asiakirjojen ja päätösten oikaisuun, perhe otti viimeisenä toivonaan yhteyttä Helsingin Sanomiin. Kuntalaiset tekivät perheen jälleenyhdistämisen puolesta kaksi adressia, jotka vaiettiin kuoliaaksi.

Sosiaalityöntekijä Minna Manelius ( Eeda Oy:n toimitusjohtajana toiminut sosiaalityön ammatillinen opettaja, psykoterapeutti, Talentian mediavaikuttaja ja Helsingin hallinto- oikeudessa tuomaroiva Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön johtava sosiaalityöntekijä ) paheksui Helsingin Sanomissa(7.9.2010) sitä, että perhe oli rohjennut kertoa kohtelustaan ja että Helsingin Sanomat oli julkaissut jutun ( 30.8.2010).

Lasten terveys heikkeni huostaanoton aikana ja he joutuivat käsittelemään lastensuojelutoimia terapiassa.

Kesti yli kolme vuotta, ennen kuin huostaanotto purettiin ja alakouluikäiset lapset pääsivät takaisin kotiinsa.

Kukaan ajojahtiin osallistuneista sosiaalityöntekijöistä ei saanut väärinkäytöksistään rangaistusta tai pyrkinyt hyvittämään väärinkäytöksiään perheelle. Kaikki jatkoivat viroissaan.

Lastensuojelun rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan työntekijöiden siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta sosiaalityöntekijästä ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Perheet hylätään kantamaan yksin seuraukset väärinkäytöksistä, joita vieläpä jatketaan palvelujärjestelmässä ja joista jopa palkitaan esim. Lapsiystävällinen kunta tai Vuoden sijaisperhe, Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- ja Lastensuojelun viestinnällinen teko - palkinnoilla.

Paikalliset lapsi- ja perhepalvelutkaan eivät tunnu oppineen tapauksesta mitään vaan ovat sortuneet Haapastenkin jälkeen lukuisiin väärinkäytöksiin ja ajojahteihin.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jyvaskylan-sosiaalitoimelle-vakava-huomautus-ei-paastanyt-sijoitettua-laakariin-ja-laiminloi-koulutuksen

Entä miten Keski- Suomen lastensuojelu toimii kun kyseessä on aito lapseen kohdistuva seksuaalisen väkivallan tapaus?

Sijaisisänsä ja - veljensä hyväksikäyttämä alaikäinen Aino ei saanut apua eikä oikeutta ajoissa. Yli 20 vuotta sijaisperheenä toimineella, myös Pelastakaa Lapset ry:n kesälapsia majoittaneella sijaisperheellä  oli hyvät suhteet paikallisiin viranomaisiin.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/201707152200267050
https://seura.fi/asiat/tutkivat/nain-suomessa-tuomitaan-lapsen-torkeasta-hyvaksikaytosta-lahes-puolet-syyllisista-vapaalle-jalalle/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoituslasta-hyvaksikayttaneella-sijaisperheella-oli-hyvat-suhteet-paattajiin-kaltoinkohteluun-ei-puututtu-ajoissa

Virheellisesti syytetylle Haapasten perheelle puolestaan jäi lastensuojelusta ikuiset arvet- ja myös perhettä vuosikymmeniä seuraavat valheelliset rekisterimerkinnät.

Opettajien kannattaa muistaa, että virheellisetkin lastensuojelumerkinnät, joita ei yleensä oikaista jäävät perheiden kiusaksi arkistointisääntöjen takia jopa 120 vuoden ajaksi ja hankaloittavat perheiden kohtelua myös muilla hallinnon aloilla.

Sosiaalityöntekijän tekemä väärä psykiatrinen mutudiagnoosi saattaa estää myös lapsen somaattisten vaivojen hoidon.

Myös lastensuojelun pakottamat, turhatkin mielenterveysseulaukset pitää ilmoittaa vakuutusyhtiöille ja ne vaikuttavat vakuutusturvan saamiseen ja hintaan. Kotien oikeusturvavakuutukset eivät kata lastensuojelun aiheuttamia oikeuskuluja ja johtavat perheet velkakierteeseen.

Haapasten tapaus ei törkeydestään huolimatta ole mitenkään poikkeuksellinen suomalaisessa lastensuojelussa.
Väärät insesti- ja perhesurmaepäilyt ovat tehokas laittomien huostaanottojen väline: http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi

Keski- Suomessa väärää insestiepäilyä käytettiin sijoitusperusteena samoihin aikoihin myös myös toisessa, Tarja Hiltusen väitöskirjaan dokumentoidussa tapauksessa. Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( Hiltunen, 2016, 162). Äiti koki häneen kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).

Vastaavia tapauksia on käynnissä tälläkin hetkellä. Joka toinen tunti joku lapsi sijoitetaan kiireellisesti sijaishuoltoon eivätkä lain velvoitteet esim. tarpeenmukaisista avohuollon tutkitoimista, perheiden jälleenyhdistämisestä tai hyvästä kohtelusta toteudu. Poikkeuksellista on vain, että Haapasten tapauksessa lapset pääsivät takaisin kotiinsa.

Haapasten tapauksesta voi lukea mm. Helsingin Sanomien jutusta:

Vääryyden oikaisu on vaikeaa- Sosiaalihuollon keräämät tiedot ovat monen mutkan takana.

Terveydenhuolto oikaisee väärät tiedot pyynnöstä, sosiaalihuolto ei.
Haapasen perheen papereissa elää epäilyjä, jotka on osoitettu vääriksi.

HS:n mukaan “Haapasista tuli lastensuojelun asiakkaita, kun äiti kertoi terveyskeskuskäynnin päätteeksi olevansa väsynyt.

Vyöry lähti liikkeelle, vaikka myöhemmin on todettu epävirallisesti, ettei lastensuojeluilmoitusta olisi pitänyt tehdä. Perhettä on vuosien varrella epäilty eri asioista. Yliopistosairaala ei löytänyt hyväksikäyttöä. Vanhemmilta ei todettu mielenterveysongelmia. Päihteitä ja väkivaltaa ei ole epäilty, mutta perheen vahva usko Jumalaan on noteerattu.

Lapset otettiin huostaan kiireellisesti päiväkodista ja hallinto-oikeus vahvisti huostaanoton. Perheen ja tukihenkilöiden mukaan käsittelyssä ei kuultu perhettä tukevia todistajia.

Lapset ovat jo toisessa sijoituspaikassa. He eivät pääse kotilomille, ja tapaamisia rajoitetaan. Tukiryhmän mielestä lapsia on alettu vieraannuttaa vanhemmista.

Perhe puhuu puhelimessa viikoittain, ja kerran kuussa vanhemmat matkustavat tapaamaan lapsia. Lasten on todettu tarvitsevan terapiaa, ja ainakin osa tarpeesta aiheutui lastensuojelutoimista.

"Osoitimme 102 kohtaa, jotka olivat perättömiä tai vääriä", Timo Haapanen sanoo. Yksi tunnustettiin aiheettomaksi, mutta se palasi papereihin kesällä.

Todistuksetkaan eivät aina riitä. Äidistä on pyydetty kaksi lausuntoa mielenterveystoimistosta, mutta niitä ei uskota. Isästäkin pyydettiin, mutta toimisto ei pitänyt sitä aiheellisena.

Apua ei ole tullut kuntia valvovasta aluehallintovirastostakaan. Yhteen kanteluun vastattiin, että kantelijan pitää oikaista asia itse.”

Päivi Repon koko jutun voit lukea tästä:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004752767.html

Milloin KOSKE sisäistää selontekovelvoitteensa ja rakenteellisen sosiaalityön?

Aikooko KOSKE:n uusi johtaja, SOS- lapsikylän Tapiolan pisteen ja Kalliolan setlementin lastensuojelupalvelujen(nykyisin osa Humana-konsernia)entinen johtaja, Pesäpuu ry:n entinen kehittämispäällikkö, Pelastakaa Lapset ry:n entinen aluepäällikkö ja adoptioneuvoja, Lastensuojelun keskusliiton lastensuojelun ehkäisevän työn neuvottelukunnan jäsen, PRIDE- valmentaja, sijaisvanhempien työnohjaaja, perhehoidon mallinnustyöryhmän jäsen, lastensuojelun sosiaalityöntekijänä, kouluttajana ja lastensuojelun edunvalvojana toiminut ja Lohjalle Vantaalla epäonnistunutta Lapset SIB- vaikuttavuussijoittamisen hanketta ajanut Sointu Möller varmistaa ja millä tavoin, että vastaavia perheiden teurastuksia ei enää tapahdu vai aiheuttaako tausta sijaishuollon edunvalvojana vaikenemista lastensuojelun väärinkäytöksistä?

Se, että Haapasten ajojahtiin osallistunut sosiaalityöntekijä saa levittää lastensuojelusta virheellistä tietoa opettajille ja toimia Koske:n systeemisen lastensuojelumallin kouluttajana, sijaisperheiden Pride-valmentajana, Voikukkia-ryhmänohjaajana ja lastensuojelutyöryhmän koordinaattorina ja puheenjohtajana, asiakirjayhteenvetojen laatijana ja lastensuojelun edunvalvojien koordinoijana lähettää kansalaisille selkeän viestin siitä, että Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa heidän perus- ja ihmisoikeutensa eivät ole minkään arvoisia ja niitä voi laiminlyödä ja loukata vapaasti ilman minkäänlaisia vastuu- ja korvausvelvoitteita.

On selvää, että lastensuojelussa tapahtuu paljon virheitä ja väärinkäytöksiä työntekijöiltä puuttuvan lainsäädäntöosaamisen, tutkimustiedon ja valvonnan ja asiakkailta puuttuvien oikeussuojakeinojen takia mutta eikö virheet ja väärinkäytökset pitäisi analysoida, korjata ja hyvittää sen sijaan, että niistä fabrikoidaan valheellista "osaamista"?

Eikö juuri osaamiskeskusten tehtävä pitäisi olla sosiaalityöntekijöiden ammattietiikan ja lainsäädäntöosaamisen varmistaminen ja tutkimustiedon ja käytännön yhteyden koordinointi?

Eikö KOSKE:n peräänkuuluttaman rakenteellisen sosiaalityön mukaista olisi tutkia myös KOSKE:n oman asiantuntija- ja kehittämistyön seuraukset ja vaikutukset esim. lastensuojelun edunvalvojien ja lastensuojelutyöryhmän toiminta, kasvatuskumppaneille ja maakunnan sosiaalipalvelujen johdolle tarjottujen koulutusten ja konsultaatioiden sisällöt ja oikeellisuus ja  asiakaslähtöisyyden ja asiakkaiden perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen julkisin ja riippumattomin selvityksin?

Miksi KOSKE ja sen sosiaalityöntekijät kaupittelevat verovaroin lastensuojeluparannuksena juuri samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?

Miksi KOSKE:ssa ja Keski- Suomen lastensuojelussa asiakaspalautteita ja tutkimustietoa asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta ei ole kerätty, käytetty eikä koettu tarpeelliseksi? Tilastojen ja tutkimustiedon puuttuessa mahdollistuu mielivalta.

Julkisuus on rakenteellisen sosiaalityön väline ja edellytys. Julkisuutta käytetään sellaisissa rakenteellisen sosiaalityön tavoitteissa, joihin henkilökohtainen vaikuttaminen ei sovellu tai muut menetelmät eivät ole tuottaneet toivottavaa lopputulosta (Tiitinen & Lähteinen, 2014, 193).
Julkiseen sosiaalityöhön kannustavat ja velvoittavat sosiaalialan ammattilaisen ammattietiikka, lastensuojelulain henki, kuntalaki ja viranomaistoiminnan julkisuusperiaate.

Kirsi Juhilan mukaan sosiaalityöllä on selontekovelvollisuus asiakkaille, ammattietiikalle, työnantajille ja yhteiskunnalle. Professori Mikko Mäntysaaren mukaan juuri ammatillisuus velvoittaa tietämään, mitä seurauksia asiakkaille on tehdystä työstä (Mäntysaari, 2005, 2).
Sirkka Rousun mukaan oman toiminnan tuloksellisuuden arviointi on osa jokaisen työntekijän työtä, jossa asiakas on tärkein informantti (Rousu, 2007).

Eettisesti kestävä ja oikeudenmukainen sosiaalityö on mahdotonta, ellei tiedetä mikä sosiaalityössä toimii ja mikä ei ja minkälaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ja seurauksia sosiaalityöllä on (Pekkarinen, 2011).

Median tehtävän puolestaan pitäisi olla julkisen hallinnon ja viranomaisten toiminnan kriittinen arviointi, erilaisten näkökulmien ja kansalaisten kokemusten esittäminen.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Hyvät opettajat! Pyrkikää tutustumaan oppilaisiin ja vanhempiin ja selvittämään huolenne aina henkilökohtaisesti heidän kanssaan !Erityisopettaja Outi Rissasen sanoin:Lempeydellä ja hyvyydellä ja tiukalla loogisella järjestyksellä pääsee pitkälle.

Älkää lähtekö mukaan lasten ja perheiden luokitteluun ja leimaamiseen ja sijaishuoltobisneksen asiakashankkijoiksi!

Älkää uskoko sijaishuollon liikemiesten ja heidän edunvalvojiensa markkinointia ja “asiantuntijalausuntoja” vaan tutustukaa tutkimustietoon ja ottakaa asioista selvää itse.
Luottakaa omaan asiantuntemukseenne!

Kun lastensuojelun työntekijä vihjaa tai ennakkotiedottaa "riskiperheestä, joka pitäisi saada avun pariin" ja lätkäisee eteenne lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa ja kehottaa kuvailemaan siihen perheen tai oppilaan, jota ette tunne, kieltäytykää ja vaatikaa saada tutustua lapseen ja perheeseen henkilökohtaisesti.

Opettajillakin pitäisi jo olla tieto siitä, että nk. lastensuojelun avohuollon tukitoimet tosiasiassa tuottavat koko lapsuuden ( keskimäärin 6-7 vuotta) kestäviä sijaisperheessä noin 200 000 euroa ja laitoksessa jopa 1000 000 euroa per lapsi maksavia koulutuspolut ja läheissuhteet katkaisevia huostaanottoja.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2

Yllättävän moni kuitenkin yhä taipuu tekemään sosiaalityöntekijän tilaaman lastensuojeluilmoituksen luottaen epämääräiseen lupaukseen, että lomake on vain muodollisuus, jonka avulla lapsi saa "tarvitsemansa avun". Todellisuudessa lastensuojelun asiakkuus usein estää ja hankaloittaa käyvän avun ja hoidon saamista ja muodostaa aina riskin huostaanotolle:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen

Päivähoidossa ja kouluissa ei vielä tunneta lastensuojelun toimintakäytäntöjä eikä tiedetä niiden vakavista laatu-, laillisuus- ja valvontapuutteista ja oikeusturva-ongelmista. Kouluterveyskyselyt osoittivat, että sijoitetut lapset kohtaavat kiusaamista ja seksuaaliväkivaltaa huomattavasti vanhempiensa kanssa eläviä useammin eikä heille kerrota heidän perusoikeuksistaan sijaishuollossa.

Hallinto-oikeus Talentia-jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa vastuuta.

Tehokas edunvalvonta takaa, että- toisin kuin terveydenhuollossa- sosiaalialalla epäeettisesti ja jopa laittomasti toimiva työntekijä voi jatkaa väärinkäytöksiään koko virkauransa ilman negatiivisia seuraamustoimia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista

Toisten alojen ammattilaiset eivät tunnu ymmärtävän, että lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaan, -taitoon ja -etiikkaan.

Toivoa sopii, etteivät kaikki opettajien mediat jaa Turvaopen tietämättömyyttä ja piittaamattomuutta lastensuojelun turvallisuus-, tasa-arvo- ja oikeusturvaongelmista.

Myös opettajilla on oikeus ja velvollisuus tuoda julki työssään ja moniammatillisessa yhteistyössä havaitsemiaan lasten ja perheiden lainvastaiseen ja eriarvoistavaan kohteluun liittyviä epäkohtia.

Opettajilla on lakisääteinen velvoite ohjata lapsia koulukuraattorille ja koulupsykologille, joten opettajien olisi hyvä myös tietää mitä koulukuraattori ja -psykologi tekevät ja millaisiin teorioihin ja uskomuksiin työnsä perustavat:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

Tukekaa lapsia ja perheitä- älkää lapsibisnestä!

#turvaope #opettajatjalastensuojelu #lastensuojeluilmoitus #lastensuojelujärjestöt #sosiaalihuollonilmoitusvelvollisuus #vihapuhesosiaalityössä #opettajanilmoitusvelvollisuus #Keskisuomensosiaalialanosaamiskeskus #lastensuojelukiusaaminen #childprotectionbullying#KOSKEkritiikki #oppilashuoltojalastensuojelu #kotikoulu #lastensuojelunmoniammatillinenasiantuntijaryhmä #SointuMöller #lastensuojelunerityisosaaajat #Haapastentarina #MikaelPalola #Jyväskylänyliopistososiaalityö #KatjaSalminen-Lahtinen #Jyväskylänlastensuojelu #Karstulanlastensuojelu #Saarikanlastensuojelu #Saarikka #PerhehoitokumppanitSuomessa #Saarijärvenlastensuojelu #sosiaaliasiamies #systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #ChildWelfareinMiddleFinland #BarnvernetiMellerstaFinland #erityissosiaalityö #Pesäpuury #Virtasenperhekeskuksenasiakkaina
#The Center of Excellence on Social Welfare in Central Finland(Koske) #ChildWefareKnow-howinCentralFinland #regionalflexibleandacknowledged communityforprofessionalsinsocialaffairs #long-termdevelopmentworkofsocialwelfareintheCentralFinlandregion #combiningandforwardingacademicalknowledgeandpracticalknow-howof socialwelfareinCentralFinland #rakenteellinensosiaalityöKeski-Suomi #structuralsocialworkinCentralFinland #environmentalsocialwotkinCentralFinland #ecologicaltransitioninFinnishSocialWork #ChildWelfareDisinformationforFinnishTeachers #UllaKuittu #KatiKallimo #AnneSeppälä #KEHO #sosiaaliasiamies #PäiviKalilainen #MarjaLaurila#KatiNärhi #Marjo Kuronen #SamuelFlorin #Katja Mäkelä, #HeljäSiitari#MariKauhanen #SakariMöttönen #KirstiKokkola, #Satu-MarjaHassi #JouniHelen #MirjaImmonen #JohannaMoilanen #HeliVertanen #SaaraKuusela #Helena Koskimies #JoukoJanhonen #JariKetola #AnneWalden #TuijaKoivisto #MirjaAhoniemi #TiinaMankonen #EijaHiltunen #Laukaankunta #JASOry #TalentiaKeski-Suomi #Gradia #Sininauhaliitto #Keski-Suomenvammaispalvelusäätiö #Jyväskylänammattikorkeakoulu #Väentupa ryJ #K-S Kehitysvammaisten tukipiiri #Eija Hiekka#Äänekosken kaupunki #Keuruun kaupunki # MannerheiminlastensuojeluliitonJärvi-Suomen Piiri #EijaHIekka #Terhi Lavonius #Mari Metsävainio #Sivi Talvensola #Viola Valli #Keski-Suomensosiaalialanosaamiskeskuksenkannatusyhdistys ry #Tienviittojalastensuojeluun #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kasper #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Voikukkia #Lastensuojelunmoniammatillinentyöryhmä #Lastensuojelunedunvalvoja#Lastensuojeluntiedollajohtaminen

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Suomalaiset lastensuojelugurut Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisen asiantuntijaryhmän jäsen, Pesäpuun ex-hallitusjäsen Tarja Pösö, THL:n tutkimusprofessori ja Pesäpuun hallituksen pj, Barnahus- ohjausryhmän jäsen Tarja Heino, ja lastenpsykoterapeutti, kasvatustieteilijä, mentalisaatioteoreetikko ja MLL:n puheenjohtaja Mirjam Kalland

Lyhyesti:

Lastensuojelun edunvalvonnaksi fabrikoitu lastensuojelututkimus

Suomalaista lastensuojelututkimusta on rapauttanut tutkimustahojen ( esim. THL:n, STM:n ), lastensuojelupäättäjien ja -rahoittajien sekä sosiaalialan oppilaitosten vahva sitoutuminen sijaishuollon edunvalvontaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018). Huostaanottojen syistä, seurauksista tai lasten oloista sijaishuollossa ei tiedetä. Edes sitä onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu, ei tiedetä( Rousu 2021).

Onko juuri lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvontaan sitoutunut tutkimustoiminta syy siihen, että lastensuojelussa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä, tietoa “palveluista” tai palveluntuottajista ( hinta, laatu, määrä) tai lastensuojelupalveluiden vaikutuksesta asiakkaiden elämään?

Kansainväliset tutkimukset tuottavat yhdenmukaista näyttöä sijaishuollon negatiivisista tuloksista mutta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013:19).

Ulkomailla tehtyjä tutkimuksia ei juuri hyödynnetä suomalaisen lastensuojelun kehittämisessä. (Ritala-Koskinen 2003,Rousu 2004, Rousu 2007; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012).

Sosiaalialalla ”tutkimukseksi” kutsutaan selvityksiä, joissa kysellään sosiaalityöntekijöiden tuntemuksia ja mielipiteitä tai tarkastellaan heidän laatimiaan virheellisiä dokumentteja. Suomalaisissa sosiaalialan tutkimuksissa ei ole koskaan arvioitu, mitä ideologiaan ja vanhentuneisiin ja virheellisiin teorioihin pohjaava virkamiestyö on saanut aikaan.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/

Yhteenvetona voi todeta, että lastensuojelututkimukset ja niiden pohjalta kehitetyt koulutukset eivät enää tunnista eivätkä tunnusta asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia. Tutkimusten kylkeen liimatut lakiosuudet, jotka on usein vieläpä lainattu/tulkittu virheellisesti THL:n Lastensuojelun käsikirjasta jäävät avaamatta ja täysin irrallisiksi.

Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).

Lastensuojelun kehittämis-, tutkimus- ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltujen olisikin syytä oppia tunnistamaan fabrikoidut tai muuten epäluotettavat lastensuojelututkimukset.

Pitkästi:

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu ja "tutkimukset" ovat ohjanneet veronmaksajien rahat erilaisten palveluntuottajien ja sijaishuollon hyväksi. Sijaishuollon miljardibisnes on syntynyt. Avohuollon miljardibisnestä odotellaan.

THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.

Sekä lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa.

Ilmiantojärjestelmä luo pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta lapsiperheiden elämään; lastensuojelun asiakkuus estää monien sairauksien käyvän hoidon ja psykiatrisiin palveluihin pääsyn.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen

Sosiaali- ja terveysministeriön ideologian mukaan tavallisista suomalaisista perheistä tulee seuloa näkymätöntä pahaa.
Veronmaksajien rahoja käytetään hankkeisiin, joiden vaikutuksia ei arvioida suunnitteluvaiheessa eikä toteutuksen jälkeen.
Lapsia sijoitetaan lainvastaisesti pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia ja kunnallisessa lastenpsykiatriassa ei taas suostuta tutkimaan, hoitamaan eikä kuntouttamaan lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia. Vanhanaikaiset psykoanalyyttiset teoriat ja toimintamallit tulkitsevat lapsen ongelmien syyksi vanhemmat, erityisesti äidin.

Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön tutkijoiden haastattelujen ja tutkimusten perusteella julkisuudessa on vuosikaudet pyöritetty valheellisia väittämiä mm. " turhia huostaanottoja ei ole "(= kunnat huostaanottavat lapsia pelkästään puuttuvien palvelujen takia ja lapsia on sijoitettuna turhaan ja laittomasti) " avohuollon tukitoimet auttavat perheitä "(= avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ), “pysyvä huostaanotto takaa lapselle vakautta” (= lapsia pompotellaan valvomattomasta sijaishuoltopaikasta toiseen kymmeniä kertoja ), “sijaishuolto takaa lapsille turvalliset kasvuolosuhteet “ ( kodin ulkopuolelle sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat) ja "huostaanotoissa pyritään perheiden jälleenyhdistämiseen"( = huostaanotot kestävät usein koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen ja niitä puretaan ani harvoin).

Missä vika kun kansalaiset ja median edustajat tuntevat lastensuojelun lainsäädännön ja sijaishuollon olosuhteet paljon paremmin kuin ammattilaiset, joiden kuuluisi niitä valvoa?

Miksi lastensuojelujärjestöjen psykoanalyyttisesti orientoituneiden päättäjien annettiin alati kasvavalla rahoituksella periyttää ylisukupolviset asenneongelmansa, moninkertaistaa sijoitusten määrä ja kehittää laittomien hoidollisten huostaanottojen käytäntö?

Mitä pitäisi ajatella siitä, että vasta vuonna 2021- noin sadan vuoden viiveellä- hoitotieteen tutkijoille valkenee, että tukitoimet täytyy suunnitella yhdessä perheen kanssa ( Eija Paavilainen THL- seminaarissa 18.3.2021).

Vuonna 2022 THL:n kehittämispäällikkö Laura Yliruka kertoo, että Suomen 220 systeemisessä lastensuojelutiimissä on viimein tehty päätös kysyä perheiltä uteliaasti mikä heitä auttaisi (MTV- uutisaamu 11.4.2022).
Näistä oivalluksista on kuitenkin vielä pitkä ja miljoonia euroja maksava matka ymmärrykseen, että myös tarjottujen tukitoimien sisällön tulisi vastata perheiden tarpeita. Parempi puhe ei vielä takaa parempaa käytäntöä.

Yliruka ei kerro, että perheitä ei huolita mukaan systeemisiin tiimeihin sosiaalityöntekijän vaikeiksi kokemissa tapauksissa ja että pääosin systeemistä tiimiä terapoiva perheterapeutti tapaa perheen korkeintaan kerran, usein ei edes yhtä kertaa( Pukkio, 7.6. 2019).

Yliruka ei myöskään kerro, että suomalaisen systeemisen lastensuojelumallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä ( Aaltio & Isokuortti, 2019, 156).

Miksi sosiaalityöntekijät, THL ja STM ylipäätään kaupittelevat lastensuojelun parannuksena samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen" (=sosiaalisen raportoinnin estäminen)?

Onko lähes varmaan epäonnistumiseen lastensuojelun muutostyössä johtava linjaus “palvelujärjestelmäkehittämisen” ja “asennemuokkauksen” ensisijaisuudesta tietoista lastensuojelun tietoperustan ja muutostyön sabotointia vai tutkijoiden tietämättömyyttä ja kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan?

Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset kasvoivat.

Lastensuojeluun kohdistuvien ennakkoluulojen hälventämisen ja palvelujärjestelmäkehittämisen sijaan olisi keskityttävä ihmisoikeusrikkomuksiin. Asennevaikuttamisen sijaan tarvitaan tutkimusta siitä, miten lastensuojelun asiakkaiden ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat.

Vaikuttavaa lastensuojelu- ja mielenterveyspolitiikkaa olisi ihmisoikeuspolitiikka.

Lastensuojelututkimukset sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontana

Suomalainen lastensuojelututkimus lähtee liikkeelle lastensuojeluammattilaisten edunvalvonnasta ja mielipiteiden selvittämisestä ( esim. Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimus), joiden ympärille kyhätään jokin kehittämiseksi kutsuttu hanke, johon haetaan ylimitoitettu rahoitus STEA:lta ( RAY).

Samoihin kahvipöytäseurueisiin lastensuojelujärjestöjen kanssa kuuluvat STEA:n valvojat eivät missään vaiheessa valvo asianmukaisesti lastensuojelututkimusten tai -hankkeiden suunnittelun, toteutuksen, tulosten tai tulosten tulkinnan oikeellisuutta eivätkä sitä käytetäänkö rahat rahoitushakemuksen mukaisiin päämääriin . Esimerkiksi MunPerheet- hankejärjestöt tekivät kenenkään puuttumatta laittomasta pysyvästä huostaanotosta STEA-rahoitetun hankkeen.

Ylimitoitetun rahoituksen saamiseksi lastensuojeluammattilaisten rinnalle haetaan konsensushenkisiä yhteistyökumppaneita, jotka suostuvat siihen, että lastensuojeluammattilaiset ja sijaishuollon edunvalvojat saavat määritellä ”meidän yhteiset tavoitteemme” kuten Hyvää lastensuojelua, kiitos- tutkimuksessa.

Karoliina Ahosenkin kummeksumaan “ennakkoluulojen hälventämiseen" on valjastettu myös kokemusasiantuntijat, joita velvoitetaan kertomaan onnistumis- tai vähintään selviytymistarinoita ja oikeuttamaan muualla määriteltyjä tavoitteita ja päätöksiä.

Käytännössä "ennakkoluulojen hälventäminen" tarkoittaa lastensuojelun pseudopalvelujen valheellista markkinointia ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan sosiaalisen raportoinnin estämistä asiakkaidensa ihmis- ja perusoikeuksia jatkuvasti rikkovan lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinnan varmistamiseksi.

Tutkimuksen tavoitteeksi voidaan avoimesti kertoa- ei ilmiön tutkiminen- vaan todisteiden hakeminen siihen, että tutkimaton lastensuojelu “ suojelee lapsia ja nuoria ja auttaa perheitä heidän arjessaan” kuten Lastensuojelun Onnistumisen tekijät- tutkimuksessa.

Tutkimushankkeesta tiedottamisen varjolla mainostetaan ja markkinoidaan näkyvästi tutkimushankkeen järjestöä ja kirkastetaan sen brändiä kuten Perhehoitokumppanit Oy:n Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja ilmastoahdistus- tutkimuksessa.

Varsinainen tutkimus tehdään hutiloiden tai tietoisesti väärentäen vinoutetuilla otannoilla ja etukäteen päätettyjä tuloksia painottaen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan

Jos lapsia ylipäätään kuullaan, heitä kuullaan sosiaalityöntekijöiden, sijaisvanhempien tai laitosohjaajien läsnäollessa, joka estää lastensuojelun väärinkäytöksistä raportoinnin kuten Kysy ja kuuntele- tutkimuksessa( 2022, 55-56).

Nämä pseudotutkimukset kelpuutetaan sitten lastensuojelun lainsäädännön pohjaksi kuten Pelastakaa Lapset ry:n muutaman sijaishuollon sosiaalityöntekijän näkemyksiin perustuvassa RAY-rahoitetussa Sopiva sijaiskoti lapselle-projektissa.

Pseudotutkimukset lastensuojelun lainsäädännön perustana

Kuinka tullaan lastensuojelun viralliseksi asiantuntijaksi

Pelastakaa Lapset ry:n Sopiva sijaiskoti lapselle RAY-projektin (1999-2002) kerrottiin selvittävän huostaanotettujen lasten taustaa, kehitystä ja elämänkulkua.

Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland päätyivät tutkimuksessa kuitenkin mukavuusotantaan eli tutkittavat henkilöt valikoituvat sen mukaan mistä heidät on helpoin tavoittaa ts. yhdistyksen sisältä (mennään läpi siitä, mistä rima on matalin).

Yksityisen sijaishuoltopalveluja tarjoavan yhdistyksen omat sijoituksia hoitavat sosiaalityöntekijät saivat kertoa huostaanoton syyt. Sosiaalityöntekijöiden nimiä ja lukumäärää ei ole kerrottu, ilmeisesti kyse on muutamista sosiaalityöntekijöistä.

Tällä tavalla Sinkkonen ja Kalland päätyivät siihen, että huostaanoton syinä olivat tavallisesti vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat sekä perheväkivalta.

Hankkeen myötä käynnistyi laaja kiintymyssuhdeteoriaan perustuva kouluttaminen, joka kohdistui sosiaalityön ja terveydenhuollon ammattilaisiin sekä sijais- ja adoptioperheisiin.

Sinkkosesta ja Kallandista tuli hankkeen myötä lastensuojelun asiantuntijoita.

Sopiva sijaiskoti lapselle- hankkeen jälkeen Mirjam Kalland nimitettiin jäseneksi mm. STM:n sosiaalialan kehittämisprojektiin Aulikki Kananojan kanssa. Projektiin kirjattiin PeLan sijoituksia hoitavien sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä seuraten, että huostaanottojen taustalla ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ja perheväkivalta. Suosituksena esitettiin lastensuojelulain uudistamista ja pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuuden selvittämistä (STM työryhmämuistio 2003:11, 29).

Hanke liittyy lastensuojelulain uudistamiseen, johon Pelastakaa lapset ry ryhtyi kertomansa mukaan vaikuttamaan jo vuonna 2001. Lämpimät ministeriösuhteet johtivat siihen, että yhdistyksen muutosehdotukset siirtyivät lastensuojelulakiin (Törrönen Maritta (toim.), Lapsuuden hyvinvointi, yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, 2001, 108). Peruspalveluministeri Eva Biaudet oli vuonna 1999 Pelastakaa Lapset ry:n hallintoneuvoston jäsen.

STM:n virkamies Pia-Liisa Heiliö oli aiemmin järjestellyt yhdistykselle etusijan kuntien neuvonantajana lakimiespalvelunsa kautta (= lakimies Mirjam Araneva, Jari Sinkkonen ja yhdistyksen nimeltä mainitsematon sosiaalityöntekijä).

Pia-Liisa Heiliö siirtyi sittemmin vuonna 2003 yhdistyksen johtavaksi lakimieheksi neuvomaan kuntien sosiaalityöntekijöitä sijoitustilanteissa. Heiliö siirtyi sittemmin takaisin sosiaali- ja terveysministeriöön.

Näin kansainvälinen toimija pääsi vaikuttamaan kansalliseen lakiin. Lainvalmistelussa käytettiin siis asiantuntijana tahoa, jolla on tarve huostaanottojen määrän kasvattamiseen. Myös perhehoitajia kouluttaa ja ohjaa siis taho, jonka välitön taloudellinen intressi on pitkäaikainen huostaanotto. Lastensuojelulaki teki historiaa myös siinä suhteessa, että virkamiestyön pohjaksi hyväksyttiin subjektiivinen huolen tunne varhaisen puuttumisen aatteen merkeissä. https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/

Kun asiakkaiden tarpeita vastaamattomat, aggressiivista asiakashankintaa harjoittavat huostaanottoihin tähtäävät pseudopalvelut ja niitä markkinoivat pseudotutkimukset oli siirretty lastensuojelun lainsäädännön pohjaksi ja sijaishuoltoyrittäjien pseudopalvelut juurrutettu lastensuojelujärjestelmään tuottamaan häiriökysyntää, päättäjät alkoivat syyllistää asiakkaita rahoituskanavat ylittävästä sote-palvelujen käytöstä.

Jättämällä asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä voitiin varmistaa vahingolliset käytännöt ja esittää mitä hyvänsä väitteitä perheiden ongelmista ja huostaanottojen perusteista.

Lastensuojelujärjestöt ja sosiaalialan oppilaitokset sijaishuollon kasvattamisen ja yksityistämisen airueina

Sijaishuollon laajentamis- ja yksityistämiskehitystä jatkoi Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry, joka mm. tuotti Suomeen "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" pois pyrkivän, muualla maailmassa yksityiseen palvelueksploosioon johtaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.

Perhe-elämän suojan takaava Euroopan ihmisoikeussopimus jätettiin ja jätetään edelleen säännönmukaisesti pois lähes kaikista lastensuojelukoulutuksista ja - kampanjoista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-tuottavat-asenne-ja-laillisuusongelmia-julkinen-rahoitus-lopetettava

Lastensuojelun tieto- ja teoriaperusta vinoutui entisestään kun lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvät yksityiset sijaishuollon edunvalvojat (mm. PeLa:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän toimijat) päästettiin organisoimaan lastensuojelun koulutuksia ja tiedonmuodostusta.

Päästämällä lapsibisnestoimijat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallintoon, rahoitukseen, tiedontuotantoon ja opetukseen ja nimittämällä yliopistojen edustajia sijaishuollon järjestöihin ja hankkeisiin varmistettiin, ettei sijaishuollon toiminnan kyseenalaistavia kriittisiä havaintoja tai riippumatonta tutkimustietoa pääse edes syntymään.

Sosiaalialan osaamiskeskuksilla toteutettiin arveluttava lapsibisnestoimijoiden verkostoituminen, sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuus ja tutkimusvarojen valuminen lastensuojelun imagonkohennukseen ja vahingollisten pääosin/yksinomaan sijaishuoltoa hyödyttävien työtapojen markkinointiin ja ylläpitoon.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/

Vanhemmat tietävät yleensä lainsäännökset paremmin kuin lapsen asioita hoitava sosiaalityöntekijä. Tilanne johtaa liian usein siihen, että lakipykälistä tietämätön sosiaalityöntekijä kokee asemansa uhatuksi. Sen sijaan, että sosiaalityöntekijä alkaisi vaatia itselleen lisäkoulutusta tai ryhtyisi noudattamaan lakia, hän päätyykin toimimaan asiakastaan vastaan. Tämä näyttäytyy usein mielivaltana. Lain noudattamista edellyttävä asiakas leimataan ”hankalaksi”, ”yhteistyökyvyttömäksi”, ”aggressiiviseksi” jne.

THL on keskittynyt haastattelemaan niukoin otoksin sosiaalityöntekijöitä ja lukemaan heidän laatimiaan asiakirjoja. Koskaan ei ole tehty laajamittaisia asiakashaastatteluihin perustuvia tutkimuksia.
Tiedon puuttuessa viranomainen voi väittää mitä tahansa huostaanoton syistä tai palvelujen tarpeista. Tiedon puute tukee sijaishuollon palveluntuottajia, jotka aktiivisesti markkinoivat teemalla lapsiperheiden pahoinvointi.

Lastensuojelutyössä vain yksi asia on täysin varma: missään sosiaalitoimistossa ei tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työtä.

Tarja Heinon Mikä auttaa -tutkimuksessa THL:n tutkijat ovat huolissaan siitä, että lastensuojelusta puhutaan niin kielteiseen sävyyn. Kun THL:n piti tutkia, mikä on syynä teinien sijoituksiin ja palveluvajeeseen, päädyttiinkin esittämään uusia lastenkotivaihtoehtoja ja pohtimaan lastensuojelun julkisuuskuvaa: ”Tarvitaan positiivista ja pitkäjänteistä tiedottamista monissa median ja erityisesti sosiaalisen median välineissä”.

Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n ohjauksin perheille kuuluva tuki on ohjattu sijaishuollon ja erilaisten ”palvelujen” tuottajille.

THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan lastensuojelulailla luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa kokoaikaisesti joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
Lapsibisnes kukoistaa.
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/

THL:n tutkijoilta voisi kysyä, mitä he oikein ovat tehneet lastensuojeluasioissa 30 vuoden aikana? Miksi lastensuojelun tilastointi ja tutkimus ovat rempallaan?

Toisten tieteenalojen edustajien kannattaisikin harkita vakavasti lastensuojelun tutkimus-, kasvatus- tai kehittämiskumppaniksi ryhtymistä ja muistaa, että lastensuojelun korruptoituneet tutkimukset ja toimintakäytännöt syövät kansalaisten luottamuksen myös omaan tieteenalaan ja ammattitaitoon ja -etiikkaan.

Ennen yhteistyön aloittamista on tarpeen ainakin selvittää onko/ missä määrin lastensuojelun tutkimushanke, johon oma järjestö, oppilaitos tai tutkimusyksikkö kutsutaan mukaan on pseudotutkimus.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Lokakuun Liike on nyt tehnyt lastensuojelun pseudotutkimuksen tunnistamiseen ilmaiset ohjeet, joihin kaikkien lasten kanssa työskentelevien kannattaa tutustua:

TUNNISTA EPÄLUOTETTAVA LASTENSUOJELUTUTKIMUS

1.Tutkimusaihe valitaan lastensuojelun tendenssitutkimusten periaatteiden mukaisesti kirkastamaan lastensuojelutoimijoiden brändiä. Esimerkiksi Tarja Pösön johtamassa Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimuksessa lähtökohtana on oletus lastensuojelun arviointien ja suositusten kiinnittymisestä tietoon ja näyttöön perustuviin käytäntöihin, lasten hyvinvointimuutosten seurantaan ja ekososiaalisen ja oikeudenmukaisen sosiaalityön rakenteisiin.

Sellaista ilmiötä tai asiakasryhmää, joka saattaisi tuottaa negatiivisia löydöksiä ei tutkita. Poliittiset päättäjät torppasivat Tuomas Kurttilan aloitteen koulukotilasten kuulemisesta vedoten siihen, että “näistä ei haluta ikäviä otsikoita" ja Jari Sinkkonen hankaloitti laittomien hoidollisten huostaanottojen tutkimista kieltämällä niiden olemassaolon.

2. Tutkimustulokset on päätetty jo ennalta. Tutkimuksen motiivi ei ole valitun ilmiön tutkiminen vaan sosiaalityön ja -työntekijöiden edunvalvonta: lisäresurssien hankinta, imagonkiillotus ja kasvojenpesu, positiivisten tarinoiden kertominen tai muu ammatillinen edunvalvonta.
“Kotimaiset” lastensuojelututkimukset tehdään usein paniikki- ja vastareaktiona johonkin sosiaalityön käytännöistä negatiivisia tuloksia saaneisiin isoihin kansainvälisiin tutkimuksiin ja niiden tarkoituksena on tieteellisiä tutkimuskäytäntöjä manipuloimalla tuottaa virheellisiä positiivisia tuloksia kumoamaan kansainvälisten tutkimusten yhdenmukainen negatiivinen näyttö.

3. Tutkimuksen tekijä ei ole riippumaton vaan sijaishuollon tai sosiaalityöntekijöiden edunvalvoja, jolla on välitön taloudellinen tai ammatillinen intressi tutkimustulosten manipulointiin.
Perinteisiä sijaishuollon edunvalvontajärjestöjä ovat mm. Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylä ja Perhehoitoliitto sekä Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry . Pesäpuun pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Tarja Heino toimii mm. THL:n tutkimusprofessorina ja ohjaamassa Barnahus- hankketta, joka perustuu tutkimustiedon vastaiselle oletukselle, että suurin lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivallan uhka tulisi vanhempien taholta.

4. Tutkimuksen teoriapohja on yksinomaan/ pääosin sijaishuollon edunvalvojien tuottamaa tai vanhentunutta ja/ tai virheellistä.
Suomalaiset lastensuojelututkimukset lepäävät pääosin virheelliseksi osoitetun psykoanalyysin teorioiden ( esim. mentalisaatio- ja traumateoria), erityisesti vääräksi osoitetun kiintymyssuhdeteorian varassa piittaamatta siitä, että tutkija Judith Rich Harris havaitsi jo 1980- luvulla lasten vertaissuhteiden ylittävän vanhemmuussuhteiden merkityksen ja Harvardin yliopiston emeritusprofessori Jerome Kagan on monien muiden tutkijoiden tavoin osoittanut, että kiintymyssuhteiden muodostumisessa vanhemmuussuhteita tärkeämpiä ovat sosiaaliluokka ja ympäristö johon lapsi syntyy.

5. Tutkimukseen valittu tutkimuskirjallisuus on yksinomaan/ pääosin sijaishuollon edunvalvojien tuottamaa tai vanhentunutta ja/tai virheellistä kuten Pesäpuun X- ketju tutkimuksessa tai Lastensuojelun Keskusliiton Väkivaltatyön oppaassa.
Isojen riippumattomien tutkimusten ja väitöskirjojen sijaan valitaan etukäteen päätettyjä tuloksia vahvistavia kotimaisia pieniä ja yksinomaan sosiaalityöntekijöiden/ sijaishuollon työntekijöiden aineistoihin perustuvia tutkimuksia ja opinnäytetöitä.
Esimerkiksi monimuotoiset perheet- verkosto lähti tukemaan adoptiota lastensuojelukeinona Perhehoitoliiton disinformaation ja yhden amk- tasoisen yksinomaan perhehoitajien haastatteluihin perustuneen opinnäytetyön perusteella.

6. Tutkimuksessa käytetään suppeaa ja/tai yksipuolista pääosin sosiaalityöntekijöiltä saatua aineistoa esim. sosiaalityöntekijöiden haastatteluja tai sosiaalityöntekijöiden /sijaishuollon työntekijöiden täyttämiä lomakkeita tai tuottamia asiakirjoja kuten esimerkiksi Tarja Pösön Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimuksessa tai Tarja Heinon HuosTa- tutkimuksessa ja Keitä ovat lastensuojelun uudet asiakkaat- tutkimuksessa.

7. Tutkimusasetelma- tai -otanta ei ole neutraali eikä hyvän tieteellisen käytännön mukainen esim. asiakaslähtöiseksi mainostettuun tutkimukseen on kuultu satoja ammattilaisia mutta vain kourallinen asiakkaita ja hekin ammattilaisten valitsemana tai valvomana . Tällainen tutkimus oli esim. Tienviittoja lastensuojeluun- tutkimuksen pohjana ollut Lastensuojelun Keskusliiton Hyvää, lastensuojelua, kiitos.

8. Asiakkaita ei ole valittu satunnaisotannalla vaan ammattilainen on valikoinut pääosin tyytymättömien asiakkaiden joukosta vain ne, joilla on positiivista palautetta. Näin toimittiin mm. systeemisen lastensuojelumallin ja lastensuojelun edunvalvojien lobbauksessa.
Todennäköiset kiusalliset löydökset rajataan ulos tutkimuksista myös siten, että haastateltaviksi kelpuutetaan vain ne, joilla on lastensuojelun/sijaishuollon edunvalvontajärjestön tai sosiaalityöntekijän myöntämä kokemusasiantuntijatitteli ( jonka saa suostumalla lastensuojelujärjestön konsensushakuiseksi yhteistyökumppaniksi, joka pysyy ruodussa ja tietää, mitä ”meidän yhteiset tavoitteemme” ovat).

9. Tutkimus ei tosiasiassa tutki tai mittaa ilmiötä, jota se väittää tutkivansa/mittaavansa.
Pesäpuun X- ketju tutkimuksen kerrotaan kartoittavan kaltoinkohtelua sijaishuollossa mutta kaltoinkohtelukyselyn yksikään kysymys ei koske sijaishuollossa koettua kaltoinkohtelua.

10. Sosiaalityöntekijä, sijaisvanhempi tai lastenkodin ohjaaja on paikalla kun lapsilta kysytään lastensuojelun sijaishuollon laadusta eli estetään vapaa raportointi sijaishuollon väärinkäytöksistä. Näin toimittiin Kysy ja kuuntele- tutkimuksessa, jossa Tarja Heino toimi ohjausryhmän puheenjohtajana.

11.  ei ota huomioon aikamuuttujaa kuten Tarja Pösön ja Noora Ellosen lapsiuhritutkimus.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-saloviita-lapsiuhritutkimus-uudelleentulkittuna

12. Tutkimus ei tunnista/ota huomioon väliintulevia muuttujia, sekoittaa korrelaation kausaalisuuteen, tai kausaalisuuden suunta on väärä.
Esimerkiksi THL:n tutkijat ovat esittäneet tutkimuksissaan tyrmääviä väitteitä toimeentulotulotukiasiakkuuden ja “huono-osaisuuden ylisukupolvisen periytymisen” oletetusta kausaalisuhteesta.
Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (mm.Pukero, 2009, 67).

13. Tutkimuksessa sekoitetaan riskifaktorit riskimarkkereihin kuten Hotuksen lapsen kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden soveltamisesta ja ohjeista tehdyissä opinnäytetöissä.

14. Tutkimuksessa tehtävät tai analysoitavat arvioinnit pyrkivät oikeuttamaan jo etukäteen tehtyjä päätöksiä esim. tuottamaan ylimitoitettuja riskiarvioita päätettyjen sijoitusten oikeuttamiseksi.

15. Tutkijoiden ennakko-olettamat estävät vaihtoehtoisten toimintamallien löytämisen kuten Tarja Heinon johtama Mikä auttaa?: Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa– tutkimus, joka ei pyri löytämään palveluja ja hoitopolkuja estääkseen sijoituksen, vaan keskittyy sijaishuollon edunvalvontaan ja sijaishuollon kasvattamiseen ”psykiatrisilla lastenkodeilla” . Oleellisen tärkeiden asioiden esille tuomisen sijaan Tarja Heinon tutkimuksessa päädytään jopa suosittamaan toimenpiteitä lastensuojelun huonon maineen puhdistamiseksi.
Myös Mirjam Kallandin yksinkertainen ja naivi olettamus ja teoria “lastensuojeluperheistä”autismin, oppimishäiriöiden ja kehitysviiveiden syynä takaa sen, etteivät autismin kirjon lapset saa tutkimuksia, hoitoa eikä kuntoutusta (Kalland, 2001, 206-208). Olettamus pois sulkee kaikki muut vaihtoehdot, esimerkiksi sosiaalityöntekijän puutteellisesta koulutuksesta, työkokemuksesta, ideologiapohjaisesta mututyöskentelystä tai virkamiespersoonan häiriintyneisyydestä käynnistyneet perusteettomat puuttumiset perhe-elämään ja lapsen vapauteen.
Vailla ennakkokäsitystä oleva tutkimus hakisi selittäviä tekijöitä, joita löytyy 2000- luvun tapahtumista, mm. VARPU -huolimallin aikaansaamista vääristä positiivisista löydöksistä eli huostaanotoista ja perusteettomista puuttumisista perhe-elämään.

16. Tutkimus ei ota huomioon tutkimuksen itsensä tai suositustensa aiheuttamia negatiivisia seurauksia asiakkaille.
Esim. THL:n tutkijoiden keksimän huolivyöhykemallin seurauksia ei ole missään vaiheessa arvioitu. Varpu -hankkeesta ei löydy edes loppuraporttia. Lasten leimaaminen erityisesti kouluissa ryöstäytyi niin, että tutkijat joutuivat julistamaan marraskuussa 2008 hätätilan ja pyytämään toiminnan lopettamista. Hätätilajulistus ei johtanut siihen, että jo syvälle hallintoon juurtunut huoliseulonta olisi loppunut.

THL:n hankkeet “ovat toinen toisensa perään keskittyneet etsimään näkymätöntä pahaa perheistä. Toiminta on koko 2000 -luvun ajan ollut enenevästi pakonomaisen vihamielistä suhtautumista äitejä ja isiä kohtaan. Erilaisia seulonnan ja arvioinnin välineitä on syntynyt tiuhaan tahtiin.

THL:n yhteistyö lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien kanssa on tiivistä. Sitä mukaan kuin sijaishuollon kielteisistä vaikutuksista lapsiin on tullut tutkimustietoa, lisääntyy perheisiin kohdistuva arviointi ja seulonta.”

17. Tutkimuksessa käytetään löysästi terapeuttisen vallan kieltä esim. “haavoittuviin ryhmiin kuuluminen” tai orwellilaista uuskieltä esim. “hukassa oleva vanhemmuus” ja kaksoisstandardeja ilmiöiden nimeämiseen, arvottamiseen tai interventioiden oikeuttamiseen.

18. Tutkimus yrittää typistää objektiivisesti havaittavissa olevista väärinkäytöksistä ja niiden seurauksista asiakkaiden subjektiivista ja tulkinnanvaraista kokemusta / tulkintaa/ tunnetta.

19. Tutkimus pyrkii selittämään lastensuojelun väärinkäytösten seuraukset asiakkaiden oletetusti sisäsyntyiseksi “traumaoireiluksi”.
Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n tutkijat tulkitsivat sijoitettujen suuren kuolleisuuden olettamaansa varhaislapsuuden kiintymyssuhdetraumatisoitumiseen liittyväksi.

   He eivät Sijaiskoti- hankkeessaan ( Loppuraportti, 7) lainkaan huomioineet sijaishuollon aikaisia tapahtumia, lasten huonon ja väkivaltaisen kohtelun aikaansaamia seurauksia. Tällä tutkimusotteella on tehokkaasti pystytty peittelemään sijaishuollon kielteiset seuraukset, jopa sijaishuollon väkivalta. Lapsen huonon hoivan tai lapsiin kohdistetun suoranaisen väkivallan selitetään johtuvan varhaislapsuuden traumoista. Teoria takaa sen, että sijaishuollon väkivaltaan ei puututa eikä huostaanottoja lopeteta.

20. Tutkimus itsessään on, tuottaa, ylläpitää ja/tai suojelee asiakkaita alistavaa ja haavoittavaa institutionaalista järjestystä ja valheellista auttamisnarratiivia.

21. Sosiaalityön tiedonmuodostusta ja tutkimustoimintaa vaarantaa vakavasti uskomus, että sosiaalityöntekijöiden näkökulma sisältää asiakasnäkökulman, jota ei tarvitse erikseen tutkia ja joka on yhteneväinen sosiaalityöntekijöiden näkökulman kanssa.

Kuitenkin esim. Anni Tapanisen (2009) haastattelemien sosiaalityöntekijöiden käsitykset toivosta onnistumisena huostaanotossa sulkemalla lasten vanhemmat ulos suhteesta tosiasiassa romuttavat nuorten toivon edellytyksiä, joita ovat mm. yhteyden kokeminen ( Tikkanen 2012), koti (Edwards 2004), äidin osoittama empatia nuoren sairauden hoidossa (Bolland ym. 2005; Lloyd ym. 2009) ja vanhempien välittäminen (Bernat 2009).

Myös Ilpo Järvisen ja Suvi Pennasen haastattelemien sosiaalityöntekijöiden käsitykset lastensuojelun onnistumisen edellytyksistä ovat pitkälti samoja, jotka asiakkaat kokevat lastensuojelun epäonnistumisen syinä.

Erityisen vaarallista on kun uskomus sosiaalityöntekijöiden näkökulman ylivertaisuudesta ja kaikenkattavuudesta siirtyy lastensuojelun lainsäädäntötyön ja hankkeiden perustaksi kuten PeLa:n Sopiva sijaiskoti lapselle- hankkeessa, jossa vinoutuneella otannalla saadut tulokset yleistettiin virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa ja kourallinen yksityisen sijaishuollon palveluntuottajan sosiaalityöntekijöitä sai kertoa suomalaisten huostaanottojen syyt, joita ei tilastoida.

22. Tutkija toistaa lastensuojelun palveluntuottajan väittämiä tarkistamatta niitä esim. “lastenkodissa on tarjolla psykiatrista erityisosaamista” (= haussa on pitkään ollut mutta edelleen täyttämättä yksi psykiatrisen sairaanhoitajan virka) “lapsille on tarjolla räätälöityä opetusta” ( =opetus on korvattu harjoittelijan läksyvalvonnalla laitoksen keittiössä), “asiakkaat kuuluvat korkean aggression riskiryhmään”( asiakkaat koetaan ärsyttäviksi ja heitä lääkitään liikaa), “lapset hyötyvät turvaistavasta hoitomenetelmästä”( =epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arviodun turvaistamisen uhriksi joutui jopa 1000 lasta ) tai “nuoret harjoittavat itsealtistusta vaaroille” ( = lapsia raiskataan hatkamatkoilla eikä heitä etsi kukaan).

23. Tutkimuksen suora tai välillinen tarkoitus on asiakkaisiin kohdistuvan perus- ja ihmisoikeusrikkomuksen tai laittoman käytännön esim. pysyvän tai hoidollisen huostaanoton, suostumuksettoman adoption, työkykyisten ohjaamisen kuntouttavaan työtoimintaan, väärän/vahingollisen hoidon, huolirekistereiden, asiakkaiden terveystietojen luvattoman myymisen tai pakotetun automaattisen päätöksenteon oikeuttaminen.

Lucia Hakalan analysoimissa Espoon ja TietoEVRYn tekoälykokeilussa, Suomen Kuntaliiton lastensuojelun ARVOA-vaikuttavuusmittarissa ja Tanskan Gladsaxe-päätöksentekojärjestelmässä oli merkittäviä puutteita lapsen edun toteutumisen, asianosaisten osallisuusoikeuksien toteuttamisen, yhdenvertaisen kohtelun sekä yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioittamisen kriteeristöllä.

Espoossa asianosaisia profiloitiin ja profiilien perusteella segmentoitiin eri kategorioihin puhtaasti sosiaali- ja terveysalan tietojen perusteella, antamatta heille minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa järjestelmän tuottamaan tulokseen tai korjata automatisoidun päätöksentekomenetelmän tuottamia vääristyneitä olettamia.

Kokeilun yhtenä alustavana tuloksena oli, että lastensuojeluilmoitusta edelsi 3–5-kertainen terveyspalveluiden käyttö verrattuna muihin kaupungin asukkaisiin. Kokeilun datalähteenä olivat kaupungin ylläpitämät rekisterit, eivätkä ne sisältäneet esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon dataa.

Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampaan perheeseen, jolla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita.

Algoritmi siis tuotti tilastollisesti epätäsmällisiä ennusteita, koska algoritmin kouluttamiseen oli käytetty dataa, joka ei edustanut Espoon kaupungin väestössä esiintyvää todellista tilannetta, vaan perustui puutteellisiin tietolähteisiin.

EU:n tietosuoja-asetus kuitenkin takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella, sekä oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia. Esimerkiksi nuorille suunnatusta Zekki- palvelusta kuitenkin ollaan kehittämässä automatisoidun päätöksenteon osaa.

24. Tutkimus perustuu lääketieteen termistön manipulatiiviselle ja virheelliselle käytölle esim. "toksinen stressi" ja erilaisten interventioiden aggressiiviselle markkinoinnoille kuten monet ACE- tutkimukset.

25. Tutkimus patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.

Rahoitus- ja vallan ja reviirinlaajennusvaateitaan oikeuttaakseen mm. Hotuksen riskilistoja ja ACE- seuloja markkinoivat väittävät usein, että suurella osalla väestöstä on jokin riskiryhmäjäsenyys (esim. Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen) haitallinen lapsuusajan traumakokemus ja esittävät väittämänsä tueksi riskilistoja, joissa haitalliseksi kokemukseksi tai kaltoinkohtelun riskioloksi määritellään esim. vanhemman avioero, ahdistus, suuri perhekoko, keskusteluhaluttomuus, lapsen huono suunterveys tai “ perheen alentunut lämminhenkisyys.”

Esimerkiksi Tarja Pösön tutkimuksen (1995) havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia johti siihen, että Pösö ja Eija Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi pahoinpitelijäksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten pahoinpitelyn riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen pahoinpitelyn osoittimeksi.

Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit.

Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.

26. Väkivallan tutkimus/ tutkinta rajaa jo etukäteen mahdollisten rikosten, syytteiden ja syyllisten joukon koskemaan vain tiettyä ihmisjoukkoa. Lastensuojelun osallistuminen varsinkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkintaan, tutkimuksiin ja kartoituksiin usein vaarantaa niin tutkinnan/tutkimuksen kuin lasten turvallisuuden ja perheen oikeusturvan. Syyt ja syylliset etsitään ja löydetään pääosin/yksinomaan lapsen perheestä.

Girls against Gangs- liikkeen perustaneen Carlene Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.

Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.

Sosiaalityöntekijöiden toiminta, lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta riskeiltä.

Norjan Failure & Betrayal Report from the Norwegian Child Violence Committee-selvityksen mukaan lukuisia virheellisiä ilmiantoja seksuaaliväkivallasta tuottanut julkinen palvelujärjestelmä ei onnistunut paljastamaan ainuttakaan aitoa lapsiin kohdistunutta seksuaaliväkivallan tapausta.

Inuti ett barnahus/ Inside the Barnahus, A Quality Review of 23 Swedish Barnahus( s.74-80)- raportin mukaan lapsia suljetaan ulos Barnahus- ohjelmasta koska sosiaalitoimi ei ole määrännyt tutkintaa väkivallasta silloin kun väkivallantekijä on joku muu kuin lapsen huoltaja.

Myös suomalaisilla Barnahus ( Lastenasiaintalomalli)- laatustandardien tekijöillä on päähänpinttymä siitä, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa jomman kumman vanhemman/huoltajan on oltava syyllinen tai sitten rikostutkintaa ei ole aikomustakaan käynnistää muutoin kuin tapauksissa, joissa väkivaltaa epäillään jomman kumman huoltajan/vanhemman tekemäksi. Tähän viittaa Barnahus- oppaiden lukuisissa yhteyksissä toistuva ei- epäilty vanhempi-, syytön vanhempi- ja ei- epäillyn asemassa oleva vanhempi- käsitteiden käyttö esim:
"Perheenjäsenet ja huoltajat, jotka eivät ole epäillyn asemassa, eivät saa seurata lapsen kuulemista " (Barnahus- laatustandardit, 2017, 39) ja “ Lapsen edun määrittävät pätevät ammattihenkilöt ilman tarpeettomia viivästyksiä. Se perustuu tosiseikkoihin sekä lapselta ja syyttömältä huoltajalta saatuihin tietoihin "( Barnahus- laatustandardit, 2017, 18).

27. Tiedottaminen tehdyistä tutkimuksista ja toimenpiteiden vaikuttavuusarvioinneista on puutteellista. Lastensuojelun sosiaali- ja terveysuutiset tehdään usein pelkästään lehdistötiedotteen tai palveluntuottajan markkinointikirjeen perusteella. Sosiaalipalveluissa voi päästä markkinoille vain ilmoittamalla tuottavansa uutta palvelua tyyliin ”osaan parantaa alkoholisteja”. Menettely lisää riskiä siitä, että asiakkaille tarjotaan toimimattomia palveluja (Uudistuva lastensuojelu, 2/17, 9).

Etlan selvityksen mukaan peräti kolme neljästä yhteiskunnallisesta yrityksestä ei mittaa toimintansa vaikuttavuutta millään tavalla (Etla, 2015, 32). Julkinen sektori on näiden yritysten merkittävin rahoittaja, mutta ei tunnu kaipaavan todennettua vaikuttavuutta. Julkista rahoitusta on mahdollista saada, vaikka yritys ei mittaisi tai raportoisi toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Etla, 2015, 24).
Asiakkaan tehtäväksi jää arvioida palvelujen vaikuttavuuden ja niistä uutisoinnin luotettavuus:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus

28. Tutkimus perustuu moralistiselle virhepäätelmälle kuten Vantaan Lapset SIB- hanke.
Vantaa laati SIB-sopimuksen Sitran kanssa tehtyjen taloudellisten laskelmien pohjalta. Ne perustuvat oletukseen, että lähes kaikki lapset, jotka jäävät vaille kunnan ehkäiseviä palveluja, päätyvät raskaan lastensuojelun piiriin. Todellisuudessa näin ei ole ollut vaan koko hanke perustui lastensuojelulle tyypilliseen moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi- lauseesta fabrikoidaan on- lause : ennaltaehkäisevän lastensuojelun palvelujen pitäisi ehkäistä huostaanottoja joten ne ovat huostaanottojen ennaltaehkäisyä.

Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen kuitenkin huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun ehkäiseviin tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia. Entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ymmärsi asian ja vaati ehkäisevän lastensuojelun lopettamista ja palvelujen siirtämistä takaisin peruspalveluiksi.

Yhteenvetona voi todeta, että lastensuojelututkimukset ja niiden pohjalta kehitetyt koulutukset eivät enää tunnista eivätkä tunnusta asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia. Tutkimusten kylkeen liimatut lakiosuudet, jotka on usein vieläpä lainattu/tulkittu virheellisesti THL:n Lastensuojelun käsikirjasta jäävät avaamatta ja täysin irrallisiksi.

Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät pääsääntöisesti enää tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).

Lastensuojelun tutkimusten valossa on selvää, että lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta kaipaa varhaistettua ja sanktioitua puuttumista.

Sosiaalityön tutkimus tulisi ottaa pysyvästi huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille.

Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.

https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
https://leeniikonen.fi/2022/03/16/lastensuojelun-naannyttamat-lapset/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/

#lastensuojeluntendenssitutkimus #pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet #lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch #lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #PelastakaaLapset #Perhehoitoliitto #SOS-lapsikylä #NuortenYstävät #FosterCareAssociatesFinland #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #MLL #MannerheiminLastensuojeluliitto #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki #monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuuntele-tutkimus #PäiviSinko #LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch #osaavalastensuojelu #ARVOA #tekoälylastensuojelussa #LapsetSIBkritiikki #SocialImpactBondinFinland   #Lapsuudenhyvinvointi #Lastensuojeluakäyttävätperheet#toivososiaalityössä #mitäopettajientulisitietäälastensuojelusta#Hoitotyöntutkimussäätiö #HOTUS #NursingResearchFoundationFinland #Stiftelsenförvårdforskning(Hotus) #ACE #traumainformoitusote

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Palvelujärjestelmä on kankea alus mutta se kääntyy joukkovoimalla - heikkojen ja sorrettujen voimat yhdistämällä. kuvakaappaus: Vladimir Kush

Pelkkä epäily mielenterveyshäiriöstä tai lastensuojeluongelmasta voi estää asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen ja käyvän hoidon

Lyhyesti:

Mielenterveyshankkeita seuraava kansalainen ei voi olla huomaamatta seuraavia huolestuttavia kehityssuuntia:

1. Mielenterveysjärjestöt toimivat lastensuojelun ja - psykiatrian yhteistyökumppaneina ja edunvalvojina jäsenistönsä edunvalvonnan sijaan. Suorien ihmisoikeusloukkausten lisäksi useat suuret lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöt tekevät yhteistyötä sellaisten instituutioiden kanssa, jotka ovat vastuussa asiakkaita tuhoavista ja riistävistä toimista ja toimivat siten suoraan tavoitteitaan vastaan, mikä asettaa kyseenalaiseksi järjestöjen rehellisyyden, uskottavuuden ja eettisyyden.
https://yle.fi/uutiset/3-12464209

2. Mielenterveysjärjestöt jakavat lastensuojelun ideologisen korruption; vallan kaupustelun ja väärinkäytön mahdollistavan verkostoitumisen, virheelliset psykoanalyyttiset teoriat , sijaishuollon edunvalvontaretoriikan ja kokemusasiantuntijoiden hyväksikäytön.
Kenttä on jakaantunut muusta yhteiskunnasta erillään eläviin potilasjärjestöihin ja psykiatrian valtaa ylläpitäviin asiantuntijajärjestöihin, jotka kuitenkin toimivat yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa STEA- rahoitettuna korruptoituneena sykerönä.

3. Huomio on siirretty pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta epämääräiseen lähinnä yksityisiä palveluntuottajia hyödyttävään "ennaltaehkäisevään toimintaan", "palvelujärjestelmäkehittämiseen" ja "ennakkoluulojen hälventämiseen" tarjotuista pseudopalveluista.
https://voima.fi/artikkeli/2022/koen-ettei-minua-ja-perhettani-kuultu-lastensuojelun-taso-vaihtelee-ja-asiakkaan-oikeusturva-on-heikko/

4. Mielenterveystoimijoiden havaintokyky ja historiallinen muisti on kadonnut. Mielenterveystyön väkivallan ja väärinkäytösten kuvitellaan loppuneen vaikka väkivalta ja väärinkäytökset jatkuvat edelleen eri muodoissa.
Kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen on kadonnut eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä. Lastensuojelun asiakkaiden esim. Juuson, Helmin, Heidin, Lumin, Hilman, Annun, Antin tai Elisan kidutusta sijaishuollossa ei saa tunnistaa eikä tunnustaa.https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/

5. Pelkkä epäily mielenterveyshäiriöstä tai lastensuojeluongelmasta estää usein asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen ja käyvän hoidon.

6. Työntekijöiden koulutus ja akateemiset tittelit eivät tunnu vähentävän vaan päinvastoin lisäävän asenteisiin, ajatteluun ja tietotaitoon liittyviä ongelmia.

Pääosin julkisista varoista, keräyksistä ja lahjoituksista rahoituksensa saavat lastensuojelun ja mielenterveyden kansalaisjärjestöinä esiintyvät piiloyritykset palkitsevat johtajiaan avokätisesti ministeritason vuosipalkoilla samaan aikaan kun vertaistyöntekijöitä vaaditaan työskentelemään ilmaiseksi.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vertaistyosta-ei-makseta-sosiaalialan-jarjesto-ja-rahastojohtajille-taataan-ministeritason-palkat

Karoliina Ahosen mukaan kehitetty palvelujärjestelmä ja avohoito ei tosiasiassa kykene hoitamaan tai palvelemaan, sillä poliittisten asiakirjojen tavoitteet ja ihmiskäsitys eivät vastaa todellisuutta. Hänen mukaansa järjestöt ovat vieraantuneet perustehtävästään julkisen vallan jatkeeksi tuottamaan lisää palveluja , hankkeita ja hoitoja, jotka eivät saavuta tavoitteitaan.

Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä.
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.

Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).

Hyvinvointivaltiossa on ihmisiä, joita saa laillisesti syrjiä, ja joita eivät ihmis- ja perusoikeudet koske samalla tavalla kuin muita kansalaisia. Tällaisia ihmisiä ovat mm. lastensuojelun asiakkaat ja autismikirjon lapset ja heidän vanhempansa.

Ahonen ei ole löytänyt mielenterveyden kehittämistyön dokumenteista yhtään ainoaa asiakirjaa, jossa olisi arvioitu, miten ihmisoikeudet tosiasiallisesti toteutuvat.
– Mitään asiaa ei voi kehittää, jos edes nykyistä tilannetta ei ole kartoitettu, Ahonen sanoo.

Vaatikaa siis lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöjen jäsenet, että oma järjestönne alkaa tutkia seuraavia aiheita älkääkä hyväksykö resurssipulajargonia:
1. Hoidolliset huostaanotot; kuinka moni mt- häiriöistä ja autismikirjon lapsista, miksi ja mitä reittiä päätyy sijaishuoltoon puuttuvien palvelujen takia? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a67
Minkälaisia hoidollisia toimenpiteitä, kuinka paljon ja minkälaisella vaikuttavuudella suomalaiset lapset saavat sijaishuollossa?
2. Lapsiin kohdistuva kemiallinen väkivalta. Kuinka monen nuoren kaksissuuntainen mielialahäiriö on tulosta sijaishuollossa saadusta masennuslääkityksestä?
3. Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelujen asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen ja toteutumisen esteet.

Vaatikaa riippumaton selvitys sijaishuollon nykytilasta mutta huomatkaa, että Lastensuojelun Keskusliitto tai sen jäsenjärjestöt tai Mieli ry/ MTKL eivät ole riippumattomia tutkimustahoja.

Mikäli järjestöt eivät suostu keräämään ja käyttämään tutkimustietoa, resurssien uudelleenjakoon ja laittomuuksien ja korruption kitkemiseen, erotkaa joukolla , perustakaa uusia yhteisöjä tai vallatkaa vanhat järjestöt nimittämällä hallituksiin nykykäytännöistä kärsiviä muutoshaluisia . Äänestäkää ulos korruptoituneet päättäjät!

Kirjoittakaa avoimia, julkisia kirjeitä ja kertokaa kohtelustanne palvelujärjestelmässä Lastensuojelun ja Mielenterveyden Keskusliiton ja Mieli ry:n päättäjille.
Osoitteet löytyvät tästä: https://www.mtkl.fi/toimintamme/organisaatiomme/luottamuselimet/
https://www.lskl.fi/meista/organisaatio/hallitus/
https://mieli.fi/mieli-ry/organisaatio/liittokokous-ja-liittohallitus/

Muistakaa myös kannella oikeusasiamiehelle: https://www.oikeusasiamies.fi/kantelu-oikeusasiamiehelle

Image may be NSFW.
Clik here to view.

MIELI ry:n yhteisöjäsenten Suomen psykiatriyhdistyksen Erkki Isometsä ( vasemmalla) ja Suomen Lääkäriliiton Marjo Parkkila- Harju (oikealla) suivaantuivat kollegojensa lääketeollisuusyhteistyötä arvostelleelle Teppo Järviselle. STEA- rahoitetun Nuorten ystävien Marja Irjala ( keskellä) puolestaan on sijaishuollon lobbari.

Pitkästi:

Suomalainen järjestökenttä- korruption ja poliittisen suhmuroinnin sekava sykerö

Rahapelirahoilla on ostettu poliitikot ja järjestöt hiljaisiksi - ja jopa osa kaupallisesta mediasta, joka hyötyy rahapelimonopolin mainosrahoista.

Suomessa lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöt eivät useinkaan toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
Lastensuojelumielivallan kohteeksi joutuneita suututtaa myös nähdä entisiä pahoinpitelijöitään ja muita perusturvarikollisia sosiaalialan järjestöjen johdossa.

*Rahapelivarat ovat ihan sitä samaa verorahaa, jota tarvittaisiin päiväkoteihin ja kouluihin tai jonka voisi jättää ihmisten taskuihin. Verot on vain kerätty tavallisia veroja useammin köyhiltä ja heikoilta.
*Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA ( entinen RAY) ohjaa n. 300 miljoonaa rahapelivaroja sosiaali- ja terveysalan suurille ja vakiintuneille toimijoille ; 6% tuensaajista saa peräti puolet summasta.
*STEA:n yhteydessä toimii avustusasiain neuvottelukunta, jossa istuu tuensaajien edustajia.
*Kattojärjestöt päättävät julkisten varojen kohdentamisesta ohjaamalla osan saamastaan rahoituksesta jäsenjärjestöilleen. Tämä siirtää julkista valtaa keskusjärjestöille ja lisää järjestelmän läpinäkymättömyyttä.
* Suuri osa avustuksista menee hallintokuluihin ja toiminnanjohtajien korkeisiin palkkoihin ( jopa yli 100 000 e/ vuosi).
* Avustuksia käytetään edunvalvontaan. Lobbaus suuntautuu paitsi tulevien avustusten varmistamiseen, myös nykyisen järjestelmän ylläpitämiseen. Esimerkiksi SOSTE ja monet sen jäsenjärjestöt kertovat avoimesti harjoittavansa edunvalvontaa. Valtio siis rahoittaa toimintaa, jonka tarkoitus on hankkia siltä rahaa.
*Henkilökunnan ja erityisesti johtajien etu ja päämäärät korostuvat järjestöjen yhteiskunnallisten päämäärien sijasta.
*Järjestöt toimivat kuin julkiset organisaatiot, mutta ilman julkisen toiminnan rajoitteita kuten avoimuutta ja valvontaa.

Toiminta siis rapauttaa kansalaisyhteiskuntaa, jonka tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde ja toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana.
Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.

Epämiellyttävää on myös se, miten järjestelmään sisäänrakennettu epärehellisyys rapauttaa julkisen keskustelun.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. Lukuisat poliitikot ovat mukana tai ovat olleet Veikkauksen toimielimissä. Vielä suurempi määrä poliitikkoja, entisiä poliitikkoja ja politrukkeja on mukana edunsaajissa. Poliittisten puolueiden sisarjärjestöt saavat miljoona-avustuksia.

Jokainen kansalaisjärjestö, joka on minkään kokoinen, imaistaan mukaan järjestelmään. Kun kultaiset kahleet lyödään kiinni, halu kritisoida järjestelmää katoaa."http://www.libera.fi/blogi/kesytetty-kansalaisyhteiskunta-valtion-ruokittavana/
https://kulttuuritoimitus.fi/kritiikit/kritiikit-kirjallisuus/veikkauskratia-osoittaa-miten-mata-avustusjarjestelma-suomessa-on-arviossa-senja-larsenin-jarkyttava-tietokirja/

Mielenterveysomaisten etujärjestö FinFami järjestää nykyisin traumaterapian ja lastensuojelun markkinointikoulutuksia teemalla lastensuojelu on muutakin kuin huostaanotto havaitsematta, että tuo “ muu” on huostaanottoja tuottavia avohuollon tukitoimia.

Kuntien työntekijöitä kouluttaa yhä useammin MIELI ry ( MIELI Suomen Mielenterveys ry, MIELI Psykisk Hälsa Finland rf. / MIELI Mental Health Finland), jota markkinoidaan mm. sosiaalialan osaamiskeskuksissa.

MIELI ry (entinen Suomen Mielenterveysseura ry) sai vuonna 2019 toiseksi eniten avustusta STEA:lta. MIELI ry:n rahoituksesta kaksi kolmasosaa tulee STEA:n kautta Veikkauksen rahapelituotoista.

MIELI ry:n koulutukset muistuttavat hätkähdyttävän paljon sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen koulutuksia psykoanalyyttisine teorioineen ja puhuntoineen ja terapeuttisen vallan käytäntöineen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

MIELI ry:n yhteisöjäsenistä löytyvätkin mm. Nuorten Ystävät, sosiaalityöntekijöiden ammattiliitto Talentia, perhekuntoutuskeskus Lauste, Suomen Psykologiliitto, Suomen Lääkäriliitto, Suomen Psykiatriyhdistys ja monet muut Lokakuun Liikkeen kritisoimat viranomaisvallan ja/tai sijaishuollon edunvalvojat.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen

Esim. Aivosäätiöön sulautuneessa Lastenpsykiatrian tutkimussäätiössä ( LPSY) Lastensuojelun Keskusliiton ja MIELI ry:n vaikuttaja Pentti Arajärven kanssa istunut Oulun yliopiston lastenpsykiatrian professori Irma Moilanen ajeli vuosia "kaksilla raiteilla" - sekä Nuorten Ystävien hallituksessa että pitämällä Pohjolakodilla vastaanottoa, eli hän on lääkärin lausunnoissaan pystynyt vaikuttamaan nuorten sijoituksiin Nuorten Ystävien lastensuojeluyksiköissä.

Moilasella on ollut myös asiantuntijarooli lääkefirmassa Eli Lilly and Company. Se on yhdysvaltalainen maailmanlaajuinen lääkeyhtiö, jonka tuotemerkkejä mm. Prozac, Zyprexa ja Cymbalta myydään noin 125 maassa ympäri maailmaa. Eli Lillyn SSRI- myyntihitti Prozacilla (Suomessa mm. Seronil, Seromex) on hoidettu mm. bulimiaa, masennusta, paniikkihäiriötä, dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä( tyytymättömyys siihen, miltä näyttää) ja luulotautia.
Irma Moilanen on toiminut mm. tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä (Eli Lilly), osallistunut ulkomaisiin kongressimatkoihin lääkealan yritysten rahoittamana (Eli Lilly, Janssen-Cilag), toiminut lääkealan yrityksen koulutusta suunnittelevassa työryhmässä, pitänyt luentoja (Eli Lilly) ja toiminut Eli Lilly Säätiön apurahatoimikunnan jäsenenä.
Eli Lilly on pimittänyt vuosia Zyprexan haittavaikutuksia, jotka ovat paljon pahempia kun on ilmoitettu. USA:ssa tuhansia ihmisiä on sairastunut diabetekseen lääkkeen takia.

Nuorten Ystävien lastensuojeluyksiköt ovat tunnettuja lasten lääkitsemisestä mielialalääkkeillä.
Irma Moilanen on saanut aikaiseksi paljon huostaanottoja tieteellisillä julkaisuillaan mm. ADHD -diagnoosin yhdistämisellä rikollisuuteen sekä edelleen psykiatrian oppikirjoissa käytettävällä koulupelko-diagnoosilla.

Lastenpsykiatri Irma Moilasen lastenpsykiatrian oppikirjaan kirjoittaman ohjeen mukaan tautiin nimeltä koulupelko (synonyymit eroahdistushäiriö, separaatio-ongelma) on vain yksi hyvä hoitotapa: lapsen huostaanotto ja sijoittaminen lastenpsykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, jossa lapsi harjoittelee olemaan erossa isästään ja äidistään.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke

MIELI ry on julkaissut Perheterapeutti- lehteä, jonka isänä pidetään Lastensuojelua käyttävät perheet- törkyjulkaisusta tuttua Jan- Christer Wahlbeckia. Wahlbeckin sukulainen puolestaan toimii MIELI ry:n kehitysjohtajana ja istuu myös mielenterveysstrategiaa toimeenpanevassa THL:n mielenterveystiimissä.

STEA-rahoitetun Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n toiminnanjohtaja Sari Aalto-Matturi valittiin MIELI ry:n toiminnanjohtajaksi 2015. MIELI Suomen mielenterveys ry:n liittohallituksen puheenjohtajaksi valittiin europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen vuonna 2020. Pietikäinen seurasi tehtävässä Lastensuojelun keskusliiton
hallituksen ex-puheenjohtaja Pentti Arajärveä, joka on toiminut MIELI ry:n puheenjohtajana lähes vuosikymmenen.

MIELI ry:ssä on saatu aikaan myös hyviä asioita esim. lakiuudistuksia, koulutuksia, kriisipuhelimia ja - päivystyksiä, omaisryhmiä ja Lapinlahden Lähde. Juuri sen vuoksi onkin surullista, jos toiminnan painopiste liukuu lastensuojelua ja sijaishuoltoa kasvattamaan pyrkivien palveluntuottajien edunvalvonnaksi.

Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelut toistensa asiakashankkijoina

Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelut näyttävät tuottavan asiakkaita toinen toisilleen. Lastenpsykiatrian on todettu tekevän lainvastaisesti sijoitustilauksia hoidon ehtona ( VTV; 2012) ja kodin ulkopuolelle sijoittujen lasten taas on todettu kärsivän psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset tai samanlaisissa oloissa kasvaneet sijoittamattomat sisarukset.

Riitta-Leena Paunio kiinnitti jo vanhan lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä huomiota siihen, että uudistamistyöryhmän mietinnöstä puuttui huostaanoton perus- ja ihmisoikeuksia koskeva nykytilan arvio.
STM:n lastensuojelulain kokonaisuudistuksessa perheiden ihmis- ja perusoikeudet ohitetaan jälleen ja asiantuntijoina käytetään taas tahoja, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen ja lastensuojelun asiakkaiden määrän kasvattamiseen.

Kun aiemmin substanssityöryhmän puheenjohtajana toimi lakeihin ja vanhempiin sekä vanhempien oikeussuojaan väheksyen suhtautuva Päivi Sinko, nyt lainvalmisteluun on sotkeutunut STM Lapset ja nuoret- yksikön johtajaksi nimitetty SOS -lapsikylän tuotteiden myyntiä epäonnistuneessa Vantaan Lapset SIB -hankkeessa edistänyt Vantaan kriisiytyneiden perhepalvelujen ex-johtaja Anna Cantell-Forsbom, joka on luonnehtinut lastensuojelun laittomuuksista kantelun tehneitä työntekijöitään omiin muroihin pissijöiksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-sib-epaonnistui-tavoitteissaan-vantaa-joutuu-silti-maksamaan-sijoittajille-eika-sopimusta-voi-irtisanoa

Leeni Ikonen hämmästelee, ettei lastensuojelulain uudistuksessa nosteta esille ensisijaisen tärkeitä asioita liittyen rakenteelliseen korruptioon, STEA:n avulla luotuun järjestödemokratiaan ja hallinnon vääristymiin, väkivaltaiseen palvelujärjestelmään, sosiaalityöntekijöiden heikkoihin virkamiestaitoihin, mielivallan kulttuuriin, virkavastuukysymyksiin, lastenpsykiatrien huostaanottolähetteisiin, lasten ja vanhempien oikeusturvan vaarantavaan hallintotuomioistuinkäsittelyyn sekä sijaishuollon nykytilaselvityksen käynnistämiseen.

Ikosen mukaan “lastensuojelun kroonistuneen kriisin taustalla ovat sosiaalityöntekijöiden koulutukseen liittyvät puutteet ja ideologiapohjainen virkatyö. Ellei tätä perusasiaa saada kuntoon, kaikenlaiset lainsäädäntöuudistukset ovat turhia. Sosiaalityöntekijät jatkavat ”lapsen edun” ajamista lakien velvoitteista piittaamatta, oman intuitionsa mukaan – olipa laki minkälainen tahansa.

Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaaminen lastensuojelujuttuihin edellyttäisi oikeusministeriön hallinnonalan kytkemistä lainvalmisteluun.”
https://leeniikonen.fi/2022/05/23/lastensuojelulaki-uudistuu-uskottavuusongelmia-ministeriossa/

Potilasjärjestönä esiintyvä Mielenterveyden Keskusliitto ( MTKL) esitti jo vuonna 2012 varoituksen mielenterveyshäiriöiden käyttämisestä sijoitusperusteena (hoidollinen huostaanotto) mutta poisti sen sivuiltaan ilmeisesti jonkun lastensuojelun edunvalvontajärjestön pyynnöstä.

Samana vuonna VTV kertoi laittomista hoidollisista huostaanotoista ( “Erikoissairaanhoito tekee sijoitustilauksia” ), joiden olemassaolon Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen kielsi. VTV kiinnitti huomiota myös sijaishuollon valvontapuutteisiin: osa sijaisperheistä ei päästänyt sosiaalityöntekijää valvontakäynnille.

Yhä useampia lapsia sijoitetaan pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia ilman, että vanhemmista tai kodin olosuhteista olisi löydetty vikaa ( nk. laiton hoidollinen huostaanotto).
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e242518e-7521-4267-8f14-2cd793e20dc3

Tuoreet tutkimukset kertovat, että kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla sijoitettujen lasten tilanne oli heikompi kuin muun väestön ja heidän sisarustensa, joita ei ollut sijoitettu kodin ulkopuolelle. Sijoitus itsessään tuottaa traumoja, mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Perheen tuhoutuminen alkaa usein harkitsemattomasta uskoutumisesta tai pyynnöstä saada lääkisääteisiä peruspalveluja, useimmiten neurologista kuntoutusta lapselle johon vastataan lastensuojeluilmoituksella, sijoituksia pohjustavilla “avohuollon tukitoimilla” ja sijoituksella.

Pysyväksi pyrkivässä sijoituksessa lapselta evätään usein tarvittava terveydenhuolto, koulutus, yhteydenpito läheisiin ja hän altistuu liian usein viranomaismielivallalle, päihteille ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joiden seuraukset selitetään lapsuuden/vanhempien traumoista johtuviksi ja joilla perustellaan sijoituksen jatkamista.

Kun lapsi noin 7 vuoden huostaanoton, vähintään 2-3 kertaa vaihtuneen valvomattoman sijaishuoltopaikan ja satojen tuhansien hoitovuorokausikorvausten jälkeen heitetään 18- vuotiaana ulos sijaishuollosta, hän on yleensä entistä sairaampi, leimattu, katkeroitunut, traumatisoitunut, itsetuhoinen tai päihdeongelmainen - ja jää viranomaistoimintaan luottamuksensa menettäneiden vanhempiensa vastuulle syrjäytymään ilman tarpeenmukaisia palveluita.

Terapeuttisen vallan kehittäjät eivät vielä näe kehittämiseksi kutsutun syrjäyttämisensä ja osallistamispetostensa seurauksia, joista tulevaisuudessa kukaan ei tule jäämään osattomaksi.

Toivottavasti herääminen tapahtuu ennenkuin he tarvitsevat luotiliivit matkalle lähikauppaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kuvakaappaus YLE. Vasemmalla puolella on natsien propagandajuliste, joka on ollut muun muassa natsien oppikirjoissa. Oikealla puolella on katkelma GEMMA-hankkeen tiedotteesta, jonka mukaan autismikirjon häiriöt ovat valtava taakka ja kuluerä sairastuneille itselleen, heidän perheilleen ja terveydenhoidolle.

Tutkija: GEMMA rikkoo EU:n eettisiä ohjenuoria

– GEMMA-projekti on ongelmallinen, koska sen päätavoitteet ovat autismin ehkäisy ja parantaminen. Autismin ehkäisy tarkoittaa autististen ihmisten syntymän ehkäisyä. Tämä on eugeniikkaa, sanoo tutkija ja tohtori Heini Natri.

Itsekin autistinen Natri työskentelee genetiikan alan tutkijana Translational Genomics Research Institutessa Yhdysvalloissa.

Osittain kritiikkiin yhtyy myös tutkija Annikka Suoninen, joka työskentelee Suomen Autismikirjon Yhdistyksen AAVA-hankkeessa. GEMMAN tiedotus on aiheuttanut kipakkaakin kommentointia myös yhdistyksen riveissä.
– Projektista on tiedotettu suomeksi aivan räävittömän ala-arvoisella tavalla. Autistiyhteisö on kokenut tiedotuksen sisällön loukkaavana. Kuka nyt haluaisi olla ihminen, jonka kaltaiset pitäisi poistaa tästä maailmasta, Suoninen toteaa.

Monet eivät Natrin mukaan pidä ongelmana autismia vaan ympäristön suhtautumista siihen.

YLE:een yhteyttä ottanut Marja vertaa GEMMA-tutkimuksen tiedotetta natsi-Saksan propagandajulisteeseen.
– Julisteessa vähemmistöt kuvataan taakkana enemmistölle ja painotetaan, kuinka kalliiksi vähemmistöön kuuluvien henkilöiden olemassaolo tulee, hän kirjoittaa Ylelle WhatsAppissa.

Heini Natrin mielestä GEMMA rikkoo EU:n eettisiä ohjenuoria, jotka kieltävät eugeniikan ja vaativat, että tutkijat huomioivat yhteiskunnalliset huolenaiheet. Silti hanke on saanut 14,2 miljoonaa euroa EU-rahoitusta.
– Tämä osoittaa, että pitää kehittää uudet kansainväliset ohjenuorat ja niiden noudattamista pitää valvoa, Natri toteaa.

Yksi GEMMAN isoista ongelmista on Heini Natrin mielestä se, ettei hanke ole kuullut autisteja itseään.
GEMMA saa tutkijalta kritiikkiä myös taloudellisista eturistiriidoista.

Hanke pyrkii selvittämään suoliston mikrobien yhteyttä autismiin ja kehittämään niihin liittyviä hoitoja. Mukana on kansainvälinen elintarvikejätti, joka valmistaa ruokatuotteita lääkinnällisiin tarkoituksiin.

– Autismihoitojen kehittäjät ja niiden tehokkuutta ja turvallisuutta tutkivat tahot ovat lähes aina samoja, jotka hyötyvät taloudellisesti näiden hoitojen tarjoamisesta, Natri toteaa.

Tutkimukset ovat tuoreen artikkelin(siirryt toiseen palveluun) mukaan johtaneet monien ongelmallisten, haitallisten ja tehottomien hoitojen kehittämiseen.

https://yle.fi/uutiset/3-12464209

Mielenterveysjärjestöstä sijaishuollon edunvalvojaksi

Miksi mielenterveysjärjestöt, joiden jäsenistöstä suuri osa on puuttuvista palveluista ja autismikirjon lasten hoidollisista huostaanotoista kärsineitä äitejä ja sijaishuollossa syrjäytettyjä ex-nuoria ovat lähteneet kannattamaan samoja strategioita ja toimijoita, jotka ovat vastuussa heidän jäsenistönsä kärsimyksistä eli lastensuojelujärjestöjen yhteistyökumppaneiksi tukemaan markkinoistettua, eugeniikan ja psykoanalyysin oppeja levittävää lastensuojelua ja sijaishuollon edunvalvontaa?

Sekä lastensuojelu- että mielenterveystoimijat ovat valinneet toimintapolitiikakseen huomion siirtämisen pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisesta “palvelujärjestelmäkehittämiseen “ ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) , epämääräiseen "ongelmien ennaltaehkäisyyn" (= epäeettiset arvioinnit ja seulaukset) ja “ennakkoluulojen hälventämiseen”(=sosiaalisen raportoinnin estäminen) tarjotuista pseudopalveluista.

Tämä linjaus on johtanut siihen, että sen paremmin lastensuojelu- kuin mielenterveyshankkeet eivät ole saavuttaneet tavoitteitaan avokätisestä rahoituksesta huolimatta.

Neurologisista häiriöistä kärsivät lapset eivät edelleenkään saa asianmukaisia tutkimuksia eivätkä käypää hoitoa.

Psykoanalyyttisesti orientoituneet sote-toimijat haluavat nähdä neurologiset häiriöt vanhempien tuottamina psykiatrisina ongelmina ja hoitaa niitä väärin sijoittamalla lapset koko lapsuuden ajaksi valvomattomiin lastensuojelulaitoksiin ja sijaisperheisiin ilman mahdollisuutta pitää yhteyttä läheisiinsä.

Ennätysmäärä lapsia ja nuoria ei ole saanut pandemian aikana heille kuuluvia palveluja lain edellyttämällä tavalla ( hoitotakuu). Valvira ei käynnistänyt valvontatoimia, vaan katsonut puutteita läpi sormien. Myös aluehallintovirastojen (avi) valvonta on ollut vähäistä. Valvontaviranomaisella on ollut vaikeuksia saada täsmällistä tietoa valvottaviensa toiminnasta.
Myöskään STEA ei ole valvonut rahoittamiensa järjestöjen koulutusten tai toimintakäytäntöjen oikeellisuutta tai tarkoituksenmukaisuutta.

Mielenterveys- ja lastensuojelujärjestöt ja -hankkeet esim. Lastenasiaintalo ovat vastanneet järjestelmäpuutteisiin tehostamalla perheiden seulauksia ja valvontaa ja etsimällä väkivaltaa vanhemmista.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia

Suorien ihmisoikeusloukkausten lisäksi useat suuret lasten- ja mielenterveysjärjestöt kuten Lastensuojelun Keskusliitto, MIELI ry ja Mielenterveyden Keskusliitto tekevät yhteistyötä sellaisten instituutioiden ja yritysten kanssa, jotka ovat vastuussa asiakkaita tuhoavista ja riistävistä toimista ja toimivat siten suoraan tavoitteitaan vastaan, mikä asettaa kyseenalaiseksi järjestöjen rehellisyyden, uskottavuuden ja eettisyyden.

Erityisen irvokasta lastensuojelu- ja mielenterveystyössä on julkisilla varoilla luotujen ja ylläpidettyjen väitetysti tasa-arvon, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja reilumman yhteiskunnan eteen työskentelevien yhteiskunnallisten järjestöjen ja yritysten myynti/ sulautuminen osaksi kansainvälisiä, liikevoittonsa usein veroparatiiseihin piilottavia sijoituskonserneja kuten esim. Kalliolan setlementin lastensuojelu- ja asumispalvelujen myynti pahamaineiselle Humana- ketjulle.

Sen paremmin lastensuojelu- kuin mielenterveystoimijat eivät enää tunne, kunnioita eikä hyväksy perustehtäväänsä, oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumisvalitukset), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).

“Moniammatillisen yhteistyön” ja lastensuojelun kumppanuuden myötä myös mielenterveystoimijat näyttävät uskovan, että omat vanhemmat ovat lapsen suurin vaara ja hyvinvointiriski ja etsivät lastensuojelun tavoin riskejä yksinomaan/ pääosin kotoa vaikka lasten kaltoinkohtelun suurin riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä ja nykyisin myös palvelujärjestelmästä.

Mielenterveystoimijat jakavat lastensuojelun uskon virheellisiksi ja jopa vaarallisiksi osoitettuihin teorioihin ja toimintakäytäntöihin, piirrättävät asiakkaillaan sukupuita ja tekevät kiintymyssuhdetestejä ja - karttoja virheellisiksi osoitettuihin eugeniikan ja psykoanalyysin teorioihin tukeutuen.

MIELI ry:n koulutuksissa esim. lapsen itsetuhoisuus nähdään lapsen ja vanhemman oletettujen kiintymyssuhdeongelmien aiheuttamana jopa monivuotisen valvomattoman sijoituksen jälkeen - 40 vuotta sen jälkeen kun psykoanalyyttinen kiintymyssuhdeteoria on osoitettu vääräksi.

Näin huomio siirretään eriarvoistamisen ja syrjäyttämisen mahdollistavista järjestelmäpuutteista köyhien vanhempien oletettuihin yksilöpatologioihin.

Sosiaalinen eriarvoisuus muuntuu tietyn väestöryhmän psyko-emotionaaliseksi haavoittuvuudeksi – vulnerabilityksi (Ecclestone & Brunila 2015, 3 - 4, 15, 23.)

Noam Chomskyn mukaan tämä on ollut tietoinen väestön hallinnan keino yhteiskunnan vallanpitäjiltä (2017).

Haavoittuvassa asemassa olevaksi määriteltyä ihmisryhmää voidaan ohjata tiettyyn asemaan yhteiskunnassa – haavoittuvaan asemaan.

MTKL:n asiakasosallisuuden käytäntö: vertaisille potkut

Pääosin julkisista varoista, keräyksistä ja lahjoituksista rahoituksensa saavat kansalaisjärjestöt palkitsevat johtajiaan avokätisesti yli 100 000 euron ministeritason vuosipalkoilla samaan aikaan kun vertaistyöntekijöitä vaaditaan työskentelemään ilmaiseksi.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vertaistyosta-ei-makseta-sosiaalialan-jarjesto-ja-rahastojohtajille-taataan-ministeritason-palkat

Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus (STEA) jakoi vuonna 2019 Diakonissalaitokselle avustusta 3,2 miljoonaa euroa ja päihdejärjestö EHYT ry sai STEA-rahaa reilut 3,1 miljoonaa euroa.
Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön toimitusjohtajan ja Aivosäätiön valtuuskunnan Olli Holmströmin vuositulot olivat muhkeat 232 011 euroa, eli mies ansaitsi kuukaudessa lähes 20 000 euroa.
STEA:n ex-johtaja liikuntatieteiden maisteri Kristiina Hannula toimi aiemmin STEA- rahoitetun EHYT ry:n johdossa, jossa hänen vuosiansionsa olivat vuonna 2017 huimat 116 290 euroa.

Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtaja Pia Adlivankin ansaitsi 154 963 euroa ja Setlementtiliitto ry:n toimitusjohtaja Pentti Lemmetyisen vuositulot olivat 94 619 euroa.

Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteerin kokoomuksen ex-kansanedustajan Hanna-Markkula-Kivisillan vuosiansiot olivat 100 578 euroa ja Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) pääsihteerin Milla Kalliomaan vuositulot 94 749 euroa.

Juhlapuheissa sosiaali- ja terveydenhuollon päättäjät ovat yhtä mieltä siitä, että kokemusasiantuntijatoiminnan kytkeminen ammatillisten organisaatioiden kehittämisen rakenteisiin ja kulukorvaukset ja palkat kokemusasiantuntijoille ja vertaistuen vetäjille ovat tarpeellisia ja suorastaan välttämättömiä sosiaalisen osallisuuden ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Käytännössä edes kulukorvaukset eivät aina toteudu palkasta puhumattakaan.

Muutama vuosi sitten järjestöjä rahoittava RAY (nykyinen STEA) katsoi, ettei vapaaehtoistoiminnasta pidä maksaa palkkaa.

RAY kävi keskusteluja vertaistyöntekijöiden palkkauksesta muun muassa Mielenterveyden keskusliiton (MTKL) kanssa. MTKL, suurin mielenterveysalan potilasjärjestö Euroopassa, reagoi keskusteluihin irtisanomalla 20 mielenterveyskuntoutujien vertaisena ja kokemusasiantuntijana toiminutta henkilöä.
Aiemmin vertaistyöntekijät olivat tuntipalkkaisia työntekijöitä, joilla on ollut MTKL:n kanssa työsopimus. Vuoden 2014 alusta alkaen MTKL on katsonut, että vertaiset ovat vapaaehtoistyöntekijöitä. He eivät saa työstään palkkaa, mutta matkat ja muut kulut korvataan. (Savon Sanomat, 04.03.2014 ).

Osallisuus typistyy seulonnaksi ja asiakkuudeksi pseudopalveluissa

Sekä lastensuojelu- että mielenterveystoimijoilta on jäänyt huomaamatta, että pelkkä epäily lastensuojelullisesta ongelmasta tai mielenterveyshäiriöstä usein estää asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien ja käyvän hoidon toteutumisen.

Niin lastensuojelu- kuin mielenterveyspalveluista näyttää tulleen tutkimustietoa, käypää hoitoa ja asiallista kohtelua haluaville paikkoja, joista kannattaa kysyä poissa tai joihin voi mennä ainoastaan asiamiehen/ juristin ja taltiointilaitteiden kanssa.

Lastensuojelu- ja mielenterveyspäättäjien hehkuttamaan systeemisyyteen ja psykoanalyysiin liittyy jo patologisen ortodoksista suhtautumista ja kulttipiirteitä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Tutkimusprofessori Hannu Lauerman mukaan yleismaailmallisia pahamaineisten lahkojen ( ja lastensuojelun ja mielenterveystyön rutiininomaisia) vallankäyttökeinoja ovat:
- taloudellisen riiston kätkeminen hyvyyden sädekehään
- uhrien eristäminen muusta maailmasta
- perhesiteiden katkaisu
- tunneilmaisun rajoittaminen
- koulunkäynnin ja terveydenhuollon minimointi
- syyllistäminen, pelottelu ja uhkailu
- salailu ja valmentautuminen oikeusviranomaispuuttumisiin harhaanjohtavin asiapaperein

- kauniit ja harhaanjohtavat rituaalien nimet: vanhemmuuden tuki, perhetyö, moniammatillinen yhteistyö, hoidollinen sijoitus, tukitoimi, voimaannuttaminen
- ulkomaailman kuvaaminen vaarallisena: riskidiskurssi
- eristäytyminen muusta yhteiskunnasta: yleinen valveutumattomuus yhdistettynä omaa kunnollisuutta korostavaan tarpeeseen erottautua "riskiperheistä"
- harhaanjohtavat eufemismit ja uuskieli: lapsen etu, erityinen huolenpito, intensiivihoito, kehittäminen, turvaistaminen
- negatiivisten mielikuvien jatkuva ruokkiminen
- hierarkia ja jäseniltä muualle puuttuvat etenemismahdollisuudet

Markkinoistetuille lastensuojelulle ja mielenterveystyölle tyypillisiä ovat myös seuraavat lahkojen toimintakäytännöt:

- viranomaisen/ palveluntuottajan erehtymättömyyttä ei saa kyseenalaistaa
- väärinkäytöksiä ja vääriä päätöksiä ei myönnetä vääriksi eikä oikaista
- väärinkäytöksille ei ole toimivia valituskanavia
- ulkopuolisille (medialle) ei saa kertoa ongelmista
- kaikki väärinkäytökset ovat vain yksittäistapauksia
- Yhteisöä julkisesti arvostelemaan rohjenneet leimataan sairaiksi/ katkeriksi epäonnistujiksi
- sääntöjä vastaan kapinoivia uhataan ja pelotellaan
- hierarkian alapäässä olevia ei kuulla eikä uskota

Sosiaalityö ja psykiatria eivät tunnu olevan itseään korjaavia tieteitä. Epäeettiset uskomukset ja virheelliset teoriat väistyvät vallan kentiltä vain ankaran taistelun tuloksena ja vain hetkeksi putkahtaakseen esiin uudessa muodossa sopivana aikana.

Toimiva lastensuojelu -raportin mukaan jo 40 vuotta sitten lapsen vuoden komitea (1980,137) katsoi, että lastensuojelun eri toimintamuodot ovat jääneet esiintyvistä ongelmista pahasti jälkeen.
Raportin tekijät kysyivät, missä määrin lastensuojelulakiin perustuvassa toiminnassa tapahtuu niin sanottua viranomaispahoinpitelyä.

Karmivaa on, että Marraskuun liikkeen korjausehdotuksista on jo 60 vuotta ja Anu Suomelan ja J.P. Roosin kiireellisistä parannusehdotuksistakin yli kaksikymmentä vuotta mutta ehdotukset odottavat yhä toteutumistaan.

Lastensuojelussa rehottavat edelleenkin samat tuhoisat asenteet, toimintakäytännöt ja oikeusturvaongelmat, joiden laajuutta tai seurauksia ei tutkita . Andre Souranderin mukaan sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta. Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.

Mielenterveysjärjestöjen kannattaisi havaita, että lastensuojelun kumppanuus ei enää johda automaattisesti lisärahoituksen ja good will:n saamiseen omalle järjestölle vaan jäsenistökatoon ja kansalaisten luottamuksen menettämiseen myös omaa tieteenalaa ja toimintakäytäntöjä kohtaan.
Osaavien mielenterveysammattilaisten ei kannattaisi haaskata osaamistaan ongelmien laastarointiin tai ideologisen korruption ylläpitoon vaan irtisanoa itsensä ja etsiä tai luoda itselleen uusi työpaikka.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"Kun toisten hädällä tehdään rahaa, ei ole kannustinta vähentää hätää vaan lisätä sitä, jotta voidaan ansaita enemmän rahaa"

Vaatikaa tutkimustietoa ja vallanvaihtoa järjestöjäsenyyden ehtona!

Mielenterveysjärjestöjen tietämättömyys, kritiikittömyys ja lobbaushalu lastensuojelun suhteen on hämmentävää. Samoin sitoutuminen vanhentuneisiin psykoanalyyttisiin teorioihin ja käytäntöihin esim. systeemisessä lastensuojelumallissa käytettyyn vääräksi osoitettuun kiintymyssuhdeteoriaan perustuvaan mentalisaatioteoriaan, jossa asiantuntija pyrkii "katsomaan kansalaisten läpi " löytääkseen olettamiaan persoonallisuuspatologioita ja muita häiriöitä.

Mentalisaatioteoriaa levittävä Mannerheimin Lastensuojeluliitto ( MLL) toimi vuosia temmellyskenttänä entisen lapsiasiamiehensä Helena Molenderin arveluttavalle vääriä insestiepäilyjä ja huostaanottoja lisänneelle "lapsistrategiselle työlle " yhdessä Leena Murasen kanssa ja Molander ja MLL:n pääsihteeri Jaakko Itälä uhkailivat voimallisesti tiedotusvälineitä ja tutkijoita aina, kun joku aikoi lausua Molanderista jotain vastahankaista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

”Monella on sellainen virheellinen käsitys, että lastensuojeluilmoitus auttaa, jos perhe tarvitsee konkreettista apua arkeen tai lapsi esimerkiksi terapiaa. Mutta ei sieltä käytännössä saa sellaista tukea. Apu on usein tarkkailua ja yksinkertaisia käytännön neuvoja, joita moni vanhempi on jo ehtinyt kokeilla” Terhi Suokas kertoo Voima- lehden haastattelussa.

Suokkaan mukaan on yleinen virhe, että asiakassuunnitelmaa ei ole tehty.
”Kun lapsi halutaan sijoittaa kodin ulkopuolelle, sijoitusta perustellaan sillä, että jotkut toimet, esimerkiksi tapaamiset, ovat olleet avohuollon tukitoimia eivätkä ne ole riittäneet, vaikka niitä ei ole sellaisina esitelty eikä sellaisina mihinkään kirjattu”, Suokas kertoo.

Suokkaan mukaan on perheitä, "jotka pyörivät lastensuojelussa saamatta apua, ja prosessista tulee vain lisää ongelmia, myös niille lapsille, joiden tilannetta pitäisi auttaa”.

Suokas vastustaa palvelujen yksityistämistä. ”Kun toisten hädällä tehdään rahaa, ei ole kannustinta vähentää sitä hätää vaan lisätä, jotta voidaan ansaita enemmän rahaa.”

Mielenterveysjärjestöjen ja Lastensuojelun Keskusliiton jäsenten, erityisesti palvelujärjestelmän vahingoittamien lasten , vanhempien ja heidän läheistensä kannattaa kiinnittää järjestöjensä päättäjien huomio terapeuttisen vallan ja markkinoistamisen tuottamiin ongelmiin ja vaatia jäsenyytensä/ rahoituksensa ehtona:

-tutkimustietoon perustuvia käytäntöjä ja virheellisten teorioiden ja laittomien toimintakäytäntöjen hylkäämistä tehostamalla valvontaa, uudelleenkouluttamalla järjestöjen henkilokunta ja keräämällä säännölliset asiakaspalautteet tarjottujen palveluiden seurauksista

-ideologisen, sosiaalisen ja taloudellisen korruption kitkemistä lisäämällä läpinäkyvyyttä, kierrättämällä valta-asemat , rankaisemalla rikoksista ja lopettamalla niitä ruokkivat kumppanuussuhteet

-lasten hädällä rahastuksen lopettamista ja varojen uudelleen kohdentamista hallinnon ja palveluntuottajien sijaan suoraan lapsille ja perheille

Jokaisella suomalaisella on mahdollisuus älypuhelimen tai tietokoneen käyttöön ja jokaisella järjestöllä on varaa tehdä kysely omalle jäsenistölle.

Vaatikaa siis lastensuojelu- ja mielenterveysjärjestöjen jäsenet, että oma järjestönne alkaa tutkia seuraavia aiheita älkääkä hyväksykö resurssipulajargonia:

1. Hoidolliset huostaanotot; kuinka moni mt- häiriöistä ja autismikirjon lapsista, miksi ja mitä reittiä päätyy sijaishuoltoon puuttuvien palvelujen takia? https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a67

2. Sijaishuollossa saadut terveyspalvelut. Australiassa käytiin läpi 6000 terveydellisten erityistarpeiden vuoksi sijoitettua lasta: vain 41 sai kaikki suositellut terveydenhoidolliset toimenpiteet. Minkälaisia hoidollisia toimenpiteitä, kuinka paljon ja minkälaisella vaikuttavuudella suomalaiset lapset saavat sijaishuollossa?

3. Lapsiin kohdistuva kemiallinen väkivalta : suomalaisessa sijaishuollossa saadut lääkitykset, erityisesti nuorten masennuslääkitseminen ja sen seuraukset. Esimerkiksi Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan siitä, että lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä.
Tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria.
Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista.
Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä. Kuinka monen nuoren kaksissuuntainen mielialahäiriö on tulosta sijaishuollossa saadusta masennuslääkityksestä?

4. Lastensuojelu- ja mielenterveyspalvelujen asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen ja toteutumisen esteet.
Karoliina Ahonen selvittää väitöskirjassaan, miksi suomalaiset mielenterveyshankkeet ovat pääosin epäonnistuneet tavoitteissaan ja löytää syyksi keskittymisen potilaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumisen sijaan a)väestölliseen ja määrittelemättömään terapeuttista valtaa vahvistavaan ennaltaehkäisevään mielenterveystyöhön b) palvelujärjestelmäkehittämiseen c) ennakkoluulojen hälventämiseen.

5. Vaatikaa riippumaton selvitys sijaishuollon nykytilasta.
Huomatkaa, että Lastensuojelun Keskusliitto tai sen jäsenjärjestöt tai Mieli ry/ MTKL eivät ole riippumattomia tutkimustahoja.

Mikäli järjestöt eivät suostu keräämään ja käyttämään tutkimustietoa, resurssien uudelleenjakoon ja laittomuuksien ja korruption kitkemiseen, erotkaa joukolla , perustakaa uusia yhteisöjä, vallatkaa vanhat järjestöt nimittämällä hallituksiin nykykäytännöistä kärsiviä muutoshaluisia ja/tai äänestäkää ulos korruptoituneet päättäjät!

Kirjoittakaa avoimia, julkisia kirjeitä ja kertokaa kohtelustanne palvelujärjestelmässä Lastensuojelun ja Mielenterveyden Keskusliiton ja MIELI ry:n päättäjille. Osoitteet löytyvät tästä:
https://www.mtkl.fi/toimintamme/organisaatiomme/luottamuselimet/
https://www.lskl.fi/meista/organisaatio/hallitus/
https://mieli.fi/mieli-ry/organisaatio/liittokokous-ja-liittohallitus/

Muistakaa myös kannella oikeusasiamiehelle:
https://www.oikeusasiamies.fi/kantelu-oikeusasiamiehelle

Asiantuntijoiden ja päättäjien röyhkeys on ylittänyt jo aikaa sitten kansalaisten sietokyvyn. Sosiaali- ja terveydenhuollon johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä on hoidettu siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta johtajasta ei ole tullut irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Vakavista ja toistuvista väärinkäytöksistä ja asenne- ja laillisuusongelmista ei ole seurannut asiantuntijoille muuta kuin uusi virka, kutsu luennoimaan asiantuntijapäiville ja Vuoden kasvattaja, Vuoden työyhteisö, Vuoden kunnallinen lastensuojeluteko-, Vuoden taidokkain hankinta-, Ylpeästi Lapsen Puolella-, laatusertifikaatti-, Lapsen oikeuksien vaikuttaja- tai Lastensuojelun viestinnällinen teko- palkinto.

Kansalaisten on nyt korkea aika alkaa harjoittaa varhaista puuttumista. Astelkaa rohkeasti sisään lastensuojelu- ja mt-järjestöjen toimistoihin ja tutustukaa henkilökohtaisesti teorioihin ja tahoihin, jotka ovat vastuussa teille aiheutetuista oikeusturvaongelmista.

Googlatkaa tietoja ja kysykää kiusallisia kysymyksiä: Mistä lähteistä tietonne lastensuojelusta ovat peräisin ja miten olette tarkastaneet niiden oikeellisuuden? Miten ehkäisette ideologista, taloudellista ja rakenteellista korruptiota? Mikä on perustehtävänne ja miten se konkretisoituu toiminnassanne ja palkkauksessanne? Mikä on siihen liittyvä lainsäädäntö ja miten sitä opetetaan? Miten arvonne konkretisoituvat käytännössä? Voisiko kokouksiin saada nettiäänestyksen, että kaikki jäsenet pääsisivät äänestämään? Saanko nähdä toimintakertomuksen , talousarvion ja tilinpäätöksen? Mitä tarkoitatte osallisuudella/ hyvinvoinnilla/ syrjäytymisellä / kuntoutumisella? Millä perusteella joku määritellään asiantuntijaksi ja kuka määrittelee? Voisitteko seuloa väkivaltatyötä tekevät työntekijänne Katarina Finnilän asenneseulalla? Keitä ovat rahoittajanne ja yhteistyökumppaninne ja millaista valtaa he käyttävät? Missä johto on työskennellyt aiemmin ja millaisia kontakteja / jääviyksiä heillä on?

Kuinka suuri osa varoistanne kuluu hallintoon? Entä konsulteille ja kuka heidät valitsee?Mikä prosenttiosuus menee jäsenistön palveluihin ja kuka päättää palveluista ja millä perusteilla? Näyttäisittekö valvontaviranomaisten huomiot palveluistanne? Mihin tutkimustietoon käsityksenne ja käytäntönne perustuvat? Miksi työmenetelmänne perustuvat virheelliseksi osoitetun psykoanalyysin oletuksille? Oletteko asiakasosallisuuden konkretisoimiseksi teettäneet asiakaskyselyjä?Mistä aiheista, millaisin otannoin, kuinka usein , kenen valitsemin vastaajin ja kenen tulkitsemin tuloksin? Oletteko tutkineet mitenkään mainostamienne toimenpiteiden ja kumppanuuksien vaikuttavuutta tai seurauksia jäsenistölle? Millä perusteella valitsette kokemusasiantuntijat ja kuinka paljon maksatte heille? Entä virallisille asiantuntijoille? Voisitteko aloittaa julkisuuskampanjan ja varainhankinnan, jotta jäsenistönne nepsy-lapset saisivat asianmukaiset tutkimukset ja hoidon? Miten olette tutkineet ja aiotte tutkia jäsenistönne ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista?

Tukekaa lapsia ja perheitä- älkää lapsibisnestä!

Palvelujärjestelmä on kankea alus mutta se kääntyy joukkovoimalla- heikkojen ja sorrettujen voimat yhdistämällä.

#Lastensuojelunkorruptio #oikeusturvalastensuojelussa #CorruptioninFinnishChildWelfare #EHYT ry #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Lastensuojelunkeskusliitto #TheCentralUnionforChildWelfareFinlandcriticism #Centralförbundetför BarnskyddFinlandkritik #MannerheimsBarnskyddsförbundkritik #The MannerheimLeaguecriticism #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #FinnishNGOscriticism #PenttiArajärvi #SirpaPietikäinen #MillaKalliomaa #MannerheiminlastensuojeluliittoMLL #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Familywork
#ekologinensosiaalityö #ympäristösosiaalityö #greencare #environmentalsocialworkin Finland #PlaceMattersFinland #viherpesu #valkopesu #lapsibisnes #PlacedoesnotmatterinFinland #FinnishEnvironmentalSocialWork #EcosocialTransitioninFinland #GreenCareinFinnishChildWelfare #SustainableDevelopmentinFinnishChildWelfare #NatureConservationinFinnishChildWelfare #EnvironmentalismofThePoor #AttainableSustainableinFinnishChildWelfare #ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare
#suomalainenmielenterveyspolitiikka #Diakonissalaitos #ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociationFinland #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd #pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet #lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch #lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki #monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuuntele-tutkimus #PäiviSinko #LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija#ExpertbuexperienceinFinland #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch#FinnishMentalHealthResearch #GEMMA #NeurocenterFinland #Genome, Environment, Microbiome and Metabolome in Autism #Pirjo Achté #Reija Autio #Tampereen yliopisto #European Biomedical Research Institute of Salerno (EBRIS) Foundation #MattiNykter #Lastensuojelulainkokonaisuudistus #Lastensuojelulainkokonaisuudistuskritiikki

Kuvassa Gemma- projektin tutkijat vuonna 2020

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Kuvassa systeemisen riskiarvioinnin kouluttaja THL:n Laura Yliruka

”Maisteritasoinen ammatillisuus lastensuojelutyössä on toiminut juridiikan vastavoimana” (Pelastakaa Lapset, Marjomaa & Laakso, 2010, 136)

Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi (perhetyö) tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia ( perhetyö, perhekuntoutus, perheterapia) että huostaanotto- “vuorovaikuttamiseen”.

Systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa

Systeemisen ajattelun pitäisi ottaa huomioon tiedot muista tasoista, niin korkeammista kuin alemmistakin tasoista sekä työntekijöiden omasta vaikutuksesta systeemiin mutta systeemisessä lastensuojelumallissa näin ei tapahdu.

Systeemisten lastensuojelutiimien ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen lapsen oireen syynä unohtaen että myös psykiatria, lastensuojelu, terapiakulttuuri, THL ja STM ovat systeemejä, jotka usein pyrkivät status quo:n säilyttämiseen- hinnalla millä hyvänsä.

Kun interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta, se pitäisi tunnustaa sen sijaan, että piiloudutaan pseudotieteellisen päättelyn savuverhon taakse.

Ideologiasta vapautuminen edellyttäisi mallien, hypoteesien ja tekniikoiden näkemistä ennakkoluuloina ja uskomuksina pikemminkin kuin tosiasioina (Cecchin, Lane & Ray 1994: 15) mutta systeemisessä lastensuojelussa niistä on tullut itseisarvollisia innovaatiouskon opinkappaleita.

Systeemisiin perheteorioihin tutustumalla voi päätellä kuinka eettisesti laadukasta, innovatiivista ja perheitä arvostavaa ja kunnioittavaa systeemisen lastensuojelumallin toimintakulttuuri todellisuudessa on:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisenlastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Kysyä voi myös miksi lastensuojeluparannuksena markkinoidaan verovaroin samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet tavoitteissaan ( Ahonen 2020)  eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” (systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen; miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan perhekeskeisyydeksi ja MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?

Lyhyesti:

Syty- hankkeen ( systeeminen lastensuojelu) koulutukset tarjoavat loputtomasti ideologista pyhäpuhetta, moralistisia virhepäätelmiä, virheellistä tietoa ja myös eettisiä väärinkäytöksiä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kun-tarjottu-palvelu-ei-ole-palvelua-eika-tarpeenmukaista-apua

Syty-koulutukset itsessään näyttävät tuottavan vakavia asenne- ja laillisuusongelmia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Yksityisen sijaishuollon edunvalvontatahon ( Pesäpuu ry) Suomeen tuottama , Hackneyn mallista silvottu systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä.

Systeemisen lastensuojelumallin perusta on perheterapia ( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster) ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld).
Myös “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.

Systeemisen lastensuojelumallin "erityisosaajilla" samoin kuin muillakin systeemi -ajattelijoilla on erityinen heikkous määritelmiin, käsitteellisyyksiin ja ohjelmallisiin lausumiin, jotka kaikki ovat luonteeltaan epämääräisen hyväuskoisia ja moralisoivia, ilman konkreettista tai tieteellistä sisältöä esim. ”työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista”  tai "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti").

Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975), jolle perheterapia perustuu, mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin( tasapainotila) säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä.

Perheterapeutin tehtävänä on aiheuttaa kriisi ( esim. sijoitusuhka), joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen patologisena pidetyn homeostaasin.

Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli ja systeeminen riskiarviointi toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen (joita on jo vähintään 20% kaikista huostaanotoista)  tuottajana ja kuinka vinoon systeemis-psykoanalyyttinen arviointi voi lastensuojeluprosessin johtaa voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu käyttää päihteitä tai käyttäytyy häiritsevästi. Samaan aikaan uupuneilla vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet turhaan saada apua ja käypää hoitoa pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi.

Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön, sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia päihteidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta vanhemmat eivät voisi erota.

Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan )    perhekuntoutuksen kautta   “muutoksen systeemissään, jotta lapsen huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “

Perhekuntoutus ja siihen liittyvä sijoitusuhka tulkittaisiin systeemisessä viikkokokouksessa "hedelmällisenä kriisinä, joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen homeostaasin".

Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta , jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Pojan päihdeongelma ja ADHD jäisivät hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi. Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.

Perheterapeuttinen käsitys perhekeskeisyydestä selittää sen, miksi Suomessa on niin paljon "vapaaehtoisia" huostaanottoja: "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Ammattilaiset pyrkisivät pitämään vanhemmat kanssaan “ luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa" ( jotta vanhemmat eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) “ vaikeasta päätöksestä huolimatta” niin kauan, että voidaan väittää, että “ sijoitetulle on muodostunut korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin”, jolloin häntä ei enää palauteta kotiinsa ja/tai hänet pyrittäisiin adoptoimaan sijaisvanhemmille.

Systeeminen riskiarviointi perustuu virheellisille teorioille ja oletuksille

Systeemisessä riskiarvioinnissa yhdistyvät kaikki kansalaisten oikeusturvaa vakavimmin loukkaavat ilmiöt, teoriat ja toimijat. Lastensuojelun ideologia  ,  reformieugeniikka, ACE , systeeminen perhekonstellaatio, Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) virheellisiä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavat riskilistat, ideologiaksi väitetty systeemiteoria ( Lilienfeld, 1975) ja psykoanalyyttiset kiintymyssuhde-, mentalisaatio- ja traumateoriat saavat tulkitsijoikseen korruptoituneita järjestöpomoja, systeemisten tiimien perhetyöntekijöitä , perheiden oikeusturvan romuttavan Lastenasiaintalo ( LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n tutkijoita ja arvioijia , ACE- seulaajia,  Syty-hankkeen kouluttajia ja STEA:n ja STM:n byrokraatteja, joille tarkastustoiminta tarkoittaa rahoitettujen toimijoiden omakehun ja raporttien mapittamista.

Systeemisessä lastensuojelumallissa kerrotaan avoimesti, että mallin yhtenä tavoitteena on irtaantua lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä (eli lakisidonnaisesta ja lainalaisesta työskentelystä). Tämä onkin ainoa tavoite, jonka malli on saavuttanut sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan lisäksi.

Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset ja lastensuojelusta tehtyjen kanteluiden määrät kasvoivat.

Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon ( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät  ja   “avohuollon tukitoimet”), joita rasittavat puuttuva informaatio, faktantarkastus, osaaminen ja vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Epäluotettavien riskiarviointien aggressiivinen markkinointi julkisin varoin on käsittämätöntä sillä kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.

Vain biologisista perheistä intuition varassa kaltoinkohteluriskejä etsivä ja löytävä systeeminen riskiarviointi itsessään on vakava oikeusturvariski, jota voidaan arvioida Eileen Munroa soveltaen selvittämällä lastensuojelun riskibisneksen ja ideologisen ja taloudellisen korruption historia ( mitä tapahtui) , nykykäytännöt ( mitä tapahtuu) ja tulevaisuus ( mitä saattaa tapahtua, ellei korruptioon puututa).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa

Pitkästi:

Laadukasta ja luotettavaa systeemistä perhe- ja riskiarviointia?

Perhearviointi on usein epäpätevän henkilöstön suorittamaa häiriö-orientoitunutta arviointia epätieteellisillä menetelmillä.
Suomalaisilla sosiaalialan asiantuntijoilla tuntuu olevan ylisukupolvisesti periytynyt luottamus ja viehtymys erilaisiin kaikenkattaviin maailmanselityksiin ja ideologioihin.

Koulutusta lasten seri- haastatteluun on hankittu sellaisilta skandaaliguruilta ja insestihysterian isiksi nimetyiltä psykoanalyytikoilta kuin Tillman Fürniss ja Arnon Bentovim, jotka THL:n edeltäjä Sosiaalihallitus kutsui luennoimaan 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa.

Furnissin ja Bentovimin lähtökohtana oli hyväksikäytön ennakko-olettama ja heidän mielestään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa oli hyväksyttävää johdatella lasta. Poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’, joka tuotti lukuisia oikeusmurhia.

Arnon Bentovimin jalostamien häiriö-orientaatioon perustuvien oppien ja periaatteiden kantaviin teemoihin kuuluu käsitys perheen systeemisyydestä, ominaislaadusta ja salatuista traumoista.

Valitettavasti sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt ja varoitukset johdattelevista menetelmistä ja ihmisten olemuksellistamisesta ovat unohtuneet.

Bentovimin lukuisia vääriä hyväksikäyttösyytöksiä ja oikeusmurhia tuottaneet opit ovat jälleen käytössä lukuisissa lastensuojelu- ja perhekuntoutuslaitoksissa mm. kunnallisten perhetukikeskusten, Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , MIELI ry:n ja sen Psykoterapia Instituutin sekä Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.

Arviointimalleja, alkuarviointia, kyselylomakkeita ja perehdytyskansioita Bentovimin perhearviointiin suomentavat ja kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Falck, 2007; Kämäräinen 2016; Oinonen & Salin 2016; Tarnanen, 2017; Simola 2018).

Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät perhearviointimallin sisältökuvaukset , arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi"( Falck, 2007, 39.)

Kaikki perhearviointia käyttävät eivät olleet saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 39- 40).

Diakonia- ammattikorkeakoulun opiskelija Tiina Falck kertoo opinnäytetyössään kehittäneensä lastensuojeluyksikkö Purjeelle perhetyön uusia alkuarviointi-menetelmiä ja lomakkeita Bentovim- Miller –perhearviointimallin avulla, josta “omistajamme totesivat, että “ lastensuojelulaitosten markkinoiden kasvaessa, vahvistamme asemaamme jos saamme toimintamme sisältöön B-M- menetelmän. “( 2007,52).

JAMK:n sosionomiopiskelijat Elina Oinonen ja Mari Salin kertovat vuonna 2016 Toivoa tulevaisuuteen- opinnäytetyössään muokanneensa Iso-Britanniassa kehitetyn Bentovimin perhearviointimenetelmän lapsi-ja perhepalvelukeskus Ruusun käyttöön ja nimenneensä sen uudelleen Toivo-menetelmäksi.

Tässä esimerkki siitä, miten perhearviointia todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka hoitavat- kuten edellämainitussa perhekuntoutusraportissa- ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan raportoinnin?

Asiantuntijat  kertovat, että asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.

Juridisoitumiskehitykseltä turvaan takaisin puoskaroimaan

Miksi STM rahoittaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille ?

Rahoittaisiko valtio myös systeemistä terveydenhuollon mallia, jossa pyrittäisiin pois lakiperustaisesta modernista terveydenhuollosta takaisin terveydenhuollon juurille; suhdeperustaiseen puoskarointiin humoraalipatologian ja demonien ja porttojen metsästyksen menetelmillä?

Hotuksen ja Syty- hankkeen riskikoulutuksissa olleiden kannattaa muistaa, että subjektiivinen  huoli esim. " perheen alentuneesta lämminhenkisyydestä" ( Hotuksen riskilistan kaltoinkohtelun riskitekijä)  ei ole juridisesti pätevä peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen saati kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumiseen.

Systeemisessä riskiarvioinnissa pääsääntöisesti tukeudutaan psykoanalyysin virheellisiksi osoitettuihin teorioihin ja sekoitetaan toisiinsa ideologia ja tiede, moralistiset virhepäätelmät ja faktat, väestötason riskifaktorit ja yksilötason riskimarkkerit , haitta ja riski ( tulevaisuus) sekä turvallisuus- ja riskiarviointi.

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi kaltoinkohtelijaksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten kaltoinkohtelun riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen kaltoinkohtelun osoittimeksi.

Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit.

Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.

Lastensuojelussa tutkimustieto ei auta ammattilaisia tietämään tai toimimaan koska riippumatonta tutkimustietoa tai asiakaspalautteita ei lastensuojelussa kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi.
Myöskään näyttöön perustuvia käytäntöjä ei ole olemassa suomalaisessa lastensuojelussa ( Paasio, 2014).

Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät ja   “avohuollon tukitoimet”).

Systeemisen lastensuojelun tutkimusmenetelmät jakavat psykoanalyysin häiriö-orientoituneen käsityksen (bio)perheestä neuroottisena ja salailevana riskiympäristönä, joka tuottaa lapsille tukahdutettuja traumoja.

Tutkimusmenetelmien kyseenalaistamaton taustaoletus on, etteivät lapset kerro traumaattisiksi oletetuista perheoloistaan mitään vapaaehtoisesti vaan lastensuojelun asiantuntijan/ työntekijän pitää nyhtää ja tulkita haluamansa tieto heistä salakavalasti esim. leikin varjolla(=urkinta).

Lastensuojelun tutkimusmenetelmät ovat usein paitsi tieteellisesti epäpäteviä ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavia- myös eettisesti arveluttavia ja perheiden oikeusturvaa vaarantavia:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-seulonnat-ulotetaan-pian-kaikkiin-sote-palveluihin-luvassa-vaaria-epailyja-turhia-tutkimuksia-ja-laittomia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija

Erityisen huolestuttavaa on, että systeemisissä tiimeissä mukana ovat perheiden pelkäämät, ylisukupolvisia ongelmia metsästävät perhetyöntekijät , joiden perinteiden tehtävä on ollut perheiden urkinta, riskiarviointi ja näytön kerääminen huostaanottoja varten kotikutoisilla menetelmillä ja olemattomalla osaamisella. Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat sukupuiden piirrättämisen lisäksi mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, lomakkeiden täyttö, luistelu, keilaus, soittaminen puhelimella ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).

Kansalaisten oikeusturva vaarantuu vakavasti kun lastensuojelun tutkimusmenetelmiksi kelpaavat  perhetyöntekijöiden urkinnan  lisäksi myös  korttipelit mm. sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteet, joita Suomessa kaupittelee Pesäpuu ry.

Avohuollon miljardibisnestä odotellessa

Systeemisen riskiarvioinnin asiantuntijoita vaivaa sijaishuolto- ja asiantuntijausko mainostetusta “ei- tietämisen positiosta” huolimatta.

Heillä on vahva taipumus moralistisiin virhepäätelmiin, joissa pitäisi- lauseista muokataan on- lauseita esim. lastensuojelun arvioinnin pitäisi olla luotettavaa joten se on luotettavaa.

Lisäksi asiantuntijoilla on taipumus yliarvioida lastensuojelujärjestelmän toimivuus ja oma osaaminen ja suhtautua naivisti , kiistäen ja loukkaantuen asiantuntijoiden, viranomaisten ja palvelujärjestelmän todistettuihinkin riskeihin ja jo toteutuneisiin väärinkäytöksiin.

Toisin kuin Yliruka uskoo, esimerkiksi vähäinen 3% lasku vuoden 2021 huostaanotoissa ei välttämättä tarkoita onnistunutta tukea vaan sitä, että huostaanotettaviksi päätetyt lapset ovat odottaneet vasta ensi vuoden tilastoissa näkyviä huostaanottojaan huostaanottoja tuottavissa ja oikeuttavissa “avohuollon tukipalveluissa” kuten perhetyössä , perhekuntoutuksessa ja tukiperheissä.

Avohuollon tukitoimien lisääntynyt rahoitus tuskin tarkoittaa vähentyviä huostaanottoja vaan pahimmillaan sitä, että sijaishuollon miljardibisneksen rinnalle luodaan perheiden tarpeita vastaamattomista ja huostaanottoja tuottavista tukitoimista avohuollon miljardibisnes yksityisten palveluntuottajien liikevoittojen kasvattamiseksi. Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa , joissa oli panostettu lastensuojelun ennaltaehkäisevään tukeen, tehtiin myös enemmän huostaanottoja.

Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia että huostaanotto-" vuorovaikuttamiseen".

Terapeuttisen vallan ja psykoanalyyttisen lastensuojeluideologian riskitekijöiden tiedostaminen ja niihin vaikuttaminen olisivat kuitenkin keinoja vähentää lasten kaltoinkohtelua esim. autismikirjon lasten lainvastaisia huostaanottoja.

Elina Aaltion ja Nanne Isokuortin mukaan Hackneyn (Reclaiming Social Work) mallia  ei ole sovellettu kuin vain osittain. Osa eroista vaikuttaa perustelemattomilta. Toisin sanoen, erot johtuvat siitä, että malli on ajautunut (drifted) pois alkuperäisestä esikuvastaan sen sijaan, että eroavaisuuksista olisi tehty tietoisia päätöksiä perusteellisen harkinnan perusteella. Lopputuloksena suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä". ( THL, 3/2019, 156)

Suomessa lastensuojelun mallin/ palvelun voi vakinaistaa ja valtakunnallistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten  huostaanottoja tuottavat avohuollon tukitoimet todistavat.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Terapeuttisen vallan lobbarit
kuvakaappaukset Talentia,  Heidi-Hanna Karhu

Kuvassa vasemmalla on systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä, entinen Folkhälsanin perhetyön asiantuntija sosiaalityöntekijä ja vuoden 2021 perheterapeutiksi valittu STM:n sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa , THL:ssa ja Tulevaisuuden lastensuojelu- hankkeessa vaikuttava  Katarina Fagerström yhdessä avoimen adoption kehittäneen Pelastakaa Lapset ry:n adoptiotoiminnan kehittäjänä ja järjestön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana tunnetun sosiaalityöntekijä-äitinsä kanssa.

Keskellä on niinikään systeemisen lastensuojelumallin kehittäjäksi nimetty hypnoosilääkäri- psykoterapeutti - NLP Master Practitioner Pekka Aarnisalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista mm. uskomushoitojen tuomisesta päihdehoitoon.

Oikealla nähdään systeemisen lastensuojelumallin kouluttaja, terapeuttisen vallan käytäntöjä markkinoiva perhepsykoterapeutti Jukka Pyhäjoki.

Mallin on tuottanut Suomeen ja "suomettanut" Pelastakaa Lapset ry:stä ja Perhehoitoliitosta syntynyt sijaishuoltojätti Anglicaren taidelähtöisiä ja vuorovaikutteisia välineitä kaupitteleva PRIDE- kouluttaja ja sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry, jonka pyöreän pöydän kumppaneita ovat mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste, PKS Oy ja NY (klikkaamalla nimiä saat lisää tietoa).

Pesäpuu ry on pyrkinyt ulottamaan verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa lainsäädäntöön, lastensuojeluyrityksiin, hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen, sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, lastensuojelun "kehittämishankkeisiin"( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja, LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet, systeeminen lastensuojelu ), varainhankintaan ja valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina

Asiakkaiden kuulemista, osallisuutta ja vuorovaikutusta mainostavaan jo kuudetta vuotta miljoonien euron rahoitusta saaneen systeemisen lastensuojelumallin valtakunnalliseen arviointiin oli haastateltu vain 6 nuorta ja 14 vanhempaa (Aaltio & Isokuortti , THL — Raportti 3/2019, 116 ).

Vuotta myöhemmässä raportissa haastateltuja asiakkaita oli yhteensä kuusi, joista viisi oli pettyneitä systeemisiin keskusteluihin, jotka eivät auttaneet perheitä palvelussa ( Aaltio & Isokuortti, 2020).

Isokuortin , Laajasalon ja  Barlowin  (2021) uuden tutkimuksen mukaan lastensuojelun käytäntömallien ( ratkaisukeskeinen case work, signs of safety / turvallisuuden merkit ja systeeminen lastensuojelumalli RSW) suosiosta huolimatta näyttö niiden hyödyistä perheille on olematon tai vähäinen.

Puuttuvasta vaikuttavuudesta huolimatta malleja käytetään, rahoitetaan ja levitetään Suomessa edelleen ongelmien ennaltaehkäisyn verukkeella.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalaiset-haluavat-yha-rahoittaa-lapsibisnestasosiaalityontekijoiden-ja-ehkaisevan-lastensuojelun-lisaaminen-lisaa-huostaanottoja-ja-oikeusturvaongelmia

Iona Heathin ja David Sackettin havainnot ennalta ehkäisevän lääketieteen kolmesta röyhkeyden elementistä sopivat myös ehkäisevään lastensuojeluun erilaisine arviointeineen:
Ehkäisevä lastensuojelu on ensinnäkin aggressiivista: se etsii terveitä ihmisiä oma-aloitteisesti ja kertoo heille, miten heidän olisi elettävä elämäänsä.
Toiseksi se on ylimielistä: se olettaa automaattisesti, että sen tarjoamista neuvoista seuraa enemmän hyötyjä kuin haittoja, vaikka tämä ei aina pidä paikkaansa.
Kolmanneksi ehkäisevä lastensuojelu on määräilevää ja hyökkää herkästi kaikkien niiden kimppuun, jotka kyseenalaistavat sen suosituksia.

Kun edellä mainitut kolme röyhkeyden muotoa pannaan yhteen, saadaan jotakin mikä muistuttaa moraalista ristiretkeä.  Yhdistelmän lopputuloksena on ideologia, jossa järkiperäinen ja vastuullinen kansalainen on itse vastuussa terveydestään , ja sairaus on merkki moraalisesta epäonnistumisesta.

Näin lastensuojelu luo normatiivisen ihmisen ideaalin, jota kaikkien on tavoiteltava.
Annettujen ohjeiden takana, kulisseissa, on valtava vääntövoima kaupallisia tavoitteita ja etuja, jotka tuottavat säännöstön mittalaitteet ja interventiot.

Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä.
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.

Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).

Vääriä tietoja , tutkimustuloksia ja neuvoja tuottamalla ja jakamalla asiantuntija voi johtaa kansalaisia ja mediaa harhaan, ajattelemaan kritiikittömän myönteisesti erilaisista pseudopalveluista ja  fabrikoida sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi tarjotaan omia/ oman korruptioyhteisön  vahingollisia palvelutuotteita.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi

Eettisinä vartijoina toimivien kokemusasiantuntijoiden ja toimittajien tehtävä on suojella muita ihmisiä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita terapeuttiselta vallalta; toimimattomilta pseudopalveluilta ja sosiaalityön ristiretkeläisiltä, korruptoituneilta asiantuntijoilta jotka hoitavat itseään ja/tai ajavat taustayhteisönsä/yrityksensä agendaa ja ideologiaa asiantuntijaroolinsa ja työtehtäviensä esim. asiakastyön ja tutkimustoiminnan kautta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus

Ideologisen ja taloudellisen korruption riskibisnes

Systeemisen riskiarvioinnin kehittämisessä on ollut mukana vakavista uskottavuusongelmista kärsiviä tahoja esim. perheiden oikeusturvan vaarantavan  Lastenasiaintalo ( LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n tutkijoita ja arvioijia , ACE- seulaajia ja  Syty-hankkeen kouluttajia.

Näin monen perheiden oikeusturvan vaarantavan hankkeen ja käytännön yhtäaikainen ilmaantuminen ja markkinointi paljastaa, että hankkeita ovat olleet valmistelemassa samat sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneet korruptoituneet tahot.

Systeeminen riskiarviointi kuten systeeminen lastensuojelumallikin perustuu vääräksi osoitetuille psykoanalyyttisille teorioille ( kiintymyssuhdeteoria , mentalisaatioteoria, psykoanalyyttinen traumateoria ja varhaisvuosien determinismi).

Psykoanalyyttinen teoriapohja ohjaa etsimään ja löytämään riskejä pääosin/ yksinomaan biologisista perheistä ja sivuuttaa paljon yleisemmät esim. lasten kouluihin, harrastuksiin ja vertaisiin liittyvät kaltoinkohteluriskit.

Lisäksi se ohjaa virheellisesti uskomaan, että mahdolliset traumat ja kaltoinkohtelu olisivat piiloisia eivätkä lapset muistaisi niitä tai haluaisi kertoa niistä ilman asiantuntijan urkintaa.

Koulutuksissaan Laura Yliruka valitteleekin, että jotkut vanhemmat tekevät kaikkensa salatakseen lasten kaltoinkohtelun ( Yliruka, 14.1.2022).

Todellisuudessa vanhemmat yleensä kertovat avoimesti kaltoinkohtelusta siitä kysyttäessä  (Flinck, Paavilainen & Merikanto 2007; Paavilainen & Flinck 2007; Paavilainen, Kanervisto, Flinck & Rautakorpi 2006).

Vanhemmat myös usein hakevat apua itselleen sitä saamatta.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.

Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa".

Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).

Hallinto- oikeus noudatti tulkinnassaan täsmällisesti systeemisen lastensuojelun ( Syty), Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) ja Lastenasiaintalon ( Barnahus, LASTA) riskiarvioinnin logiikkaa, jossa yhden ainutkertaisenkin virheen tunnustaminen tulkitaan biologisen vanhemman tapauksessa merkiksi muiden salattujen ja vakavampien virheiden/patologioiden ja jatkuvien väärinkäytösten olemassaolosta ja lapsen kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen jo sillä perusteella, että epäilty kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on köyhä yksinhuoltaja, keskusteluhaluton tupakoitsija tai alentuneesti lämminhenkisessä perheessä elävä työtön.

Entä jos systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä- psykoterapeuttien Katarina Fagerströmin ja Pekka Aarnisalon, Laura Ylirukan( Syty), Taina Laajasalon( Barnahus, LASTA), Johanna Hietamäen ( ACE) ja Eija Paavilaisen( Hotus) epäonnistumisia tutkijoina käsiteltäisiin samalla logiikalla?

Kuormittava elämäntilanne ei oikeuta hyväpalkkaisten tutkijoiden kansalaisiin kohdistamaa institutionaalista väkivaltaa eikä ole muuta sellaista toimenpidettä kuin irtisanominen , jolla pystyttäisiin varmasti takaamaan kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, joten tutkijat voitaisiin erottaa viroistaan tai asettaa ammatinharjoituskieltoon välittömästi jo tähänastisista Syty-, Barnahus- , ACE- ja Hotus- koulutuksista saadun todistusaineiston perusteella.

Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen ja muiden oikeusturvaongelmien tuottajana

Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin miten vinoon systeeminen lastensuojelu ja sen riskiarviointi voi ohjata koko lastensuojeluprosessin ja minkätasoisia oikeusturvaongelmia se aiheuttaa perheille.

Systeemisen lastensuojelumallin perusta on perheterapia( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster) ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld). Myös “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.

Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti").

Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975) mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä. Esimerkkinä voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu käyttää huumeita tai käyttäytyy häiritsevästi. Samaan aikaan uupuneilla vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet turhaan hakea apua ja käypää hoitoa pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi.

Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön , sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia huumeidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta vanhemmat eivät voisi erota.

Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan )   perhekuntoutuksen kautta “muutoksen systeemissään, jotta lapsen huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “

Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta, jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Pojan päihdeongelma ja ADHD jäisivät kokonaan hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi. Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.

Mentalisaatioteoria urkinnan ja hylkäämisen oikeuttajana

Myös systeemisen lastensuojelumallin psykoanalyyttinen mentalisaatioteoria, jossa asiantuntija pyrkii “näkemään asiakkaan läpi” löytääkseen olettamiaan häiriöitä, kaltoinkohtelua ja persoonallisuuspatologioita muodostaa vakavan oikeusturvanriskin kenelle hyvänsä kansalaiselle koska se perustuu asiantuntijan mutuun ( intuitioon), ei tietoon tai näyttöön.

Mentalisaatioteoriaan perustuvat systeemiset hypoteesit, joissa asiantuntijat arvuuttelevat asiakkaan selän takana tämän oletettuja patologioita ja niiden keskinäisiä kytköksiä ovat paitsi epätieteellisiä myös epäeettisiä. Näistä arvuutteluista ei tule eettisempiä vaikka asiakas kutsuttaisiin paikalle kuulemaan panetteluaan.

Miksi mentalisaatiokoulutetuista sosiaalityön systeemisistä työyhteisöistä pääsääntöisesti puuttuvat kaikki hyvin mentalisoivien yhteisöjen tunnusmerkit; epävarmuuden sietäminen, nöyryys, virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen , anteeksi pyytäminen ja joustavuus?

Kun eugeniikan ja psykoanalyysin oppeihin ja lastensuojelun pseudopalveluihin luottaneen valvontavelvoitteensa ja asiakaspalautteet laiminlyöneen asiantuntijan tulisi ottaa vastuu lainvastaisista ja vahingollisia seurauksia tuottavista päätöksistään ja työtavoistaan, hän asettuukin “ ei- tietämisen positioon”.

Mentalisaatioteoriaan kuuluvan muodikkaan " ei- tietämisen" tarkoitus tuntuu olevan sysätä ammattilaisen vastuu omasta työstä ja sen tuloksista asiakkaalle.
Nanne Isokuortin ja Elina Aaltion tutkimukseen( 2020) haastatellun työntekijän sanoin:
“Uskon myös, että ei- tietäminen antaa perheille vastuun siitä, että he ratkaisevat omat ongelmansa” .

Valitettavasti lastensuojeluprosesseissa asiakkaan ratkaistavaksi jää usein alkuperäisen ongelman lisäksi liuta muita mentalisaatiokoulutettujen ammattilaisten tuottamia ongelmia.

Miksi perheitä ylipäätään pakotetaan pakkoasiakkuuksiin ongelmia tuottavien ammattilaisten kanssa, jos nämä hylkäävät heidät selviämään yksin aiheutettuaan ensin lukuisia lisäongelmia jo muutenkin rasitetuille perheille ?

Niin pitkälle systeemisten lastensuojelutyöntekijöiden mentalisaatio ei vielä yllä, että se kyseenalaistaisi elämän ohimenevien haasteiden lukitsemisen ongelmiksi ja häiriöiksi, puhumisen rinnastamisen hoitoon , asiakas- työntekijä suhteen valtaerot , työntekijöiden eettiset ja epistemologiset valmiudet toisten ongelmien ratkaisuun tai asiantuntija- ja sijaishuoltouskon.

Tyypillistä ACE-, LASTA -, Syty- hankkeille ja Hotuksen riskiarvioinneille ja käytännöille on:

1. Turvallisuus- ja riskiarviointi menevät työntekijöillä sekaisin. Turvallisuusarvioinnissa pitäisi arvioida lapsen kehitystä ja turvallisuutta välittömästi vaarantavia tekijöitä kun taas riskiarviointi kohdistuu tulevien riskien arviointiin.

2) Arviointi perustuu intuitioon ja riittämättömään informaatioon. Arvioinnissa tukeudutaan ensimmäiseen hypoteesiin (Early evidence bias) sen sijaan, että hankitaan arviota tukevaa tai kumoavaa tietoa.

3) Ensikäden informaatiota ei ole kirjattu riittävän tarkasti, faktoja ei ole tarkistettu.
Havaintoja, mielipiteitä ja faktoja ei ole erotettu toisistaan. Informaatiovirheitä ei korjata tai ne korjataan vasta viiveellä.
Asiakkaiden tukihenkilönä toimivan Terhi Suokkaan kokemusten mukaan kiusaaminen ja väärän tiedon välittäminen on lastensuojelussa helppoa.
”Faktantarkistusta ei ole lainkaan! Esimerkiksi eron jälkeen toinen puoliso voi väittää lastensuojelulle entisellä puolisollaan olevan mielenterveysongelma, jonka vuoksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla, esimerkiksi ‘on kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa käynyt shoppailemassa’. Eksän sanomiset kirjataan sellaisenaan, ja ne vaikuttavat asioita hoitavien viranomaisten tulkintoihin. Lastensuojelun työntekijät voivat kysyä, että ‘oletko käynyt shoppailemassa’, mutta eivät varmista, onko diagnoosia tai väitettyjä ongelmia.”

4) Kokonaiskuva lapsen tilanteesta ja historiasta puuttuu ja huomio on yksityiskohdissa.

5) Perheen, ystävien ja naapureiden tuottamalle tiedolle annetaan vähemmän painoarvoa kuin viranomaisten tuottamalle tiedolle.

6) Työntekijät kiinnittävät liian vähän huomiota siihen, mitä lapset itse ilmaisevat.

7) Sitoutumisessa riskien arviointiin yhdessä vanhempien (tai muiden huoltajien/ hoitajien kanssa on puutteita. Vanhemman sukupuoli voi johtaa vääriin arviointeihin.

8) Työntekijöiden koulutus ja osaaminen on riittämätöntä.

9) Viranomaisten vastuut ovat epäselviä. Asiakkaita voidaan ohjata palveluihin ilman seurantaa. ( Marja Salonen, 11.11.2015).

10) Lasten kaltoinkohteluriskejä etsitään ja löydetään pääasiassa/ yksinomaan biologisista perheistä intuition varassa ja/ tai runsaasti vääriä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavilla Hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus) villeillä riskilistoilla.

11) Hankkeisiin liitetty ja niistä saatava tutkimustieto ei ole riippumatonta ja pyrkii pikemminkin oikeuttamaan ja kaunistelemaan hankkeita ja niissä tehtyjä toimenpiteitä kuin tutkimaan niitä.

12) Hankkeet ja niiden käytännöt eivät tunnista eivätkä tunnusta itsensä mahdollistamia/ tuottamia väärinkäytöksiä tai negatiivisia seurauksia lapsille ja vanhemmille. Korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ei ole.

Miksi asiakkaat osaavat ennakoida luotettavasti lastensuojeluhankkeiden epäkohdat ja puutteet jo ennen niiden juurruttamista- ilman resursseja mutta tohtorikoulutetut tutkijat eivät avokätisten resurssienkaan avulla tunnista eivätkä tunnusta epäkohtia vaikka asiakkaat olisivat raportoineet niistä satoja kertoja ja näyttö niistä olisi heidän silmiensä edessä?

Jotain on pahasti pielessä sosiaali- ja hoitotieteiden asiantuntijuudessa, etiikassa, osaamisessa, tiedonmuodostuksessa ja palkitsemisjärjestelmissä kun hyväpalkkaiset tohtorikoulutetut "asiantuntijat" aloittavat kansalaisten oikeusturvaa vakavasti vaarantavia hankkeita vailla tutkimustietoa ja yksinomaan/pääosin sijaishuollon edunvalvojiin tukeutuen ja toimenpiteiden kohteiden palkattomaksi tehtäväksi jää hankkeissa tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen, kerääminen, suomentaminen ja esittely, joka usein kuitenkin torjutaan “vihapuheena”.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Riskiarviointi on oikeusturva- ja hyvinvointiriski

Systeemisen lastensuojelumallin lobbarit pyrkivät salaamaan ja kiistämään, että heidän mallinsa perustuu epätieteelliselle psykoanalyyttiselle puoskaroinnille.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin

Jos tuntikausia Milanolaisesta systeeminäkökulmasta, suhdeperustaisuudesta, varhaislapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä, mentalisaatiosta, homeostaasista, traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä , vuorovaikutushäiriöistä ja defensseistä luennoineelta systeemiseltä asiantuntijalta erehtyy kysymään miksi psykoanalyysilla on niin keskeinen osuus systeemisessä lastensuojelumallissa, saa vastaukseksi vain kiukkuisen kiistämisen “ ei tämä ole psykoanalyysia!”.

Perustelematta jää miksi "ongelmakeskeisyydestä vapautumiseksi" kutsutaan sitä, ettei asiakkaita systeemisen mallin myötä enää nähdä suoraan ongelmayksilöinä vaan tahallisesti ongelmia ongelmanratkaisuna ylläpitävänä osana lastensuojelua käyttävien patologisten perheiden ongelmallista perhesysteemiä/ homeostaasia.

Miten asiakkaita hyödyttää myöskään työntekijöiden “ystävällisyys”, jonka tarkoituksena on helpottaa asiakashankintaa pseudopalveluihin, joissa köyhyyden ja hoitamattomien sairauksien kuvitellaan korjaantuvan asiantuntijapuheella ?

STM ja THL puolestaan tuntuvat tekevän kaikkensa salatakseen harjoittamansa rakenteellisen väkivallan ja lasten ja perheiden kaltoinkohtelun.

Lastensuojelun tietoperusta ja perheiden oikeussuojakeinot ovat rakentamatta, hankkeiden lapsi- ja perhevaikutukset tutkimatta ja sijaishuollon nykytilaselvitys käynnistämättä.

STM ja THL näyttävät palvelevan ahneuden ehdoilla toimivan korruptoituneen järjestö- , yritys- ja tutkijaverkoston homeostaasin säilyttämistä- hinnalla millä hyvänsä.

Oikeusvaltiossa sallitaan ideologiaan perustuvat, lapsia ja perheitä tuhoavat toimintatavat.

Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu ja THL:n "tutkimukset" ovat ohjanneet veronmaksajien rahat valvomattomien palveluntuottajien ja vakavia haittoja ja hyvinvointipuutteita tuottavan sijaishuollon hyväksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus

THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus

Sekä lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa samaan aikaan kun lasten ja vanhempien hyvinvointi on lisääntynyt.

Ilmiantojärjestelmä luo pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta lapsiperheiden elämään; lastensuojelun asiakkuus estää monien sairauksien käyvän hoidon ja psykiatrisiin palveluihin pääsyn.

Sosiaali- ja terveysministeriön ideologian mukaan tavallisista suomalaisista perheistä tulee seuloa näkymätöntä pahaa.
Veronmaksajien rahoja käytetään hankkeisiin, joiden vaikutuksia ei arvioida suunnitteluvaiheessa eikä toteutuksen jälkeen.

Asiakkaiden luottamusta lastensuojelun lupauksia kohtaan tuskin lisää se, että systeemisen lastensuojelumallin lobbarit eivät kerää ison otannan asiakaspalautteita eivätkä edes tunnu tajuavan mitä asiakaspalaute on tai miten ja miksi sitä tulisi kerätä.  Tulevaisuuden lastensuojelu – hankkeen Syty-foorumissa  20.5.2022 asiakaspalautteeksi ja asiakkaiden tyytyväisyydeksi tulkittiin se, etteivät asiakkaat vastanneet kriittisesti sosiaalityöntekijöiden kirjelmiin!

Kehittäminen kehittyy

Vielä kymmenen vuotta sitten asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen käsiteltiin lastensuojelukoulutusten powerpoint- esityksissä yhdellä rivillä näin:- asiakkaiden oikeussuojakeinot? Asiakaspalaute?

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut sen verran lastensuojelun kehittämistä, että ikäväksi koettuun lastensuojelun “juridisoitumiskehitykseen” liitettyjä asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei enää mainita, asiakaspalautteen ja -näkökulman puutteesta syytetään resurssipulaa, esitellään yksi kokemusasiantuntija ja seminaarien päätteeksi kerrotaan yhdellä lauseella, että toki väkivaltaa voi olla muuallakin kuin biologisissa perheissä mutta sen tutkimiseen ei ole "resursseja".

Laura Ylirukakin osaa kertoa systeemisessä riskiarvioinnissaan, että huostaanotto on aina trauma mutta sijoittaa silti huostaanoton nelikenttänsä varma- turvallinen- osioon piittaamatta tuoreen Suomen lastensuojelua koskevan tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan sijoitettujen lasten tilanne oli kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla muuta väestöä huonompi myös verrattuna sisaruksiin, joita ei ollut sijoitettu.

Jokseenkin irvokasta on, että lastensuojelutoimijat seulovat perheistä "alentunutta lämminhenkisyyttä" ja "henkistä väkivaltaa" samalla kun itse tuottavat laittomilla huostaanotoillaan ja virheellisillä hoidoillaan liukuhihnalta autismikirjon lasten ja vanhempien ennenaikaisia kuolemia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osoita-mielta-1711-klo-11-13-lastensuojelutoimissa-menehtyneiden-muistoksi

Arvioidaan riskiarviointi

Systeemisen lastensuojelun ja riskiarvioinnin tuottamia riskejä voisi arvioida Eileen Munron riskiarviointimallilla kysymällä seuraavat kysymykset

Mitä on tapahtunut aiemmin? ( lastensuojelun riskibisneksen ja korruption historia)

Lastensuojelu yksityistettiin ja markkinoistettiin miljardibisnekseksi, tietoperusta laiminlyötiin ja lapset ja vanhemmat tuotteistettiin ilman mahdollisuutta oikeusturvaan kun yksityiset sijaishuollon edunvalvojat ( lastensuojeluyritykset ja - järjestöt) päästettiin STM:n, THL:n ja STEA:n tuella päättämään lastensuojelun koulutuksista, lainsäädännöstä ja toimeenpanosta ja etsimään näkymätöntä pahaa perheistä.
.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/entiset-ja-nykyiset-sos-lapsikylan-paattajat-lastensuojelun-markkinoistamisen-asialla
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/

Mitä tapahtuu nyt? (kuinka korruptoituneita riskikäytäntöjä ylläpidetään parhaillaan)

Sijaishuollon edunvalvojien riskiarvioinnit sementoivat perheiden ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.
Lastensuojelun korruptoituneeseen ideologiaan sisältyvän psykoanalyyttisen orientaation vuoksi perheiden tuen keinoja ei kehitetä vaan varat ohjataan sijaishuollon riskiyrittäjille, joiden annetaan lainvastaisesti osallistua sijoitustarpeen arviointiin ja sijoituspäätösten valmisteluun. Lastensuojelun korruptoitunut lainsäädäntötyö takaa, että markkinoistaminen jatkuu tuottaen yhä enemmän kalliita, turhia ja vaurioittavia huostaanottoja ja syrjäyttäen yhä enemmän lapsia ja vanhempia.

https://leeniikonen.fi/2022/05/23/lastensuojelulaki-uudistuu-uskottavuusongelmia-ministeriossa/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoilla
Lapsia kaupitellaan ympäri Suomen kiskurihintaan
Hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla

Mitä saattaisi tapahtua jos emme tee mitään tai teemme kansalaisintervention?

Jos emme tee mitään, perheiden hyvinvointi ja oikeusturva, kansantalous ja myös yhteiskuntarauha vaarantuu sijaishuollon riskiyrittäjiltä puuttuvien vastuu- ja korvausvelvoitteiden ja muiden jarrujen vuoksi. Viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen luottamuksensa menettäneet lapset ja vanhemmat siirtyvät elämään yhteiskunnan ulkopuolelle omilla säännöillään.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/handmaids-tale-on-dystopia-lastensuojelusta
https://leeniikonen.fi/2022/02/12/hapeapaaluista-apu-lastensuojelun-laatuongelmiin/

Tehokas interventio tarkoittaisi sijaishuolto- ja viranomaisväkivallan tutkimista, sijaishuollon edunvalvojille ohivalutetun rahoituksen palauttamista perheille, riippumattomia tutkijoita ja tuomioistuimia, asiantuntijoiden uudelleenkoulutusta ja vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto
https://leeniikonen.fi/2022/01/11/tasmalaake-ihmisoikeusvajeeseen-virkamiesten-joukkotestaukset-kayntiin/
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta

Kuinka todennäköisesti uusi lastensuojelukriisi / nykyisen kriisin eskaloituminen tapahtuu?

Suomessa on jo julkisrahoitettu yli miljardin vuodessa maksava sijaishuollon riskibisnes verkostoineen ja 50 000 koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle syrjäytettyä 15 - 29 -vuotiasta nuorta, joista suuri osa on lastensuojelutaustaisia ja luku kasvaa koko ajan.
Jokainen näistä syrjäytetyistä nuorista tuottaa syrjäyttäjilleen noin 1,2 miljoonaa euroa.
Sijaishuollon edunvalvonta on tehokasta ja tuottaa vakavia haittoja , joten katastrofi on todennäköinen ja tapahtuu pian.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkint
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vastavuoroisuus-sosiaalityossa

Kuinka vakava tämä kriisi olisi?

Valvomaton lastensuojelu johtaa kansantalouden ja oikeusvaltion rapautumiseen ja sijaishuoltoväkivallan lisääntymiseen, johon kansalaiset vastaavat ennen pitkää voimakeinoin muiden vaikutuskeinojen puuttuessa.
Kansa käytännössä jakautuisi kahtia ja Suomessa alkaisi vallita sisällissodan kaltainen tila. "Haavoittuviin" ja "huono- osaisiin" ryhmiin kuuluvat ottaisivat oikeuden omiin käsiinsä, mikä on vaarallista valtiossa, jossa yli 1,6 miljoonalla kansalaisella on joko aseen hallussapitolupa tai rinnakkaislupa aseeseen.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-sosiaalityontekijat-eivat-valvo-sijaishuoltoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon

Systeemisen riskiarvioinninkin mukaan tuleva kriisi on riittävän vakava, jotta Suomen 220:n systeemisen lastensuojelutiimin kannattaa jo nyt alkaa noudattaa lakia eikä jäädä odottamaan miten suhdeperustainen vastavuoroisuus sosiaalityössä aikanaan realisoituu.
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/

Onko huostaanottosuosituksia ja -lausuntoja tuottaviin systeemisiin tiimeihin ( joihin vain 18% asiakkaista osallistuu aina) mahdollistettu samat porsaanreiät/ valuviat kuin sosiaalialan osaamiskeskusten  lastensuojelun moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin eli :
a) sosiaalityöntekijä yksin saa valikoida "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee huostaanottosuosituksensa eikä lausunnosta selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suositusta laadittaessa
b) tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa ( edes hallinto- oikeudessa)
c) asiakas ei saa suoraa tietoa ryhmän suosituksista/ lausunnosta vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kertoman/kirjaaman version
d) asiakkaalle ei anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai lukea ja oikaista usein virheellisiä kirjauksia/väittämiä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinenasiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi

Onko systeeminen lastensuojelu vain sijaishuollon suhteita ja pysyviä sijoituksia rakentavaa ja ylläpitävää puhetyötä, jossa sijaishuollon edunvalvojat rakentavat tietämättömiksi ja ystävällisiksi tekeytymällä pseudoluottamusta vanhempiin “vaikeiden päätösten”(=sijoituspäätösten) oikeuttamiseksi ja ylläpitämiseksi , etteivät vanhemmat kääntyisi juristin puoleen ja vaatisi perheen jälleenyhdistämistä ja jotta asiantuntijat voisivat kaupitella perheille maksimaalisen määrän kalliita pseudopalveluja?

Tarvitaanko “vaikeita päätöksiä” tuottavien asiantuntijoiden viikkokokouksiin perheterapeutin apu ja läsnäolo juuri tämän tietoisen ja monen valinnan kautta tapahtuvan valheeseen sitoutumisen oireita lievittämään?

Miksi systeemiset viikkokokoukset muistuttavat enemmän ammattilaisia auttavaa ryhmäpsykoterapiaa kuin asiakastyötä?

Onko systeemisten perheterapeuttien tehtävä sama kuin poliittisideologisten lastensuojelun edunvalvojien, jotka Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun edunvalvonnan käsikirjan mukaan jakoivat sosiaalityöntekijöiden syyllisyyden taakan “puuttumisesta” ja loivat tunnetta siitä, että “me toimittiin oikein” ( PeLa, 2010, 149)?

Mikä olisi riittävän tehokas interventio sysäämään asiantuntijajärjestelmän pois epäterveestä homeostaasistaan?

Kuka tutkisi tarkasti kuinka paljon systeeminen lastensuojelumalli on lisännyt lastensuojelun kustannuksia, huostaanottoja suhteessa asiakaslukuun ja huostaanottoja tuottavien "avohuollon tukitoimien" (perhetyö, perhekuntoutus ) käyttöä ?

#systeeminen riskiarviointi #RSW #systeeminen lastensuojelumalli #Katarina Fagerström #Pekka Aarnisalo
#FinlandrapedHackneymodel  #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland #SystemicriskassessmentinFinland
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #terapeuttinen valta sosiaalityössä #haavoittuvuuden eetos sosiaalityössä #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL#traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus # #lapsiasiavaltuutettu #Xketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland
#ilmianto  #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus #sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille  #vihapuhesosiaalityössä #hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #fabrikoiturikosilmoitus #fabricatedoffencereportinFinnishChildWelfare #sairauksiensepittely #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö #Diakonissalaitos #ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork #HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd #LAPE#toimintahäiriöinenperhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä
#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus  #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch#sosmetoo #Aster#osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta   #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa  #lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #HarrySpecht #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
#MirjamAraneva #KatiSaastamoinen #Laura Yliruka#Päivi Petrelius #Päivi Sinko #SirkkaKonu    #JohannaLaisaari #TiinaMuinonen #ElinaPekkarinen #SusannaHoikkala #lapsioikeusjuristit #LapsenAika #PelastakaaLapsetlakimiespalvelu #SOSlapsikylälakimiespalvelu
#childcarecorruptioninFinland #childcareindustryinFinland. #vaillavirkavastuuta #fostercarecorruptioninFinland #fostercarecrimeinFinland#lapsiystävällinenkunta #kuinkajulkinenvaltadelegoitiinyksityisille #ArnonBentovim #HelenaLounavaara-Rintala #Jan-Christer Wahlbeck #PirjoVuornos #EskoVarilo #Lastensuojeluakäyttävätperheet #perhetyö #perhetyöntekijä #eettinen vartijuus #sosiaalityön ristiretkeläiset #lastensuojelun tutkimusmenetelmät #perhetyö #rakenteellinensosiaalityö #ElinaMyllymäki #ElinaPekkarinen #dialogisuuslastensuojelussa #expertbyexperienceinFinnishChildWelfare

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus Tim Burton Alice in Wonderland

Kaksoissidokset lastensuojelussa ja perheterapiassa

Jussi Onnismaata mukaellen: Kontrolloitavan alaikäisen, kypsän aikuisen ja itseohjautuvan superaikuisen kaksois- tai kolmoissidoksessa kansalainen on kuin Liisa Ihmemaassa, joka joutui pitämään suurentavaa taika-ainetta toisessa kädessä ja pienentävää toisessa, koska ei voinut tietää, minkä kokoiseksi hänen seuraavaksi piti muuttua.

Lyhyesti:

Jussi Onnismaa on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin työelämän kaksoissidoksista ja niiden vastamyrkyistä:
https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/93748/52426?acceptCookies=1

Kaksoissidostilanteessa kohde joutuu vastaanottamaan samalta vallanpitäjältä toistuvasti keskenään ristiriitaisia ja eritasoisia viestejä ilman mahdollisuutta kommentoida ja vastustaa niitä tai poistua tilanteesta.

Kaksoissidoksia pidetään merkittävänä syynä psyykkisen häiriön, psyykkisen pahoinvoinnin ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syntymiselle.

Lastensuojelu ja terapiatyö ovat täynnä kaksoissidoksia ( esim.NPM/ eettisesti kestävä työ, yhdenvertaisuus/portinvartijuus, ulkoistaminen/ harkintavalta, lapsen etu/ sijaishuollon kumppanuus, kustannustehokkuus/asiakaslähtöisyys, lainsäädäntöosaaminen/ juridisoitumiskehityksestä irtaantuminen, tutkimusperustaisuus/ intuitiivisuus, sosiaalinen raportointi/ imagonrakennus, huostaanottotilaukset/käypä hoito jne.), joista tunnistetaan yleensä vain tuen ja kontrollin kaksoissidos.

Huomio kiinnitetään edelleen pelkästään asiakkaiden kommunikaation kaksoissidoksiin.
Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia ja liittoutumia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen ja sijaishuollon liittoutumilleen? Miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan perhekeskeisyydeksi? Miksi MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?

Miksi sijoitettujen turvallisuutta edistävässä Hatkassa- hankkeessa pyritään estämään sijoitettuja karkaamasta turvattomaksi todistetusta sijaishuollosta ?

Miksi perheiden apuna markkinoidun Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys Hoivatien HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta” ( Karvonen, 2010, 23).

Lastensuojelun perustehtävä, etiikka, epistemologia ja ekspertiisi perustuu ihmispsyykelle vaarallisiksi todettuihin kaksoissidoksiin. Ei siis ihme, että työssä sairastuvat niin asiakkaat kuin työntekijät.

Tuloksia ei tule kun interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta. Onnistumisen mahdollisuuksia ei ole kun yhteinen strategia ja tavoite, luotettava arviointi ja kommunikaatio ja systemaattinen isoilla satunnaisotannoilla kerätty asiakaspalaute puuttuu. Lisäongelmia aiheuttaa se, että kehittämisen tukirakenteet ja rahoitus ovat sijaishuollon toimijoilla, joiden ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen lapsen oireen syynä.

Pitkästi:

Vain hieman karrikoiden: systeemisen lastensuojelumallin taustalla vaikuttava perheterapia on psykoterapiaa, jossa etsitään, tutkitaan ja hoidetaan perheenjäsenten välisiä oletettuja vuorovaikutusongelmia esim. kaksoissidoksia, liittoutumia ja epätervettä homeostaasia  ja oletettuja mielenterveyden häiriöitä epämääräisellä yhdistelmällä eugeniikkaa, systeemiteoriaa, psykoanalyysia , sosiaalista konstruktionismia ja huuhaata.

Asiantuntijan tehtävä on aiheuttaa perheelle kriisi ( sijoitusuhka), joka sysää perheen pois patologiseksi oletetusta homeostaasista.

Lastensuojeluun ajautunutta lasta- jota Sirkka Alho- Konu kutsuu osoittelevasti "ongelmalapseksi" painostetaan perheterapeuttisessa orientaatiossa toimimaan terapeutin ilmiantajana ja apurina oletettujen perheen sisäisten salaliittojen paljastamisessa: "Jos terapeutti on sisäistänyt sen lähtökohdan, että lapsi tuo perheensä terapiaan, on hänen helppo käyttää ongelmalasta oppaana, aputerapeuttina tai konsulttina perheterapiaistunnossa ja koko perheterapiaprosessissa. Yhtä lailla voidaan ajatella, että lapsi saattaa ohjata perhettä lastensuojelun avun piiriin omalla toiminnallaan tai käytöksellään."

Perheterapiassa uskotaan, että esim. lapsen neurologinen oireilu on johonkin perheen ongelmaan tähdätty ongelmanratkaisuyritys , jolla ylläpidetään patologiseksi oletettua perheen tasapainotilaa ( homeostaasia). Neurologinen oireilu jätetään hoitamatta tai hoidetaan väärin koska se nähdään psykiatrisena.
“Lastensuojelun apu “ typistyy huostaanottosuositukseksi ja laittomasti huostaanotetut ja väärin hoidetut karkailevat tuhansittain valvomattomista sijoituspaikoistaan.

Perhekeskeisyydelle on perheterapiassa löydetty kerrassaan orwellilainen määritelmä; se tarkoittaa vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.
Sirkka Alho- Konun mukaan "esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Lastensuojelua käyttävät perheet törkyjulkaisusta, perheterapeutteja kouluttavasta MIELI ry:stä ja vuorovaikutuksen tutkimuskeskuksesta tuttu Jan- Christer Wahlbeck kertoo, että lastensuojelun perheterapiasovelluksissa tulee vahvojen kannanottojen lisäksi helposti sekä julkisia että salaisia tehtäväksiantoja perheterapeutille.

Kyseessä ovat huostaanottosuositukset ja - lausunnot ja ilman asiakkaiden informoitua suostumusta tehdyt arvioinnit ja seulaukset.

Wahlbeck kertoo mitä terapeutin tulee sanoa houkutellakseen asiakkaita heidän oikeusturvansa vaarantavaan perheterapiaan ja -arviointiin:
"Koska jotkut ulkopuoliset ovat huolissaan lapsestanne, joudumme kyselemään työmme puolesta kaikenlaista selvittääksemme, onko aihetta huoleen, mutta te vastaatte vain, mikäli haluatte... Emmehän tiedä oletteko te vanhempina oikeassa ja teidän lapsestanne huolissaan olevat väärässä..." (näin siis lastensuojeluasetelmassa)

"Lapsi- ja nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa ammattilaiset voivat pyytää vanhemmilta ikään kuin työnohjauksellisia neuvoja: "Meitä kiinnostaa teidän vanhempienkin elämäntarinat koska uskomme että lapselle välittyy tai ainakin pitäisi välittyä vanhempien elämänviisaus eli voisimme auttaa teitä vanhempina siirtämään sen minkä olette elämästä oppineet lapsellenne..." (täten voi perustella miksi vanhempienkin oma elämäntarina kiinnostaa) ".

Asiantuntija saa siis ystävällisiksi tekeytymällä etsittyä huostaperusteita asiakkaan huonoksi oletetusta perimästä, kaupiteltua perheelle vahingollisia huostaanottoa pohjustavia lastensuojelun arviointeja ja pseudopalveluita ja suostuteltua perheen "vapaaehtoiseen" huostaanottoon.

Ex- humans ja hylkäämisen käytäntö

Kun pseudopalvelujen tuottamista lisäongelmista pitäisi kantaa vastuuta, asiantuntija asettuukin ei- tietämisen positioon, vaatii perheitä ratkaisemaan ongelmansa itsenäisesti ja hylkää heidät.

Huostaanoton jälkeen asiantuntija pyrkii kuitenkin säilyttämään muodollisen ystävällisen vuorovaikutussuhteen perheeseen ja toiveistamaan vanhempia lapsen palauttamisesta (jotta nämä eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) niin kauan, että voidaan väittää, että "sijoitetulle on syntynyt korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin" eikä häntä enää palauteta kotiinsa.

Tässä esimerkki siitä, miten perheterapeuttista perhearviointia ja vuorovaikuttamista todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka hoitavat- kuten edellämainitussa perhekuntoutusraportissa- ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan sosiaalisen raportoinnin?

Asiantuntijat kertovat, että asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.

Monilla lastensuojelun asiakkailla on kokemus, että kaikista terapeuteista juuri perheterapeutit ovat psykoanalyytikkojen ohella kaikkein häiriintyneimpiä ja epäluotettavimpia.

Perheterapia on itsessään vaurioittava ja hylkäävä kokemus ja vaativan erityistason perheterapeutin ( VET) läsnäolo lastensuojelupalaverissa vaatii jo oman asiamiehen, juristin ja äänityslaitteiden mukaanottoa perheen oikeusturvan varmistamiseksi.

Myöskin perheterapiasta ammentavan systeemiseen lastensuojelumalliin ollaan pettyneitä- se ei näytä edistävän asiakkaiden asioiden hoitoa.

Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä.

Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.

Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista.

Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).

Perheterapian historia

Asiakkaiden huonot kokemukset perheterapiasta voivat terapeuttien henkilöominaisuuksien lisäksi johtua siitä, että perheterapia on yleisin psykoterapiakoulutus Suomessa ja koulutetut työskentelevät suurimmaksi osaksi julkisella sektorilla, usein lastensuojelussa, jonka perustehtävä, viestintä, etiikka, epistemologia ja ekspertiisi perustuu ihmispsyykelle vaarallisiksi todettuihin ja psyykkistä pahoinvointia aiheuttaviin kaksoissidoksiin.

Havaintoon voi tietysti vaikuttaa myös rajallinen tutustumisaika; erityisesti isien ja nuorten saaminen perheterapiaan on haasteellista ja jo yhden käyntikerran jälkeen monet kieltäytyvät tulemasta uudelleen.

Kyse voi olla myös siitä, että Suomessa psykoanalyysin oletuksilla on keskeinen rooli myös perheterapiassa.

Perheterapiaa alettiin kehitettiin 1950 erityisesti psykoanalyyttisiin teorioihin nojaavassa lastenpsykiatriassa ja psykoosien hoidossa. Pääpaino oli perheissä, joissa esiintyi skitsofreniaa.
Pian malleja laajennettiin myös perheisiin, joissa oli muitakin psykiatrisia ongelmia. Psykoanalyyttinen teoria oli alussa suosituin viitekehys (Kuipers, Lef & Lam 2005, 6.) mutta vaihtui tai sulautui myöhemmin systeemiseen teoriaan.

Psykoanalyytikot olivat Suomessa vahvasti mukana perheterapiakoulutusten aloittamisessa 1979 alkaen (mm. Yrjö Alanen, Jukka Aaltonen, Johannes Enckell, Heimo Salminen ja Esko Varilo).

Suomessa perheterapiakoulutuksen saaneiden määrä kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla Suomen Mielenterveysseuran ( MIELI ry) käynnistettyä kolmivuotisen perheterapian koulutusohjelman suurimmilla paikkakunnilla.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mielenterveysjarjestot-lastensuojelun-korruptiokumppaneina

80- luvulla perheterapeuteiksi kouluttautuneita sosiaalityöntekijöitä on edelleen työelämässä ja heillä on ollut suuri vaikutus sosiaalityön päättäjinä ja kriisiytyneen lastensuojelun asiakastyön ja menetelmien kehittelijöinä.

Mitä on kaksoissidos?

Kaksoissidoksella tarkoitetaan toimimatonta ja epätasapainoista viestintämuotoa, joka häiritsee ja sekoittaa ihmisiä. Vastaanottaja ei tiedä mitä odottaa, ja tämä johtaa useisiin mahdollisiin häiriöihin ja vaikeuksiin suhteissa toisiin ja itseen.

Kaksoissidosilmaus on peräisin Gregory Batesonilta ja hänen työryhmältään, joka 1950- luvulla esitti- tosin virheellisesti- että kaksoissidosten kohteena oleminen perheessä on merkittävä syy skitsofrenian synnylle ja kestolle.
Löydös riemastutti psykoanalyytikot, perheterapeutit ja sosiaalityöntekijät, jotka alkoivat kilvan etsiä ja löytää kaksoissidoksia perheiden viestinnästä omaa kaksoissidosviestintäänsä tunnistamatta ja tunnustamatta.

Petteri Pietikäinen kertoo, kuinka Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan.
Psykiatrien ( mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin.

Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat heille emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta - niin kuin jo eräs paljon huomiota saanut 1960-luvun tutkimus oli osoittanut - ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".

  Roer ja Henkel (Roer, D. & Henkel, D. ,1986) onnistuivat todistamaan 1980- luvulla, että kaksoissidostilanteessa on merkittävä harhaisuuteen luisumisen riski.

Nykyisin kaksoissidosilmauksia osataan etsiä ja havaita muuallakin kuin perheissä. Niitä pidetään merkittävänä syynä psyykkisen häiriön, psyykkisen pahoinvoinnin ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syntymiselle ( Heiska, 2016).

Kaksoissidostilanteessa kohde joutuu vastaanottamaan samalta vallanpitäjältä toistuvasti keskenään ristiriitaisia ja eritasoisia viestejä ilman mahdollisuutta kommentoida ja vastustaa niitä tai poistua tilanteesta.

Tilanne on hyvin tyypillinen lastensuojelussa ja monet vanhemmat pitävät juuri ristiriitaisia vaatimuksia ja viestejä keskeisimpänä kokemuksenaan lastensuojelusta.

Samasta ilmiöstä raportoivat myös sijaishuoltoon siirretyt lapset. Sijoitetuilla lapsilla onkin todettu enemmän psykiatrisia häiriöitä kuin muilla lapsilla tai sijoittamattomilla sisaruksilla.

Lastensuojeluprosessit aiheuttavat psyykkistä pahoinvointia myös vanhemmille.
Sekä asiakaslapsilla että -vanhemmilla on muuhun väestöön verrattuna moninkertainen riski syrjäytyä , sairastua psyykkisesti , eläköityä tai kuolla ennenaikaisesti.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

kuvakaappaus: Tim Burton Alice in Wonderland

Perheterapian ja sosiaalityön paradoksaaliset viestit

Perheterapian ja sosiaalityön psyykkistä pahoinvointia tuottaviin kaksoissidoksiin perustuvassa paradoksaalisessa viestinnässä kerrotaan, että sosiaali- ja terapiatyö perustuu tutkimustietoon vaikka se perustuu mutuun, että perheestä etsitään voimavaroja vaikka etsitäänkin patologioita, että tukitoimista päätetään yhdessä asiakkaiden kanssa vaikka ne ovat sosiaalityöntekijän sanelemia, että avohuollon tuen on tarkoitus estää sijoitus vaikka sillä oikeutetaan sijoitus, että perhettä autetaan vaikka se pyritäänkin hajottamaan, että sijoitus on väliaikainen vaikka se on pysyvä, että lapsen ja tämän vanhempien yhteydenpitoa tuetaan vaikka heitä pyritään vieraannuttamaan toisistaan jne.

Perheterapiassa ja sosiaalityössä oletusarvona on psykopatologinen perhe, jonka patologioiden paljastaminen tapahtuu sukupuun ja systeemisten perheteorioiden avulla.

Tutkimustulokset osoittavat , että caseworkin keskeisimmän menetelmän, sosiaalisen diagnoosin, tarkoitus paljastuu pyrkimykseksi koota tietoa asiakkaan sosiaalisesta perimästä, joka sisältää myös biologisen perimän.
Asiakkaan sosiaalisesta perimästä tehtävä määritelmä ja toimenpidesuositukset ovat sama asia, mitä Richmond kuvaa termillä sosiaalinen diagnoosi. Richmondin ajattelussa sosiaalityön asiantuntijuus ja erityisosaaminen näyttäytyvät siis sosiaalisen perimän hahmottamisena.

Sosiaalisen perimän ja sosiaalisen diagnoosin metsästys on eugeniikkaa- vain kaunistellummassa, salonkikelpoisessa muodossa.

Siinä missä Jane Addams ja Mary Richmond kantoivat huolta siitä miten erottaa apua ansaitsevat hyvien perheiden “langenneet” tyttäret apua ansaitsemattomista ja psykopaattilaitoksiin lähetettävistä “ rappeutuneista työläistytöistä” ( Kennedy, 2008), suomalaiset lastensuojelijat erottelivat lapset perhehoitoon lähetettäviin “ turvattomiin” ja kasvatuslaitoksiin sijoitettaviin “ pahatapaisiin”. Jakolinja on havaittavissa edelleen.

Eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan case work: iin perustuvassa systeemisessa lastensuojelumallissa tutkitaan asiakkaan sukupuuta 3. tai 4. polveen eugenisti Bénédict August Morelin oppien mukaisesti ja uskotellaan että hankitut henkiset, moraaliset ja taloudelliset ominaisuudet periytyvät.

Mielenkiintoinen eugeniikan jäänne Suomessa on , että eniten huostaanottoja tekevässä Pohjois- Savossa lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään sosiaalityöntekijältä kuvaus huostaanotettavasta lapsesta saatesanoin: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."

Yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) samoin kuin perheterapiassa on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen.

Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.

AVI:kin on huomannut asian:
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.

Mikäli asiakas kieltäytyy epäeettisestä eugenistis- psykoanalyyttisestä puoskaroinnista , se tulkitaan syyllisyyden osoittavaksi röyhkeäksi defenssimekanismiksi:
“Perheterapeutin on myös vaikea toimia niin kuin pitäisi, esimerkiksi sukupuu voi olla tekemättä monen istunnon jälkeen, vaikka terapeutti päättäväisesti tähtäisikin siihen, ikään kuin jokin maaginen tekijä (joka tietenkin on projektiivinen identifikaatio) estäisi toiminnan onnistumisen. ( Wahlbeck & al, Lastensuojelua käyttävät perheet, 1998).

Lastensuojelussa lapsi- ja perhevaikutukset jätetään pääsääntöisesti arvioimatta ja asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä. Virheiden korjaamisen sijaan pyritään kieltämään ja diskvalifioimaan asiakkaan huono kokemus.

Huonoa palvelua ja kohtelua toistuvasti saaneelle asiakkaalle pyritään vakuuttamaan , ettei palvelu suinkaan ollut huonoa vaan asiakkaan reaktio palveluun on väärä / ylimitoitettu tai ettei asiakas ymmärrä palvelun tai palveluntarjoajan hyväätarkoittavaa ja asiakkaan parhaaksi vaikuttavaa ydintä tai että asiakas tulee ymmärtämään palvelun arvon vasta joskus myöhemmin kypsyttyään tarpeeksi ihmisenä.

Kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.

Törkeimmillään esitetään, ettei asiakas kykene ottamaan vastaan sijaishuollon palveluntuottajan oletettua “välittämistä” esim. laittomia rajoitustoimia lapsuutensa oletetun kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen takia.

Asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi.

Kunnioittavaa kohtaamistyötä: Todista vääräksi se mitä luullaan muttei kerrota!

Lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat, juristit ja tukihenkilöt jakavat havainnon, että suoraan kysymykseen miksi huostaanotto tehdään tai mitä täytyy muuttua/tapahtua, jotta lapsi voi palata vanhempiensa luo, ei saa lastensuojelusta suoraa vastausta.

Asiakkaan mielenterveyttä koettelevaksi tehtäväksi muodostuu todistaa vääräksi se mitä asiantuntijat luulevat, tietämättä mitä tuo luulo on.

Usein asiantuntijat mutisevat jotain yksilöimätöntä " ongelmien ylisukupolvisen periytymisen ehkäisystä" mutta asiakaspapereihin- jotka toimitetaan yleensä kuukausia myöhässä ja vasta tietosuojavaltuutetun patistelemana- onkin kirjattu jokin muu syy tai pelkkä työntekijän huoli.

Kansalaisten kannattaa muistaa, että suurin osa pohjoismaisista reformieugenisteista ei ollut eikä edelleenkään ole rotuteoreetikkoja tai natseja vaan sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavia antirasisteja, joista huomattava osa oli myös feministejä.

Merle Wesselin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.

Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Wessel, 2018, 261-262).

Mielenkiintoista Suomessa on myös freudilaisen psykokultturin hallitseva asema ja leviäminen kaikkialle: myös osaksi eugeniikkaa, jota psykoanalyysin piti vastustaa ja myös oikeudellisten käytäntöjen pariin.

Edelleenkin väkivaltaa ja lastensuojelun itseaiheuttamien ongelmien syitä etsitään pääosin/yksinomaan biologisista perheistä eugeniikan ja psykoanalyysin linsseillä ja perheille pahoinvointia aiheuttavilla kaksoisidoksisilla menetelmillä esim. Barnahus/LASTA-, Syty/ systeeminen lastensuojelu-, LUMO-, Uskalla tunnistaa väkivalta ja Hatkassa- hankkeissa.

Sosiaalialan korkeakoulutus ei näytä tuottavan tutkijan valmiuksia vaan lähinnä vahvan sitoutumisen lastensuojelun ideologiseen korruptioon, terapeuttiseen valtaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Hatkassa- hanke parantaa sijoitettujen turvallisuutta estämällä karkaamasta turvattomasta sijaishuollosta?

Hyvä esimerkki kaksoissidostyöskentelystä on sijoitettujen turvallisuutta väitetysti edistämään pyrkivän Pesäpuun Hatkassa- hanke, joka pyrkiikin estämään sijoitettujen karkaamisen todistetusti turvattomasta sijaishuollosta, joka heikentää sijoitettujen hyvinvointia verrattuna muuhun väestöön ja samankaltaisissa oloissa kasvaneisiin sijoittamattomiin sisaruksiin ja tuottaa mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.

Härskeimmillään karkailu valvomattomista sijaishuoltopaikoista selitetään uuskielisesti “itsealtistukseksi vaaroille”( STEA:n johtaja Hanna Heinonen) ja lapsen kertomat sijaishuoltoväkivallasta vain osaksi sijaishuollon luonnollista sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (Kasper Voikukkia- opas).

Hanke on saanut STEA-avustusta 534 300.

“Entistä paremman lastensuojelun “ tuottamiseksi hankkeessa toimii “osaavaksi vaikuttajajoukoksi” nimetty ryhmä mm. Sairilan, Limingan ja Vuorelan koulukodit sisältävä Valtion koulukodit, Kasper ry,  Nauha ry:stä yhtiöitetty Abnoy, Lausteen perhekuntoutus ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys Hoivatie, jonka HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta”( Karvonen, 2010, 23).

Tutkijana toimii anarkiaa ja rakenteellista sosiaalityötä ymmärtämätön anarkistisossuksi itseään kutsuva sosiaalityöntekijä.

Hankkeessa on mukana myös Itla:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaatio-itlan-suhmuroinnit-osa-2

Hatkassa- hanke tulee suurella todennäköisyydellä tuottamaan sijoitettujen ihmis- ja perusoikeudet sivuuttavaa “palvelujärjestelmäkehittämistä”, suosituksia valvomattomasta perhehoidosta, perheterapiasta ja lainvastaisista pysyvistä sijoituksista vaikka hatkauksia ehkäisevät kansainvälisen tutkimustiedon mukaan parhaiten lailliset sijoitusperusteet , nepsylasten oikea-aikainen käypä hoito ja koulunkäynnin tuki, sukulaissijoitukset ja sijaishuoltoväkivallan ehkäisy/lopettaminen, joihin suomalaisessa sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvässä lastensuojelussa tai perheterapiassa ei ole kiinnostusta eikä pyrkimystä.

Miten tuotetaan "onnistumista"

Kaksoissidoksiin perustuvien perheterapian ja lastensuojelun työskentelyä kerrotaan nykyisin ohjaavan yhteisövaikuttavuus ( collective impact), jossa usein kukin kansalaisyhteiskunnasta ja kansantaloudesta piittaamaton yksityinen edunsaaja ajaa omaa etuaan yhteiseksi kutsutun tavoitteen alla ja manipuloi arviointijärjestelmiä tuottamaan haluttuja tuloksia.

Hyvä esimerkki tästä kaksoissidoksellisesta maalitolppien siirtelystä on Anni Tapanaisen tutkielma toivosta, joka ylittää törkeydessään jopa Hoivatien HOPE- kuntoutuksen.
Tapanainen kertoo, että “ lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi itse määrittää onnistumisen siten, että sen kokeminen on mahdollista.
Kun tavoitteet määritellään sellaisiksi, että ne on mahdollista saavuttaa, toivo vahvistuu.”
Yhtenä “ loistavana esimerkkinä “ Tapanainen mainitsee kertomukset, joissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä on tilanteessa, jossa vanhempi vastustaa tai hankaloittaa sosiaalityön interventiota ( = useimmiten lapsen hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin mittareilla heikentävää huostaanottoa) .
"Sivuuttamalla vanhempi asiakkuudesta ja tulkitsemalla lapsi ensisijaiseksi asiakkaaksi, työntekijän oli mahdollista kertoa itsensä asiakkaan puolella olevana.
Tilannetta hankaloittava vanhempi jätettiin suhteen ulkopuolelle. Näin sosiaalityöntekijä saattoi kokea onnistumista ja toivoa kyetessään auttamaan lasta "( Tapanainen, 2007, 78).

Tapanainen pohtii toivon ylläpitona sitä miten päästäisiin eroon tekijöistä ( vanhemmista ? sosiaalisesta raportoinnista ? valvontaviranomaisista?), jotka lisäävät sosiaalityöntekijän “ toivottomuuden voimia vievää kokemusta”!

Tyyppiongelmia dialogiseksi, tulokselliseksi ja oikeudenmukaiseksi mainostetussa yhteisövaikuttavuudessa ovat selkeän strategian ja osaavan johtajuuden puute, avoimuuden puute ( etuoikeutettujen ryhmien kokoukset/ päätökset ennen julkisia kokouksia/päätöksiä) , vastuullisuuden puute ( ryhmät sitoutuvat enemmän omaan edunvalvontaan, persoonallisuuksiin ja tunteisiin kuin etsimäänsä muutokseen), poliittiset ja taloudelliset kaappaukset ja   ajautuminen pois sovitusta yhteistyöstä, jonka seurauksena ydinarvot katoavat, kokouksista tulee nopeita raportteja, klikit korvaavat läpinäkyvyyden, vastuullisuus raukeaa ja kumppanit tekevät tavoitteita uhkaavia muutoksia, koska he eivät pysty tekemään vaikeita valintoja tai haluavat miellyttää/ ajaa oman yrityksen tai organisaation etuja (Paul Schmitz, Stanford Social Innovation Review, 6.12.2021 ).

Kun lastensuojeluprojektit vielä alkavat äkillisesti ja haudataan vähin äänin, liiallinen perehtyminen yhteen ongelma-alueeseen voikin olla taakka ja joustavuuden este.

Osaaminen ei olekaan tärkeintä vaan se, että on “hyvä tyyppi, joka tietää mitä meidän yhteiset tavoitteemme ovat.”

Artikkelin seuraava osaa käsittelee perheterapian ja sosiaalityön kaksoissidoksia aivopesun ja uuskielen kontekstissa.

# perheterapia #kaksoisidos #DoubleBindinFinnishChildWelfare #GregoryBateson #SirkkaAlho #JanChristerWahlbeck #Itla #yhteisövaikuttavuus #CollectiveImpactinFinland #Olli Tapani Välimäki #Nauha ry#SocialImpactBondinFinland
#Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö #CorruptioninFinnishFamilyTherapy #EHYT ry  #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Hatkassa #Abnoy #Hoivatie #Valtion koulukodit #Sairilankoulukoti #Limingankoulukoti #Vuorelan koulukoti #Lastensuojelunkeskusliitto #TheCentralUnionforChildWelfareFinlandcriticism #Centralförbundetför BarnskyddFinlandkritik #MannerheimsBarnskyddsförbundkritik #The MannerheimLeaguecriticism  #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #FinnishNGOscriticism #PenttiArajärvi #SirpaPietikäinen #MillaKalliomaa #MannerheiminlastensuojeluliittoMLL  #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland   #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus#BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Familywork#ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare#suomalainenmielenterveyspolitiikka #Diakonissalaitos #ekososiaalityö  #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset#SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociationFinland #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro
#Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd #pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet #lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch #lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki #monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuunteletutkimus #PäiviSinko #LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija#ExpertbuexperienceinFinland #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch#FinnishMentalHealthResearch #GEMMA #NeurocenterFinland #Genome, Environment, Microbiome and Metabolome in Autism #Pirjo Achté #Reija Autio #Tampereen yliopisto #European Biomedical Research Institute of Salerno (EBRIS) Foundation #MattiNykter #Lastensuojelulainkokonaisuudistus #Lastensuojelulainkokonaisuudistuskritiikki

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lastensuojelujärjestöjen koulutukset tuottavat asenne- ja laillisuusongelmia: julkinen rahoitus lopetettava

Myös sijaishuoltoväkivalta on lähisuhdeväkivaltaa, joka vahingoittaa

Lastenasiaintalojen (Barnahus) sudenkuopat: virheitä ja petoksia

Anarkistisossut ilman anarkismia ja sosiaalityötä

Huostafirma pian ovella kolkuttaa? Uusi "tehostettu avohuollon tukitoimi" onkin kotiin tuotavaa pakkoperhekuntoutusta

Turun eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa kyti heppatyttöjen hyväksikäyttöhelvetti

Tienviittoja lastensuojeluun- asiantuntijuus voi kukkia jopa eugeniikkaan harhautumisen jälkeen

Neoeugeniikka vahvistuu- taloussosiaalityössä köyhien talousvaikeuksista pyritään tekemään mielenterveyden häiriö

Älä alistu eugeniikkaan- systeemisen lastensuojelun tutkintamalli LUMO- ja Syty- hankkeisiin

Osoita mieltä 17.11. klo 11-13 lastensuojelutoimissa menehtyneiden muistoksi

Lapset SIB- epäonnistui tavoitteissaan- Vantaa joutuu silti maksamaan sijoittajille eikä sopimusta voi irtisanoa

Lastensuojelujärjestöt ja sosiaalialan oppilaitokset sijaishuollon kasvattamisen ja yksityistämisen airueina

Entiset ja nykyiset SOS-lapsikylän päättäjät lastensuojelun markkinoistamisen asialla

Ympäristösosiaalityöstä puuttuu fyysinen ympäristö, työ ja etiikka

Kun tarjottu "palvelu" ei ole palvelua eikä tarpeenmukaista apua

Opettaja, tämä sinun pitää tietää lastensuojelusta

Lastensuojelututkimukset sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontana- tunnista pseudotutkimus!

Mielenterveysjärjestöt lastensuojelun korruptiokumppaneina

Systeeminen lastensuojelumalli ja riskiarviointi on oikeusturvariski

Kurkistus lastensuojelun ja perheterapian kaksoissidoksiin osa1