Perhetyöntekijät tuodaan päiväkoteihinkin- varhaiskasvatuksesta sijaishuollon asiakashankintaa?

October 3, 2018, 4:40 am

≫ Next: Sosiaalityöntekijät estävät sijaisperheidensä rikostutkinnat

≪ Previous: Missä viipyy julkinen asiakaspalautteet ja huomautukset sisältävä rekisteri lapsibisnestoimijoista?

Kuvissa perhetyön tutkijat Tarja Heino ja Raija Hovi-Pulsa ja perhetyön lobbari Sami Luoto

Lupa leimata! Varhaiskasvatuksesta tehdään sijaishuollon asiakashankintaa

”Voisikohan sille keksiä jonkun toisen nimen? Lastensuojelu- sanasta tulee lähes kaikille mieleen edelleen huostaanotto” (Karjalainen Tarja, 2011 , 19, Päivähoito ja perhetyö ne yhteen soppii)

”Jos rakentavaa keskustelua vanhemman kanssa ei synny, tai huoli lapsesta kasvaa, on työntekijän tehtävänä ohjata apua tarvitseva perhe perhetyön tuen piiriin, tai konsultoida sosiaali- tai lastensuojelutyöntekijöitä” Hyrylän perhelinkki

Muutama vuosi sitten lastensuojelun päättäjät valittelivat, että päiväkodeista tulee kovin vähän lastensuojeluilmoituksia. Koulut sen sijaan tehtailivat ilmoituksia kiitettävästi uuden lastensuojelulain ja oppilashuoltolain ansiosta ja sosiaalityöntekijöiden vallattua koulukuraattoreiden virat.

Nyt päiväkotien vähäisten lastensuojeluilmoitusten määrään on löydetty ratkaisu: päiväkoteihin tuodaan perhetyöntekijät. Perhetyöntekijät ovat silta, jolla varhaiskasvatuksesta tehdään lastensuojelun ja sosiaalitoimen jatke.
Vanhempien kannattaakin jatkossa harkita tarkasti lastensa laittamista päiväkotiin, josta muokataan lastensuojelun kumppania ja asiakashankkijaa.

Näin Varsinais-Suomen Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaan ( LAPE) kuuluvassa Lupa auttaa- hankkeessa ajetaan perhetyöntekijöitä päiväkoteihin: "Kaarinan kunta näyttää rohkeasti suuntaa viemällä perhetyön sinne, missä perheet valmiiksi ovat, eli päiväkoteihin. Perhetyön jalkauttamisessa ovat mukana varhaiskasvatus, neuvola ja perhekeskus.
Uutta toimintamallia kehitettiin erillisessä työryhmässä ja 24.8.2018 toteutetussa laajemmassa perhekeskuksen ja varhaiskasvatuksen yhteisessä kehittämispäivässä. Haluatko omassa kunnassasi jalkauttaa perhetyötä päiväkoteihin? Ota yhteyttä varhaiskasvatuksen hankeagentti Sami Luotoon (puh. 040 635 7980) ja sovi suunnittelutapaaminen".

Hankkeen valmisteluryhmän puheenjohtajana toimi Sirpa Kuronen (Turku). Kyseinen alatyöyhmä nimettiin maakunnalliseksi LAPE-työryhmäksi, joka toimii myös hankkeen ohjausryhmänä. Työryhmä nimesi hankehakemusta valmistelevan työryhmän puheenjohtajaksi Mikko Hulkkosen (Raisio) ja jäseniksi Katri Viipon (Salo), Minna Pohjolan (VSSHP) ja Päivi Penkkalan (Turku).
Varsinais-Suomen yrittäjät ry on sitoutunut hankkeen toimeenpanoon yhteistyökumppanina. He toimivat hankkeen toteuttamisen ja yhteistyön mahdollistajina.

Hanketta voi pitää perhetyön osalta tietoisena vanhempien ja päiväkotien työntekijöiden harhaanjohtamisena. Siinä ei tarjota lainkaan tutkimustietoa lastensuojelusta tai perhetyöstä vaan yritetään jalkauttaa lastensuojelun pahamaineiset perhepalvelut varhaiskasvatuspalveluihin ja markkinoida niitä valheellisella propagandalla.

Hankkeessa ei kerrota, että psykoanalyyttisella orientaatiolla toimiva perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. Sijaishuollon asiakashankinnan ulottamiseksi kaikkiin ikäryhmiin Lupa auttaa- hankeessa samoin kuin pääkaupunkiseudun Lapsen paras- yhdessä enemmän -hankkeessa- myös kouluihin on jalkautettu lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä ja psykiatrisia sairaanhoitajia. Turussa on koottu työryhmä varhaiskasvatuksen, perheneuvolan sekä lastenpsykiatrian kesken. Jokaisen kunnan varhaiskasvatusjohtaja on ottanut vastaan heille tarjotun Lupa auttaa! -löytöhetken, jonka yhtenä tavoitteena on sitouttaa varhaiskasvatus lastensuojeluun.

Kadonnut on myös historiallinen muisti. Hanketoimijat eivät joko tiedä tai eivät halua muistaa, että Oy Varsinais-Suomen osaamiskeskus AB:n markkinoima lainvastaisesti toiminut perhetyö johti HOL- Huostaanotetut lainvastaisesti- yhdistyksen perustamiseen. Lasten huostaanotot kasvoivat Naantalissa kuntaliitoksen jälkeen kun neljän vanhan kunnan toimintatavat yhtenäistettiin (Syvälä, 2013, 99).

Nyt pyritään yhtenäistämään Varsinais- Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon käytännöt ja yhteistyö julkisen sektorin, järjestösektorin ja yksityissektorin toimijoiden kanssa mm. Kupittaan skandaalissa ryvettyneen Riitta Liuksan johdolla ja pidetään lasten kaltoinkohtelun yhteiskehittämispäiviä Turun ensi- ja turvakodin, TYKS:n ja VOIKUKKIA- hankkeen kanssa. Moniammatillinen yhteistyö on hyödyttänyt lähinnä asiantuntijoina esiintyviä ja hävittänyt sosiaalipalveluista niin vuorovaikutuksen kuin vastuun.

Hiljattain Posti voitti lastensuojelun perhetyön kilpailutuksen eräässä kunnassa. Organisaatio voi tehdä tarjouksen ilman että sillä on mitään aikaisempaa kokemusta kyseisen palvelun tuottajana. Se voi ryhtyä rekrytoimaan henkilökuntaa sen jälkeen kun kilpailu on voitettu. Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n asiantuntija Minna Jaakkola on kiinnittänyt huomiota yksityistämisen vaikutuksiin perhetyössä. Hänen mukaansa erilaisten kaupallisten tahojen intressi tukea perheitä laajemmin on nolla.

Yhä useampi perhetyön palveluntuottaja tarjoaa myös lasten sijoituspalveluja, joka jääviyttää ja vinouttaa perhetyöntekijöiden tekemiä perheiden arvointeja. Kuntaliitto ja Valvira ovat kiinnittäneet huomiota laittomin perustein tehtyihin huostaanottoihin ja sosiaalityöntekijöiden ja kuntien lainvastaisiin käytäntöihin siirtää viranomaistyöksi säädettyjä vanhemmuuden- ja sijaishuoltotarpeen arviointeja ja selvityksiä sijaishuoltopalveluja tarjoaville lapsibisnesyrittäjille. Kuntaliiton raportin mukaan noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu. Myös sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan lapsia sijoitetaan väärin perustein jopa pelkän hoidontarpeen arvioimiseksi.

Varhainen puuttuminen tuottaa oikeusturvaongelmia ja resurssien väärinkohdennusta

Sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostanut lastensuojelulaki ja varhaisen puuttumisen ideologia tuottavat resurssien väärinkohdennusta. Ilmoitusmylly pyörii haaskaten niukkenevia resursseja, ja tilanne on lastensuojelun ja sen byrokraattien itsensä aiheuttama. Vaaratilanteiden sijaan lastensuojeluilmoituksia tehdään sosiaalityöntekijää harmittavista vuorovaikutustilanteista, tupakoivista teineistä ja kuntosalilla käyvästä äidistä jo 100 000 vuodessa ja lastensuojelun asiakkuudet, kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat tasaisessa nousussa. Lastensuojelun kustannukset ovat ylittäneet miljardin vuodessa mutta tuloksia ei näy. Toimenpiteiden seurauksena yhä useamman lapsen perhe hajotetaan ja lasten koulutuspolut, terveydenhuolto ja yhteydenpito läheisiin katkaistaan valvomattomassa sijaishuollossa.

Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä. Jostain syystä LAPE- hankkeessa kuvitellaan, että panostaminen samoihin toimenpiteisiin tuottaisi tällä kertaa erilaisia, hyviä tuloksia.

Juuri kotiavun korvautuminen psykoanalyysiin perustuvalla perhetyöllä on keskeinen syy nykyiseen kriisiin ja huostaanottojen lisääntymiseen. Perheille ei ole tarjolla riittävästi konkreettista apua ja pelkkää vanhemman kotiapupyyntöä voidaan käyttää riskivanhemmuuden osoittimena tai lapsen sijoitusperusteena.
Lastensuojelun arvioinnista on muodostunut vakava oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle ja yhä useammin turhan sijoituksen aloittaa perhetyöntekijän huolihavainto.

Päiväkoti- ikäiset sijoitetaan useimmiten perhehoitoon (= sijaisperheisiin), jota vaivaavat eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen mukaan vieläkin vakavammat valvontapuutteet kuin laitoshoitoa, joka on osoittautunut oikeusasiamiesten tarkastuksissa ala-arvoiseksi.

Päiväkotien työntekijät eivät selvästikään tunne perhetyön historiaa, luonnetta eivätkä seurauksia asiakkaille. Ongelmalliseksi on koettu myös, ettei lastensuojelu ole yhteistyössä päiväkotiin lastensuojeluilmoituksen jälkeen. "Varhaiskasvatuksen alan työntekijä voi vain arvuutella, mitä lapselle on tapahtunut, jos lastensuojelu tai vanhemmat eivät ota yhteyttä päiväkotiin. Työntekijän huoli ja murhe lapsesta jatkuu pitkäänkin. Jo se tieto, että lapsi on turvassa ja kunnossa riittäisi" (Kemiöniemi, 2017, 44).

Tutkija ei havaitse, että tietoa lastensuojelusta päiväkotiin ei tule ehkä sen takia, että lapsi ei ole turvassa eikä kunnossa.

Perhetyöntekijöistä on tullut sosiaalityöntekijöitä ja kotiavusta perhetyötä

Tarja Heinon mukaan sosiaalialan tehtävien muutoksista on havaittu kehityskulkuja, joissa lastensuojelun sosiaalityö on siirtymässä perhetyöntekijöille, ja perhetyöntekijöiden tehtävät ovat siirtymässä lapsiperheiden kotipalvelutyöntekijöille. Tilauksia lastensuojelun perhetyöhön tulee montaa kautta (2008, 61-63) ja perhetyö on verkostoitunut tehokkaasti neuvoloiden ja päiväkotien kanssa.
Perhetyöntekijöistä on siis tullut sosiaalityöntekijöitä ja kotipalvelusta perhetyötä. Sosiaalityöntekijöistä puolestaan on tullut sijaishuollon edunvalvojia.
Perheiden tarpeiden mukainen auttaminen tuntuu hävinneen kokonaan ja korvautuneen erilaisten asiantuntijoiden ammatillisella edunvalvonnalla.

Mirja Korkiakankaan haastattelemat perheet olivat yksimielisiä siitä, ettei asiakkaiden valinnanvapaus perhetyön aloittamisessa toteutunut. Perhetyön asiakkaat mainitsivat vapaaehtoisen pakon ” eivät ne olisi kuitenkaan jättäneet rauhaan” (2005, 47, 87). Tutkimukseen haastateltu perhetyöntekijä itsekin kuvaa selvitystyötään osuvasti käsitteellä "sosiaalitoimen kätyri " (. 59). Selvitystä tarvittiin huostaanoton kriteereiden varmistamiseen.

Annina Myllärniemen mukaan lastensuojelun avohuollon perhetyö on viimeisten vuosien aikana kehittynyt entistä enemmän lastensuojelullisen, korjaavan ja kuntouttavan perhetyön suuntaan. Lastensuojelun perhetyö on aina interventio perheen yksityisyyteen ja pitää sisällään kontrollin elementtejä.
Marjatta Bardyn ja Johanna Öhmanin käsitteellistystä mukaillen perhetyön tuki voidaan lukea ”korkean riskin vanhemmuuden tukeen”, jota lastensuojelullisten ongelmien ja riskitekijöiden olemassa olo luonnehtii.
Perhetyöllä on saumaton yhteys lastensuojelun arviointiin siinä, että perhetyö tuottaa usein lastensuojelun sosiaalityölle tietoa perheen arjesta. Perhetyöllä pyritään tehostamaan lastensuojelun arviointia. Lastensuojelun avohuollon perhetyöstä voidaankin paikantaa entistä enemmän perhekuntoutusta luonnehtivan ”tehoavun” elementtejä (ks. Heino ym. 2000, 196).
Myllärniemen mukaan perheiden vanhempien on joissain tilanteissa vaikea ymmärtää perhetyön roolia lastensuojelun toimijana. Perhetyön sosiaaliohjaajien tietoisuus lastensuojelun työntekijöinä sen sijaan on vahvistunut ja identiteetti lastensuojelun toimijoina selkeytynyt (Myllärniemi, 2007, 82-87).

Päivähoito sijaishuollon asiakashankintana?

Ennaltaehkäisevän perhetyön yhteydessä on varhaiskasvatuksessa ja kouluissa viime vuosina jatkuvasti puhuttu varhaisesta puuttumisesta, huolivyöhykkeistä ja huolen heräämisestä. Kristiina Huhtanen puhuu (Keskinen & Virjonen, 2014) päivähoidosta varhaisen puuttumisen mahdollistajana.
Huhtasen mukaan päivähoidon oma asiakastyö, jossa perheet toimivat kumppaneina on matalan kynnyksen työmuoto, jossa interventiostrategia laajenee lapsesta perheeseen( Kemiöniemi, 2017, 36.)
Annina Myllärniemi ( 6/ 2007) pohtii asiakastapausanalyysissään : "Perhetyön jatko ja tavoitteet ovat epäselviä, erityisesti sijoituksen uhka tuo työskentelyyn sen kysymyksen, onko perhetyön tehtävä ”kerätä näyttöä” sijoitusta varten vai todella tarjota tukea ja pyrkiä työstämään perheen ongelmallista tilannetta? Toisaalta perhetyölle voi asettua tärkeä rooli perheen motivoinnissa avohuollon sijoitukseen."

Kun lapset ja nuoret kertovat yhdenmukaisesti kyselystä toiseen, etteivät tule kuulluiksi tai kohdatuiksi erilaisten kehittämishankkeiden, sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelujärjestöjen esim. MLL:n ratkaisu ongelmaan on kuulemattomien ja kohtaamattomien ammattilaisten lisääminen ja sekoittaminen keskenään moniammatillisiksi työryhmiksi.

Lastensuojelun moniammatillinen auttamistyö on pahimmillaan kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama henkisen väkivallan muoto. Eikä vain henkisen, koska lapselle aiheutettu tuska lääketieteellistetään ja sen myötä on aloitettava myös lääkitys, tai muutoin tulkitaan, että kieltäydyt hoidosta.

Mirjam Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".

Valitettavasti erilaisten huolikoulutusten, monitoimijaisten arviointien ja Eija Paavilaisen kaltoinkohtelun kykytestien (Child Abuse Potential) ja villien riskilistojen ansiosta perhetyöntekijät ja päiväkotien työntekijät etsivät perheistä voimavarojen sijaan kaltoinkohtelua ja kuvittelevat osaavansa havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen laiminlyönnin osoittimeksi kerrottiin mm. lapsen syömis- ja univaikeudet ja väsymys (Lokka & Pokela, 2016, 49) ja kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi mm. lapsen leikin havainnointi (mt., 30).

Perustehtävä hukassa?

”Yhteistyön laventaminen ja ylikorostaminen hämärtää päivähoidon perustehtävän, laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoamisen jokaiselle päivähoidossa olevalle lapselle.” Marjatta Kalliala

2000-luvulla päiväkodin ja koulun suhtautumistapa lapsiin on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi, varatuomari Leeni Ikonen toteaa. Päiväkodit ja koulut kohdistavat lapsiin väkivaltaa, jota kutsutaan eri nimikkein; kiinnipitoja, terapeuttisia kiinnipitoja, turvaamistoimia. Mikäli vanhemmat pitelisivät lapsiaan mustelmille, heidän sanottaisin pahoinpitelevän lapsiaan.
Puuttumisen huolimalli on synnyttänyt kuntiimme pikkupsykologien ammattikunnan. Jokaisella lapsen kanssa työtä tekevällä näyttää olevan oikeus tyypitellä, lajitella ja leimata lapsi ja tämän vanhemmat. Lapsen leikkikään ei enää ole leikkiä, vaan toimintaa, jossa lapsi tuottaa tietoa tarkkailijoille.

Ikosen mukaan "lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen ei ole työsuojeluasia. Se ei ole myöskään sosiaalialan korkeakoulutettujen työllistämistä koskeva asia.
Lastensuojelun ongelmien ratkaiseminen liittyy lasten ja perheiden hyvinvointiin, koska mielivaltaisesti ja väärin toimivat lastensuojelun työntekijät ovat tällä hetkellä kansalaisten elämää vakavasti vaarantava uhkatekijä. Näiden uhkatekijöiden lisääminen lisää luonnollisesti pahoinvointia ja kuormitusta perheille. Yhteiskunnan niukat voimavarat tulee kohdentaa oikein.
Viranomaisen vallankäytön suitsiminen on tähän mennessä ohitettu. Päin vastoin lastensuojelulain moninaiset uudistukset ovat keskittyneet toteuttamaan kaikki sosiaaliviranomaisen toiveet. Tätä tietä kulkien on aikaansaatu nykyinen kriisi".

Lapsiperheiden palvelujärjestelmän uudistukset jatkavat samalla kriisiyttämisen tiellä ja tulevat ilman korjausliikkeitä syventämään ongelmia entisestään. Sen paremmin sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisessä, moniammatillisessa yhteistyössä kuin lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa ei edelleenkään huomioida perheiden oikeusturvanäkökulmia.

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmalla piti pyrkiä tukemaan vanhemmuutta ja vahvistamaan matalan kynnyksen palveluita siten että korjaavien palveluiden kuten huostaanottojen ja laitoshoidon tarve vähenee. Hankkeen aikana lastensuojeluilmoitusten määrä (139 368) lisääntyi 15 prosenttia (vuonna 2017). Myös kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä (4 081) kasvoi 15 prosenttia . Kodin ulkopuolelle oli vuonna 2017 sijoitettuna 17 956 lasta ja nuorta, määrä kasvoi 3 prosenttia edellisestä vuodesta. Muutosohjelman tavoitteena oli saada ammattilaiset huomioimaan lasten oikeudet ja kohtaamaan ja kuuntelemaan heitä päätöksenteossa tarkemmin. Onnistumisia on kuitenkin vaikea havaita.
Varhaiskasvatuslain mukaan lapsen varhaiskasvatusta suunniteltaessa, toteutettaessa ja arvioitaessa lapsen mielipide ja toivomukset on selvitettävä ja otettava huomioon hänen ikänsä ja kehityksensä edellyttämällä tavalla. Lapsen vanhemmille tai muille huoltajille on annettava mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Lapsille ja heidän vanhemmilleen tai muille huoltajilleen on toimipaikassa järjestettävä säännöllisesti mahdollisuus osallistua varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin.

Niin lastensuojelu- kuin sosiaalihuoltolaissa korostetaan lapsen ja nuoren informoimista, osallisuutta ja mielipiteen huomioimista.
Pykälillä ei ole juuri ollut käytännön merkitystä, sillä lapsia ja nuoria on varsin harvoin kuultu lastensuojelun kehittämishankkeita suunniteltaessa tai palvelujen muutosprosesseissa. Järjestelmällisen asiakaspalautteiden keruun ja vaikuttavuustutkimusten sijaan hankkeisiin nimetään näön vuoksi asiakasraati tai muutama kokemusasiantuntija.

Mikko Orasen mukaan lasten tarpeet ovat määrittäneet yleensä aikuiset ammattilaiset: viranhaltijat, tutkijat, kehittäjät ja konsultit. Mukana ovat siis harvoin olleet edes lasten vanhemmat, lapsista itsestään puhumattakaan (Oranen, 2008, 8). ”Miksi verkostopalavereja ja suuria kansakokouksia markkinoidaan lastensuojelun keskeisiksi työvälineiksi, vaikka lapset ja nuoret kokevat jäävänsä niissä herkästi yksin ja sanattomiksi? Mitä mieltä on sellaisissa ammatillisissa käytännöissä, jotka jättävät ulkopuolelle juuri niiden ihmisten kokemukset, joita varten työ on olemassa? Oranen kysyy aiheellisesti.

Sosiaalityöntekijän varjoon jäänyt perhetyöntekijä muistuttaa miehensä varjoon jäänyttä 'Lenutaa', joka ei halunnut olla mikään Miuku Pörrönen vaan Maailman Suurin Tiedenainen.

Mitä perhetyö on ?

Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi. Perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan.

SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa."

Jäsentymätön perhetyöpuhe ei kerro, mitä perhetyöllä tarkoitetaan, mitä perheissä tuetaan ja millaisiin arvioihin tukeminen perustuu. Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, lomakkeiden täyttö, luistelu, keilaus, soittaminen ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).

Huostaanotetut Lainvastaisesti (HOL) yhdistyksen perustaneen Ani Leikoniemen tapaus on yksi tunnetuimpia varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka perhetyöntekijän valheelliset ja mustamaalaavat kirjaukset tuottavat laittoman ja traumatisoivan huostaanoton.

Imatran esimerkki taas osoittaa, että vilpittömästi ongelmien ennaltaehkäisyyn pyrkivästä, oikein ohjeistetusta ja asennoituvasta ja kotiapua sisältävästä perhetyöstä voi olla perheille aitoa apua.

Lasten ja vanhempien tarkkailu - ja sijaishuollon asiakashankinta- alkaa jo neuvoloissa, jotka seulovat perheitä lasten kaltoinkohtelua etsivillä riskilistoilla ja -seuloilla ja markkinoivat heille omaa perhetyötään.

Neuvoloiden ja kunnallisen lastensuojelun lisäksi lastensuojelujärjestöt, seurakunnat ja yksityiset palveluntuottajat esim. lastensuojeluyritykset tarjoavat perhetyöntekijöitä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin perheiden pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmista, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisista häiriöistä tai vanhempien väsymyksestä tai elämäntavasta.

Perhetyöntekijän keskeinen työnsisältö on lasten, vanhempien ja perhe-elämän arvioiminen, joka tehdään usein puutteellisella koulutuksella ja epätieteellisillä psykoanalyysiin virheellisiin olettamiin pohjautuvilla tutkimusmenetelmillä ja -välineillä, jotka pyrkivät leimaamaan ja syyllistämään äitejä ja löytämään pahan, jonka olemassaolosta työntekijät ovat vakuuttuneita jo työtään aloittaessaan. Vavu-metodiin (varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen) otettiin erityisesti suomalaisten projektikumppaneiden aloitteesta mukaan psykodynaaminen (= psykoanalyyttinen) näkemys pienten lasten psyykkisestä kehityksestä (Puroila, 2004, 63).
Virheellisesti tehdyn kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan vääriä diagnooseja, huostaanottoja, arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoittaa. Väärään tietoon perustuvaa koulutusta tarjoavat monien lastensuojelulaitosten lisäksi mm. Valtakunnallinen lastensuojelu VaLaSu ry ja Etelä- Suomen lastensuojelijat Elsa ry.

Perhetyön arviointien objektiivisuus vaarantuu, kun yhä useampi perhetyön palveluntuottaja tarjoaa myös lasten sijoituspalveluja.
Perhetyöntekijöiden tulo päiväkoteihin nykyisellä osaamisella tarkoittaa päiväkotien kasvatuskumppanuuden siirtymistä vanhemmista lastensuojelun työntekijöihin, lisää moniammatillisia kokouksia ja oikeusturvaongelmia, perheiden luottamuksen rapautumista päivähoitoon ja turhia lastensuojeluilmoituksia ja sijoituksia.

Varaudu ennakko- olettamiin ja perusteettomiin syytöksiin

Huomioi, että perhetyöntekijä on saattanut luoda jo ennakkoon käsityksen perheestäsi, tapahtumista ja toimii ennakko-olettaman varassa.

Lastensuojelun työtavat pohjaavat useimmiten teorioille ja puutteellisen tiedon varassa tehdyille epäloogisille johtopäätöksille. Tavallisimpia lastensuojelun tapaamisissa vastaan tulleita oletuksia ovat varatuomari Leeni Ikosen mukaan:

Jos päiväkoti ilmaisee huoltaan lapsen käyttäytymisestä (vilkas, ujo tms.) – syynä on yksinhuoltajaäiti, koti sekaisin, lapsen arki strukturoimaton.
Jos lapsi päiväkodissa tönii, muksii ja lyö toisia lapsia – kodissa on väkivaltaa, vanhemmat käyttävät väkivaltaisia kasvatuskeinoja, vanhempien tunnetaidot ovat puutteellisia ja lapsi on sen takia vaurioitunut kiintymyssuhteissaan.
Jos koulu ilmaisee huoltaan, ettei lapsi keskity ja vaikkapa tönii muita lapsia – syynä on se, ettei kotona ei ole sääntöjä tai rajoja, ja vanhemmat ovat ankaria ja rankaisevia.
Jos lapsi on sairastunut syömishäiriöön – syynä on ylihuolehtiva äiti.
Jos lapsella on koulupoissaoloja – äitisymbioosi.
Jos lasta kiusataan koulussa ja yksinhuoltajaäiti haluaa asiaa selvitettäväksi – äiti ja lapsi ovat psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Jos lapsi on sairastellut ja äiti vie häntä usein lääkäriin tai perheessä on home/sisäilma-altistuminen – äiti sairastuttaa lastaan.

↧

Sosiaalityöntekijät estävät sijaisperheidensä rikostutkinnat

October 4, 2018, 11:31 pm

≫ Next: Huoli on modernia taikauskoa

≪ Previous: Perhetyöntekijät tuodaan päiväkoteihinkin- varhaiskasvatuksesta sijaishuollon asiakashankintaa?

Miksi poliisi vaatii sosiaalityöntekijän rikosilmoitusta pahoinpitelytutkinnan ehtona?

Monet kansalaiset ovat ihmetelleet sijaisperheiden harjoittaman kaltoinkohtelun pitkää kestoa.

Sijoitetut ovat saattaneet joutua kestämään väkivaltaa jopa vuosien ajan sijaisperheissään.
Keski- Suomessa sijaisperheen isä ja poika käyttivät sijoitettua hyväkseen yli kolmen vuoden ajan. Toinen sijaisperhe nälkiinnytti lapsia siihen pisteeseen, että heidän pituuskasvunsa pysähtyi.

Sijaisperheistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset eivät johda mihinkään, niitä ei välttämättä edes kirjata ylös. Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät rankaisevat heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.

Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijatkin leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi. VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.

Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.

Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana, asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.

Huostaanoton purkuhakemus tai kantelu aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen huostaanoton aikaansaamiseksi/jatkamiseksi.

Poliisi ei aloita tutkintaa lasten tai vanhempien tutkintapyynnöistä vaan voi vaatia sosiaalityöntekijän tekemää rikosilmoitusta tutkinnan käynnistämiseksi.
Sosiaalityöntekijöistä on tehty portinvartijoita, joilla on oikeus päättää kenen väkivaltaan puututaan, koska ja millä tavalla.

Miksi ja kenen aloitteesta poliisi ylipäätään vaatii sosiaalityöntekijän rikosilmoitusta pahoinpitelytutkinnan ehtona sijaisperheessä?

Psykoanalyyttiset tutkinnat ja tulkinnat tuhoavat perheiden oikeusturvan

Janne Kivivuoren mukaan psykoanalyyttiset painotukset ovat levinneet myös oikeuslaitoksen ja oikeudellisten käytäntöjen piiriin.

Psykoanalyyttinen orientaatio, joka lähtee biologisten perheiden syyllisyysolettamasta on käytännössä rampauttanut rikostutkinnat ja aiheuttaa jatkuvasti oikeusmurhia.

Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista bioperheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Rikostutkinnoissakaan ei lähdetä syyttömyysolettamasta vaan niitä ohjaavat lastensuojelun ennakkotiedot, ei tosiseikkaselvittely.
On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa.
Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja eri sosiaalityöntekijöiden tai valvontaviranomaisten välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia, rikostutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.
Eräässä oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa käytettiin lapsen haastattelun pohjana tietoja, jotka oli saatu lastensuojelusta ja sijaisperheeltä. Näiden esitietojen perusteella lasta haastateltiin vain kahdesta hypoteettisesta vaihtoehdosta- joko äiti tai isä oli lyönyt lasta ja unohdettiin muut vaihtoehdot " (Ikonen, 2013, 149 -150).

Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Psykiatriasta ja lastensuojelusta onkin muodostunut rikosoikeuden rinnakkaistuomioistuimia, joissa tosiseikkaselvittely, tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.

Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen tai rikosepäilyn kiistäminen ymmärretään näytöksi biovanhempien syyllisyydestä.
Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).

Psykoanalyysin olettamien virheellisyydestä tiedetään mutta ehkä juuri sijaishuollon asiakashankinnan varmistamiseksi psykoanalyysi piti perhetyön ja perhekuntoutuksen lisäksi liittää jokaiseen LAPE- hankkeen osaan: päiväkotien varhaisen vuorovaikutuksen arviointeihin ( vavu), perhekeskuksissa harjoitettavaan monitoimijaiseen arviointiin, koulujen poissaoloihin puuttumiseen, Hackneyn malliin eli systeemiseen lastensuojelun toimintamalliin ja terapeuttiseen laitoskasvatukseen.

Sijaishuollon rikosten tutkinta estetään - lapsia rangaistaan raportoinnista

Pohjois- Suomessa 7 sosiaalityöntekijää määrättiin syyttäjän toimesta esitutkintaan valheellisten asiakirjamerkintöjensä vuoksi. Tapaus päätyi syyttäjälle siksi, että poliisi oli aiemmin tehnyt asiassa päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa.
Lastensuojeluvirkailijan päätyminen esitutkintaan on harvinaista sillä yleensä
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.

Vuoden sijaisperhe palkinnon saaneessa sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti kertoo:
Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä.
Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."

Tässäkään tapauksessa sijaisperheen rikostutkinta ei olisi edennyt mihinkään ellei rikostutkintaa olisi vaatinut lastensuojelulaitos.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.

Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina.

Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.

Valvontapuutteita ja fabrikointia ei voi selittää resurssipulalla

Sijaishuollon valvontapuutteita ja lastensuojelun lainvastaisia työtapoja ei voi selittää vain resurssipulalla eikä niitä korjata palkkaamalla lisää työntekijöitä tai seulomalla perheitä entistä varhaisemmin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden määrä on vähentynyt ja syntyvyys laskenut nälkävuosien lukemiin. Lisäresurssit eivät ole johtaneet parempaan sijaishuollon valvontaan, päinvastoin. Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja asiakkaat kokevat tarvitsevansa juristin turvakseen asioidessaan lastensuojelun kanssa. Sosiaalityöntekijöiden lisäyksen on todettu lisäävän perheiden tuentarpeita, ei hyvinvointia. On epätodennäköistä, että lisäresurssit nytkään käytettäisiin työtapojen korjaamiseen ja sijaishuollon valvontaan.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).
Ikosen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi valvoa lapsen etua. Käytännössä tämä ani harvoin toteutuu. Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.

Minkäänlainen puuttuminen lapsen perhe-elämään ei pitäisi olla mahdollista, ellei sijaishuolto tuo tullessaan parannusta siihen elämään, joka lapsella oli kotona asuessa. Nyt näyttää siltä, että lastensuojelu pikemminkin keskittyy syrjäyttämään lapsia kuin suojelemaan heitä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Lastensuojelun naivi luottamus sijaishuollon paremmuuteen suojelee lähinnä lapsibisnestä. Tällä periaatteella toimiva lastensuojelu on saanut siirretyksi jo noin 18 000 lasta pois kodistaan".

Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluun

Sijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.

Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.

Sijaishuoltoselvityksessä tutkijoiden huomiota herätti kaltoinkohtelun määrä ja raakuus juuri perhehoidossa (=sijaisperheissä), jota pidetään yleisesti lapsille laitoshoitoa turvallisempana vaihtoehtona.

Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä.. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."

Münchausen by proxy sijaishuollossa- Sijoitetuille halutaan diagnoosi

Lastensuojelun ammattikirjallisuus ja tutkimus -, tuomioistuin- ja toimintakäytännöt ruokkivat välinpitämättömyyttä sijaishuollossa tapahtuvaa lasten kaltoinkohtelua kohtaan.

Moni aiemmin terve lapsi saa sijaishuollossa diagnoosin ja turhan tai vahingollisen lääkityksen. Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.

Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelussa ja opetustoimessa tapahtuvaan lasten diagnosointiin. He arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”

Sepitetty diagnoosi toimii huostaanottoperusteena, moninkertaistaa hoitovuorokausimaksut ja takaa sen, että lapsi pysyy sijaisperheessä 18- vuotiaaksi.

Sairauksien sepittelyyn lapsille liittyy usein kemiallinen väkivalta.
Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota paitsi huostaanotettujen laajamittaiseen fyysiseen, psyykkiseen ja seksuaaliseen pahoinpitelyyn sijaishuollossa myös sijoitettujen turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, joka täyttää kemiallisen väkivallan tunnusmerkistön. Myös Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä. Lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).

Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.

Santalahti ja Sourander toteavat että lääkehoidon määrän lisääntyminen ei heijasta ala-ikäisten psyykkisten oireiden määrän muutosta.

Sairauden sepittäminen tai aiheuttaminen lapselle (Münchausen by proxy, fabricated or induced illness in children, caregiver-fabricated illness in a child, factitious disorder by proxy / on another ja medical child abuse) on kaltoinkohtelun muoto, joka on usein erittäin vaikea tunnistaa. Lapselle sepitetyssä tai aiheutetussa sairaudessa lapsen hoitaja esim. sijaisvanhempi väittää lapsen olevan sairas ja oireilevan, aiheuttaa tälle itse traumoja ja/tai vammoja ja fabrikoi tämän asiakirjoihin kuviteltuja sairauksia. Näin sepittäjä yrittää saada oikeutuksen aiemmille päätöksilleen ja toimilleen, taloudellista tai sosiaalista etua, erityishuomiota ja "kärsivän" tai "kuormitetun" uhrin ja lapsen pelastajan tai hyväntekijän statuksen. Lapselle voidaan fabrikoida sairaus myös hänen uskottavuutensa mitätöimiseksi tapauksissa, joissa lapsi on todistanut rikoksia tai väärinkäytöksiä sijaishuollossa.

Suomessa tunnistamista haittaa se, että lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama). Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa. Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin. Kaltoinkohtelun tunnistusta opettavat ja tutkivat tahot voivat ohjata epäilemään homehaittojen kanssa kamppailevaa yksinhuoltajaäitiä lapsensa sairauksien sepittäjäksi mutta saattavat kiistää sepitetyllä oirehdinnalla noin 200 000 euroa yhdestä sijoitetusta ansaitsevan sijaisvanhemman ja noin 1000 000 euroa sijoitetusta ansaitsevan perhekotivanhemman sepittelyn silloinkin kun siitä on näyttöä.

Yhä useampi sosiaalityöntekijä on saanut esim. Voikukkia- ryhmien ohjaajakoulutuksen ja lukenut siihen liittyvää ammattikirjallisuutta:

Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).

Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. Ei ihme, että näin sosiaalityöntekijät myös tulkitsevat sijoitetun lapsen kertomat väärinkäytöksistä. Lastensuojelussa vanhempi on aina turvallisuusriski kun taas jopa pahoinpitelevä sijaisvanhempi on vain tukea tarvitseva kasvatuskumppani, jonka väärinkäytöksistä ei ole suotavaa edes mainita.

Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.

Outoa on myös, että edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuvista pahoinpitelyistä ei johda perhekodin lupien menetykseen.

Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut, että:

-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä

Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:

-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen sellaiselle poliisille, jonka tietää lahjomattomaksi
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon

Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.

Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
Kantelemalla sijaishuollon väärinkäytöksistä autat myös toisia perheitä!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-

Lue lisää:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-vain-osa-saman-perheen-lapsista-otetaan-huostaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta

↧

Huoli on modernia taikauskoa

October 6, 2018, 3:02 pm

≫ Next: Lapsen paras- yhdessä enemmän psykopuoskarointia?

≪ Previous: Sosiaalityöntekijät estävät sijaisperheidensä rikostutkinnat

Suuttumus lastensuojeluun ei johdu kulttuurieroista

Kun mediassa on paljastunut jokin vakava lastensuojelun väärinkäytös, Espoon kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Kokoomuksen Riina Mattila kutsutaan julkisuuteen puolustelemaan lastensuojelua. Mattila on saanut vuosikaudet palstatilaa väittämilleen, joita ei tue mikään kokemus- tai tutkimustieto. Hänen mukaansa perheet saavat tarvitsemaansa apua, lasta kuullaan huostaanottoprosessin aikana ja suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä lastensuojelusta saatuihin palveluihin.

Espoon lastensuojelun työntekijät väittävät, että maahanmuuttajavanhempien suuttumus lastensuojelua kohtaan johtuisi kulttuuri- ja käsite-eroista.

”Riskitekijöitä siihen, että avunsaanti viivästyy, on vieraskielisillä on enemmän. On esimerkiksi häpeää, epätietoisuutta palveluista ja erilaisista tukimuodoista. Ulkomaalaistaustaisilla on vaikeuksia pysyä perillä siitä, mitä tarkoittavat lastensuojelun perhepalvelut esimerkiksi neuvola, perheneuvola, perhetyö, lastenvalvoja tai lastensuojelu", kertovat Espoon lastensuojelun työntekijät.
”Heidän kanssaan työskennellään usein tulkin välityksellä, eikä aina ole varmuutta ymmärtääkö tulkkikaan, mistä on kyse. Tulkkia käyttäessä jää puuttumaan aito kontakti asiakkaaseen".

Työntekijät harmittelevat, että joissakin kulttuureissa ei hyväksytä mielenterveysongelmia, tai niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, eikä niille sen vuoksi myöskään ole olemassa sanoja.

Ajatusta ettei mielenterveysongelmia ole olemassa voisi ja pitäisi toiseuttavan takapajuisuuden sijaan käsitellä radikaalina oivalluksena. Jos mielen häiriöt nähtäisiinkin DSM- luokiteltujen yksilöllisten mielen sairauksien sijaan ihmisten suhteiden ongelmina hoidon painopiste siirtyisi yksilöstä yhteisöön ja psyykelääkitysten , ennenaikaisten eläkkeiden ja työttömien ja syrjäytettyjen kuntoutujien määrä todennäköisesti vähenisi.

On selvää, että esim. lasten, naisten ja vammaisten kaltoinkohteluun pitää reagoida kulttuuriin katsomatta mutta jonkun subjektiivinen huoli ei voi olla syy puuttua lakeja loukkaamattomiin kasvatus- ja elämäntapavalintoihin tai vuorovaikutustyyleihin. Miksi jutussa ylipäätään on nostettu esiin työteliäät ja suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään keskimäärin hyvin sopeutuvat vietnamilaiset ja virolaiset?

Huoli on sairauden kaupustelun esiaste

Kirjoituksessa huoli- käsitteen aiheuttama suuttumus pyritään laittamaan kulttuurierojen syyksi.
Esimerkiksi vietnamin kielessä ei ole sellaista sanaa kuin huoli, työntekijät selittävät.
”Sinä olet joko terve tai sairas. Jos me puhumme, että meillä on huoli lapsesta, vanhemmat eivät saa siitä yhtään kiinni. Vietnaminkielinen työntekijä selitti meille, että vanhemmat luulevat meidän sanovan lasta sairaaksi. Siksi he ovat niin raivona”, Espoon keskuksen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila kertoo.

Suurin osa myös lastensuojelun työntekijöiden viestinnästä on nonverbaalista, ei- kielellistä. Nonverbaaliset viestit voivat olla ristiriitaisia puhutun kanssa.
Ihmiset eivät kykene kovin hyvin hallitsemaan ruumiinkieltään ja tämän kautta ihmisten todelliset ajatukset ja tunteet paljastuvat. Jos henkilö viestii ristiriitaisesti, kyse on usein muustakin kuin kielellisen ja ei-kielellisen ilmaisun erosta. Epäjohdonmukaisuus saa epäilemään henkilön luotettavuutta, uskottavuutta ja motiiveja.

Entä jos vietnamilaiset vanhemmat tulkitsevat lastensuojelijoita aivan oikein? Huoli on sairauden kaupustelun esiaste, jossa tavallisista ohimenevistä elämäntilanteista pyritään medikalisoimaan ja sementoimaan asiantuntijapalveluja, lääkehoitoa ja huostaanottoa vaativia sairauksia ja ongelmia.

Alan Cassels kertoo kirjansa Selling Sickness. How the World’s Biggest Pharmaceutical Companies are Turning us All into Patients (Nation Books, 2005) alkusanoissa lääkeyhtiö Merckin toimitusjohtajasta, joka toiveissaan näki lääkeyhtiönsä samanlaisena kuin purukumin valmistaja Wrigley’s.
Jos he voisivat valmistaa tuotteita myös terveille ihmisille, silloin niitä voisi myydä kaikille.

Saada myydä lääkkeitä vain sairaille oli markkinarajoite.
Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat luovat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi ne voivat tarjota omia tuotteitaan. Huoli on eräs tällainen tyytymättömyyden tila.

Tautilietsonta on Casselin mukaan kymmenessä vuodessa vain kiihtynyt. ”Viime vuosina on nähty lukuisia räikeitä kampanjoita, jotka koettavat uskotella ihmisille, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.”

Riina Mattila on ollut huolissaan päiväkotien liian vähäisestä huolesta ja ilmiantohalukkuudesta ja on kehottanut päiväkotien työntekijöitä tekemään ahkerammin lastensuojeluilmoituksia.
" Helsingissä lastensuojeluilmoituksista vain alle kaksi prosenttia tehtiin päivähoidon kautta."

Nyt Mattilan toiveet ovat toteutuneet. Perhetyöntekijät tuodaan pian kaikkiin päiväkoteihin tekemään huolihavaintojaan ja hankkimaan lisää asiakkaita lastensuojeluun ja sijaishuoltoon.

Subjektiivinen huoli ei ole puuttumisen peruste

Huoli-sanan leväperäisestä ja kierosta käytöstä ovat raivona lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat etniseen alkuperään katsomatta ja ilmiö ärsyttää jo sijaishuollonkin juristeja.
Mirjam Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Olen toiminut lastensuojelun lakimiehenä kahdenkymmenen vuoden ajan. Sinä aikana olen kuullut muun muassa lapseen liittyvästä huolesta, heränneestä huolesta, lastensuojelullisesta huolesta, epämääräisestä huolesta ja huolen harmaista vyöhykkeistä enemmän kuin laki sallii.
Aluksi huoli-sana ainoastaan särähti korvassa, myöhemmin ärsytti ja turhautti ja lopuksi suututti. Viimeisten vuosien aikana olen pyrkinyt aktiivisesti häivyttämään huoli-sanaa lastensuojelun terminologiasta. Miksi näin?

Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Sukulaissanoja huolelle ovat muun muassa murhe, pelko ja ahdistus. Lastensuojelun asiakkuus voi lastensuojelulain nojalla alkaa vasta kun sosiaalityöntekijä toteaa, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, tai lapsi itse käyttäytymisellään vaarantaa niitä.
Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".

Myös sosiaalityöntekijöiden pelot, taikausko ja väärinkäsitykset vaikuttavat palveluihin

Helsingin Sanomien mukaan asiakkaiden pelot, taikausko ja väärinymmärrykset- eivät kokemukset ja tutkimustiedot lastensuojelusta - vaikuttavat siihen, miten palveluihin ja avun tarjoamiseen suhtaudutaan.
Haastatellut luovat kirjoituksessa kuvaa taikauskoisista "toisista", joihin ei pidä samaistua ja joiden aiheellinen epäluottamus lastensuojelua kohtaan ratkeaa "valistamalla".

Perheet, jotka tulevat mielenterveysongelmia hyväksymättömistä kulttuureista saattavat sosiaaliohjaaja Elina Apposen mukaan uskoa, että ratkaisu lapsen ongelmiin löytyy kotimaasta joltakin kylän tohtorilta suomalaisten sosiaalipalveluiden ja psykiatrian sijaan.

”Saatetaan ajatella, että kyseessä on vaikka jokin kirous. Ajatellaan, että kun se poistetaan, lapsi on terve,” Riina Mattila kertoo.

Mattilan kommentti on yritystä valkopestä oma taikausko mustamaalaamalla toisten vastaava.

Huomaamatta jää, että aivan samalla tavalla ajatellaan psykoanalyysiin olettamiin uskovassa lastensuojelussakin.
Psykoanalyysin harhaopit omaksuneet työntekijät etsivät perheistä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan ja kuvittelevat että poistamalla biologiset vanhemmat perheestä lapsi tervehtyy.
Lastensuojelun taikauskossa 24 tunnin koulutuksen saanut sijaisperhe on aina biologista parempi ja hankitut ominaisuudet periytyvät ylisukupolvisten kirousten eli huolten, ongelmien ja riskien muodossa.

Riskin osoittimet vaihtelevat asiantuntijoiden mukaan. Riski voi olla mm. monilapsisuutta, yksinhuoltajuutta, uusperheellisyyttä, vanhempien nuoruutta, vanhuutta tai pienituloisuutta. Maagista ajattelua hallitsevan kosketusmagian (the law of contagion) mukaan kerran kosketuksessa olleet asiat sisällyttivät itseensä toisen olemuksen etäisyydestä, ajasta ja paikasta riippumatta eli ongelmat periytyvät ylisukupolvisesti. Sijoitetun lapsen oireilu kelvottoman sijaishuollon seurauksena tulkitaan hänen biologisen perheensä viaksi.

Lastensuojelun logiikan mukaan lähes kaikki perheet lastensuojelun omia kasvatuskumppaniperheitä lukuunottamatta ovat riskiperheitä eli kirottuja. Leimaavaa ja poliittisia tarkoitusperiä palvelevaa riskiperheen käsitettä käyttävät mm. omia asiantuntija- ja sijaishuoltopalvelujaan kaupittelevat Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry , Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Hoitotyön Tutkimussäätiö, Lääkäriliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry , Pesäpuu ry, SOS-Lapsikylä ry , Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry ja THL.

Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.

Tilastotietojen puuttuessa kukaan ei tiedä miksi noin 18 000 lasta on luokiteltu riskilapsiksi ja siirretty kodeistaan sijaishuoltoon mutta viranomaisilla on varma usko siihen, että syy on pahoinvoivissa riskiperheissä, jotka periyttävät kirouksensa ylisukupolvisesti ja jotka ovat jopa räjähdysvaarassa (Aulikki Kananoja, US, 9.1.2014).

Sijaishuoltosopimus ja vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa perheen kuin perheen riskittömien luokkaan 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.

Huoli on moderni kirous

Huoli- käsitettä voi pitää kiertoilmauksena kiroukselle.

Kun työntekijällä on "huoli", hänellä on uskomus asiakasta uhkaavasta kirouksesta.
Sairas ja taikauskoinen ammatillisuuskäsitys edellyttää sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia löytämään huostaanotetusta lapsesta "huolia ".

Samalla tavoin kuin poppamiesten aistimat kiroukset lastensuojelijoiden aistimat huolet eivät lopu koskaan.

Huolen taikauskoluonteesta kielii se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huoltaan tai huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla (Ikonen, 2014, 136-138).

Huoli ei perustu mihinkään korjattavaan tai sovitettavaan asiakkaan tekoon (syyllisyyteen) vaan sosiaalityöntekijän varmuuteen kaikkien lastensuojeluun päätyneiden asiakkaiden häpeällisestä ja kirotusta ominaislaadusta, jonka paljastamisesta on tullut sosiaalityön sisältö ja puuttumistoimien oikeutus. Pelätty poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin väistämätön seuraus.

Perhetyöntekijän sotkuiseksi määrittelemä koti on yhä yllättävän yleinen huostaanoton peruste.

Sosiaalityöntekijät suhtautuvat kuitenkin karsaasti asiakkaille annettavaan siivousta sisältävään kotiapuun ja ovat pyrkineet karsimaan sosiaalityöstä pois perheille käyttökelpoisen konkreettisen kotityön, jonka katsotaan heikentävän alan arvostusta.

Symbolinen lika ei häviä siivoamalla eikä kirous ilman lastensuojelun poppanaisten apua.
Kirouksen syytä selvitellään pylpyrää pyörittämällä ja taikapeilin ja korttien avulla. Tarjottu apu on yhä taikauskoista kuin oletettu ongelma. Rahan puutteesta ja hoitamattomista sairauksista kärsivien asiakkaiden uskotaan parantuvan sanojen, puheen avulla, mikäli sanoihin liitetään lapsen edun loitsu.

Lastensuojelussa mennään vielä pidemmälle kuin perinteisessä magiassa. Asiakkaan kirouksen selvittämiseen ei tarvitse edes ottaa asiakasta mukaan. Huomenta Suomi- lähetyksessä (15.5.2018) Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen kertoi kuinka Hackneyn mallissa huoli ratkaistaan kahden asiantuntijatiimin välisillä keskusteluilla.

Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, luistelu, keilaus, soittaminen ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).
Intensiivisessa perhetyössä työmenetelminä ovat mm. piirtäminen, kuvakollaasit, tarrat ja nallekortit, verkostokartat ja pelaaminen (lautapelit, palapelit).

Perhetyön käytetyin menetelmä on istunto, seance, jossa lapsen menneisyyttä ja tulevaisuutta selvitetään Anglicaren kuvakorteilla.

Tyhmät, ilkeät ja kostonhimoiset perhetyöntekijät ovat kuin terrakotta-savea jäljitteleviä umpinaisia muoviruukkuja; niitä on kaikkialla, ne kuumenevat nopeasti ja tuhoavat juuret , ovat pahaksi ympäristölle ja mädättävät kaiken mitä sisäänsä saavat.
Tässä perheiden kokemuksia perhetyön "intensiivisestä istuntotyöskentelystä".

Lastensuojelu perustuu taikauskoon

Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Tavoitteisiin pyritään taikuudessa esimerkiksi rituaalisten tekojen ja toimitusten eli taikojen, erityisten taikaesineiden ja rituaalisen kielenkäytön avulla. Joskus taikuuden harjoittamiseen tarvitaan myös erityinen paikka.

Taikuuden tavoitteet ovat usein maallisia, kuten sairauksien parantaminen, vihollisten vahingoittaminen ja tiedon hankinta. Taikuudella tavoiteltavaa tietoa on esimerkiksi tieto tulevaisuudesta. Taikauskoiset elävätkin tulevaisuutta ennustelevassa psykologisessa ajassa.

Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä , käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Työmenetelmät ja päätöksenteko perustuvat intuitioon, hiljaiseen tietoon, moraaliseen järkeilyyn ja organisaatiokäytäntöihin. Lapsista on tullut tarkkailumateriaalia, joista ongitaan huolia mm. Pesäpuu ry:n kaupittelemien Nallekorttien avulla. Intuitiivisessa, maagisessa ajattelussa luotetaan siihen, mikä tuntuu hyvältä tai oikealta, mutta myös siihen, mikä tuntuu vastenmieliseltä. Näitä hyvä–paha-, pitää–ei pidä –tuntemuksia kutsutaan moraalisiksi intuitioiksi (Haidt & Kesebir 2010, 802.)

Emootioilla on toiseuttamista vahvistava vaikutus, sillä ne ohjaavat tiedostamattomia intuitioitamme (Haidt & Kesebir 2010; Schnall et al. 2008; Taylor 2009; Inbar et al. 2011). Erityisesti inhon emootion liittyminen toiseuttamiseen näyttää olevan eräs vahva tekijä julmuuden oikeuttamisen taustalla (Taylor 2009, 196–197).
Monet asiakkaat todistavat, kuinka työntekijät koulivat asiakkaita avoimilla inhon ja halveksunnan ilmeillä, eleillä ja sanoilla. Tukihenkilöiden läsnäolo palavereissa pyritään kieltämään. Fabrikoitujen asiakkaita mustamaalaavien asiakirjojen lisäksi lastensuojelussa institutionaalista järjestystä pidetään yllä ryhmämuotoisella paheksunnalla, joka täyttää kiusaamisen kriteerit.

Eckhard Tolle rinnastaa läsnäolosta ja nykyhetkestä irtaantuvan psykologisen ajan mielisairauteen; poliittisin ääriliikkeisiin ja lahkoihin, jotka toimivat siltä pohjalta, että kuvitteellinen korkein hyvä on saavutettavissa tulevaisuudessa, ja päämäärä pyhittää siksi kaikki käytetyt keinot. Ihmisiä orjuutetaan, kidutetaan ja murhataan edelleenkin kuvitteellisten korkeimpien hyvien saavuttamiseksi (Tolle, 2002).

Lastensuojelun usko sijaishuollossa kasvavaan tulevaisuuden kunnon kansalaiseen ja veronmaksajaan estää havaitsemasta lasten ja perheiden nykyisyyden mahdollisuuksia. Tulevaisuuden päämäärä tuntuu pyhittävän jatkuvat oikeusturvaloukkaukset, perheiden auttamatta jättämisen, sijaishuollon valvontapuutteet ja väärinkäytökset ja mitätöivän lasten omat toiveet ja osallisuuden tässä hetkessä.

Monet lastensuojeluyritykset toimivat edelleen lastensuojelubisneksen futuurikauppiaina vaikka aikaisemmatkin futuurit jäävät lunastamatta.

Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Lapsuutta ei nähdä itseisarvollisena olemassaolona, vaan välitilana ja odotushuoneena aikuisten määrittelemään tulevaisuuteen. Siksi lapsen ja perheen nykyhetki, todelliset tarpeet ja toiveet ja välitön auttaminen voidaan helposti sivuuttaa.

Varhainen puuttuminen on toimintaa, jossa ohimenneistä tilanteista ja menneisyyden rekisterimerkinnöistä muodostetaan tulevaisuuden huolia ja kauhuskenaarioita. Varhainen puuttuminen sementoi pelkän ohimenevän tilanteen, tapahtuman tai tunteen puuttumista vaativaksi ongelmaksi. Se hävittää kuluvan hetken ja siihen sisältyvät voimavarat ja mahdollisuudet. Puuttumisen ideologiaa hallitsee deterministinen pessimismi: ongelmien kuvitellaan periytyvän ja menneisyyden virheistä kuvitellaan kasvavan tulevaisuuden ongelmia.

Lastensuojelussa varhaiseksi puuttumiseksi kutsutun toiminnan lähtökohta, sisältö ja moraalinen oikeutus on kyseenalainen, sillä puuttumista harjoittavat usein epäpätevät, puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavat jäävit henkilöt vailla valvontaa, tutkimustietoa, näyttöä puuttumisen tuloksista tai vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.

Varhainen puuttuminen itsessään tuottaa ja ylläpitää juuri niitä ongelmia, joita se kuvittelee ratkaisevansa. Huolipuhe rakentaa huolestuttavaa todellisuutta ja pelkoregiimiä sekä alentaa puuttumisen kynnystä.

Vaikka huoli tai ongelma on usein vain huolestujan ja puuttujan omassa päässä, se siirretään kirjausten, kokousten ja moniammatillisen yhteistyön myötä – ja tartutetaan toisille toimijoille. Varhaisesta puuttumisesta tuleekin lapsen ja hänen perheensä varhaista leimaamista, johon osallistuu koko yhteisö. Puuttuminen siirtää huolestuttavan puutiaisensa, aivoloisensa, jokaiseen yhteistyökumppaniinsa ja puuttumisen kohteeseensa.

Yli seitsemänkymmentä vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävät tarkistamattomat rekisterimerkinnät varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä vaan joutuu kaikkialla taistelemaan leimoja ja niiden tuottamia tulevaisuudenuhkia vastaan.

Lastensuojelun lukumagia

Lastensuojelun käytännöt ovat lukumagian kyllästämiä. Yksinhuoltajaa eli paritonta pidetään jo olemuksellisesti puutteellisena.
Bo Vinnerljung havaitsi jo vuosikymmeniä sitten, että huostaanottopäätöksillä oli vahvin positiivinen korrelaatio vanhemman yksinhuoltajuuteen ja muuttojen määrään, ei lapsen kaltoinkohteluun.

Johanna Hiitola havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että suomalaisia huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys vanhemman kunnollisuudesta esim. koulutus ja varallisuus.

Hyvä perhe tarkoittaa kahta työssäkäyvää vanhempaa, kahta autoa, enintään kahta lasta ja kahta harrastusta kullakin lapsella. Lemmikkejä on hyvä olla korkeintaan kaksi.

Mikäli perhe ei täytä lastensuojelun lukumagian kriteereitä, he saavat kaksi perhetyöntekijää sohvalleen istumaan ja raportoimaan puutteita.

Huolen tiivistyessä parillinen muuttuu parittomaksi.
Perhe hajotetaan ja sosiaalityöntekijä ja sijaishuoltaja asettuvat lapsen kanssa pyhään kolmiyhteyteen, jota vanhempien ei ole suotavaa häiritä.

Avohuollon tukitoimia myönnetään usein enintään kolmeksi kuukaudeksi vaikka niitä voisi ja pitäisi lain mukaan antaa huostaanoton estämiseksi siihen asti kun lapsi täyttää 18. Monissa kaupungeissa esim. Kuopiossa kotiapuun on budjetoitu rahaa vain yhden perheen noin kolmen kuukauden "perhekuntoutusta" vastaava summa ja pelkkä kotiapupyyntö käy sijoitusperusteeksi.

Lastensuojelun työntekijät voivat kieltäytyä antamasta perheille esim. asumisen takaavaa 3kk vuokratakuuta ja muutamaa sataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea tai voivat rajoittaa annetun tukitoimen lainvastaisesti kolmeen kuukauteen. Sijaishuollon kasvatuskumppaneilleen he kuitenkin myöntävät helposti yli 150 000 euron vuosittaisen tulonsiirron sijoitetun koko lapsuuden ajaksi ilman laatu-, laillisuus-, tulosvastuu- ,valvonta- tai jopa verovelvoitteita.

Keskimääräinen huostaanottoaika on peräti 7 vuotta (Hiitola, 2009) eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä edes asiakassuunnitelmissa. Seitsemän tuntuu olevan pyhä luku myös lastensuojelussa. Raamatussa 7 on eniten mainittu luku. Seitsemän on myös "valehtelijan luku"; illuusion, vilpin, ihmeiden ja unelmien toteutumisen numero.

Kun laittomasti tai hatarin perustein huostattu nuori menettää huostaanoton ja mielivaltaisen kontrollin seurauksena luottamuksen itseensä ja aikuisiin mutta lastensuojelun monivuotisen identiteettimuokkauksen läpikäytyään "eheytyy" sijaishuollon mannekiiniksi ymmärtämään "kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseen" hänet kohotetaan mediassa Madonnaksi. Sijaishuollon väkivalta ja laiminlyönnit selitetään vain arvokkaiksi elämän oppitunneiksi, jotka tekivät uhrista sen mitä hän on nykyisin.

"Eheyttämiseen" syyllistyvät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan.

Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua. Lapsen itsemäärämisoikeus, oikeus perhe-elämään, itsemääriteltyyn identiteettiin, oikeusturvaan, hyvään kohteluun ja palveluun, kykyjä vastaavaan koulutukseen ja käypään terveydenhuoltoon on lupa uhrata sijaishuollon aikuisten edunsaajien mukavuuden, talouden ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden edistämiseksi.

Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita saduttajia tuntuu häiritsevän ja pelottavan, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa tai poliittista vaikutusvaltaa. Sijaishuollon ihmesaduissa sijoitettujen tyttöjen menestyksen huipentuma onkin avioituminen, 1 lapsi, sote-alan alempi 3 vuoden koulutus ja työpaikka, sijoitetuilla pojilla puolestaan auto- tai rakennusalan työpaikka tai yrittäjyys. Näiden ihanteiden mukaan tehdään myös sijaishuollon koulutusvalinnat, usein sijoitettujen toiveista tai taipumuksista piittaamatta.

Taikausko ja magia ovat lähellä uskontoja. Ne ovat myös lähellä politiikkaa ja valtaa isossa osassa maailmaa.
Magiaan kohdistunut akateeminen tutkimus on tullut käsitykseen, että ilmiön taustalla vaikuttaa pelon kehä, jonka osia ovat kateus, ahneus ja pelko. Kaksi ensimmäistä ovat taustalla. Sysäävä voima on pelko.

Valistuksen dialektiikka- kirjassaan Theodor Adorno ja Max Horkheimer väittävät, että valistusajattelu ja siihen liittyvä järjenkäytön ihannointi on vain myytti muiden joukossa. Ennemmin tai myöhemmin valistushaaveet vajoavat takaisin sinne, mistä kumpusivatkin: taikauskoon ja myyttiin.

Huoli mahdollistaa sairauksien sepittelyn

Moni aiemmin terve lapsi saa sijaishuollossa diagnoosin ja turhan tai vahingollisen lääkityksen. Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.

Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä tapahtuvaan asiakkaiden leimaamiseen työntekijöiden mutudiagnooseilla.
Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Arnkil ja Alhanen arvioivat.

Sepitetty diagnoosi toimii huostaanottoperusteena, moninkertaistaa hoitovuorokausimaksut ja takaa sen, että lapsi pysyy sijaisperheessä 18- vuotiaaksi.

Sairauksien sepittely on mahdollistettu ja juurrutettu lastensuojelun rakenteisiin. Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen lastensuojelun arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Suomessa sairauksien sepittelyn tunnistamista haittaa se, että lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama).

Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa.

Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.

Kaltoinkohtelun tunnistusta opettavat ja tutkivat tahot voivat ohjata epäilemään homehaittojen kanssa kamppailevaa yksinhuoltajaäitiä lapsensa sairauksien sepittäjäksi mutta saattavat kiistää sepitetyllä oirehdinnalla noin 200 000 euroa yhdestä sijoitetusta ansaitsevan sijaisvanhemman ja noin 1000 000 euroa sijoitetusta ansaitsevan perhekotivanhemman sepittelyn silloinkin kun siitä on näyttöä.

Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo. Opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja (Ikonen, 2016).

Lastensuojelu pelkää verisiteiden voimaa

Sosiaalityön tohtori Kati Hämäläinen harmittelee, että "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Hänen mukaansa osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).

Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä. Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.

Vastauksista päätellen suurin osa vastaajista ei myöskään näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.

Vastausten valossa THL:n tuore tilasto lisääntyneistä ja pysyvistä huostaanotoista ei ole ihme. Sote- aloilla toimiville pitäisikin pikaisesti järjestää pakollinen pistokoe työtä ohjaavasta lainsäädännöstä ja lisäkoulutusta lainsäädännön ja oman perustehtävän sisäistämiseksi.

↧

Lapsen paras- yhdessä enemmän psykopuoskarointia?

September 27, 2018, 1:22 am

≫ Next: Ryhdy itsesi ja kaverin terapeutiksi

≪ Previous: Huoli on modernia taikauskoa

kuvakaappaus Socca

Lapsen paras- yhdessä enemmän diagnooseja, ilmiantoja ja huostaanottoja?

STM:n 2,3 miljoonalla rahoittaman Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen opiskeluhuoltoryhmät ohjaavat koulukuraattoreita ohittamaan koulukiusaamisen ja sijaishuollon kaltoinkohtelun selvittämisen ja keskittymään oletettuihin kodin ongelmiin. Opiskeluhuoltoryhmien ohjeistukset siirtävät ADHD lapsia psykiatrian palveluihin ja tuovat kouluille psykiatriset sairaanhoitajat, psykologiset arvioinnit ja monialaiset asiantuntijaryhmät ja lisäävät näin diagnoosien, lähetteiden, lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrää.

Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen "innovaatio" on "koulukieltäytymiseen" puuttuminen koulukieltäytymismittareineen ja automaattinen lastensuojeluilmoitus kun vaikkapa koulukiusatun tai sairastavan lapsen poissaolot ylittävät tietyn tuntimäärän. Kyseessä on yritys tuoda takaisin lasten lainvastaisiin ja turhiin huostaanottoihin ja mielisairaalakyydityksiin johtanut psykoanalyyttinen koulupelko- diagnoosi. Hankkeen ansiosta perheet ajetaan väkisin lastensuojeluun ja -psykiatriaan.

STM:n olisi syytä tutkia tarkasti hankkeen seuraukset perheille, hyvittää haitat ja kieltäytyä vastaavien projektien rahoituksesta tulevaisuudessa.

Psykoanalyysin vanhoja harhaoppeja ujutetaan lastensuojeluun erilaisissa "muutoshankkeissa"

Psykoanalyysia yritetään ujuttaa myös muihin lastensuojeluhankkeisiin- vieläpä markkinoiden sitä uutuutena ja innovaationa.
Psykoanalyysin virheellisiksi todistetut taustaoletukset ja teoriat löytyvät yllättävän monista LAPE- hankkeen osista: perheiden monitoimijaisesta arvioinnista, systeemisen lastensuojelun toimintamallista eli Hackneyn mallista, perhehoidosta ja perhetyöstä ja - kuntoutuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Koulukieltäytymisestä puhutaan silloin kun lapsi kieltäytyy kokonaan menemästä kouluun, poistuu kesken koulupäivän tai on pois koulusta kokonaisia päiviä. Koulukieltäytyminen on lintsaamisesta poikkeava monitahoinen ongelma, jonka taustalla voi olla koulussa tapahtuneita asioita kuten kiusaamista, kaverisuhdepulmia, ristiriitoja opettajan kanssa , oppimisen vaikeuksia ja ahdistuneisuutta. Aikaisemmin ilmiöstä käytettiin nimitystä koulupelko tai koulufobia (Ojanen 1997; Melvin 2015).

"Koulukieltäytymiseen puuttuminen" on yritystä tuoda psykoanalyysin koulupelko- diagnoosi ja laitoskyyditykset takaisin lastensuojeluun

Koulukieltäytymisen käsite on vanha koulupelko-diagnoosi uudessa paketissa.
Koulupelko- diagnoosilla kyydittiin 90- luvulla lainvastaisesti satoja lapsia tahdonvastaiseen pakkohoitoon mielisairaalaan. Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan koulupelon syy oli huonossa äiti- lapsisuhteessa ja ongelman hoitoon tarvittiin pitkäaikaista huostaanottoa, psykoanalyyttistä perheterapiaa ja vuosia kestävää lastenpsykiatrista sairaalahoitoa, jossa lapsi erotettiin läheisistään. Yksi näiden mielisairaalakyydistysten avainhenkilöistä oli Pohjola- kodin omistavan Nuorten Ystävien oma lastenpsykiatri Irma Moilanen, josta Lokakuun Liike on kirjoittanut: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke

Kun lapset järjestelmällisen väkivallan seurauksena kieltäytyivät puhumasta psykopuoskareille ja suostuivat puhumaan vain vanhemmilleen, heidät leimattiin mutisti- diagnoosilla. Lasten vanhemmat saivat perusteettoman syytöksen " perhesalaisuuden ylläpidosta", tavallisimmin valheellisen insestisyytteen, jolla selitettiin lasten haluttomuus puhua psykoanalyytikoille.
Myös nykyisen "koulukieltäytymiseen puuttumisen" seurauksena lapsia on siirretty lasten kasvun , kehityksen ja koulutuksen vaarantaviin olosuhteisiin valvomattomaan sijaishuoltoon.

Nuorten tieto, tarpeet ja kokemukset ohitetaan jälleen

Teija Halkolan tutkimuksessa (2015) nuorten oman äänen perusteella koulukieltäytymiseen vaikuttavat taustatekijät ovat psyykkinen hyvinvointi, kiusaamisesta vapaa koulu ja inhimillinen opettaja, nuorta kunnioittava vuorovaikutus sekä toimivat kaverisuhteet koulussa ja vapaa-ajalla. Nuoret kaipasivat kouluun ”ihmistä”, jolla olisi rosoista kosketuspintaa ja rohkeutta puuttua esimerkiksi koulukiusaamiseen.

Mielen supervoimat –foorumin nuorten mukaan kokemukset koulukiusaamisesta vaikeuttavat kouluun menemistä. ”Vaikka siihen puuttui omat ja kiusaajan vanhemmat, opettaja ja rehtori, se ei loppunut koskaan kokonaan.”
Nuorten mielestä palavereissa on liikaa aikuisia paikalla, myös sellaisia, jotka eivät tunne nuorta ja hänen tilannettaan. Monialaisiin palavereihin liittyy vahvoja tunteita mietteliäisyydestä vastenmieliseen oloon ja ahdistukseen. Palavereihin on ahdistava mennä. Nuoren mielipide kysytään (jos kysytään) tapaamisen alussa, mutta se koetaan ennemmin retoriseksi kysymykseksi. Vastauksilla ei juurikaan ole merkitystä.
Nuorten mielestä heitä ei aidosti kuulla eikä arvosteta palavereissa, vaan asioista päätetään heidän puolestaan. ”Mä oon ollu ihan hiljaa ja mitä sitä vastaamaan, kun niitä ei kiinnosta mun mielipide. Tiimi vastaan minä.”
Nuoret kokevat, että palavereissa vallitsee asetelma vastakkain olemisesta eikä nuoren kanssa olla samalla puolella. Monialaiset palaverit näyttäytyvät heidän silmissään ongelmalähtöisinä. Ongelmat ja haasteet nähdään vahvasti, ja niiden ratkaiseminen koetaan tärkeimmäksi. Pitäisi saada aikaan nopeita ratkaisuja. Ne tarjoillaan nuorelle valmiina ratkaisuina. ”Vaikka sanoisin mitä, ni sillä ei oo mitään merkitystä.”

Nuoret lähettivät foorumissa myös kirjeitä aikuisille:

"Hyvä Erityisopettaja!
Toivoisin, että osaisit ottaa muidenkin näkemykset ja mielipiteet paremmin huomioon. Sinun ei aina tarvitse yrittää hallita kaikkea. Antaisit muidenkin ehdotuksille arvoa ja oppisit ymmärtämään, että sinun mielipiteesi ei ole aina oikea vastaus. Oppisit paremmat yhteistyökyvyt.”

”Hyvä aikuinen,
Toivoisin, että olisit ymmärtäväisempi ja kuuntelisit myös muita, etkä vain omia mielipiteitäsi. Koko maailma ei pyöri sinun ympärillä ja valitettavasti sinun on joskus huomioitava myös muut ihmiset ja heidän tunteet ja mielipiteet. Omat asiasi voit päättää niin kuin haluat, mutta oppilaiden asioita ei voi yksin päättää, etkä voi sanoa miten tehdä, toimia tai tuntea. Jatkossa toivoisin ymmärtäväisempää, empaattisempaa ja kuuntelevaisempaa käytöstä…”

Valitettavasti niin STM kuin koulujen aikuiset ovat ohittaneet nuorten viestit. Koulujen koulukuraattorit ovat omaksuneet psykoanalyysin harhaopit ja pyrkivät suojelemaan lapsia vain vanhemmiltaan. He eivät koe tehtäväkseen suojella oppilaita koulukiusaamiselta tai sijaishuollon harjoittamalta koulutuspolut katkaisevalta kaltoinkohtelulta.

Kun vanhemmat siirtävät lapsensa turvaan kotiopetukseen koulu- ja viranomaiskiusaamisen täyttämistä kouluista, opettajat ja koulukuraattorit rankaisevat heitä lastensuojeluilmoituksilla.

Nuoret ovatkin toivoneet oppilashuoltopalavereihin omia asiamiehiä/ tukihenkilöitä varmistamaan nuorten oikeusturva. Lokakuun Liike suosittelee taltioimaan oppilashuollon palaverit ja ottamaan niihin AINA mukaan oman asiamiehen.

Nuoren Polun puhelinpäivystyksessä havaittua:

Lapsen paras- yhdessä takaisin 90- luvun psykopuoskarointiin?

"Eräät kunnat ovat ryhtyneet käyttämään lapsen tai nuoren huostaanoton perusteena diagnoosia ”koulukieltäytyminen”. Näin tapahtuu jopa Tampereella, jossa osaamista ja asiantuntijoita koulukiusaamisen rehelliseen tunnistamiseen pitäisi olla tai juuri sen vuoksi, että taitoa siihen on.

Vanhan koulupelko-diagnoosin korvaaminen koulukieltäytyminen-diagnoosilla on taannuttanut suomalaisen lastensuojelun 90-luvulle. Tuolloin viranomaistahojen toimia leimasivat pyrkimykset salata koulun kyvyttömyys tai haluttomuus puuttua koulukiusaamiseen.

Motiivi koulukiusattujen lasten huostaanottoihin näyttää olevan samantyyppinen, kuin 90-luvulla: koulukiusattujen oppilaiden piilottaminen ja siirtäminen pois koulupiiristä muualle näkymättömiin asumaan/olemaan, kasvatettavaksi tynnyrissä.

Muinoin koulukiusattuja lapsia ja nuoria suljettiin sairaalakouluihin psykiatristen sairaaloiden suljetuille osastoille. Työtavasta luovuttiin, tai itse asiassa se kiellettiin jo ennen vuodenvaihdetta 1999-2000.
Yhteneväisyyksiä koulukiusattujen lasten nykyisten huostaanottojen ja 90-luvulla pakkohoitoon sairaalakouluihin teljettyjen lasten ja nuorten kohtelussa on. Räikeimpänä niistä näkyy lapsen ja nuoren eristäminen kodistaan, muista läheissuhteistaan (todistajista) ja oppilastovereistaan. Menettelytapa on mm. lastensuojelulain ja monien muiden säädösten mukaan kielletty.

Koulukiusatun lapsen tai nuoren riski joutua sijoituspaikassaan kohtuuttomien, mielivaltaisin perustein ja rangaistusten kaltaisesti ja pitkäaikaisiksi asetettujen tapaamis- ja yhteydenpitorajoitusten alaiseksi vastaa samaa, kuin 90-luvulla yleinen koulukiusattujen lasten pakkohoito psykiatrisissa sairaaloissa.

Yhteneväistä näissä on sekin, että rangaistusten asettajat ansaitsevat taloudellisesti itse sitä enemmän, mitä rajummat pakkotoimet ja rajoitukset he asettavat. Edunsaajana 90-luvun lopulle asti oli kunta tai sairaalakuntainliitto, nyt lapsen ja nuoren sijoituslaitos. Maksajana on valtio.
Ahneus voittaa lapsen edun ja saa rajoituksista päättävät laitokset niskuroimaan laillisuusvaatimuksia ja jopa laillisuusvalvojien päätöksiä vastaan.

Sijoituslaitoksiin sijoitetulle lapselle ja nuorelle asetettujen rajoitustoimenpiteiden ehdot ovat tarkkaan juridisesti säädellyt. Läheskään aina niitä ehtoja ei noudateta. Jos biovanhemmat tuolloin vaativat toimimaan lakien, asetusten ja lainvoimaisten ohjeiden mukaan, sekin johtaa helposti tiukennettuihin lapsen tai nuoren kaikkien tapaamisten ja yhteydenpidon rajoituksiin. Rajoitusten syyksi tuntuu kelpaavan mikä tahansa tekosyy.

Lapsen vanhempien oikeutetut laillisuusvaatimukset johtavat helposti sijoituslaitoksen taholta esitettyihin syytöksiin, joiden mukaan biovanhemmat ovat ”yhteistyökyvyttömiä”. Sitä käytetään tapaamisrajoitusten ja muiden pakkoimien jatkamisen perusteena ja huostaanoton pitkittämiseen.
Pahimmassa joskaan ei mitenkään harvinaisessa tapauksessa sijoituslaitoksesta ilmoitetaan lastensuojeluun, että [laillisia menettelytapoja vaatineet] biovanhemmat ovat ”yhteiskyvyttömiä”. Pelkästään tällä perusteella huostaanottoa jatketaan jopa vuosilla. Toisin sanoen oikeudettomasti, vain omaa etua ajava laitos palkitaan vedätyksestään vuosiksi eteenpäin jopa 100.000 – 150.000 eurolla per lapsi per vuosi.

Sellaisenaan, ilman lastensuojelulaitoksen väliintuloa, lastensuojelu käyttää koulukieltäytyminen-diagnoosia lapsen kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton perusteena sillä tulkinnalla, että lapsen biovanhemmat ovat itse kasvattaneet lapsensa pelkäämään koulua ja että vanhemmat itse aiheuttavat lapsen kieltäytymisen kouluunmenosta. Vanhemmat ovat siis lastensuojelun "minulla on huoli" -tulkinnan mukaan kyvyttömiä kasvattamaan lastaan ja vaarantavat lapsen koulunkäynnin ja sosiaalisen kasvun. Nuo ovat juuri niitä sanoja, joita ”alan ammattilaiset” monistavat päätöksiinsä (vrt. huostaanoton perusteiden tehtailu eli fabrikointi; se on: pelkät huhut, oletukset, väärät ilmiannot, luulot ja intuitiot huostaanottopäätöksiin monistettuina perusteina).

”Yhteistyökyvyttömyys” on myös lastensuojelun omaehtoinen tulkinta silloin, kun vanhemmat vaativat lastensuojelulta laillisia menettelytapoja. Nämä ovat niitä tapauksia, joissa ”minulla on huoli”-väite lapsen koulunkäynnin ”laiminlyömisestä” on viestitetty lastensuojelulle koulun taholta.
Tyypillisesti nämä ovat myös niitä tapauksia, joissa koulukiusaamiset kiistetään, kiusaamisesta ei sallita puhua, eivätkä oppilaan kiusaamisesta ja muusta epäasiallisesta kohtelusta tehdyt ilmoitukset johda mihinkään jatkotoimiin.

Kieli on valtaa. Joka fakkisanaston uutuudet parhaimmin taitaa ja osaa olla innovatiivinen uusia termejä keksimään, hän hallitsee muita. Siinä toteutuu vanhan laulun sanat: ”Nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään...” (Olavi Virta, Istanbul).

Koulukieltäytymisen perusteella tehdyt huostaanotot vastaavat täysin koulukiusattujen pakkohoitoa 90-luvulla perusteettoman, vääränsisältöiseksi selitetyn ja nykyisin jo hylätyn koulupelko-diagnoosin vuoksi.

Erityinen riskialue huostaanottoihin koulukieltäytymisen vuoksi näyttää olevan ns. Väli-Suomi. Tämä viitannee siihen, että lastensuojelun valvonta alueella ei toimi."

Esko Leipälä

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-turhia-lastensuojeluilmoituksia-ja-jaaveja-arviointeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/barometrin-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kun-avun-saanti-maksaa-lapsen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista

↧

Ryhdy itsesi ja kaverin terapeutiksi

October 16, 2018, 9:20 am

≫ Next: Sijaisisä hyväksikäytti kahta 10-vuotiasta lasta tukiperhekäyntien aikana

≪ Previous: Lapsen paras- yhdessä enemmän psykopuoskarointia?

kuvakaappaus The Work

Jokainen voi olla auttaja

"Olen väsynyt siihen miten kaikkia sattuu. Olen väsynyt siihen, että olemme niin lähellä antaa periksi"

Lapsen edun varjolla omaa edunvalvontasotaansa käyvillä Psykologiliitolla ja Talentialla olisi opittavaa Folsomin vankilan kuntoutusterapiasta ja vankien psykologisesta osaamisesta.

Folsomin vankilan muurien sisällä tatuoidut jengiläiset ja murhamiehet auttavat toisiaan kokemaan padottuja tunteita, tukevat ja lohduttavat.

Kyse on terapiasta, jota on toteutettu Folsomissa jo 17 vuotta. Jairus McLearyn ja Gethin Aldousin koruton ja koskettava dokumentti The Work (USA 2017) kuvaa neljäpäiväistä ryhmäterapiasessiota, jossa opetellaan tuntemaan tunteita ja availlaan ongelmiin vieneitä tunnelukkoja. Mukana on sekä vankeja että vankilan ulkopuolella eläviä vapaaehtoisia.

Auttajana ja terapeuttina toiselle voi toimia ja toimii kuka tahansa ryhmäläisistä. Tällaista terapiaa kaivattaisiin kipeästi Suomessakin.

Terapiaohjelma on osoittautunut tehokkaaksi: yksikään ohjelmaan osallistunut pitkäaikaisvanki ei ole vapautumisensa jälkeen palannut kiven sisään. Dokumentti iskee katsojaa lujaa ja pakottaa kysymään: haluanko elää padottujen tunteideni vankilassa vaiko vapaana aistien ne kaikessa karuudessaan ja kauneudessaan.

"Havaitsemme tuhansien nuorten miesten mentävän polun kohti pelon ja vihan leiriä. Tunteiden torjunta on nimittäin paras kasvualusta niille", kirjoittaa Riku Rantala.
"Minusta on liian helppoa unohtaa nämä vihaiset miehet, joilla on isot sanat, pienet sydämet ja kädet nyrkissä. Paljon vaikeampaa on nähdä ja kuulla heitä, ja pyrkiä pitämään heidät lähellämme.

Se ei tapahdu helposti tai vaatimalla. Uskon sydämestäni, että voimme tukea nuoria miehiämme olemalla tuomitsematta liian jyrkästi pientä haparointia, ottamalla heitä paremmin huomioon, tarjoamalla mahdollisuuksia ja kaikenlaisten tunteiden hyväksymistä. Tunteet ovat eri asia kuin toiminta ja niin kauan kun ei loukkaa toista ihmistä, pitäisi jokaisen meistä olla vapaa."

Dokumentin voi katsoa Ylen Areenasta:

https://areena.yle.fi/1-4353896

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnekylman-virkamiehen-tunnistamisohjeet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkijat-heraavat-myohaan-sijaishuollon-vakivaltaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee

↧

Sijaisisä hyväksikäytti kahta 10-vuotiasta lasta tukiperhekäyntien aikana

October 17, 2018, 8:42 am

≫ Next: Vanhemmuudenarviointi on usein jäävin lapsibisnesyrittäjän tekemää sijaishuollon asiakashankintaa

≪ Previous: Ryhdy itsesi ja kaverin terapeutiksi

Sijaisisä hyväksikäytti kahta 10-vuotiasta lasta tukiperhekäyntien aikana - ehdollista seksuaalirikoksista

Päijät-Hämeen käräjäoikeus on antanut tuomion seksuaalirikoksista. Hämeen käräjäoikeus on tuominnut vuonna 1932 syntyneen miehen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä 2 vuoden vankeuteen, kertoo Iltalehti.

"Tuomitut teot kohdistuivat kahteen 10-vuotiaaseen tyttöön. Toisessa, törkeäksi luokitellussa tapauksessa kyse on ollut ainakin kolmesta sukupuoliyhteydestä sekä muun muassa koskettelusta intiimialueelle.

Teot tapahtuivat lastenhuollon tuki-. kriisi- ja sijaisperheenä toimivassa kodissa 2010-luvun alussa. Mies oli toiminut tyttöjen sijaisisänä. Tukiperhetoimintaa oli ollut kodissa kaikkiaan noin 20 vuoden ajan.

Seksuaaliteot oli ajoitettu tukiperhekäynteihin viikonloppuisin ja loma-aikana siten, ettei paikalla ollut muita henkilöitä todistamassa rikoksia.

Toisessa tapauksessa kyse on ollut koskettelusta jalkoihin, rintoihin ja sukupuolielimen alueelle.
Tuomitun miehen puolisoa ei epäilty ilmi tulleessa tapauksessa mistään. Hän oli ollut myös tietämätön miehen toimimista asianomistajia kohtaan.

Oikeuden mukaan teot ovat olleet omiaan vahingoittamaan lasten kehitystä. Miehen toiminta tyttöjen sijaisisän asemassa on myös syyllisyyttä korostava seikka.

Teot aiheuttivat erityistä vahinkoa myös siksi, että lapset ovat luottaneet ja olleet riippuvaisia sijaisisän toiminnasta.

Syytetty kiisti kaikki tyttöjen kertomukset ja tapahtumat.

Uhreiksi joutuneet tytöt kertoivat tapahtumista ensimmäisen kerran vasta useita vuosia myöhemmin.

Oikeuden mukaan tytöt ovat kuvailleet tekoja eri henkilöille johdonmukaisesti samalla tavalla. Ystäville, opettajille, seurustelukumppaneille tai poliisille annetuissa kertomuksissa ei ole oikeuden arvion mukaan olennaisia ristiriitaisuuksia.

Lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa ei ole poikkeuksellista, että niistä kerrotaan ensimmäistä kertaa vasta vuosien kuluttua, oikeus perustelee.
Käräjäoikeus totesi, ettei asiassa ole syytä epäillä tyttöjen kertomuksien uskottavuutta.

Lieventäviä seikkoja?

Oikeus katsoi, että vastaajana oleva mies on huomattavan iäkäs, lähes 86-vuotias, minkä lisäksi miehen rangaistukseen vaikuttaa lieventävästi tämän terveydentila.
Teoista on myös kulunut pitkä aika. Vakiintuneen käytännön mukainen rangaistus johtaisi kohtuuttomaan tai poikkeuksellisen haitalliseen lopputulokseen, oikeus selittää.

Tavanmukainen rangaistus miehen teoista olisi 2 vuotta ja 6 kuukautta vankeutta. Oikeus määräsi kohtuullistamisperusteen mukaan teoista rangaistukseksi 2 vuotta ehdollista vankeutta.

Oikeus määräsi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi joutuneelle asianomistajalle maksettavaksi kärsimyskorvausta 5 000 euroa.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneelle korvausten määrä on 3 000 euroa. Korvaukset ovat vaatimusten mukaiset. Uhrien oikeuskuluja tuomitun on lisäksi maksettava yhteensä lähes 13 000 euroa.
Käräjäoikeus ei uhrien suojelemiseksi tarkenna tekopaikkakuntaa Päijät-Hämeen alueelta. Oikeus antoi rikoksista julkisen selosteen".

Miksi uhrin pelkoa puhua käytetään rikostuomion lieventämisen perusteena?

Uutisessa herättää huomiota se, että 1) nyt 18- vuotiaat tytöt olivat kertoneet asiasta yhdenmukaisesti useille henkilöille ollessaan vielä alaikäisiä mutta kukaan ei puuttunut asiaan.
"Oikeuden mukaan tytöt ovat kuvailleet tekoja eri henkilöille johdonmukaisesti samalla tavalla. Ystäville, opettajille, seurustelukumppaneille tai poliisille annetuissa kertomuksissa ei ole oikeuden arvion mukaan olennaisia ristiriitaisuuksia".
Miksi esimerkiksi opettaja tai koulukuraattori ei ollut puuttunut asiaan?

2) Jättääkö käräjäoikeus tekopaikan Päijät- Hämeessä mainitsematta uhrien vai sijaishuoltoyrittäjän suojelemiseksi? Tukiperhetoimintaa oli ollut sijaiskodissa kaikkiaan noin 20 vuoden ajan, joten seksuaalisen hyväksikäytön uhreja voi olla enemmänkin. Eikö olisi vähintään kohtuullista joko ilmoittaa sijaishuoltopaikan nimi julkisesti tai ottaa yksityisesti yhteyttä kaikkiin tuomitun sijaisisän tuki- kriisi- ja sijaisperhetoiminnassa mukana olleisiin lapsiin muiden mahdollisten rikostapausten kartoittamiseksi?

3) Päijät- Hämeen käräjäoikeus katsoi ikäänkuin lieventäväksi asianhaaraksi sen, että uhreiksi joutuneet tytöt kertoivat tapahtumista ensimmäisen kerran vasta useita vuosia myöhemmin.

Tietääkö käräjäoikeus mitä tytöille olisi todennäköisesti tapahtunut mikäli he olisivat kertoneet asiasta heti?

Annetaan varatuomari Leeni Ikosen vastata yli 20 vuoden kokemuksella:" Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen".

Myös sijaisisän ja veljen alakouluikäisenä hyväksikäyttämä Aino vaikeni pelätessään, ettei näe enää vanhempiaan.
Keski-Suomen käräjäoikeuden ratkaisu on merkillinen. Tuomioistuin katsoi pientä lasta käytetyn seksuaalisesti hyväksi törkeästi ja pitkään mutta ei kajonnut tekijöiden vapauteen.
Sijaisisä ja - veli selvisivät lähes pelkällä säikähdyksellä. Keski- Suomen käräjäoikeus antoi rangaistukset ehdollisina vedoten siihen, että teoista oli kulunut pitkä aika.

On kestämätöntä, että lastensuojelujärjestelmän valuviat toimivat seksuaalirikostuomioita lieventävästi.
Niin kauan kun uhreja rangaistaan sijaishuollon väkivallasta kertomisesta, uhrien haluttomuus kertoa ei pitäisi olla tuomion lievennyksen peruste.

Seuran mukaan noin 40 prosenttia lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomituista päästettiin vapaalle jalalle. Heistä useimmille määrättiin yhdyskuntapalvelua, mutta kolmasosa välttyi siltäkin. Vapautuksen takana on usein se, ettei tuomitusta ole haravoimaan tai siivoamaan päihteidenkäytön vuoksi.

Vähimmillään ainoa seuraus törkeästä teosta tuomitulle on se, että hänellä kuluu aikaa oikeudenkäyntiin. Jos hän on varaton, oikeudenkäyntikulut ja vahingonkorvaukset kaatuvat veronmaksajien maksettaviksi.

Kouluterveyskysely 2017 paljasti, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.
THL:n tuoreen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.

Leeni Ikosen mukaan "minkäänlainen puuttuminen lapsen perhe-elämään ei pitäisi olla mahdollista, ellei sijaishuolto tuo tullessaan parannusta siihen elämään, joka lapsella oli kotona asuessa. "Nyt näyttää siltä, että lastensuojelu pikemminkin keskittyy syrjäyttämään lapsia kuin suojelemaan heitä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Lastensuojelun naivi luottamus sijaishuollon paremmuuteen suojelee lähinnä lapsibisnestä. Tällä periaatteella toimiva lastensuojelu on saanut siirretyksi jo noin 18 000 lasta pois kodistaan".

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-estavat-sijaisperheidensa-rikostutkinnat
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkijat-heraavat-myohaan-sijaishuollon-vakivaltaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tee-kantelu-aviin-ja-oikeusasiamiehelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-viipyy-julkinen-asiakaspalautteet-ja-huomautukset-sisaltava-rekisteri-lapsibisnestoimijoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella

↧

Vanhemmuudenarviointi on usein jäävin lapsibisnesyrittäjän tekemää sijaishuollon asiakashankintaa

September 26, 2018, 10:09 pm

≫ Next: SuPerin kysely: hoitajia kehotetaan jopa valehtelemaan

≪ Previous: Sijaisisä hyväksikäytti kahta 10-vuotiasta lasta tukiperhekäyntien aikana

Jäävit vanhemmuudenarvioinnit

Valvira on linjannut, ettei viranomaistyöksi tarkoitettuja lastensuojelun arviointeja saa siirtää pois viranomaisilta.

Käytännössä vanhemmuudenarviointeja tekevät kuitenkin monet sijaishuoltopalveluja myyvät jäävit järjestöt ja yritykset.

Tyypillisesti vanhemmuudenarviointi tapahtuu ensi- ja turvakodissa tai perhekuntoutuslaitoksessa ja sen tavoitteena on huostaanoton edellytysten arviointi. Vanhemmalle ei välttämättä kerrota, että laitosjakson tarkoitus on vanhemmuudenarviointi vaan laitosjakso markkinoidaan perheen "tukena".

Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun lastensuojelulaitos tai lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta.

Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.

Nämä järjestöt nimittäin tuottavat vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta, mutta myös lasten sijoitustoimintaa joko omiin sijoitusyksiköihinsä tai sijaisperheisiin, joita ne itse ovat voineet olla mukana kouluttamassa ja rekrytoimassa. Yhden sijoitetun lapsen laitosvuoden hinta voi nousta yli 150 000 euron.

Vanhemmuuden arviointityöskentelyä on kritisoitu jääviyksien lisäksi muun muassa liian kapea-alaisesti käytettävistä tiedonkeruun menetelmien käytöstä, havainnoinnin puutteellisuudesta ja perheen luonnollisen ympäristön ja vanhemman vahvuuksien tarkastelun laiminlyömisestä. (White 2005, 19).

Vanhemmuudenarviointeja ei useinkaan osata tehdä asianmukaisesti mutta jopa 50 000 euroon kipuava lasku osataan kirjoittaa. Vähimmäistaksa vanhemmuudenarvioinnista sosiaalityöntekijän ja psykologin osalta on noin 200 euroa tunti.

Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Sosiaalityön professori Kate Morrisin mukaan haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Hän arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena

Arvioinnit tehdään subjektiivisen, puutteellisen, vinoutuneen ja virheellisen tiedon varassa

Heini Laaksosen lisensiaattityön(2017) mukaan vanhemmuudenarviointityöskentelyyn ryhdytään, kun sosiaalityöntekijä tarvitsee ulkopuolista asiantuntija tietoa lapsen ja perheen tilanteesta huostaanoton tarpeellisuuden tai huostaanoton purkamisen edellytysten arvioimista varten. Vanhemmuuden arviointityöskentelyyn käytettävä aika on enimmillään kolme kuukautta, joka on myös tyypillisin avohuollon sijoituksen kesto.

Vanhemmuuden arviointilausuntojen taustalla olevaan työskentelyyn voi osallistua sosiaalityöntekijöiden lisäksi psykologeja, psykiatreja, perheohjaajia, perhetyöntekijöitä, lastenhoitajia, sairaanhoitajia, psykiatrisia sairaanhoitajia ja lastensuojelulaitosten työntekijöitä.

Vaikka vanhemmuuden arviointityöskentely on yksi vaikeimmista tehtävistä lastensuojelun sosiaalityössä, siihen saadaan yleisesti ottaen vähiten koulutusta ja ohjausta.

Laaksonen huomauttaa aiheellisesti, että arviointi ei koskaan tuota faktatietoa, varmoja johtopäätöksiä, saatikka ennustuksia asiakkaan tilanteen kehittymisestä (2017, 14-18).

Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013).

Tohtori Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen kolmen sadan (300) sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellistä tietoa ei käytetty, koulutus lisäsi- ei vähentänyt väärien uskomusten määrää ja lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin esim. leikin tarkkailuun väkivallan epäilyä selvitettäessä. Huolestuttava tutkimustulos voisi kenties selittyä juuri psykoanalyysin oletusten keskeisyydellä kaikkien kolmen ammattikunnan teorioissa ja toimintakäytännöissä.

Englannissa lapsen palvelutarpeen arviointilomaketta (Common Assessment Framework) käyttäneet ”työntekijät kritisoivat sitä, että heidät oli pakotettu dokumentoimaan asiakastapausta koskevat havaintonsa ennaltamäärättyyn muotoon. Työntekijät eivät myöskään suostuneet käyttämään CAF- viitekehyksessä ja lomakkeissa käytettyä käsitteistöä, vaan halusivat esimerkiksi puhua mieluummin ”huolesta” siinä missä CAF-mallissa puhuttin ”tarpeista”. Työntekijät halusivat mieluummin kirjata asiakastiedot kertomuksen muotoon (White et al. 2009)”.

Myös sosiaalityön tutkija Leslie Margolin on huomannut sosiaalityöntekijöiden tarpeen tarinallistaa asiakaskertomuksiaan. Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiin siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on). Suomessa Aino Kääriäinen on arvostellut sosiaalityön asiakasdokumentaatiota keskittymisestä trivialiteetteihin esim. kymmeniä sivuja käsittäviä kuvauksia asiakkaiden kotien järjestyksestä.

Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)

Laaksosen mukaan vanhemmuudenarviointi voi perustua vain yhteen tietolähteeseen ja tiedon hankinnan tapaan. Asiakirjoissa ei myöskään aina ole kaikkia työntekijöiden saamia ja päätöksien taustalla olevia tietoja.

Lapsen tarpeet kuvataan yleisinä ikätasoisina tarpeina, liian vähän juuri kyseessä olevan lapsen tarpeina.
Perheiden tilanteisiin ja ongelmien taustoihin esim. läheisen kuolema, työttömyys ei välttämättä tutustuta eivätkä ne tule esille arvioinneista.

Laitosolosuhteiden vaikutusta arviointiin ei kaikissa arviointilausunnoissa pohdita riittävästi.

Vanhempia arvoidaan käsitepareilla jaksava vai jaksamaton, vuorovaikutustaidoiltaan osaava vai heikko, turvallinen vai turvaton. Arviointilausunnoissa erityistä merkitystä saavat vanhemman vuorovaikutukselliset taidot; hänen kykynsä kuvailla sanallisesti lasta ja omaa vanhemmuuttaan sekä kyky tehdä yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Vanhemmuuden arviointi voidaan tehdä salassa vanhemmilta, arviointityöskentelyn syy saattaa olla vanhemmille epäselvä, riittävän/ puutteellisen vanhemmuuden kriteerejä ei kerrota eikä vanhempien ja lapsen välistä historiaa tai suhdetta huomioida tai kuvailla.

Huonosti toteutettu arviointityöskentely painottuu epäkohtien esiintuomiseen ja vanhemman vahvuudet eivät tule arvioinnissa esille (Laaksonen, 2017, 2-3,24: Ikonen, 2013).

Sosiaalityöntekijä päättää mikä tieto on vanhemmuuden arviointityöskentelyn kannalta relevanttia ja mikä ei. Vanhempien oma näkemys lapsen tilanteesta saatetaan kumota asiantuntijan näkemyksellä, jos se on vastakkainen asiantuntijoiden kanssa.

Lapsen käytös ja ongelmat esitetään liitettynä vanhemman toimintaan. Lukijalle saattaa muodostua käsitys siitä, että lapsen haastava käyttäytyminen johtuu lapsen ja vanhemman kiintymyssuhteen laadusta, vanhemmuuden taitojen puutteista tai vuorovaikutuksen ongelmista (Laakonen, 2017, 60-69).

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski

Ensi- ja turvakodit vanhemmuudenarvioijina

Usein vanhemmuudenarviointi kohdistuu vain äitiin, joka joutuu toimenpiteen kohteeksi tavallisimmin ensi- ja turvakotijaksolla- joskus tietämättään. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa.

Ensi- ja turvakotien 10 000 euron kuukausilaskutus ei tuo välttämättä lepoa, ruokaa, lapsenhoitoapua, turvaa eikä tukea vanhemmuuteen. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.

Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa (Ikonen, 2016, 68).

Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.

Ensi- ja turvakodin vankilaksi kokemut äiti kertoo: "Minulle valkeni pikku hiljaa, että olin joutunut täysipäiväisen tarkkailun alaiseksi. Talossa järjestyi apua lastenhoitoon vain nihkeästi, mutta äitiyden arvosteluun ja huolenaiheiden kirjailuun työntekijöillä kyllä riitti aikaa. Äidin maltinmenetykset kirjattiin tarkoin, samoin lasten rajaamaton ja riehakas käytös sekä erinäiset huolestuttavat "traumaleikit", jotka ilmenivät tarkkailutilanteissa. Lapset vedettiin säännöllisin väliajoin kukin vuorollaan erilliseen huoneeseen, jossa työntekijä tenttasi heitä ja seurasi heidän leikkejään."

Tutkija Sinikka Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.

Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut vuosien ajan ilman tulosvastuuta.

Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).

Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.

Ikosen mukaan sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.

Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti

Isien ja äitien arvioinnin kaksoisstandardit

Laaksonen kertoo tutkimuksessaan kuinka perushoidon puutteet saatetaan joidenkin kohdalla tulkita vanhemman osaamattomuutena tai kyvyttömyytenä, jopa välinpitämättömyydestä johtuvina, mutta toisen vanhemman kohdalla jaksamattomuudesta ja heikosta vanhemmuudesta johtuvina.

Isänä toimimiseen vaikuttaa liittyvän vähemmän odotuksia ja onnistumisen paineita kuin äitinä toimimiseen.
Isien ruuanlaitto- ja kodinhoitotaito nousevat arviointilausunnoissa esiin erikoismaininnan arvoisina suorituksina, kun taas äitien kodinhoidollinen osaaminen saa huomiota osakseen vain puutteidensa osalta (vrt. Hiitola 2015, 98– 99, 177.)

Osassa arviointilausuntoja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä eli arvioinnin tilaaja on antanut valmiita arvioinnin tekoa ohjaavia kysymyksiä, jotka ohjaavat arviointityöryhmää keskittämään huomionsa tiettyihin seikkoihin vanhemman, käytännössä äidin vanhemmuudessa. ”Ylisukupolvisuus”- käsitteen avulla kuvaillaan esimerkiksi riittämättömän vanhemmuuden periytymistä vanhemmalta lapselle ja edelleen tämän lapsille (Laaksonen, 2017, 49-52).

Leeni Ikosen mukaan lastensuojelu tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.

Ikosen mukaan myös köyhyys näyttäytyy huostaanottoperusteena 2000-luvun Suomessa. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista (Ikonen, 2013, 231).

Lapsen läheisverkostoa kuvaillaan vanhemmuuden arviointilausunnoissa ohuesti ja puutteellisesti. Lapsen huoltomuoto ja etähuoltajan tai -vanhemman osallistuminen lapsen elämään jäävät osassa arviointilausunnoista kokonaan kertomatta (Laaksonen 2017, 49).

Verbalisoinnin vaatimus voi hankaloittaa isien asemaa vanhempana.
Laaksosen mukaan vanhemmille asetettu vaatimus kuvailla sanallisesti vanhemmuuttaan ja lastaan voi vaikuttaa lukijasta jopa epäoikeudenmukaiselta. Jos vanhemmalla on vaikeuksia kuvailla lastaan tai omaa vanhemmuuttaan, hänellä saattaa olla vain vaikeuksia pukea tunteitaan sanoiksi. Kuvailun vaikeus ei Laaksosen mukaan välttämättä tarkoita tunneyhteyden puuttumista tai välinpitämättömyyttä lasta kohtaan, vaikka tällainen vaikutelma voi joidenkin arviointilausuntojen kuvailujen perusteella syntyä.

Arvioinnit kirjoitetaan viranomaisnäkökulmasta oikeuttamaan tehdyt päätökset

Lastensuojelun asiakirjat kirjoitetaan palvelemaan lastensuojelun työkäytäntöjä. Asiakkaiden omat tulkinnat eivät arviointilausunnoissa tavallisesti pääse esille (Vierula 2014, 344 -347).

Yhdistävänä tekijänä arviointilausunnoille on vanhemmuuden osa-alueiden käsittelyn lisäksi myös viranomaisnäkökulma (Laaksonen 2017, 97).

Sanavalintojen taustalla voi vaikuttaa esimerkiksi viranomaisen tarve hakea oikeutusta tekemälleen päätökselle (Kääriäinen, 2003, 10, 57 -58.) Jotta lukija asettuisi arviointilausunnon kirjoittaneen sosiaalityöntekijän puolelle mielipidettä muodostaessaan, teksti voi sisältää moraalisia kannanottoja ikään kuin sisään upotettuna. Tällainen vaikuttaminen on monitasoista ja piiloutuu esimerkiksi sanavalintojen taakse (Kurri & Wahlström 2000, 167.)

Laaksosen tutkimusaineiston vanhemmuuden arviointilausuntojen perusteella ei voida tehdä tulkintoja vanhempien ja lasten omista suosituksiin liittyvistä näkemyksistä, sillä niitä ei ole arviointilausuntoihin kirjattu (Laaksonen, 2017, 57).

Vanhemmuuden arviointilausuntojen tilannekuvaukset voivat sisältää suoria lainauksia vanhemmuuden arviointityöskentelyä edeltäneen kiireellisen sijoituksen päätöksestä. Näin kirjoittaja vakuuttaa lukijaa asiantuntijalausunnolla. Lastensuojelun viranhaltijapäätöksistä lainattuja otteita ei perustella enempää, vaan niitä käytetään kiireellisen sijoituksen ja vanhemmuuden arviointityöskentelyn legitimoimiseen (vrt. Kääriäinen 2003, 59 – 69, 79).

Vanhemmuudenarviointilausunnon avulla voidaan siis yrittää oikeuttaa lainvastaisestikin tehty kiireellinen sijoitus ja tehdä lainvastaisesta kiireellisestä sijoituksesta tulevan, usein virheellisen huostaanottopäätöksen oikeutus.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto

Huostaanoton kriteerien täyttymistä tai lapsen edun mukaisuutta ei arvioida avoimesti

Heini Laaksosen tutkimusaineistossa vanhemmuuden arviointityöskentelyn syyksi ei yhteenkään arviointilausuntoon ole kirjattu ”huostaanoton kriteerien täyttymisen arviointi”, vaan asia esitetään kiertoilmauksin. Pohdintaa konkreettisista tukimuodoista vanhemmuuden arviointilausunnot eivät sisällä (Laaksonen, 2017, 47, 101).

Leeni Ikosen mukaan arviota huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta ei käytännössä tehdä koskaan. Ikonen kertoo, että " En ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumiselle.

Lastenpsykiatrisissa lausunnoissa otetaan kyllä kantaa huostaanoton ja sijaishuollon puolesta, mutta ei arvioida sijaishuoltoon joutuvalle lapselle aiheutuvia mahdollisia riskejä eikä sijaishuollossa syntyneitä vaurioita ja psykiatrisen hoidon tarvetta. "

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa

Arvioinnit tehdään epätieteellisillä menetelmillä

Arviointivälineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.

Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.

Laaksosen aineistossa psykologin vanhemmille tekemiä yksilötutkimuksia selvästi suositumpia ovat haastattelut (MIM-ja WMCI-haastattelut) sekä vanhemman ja lapsen välisten leikkitilanteiden havainnointi ja videoavusteinen arviointi ( Laaksonen, 2017, 15).

Laaksonen ei huomaa tai kerro, että kaikki suosituimmat arviointimenetelmät perustuvat psykoanalyysiin. Psykoanalyysi rönsyineen täyttää kaikki pseudotieteen tuntomerkit: se on auktoriteettiuskoista ja subjektiivista eli tutkimustulokset riippuvat siitä, kuka ja minkä lahkon analyytikko tutkimukset tekee (Niemelä, Skeptikko 3/2006).
Freudin perustama psykoanalyysi toisin sanoen perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84). Psykiatrian professori Fred Frankelin mukaan psykoanalyysin teoria lepää voimakkaasti repressoitujen muistojen esiintuomisen ajatuksen päällä, vaikka kliininen näyttö on olematonta tai heikkoa. Frankelin mukaan muistitutkimus ei tue psykoanalyysin käsitystä muistista.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ”terveydenhuollon avohoitovaihtoehdot ovat jääneet kehittämättä, kun maamme psykoanalyyttisesti suuntautuneet lastenpsykiatrit ovat keskittyneet todistelemaan vanhemmat epäkelvoiksi kasvattajiksi esittäen ratkaisuksi lapsen erottamista perheestään. Moniammatillisessa työskentelyssä ei lopulta kukaan ota vastuuta lapsen tilanteesta ja hänestä annetusta lausunnosta”.

WMCI (Working Model of Child Interview) on ensisijaisesti kiintymyssuhdeteoriaan perustuva vanhemmalle tehtävä videoitava haastattelu, jonka sisältö jakaantuu kolmeen osioon( suhde lapseen, huoli lapsesta ja tulevaisuuden näkymät) ja jossa kiinnitetään huomiota mm. suhteeseen lapsen psykopatologian näyttämönä.
WMCI- haastattelussa on samat ongelmat kuin monissa muissakin psykoanalyyttisissä menetelmissä; usko puheeseen, puheen ja verbalisointikyvyn merkityksen korostaminen, vanhemman mielikuvien ja verbalisointikyvyn samaistaminen vanhempi- lapsi- suhteen laatuun, tulosten tulkinnallisuus ja haastattelijan johdattelu- ja vaikutusmahdollisuus.
Care-index on 0-30 kuukauden ikäisille suunniteltu vapaan leikin havainnointitilanne, jossa työntekijä tulkitsee mm. vauvan kasvojen ilmeiden, asennon, tunnetilan ja vastavuoroisuuden kautta vanhemman ja lapsen vuorovaikutustyylit, niiden syntyhistorian ja merkityksen lapsen tulevassa kehityksessä.
MIM on puolistrukturoitu ja videoitu vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen havainnointiväline, jossa arvioidaan lapsen ja vanhemman keskinäistä vuorovaikutusta aktivointitehtävien avulla esim. vanhempi ja lapsi esimerkiksi syöttävät toisilleen rusinoita ja vaihtavat hassuja hattuja.

Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan MIM (Marschak Interaction Method) ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien takia esim. äidin ja vauvan katsekontaktin pituudesta voi tulla ratkaiseva asia siinä, tulkitaanko äidin vanhemmuus riittäväksi ja saako hän pitää lapsensa, silloinkin, kun neuvola ei ole havainnut äidin vanhemmuudessa minkäänlaista huomautettavaa (Ikonen, 2013).

Sosiaalialalla toimivalla on tarve sommitella mielenterveysdiagnooseja lapsille. Traumaperäisen stressihäiriön tuntomerkkeinä pidetään monissa sijaishuoltoyksiköissä käytössä olevan diagnostisen tautiluokituksen (Zero to Three Diagnostic Classification of Mental Health and Developmental Disorders of Infancy and Early Childhood) mukaan mm. lapsen pyrkimystä kontrolloida itse kaikkea, vaikeuksia hankkia ystäviä, haluttomuutta olla sijaishoitoyksikön aikuisten lähellä tai luottaa heihin. Mielialahäiriön merkkeinä pidetään mm. sijoitetun lapsen itkemisen lisääntymistä ja mielenkiinnon/mielihyvän puutetta iänmukaisista aktiviteeteista.
Sopeutumishäiriöksi tulkitaan lapsen vetäytyminen, vakavuus, rauhattomuus ja vastustava käytös, säätelyhäiriöksi taas mm. liikunnalliset koordinaatiovaikeudet ja keskittymättömyys. Nukkumis- ja syömiskäyttäytymisen häiriöiden syyksi oletetaan lapsuudenperheen perustarpeiden laiminlyönti, tunneköyhyys ja väkivalta (Hakamaa & Palovaara, 2013, 37-40).

Lasten oletettujen kiintymyssuhdehäiriöiden korjaamisen keinoiksi nähdään pysyvä huostaanotto sijaisperheeseen tai pakkoadoptio ja biologisten vanhempien yhteydenpidon estäminen tai rajoittaminen.

Laaksosen tutkimuksen vanhemmuudenarvioinnissa sosiaalityöntekijän eniten käyttämiä vanhemmuuden havainnollistamisen apuvälineitä ovat ”Vanhemmuuden roolikartta” ja ”Sijaisvanhemman valmiudet ”.

Asiakkaan on hyvä huomioida, että vanhemmuuden roolikarttaa arvioidaan mm. piirrettyjen ympyröiden koolla tyyliin mitä isompi ympyrä, sitä kehittyneempi rooli.

Arvioinnin päättelyketju jää suuressa osassa arviointilausuntoja lukijalle epäselväksi erityisesti sosiaalityön ammatillisen tiedon osalta.

Kiintymyssuhteeseen sekä vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen ja tunneyhteyteen kiinnitetään kaikissa arviointilausunnoissa runsaasti huomiota. Asiakkaan on hyvä muistaa, että lastensuojelun arvioinnit perustuvat väärälle, vanhentuneelle tiedolle kiintymyssuhteista: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista

Väärään tietoon perustuvan ja usein virheellisesti tehdyn kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan vääriä diagnooseja, huostaanottoja, arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoittaa.

Kaikkeen vanhemmuuden tukemiseksi tai vuorovaikutuksen vahvistamiseksi kutsuttuun lastensuojelun toimintaan kannattaa suhtautua varauksella. Toisinaan vanhemmille jätetään ilmoittamatta, että kyseessä on virallisen lausunnon tuottava asiantuntijatutkimus. Tutkimusta markkinoidaan vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukena. Ennenkuin annat suostumuksesi kysy:
- Onko kyseessä tutkimus?
- Kirjoitetaanko tutkimuksen/ toimenpiteen pohjalta lausunto?

Mikäli kyseessä on lausunnon tuottava tutkimus, lupaa kannattaa harkita ja pohtia tarkkaan. Mikäli kieltäytyminen ei ole mahdollista tutkimus kannattaa taltioida ja ottaa siihen mukaan oma asiamies. Asiakkaan kannattaa myös tarkistaa lausuntoon kirjatut tulokset ja johtopäätökset heti kun ne ovat valmistuneet.

Muista aina korjata lausuntojen virheelliset ja valheelliset väittämät heti, ennenkuin ne lähtevät koneistoon kiertämään jatkaen rikkinäisen puhelimen efektiä. Mikäli oikaisu- tai muu pyyntösi evätään pyydä siitä valituskelpoinen päätös ja käytä rohkeasti valitusoikeuttasi.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski

Jos et ota perhetyöntekijöitä kotiisi, lapsesi huostaanotetaan

Lastensuojelun avohuollon tukitoimina arviointilausunnoissa suositellaan eniten lastensuojelun perhetyötä useita kertoja viikossa. Monessa arviointilausunnossa on annettu myös toissijainen tai ehdollinen suositus, jossa todetaan, että mikäli vanhemmat eivät sitoudu lastensuojelun avohuollon tukitoimiin tai tukitoimet osoittautuvat riittämättömiksi, suositellaan lapsen huostaanottoa ja sijoittamista kodin ulkopuolelle (Laaksonen, 2017, 55).

Laaksonen ei kerro, että lastensuojelun "avohuollon tukitoimet" eivät useinkaan ole perheiden tarpeiden mukaista tukea vaan huostaanottojen pohjustusta.

Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.

SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.

Lokakuun Liike on laatinut seuraavat ohjeet perhetyöstä selviytymiseen:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija

Arviointeja hallitsee taikausko sijaishuollon paremmuuteen

Mahdollisen huostaanoton ajalle vanhemmuuden arviointilausunnoissa ei anneta suosituksia lainkaan, mikä saa huostaanoton näyttäytymään eräänlaisena kaiken korjaavana toimenpiteenä (ks. Walker & Beckett 2011,13; Beckett 2010, 25).

Huostaanotto näyttäytyy arviointilausunnoissa tyhjentävänä suosituksena eikä lapselle tai vanhemmalle suositella tukitoimia eikä heidän yhteydenpitoaan varmisteta huostaanoton jälkeen, vaikka vanhemmuus ja työskentely lapsen kanssa jatkuvat myös huostaanoton jälkeen (Laaksonen, 2017, 102-106).

Vanhemmuudenarvioinnit tehdään siis ilman ohjausta ja usein myös vanhempia informoimatta ammattitaidottomien ja/tai jäävien arvioitsijoiden toimesta epätieteellisillä menetelmillä, lapsen etua selvittämättä, puutteellisen ja virheellisen tiedon varassa, vanhempia kuulematta ja tuntematta ja tarkoitushakuisesti tavoitteena viranomaisten aiempien ja tulevien usein virheellisten päätösten oikeuttaminen ja noin 1000 000 euroa per lapsi laitoshoidossa tai noin 200 000 euroa per lapsi perhehoidossa keskimäärin maksava huostaanotto.

Kaikki onnistumisen mahdollistavat elementit: perheiden arvostus, kunnioitus ja osallisuus, läheisverkostojen huomiointi, Leventhalin säännöt ja lapsen edun arviointi on karsittu prosessista pois.

Esa Iivosen mukaan kielteistä vanhemmuuspuhetta on nykyisin aivan liikaa. Vanhempia syyllistetään esimerkiksi kännykän käytöstä lasten läsnäollessa.
– Kyttäämisen sijaan tarvitaan kannustusta. Vanhemmuus on yleisesti ottaen parantunut selvästi, lapsista välitetään ja heidän perään katsotaan. Lasten tapaturmakuolleisuus on vähentynyt dramaattisesti, Iivonen huomauttaa.
– Sellainen puhe, että vanhemmuus olisi nykypäivänä hukassa, on myrkyllistä.

Pekka Holm kirjoittaa puheenvuorossaan Kommentteja vanhemmuuden tutkimisesta ja arvioinnista, että, elävistä olennoista ei tule tehdä kuolleita kuvauksia. " Perhe ja vanhemmat eivät oikeastaan hyödy lainkaan tiedosta, jota eivät ole olleet itse tuottamassa ja ymmärtämässä. Minusta meidän tulisikin kohdata vanhemmuus elävänä prosessina ja ymmärtää, että tutkimustulokset eivät vain kerro todellisuudesta vaan tekevät siitä sellaista.
Tuloksilla, jotka lausuvat vain kyvyttömyydestä tai ongelmasta, ei mielestäni tehdä oikein mitään. Tuloksista tulisi ilmetä erityisesti tulevaisuuden mahdollisuudet.
Ehkä parasta olisikin, jos osaisimme olla perheelle avuksi niin, että vanhemmat itse arvioisivat ja tutkisivat omaa vanhemmuuttaan.
Joskus koen, että esim. lastensuojelusta tilataan vanhemmuuden arvioimista lastenpsykiatriasta, koska halutaan vain vahvistusta jo syntyneille omille käsityksille.
Usein ajattelen myös, että erilaiset toimintamallit, kartat ja sapluunat vanhemmuuden tutkimiseen ja arviointiin ovat meitä ammatti-ihmisiä varten luotuja keinoja tehdä yhteistyötä perheen kanssa vaikeissa kysymyksissä, koska emme itse aina osaa suhteissa perheisiin ilman malleja?
Väitän, että perheen kannalta vanhemmuuden tutkiminen ja arvioiminen on mielekästä vain silloin, kun perhe kokee sen prosessina, jossa ollaan aidosti kiinnostuneita vanhempien ja heidän lastensa hyvinvoinnista (Holm, s.4-6).

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke

http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

↧

SuPerin kysely: hoitajia kehotetaan jopa valehtelemaan

October 15, 2018, 4:19 pm

≫ Next: Viranomaiskyttäys etenee turvallisuuden nimissä

≪ Previous: Vanhemmuudenarviointi on usein jäävin lapsibisnesyrittäjän tekemää sijaishuollon asiakashankintaa

Hoitajia kehotetaan jopa valehtelemaan

Vanhustenhoidon ongelmista on tullut pysyviä. Vanhustenhoidon huonosta tilasta on tullut itsestäänselvyys, joka on monessa kunnassa hiljaisesti hyväksytty, SuPerin ex- puheenjohtaja Juhani Palomäki totesi lähes 10 vuotta sitten.
Hän syytti hoidon heikosta tilasta kuntapäättäjiä.
- Laki vanhustenhoidosta on saatava sitovaksi ja kunnat noudattamaan sitä, Palomäki vaati.

Viime vuoden kyselyssä hoitajat kokivat, että vanhustenhoito on epäinhimillisellä tasolla. Yhtä asiakasta kohden jäävä aika on liian lyhyt.
Liiton kyselyyn vastanneista kaksi kolmasosaa on harkinnut alanvaihtoa viimeisen vuoden aikana.

SuPerin selvityksen mukaan kotihoidon kehittämisen lähtökohtana ei ole ollut asiakkaan hyvinvointi vaan kustannussäästöjen synnyttäminen. Kyselyyn vastasi 3 005 kotihoidon työntekijää.

SuPerin tuore kysely syksyllä 2018 paljastaa, että hoitajia on kehotettu tallentamaan seurantajärjestelmiin vääriä tietoja ja kertomaan potilaiden omaisille muunneltua totuutta mm. tämän ulkoiluttamisesta.

Liiton puheenjohtaja Silja Paavolan mukaan tulokset olivat odotettuja, mutta karumpia kuin kuviteltiin.
Kolmessa suurimmassa yksityisessä hoivayhtiössä rikotaan räikeästi hoito-ohjeistusta. Kaikkiaan 80 prosenttia vastaajista ilmoitti, että henkilöstön määrä ei ole riittävä. Vajausta oli kaikissa kyselyn kohteina olevissa yrityksissä.

Paavolan mukaan syynä hoito-ohjeistuksen laiminlyönteihin on kuntien alibudjetointi. Hoitoon ja hoivaan on osoitettu tulevan sote-uudistuksen takia liian vähän rahaa.

– Yritykset menevät matalimmalla mahdollisella mitoituksella ja tuntimäärällä. Omaiset ovat pitkään ottaneet yhteyttä ja pyytäneet ammattiliiton puheenjohtajaa tekemään jotain. Kyllähän se jostain kertoo.

Hoivan tasosta vastaavat yritykset itse ns. omavalvonnalla. Pihlajalinnassa kolmasosa vastaajista kertoi, ettei tiedä, onko yksikössä omavalvontaa. Attendolla ja Mehiläisessä osuus oli pienempi. Koska hoitajat eivät tiedä omavalvonnan tasosta eivätkä omavalvonnan suunnitelmasta, heillä ei ole riittävästi tietoa, milloin sosiaalihuoltolain mukainen ilmoitus hoidon laadusta pitäisi tehdä.

Tapaamiset hoivayritysten johtohenkilöiden kanssa eivät ole muuttanut Paavolan mukaan mitään. Kaikki odottavat sote-uudistusta, jonka myötä potilaan palvelu- ja hoitosuunnitelma ei olisi enää velvoittava.

Liiton kyselyyn vastasi 1 547 jäsentä, jotka työskentelevät Attendossa, Mehiläisessä ja Pihlajalinnassa. Kysely osoitettiin tehostetussa hoidossa, vanhainkodeissa ja hoivayksiköissä työskenteleville. Tuloksista kerrotaan tuoreessa SuPer-lehdessä.

Vanhustenhoidon todellisuus on tyrmäävä

Noin 500 000 eläkeläistä kituuttaa köyhyysrajan alapuolella. Yhä useampi eläkeläinen joutuu velkakierteeseen ja myös ulosottoon, koska pienet eläkkeet eivät riitä edes perusmenoihin.
Joka toinen päivä yli 65-vuotias suomalainen tekee itsemurhan. Eläkeläisellä on vähemmän vaihtoehtoja selvittää velkansa kuin työssä käyvällä. Onko vanhuksienkin Suomessa kohtapuoliin jo pakko siirtyä rikollisuuden pariin pystyäkseen elämään ja olemaan edes jotenkin osallinen tässä yhteiskunnassa? kysyy Demokraatti- lehti.

Näin Tehy- lehti kertoi taannoin palvelukoti Pahtajasta:

"Lääkevirheitä ei ilmoiteta ja koko lääkehoitokuvio on epäselvä. Asiakastietojärjestelmä tarkoittaa ruutuvihkoa, ja potilastiedot ovat irtopapereilla. Palvelukodissa työskenteli useita toimitusjohtajan lähisukulaisia. Työilmapiiri oli huono ja työntekijöitä kohdeltiin epätasa-arvoisesti; työyhteisö oli jakautunut kahtia. Osa työntekijöistä ei voinut luottaa työpaikan luottamusmiehiin tai työsuojeluvaltuutettuun.
Toimintakulttuuriin kuului käyttää työvoimana oppisopimusopiskelijoita ja päättää työsuhde, kun opiskelija valmistui. Tilalle otettiin uusi opiskelija. Työntekijöiden vaihtuvuus oli muutenkin suurta.

Töissä oleville oli usein epäselvää, keitä työvuoroissa pitäisi olla, koska kaikki eivät noudattaneet työvuorolistoja tai osa poistui kesken työpäivän. Toimiluvan mukaan yksikön henkilöstömitoitus on 0,65. Kantelun mukaan siinä ei pysytty. Työntekijät ovat laskeneet, että mitoitus oli välillä tuskin 0,3. Työntekijöiden mukaan jotkut nukkuivat yövuoroissa ja päivisinkin, eikä siihen puututtu. Eräälle työntekijälle oli suunniteltu viikkoon yli 70 tuntia töitä.Työntekijät kertovat kantelussa monia esimerkkejä siitä, miten he olivat nähneet johdon kohtelevan asukkaita epäkunnioittavasti. Kantelussa puhutaan esimerkiksi huutamisesta ja kovakouraisuudesta.

Siirtoapuvälineitä oli palvelukodissa liian vähän, vaikka vanhukset olivat huonokuntoisia. Asukkaita myös rajoitettiin ilman lupaa. Viriketoimintaa ei juuri ollut. Ruokalistat eivät pitäneet aina paikkaansa.
Kaikilla lääkehoitoon osallistuvilla ei ollut lääkehoitolupaa. Osa luvista oli vanhentuneita. Luvat oli tehty niin, että niiden muuttaminen jälkikäteen oli mahdollista. Yksikössä työskentelevällä lähihoitajalla oli lupa rokottaa. Myös opiskelijat olivat osallistuneet kaksoistarkastuksiin ja aina lääkkeenjaon kaksoistarkastuksia ei ollut tehty lainkaan. Väärinkäyttöön soveltuvat lääkkeet oli jaettu dosetteihin viikoksi kerrallaan ja huumausaineiksi luokiteltavien lääkkeiden kulutuksen seuranta oli puutteellista.

Yksikössä on ollut PCA-kipupumppu, jonka käyttämiseen oikeuttavaa työntekijäkohtaista lupaa ei löytynyt.
Lääkkeenjako tapahtui hoitajien kansliassa. Iv-lääkeliuokset käsiteltiin toimiston sivupöydällä, jossa oli tarkastuskäynnillä runsaasti toimistotarvikkeita eikä lähistöllä ole käsienpesupistettä.
Pitkään jatkunut eettisesti väärä toiminta on johtanut siihen, että osa työntekijöistä ei edelleenkään näe, että palvelukodin toiminnassa olisi ollut moitittavaa.
– Työmoraali on osalla hyvin vääristynyttä. Ihmetellään, että pitääkö tosiaan lähteä katsomaan, onko vanhuksella jokin hätänä."

Ennen työntekijöiden kantelua arjen todellisuuteen ei päästy kunnolla käsiksi. Nelisivuisessa kantelussa työntekijät kertoivat syvän huolensa yksityisessä palvelukodissa asuvista vanhuksista ja henkilöstön jaksamisesta. Työntekijät kokivat työpaikan ilmapiirin niin uhkaavaksi, että jättivät kantelun nimettömänä.

– Henkilökunta oli tässä tapauksessa avainasemassa. Omaiset tai valvova viranomainen eivät välttämättä tiedä, mitä palvelukodin sisällä tapahtuu. Etukäteen sovittavilla tarkastuksilla näemme jotakin, mutta emme sitä, millainen aamupala oli tai onko vaipat vaihdettu. Paperilla asiat voivat näyttää aivan erilaisilta, AVI:n ylitarkastaja Marjut Eskelinen sanoo.

Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki vanhukset ja heistä välittävät- ajoissa!

https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen

↧

Viranomaiskyttäys etenee turvallisuuden nimissä

October 17, 2018, 1:55 am

≫ Next: Lisäpanostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön ei tuottanut toivottuja tuloksia- virhettä vaaditaan uusittavaksi

≪ Previous: SuPerin kysely: hoitajia kehotetaan jopa valehtelemaan

Olet viranomaiskyttäyksen uhri ja hyväksyt sen

"Kansalaisista on tullut tarkkailukarjaa, jota ohjataan etäsähköpiiskalla", toteaa Jussi Juhani Kuosmanen.

"Uusi tiedustelulaki oikeuttaa käytännössä kenet tahansa poliisilaitoksella tai tullissa pyörivän nilkin tarkistamaan sähköpostini ja kuuntelemaan puhelintani. Vaikka silkasta uteliaisuudesta. Esittää vain muka tutkivansa jotakin ja se riittää. Hyytävää.

Mutta vieläkin karmeampi kyttäyslaki on tulossa, eikä sen vuoksi kukaan ole menossa lakkoon. Hallituksen esitys uuden rahanpesudirektiivin toimeenpanosta on uskomaton. Siinä suomalaisia koskeva tirkistelylainsäädäntö ollaan viemässä paljon pitemmälle kuin EU-direktiivi edellyttäisi.

Kela, poliisi, verottaja, konkurssiasiamies, tulli, rahanpesua valvova viranomainen ja ulosottomies pääsevät katsomaan rikoksesta epäillyn - tai muuten vain viranomaisia kiinnostavan tyypin - tilitiedot ja –tapahtumat suoraan nappia painamalla.

Saatte uskoa, että kuhina käy, kun virkeiden valvojatoveriemme näppäimistöt alkavat rapista, jotta naapurin poikamies-Paavosta saadaan viimeinkin selvyys: Mitä syö, mitä juo, ostaako kondomeja vai veteleekö paljaalla…

Tilitapahtumat nimittäin ovat aika intiimijuttu. Sieltä näkee periaatteessa ihmisen koko elämän. Onko rasvamaksatyyppiä, syökö lihaa vai ituja, matkustaako, käykö peräti ravintoissa, laittaako rahaa äpärälapselleen, ostiko uudet renkaat vai luisteleeko sakkopinnoilla.

Jos mahdollista, niin tilitietoja vieläkin intiimimpiä ovat terveystiedot. Että onko pukamia, endometrioosia, erektiohäiriöitä ja viiraako päästä. Näitä tietoja voi periaatteessa katsella jo nyt melkein kuka tahansa utelias. Omakanta on sen tietokannan nimi, jolla uteliaat hoitsut ja sairaalan siivoojat viihdyttänevät jo itseänsä.

Poliisit ovat sivumennen sanoen menetelleet aina niin. Siis viihdyttäneet itseänsä tutkimalla löytyykö naapurien ja tuttujen menneisyydestä merkintöjä poliisin omista tietokannoista. Mistäkö tiedän? Yksi hyvä ystäväni, joka teki pitkän uran poliisina, kertoi. Todisti väitteensä luettelemalla muutaman putkareissuni. Tiesi niistä, vaikka viimeisestä oli silloin kulunut aikaa jo kolmisenkymmentä vuotta.

Vaikka te, rakkaat nassut, luotattekin viranomaisiin, niin minä en. En epäile, vaan TIEDÄN, että noita kaikkia edellä mainittuja viranomaisurkintajärjestelmiä tullaan käyttämään väärin niin paljon että palvelimet vinkuvat. Sellainen on ihminen.

Miten ihmeessä ihmismieli pystyttiin manipuloimaan sellaiseksi, että se hyväksyy kaiken tuon? Että yksilö vapaaehtoisesti luovuttaa tunteettomalle koneistolle mielekkään ihmiselämän tärkeimmät peruspilarit: yksilöllisyytensä, vapautensa ja intimiteettisuojansa?
Ja vieläpä niin, ettei kukaan saa mitään todellista tilalle. Turvallisuus? Älkää naurattako. Se on pelkureita varten eikä pelkuri elä. Ainoastaan pelko elää hänessä ja se on eri asia".

Miksi tiedustelulla ei pystytä estämään kaikkia terrori-iskuja?

Nopeasti radikalisoituneet henkilöt ovat hyvin harvoin turvallisuusviranomaisten tiedossa niissäkään EU-maissa, joissa on voimassa massavalvonnan ja yksilöidyn henkilövalvonnan mahdollistavia lakeja, Anna Saraste toteaa. Miksi niin moni tekijä luikahtaa tiedustelun seulan läpi?

Sarasten mukaan ensimmäinen syy on massavalvonnan tehottomuus. "Vaikka tiedustelupalvelulla on teknisesti mahdollisuudet kerätä ja seuloa suuri osa verkkoliikenteestä, yhdelläkään tiedustelupalvelulla ei ole riittävästi henkilökuntaa käymään kaikkia tietoja läpi. Viestinnän määrä on valtava. Esimerkiksi Ranskassa marraskuussa 2015 tehdyn tuhoisan terrori-iskun ajoituksesta keskusteltiin aivan tavallisilla tekstiviesteillä, jotka hukkuivat massoittain kerätyn tiedon joukkoon.

Toiseksi, massavalvonnan hakukriteerit toimivat hyvin rajallisesti, kun iskuja suunnittelevien järjestäytyneiden organisaatioiden viestintä on koodattu arkipäiväiseltä kuulostavalla sanastolla. Yhteydenpito myös tapahtuu usein kokonaan valvottavan tietoverkon ja -palveluiden ulkopuolella, vaikkapa salatun viestinnän mahdollistavissa palveluissa tai niin sanotussa pimeässä verkossa, eli siinä internetin osassa, joka ei ole julkinen.

Massiivisesta tiedustelusta huolimatta Ranskassa on tehty pienempiä terrori-iskuja, ja ihmisoikeusjärjestöt ovat moittineet, että laajat tiedusteluoikeudet ovat rajoittaneet ranskalaisten perus- ja ihmisoikeuksia".

Kansainväliset tuomioistuimet kuten EIT ovat katsoneet päätöksissään, että massavalvonta loukkaa ihmisoikeuksia.

Monet tiedustelulakiehdotukseen jätetyistä lausunnoista ovat peräänkuuluttaneet, että perustuslaki ei saisi sallia massavalvontaa.

– Ehdotamme, että mikäli perustuslakia muutetaan tiedustelumenetelmien sallimiseksi, samalla perustuslakiin pitäisi tehdä lisäys, jossa yksiselitteisesti kielletään massavalvonta. Tämä ohjaisi tuomioistuimia niiden tulkitessa lakia, ja olisi vähemmän huolta siitä, että laintulkinnat ennen pitkää lavenevat, Effin Arto Apajalahti sanoo.

Effi on jättänyt lausunnon lakimuutokseen, jossa se vaati “valtio- ja yhteiskuntajärjestystä uhkaavien toimintojen” tarkkaa määrittelyä, jotta tuomioistuimille jäisi vähemmän harkintavaltaa.

Käytännössä valvonnasta iso osa jäisi tiedusteluvaltuutetun harteille. Kuten Tuomas Metsärannan vuonna 2015 Turun yliopistossa hyväksytystä väitöskirjasta käy ilmi, tuomioistuimet eivät vaadi tarkkoja perusteluja salaiselle tiedonhankinnalle eikä poliisin hakemuksia juuri koskaan kyseenalaisteta, Saraste huomauttaa.

Valvontayhteiskunta etenee verukkeilla

Rahanpesun ja terrorismin estämisen verukkeella lisätään siis kansalaisten valvontaa ja kavennetaan yksityisyyttä.

"Valtiovarainministeriöstä kerrottiin HS:lle, että jatkossa Kela hakisi tilitiedot automaattisesti aina kun niitä tarvitaan, eikä hakijoiden tarvitsisi enää toimittaa itse tiliotteita. Uuden lain perusteluissa todetaan, että oikeus tilitietojen tarkistamiseen tulisi jo hakemuksen käsittelyvaiheessa hakemuksen perusteella.”

Niko Kaistakorven mukaan muutoksia käytännön toimintaan saattaisi tulla melkoisesti mikäli aina katsellaan asiakkaan tilitiedot jo sillä perusteella, että on hakenut tukea.

Millainen vaikutus voi sitten olla tiliotteen näkemisellä automaattisesti. Siitähän voi saada nykyään paljonkin tietoa esim kaikesta henkilön kuluttamistavoista - käteistä harvoin enää käytetään.
Tuleeko pärstäkertoimen kupeeseen myös rahankäyttökerroin? Kaistakorpi kysyy.

Yksityishenkilöiden valvonta yrityksiä ja säätiöitä kovempaa?

Kaistakorpi kysyy aiheellisesti pitäisikö myös yritystuen saaminen tarkoittaa firman tilien avaamista viranomaiselle?

Pitäisikö säätiön yleishyödyllisen aseman myötä saatu verovapaus tarkoittaa samaa?
Miten esimerkiksi säätiöitä kuten Nuorisosäätiö valvotaan?
Kaistakorpi kirjoitti asiasta taannoin otsikolla Talousrikollisuuden valvonta Suomessa surkeaa.

MOT-ohjelman (15.4.2013) mukaan yli 2600 säätiön asioita valvoi Patentti- ja Rekisterihallituksessa kaksi virkamiestä. Pelkästään 50 suurimman säätiön yhteenlaskettu varallisuus on 15,7 miljardia, joten pikkusummista ei puhuta. Seurannan järkyttävän surkeasta tasosta Timo Sillgrenin Pro gradu -työ vuodelta 2013 kertoo seuraavaa:

"Tilintarkastuskertomuksesta tarkastetaan säätiö- ja tilintarkastuslakien mukaiset lausumat sekä se, että tilintarkastajien määrä ja laatu ovat oikeita. Puutteita havaittaessa säätiölle lähetetään korjauskehotus. PRH ei kuitenkaan ole valvonut vuosiselvitysten varsinaista sisältöä, eikä tilinpäätöksiä tai toimintakertomuksia ole luettu tai käyty muuten järjestelmällisesti lävitse. Viranomainen ei siis ole valvonut sitä, täyttävätkö vuosiselvitykset myös sisällöllisesti säätiölain vaatimukset."

Miltä vaikuttaa peilattuna yksityishenkilöiden valvontaan? Miksi näin? Kaistakorpi kysyy.

Viranomaisen väärinkäytöksiä ei ole saktioitu

Tietosuojavaltuutetun mukaan eduskunnassa käsiteltävänä olevassa kansallisessa tietosuojalaissa viranomaiset on jätetty hallinnollisen sanktioiden ulkopuolelle kokonaan.

"Se tarkoittaisi sitä, että viranomaisen kurkkiessa tietoja, organisaatio ei vastaisi asiasta ja sanktiosta, vaan ongelmia koituisi vain yksittäisille työntekijöille", Aarnio sanoo.

"Kysymykseen siitä, millaiset sanktiot viranomaisille koituisi, jos se väärinkäyttäisi oikeuksiaan ja katselisi tietoja luvattomasti, VM:n Armi Taipale ei vastannut."

Jälleen kerran ollaan tekemässä lakia, jossa ei olla selkeästi sanktioitu väärinkäytöksiä. Tietosuojavaltuutettu on myös vaatinut riskianalyysin tekemistä järjestelmästä, mutta sitä ei olla tehty".

Keinoja vastustaa kyttäyskulttuuria:

- Älä käytä lainkaan sosiaalitoimen, perheneuvolan tai kunnallisen psykiatrian palveluja äläkä mitään palvelua mistä jää viranomaismerkintöjä. Jos sinulla on jokin ongelma, turvaudu yksityislääkäriin ( esim. edullisiin virolaisiin lääkäreihin), ystäviin, kirkon tai avustusorganisaatioiden anonyymiin hyväntekeväisyyteen ja vertaistukeen.
- Kiellä viranomaisia luovuttamasta tietojasi eteenpäin.
- Älä tue rahallisesti kyttäyskulttuuria tai urkintaa edistäviä ja sananvapautta ja yksityisyydensuojaa kahlitsemaan pyrkiviä organisaatioita ja toimijoita.
- Vastusta yksityisyydensuojaa murtavia tiedonhallintauudistuksia, poliitikkojen ja virkamiesten yrityksiä kansalaisten tarkkailemiseksi ja virkamiesten tiedonsaantioikeuksien laajentamista.
- Lue itsestäsi tehdyt viranomaismerkinnät ja korjaa niistä räikeät virheet, joita on tavallisesti runsaasti.
- Tarkista viranomaisten lokitiedot.
- Aseta markkinointikielto.
- Harjoita viranomais/ viranomaisrikollisuuden valvontaa ja raportoi havaitsemistasi epäkohdista.
- Kerro lapsillesi historiallisin esimerkein mihin kyttäyskultuuri on johtanut.
- Käytä käteistä rahaa, jottei kaikkea varallisuutta ja taloudellista valtaa kahlita yksityisiin pankkeihin ja käteisen käyttöä yritetä lopettaa kokonaan.
- Luovu kauppaketjujen kanta-asiakaskorteista, joilla kerätään tietoja ihmisten kulutustottumuksista.
- Käytä avoimia proxy-palvelimia, joiden kautta voi vierailla anonyymisti sivustoilla ja torjua sivustojen ylläpitäjien tietojen kalastelua.
- Tue vaihtoehtomedioita, jotka uskaltavat uutisoida siitä, mistä valtamedia vaikenee ja seuraa blogeja, joissa kerrotaan kansalaisiin kohdistuvan valvonnan eettisistä ongelmista ja käytännön seurauksista.
-Tue perusoikeusjärjestöjä esim. NKMR:ää ja Electronic Frontier Finland EFFI ry:tä.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-algoritmi-arvioi-pian-vanhemmuutesi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-anna-viranomaisten-kirjoittaa-historiaa-mieleisekseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/ruoka-avun-tarve-ei-oikeuta-rekisterointiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-varoittaa-potilastietojen-arkisto-kannan-riskeista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelija-urkki-130-perheen-tiedot-oulussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espoossa-tekoaly-on-lastensuojelun-bisnesalyn-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipa-syottina-tuleville-lypsylehmille-mista-ruoka-avun-uudistuksessa-on-kyse
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-luottamus-lastensuojeluun-vaatii-byrokraattien-maaran-rajaamista

↧

Lisäpanostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön ei tuottanut toivottuja tuloksia- virhettä vaaditaan uusittavaksi

October 16, 2018, 4:28 pm

≫ Next: Tyttöjä ahdisteltiin maajoukkueissa

≪ Previous: Viranomaiskyttäys etenee turvallisuuden nimissä

Mikä resurssipula?

Ministeri Annika Saarikko (Suomenmaa 20.9.2018) kertoo olevansa harmissaan siitä, että hallituksen satsaukset ongelmien ennaltaehkäisyyn eivät näy kuntien käytännön työssä.

Erityisesti ministeri on huolissaan ennaltaehkäisyyn tarkoitettujen rahojen oikeasta kohdentumisesta.

– Me emme näe muutosta tai rahan kohdentumista oikealla tavalla, Saarikko toteaa.
Hän kertoo miettineensä paljon, miksi lastensuojelu on sellainen toimintakenttä, että muutos juhlapuheista ennaltaehkäisyyn ei toteudu kuin joissain yksittäisissä kunnissa.
Samaa ovat ihmetelleet asiakkaat yli 20 vuotta ja aktivistit yli 50 vuotta.

Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen henkilöstömäärä kasvoi yli 1200 työntekijällä 2012-2017. Tämä tarkoittaa yli 60 miljoonan lisäpanostusta vuositasolla.

Lastensuojeluun on palkattu noin 300 sosiaalityöntekijää lisää 2012-2017, joka tarkoittaa yli 16 miljoonan lisäpanostusta vuositasolla.

Perhetyöhön ja sosiaaliohjaukseen on palkattu 440 henkilöä lisää 2012-2017 ja lisäpanostus maksoi 18 miljoonaa vuositasolla.

Oppilashuoltoon on palkattu 500 psykologia ja koulukuraattoria lisää 2012-2017 , joka tarkoittaa yli 26 miljoonan lisäpanostusta vuositasolla.

Vuonna 2017 lastensuojelun kulut kohosivat yli miljardiin euroon vuodessa. 15–17-vuotiaiden huostaanottojen määrä on yhdeksänkertaistunut vajaassa 20 vuodessa.

Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, samaan aikaan kun lapsiperheiden ja lasten määrä on vähentynyt, lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu.
Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn tai edes vähentänyt asiakasmääriä. Sen sijaan huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Huonoista tuloksista huolimatta sosiaalityöntekijät ja heidän edunvalvojakseen ryhtynyt media vaativat lastensuojeluun alati lisää henkilöstöresursseja.

Syy siihen, ettei lasten ja perheiden tarpeita tunnisteta ja täytetä ei ole resurssipula esim. henkilöstömitoitus vaan se, että sen paremmin sosiaalityön kuin psykiatrian hoitojärjestelmiä ei ole alun alkaenkaan luotu asiakkaita varten.

Psykiatrinen samoin kuin lastensuojelun hoitojärjestelmä on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.

Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Lisää lastensuojelijoita= lisää huostaanottoja

Sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostanut lastensuojelulaki ja varhaisen puuttumisen ideologia tuottavat resurssien väärinkohdennusta.

Ilmoitusmylly pyörii haaskaten niukkenevia resursseja, ja tilanne on lastensuojelun ja sen byrokraattien itsensä aiheuttama. Vaaratilanteiden sijaan lastensuojeluilmoituksia tehdään sosiaalityöntekijää harmittavista vuorovaikutustilanteista, tupakoivista teineistä ja kuntosalilla käyvästä äidistä.

Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin oikeusoppineiden varoituksista huolimatta kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos.

Lastensuojelun kriisiä on vuosikaudet yritetty ratkaista virheellisesti lisäämällä perhe- ja sosiaalityöntekijöiden ja moniammatillisen tiimityöskentelyn määrää sekä kiillottamalla lastensuojelutyön imagoa sensuroimalla asiakkaiden sosiaalinen raportointi ja nimittämällä sitä vihapuheeksi.

Virheelliset toimenpiteet ovat syventäneet kriisiä entisestään ja tuottaneet lisää epäluottamusta, kustannuksia, laittomia huostaanottoja, oikeusturvaongelmia ja työntekijävaihdoksia.
Jostain kumman syystä kunnat haluavat tehdä samat virheet aina uudestaan ja uskoa kokemusasiantuntija- ja tutkimustiedon sijaan sosiaalitoimen ja sijaishuollon vaikuttajien mutua ja edunvalvontajargonia.

Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Sosiaalityöntekijöiden määrän ja resurssien kasvattaminen kasvattaa- ei vähennä- perheiden tuen tarpeita. Ongelma ei ole työntekijöiden määrä vaan resurssien kohdennus: se, että a) tehdään vääriä asioita b) tehdään asioita väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta. Sosiaalityöntekijät tekevät vääriä asioita- juosten. Kiire ja päätön säntäily paikasta toiseen on itseaiheutettua ja lastensuojelusta puuttuvan tutkimustiedon, strategian, johtamisen ja valvonnan tulosta.

Myöskään perhetyöntekijöiden lisääminen ei ratkaise lastensuojelun kriisiä. Juuri kotiavun korvautuminen psykoanalyysiin perustuvalla perhetyöllä on keskeinen syy nykyiseen kriisiin ja huostaanottojen lisääntymiseen. Pelkästä lastensuojelun arvioinnista on muodostunut vakava oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.

↧

Tyttöjä ahdisteltiin maajoukkueissa

October 17, 2018, 11:02 am

≫ Next: Siun sote perustaa neljä perhekeskusta SOS- lapsikylän kanssa

≪ Previous: Lisäpanostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön ei tuottanut toivottuja tuloksia- virhettä vaaditaan uusittavaksi

Tyttöjä ahdisteltiin jalka- ja käsipallo- sekä jääkiekkojoukkueissa

Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti, uutisoi mtv- uutiset keväällä.

Entisen päävalmentaja Reima Kokon mukaan asiasta tiedettiin, mutta siihen ei uskallettu puuttua.

Nuorempia joukkueen jäseniä oli painostettu suhteisiin vanhempien ja kokeneempien pelaajien kanssa. Osa nuoremmista pelaajista on lisäksi pelännyt ja lopettanut kohtaamansa häirinnän vuoksi uransa.

”Jos nuorempi tyttö ei lähtenyt siihen mukaan, niin painostus oli kovaa. Tiedän monta tyttöä –lahjakkaita maajoukkuepelaajia, jotka pelkäsivät ja lopettivat uransa, koska eivät kestäneet sitä touhua”, Kokko kertoo.

Kokon mukaan samanlaista toimintaa oli myös naisten jääkiekko- ja käsipallomaajoukkueissa.

-”Käännyttämistä” harrastettiin paljon. Osa pelaajista naureskeli asialle, osa loukkaantui ja ahdistui. Jokainen koki sen varmasti eri tavalla. Mutta se oli vastenmielistä häirintää. Maajoukkueessa eräs kokenut pelaaja kertoi usein nuoremmille, miksi toisen naisen kanssa kannattaa ryhtyä suhteeseen, muutamia maaotteluita urallaan pelannut jalkapalloilija muistelee.
- Kukaan ei voi tosissaan väittää, etteikö sellaista kulttuuria olisi ollut useassa liigaseurassa, jonka kautta se kulkeutui maajoukkueeseen. Valtaosa pelkää edelleenkin pelaajia, jotka terrorisoivat silloin koko toimintaa julmallakin tavalla. Pelko estää monia puhumasta ja monet ovat halunneet unohtaa. Kaikki valmentajatkaan eivät todellakaan olleet puhtaita pulmusia, hän jatkaa.

- Painostus ja ahdistelu olivat niin henkistä kuin fyysistä. Kokeneemmat maanittelivat seksisuhteisiin ja kokeiluihin nuorempia pelaajia.

Esiin nostettujen syytösten ja epäilysten vuoksi Suomen Palloliitto yhdessä Suomen Jääkiekkoliiton kanssa pyysi asian selvittämisessä apua Suomen urheilun eettiseltä keskukselta (SUEK ry).

- Onneksi toimintakulttuuri on muuttunut ja tässäkin suhteessa on menty eteenpäin, kuten koko suomifutiksessa. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ja meidän on varmistettava, että vastaavaa ei pääse enää koskaan tapahtumaan. Jalkapallon pitää olla kaikille turvallinen laji, Palloliiton varapuheenjohtaja Katri Mattsson korostaa.

Enemmän kuin joka kymmennes kokenut häirintää

SUEK:n selvityksen mukaan yli 50 jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueiden pelaajaa kertoo kokeneensa seksuaalista tai sukupuolista häirintää – kolmen pelaajan mukaan Jääkiekkoliiton toimihenkilö syyllistyi tirkistelyyn. Useampi kuin joka kymmenes maajoukkuepelaaja eli kaikkiaan 54 vastaajaa oli kokenut pelaajaurallaan seksuaalista tai sukupuoleen kohdistuvaa häirintää.

Suurin osa vakavaksi luokitellusta häirinnästä oli tapahtunut maajoukkueen ulkopuolella, mutta myös maajoukkuetoiminnassa oli koettu epäsopivaa käytöstä. Selvitykseen liittyvään kyselyyn vastasi kaikkiaan 496 pelaajaa.

Selvityksen mukaan seksuaalinen häirintä kohdistuu erityisesti naisiin ja nuoriin. Miesten maajoukkueissa vain yksi pelaaja molemmista lajeista kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää.

Vakavissa tapauksissa häirintään syyllistyi useimmiten urheilijaan auktoriteetti- tai luottamussuhteessa oleva henkilö.

Vapaaehtoisten valmentajien taustoja ei tarkisteta

Vain 14 urheiluseuraa 15 000:sta eli alle promille tarkastaa vapaaehtoisten valmentajiensa rikostaustat, kertoo Ylioppilaslehti (1/2017).

"Moni hyväksikäyttötapaus ei tule koskaan ilmi, sillä uhrit pelkäävät kostoa, urheilumahdollisuuksiensa vaarantumista, leimaantumista tai sitä, että heitä ei uskota. Aihe on tabu urheilualan kattojärjestöissäkin.

Seksuaaliseen häirintään syyllistyneet valmentajat ovat usein sosiaalisia, suosittuja, arvostettuja ja itsevarmoja korkean profiilin hahmoja, jotka eivät poistu alalta hyväksikäyttötuomion jälkeenkään."

Sijoitetuille lapsille/nuorille urheiluharrastus voi tarjota onnistumisen elämyksiä mutta sijoitetut ovat erityisen suojattomia valmentajien ja muiden aikuisten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.

Lasta ei kuitenkaan suojella pelottelemalla.
Lasten kanssa on tärkeä keskustella niistä tunteista ja kysymyksistä, joita heille seksuaalisesta häirinnästä koskevasta uutisoinnista herää. Merkittävintä on pitää yllä avointa keskusteluyhteyttä kaikista asioista.

Responsible Coaching Movement (RCM) (Vastuullisen valmennuksen liike) ja National Center for Missing and Exploited Children (Kadonneiden ja riistettyjen lasten kansallinen keskus) kehottaa vanhempia kysymään urheiluseuroilta miten urheilijan yksityisyys ja turvallisuus on varmistettu esim. internet-viestinnässä, pukuhuoneissa , suihkutiloissa ja kilpailumatkoilla. Vanhempia kehotetaan kysymään urheiluseuroilta kolme kysymystä:

Onko valmentajan seurassa toinen aikuinen vai viettääkö lapsi aikaa kahdestaan valmentajan kanssa?
Onko lapsen valmentajan taustat ja työhistoria tarkistettu?
Tunteeko valmentaja lasten valmennuksen eettiset pelisäännöt?

Väestöliitto tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet lasten turvataitojen harjoitteluun.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina

↧

Siun sote perustaa neljä perhekeskusta SOS- lapsikylän kanssa

October 21, 2018, 1:54 pm

≫ Next: Riskiammattilaisia yhä enemmän- huumeidenkäyttäjiä ohjataan lähihoitajaopintoihin ja työharjoitteluun

≪ Previous: Tyttöjä ahdisteltiin maajoukkueissa

Liperin psykososiaalisten palvelujen johtaja Eeva Seppänen (vas.) ja Perhekeskuksen johtaja, psykologi Iija Den Herder

Pohjois-Karjalan perhekeskukset toteutetaan SOS-Lapsikylän tuella ja ohjauksessa

Siun sote perustaa neljä perhekeskusta SOS- lapsikylän tuella, kertoo Kuntalehti.

Perhekeskuksen ajattelu on lähtenyt tarpeesta kehittää perhetyötä.
Siun soten ja SOS- lapsikylän varhaisen puuttumisen keinoja ovat esimerkiksi yhteydensaannin parantaminen, vastuutyöntekijämallin käyttöön ottaminen ja Lapset puheeksi -menetelmä, kertoo Pohjois-Karjalan Lapsi-ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) hankepäällikkö Iija den Herder Siun soten tiedotteessa.

LAPE-hanke on yksi hallituksen kärkihankkeista. Sen osana on kehitetty perhekeskustoimintaa kahden vuoden ajan.
Kun hanke päättyy, SOS-Lapsikylä jatkaa kehittämistyötä yhteistyössä Siun soten, kuntien ja kolmannen sektorin kanssa.

SOS-Lapsikylä ohjaa perhekeskusten perustamista Siun soten alueella muun muassa järjestämällä perhekeskuksen toimijoille yhteisiä koulutustilaisuuksia ja työpajoja, joissa jäsennetään alueellisten perhekeskusten toimintatapoja ja yhteisiä tavoitteita.
Lisäksi SOS-Lapsikylä tuottaa tietoa perhekeskustoiminnan kehittämisen tueksi. Yhteistyö on Siun sotelle projektirahoituksen puitteissa maksutonta.

Koulutusten ja työpajojen järjestämisestä vastaa SOS-Lapsikylän kehittämissuunnittelija Liisa Jokinen, jonka mukaan:
" Esimerkiksi koulukuraattorin ryhdyttyä työskentelemään vahvemmin perheiden kanssa, on pitkällä aikavälillä onnistuttu vähentämään merkittävästi lasten tarvetta yksilölliseen koulukuraattorin ohjaukseen. Lisäksi perhekeskusten kohtaamispaikat nähtiin hyvänä alustana tehdä uudenlaista yhteistyötä ja havainnoida alueellisia lasten ja perheiden tarpeita".

SOS-lapsikylän asiakasosaamista ja perhelähtöisyyttä voi arvioida esim. tämän tapausesimerkin avulla:https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie

Miksi Pohjois- Karjalan perhekeskukset toteutetaan lapsibisneksessä toimivan sijaishuoltojärjestö ja sijaishuollon edunvalvoja SOS- lapsikylän ohjauksella, tuella ja tiedontuotannolla? Millä ja kenen antamalla mandaatilla päätös on tehty ja kuka vastaa "kehittämisen" seurauksista?
Miksi SOS-lapsikylä haluaa sosiaalityöntekijät työvoimatoimistoihinkin?

Jäävit sijaishuoltoyrittäjät vanhemmuuden arvioijina

Moni "lastensuojelujärjestö" on todellisuudessa sijaishuollon piiloyritys, joka tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta, vaikka vanhemmuudenarviointi pitäisi tehdä viranomaistyönä.

Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.
Professori J P Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi.

Huostaanottojen pohjustamiseksi muuttuneiden lastensuojelun "avohuollon tukitoimien" esim. perhekuntoutus- tai vanhemmuudenarviointibisneksen laajuudesta ei ole tietoa AVI:lla, THL:llä tai Valviralla. THL:n mukaan avohuollon tukitoimin sijoitettuja lapsia ja nuoria oli yli 4 000 vuonna 2017. Mutta kuinka moni tukitoimen sijoitus nykyään tarkoittaa vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta laitoksessa? Kuinka paljon ulkoistettuja vanhemmuudenarviointijaksoja järjestetään Suomessa vuosittain? Mitä kunnat näistä avohuollon tukitoimista maksavat? Millainen on palvelun laatu?

Kukaan ei Suomessa tiedä, ketkä kaikki moisia palveluja järjestävät, miten, missä ja miksi. Lastensuojelun ulkoistamiskehitys, markkinoituminen ja hoiva-alan yksityistyminen ovat olleet niin vauhdikkaita, ettei kukaan ole perillä, mitä perhekuntoutusbisneksessä tapahtuu. Viranomaisten resurssit seurata asiaa ovat olleet niukat.

Niin ikään ei tiedetä, kuinka moni suomalainen ohjataan (joko omasta halustaan tai painostettuna) erilaisille arviointijaksoille. Oikeastaan ainoa asia mikä tiedetään, on se, että avohuollon tukitoimena tehtyjä sijoituksia (kuten perhekuntoutuksia ja vanhemmuudenarviointeja) ei sisällytetä sijaishuollon miljardiluokkaan kohonneisiin menoihin.

Sijaishuollon asiakashankintaan on valjastettu kaikki lapsiperheiden kanssa toimivat. Oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" on alettu kartoittaa neuvoloissa amerikkalaisella CAP (Child Abuse Potential Inventory)- arviointityökalulla tilanteessa, jossa seulojilla ei ole riittävää koulutusta tai ammattitaitoa testaamiseen eikä tulosten tulkintaan, tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).

On erittäin huolestuttavaa, että hankkeen puuhanainen Eija Paavilainen haluaa kaltoinkohtelupotentiaalin testauksen myös 3. sektorin ja matalan kynnyksen palveluihin esim. perhekeskuksiin.
3. sektorin työntekijöillä ei ole välttämättä sitäkään vähää osaamista kuin perheitä nykyisin arvioivilla lähihoitajilla, perhetyöntekijöillä, sosionomeilla ja lastensuojelulaitosten harjoittelijoilla.
CAP-arvioinnissa riskifaktoreista tulee helposti riskimarkkereita ja runsaasti pisteitä saaneet leimataan kaltoinkohtelijoiksi. Näin onkin jo tapahtunut Paavilaisen kehittämien riskilistojen kohdalla, joissa riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Lastensuojelun ja sijaishuollon palveluja tuottavan SOS-lapsikylän rooli Pohjois-Karjalan perhekeskusten perustaja- ja koulutuskumppanina aiheuttaa vähintään kiusauksen SOS-lapsikylän omien "palvelujen" tyrkyttämiseen ja asiakashankintaan ja suoran jääviysongelman lapsiperheiden lastensuojelun ja sijaishuollon palvelutarpeen arvioijana.

SOS- Lapsikylän perhearviointi perustuu lukuisia valheellisia insestilöydöksiä ja -skandaaleja ( esim. Bjugnissa ja Münsterissä ) aiheuttaneen psykoanalyytikko Arnon Bentovimin perhearviointiin. Psykoanalyyttinen perhearviointi muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.

Muita käytössä olevia välineitä ja menetelmiä SOS- Lapsikylän perhekuntoutuksissa ovat muun muassa kyseenalainen MIM (Marschak Interaction Method) -havainnointi vanhemman ja lapsen välisestä vuorovaikutuksesta ja Theraplay-terapia, johon niinikään sisältyy MIM.

Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan MIM ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Juuri perheiden oikeusturvaa loukkaavat epätieteelliset ja jäävit arvioinnit takaavat alati lisääntyvät huostaanotot, joita THL:n suurselvityksen mukaan puretaan ani harvoin.
Pia Viitasen lisensiaattitutkimuksen mukaan "SOS-lapsikylissä sijoitetut lapset ovat ensisijaisesti pitkäaikaisesti sijoitettuja, huostaanotettuja lapsia, joilla ei aktiivisesti ylläpidetä ajatusta siirtymisestä takaisin alkuperäisperheeseen (Viitanen, 2007, 38).

Perhekeskusmallin lukuisat ongelmat

Perhekeskus- mallin ongelmat ovat sen kiinnittyminen avun sijaan lastensuojelun arviointiin ja ammatilliseen edunvalvontaan, kotipalvelun huono resursointi ja korvautuminen perhetyöllä, asiakkaiden tietosuojan vaarantuminen ja varojen valuminen korjaaviin toimiin.

Ongelmat tulisi tunnistaa ja tunnustaa heti, jotta perhekeskusten toiminta voitaisiin saattaa perustehtävänsä mukaiseksi.

Perhekeskus voi olla fyysinen tila, verkosto tai toimintatapa perheiden palveluiden järjestämiseen. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE, 2016–2019) eteenpäin vievänä toimenpiteenä on ottaa käyttöön paikallisesti sovellettava perhekeskustoimintamalli. (THL,Työpaperi 25/2016, 17).

Kaste- hankkeen esittely paljastaa mistä perhekeskuksissa on pohjimmiltaan kyse:
”Vahvistetaan toimijoiden osaamista varhaisen tuen ja puuttumisen työmenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa = Perhekeskus” eli kyse on usein epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.

Perhekeskusmalli on vanhentunut jo ennen toimeenpanoaan

Perhekeskustoiminta vastaa nimenomaan ehkäisevään lastensuojelutarpeeseen (HE 417/2007). Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa, että "termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan".
Kurttilan mukaan "päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee".

Kotipalvelu toteutui huonosti peräti 31% perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77). Joissakin perhekeskuksissa kotipalvelu on asiakkaille maksullista, ellei perhe ole toimeentulotuen tai päivähoidon asiakkaana. (Kainuun maakunta-kuntayhtymä, 2010).
Esimerkiksi Kuopion kaupunki on budjetoinut kitsaasti annettavaan kotiapuun vain 50 000 euroa vuodessa. Hiljattain Kuopio käytti koko kotiavun vuosibudjetin verran yhden perheen hajottamiseen huosta-automaatiksi muuttuneessa "perhekuntoutuksessa."

Konkreettisen perheitä auttavan kotiavun aliresursointi ja maksullisuus ja perheiden pelkäämän, pääsääntöisesti konkreettisesta avusta kieltäytyvän lastensuojelun perhetyön yliresursointi kertoo paljon perhekeskusten todellisista tavoitteista ja halukkuudesta edistää vanhempien osallisuutta.
Perhepalvelujen yhteinen tietojärjestelmä puolestaan mahdollistaa lastensuojelun fabrikoitujen ja virheellisten asiakirjojen päätymisen kaiken työskentelyn lähtökohdaksi.

Perhekeskuksissa arviointi korvaa avun

Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia.

Monitoimijaisen arvioinnin viitekehys perustuu vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.

Huomaamatta jää, että perheiden arviointi ei ole auttamista vaan saattaa korvata, viivästyttää tai estää perheiden tarpeiden mukaisen tuen.

Perhekeskukset voivat hyväksikäyttää perheiden järjestöjä

Perhekeskusten tarkoitus ei välttämättä olekaan järjestöjen tiedon ja tukimuotojen hyödyntäminen lastensuojeluun vaan lastensuojelun ajatus- ja toimintamallien ja mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen siirtäminen perheiden järjestöihin.

 Sen sijaan, että perhekeskuksissa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivat päätyä ja ovatkin jo Ääni lapselle- kampanjassa päätyneet levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa.

Valtaosa Perheet Keskiöön- hanketta hallinnoivan Lastensuojelun Keskusliiton hallitusjäsenistä edustaa sijaishuollon etujärjestöjä ja vain yksi perheitä.

Perhekeskus ei takaa perhepalvelujen uudistumista

Lastensuojelun piinaama erityislasten äiti Sini kertoo: "Papereista selvisi myös, että perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet minulta salaa viranomaisneuvottelun, jossa huosta-asia oli jo sovittu. En ollut tuosta tietoinen, enkä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapseni asioista ilman minua. Palaveri oli merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken. Koulu, perhekeskus ja lastensuojelu siis järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana."

Ilman yhtenäistä strategiaa, tietoperustaa, vastuunjakoa, dokumentaatiota ja seurantaa perhekeskuksista tulee" vain osa näennäistä muutosta, jossa vaihtuu termistö, tilat ja kenties esimies, mutta toiminnan kulttuuri on entistä pysähtyneempää, ja matkaa kohti lukkiutuneita ammatillisia ja sektorilähtöisiä asiakkaan kohtaamisia" (Haapasaari, 2009, 60).

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mallin-ongelmat-pahkinankuoressa

Epäonnistuminen tulkitaan onnistumiseksi

SOS-Lapsikylä on saanut vuosille 2017–2019 rahoituksen eduskunnalta lasten ja perheiden oikea-aikaisen ja vaikuttavan auttamistyön kehittämiseen kuntien ja maakuntien kanssa.

SOS-lapsikylän toimintakertomuksen mukaan SOS-Kumppanuuden onnistuneen pilotoinnin ansiosta eduskunta myönsi SOS-Lapsi-kylälle puolen miljoonan euron määrärahan vuosille 2017–2019 maakunnallisen mallin kehittämiseen.

SOS-lapsikylän perhekumppanin työ muistuttaa erehdyttävästi perhetyöntekijän työtä ja osa perhekumppaneista onkin perhetyöntekijöitä.
Varkaudessa kolme perhekumppania auttaa yhteensä seitsemää perhettä. Perehdytysopas myöntää, että tarkoituksena on varhainen puuttuminen.

Hankkeen keskiössä on jälleen kerran lastensuojelun epätieteellisissä menetelmillä tehty arviointi ja rikkinäisen puhelimen efektiin perustuva tiedonvälitys. Perhekumppani arvioi perheen ja palveluiden tarjoajat arvioivat perheen tilannetta omasta näkökulmastaan. Mihin tarvitaan kaikkea arviointia, kun perheiden tarpeenmukaisia palveluita ei välttämättä ole olemassa/saatavilla?

Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoja kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet.

"Kumppanuussopimuksessa SOS-Lapsikylä lupaa Varkauden kaupungille viestintänäkyvyyttä. Glooriaa ja medianäkyvyyttä onkin saatu ihan valtakunnallisesti. Palkintoja on tullut, mutta tuloksia ei näy. Muualla maassa lasten huostaanotot ovat pari viime vuotta olleet laskusuunnassa mutta Varkaudessa kehitys kulkee edelleen väärään suuntaan. Lasten ja perheiden oikeuksien toteutumiseen on alettava kiinnittämään erityisesti huomiota. Käynnissä olevat huostaanotot tulee käydä läpi ja kartoittaa mahdollisuudet niiden purkuun. Laitoksiin sijoitetut lapset näyttävät helposti unohtuvan ja lain vaatimukset perheen jälleenyhdistämistoimista jäävät toteuttamatta".

Jostakin syystä SOS- Lapsikylässä epäonnistuminen tulkitaan onnistumiseksi.

SOS-Kumppanuus-toimintamalli lapsiperheiden tukemiseen palkittiin myös Vuoden kunnallisena lastensuojelutekona Valtakunnallisilla lastensuojelupäivillä. Ristiinpalkitsemalla toisiaan veronmaksajien rahoilla lapsibisnestoimijat hakevat ja saavat näkyvyyttä hankkeilleen. Lasten ja perheiden tukemiseen tarkoitetut rahat varastetaan lastensuojelun työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Onko perusteettoman ristiinpalkitsemisen tavoite saada myös hankesijoittajia ja rahoitussopimuksia, joista on poistettu tulosperusteisuus?

SOS- Lapsikylän kumppanuushankkeelle toisi uskottavuutta jos se ensin korjaisi ja hyvittäisi entisille asiakkailleen aiheuttamansa vauriot.

Nyt SOS-Lapsikylä toimii kuin avionrikkoja, joka pakenee entisten puolisoidensa rikossyytteitä ja ruokkomaksuja, SOSmetoo- kampanjaa ja lähestymiskieltoja vihjaten että kyse on vain eksien ylisukupolvisista mielenterveysongelmista samaan aikaan kun etsii epätoivoisesti uutta rikasta kumppania kuntapampuista ja investointijohtajista.

Rinnakkaistuomioistuimen lisäksi lastensuojelusta näyttää muodostuneen oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuutensa, josta tosiseikkaselvittely ja yleiset oikeusperiaatteet on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.

Kehittämistyön pahin puute on sen painopiste tiedonkeruussa ja tiedonkeruun tuottamat valtaisat tietosuojaongelmat.

”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua ”, Varkauden sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto väittää ja lupaa, että "Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä".
Kansalaiset, joiden oikeusturva on jo olematon eivät katso hyvällä tällaista tietosuojan turmelemista. Jo vajaat 70 000 ihmistä on kieltänyt tietojensa luovuttamisen Kanta- järjestelmästä. Se kertoo aidosta epäluottamuksesta.

SOS- Lapsikylä lähti vaikuttavuussijoittamiseen

Monien kyseenalaisten lastensuojeluhankkeiden takapiruna toimivan Sitran tavoitteena on tuoda Suomeen vaikuttavuusinvestointi/- sijoittaminen, josta Lokakuun Liikekin on kirjoittanut: www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet

Yksi vaikuttavuussijoittamisen (impact investing) toteutusmuoto on Social Impact Bond (SIB) eli tulosperusteinen rahoitussopimus, joka herättää suurta kiinnostusta Suomessa.
Vantaalla lastensuojelusta on jo tehty sijoitusbisnestä- salaa asukkailta.

Yhteensä Euroopan investointirahasto on varannut 150 miljoonaa euroa tämäntyyppisiin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen kertoi.

Anna Idströmin mukaan "Sitra (2015) ei anna yhtäkään käytännön esimerkkiä, joka osoittaisi SIB-mallin hyödyn verrattuna muihin mahdollisiin ratkaisuihin".

Ei ole näyttöä siitä, että SIB onnistuisi torjumaan huostaanottoja tai rikoksenuusintaa vanhoja menetelmiä paremmin – se voi monimutkaisuudessaan tulla jopa suoraviivaista verotusta kalliimmaksi OECD:n raportti (2016: 22).

Joidenkin viimeaikaisten tutkimusten mukaan julkisten palveluiden yksityistäminen nimenomaan ei säästä veronmaksajien rahaa vaan pikemminkin hukkaa sitä (Chassy & Amey 2011, ks. myös Plumer 2011). Idstöm esittää huolensa esim. vankilabisneksen yksityistämisestä ja ihmettelee miten turvata, että yhteiskuntamme heikoimmat ja hädänalaisimmat eivät joudu yksityisten tahojen rahanteon pelinappuloiksi.

Lastensuojelussa he ovat jo joutuneet.
Valvomaton lastensuojelu ja sen sijaishuolto tarjoaa oivat puitteet vaikuttavuussijoituksilla keinotteluun. Tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet puuttuvat, joten kekseliäs sijoittaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.

THL:n tilastoraportin mukaan huostaanottojen määrä Pohjois- Karjalassa on noussut vuoden 2016 349:stä 386:een vuonna 2017. Pohjois- Karjalassa lastensuojelun sijaishuollon tarve on jatkunut ja mm. kiireellisiä sijoituksia on tehty alkuvuonna kaikilla alueilla.
Pohjois- Karjalan lastensuojelun ostopalvelujen kustannukset ajalla 1-4/2017 olivat 5,2 miljoonaa euroa ja ostopalvelujen kustannukset ajalla 1-4/2018 olivat 6,5 miljoonaa euroa. Perhe- ja sosiaalipalveluissa talousarvion ennustetaan ylittyvän noin 8,3 miljoonaa euroa ellei merkittäviä talouteen vaikuttavia toimenpiteitä aloiteta. Myös henkilöstökulut tulevat ylittymään.

Anne Frimodigin ja Sanni Penttilän mukaan lastensuojelun "pirullisiin ongelmiin" ei ole oikeita tai vääriä ratkaisuja vaan ne vaativat ratketakseen "kollektiiviseen älykkyyteen" ja "luovaan ohjelmoimattomaan ideointiin" perustuvaa päätöksentekoa.
Toivoa sopii, että tämä "kollektiivinen älykkyys" ja " luova päätöksenteko" on edes lainalaista ja lakisidonnaista.

Lokakuun Liike pyytää lukijoiltaan havaintoja ja kokemuksia SOS-lapsikylän ja Pohjois-Karjalan perhekeskusten toiminnasta osoitteeseen info@lokakuunliike.com

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskus-mita-siella-tehdaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-tutkii-vaan-ei-havaitse
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-historia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemuksia-perhetyosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/uhkailuun-ei-pida-alistua
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa

↧

Riskiammattilaisia yhä enemmän- huumeidenkäyttäjiä ohjataan lähihoitajaopintoihin ja työharjoitteluun

October 31, 2018, 10:38 pm

≫ Next: Rimpelä: Pyhäpuheesta pitää siirtyä rakenteiden vahvistamiseen

≪ Previous: Siun sote perustaa neljä perhekeskusta SOS- lapsikylän kanssa

Huumeidenkäyttäjiä ohjataan lähihoitajaopintoihin ja työharjoitteluun, kertoo päihdetyöntekijä

Samaan aikaan kun vanhempia seulataan neuvoloissa Child Abuse Potential- testillä, jossa siivousinto luokitellaan lapsen kaltoinkohtelun riskitekijäksi, huumeidenkäyttäjiä ohjataan lähihoitajaopintoihin ja työharjoitteluun sosiaali- ja terveydenhuoltoon ja opetustoimeen (IL,1.11.2018).

– Päihteitä käyttäviä ihmisiä on ohjattu opintojen ääreen sen sijaan, että heidät ohjattaisiin laitoshoitoon, pääkaupunkiseudulla työskentelevä päihdetyöntekijä ihmettee. Hän hämmästelee sitä, että moni asiakas opiskelee hoitotyötä ja suorittaa myös alan työharjoitteluja, vaikka päihdeongelma on yhä päällä.
Jaanan mielestä lähihoitajakoulutuksen pääsykokeista luopuminen on pahentanut asiaa selvästi.

Iltalehden haastatteleman päihdetyöntekijän mielestä ajatus hänen asiakkaistaan työharjoittelussa esimerkiksi päiväkodissa on pelottavaa.
Päihdetyöntekijänä pääkaupunkiseudulla työskentelevä Jaana (nimi muutettu) pitää käsittämättömänä sitä tosiasiaa, että hänen päivittäin päihteitä käyttävä asiakkaansa on esimerkiksi lähihoitajaopiskelija ja kertoo menevänsä harjoitteluun päiväkotiin.
– Se on tosi pelottava ajatus.

Jaana kollegoineen työskentelee päihteitä edelleen käyttävien ihmisten parissa.
– Sellaisten, joiden pitäisi olla hoitolaitoksessa, hän kertoo ja lisää, että osalla asiakkaista on päihdeongelman lisäksi hoitamattomia mielenterveysongelmia.
– He ovat meillä täydessä asiakkuudessa. Osa on sekaisin ja on kaoottisia elämäntilanteita. Meidän näkemyksen mukaan he kuulusivat päihdehoitoon, mutta heidät ohjataan opiskelemaan, Jaana sanoo.
Hän pitää tilannetta täysin nurinkurisena.
– Korvaushoidosta päihteitä käyttäviä ihmisiä on ohjattu opintojen ääreen sen sijaan, että heidät ohjattaisiin laitoshoitoon, Jaana toistaa.
– Olemme ihmetelleet, mikä on homman nimi, hän tiivistää työyhteisönsä tunnelmat.

Samasta ongelmasta kertoi Iltalehdelle aiemmin Valviran ylijohtaja Markus Henriksson.
– Aivan liikaa on lähihoitajaopiskelijoita, jotka kärsivät hoidollisesti hallitsemattomista päihteiden käytöstä ja jostain syystä heidän annetaan valmistua, jolloin päihdehäiriöt ilmaantuvat työssä esimerkiksi lääkeanastuksina, Henriksson kommentoi Iltalehdelle.

Kun pääsykokeet poistettiin, entistä useampi pääsi opiskelemaan.
– Miten ihmiset pääsevät kouluun vaikka he ilmiselvästi käyttävät huumeita? En ymmärrä, miksi niistä luovuttiin.

Päätös luopua soveltuvuustesteistä on ollut viime aikoina kovan kritiikin kohteena. Esimerkiksi lähihoitajaopiskelijoita kouluunsa koulunkäyntiohjaajiksi ottanut rehtori kertoi Iltalehdelle, että testien poistamisen jälkeen opiskelijoiden taso on ollut niin heikko, ettei koulu ole enää uskaltanut ottaa heitä harjoittelijoiksi ollenkaan.
Hänen johtamassaan koulussa lähihoitajia on aiemmin otettu kouluun harjoitteluun koulunkäyntiohjaajiksi.

Opiskelijoilta puuttuvat arjen perustaidotkin

Rehtorin mukaan osalta lähihoitajaopiskelijoista puuttuu arjen perustaidot: peseytyminen, pukeutuminen ja kyky sosiaaliseen kontaktiin.

Viime keväänä rehtori joutui keskeyttämään kaksi harjoittelua, koska opiskelijat eivät kyenneet suoriutumaan tehtävistään.
– Kun oppilaissamme on syvästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisia lapsia, täytyy meidän olla varmoja, että heidän turvallisuutensa on taattu.
Moni harjoittelija ei rehtorin mukaan suoriudu mistään työtehtävistä itsenäisesti: saattavat istua yksin jossain tekemättä mitään, eivät tule töihin milloin pitää ja lähtevät kotiin miten sattuu.
– Ei käsitetä sitä, että nyt ollaan mukana työelämässä.
Rehtorin mukaan harjoittelijat kieltäytyvät annetuista tehtävistä tai jopa käyttäytyvät aggressiivisesti.
– Ei se toimi, että harjoittelija on yksi oppilas oppilaiden joukossa.

Onko tässä järkeä?

Vastaavanlaajuista ongelmaa ei rehtori ole ennen urallaan nähnyt. Hänen mukaansa nykyään lähihoitajaopiskelijoina todella on henkilöitä, joista tiedetään jo valmiiksi, etteivät he pysty tekemään alan töitä.

– Nykyään mennään sen ajatuksen taa, että on parempi saada opiskelijalle joku ammatti ja perustutkinto.
Hän kyseenalaistaa ajatusmallin täysin:
– Mitä järkeä on suorittaa sellainen tutkinto, minkä mukaisessa ammatissa ei koskaan tule työskentelemään?
Rehtori ei ole yksin huolensa kanssa. Muun muassa Lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola kysyi Iltalehden haastattelussa viikko takaperin, että onko Suomella todella varaa tehdä ammattitaidottomia ammattilaisia.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on sanonut haluavansa palauttaa soveltuvuuskokeet ammatilliseen koulutukseen (IL, 1.11.2018).

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) kyselyssä viidesosa opiskeluhuollon ohjausryhmistä koki, ettei yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa ole tapahtunut positiivista muutosta tai että toiminta on jopa heikentynyt opiskeluhuoltolain voimaantulon jälkeen.
– On valitettavaa, että samat ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen, kertoo OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen.
Rahaa on liian vähän opettajien palkkaamiseen, ongelmien ennaltaehkäisy puuttuu, tieto ei kulje esim. opiskeluhuollon tiedot salataan huoltajilta, palvelut eriytyvät ja kukaan ei valvo toimintaa.

Jos opiskeluhuolto ei toimi lain edellyttämällä tavalla, aluehallintovirasto ei pääsääntöisesti voi puuttua tilanteeseen, ellei joku kantele siitä. Oikeuskansleri kiinnitti tähän huomiota jo vuonna 2012. Hän totesi, että valvonnan tehokkuus edellyttää, että valvovalla viranomaisella on käytössään riittävän järeitä keinoja. Tilanne on edelleen yhtä toivoton.
Koulutuksen järjestäjät eivät myöskään riittävästi arvioi, miten opiskeluhuolto toteutuu eivätkä kehitä toimintaansa arviointien mukaisesti.

Ammattikoulu- uudistus aiheutti katastrofin

Useat sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset ovat luopuneet pääsykokeista, osin niiden kalleuden vuoksi. Esimerkiksi ammattiopistojen lähihoitajakoulutukseen pääsee helposti täyttämällä sähköisen hakemuksen.

Sairaanhoitajaksi, sosionomiksi tai terveydenhoitajaksi voi päästä opiskelemaan ensimmäistä kertaa pelkän valintakokeen kautta. Haastatteluja ja soveltuvuustestejä ei tehdä myöskään sosiaalityöntekijöille.

Ainakin Lapin ja Turun ammattikorkeakoulut päättivät luopua hakijoiden haastatteluista syksyn 2014 yhteishaun valinnoissa, kertoi taannoin YLE- uutiset. Omnian ammattiopistossa Espoossa hakijoiden soveltuvuutta ei testata lainkaan.

Soveltuvuustestin reputtaminenkaan ei vie opiskelupaikkaa. Vuodesta 2016 lähtien
lähihoitajaopintoihin on päässyt, vaikka hakija ei olisi saanut soveltuvuuskokeesta yhtään pistettä.

Sosiaali- ja terveysalaa valvovan Valviran ryhmäpäällikkö, lääkintöneuvos Markus Henriksson pitää nykyistä tilannetta sietämättömänä.

Henriksson kertoo kuulleensa, kuinka oppilaitoksen johtava opettaja oli todennut lakonisesti: ”Otetaan vain kaikki sisään ja annetaan valmistua, kyllä Valvira sitten siivoaa jäljet”.

– Se on aivan törkeää asiakkaita ja potilaita kohtaan.

Valviran tehtävä ei ole valvoa oppilaitoksia vaan jo alalla olevia sosiaali- ja terveydenhoitoalan työntekijöitä. Virasto joutuu poistamaan ammattioikeuden vuosittain noin kolmeltakymmeneltä lähihoitajalta. Useimmiten syynä on päihdeongelma.

– Noin kolmanneksella se oli alkanut opiskeluaikana tai ennen opintojen aloittamista.

Henrikson epäilee osasyylliseksi työvoimahallintoa, mistä hänen mukaansa on ohjattu ihmisiä lähihoitajakoulutukseen, vaikka heidät olisi pitänyt ohjata hoitoon.

Lokakuun liike on kiinnittänyt huomiota sosiaalialan koulutuksiin, joiden ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Laittomuuksia ja ammattitaitopuutteita sijaishuollossa

Asiakkaiden oikeus- ja potilasturvaa lastensuojelussa vaarantaa se , että monet lastensuojelun yksiköt käyttävät kustannussyistä työvoimanaan yhä enemmän puutteellisesti koulutettuja tai palkattomassa työharjoittelussa tai työelämäkokeilussa olevia.

Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.

Jokaiseen lastensuojelun moniammatilliseen työryhmään / yksikköön kuuluu ainakin pari vakituisesta työpaikasta haaveilevaa opiskelijaa/työkokeilijaa. Opiskelijat ja harjoittelijat kehittelevät lastensuojelulaitoksissa mm. huostaanottoselvityksissä käytettäviä perhearviointeja, suomentavat englanninkielisiä haastattelulomakkeita ja pisteytysohjeita ja "arvioivat" asiakkaita ( Falck 2007; Kämäräinen 2016).

Sosiaalityössä ammattitaitopuutteet aiheuttavat uskoa psykoanalyysin harhaoppeihin, vääriä epäilyjä vanhemmille ja sijaishuollon väkivallan havaitsematta jättämistä.

Lastensuojelussa varsinkin johdon irtisanomisesta on tehty äärimmäisen vaikeaa eikä väärinkäytöksistä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita. Rikostutkintoja haittaa myös kaltoinkohtelijoille annettu poliittinen ja hallinnollinen tuki. Lastensuojelulaitosten henkilökunnan rikokset selviävät yleensä vasta vuosien ellei vuosikymmenten viiveellä. Sijaishuollon kaltoinkohteluselvitys paljasti, ettei sen paremmin työntekijöiden kuin johdon väärinkäytöksiin yleensä puututtu.

Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, asiakkaitaan patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi, joka pitää onnistumisena laittomia menettelytapoja.

Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä ja puuttuvia vastuu- ja korvausvelvoitteita ihmettelevät myös sijaishuollossa kaltoinkohdellut, joiden entiset kaltoinkohtelijat toimivat edelleen ammateissaan ja jopa sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä.

Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki lastensuojeluun ajetut perheet ja heistä välittävät- ajoissa!

https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-riskiammattilainen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/viranomainen-saa-rikoksistaan-sairaslomaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/merikratos-oy-jaaviyksia-laittomuuksia-ammattitaitopuutteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lex-kittilalle-olisi-tarvetta-myos-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuoltolain-henkilokunnan-ilmoitusvelvollisuuden-esteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-syyttaa-alaansa-laittomuuksista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-tarvitsee-reformin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paraisten-kelvoton-johto-lastensuojeluongelmien-aiheuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tee-kantelu-aviin-ja-oikeusasiamiehelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon

↧

Rimpelä: Pyhäpuheesta pitää siirtyä rakenteiden vahvistamiseen

November 1, 2018, 3:24 am

≫ Next: Lääketieteen ja sosiaalityön moraalinen ristiretki: vastoinkäymiset sairauksina ja sairaudet moraalisina epäonnistumisina

≪ Previous: Riskiammattilaisia yhä enemmän- huumeidenkäyttäjiä ohjataan lähihoitajaopintoihin ja työharjoitteluun

Lapset jätetään heitteille
Lapsiperheiden palvelut eivät kiinnosta kuntia, väittää emeritusprofessori Matti Rimpelä Onko Strategioista tullut tragedioita -raporttiin liittyvässä YLE:n haastattelussa 1.11.2018.
"Kun keskitytään talouteen ja kaavoitukseen, tuloksia ei tule. Hyvinvointipalvelut on marginalisoitu ja niille on luotu oma strategia- ja suunnittelumyllynsä, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Papereita kyllä pyöritellään, mutta tuloksia ei saada", Rimpelä sanoo.

Lapsiperhe on unohtunut jonnekin järjestelmien syövereihin, kun eri ammattilaiset ja järjestemän osat vahtivat omia etujaan.
Kunnissa käytetään yli 10 miljardia euroa vuodessa lasten ja lapsiperheiden palveluihin ja tukemiseen, mutta tuloksia ei tule.
– Samat pulmat ovat olleet esillä jo 70-80-luvuilta alkaen, ja tulokset ovat huonompia.
Rimpelän mukaan raportti on laadittu kärjistäen ajatuksella ”mikään ei muutu jos kukaan ei suutu”. Hän muistuttaa, että jo kolmen vuosikymmenen ajan hallitus on käynnistänyt uusia keskusteluja ja prosesseja.

– On ollut vapaakuntakokeilua, ehkäisevän sosiaalipolitiikan kuntaprojektia, perheprojekteja, uutta poikkihallinnollista ohjelmaa, kaste-ohjelmaa, lape-ohjelmaa – joka hallitus vaihtaa uuden höngän päälle ja työntää lisää rahaa kehittämishankkeisiin, mutta tulokset ovat aika olemattomia. Pitkän aikavälin kritiikkiä ja keskustelua ei ole käyty, ja sitä haluamme nostaa.

Matti ja Markku Rimpelän KAKS –Kunnallisalan kehittämissäätiölle vuonna 2015 tekemässä tutkimukssa Säästöjä lapsiperheiden palveluremontilla vaadittiin suomalaisen lapsipolitiikan uudistamista: Sen punaisena lankana tulee olla YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja sen tarkoittama lapsen etu, käytännössä lapsi- ja perhelähtöisyys.

Suomessa on jätetty lapsia heitteille jo vuosikymmeniä , Rimpelä kertoi Lapin lastensuojelupäivillä vuonna 2014.
Valtio ja kunnat ovat syyllistyneet rakenteelliseen välinpitämättömyyteen, kun viranomaiset eivät tee lastensuojelutyötä yhdessä vaan pompottelevat ihmisiä luukulta toiselle.

- Pohjimmainen ongelma on se, että nämä palvelut ja tiedot on jaettu erillisiin sektoreihin, yksiköihin, rekistereihin ja ammattikuntiin. Kukaan ei hallitse kokonaisuutta, mutta näissä palveluissa pyöritetään kuitenkin yli 20 miljardin euron pottia. Meidän tulee tunnustaa, että tämä rakenne ei enää toimi, ja se tulee rakentaa alusta lähtien uusiksi.

Kunnat ovat Rimpelän mukaan liian pieniä yksiköitä, jotta ne voivat uudistaa järjestelmän yksin.

Rimpelän mukaan julkisuudessa puhutaan paljon koulupsykologeista, mutta Suomessa tarvittaisiin enemmän käytännön apua kodeille ja kouluihin.

- Ei me tarvita lisää sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja psykiatreja. Me tarvitsemme perhe- ja nuorisotyöntekijöitä ja kodinhoitoapua. Meidän tulee yhdistää palveluita kokonaisuuksiksi ja sinne sisälle laittaa perhetyöntekijöitä, kodinhoitoapua ja nuorisotyötä. Siten me tarvitsisimme vähemmän niitä raskaita palveluita.

Vuonna 2013 Rimpelä oli mukana Toimiva lastensuojelu- työryhmässä, jonka mukaan kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Vuonna 2012 Rimpelä varoitti valvomattomasta lapsibisneksesta: Taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.

Alla lyhennelmä Matti Rimpelän puheenvuorosta vuodelta 2009. Mikä on muuttunut?

Rimpelä: Koululaisetkin tarvitsevat "lähiesimiestä"

Kouluhyvinvoinnista puhutaan paljon. Minusta "pyhäpuhe" kuvaa hyvin tämän retoriikan yleisintä sävyä. Aika harvoin esitetään aidosti analyyttisiä ja todellisen tilanteen realistisesti kuvaavia puheenvuoroja. Kehittämishankkeissa usein hanke näyttää tärkeämmältä kuin varsinaisen haasteen vakavasti ottaminen. Lyhytkestoiset hankkeet antavat enemmän tekijöilleen kuin kouluyhteisölle. Tekijöiden oma ahdistus vähenee, kun on tehnyt jotakin. Tehottomassa puuhastelussa on myös se hyvä puoli, että ongelmat pysyvät ennallaan ja jonkin ajan kuluttua voi aloittaa uuden hankkeen.

Ikärajat haittana

Vaikka yhtenäiseen perusopetuksen rakenteeseen pyritään, useimmissa kunnissa lasten on pakko vaihtaa koulua keskellä murrosikää. Kukaan niistä lasten ja nuorten kasvun ja kehityksen asiantuntijoista, joiden kanssa olen tästä keskustellut, ei pidä siirtymän ajoittumista viisaana. Kunnat saavat valtionosuutta peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa oleville.

Ilman opiskelupaikkaa jääneille tai opiskelun keskeyttäneille 16 - 17 -vuotiaille kuntien velvollisuutena on tarjota vain lastensuojelua ja nuorisotyötä. Näin juuri se osa, joka tarvitsisi erityistä tukea ammattiin kouluttautumisessa, jää "projektiruuaksi", lukuisten yksittäisten hankkeiden materiaaliksi.

Luokanopettaja vielä tuntee oppilaansa, mutta noin 13 vuoden iästä lähtien lapsesta tulee "sivistysyrittäjä", joka aika yksin joutuu rakentamaan omaa portfoliotaan. Etenkin silloin, kun koti ei osaa tai jaksa tukea. Nykyinen järjestely ei takaa, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi "lähiesimies", joka kantaa huolta hänen opintojensa kokonaisuudesta.

Koululääkärit ovat hävinneet – koulupoliisit tilalle?

Koko maassa on vain muutamia päätoimisia koululääkäreitä. Sadat lääkärit toki piipahtavat kouluissa tunnin silloin toisen tällöin. Heiltä ei kuitenkaan edes odoteta erityistä perehtyneisyyttä kouluyhteisön ja sen oppilaiden hyvinvointihaasteisiin.
Suomessa ei ole lainkaan järjestetty kouluterveydenhuoltohenkilöstön jatko- tai täydennyskoulutusta.

Television aamulähetyksessä poliisiylijohtaja ja opetushallituksen pääjohtaja kertoivat, että kevään kuluessa kaikkiin peruskouluihin nimetään henkilökohtainen koulupoliisi. He vakuuttivat kuinka tärkeä tuttu koulupoliisi on. Milloin vastaavalla kansallisella vakavuudella huolehditaan siitä, että kaikilla kouluilla ja oppilaitoksilla on oma henkilökohtaisesti tuttu lääkäri?

Tietoa ongelmista on ollut jo vuosia - teot puuttuvat

Kun aloimme 1996 kehittää Kouluterveyskyselyä peruskoulujen 8 - 9.vuosiluokille, jo ensimmäisissä kierroksen vastauksissa tulivat selvästi esiin koulujen sisäilmaongelmat.

Nuorten terveystapatutkimuksessa havaitsimme 1990 -luvun alussa, että niska- ja hartiasäryt ovat yleistyneet. Sittemmin tämä trendi on vahvistettu useissa eri tutkimuksissa. Kouluyhteisöjen ergonomia on kuitenkin edelleen aivan lastenkengissä verrattuna työolojen ergonomiaan.

Kun ensimmäisissä kouluterveyskyselyissä 6 - 7 % peruskoulun kahden ylimmän luokan oppilaista koki tulleensa kiusatuksi ainakin kerran viikossa tai useammin, viimeisimmissä kyselyissä ollaan 7 - 8 %:n tasolla. Vain kolme prosenttia koulujen johtajista vastasi toistuvan kiusaamisen yleisyydeksi 7 % tai enemmän, siis sen tason, joka oli oppilaiden vastausten mukaan koko maan keskiarvo. Näin siitäkin huolimatta, että suurin osa kouluista oli joka toinen vuosi saanut omien oppilaidensa vastauksiin perustuvan tiedon kiusaamisen yleisyydestä.

Miten tähän on tultu?

Miksi epäkohdat ovat ennallaan tai jopa syvenevät, vaikka kouluhyvinvoinnista puhutaan niin paljon?
Kun koululakien uudistamisen yhteydessä 1990-luvulla yritimme tuoda keskusteluun hyvinvointi- ja terveysteemoja, osoittautui se ylivoimaiseksi. Eduskuntakäsittelyn aikana ei myöskään pyydetty lakiesityksistä lausuntoa sosiaali- ja terveysvaliokunnalta. Koululait valmisteltiin turvaamaan oppimista ja opetusta, ei hyvinvointia.

Suomalaisen yhteiskunnan rakentamisesta siirryttiin häiriöiden hoitamiseen. Kun aikaisemmin oli tulkittu lasten ja lapsiperheiden tukeminen investoinniksi koko elämänkulkuun, valtio ja kunnat alkoivat tulkita sitä kulutusmenoksi.

Mitä pitäisi myös tehdä?

1. Koulujen ja oppilaitosten ja myös päivähoidon ja sijaishuollon hyvinvoinnin tutkimusta ja kehitystyötä ei ole Suomessa lainkaan järjestetty. Lasten ja nuorten kehitysyhteisöt ansaitsisivat samalla tavalla vahvan tutkimus- ja kehittämispanostuksen, josta aikuiset ovat huolehtineet rahoittaessaan Työterveyslaitosta.

2. Työsuojelu- ja työterveyshuoltolait koskevat vain lasten ja nuorten yhteisöjen työsuhteisia aikuisia. Monien pulmien takana on yksinkertaisesti selkeän velvoittavan lainsäädännön ja sen toteutumisen valvonnan puuttuminen. Olisi valmisteltava ja säädettävä työsuojelulakia vastaava erityislaki, joka kattaisi kaikki lasten ja nuorten "työpaikat" eli yhteisöt, joissa he jatkuvasti toimivat kodin ulkopuolella, ainakin päiväkodit, koulut, oppilaitokset ja sijaishuollon laitokset sekä ryhmäkodit.

3. Myös lasten ja nuorten "työpaikkojen" hyvinvointiammattilaisille olisi järjestettävä työterveyshuoltoa vastaava valtakunnallinen jatko- ja täydennyskoulutusohjelma. Näin varmistettaisiin yhteinen osaaminen ja sen säilyminen ja jopa vahvistuminen.

Puhe välittämisestä ja yhteisöllisyydestä ei maksa mitään. Siksi monet yhteiskunnan vaikuttajat ovat mieltyneet tähän "pyhäpuheeseen". Mutta siitä on kovin vähän hyötyä lapsille silloin, kun perusrakenteet eivät ole kunnossa.

Kaikki lapset ja nuoret ovat oikeutettuja kohtuulliseen kouluhyvinvointiin. Rakenteiden tehtävänä on mahdollistaa ja varmistaa tämän tavoitteen saavuttaminen kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissa.

http://www.ebm-guidelines.com/dtk/shk/avaa?p_artikkeli=ttl00576

Sosiaali- ja terveydenhuollon muutosvastarintaa valaisee myös Anu Suomelan kriittinen kannanotto vuodelta 1995 ja Marraskuun Liikkeen kannanotot vuodelta 1967.

Mikä on/ onko mikään muuttunut?

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-turhia-lastensuojeluilmoituksia-ja-jaaveja-arviointeja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-psykopuoskarointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-etsiva-nuorisotyo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaarinymmarretty-rakenteellinen-sosiaalityo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/barometrin-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kun-avun-saanti-maksaa-lapsen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt

↧

Lääketieteen ja sosiaalityön moraalinen ristiretki: vastoinkäymiset sairauksina ja sairaudet moraalisina epäonnistumisina

November 1, 2018, 11:16 pm

≫ Next: Keskusrikospoliisi tutkii Pohjolakotia

≪ Previous: Rimpelä: Pyhäpuheesta pitää siirtyä rakenteiden vahvistamiseen

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.11. 2018

Moni kansalainen on ihmetellyt alati lisääntyviä lasten ja vanhempien sairauksilla ja ohimenevillä vastoinkäymisillä perusteltuja pakkotoimia esim. huostaanottoja. Vielä oudompaa on huostaanottojen perustelu sosiaalityöntekijän subjektiivisella tyytymättömyyden tilalla eli huolella.

Yhä useammin niin psykiatriassa kuin sosiaalityössä ohimenevistä vastoinkäymisistä ja niiden herättämistä tunteista pyritään fabrikoimaan sairauksia. Sairaudet puolestaan nähdään moraalisina epäonnistumisina.

"Lapsiperhe on unohtunut jonnekin järjestelmien syövereihin, kun eri ammattilaiset ja järjestemän osat vahtivat omia etujaan.

Kunnissa käytetään yli 10 miljardia euroa vuodessa lasten ja lapsiperheiden palveluihin ja tukemiseen, mutta tuloksia ei tule", väittää emeritusprofessori Matti Rimpelä raportissaan Onko Strategioista tullut tragedioita?.

Sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi. Morrisin mukaan haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.

Morris arvostelee sosiaalityöntekijöiden tapaa kerrata ongelmia, rikkoa perheitä, tehdä liittoutumia ja osittaisia sitoumuksia ja syyllistää perheitä suunnitelmiensa epäonnistuneesta toimeenpanosta. Hän pohtii toimivatko sosiaalityöntekijät hyvistä aikomuksistaan huolimatta muutosten estäjinä kyvyttömyydessään irroittautua käsityksistään ja toimintamalleistaan ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

Elämän tavallisista vastoinkäymisistä fabrikoidaan sairauksia

Alan Casselsin mukaan tautitehtailu tarkoittaa sairauden kriteerien laajentamista niin, että terveistä ihmisistä tehdään potilaita. Toiminnan motiivina on lääkeyhtiöiden halu laajentaa tuotteidensa markkinoita. Cassels kertoo kirjansa Selling Sickness. How the World’s Biggest Pharmaceutical Companies are Turning us All into Patients (Nation Books, 2005) alkusanoissa lääkeyhtiö Merckin toimitusjohtajasta, joka toiveissaan näki lääkeyhtiönsä samanlaisena kuin purukumin valmistaja Wrigley’s.
Jos he voisivat valmistaa tuotteita myös terveille ihmisille, silloin niitä voisi myydä kaikille.

Saada myydä lääkkeitä vain sairaille oli markkinarajoite.

Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat luovat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi ne voivat tarjota omia tuotteitaan. Huoli on eräs tällainen tyytymättömyyden tila.

Tautilietsonta on Casselin mukaan kymmenessä vuodessa vain kiihtynyt. ”Viime vuosina on nähty lukuisia räikeitä kampanjoita, jotka koettavat uskotella ihmisille, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.”

Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”

Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Etsivä löytää etsimänsä

Lääkäri ja terveydenhuollon menetelmien arvioinnin ammattilainen Iris Pasternack ei ole vakuuttunut terveille ihmisille tehtävien seulontojen eduista.

Pasternack nostaa esiin mm. seulontojen taloudelliset intressit. On lääketeollisuuden ja yksityisten lääkäriasemien etu, että mahdollisimman moni ostaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan.

Esimerkiksi allergiatestit, kuten monet muutkaan testit, eivät ole aukottomia. Ne on Pasternackin mukaan kehitetty sellaisille, joiden on syytä epäillä allergiaa. Jos testejä tekee vain varmuuden vuoksi, tulokset voivat näyttää allergiaa virheellisesti.

Pasternackin mielestä liiallisesta seulonnasta ja tutkimisesta seuraa turhaa pelottelua.

"Kun terveitä ihmisiä seulotaan, löydetään valtavasti kaikenlaista. Se on kuin Googlen karttaa zoomaisi: mitä lähemmäs menee, sen pienempiä järviä näkee."

Leeni Ikosen mukaan lastensuojelua hallitsevassa psykoanalyyttisessa orientaatiossa työntekijät pyrkivät löytämään perheestä sen pahan, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan.

Onko lasten ja vanhempien salaseulonta ja arviointi lasten suojelua?

Lastensuojeluasiakkuuteen liittyy lähes aina lapsen ja vanhempien arviointi.

Arvioinnit nähdään osana sosiaalityön ammatillista ekspertiisiä, jonka sisältö koostuu mm. subjektiivisesta huolen tunteesta, ”naksahduksesta” ja hiljaisesta tiedosta. Arvioinnit suoritetaan vailla riittävää ohjausta menetelmillä, joiden luotettavuudesta ei ole näyttöä. Lastensuojelussa arviointi ja seulaus tehdään usein myös salaa asiakkaita informoimatta. Riskiseulaus voidaan nimetä mm. vanhemmuuden tukemiseksi, vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai jopa yhteis- tai vaikuttavuustutkimukseksi. Esimerkiksi taannoista Otso- hanketta mainostettiin perheille kuuntelijan ja tuen tarjoamisena perheen arjen hallinnan ja vuorovaikutuksen pulmiin vaikka hankeraportissa hankkeen päämääräksi ilmoitettiin perheiden mt- ja päihdeongelmien tehostettu esiinseulominen.

Rekisteritietoa tarvittaisiin myös lastensuojelun vaikutuksista

Sosiaalihuollon tiedonhallintauudistuksen myötä lastensuojelu pääsee terveydenhuollon rekisteritietoihin ja sosiaalirekisteristä toisin kuin rikosrekisteristä tulee ikuisia kun sosiaalihuollon vanhat asiakastiedot digitalisoidaan. Tutkija Paula Saikkosen mukaan sosiaalihuollon kansalliseen asiakastietovarantoon (KanSa) arkistoitavan tiedon laatua ja arkistoinnin kestoa koskeville eettisille pohdinnoille ei selvästikään ole vielä uhrattu aikaa. Saikkonen kysyy aiheellisesti pitäisikö dataa kerätä myös siitä, miten asiakkaiden elämäntilanteet paranevat tai huononevat, miten he saavat tarvitsemiaan palveluita ja minkälaiset sosiaalityön menetelmät johtavat myönteisiin tuloksiin?

Häiriö-orientaatio hyödyttää vain yrityksiä

Niin psykiatrian kuin sitä ihannoivan sosiaalityön piirissä työntekijöitä houkutellaan luomaan ja tulkitsemaan luonnollisesta elämänkulusta lääkehoidettavia tiloja ja monenkirjaviin oireisiin perustuvia sairauksia. Työntekijöiden toimenkuvana on piirtää semisairauksien suuntaviivat, diagnostiikka ja hoitosuositukset.

Arviointeja ja seulauksia suorittavat sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein kurssituksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa yksityisiltä valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.

Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja arvioimaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.

Koulutuksen ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Arviointi naamioidaan tueksi

Lastensuojelussa samat yritykset tarjoavat jääviyssääntöjen vastaisesti niin vanhemmuuden arviointeja kuin lasten sijoituspalveluja. Arviointi voidaan naamioida vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukemiseksi, perhetyöksi, ensi- ja turvakotijaksoksi tai perhekuntoutukseksi. Lasten huostaanottoja valvomattomaan laitoshuoltoon kutsutaan mm. erityiseksi huolenpidoksi (EHO), jarru-, vieri- tai pysäytyshoidoksi.

Lastensuojelun tutkimus- ja hoitoyksiköt toimivat edelleenkin huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla, jossa asiakkaista pyritään etsimään kalliita asiantuntijapalveluita, laitostutkimuksia ja - säilytyksiä edellyttäviä ja oikeuttavia puutteita ja vikoja. Arviointien lopputulos on perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan laitoshoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelu tarvitsee reformin: "Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.

Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina."

Myös sosiaalityössä ja erityisesti lastensuojelussa katsellaan maailmaa yhä enemmän biolääketieteellisten linssien läpi.

Jani Kaaro kirjoittaa mainiossa artikkelissaan Lääkärit ja sokea tiedeusko lääkäri Iona Heath:sta, joka väittää, että " mitä syvemmin lääkäri omaksuu biolääketieteellisen mallin, sitä alttiimmaksi hän tulee näkemään potilaansa keskiarvoina, normatiivisen ihmisyyden edustajana. Sitä hatarammaksi samalla muuttuu lääkärin kyky nähdä potilaansa ihmisenä, keskellä omaa elämäänsä, ymmärtää sairautta ja sen merkitystä potilaan koko elämän kontekstissa".

Terveyttä vai totalitarismia?

Heath kritisoi lääketieteen kehitystä. Kaaron mukaan "hän tekee selväksi, että hänen erittelemänsä yksityiskohdat eivät ole lääketieteen omia erillisiä patologioita, vaan seurausta laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Eräässä mielenkiintoisimmista esseistään hän kysyy, onko terveydenhuolto muuttumassa totalitarismiksi. Esseessä hän kuvaa totalitarismia filosofi Karl Popperia seuraten järjestelmänä, joka uskoo sokeasti omaan näkyynsä täydellisestä yhteiskuntajärjestelmästä. Usko täydelliseen järjestelmään on niin vahvaa, että uhreista, jotka syntyvät tuota utopiaa tavoiteltaessa, ei olla kiinnostuneita –tai ne ollaan valmiita hyväksymään.

Miten totalitarismi sitten näkyy terveydenhuoltojärjestelmässä? Yksi Heathin esimerkeistä on ennalta ehkäisevä lääketiede ja terveisiin ihmisiin kohdistuvat seulonnat. Heathin mukaan ennalta ehkäisevän lääketieteen lupaukset ja velvollisuudet potilasta kohtaan eroavat perustavalla tavalla niistä, jotka koskevat hoitavaa lääketiedettä. Hoitavassa lääketieteessä potilas etsii lääkärin, koska hän tarvitsee apua sairauteensa, ja lääkärin velvollisuus on auttaa potilasta parhaan kykynsä mukaan. Ennalta ehkäisevässä lääketieteessä lääkäri sen sijaan etsii potilaan ja kertoo tälle, mitä tämän pitäisi tehdä, ettei tästä tulisi potilasta – tai miten potilaaksi tulemista voi oletettavasti lykätä ".

Lääketieteen ja sosiaalityön moraalinen ristiretki

"Heath siteeraa näyttöön perustuvan lääketieteen suurnimeä, professori David Sackettia, puhuessaan ennalta ehkäisevän lääketieteen kolmesta röyhkeyden elementistä.

Ennalta ehkäisevä lääketiede on ensinnäkin aggressiivista: se etsii terveitä ihmisiä oma-aloitteisesti ja kertoo heille, miten heidän olisi elettävä elämäänsä.
Toiseksi se on ylimielistä: se olettaa automaattisesti, että sen tarjoamista neuvoista seuraa enemmän hyötyjä kuin haittoja, vaikka tämä ei aina pidä paikkaansa.
Kolmanneksi ennalta ehkäisevä lääketiede on määräilevää ja hyökkää herkästi kaikkien niiden kimppuun, jotka kyseenalaistavat sen suosituksia.

”Kun edellä mainitut kolme röyhkeyden muotoa pannaan yhteen, saadaan jotakin mikä muistuttaa moraalista ristiretkeä”, Heath sanoo. Yhdistelmän lopputuloksena on filosofia, jossa järkiperäinen ja vastuullinen kansalainen on itse vastuussa terveydestään, ja sairaus on merkki moraalisesta epäonnistumisesta. Näin lääketiede luo normatiivisen ihmisen ideaalin, jota kaikkien on tavoiteltava. Annettujen ohjeiden takana, kulisseissa, on valtava vääntövoima kaupallisia tavoitteita ja etuja, jotka tuottavat säännöstön mittalaitteet ja interventiot.

On kuitenkin suuri filosofinen kysymys, millä oikeudella lääkäri istuttaa terveeseen ja oireettomaan ihmiseen sen ajatuksen, että hän saattaa olla sairas. Seulonnat eivät ole yksiselitteisiä tai erehtymättömiä, ja väärät positiiviset tulokset jättävät tutkitusti ihmiseen pysyvän pelon, levottomuuden ja epävarmuuden tunteen omasta terveydestään. Toinen valtavan mittaluokan ongelma on hinta: seulonnat ja muut ennalta ehkäisevän lääketieteen toimenpiteet ahmaisevat niin suuren osan terveydenhuoltojärjestelmien budjetista, että ne uhkaavat solidaarisuuteen ja tasa-arvoon perustuvaa terveydenhoidon perustaa. Kolmanneksi näkökulma naamioi sosioekonomisista tekijöistä johtuvat terveyserot kysymykseksi yksilön käyttäytymisestä.

Kun potilasta ei enää nähdä suosituksilta

Heathin mielestä näyttöön perustuvat suositukset nimittäin ovat pohjimmiltaan samaa normatiivisuuden luomista, jota hän on arvostellut.
”Ongelma ei ole se, että suosituksia laaditaan vaan se, jos lääkäri ei näe potilasta suosituksilta”, Heath sanoo.
Heath ei näe pulmaa – tätäkään – vain lääketieteen ongelmana, vaan oireena laajemmasta yhteiskunnallisesta kehityksestä. Hän siteeraa irlantilaista kirjailijaa, Stephen Barrya, joka kirjoittaa näin teoksessaan A Long Long Way:
”Ja Jumala tietää, että kun järki ja armo ovat jättäneet maailman, mikään ei ole niin arvokasta kuin käsikirja.”

Ongelma ei ole lääketieteessä vaan maailmassa, josta armo ja järki ovat kadonneet. Lääketiede takertuu kouristuksenomaisesti suosituksiin, koska ne lupaavat estää lääkäreitä epäonnistumasta: ne ovat viimeinen suojavalli lääkärin ja hoitovirheen välillä. Heathin kritiikin mukaan suosituksista voi kuitenkin tulla tekosyy olla käyttämättä järkeään –joka on jo valmiiksi kadoksissa maailmasta –ja olla näkemättä potilaansa todellista tarvetta tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Popperin ratkaisu totalitarismia vastaan oli käytännöllinen. Mikään järjestelmä ei voi olla kaikille täydellinen, eikä kukaan voi tietää toisten puolesta, mitä he tarvitsevat –siksi on viisaampaa tarttua yhteiskunnallisiin haasteisiin ongelma kerrallaan. Unohtakaamme täydellinen yhteiskunta ja utopiat –jotka tavoitellessaan taivasta maan päälle saavat aikaan helvetin –ja auttakaamme ihmisiä tässä ja nyt, kun he sitä tarvitsevat. "

↧

Keskusrikospoliisi tutkii Pohjolakotia

November 5, 2018, 2:25 pm

≫ Next: Poliisille halutaan pääsy potilastietoihin kansalaisten mahdollisten rikosten ehkäisemiseksi vaikka puuttua pitäisi päättäjien jo todettuihin rikoksiin

≪ Previous: Lääketieteen ja sosiaalityön moraalinen ristiretki: vastoinkäymiset sairauksina ja sairaudet moraalisina epäonnistumisina

Pohjolakoti, kuvakaappaus Kainuun Sanomat

↧

Poliisille halutaan pääsy potilastietoihin kansalaisten mahdollisten rikosten ehkäisemiseksi vaikka puuttua pitäisi päättäjien jo todettuihin rikoksiin

November 5, 2018, 10:43 pm

≫ Next: Helsingin kaupunginvaltuusto ei turvaa Hurstin ruoka- apua- "ruoka-apu-uudistukseen " ja leipäjonolaisten rekisteröintiin käytetään 15- kertainen summa

≪ Previous: Keskusrikospoliisi tutkii Pohjolakotia

Poliisille halutaan pääsy potilastietoihin

Sisäministeriö haluaa laajentaa merkittävästi poliisin pääsyä arkaluonteisiin potilastietoihin, kertoo Helsingin Sanomat. (siirryt toiseen palveluun)
Lainmuutosta yritetään viedä läpi kovalla kiireellä, ja esityksen pitäisi olla eduskunnassa jo kuukauden päästä.
Jos ministeriön toive hyväksytään, potilastietoja voitaisiin jatkossa luovuttaa poliisitutkinnan suorittamiseksi, HS kertoo.
Sisäministeriö haluaisi lääkäreiden lisäksi ilmoittavan potilastietoja poliisille oma-aloitteisesti vakavien rikosten "ennalta estämiseksi". Sisäministeriö perustelee ajamiaan muutoksia ihmisten turvallisuuden parantamisella. Ministeriön tahto ilmenee pykäläluonnoksesta, jonka se on lokakuussa lähettänyt sosiaali- ja terveysministeriöön (STM) kommentoitavaksi.
HS:n haastattelemat terveydenhuollon asiantuntijat ovat huolestuneita sisäministeriön ajamasta lainmuutoksesta. Heidän mukaansa se murentaisi terveydenhuollon toiminnalle olennaista luottamusta, mikä voisi johtaa vakaviin seurauksiin.

"Lääkärillä ei todellakaan ole kristallipalloa"

Yksi muutoksista koskisi vakavien rikosten estämistä. Terveydenhuollon henkilöstö saisi antaa poliisille potilastietoja, "jos se on välttämätöntä sellaisen rikoksen ennalta estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta".
HS:n tietojen mukaan pykälässä on kyse etenkin kouluampumisten ja terrorismin ehkäisystä.
Lääkäriliiton Kati Myllymäki sanoo pitävänsä hyvin huolestuttavana ajatusta, että potilastietoja luovutettaisiin rikosten "ennaltaehkäisemiseksi".
– Lääkärillä ei todellakaan ole kristallipalloa sen arvioimiseksi, kuka potilaista tekee tulevaisuudessa jonkun rikoksen, hän sanoo.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen pelkää, että jos mielenterveyspotilaiden tietoja aletaan luovuttaa herkemmin poliisille, potilaat eivät enää tule lääkärille.
– Näistä ihmisistä tulee entistä vaarallisempia, jos he eivät uskalla puhua psykiatrille ja jäävät täysin vaille hoitoa, hän sanoo.

Rikosten ehkäisyyn on jo tarvittava lainsäädäntö, jota käytetään valikoivasti

Meillä on jo tarpeellinen lainsäädäntö rikosten ehkäisyyn, on ollut jo kauan. Meiltä puuttuu vain tahto sen käyttämiseen, varsinkin silloin kun rikoksen suunnittelija ja tekijä on vaikutusvaltainen. Mikko Niskasaari sanoo, että lain käyttämättä jättäminen on ollut poliisin ja syyttäjälaitoksen poliittinen valinta.

Erityisesti poliisi- ja syyttäjälaitos tekevät mielivaltaisia ratkaisuja, joita usein voi myös rikoksiksi epäillä. Tässä osiossa esitellään useita tapauksia, joissa poliisien esitutkinnassa tekemät rikokset ovat paljon vakavammat, kuin se väitetty teko, joka on tutkintaan otettu.

Kansalaisten oletettujen tulevaisuuden rikosten sijaan kannattaisi keskittyä päättäjien jo tekemiin ja parhaillaan suunnittelemiin ja tekemiin rikoksiin.
Suomen lain mukaan kansanedustajien tulisi kaikissa toimissaan pitää huolta siitä, että he noudattavat Suomen lakeja kaikissa toimissaan mutta näin ei tapahdu. Vaikka asiantuntijat ovat kerta toisensa jälkeen todenneet hallituksen SOTE-esityksen olevan lain vastainen, hallitus ja hallituspuolueiden edustajat jatkavat tämän lain vastaisen eli rikollisen hankkeen ajamista perustuslaista piittaamatta, ihmettelee Sande Parkkonen.

Useat poliittiset elimet täyttävät järjestäytyneen rikollisjärjestön kriteerit ja Suomen hallitus on myös tuonut julki lain halveksuntansa." Kun ministeri antaa medialle lausunnon, jonka mukaan "perustuslaki on vain hidaste", hän osoittaa omaavansa aivan samanlaisen moraalin lain suhteen kuin meksikolainen rikollispomo, joka ilmoittaa toimivansa lakeja venyttelemällä".

Päivi Nerg pelottelee sote-uudituksen kaatumisen mukana kaatuvan 50-65 muuta lakiesitystä ja työpaikkoja, perustettuja organisaatioita ja yhtiöitä, joita ovat Maakuntien Tilakeskus Oy, Vimana Oy ja SoteDigi Oy.

Nerg ei muista sanoa, että yhdelläkään näistä yhtiöistä ei ole koskaan ollut mitään lainsäädännöllistä pohjaa. Ne on perustettu luottaen siihen, että sote aikanaan tulee.

Saku Timosen mukaan Maakuntien Tilakeskus Oy:n johtajat siihen valittiin ilman avointa hakua projektiryhmän kokouksessa. " Parhaat asiantuntijat löytyvät tietenkin porukasta, joka valmistelee asiaa ja samalla työpaikkoja itselleen. Omaisuuden piti siirtyä yhtiön hallintaan korvauksetta. Yhtiöllä ei ole ollut koko olemassaolonsa aikana lainsäädännöllistä oikeutusta eikä edes tehtäviä.

Tietojärjestelmien yhteensovittamista varten perustettiin SoteDigi Oy samalla tavalla ilman lainsäädännöllistä pohjaa, samoin maakuntien ICT-palvelukeskus Vimana Oy.
Kaikkein eniten valmistelutyötä on tehty maakuntatasolla, vaikka maakuntia nyt tarkoitetussa mielessä ei ole olemassakaan. Minä en tiedä millä valtuuksilla työtä on tehty ja palkkoja maksettu. Ei sitä kerro myöskään Nerg.
Nyt on kova huoli siitä, että ilman lainsäädännöllistä pohjaa tehty valmistelutyö ja siihen käytetyt rahat menevät hukkaan, jos toiminnat ajetaan alas. Ei ole kyse alasajosta, vaan lakiin perustumattoman tilanteen normalisoinnista. Rahaa on poltettu turhaan, mutta eipähän ainakaan polteta enää.
Tietenkään kukaan ei koskaan tule olemaan vastuussa mistään.

Tästä varaslähdöstä perustuslakivaliokunta antoi viime kesänä hallitukselle vakavat moitteet. Valiokunnan mukaan täytäntöönpanossa on edetty hyvin pitkälle, vaikka mitään lainsäädäntöä ei ole vielä olemassa. Valiokunta painottaa, että hallitus ei voi asettaa eduskuntaa tapahtuneiden tosiasioiden eteen eli hyväksymään lainsäädännön siksi, että sen täytäntöönpanon valmistelu on pitkällä.
Juuri tätä samaa painostamista yritetään nyt uudelleen. Nerg on laitettu kertomaan kansalle, että kun asiassa on edetty jo näin pitkälle ja kun rahaa on poltettu surutta, niin nyt on pakko jatkaa samalla tiellä".

Kerro oma kokemuksesi viranomaisrikollisuudesta

Lakialoite unohtaa, että usein kansalaisten mielenterveysongelmat ovat seurausta viranomaisrikollisuudesta, josta ei tunnu seuraavan edes tutkintaa rangaistuksesta puhumattakaan. Viranomaisen rikoksen päätyminen esitutkintaan on harvinaista sillä yleensä:
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.

Lokakuun Liike käynnistää metoo- kampanjan esimerkkiä seuraten kampanjan viranomaisrikollisuuden katkaisemiseksi ja sen laajuuden ja seurausten kartoittamiseksi.

Pyydämme kansalaisia kertomaan kokemuksiaan viranomaisrikollisuudesta (esim. poliisin, syyttäjän, sosiaalityöntekijän rikokset) ja liittämään viranomaisrikollisuudesta kertoviin postauksiin hashtagin #viranomaisrikollisuus tai #virike

Viranomaisrikollisuutta kohdanneet voivat myös kertoa kokemuksensa osoitteeseen info@lokakuunliike.com

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kupittaan-hoitajia-taputeltiin-paahan-oikeudessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/yleisradion-uusi-toimitusjohtaja-pelastakaa-lapset-ryn-hallitusjasen-merja-yla-anttila-ulkoisti-kaverille
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-taakkasiirtyma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-estavat-sijaisperheidensa-rikostutkinnat
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkijat-heraavat-myohaan-sijaishuollon-vakivaltaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tee-kantelu-aviin-ja-oikeusasiamiehelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-viipyy-julkinen-asiakaspalautteet-ja-huomautukset-sisaltava-rekisteri-lapsibisnestoimijoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella

↧

Helsingin kaupunginvaltuusto ei turvaa Hurstin ruoka- apua- "ruoka-apu-uudistukseen " ja leipäjonolaisten rekisteröintiin käytetään 15- kertainen summa

November 7, 2018, 4:28 pm

≫ Next: Sijaishuollon vaaralliset "terapiat" osa 1

≪ Previous: Poliisille halutaan pääsy potilastietoihin kansalaisten mahdollisten rikosten ehkäisemiseksi vaikka puuttua pitäisi päättäjien jo todettuihin rikoksiin

kuvakaappaus Suomen Uutiset

Helsingin kaupunginvaltuusto tyrmäsi äänin 10-61 Pia Kopran aloitteen Veikko ja Lahja Hurstin Laupeudentyö ry:n ruoka-avun turvaamiseksi. Kyse oli 50 000 eurosta.

– En voi kuin ihmetellä, miksi kaupunki ei halua auttaa Hurstia auttamaan muita, Kopra moitti.

– Kysymys on päättäjien sydämen asenteesta. Päätös evätä 50 000 euroa yhdistykseltä on käsittämätön. Se miten nyt toimittiin, antaa mielestäni suuntaa sille, miten Helsinki tulee kohtelemaan näitä kaikkein vähäosaisimpia tulevaisuudessa ja se kohtelu on häikäilemätöntä..

Tilalle ehdotettiin uusia yhteistyö- ja järjestämisvaihtoehtoja. Eri poliitikot ovat esittäneet esim. ”yhteinen pöytä”- mallia, jossa ihmiset voisivat ruokailla yhdessä. Miksei Hurstin asiakkailta ole kysytty mitä he haluavat?

Hurstin vapaaehtoistyöntekijät hakevat 30 kaupasta hävikkiruokaa ja yhdistyksellä on kalusto ja ihmiset siihen,
Asiakkaat ovat itse kertoneet, että saavat Hurstin kerta-avusta kolme ateriaa ja jos käyvät kahdesti viikossa niin yhteensä n. kuusi ateriaa viikossa. He eivät itse halua yhteisiin pöytiin. Sitä paitsi Hurstilla on ollut jo vuosia yhteinen pöytä jouluisin ja itsenäisyyspäivinä. Hänellä on ollut olemassa kustannustehokas toimintamalli jo vuosia.
Ihmiset jotka eivät koskaan ole olleet ruokajonoissa, tulevat kertomaan asianosaisille mikä on oikea menetelmä.”

Sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin tekee laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista

Kaupunginvaltuuston päätöksen mukaan "useiden toimijoiden kanssa etsitään ruoka-avun jakamisen mahdollisia uusia yhteistyö- ja järjestämisvaihtoehtoja Helsingissä".

Ruoka-avun "uudistukseen" ja leipäjonolaisten rekisteröintiin on kaavailtu lähes 781 000 euron tukipottia, joka kattaisi vain uudistuksen ensimmäisen vuoden.

Varat valuvat asiantuntijoiden ja työntekijöiden palkkoihin. Mari Rantanen arvostelee blogissaan, että "nyt keksitään pyörää uudelleen kalliimmalla".
– Aloitetaan homma alusta ja otetaan touhuun mukaan sellaisia tahoja ja ihmisiä, jotka eivät ole olleet toiminnassa mukana. Ja se kyllä näkyy tässä esityksessä. Homma maksaa ensimmäisenä vuonna 781 000 euroa ja seuraavina vuosina yli 300 000 euroa. Sen sijaan, että tämä raha olisi käytetty heikoimmassa asemassa olevien auttamiseen, nyt palkataan väkeä, kummastelee Rantanen.

Varmaa on, että hanketta puuhaavat Helsingin Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja, Kokoomuksen Matti Helin, Pelastakaa Lapset ry:n ex-asiantuntija Vihreiden Sanna Vesikansa, Vihreiden varapuheenjohtaja, Diakonissalaitoksen neuvottelukunnan Maria Ohisalo ja kuntouttavan työtoiminnan sosiaalityötekijä Leena Luhtasela tietävät, että sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin on keino tehdä suunnitellusta laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista.

"Harva järjestöjen tarjoamaa ruoka-apua tukeva kunta vaatii säännöllistä raportointia tai leipäjonoissa käyvien hyvinvoinnin selvittämistä tai julkisiin palveluihin ohjaamista", Maria Ohisalo paheksuu väitöskirjassaan.

Ohisalon mukaan nykyisen ruoka-avun kokonaissummalla palkkaisi 15-20 sosiaalityöntekijää vuodeksi.

– Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös velkaneuvojat, TE-toimiston ja Kelan ihmiset voisivat jalkautua leipäjonojen luokse, Maria Ohisalo ehdottaa.

Leipä syöttinä tuleville lypsylehmille

Leena Luhtasela paljastaa tahattomasti mistä ruoka-jakelun uudistuksessa ehkä todellisuudessa on kyse:
Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on tunnistamatta.

-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Luhtasela visioi.

Haastattelujen tarkoitus ei ehkä olekaan selvittää, kenellä on oikeutetusti nälkä tai avuntarve vaan kuka on tarpeeksi heikko ohjattavaksi sote- yritysten ja piiloyrityksiksi muuttuneiden 3. sektorin järjestöjen kallisiin, tutkimattomiin ja valvomattomiin ”palveluihin.”

Leipäjonoissa käy viikoittain noin 20 000 suomalaista. Ongelma ei ehkä olekaan, että he eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi tähän potentiaaliin asiakasryhmään.

Jo yhden päihdekuntoutujan nappaaminen toisi noin 40 000 euroa esim. Diakonissalaitoksen Aurora-kodille, yhden perheen ohjaaminen huosta-automaatiksi muuttuneeseen perhekuntoutukseen toisi palveluntuottajalle noin 50.000 euroa ja intensiivihoitojakso, jonka ehtona Diakonissalaitos vaatii kahden vuoden huostaanottoa, vaikka perheessä ei olisi puutteita, toisi yrityksen kassaan 300 000 euroa per lapsi.

Leipäjonojen asiakkaiden kannattaakin miettiä ovatko he saamassa lounasta "yhteisestä pöydästä" vai päätymässä itse lounaaksi harvojen valittujen pöytään. Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole.

Historia todistaa, että erilaiset avuksi tai tutkimuksiksi naamioidut "rekisteröinnit asiakkaiden avuntarpeen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi " ovat olleet pikemminkin leimaavaa asiakassegmentointia terveys- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin kuin auttamista ja joskus peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipa-syottina-tuleville-lypsylehmille-mista-ruoka-avun-uudistuksessa-on-kyse
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/ruoka-avun-tarve-ei-oikeuta-rekisterointiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leivanhakijat-pakkorekisteroidaan-ruokaa-ei-voi-enaa-hakea-anonyymisti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aanesta-perheiden-puolustajaa-ala-lapsibisneksen-edunvalvojaa

↧

Sijaishuollon vaaralliset "terapiat" osa 1

October 22, 2018, 1:32 pm

≫ Next: STM viivyttää välttämätöntä reformia asettamalla taas uuden sosiaalityön selvitystyöryhmän

≪ Previous: Helsingin kaupunginvaltuusto ei turvaa Hurstin ruoka- apua- "ruoka-apu-uudistukseen " ja leipäjonolaisten rekisteröintiin käytetään 15- kertainen summa

Sijoitettuja lapsia ja nuoria hoidetaan lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä erilaisilla terapioilla ja terapeuttisilla hoidoilla, joiden vaikuttavuudesta ei välttämättä ole mitään näyttöä.
"Hoitojen" tavoitteena voi olla huostaanoton tai sen jatkamisen perustelu tai korotetut vuorokausimaksut sijaishuoltoyrittäjälle.
Usein hoidot aiheuttavat sijoitetuille vain sosiaalisen leiman tai väärän diagnoosin väärine ja vahingollisine lääkityksineen.

Osa sijaishuollossa käytetyistä hoidoista ja terapioista paljastuu toisinaan jopa vaaralliseksi. Epätieteelliseksi tai vaaralliseksi todistettua hoitoa ei kuitenkaan välttämättä lopeteta. Tyypillistä on, että hoitomuotoa jatketaan ja vain hoidon nimi vaihdetaan.

Suomalaista lastensuojelua hallitsee virheellisesti tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja psykonalyyttinen orientaatio, joka pyritään piilottamaan sanojen psykodynaaminen, psykoterapeuttinen tai perheterapeuttinen alle. Psykoanalyyttisen hoidon tunnistaa keskittymisestä varhaislapsuuden kokemuksiin, oletettuihin repressoituneisiin muistoihin ja traumoihin, lapsi- vanhempi -vuorovaikutukseen ja oletettuun ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen.

Leeni Ikosen mukaan "jopa muutaman vuoden ikäisille lapsille tehdään psykologisia testejä ja päiväkodeissakin käytetään kaikenmaailman kettutestejä.

Lasten kanssa työtä tekevillä on huono tietämys lapsen normaalista kehityksestä ja ongelmia nähdään kaikessa erilaisuudessa. Viranomaisen silmissä korkean riskin lapsia ovat yksinhuoltajan lapsi, maahanmuuttaja, adoptiolapsi, vammainen, sairas eli ne, joiden tulisi saada erityistä tukea ja sosiaalihuollon hyvää palvelua - ei pelkkää arviointia ja tarkkailua.

Eräs sosiaalityöntekijä perusteli ulkomaisen adoptiolapsen huostaanottoa kiintymyssuhdehäiriöllä. Työntekijän mukaan lapsen tulee kiinnittyä lastenkodin hoitajaan, vaikka hänellä oli vastuulliset ja lapsensa vaikeudet ymmärtävät adoptiovanhemmat. Kuka suojelisi lasta yli-innokkailta lapsuuden tärvääjiltä?

Varhaisessa seulonnassa jo raskausaikana ns. korkean riskin äideille tehdään testejä olettamalla, että heillä tulee olemaan ongelmia äitiytensä toteuttamisessa. Tällaisia äitejä ovat mm. lastensuojelun asiakkaina nuoruudessaan olleet äidit.

Lastensuojelussa puhutaan ylisukupolven ulottuvan ketjun katkaisemisesta. Lastensuojelu ei ilmeisesti luota omiin kykyihinsä, kun se haluaa ottaa vauvan pois äidiltä ja varmistaa lastensuojelun asiakkuuden jo ennen kuin äiti-lapsi -suhde on päässyt edes kunnolla alkuun. On selvää, että ennakoiva huostaanotto ei ehkäise, vaan ylläpitää ja vahvistaa lastensuojelun tarvetta.

Erään äidin (kyse ei ollut päihdeäidistä!) lastensuojelun asiakkuus oli alkanut koulunkäyntiin liittyvistä, myöhemmin voitetuista, vaikeuksista. Tästä syystä sosiaalityöntekijä piti äitiä kykenemättömänä huolehtimaan syntyvästä vauvastaan. Kun äiti ei suostunut luopumaan vauvastaan, hänet painostettiin menemään ensikotiin.

Ensikoti teki sosiaalitoimen pyynnöstä havaintoja vuorovaikutuksesta ja suositti lapsen huostaanottoa vuorovaikutuksen ongelmien takia. Lausunnossa pyrittiin vahvistamaan sosiaalitoimen antamia ennakkotietoja äidistä. Voi syystäkin penätä ensikodin toiminnan eettisyyttä.

Epätieteelliset menetelmät aikaansaavat ns. vääriä positiivisia löydöksiä ja lapsi voi joutua väärin perustein erotetuksi vanhemmistaan. Näyttää siltä, että yhä vähäisemmistä syillä aloitetaan tutkimukset ja yhä heiveröisemmin perustein tehdään yhä varhemmin huostaanottoja. Luottamus ihmisten omiin kykyihin ja ammattitaitoinen tuen antaminen on vaihdettu ennakoivan huostaanoton kaikkivoipaan ylivoimaan, piittaamatta Lapsen oikeuksien sopimuksesta tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle langettavista tuomioista.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ajanut lastensuojelun kaaostilaan keskittymällä valvonnan ja arvioinnin menetelmien luomiseen, sen sijaan, että lasten ja perheiden auttamisen keinoja olisi kehitetty".

Suomessa Kelan kustantamaa kuntoutuspsykoterapiaa sai vuonna 2014 25 050 ihmistä, ja lisäksi yli 10 000 kävi psykoterapiassa kotikunnan, vakuutusyhtiön, seurakunnan, sairaanhoitopiirin tai omalla kustannuksellaan.

Väestö ja myös suuri osa lääkärikuntaa on tottunut pitämään psykoterapiaa haitattomana hoitomuotona. Näin ei ole: huonossa terapiasuhteessa psykoterapiasta saattaa olla merkittävää haittaa.
Psykoterapian alussa olisi hyödyllistä arvioida terapiasuhteen toimivuutta, ja sen osoittautuessa huonoksi harkita terapian keskeyttämistä tai terapeutin vaihtamista.

Lokakuun Liike on tehnyt listauksen vaarallisiksi todetuista ja olemattoman/vähäisen vaikuttavuuden omaavista terapioista/ hoidoista ja kehottaa vanhempia tarkistamaan sijaishuoltoyrittäjien lapsille tarjoamien terapioiden laadun.

Peukkusääntönä kannattaa muistaa, että lähes kaikki kiintymyssuhdeterapiat on todettu vaarallisiksi.

Kiintymyssuhdeterapia

Kohderyhmä: varhaislapsuudessaan traumatisoituneet kaikenikäiset lapset, nuoret, aikuiset ja heidän perheensä
Teoriaperusta: Kiintymyssuhdeteoria, traumateoria.

• Perustuu näkemykseen, jonka mukaan lapset, joille ei ole kehittynyt kiintymyssuhdetta primaarihoitajaan 2−3 ensimmäisen elinvuotensa aikana, häiriintyvät kehityksessään. Häiriöt ilmenevät luottamuksen puutteena, kykenemättömyytenä vastavuoroisuuteen ihmissuhteissa, vaikeutena ymmärtää syy- ja seuraussuhteita, katumuksen tunteen puutteena sekä manipulatiivisena, aggressiivisena ja tuhoavana käyttäytymisenä.
• Hoito rakennetaan olettamukselle, jonka mukaan nämä lapset eivät hyödy perinteisistä psykoterapioista.

• Uskotaan, että näistä lapsista tulee helposti rikollisia, väkivallan tekijöitä, syrjäytyneitä ja mielenterveysongelmaisia, mikäli he eivät saa kiintymyssuhdeterapiaa.
Tavoitteet ja toteutus:
• Tavoitteena on auttaa lapsen ja hoitajan välisen kiintymyssuhteen kehittymistä.
• Hoidossa korostetaan turvallisuutta, hoivaamista ja kunnioitusta.
• Keskeisinä teemoina ovat trauman vaikutukset, suru ja menetys.
• Hoito koostuu monien erilaisten tekniikoiden synteesistä.
Tekniikoita:
• Sopiminen (Contracting), kognitiivinen uudelleen rakentaminen, roolien mallintaminen (Role modelling), käyttäytymisen muokkaus, EMDR, emotionaalis-kathartinen terapia, psykoedukatiivinen terapia, tunteiden säätely, holding-terapia, psykodraama, ohjattu kuvittelu (guided imagery), strukturaalinen perheterapia, sisarusterapia, pariterapia, eksistentiaalinen psykoterapia, hahmoterapia, elämäkerran kirjoittaminen. lääkehoito, motivaatioterapia (body training), ympäristöterapia, vanhempien kouluttaminen.

Hoidon kesto: Vaihtelee (unspecified)
Manuaali: ATTACh (Association for Treatment and Training in the Attachment of Children (undated).
Standards of Practice (ks. www.attachmentcenter.org) (ks. myös www.attach.org ja www.
attachmenttherapy.com sekä www.attachmentdisorder.net)

Tutkimustuloksia menetelmän vaikuttavuudesta: Ei ole
Menetelmän käyttökelpoisuus(Saunders et al. 2004): 6 = Epäilyttävä hoitomenetelmä;
Perustelut:

1. Teoriaperusta on kyseenalainen: hoidossa sovelletaan virheellisesti lapsen kehityksen ja lapsuuden kiintymyssuhde-prosessien teorioita (Speltz 2002).

2. Ohjelmassa käytetyt tekniikat ovat ilmeisen ”pakottavia” (coercive), mistä voi koitua lapsille psykologisia ja fyysisiä haittoja (National Advisory Committee 2004).

3. Ohjelman proseduurien luonne voi johtaa väärinkäytöksiin ja virheellisiin menettelyihin (Saunders et al. 2004).

4. Lasten turvallisuus on kyseenalainen, sillä on raportoitu, että lapsia on kuollut Attachment Therapy-hoidon aikana (Crowler & Love 2000).

5. Ei ole olemassa tutkimuksia, jotka osoittaisivat Attachment Therapy-hoidolla olevan posi-
tiivisia vaikutuksia (Saunders et al. 2004).

Lue myös:

http://childmyths.blogspot.com/2013/03/warnings-from-attachment-industry.html
https://www.psychologytoday.com/us/blog/standard-deviations/201608/why-attachment-theory-is-all-sizzle-and-no-steak
https://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/at.html

Holding- terapeuttinen kiinnipito- turvaistaminen

Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.

Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä.

Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi otetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa eikä tälle puhuta mitään. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan. Kiinnipitäjiä on neuvottu, että jos pissa tulee housuun, se siivotaan sitten myöhemmin. Valviran asiantuntijat pitävätkin hoitoa hyvin arvelluttavana lasten hyvinvoinnin kannalta.

Heli Kallion, Eija Laurilan ja Jari Kortsalon Metropolian AMK:n opinnäytetyö Turvaistava hoitomenetelmä Lastenkoti Nummisten Eemelissä on kammottava esimerkki lastenkotien tilaamista opinnäytetöistä, jotka levittävät väärää ja vahingollista tietoa hoitomenetelmistä ja niiden tuloksista.
Kirjoittajien mukaan "Opinnäytetyömme aineistosta kävi ilmi, että turvaistavan hoitomenetelmän keskeisimmät elementit olivat aikuisjohtoisuus, syliturvaistaminen, kosketus ja fyysinen läheisyys. Hoitajat kokivat lasten hyötyvän turvaistavasta hoitomenetelmästä. Kaikki olivat yksimielisiä sen positiivisista vaikutuksista lasten kehitykseen, ja lasten koettiin rauhoittuneen. Tulosten perusteella voimme päätellä, että turvaistava hoitomenetelmä on toimiva menetelmä sijaishuollossa asuvien lasten hoidossa. Kun aikuinen ajattelee turvaistavan hoitomenetelmän mukaisesti, hän ymmärtää levottoman, häiritsevästi käyttäytyvän lapsen tarvitsevan turvallista aikuista".

↧

STM viivyttää välttämätöntä reformia asettamalla taas uuden sosiaalityön selvitystyöryhmän

October 29, 2018, 6:43 am

≫ Next: Sijaishuollon työntekijä käytti törkeästi hyväkseen huostaanotettua lasta vuosien ajan- tuomittiin vankeuteen kolmeksi vuodeksi

≪ Previous: Sijaishuollon vaaralliset "terapiat" osa 1

Kuvissa Karjalainen, Strömberg-Jakka ja Metter

Reformin sijaan taas uusi selvitys

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko on asettanut seksuaalisuuden tabuista kirjoittaneen Minna Strömberg- Jakkan, kohtuuttomia päätöksiä tutkineen Anna Metterin ja sosiaalityön vaikuttavuutta pohtineen Pekka Karjalaisen selvityshenkilötyöryhmäksi valmistelemaan Sosiaalityön tulevaisuus- ohjelmaa ja sitä toteuttavia konkreettisia toimenpide-ehdotuksia esim. asiakaslähtöistä sote-integraatiota.
Ryhmän heikoin lenkki on Strömberg- Jakka, joka päinvastaisesta tutkimusnäytöstä huolimatta haluaa uskoa lastensuojelun ongelmien ratkeavan sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnalla.

Linjausten mukaan tulevaisuuden sosiaalityön tulee toimia asiakassuhteiden pysyvyyden mahdollistavana lähipalveluna matalalla kynnyksellä. Tavoitteisiin pääsemiseksi on tarpeen kartoittaa sosiaalityön käytäntötutkimukseen perustuvia työmenetelmiä ja toiminta-areenoita ja arvioida miten niiden edellyttämä osaaminen varmistetaan parhaiten.
Selvityshenkilöryhmän tulee kirkastaa sosiaalityön visio ja laatia konkreettiset toimenpide-ehdotukset ja tiekartta niiden toteuttamiseksi.

Työssään selvityshenkilöryhmän tulee:

-määritellä, mihin sosiaalityössä pyritään
-tunnistaa keskeiset ilmiöt ja toiminta-areenat, joiden kohdalla sosiaalityön osaamista eniten tarvitaan
-löytää keinoja sosiaalityön tavoitteellisuuden ja vaikuttavuuden todentamiseen
-esittää konkreettisia sosiaalityön ja asiakasohjauksen toimintamalleja maakunnallisessa toimintaympäristössä
-vastata asiakkaiden tarpeisiin

Lokakuun Liike ehdottaa, että:

-Uusien selvitysten ja konsulttisopimusten tilaaminen lopetetaan ja sosiaalityön visio rakennetaan jo olemassaolevan kotimaisen ja kansainvälisen tutkimus- ja kokemusasiantuntijatiedon perusteella.

-Sosiaalityössä aletaan sosiaalityön ja sijaishuollon henkilöstön edunvalvonnan ja asiakashankinnan sijaan keskittyä asiakkaiden edunvalvontaan, hyvinvointiin ja itsenäiseen selviytymiseen. Sosiaalityön koulutuksen aloituspaikkoihin lisätään kiintiö kokemusasiantuntijoille, joilta ei vaadita lukiokoulutusta tai yo- todistusta.

- Sosiaalityössä luovutaan psykoanalyyttisesta viranomaislähtöisestä orientaatiosta ja epätieteellisistä työmenetelmistä ja siirrytään asiakaslähtöisiin näyttöön perustuviin käytäntöihin.

-Sosiaalityön vaikuttavuus todennetaan kaikkeen toimintaan liitetyillä asiakaspalautteilla, yhteis- ja seurantatutkimuksilla ja avoimella kaikki sosiaalipalveluiden tuottajat kattavalla julkisella rekisterillä, johon merkitään asiakaspalaute, tehdyt tarkastukset ja valvontaviranomaisten lausunnot ja huomautukset.

- Sosiaalityön asiakasohjaus digitalisoidaan siten, että asiakkaat hoitavat palveluohjauksensa ja yhteydenpidon palveluntuottajiin verkossa valitsemalla avoimesta rekisteristä itse ilman välikäsiä palveluntuottajansa, tarvitsemansa palvelun ja arvioimalla lopuksi saamansa palvelun henkilökohtaisesti tunnistautumalla. Kaikki asiakkaat opetetaan asioimaan digitaalisesti ja kasvokkainen asiakaspalvelu varataan vain niille, joille digitaalinen asiointi on rajoitetun tai puuttuvan toimintakyvyn vuoksi mahdotonta.

- Huostaanotto-oikeudenkäynnit siirretään hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin ja jäävien asiantuntijoiden/palveluntuottajien osallisuus prosessissa, samoin kuin kaikissa sosiaalityön palvelutarpeen arvioinneissa, lainsäädäntötyössä ja suosituksissa estetään.

- Sosiaalityön henkilöstölle asetetaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä ja asiakkaille taataan automaattinen väärien päätösten oikaisu ja hyvitys väärinkäytöksistä ilman hitaita ja raskaita oikeudenkäyntejä.
-STEA , STM, valtio ja kunnat lakkaavat rahoittamasta sosiaalityön palveluntuottajia, jotka eivät perusta toimintaansa voimassa olevaan lainsäädäntöön , ihmisoikeussopimuksiin ja tutkimustietoon.

Selvitys on keino viivyttää reformia ja varmistaa asiantuntijoiden edunvalvonta

Hyvinvointipalvelut on marginalisoitu ja niille on luotu oma strategia- ja suunnittelumyllynsä, jolla ei ole mitään käytännön merkitystä. Papereita kyllä pyöritellään, mutta tuloksia ei saada", väittää emeritusprofessori Matti Rimpelä Onko Strategioista tullut tragedioita -raporttiin liittyvässä YLE:n haastattelussa 1.11.2018.

Rimpelän mukaan lapsiperhe on unohtunut jonnekin järjestelmien syövereihin, kun eri ammattilaiset ja järjestemän osat vahtivat omia etujaan.
Kunnissa käytetään yli 10 miljardia euroa vuodessa lasten ja lapsiperheiden palveluihin ja tukemiseen, mutta tuloksia ei tule.
– Samat pulmat ovat olleet esillä jo 70-80-luvuilta alkaen, ja tulokset ovat huonompia.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan luotto lastensuojeluun on loppu. Hänen mukaansa rikkinäinen auto ei tarvitse lisää bensaa: "Lastensuojelu tarvitsee reformin. Selvitykset voivat tuottaa sinänsä arvokasta analyysiä. Selvityksiä on kuitenkin viime vuosina ja aikoina tehty erinäisissä hankkeissa vinot pinot.
Sosiaali- ja terveysministeriöllä tulisi olla jo kaikki edellytykset johtopäätösten tekemiseen. Se tarkoittaa lastensuojelun reformia . Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.

Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan.

Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee.

Kurttila kritisoi vastuuttomaksi lastensuojelun kustannus- ja vaikuttavuusseurantaa.
Lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.
– Valtion talousarviosta ei löydy edes käsitettä ”sijaishuolto”. Samaan aikaan lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.

Hän painottaakin, että kuntien valtionosuusjärjestelmän ja maakuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisessa tilanteen parantamiseen ei ole vielä riittävän vahvaa otetta, on enintään kehittämispuhetta.

Kurttilan mukaan "lastensuojelun reformin on ulotuttava rohkeasti perustuksiin. Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle".

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tehdaanko-lastensuojelun-tiekartastakin-sosiaalityontekijoiden-ammatillista-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-palveluiden-saatavuus-heikentynyt-ongelmana-laittomat-huostaanotot-ja-jaavit-palvelutarpeen-arvioinnit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/erityisen-tuen-painopeitto
https://www.lokakuunliike.com/vammaispalvelut-ja-muu-kuntoutus.html
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-rajapinta-on-tuulinen-paikka-potilaalle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/superin-kysely-hoitajia-kehotetaan-jopa-valehtelemaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahisuhdevakivallan-selvitys-ja-hoito-ei-toimi-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-etsiva-nuorisotyo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaarinymmarretty-rakenteellinen-sosiaalityo
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-muutosehdotukset-lastensuojelun-kriisin-ratkaisuyrityksia-vai-yllapitoa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuvitteellisesti-vai-konkreettisesti-rohkeammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-psykopuoskarointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

↧