Lokakuun liike - LL-Uutiset

Professori Tarja Heino, kuvakaappaus Talentia

Isot toimijat pyrkivät alalle alihintaan

-Alkusyksystä kuulin, että Posti on voittanut erään kaupungin lastensuojelun perhetyön kilpailutuksen. Kyse ei ollut valeuutisesta, kertoo sosiaalityön professori Tarja Heino THL:n blogissa.
-Olemme sellaisen ilmiön äärellä, jossa isot toimijat pyrkivät uudelle alalle alihintaan, tekevät tappiolla muutaman vuoden ja kartuttavat sinä aikana osaamista.

Organisaatio voi tehdä tarjouksen ilman että sillä on mitään aikaisempaa kokemusta kyseisen palvelun tuottajana. Se voi ryhtyä rekrytoimaan henkilökuntaa sen jälkeen kun kilpailu on voitettu. Onko tämä lapsen edun mukaista, ja onko tämä hyvä tapa toimia?

Vaikka Posti vetäytyi perhetyöstä tarjouskilpailun voitettuaan, uutinen paljastaa jotakin olennaista lastensuojelun todellisuudesta.

-Haukat vaistoavat saaliin kaukaa. Markkinoille tulee yrityksiä, joilla ei ole mitään hajua siitä, miten näitä töitä pitäisi tehdä, kertoo Talentian 30 päivää- lehteen haastateltu lastensuojelun työntekijä.
-Tähän sekoittuu kunnissa myös elinkeinopolitiikka. Eri alueet haluavat näitä laitoksia alueilleen. Välillä tuntuu, että lastensuojelun asiantuntemus tai lapsen tarpeet ovat niitä viimesijaisia asioita, jatkaa toinen haastateltavista ( 30 päivää, 2018, 17).

Heinon mukaan kunnat ovat harjoitelleet kilpailutusta melko pitkään, ja silti ongelmia ilmenee niin järjestäjän, tuottajan kuin asiakkaiden raportoimana.

Lastensuojelun ympärivuorokautinen palvelutuotanto on yksityistynyt 2000-luvulla, ja viime vuosina isot kansainväliset toimijat ovat ostaneet pieniä laitoksia. Lastensuojelun laitosyksiköistä ja ammatillisista perhekodeista suurin osa on yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten järjestöjen ylläpitämiä. Julkisen sektorin omia yksikköjä on noin kolmannes. Tämän lisäksi kaikki perhehoito toteutuu yksityiskodeissa ja perustuu toimeksiantosopimukseen.

Kouluterveyskysely 2017 osoitti, että sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Lastensuojelun puuttuvasta tutkimustiedosta, kasvavista huostaanottomääristä ja sijaishuollon laadusta on Heinon lisäksi ollut huolissaan myös tutkimusprofessori Matti Rimpelä, jonka mukaan kansainväliset pääomasijoittajat ovat haistaneet lastensuojelussa markkinaraon.

– Taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan.

Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja. Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013). Jaakko Vuorenniemen mukaan nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.

Yhden lapsen keskimääräinen huostaanottoaika on noin 7 vuotta ja maksaa sijaisperheessä noin 200 000 euroa ja perhekodissa noin 1000 000 euroa. THL:n tuoreen selvityksen mukaan huostaanotot kestävät koko lapsuuden ja niitä puretaan ani harvoin.

Lastensuojelun pöyristyttäviä hintoja selittävät osin puitesopimukset. Sosiaalialan ammattilainen, nykyinen Attendon liiketoimintajohtaja Tarmo Pekola on kommentoinut sopimuksia näin: ”Ne velvoittavat palveluntuottajia pitämään henkilökuntaa palkkalistoilla, vaikka yksikön paikat eivät olisikaan täynnä.

Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä Kari ”Käpy” Björkman on kommentoinut sijoituspolitiikkaa Amppelilehdessä näin:
"Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. Jos nimittäin sijoitetun lapsen perhe kuntoutuu pysyvästi, nuori palaa kotiinsa ja sijoituspaikan on löydettävä uusi asiakas."

Kuntaliiton mukaan yksityisille lastensuojelupalvelujen tuottajille tulisi olla selkeät laatukriteerit ja keskitetty kilpailutus.

Kuntaliitto korostaa, että palveluihin pitäisi tutustua huolellisesti ennen hankintapäätöstä eikä tehdä hankintoja asiakirjojen perusteella.
Tarmo Pekolan mukaan ”sijaishuollon puitesopimuskilpailutukset ovat sähköisen tarjouspalvelu.fi tarjousprosessin myötä pitkälti "rasti ruutuun" tyyppisiä, joista on hankala saada kuvaa tarjotun palvelun laadusta. Väittäisin, että kunnat eivät useassa tapauksessa tiedä ostamansa sijaishuollon palvelun sisällöstä tai laadusta juurikaan mitään tai ainakin hyvin vähän.”

Tutkimustieto vahvistaa epäilyt. Kunnat eivät tiedä mitä ostavat eivätkä myöskään valvo palveluiden laatua.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan sijaishuollon valvonta on riittämätöntä eivätkä kuntien lastensuojeluviranomaiset ole perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.
VTV:n tarkastuskertomuksen teossa vuonna 2012 selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Kuntaliiton mukaan valvontaa pitää parantaa ja organisoida se sote- uudistuksessa maakunnan tasoisesti.

Lapsibisnesyrittäjät tekevät vanhemmuudenarviointeja ja suosituksia huostaanotoista

Kuntaliitto kiinnittää huomiota jääveihin palvelutarpeen arviointeihin ja korostaa, että arviointityöhön lastensuojelun eri vaiheissa tulee varata omaa resurssia, sillä yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Talentia-lehden mukaan lastensuojelun resurssipulan vuoksi yritykset tekevät lainvastaisesti kunnan toimeksiannosta arviointeja, joilla on suuri merkitys huostaanottoja ja sijaishuoltoa pohdittaessa, vaikka lain mukaan arviointi pitää tehdä viranomaistyönä.
"Yhä nykyään tulee vastaan tilanteita, jossa lapsen huostaanottopäätöstä perustellaan yksityisellä teetetyllä vanhemmuuden arviolla ja viitataan palveluntuottajan arvioinnista saatuun lausuntoon, jossa todetaan huostaanoton edellytysten täyttyvän". Yksityisiltä palveluntuottajilta pyydetään kannanottoa lastensuojelun tukitoimiin ja jopa sijaishuollon tarpeeseen ( Talentia, 30 päivää /2018, 24).

Kirjailija Maria Syvälän mukaan ”hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun lastensuojelulaitos tai lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta. Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.

Nämä järjestöt nimittäin tuottavat vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta, mutta myös lasten sijoitustoimintaa joko omiin sijoitusyksiköihinsä tai sijaisperheisiin, joita ne itse ovat voineet olla mukana kouluttamassa ja rekrytoimassa. Yhden sijoitetun lapsen laitosvuoden hinta voi nousta yli 150 000 euron.

Professori J P Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi.”
Kuntaliiton raportissa vuodelta 2017 myönnetään, että puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu. Myös sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valviran mukaan lapsia sijoitetaan väärin perustein jopa pelkän hoidontarpeen arvioimiseksi. Valtiontalouden tarkastusviraston raportti väittää, että sijaishuoltoon ohjautuu lapsia, jotka tarvitsisivat ensisijaisesti terveydenhuollon palveluita.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamiesten tarkastuksissa 2016-2018 havaittiin, että monissa lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti. Lähes kaikissa tarkastettavissa lastenkodeissa ilmeni puutteita muun muassa sijaishuollon laadussa, lasten koulunkäynnistä huolehtimisesta sekä lasten liikkumisvapauden toteutumisessa.

Samat ongelmat ovat jatkuneet vuodesta toiseen. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

kuvakaappaus YLE

Familar osti perhettä nöyryyttäneen Hermannin perhekuntoutuksen

Mehiläinen- konserniin kuuluva lastensuojelupalveluiden tuottaja Familar Oy on ostanut 9.4.2018 toteutetussa kaupassa koko lastensuojelun avo- ja sijaishuollon palveluita tuottavan Jatkopolut Oy:n osakekannan.

Familarin tiedotteen mukaan Jatkopolut Oy:n " toiminnan perustana ovat alusta lähtien olleet henkilökunnan korkeatasoinen koulutus ja ammatillisuus". Familarin toimitusjohtaja Harri Pomell kertoo, että ”Jatkopolut on tehnyt erittäin hyvää työtä avopalveluiden saralla, jossa uskomme yhdessä pystyvämme jatkossa tarjoamaan entistä monipuolisempia ja vaikuttavampia palveluita asiakkaillemme”.

Lokakuun Liike kirjoitti tammikuussa 2018 asiakasperheen nöyryyttämisestä Jatkopolut Oy:n omistamassa ja Sitran rahoittamassa Perhekuntoutuslaitos Hermannissa:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

"Hyvät tulokset vanhemmuudenarvioinnista (turvalliset kiintymyssuhteet ja hyvä yhteishenki) saanut päihteetön perhe, jossa ei ole mielenterveys- tai väkivaltaongelmia painostettiin Hermannin perhekuntoutuskeskukseen hatarin perustein (erityislapsen käytös) peräti viiden kuukauden ajaksi, vaikka erityislapsen aiemmin huolta herättänyt levoton käytös esim. puihin kiipeily ja ryntäily loppui jo kuntoutuksen alussa.

Kuntoutuksen sisältö oli lähinnä perheen hyvinvointia huonontavaa laitossäilytystä ja perheen ympärivuorokautista tarkkailua huostaanottoperusteiden löytämiseksi.

Hermannin henkilökunta ei kyennyt kertomaan perheen tukihenkilölle kuntoutuksen sisältöä, tavoitteita tai aikataulua. Kysyttäessä kuntoutuksen teoriaperustasta laitos mainitsi perheterapeuttisen lähestymistavan.
Menetelminä perhekuntoutuskeskus Hermanni mainitsi osallistuvan arjen havainnoinnin ja kongnitiivisen käyttäytymisterapian menetelmät.
Laitoksen työntekijät eivät osanneet eritellä mitä edellämainitut menetelmät heille tarkoittavat tai mitä sisältävät.

Perheen vuorovaikutusta arvioinut omaohjaaja ei osannut selventää mitä hän tarkoittaa käsitteellä vuorovaikutus.
Hän ei myöskään kyennyt kysyttäessä kertomaan perheen tukihenkilölle miten perheen kanssa on työskennelty. Omaohjaaja, jonka avustuksella perhettä oli "arvioitu " ympärivuorokautisesti 5 kk ilmoitti viisi minuuttia kestäneen keskustelun aikana tukihenkilölle ahdistuvansa kysymyksistä ja tuntevansa olonsa niin epämukavaksi kysymysten johdosta, että halusi lopettaa keskustelun.

Perhekuntoutuskeskus antoi perheen tukihenkilölle porttikiellon tämän esittämien kysymysten jälkeen.

Perhekuntoutuskeskus Hermanni ei huomioinut perheen äidin suolistosairautta eikä pystynyt tarjoamaan äidille sopivaa ruokaa kuntoutuksen aikana Kuopiolta saamastaan lähes 50.000 euron korvauksesta huolimatta.
Kun äiti pyysi lupaa hankkia ja valmistaa itse ruokansa, perhekuntoutuskeskus eväsi pyynnön.
Pyynnön evääminen ja perhekeskuksen sopimaton ruoka johti äidin kivuliaisiin ja kroonisiin vatsavaivoihin.
Äidin pyynnöt suolistosairautensa mukaisesta ravinnosta ja reaktiot perhekuntoutuskeskuksen sopimattomaan ruokaan kirjattiin yhteistyökyvyttömyydeksi, heikoiksi tunnesäätelytaidoiksi ja huonoksi käytökseksi.

Kun äiti pyysi vatsavaivoihinsa tarvitsemaansa särkylääkettä, jonka henkilökunta oli ottanut haltuunsa, henkilökunta kieltäytyi antamasta lääkettä.

Kun äidin vointi huononi ja verenpaine nousi hälyttävästi lääkityksen eväämisen johdosta henkilökunta vähätteli äidin kipuja.
Kivut johtivat päivystyskäyntiin sairaalassa. Henkilökunta pilkkasi äitiä sairaalakäynnin johdosta.

Vanhempien ilmoitettua haluavansa keskeyttää vapaaehtoisen 5kk jatkuneen perhekuntoutuksen heidän lapsensa sijoitettiin kiireellisesti ilman, että kiireellisen sijoituksen lastensuojelulain mukaiset kriteerit välittömästä vaarasta olisivat täyttyneet esittäen lapselle, että tämä " pääsee katsomaan kivoja eläimiä".

Jatkopolkujen sijaishuollon yksiköt Nuortenkoti Polku, Nuortenkoti Pysäkki sekä Perhekuntoutusyksikkö Hermanni sijaitsevat Kuopiossa. Jatkopoluilla työskentelee noin 70 työntekijän suuruinen moniammatillinen henkilökunta.

”Olemme tyytyväisiä, että pääsemme jatkamaan laadukasta työtä johtavan lastensuojelupalveluiden tuottajan mukana. Yhdessä olemme vahvempia tarjoamaan monipuolisia lastensuojelupalveluita valtakunnallisesti”, toteaa Jatkopolkujen perustaja Tommi Laitinen.

"Hupipornoa" ja laittomia rajoitustoimia- lapsibisnesyrittäjät tekevät vanhemmuudenarvioita ja huostaanottosuosituksia

Nöyryytystä on siis luvassa valtakunnallisesti- entistä monipuolisempana ja vaikuttavampana.

Viime vuonna Familarin lastensuojeluyksikön ohjaaja esitteli lastenkotinuorille "hupipornoa" muun muassa miehen ja aasin yhdynnän.
Oikeus katsoi, ettei nuorilla ollut tilaisuutta poistua tilanteesta, koska materiaalia näytti heidän ohjaajansa. Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi lastensuojeluyksikön ohjaajan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Oikeusasiamiehet ovat löytäneet paljon huomautettavaa Familarin omistamasta Veikkarin erityislastenkodista. Oikeusasiamiehen mukaan Veikkarin "kognitiivis- uusbehavioristisen tasojärjestelmän" säännöt sisälsivät lastensuojelulain sääntelemiä rajoitustoimenpiteitä ilman, että niistä oli tehty virallisia päätöksiä.
Veikkariin sijoitetun lapsen isä kertoo, että "todellisuudessa tämä uusbehavioristinen toimintatapa on lukkoja ovessa, huoneita mistä on poistettu huonekalut rangaistukseksi, nöyryyttämistä, alistamista, tarkastuksia ja kiinnikäymisiä intiimialueille eli täydellistä nöyryyttämistä. Tämä kaikki menee läpi kun kikkaillaan muutamalla sivistyssanalla". Lokakuun Liike on kirjoittanut paikasta aiemmin jutun http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma

Familar Oy:llä on Suomessa 45 lastensuojeluyksikköä. Tuomas Kurttilan mukaan sijaishuolto tulisi säätää lailla taloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle. – Kuka hyötyy siitä, että sijoitus kestää pitkään? Ja onko oikein, että monikansalliset, suuretkin yritykset voivat tavoitella liiketaloudellista voittoa lastensuojelun palveluilla? Kurttila kysyy.

Talentia-lehden mukaan lastensuojelun resurssipulan vuoksi yritykset tekevät lainvastaisesti kunnan toimeksiannosta arviointeja, joilla on suuri merkitys huostaanottoja ja sijaishuoltoa pohdittaessa. Yksityisiltä palveluntuottajilta pyydetään kannanottoa lastensuojelun tukitoimiin ja jopa sijaishuollon tarpeeseen (Talentia, 30 päivää /2018, 24). Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Olemattomia työntekijöitä Mehiläisen hoivakodissa

Mehiläinen on paikannut hoivakotinsa henkilöstövajausta laskemalla keikkalaisten työtunnit kahdesti, kertoo Tehy- lehti.
Mainiokoti Pirtti on saanut Kuopion kaupungilta huomautuksen sopimuksen vastaisesta henkilöstömitoituksesta. Työpaikalta puuttui laskennallisesti lähes kahden työntekijän työpanos.

Kaupungilla on ostopalvelusopimus Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:n hoivakodin kanssa. Kaupunki vaatii, että hoivakoti saattaa henkilöstömääränsä viipymättä toimiluvan ja sopimuksen mukaiselle tasolle. Tarkastaja on jo viime vuonna kehottanut Mehiläistä pitämään huolta toimiluvan mukaisesta henkilöstömäärästä.

Pirtin tilanne tuli kaupungin tietoon Tehyn luottamusmiehen Paula Ikosen kautta. Ikonen ei enää työskentele Mehiläisen palveluksessa.
– Mitoitus oli ollut pitkään niillä rajoilla. Kun työntekijöitä vähennettiin entisestään, oli itsestäänselvää, että mitoitus meni liian pieneksi.
Kun henkilökunta alkoi oireilla, eikä työnantaja puuttunut asiaan, Ikonen otti yhteyttä Tehyyn ja Kuopion kaupunkiin.
Mainiokoti Pirtissä on 48 vanhusta, joista 44 on tehostetussa palveluasumisessa. Toimiluvan edellyttämä henkilöstömitoitus on tehostetussa palveluasumisessa 0,55.

Tehyn järjestöasiantuntija Arja Tuomisojan mukaan henkilöstövajausta on Pirtissä paikattu niin sanotuilla haamutyöntekijöillä. He ovat nimiä työvuorolistalla, mutta he eivät koskaan ilmesty työvuoroon. Pirtissä oli toteutumattomia tunteja kesäkuun laskennallisella kolmen viikon jaksolla yhteensä 144,5 tuntia.
– Tämä on malliesimerkki haamutyöntekijöiden käytöstä. Olematon työpanos oli saatu aikaan niin, että sijaisten työvuorot oli laskettu kahdesti.

Vastaavaa työvuorolistojen manipulointia on havaittu muidenkin yritysten hoivakodeissa. Haamujen avulla työvuorolistat saadaan näyttämään ulospäin kunnollisilta. Haamutyöntekijät voivat olla keikkailevia hoitajia, joiden nimillä työvuorolistoja täytetään, mutta ne voivat olla myös palkanlaskijoita tai muita hallinnon työntekijöitä.
Mehiläinen Hoivapalvelut Oy:n liiketoimintajohtaja Niklas Härus kiistää haamutyöntekijöiden käytön.

Hallinto-oikeus tuomitsi Mehiläisen rahasiirrot verokikkailuksi

Verottajan mukaan Mehiläinen oli välttänyt noin 10 miljoonan euron verot vuosina 2006-2012. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Mehiläinen oli tehnyt rahasiirtoja sivuliikkeeseensä, jossa oli vain muutama työntekijä eikä lainkaan omia tuloja. Tällainen varojen siirto katsottiin verokikkailuksi.

Mehiläisen veronmenettelyistä nousi kohu vuonna 2011. Keskisuomalaisen mukaan Mehiläinen maksoi 35 miljoonan euron voitoistaan vain noin 1% , hieman yli 300 000 euroa veroa vuonna 2011. Mehiläisen ja muiden terveydenhuoltoyritysten verokeinottelu on moraalisesti erityisen törkeää, koska niiden toimintaa tuetaan Kela-korvauksilla. Näin suomalaisten verovarat vuotavat veroparatiiseihin.

–Tämä [verokikkailu] on ylipäätäänkin varsin härskiä toimintaa, vaikka laki sen salliikin. Mutta vielä ikävämpää on, kun se tapahtuu julkisin varoin. Nämä yhtiöt elävät yhteiskunnan tuella, sanoi harmaan talouden Markku Hirvonen.

Kohua lisäsivät epäilyt siitä, että voitot olisivat valuneet Jerseyn veroparatiisiin. Mehiläinen kuului pohjoismaiseen Ambea-konserniin, jonka puolestaan omistavat yhdysvaltalainen pääomasijoitusyhtiö KKR ja ruotsalainen pääomasijoitusyhtiö Triton AB. Vuonna 2016 Familar Oy hankki yrityskaupassa 100 % omistusosuuden lastensuojelu-, mielenterveys- ja sijaisperhepalveluita tuottavasta MilaPro Oy:stä.

Sairaala- ja hoivapalveluita tuottava Mehiläinen-ketju sai keväällä 2018 uuden pääomistajan luxemburgilaisesta CVC Capital Partners -rahastosta. Omistuksestaan luopuneet ulkomaiset pääomasijoittajat KKR ja Triton saavat Financial Timesin mukaan noin 1,8 miljardin euron myyntihinnan – osuuden arvo oli nelinkertaistunut vain kahdeksassa vuodessa. Mehiläisen omistajiin kuuluvat jatkossa vakuutusyhtiö LähiTapiola, eläkevakuuttajat Varma ja Ilmarinen sekä Mehiläisen toimivaa johtoa. Mehiläisen kaupan yhteydessä myös LähiTapiola nosti omistustaan yhtiöstä noin 20 prosenttiin, se omistaa jo ennestään 26 prosenttia toisesta terveysjätistä, Pihlajalinnasta.

Kaupalla haetaan vauhtia Mehiläisen kasvulle sote-bisneksessä. Mehiläinen on kasvanut voimakkaasti viime vuosina. Viime syksynä yhtiö ilmoitti noin 1000 uuden työntekijän rekrytointitarpeesta.

Yritystoiminnan vastuullisuutta valvova kansalaisjärjestö Finnwatch kommentoi kitkerästi, kuinka hallitus söi sanansa ja jättää sote-yrityksille kaavaillun veroraportointipykälän korjaamatta, aivan kuten oli ounasteltu.

Hallitus ei aio korjata veroraportointia koskevaa pykälää. Mikäli sote-uudistus menee läpi, joudutaan yritysten aggressiivisen verosuunnittelun selvittämiseksi tekemään salapoliisityötä lähes entiseen tapaan.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-rajapinta-on-tuulinen-paikka-potilaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakariliitto-ja-psykiatriyhdistys-teppo-jarvisen-kimpussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihlajalinnan-hoitokoti-irtisanoi-ongelmista-raportoineet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa

kuvakaappaus Kotimaa, Tiina Mutila

Koulukuraattoreiden kaksinaismoralismi

"Kiva-kouluprojektissa oli esimerkiksi pallopelejä, joissa pallon saatuaan piti kertoa jotain itsestään TAI ONGELMISTAAN. Tilanne ahdisti, kun odotti kauhulla omaa vuoroaan, josta syntyi taas uusi kiusaamistilanne – opettaja ei välittänyt."

Koulukuraattoreiden toimintaa koskevissa opinnäytetöissä ja muissa tutkimuksissa hämmästyttävät ristiriitaiset johtopäätökset ja suositukset:

Koulukuraattorit haluavat esiintyä lasten tukijoina mutta kokevat kuitenkin tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen lastensuojelun aikuiset.

Koulukuraattorityön puheissa painotetaan ennaltaehkäisevää rakenteellista sosiaalityötä mutta käytännössä on tehty pääasiassa oppilaskohtaista ja korjaavaa työtä.

Koulukuraattorit kertovat olevansa lapsen edun ajajia mutta työtä määrittelevät paremminkin kouluinstituution ja sosiaalityön profession etu ja intressit kuin oppilaiden etu tai intressit.

Koulukuraattorityön tavoitteiksi määritellään lasten hyvinvoinnin, osallisuuden ja luottamuksen rakentaminen mutta kuraattorit kirjaavat pääasiassa virheitä ja muita negatiivisia asioita, syrjäyttävät oppilaita osallisuudesta ja vuotavat heidän tietojaan eteenpäin.

Oppilaat toivovat koulukuraattoreilta eniten koulukiusaamiseen puuttumista ja tukea kiusaamisen uhreille mutta koulukuraattorit eivät mainitse näitä perustehtävikseen.

Kuraattorit paheksuvat lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja pyrkivät "suojelemaan" oppilaita pikemminkin omilta vanhemmiltaan kuin kiusaavilta koulutovereilta tai kaltoinkohtelulta sijaishuollossa.

Kuraattorit mieltävät itsensä ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tekijöiksi mutta eivät ole puuttuneet sijoitettujen koulunkäynnin vuosikymmeniä jatkuneisiin laiminlyönteihin eivätkä raportoineet sijoitettuihin kohdistuvasta kiusaamisesta.

Koulukuraattorin työtä ei ohjaa tieto mutta kuraattoreille pitäisi silti antaa asiantuntijastatus ja diagnosointi- oikeudet "sosiaalisiin diagnooseihin" ( Kärki, 2005, 179).

Koulukuraattori on ehkäisevään lastensuojelutyöhön erikoistunut koulun sosiaalityöntekijä. Hänen tulisi auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä tai ihmissuhteissaan tai omaan kasvuunsa ja kehitykseensä liittyviä ongelmia tai pulmatilanteita. Kuraattorin tehtäväkuvaan kuuluu oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisen lisäksi koko kouluyhteisön hyvinvoinnin ja toiminnan tukeminen sekä kotien ja koulun yhteistyön tukeminen.

Pirkko Sipilä- Lähdekorven mukaan koulukuraattorin työ on syntynyt 1960-luvulla kasvatusneuvolatyön rinnalle avuksi lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja sen tavoite on nuoren integroiminen yhteiskuntaan. Janne Hakolan pro gradu-tutkimuksen mukaan kuraattorilla on vain vähäinen rooli oppilaiden auttajana eikä koulukuraattori ole kovin näkyvä vaikuttaja yhteisössään ( Hakola, 2012, 50-52).

Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) perusteella oppilaalla on oikeus keskustella henkilökohtaisesti kuraattorin kanssa viimeistään 7. oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas on tätä pyytänyt. Oppilaalla on oikeus käyttää oppilas/opiskelijahuollon palveluja ilman hänen huoltajansa suostumusta. Koulukuraattorilla on velvollisuus ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jos hän arvioi lapsen tai nuoren olevan lastensuojelun tuen tarpeessa.
Koulukuraattorin toiminta on verkostoitumista: yhteydenpitoa, tietojen saamista ja luovuttamista, asiakasneuvotteluita, tapaamisia sekä lausuntojen kirjoittamista. Tärkeimpiä koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja ovat lastensuojelu, nuorisopsykiatrian poliklinikat, perheneuvola sekä nuorisotoimi.

Sanna Siltasen opinnäytetyössä (2007, 59 )koulukuraattorit toivat esiin sen, että lastensuojelu on koulukuraattorin tärkein yhteistyökumppani. Kaikki haastatellut toivat esiin sen, että tarve saada lastensuojelu tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi oli, mutta jos se ei onnistunut, muualta oli täytynyt etsiä muita yhteistyökumppaneita. Siltasen haastattelemat koulukuraattorit kertoivat ihmettelevänsä lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja vanhempien ymmärtämistä ja kokivat itse ajavansa lapsen asiaa, näkevänsä ja tekevänsä asioita lapsen näkökulmasta (2007, 77).

Siltasen mukaan koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö näyttää olevan enemmän ”vaikeaa viivytystaistelua” kuin ”voittoisaa vastuunjakoa.”
Tässä varatuomari Leeni Ikosen tapausesimerkki koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyötä: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto

Oppilaat toivovat kuraattoreilta kiusaamiseen puuttumista

Sanna Puotisen pro gradu- työssä "Jos olisin koulukuraattori" koulukiusaaminen oli mainittu jopa 62% (44) oppilaiden kirjoitelmista. Kiusattu oppilas näyttäytyi aineistossa uhrina, jota koulukuraattorin tulee auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Koulukiusaamiseen pitäisi nuorten näkemysten mukaan puuttua enemmän kuin nyt tehdään, ja puuttumiseen tulisi löytää uusia toimintamuotoja, joiksi nuoret ehdottivat mm. valvontakameroita, nimetöntä raportointimahdollisuutta, moniammatillista yhteistyötä kiusaamisen selvittämiseksi ja ainekirjoituksia, joiden avulla kuraattori saa tietoa koulussa tapahtuvista asioista. Nuorten kokemusten mukaan nykyiset toimintamallit saattavat jopa estää koulukiusaamisesta kertomisen koulun aikuisille, tai puuttumisesta koituvan haittaa kiusatulle oppilaalle ( Puotila, 2008 , 53- 56).

Koulukiusaamiseen puuttumista vaikeuttaa se, että koulut niputtavat monia rikoksia esim. tappouhkauksia , törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä epämääräisen ja rikoksia vähättelevän koulukiusaaminen- termin alle. ”Fyysinen ja psyykkinen kiusaaminen” ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin huoraksi haukkuminen, tappouhkaukset, tupakantumpilla polttaminen ja pään lyöminen naulakkoon ( KAKS, 2013, 120).

Tehokkaiksi puuttumiskeinoiksi kouluissa on todettu välitön puuttuminen pieneenkin kiusaamiseen, oppilaiden ryhmäyttäminen, yhteiskeskustelut kiusaajien vanhempien kanssa, kattava välituntivalvonta, kurinpitotoimet, rikosilmoitukset ja kiusaajien luokkasiirrot toisiin kouluihin. ”Kättäpäälle rehtorin kansliassa” tai muut sovittelumenetelmät, joissa kiusatun roolia ei oteta vakavasti (esim. molemmat pyytävät anteeksi), eivät tuo kiusatulle oikeudenmukaisuuden kokemusta, jollei kiusaajalle seuraa teoista mitään. Erityisesti poliisin tulo mukaan asiaan yleensä lopetti kiusaamisen. Ryhmän vaihdot olivat myös tehokkaita mutta sen sijaan että uhri vaihtaa koulua tai jää kotiopetukseen kiusaajille pitäisi tehdä enemmän luokkasiirtoja (KAKS, 2013, 112-116, 122).

”Sovintomenettelystä” huolimatta huoltajalla on oikeus käynnistää rikos- ja/tai vahingonkorvausprosessi. Kantelut aluehallintovirastoille ja ylimmille lainvalvojille ovat matalan kynnyksen keinoja huoltajalle viedä asiaa eteenpäin mutta rikosilmoitus tehokkain.

Hiljattain Iltalehti kertoi kuinka Kotkassa yhdeksäsluokkalainen poika pakotettiin syömään myrkyllisiä hevoskastanjoita. Hänen suuhunsa laitettiin myös paristoja. Paristoista valunut neste ärsytti pojan sisäelimiä, mutta pojan vatsaan ei syöpynyt reikää. Tilannetta tutkittiin sairaalassa.
- Olisi voinut käydä todella huonosti. Olisi voinut lähteä henki tai hän olisi voinut joutua letkuruokintaan loppuelämäkseen.
Kiusattu poika sai tapauksen uutisoinnin jälkeen uhkailuviestejä, joissa vaaditaan poikaa ottamaan tapauksesta syyt niskoilleen.
Pojan äiti teki IL:n mukaan kiusaamistapauksesta rikosilmoituksen poliisille. Hän näytti poliisille samassa yhteydessä myös uhkausviestit.
Äiti kertoo IL:lle, että kiusaamisessa on ollut mukana neljä henkilöä, joita vastaan poika on joutunut puolustautumaan yksin. Kiusaaminen alkoi äidin mukaan jo kolmannella luokalla. Äidin mukaan koulu ei ole puuttunut kiusaamiseen tarpeeksi.
- Aina näitä kiusaajia vähän puhutellaan, mutta homma jatkuu ihan samanlaisena. Tämä on niin sanottu KiVa-koulu, äiti kertoo.

KiVa Koulu on koulukiusaamisen vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn pyrkivä toimenpideohjelma. Koulukiusaamisen uhreja paljon hoitanut yksityinen psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti moittii KiVaKoulu- ohjelmaa lepsuksi ja tehottomaksi.

Toistuvasti koulukiusattuja katsotaan olevan 6–10 prosenttia peruskoululaisista eli noin 30 000 lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kasiluokkalaisia koskevassa kouluterveyskyselyssä määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Ainoastaan alle puolet (noin 46 %) Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) kyselyn vastaajista kertoi, että kiusaamiseen oli yritetty puuttua. Kouluterveyskyselyyn 2010– 2011 jopa 70 prosenttia oli vastannut, etteivät koulun aikuiset olleet puuttuneet kiusaamiseen. Noin 70 prosentissa tapauksista kiusaaminen oli puuttumisesta huolimatta jatkunut (KAKS, 2013, 104-107 ).

Missä piileksivät sijoitettujen koulukuraattorit?

Koulukuraattoreita ei näy sijoitettujen kiusaamisen tai laiminlyödyn koulunkäynnin käytäntöjen tai keskustelujen yhteydessä. Miksi? Eikö koulukuraattorin perustehtävä ja velvollisuus ole myös sijoitettujen oppilaiden hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukeminen? Koulumenestys ja saavutettu tutkinto on todettu sijoitettuja eniten suojaaviksi tekijöiksi ja tämä tulos toistuu kaikissa uhanalaisen lapsuuden eläneiden lasten pitkittäistutkimuksissa ( Heino & Oranen, 2013, 229).

Kouluterveyskysely 2017 paljasti, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %).
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.

Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.

Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Lastensuojelututkimukset ovat jo kauan tarjonneet yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lähes kaikissa oikeusasiamiesten tarkastamissa lastenkodeissa ilmeni vakavia puutteita muun muassa sijaishuollon laadussa ja lasten sijoitettujen koulunkäynnistä huolehtimisesta. Miksi koulukuraattorit eivät ole puuttuneet asiaan?

Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä (2016, 68-69). Perhehoidossa vanhemmat päättivät lapsen tai nuoren puolesta, tai painostivat vahvasti valitsemaan vaihtoehdoista, joita nuori ei olisi itse valinnut. Nuoren haaveita tai taipumuksia ei välttämättä huomioitu.

Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista. ”Tutkimus tarkentaa aiempaa tietämystä siitä, kuinka laaja ongelma sijoitettuna olleiden lasten vähäinen koulutus on”, THL:n kohorttitutkimuksesta vastaava erikoistutkija Tiina Ristikari sanoo.
Tutkimushanketta johtaneen professori Heikki Hiilamon mukaan tulokset kertovat, kuinka tärkeää on tukea kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.
”Tutkinnon puuttuminen vaikeuttaa dramaattisesti nuorten itsenäisen elämän aloittamista ja pärjäämistä aikuisena”, Hiilamo huomauttaa.

Halutessaan koulukuraattorit olisivat voineet ja voisivat puuttua sijoitettujen kiusaamiseen ja koulunkäynnin laiminlyöntiin, jotka ovat vanhoja jo vuosikymmenet jatkuneita ongelmia. Ammattia eivät ole sitoneet mitkään tiukat ylhäältäpäin asetetut normit, vaan kuraattorit ovat itse luoneet toimenkuvansa( Sipilä- Lähdekorpi, 2004, 177). Sipilä- Lähdekorven väitöskirja-aineistossa roolinsa koulukuraattorina epäselvänä koki kuitenkin lähes 40% vastanneista.

Sipilä-Lähdekorpi (2004, 164–165) tuo esiin tutkimuksessaan sen, että kuraattoreilla on ollut kautta aikojen suuri pyrkimys profession aikaansaamiseen koulukuraattoreille. Tutkijan mukaan professionaalistumispyrkimykset voisivat olla kyllä kuraattorien etu, vaan ei välttämättä asiakkaiden.
Nykyisen tutkimustiedon valossa tutkija on oikeassa.

Kuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu- opiskelijan tuki sattumanvaraista

Seija Kärki väittää, että koulukuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu kokonaan tai on sirpaleista. Kuraattorin vastaanotolle tulevia opiskelijoita tuetaan sattumanvaraisesti.
Kuraattorit olivat osallistuneet hyvin harvoin opiskelijoiden henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS )prosesseihin, vaikka kuraattorin osallistuminen vaikutti merkittävästi opiskelijan opintojen etenemiseen.

Useissa HOJKSeissa oli mainintoja siitä, kuinka opiskelija ei tullut tapaamisiin tai sitoutunut tarjottuun tukeen. Sitä vastoin onnistumisten kirjaaminen ei ollut näkyvää. Myös Kaija Miettinen (2008, 231) pohti opiskelijan roolia, joka hänen tutkimuksensa perusteella näyttäytyi passiivisena haastattelujen kohteena, lomakkeiden täyttäjänä, asiakirjojen välittäjänä sekä tuen ja avun saajana.

Tarja Heinon ja Mikko Orasen mukaan ( 2013, 218) lasten erityistäminen on lisääntynyt. Lapsia on vuosittain yhä enemmän erilaisten erityistoimien kohteena erityispäivähoidossa, erityisryhmässä, kahden paikalla, erityisopetuksessa, erityisluokalla, lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelujen piirissä, erityisnuorisotyössä ja niin edelleen.
Vuosina 1995-2010 erityisopetuksen oppilaiden määrä lähes kolminkertaistui vajaasta kolmesta prosentista 8,5 prosenttiin. Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita uskoo, etteivät lapset ole muuttuneet vaan heihin suhtautuminen on muuttunut: yhä useammat luokitellaan poikkeaviksi. Lasten syrjintää ei enää tunnisteta, koska se on muuttunut jokapäiväiseksi. Saloviidan mukaan lasten diagnoosit ovat pitkälti mielivaltaisia, sillä ne vaihtelevat voimakkaasti sekä alueellisesti että vuosittain.Saloviita kutsuu erityisopetusta ”oppilaan varhaiseksi puuttumiseksi luokasta” tai ”erityistarveteollisuudeksi”.

”Jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan, mutta meillä poikkeaviksi koetut lapset syrjitään erityisluokalle, pahimmassa tapauksessa säilytyspaikkana on koulun kellari.”

Usein varsinkin sijoitetut saavat erityisen tai sairaan statuksen , turhan diagnoosin ja lääkityksen ja ohjataan "koulukuntoisuuteen" vedoten erityisopetukseen, lastensuojelulaitoksen omaan kotikouluun tai "mukautettuun opetukseen", jotka voivat olla todellisuudessa opetuksen laiminlyöntiä.

Myös sijoitetuilla on lakisääteinen oikeus laadukkaaseen opetukseen. Jos huostaanotto vahvistaa syrjäytymistä opetuksesta, se ei vastaa tarkoitustaan.
Ruotsin lapsiasiamies Fredrik Malmberg (2010) on kiinnittänyt huomiota epätasa-arvoon huostaan otettujen lasten ja muiden lasten opetuksen järjestämisen suhteen. Vuonna 2009 Ruotsin koulutarkastusvirasto (Skolinspektion) tutki niiden laitosten opetusta, jotka antoivat erityisopetusta. Tulokset olivat masentavia: vain yksi 31 tutkitusta yksiköistä antoi opetusta kaikissa aineissa ja tarjosi opetusta sen ajan, johon lapsilla on oikeus. Lisäksi havaittiin, että usein kunnallinen koululaitos on passiivinen varmistamaan, että oppilaiden oikeus opetukseen toteutuu myös sijoitettujen lasten osalta. Opettajien asenteissa ja tiedoissa havaittiin myös puutteita: sijoitetut lapset saatettiin mieltää jopa kehitysvammaisiksi (Oranen ja Heino, 2013, 235).

Seija Kärki kummeksui jo vuosia sitten moniongelmaisiksi määriteltyjen muusyy- luokkaan luokiteltujen erityisopiskelijoiden suurta määrää kuraattorin asiakkaina.
Hänen mukaansa ammatillisen koulutuksen erityisopetus profiloituu osittain massiiviseen sosiaalisten syiden kaatoluokkaan, jonka kanssa työskentelyä kukaan ei ole normittanut " muuta syytä" pidemmälle (2005, 163 -182). " Koska kolmasosa muun syyn perusteella järjestettävästä erityisopetuksesta kohdennetaan ilman suunnittelua, koulutuksen järjestäjien asiaan tarttuminen lienee aiheellista. Kyse on paitsi opiskelijan oikeusturvasta, myös merkittävän taloudellisen resurssin sattumanvaraisesta kohdentamisesta. Sattumanvarainen tuen tarpeen määrittely johtaa toimenpiteisiin, jotka eivät perustu tietoon. Tällöin opiskelijan erityisopetuksen järjestämistä voivat ohjata kulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset tekijät eivätkä opiskelijan henkilökohtaiset tuen tarpeet" (Kärki, 2005 ,150-151).

Oppilashuoltolaki romutti perheiden tietosuojan, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi sosiaalityöntekijät kouluihin

Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin sosiaali- ja terveysministeriön virkailija Piia- Liisa Heiliön panoksesta lastensuojelun kriisiytymiseen ja oikeusturvaongelmiin sekä sosiaalihuollon asiakkaiden tietoturvan ja oikeusvaltioperiaatteiden rapautumiseen.

Piia- Liisa Heiliön valmistelema oppilashuoltolaki linkitti koulujen oppilashuoltotyön kunnalliseen sosiaalityöhön, toi koulukuraattoreiksi sosiaalityöntekijät, lisäsi turhan byrokratian määrää, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi perheiden tietosuojan vaarantavat moniammatilliset asiantuntijaryhmät kouluihin.

Jos neljätoistavuotias kertoo opettajalle tai koulukuraattorille olevansa raskaana ja sanoo, ettei asiasta saa kertoa vanhemmille, ei uuden lain mukaan saa asiasta vanhemmille hiiskua.
Jo 10-vuotias lapsi voi salata vanhemmiltaan terveystietonsa. Tämä koskee esimerkiksi reseptilääkitystä, aborttia tai ehkäisypillereitä.

Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltusen mukaan 10 ikävuoden raja perustuu sosiaali- ja terveysministeriön linjaukseen. Laki ei siis ikärajaa määritä.

Alaikäisellä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen vain vanhemmille. Lastensuojeluviranomaisilla puolestaan on oikeus saada ja levittää hänen tietojaan kielloista huolimatta.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen ja opettajat epäilivät 1.8.2014 voimaanastuneen lain hankaloittavan kodin ja koulun yhteistyötä.
– Pääsääntöisesti kasvatusvastuu on vanhemmilla. Miten he voivat hoitaa tätä tehtävää, jos eivät saa tietoa? Lahtinen kysyi.

Turun vastaava koulupsykologi pelkäsi uuden oppilashuoltolain johtavan pahimmillaan kiusaamisen pitkittymiseen ja lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuun ja juuri niin kävikin.

Missä ihmeessä instagramissa ja whatsappissakin päivystävät koulukuraattorit ovat piileksineet näiden edellämainittujen ongelmien ja niistä käytyjen keskustelujen ajan? Eivätkö he tiedä ongelmista vai eikö heillä vain ole mitään sanottavaa? Johtaako toteutunut unelma lastensuojelun kumppanuudesta siihen, ettei kuraattori puutu edes laittomasti toimivan vastuusosiaalityöntekijän tai sijoitetun koulutuspolut katkaisevan sijaishuoltoyrittäjän toimintaan?

Oppilaiden oikeusturvan ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta on kestämätöntä, että suurin osa koulukuraattoreista ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, ilmoitus- ja raportointivelvoitettaan koulun/sijaishuollon väärinkäytöksistä, oman alansa tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.

Kirjallisuus:

Antti Kääriälä, Marie Berlin, Mette Lausten, Heikki Hiilamo, Tiina Ristikari, Early school leaving by children in care: A comparative study of three Nordic countries, Children and Youth Services Review. Available online 6 June 2018, ISSN 0190-7409.

Hakola, Janne :SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET KOULUKURAATTORIN TYÖSSÄ, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Sosiaalityön pro gradu- tutkielma, 2012

Heino, Tarja & Oranen, Mikko: Lastensuojelun asiakkaiden koulunkäynti– erityistäkö?, 2013

Ikonen, Leeni: Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, Radium-kirjat, 2013

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS: Pelastakaa koulukiusattu! – Koulun vastuu, puuttumisen muodot ja ongelmat oikeudellisessa tarkastelussa, 2013

Kärki, Seija: KURAATTORIN TYÖ AMMATILLISESSA OPPILAITOKSESSA Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin, sosiaalityön lisensiaattityö, Kuopion yliopisto 2005

Puotinen Sanna :”JOS OLISIN KOULUKURAATTORI...” Yhdeksäsluokkalaisten näkemyksiä koulun sosiaalityöstä, sosiaalityön pro gradu, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, 2008

Siltanen, Sanna :VAIKEAA VIIVYTYSTAISTELUA VAI VOITTOISAA VASTUUNJAKOA? Tutkielma lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyöstä, Sosiaalityön pro gradu, Tampereen yliopisto 2007

Sipilä-Lähdekorpi, Pirkko: "Hirveesti tekijänsä näköistä" : koulukuraattorin työ peruskoulun yläluokilla, sosiaalityön väitöskirja , Finn lectura, 2004

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/39-varhaisen-puuttumisen-katastrofi-eli-kaamea-suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/koulukiusaaminen-kirjataan-uhrin-patologiaksi-seurauksena-vaaria-diagnooseja-ja-turhia-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/barometrin-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kun-avun-saanti-maksaa-lapsen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-aivopierut-osa-1

Elokuun Nelliet: Sanni Grahn- Laasonen ja Päivi Sinko

Muistatteko Pieni talo preerialla- sarjan pilalle hemmotellun kauppiaan tyttären Nellie Olesonin, jota vaivasi silmitön ahneus ja vallanhalu, ylimielinen omahyväisyys, sanojen ja tekojen välinen räikeä ristiriita, kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa omia väärinkäytöksiä ja tekopyhyys?

Lokakuun Liike alkaa muistaa eri alojen päättäjiä Nellie Olesonin mukaan nimetyllä Nellie- palkinnolla.

Ehdokkaista on runsaudenpulaa sillä ehdokas voi olla myös miesoletettu.
Palkinnon valitsee Lokakuun Liikkeen toimitus lukijoiden ehdotusten perusteella.
Palkinnon saamiseen vaikuttaa olennaisesti ehdokkaan pelottavuus sekä toiminta ja päätökset lapsiperheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden heikentämiseksi.
Vuoden 2018 elokuun Nelliet ovat opetusministeri Sanni Grahn- Laasonen ja sosiaalityön vaikuttaja Päivi Sinko.

Sanni ja Alexander, kuvakaappaus YLE

Sanni Grahn- Laasonen

Sanni Grahn-Laasonen on ilmoittanut olevansa huolissaan suoalueista ja painotti, että vain suojelemalla niitä voidaan taata rikkaat ekosysteemit ja arvokas suoluonto. Toimiessaan ympäristöministerinä Sanni Grahn-Laasonen katkaisi puolueiden yhdessä sopiman soidensuojeluohjelman ja pudotti soidensuojelurahoitusta 80%.

Grahn-Laasonen on ilmaissut huoltaan myös ammattikoululaisten opetuksesta ja syrjäytymisestä. Hän oli itse leikkaamassa lähes 200 000 000€, kaksisataa miljoonaa euroa, yli kymmenen prosenttia kaikesta ammatillisen koulutuksen perusrahoituksesta.

Vuonna 2013 Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö nimesivät pamfletissaan 46 turhaa lakia tai sääntöä mutta olivat itse äänestäneet eduskuntaryhmänsä mukana joidenkin sellaisten lakien puolesta, joita moittivat turhiksi.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) esittää reaaliaineiden valinnaisuutta voimakkaasti lisäävää tuntijakokokeilua. Se mahdollistaa lukion suorittamisen opiskelematta lainkaan esimerkiksi yhteiskuntaoppia, fysiikkaa, historiaa ja biologiaa. Näin lukiolainen voi poistaa opinto-ohjelmastaan kokonaan talouden kiertokulun, Big Bangin, maailmansodat ja evoluutioteorian. Radikaali valinnaisuus jättää mustia aukkoja yleissivistykseen.

Jaakko Lindfors

Grahn-Laasosen saavutuslistalla ovat muun muassa 1000 opettajan vähennykset peruskouluista tänä vuonna, neljänneksen leikkaus opintotukeen, megaluokan säästöt varhaiskasvatukseen ja korkeakoulutukseen sekä nuorisotakuun eli nuorten koulutukseen pääsyn alasajo. Lisäksi Grahn-Laasonen on antanut luvan säästöjen saamiseksi lopettaa jopa 17 000 aloituspaikkaa ammatillisesta koulutuksesta.

Krista Kiuru

Tampereen yliopisto myytiin teknologiateollisuudelle 50 000 eurolla – perustuslain kumoaminen ei maksanut sitäkään. Yhtiövalta on saavuttanut uudet mittasuhteet. Tampere3 osoittaa, että yhtiöiden ja teollisuuden etu menee nyt myös perustuslain edelle. Uuden Tampereen yliopiston konsistori teki 15.6.2018 pidetyssä kokouksessaan päätöksen, jonka mukaan yliopiston hallituksen ”riippumattomuus” tarkoittaa sitä, että yliopistolaiset eivät voi osallistua hallitukseen. Päätös tehtiin äänin 10-10, ja sen ratkaisi vaalien ohi nimitetyn puheenjohtajan ääni.. Teknologiateollisuus ry sijoitti säätiöön 25 000 euroa ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö sr 25 000 euroa. Teknologiateollisuuden johtoasema turvattiin muun muassa klausuulilla, jonka mukaan ”Teknologiateollisuus ry ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö yhdessä sekä Tampereen kaupunki sitoutuvat koordinoimaan perustajatahojen kesken ehdokkaiden nimeämisen yliopiston hallitukseen sekä hallituksen nimityskomiteaan”..
Itsehallinnollisuus ja tieteen vapaus tarkoittaa nimenomaan riippumattomuutta ulkopuolisista. Tampere3:n konsistori käänsi merkityksen päälaelleen. Ulkoista riippuvuutta ajaa ennen kaikkea teknologiateollisuus ministeri Sanni Grahn-Laasosen ja kansliapäällikkö Anita Lehikoisen aktiivisella tuella.

Heikki Patomäki

Sanni Grahn-Laasonen osoittelee elitistisesti sormella sellaisista korkeuksista, josta pientä ihmistä ei edes erota – saatika sitten, että pystyisi näkemään kyyneleen toivottoman silmäkulmassa. Kristallikruunujen häikäisemät nousukkaat eivät ole vieraantuneet kansan arjesta – he eivät sitä ole koskaan edes nähneet..
Kun teot ja puheet ovat niin pahasti ristiriidassa ei ministerin sädekehä juuri kiiltävämmäksi muutu. Päinvastoin puheet näyttäytyvät lähinnä pöyhkeilevänä elitisminä. Grahn-Laasosen ylimielinen ja harvinaisen näköalaton näkemys Suomesta on sitä, joka mahdollistaa valehtelevienkin populistien menestyksen.

Jussi Korhonen

Punaisen valheen pakkosyöttö on vain muuttanut väriään. Se on nyt punavihreää aivopesua, jonka hyväksyy ja jota johtaa kokoomuslainen ministeri Sanni Grahn-Laasonen.

Reijo Tossavainen

Päivi Sinko

Sosiaalityön osaamis- ja kehittämiskeskuksia ei ole edes tarvinnut myydä sijaishuoltoteollisuudelle- ne kuuluvat sille vapaaehtoisesti.

Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä, joita puolestaan määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijöiden käsitys vanhempien kunnollisuudesta (esim. varallisuus).

Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että sosiaalityön opiskelijat ovat valinneet vuoden 2018 sosiaalityön käytännönopettajaksi sosiaalityöntekijä Päivi "sinun lapsesi ovat minun" Singon Espoon lastensuojelun sijaishuollosta.

Palkinnonjaon yhteydessä vakuutettiin, että käytännönopetuksen työyhteisössä tehdään "eettisesti korkeatasoista lastensuojelua" ja että Singon ansioita ovat " syvä tietämys lastensuojelusta" ja " asiakastilanteiden monipuolinen reflektointi".
Tunnustuksen myönsi Pääkaupunkiseudun Praksis, jonka neuvottelukunnassa istuvat mm. riskintunnistusalgoritmeja lobbaava Mari Ahlström, kotikäyntien lisäämistä ja perhekeskuksia ajava Maarit Sulavuori, lastensuojelun outoja onnistumisia hehkuttava Kati Willgren, sosiaalityöntekijöiden lisäämistä ajava Ulla Tikkanen ja lastensuojelun ongelmista raportoineita alaisiaan omiin muroihin pissijöiksi haukkunut Anna Cantell-Forsbom.

Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos on kommentoinut Päivi Sinkoa seuraavasti:
Päivi Singon ja hänen hengenheimolaistensa käsissä tämä "sinun lapsesi eivät ole sinun" tunnuslause on saanut uuden sisällön: sinun lapsesi eivät ole sinun, vaan viranomaisten, jos annat meille riittävän aiheen..Äläkä kuvittele, että sillä pikkuseikalla, että olet synnyttänyt kyseisen lapsen, on mitään merkitystä asian kannalta. Sehän on vain ”biologinen veriside”.

"Sinko on keksinyt, että kyse on myös lapsen oikeudesta tulla huostaanotetuksi. Se, mihin reagoin ja olen reagoinut, on Singon ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostamiseen keinotekoisin perustein. Se johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien (ja lapsen) edelle".

Sinko on teoksissaan valitellut sosiaalityön juridisoitumista eli oikeudellistumista (esim. Sinko 2001, 132–133). Hän ei hyväksy ajatusta puolueettomasta tosiseikkaselvittelystä eikä kaikille yhteisen todellisuuden olemassaolosta vaan kannattaa asiantuntijavaltaa ja pohtii, kuinka sosiaalityöntekijä voi muuntaa yksilöllisen ja konstruoidun totuutensa juridiseksi faktaksi ja tosiasiaperusteluksi (2004, 87-97).

Singon mukaan sosiaalityöntekijöiden mielivaltaisesta toiminnasta ei juurikaan ole näyttöä (2004, 3), asiakkaan kuuleminen on muotoseikka (mt., 4 ), työntekijöiden juridinen osaaminen turhaa, sosiaalityön väärinkäytösten tutkittavaksi saattaminen asiakkaiden "oikeudellista peliä" (mt., 22), uhkaaminen, leimaaminen tai hylkääminen kuuluvat olennaisesti kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen (mt.,22) ja lastensuojelun kritiikki on mielipide- ja pamflettikirjoittelua (mt., 7), jonka julkistaminen on paheksuttavaa (mt., 8).

Päivi Sinko on toiminut lastensuojelun edunvalvojien kouluttajana ja istunut vuodesta 2014 lastensuojelun edunvalvonnan kansallisessa koordinaatioryhmässa, jonka tehtävä on mm. varmistaa laadukas lastensuojelun edunvalvojatoiminta laatimalla suunnitelma edunvalvojien koulutuksen ja valvonnan toteuttamisesta.

-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Asiantuntijavaltaa lobbaava Sinko on ollut keskeisenä henkilönä valmistelemassa sosiaalityöntekijöiden vallan huippunsa nostanutta lastensuojelulakia, joka räjäytti huostaanottojen määrän.

Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.

Mahtaako 12 vuotta Palmeniassa koulutussuunnittelijana toimineella Singolla olla osuutta myös siihen, että Palmenia on järjestänyt useina vuosina erityistason perheterapiakoulutusta (erityisesti lastensuojeluverkostoissa työskenteleville), jossa kouluttajina ovat toimineet asenteellisuudestaan surullisen kuuluisan Lastensuojelua käyttävät perheet -tutkimuksen kirjoittajat, jotka leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita. Sinko ainakin on siteerannut tutkimusta ahkerasti ja luottaa nelikosta jostain syystä erityisesti Esko Variloon. Nelikko nojaa näkemyksissään psykoanalyysin virheellisiin ja vanhanaikaisiin teorioihin. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Sosiaalialan asenteellinen koulutus ja arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi, joista suurin osa ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia tai hyvän hallinnon periaatteita.

Jeanne Lenzer, kuvakaappaus Too Much Medicine

Tarpeettomat hoidot ja niistä koituvat haitat ovat merkittävä ongelma

Lokakuun Liike suosittelee lukijoitaan tutustumaan 15-17.8. Helsingissä pidetyn lääketieteen ylidiagnosointia ja - hoitoa käsittelevän Too Much Medicine- Symposiumin tausta-artikkeleihin, sillä ne liittyvät olennaisesti lastensuojelun väärinkäytöksiin.

Ylidiagnosointi tarkoittaa sitä, että potilaassa todetaan sairaus, joka ei koskaan olisi aiheuttanut haittaa. Ylihoidolla puolestaan tarkoitetaan liian kovien tai tehottomien hoitojen käyttämistä. Tarpeeton hoito on hoitoa, joka ei edistä terveyttä tai asettaa potilaat jopa vaaraan, jonka he välttäisivät ilman hoitoa.

Tarpeettomat diagnoosit, hoidot ja seurannat aiheuttavat yksilöille ja yhteiskunnalle haittoja ja kustannuksia.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa 30-50 prosenttia lääketieteen nimissä tehtävistä toimista on turhia tai niiden aiheuttamat mahdolliset haitat ovat suuremmat kuin hyödyt.

Niin sosiaali- kuin terveydenhuollosta kantautuu jatkuvasti viestejä resurssipulasta ja pitkistä jonoista. Jani Kaaron mukaan tunnistamalla tarpeettomat toimenpiteet ja hoidot voisimme säästää pitkän pennin.

Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia ja leimaavia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris kiinnittää huomiota riskiperhediskurssiin ja kertoo kuinka Isossa Britanniassa arvioitiin olevan 120 000 riskiperhettä joiden olosuhteisiin tuli puuttua. Tilastotiedot, joiden perusteella arvio tehtiin osoittautuivat hatariksi ja kiistanalaiseksi. Hänen mukaansa Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80% , joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja. Morris vaatii, että haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi.

Jeanne Lenzer toimi ennen toimittajaksi ryhtymistä leikkaussalihoitajana sairaalan ensiapupolilla. Eräänä päivänä hän sai kuulla, että hoito, jota he olivat antaneet rutiininomaisesti rintakipupotilaille, aiheuttikin hengenvaarallisia rytmihäiriöitä. Lenzer alkoi kaivella lisätietoa asiasta, ja se vei hänet tutkivan toimittajan uralle.
Lenzer on äskettäin julkaissut kirjan nimeltä The Danger Within Us, jossa hän on perehtynyt kehoon asennettavien lääketieteellisten istutteiden ja laitteiden ongelmiin. Lääkkeiden käytön voi yleensä lopettaa sulkemalla pilleripurkin mutta lääketieteelliset laitteet kasvavat monasti kiinni kudokseen niin, että niiden irrottaminen voi olla vaikeaa.

Lenzer kertoo kuinka epilepsiasta kärsivälle entiselle palomiehelle, Dennis Feganille asennettiin solisluun alle kiertäjähermoa sähköisesti stimuloiva laite. Heinäkuussa 2006 sekava ja tajuntansa useampaan kertaan menettänyt Fegan tuotiin sairaalaan. Fegan olisi todennäköisesti kuollut, ellei ensiavussa olisi huomattu, että Feganille asennettu laite ärsytti hermoa ja pysäytti hänen sydämensä.

"Lenzer otti yhteyttä kojetta valmistavaan yhtiöön ja pyysi nähtäväksi todisteita siitä, että koje oli turvallinen.
Yhtiö toimitti hänelle viisi selvitystä, joissa ei kuitenkaan ollut raportoitu kuolemia. Lenzer otti yhteyttä Yhdysvaltain lääke- ja elintarvikevirastoon (FDA), joka oli myöntänyt laitteelle myyntiluvan, ja pyysi heiltä näyttöä siitä, että laite on turvallinen. FDA toimitti hänelle yllättäen samat viisi selvitystä kuin yhtiökin.

Lenzer hämmästeli, miten FDA:lla ei ollut tietoa kojeeseen liittyvistä kuolemantapauksista, joten hän otti uudelleen yhteyttä yhtiöön. Tällä kerralla he myönsivät, että he ovat keränneet jotakin tietoa kuolemista, mutta eivät suostuneet luovuttamaan aineistoa Lenzerille.

Laitteet saavat myyntiluvan ilman laajaa turvallisuustutkimusta. Sellainen tehdään vasta sitten, kun laite on jo asennettu tuhansille ihmisille. Paitsi – turvallisuustutkimusta ei saada aina silloinkaan. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä selvitti, kuinka FDA:n vuosina 2010-2011 hyväksymien lääketieteellisten laitteiden myyntiluvan myöntämisen jälkeiset tutkimukset olivat edenneet. Vuoteen 2014 mennessä tutkimuksista oli valmistunut vain 13 prosenttia.Yhtiöillä on velvollisuus ilmoittaa FDA:n rekisteriin, jos tuotteen huomataan aiheuttavan terveyshaittoja. Tässäkin yhtiöillä on kuitenkin takaovi: niille on jätetty melko suuri liikkumavapaus itse määritellä, johtuuko terveyshaitta heidän tuotteestaan.

Puutteellisen seurantajärjestelmän takia haitalliset terveysvaikutukset jäävät pimentoon niin viranomaisilta, lääkäreiltä kuin suurelta yleisöltäkin. Hyvä esimerkki tästä on se, että jos Fegan olisi kuollut eikä sydänpysähdyksen yhteyttä kojeeseen olisi havaittu, hänen kuolinsyykseen olisi kirjattu epilepsia tai sydänsairaus. Kukaan ei olisi osannut yhdistää terveyshaittaa lääketieteelliseen laitteeseen. Kuinka monta tällaista kuolemantapausta on sattunut? Kukaan ei tiedä, sillä järjestelmä on suunniteltu niin, että se ”estää ihmisiä tietämästä”, Lenzer sanoo".

Lue Jani Kaaron koko artikkeli:
http://too-much-medicine.com/vihrean-karvaisen-kielen-arvoitus-tutkiva-journalisti-jeanne-lenzer/

Teppo Järvinen, kuvakaappaus Too Much Medicine

Ylihoitamisen taustalla jäävit hoitosuositustyöryhmät

Too Much Medicine -Symposiumin järjestäjä, Helsingin yliopiston professori Teppo Järvinen sanoo, että ongelma on suuri Suomessakin.
Potilaiden ylihoitamista tapahtuu arvioiden mukaan kaikilla lääketieteen aloilla.
– Meillä on valmistunut tutkimuksia siitä, että esimerkiksi hyvin suuri osa polven ja olkapään tähystyskirurgiasta on turhaa. Psykiatriassa hoidetaan liian lievää masennusta lääkehoidolla, jonka näyttö on hyvin marginaalista.

Ylihoitamisen taustalla on mm. se, että potilaat osaavat vaatia itselleen hoitoa, ja lääkärit puolestaan haluavat sitä tarjota. Katse kohdistuu myös lääkefirmoihin, joille pillereiden valmistaminen on miljoonabisnestä.

Järvinen kertoo MTV- uutisten haastattelussa, että yksi vaikuttavimmista ja selkeimmistä ylihoitamisen syistä on se, että Suomessakin on hoitosuositustyöryhmiä , joissa sallitaan taloudelliset kytkökset.

Järvinen on suututtanut Suomen psykiatriyhdistyksen ja Lääkäriliiton väittämällä Käypä hoito -suosituksia laativien lääkärikollegoidensa lääketeollisuusyhteistyön rinnastuvan vaalirahoituksen kaltaiseen korruptioon. Lääkäriliiton hallitus antoi Järviselle varoituksen epäkollegiaalisesta käytöksestä.

Järvinen katsoo, että hoitosuositusten teko pitäisi antaa riippumattomille asiantuntijoille.

”Nykymuodossaan niitä ei valitettavasti voi pitää kovin korkeatasoisina. Suosituksia tekevät päättävät mitä hoitoja korvataan ja mitä kuuluu käyttää. Heidän kuuluisi ymmärtää tutkimusnäyttöä ja olla siinä ammattilaisia”, Järvinen painottaa.

Suomen käypä hoito -suositukset laatii lääkäreiden muodostama yhdistys eli Duodecim. Suosituksia noudatetaan ympäri Suomea vaikka ne eivät olekaan viranomaisten tekemiä tai valvomia. Suosituksissa saatetaan korostaa tietyntyyppisten lääkeaineiden käyttöä potilaan hoidossa. Lääketehtailla on siten voimakas intressi saada omat lääkeaineensa suosituksiin.

Tamperelaiset lääketieteen tutkijat ovat väittäneet, että kansalliset hoitosuositukset perustuvat tieteellisesti heiveröiseen ja epävarmaan tutkimustietoon lääkkeiden tehosta, vaikuttavuudesta ja varsinkin väitetystä kustannusvaikuttavuudesta.
Lääketutkimusten taustoja selvittäneet tutkijat toteavat, että koska kliiniset lääketutkimukset on toteutettu valikoidulla potilasryhmällä ja vakioiduissa olosuhteissa, ne eivät anna oikeaa kuvaa lääkehoidon vaikuttavuudesta normaalissa hoitotilanteessa.

Lokakuun Liikkeeseen kirjoittaneiden Allergiaohjelman uhrit- ryhmäläisten mukaan Käypä Hoito -suositusten leimaavat ja vanhempia patologisoivat väittämät ovat näkyneet suolioireisten allergiapotilaiden perheille jo pitkään mm. hoitohenkilökunnan vähättelevänä ja jopa syyllistävänä asenteena.

Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.

Valikointi- insentiivi (”kermankuorinta”, cream skimming tai ”kirsikoiden poiminta” cherry picking) syntyy tilanteessa, jossa palveluntuottaja voi valita ketä hoitaa ja tuottajan saama maksu potilaan hoidosta ei riipu potilaan sairaudesta.
Myös sosiaalityössä ilmenee kermankuorintaa eli sosiaalityöntekijät valikoivat asiakaskuormasta työskentelyn kohteeksi kaikkein helpoimmat ja "parhaat" asiakkaat, joilla on vain vähän todellisia palvelutarpeita. Tällaisia asiakkaita voivat olla mm. keskiluokkaiset ero- ja erityislapsiperheet.

Lastensuojelun yli- ja alireagointi tai terveydenhuollon harjoittama yli- ja alihoitaminen ovat saman ilmiön; toimimattoman kermankuorintaan pyrkivän palvelujärjestelmän kaksi eri puolta. Ilmiö selittää sen miksi lastensuojelussa ei puututa vakaviin ongelmiin ja miksi lieviä ja tilapäisiä ongelmia omaavien asiakkuudet pitkittyvät ja heihin kohdistetaan kalliita ja turhia puuttumistoimia.

Vuosittaisesta miljardirahoituksesta huolimatta tai kenties juuri sen takia " kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet" (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakariliitto-ja-psykiatriyhdistys-teppo-jarvisen-kimpussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-laaketutkimuksissa-huijataan-ja-miten-masennuksesta-leivottiin-kaikkien-aikojen-bisnes
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sairauksien-kaupustelijat-ja-mielenterveysongelmien-luokittelun-haasteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/kansallinen-allergiaohjelma-pyyteetonta-tyota-laaketeollisuuden-hyvaksi-jo-vuodesta-2008
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/toimittajat-ja-tutkijat-tautimarkkinoijina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/neurologinen-kuntoutus.html
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-ii-kahden-psykiatrin-eriavat-nakemykset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/juha-kurvinen-kupittaan-tarkastus-puutteellinen-ongelmia-oli-kaikilla-osastoilla
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

Taide sijaishuollon ja sosiaalialan edunvalvonnan palveluksessa
”Taide on mobilisaatiosta vapaiden vyöhykkeiden ja tilojen
luomista ja ylläpitämistä” (Ojakangas 2007, 20)

Tutkimustiedon paljastettua lastensuojelun ja sijaishuollon epäkohdat, laittomuudet ja vaurioittavuuden, työntekijöille ja päättäjille tuli lisääntynyt tarve- ei reformoida lastensuojelua tai korjata havaittuja puutteita - vaan löytää laastaria status quon ylläpitämiseksi.

Sen sijaan, että perheille taattaisiin peruspalvelut, yhteydenpito ja jälleenyhdistäminen kehitetäänkin keinoja, joilla lastensuojelun murskaamia lapsia ja perheitä voidaan kuntouttaa kestämään lisää lastensuojelua ja kanavoimaan vihansa ja turhautumisensa palvelujärjestelmää kohtaan järjestelmälle vaarattomaan muotoon.

Pysyviksi muodostuneiden huostaanottojen myötä kroonistunutta sijoitettujen koti- ikävää yritetään laimentaa draamaharjoituksilla, käsinukeilla, orff-soittimilla , sirkustempuilla ja varjoteatterilla. Mitä vain kunhan ei anneta perheille toimivia oikeussuojakeinoja lastensuojelusta vapautumiseksi ja yhdessä pysymisen varmistavaa tarpeenmukaista tukea, jota ilman jopa 85% lapsista jää ennen sijoitusta (HuosTa 2015) ja vanhemmat kokonaan sijoituksen aikana (LSKL 2013).

Lastensuojelun taidelähtöisten menetelmien suosiossa ei välttämättä ole kyse lainkaan taiteesta tai lasten suojelusta vaan itsetunto- ja imago-ongelmien kanssa painiskelevan semi- profession pyrkimyksestä saada lisää arvovaltaa ja uskottavuutta irtaantumalla alipalkatusta, ankeaksi ja arkiseksi koetusta konkreettisesta sosiaalihuollollisesta auttamistyöstä ja omaksumalla taideterapiaan vivahtavia arvostetumpia ja paremmin hinnoiteltuja diskursseja ja menetelmiä.
Perhetyöntekijä tarttuu nykyisin mielummin Nallekortteihin kuin moppiin vaikka siivousavusta olisi enemmän iloa ja hyötyä perheille.

Miksi sijoitettujen lasten ja nuorten tieto ja kokemukset halutaan suodattaa tutkijoiden ja työntekijöiden menetelmien, tulkintojen, traumaterapian viitekehyksen ja lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonta-apparaatin läpi vaikka lapset voisivat itse toimia tutkimusten tiedontuottajina, suunnittelijoina, toteuttajina ja raportoijina?

Art-based activities (art-oriented activities, art-like activities, community art) on saanut suomen kielessä monta eri versiota, kuten taide- ja kulttuurilähtöiset menetelmät, voimauttavat taidemenetelmät, taidelähtöiset menetelmät, yhteisötaide, toiminnalliset menetelmät tai taiteen soveltava käyttö erotukseksi vakiintuneista toimintamuodoista, kuten taideterapiasta tai taidekasvatuksesta ( Känkänen, 2013, 75 ).

Ilon, luovuuden ja ymmärryksen kartuttamisen tai kontrollivapaan ja kiireettömän tilan luomisen sijaan taidetta samoin kuin leikillisyyttä pyritään lastensuojelussa valjastamaan sijaishuollon ja sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan välineiksi. Niistä on hyötyä työntekijöille ja lastensuojelun yksiköille kun tavoitellaan tehokasta markkinointia ja varainhankintaa, laatupalkintoja, projektirahoitusta ja asiantuntijastatusta.

Vapauteen, ajattelun ja tunteiden herättämiseen, vanhan ja tavanomaisen ajattelun kyseenalaistamiseen ja todellisuuden uusiin ja tuoreisiin tulkintoihin pyrkivä taide sopii huonosti päinvastaisia pyrkimyksiä omaavan lastensuojelun palvelukseen.

Taide on perusoikeus- ei kontrollin koriste

Taiteen vapaus on liki unohtunut perusoikeus. Taiteen vapaus on sekä torjuntaoikeutta että turvaamisoikeutta ja ennenkaikkea taiteilijan mahdollisuutta toteuttaa itseään ja vapautta valita teoksen muoto. Taiteen vapauden voi nähdä myös yleisen ilmaisuvapauden takaavan perustuslain yleisen sananvapauden erityisenä laajennuksena. Pauli Rautiaisen (2007,125) mukaan taiteen vapauden ydinsisällöksi voidaan kiteyttää julkisen vallan velvollisuus olla puuttumatta taiteelliseen toimintaan (taiteen valmistamiseen, jakeluun ja vastaanottoon).

Monissa lastensuojelun taidelähtöisissä projekteissa tavoitteena ei tunnu olevan vapaus, uuden etsiminen ja konventionaalisen kyseenalaistaminen vaan kontrollin ja konventionaalisen koristelu ja kasvojenpesu taiteen avulla.

Kun yksi nuori tuottaa keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana peräti 1000 000 euroa lastensuojeluyksikölleen, sijaishuoltoyrittäjän kannattaa yrittää pitää hänet hengissä ja tyytyväisenä- vaikka sitten sallimalla lastensuojelun perinteisesti halveksima alakulttuurien taide: sarjakuvat, punk- ja rap- musiikki, graffitien teko ja tietokonepelaaminenkin.

Lastensuojelu on koko historiansa ajan ollut taiteen ja vapaan itseilmaisun pahimpia vihollisia ja on sitä yhä edelleen.
Taiteilijan työhön kuuluva epävarmuus ja epäsäännöllisyys on lastensuojelussa tulkittu vakiintumattomuudeksi, struktuurittomuudeksi ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamiseksi ja uuden etsiminen ja konventioiden kyseenalaistaminen mielenterveyden häiriöksi ja viranomaisvastaisuudeksi.
Taiteeseen liityvät provokaatiot ja muutospyrkimykset ovat useimmiten herättäneet lastensuojelussa kontrolli- ja rankaisupyrkimyksiä. Lastensuojelussa tuskin hyväksytään Alf Rehnin näkemystä (2010, 14–15), jonka mukaan luovuutta tulisi etsiä vaarallisesta ajattelusta omalla alalla.

Alakulttuurien ja niiden taidemuotojen kulttuurinen omiminen ja valjastaminen sosiaalityön ja psykiatrian käyttöön haiskahtaa ikävästi ilmiöltä, jota Stalinin vainot kokenut Dmitri Šostakovitš kuvasi käsitteellä kahteen kertaan tappaminen. Siinä vallanpitäjä toisinajattelijauhrinsa konkreettisesti tuhottuaan varastaa vielä uhrin sanat/teokset omiin tarkoituksiinsa. Anarkistisia taiteilijoita ja badasseja koko historiansa vainonneet ja vanginneet viranomaiset eivät saa vastarinnatta omia taidetta edunvalvontansa, kasvojenpesunsa tai kontrollin välineeksi.

Astrid Lingrenin omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat havainnot Rissasen tädeistä pitävät yhä paikkansa. Ruotsin sosiaaliviranomaiset määrittivät toimittaja Eva Aminoffin (Lapsen parhaaksi, 1996) hulluksi hänen kotinsa epäsovinnaisen sisustuksen perusteella.
Suomessa Lastensuojelun keskusliitto kielsi Sex Pistolsin keikat ja sotalelut lapsille vaarallisina. Huostaanotetun ja Magdalena- pesulassa nöyryytetyn Sinead O ´Connorin varoitus katolisesta "lastensuojelusta" rampautti taiteilijan uraa ja noteerattiin vasta 25 vuoden kuluttua. Rap-artisti Mikael Gabrielin mukaan huostaanotto oli vankila.

Huostaanotettujen tie omaehtoiseen ja vapaaseen itseilmaisuun ei ole ollut ruusuinen eikä taide ole aina riittänyt pelastajaksi vastoinkäymisiltä kuten Coco Chanelin, John Lennonin, Marilyn Monroen, James Deanin, Neil Morriseyn ja Sinead O´Connorin elämät osoittavat.
Taide on kuitenkin ollut monille sijoitetuille elintärkeä ja toisinaan ainoa elämässä kiinni pitävä asia. Onkin surullista, että luovien taitojen samoin kuin lastensuojelun tunnetaitojen ja tietoisuustaitojen opetusta hallitsee manipulatiivinen asenteellisuus. Asiantuntija saa pitää oman sietoikkunansa sälekaihtimet suljettuina kun avoimuutta vaaditaan vain asiakkailta.

Asiakkaiden taide hyväksytään vain koneiston omistamana ja kontrolloimana

Lastensuojelun eriarvoistava asenteellisuus ja manipulatiivinen vallan väärinkäyttö on usein aistittavissa myös myös "taidelähtöisissä projekteissa"- viimeistään se paljastuu palkkauskäytännöissä , projektiraporteissa, asiakaskirjauksissa ja opinnäytetöissä.
Jotta jokin lastensuojeluprojekti saisi taiteen sädekehänsä, jokaiselle ravintoketjuun osallistuvalle asiantuntijalle on tarjottu taiteellisen päätäntävallan lisäksi palkkaa tai muuta etuutta- kaikille muille paitsi taiteilijana toimivalle asiakkaalle.
Erilaisia lastensuojelun taidemenetelmiä tuotteistanut ja niillä satoja tuhansia ansainnut kohtaamisen ja yhteisöllisyyden asiantuntija voi työvoimatoimiston avustuksella etsiä tuotantoonsa ammattitaiteilijoita- ilman että tarjoutuu maksamaan heille senttiäkään palkkaa.

Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelun käytössä voivat olla asiakkaita raiskaavia ja uudelleenuhriuttavia, eivät voimaannuttavia. Perhehoitoliiton bio- ja sijaisperheiden yhteisessä "tosipohjaisessa" huostaanottoa käsittelevässä näytelmässä laittoman huostaanottoprosessin kokeneesta fiksusta ja lämpimästä äidistä tehtiin lastaan hylkivä idiootti ja huostaanottoprosessin kulku vääristeltiin sijaishuollon agendaa tukemaan.

Kokemusasiantuntijoiden elämäntarinan "eheyttämiseen" pyrkivät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan. Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua- ja STEAn rahoittamaa.

Taiteella ja lastensuojelun taidelähtöisellä työskentelyllä on selkeä ero. On aivan eri asia jos Sinead O´Connor saa tehdä sijaishuoltokokemuksiinsa perustuvan laulun/näytelmän oma-aloitteisesti ja itse valitsemallaan henkilökunnalla ja nostaa myös teoksensa rojaltit kuin että katoliset sisaret kirjoittavat katoliselta kirkolta saamallaan avustuksella hänen tarinansa omiin tarpeisiinsa ja painostavat hänet huostaanotolla uhkaamalla tai "tärkeällä aiheella" houkuttelemalla palkattomaksi solistiksi/pääosanesittäjäksi, joka laulussa/näytelmässä kääntyy lopulta Magdalenasisareksi.

Kirjallisuutta opiskeleva ja harrastava Helen- äiti kertoo Lokakuun Liikeelle kuinka kohtaamistaiteesta ja yhteisöllisyydestä nykyisin kiinnostunut perhetyö suhtautui hänen kirjoittamiseensa:

” Perhetyöntekijä ( Raija) huomautteli suorasukaisesti, jos kodissa oli sekasotkua ja muistutti, että kotitöiden pitäisi mennä kirjoitusharrastukseni edelle. (Kirjoittaminen on ollut tärkein jaksamiseni edellytys kuluneina vuosina.) En myöskään saanut tehdä etätöitäni hänen aikanaan, vaan minun oli siivottava hänen rinnallaan.

Eräänä aamuna Raija seurasi sivusta, kun autoin lastani aamukiireessä sitomaan kengännauhojaan. Jäätyämme kahden kesken hän sanoi, että olin ollut jotenkin kireän ja kyllästyneen oloinen ja pohti, miten se vaikuttaa lapsiin. Hän totesi jälleen, että saisin panostaa enemmän kotitöihin ja jättää kirjoitusharrastuksen välillä sivuun, jotta olisin lapsilleni enemmän läsnä. Vastasin suivaantuneena, että olen kyllästynyt siihen, että muut tietävät jatkuvasti paremmin, mitä lapseni tarvitsevat. Sitä paitsi lapset ovat kaikki illat oma-aloitteisesti ja innostuneina touhunneet pihan leikkipaikalla naapurin "Niinan" lasten kanssa; miksi en sinä aikana voisi kirjoittaa?! Raija totesi, että lapsia ei pitäisi jättää pihaan valvomatta. Vastasin, että Niinan ikkuna on leikkipaikan suuntaan ja hän on oma-aloitteisesti luvannut vahtia koko katrasta samalla kun omiaankin. Puhelimet ovat sitä paitsi koko ajan auki.
Raija alkoi tehdä lähtöä. "Otin kyllä nyt vähän nokkiini", hän sanoi ennen kuin poistui ovesta.

Seuraavana päivänä tuli kosto. Pääsin istumaan sosiaalitoimistoon. Sossu tykitti kysymysten sarjatulta: "Mitä sinä nyt siis kirjoitat? Miten pitkät ajat päivästä kirjoitat? Miten illat lasten kanssa sujuvat?" jne. Yritin vastailla parhaan kykyni mukaan. Sossu sauhutti vastuksiani paperille. Raija oli palaverissa mukana ja vihjaili sivusta, että siedän huonosti arviointia, joka väistämättä kuuluu hänen työnkuvaansa.
Raija alkoi sinnikkäästi manipuloida Niinaa minua vastaan. Hän oli todennut, että Niina kantaa aivan liikaa vastuuta minun lapsistani ja muistuttanut, että kenenkään ei tarvitse hoitaa eikä ruokkia toisen lapsia; siinähän tyhjenee jääkaappi hyvin nopeasti.

Hän oli väsymättömästi yrittänyt pusertaa Niinasta kommenttia, että minun lapsistani on vaivaa ja rasitusta, ja että kotonani on muutenkin asiat todella huonosti. Niina ei ollut taipunut manipulaatioon, vaan oli loppuun saakka vakuuttanut, että lapsistani ei ole hänelle vaivaa ja että kotonani asiat ovat hyvin. Sitä paitsi naapuriapu on molemminpuolista; myös hänen lapsensa käyvät meillä ja syövät minun ruokiani. (Tuota ei missään vaiheessa ole merkitty kirjauksiin, vaan kirjauksissa on yksipuolisesti ylistetty Niinan osuutta perheeni tukemisessa). Niina oli ahdistunut keskustelusta kovasti ja pelännyt, että Raija vääristelee hänen sanomisiaan.
Tuon tapauksen jälkeen päätin kaikin tavoin pyristellä irti oudosta koneistosta, jonka uhriksi tunsin joutuneeni."

Vaikuttaa siltä, että asiakkaiden taiteenharjoitus samoin kuin tieto hyväksytään vain lastensuojelun asiantuntijoiden tuotteistamana, omistamana ja valvomana- silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ja taidetta ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään " villiksi länneksi " tai "vihasivustoiksi".

Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakkaiden taidetta ja viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, puutteelliseksi vanhemmuudeksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.

Lastensuojelun kohtaamistaidetta

Sen paremmin kohtaaminen kuin taiteeseen liittyvä ymmärryksen ja olemassaolon kysymysten työstäminen ei onnistu kvartaalitalouden ehdoilla eikä rytmissä.
Lastensuojelun käsitys kohtaamisesta saisi Martin Buberin pyörimään haudassaan. Lastensuojelun muokkaamissa uusissa taidelähtöisissä menetelmissä ei tunnu aina olevan kyse taiteesta tai lasten ja vanhempien kohtaamisesta vaan arvioinnista ja taiteen valjastamisesta sijaishuollon ja sosiaalialan työntekijöiden ammatilliseen edunvalvontaan.

Vika ei kuitenkaan ole taidelähtöisissä menetelmissä itsessään, joista on oikeissa käsissä iloa monille eri ihmisryhmille. Ongelma on lastensuojelun tarpeessa ja tavassa kääntää kaikki mahdolliset menetelmät ammatillisen edunvalvontansa, laittomien toimintakäytäntöjensä ja sijaishuollon asiakashankinnan välineiksi.

Lastensuojelun ennakkoasenteet ja psykoanalyyttisen disinformaation omaksuneet sosionomi- ja sosiaalityöntekijäopiskelijat haikailevat nyt taidelähtöisten menetelmien varjossa asiantuntija- ja terapeuttistatusta vaatimattomilla ellei olemattomilla tiedoilla ja taidoilla.
He pyrkivät markkinoimaan Kohtaamistaidetta, Theraplayta ja sijaishuoltojätti Anglicaren (Suomessa Pesäpuu ry) sijaishuollon asiakashankintaan ja edunvalvontaan kehitettyjä välineitä ja rahastamaan taidelähtöiseksi menetelmäksi tai vuorovaikutuksen tueksi naamioidulla lasten ja perheiden ala-arvoisella arvioinnilla ja tarkkailulla.

Lastensuojelulaitosten pomot taatusti ostavat "taidelähtöisiä menetelmiä" veronmaksajien rahoilla antaakseen taiteellisuuden ja terapeuttisuuden auraa oikeusasiamiesten tarkastuksissa ryvettyneille laitoksilleen, jotka säännönmukaisesti torpedoivat sijoitettujen koulutuksen, terveydenhuollon , yhteydenpidon läheisiin, perheiden jälleenyhdistämisen ja sijoitettujen myöhemmän selviytymisen.

Nujerretut lapset ja vanhemmat, joiden yhteydenpito- ja muita oikeuksia laitokset rutiininomaisesti loukkaavat on helppo saada mukaan toimintaan: tarjoaahan se lapsille ja vanhemmille mahdollisuuden sentään nähdä toisiaan- tosin valvotusti- tavaksi tulleen kahdeksi tunniksi kuukaudessa lainvastaisesti typistyneen tapaamiskerran lisäksi.

Kohtaajilla ja erityisosaajilla tuntuu olevan heiveröiset, virheelliset ja vanhentuneet tiedot niin etiikasta, lainsäädännöstä, (taide)historiasta, psykologiasta, lastensuojelusta kuin lapsen kehityksestä.

Asiantuntijuuden nousuhumalassa kirjoitetuissa opinnäytetöissä ja projektiraporteissa ei huomata, että löysät oletukset ja väittämät "syrjäytymisvaarassa" olevista , "tunnevaurioisista" ja toiminta- ja sitoutumiskyvyttömistä lastensuojeluperheistä ovat perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet.

Taidelähtöiset menetelmät kohtaamisen ja konkreettisen avun korvaajina

Taidelähtöistäkin lastensuojelua ohjaa usein varhaisen puuttumisen eetos ja puuttumiskulttuuri, joista löytyy "sopivaa valistumatonta kansalaisaktivismia ja innokasta keskiluokkaista moralismia aikuisten välisen "kylähengen kohottamiseksi" samalla kun voidaan erottautua "riskiperheistä”. Huomaamatta jää, että varhainen puuttuminen itsessään tuottaa ja ylläpitää juuri niitä ongelmia, joita se kuvittelee ratkaisevansa. Huolipuhe rakentaa huolestuttavaa todellisuutta ja riskiregiimiä sekä alentaa puuttumisen kynnystä.

Psykoanalyysin harhaopit omaksuneilla erityisosaajilla ja kohtaajilla on paikoin sama ylimielinen ja syrjivä asenne asiakkaisiinsa kuin huonoilla perhetyöntekijöillä: heistä etsitään sitä pahaa tai puutetta, jonka olemassaolosta työntekijät ovat vakuuttuneita jo työtä aloittaessaan. Vanhemmat eivät osaa tehdä mitään oikein ja heidän toimintansa kirjataan patologioiksi ja puutteiksi ilman että vanhemmille kyettäisiin kertomaan täsmällisesti mitä heiltä ja onnistumiselta odotetaan.

Kaisu Lumilan ja Pirita Pekan (2011) opinnäytetyön nimi ”Ole sä hiljaa, mä kirjotan!” (Kohtaamistaide® vuorovaikutuksen tukena lastensuojelun vanhempi-lapsi ryhmässä) kiteyttää tahattomasti monen taidelähtöisen projektin perimmäisen tarkoituksen asiakasta patologisoivien havaintojen ja kirjausten tuottajana.

Kohtaamistaideryhmä toteutetaan perhetukikeskuksessa, jonka palveluja ovat mm. huostaanottoja pohjustavat lastensuojelun avohuollolliset tukitoimet, vanhemmuuden arviointi, perhekuntoutus ja kriisiluonteinen perhepäivystys osastohoitojaksoineen. Näiden pahamaineisten "palvelujen" ja myös lastensuojelun perhetyön osaksi on siis nyt tuotu "taidelähtöiset menetelmät".

Kohtaamistaide- ryhmässä vanhempia ensin syyllistetään puuttumattomuudesta lasten harjoittamaan nahisteluun ja toisten töiden sotkemiseen, jota ryhmän ohjaajat eivät saa lopetettua. Ohjaajat olivat kertoneet vanhemmille lasten olevan vanhempien vastuulla ja odottavansa vanhempien rajaavan lastensa toimintaa tarvittaessa. Kun yksi vanhemmista puuttuu nahisteluun kertoen , että joku saattaa pahoittaa mielensä tahallisesta kiusanteosta maalatessa, kehottaa lapsia käyttäytymään paremmin ja toteaa ohjaajille, etteivät he saa ylläpidettyä järjestystä, ohjaajat syyllistävät vanhempaa tunnelman pilaamisesta, negatiivisuudesta ja ryhmän lasten ohjaamisesta ohjaajien ohitse (mt., 34, 60).

Luottamus ja salassapitovelvoite ovat tärkeitä asioita erityisesti lastensuojelussa mutta suljettuun lasten ja vanhempien Kohtaamistaide-ryhmään päästettiin kuitenkin lastenosaston työntekijä ja työelämäharjoittelija. Ohjaajat myös keskustelivat ryhmän tapahtumista sekä keskenään että ulkopuolisten kanssa ja jopa suosittelevat loppupohdinnassaan työntekijöitä keskustelemaan suljetun ryhmän asioista(mt.,55-56).

Ohjaajat eivät kerro minkälaisiä seurauksia heidän keskusteluillaan oli Kohtaamistaide- ryhmästä kritiikkiä esittäneelle vanhemmalle. On mahdollista, että vanhempi saa taiteen symbolisen etäisyyden ja metaforisen suojan sijaan asiakirjoihinsa merkinnän puutteellisesta vanhemmuudesta tai vuorovaikutuksen ongelmista, pahimmassa tapauksessa vähentyneet tai valvotut tapaamiset ja perusteen huostaanotolle.

HuosTa - tutkimuksessa havaittiin että lastensuojelun asiakkaat ovat usein pitkäaikaissairaita ja uupuneita yksinhuoltajia, jotka kaipaavat konkreettista arjen apua: siivoamista, tiskaamista ja lastenhoitoapua - jota he eivät saa. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa -raportti (2017, 47) toteaa, että "palveluntuottajien vastauksissa konkreettinen auttaminen tuli melko niukasti esiin".

Kun leikkauksesta toipuvalle vanhemmalle tarjotaan hänen pyytämänsä siivousavun sijaan piirtämistä, kuvakollaaseja, tarroja ja nallekortit kyseessä ei ole taidelähtöinen auttaminen vaan sadistinen vallan väärinkäyttö, josta seuraa perheelle lisää tuentarpeita. Raportin mukaan "lastensuojelussa perheiden kokemukset häpeästä, riittämättömyydestä, osaamattomuudesta, torjutuksi tulemisesta, ohittamisesta, leimaamisesta jne. ovat kokijoilleen niin mullistavia, että perheenjäsenillä tulisi olla lähtökohtaisesti aina mahdollisuus jakaa näitä kokemuksia vertaistuen avulla"(mt.,50).

Valitettavasti vertaistueksi nimetty Voikukkia- toimintakin on lastensuojelun ohjaamaa ja sen piilotavoitteena on usein hyväksyä viranomaisten väärät päätökset ja huono hallinto. Lokakuun Liike on raportoinut, kuinka Voikukkia- ryhmässä ohjaaja tonki luvatta ryhmänjäsenen asiakaskirjaukset. Urkkimisesta jäi jälki lokitietoihin. Yksikön johtaja puolusteli urkkimista sillä, että Voikukkia-ryhmissä on kyse lastensuojelutoiminnasta.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan vanhemmat päätyvät usein lastensuojelun toiminnan takia mielenterveystoimiston asiakkuuteen tai jäämään uupumuksen takia sairaslomalle. Yli seitsemänkymmentä vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävät tarkistamattomat rekisterimerkinnät varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä vaan joutuu kaikkialla taistelemaan leimoja ja niiden tuottamia tulevaisuudenuhkia vastaan.

kuvakaappaus Francine Lévesque

Taide urkinnan ja manipulaation välineenä

Lastensuojelu usein suojelee reviiriään ja rahastustaan eikä salli taiteen tai taiteilijoiden astua alueelleen.

Lastensuojelulaitokseen taidetunteja pitämään palkattu ja lasten luottamuksen saavuttanut taiteilija kertoo kuinka lastensuojelulaitoksen ohjaajat varastivat hänen ostamansa taidetarvikkeet ja alkoivat pitää omaa askartelukerhoaan lasten kanssa.

He eivät hyväksyneet sitä, että laitokseen palkattiin ulkopuolinen taiteilija vaan katsoivat osaavansa opettaa lapsia itse.

Psykiatriseen yksikköön taideryhmää vetämään palkattu kuvataiteilija irtisanottiin kun potilaat alkoivat laulaa, tanssia ja maalata. Potilaiden aktivoituminen tulkittiin henkilökunnan työrauhan vaarantavaksi kiihtymiseksi.

Mielisairaalaan laittomasti kyyditty taiteilijanainen kertoo: "Minusta tuli hiljainen ja nöyrä nainen, hyvä ja harmiton potilas. Kävely- ja puhekyky oli lamautettu lääkkeillä. Minut oli siististi, nätisti ja näppärästi hoidettu tyhjää naureskelevasta huutavasta hullusta, joka halusi keskustella hoitajan kanssa terveeksi aloite-, puhe- ja liikuntakyvyttömäksi hoitotuotepaketiksi. Sopeutuneeksi naiseksi (lue: se ei puhu, ei liiku, ei tunne mutta tottelee sen verran, ettei yhteisön toimintarutiini riku, laahustaa käskettäessä ruokapöytään ja vuoteeseen), jota odotti laitoskroonikon osa".

Moni lastensuojeluprojekti väittää ottavansa sijoitetut lapset mukaan kehittämään tai tutkimaan lastensuojelua leikin, taiteen ja lapsilähtöisten toiminnallisten menetelmien kautta. Projektit kuulostavat usein kehittämis- ja tutkimustoiminnan sijaan pikemminkin leikkiin, taiteeseen tai pelaamiseen piilotetulta aikuisten harjoittamalta urkinnalta ja manipulaatiolta.

Ikiaikaisen, kaikkien kansojen tunteman nukettamisen menetelmällistäminen lastensuojelun työvälineeksi ja tiedonhankintamenetelmäksi tuntuu pahalta, lähes pyhäinhäväistykseltä. Se muuttaa nuketuksen motiiveja, muotoja ja sisältöjä.

Selvittääkö sosiaalityöntekijä-salapoliisi nuketuksen ja Nallekorttien avulla normirikkeitä, poikkeamia yleisistä käytös- ja elämäntapasäännöistä, vai poikkeamia vain sosiaalityöntekijän omista normeista ja säännöistä, joiden haastamisen hän luulottelee rankaisua vaativiksi rikoksiksi koko yhteiskuntaa kohtaan? Vai etsitäänkö sosiaalityössä vain ajatusrikollisia? Onko ajattelu jo itsessään rikos vai vain väärä mielipide?

Neuvolassa neuvolantädit "osaavat" jo paheksua vanhempien nuketusta, mikäli nuketuksessa ei ole tätien toivomaa tai olettamaa konformistista roolijakoa ja loppua. Onko tämä lastensuojelullisen nuketuskoulutuksen aikaansaannosta?

Haluaako lastensuojelu jo päättää siitäkin, mitä ja miten lapset saavat leikkiä? Varmistaa, että leikissä ja taiteessa kunnioitetaan ja uskotaan auktoriteetteja ja viranomaisia?

Pesäpuun Munperheet- hankkeen materiaaleissa kerrotaan, että perheen jälleenyhdistämistä kehittävät hanketoimijat ovatkin jo tulleet siihen tulokseen, että perheen jälleenyhdistämisessä ei tärkeintä ole se, että lapsi palaa konkreettisesti kotiin vaan vanhemman ja lapsen "henkinen" jälleenyhdistyminen; " yhdessä tekeminen", joka tietysti vaatii kallista ja asiantuntijalähtöistä sijaishuollon asiantuntijaohjausta ja "taidelähtöisiä menetelmiä".

Tämä "yhdessä tekeminen" tarkoittaa parhaimmillaan joutavaa ja pahimmillaan hankkeen tavoitteiden vastaista puuhastelua, joka hyödyttää lähinnä projektiin palkattuja työntekijöitä.

Pesäpuu ry:n kohdalla "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut sijaishuoltojätti Anglicaren korteilla tapahtuvia peleiksi ja vuorovaikutuksen tukemiseksi naamioituja epätieteellisiä selvityksiä ja urkintaa.
Uskomme sinuun- usko sinäkin- kiertueella tehtiin yhdessä harjoitteita, syötiin karkkia , verkostoiduttiin välipalalla ja lopuksi heiteltiin ilmaan palautelennokkeja. Kiertuevastaavat iloitsivat siitä, miten nuoret saivat tilaisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi.
Näin järjestäjät kuulivat ja kohtasivat sijaishuollon epäkohdista kertova nuoret: "Kiertueella tavatut nuoret kuvailivat tilanteita, joissa saattaa olla tapahtunut oikeudenloukkaus.
Luonnollisestikaan näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään eikä niihin otettu kantaa " ( Syvälä, 2013).

Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut aarrekarttojen ja valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.

Lastenkotien identiteettityö haiskahtaa ikävästi indoktrinaatiolta ja aivopesulta. Erilaiset menetelmät ja työvälineet auttavat hahmottamaan nuoren tilannetta, selittämään asioita, ymmärtämään, jäsentämään ja raportoimaan " (Kaikko & Friis 2009, 87.)
Lastensuojelulaitoksen työntekijöitä ja sijaisvanhempia kehotetaan tulkitsemaan, sanoittamaan ja muuntamaan lapsen tunneilmaisua tämän oletettujen lapsuustraumojen vakauttamiseksi ja lapsen sopeuttamiseksi .

Pesäpuu ry:n Christine Välivaaran mukaan "kiintymyssuhde on aikuisen ja lapsen välinen tunnesäätelysuhde, jossa aikuinen säätelee ja hallitsee lapsen tunteita ja sisäistä tilaa (Välivaara, 2010, 3.)

Myös biologisia vanhempia ohjataan sympatiavapaaseen empaattiseen ymmärtämiseen. Heidän tulee ymmärtää, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain osa luonnollista sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).

Taidelähtöiset menetelmät insestihysterian palveluksessa

Suomessa insestiepäilyjä on usein selvitetty perheneuvoloissa taidelähtöisillä ja toiminnallisilla menetelmillä- katastrofaalisin tuloksin. Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo.

Sosiaalipsykologi Anu Suomela kertoo kuinka seksuaalisen hyväksikäytön diagnostisiksi välineiksi kehiteltiin muun muassa piirroksia, kuvakirjoja, satuja, käsinukkeja sekä anatomisesti yksityiskohtaisia nukkeja. Seksuaalisen hyväksikäytön paljastamiseen tarvittavasta oheismateriaalista ja kirjallisuudesta kehittyi ilmeisen kannattava kaupallisuuden haara. Parempien puutteessa menetelmät levisivät kansainvälisten kongressien, ammattilehtien ja viidakkorummun välityksellä (Suomela, 2007).

Suomelan mukaan "lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallossymboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä. Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet."

Taideprojekteja perustellaan usein lastensuojelun asiakkaiden oletetuilla ongelmilla ja avuntarpeilla.
Filosofit ja sosiaalipsykologit ovat jo kauan varoittaneet, että ihmisen näkeminen ja kohtelu vain negatiivisena pidetyn tai riskiksi koetun asian esim. heikkouden tai puutteen kautta on ihmisyyden häpäisyä ja väkivaltaa, joka tuottaa vaarallisia itsensätoteuttavia profetioita.

Lastentarhanopettajatkin osaavatkin jo erottaa syyllisyyden ja häpeän ja opettaa lapsille, ettei yksi puute tai virhe tee koko lapsesta puutteellista ja virheellistä. Lastensuojelussa erotusta ei ole vielä sisäistetty. Päinvastoin, puutteiden ja virheiden kuvitellaan vieläpä periytyvän ylisukupolvisesti.

Taide puuttumisen ja puoskaroinnin oikeuttajana

Sijaishuollon taideprojektien kylkiäisinä tarjotut myyttiset selviytymistarinat muistuttavat usein ihmesatuja ja fabrikoituja pelastustodistuksia. Niissä on ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu.

Lastensuojelun taidetyöskentelyyn usein sisältyvä positiivisuuden pakko ja onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa sijaishuollon väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin. Englannin kielessä myytti-sanalla onkin etymologista sukulaisuutta mykkyyttä tarkoittavaan sanaan mute. Myyteissä samoin kuin lastensuojelun projekteissa mykän osa tuntuu jäävän todelliselle uhrille. Positiivisuus puolestaan tarkoittaa tosiasiassa vallan ja vahvemman puolelle asettumista, sitä, ettei haasteta laittomuuksiakaan ja niitä ylläpitävää status quota.

Lastensuojelun diskurssien, menetelmien ja asiakirjojen keskeinen ja usein ainut funktio tuntuu olevan legitimoida lastensuojelussa työskentelevien oikeus puuttua puuttumista vastustavan lapsen ja vanhemman elämään ja olla siinä läsnä eli oikeuttaa työntekijän haluttomuus ja/tai kyvyttömyys erottaa omia tarpeitaan asiakkaiden tarpeista (=mentalisaation häiriö).

Jostain syystä sosiaalialan opiskelijat ja työntekijät kuvittelevat, että heillä on oikeus alistaa lastensuojeluperheet oman meritoitumisensa tai rahoitustoiveidensa takia erilaisten hämärien taide-, identiteetinrakennus-, syrjäytymisehkäisy- ja voimaantumisprojektien koekaniineiksi ja tarkkailu- ja harjoittelumateriaaliksi: tehdä heistä artikkeleja, haastatteluja ja opinnäytetöitä korvauksetta tai arviointeja, luokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Osallistuminen näihin projekteihin ei ole asiakkaille aina vapaaehtoista mutta korvausta ei makseta koskaan. Osallistuminen hämärään projektiin tai ryhmään voi olla sosiaalityöntekijän ehdottama "avohuollon tukitoimi ", jolla asiakas todistaa " yhteistyökykyisyytensä" ja josta kieltäytyminen voi tarkoittaa kovenevaa kontrollia ja huostaanottoa.

Monet lastensuojelun menetelmällistetyn urkinnan kohteeksi joutuneet jakavat Tiina- äidin huomion:

"Olimme aivan julkista riistaa kaikille. Meillä ei ollut minkäänlaista yksityisyyden suojaa. Koska tahansa saattoi kuka tahansa soittaa ja ehdottaa mitä vain. Numeroni ja tietoni olivat yleisessä jaossa.

Meihin kohdistetut viranomaistoimenpiteet tuntuivat rajattomilta, jos sopii käyttää tuota monista huostaanottohakemuksista tuttua, vanhemmuuden laatua määrittelevää sanaa."

Lastensuojelun taideinnostuksessa onkin paikoin jotakin yhtä falskia ja vaivaannuttavaa kuin Radovan Karadžićin runoissa:

Convert to my new faith crowd
I offer you what no one has had before
I offer you inclemency and wine
The one who won’t have bread will be fed by the light of my sun
People nothing is forbidden in my faith
There is loving and drinking
And looking at the Sun for as long as you want
And this godhead forbids you nothing
Oh obey my call brethren people crowd

Taiteen edellyttämää kiireetontä, pakotonta ja kontrollista vapaata tilaa ei voi löytyä järjestelmistä ja tiloista, joissa kaikilla on ilmoitus-, kirjaamis-, raportointi- ja todistamisvelvoite ja ammatillisuus-, ansaitsemis-, menestymis-, pätemis-, selustanvarmistus-, kollegalojaliteetti- ja kasvojensäilytyspakko.

Mirka Linnan (2016) haastattelemien sosiaalityöntekijöiden mukaan luovia menetelmiä käytettiinkin lähinnä tiedonkeräämisenä lapsen elämästä ja vain harvat sosiaalityöntekijät käyttivät menetelmiä lapsen itseilmaisua tukevasti tai traumaattisten asioiden käsittelyä mahdollistavina elementteinä.

Taiteilijoiden kannattaa suhtautua varauksella tiedonhankintaan valjastettuun lastensuojelun taidetyöskentelyyn ja selvittää miksi ja mitä tietoa halutaan, ketä varten sitä hankitaan ja miten tietoa tuotetaan.

Koulumaailman kiellettyjä kuvia tutkinut Karolina Kiil muistuttaa, että toiminnan terapeuttisuuteen ja voimaannuttamiseen vetoamisen yhteydessä pitää sallia myös kritiikki ja avoin keskustelu siitä, tukeeko toiminta sovinnaisia odotuksia tai onko se jopa arveluttavalla tavalla terapeuttista (2009, 259.)

Taidetta ei pidä valjastaa tuottamaan tietoa asiakirjojen täydennystä varten, vaan lähtökohtaisesti aina yksilöä varten (Känkänen, 2013, 111).

Taiteen valjastaminen vapaudenriiston tai vapaudenriistoon sopeutumisen välineeksi on jo hybristä, josta pitää rangaista.

Daniil Harmsia mukaillen: Kun näen lastensuojelun erityisosaajan tulevan vastaan, mieleni tekee vetaista häntä nyrkillä naamaan.

Kun tarpeeksi moni riisuu varhaisen puuttumisen huolisilmälasit ja huomaa, ettei lastensuojelun mielivalta olekaan optista harhaa, vallankumous voi alkaa.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-ihmesadun-rakenne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus

Sosiaalihuollon ja myös lastensuojelun yleinen valvonta ja suunnittelu kuuluvat Sosiaali- ja terveysministeriölle.
STM sen paremmin kuin sosiaali- ja valvontaviranomaiset eivät ole hoitaneet valvontatehtäväänsä eivätkä turvanneet lasten ja nuorten kasvuolosuhteita sijaishuollossa.
Miksi lapsilta kysytään vasta nyt, lastensuojelun valvonta on pitkään ollut keskustelua aikuisten kanssa, uutisoi Helsingin Sanomat viitaten Pohjola- kodin ja muiden lastensuojelulaitosten tarkastuksissa paljastuneisiin väärinkäytöksiin.

Nykyistä lastensuojelua valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja valvonta perustuu pääosin omavalvontaan.

Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.

Sosiaalityön päätöksenteko-, tiedonhankinta- ja johtamiskäytännöillä on tuotettu virheellistä ja vinoutunutta tietoa, laittomia toimintakäytäntöjä ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa. Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Hän on arvostellut avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.

1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään.
Hallintoeliitti on käyttänyt valtaansa ensisijaisesti talouselämän intressien hyväksi, kaapannut niitä valvomaan asetetut elimet omaksi intressiryhmäkseen ja kavaltanut yhteisiä varoja omaksi hyväkseen. Hallintoalamaisista on tehty pelkkiä tylyttämisen kohteita.

2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.
Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan käsiteltäväksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, hyödyntämänä ja tulkitsemana.
Köyhiltä perheiltä on tietoisin poliittisin päätöksin evätty tarpeenmukaisen tuen lisäksi oikeudenmukainen oikeudenkäynti, yhteydenpito läheisiin, toimivat valitusreitit ja perheiden jälleenyhdistäminen. Virheet ja vedätykset on piilotettu salassapidon verhoon.

3. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan. Asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään vihasivustoiksi. Rakenteellinen sosiaalityö ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.
Talentian lastensuojelun pelastusohjelma oli yhtä ponneton kuin lastensuojelun laatusuositusprosessi. LAPE -muutosohjelmassa on joitakin hyviä ehdotuksia mutta väärä painotus sijaishuollon omavalvontaan. Tehty valvonnan mallinnus ehdottaa naivisti " vuoropuheluun, vuorovaikutukseen ja luottamukseen" sijaishuoltoyrittäjien kanssa perustuvaa toimintatapaa esim. Fattoren itsearviointityökalua. Toistaiseksi käyttökelpoisimmat ehdotukset, joita ei jostain syystä ole otettu käyttöön ovat Tuomas Kurttilan ehdotus sijaishuollon siirtämisestä voitontavoittelun ulkopuolelle ja Toimiva lastensuojelu- ryhmän ehdotukset riippumattomasta arviointielimestä ja kaikki toimintayksiköt kattavasta auditoinnista, jonka kustannuksista vastaavat sijaishuollon toimintayksiköt itse.

4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.

Lastensuojelusta puuttuu systemaattinen toiminnan vaikutusten seuranta ja arviointi. Puuttuu tietoa siitä, miten lasten, nuorten ja perheiden tilanteet muuttuvat eri auttamistoimien pohjalla (Kananoja, 2018, 76).
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Sosiaalityön tutkimusta hallinnoiva konstruktionistinen suuntaus painottaa sosiaalisen todellisuuden ja perheen diskursiivista luonnetta eli sitä, että perheen jäljille päästään puhetta ja tekstejä tutkimalla. Puheen rakentumiseen keskittyminen johtaa usein ihmisten kokemusten vähättelemiseen ja virhepäätelmään, jonka mukaan parempi viranomaispuhe tarkoittaisi parempaa toimintakäytäntöä.
Sosiaalinen konstruktionismi merkitsee pahimmillaan sitä, että kuvitellaan yhteiskunnallisten ilmiöiden konstruoituvan sitä mukaan, kuin niistä puhutaan ja kirjoitetetaan. Lastensuojelussa tämä merkitsee sitä että asiakaslähtöisyyden, lapsen edun, osallisuuden ja perheiden tuen kuvitellaan rakentuvan vain puhumalla ja kirjoittamalla niistä.

5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet ja laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Lain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista (Lastensuojelulaki 417/2007,24§) eli palvelutuottajien toimintaa ja sijaishuoltoa ja arvioida sen asianmukaisuutta. Perhehoidon osalta lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on ainoa valvova viranomainen, sillä aluehallintovirastojen valvonta kohdistuu laitoksiin (Toimiva lastensuojelu, 2013, 62).

Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.

Sosiaalityöntekijöiden ja kuntien tapa siirtää arviointi- ja valvontatehtäviään lapsibisnesyrittäjille ja - järjestöille on johtanut huostaanottojen kasvuun ja sijoitusaikojen pidentymiseen, perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönteihin ja epätarkoituksenmukaisiin ja kalliisiin "tukitoimiin".

Valvontaa rampauttaa lastensuojelun sosiaalityöntekijän kaksoisrooli sijaishuollossa asuvan lapsen ja nuoren omana työntekijänä ja sekä sijaishuoltoyhteisön auttamiskumppanina että valvojana. Tämän kaksoisroolin mahdollistaa lainsäädäntö ja siihen pakottaa kunnan palvelurakenne josta puuttuu oma resurssi sijaishuollon lapsi- ja yksikkökohtaiselle valvonnalle.

6. Aluehallintovirastoille ja Valviralle ei ole annettu valvontaan tarvittavia resursseja.
Oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson huomauttaa, että käytännössä valvonta on tehty aveille hankalaksi.
"He joutuisivat tekemään tarkastuksia osittain omalla ajallaan, koska matkapäivänäkin tunnit lasketaan vain virka-ajalta. Jos avin työntekijät eivät pääse paikalle silloin kun lapset ovat laitoksessa, heidän on haasteellista hoitaa tehtävää.”
Oikeusasiamiehen kansliaan on tullut viestejä, ettei aluehallintoviraston johto aina suostu siihen, että tarkastuksia tehtäisiin ylitöinä.

7. Joillakin paikkakunnilla aluehallintoviraston tarkastajina työskentelee entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka kuuluvat samaan kahvipöytäseurueeseen valvottaviensa kanssa ja jotka ovat edesauttaneet omalla toiminnallaan valvonnan laiminlyöntejä. Aluehallintoviraston ylitarkastajana toiminut Perhehoitoliiton Satu Taiveaho ajaa avoimesti lainvastaista pysyvää huostaanottoa samaan aikaan kun Perhehoitoliitto nauttii Veikkauksen tukea lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisvelvoitteen realisoitumiseksi. Monissa sosiaalityön koulutustilaisuuksissa tietyt valvontaviranomaiset on toimineet suorastaan perustehtäväänsä vastaan vaieten sijaishuollon valvonnan ongelmista ja lietsoen epäluottamusta vanhempia kohtaan.

8. Media on kokenut perustehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon ammatillisen edunvalvonnan viranomaistoiminnan valvonnan sijaan eikä ole viimeaikoja lukuunottamatta uutisoinut tarpeeksi sijaishuollon laadun ja valvonnan heikkouksista.
Lastensuojelun väärinkäytöksistä esim. hoidollisista huostaanotoista raportoineita toimittajia on vaiennettu, uhkailtu ja hyllytetty viroistaan. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää, kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.

9. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat toimineet sijaishuollon edunvalvojina ja piiloyrityksinä ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneiden virkamiesten ja päättäjien kasvojenpesu- ja suojatyöpaikkoina. Järjestöjen edustajat ovat levittäneet sijaishuoltotoimijoiden vinoutunutta, vanhentunutta ja virheellistä tietoa päättäjille ja kansalaisille.

10. STEA poliittisesti valittuine päättäjineen ylläpitää sijaishuollon väärinkäytöksiä uusintavaa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. "Rahapelimonopoli ja lastensuojelun järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille. Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. Lukuisat poliitikot ovat mukana tai ovat olleet Veikkauksen toimielimissä. Vielä suurempi määrä poliitikkoja, entisiä poliitikkoja ja politrukkeja on mukana edunsaajissa. Jokainen kansalaisjärjestö, joka on minkään kokoinen, imaistaan mukaan järjestelmään. Kun kultaiset kahleet lyödään kiinni, halu kritisoida järjestelmää katoaa". Lastensuojelusta on tullut korporatistinen sijaishuollon eturyhmätalous, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojelun tutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.

11. Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.

12. Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet.
Hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.

Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa. Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.

13. Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on ollut syövyttävä vaikutus perheiden ja yhteisöjen elämään. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään.
Lastensuojelun missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle ja väärinkäytöksille otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -regiimille, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

14. Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole kyse lasten- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon edun valvonnasta. Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä. Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan. Lainsäädäntö ei velvoita edunvalvojaa käytännössä mihinkään ja toisaalta edunvalvonnan hallinnointia ei ole millään tavoin organisoitu. Edunvalvojalla ei ole lakiin perustuvaa yhteistyövelvoitetta asiaan osallisiin nähden eikä hän ole myöskään vastuussa kenellekään (2016, 59- 65).
Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta.

Tulipalot eivät todellisuudessa roihua perheissä vaan lastensuojelun korruptoituneessa rahoituksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa. Lastensuojelun vapaapalokuntalaisiksi itsensä kuvittelevat puuttujat aiheuttavat perheissä enemmän haittaa kuin hyötyä etsiessään kuvittelemiaan tulipaloja.

Lastensuojelun perhepalvelut eivät palvele perheitä vaan viranomaisia ja sijaishuoltoa.
Hatarin perustein tehty huostaanotto on väistämätön seuraus "avohuollon tukitoimista", jotka ovat todellisuudessa huostaanoton pohjustamista.

Sijaishuollon valvontaa tai asiakkaiden oikeusturvaa ei ole saatettu kuntoon. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen onkin nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista suomalaisista ihmisoikeusongelmista. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea paitsi runsaasta huostaanotettujen määrästä myös lasten olemattomasta kuulemisesta huostaanottojen yhteydessä, yhtenäisten sijaishuoltoon sijoittamisen kriteereiden puuttumisesta, sijaishuoltopaikkojen puutteellisesta valvonnasta ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönneistä. Komitea on todennut myös, että lapsen edun periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.

Lastensuojelun toimintakäytäntöjä ja vuorovaikutusta vaivaa sama tutkimustiedon puute, asenteellisuus ja ylimielisyys kuin punaorpo- tai pakkoauttajakeskustelun aikoihin. Lukuisat EIT- tuomiot eivät ole vaikuttaneet työskentelytapoihin lainkaan.

Sijaishuoltoselvityksen suosituksista esim. "sijoituspaikka on voitava valita niin, että se tarjoaa lapselle turvallisen ja väkivallattoman kasvuympäristön", "perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä" tai "sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen" yksikään ei tällä hetkellä toteudu. Mitään velvoittavia toimia suositusten toimeenpanemiseksi ei ole tehty.

Sijaishuollon väärinkäytöksiä ja valvontaongelmia suitsisivat tehokkaasti huostaanotto-oikeudenkäyntien siirto hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin, julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen lasten kuuleminen ja asiakaspalautteiden keruu, perhehoidon ja lastenkotien sanktiojärjestelmien kehittäminen, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Lastensuojelun päätehtäväksi näyttää kuitenkin muodostuneen status quon; lastensuojelun eettisesti arveluttavan eturyhmätalouden ja vinoutuneen tiedontuotannon ja -välityksen ylläpito.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennen kuin äänestät / lahjoitat.

Kirjallisuus:

Toimiva lastensuojelu- selvitystyöryhmän loppuraportti:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74483/Toimiva%20lastensuojelu%20loppuraportti_final_19062013.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Selvityshenkilön ehdotus lastensuojelun laatua parantavaksi tiekartaksi:
http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160996/R_31_18_Selvityshenkilon_ehdotus_lastensuojelun_laatu.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sijaishuollon ohjauksen ja valvonnan malli- Kohti lapsikeskeistä ja lapsenoikeusperustaista toimintatapaa
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132271/URN_ISBN_978-952-302-855-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Tuomas Kurttilan ehdotus:
https://www.sttinfo.fi/tiedote/lapsiasiavaltuutettu-sosiaali--ja-terveysministerion-toimittava-kaikki-koulukodeissa-olevat-lapset-kuultava-valittomasti?publisherId=17712812&releaseId=69652081
http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2016/04/Tutkimusaloite_koulukotinuorten_kuulemiseksi-19.4.2016.pdf

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/yleisradion-uusi-toimitusjohtaja-pelastakaa-lapset-ryn-hallitusjasen-merja-yla-anttila-ulkoisti-kaverille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa

Täti Lydia, kuvakaappaus Bustle

Gilead - talk on orwellilaista uuskieltä

Lastensuojelu kommunikoi kehittämällään psykokielellä, joka muistuttaa Handmaid´s Tale- sarjan Gilead- talk:ia. Kvasitieteellinen puhetapa vaikuttaa toisinaan tahattoman koomiselta, mutta myös pelottavalta, orwellilaiselta uuskieleltä: jollakin tapaa hämäräperäiseltä pimeydeltä. Siihen kaikkien on taivuttava, vaikka salakielen koukeroita ei ymmärtäisikään.

Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia eufemismeja. Salakieleen kätketään kielteiset asenteet biologisia vanhempia kohtaan. Lapsen todistetaan olevan kenties vaarassa siten, että tuikitavallisesta äidistä loihditaan jotenkin rajaton, vanhemmilla nähdään olevan kasvatuksellisia ristiriitoja ja kotitöissä auttava lapsi ottaa liikaa vastuuta arjessa.

Kotikuria pitävät vanhemmat ovat liian vaativia – ja toiset taas kotikurinpitoon kykenemättömiä. Sen sijaan kuria pitävät sijaisvanhemmat tai perhekotien johtajat tarjoavat turvalliset, ennakoitavissa olevat kasvuolosuhteet ja selkeät rajat lapselle. Vanhempia, jotka puolustavat lapsensa oikeuksia, kutsutaan yhteistyökyvyttömiksi. Entisaikojen ihaillut "leijonaemot" muuttuvat mediassa aktiivivanhemmiksi tai jopa aktivistivanhemmiksi. Virkakoneiston mielestä heidän virkavaltakriittisyytensä on peruste sille, että lapselle haetaan edunvalvojaa.

Ihmisoikeusloukkauksiin puuttujat ovat maailmanparantajia, jotka ovat ottaneet kritiikin esittämisen elämäntehtäväkseen. Journalismi, joka hyssyttelee ihmisoikeusongelmia siten, ettei kukaan vahingossakaan loukkaannu, on kiihkotonta journalismia.

Kriittistä suhtautumista kaipaavat erityisesti lastensuojelun orwellilaiset iskulauseet ja kehotukset esim. Anna ääni lapselle! Kaikille Elämän Eväät (vanhempien Child Abuse Potential- kaltoinkohtelukykytestillä)! Lapsen paras- yhdessä enemmän! Munperheet! Ilmianna perheenjäseniään hoitavat lapset ja oma isi ja äiti! Suomalaiset perheet voivat pahoin! Sijaisvanhemmuus on maailman tärkein tehtävä! Lapsen etu edellä! Ajoissa kotiin!

Retoriikka vallan väärinkäytön palveluksessa

Eräässä päätöksessä asiallisesti saamaansa sosiaalipalvelua arvioinut vanhempi nimettiin läpitunkevan viranomaisvastaiseksi. Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua. Mikäli vanhempi arvostelee sijaishuollon laatua ja hakee huostaanoton lopetusta, häntä saatetaan nimittää yhteistyökyvyttömäksi. Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.

Epätieteelliset arvioinnit ja seulaukset nimetään lastensuojelussa tuen tarpeiden arvioinniksi, perheiden tarpeita vastaamaton perhetyö perheitä voimauttavaksi palveluksi, lastensuojelun ja sijaishuollon harjoittama kiristys ja pakkotoimet ohjaukseksi, turha kokoustaminen läheisten ja yhteisön tueksi, lastensuojelun ongelmista raportointi vihapuheeksi ja ääripään tarinoiksi ja hallinnolliset vapaudenriistot ja pakotetut laitosjaksot hoidoksi ja kuntoutukseksi.

Voimavaralähtöinen vuorovaikutus voikin ollakin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, säännöllinen hoitokontakti pakotettua ja tarpeetonta seulausta, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.

Suomessa on jo vuosikausia siirretty lapsia hatarin perustein fabrikoitujen ja "ennakollisten lastensuojeluilmoitusten" turvin jopa suoraan synnytyslaitokselta tutkimattomiin ja valvomattomiin "parempiin perheisiin". Suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä hyväksyy pakkoadoption tilanteessa, jossa perheillä ei ole oikeussuojakeinoja eikä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi.

Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.

Kannattaakin suhtautua varauksella lastensuojelun orwellilaiseen "asiantuntijuuteen", "erityisosaamiseen", varhaiseen puuttumiseen, kommunikaatioon, kehittämispuheeseen, "tutkimustietoon", "taidelähtöisyyteen" ja yrityksiin suitsia "vihapuhetta".

Lokakuun Liike poimii joka kuukausi parhaat esimerkit orwellilaisesta Gilead-talkista.
Päästäkseen ehdokkaaksi puheen/tekstin tulee 1) täyttää orwellilaisen uuskielen kriteerit eli hämärtää ja salata käsiteltävän asian todellinen luonne/ tarkoitus ja kansalaisille siitä aiheutuvat riskit ja seuraukset sekä 2) vaikuttaa haitallisesti suomalaisten perheiden oikeusturvaan.

Syyskuun ehdokkaiksi nimettiin YLE:n Tajua mut- hankkeen mainos, THL:n selitys 600 000 suomalaisen luvatta tehtyyn luottotietojen tarkastukseen ja perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon toisiolain puolustuspuhe. Voittajaksi valittiin erityisesti lastensuojeluun ajautuneiden perheiden oikeusturvaa uhkaavan toisiolain markkinointipuhe.

Annika Saarikko, kuvakaappaus Pinterest

Sijoitettuina olleet kärsivät aikuisiällä psyykkisistä häiriöistä muita useammin

Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin sijoitettujen lasten tilannetta vastaavaan vertailuryhmään eli samankaltaisista perheolosuhteista ja taustasta tuleviin lapsiin, jotka asuivat kuitenkin edelleen kotonaan.

Kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus perustui Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoon, jossa on seurattu 59 476 lasta syntymästä 25-vuotiaaksi. Tutkimukseen valikoitui 388 lasta, jotka olivat sijoitettuna 2–6 vuoden iässä ja heille vertailuryhmäksi 386 kotona asuvaa lasta. Molemmissa ryhmissä oli vallinnut samantyyppiset perhetilanteet, esimerkiksi perherakenteen, vanhempien iän, psykiatristen diagnoosien ja koulutuksen osalta.
”Lapsina sijoitetuilla ilmeni 18-25-vuotiaana todennäköisemmin päihdeongelmia, taipumusta psykoottiseen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, masennusta tai ahdistusta ja hermostollisia kehityshäiriöitä kuin verrokeillaan. Sijoitetuille oli annettu myös enemmän mielialalääkemääräyksiä ja tuomioita rikosseuraamuksista”, THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari kertoo.
Tutkimuksessa tarkasteltiin psykiatrisia diagnooseja ja rikosseuraamustuomioita 18–25-vuotiailla, jotka olivat olleet sijoitettuna kotinsa ulkopuolelle 2–6 vuoden iässä.

Tutkimus oli Suomen Akatemian rahoittama ja se julkaistiin arvovaltaisessa Lancet -julkaisusarjassa.

Sijaishuollon ongelmien käsittelyä ei tule jättää aikuisuuteen eikä sijaishuollon edunvalvojille

Täysin käsittämätöntä logiikkaa edustaa Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Pipsa Varion tutkimuksesta tekemä johtopäätös ja lausunto, jolla yritetään tosiasiassa kumota sijaishuollon edunvalvonnalle epämieluisat tutkimustulokset.

Varion mukaan sijaishuollon seurauksena häiriintyneiden lasten tulisi saada jo varhain mahdollisuus käsitellä lapsuudenaikaisia tapahtumia. Tutkimushan nimenomaan osoittaa, että ongelma eivät ole lapsuudenaikaiset vaan sijaishuollon aikaiset tapahtumat, jotka johtavat siihen, että samasta perheestä/ samankaltaisista olosuhteista sijaishuoltoon sijoitetulle koituu enemmän negatiivisia seurauksia kuin kotiin jääneelle.

Nallekorteista tunnetun perhehoidon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry:n kokemusasiantuntijasta kehityspäälliköksi ja sijaishuollon mannekiiniksi nostama Vario on ajanut emojärjestönsä tavoin lainvastaista pysyvää huostaanottoa.

On hyvä, jos Variolla- toisin kuin tuhansilla muilla sijoitetuilla- on myönteinen kokemus sijaishuollosta ja taloudellista etua kokemusasiantuntijuudestaan.
Vaarallista on, että toimimattomaksi ja väkivaltaiseksi osoittautuneen sijaishuollon ongelmia kommentoimaan ja käsittelemään päästetään pääasiassa sijaishuollon edunvalvojia, joiden toimintaa ohjaa salattu tendenssi, eli tarkoitusperä, joka selvästikin auttaa heitä muovailemaan tutkimustuloksia omia poliittisia tarkoitusperiään tyydyttävään muotoon.

Vario ajaa sijaishuollon edunvalvonnan agendaa tulkitessaan sijaishuollon huonot tulokset vain sijaishuollosta puuttuvien pysyvien ihmissuhteiden (= pysyvän huostaanoton) syyksi, vaikka THL:n suurselvitys todisti, että huostaanotot Suomessa kestävät koko lapsuuden ja niitä puretaan ani harvoin.
Lastensuojelun merkillisen logiikan mukaan jokainen huostaanotto pitäisi ilmeisesti saada pysyväksi, jotta jokaiselle huostaanotetulle saadaan diagnoosi, jolla voidaan perustella huostaanoton tarve ja olettama lapsuudenaikaisten olosuhteiden vaurioittavuudesta.

Sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat

Kouluterveyskysely vuodelta 2017 antaa samansuuntaisia tuloksia kuin THL:n tutkimus.
Sen mukaan sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.

Sijoitetuilla lapsilla oli yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhempansa kanssa asuviin ikätovereihin. Lähes joka kolmas sijoitettu nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes.

Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.

Kuka tutkisi lasten kaltoinkohtelun sijaishuollossa?

THL:n tutkimusta kuten muitakin sijaishuollon olosuhteita käsitteleviä tutkimuksia voisi ja pitäisi tulkita muustakin kuin sijaishuollon imagonkiillotuksen ja status quon ylläpidon näkökulmasta- ja muiden kuin sijaishuollon edunvalvojien toimesta:

1. Kuinka montaa sijoitettua kaltoinkohdellaan sijaishuollossa tällä hetkellä ja kuinka monen koulunkäynti, läheissuhteet ja terveydenhuolto laiminlyödään?

2. Kuinka monessa tapauksessa sijaishuollon väkivallasta ja muista epäkohdista kertominen johtaa yhteydenpidon rajoittamispäätökseen, kotilomien peruuttamiseen tai "erityiseen huolenpitoon"?

3. Missä laajuudessa lastensuojelulaitosten työntekijöiden raportoima sijoitettujen koirankoulutusta muistuttava kasvatus ja heihin kohdistettu väkivalta tuottaa sijoitetuille THL:n tutkimuksessa löydettyjä ongelmia esim. päihderiippuvuutta, taipumusta psykoottiseen mielialahäiriöön, masennusta tai ahdistusta, hermostollisia kehityshäiriöitä ja rikollisuutta? Miksi sosiaalialalle ei saada soveltuvuustestejä ja alalla toimii persoonallisuushäiriöisiä ja vallanhimoisia työntekijöitä ja johtajia?

4. Tuottavatko sijaishuollon henkilöstövajaus ja tarve korotettuihin hoitovuorokausimaksuihin tarpeettomia ja virheellisiä diagnooseja ja mielialalääkemääräyksiä ja kuinka paljon? Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa. Päivi Santalahti ja Andre Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun(Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506).

5. Kuinka monelle ala-ikäiselle sijoitetulle on sijaishuollossa määrätty masennuslääkitys, jonka on todettu tuottavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kuinka moni on saanut kaksisuuntaisen mielialahäiriön juuri masennuslääkityksestä?
Tiedelehti Lancet julkaisi laajan ja tarkasti tehdyn arvioinnin masennuslääkkeiden vaikutuksista lapsiin ja nuoriin. Siinä tutkijat, Cipriani kollegoineen, kokosivat yhteen kaikki lasten masennuslääketutkimukset, joita on tehty ja päätyivät loppupäätelmään: Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria.
Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista.
Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä.

6. Kuinka moni huostaanotto on tehty laittomin perustein esim. fabrikoitujen asiakirjojen perusteella ja kuinka monessa tapauksessa perheen jälleenyhdistäminen on tietoisesti laiminlyöty?

Pienetkin lapset ovat kyvykkäitä käsittelemään sijaishuollon kokemuksia, ja arkojenkin asioiden läpikäymiselle pitäisi järjestää mahdollisuuksia mm. haastattelemalla sijoitetut aina ilman sijaisvanhempien ja laitoshenkilökunnan läsnäoloa ja takaamalla heille muutakin kuin psykoanalyyttista psykoterapiaa, jossa tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.

Toisin kuin sijaishuollon edunvalvojat, sijoitetut lapset ja nuoret eivät ole yhdenmukainen ryhmä eikä sijoitus aina hyödytä heitä. Jokaisella lapsella on tarve pysyviin ihmissuhteisiin ja yhteiskunnan olisikin pystyttävä tarjoamaan lapsille mahdollisuus hyvinvointiin, turvallisuuteen ja pysyvyyteen tukemalla YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja sijaishuollon ohjeiden mukaisesti heidän syntymäperheitään ja lasten ja vanhempien osallisuutta päätöksentekoprosesseissa.

Varatuomari Leeni Ikosen sanoin: Minkäänlainen puuttuminen lapsen perhe-elämään ei pitäisi olla mahdollista, ellei sijaishuolto tuo tullessaan parannusta siihen elämään, joka lapsella oli kotona asuessa. Nyt näyttää siltä, että lastensuojelu pikemminkin keskittyy syrjäyttämään lapsia kuin suojelemaan heitä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Lastensuojelun naivi luottamus sijaishuollon paremmuuteen suojelee lähinnä lapsibisnestä.

#THL #sijaishuolto #SijaishuoltoVaurioittaa #lastensuojelu #pysyvähuostaanotto #PipsaVario #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #PelastakaaLapset #SatuTaiveaho #SOS-lapsikylä #PerhehoitokumppanitSuomessa #NuortenYstävät

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/toimittajat-ja-tutkijat-tautimarkkinoijina
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-pohjolakodissa-alistamista-ja-laittomuuksia-ohjeistuksista-ei-valiteta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavat-ry-perheiden-oikeusturvaongelmien-kehittajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osa-lastensuojelulapsista-tiputetaan-tyhjan-paalle-18-vuotissyntymapaivana-huolimatta-sijaishuollon-miljardituesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/outamon-lastenkodista-ei-paasty-kouluun-laitoksessa-kaytettiin-laittomia-rajoitustoimenpiteita
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa

Riikka Moilanen, kuvakaappaus Kaleva

Keskustan kaupunginvaltuuttu Riikka Moilanen kutsui vähäosaisia ihmisroskaksi

Oulun kaupunginvaltuuston keskustalainen jäsen Riikka Moilanen kutsui maanantaina valtuuston kokouksessa syrjäytyneitä ihmisiä ihmisroskaksi.

Moilanen käytti puheenvuoron Oulun kaupunkikeskustan puhtaanapitoa koskevassa keskustelussa.
– Tässä on käyty keskustelua kivetyksen likaisuudesta ja muusta roskaamisesta, mutta mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä sille ihmisroskalle, jota siellä on yllättävän paljon? Moilanen kysyy kaupunginvaltuuston kokouksessa kuvatulla videolla. Siis tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttävät ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä, ja ovat ottaneet Isokadun nyt kodikseen, Moilanen jatkaa.

Riikka Moilanen on suomalainen poliitikko ja entinen kansanedustaja. Hän oli Suomen Keskustan kansanedustajana Oulun vaalipiiristä vuosina 2003–2007 ja toimi mm. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, Tulevaisuusvaliokunnassa, Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnassa ja Yleisradio Oy:n hallintoneuvostossa. Hän on ollut pitkään Oulun kaupunginvaltuutettu ja myös kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Moilanen työskenteli Pihlajalinna Oulun toimitusjohtajana. Pihlajalinna Oyj ilmoitti Twitterissä nopeasti, että Moilasen puhe ei vastannut Pihlajalinnan arvoja tai niiden mukaista toimintaa. Samoin keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja Jussi Ylitalo kirjoitti Twitterissä, ettei piiri hyväksy Moilasen sanavalintoja.

Pihlajalinna reagoi kohuun tiedottamalla tiistaina 11.9. aamupäivällä, että Moilanen ei jatka Pihlajalinnan palveluksessa.

Lastensuojelussa esim. Nuorten Ystävien Pohjolakodissa potkuja ei näytä tulevan räikeimmästäkään asiakkaiden solvauksesta.

Hoitoalan ammattiliitto JHL:n toimialajohtaja Håkan Ekström toteaa, että sote-uudistukseen sisältyvän valinnanvapauden ”palvelujen tuottajapuolella on liikkeellä tällaistakin ihmisroska-ajattelua”. ”Kuulostaa melkein siltä, että vähävaraisten palveleminen ei oikein istu tämän yritysjohtajan maailmankuvaan. Nyt Pihlajalinna ja Keskusta irtisanoutuu näistä sanomisista. Ihan suotta, minkä takia peitellä omaa elitististä ihmiskuvaa”, Ekström kirjoittaa Twitterissä ja Facebookissa.

Luottamushenkilöä voidaan epäillä selvästä lahjusrikkomuksesta, jos hän on saanut vaalitukea yritykseltä, jonka hankkeen toteutumiseen hän on voinut osaltaan vaikuttaa kunnassa.
Oulussa kaupunginvaltuutettuna toiminut viestintäministeri Suvi Lindén (kok) ja entinen kansanedustaja Riikka Moilanen (kesk) olivat päättämässä vaalitukijansa huonekalukaupan keskukseen liittyvästä asemakaavamuutoksesta toukokuussa 2008. Tuolloin Toivo Sukarin omistama Maskun Kalustetalo rakennutti suuren huonekalukaupan keskuksen.

Lindén ja Moilanen saivat KMS:ltä 5 000 euroa vaalirahaa. Lindén ei kuitenkaan koe, että hänen olisi tullut jäävätä itsensä, sillä KMS:n tuki ja kaavoituspäätös eivät liity toisiinsa. Riikka Moilanen toteaa, ettei hän edes tunne KMS-rahoittajaansa, jonka hankkeeseen kaavamuutosta tarvittiin. (Professorit löytävät kuntapäättäjien vaalirahoista lahjonnan merkkejä, 15.8.2009).

Marja Irjala, kuvakaappaus soste.fi

Millainen äiti- sellainen tytär: JSN:n, RAY:n ja Nuorten Ystävien vaikuttaja halusi sitoa toimeentulotuen tottelemiseen

Riikka Moilanen on Nuorten Ystävät ry:n lapsibisnesryppään Moilasia. Riikan äiti on järjestöneuvos Marja Irjala, joka on toiminut Pohjola- kodin omistavan Nuorten Ystävät ry:n toiminnanjohtajana ja pääsihteerinä yli 20 vuoden ajan. Hän on istunut RAY:n hallituksessa päättämässä RAY rahoista sekä Julkisen sanan neuvostossa (JSN) estämässä lastensuojelukritiikkiä mediassa.
Marja Irjala on rouva, joka ei osaa olla jouten. Hän on touhunnut mm. Sininauhaliitossa, Oulun kirkkovaltuustossa, Lions Clubissa, YTY ry:ssä, Sosiaalialan työnantajat ry:ssä, Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto STKL:ssä, Pohjois-Suomen KASTE- hankkeessa, LYKKY-hankeessa ja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.

Irjala tietää, että vain otettu lääke auttaa. Hänen toimintakautenaan Nuorten Ystävät onkin laajentanut toiminta-aluettaan Oulu-Muhos-akselilta maanlaajuiseksi.

Varastettu lapsuus- dokumentissa kerrottiin kuinka sijoitettu oli hakattu rammaksi Pohjola- kodissa. Nuorten Ystävät ry:n Pohjolakodissa henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.

–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.

Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Mäkinen yritti kertoa kaltoinkohtelustaan muulle henkilökunnalle ja sosiaalitoimiston viranomaisille, mutta asiaan ei puututtu.
–Siellä sanottiin vain, että sellaista ei voi tapahtua. Kukaan ei välittänyt eikä tänä päivänäkään tapahtuneiden juttujen perusteella voida sanoa, että välitettäisiin (MTV- uutiset, 7.4.2016).

Nuorten Ystävät -palvelut Oy:n toimitusjohtaja Reijo Moilanen on Marja Irjalan veli. Hän istuu mm. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EK) hallintoelimissä ja erilaisissa työryhmissä.
Tavallinen kansalainen törmää Nuorten Ystävät ry:hyn yleensä sen sijaishuoltolaitoksista karanneiden nuorten etsintäkuulutuksissa. Liiketoimintakonserni Nuorten Ystävät omistaa mm. seuraavat sijaishuoltoyksiköt : Ainola, Fiksari, Hiekkarinne, Jokeri- Kunnari, Jokirinne, Karhula, Koivulehto, Komsio, Kuusela, Mäntyrinne, Toukola, Rovarinne, Salorinne, Utanen- Nuojua sekä koulukoti Pohjolakodin Muhoksella.

Irjala halusi sitoa toimeentulotuen sosiaalityöntekijän tottelemiseen

Ekonomi Marja Irjala on esittänyt blogissaan länsimaiselle demokratialle ja oikeusvaltiolle vieraita ja perheiden oikeusturvan kannalta hyvin huolestuttavia näkemyksiä lastensuojelusta.

Hän on lobannut lastensuojeluun entistä järeämpiä länsimaisia oikeusperiaatteita loukkaavia viranomaislähtöisiä ja -valtaisia keinoja esim. vanhempien tulonsiirtojen sitomista viranomaistottelevaisuuteen. Käytännössä tämä tarkoittaisi esim. toimeentulotuen eväämistä sosiaalityöntekijää tottelemattomalta:
"Tanskassa ryhdyttiin puuttumaan tilanteeseen radikaalein ottein muutama vuosi sitten niin, että vanhempien vastuuta tiukennettiin. Sosiaaliviranomaiset voivat määrätä vanhemmille toimenpiteitä lapsen tilanteen parantamiseksi. Mikäli he eivät niitä toteuta, määrätyt sosiaaliset tulonsiirrot voidaan heiltä evätä."

Marja Irjala on pohtinut onko lapsen paikka lastensuojelun sijaishuollon perhe- vai laitoshoidossa. Sijaisbisneksen edustajana hänen mieleensä ei tule, että lapsen paikka on omassa kodissa omien läheisten kanssa ja että palvelut voisi tuoda sinnekin.

Pahamaineisesta Pohjolakodistaan tunnettu Nuorten Ystävät ry on ollut kehittämässä ja juurruttamassa Suomeen perheiden oikeusturvaongelmiksi muodostuneita lastensuojelun "tukimuotoja": perhetyötä ja perhekuntoutusta. Mirja Korkiakankaan tutkimuksen mukaan perhetyön alku oli Nuorten ystävien Lapsi Lapissa- projektissa, jonka tarkoitus oli, ettei lapsia tarvitsisi sijoittaa Lapin läänin ulkopuolelle sijaishuoltopaikkojen puuttumisen takia (Korkiakangas, 2005, 6-7).

Nuorten Ystävät ry Pohjolakodissa perustuslain vastaiseksi pakkohoidoksi kutsuttua perhekuntoutusta on kehitetty 1970- luvulta lähtien ja siihen liittyi perhetyö ja -terapia. Perhetyön terapeuttiseksi orientaatioksi vahvistetaan tutkimuksessakin psykodynaaminen eli psykoanalyyttinen orientaatio (mt., 68), joka perustuu Freudin virheellisiksi todettuihin oletuksiin. Tutkimukseen haastateltu perhetyöntekijä kuvaa selvitystyötään osuvasti käsitteellä "sosiaalitoimen kätyri "( s. 59). Selvitystä tarvittiin huostaanoton kriteereiden varmistamiseen.

Pohjolakoti: "Kokonaisvaltaista huolenpitoa nuorille turvallisten aikuisten tukemina"

Nuorten Ystävät ry:n Muhoksella sijaitseva koulukoti mainostaa nettisivuillaan tarjoavansa sijoitetuille nuorille ”kokonaisvaltaista huolenpitoa turvallisten aikuisten tukemina”. Hukassa huostassa –tietokirjassa Krista kertoo, että hänelle Pohjolakoti oli "maanpäällinen helvetti". Hänet mm. suljettiin alushoususillaan Pohjolakodin betoniputkaan lähes vuorokaudeksi.
Nuorten Ystävät sai myöhemmin sakkotuomion tapauksesta.

Kristan terveydenhoitaja kuitenkin auttoi putkaan suljettua Kristaa. Terveydenhuollon ammattilaisena hän oli todella ihmeissään nähdessään, mitä Muhoksen koulukodissa tapahtui.

– Lääkitystä käytettiin paljon nuorten hoidossa. Sain usein kritiikkiä puuttuessani rangaistuksiin ja kaikkiin omituisiin hoitokäytäntöihin.

Terveydenhoitajan työsuhde purettiin laittomasti koeaikana. Hän hoiti työnsä asiallisesti, mutta häntä ei koettu "sopivaksi työntekijäksi". Työnantaja ei pitänyt esimerkiksi terveydenhoitajan vaatimuksesta tutkituttaa kaikki laitoksessa tehtävät, vääriä tuloksia antaneet huumetestit.

Työnantajan mielestä terveydenhoitajan olisi pitänyt korjata terveydenhuollon kirjauksiaan liittyen Kristan putkatapahtumaan. Työnantaja vaati, ettei kirjauksissa mainittaisi Kristan olleen putkassa, vaan "rauhoittumishuoneessa".
– Putkan olemassaolo salattiin ulkopuolisilta, eikä sillä haluttu herättää sosiaalityöntekijöiden huomiota.
Terveydenhoitaja huomasi myös, että lapsia ja nuoria haluttiin pitää sijoitettuna.
– Nuorten Ystävien hallitukseen kuulunut lääkäri on itse pitänyt vastaanottoa ja näin ollen mahdollisesti pystynyt vaikuttamaan nuorten sijoitusten kestoon.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vaatii hallitukselta välittömiä toimia Nuorten Ystävien Pohjolakodissa paljastuneiden laittomuuksien vuoksi. Eduskunnan oikeusasiamies löysi viime huhtikuussa tekemällään yllätystarkastuksella koulukodista useita lainvastaisia, lapsia alistavia ja nöyryyttäviä toimintatapoja. Tarkastuksessa ääneen pääsivät ensimmäistä kertaa lapset itse. He tulkitsivat henkilökunnan usein jopa tahallaan ärsyttäneen ja kiihdyttäneen tilanteita niin, että ne olivat yltyneet väkivaltaisiksi.

Pohjola-kodissa työskennellyt Juhani Pelkonen kertoo, kuinka huomasi monen työntekijän ajattelevan, että homma toimii vain äärimmäisellä kylmyydellä, ”koirankoulutusmeiningillä”.
”Pohjolakodin laitoksessa aikuisen rooli ei ollut olla rinnalla kulkija vaan eräänlainen vanginvartija, rangaistusten välittäjä, kyttä.”
Pelkonen ei muista nuorten juurikaan käyneen terapiassa.
”Lääkedoseteissa kyllä riitti tavaraa.”
Erityisen tavallista lastensuojelun asiakkaiden keskuudessa on Määttäsen mukaan psykoosilääkkeiden käyttö.
”Hyvin monilla lastenkotien nuorilla on säännöllinen lääkitys.” ( HS, 10.9.2018).

Oikeusasiamiesten raportin havaintojen pitäisi riittää tarkastelemaan Pohjolakodin jatkamisen toimintaedellytyksiä.
Lapsiasiavaltuutetun mielestä yllätystarkastuksella havaittujen puutteiden paljous ja vakavuus herättävät kysymään, ovatko Pohjolakodin työntekijät ja talon johto olleet tietämättömiä tilanteesta vai onko kyse jopa tahallisesta toiminnasta.

Irma Moilanen, kuvakaappaus UOulu

Nuorten Ystävien Irma Moilasen koulupelkodiagnoosi koulukiusattujien huostien ja mielisairaalakyyditysten verukkeena

Nuorten Ystävien hallituksessa varapuheenjohtajana toiminut Irma Moilanen on lastenpsykiatri, ja istunut vuosia "kahdella pallilla" - sekä Nuorten Ystävien hallituksessa että pitämällä Pohjolakodilla vastaanottoa, eli hän on lääkärin lausunnoissaan pystynyt vaikuttamaan nuorten sijoituksiin Nuorten Ystävien lastensuojeluyksiköissä.

Irmalla on myös asiantuntijarooli lääkefirmassa Eli Lilly and Company. Se on yhdysvaltalainen maailmanlaajuinen lääkeyhtiö, jonka tuotemerkkejä mm. Prozac, Zyprexa ja Cymbalta myydään noin 125 maassa ympäri maailmaa. Eli Lillyn SSRI- myyntihitti Prozacilla (Suomessa mm. Seronil, Seromex) on hoidettu mm. bulimiaa, masennusta, paniikkihäiriötä, dysmorfista ruumiinkuvan häiriötä( tyytymättömyys siihen, miltä näyttää) ja luulotautia.
Irma Moilanen on toiminut mm. tieteellisen neuvottelukunnan jäsenenä (Eli Lilly), osallistunut ulkomaisiin kongressimatkoihin lääkealan yritysten rahoittamana (Eli Lilly, Janssen-Cilag), toiminut lääkealan yrityksen koulutusta suunnittelevassa työryhmässä, pitänyt luentoja (Eli Lilly) ja toiminut Eli Lilly Säätiön apurahatoimikunnan jäsenenä.
Eli Lilly on pimittänyt vuosia Zyprexan haittavaikutuksia, jotka ovat paljon pahempia kun on ilmoitettu. USA:ssa tuhansia ihmisiä on sairastunut diabetekseen lääkkeen takia.

Nuorten Ystävien lastensuojeluyksiköt ovat tunnettuja lasten lääkitsemisestä mielialalääkkeillä.
Irma on saanut aikaiseksi paljon huostaanottoja tieteellisillä julkaisuillaan mm. ADHD -diagnoosin yhdistämisellä rikollisuuteen sekä edelleen psykiatrian oppikirjoissa käytettävällä koulupelko-diagnoosilla.

Lastenpsykiatri Irma Moilasen lastenpsykiatrian oppikirjaan kirjoittaman ohjeen mukaan tautiin nimeltä koulupelko (synonyymit eroahdistushäiriö, separaatio-ongelma) on vain yksi hyvä hoitotapa: lapsen huostaanotto ja sijoittaminen lastenpsykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, jossa lapsi harjoittelee olemaan erossa isästään ja äidistään.

Koulukiusatun lapsen hoito lastenpsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla silloin, kun diagnoosiksi oli asetettu F93.0, kesti yleensä vähintäänkin vuoden.

Itselleen tai muille vaarallisia koulua koulukiusaamisen vuoksi pelkäävät lapset eivät olleet. Se tarkoittaa, että ainoaa pätevää ja laillista mielenterveyslain mukaista syytä lapsen pakkohoitoon ei ollut.

Lasten vanhemmat harhautettiin, kiristettiin ja uhkailtiin allekirjoittamaan paperi, jonka mukaan lapsi oli vanhempien omasta yksinomaisesta vaatimuksesta pakkohoidossa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.
Sillä asiapaperilla vanhemmat menettivät kanteluoikeutensa lapsensa perusteettomasta pakkohoidosta ”hullujen huoneella”.

Irma Moilanen toi lastenpsykiatriaan, opettajakoulutukseen ja lastensuojeluun kovin kaukaa haetun mutta laajalle levinneen tulkinnan koulukiusaamisen syistä.

Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla ruodittiin Moilasen johdolla koulukiusatun vanhempien seksielämää ja arvailtiin siihen liittyvien seikkojen selittävän heidän lapsensa pahoinpitelyt koulussa.
Kiusaamisen syy on kotona isän ja äidin sängyssä, ja siksi lapsi vetää siksi puoleensa ikätovereidensa väkivaltaa koulussa, oli tämän lääketieteen auktoriteetin oletus koulukiusaamisen syistä ja seurauksista.

Sama teoria elää ja voi paksusti yhä edelleenkin, mutta ei ihan yhtä karkeassa muodossa.
Yhä edelleen koulukiusaamisen ratkaisumallien pääsääntö kiertää sitä ympyrää, että syyt kiusaamiseen löytyvät kiusaamisen uhrin kotoa.

Toronton ja Berkeleyn yliopiston tutkimuksen mukaan rikkaat hyväosaiset valehtelevat, huijaavat ja hyväksyvät epäreilun toiminnan ja ahneuden huono-osaisia useammin. Rikkaat kärsivät myös empatiavajeesta; heidän oli vaikeaa tunnistaa kärsimystä, tuntea myötätuntoa ja tunnustaa menestymisen syy-seuraus-suhteita. He tulkitsivat lisäresurssien tuoman menestyksen omaksi ansiokseen ja harrastivat richplainingia.

Kukaan ei ole tutkinut miten hyväosaisen, usein suhteilla saaduissa valta-asemissa ja viroissa toimivan eliitin asiakkaita syrjäyttävät asenteet ja toimintakäytännöt periytyvät/ siirtyvät ja miksi samat 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot ja huonot käytännöt elävät sosiaalityössä edelleen.

Entä jos huono-osaisuuden siirtymisen ydinongelma onkin turmelevan vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?

Entä jos huono-osaisuuden ehkäisyn toimenpiteiden kohderyhmä on väärä?

Eikö huono-osaisuuden periyttämistä ehkäistäisi parhaiten kierrättämällä valta-asemat ennen empatiavaurion muodostumista, rakentamalla hyväosaisuuden ja vallan patologioiden ja periytymisen tietoperustaa ja kouluttamalla huono-osaisten vanhempien sijaan hyväosaisia poliitikkoja, päättäjiä ja järjestötoimijoita tunne- ja tietoisuustaidoissa?

Sijaishuollon ongelmien ja rikosten ylisukupolvisuus ei ole vain yksittäisten sijaishuollon riskiperheiden asia, vaan kyse on laajavaikutteisesta sosiaalisesta, terveydellisestä ja kansantaloudellisesta epidemiasta, johon kansalaisten ja viranomaisten tulee puuttua moniammatillisesti ja riittävän varhain tehokkailla ilmoitus-, valvonta- ja sanktiointikäytännöillä.

kuvakaappaus Terminator 1

Algoritmit päättävät mitä luet facebookissa

Vaikutusvaltaisia tiedon portinvartijoita ovat nykyisin esimerkiksi Google, Facebook, Apple ja Twitter. Varsinkin Facebookista on tullut yhä tärkeämpi väylä uutisiin ja muuhun journalismiin. Google ja Facebook piiloutuvat mielellään algoritmiensa taakse ja kutsuvat itseään teknologiayrityksiksi, jotka eivät käytä journalistista harkintaa. Tosiasiassa ne ovat myös mediayrityksiä, jotka vaikuttavat siihen, millaisia uutisia saamme luettavaksi, kirjoittaa Piraattipuolueen puheenjohtaja Jonna Purojärvi.

Algoritmit eli tietokoneohjelmat päättävät, mitä saamme luettavaksi ja katsovaksi sosiaalisen median tai hakukoneiden kautta. Ne seuraavat klikkauksiamme ja valintojamme ja tarjoavat meille yhä enemmän samankaltaista ja -mielistä sisältöä. Tavoitteena on, että käyttäjä viihtyy samanmielisten seurassa ja internetyhtiön liiketoiminta kasvaa. Samalla vähenee aito keskustelu.

Facebookin itse suorittamissa kyseenalaisissa kenttäkokeissa on havaittu, että ohjaamalla algoritmien avulla sisältöjä, Facebook pystyy manipuloimaan käyttäjien tunnetiloja. Henkilöt, joiden uutissyötteeseen nostettiin positiivisia asioita, reagoivat kirjoittamalla positiivisia päivityksiä. Lisäksi Facebookin itse tekemissä tutkimuksissa on havaittu, että Facebook vahvistaa sosiaalisten todellisuuksien polarisoitumista. Facebookin mukaan käytännössä kaikki sisällön tarkastamiseen liittyvät yksityiskohdat ovat liikesalaisuuksia.

Tekoäly eli keinoäly on tietokone tai tietokoneohjelma, joka kykenee tekemään älykkäinä pidettäviä toimintoja. Tekoälyn tarkoitus on yrittää matkia ihmisen tajuntaa ja suorittaa tehtäviä kuten ihminen. Käytännössä se tarkoittaa siis koneen/ohjelman kykyä ajatella ja oppia.

Jo nyt ja yhä enemmän tulevaisuudessa tekoälyn avulla lasketaan kansalaisten luottokelpoisuutta, palkkoja, kyvykkyyttä vanhempana ja jopa sukupuolista suuntautumista ja rikostuomioiden pituutta.

Tietokonepohjaiset laskentamenetelmät yleistyvät kotimaisen varainhoidon ja pankkisysteemin sisällä. Kun puhumme talouspäätöksiä tekevistä markkinavoimista, puhumme yhä useammin algoritmeista. Algoritmi ei kyseenalaista tai huomioi, se vain suorittaa.

Hanna Nikkasen mukaan Facebookin algoritmit ovat pienille kielialueille iso ongelma. Yritys ei kerro, onko sillä yhtään suomenkielistä moderoijaa.
Nikkanen kertoo, kuinka seurasi kerran suomenkielistä Facebook-keskustelua, josta vaikutti koko ajan häviävän kommentteja." Lopulta käsitimme, että kyse on Kike Elomaasta: ”kike” on englanniksi rasistinen haukkumasana, joten aina kun joku keskustelijoista viittasi kansanedustaja Elomaahan, Facebook päätteli koneellisesti, että sisältö on sopimatonta".

Somessa kaikki viranomaisten väärinkäytöksistä kertova puhe, jota päättäjät vihaavat voidaan luokitella vihapuheeksi ja poistaa vaikka vihapuheen torjuntayritysten sijasta pitäisi keskittyä kitkemään pois sellaista politiikkaa, joka tuota vihaa tuottaa.

Koneiden tekemät päätökset yleistyvät kaikkialla. Algoritminen päätöksenteko voi vähentää virheitä ja nopeuttaa julkihallinnon prosesseja, mutta päätöksiä tekeviin koneisiin liittyy monta yhteiskunnallista ongelmaa.

Esimerkiksi rekrytointi- ja vakuutuspäätöksiä tekevien koneiden algoritmit eivät ole julkista tietoa, vaikka ne vaikuttavat ihmisten elämiin merkittävästi. Algoritmit tekevät virheitä, ja algoritmin virheet toistavat aineistojen vinoumia, kirjoittaa filosofian professori Arto Laitinen ROSE-hankkeen blogissa.
Laitinen kirjoittaa, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus ei ole algoritmien synnyttämää, mutta algoritmit voivat tehdä eriarvoisuudesta salakavalampaa.

Hyvään tähtäävät algoritmit kuitenkin saattavat aiheuttaa vahinkoa, jopa ”massatuhoa”, kirjoittaa Laitinen. Ongelmien torjumisessa olennaista olisi laaja avoimuusperiaate.

"Läpinäkyvyys, periaatteellinen avoimuus ja julkisuus ovat aivan keskeisiä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta: vaikka algoritmi toimisi virheettömästi, ilman vinoumia, tämän voi tietää vain jos kyetään tietämään millä perusteella algoritmi on suosituksiinsa päätynyt", Laitinen kirjoittaa.

Profilointi ja automaattinen päätöksenteko mahdollistetaan sosiaaliturvassa

Hallitus on tuonut eduskunnan käsiteltäväksi seuraavan esityksen, jossa ollaan säätämässä kansallisia poikkeuksia vakuutusyhtiöille ja sosiaaliturvaa käsitteleville tahoille: HE 52/2018 vp Hallituksen esitys eduskunnalle sosiaaliturva- ja vakuutuslainsäädännön muuttamiseksi EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen johdosta.

Niko Kaistakorven mukaan lakiesitys mahdollistaa terveystietojen avulla tehdyn henkilökohtaisen profiloinnin ja tekee siitä laillista. Laki mahdollistaa myös keskustelua herättäneen Soten kapitaatiomallin profiloinnin toteuttamisen mikäli niin halutaan. Ehdotettu laki estää pääosin omien tietojen käytön kieltämisen vakuutusyhtiöiltä ja sosiaaliturvaa käsitteleviltä tahoilta. Laki mahdollistaa edellämainituille siis laajat oikeudet automaattiseen päätöksentekoon, profilointiin sekä tekoälyn käyttämiseen tietojen käsittelyssä.
USA:ssa on käytetty ohjelmistoja myös arvioimaan rikostuomion yhteydessä annettavan tuomion sopivaa pituutta perustuen automatisoituun riskiarvioon tuomitusta ja hänen todennäköisyydestään syyllistyä uudelleen rikokseen, kirjoittaa Niko Kaistakorpi.

Tässä erityisesti esimerkiksi rodun tai asuinalueen myötä saatetaan tehdä johtopäätöksiä, jotka perustuvat menneisiin tehtyihin ratkaisuihin, jotka ovat saattaneet olla hyvinkin puolueellisia ja ennakkoluuloisia. Huonosti suunniteltu järjestelmä oppii nämä samat asiat tehden ne automatisoidusti.

Suomessa käynnissä olevan biopankkilain uudistus yhdessä toisiolain kanssa mahdollistaa geenitiedon luovuttamisen.

Toisiolakia useissa puheenvuoroissaan arvostellut professori Lasse Lehtonen kertoo Kauppalehdessä, että " on pelottavaa ajatella, että geenitietoja hyödyntävä tekoäly tulevaisuudessa valitsee lasten puolesta, mitä heidän kannattaa tehdä ja mille alalle he sopivat. Tietojen käyttö ei varmasti rajoitu sairauksien ehkäisyyn". Lehtosen mukaan potilastietojen salassapito Suomessa on heikolla tasolla eurooppalaiseen standardiin verrattuna ja ehkä jo heikointa koko Euroopassa. (US, 15.4.2018). " Sipilän hallitus on hoitanut hankkeensa tietoturvan lähinnä kirjoittamalla sanan ”tietoturvallinen” lakihankkeen esittelykalvoihin ilman, että mitään konkreettista salausjärjestelmää on arkaluonteisille potilastiedoille hankittu" (US, 6.8.2017). "Lehtonen varoittaa, että terveydenhuollon toimintayksikkö ei lopulta voi käyttöoikeushallinnallaan määrittää, kuka sen kokoamia henkilötietoja käsittelee. " Tilanne on analoginen sen suhteen, että finanssialalla yhden pankin asiakkaan kaikki tili- ja luottotiedot olisivat ilman asiakkaan omaa suostumusta kaikkien Suomen pankkien kaikkien virkailijoiden nähtävillä ja vielä myytävissä kauppaketjuille"(US, 12.8.2018).

kuvakaappaus wikipedia

Lastensuojelun virheellisen datan sisältävä tietokone- ohjelma arvioi vanhemmuutesi

Julkinen sektori näyttää ajautuneen niin sijaishuollon kuin it-alan konsulttien ja bisnesmiesten maksuautomaatiksi. Tieteellisyyden auraa ja vastuunkevennystä janoava lastensuojelu on tarttunut kritiikittömästi erilaisiin tietokonepohjaisiin arviointeihin ja mittareihin uskottavuutensa pelastaakseen.
Arviointien ja mittareiden samoin kuin lastensuojelun työvälineiden ja dokumenttien keskeinen ja usein ainut funktio tuntuu olevan legitimoida lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden oikeus puuttua puuttumista vastustavan lapsen ja vanhemman elämään.
Mittareilla tapahtuvaan puoskarointiin havahtunut THL on antanut suosituksen vastuullisesta mittareiden käytöstä havaitsematta että vikaa on työntekijöiden osaamisen lisäksi myös mittareissa ja mittaamisen motiiveissa.

Espoon kaupungin ja ohjelmisto- ja palveluyritys Tiedon juuri päättynyt tekoälykokeilu saattaa tulevaisuudessa johtaa lapsiperheiden automatisoituun riskiarviointiin ja huoliliputukseen.

Epäonnistuneesta huoliliputuksesta puuhataan uutta digitaalista muotoa Espoossa, jossa kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti.

Huonosti suunnitellulle weapon of math destruction- kriteerit osin täyttävälle järjestelmälle siirretään lastensuojelun päättelyvirheet ja disinformaatio, jotta ne voidaan uusintaa automatisoidusti. Algoritmit ovat työntekijöiden niihin tietoisesti tai tiedostamattaan koodaamien ennakkoluulojen värittämiä.

Myös Suomi 100- ohjelman Kaikille elämän eväät- hankkeessa kehitellään vanhempien kaltoinkohtelupotentiaalin tunnistavaa riskiarviointityökalua, joka tulkitsee vanhemmuuden riskiksi mm. siivousinnon.

Perhe- ja sosiaalipalveluiden johtaja Mari Ahlströmin mukaan Espoon tavoitteena on väline, jolla pystytään ennustamaan lastensuojelun asiakkuus ja tunnistamaan perheiden riskejä- tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun itsessään vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet , tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Espoossa pelkkä lakisääteisten palveluiden hakeminen voi johtaa perheet lainvastaisesti lastensuojelun asiakkuuteen, joka puolestaan sinetöi avutta ja palveluitta jäämisen. Tekoäly löysi esimerkiksi noin 280 tekijää, jotka ennakoivat lastensuojelun asiakkuutta, kertoo HS. ”Esille tuli, että perheen lisääntynyt terveyspalveluiden käyttö voi ennustaa lastensuojelun tai lasten- tai nuorisopsykiatrian asiakkuutta.”

Sen sijaan, että lastensuojelussa etsittäisiin ja eliminoitaisiin kaikin mahdollisin keinoin palvelujärjestelmien riskitekijät, jotka johtavat havaittuihin lainvastaisiin käytäntöihin, tekoälyä käytetään keppihevosena sillä ratsastavalle bisnesälylle. Turhiin ja laittomiin lastensuojeluasiakkuuksiin johtavista järjestelmäkäytännöistä yritetään lavastaa asiakkaiden ongelmia ja ominaisuuksia. Lainvastaisista asiakashankintakäytännöistä tehdäänkin lastensuojelun asiakkuuden ja puutteellisen vanhemmuuden riskitekijöitä ja osoittimia. Sen sijaan, että Espoo resursoisi vaikkapa kotiapuun, kotiavun hakeminen voidaan luokitella vanhemmuuden riskitekijäksi, joka johtaa helposti lastensuojelun kiireelliseen sijoitukseen ja vähintään 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä ja 1000 000 euroa per lapsi perhekodissa maksavaan pysyvään huostaanottoon.

Omia alati kasvavia kustannuksiaan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeitaan oikeuttaakseen sijaishuollon edunvalvojaksi ryhtynyt lastensuojelu ei ole epäröinyt manipuloida tietoperustaansa, fabrikoida asiakkaiden kaikista yhteydenottopyynnöistä lastensuojeluilmoituksia, siirtää vanhemmuudenarviointeja ja muita viranomaistehtäviä lapsibisnesyritysten tehtäväksi ja tehdä omista asennevammoistaan ja ennakkoluuloistaan itsensätoteuttavia profetioita. Miten osallistuminen tällaiseen valehteluun ja keplotteluun sopii Tieto- yrityksen tavoitteisiin torjua korruptiota, toimia eettisenä edelläkävijänä globaalissa yhteiskunnassa ja luoda arvoa sidosryhmilleen?

Matematiikka ja teknologia halutaan nähdä puolueettomina

Algorimien avulla tehtyjä malleja tekevät ihmiset ja ne pohjautuvat heidän käsityksiinsä. Tällöin niitä voidaan käyttää myös subjektiivisesti ja ne voivat sisältää tekijän omia ennakkoluuloja - ja niissä voi yksinkertaisesti vain olla virheitä.

Suuri ongelma on myös, että pääosa näiden ohjelmistojen ja järjestelmien toimintatavoista jää liikesalaisuudeksi.
Lainsäädäntö on pitkällä takamatkalla näissä asioissa ja teknologia porskuttaa kaukana edellä osin hallitsemattomasti.

Kansalaiset ovat huolissaan siitä, että asioita viedään eteenpäin teknisinä hankkeina vaikka ollaan poliittisen toiminnan ja poliittisten arvovalintojen ytimessä. Asioista päättävät tahot eivät enää ole omien tehtäviensä tasolla ja tarvitsisivat uudelleenkoulutusta tietotekniikasta. Asiat jotka pitäisi alistaa yleiseen keskusteluun junaillaan kulisseissa ja takahuoneissa läpi teknisiksi hankkeiksi verhoittuina vaikka todellisuudessa kansalaisten ja hallinnon suhde muuttuu näiden päätösten myötä enemmän kuin vuosisatoihin.

Jonna Purojärven mukaan kansalaisten yksityisyydensuojaa ei käytännössä katsoen ole enää olemassa millään tasolla. Teknologiayritysten tuottamat laitteistot ja palvelut keräävät kansalaisten tietoja tienaten niillä, ulkomaiset tiedustelupalvelut pääsevät käsiksi niin kansalaisten kuin yritystenkin tietoihin, ja turvaksemme luotu poliisijärjestelmä- sen sijaan, että huolehtisi yksityisyydestämme- haluaa samoihin tietoihin käsiksi lain turvin.
Tarvitsemme vahvaa kansalaisaktivismia palauttaaksemme yleisinhimillisen oikeuden omaan yksityisyyteemme.

Tohtori O´Neil varoittaa matikkatuhoaseista

Perikato - ja Nollakohta- blogit esittelevät Cathy O´Neilin kirjan Weapons of math Destruction, suomeksi nimellä Matikkatuhoaseet (suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita), jossa O’Neil rinnastaa jotkin algoritmien voimalla käyvät päätöksentekojärjestelmät joukkotuhoaseisiin.

Maailman johtaviin data-aktivisteihin kuuluva tohtori Cathy O’Neil on liike-elämässä algoritmien tuhovoiman nähnyt matemaatikko ja Occupy Wall Street-liikkeen toimintaan osallistunut aktivisti, joka varoitellut big datan pimeistä puolista Mathbabe-blogissaan.

Algoritmejä yhtenä ihmiskunnan pahimmista vitsauksista pitävä O’Neil on huolissaan esim. siitä kuinka big data toimii ajattelun ja päätöksenteon ulkoistamisen keinona ja sillä saatetaan vain hämätä heikosti matematiikkaa ymmärtäviä ihmisiä.

Big datan pimeät puolet osuvat erityisesti köyhempään väestönosaan. Algoritmit ovat epäreiluja. Jos asiaan ei kiinnitetä erityistä huomiota, ne heijastelevat yhteiskunnan syrjiviä rakenteita. Tämä on epäsuotuisaa niille, jotka ovat altavastaajan asemassa alunperinkin, kuten esimerkiksi naisille, pienituloisille ja vähemmistöryhmien edustajille. Pahimmassa tapauksessa vaikutukset ovat tuhoisia.

Oikeusvaltiossa olisi sangen outoa, että sukulaisia tai postinumeroa käytettäisiin todisteina syytettyä vastaan. Algoritmi voi kuitenkin tehdä niin.
Vankeinhoidossa LSI-R-algoritmi voi päättää tuomitun postinumeron perusteella rikoksenuusinnan todennäköisyydestä. Tuomarit tottelevat ohjelmaa, ja määräävät algoritmin liputtamalle ensikertalaiselle pidemmän tuomion, vaikka aihetta ei olisikaan.

O’Neil mainitsee kuinka Yhdysvalloissa rikoksen uusimistodennäköisyyttä on arvioitu algoritmien avulla, joissa yhtenä tekijänä on ollut se, ovatko sukulaiset olleet vankilassa. Tämä lisää ennustuksen tarkkuutta, mutta on hyvin kyseenalaista kun sitä käytetään yhtenä tekijänä arvioitessa, pitääkö rikoksen tekijän istua tuomionsa loppuun asti. On selvää, että lakituvassa tämä ei menisi läpi, mutta kun se leivottu sisään matemaattisesti hienostuneeseen algoritmiin, niin tätä ongelmaa ei mietitä samalla tavalla.
Numerothan eivät valehtele koskaan.

Kun rikoksenuusijaksi leimattu tuomitaan pidempään rangaistukseen, hänellä on huonommat mahdollisuudet työllistyä vapauduttuaan. Luultavasti hän sekaantuu syvemmin ei-toivottuihin porukoihin. Ennustus siis toteuttaa itse itsensä. Yksilö kärsii, koska malli pitää häntä ulkoisesti muistuttavia ihmisiä uhkana.

O'Neil esittää matikkatuhoaseelle kolme kriteeriä:

Läpinäkymättömyys: malli on musta laatikko eivätkä uhrit tiedä sen toiminnasta.
Vaikuttavuus: osa uhreista kärsii suhteettomasti mallin seurauksena.
Skaalautuvuus: malli voi laajentua alkuperäisen vaikutusalueensa ulkopuolelle.

Yleensä matikkatuhoaseita yhdistää myös se, että ne keräävät tietoa lukemattomista lähteistä, olivat tiedot luotettavia tai eivät, ja niputtavat yksilöt massoiksi. Vaikkapa rikosmallissa asuinpaikka kertoo välillisesti jotain lähipiiristä, mutta se on kaukana tarkasta: huonolla alueella asuu myös hyviä ihmisiä ja toisin päin. Osa korrelaatioista on siis kaukana tarkasta.

Huono malli ei myöskään opi. Se käyttää aina samoja oletuksia, tuli niillä hyviä tuloksia tai ei. Vielä huonompi tapaus on tietenkin se, jossa malli toteuttaa itse itseään ja oppii siitä — myös tällaisesta kierteestä on esimerkkejä kirjassa. Jokainen malli kantaa rakenteessaan ja lähtödatassaan ennakkoluuloja ja virheitä. Malleja täytyy osata tulkita.

Kaikkein pahinta on, jos mallia pidetään erehtymättömänä: että luvut ja laskukaavat eivät kärsi inhimillisistä virheistä. Esimerkkinä kirjassa on opettajien arviointiin käytetty malli, joka oli käytännössä satunnaislukugeneraattori. Silti sillä tehtiin päätöksiä siitä, ketkä saivat kenkää.
IMPACT-algoritmi päätti, että hyvä opettaja on huono, koska hänen oppilaidensa arvosanat eivät ole nousseet lukuvuoden aikana. Se ei tiennyt, että edellisen vuosikurssin opettaja vääristeli arvosanoja ylöspäin, jotta saisi itse puhtaat paperit.

Ratkaisuksi algoritmien käytön villiin länteen O´Neil esittää, että asiakkaan ja yrityksen lisäksi kolmas, riippumaton osapuoli valvoisi järjestelmän laillisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Tutkija on tarttunut itse toimeen perustamalla yrityksen, joka tekee algoritmiauditointeja ja riskikonsultointia Yhdysvalloissa.
Tulevaisuudessa O’Neil haluaisi asiakkaikseen niitä toimijoita, jotka ehdottomasti eivät halua hänen palveluitaan. Facebook olisi O’Neilin mukaan hänen unelma-asiakkaansa.

Kohti digitaalista diktatuuria?

Kirjassaan Homo Deus israelilainen historioitsija Yuval Harari ennusti, että ihmiskunta menettää valtansa tekoälylle, joka pystyy tekemään kaikki päätökset puolestamme, kirjoittaa HS.

Nyt Harari arvioi, että algoritmien nouseva valta vaikuttaa jo poliittisiin pohjavirtoihin. Tavallinen ihminen tuntee itsensä koko ajan tarpeettomammaksi, ja Hararin mukaan havainto on oikea.

Tekoäly pystyy pian suoriutumaan meitä paremmin niistäkin tehtävistä, joissa vaaditaan toisten ihmisten tunteiden ja reaktioiden ymmärtämistä ja ennakointia. Se voittaa ihmisen lääkärinä ja autonkuljettajana, valitsee sinulle sopivan puolison ja säveltää mieleistäsi musiikkia.

Tulevaisuuden eliitti rikastuu hallitsemalla tekoälyä ja datavirtoja. Se ei enää tarvitse ihmismassoja tuotannon ylläpitoon eikä oman vaurautensa rakentamiseen.

Viime vuosisadalla työntekijät nousivat joukkovoimalla taloudellista riistoa vastaan. Massat onnistuivat muuttamaan tärkeän taloudellisen roolinsa poliittiseksi vallaksi. Kun massat menettävät merkityksensä taloudessa, ne voivat menettää myös kaiken muun. Edes valtio ei välttämättä ole kiinnostunut tarpeettomien ihmisten terveydestä ja koulutuksesta.

Liberalismilla ei ole tähän uhkaan vastausta. Putoajien turvaksi on ehdotettu perustuloa. Ilman lupausta tarpeellisuudesta se ei luo uskoa äänestäjiin.

Jos halutaan estää kaiken vallan ja varallisuuden keskittyminen pienen eliitin käsiin, on alettava säännellä datan omistusta. Nyt annamme Facebookin ja Googlen kaltaisten yhtiöiden vapaasti kerätä ja myydä valtavasti tietoa itsestämme.

Datavirtojen kansallistaminen hallituksille rajoittaisi suuryritysten valtaa. Tuloksena saattaisi kuitenkin olla kammottavia digitaalisia diktatuureja, Harari varoittaa. Tekoälyn ansiosta on mahdollista käsitellä valtavia tietomääriä keskitetysti. Digitaalinen diktatuuri voisi olla pelottavan tehokas.

Yksilön järkeen ja ymmärrykseen Harari ei paljoa luota.

”Yksittäiset ihmiset tietävät nolostuttavan vähän maailmasta, ja historian kuluessa heidän tietomääränsä on koko ajan vähentynyt”, hän väittää.

Emmekä suinkaan ajattele omilla aivoillamme, vaan omaksumme näkemyksemme ryhmän mukana.
Tarvitsemme vastaisuudessa ennennäkemätöntä oppimis- ja uudistumiskykyä sekä taitoa säilyttää henkinen tasapaino jatkuvassa muutoksessa ja epävarmuudessa.

Tulevaisuuden ihminen eli nykynuori saa Hararilta pari selviytymisvinkkiä mm:

Älä luota liikaa aikuisiin. He tarkoittavat hyvää, mutta eivät pysy kärryillä siitä, mihin maailma on menossa.

Selvitä omat ennakkoasenteesi ja varmista tietolähteesi. Jos haluat luotettavaa tietoa, maksa siitä.

Tunne itsesi. Jos algoritmit tuntevat sinut paremmin, ne pystyvät helposti hallitsemaan ja manipuloimaan sinua.

#Algoritmi #BigData #Tekoäly #Tieto #Espoonlastensuojelu #MariAhlström #KimmoAlkio #matikkatuhoaseet #WeaponsofmathDestruction #CathyO´Neil #YuvalHarari

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/ruoka-avun-tarve-ei-oikeuta-rekisterointiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eun-tietosuoja-asetus-tuo-uusia-oikeuksia-kansalaisille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-varoittaa-potilastietojen-arkisto-kannan-riskeista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelija-urkki-130-perheen-tiedot-oulussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espoossa-tekoaly-on-lastensuojelun-bisnesalyn-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipa-syottina-tuleville-lypsylehmille-mista-ruoka-avun-uudistuksessa-on-kyse

Lapsi sosiaalialan osaajien jäljiltä, kuvakaappaus Socca

Osaamiskeskus vai mokaamiskeskus?

Osaamiskeskustoiminta vaikuttaa nettisivujen perusteella jännittävältä. Koko ajan ideoidaan, lapetetaan, opitaan, osallistetaan, uudistetaan, integroidaan, voimavaraistetaan ja valtaistetaan. Työntekijöiden osaamisen ja toimijuuden määrä on valtava; perus-, erityis- ja vaativan erityistason osaamisen lisäksi on asiakas- ja lapsilähtöistä, tiedollista, menetelmällistä, vuorovaikutuksellista ja moniammatillista osaamista. On asiantuntijoita, gamereita, kehittäjiä, muutosagentteja, valmentajia, mentoreita ja tutoreita.
Miksi asiakkaat kuitenkin tuntevat tarvetta tarkistaa rekisterimerkinnät, taltioida kaikki palaverit, ottaa niihin juristin mukaan ja valittaa "osaamisesta" aluehallintovirastolle ja oikeusasiamiehelle?

Sosiaalialan osaamiskeskusten perustamisen keskeinen tarkoitus oli kuntien sosiaalihuollon palvelujen kehittäminen. Tilastokeskus on määritellyt tutkimus- ja kehittämistoiminnan käsitettä seuraavasti: ”Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla (tk) tarkoitetaan systemaattista toimintaa tiedon lisäämiseksi ja tiedon käyttämistä uusien sovellusten löytämiseksi. Kriteerinä on, että toiminnan tavoitteena on jotain oleellisesti uutta".

Osaamiskeskukset ovat kuntien, yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja sosiaalialan järjestöjen yhdessä muodostamia osakeyhtiöitä, yhdistyksiä tai sopimuksiin perustuvia alueellisia yhteenliittymiä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL, on keskeinen yhteistyökumppani kaikille osaamiskeskuksille.
Osaamiskeskusten toimialueet muodostuvat 1-4 maakunnasta ja ne kattavat kaikki kunnat. Ruotsinkielisillä kunnilla on yhteinen osaamiskeskus.

Tutustukaa lukijat seuraaviin osaamiskeskuksiin ja niiden työntekijöihin ja projekteihin ja raportoikaa kokemuksistanne Lokakuun Liikkeelle:

    POSKE, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
    ISO, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
    SOCOM OY, Kaakkois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
    SONetBotnia, Pohjanmaan maakuntien sosiaalialan osaamiskeskus
    KOSKE, Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
    PIKASSOS OY, sosiaalialan osaamiskeskus Kanta-Hämeessä, Pirkanmaalla ja Satakunnassa
    VASSO, Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
    ESO, Etelä-Suomen osaamiskeskus muodostuu kolmesta osaamiskeskuksesta:
    SOCCA, Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
    VERSO, Päijät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan sosiaalialan osaamiskeskus
    SOSIAALITAITO Sosiaalitaito – Socialkompetens
    FINLANDSVENSKA KOMPETENSCENTRET AB, ruotsinkielinen sosiaalialan osaamiskeskus

Sosiaalialan osaamiskeskusten laissa määritelty tehtävä on kehittää ja välittää sosiaalialan osaamista ja asiantuntemusta, kehittää peruspalveluja sekä erityis- ja asiantuntijapalveluja, turvata perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksen ja käytännön työn monipuolinen yhteys, toteuttaa tutkimus-, kokeilu- ja kehittämistoimintaa ja ylläpitää yhteistyötä alueellisten erityis- ja asiantuntijapalveluiden tuottamiseksi.
Osaamiskeskusten perustoimintojen turvaamiseen maksetaan valtionavustusta. Avustus määräytyy osaamiskeskuksen toiminta-alueen väestömäärän ja pinta-alan mukaan. Perusrahoitus muodostaa 10-30 prosenttia koko rahoituksesta, muu rahoitus tulee suoraan kunnilta tai erilaisena hankerahoituksena.

Sosiaalialan osaamiskeskusten johtajat kävivät hiljattain perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon juttusilla anomassa osaamiskeskuksilleen lisää rahaa.
Johtajat vaativat, että valtionavustusrahoitusta tulee vahvistaa sote-uudistuslisällä korotettuna, 4 miljoonaan euroon/vuosi.
Pelkkä raha ei kuitenkaan riitä tuloksekkaan kehittämistoiminnan perustaksi. Joskus hyviin tuloksiin on päästy käsittelemättä lainkaan rahaa, pelkkänä virkatyönä. Talouden ohella olennaisia edellytyksiä ovat mm. johdon ja niiden henkilöiden sitoutuminen, joiden työtä hanke koskee, hankkeiden konkreettisuus ja perustuminen todellisiin, käytännön työssä havaittaviin ongelmiin.
Kehittämistoiminnan epävakautta kuvaa sosiaalijohtajan kertomus, jonka mukaan vanhustenhuollon kehittämistyötä oli tehty omin voimin 2 vuoden ajan, kun kunnanjohtaja keneltäkään kysymättä tai keskustelematta tilasi suurelta konsulttitoimistolta konsulttiselvityksen, jota lähdettiin toteuttamaan. Sosiaalijohtajan arvion mukaan toteutettava esitys oli epärealistinen, ei perustunut paikallisiin olosuhteisiin ja mitätöi jo tehdyn työn. Kaiken lisäksi raportissa oli silloin tällöin konsulttipapereissa ilmenevä lipsahdus, muualta kopioituun raportin osaan oli vahingossa jäänyt vieraan kunnan nimi (Kaakinen, Nieminen, Ohtonen, 2007, 44- 55).

Osaamiskeskusten toiminnan laatu vaihtelee paikkakunnittain ja on riippuvainen mm. työntekijöiden ja johdon sitoutumisen lisäksi poliittisesta tahdosta, päivitetystä, käyttökelpoisesta ja vertailukelpoisesta tiedosta sekä strategisesta ohjauksesta ja valvonnasta, jotka ovat olemattomia. Joissakin osaamiskeskuksissa tehdään käyttökelpoista kehittämistyötä ja tutkimusta, toisissa ei.

Käytännössä on usein osoittautunut, että osaamiskeskustoiminta on onnistunut verkostoimaan oman alueensa sosiaalialan alueelliset toimijat lastensuojelun laittomia toimintakäytäntöjä ylläpitäviksi muutosvastaisiksi klikeiksi, tarjoamaan tehtäviensä hoidon mokanneille sosiaalityöntekijöille arveluttavaa, väärinkäytöksiä vähättelevää vertaistukea, katteettomia palkintoja ja virkoja kehittäjäsosiaalityöntekijä- tai erityisosaaja- nimikkeillä sekä säännöllistä kokoustamista ja kalliita kehittämispäiviä osaamiskeskusjohtajille ja työntekijöille.

Osaamiskeskusten arvioinnit eivät etsi eivätkä huomaa kaltoinkohtelua sijaishuollossa tai palvelujärjestelmässä

Sosiaalialan osaamiskeskukset on STM:n johdolla valjastettu monitoimijaisesta kohtaamisesta monitoimijaiseen psykoanalyyttisperustaiseen arviointiin ja sen valkopesuun, jotka takaavat, että lastensuojelun valvonta tulee epäonnistumaan ja turhat huostaanotot lisääntymään jatkossakin.

Osaamiskeskusten työntekijöiden arviointi- ja seulausinnostus on kylmäävää. Arviointi on asenteellinen, alempiarvoisuuden todistamiseen tarkoitettu rotututkimusten perillinen joka viivästyttää, korvaa ja pahimmillaan estää tarpeenmukaisen tuen ja palvelut ja syö lasten ja vanhempien tukeen tarkoitetut resurssit.
Arviointi on eugeniikasta ammentavaa huonon sosiaalisen perimän metsästystä, jonka tarkoitus ei ole avun takaaminen vaan avun evääminen; apua ansaitsemattomien köyhien erottaminen apua ansaitsevista "arviointitottelevaisista".
Samalla tavoin kuin lääketehtaat pyrkivät määrittelemään normaalista elämänkulusta lääkehoidettavia sairauksia, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät pyrkivät määrittelemään ohimenevistä elämäntilanteista ja olosuhteista huostaanottoa vaativia pysyviksi oletettuja elämäntapa- ja yksilöongelmia ja päättämään kenelle suodaan oikeus vanhemmuuteen. Ei ihme, että viranomaistyöksi säädettyjä arviointeja siirretäänkin jo suoraan sijaishuollon yrittäjien tehtäväksi.

Osaamiskeskusten markkinoiman monitoimijaisen arvioinnin viitekehyksen taustalla ovat muun muassa psykoanalyysin kiintymyssuhdeteoria, psykoanalyyttinen ymmärrys lapsen kasvuun ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä sekä oletus ongelmien ylisukupolvisuudesta (THL,2017,26).

Samat kyseenalaiset taustaideologiat löytyvät myös lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman (LAPE- hankkeen) osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista eli Hackneyn mallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.

Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoima Lapsen paras - yhdessä enemmän hanke sai sosiaali- ja terveysministeriöltä valtionavustusta 2,3 milj. euroa vuosille 2017–2018 ja keskittyy lastensuojelun toimintakulttuurin muutoksen sijaan nuorten ja perheiden ongelmien varhaiseen monitoimijaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen mm. juurruttamalla huolestuttavia vaikutuksia tuottanutta Tajua- mut- huoliliputusta, monitoimijaiseen arviointiin keskittyvää perhekeskus- toimintamallia ja turhia lastensuojeluilmoituksia lisännyttä koulupoissaolomallia.

Hiljattain sosiaalityön opiskelijat valitsivat vuoden 2018 sosiaalityön käytännönopettajaksi sosiaalityöntekijä Päivi "sinun lapsesi ovat minun" Singon Espoon lastensuojelun sijaishuollosta.
Tunnustuksen myönsi Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccan yhteydessä toimiva Pääkaupunkiseudun Praksis, jonka neuvottelukunnassa istuvat mm. riskintunnistusalgoritmeja lobbaava Mari Ahlström, kotikäyntien lisäämistä ja perhekeskuksia ajava Maarit Sulavuori, lastensuojelun outoja onnistumisia hehkuttava Kati Willgren, sosiaalityöntekijöiden lisäämistä ajava Ulla Tikkanen ja lastensuojelun ongelmista raportoineita alaisiaan omiin muroihin pissijöiksi haukkunut Anna Cantell-Forsbom.

Osaamiskeskukset ovat lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien piilopaikkoja

Sosiaalialan osaamiskeskukset tarjoavat sosiaalityöntekijöille usein laittomien huostaanottojen edistämiseksi sosiaalialan moniammatillisia asiantuntijaryhmiä.

Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä tarkoittaa monista eri hallinnonaloista koostuvaa ryhmää, josta sosiaalityöntekijä hakee yleensä vahvistusta suunnittelemalleen huostaanotolle.

Asiantuntijaryhmän jäsenet valitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella eli terveydenhuollosta, opetustoimesta, varhaiskasvatuksesta, lastensuojeluyrityksistä ja juristipiireistä pääsevät mukaan ne, jotka ovat valmiita tukemaan sosiaalityöntekijöiden asemaa, toimintaa ja päätöksiä ja osoittamaan heille lojaalisuutensa.

Asiantuntijaryhmä voi antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi, erityisesti hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Lausunto voidaan antaa myös lapsen sijoittamisesta erityisen huolenpidon yksikköön ( Lastensuojelun käsikirja).
"Moniammatillisen asiantuntijaryhmän toiminta ei nykyisessä muodossa näytä palvelevan asiakkaiden osallisuutta eikä olevan riittävän yhteneväisesti organisoitua sekä rakenteistettua", Hanna Tulensalo toteaa tutkimuksessaan.

Tietoa lastensuojelun asiantuntijaryhmien kokoonpanoista on vaikea saada vaikka tiedon pitäisi olla julkista. Se, että ryhmien jäsenten henkilöllisyys pyritään salaamaan kielii siitä, että heillä on häpeällinen historia asiakkaiden perusoikeuksien ja oikeusturvan vaarantajina ja loukkaajina.

Asiantuntijaryhmien toiminnan pääongelmana on, että sosiaalityöntekijä valikoi "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee lausuntonsa eikä lausunnoista aina selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suosituksia laadittaessa. Sosiaalityöntekijän usein fabrikoituihin tietoihin perustuvat asiantuntijaryhmän suositukset kelpaavat suoraan näytöksi huostaanoton tarpeellisuudesta hallinto- oikeudessa samalla tavoin kuin turhan esitutkinnan käynnistäminen katsotaan siellä näytöksi syyllisyydestä.

Asiantuntijatyöryhmät rikkovat toiminnallaan räikeästi perustuslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia, koska tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa (edes hallinto- oikeudessa), ryhmä ei tapaa eikä tunne perhettä eikä asiakkaille anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai oikaista virheellisiä kirjauksia/väittämiä.

Tiedon tarkkuudelle tai laadulle ei ole asetettu asiantuntijaryhmissä minkäänlaisia kriteereitä. Yhdenkään Leventhalin säännöistä ei tarvitse toteutua lastensuojelun moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä.

Soile Salosen kyselyyn vastanneet olivat huolissaan siitä, että asiantuntijaryhmä jumiutuu joissain tapauksissa vain huostaanoton vaihtoehtoon ja että ryhmää käytetään vain ”kumileimaisimena” eli ryhmään tuodaan tapauksia, joille halutaan vain huostaanoton hyväksyntä ( Salonen, 2007, 49).

Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen moniammatillisen asiantuntijaryhmän puoskarointi

Haapasten perheen tapaus, jossa huostaanottoa ajava sosiaalityöntekijä sai fabrikoiduilla "tiedoilla" (huostaanottohakemuksessa 102 virhettä) lastensuojelun asiantuntijaryhmältä( KOSKE) lausunnon lainvastaiseen ja lapsia traumatisoineeseen huostaanottoon lienee kammottavin esimerkki lastensuojelun "moniammatillisesta asiantuntijatyöstä".
Vanhempien leimaamiseen valheellisella insestisyytteellä osallistuivat mm. nykyisin Merikratos Oy:ssä ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä toimivat Jyväskylän ja Karstulan sosiaalityöntekijät, Jyväskylän sosiaaliasiamies ja Pesäpuu ryn työntekijä. Kukaan työntekijöistä ei pyrkinyt hyvittämään aiheuttamiaan kärsimyksiä eikä saanut minkäänlaista rangaistusta väärinkäytöksistään. Samat lapsia ja perhettä piinanneet työntekijät jatkavat viroissaan ja istuvat nyt itse Keski- Suomen lastensuojelun asiantuntijaryhmässä siirtämässä "asiantuntemustaan" nuoremmille sukupolville.

Mitä pienempi kyky sitä suurempi hinku näyttää olevan päästä vallankäyttäjäksi erilaisiin sosiaalialan lynkkausporukoihin.

Asiakkaiden onkin syytä kieltää sosiaalityöntekijöiltä lupa viedä asiansa lastensuojelun moniammatillisen työryhmän käsiteltäväksi.

Mikään ei sitouta joukkoa yhteen niin hyvin kuin yhdessä tehty rikos - tällöin kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja lastensuojelussa myös rikoksen.

Iiro Pöyhönen, kuvakaappaus Turun Seutusanomat

Oy Varsinais-Suomen mokaamiskeskus AB

Sosiaalialan osaamiskeskusten neuvottelukunnan kestojäsen on Mats Dumellin Huostaanotettu bisnes- dokumentista tuttu Naantalin perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen. Naantalin lastensuojelun laittomuudet johtivat mm. Ani Leikoniemen lapsen lainvastaiseen huostaanottoon ja HOL- Huostaanotetut lainvastaisesti- yhdistyksen perustamiseen. Lasten huostaanotot kasvoivat Naantalissa kuntaliitoksen jälkeen kun neljän vanhan kunnan toimintatavat yhtenäistettiin (Syvälä, 2013, 99).
Nyt pyritään yhtenäistämään Varsinais- Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon käytännöt ja yhteistyö julkisen sektorin, järjestösektorin ja yksityissektorin toimijoiden kanssa mm. Kupittaan skandaalissa ryvettyneen Riitta Liuksan johdolla ja pidetään lasten kaltoinkohtelun yhteiskehittämispäiviä Turun ensi- ja turvakodin, TYKS:n ja VOIKUKKIA- hankkeen kanssa.

Mediapropagandaa veronmaksajien rahoilla

Varsinais- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (Vasso) lastensuojelun asiantuntijaryhmässä suunniteltu lastensuojelun kehittämisyksikkö sai 770 000 euron budjettinsa lastensuojelun julkisuuskuvan parantamiseksi pääosin valtiolta. Lastensuojelun julkisuustyöhön tilattiin Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoilta "Ehjä ja onnellinen"- kampanja, jonka opiskelijat toteuttivat mm. kirjoittamalla yleisönosastokirjoituksia ja olemalla yhteydessä kunnallisvaaliehdokkaisiin.

Lastensuojelijoilla oli yhteyksiä lehtiin, radioon ja televisioon ja lastensuojelukoneisto valjasti median kampanjoimaan myönteisen julkisuuskuvansa puolesta. Kehittämisyksikkö oli hankkeen aikana 31 kertaa esillä mediassa. Turun Sanomissa julkaistiin 6- osainen positiiviseen kuvaan lastensuojelusta pyrkivä juttusarja. Lisäksi Turun Sanomat myi juttusarjan Lahden seudulla esiintyvälle sanomalehdelle ( Syvälä, 2013, 276-277).
Miksi osaamiskeskukset käyttävät veronmaksajien rahaa lastensuojelun imagonkiillotukseen, kun saamme jatkuvasti kuulla lakien ja ihmisoikeussopimusten vastaisista toimintakäytännöistä ja lasten kaltoinkohtelusta ja simputuksesta sijaishuollossa?

Lupa- vaan ei halu- auttaa
”Sosiaalityöntekijän työ on kuin liimaa, joka pitää perheen paletin koossa.” (Yliruka, Vartio, Pasanen, Petrelius, 16/2018)

Vasson verkostoitumisen tuloksena sosiaalityöntekijät- mutteivat asiakkaat- ovat saaneet perehdytystä hallinto- oikeuskäsittelyyn. Porin sosiaalityöntekijät kävivät saamassa vinkkejä huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyyn Turun hallinto- oikeudesta, jonka pitäisi olla puolueeton tuomioistuin. Mikäli hallinto-oikeudet yllättävästi katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille.

Vasson kehittämisyksikkö on ollut perehdyttämässä myös perhetyöntekijöitä ja järjestämässä heille perehdyttämisen, menetelmäkoulutuksen sekä työntekijöiden verkostoitumisen yhdistävää vertaistukea (Linnossuo, Lyyra, Salmela, Tulensalo, Vainio, Ylä-Herranen & Öhman, loppuraportti 1.1.2008-31.08.2009 ).
Sosiaaliohjaajana toiminut Ani Leikoniemi haki hoitoapua kuopuksen koliikin ja esikoisen leukemian vuoksi ja sai perhetyöntekijät, jotka raportoivat Anin arkijutustelut negatiivissävytteisesti eteenpäin ja tekivät mutudiagnooseja Anin mielenterveydestä. Sosiaalitoimi houkutteli Anin "perhekuntoutukseen" lupaamalla lapsenhoitoapua. Vasta laitoksessa Ani käsitti olevansa vanhemmuudenarvioinnissa ja sijoitettuna avohuollon tukitoimena ja lähti pois. Lastensuojelu yritti pistää poliisin perään vaikka avohuollon tukitoimet ovat vapaaehtoisia.
Lääkärillä ja neuvolalla ei ollut huolta äidistä eikä lapsesta eikä yhdestäkään paperista löydy mainintaa, että äiti olisi hoitanut lapsiaan huonosti. Sosiaalityöntekijä ei osannut kertoa miksi lastensuojelutoimia tarvittiin tai mistä oli huoli. Sosiaaliviranomaiset eivät olleet tavanneet lasta eivätkä halunneet kuunnella äitiä. He eivät laatineet asiakassuunnitelmaa, jonka perusteella kunnalla olisi ollut ehdoton velvollisuus järjestää Anin tarvitsemat palvelut oikea-aikaisesti. Lainmukaista kuulemistilaisuutta ei järjestetty, ei myöskään läheiskartoitusta. Arviota huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta ei tehty ( Syvälä, 2013, 66-68).

Huostaanotettu bisnes Silminnäkijä- dokumentissa esiintynyt Juha- isä oli järkyttynyt siitä, että lapset vietiin, vaikka hän oli isänä pitkään työskennellyt yhteistyössä Naantalin kaupungin lastensuojelun avohuollon kanssa. Naantalin kaupunki ehti antaa Juhalle pitkään perhetyötä. Perhetyöntekijä tekee usein perheistä kirjauksia, joita ei näytetä asiakkaille eikä oikaista. Hallinto-oikeus (jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä, näytönarviointia tai ammattituomareita) käyttää kirjauksia todisteena perhettä vastaan, kun se antaa tuomionsa huostaanotossa, jonka perustelut on heikoimmillaan poimittu suoraan lastensuojelun fabrikoimista kirjauksista.
Sosiaalityöntekijä määrää perheelle perhetyötä usein siinä vaiheessa, kun hän jo suunnittelee lapsen huostaanottamista. Perhetyötä käytetään muuallakin kuin Varsinais- Suomessa pohjustamaan huostaanottoa, ei estämään sitä, kuten avohuollon tukitoimen kuuluisi lain mukaan tehdä.

Isän kaksivuotias tytär sijoitettiin kiireellisesti ja kyyditettiin perhekotiin. Silminnäkijä-dokumentissa (Huostaanotettu bisnes, tv-2, 8.2.2012) haastateltu isä kertoi kuinka hirveän ankaria yhteydenpidon rajoitukset ovat. Hän ei näe lastaan juuri lainkaan. Toimittaja Mats Dumell ihmetteli, miten minimiin karsittu yhteydenpito sujuu.

Dumell: "Mitä tytär sanoo, kun joka kolmas viikko saa tavata?"
Juha: "Hyppää syliin [isä kyynelehtii] hyppää sylliin ja sanoo iskä. Ikävä [...]."

Huostaanotettu bisnes- dokumentti on ollut hyvin kiusallinen kokemus Naantalin kaupungille, jonka lastensuojelua epäiltiin lakisääteisten sukulaissijoitusmahdollisuuksien (joita olisi ollut paljon) selvittämättäjätöstä, valheellisista asiakaskirjauksista, valheellisin perustein tehdystä huostaanotosta, ammattitaidottomista työntekijöistä, sijoitettujen lasten ja sukulaisten laittomista tapaamisrajoituksista ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen laiminlyönnistä.

Anteeksipyyntöjen ja laiminlyöntien korjaamisen sijaan ohjelmassa saatiin kuulla lastensuojelun selityksiä siitä, kuinka rikokset ja laiminlyönnit ovatkin yksityisen mielivallan ja ammattitaidottomuuden sijaan oikeushyvää ja välttämätöntä julkista vallankäyttöä, josta asiakkaat ihan turhaan nostavat oikeusjuttuja.
Pöyhösen mukaan ihmiset tahtovat riidellä siksi, koska maailma on juridisoitunut.
Sosiaalityön kehittämisen kannalta on vaarallista, että osaamiskeskuksen päättäjä pitää oikeusturvan varmistamista riitelynä eikä osaa yhdistää asiakkaiden lisääntyviä valituksia lasten huonoon kohteluun, laittomiin huostaanottoihin ja muihin lainvastaisiin toimintakäytäntöihin palvelujärjestelmässä.

Dokumentin jälkeen sosiaalijohto kävi ohjelmassa isää puolustaneen seurakunnan työntekijän kimppuun ja määräsi tälle rangaistuksia. Perusturvajohtaja Iiro Pöyhönen kiirehti antamaan työntekijälle porttikiellon Naantalin kaupungin tiloihin. Porttikiellon kestoksi hän määräsi puoli vuotta. Myöhemmin hän lievensi rangaistustaan siten, että seurakunnan työntekijä ei saa olla tekemisissä kaupungin työntekijöiden kanssa (puoleen vuoteen).

Osaamiskeskus- ja perusturvajohtajien tapa rangaista alaisiaan rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvasta sosiaalisesta raportoinnista ja sympatian osoittamisesta asiakkaita kohtaan kertoo paljon lastensuojelujärjestelmästä ja sosiaalialan "osaajista". Miten tällainen toiminta tukee sosiaalialan osaamiskeskusten tehtäviä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin edistäjinä, sosiaalialan ammatillisen osaamisen uudistajina ja sosiaalityön tietoperustan varmistajina?

Nuorten Ystävien ja Pohjois- Suomen osaamiskeskuksen kumppanuus ja yhteistyö

YLE:n tuore juttu kertoo kuinka lapsia alistetaan ja nöyryytetään ympäri Suomea psykiatrisessa osastohoidossa, lastenkodeissa ja koulukodeissa. Lapsia pidetään nälässä, riisutetaan alasti ja estetään tapaamasta omaisiaan. Heidän koulunkäyntinsä ja terveydenhoitonsa laiminlyödään. Lapsille määrätään mielivaltaisesti ja ilman asianmukaisia tutkimuksia psyykelääkityksiä, jotka romuttavat heidän terveytensä. Sairaita lapsia eristetään, kääritään mattoon ja pidetään talutusvyössä. Tapaukset jäävät piiloon, kun raportteja kirjataan väärin ja valvonnassa on puutteita.

Juha Rehula esitti valtiollisen anteeksipyynnön lastensuojelun sijaishuollossa vuosien varrella kaltoin kohdelluille mutta esti heille maksettavat kärsimyskorvaukset.
Varatuomari Leeni Ikonen näkee lastensuojelun nykyisen tilan vielä kurjempana kuin ennen.
– Tilaisuudessa sanottiin, että vaikenemisen aika on ohi. Minusta se on päinvastoin. Siitä, onko sijaishuollossa jotain vikaa, ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Lapsia eristetään ja ärsytetään, on kovakouraista käsittelyä. Jos sama tapahtuisi kotona, se olisi huostaanoton peruste.

Ikosen mukaan lapsia laitoksiin sijoittavat kunnat eivät tunnista omia vastuitaan. Usein ainoa, joka pitää lapsen puolta, on äiti tai isä. Kun hän yrittää puuttua epäkohtiin, hänet Ikosen mukaan vaiennetaan.
– Ruvetaan syyttämään vanhempia mielenterveyspotilaiksi ja rajoittamaan yhteydenpitoa. Se on vallankäyttöä, eikä perheillä käytännössä ole tehokkaita keinoja puuttua siihen.
Lastensuojelulain kokonaisuudistuksella ja uudella sosiaalihuoltolailla oli tarkoitus korjata lapsen ja perheen asemaa, mutta niin ei ole Ikosen mukaan tapahtunut. Hänen mielestään perheen ja nuoren oikeusturva on sivuutettu ja sosiaaliviranomaisen valtaa vahvistettu ( YLE, 15.9.2018).

Osaamiskeskusten osina ja yhteistyökumppaneina toimivat sosiaalialan järjestöt ovat usein juuri näitä lasten ja perheiden oikeusturvaa loukkaavia laitospalvelujen tuottajia.

Miten sosiaalityön ammatillisen osaamisen uudistamista ja tietoperustaa mahtaa hyödyttää Pohjois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen (POSKE) ja Pohjola- kodin vuosikymmeniä kestäneistä väärinkäytöksistä tunnetun Nuorten Ystävien tiivis julkaisu-, koulutus-, konsultaatio-, mallinnus- ja tapahtumayhteistyö?
Miten yhteistyö on vaikuttanut vaikkapa Oulun lastensuojelun toimintaan?

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vaatii hallitukselta välittömiä toimia Nuorten Ystävien Pohjolakodissa paljastuneiden laittomuuksien vuoksi eduskunnan oikeusasiamiehen löydettyä yllätystarkastuksellaan koulukodista useita lainvastaisia, lapsia alistavia ja nöyryyttäviä toimintatapoja.

Nuorten Ystävät ry:n Pohjolakodissa henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi ja hänet suljettiin putkaan siksi aikaa.

Nuorten Ystävät on pyrkinyt aktiivisesti vaientamaan toimivien oikeussuojakeinojen puutteesta kärsiviä vanhempia, joille julkisuuteen astuminen on viimeinen ja usein ainoa keino saada oikeutta asiassaan. Vanhempien tulonsiirtojen sitomista viranomaistottelevaisuuteen ehdottanut Nuorten Ystävien Marja Irjala on todennut, että " Vanhemmille on teroitettava, että julkisuuteen ei pidä lähteä vaan pitää asiat omana tietonaan" (Syvälä, 2013, 74).

STM:n jäädytettävä osaamiskeskusten varat väärinkäytösten tutkinnan ajaksi

Sosiaali- ja terveysministeriön kannattaakin vakavasti harkita sosiaalialan osaamiskeskusten varojen jäädyttämistä, kunnes mm. keskusten "lastensuojelun moniammatillisten asiantuntijaryhmien" toiminta ja vaikutukset on selvitetty puolueettoman tutkimustahon toimesta.

Miksi sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden ammatillista edunvalvontaa ylipäätään pitää rahoittaa lisää veronmaksajien pussista kun osaamiskeskusten lisäksi sitä rahoittavat ja tukevat jo monet ammattiyhdistykset esim. Talentia, Yksityisalojen Esimiehet ja Asiantuntijat YTY ry, Hyvinvointialan liitto, SOSTE ry, Varsinais- Suomen lastensuojelujärjestöt, Valtakunnallinen lastensuojelu VaLaSu ry , Etelä- Suomen lastensuojelijat Elsa ry, STTK:n ja Akavan Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliitto (TJS) ja lähes kaikki perinteiset lastensuojelu- ja sijaishuoltojärjestöt esim. Lastensuojelun Keskusliitto ja Perhehoitoliitto sekä Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA?

Lisärahoituksen sijaan olisi syytä selvittää mitä osaamiskeskusten "osaaminen" käytännössä tarkoittaa ja minkälaisia seurauksia tällä osaamisella on ollut perheiden kohtelulle ja oikeusturvalle palvelujärjestelmissä.
Osaamiskeskusten työntekijöiden ja asiantuntijaryhmien väärinkäytökset tulee tutkia, korjata ja hyvittää. On myös varmistettava, ettei vastaavia väärinkäytöksiä enää tapahdu- ainakaan julkisrahoitteisesti.

Ilman väärinkäytösten tutkimis- ja korjausvelvoitetta annettua rahoitusta "osaamiskeskuksille" voi pitää avoimena sodanjulistuksena osaamiskeskusten ruhjomille asiakkaille.

Myös Euroopan Sosiaalirahastoa saattaisi kiinnostaa, miten ESR:n rahoituksen ehdoksi asetettu asiakasosallisuus toteutuu suomalaisten sosiaalialan osaamiskeskusten käytännöissä.

Lokakuun Liike pyytää lukijoitaan tutustumaan sosiaalialan osaamiskeskusten neuvottelukuntaan 2018- 2021 valittuihin virkamiehiin ja kertomaan heidän toiminnastaan osoitteeseen info@lokakuunliike. com

Sosiaalialan osaamiskeskusten työntekijöiden verkostoituminen ja toiminta ja niitä seuranneet laittomuudet ovat olleet inspiroimassa mm. Maria Syvälän lastensuojelun tietokirjaa Hukassa huostassa ( 2013) ja lukuisia Lokakuun Liikkeen juttuja esim:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/missa-piileksivat-huostaanotettujen-ja-koulukiusattujen-koulukuraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-aivopierut-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kerro-kokemuksesi-lastensuojelun-edunvalvonnasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-voi-lisata-lastensuojelun-kustannuksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/onko-hackneyn-mallin-onnistuminen-laskuvirheen-tulosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varofi-uusi-arviointimalli-viranomaistyohon
https://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/tilaa-meilta-varofi-organisaatiokartoitus

Elina Pekkarinen

Vain oma hillotolppa havaitaan ajoissa?

Tutkimuspäällikkö Elina Pekkarinen ja Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Susanna Hoikkala vaativat Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan parantamaan sijaishuollon laatua.

Tutkijat tuntuvat heränneen sijaishuollon väkivalta-ongelmiin kovin myöhään- vasta kun aiheesta on uutisoitu kaikkialla ja lasten vuosikymmenet raportoima väkivalta on oikeusasiamiestenkin todentamaa. Kirjoitukseensa he ovat koonneet järjestelmäpuutteita, jotka kaikki tietävät. Avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa lobanneen Hoikkalan tavoitteiden toteutuessa, väkivallasta sijaishuollossa tulisi pysyvää.

Samantyyppinen mutta todistamattomia oletuksia "perheiden syventyneistä ylisukupolvisista haasteista" ja "moniammatillisen yhteistyön" autuudesta sisältävä huolipuhe pärähti Turusta. Kummassakaan kirjoituksessa ei tartuta olennaiseen eli toimivien oikeussuojakeinojen kehittämiseen perheille lastensuojelun mielivaltaa vastaan. Toisin kuin asiantuntijat kuvittelevat, sijaishuollon väkivaltaa ja lastensuojelun laittomia toimintatapoja ei poisteta arvioimalla ja seulaamalla perheitä tiheämmällä seulalla.

Hoikkala on aiemmin suorastaan kiemurrellut haluttomuudessaan tunnustaa sijaishuollon väkivalta, vaikka systemaattisesta väkivallasta sijaishuollossa on laaja tutkimusnäyttö. Kiinnipito tuntuu olevan Hoikkalalle psykoterapeuttiseen ymmärrykseen pohjautuvaa "erityistä huolenpitoa" ja vahvan vallan- ja voimankäytön mahdollisuudeksi määritellyt väkivaltakuvaukset lasten puheessa vain puhetta , "jota ei pidä tulkita siten, että lapsi olisi tullut raiskatuksi tai kuritetuksi lastenkodissa." Hoikkala sentään huomaa, että " toisaalta tällä tavalla tulkittu lasten haastattelupuhe ei myöskään poissulje sitä mahdollisuutta, ettei joskus jokin lastenkodissa tapahtuva tilanne tai toiminto voisi olla ylilyövää tai lasta loukkaavaa "(Kiinnipito lastenkodissa, PeLan julkaisusarja 23, 56-60 ).

"Missä kaksi tai kolme asiantuntijaa kokoontuu, siellä on rikos ja rahavalta läsnä"

Asiakkaat ovat jo vuosikymmeniä pyytäneet lastensuojeluasioihin puolueetonta tutkintaa, valvontaa ja tuomioistuinkäsittelyä mutta sellaisia ei ole vieläkään saatu aikaiseksi. Suomalainen sijaishuollon ja lastensuojelun työntekijöiden ja yrittäjien edunvalvontaan keskittynyt sosiaalihallinto asiantuntijoineen ja erityisosaajineen on pitänyt huolta siitä, ettei välttämätöntä reformia ole toteutettu.

Varhainen puuttuminen on ulotettu avuntarpeensa julkisesti paljastaneiden köyhien perhe-elämään- ei viranomaisten, psykiatrian tai sijaishuollon rikolliseen toimintaan.

Asiantuntijat , erityisosaajat ja päättäjät haluavat olla kaiken virallisesti hyväksi, kivaksi ja oikeaksi tunnustetun eli vahvimman puolella ja voittajien kavereita. Moraalista kannanottoa asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun rikoksesta on annettu tuomio kaikissa oikeusasteissa ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat usein vain osa kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa.
Kriittistä puheenvuoroa voi odottaa vasta eläköityneiltä ja oman hillotolppansa varmistaneilta. Kansalaisten valitukset eivät johda oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin.

Sosiaalityöntekijät leimasivat kaltoinkohtelun sijaishuollossa myyteiksi

Vuosi sitten Elina Pekkarinen ja Vantaan lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Saana Pukkio esiintyivät näyttävästi Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen maailma- lehdessä otsikolla Lastensuojelu herättää suuria tunteita- puretaan lastensuojelun myyttejä.

Artikkelissa pyrittiin leimaamaan sijaishuollon väkivalta myyteiksi ja huhupuheiksi.
Vesa Puurosen ja Marjo Laitalan yhä ajankohtaiset havainnot sijaishuollon väkivallasta mitätöitiin otsikolla "Kun kauhutarinat olivat totta".

Pukkio ja Pekkarinen kutsuivat huhuiksi, myyteiksi, väärinkäsityksiksi ja harhaanjohtaviksi yleistyksiksi monien tutkijoiden ja kokemusasiantuntijoiden vahvistamaa, kansainvälisesti yhdenmukaista tutkimustietoa lastensuojelun ongelmista ja väärinkäytöksistä. Kummallakaan ei ollut esittää minkäänlaisia perusteita, näyttöä tai tutkimustietoa omien asiakas- ja tutkimustietoa mitätöivien käsitystensä tueksi mutta he käyttivät halukkaasti asiantuntijastatustaan lastensuojelun ongelmien vähättelyyn.
Saana Pukkion mukaan " Useimmille huostaanotto on ollut hyvä asia. He eivät koe olevansa epäonnistuneita, koska ovat saaneet apua lastensuojelusta. Enemmän on kyse siitä, että ympäröivä yhteiskunta liittää sijoitukseen ikäviä mielikuvia, hän väittää."

Pukkio ja aiemmin kelpo tutkijana tunnettu Pekkarinen harmittelevat jutussa, kuinka "tiukassa on käsitys siitä, että huostaanotto olisi lopullinen, eikä perhe saisi sijoitettua lastaan enää koskaan takaisin".
THL:n suurselvityksen mukaan asiakkaiden huoli on aiheellinen: joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin. Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.

Lokakuun Liike kirjoitti aiheesta oman versionsa, jossa pyrittiin purkamaan sosiaalityöntekijöiden myyttejä: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja

Myös Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja, Lapsen maailma- lehden päätoimittaja ja Eurochildin hallitusjäsen Hanna Heinonen on vuosikaudet puolustellut lastensuojelun harjoittamia lapsia vaarantavia päätöksenteko- ja toimintakäytäntöjä. Hän on mm. keksinyt nimittää usein väärin perustein huostattujen lasten pakenemisia kaltoinkohtelevista laitoksista " itsealtistukseksi vaaroille", leimannut asiakkaiden negatiivisia kokemuksia lastensuojelusta ääripään tarinoiksi ja asiakkaiden keskustelufoorumeita " villiksi länneksi".

Villinä läntenä voisi yhtä hyvin pitää Lastensuojelun Keskusliiton jäsenjärjestöjen hoitoja, toimintakäytäntöjä ja työ- ja tutkimusmenetelmiä, joista usein puuttuvat niin toimivat valitusreitit asiakkaille kuin tutkimustieto.

Vihjaus asiakkaiden "yhdenlaisesta tiedosta" paljastaa kiusallisen selvästi LSKL:n alentuvan asenteen ja arvostuksen puutteen kokemusasiantuntijoita kohtaan, joilla ei virallisten asiantuntijoiden mielestä ilmeisesti voi olla lainkaan rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.

Lasten ja vanhempien tieto tuntuu Lastensuojelun Keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään villin lännen lisäksi myös "vihasivustoiksi".

Varatuomari Leeni Ikonen kertoo YLE:n ansiokkaassa jutussa laitosväkivallasta kuinka lastensuojelun ongelmista raportoiminen on vaikeutunut.
-Siitä, onko sijaishuollossa jotain vikaa, ei keskustella avoimesti vaan yritetään aktiivisesti peitellä lasten huonoa kohtelua. Lapsia eristetään ja ärsytetään, on kovakouraista käsittelyä. Jos sama tapahtuisi kotona, se olisi huostaanoton peruste.
Ikosen mukaan lapsia laitoksiin sijoittavat kunnat eivät tunnista omia vastuitaan. Usein ainoa, joka pitää lapsen puolta, on äiti tai isä. Kun hän yrittää puuttua epäkohtiin, hänet Ikosen mukaan vaiennetaan.

Lastensuojelulain kokonaisuudistuksella ja uudella sosiaalihuoltolailla oli tarkoitus korjata lapsen ja perheen asemaa, mutta niin ei ole Ikosen mukaan tapahtunut. Hänen mielestään perheen ja nuoren oikeusturva on sivuutettu ja sosiaaliviranomaisen valtaa vahvistettu.

Laitokset altistavat lapsia laiminlyönneille ja väkivallalle

" Vääriä mielikuvia liittyy myös lastensuojelulaitoksiin. Lasten- ja nuorisokodit eivät ole enää samanlaisia kuin 1950-luvulla. Ne eivät ole vankiloita, vaan niissä asuvien lasten ja nuorten koteja " (Lapsen maailma, 25.9.17)

Oikeusasiamiesten lähes kaikista lastenkodeista löytämien vakavien puutteiden ja Pohjola- kodista paljastuneen lasten systemaattisen alistamisen ja nöyryyttämisen valossa kommentti on vähintäänkin outo.
Miksi sosiaalityöntekijöillä on tarve sijaishuollon väkivallan salaamiseen ja valkopesuun ja laitosten lobbaamiseen lasten koteina?

YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.

Lasten olosuhteiden turvaamiseksi on käynnistetty mm. kampanja Think Child Safe, josta suomalaiset tutkijat ovat visusti vaienneet.
Kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Hallinto - oikeus on lastensuojelun sokea piste
"Tahdonvastaisen päätöksen tekee aina hallinto- oikeus."

Tällä lauseella Lapsen Maailma- lehden jutussa vakuutetaan Suomen oikeusjärjestelmää tuntemattomia siitä, että huostaanottopäätökset olisivat ammattituomareiden oikeudenmukaisten oikeudenkäyntien tulos.
Todellisuudessa hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiantuntijajäseninä ja tuomareina toimivat sosiaalityöntekijät ja ex- hallintovirkailijat, jotka vahvistavat sosiaalityöntekijöiden näkemykset noin 94% varmuudella paikkakunnasta (=työn laadusta) riippumatta.

Myös Elina Pekkarinen toimii Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä. Kokemusasiantuntijoiden mukaan hän haluaa kuulla ja uskoa mielummin huostaanottohakemuksen tehneitä kollegoitaan kuin lapsia tai vanhempia.

Kuntaliitto ja Valvira ovat olleet huolissaan palvelujen puutteen takia tehdyistä laittomista huostaanotoista ja sosiaalityöntekijöiden sijaishuoltoyrittäjille siirtämistä jääveistä palvelutarpeen- ja vanhemmuudenarvioinneista.

Susanna Hoikkala

LSKL:n väkivaltatyön opas eli kuinka lyödä laitoslapsia oikein

Mielipidekirjoituksessaan Elina Pekkarinen ja Susanna Hoikkala julistavat, että " vakaviin päihdeongelmiin ja mielenterveyden häiriöihin tulee luoda tutkimukseen perustuvia ja lastensuojelun laitoshuoltoon soveltuvia hoitokäytäntöjä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Toimintakulttuuria on uskallettava muuttaa."
Hoikkala kuitenkin kannattaa väkivaltatyön oppaassaan vanhaa toimintakulttuuria ja - käytäntöjä- sitä samaa, josta lapset ja nuoret laitoksissa kärsivät.

Laitospalveluja tuottavan ja pakkoadoptioita lobbaavan Pelastakaa Lapset ry:n ex- työntekijä Susanna Hoikkala esittelee toimittamassaan Väkivaltatyön oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) väkivaltaan puuttumisen hoitokäytäntöinä - ilman pätevää kritiikkiä- liudan menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan vaarallisiksi todettuja.

Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa julkaisun perusteella voisi luulla, että sijaishuollossa ovat väkivaltaisia lähinnä lapset, joilta laitoksissa työskenteleviä aikuisia täytyy suojella.

Oppaan mainostamassa AVEKKI-toimintatapamallissa pelkkä vaativa tilanne tai sanallinen erimielisyys tulkitaan keltaiseen vaaraluokkaan kuuluvaksi aggressioksi ja väkivallan uhaksi.

Asiakkaan hallitsematon ja sekava käytös- joka on usein tulosta laitosten harjoittamasta yli- ja pakkolääkitsemisestä- puolestaan tulkitaan korkean aggression ja välittömästi uhkaavan väkivallan punaiseen vaaraluokkaan.

Eristyksen ja lepositeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa väitöskirjassaan tutkineen Alice Keski-Valkaman (2010) mukaan syvään juurtuneet käytännöt ja asenteet määrittävät pakkotoimenpiteiden käyttöä ainakin yhtä vahvasti kuin turvallisuusnäkökohdat ja potilaan oikeudet.

Tutkimuksen mukaan tavallisin pakkotoimenpiteiden syy oli kiihtynyt ja sekava käyttäytyminen.
-Se mikä oli mielenkiintoista oli, että tähän ei liittynyt sitten minkäänlaista merkkiä väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä, kertoo Alice Keski-Valkama.

Tutkimus osoitti, että lainsäädännöllä ei ole ollut toivottua vaikutusta pakkotoimien vähentämiseen 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi eristysten kesto on kasvanut kolminkertaiseksi.

Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä.

Tässä tekniikassa käytettiin myös kipua tilanteiden hallinnassa (esim. rannelukkojen käyttö). Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyssä HFR–menetelmässä kuitenkin luovuttiin kiputekniikoiden käytöstä. LSKL:n oppaan mukaan kiputekniikoiden käytön hyödyllisyyttä alettiin kyseenalaistaa- ei siksi että kivun tuottaminen olisi epäeettistä vaan- siksi että esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä psykoottisesti oireilevat potilaat eivät välttämättä edes tunnista kivun tunnetta!

LSKL:n opas kertoo, että aggressio- ja väkivaltatilanteiden jälkipuinnissa kiinnitetään huomiota tapahtuneen verbalisointiin ja toiminnan tarkoituksen kuvaamiseen: ”jouduttiin toimimaan näin, jotta”. Menetelmästä saa käsityksen, ettei väkivaltaiseen kiinnipitoon tarvitse oikeasti olla perustetta mutta lapselle tai nuorelle ei kuitenkaan saa jäädä sellaista käsitystä, että vahvemmat hallitsevat ilman perustetta, kuten he käytännössä tekevät.

Turun AMK:lla ei ole seurantaa menetelmän soveltamisesta ammattilaisten toiminnassa.

John Parkes Conventryn yliopistosta on kiinnittänyt huomiota rajoittamistekniikoiden minimaalisellakin voimankäytöllä tuottamaan hengityksen estymiseen jopa 80% rajoitetuista.

Englannin oikeusministeriön tilaaman riippumattoman riskiarvioinnin mukaan jopa 28:lla 66:sta sijaishuollossa käytetyistä rajoittamistekniikoista oli 40-60% mahdollisuus tuottaa hapensaantiin, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä vammoja, joiden seurauksena voi olla kuolema tai pysyvä ja vakava jokapäiväiseen elämään vaikuttava vamma.

Arviointi paljasti myös, että monet rajoittamistekniikat todennäköisesti johtavat lievempiin vammoihin kuten luiden murtumiin ja nivelsiteiden sijoiltaan menoon.

MAPA- opetusta, kuvakaappaus Lappeenrannan Sanomat

Fyysinen rajoittaminen: epätieteellisiä koulutuksia ja käytäntöjä ilman näyttöä hyödyistä

Varsinaisia fyysisen kiinnipidon menetelmien harjoituksia Suomessa sisältävät koulutukset perustuvat useimmiten Control and Restrain –tekniikkaan ja/tai sisältyvät MAPA-koulutukseen.

Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.
Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä. Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi pakotetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa. Lapselle ei puhuta mitään eikä tilanteeseen johtanutta asiaa käsitellä jälkeenpäin. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan vaan hänet pakotetaan tekemään tarpeensa alleen.

National Institute for Health and Care Excellencen mukaan fyysisen rajoittamisen koulutusten taustalla ei ole näyttöä niiden tehokkuudesta tai henkilökunnan/potilaiden kokemista hyödyistä, koulutukset ovat kalliita ja niiden hyötyjä terveyspalveluorganisaatioille vaikea mitata, yhtenäistä säätelyä koulutusten sisällöistä ei ole ja sekä potilaita että henkilökuntaa hyödyttäviä menetelmiä voi olla vaikea löytää erilaisten palveluntarjoajien kirjosta (NICE 2005).

Fyysisen kiinnipidon menetelmiä käytetään päällekarkausten lisäksi mm. syömisestä, peseytymisestä, nukkumaanmenosta, työntekijän tapaamisesta ym. kieltäytymisen yhteydessä, tupakoimisesta sille kielletyllä alueella ja kieltäytymisestä listalääkkeistä (Bowers et al. 2012).

Kiinnipitojen vaikutus väkivaltatilanteisiin on (määrä/vakavuus) epäselvä, 12-40% tilanteista johtaa henkilökunnan loukkaantumiseen ja 5-18% tilanteista johtaa potilaan loukkaantumiseen.

Kiinnipitotekniikoiden käyttöön liittyy muiden pakkotoimien käyttö, yleisimmin lääkehoito (Stewart et al. 2009).

Suomalaisia fyysisen rajoittamisen koulutuksia tarjosivat mm. urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, turvallisuuskouluttaja, viestintäkouluttaja, lähihoitaja ja tuntiopettaja. Koulutusten hinnat vaihtelivat 185 eurosta/ päivä/ henkilö 3000 euroon/ 15 op/henkilö. Valtaosa koulutuksista oli fyysisen kiinnipidon harjoittelua.

Suomalaisten koulutusten puutteena olivat elvytystaitojen ja potilaan voinnin seuraamisen sisältöjen puuttuminen, sekä potilaan tiedottaminen/mukaanotto aggressionhallintaan.

Suomalaisista koulutussisällöistä ei tullut esiin, että asiakkaan mahallaan kiinnipito on kielletty.

Fyysinen rajoittaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 731/1999).

On selvää, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden väkivaltaiseen käytökseen on voitava tarvittaessa puuttua myös fyysisesti mutta rajoittamisen on tapahduttava lainalaisesti ja turvallisesti. Väärinkäytöksiä suitsisivat julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Kaikki sijaishuoltoa koskevat parannusehdotukset ovat kuitenkin turhia jos lastensuojelun asiakashankintaa, tietoperustaa, laillisuusvalvontaa, päätöksentekoprosesseja ei korjata ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät saavat jatkuvasti kasvavalla julkisella rahoituksella ja kenenkään puuttumatta lastata sijaishuoltoon sijoituksiaan vastustavia ja lastensuojelusta hyötymättömiä koulupudokkaita," vuorovaikutushäiröisiä", erityislapsia ja psykiatrista hoitoa tarvitsevia.

Väkivaltaa sijaishuollossa vähentäisi ensisijaisesti sijoitusten vähentäminen ja peruspalvelujen vahvistaminen.

Kouluterveyskyselyssä vuodelta 2017 kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.

Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa.

Tuore, kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus kertoo, että kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen

Sosiaalityöntekijöiden ja muiden lastensuojelun asiantuntijoiden intressi ja panos lasten kaltoinkohtelun lopettamiseksi sijaishuollossa vaikuttaa kovin köykäiseltä ja typistyvän juhlapuheisiin. Lasten suojelua tärkeämpää tuntuu olevan lastensuojelun suojeleminen ja imagonkiillotus ja sosiaalityöntekijöiden ammatillinen edunvalvonta.

Ehkäpä jatkossa kannattaisi ohittaa tiedon portinvartijoiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät ja heidän ammatillinen edunvalvonta-apparaattinsa ja kuulla ja mobilisoida tutkijoiksi sosiaalihuollon asiakkaita.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan

kuvakaappaus Kirsi Vainio-Korhonen

Viranomaiset haluavat fabrikointioikeudet koko Suomen historiaan

Lähes jokaisella lastensuojelun asiakkaalla on kokemusta viranomaisten harjoittamasta asiakirjafabrikoinnista eli siitä, että viranomainen tehtailee asiakkaan elämästä ja historiasta omia ja lapsibisnestä tukevia päämääriään hyödyttävän version manipuloimalla asiakirjat.
Yleensä fabrikointi toteutetaan hävittämällä asiakirjoista kaikki asiakasta puoltava ja viranomaiselle epämieluisa virheellisen ja/tai rikollisen viranomaistoiminnan paljastava materiaali.

Nyt viranomaiset haikailevat oikeutta tehdä sama koko Suomen mittakaavassa. Uudessa lakiesityksessä viranomaisen tilastosta tulee merkittävämpi kuin yksilön kokemuksesta.

Hallintoviranomainen päättää historiastasikin

Tiedonhallintalakiin ollaan kokoamassa julkisuuslain, arkistolain ja tietohallintolain sääntelyä. Lain on määrä tulla voimaan vuoden 2019 alussa. Tiedonhallintalaki jättäisi Kansallisarkiston vaille selkeää toimivaltaa, ja synnyttäisi uuden, tarpeettoman hallintoviranomaisen. Uusi laki korvaisi viranomaisten toiminnasta annetun lain hyvää tiedonhallintatapaa koskevat säännökset. Kansallisarkisto katsoo, että uuden viranomaisen perustaminen heikentäisi asiantuntemukseen perustuvaa päätöksentekoa, lisäisi tarpeettomasti hallintoa ja johtaisi häiriöihin pyrittäessä kehittämään viranomaisten yhdenmukaisia toimintatapoja.

Kirsi Vainio- Korhosen mukaan "lakiluonnoksessa ja etenkin sen perusteluissa on useita suoranaisia vaaran paikkoja. Ongelmat kulminoituvat etenkin laissa kaavailtuun uuteen päätöksentekoelimeen, tiedonhallintalautakuntaan, ja lain näkemyksiin siitä, mikä on kansalliseen kulttuuriperintöön lukeutuvaa asiakirja-aineistoa.
Esityksen perusteluissa lukee, miten lautakunta arkistoinnin toteuttajasta riippumattomana elimenä kykenee parhaiten arvioimaan, ”miltä osin arkistointiin liittyy uusia tietoaineistotarpeita palvelemaan kulttuuriperinnön säilyttämistä sekä tutkimustoimintaa”. Tutkimustoiminnan tarpeista nyt ja myös tulevaisuudessa on kuitenkin paras asiantuntemus kokeneilla tutkijoilla itsellään.

Kolmetoistajäseniseksi kaavaillun tiedonhallintalautakunnan kokoonpanossa tutkimuksen ääni kuuluisi kolmen lain vaatimuksissa maisteritasoisen (!) edustajan verran. Jos laki toteutuu, lautakunnalla olisi kuitenkin viimeinen sana siitä, mitä meidän ajastamme säilytettävästä tietoaineistosta arkistoidaan ja mikä osa hävitetään.
Vastuu on siis valtava enkä näe, miten tehtävän menestyksekäs hoito tulee onnistumaan elimeltä, jonka edustajat valittaisiin kolmivuotiskaudeksi tehtäväänsä. Näin ei syntyisi mitään tiedollista jatkuvuutta ja eikä lautakunnan enemmistöllä olisi ylipäätään tieteellistä osaamista kansallisen kulttuuriperinnön pohjalta tehtävästä tutkimuksesta".

Tiedonhallinnan yhteentoimivuuden sijaan syntyy siis hallinnolle ja yhteiskunnalle ennakoimattomia toiminnallisia vaikutuksia ja uuden toimijan myötä merkittäviä lisäkustannuksia.

Korhosen mukaan "tähän asti suomalainen historiantutkimus on hyötynyt yhtenäisten käytänteiden mukaisesti säilytetyistä arkistokokoelmista, jotka ovat välittäneet moniäänisesti ja monikerroksisesti kuvaa menneisyydestämme. Tämäkin historiantutkimuksen peruspilari olisi mahdollisesti murenemassa, sillä esityksen perusteluissa otetaan voimakkaasti kantaa siihen, mitä ovat nuo tietoainekset, joka ”olennaisella tavalla kuvaavat Suomen historiallista, valtiollista, yhteiskunnallista, taloudellista, väestöllistä ja sivistyksellistä kehitystä”.

kuvakaappaus Medium

Valhe, emävalhe, tilasto

Laki nostaa tulevaisuuden humanistis-yhteiskunnallisen tutkimuksen tärkeiksi rakennuspuiksi ja tietovarannoiksi ”viranomaisten tuottamat toimintakertomukset, tilastot ja muut selvitykset”.

Jos jokin ilmiö on kuvattu tilastollisesti, lakiesitys edellyttää erityisperusteita muunlaiselle asiakirjalliselle arkistoinnille. Silloin on perusteltava, mistä syystä pelkkä ”tilastokäyttöön kerätty aineisto ei ole riittävää yhteiskunnan olosuhteita kuvaaviksi tiedoiksi myöhemmin tapahtuvaa tieteellistä tai historiallista tutkimusta varten”.

Yksilön historiaa ei muutenkaan pidetä esityksessä ”olennaisena” suhteessa viranomaispäätöksentekoon, sillä ”mitä yksilökohtaisemmasta päätöksestä on kysymys, sitä vähemmän sillä on merkitystä yksittäisenä asiakirjana”.

Tässä lakiesitys ajautuu suorastaan törmäyskurssille vallalla olevan humanistis-yhteiskunnallisen tutkimuksen ajatuskulkujen ja tietoteoreettisen näkökulmien kanssa. Nykytutkimuksen valtavirtaa ovat yksilöiden tuntemukset, kokemukset ja ajatukset ja ajatus siitä, miten kunkin ajan yhteiskunnallinen ja kulttuurinen menneisyys pitää tuoda esiin mahdollisimman kattavasti, myös vähäosaisten, hävinneiden ja aivan tavallisten ihmisten ääntä kuunnellen. Pelkistä tilastoista ei näitä ääniä tulla jatkossa löytämään".

https://blogit.utu.fi/suomenhistoria/onko-uusi-tiedonhallintalaki-uhka-humanistiselle-tutkimukselle
https://agricolaverkko.fi/tietosanomat/esitys-tiedonhallintalaiksi-herattaa-tyrmistynytta-vastarintaa/

Nyt on 11. hetki alkaa suunnitella lakimuutoksia ja toimenpiteitä kansalaisten oikeuksia jatkuvasti loukkaavien viranomaisten hallintaan ja hillintään.
Kansalliseen viranomaishallintalautakuntaan pitäisi koota tutkijoiden, taiteilijoiden, oppilaitosten ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden edustus.
Ensisijaisesti voit vaikuttaa äänestämällä, kommentoimalla lakiesityksiä ja lähettämällä postia poliitikoille ja virkamiehille.

Älä anna viranomaisten jälleen kirjoittaa historiaa mieleisekseen!

Lakiesitystä voi kommentoida lausuntopalvelussa 1.10.2018 asti ja sen voi lukea kokonaisuudessaan täältä.
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=3010f613-2ede-40c1-a59f-e75c23cddbb5

Kansallisarkiston lausunnon tiedonhallintalakiesityksestä voi puolestaan lukea täältä:

https://www.arkisto.fi/news/2199/61/Kansallisarkiston-lausunto-tiedonhallintalakiesityksest%C3%A4/d,ajankohtaista

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhtaaksi-pesty-lastenkoti-romanien-ja-saamelaisten-sorto-siivotaan-pois-suomen-historiasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-taakkasiirtyma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-varoittaa-potilastietojen-arkisto-kannan-riskeista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eugeniikka-elaa-yha-arviointi-alemmuuden-osoittimena
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-algoritmi-arvioi-pian-vanhemmuutesi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sanni-grahn-laasonen-ja-paivi-sinko-palkitaan-nellie-palkinnolla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuukauden-gilead-talk-annika-saarikon-toisiolain-markkinointipuhe
https://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/sattuvasti-sosiaalityosta

Moraalinen tuohtumus paheena ja hyveenä

Susanna Airola kirjoittaa sosiaalinen tekijä-blogissa, että moraalinen tuohtumus ei tuo lisää hyvää ja arvostelee Tuomas Kurttilan tuohtumista lastensuojelun alennustilasta.

Airola on oikeassa siinä, että journalismi perustuu yhä useammin emotivismille mutta hän ei näe, että myös lastensuojelun mandaatti, legitimiteetti ja rahoitus on hankittu tunteisiin vetoamalla.
Lastensuojelun toimintakäytännöt perustuvat lakien noudattamisen sijaan usein moraaliselle järkeilylle, tuohtumukselle, moraalirelativismille, moralismille, moralistisille virhepäätelmille, moraalipaniikille ja jopa moraaliselle patsastelulle.

Airola näkee moraalisen tuohtumisen yksinomaan pahana, vaikka se saattaa olla joskus hyvin moraalista ja sillä on myös paljastettu ja lopetettu hirmutekoja, lakkautettu hirmuhallintoja ja pelastettu ihmisiä. Julkituotu moraalinen tuohtumus on vaarattomampaa kuin vaikkapa lakiteksteihin piilotettu.

Airola havaitsee aivan oikein, että moraalinen tuohtuminen on usein performanssia, Goffmanilaisittain "vaikutelman hallintaa" mutta ei näe, että myös neutraali kantaaottamaton asiantuntijuus on sitä.

Luottamuksen katoaminen viranomaistoiminnalta ei ole irrallinen tapahtuma, vaan sillä on syynsä ilmiössä, jota sanotaan elitisoitumiseksi. Ongelma ei ole kansalaisten moraalinen tuohtumus tai viha vaan se, etteivät poliitikot, media ja hallinto tunnusta eivätkä korjaa sitä, mikä kansalaisissa herättää moraalista tuohtumusta ja vihaa.

Airola ei perustele kunnolla väitettään, että sosiaaliviranomaiset eivät tuntisi eivätkä saisi tuntea moraalista tuohtumusta. Ongelma on pikemminkin tuohtumisen, emootion salaaminen ja sairastunut ammatillisuusihanne, jossa avointa tunteiden ilmaisua pidetään häpeällisenä vain asiakkaille varattuna heikkoutena ja ammattitaidottomuutena.

Kun sympatia(myötätunto) eli asiakkaan kanssa kärsiminen on "epäammattimaisena" kielletty, empatiasta tulee etäisyyttä, tuotteistettua ja menetelmällistettyä puuttumista, vain yksi "puuttumisen" tekniikka.
Myötätuntostressin ja - uupumuksen sijaan sosiaalityössä tulisikin puhua myötätunnottomuusstressistä ja - uupumuksesta, johon pinnistely puolueettoman tarkkailijan roolissa väistämättä johtaa.

Dialogisuus edellyttää riittävää turvallisuutta, jota ei voi olla viranomaiskohtaamisissa, joissa toisella on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ja toisella vain (v)alistumisen pakko ilman oikeusturvaa.

Lastensuojelussa luottamukselle, Buberilaiselle kahden ihmisen kohtaamiselle tai Goffmanilaiselle kasvotyölle ei ole enää tilaa kun sijaishuoltoyrittäjien jäävit arvioinnit ovat korvanneet arjen auttamisen ja - kuten mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkinen väittää- sijaishuoltoyrityksen pitkäaikaisille huostaanotoille perustuva taloussuunnittelu edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa törkeää leimaamista.

Viranomaistyöksi säädetyn lastensuojelun arvioinnin ja valvonnan ulkoistaminen sijaishuoltoyrittäjille johtaa moraaliseen etäisyyteen. Sosiaali- ja terveydenhuollossa trendi kehittää käytäntöjä, joissa asiantuntija ei lainkaan tutki tai edes tapaa asiakasta kasvoista kasvoihin johtaa vääjäämättä, moraalisen etäisyyden kasvaessa, selkeän vastuun heikkenemiseen. Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja lastensuojelussa myös rikoksen.

Maailmanparannuksen vaativuutta aiheellisesti valitteleva Airola on pohdinnoissaan samoilla linjoilla Teemu Mäen kanssa, jonka mukaan moraalinen tuohtumus on pahe, aivan kuten moraalinen omahyväisyys. Mäen mukaan moraalinen epävarmuus, epäily, syyllisyydentunto, jopa moraalinen itseinho usuttavat ihmistä moraaliseen toimintaan. Mäki väittää, että moraalinen tuohtumus vaikuttaa päinvastoin, se vakuuttaa ihmisen hänen omasta hyveellisyydestään, kannustaa kostoon ja tekee vihasta nautintoaineen. Viha on nautintoaine, suorastaan kielletty hedelmä. Sen sallittu muoto on "oikeutettu" viha, joka oikeutetaan yleensä juuri moraalisella tuohtumuksella. Kun tilaisuus tulee tuntea "oikeutettua" vihaa, se käytetään.

Mäki toteaa "ihmisten lietsovan toisiaan "oikeutettuun" vihaan usein tiedotusvälineiden kautta. Tiedotusvälineet ovat ensisijaisesti liikeyrityksiä, joiden tarkoituksena on tuottaa voittoa omistajilleen. Siksi ne eivät yleensä halua haastaa tai syyttää yleisöään. Sen sijaan ne voivat imarrella yleisöään tarjoamalla "oikeutetulle" vihalle aina uusia kohteita".

Oikeutettu viha onkin taatusti vaarallisin vihan muoto, jossa unohdetaan ettei 100% uhreja ja rikollisia ole olemassakaan: kaikki me olemme sekoituksia molemmista.
Toiset ovat kuitenkin rikollisempia ja vastuullisempia kuin toiset.

Moraalinen tuohtumus on ryhmäelämän ehdoton edellytys

Rikkaiden veropakoilu ja hyväosaisten ja viranomaisten paapominen päätöksenteossa herättää kansassa närää. Rikkaat kutsuvat tätä kateudeksi. Tiedetoimittaja Susanne Björkholmin mukaan kyse on kuitenkin tärkeästä emootiosta, moraalisesta tuohtumuksesta, joka on ryhmäelämän ehdoton edellytys.

Moraalinen tuohtumus on yhteisön halua vastuuttaa ja rangaista sitä, joka vahingoittaa muita. Se on pyrkimystä hankkia uhreille oikeutta ja estää lisäuhrit. Se on yritystä pitää yhteisö koossa määrittelemällä ja vahvistamalla sallitun ja kielletyn rajoja.
Ilman moraalista tuohtumusta yhteisössä pääsevät niskan päälle häikäilemättömät ja toisia riistävät pyrkyrit. Lastensuojelun asiakkaille moraalinen tuohtumus on ainoa vaikuttamisen menetelmä, sillä toimivia oikeussuojakeinoja viranomaisten väärinkäytöksiä vastaan ei ole.

Edvard Westermarckin (1862–1939) pääajatus on, että kaikki moraalikäsitykset perustuvat joko moraaliseen hyväksyntään tai moraaliseen paheksuntaan eli suuttumukseen.
Suuttumus lauman jäsentä kohtaan saattaa ehkäistä tätä tulevaisuudessa tekemästä uudelleen yhteisön olemassaolon kannalta uhkaavia virheitä, kun taas myötämielisyyden osoitus on kannustanut jatkamaan koko yhteisölle edulliseksi osoittautunutta käyttäytymismuotoa.
Moraalilla ja tunteella onkin kiinteä kiinteä yhteys. Moraalinen paheksunta ilmenee esimerkiksi vihantunteena tai kostonhaluna.

Kaiken etiikan idea on, että sen puitteissa tehdään arvovalintoja, joiden mukaisesti yksiä asioita pidetään parempina kuin toisia. Immanuel Kantin mukaan kyky arvottaa on, paitsi etiikan ehto, myös ihmiselle lankeava välttämättömyys.

Olisi epäeettistä suvaita ilmiöitä, jotka ovat huomattavan vahingollisia. Rikollisuus on pelkkää lain vastaisuutta, kun taas epäoikeudenmukaisuus on etiikan vastaisuutta. Sananvapauden tehtävänä on ollut suojata kansalaisia hallitsijoiden ja viranomaisten mielivallalta.

Haasteena on mitä ja kenen/minkä vahingoittamista pidetään yhteisölle haitallisena vahingoittamisena ja tunnistaako yhteisö toisia vahingoittavat vai rankaiseeko se rikoksentekijöiden asemasta syntipukkeja.

Lastensuojelun toimintakäytännöissä puuttumista edellyttävä vahingollisuus jää usein todistamatta ja työntekijöiden subjektiivisten mielipiteiden varaan. Suomessa on tehty satoja valheellisia rikosilmoituksia insestistä muttei yhtäkään todistetusta tyttöjen sukuelinten silpomisesta.

Moraalista tuohtumusta voi ja pitää arvioida myös tavoitteen perusteella. Tuomas Kurttilan tavoite lopettaa nuoriin kohdistuva laitosväkivalta vastuuttamalla STM:ää on oikeutetumpaa kuin loukkaantuneen perhetyöntekijän tarve rangaista neuvoistaan kieltäytynyttä vanhempaa kirjaamalla tämä asiakaspapereihin valheellisesti mielenterveysongelmaiseksi.

Airola on oikeassa siinä, että moraalinen tuohtumus voi kääntyä äkkiä tekopyhäksi tuohtumukseksi ja moraaliseksi paniikiksi, jollaisia lastensuojelussa ovat aiheuttaneet mm. nuorison oletettu syrjäytyminen ja insestiepäilyt.

Asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden viha eroaa toisistaan- perusmuotoinen talio vs. medikalisoitu kosto

Toisin kuin Airola väittää, sosiaalityöntekijän työ on nimenomaan työskentelyä tunteiden kanssa- joko avoimesti tai salatusti, joko tunteet hyväksyen tai kieltäen. Lastensuojelussa erityisen vaikeaa tuntuu olevan sijoitettujen lasten tunteiden ja koti-ikävän kohtaaminen ja hyväksyminen.

Talio-periaate (koston laki) on luonnollinen reaktio koettuun vääryyteen.
Sosiologian professori Beverley Skeggsin mukaan luokkasuhteet rakentuvat tällä hetkellä vihan kautta. Sekä asiakkaat että sosiaalityöntekijät tuntevat kostonhalua ja vihaa mutta heidän kostonsa, vihansa ja vihapuheensa saa erilaisia ilmenemismuotoja ja niihin myös suhtaudutaan eri tavoin.
Asiakkaiden viha realisoituu verkossa, sosiaalityöntekijöiden verkostoissa. Asiakkaiden vihapuhe yleensä tunnistaa ja tunnustaa subjektin ja objektin ”minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan”, on tilanteista ja aikarajoitettua, se tunnistetaan helpommin vihapuheeksi ja perustuu toimivien oikeussuojakeinojen ja valitusreittien puutteessa turhautuvalle Talio- periaatteelle (Hammurabin laki), joka on mainettaan parempi: Talio tunnistaa vastavuoroisuuden, suhteellisuuden ja korvaavuuden, rajoittaa vihan/koston alkuperäiseen väärintekijään ja sopeuttaa vihan/ koston laajuuden koetun vääryyden laajuuteen: "työpaikka lähti alta määräämäsi perhekuntoutuksen takia- aion kammeta sinut virastasi".

Sosiaalityöntekijöiden avointa vihan ilmaisua rajoittavat niin sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, siksi viha ilmaistaankin kätketysti ja piilotetaan hoivamotiiviin (psykoanalyyttisiin oletuksiin). Tutkija Aino Kääriäisen (2003, 165 – 166) mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri).
Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.

Sosiaalityöntekijää kritisoiva tai vastustava asiakasvanhempi leimataan helposti huonoksi vanhemmaksi ja psyykkisesti häiriintyneeksi ja leimaaminen ja vihapuhe kohdistetaan myös asiakkaan lapseen, josta halutaan etsiä ja löytää todisteita vanhemman huonosta vaikutuksesta, häiriintyneisyydestä ja kelvottomiksi oletetuista kotioloista. Sosiaalityön professori J.P. Roosin ja juristien Katarina Harjulahti- Sarainmaan ja Leeni Ikosen mukaan sijoituksia ja huostaanottoja käytetään lastensuojelussa myös kostona vanhempien niskuroinnista. Heidän mukaansa kaava on toistuvuudessaan yksitoikkoinen; virkailijaa vastustavaa äitiä, joka ei osaa tai halua miellyttää ja nöyristellä virkailijaa tarpeeksi rangaistaan lasten kautta.

Sosiaalityöntekijöiden viha ja vihapuhe perustuu kätketylle ja kielletylle kostonhimolle, joka piilottaa vihan subjektin ja objektin. Sosiaalityöntekijän tunne "minä vihaan tuota ämmää joka ei toimi/ toiminut kuten haluan " kääntyy muotoon " meillä on herännyt huoli lapsesta, jonka edun viranomaisvastainen äiti vaarantaa".
Kosto kohdistuu Talio- periaatteen vastaisesti myös kostonkohteen perheeseen ja laajenee kostettavaa loukkausta/vääryyttä laajemmaksi kattaen nykyhetken lisäksi tulevaisuuden (yli 70 vuotta arkistoitavat asiakaskirjaukset) ja sosiaalityöntekijä- asiakas- suhteen lisäksi lapsi-vanhempi- suhteen ja niin lapsen kuin vanhemman sosiaaliset suhteet, terveydenhoidon ja vakuutusturvan.

Simone Weil katsoo, että rangaistusasteikon pitäisi koventua, mitä korkeammalle yhteiskunnallisessa hierarkiassa mennään. Hän on huolissaan, että rangaistukset lievenevät ja jopa kokonaan häviävät, kun kyseessä on niin sanottu merkittävässä asemassa oleva ihminen.

Etiikan tohtori Ann Heberleinin (Pieni kirja pahuudesta, 2013) mukaan valtaosaa pahoista ja julmista teoista eivät tee pahat ihmiset vaan he, jotka toimivat vastoin parempaa tietoaan tai eivät uskalla nousta vastarintaan. ”Ilman meidän hiljaista hyväksyntäämme sellaiset miehet kuin Adolf Hitler ja Radovan Karadžić olisivat olleet lähinnä pateettisia.”
Konformismi ei ole vain mukautumisen halua, vaan siihen liittyy kyvyttömyys ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti (Parvikko 1996, 180).

Heberlein korostaa pahuuden näkemisen tärkeyttä uhrin näkökulmasta. Samaa korostaa lastensuojelun alennustilasta tuohtunut Tuomas Kurttila. Hillitty moniarvoisuus tässä kontekstissa on puppua. Toimivassa yhteiskunnassa tai työkäytännössä ei voi olla yhtäaikaa voimassa kahta vastakkaista arvoa esim. asiakkaiden itsemäärämisoikeus ja työntekijöiden määrämisvalta tai lapsilähtöisyys ja viranomaislähtöisyys.

Mikä ja kuka oikeuttaa moraalisen tuohtumisen?

Sosiaalityön tiedonmuodostus, uutisointi, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta on perinteisesti perustunut sille, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät väittävät tapahtuneen. Tilanne, jossa asiakkaat voivat esittää omat havaintonsa ja kokemuksensa tapahtumien kulusta sensuroimatta isolle yleisölle on historiallisesti täysin uusi- ja herättää ankaraa vastustusta niin sosiaalityön johdossa kuin työntekijöissä. Moraalinen tuohtumus kohdistuu nyt koneiston edustajiin, joilla oli aiemmin yksinoikeus tuohtumiseen.

Sosiaalityössä yritettiin muutama vuosi sitten leimata asiakkaiden raportointia ja aiheellista suuttumusta huonosta kohtelusta vihapuheeksi. Kun vihapuhe- hanke epäonnistui, asiakkaita alettiin syyllistää "ääripään tarinoista" ja villin lännen meiningistä. Kumpikaan hanke ei onnistu lieventämään asiakkaiden tuntemaa vihaa, sillä ne puuttuvat vain sen ilmenemismuotoisin, eivät syihin.

Sosiaalityöntekijät lukevat nyt lukupiirissä Johanna Korhosen Mikä niitä riivaa- kirjaa. Korhonen etsii syitä raivokkaaseen keskustelukulttuuriin George Lakoffin ajattelun kehyksistä: sääntö- ja hoivaihminen korostaa sääntöjä, järjestystä, vastuuta ja itsekuria ja lasi- ja muovailuvaha-aivo taas hoivaa, tukea, empatiaa ja luottamusta. Kovenevassa keskustelukulttuurissa voi olla kyse Kohlbergilaisen yksilömoraalin ja Gilliganilaisen yhteisöllisen hoivan etiikan eroista mutta huomaamatta jää, että kyse on myös kyykytettyjen kansalaisten oikeutetusta suuttumuksesta, johon on vastattu sananvapautta ja yhteisönormeja kiristämällä.

Puuttumisen käsite on usein toiminut lastensuojelun kiertoilmaisuna rankaisemiselle. Puuttumalla lapsen ja perheen elämän olosuhteisiin yhteisön muut jäsenet osallistuvat normaalin ja poikkeavan lapsuuden tuottamiseen. Puuttuminen voi olla aiheellista tai aiheetonta, asianmukaista tai ylimitoitettua. Normaalin lapsuuden määrittelyt riippuvat pitkälti siitä, millä areenoilla sitä määritellään eli kuka sitä on määrittämässä ja kenen elämään puututaan.

Lastensuojelussa moraalinen tuohtuminen liittyy usein varhaiseen puuttumiseen. Perheiden tukemisen sijaishuollon edunvalvontaan vaihtanut varhaisen puuttumisen ideologia perustuu siihen, että puuttuja 1) tuntee moraalista ylemmyyttä suhteessa puuttumisen kohteeseen eli asettaa itsensä toisen yläpuolelle 2) puuttuja tuntee tarvetta ojentaa tai rangaista mielestään epäsopivasti tai eri tavalla käyttäytyvää tai elävää lähimmäistään 3) puuttuja käyttää kuluvaa hetkeä astinlautanaan huolestuttavaksi olettamalleen tulevaisuudelle. 4) puuttuja oikeuttaa toimintansa tuntemallaan subjektiivisella huolella.

Yhteisöjen koossapidosta ja palvelemisesta irronnut salattu moraalinen tuohtumus ja moralismi on pitkälti sanellut lastensuojelun usein kaksinaismoralistiset Gilead- talk:ia muistuttavat diskurssit ja toimintakäytännöt.
Tarve tuohtua vääryydestä ja rangaista väärintekijää on asiakkaiden ja heidän julkaisujensa osalta halveksittavaa vihapuhetta ja "villiä länttä", sosiaalityöntekijöiden osalta sama mutta salattu tarve kunnioitettavaa erityisosaamista ja kiihkotonta journalismia.

Beverley Skeggsin mukaan kunnioitettavuus on eräs tärkeimmistä mekanismeista jonka avulla jotkin ryhmät on patologisoitu "toisiksi", ei-kunnioitettaviksi, ja toisten ryhmien asema kunnioitettavina normalisoituu. Skeggsin mukaan äänekäs työväenluokkaisuus ymmärretään likaiseksi ja torjuttavaksi, hillitty keskiluokkaisuus taas neutraaliksi ja tavoiteltavaksi.
Simone Weil (2007, 26- 27) väittää, että kaikki sorto luo kunniantarpeen nälänhätää. Hän kirjoittaa kollektiivisesta kunniantunnon nälänhädästä, joka syntyy tavastamme kertoa omista sankareistamme ja jättää toisten ihmisryhmien sankarit vaille kertomuksia. Anna Kontulan mukaan poliittistakin väkivaltaa ehkäistään tunnistamalla toimijoita, ei ympäripyöreällä taivastelulla ääriliikkeistä. On nimettävä, kuka lyö, kuka kannustaa lyömään ja kuka maksaa lyömisestä.

Turvallisuushakuisuus syö perusoikeuksia ja lisää pelkoa ja väkivaltaa

Riskiyhteiskunta- käsitteen lanseerannut sosiologi Ulrich Beck väittää, että yhteiskuntamme totalitarisoituu pikaista vauhtia, kun ihmisten perusoikeuksia kavennetaan turvallisuuden nimissä.
Suomessa vaaditaan jo pidättäytymistä viranomaisten epämääräisin ja kapenevin kriteerein määrittämästä vihapuheesta työpaikan/ virkasuhteen ehtona.
Leena Krohnin mielestä sananvapaus viime vuosina on kaventunut internetistä huolimatta. Yksi syy siihen on poliittinen islam. Sananvapautta rajoitetaan myös poliittisen korrektiuden ja liberaaliuden nimissä.
– Tilanne on minusta pahempi kuin 1970-luvulla, jolloin sananvapautta myös laajasti rajoitettiin, Leena Krohn sanoo.(YLE, 18.9, 2018)

Pakko varoa jokaista sanaa on käytännössä tärvellyt keskustelukulttuurin ja tehnyt tietyistä tuohtumisen kohteista kiellettyjä. Toisenvaraiseen tahtoon alistumatonta uhataan vaientamisella ja työpaikan, toimeentulon ja vapauden menetyksellä. Riskejä ei ole varaa ottaa.

Simone Weilin mukaan riskien puute heikentää rohkeutta ja jopa puuduttaa sielun ja jättää tämän mahdollisesti ilman mitään sisäistä suojaa pelkoa vastaan (2007, 40-41).
Suomessa kansalaisyhteiskunta on vasta muotoutumassa. Meillä on edelleen hallintoalamaisia- ei vielä kansalaisia. Sosiaalityössä aktivisti on haukkumasana, viranomaisjärjestelmän väärinkäytöksistä raportoiminen vihapuhetta, yritys oikoa viranomaisten fabrikoituja asiakirjoja "asiakirjakilpavarustelua" ja kansalaisen omaehtoinen aktiivisuus ihmisoikeuskysymyksissä osoitus viranomaisvastaisuudesta.

Sananvapautta rajoittamaan pyrkivät päättäjät selvästikin pelkäävät kansalaisten moraalista tuohtumusta ja vihaa.

Moraalista tuohtumusta osoittava ei ole välttämättä performanssihakuinen mielensäpahoittaja vaan eettisesti herkkä havainnoitsija, joka huomaa vääryyksiä ja reagoi niihin.
Moraalinen tuohtumus voi olla puhdistavaa, oikaisevaa, totuudellista ja hedelmällistä, kun se auttaa taistelemaan epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Viha on elämänvoimaa samaan tapaan kuin rakkauskin.

Tuohtumus tai viha on tehokas- ja joskus ainoa muutoksen voima. Se saattaa olla ainoa ratkaisu planeettamme pelastamiseksi. Kun ihmisiltä viedään elinmahdollisuudet, terveys ja oikeusturva, heissä herää halu kapinoida ja puolustaa itseään tarvittaessa myös väkivallan keinoin.

Markiisi de Saden (1740–1814) mukaan vasta välineellistyessään laskelmoidun hyödyntavoittelun välineeksi väkivalta menettää hedelmällisen potentiaalinsa, vitalisoivan kykynsä, naamioituu joksikin muuksi ja kasvaa näkösuojan turvin kolossaalisiin mittoihin. Lopputulos on maailma, jossa tuhoisin väkivalta on kätkössä ja siihen syyllistyvät nimenomaan itseään väkivallattomina, tavallisina ja lainkuuliaisina pitävät ihmiset. Teemu Mäki toteaa, että harva kuolee katutappelussa tai pedofiilin uhrina verrattuna siihen, kuinka moni kuolee sen vuoksi, että haluamme halvat lenkkarit, banaanit ja bensiinin haluamatta tietää kenen orjuutuksella ja murhaamisella ne maksetaan.

Järjestelmällinen väkivalta ei edellytä uskallusta tuntea tuohtumusta, vihaa tai henkilökohtaista vihamotiivia.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa muistuttaa Arendt-tulkinnassaan, että pahan aikaan saamiseen ei tarvita paholaismaisia poikkeusyksilöitä eikä instituutioiltaan romahtanutta yhteiskuntaa.
Hannah Arendtin mukaan ihmiset voivat tehdä kammottavia tekoja ilman vihan tunnetta. Tällaista tapahtui juutalaisiin kohdistuvan tuhon aikana Saksassa. Jollakin ideologialla tai uskonnolla voidaan perustella mitä tahansa tekoja ja kuvata ne oikeutetuiksi.

Moraaliltaan moitteettomat ihmiset, jotka noudattavat järjestyneen yhteiskunnan määrittelemiä velvollisuuksia, voivat arkitoimillaan aiheuttaa inhimillisen käsityskyvyn ylittävää pahaa. Tähän liittyy sokea totteleminen ja sääntöjen seuraaminen, velvollisuuden suorittaminen, oman toiminnan ylevöittäminen sekä vahva byrokratia.

Järjestelmällistä väkivaltaa edesauttaa puhe, joka mitätöi puheen kohteena olevat ihmiset ja väestönosat ongelmiksi, riskeiksi, huonoksi ainekseksi, rasitteiksi ja turhiksi kulueriksi.

Kun järjestelmällinen väkivalta on häivytetty kansakunnan, naisten ja lasten suojelun nimissä huoli-, riski-, puhtaus- ja puuttumispuheeksi ja ositettu toisistaan eriytyneiksi asetuksiksi, hallinnolliseksi ohjeiksi, suoritteiksi, kokouksiksi, kirjauksiksi, rajoitustoimiksi ja aikatauluiksi tuhoaminen voi alkaa.

Järjestelmällisen väkivallan ehkäisemiseksi myös viranomaisten toiminta olisi syytä tehdä näkyväksi ja asettaa julkisen vallankäytön kohteeksi silloin, kun 1) toiminnalla on ajallisesti pitkäkestoisia vaikutuksia 2) vaikutukset ovat paikallisesti laaja-alaisia 3) vaikutukset ovat yhdenmukaisia ja toistuvia 4) vaikutukset voivat olla peruuttamattomia. (Dewey 1927/2006).

Viime aikoina monet kansalaiset ovat kokeneet joutuneensa järjestelmällisen väkivallan kohteeksi hallituksen taholta. Some täyttyy moraalisen tuohtumuksen roihahduksista poliitikkoja kohtaan. Nuotioiden sammuttamisen sijaan kannattaisikin näin vaalien alla heittää bensaa liekkeihin vaikkapa kansan muistia virkistämällä.
Pappina Airola varmasti tietää, että Raamattu kehottaa vihaamaan pahaa, vapauttamaan syyttömät ja sorretut ja olemaan palava penseän sijaan. Kristinuskokin on anarkistista alkuperää ja syntynyt valtionvastaisena luomuksena.
Jeesus syytti moraalisen tuohtumuksen vallassa kansalaisia temppelin muuttamista rosvojen luolaksi, kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja ajoi ulos ostajat ja myyjät. Sama reformi pitäisi tehdä lastensuojelussakin.

Toisen tahtoon vajoava ihminen luopuu järjestään ja moraalistaan

Vääryttä vastaan ei taistella erilaisiin yhteisönormeihin ja korrektiuden sääntöihin alistumalla.
Simone Weilin mukaan vallankumouksen (1789) ajan ihmiselle olisi ollut kauhistus ajatella, että kansan edustaja voisi luopua arvokkuudestaan niin, että hänestä tulisi jonkin puolueen tottelevainen jäsen. Weil kirjoittaa yksiselitteisesti, että demokratia on kuollut siellä, missä on poliittisia puolueita. Puolueiden rinnalla toinen mielipiteen vapauden rajoittaja on rahaan liittyvä pakkomielle, joka aina aiheuttaa eräänlaisen moraalin kuoleman. Mielipiteen vapautta ei ole siellä, missä ihminen ajattelee ensisijaisesti taloudellisia etujaan.

Pertti Julkunen kertoo, kuinka "demokratian perustajiin kuuluvan filosofi Immanuel Kantin (1724-1804) mukaan itsenäinen tahto tekee moraalista ja järjestä yhden ja saman asian. Kansalainen on vastuussa teoistaan, kun toimii oman tahtonsa mukaan. Vastuussa ollessaan hän on moraalinen olento. Itsenäisen tahtonsa mukaan vastuullisesti toimiessaan hän tekee valintoja niin kuin parhaaksi katsoo, eli käyttää järkeään. Näin ollen ihminen käyttää järkeään vain moraalisena olentona ja on moraalinen olento vain omaa järkeään käyttäessään.
Toisenvaraiseen tahtoon vajoava ihminen luopuu järjestään ja moraalistaan ja ryhtyy lähteeksi, josta kaikki väärät periaatteet pulppuavat.

Politiikan periaatteista kertoo sanonta, jonka mukaan ”lait astuvat voimaan”, jos jotkut kansalaiset eivät alistu hallituksen vaatimuksiin. Lakeja ei siis enää säädä eduskunta. Ne vain ”astuvat voimaan”. Ennen kuin tällaisella puheella voidaan vaikuttaa elinoloihin, pitää kansan edustajien luopua tahdostaan ja järjestään kahteen kertaan. He luovuttavat ne ryhmäkuria pitävälle eduskuntaryhmälle. Ryhmä luovuttaa ne talouskuria pitävälle hallitukselle.
Kansalaisen tuohtumus ja Kantin filosofia johtavat samaan tulokseen: jokainen kansanedustaja on järjetön ja moraaliton olento. Samamielisyys koskee myös politiikan tuloksia. Tuohtunut kansalainen on sitä mieltä, että lait huonontavat elämän laatua. Ne kiristivät, leikkaavat, nöyryyttävät. Näin on, vaikka nykyisillä työmenetelmillä voitaisiin luoda siististi, helposti ja lyhyessä ajassa kohtuullisen hyvät olot kaikille."

Hyödyllisiä innovaatioita ja muutoksia ei tuoteta rappeutuneiden järjestelmien sisällä ja ansiosta vaan järjestelmien ulkopuolella ja järjestelmistä huolimatta. Ajattelu ja taide on mobilisaatiosta vapaiden vyöhykkeiden ja tilojen luomista ja ylläpitämistä. Kumpikaan ei kukoista mobilisoiduissa tiloissa, joissa jokaisella on ilmianto-, kirjaamis-, korrektius-, raportointi- ja todistamisvelvoite ja ammatillisuus-, ansaitsemis-, menestymis-, selustanvarmistus-, kollegalojaliteetti- ja kasvojensäilytyspakko.

Kirjailija Salme Blomsterin mukaan " viha ei ole sinänsä synti tai pahe, vaan se muuttuu synniksi silloin kun sen avulla tuhotaan toista henkisesti, fyysisesti tai hengellisesti. Kieroutunut, väärällä tavalla ilmaistu tai kokonaan ilmaisematon viha muuttuu vaaralliseksi.Tunne itsessään ei siis ole hyvä tai paha. Se, mitä sillä tekee, on ratkaiseva."

Mitä enemmän omaa pimeyttään tuntee, sen turvallisemmin sen kanssa voi tulla toimeen, ilman että kohtuuttomasti vahingoittaa toisia (Lindqvist 1990, 10).

#moraalinentuohtumus #sosiaalinentekijä #SusannaAirola #SusanneBjörkholm #TuomasKurttila #TeemuMäki #JohannaKorhonen # HannahArendt #SimoneWeil #ImmanuelKanth #Ann Heberlein #BeverlySkeggs #Talio #vihapuhe #oikeutettuviha #vihapuhelastensuojelussa

Ajoissa Aviin

Huostaanottojen määrä on kasvanut tasaisesti vaikka lapsiperheiden määrä ja ongelmat ovat vähentyneet.

Sijaishuollon vuorokausimaksut kustantavat enemmän kuin poliisi tai lukiokoulutus- yli miljardin vuodessa mutta sijaishuoltoa ja sen tuloksia tai turvallisuutta ei valvota. Yhä useampi huostaanotto tehdään lainvastaisesti.

Lokakuun Liike etsii Ajoissa Aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.

Juridisesti huostaanoton pitäisi olla tosiseikkaselvittelyyn ja lapsen edun punnintaperiaatteeseen perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaishuoltoyrittäjän edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi.

Huostaanotoista on kuitenkin tullut pysyviä. Ne kestävät lainvastaisesti koko lapsuuden eikä lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Huomaamatta on jäänyt, että myös lapsen perusteeton erottaminen perheestään ja lapsen oikeuksien toteutumattomuus palvelujärjestelmässä on lapsen kaltoinkohtelua.

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen jopa miljoona euroa. Perhehoidon hinta on keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana noin 1000 000 euroa perhekodissa per lapsi ja noin 200 000 euroa (+ verottomat edut) sijaisperheessä per lapsi. Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.

Kuntaliitto ja Valvira ovat kiinnittäneet huomiota laittomin perustein tehtyihin huostaanottoihin ja sosiaalityöntekijöiden ja kuntien lainvastaisiin käytäntöihin siirtää viranomaistyöksi säädettyjä vanhemmuuden- ja sijaishuoltotarpeen arviointeja ja selvityksiä sijaishuoltopalveluja tarjoaville lapsibisnesyrittäjille.
Huostaanotot tapahtuvat yhä useammin lainvastaisesti ja laittomuuksia tapahtuu sijoitusprosessin jokaisessa vaiheessa.

Kuntaliiton raportissa myönnetään, että puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu.

Talentia-lehden mukaan yritykset tekevät lainvastaisesti kunnan toimeksiannosta arviointeja, joilla on suuri merkitys huostaanottoja ja sijaishuoltoa pohdittaessa, vaikka lain mukaan arviointi pitää tehdä viranomaistyönä.
"Yhä nykyään tulee vastaan tilanteita, jossa lapsen huostaanottopäätöstä perustellaan yksityisellä teetetyllä vanhemmuuden arviolla ja viitataan palveluntuottajan arvioinnista saatuun lausuntoon, jossa todetaan huostaanoton edellytysten täyttyvän". Yksityisiltä palveluntuottajilta pyydetään kannanottoa lastensuojelun tukitoimiin ja jopa sijaishuollon tarpeeseen (Talentia, 30 päivää /2018, 24). Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV, 2012, 73).

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat yrittävät salata ja valkopestä sijaishuollon väkivaltaa ja väärinkäytöksiä erilaisilla kampanjoilla, joita valtamedia halukkaasti tukee. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea useaan otteeseen sijaishuollon valvontapuutteista ilman että puutteita olisi korjattu.

Lastensuojelulaitosten väkivaltaiset käytännöt paljastaneita oikeusasiamiesten tarkastuksia vasten on outoa että Lastensuojelun Keskusliittokin antaa palstatilaa sosiaalityöntekijöiden yrityksille markkinoida laitoksia lasten koteina ja esittää vuosikymmenet jatkunut laitosväkivalta vain väärinä mielikuvina ja myytteinä.

Sijaishuolto laiminlyö sijoitettujen terveydenhoidon ja koulutuksen- ja tuottaa huonoja tuloksia

Kaikki sijaishuoltoselvityksessä ilmenneet rakenteellisen väkivallan muodot ovat yhä olemassa: puuttuva tieto lasten olosuhteista sijaishuollossa ja lapsilta puuttuva tieto lastensuojelun toimista ja omista oikeuksistaan, sijaisperheiden epäonnistunut valikointi, sosiaalityöntekijän olematon /liian hidas puuttuminen sijaisperheiden harjoittamaan kaltoinkohteluun ja yleinen sijaishuollon valvonnan puute (2016, 86).
Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEAn tuella. Sijaishuoltoselvityksen perusteella tehdyistä suosituksista yksikään ei toteudu.

Huutolaisajat ovat palanneet ja nykyistä lastensuojelua valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan. Valvonta ja tuloksellisuuden arviointi perustuu lapsibisnestoimijoiden omavalvontaan ja "sosiaaliseen vaistoon":yhteisiin keskusteluihin ja tulkintoihin. (Ikonen, 2013, 41). Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan, huonosta kohtelusta kertovien lasten puheet mitätöidään, lasten yhteydenpito omaisiinsa, sukulaissijoitukset ja perheen jälleenyhdistäminen estetään, sisarukset erotetaan toisistaan ja sijoitetaan eri tahoille, sijoituspaikat eivät edelleenkään anna halukkaille mahdollisuutta koulunkäyntiin. Liian monella lapsella on paha olo sijaishuollossa ja häntä kohdellaan huonosti (Ikonen, 2013, 391- 393).

Kouluterveyskysely 2017 totesi, että sijoitetut kokevat väkivaltaa ja sen uhkaa vanhempiensa kanssa asuvia enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Sijoitetuilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.

Sijaishuollon negatiivisista vaikutuksista sijoitettujen koulutuspolkuihin on yhdenmukainen, kansainvälinen tutkimusnäyttö (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.

Suomalaisen Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä. Myös vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.

Kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus paljastaa, että sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.
”Lapsina sijoitetuilla ilmeni 18-25-vuotiaana todennäköisemmin päihdeongelmia, taipumusta psykoottiseen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, masennusta tai ahdistusta ja hermostollisia kehityshäiriöitä kuin verrokeillaan. Sijoitetuille oli annettu myös enemmän mielialalääkemääräyksiä ja tuomioita rikosseuraamuksista”, THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari kertoo.

Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutuspolut, estävän asianmukaisen terveydenhoidon, yhteydenpidon läheisiin ja vaikeuttavan myöhempää selviytymistä.

kuvakaappaus Mary Sue

Väkivalta sijaishuollossa jatkuu kuntien ja valtion tuella

Sijaishuoltoselvityksessä tutkijoiden huomio kiinnittyi perhehoidossa ilmenneeseen runsaaseen ja raakaan väkivaltaan.
Sijoitusperheen vanhempien harjoittama fyysinen väkivalta sisältää selkäsaunoja, mutta myös tukistamista, retuuttamista, tönimistä (myös portaita alas), potkimista, käsien upottamista kuumaan veteen tai kuuman veden heittämistä lapsen päälle tai esimerkiksi käsien polttamista silitysraudalla ja WC- pöntön nuolemista. Lyömisen, hakkaamisen, selkäsaunojen ja muiden iskujen välineenä toimivat monenlaiset esineet, esimerkiksi puuhalko, heinähanko, kuokka, emmi, paistinpannu tai auton antenni.

Sijoitusperheissä esiintyi voimakkaasti epätasa-arvoista kohtelua sijoitetun lapsen ja sijoitusperheen biologisten lasten kesken. Epätasa-arvoista asemaa tuotiin esiin esimerkiksi vaatettamalla perhehoidossa oleva lapsi huonommin kuin biologiset lapset, teettämällä hänellä raskasta työtä tai antamalla nukkumapaikaksi muusta perheestä poikkeava tila kuten keittiön nurkka tai erillinen sivurakennus. Sijoitettu lapsi saatettiin myös esimerkiksi jättää ulkopuolelle lomamatkoilta tai kesänvietosta ja perheen biologisilla lapsilla oli mahdollisuus olla väkivaltaisia sijoitettua lasta kohtaan ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta. Perhehoidossa olevasta lapsesta saattoi tulla koko perheen henkinen ja fyysinen ”nyrkkeilysäkki”, johon pahaa oloa purettiin.

Perhehoidossa laiminlyötiin usein niin lasten koulutus kuin terveydenhoito. Monet entiset sijoitetut kertovat nälästä ja lääkärissä käynnin välttelystä. Lapsen omaisia mustamaalaamalla ja hänen taustaansa arvostelemalla katkaistiin koulutushaaveet ja tehtiin selväksi, ettei hänestä ole mihinkään eikä hänestä koskaan tule mitään. (2016, 89- 96 ).

Näyttelijä Eero Enqvist kertoo sijaisperheestään:
”Siellä käytettiin selkäsaunaa rangaistuskeinona. Taustaamme ei otettu huomioon eikä siitä puhuttu. Me olimme vakavasti traumatisoituneita.” Kun Eero oli kovassa kuumeessa ja näki hallusinaatioita, häntä ei viety lääkäriin. Kasvatusvanhemmat eivät ottaneet syliin tai yrittäneet lohduttaa.
Pahinta oli eristäminen. Ruokapöydässä Eero laitettiin istumaan erilleen muista, ja hän söi ruokansa muoviastioista. ”Söin vuosikausia selkä muihin päin. Moniin kyläpaikkoihin minua ja veljeäni ei otettu mukaan. Taustaamme vihjattiin kuitenkin nimittelemällä.”

Väkivalta on läsnä myös nykyisessä perhehoidossa.
Hiljattain pitkäaikaisen sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin tekoaikaan 6-9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä.Tapauksessa karmeaa on, ettei tyttö uskaltanut puhua rikoksista pelätessään- aivan aiheellisesti-, että häntä rangaistaan puhumisesta laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja sijoituksella yhä kauemmas kotoa.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).

PRIDE- kouluttajina toimivat sosiaalityöntekijät tuntuvat muistavan ulkoa sijaisvanhempien harrastukset ja osaavat kertoa, että Vuoden sijaisperheeksi valitut Orvokki ja Ossi ovat maanläheisiä ja lämpimiä luontoihmisiä. He kertovat, että pitkän kasvattajakokemuksen omaavalla jämäkällä Salmella on ”rajoja ja rakkautta” ja useita lastensuojelun luottamustehtäviä mm. Perhehoitoliitossa. PRIDE-valmennetut sijaislastensa pituuskasvun nälkiinnyttämällä pysäyttäneet sijaisvanhemmatkin nähtiin niin ylivertaisina kasvattajina, että heidän annettiin jatkaa kaltoinkohteluaan vuosikaudet.

24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Se perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Toistuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie valmentajan pätevyyttä. Käytännössä sosiaalityöntekijöillä ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin mukaan virkamies voi toiminnallaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.

Myöskään sijaisperheillä ei ole asianmukaisia vastuu- tai korvausvelvoitteita. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen. Joissakin tapauksissa poliisi ei ota vastaan vanhempien tutkintapyyntöä lapsen kaltoinkohtelusta sijaishuollossa vaan edellyttää sosiaalityöntekijää tekemään rikosilmoituksen (Ikonen, 2013).

Vieraannuttaminen on lastensuojelun rutiinia

Perhehoidon lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestään vaikeutunut ja vieraannuttamisesta ja laittomista tapaamisrajoituksista on tullut lastensuojelun rutiinia. Usein elinikäiseksi ihmissuhteeksi markkinoitu sijaisperhe lakkaa pitämästä yhteyttä sijaislapseensa heti toimeksiantosopimuksen päätyttyä. Sijaisperheiden heikkolaatuinen valikointi ja valmennus myös lisää sijaishuoltosopimusten äkkinäisiä purkuja. Tutkimustiedon mukaan sopimusten purkujen syyt löytyvät useimmiten sijaisperheistä itsestään- ei biovanhemmista, kuten usein virheellisesti väitetään (Janhunen 2007; Lamminen & Rantanen 2007).

Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”

Suomalaiset puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ”vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa ja kouluttavat omia sijaisperheitä. Ne ovat itse juuri niitä tahoja, jotka tuottavat rikottuja perheitä ja riskiolosuhteita. Muiden muuassa SOS-lapsikylä ja Pesäpuu ry mainostavat palveluitaan harhaanjohtavasti lapsilla, ”jotka eivät voi asua kotonaan” vaikka kyse on usein siitä, että lapset eivät saa asua kotonaan vaikka voisivat ja haluaisivat.

Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.

Valtiovallan tuella harjoitettu sinisilmäinen sijaishuollon valvomatta jättäminen ja edunvalvonta yhdistettynä lastensuojelun tutkimuksen ja oikeudenkäyntien puutteisiin ja heikkolaatuiseen sijaisperhevalmennukseen takaa sen, että yhä useampi nuori päätyy kenenkään puuttumatta sijoitetuksi hatarin ja laittomin perustein tarpeitaan vastaamattomaan, puutteellisesti valvottuun ja koulutettuun, pysyvyyttä tarjoamattomaan ja jopa vaaralliseen sijaisperheeseen ja sieltä edelleen kiertämään syrjäyttävästä sijaisperheestä tai - laitoksesta toiseen.

Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.

Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki lastensuojeluun ajetut perheet ja heistä välittävät- ajoissa!

https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-

Anna Cantell- Forsbom

Kids for cash- skandaali pian mahdollinen Suomessakin

Lastensuojelun toimintoja ulkoistetaan kovaa vauhtia yksityisille yrityksille.
Lastensuojelun lainvastainen käytäntö siirtää viranomaistyöksi säädettyjä perheiden olosuhde- ja vanhemmuudenarviointeja jääveille sijaishuoltopalveluja tarjoaville yksityisille yrityksille on lisännyt huostaanottoja ja räjäyttänyt lastensuojelun kustannukset, jotka ovat kivunneet jo yli miljardiin vuodessa.

Lastensuojelun laittomuuksista raportoineita alaisiaan omiin muroihin pissijöiksi haukkunut Anna Cantell- Forsbom on nyt päästänyt vieraita lastensuojelun murokupille.

Asiakkaat samoin kuin veronmaksajat tosin voivat olla eri mieltä Päivi Singon palkinneen Cantell- Forsbomin samoin kuin Lastensuojelun Keskusliiton ja S-pankkiin kuuluvan rahastoyhtiö FIM:n arvostelukyvystä lastensuojelun kehittämisen ja kustannussäästöjen suhteen.

Pitkään erilaisten ongelmien kanssa paininutta Vantaan lastensuojelua ollaan kaikessa hiljaisuudessa ajamassa osaksi sijoituskuviota, kertoo Vantaan Sanomat.

Hankkeen puuhamiehinä ovat yksityinen rahastoyhtiö FIM ja Lastensuojelun Keskusliitto.

Lapsi-SIB-nimisen ( tulosperusteinen rahoitussopimus) hankkeen ideana on se, että varhaisen puuttumisen tuomat säästöt lastensuojelussa päätyvät osaksi sijoittajille ja osa säästöistä jää kaupungin hyväksi.

– Käytännössä hanke alkaa vuodenvaihteessa. Periaatepäätökset on jo tehty, sopimuksia hiotaan, toteaa Vantaan perhepalvelujen johtaja Anna Cantell-Forsbom.

Lastensuojelun Keskusliiton hankepäällikkö Ulla Lindqvistin mukaan hankkeita on käynnistymässä Vantaan lisäksi Suomessa 5–10.

Hankkeen kohderyhmänä Vantaalla ovat neuropsykiatrisesti oireilevien lasten perheet.

Säästöön, eli lastensuojelun kustannusten alentamiseen, hankkeessa pyritään oikea-aikaisilla tukitoimilla, joita olisivat esimerkiksi vanhempainohjaus, kuntoutus, terapia sekä tuki raha-asioiden hoitoon ja koulunkäyntiin.

Tukitoimia rahoitetaan sijoittajilta rahastoon kerätyillä varoilla. Rahaston varojen käyttöä koordinoi kaupunki ja tukitoimia tarjoavat muun muassa kolmannen sektorin toimijat.

Sitra on jo analysoinut, miten paljon säästöä lastensuojelun asiakkaaksi päätymisen ehkäiseminen voi kohderyhmän osalta tuoda.
– Laskelmien mukaan SIB-hankkeen (SIB = social impact bond) avulla kustannukset voivat jopa puolittua viidessä vuodessa. 50 perheen kohdalla säästöä tulisi jopa 10 miljoonaa. Siitä sijoittajat saisivat hankkeeseen sijoittamansa 4,5 miljoonaa ja sen lisäksi koron. Loppu säästöstä jäisi kunnalle, kertoo Cantell-Forsbom.

Ennaltaehkäisyn lasketaan siis tuovan miljoonasäästöjä. Miksi siihen ei osoiteta kunnan omaa rahaa, vaan lähdetään mukaan hankkeeseen, jossa osa säästöstä valuu sijoittajille?
– Kunnalla on rajallinen budjetti ja lastensuojelun lakisääteiset korjaavat toiminnat, kuten huostaanotot, on hoidettava. Eikä kunnan byrokraattinen päätöksenteko hankintalakeineen mahdollista ketteriä kokeiluja, vastaa Cantell-Forsbom.

Hanke lupaa sijoittajille korkeaa tuottoa, tuottoprosentiksi on määritelty 5,5–8 prosenttia, jopa 10 prosenttia.
– Kyseessä on riskisijoitus. Jos tavoitteita ei saavuteta, sijoittajat eivät saa mitään, väittää Cantell-Forsbom. (Vantaan Sanomat, 26.9.2018)

Asiassa ei olisi suuria ongelmia jos viranomaisten tieto pitäisi paikkansa, jos kysessä todella olisi riskisijoitus, jos julkisen sektorin ongelmat eivät siirtyisi toimintaan, jos rahoitussopimus olisi todella tulosperustainen sopimus eikä yksityisesti neuvoteltu laina , jos tulokset ja hyöty arvioitaisiin rehellisesti, jos päästäisiin yksimielisyyteen siitä mitä on lastensuojelun tuloksekkuus ja onnistuminen, jos kausaalisuhde intervention ja raportoitujen tulosten välillä voitaisiin osoittaa luotettavasti ja kaikki toimijat olisivat rehellisiä. Nämä ennakkoehdot eivät lastensuojelun ongelmat tuntien välttämättä täyty.

Monet yritykset käyttävät vastuullisuus- käsitettä häikäilemättömästi edistääkseen brändin mainetta ja myyntiä. Valko- ja viherpesu (green wash) on haitallista ennen kaikkea yritykselle itselle, mutta myös muille yrityksille. Tällaisten huijausten selvittyä ihmisistä tulee skeptisiä eivätkä he enää usko edes markkinoinnin tosia väittämiä.

Anna Idströmin mukaan "Sitra (2015) ei anna yhtäkään käytännön esimerkkiä, joka osoittaisi SIB-mallin hyödyn verrattuna muihin mahdollisiin ratkaisuihin, eivätkä kansainvälisetkään lähteet pysty tarjoamiensa konkreettisten esimerkkien perusteella tässä asiassa parempaan kuin varovaiseen toiveikkuuteen.

Muitakin vaihtoehtoja on. Lontoossa on kehitetty joukkorahoituksen ja julkisen rahoituksen yhdistelmää, jossa kaupunki tulee vastaan niitä hankkeita, jotka ovat toteuttamiskelpoisia ja keräävät parhaiten joukkorahoitusta.

SIB on arveluttava rahoitusinstrumentti

Sitra ei tuo lainkaan esiin SIB-malliin kohdistunutta kritiikkiä (Horesh 2015a, b), jotka liittyvät siihen, millaisia sivuvaikutuksia voi olla yksityisen rahan kanavoitumisella järjestöjen tai sosiaalisten yritysten kautta toiminnan kohteen hyväksi.

OECD:n raportti (2016: 22) huomauttaa, että nykyinen politiikka on epäonnistunut monissa sellaisissa kysymyksissä, joihin SIB:in kannattajat uskovat SIB:in voivan tarjota uudenlaisia ratkaisuja: asunnottomuus, lasten huostaanotot ja rikoksenuusinta tulevat yhteiskunnalle kalliiksi ja tuottavat kurjuutta, mutta niitä ei ole kyetty tehokkaasti torjumaan nykyisin keinoin. Samainen raportti tosin jatkaa, että ei ole näyttöä siitä, että SIB onnistuisi paremmin – se voi monimutkaisuudessaan tulla jopa suoraviivaista verotusta kalliimmaksi. Joidenkin viimeaikaisten tutkimusten mukaan julkisten palveluiden yksityistäminen nimenomaan ei säästä veronmaksajien rahaa vaan pikemminkin hukkaa sitä (Chassy & Amey 2011, ks. myös Plumer 2011).

Idström väittää, että demokratian kannalta SIB on arveluttava rahoitusinstrumentti, jota olisi syytä tutkia tarkasti ennen sen soveltamista suomalaiseen yhteiskuntaan.

SIB aiheuttaa rakennemuutoksen, jossa osa päätöksenteosta karkaa luottamushenkilöiden käsistä kaupallisille tahoille – varallisuutensa karttumista toivoville sijoittajille ja omia intressejään ajaville palveluntuottajille eli firmoille.

Onko yhteiskunnassa käyty riittävän laaja arvokeskustelu ja saavutettu yhteisymmärrys siitä, miksi jonkun sijoittajan pitäisi voida vaurastua sillä, että esimerkiksi turvattomaan tilanteeseen joutuneita lapsia, vapautuvia vankeja tai asunnottomia kohdellaan tavalla A sen sijaan, että heitä kohdeltaisiin tavalla B?

Kuinka voidaan turvata se, että yhteiskuntamme heikoimmat ja hädänalaisimmat eivät joudu yksityisten tahojen rahanteon pelinappuloiksi? Rahoittajien ja kaupallisten palveluntuottajien tuodessa omat intressinsä osaksi yhteiskunnallisia käytäntöjä, demokraattisen, avoimen päätöksenteon ote väistämättä heikkenee siitä käytännön proseduurista, jonka lopputuloksena voi olla ratkaiseva vaikutus jonkun todellisen ihmisen todelliseen elämään.

Kohti yksityisiä vankiloita?

Yksityiset vankilat tarjoavat runsaasti konkreettisia esimerkkejä ongelmista, joita seuraa hädänalaisiin ihmisiin kohdistuvien julkisten sosiaalipalveluiden yksityistämisestä.

Amerikkalaisissa liikeyrityksiksi muutetuissa vankiloissa henkilökunnan ammattitaito on heikko ja vankien turvallisuus sekä ihmisoikeudet vaakalaudalla (Stevenson 2011).

American Civil Liberties Unionin (2016) mukaan myöskään väitteet yksityisten vankiloiden tuomista säästöistä eivät ole osoittautuneet paikkaansapitäviksi. Tarkempia lukuja antaa Oppel (2011), joka lisäksi huomauttaa, että yksityiset vankilat pyrkivät pitämään seiniensä sisällä vain halvoiksi tulevat vangit – sairaimmat ja täten kalliimmiksi tulevat vangit jätetään mielellään valtion vankiloihin.

Vuonna 2008 Mid-Atlantic Youth Services Corp-niminen nuorisovankilafirma jäi kiinni lähes 3 miljoonan dollarin lahjuksien maksamisesta tuomareille, jotta he lähettäisivät kyseisen firman vankiloihin aivan mitättömistäkin rikoksista kiinni jääneitä nuoria (Monbiot 2009, Pilkington 2009).

Vankilafirmat ovat tulleet tunnetuiksi myös lobbauksesta, jolla ne pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin niin, että vankeustuomiot kovenisivat kautta linjan ja vankilat pysyisivät tällä tavoin mahdollisimman täysinä.
Arizonan osavaltio on joutunut jopa maksamaan korvauksia yksityiselle vankilalle siitä, että osa sen selleistä on ollut vajaakäytöllä (Hall & Diehm 2013).

Mikä varmistaa, ettei samoja virheitä tapahdu Suomessa, jos omaksumme ongelmia aiheuttaneen toimintamallin kulttuuriimme?

Valvomaton lastensuojelu ja sijaishuolto tarjoaa oivat puitteet vaikuttavuussijoituksilla keinotteluun. Tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet , asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet puuttuvat , joten kekseliäs sijoittaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.

Lastensuojelussa on pitkät perinteet ja markkinarako puoskaroinnille

Terveydenhuollon tuotteet ja palvelut käyvät ennen markkinoille pääsyään läpi perusteellisen testauksen. Sosiaalipalveluissa sen sijaan voi päästä markkinoille vain ilmoittamalla tuottavansa uutta palvelua tyyliin ”osaan parantaa alkoholisteja”. Menettely lisää riskiä siitä, että asiakkaille tarjotaan toimimattomia palveluja( Uudistuva lastensuojelu, 2/17, 9).

Ennaltaehkäisevien palvelujen osuus onkin jatkuvasti pienentynyt korjaaviin palveluihin verrattuna. Huostaanotot ja "riskiperheet" lisääntyvät kun lastensuojelun asiakkuuskriteerejä ja asiakirjoja fabrikoidaan, lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen, perhearviointi on oikeusturvariski ja perheiden tarpeita vastaamattomat perhepalvelut ja avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja.

Sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä ison otannan asiakaskyselyillä tai satunnaistetuilla koeasetelmilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa ja palvelun laatua.

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Sosiaalityön huonot käytännöt ovat siirtyneet myös yritystoimintaan.
Suomessa on jopa 19 000 yhteiskunnallista yritystä ja ne työllistävät noin 126 000 henkilöä . Yhteiskunnallisten yritysten ensisijaisen tavoitteen ei tulisi olla voiton maksimointi vaan yhteiskunnallisten päämäärien edistäminen ja yritysten voitonjako pitäisi rajoittaa siten, että valtaosa voitoista kohdennetaan mission mukaiseen työhön.

Etlan selvityksen mukaan peräti kolme neljästä yhteiskunnallisesta yrityksestä ei mittaa toimintansa vaikuttavuutta millään tavalla (Etla, 2015, 32). Julkinen sektori on näiden yritysten merkittävin rahoittaja, mutta ei tunnu kaipaavan todennettua vaikuttavuutta. Julkista rahoitusta on mahdollista saada, vaikka yritys ei mittaisi tai raportoisi toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Käänteisesti voisi jopa argumentoida, että vuosisykleissä myönnettävä rahoitus ei kannusta toimijoita kehittämään pitkäjänteistä vaikuttavuuden seurantaa, vaan ohjaa toimintaa panosten ja suoritteiden laskemiseen (Etla, 2015, 24).

Kritiikitön media, hyväuskoiset kansalaiset ja valistumattomat päättäjät pitävät rahahanat auki pelimiehille ja -naisille. Vastikkeetonta rahaa suorastaan sataa- tarvitsee vain lausua taikasanat "lapsen etu" ja työntää haavi alle.

Lähteet:

Kotiranta, Annu & Widgrén, Joona (23.10.2015). ”Esiselvitys yhteiskunnallisesta yrittämisestä – Katsaus yhteiskunnallisiin yrityksiin ja vaikuttavuusinvestoimiseen Suomessa”.
https://www.etla.fi/wp-content/uploads/ETLA-Raportit-Reports-46.pdf

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/17/dokumenttiprojekti-rahastusta-lapsilla
https://www.hel.fi/hel2/tietokeskus/julkaisut/pdf/16_12_02_tutkimuskatsauksia_13_idstrom.pdf
https://www.cgdev.org/blog/social-impact-bond-without-impact-critics-question-success-early-childhood-development-program https://nonprofitquarterly.org/2014/06/12/eight-thoughts-social-impact-bonds/
http://www.truth-out.org/opinion/item/33353-social-impact-bonds-selling-off-the-public-good-in-the-era-of-neoliberalism
https://nonprofitquarterly.org/2018/03/30/voices-field-social-impact-bonds-search-ways-finance-public-sector-rd/

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-onnistuminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kids-for-cash-skandaali-mahdollinen-suomessakin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipa-syottina-tuleville-lypsylehmille-mista-ruoka-avun-uudistuksessa-on-kyse
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-paras-yhdessa-enemman-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omat-vanhemmat-eivat-saa-terveystietoja-lapsesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusmaaria-lisaamalla-pyritaan-nostamaan-kuntien-valtionosuuksia
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoliliputus-uusi-kyttyskoodi-vaarantaa-nuorten-oikeusturvan-ja-tietosuojan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihlajalinnan-hoitokoti-irtisanoi-ongelmista-raportoineet

Lapsi huolipanttivankina

Moni on ihmetellyt miksi vain osa lapsista huostaanotetaan kelvottomaksi leimatusta perheestä mutta osan annetaan jäädä perheeseen.

Tapauksissa, joissa huostaanotto on alun alkaenkin laiton, sosiaalityöntekijöillä on tapana jättää sisarusparvesta ainakin yksi lapsi kelvottomaksi huoltajaksi mustamaalaamalleen vanhemmalle.

Lapsen annetaan jäädä asumaan kotiin, joka on muiden lasten kohdalla kirjattu lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavaksi olosuhteeksi ja vanhemmalle, joka on leimattu puutteelliseksi tai jopa vaaralliseksi vanhemmaksi.
Sosiaalityöntekijät perustelevat outoa käytäntöään huolen ja lapsen edun hokemilla. Yhdestä lapsesta on huoli- toisesta ei. Yhdelle lapselle sijoitus on lapsen edun mukainen, toiselle ei.

Kyse on lastensuojelun selustanvarmistuskäytännöstä ja julmasta vaihtokaupasta, joka vaarantaa lasten ja vanhempien hyvinvoinnin ja oikeusturvan.
Niin kauan kun vanhempi hyväksyy toisten lastensa hatarin perustein tehdyt tai jo lähtökohtaisesti laittomat pysyvät huostaanotot, vieraannuttamisen ja valtaisat tulonsiirrot sosiaalityöntekijän valitsemaan perhekotiin/ sijaisperheeseen, sosiaalityöntekijä pidättäytyy tuntemasta huolta vanhemmalle jätetystä lapsesta.

Lapsi jätetään vanhemmalle ikäänkuin huolipanttivangiksi, estämään aiheellisetkin valitukset sosiaalityöntekijän laiminlyömästä valvonnasta ja muiden lasten huonosta kohtelusta sijaisperheessä ja mahdollistamaan sijaishuollon sadistinen kiristys.
Sosiaalityöntekijän huoli aktivoituu uudelleen heti, jos lapsi tai vanhempi alkaa perätä oikeusturvaansa ja vaatia perheen jälleenyhdistämistä.

Huolipanttivanki mahdollistaa sijaishuollon sadistisen kiristyksen

Mikäli vanhemmalle ei jätettäisi yhtään lasta, ei olisi mitään millä häntä voisi kiristää ja vanhemman voimat vapautuisivat täysimittaiseen oikeustaisteluun, jonka seurauksena hän saattaisi saada lapsensa takaisin.

Sijaishuollossa vanhemmat usein pakotetaan sijoitettujen lastensa "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaavat kaipaamasta sinua ja alkavat osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme yhteiset tapaamisenne- ja huostaamme loputkin lapsesi. "

Lapsia kiristetään paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla heitä olemaan "reippaampia" erotilanteissa, rankaisemalla koti- ikävästä, houkuttelemalla heitä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla heitä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.

Voi vain kuvitella minkälaisia korvaamattomia kärsimyksiä ja vaurioita kiristys ja vieraannuttaminen aiheuttavat niin lapsille kuin vanhemmille ja minkälainen käsitys viranomaistoiminnasta lapsille muodostuu niiden seurauksena.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista lastensuojeluperheistä ohjaavat sijaisvanhempia ja lastensuojelun työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan koulukuraattorit, sosiaalityöntekijät ja terapeutit keskittyvät etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.

Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut huolta ja lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua, tarpeita, toiveita ja turvallisuutta vastaan.

Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen voi syntyä vain karsimalla kilpailu eli estämällä/rajoittamalla minimiin lapsen kontaktit läheisiinsä, opettajiin, sosiaalityöntekijöihin, terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.

Pula sijaisperheistä ja heille myönnetty koskemattomuussuoja mahdollistaa sen, että sijaisperhe voi alkaa ohjailla sijoitusprosessia mielensä mukaan. Valtiontalouden tarkastusviraston raportissa lähes viidennes sijaisvanhemmista kertoi, että heillä olevilla lapsilla ei ollut lainkaan mahdollisuutta tavata sosiaalityöntekijäänsä.
Kaikki sijaisperheet eivät suostuneet edes päästämään lastensuojelun työntekijää kotikäynnille ( 2012, 72-73). Perheiden tapauksissa vastaava kieltäytyminen katsottaisiin huostaanoton perusteeksi.

Huolen ja lapsen edun hokemat vaarantavat perheiden oikeusturvan

Huostaanottojen perusteita ja perhehoidon toimintakäytäntöjä arvostelevat ja paheksuvat jo sijaishuollonkin juristit.

Mirjam Aranevan mukaan lapsen edun käsitettä ei pitäisi käyttää harkitsemattomasti tai fraasinomaisena hokemana lapsiin liittyvissä asioissa silloin, kun lapsen etua ei ole aidosti edes arvioitu. Näin toimiessaan aikuinen loukkaa lapsen oikeutta.

Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".

Araneva muistuttaa, että - toisin kuin sosiaalityöntekijä on ehkä lainvastaisesti luvannut ja sijaisvanhempi toivoo- sijoitetusta lapsesta ei tule perhehoitajalle omaa lasta.
Tilanteet, joissa perhehoitajat eivät kykene turvaamaan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaista suhdetta vanhempaan ja muuhun sukuun (Lapsen oikeuksien sopimus: 9.3, 8 ja 16) vastaavat kärjistyneitä huoltoriitoja, joihin tulee puuttua.
Tieto lain asettamista raameista on tärkeää, jotta lapsen ja vanhemman perus- ja ihmisoikeuksia ei loukata.

kuvakaappaus Agency Reporter

Perhehoidon valvonta on retuperällä

Huutolaisajat ovat palanneet. Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan. Nykyistä lastensuojelua kuitenkin valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.
Lain mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun toteutumista (Lastensuojelulaki 417/2007, 24§) eli palvelutuottajien toimintaa ja sijaishuoltoa ja arvioitava sen asianmukaisuutta. Sosiaalityöntekijät ovat kuitenkin kääntäneet perustehtävänsä päälaelleen. Valvontavelvoitteen kohteeksi kuvitellaan vanhemmat ja auttamisvelvoitteen kohteeksi sijaishuoltoyrittäjät.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi.
Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Epäkohdista kertovaa vanhempaa voidaan uhata viimeistenkin kotiin jätettyjen lasten huostaanotolla.

Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät rankaisevat heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.

Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijatkin leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi ja vanhempien VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.

Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon. Hope-palvelun tavoitteista kertoo Ulla-Maija Karvonen Hope-projektia varten tehdyssä opinnäytetyössä näin:

”Kriisiprosessin toivottu lopputulos on, että kokemus hyväksytään osaksi omaa elämänhistoriaa. Vähitellen biologisesta vanhemmasta alkaakin tuntua siltä, että elämä sujuu jo paremmin. Tapahtunutta voi jo ajatella tuntematta voimakasta ahdistusta… Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta.”

Vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua. Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista.

Lapsia ja vanhempia rangaistaan kanteluista ja huostaanoton purkuhakemuksista

Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai kantelu aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen huostaanoton aikaansaamiseksi/jatkamiseksi.

Uhkailuun ja väärinkäytöksiin ei silti pidä alistua. Mikäli vain muutama lapsi ja vanhempi rohkenee kannella tai tehdä huostaanoton purkuhakemuksen, heitä pystytään vielä rankaisemaan ja kiristämään.
Jos kaikki väärinkäytöksiä kokeneet kantelevat ja hakevat perheen jälleenyhdistämistä, järjestelmän resurssit eivät enää riitä laittomuuksien piilotteluun ja ylläpitoon.

Lasten tunteet ja kaipuu verisiteisiin perustuvan perheensä luokse koetaan lastensuojelussa ratkaisua ja rankaisua vaativaksi ongelmaksi ja kaipuun poistaminen perhehoidon päämääräksi. Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.

Miksi ihmeessä yhteydet vanhempiin pitää katkaista huostaanotoissa, joissa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen syyperuste ja jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) , puuttuvien palvelujen takia ( Kuntaliitto, 2018) tai sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015)?

Laura Linnamaan ja Kati Hämäläisen tutkimuksissa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon." Hämäläisen mukaan sijoituksen myötä lapset eivät välttämättä saaneetkaan sijaisvanhempia vaan pelkän sijaisäidin. Perhehoitoon sijoitetulla lapsella saattoi olla joissain tapauksissa vain sijaisvanhempi, toisin sanoen sijaisäiti ja sijaisisän rooli lasten elämässä jäi epäselväksi.

Lainvastaisesti pysyviksi muodostuneiden huostaanottojen myötä kroonistunutta sijoitettujen koti- ikävää yritetään laimentaa "tunne- ja tietoisuustaidoilla" ja lastensuojelun taidelähtöisillä menetelmillä; draamaharjoituksilla, käsinukeilla, orff-soittimilla , sirkustempuilla ja varjoteatterilla. Mitä vain kunhan ei anneta perheille toimivia oikeussuojakeinoja lastensuojelusta vapautumiseksi ja yhdessä pysymisen varmistavaa tarpeenmukaista tukea, jota ilman jopa 85% lapsista jää ennen sijoitusta (HuosTa 2015) ja vanhemmat kokonaan sijoituksen aikana (LSKL 2013).

Lokakuun Liike etsii Ajoissa aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.

Muista, että korruptoituneen ja toimimattoman lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi.

Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi vaan raportoi ja kantele lastensuojelun väärinkäytöksistä ja väkivallasta -ajoissa.

Älä suostu kollegiaalisen lojaalisuuden nimissä mutudiagnooseihin, vihapuheeseen ja panetteluun tai kirjoittelemaan ilmiantoja tai lausuntoja "sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi" perheistä, joita et tunne.

Älä usko rikkinäisen puhelimen- efektiä tuottavaa moniammatillista kirjaamista ja psykojargonia vaan kysy asioista suoraan lapsilta ja vanhemmilta. Huolet haihtuvat mutta leimat ja kirjaukset pysyvät- ja varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä.

Auta asiakastasi itse äläkä sysää häntä järjestelmään, joka liian usein tuhoaa lähisuhteet, terveyden ja oikeusturvan, estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista.

Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.

Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
Kantelemalla sijaishuollon väärinkäytöksistä autat myös toisia perheitä!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-

Ajoissa Aviin!

Huutolaisajat ovat palanneet. Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan. Nykyistä lastensuojelua kuitenkin valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan. Huonosta kohtelusta kertovien lasten puheet mitätöidään, lasten yhteydenpito omaisiinsa, sukulaissijoitukset ja perheen jälleenyhdistäminen estetään, sisarukset erotetaan toisistaaan ja sijoitetaan eri tahoille eivätkä sijoituspaikat edelleenkään anna halukkaille mahdollisuutta koulunkäyntiin. Liian monella lapsella on paha olo sijaishuollossa ja häntä kohdellaan huonosti (Ikonen, 2013, 391- 393).

Sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat yrittävät salata ja valkopestä sijaishuollon väkivaltaa ja väärinkäytöksiä erilaisilla kampanjoilla, joita valtamedia halukkaasti tukee. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea useaan otteeseen sijaishuollon valvontapuutteista ilman että puutteita olisi korjattu.

Lastensuojeluun ajautuneiden perheiden oikeusturvaa ei ole saatettu kuntoon: tehokkaita oikeussuojakeinoja ei ole, ei liioin mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa. Sosiaalityöntekijät ovat kääntäneet perustehtävänsä päälaelleen: valvontavelvoite kohdistuu vain vanhempiin ja auttamisvelvoite sijaishuoltoyrittäjiin.

Lokakuun Liike etsii Ajoissa Aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.

Muista, että korruptoituneen ja toimimattoman lastensuojelun jatkeeksi rupeaminen tuhoaa kansalaisten luottamuksen myös omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi.
Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi vaan raportoi ja kantele lastensuojelun väärinkäytöksistä ja väkivallasta -ajoissa.

Älä suostu kollegiaalisen lojaalisuuden nimissä mutudiagnooseihin, vihapuheeseen ja panetteluun tai kirjoittelemaan ilmiantoja tai lausuntoja "sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi" perheistä, joita et tunne.

Älä usko rikkinäisen puhelimen- efektiä tuottavaa moniammatillista kirjaamista ja psykojargonia vaan kysy asioista suoraan lapsilta ja vanhemmilta. Huolet haihtuvat mutta leimat ja kirjaukset pysyvät- ja varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä

Auta asiakastasi itse äläkä sysää häntä järjestelmään, joka liian usein tuhoaa lähisuhteet, terveyden ja oikeusturvan, estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista.

Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa , ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin.

Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.

Yleisimmät väärinkäytökset, joista kannattaa kannella aviin ja oikeusasiamiehelle:

-Lastensuojelu ei informoi lasta eikä vanhempaa näiden oikeuksista, päätöstensä seurauksista eikä tee yhteistyötä perheen kanssa
-Vanhemmalta kielletään oma asiamies tai taltiointi lastensuojelun palaverissa tai taltioimisesta ja asiamiehen käytöstä yritetään rangaista
-Vanhempaa uhataan huostaanotolla jos hän hakee second opinionia lastensuojelun oman lääkärin/psykiatrin kanssa eri mieltä olevalta lääkäriltä
- Lastensuojelu ei suostu luovuttamaan rekisterimerkintöjään vaan panttaa niitä hallinto- oikeuskäsittelyyn asti, jotta asiakas ei saa selville mistä häntä epäillään eikä voi valmistautua oikeudenkäyntiin. Mikäli kirjauksia ei kuulu kuukaudessa, kannattaa kannella
-Lastensuojelu ei suostu korjaamaan asiakkaalle raskauttavia virheellisiä merkintöjään vaan pyrkii toimittamaan virheelliset/ valheelliset paperit hallinto- oikeuteen
- Vanhempaa uhkaillaan huostaanotolla hänen hakiessaan lakisääteisiä palveluja lapselleen
- Lastensuojelu ei suostu antamaan perheen tarvitsemia palveluja vaan tarjoaa omia perheen tarpeita vastaamattomia avohuollon tukitoimiaan, jotka pyrkivät edistämään- ei estämään huostaanottoa
-Lastensuojelu pyrkii leimaamaan lapsen ja vanhemmat mielisairaiksi ja fabrikoimaan asiakirjoihin katteettomia epäilyjä ja vihjauksia
-Vanhemman ja/ tai lapsen asiakassuunnitelma jätetään tekemättä, tehdään ilman asiakasta tai fabrikoidaan
-Perhettä painostetaan huostaanotolla uhkaamalla "perhekuntoutukseen", joka edellyttää töistä irtisanoutumista/ koulun vaihtoa
-Vapaaehtoisesta "avohuollon tukitoimesta" kieltäytyvää tai sen lopettanutta vanhempaa uhataan lapsen kiireellisellä sijoituksella tai poliisilla
-Lapselle tehdään kiireellinen sijoitus laittomin perustein ja kiireellisestä sijoituksesta yritetään keplotella huostaanotto
-Vanhempi, jolla ei ole mt- tai päihdehistoriaa pakotetaan turhiin mt- tai päihdeseuloihin ehtona lapsen tapaamiseksi tai saamiseksi takaisin kiireellisestä sijoituksesta
- Vanhemmalle fabrikoidaan perusteeton rikosepäily huostaanoton edistämiseksi
- Läheisneuvonpito jätetään järjestämättä ja sukulaissijoitusmahdollisuudet selvittämättä
- Vanhemmalle tarjotaan suoraan huostaanottoa ilman, että lapselle/ vanhemmalle annetaan mitään palveluja tai huostaanottoa tarjotaan "tukitoimena"
- Lasta ja vanhempaa estetään tutustumasta suunniteltuun sijaishuoltopaikkaan, sijaishuoltopaikka on rikostutkinnassa ja/tai sosiaalityöntekijä on jäävi sijaishuoltopaikan valinnan suhteen
-Sosiaalityöntekijän valitsema sijaishuoltopaikka vaarantaa lapsen terveyden , ei vastaa lapsen tarpeita, edustaa lapselle vierasta kieli/uskontokuntaa tai sijaitsee niin kaukana, että lapsen yhteydenpito omaisiin vaarantuu mutta sosiaalityöntekijä ei suostu neuvottelemaan asiasta
-Vanhempaa painostetaan hyväksymään hatarin/lainvastaisin perustein tehty huostaanotto uhkaamalla tapaamisrajoituksilla
-Sijaisperheessä käytetään vain sijaishuollon laitoshoidossa sallittuja rajoitustoimenpiteitä, joita ovat mm. yhteydenpidon rajoittaminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus, henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen, omaisuuden ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen ja eristäminen
-Rajoitustoimenpiteitä ei kirjata sijaishuollon laitoshoidossa, käytetään laittomasti avohuollon sijoituksissa tai käytetään väärin lapsen turvallisuuden vaarantavalla tavalla
- Sijaisperhe pyrkii torpedoimaan lapsen ja tämän omaisten yhteydenpidon ja sosiaalityöntekijä ei puutu asiaan
-Sijaishuoltopaikka estää lasta pääsemästä kouluun tai terapiaan
-Lapselle yritetään fabrikoida sairaus huostaanoton perustelemiseksi
- Sijaishuoltopaikka pyrkii nostamaan hoitokorvauksiaan tai koulu salamaan koulukiusaamisen asettamalla lapselle turhan/väärän diagnoosin
- Lapsi saa psyykelääkityksen, joka on määrätty lasta asianmukaisesti tutkimatta.
- Lasta kaltoinkohdellaan sijaisperheessä mutta sosiaalityöntekijä kieltäytyy tekemästä lastensuojeluilmoitusta sijaisperheestä ja vaihtamasta sijoituspaikkaa, vaikka kaltoinkohtelusta olisi todisteet
-Sosiaalityöntekijä rankaisee kaltoinkohtelusta sijaisperheessä kertovaa lasta ja biovanhempaa tapaamisrajoituksilla ja kotilomien eväämisellä.
- Sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe liittoutuvat ja alkavat yhdessä vieraannuttaa lasta vanhemmistaan
-Sosiaalityöntekijä ei tee huostaanoton syiden poistuttua mitään konkreettisia toimia perheen jälleenyhdistämiseksi ja rankaisee lasta ja vanhempaa huostaanoton purkuyrityksistä

Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-

Kantelu aluehallintovirastoon:

-Jos et ole huoltaja, muista toimittaa valtakirja (Oikeusturva - Kantelut: Valtakirja) henkilöltä, jonka asiassa kantelu on tehty.
-Aluehallintovirasto suosittelee, että kantelu tehdään l omakkeella (Oikeusturva - Kantelut: Hallintokantelu).

-Kantelun voi tehdä myös vapaamuotoisesti. Siihen tulee yksilöidä, mitä toimenpidettä, menettelyä tai päätöstä kantelija pitää virheellisenä tai epäasianmukaisena. Kantelussa tulee mahdollisuuksien mukaan mainita ajankohta, johon kantelu kohdistuu, sekä se taho, jonka toimintaan kantelija on ollut tyytymätön. Kantelussa tulee kuvata lyhyesti ja selvästi se menettely tai tapahtuma, josta on kyse, sekä esittää kantelijan käsitys siitä, millä perusteella kyseinen menettely on ollut virheellistä.

-Kantelussa tulee olla myös kantelijan yhteystiedot. Aluehallintovirasto ei voi lähettää päätöstä tai vastausta, joka koskee salassa pidettäviä asioita kantelijalle sähköpostilla.

-Kantelun voi postittaa tai jättää allekirjoitettuna aluehallintoviraston kirjaamoon. Kantelun voi toimittaa myös sähköpostitse aluehallintoviraston kirjaamoon. Kantelua ei ole suositeltavaa toimittaa virkamiesten henkilökohtaisiin sähköpostiosoitteisiin. Kantelija lähettää sähköpostiviestin omalla vastuullaan.

- Käytä aina suojattua sähköpostiyhteyttä, kun lähetät aineistoa, joka sisältää salassa pidettäviä tai muuten arkaluontoisia tietoja. Huomioi, että suojattu yhteys toimii vain oheisessa osoitteessa.
Linkki: Suojattu sähköposti.

Kantelu oikeusasiamiehelle:

> Kantelulomake

Postiosoite:
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
00102 Eduskunta
Faksi: 09 432 2268
Sähköposti: oikeusasiamies@eduskunta.fi
Suojattu sähköposti https://turvaposti.eduskunta.fi/
Merkitse vastaanottajaksi: oikeusasiamies@eduskunta.fi
Käyntiosoite: Arkadiankatu 3. Kanslia on avoinna klo 9 -16.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-valehtelee-asiakkaiden-oikeuksista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/useimmat-kodin-ulkopuolelle-sijoitetut-jaavat-vaille-toisen-asteen-tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-kaappasi-vauvan-aidin-sairauskohtauksen-takia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-lakimuutoksia-ei-saa-tehda-ilman-tutkimustietoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/oy-nordfami-ab-vie-sijaislapsia-tansaniaan-kuka-valvoo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme

Kuvissa LSKL:n Hanna Heinonen, Perhehoitoliiton Aila Paloniemi ja Socfinderin Hanna Pulkkine

Lainvastaisesti toimivien lapsibisnesyrittäjien markkinointi on maksettu veronmaksajien pussista

Kansalaiset ovat viime aikoina kauhistelleet lastensuojelun palveluntuottajien vuosikaudet harjoittamaa lasten alistamista ja nöyryyttämistä ala-arvoisissa lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Harva tietää, että veronmaksajat maksavat näiden lainvastaisesti toimivien lapsibisnesyrittäjien vuorokausimaksujen lisäksi myös heidän valheellisen markkinointinsa.
RAY on tukenut järjestöjen esim. Lastensuojelun Keskusliiton harjoittamaa lapsibisnestoimijoiden nettimarkkinointia kymmenillä ellei sadoilla miljoonilla euroilla. Veronmaksaja on siis maksanut ja maksaa yhä rikollisen toiminnan lisäksi myös rikollisten mainonnan ja markkinoinnin. Jos RAY olisi luovuttanut edes 10% maksamistaan sijaishuollon markkinointikuluista valvontaviranomaisille, moni turha huostaanotto ja kaltoinkohtelu sijaishuollossa olisi jäänyt tekemättä.

LSKL:n Lapsitiedon keskus markkinoi rikoksista tuomittuja sijaishuoltoyrityksiä RAY:n tuella

Yksi törkeimmistä hankkeista oli RAY:n rahoittama Lastensuojelun Keskusliiton harhaanjohtavasti Lapsitiedon keskukseksi (myöhemmin pelkkä Lapsitieto) nimetty lapsibisnestoimijoiden haku- ja markkinointipalvelu.

Kyse oli verkossa toimivasta sijaishuollon markkinointi- ja hakupalvelusta, joka listasi sijaishuollon palveluita ja vapaita hoitopaikkoja mutta tätä ei kerrottu palvelun esittelyssä. Osa listatuista palveluntuottajista oli tuomittu lapsiin kohdistuvista rikoksista mutta niistä ei löytynyt mainintoja sivustolta. Lastensuojelun Keskusliiton roolia palvelun koordinaattorina ei mainittu. Rekisteröitymätön käyttäjä ei löytänyt sivustolta tietoa RAY:n avustushakemuksessa luvatuista hyvistä käytännöistä ja meneillään olevista projekteista. Ainoa "lapsitieto", jota sivustolta löytyi oli sijaishuoltotoimijoiden valheellinen omakehu.

Lastensuojelun Keskusliitolla on 94 jäsenjärjestöä ja 39 kunta- tai kuntayhtymäjäsentä. Moni jäsenjärjestö tuottaa laitospalveluja ja omistaa lastensuojelulaitoksia, joista Lokakuun Liikekin on kirjoittanut mm. A-klinkkasäätiö, Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry , Romano Missio ry, Sippolan koulukodin kannatusyhdistys ry, SOS-Lapsikylä ry ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry .

Ammattiyhdistyksia jäsenjärjestöistä ovat mm. Sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattiliitto STEKA ry, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö TALENTIA ry, Sosiaalijohto - Socialledning ry, Sosiaalipedagogit Talentia ry, Suomen Lastenhoitoalan Liitto, Suomen Lastenlääkäriyhdistys ry, Suomen Lapsipsykiatriayhdistys ja mm. Milapron ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n sisältävä Suomen lastensuojelun avohuollon toimijat ry.

Muussa lastensuojelubisneksessä jäsenjärjestöistä toimivat mm. Perhehoitoliitto ry ja Pesäpuu ry. Jäsenlista on yllätyksiä täynnä. LSKL:n jäsenten kaltoinkohtelemat ex- sijoitetut, joille Suomi ei aio maksaa senttiäkään kärsimyskorvauksia voivat selata jäsenlistaa ja huomata entisten kaltoinkohtelijoidensa toimivan mm. sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä ja toimihenkilöinä, PRIDE- valmentajina ja lastensuojelun edunvalvojina.

Sijaishuoltopankit on perustettu RAY:n tuella

Lapsitiedon Keskusta vastaava sijaisperheiden markkinointi- ja hakupalvelu on sijaishuoltopankki. Sijaishuoltopankkeihin kerätään sijaisperheiden tietoja(, jotka ovat pikemminkin mainoksia) koko maakunnan alueelta. Sijaishuoltopankkitoimintaa on kehitetty RAY:n avustuksella. Kehittämishanke on lähtenyt Etelä-Savon sijaisvanhemmat ry:stä ja sitä on pyritty levittämään koko maahan.
Kuvaavaa on, että sijaishuoltoyrittäjien mainokset mielletään ikäänkuin rahaksi, joka pitää tallettaa pankiksi miellettyyn hakupalveluun.
– Ei ole olemassa “huostassa”-nimistä paikkaa, jossa aina paistaa aurinko, Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen on varoittanut monta kertaa. Turhaan.

24 tuntia kestävä sijaisvanhempien PRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Se perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Toistuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie PRIDE-valmentajan pätevyyttä.

Sanotaan, että "mitä pankkiryöstö on pankin perustamiseen verrattuna? ", ja "paras tapa ryöstää pankki on omistaa sellainen" - kyllä valtio tulee aina pelastamaan, kun plutarkiassa eletään.
Sosiaalityöhön sovellettuna mitä lapsen ryöstö on sijaishuoltopankin perustamiseen verrattuna? Paras tapa ryöstää lapsi on omistaa sijaishuoltopankki. Valtio vieläpä rahoittaa toiminnan kokonaan. Ilman valvontaa tai tulosvastuuvelvoitteita.

Sijaishuollon markkinointi ja edunvalvonta on lastensuojelun rakenteissa

Jokaiselle kunta- ja sosiaalialan päättäjille tulee Sosiaali- ja kuntatalouslehti, jonka paperiversiossa lähes jokainen sivu oli aiemmin omistettu valvomattomien ja tutkimattomien, usein pahamaineisten lapsibisnesyritysten kritiikittömille mainoksille. Lehden "artikkelit" ovat enimmäkseen artikkeleiksi naamioituja palveluntuottajien mainoksia.
Vieläkin kierompaa sijaishuollon markkinointia ovat harrastaneet lastensuojelun lainsäädäntötyöryhmissä istuksineet sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edustajat, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan.

Sosiaalityöntekijätkin ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet ja laiminlyöneet sijaishuollon valvontavelvollisuutensa.
Sosiaalityöntekijöiden ja kuntien tapa siirtää arviointi- ja valvontatehtäviään lapsibisnesyrittäjille ja - järjestöille on johtanut huostaanottojen kasvuun ja sijoitusaikojen pidentymiseen, perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönteihin ja epätarkoituksenmukaisiin ja kalliisiin "tukitoimiin".

Lapsibisnesyrittäjät markkinoivat itseään lastensuojelun koulutuksissa

Jos/ kun ammattikorkeakouluista ja yliopistoista valmistuvien ja järjestöissä työskentelevien sosiaalialan asiantuntijoiden tietopohja perustuu pääasiassa sijaishuoltobisneksen ja psykiatrian markkinointiviestintään, vaarantuu niin asiakkaiden oikeus- kuin potilasturva.

Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Asiakkaiden hyvin dokumentoidut kokemukset ja sosiaalinen raportointi palvelujärjestelmän epäkohdista ohitetaan yliopistoissa pelkkinä mielipiteinä, vertaistukena tai jopa vihapuheena. Asiakkaiden tieto tuntuu kelpaavan julkaistavaksi vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon asiantuntijoiden omistamana, sanoittamana ja tulkitsemana.

Sosiaalialan osaamiskeskuksista on STM:n johdolla tehty sijaishuollon edunvalvonta- ja verkostoitumiselimiä, jotka on valjastettu monitoimijaisesta kohtaamisesta monitoimijaiseen psykoanalyyttisperustaiseen arviointiin ja sen valkopesuun, jotka takaavat, että lastensuojelun valvonta tulee epäonnistumaan ja turhat huostaanotot lisääntymään jatkossakin.

Osallistuminen mihin hyvänsä lastensuojelun koulutustapahtumaan tai asiantuntijaseminaariin tarkoittaa kujanjuoksua pitkin lapsibisnesyrittäjien reunustamaa käytävää, jossa propagandaa markkinoidaan oikealta ja vasemmalta. Rikoksista epäillyt ja tuomitut perhekodit ja muut kyseenalaiset palveluntuottajat tyrkyttävät esitteitään ja puhelinnumeroitaan opiskelijoille ja vastavalmistuneille sosiaalityöntekijöille, jotka eivät keskimäärin tunne palveluntuottajien historiaa, perustehtäväänsä, ilmoitus- ja raportointivelvoitettaan sijaishuollon väärinkäytöksistä, oman alansa tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.

Puuttuva valvonta ja työntekijöiden taikausko sijaishuollon paremmuuteen ja toimivuuteen on estänyt väärinkäytösten paljastumisen ja korjaamisen.
Lasten osallisuuden ja tukemisen koulutustilaisuuksissa lastensuojelijoille livautetaan Eemelin, Loikalan kartanon, Pohjola- kodin, Puron, Vanhakallion tai Veikkarin esite ja markkinointipuhe ja näihin laitoksiin sosiaalityöntekijät myös valitettavasti sijoittavat autettaviaan.

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Kukaan ei myöskään tiedä määritteleekö tarve vai palvelujen tarjonta sijaishuoltopalvelujen käyttöä . On esitetty arvioita, että sijaishuoltopaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin (Puustinen- Korhonen & Pösö 2010, 22; Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2012). Sijaishuoltopalvelujen tuottamisessa tapahtuneiden muutosten, markkinaistumisen tai kilpailutuksen seurauksista tai vaikutuksista lapsen edun toteutumiseen ja yleensä sijoittamisen käytäntöihin ei Suomessa ole tutkittu(Laakso, 2013, 13).

Suomi alkaa olla täynnä lastensuojeluksi naamioitua STEAn( RAY), valtion ja kuntien rahastusta: muka sitoutumattomia yleishyödyllisiä yhdistyksiä ja säätiöitä, tutkimuslaitoksia, perhekoteja, konsulttifirmoja, huolestuneita poliitikkoja, kuntapäättäjiä ja lastensuojelun "ammattilaisia".

Nämä rahastavat surutta veronmaksajia, valtaavat hallituspaikat toistensa järjestöissä ja yrityksissä, käyvät kouluttamassa muita bisnekseen haluavia ja valistamassa valheillaan tietämättömiä poliitikkoja ja toimittajia. Lastensuojeluhankkeiden ja - tutkimusten vakiotulos on, että lastensuojelujärjestöjen ja -yritysten jäävejä ja kalliita palveluja ja moniammatillista yhteistyötä tarvitaan lisää.

Hanna Pulkkinen, kuvakaappaus Talentia

Talentia -lehti mainostaa lapsibisnestoimijoiden hakupalvelua

Talentia- lehti esittelee harhaanjohtavasti uutena innovaationa sijaishuoltotoimijoiden hakupalvelun. Lehti kertoo kuinka Socfinderin toimitusjohtaja sosiaalityöntekijä Hanna Pulkkinen käytti eräänä juhannuksena kaksi tuntia vapaan sijaishuoltopaikan etsimiseen ja sai idean perustaa sivuston, jolta löytyvät kaikki sijaishuoltopaikat (Talentia 7/2018, 11). Socfinderissa on kaksi sosiaalityöntekijää, Hanna Pulkkinen ja Christa Olin sekä yksi HR-asiantuntija, Hanna Stigell, joiden " sydän digittää sosiaalityölle" ja jotka kuvittelevat että valvomattomien sijaishuoltoyrittäjien markkinoinnin maksattaminen veronmaksajilla on lastensuojelun kehittämistä.

Hakupalvelu on sosiaalipalveluiden tuottajille maksuton. Kunnat maksavat hakupalvelusta vuosittaisen käyttöoikeusmaksun, joka määräytyy kunnan ja jatkossa maakunnan väestöpohjan mukaan.
Socfinderista löytyy yli 230 lapsibisnestoimijaa ja lastensuojelun hakupalvelu on käytössä kahdessa kuntayhtymässä ja kuudessa kunnassa. Palvelua käyttää tällä hetkellä 60 sosiaalityöntekijää tai -ohjaajaa sekä yli 170 sosiaalipalveluntuottajaa. Socfinder3 hakupalvelun IT-ratkaisut on toteuttanut Gofore Oy, joka on Kapan (suomi.fi) pääarkkitehti. Tulevaisuutta ajatellen Socfinder on tehty yhteensopivaksi niin SOTE-ammattikortin kuin muiden rajapintaratkaisujenkin kanssa. Kovin kummoista laadunvalvontaa ei ole, että vain hakupalvelua käyttävät sosiaalityöntekijät arvioivat hyviksi katsomiaan palveluntuottajia ja joka kymmenes palveluntuottaja vastasi lauseeseen: ”Tämä palveluntuottaja edistää lapsen kasvua ja kehitystä”
"Hakupalvelun kautta on löytynyt paikkoja, joiden erityisosaaminen ei ole aiemmin ollut tiedossamme" ihastelee Socfinderia Ulla Sandström Karviaisen perusturvakuntayhtymästä. Aggressiivista verosuunnittelua harjoittaneen Attendon lapsiperhepalveluista ja lastensuojeluasioista vastaava palvelualuejohtaja, Paasikiven nuorisokylän säätiössä, lastensuojelun edunvalvojana ja Attendon sijaishuoltopalvelujen toiminnanjohtajana toiminut Järvenpään Kokoomuksen Tarmo Pekola kehuu palvelua näin:"Socfinderin kautta yksiköihimme on tullut paikkakyselyjä ja sijoitusprosessi on päässyt nopeasti alkuun".
Ennen Attendon hillotolppaansa Pekola uskalsi vielä myöntää: "Väittäisin, että kunnat eivät useassa tapauksessa tiedä ostamansa sijaishuollon palvelun sisällöstä tai laadusta juurikaan mitään tai ainakin hyvin vähän.”

Entä kuka kantaa vastuun valheellisesta mainonnasta, joka johtaa lasten kaltoinkohteluun ja koulutuksen, lähisuhteiden ja terveydenhuollon laiminlyöntiin valvomattomissa sijaishuoltopaikoissa?
Ei kukaan.

Neeta Röppänen on ottanut kantaa lastensuojelun väärinkäytöksiin Savon Sanomissa ja blogissaan:" Yhteiskunnan ”pelastamat” lapset joutuvat pahoinpidellyiksi paikoissa, jonne olemme heidät turvaan sijoittaneet. Näitä esimerkkejä kuuluu liikaa, että kyseessä olisi pelkkä satunnainen poikkeus muuten loistavaksi kuviteltuun toimintaan. Katselin eilen kauhulla netistä, kun perhekoti, jonka pyörittäjät sentään on saatu oikeuteen asti mahdollisista pahoinpitelyistä, mainostaa nettisivuillaan vapaita paikkoja lapsille. Siihen uskon, ettei se kunta, jonka lapsia tuolla arvellaan pahoinpidellyn, enää sinne uusia sijoituksia tee, mutta entäs kaikki maamme muut kunnat? Muuta en keksi kuin varmistaa, että ko. toimijan alueen AVI-virasto on asiasta tietoinen".

Suomessa perhekodin sijaisvanhemman saama rikostuomio sijoitetun pahoinpitelystä ei johda perhekodin lupien menetykseen. Lapset voivat jäädä sijaisvanhemman hoiviin, vaikka tämä olisi tuomittu väkivaltarikoksesta, uutisoi Lännen Media. Asia nousi esiin, kun Perhehoitoliiton hallitukseen kuulunut sijaisperheen äiti sai Rovaniemen hovioikeudessa tuomion sijaislapsen kaltoinkohtelusta.

Intensiivihoidosta (= erityinen huolenpito) selviytyneen lapsen äiti kirjoittaa: "Monestakin syystä ahdistun aina kun näen työpaikkailmoituksissa jonkun lastensuojelulaitoksen hakevan markkinointityöntekijää itselleen. Markkinoitu tuote pitäisi olla tietty hoitopaketti ja hoito olisi toteutettava tiukasti valvotuissa oloissa ammattitaitoisen ja koulutetun henkilökunnan toimesta. Mutta koska niin ei ole, tulee pakostakin mielikuva, että lapset ovat voittoa tuottavan yrityksen raaka-ainetta kuin tehtaassa tai vaikka puunjalostusteollisuudessa konsanaan. Mielikuvamarkkinoinnin keinoin on sossuille ja psykiatreille myyty kuvaa intensiivihoidosta, joka tuottaa hyvin voivia lapsia. Todellisuuspohja osoittautui pelkiksi mielikuviksi. Jopa markkinointilainsäädännön suhteen valheellinen mainonta on tuomittavaa, mutta entäpä sitten vielä se, että kohteena ja kärsijöinä ovat lapset?"

Äänestämällä ulos eduskunnasta nykyiset sijaishuollon edunvalvojat ja sijaishuollon palvelukokemuksesi jakamalla/ siitä valittamalla voit vaikuttaa sijaishuollon laatuun. Veronmaksajien rahoilla ei tule ylläpitää enää ainuttakaan rikollisten sijaishuoltotoimijoiden markkinointipalvelua tai ylipäätään mitään sijaishuollon markkinointipalvelua, josta puuttuu aluehallintovirastojen, oikeusasiamiesten ja palvelunkäyttäjien palaute.

Avoin rekisteri lastensuojeluyksiköistä tuottaa kaikille hyötyä

Professori Tarja Heino on valitellut lastensuojelusta puuttuvia rekisteritietoja.
Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tiedetään vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä − joka hänkin voi vaihtua usein.
− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lapsista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluita he saavat vai saavatko mitään.

Heino ehdottaa kilpailutuksen tilalle uutta kansallista, avointa rekisteritietokantaa, joka korvaisi nykyisen rekisterin, josta julkisen sektorin palvelut puuttuvat kokonaan.

Perustietojen (palvelun tuottajan nimi, henkilö-, yritys- ja yhteisötunnus, yhteystiedot sekä tiedot vastuuhenkilöstä) lisäksi tiedoista kävisi ilmi esimerkiksi yksikön erityisosaaminen, palvelujen sisältö, henkilökunnan määrä ja koulutusala, palvelujen hinnat ja hinnoittelu, omistuspohja, yhteistyösopimukset ja -kumppanit, omavalvontasuunnitelma, saatu palaute ja tehdyt tarkastuskäynnit.

Heinon mukaan rekisteri palvelisi kaikkia valvontaviranomaisia, jotka voisivat viedä tarkastus- ja lupamerkinnät rekisteriin, ja miksei Ruotsin mallin mukaisesti tarkastuskertomusten yhteenvedot ja kantelujen perusteella tehdyt ratkaisutkin.

Rekisterin myötä valvontatehtävää paikallisesti, alueellisesti ja kansallisesti hoitavien viranomaisten työ sovittuisi yhteen ja resursseja säästyisi toiminnan läpinäkyvyyden ja yhdenmukaistumisen myötä. Palveluntuottajien toiminnan lain- ja asianmukaisuuden seuranta ja arviointi helpottuisi. Pohtia voisi myös palautekanavan merkitystä ja muotoa – tekstinä tai tähtinä, ammattilaisilta ja asiakkailta.

Rekisteristä saataisiin tarvittavat tilastotiedot kansallista ja maakunnallista arviointia ja seurantaa varten. Tällä hetkellä ei ole yhdenmukaista tilastotietoa edes laitosten lukumääristä, sijaintipaikoista tai hoitovuorokausihinnoista. Esimerkiksi kahdeksan paikkakunnan vertailussa lapsen kiireellisen laitossijoituksen vuorokausihinta vaihteli yllättävän paljon (247 €–428 €/vrk/ lapsi).

Heinon idea on hyvä mutta vaarana on, että tästäkin rekisteristä jätetään sijaishuollon painostuksen seurauksena pois asiakkaiden ja valvontaviranomaisten palaute.

Sijaishuollon valvonta on tällä hetkellä kansalaisten valppauden varassa. Jos huomaat, että lastensuojelussa markkinoidaan lapsibisnestoimijaa, joka on rikostutkinnassa tai juuri tuomittu lapsiin kohdistuvista rikoksista ilmoita asiasta aluehallintovirastoon- ajoissa.

#STEA #STM #Lasteri #Soteri #HannaHeinonen #HannaPulkkinen #Socfinder #HE52/2017 #AjoissaAviin #LastensuojelunKeskusliitto #Lapsitiedonkeskus #sijaishuoltopankki #PRIDE-valmennus #NeetaRöppänen #TarjaHeino #lastensuojelunrekisteri #sijaishuollonedunvalvonta

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sisarukset-erotetaan-toisistaan-huostaanotoissa-rahan-takia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitettuina-olleet-karsivat-aikuisialla-psyykkisista-hairioista-muita-useammin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/terveystietosi-ovat-pian-myytavana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/ruoka-avun-tarve-ei-oikeuta-rekisterointiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan

Posti voitti lastensuojelun perhetyön kilpailutuksen- saalistajat haistavat lastensuojelun haaskan

Mehiläinen: veroparatiisisotkuja, haamutyöntekijöitä, hupipornoa ja vaikuttavaa nöyryyttämistä

Missä piileksivät huostaanotettujen ja koulukiusattujen koulukuraattorit?

Sanni Grahn- Laasonen ja Päivi Sinko palkitaan Nellie- palkinnolla

Tarpeettomat hoidot syövät sosiaali- ja terveydenhuollon resurssit

Taidelähtöiset menetelmät lastensuojelussa: urkintaa ja manipulointia?

Miksi lastensuojelun valvonta epäonnistuu?

Kuukauden Gilead- talk: Annika Saarikon toisiolain markkinointipuhe

Sijoitettuina olleet kärsivät aikuisiällä psyykkisistä häiriöistä muita useammin

Miten katkaista sijaishuollon riskiperheiden ongelmien ylisukupolvinen periytyminen?

Lastensuojelun algoritmi arvioi pian vanhemmuutesi

Sosiaalialan osaamiskeskus vai mokaamiskeskus?

Lastensuojelun tutkijat heräävät myöhään sijaishuollon väkivaltaan

Älä anna viranomaisten kirjoittaa historiaa mieleisekseen

Moraalinen tuohtumus on ryhmäelämän ehdoton edellytys

Ajoissa Aluehallintovirastoon!

Salaiset asiakirjat paljastavat: Vantaan lastensuojelusta tehdään sijoitusbisnestä

Miksi vain osa saman perheen lapsista otetaan huostaan?

Tee kantelu aviin ja oikeusasiamiehelle!

Missä viipyy julkinen asiakaspalautteet ja huomautukset sisältävä rekisteri lapsibisnestoimijoista?