Luotto lastensuojeluun on loppu

Tuomas Kurttila kertoo, että hänen luottamuksensa lastensuojelun toimimiseen on vähissä.
Lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila antaa lastensuojelun ja siitä vastaavien valtion ja kuntien kuulla kunniansa Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Sanon suoraan: luotto on loppu. Lastensuojelu on rikki. Sitä eivät korjaa ne onnistumiset, joista kovin harva tietää, Kurttila sanoo.

Lapsia ja perheitä ei kuulla

Hän on viime aikoina kertonut tutustuneensa tapauksiin, joissa lapsen edulla ei ole painoarvoa. Selkeänä yhdistävänä tekijänä monessa tapauksessa on, ettei lapsi ja perhe tule mitenkään kuulluksi, eivätkä viranomaiset tutustu perheen olosuhteisiin.

Hiljattain alle kouluikäisen lapsen törkeä pahoinpitely tuli ilmi perheen ulkopuolisen henkilön otettua yhteyttä toimittajaan, joka puolestaan otti yhteyttä poliisin. Perheen oloista tiennyt mies oli ensin yrittänyt tehdä lastensuojeluilmoitusta kolmeen otteeseen, mutta viranomaiset eivät reagoineet.

Oikeuteen edenneessä tapauksessa lastensuojelun toimiin ryhtymisen esteeksi ilmoitettiin kertaalleen tunnistetietojen puute. Ilmoituksen tehnyt mies tiesi perheestä vain nimet ja perheenisän salaisen puhelinnumeron. Perheellä on hyvin yleinen suomalainen sukunimi.

Kurttila ei tiedä vastaavia tapauksia, joissa viranomainen olisi vedonnut siihen, ettei perheen asuinpaikka ole tiedossa.

– Selvää on, että tällaiset tilanteet on mahdollista selvittää heti esimerkiksi virka-apupyynnöllä poliisille.

– Tärkeää on tunnistaa, että monien eri toimijoiden ilmoitusvelvollisuutta lastensuojeluun on viime vuosina vahvistettu. Ongelma syntyy, mikäli näille ilmoituksille ei edes tehdä mitään.

Valtuutettu muistuttaa, että osa lastensuojeluilmoituksista voidaan tehdä myös kiusalla mutta näissäkin tilanteissa viranomainen on menetellyt oikein, kun on selvittänyt lapsen tai lasten tilanteen.

Lapsiasiainvaltuutetun mukaan yhteiskunta tutkiskelee lastensuojelun asioita työpöytien takaa.

Ääripäät ovat suuret: osassa tilanteista sijaishuollon yksiköiden työntekijät ihmettelevät, miksi lapset on sijoitettu. Oikeasti perhe olisi tarvinnut tuolloin vain tavanomaista lapsiperheiden kotipalvelua tai suuremman asunnon.

Toisessa tapauksessa nuori suree, kun joutuu siirtymään kesken ylioppilaskirjoitusten asumaan yksiöön ammatillisen perhekodin sijaan. Kolmannessa tilanteessa kunnan lastensuojelu ei ota tosissaan lapsen tilannetta ja myöhemmin vasta nähdään seuraukset.

– Kun kansalainen kertoo kunnalle huolestaan lapsen suhteen, ei asiaa voi jättää tutkimatta tai selvittämättä, Kurttila sanoo.

Lisäresurssit kuin bensaa rikkinäiseen autoon

Ammattiliito Talentia ajaa johtajansa Tero Ristimäen mukaan lakimuutosta, jolla taattaisiin lastensuojelun työntekijöille kahdenkymmenen asiakkaan yläraja.

Kurttila taas toteaa, että koko lastensuojelu on uudistettava ennen kuin määrärahojen lisäämisellä olisi vaikutusta.

– Rikkinäiseen autoon bensan lisääminen ei auta.

Kurttila kertoo ymmärtävänsä sen ahdistuksen, mikä kuntien lastensuojelutyöntekijöillä on. Lastensuojelu on siirtymässä maakuntien vastuulle, mikä herättää epävarmuutta työntekijöissä.

Lapsiasiainvaltuutetun toimistolla on tiiviit yhteydet lainsäätäjiin ja ylimpiin laillisuusvalvojiin, mutta Kurttila ei ole havainnut mitään konkreettisia toimenpiteitä ainakaan valtion taholta (IS, 24.4.2018).

 Kurttila vaatii valtiolta toimia lastensuojelun kustannusten vahvempaan seurantaan.
– Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut. Olen tavannut lapsia, jotka eivät ole vuoteen saaneet yhteyttä sosiaalityöntekijäänsä, Kurttila toteaa.

Lastensuojelun vastuuton kustannus- ja vaikuttavuusseuranta

Kurttila kritisoi vastuuttomaksi lastensuojelun kustannus- ja vaikuttavuusseurantaa.
Lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.
– Valtion talousarviosta ei löydy edes käsitettä ”sijaishuolto”. Samaan aikaan lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.

Hän painottaakin, että kuntien valtionosuusjärjestelmän ja maakuntien rahoitusjärjestelmän uudistamisessa tilanteen parantamiseen ei ole vielä riittävän vahvaa otetta, on enintään kehittämispuhetta.

Lapsiasiavaltuutettu pitää ongelmallisena, että lastensuojelun sijaishuolto on mahdollista järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.

– Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan taloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle. Yksityisiä perhekoteja ja yrityksiä tarvitaan, mutta toiminnasta tulevat tuotot on palautettava lastensuojelun laadun parantamiseen.
– Miksi voiton tavoittelu sopii lastensuojeluun, haavoittuvimpiin, kun maailman ykkösluokan kouluihin se ei Suomessa sovi? Kurttila kysyi puhuessaan Seinäjoella alueellisilla lastensuojelupäivillä ( KU, 15.2.2018).

Lastensuojelu tarvitsee reformin: huomio peruspalveluihin ja asiakaspalautteisiin

Kurttila on väittänyt, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.  Hän on arvostellut avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.

Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.

Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.

Kurttilan mukaan lastensuojelun asiakkaat jäävät myös usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.

Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.

Kurttilan mukaan lastensuojelu tarvitsee syvällisen ja rohkean reformin. Monissa kunnissa on jo työ käynnistynyt ilman valtiovallan ohjausta.

Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

-Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan.


Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusmaaria-lisaamalla-pyritaan-nostamaan-kuntien-valtionosuuksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsia-sijoitetaan-puuttuvien-mielenterveyspalvelujen-takia-ja-laakitaan-turhaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/80-lastensuojelun-kriisi-jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tehdaanko-lastensuojelun-tiekartastakin-sosiaalityontekijoiden-ammatillista-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-muutosehdotukset-lastensuojelun-kriisin-ratkaisuyrityksia-vai-yllapitoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille

Lapset laiminlöivät koulunkäyntiään Outamossa, koska työntekijöillä ei ollut mahdollisuutta tehdä lasten kanssa yksilöllistä työtä ja motivoida heitä koulunkäyntiin, kertoo Helsingin Uutiset.
Jos lapsi päätti jäädä pois koulusta, ei henkilökunnalla ollut mahdollisuuksia puuttua asiaan.

Henkilökunta kertoi, että jokaisella osastolla oli resurssivaje. Laitoksen johtajan mukaan Outamosta puuttui tuolloin yhdeksän henkilötyövuotta.

Sijoitettuihin lapsiin kohdistetut rajoitustoimenpiteet sekä henkilökunnan riittämätön määrä kiinnittivät eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen huomion tarkastuskäynnillä, joka tehtiin ennalta kertomatta viime vuoden syksyllä Outamon lastenkotiin.

Helsingin kaupungin ylläpitämässä Outamon lastenkodissa Lohjalla on 37 paikkaa, lähinnä yläasteikäisille nuorille, joiden hoito on haastavaa ja joiden katsotaan hyötyvän sijoituksesta Helsingin ulkopuolelle.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies määräsi tarkastuksen Outamoon, joka tehtiin 20. syyskuuta 2017.

Tarkastuskäynnillä keskusteluissa lastenkodin henkilökunnan sekä sijoitettujen lasten kanssa ilmeni, että perusosastojen henkilökunta ei pysty ottamaan huomioon lasten yksilöllisiä tarpeita.

Apulaisoikeusasiamies on pyytänyt sosiaali- ja terveystoimialaa selvitystä tilanteesta sekä sosiaali- ja terveyslautakuntaa antamaan asiasta lausuntonsa. Lautakunta käsitteli asiaa tiistaina.

Rajoitustoimenpiteitä käytettiin rangaistuksena

Lisäksi apulaisoikeusasiamies kiinnitti huomiota siihen, että rajoitustoimenpiteitä, kuten liikkumis- tai yhteydenpitovapauden rajoittamista, käytettiin "kasvatuksellisena seuraamuksena", vaikkapa tupakoinnista tai koulun laiminlyönnistä, vaikka lain mukaan rajoittamistoimenpiteitä ei saa käyttää rangaistuksena.
Lisäksi esimerkiksi kolme "kasvatuksellista seuraamusta" viikon aikana merkitsi viikonlopuksi sovitun kotiloman peruuntumista.

Lastensuojelulain mukaan liikkumis- tai yhteydenpidon vapauden rajoittaminen edellyttää, että lapsen oma tai toisen henkilön terveys tai turvallisuus sitä vaatii, tai että se on välttämätöntä "lapsen sijaishuollon tarkoituksen toteuttamisessa".

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan suurin osa rajoituspäätöksiä oli myös tehty takautuvasti eli itse rajoittamistoimenpide oli suoritettu päiviä, viikkoja jopa kuukausia aiemmin ennen kuin kirjallinen rajoittamispäätös oli tehty.

Helsingin sosiaali- ja terveystoimialalta myönnetään, että Outamon lastenkodissa tarkastuskäynnin aikaan oli merkittävä henkilöstövaje, jonka vuoksi hoidon laatu oli tavallista heikompi.
Hoitohenkilökuntapulan vuoksi lasten sijoittaminen Outamon lastenkotiin jopa keskeytettiin viime lokakuussa.
Vakansseja saatiin toimialan mukaan kuitenkin täytettyä vuodenvaihteessa ja syksyllä lastenkotiin aiotaan vielä palkata kolme uutta ohjaajaa.( Helsingin Uutiset, 24.4.2018).

Sijaishuollon valvonta edelleen retuperällä

Lapsen oman sosiaalityöntekijän tulisi valvoa sijaishuoltopaikassa lapseen kohdistuneita rajoitustoimenpiteitä. Sosiaalityöntekijän pitäisi myös varmistaa, että lapsi ja hänen vanhempansa ovat tietoisia rajoitustoimenpiteitä koskevista säännöksistä sekä omista oikeuksistaan.   

Käytännössä näin ei tapahdu. Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.  

Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Sijaishuolto syrjäyttää lapsia

Sijoitusten on monissa tutkimuksissa todettu katkaisevan sijoitettujen lasten koulutuspolut. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan nykypäivän huostaanotto lähtee tavallisimmin liikkeelle koulusta ja lapsen koulunkäynnin pulmista. Tutkimustulokset osoittavat varhaiseen päivähoitoon siirtymisen ja kouluiässä esiintyvien käytösongelmien välillä olevan yhteyttä. Tilastot osoittavat, että lastensuojeluun panostaminen aikaansaa yhä lisääntyvässä määrin huostaanottoja.

Mikäli vanhemmat ovat eri mieltä lastensuojelun ehdottamista toimista, vanhempia kehotetaan kääntymään mielenterveystoimiston puoleen ja heitä syytetään yhteistyökyvyttömiksi.

Lapsen syrjäyttäminen sijaishuollossa tapahtuu seuraavasti: Lapsi, joka on otettu huostaan esimerkiksi koulunkäyntiongelmien takia, ei saakaan laadukasta opetusta. Usein käy niin, että lapsi joutuu käymään peruskoulunsa laitoksen keittiössä kotikoulussa laitoksen lähihoitajaopiskelijan ohjauksessa. Lapsi, joka on otettu huostaan psykiatrisin perustein, ei saakaan psykiatrista hoitoa. Voi käydä niin, että laitoksen hoitajana oleva sosionomi tai lähihoitajaopiskelija toimivat hänen ”terapeutteinaan”.

Lapsiin kohdistetaan sijaishuollossa pakkoa, eristämistä ja epäasiallisia kasvatuskeinoja, simputusta, jotka aikaansaavat uhmaa, vihaa ja epäluottamusta viranomaisia kohtaan. Lapset sairastuvat, kun heidät erotetaan vanhemmistaan ja läheisistään. Kun lapsi ahdistuu koti-ikävässään, hänen sanotaan oireilevan ja hänelle syötetään psyykenlääkkeitä. Kelan tutkimusten mukaan vain murto-osa nuorista selviää lastensuojelun toimista. Tutkimuksen mukaan teini-iässä sijoitetuista pojista 80 % oli vielä 23-24 -vuotiaina ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta.

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle aikaansaa suuren riskin syrjäytymiselle. Tästä huolimatta maassamme on päädytty sijoittamaan noin 17 000 lasta kodin ulkopuolelle. Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta.

Lastensuojelun toimintatapoihin kuuluu edelleen lapsen vieroittaminen vanhemmistaan ja suvustaan, vaikka laki velvoittaa tukemaan lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa. Mistä johtuu, että lastensuojelulakiin kirjattu perheen jälleenyhdistämisen velvoite ei toteudu, vaan lastensuojelun työntekijät pitävät väkisin lapsia huostaanotettuina lapsen täysi-ikäisyyteen saakka? Syrjäyttämisen lopullinen niitti tapahtuu, kun 18 -vuotias huostaanotettu lähtee maailmalle ja läheisin ihminen löytyy kunnan sosiaalitoimistosta".

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/il-selvitys-perhekodista-useita-ilmoituksia-viranomaisille-nuoria-sijoitettu-kosteisiin-kellaritiloihin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
☞ Lapsemme laitoksissa osa 1 - Miten päädytään laitokseen?
☞ Lapsemme laitoksissa Osa 2 - Mitä laitoksissamme tapahtuu

Lokakuun Liike on lukuisissa kirjoituksissaan kummeksunut miksi Suomi ei tunne eikä noudata YK:n sijaishuollosta antamia ohjeita eikä ole vaivautunut edes suomentamaan ohjeita.

YK:n sijaishuollon ohjeet perustuvat Lapsen oikeuksien sopimukseen, joka astui Suomessa voimaan 1991. Suomi, ratifioidessaan sopimuksen, muuttaa oman kansallisen lainsäädännön vastaamaan kyseistä kansainvälistä lainsäädäntöä. Ihmisoikeussopimusten osalta tuomioistuimet tai viranomaiset eivät voi sivuuttaa ihmisoikeussopimusta asetuksentasoisuuden vuoksi tai esim. sillä perusteella, että kansallinen laki olisi myöhempi suhteessa sopimukseen.

Nyt sijaishuollon ohjeiden suomennos on viimein saatu aikaan, vuosien viiveellä. Suosittelemme kaikkia lastensuojeluun ajettuja perheitä tutustumaan ohjeisiin, havainnoimaan niiden noudattamista käytännössä ja tekemään muistutuksia, huomautuksia, valituksia ja joukkokanteita ilmenneistä väärinkäytöksistä.

Ohjeet pähkinänkuoressa

YK:n antamat sijaishuollon ohjeet rakentuvat kahden pääperiaatteen varaan, joista ensimmäinen korostaa sijaishuollon  välttämättömyyttä (necessity) ja toinen saatavilla olevien sijaishuoltojärjestelyjen sopivuutta (suitability).

Ensimmäisen periaatteen mukaan valtioiden tulee korostaa sijaishuollon tarpeen ehkäisyä kansallisen
politiikan keinoin ja panostaa lasten ja perheiden varhaiseen tukeen esimerkiksi ehkäisemällä lapsiperheiden köyhyyttä ja tukemalla huoltajia vanhemmuustehtävässään.

Samalla periaate alleviivaa sijaishuollon viimesijaisuutta ja sitä, että sijaishuoltoon tulee turvautua vain tarpeen niin todella vaatiessa  ja tilanteissa, joissa perheille annettu tarpeen mukainen tuki ei ole riittävää.

Periaatteen mukaan toimenpiteiden tulee perustua asianmukaiseen arviointiin ja lasten ja vanhempien osallisuus päätöksentekoprosesseissa tulee taata.

Sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulee arvioida jatkuvasti.

Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheiden erottaminen.

Perheiden jälleenyhdistäminen on tavoiteltavaa.

 Kaikkien prosessien tulee taata, että sijaishuoltoa käytetään ainoastaan silloin kun se on välttämätön.

Sijaishuoltoa koskevien ratkaisujen tulee olla lapsen edun mukaisia ja lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavia. Sijaishuoltopaikan sopivuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Sijaishuollossa toimivien perhehoitajien ja ammattilaisten soveltuvuudesta tulee huolehtia.

Valtioiden tulee huolehtia lapsen tarpeita vastaavien sijaishuoltovaihtoehtojen saatavuudesta sekä asettaa perhehoito ensisijaiseksi vaihtoehdoksi ainakin pienille lapsille ja vähentää laitoshoitoa kansallisen ohjelman mukaisesti.

On pyrittävä pitämään sisarukset yhdessä.

Sijaishuollossa keskiössä täytyy olla lasten hyvä kohtelu ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tulee ehkäistä ja siitä tulee raportoida. Sijaishuollon tilastointiin, siitä raportointiin ja seurannan toimivuuteen tulee kiinnittää huomiota.

Käytössä tulee olla toimivat valitusmekanismit ja systeemin riippumaton valvonta.
Sijaishuollosta lähteville on tarjottava tarpeenmukainen tuki.

Suomi ei noudata YK:n ohjeita

Suomessa ihmis- ja perusoikeudet ymmärretään helposti vain yläkäsitteinä ja jonkinlaisina julistuksina tavoitetilasta, vaikka ne ovat suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä myös lastensuojelussa. 

-Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen  on todennut.

Pääsyyt sijaishuollon väärinkäytöksiin ovat lastensuojelun perustehtävän muutos perheiden tuesta sijaishuollon edunvalvonnaksi, hallinto-oikeusmenettely, sijaishuollon ahneus, valvonnan puute ja monissa sijaishuoltoselvityksissä todettu viranomaisten haluttomuus ja kyvyttömyys noudattaa lakeja.

Lastensuojelun toimenpiteet eivät aina ole lakisidonnaisia eivätkä lainalaisia vaan niitä ohjaavat organisaatiokäytännöt, raha ja viranomaisten subjektiivinen mutu ja harkintavalta. Lapsen edun käsitteestä on tullut viranomaisten omien laittomien toimien oikeuttamisen retorinen väline , jolla argumentoidaan lasten ja heidän vanhempiensa oikeuksia ja tosiasiallista etua vastaan.

Lakien ja tutkimustiedon sijaan suomalaisen lastensuojelun toimenpiteet perustuvat usein psykoanalyysin väärille olettamille ja hiljaiselle tiedolle, joka tarkoittaa käytännössä virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.

Suomi on panostanut lapsiperheiden tuen ja köyhyyden estämisen sijaan sijaishuollon liiketoiminnan , edunvalvonnan ja ensisijaisuuden edistämiseen. Suomalainen erikoisuus sijaishuollon väärinkäytöksissä on psykoanalyysin lisäksi  STEA:n rahoittama lastensuojelujärjestöjen sijaishuollon piiloyrittäjyys ja toiminta viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
Suomessa lastensuojelun avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ja sijoitukset tehdään hatarin tai laittomin perustein koko lapsuuden ajaksi ilman valvontaa tai yritystä perheiden jälleenyhdistämiseen.

Lastensuojelun toimenpiteet eivät perustu asianmukaiseen arviointiin vaan epätieteelliset ja tarkoitushakuiset arvioinnit muodostavat oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.

Sijoituksia ( oikeellisuutta, tarkoituksenmukaisuutta, laatua ) ei arvioida käytännössä lainkaan. Selvitys sijaishuollon lapsen edun mukaisuudesta jää käytännössä tekemättä eikä sijoituksia tai sijaishuollon olosuhteita arvioida eikä valvota sijoitusprosessien aikana.

Lapset ja vanhemmat eivät usein saa pyytämäänsä tukea ennen, aikana eikä jälkeen sijoitusten. Kaikkien lastensuojeluprosessien päämääränä tuntuu olevan taata perheiden tuen ja muiden lakisääteisten velvoitteiden  sijaan sijaishuollon ensisijaisuus ja liiketoiminta.

Eniten rikotut YK:n ohjeistukset sijaishuollossa

Listan pituus kertoo siitä, että YK:n ohjeita ei ole sisäistetty suomalaisessa sijaishuollossa.

YK:N SIJAISHUOLLON OHJEET

I TARKOITUS

Näiden ohjeiden tarkoitus on edistää lapsen oikeuksien sopimuksen  ja muiden kansainvälisten sopimusten määräysten täytäntöönpanoa. 
Ohjeiden tavoitteena on erityisesti: (a) tukea pyrkimyksiä pitää lapset perheensä hoidossa tai palauttaa heidät perheeseensä b)a tarjoamaan parhaiten soveltuva sijaishuollon muoto  c) avustaa ja kannustaa hallituksia täyttämään paremmin vastuunsa ja velvollisuutensa (d) ohjata kaikkien sosiaaliturvan ja lastensuojelun kanssa tekemisissä olevien tahojen toimintaperiaatteita, päätöksentekoa ja käytännön työtä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, kansalaisyhteiskunta mukaan lukien.

II YLEISET PERIAATTEET JA NÄKÖKULMAT
3
Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja luonnollinen ympäristö lasten kasvulle, hyvinvoinnille ja suojelulle. Sen vuoksi ensisijaisesti tulisi pyrkiä siihen, että lapsen olisi mahdollista jäädä tai palata vanhempiensa hoitoon tai, milloin se on tarkoituksenmukaista, olla muiden läheisten perheenjäsenten hoidossa. Valtion tulisi varmistaa, että perheet saavat tukea hoito- ja huolenpitotehtävässään.

4
Jokaisen lapsen ja nuoren tulisi voida elää tukea-antavassa, suojelevassa ja huolehtivassa ympäristössä, joka kehittää täysimääräisesti hänen kykyjään ja mahdollisuuksiaan.
Valtion tehtävänä on varmistaa toimivaltaisten viranomaistensa avulla jokaisen sijaishuoltoon sijoitetun lapsen turvallisuuden, hyvinvoinnin ja kehityksen valvonta sekä tarkistaa säännöllisesti hoitojärjestelyn asianmukaisuus.

6
Kaikki näiden ohjeiden soveltamisalaan kuuluvat päätökset, aloitteet ja menettelytavat tulisi tehdä ja laatia tapauskohtaisesti, tavoitteena erityisesti lapsen turvallisuuden varmistaminen. Niiden tulee perustua kyseessä olevan lapsen etuun ja oikeuksiin sekä olla sopusoinnussa syrjimättömyyden periaatteen kanssa ja ottaa huomioon sukupuolinäkökulma. Niiden tulisi kunnioittaa täysimääräisesti lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja saada mielipiteensä otetuksi asianmukaisesti huomioon kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti. Lapselle on myös annettava kaikki tarvittava tieto. Aina kun se on mahdollista, kuuleminen ja tiedon antaminen tulisi toteuttaa lapsen ensisijaisesti käyttämällä kielellä.

7
Näitä ohjeita sovellettaessa lapsen edun määrittäminen tulee suunnitella siten, että sen avulla voidaan yksilöidä toimintatavat, jotka soveltuvat parhaiten vastaamaan sijaishuollossa olevien tai sitä mahdollisesti tarvitsevien lasten tarpeisiin ja toteuttamaan heidän oikeutensa, ottaen huomioon heidän oikeuksiensa täysimääräinen ja yksilöllinen kehitys perheessään, sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössään sekä heidän asemansa oikeuksiensa haltijoina sekä määrittämishetkellä että pitemmällä tähtäimellä. Lapsen edun määrittämisessä tulisi huomioida muun muassa lapsen oikeus tulla kuulluksi ja saada mielipiteidensä huomioon otetuksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

9
Osana pyrkimyksiä estää lasten erottaminen vanhemmistaan valtioiden tulisi pyrkiä turvaamaan asianmukaiset ja kulttuuriset näkökohdat huomioon ottavat toimenpiteet:
(a)
sellaisten perheiden tukemiseksi, joiden toimintakykyä rajoittavat sellaiset tekijät kuten vammaisuus, alkoholin tai huumeiden väärinkäyttö, alkuperäiskansoihin tai vähemmistöihin kuuluviin perheisiin kohdistuva
syrjintä sekä asuminen aseellisen selkkauksen tai vieraan vallan miehittämällä alueella;
(b)
asianmukaisen hoidon ja suojelun antamiseksi haavoittuvassa asemassa oleville lapsille, kuten pahoinpitelyn tai hyväksikäytön uhriksi joutuneille lapsille, hylätyille lapsille, katulapsille, avioliiton ulkopuolella syntyneille lapsille, ilman huoltajaa maahan tulleille lapsille, maan sisällä siirtymään joutuneille, siirtotyöläisten lapsille ja pakolaislapsille, turvapaikkaa hakevien lapsille tai lapsille, joilla on tai joiden elämään vaikuttaa HIV/AIDS tai jokin muu vakava sairaus.

10
Erityisesti tulisi pyrkiä torjumaan syrjintä perustuipa se mihin tahansa lapsen tai hänen vanhempiensa asemaan liittyvään tekijään, kuten köyhyyteen, etniseen taustaan, uskontoon, sukupuoleen, psyykkiseen tai fyysiseen vammaisuuteen, HIV/AIDS:iin tai johonkin muuhun vakavaan fyysiseen tai psyykkiseen sairauteen, syntymään avioliiton ulkopuolella, sosioekonomiseen häpeän leimaan tai mihin tahansa muihin tilanteisiin ja olosuhteisiin, jotka saattavat aiheuttaa lapsesta luopumisen, hänen hylkäämisensä ja/tai lapsen sijoittamisen kodin ulkopuolelle.

B. SIJAISHUOLTO

11
Kaikissa sijaishuoltoa koskevissa päätöksissä tulisi ottaa täysimittaisesti huomioon, että on periaatteessa toivottavaa pitää lapsi mahdollisimman lähellä asuinpaikkaansa, jotta voidaan edistää lapsen yhteydenpitoa ja mahdollista palaamista perheeseensä sekä minimoida lapsen koulutukseen, kulttuuri- ja sosiaaliseen elämään syntyvät katkokset.

13
Lapsia tulee aina kohdella arvokkaasti ja kunnioittavasti, ja heidän tulee saada tehokasta suojelua pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä ja kaikilta hyväksikäytön muodoilta, uhkasipa se heitä hoitopalvelujen tarjoajien, ikätovereiden tai ulkopuolisten taholta missä tahansa hoitoympäristössä.

14
Lapsen sijoittaminen pois perheestään tulisi nähdä viimesijaisena toimenpiteenä ja, aina kun se on mahdollista, sen tulisi olla väliaikainen ja mahdollisimman lyhytkestoinen.
Sijoitusta koskevat päätökset tulisi tarkistaa säännöllisesti ja, kun sijoituksen alkuperäiset syyt on ratkaistu tai ne ovat poistuneet, lapsen palauttamisen perheeseen tulisi vastata lapsen etua jäljempänä 49 kohdassa esitettävän arvioinnin mukaisesti.

15
Taloudellinen tai aineellinen köyhyys tai siitä suoraan ja yksinomaan johtuvat olosuhteet eivät koskaan saisi olla ainoa peruste lapsen erottamiselle perheestään, lapsen sijoittamiselle sijaishuoltoon tai este perheen jälleenyhdistämiselle, vaan ne tulisi nähdä signaalina siitä, että perheelle tulee tarjota asianmukaista tukea.

16
Huomiota on kiinnitettävä kaikkien muiden, sijaishuollossa olevien lasten tilanteen kannalta erityisen merkityksellisten oikeuksien edistämiseen ja turvaamiseen. Näihin kuuluvat vähintään oikeus koulutukseen, terveydenhuoltoon ja muihin peruspalveluihin, oikeus omaan identiteettiin ja kieleen, uskonnon ja vakaumuksen vapaus sekä omaisuuden ja perintöoikeuden suoja.

17
Yhdessä asuvia sisaruksia ei periaatteessa tulisi sijaishuoltoon sijoittamisen yhteydessä erottaa toisistaan, ellei ole olemassa ilmeistä kaltoinkohtelun vaaraa tai muuta lapsen edun mukaista perustetta. Joka tapauksessa sisarusten yhteydenpitoa on kaikin tavoin tuettava, ellei se ole heidän toivomustensa tai etunsa vastaista.

20
Sijaishuollon järjestämisen ensisijainen tarkoitus ei koskaan saisi olla palveluntarjoajien poliittisten, uskonnollisten tai taloudellisten tavoitteiden edistäminen.

21
Laitoshoidon käyttö tulisi rajoittaa vain sellaisiin tapauksiin, joissa tällainen elinympäristö on asianomaiselle lapselle erityisen sopiva, välttämätön ja myönteinen sekä hänen etunsa mukainen.

III OHJEIDEN SOVELTAMISALA

27 Nämä ohjeet koskevat kaikille alle 18-vuotiaille henkilöille tarkoitetun, viranomaisen järjestämän sijaishuollon olosuhteita ja käyttöä: https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/sijaishuollon_ohjeet_final-1.pdf

IV SIJAISHUOLLON TARPEEN EHKÄISY

32
Valtioiden tulisi pyrkiä harjoittamaan politiikkaa, jolla varmistetaan perheiden tukeminen niiden hoitaessa velvollisuuksiaan lasta kohtaan ja edistetään lapsen oikeutta suhteeseen molempiin vanhempiinsa. Politiikalla tulisi puuttua niihin perussyihin, jotka johtavat lapsen hylkäämiseen, lapsesta luopumiseen tai lapsen erottamiseen perheestään, takaamalla muun muassa oikeus syntymän rekisteröintiin ja pääsy asianmukaiseen asuntoon ja perusterveydenhuoltoon, koulutukseen ja hyvinvointipalveluihin. Sillä tulisi myös
edistää toimenpiteitä, joilla torjutaan köyhyyttä, syrjintää, syrjäytymistä, leimautumista, väkivaltaa,
lasten kaltoinkohtelua ja seksuaalista hyväksikäyttöä sekä päihteiden väärinkäyttöä.

34
Valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Sosiaalisen suojelun toimenpiteisiin tulisi kuulua:
(a)
perhettä vahvistavia palveluja, kuten vanhemmuuskurssit ja vanhempien tapaamiset, positiivisten vanhempi-lapsi–suhteiden, ristiriitojen ratkaisutaitojen ja työllistymis- jatulonhankintamahdollisuuksien edistäminen sekä tarvittaessa toimeentulotuki;
(b)
tukea antavia sosiaalipalveluja, kuten päivähoito, sovittelupalvelut, päihdehuolto, taloudellinen tuki sekä palvelut vammaisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tällaisten, mieluiten integroitujen ja yksityisyyteen mahdollisimman vähän puuttuvien palvelujen tulisi olla saatavilla suoraan yhteisön tasolla, ja niiden tulisi perustua perheiden aktiiviseen osallistumiseen yhteistyökumppaneina, yhdistäen niiden sekä yhteisön ja hoitajien voimavarat;
(c)
nuorisopolitiikka, jolla pyritään tarjoamaan nuorille valmiudet kohdata positiivisesti jokapäiväisen elämän haasteet, myös silloin, kun he päättävät lähteä lapsuudenkodistaan, sekä tekemään tietoisia seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä päätöksiä ja täyttämään vastuunsa näissä asioissa.

35
Perheen tukemiseksi tulisi käyttää erilaisia toisiaan täydentäviä menetelmiä ja tekniikoita ja vaihdella niitä koko tukiprosessin ajan.

36
Paikallisten lakien mukaisesti tulisi erityisesti huomioida tuki- ja hoitopalvelujen järjestäminen ja kehittäminen yksinhuoltajille sekä nuorille vanhemmille ja heidän lapsilleen, olivatpa lapset syntyneet avioliitossa tai sen ulkopuolella. Valtioiden tulisi varmistaa, että nuoret vanhemmat säilyttävät kaikki oikeutensa sekä vanhempina että omien vanhempiensa lapsina, mukaan lukien mahdollisuus saada kaikki heidän omaan kehitykseensä liittyvät asianmukaiset palvelut, avustukset, joihin vanhemmat ovat oikeutettuja, sekä heidän perintöoikeutensa. Eri toimenpitein tulisi varmistaa raskaana olevien nuorten suojelu ja taata, että he eivät keskeytä opintojaan. Olisi myös pyrittävä vähentämään yksinhuoltajiin ja nuoriin vanhempiin liittyvää häpeän leimaa.
  

37
Tukea ja palveluja tulisi olla tarjolla myös sellaisille sisaruksille, jotka menetettyään vanhempansa tai huoltajansa päättävät pysyä yhteisessä taloudessa, mikäli vanhin sisarus on halukas ja kykenevä toimimaan perheenpäänä.

38
Valtioiden tulisi varmistaa mahdollisuus päivähoitoon, mukaan lukien kokopäiväiseen koulunkäyntiin, ja tilapäishoitoon, jotta vanhemmat voisivat selviytyä paremmin yleisistä perheelle
asetetuista velvollisuuksista, mukaan lukien erityistarpeisten lasten hoitoon liittyvistä lisävelvoitteista.

PERHEEN HAJOAMISEN ESTÄMINEN

39
Valtioiden tulisi kehittää asianmukaiset, perusteltuihin ammatillisiin periaatteisiin pohjautuvat kriteerit ja soveltaa niitä johdonmukaisesti arvioitaessa lapsen ja perheen tilannetta.


40
Kodin ulkopuolelle sijoittamista tai perheen jälleenyhdistämistä koskevien päätösten tulisi perustua edellä todettuun arviointiin, joka tulisi tehdä soveltuvan pätevyyden omaavien ja koulutettujen ammattilaisten toimesta, toimivaltaisen viranomaisen puolesta tai sen valtuuttamana sekä kuulemalla täysimittaisesti kaikkia asianosaisia ja pitäen mielessä tarpeen suunnitella lapsen tulevaisuutta.

41
Valtioita kannustetaan toteuttamaan toimenpiteitä, joilla luodaan kokonaisvaltainen suojelu ja taataan perusoikeudet raskauden, synnytyksen ja imetyksen ajaksi, jotta varmistetaan ihmisarvon mukaiset ja tasa-arvoiset olosuhteet raskauden asianmukaiselle etenemiselle ja lapsen hoidolle.
Sen vuoksi tulisi tarjota tukiohjelmia tuleville äideille ja isille ja erityisesti nuorille vanhemmille, joiden on vaikea kantaa vanhemmuuden tuomaa vastuuta.

44
Kun vanhempi tai laillinen huoltaja kääntyy julkisen tai yksityisen toimielimen tai laitoksen puoleen luopuakseen pysyvästi lapsesta, valtion olisi huolehdittava siitä, että perhe saa neuvontaa ja sosiaalista tukea, joilla kannustetaan ja autetaan perhettä huolehtimaan edelleen lapsesta itse. Jos tässä ei onnistuta, sosiaalityöntekijän tai muun soveltuvan ammattilaisen tulee arvioida tilanne ja määritellä, haluaako joku toinen perheenjäsen ottaa pysyvästi vastuun lapsesta ja onko sellainen järjestely lapsen edun mukainen.

45
Kun vanhempi tai huoltaja kääntyy julkisen tai yksityisen toimielimen tai laitoksen puoleen antaakseen lapsen sijaishuoltoon lyhyeksi ajanjaksoksi tai toistaiseksi, valtion olisi huolehdittava siitä, että hän saa neuvontaa ja sosiaalista tukea, joilla kannustetaan ja autetaan häntä huolehtimaan edelleen lapsesta itse. Lapsi tulisi sijoittaa sijaishuoltoon vain silloin, kun tällaiset keinot on käytetty ja sijoitukselle on olemassa hyväksyttävät ja perustellut syyt.

47
Kaikki päätökset lapsen sijaishuoltoon sijoittamisesta vastoin hänen vanhempiensa tahtoa tulee tehdä toimivaltaisten viranomaisten toimesta kansallisen lainsäädännön ja menettelyjen mukaisesti.
Päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi ja vanhemmille on turvattava muutoksenhakuoikeus sekä mahdollisuus asianmukaiseen oikeusavustajaan.

PERHEEN JÄLLEENYHDISTÄMISEN TUKEMINEN

49
Lapsen ja perheen valmentamiseksi ja tukemiseksi lapsen mahdolliseen paluuseen perheeseensä asianmukaisesti nimetyn henkilön tai työryhmäntulisi arvioida lapsen tilanne. Arvioijalla tulisi olla mahdollisuus saada moniammatillista neuvontaa, ja hänen tulisi kuulla eri asianosaisia (lasta, perhettä ja sijaishoitajaa), jotta hän pystyisi päättämään, onko lapsen jälleenyhdistäminen perheensä kanssa mahdollista ja lapsen edun mukaista, sekä mitä ja kenen valvomia toimenpiteitä se edellyttäisi.

50
Perheen jälleenyhdistämisen tavoitteet sekä perheen ja sijaishoitajan tähän liittyvät pääasialliset tehtävät tulisi määritellä kirjallisesti ja hyväksyttää kaikilla asianosaisilla.

51
Toimivaltaisen elimen tulisi edistää, tukea ja valvoa säännöllistä ja tarkoituksenmukaista yhteydenpitoa lapsen ja hänen perheensä välillä erityisesti jälleenyhdistämistä ajatellen.

V HOITOPALVELUJEN PUITTEET

53
Jotta voitaisiin vastata jokaisen vanhempiensa hoitoa vaille jääneen lapsen erityisiin psykoemotionaalisiin, sosiaalisiin ja muihin tarpeisiin, valtioiden tulisi toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asianmukaisten sijaishuoltovaihtoehtojen ja ensisijaisesti perhe- ja yhteisöpohjaisten ratkaisujen tarjoamiselle on lainsäädännölliset, poliittiset ja taloudelliset edellytykset.


55
Valtioiden tulisi varmistaa, että kaikki sijaishuoltopalveluja tarjoavat yhteisöt ja yksittäiset henkilöt saavat siihen riittävän valtuutuksen toimivaltaisilta viranomaisilta, jotka myös valvovat ja tarkistavat säännöllisesti heidän toimintaansa näiden ohjeiden mukaisesti. Tätä tarkoitusta varten näiden viranomaisten tulee laatia asianmukaiset kriteerit, joilla arvioidaan hoidontarjoajien ammatillista ja eettistä soveltuvuutta ja joiden perusteella heille myönnetään toimiluvat, heitä valvotaan ja ohjataan.

VI SOPIVIMMAN HOITOMUODON MÄÄRITTÄMINEN

57
Lapsen edun mukaiset sijaishuoltopäätökset tulisi tehdä juridisen, hallinnollisen tai muun asianmukaisen ja hyväksytyn menettelyn mukaisesti sekä oikeusturvasta huolehtien, mukaan lukien siten, että tarvittaessa lasten puolesta toimiva oikeusavustaja osallistuu kaikkiin oikeudellisiin menettelyihin. Päätöksenteon tulisi perustua perusteelliseen arviointiin, suunnitteluun ja tarkistamiseen

62
Sijaishuollon ja pysyvyyden suunnittelun tulisi perustua erityisesti siihen, millä tavoin lapsi
on kiintynyt perheeseensä, perheen kykyyn turvata lapsen hyvinvointi ja tasapainoinen kehitys,
lapsen tarpeeseen tai haluun tuntea itsensä osaksi perhettä, lapsen haluun pysyä yhteisössään ja
jäädä maahansa, lapsen kulttuuriseen, kielelliseen ja uskonnolliseen taustaan sekä lapsen sisarussuhteisiin, jolloin pyritään välttämään sisarusten erottamista toisistaan.

63
Suunnitelmassa tulisi selkeästi esittää muun muassa sijoituksen tavoitteet ja toimenpiteet niiden saavuttamiseksi.

64
Lapsen, hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa tulisi saada kaikki tieto tarjolla olevista sijaishuollon vaihtoehdoista ja niiden seurauksista sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan niiden suhteen.

65
Lapsen turvallisuuden takaamiseen tähtäävät toimenpiteet tulisi valmistella, toteuttaa ja arvioida mahdollisimman pitkälle yhdessä lapsen vanhempien tai laillisten huoltajien sekä mahdollisten sijaisvanhempien ja hoitajien kanssa ja lapsen erityistarpeet, vakaumus ja erityistoiveet huomioiden.
Lapsen, hänen vanhempiensa tai laillisten huoltajiensa pyynnöstä ja toimivaltaisen viranomaisen harkinnan mukaan myös muita lapselle tärkeitä henkilöitä voidaan kuulla kaikissa päätöksenteon vaiheissa.

66
Valtioiden tulisi varmistaa, että jokainen lapsi, jonka hallinto- tai oikeusviranomainen tai jokin muu toimivaltainen elin on sijoittanut sijaishuoltoon, samoin kuin hänen vanhempansa tai muut huoltajat, saavat mahdollisuuden esittää tuomioistuimelle näkemyksensä sijoituspäätökseen, että he saavat tietoa oikeuksistaan esittää tällaisia näkemyksiä ja että heitä avustetaan niiden esittämisessä.

67
Valtioiden tulisi varmistaa, että jokaisella väliaikaisesti sijoitetulla lapsella on oikeus säännölliseen ja perusteelliseen – mieluiten vähintään kolmen kuukauden välein tehtävään – hoidon asianmukaisuuden tarkistamiseen, jolloin otetaan huomioon erityisesti hänen yksilöllinen kehityksensä ja kaikki muuttuvat tarpeet, perheympäristössä tapahtuvat muutokset sekä sijoituksen tarkoituksenmukaisuus ja välttämättömyys näissä olosuhteissa. Tarkistaminen tulisi toteuttaa asianmukaisen pätevyyden ja valtuutuksen omaavien henkilöiden toimesta, ja lapsi ja kaikki hänen elämänsä kannalta oleelliset henkilöt tulisi ottaa siihen mukaan täysimääräisesti.

68
Lasta tulisi valmistella kaikkiin suunnittelu- ja arviointiprosessien aiheuttamiin muutoksiin hoitoympäristössä.

VII SIJAISHUOLLON JÄRJESTÄMINEN

A. TOIMINTAPERIAATTEET

69
Sijaishuoltoa koskevien koordinoitujen  toimintatapojen tulisi perustua luotettavaan tietoon ja tilastoihin.
Niissä tulisi määritellä prosessi, jossa ratkaistaan, kenellä on vastuu lapsesta, ottaen huomioon lapsen vanhempien tai ensisijaisten hoitajien rooli lapsen suojelussa, huolenpidossa ja kehityksessä.

70
Sijaishuollon valvonnasta vastaavan toimielimen tulisi sijaintinsa ja rakenteensa puolesta olla
mahdollisimman hyvin sen palveluja tarvitsevien saavutettavissa.

71
Erityistä huomiota tulisi kiinnittää sijaishuollon laatuun sekä laitos- että perhehoidossa erityisesti hoitajien ammattitaidon, valinnan, koulutuksen ja työnohjauksen osalta. Heidän roolinsa ja tehtävänsä tulisi määritellä selvästi ja selkiyttää ne suhteessa lapsen vanhempien tai laillisten huoltajien rooliin ja tehtäviin.

72
Toimivaltaisten viranomaisten tulisi laatia jokaisessa maassa näiden ohjeiden mukainen asiakirja, jossa määritellään sijaishuollossa olevan lapsen oikeudet. Sijaishuollossa olevien lasten tulisi voida ymmärtää täysin hoitoyhteisön säännöt, määräykset ja tavoitteet sekä omat oikeutensa ja velvollisuutensa yhteisössä.

73
Kaiken sijaishuoltotarjonnan perustana tulisi olla kirjallinen kuvaus, josta käy ilmi palveluntarjoajan päämäärät ja tavoitteet hoidon tarjonnassa sekä palveluntarjoajan vastuu lapsesta. Kuvauksen tulisi vastata YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen standardeja, näitä ohjeita sekä kunkin maan voimassa olevaa lainsäädäntöä. Kaikkien palveluntarjoajien tulisi olla asianmukaisesti koulutettuja, tai heillä pitäisi olla lainsäädännössä sijaishuoltopalvelujen antamiselle asetetut vaatimukset täyttävä hyväksyntä.

74
Yhdenmukaisen menettelyn varmistamiseksi lapsen sijaishuoltoon ohjaamisessa tai ottamisessa tulisi luoda sitä koskeva sääntelykehys.

75
Sijaishuoltopalveluja järjestettäessä tulisi kunnioittaa ja edistää kulttuurisia ja uskonnollisia sekä sukupuolinäkökulmaan liittyviä käytäntöjä siltä osin kuin niiden voidaan osoittaa olevan yhdenmukaisia lapsen oikeuksien ja edun kanssa. Tällaisten käytäntöjen edistämistä koskeva harkinta tulisi toteuttaa laajasti osallistavalla tavalla.


78
Valtioiden tulisi tunnustaa yksityisesti sijoitettujen lasten hoitajien tosiasiallinen vastuu lapsesta.

79
Valtioiden tulisi kehittää erityisiä ja asianmukaisia toimenpiteitä yksityisesti sijoitettujen lasten suojelemiseksi kaltoinkohtelulta, laiminlyönniltä, lapsityövoimana käyttämiseltä ja kaikilta muilta hyväksikäytön muodoilta.

80
Lapsen siirtäminen sijaishuoltoon tulisi toteuttaa mahdollisimman hienovaraisesti ja lapsiystävällisesti sekä siten, että siihen osallistuu tehtävään koulutettu ja periaatteessa ei-virkapukuinen henkilöstö.

81
Sijaishuollossa olevan lapsen yhteyttä biologiseen perheeseensä sekä muihin lapselle läheisiin ihmisiin, kuten ystäviin, naapureihin ja aikaisempiin hoitajiin, tulisi kannustaa ja edistää, mikäli se on lapsen suojelun ja edun mukaista. Jos lapsella ei ole yhteyttä perheenjäseniinsä, hänen tulisi saada tietoa heidän tilanteestaan.

84
Hoitajien tulisi edistää vastuullaan olevien lasten terveyttä ja varmistaa, että lääketieteellistä hoitoa, neuvontaa ja tukea on saatavilla tarpeen mukaan.

85
Lapsilla tulisi olla mahdollisuus viralliseen, epäviralliseen sekä ammatilliseen koulutukseen oikeuksiensa mukaisesti ja mahdollisimman laaja-alaisesti paikallisen yhteisönsä oppilaitoksissa.

86
Hoitajien tulisi varmistaa, että kunnioitetaan jokaisen lapsen oikeutta kehittyä leikin ja vapaa-ajan toimintojen kautta ja että sille luodaan mahdollisuudet sekä hoitopaikassa että sen ulkopuolella. Tämä koskee myös vammaisia lapsia sekä lapsia, joilla on tai joiden elämään vaikuttaa
HIV/AIDS tai joilla on muita erityistarpeita. Lasten yhteyksiä paikallisen yhteisön lapsiin ja muihin jäseniin tulee kannustaa ja tukea.


88
Lapsen tulisi saada tyydyttää uskonnolliset ja hengelliset tarpeensa muun muassa sallimalla hänen uskontonsa valtuutetun edustajan vierailut luonaan. Lapsen tulisi myös saada vapaasti päättää osallistumisestaan uskonnollisiin tilaisuuksiin, uskonnolliseen kasvatukseen tai neuvontaan. Lapsen omaa uskonnollista taustaa tulisi kunnioittaa, eikä yhtäkään lasta tulisi kannustaa tai suostutella
vaihtamaan uskontoaan tai vakaumustaan sijaishuollon aikana.

89
Kaikkien lapsista vastuussa olevien aikuisten tulisi kunnioittaa ja edistää lapsen oikeutta yksityisyyteen muun muassa tarjoamalla tarkoituksenmukaiset saniteettitilat sekä turvalliset ja helposti saatavilla olevat henkilökohtaisten tavaroiden säilytystilat. Myös sukupuolieroja ja sukupuolten välistä kanssakäymistä tulee kunnioittaa.

91
Asunnon tulisi kaikissa sijaishuoltoympäristöissä täyttää terveyden ja turvallisuuden asettamat vaatimukset.

92
Valtioiden tulee toimivaltaisten viranomaistensa avulla varmistaa, että sijaishuollossa olevien lasten asuintilat ja niiden valvonta mahdollistavat lasten tehokkaan suojelun kaltoinkohtelulta.
Lapsen asuinjärjestelyjä määritettäessä erityistä huomiota on kiinnitettävä kunkin lapsen ikään, kehitystasoon ja haavoittuvuuteen. Sijaishuollossa olevien lasten suojeluun tähtäävien toimenpiteiden tulisi olla sopusoinnussa lainsäädännön kanssa, eikä niihin saisi liittyä yhteisön muihin samanikäisiin lapsiin verrattuna kohtuuttomia rajoituksia lasten vapaudelle ja käyttäytymiselle.

93
Lapsia tulisi suojella kaikissa sijaishuoltopaikoissa lapsikaappaukselta, ihmiskaupalta, myymiseltä ja kaikilta muilta hyväksikäytön muodoilta.
Mitkään tästä aiheutuvat lapsen vapauden ja käyttäytymisen rajoitukset eivät saisi ylittää sitä mikä
on ehdottoman välttämätöntä lasten tehokkaaksi suojelemiseksi tällaisilta toimilta

95
Valtioiden, toimielinten ja laitosten, koulujen ja muiden yhteisön tarjoamien palvelujen tulisi toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sijaishuollossa olevia lapsia ei leimata sijoituksen aikana tai sen jälkeen.
Tähän kuuluvat pyrkimykset minimoida lasten tunnistaminen sijaishuollossa oleviksi lapsiksi.

96
Kaikki kurinpitotoimenpiteet ja käyttäytymisen hallinta, jotka sisältävät kidutusta, raakaa, epäinhimillistä tai alentavaa kohtelua kuten eristämistä, vapaudenriistoa tai muuta fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, jotka ovat omiaan vaarantamaan lapsen psyykkistä tai fyysistä terveyttä, tulee ehdottomasti kieltää kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti. Valtioiden tulee ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin estääkseen edellä mainitut käytännöt ja varmistaakseen, että ne ovat lain mukaan rangaistavia
tekoja.
Lasta ei saa milloinkaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan perheenjäsentensä tai muiden lapselle erityisen tärkeiden ihmisten kanssa.

97
Mitään voiman tai rajoitusten käyttöä ei tulisi sallia, ellei se ole aivan välttämätöntä lapsen tai muiden henkilöiden fyysisen tai psyykkisen koskemattomuuden turvaamiseksi. Rajoitusten käytön tulee olla sopusoinnussa lainsäädännön kanssa, kohtuullista ja oikeasuhteista ja siinä tulee kunnioittaa lapsen perusoikeuksia.
Lääkkeiden tai lääketieteellisten keinojen käytön rajoitustoimenpiteinä tulisi perustua hoidollisiin tarpeisiin, eikä niitä saisi koskaan käyttää ilman asiantuntijan arviointia ja määräystä.

98
Sijaishuollossa olevalla lapsella tulisi olla mahdollisuus ottaa yhteyttä toimivaltaisen viranomaisen lapsen suostumuksella nimeämään luottohenkilöön, jolle lapsi voi uskoutua täysin luottamuksellisesti. Lapselle tulisi kertoa, että oikeudelliset tai eettiset normit saattavat tietyissä
olosuhteissa vaatia salassapidon rikkomista.

99
Lapsilla tulisi olla pääsy tunnettuun, tehokkaaseen ja puolueettomaan järjestelmään, jonka avulla he voivat valittaa tai ilmoittaa kohteluaan tai olosuhteitaan sijoituspaikassa koskevista huolenaiheistaan. Sellaiseen järjestelmään tulisi kuulua alkuvaiheen kuuleminen, palautteen antaminen, toimeenpano ja jatkoneuvottelut. Nuoret, joilla on aiempia kokemuksia sijaishuollosta,
tulisi ottaa mukaan tällaiseen prosessiin ja antaa heidän mielipiteilleen asianmukainen painoarvo.
Tämä prosessi tulisi toteuttaa toimivaltaisten, lasten ja nuorten kanssa työskentelyyn koulutettujen
henkilöiden toimesta.

B. OIKEUDELLINEN VASTUU LAPSESTA

105
Lainsäädännössä tulisi määrätä, että sosiaalipalvelujen tai muun toimivaltaisen viranomaisen
tulee rekisteröidä ja valtuuttaa kaikkien toimielinten ja laitosten toiminta ja että säännösten noudattamatta jättäminen on laissa rangaistavaksi säädetty rikos. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi myöntää valtuutus ja arvioida sitä säännöllisesti kriteereillä, jotka kattavat vähintään toimielimen tai laitoksen tavoitteet, toiminnan, henkilöstön rekrytoinnin ja pätevyyden, hoito-olosuhteet ja taloudelliset resurssit sekä hallinnon.

107
Kaikkien toimielinten ja laitosten tulisi laatia henkilökunnalle näiden ohjeiden mukaiset menettelyohjeet, jotka määrittelevät kunkin ammattilaisen ja erityisesti hoitajien tehtävät ja sisältävät selkeät menettelyt, joilla ilmoitetaan kenen tahansa työryhmän jäsenen väitetystä väärinkäytöksestä.

108
Sijaishuoltopalveluiden rahoitusmuodot eivät koskaan saisi kannustaa lapsen tarpeettomaan tai pitkittyneeseen sijoitukseen toimielimen tai laitoksen järjestämässä tai antamassa hoidossa.

109
Sijaishuoltopalvelujen hallinnoinnista tulisi ylläpitää kattavaa ja ajantasaista rekisteriä, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedostot kaikista sijoitetuista lapsista, henkilökunnasta ja taloudellisista toimista.

110
Sijaishuollossa olevista lapsista pidettävien rekistereiden tulisi olla täydellisiä, ajantasaisia, luottamuksellisia ja tietoturvallisia.

111
Edellä mainitut tiedot voisivat olla myös lapsen itsensä, hänen vanhempiensa tai huoltajiensa
käytettävissä siinä asianmukaisessa laajuudessa kuin lapsen oikeus yksityisyyteen ja luottamuksellisuuteen eivät sitä rajaa. Asianosaisille tulisi tarjota tarkoituksenmukaista neuvontaa ja tukea ennen tietoihin tutustumista, niihin tutustumisen aikana ja sen jälkeen.

112
Kaikilla sijaishuoltopalveluilla tulisi olla jokaista lasta koskevien tietojen salassapidosta selkeät toimintaperiaatteet, joista kaikki hoitajat ovat tietoisia ja joita he noudattavat.

113
Kaikkien toimielinten ja laitosten tulisi hyvänä käytäntönä varmistaa systemaattisesti, että lasten kanssa suoraan tekemisissä oleville hoitajille ja muulle henkilökunnalle tehdään ennen työsuhteen alkua asianmukainen ja kattava arvio heidän soveltuvuudestaan työskentelyyn lasten parissa.

116
Kaikille toimielinten ja laitosten palkkaamille hoitajille tulisi järjestää koulutusta haastavan
käyttäytymisen käsittelemisestä, mukaan lukien konfliktinratkaisutekniikoista ja muiden tai itsensä vahingoittamisen ehkäisykeinoista.

117
Toimielinten ja laitosten tulisi varmistaa, että hoitajilla on tarvittaessa valmiudet hoitaa erityistarpeisia lapsia.

C. LAITOSHOITO

123
Lastensuojelulaitosten tulisi olla pieniä ja lapsen oikeuksia ja tarpeita vastaavasti, mahdollisimman perheenomaisissa puitteissa tai pienryhmissä organisoituja.

124
Toimenpiteitä olisi toteutettava sen varmistamiseksi, että yksinomaan lastensuojelua ja sijaishuoltoa tarvitseva lapsi voidaan tarvittaessa sijoittaa erilleen lapsista, jotka ovat rikosoikeudellisen järjestelmän alaisia.

126
Valtioiden tulisi varmistaa, että lastensuojelulaitoksissa on riittävästi hoitajia, jotta jokainen lapsi saa yksilöllistä huomiota ja mahdollisuuden kiintyä tiettyyn hoitajaan.

127
Lakien, menettelytapojen ja määräysten tulisi estää toimijoiden, laitosten tai yksittäisten henkilöiden ajama lapsen rekrytointi tai anomukset lapsen sijoituksesta laitoshoitoon.

D. TARKASTUS JA VALVONTA

128
Toimielinten, laitosten ja hoitopalvelujen tarjontaan osallistuvien tulisi olla vastuuvelvollisia tietylle julkiselle viranomaiselle. Viranomaisen tulisi huolehtia esimerkiksi säännöllisistä tarkastuksista, jotka käsittävät sekä sovitut että ennalta ilmoittamattomat käynnit ja joihin sisältyy keskustelu henkilökunnan ja lasten kanssa ja heidän havainnointiaan.

130
Valtioita tulisi kannustaa varmistamaan, että käytössä on riippumaton seurantajärjestelmä, jossa otetaan huomioon periaatteet, jotka koskevat kansallisten instituutioiden asemaa ihmisoikeuksien
suojelemiseksi ja edistämiseksi (Pariisin periaatteet). Seurantajärjestelmän tulisi olla helposti lasten, vanhempien ja vailla vanhempien huolenpitoa olevista lapsista vastaavien käytettävissä. Seurantajärjestelmän tehtäviin tulisi kuulua mm:
(a)
kaikissa sijaishuoltomuodoissa olevien lasten kuuleminen yksityisyyden turvaavissa olosuhteissa, vierailut hoitopaikkoihin sekä niissä tapahtuneiksi väitettyjen lasten oikeuksien loukkausten tutkiminen valituksen perusteella tai omasta aloitteesta;

E. JÄLKIHUOLLON TUKI

132
Jälkihuoltoon siirtymävaiheessa tulisi huomioida lapsen ikä, sukupuoli, kehitystaso ja erityisolosuhteet. Siihen tulisi kuulua neuvontaa ja tukea erityisesti hyväksikäytön välttämiseksi.
Hoitopaikasta lähteviä lapsia tulisi rohkaista osallistumaan hoidon jälkeisen elämän suunnitteluun.
Erityistarpeita omaaville kuten vammaisille lapsille tulisi olla tarjolla asianmukainen tukijärjestelmä, jonka avulla vältetään esimerkiksi tarpeeton laitostuminen..

133
Jokaiselle lapselle tulisi pyrkiä nimeämään mahdollisuuksien mukaan erityinen vastuuhenkilö, joka tukee lapsen itsenäistymistä hoidon päätyttyä.

136
Sijaishuollosta lähteville ja jälkihuollossa oleville nuorille tulisi järjestää pääsy oikeudellisiin, sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä asianmukainen taloudellinen tuki.

VIII HOIDON JÄRJESTÄMINEN LAPSILLE HEIDÄN VAKITUISEN ASUINMAANSA ULKOPUOLELLA

144
Ihmiskaupan uhreiksi joutuneita lapsia ei tulisi pitää poliisin huostassa tai rangaista heitä osallistumisesta pakotettuna lainvastaiseen toimintaan.

148
Ilman huoltajaa maahan tullutta lasta ei pidä palauttaa vakituiseen asuinmaahansa(a)jos riski- ja turvallisuusarvioinnin jälkeen on syytä olettaa, että lapsen turvallisuus on vaarassa..

152
Adoptioon tai islamilaisen lain kafalaan tähtäävää sijoitusta ei pitäisi harkita ensimmäisenä sopivana vaihtoehtona ilman huoltajaa maahantulleelle lapselle. Valtioita kehotetaan harkitsemaan kyseistä vaihtoehtoa vasta, kun on pyritty kaikin käytettävissä olevin keinoin paikantamaan lapsen vanhemmat, lähisukulaiset tai vakiintuneet hoitajat.

IX HOITO HÄTÄTILANTEISSA

155
Organisaatioiden ja viranomaisten tulisi ryhtyä kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin estääkseen lasten erottamisen vanhemmistaan tai ensisijaisista huoltajistaan, paitsi jos lapsen etu niin vaatii. Heidän tehtävänsä on myös varmistaa, etteivät he toiminnallaan tahattomasti rohkaise perheen hajottamista tarjoamalla palveluja ja etuuksia vain lapselle eikä koko perheelle.

160
Hätätilanteessa olevia lapsia ei pitäisi siirtää sijaishuoltoon muuhun kuin vakituiseen asuinmaahansa, paitsi tilapäisesti ja pakottavista terveydellisistä, lääketieteellisistä tai heidän turvallisuuteensa liittyvistä syistä. Näissäkin tapauksissa hoitopaikan tulisi olla mahdollisimman lähellä lapsen kotia, lapsen seurassa tulisi olla jompikumpi vanhemmista tai joku muu tuttu hoitaja ja paluusta pitäisi tehdä selkeä suunnitelma.
https://www.lskl.fi/materiaali/lastensuojelun-keskusliitto/sijaishuollon_ohjeet_final-1.pdf
https://unicef.studio.crasman.fi/pub/public/pdf/LOS_A5fi.pdf

Sijaishuollon edunvalvojien tavoite pysyvistä huostaanotoista on toteutunut

Sijaishuollon edunvalvojien lobbaus pysyvien huostaanottojen puolesta on tuottanut tulosta. Huostaanottojen pituudet vastaavat jopa elinkautisia eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.

THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään.  Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin.

Tulos on huolestuttava, sillä niin YK:n sijaishuollon ohjeiden kuin lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

Lapsen etua ei arvioida eikä se toteudu lastensuojelussa eikä hallinto- oikeusmenettelyssä, joka ei täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämän oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kriteerejä.
Monet tutkimukset todistavat, että lapsen edun kulmakivi,  lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Kuntaliiton kysely todistaa vääräksi sosiaalityöntekijöiden myytin siitä, että sijoitus olisi aina viimesijainen toimenpide, joka tehdään vasta sitten kun avohuollon tukitoimia on annettu. Kyselyn mukaan lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin.

HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa.  Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

LSKL:n selvitys osoitti, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

Tutkimustieto osoittaa, että Suomi ei kunnioita eikä noudata sen paremmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, YK:n sijaishuollon ohjeiden, Euroopan ihmioikeussopimuksen kuin lastensuojelulain henkeä eikä kirjainta. Eduskunta ja hallintotuomioistuimet  hyväksyvät laiminlyönnit ja jopa kannustavat niihin päätöksentekokäytännöillään. Lastensuojelusta on muodostettu oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuutensa, josta yleiset oikeusperiaatteet ja tosiseikkaselvittely on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.

Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta useita tuomioita lasten huostaanotoissa. Tuomiot tarkoittavat, että maamme hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta, eli korkeinta hallinto-oikeutta myöten hyväksyneet viranomaisten harjoittamat ihmisoikeusloukkaukset. Lastensuojelun kriisin syvin ydin löytyykin mm. Aila Paloniemen ja Mirjam Kallandin lastensuojeluun suosittamasta  hallinto-oikeusmenettelystä, jossa ei toteudu oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

YK:n lapsen oikeuksien sopimus  korostaa, että perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja luonnollinen ympäristö lasten kasvulle, hyvinvoinnille ja suojelulle. Sen vuoksi ensisijaisesti tulisi pyrkiä siihen, että lapsen olisi mahdollista jäädä tai palata vanhempiensa hoitoon tai, milloin se on tarkoituksenmukaista, olla muiden läheisten perheenjäsenten hoidossa. Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheen hajoaminen.

YK:n sijaishuollon ohjeissa  korostetaan, että valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Lapsen sijoittaminen pois perheestään tulisi nähdä viimesijaisena toimenpiteenä ja, aina kun se on mahdollista, sen tulisi olla väliaikainen ja mahdollisimman lyhytkestoinen. Sijoitusta koskevat päätökset tulisi tarkistaa säännöllisesti ja sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulisi arvioida jatkuvasti.

"Taloudellinen tai aineellinen köyhyys tai siitä suoraan ja yksinomaan johtuvat olosuhteet eivät koskaan saisi olla ainoa peruste lapsen erottamiselle perheestään, lapsen sijoittamiselle sijaishuoltoon tai este perheen jälleenyhdistämiselle, vaan ne tulisi nähdä signaalina siitä, että perheelle tulee tarjota asianmukaista tukea".

Sijaishuollon järjestämisen ensisijainen tarkoitus ei koskaan saisi olla palveluntarjoajien poliittisten, uskonnollisten tai taloudellisten tavoitteiden edistäminen.

THL:n selvitys kumoaa myytin heppoisista kotiutuksista

 Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen (THL)  selvitys on laajin koskaan Suomessa tehty lasten sijoitusten pituuksia arvioiva kokonaistarkastelu.

– Tutkimuksissa on aiemmin esitelty pieniä osakokonaisuuksia vastaavista asioista, mutta näin kattavasti lukuja ei ole avattu, toteaa raportin koostanut erikoistutkija Martta Forsell THL:stä.
– Selvitys kuvaa kattavasti sijoitettujen lasten ja lastensuojelun tilannetta tällä hetkellä Suomessa.

Jos huostaanottopäätös tehdään, se puretaan todella harvoin. Aineiston mukaan vaikuttaakin siltä, että kerran tehty huostaanotto jatkuu usein lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.

THL:n aineiston perusteella pitkien sijoitusten määrä on ollut viime vuodet lievässä kasvussa ja lyhyiden jaksojen määrä puolestaan laskussa.

Tarkasteluvuonna kaikista huostaanotoista purkautui ainoastaan 4,5 prosenttia.

– Eniten huostaan otettuina oli 7–12-vuotiaita. Eniten huostaanottoja päättyi 16–17-vuotiaiden ikäryhmässä, eli yhdeksän prosenttia kyseisen ikäryhmän huostaanotoista.

Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.

Tavallisimmin lapsi päätyy ensimmäistä kertaa kodin ulkopuoliseen sijoitukseen joko alle yksivuotiaana vauvana tai teini-ikäisenä 14–17-vuoden iässä.

Mitä pidemmäksi lapsen elämän ensimmäinen sijoitus venyy, sitä epätodennäköisemmin sitä enää puretaan.

Taas uusi sijoitetun hyväksikäyttö

26-vuotias mies on tuomittu kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen alaikäisiin tyttöihin kohdistuneista seksuaalirikoksista, kertoo Helsingin Uutiset.
Helsingin hovioikeus vahvisti keskiviikkona käräjäoikeuden aiemman antamisen tuomion keskeiset kohdat.
Tuomiolauselman mukaan Qusai Salim Hassun Anoz oli useita kertoja sukupuoliyhteydessä tekohetkellä 14-vuotiaan tytön kanssa. 

Tuomittu kiisti hovioikeudessa, että olisi käyttänyt hyväksi 14-vuotiaan tytön henkistä tilaa, ja että sukupuoliyhteys olisi ollut pakotettua.

Tyttö oli karannut nuorisokodista, ja vastineeksi seksistä mies tarjosi tytölle asuinpaikan muutamaksi päiväksi sekä päihteitä ja tupakkaa. Rikokset tapahtuivat keväällä 2017 Helsingissä. Mies oli tekohetkellä 25-vuotias.

Sijoitetuilla on 5- kertainen riski seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja 70- kertainen riski vakavaan väkivaltaan verrattuna vanhempiensa kanssa asuviin.

Puolella laitosnuorista kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.

Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).

Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei ole marginaaliryhmän pienestä ongelmasta, sillä yli 10 000 suomalaista lasta ja nuorta asuu laitoksissa.
– Oma kokemukseni on, että seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä laitosnuorten keskuudessa kuin muiden samanikäisten joukossa. En usko paljon valehtelevani, jos sanon, että puolella näistä nuorista on seksuaalisen väkivallan kokemuksia.

Laitossijoituksen on usein tarkoitus suojella nuorta. Halosen mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu seksuaalisen väkivallan kohdalla.

Seksuaalista väkivaltaa kohdataan usein sijaishuollosta karkaamisten yhteydessä.
Sijaishuollosta karataan suhteessa enemmän kuin kotoa.

Joka 6. nuori karkaa

Lastensuojelulaitoksista oli LSKL:n Hatkassa-selvityksen mukaan luvatta poistunut viimeisen puolen vuoden aikana lähes joka kuudes nuori (mt.,38). Karkaustapausten määrä on myös kasvussa.

Sijaishuoltopaikkojen muutokset samoin kuin paikkojen valinnat ,tehdyt toimenpiteet ja sijoitusten kestot määrittyvät kuntien, sijaishuollon, hankintalainsäädännön ja virkamiesten tarpeiden– ei lapsen edun perusteella.

Suomi ei noudata YK:n antamia sijaishuollon ohjeita. Esimerkiksi lasten ja vanhempien yhteydenpito tai perheen jälleenyhdistämisvelvoite ei toteudu sijoituksissa.

Lasten pakomatkoja valvomattomista laitoksista joista tehdään vuosittain noin 4 000 virka-apupyyntöä poliisille kutsutaan ”luvattomiksi poissaoloiksi”, joissa ei haluta nähdä yhteyttä esim. laitoksissa ilmenevään väkivaltaan, puuttuviin palveluihin tai puutteelliseen ammattitaitoon.

Kotoa karkailu puolestaan tulkitaan nuoren hätähuudoksi ja kodin huonojen olosuhteiden ja puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi.

Luvattomalle poissaololle altistavia tekijöitä ovat Hatkassa- selvityksen mukaan mm. ikävä vanhempien ja kavereiden luo, sijoituksen vastustaminen (lapset ja vanhemmat), kiireellisesti tai myöhäisessä teini-iässä tehty sijoitus sekä se, että lasta ei ole valmisteltu sijoitukseen.

Nuoren karkaaminen kotoa aikaansaa välittömän poliisihälytyksen mutta lastensuojelulaitos ei välttämättä reagoi hatkaamiseen ennenkuin kilpailutussopimuksissa mainittu raja lapsen laitosvuorokausimaksun alentamisesta luvatta omilla teillään olemisen johdosta ylittyy.

Kotoa karkailun ratkaisuksi nähdään huostaanotto mutta valvomattomasta lastensuojelulaitoksesta karkailun ratkaisuksi ei ehdoteta kotiuttamista vaan huostaanoton jatkamista ja lapsen siirtoa toiseen valvomattomaan lastensuojelulaitokseen.

LSKL:n Hatkassa- selvityksen mukaan juuri runsaasti karkailevien teinien huostaanottoja ei pureta vaan karkailevaa nuorta rangaistaan huostaanoton jatkamisella ja sijaishuoltopaikan vaihdoksella. 

Kun lapset ja nuoret karkailevat LSKL:n jäsenjärjestöjen laitoksista, heidät retuutetaan poliisin avustuksella LSKL:n jäsenjärjestöjen ja -yritysten "kodinomaiseksi hoivaksi " tai "erityiseksi huolenpidoksi" nimettyyn valvomattomaan laitoshoitoon, joka on nuorten mukaan usein pelkkää eristämistä ja huumaamista.

Lapsen oikeudet ja etu eivät toteudu sijaishuollossa

YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.)

ThinkChildSafe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia lastensuojelulaitoksiin tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit. Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-omahoitaja-raiskasi-sijoitetun-hotellihuoneessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-ei-noudata-ykn-antamia-ohjeita-sijaishuollosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-ei-noudata-ykn-antamia-ohjeita-sijaishuollosta

Taiveaho haluaa lainvastaiset pysyvät huostaanotot laillisiksi

Perhehoitoliiton Satu Taiveahon ahkera lobbaus pysyvien huostaanottojen puolesta on outoa juuri kun THL:n tutkimus osoitti suomalaisten huostaanottojen, joita määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015), olevan jo lainvastaisesti pysyviä. THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen

Etelä-Suomen aluehallintoviraston sosiaalihuollon johtavana ylitarkastajana ja Voikukkia- toiminnan kehittäneen Sininauhasäätiön toimitusjohtajana työskennellyt sosiaalityöntekijä ja rikoksista tuomitun kansanedustajan Antti Kaikkosen vaimo Satu Taiveaho tuputtaa kirjoituksissaan Turun ja Helsingin Sanomiin tutkimustiedon vastaisia virheellisiä tietoja ja väittämiä.

Toivoa sopii, että tekstien virheet ja suoranaiset valheet selittyvät Taivehon jääviydellä sijaisäitinä eivätkä ole vaikuttaneet raskauttavasti toimintaan sosiaalihuollon ylitarkastajana.

Muutama vuosi sitten terveysjätti Attendon Keinukamari ei aikonut uusia lääkelupia, vaikka valtakunnalliset ohjeet velvoittavat päivittämään työntekijöiden luvat kuntoon koulutuksella. Tarkastuskertomuksen ja Attendo Medonen mukaan oli kuitenkin jo solmittu sopimus, jonka mukaan lääkehuolto hoidetaan työaikajärjestelyin koko Attendon kauden loppuun.
 AVI:n tarkastajana tuolloin toiminut Satu Taiveaho ei ensin halunnut puhua asiasta ja kertoi sitten tehneensä sopimuksen Attendon kanssa lievemmistä säännöistä. Valvova viranomainen siis jousti antamissaan säännöissä ja määräyksissä tapauksen mukaan vaikka Aluehallintovirasto ei ole paikallinen sopimuskumppani, vaan valvontaviranomainen. Onko pysyvän huostaanotonkin lobbauksessa tarkoitus joustaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta ja lastensuojelulaista ja tehdä sopimus lievemmistä säännöistä Taiveahon oman tapauksen takia?

Toimiiko Taiveaho pysyvän huostaanoton hankkeessaan kuten monet muutkin sosiaalityöntekijät, järjestöjohtajat ja poliitikot- tyystin vailla juridista osaamista ja tutkimustietoa- ainoastaan omien intressiensä, tunteidensa ja mielipiteidensä varassa?

On outoa, että valvontaviranomaisena toiminut sosiaalityöntekijä ajaa perheiden lakisääteisen jälleenyhdistämisvelvoitteen poistamista. 

Suomessa huostaanottojen yleisimmät syyt ovat vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%) (THL, 2016, 7). Tapauksia, joissa lasten kotiutus sijoituksesta ei olisi mahdollista vanhemmille annetun tarpeenmukaisen tuen jälkeen on Suomessa häviävän pieni ellei olematon määrä. Paljon enemmän on perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.

Pysyvän huostaanoton laillistaminen tarkoittaa käytännössä mielivallan, vieraannuttamisen ja muiden lastensuojelun laittomuuksien laillistamista ja niistä palkitsemista. Se tarjoaa valikoimattomille ja valvomattomille sijaisperheille taloudellisen intressin ja motiivin lapsen asiakirjojen fabrikointiin ja tunteiden manipulointiin. Aluehallintovirastoissa ja sosiaalityön koulutuksissa pitäisikin alkaa kiinnittää huomiota henkilövalintoihin ja opettaa lastensuojelun lainsäädäntöä ja etiikkaa.

Outoa on myös, että Helsingin Sanomat, joka sensuroi tutkimusprofessori Tom Arnkilin lastensuojelun asiakashankinnasta ja päätöksenteosta varoittavan artikkelin "Lisää avoimuutta, ei toimintaa selän takana " julkaisee Taiveahon kaikesta tutkimustiedosta vapaan sentimentaaliseen ajatteluun ja epädemokraattiseen päätöksentekoon perustuvan ja yllyttävän sijaishuollon edunvalvonnan markkinointikirjeen.

Käsittämätöntä on suomalaisen median, lastensuojelujärjestöjen ja viranomaiskunnan asettuminen kahden tuusulalaisen ammattipoliitikon ja sijaishuollon edunvalvojan perhe-elämän suojelijoiksi.
Mitä liikkui esimerkiksi sen Pelastakaa Lapset ry:n sosiaalityöntekijän päässä, joka yritti tavoittaa tuusulalaista äitiä vajaata kuukautta ennen laskettua aikaa ehdottaakseen adoptiota, vaikka perhe ei ole koskaan edes harkinnut lapsestaan luopumista?

Tuusulan lastensuojelu näyttää vastanneen Antti Kaikkosen ja Satu Taiveahon kampanjoihin etsimällä heille sopivaa lasta sijoitukseen sekä etsimällä adoptioon sopivia lapsia, koska kunnanvaltuutettu kuuluu kampanjaan, jolla haetaan sijaisvanhemmuutta vaihtoehdoksi lapsettomille.

Tuusula käyttää myös Antti Kaikkosen puoluetoverin Paavo Väyrysen lastenkoti Veeraa sijoituksissaan. Lastenkoti Veera tahtoo asiakkaikseen alle 12-vuotiaita lapsia, joilla on psykiatrinen tausta: "Asiakkaaksi tulevien lasten toivotaan olevan alle 12 v. tullessaan, jotta kiintyminen/kiinnittyminen on mahdollista."

Yhteistä Antti Kaikkosen (kesk) ja Paavo Väyrysen (kesk) lastensuojelutoimille on, että yhteistyö vanhempien kanssa on täysin minimissä. Tällä hetkellä myös keskustavetoinen hallitus pohtii pysyvää huostaanottoa, jolla mahdollistetaan perheiden poistaminen lasten elämästä kokonaan. Läheisten suhteiden tukemiselle ei ole tarvetta, kun lapsi on kuitenkin kiinnitetty sijaishuoltoon täysi-ikäisyyteen asti. Samalla kotiuttaminen tulee mahdottomaksi.

Huostaanottojen perusteet ovat lainvastaisia

Huostaanotot eivät ole enää pitkään aikaan olleet lastensuojelulain mukaisia viimesijaisia toimenpiteitä, kuten Taiveaho väittää. Kuntakysely todisti, että lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia. Myös lapsiasiavaltuutettu Kurttila on kiinnittänyt huomiota huostaanottojen lainvastaisiin perusteisiin.

Lapsen etu ei toteudu lastensuojelussa

Taiveahon väittämä lapsen edun tukemisesta kaikin keinoin on puppua. Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen etuun. Komitea on todennut myös, että periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. 

Esa Iivonen on havainnut, että käsitettä käytetään monissa yhteyksissä oman mielipiteen vahvistajana, vaikka puhuja ei lainkaan tuo esille, miksi kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on arvioitu. 

Mirjam Araneva on kuullut lapsen edulla perusteltavan muun muassa valvontakameran asentamista lapsen käytössä olevaan huoneeseen tai lapsen huoneen, jopa wc:n, lukkojen poistamista, sekä muita lapsen yksityisyyttä, liikkumisvapautta tai ihmisarvoa loukkaavia kasvatukseksi kutsuttuja toimia.

Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Virve-Maria de Godzinskyn (2012) väitöstutkimuksessa hallinto-oikeuden huostaanottoprosesseista kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät lapset vaikuta tulevan aidosti kuulluiksi. Tutkimus osoitti, että vaikka lasta oli kuultu hallinto-oikeudessa, ei lapsen näkemys välttämättä päätynyt ollenkaan tuomioistuimen päätökseen. 
Aapo Kotkavuoren tutkimuksen keskeinen tulos on se, että lapsen etua ei perustella selkeästi tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä. Suurimmassa osassa päätöksiä lapsen edun perustelu on joko toteava tai sitä ei ole ollenkaan (68%). 

Aila- Puustinen- Korhosen ja Tarja Pösön Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin- tutkimus (2010) kiinnitti huomiota lastensuojelun osaamisen, tiedontuotannon, palvelutarjonnan, laadunvarmistuksen ja valvonnan puutteisiin. Tutkijoiden mukaan lastensuojelussa tarvittavat, lasta ja perhettä tukevat toimenpiteet ovat satunnaisesti, vääräaikaisesti tai epätarkoituksenmukaisesti saatavilla ja sijoituspaikan valinta voi perustua enemmän sattumaan kuin lapsen tarpeisiin. 

Johanna Hiitolan väitöskirjassa (2015) huostaanottoja määritteli lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien kunnollisuudesta mm. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.

Sonja Perttulaa (2014) jäi tutkimuksessaan mietityttämään kuinka ympäripyöreästi sosiaalityöntekijät olivat kuvanneet sosiaalihuollolle asetettuja odotuksia. Huostaanottohakemuksissa ei juurikaan perustella miten sijaishuollon odotetaan toteuttavan lapsen etua. "Erityisen kummallista oli se, että joistakin huostaanottohakemuksista oli löydettävissä sanasta sanaan samoja kohtia." ( Perttula, 2014, 83.) 

Perheiden jälleenyhdistämiseen ei pyritä

Tutkimustiedon valossa myös Taiveahon väittämä " kun biologisten vanhempien tilanne paranee, lapsi palautetaan takaisin syntymäperheeseensä mahdollisimman varhain" ei pidä paikkaansa. Lastensuojelun Keskusliiton kysely osoitti, että perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti pyritä.

 LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

Verisiteet ovat tärkeitä lapsille vaan ei lastensuojelulle

Taiveahon väittämälle "pienenä sijoitetut lapset pitävät useimmiten sijaisperhettä perheenään huolimatta siitä, että he tapaavat biologisia vanhempiaan" ei löydy tukea tutkimustiedosta, päinvastoin.
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan:
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon."
”Ne vaan huolehtii musta, ne on vaan sijaisiskä ja sijaisäiti”, sanoi yksi haastateltava sijaisvanhemmistaan. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa (= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä." 
Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.

Taiveahon mukaan on lapsen kannalta on vaurioittavaa, mikäli hän ei saa luottaa kodin ja perheen pysyvyyteen ja kiintymyssuhteisiin. Suomalaiset päättäjät, Taiveahon järjestö- ja puoluetoverit ovat kuitenkin luoneet ja mahdollistaneet lainsäädännön, jossa jäävin, sijaishuollon yrittäjäksi tähtäävän sosiaalityöntekijän subjektiivinen huoli riittää tuhoamaan lapsen kodin ja olemassaolevat ihmissuhteet ja erottamaan lapsen biologisista vanhemmistaan ilman että perheellä on mahdollisuutta edes oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

Jaettuun vanhemmuuteen tai lakien kunnioittamiseen kykenemättömän ei kannata ruveta sijaisvanhemmaksi

 Taiveahon mukaan "sijaisperheiltä vaaditaan kohtuuttomasti valmiutta elinikäiseen kiintymyssuhteeseen, rakkauden tarjoamiseen mutta samalla valmiutta luopua lapsesta, jos tilanne muuttuu".

YK:n lapsen oikeuksien sopimus lähtee lapsen oikeudesta elää vanhempiensa kanssa.

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä.

Sijaisvanhempien valikointiperusteiden, mikäli sellaisia olisi, tulisikin olla halu ja kyky lasten yhteydenpidon tukemiseen ja jaettuun vanhemmuuteen biologisten vanhempien kanssa.

On outoa, että Perhehoitoliitto, jonka hallituksessa Taiveaho istuu, ei halua tukea lapsen etua tai ihmissuhteiden pysyvyyttä tekemällä perhehoitajien sopimuksia sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat(=sijaisvanhemmat) saavat yhdestä huostaanotosta keskimäärin noin 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä ja 1000 000 euroa perhekodissa ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon.

Miksi veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ei kata edes sijoitettujen joululomaa kotona sisarustensa kanssa?

Psykoanalyysin kiintymyssuhdeteoria ei ole pätevä lainsäädännön tai politiikan väline

Monien muiden lastensuojeluvaikuttajien tavoin Taiveaho perustaa lainvastaisen ja epäeettisen hankkeensa psykoanalyysiin ja 50- lukulaiseen amerikkalaiseen kotirouvayhteiskuntaan pohjautuvaan kiintymyssuhdeteoriaan, joka korostaa lasten ensimmäisten elinvuosien ja äitien jatkuvan saatavillaolon kohtalonomaista vaikutusta lasten loppuelämään. Teoria ei ota huomioon, että myös länsimaista ydinperheideaalia noudattamattomat ei- valkoiset, siirtotyöläiset, työssäkäyvät äidit ja sota-alueilla eläneet ovat onnistuneet kasvattamaan terveitä ja rakastavia lapsia pitkistäkin eroista huolimatta.

Taiveaho väittää, että "usein lapsen kannalta on vaurioittavaa, jos hänelle edes tuodaan esiin mahdollisuus siihen, että hänet voitaisiin siirtää asumaan muualle kuin siihen perheeseen, jossa hän on asunut turvalliset ja tärkeimmät ensimmäiset elinvuotensa".
Taiveaho ei huomaa, että tuhannet suomalaislapset ja perheet elävät jatkuvasti tuon uhan alla, jonka voi tuottaa pelkkä pyyntö saada lakisääteisiä palveluja esim. kotiapua tai lastensuojeluun tai sen yhteistyökumppaneihin turvautuminen. Tom Arnkilin tutkimuksessa lähes puolet niistä asiakkaista joiden lasten tilanteesta työntekijöillä oli huolta, koki kontaktissa huostaanoton uhkaa. (Arnkil & Eriksson & Saikku 1998, 8-11.)

Miksi Taiveaho pitää lapsia vaurioittavana ainoastaan perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuutta mutta ei lastensuojelun rutiiniksi muodostunutta huostaanotolla uhkaamista tai lainvastaisia perheen hajottamisia?

Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatteluun, jossa tietyt psykoanalyysin periaatteet yhdistyvät havaintoihin eläinten leimautumisesta (Bowlby 1969, 179–183).

Tutkittuaan 44 nuoren varkaan varhaislapsuutta John Bolby (1944) havaitsi, että monilla oli ollut eroja vanhemmistaan ja ongelmia varhaisissa ihmissuhteissaan.
Havaintojensa pohjalta Bowlby kehitti teorian, jonka mukaan varhaisella kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys persoonallisuuden patologisessa kehityksessä. Jari Sinkkosen ja Mirjam Kallandin (2002, 7–8) mukaan Bowlby piti luomaansa kiintymyssuhdeteoriaa eräänä psykoanalyysin muunnoksena.
Bowlby suhtautui kriittisesti ja kielteisesti huostaanottoihin ja kasvatuslaitoksiin (Bowlby, 1957, 107-112) ja onkin ironista, että Suomessa kiintymyssuhdeteoria käännettiin huostaanottojen ja laitossijoitusten oikeuttamisen välineeksi.

 Kiintymyssuhteiden luokittelu perustuu Mary Ainsworthin havaintoihin ja niiden pohjalta kehitettyyn vieras tilanne -menetelmään (Strange Situation), jossa lapset altistetaan lyhyelle erolle hoitajastaan. Sen perusteella miten lapsi reagoi eroon ja hoitajan paluuseen ja hoitaja lapseen, arvioidaan lapsen ja aikuisen kiintymyssuhteen laatu.
Ainsworthin aineisto koostui vain 26 keskiluokkaisesta baltimorelaislapsesta, eikä siihen luultavasti mahtunut montakaan todella turvatonta lasta. Jari Sinkkonen myöntää, että jälkikäteen arvioituna muiden kuin tasapainoisimpien kiintymyssuhteiden määritteleminen turvattomiksi oli harkitsematonta.

Lastensuojelutoimijat kuitenkin tarttuivat kiintymyssuhdeluokitukseen yhtä innokkaasti kuin Tom Arnkilin huolen vyöhykkeisiin ja tulkitsevat ja käyttävät sitä yhtä virheellisesti.

Arnkil reagoi luokituksensa väärinkäyttöön esittämällä vetoomuksen Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä ja kirjoittamalla vyöhykkeiden käytöstä analyysin Älkää ottako tätä karkkia pois.

Suomen johtavat kiintymyssuhdeasiantuntijat mm. Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland eivät ole tehneet kiintymyssuhdeluokituksen väärinkäytölle mitään vaan päinvastoin edistäneet tutkimustietoon perustumattoman freudilaisen psykokulttuurin pesiytymistä sekä lastensuojeluun että lastenpsykiatriaan.

Organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta on tullut monien politiikkojen ja kliinikkojen mielenkiinnon ja intressien kohde.
Tämä intressi on usein perustunut:
1)Väärälle oletuksille, että kiintymyssuhteen osoittimia voi käyttää täsmällisenä arviointina yksilöllisissä/lastensuojelullisissa asetelmissa
2) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua
3) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi patologiaa
4) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde edustaisi staattista piirrettä/reagointitapaa lapsessa
(lähde:http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)

Perheen jälleenyhdistämisvelvoite on niin lapsen oikeuksien sopimuksessa kuin lastensuojelulaissa

Taiveaho unohtaa kirjoituksissaan aktiivisesti, että niin YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen kuin lastensuojelulakiin on kirjattu perheen jälleenyhdistämisvelvoite. 

Juridisesti huostaanotto on lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi. 

Taiveahon mukaan kuitenkin pelkkä biologisten vanhempien toive lapsensa kotiinpaluusta ­­saattaa vaikeuttaa lapsen ja sijaisperheen suhdetta ja aiheuttaa lapselle epävarmuutta ja pelkoa silloinkin, kun toiveen toteutuminen ei ole realistista.
AVIssa työskennelleenä Taiveaho tietää, ettei edes laittomin perustein huostaanotettuja kotiuteta mutta pyrkii silti manipuloimaan ja estämään jopa lasten ja vanhempien tunteita ja toiveita- lapsen edun nimissä.

Päättäjät eivät piittaa ihmisoikeussopimuksista

Pysyvää huostaanottoa oltiin jo viemässä lainsäädäntöön vuonna 2015 mutta vastaan tuli lapsen itsemäärämisoikeus ja perustuslaki. Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) mukaan suunnitelmien pohjana oli vuosina 2012–2013 istuneen hyvinvointityöryhmän mietintö. Hyvinvointityöryhmän jäsenenä olleen, nykyisen perhe- ja peruspalvelulministeri Annika Saarikon mukaan (jo lähtökohtaisesti laittomasta) pysyvästä huostaanotosta oli ”vahva yhteisymmärrys” ryhmässä istuneiden hallituspuolueiden jäsenten kesken. Myös adoptiota ehdotettiin lastensuojelukeinoksi.

Ehdottoman jäävinä (mm. Perhehoitoliiton ja yksityisen sijaishuoltobisneksen kannalta) voi pitää pysyvää huostaanottoa valmistelleen " hyvinvointityöryhmän" kokoonpanoa. Jäseninä toimivat Annika Saarikko, kesk, Elsi Katainen, kesk, Aila Paloniemi, kesk, Hannakaisa Heikkinen, kesk, Juho Eerola, ps, Paula Risikko, kok, Sari Sarkomaa, kok Pia Pohja, kok ja Maria Kaisa Aula, kesk.

Samoja hyvinvointityöryhmän jäseniä istui myös tekemässä Lastensuojelun laatusuosituksia, jotka varoivat visusti puuttumasta lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtiin.

On huolestuttavaa, etteivät edes lastensuojelun lainsäädäntötyön perustana toimivien työryhmien jäsenet, kansanedustajat ja ministerit tunne tai kunnioita voimassa olevia ihmisoikeussopimuksia, lakeja ja asetuksia.

Hälyttävää on, että lainsäädäntötyö tehdään pääosin sijaishuollon edunvalvojien lobbaamana- vailla tutkimustietoa, lasten ja perheiden osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia.

Ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. 


Sijaishuollon lainvastaiset käytännöt ja kiristys tuottavat psyykkisiä kuormia

Taiveaho on oikeassa siinä, että huostaan otetuilla lapsilla on suuret kuormat kannettavinaan. Usein nuo kuormat luodaan sijaishuollon lainvastaisilla käytännöillä ja sadistisella kiristyksellä.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
Pysyvä huostaanotto ei poistaisi lasten lisääntyvää pallottelua sijaisperheiden ja lastensuojelulaitosten väliltä.
 
Lasten kuormaa ei pitäisi lisätä epävarmuudella ja vaikeuttamalla kiintymyssuhteiden luomista ja ylläpitoa omiin vanhempiin.

Sijaishuolto ei kykene takaamaan lapsille pysyvyyttä tai perhettä

 Pysyvän huostaanoton mahdollisuus varmasti lisäisi perheiden kiinnostusta ryhtyä sijaisvanhemmiksi ja lisäisi veronmaksajien kustannuksia mutta ei toisi lapsille varmuutta pysyvyydestä ja perheestä.

Perhehoitoliitto myöntää Helsingin Sanomissa, että perhehoito ei pysty tarjoamaan kaikille lapsille pysyvää ja turvallista sijoituspaikkaa.

Myös sijaisvanhemmat väsyvät ja epäonnistuvat huolimatta noin. 30 000 euroa vuosipalkkiosta, verottomista eduista, vertaistuesta, työnohjauksesta, ympäristön good will: ista, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta, STEA:n (RAY:n )rahoittamista ilmaisista apukäsistä ( PePPi- hanke) ja lastensuojelun edunvalvojasta, joka auttaa lainvastaisesti ylläpitämään huostaanottoa ja erottamaan lapsen omista vanhemmistaan. Sijoitettujen oletettujen kiintymyssuhteiden kehitystä sijaisperheisiin tuetaan erilaisten terapioiden lisäksi lasten ja biologisten vanhempien laittomilla tapaamisrajoituksilla.

Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).

 Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.

Tyypillisessä epäonnistuneessa huostaanotossa sijaisperhe on puutteellisesti valikoitu( esim. feissauksella tai lehti- ilmoituksella) ja valmennettu( saanut vain 24 tunnin PRIDE- valmennuksen, joka ei ole näyttöön perustuva käytäntö). PRIDE- valmennuksessa sijaisperheelle on usein luvattu antaa sijoitettu lapsi tietyn aikarajan sisässä( odotusaikakäytäntö) sitä vastaan, että he pysyvät kunnan omana sijaisperheenä.
Lastensuojelussa ei huomata tai välitetä, että odotusaikakäytäntö muodostaa oikeusturvariskin perheille ja houkuttaa turhiin kiireellisiin sijoituksiin ja kiireellisten sijoitusten käyttämiseen biologisen perheen tukitarpeiden selvittämisen sijaan sijaisperheiden asiakashankintana ja huosta-automaatteina.

Kokematon sijaisperhe (2500e/kk X 6 kk) väsyy usein erityislapseen, jonka tarpeita he eivät osaa tunnistaa eivätkä täyttää tai perheen tilanne muuttuu, joka on yleisin syy sijoitussopimusten purkuun (Janhunen 2007;Lamminen & Rantanen, 2007).

Sosiaalityöntekijä siirtää lapsen jonkin järjestön esim. SOS- lapsikylän sijaisperheeseen (3500e/kk X 15 kk ), joilla on enemmän ”kokemusta” huomaamatta, että lastensuojelussa kokemus ei aina tarkoita ammattitaitoa vaan ”hiljaista tietoa”; vanhentuneita ja vääriä uskomuksia ja puuttuvan valvonnan mahdollistamia laittomia ja vahingollisia toimintakäytäntöjä.

Järjestön sijaisperhe hoitaa lasta saamiensa psykoanalyyttisten oppien mukaisesti psykiatrisena tapauksena.
Lapsen oireilu tulkitaan biologisen perheen aiheuttamaksi traumaksi, jota hoidetaan psykiatriassa ja tarpeenmukaiset neurologiset tutkimukset jätetään tekemättä. Väärä hoito pahentaa lapsen oireilua ja sijaisperhe passittaa lapsen pian eteenpäin ammatilliseen perhekotiin (9000e/ kk X 24 kk), jossa oireilevaa lasta aletaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan vanhempiin ja sukulaisiin. Huolestunut äiti ohjataan Sininauhaliiton kehittämään Voikukkia- vertaistukiryhmään oppimaan, että lapsen valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen "reaktiovaihetta".

Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, ­että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heti heidän tarvitsemansa tuki? HuosTa tutkimuksen mukaan jopa 85% apua tarvitsevista lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton. Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen myös lapsilta.

Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21). 

Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti, elinkeino tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.

Miksi veronmaksajien pitää tukea muutamien aikuisten edunsaajien elinkeinoa, jonka tuloksista ei ole näyttöä peräti miljardilla vuodessa?

YK:n sijaishuollon ohjeet korostavat sijaishuollon tarpeen ehkäisyä

YK:n sijaishuollon ohjeet, joita Suomi ei noudata lasten ja biologisten vanhempien oikeuksien osalta korostavat pysyvyyttä lapsen kannalta, mutta syistä, joita Taiveaho ei mainitse.
Pysyvyyden ja turvallisuuden puute sijaishuollossa on kansainvälinen ongelma, joka johtuu sijaishuollon bisnesluonteesta ja sijaisperheiden ja laitosten henkilökunnan heikosta valikoinnista ja valvonnasta, joka on johtanut lisääntyvään fyysiseen, kemialliseen ja seksuaaliseen väkivaltaan sijoitettuja kohtaan ja lasten sijaispaikkojen jatkuviin vaihdoksiin adoptio- ja sijaisvanhempien paljastuttua rikollisiksi tai muuten sopimattomiksi tehtäväänsä.

Pysyvän huostaanoton mahdollisuus ei takaa lasten turvallisuutta vaan päin vastoin heikentää sitä mahdollistamalla pedofiileille ja muille rikollisille esteettömän toimintakentän sijoitettujen koko lapsuuden ajaksi poistamalla vanhemmat lapsen elämästä. Myös Suomessa sijaisvanhemmaksi ryhtymällä saa diplomaattisen koskemattomuuden.

Taiveaho ei kerro, että YK:n antamat sijaishuollon ohjeet rakentuvat kahden pääperiaatteen varaan, joista ensimmäinen korostaa sijaishuollon välttämättömyyttä (necessity) ja toinen saatavilla olevien sijaishuoltojärjestelyjen sopivuutta (suitability).

Ensimmäisen periaatteen mukaan valtioiden tulee korostaa sijaishuollon tarpeen ehkäisyä kansallisen politiikan keinoin ja panostaa lasten ja perheiden varhaiseen tukeen esimerkiksi ehkäisemällä lapsiperheiden köyhyyttä ja tukemalla huoltajia vanhemmuustehtävässään.

Samalla periaate alleviivaa sijaishuollon viimesijaisuutta ja sitä, että sijaishuoltoon tulee turvautua vain tarpeen niin todella vaatiessa ja tilanteissa, joissa perheille annettu tarpeen mukainen tuki ei ole riittävää.

Periaatteen mukaan toimenpiteiden tulee perustua asianmukaiseen arviointiin ja lasten ja vanhempien osallisuus päätöksentekoprosesseissa tulee taata.

Sijoituksia ja perheen jälleenyhdistämismahdollisuuksia tulee arvioida jatkuvasti.

Vanhempia tulee tukea vanhemmuustehtävässään eri keinoin ja estää perheiden erottaminen.

Perheiden jälleenyhdistäminen on tavoiteltavaa.

 Kaikkien prosessien tulee taata, että sijaishuoltoa käytetään ainoastaan silloin kun se on välttämätön.

Sijaishuoltoa koskevien ratkaisujen tulee olla lapsen edun mukaisia ja lapsen yksilöllisiä tarpeita vastaavia.

Siirtyminen valvomattomasta laitoshoidosta valvomattomaan perhehoitoon ei ole lapsen etu

YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.)

Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon ja nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi. Todellisuudessa moni perhekoti on kuitenkin pikemminkin laitos kuin perhe ja sijoitettuja kaltoinkohdellaan yhtä lailla valvomattomissa sijaisperheissä kuin laitoksissa.

Suomessa perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010). 

24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Jatkuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie valmentajan pätevyyttä. Vastuu virheistä piilotetaan salassapitovelvollisuuden tai lastensuojelun edunvalvojan avulla.
Käytännössä sen paremmin sosiaalityöntekijöillä kuin sijaisvanhemmilla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen. 

Asiakasperheistään sosiaalityöntekijät eivät tiedä mitään eivätkä haluakaan tietää tai edes tutustua. Kiinnostuksen puutetta ja etäisyyttä pidetään positiivisena asiana; sitä kutsutaan lastensuojelun ammatillisuudeksi.

Lastensuojelussa ammatillisuudeksi kuvitellaan sitä, että vuoden välein vaihtuva sosiaalityöntekijä lukee edeltäjänsä fabrikoimat jopa 120 vuotta säilytettävät syytöskirjelmät perheistä, joita he eivät tunne ja lisäävät syytöslistaan jonkin oman mutudiagnoosin tai muuta negatiivista, joka on linjassa aiempien syytösten kanssa. Syytösten todenperäisyyttä ei selvitetä lastensuojeluprosessien missään vaiheessa, ei myöskään hallinto- oikeudessa, jossa sosiaalityöntekijät toimivat asiantuntijoina.

Suomalainen sijaishuoltoselvitys, joka tehtiin poliitikkojen painostuksesta yli 20 vuotta myöhässä syyteoikeuden rauettua tuotti samanlaisia löydöksiä kuin Ruotsin, Norjan, Australian, Irlannin ja Kanadan tutkimuksissa on saatu. Suomalaisia tutkijoita hämmästytti erityisesti kaltoinkohtelun ja väkivallan määrä ja yleisyys sijaisperheissä.

Tutkimuksissa kävi ilmi, että lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan. Sosiaaliviranomaiset epäonnistuivat huolenpidon ja suojan antamisessa lapselle.
Tutkimuksissa kiinnitettiin huomiota myös siihen, ettei sosiaaliviranomainen noudata lakeja ja säännöksiä.

Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, STEA:n ja lastensuojelujärjestöjen tuella

Ruotsalaiset selvitysmiehet esittivät toimenpiteitä, jotta tulevaisuudessa voitaisiin estää sijaishuollossa tapahtuva kaltoinkohtelu. He ehdottivat, että jokaisella sijoitetulla lapsella tulisi olla sijaishuoltoa tarjoavasta tahosta riippumaton vastuuhenkilö, jonka tulisi käydä lapsen luona vähintään neljä kertaa vuodessa ja tavata hänet kahden kesken.

Suomalainen selvitysryhmä ehdotti lasten kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi sijaishuollossa kahdeksaa toimenpidettä, joista yhtäkään ei ole toteutettu. Välttämättömien ja kiireellisten muutosten joukossa olivat mm. "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä.", "sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja" ja "sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen".

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt voimassaolevia lakeja kunnioittamattoman lastensuojelun itsessään yhdeksi vakavimmista oikeusturvaongelmista Suomessa. Suomi on saanut EIT:ltä lukuisia tuomioita ihmisoikeusrikkomuksista juuri lastensuojeluasioisssa. AVI:n ja VALVIRA:n mukaan psykiatrista hoitoa tarvitsevia lapsia sysätään lainvastaisesti lastensuojeluun ja huostaanoton perusteluna käytetään lainvastaisesti jopa pelkkää psykiatrisen hoidontarpeen arviointia.
VTV on todennut tarkastuksessaan, ettei perheitä tueta kokonaisvaltaisesti missään lastensuojelun vaiheessa. 
Kai Alhasen tutkimusaineiston (2014) "lapset, vanhemmat ja heidän läheisensä eivät läheskään aina saaneet tarvitsemaansa apua, ja monessa yhteydessä heitä kohdeltiin väheksyen ja heidän yksityisyyteensä puututtiin tarpeettoman voimallisin keinoin". 
Lastensuojeluperheiden juristien ja kokemusasiantuntijoiden mukaan avohuollon tukitoimet tuottavat ja niitä annetaan tarkoituksensa vastaisesti pohjustamaan huostaanottoja eli perheen hajottamista.

Lastensuojelun ”tukitoimien” lopputulos on perheiden tukemisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lainvastaisesti; lasta ja perhettä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013, Ikonen 2013; Syvälä 2013 ).

Suomalainen sijaishuoltoselvitys osoitti, että sijoitetut lapset harvoin olivat tasa-arvoisia perheenjäseniä sijaisperheissään. Heidän lahjojaan ei tunnistettu eikä tuettu.
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon tullessaan lapsella on yhä useammin edessään- ei takanaan- epävakaita riskiolosuhteita ja traumatisoivia kokemuksia, joiden hoitamiseen tarvitaan niin vanhempia, juristia, terapeuttia, toimittajaa kuin Kananojan paheksumia kansalaisaktivisteja. 

Lastensuojelupäättäjät haluavat reformin sijaan laillistaa laittomuudet

Kuvaavaa on, että sen sijaan, että sosiaalialan päättäjät pyrkisivät lastensuojelun perustehtävän ja ihmisoikeussopimuksien toteutumiseen tutkimalla ja poistamalla olemassaolevat lastensuojelun puutteet, pyritäänkin olemassaolevat puutteet ja ihmisoikeusloukkaukset oikeuttamaan lainsäädäntöä muuttamalla.

Inhimillisempää ja tuloksellisempaa oikeusturvarikkomusten legitimoinnin sijaan olisi muuttaa lastensuojelulakia siten, että lastensuojelun lainsäädännön perustaksi velvoitettaisiin aina lapsivaikutusten arviointia ja riippumattoman tahon tuottamaa asiakaspalautteet sisältävää tutkimustietoa- eikä kuten nyt- muutaman sosiaalityöntekijän ja jäävin poliitikon ja päättäjän mielipiteitä.

Hyvin verkostoituneen ja vauraan Taiveahon ei tarvitse pelätä, että kukaan koskaan epäilisi tai monitoroisi hänen vanhemmuuttaan tai että lastensuojelulakia biologisen perheen jälleenyhdistämisvelvoitteineen sovellettaisiin milloinkaan hänen tapaukseensa.

Miksi hänhaluaa riistää suomalaisilta lapsilta ja perheiltä vuosikymmenten taistelun tuloksena lakeihin kirjatut perus- ja ihmisoikeudet?

Ilman palvelunkäyttäjiä ja sijaishuollon edunvalvojien yliedustuksella suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Lastensuojelulakia on jouduttu uudistamaan viime vuosina lähes 20 kertaa.
​
Eikö ennen pakkoadoption ja pysyvien huostaanottojen lobbausta kannattaisi selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai haluaako Taiveaho, että lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset huostaanotot ja sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua? 

Suomessa lastensuojelun lainsäädännön tekevät vuodesta toiseen jäävit, toisiinsa hyvin verkostoituneet sijaishuollon edunvalvojat ilman tutkimustietoa. Lastensuojelu- ja perhehoitolakien valmistelussa ei kuultu lainkaan palvelunkäyttäjiä eikä myöskään arvioitu lakien lapsi- tai perhevaikutuksia ja traditio tuntuu jatkuvan uusissakin hankkeissa.

Sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa on päätetty, että Suomi ei tarvitse tutkimustietoa eikä YK:n ohjausta. Meille riittäköön Hedmanilais- Heiliöläis- Paloniemeläis- Taiveaholainen sosiaalihygienia. Kun lastensuojelun uutisointikin on sijaishuollon ja sen kumppaneiden käsissä, kukaan ei saa koskaan tietää. 

Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin luottava jää uutispimentoon ja sijaishuollon markkinoinnin armoille.

Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia, sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! 

Ajattele ennen kuin äänestät / lahjoitat.


Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://yle.fi/uutiset/3-8754033
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sitra-takapiruna-lastensuojeluhankkeissa
https://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-kirjoittaa-aivan-tavallisista-hyvantekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nain-kohtaat-median-kaltoin-kohdeltu-sosiaalityontekija-sirpa-salmivaara-opastaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen

Lastensuojelulaki edellyttää perheen jälleenyhdistämisen jatkuvaa arviointia ja sitä edistävien toimenpiteiden toteuttamista, (LSL 2007, 30§, 54§.) joka on todettu suomalaisessa lastensuojelussa puutteelliseksi.

Perheiden jälleenyhdistämistä kehittämään on nyt palkattu perheiden jälleenyhdistämisen estämisestä ja hankaloittamisesta kuuluisat sijaishuollon edunvalvontajärjestöt Perhehoitoliitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, SOS-lapsikyläsäätiö ja Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta/VOIKUKKIA-toiminta ja Pesäpuu ry.

Kuinka todennäköistä on, että sijaishuollon edunvalvojat, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen pidentämiseen toimisivat aktiivisesti perheiden jälleenyhdistämiseksi?

#Munperheet on osa Kaikille eväät elämään -ohjelmaa. Kaikille eväät elämään -avustusohjelma eriarvoisuuden vähentämiseksi on STEA:n rahoittama ja Lastensuojelun Keskusliiton koordinoima 3,5-vuotinen ohjelma. Ohjelma kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaan.

Vanhemmat ovat lastensa ensisijaisia hoitajia

 Vanhempien ja perheen ensisijaista oikeutta lapsen kasvatukseen ja hoitamiseen korostetaan niin perustuslaissa kuin Lapsen oikeuksien yleissopimuksessakin. YK:n lapsen oikeuksien sopimus tuo esiin sen, että perhe on ensisijainenlapsen kasvuympäristö ja perheellä on oikeus saada tarvittavaa suojelua ja apua, jotta se voi hoitaa tehtäväänsä yhteiskunnassa. Lapsen vanhemmilla on sopimuksen mukaan ensisijainen vastuu lapsesta (YK, 1989, 18 artikla.)
 
Lastensuojelun kokonaiskehitys antaa viitteitä siitä, että vanhempien tukeminen ei aina toteudu lastensuojelulain edellyttämällä tavalla, kertoo Samalla puolella -raportti.
"Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on jatkanut kasvuaan lähes vuosittain (Lastensuojelu 2011). Varsinkin teini-ikäisten lasten määrällinen osuus ja kiireelliset sijoitukset ovat lisääntyneet."

Toisin kuin sijaishuollon edunvalvojat väittävät sijoitusten vapaaehtoisuus on näennäistä. Ville Kantolan mukaan " Aineisto-otteiden mukaan näyttää siltä, että vanhempien on pakko suostua sijoitukseen, jotta tilanne ei pääty lapsesta erottamiseen.. Tappelemisen sijaan koetaan järkevämmäksi antaa periksi, vaikka vanhemman oikeuksia loukataankin". (Kantola, 2016, 25-26.)

Viimeaikaisissa lastensuojeluselvityksissä raportoidaan jatkuvasti siitä, että lastensuojelun piirissä olevat perheet jäävät vaille kokonaisvaltaista ja jälleenyhdistämistä kannattelevaa tukea (esim. Ikonen 2013; Pitkänen 2011; STM 2013; Valtiontalouden tarkastusvirasto 2012).
 Käytännössä perheiden jälleenyhdistäminen toteutuu harvoin. Lastensuojelun keskusliiton raportti, LSKL:n kysely ja THL:n suurselvitys vahvistavat, että Suomi ei noudata YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen eikä sijaishuollon ohjeita. Perheen jälleenyhdistämiseen ei edes pyritä. Ylivoimaisesti suurin osa huostaan otetuista lapsista ei koskaan palaa vanhempiensa luokse asumaan, vaikka lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.

Valtiontalouden tarkastusviraston lastensuojelusta tekemän kertomuksen (2012) mukaan perheen jälleenyhdistämisen tavoite mainitaan erittäin harvoin asiakassuunnitelmissa, jotka toimivat sijaishuollon toimintaa ja sisältöä ohjaavina asiakirjoina. Lastensuojelun Keskusliiton vuonna 2011 tekemä selvitys osoittaa niin ikään, ettei vanhempien asiakassuunnitelmia tehdä. Ongelmana on myös se, että tehtyjen asiakassuunnitelmien sisältö ei ole välittynyt lapsen sijaishuoltoa toteuttaville tahoille. Asiakassuunnitelmia tehdään edelleen vähän ja ne liikkuvat usein aivan liian yleisellä tasolla. Tässä tilanteessa vanhemmille ei välity tietoa siitä, mitä asioita arjessa pitäisi konkreettisesti muuttaa (LSKL, Samalla Puolella, 44).

Lastensuojelun arvovaltakiistat estävät tukitoimet ja jälleenyhdistämisen

Lastensuojelun arvovaltakiista- luonteesta kielii se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi. 
Varatuomari Leeni Ikosen  mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2014, 136-138).

Arvovaltakiistojen avuksi on valjastettu alunperin perheiden avuksi suunnitellut avohuollon tukitoimet. Riitelyn myötä avohuollon tukitoimista on tullut kontrolli- ja rankaisutoimia, joiden tarkoitukseksi on tullut osoittaa, että sosiaalityöntekijän ennakkoluulot ja kontrollitoimet olivat oikeutettuja; että vanhemmista löytyi etsitty ja haluttu vika. Riitojen seurauksena kotiapua tarvitseva suurperheen äiti pakotetaankin perhetyöhön ja koulukiusaamisesta valittava lapsi tai vanhempi psykiatrisiin tutkimuksiin.

Arvovaltakiistaan viittaa myös perheen hylkääminen heti kun voitto kiistassa on saavutettu. Huostaanottopäätöksen jälkeen sosiaalityöntekijän mielenkiinto lasta ja perhettä kohtaan lopahtaa. Lakisääteisiä tukitoimia ei viitsitä järjestää kummallekaan, sijoituspaikoissa ei vierailla, perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä eikä lapsen tai vanhemman havaintoja sijaishuollon puutteista oteta vakavasti. Ärsyttävien vanhempien lapsi saa myös luvan tulla toimeen ilman tarvitsemaansa terveydenhuoltoa ja koulutusta.

Suomessa huostaanotot ovat lainvastaisesti pysyviä

Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisukäytännöissään korostanut huostaanoton luonnetta väliaikaisena toimenpiteenä, joka on lopettava niin pian kuin olosuhteet sallivat ja jonka aikana käytettävien lastensuojelutoimenpiteiden tulee olla sopusoinnussa perheen jälleenyhdistämiseen tähtäävän päämäärän kanssa, kertoo Maria Ahoniemi julkisoikeuden alan tutkielmassaan Perheen jälleenyhdistämisen periaate, lapsen etu ja sijaishuollon järjestäminen (2014).
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan viranomaisten on ryhdyttävä perheen jälleenyhdistämistä tarkoittaviin toimenpiteisiin heti, kun se on kohtuudella toteutettavissa (mt., 83). Perheen jälleenyhdistämiseen tulee ryhtyä vuosienkin huostassapidon jälkeen, mikäli ei ole näyttöä selvästä lapsen edun vastaisuudesta.

Suomi on saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta siitä, kuinka vähän huostaanoton purku on esillä lapsen ja nuoren asiakassuunnitelmassa.
Asiakassuunnitelmasta säätämisen yhteydessä huomioitiin EIT:n antamat moitteet siitä, että huostaanoton aikana tilannetta ei otettu säännöllisesti uudelleen arvioitavaksi perheen jälleenyhdistämisen kannalta. Nykyisen lastensuojelulain mukaan asiakassuunnitelma on tarkistettava vähintään kerran vuodessa, ja siihen kirjattava, miten jälleenyhdistämisen tavoite lapsen edun mukaisella tavalla huomioidaan.

Ongelmallista on, että asiakassuunnitelma itsessään ei takaa asianosaisille oikeuksia eikä se ole valituskelpoinen asiakirja. Asiakassuunnitelman tekemättä jättäminen ei sekään ole valitusperuste (Ahoniemi, 2014, 85-86).

Käytännössä jälleenyhdistämisen tavoitteeseen ei kuitenkaan pyritä ja sitä tukevat toimenpiteet usein puuttuvat kokonaan tai ovat pelkästään kosmeettisia.

Lainvastaiset yhteydenpidon rajoittamistoimet ovat lastensuojelun rutiinia

 Lapsen ihmissuhteiden ja yhteydenpidon turvaamisella ja edistämisellä on korostunut asema lastensuojelussa.

Samalla puolella- raportin mukaan LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista 68 % kuitenkin ilmoitti, että hänen ja lapsen välistä yhteydenpitoa on rajoitettu. Sosiaalityöntekijöistä vain 6 % ilmoitti, ettei yhteydenpitoa ole rajoitettu kenenkään lapsen tai nuoren kohdalla. Käytännössä siis yhteydenpidon rajoittaminen on sijaishuollon rutiinia.

 Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? lapset surivat lyhyitä tapaamisaikoja ja osa ei ymmärtänyt, mikseivät he voineet asua omien vanhempiensa kanssa (Vanhanen, 2014, 40). 

Tutkimukseen haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.

Mikäli yhteydenpitoa rajoitetaan, tulee siitä tehdä asianmukainen, perusteltu ja valituskelpoinen päätös, josta voi valittaa hallinto-oikeudelle, varatuomari Leeni Ikonen muistuttaa.

 Lastensuojelun työntekijän lakiin kirjattu velvoite on ohjata sijaisperheitä hyväksymään jaettu vanhemmuus ja toimimaan perheen jälleen yhdistämistavoitteen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, ettei lastensuojelun työntekijän tule hyväksyä sijaisperheen pyrkimyksiä omia lapsi itselleen. Sijaisperheen tulee toimia niin, että sen työ muuttuu tarpeettomaksi ja lapsi voi palata kotiinsa.

 Yhteydenpidon rajoittamisasioissa ei tosiasiallisesti ole olemassa tehokkaita oikeussuojakeinoja, koska valitusasioiden käsittelyaika on pitkä ja hallinto-oikeudet yleensä hyväksyvät tehdyt rajoitukset. Kyse on lapsen vapauteen sekä lapsen ja vanhemman perhe-elämään kajoavista toimista, joiden osalta lainsäädännön puutteet tulisi pikaisesti korjata.

 Suomen valtio onkin saanut lukuisia langettavia tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta koskien lastensuojelun vieroittavia toimia.


Tutkimusten mukaan huostaanoton jälkeen lapsen ja hänen vanhempansa välinen yhteydenpito hiipuu usein ajan myötä. Puoli vuotta sijoituksen jälkeen kolme neljäsosaa lapsista tapasi säännöllisesti vanhempiaan, mutta viisi vuotta sijoituksen jälkeen enää neljännes. Sosiaalityöntekijän rooli yhteydenpidon edistämisessä on ratkaiseva. (Valkonen & Janhunen 2016.)

Puhe yhteydenpidon hiipumisesta on tosiasiassa harhaanjohtavaa sillä vanhempien ja lasten yhteydenpitoa ja perheiden jälleenyhdistämistä estetään ja vaikeutetaan tarkoituksellisesti viranomaisten ja sijaishuollon järjestöjen ja yritysten toimesta.

Lasten ja vanhempien yhteydenpito on vaikeutunut perhehoidon lisääntymisen myötä

 Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.

Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö eikä edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuvasta pahoinpitelystä riitä viemään perhekotilupia.

Nuoret ja vanhemmat ovat kertoneet, että ammattilaiset eivät juurikaan halua tai uskalla puhua perheen jälleenyhdistämisestä.

Lastensuojelulaki kuitenkin korostaa perheiden jälleenyhdistämisen tavoitetta. Perheen jälleen yhdistämisen tavoite ei toteudu, mikäli yhteydenpidon rajoittaminen on systemaattista ja ajallisesti useat yhteydenpidon rajoituspäätökset seuraavat toisiaan ( LSKL, Samalla puolella, 45-46).

Lain mukaan sijaishuolto tulee toteuttaa siten, että se ei aiheuta tarpeetonta estettä yhteydenpidolle, vaan mahdollistaa vanhemman ja lapsen suhteen ylläpidon ja kehittymisen.
Sisarukset tulisi lähtökohtaisesti sijoittaa yhdessä jatkuvuuden ja yhteydenpidon turvaamiseksi mutta sosiaalityöntekijöiden harhautunut lojaalisuus ja tarve taata eri sijaishuoltoyrittäjien yhtäläinen rikastuminen aiheuttaa sisarusten säännöllistä erottamista.

Sijaishuoltopaikkaa valitessa tulisi tutkia mahdollisuus sijoittaa lapsi läheistensä kanssa tai luokse. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö osoittaa vahvan velvoitteen asettaa sukulaiset etusijalle etsittäessä sopivaa sijoituspaikkaa mutta Suomessa niin läheisneuvonpidot kuin sukulaissijoitukset jäävät usein tekemättä.

Lapsen edun määrittelyssä lapsen mielipiteellä on vahva merkitys. Lapsen osallistumisoikeus on turvattu niin Lapsen oikeuksien sopimuksessa, perustuslaissa kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessakin. Ihmis- ja perusoikeuksien kannalta ongelmallista on, että lastensuojelulaki sitoo lapsen kuulemisen monin paikoin 12 vuoden ikään, vaikka lapsen mielipiteen selvittäminen on lastensuojelulaissa tarkoitettu koskemaan kaikkia lapsia. Tämä asettaa lapset iän puolesta eriarvoiseen asemaan ja antaa harhaanjohtavan käsityksen ja väärän viestin käytännön lastensuojelutyötä tekeville lapsen mielipiteen merkityksestä.

12 vuoden ikärajaa väitöskirjassaan arvostellut Virve- Maria Toivonen on havainnut, että lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia. 

"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen.


Vanhempien asiakassuunnitelmien ja konkreettisten tavoitteiden puuttuminen sekä aikuispalvelujen ja lastensuojelun asenteet, viranomaismielivalta ja riittämätön yhteistyö hidastavat ja estävät jälleenyhdistymisiä. Sijoitetuille lapsille ja vanhemmille suunnattu tuki vaihtelee, eikä mikään taho ota vastuuta kokonaisuudesta.

Sijaishuollon järjestöjä ei pidä palkata valvomaan perheiden oikeuksia

Perheiden jälleenyhdistämisen ja muiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutumista estävät myös lastensuojelun laatu-, kehittämis-, lainsäädäntö- ja projektiryhmien henkilöstö ja kokoonpanot.

Miksi Munperheet- Kohti suunnitelmallista perheen jälleenyhdistämistä -hankkeessa toimivat Veikkauksen tuella pysyvän huostaanoton lobbaajina tunnetuiksi tulleet sijaishuollon hullunkuriset riskiperheet:

•     Pelastakaa Lapset ry
•     Perhehoitokumppanit Suomessa Oy
•     Perhehoitoliitto ry ja Pirkanmaan Perhehoitajat ry
•     SOS-lapsikyläsäätiö
•     Suomen Kasvatus- ja perheneuvonta/VOIKUKKIA-toiminta?

Kuinka uskottavia perheiden jälleenyhdistäjiä ovat perheiden erottamisesta elävät Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä? Molemmat ovat olleet lobbaamassa lastensuojelun edunvalvojia, joita on käytetty kaventamaan huoltajien oikeuksia, erottamaan lapset vanhemmistaan pysyvästi ja pidentämään huostaanottoja lainvastaisesti koko lapsuuden pituisiksi.

MunPerheet- hanke ei pyri yhdistämään perheitä konkreettisesti vaan " henkisesti"

Pesäpuun materiaaleissa kerrotaan, että hanketoimijat ovatkin jo tulleet siihen tulokseen, että perheen jälleenyhdistämisessä ei tärkeintä ole se, että lapsi palaa konkreettisesti kotiin vaan vanhemman ja lapsen "henkinen" jälleenyhdistyminen; " yhdessä tekeminen", joka tietysti vaatii kallista ja asiantuntijalähtöistä sijaishuollon asiantuntijaohjausta.

Tämä "yhdessä tekeminen" tarkoittaa parhaimmillaan joutavaa ja pahimmillaan hankkeen tavoitteiden vastaista puuhastelua, joka hyödyttää lähinnä projektiin palkattuja työntekijöitä.

Pesäpuu ry:n kohdalla "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut sijaishuoltojätti Anglicaren korteilla tapahtuvia peleiksi ja vuorovaikutuksen tukemiseksi naamioituja epätieteellisiä lastensuojelun olosuhdeselvityksiä ja urkintaa. Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä (2013) kuinka hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella. 

Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).

Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana , asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.

SOS-lapsikyläsäätiö on tehnyt muutaman kelvollisen tutkimuksen ja hienoja suunnitelmia perheiden jälleenyhdistämisestä mutta toimii usein käytännössä vastoin periaatteitaan, kuten Jylyn , Hely Harvistolan ja monien muiden tapaukset osoittavat. Suurin osa SOS- lapsikylien lapsista on tahdonvastaisesti huostaanotettuja ja kotiutusprosentti on pieni. Huostaanottoja tuottaviin perhekuntoutuksiin investoineella SOS- lapsikyläsäätiöllä ei ole näyttöä jälleenyhdistämisen edistämisestä. Sen sijaan on todisteita lasten ja vanhempien sadistisesta kiristyksestä sijoitettujen ja sijaisperheiden oletettujen kiintymyssuhteiden edistämiseksi.

Englannin suurimman lasten sijoitusfirman Foster Care Associatesin ja sen suomalaisen tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa Oyn tapauksessa "yhdessä tekeminen" voi johtaa helposti tekaistuun insestisyyttesseen. Firman maihinnousua Suomeen auttoivat mm. sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto Ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä vaikka Ray:n (STEA) sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että Ray:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen.

Vanhempien ja lasten oikeuksia vuosikaudet rikkoneen ja STEAn lempisyöttilääksi kohonneen Perhehoitoliiton ei tarvitse edes teeskennellä välittävänsä perheiden jälleenyhdistämisestä tai noudattavansa lakeja ja ihmisoikeussopimuksia.
Perhehoitoliitto voi lobata avoimesti pysyviä huostaanottoja Satu Taiveahon voimin samaan aikaan kun se nauttii Veikkauksen rahoitusta perheiden jälleenyhdistämisen edistämiseksi.

Suomen Kasvatus- ja perheneuvonnan VOIKUKKIA-ryhmien ohjaajan opas puolestaan opettaa, että lapsen kertoma sijaishuollon väkivallasta on vain luonnollinen osa sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. Opas kertoo, että "Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75). 
 Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna.

STEAn rahoilla rangaistaan omia ja lastensa oikeuksia puolustavia vanhempia

”Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” kysyy naisten ympärileikkauksen kieltämistä erillislailla vaativa Ujuni Ahmed Helsingin Sanomissa. Ahmed ihmettelee, miksi Suomessa ei ole tilastoja ympärileikattujen naisten synnytyksistä ja miksi sitä, silvotaanko ympärileikatun naisen tyttövauva, ei seurata.

Silpomisen kieltävää lakia kannattava kansalaisaloite on kerännyt kuukaudessa noin kymmenentuhatta nimeä.

Silpominen on tällä hetkellä Suomessa rikoslain vastaista ja täyttää pahoinpitelyn ja törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit, mutta se ei Ahmedin mielestä riitä. Hänen mielestään tarvitaan erillislaki tyttöjen silpomisen kieltämiseksi.

”Se tarvitaan siksi, että nykyinen lainsäädäntö ei yksinään riitä estämään silpomisia. Miksi Suomen viranomaiset eivät puutu näihin? Miksi Suomessa ei ole tehty yhtään rikosilmoitusta silpomisista?” tivaa Ahmed.

Muissa Pohjoismaissa on erillislait silpomisen estämiseksi.

Kansalaisjärjestö Fenix Helsinki julkaisi viime syksynä selvityksen, jonka mukaan Suomesta on lähetetty täällä syntyneitä tyttöjä ulkomaille silvottaviksi. Selvityksessä neljä nyt jo täysi-ikäistä nuorta naista kertoi kokemuksistaan.

Somaliasta Suomeen 3-vuotiaana vuonna 1991 tullut ja itsekin pikkulapsena ympärileikattu Ahmed on Fenix Helsingin varapuheenjohtaja ja yksi selvityksen kirjoittajista.

Nuoret naiset kertoivat selvityksessä olleensa silpomishetkellä 6–9-vuotiaita. Heidät oli viety ympärileikattavaksi Somaliaan, Egyptiin, Iraniin ja Syyriaan. Haastatellut kertoivat, että he eivät olleet tietoisia matkan tarkoituksesta etukäteen. Yksi aavisti asian, mutta sen ajankohta tuli silti yllätyksenä.

”Tiedän, että silpomisia tapahtuu ja tulee tapahtumaan”, Ahmed sanoo.

Erillislaki antaisi Ahmedin mukaan esimerkiksi kouluissa, neuvoloissa, terveyskeskuksissa ja poliisissa työskenteleville viranomaisille enemmän työkaluja ja keinoja puuttua asiaan.

”Ei tarvitsisi enää niin paljon pohtia, että onkohan tämä nyt sitä vai ei ja pitäisiköhän minun ilmoittaa vai ei.”

Ahmedin mielestä kaikista epäilyistä ympärileikkausmatkoihin liittyen ei tällä hetkellä ilmoiteta selkeiden ohjeiden ja rasistiksi leimautumisen pelon takia.

”Tästä pitäisi puhua enemmän lapsille ja nuorille seksuaalivalistuksessa ja kertoa, mihin saa kajota ja mihin ei, koska esimerkiksi nämä silpomisistaan kertoneet Suomessa syntyneet tytöt eivät pitkään aikaan tienneet, että sukuelinten silpominen oli laitonta, vaan he pitivät sitä normaalina”, Ahmed perustelee.

”Välillä tuntuu, että puhuminen on enemmän tabu aikuisille kuin lapsille. Puhumattomuutta saatetaan koulussa perustella esimerkiksi sillä, että luokassa on joku jolle on tehty ympärileikkaus. Se on roskaa, sillä ihan samalla tavalla puhutaan viinasta ja huumeista ja luokassa on niitäkin, joita nämä asiat koskettavat.”

”Tiedän, että silpomisia tapahtuu ja tulee tapahtumaan.”

Ahmed uskoo, että kansalaisaloite silpomisen kieltävästä erillislaista pääsee eduskunnan käsittelyyn. Vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Allekirjoitukset aloitteeseen on kerättävä kuuden kuukauden kuluessa.

Selvityksessä Ahmedin haastattelemat naiset toivat ilmi, että tytärtensä ympärileikkauksesta päättävillä vanhemmilla ei ole tarpeeksi tietoa ympärileikkauksen terveysriskeistä, ja he toimivat perinteen ja yhteisönsä odotusten mukaisesti ja uskovat toimivansa lapsensa parhaaksi.

Ulkoisten sukupuolielinten osittainen tai täydellinen poistaminen aiheuttaa kuitenkin niin fyysisiä kuin psyykkisiä terveysongelmia.

Haastatteluissa Ahmedille kerrottiin paljon itse leikkaukseen liittyvästä tuskasta. Myöhemmin tulee virtsaamis- ja kuukautisongelmia, kipuja ja tulehduksia.

Silvottujen synnytyskomplikaatiot ovat yleisiä, ja arpeutuneisuus voi vaikeuttaa ja pitkittää synnytystä.

Viime keväänä HS kertoi, että synnytyssaleihin tulee viikoittain ympärileikattuja naisia ja synnytyksen yhteydessä tehtäviä avausleikkauksia yritetään aikaistaa jo raskausajaksi, jotta synnytys olisi sekä naiselle että vauvalle turvallisempi.

Ympärileikattujen naisten määrää Suomessa ei tiedetä, mutta arvioiden mukaan heitä on tuhansia.

Ahmed ihmettelee, miksi Suomessa ei esimerkiksi ole tilastoja ympärileikattujen naisten synnytyksistä. Myöskään sitä, mitä tapahtuu ympärileikatun naisen synnyttämille tytöille, ei seurata.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on alkanut kerätä tilastoa ympärileikattujen naisten synnytyksistä vuoden 2017 alusta lähtien, mutta kaikista sairaaloista tietoja ei ole vielä saatu. THL:n mukaan tieto puuttuu vielä esimerkiksi koko Husin alueelta.

Silpomisia voidaan vähentää Ahmedin mielestä tietoa lisäämällä ja kommunikoimalla enemmän. Tyttöjen silpomisen puheeksi ottaminen on arka ja vaikea aihe, jota vältellään.

”Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetusalan ja maahanmuuttotyön ammattilaisten velvollisuus on ottaa asia esille. Miksi meillä on esimerkiksi neuvola, jos siellä ei kysytä tai puhuta ollenkaan tästä asiasta?” Ahmed sanoo ( HS, 15.5.2018).

Myös Lokakuun Liike on ihmetellyt miksi Suomessa ei uskalleta puuttua tyttöjen silpomiseen.

Jos silpomisten takia on- kuten väitetään- tehty kiireellisiä sijoituksia, miksi sosiaalityöntekijät, jotka tekevät rikosilmoituksia rutiininomaisesti pelkistä epäilyistään ja asiakkaidensa sanomisista ja somejulkaisuista eivät ole tehneet tyttöjen silpomisista ainuttakaan rikosilmoitusta?

Joka 11. sekunti jossain päin maailmaa silvotaan tyttö. Britanniassa joka tunti joku tyttö tai nainen havaitaan silvotuksi tai hoidetaan silpomisen seurausten johdosta. Unicefin mukaan maailmassa elää jopa 200 miljoonaa ympärileikattua tyttöä ja naista. Vuosittain 3 miljoonaa tyttöä on vaarassa joutua ympärileikatuksi (WHO 2008: 1).

Yhdysvalloissa silpomisvaarassa on jopa 500 000 tyttöä: heitä lennätetään tutustumisretkille esi-isiensä kotimaihin kertomatta siellä odottavasta silpomisesta. Britanniassa ja Kanadassa tuhannet tytöt joutuvat silvotuiksi kesälomien aikana. Riskiryhmän loma-ajalle on kylmäävä nimikin: leikkuuaika (cutting season).
Skotlantilaisten asiantuntijoiden mukaan perheet keräävät yhdessä rahaa tuodakseen maahan silpojan tyttöjen ryhmäsilvontaa varten.
Ruotsissa kokonaisen koululuokan havaittiin joutuneen silvotuksi.

Ympärileikkaus suoritetaan islamilaisissa maissa yleensä uskonnollisista syistä Allahin nimeen ja sitä puolustellaan uskonnolla.
Kaikki neljä islamin historiallista koulukuntaa pitävät tyttöjen genitaalien silpomista vähintään suositeltavana. Monet imaamit puhuvat silpomisen puolesta.

Silpominen ja sen seurausten hoito aiheuttaa valtavia haittoja ja kustannuksia uhrien lisäksi myös terveydenhuoltojärjestelmille.
WHO:n tutkimuksessa ympärileikatuilla naisilla on merkittävästi enemmän keisarinleikkauksia, synnytyksenjälkeisiä verenvuotoja ja heille joudutaan useammin leikkaamaan episiotomia. Heillä on pidemmät synnytyksenjälkeiset sairaalassaoloajat, vastasyntyneitä joudutaan useammin elvyttämään ja perinataalikuolleisuus on suurempaa verrattuna ympärileikkaamattomiin naisiin. (WHO 2011: 7.)

Löytyykö Suomesta poliittista tahtoa silpomisen lopettamiseen?

Silpomisen lopettamisessa on kyse poliittisesta tahdosta. Aluksi on myönnettävä, että pelkällä naisten terveyshaittoja koskevalla valistuksella ei ole saavutettu haluttuja tuloksia (Gruenbaum 2006; Shell-Duncan 2008). Myöskään silpomisen kieltävä laki ei ole riittävä toimenpide.
Tyttöjen viemisen ulkomaille silvottavaksi kieltäneen FGM- lain laatija, Walesin työväenpuolueen kansanedustaja Ann Clwydin mukaan laista ei ole hyötyä, ellei sitä noudateta. Hän väittää, että opettajilla, lääkäreillä ja poliisilla ei ole ollut riittävästi tahtoa asettua etnisten vähemmistöjen silpomiskäytäntöä vastaan. Suomessakin vain hyvin harva terveydenhoitaja ottaa aktiivisesti tyttöjen ympärileikkauksen puheeksi vastaanotollaan maahanmuuttaja- asiakkaansa kanssa (Parekh, 2010, 55). Ensimmäiset askeleet silpomisen lopettamisessa ovat:

1. Tyttöjen silpomiselle on asetettava nollatoleranssi ja sen käsittelylle yhdenmukainen valtakunnallinen ohjeistus. Silpominen on myönnettävä ja sanktioitava raskaaksi ihmisoikeusloukkaukseksi ja törkeäksi rikokseksi, jolla on aina juridisia seuraamustoimia. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoille on laadittava yhdenmukaiset operationaalistettavat ja sanktioidut ohjeistukset silpomisen käsittelystä. Maahanmuuttajayhteisöjä on informoitava silpomisen lainvastaisuudesta ja terveyshaitoista omalla kielellään esim. vastaanottokeskuksiin siirtymisen, terveystarkastusten ja kotouttamisohjelmien yhteydessä.
Silpomisen suunnittelusta ja toteutuksesta tulee laatia automaattisesti lastensuojelu- ja rikosilmoitus. Jos turvapaikan saanut lomailee heti turvapaikan saatuaan kotimaassaan, mistä on paennut vainoa, turvapaikka tulee perua. Mikäli tyttären silpomismatka on rahoitettu sosiaaliturvalla, vanhemmat määrätään maksamaan matkan hinta kokonaisuudessaan takaisin, summa budjetoidaan tyttären kuntoutukseen ja vanhempien toimeentulotukea alennetaan.
Avausleikkaukseen (defibulaatio) pääsy tulee turvata mahdollisimman monelle. Ainakin oleskeluluvan saaneille odottaville, raskautta suunnitteleville ja pitkäaikaiskomplikaatioista kärsiville naisille on tarjottava ympärileikkauksen avausleikkaus.
Tulkki-, lääkäri-, sosiaali- ja rikossovittelupalveluissa on varmistettava, että ammattilainen on luotettava eikä kannata itse silpomista tai kuulu silpomista kannattavaan yhteisöön.

2. Silpomisen tunnistamiseksi on järjestettävä kaikille- myös kantaväestön- lapsille pakolliset tarkastukset neuvoloiden ja koulujen terveystarkastusten yhteyteen Ranskan malliin, jossa käytäntö on osoittautunut menestykseksi silpomisen ehkäisyssä.
Kun tarkastus on pakollinen kaikille, maahanmuuttajat eivät koe sitä leimaavana. Tarkastuksessa sukuelimiin ei välttämättä tarvitse koskea lainkaan. Elinten eheyden voi todeta katsomalla tai koskemalla vain sen verran kuin jo tehtävissä puberteettitason tai kivesten laskeutumisen määrittämisissä. Tarkastuksen yhteydessä riskiryhmiin kuuluvia lapsia on informoitava silpomisen vaaroista ja rikosluonteesta. Riskiryhmiin kuuluville tytöille on kerrottava silpomisen ehkäisyyn ja hoitoon saatavista palveluista.
Terveydenhuollon henkilöstölle on järjestettävä koulutusta silpomisen eri muotojen tunnistamiseksi ja hoitamiseksi. Ammattilaisten tulee osata arvioida esim. odottavien silvottujen äitien genitaalikirurgian tarve.

3. Silpomisen kieltävät lait tulee panna täytäntöön, syytekynnystä on madallettava ja lakien toteutumista tulee valvoa.
Asianmukainen puuttuminen silpomiseen tulee varmistaa sanktioilla, koulutuksilla, kyselyillä ja asiakaspalautteilla . Lääkäreiden ja muiden avainhenkilöiden ammatinharjoituslupa, järjestöjen  tuki, uskonnonopetus ja kehitysapu tulee sitoa silpomisen ehkäisyyn. Yhteisöille ja ammattilaisille, jotka kannustavat silpomiseen tai hyväksyvät sen tulee asettaa vastuu- ja korvausvelvoitteet.
Ihmisoikeusliitolle kunniaväkivaltaa selvittäneen Maija Jäppisen mukaan sen lisäksi, että viranomaiset eivät usein tunnista kunniaan liittyvää väkivaltaa, he eivät uskalla puuttua siihen rasistileiman pelossa.

4. Ruohonjuuritason paikallisia aktivisteja ja yhteisöjen avainhenkilöitä on tuettava silpomisen vastaisissa pyrkimyksissä. He tuntevat muutostarpeet ja toimivat keinot niiden toteuttamiseksi. Muutos ei välttämättä vaadi edes enemmistön asenteenmuutosta. Diffuusioteorian mukaisesti muutoksen alkuunpanijoiksi tarvitaan suhteellisen pieni määrä yhteisön edelläkävijäjäseniä, ns.kriittinen massa, joka on valmis hylkäämään käytännön. Esimerkiksi Agnes Pareyio on kampanjoinut menestyksekkäästi silpomista vastaan maasaiden yhteisössä ja perustanut turvataloja silpomista paenneille tytöille. Suomen World Vision on tehnyt tuloksellista työtä Keniassa kehittäessään vaihtoehtoisia aikuistumisriittejä ja uudelleenkouluttaessaan silpojia. 

5. Tyttöihin kohdistuvan väkivallan salliville kulttuurirelativisteille ja hyssyttelijöille on asetettava nollatoleranssi ja sanktiot. Britanniassa terveydenhuollossa toimiva saa potkut mikäli ei ota silpomista puheeksi tai puutu silpomiseen ja vastaava rangaistus tulisi ottaa käyttöön Suomessakin- myös ministereiden ja yliopistotutkijoiden kohdalla.
Suomen ex-oikeusministeri, RKP:n puheenjohtaja ja perustuslakivaliokunnan jäsen Anna-Maja Henriksson olisi ollut valmis hyväksymään ympärileikkauksen kulttuurisista ja uskonnollisista syistä mutta Lääkäriliitto vastusti hanketta.
Kokoomuksen Kimmo Sasi on ilmoittanut kannattavansa sharia-lain osittaista käyttöönottoa. Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut yli 450 000 euron avustukset Suomen islamilaiselle neuvostolle (SINE), joka oli tukea saadessaan itse ilmoittanut harjoittavansa islamilaiseen lakiin liittyvien asioiden hoitamista siihen tarkoitetun lautakunnan voimin. Suomen islamilainen yhdyskunta ilmoitti luennollaan Helsingin yliopistossa, että " kuumissa maissa naisten halut ovat helposti niin kovat, että on ihan paikallaan, jos naisia leikellään hieman alapäästä".

6. Silpominen on ymmärrettävä seuraukseksi naisten ja tyttöjen heikosta ja alisteista asemasta. Ympärileikkausten medikalisoinnin tai turvallisempien ympärileikkausten markkinoinnin sijaan on pyrittävä edistämään tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien toteutumista ja sukupuolten tasa-arvoa. Kulttuuri sinänsä ei pidä yllä tyttöjen ja naisten ympärileikkausperinnettä, vaan tradition syntyyn ovat vaikuttaneet naisen hallintaan tähtäävät patriarkaalisen järjestelmän rakenteet. Kulttuuriset käytännöt ovat muuttuvia ja opittuja, joten toimimattomasta ja haitallisesta perinteestä voidaan luopua tai se voidaan korvata uudella, hyväksyttävällä perinteellä, kun yleinen mielipide yhteisön sisällä saadaan muuttumaan ( Niskala, 2015, 69). Silpomista ei tule käsitellä medikalisaation vaan ihmisoikeuksien kontekstissa.

7. Silvottujen ja ei- silvottujen naisten eriarvoinen status ja vihollisuus on pyrittävä eliminoimaan. Naisille on luotava mahdollisuuksia keskinäiseen yhteistoimintaan ja - yrittämiseen yhteisten etujensa ja yhteisön muutostarpeiden tunnistamiseksi. Vaikka tyttöjen ja naisten ympärileikkaus on pitkälti naisten ylläpitämä traditio, tyttöjen ja naisten ympärileikkausten vastaiseen työhön ja asennemuutokseen tarvitaan myös ympärileikkausta harjoittavien yhteisöiden miehiä – isiä ja aviomiehiä mutta myös terveydenhuollon ja kolmannen sektorin toimijoita. 
Silpomista tulee käsitellä- ei yhteisön sisäisenä tai naisten asiana vaan- koko yhteisölle vahingollisena väkivaltana. Naisten kunnia ja arvostus yhteisöissä on sidottava johonkin muuhun kuin silpomiseen ja seksuaalisuuteen. Yhteisöjä on valistuksen lisäksi palkittava silpomisesta luopumisessa. Tytöille on luotava vaihtoehtoisia aikuistumisriittejä ja silpojille järjestettävä uudelleenkoulutus toisiin ammatteihin.

8. Silpomisen ja islamin yhteys on myönnettävä. Seida Sohrabin mukaan "naisten sukuelinten silpominen liittyy islamiin, vaikka se jakaakin mielipiteitä islamilaisissa maissa. On hyvin haasteellista käydä naisten sukuelinten silpomista vastaan, mikäli uskonnon kytköstä toimenpiteeseen pyritään väheksymään tai kieltämään.. Vaikka naisten sukuelinten silpominen onkin islamia vanhempi traditio, ei se tarkoita, etteikö islamilla olisi tekemistä sukuelinten silpomisen kanssa ja etteikö sitä harjoitettaisi muslimien keskuudessa..Hyvin monet arvostettua akateemista titteliä käyttävät yksilöt toteavat, ettei tyttöjen sukuelinten silpominen liity islamiin, joka on valhe itsessään".
Silpomisen maantieteellinen levinnäisyys noudattelee pitkälle islamilaisen kulttuuripiirin rajoja. Monet imaamit levittävät hyväksyvää ja päinvastaista valistusta silpomisesta kuin kantaväestön viralliset tahot: Asean Todayn mukaan jopa maltillisena pidetyssä Malesiassa on käynnissä islamisaatio ja sen seurauksena Kansallinen fatwa-neuvosto määräsi silpomisen pakolliseksi kaikille muslimeille vuonna 2009.
 Silpomista edistäviä käytäntöjä tulee seurata ja sanktioida erityisesti islamistien yhteisöissä. Imaamien, uskonnonopetuksen- ja harjoituksen ja maahanmuuttajayhteisöjen ja - yhdistysten tuki ja rahoitus tulee sitoa lakien ja ihmisoikeussopimusten noudattamiseen. Silpomiseen ja muuhun väkivaltaan naisia kohtaan kannustavien tahojen julkinen rahoitus ja muu tuki esim. tilojen vuokrasopimukset tulee lopettaa. Silpomisen markkinointia tulee kohdella vihapuheena ja kiihottamisena kansanryhmää vastaan.
Musliminaiset voivat itse vastustaa silpomista vetoamalla toimenpiteen laittomuuden ja terveyshaittojen lisäksi siihen, ettei Koraanissa ole siitä suoria ohjeita eivätkä Muhammedin vaimot tai tyttäret olleet tiettävästi ympärileikattuja.

9. Silpomisen ehkäisylle ja eliminoinnille on resursoitava riittävästi varoja ja varat on kohdennettava riskiryhmille mm. ala-ikäisille muslimitytöille. Tyttöjä on resursoitava, jotta he tietävät omat oikeutensa ja kykenevät puolustamaan itseään ja ajamaan omia asioitaan ja etuaan.

Sosiaalityön huolenpitotehtävä edellyttää tunnistamaan ja lopettamaan myös islamisti- ja muiden maahanmuuttajaperheiden tyttöihin ja naisiin kohdistaman väkivallan. 

Sosiaalityön tutkijoiden tulee huomata, että etniset yhteisöt voivat toimia paitsi kollektiivisen itseilmaisun muotoina ja kulttuurisen identiteetin suojapuskurina myös väkivallan lähteinä.

Allekirjoita kansalaisaloite tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltämisestä!
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3056

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tyttojen-silpomiseen-ei-uskalleta-puuttua-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelasta-pimppi-helsingin-lastensuojelu-on-toteuttanut-kiireellisia-sijoituksia-silpomisepailyjen-vuoksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-pakkoavioliitot-yleistyvat-suomessakin-lainsaadanto-laahaa-perassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-tunnistaa-uskonnollinen-vakivalta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sharia-lakia-sovelletaan-jo-suomessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-ja-talentian-valikoiva-ammattietiikka-ja-poliittinen-korrektius
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-tarvitsee-uskontovaltuutetun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-ei-puutu-turvapaikanhakijalasten-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

Monelle entiselle ja nykyiselle helsinkiläislapselle tuttu Bengtsårin leirisaari kätkee vaiteliaan ja surullisen menneisyyden, kertoo Matti Kykyri.
Helsingin kaupunki osti vuonna 1908 kaksi maatilaa Bromarvin kunnan alueelta Bengtsårin saaresta perustaakseen sinne kasvatuslaitoksen pahatapaisille pojille.
Laitos haluttiin sijoittaa paikkaan, joka olisi kaukana Helsingistä ja muustakin asutuksesta. Saarta pidettiin hyvänä ratkaisuna ehkäisemään pakoyrityksiä. Onhan mantereen ja saaren välissä kilometrin levyinen salmi.

Bengtsårin kasvatuslaitos oli pojille ankea paikka. Laitoksessa vallitsi kova kuri ja rikkomuksista rangaistiin ankaralla tavalla. Koulu- ja työpäivät olivat pitkiä. Pojat kärsivät tautien lisäksi syöpäläisistä. Pakoyrityksiä oli jatkuvasti mutta pitkälle ei pakolaisen matka pötkinyt. Kiinnijäänyttä kuritettiin kepillä tai ruoskalla, vanhemmat pojat suljettiin joksikin aikaa eristyksiin.

Laitos oli tarkoitettu pahatapaisille 10–18-vuotiaille pojille. Poliisi, koulu ja kasvatuslautakunta luokittelivat heidät viime kädessä laitoskasvatusta tarvitseviksi. Vanhempien epäsiveellinen elämä vauhditti lapsen joutumista laitokseen. Muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta pojat tulivat köyhistä kodeista. Kolmannes heistä oli syntynyt avioliiton ulkopuolella, avioliitossa syntyneiden lapsien kodeista puolessa oli toinen vanhemmista kuollut.

Helsingin ostamalla maa-alueella oli peltoa 41 hehtaaria ja niittyä 9 hehtaaria. Rakennustyöt aloitettiin ripeästi ja heti ensimmäisenä vuotena otettiin kasvatuslaitokseen ensimmäiset kahdeksan lasta.  Lasten määrä kasvoi vähitellen niin, että myöhempinä vuosina saarella oli keskimäärin 80–90 lasta.
Kulkeminen ja tavaroiden kuljettaminen tapahtui saareen aluksi soutuveneillä, myöhemmin saatiin moottorivene. Puhelinyhteys löytyi omalla käsikäyttöisellä puhelinkeskuksella varustettuna, osaan rakennuksista saatiin keskuslämmitys, ensimmäinen kymmenen vuotta tuherrettiin öljylampun valossa, oma voimakeskus akkumulaattoreineen korvattiin vuonna 1936 siirtymällä Hangon sähköverkkoon.
Bengtsårin kasvatuslaitos kaikkine rakennuksineen olikin kuin pieni kylä. Suurempia rakennuksia oli kymmenkunta. Oli henkilökunnan asuntoja, keittiö, työpajoja, oppilasasuntoloita, koulu.. Vesihuollosta vastasi oma vesitorni, tuulimyllyn pyörittämä pumppuasema antoi vedelle vauhtia.

Aineelliset olot olivat suhteellisen vakaat paitsi sisällissodan aikana, jolloin koko maassa kärsittiin puutetta. Pojille tarjoiltiin ruisleipää joka karvautensa takia herätti epäluuloja henkilökunnassa. Maata viljeltiin ja ruoka saatiin omasta pellosta. Helsingin kaupungilla olikin ajatuksena kasvatuksellisten päämäärien lisäksi tehdä Bengtsårista tuottava omavarainen maatila. Olihan sillä käytettävissä ilmaista työvoimaa. On arveltu, että joidenkin poikien kotiutuminen pitkittyi siksi, että heidän työpanostaan tarvittiin maatilan hoidossa.

Kahden kaupungin koulukodin yhteydessä olevien maatilojen tuotto oli esimerkiksi vuonna 1924 15 % kaikista kaupungin lastensuojelun tuloista ja vuonna 1945 peräti 38 %. 
Marjatta Rahikaisen mukaan on perusteltua esittää, että maatilojen tuotto kerättiin pitkälti oppilaiden työllä. Lasten ja nuorten tekemän työn lisäksi heidän vanhempansa maksoivat korvausta ylläpidosta laitoksessa, ja Rahikainen kysyykin, maksoivatko oppilaat ja heidän vanhempansa merkittävän osan alempien sosiaaliryhmien lasten pakkokasvatuksesta. (Rahikainen, 1994, 88–98.)

Kasvatuslaitos jakautui kouluosastoon ja työosastoon. Vuonna 1926 kasvatuslaitos-nimestä luovuttiin ja laitoksen nimeksi tuli Bengtsårin koulukoti. Työosastolla opetettiin hyödyllisiä suutarin, räätälin, puusepän ja sepän ammatteihin kuuluvia töitä. Lisäksi opetusta annettiin puutarha- ja maataloustöissä samalla kun oppilaat osallistuivat koulukodin maatilan töihin.

Bengtsårin moninaiset toiminnot vaativat suuren henkilökunnan. Laitoksessa työskentelikin kansakoulunopettajia, veistonopettajia, räätälimestari, suutarimestari, puutarhuri, maataloustöiden johtaja, karjanhoitaja, kalastaja, tallimies, lämmittäjä-mekaanikko, oppilaiden hoitajia… Parhaimmillaan kaikkiaan 25 työntekijää. Varsinaisten opettajien lisäksi eri alojen ammattilaiset osallistuivat opetukseen oman työnsä ohessa.

Bengtsårin koulukodin toiminta päättyi vuonna 1940. Neuvostoliitto oli vuokrannut Suomelta Hankonimen hävityn Talvisodan seurauksena. Bengtsår kuului vuokra-alueeseen, joten saaresta oli lähdettävä kiireen vilkkaa. Oppilaat ja henkilökunta sijoitettiin muihin Helsingin laitoksiin. Muutama Bengtsårin poika palautettiin vanhempiensa luokse.

Leirisaaren käyttäjiä ovat edelleenkin pääasiassa nuorisotalot, nuorisojärjestöt, muut virastot ja laitokset sekä urheiluseurat. Kesäkaudella saaren seitsemällä leirialueella viettää leirielämää n. 2100 nuorta ja leirivuorokausia kertyy runsaat 11 000 vuodessa.

Benkussa pelataan liveroolipeliä muinaisen Mesopotamian oikeudenkäytöstä. Tärkeä aihe pelissä on oikeudenkäynti, jossa sovelletaan Hammurabin lakia. Aiheen vuoksi pelissä käsitellään raskaita teemoja, kuten fyysistä, psyykkistä ja seksuaalista väkivaltaa.

Rakenteellista väkivaltaa ja valtiollista rasismia

Toinen palkitun Yhteiskunnan Tahra- teoksen kirjoittajista, Marjo Laitala kuvaa aiemmassa tutkimuksessaan kuinka lastensuojelulaki perustui rikosoikeudellisen ajattelun soveltamiseen lastensuojelussa.
Koulukotisijoitusten taustalla ollut suojelukasvatuspykälä niputti yhteen käyttäytymismuotoja, joiden kontrollointi palautui lakiin, mutta joissa suurimmassa osassa oli perimmältään kyse sosiaalisista normeista esim. aikakauden käsityksistä alaikäiselle sopivasta käyttäytymisestä. 

Laitalan mukaan se, mitä sosiaalityöntekijät ovat luokitelleet ” rikolliseksi” käyttäytymiseksi näyttäisi perustuvan aivan muuhun kuin rikoslakiin. Koulukotiin jouduttiin usein vuosikausiksi muusta maailmasta eristetyksi varsin vähäisistä tai olemattomista rikkeistä.
Useimmat Laitilan haastatelluista ovat kokeneet koulukotiin joutumisen ennenkaikkea epäoikeudenmukaisuutena ja rangaistuksena, joka heidän käsityksensä mukaan ei ole ollut missään suhteessa heidän tekoihinsa. Laitila pitääkin osaa koulukotisijoituksia rakenteellisen väkivallan ja valtiollisen rasismin ilmentyminä, joiden seurauksena sijoitettujen yksilöllisten lahjojensa mukainen kasvu ja kehitys ei päässyt toteutumaan.

Huostaanottoon ja erityisesti koulukotisijoitukseen tuli ryhtyä ”(v)asta kun muut toimenpiteet ovat osoittau-
tuneet tehottomiksi” (HE 93/1934,3), mutta käytännössä oli toisin.
Huostaanottopaperiin saatettiin pyytää vanhemmilta nimi selittämättä allekirjoituksen juridisia vaikutuksia, perheen asunnosta käytiin etsimässä ”huonoja vaikutteita” ja henkilötutkintalomakkeen kysymyksistä käy ilmi ajatus ei-toivottujen piirteiden periytyvyydestä.

1936 lastensuojelulaissa määritellyt koulukotisijoituksen perusteet eivät olleet samat vaan lievemmät valtionapua nauttiville yksityisille laitoksille ja laitokseen sijoittamisesta voitiin sopia suoraan sen johtajan kanssa.

Tarkkaan vartioitu vankilaakin pahempi rangaistuslaitos

Lastensuojelun sijaishuoltoselvityksessä kerrotaan kuinka lastenkodeissa kasvaneet muistavat usein tarkat säännöt ja lastenkodin siisteyden (josta lapset itse osittain huolehtivat), mutta myös sen, ettei kukaan aikuinen ottanut syliin.
Perhesuhteisiin viittaavat hallintotermit tekivät laitoksista vuosisatoja vanhan huoneentaulun mukaisen patriarkaalisen yksikön, jossa perheen päällä, isällä eli laitoksen johtajalla oli viime kädessä ehdoton päätösvalta kaikista asioista. Lasten yksityisyyttä valvottiin tarkasti.
Lapset saivat käydä kirjeenvaihtoa, mutta kaikki kirjeet kulkivat johtajan kautta, jolla oli oikeus päättää toimitettiinko kirjeet määränpäihinsä. Oppilaat eivät saaneet ilman johtajan lupaa ottaa vastaan perheeltään tavaralahjoja tai rahaa. Käytännössä arkielämää laitoksissa leimasi usein vahvimmin ankara työnteko, joka jätti vähän tilaa vapaa-ajan harrastuksille.

Valtion kasvatuslaitokset tunnettiin yleisesti lähinnä rangaistuslaitoksina, joissa oppilaat pikemminkin oppivat rikollisia tapoja kuin kasvoivat kohti kunnollista kansalaisihannetta. Myös alan ammattilaisten parissa myönnettiin, että laitosten arki oli liian ankaraa. (Haikari 2009, 18–19.)

Väkivalta vakiintui osaksi laitosten epävirallista työkulttuuria. Kirjoittamattomana sääntönä oli, että työntekijän tuli ylläpitää järjestystä tarvittaessa väkivallalla, joka ei noudattanut laitosten virallisia kuritusmuotoja. (Kyppö 1989, 16–25, 33.) Pahimmillaan omalakisessa oppilasjoukossa vahvimmat kiusasivat heikompia raa’asti henkilökunnan kykenemättä puuttumaan väkivaltaan. Vaikka sosiaaliministeriö ja sosiaalihallitus valvoivat koulukotien toimintaa nimittämällä niihin muun muassa laitosneuvostoja, jäi valvonta usein muodolliseksi. (Sosiaalilaitostutkimus 1972, 18.)

Koulukotisijoituksen päättymisen ikäviin kokemuksiin liittyy myös se, ettei lapselle tai nuorelle kerrottu, milloin hän pääsee koulukodista pois. Toisinaan jopa vankilaakin pahemmiksi luonnehditut koulukodin olosuhteet olisi ollut helpompi kestää, jos olisi tiennyt ”rangaistuksen” keston.

Marjo Laitalan mukaan lasten huoneetkin muistuttivat joskus vankilan sellejä. Varastettu lapsuus- dokumenttiin haastateltu Erkka arvioi viettäneensä koulukodin putkassa peräti puolitoista vuotta viiden vuoden sijoituksestaan. Toiminta koulukodin kellarissa sai jatkua, vaikka maan ylimmät päättäjät olivat todenneet sen, tämän päivän käsitettä käyttäen, kaltoinkohteluksi (Laitala, 2015, 19).

Marraskuun liikkeestä Lokakuun liikkeeseen- mikä on muuttunut?
 
Marraskuun liike kuvasi 1960-lukulaista suojelukasvatuksen eetosta keskiluokkaiseksi moralismiksi. Marraskuun liikkeessä toimineet Kettil Bruun ja Pirkko Sirén arvostelivat laitoksissa olevien puutteellisen oikeusturvan ja kahlitsevan kontrollin lisäksi ennen kaikkea koulukodeille asetettujen päämäärien ja käytännön kohtaamattomuutta. Sijoitus koulukotiin oli usein sosiaalilautakunnan ainut lastensuojelullinen toimenpide ja koulukodit olivat kykenemättömiä toteuttamaan niille asetettuja kasvatuksellisia ja yhteiskunnallisia tehtäviä, totesi Bruun (1965, 3-4, 9). 
Bruunin (1967) mukaan sosiaalilautakunnat toimivat tuomioistuinten tapaan, mutta toisin kuin varsinaisissa tuomioistuimissa, sosiaalilautakunnissa ei kuultu kaikkia osapuolia, ja jos kuultiinkin, kuuleminen oli hyvin pintapuolista.
Sirén (1965) puolestaan nosti esille muun muassa koulukotien käytännön eristää siellä olevat lapset ja nuoret muusta yhteiskunnasta, puutteet koulutuksessa ja ammattiopetuksessa, olemattomat harras-tusmahdollisuudet ja jyrkän kahtiajaon henkilökunnan ja tyttöjen välillä. 
Suurin osa Koulukotiin sijoitetuista joutui sinne koulunkäynnin laiminlyönnin takia. Siksi onkin para-doksaalista, että koulukotiin koulunkäynnin takia joutuneet ovat jääneet kunnollista opetusta vaille ja heidän opiskeluaikaansa on korvattu työnteolla. Sirénin arvion mukaan sosiaalityöntekijät kohdistivat usein huomionsa yksittäisiin lapsiin, ottamatta huomioon perheen kokonaistilannetta ja suhtautuvat suorastaan vihamielisesti lapsiin ja nuoriin, joiden asioita heidän tulisi hoitaa. (Sirén 1967, 81–82).

Pysyvää huostaanottoa pidettiin toivottavana. Koulukodin tavoitteena oli pitkään katkaista kaikki yhteydet koulukotilapsen ja hänen entisen elämänsä väliltä.
Suojelukasvatuksen johtohahmot omaksuivat yleisen rotuhygieenisen ajattelun päälinjat. Sosiaaliministeriön lastensuojelutoimiston pitkäaikainen päällikkö Adolf von Bonsdorffin mukaan Die Asozialen-ihmiset (suom. asosiaalinen, vrt. sosiaalisesti sopeutumaton) tuli sijoittaa suojelemislaitokseen ja ”siellä niin kauan kuin mahdollista säilyttää”.
Keskeinen asia, joka jäi aikalaisilta huomaamatta, oli sterilisaation ja koulukotisijoitusten kriteerinä toimineiden älykkyystestien kytkeytyminen oppisivistykseen.

Marraskuun liikkeen esittämä kritiikki on yhä, 50 vuoden jälkeen ajankohtaista. Valitettavasti samoin kuin 60- lukulaisten krititiikkiä (Mäki 2003, 515–516) myös 2010- lukulaisten kritiikkiä seurasi sosiaalihuollossa hiljaisuus (Ikonen 2013; Syvälä 2013) .


Lastensuojelun tutkimus tarvitsee huostaanottoa: parempi puhe ei tarkoita parempaa käytäntöä

Laitala kiinnittää aiheellisesti huomiota ilman laitoksiin sijoitettujen kuulemista tai laitoskäytäntöihin perehtymistä tehtyjen lastensuojelututkimusten virheelliseen oletukseen, että esim. diskurssien muutos lainsäädäntöteksteissä tarkoittaisi laitoskäytäntöjen muutosta:" Jos ja kun sekoitetaan diskurssit ja käytännöt (ilmiö ideana ja ilmiö käytäntönä), niin on vaara, että todennäköisesti täysin tahtomatta esitetään idea käytäntönä. Ydin on myös siinä, että mahdollisista puhetapojen muutoksista huolimatta näkökulma, josta pahantapaista lasta katsottiin, ei välttämättä oleellisesti muuttunut " (Laitala, 2015, 38-39.)

Lähteet:

http://docplayer.fi/68070025-Laitala-marjo-yhteiskunnan-merkitsemat-kokemukset-koulukodista-ja-niiden-muisto.html
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/51794/hytonenmalinensaleniusetallstensuojelunsijaishuollon.pdf?sequence=1


Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-ei-noudata-ykn-antamia-ohjeita-sijaishuollosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

Parainen on Etelä- Suomen Kittilä

Paraisten lastensuojelussa työkuorma on suuri, sairaan lapsen hoitamista kotona joutuu selittelemään kokonaisen työpäivän, työntekijöiden vointi tai kouluttaminen eivät kiinnosta ja asioista vaikuttaisi olevan vastuussa klikki, joka ei myönnä virheitään. Tällaisista ongelmista kertoo sosiaalityöntekijä, joka irtisanoutui Paraisilta kuukausi sitten MTV-uutisten haastattelussa.

Paraisten kaupungin lastensuojelun kaikki neljä sosiaalityöntekijää ovat irtisanoutuneet tänä vuonna, viimeisin työntekijä pääsiäisenä.

Jenni Oraby irtisanoutui työstään Paraisten lastensuojelussa maaliskuun puolivälissä. Hän kertoo, että syynä ovat lähinnä johtamisongelmat, alimiehitys, liiallinen työmäärä ja tietotaidon puute. Vakavimpia ovat ongelmat johdossa.
– Työpäiviä meni siihen, että joutui taistelemaan oikeudestaan olla sairaiden lasten kanssa kotona ja käymään siitä sähköpostisotaa johdon kanssa, Oraby antaa esimerkin.
– Ja kun työntekijöitä on liian vähän, asiakas joutuu odottamaan pidempään tukea ja palvelua, ja pystytään keskittymään vain akuutteihin tilanteisiin. Kun työntekijät joutuvat taistelemaan omasta hyvinvoinnistaan, niin totta kai se vaikuttaa kykyyn tukea ja auttaa omia asiakkaita.

Oraby yritti keskustella asiasta ennen omaa irtisanoutumistaan. Vastaus ei hänen mukaansa ollut rakentava.

"Miksi tämä on saanut tapahtua niin pitkään?"

Tilanne on jatkunut pitkään Paraisilla. Yksi lastensuojelun työntekijöiden joukkoirtisanoutuminen on tapahtunut aiemminkin, jo vuonna 2016. Silloinkin irtisanoutuneet työntekijät jättivät kirjelmän, jossa johtajuusongelmiin toivottiin ratkaisua.
– Paraisten kuntaa ei osata johtaa. Se näkyy lastensuojelussa eniten, mutta uskon, että moni muukin yksikkö on kärsinyt tilanteesta. Työntekijöitä ei haluta kehittää tai tukea, Oraby kiteyttää.

Aluehallintovirastolle on tehty syksyn aikana useita selvityspyyntöjä ja yksi selvityksistä valmistui tammikuussa.

– Työntekijöiden näkökulmasta mietityttää, miksi avi on antanut tämän tapahtua niin pitkään? Tämä on ollut kaksi vuotta tiedossa jo. Kuinka paljon työntekijöiden pitää tuoda tätä esille ja kuinka paljon pitää tulla irtisanomisia ja pahoinvointia? ( MTV. 10.4.2018)

Aluehallintovirasto on parin viime vuoden aikana seurannut Paraisten lastensuojelun tilannetta, kertoo YLe- uutiset. Viimeksi kaksi vuotta sitten neljä sosiaalityöntekijää irtisanoutui kaupungin lastensuojelusta.

Irtisanoutuneet ottivat tuolloin yhteyttä aluehallintovirastoon ja epäkohtina mainittiin muun muassa lastensuojelulain lakien noudattaminen ja henkilöstön kelpoisuus. Aluehallintovirasto otti valvonta-asiana käsiteltäväkseen Paraisten kaupungin lastensuojelun kokonaistilanteen.

Se antoi asiasta kesällä 2017 sosiaali- ja terveyslautakunnalle huomautuksen, että lastensuojelulakia pitää noudattaa lastensuojelupäätöksiä tehtäessä. Avi vaati myös, että asiakassuunnitelmat on kirjattava lain mukaan.

Syksyllä 2017 aluehallintovirasto aloitti valvonnan uudelleen, kun sen tietoon tuli uusia epäkohtailmoituksia. Avi teki tarkastustuskäynnin Paraisten perheyksikköön. Käynnin yhteydessä selvisi, että muun muassa työn johtamisessa oli puutteita.

Lastensuojelun asiakkaita kohdellaan epäeettisesti

Aluehallintoviraston mukaan asioiden laita ei ole lainkaan parempi kuin kaksi vuotta sitten, jolloin neljä sosiaalityöntekijää irtisanoutui, kertoo Paraisten Kuulutukset 22.3.2018.  Tämä tapahtui vastalauseena huonolle työkulttuurille, epäpätevälle työnjohdolle sekä lastensuojelun asiakkaiden epäeettiselle ja lainvastaiselle kohtelulle.– Tilanne on erittäin vakava. Perheet ja lapset eivät aina saa tarvitsemaansa apua ja lainvastaisia lasten huostaanottoja on tehty ennen perheiden kuulemista, toteaa Aluehallintoviraston ylitarkastaja Tiina Ronkamo.

Aluehallintovirasto käynnisti uuden selvityksen Paraisten lastensuojeluun liittyen lokakuussa. Joulukuussa Ronkamo, asianajaja sekä toinen Aluehallintoviraston ylitarkastaja tapasivat sosiaali- ja terveysjohtaja Paula Sundqvistin, sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja Merja Fredrikssonin (r.) sekä perheyksikön johtaja Kaisu Karlssonin.
Lisäksi kahta sosiaalityöntekijää haastateltiin ilman esimiesten läsnäoloa.
Tapaamisen aikana käytiin muun muassa läpi perheyksikön henkilöstötilannetta. Kukaan silloin palkkalistoilla olleista kolmesta sosiaalityöntekijästä ei ollut työskennellyt kunnallisen lastensuojelun parissa kahta vuotta pidempään.
Virasto toteaa sosiaalityöntekijöiden työajan seurannassa olevan puutteita, kuten myös vastuunjaossa. Sosiaalityöntekijät eivät aina tiedä kuka on heidän esimiehensä. Sosiaalityöntekijät ovat myös tyytymättömiä oululaisyrityksen toimittamaan juridiseen ostopalveluun.

Asiakaspalautteita tai päätöksiä ei seurata

Selvityksen sekä johdon ja työntekijöiden kanssa käytyjen keskusteluiden pohjalta Aluehallintovirasto lähetti sosiaali- ja terveyslautakunnalle muistion 12. tammikuuta.

Kyseisessä dokumentissa ei säästelty sanoja, vaan todettiin että lastensuojelun asiakkaiden tilanne on edelleen yhtä huono tai jopa huonompi ottaen huomioon henkilöstön suuren vaihtuvuuden. Selvitetyn kriisin jälkeen syöksytään suoraan seuraavan kriisin pariin eikä lain kirjain aina toteudu päätöksenteossa.

Asiakaspalautteelle ei ole olemassa toimivaa järjestelmää eikä tehtyjä päätöksiä seurata millään tavalla. Luvatut puhelinajat eivät pidä ja esimiesten tarjoama tuki on olematonta, Aluehallintovirasto toteaa.

Kesäkuussa Aluehallintovirasto antoi sosiaali- ja terveyslautakunnalle huomautuksen lastensuojelun puutteista, joita irtisanoutunut nelikko nosti esille.
Syksyn aikana Aluehallintovirasto vastaanotti useita uusia ilmoituksia lastensuojelun epäkohdista.
– Toiminnassa on edelleen puutteita, vaikka annoimme kesällä huomautuksen asiasta, Ronkamo sanoo.
Aluehallintovirasto edellyttää perheyksikön korjaavan esiin tulleet epäkohdat. Lastensuojelutyön tulee aina olla lapsen edun mukaista ja vastuu siitä on esimiestason asia, eikä yksittäisen sosiaalityöntekijän harteilla.
Parainen on  AVIn pitkäaikainen murheenkryyni

Kahden viimeisen vuoden aikana Aluehallintovirasto on antanut yli 100 toimenpidevelvoitetta erilaisten epäkohtien korjaamiseksi Paraisten kaupungin alaisilla työpaikoilla.

Aluehallintoviraston työsuojeluyksikön osastopäällikkö Jukka Polarin mukaan lukumäärä on aivan omaa luokkaansa Paraisten kokoisessa kaupungissa.

– Emme tee vastaavaa määrää tarkastuksia ja valvontatoimenpiteitä missään muualla. Valitettavasti asioita ei hoideta oikealla tavalla Paraisilla.

Tarkastuksissa voi olla kyse todella vaihtelevista asioista, kuten huonosta sisäilmasta neulojen käsittelyyn vanhustenhuollon piirissä ja työturvallisuusasioihin.

Viime aikoina pinnalle ovat erityisesti nousseet viihtyisyyteen ja työilmapiiriin liittyvät asiat.

Perheyksikköön tehdyssä tarkastuksessa marraskuussa Aluehallintovirasto toteaa työpaikalla tapahtuvan häirintää, joka vaikuttaa työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin.

Psykososiaalinen kuormitus on pahentunut ja tilanne työpaikalla on ilmiselvästi lainvastainen, Aluehallintovirasto toteaa raportissaan.

– Johtajuudessa vaikuttaa olevan puutteita, Polari sanoo.

Aluehallintovirastolla on myös mahdollisuus lisätä vaatimusten painoarvoa sakon uhalla. Viimeistään silloin on yleensä alkanut tapahtumaan asioita, Polari toteaa.

– Muutamien tapausten kohdalla vasta sakon uhka on saanut toimenpiteitä aikaiseksi.

Samaan aikaan lastensuojelun kriisi eskaloituu entisestään.

Entiset työntekijät kertovat kiusaamisesta, häirinnästä ja epäpätevyydestä sekä lastensuojelun että aikuissosiaalityön puolella( Paraisten Kuulutukset, 5.4.2018).

Lastensuojelun johtamisongelmat eivät korjaannu titteli- vaan henkilövaihdoksilla

Lastensuojelun johtamisen ongelmat on nostettu esiin monissa tutkimuksissa ja puheenvuoroissa. Ratkaisuksi on tarjottu avoimuutta, uusia johtamisoppeja, lastensuojelun lisäresursointia, -koulutusta ja -perehdyttämistä.

Lastensuojelun johdon muodostavat vanhemmat työntekijät eivät usein tunne lastensuojelun lainsäädäntöä ja saavat harjoittaa virheellistä toimintaansa vuosikaudet kenenkään puuttumatta.

Sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Niina Nurmelan mielestä "sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Nurmelan mukaan on paljon hyviä ja valveutuneita sosiaalityöntekijöitä, jotka tuntevat lait ja haluavat ylläpitää korkeaa ammattietiikkaa.
– Sitten on kuitenkin myös niitä, jotka ovat vuosikausia tehneet lastensuojelutyötä samalla, virheellisellä tavalla".

Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.

Terveydenhuollossa työntekijöillä on väärinkäytöksistään vastuu- ja korvausvelvoitteet ja potilaslakia toistuvasti rikkova johtaja on mahdollista irtisanoa.
Lastensuojelussa virkailijoilla on kuntaliitosten myötä pahimmillaan vuosien irtisanomissuoja eikä heidän toimiaan valvo käytännössä kukaan. Lastensuojeluvirkailijoille ansiotta lankeavaan good will:iin ja vastuu- ja valvontavapauteen tottunut ammattitaidoton johtaja, joka uskoo olevansa "hyvien puolella" ei välttämättä itse ymmärrä toimivansa väärin ja ottaa ojentamisen henkilökohtaisena loukkauksena, joka pitää kostaa.

 Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön johdon ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Edes jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyvää, kuntalaisille vakavan riskin muodostavaa johtajaa ei saada irtisanottua millään.

Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta erottuaan tai eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.

Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.

Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.

Paraisten lastensuojelun asiakkaiden vaikuttamismahdollisuudeksi nykytilanteessa jää muistutus, kantelu, tutkintapyyntö tai rikosilmoitus, joita Lokakuun Liike kehottaa tekemään ahkerasti.
Muista myös tilata omat asiakirjat ja korjata niistä virheet, joita on tavallisesti runsaasti:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi

Muistutus: www.avi.fi/web/avi/muistutus#.Whjd4Tdx0dU

Kantelu:https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen

http://www.valvira.fi/sosiaalihuolto/sosiaalihuollon-valvonta/muistutus_tai_kantelu
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kantelu-oikeusasiamiehelle
https://www.sll.fi/mita-sina-voit-tehda/vaikuta-lahiymparistoosi/ymparistorikokset/Tutkintapyyntolomake.pdf
http://www.poliisi.fi/rikokset/rikosilmoitus


Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-riskiammattilainen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/viranomainen-saa-rikoksistaan-sairaslomaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/merikratos-oy-jaaviyksia-laittomuuksia-ammattitaitopuutteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lex-kittilalle-olisi-tarvetta-myos-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuoltolain-henkilokunnan-ilmoitusvelvollisuuden-esteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-syyttaa-alaansa-laittomuuksista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-tarvitsee-reformin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa

Saimme lukijaltamme seuraavan viestin: "Miksi Päijät-Hämeessä ls-perheen vanhemmalla ei ole oikeutta yksityisyyteen työvoimatoimistossa? Toivon todella että Lokakuun Liike ottaa tähän kantaa, koska itse en tiedä mitä teen asialle. Olen jo itkenyt itseni kipeäksi ahdistuksesta."

Tiesittekö, että jos työttömällä työnhakijalla on  lastensuojelun asiakkuus , hän ei pääse lastensuojelusta eroon edes työvoimatoimistossa? Hänen on pakko avata työkykyynsä vaikuttavat seikat LASTENSUOJELUN TYÖNTEKIJÄLLE eikä minkäänlaisesta yksityisyydestä voi edes puhua.  Samalla lastensuojelun työntekijä voi poimia työnhakijan työkyvyn ja -historian puutteista perusteet työnhakijan lapsen huostaanotolle tai sen jatkamiselle. Sosiaalityöntekijä voi myös tehdä asiakkaasta arvioinnin, jonka perusteella asiakas voidaan painostaa esim. kalliiseen ja usein toimimattomaan tai jopa vahingolliseen  kuntoutukseen. Moniammatillinen yhteistyö, jota Matti Rimpelä kuvaa vakavaksi joukkoharhaksi, jota määrittää ihmisten tarpeiden sijaan työntekijöiden ja järjestelmien tarpeet hävittää toiminnasta niin vuorovaikutuksen kuin vastuun.

Asiakas kertoo saaneensa Lahden TE- toimistosta tällaisen sähköpostin:

"Kun asiakkaan kanssa tehdään aktivointisuunnitelma, on mukana aina vähintään te-asiantuntija ja sosiaalityöntekijä/sosiaaliohjaaja (Laki kuntouttavasta työtoiminnasta). Mikäli asiakkaalla on akuutti lastensuojeluasia menossa, on Päijät-Hämeen HYKY:llä (Hyvinvointikuntayhtymä) käytäntö, että sosiaalityöntekijä on lastensuojelupuolelta. Muussa tapauksessa sosiaalityöntekijä on aikuissosiaalityöstä.

Terveisin

Olli Manninen, palveluesimies
0295 041 636
Hämeen TE-toimisto

SOS-lapsikylän malli  on jo käytössä Päijät- Hämeessä

Se, että jokin käytäntö tai toimintamalli vakiintuu Suomessa ei tarkoita, että se tukisi lapsia tai perheitä. Toimintamallin vakiintuminen edellyttää ainoastaan sitä, että se edistää sosiaalisektorin byrokraattien ja sijaishuollon asiakashankintaa ja edunvalvontaa.

Sosiaalityöntekijän ja työvoimavirkailijan työparityö ja työvoiman palvelukeskukset ovat Matti Vanhasen hallituksen ja kuntouttavan työtoiminnan lain seurausta. Leena Luhtaselan mukaan (2009) työvoiman palvelukeskuksen työntekijöiden aktivointityössä  näkyy ylivallan käyttöä ja se ilmenee erityisesti kuntouttavaan työtoimintaan ohjaamisen ja sen päättämisen vaiheissa. Tuloksissa esiintyi etuuksien velvoittavuudella painostaminen kuntouttavan työtoiminnan aloittamiseksi. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät käyttävät  asiakkaan valtaistamisessa itse viranomaisvaltaa ja näin jopa ylläpitävät asiakas-viranomaisvaltasuhteita. Asiakkaat eivät erottaneet aktivointityöstä sosiaalityötä.
Sosiaalityön rooli työvoiman palvelukeskuksessa on tutkimuksen mukaan näkymätöntä  eivätkä  asiakkaat  nähneet  sillä olleen  juuri  merkitystä elämäntilanteelleen (Luhtasela 2009, 89, 93-95, 112, 127-130.)
Työnantajien lisäksi palvelujärjestelmä joka asiakkaan valmiuksia arvioi, saattaa suhtautua asiakkaiden ongelmien kautta ennakkoluuloisesti ja saattaa pahimmillaan itse syrjäyttää asiakkaan palveluista. (Toiviainen 2006, 155-156). 

Susanna Heinosen tutkimuksessa työparityön negatiivisiksi seurauksiksi nimettiin( 2010, 47-48) asiakkaan kokemus painostetuksi joutumisesta kahden hengen voimalla. Työparityöskentelyn ajateltiin myös luokittavan ihmisiä eri rooleihin. Asiakkaan nähtiin pelkäävän kummankin hallinnon toimenpiteitä ja seuraamuksia, kertoessaan avoimesti tilanteestaan virkailijoille. 
Ongelmallisena asiakkaan kannalta nähtiin myös tilanne, jossa virkailijat olisivat erimielisiä asiakkaan tilanteesta. Tämä ristiriita aiheuttaisi epävarmuutta ja luottamuspulaa virkailijoiden ja asiakkaan välillä.

Malliin on nyt ihastunut SOS- lapsikyläkin vaikka mallin negatiiviset seuraukset ovat hyvin tiedossa. SOS- Lapsikylä ilmoitti hiljattain puuhaavansa työttömille lapsiperheen vanhemmille työparia sosiaalityöntekijästa ja työvoimahallinnon virkailijasta:

"Syrjäytymisriskissä olevan perheen hyvinvointi kohenisi paljon, jos se saisi tuekseen nimetyn, sosiaalityöntekijästä ja työvoimahallinnon virkailijasta koostuvan työparin, SOS- lapsikylän Hannu Rusama ja Kati Palsanen sanovat.

Väite on uskomaton ja sisältää liian monta orwellilaisen uuskielen käsitettä mm. syrjäytyminen, riski, tuki ja hyvinvointi.

Miksi Päijät- Häme on lähtenyt tekemään yhteistyötä juuri sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneen, huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetun SOS- lapsikylän kanssa?

Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla on oikeus saada sosiaalihuollon toteuttajalta laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa ja hyvää kohtelua ilman syrjintää. Asiakasta on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa on otettava huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet sekä hänen äidinkielensä ja kulttuuritaustansa.

Lain tarkoituksena on edistää asiakaslähtöisyyttä ja asiakassuhteen luottamuksellisuutta sekä asiakkaan oikeutta hyvään palveluun ja kohteluun sosiaalihuollossa.

Lastensuojelun työntekijöiden vyöryminen TE- toimistoihin ja pakkoasiointi heidän kanssaan ei edistä ainuttakaan näistä tavoitteista.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on nimennyt lastensuojelun yhdeksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa. Tutkimustieto osoittaa vuodesta toiseen, että lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Tutkimustieto osoittaa myös, että asioita tehdään väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta. Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on jo valeasiakkaita eli asiakkaita jotka eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.

Oikeillekaan avuntarvitsijoille lastensuojelulla ei ole tarjottavana mitään käyttökelpoista.
Perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ole olemassa/saatavilla.

Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamista , lastensuojelun arviointi on oikeusturvariski, tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. 


​Riski- ja syrjäytymispuhe riskibisneksen ja syrjäyttämisen oikeuttajana

Lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten kehittelemiin riskiperheiden määritelmiin mahtuvat jo lähes kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta sijaishuollon omia perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä, joissa riskejä ja ylisukupolvisia ongelmia ei virallisen totuuden mukaan esiinny.

Rekisteröidyksi riskiperheeksi tullaan epäilyllä avuntarpeesta. Riskiperhe syntyy kun perhe pyytää julkisesti apua asiantuntijalta tai asiantuntija tai kuka tahansa ohikulkija arvelee lapsen tai perheen tarvitsevan apua. 

Pysyvän rakennetyöttömyyden aikana on kyseenalaista samaistaa syrjäytyminen perinteisen palkkatyön puutteeseen. Miksi esim. hyödyllistä vapaaehtoistyötä tekevä työtön nuori katsotaan puuttumistoimia vaativaksi rasitteeksi vaikka mielivaltainen sosiaalityöntekijä tai veroparatiiseihin voittonsa piilottava lastensuojeluyrittäjä on paljon suurempi kuluerä ja rasite kansantaloudelle?

Mikä perhe ylipäätään on syrjäytymisriskissä oleva perhe ja miten SOS- lapsikylän ekspertiisillä, epistemologialla ja etiikalla kyetään tällainen perhe määrittelemään?

Miksi työssäkäyntiä pidetään omaehtoisen selviytymisen takeena vaikka yhä useampi työssäkäyvä ei saa työstään palkkaa, jolla tulisi toimeen ja työssäkäyvien köyhien määrä lisääntyy ollen jo puoli miljoonaa?

Kansalaisten kannattaa olla syrjäytymispuheen suhteen yhtä valppaita kuin huoli- ja riskipuheen suhteen. Se ei ehkä olekaan väline olosuhteiden kuvaamiseksi ja muuttamiseksi vaan päämäärä itsessään tiettyjen erottelujen, rajanvetojen ja asemien ylläpitämiseksi ja oikeuttamiseksi. 

Jos et normalisoidu, poliisikeinot ovat käytettävissä

Sakari Hänninen (1990, 22) on arvellut, että huono-osaisten normalisointiyrityksissä on kyse paljolti muusta kuin heidän kansalaistamisestaan: (ehdollistettu) puhe huono-osaisista onkin kenties suunnattu muulle yleisölle. Viranomaisten kamppailussa sosiaalisen järjestyksen ja yhteiskuntarauhan takaamiseksi patologisoiva diskurssi ja syrjäytyneiden kova hallinnointi voivat olla ennakoiva uhkakuva, muistutus siitä, että jollei itsenormalisointi suju, ”poliisikeinot” ovat käytettävissä. Syrjäytyneiden oletettu poikkeavuus ja patologisuus oikeuttavat heidän kontrolloimisensa ja sitä kautta kaikkien ei-syrjäytyneiden – mutta mahdollisesti tai todennäköisesti syrjäytyvien normaalien – etukäteiskontrollin.

Huomaamatta jää, että syrjäytyneiden tai oikeammin syrjäytettyjen epänormaaliudesta on tullut normaalia.
Syrjäytymisen kriteerinä pidetty työttömyys tai vähintäänkin työsuhteiden epävakaistuminen on tulossa pikemminkin normiksi kuin poikkeukseksi. Riskialttiiksi mielletyissä lähiöissä asuu vajaa miljoona suomalaista. Työttömät eivät tunne itseään yksinäisemmiksi kuin muutkaan. Heidän kyläilynsä vilkkaudesta päätellen heillä on jopa vahvemmat sosiaaliset suhteet kuin muilla. (Seppänen 2001, 112, 168, 191.)

Puhe- ja ajattelutavat ( diskurssit) ja politiikka eivät ole erillisiä asioita. Siksi toiseutta ja syyllistämistä oikeuttavaa puhuntaa eli tässä tapauksessa syrjäytyneitä olemuksellistavaa puhuntaa tulee kritisoida. Syrjäytyneistä puhumalla vedetään rajoja ja heikennetään syntyvän yhteisyyden mahdollisuuksia. Syrjäytyneiden kuvaaminen passiiviksi yksilöiksi tukee politiikkaa, jossa varsinainen yhteiskuntapolitiikka korvautuu aktivoimisyrityksillä. 

Helneen mukaan syrjäytymisdiskurssin ensimmäinen paradoksi on, että jos kaikki syrjäytyneiden erityisryhmät lasketaan yhteen, syrjäytymättömiin ei jää kuin pieni osa väestöstä. Näin käsite menettää viime kädessä erottelukykynsä suhteessa ei-syrjäytyneisiin.

Lastensuojelussa huono-osaisuuden oletetaan olevan myös ylisukupolvisesti periytyvää.

Varatuomari Leeni Ikosen toteaa, että lastensuojelun ilmianto- ja valvontajärjestelmä on lisännyt perheiden pahoinvointia. Lastensuojelu pelottaa syystäkin, koska se on täysin sattumanvaraista.
Perhe ei voi koskaan tietää, tunteeko lastensuojelun työntekijä häntä velvoittavat lainsäännökset, haluaako hän niitä noudattaa vai onko vastassa kontrolloimattoman vallankäytön huumassa työtä tekevä yksilö.
 Ikosen mukaan lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. Lastensuojelun edunvalvontahankkeen perustajat eli Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, ja SOS-Lapsikylä ry tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. "Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.

Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja".

Onko syrjäytymisdiskurssilla tarkoitus hankkia asiakkaita SOS- lapsikylän perhekuntoutuksiin ja sijaisperheille vai oikeuttaa kansan syvenevä kahtiajako ja tulo- ja hyvinvointierojen kasvattaminen entisestään?

Päijät- Häme on lastensuojelun pitkä-aikainen kriisikunta

Päijät-Häme on ollut lastensuojelun kriisikunta jo kauan. Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.

Päijät-Häme on ollut myös tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).
Päijät-Häme on ollut usein otsikoissa lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden väärinkäytösten takia:
Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen, Mäntymäen lastenkodin johtajana 23 vuotta toiminut sosiaalityöntekijä Tuomo Romppanen jäi kiinni lasten ahdistelusta ja tuomittiin viidestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai viimein eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Loikalan kartanon lastenkodin antama erityinen hoito rajoitti lasten oikeuksia ja vapautta lainvastaisesti. Lapset eristettiin yhteen huoneeseen jopa viikkojen ajaksi. 
Lokakuun Liike on kirjoittanut aiemmin Veikkarin erityislastenkodin väärinkäytöksistä jutussaan sinivalkoinen painajainen.
Myös Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä myös rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin. Lastensuojelu- ja liikuntatyöstä kiitetty Icehearts-yhteisö joutui ison kavalluksen kohteeksi Lahdessa. Uusi Lahti -lehti on uutisoinut maahanmuuttajien harjoittamasta järjestelmällisestä nuorten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 
​
 Lahden lastensuojelu sai 2008 lääninhallitukselta huomautuksen epäasiallisesta käytöksestään asiakkaita kohtaan. Etelä-Suomen lääninhallitus on joutunut puuttumaan myös Heinolan ja Lahden toimeentulotukimaksuihin.
 Lääninhallitus on antanut myös Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä. 
​
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
 Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille. 
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä. 
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.

Projektipäällikkönä Päijät- Hämeen LAPE-hankkeessa häärii lainvastaisista hoidollisista huostaanotoistaan tunnetun Helsingin Diakonissalaitoksen entinen lapsi- ja perhepalvelujen ja Avain-säätion johtaja Tuija Åstedt, jonka toimintatavoista on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää LAPE- hankkeen tavoitteita; perheiden osallisuutta, tiedolla johtamista, voimavarakeskeisyyttä tai painotusta korjaavien toimien sijaan ennaltaehkäisyyn.

Lastensuojelukriisin tuottajia ja ylläpitäjiä uskomalla lastensuojelukriisi jatkuu ja tutkimusten tuloksiksi ja suosituksiksi saadaan aina, että perhepalveluissa tarvitaan lisää lastensuojelukriisin aiheuttaneita kalliita järjestöjen ja yritysten arviointeja ja asiantuntijoita; varhaista puuttumista, ilmiantoja, moniammatillista yhteistyötä ja lastenpsykiatrisia tiimejä, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja - kuntoutusta ja asiantuntijavaltaisia malleja ja välineitä.

Tällaisilla suosituksilla saadaan takuuvarmasti lisättyä kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, lastensuojelun kustannuksia, lastensuojelusta tehtyjä valituksia ja asiakkaiden syrjäytymistä.

Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mikäli edellämainittu iänikuinen tulos on SOS-lapsikylänkin tutkimuksen anti Päijät- Hämeen asukkaat ja päättäjät tietävät kehittämisrahojensa päätyneen kankkulan kaivoon. Niin tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla, että lähtee toteuttamaan aikuisten edunsaajien lapsen edun nimissä tehtyjä vallan ja reviirinlaajennushankkeita veronmaksajien rahoilla. Pysykää hereillä, kansalaiset ja vastustakaa aktiivisesti verovarojenne tuhlausta!

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.

Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät !



Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-bermudan-kolmio-jyvaskyla-pori-espoo
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/atte-saarelan-blogi/lastensuojelijakin-tarvitsee-rajoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista

EU:n uutta tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa siirtymäajan jälkeen perjantaina 25.5.2018. Yksityishenkilö voi sen jälkeen järjestää itsensä "unohdetuksi", kirjoittaa Talouselämä.
Asetus lisää yksityishenkilön oikeuksia tiedonsaantiin ja omien henkilötietojen kontrollointiin. Henkilötiedoilla tarkoitetaan käytännössä tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön liitettäviä tietoja.

Asetus varmistaa avoimen ja selkeän tiedonsaannin henkilötietojen käsittelystä sekä mahdollisista tietoturvaloukkauksista. Myös itseä koskevien tietojen tarkastaminen tai virheellisen tiedon oikaisu helpottuu.
"Merkittävä muutos on henkilön oikeus tulla unohdetuksi. Yrityksellä on velvollisuus toimittaa asiakkaan pyynnöstä hänestä kerätyt tiedot selkeässä muodossa ja asiakas voi myös pyytää tarpeettomia tietoja poistettavaksi. On kuitenkin tilanteita, joissa yrityksellä on lakisääteisiä velvoitteita kerätä ja säilyttää tietoja asiakkaistaan", toteaa LähiTapiolan tietosuojavastaava Mika Juuso yhtiön verkkosivulla.

Maailma on muuttunut entistä digitaalisemmaksi, minkä vuoksi nyt on tarkoitus varmistaa, että ihmisten oikeus henkilötietojen suojaan säilyy.
"Tietosuoja-asetuksen tavoitteena on päivittää ja uudistaa tietosuojaa koskevaa sääntelyä vastaamaan nykymaailman vaatimuksia. Tavoitteena on, että henkilötietojen käsittelyn avoimuus, läpinäkyvyys ja henkilöiden oikeudet vahvistuvat", kertoo Juuso.

Kaikkien yritysten pitää parantaa tapojaan

Tietosuoja-asetus muuttaa jokaisen yrityksen ja organisaation toimintatapoja toimialasta tai koosta riippumatta. Kansainvälisen liiketoiminnan edellytyksiä yhtenäistetään ja tasa-arvoistetaan asetuksen perusperiaatteilla.
Perusperiaate on, että yrityksen tulee kerätä ihmisistä vain sellaista henkilötietoa, joka on liiketoiminnan kannalta oleellista. Henkilötietojen keräämiseen vaaditaan laillinen peruste, joka useimmiten on asiakkaan suostumus tai sopimussuhde.

Yritysten pitää myös säilyttää henkilötietoa mahdollisimman lyhyen aikaa tunnistettavassa muodossa. Kaikelle yrityksen käytössä olevalle henkilötiedolle tulee olla määritelty käyttötarkoitus: turha ja laiton tieto tulee poistaa.

Lisäksi yrityksen täytyy kertoa avoimesti ja selkeästi asiakkailleen, millaisia tietoja yrityksellä hänestä on ja mitä tiedoilla tehdään. Toiminnan läpinäkyvyys on keskeistä ja sen avulla henkilöt voivat varmistua henkilötietojensa turvallisesta käsittelystä.

Yrityksen on nimettävä tietosuojavastaava erityisesti siinä tapauksessa, että henkilötietojen käsittely voi aiheuttaa henkilölle merkittävän riskin.

Tietosuoja-asetus tulee korvaamaan Suomen henkilötietolain ja sen valvonnasta huolehtii tietosuojavaltuutettu, joka voi määrätä aiempaa huomattavasti tiukempia seurauksia asetuksen vastaisesta toiminnasta.

"Työntekijöiden, asiakkaiden tai esimerkiksi sidosryhmien henkilötietoja tulee käsitellä jatkossa asetuksen mukaisesti hallinnollisen sanktion uhalla. Sanktiot voivat enimmillään olla jopa 4 prosenttia liikevaihdosta tai 20 miljoonaa euroa", Juuso toteaa (TE, 22.5.2018).

Uudet oikeudet kansalaisille

Tietosuoja-asetus sisältää mm. seuraavia uusia oikeuksia yksilöille hallita henkilötietojaan:

• pääsy omiin tietoihin helpottuu: ihmiset saavat enemmän tietoa siitä, miten heidän tietojaan käsitellään, ja tämä tieto on annettava heille selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla;
• oikeus siirtää tiedot järjestelmästä toiseen: henkilötiedot on entistä helpompi siirtää palveluntarjoajalta toiselle;
• entistä selkeämpi ”oikeus tulla unohdetuksi”: kun käyttäjä ei enää halua, että hänen tietojaan käsitellään, tiedot poistetaan, paitsi jos on olemassa jokin laillinen peruste säilyttää ne;
• oikeus saada tieto siitä, että omiin tietoihin on murtauduttu: kansalliselle tietosuojaviran-omaiselle on ilmoitettava vakavista tietosuojaloukkauksista mahdollisimman pian, jotta käyttäjät voivat toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.
• oikeus vaatia, että henkilötietojen käsittelyä rajoitetaan: erimielisyystilanteissa rekiste-röidyllä on oikeus vaatia, että henkilötietojen käsittelyä rajoitetaan väliaikaisesti. 

Lisäksi asetus sisältää Suomen henkilötietolaista tuttuja oikeuksia, kuten rekisteröidyn tarkastus- ja korjausoikeuden. Asetukseen on myös otettu säännös rekisteröidyn oikeudesta vastustaa tietojen käsittelyä tietyissä tilanteissa, jolloin rekisterinpitäjän tulee erikseen arvioida jatketaanko käsittelyä.

Kaiken kaikkiaan asetus edellyttää, että tietosuojan tasoa nostetaan ja tietosuojaan kiinnitetään entistä enemmän huomiota johtamisessa, resursoinnissa ja organisaatiotason ratkaisuissa.

Tietosuojavastaavan nimittäminen pakolliseksi

Kuntaliiton mukaan tietosuoja-asetuksella on merkittäviä vaikutuksia kuntiin rekisterinpitäjinä ja henkilötietojen käsittelijöinä. Asetuksen lähtökohtana on rekisterinpitäjän vahva velvollisuus huolehtia tietosuojasta ja siitä, että käsitellyt henkilötiedot ovat suojassa. Asetus vahvistaa siten rekisteröidyn oikeuksia suhteessa rekisterinpitäjään. Rekisterinpitäjän on annettava laajasti tietoa rekisteröidyille sekä rekisterien sisällöistä että rekisterinpitäjän toiminnasta ja teoista.

Viranomaisille asetuksessa on asetettu pakollinen vaatimus tietosuojavastaavan nimittämisestä. Jokaisella viranomaisella tulee tulevaisuudessa olla nimitetty tietosuojavastaava, joka voi olla oma työntekijä tai usean viranomaisen yhteisesti nimittämä henkilö tai ostopalveluna hankittu.

Asetukseen sisältyy rekisterinpitäjälle velvoitteet viivytyksettä ilmoittaa ongelmatilanteista sekä rekisteröidyille että viranomaisille. Rekisterinpitäjille säädetään myös tietyissä tilanteissa velvollisuus dokumentoida henkilötietojen käsittelyyn liittyvät toimet, laatia tietosuojan vaikutustenarviointeja tai pyytää ennakkolupaa henkilötietojen käsittelylle.

Asetukseen on otettu säännöksiä tuntuvista hallinnollisista sanktioista, jos asetuksen vaatimuksia ei noudateta. 

Asiakkaiden tietosuojaa lastensuojelussa rapauttaa se, että tarpeeton henkilötietojen keräily ja käsittely on edelleen sallittu mm. tulkinnanvaraisten laissa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi, yleisen edun perusteella tai julkista valtaa käytettäessä. Vaikka rekisterinpitäjä velvoitetaan tietotilinpäätökseen, tilintekokykyisyys eli osoita että rekisterinpitäjä noudattaa lakeja. Henkilötietolain tai sosiaalihuollon asiakaslain vaatimukset mm. rekisteröidyn tarkastus- ja korjausoikeudesta tai että henkilöä koskevassa päätöksenteossa ja hänelle annettavien palvelujen yhteydessä käytetään vain sellaisia tietoja, jotka kussakin tehtävässä ovat tarpeellisia ja virheettömiä ei ole toteutunut lastensuojelussa, ei myöskään henkilötietojen käytön ja käsittelyn laillisuusvalvonta.

Komission alkuperäisessä esityksessä kunnat ja muu viranomaistoiminta asetettiin samalle viivalle kaupallisten tahojen kanssa mutta Kuntaliitto ja liiton eurooppalainen kattojärjestö CEMR (Council of European Municipalities and Regions) vaikuttivat tiiviisti Euroopan parlamentin ja neuvoston jatkovalmisteluihin. Lopullinen asetusteksti sisältää poikkeuksia julkisen sektorin toimijoille sekä jättää kansallista liikkumavaraa.

Alle 16- vuotiaat tarvitsevat huoltajan luvan sosiaaliseen mediaan

Yksi asetuksen mukanaan tuomista uusista vaatimuksista on, että alle 16-vuotiaat eivät voi jatkossa käyttää esimerkiksi sosiaalisen median palveluita ilman huoltajiensa lupaa, kirjoittaa Lastensuojelun Keskusliitto. EU:n jäsenmailla on kuitenkin mahdollisuus säätää kansallisesti alemmasta ikärajasta, joka voi alimmillaan olla 13 vuotta.

Tietosuoja-asetus edellyttää, että lasten tulee saada verkkopalveluissa tarvitsemaansa tietoa ymmärrettävällä tavalla, jotta he tietävät, mihin ovat sitoutumassa ja mihin heidän henkilötietojaan kerätään.
Vahvaa panostusta tarvitaan lasten ja nuorten mediakasvatuksen lisäksi huoltajien ja ammattilaisten taitojen ja tietoisuuden vahvistamiseen.

Tietosuoja-asetuksen mukaisesti ”erityisesti lasten henkilötietoja on pyrittävä suojaamaan, koska he eivät välttämättä ole kovin hyvin perillä henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä, seurauksista, asianomaisista suojatoimista tai omista oikeuksistaan” (johdanto 38 kohta). Lapsiin kohdistuvaa profilointi on kielletty (johdanto 38 ja 71 kohta; 4 (4) artikla). Lisäksi lapset hyötyvät tietosuoja-asetuksen selkeämmästä oikeudesta tulla unohdetuksi (17 artikla ”Oikeus tietojen poistamiseen”; johdannon 65 kohta).

LSKL näkee ongelmana, että vaikka tietosuoja-asetus ja tietosuojalaki liittyvät hyvin oleellisesti lasten oikeuksiin, kokonaisvaltaista viitekehystä ja toimintastrategiaa lapsen oikeuksiin liittyen ei ole uudistuksen yhteydessä pohdittu.

Tietosuoja-asetuksen toimeenpanon ja tietosuojalain valmistelussa on kuultu eri asiantuntijoita ja viranomaistahoja. Lapsilta ja nuorilta, joita uudistus mitä suuremmassa määrin koskee, ei ole kysytty heidän mielipiteitään.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-varoittaa-potilastietojen-arkisto-kannan-riskeista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelija-urkki-130-perheen-tiedot-oulussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma​
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus

Kodin ulkopuolelle sijoitettuna olleet lapset ja nuoret sekä heistä huostassa ja kiireellisesti sijoitettuna olleet lapset vuosina 1991–2017

Lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen määrät lisääntyivät vuonna 2017

THL uskalsi julkaista masentavan tilaston huomaamattomasti vasta kesälomien alla.
Lastensuojeluilmoitusten määrä (139 368) lisääntyi 15 prosenttia vuonna 2017. Myös kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä (4 081) kasvoi 15 prosenttia vuonna 2017. 
 
Kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 17 956 lasta ja nuorta, määrä kasvoi 3 prosenttia edellisestä vuodesta. Huostassa oli vuoden 2017 aikana kaikkiaan 10 526 lasta (vuonna 2016 oli 10 424 lasta) eli 1 prosentti 0–17-vuotiaista.
 
Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 55 884 lasta ja nuorta vuonna 2017, mikä vastaa 4,5 prosenttia 0–20-vuotiaista. 

”Tilastot osoittavat yllättäviä muutoksia”, toteaa THL:n tutkimusprofessori Tarja Heino.

”Avohuoltoon tulleiden uusien asiakaslasten määrä ei ole pyrkimyksistä huolimatta vähentynyt vuoden 2016 jälkeen, ja kiireelliset toimet ovat taas lisääntyneet. Lisäksi maakuntien välillä on merkittäviä eroja ja vaikeasti selitettävää vaihtelua niin ilmoituskäytännöissä kuin lasten sijoituskäytännöissä. Lähtökohtaisesti lapselle pitäisi järjestää sijoituspaikka hänen tarpeitaan vastaavasti, mutta esimerkiksi perhehoidossa olevien lasten osuus vaihtelee maakunnittain paljon.”
https://thl.fi/fi/-/lastensuojeluilmoitusten-ja-kiireellisten-sijoitusten-maarat-lisaantyivat-vuonna-2017

Kunnat ja lastensuojelujärjestöt hyötyvät huostaanotoista

Heino ei uskalla nimetä Lastensuojelun Bermudan kolmiota eikä kertoa, että valtionosuusjärjestelmällä ja STEAn tuilla rahoitetaan lapsibisnestä. Hän ei myöskään uskalla kertoa, että "vaikeasti selitettävä" vaihtelu on todellisuudessa lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä, joita hoidetaan erottamisten ja korvausvaatimusten sijaan palkallisilla sairaslomilla, lastensuojelupalkinnoilla  ja  tittelivaihdoksilla.

Lokakuun Liikkeelle muutokset eivät tulleet yllätyksenä. Sijoitukset ja kustannukset lisääntyvät jatkossakin kun lastensuojelun reformin sijaan ajetaan sosiaalityöntekijöiden lisäresursseja, pysyviä huostaanottoja, Hackneyn mallia ja korruptoitunutta sote- uudistusta, perheiden oikeuksien valvojiksi ja lastensuojelun kehittäjiksi  palkataan sijaishuollon edunvalvojia ja  sosiaalityöntekijöitä, lastensuojeluprosessien oikeellisuus ja sijaishuolto jätetään valvomatta, perheet jätetään ilman toimivia oikeussuojakeinoja, lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia, ja tutkimustiedon sijaan luotetaan hiljaiseen tietoon eli mutuun. 

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Lastensuojelun sijaishuolto maksaa jo noin miljardin vuodessa, enemmän kuin poliisitoimi tai lukiokoulutus.
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanottonsa aikana yli 200 000 sijaisperheessä ja noin 1000 000 euroa perhekodissa tai laitoshoidossa.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, luotettava dokumentaatio, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. 

Lastensuojelukriisin tuottaneiden sijaishuollon edunvalvojien propagandaa uskomalla ja levittämällä lastensuojelukriisi jatkuu ja "tutkimusten" tuloksiksi ja suosituksiksi saadaan aina, että perhepalveluissa tarvitaan lisää lastensuojelukriisin aiheuttaneita kalliita järjestöjen ja yritysten arviointeja ja asiantuntijoita; varhaista puuttumista, ilmiantoja, moniammatillista yhteistyötä ja lastenpsykiatrisia tiimejä, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja - kuntoutusta ja asiantuntijavaltaisia malleja ja välineitä.

Kansalaisten on aika erottaa kelvottomat johtajansa ja muut lasten etuilijat ja lopettaa korporatiivinen eturyhmätalous ja siihen väistämättä liittyvä korruptio.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä.

Ajattele ennenkuin lahjoitat/ äänestät !

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusmaaria-lisaamalla-pyritaan-nostamaan-kuntien-valtionosuuksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tehdaanko-lastensuojelun-tiekartastakin-sosiaalityontekijoiden-ammatillista-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kurttila-luotto-lastensuojeluun-on-loppu-rikkinainen-auto-ei-tarvitse-lisaa-bensaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-uudistus-korruptoitunut-jo-suunnitteluvaiheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski

Sijaisisä tappoi 12-vuotiaan sijaistyttärensä ja pakotti perheen mukaan valheeseen - uskomaton murhavyyhti tuli viimein päätökseen Australiassa, kun 57-vuotias perheenisä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen, kertoo Iltalehti perjantaina 25.5.2018

Murha tapahtui vuonna 2015.
57-vuotias australialaismies Rick Thorburn on saanut elinkautisen vankeustuomion 12-vuotiaan Tiahleigh Palmerin murhasta. Tuomio annettiin perjantaina Brisbanessa. Murhan lisäksi mies tuomittiin myös perättömän lausuman antamisesta, rikostutkinnan häiritsemisestä ja todistusaineiston vääristelemisestä.

Thorburn oli uhrin sijaisisä, mikä teki oikeusistuimen mielestä teosta erityisen julman.
- Murhasit täysin puolustuskyvyttömän tytön, joka luotti sinuun täysin, syyttäjä sanoi lausunnossaan.

Kantoi arkkua

Rick Thorburn tappoi sijaistyttärensä vuoden 2015 lokakuussa Logan Cityssä Queenslandissa. Tyttö oli asunut perheessä saman vuoden alusta lähtien, noin yhdeksän kuukautta.
Aluksi Thorburn sepitti tarinan, jonka mukaan tyttö on kadonnut. Thorburn jopa auttoi poliisia etsinnöissä.
Lopulta tytön ruumis kaivettiin ylös joen penkalta, noin 50 kilometrin päästä Thorburnin kotoa. Tytöllä oli yllään vain alusvaatteet. Ruumiista poliisille ilmoitti joella kalastanut mies.
Tyttö haudattiin satojen hautajaisvieraiden läsnäollessa. Rick Thorburn oli yksi arkun kantajista.
Toisaalla poliisi jatkoi kuoleman rikostutkintaa. Tytön kuolemaan liittyvistä vihjeistä luvattiin liki 200 000 euron palkkio, mutta merkittäviä vihjeitä ei tullut.

Ratkaiseva soitto

Meni kuukausia ennen kuin poliisi sai tutkinnan kannalta ratkaisevan puhelinsoiton. Nimetön soittaja kertoi Thorburnin 18-vuotiaan pojan Trent Thorburnin harrastaneen seksiä 12-vuotiaan Palmerin kanssa. Soittajan mukaan perhe tiesi asiasta.
Poliisi kuulusteli Rick Thorburnia ja muita perheenjäseniä, mutta kaikki valehtelivat tytön kuolemasta.
Kun poliisi asensi salakuuntelulaitteet Thorburnien kotiin, totuus paljastui. Salakuuntelunauhoista selvisi, että vanhemmat käskivät Trentiä ja toista poikaansa valehtelemaan Palmerin kuolemasta.

- Isä teki tällaisen päätöksen ja meidän pitää elää sen kanssa, äiti sanoi toiselle pojalle.

Yhdestä Facebookin chat-keskustelusta puolestaan selvisi, että Trent Thorburn oli tunnustanut serkulleen harrastaneensa seksiä Palmerin kanssa. Poika oli arvellut saattaneensa tytön raskaaksi.

Perhe mukana valheessa

Se, että poika oli mahdollisesti saattanut alaikäisen tytön raskaaksi, olikin lopulta Rick Thorburnin motiivi murhalle. Hän halusi suojella biologista poikaansa, koska pelkäsi tämän joutuvan vankilaan sekaannuttuaan alaikäiseen tyttöön.
Kuultuaan pojan harrastaneen seksiä Palmerin kanssa, hän tappoi Palmerin muun perheen ollessa poissa kotoa. Ruumiin hän kuljetti jokeen.
Tarkka kuolinsyy ei ole selvinnyt, sillä ruumis oli pahoin hajonnut.
Kun isä tuomittiin, tuomittiin myös muut perheenjäsenet. Trent Thorburn sai neljän vuoden tuomion insestistä ja perättömästä lausumasta. Perheen äiti ja toinen poika saivat muutaman kuukauden tuomiot rikostutkinnan häiritsemisestä ( IL, 25.5.2018).

Kaikki perheenjäsenet oli kelpuutettu työskentelemään lasten kanssa

Tiahleigh sijoitettiin Thorburnien mansikkafarmien ja hevotallien ympäröimään moderniin uima-allaskotiin tammikuussa 2015. Kaikilla perheenjäsenillä ; hevoshullulla äidillä, muskeliautoja harrastavalla rekkakuski- isällä ja tanssia harrastavilla pojilla oli siniset kortit, jotka oikeuttavat työskentelemään lasten kanssa. Perhe oli myös hyväksytty sijaisperheeksi ja perhepäivähoitopalvelujen tuottajaksi.

Tyttö karkasi sijaiskodistaan 10 kertaa

Tiahleighin aiempi perhehoitajan ammatin lopettanut sijaisäiti kertoi Nine News- uutispalvelulle, että Tiahleigh karkasi 10 kertaa ollessaan sijoitettuna Thorburneille. Entisen sijaisäidin mukaan Tiahleigh vihasi uutta sijaiskotiaan. Tyttö oli myös kertonut ystävälleen koulussa sijaisveljensä lähentelyistä sijaisäidin poistuessa talosta.

Kun Trent paljasti serkulleen harjoittaneensa seksiä sijaissisarensa kanssa ja mahdollisesti saattaneensa tämän raskaaksi, serkku puolestaan kertoi asiasta sijaisäidille.
Tiahleighin päivät olivat luetut.

Rick Thorburn yritti Tiahleighin murhattuaan hämätä poliisia julkaisemalla facebookissa tytön katoamisilmoituksia ja kehottamalla Tiahleighia " tulemaan takaisin kotiin, jonne hän kuuluu."

Sijaisäiti Julene Thorburn selitti myöhemmin poliisikuulusteluissa motiivikseen Tiahleighin murhan salaamiseen "halun suojella perhettään ja elämäntyyliään".

Tiahleighin biologisen äidin Cindy Palmerin mukaan Rick Thorburnin tuomio vei päätökseen pitkän ja kivuliaan taistelun saada oikeutta Tiahleighille mutta äitinä mikään tuomio ei ole riittävä.
- Tiahleigh oli kaunis nuori tyttö, jolla oli koko elämä edessään. Rick Thorburn vei sen minulta, perheeltämme ja ennenkaikkea Tiahleighiltä itseltään.

Tiahleighin murha muuttaa sijaishuollon käytäntöjä

Tiahleighin katoamisen rikostutkinta on saanut osakseen kritiikkiä. Poliisia ja lastensuojeluviranomaisia on arvosteltu vitkastelusta ja tiedon pimittämisestä toisiltaan ja yleisöltä. Queensland aikoo muuttaa sijaishuollon käytäntöjään tapauksen myötä. Vastaisuudessa perhehoitajien taustat tarkistetaan paremmin. Sijoitettujen karkaamisista ja koulupoissaoloista on ilmoitettava viranomaisille aiemmin eikä ilmoituksiin tarvitse enää kysyä lastensuojeluviranomaisten lupaa.

Myös Suomessa kaivataan taustojen tarkistusta ja nopempaa regointia karkaamisiin

Samat perusparannukset tarvittaisiin Suomenkin sijaishuoltoon, jossa sijaisvanhempien valikointi ja taustojen tarkastus on olematonta ja sijaisvanhemmuus voi tuottaa diplomaattisen koskemattomuuden rikostutkintoja vastaan. Toisin kuin Australiassa, jossa rikostutkinta johti Rick Thorburnin sijaislasten pitokieltoon, Suomessa edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuneista väkivaltarikoksista ei vie perhekotilupia. Myöskin karkaamisten ilmoituskäytännöt tarvitsisivat uusimista.

Nuoren karkaaminen kotoa aikaansaa välittömän poliisihälytyksen mutta lastensuojelulaitos ei välttämättä reagoi hatkaamiseen ennenkuin kilpailutussopimuksissa mainittu raja lapsen laitosvuorokausimaksun alentamisesta luvatta omilla teillään olemisen johdosta ylittyy.

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.

Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.

Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken.

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.

Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. 


Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-omahoitaja-raiskasi-sijoitetun-hotellihuoneessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mies-hyvaksikaytti-lastensuojelulaitoksesta-karannutta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan

Helsinkiläisessä koulussa työskennellyt miesopettaja on saanut syytteet useista lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä, kertoo Svenska Yle. 

Myös koulun rehtoria syytetään virkavelvollisuuden rikkomisesta.
Ylen mukaan opettaja työskenteli ruotsinkielisessä Hoplaxskolanissa. Koululla on useita toimipisteitä, joista kaksi sijaitsee Munkkiniemessä ja loput kolme Haagassa, Pitäjänmäellä sekä Kaarelassa.


Poliisi kertoi viime lokakuussa, että uhreja on yhteensä 10.
Syyttäjä kertoo Ylelle nyt, että syytteistä 9 koskee epäiltyä hyväksikäyttöä ja yksi kunnianloukkausta.
Syytteet liittyvät tapahtumiin vuosina 2013–2017.
Hyväksikäytöistä epäilty opettaja on ollut poissa opetustyöstä vuoden 2017 huhtikuusta.
Ylen mukaan koulun oppilaiden vanhemmat olivat jo aiemmin ilmaisseet huolensa opettajan käytöksestä. Rehtori on myöntänyt Ylelle, että asia oli tullut hänen tietoonsa (Helsingin Uutiset, 16.5.2018).