Lokakuun liike - LL-Uutiset

Kolme eri miestä käytti samaa 14-vuotiasta tyttöä hyväkseen Oulunkylässä, Tuusulassa ja Itä-Helsingissä – Oikeus: ei seurustelua vaan puhdasta hyväksikäyttöä, uutisoi HS.

Tapauksissa ei ole ollut kysymys seurustelu- tai siihen rinnastettavasta suhteesta vaan pelkästä hyväksikäyttösuhteesta, hovioikeus arvioi. Kaikkia tapauksia oikeus luonnehtii myös sellaisiksi, että ne ovat olleet omiaan vakavasti vahingoittamaan asianomistajaa.

Helsingin hovioikeus on tuominnut kolme miestä ehdolliseen vankeusrangaistukseen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi kahdelle tuomittiin ehdollisen lisäksi yhdyskuntapalvelua.

23-, 25- ja 26- vuotiaat miehet olivat viestitelleet vuonna 2014 tekojen aikaan 14-vuotiaan asianomistajan kanssa muun muassa Kuvake.net-sivustolla ja muissa kanavissa, sopineet tapaamisen ja harrastaneet suuseksiä hänen kanssaan.

23-vuotias vaati rangaistuksensa alentamista, koska hän ei ole tiennyt asianomistajan ikää. Mies kuitenkin myönsi jo käräjäoikeudessa, että hän tiesi tapaamista edeltäneen puhelinkeskustelun perusteella asianomistajan olevan alle 16-vuotias, hovioikeus totesi päätöksessään.

Myös 25-vuotias kiisti tienneensä tytön iän. Hän kertoi, että oli seksiä ehdottavien viestien perusteella luullut tyttöä ikäistään vanhemmaksi. Hovioikeus kuitenkin toteaa, että vaikka asianomistaja on varsin suoraan ehdottanut seksuaalista kanssakäymistä, se ei vapauta miestä selvittämästä tämän ikää.

Tyttö oli myös kertonut asuvansa lastenkodissa. Toisin kuin käräjäoikeus aiemmin, hovioikeus katsoo, että miehen on siksi täytynyt pitää varsin todennäköisenä, että asianomistaja on ollut alle 16-vuotias. Hyväksikäyttö on siten ollut tahallinen.

Sijoitetuilla nuorilla viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.

Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).

Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei ole marginaaliryhmän pienestä ongelmasta, sillä yli 10 000 suomalaista lasta ja nuorta asuu laitoksissa.
– Oma kokemukseni on, että seksuaalisen väkivallan kokemukset ovat huomattavasti yleisempiä laitosnuorten keskuudessa kuin muiden samanikäisten joukossa. En usko paljon valehtelevani, jos sanon, että puolella näistä nuorista on seksuaalisen väkivallan kokemuksia.

Laitossijoituksen on usein tarkoitus suojella nuorta. Halosen mukaan tämä ei kuitenkaan toteudu seksuaalisen väkivallan kohdalla.

Väestöliiton lääkärin mukaan laitosten työntekijöiden on vaikea kohdata tilanteita ja puuttua ongelmiin, koska esimerkiksi sosiaali- ja nuorisoalojen peruskoulutuksissa ei opeteta seksuaalikasvatusta lainkaan.

– Ammattilaisten omin sanoin he ovat avuttomia nuorten ongelmien kanssa. Kyseessä on huomattava ongelma.

Valvomattoman sijaishuollon kaksoisstandardit

Sijaishuoltopaikkojen muutokset samoin kuin paikkojen valinnat, tehdyt toimenpiteet ja sijoitusten kestot määrittyvät kuntien, sijaishuollon, hankintalainsäädännön ja virkamiesten tarpeiden– ei lapsen edun perusteella.

Sijaishuollon laatua ja onnistumista tarkasteltaessa olisikin pysähdyttävä miettimään missä määrin sijaishuolto vaurioittaa lapsia ja missä määrin sijaishuoltopaikkojen vaihdokset liittyvät toimimattomaan palvelujärjestelmään.

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Härskeimmillään karkailu ja lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä selitetään vain osaksi luonnollista sijaishuollon sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.

LSKL:n Hatkassa- selvityksen mukaan juuri runsaasti karkailevien teinien huostaanottoja ei pureta vaan karkailevaa nuorta rangaistaan huostaanoton jatkamisella ja sijaishuoltopaikan vaihdoksella.

Lastensuojelun tuloksellisuustarkastuskertomuksen (2012, 204–205) mukaan kunnat eivät valvo riittävästi sijaishuoltoa.

Lastensuojelulaitosten maineen uhkaksi koetaan sijoitettujen karkailu ja raportointi laitosten väärinkäytöksistä, ei laitosten puutteita ja väärinkäytöksiä.

Laitosten väärinkäytösten estämisen sijaan pyritään estämään karkailua ja väärinkäytöksistä raportointia.

Jos nuori joutuisi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi karkureissulla kotoa, lastensuojelu vastuuttaisi vanhemmat välittömästi sekä karkaamisesta että hyväksikäytöstä ja huostaanotto pois kotoa olisi lähes varma.

Sijaishuollosta tapahtuneen karkureissun aikana tapahtunut hyväksikäyttö puolestaan ei johda laitoksen vastuuttamiseen vaan todennäköisesti nuoren rankaisemiseen, tyypillisimmin rajoittamalla hänen tapaamismahdollisuuksiaan lähiomaisiin, joita pidetään tutkimatta ja psykoanalyyttisiin teorioihin vedoten automaattisesti syyllisinä oireiluun.

Sijoitettuja tyttöjä, erityisesti sijaishuoltopaikoista karkailevia tai sijaishuollon aikana hyväksikäytettyjä tyttöjä kohdellaan sosiaalipalvelujärjestelmässä edelleen irtolaislain eetoksen mukaisesti.

Myös Ruotsissa ja Suomessa tytöt kärsivät samanlaisista asenteista kohtaamaansa väkivaltaan kuin Rotherhamin uhrit, joista monet olivat lastensuojelun sijoittamia.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja

Hannele Törrönen/ kuvakaappaus ePressi

Sosiaalityöntekijät vastustavat konkreettista apua

Lastensuojelun selvitystyön ensimmäisen vaiheen tuloksena Aulikki Kananoja on linjannut että työn kuormittavuutta tulee keventää varhain annetulla tuella ja perhetyötä- ei sosiaalityöntekijöitä- lisäämällä, kertoo IL.

Linjaus harmittaa sosiaalityöntekijöiden edunvalvojiksi ryhtyneitä toimittajia.

He eivät tiedä, että perheiden konkreettisten avun muotojen katoaminen ja korvautuminen arvioinnilla ja erilaisilla puhehoidoilla on sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden seurausta.

Aulikki Kananoja tietää ja juuri siksi ei puolla sosiaalityön asiakasmäärien lakisääteistä mitoitusta, joka tarkoittaa konkreettista apua halveksivien sosiaalityöntekijöiden lisäämistä , kotiavun resurssien vähenemistä ja syvenevää lastensuojelun kriisiä.

Psykologi Hannele Törrösen mukaan vaikeisiin tilanteisiin ajautuneet perheet saavat Suomessa usein vääränlaista ja riittämätöntä tukea ongelmiinsa.

Törrösen mukaan asiakkaiden pyöritys palvelujärjestelmässä on Suomessa suoranainen skandaali.

"On lastenpsykiatria, perheneuvolaa, koulukuraattoria, neuvolaa. Ihmisiä lähetetään sinne ja tänne. Heitä arvioidaan. Vanhemmuuden arviointi ja varhainen puuttuminen on seminaarihelinää. Tällaisesta hyötyvät vain kokoustilojen vuokraajat", hän sanoi jo vuosia sitten.
Törrönen ihmettelee sosiaalialan halveksivaa suhtautumista konkreettiseen kotiapuun, jonka hän näkee perheiden parhaana tuen muotona.

Sosiaalityöntekijöiden lisäystä lobbaavien tahojen olisikin syytä muistaa, että juuri sosiaalityöntekijät ovat vastustaneet perheiden tarvitsemaa konkreettista kodinhoidollista apua osana sosiaalityötä pelätessään alansa statuksen ja palkan laskemista. Näin tapahtui mm. Imatralla ja aiemmin perhetyön rantautuessa Suomeen.

Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL) ja sosiaalihallitus käynnistivät vuonna 1976 tehostetun perhetyön kokeilun, jossa kehitettiin perheille suunnattua kotipalvelua.

1990- luvulla järjestöt alkoivat enenevästi kehittää ja tarjota perhetyötä ja projektit, verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö lisääntyivät. Tarjolla oli niin ennaltaehkäisevää, korjaavaa kuin kuntouttavaa perhetyötä, joka tarkoitti käytännössä keskusteluapua ja ohjausta, vaikka perheet toivoivat konkreettista kodinhoitoapua.

Kotiavun kysyntä todettiin suureksi, ja kotipalvelun korvautuminen perhetyöllä huolestutti. Yhteiskunnallisia ongelmia nähtiin yksilöllistettävän perheen ongelmiksi.
Vuonna 2003 kotipalvelu oli jo korvautumassa perhetyöllä, eikä tehostettua kotipalveluakaan enää yleisesti ollut kunnissa tarjolla (Heino, 2008, 20-29).

Kristiina Bergin tutkimusaineistossa ( 2008) näkyi työteliään, kaiken jaksavan ja kaikesta selviävän äidin malli ja tietynlainen joko–tai-asetelma: jos äiti ei pärjää itsenäisesti, mietitään huostaanottoa.

Mirja Korkiakangas vahvistaa perhetyön terapeuttiseksi orientaatioksi psykodynaami sen eli psykoanalyyttisen orientaation (Korkiakangas, 2005 , 68), joka perustuu Freudin virheellisiksi todettuihin oletuksiin. Perhetyön viitekehyksenä on useimmiten ( esim. Arjessa- konsernissa ) kiintymyssuhdeteoria, joka on usein vielä ymmärretty väärin.

Sosiaalialan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta hävitti perheiden konkreettisen tuen

Juuri sosiaalialan ammatillisen edunvalvonnan seurauksena perhetyöstä karsittiin pois kaikki perheille käyttökelpoinen ja arjen auttajiksi tarkoitetuista rinnallakulkijoista tehtiin virheitä etsiviä ja laittomia rekistereitä pitäviä, kopeita sohvallaistuksijoita ja salapoliiseja.

Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetään usein tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.

Malliesimerkki halveksivasta suhtautumisesta perheiden pyytämään konkreettiseen apuun on sosiaalityöntekijöiden kouluttaja Päivi Sinko, joka monen muun sosiaalityöntekijän tavoin puolustaa asiantuntijalähtöistä ja kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä. Sinkon mukaan ”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä Sinko käsittelee vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.

Sinkon oppien ansiosta lastensuojelun toimenpidevarastossa ei ole konkreettista apua ja sosiaalityöntekijä- ei asiakas- määrittelee (usein väärin) asiakkaan ongelman ja sen hoitamiseen tarvittavat toimenpiteet. Seurauksena on , että lapset eivät saa tarvitsemaansa apua eivätkä asianmukaista hoitoa ja vanhempia uhkaillaan auttamisen sijaan.

Lähes jokainen Sinkon samoin kuin muiden sosiaalityön kouluttajien luento aiheesta riippumatta on Troijan hevonen, jonka sisään on piilotettu sosiaalityön edunvalvonta-agenda lisäresurssivaateineen vaikka tutkimustieto osoittaa, että sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Lastensuojelukriisi on siis pitkälti aiheutunut juuri sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden ammatillisesta edunvalvonnasta. Onkin ironista, että kriisiä yritetään korjata kriisin aiheuttaneilla toimenpiteillä eli lisäämällä sosiaalialan asiantuntijoiksi oletettujen määrää ja valtaa.

Pikavoittoja etsiessään sosiaalityöntekijöiden edunvalvojat sahaavat omaa oksaansa. Lyhytnäköinen edunvalvontapolitiikka on jo syönyt sosiaalityön legitimiteetin, perheiden luottamuksen ja vaarantanut yhteiskuntarauhan. Yhä useampi kansalainen ja päättäjä olisi valmis lopettamaan huostaanottoja tuottavan ja oikeuttavan lastensuojelun avohuollon kokonaan.

Konkreettiseen kotiapuun panostanut Imatran malli toi mittavat säästöt

Imatran malli- jota sosiaalityöntekijät vastustivat- osoittaa, että vilpittömästi ongelmien ennaltaehkäisyyn pyrkivästä, kotiapua sisältävästä perhetyöstä on perheille aitoa apua. Valitettavasti kunnat saavat itse päättää perhetyön sisällöstä, joka voi olla mitä tahansa urkkimisesta, väärästä kirjaamisesta ja komentelusta kotiapuun ja lastenhoitoon.

Imatralla perhetyöntekijät tarttuvat perustyönsä ohella tarvittaessa tiskiharjaan, täyttävät äidistä tai isästä monimutkaiselta tuntuvia lomakkeita, antavat kotona vauvan unikoulutusta tai käyvät vaikkapa kaupassa.

Imatralla nimittäin huomattiin, etteivät perheet hyödy siitä, että hyvää tarkoittava neuvolantäti tulee istumaan kotiin ja sanomaan, että ”tehkää näin, kyllä se siitä”. Tai että perhe saapuu neuvolaan ja kertoo, että ”väsyttää se vauvan ainainen kitinä, voi kun saisi välillä levätä”.

– Perheet pitää nähdä ja tavata heidän omassa ympäristössään, heidän ongelmansa on konkretisoitava ja heitä on aidosti autettava, toimialajohtaja Tiina Kirmanen summaa.

Tulosta on tullut. Huostaanottojen määrä ja ylipäätään lastensuojelun tarve on Imatralla laskenut vuosi vuodelta.

Emeritusprofessori Jorma Sipilä Tampereen yliopistosta tuntee tapaus Imatran ja kertoo, että se on suomalaisittain oikein hyvä esimerkki siitä, mitä ennaltaehkäiseviin palveluihin satsaaminen tuottaa.

Imatran mallia ei positiivisista asiakaspalautteista ja mittavista kustannussäästöistä huolimatta valtakunnallistettu. Sen sijaan asiantuntijalähtöistä ja kallista Hackeneyn mallia, jonka asiakaspalautteita ei ole tutkittu, juurrutetaan kaikkialle Suomeen.

Vaikuttaa sitä, että sosiaalityön tavoitteeksi on tullut perheiden auttamisen sijaan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta ja imagonkiillotus. Sosiaalialan työntekijät haluavat seurustella vain toistensa kanssa- asiakkuuksien välityksellä. Heidän pysyväksi muodostuneen asenneongelmansa tulosta on, että arvostettava ammatillisuus sosiaalityössä tarkoittaa etäisyyttä asiakkaista ja konkreettisesta, fyysisestä auttamistyöstä.

Annika Saarikko/ kuvakaappaus mtv.fi

Kotiapu peruspalveluksi

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon mukaan lapsiperheiden palaute kertoo meille, että tilanteissa, kun vanhemman jaksaminen on vähissä tai perheen olosuhteet vaikeat, neuvolassa kyllä kuunnellaan, mutta käytännön apua sieltä ei saa.

"On koskettavaa kuulla lastensuojelun kokemusasiantuntijoilta, että kodin ulkopuolelle sijoitetut nuoret tietävät hyvin kuinka paljon heidän sijoituksensa kunnalle maksaa. Moni heistä toivoo, että se raha olisi käytetty perheen tukemiseen ennen sijoitusta. Kuinka oikeassa he ovatkaan".

Perhetyön sisällön on vastattava perheiden tarpeita

Saarikon mukaan toinen valinnan paikka liittyy perhetyön sisältöön: "joko se vastaa perheiden tarpeisiin tai ei. Perhe ei tarvitse päältä katsojia tai arviointia. Perhe tarvitsee käytännön apua.

Varhainen tuki on myös sitä, että huolehditaan, että perheillä olisi riittävästi ruokaa, huolenpitoa ja mielekästä tekemistä. Tukea oman kodin arjessa, ei sen ulkopuolella.

Aulikki Kananoja muistuttaa, että ammattilaisten ja sosiaalialan koulutusta tarjoavien oppilaitosten ei ole syytä väheksyä arjen askareisiin annettavan tuen merkitystä.

Ymmärrän hyvin, että perheille syntyy luottamus ottaa vastaan ohjauksellista tukea, kun ensin on saatu käytännön apua yhdessä tehden - tai vaikka univajetta vähennettyä, että jaksaa keskittyä keskusteluun.

Pidän perhetyön korostamista yhtenä Kananojan arvion tärkeimmistä nostoista. Olen pohtinut paljon sitä, miksi esimerkiksi tällä hallituskaudella tehdyt mittavat budjettipanostukset lastensuojeluun eivät näy kuntien arjessa"..

"Palveluista on rakenteellisesti puuttunut välipalikka eli riittävän laaja perhetyö. Tuo palikka meidän on pystyttävä vahvistamaan, jotta lastensuojelun tarvetta eikä sitä kautta henkilöstön kuormittumista pääsisi edes syntymään. Perheiden on helpompi tarttua kevyempiin tukipalveluihin, jotka eivät leimaa heitä lastensuojelun asiakkaiksi".

http://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/perhe-ei-tarvitse-paalta-katsojia-tai-arviointia-perhe-tarvitsee-kaytannon-apua

Tero Ristimäki / kuvakaappaus twitter

Likainen ruumiillinen työ

Halveksiva suhtautuminen konkreettiseen kotiapuun johtuu sosiaalityön itsetunto- ongelmista nuorena tieteenalana ja tarpeesta päästä eroon imagosta arkisena naisten työnä.

Länsimaisen puhtauskäsityksen mukaan ruumiillisuus ja läheisyys kehoihin on likaista, joten pelkkä viittaus ruumiilliseen työhön alentaa ammatin arvostusta ja palkkausta.

Ammatin arvostusta alentaa myös läheisyys likaiseksi koettuihin asiakkaisiin. Lastensuojelun työntekijöiden palkat ovat korkeampia kuin köyhien tai päihteitä käyttävien kanssa työtä tekevien. Tutkija Ritva Anttosen kirjassa "Manne Takaraivossa" kerrotaan, kuinka jo romaniprojektissa työskentelyn katsottiin alentavan työntekijän tulevia työllisyysmahdollisuuksia (Anttonen, 2009).

Sosiaalityön työorientaatioita hiotaan pois konkreettisesta yhteisöjen auttamisesta kohti psykologisoivaa keskusteluapua ja lisääntyvää etäisyyttä asiakkaista.

Sosiaalityöstä halutaan häivyttää pois niin fyysinen kuin sosiaalinen.

Bisnes ja sijaishuollon edunvalvonta kiinnostaa perheiden auttamista enemmän

Sosiaalityön typistyminen pelkän viran ja sijaishuollon suhdetoiminnan hoidoksi on unohduttanut itse sosiaalityön tarkoituksen ja työn sisällön; asiakkaiden auttamisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämisen.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia onkin auttanut sosiaalialalla toimivia pääsemään irti varsinaisesta fyysisestä työnteosta ja kohottanut hiljaisella tiedolla hallitsijat ”päällysnaisiksi” asiantuntijaluokkaan pitämään kynsin ja hampain kiinni vääryydellä saavutetuista eduistaan.

Jo työntekijä-liitekin ammattinimikkeessä on koettu liitossa loukkaavaksi. Ei ihme, ettei sosiaalityössä ole enää mitään konkreettista apua tarjolla ja että asiakkaiden kehotukset noudattaa voimassaolevaa lainsäädäntöä ja hallinnon oikeusperiaatteita tulkitaan henkilökohtaisiksi uhkauksiksi, joihin etsitään rangaistusta Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta tai lastensuojelun edunvalvojilta.

Samaan aikaan sotkuiseksi määritelty koti on yhä yllättävän yleinen huostaanoton peruste.

Sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuivat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.

Professori moittii sosiaalityöntekijöiden tapaa mennä kotikäynnille ilmoittaen, ”olen täällä vain lapsen takia, varmistamassa, että lapsella on kaikki hyvin” ja paheksuu käsitystä sosiaalityöstä paremmintietävänä asiakkaiden käskyttämisenä. Professori arvostelee sormenheristelytaktiikkaa ja kehottaa sosiaalityöntekijöitä miettimään miltä asiakaslapsista tuntuu kun heidän vanhempiaan kohdellaan heidän nähtensä epäkunnioittavasti pelkkinä välineinä ja kontrollin kohteina ja arvottomina saamaan tarvitsemaansa apua.

Asiantuntijastatuksen kaipuu johti väkivaltaisiin toimintakäytäntöihin

Sosiaalityön koulutus , tutkimus ja vinoutunut ja vanhanaikainen ammatillisuusihanne luovat ja ylläpitävät lastensuojelun ongelmia. Heikosta arvostuksesta ja ammatillisesta identiteetistä kärsivien perhe- ja sosiaalityöntekijöiden halu kohota arjen auttajista asiantuntijaluokkaan ja - palkoille aiheutti ja aiheuttaa yhä tarvetta päteä teorioilla, diagnosoida asiakkaita ja matkia psykiatrian diskursseja ja menetelmiä arvovallan ja uskottavuuden saamiseksi.

Psykiatrian miesguruja kadehtiessaan ja matkiessaan sosiaalityön ammattilaisilta jäi huomaamatta , että aika ajoi psykiatriassakin ohi ylimieliseen paremmintietäjyyteen, asiantuntijavaltaan ja kontrolliin perustuneen ammatillisuusihanteen ja jätti sosiaalityöhön vain vanhentuneen psykoanalyyttisen orientaation, psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, ammattiryhmien keskinäisiä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Siivilöidessään hyttysiä sosiaalityöntekijät nielevät kameleita; keskittyessään ammatillisuuden nimissä epäilemään ja paljastamaan asiakkaita kuvittelemistaan vedätyksistä, sosiaalityöntekijät tulevat itse kaikenkarvaisten liikevoittoa tavoittelevien hoiva- ja lapsibisnesyrittäjien vedättämiksi.

Aidon auttamisen sijaan lastensuojelun työntekijät käyvät kalliissa koulutuksissa opiskelemassa, kuinka etsitään ja tulkitaan salattuja merkkejä salatuista (kuvitelluista) eksoottisista häiriöistä, puutteista, pahasta perimästä ja perhepatologioista pätevöityäkseen vuorovaikutuksen, lapsilähtöisten menetelmien yms. "erityisasiantuntijoiksi".

Ihmisten ongelmat ovat kuitenkin kaikkialla samanlaisia, tylsiä ja usein rakenteellista alkuperää; rankkoja historioita, työttömyyttä, köyhyyttä ja sen tuomaa osattomuutta, sairautta, uupumusta, toivottomuutta... Ovatko oikeiden ihmisten oikeat ongelmat liian arkisia erityisasiantuntijastatusta janoaville korkeakoulutetuille?

Monilla sosiaalityöntekijöillä on yhtä pitkä koulutus kuin psykiatreilla. Ensin ollaan käyty kolme-neljä vuotta sosionomikoulutuksessa, sitten viisi-kuusi vuotta sosiaalityön yliopistokoulutuksessa, ja lopuksi vielä muutamia vuosia kalliissa erikoistumiskoulutuksissa.
Wanna-be- psykiatreja eivät kiinnosta köyhät tai heidän käytännön ongelmiensa selvittely. Arkinen ja ilmeinen ongelma ei nimittäin mahdollista vaativaa asiantuntija- ja selvitystyötä; se ei välttämättä enää kelpaakaan työskentelyn pohjaksi.

Sosiaalityön tutkijat puhuvat kermankuorinnasta, siitä, että sosiaalityöntekijät ovat alkaneet valikoida asiakaskuntaansa.
Lastensuojelun yli- ja alireagointi tai terveydenhuollon harjoittama yli- ja alihoitaminen ovat saman ilmiön; toimimattoman kermankuorintaan pyrkivän palvelujärjestelmän kaksi eri puolta. Ilmiö selittää sen miksi lastensuojelussa ei puututa vakaviin ongelmiin ja miksi lieviä ja tilapäisiä ongelmia omaavien asiakkuudet pitkittyvät ja heihin kohdistetaan kalliita ja turhia puuttumistoimia.

Mitä enemmän lapsille ja perheille kertyy kokemuksia sosiaalityön pakkoauttajista, sitä enemmän he pelkäävät – ja sitä varauksellisemmin ja negatiivisemmin he suhtautuvat auttajiiin ja auttamisjärjestelmiin. Kokemus tuo asiantuntemusta ja varmuutta. Palvelujärjestelmän satuiluun ja naamioleikkeihin ei enää uskota.

Siksikö lastensuojelussa "puuttumista" pyritään aina varhaistamaan?

Vaiennetaanko vanhat traumatisoivista puuttumisista raportoivat uusien, yhä varhemmin "erityisosaamisen" kohteiksi seulottavien löytämiseksi?

Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot tai kelvottomat dokumentaatio-, työ- ja tutkimusmenetelmät eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaisiksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Miksi järjestöt, poliitikot, hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-historia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemuksia-perhetyosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija

Mäntsälän lastensuojelu, kuvakaappaus YLE

Sosiaali- ja terveysministeriö, Sitra ja Työsuojelurahasto myönsivät Mäntsälän ja Pornaisten Hackneyn mallin omaksuneelle lastensuojelulle työelämäpalkinnon 2017.
Lastensuojelulle myönnetty palkinto valpastuttaa kriittisen lukijan välittömästi. Suomessa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä perheiden hyvinvoinnin kanssa, päinvastoin. Palkinnoilla voikin olla vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun kuin huostaanottopäätöksillä, joita kaltoinkohtelun sijaan määrittää pikemminkin sosiaalityöntekijöiden käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015).

Lastensuojelun oudot onnistumiset

Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon. Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan. Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin mm. teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011.
Lastensuojelun Keskusliiton palkinnon ovat saaneet mm. Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja ja kehittämispäällikkö PRIDE-ohjelman kehittämistä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa mm. Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta kertoo, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”. Myös SOS- lapsikylän perhekumppani hankkeelle on tullut palkintoja, mutta tuloksia ei näy. Huostaanotot eivät vähentyneet kuten luvattiin, ja lastensuojelun kustannuksetkin ovat kasvaneet.

Myöskään Hackneyn mallille annettu työelämäpalkinto ei perustu tutkittuihin tuloksiin vaan yleisöäänestykseen.
Ristiinpalkitsemalla toisiaan veronmaksajien rahoilla lapsibisnestoimijat hakevat ja saavat näkyvyyttä perheille hyödyttömille tai suorastaan vahingollisille hankkeilleen.

Se, että sijaishuollon ja psykoanalyyttisen psykiatrian edunvalvojiksi ryhtyneillä sosiaalityöntekijöillä on entistä enemmän aikaa asiakashankintaan ja arviointiin, ei ole lasten eikä perheiden etu.

Suomessa lastensuojelun palvelun voi vakinaistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten huostaanottoja tuottavat lastensuojelun "avohuollon tukitoimet" todistavat.

Hackneyn mallin "onnistuminen" laskuvirheen tulosta?

Psykoanalyyttiseen perheterapeuttiseen orientaatioon perustuvaa Hackneyn mallia eli systeemistä lastensuojelun toimintamallia pilotoidaan parhaillaan 40:llä paikkakunnalla Suomessa ja malli on SOS- lapsikylän perhekumppanin ja Tajua mut- huoliliputuksen tavoin tarkoitus levittää koko maahan.

YLE kertoo kuinka "Mäntsälässä ja Pornaisissa Uudellamaalla on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een. Samalla kulut ovat vähentyneet 4,1 miljoonasta eurosta 2,9 miljoonaan".

Ylen uutisten mukaan jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.

Sitran mukaan aiemmin sosiaalityöntekijöillä oli 40–60 asiakasta, nykyisin 15 .

Hackneyn malli lisäsi huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia?

Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.

Mikäli Mäntsälässä neljän työntekijän yhteensä noin 200 asiakasta maksoivat 4,1 miljoonaa ja Hackenyn mallin myötä 45-60:een vähentyneet asiakkaat maksavat 2,9 miljoonaa myöskään kustannukset suhteessa asiakasmäärään eivät ole vähentyneet vaan nousseet.

Annettujen tietojen perusteella Hackneyn malli on siis kasvattanut sekä huostaanottojen että lastensuojelun kustannusten määrää suhteessa asiakaslukuun.

Hackney- pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio.
Jos malli on niin tuloksellinen kuin siitä annetut lehdistötiedotteet kertovat, miksi tarkkoja lukuja asiakas- ja työntekijämäärien ja kustannusten ja huostaanottojen määrän muutoksista ja suhteista ei ole julkistettu, jotta kansalaiset pääsisivät toteamaan tulokset omin silmin? Eivätkö lehdistölle lähetetyt tiedotteet lastensuojelun onnistumisista ( jotka Suomessa julkaistaan uutisina ilman lähdekritiikkiä) edellytä taustakseen mitään tutkittua tietoa silloin kun tiedotteen tekijänä on jokin lastensuojelutaho?

Aaltio päätteli kehittämäänsä toimintakykymittaria koskevassa tutkimuksessa, että vanhemman lastensuojelun aikana lisääntynyt kuormitus johtuu (oletetusta) lapsuudenaikaisen kuormituksen heijastumasta eikä esim. tehdyistä lastensuojelutoimista tai lastensuojelun provokaatioista. Sisältääkö myös Hackneyn mallin arviointi samanlaisia päättelyvirheitä ja yrityksiä puolustella lastensuojelun huonoja käytäntöjä?

Aaltio puolustelee harjoitettua sosiaalipolitiikkaa esim. lastensuojelun järjetöntä tuhlausta William J. Baumolin teorialla, jonka mukaan sosiaalipalvelujen huono tuottavuus on niiden ydinolemus ja kaikkeen, mitä tuotetaan, on varaa, joten rahoitusta kalliille ja tuottamattomille asiantuntijavaltaisille palveluille tulee vain lisätä!
Ei ihme, että Aaltio on valittu arvioimaan juuri Hackneyn mallia. Hänen visionsa hyvinvoinnin uudesta järjestyksestä on Hackneyn mallin tavoin kovin asiantuntijalähtöistä ja -valtaista. Se sisältää hienoja mutta utopistisia tavoitteita, sivuuttaa perheen merkityksen ja roolin ensisijaisena turvaverkkona ja siirtää valvomatonta valtaa ja avoimen kulupiikin julkiselle sektorille ja sen asiantuntijoille.
Logiikassa säästämällä ei kuitenkaan säästä.
Millään yhteisöllä ei ole varaa toimimattoman lastensuojelun tuottamaan syrjäytymiseen ja yhteiskuntarauhan menetykseen.

Lastensuojelussa kehitetään työntekijöiden- ei perheiden- tukea

Lastensuojelun kehittämishankkeiden tavoitteena on yleensä perheiden tuen sijaan työntekijöiden tuki.
Edullista Imatran mallia ei positiivisista asiakaspalautteista ja todistetuista kustannussäästöistä huolimatta valtakunnallistettu. Sen sijaan asiantuntijalähtöistä ja kallista Hackeneyn mallia, jonka asiakaspalautteita ei ole tutkittu, juurrutetaan kaikkialle Suomeen.

Vaikuttaa sitä, että sosiaalityön tavoitteeksi on tullut perheiden auttamisen sijaan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta ja imagonkiillotus. Sosiaalialan työntekijät haluavat seurustella vain toistensa kanssa- asiakkuuksien välityksellä. Heidän pysyväksi muodostuneen asenneongelmansa tulosta on, että arvostettava ammatillisuus sosiaalityössä tarkoittaa etäisyyttä asiakkaista ja konkreettisesta, fyysisestä auttamistyöstä.

Sosiaalityöntekijät ovat pääsääntöisesti vastustaneet perheiden tarvitsemaa konkreettista kodinhoidollista apua osana sosiaalityötä pelätessään alansa statuksen ja palkan laskemista. Näin tapahtui mm. Imatralla ja aiemmin perhetyön rantautuessa Suomeen.

Perheiden konkreettisten avun muotojen katoaminen ja korvautuminen arvioinnilla, erilaisilla puhehoidoilla ja huostaanotoilla onkin sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden seurausta.

Kuvassa seisomassa sosiaalityöntekijä Hanna Kangastalo, pöydän ympärillä sosiaalityöntekijät Juha-Pekka Vuorio (vas) ja Eija Hildén, erityissosiaaliohjaaja Anne Kurppa ja johtava sosiaalityöntekijä Niina Pietilä. (KUVA: Kalle Koponen / HS)

Puoskarien markkinat

Näin voisi HS:n mukaan Hackneyn mallin mukainen tapaaminen uuden perheen kanssa alkaa: perheterapeutti Marja Kaikkonen piirtää taululle sukupuuta, jonka tarkoitus on kartoittaa suvun verkostot, vuorovaikutushäiriöt ja oletetut ylisukupolviset traumat.

Lastensuojelussa perhetyöntekijät ja -terapeutit käyttävät vanhentuneita, vääriksi todistettuja psykoanalyyttisia teorioita ja epätieteellisiä tutkimusmenetelmiä ja välineitä. He kehottavat asiakkaita mm. piirtämään perheen sukupuun kolmen tai neljän sukupolven ajan ja merkitsevät muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs , 2012, 5-7). Myös perheroolit ja toistuvat sanonnat kirjataan.

Voimavaraistamispuheista huolimatta perheistä etsitään ja kirjataan ongelmia ja riskejä, jotka oletetaan ylisukupolvisesti periytyviksi. Samaan aikaan lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen huostaanoton syyperuste. Nykyiset huostaanotot tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%) ja lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) perusteella (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016).

Perhetyön ja - terapian käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on sovinnainen ja jälkeenjäänyt.
Niin perhetyö kuin perheterapiakin perustuu usein myös väärälle tiedolle kiintymyssuhteista eikä huomioi omien toimiensa perheille tuottamia haittoja.

Köyhän ja köyhän lapsen täytyy alistua leimaaviin arviointeihin, turhiin tutkimuksiin ja ruumiin ja hengen häpäisyyn. Pelkästään negatiivista näyttöä etsivä lastensuojelu kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, vanhempien pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin. Siinä toivossa, että löytyisi edes jotain, jolla oikeuttaisiin elinkautisia vastaavat huostaanotot ja valtaisat tulonsiirrot lapsibisnekselle.
Läpinäkyvyyttä ja läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse noudattaa ensimmäistäkään lakia, asetusta tai ihmisoikeussopimusta saati tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään. Vastuu- ja korvausvelvoitteita edes tahallisista väärinkäytöksistä ei käytännössä ole.

Lastensuojelun oikeusturvaongelmat lisääntyneet Hackney- pilottien myötä

Lastensuojeluperheiden tukihenkilö Elena Uusitalo on monien muiden tukihenkilöiden tapaan esittänyt huolensa seuraavista yhtäaikaa Hackney- pilottien kanssa ilmaantuneista muutoksista lastensuojelussa:
"Nyt on satanut yhteydenottoja pilvin pimein ja samoista asioista kaikki. Tällainen piikki yhteydenottojen lukumäärissä on huomattava. Samoin ongelmien yhteneväisyys:

1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään
2. Kaikissa jutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologiasta
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen

Haluaisinkin tietää, onko meneillään jokin perkeleellinen projekti? Hanke? Bisnes? Onko tullut uusia sisäisiä ohjeistuksia rikkoa perheen suojaa tekosyillä? Mitä?
Aluehallintoviraston ruuhkautuminen lastensuojeluasioista kertoo omaa kieltään myös, jos kaikki olisi jees, ei kanteluita satelisi. Tämä on outoa. Tavallisuudesta poikkeavaa."

Lue myös:
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/82-asiakasnakokulma-hakusessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-voi-lisata-lastensuojelun-kustannuksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/onko-hackneyn-mallin-onnistuminen-laskuvirheen-tulosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/esiintymiskieltoja-sossusirkuksessa-lastensuojelu-evaa-asiakkailta-lainvastaisesti-asiamiehet-ja-tukihenkilot
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018

Perheiden tukea vai ammattilaisten edunvalvontaa?

Perhekeskus- mallin ongelmat ovat sen kiinnittyminen avun sijaan lastensuojelun arviointiin ja ammatilliseen edunvalvontaan, kotipalvelun huono resursointi ja korvautuminen perhetyöllä, asiakkaiden tietosuojan vaarantuminen ja varojen valuminen korjaaviin toimiin.

Ongelmat tulisi tunnistaa ja tunnustaa heti, jotta perhekeskusten toiminta voitaisiin saattaa perustehtävänsä mukaiseksi.

Perhekeskus voi olla fyysinen tila, verkosto tai toimintatapa perheiden palveluiden järjestämiseen. Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmaa (LAPE, 2016–2019) eteenpäin vievänä toimenpiteenä on ottaa käyttöön paikallisesti sovellettava perhekeskustoimintamalli. (THL,Työpaperi 25/2016, 17)

Monialainen perhekeskus koostuu äitiysneuvolan, lastenneuvolan ja avoimen varhaiskasvatuksen palveluista sekä vähintään ehkäisevistä sosiaalipalveluista (perhetyö, kotipalvelu, sosiaalityö). Perhekeskusten yhteydessä on usein tarjolla myös korjaavia palveluja, kuten lastenpsykiatrisia ja lastensuojelullisia palveluja.

Kaste- hankkeen esittely paljastaa mistä perhekeskuksissa on pohjimmiltaan kyse:
”Vahvistetaan toimijoiden osaamista varhaisen tuen ja puuttumisen työmenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa = Perhekeskus” eli kyse on usein epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.

Perhekeskusmalli on vanhentunut jo ennen toimeenpanoaan

Perhekeskustoiminta vastaa nimenomaan ehkäisevään lastensuojelutarpeeseen (HE 417/2007). Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa, että "termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan".
Kurttilan mukaan "päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee".

Perhekeskuksissa arviointi korvaa avun

Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia.

Monitoimijaisen arvioinnin viitekehys perustuu vahvasti psykoanalyysiin, joka tekee arvioinnista pikemminkin riskiseulausta, suuntaa havaintoja rakenteiden sijaan yksilöihin, vahvuuksien sijaan patologioihin ja nykyhetken ja tulevaisuuden sijaan menneisyyteen.

Huomaamatta jää, että perheiden arviointi ei ole auttamista vaan saattaa korvata, viivästyttää tai estää perheiden tarpeiden mukaisen tuen.
45 % perhekeskuksista arvioi konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55).

On outoa, että samat psykoanalyyttiset taustaideologiat ja menetelmät löytyvät kaikista muistakin LAPE- hankkeen osista: systeemisen lastensuojelun toimintamallista, perhehoidon mallinnuksesta ja perhetyön ja - kuntoutuksen mallinnuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Perhekeskukset eivät takaa perheiden osallisuutta

Lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja. Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana (Tulensalo, 2016, 14). Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä (THL 29/ 2011, 115). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (THL, 2012, 62).

Perhekeskukset tarjoavat perheiden tarpeiden mukaisten palvelujen sijaan ammattilaisten jargonia

"Kun me vasta alotellaan tätä toimintaa, niin me tehhään tosi paljon virheitä ja töllön töitä, ni laittamalla tämmönen sosiaalityöstä kaapatut käsitteet kansalaisille tarkoitettuun ilmoitukseen, niin ei tue perhelähtöisyyttä" työntekijä J8 ( Haikara & Nieminen, 2012, 54)

Petra Määtän ja Sari Komulaisen opinnäytetyön nimi tiivistää monien asiakkaiden tuntemukset: "En osaa odottaa enkä toivoa mitään, koska en oikein tiedä mitä palveluita perhekeskus voisi tarjota” (Määttä & Komulainen, 2011).

Perhekeskuksissa ei tarjota riittävästi kotiapua tai se on maksullista

Perheiden tuen selkäranka on kotipalvelu, jossa työntekijät tulevat esim. hoitamaan lapsia siksi aikaa, että vanhemmat pääsevät asioimaan perhekeskuksessa. "Jotta vanhemmat voivat arvioida itse tilanteita ja hakea apua, on huolehdittava siitä, että pienten lasten vanhemmille on tarjolla apua, esimerkiksi kotipalvelua". (Törrönen 2012, 29.)

Kotipalvelu kuitenkin toteutui huonosti peräti 31% perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77). Joissakin perhekeskuksissa kotipalvelu on asiakkaille maksullista, ellei perhe ole toimeentulotuen tai päivähoidon asiakkaana. (Kainuun maakunta-kuntayhtymä, 2010)

Konkreettisen perheitä auttavan kotiavun aliresursointi ja maksullisuus ja perheiden pelkäämän, pääsääntöisesti konkreettisesta avusta kieltäytyvän lastensuojelun perhetyön yliresursointi kertoo paljon perhekeskusten todellisista tavoitteista ja halukkuudesta edistää vanhempien osallisuutta.

Perhekeskus rikkoo asiakkaiden luottamuksen ja tietosuojan

Marja- Leena Perälän ym. (2011, 100–102) mukaan "niissä kunnissa, joissa palvelut toimivat perhekeskuksissa tai perhekeskustyyppisesti, oli tavanomaisempaa, että lasten ja perheiden palvelut oli organisoitu omaksi moniammatilliseksi kokonaisuudeksi mukaan lukien yhteinen budjetti ja tietojärjestelmä".
Yhteinen budjetti mahdollistaa rahoituksen valumisen vanhoihin uomiin eli korjaaviin toimiin.

Yhteinen tietojärjestelmä puolestaan mahdollistaa lastensuojelun fabrikoitujen ja virheellisten asiakirjojen päätymisen kaiken työskentelyn lähtökohdaksi.

Lastensuojelun piinaama erityislasten äiti Sini kertoo: "Papereista selvisi myös, että perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet minulta salaa viranomaisneuvottelun, jossa huosta-asia oli jo sovittu. En ollut tuosta tietoinen, enkä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapseni asioista ilman minua. Palaveri oli merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken. Koulu, perhekeskus ja lastensuojelu siis järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana."

Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeiden mukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla.

Myös perhekeskusten monitoimijaisen arvioinnin päämäärä (THL, 2017, 33) on asiakastietojärjestelmien kehittäminen siten, että ne mahdollistavat esteettömän tiedon kokoamisen ja joustavan tiedon siirron eri ammattilaisten kesken ja näihin liittyvän lainsäädännön kysymysten selvittäminen (= tietosuojaesteiden poistaminen).

Perhekeskuksista puuttuu yhteinen tietoperusta, dokumentaatio ja seuranta

Pohjoismaisia perhekeskuksia koskevan pilottitutkimuksen mukaan perhekeskusten lapsiperhetyön käytännön toiminnasta puuttuu usein yhteinen perusta ja vaadittava tiedon antama tuki (Marklund, Simic (toim.) 2012, 29 ).
Pilotissa selvisi myös, että perhekeskusten toiminnasta puuttuu lähes täysin dokumentaatio ja seuranta (mt., 7).
Suomalaistutkimuksessa havaittiin, että kirjattu toimintasuunnitelma puuttui lähes 40 prosentissa sellaisista perhekeskuksista, joissa palveluja tuotettiin kolmannen sektorin toimintana tai monitoimijaisena yhteistyönä muiden kuntien tai palveluntuottajien kanssa (THL, 62/2012, 75).

Puutteelliset palvelut perheille, joilla on erityistarpeita

Ruotsin sosiaalihallituksen vuonna 2008 tekemässä kartoituksessa selvisi, että tutkimukseen osallistuneet perhekeskukset tarjosivat ensisijaisesti palveluita toimintakykyisille keskiluokkaisille perheille, kun taas perheille, joilla oli erityistarpeita, ei ollut tarjolla kohderyhmälle mukautettua tukea (2012, 15).

Perhekeskukset voivat hyväksikäyttää perheiden järjestöjä

Perhekeskusten tarkoitus ei välttämättä olekaan järjestöjen tiedon ja tukimuotojen hyödyntäminen lastensuojeluun vaan lastensuojelun ajatus- ja toimintamallien ja mielipiteisiin perustuvien käytäntöjen siirtäminen perheiden järjestöihin.

Sen sijaan, että perhekeskuksissa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa.

Valtaosa Perheet Keskiöön- hanketta hallinnoivan Lastensuojelun Keskusliiton hallitusjäsenistä edustaa sijaishuollon etujärjestöjä ja vain yksi perheitä.

Perhekeskus ei takaa perhepalvelujen uudistumista

Ilman yhtenäistä strategiaa, tietoperustaa, vastuunjakoa, dokumentaatiota ja seurantaa perhekeskuksista tulee" vain osa näennäistä muutosta, jossa vaihtuu termistö, tilat ja kenties esimies, mutta toiminnan kulttuuri on entistä pysähtyneempää, ja matkaa kohti lukkiutuneita ammatillisia ja sektorilähtöisiä asiakkaan kohtaamisia" (Haapasaari, 2009, 60).

Kaarina Sirviö (2006) on väitöskirjassaan kuvannut sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden näkemystä lapsiperheiden osallisuudesta terveyden edistämisen toiminnassa. Tutkimuksen mukaan asiakkaiden osallisuuden merkitys tiedostetaan mutta pääsääntöisesti asiakastilanteissa korostuu asiantuntijalähtöinen ja -keskeinen toiminta.
Työntekijät eivät arvioineet omaa toimintaansa säännöllisesti ja myös asiakkaan osallistuminen toiminnan arviointiin oli harvinaista. Työntekijät saattoivat toimia ilman selkeästi tiedotettua tavoitetta. Sirviö muistuttaa, että jos asiakkaat eivät tiedä mikä on palvelun tavoite, eivät he välttämättä tiedä miten voi vaikuttaa (Sirviö 2006, 130–133, 137–138).

Lapsi- ja perhepalveluiden tietopohjan uudistamisen julkitavoitteet ovat toki kannatettavia mutta toteutussuunnitelmat epäselviä. Epäselvää on yritetäänkö uudistuksessa tuottaa tutkimustietoa, luoda palveluja perheille vai riskiseulauksen mahdollistavia integroituja tietojärjestelmiä kunnille, auttaa yksityisiä hoivayrityksiä palvelupakettien kasaamisessa vai vain seuloa esiin kestämättömiksi menoeriksi huoliluokitellut asiakkaat, joilla on kalliita palvelutarpeita?

Lukekaapa Sosiaalityöntekijöiden seuran ehdotukset lastensuojelukriisin ratkaisemiseksi.

Taustalla on viime vuoden marraskuussa julkaistu adressi, jolla yli tuhat sosiaalialan työntekijää ja opiskelijaa vetosi päättäjiin lastensuojelun tilanteen parantamiseksi.

Erikoista lastensuojelukriisin aiheuttaneissa toimintakäytännöissä - samoin kuin niiden ratkaisuehdotuksissa - on etteivät ne perustu tutkimustietoon eikä niiden vaikuttavuudesta ole minkäänlaista näyttöä. Joissakin tapauksissa näyttö on negatiinen.

Myöskin kokonaisnäkemys niin järjestelmän ongelmista kuin muutoksen suunnasta puuttuu, samoin strategia tavoitteiden saavuttamiseksi.
Lastensuojelun korjaamiseksi kannattaisikin kerätä ideoita historioitsijoilta, kansantaloustieteilijöiltä, oikeusoppineilta ja sosiologeilta.

Sosiaalityöntekijöiden ehdotukset

Akanat

Lisää sosiaalityöntekijöitä.
Sosiaalityöntekijöiden määrän ja resurssien kasvattaminen kasvattaa- ei vähennä- perheiden tuen tarpeita. Ongelma ei ole työntekijöiden määrä vaan resurssien kohdennus; se, että a) tehdään vääriä asioita b) tehdään asioita väärin. Sosiaalityöntekijät tekevät vääriä asioita- juosten. Kiire ja päätön säntäily paikasta toiseen on itseaiheutettua ja lastensuojelusta puuttuvan tutkimustiedon, strategian, johtamisen ja valvonnan tulosta. Asiakkaita ei hyödytä, että yhdestä turhasta kokouksesta toiseen juoksevan sosiaalityöntekijän sijaan saadaan kaksi- tai kolme sosiaalityöntekijää kävelemään turhien kokousten väliä.

Jokaiselle päiväkodille oma nimetty sosiaalityöntekijä, joka keskustelisi päiväkodin työntekijöiden ja perheiden kanssa mahdollisesta tuen tarpeesta.
Tämä on varma tapa tuhota vanhempien luottamus päiväkotiin.

Kotipalvelun tai perhetyöntekijän automaattinen kotikäynti jokaisen ensisynnyttäjän luona, jotta pienten lasten vanhempien väsymistä saataisiin ehkäistyä.
Perheillä on oikeus yksityisyyteen ja kotirauhaan. Palvelujärjestelmään ei tarvita lisää pakkotoimia.

Lastensuojelun vieminen laajalti digitaalisiin palveluihin tavoitteena lastensuojelua koskevien ennakkoluulojen hälventäminen.
Lastensuojelua koskevat ennakkoluulot eivät synny tyhjästä ja niiden hälventämisyritykset johtavat nykyisellä toimintapolitiikalla pelkkään asiakaskokemusten sensuuriin. Negatiiviset tapauskertomukset ja kansalaisten " ennakkoluulot" häviävät kun lastensuojelun toiminta muuttuu lainalaiseksi ja perustehtävänsä mukaiseksi.

Perhetyöntekijät neuvolan resurssiksi.
Tämä on varma tapa tuhota perheiden luottamus neuvolaan. Juuri kotiavun korvautuminen perhetyöllä on keskeinen syy nykyiseen kriisiin ja huostaanottojen lisääntymiseen.

Lisää lastenvalvojia ja koulukuraattoreita.
Lastenvalvojien ja koulukuraattoreiden nykyisellä koulutuksella ja toimintakäytännöillä ei tuoteta tukea perheille. Virkoihin pitäisi hyväksyä sosiaalityöntekijöiden sijaan esim. yhteisöpedagogeja ja toimintaterapeutteja.

Lapset puheeksi -menetelmän kouluttaminen kaikille perheiden kanssa toimiville.
Lapset puheeksi menetelmä on Huoli puheeksi- menetelmän kopio. Menetelmän kehittänyt Tytti Solantaus (THL, Lapset puheeksi, 8-15 ) on jyvällä lastensuojelun toimintakäytännöistä teroittaessaan, että uudessa menetelmässä " vanhempia ei käsketä, painosteta eikä heitä uhkailla esimerkiksi lasten vaikeuksilla, jos he eivät tee niin kuin työntekijä ajattelee." Luuleeko Solantaus tosissaan, että pelkkä vetoomus lopettaa lastensuojelun epäeettiset ja laittomat työkäytännöt kun EIT- tuomiotkaan eivät niihin vaikuta?

Helppo kanava konsultaatiota varten, joka madaltaa yhteistyökumppaneiden kynnystä ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja jotta lastensuojeluilmoituksen tekemistä tai muun tuen tarjoamista voidaan pohtia yhdessä. Tarkoituksena helpottaa huolesta puheen ottamista perheen kanssa ja tarvittaessa myös lastensuojeluilmoituksen tekemistä.
Lastensuojelussa on jo tarpeeksi erilaisia asiakkaiden oikeusturvaa vaarantavia asiakashankinta- ja ilmianto-
toimintoja. Lastensuojeluilmoitus ei ole tukemista. Perusongelma on , että perheiden tarpeiden mukaiset palvelut puuttuvat, samoin palveluasenne.

Sosiaalihuoltoon lisää perhetyöntekijöitä ja sosiaaliohjaajia.
Perhetyöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien nykyisillä koulutuksella ja ammattikäytännöillä ei tueta vaan syrjäytetään asiakkaita.

Jyvät

Kunnan nettisivuille lomake, jolla vanhemmat voivat helposti ilmoittaa tarpeestaan saada apua arkeen lasten sekä nuorten kanssa ilman, että sitä tulkitaan lastensuojeluilmoitukseksi.
Tuentarvelomake - ehdotus on yhteneväinen Lokakuun Liikkeen ehdottaman perhepalvelulähetteen kanssa ja saattaisi toimiakin. Tällä hetkellä ongelmana on, että monissa sosiaalitoimistoissa asiakashankinnan varmistamiseksi kaikki perheiden yhteydenotot kirjataan lastensuojeluilmoituksiksi. Tilanne on sama kuin jos jokainen yhteydenotto poliisiin esim. ajokortin, passin tai arpajaisluvan hankkimiseksi merkittäisiin rikosilmoitukseksi, josta seuraisi automaattisesti esitutkinta muttei välttämättä syytettä.

Sosiaalityöntekijöiden koulutuksen uudistaminen ja kehittäminen kenttää kuunnellen.
Tämä olisi tarpeellinen uudistus, joka tuskin tulee toteutumaan. Sosiaalityöntekijät omaksuvat edeltäjiensä asenneongelmat ja haluttomuuden kuulla asiakkaita organisaatiokäytäntöjen seurauksena.

Rakenteellisen sosiaalityön kirjaaminen jokaisen sosiaalityöntekijän tehtävänkuvaan ja työaikaan.
Tässä on ongelmana se, miten rakenteellinen sosiaalityö määritellään. Asiakkaat määrittelevät sen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseksi yksittäistapauksia raportoimalla, sosiaalityöntekijät sosiaalityön maineen kiillottamiseksi yksittäistapauksista vaikenemalla ja nimeämällä raportoinnin rangaistavaksi vihapuheeksi tai valeuutisiksi.

Digitaalisten ratkaisujen kehittäminen, jotta nuorilla on mahdollisuus keskustella anonyymisti avun tarpeestaan ja selvittää millaista apua on tarjolla. Perhevalmennuksen tarjoaminen digitaalisessa ympäristössä, esim. Voimaperheet. Tarkoituksena avun piiriin hakeutumisen kynnyksen madaltaminen ja siten oikea-aikaisuuden parantaminen.
Digitaalisten ratkaisujen esim. anonyymiteetin mahdollistavien palveluiden kehittäminen verkkoon on hyvä idea mutta palvelujen digitalisointi ilman toimintakulttuurin muutosta ei auta, sillä myös asenneongelmat siirtyvät digitalisaation ohessa. Pelkät puhehoidot ja keskustelut harvoin auttavat köyhyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsiviä asiakkaita.

Neuropsykiatrisen valmennuksen lisääminen kunnan palveluvalikkoon.
Tämä on hyvä ja tervetullut idea erityislapsiperheille. Riippuu tosin valmentajien ammattitaidosta, miten palvelu onnistuu.

Sosiaalityöntekijöiden ehdotusten lomassa Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman päällikkö Maria Kaisa Aula hehkuttaa systeemisen lastensuojelun toimintamallia eli Hackneyn mallia vaikka sen oletettujen positiivisten tulosten oikeellisuutta ei ole varmistettu. Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli Mäntsälässä keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.

Uutta kallista ja asiantuntijalähtöistä mallia paremmin perheitä auttaisi sosiaalihuollon asiakaslain noudattaminen.

Asiakkaiden ja sosiaalityöntekijöiden muutosehdotukset ja niiden kustannukset eroavat toisistaan radikaalisti. Sosiaalityöntekijöillä huomiopisteessä on oma työllisyys, asiantuntijavalta , ammatillinen edunvalvonta ja oletettujen hyötyjen maksimointi resursseja kasvattamalla. Vallan- ja reviirinlaajennushankkeet ovatkin paikoitellen räikeitä. Päämääränä ovat asiantuntijoiden tuottamat indikatiiviset ja selektiiviset palvelut riskiryhmille, joihin katsotaan kuuluvaksi lähes koko väestö. Ehdotukset ja johtopäätökset perustuvat moralistisiin virhepäätelmiin. Ne tehdään sen pohjalta miten asioiden tulisi olla eivätkä ne tunnista tai tunnusta olemassaolevia eivätkä historiallisia ongelmia.

Asiakkailla keskiössä on oma oikeusturva, lastensuojelun laillisuus , perustehtävän toteutuminen ja todettujen haittojen minimointi tuhlausta vähentämällä ja resursseja uudelleen kohdentamalla. Päämääränä ovat asiakaslähtöiset universaalit peruspalvelut kaikille. Ehdotukset ja johtopäätökset tehdään sen pohjalta miten asiat ovat eivätkä ne tunnista tai tunnusta oletettuja tulevia parannuksia.

Lastensuojelun todellisuudelle on auennut kaksi eriävää tulkintalinjaa, jotka erkanevat toisistaan jatkuvasti.

Miksi järjestöjen asiantuntijat, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?

Lokakuun Liikkeen muutosehdotuksia

1. Lastensuojelun avohuolto ja huostaanottoja tuottavat avohuollon tukitoimet tulee lopettaa lapsiasiavaltuutetun ehdotuksen mukaisesti. Asiakkaiden on saatava tarvitsemansa palvelut peruspalveluista ilman lastensuojelun asiakkuutta. Ennaltaehkäisevä tuki pitää siirtää lastensuojelulta peruspalvelujärjestelmille, jolloin ihmiset saisivat avun oikeassa osoitteessa ilman lastensuojelun asiakkuutta, virheellistä mutudiagnoosia ja leimaamista.

2. Sosiaalityöhön, erityisesti lastensuojeluun on luotava luotettava tutkimusperusta, kustannus- ja vaikuttavuusseuranta ja lakisääteinen järjestelmä systemaattiselle asikaspalautteiden keruulle. Nykyiset mielipiteisiin perustavat käytännöt on korvattava näyttöön perustuvilla käytännöillä ja psykoanalyyttisen orientaation ja psykokulttuurin seuraukset asiakkaille tulee tutkia. Lastensuojelun työmenetelmien ja tutkimusmenetelmien on perustuttava lainsäädäntöön ja tutkimustietoon.

3. Lastensuojeluun ja sijaishuoltoon on saatava toimiva valvonta. Sijaishuoltopaikoille tulee laatia julkiset laatua mittaavat hymytarrat/nettisivut, joista käy ilmi paikan asiakaspalaute, tuloksellisuus ja mahdolliset toistuvat laiminlyönnit ja väärinkäytökset. Valheellisten lastensuojeluilmoitusten ja lausuntojen tekeminen rangaistavaksi hillitsisi nykyistä kiusaamistarkoituksessa tehtyä ilmoittelua.

4. Lapsiin kohdistuvien rikosten selvittely pitää ottaa pois sosiaalitoimelta ja siirtää poliisitoimen alaisuuteen, jolloin sijaishuollon jääviydet ja kontaktit eivät pääse vaikuttamaan tutkintaan. Poliisien avuksi pitäisi palkata palveluneuvojia, joilla on omakohtaista kokemusta palveluista ja päivitetty tieto kentän tilanteesta sekä seksuaali- ja väkivaltarikoksiin erikoistunut lasten puolta pitävä juristi auttamaan lapsia jo tutkinnassa.

5. Lastensuojelun toiminnan lainalaisuus pitää varmistaa riittävällä lainsäädäntökoulutuksella, työntekijöiden ja johtajien vastuu- ja korvausvelvoitteilla tahallisista väärinkäytöksistä ja yhdenmukaisilla dokumentaatiokäytännöillä. Lakisääteistä perheen yhdistämisvelvoitetta tulee noudattaa. Hoidolliset huostaanotot tulee kieltää lainvastaisina. Oireilevaa lasta ei auta erottaminen läheisistään.

6. Huostaanotto- oikeudenkäynnit pitää siirtää hallinto-oikeuksista puolueettomiin käräjäoikeuksiin. Vallan kolmijako- oppia pitää noudattaa myös lastensuojelussa eli lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on erotettava toisistaan.

7. Lapsen oikeuksien sopimus ja Leventhalin säännöt tulee saattaa täytäntöön kaikissa lastensuojelun toimissa. Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.

8. Lastensuojelun sijaishuolto on irroitettava voitontavoittelusta peruskoulujen tapaan ja lapset sijoitettava ensisijaisesti sukulaisilleen tai muille läheisilleen.

Nykyinen köyhien elämäntapavakoiluun keskittyvän järjestelmä vie vain veronmaksajien rahat, oikeusvaltiomaineen ja yhteiskuntarauhan ja jättää lapset vaille huolenpitoa ja suojelua. Sen tilalle on rakennettava uusi asiakaslähtöinen palvelujärjestelmä, jossa lapsia autetaan osana perhettään ja yhteisöään.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2

Ari Marjeta kuvakaappaus YLE

SDP:n kansanedustajaehdokas ja Lieksan entinen valtuustopomo on syytteessä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Pohjois- Karjalan käräjäoikeus käsittelee toukokuussa Lieksan kaupunginvaltuutetun Ari Marjetan seksuaalirikossyytettä.

Syyttäjän on lain mukaan vaadittava Marjetalle joka tapauksessa vankeusrangaistusta.

SDP:n kunnallisjärjestö ei ollut tietoinen syytteestä.

Marjeta on ollut aktiivinen politiikassa sekä Lieksassa että puolueessaan SDP:ssä. Viime vaalikauden (2013-17) ajan Marjeta toimi Lieksan kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Huhtikuussa 2017 järjestetyissä edellisissä kuntavaaleissa Marjeta sai 191 ääntä ja tuli valituksi valtuustoon.

Helmikuussa 2017 Marjeta pyrki puolueensa SDP:n varapuheenjohtajaksi. Hän sai puoluekokouksessa suhteellisessa vaalissa 368 ääntä eli noin 200 ääntä vähemmän kuin kolmanneksi varapuheenjohtajaksi valittu ehdokas.

Koulutukseltaan Marjeta on teologian maisteri. Lastensuojelun puolella hän on suorittanut lastensuojelun perhetyön erikoistumisopinnot Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa Joensuussa.

Marjetalla ei ole biologisia lapsia mutta hänellä on viisi sijoituslasta.

Marjeta työskenteli myös toimittajana ja rehtorina muun muassa lukiokoulutusta tarjoavassa opistossa. Lisäksi Marjeta on toiminut Kuntaliiton valtuustossa sekä erilaisissa muissa poliittisissa tehtävissä.
Nykyään hän toimii isänä perhekodissa, jonka yhteydessä toimii myös kehitysvammaisten palvelukoti ja muita palveluita.

Marjeta on saanut Suomen Leijonan ansioristin sekä yrittäjän timanttiristin 30-vuotisesta yrittäjätoiminnasta.

Yrityksen nimi on Humaniores Oy, mutta yrityksellä on useita aputoiminimiä ja liikenimiä kuten Topinka.

Topinka-yhteisöllä on toimintaa kahdessa paikassa Lieksassa: Kylänlahdella ja Merilässä. Topinkaan kuuluvat mm. monikulttuurisuuden kysymyksiin erikoistunut perhekoti sekä kehitysvammaisten tehostetun palveluasumisen yksikkö. Toukokuusta lähtien yrityksen toimitusjohtajana on toiminut Maarit Marjeta.

Merilän entiselle koululle perustettiin viime kesänä lastensuojeluyksikkö Nuutti. Perhekodin ja palveluasumisen lisäksi Topinka-yhteisöllä on majoitus- ja ravintolatoimintaa.

Ari Marjeta omistaa 74 prosenttia Topinka-yhteisön taustayhtiöstä Humaniores Oy:stä, kertoo sanomalehti Karjalainen.
Ari Marjetan perustaman yrityksen liikevaihto vuonna 2016 oli noin 750 000 euroa ja se työllisti noin kymmenen työntekijää.
Marjeta perusti yrityksen vuonna 1986 ja se toimi vuoteen 2001 asti nimellä Juankosken Sanomat Oy. Marjeta oli Juankosken Sanomien päätoimittaja vuosina 1986 – 1996. Yrityksen nimen lisäksi myös Ari Marjetan nimi on muuttunut. Miehen sukunimi oli alun perin Kankkunen.

Saku Timosen mukaan kansanedustaja ja eurovaaliehdokas Jussi Halla-aho on jättänyt Marjetan jääviydestä kirjallisen kysymyksen, josta Halla-aho on kertonut kirjoituksessaan Kysymys kunnallisesta mamubisneksesta.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilty Marjeta pitää epäilyä ja syytettä perättömänä.

- Perhekodissamme ja kaksi vuotta sitten perustetussa kehitysvammaisten aikuisten tehostetun palveluasumisen yksikössä Vennyssä on ollut tähän mennessä yhteensä noin 30 lasta – omia lapsia minulla ei ole, mutta olen saanut kasvattaa näin suuren joukon hyvin läheisiksi muodostuneita sijoituslapsia, mistä olen hyvin kiitollinen, hän esittäytyi SDP:n puoluekokoukselle vuosi sitten.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojeluguru-vankilaan-alaikaisen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuoltolain-henkilokunnan-ilmoitusvelvollisuuden-esteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nevalanmaen-perhekodit-oy-avin-valvontaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

Trennungsväter- järjestön lasten oikeuksien aktivisti Thomas Penttilä on lähettänyt Lokakuun Liikkeelle seuraavan kirjeen:
"Kuten olen jo aiemmin teille kertonutkin, yhdistyksemme on jo useiden vuosien ajan arvostellut Saksan lastensuojelun laatua. Lapsia otetaan aiheetta huostaan, toisaalla taas lapset eivät saa kipeästi kaipaamaansa apua niin millään. Lastenkodeissa rikotaan räikeästi ihmisoikeuksia.

Vaikka huostaanottojen määrä on tuplaantunut kymmenessä vuodessa, edelleen Saksassa kuolee joka vuosi 130-150 lasta perheväkivallan tai heitteillejätön uhrina. Suuri osa näistä lapsista on ollut lastensuojelun asiakkaita.

Olemme toistuvasti valittaneet olosuhteista YK:n ihmisoikeusneuvostoon ja EU:n vetoomusvaliokuntaan. Molemmat ovat vaatineet Saksaa korjaamaan tilanteen mutta mitään edistystä ei ole tapahtunut.

Olemme rohkaisseet vanhempia valittamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, EU:n vetoomusvaliokuntaan sekä kirjoittamaan kansanedustajille Berliiniin.

Viimeisten kahden vuoden aikana poliitikot ja perheministeriö ovat pikkuhiljaa alkaneet myöntää, että ehkä kyseessä onkin systemaattinen ongelma eikä vain "muutama valitettava yksittäistapaus".

Asiaa on vauhdittanut myös median kasvava huomio epäkohtiin ja raportit täysin käsittämättömistä lastensuojelutapauksista, jotka ovat johtaneet lasten kuolemaan.
Joissakin tapauksissa lapsia oli tahallisesti sijoitettu narkomaaneille ja jopa tunnetuille pedofiileille. Räikeitä korruptiotapauksia on paljastunut mutta ne eivät ole johtaneet rikoskäsittelyihin.

Lastensuojelun ammattilaiset ovat myöntäneet tehtailevansa valituksia liiasta työmäärästä esimiehilleen. Tällä tavalla he pystyvät välttämään rikosoikeudellisen vastuun jos joku lapsi kuolee tai vahingoittuu heidän laiminlyöntiensä vuoksi.

Vaikka joka viikko kuolee kolme lasta, tiedämme vain kaksi tapausta viimeisten kymmenen vuoden ajalta kun lastensuojelun työntekijä on tuomittu kuolemaan johtaneesta laiminlyönnistä.
Kun lapsi kuoli viranomaisen valvonnasta huolimatta nälkään, sai työntekijä kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Toisessa kuolemantapauksessa oli tuomio 90 päiväsakkoa. Hoitava lääkäri oli tehnyt useita lastensuojeluilmoituksia perheväkivallasta mutta viranomainen ei ryhtynyt toimiin. Lopulta poika joutui isäpuolensa tappamaksi.

Saksassa oli syksyllä vaalit ja seikkaperäisten hallitusneuvottelujen jälkeen hallitusta päästään vihdoin muodostamaan. Hallituksen muodostavat oikeistokonservatiivi CDU/CSU sekä sosiaalidemokraatit. Samat puolueet muodostivat hallituksen myös viime vaalikaudella.

Hallitusohjelmasta löytyy nyt ennennäkemätön kohta. Hallitus aikoo perustaa parlamentaarisen tutkintakomission selvittämään lastensuojelun ja perheoikeuden epäkohtia.

Komissio ei aio kuulla vain ammatti-ihmisiä vaan nimenomaan myös kansalaisten kokemuksia. Komission tekemän selvityksen jälkeen on aikomus tarkistaa onko näissä asioissa parantamisen varaa.

Aloite komissiolle tuli CDU/CSU-ryhmän perhepolitiikasta vastaavalta Marcus Weinbergiltä. Weinbergin kotikaupungissa Hampurissa paljastuu toistuvasti lastensuojeluskandaaleita vaikka asiaan on kiinnitetty osavaltiotasolla huomiota jo useiden vuosien ajan.

Tietääksemme tämä on ensimmäinen kerta kun eurooppalainen maa asettaa lastensuojelunsa näin laajaan tarkkailuun.

Koska lastensuojelun ongelmat Suomessa ovat täsmälleen samat kuin Saksassakin, sopii toivoa että Suomen eduskunta ottaisi mallia ja asettaisi vastaavan tutkintakomission.

Kopio tästä viestistä menee kansanedustajille Juho Eerola, Hjallis Harkimo sekä Pauli Kiuru."

Ystävällisin terveisin,
Thomas Penttilä

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saksa-lastensuojelun-puuttuva-valvonta-puhuttaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojelua-saksassa-kalliiksi-kayneita-turhia-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksalainen-lastenvalvoja-pyoritti-omaa-bisnestaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksan-tuomioistuin-lapsen-kohtalo-on-syntya-huonoon-perheeseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saksan-raiskaajamurhaaja-ja-lontoon-pommittajat-olivat-sijaislapsia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/australian-valtion-koulukoti-pojille-oli-pedofiilien-paratiisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/englantilainen-raportti-paljasti-teollisen-mittakaavan-lasten-seksuaalisen-hyvaksikayton-lastensuojelulaitoksessa-tutkimus-johti-yli-40-miljoonan-punnan-korvauksiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kids-for-cash-skandaali-mahdollinen-suomessakin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/juha-rehula-esti-korvaukset-sijaishuollon-kaltoinkohtelemille-maria-guzenina-toivoo-korvauksia-saarikolta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nkmr-tayttaa-20-vuotta-joulukuussa
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
https://www.lokakuunliike.com/october-manifesto.html

CTM:n hallitus : Markus Mäkelä, Satu Annala, Teemu Annala, Tina Mäkelä ja Tuomas Mäkelä/ kuvakaappaus CTM

Erityislapsille sosiaali- ja terveyspalveluja tuottava CTM Oy on käyttänyt työvuoroissaan säännöllisesti järjestyksenvalvojia, töitä on teetetty ilman lepoaikoja ja ylitöistä ei ole maksettu asiallisia korvauksia, muistutetaan 31. tammikuuta ja 7. helmikuuta Aviin tehdyissä kanteluissa.

CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut on suomalainen perheyritys, joka väittää tuottavansa laadukkaita lastensuojelun sijaishuollon palveluita viidessä lastenkodissa Turussa ja Mynämäellä. CTM:llä on ISO9001:2008 -standardin mukainen sertifioitu laatujärjestelmä. Yrityksen mukaan " CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut tunnetaan lastensuojelun osaajana, jossa työntekijöillä on vahvan lastensuojelun substanssiosaamisen lisäksi monimuotoista erityisosaamista".

CTM:llä on Mynämäessä kaksi erityisyksikköä ja yksi pienryhmäkoti ja Kakskerrassa kaksi pienryhmäkotia.
Yrityksellä on toimintaa myös Satakunnassa (Ravanikoti) ja Hämeessä ( Mansikkapuisto).
CTM omistaa mm. Myllylinnan, Merilinnan ja Hovilinnan pienryhmäkodit, Verso ja Nuppu- erityisyksiköt ja tarjoaa sijoituspaikkojen lisäksi itsenäistymisasuntoja , yksityiskoulun , jälkihuoltoa , perhetyötä ja avohuollon ja sijaisperheiden tukipalveluita.

PRH:n eli patentti- ja rekisterihallituksen mukaan Kiinteistö Oy Mynämäen Niittylinna, TTM-Kiinteistöt Oy ja CTM Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat CTM:n palvelujohtajan, SMP:n entisen kansanedustajan Tina Mäkelän omistuksessa tai määräysvallassa ja hän on niissä hallituksen puheenjohtaja, kertoo wikipedia.

Yrityksen eri tavalla profiloituneet lastenkodit on suunniteltu tarjoamaan ympärivuorokautista laitoshoitoa koko lapsuuden ja nuoruuden ajaksi. " Mynämäellä porttiajattelun mukaan lapsi voi joustavasti siirtyä pienryhmäkodista erityislastenkotiin ja päinvastoin tuen tarpeen muuttuessa sekä 16 vuotta täytettyään muuttaa samassa pihapiirissä sijaitsevaan itsenäistymisasuntoon. Kaikki talot ja niiden henkilökunta tulevat yhteisen pihapiirin ja toiminnan kautta tutuksi. Lastenkotien pihapiirissä oleva oma Pihakoulu mahdollistaa lasten koulunkäynnin haastavissakin tilanteissa. Tarvittaessa koulutyötä on mahdollisuus suorittaa myös kotikoulussa".

Turun Sanomiin yhteyttä ottanut CTM:n työntekijä muistuttaa, että edes vartiointiliike ei voi lähettää järjestyksenvalvojaa vartijan koulutuksella koulukoteihin eikä yksityisen sosiaalihuollon toimipisteisiin.

Julkisen sosiaalihuollon toimipisteisiinkin tarvitaan järjestyksenvalvojan asettamiseen poliisin lupa. Jos järjestyksenvalvojia käytetään järjestyksenpitoon liittyvissä tehtävissä, hänellä on oltava vartijakoulutus.

Aviin tehdyn kantelun mukaan CTM:ssä järjestyksenvalvojia on otettu töihin järjestyksenvalvontayrityksen kautta. Alun perin perusteena on ollut aggressiivisesti käyttäytyvien lasten ja nuorten rauhoittaminen. Myöhemmin järjestyksenvalvojia on pyydetty säännöllisiin työvuoroihin ohjaajan työhön ympäri vuorokauden. Heille on annettu tehtäviä, jotka kuuluvat vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Aviin tehdyn kantelun mukaan CTM:n Mynämäen ja Kakskerran yksiköissä on käytetty järjestyksenvalvojia viimeisen kolmen vuoden aikana vähintään 1 500 tuntia.
Työntekijän mukaan CTM:ssä on rikottu myös vuorokausi- ja viikkolepoaikoja.
– On työntekijöitä, jotka ovat tehneet lähes 200 tuntia töitä kolmessa viikossa. Nämä säännöllisen työajan ylittäneet tunnit on aiemmin korvattu tunti tunnista, kunnes asiaan puututtiin loppuvuodesta 2017.

Ylitöistä ei ole korvattu kenellekään vuosiin. Jos jollekin on maksettu niin niitä ei voi olla muutamaa henkilöä enempää. Viimeiseltä kolmelta vuodelta on useita tapauksia, joissa työntekijä on voinut tehdä yli 24 tuntia putkeen töitä ilman minkäänlaista varallaoloa tai muutakaan lepoa, työntekijä kertoo.

Hänen mukaansa CTM tarjosi työntekijöilleen mahdollisuuden kerätä ylityötunteja työaikapankkiin. Käytännössä se johti siihen, että kolmen viikon jaksosta kertyneet ylityöt miinustettiin osittain seuraavassa jaksossa tai myöhemmin.

– Viime kesänä 2017 paljastui ettei yrityksellä ole ollut koskaan käytössä koko työaikapankkia. Asiaa perusteltiin sillä että on tapahtunut sanallinen väärinymmärrys. Kaikille työntekijöille on kuitenkin tietääkseni kerrottu työhaastattelussa yrityksellä olevan käytössä työaikapankki.
CTM Oy:n luottamusmies Jackson Shuudifonya kertoo olevansa tietoinen tilanteesta.
– Onhan tässä minulle tuttuja elementtejä, mutta en voi sen enempää ottaa asiaan kantaa, Shuudifonya kertoo Turun Sanomille.

CTM Oy:n toiminnanjohtaja Minna Hurme ei anna selkeää vastausta siihen, käyttääkö yritys järjestyksenvalvojia tehtävissä, jotka kuuluvat vain sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille.

JHL:n Lehtonen: Tässä unohdetaan työsuojelullinen näkökulma kokonaan

JHL:n sopimustoimitsija Veikko Lehtonen kertoo tuntevansa hyvin CTM:n toimet työaikaa koskevassa asiassa. Hänen mukaansa vastaavanlaista toimintaa harjoitetaan yksityisissä hoiva-alan yrityksissä muuallakin Suomessa.
– Se on valitettavan yleistä ja on selvästi lisääntynyt viime vuosina, Lehtonen kertoo.
Hänen mukaansa työnantaja tulkitsee 51 viikon tasoittamisjakson niin, että yksittäisen kolmen viikon jakson aikana voidaan teettää töitä yli äärirajojen.
– Tässä unohdetaan työsuojelullinen näkökulma kokonaan. Tapauksiin on puututtu ja niihin tullaan puuttumaan, Lehtonen toteaa.

Sosiaalihuollon ylitarkastaja Tiina Ronkamo Lounais-Suomen aluehallintovirastosta käsittelee vuosittain suuren joukon lastensuojelua koskevia kanteluita. Useimmat niistä ovat aiheellisia. Turhia kanteluita on vähän.
– Täällä käsiteltävistä kanteluista noin viidennes ei ole johtanut hallinnolliseen ohjaukseen. Mikäli asiaa ei ole käsitelty muistutuksena, asian laadusta riippuen se voidaan siirtää muistutuksena käsiteltäväksi.
Tällä hetkellä hänellä on käsittelyssä 18 lastensuojeluun liittyvää kantelua.

Valviraan otetaan yhteyttä usein lastensuojelua koskevissa asioissa. Lastensuojelun sijaishuoltoa koskevat yhteydenotot ja kantelut liittyvät pääasiassa sijaishuoltoyksiköiden menettelytapoihin, lasten saamaan kohteluun, käytettyihin rajoitustoimenpiteisiin sekä henkilöstön määrään ja osaamiseen.
– Vanhustenhuollon jälkeen lastensuojeluasiat ovat yleisimpiä sosiaalihuollon asioita, joista meihin otetaan yhteyttä, kertoo ylitarkastaja Marita Raassina Valvirasta.( TS 15.3.2018)

Turun AMK kouluttaa CTM:n työntekijöitä psykiatriseen osaamiseen

CTM Oy Sosiaali- ja terveyspalvelut ja Turun AMK solmivat sopimuksen koulutusyhteistyöstä vuonna 2015. CTM:n työntekijöille on suunniteltu koulutusohjelma, jonka tavoitteena on henkilöstön psykiatrisen osaamisen vahvistaminen.

Koulutuksessa keskitytään lasten psyykkiseen oirehdintaan, kiintymyssuhdeteoriaan sekä työskentelyyn psykiatrisesti sairastuneiden lasten ja nuorten kanssa.
– Asiakkainamme on merkittävä määrä Länsi- ja Etelä-Suomen kuntia ja kuntayhtymiä, CTM:n toimitusjohtaja Teemu Annala kertoo. – Uskomme, että keskittymällä erityisosaamiseen ja tekemällä työtä asiakkaista välittäen pystymme vastaamaan yhä kovenevaan kilpailuun. Se edellyttää rohkeaa panostusta henkilöstön koulutukseen ja osaamiseen kehittämiseen.

Asiakasnäkökulmasta on vaikeaa arvioida kumpi on suurempi riski erityislapsille: Kouluttamaton/ pikakoulutuksen saanut aggressiivinen järjestyksenvalvoja vai aggressiivisesti häiriöitä metsästävä psykoanalyysin virheelliset teoriat omaksunut sosionomi.

CTM:n palvelujohtaja suhmuroi säätiöiden varoja omiin taskuihinsa- LSKL palkitsi ansiomitalilla

SMPn entinen kansanedustaja Hannu Suhonen ja hänen ex-vaimonsa, saman puolueen entinen puheenjohtaja, CTM:n palvelujohtaja Tina Mäkelä ovat siirtäneet säätiöiden varoja itselleen ja yrityksilleen vakuudettomina lainoina yli miljoonan euron arvosta useiden vuosien aikana.

Turun Sanomien mukaan patentti- ja rekisterihallituksen (prh) mukaan useiden säätiöiden johdossa toimiva turkulainen aviopari on lainaillut säätiöiden rahoja luvattomasti itselleen ja yrityksilleen.

Kahden eri säätiön rahoja on lainattu säätiölain vastaisesti useiden vuosien aikana yhteensä yli miljoona euroa.

Väärinkäytösepäily koskee kahta säätiötä: Ida ja Lauri Reinikaisen säätiöitä sekä Aino-Maria Rannan säätiötä.
– Kun näitä lainoja on annettu perhepiirissä ja myöskin perheen määräysvallassa oleville yrityksille, niin tässä on lainoitettu perheen yritystoimintaa säätiön varoilla, yhdistys- ja säätiörekisteripäällikkö Juha Viertola prh:sta kuvailee.

Yhteiskunnan vähäosaisten tukemiseen tarkoitetun Ida ja Lauri Reinikaisen säätiön asiamiehenä on toiminut entinen kansanedustaja ja SMP-vaikuttaja Hannu Suhonen. Hänellä on ollut asiamiehenä oikeus päättää säätiön rahankäytöstä, mutta Suhonen on säätiölain vastaisesti lainannut yhteensä yli miljoona euroa silloiselle vaimolleen ja tämän kahdelle yritykselle. Suhosen ex-puoliso on SMP:n entinen puheenjohtaja Tina Mäkelä.

Mäkelä ja Suhonen ovat myös istuneet nuorten raittiustyöhön tarkoitetun Aino-Maria Rannan säätiön hallituksessa. Siellä he ovat kolmannen hallituksen jäsenen kanssa lainanneet rahaa Mäkelän yritykselle TTM-Kiinteistöt Oy:lle sekä Suhoselle itselleen yli 100 000 euroa.
Juha Viertolan mukaan kaikki lainat on maksettu korkoineen takaisin, eikä säätiöille ole aiheutunut taloudellista vahinkoa (TS, 14.6.2013 ).

Vakuudettomat lainat ovat vuodelta 2011. PRH:n mukaan lainoista on 13 kirjallista velkakirjaa. Niistä neljä on suoraan Tina Mäkelän nimissä, kaksi Kiinteistö Oy Mynämäen Niittylinnan, kolme TTM-Kiinteistöt Oy:n ja neljä CTM Sosiaali- ja terveyspalvelujen nimissä.
PRH:n mukaan firmat ovat Tina Mäkelän omistuksessa tai määräysvallassa ja hän on niissä hallituksen puheenjohtaja.

PRH:n mukaan varojen lainaaminen suoraan Mäkelälle on säätiölain vastaista. Yhtiöille myönnetyt lainat eivät ole lain ”sanamuodon vastaisia”, mutta menettelyä ei pidetä hyvän hallinnon suositusten mukaisina. PRH katsoo, että Suhonen säätiön hallituksen jäsenenä ja asiamiehenä on toiminut törkeästi lain vastaisesti.

Kokonaissumma on säätiön talouden kannalta merkittävä, sillä se on peräti 60 prosenttia säätiön omaisuudesta.
Kirjanpidon mukaan säätiöllä on omaisuutta runsaat 1,4 miljoonaa euroa.

Tilintarkastajat huomauttivat säätiön hallitusta säätiölain vastaisesta toiminnasta vuoden 2011 tilintarkastuskertomuksessa (TS, 24.2.2013).

Lastensuojelun Keskusliitto on myöntänyt CTM:n palvelujohtajalle ja yrittäjälle Tina Mäkelälle vuonna 2016 hopeisen ansiomitalin. LSKL:n ansiomitalin myöntämisen perusteet ovat seuraavat:”Hopeinen lastensuojelumitali voidaan antaa henkilölle, joka on vastuullisessa asemassa ansiokkaasti suorittanut johtavaa, luovaa ja maan lastensuojelua suoranaisesti tai välillisesti edistävää työtä. Hopeinen ansiomitali on liiton korkein huomionosoitus.”

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuoltolain-henkilokunnan-ilmoitusvelvollisuuden-esteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
☞ Lapsemme laitoksissa osa 1 - Miten päädytään laitokseen?
☞ Lapsemme laitoksissa Osa 2 - Mitä laitoksissamme tapahtuu

Susanna Hoikkala

Vain lapset ovat väkivaltaisia sijaishuollossa?

Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) julkaisema opas Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa julkaisun perusteella voisi luulla, että sijaishuollossa ovat väkivaltaisia lähinnä lapset, joilta laitoksissa työskenteleviä aikuisia täytyy suojella.

Sijoitettuihin voi kuitenkin sijaishuollossa kohdistua väkivaltaa henkilökunnan, toisten aikuisten tai toisten sijoitettujen toimesta, karkaamisten, harrastusten, koulun, psykiatristen osastojaksojen ja kotilomien yhteydessä.

YK:n mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence, 2006.) Save the Children- järjestön mukaan laitokset ovat usein turvattomia lapsille ja altistavat heitä laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia.

ThinkChildSafe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia lastensuojelulaitoksiin tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit. Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.

Lastensuojelun käsikirja kertoo, että rajoitustoimenpiteitä sijaishuollossa ovat yhteydenpidon rajoittaminen, aineiden ja esineiden haltuunotto, henkilöntarkastus, henkilönkatsastus, omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen, omaisuuden ja lähetysten luovuttamatta jättäminen, kiinnipitäminen, liikkumisvapauden rajoittaminen, eristäminen ja erityinen huolenpito.
Rajoitustoimenpiteitä ei voi käyttää silloin kun lapsi on sijoitettuna avohuollon tukitoimena. Rajoitustoimenpiteet on aina kirjattava. Yhteydenpidon rajoittamista lukuun ottamatta rajoitustoimenpiteitä saa käyttää ainoastaan sijaishuollon laitoshoidossa. Jos sijoituspaikalla ei ole lain mukaan oikeutta rajoitustoimenpiteiden käyttämiseen, ei voida toimia siten, että toimenpiteitä tosiasiassa käytetään, mutta jätetään kirjaamatta ja asianmukaiset päätökset tekemättä.

Rajoitustoimenpiteitä käytetään yleisesti väärin. Esimerkiksi yhteydenpito on ihmisoikeus, jonka rajoittaminen ei voi perustua sosiaaliviranomaisen näkemykseen vaan lakiin.

Valvira on huolissaan itsemääräämisoikeuden toteutumisesta sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Valviran teettämän kyselyn mukaan puutteita on todettu useassa yksikössä. Valviran selvityksen mukaan rajoitustoimenpiteitä käyttävät työntekijät eivät aina osaa erottaa, mikä on rajoittamista ja mikä normaalia kasvatusta. (Valvira 1:2013, 23.)

Lastensuojelun Keskusliiton väkivaltatyön opas listaa aluksi lapsiin kohdistuvan väkivallan muodot ja vakuuttaa, että lapsella on oikeus väkivallattomaan elämään kaikissa ympäristöissä, että lasta on suojeltava tehokkaasti väkivallan kaikilta muodoilta ja että lapsen osallistuminen edistää suojelua väkivallalta.

Sijaishuollon työntekijät voivat vesittää nämä periaatteet laillisesti ja harjoittaa lapsiin kohdistuvaa alistamista ja väkivaltaa luvallisesti kunhan löytävät sille kasvatuksellisen viitekehyksen, osaavat nimetä väkivallan lapsen edun mukaiseksi rajoittamiseksi ja fabrikoida sille perusteet.

Oppaan perustella sijaishuollon työntekijöiden kannattaa rynniä väkivaltatilanteisiin lapsen etu edellä. AVIn valituksista ja ohjauskirjeestä päätelleen ”rajoittaminen” ei kuitenkaan suju lainalaisesti. Rajoittamista käytetään lainvastaisesti vapaaehtoisissa avohuollon sijoituksissa- kouluttamattomien hoitajien ja sijaisvanhempien toimesta ja se jätetään usein kokonaan kirjaamatta. Kirjaamatta jättämisellä voidaan hävittää väärinkäytösten jäljet ja estää valvontaviranomaisten puuttuminen.

LSKL:n opas käsittelee lähes yksinomaan sijaishuollon työntekijöiden mielestä uhkaavia tilanteita ja kyseenalaisia keinoja puuttua niihin. Mukaan on otettu muodon vuoksi pari kokemusasiantuntijaa, joiden tärkeä viesti ei johda jatkotoimenpiteisiin tai muutosehdotuksiin. Kun nuoret kertovat, että haluavat aikuisten ottavan väkivallan puheeksi nuorten kanssa suoraan, ammattitaitoisesti ja nuorten tunteet hyväksyen, tutkija kuittaa pyynnön tyhjällä lupauksella paremmasta (Hoikkala, 2017, 41).

Käytännössä tutkijoilla ei ole uskallusta eikä aikomustakaan kysyä suoraan tai kuulla/sallia lasten ja nuorten omaa ääntä. Lasten väkivaltakokemusten tutkimiseen kuvitellaan tarvittavan käsinukkeja, fiktiivisiä tilannekuvauksia, erityisiä aikuislähtöisiä menetelmiä, mitä tahansa, joka mahdollistaa lapsen etuilun ja aikuisten tulkintavallan. Kokemusten sijaan halutaan tutkia puhetta, diskursseja. Sijoitettujen lasten ja nuorten tieto halutaan suodattaa tutkijoiden ja työntekijöiden tulkintojen, traumaterapian viitekehyksen ja lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonta-apparaatin läpi. Vaikka lapset voisivat itse toimia tutkimusten tiedontuottajina, suunnittelijoina, toteuttajina ja raportoijina kuten Childrens Research Centerissä (Helavirta, Janus 15 (1), 2007, 32), heidän ei anneta. Asiantuntijat pelkäävät asiantuntijavallan ja sijaishuollon paljastuvan väkivaltaiseksi ja haluavat suojata itseään tältä tiedolta.

LSKL:n oppaassa erot ja erotuskriteerit aktuaalisen väkivallan ja työntekijän subjektiiviseen kokemukseen ja tulkintaan perustuvan väkivallan uhan välillä jäävät epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.

Ero tuntuu olevan yhtä hämärä ja väärinkäytetty kuin välittömän vaaran ja vaaran uhkan käsitteiden välinen ero kiireellisissä sijoituksissa.

Myös erot väkivaltaisen ja ärsyttävän tai häiritsevän käytöksen välillä ovat epäselvät ja kriteereitä sovelletaan eri tavoin laitosten sisällä ja välillä niin Suomessa kuin muuallakin (Restrictive Physical Intervention in Secure Children’s Homes, 13).

Haasteellisista asiakastilanteista samoin kuin niihin liittyvien koulutusten vaikuttavuuden arvioinnista on saatavilla todella vähän systemaattisia tutkimustuloksia minkään osallistujaryhmän osalta. Oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) väkivaltaan puuttumisen menetelminä esitellään- ilman pätevää kritiikkiä- liuta menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan vaarallisiksi todettuja.

Avekki/ kuvakaappaus Savonia

Avekki tulkitsee sanallisen erimielisyyden ja sekavuuden aggressioksi

AVEKKI-toimintatapamallissa pelkkä vaativa tilanne tai sanallinen erimielisyys tulkitaan keltaiseen vaaraluokkaan kuuluvaksi aggressioksi ja väkivallan uhaksi.

Asiakkaan hallitsematon ja sekava käytös- joka on usein tulosta laitosten harjoittamasta yli- ja pakkolääkitsemisestä- puolestaan tulkitaan korkean aggression ja välittömästi uhkaavan väkivallan punaiseen vaaraluokkaan.

Eristyksen ja lepositeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa väitöskirjassaan tutkineen Alice Keski-Valkaman (2010) mukaan syvään juurtuneet käytännöt ja asenteet määrittävät pakkotoimenpiteiden käyttöä ainakin yhtä vahvasti kuin turvallisuusnäkökohdat ja potilaan oikeudet.

Tutkimuksen mukaan tavallisin pakkotoimenpiteiden syy oli kiihtynyt ja sekava käyttäytyminen.
-Se mikä oli mielenkiintoista oli, että tähän ei liittynyt sitten minkäänlaista merkkiä väkivaltaisesta tai uhkaavasta käyttäytymisestä, kertoo Alice Keski-Valkama.

Tutkimus osoitti, että lainsäädännöllä ei ole ollut toivottua vaikutusta pakkotoimien vähentämiseen 15 vuoden tarkastelujakson aikana. Esimerkiksi eristysten kesto on kasvanut kolminkertaiseksi.

Lastensuojelun terapeuttisen laitoskasvatuksen mallinnus- työpaperi kertoo, että laitostyöntekijöiden peruskoulutus vaihtelee suomalaisissa laitoksissa, ammatillisen osaamisen odotukset ja vaatimukset vaikuttavat olevan epätäsmällisiä ja työntekijäkohtaisia ja voivat johtaa osaamiseroihin työntekijöiden välillä, joka voi osaltaan aiheuttaa valtataisteluja asiantuntijuudesta ja mahdollisesti ammatillisen osaamisen erojen vähättelyä.

Pitkän uran lastensuojelulaitoksissa tehnyt ohjaaja väittää, että sijoitettujen lisääntynyt aggressiivisuus on tosiasia, johon ei ole työkaluja. Hänen mukaansa lastensuojelun laitoshoidon pääongelmat ovat teorian korostaminen käytännön kustannuksella, uhriajattelu ja irrallisuus muusta yhteiskunnasta, alan naisvaltaisuus ja kyvyttömyys puuttua maahanmuuttajanuorten väkivaltaan ja muihin ongelmiin rasistileiman pelossa. Hän kehottaa palkkaamaan lisää ohjaajia erilaisten johtajien, hallintovirkailijoiden ja suunnittelijoiden sijaan.

Monet käytännön työtä tekevät väittävät, että laitoshoidon laatu vaihtelee luvattoman paljon. Jotkut laitokset hoitavat velvoitteensa lainalaisesti, toiset laistavat kaikesta mistä pystyvät ja toimivat rikollishautomoina halutessaan mielummin rahastaa sijoitetuilla kuin hoitaa, kouluttaa ja kasvattaa heitä.
Sijaishuoltoyksiköt ja niiden palvelut eivät välttämättä vastaa sijoitettujen tarpeita ja masentuneiden sekaan on voitu sijoittaa aggressiivisia käytöshäiriöisiä.

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.

Kuvakaappaus elokuvasta Katuvarpuset

Hallittu fyysinen rajoittaminen (HRF) ei olekaan hallittua

Hallittu fyysinen rajoittaminen (HFR) tarkoittaa hankalissa asiakastilanteissa käytettävää ryhmätyömenetelmää, jonka avulla voidaan rajoittaa kontrolloimatonta ja mahdollisesti aggressiivista käyttäytymistä. Oppaan mukaan fyysinen rajoittaminen ei ole erillinen tekniikka, vaan sen tulisi olla osa yhteisön yleistä toimintatapaa.

Suljettujen ovien takana julkisen vallan käyttö muuttuu kuitenkin helposti yksityisen mielivallan käytöksi.

Menetelmän juuret juontavat psykiatrisessa hoitotyössä Englannissa ja Kanadassa käytössä olleeseen Control & Restraint -tekniikkaan. Tämän menetelmän käyttäminen johti kuitenkin usein sekaannukseen, vahingoittumisiin ja jopa kuolemiin rajoittamisprosessin kuluessa.

Tässä tekniikassa käytettiin myös kipua tilanteiden hallinnassa (esim. rannelukkojen käyttö). Suomessa Turun ammattikorkeakoulussa kehitetyssä HFR–menetelmässä kuitenkin luovuttiin kiputekniikoiden käytöstä. LSKL:n oppaan mukaan kiputekniikoiden käytön hyödyllisyyttä alettiin kyseenalaistaa- ei siksi että kivun tuottaminen olisi epäeettistä vaan- siksi että esimerkiksi psykiatrisessa hoitotyössä psykoottisesti oireilevat potilaat eivät välttämättä edes tunnista kivun tunnetta!

Opas kertoo, että aggressio- ja väkivaltatilanteiden jälkipuinnissa kiinnitetään huomiota tapahtuneen verbalisointiin ja toiminnan tarkoituksen kuvaamiseen: ”jouduttiin toimimaan näin, jotta”. Menetelmästä saa käsityksen, ettei väkivaltaiseen kiinnipitoon tarvitse oikeasti olla perustetta mutta lapselle tai nuorelle ei kuitenkaan saa jäädä sellaista käsitystä, että vahvemmat hallitsevat ilman perustetta, kuten he käytännössä tekevät.

Turun AMK:lla ei ole seurantaa menetelmän soveltamisesta ammattilaisten toiminnassa.

John Parkes Conventryn yliopistosta on kiinnittänyt huomiota rajoittamistekniikoiden minimaalisellakin voimankäytöllä tuottamaan hengityksen estymiseen jopa 80% rajoitetuista.

Englannin oikeusministeriön tilaaman riippumattoman riskiarvioinnin mukaan jopa 28:lla 66:sta sijaishuollossa käytetyistä rajoittamistekniikoista oli 40-60% mahdollisuus tuottaa hapensaantiin, hengitykseen ja verenkiertoon liittyviä vammoja, joiden seurauksena voi olla kuolema tai pysyvä ja vakava jokapäiväiseen elämään vaikuttava vamma.

Arviointi paljasti myös, että monet rajoittamistekniikat todennäköisesti johtavat lievempiin vammoihin kuten luiden murtumiin ja nivelsiteiden sijoiltaan menoon.

Haasteellisen käytöksen ennaltaehkäisy ja hallinta (Management of Actual or Potential Aggression) eli systemaattinen MAPA®-menetelmä kehitettiin vastapainoksi itsepuolustukseen perustuville tai lukot ja ääriasennot sallineille menetelmille (esim. Control and Restraint) laitospotilaiden hyväksikäyttöön sotkeutuneella Reaside-klinikalla Englannissa 1980-luvun loppupuolella.
Ennakoivat MAPA®-menetelmät vahvistuivat kansainvälisen yritysfuusion myötä, jossa MAPA®-lisenssin uudeksi omistajaksi tuli yhdysvaltalainen Crisis Prevention Institute (CPI).

Varsinaisia fyysisen kiinnipidon menetelmien harjoituksia Suomessa sisältävät koulutukset perustuvat useimmiten Control and Restrain –tekniikkaan ja/tai sisältyvät MAPA-koulutukseen.

Kiinnipitoon on moni kuollut

Terapeuttinen kiinnipito ymmärretään hoidollisena toimenpiteenä, jonka teoreettinen tausta on varhaisen vuorovaikutuksen häiriöitä selittävissä psykoterapeuttisissa lähestymistavoissa, lähinnä psykoanalyysin teorioissa torjunnasta, catharsiksesta ja defenssimekanismeista sekä Robert Zaslowin raivonhallinta -terapiassa.
Terapeuttinen kiinnipito on yksi käytetyimmistä vahingollisiksi todetuista kiintymyssuhdeterapioista, joita käytetään lähinnä sijoitettujen ja adoptoitujen hoidossa. Kun lapsen vastustus on voitettu kiinnipitämällä häntä paikoillaan, lapsi taannutetaan infantiilille tasolle, jossa hänelle tarjotaan korvaaviksi oletettuja hoivakokemuksia esim. sylissäpitoa ja heijausta oletetun trauman lievittämiseksi. Menetelmän ideana on tuottaa ja edistää kiintymyssuhdetta uusiin hoitajiin tai sijaisvanhempiin ja saada lapsi tottelemaan. Menetelmä on johtanut useiden lasten kuolemiin ja muihin vahingollisiin seurauksiin.

Day (2002) ja Lundy (2005) ovat tarkastelleet kiinnipitoon liittyviä tutkimuksia ja niiden luotettavuutta. Monet kiinnipitoon liittyvät tutkimukset ovat tapaustutkimuksia tai tutkimuksien otos on ollut hyvin pieni, jolloin kiinnipidon vaikutuksia yleisellä tasolla on vaikea todeta. Fyysistä kiinnipitoa koskevissa tutkimuksissa on saatettu myös todeta, että lapsen ja kiinnipitävän aikuisen väliset suhteet paranivat kiinnipitämisen myötä, mutta nämä väittämät perustuivat vain aikuisten kokemuksiin. (Day 2002, 272–273; Lundy 2005, 135–137.) Lapsilta ei kysytty kokivatko he elämänlaatunsa parantuneen terapeuttisen kiinnipidon myötä, mikä heikentää tutkimusten uskottavuutta.

Kiinnipito lastenkodissa -menetelmää ja siihen sisältyvien fyysisten kiinnipitotekniikoiden käyttöä Suomessa on kehitetty yhteistyössä Defconsys Oy -nimisen yrityksen kanssa monen vuoden ajan. Yhtiön toimiala on itsepuolustuksen lisäksi järjestyksenvalvonta- ja henkilösuojaustehtävät, työvoiman vuokraus, urheilu- ja vapaa-ajanvälineiden ja -vaatteiden kauppa, tuonti ja vienti ja osakkeiden ja kiinteistöjen osto, myynti, vuokraus ja hallinta. Lastenkotien työntekijöitä koulutetaan menetelmän käytössä vuosittain kaksipäiväisessä -koulutustilaisuudessa, jossa ensimmäinen päivä koostuu menetelmän teoriaosuudesta, toinen kiinnipito-otteiden harjoittelusta.

Ylilääkäri Antero Langinauerin terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä.
Epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arvioitu ”turvaistava hoitomalli” hallitsi vuosikausia Hyvinkään sairaalan lastenpsykiatrian yksikköä. Tässä ”hoidossa” aggressiivisesti käyttäytyvä lapsi otetaan syliin ja pidetään tiukassa otteessa. Lapselle ei puhuta mitään eikä tilanteeseen johtanutta asiaa käsitellä jälkeenpäin. ”Hoidon” yhteydessä lasta ei saa päästää edes vessaan.

Rajoitustoimenpiteitä ei saa käyttää perusteetta eikä rangaistuksena

Hanna Tarkkisen mukaan kiinnipitoja on käytetty huomattavasti enemmän kuin niistä on tehty kirjauksia (2013, 663).
Tarkkinen korostaa, että ennakoinnin ja rangaistuksen logiikat eivät ole lastensuojelulain mukaisia. Päätöksen tulisi syntyä siinä tilanteessa, jossa toimenpiteen käyttö nähdään välttämättömänä (Saastamoinen 2010,152–154).
Jokainen rajoitustoimenpiteen käytön tilanne on harkittava erikseen ja jokaisesta käytetystä rajoitustoimenpiteestä pitää laatia aina erillinen päätös.
Rajoitustoimenpiteitä ei myöskään voi käyttää seuraamuksena. Näin ollen myöskään lapsen rankaiseminen rajoitustoimenpiteellä ei ole lastensuojelulain mukaista, vaikka sitä käytännössä tapahtuukin.
Nuorten mukaan erityisesti kotilomien ”polttaminen” tai yhteydenpidon rajoittaminen tärkeisiin ihmisiin ovat erittäin ankaria rangaistuskeinoja (Vario ym. 2012, 25–26, 28.) Huomaamatta on jäänyt, että ne ovat myös laittomia.

MAPA-opetusta/ kuvakaappaus Lappeenrannan Sanomat

Fyysinen rajoittaminen: epätieteellisiä koulutuksia ja käytäntöjä ilman näyttöä hyödyistä

National Institute for Health and Care Excellencen mukaan fyysisen rajoittamisen koulutusten taustalla ei ole näyttöä niiden tehokkuudesta tai henkilökunnan/potilaiden kokemista hyödyistä, koulutukset ovat kalliita ja niiden hyötyjä terveyspalveluorganisaatioille vaikea mitata, yhtenäistä säätelyä koulutusten sisällöistä ei ole ja sekä potilaita että henkilökuntaa hyödyttäviä menetelmiä voi olla vaikea löytää erilaisten palveluntarjoajien kirjosta (NICE 2005).

Fyysisen kiinnipidon menetelmiä käytetään päällekarkausten lisäksi mm. syömisestä, peseytymisestä, nukkumaanmenosta, työntekijän tapaamisesta ym. kieltäytymisen yhteydessä, tupakoimisesta sille kielletyllä alueella ja kieltäytymisestä listalääkkeistä (Bowers et al. 2012).

Kiinnipitojen vaikutus väkivaltatilanteisiin on (määrä/vakavuus) epäselvä, 12-40% tilanteista johtaa henkilökunnan loukkaantumiseen ja 5-18% tilanteista johtaa potilaan loukkaantumiseen.

Kiinnipitotekniikoiden käyttöön liittyy muiden pakkotoimien käyttö, yleisimmin lääkehoito (Stewart et al. 2009).

Suomalaisia fyysisen rajoittamisen koulutuksia tarjosivat mm. urheiluhieroja, liikunnanohjaaja, turvallisuuskouluttaja, viestintäkouluttaja, lähihoitaja ja tuntiopettaja. Koulutusten hinnat vaihtelivat 185 eurosta/ päivä/ henkilö 3000 euroon/ 15 op/henkilö. Valtaosa koulutuksista oli fyysisen kiinnipidon harjoittelua.

Suomalaisten koulutusten puutteena olivat elvytystaitojen ja potilaan voinnin seuraamisen sisältöjen puuttuminen, sekä potilaan tiedottaminen/ mukaanotto aggressionhallintaan.

Suomalaisista koulutussisällöistä ei tullut esiin, että asiakkaan mahallaan kiinnipito on kielletty.

Fyysinen rajoittaminen on ristiriidassa perusoikeuksien kanssa, joiden mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (PL 731/1999).

On selvää, että niin asiakkaiden kuin työntekijöiden väkivaltaiseen käytökseen on voitava tarvittaessa puuttua myös fyysisesti mutta rajoittamisen on tapahduttava lainalaisesti ja turvallisesti. Väärinkäytöksiä suitsisivat julkinen rekisteri saaduista huomautuksista, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, valvontakamerat, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Kaikki sijaishuoltoa koskevat parannusehdotukset ovat kuitenkin turhia jos lastensuojelun asiakashankintaa, tietoperustaa, laillisuusvalvontaa, päätöksentekoprosesseja ja rahoitusta ei korjata ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät saavat kenenkään puuttumatta lastata sijaishuoltoon sijoituksiaan vastustavia ja lastensuojelusta hyötymättömiä koulupudokkaita," vuorovaikutushäiröisiä", erityislapsia ja psykiatrista hoitoa tarvitsevia.

Väkivaltaa sijaishuollossa vähentäisi ensisijaisesti sijoitusten vähentäminen ja peruspalvelujen vahvistaminen.
Perhekodin äiti, sosiaalityöntekijä Raili Miettinen kertoo:

"Olen myös etuoikeutetussa asemassa siinä, että saan jatkuvasti ensikäden tietoa meillä sijoituksessa olleilta aikuisilta lapsilta, kuinka he ovat huostaanoton ja sijoituksen kokeneet.

Käsitykseni siitä, kuinka tärkeitä lapselle syntymävanhemmat ovat ja kuinka vähän sijoituksilla saadaan hyvää aikaa lapsen elämälle ja tulevaisuudelle vahvistuu jatkuvasti.

Lapsemme ovat kertoneet, että vain vanhempien päihteidenkäytön tuoma epävarmuus ja turvattomuus tai väkivallan uhka ovat olleet oikeanlainen peruste ottaa heidät pois syntymäperheestä. Muut perusteet he ovat kokeneet vääränlaisina."

Valitettavasti lastensuojelu on mielivaltaisista käytännöistään ja vahingollisesta toimintakulttuuristaan kiinnipitävä yhteisö, joka ei luovu saavutetuista eduistaan ilman kansalaisten, lainsäätäjien, päättäjien ja valvontaviranomaisten painostusta.

Nykyiset fyysisen rajoittamisen kriteerit, menetelmät, koulutukset, päätöksentekoprosessit, valvontamenetelmät, toimintakäytännöt tai kirjaustavat eivät takaa sen paremmin rajoittamisen turvallisuutta kuin lainalaisuutta.

Samoin kuin lastensuojelu, nykymuotoinen fyysinen rajoittaminen voi ilman korjaustoimia kääntyä pikemminkin väkivallaksi kuin toimia väkivallan ehkäisynä.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132319/Tyo%CC%88paperi_2017_23_netti%20%282%29.pdf?sequence=1
http://www.theseus.fi/handle/10024/21577
http://www.bbc.com/news/uk-30383191
https://www.theguardian.com/commentisfree/2016/dec/06/prison-approved-restraint-techniques-kill-children-alternatives-prisons-mmpr
https://www.choiceforum.org/docs/ncb.pdf
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varastettu-lapsuus

Sosiaalityön professori Brid Featherstone, Phys.org

Britannian sosiaalityöntekijäliitto tukee adoptoitujen yhteydenpitoa syntymäperheisiin

Brittiläiset sosiaalityöntekijät ovat valistuneisuudessaan valovuosien päässä suomalaisista kollegoistaan.

Britannian sosiaalityöntekijäliitto BASW ehdottaa adoptioita koskevaan tutkimustietoon tukeutuen, että adoptiolait tulisi uudistaa jotta lasten yhteydenpito syntymäperheisiinsä voidaan varmistaa.

Sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan adoptoidut lähtevät yleensä täysi- ikäisinä etsimään syntymävanhempiaan ja etsintä voi aiheuttaa hankaluuksia, jos aiempaa kontaktia vanhempiin ei ole ollut.

Adoptiolait ja - käytännöt mietittävä uusiksi

BASWin katsaus sosiaalityöntekijöiden rooliin adoptiossa kritisoi lastensuojelun nykykäytäntöä, joka estää lasten kontaktit syntymäperheisiinsä.

Huddersfieldin ja Lontoon kuninkaallisen Hollowayn yliopiston suorittaman tutkimuksen mukaan lasten kontaktien rajoittamisella voi olla haitallisia vaikutuksia lasten emotionaaliseen hyvinvointiin ja ne voivat johtaa identiteettiongelmiin.

Adoptoidut , joilta on kielletty yhteydenpito voivat kokea vakavia identiteettivaikeuksia ja kun he vapautuvat täysi- ikäisinä etsimään syntymävanhempiaan, adoptiovanhemmat voivat olla huonosti valmistautuneita etsinnän emotionaalisiin seurauksiin, tutkimus väittää.

Löydösten perusteella BASW kehottaa harkitsemaan adoptiolakeja uudelleen avoimemman näkökulman löytämiseksi lasten ja biologisten vanhempien suhteisiin.

Järjestö on myös kyseenalaistanut adoptoitujen pitämisen erossa vanhemmistaan internetin aikakaudella.

BASW aikoo teetättää tutkimuksen Yhdistyneen kuningaskunnan adoptiolaeista selvittääkseen ovatko oletukset yhteydenpidon rajoittamisen tärkeydestä syntymäperheisiin eettisiä.

BASW haluaa poliitikkojen arvioivan nykyisen adoptiopolitiikan vaikuttavuuden harkitsemalla pitäisikö (ja missä olosuhteissa) avoimempaa näkökulmaa adotoitujen verisiteiden ylläpitoon edistää lainsäädännössä ja politiikassa.

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijöiden keskuudessa tarvitaan ennen kaikkea kulttuurinen muutos; pitäisi lähteä siitä, että suoraa yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin harkitaan.

Yhteydenpito lopettaisi adoptoitujen mustavalkoiset fantasiat vanhemmista joko kokonaan hyvinä tai absoluuttisen pahoina. Adoptoidut ovat itse kertoneet, että identiteetti on heille elämänmittainen projekti. (Childen and Young People Now, 2.3.2018)

Suomalaiset asiantuntijat ovat vihamielisiä yhteydenpidolle

Suomessa yhteydenpito adoptioperheen ja biologisen perheen välillä on ollut harvinaista. On arvioitu, että kymmenen viime vuoden aikana sadasta adoptiosta vain kymmenkunta on ollut avoimia (Mattinen 2009).

Riitta Högbackan mukaan vaikuttaa siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. Esimerkiksi adoptiolain uudistusta pohtineen laajapohjaisen työryhmän (jossa oli mm. adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen edustus) mietinnössä mainitaan kyllä uutena asiana avoin adoptio, mutta se nähdään ”poikkeustapauksena” lähinnä sellaisissa sijaisperheadoptioissa, joissa lapsi on jo ennen adoptiota ollut yhteydessä biologisiin vanhempiinsa.

Suomalaisen adoptiokomitean mielestä: ”Ei ole realistista olettaa eikä perusteltua erityisesti pyrkiäkään siihen, että adoptiolapsen ja aikaisemman vanhemman välisen yhteydenpidon jatkuminen adoption vahvistamisen jälkeen muodostuisi käytännöksi kaikissa adoptioissa tai edes suurimmassa osassa niistä” (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41).
Työryhmän mielestä esimerkiksi tilannetta, jossa adoptioperhe lähettää biologiselle perheelle valokuvia ja tietoja lapsen voinnista, ei pidä vahvistaa tuomioistuimessa, koska ”tällainen yksipuolinen tietojen ja kuvien lähettäminen ei kuitenkaan tapahdu ensisijaisesti lapsen edun vuoksi” (mts. 109).

Riitta Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192).

Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).
Osa työryhmän jäsenistä on nimitetty myös vuoteen 2022 asti toimivaan adoptiolautakuntaan. Adoptiovälittäjä Interpedian toiminnanjohtaja Anja Ojuva toimii myös Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijajäsenenä tuomaroimassa perheitä huostaanotto- asioissa.

Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.

Adoptioita tehdään köyhyyden takia ja vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa

Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa. Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy.

”Ihannetapauksessa adoptiossa yhdistyy lapsen tarve saada vanhemmat ja vanhempien toive saada lapsi. Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä kuitenkin huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.”

Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.

Suomalainen adoptiolaki ( 11§) sallii jo Pelastakaa Lapset ry:n ajamat pakkoadoptiot. Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi myöskään adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).

Suomessa pakkoadoptioita on ajettu tarjoamalla päättäjille vanhentunutta ja väärää tietoa kiintymyssuhteista ja sijaishuollon pysyvyydestä.

Pirkanmaan käräjäoikeus toteaakin selväjärkisesti, että adoptiolain yhteydenpito- esityksen tavoitteena vaikuttaa olevan se, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.

Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että avoimen adoption sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.

Verisiteitä tutkineen Kati Hämäläisen mukaan "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se .. katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Vakavaa asenneongelmaa ja ammattietiikan puutetta osoittaa, että adoptioilla halutaan katkaista yhteydet syntymäperheeseen tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittää lapsen kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän näkemys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015), palvelujen puute ja lasten koulunkäyntivaikeudet ( HuosTa 2015; Optula 2007) ja jossa perheen jälleenyhdistämisvelvoite tai oikeusturva eivät toteudu eivätkä lapset ja vanhemmat saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.

Sosiaalityöstä on tullut epähumaania

Featherstone kävi Suomessa 6.11.2015 pidetyssä THL:n Puheista tekoihin seminaarissa luennoimassa kuinka sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania. Valitettavasti suomalaisessa sosiaalityössä viisaatkaan puheet eivät ole johtaneet eivätkä johda tekoihin.

Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekijät ovat eriytyneet ja eristäytyneet asiakkaistaan niin fyysisesti kuin sosiaalisesti. He työskentelevät organisaatioissa, joissa 70% työajasta käytetään tietokoneilla ja joiden kiinnostus kohdistuu mitattaviin tavoitteisiin, tietokonejärjestelmiin ja lomakepohjiin. Kun työtä tutkittiin huomattiin, että sosiaalityöntekijät käyttivät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kului suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen.

He tekevät autoillaan käyntejä yhteisöihin, joita eivät tunne tehdäkseen siellä kaltoinkohteluseulauksia ja johtopäätöksiä riittämättömästä ravinnosta ja kiintymyssuhteista tietämättä mitään perheiden arjesta tai ongelmien konteksteista esim. perheiden mahdollisuudesta käyttää joukkoliikennettä, saavuttaa palveluja tai ostaa edullista ja terveellistä ruokaa.

Featherstone korostaa suomalaisille sosiaalityöntekijöille lähes tuntematonta placematters- projekteista tuttua rakenne- ja yhteisönäkökulmaa ja ongelmien kontekstien tuntemisen merkitystä.

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuivat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.

Hän peräänkuuluttaa palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan vastuuta auttamatta jättämisestä, uudelleen uhriuttamisesta ja ongelmien ylisukupolvisesta periyttämisestä.

Featherstone muistuttaa, että sosiaalityö huostaanottaa paljon lapsia, joiden ongelmia ei hoideta sijaishuollossa ja joilta vuorostaan huostataan lapset.

Professorin mukaan vallitseva lastensuojelumalli kohtelee vanhempia epätasa-arvoisesti ja tuottaa sukupuolesta riippuen erilaisia seurauksia isille ja äideille.

Myös sijaisvanhempana toimiva professori kertoo antaneensa nk. riskiryhmään kuuluvalle odottavalle sijaislapselleen seuraavan neuvon; ” Muista, että kun tuo lapsi syntyy sosiaalityöntekijät eivät tule välittämään sinusta enää paskankaan vertaa vaan keskittyvät ainoastaan lapseesi. Sinut tullaan luokittelemaan vain äidiksi joka on potentiaalinen riski lapselleen. Pidä siis huoli itsestäsi ja tuosta vauvasta ja pidä mielessä, että äitinä sinua ei enää hoideta omine tarpeinesi ja haavoittuvuuksinesi. ”

Adoptio ei ole ratkaisu huono-osaisuuden ongelmiin

Featherstone varoittaa adoptioista oletettuna ratkaisuna huono-osaisuuden ongelmiin ja kuviteltuna win-win- tilanteena, jota se ei hänen mukaansa ole. Hän kiinnittää huomiota adoptioiden lukuisiin eettisiin ongelmiin mm. vailla vanhempien suostumusta tehtyihin pakkoadoptioihin ja lukuisiin juuriaan etsiviin adoptoituihin.

Professori varoittaa kokemusasiantuntijoiden ohittamisesta palvelujen ja lainsäädännön suunnittelussa ja peräänkuuluttaa moniasiantuntijuutta. Hän kertoo omasta tutkimuksestaan, jossa koottiin yhteen niin adoptoitujen, vanhempien, virkamiesten ja sijoitettujen asiantuntemus ja kertoo adoptoitujen ja sijoitettujen viestin:

"Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.

Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "

Yhdessä Featherstonen kanssa luennoinut sosiaalityön professori Kate Morris kehottaa tutustumaan perheisiin, heidän elinolosuhteisiinsa ja verkostoihinsa ja ottamaan perheenjäsenet ja sukulaiset osallisiksi sosiaalityön päätöksentekoon. Hän peräänkuuluttaa läheisneuvonpitoja (Family Group Conference), joiden on todettu sitouttavan laajennetun perheen jäseniä, muuttavan viranomaisten diskursseja perheestä, edistävän sukulaissijoituksia ja perheen merkityksen tunnistamista.

Morris kehottaa sosiaalityöntekijöitä harjoittamaan hoivan etiikkaa ja käytännön hoivaa ja kysymään asiakkailta asioita suoraan leimaamatta, tuomitsematta ja kritisoimatta.

Suomalainen lastensuojelu-uutisointi jätti Morrisin ja Featherstonen asiantuntevat ja viisaat puheenvuorot tyystin vaille huomiota.

Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-syyttaa-vanhempia-lastensuojelun-epaonnistumisista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain

Mielenkiintoinen ennakkotapaus turhien lastensuojeluilmoitusten uhreiksi joutuneille

Nyt perättömien lastensuojeluilmoitusten uhreiksi joutuneilla perheillä on ennakkotapaus, johon vedota.
Myös korvauksia voi hakea samalla perusteella, sillä ainakin periaatteessa laki on sama kaikille.

Tuomittu liikemies kosti käräjätuomarille - ilmoitti tämän lastensuojeluun poikiensa pahoinpitelijäksi, kertoo Iltasanomat 4.4.2018.

Sosiaaliviranomaiset ottivat kirjeen tosissaan. He ryhtyivät pikaisiin toimiin ja ottivat yhteyttä lasten päiväkotiin sekä kouluun.

Lastensuojeluselvityksestä sai tietää myös paikallisen urheiluseuran johto, koska tuomari toimi juniorivalmentajana.
Näyttöä pahoinpitelystä ei saatu. Sitä vastoin liikemies sai itse rikossyytteet.
Vaasan hovioikeus katsoo, että ilmiannon motiivi oli "mitä ilmeisemmin kosto".

Sosiaalitoimistoon postittamassaan kirjeessä liikemies väitti kyseisen tuomarin eli 42-vuotiaan miehen pahoinpitelevän ja alistavan poikiaan. Liikemies ilmoitti saaneensa tietoja asiasta tuttavansa kautta.

Sosiaaliviranomaisilta kesti kuukauden päivät selvittää väitettä. He ottivat yhteyttä käräjätuomarin lasten päiväkotiin ja kouluun.

Mitään kirjeen väitteitä tukevaa näyttöä ei saatu esiin. Varsinaiseen rikostutkintaan tai lastensuojelutoimenpiteisiin kirje ei siten johtanut.

Sosiaaliviranomaisten selvityksen vuoksi myös käräjätuomari itse sai tietää asiasta. Hän toimi lasten valmentajana paikallisessa urheiluseurassa, mistä syystä hän ilmoitti seuran johdolle sosiaaliviranomaisten selvityksestä. Näin hän antoi seuran johdolle mahdollisuuden pidättää hänet selvityksen ja mahdollisen rikostutkinnan ajaksi valmentajan tehtävästä.

Myönsi lähettämisen

Tapaus sattui Seinäjoella syksyllä 2013. Teon jälkeen (tuolloin) 50-vuotias liikemies joutui itse epäillyksi väärästä ilmiannosta.
Liikemies sai syytteet Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeudessa sekä väärästä ilmiannosta että kunnianloukkauksesta.
50-vuotias kiisti väärän ilmiannon. Hän myönsi kirjeen lähettämisen. Hän oli kuullut kyseiset huolestuttavat tiedot ja välittänyt ne lastensuojeluun.
Syytetty kiisti myös kunnianloukkauksen. Hän painotti, että lastensuojelulla on salassapitovelvollisuus. Selvitettävät asiat eivät voi vuotaa lastensuojelusta ulkopuolisille.

Todistaja kiisti huhut

42-vuotias kiisti oikeussalissa pahoinpidelleensä lapsiaan fyysisesti tai psyykkisesti.
Oikeudessa puhuneen todistajan mukaan 42-vuotiaasta ei liikkunut urheiluseurassa minkäänlaisia pahoinpitelyhuhuja.
Käräjäoikeus katsoi todistajan osoittavan, ettei syytetty ollut kirjeessä kuvaamiaan huhuja mistään kuullut.
Syytetyllä ei ollut ollut perusteita pitää kirjeensä väitteitä totena. Hän oli antanut sosiaaliviranomaisille tahallaan väärän tiedon 42-vuotiaasta saattaen siten asianomaisen sekä hänen perheensä lastensuojelutoimien kohteeksi.

Kaksi tuomiota

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus katsoo, että teko on kosto.
50-vuotiaalla liikemiehellä ja hänen rikoksensa uhrilla on yhteys. 42-vuotias on ammatiltaan käräjätuomari. Hän oli tuominnut liikemiehen edellisenä syksynä (2012) poissaolevana vangittavaksi ja sittemmin myös ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Kyseinen syksyn 2012 tuomio luettiin törkeästä kirjanpitorikoksesta. Samalla tuomittu sai neljän vuoden liiketoimintakiellon. Vaasan hovioikeus vahvisti vuotta myöhemmin päätöksen.
Väärästä ilmiannosta sama - nyt jo liiketoimintakiellosta vapautunut - liikemies sai neljä kuukautta vankeutta. Uhrilleen hänen tulee maksaa loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä tuhat euroa.

"Vilpittömässä mielessä"

Liikemies valitti Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hovi järjesti hovissa uuden käsittelyn.
Hovioikeudessa liikemies vetosi muun muassa siihen, ettei sosiaalihuollosta vastaava toimielin ole rikoslaissa tarkoitettu viranomainen. Pelkkä lastensuojelun tarpeen selvittäminen ei aiheuta vaaraa joutua rikoslaissa tarkoitettujen toimien kohteeksi.

Syytetty kiisti sen, että teko olisi kosto. Hän oli halunnut vain ilmoittaa tietoonsa saamansa seikat lastensuojeluun. Kirje oli lähetetty vilpittömässä mielessä.
Hovissa syytetty kertoi uutena tietona, että oli kuullut pahoinpitelyväitteet kahdelta perheeltä. Kyseisiä perheitä hän ei kuitenkaan voinut nimetä, koska halusi suojella niitä.
Liikemies vaati niin ikään ehdottoman vankeusrangaistuksen lieventämistä.

Ajallinen yhteys

Syyttäjä vastusti vaatimuksia. Liikemiehen lähettämä kirje oli aiheuttanut 42-vuotiaan perheelle huomattavaa haittaa, mielipahaa ja kärsimystä.
Liikemiehen perustelut eivät purreet hovioikeuteen. Syytetty ei ollut lähettänyt kirjeitä vilpittömässä mielessä.
Hovioikeus toteaa tuoreessa päätöksessään, että teon motiivina oli mitä ilmeisemmin kosto.
Hovioikeus huomauttaa, että kostomotiivia tukee ajallinen yhteys. Käräjäoikeuden liikemiehelle antama tuomio tuli hovioikeuden hyväksynnän jälkeen täytäntöönpantavaksi kaksi viikkoa ennen kirjeen lähettämistä.
Hovioikeus tuomitsi nykyään 54-vuotiaan liikemiehen syytteiden mukaisesti. Ehdottoman vankeusrangaistuksen hovi sen sijaan muutti 120 tunniksi yhdyskuntapalvelua.
Korvaukset hovi piti ennallaan.( IL, 4.4.2018)

Onko laki sama kaikille?

Tuomio on poikkeuksellinen ja toivoa sopii, että se toimii ennakkotapauksena myös lastensuojelun itsensä fabrikoimille lastensuojeluilmoituksille.

Esimerkiksi Oulussa kaikki asiakkaiden yhteydenotot kirjataan lastensuojeluilmoituksiksi eli Oulu fabrikoi perheiden yhteydenotoista lastensuojeluilmoituksia.

Lastensuojelu siis itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi. Se tuottaa itse itselleen valeasiakkaita. Ei ihme, että nuorten sijoitusten määrä Suomessa on ampaissut uuteen nousuun syksystä 2016 lähtien.
Tilanne on sama kuin jos jokainen yhteydenotto poliisiin esim. ajokortin, passin tai arpajaisluvan hankkimiseksi merkittäisiin rikosilmoitukseksi, josta seuraisi automaattisesti esitutkinta muttei välttämättä syytettä.
Toisin kuin rikosrekisteri sosiaalirikerekisteri vain ei kuivu koskaan ja asiakkaan nuoruudenaikaista vapaaehtoistakin avunhakua lastensuojelusta voidaan käyttää vuosien päästä osoituksena puutteellisesta vanhemmuudesta ja perusteena hänen lastensa huostaanottamiselle.

Asiakkaiden kotiapupyynnöistä on fabrikoitu lastensuojeluilmoituksia ja -asiakkuuksia Oulun lisäksi ainakin Helsingissä, Vantaalla, Turussa ja Kuopiossa.
Kuopiossa yksinhuoltajaäidin kotiapupyyntö olisi johtanut huostaanottoon ilman Savon Sanomien antamaa julkisuutta ja äidin läheisten taistelua.
"Perhetukikeskuksessa" äitiä maaniteltiin vapaaehtoiseen huostaanottoon kehumalla kaavailtua sijaisperhettä ja lupaamalla jopa maksaa taksimatkat lapsen tapaamisiin.

Kirjaamalla esim. kotiapupyyntö lastensuojeluilmoitukseksi voidaan saada aikaan turha lastensuojelutarpeen selvitysprosessi, turha lastensuojelun asiakkuus tai jopa turha kiireellinen sijoitus.

Lastensuojeluprosessi käynnistyy usein fabrikoidulla lastensuojeluilmoituksella, joista siirrytään provokaation (trollaus), mustan PR:n ja maalittamisen kautta huostaanoton varmistaviin fabrikoituihin lastensuojelulausuntoihin , rikosilmoituksiin ja asiakassuunnitelmiin.

Lastensuojelun asiakkuus voi alkaa esim. kotikouluun tai toimeentulotuen hakemisen, home-oireilun, päiväkodista myöhästymisen, peruuttamattoman hammaslääkärikäynnin, lapsen leikin tai lauseen, kotiapupyynnön tai sairastumisen seurauksena.

Kaikkia edellämainittuja verukkeita on käytetty ja käytetään edelleen asiakkuuden aloituskriteereinä – joskus asiakkaiden itsensä tietämättä. Asiakkuuden aloittamiseksi riittää kenen hyvänsä huoli. Perhettä ei tarvitse edes tavata saati tuntea.

Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa huostaanotot käsittelevässä hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen tai sosiaalityöntekijän mutu ymmärretään usein näytöksi asiakkaan syyllisyydestä.

Asia tiedetään lastensuojelussa ja sosiaalityöntekijät tekevätkin usein fabrikoituja rikosilmoituksia vanhemmista ja käynnistävät turhia rikostutkintoja esim. omien oletustensa, someviestien, jo ohimenneiden tilanteiden, perhetyöntekijän tai väitettyjen lasten lausumien perusteella.
Taannoin 7 sosiaalityöntekijää määrättiin syyttäjän toimesta esitutkintaan valheellisten merkintöjensä vuoksi. Tapaus päätyi syyttäjälle siksi, että poliisi oli aiemmin tehnyt asiassa päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa.
Lastensuojeluvirkailijan päätyminen edes esitutkintaan on harvinaista sillä yleensä
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.

Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).

Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, noteerataanko kostotarkoituksessa tehdyn turhan lastensuojeluilmoituksen rikosluonne ja haitta, mielipaha ja kärsimys oikeuksissa myös muille kansalaisille kuin käräjätuomareille.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus

Susan Hindström, kuvakaappaus Aamulehti

YK:n komitealta langettava päätös Suomelle: Oikeudella syrjivä käsitys, isän väkivaltatuomiota ei huomioitu huoltajuuspäätöksessä

Suomi on saanut langettavan päätöksen YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevältä komitealta, kertoo ulkoministeriö tiedotteessaan.

Ratkaisu koskee huoltajuuskiistaa, josta Turun hovioikeus antoi käräjäoikeuden tuomion vahvistavan päätöksen kesäkuussa 2014.

YK:n komitea katsoo, ettei lapsen huoltajuuden siirtämiselle lapsen äidiltä isälle ollut juuri lainkaan perusteita, eivätkä oikeusasteet huomioineet äidin kokemaa perheväkivaltaa tarpeeksi.

Komitea katsoo, että Suomen viranomaiset olivat soveltaneet stereotyyppistä ja syrjivää käsitystä perheväkivallasta.

Isän kykyä vanhempana ei oltu lukuisista lastensuojeluilmoituksista ja väkivaltatuomiosta huolimatta arvioitu.

Komitea suosittelee Suomelle, että huoltajuusasia käsitellään uudelleen oikeudessa mahdollisimman pian. Komitea myös pyytää raporttia puolen vuoden sisällä siitä, mitä toimia ratkaisun pohjalta on toteutettu.

YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä komitea teki ratkaisunsa maaliskuun alussa. Tarkempi ratkaisu löytyy täältä: pdf-tiedosto (englanniksi). (MTV-uutiset, 06.04.2018).

Kyseessä on ensimmäinen Suomesta koskaan YK:n Cedaw-komitealle (Committee on the Elimination of Discrimination Against Women) tehty valitus lapsen ja väkivallan uhriksi joutuneen äidin suojasta. Valtiovalta on toistaiseksi pitäytynyt järkkymättömästi vanhoissa kaavoissaan valituksesta tai YK:n kannanotosta huolimatta.

"Suomi on loukannut useita naisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen velvoitteita", kertoo valituksen tehnyt porilainen oikeustieteen maisteri Susan Hindström.

Valituksen aiheena on tuomioistuimen lainvoimainen päätös myöntää pienen lapsen yksinhuoltajuus väkivaltarikoksesta tuomitulle isälle ja sulkea väkivallan uhriksi joutunut lapsen äiti kokonaan huollon ulkopuolelle.

Lounaissuomalaisen pariskunnan yhteisen lapsen epäillään isänsä luona joutuneen kärsimään tämän väkivaltaisesta käyttäytymisestä tuomion jälkeen.

Cedaw vaati Suomelta toimenpiteitä jo aiemmin- mitään ei tehty

Cedaw-komitea vaati valituksen johdosta jo toukokuussa 2016 Suomen valtiota ryhtymään kiireellisiin toimiin lapsen suojelemiseksi ja suorittamaan viipymättä kattavat tutkimukset lapseen kohdistuneiden pahoinpitelyepäilyjen selvittämiseksi.

Vaatimusta ei kunnioitettu ja Suomen valtio ei toteuttanut vaadittuja toimenpiteitä. Poliisi kuuli epäiltyä, mutta päätti esitutkinnan kuulematta lasta tai todistajia. Hindströmin mukaan lääkärikään ei tutkinut lapsen mahdollisia vammoja. Poliisi joutui joulukuussa 2016 ilmenneen uuden väkivaltaepäilyn vuoksi ottamaan tapauksen uudelleen tutkittavaksi.

"Lapsen koskemattomuutta ei kuitenkaan ole vieläkään turvattu. YK:n komitea joutui vielä tammikuussa huomauttamaan Suomen valtiota aiemmin antamastaan vaatimuksesta," Hindström kertoo.

Hän painottaa, että YK:n komitea vaatii kiireellisiä väliaikaistoimia vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa.
"Siksi on erityisen huolestuttavaa, ettei ihmisoikeuksien mallimaaksi profiloituva Suomi turvaa lapsen tilannetta, kun valitusmenettely on vireillä."

Tilanne eskaloitui huoltajuusriidasta.

Lakinainen kääntyi YK:n komitean puoleen, koska hänen mukaansa lounaissuomalaisen äidin kohtelu ei ole ollut oikeudenmukaista eivätkä viranomaiset ole suojanneet äitiä tai lasta väkivallalta tai sen seurauksilta.

Kun vuonna 1958 syntynyt yrittäjämies ja hänen huomattavasti nuorempi, vuonna 1972 syntynyt kumppaninsa erosivat, Varsinais-Suomen käräjäoikeus määräsi syksyllä 2013 silloin kaksivuotiaan lapsen yksinhuoltajuuden isälle. Käräjäoikeus katsoi isän antaneen turvallisen ja tasapainoisen kuvan vanhempana.
"Isän yksinhuolto on lisäriitaisuuksien välttämiseksi lapsen edun mukaista", oikeus päätteli tuomiossaan.

Seuraavana vuonna käräjäoikeus tuomitsi eroperheen isän sakkoihin entisen kumppaninsa, lapsen äidin, pahoinpitelystä. Mies iski naiselta silmän mustaksi joulun alla 2011. Kaksi myöhempää pahoinpitelysyytettä oikeus kuitenkin hylkäsi.

Valitus lapsen huoltajuudesta oli tuolloin vireillä. Tuomio väkivallasta ei vaikuttanut tuomioistuimen ratkaisuun, kun Turun hovioikeus puoli vuotta myöhemmin vahvisti isälle lapsen yksinhuoltajuuden.
Korkein oikeus (KKO) ei myöntänyt lapsen äidille valituslupaa.

Suomessa vähätellään perheväkivaltaa ja syyllistetään uhreja

Susan Hindström kertoo, että Suomen tuomioistuinlaitokset sekä sosiaaliviranomaiset eivät ymmärrä perheväkivaltaa ilmiönä, eivätkä myöskään siihen liittyvää valta-asetelmaa tekijän ja uhrin välillä.

"Viranomaisilla on stereotyyppien näkemys perheväkivallasta. Viranomaiset syyllistävät uhria väkivallan seurauksista, kuten uhrin tekijää kohtaan tuntemasta pelosta," Hindström väittää.

Valituksessaan YK:n komitealle Hindström tuo esille kuinka Suomessa perheväkivaltaa vähätellään. Sitä pidetään ”yksityisasiana”, ja huoltoriitojen yhteydessä esiin tulevaa perheväkivaltaa ”vanhempien välisenä erimielisyytenä”.

Hindström viittaa Teija Hautasen vuonna 2010 tekemään väitöskirjaan Väkivalta ja huoltoriidat, jonka tutkimusaineisto käsitti yli 150 huoltoriitaa, joihin liittyy perheväkivalta.

"Väkivalta ei väitöskirjan mukaan saa huoltoriidoissa sitä merkitystä, jonka se ansaitsisi, kun puhutaan uhrin ja lapsen suojasta. Lapsen yksinhuolto ja asuminen voidaan antaa myös väkivaltarikoksesta tuomitulle vanhemmalle."

Susan Hindström työskentelee perheväkivallan uhriksi joutuneen naisen puolesta pro bono (ei laskuta päämiestään - juristin sosiaalinen omatunto). 38-vuotias kolmen lapsen äiti on parhaillaan hoitovapaalla.

"Viranomaisten asenne on ylimielinen, jos näistä asioista muistuttaa," hän huomauttaa.

Aihe on raskas ja erittäin vaativa, mutta Susan Hindströmin motivaatiota lisäävät omakohtaiset kokemukset siitä, miten väkivallan merkitystä vähätellään.

- Minua itseäni on syyllistetty väkivallan esiin tuomisesta viranomaismenettelyssä sekä kehotettu ja jopa painostettu ottamasta aihepiiriä enää esiin. Siksi haluan saada muutosta aikaan.

Vaikutusta myös tuleviin perheväkivaltatapauksiin

YLE- uutisten mukaan Suomella on puoli vuotta aikaa raportoida tehdyistä muutoksista. Huoltajuuden uudelleen käsittelyn lisäksi komitea esittää, että lapsen isän väkivaltaisuudesta tehtäisiin perusteellinen arvio ja äidille maksettaisiin asianmukaiset korvaukset.

– Tapauksen lähtökohdat ovat mielestäni hyvin radikaalit. Kun uhri on traumatisoitunut ja kärsinyt väkivallasta, käännetään se hänen omaksi syykseen ja yksinhuoltajuus myönnetään isälle, Susan Hidström toteaa.

Hindström onkin tyytyväinen siitä, että tapauksen lisäksi komitea on halunnut tutustua Suomen oikeusjärjestelmään.

Se suosittelee muun muassa puolueettoman selvityksen tekemistä järjestelmän mahdollisista puutteista tai muista käytännöistä, jotka vaarantavat perheväkivallan uhrien suojelun. Lisäksi tuomareille ja hallintovirkamiehille suositellaan koulutusta, jotta heillä on riittävästi tietämystä perheväkivallasta ja keinoista puuttua siihen.

Hindström toivoo, että YK:n komitean päätös vaikuttaisi myös lapsen huoltoa koskevan lain uudistamiseen, joka on parhaillaan vireillä.
– Esitys on tarkoitus antaa eduskunnan käsittelyyn kesällä, joten siihen ehtii vielä tehdä muutoksia.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsenhuoltolaki-uudistuu-mika-muuttuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lahisuhdevakivallan-selvitys-ja-hoito-ei-toimi-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varastettu-lapsi-korkeimman-oikeuden-ulosmittaamana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta

Sijoitusmääriä lisäämällä pyritään nostamaan kuntien valtionapuosuuksia

Uutisen mukaan sijoitusten määrä joissakin kunnissa on kasvanut viime vuodesta jopa 50%.

Tämä johtuu siitä, että joillakin kunnilla on tavaton kiire saada sosiaalitoimen kulut mahdollisimman korkeaksi ennen SOTEa – ainakin korkeammaksi kuin muissa kunnissa.

Mikäli sosiaalitoimen kustannustaso kunnassa pidetään asiallisen kohtuullisena ja todellista tarvetta vastaavana, kunta menettää suuren siivun valtion maksamista tulevien vuosien kulukorvauksista.

"Ilmaista rahaa" valtiolta on saatavissa, jos kunnan omat kulutilastot saadaan mahdollisimman rumiksi.
Kulut on saatava näyttämään asukasta kohden suuremmiksi kuin muissa kunnissa, tai muutoin kunta tulee menettämään ison siivun tulevia korotettuja valtionosuuksia.

On laki, joka määrittelee tulevien vuosien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuudet kunnille. Esimerkiksi kunnan ikärakenteesta riippuen kunnan keskimääräiset kulut voivat olla korkeammat kuin naapurissa, hyvinvoivassa kunnassa, jossa työpaikkoja ja verotulojakin on enemmän kuin provinssin haja-asutusalueille sijoittuvissa maalaiskunnissa. Maaseudulla SOTE-kulut voivat olla jo ”valmiiksi” keskimääräistä korkeammat.

Nyt tehokkaammin toimivilla kunnilla kulut jäävät asukasta kohden laskettuna "liian" vähäisiksi.

Niillä on kiire nostaa sosiaalitoimen kulut asukasta kohden mahdollisimman korkeaksi, koska SOTE-uudistuksen jälkeen valtionosuusmaksatusten jyvitys tapahtuu nyt toteutuvien keskimääräisten kustannusten perusteella. Se kuntakohtainen valtion korvausosuuksien jyvitys jää enemmän tai vähemmän pysyväksi!

Julkisen terveydenhuollon puolella kuluja ei voi keinotekoisesti nostaa, koska terveydenhuollossa päätöksenteko on hajautettua, kontrolloitua ja valvottua. Potilasdokumentaation ylläpitäjiä on lukuisa määrä. Kaikkia heitä ei voi yllyttää ja saada mukaan tosiseikkojen vastaisiin kirjauksiin, jotka johtaisivat kulujen nousuun (vakuutuslääkäreitä lukuunottamatta, koska heillä on lakiin kirjattu oikeus laatia lausuntonsa ilman kunniaa ja omaatuntoa, mutta kunnan sote-kuluihin heidän lausunnoillaan ei ole suoraa vaikutusta).

Toisin on lastensuojelussa. Tosiasiassa yksi ainoa lastensuojeluvirkailija voi päättää muutaman vuoden sisällä kertyvistä miljoonaluokan kuluista per yksi ainoa perhe. Ne päätökset tehdään virkamiehen salassapito-oikeudella. Tahallisesti väärennettyjä kirjauksia lastensuojelu ei suostu korjaamaan – näitä kuntia todellakin on. Lastensuojelun päätökset voidaan perustella avoimen valheellisilla väittämillä, joita ei yksilöidä ja joita ei voi jälkikäteenkään todentaa.

Lastensuojelun kiireelliset sijoitukset ja niistä usein seuraavat huostaanotot ovat kunnan tehokkain keino korottaa kunnan sosiaali- ja terveystoimen keskimääräisiä kuluja nopeasti – siis hyvissä ajoin ennen kuin SOTE-uudistusten valtionosuuksien laskennallinen kuntakohtainen jyvitys vahvistetaan.

Ensi vaiheessa kunta maksaa huostaanoton kuluista noin neljänneksen. Jo ensimmäisen verovuoden päättyessä kunta on saanut saman verran veroina takaisin niistä tulovirroista, mitä valtio lastensuojelun palveluntuottajille maksaa.

Kertasuoritukset valtiolta kunnan palveluntuottajille ovat tyypillisesti 80.000 – 150.000, enimmillään jopa lähes 300.000 per lapsi per vuosi.

Niistä rahavirroista päättää käytännössä yksi lastensuojelun vastuutyöntekijä henkilökohtaisen salassapito-oikeuden kätköissä.

Kaiken lisäksi rahateorioiden mukaan rahan substanssi eli (sen todellinen, syvin) arvo ei ole se rahan numeraalinen määrä, mikä rahansiirrosta kirjanpitoon kirjataan, vaan rahan kiertonopeus!
Asia tulee ymmärrettäväksi, kun huomaatte ajatella esim. mitä pankkien omavaraisuusaste on. Se on tyypillisesti vain 3-4 prosenttia. Pankkien omavaraisuusaste tuskin koskaan nousee 10 prosenttiin. Sen suuruisella ”omalla rahalla” pankki miljardiliikevaihtojaan ja niistä maksettavia osinkojaan maksaa. Tätä tarkoittaa kansankielellä ilmaistu sanonta ”pane raha poikimaan”.

Ei kunta talousyksikkönä kovin paljon pankin toimintaperiaatteista eroa. Kerran saatu raha poikii rahan kiertonopeuden mukaan kauan sen jälkeenkin, kun raha on kassaan saatu.

Kunnan hallintoyksikön tulosvastuullinen päällikkö osaa valvoa ja ajaa oman talousalueensa etua. Ilman valtionosuuksilla maksettavia palveluja se ei ryhdy kuntalaiselle edes juhlapuheiden ”lapsen parhaaksi” ja ”avohuollon tuet ensin” -palveluja toimeenpanemaan.

Lapsen ja perheen ongelmat on ylidiagnosoitava, siis valehdeltava ja väärennettävä, jotta kunta saa lapsen tuet valtionosuuksien piiriin. Oikeasti kunnan tavoitteesta pitää sanoa, että vasta ylimääräisillä tuloilla, valtionosuuksilla, kunta voi toimia talousalueensa ”pankkina” ja täyttää kunnan sosieteetin odotukset.

Ylidiagnosointia vauhdittavat lastensuojelujärjestöt, jotka vaativat aina vain suurempia valtion panostuksia lastensuojelun palveluntuottajilta tehtäviin ostopalveluihin.

Lastensuojelussa palveluntuottajille kelpaavat pääsääntöisesti ainoastaan huostaanotot, koska vain niistä yritykset saavat tasaisen, katkeamattoman tulovirran, jonka varaan vain ja ainoastaan yrityksen jatkuva, taloudellisesti kannattava, riskitön tulovirta voidaan perustaa.

Kansainväliset sijoittajaryhmittymät ovat jo vuosia sitten haistaneet, että Suomen eduskunta on ollut ylivertaisen tyhmä luodessaan automaatin, jossa on vain nouseva trendi.

Suomessa on erittäin julma lastensuojelu, jonka toimia – epäonnistumisia – Suomessa ei saa tutkia. Esimerkiksi niin yksinkertaista ja olennaista asiaa, kuin sitä, ovatko huostaanotetun lapsen olot huostaanoton aikana parantuneet vai huonontuneet, Suomessa ei ole saanut tutkia. Siihen aiheeseen Suomen Akatemian tai minkään muunkaan Suomen tutkimusrahoitusorganisaation rahoja ei ole suunnattu.

Huostaanottojen tuloksellisuus on tutkimushankkeiden kannalta tabu, kielletty aihe. Lastensuojelun toimien tuloksellisuutta yleensäkään ei saa tutkia, vaikka kaikki lastensuojelun toimet tehdään muka ”lapsen parhaaksi”. Mitään näyttöä sille, toteutuuko ”lapsen paras” lastensuojelussa, ei ole. Tietenkin on yksittäistapauksia, joissa lastensuojelu onnistuu, mutta mitään yleistettävissä olevaa, tutkittua ja testattua faktaa lastensuojelun onnistumisprosentista ei ole.

Se , että asiaa ei ole saanut tutkia itsessään antaa viitteitä, että epäonnistumisen riski tiedetään. Ilmeistä on, että epäonnistumisen riski on jossakin 60 -80 prosentin välillä, kuten asia minulle näyttäytyy.

Jos olisi pienintäkään mahdollisuutta siihen, että lastensuojelutyön epäonnistumiset jäisivät edes alle 30 prosenttiin, niin asiaa olisi varmasti tutkittu, jotta aihetta ylpeilyyn olisi ja ne perustelut olisivat tulleet myös uskottavalla tavalla todistetuiksi.

Yksinkertainen testi ja indikaattori lastensuojelun tuloksellisuudesta voisi olla esim. lapsen koulumenestys huostaanoton jälkeen. Ovathan kouluvaikeudet yksi tärkeimmistä huostaanoton syistä.

Monivuotisen kokemuksen perusteella väitän, että pääsääntöisesti huostaanotettujen lasten koulumenestys Suomessa romahtaa.

Suomalainen lastensuojelu perustuu lastensuojeluvirkailijan ylivallan ja ehdottoman oikeassa olemisen korostamiseen. Se perustuu yhden ainoan vastuutyöntekijän jumalalliseen erehtymättömyyteen, jossa hän käyttää valtaansa vain ja ainoastaan ”harkitsen itse” -periaatteella.

Lastensuojeluvirkailijan ”harkinta” on kaikkien Suomen lakien, lainvoimaisten ohjeiden ja laillisuusvalvonnan ylä- ja ulkopuolella!

Huolestuttavinta lastensuojelun työtapakuvauksissa ovat kaikenmoiset pakottamiset ja uhkaamiset. Karkeimmillaan ja useimmiten se menee niin, että virkailija uhittelee, että nyt on tehtävä niin tai näin, tai muuten huostaanotto uhkaa.

Karmeaa on lastensuojelun täydellinen piittaamattomuus laeista ja säädöksistä. Mihinkään lakeihin lastensuojeluvirkailijan ei ole tarve paneutua, koska lastensuojeluvirkailija ”harkitsee itse”, milloin ja minkä vuoksi hänellä ”on huoli”, joka yksilöimättömänäkin on huostaanoton peruste.

Pelkästään yhdessä kunnassa parin kokouksen aikana saattaa tulla vastaan kymmenkunta tilannetta, joissa lastensuojeluvirkailija tai muu lapsesta erityisessä vastuussa oleva virkamies, jopa johtajatasolta, väittää ihan pokkana, että laki määrää niin tai näin, tai että laki ei salli sitä eikä tätä.
Tätä olen joutunut kuulemaan pelkästään kuluneen maaliskuun 2018 aikana parinkin sote-palvelualueen lastensuojelun ja koulutoimen palavereissa ja puheluissa.

Röyhkeimmin omia henkilökohtaisia uskomuksiaan , pelkojaan ja arvojaan Suomen laiksi väittäviä virkailijoita on nimenomaan lastensuojelussa. Niiden väitteiden ainoa tavoite näyttää olevan maksimaalisen pelon ylläpitäminen, niin että huoltajat alistuvat mihin tahansa lapsensa julmaan kohtelun ja ylidiagnosointiin.

Virkailijoiden tarkoitushakuisen uhittelun ja kiristämisen motiivi näyttää olevan sama: korotettujen valtionosuuksien (nykyisin maksimaalisten jyvityspisteiden) hankkiminen eli mahdollisimman monien lasten päänahan skalpeeraaminen valtionapujen uhrilavoilla rahan jumalalle uhrattavaksi.

Monivuotisen kokemuksen perusteella väitän, että lastensuojelun piirissä lastensuojelulain 4 § (Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti avohuollon tukitoimia, jollei lapsen etu muuta vaadi ) on pelkkä utopiaa, joka aktiivisesti unohdetaan tai on pakko unohtaa, kun lastensuojeluvirkailija viran saa.

Lastensuojelu on tämän maan kaksinaamaisinta virkatyötä, jossa ihmisen kohtelu on kaikkein brutaaleinta, paikoin suorastaan sadistista. Toimisektorilla yleistä on, että mikäli asiakas vaatii lainmukaista kohtelua – lastensuojelu kostaa sen julmimmilla mahdollisilla keinoilla, mitä sen toimivallassa on. Se on äidin tai isän vieraannuttamista lapsestaan yhteydenpidon rajoittamisilla minuutteihin viikossa virastohuoneessa toteutettavilla valvotuilla tapaamisilla. Hyvä jos lapsen ja vanhemman tapaaminen sallitaan kerran viikossa, usein vielä paljon harvemmin. Mitään asiallisia, todennettavissa olevia perusteluja tapaamis- ja yhteydenpidon rajoituksiin lastensuojelulta ei tosielämässä edellytetä. Tavallisesti rajoituksiin riittää vieraannuttaja-exän kostoksi esittämä vaatimus!

Parhaillaan lapsen huoltoa ja tapaamista koskevan lain kokonaisuudistus on eduskunnassa. Yllä esittämäni rahavirtateorian tuntevat lobbarit jaksavat korostaa, että vieraannuttamisen käsitettä ei saa lakiin sisällyttää. Sen sijaan on lisättävä palveluntuottajille maksettavia korvauksia.

Niinpä tietenkin. Kostonhaluiset, oman lapsensa hätään myötätuntoa tuntemaan kykenemättömät, narsistiset ja psykopaattiset vieraannuttaja-exät ovat niitä, joiden vaatimukset lastensuojelu toimeenpanee sellaisenaan, ilman näytönarviointia ja viivyttelemättä. Näin viranomaisvalta siirtyy laittomalla tavalla yksityiselle toimijalle. Vaan mitäs siitä, sanovat korkeat päättäjät. Vieraannuttaja-exät tukevat kaikkein vahvimmin seutukunnan valtionosuusvirran kasvattamista, ja sen vuoksi huostaanottojen tuotto talousalueelle vauhdittuu.
Kaikkein maireimmat hymyt lastensuojelussa suodaan vieraannuttaja-exille. Kaikkein halukkaimmin lastensuojelu on yhteistyössä vieraannuttaja-exien kanssa.

Kunnassa haaveiltu seutukunnan nousukausi rakennetaan vieraannuttajien varaan. Siihen tarvitaan kiihtyvään nousuun saatettu valtionapujen virta. Mikään ei johda siihen suuremmilla kertasummilla ja helpommin monistettavalla tavalla kuin lastensuojelun laittomat huostaanotot.

Omasta mielestään lastensuojeluvirkailija palvelee yhteiskuntaa ottamalla huostaan mahdollisimman monta lasta. Hän on ylpeä työstään! Mutta, mutta …. se työ tuhoaa lapsia varmemmin kuin mikään muu nyky-Suomessa.

On kuntia, etenkin kaupunkeja, joissa lastensuojelu on pelkkää teollisuutta. Työtapoja määräävät lastensuojelun palveluntuottajien neljännesvuosikatsaukset ja osinkotavoitteet. Kuten teollisessa tuotannossa yleensäkin, jätettä syntyy. Lastensuojelussa ”jäte” on yhtä kuin aktiivisesti heitteille jätetyt ja aktiivisesti syrjäytetyt lapset.

Pyyntö sosiaali- ja terveysministeriölle: selvittäkää nyt edes se, miten lasten koulumenestys huostaanoton jälkeen kehittyy. Minulle asia näkyy niin, että huostaanotetun lapsen keskiarvo putoaa 2-3 numeroa arvoasteikolla 4-10. Syynä siihen ovat lastensuojelun brutaalit, lastensuojelulain vastaiset työtavat.

Esko Leipälä
28 vuotta hädänalaisten
lasten auttajana

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusmaaria-lisaamalla-pyritaan-nostamaan-kuntien-valtionosuuksia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-ja-perheiden-ongelmat-vahenevat-sijoitukset-lisaantyvat-ilman-tietoa-sijoitussyista
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/valesossujen-valekirjaukset-sossun-sanoittamat-lastensuojeluilmoitukset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus

Sijaishuoltoyrittäjät jakavat valheellista tietoa sisarusten erottamisen syistä

Moni sai tänään 10.4, sisarusten päivänä SOS- lapsikylältä seuraavan kyseenalaisen markkinointikirjeen:

"Hei lapsikyläystävä,

Kun lapsi huostaanotetaan, sisarusten yhdessä pysyminen auttaa toipumaan tästä hyvinkin traumaattisesta tilanteesta. Siitä huolimatta huostaanottotilanteissa sisaruksia edelleen erotetaan toisistaan ympäri Eurooppaa. Veljiä ja siskoja erotetaan jatkuvasti iän, sukupuolen tai käytöksen vuoksi. Sijoituspaikan löytäminen suuremmalle sisarussarjalle on usein vaikeaa. Sama tilanne on myös Suomessa. Vaikka halua pitää sisarukset yhdessä löytyisikin, ei sijaisperheillä välttämättä ole riittävän tilavia koteja, jotka mahdollistaisivat sisarussarjojen elämän yhdessä.
Oletko sinä sitä mieltä, että sisaruksia ei pitäisi erottaa toisistaan jo valmiiksi traumaattisessa huostaanottotilanteessa?
Tänään, kansainvälisenä sisarusten päivänä, on sinun mahdollisuutesi auttaa näitä kovia kokeneita lapsia.
Puolusta sisarusten oikeutta kasvaa yhdessä ja tee lahjoitus, joka mahdollistaa sisaruksille yhteisen kodin.
Lahjoittajana autat rakentamaan sijaisperheelle kodin, jossa isotkin sisarussarjat voivat jatkaa elämäänsä yhdessä."

Markkinointiviesti ei voisi olla valheellisempi ja toivoa sopii, ettei siihen lankea kukaan.

Sijaishuoltoyrittäjien tasavertainen liikevoittojen takaaminen on pääsyy sisarusten erottamiseen

Juuri sijoitetuista sijaishuoltoyrittäjille maksettavat tähtitieteelliset summat ovat syy sisarusten erottamiseen.

Lastensuojeluperheitä vuosia auttaneen Esko Leipälän mukaan syy sisarusten erottamisen huostaanotoissa on raha. "Jos lapsia huostaanotetaan enemmän kuin 2 samasta perheestä, niin lapset hajotetaan kahteen eri hoitolaitokseen. Syy tähän on se, että muutamassa vuodessa kukin lapsista tuo jopa puolen miljoonan euron liikevaihdon hoitolaitokselle. Sosiaalitoimen pitää kohdella sijaishuoltoyrittäjiä tasavertaisesti, joten siinä putkessa sellaista kuin ”lapsen ja perheen etu” ei voi edes ajatella. Yrittäjän etu ja tarkemmin yrittäjien keskinäisestä kateudesta johtuvien ristiriitojen välttäminen sosiaalitoimessa määrää sen, minne puolelle lääniä lapset hajotetaan."

Yksi sijoitettu lapsi vastaa yrittäjälle rahallisesti lottovoittoa. Yö lastenkodissa yhtä kallis kuin loistohotellissa. Yksi sijoitettu tuottaa sijaishuoltoyrittäjälle keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana yli 200 000 euroa sijaisperheessä ja noin 1000 000 euroa perhekodissa tai lastensuojelulaitoksessa.

Pelastakaa Perheet ry:n Jorma Heikkinen väittää, että ”pitkäaikainen sijoitus edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että tälle pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet. Vain tälle voi perustua yrityksen pitkäaikainen taloussuunnittelu ja mm. pitkäaikaisten lainojen ottaminen ja muu pääomarahoitus.”

Pöyristyttäviä hintoja selittävät osin puitesopimukset. Sosiaalialan ammattilainen Tarmo Pekola kommentoi sopimuksia näin: ”Ne velvoittavat palveluntuottajia pitämään henkilökuntaa palkkalistoilla, vaikka yksikön paikat eivät olisikaan täynnä. Näin ollen kiinteät kustannukset pyörivät kuukaudesta toiseen, olivat asiakaspaikat täynnä tai ei. Lisäksi puitesopimukset määrittävät, että AMK-tasoisen koulutuksen (käytännössä sosionomeja) pitää olla henkilökunnasta yli 50%.”

Mikäli yritys mielii pysyä markkinoilla, asiakaspaikat on pidettävä täynnä.
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä Kari ”Käpy” Björkman kommentoi sijoituspolitiikkaa Amppelilehdessä näin:

"Perhekotien yhteinen ja mielestäni suurin ongelma on budjetti ja laatupisteiden rakenne. Kun laitos tai perhekotiyksikkö on perustettu, sille palkataan henkilökunta ja lasketaan ”tapporaja”.

Jos laatupisteissä hinta edustaa 70 %, se tarkoittaa sitä, että ”pilttuiden” tulee olla täynnä kaiken aikaa.

Se tarkoittaa myös sitä, että kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen.

Ja se taas tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka vilpittömästi puhutaan perhetyöstä ja sen tärkeydestä, se jää väistämättä lapsipuolen asemaan.

Jos nimittäin sijoitetun lapsen perhe kuntoutuu pysyvästi, nuori palaa kotiinsa ja sijoituspaikan on löydettävä uusi asiakas."

Kari Björkman tietää mistä puhuu. Hänellä on ollut useita perhekoteja, joista yhden johtajana myös Kurhelan poikien tapauksesta tuttu sosiaalityöntekijä.

Ruhtinaallisista palkkioista huolimatta "kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Psykoanalyysin harhaopit sisarusten yhteydenpidon estäjinä

Sisarusten erottamista on aiheuttanut myös lastensuojelun usko psykoanalyysiin virheellisiin oletuksiin mm. usko ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen ja väärä tieto kiintymyssuhteista. Lastensuojelussa uskotaan, että sisaruksen läheisyys estää sijoitetun lapsen kiintymisen sijaisperheeseen ja tuo sinne ylisukupolvisia ongelmia ja "pahaa sosiaaliperimää"; siksi sisarukset pyritään erottamaan toisistaan.

Psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä löytyvät lähes jokaisen suomalaisen lastensuojelutoimijan hoitofilosofiasta, vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84).

Mirjam Kalland ja Jari Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.

Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).

THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten vanhempiensa luokse harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsa. LSKL:n kysely paljasti, että lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä.

Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (sisaruksiin/vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.

On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu väärin viime vuosina lasten sijoitustapauksissa. Väärinkäytökset ovat tulosta virheellisistä oletuksista että 1) kiintymyssuhteen osoittimia voitaisiin käyttää yksilöarvioinnissa lastensuojelussa 2) että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua 3) että se ennustaisi patologiaa tai 4) edustaisi staattista piirrettä lapsessa ( ts. ei muuttuisi kehityksen tai perheen saaman tuen myötä). Nämä ovat organisoitumatonta kiintymyssuhdetta koskevia myyttejä ja liioitteluja, joita tutkimusnäyttö EI tue.

Väärintulkinnoilla on aiheutettu harmia jo valmiiksi huono- osaisille ja puutteenalaisille perheille ja loukattu sisarusten ja vanhempien ihmisoikeuksia.

Usko psykoanalyysin traumateoriaan ja ongelmien ylisukupolviseen periytyvyyteen on johtanut myös sijoitettujen turhiin ja vääriin diagnooseihin ja psyykelääkityksiin. Sijaishuollon yritys voi laskuttaa lisää, mikäli sijoitettu on diagnosoitu hankalahoitoiseksi. Silloin hänet voidaan siirtää ”erityiseen huolenpitoon”, joka sijoitettujen nuorten mukaan voi olla pelkkää huumaamista ja eristämistä.

Diagnoosin sijoitetulle voi tehdä yrityksen oma tai sopimuslääkäri – jopa lasta tuntematta tai tutkimatta. Usein ennakkotiedot tulevat sosiaalityöntekijöitä, joista moni haluaa kunnallisen lastensuojelun jälkeen sijaishuollon yrittäjäksi. Lastensuojelulle lausuntoja kirjoittavilla lääkäreillä voi myös olla osakkuuksia ja virkasuhteita lastensuojeluyrityksissä.

Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.

Laitoksen ulkopuoliset lääkärit voivat olla nuoren diagnoosista ja huostaanoton tarpeesta eri mieltä. Tällaisissa tapauksissa lastensuojelu voi kieltää nuorelta käynnit lastensuojelun toimintatapoja arvostelevan lääkärin luona kuten Kristan tapauksessa.

Lastensuojelujärjestöt elävät huostaanotoista

Hoiva-alan harmaalla alueella liikutaan etenkin, kun voittoa tavoitteleva lastensuojelulaitos tai voittoa jakamaton lastensuojelujärjestö tarjoaa kunnille ostopalveluna sekä vanhemmuudenarviointia että lasten sijoitusta. Keskustelu jääviys- ja esteellisyyskysymyksistä on paikallaan paitsi firmojen myös Pelastakaa Lapset ry:n, SOS-Lapsikylä ry:n ja palvelutuotantonsa yhtiöittäneen Nuorten Ystävät ry:n kohdalla.

Nämä järjestöt nimittäin tuottavat vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta, mutta myös lasten sijoitustoimintaa joko omiin sijoitusyksiköihinsä tai sijaisperheisiin, joita ne itse ovat voineet olla mukana kouluttamassa ja rekrytoimassa. Yhden sijoitetun lapsen laitosvuoden hinta voi nousta yli 150 000 euron.

Professori J P Roos onkin kysynyt, onko lastensuojelujärjestöillä laitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi.

SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.

Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta ja sijaishuoltopaikka vaihtui noin kahden vuoden välein.
Pösön ja Puustinen-Korhosen mukaan ”toistuva kasvuympäristön vaihdos kahden vuoden välein vastaa todennäköisesti heikosti käsitystämme siitä lasten kasvuolosuhteiden turvallisuudesta ja pysyvyydestä, jota lastensuojelussa pyritään saamaan aikaan.”

Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään ( Janhunen 2007; Lamminen & Rantanen, 2007) .
Myös sosiaalityöntekijät ovat kiinnittäneet huomiota lasten pompotteluun eri sijaishuoltopaikkojen välillä ja siihen, että sijaisvanhemmat tuntuvat tarvitsevan yhä vahvempia lastensuojelun tukitoimia.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heidän tarvitsemansa tuki oikea-aikaisesti? HuosTa tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

Psykoanalyysin harhaopit omaksuneet PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja heidän läheistensä laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin, sijoitusten pitkittymiseen ja lasten syrjäytymiseen.

Silti kunnat ja STEA rahoittavat avokätisesti psykoanalyyttisiä arviointeja, työ- ja tutkimusmenetelmiä ja Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja heidän läheistensä vierannuttamisen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.

Raha syynä sijaishuollon haluttomuuteen tukea sisarusten yhteydenpitoa

Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva lastensuojelupolitiikka ja PRIDE- valmennus- nimittäin raha.

Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.

Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä sisaruksensa/vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.

Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy jouluksi kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.

Perhehoitoliitossa lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.
Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.

Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset(=pysyvät huostaanotot), jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus, vaikuttavuus tai toipumisorientaatio, jonka pitäisi olla mm.Helsingin kaupungin vallitseva hoidollinen viitekehys.

Toipumisorientaatiota tutkinut Esa Nordling on maininnut äärimmäisenä esimerkkinä palvelujärjestelmän väkivallasta ja asiakkaiden toipumisen esteistä asiakkaiden haaveiden ja unelmien tuhoamisen. Terveydenhuollossa tätä väkivaltaa on harjoitettu torjumalla, mitätöimällä ja patologisoimalla asiakkaiden haaveita; tulkitsemalla ne sairauden, vajavaisuuden ja puutteellisuuden oireiksi.

Sijaishuollossa tätä samaa väkivaltaa toteutetaan edelleen luvallisesti valtion, kuntien, STEA:n ja yksityisten kansalaisten rahoittamana.
Sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla läheisiinsä ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.

Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.

Perhehoitajia on tähän asti palkittu sijoitettujen haaveiden ja unelmien torpedoinnista ja yhteydenpidon estämisestä vaikka toiminnasta olisi pitänyt rangaista.

Perhehoitoliitto olisi voinut laatia sopimuskäytännöt niin, että perhehoitajia palkitaan lapsen lähisuhteiden tukemisesta ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain velvoitteiden noudattamisesta mutta sitä se ei tehnyt.

Voitaisiinko perhehoitajien sopimukset tehdä sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat saavat yhdestä huostaanotosta keskimäärin noin 200 000 euroa per lapsi sijaisperheessä, miljoonan perhekodissa ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon?

Eikö veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen kata sijoitettujen joululomaa kotona sisarustensa kanssa?

Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa Perhehoitoliitolle, jotta perhehoitajille ei tule pahaa mieltä yhdestä menetetystä lomapäivästä ja sijoitettujen joululomat saataisiin järjestymään?

Voisivatko Perhehoitoliiton vauraat yhteisöjäsenet, niinikään veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittamat Nuorten Ystävät ry ja SOS- lapsikylä pudottaa edes jouluna juhlapöytänsä alle muutamia murusia sijoitetuille esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa?

YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.

Kuuluisa kanadalainen tutkimus lasten tapoista ja pahoinpitelyistä on osoittanut että lapset ovat huomattavasti suuremmassa vaarassa muiden kuin biologisten vanhempiensa taholta. Erilaiset sijaishoitajat olivat jopa 70-kertainen riski lapsen omiin biologisiin vanhempiin nähden. Suomalaisen kouluterveys- kyselyn mukaan sijoitetuilla nuorilla on viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.

Think Child Safe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta.

Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia, sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Ajattele ennen kuin lahjoitat.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopion-mielipuolinen-sijoitusperuste-kotiavun-tarve
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja

https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-i-lastensuojelu-tyollistaa-paljon-enemman-kuin-poliisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-ja-kuntoutuksen-jasentaminen-sisaltoelementtien-avulla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-1-miten-paadytaan-laitokseen
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/lapsemme-laitoksissa-osa-2-mita-laitoksissamme-tapahtuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.knuutilaki.net/node/24
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-tarvitsee-reformin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-tutkii-vaan-ei-havaitse
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelijat-saavat-diplomaattisen-koskemattomuuden-ryhtymalla-sijaisvanhemmiksi

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin

Oulun malli: ateistiäidin lapsi kaupan

”Taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa”, sanoi tutkimusprofessori Matti Rimpelä vuonna 2012.
Totta on, että kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa lastensuojelun palvelujen kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa, mutta sitä ne eivät ole tehneet osaamattomuuttaan. Päinvastoin. Kuntien lastensuojelun omat resurssit on suunnitelmallisesti purettu, eli lastensuojelun yksityisten palvelujen kysyntä on nostettu tahallaan niin korkealle, että hinnoittelussa on palveluntuottajien markkinat.

Kuntien omien lastensuojelun resurssien nollaamisen jälkeen lastensuojelun palveluntuottajat voivat pyytää palveluistaan mitä hintaa tahansa. Se hinta niille on myös maksettava.

Samalla on luotu optimaaliset olosuhteet lastensuojelun korruptiolle. Yhden perheen lasten arvo lastensuojelun palveluntuottajille on monia miljoonia euroja koko sijoitusjakson ajalta.
Huostaanoton tuotto pelkästään yhden perheen muutamasta lapsesta on jo puoli miljoonaa euroa vuodessa!

Rahavirtaa ei kontrolloi kukaan eikä mikään, ja asiaa koskevat päätökset ja päätösperusteet pysyvät lastensuojelun päättäjän henkilökohtaisen salassapito- oikeuden kätköissä.

Taatusti noita summia jakamassa ovat muutkin kuin vain palveluntuottajat itse henkilökohtaisesti.

Valvonnan puute johtaa korruptioon

Voiko kukaan vakavissaan uskoa, että miljoonien eurojen rahavirrat, joita kukaan ei valvo, jäisivät rikollisilta hyödyntämättä?
Voiko kukaan vakavissaan uskoa, että näiden rahavirtojen suuntaamiseksi henkilökohtaisen salassapito-oikeuden kätköissä toimivat virkamiehet eivät vahingossakaan syyllisty omaneduntavoitteluun tai oikeudettoman hyödyn jakamiseen kavereilleen?
Näin toki eduskuntakin voi uskotella itselleen, mikä on ollut nähtävissä mm. lapsen huoltoa ja tapaamista koskevan lain kokonaisuudistuksen valmistelussa. Vieraannuttaja -käsitteen sisällyttämistä sanktioitaviin säädöksiin lapsijärjestöt eivät sallisi. Eipä tietenkään, koska suuressa määrin laiton lapsikauppa on vieraannuttaja-exien vaatimuksesta tapahtuvaa kostoa, jossa exä, lapsen isä tai äiti, ei sääliä eikä myötätuntoa tunne edes omia lapsiaan kohtaan.

Lastensuojelun lapsikauppa pyörii huomattavan suurelta osin vieraannuttaja-exien vaatimusten toimeenpanon kautta. Siitä syystä vieraannuttajien vaatimukset lasten pitämiseksi erossa toisesta vanhemmastaan toimeenpannaan lastensuojelussa ilman mitään harkintaa, automaattisesti niin kuin vieraannuttaja tilaa.

Lastensuojelun korruptio on johtanut kohtuuttomiin kustannuksiin ja yleisesti laittomiin, tosiseikkojen vastaisiin päätösperusteluihin. Niille markkinoille palveluntuottajiksi ovat kiirehtineet myös Suomessa toimivat useimmat lastensuojelujärjestöt!

Röyhkeimmin lainvastaisilla työtavoilla lapsenryöstöbisnestä pyöritetään Oulussa, Espoossa, Hämeenlinnassa, Tampereella, Jyväskylässä, Kankaanpäässä ja Porissa. Näissä kaupungeissa primääriongelma ei ole lastensuojelun virkailijoiden tyhmyys ja osaamattomuus, vaan röyhkeys ja tietoisuus siitä, että lastensuojelun päätöksentekijöille AVI ja hallinto-oikeus eivät tuomioitaan jaa.

Hyvä-veli-verkostojen apajat lastensuojelussa

Yllä mainituissa kaupungeissa kakkostason ongelma on tiukka organisoituminen uskonveljien kanssa samaan lahkoon, joka vaihtelee hieman alueittain.
Paikkakunnalla saattaa toimia 2-3 muita vahvempaa, periaatteessa kilpailevaa uskontokuntaa. Taloudellisessa eduntavoittelussaan ne kuitenkin löytävät herkästi epäpyhän yhtenäisyyden, yhteisen sävelen, jolla varmistetaan rahanjako tasapuolisesti vuoroin mulle, sille ja tuolle.

Ilmeinen kolmostason ongelma on siinä, että villeimmissä lapsenryöstökaupungeissa toimivat Suomen vahvimmat ja kaiken virkakunnan kesken kattavimmat hyvä-veli-järjestöt, joista merkittävimpänä ovat vapaamuurarit. Esimerkiksi Tampereelta löytyy vapaamuurareita päällikkötason virkamiehistä kunnan, poliisin, oikeuslaitoksen, valtion väliportaanhallinnon virastojen ja terveydenhuollon piiristä TAYSia myöten. Sama on tilanne Oulussa, Porissa ja Espoossa.

Huipputarjous: ateistin lapsi

Oulun lastensuojelun virkakunta levitti sanaa ”ateistiäidin vauvasta” uskonnollisissa työtehtävissä ja uskonnollisissa ammateissa pätevöityneille sijoituskotiyrittäjille. Markkinointikirjeen sisältö oli, että nyt olisi tarjolla synnytyslaitokselta suoraan huostaanotettava ateistiäidin lapsi.

Johtopäätöksen ateistiäidistä oli alun perin kirjannut yltiöuskovainen kätilö, jolle avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen äiti oli automaattisesti jumalaton ateisti. Uskonasioista hän ei ollut äidin kanssa keskustellut.
Oulun lastensuojelu on taantunut 80-luvulle, jolloin tämän maan kätilöiden uskonmafia päätti, että avioliiton ulkopuolinen yksinhuoltajan raskaus (au-yh-raskaus) on automaattisesti peruste lapsen lastensuojeluasiakkuuteen jo sikiövaiheessa.
Samaan suuntaan lastensuojelu on vauhdilla taantumassa siellä, täällä. Ihmiskauppa lapsilla vain kiihtyy.

Oulun käyttämille lapsenryöstöbisnesten palveluntuottajille markkinoitu tieto ateistiäidistä oli väärä. Äiti ei ollut ateisti, mutta ei kuitenkaan kuulunut yhteenkään Oulun seudulla hallitsevaan kolmeen vahvimpaan uskontokuntaan.

Lapsikaupan laajaa laadunvarmistusta

Mainosteksti huostaanotettavasta ateistiäidin lapsesta oli mennyt jakeluun. Sen jälkeen lapsen ja äidin terveys- ja sosiaaliasiakkuustietoja tietoja oli käynyt tutkimassa 54 ihmistä. Yli puolet niistä oli ihmisiä, joilla ei ollut mitään osaa eikä arpaa lapsen ja äidin hoitosuhteessa.

Oulun lastensuojelu kuten lastensuojelut muuallakin Suomessa yllyttävät innokkaasti äitiä valitusten tekemiseen aluehallintovirastoon tai hallinto-oikeuteen. Se lienee signaali lastensuojelun virkailijoiden horjumattomasta luottamuksesta näihin lainvalvojiin. On aihetta epäillä, että nämä laillisuusvalvonnan tasot on jo miehitetty luotettavilla, lastensuojelun virkakunnalle lojaaleilla oikeudenjakajilla.

Parin viikon aikana Oulun seutukunnalla näitä koulutoimen ja lastensuojelun yllyttelyjä viedä asia valituksena tai kanteluna eteenpäin, ennen kaikkea aluehallintovirastoon (AVI), sain kuulla muissakin asiakastapauksissa.
Seudun virkakunnan luottamus lainvalvojiinsa herättää todellakin ilmeisen aiheellisia epäilyksiä.

Huostaanoton peruste: vauvan rintaruokinta!

Merkillepantavaa on, että pian synnytyksen jälkeen huostaanotetun lapsen asiakasrekisteritietoihin kirjattuna oli, että ajankohtaista lastensuojelullista huolta Oulun lastensuojelulla ei tämän lapsen ja äidin suhteen ollut.

Löytyi myös se kirje, jossa lastensuojelu markkinoi tätä vauvaa uskovaisille sijoituskotiyrittäjille ateistiäidin lapsena. Tämä on yksi syy siihen, miksi vertaan nykyisiä lastensuojelun toimia natsi-Saksan kansallissosialistiseen rodunjalostukseen ja ruskeapaitaisten toimiin. Muiden kaupunkien lastensuojelusta tippuu samansuuntaista vahvistusta näkemykselleni epätasaisen tasaiseen tahtiin.
Tätä se pitkäaikainen toiminta kaiken laillisuusvalvonnan ulkopuolella saa aikaan.

Vahvimpana tämän vauvan huostaanoton syynä kaikissa vaiheissa on ollut väite siitä, että vauva on kuihtunut synnytyspainostaan, koska äiti ruokkii lastaan vain rintaruokinnalla. Sijoituskodissa lapselle annetaan ”oikeaoppisesti” oikeanmerkkistä korvikemaitoa, taisi olla Tuttelia. Lastensuojelun kanta: siis sinne lapsi on toimitettava.

Kun mitään muuta huostaanoton perustetta ei keksitty, niin lopulta Oulun lastensuojelussa huomattiin kovin innovatiivinen syy huostaanottoon: rintaruokinta.

Huostaanottoperusteiden mukaan äiti vaarantaa lapsensa terveyden ja terveen kasvun syyllistymällä pelkkään rintaruokintaan. Siksi lapsi huostaanotettiin 23 päivän ikäisenä!
Jo oli kiire saada ateistivauva kunnolla uskovaiseen kotiin.
Lapsen punnitustiedot neuvolasta olivat lastensuojelulla käytössä. Vauva oli neuvolan kirjausten mukaan kasvanut äidin huomassa – pelkällä rintaruokinnalla – huomattavasti keskimääräistä enemmän.
Oulun lastensuojelun vasta-argumentti: neuvolan puntari on ollut koko ajan rikki!

Jaossa miljoonien eurojen palkkiot

Vajaassa kuukaudessa Oulun lastensuojelu löysi lapselle hakemansa uskovaisen sijoituskodin.
Oikein näyttävän uran uskonnollisissa ammateissa omaavat uskovaiset sijoituskasvattajat tekivät tarjouksensa, ja lapsi myytiin heille ja huostaanotettiin … tai miten se nyt menee, sillä lastensuojelu luovutti sekä lapsen että valtion maksamat korvaukset, ilmeisesti normaalitaksan mukaiset 100.000 euroa vuodessa tälle kasvatuslaitokselle.

Koska todettua ajankohtaista lastensuojelullista huolta lapsesta ja äidistä ei ollut, niin Oulun lastensuojelu huostaanotti vauvan varmuuden vuoksi, ennaltaehkäisevänä lastensuojelutyönä, pois vääräuskoiselta äidiltään ja kasvatettavaksi kunnon uskovaiseksi kansalaiseksi.

Tai yksinkertaisesti kyseessä on silkka lastensuojelun ihmiskauppa yksinhuoltajien ja vähävaraisten perheiden lapsilla, joiden kaupankäyntimenetelmät Suomen eduskunta on hionut ihan piikkiin. Nimenomaan eduskunta ja sitä lobannut lastensuojelun mummumafia, koska tämä kaupankäynti on jätetty kaiken lakipohjaisen valvonnan ulottumattomiin.

Sabotoidut lokitiedot

Oululaisen lapsikaupan hienoimpiin virityksiin kuuluu asiakasrekisteritietojen lokitietojen ylläpitämiseen tehty muutos, jota en ole muualla vielä havainnut.
Oulun lastensuojelun ja sosiaalitoimen rekisterimerkintöjen lokitiedoista tuntuu puuttuvan kokonaan kenttä ”Muutettu”. Tällä keinoin Oulun virkakunta on ryhtynyt virkarikosten paljastamisen torjuntaan tavalla, joka tuskin on laillista.

Kun asiakasrekisterimerkintöihin tehtyjä muokkaamistapahtumia ei tallenneta, eli kun lokitiedoista puuttuu ”Muutettu” -merkinnät, lastensuojelu voi väärentää lausuntojaan aina halutessaan, mahdollisen valitusprosessin tai poliisitutkinnan etenemisen tahtiin niin, että mitään todisteita väärennetyistä asiakasrekisterimerkinnöistä ei tutkijoiden käsiin jää.

Länsi- ja Itä-Suomessa samaan lopputulokseen on yritetty päästä alkeellisemmin keinoin. Niiden tiedonluovuttamispyyntö -lomakkeissa on ihan laiton ruutu, johon pyydetään lisäämään, minkä rikoksen tai minkä virkamiehen rikoksen todistamiseen (tms.) pyydettyä tietoa kysyjä todisteikseen haluaa.

Lain mukaan pelkkä ”haluan tarkistaa tietoni” on ihan riittävä peruste tiedonsaantipyyntöön. Selvityspyynnöt mahdollisista rikosepäilyistä tiedonluovutuksen ehtona ovat vain sitä varten, että virastossa osataan sopivasti hävittää tietoja eli todisteita, tai muokata niitä.

Jos epäilykseni tahallisesta lokitietojen väärentämisestä virkarikosten paljastumisen estämiseksi ja lokitietojen Muutettu-kentän poistamisesta pitää paikkansa, koko Oulun lastensuojelun virkakunta pitäisi irtisanoa ja vaihtaa uusiin, rehellisiin työntekijöihin. Lokitietojen sabotoinnista erityisessä vastuussa on viraston ylin johto.

Lastensuojelulle ei ole lakia olemassa

Nyt Oulun lastensuojelu hakee vauvalle edunvalvojaa ja on määrännyt äidin ja lapsen tapaamiset tapahtumaan virasto-olosuhteissa valvotusti. Kirjattu syy yhteydenpidon rajoitusten ja lapsen edunvalvojahakemukseen on tämä:
Koska äiti voi tehdä Oulun lastensuojelun toimista julkisen!

Mainittakoon, että Oulun lastensuojelu on saanut eduskunnan oikeusasiamiehen, nimenomaan Oulun lastensuojelua koskevan päätöksen (EOA:n päätös, pvm. 17.12.2014 Dnro. 2276/4/13), jossa etukäteen varmuuden vuoksi tehdyt pakkotoimet mahdollisen virkakokouksia koskevien asioiden julkituomisen estämiseksi ovat laittomia.

Tässä Oulua koskevassa EOA:n päätöksessä korostetaan, että etukäteen kuvaamista (tai muuhun julkaisemiseen valmistautumista) ei voi kieltää ilman lakiin perustuvaa oikeutta, vaan mahdollinen julkaiseminen arvioidaan jälkikäteen.
Oulun lastensuojelu on kieltänyt kokousten videoinnin tai todistajien läsnäolon vielä sen jälkeenkin, kun EOA:n päätös oli kaupungille tiedoksi saatettu. Sen lastensuojelu on tehnyt erittäin tietoisena siitä, että se toimii vastoin lakia.

Oman ymmärrykseni mukaan lastensuojelu on lisäksi syyllistynyt kostoon ”varmuuden vuoksi”, törkeään virka-aseman väärinkäyttöön sen varalta, että äiti ehkä vie julkisuuteen oman ja lapsensa kohtelun Oulun lastensuojelussa. Onko todella näin, sen tutkikoon viisaammat ja asiassa toimivaltaiset tahot.

Se on joka tapauksessa fakta, että etukäteen virkakokouksen videointia ja todistajien läsnäoloa lastensuojelukaan ei voi kieltää ”varmuuden vuoksi”, ilman lakiin perustuvaa oikeutta. Kun tästä oli kiistaa Oulun lastensuojelun kanssa ennen lastensuojelun virkakokouksen alkamista, niin virkailijoiden vastaus oli: ”Meillä on oma tapa toimia [toisin kuin mitä laki ja eduskunnan oikeusasiamies määräävät]”.
Sillä kertaa kokous jäi pitämättä, koska laittomaan kiristykseen meistä kukaan ei tietenkään alistunut.
Asiakas saa videoida virkamiestapaamisen! Se on luvallista. Sitä lakia Oulun lastensuojelu ei kunnioita, eikä juuri mitään muutakaan lakia ja lainvoimaisia ohjeita.

Lastensuojelun kosto on julma

Täytyy olla myös niin, että mikäli lastensuojelu kieltää videoinnin sekä virkakokouksen muiden tallenteiden ja todisteiden keräämisen ja todistajien läsnäolon vastoin kiistattomia lainvoimaisia säädöksiä, niin lastensuojelun olisi peruttava vaatimuksensa, kun asiakas ymmärtää vedota tilanteessa sovellettavaan lakiin ja muihin lainvoimaisiin säädöksiin.

Mutta mitä tekee Oulun lastensuojelu? Kun asiakas vaatii kunnioittamaan laillisia työtapoja, lastensuojelu kostaa rankimmilla pakkopäätöksillä, mitä sen toimivallassa on! Se määrää lapsen ja äidin tapaamiset minimiin, hetkeksi kerran viikossa jossakin toimistossa ja valvotusti. Se ryhtyy hakemaan lapselle edunvalvojaa, niin että äidiltä menee viimeinenkin mahdollisuus vaikuttaa lapsensa asioihin.
Pieni hetki kerran viikossa noudattaa adoptiolakia ja Oulun lastensuojelun tavoitteita: kun lapsen ja äidin tapaamisia on kovin vähän, niin laki sallii pakkoadoption. Se että lastensuojelu itse supisti ensin tapaamiset pakkopäätöksellään vieraannuttavalle tasolle, ei vaikuta asiaan.

Asettamaansa tapaamisrajoitusta ja edunvalvojan hakemista lapselle lastensuojelu perustelee sillä, että äiti voi viedä todisteensa julkisuuteen. Näin siitä huolimatta, että EOA:n päätös toisessa Oulun lastensuojelun vastaavanlaisessa asiakastapauksessa nimenomaan kieltää ”varmuuden vuoksi” päätökset, jotka tehdään lastensuojeluvirkailijoiden kuvittelemien tulevaisuudenuhkien vuoksi.

Näin sanoo maalaisjärki: asetettu tapaamisrajoitus ja edunvalvojan hakeminen lapselle ovat pelkkä kosto ja kiristys siitä, että äiti vaati virkailijoita toimimaan laillisesti. Se on kosto siitä, että äidillä on videolla todiste siitä, kun lastensuojeluvirkailija ilmoittaa, että ”meillä on oma tapa toimia” vastauksena asiakkaan esittämään vaatimukseen laillisista työtavoista.

Eri asia on, mitä sanoo hallintolaki ja rikoslaki.
Niin on, miltä näyttää, sanoi Urho Kaleva Kekkonen aikoinaan. Tämän äidin kohdalla on kyse lastensuojelun rajusta, suunnitelmallisesta ja maksimaalisesta kostosta, koska äiti oli kerännyt todisteet, myös videoita, lastensuojelun törkeän laittomista toimista.

Lisäksi kostollaan lastensuojelu pyrkii varmistelemaan sitä, että ”ateistiäidin” lapsikauppa pysyy paikallisena julkisena salaisuutena.

Tapahtuiko rikoksia?

On enemmän kuin aiheellista kysyä, ovatko Oulun lastensuojelun virkamiehet ja muut asiassa toimineet viranomaistahot syyllistyneet johonkin, mitä lastensuojelussa ja yleensäkin virkavastuun puitteissa ei kerta kaikkiaan saisi tapahtua.

On todennäköiset syyt epäillä, että Oulun lastensuojelu on syyllistynyt moitteenvaraisiin työmenetelmiin ja muihin moitittaviin tekoihin, ehkä virkarikoksiinkin.

Pyydän keskusrikospoliisia ottamaan asian tutkittavakseen. Tutkintapyyntöön tarvittavat yksityiskohtaiset tiedot ja todisteet toimitan suoraan KRP:lle.

Esko Leipälä

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan
☞ Seitsemän lastensuojelun viranomaista esitutkintaan
☞ Oulussa ei saa jättää 9-vuotiasta leikkipuistoon ilman vanhempaa. Siitä rapsahtaa sakkoja.
☞ Avoin kirje Nivalan sosiaalitoimelle ja perhekotikumppaneille Ouluun
☞ Open letter to Committee for the Prevention of Torture (CPT)
☞ Kaupunginvaltuutettu Juha Vuorio (ps) esitti valtuuston istunnossa kysymyksen Oulun lastensuojelusta
☞ Lapsiasiavaltuutettu korporatismin takuumiehenä
☞ SUOMEN LAPSIKAUPAN UHRI 5-VUOTIAS MARIA
☞ Dokumentti Perhe K:n tarina: 10 + 1 syytä elää
☞ KADONNEET LAPSET -dokumentti
☞ Toteutuuko lapsen etu lastensuojelussa, entä Oulussa?
☞ Oulu pyrkii maailmankartalle
☞ Vuoden Vieraannuttaja -palkinnot: 1) Oulu 2) Jämsä 3) Kuopio (vaisuja aplodeja)
☞ Oulun sosiaalitoimen villit kuviot
☞ Oulun lastensuojelu äidille: "Luovuta. Ei meitä vastaan kannata taistella, voitamme kuitenkin."
☞ Oulusta kajahtaa taas: "Apua, vauva salilla!"
☞ Suomalaislapset viikkoja kaapattuina Ruotsin sosiaalin tuella
☞ LL-uutisia: "Perheet lähtevät liikkeelle."
☞ "Näin kohtaat median" – kaltoin kohdeltu sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara opastaa
☞ Sosiaalityön&psykiatrian palvelujärjestelmiä ei tehty asiakkaille vaan mm. keskiluokkaisten rouvien paistattelupaikaksi
☞ Oulun huostakohu: Henriikka,15, hakenut kirkosta turvapaikkaa
☞ Henriikka Kurhela - My Story
☞ Julkinen tiedote huostaan otetun Henriikan tapauksesta
☞ Oulun huostakohu & pastori Árpád Kovács: "Lastensuojelijat eivät kysyneet, mitä tytölle kuuluu..."
☞ Varatuomari Leeni Ikonen avustaa kirkolta turvapaikkaa hakenutta huostanuorta
☞ Pastori Raisa Lehtomäki antaa tukensa Árpád Kovácsille
☞ Virallinen tiedote: Kirkosta turvapaikkaa hakeneen huostanuoren ja Oulun lastensuojelun väliset sovintoneuvottelut johtivat rakentavaan yhteistyöhön
☞ Porvoon piispalta tukea huostanuorta auttaneelle pastorille
☞ Oulussa on jälleen haettu kirkkoturvaa lastensuojelun mielivallan vuoksi
☞ Eemeli hakee turvapaikkaa Oulussa
☞ Ossin tarina

☞ JP Roos: Oulun lastensuojelu kiinnostunut vain omasta arvovallastaan
☞ JP Roos: Sijaishuolto - viimeinen laitosten linnake
☞ Ikonen: Juusokin pyysi lastensuojelun uhrina turvapaikkaa kirkosta
☞ Syvälä: Pitkäsoitto siitä, mitä Long Playn lastensuojelujuttu jättää kertomatta
☞ Hämäläinen: Kurhelan poikien hallinnollinen vankeus
☞ Liljeberg: Nykylastensuojelussa lapsen kuuleminen on mahdotonta
☞ Soimajärvi: Suomalaisen lapsen yksittäistapaus
☞ Uusitalo: Tässä lisää bannattavaa
☞ Miettinen: Avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja

☞ TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
☞ TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii"
☞ LL listaa: 67 yritystukea saanutta lastensuojelufirmaa 2011/12
☞ Suuri lastensuojeluhinnasto: Yö lastenkodissa yhtä kallis kuin loistohotellissa - katso hurjat hinnat!

kuvakaappaus Verywell Mind

Toiset lapset hakkasivat ja juottivat virtsaa lastenkotiin sijoitetulle pojalle, kertoo Iltalehti.

Apulaisoikeusasiamiehen mukaan poikaa kohdeltiin ihmisarvoa alentavalla tavalla, koska sosiaali- ja terveysvirasto laiminlöi valvontavastuunsa.

Alle 15-vuotiaat pojat alistivat 13-vuotiasta poikaa muun muassa sylkemällä hänen suuhunsa ja pakottamalla hänet huuhtelemaan suutaan virtsalla.

Poika sijoitettiin lastenkotiin maaliskuussa 2013, ja hän oli siellä joulukuun alkuun asti.
Poikaa oli tönitty, hakattu ja kampitettu maahan. Hakkaaminen ja lyöminen oli ollut toistuvaa. Häntä oli poltettu tupakalla käteen, kämmeneen, kyynärtaipaleeseen, vasempaan rintaan ja pakaraan.

Poikaa oli lyöty sähköjohdolla toistuvasti ja useita kertoja. Häntä oli alistettu muun muassa sylkemällä hänen suuhunsa, pakottamalla hänet syömään etanaa ja huuhtelemaan suutaan virtsalla. Lisäksi pojalta kiristettiin rahaa.

Sosiaali- ja terveysviraston lausunnon mukaan "pahoinpitely on otaksuttavasti toteutettu lastenkodin ohjaajien ollessa toimistossa ja välittäessä työvuoron vaihtuessa seuraavalle vuorolle tarvittavat tiedot".

Virasto on ilmoittanut, että tulevaisuudessa kaikki ohjaajat eivät enää osallistu yhtä aikaa raportointiin.

Nyt 16-vuotias poika on sijoitettuna toiseen lastenkotiin.

Kun pahoinpitelyt ilmenivät, asiasta tehtiin rikosilmoitus poliisille. Poliisi kuitenkin lopetti tutkinnan, koska epäillyt olivat alle 15-vuotiaita. Pojasta vastanneen sosiaalityöntekijän mukaan pahoinpitelyt tulivat yllätyksenä, ja asian vakavuus paljastui heti. Hän kuvaili pojan kohtelua julmaksi.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslinin mukaan poikaa kohdeltiin ihmisarvoa alentavalla tavalla, koska sosiaali- ja terveysministeriö laiminlöi valvontavastuunsa.

Sakslin suositti korvausten maksamista, joten sosiaali- ja terveyslautakunta maksoi pojalle 5000 euroa hyvityksenä.

Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnalla ja lastenkodilla on erityinen vastuu siitä, että lapset saavat sijaishuollossa sellaista huolenpitoa, joita heidän etunsa edellyttää.

Lapsen epäinhimillisestä kohtelusta sijaishuollossa kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
(IL, 10.2.2018)

Sijaishuollon valvonta on edelleen retuperällä

Lokakuun liike on erittäin huolestunut AVIn ja VALVIRAn sosiaali- ja terveydenhuollon 2015- 2019 valvontaohjelmasta, jonka mukaan palveluiden laatu ja sisältö varmistetaan ensisijaisesti omavalvonnalla, joka on jo osoittautunut toimimattomaksi ja riittämättömäksi.

Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken.

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.

Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut , että:

-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä

Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:

-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on valitettavasti usein ajanhukkaa
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon

Ongelma on, että kaikissa edellämainituissa tapauksissa lapsi tai vanhempi saattaa joutua ja usein joutuukin työntekijöiden kostotoimenpiteiden kohteeksi.

Lasta ja vanhempaa rangaistaan epäkohtien kertomisesta tavallisimmin rajoittamalla heidän yhteydenpitoaan.

Moni valitusprosessiin lähtenyt vanhempi saa huomata, että lastensuojelu reagoi tehtyyn tutkintapyyntöön minimoimalla tapaamiset esim. yhteen kertaan kuussa tilanteessa, jossa lapsi tarvitsisi kaikkein kipeimmin vanhempansa tukea. Tapauksissa, joissa perheen on onnistunut jo paeta maasta, lastensuojelu voi yrittää vielä hankaloittaa perheen tilannetta esim. estämällä lapsilisien maksatuksen.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/juha-rehula-esti-korvaukset-sijaishuollon-kaltoinkohtelemille-maria-guzenina-toivoo-korvauksia-saarikolta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenkodin-johtaja-sdpn-poliitikko-ari-marjeta-syytteessa-lapsen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojeluguru-vankilaan-alaikaisen-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kolme-eri-miesta-hyvaksikaytti-lastenkotilasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-mallin-negatiiviset-seuraukset-nakyvat-jo
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/australian-valtion-koulukoti-pojille-oli-pedofiilien-paratiisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/esiintymiskieltoja-sossusirkuksessa-lastensuojelu-evaa-asiakkailta-lainvastaisesti-asiamiehet-ja-tukihenkilot
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

Varoituksia ei kuultu

Lokakuun Liike varoitti jo vuonna 2015, että sosiaalihuollon tiedonhallintauudistus rapauttaa asiakkaiden oikeusturvaa: "Olemme huolissamme terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rekistereiden yhdistämisestä sekä sosiaalitoimen vanhojen asiakastietojen digitalisoinnista.

Viranomaisten tiedonsaantioikeuksien laajentaminen olisi vaatinut sosiaalihuollon henkilöstön vastuu- ja korvausvelvoitteiden uudistuksen, sijaishuollon ja lastensuojelun eriyttämisen ja valvonnan ja toimivien oikeussuojakeinojen, valitusreittien ja asiakkaiden oikeusturvan varmistuksen, jotka jätetään nyt tekemättä. Pelkäämme, että rekistereiden yhdistäminen lisää hatarin perustein tehtyjä huostaanottoja. Pelkäämme myös, että yhdistymisen jälkeen lastensuojelun asiakkaat eivät enää uskalla hakea apua terveydenhuollosta pelätessään rekisterimerkintöjensä joutuvan lastensuojelun käsiin."

Jutussa tutkimustiedon keruuta vai asiakassegmentointia yritysten tarpeisiin Lokakuun Liike kirjoitti vuonna 2016 seuraavasti:
"Tekopyhältä ja valheelliselta tuntuu myös oikeusturvan samaistaminen suostumuksen kysymiseen asiakkailta ja asiakkaidenmahdollisuuteen saada lokitiedot. Käytännössähän viranomaisella on oikeus saada haluamansa tiedot asiakkaan kiellosta huolimatta. Mitä asiakasta myöskään hyödyttää tietää, että hänestä tehtyjä 120 vuotta säilytettäviä mustamaalavia merkintöjä on tutkinut ja levitellyt kymmenittäin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä tilanteessa, jossa toimivia valitusreittejä ei ole; poliisi ei tutki, koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse?

Kun huono-osaisista kansalaisista aletaan kustannustehokkuuden parantamisen nimissä kerätä tunnistetiedollista materiaalia koko elämän ajalta kaikista mahdollisista viranomaisrekistereistä ja samaan aikaan laaditaan uutta viranomaisten tiedonsaantivaltuuksia lisäävää ja asiakkaiden tietoturvaa heikentävää lakiuudistusta (luonnos sosiaali- ja terveystietojen tietoturvallisesta hyödyntämisestä annettavaksi laiksi ) jota laatimassa on lasten ja biovanhempien pysyvää erottamista kannattanut ja sijaishuollon edunvalvojana kunnostautunut Pia- Liisa Heiliö hälytyskellojen pitäisi soida muuallakin kuin Lokakuun Liikkeessä.

Onko lastensuojelun tietopohjan uudistus tosiasiassa vain tutkimukseksi naamioitua leimaavaa asiakassegmentointia yksityisen hoiva- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin vai peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille?"

Artikkelissaan Urkinta lisääntyy lastensuojelussa Lokakuun Liike kirjoitti: "Pahimmillaan uusi tietopohja rakentuu asenteellisille ja usein valheellisille jäävien viranomaisten/ yritysten omia toimiaan oikeuttamaan pyrkiville ja asiakkaita eriarvoistaville merkinnöille, joita käytetään/ myydään riskiregiimin ja sijaishuollon liiketoiminnan pönkittämiseen ja asiakaspalaute jätetään käyttämättä/ huomioimatta tai kerätään vain tietyiltä viranomaisten valitsemilta asiakasryhmiltä."

Lokakuun Liikkeen varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Roosa- tutkimuksen projektikoordinaattori ja THL:n asiantuntija Anneli Weiste- Paakkanen syytti Lokakuun Liikettä turhasta pelottelusta ja vakuutti, että THL noudattaa aina lakia. Romanien Roosa-tutkimus herättää romaniväestössä pelkoa muun muassa etnisestä profiloinnista sekä tietojen väärinkäytöstä. Tutkimukseen onkin ollut vaikeaa saada osallistujia epäluulon vuoksi.

Uhkakuvat toteutuivat

Vuonna 2018 Helsingin Sanomat kirjoittaa, että jokaiselle suomalaiselle lasketaan henkilökohtainen hinta, joka hänestä maksetaan terveysyritykselle tai maakunnan sote-keskukselle:
"Jokainen suomalainen pisteytetään sen mukaan, miten paljon hän rasittaa terveydenhuoltoa. Sote-keskus saisi asiakkaasta yksilökohtaiseen riskiin perustuvan maksun. Sen laskennassa otettaneen huomioon niin terveyshistoria kuin niin sanotut sosioekonomiset tekijät."

Kyseessä on uusi tieto, jota jo tuoreeltaan ihmetteli tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio Uuden Suomen haastattelussa.

Aarnio kertoi, että asiaa ei ole esitelty tietosuojavaltuutetun toimistolle ”siten kuin nykyinen henkilötietolaki edellyttää”. Pisteytys ei ole esillä terveystiedon toissijaista käyttöä koskevassa hallituksen esityksessäkään
.– Vaikuttaa, ettei asiaa ole THL:ssä arvioitu myöskään sovellettavaksi tulevan EU:n tietosuoja-asetuksen perusteella, Aarnio sanoo ensikommentteinaan.

Aarnion mukaan pisteytysjärjestelmässä ongelmalliselta kuulostaa muun muassa se, että ihmisille ei THL:n mukaan ole tarkoitus kertoa heidän omaa kapitaatiomaksuaan.

– Itseään koskevien tietojen saanti rekisteristä tarkastusoikeuden nojalla on pääsääntö eikä siihen saa tehdä yleistä, kattavaa poikkeusta. Vähintään niin sanottu välillinen tarkastusoikeus pitää olla, Aarnio kertoo.

Hänen mukaansa tietosuojavaltuutetun toimisto tulee pyytämään THL:ltä selvitystä siitä, ”minkä lain tai lainkohdan mukaan he katsovat voivansa asiassa uutisessa kuvatulla tavalla toimia”.

Pisteytyksen tietoturvariskit ovat ilmeisiä

Ihmettelyyn yhtyvät myös kansanedustajat Asmo Maanselkä (kd.), Satu Taavitsainen (sd.) ja Maria Guzenina (sd.). Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Maanselkä arvioi Puheenvuoron blogissaan, että uudistuksen myötä ”voimme menettää lopullisesti yksityisyytemme”.

–Julkinen valta rakentaa ennennäkemättömän rekisterin kansalaisten nykyisistä terveystiedoista, sosioekonomisista tiedoista ja yhdistää sen vakuutusmatemaattiseen taloudelliseen arvioon henkilön tulevaisuuden terveydentilan aiheuttamista kustannuksista, Maanselkä kirjoittaa blogissaan.

Kapitaatiokorvausperuste ei olisi HS:n mukaan kansalaisten tiedossa.

– Se olisi kuulemma liian arvottavaa, jos tiedon itse tietäisi. Miten toimitaan jos rekisteriin on syötetty vääriä tietoja? Pääseekö "henkilön arvonmäärityksen" pohjana olevia tietoja itse enää korjaamaan? Nykyisen lainsäädännön mukaan pääsee, Maanselkä huomauttaa.

Maanselkä muistuttaa, että kaikki potilastieto on nykylain mukaan saatava ja pyydettäessä korjattava.

–Miten kapitaatioperuste toimii, jos pääsemme itse pyyhkimään epämieluisen terveyshistorian potilastietorekistereistä? Eikö se pyyhkiydykään tästä uudesta isovelirekisteristä?

Maanselän mielestä nyt mennään suuntaan, jossa saa ”ruveta oikeasti pelkäämään tietovuotoja ja valinnanvapauden kylkiäisenä vielä menetetään yksityisyys”.

–Se herättää huolen, että jos terveyshistoriaa ei saa pyyhkiytymään uudessa järjestelmässä, niin miten nämä tiedot suojataan, että ne eivät leviä maailmalle? Tätä arvokasta dataa voisi hyödyntää ei vain Trumpin kampanjassa, vaan kaikki vakuutusperusteiset toimijat kuten terveysvakuuttajat, mutta myös asuntolainoja myöntävät pankit. Kohta Nordean asuntolainan marginaali määräytyy kapitaatiokorvauksen mukaisesti.

Sairasta touhua

Huolissaan on myös Guzenina.

– Sote-uudistus on saamassa dystopisia piirteitä. Ihmiset aiotaan pisteyttää järjestelmää hyödyttäviksi ja hyödyttämättömiksi palasiksi. Saavatko lapset jo syntyessään oman kastimerkkinsä vanhempiensa pisteytyksen perusteella? Guzenina twiittaa.

Taavitsainen vastustaa uutta mallia jyrkästi.

– Ihmisten pisteytys on jo niin sairasta touhua, että kuvottaa. Vastustan jyrkästi. Se on helppo välttää toteuttamalla sote niin, että palvelut järjestää ja tuottaa julkinen toimija. Silloin ei rahan ansaitseminen kiilu silmissä, vaan ihmisten hoitaminen on perustehtävä, Taavitsainen twiittaa.

Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran johtava asiantuntija Kimmo Haahkola vaikutti pöllämystyneeltä. Haahkolan työmaata ovat uudistuskyky-teema ja sote-organisaatiot.

–Täytyy todeta, että olin aivan ällikällä lyöty kun luin Hesarin jutun, suorastaan kanveesissa. Tietosuojavaltuutettu nostaa aivan oikeita asioita esille. Tällainen lajittelu ei taida kuulua sivistysvaltion toimintatapoihin, puhumattakaan pisteytyksen salaamisesta kansalaiselta, Haahkola twiittasi.

- Tällainen ratkaisu edellyttäisi about kaikkien Suomessa saatavien julkisten ja yksityisten rekisterien yhteenajamista. Tietoturvariskit ovat ilmeisiä, jonka lisäksi epäselvää on, miten THL aikoo saada tiedot esim työterveyden piirissä olevista? kirjoittaa Li Anderson.

- Tässä on nyt valtio luomassa ehkä kylmäävintä datarekisteriä ihmisistä ikinä: henkilökohtainen sote-hintapiste jokaiselle. Toivon todella, että tätä tietoa ei koskaan murreta esiin, jätetä paperiroskikseen tai mokata julki, kirjoittaa Tampereen yliopiston journalismin vierailijaprofessori Jussi Pullinen.

Vihreiden Ville Niinistö suuntasi sote-kritiikkinsä kokoomukseen.

- Kokoomuksen sote-markkinamalli edellyttää aivan poikkeuksellista ihmisten valvontaa ja pisteyttämistä tavalla, jota voi myös käyttää väärin. Kontrolli- ja byrokratiamallihan tämä on, hän kirjoitti.

THL on myöhemmin rauhoitellut uuteen järjestelmään liittyviä pelkoja. Laitoksen mukaan varsinaista uutta rekisteriä ei olla luomassa, eikä uutta tietosuojariskiä pitäisi syntyä.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-varoittaa-potilastietojen-arkisto-kannan-riskeista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelija-urkki-130-perheen-tiedot-oulussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapito-ei-estanyt-viranomaisyhteistyota-eerikan-tapauksessa-tietosuojan-heikennykset-eivat-paranna-sosiaalityon-laatua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/attendo-jatkaa-ahneuden-tiella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti

Tavallinen kylä ei saa kasvattaa - ainoastaan viranomaisten innokylä

Aiemmin lapsensa koulukiusaamiseen puuttuneet vanhemmat joutuivat lastensuojelun psykoanalyyttisten tutkimusten ja provokaatioiden kohteeksi.

Nykyisin he saavat suoraan rikostuomion mikäli ottavat kiusaajan puhutteluun.

Rikosoikeuden professori varoittaa vanhempia ottamasta naapurin lapsia puhutteluun:
”Edessä voi olla tuomio vapaudenriistosta ( Iltalehti, 13.4.2018 ).

Aikuinen saattaa syyllistyä mielestään tavallisessa kurinpidossa lapsen vapaudenriistoon, sanoo rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

Esimerkiksi naapurin kiusaajalapset puhutteluun ottaneet vanhemmat tuomittiin vapaudenriistosta.
Kiusaaminen itähelsinkiläisen päiväkodin esikouluryhmässä on johtanut siihen, että joukko lasten vanhempia harkitsee valituksen tekemistä Etelä-Suomen aluehallintovirastoon (avi) päiväkodin toiminnasta.
Kiusaamista ja vapaudenriistoa voidaan perustella uskonnolla.
Lapsen ilmoittaminen poissaolevaksi koulusta koulukiusaamisen vuoksi voi johtaa lastensuojeluilmoitukseen.
Rikosoikeuden professorin mukaan laki sallii oman lapsen laittamisen arestiin joksikin aikaa, mutta toisten lasten liikkumisenvapauden rajoittaminen johtaa herkemmin rikostuomioon.

Lasta saa pitää arestissa, mutta silloinkaan hän ei saa jäädä täysin yksin.

Eskari-ikäinen lapsi uhkaa uhmapäissään karata kotoa, eikä tottele mitään aikuisen ohjeita tai pyyntöjä. Naapurin lapset ovat kiusanneet omaa lastaa ja mieli tekisi ojentaa kiusaajia sanallisesti oman kodin seinien suojassa.
Tuttuja tilanteita kaikille vanhemmille, mutta kuinka lasta saa kasvattaa, jottei tule rikkoneeksi lakia tai lapsenoikeuksia?
- Oman lapsen saa lukita lyhyeksi ajaksi omaan huoneeseensa, mutta naapurin lasta ei kannata tuoda kotiinsa edes puhuttelua varten. Muuten edessä voi olla tuomio vapaudenriistosta, selventää Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen.

Kasvatukselliset perusteet

Lain mukaan vapaudenriisto tarkoittaa tilannetta, jossa joku sulkee sisään, sitoo, kuljettaa johonkin tai muulla tavalla oikeudettomasti riistää toiselta ihmiseltä liikkumisvapauden tai eristään toisen tämän ympäristöstä.
Tällä perusteella lapsen aresti omassa huoneessa voisi olla vapaudenriisto, mutta jos teko on tehty kasvatuksellisin perustein, se ei ole lain silmissä väärin.
Yksioikoinen rajanveto siitä, mikä käy ja mikä ei, on haastavaa, sillä lakia tulkitaan aina tapauskohtaisesti. Tolvasen mukaan tulkintaan vaikuttavat ainakin lapsen ikä, terveydentila ja tilanne, jossa epäilty vapaudenriisto on tehty.
- Lapsen kohdalla vapaudenriiston perusteena täytyy olla kasvattaminen ja lapsen hyvinvoinnin suojelu. Vanhemmillahan on kasvatusvelvollisuus ja vastuu lapsen turvallisuudesta.

Teini-ikäisen aresti laiton?

Aresti muuttuu laittomaksi vapaudenriistoksi, jos telkeäminen on säännöllistä ja jatkuvaa.
Tolvanen kertoo tapauksesta, jossa vanhemmat säännönmukaisesti lukitsivat lapsensa yöksi huoneeseensa. Oikeuden mukaan se ei ollut hyväksyttyä tai perusteltua.
- Lasta ei myöskään saa eristää kokonaan muusta elämästä, vaan hänen pitää pystyä saamaan halutessaan kontakti aikuiseen tavalla tai toisella.
Lakia rikotaan todennäköisesti myös silloin, jos arestiin pakotettu lapsi on jo teini-ikäinen. Kaupungille illaksi mielivää alaikäistä nuorta ei siis yleensä saa sulkea väkipakolla huoneeseensa.
- Suoraan sanottuna aikuisilla on tässä tapauksessa aika vähän tehtävissä.
- Pitää muistaa, että 16-vuotiaalla on jo seurakuntavaaleissa äänioikeus ja hänellä on myös seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Tällöin voidaan katsoa, että hänellä on paljon enemmän itsemääräämisoikeutta kuin pienemmällä lapsella. Myös aikuisen vastuu pienemmästä lapsesta on suurempi, Tolvanen sanoo.

Kylä ei saa enää kasvattaa- elleivät ole viranomaisia

Omia huollettavia lapsia saa siis pitää arestissa kasvatuksellisesti, mutta vieraiden lasten kohdalla kynnys vapaudenriiston tunnusmerkkien täyttymiseen on erittäin matala.
Tolvanen ei suosittele missään tapauksessa tuomaan edes tuttuja lapsia kotiin kasvatukselliseen puhutteluun.
- Näissä pitää olla hyvin varovainen, sillä oikeus arvioi sitä, missä määrin lapsi itse pystyy määräämään tilannetta. Lapsihan voi kokea, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa, vaikka aikuinen ajattelisi toisin. Parempi on kutsua vanhemmat paikalle selvittämään tilannetta.
Takana ovat siis ne ajat, kun kerrostalon äkäinen talonmies piti kurissa koko lapsilauman puhutteluillaan, Tolvanen naurahtaa.
- Sellaiseen ei ole enää paluuta. Yhteiskunnasta on tullut siinä määrin individualistinen paikka, että on syytä pitää varansa, ettei saa tuomiota. ( Iltalehti, 13.4.2018 )

Tolvanen on väärässä. Erilaiset viranomaisyhteisöt ja heidän innokylänsä saavat kasvattaa lapsia hyvinkin kyseenalaisin perustein ja menetelmin varhaisen puuttumisen nimissä. Mikäli kiusaaja koetaan kumppaniksi tai kollegaksi, kiusaamiseen ja väkivaltaan ei puututa.

Tutkimuksessaan Riskillä merkityt Timo Harrikari väittää, että ”puuttumiskulttuurin todennäköisimpiä pesäpaikkoja ovat suhteellisen pienet kunnat, joissa viranomaistoimintaan kohdistuva valvonta on vähäistä, poliittinen rakenne ja sitä indikoiva arvomaailma edistävät matalaa toleranssia, infrastruktuuri ja paikallinen palvelujärjestelmä ovat kontrollin lisäämiselle suosiollisia, ja joista löytyy sopivaa valistumatonta kansalaisaktivismia ja innokasta keskiluokkaista moralismia aikuisten välisen "kylähengen kohottamiseksi" samalla kun voidaan erottautua "riskiperheistä”.

Sosiaalityön professori Mirja Satkan mukaan puuttuminen saattaa vahvistaa lapsen poikkeavaa käyttäytymistä etenkin tilanteissa, joissa hän puuttumisten seurauksena omaksuu itselleen poikkeavan identiteetin. (Esim. Harrikari 2008, 109–110; Harrikari & Pekkarinen 2008). Hänen mukaansa lasten kanssa toimivien ammattilaisten mahdollisuuksia riskidiagnooseihin parannetaan vaatimuksilla madaltaa henkilön tietosuojaa riskitapausten osalta ja kehittämällä yhä parempia riskitekijöiden diagnoosivälineitä.

Viranomaisen rikos ei ole rikos vaan erityisosaamista ja lapsen etu

Omat vanhemmat eivät enää saa lapsensa terveystietoja mutta viranomaisilla on oikeus tehdä lapsista riskiluokituksia ja - pistetyksiä. Nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) edeltäjä Stakes on huoliluokittanut 2000- luvulla noin 30 000 lasta vanhempiensa selän takana.

Sijaishuollon työntekijät voivat harjoittaa lapsiin kohdistuvaa alistamista ja väkivaltaa luvallisesti kunhan löytävät sille kasvatuksellisen viitekehyksen, osaavat nimetä väkivallan lapsen edun mukaiseksi rajoittamiseksi ja fabrikoida sille perusteet.

Hallinnollinen vapaudenriisto tarkoittaa tilannetta, jossa viranomainen sulkee sisään, sitoo, kuljettaa johonkin tai muulla tavalla riistää toiselta ihmiseltä liikkumisvapauden tai eristään toisen tämän ympäristöstä.

Hallinnollisen vapaudenriiston pitäisi perustua todistettuun välittömään varaan mutta käytännössä perusteeksi riittää viranomaisen subjektiivinen tunne; huoli.

Huostaanotto alkaa usein kiireellisenä sijoituksena. Suomessa sijoitetaan kiireellisesti yksi lapsi joka toinen tunti eli kaikkiaan noin 4000 lasta vuodessa. Valtaosa heistä kokee kiireellisen sijoituksen ensimmäistä kertaa elämässään. Määrissä on ollut rajua kasvua koko vuosituhannen ajan. Kiireelliset sijoitukset ovat noin nelinkertaistuneet kymmenessä vuodessa 2000-luvulla.

Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja jopa 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
Tahdonvastainen huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa (HAO). Hallinto-oikeuskäsittely on erilainen kuin vaikkapa rikosasian käsittely käräjillä. Tosiseikkaselvittely puuttuu eli sosiaalityöntekijöiden väittämien todenperäisyyttä ei tutkita. Perhe häviää jutun 93 prosentissa tapauksista.

Huostaanotto on purettava, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet. Lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henki on perheen jälleenyhdistäminen, mutta Suomessa huostaanotto on käytännössä pysyvä: alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain.

Suomessa ei tilastoida huostaanottojen syitä valtakunnallisesti. Suurin yksittäinen syy vanhempien kohdalla on ”riittämätön vanhemmuus”. Lapsen koulunkäyntivaikeuksilla ja oppimisvaikeusdiagnooseilla on selkeä yhteys lastensuojeluun ja huostaanottoihin. Koulukiusaaminen johtaa helposti uhrin huostaanottoon.

Koulukiusaaminen täyttää kidutuksen tunnusmerkit

Psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti kritisoi kovin sanoin suomalaisen peruskoulun piittaamattomuutta koulukiusaamisen ehkäisyssä.

Lehden mukaan koulukiusaaminen täyttää monet kidutuksen tunnusmerkit eikä kouluissa edelleenkään puututa kiusaamisen riittävän jämäkästi.
– Ongelma pyritään ratkomaan sopivasti neuvotellen, pahoittamatta kenenkään mieltä. Ollaan neutraaleja eikä asetuta kenenkään puolelle tyyliin ”ei tehdä tästä nyt numeroa”, kirjoitti Lehti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

Lehti vertaa koulukiusaamista kidutukseen. Hänen mukaansa koulukiusaaminen täyttää usein kidutuksen tunnusmerkit, jotka ovat voimakkaan henkisen tai ruumiillisen kärsimyksen aiheuttaminen toiselle tarkoituksena pelotella, syrjiä, pakottaa johonkin, rangaista, saada tietoja tai tunnustus tai tyydyttää kiduttajan sadistiset tarpeet.

– Kun lapsi kokee jotain, joka vastaa kidutusta, ja hänen mielenterveytensä on uhattuna vuosikymmeniksi eteenpäin, siitä nimenomaa pitää tehdä iso numero.
Ratkaisuksi Lehti tarjoaa tiukkaa koulukuria. Hänen mukaansa ”kiva ja sovitteleva ilmapiiri ilman kenenkään syyllistämistä” on kiusaamisen suitsimisessa tehoton.

Kunnon koulukuri sekä väkivallan tekijän vanhempien mukanaolo ojentamisprosessissa ovat hyvin keskeisiä asioita.”– On olemassa hyvää kansainvälistä tutkimustietoa siitä, että tehokas välituntivalvonta, kunnon koulukuri sekä väkivallan tekijän vanhempien mukanaolo ojentamisprosessissa ovat hyvin keskeisiä asioita koulukiusaamisen vastustamisessa.

Lehti kirjoittaa, että lapsen oikeus turvalliseen ja terveelliseen kasvuympäristöön on pelkkä vitsi sille noin 15 prosentille oppilaista, joita kiusataan koulussa.

– Heille koulu on mielenterveyden kannalta vaarallisimpia paikkoja, joihin he ikinä astuvat.
Lehti kertoo tavanneensa satoja kouluväkivallan traumatisoimia ihmisiä, mutta vielä kukaan ei kerro traumatisoituneensa määrätietoisen koulukurin vuoksi.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus

Kansalaiset ovat ihmetelleet jo vuosia sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneen lastensuojelun kritiikitöntä uutisointia ja median vaikenemista lastensuojelupäättäjien ja lastensuojelujärjestöjen rikoksista ja väärinkäytöksistä.

Rohkeaa tutkivaa journalismia tekemään ryhtynyt Seura uskalsi kuitenkin uutisoida kuinka Pelastakaa Lapset ry:n liittohallituksen pitkäaikainen jäsen, entinen MTV3:n uutis- ja ajankohtaisohjelmien vastaava päätoimittaja ja nykyinen Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ulkoisti kaverille sekä horjutti journalismin ja rahoituksen välistä palomuuria.

Ylä-Anttila siirtyy Yleisradioon MTV:ltä. Hän on ollut MTV Uutisten vastaava päätoimittaja vuodesta 2001 lähtien. Ylen toimitusjohtajaksi siirtyvä Merja Ylä-Anttila on ilmoittanut haluavansa purkaa ilmassa ollutta jännitteisyyttä julkisen palvelun ja kaupallisen median väliltä.

MTV:n organisaatiota uudistettiin kolme vuotta sitten siten, että uutistoimitus siirtyi erilliseen sisällöntuotantoyhtiöön Mediahub Helsinkiin, jonka toimitusjohtajana Ylä-Anttila on toiminut vastaavan päätoimittajan tehtävän ohella.

Ulkoistuksen työnäyte

MTV:llä Ylä-Anttila oli mukana tekemässä ulkoistussopimusta, jolla Huomenta Suomi -aamuohjelma ulkoistettiin hänen perhetuttaviensa Tapio ja Virvatuulia Nurmisen Nouhau-yhtiölle. Myös MTV:n pätkätyösuhteisia toimittajia alettiin kierrättää Nouhaun kautta vuokratyöntekijöinä.
Huomenta Suomen tekeminen oli Nouhaulle erittäin kannattavaa samaan aikaan kuin MTV itse teki mittavia tappioita. Ylä-Anttilan ja Nurmisten mukaan MTV tosin säästi rahaa ulkoistuksella, mutta samalla ohjelmaa alettiin tehdä erittäin niukalla budjetilla. Nouhau-yhtiöt ovat rikastuttaneet omistajapariskuntaansa miljoonilla euroilla viime vuosina.
Journalistiliiton julkaisema Journalisti -lehti käsitteli ulkoistamisia kaksi vuotta sitten laajassa artikkelissa.

Yleisradio sai median eettisten ohjeiden noudattamista valvovalta Julkisen sanan neuvostolta poikkeuksellisen langettavan päätöksen, jonka mukaan päätoimittaja Atte Jääskeläinen oli taipunut pääministeri Juha Sipilän (kesk.) painostukseen ja muuttanut Sipilän sidonnaisuuksia käsittelevää juttua ilman journalistisia perusteita.

Samaan tulokseen tuli Yleisradion riippumattomaksi selvitysmieheksi palkkaama hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää, jonka mukaan pääministeri sai Yleisradiolta “erityiskohtelun”.

Mäenpää suositteli raportissaan Yleisradion rahoituksen ja journalismin välisen palomuurin vahvistamista etenkin siitä näkökulmasta, että verorahoitteisen ja poliitikoilla miehitetyn hallintoneuvoston alaisuudessa toimivan Yleisradion tulisi aktiivisesti seurata vaikutusyrityksiä ja julkistaa niitä herkemmin.

Yksi Ylegate-keskustelussa esiin noussut ongelma oli päätoimittaja Jääskeläisen lobbari-rooli Ylen rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän suuntaan.
“Jos yhtiön ylin johto ei pidä yhtiön lippua korkealla, niin ongelma valuu alaspäin ja roolit menevät sekaisin. Ei voi olla päätoimittaja, joka lobbaa samaan aikaan poliitikoilta rahaa. Sellaista tilannetta ei pitäisi päästää syntymään. Tilanteen syntyminen on tietysti toimitusjohtajan ja hallituksen vastuulla”, tiivisti tutkija Anu Kantola MTV:n haastattelussa Jääskeläisen irtisanoutumisen jälkeen.

Palomuurin paikkaaja

Seuran mukaan Ylä-Anttilan nimityksen voi nähdä ulkoistamisosaamisen hankkimisen lisäksi myös yrityksenä korjata tilannetta, jossa toimitusjohtajan journalistisen osaamisen puute synnytti valtatyhjiön, jossa vastaava päätoimittaja Jääskeläinen päätyi käytännössä toimitusjohtajan sijaan Ylen rahoituksen ykköslobbariksi.
MTV:n vastaavana päätoimittajana ja Mediahubin johtajana Ylä-Anttila on ollut vastaavanlaisessa tilanteessa, jossa rahoituksen ja journalismin välinen palomuuri on levännyt ainoastaan Ylä-Anttilan oman journalistisen etiikan varassa.

Uutisjournalismia kaupan

Mediahubia perustettaessa sille luotiin asema, jossa MTV:n oli tarkoitus olla vain yksi yhtiön sisältöä ostavista asiakkaista. Samalla Mediahubille alettiin hankkia muita asiakkaita, jotka olisivat valmiita maksamaan yhtiön tuottamista sisällöistä.
Yksi tällainen sopimus tehtiin Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran kanssa. Sitran Seuralle luovuttamien sopimusten mukaan Sitra maksoi Mediahubille Sitran Ratkaisu 100 -hankkeen sisältökokonaisuduen tuottamisesta.

Sitran ratkaisu 100- tempauksen taipumista aiheeksi Maikkarin uutislähetyksiin saattoivat luontevoittaa entisestään Mediahubin Sitralle lähettämät, loppusummaltaan yhteensä 124 368 euron ja 68 sentin laskut.

Seura kertoi Mediahubin ja Sitran yhteistyöstä helmikuussa. Tuolloin Merja Ylä-Anttila kertoi Sitran maksaneen verkkosivujen sisällöntuotannosta sekä tapahtumien järjestämisestä, ei uutisista.

Seuran myöhemmin saamat sopimukset kertovat, että sopimuksessa on luvattu näkyvyyttä myös Huomenta Suomi -ajankohtaisohjelmassa sekä uutisissa.
Sopimuksessa sovittiin, että “kampanjasta uutisoidaan MTV:n eri välineissä silloin, kun se on journalistisesti relevanttia”. Sopimukseen kirjattiin kuitenkin myös, että päätöksen uutisoinnista tekee yksin Mediahub ja vastaava päätoimittaja Ylä-Anttila.

MTV teki Sitran hankkeesta lukuisia uutisia – huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Yleisradio tai Helsingin Sanomat.

Kuvio piilossa

MTV:n uutisissa yleisölle ei kerrottu kaupallisesta sisältöyhteistyöstä, vaikka Journalistin ohjeet sanovat, että “käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi”. Ylä-Anttilan mukaan tähän ei ole ollut tarvetta, koska kaupalliset yhteistyöhankkeet eivät liity MTV uutistoimintaan ja ne pidetään erillisinä.
”Uutisvalinnat ja käsittelyt kulkevat oman journalistisen prosessin kautta ja niistä päättävät eri ihmiset”, Ylä-Anttila kertoi Seuralle tuolloin, vaikka oli toimitusjohtajana vastuussa Mediahubin liiketoiminnasta ja MTV Uutisten vastaavana päätoimittajana vastuussa journalistisesta päätöksenteosta.

Yleisradion toimitusjohtajana Ylä-Anttilan rooliin ei kuulu journalistinen päätöksenteko. Sen sijaan yhtiön rahoituksen ja journalismin välisen palomuurin korjaaminen on keskeisesti juuri hänen vastuullaan samoin kuin sen takaaminen, että yhtiön verovaroilla tehtävät ulkoistukset tehdään vastuullisesti ja läpinäkyvästi.
Yleisradion toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ei vastannut Seuran kommentointipyyntöön. (Seura 17.4.2018,)
https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/yleisradion-toimitusjohtaja-merja-yla-anttila-ulkoisti-kaverille-horjutti-journalismin-ja-rahoituksen-palomuuria/

Kuvassa Helsingin Diakonissalaitoksen strategiajohtaja Mitti Storckovius, Nuorten Ystävien Marja Irjala ja PeLa:n Hanna Markkula- Kivisilta

Kavereille ulkoistaminen ja jääviydet ovat tuttua lastensuojelusta

Kavereille ulkoistaminen ja julkisen sektorin ja kaupallistuvan lapsibisneksen yhteistyö on tuttu käytäntö lastensuojelussa.

Lastensuojelun voimakkaasta kaupallistumisesta ovat yritysten lisäksi saaneet kritiikkiä myös perinteiset lastensuojelujärjestöt. Varatuomari Outi Mannosen mukaan kunnan sosiaalityöntekijä kyseenalaistaa harvoin samaan leiriin kuuluvan yhteistyökumppaninsa, esimerkiksi SOS-Lapsikylä ry:n tai Pelastakaa Lapset ry:n sijaishuollosta vastaavan työntekijän vaatimuksen rajoittaa heille sijoitetun lapsen ja tämän vanhempien välistä yhteydenpitoa.

Ylä-Anttila valittiin Pelastakaa Lapset ry:n liittovaltuustoon vuonna 2011. Pelastakaa Lapset ry:n puheenjohtajana toimi FM, lehdistöneuvos Erkki Heikkinen vuosina 2007–2014.
Ylä- Anttilan ja Heikkisen lisäksi Pelastakaa Lapset ry:n hallituksessa ovat vaikuttaneet mm. THL:n erikoistutkija Tarja Heino ja Amnestyn Päivi Mattila.

Viittä lastenkotia pyörittävä Pelastakaa Lapset ry järjestää kunnille vanhemmuudenarvioinnin, perhekuntoutuksen ja sijoituspalvelujen lisäksi lakimiespalveluita, joita käytetään huostaanottoasioissa viranomaisen apuna ja perheitä vastaan. Sosiaalityöntekijät soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille yleensä rangaistakseen lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovia asiakkaita. Lastensuojeluperheille ei ole olemassa juridista neuvonta- tai tukihenkilöpalvelua.

Laittomia hoidollisia huostaanottoja "intensiivihoitonsa" ehtona vaativan Helsingin Diakonissalaitoksen valtuuskunnassa puolestaan istuvat kirkon vaikuttajien (mm. Askola, Vikström) ja Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkosen kanssa mm. lastensairaala- säätion vuokra- ja luxenburgilaisen veroparatiisiyhtiön taloussotkuista kuulu Anne Berner, Finnairin, Finavian ja Ilmarisen aiheuttamissa kohuissa ryvettynyt Harri Sailas ja hallintarekisteriä puolustava Piia-Noora Kauppi.

Diakonissalaitoksen hallituksessa istuu Heikki Hiilamon ja Juho Saaren ohella mm. Sanoma Oyj:n lakiasioista vastaava johtaja Merja Karhapää, joka toimi De Vijver Media N.V. hallituksen jäsenenä 2013–2015 ja Helsingin Sanomain Säätiön hallituksen varajäsenenä 2009–2014.

Nuorten Ystävät ry:n Marja Irjala on ollut Julkisen sanan neuvoston jäsen. Hän on kertonut kauhistuvansa vanhemmista, jotka antavat medialle henkilökohtaisia tietoja sijoitetusta lapsestaan.

– Vanhemmille on teroittava, ettei julkisuuteen tule lähteä, vaan pitää asiat omana tietonaan.

Diakonissalaitoksen veroparatiisikytköksistä syytetty strategiajohtaja Mitti Storckovius puolestaan on istunut Alma Median (palkkio 27 000 e)hallituksessa.
Alma on Suomen suurimpia mediakonserneja, joka julkaisee muun muassa Kauppalehteä, Talouselämää, Iltalehteä ja Aamulehteä.

Lastensuojelun asiakkaat ovat lastensuojelu-uutisoinnin lisäksi ihmetelleet lastensuojelujärjestöjen sijaishuollon yrittäjyyksiä ja edunvalvontaa ja sitä, että yritykset ja lastensuojelujärjestöt kouluttavat vastuualueensa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotka taas voivat olla samaan aikaan toimeksiantajan roolissa kyseisille palveluntarjoajille. Lisäksi yritykset ja lastensuojelujärjestöt saattavat kouluttaa alueen sijaisperheet yhdessä jo tutuiksi tulleiden, virkasuhteisten sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Sijaisperheiden valmennuksessa käytetään Pride-menetelmää, jota Pelastakaa Lapset on ollut mukana kehittämässä. Kunnat ja STEA (entinen RAY) ovat rahoittaneet Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka ovat hyväksyneet lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.

Hiljattain Kuopion kaupunki maksoi 50 000 euroa perheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä Jatkopolut OY:n perhekuntoutuksessa. Jatkopolut OY:n ostaneesta Folmer Management Oy:stä löytyy mm. huoliliputustakin (Tajua mut!) rahoittanut Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra, joka myönsi Sosiaali- ja terveysministeriön ja Työsuojelurahaston kanssa Mäntsälän ja Pornaisten Hackneyn mallin omaksuneelle lastensuojelulle työelämäpalkinnon 2017.

Ristiinpalkitsemalla toisiaan veronmaksajien rahoilla lapsibisnestoimijat hakevat ja saavat näkyvyyttä lapsille ja perheille vahingollisille hankkeilleen. Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin usein olevan vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun kuin huostaanottopäätöksillä.

On mahdollista, että sijaisperheet tarjoavat palveluitaan heidät kouluttaneille sosiaalityöntekijöille, joiden vastuulla on päätöksenteko lastensuojeluasiakkuuksien alkamisesta, kestosta ja päättymisestä. Sosiaalityöntekijät arvioivat sijaishuollon onnistumista kuulemalla lasten sijaan toimeksiantosuhteisia sijaisperheitä.

Myös hallinto- oikeuksien tuomarit ja hallinto- oikeuksissa asiantuntijoina toimivat sosiaalityöntekijät uskovat huostaanotto- oikeudenkäynneissä lasten ja vanhempien sijaan sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia. Hallinto- oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näyttövelvoitetta. Päätösten perusteena on olettama sosiaalityöntekijän lausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Mediakin on ryhtynyt sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvojaksi ja haastattelee lastensuojelujuttuihinsa pääasiassa sosiaalityöntekijöitä tai sijaishuoltojärjestöjen valikoimia kokemusasiantuntijoita.

Koska sijaisvanhempien Pride-kurssin käyneet voivat olla lastensuojelujärjestöjen tai alueensa kuntien sosiaalityöntekijöiden kouluttamia, miksi ihmeessä nämä toisilleen tärkeät yhteistyökumppanit asettuisivat sijoituksen aikana toisiaan vastaan?

Ja miksi ylipäänsä kukaan kyseenalaistaisi toisensa toimia maassa, jossa verkostoituminen on päivän epistolaa? Lastensuojelujärjestöjen hallituksissa istuu poliitikkoja, kaupunkien johtavia virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä sekä median ja lastensuojelututkimuksia tekevien tahojen edustajia.

Näistä hallituksista löytyy myös lastensuojelulaitosten ja muiden alan yhtiöiden johtajia, joiden omissa hallituksissa voi vilistä eri alojen johtajia vaihtuvine titteleineen. Erään kunnan sosiaalitoimi on ulkoistanut avohuoltoaan lastensuojelupalveluita tuottavalle yritykselle, jonka hallituksessa on istunut kyseisen kunnan kunnanjohtaja.

Joidenkin lastensuojelujärjestöjen edustajia, kuten muitakin Raha-automaattiyhdistykseltä tuloja saavia tahoja, on istunut vuoronperään RAY:n ( nykyinen STEA) hallituksessa ja myös STEA:n avustusasiain neuvottelukunnassa. STEA:n johtajana toimii nyt EHYT ry:n Kristiina Hannula.
Toki he jääväävät itsensä yhdistystään koskevien avustusten käsittelyssä, mutta jääväävätkö heidän kaverinsa itsensä?

Vanhempia lastensuojelun epäonnistumisista syyttävän Pelastakaa Lapset (PeLa) ry:n pääsihteeri ja Kokoomuksen ex-kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta toimi Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen ja tarkastusvaliokunnan jäsenenä vuodesta 2013 RAY:n lakkauttamiseen asti. Hän on myös Soste ry:n ja Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen jäsen. Markkula- Kivisilta on toiminut myös valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa, ETENE:ssä, jonka linjausten takia valtion kaltoinkohtelemat esim. lobotomisoidut ja sijaishuollossa pahoinpidellyt eivät saa kärsimyskorvauksiaan.

Englannin suurinta lasten sijoitusfirmaa, Foster Care Associatesia( Perhehoitokumppanit Suomessa- PKS) auttoivat rantautumaan Suomeen Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä vaikka RAY:n sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että RAY:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen.

Yritysmaailmassa tavoitteena on voiton maksimointi ja pyrkimys markkinajohtajuuteen, eikä monopoliaseman saavuttaminen onnistu ilman verkostoja. Yrityksen intressi on yksiselitteinen: saada asiakkaita ja pitää heistä kiinni. Yrityksen unelmana on kunta, joka ulkoistaa sille ongelmansa. Ulkoistamisen seurauksena entisestä kolmentonnin duunarista voidaan brändätä kahdenkymmenen tonnin konsultti. Palveluntarjoaja on ylivertaisessa asemassa yhteistyökuviossa, jos toiselta puolelta löytyy johdateltavissa oleva virkamies.

Perhekuntoutusbisneksen tai vanhemmuudenarviointien laajuudesta ei ole tietoa AVI:lla, THL:llä tai Valviralla. THL:n mukaan avohuollon tukitoimin sijoitettuja lapsia ja nuoria oli yli 4 200 vuonna 2011. Mutta kuinka moni tukitoimen sijoitus nykyään tarkoittaa vanhemmuudenarviointia tai perhekuntoutusta laitoksessa? Kuinka paljon ulkoistettuja vanhemmuudenarviointijaksoja järjestetään Suomessa vuosittain? Mitä kunnat näistä avohuollon tukitoimista maksavat? Millainen on palvelun laatu?

LAPE- hankkeen raportissa(2017, 18-25)- jota myös Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelupalveluiden kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil oli tekemässä- myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen. Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla. Lastensuojelun edunvalvonnan valvomatta jättäneet asiantuntijat eivät edes huomaa kuinka paljon perhehoidon rakenteissa piilee sijoitettujen hyvinvointia ja oikeusturvaa vaarantavia ja väärinkäytökset mahdollistavia käytäntöjä (mm. kirjaus-, korvaus-, kuulemis-, lomapäivä-, odotusaika-, oikeudenkäyttö- ja perheiden valikointi-, valmennus- ja valvontakäytännöt).

Kukaan ei Suomessa tiedä, ketkä kaikki moisia palveluja järjestävät, miten, missä ja miksi. Kukaan Suomessa ei myöskään tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu). Lastensuojelun ulkoistamiskehitys, markkinoituminen ja hoiva-alan yksityistyminen ovat olleet niin vauhdikkaita, ettei kukaan ole perillä, mitä perhekuntoutusbisneksessä tapahtuu. Viranomaisten resurssit seurata asiaa ovat olleet niukat.

Niin ikään ei tiedetä, kuinka moni suomalainen ohjataan (joko omasta halustaan tai painostettuna) erilaisille arviointijaksoille. Oikeastaan ainoa asia mikä tiedetään, on se, että avohuollon tukitoimena tehtyjä sijoituksia (kuten perhekuntoutuksia ja vanhemmuudenarviointeja) ei sisällytetä sijaishuollon miljardiluokkaan kohonneisiin menoihin.

Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä Merikratos Oy:n kanssa juurruttamassa Suomeen lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein.
-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelee myös Pelastakaa Lapset ry:n kolmatta kyseenalaista projektia, nimittäin avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa. Pysyvä huostaanotto on sinänsä turha projekti, sillä jo nykyisissä huostaanotoissa huostattuja ei palauteta kotiinsa- perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen vastaisesti.

Hallintolain esteellisyyssäännöksiä olisi syytä arvioida uudelleen, hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta on suosittanut.

Kuvassa kansanedustajat Aila Paloniemi ja Antti Kaikkonen

Onko lastensuojelussa rakenteellinen motiivi toimia väärin?

Rahatahojen vaikutusta toimeksiantajiensa tekemiin päätöksiin on syytä tarkastella vanhemmuudenarvioinnin harmaalla alueella. Jos vanhemmuutta arvioiva firma päätyisi aivan eri lopputulokseen kuin siltä palvelun tilanneen kunnan sosiaalityöntekijät, satelisiko firmalle jatkossa toimeksiantoja?

Kyseessä eivät ole pikkurahat. Arviointi laitoksessa maksaa satoja euroja vuorokaudessa. Arvioitsija voi lähettää kunnalle kymmenien tuhansien eurojen laskun perheen muutaman kuukauden tutkimusjaksosta. (Lue lisää perhekuntoutuksista juttusarjan III-osasta). Hiljattain Kuopion kaupunki maksoi 50 000 euroa erityislapsiperheen hajottamisesta ja nöyryyttämisestä Sitran rahoittamassa perhekuntoutuksessa.

Kansalaisten koko elämää koskevien päätösten takana olevilla virkamiehillä on mahdollisuus edistää kollegojensa, tuttaviensa, puolueväkensä, uskonsisartensa, järjestöystäviensä tai sukulaistensa perhekotien asemaa.

Joka kolmas sosiaalityöntekijä haaveilee siirtymisestä yhä kasvavalle yksityiselle sektorille, paremmille palkoille. Siksi on aivan luonnollista, että sosiaalityöntekijän motiivina on toimia hyvässä yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa.

Tämä on myös yksityisen sektorin etujen mukaista, kun varmistellaan tulevaisuuden toimeksiantoja.

Kuntien, järjestöjen ja yhtiöiden verkostoitumiseen soveltuvat erinomaisesti esimerkiksi laivaristeilyt, jotka lastensuojelupalveluita tuottava taho voi vähentää verotuksessa neuvottelu- tai edustuskuluina.

Malliesimerkki tehokkaasta verkostoitumisesta ja vaikuttamistoiminnasta on toimittaja Aila Paloniemi, Perhehoitoliiton puheenjohtaja, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ulkoasiain- ja valtiovarainvaliokunnassa, tulevaisuusvaliokunnassa, sivistys- ja tiedejaostossa, Ihmisoikeusliitossa ja Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön valtuuskunnassa ( ITLA) vaikuttava Keskustan kansanedustaja, joka on saanut sijaisvanhempien edunvalvonnalleen runsaasti positiivista julkisuutta ja median ja STEA:n täyden tuen.

Vastuu sijaishuoltoyksiköiden valvonnasta on kunnilla, joihin sijaishuoltoyksiköt tuovat verotuloja. Toimiiko valvonta? Tutkimusten mukaan ei toimi. Niin kauan, kun kaupallisia toimijoita ja niiden suosimia sosiaalityöntekijöitä ei kukaan valvo kunnolla, emme tiedä, millainen vallan vääristymä muhii lastensuojelun ulkoistetuilla markkinoilla.

Kukaan ei esimerkiksi kerro, miten lapsen huostaanoton valmistelussa voi olla mukana sijaishuoltoyksikön edustaja, jonka tehtäviin kuuluu sijaisvanhempien rekrytoiminen.

Tai miten on mahdollista, että erään pojan huostaanottoa vaatineen lausunnon oli allekirjoittanut lääkäri, jolla oli osapäivätoiminen virka ja osakkuus lastensuojelulaitoksessa, jonne poika oli sijoitettuna ja jonne tämän toivottiin huostaanoton myötä jäävän?

Suomessa lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin. Tilannetta pahentaa median päättäjien näyttävä verkostoituminen sosiaalibisneksen kanssa.

Kansalaisten oikeusturva vaarantuu niin kauan kun sosiaalityön uutisointi, tiedonmuodostus, tutkimustoiminta, moniammatillinen työskentely, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta perustuu tosiseikkaselvittelyn sijaan siihen, mitä sosiaalityön johto ja työntekijät kulloinkin kertovat.

Eläintensuojelututkimuksessa ja -uutisoinnissa pidettäisiin outona, jos toimittajat ja tutkijat tukeutuisivat pääasiassa turkistuottajien ja lihanjalostajien materiaaleihin ja selittäisivät bisnestä uskonnolla. Lastensuojelututkimuksissa ja -uutisoinnissa sijaishuollon edunvalvojien lähteisiin tukeutuminen ja psykoanalyyttinen selittäminen on kuitenkin pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Lastensuojelussa tosiseikkaselvittelyä tai asiakaspalautetta ei kunnioiteta millään tasolla: ei asiakastyössä, päätöksenteossa, tutkimustoiminnassa, uutisoinnissa tai oikeudenkäytössä.

Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Miksi järjestöjen asiantuntijat, kuntien juristit, poliitikot ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?

Lastensuojelun nykyinen kriisi on tuotettu juuri viranomaisten vaatimuksiin suostumalla. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.

Vain yksi taho kokee tulevansa tehovalvotuksi ja sitten hylätyksi suuren piirin ulkopuolelle: perhe.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
https://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/koskaan-ei-tieda-milloin-lapsi-lahtee-sijoitukseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarja-hiltusen-vaitoskirja-sijaishuollon-propagandan-valineena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nain-kohtaat-median-kaltoin-kohdeltu-sosiaalityontekija-sirpa-salmivaara-opastaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ctm-palkkasi-lastenkoteihinsa-ammattihenkiloston-sijaan-jarjestyksenvalvojia-johtaja-suhmuroi-saatiorahoja-itselleen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/merikratos-oy-jaaviyksia-laittomuuksia-ammattitaitopuutteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-malli-lastensuojelun-ihmiskauppaa-suoraan-synnytyslaitokselta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen

Lapsen etu ei ole mielipidekysymys

Lapsen etu on käsitteenä itsessään sisällötön, sillä lähes mitä tahansa voidaan perustella lapsen edulla.

Lapsen edusta onkin tullut väärin käytettynä sopiva lyömäase, jolla voidaan argumentoida sekä lasten että vanhempien tahtoa, tarpeita ja etuja vastaan.

”Lapsen etu” ei vastaa kovin osuvasti englanninkielistä ilmaisua ”best interests of a child”, joka huomioi kaikki keskeiset intressit lapsen elämässä.

Lastensuojelulaki korostaa lapsen etua lastensuojelun keskeisenä periaatteena.

Lapsen etu ei ole mielipidekysymys tai julistuksenomainen toive vaan juridinen velvoite. Se muodostuu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa määritellyistä oikeuksista, joista keskeisimmät ovat lapsen oikeus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon ja yhteiskuntaelämään (participation), oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon (protection) ja oikeus osuuteen yhteiskunnan voimavaroista (provision).

Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

Lapsen oikeuksien komitean mukaan lapsen edussa on kysymys lapsen ihmisoikeuksia parhaalla mahdollisella tavalla toteuttavasta tulkinnasta. Lapsen edun voidaan sanoa toteutuvan, kun kaikki hänen perus- ja ihmisoikeutensa on turvattu mahdollisimman hyvin.

Lapsen etu on komitean mukaan prosessuaalinen toimintaohje: lapsen edun harkintaan liittyvä analyysi tulee tuoda esille päätöksentekoprosessissa. Lapsen etu korostuu nimenomaan punnintaperiaatteena, jolloin yksittäistä lasta tai lapsiryhmää koskevissa ratkaisuissa on selvitettävä, miten lapsen etua on arvioitu, mihin kriteereihin perustuen ja miten periaatetta on arvioitu suhteessa muihin periaatteisiin.

Lapsen oikeus esittää omat näkemyksensä ja saada ne huomioon otetuiksi on keskeinen osa lapsen oikeuksien sopimuksen lapsen edun määritelmää.

Lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomelle, että lainsäädännössä ei viitata kattavasti lapsen etuun. Komitea on todennut myös, että periaatetta ei ymmärretä riittävästi eikä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.

Tuomas Kurttilan mukaan lapsen edun varmistamiseksi yhteiskunnan on suhtauduttava alituiseen kriittisesti lastensuojelun laatuun.

Etu pitää arvioida

Lapsen edun ensisijaisuuden toteuttamiseen liittyy lapsiin suorasti tai epäsuorasti liittyvien toimien ja päätösten arviointi lainvalmistelussa ja hallintotoiminnassa. Kysymys on lapsivaikutusten arvioinnista.

Hallituksen LAPE- kärkihankkeen (Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma) yhtenä tavoitteena on mallintaa ja ottaa käyttöön päätöksien lapsivaikutusten arviointi lapsen edun selvittämiseksi.

Lapsivaikutusten arvioinnilla voidaan ennakoida päätösten vaikutukset lasten hyvinvointiin ja kehitykseen. Välittömien vaikutusten lisäksi on tunnistettava myös ratkaisun välillisiä vaikutuksia. Tarkastelun lähtökohtana ovat lapsen oikeuksien sopimuksessa turvatut oikeudet. Lapsen edun sisältö on määriteltävä tapauskohtaisesti.

Päätöksen vaikutukset lapsen hyvinvointiin ja kehitykseen on tunnistettava ennen kuin tehdään lasta, lapsiryhmää tai laajemmin lapsia koskevia päätöksiä.

Lapsen edun arvioimatta jättö on lapsen etuilua

Esa Iivonen on havainnut, että käsitettä käytetään monissa yhteyksissä oman mielipiteen vahvistajana, vaikka puhuja ei lainkaan tuo esille, miksi kyseinen ratkaisu olisi lapsen edun mukainen ja miten lapsen etua on arvioitu.

Mirjam Araneva on kuullut lapsen edulla perusteltavan muun muassa valvontakameran asentamista lapsen käytössä olevaan huoneeseen tai lapsen huoneen, jopa wc:n, lukkojen poistamista, sekä muita lapsen yksityisyyttä, liikkumisvapautta tai ihmisarvoa loukkaavia kasvatukseksi kutsuttuja toimia.

Hänen mukaansa "lapsen edun käsitettä ei pitäisi käyttää harkitsemattomasti tai fraasinomaisena hokemana lapsiin liittyvissä asioissa silloin, kun lapsen etua ei ole aidosti edes arvioitu. Näin toimiessaan aikuinen loukkaa lapsen oikeutta.

Erityistä huolellisuutta lapsen edun käsitteen käytössä voi edellyttää lastensuojeluviranomaisilta, lastensuojelun parissa työskenteleviltä ja lastensuojelun toimeksiannosta lasta hoitavilta ja kasvattavilta henkilöiltä.

Määrittelemätön, yksinomaan aikuisen mielipiteeseen perustuva lapsen etu on kaukana lapsen edun käsitteen tarkoituksesta edistää lapsen parasta. Etenkin, jos lapsen edulla perustellaan mielivaltaista puuttumista lapsen perus- ja ihmisoikeuteen tai lapsen ihmisarvoa loukkaavaa menettelyä.

Lapsen edun arvioinnin on oltava eri vaihtoehtojen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia vertailevaa, todellista, näkyvää ja avointa tekipä sen kuka tahansa aidosti lapsen parasta tarkoittava. Lapsen etu ei ole tyhjä sanapari, eikä sitä saa sellaiseksi latistaa".

Hanna Heinosen mukaan "sekä lastensuojelulain että lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen edun näkökulmasta tulee arvioida sitä, miten vanhempia tuetaan heidän kasvatustehtävässään. Vanhempien kasvatustehtävän tukeminen toteutuu parhaiten toimivien peruspalvelujen avulla. Lapsen edun toteutumisen varmistamista ei saa jättää lapsen ja perheiden kanssa työskentelevien työntekijöiden vastuulle. Kyse on ennen kaikkea poliittisista ratkaisuista. Kyse on siitä, miten taataan vahvat peruspalvelut, matalan kynnyksen palvelut ja mieluiten universaalit palvelut. Kyse on siitä, miten lapsilla, nuorilla ja perheillä on helposti ja jonottamatta saatavissa sitä tukea, mitä he itse katsovat tarvitsevansa."

Lapsen etua arvioitaessa on kiinnitettävä 4 §:n 2 momentin mukaan huomiota siihen, miten eri toimenpidevaihtoehdot ja ratkaisut turvaavat lapselle tasapainoisen kehityksen ja hyvinvoinnin sekä läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet, mahdollisuuden saada ymmärtämystä ja hellyyttä sekä iän ja kehitystason mukaisen valvonnan ja huolenpidon, taipumuksia ja toivomuksia vastaavan koulutuksen, turvallisen kasvuympäristön ja ruumiillisen sekä henkisen koskemattomuuden, itsenäistymisen ja kasvamisen vastuullisuuteen, mahdollisuuden osallistumiseen ja vaikuttamiseen omissa asioissaan sekä kielellisen, kulttuurisen ja uskonnollisen taustan huomioimisen.

Edellä mainituissa kriteereissä lähdetään siitä, että lapsen etu toteutuu näiden ulottuvuuksien summana. Esimerkiksi huostaanoton mahdollisuutta pohtiessa tulee ottaa erikseen kantaa jokaiseen mainittuun kohtaan ja pyrkiä siten varmistamaan lapsen edun toteutuminen.

Sosiaalityöntekijän on kirjattava ylös paitsi lapsen mielipide, myös se kuka lasta on kuullut ja miten lasta on kuultu (LSL 20 §).

Lapsen etu jää selvittämättä lastensuojelussa ja hallinto- oikeuksissa

Tutkimustiedon perusteella sosiaalitoimea ja hallinto- oikeuksia ei kannattaisi pitää lapsen edun asiantuntijoina eikä toteuttajina.

Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Mikko Oranen on ihmetellyt mitä mieltä on sellaisissa ammatillisissa käytännöissä, jotka jättävät ulkopuolelle juuri niiden ihmisten kokemukset, joita varten työ on olemassa?

Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että " En ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumiselle.

Lastenpsykiatrisissa lausunnoissa otetaan kyllä kantaa huostaanoton ja sijaishuollon puolesta, mutta ei arvioida sijaishuoltoon joutuvalle lapselle aiheutuvia mahdollisia riskejä eikä sijaishuollossa syntyneitä vaurioita ja psykiatrisen hoidon tarvetta. "

Johanna Lääkön (2015) tutkimuksessa sosiaalityöntekijöiden lapsen edun sisältöä koskevista näkemyksistä ihmisoikeuksia ei mainittu kertaakaan.

Päivi Ristimäen (2011) turvapaikanhakijoita koskevassa tutkimuksessa lapsen etu ei toteutunut tasapuolisesti kaikkien lasten osalta. Ristimäen mukaan lapsen etua ei ole missään yksiselitteisesti määritelty. Näin sosiaalityön normiohjaukseen perustuvaa ratkaisua on helppo perustella viittaamalla yleisesti ja epämääräisesti ”lapsen etuun”. Lapsen etua ei kuitenkaan saisi käsitellä tavalla, jossa se huomioidaan vain teoriassa.

Hannele Tolosen (2015) mukaan sellaiset lapset, joiden oma näkemys huostaanotosta (vastustaa) on eri kuin huoltajan ja sosiaalitoimen, osallistuivat yleensä ottaen vähän asian käsittelyyn. Tolosen väitöskirja-aineiston perusteella kenellekään kyseenomaisessa tilanteessa olevalle lapselle ei määrätty edunvalvojaa eikä avustajaa. Yhdessäkään tällaisessa tapauksessa ei myöskään järjestetty suullista käsittelyä.

Virve-Maria de Godzinskyn (2012) väitöstutkimuksessa hallinto-oikeuden huostaanottoprosesseista kiinnitettiin huomiota siihen, etteivät lapset vaikuta tulevan aidosti kuulluiksi. Tutkimus osoitti, että vaikka lasta oli kuultu hallinto-oikeudessa, ei lapsen näkemys välttämättä päätynyt ollenkaan tuomioistuimen päätökseen. KHO:n tapausten perusteella tehty analyysi osoitti, että samassa tapauksessa lapsen edulle annetut tulkinnat voivat eri viranomaisissa vaihdella voimakkaastikin.
Godzinsky kiinnittää huomiota siihen, kuinka huonosti dokumentoituja sosiaalitoimen suorittamat kuulemiset voivat olla. Tämän lisäksi ne ovat aina vain aikuisen kirjaamia tulkintoja ja sanoituksia lapsen kertomasta.

Avustajalla on merkittävä vaikutus siihen, kuinka lapsen ääni tulee esille. De Godzinskyn mielestä onkin ongelmallista, että lapsilla on oma avustaja vain harvoin (4%).

Hallinto-oikeuksien väliltä näyttää myös puuttuvan perusteluja koskeva keskusteluyhteys. Hallinto-oikeuksittain tai jopa jaostoittain syntyy perustelukulttuureja, joka voi pitkälti määrittää sitä, millaisiksi perustelut muodostuvat. ( de Godzinsky , 2012 , 86-147 )

Aapo Kotkavuoren tutkimuksen keskeinen tulos on se, että lapsen etua ei perustella selkeästi tahdonvastaisissa huostaanottopäätöksissä.
Lapsen edun arviointiprosessi jää kirjoittamatta auki ja näin ollen epäselväksi. Kotkavuoren mukaan mukaan hallinto- oikeus kiinnittää enemmän huomiota vanhemmuuden arviointiin ja erittelyyn kuin lapsen hyvinvoinnin arviointiin. Suurimmassa osassa päätöksiä lapsen edun perustelu on joko toteava tai sitä ei ole ollenkaan (68%).

Johanna Hiitolan väitöskirjassa ( 2015) huostaanottoja määritteli lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys vanhempien kunnollisuudesta mm. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.

Sonja Perttulaa ( 2014) jäi tutkimuksessaan mietityttämään kuinka ympäripyöreästi sosiaalityöntekijät olivat kuvanneet sosiaalihuollolle asetettuja odotuksia.Huostaanottohakemuksissa ei juurikaan perustella miten sijaishuollon odotetaan toteuttavan lapsen etua. "Erityisen kummallista oli se, että joistakin huostaanottohakemuksista oli löydettävissä sanasta sanaan samoja kohtia." ( Perttula, 2014, 83.)

Perttulan havainto vahvistaa Esko Leipälän kokemuksen huostaanotto- oikeudenkäynteihin monistetuista sapluunalausunnoista, joissa tiettyjä, hallinto- oikeuksissa sosiaalityöntekijöiden tuloksellisiksi havaitsemia fraaseja käytetään jokaisessa huostaanottohakemuksessa ilman lapsen edun tosiasiallista selvittämistä tai lapsen kuulemista. Fraasina ja vallankäytöllisena aseena "lapsen etu" vastaa "Jumalan tahtoa".

Leipälän mukaan "tarkemmin määrittelemätön ”lapsen etu”, jota lastensuojelu väittää varjelevansa, ei ota huomioon sitä, että on olemassa omasta rajattomasta vallastaan sairastuneita lastensuojelun virkamiehiä. ”Valta tuhoaa, ehdoton valta tuhoaa ehdottomasti.”

J. P. Roosin mukaan ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostaminen keinotekoisin perustein johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien ja lapsen edelle. " Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus."

Kritiikin jo lähtökohtaisesti estävää lapsen etua, jonka ainoaksi asiantuntijaksi sosiaalityöntekijät ovat itsensä nimittäneet käytetään sosiaalityössä siis mielivallan ja viranomaisen mielipiteen oikeuttamiseen.

Tyhjästä lapsen edun käsitteestä, johon asiantuntijoilla on määrittelymonopoli on tullut Troijan hevonen, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.

Entisestä köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.

Myös lainsäätäjä on havainnut tämän ja yrittänyt oikaista kehitystä mm. edellyttämällä lapsivaikutusten arviointia, asettamalla kiireellisiin sijoituksiin näyttövelvoitteen välittömästä vaarasta ja huostaanottoihin velvoitteen lapsen edun selvittämisestä ja vanhempien tukemisesta.

Aluehallintovirasto on yrittänyt suitsia lastensuojelun kirjaamiskäytäntöjä ohjauskirjeillään ja huomauttaa, että "usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä."

"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.

Virve- Maria Toivonen on havainnut, että lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia.

"Lapsen oikeuksien toteutumattomuus viranomaisissa on kaltoinkohtelua," toteaa Toivonen.

Toivosen väitöskirjassa arvostellaan tiukasti lastensuojelulaissa lapsen puhevallan käytölle ja tuomioistuinosallisuudelle säädettyä 12 vuoden ikärajaa. Se sulkee useimmiten ikärajan alittavien lasten mahdollisuuden osallisuuteen hallintotuomioistuimissa.

– Meillä on tavattu ajatella, että oikeudenkäynnit ovat vahingollisia lapsille. Se ei ole perustunut tutkittuun tietoon vaan meidän aikuisten omiin asenteisiin, Toivonen huomauttaa.

– Sama koskee tuomioistuimen päätöksiä. Sitä suunnittelemaan voisi ottaa viestinnän ammattilaiset mukaan, Toivonen ehdottaa.

Alle 12-vuotiaiden kuuleminen oikeudessa on toistaiseksi ollut harvinaista. Heidän kuulemisekseen sosiaalityöntekijät selvittävät lasten mielipiteen. Se ei näytä kaikilta osin toteutuvan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Kirjaamiskäytännöissäkin on puutteita.

– Lasta on informoitava riittävästi, jotta lapsi voi muodostaa asiassa perustellun mielipiteen. Kaikki on dokumentoitava mahdollisimman tarkasti. Miten lasta on kuultu, ketkä ovat olleet läsnä ja mitä lapsi on tarkalleen sanonut.

– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo.

Tuomioistuimessa lapsen oikeuksien turvaaminen on viime kädessä tuomioistuimen vastuulla. Tuomioistuin vastaa myös lapsen kuulemisesta ja asianmukaisen painoarvon antamisesta lapsen näkemyksille.

Toivosen mukaan lasten oikeuksien tehokasta toteutumista voivat toisinaan estää myös lakeja soveltavien aikuisten lapsiin liittyvät vanhat asenteet ja toimintatavat, vaikka lainsäädäntö olisi kunnossa. Siksi väitöskirjassa on korostettu oikeuslähtöisen ajattelutavan tärkeyttä myös lapsen hoivaa ja huolenpitoa koskevissa asioissa, jotka on perinteisesti haluttu ymmärtää ei-oikeudellisina.

Valitukset ja vastalauseet lastensuojelun "juridisoitumisesta " on siis viimein aika lopettaa lapsen edun vastaisina ja varmistaa, että lastensuojelu toimii aina lakisidonnaisesti ja lainalaisesti.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/toteutuuko-lapsen-etu-lastensuojelussa-enta-oulussa
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/lapsen-etua-joensuulaiseen-tapaan

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista

Kolme eri miestä hyväksikäytti lastenkotilasta

Sosiaalialan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta hävitti perheiden konkreettisen avun

Hackneyn mallin negatiiviset seuraukset näkyvät jo

Perhekeskus- mallin ongelmat pähkinänkuoressa

Sosiaalityöntekijöiden muutosehdotukset- lastensuojelun kriisin ratkaisuyrityksiä vai ylläpitoa?

Lastenkodin johtaja, SDP:n poliitikko Ari Marjeta syytteessä lapsen hyväksikäytöstä

Saksan hallitus asettaa komission tutkimaan lastensuojelun ja perheoikeuden epäkohtia

CTM palkkasi lastenkoteihinsa ammattihenkilöstön sijaan järjestyksenvalvojia- johtaja suhmuroi säätiörahoja itselleen

LSKL:n väkivaltatyön opas eli kuinka lyödä lasta oikein

Adoptoidut pidettävä lähellä syntymäperheitään, sanoo BASW

Tuomittu liikemies kosti käräjätuomarille lastensuojeluilmoituksella

YK:n Cedaw- komitealta langettava päätös Suomelle: isän väkivaltatuomiota ei huomioitu huoltajuuspäätöksessä

Kunnat ja lastensuojelujärjestöt elävät huostaanotoista

Sisarukset erotetaan toisistaan huostaanotoissa rahan takia

Oulun malli: lastensuojelun ihmiskauppaa suoraan synnytyslaitokselta

Toiset lapset hakkasivat ja juottivat virtsaa – poikaa kiusattiin julmasti lastenkodissa

Lokakuun Liikkeen uhkakuvat toteutuivat sote- pisteytyksessä

Vain viranomainen saa kasvattaa vierasta lasta- vanhempi ei

Yleisradion uusi toimitusjohtaja, Pelastakaa Lapset ry:n hallitusjäsen Merja Ylä-Anttila ulkoisti kaverille

Lapsen etu ei toteudu lastensuojelussa eikä hallinto- oikeuksissa