"Asiantuntijat" vihapuhujina -joukossa tyhmyys ja julmuus tiivistyy
Haapasten perheen tapaus, jossa huostaanottoa ajava sosiaalityöntekijä sai fabrikoiduilla "tiedoilla" ( huostaanottohakemuksessa 102 virhettä) lastensuojelun asiantuntijaryhmältä lausunnon lainvastaiseen ja lapsia traumatisoineeseen huostaanottoon lienee kammottavin esimerkki lastensuojelun "moniammatillisesta asiantuntijatyöstä".
Vanhempien leimaamiseen valheellisella insestisyytteellä osallistuivat mm. nykyisin Merikratos Oy:ssä ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä toimivat Jyväskylän ja Karstulan sosiaalityöntekijät, Jyväskylän sosiaaliasiamies ja Pesäpuu ryn työntekijä. Kukaan työntekijöistä ei pyrkinyt hyvittämään aiheuttamiaan kärsimyksiä eikä saanut minkäänlaista rangaistusta väärinkäytöksistään. Samat lapsia ja perhettä piinanneet työntekijät jatkavat viroissaan ja istuvat nyt itse Keski- Suomen lastensuojelun asiantuntijaryhmässä siirtämässä "asiantuntemustaan" nuoremmille sukupolville.
Haapasten perheen vuosikausia kestäneelle nöyryyttämiselle on vaikea löytää muuta motiivia kuin ateistisosiaalityöntekijän ennakkoluuloisuus ja viha kristittyä perhettä kohtaan. Sosiaalityöntekijöiden avointa vihan ilmaisua rajoittavat niin sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, siksi viha ilmaistaankin kätketysti ja piilotetaan hoivamotiiviin (psykoanalyyttisiin oletuksiin).
Tutkija Aino Kääriäisen (2003, 165 – 166) mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri).
Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.
Asiantuntijaryhmien perusoikeus- ja perusturvarikolliset valitaan sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella
Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä tarkoittaa monista eri hallinnonaloista koostuvaa ryhmää, josta sosiaalityöntekijä hakee yleensä vahvistusta suunnittelemalleen huostaanotolle. Asiantuntijaryhmän jäsenet valitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella eli terveydenhuollosta, opetustoimesta, varhaiskasvatuksesta, lastensuojeluyrityksistä ja juristipiireistä pääsevät mukaan ne, jotka ovat valmiita tukemaan sosiaalityöntekijöiden asemaa, toimintaa ja päätöksiä ja osoittamaan heille lojaalisuutensa.
Asiantuntijaryhmä voi antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi, erityisesti hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Lausunto voidaan antaa myös lapsen sijoittamisesta erityisen huolenpidon yksikköön ( Lastensuojelun käsikirja).
Tietoa lastensuojelun asiantuntijaryhmien kokoonpanoista on vaikea saada vaikka tiedon pitäisi olla julkista. Se, että ryhmien jäsenten henkilöllisyys pyritään salaamaan kielii siitä, että heillä on häpeällinen historia asiakkaiden perusoikeuksien ja oikeusturvan vaarantajina ja loukkaajina.
Lastensuojelun asiantuntijaryhmiä ahkerasti käyttävillä paikkakunnilla huostaanottojen lukumäärä ylittääkin maan keskiarvon.
Asiantuntijaryhmien toiminnan pääongelmana on, että sosiaalityöntekijä valikoi "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee lausuntonsa eikä lausunnoista aina selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suosituksia laadittaessa.
Tiedon tarkkuudelle tai laadulle ei ole asetettu asiantuntijaryhmissä minkäänlaisia kriteereitä. Yhdenkään Leventhalin säännöistä ei tarvitse toteutua lastensuojelun moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä.
Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
Esim. yhteenvetolomakkeessa Pohjois- Savon lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään kuvaus asiakkuudesta, lapsesta, perheestä ja lähiverkostosta nimettömänä. Lomakkeessa hyväksytään ikäänkuin todisteina perheen ongelmista perhetyön puoskarointimenetelmät ilmoittamalla, että: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."
Näillä liitteilläkö asiantuntijaryhmien suositukset huostaanotoista tehdään?
Mitään konkreettisia indikaattoreita lastensuojelun asiantuntijaryhmien toiminnan laadun, lainalaisuuden tai vaikuttavuuden seurannan arvioimiseksi ei ole.
Asiantuntijatyöryhmät rikkovat toiminnallaan räikeästi perustuslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia, koska tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa (edes hallinto- oikeudessa), ryhmä ei tapaa eikä tunne perhettä eikä asiakkaille anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai oikaista virheellisiä kirjauksia/väittämiä.
Haapasten perheen tapaus, jossa huostaanottoa ajava sosiaalityöntekijä sai fabrikoiduilla "tiedoilla" ( huostaanottohakemuksessa 102 virhettä) lastensuojelun asiantuntijaryhmältä lausunnon lainvastaiseen ja lapsia traumatisoineeseen huostaanottoon lienee kammottavin esimerkki lastensuojelun "moniammatillisesta asiantuntijatyöstä".
Vanhempien leimaamiseen valheellisella insestisyytteellä osallistuivat mm. nykyisin Merikratos Oy:ssä ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä toimivat Jyväskylän ja Karstulan sosiaalityöntekijät, Jyväskylän sosiaaliasiamies ja Pesäpuu ryn työntekijä. Kukaan työntekijöistä ei pyrkinyt hyvittämään aiheuttamiaan kärsimyksiä eikä saanut minkäänlaista rangaistusta väärinkäytöksistään. Samat lapsia ja perhettä piinanneet työntekijät jatkavat viroissaan ja istuvat nyt itse Keski- Suomen lastensuojelun asiantuntijaryhmässä siirtämässä "asiantuntemustaan" nuoremmille sukupolville.
Haapasten perheen vuosikausia kestäneelle nöyryyttämiselle on vaikea löytää muuta motiivia kuin ateistisosiaalityöntekijän ennakkoluuloisuus ja viha kristittyä perhettä kohtaan. Sosiaalityöntekijöiden avointa vihan ilmaisua rajoittavat niin sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, siksi viha ilmaistaankin kätketysti ja piilotetaan hoivamotiiviin (psykoanalyyttisiin oletuksiin).
Tutkija Aino Kääriäisen (2003, 165 – 166) mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri).
Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.
Asiantuntijaryhmien perusoikeus- ja perusturvarikolliset valitaan sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella
Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä tarkoittaa monista eri hallinnonaloista koostuvaa ryhmää, josta sosiaalityöntekijä hakee yleensä vahvistusta suunnittelemalleen huostaanotolle. Asiantuntijaryhmän jäsenet valitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella eli terveydenhuollosta, opetustoimesta, varhaiskasvatuksesta, lastensuojeluyrityksistä ja juristipiireistä pääsevät mukaan ne, jotka ovat valmiita tukemaan sosiaalityöntekijöiden asemaa, toimintaa ja päätöksiä ja osoittamaan heille lojaalisuutensa.
Asiantuntijaryhmä voi antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi, erityisesti hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Lausunto voidaan antaa myös lapsen sijoittamisesta erityisen huolenpidon yksikköön ( Lastensuojelun käsikirja).
Tietoa lastensuojelun asiantuntijaryhmien kokoonpanoista on vaikea saada vaikka tiedon pitäisi olla julkista. Se, että ryhmien jäsenten henkilöllisyys pyritään salaamaan kielii siitä, että heillä on häpeällinen historia asiakkaiden perusoikeuksien ja oikeusturvan vaarantajina ja loukkaajina.
Lastensuojelun asiantuntijaryhmiä ahkerasti käyttävillä paikkakunnilla huostaanottojen lukumäärä ylittääkin maan keskiarvon.
Asiantuntijaryhmien toiminnan pääongelmana on, että sosiaalityöntekijä valikoi "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee lausuntonsa eikä lausunnoista aina selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suosituksia laadittaessa.
Tiedon tarkkuudelle tai laadulle ei ole asetettu asiantuntijaryhmissä minkäänlaisia kriteereitä. Yhdenkään Leventhalin säännöistä ei tarvitse toteutua lastensuojelun moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä.
Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.
Esim. yhteenvetolomakkeessa Pohjois- Savon lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään kuvaus asiakkuudesta, lapsesta, perheestä ja lähiverkostosta nimettömänä. Lomakkeessa hyväksytään ikäänkuin todisteina perheen ongelmista perhetyön puoskarointimenetelmät ilmoittamalla, että: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."
Näillä liitteilläkö asiantuntijaryhmien suositukset huostaanotoista tehdään?
Mitään konkreettisia indikaattoreita lastensuojelun asiantuntijaryhmien toiminnan laadun, lainalaisuuden tai vaikuttavuuden seurannan arvioimiseksi ei ole.
Asiantuntijatyöryhmät rikkovat toiminnallaan räikeästi perustuslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia, koska tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa (edes hallinto- oikeudessa), ryhmä ei tapaa eikä tunne perhettä eikä asiakkaille anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai oikaista virheellisiä kirjauksia/väittämiä.
Lainvastainen huostaanotto edellyttää asiantuntijoiden suosituksia
Ihmetystä herättää miksi sosiaalityöntekijät, joilla on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ylipäätään tarvitsevat asiantuntijaryhmän suositusta suunnittelemalleen huostaanotolle.
Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia hyväksyy sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemukset joka tapauksessa. Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu tai asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa.
Lapsen kasvun ja kehityksen vakavasta vaarantumisestakaan ei tarvitse esittää näyttöä. Huostaanottoperusteiksi kelpuutetaan sosiaalityöntekijän subjektiivinen huolen tunne, siisteyskäsityksiä vastaamaton koti tai käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola 2015), lapsen neurologinen häiriö, koulunkäyntivaikeus tai vanhemman uupumus (HuosTa 2015).
Kaikkien huostaanoton kriteereidenkään ei tarvitse olla voimassa yhtä aikaa vaan riittää, että jokin sosiaalityöntekijän fabrikoima peruste etäisesti muistuttaa jotakin lastensuojelulaissa mainittua kriteeriä. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan selvitys huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta jätetäänkin yleensä tekemättä.
Syy hakea asiantuntijaryhmän suositusta/lausuntoa voi olla se, että sosiaalityöntekijä haluaa keventää vastuutaan huostaanottopäätöksestä, jonka hän tietää olevan niin lainvastainen, että se itsenäisesti tehtynä tuottaisi hänelle juridisia seuraamuksia tai niin hatarin perustein tehty, ettei edes hallinto- oikeus sitä hyväksy ilman korkeampien asiantuntijoiden puoltoa.
Asiantuntijaryhmä toimii siis sosiaalityöntekijän laittomuuksien kumileimasimena ja käsikassarana.
Asiantuntijoiden vihapuheryhmistä puuttuu asiakkaan oikeusturva ja tietosuoja
Hanna Tulensalon (THL, Työpaperi 16/2016, 10-16)) mukaan asiantuntijaryhmän kokoonpanot vaihtelevat suuresti riippuen kaupungista tai seutukunnasta. Lastensuojelu on edustettuna joko hyvinkin kattavasti (esim. lähes koko johtoryhmä) tai suppeammin (esim. johtavat sosiaalityöntekijät). Osallistujien ”tausta” vaihtelee käytännön tasosta johtotason edustajiin. Usein ryhmän puheenjohtajana näyttäisi toimivan lastensuojelun päällikkö (johtotaso).
Sosiaalityöntekijä on pääsääntöisesti mukana asian käsittelyssä. Mukana voi olla työparista myös perhetyöntekijä.
Asiakkaat eivät osallistu ryhmään, mutta sosiaalityöntekijä on voinut kysyä asiakkaalta luvan asian viemisestä ryhmään.
Ryhmässä käyty keskustelu kirjataan muistioksi ja tarvittaessa voidaan tehdä lausunto asiakkaalle. Pääsääntö kuitenkin on, että se, joka tuo asian ryhmään (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä), koostaa käsittelyn tulokset ja kertoo ryhmän keskustelusisällön asiakkaalle sekä kirjaa asian asiakastietoihin. Tarvittaessa ryhmän jäsenet ovat allekirjoittaneet jälkikäteen lausunnon tai vastaavan."
Asiakas ei siis saa suoraa tietoa ryhmän suosituksista vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kertoman/kirjaaman version siitä.
Tulensalon mukaan "ryhmän koettiin tukevan sosiaalityöntekijää pohdinnoissa. Asiantuntijaryhmää käytetään pääosin haastaviksi koetuissa asiakastilanteissa. Tarve ryhmän käytölle on ensisijaisesti lastensuojeluprosesseissa, joissa ollaan avohuollon prosessin loppuvaiheessa, korjaavassa työssä ja/tai pohditaan huostaanottoa.
Ryhmän asiantuntijuutta ei osata hyödyntää lastensuojelun prosessin eri vaiheissa, vaan yleensä vain huostaanoton valmistelussa: käyttö ei ole vakiintunutta ja ryhmästä ei oteta irti parasta mahdollista asiantuntemusta. Ryhmä ei tue tarpeeksi vastuusosiaalityötä, sillä ryhmältä ei saa tukea siihen, mikä mahdollisista vaihtoehtoisista toimintatavoista tulisi valita eikä ryhmältä saa tukea avohuollon tukitoimenpiteiden käyttöön.
Hallinto-oikeuteen menneiden huostaanottohakemusten osalta asiantuntijaryhmän kannanotoista on saatu painoarvoa huostaanottohakemukselle".
Toisin sanoen sosiaalityöntekijän usein fabrikoituihin tietoihin perustuvat asiantuntijaryhmän suositukset kelpaavat suoraan näytöksi huostaanoton tarpeellisuudesta hallinto- oikeudessa samalla tavoin kuin turhan esitutkinnan käynnistäminen katsotaan siellä näytöksi syyllisyydestä.
Tulensalo kertoo kuinka "sosiaalityöntekijöiden mukaan asian käsittely ryhmässä on koettu hyväksi silloin, kun se on vahvistanut omia ajatuksia. Koettiin myös, että jos sosiaalityöntekijä on eri mieltä ryhmä ei välttämättä toimi tukena.
Pääsääntöisesti näyttää siltä, että asiakas ei ole mukana. Vastauksissa oli myös näkemyksiä, jonka mukaan on hyvä, ettei asiakas ole paikalla, koska silloin on ”mahdollisuus puhua suoraan ilman perheen läsnäoloa” (Tulensalo, 2016, 10-16).
Asiantuntijaryhmien puhe asiakkaista on käytännössä vihapuheeksi luokiteltua panettelua (”baktalelse”), joka on selän takana puhumista, sitä, että puhutaan toisten puutteista/synneistä tai siitä, mitä pidetään puutteena/ syntinä toisissa ihmisissä, heidän selkänsä takana, ts. silloin, kun nämä eivät ole läsnä, sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisesti heidän luokseen kysymään heiltä, onko asian laita niin, kuin on oletettu tai sanottu. Panettelu on jyrkästi sosiaalityön ammattietiikan vastainen käytäntö, josta ei missään nimessä pitäisi ainakaan palkita.
Tulensalon selvitys on linjassa Ristimäen ym. (2008, 29), Heinosen (2008, 123–124) ja Mahosen (2014) tulosten kanssa. "Kyseisistä selvityksistä kävi ilmi, että asiantuntijaryhmiä oli käytetty eniten huostaanoton suunnittelussa/päätöksenteossa ja sijaishuoltoon liittyvissä asioissa. Melkein kaikki käyttäjät olivat hakeneet asiantuntijaryhmältä suullista konsultointia. Kirjallista lausuntoa oli hakenut kaikista käyttäjistä hieman yli puolet. Keski-Suomessa oli haettu runsaasti enemmän kirjallisia lausuntoja, kun taas Pohjois-Savossa enemmän joidenkin tiettyjen alojen asiantuntijoiden mielipiteitä" ( Mahonen, 2014, 73.)
Ihmetystä herättää miksi sosiaalityöntekijät, joilla on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ylipäätään tarvitsevat asiantuntijaryhmän suositusta suunnittelemalleen huostaanotolle.
Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia hyväksyy sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemukset joka tapauksessa. Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu tai asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa.
Lapsen kasvun ja kehityksen vakavasta vaarantumisestakaan ei tarvitse esittää näyttöä. Huostaanottoperusteiksi kelpuutetaan sosiaalityöntekijän subjektiivinen huolen tunne, siisteyskäsityksiä vastaamaton koti tai käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola 2015), lapsen neurologinen häiriö, koulunkäyntivaikeus tai vanhemman uupumus (HuosTa 2015).
Kaikkien huostaanoton kriteereidenkään ei tarvitse olla voimassa yhtä aikaa vaan riittää, että jokin sosiaalityöntekijän fabrikoima peruste etäisesti muistuttaa jotakin lastensuojelulaissa mainittua kriteeriä. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan selvitys huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta jätetäänkin yleensä tekemättä.
Syy hakea asiantuntijaryhmän suositusta/lausuntoa voi olla se, että sosiaalityöntekijä haluaa keventää vastuutaan huostaanottopäätöksestä, jonka hän tietää olevan niin lainvastainen, että se itsenäisesti tehtynä tuottaisi hänelle juridisia seuraamuksia tai niin hatarin perustein tehty, ettei edes hallinto- oikeus sitä hyväksy ilman korkeampien asiantuntijoiden puoltoa.
Asiantuntijaryhmä toimii siis sosiaalityöntekijän laittomuuksien kumileimasimena ja käsikassarana.
Asiantuntijoiden vihapuheryhmistä puuttuu asiakkaan oikeusturva ja tietosuoja
Hanna Tulensalon (THL, Työpaperi 16/2016, 10-16)) mukaan asiantuntijaryhmän kokoonpanot vaihtelevat suuresti riippuen kaupungista tai seutukunnasta. Lastensuojelu on edustettuna joko hyvinkin kattavasti (esim. lähes koko johtoryhmä) tai suppeammin (esim. johtavat sosiaalityöntekijät). Osallistujien ”tausta” vaihtelee käytännön tasosta johtotason edustajiin. Usein ryhmän puheenjohtajana näyttäisi toimivan lastensuojelun päällikkö (johtotaso).
Sosiaalityöntekijä on pääsääntöisesti mukana asian käsittelyssä. Mukana voi olla työparista myös perhetyöntekijä.
Asiakkaat eivät osallistu ryhmään, mutta sosiaalityöntekijä on voinut kysyä asiakkaalta luvan asian viemisestä ryhmään.
Ryhmässä käyty keskustelu kirjataan muistioksi ja tarvittaessa voidaan tehdä lausunto asiakkaalle. Pääsääntö kuitenkin on, että se, joka tuo asian ryhmään (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä), koostaa käsittelyn tulokset ja kertoo ryhmän keskustelusisällön asiakkaalle sekä kirjaa asian asiakastietoihin. Tarvittaessa ryhmän jäsenet ovat allekirjoittaneet jälkikäteen lausunnon tai vastaavan."
Asiakas ei siis saa suoraa tietoa ryhmän suosituksista vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kertoman/kirjaaman version siitä.
Tulensalon mukaan "ryhmän koettiin tukevan sosiaalityöntekijää pohdinnoissa. Asiantuntijaryhmää käytetään pääosin haastaviksi koetuissa asiakastilanteissa. Tarve ryhmän käytölle on ensisijaisesti lastensuojeluprosesseissa, joissa ollaan avohuollon prosessin loppuvaiheessa, korjaavassa työssä ja/tai pohditaan huostaanottoa.
Ryhmän asiantuntijuutta ei osata hyödyntää lastensuojelun prosessin eri vaiheissa, vaan yleensä vain huostaanoton valmistelussa: käyttö ei ole vakiintunutta ja ryhmästä ei oteta irti parasta mahdollista asiantuntemusta. Ryhmä ei tue tarpeeksi vastuusosiaalityötä, sillä ryhmältä ei saa tukea siihen, mikä mahdollisista vaihtoehtoisista toimintatavoista tulisi valita eikä ryhmältä saa tukea avohuollon tukitoimenpiteiden käyttöön.
Hallinto-oikeuteen menneiden huostaanottohakemusten osalta asiantuntijaryhmän kannanotoista on saatu painoarvoa huostaanottohakemukselle".
Toisin sanoen sosiaalityöntekijän usein fabrikoituihin tietoihin perustuvat asiantuntijaryhmän suositukset kelpaavat suoraan näytöksi huostaanoton tarpeellisuudesta hallinto- oikeudessa samalla tavoin kuin turhan esitutkinnan käynnistäminen katsotaan siellä näytöksi syyllisyydestä.
Tulensalo kertoo kuinka "sosiaalityöntekijöiden mukaan asian käsittely ryhmässä on koettu hyväksi silloin, kun se on vahvistanut omia ajatuksia. Koettiin myös, että jos sosiaalityöntekijä on eri mieltä ryhmä ei välttämättä toimi tukena.
Pääsääntöisesti näyttää siltä, että asiakas ei ole mukana. Vastauksissa oli myös näkemyksiä, jonka mukaan on hyvä, ettei asiakas ole paikalla, koska silloin on ”mahdollisuus puhua suoraan ilman perheen läsnäoloa” (Tulensalo, 2016, 10-16).
Asiantuntijaryhmien puhe asiakkaista on käytännössä vihapuheeksi luokiteltua panettelua (”baktalelse”), joka on selän takana puhumista, sitä, että puhutaan toisten puutteista/synneistä tai siitä, mitä pidetään puutteena/ syntinä toisissa ihmisissä, heidän selkänsä takana, ts. silloin, kun nämä eivät ole läsnä, sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisesti heidän luokseen kysymään heiltä, onko asian laita niin, kuin on oletettu tai sanottu. Panettelu on jyrkästi sosiaalityön ammattietiikan vastainen käytäntö, josta ei missään nimessä pitäisi ainakaan palkita.
Tulensalon selvitys on linjassa Ristimäen ym. (2008, 29), Heinosen (2008, 123–124) ja Mahosen (2014) tulosten kanssa. "Kyseisistä selvityksistä kävi ilmi, että asiantuntijaryhmiä oli käytetty eniten huostaanoton suunnittelussa/päätöksenteossa ja sijaishuoltoon liittyvissä asioissa. Melkein kaikki käyttäjät olivat hakeneet asiantuntijaryhmältä suullista konsultointia. Kirjallista lausuntoa oli hakenut kaikista käyttäjistä hieman yli puolet. Keski-Suomessa oli haettu runsaasti enemmän kirjallisia lausuntoja, kun taas Pohjois-Savossa enemmän joidenkin tiettyjen alojen asiantuntijoiden mielipiteitä" ( Mahonen, 2014, 73.)
Asiakkaiden olematon osallisuus
Tulensalon mukaan "aineistosta tulee esiin, että asiantuntijaryhmä on parhaimmillaan sosiaalityöntekijää ja hänen pohdintojaan tukevaa toimintaa.
Selvitys ei antanut tarkkaa kuvaa asiantuntijaryhmien toteuttamisen tavoista ja rakenteista.
Aineiston valossa piirtyy kuva siitä, että ryhmän toteuttamisen tavoissa on valtava kirjo, eikä kansallista käytännön mallia ole. Johtopäätöksinä aineiston perusteella voi todeta, että edellisen selvityksen (Heinonen 2010) jälkeen asiantuntijaryhmien toiminnassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.
Keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei ole tapahtunut toivottua kehitystä. Asiantuntijaryhmän roolissa korostuu sen merkitys erityisesti sosiaalityöntekijän konsultaation mahdollisuutena".
Tulensalo myöntää, että " asiakkaiden osallistuminen on erittäin harvinaista. Tästä aineistosta ei myöskään käy ilmi, tarkoitetaanko asiakkaalla lasta, nuorta vai perhettä. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan nouse missään pohdinnassa esiin, vaan ylipäätään asiakkaan osallisuus. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana.
Aineiston perusteella näyttää siltä, että asiantuntijaryhmästä hyötyvät eniten ammattilaiset ja asiantuntijat. Heidän ymmärrys lisääntyy sekä yhdessä oppiminen mahdollistuu, mutta samalla asiakas jää tämän ymmärryksen ja tiedon rakentamisen ulkopuolelle.. Asiakkaat toivovat pääsevänsä mukaan yhteiseen tiedon tekemiseen sekä yhteistä mietiskelevää ajattelua. (Laitinen ym. 2007.) Näin ollen on perustelua pohtia jatkokehittämisen suuntia siten, että huomio on keskeisesti asiakkaiden osallisuuden vahvistamisessa, yhteisen tiedon rakentamisessa sekä yhteistyön tekemisessä."
Tulensalon mukaan "oletettavaa kuitenkin on, että ryhmä toimii myös yksittäisen sosiaalityöntekijän päätöksentekoa tukevana taustaryhmänä. Silloin kun kyse on nimenomaan päätöksenteon prosessista ja asiantuntijaryhmän konsultoimista päätöksentekoa varten, tulee tämä olla rakenteiltaan selkeää ja kaikille osapuolille avointa."
Myös Soile Salosen kyselyyn vastanneet olivat huolissaan siitä, että tukiryhmä jumiutuu joissain tapauksissa vain huostaanoton vaihtoehtoon ja että ryhmää käytetään vain ”kumileimaisimena” eli ryhmään tuodaan tapauksia, joille halutaan vain huostaanoton hyväksyntä ( Salonen, 2007, 49).
Valheelliset mallinnukset ja ennakkotiedotus ryhmien kehittämisideoina
"Moniammatillisen asiantuntijaryhmän toiminta ei nykyisessä muodossa näytä palvelevan asiakkaiden osallisuutta eikä olevan riittävän yhteneväisesti organisoitua sekä rakenteistettua", Tulensalo toteaa ja esittää kehittämisideoina sosiaalityöntekijöiden mahdollisuutta asiantuntijaryhmän "ennakkotiedotukseen" (Useassa vastauksessa kehittämisehdotuksena oli myös materiaalin lähettäminen ryhmälle etukäteen, jolloin osallistujat voisivat perehtyä siihen jo ennen varsinaista käsittelyä), asiantuntijaryhmien työn mallintamista (Asiantuntijatyöryhmän käytön mallinnus asiakasprosessin eri vaiheisiin toisi toimintaan systemaattisuutta) ja entistä vahvempaa roolia huostaanottopäätösten virallisina suosittelijoina (Puutteeksi toiminnassa koettiin se, ettei ryhmä ole antanut kirjallisia lausuntoja ja todettiin, että asiantuntijaryhmältä pitäisi sellainen saada).
Tulensalon mukaan "muutosohjelman kehittämisessä tulee kokeilla pysyvän moniammatillisen asiantuntijaryhmän sijaan lapsi- ja perhekohtaista monitoimijaista ryhmää lapsen ja perheen tueksi.. Asiantuntijuuden tarve ja osalliset voitaisiin nimetä lapsinäkökulmasta. Käytännön kokeiluissa tulee hyödyntää jo olemassa olevia menetelmiä kuten verkostodialogisia menetelmiä, läheisneuvonpitoa ja lapsikeskeisen monitoimijaisen yhteistyön tapoja".
Toteutussuunnitelmassa ehdotettiin selvityksen sisällön pohjalta täydennettävän lastensuojelun käsikirjan sisältöjä: 1) Selkiytetään asiakkaan asemaa ja asiantuntijaryhmän roolia muuna kuin puhtaasti konsultoivana tahona sekä asiantuntijaryhmän tehtävää ja roolia 2) Laaditaan tarkempi toimintamalli 3) Muotoillaan uudelleen tilanteita, joissa ryhmää on tarkoitus käyttää ja erotetaan tämä muusta yhteistyöstä ." (Tulensalo, 2016, 10-16)
Isoherranen (2012, s. 33- 40) tuo väitöksessään tarkastelemissa tutkimuksissa esille moniammatilliseen tiimityöskentelyyn sisältyviä haasteita; moniammatillinen työskentely ei toteudu pelkästään tuomalla eri alojen ammattilaiset yhteen.
Soile Salosen kyselyssä ilmaistiin huoli siitä, että lastensuojelun asiantuntijaryhmälle tapauksen esittelevä sosiaalityöntekijä tuo oman kantansa tapaukseen todella vahvasti esiin, jolloin saattaa käydä niin, että ryhmä keskittyy vain niihin asioihin joita sosiaalityöntekijä painottaa. Samalla tärkeitä muita asioita lopputuloksen kannalta saattaa jäädä huomaamatta ja ryhmä alkaa painottaa aivan samoja asioita, joita sosiaalityöntekijällä oli mielessä (Salonen, 2007, 36).
Tulensalon mukaan "aineistosta tulee esiin, että asiantuntijaryhmä on parhaimmillaan sosiaalityöntekijää ja hänen pohdintojaan tukevaa toimintaa.
Selvitys ei antanut tarkkaa kuvaa asiantuntijaryhmien toteuttamisen tavoista ja rakenteista.
Aineiston valossa piirtyy kuva siitä, että ryhmän toteuttamisen tavoissa on valtava kirjo, eikä kansallista käytännön mallia ole. Johtopäätöksinä aineiston perusteella voi todeta, että edellisen selvityksen (Heinonen 2010) jälkeen asiantuntijaryhmien toiminnassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.
Keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei ole tapahtunut toivottua kehitystä. Asiantuntijaryhmän roolissa korostuu sen merkitys erityisesti sosiaalityöntekijän konsultaation mahdollisuutena".
Tulensalo myöntää, että " asiakkaiden osallistuminen on erittäin harvinaista. Tästä aineistosta ei myöskään käy ilmi, tarkoitetaanko asiakkaalla lasta, nuorta vai perhettä. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan nouse missään pohdinnassa esiin, vaan ylipäätään asiakkaan osallisuus. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana.
Aineiston perusteella näyttää siltä, että asiantuntijaryhmästä hyötyvät eniten ammattilaiset ja asiantuntijat. Heidän ymmärrys lisääntyy sekä yhdessä oppiminen mahdollistuu, mutta samalla asiakas jää tämän ymmärryksen ja tiedon rakentamisen ulkopuolelle.. Asiakkaat toivovat pääsevänsä mukaan yhteiseen tiedon tekemiseen sekä yhteistä mietiskelevää ajattelua. (Laitinen ym. 2007.) Näin ollen on perustelua pohtia jatkokehittämisen suuntia siten, että huomio on keskeisesti asiakkaiden osallisuuden vahvistamisessa, yhteisen tiedon rakentamisessa sekä yhteistyön tekemisessä."
Tulensalon mukaan "oletettavaa kuitenkin on, että ryhmä toimii myös yksittäisen sosiaalityöntekijän päätöksentekoa tukevana taustaryhmänä. Silloin kun kyse on nimenomaan päätöksenteon prosessista ja asiantuntijaryhmän konsultoimista päätöksentekoa varten, tulee tämä olla rakenteiltaan selkeää ja kaikille osapuolille avointa."
Myös Soile Salosen kyselyyn vastanneet olivat huolissaan siitä, että tukiryhmä jumiutuu joissain tapauksissa vain huostaanoton vaihtoehtoon ja että ryhmää käytetään vain ”kumileimaisimena” eli ryhmään tuodaan tapauksia, joille halutaan vain huostaanoton hyväksyntä ( Salonen, 2007, 49).
Valheelliset mallinnukset ja ennakkotiedotus ryhmien kehittämisideoina
"Moniammatillisen asiantuntijaryhmän toiminta ei nykyisessä muodossa näytä palvelevan asiakkaiden osallisuutta eikä olevan riittävän yhteneväisesti organisoitua sekä rakenteistettua", Tulensalo toteaa ja esittää kehittämisideoina sosiaalityöntekijöiden mahdollisuutta asiantuntijaryhmän "ennakkotiedotukseen" (Useassa vastauksessa kehittämisehdotuksena oli myös materiaalin lähettäminen ryhmälle etukäteen, jolloin osallistujat voisivat perehtyä siihen jo ennen varsinaista käsittelyä), asiantuntijaryhmien työn mallintamista (Asiantuntijatyöryhmän käytön mallinnus asiakasprosessin eri vaiheisiin toisi toimintaan systemaattisuutta) ja entistä vahvempaa roolia huostaanottopäätösten virallisina suosittelijoina (Puutteeksi toiminnassa koettiin se, ettei ryhmä ole antanut kirjallisia lausuntoja ja todettiin, että asiantuntijaryhmältä pitäisi sellainen saada).
Tulensalon mukaan "muutosohjelman kehittämisessä tulee kokeilla pysyvän moniammatillisen asiantuntijaryhmän sijaan lapsi- ja perhekohtaista monitoimijaista ryhmää lapsen ja perheen tueksi.. Asiantuntijuuden tarve ja osalliset voitaisiin nimetä lapsinäkökulmasta. Käytännön kokeiluissa tulee hyödyntää jo olemassa olevia menetelmiä kuten verkostodialogisia menetelmiä, läheisneuvonpitoa ja lapsikeskeisen monitoimijaisen yhteistyön tapoja".
Toteutussuunnitelmassa ehdotettiin selvityksen sisällön pohjalta täydennettävän lastensuojelun käsikirjan sisältöjä: 1) Selkiytetään asiakkaan asemaa ja asiantuntijaryhmän roolia muuna kuin puhtaasti konsultoivana tahona sekä asiantuntijaryhmän tehtävää ja roolia 2) Laaditaan tarkempi toimintamalli 3) Muotoillaan uudelleen tilanteita, joissa ryhmää on tarkoitus käyttää ja erotetaan tämä muusta yhteistyöstä ." (Tulensalo, 2016, 10-16)
Isoherranen (2012, s. 33- 40) tuo väitöksessään tarkastelemissa tutkimuksissa esille moniammatilliseen tiimityöskentelyyn sisältyviä haasteita; moniammatillinen työskentely ei toteudu pelkästään tuomalla eri alojen ammattilaiset yhteen.
Soile Salosen kyselyssä ilmaistiin huoli siitä, että lastensuojelun asiantuntijaryhmälle tapauksen esittelevä sosiaalityöntekijä tuo oman kantansa tapaukseen todella vahvasti esiin, jolloin saattaa käydä niin, että ryhmä keskittyy vain niihin asioihin joita sosiaalityöntekijä painottaa. Samalla tärkeitä muita asioita lopputuloksen kannalta saattaa jäädä huomaamatta ja ryhmä alkaa painottaa aivan samoja asioita, joita sosiaalityöntekijällä oli mielessä (Salonen, 2007, 36).
Kiellä asiasi käsittely lastensuojelun asiantuntijaryhmässä!
Lapsinäkökulma ja lapsen etu tarkoittaa lastensuojelun käytännöissä sosiaalityöntekijän näkökulmaa ja etua. Lastensuojelun moniammatillisista asiantuntijaryhmistä on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöiden toivomien huostaanottosuositusten lausunto-automaatteja ja fabrikoitujen asiakirjojen kierrätys- ja kokoomapisteitä.
Asiantuntijatyöryhmien sekavasta toiminnasta sosiaalityöntekijöiden usein virheellisten huostaanottopäätösten suosittajina ja vastuunkeventäjinä on luvassa myös samanlaisia harhaanjohtavia ja suorastaan valheellisia mallinnuksia kuin perhehoidosta ja - kuntoutuksesta.
Kiusaaminen on lastensuojelussakin ryhmäilmiö. Lastensuojelussa joukkoistetun häirikköhyökkäyksen toteuttaa moniammatillinen työryhmä. Lastensuojeluprosessi käynnistyy usein fabrikoidulla lastensuojeluilmoituksella, joista siirrytään provokaation (trollaus), mustan PR:n ja maalittamisen kautta huostaanoton varmistaviin fabrikoituihin lastensuojelulausuntoihin.
Mitä pienempi kyky sitä suurempi hinku näyttää olevan päästä vallankäyttäjäksi erilaisiin sosiaalialan lynkkausporukoihin.
Mikään ei sitouta joukkoa yhteen niin hyvin kuin yhdessä tehty rikos - tällöin kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Siksi Jaakko Ilkka aivan ensimmäisenä ryöstätti joukoillaan Ilmajoen kirkon: joukot olivat nyt syyllistyneet kollektiivirikokseen, ja enää ei ollut paluuta takaisin.
Lastensuojelussa vastaava sitouttaminen tapahtuu kun sosiaalityöntekijä ryöstättää asiantuntijaryhmällä haluamansa lapsen.
Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja lastensuojelussa myös rikoksen.
Lokakuun Liike suosittaa nykyisten lastensuojelun asiantuntijaryhmien välitöntä lakkauttamista ja riippumattoman tahon tekemää selvitystä asiantuntijaryhmien toiminnasta, jossa tutkitaan:
a) asiantuntijaryhmien kokoonpano, jääviydet ja annetut huostaanottosuositukset
b) asiantuntijaryhmien käytössä olleiden sosiaalityöntekijöiden toimittamien tietojen oikeellisuus, valikointi ja fabrikointi
c) asiantuntijaryhmien lausuntojen käyttö ja painoarvo hallinto- oikeuksissa
d) asiantuntijaryhmien lausuntojen ja suositusten laatu/oikeellisuus ja seuraukset kustannuksineen lapsille ja perheille.
Niin kauan kun asiantuntijaryhmistä ei ole luotettavaa tutkimustietoa, asiakkaiden on syytä kieltää sosiaalityöntekijöiltä lupa viedä asiansa lastensuojelun moniammatillisen työryhmän käsiteltäväksi.
Mikäli sosiaalityöntekijä vie asian lastensuojelun asiantuntijaryhmään ilman asiakkaan suostumusta, ryhmän asiantuntijalausunto on mitätöitävä tai asiakkaalle on myönnettävä oikeus vastalausuntoon hallinto- oikeudessa. Asiakkaan oikeusturvan varmistamiseksi ja asiakirjafabrikoinnin estämiseksi asiantuntijaryhmässä tulisi olla osallisena asiakkaan oma juristi koko työskentelyn ajan.
Rinnakkaistuomioistuimen lisäksi lastensuojelusta näyttää muodostuneen oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuutensa, josta tosiseikkaselvittely ja yleiset oikeusperiaatteet on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.
Missä nykyiset lastensuojelun asiantuntijat aikovat olla silloin kun lastensuojelun asiantuntijaryhmien lausunnoilla sijaishuoltoon sijoitetut perustavat verkostodialogisia vanhuskeskeisen monitoimijaisen yhteistyön tapoja soveltaen moniammatillisia vanhustensuojelun asiantuntijaryhmiä ja tarjoavat nykyisille lastensuojelun asiantuntijoille vanhuksen edun mukaista vanhustensuojelua laitoksissa, joissa " jokaisella vanhuksella on lupa unelmoida" esim. ulkoilusta tai läheisten vierailusta?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
Lapsinäkökulma ja lapsen etu tarkoittaa lastensuojelun käytännöissä sosiaalityöntekijän näkökulmaa ja etua. Lastensuojelun moniammatillisista asiantuntijaryhmistä on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöiden toivomien huostaanottosuositusten lausunto-automaatteja ja fabrikoitujen asiakirjojen kierrätys- ja kokoomapisteitä.
Asiantuntijatyöryhmien sekavasta toiminnasta sosiaalityöntekijöiden usein virheellisten huostaanottopäätösten suosittajina ja vastuunkeventäjinä on luvassa myös samanlaisia harhaanjohtavia ja suorastaan valheellisia mallinnuksia kuin perhehoidosta ja - kuntoutuksesta.
Kiusaaminen on lastensuojelussakin ryhmäilmiö. Lastensuojelussa joukkoistetun häirikköhyökkäyksen toteuttaa moniammatillinen työryhmä. Lastensuojeluprosessi käynnistyy usein fabrikoidulla lastensuojeluilmoituksella, joista siirrytään provokaation (trollaus), mustan PR:n ja maalittamisen kautta huostaanoton varmistaviin fabrikoituihin lastensuojelulausuntoihin.
Mitä pienempi kyky sitä suurempi hinku näyttää olevan päästä vallankäyttäjäksi erilaisiin sosiaalialan lynkkausporukoihin.
Mikään ei sitouta joukkoa yhteen niin hyvin kuin yhdessä tehty rikos - tällöin kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Siksi Jaakko Ilkka aivan ensimmäisenä ryöstätti joukoillaan Ilmajoen kirkon: joukot olivat nyt syyllistyneet kollektiivirikokseen, ja enää ei ollut paluuta takaisin.
Lastensuojelussa vastaava sitouttaminen tapahtuu kun sosiaalityöntekijä ryöstättää asiantuntijaryhmällä haluamansa lapsen.
Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja lastensuojelussa myös rikoksen.
Lokakuun Liike suosittaa nykyisten lastensuojelun asiantuntijaryhmien välitöntä lakkauttamista ja riippumattoman tahon tekemää selvitystä asiantuntijaryhmien toiminnasta, jossa tutkitaan:
a) asiantuntijaryhmien kokoonpano, jääviydet ja annetut huostaanottosuositukset
b) asiantuntijaryhmien käytössä olleiden sosiaalityöntekijöiden toimittamien tietojen oikeellisuus, valikointi ja fabrikointi
c) asiantuntijaryhmien lausuntojen käyttö ja painoarvo hallinto- oikeuksissa
d) asiantuntijaryhmien lausuntojen ja suositusten laatu/oikeellisuus ja seuraukset kustannuksineen lapsille ja perheille.
Niin kauan kun asiantuntijaryhmistä ei ole luotettavaa tutkimustietoa, asiakkaiden on syytä kieltää sosiaalityöntekijöiltä lupa viedä asiansa lastensuojelun moniammatillisen työryhmän käsiteltäväksi.
Mikäli sosiaalityöntekijä vie asian lastensuojelun asiantuntijaryhmään ilman asiakkaan suostumusta, ryhmän asiantuntijalausunto on mitätöitävä tai asiakkaalle on myönnettävä oikeus vastalausuntoon hallinto- oikeudessa. Asiakkaan oikeusturvan varmistamiseksi ja asiakirjafabrikoinnin estämiseksi asiantuntijaryhmässä tulisi olla osallisena asiakkaan oma juristi koko työskentelyn ajan.
Rinnakkaistuomioistuimen lisäksi lastensuojelusta näyttää muodostuneen oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuutensa, josta tosiseikkaselvittely ja yleiset oikeusperiaatteet on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.
Missä nykyiset lastensuojelun asiantuntijat aikovat olla silloin kun lastensuojelun asiantuntijaryhmien lausunnoilla sijaishuoltoon sijoitetut perustavat verkostodialogisia vanhuskeskeisen monitoimijaisen yhteistyön tapoja soveltaen moniammatillisia vanhustensuojelun asiantuntijaryhmiä ja tarjoavat nykyisille lastensuojelun asiantuntijoille vanhuksen edun mukaista vanhustensuojelua laitoksissa, joissa " jokaisella vanhuksella on lupa unelmoida" esim. ulkoilusta tai läheisten vierailusta?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
