Quantcast
Channel: Lokakuun liike - LL-Uutiset
Viewing all 663 articles
Browse latest View live

Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä- turhake kyseenalaisten huostaanottopäätösten tueksi?

$
0
0
Picture
"Asiantuntijat" vihapuhujina -joukossa tyhmyys ja julmuus tiivistyy

Haapasten perheen tapaus, jossa huostaanottoa ajava sosiaalityöntekijä sai fabrikoiduilla "tiedoilla" ( huostaanottohakemuksessa 102 virhettä) lastensuojelun asiantuntijaryhmältä lausunnon lainvastaiseen ja lapsia traumatisoineeseen huostaanottoon lienee kammottavin esimerkki lastensuojelun "moniammatillisesta asiantuntijatyöstä".

Vanhempien leimaamiseen valheellisella insestisyytteellä osallistuivat mm. nykyisin Merikratos Oy:ssä ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:ssä toimivat Jyväskylän ja Karstulan sosiaalityöntekijät, Jyväskylän sosiaaliasiamies ja Pesäpuu ryn työntekijä. Kukaan työntekijöistä ei pyrkinyt hyvittämään aiheuttamiaan kärsimyksiä eikä saanut minkäänlaista rangaistusta väärinkäytöksistään. Samat lapsia ja perhettä piinanneet työntekijät jatkavat viroissaan ja istuvat nyt itse Keski- Suomen lastensuojelun asiantuntijaryhmässä siirtämässä "asiantuntemustaan" nuoremmille sukupolville.

Haapasten perheen vuosikausia kestäneelle nöyryyttämiselle on vaikea löytää muuta motiivia kuin ateistisosiaalityöntekijän ennakkoluuloisuus ja viha kristittyä perhettä kohtaan. Sosiaalityöntekijöiden avointa vihan ilmaisua rajoittavat niin sukupuoli- ja ammattirooli kuin ammatillisuusihanne, siksi viha ilmaistaankin kätketysti ja piilotetaan hoivamotiiviin (psykoanalyyttisiin oletuksiin).

Tutkija Aino Kääriäisen (2003, 165 – 166) mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri). 

Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.

Asiantuntijaryhmien perusoikeus- ja perusturvarikolliset valitaan sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella

Lastensuojelun moniammatillinen asiantuntijaryhmä tarkoittaa monista eri hallinnonaloista koostuvaa ryhmää, josta sosiaalityöntekijä hakee yleensä vahvistusta suunnittelemalleen huostaanotolle. Asiantuntijaryhmän jäsenet valitaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden suositusten perusteella eli terveydenhuollosta, opetustoimesta, varhaiskasvatuksesta, lastensuojeluyrityksistä ja juristipiireistä pääsevät mukaan ne, jotka ovat valmiita tukemaan sosiaalityöntekijöiden asemaa, toimintaa ja päätöksiä ja osoittamaan heille lojaalisuutensa.


Asiantuntijaryhmä voi antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi, erityisesti hallinto-oikeudelle ja korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Lausunto voidaan antaa myös lapsen sijoittamisesta erityisen huolenpidon yksikköön ( Lastensuojelun käsikirja).

Tietoa lastensuojelun asiantuntijaryhmien kokoonpanoista on vaikea saada vaikka tiedon pitäisi olla julkista. Se, että ryhmien jäsenten henkilöllisyys pyritään salaamaan kielii siitä, että heillä on häpeällinen historia asiakkaiden perusoikeuksien ja oikeusturvan vaarantajina ja loukkaajina.
Lastensuojelun asiantuntijaryhmiä ahkerasti käyttävillä paikkakunnilla huostaanottojen lukumäärä ylittääkin maan keskiarvon.

Asiantuntijaryhmien toiminnan pääongelmana on, että sosiaalityöntekijä valikoi "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee lausuntonsa eikä lausunnoista aina selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suosituksia laadittaessa.

Tiedon tarkkuudelle tai laadulle ei ole asetettu asiantuntijaryhmissä minkäänlaisia kriteereitä. Yhdenkään Leventhalin säännöistä ei tarvitse toteutua lastensuojelun moniammatillisissa asiantuntijaryhmissä. 

Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.

Esim. yhteenvetolomakkeessa Pohjois- Savon lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään kuvaus asiakkuudesta, lapsesta, perheestä ja lähiverkostosta nimettömänä. Lomakkeessa hyväksytään ikäänkuin todisteina perheen ongelmista perhetyön puoskarointimenetelmät ilmoittamalla, että: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."

Näillä liitteilläkö asiantuntijaryhmien suositukset huostaanotoista tehdään?

Mitään konkreettisia indikaattoreita lastensuojelun asiantuntijaryhmien toiminnan laadun, lainalaisuuden tai vaikuttavuuden seurannan arvioimiseksi ei ole.

Asiantuntijatyöryhmät rikkovat toiminnallaan räikeästi perustuslakia ja sosiaalihuollon asiakaslakia, koska tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa (edes hallinto- oikeudessa), ryhmä ei tapaa eikä tunne perhettä eikä asiakkaille anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai oikaista virheellisiä kirjauksia/väittämiä.



Picture
Lainvastainen huostaanotto edellyttää asiantuntijoiden suosituksia

Ihmetystä herättää miksi sosiaalityöntekijät, joilla on byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ylipäätään tarvitsevat asiantuntijaryhmän suositusta suunnittelemalleen huostaanotolle.
Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia hyväksyy sosiaalityöntekijöiden huostaanottohakemukset joka tapauksessa. Hallintotuomioistuimilta lastensuojelun avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista, joiden ei tarvitse olla asiakkaan tarpeen mukaisia. Tukitoimiksi voidaan merkitä esim. tyhjänpäiväinen kokous, puhelinsoitto, uimahallin lippu tai asiakkaan oma käynti työvoimatoimistossa.

Lapsen kasvun ja kehityksen vakavasta vaarantumisestakaan ei tarvitse esittää näyttöä. Huostaanottoperusteiksi kelpuutetaan sosiaalityöntekijän subjektiivinen huolen tunne, siisteyskäsityksiä vastaamaton koti tai käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola 2015), lapsen neurologinen häiriö, koulunkäyntivaikeus tai vanhemman uupumus (HuosTa 2015). 

Kaikkien huostaanoton kriteereidenkään ei tarvitse olla voimassa yhtä aikaa vaan riittää, että jokin sosiaalityöntekijän fabrikoima peruste etäisesti muistuttaa jotakin lastensuojelulaissa mainittua kriteeriä. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan selvitys huostaanoton lapsen edun mukaisuudesta jätetäänkin yleensä tekemättä.

Syy hakea asiantuntijaryhmän suositusta/lausuntoa voi olla se, että sosiaalityöntekijä haluaa keventää vastuutaan huostaanottopäätöksestä, jonka hän tietää olevan niin lainvastainen, että se itsenäisesti tehtynä tuottaisi hänelle juridisia seuraamuksia tai niin hatarin perustein tehty, ettei edes hallinto- oikeus sitä hyväksy ilman korkeampien asiantuntijoiden puoltoa. 

Asiantuntijaryhmä toimii siis sosiaalityöntekijän laittomuuksien kumileimasimena ja käsikassarana.

Asiantuntijoiden vihapuheryhmistä puuttuu asiakkaan oikeusturva ja tietosuoja

Hanna Tulensalon (THL, Työpaperi 16/2016
, 10-16)) mukaan asiantuntijaryhmän kokoonpanot vaihtelevat suuresti riippuen kaupungista tai seutukunnasta. Lastensuojelu on edustettuna joko hyvinkin kattavasti (esim. lähes koko johtoryhmä) tai suppeammin (esim. johtavat sosiaalityöntekijät). Osallistujien ”tausta” vaihtelee käytännön tasosta johtotason edustajiin. Usein ryhmän puheenjohtajana näyttäisi toimivan lastensuojelun päällikkö (johtotaso).

 Sosiaalityöntekijä on pääsääntöisesti mukana asian käsittelyssä. Mukana voi olla työparista myös perhetyöntekijä.

Asiakkaat eivät osallistu ryhmään, mutta sosiaalityöntekijä on voinut kysyä asiakkaalta luvan asian viemisestä ryhmään.

Ryhmässä käyty keskustelu kirjataan muistioksi ja tarvittaessa voidaan tehdä lausunto asiakkaalle. Pääsääntö kuitenkin on, että se, joka tuo asian ryhmään (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä), koostaa käsittelyn tulokset ja kertoo ryhmän keskustelusisällön asiakkaalle sekä kirjaa asian asiakastietoihin. Tarvittaessa ryhmän jäsenet ovat allekirjoittaneet jälkikäteen lausunnon tai vastaavan."

Asiakas ei siis saa suoraa tietoa ryhmän suosituksista vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kertoman/kirjaaman version siitä.

Tulensalon mukaan "ryhmän koettiin tukevan sosiaalityöntekijää pohdinnoissa. Asiantuntijaryhmää käytetään pääosin haastaviksi koetuissa asiakastilanteissa. Tarve ryhmän käytölle on ensisijaisesti lastensuojeluprosesseissa, joissa ollaan avohuollon prosessin loppuvaiheessa, korjaavassa työssä ja/tai pohditaan huostaanottoa.

Ryhmän asiantuntijuutta ei osata hyödyntää lastensuojelun prosessin eri vaiheissa, vaan yleensä vain huostaanoton valmistelussa: käyttö ei ole vakiintunutta ja ryhmästä ei oteta irti parasta mahdollista asiantuntemusta. Ryhmä ei tue tarpeeksi vastuusosiaalityötä, sillä ryhmältä ei saa tukea siihen, mikä mahdollisista vaihtoehtoisista toimintatavoista tulisi valita eikä ryhmältä saa tukea avohuollon tukitoimenpiteiden käyttöön.

Hallinto-oikeuteen menneiden huostaanottohakemusten osalta asiantuntijaryhmän kannanotoista on saatu painoarvoa huostaanottohakemukselle".

Toisin sanoen sosiaalityöntekijän usein fabrikoituihin tietoihin perustuvat asiantuntijaryhmän suositukset kelpaavat suoraan näytöksi huostaanoton tarpeellisuudesta hallinto- oikeudessa samalla tavoin kuin turhan esitutkinnan käynnistäminen katsotaan siellä näytöksi syyllisyydestä.


Tulensalo kertoo kuinka "sosiaalityöntekijöiden mukaan asian käsittely ryhmässä on koettu hyväksi silloin, kun se on vahvistanut omia ajatuksia. Koettiin myös, että jos sosiaalityöntekijä on eri mieltä ryhmä ei välttämättä toimi tukena.

 Pääsääntöisesti näyttää siltä, että asiakas ei ole mukana. Vastauksissa oli myös näkemyksiä, jonka mukaan on hyvä, ettei asiakas ole paikalla, koska silloin on ”mahdollisuus puhua suoraan ilman perheen läsnäoloa” (Tulensalo, 2016, 10-16).

Asiantuntijaryhmien puhe asiakkaista on käytännössä vihapuheeksi luokiteltua panettelua (”baktalelse”), joka on selän takana puhumista, sitä, että puhutaan toisten puutteista/synneistä tai siitä, mitä pidetään puutteena/ syntinä toisissa ihmisissä, heidän selkänsä takana, ts. silloin, kun nämä eivät ole läsnä, sen sijaan, että mentäisiin henkilökohtaisesti heidän luokseen kysymään heiltä, onko asian laita niin, kuin on oletettu tai sanottu. Panettelu on jyrkästi sosiaalityön ammattietiikan vastainen käytäntö, josta ei missään nimessä pitäisi ainakaan palkita.

Tulensalon selvitys on linjassa Ristimäen ym. (2008, 29), Heinosen (2008, 123–124) ja Mahosen (2014) tulosten kanssa. "Kyseisistä selvityksistä kävi ilmi, että asiantuntijaryhmiä oli käytetty eniten huostaanoton suunnittelussa/päätöksenteossa ja sijaishuoltoon liittyvissä asioissa. Melkein kaikki käyttäjät olivat hakeneet asiantuntijaryhmältä suullista konsultointia. Kirjallista lausuntoa oli hakenut kaikista käyttäjistä hieman yli puolet. Keski-Suomessa oli haettu runsaasti enemmän kirjallisia lausuntoja, kun taas Pohjois-Savossa enemmän joidenkin tiettyjen alojen asiantuntijoiden mielipiteitä" ( Mahonen, 2014, 73.)

Picture
Asiakkaiden olematon osallisuus

Tulensalon mukaan "aineistosta tulee esiin, että asiantuntijaryhmä on parhaimmillaan sosiaalityöntekijää ja hänen pohdintojaan tukevaa toimintaa.

 Selvitys ei antanut tarkkaa kuvaa asiantuntijaryhmien toteuttamisen tavoista ja rakenteista.

Aineiston valossa piirtyy kuva siitä, että ryhmän toteuttamisen tavoissa on valtava kirjo, eikä kansallista käytännön mallia ole. Johtopäätöksinä aineiston perusteella voi todeta, että edellisen selvityksen (Heinonen 2010) jälkeen asiantuntijaryhmien toiminnassa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta.


Keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei ole tapahtunut toivottua kehitystä. Asiantuntijaryhmän roolissa korostuu sen merkitys erityisesti sosiaalityöntekijän konsultaation mahdollisuutena".

Tulensalo myöntää, että " asiakkaiden osallistuminen on erittäin harvinaista. Tästä aineistosta ei myöskään käy ilmi, tarkoitetaanko asiakkaalla lasta, nuorta vai perhettä. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan nouse missään pohdinnassa esiin, vaan ylipäätään asiakkaan osallisuus. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana.

Aineiston perusteella näyttää siltä, että asiantuntijaryhmästä hyötyvät eniten ammattilaiset ja asiantuntijat. Heidän ymmärrys lisääntyy sekä yhdessä oppiminen mahdollistuu, mutta samalla asiakas jää tämän ymmärryksen ja tiedon rakentamisen ulkopuolelle.. Asiakkaat toivovat pääsevänsä mukaan yhteiseen tiedon tekemiseen sekä yhteistä mietiskelevää ajattelua. (Laitinen ym. 2007.) Näin ollen on perustelua pohtia jatkokehittämisen suuntia siten, että huomio on keskeisesti asiakkaiden osallisuuden vahvistamisessa, yhteisen tiedon rakentamisessa sekä yhteistyön tekemisessä."

Tulensalon mukaan "oletettavaa kuitenkin on, että ryhmä toimii myös yksittäisen sosiaalityöntekijän päätöksentekoa tukevana taustaryhmänä. Silloin kun kyse on nimenomaan päätöksenteon prosessista ja asiantuntijaryhmän konsultoimista päätöksentekoa varten, tulee tämä olla rakenteiltaan selkeää ja kaikille osapuolille avointa."

Myös Soile Salosen kyselyyn vastanneet olivat huolissaan siitä, että tukiryhmä jumiutuu joissain tapauksissa vain huostaanoton vaihtoehtoon ja että ryhmää käytetään vain ”kumileimaisimena” eli ryhmään tuodaan tapauksia, joille halutaan vain huostaanoton hyväksyntä ( Salonen, 2007, 49).


Valheelliset mallinnukset ja ennakkotiedotus ryhmien kehittämisideoina

"Moniammatillisen asiantuntijaryhmän toiminta ei nykyisessä muodossa näytä palvelevan asiakkaiden osallisuutta eikä olevan riittävän yhteneväisesti organisoitua sekä rakenteistettua", Tulensalo toteaa ja esittää kehittämisideoina sosiaalityöntekijöiden mahdollisuutta asiantuntijaryhmän "ennakkotiedotukseen" (Useassa vastauksessa kehittämisehdotuksena oli myös materiaalin lähettäminen ryhmälle etukäteen, jolloin osallistujat voisivat perehtyä siihen jo ennen varsinaista käsittelyä), asiantuntijaryhmien työn mallintamista (Asiantuntijatyöryhmän käytön mallinnus asiakasprosessin eri vaiheisiin toisi toimintaan systemaattisuutta) ja entistä vahvempaa roolia huostaanottopäätösten virallisina suosittelijoina (Puutteeksi toiminnassa koettiin se, ettei ryhmä ole antanut kirjallisia lausuntoja ja todettiin, että asiantuntijaryhmältä pitäisi sellainen saada). 

Tulensalon mukaan "muutosohjelman kehittämisessä tulee kokeilla pysyvän moniammatillisen asiantuntijaryhmän sijaan lapsi- ja perhekohtaista monitoimijaista ryhmää lapsen ja perheen tueksi.. Asiantuntijuuden tarve ja osalliset voitaisiin nimetä lapsinäkökulmasta. Käytännön kokeiluissa tulee hyödyntää jo olemassa olevia menetelmiä kuten verkostodialogisia menetelmiä, läheisneuvonpitoa ja lapsikeskeisen monitoimijaisen yhteistyön tapoja". 

Toteutussuunnitelmassa ehdotettiin selvityksen sisällön pohjalta täydennettävän lastensuojelun käsikirjan sisältöjä: 1) Selkiytetään asiakkaan asemaa ja asiantuntijaryhmän roolia muuna kuin puhtaasti konsultoivana tahona sekä asiantuntijaryhmän tehtävää ja roolia 2) Laaditaan tarkempi toimintamalli 3) Muotoillaan uudelleen tilanteita, joissa ryhmää on tarkoitus käyttää ja erotetaan tämä muusta yhteistyöstä ." (Tulensalo, 2016, 10-16)

Isoherranen (2012, s. 33- 40) tuo väitöksessään tarkastelemissa tutkimuksissa esille moniammatilliseen tiimityöskentelyyn sisältyviä haasteita; moniammatillinen työskentely ei toteudu pelkästään tuomalla eri alojen ammattilaiset yhteen.
Soile Salosen kyselyssä ilmaistiin huoli siitä, että lastensuojelun asiantuntijaryhmälle tapauksen esittelevä sosiaalityöntekijä tuo oman kantansa tapaukseen todella vahvasti esiin, jolloin saattaa käydä niin, että ryhmä keskittyy vain niihin asioihin joita sosiaalityöntekijä painottaa. Samalla tärkeitä muita asioita lopputuloksen kannalta saattaa jäädä huomaamatta ja ryhmä alkaa painottaa aivan samoja asioita, joita sosiaalityöntekijällä oli mielessä (Salonen, 2007, 36)
.

Picture
Kiellä asiasi käsittely lastensuojelun asiantuntijaryhmässä!

Lapsinäkökulma ja lapsen etu tarkoittaa lastensuojelun käytännöissä sosiaalityöntekijän näkökulmaa ja etua. Lastensuojelun moniammatillisista asiantuntijaryhmistä on tarkoitus tehdä tulevaisuudessa sosiaalityöntekijöiden toivomien huostaanottosuositusten lausunto-automaatteja ja fabrikoitujen asiakirjojen kierrätys- ja kokoomapisteitä. 

Asiantuntijatyöryhmien sekavasta toiminnasta sosiaalityöntekijöiden usein virheellisten huostaanottopäätösten suosittajina ja vastuunkeventäjinä on luvassa myös samanlaisia harhaanjohtavia ja suorastaan valheellisia mallinnuksia kuin perhehoidosta ja - kuntoutuksesta.


Kiusaaminen on lastensuojelussakin ryhmäilmiö. Lastensuojelussa joukkoistetun häirikköhyökkäyksen toteuttaa moniammatillinen työryhmä. Lastensuojeluprosessi käynnistyy usein fabrikoidulla lastensuojeluilmoituksella, joista siirrytään provokaation (trollaus), mustan PR:n ja maalittamisen kautta huostaanoton varmistaviin fabrikoituihin lastensuojelulausuntoihin.

Mitä pienempi kyky sitä suurempi hinku näyttää olevan päästä vallankäyttäjäksi erilaisiin sosiaalialan lynkkausporukoihin.


Mikään ei sitouta joukkoa yhteen niin hyvin kuin yhdessä tehty rikos - tällöin kukaan ei ole syyllinen, mutta kaikki ovat syyllisiä. Siksi Jaakko Ilkka aivan ensimmäisenä ryöstätti joukoillaan Ilmajoen kirkon: joukot olivat nyt syyllistyneet kollektiivirikokseen, ja enää ei ollut paluuta takaisin.

Lastensuojelussa vastaava sitouttaminen tapahtuu kun sosiaalityöntekijä ryöstättää asiantuntijaryhmällä haluamansa lapsen.
Jaettu vastuu hävittää vastuun. Jaettu rikos hävittää syylliset. Ja lastensuojelussa myös rikoksen.

Lokakuun Liike suosittaa nykyisten lastensuojelun asiantuntijaryhmien välitöntä lakkauttamista ja riippumattoman tahon tekemää selvitystä asiantuntijaryhmien toiminnasta, jossa tutkitaan:
a) asiantuntijaryhmien kokoonpano, jääviydet ja annetut huostaanottosuositukset
b) asiantuntijaryhmien käytössä olleiden sosiaalityöntekijöiden toimittamien tietojen oikeellisuus, valikointi ja fabrikointi
c)
asiantuntijaryhmien lausuntojen käyttö ja painoarvo hallinto- oikeuksissa
d) asiantuntijaryhmien lausuntojen ja suositusten laatu/oikeellisuus ja seuraukset kustannuksineen lapsille ja perheille.


Niin kauan kun asiantuntijaryhmistä ei ole luotettavaa tutkimustietoa, asiakkaiden on syytä kieltää sosiaalityöntekijöiltä lupa viedä asiansa lastensuojelun moniammatillisen työryhmän käsiteltäväksi.

Mikäli sosiaalityöntekijä vie asian lastensuojelun asiantuntijaryhmään ilman asiakkaan suostumusta, ryhmän asiantuntijalausunto on mitätöitävä tai asiakkaalle on myönnettävä oikeus vastalausuntoon hallinto- oikeudessa. Asiakkaan oikeusturvan varmistamiseksi ja asiakirjafabrikoinnin estämiseksi asiantuntijaryhmässä tulisi olla osallisena asiakkaan oma juristi koko työskentelyn ajan.

Rinnakkaistuomioistuimen lisäksi lastensuojelusta näyttää muodostuneen oma moralistisiin virhepäätelmiin perustuva rinnakkaistodellisuutensa, josta tosiseikkaselvittely ja yleiset oikeusperiaatteet on poistettu alan kasvua ja kehitystä vaarantavina.

Missä nykyiset lastensuojelun asiantuntijat aikovat olla silloin kun lastensuojelun asiantuntijaryhmien lausunnoilla sijaishuoltoon sijoitetut perustavat verkostodialogisia vanhuskeskeisen monitoimijaisen yhteistyön tapoja soveltaen moniammatillisia vanhustensuojelun asiantuntijaryhmiä ja tarjoavat nykyisille lastensuojelun asiantuntijoille vanhuksen edun mukaista vanhustensuojelua laitoksissa, joissa " jokaisella vanhuksella on lupa unelmoida" esim. ulkoilusta tai läheisten vierailusta?

Lue myös:


https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-muistuttaa-uskonnollista-aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oikeusmurhien-syita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan


Sosiaalityön ja Talentian valikoiva ammattietiikka ja poliittinen korrektius

$
0
0
Picture
Huoli turvapaikkaturisteista on Talentian ammattietiikan vastaista

Sosiaalityöntekijöiden maailmassa kuohahti, kun sanomalehti Karjalainen julkaisi nimettömän ”Sosiaalityöntekijä X:n” kirjoituksen turvapaikanhakijoiden saamista sosiaalipalveluista. Kirjoittaja oli huolissaan yleisen turvallisuuden heikkenemisestä ja siitä, että uudet turvapaikanhakijat tuntevat hyvin oikeutensa, ovat vaativampia ja tämän vuoksi osa asiakaskunnasta jää vaille tarvitsemiaan sosiaalipalveluja.

Vaikka omien oikeuksien tuntemista ei voi pitää moitittavana, sosiaalityöntekijä X:n huoli on aiheellinen. Uudet turvapaikanhakijat tulevat pääosin islamistisista maista ja suuri osa valehtelee ikänsä, henkilöllisyytensä, avio- ja sotilasstatuksensa ja työhistoriansa. Turvapaikkaturistien myötä rikollisuus on lisääntynyt ja yleinen turvallisuus on heikentynyt.
Yksistään Helsingin poliisille on lyhyen ajan sisällä tullut rikostutkintaan pahoinpitelyitä, näpistyksiä, laittomia uhkauksia, taskuvarkauksia ja seksuaalista häirintää, joka on kohdistunut teinityttöihin. Ulkomaalaisten tekemissä seksuaalirikoksissa Suomessa nousua on ollut jopa 521%.

MTV Uutisten tietojen mukaan kyseisiä rikosepäilyjä on tutkinnassa ympäri Suomea. Lähes kaikissa tapauksissa rikoksista epäillään Suomeen turvapaikanhakijoina tulleita muslimimiehiä. Samanlainen kehitys on havaittu myös muissa maissa esim. Ruotsissa ja Englannissa. Kammottavinta Rotherhamin tapauksessa on, että osa alkuperäisessä tutkinnassa paljastuneista hyväksikäyttäjistä on edelleen vapaalla jalalla ja ahdistelee yhä alaikäisiä tyttöjä poliittisen korrektiuden suojissa. Siitä huolimatta, että vakavia seksuaalirikoksia katsottiin pari vuosikymmentä läpi sormien, ei laiminlyönneistä ole tullut seurauksia viranomaisille.
Yhden turvapaikanhakijan vastaanoton kokonaiskustannuksista laskettu majoitusvuorokauden keskihinta oli Suomessa vuonna 2016 65 euroa henkilöltä vuorokautta kohden.Keskihinta Oulun alaikäisyksikön ryhmäkodissa on 244 euroa, vastaanottokeskuksen säilöönottoyksikössä 443 euroa vuorokaudessa.
Valtio on maksanut alaikäisen turvapaikanhakijan edustajalle jopa 14 570 euroa kuussa vailla pätevyysvaatimuksia.Turvapaikanhakijoiden arvioidut kokonaiskulut Suomelle vaihtelevat yhden ja neljän miljardin välillä vuodessa ja tuottavat leikkaus- ja säästötarpeita muille hallinnonaloille.

Jokainen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa tai ryhmäkodissa työskennellyt tietää mitä sosiaalityöntekijä X pyrkii kertomaan silotellulla käsitteellä " vaativa". Se tarkoittaa sitä, että vaativaksi vähemmistöksi muuttuneet turvapaikkaturistit vaativat parempaa ruokaa, palveluita ja enemmän rahaa ilman halua osallistua suomalaiseen yhteiskuntaan. 

Toiminta on hyvinvointivaltion hyväksikäyttöä. Se tarkoittaa vaatimusta ylläpitää omaa länsimaiselle demokratialle vihamielistä fundamentalismia, sharialakia ja tapoja ilman halua kunnioittaa tai omaksua suomalaisia oikeusperiaatteita tai tapoja.

Sosiaalityöntekijä x ei puhu kaikista turvapaikanhakijoista vaan viittaa käsitteellä uudet turvapaikanhakijat vuonna 2015 ja sen jälkeen Suomeen tulleisiin turvapaikanhakijamiehiin, jotka tulevat lähinnä islamistisista maista. Hän ei väitä, että kaikki tai edes enemmistö turvapaikanhakijoista syyllistyisi väärinkäytöksiin vaan kertoo vain, ettei kaikilla tulijoilla ole puhtaita jauhoja pussissaan. Minna Rajainmäki kiteyttää monien vastaanottokeskuksissa työskentelevien havainnot mainiossa kirjoituksessaan.

Järjestelmää hyväksikäyttävien turvapaikkaturistien tunnistaminen ja käännyttäminen olisikin kaikkien etu, turvaisi auttamisen resurssit ja sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin ja parantaisi myös aitojen turvapaikanhakijoiden ja pakolaisten asemaa , kohtelua ja resursseja.
 

Picture
Tekopyhä, tekopyhempi, Talentia
"Hänen omatuntonsa oli puhdas. Hän ei milloinkaan käyttänyt sitä."
Stanislaw Jercy Lec


Talentian ammattieettinen lautakunta tuomitsi kirjoituksen ammattietiikan vastaiseksi.
Sen mukaan
 "Kirjoittajan näkemys turvapaikanhakijoista on leimaava ja syrjivä.
Kolumnin sisältö ja kirjoittajan näkemykset eivät vastaa sosiaalialan ammattieettisiä periaatteita ja ohjeita. On ammattieettisesti kestämätöntä leimata turvapaikanhakijat asiakasryhmiksi hiljaisiin, vaativiin, kunnon väkeen tai epäillä heidän motiivejaan sosiaalipalvelujen asiakkaina".

Lausunto on tekopyhää hyvesignalointia. Kun sallitun ja kielletyn argumentaation määritelmät ja rajat annetaan jonkun tietyn kuppikunnan valtaan, se avaa tien minkä tahansa sellaisen argumentaation määrittelemiseksi epäeettiseksi ”vihapuheeksi”, josta määrittelevä taho on periaatteellisesti eri mieltä.
Tämä kehitys näkyy jo sosiaalityön vihapuhe- käsitteessä, joka voi olla mitä hyvänsä puhetta, jota sosiaalialan päättäjät vihaavat.


Onko turvapaikanhakijoiden kategorisointia paheksuva Talentiaa unohtanut, että suomalaiset vanhemmat on jaettu perhehoidon lakimuutoksiin osallistuneen Talentian avustuksella jo vuosien ajan apua ansaitsemattomiin ja epäiltäviin bioriskeihin ja sijaishuollon kumppaneihin, joille ohjataan kaikki tuki?
Sosiaalityöntekijät kategorisoivat asiakkaitaan moniammatillisen ryhmän avulla käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri). Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.

Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.

Suomalaisessa sosiaalityössä vanhempien motiiveja ei ainoastaan epäillä vaan ne oletetaan valheellisiksi ja pyritään paljastamaan erilaisten epätieteellisten arviointien avulla.
Sosiaalialalla toimivien salapoliisien ammatillisuuden osoittimeksi on muodostunut oletettujen ylisukupolvisten puutteiden ja häiriöiden paljastaminen.

Asiakkaiden kategorisointiin ja leimaamiseen osallistuvat jopa sosiaaliasiamiehet.

STM:n erityisasiantuntija ja sosiaaliasiamies Ritva Liukonen voi luennoida valtakunnallisilla sosiaalityön tutkimuksen päivillä kaikessa rauhassa ilman Talentian puuttumista vaikeista asiakkaista ja jakaa heitä esim. epäluuloisiin, epätietoisiin ja toivottomiin. 

Miksi Talentia ei ole puuttunut asiakkaiden epäeettiseen kategorisointiin edellisissä tapauksissa? Sovelletaanko sosiaalityön ammattietiikkaa vain maahanmuuttajamiehiin?

Jesidinaisten kohtelua vasten tuntuu oudolta lukea Talentia- lehdestä kuinka islam tuo mieleen ruusun ja satakielen(20.5.2015).

Talentiaa on aiemminkin ahdistanut epäkohtien sijaan epäkohtien paljastuminen.
Hyvään totalitaristisen valtion käytäntöön kuuluu että pyritään hiljentämään arvostelu epäkohdista, joiden syntyminen on virkamieseliitin omien toimien tulosta.


Talentian ammattieettisen lautakunnan sihteerinä, Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntijana, lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana ja korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian erityisasiantuntijana toimiva Alpo Heikkinen kertoo, että "sosiaalialan työntekijän tulee kunnioittaa ja edistää asiakkaan ihmisoikeuksia. Hänellä on velvollisuus edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta kaikkialla yhteiskunnassa niiden ihmisten osalta, joiden etua hän tehtävänsä puolesta ajaa.

Ihmisoikeudet eivät ole riippuvaisia ihmisen omasta käytöksestä ja toiminnasta. Ihmisillä tulee olla yhdenvertaiset ja tasapuoliset oikeudet sosiaalipalveluihin. Mikäli sosiaalipalveluissa itsessään on epäkohtia ja puutteita, joista aiheutuu haittaa asiakkaalle, niiden tuominen esille kuuluu sosiaalialan ammattihenkilön ammattieettisiin velvollisuuksiin."

Juuri näitä sosiaalipalvelujen epäkohtia ja haittoja asiakkaille sosiaalityöntekijä x pyrki tuomaan esiin- vieläpä kohtuullisen korrektisti.

Alpo Heikkinen puolestaan on rikkonut jatkuvasti sosiaalialan ammattieettisiä velvollisuuksia pyrkimällä kiistämään sosiaalipalvelujen epäkohtia ja puutteita. Asiakkaiden ja juristien kohtaamien ja raportoimien sosiaalityön ongelmien mitätöinti tuntuu olevan hänen kyseenalainen kutsumuksensa.

Alpo Heikkinen on kirjoittanut MTV3:n ohjelmasta ”Hätiköityjä huostaanottoja” (4.12.2013) ja kertonut näkemyksiään lastensuojelun julkisuuskuvasta ”Lastensuojelun julkisuuskuva johtaa harhaan”:


 Tutkivaa journalismia edustava ajankohtaisohjelma oli valinnut valtavirran mukaisesti yksipuolisen näkökulman valitsemaansa aiheeseen. Ohjelmasta loisti poissaolollaan työntekijöiden näkökulma lastensuojelun ongelmiin. Keskeinen asiavirhe johti katsojia harhaan ja vahvisti harmillisesti käsitystä siitä, että lastensuojelu on pelkkiä huostaanottoja, ja että työtä tehdään ammattietiikan ja lainsäädännön sijaan mielivaltaisesti... 

 Kiireelliseen sijoitukseen ei koskaan ryhdytä löyhin perustein. Kiireellisen sijoituksen syyt kerrotaan tilanteessa lapselle ja perheelle suullisesti...

… Ohjelmassa väitettiin, että asiakas saa toisinaan perustelut huostaanottoon vasta hallinto-oikeudessa, mutta se ei pidä paikkaansa. Mikäli lapsi päätetään ottaa huostaan, perustelut ja asiakasperheeseen liittyvä kirjallinen materiaali käydään vanhempien kanssa tarkkaan läpi suullisesti kuulemistilaisuudessa.

Alpo Heikkinen on ottanut kantaa myös 8-vuotiaana kuolleen Eerikan tapaukseen ”Väärät ihmiset syytettyjen penkillä”.

– Nyt syytetään konkreettista lastensuojelutyötä tekeviä, joilla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen miten hyvin he voivat työnsä tehdä.

Heikkisen yhtiökumppani, niinikään hallinto- oikeuden asiantuntijajäsen, sosiaalityöntekijä, terapeutti, Talentian mediavaikuttaja ja lastensuojelun pelastusohjelman suunnittelija Minna Manelius on paheksunut julkisesti sitä, että Helsingin Sanomat julkaisi jutun, jonka aiheena oli sosiaalitoimen kirjausten oikeellisuus ja väärien tietojen korjaamisen vaikeus. Haastateltu perhe oli menettänyt kaksi lastaan myöhemmin aiheettomaksi osoittautuneen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn takia, jota tekohengitettiin fabrikoiduilla asiakirjoillaTapaus on yksi Suomen törkeimmistä lastensuojelun väärinkäytöksistä mutta Maneliuksen mielestä siitä ei olisi saanut puhua.

Myös Maneliuksen kutsumus tuntuu olevan lastensuojelun väärinkäytösten poisselittäminen, tehtävä, jonka harjoittaminen varsinkin hallinto- oikeudessa vaarantaa vakavasti perheiden oikeusturvan.

Sosiaalityön ammattietiikan kannalta vähintään erikoisena voi pitää myös Marketta Raivion ( systeemisen lastensuojelun toimintamallin kehittäjänä, Lastensuojelun käsikirjan toimitusneuvostossa, ”Ajoissa kotiin” -kampanjassa, Perhehoitolain toimeenpanon tuessa, Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikössä, PRIDE- valmentajana ja Varsinais- Suomen Sosiaalipalvelut OY:ssä Rami- Pekka Raivion ja Raimo Raivion kanssa toimiva lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö ja Porin johtava sosiaalityöntekijä) selontekoa äidille, jota lastensuojelu murskasi peräti viiden vuoden ajan ja jota perhetyöntekijä ahdisteli kuin mustasukkainen puoliso: " Samasta asiasta eri osallisilla voi olla hyvin erilainen kokemus."

Porin sosiaalityöntekijät kävivät Raivion johdolla saamassa vinkkejä huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyyn Turun hallinto- oikeudesta, jonka pitäisi olla puolueeton tuomioistuin:


Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”

Mikäli hallinto-oikeudet yllättävästi katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille.


Yhteisöväkivalta Talentian ammatillisena käytäntönä

Talentian ammattieettisen lautakunnan sihteeri Alpo Heikkisen oma vallan kolmijako-oppia loukkaava toiminta lastensuojelun lainsäädäntötyössä vaikuttavan Talentian erityisasiantuntijana, sosiaalityöntekijä- lastensuojeluyrittäjänä ja hallinto- oikeuden asiantuntijana täyttää yhteisöväkivallan tunnusmerkistön.
"Yhteisöväkivalta on moraalisen kontrollin ja kurinpidon muotona omavaltaista tuomitsemista, jossa lainsäätäjän, syyttäjän ja tuomarin ja tuomion täytäntöön panijan roolit lankeavat yhteen samalle yksinvaltaiselle toimijalle. Syyttäminen, todistaminen, tuomio ja rangaistus ovat väkivallan prosessissa yhtä ja samaa." (Saarikoski, 124).

Helena Saarikosken mukaan yhteisöväkivaltaa on siis vallan kolmijako- opin loukkaaminen eli lainsäädäntö,- toimeenpano- ja tuomiovallan keskittäminen yhdelle toimijalle, käytäntö joka on lastensuojelulle tyypillinen juuri huostaanottotapausten käsittelyssä. Suomessa sama taho esim. Alpo Heikkinen itse tai Pelastakaa Lapset ry voi toimia niin lainsäädäntötyössä, tuomarina hallinto- oikeudessa kuin tuomioiden täytäntöönpanossa ilman, että kukaan korottaa ääntään tai osoittaa paheksuntaa.

 Maakuntauudistuksen myötä sosiaalialan jääviyksien verkko laajenee. Syntyvässä järjestelmässä sama ihminen voi olla jakamassa rahoja niin valtakunnallisella, maakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla toimien yhtäaikaa kansanedustajana maakuntahallinnon edustajana ja kunnanvaltuutettuna.


Sosiaalityön rinnakkaistodellisuudessa viihtyvä ja sieltäkäsin lausuntoja näpertävä Alpo Heikkinen edistää kannanotoillaan ammattietiikan sijaan lähinnä omaa ammatillista edunvalvontaansa ja moraalisäteilyään joita hän tuntuu pitävän tärkeämpinä kuin suomalaisten veronmaksajien huijausta, sosiaalityön asiakkaiden oikeusturvaa, lasten ja naisten ihmisoikeuksien vaarantumista ja käytännön työntekijöiden eettistä ahdinkoa sosiaalityön ihanteiden ja todellisuuden törmäyksissä.

Heikkisen lausunto syventää juopaa käytännön työtä turvapaikanhakijoiden kanssa tekevien ja akateemisten utopistien välillä, jotka voivat sosiaalisen tekijän perusteella näköjään toimia vuosikausia maahanmuuttajatyössä huomaamatta epäkohtia, jotka turvapaikanhakijoiden kanssa konkreettisesti elävät ja käytännön työtä tekevät huomaavat muutamassa päivässä.
Sosiaalityöntekijät Eeva Elfving ja Kati Turtiainen lainaavat maahanmuutto- ongelmien vähättelijä Merja Anista ja mitätöivät koko Eurooppaa vaivaavat vakavat poliittiseen islamiin ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kantaväestön myytiksi väkivaltaisesta maahanmuuttajamiehestä.
Kirjoittajat eivät huomaa, että heidän oma näkemyksensä pohjautuu utopiaan; myytteihin ja stereotyyppisiin käsityksiin sekulaarin individualismin ja tunnustuksellisen islamismin oletetusta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.
Tunnustuksellisesta fundamentalismista ei kuitenkaan päästä eroon tunnustamalla relativismia.


Ehkä kirjoittajien kannattaisi vok- bisneksessä toimivien markkinointiviestinnän ja Aniksen sijaan/lisäksi tutustua vaikkapa Alan Salehzadehin, Katherine Bullockin, Hamed Abdel-Samadin, Ayaan Hirsi Alin, Mohammad Fazlhashemin, Bernard LewisinSam HarrisinAnne Speckhardin ja Hege Storhaugin ajatuksiin ja havaintoihin.

Sosiaalityön vaientamisen kulttuuria kritisoinut Laura Tiitinen tarjosi sosiaalinen tekijä- blogistaan tilaa maahanmuuttajamiesten perusteettomia vaatimuksia kritisoineen sosiaalityöntekijän vaientamiselle ja hänen empiirisen havaintonsa leimaamiselle kulttuuriseksi stereotypiaksi.

Tunnistetaanko sosiaalityössä vaientamisen ja hiljaisuuden kulttuuri vain silloin kun samanmielisiä "omia" vaiennetaan? Saako sosiaalityössä vaientaa esteettä niitä, joilla on väärä mielipide?

Picture
Sosiaalityön poliittinen korrektius on sukupuolitettua ja erittäin valikoivaa.

Sosiaalityön asiantuntijoiden ja tutkijoiden skitsofreninen pyrkimys esiintyä samaan aikaan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden airuina ja kyykyttää oman maan kansalaisia kiistämällä palvelujärjestelmän epäkohdat tulee kalliiksi kansantaloudelle.
Mitään käyttökelpoista tietoa korjaamistoimiin ei saada kun lastensuojelun asiakirjoja tutkiva pyrkii kiistämään asiakirjafabrikoinnin, laitosväkivaltaa tutkiva lastensuojelun laitosväkivallan, perhepalveluja tutkiva vieraannuttamisen ja maahanmuuttoa tutkiva islamismin ongelmat.

 Lokakuun Liike teki dokumentin maahanmuuttajaäiti Esterin kohtelusta suomalaisessa lastensuojelussa ja törmäsi hiljaisuuden kulttuuriin ja kieltämiseen. Yksikään tiedotusväline tai rasismitutkija ei tarttunut aiheeseen.

Punaorpojen, romanien, saamelaisten, irtolaisten , lastensuojelulasten ja köyhien kuritus ja syrjiminen on ollut sosiaalityössä täysin hyväksyttyä mutta niiden tutkiminen sallittua vasta 50-100 vuoden viiveellä ja vasta sitten kun syyteoikeus on vanhentunut ja virkasadistit turvallisesti eläkkeellä tai kuolleet.

Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on todettu skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan ja sosiaalityön onnistumisena nähdään huostaanotto.
Sosiaalityöntekijät oppivat Päivi Singon johdolla yliopistolla , Palmenian lastensuojelukoulutuksissa ja Vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskuksessa kuinka tavalliset suomalaiset perheet ovat homoseksuaalisuus- ja insestiperiaatteilla toimivia ghetto-, mafia- ja autistiperheitä
Teoria toisi missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa kunnianloukkaus- ja vihapuhesyytteen. Jos asiantuntijat olisivat puhuneet maahanmuuttajaperheistä samalla tavalla, he eivät toimisi enää viroissaan.


Lastensuojelussa "ihmettelevä dialogi erilaisuuden kanssa" on käytännössä toiseutta tuottavaa leimaavaa monologia lakisääteisiä palvelujaan hakevista suomalaisperheistä. Asiakkailta ei muisteta kysyä mitään vaan omat oletukset kirjataan suoraan asiakirjoihin, joita asiakas ei voi korjata.

Sosiaalityön valikoiva poliittinen korrektius paljastuu arvioinneista ja asiakirjoista, joihin sosiaalityöntekijät kirjaavat ilman seuraustoimia asiakirjojen oikeellisuutta vaativia suomalaisia yhteistyökyvyttömiksi, tavallisia perheenisiä pedofiileiksi, erityislapselleen palveluja hakevia äitejä potentiaalisiksi perhesurmaajiksi, raiskattuja prostitoiduiksi, huostaanoton perusteita penääviä mielenterveysongelmaisiksi ja asenteellisista kyselyistä kieltäytyviä valikoiviksi mutisteiksi. Sosiaalityön asiantuntija-arvioinneissa nuorilta päihteettömiltä suomalaisäideiltä kysytään mitä huumeita he käyttävät ja mitä aseita kantavat mukanaan. 
 Lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syynä pidetään ammattiauttajien samaistumista perheisiin; "Auttajat samaistuvat perheiden hyökkäävyyteen, vastuun pakenemiseen ja valehteluun ja omaksuvat ne käyttäytymismallikseen."( Alho- Konu , 2005, s. 27- 28, 72-80).

Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).

Sosiaalityön koulutuksissa Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioitadiagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.

Talentia ei ole puuttunut yhteenkään yllämainittuun ongelmaan eikä nimennyt ainoatakaan käytäntöä tai kirjausta "ammattietiikan vastaiseksi" saati puolustanut mielivallan uhreiksi joutuneita asiakkaita. Mutta kun yksi sosiaalityöntekijä uskalsi raportoida turvapaikanhakijamiesten usein perusteettomista vaatimuksista, hänen kimppuunsa kävivät sekä Talentia että toiset sosiaalityöntekijät.

Muslimikulttuureissa lisääntyviin lapsi- ja pakkoavioliittoihin, tyttöjen silpomiseen tai vaimojen hakkaamiseen ei uskalleta puuttua suomalaisessa sosiaalityössä, ei liioin ala-ikäisinä turvapaikanhakijoina esiintyvien miesten toimintaan. Ongelmia ei uskalleta edes nimetä vaikka ne ovat ilmeisiä ja maahanmuuttajamiesten epäeettistä toimintaa jopa puolustellaan ja ylevöitetään. 

Tyttöjen ja naisten oikeudet ovat saaneet väistyä muslimimiesten oikeuksien ja kulttuuristen erityispiirteiden kunnioituksen tieltä. Kulttuurisensitiivisyydestä onkin tullut synonyymi lapsiin ja naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkauksien hyssyttelylle ja hyväksynnälle ”kulttuuriin kuuluvina.”
Tyttöjen sananvapaus ja ihmisoikeudet voidaan uhrata siksi, että työntekijät pelkäävät rasistileimaa tai siksi, että vaikutusvaltaisilla islamisteilla ja multikulturisteilla säilyy rahoitus ja hyvä mieli.

Sosiaalityön taakkasiirtymää pahentaa työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuminen ja omaksuttu ammatillisuusihanne, joka on itsessään sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen ja estää sosiaalityön päämäärien ja tarkoituksen toteutumista.

Picture

Sosiaaliala tarvitsee niin islamisteista, relativisteista kuin lapsibisnestoimijoista riippumatonta tietoa, koulutusta, tutkimusta, lakeja ja välineitä maahanmuuttoon ja radikalisaatioon liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja eliminoimiseksi.

"Sen sijaan, että makuutamme terveitä miehiä ja naisia vuosikaupalla yhteiskunnan tuella, olisi järkevämpää antaa kaikille maahantulijoille y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia", toteaa Minna Rajainmäki, jonka mukaan "Suomen pitää suojella vain ihmisiä, jotka haluavat suojella Suomea".

Suomalaisilla veronmaksajilla ei ole mitään velvollisuutta elättää länsimaisia oikeusperiaatteita loukkaavia 
maahanmuuttajia sen paremmin kuin oikeusperiaatteita loukkaavia ammattijärjestöjä tai lainvastaisesti toimivia viranomaisia, jotka vaarantavat toiminnallaan sosiaalityön tiedonmuodostuksen, yhteiskuntarauhan ja kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden.

Etsikää uusi ammattijärjestö, lastenkodeissa ja vokeissa työskentelevät!

Ammattijärjestö, joka pyrkii vaientamaan jäseniään ja mitätöimään käytännön työntekijöiden empiirisiä havaintoja palvelujärjestelmän väärinkäytöksistä ei täytä perustehtäväänsä eikä ole sopiva jäsentensä edunvalvontaan.

Käytännön työssä vastaanottokeskuksissa ja lastensuojelulaitoksissa toimivien lasten, perheiden ja veronmaksajien etua ajattelevien ja maahanmuuton ongelmat tunnistavien sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden kannattaakin jättää uppoava laiva ja erota Talentiasta. On selvä, ettei kansantalous tule kestämään eliitin harhaisten utopioiden Talentia- tyyppistä edunvalvontaa. Onneksi on vielä toisia ammattijärjestöjä, jotka suhtautuvat kunnioituksella ja vakavasti jäsentensä havaintoihin palvelujärjestelmän epäkohdista ja pyrkivät jopa poistamaan niitä.

Lämmin kiitos sosiaalityöntekijä X:lle sosiaalityön vaikenemisen kulttuurin murtamisesta ja epäkohdista raportoinnista.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle

Lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia ja lääkitään turhaan

$
0
0
Picture
Lapsia sijoitetaan puuttuvien palvelujen takia

Lasten on vaikea saada tarvitsemiaan mielenterveyspalveluja, kertoo Tehy- lehti.


Lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin. Vajaa puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa näin tapahtuu.

Yhteensä 13 prosenttia vastanneista arvioi, että lasten tarvitsemat mielenterveyspalvelut jäävät useimmiten lapsilta kokonaan saamatta. 49 prosenttia vastanneista arvioi, että tarvittava palvelu on saatavilla, mutta prosessi on vaikea ja vie aikaa.

Kysely tehtiin ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten. Jo tuolloin lasten mielenterveyspalvelujen heikko saatavuus lastensuojeluasiakkaille nousi esiin.

Kuntaliiton kysely todistaa vääräksi sosiaalityöntekijöiden myytin siitä, että sijoitus olisi aina viimesijainen toimenpide, joka tehdään vasta sitten kun avohuollon tukitoimia on annettu.
Jo HuosTa- tutkimus osoitti, että jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Oikeustieteen tohtori Virve- Maria Toivonen on havainnut, että
nuorten psyykkinen oireilu on lisääntynyt huostaanottoperusteena.
-Kukaan näistä nuorista ei lähtökohtaisesti kuulu hoitoon lastensuojelun vaan terveydenhuollon puolelle. Mutta kun tämä väylä on erityisesti nuorisopsykiatrian osalta tukossa, tapaukset tulevat lastensuojeluun.
Toivosen mukaan lastensuojelussa tehtäviä päätöksiä perustellaan usein ylimalkaisilla toteamuksilla lapsen edusta, mikä ei täytä oikeusturvavaatimuksia. Toivonen varoittaa lastensuojelussa suositusta "sanoittamisesta":
– Lapsen kertomuksen tulee olla mahdollisimman autenttinen. Kirjattuun mielipiteeseen ei saa sisältyä aikuisen tulkintaa siitä, mitä lapsi on sanonut, Toivonen neuvoo. (Talentia, 26.6.2017).

Kuopiossa äidin kotiapupyyntö johti yritykseen sijoittaa lapsi.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas
Kurttilan mukaan lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.

Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.

Loppuvuonna syntynyt saa helpommin adhd- diagnoosin ja lääkityksen

Suomalaislasten diagnosointia tutkineet havaitsivat, että loppuvuodesta syntynyt lapsi saa helpommin ADHD- diagnoosin. Suomalaislasten tutkimus kertoo samaa kuin useat muualla maailmassa tehdyt tutkimukset: loppuvuonna syntynyt koululainen saa ADHD-diagnoosin ja -lääkityksen todennäköisemmin kuin alkuvuonna syntynyt luokkatoveri.

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöksi päätelty käytös saattaa kuitenkin olla kypsymättömyyttä, joka johtuu suuresta ikäerosta – jopa 12 kuukaudesta – luokan vanhimpiin, sanovat Turun ja brittiläisen Nottinghamin yliopiston tutkijat.
Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki Suomessa vuosina 1991–2004 syntyneiden lasten ADHD-diagnoosit, jotka he olivat saaneet seitsenvuotiaina tai vanhempina.
Touko–elokuussa syntyneiden diagnoosi oli 37 prosenttia yleisempi kuin tammi–huhtikuun lapsilla. Syys–joulukuussa syntyneillä ero oli peräti 64 prosenttia. Tutkijoiden mukaan tulos ei ole selitettävissä muilla käytös- tai kehityshäiriöllä.

Väärä diagnoosi voi tietää vuosien turhaa lääkitystä

Näyttää siltä, että lapsen yksilölliset kehityspolut päätellään häiriöiksi, sanoo tutkimusta johtanut professori Andre Sourander. Hänen mukaansa se on epäkohta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti lapsen myöhempään kehitykseen.

– ADHD-diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään lääkitykseen amfetamiinijohdannaisilla, Sourander huomauttaa.

Lapsen suhteellinen ikä tulisi ottaa aina huomioon kypsyyden arvioinnissa, Sourander sanoo. Hän myös kehottaa joustamaan koulun aloittamisessa nykyistä enemmän, jos lapsi arvioidaan samana vuonna syntyneitä kypsymättömämmäksi.

Tutkimus julkaistiin 9.10.2017 The Lancet Phychiatry -lehdessä.( YLE, 9.10.2017)

Psyykelääkityksestä kieltäytyminen tai second opinionin haku johtaa lastensuojeluilmoitukseen

Espoolaisäidin lapsi joutui 10-vuotiaana rikoksen uhriksi ulkomaanmatkalla, kun loma-asuntoon murtauduttiin yöllä tämän nukkuessa. Tämä aiheutti hänelle pelkotiloja ja nukahtamisvaikeuksia. Tyttöä myös koulukiusattiin, kun hän ei jaksanut olla koulussa yhtä aktiivinen kuin muut.

”Hänelle tarjottiin suoraan psyykenlääkitystä, eikä siinä huoltajana jäänyt vaihtoehtoa. Jos lääkityksestä olisi kieltäytynyt, olisi seurannut lastensuojeluilmoitus”, äiti kertoo.


Tyttö sai reseptit ketiapiinia ja risperidonia, jotka ovat psykoosilääkkeitä.

”Psykoterapiajono oli silloin vuoden mittainen”, äiti kertoo. Tyttö pääsi lopulta terapiaan puolen vuoden päästä.

Äidin mielestä ketiapiini toi lapselle itsetuhoisia ajatuksia ja hän vaati lääkkeen alasajoa.

”Osa varmasti hyötyy lääkkeestä, mutta meidän kohdalla se ei toiminut, vaan kunto meni heikompaan suuntaan. Lääkärien pitäisi kuunnella enemmän vanhempia.”


Vanhemmista tehtaillaan lastensuojeluilmoituksia myös heidän hakiessaan toisen lääkärin mielipidettä lapsensa vääräksi koettuun diagnoosiin tai psyykelääkitykseen.

Lastensuojelu estää käyvän hoidon

Kristan tapauksessa lastensuojelun työntekijät
kielsivät äitiä viemästä tytärtään psykiatri Härkösen vastaanotolle, jonka äiti oli itse maksanut.

Sosiaalityöntekijät luottivat Kristan hoidossa vain julkisen sektorin psykiatriin, joka ei tuntenut perhettä. Tämän mielestä psykoterapia olisi ollut mahdollista vasta, kun ”potilaan arki olisi turvattu”.

Potilaan "arjen turvaamisella" tarkoitetaan huostaanottoa.
– Lastensuojelun ja psykiatrin huomio kiinnittyi enemmän lapsen tulevan laitossijoituksen kuin hoitamisen suunnitteluun, äiti havaitsi. Perheen kotioloissa ei ollut havaittu mitään puutteita.

Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitos, jonka kanssa Helsingin kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen vaatii intensiivihoitonsa ehtona noin 300 000 euroa maksavan huostaanoton laitokseensa, vaikka lapsen vanhemmissa tai kotioloissa ei olisi havaittu puutteita.
Diakonissalaitos käyttää arviointimenetelmänään skandaaliguru Arnon Bentovimin perhearviointia.


"Arjen turvaaminen" huostaanotolla ei usein kuitenkaan takaa lapsen pääsyä psykoterapiaan ja voi estää hänen koulunkäyntinsäkin.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin.
Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Päihteiden tai tarpeettomien lääkeainei­den/aineiden antaminen voidaan katsoa kemialliseksi väkivallaksi (Lastensuojelun käsikirja), josta mm. laitosten henkilökunnalla on ilmoitusvelvollisuus.
Laki velvoittaa työntekijöitä tekemään ilmoituksen esimiehelle, ja sitä kautta johdolle asiakkaan mahdollisesta huonosta kohtelusta, tai epäkohdista asiakasta kohtaan.

Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös, epätyypillinen käytöshäiriö tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.

Lähes jokaista viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunutta massa-ampumavälikohtausta, sekä monia murhia ja itsemurhia, yhdistää yksi yhteinen asia; kaikki syylliset käyttivät aktiivisesti psykotrooppisia mielialalääkkeitä joko tapahtumahetkellä tai lähimenneisyydessä. STM ja THL kuitenkin vaikenevat lääkkeiden vaaroista ja niitä tarjoillaan nuorille varoituksista huolimatta- vieläpä varhaisen puuttumisen nimissä.

Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun ja terveydenhuollon arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä.

Varhainen puuttuminen räjäytti lääkehoidon määrän?

Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).


Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.

Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun.


Souranderin mukaan ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta.

Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.


Lasten masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön

Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria, väittää Aku Kopakkala.


Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista.
Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä.

Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista.

Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa.


Moniammatillisissa kokouksissa ainoa hoitotaho, jolla ei ole oikeutta nuoren terveystietoihin on usein lapsen oma vanhempi.

Omakanta-palvelussa vanhempi ei näe yli 10-vuotiaan lapsensa terveystietoja, joka takaa valvomattomalle sijaishuollolle mahdollisuuden laiminlyödä nopeimmin kasvavan huostaanottoryhmänsä; 13-17- vuotiaiden terveydenhuolto ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta.


​Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://akukopakkala.fi/olet-pian-veroparatiisiyhtion-hoivassa/
http://akukopakkala.fi/masennuslaakitys-ja-vakivalta/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan

Professori varoittaa potilastietojen arkisto Kannan riskeistä

$
0
0
Picture
Tietoturvaa olisi helppo parantaa- Kelaa ei kiinnosta
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen varoittaa potilastietojen arkiston Kannan riskeistä.

–Terveydenhuollon ammattihenkilöitä on Suomessa yli 200 000. Yksittäisen henkilön terveydentilasta kiinnostuneen tahon ei siis tarvitse Suomessa hakkeroida potilastietojärjestelmää, vaan riittää, että löytää yhden sellaisen ammattihenkilön, joka on nuo tiedot (vaikka pientä korvausta vasta) valmis hänelle kertomaan, Lehtonen toteaa Puheenvuoron blogissaan.

Hän korostaa, että Kanta-arkisto on hyvä sijoittaa yleiseurooppalaiseen viitekehykseen.
–Eurooppalainen tietosuoja on suhteellisen tiukkaa ja kieltää lähtökohtaisesti arkaluonteisten henkilötietojen (terveydentilatiedot, sukupuolinen käyttäytyminen, poliittinen vakaumus yms.) käsittelyn. Tiukan sääntelyn taustalla on monien kansojen historiallinen kokemus valtion harjoittamasta urkinnasta ja tietojen käytöstä kontrollikoneiston osana (Itä-Saksan Stasin tapaan).

Lehtonen muistuttaa myös EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta, joka tulee voimaan ensi toukokuussa. Asetus edellyttää, että jokaisen organisaation on jatkuvasti kyettävä osoittamaan, että sen hallussa olevia henkilötietoja käsitellään vain yleisen tietosuoja-asetuksen sallimalla tavalla.

–Voikin oikeutetusti herättää kysymyksen siitä, vastaako Kanta-arkiston 10 vuotta sitten luotu toimintamalli yleisen tietosuoja-asetuksen vaatimuksia. Tietoa arkistoon luovuttavan terveydenhuollon toimintayksikön kun olisi nyt voitava koko ajan varmistua siitä, että se toinen terveydenhuollon toimintayksikkö, joka tietoja Kanta-arkiston kautta hyödyntää, on valvonut tehokkaasti sekä omien työtekijöidensä käyttöoikeuksia että potilastietojen käsittelyä, Lehtonen kommentoi.

–Valitettavasti näytöt Kanta-arkiston tuomista terveyshyödyistä ovat vähäiset, eikä Kela ole missään vaiheessa ollut kiinnostunut selvittämään, mitkä Kanta-arkiston ominaisuudet ovat hyödyllisiä ja missä tilanteissa tiedonkeruun riskit potilaiden yksityisyyden suojalle ovat suuremmat kuin arkiston tuomat hyödyt. Nuo riskit, kuten Norjan tapaus osoittaa, ovat kuitenkin hyvin todellisia, Lehtonen sanoo.

Kanta on rapauttanut yksityisyyden suojaa

Keskustelu Kanta-palvelusta heräsi, kun yleislääketieteen dosentti Heikki Forsvik totesi HS:n Vieraskynä-palstalla Kanta-palvelun osin rapauttaneen yksityisyyden suojan potilaiden ja yhteiskunnan edun nimissä.
Hänen mukaansa terveystietojen laaja saatavuus ei ole aina potilaan edun mukaista.

HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkisen mukaan terveydenhuollon Kanta-järjestelmän tietoturvaa olisi helppo parantaa tallentamalla terveystietojen lisäksi myös kaikkien niiden nimet, jotka ovat katselleet potilastietoja.

Lääkäri Antti Lähteenmäki kertoo, että Helsingin Pegasos-järjestelmästä on mahdollista kurkistella tietoja niin, ettei siitä jää merkintää uteliaan käynnistä. Sama pätee diagnoositietoihin, sanoo Lähteenmäki. Hän kertoo myös, että potilastietojärjestelmän työkalulla voi hakea nopeasti esimerkiksi tietyltä aikaväliltä potilaalle kirjatut diagnoosit.
– Sillä on hyvä käyttötarkoitus, mutta se on suunniteltu huonoksi tietosuojan kannalta. Voi olla mahdollista tonkia esiin sellaisenkin potilaan tiedot, johon ei ole mitään hoitokontaktia – lokittomasti. Sellaisen ei pitäisi olla mahdollista kenellekään.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio arvioi, että Suomen terveydenhuollossa urkitaan potilastietoja paljon tiedettyä enemmän ja epäilee, että väärinkäytöksistä tulee ilmi vain murto-osa.
-Osa terveydenhuollon henkilökunnasta urkkii Kanta-palvelussa perusteetta esimerkiksi naapuriensa, sukulaistensa tai tuttaviensa terveystietoja. Näin tapahtuu käytännössä joka päivä jossain päin Suomea.

Järjestelmän tietoturvallisuus nojaa Aarnion mukaan siihen, että organisaation johto aidosti valvoo, miten tietojärjestelmiä käytetään. Tähän tukipilariin ei ole kuitenkaan aina luottamista.

”Näyttää olevan vähän niin, että organisaation johto aika usein onkin se heikoin lenkki”, sanoo Aarnio.

Kanta-palvelu on käytössä kaikissa Suomen kunnissa. Suostumuksensa tietojen luovuttamiseen on tähän mennessä antanut 2,8 miljoonaa suomalaista.

Terveystietojensa luovuttamisen oli marraskuun loppuun mennessä kieltänyt 66 000 suomalaista. Aarnion mielestä se on hyvä asia.

”On loistavaa, että kieltoja on asetettu, ja näin sen pitää mennäkin, että kansalaiset itse kontrolloivat niitä”, hän lisää.

”Ikuisena optimistina korostan sitä, että kansalaisilla on oikeus kontrolloida heitä koskevien tietojen käyttöä. Se oikeus on olemassa, ja se pitäisi tunnistaa”, sanoo Aarnio.

Aarnio kannustaa suomalaisia käyttämään oikeuttaan kotisohvalta käsin. Omakanta-järjestelmä on kehitetty potilasta varten. Siellä jokainen voi tarkistaa, missä omia tietoja on käsitelty.

Sosiaalityöntekijät pääsevät pian Kantaan etsimään huostaanoton perusteita

Kanta laajenee lähivuosina koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja käyttäviä. Lisäksi osana sote- ja maakuntauudistusta kaavaillaan eri toimijoiden yhteistä lapsi- ja perhekohtaista suunnitelmaa (STM 2017).

Sosiaalityöntekijät pääsevät siis esteettä ja ilman aikarajausta tai rangaistuksen pelkoa etsimään huostaanoton perusteita asiakkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakirjoista.

Oulussa sosiaalivirkailijat väittivät hiljattain lainvastaista huostaanottoa perustellakseen äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmetteli, miksei asiakaskertomuksessa ollut lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla. Lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät olivat käyneet katselemassa tietoja.
Sosiaalityöntekijät eivät saaneet urkinnasta rangaistusta. Laittomasti huostaanotetun lapsen palauttaminen katsottiin riittäväksi hyvitykseksi perheen vuosia kestäneeseen piinaan.

Väärin perustein tehdyn huostaanoton Naantalissa kokenut Ani Leikoniemi kertoo kuinka viranomaiset perustivat koko sijoitus- ja huostaanottoprosessinsa minun psykoterapialausuntoihini irrottaen sieltä sanoja ja lauseita omiin tarkoituksiinsa.
"Sain kauhukseni lukea huostaanottohakemuksesta asiayhteyksistä irrotettuja sanoja tunnekokemuksistani vuosilta 1965-67. Poiminnat oli siirretty 2000-luvulle. Yhdestäkään lastensuojelun asiakirjasta ei löydy lainmukaista merkintää siitä, milloin ja mistä lastensuojelijat olivat lausunnot hankkineet. ”
Kun Leikoniemi pyysi tietojaan sosiaalityöntekijältä, tämä vaati yksilöimään halutut paperit. Kuitenkaan lastensuojeluasiakirjoihin ei ollut kirjattu, mitä tietoja sosiaalitoimessa oli.
”Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen varjolla estetään ihmistä näkemästä häntä tai lastaan koskevaa tietoa. Korjaapa sitten siinä virheet." 

Lokakuun Liike on tehnyt ohjeet omien asiakas- ja potilaskirjausten tarkistukseen:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi



PictureKuvakaappaus TweakTown
Näin kiellät terveystietojesi luovuttamisen

1. Kirjaudu Omakanta-palveluun

Kirjaudu kansalaisille suunnattuun Omakanta-palveluun osoitteessa www.kanta.fi. Tunnistaudu palveluun pankkitunnuksilla, mobiilivarmenteella tai varmennekortilla.
Jos et voi käyttää Omakantaa, voit tehdä kiellon paikan päällä sellaisessa terveydenhuollon yksikössä, joka on liittynyt Potilastiedon arkistoon.

2. Klikkaa valikosta ”Suostumus ja kiellot”

Kun olet kirjautunut sisälle Omakanta-palveluun, näet sivuston vasemmassa laidassa valikon, josta löydät ”Suostumus ja kiellot” -kohdan. Klikkaa sitä, jotta pääset tekemään luovutuskieltoja.

3. Aseta rajoitukset

Suostumus ja kiellot -sivulta pääset muokkaamaan tietojasi. Voit tehdä sekä käyntien ja hoitojaksojen luovutuskieltoja että palvelujen antajien luovutuskieltoja.
  • Lisää rasti niiden käyntien ja hoitojaksojen kohdalle, joiden et halua näkyvän muille kuin sille palvelunantajalle, joka sinua on hoitanut.
  • Lisää rasti niiden palvelujen antajien ja/tai rekisterien kohdalle, joiden et halua luovuttavan tietojasi.
Jos haluat myöhemmin peruuttaa kiellon, poista rasti. Tallenna lopuksi tekemäsi muutokset.

Omakanta-palvelussa on mahdollista asettaa luovutuskiellot muuten voimaan mutta antaa suostumus tietojen luovuttamiseen hätätilanteessa, kuten jos ihminen on sairauden tai onnettomuuden vuoksi tajuton.
Tämän suostumuksen voi tehdä samalla sivulla, joilla kiellotkin voi asettaa. Löydät kohdan sivuston alareunasta.


Potilastietojen urkinta voi johtaa työsuhteen purkuun, tuomioistuinkäsittelyyn ja vahingonkorvauksiin.

Lue myös:



http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-valehtelee-asiakkaiden-oikeuksista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

Hanna selviytyi lastensuojelusta- miten?

$
0
0
Picturekuvakaappaus Idealista
Keiden tarinat kuulemme?

On äärimmäisen harvinaista löytää lastensuojelusta kertovia juttuja, jotka ottavat esiin myös lastensuojelujärjestelmän puutteet ja asiakkaan kokemuksen avunhausta.

Suomalaiset lastensuojelutoimijat eivät julkaise kertomuksia, jotka eivät sovi perinteiseen lastensuojelua ylevöittävään auttamisnarratiiviin, vaikka kansalaisten kokemuksia lastensuojelusta värittävät yhä useammin kuulemisen ja kunnioituksen puute, mielivaltaiset ja väärät päätökset, lasten tarpeita vastaamattomat vaihtuvat sijoituspaikat , vieraannuttaminen ja kemiallinen väkivalta.

Yllättäen Idealista-sivusto, jolla ei ole mitään tekemistä lastensuojelun kanssa on julkaissut seuraavan elämänmakuisen jutun: 

"Hanna Lehtinen, 28, otettiin huostaan viisivuotiaana. Aikuisena hän hakeutui töihin lastenkotiin, jotta näkisi, millaista siellä on.

Heräsin vieraan ihmisen sylissä vieraassa autossa. Olin viisivuotias ja peloissani. Minut vietiin lastenkotiin. Pääsin sieltä neljän kuukauden kuluttua. Vannoin, että noihin laitoksiin en enää mene.

Äitini on alkoholisti. Meitä tyttäriä on kolme, jokaisella eri isä. Pikkusiskoni syntyi, kun olin 12-vuotias. Lintsasin koulusta ja hoidin vauvaa, kun äiti istui baarissa. Kun kävin kahvilassa iltatöissä, otin vauvan mukaan.

15-vuotiaana menin sosiaalitoimistoon ja pyysin apua. Mitään ei tapahtunut. Äiti lähti ryyppäämään ja jätti pikkusiskoni kännisen miesystävänsä luo. Annoin äidille kaksi vaihtoehtoa: joko haen siskon tai joku muu hakee.

Äiti kielsi minua hakemasta. Soitin päivystävään lastensuojelunumeroon. Pikkusiskoni otettiin huostaan ja vietiin lastenkotiin, sieltä toiseen ja kolmanteen.

Koti tädin luota

Siskoni itki lastenkodissa ikävää. Minä itkin kotona tyynyyni.

Olin raivoissani ja tyrmistynyt. Olin ajatellut, että minut ja pikkusiskoni sijoitettaisiin samaan laitokseen, jossa olisin voinut huolehtia siskostani. Jouduin kuitenkin jäämään äitini luo.

Miksei kukaan aikuinen ollut huolissaan minusta? Isosiskoni asui isänsä luona, oma isäni oli kuollut. Äiti ryyppäsi. Väistelin lyöntejä ja pakenin kotoa.

Muutin poikakaverini luo. Kun suhde lopahti, kysyin isäni siskolta, saisinko asua heidän perheessään. Kun täti seuraavana päivänä sanoi kyllä, keräsin kiireesti tavarani. Olin saanut kodin.

Sijaisäiti siskolle

Kun täytin kahdeksantoista, halusin pikkusiskoni sijaisäidiksi. Minulle sanottiin, että olin siihen liian nuori. Isosiskoni sen sijaan kelpaisi. Hän oli 25-vuotias, töissä ja perheellinen.

Äiti suostui tähän. 7-vuotiaana pikkusiskoni sai lopulta oikean kodin.

Tuntui kuin taakka olisi pudonnut harteiltani. Pikkusisko oli turvassa, eikä minun tarvinnut huolehtia hänestä. Olin 20-vuotias, ja voisin keskittyä omaan elämääni. Ajatus oli outo, sillä olin huolehtinut siskostani ja äidistäni pikkutytöstä asti.

Minusta oli tullut päättäväinen, ylivahva. Nainen, joka selviytyi kaikesta.
Välillä olin liian kova, toisinaan liian herkkä. En osannut säädellä tunteitani. Joskus pienet pettymykset paisuivat valtaviksi. Minut saattoi vallata epämääräinen pahan olon tunne, joka kumpusi lapsuudesta.
En osaa vieläkään nimetä tunnetta. Se on ahdistusta, levottomuutta.

Aikuiset eivät reagoineet

Toivoin, että aikuiset olisivat kysyneet, mitä minulle kuuluu. Päiväkodissa olin aamun ensimmäinen ja iltapäivän viimeinen lapsi. Äidin tai muun hakijan humalaa katsottiin läpi sormien.

Koulussa minua kiusattiin. Olin bitch ja anorektikko, vaatteitani arvosteltiin.

Yläkoulussa minut lähetettiin koulukuraattorille ja psykologille. Toivoin, että psykologi auttaisi minua käsittelemään tunteitani, mutta hän vain kuunteli. Minulle suunniteltiin lääkitystä. Ajattelin, että yhtään pilleriä en ota.

Olen onnellinen, etten päätynyt nuorisokotiin. En olisi pärjännyt siellä.

Töihin lastenkotiin

Keskiarvoni peruskoulusta on 8,6. Valmistuin mielenterveys- ja päihdetyön lähihoitajaksi kuten isosiskoni. Työskentelin mielenterveyskuntoutujien ja vanhusten parissa, kunnes päätin hakea töihin yksityiseen lastenkotiin.

Minulle oli jäänyt trauma laitoksesta, johon jouduin viisivuotiaana. Halusin nähdä, millaista lasten arki on lastenkodissa.

Tunsin, että minulla on voimaa ja ymmärrystä auttaa lapsia. Kun olin työskennellyt lastenkodissa vuoden, johtaja nimitti minut työntekijöiden lähiesimieheksi. Kun hän oli poissa, vastasin lastenkodin toiminnasta.

Ystävystyimme johtajan kanssa. Hänellä oli terapeutin koulutus. Pystyin puhumaan hänen kanssaan lapsuudestani ja tunteistani. Se oli onneni.

Lopulta tunsin, etten enää riittänyt työssäni. Toimin ohjaajana lastenkodin erityisen tuen yksikössä, jossa lapset oireilivat rajusti. Siirryin lastenhoitajaksi päiväkotiin. Päätin opiskella sairaanhoitajaksi, ehkä jopa lääkäriksi.

Äiti raitistui

Haluan, että läheisilläni on kaikki hyvin. Isosisko on nykyään seinänaapurini samassa rivitalossa. Pikkusisko on 16-vuotias ja opiskelee parturi-kampaajaksi.

Ilman siskojani en olisi selvinnyt. Saan heiltä voimaa.

Isosisko osti aikoinaan minulle kännykän ja sanoi, että soita milloin tahansa, haen sinut. Soitin usein. Sisko tuli aina ja haki minut autolla kotiinsa.

Minulla ja äidillä on nykyisin hyvät välit. Ajattelen, että hän on ihminen, jota ei kohdattu ja joka ei kohdannut ketään. Hän vietti lapsuutensa seitsemässä eri lastenkodissa. Minusta on ihanaa, että äiti on raitistunut, löytänyt viinaa paremman tarkoituksen elämälleen.

Myös minulla on hyvä olo. Elämässäni on ollut paljon vastoinkäymisiä, mutta olen pystynyt kohtaamaan ne. Tunnen, että olen selvinnyt niistä voittajana.”

Idealista 6.4.2017https://www.idealista.fi/hanna-huostaanotettiin-lapsena-meni-aikuisena-toihin-lastenkotiin/

Mitä Hannan tarinasta voi oppia?

Olisi mukavaa, jos Hannalle ja hänen kohtalontovereilleen voisi kertoa, että nykyisin he saavat lastensuojelusta parempaa apua nopeammin.

Heidän selviytymisensä on valitettavasti edelleen heidän oman vahvuutensa ja päättäväisyytensä varassa.

Opiskelu ja raittius pitää tiellä

Hannan onni oli että hän sai asua ja käydä koulunsa lastensuojelulaitoksen sijaan tätinsä luona. Sijaishuolto tuskin olisi mahdollistanut hyvää portit työelämään avannutta päästötodistusta.

Viisasta oli kieltäytyä myös koulupsykologin suunnittelemasta psyykelääkityksestä. Nykyisin kieltäytyminen olisi vaikeampaa ja johtaisi todennäköisesti vähintään huostaanotolla uhkaamiseen.

Nykyisessä lastensuojelussa Hannan tapaiset lapset otettaisiin automaattisesti huostaan edelleenkin vaihtuviin ja valvomattomiin sijaishuoltopaikkoihin koko lapsuuden ajaksi "ylisukupolvisten ongelmien ehkäisemiseksi".

Niin lasten kuin vanhempien päihdeongelmien hoito estyisi edelleen psykoanalyyttisen viitekehyksen takia ja jäisi vertaistuen varaan. Psykoanalyytikkojen asenteelliset käsitykset päihteidenkäyttäjistä vaikuttavat kohtalokkaasti päihdeongelmien hoitoon Suomessa ja aiheuttavat yhä potilaiden hoidon eväämistä ja pompottelua päihdehuollon ja psykiatrian.

Luotettavat kuulijat ja tukijat löytyvät läheisistä

Hannan onni oli myös , että hän sai terapiansa luotetulta ystävältä ja työnantajalta. Avautuminen lastensuojelutaustasta kunnallisessa psykoterapiassa olisi voinut vaarantaa Hannan ammatillisen asiantuntijuuden, osallisuuden, äitiyden ja perheen ja tuottaa Hannan ja hänen lastensa kiusaksi 120 vuotta arkistoitavat usein valheelliset asiakirjat.

Hannan lähteminen sosiaalialalle ja ammattilaisstatus saattoi suojella häntä ylisukupolvisten ongelmien periyttäjän leimalta mutta myös turhauttaa. Voi vain arvailla ristiriitoja, joita sosiaalityön sukupuolitettuihin ja syrjiviin teorioihin ja käytäntöihin tutustuminen on nuoressa lastensuojelutaustaisessa äidissä aiheuttanut.

Sosiaalityössä tarvittaisiin ihmisiä, joilla on omakohtaista kokemusta lastensuojelusta, jotta lastensuojelun tutkimuksesta ei muodostuisi moralistisiin virhepäätelmiin perustuvaa sosiaalityön ammatillista edunvalvontaa ja imagonkohotusta ja ammatillisista käytännöistä pelkkää köyhien elämäntapavalvontaa.

Vain hyvin harvat havaitsevat kirkkaasti tai tuntevat omakohtaisesti sosiaalipalvelujärjestelmän toimintatavat. Äkkiseltään tulee mieleen vain Riitta GranfeltAnna Kontula, Janne Kivivuori, Susanna Hyväri, Tuula Helne, Johanna Hiitola, Päivi Rissanen ja Jaana Vuori. Heistäkään kukaan ei toimi käytännön sosiaalityössä.

Hannan valintaa jättää lastensuojelutyö- joka olisi ennen pitkää johtanut ammatillisuusihanteen vinoutumiseen ja loppuunpalamiseen- voi pitää viisaana ratkaisuna. Lapsibisneksessä riehuva sota ei kaipaa enää yhtään enempää uhreja. 

Luja tahto ja anteeksianto vie läpi harmaan kiven

Tyttären anteeksiantoa seitsemässä eri lastenkodissa lapsuutensa viettäneelle äidilleen pidettäisiin nykyisin epäilyttävänä kristillisenä hömpötyksenä. Koti-ikävää, pahaa perimää ja verisiteiden voimaa pelkäävässä sijaishuollossa häneen olisi todennäköisesti "tunne- ja tietoisuustaitojen " ja erilaisten kehoterapioiden avulla juurrutettu jo varhain vihaa ja katkeruutta ylläpitävä uhri-identiteetti.

Kuten Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa , äitien toipuminen tapahtuu edelleen pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena ( Hiltunen, 183, 203).

Hiltusen mukaan ratkaisevaa monen kohdalla on ollut pitkäkestoinen terapia, jonka avulla traumat on selvitetty, ja nupullaan ollut äitiys on päässyt kukoistamaan.
Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).

Ihminen itse on oman elämänsä ainoa todellinen asiantuntija

Lastensuojelun ylisukupolvisia ongelmia tuottavassa palvelujärjestelmässä kehitys ei ole lineaarista. Kehitystä ei ole aina edes havaittavissa. Lastensuojelussa tutkimustieto ei kerry eikä korvaa virheellisiksi osoitettua aiempaa tietoperustaa.
Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja, jotka eivät painu historiaan vaan nousevat esiin aina uudelleen tai korvautuvat uusilla vastaavilla.

Lastensuojelun palvelujärjestelmästä selviäminen on edelleen arpapeliä ja asiakkaan oman neuvokkuuden ja sattuman tai Korkeampien Voimien varassa.

Hannan selviytymistarinan punainen lanka on hänen päättäväisyytensä; "laitokseen en mene, yhtään pilleria en ota" ja vastoinkäymisten läpi kestävä neuvokkuus ja yritteliäisyys.

Lastensuojelun moniottelija Raili Miettistä mukaellen valtaa ja vastuuta itsestä tai omista lapsista ei pidä antaa asiantuntijoille ja virkamiehille. He voivat ottaa vallan , mutta eivät koskaan vastuuta.
 
Ainoa todellinen asiantuntija on ihminen itse omassa elämässään, muut ovat vain sivusta huutelijoita.

Hannan  asenne ja selviytymistarina luo uskoa ja toivoa entisille ja nykyisille lastensuojelun asiakkaille. Kiitos Hanna oman kokemuksen jakamisesta!


Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan​
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-onnistuminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-ihmesadun-rakenne

https://www.lokakuunliike.com/101-syyta-elaa-perhe-kn-tarina.html
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/pitksoitto-siit-mit-long-playn-lastensuojelujuttu-jtt-kertomatta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan


Kaltoinkohtelijat saavat diplomaattisen koskemattomuuden ryhtymällä sijaisvanhemmiksi?

$
0
0
Picture
Sijaishuollon etujärjestöjen kansoittama Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi yllättäen aiempia sävykkäämmän asiakaskokemuksen Lapsen maailma- lehdessään:

Meillä oli kotona aika kamalaa jo silloin, kun itse olin lapsi. Vanhemmat saattoivat lähteä johonkin ja jättää meidät keskenämme viikoksi. Hoidimme lapset, ei ollut ruokaa, ja talo oli ihan kauhea. Oli sellaista todella pahaa laiminlyöntiä, muistelee Emilia lapsuuttaan.

Tilanteeseen ei koskaan puututtu. Perheen vanhemmat uskottelivat lapsille, että sosiaaliviranomaisia pitää pelätä. Kenellekään ulkopuoliselle ei saanut kertoa perheen asioita. Lapset eivät osanneet kyseenalaistaa vanhempiensa väitteitä, eivätkä näin ollen uskaltaneet puhua tai pyytää apua.
Kerran meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta olin silloin jo vähän vanhempi. Lisäksi äidin ystävä tarjoutui joskus ottamaan minut luokseen asumaan. Kyllä tällaisia oli, mutta niistä ei koskaan seurannut mitään, kertoo Emilia, joka muutti pois kotoa 15-vuotiaana.

Johanna samaistuu siskonsa kertomaan. Hän tajusi muutoksen vasta, kun vanhemmat sisarukset olivat muuttaneet pois kotoa ja antaneet nuoremmilleen uudenlaista näkökulmaa.
Jossain vaiheessa vanhemmat alkoivat miettiä sijaisperheenä toimimista. Eli meidän ei ainoastaan pitänyt olla kertomatta asioita, vaan jouduttiin valehtelemaan sosiaaliviranomaisille, millaista meidän perheessä on, muistelee Johanna.
Me ei koskaan haukuttu vanhempia. Tietysti kuunneltiin, jos nuoremmilla tytöillä oli jotain, ja kerrottiin omia tarinoita. Laajennettiin tyttöjen maailmankuvaa, jotta he tajuaisivat, ettei kaikki ole ihan ok, lisää Emilia.
Hän kertoo tarkkailleensa vanhempiaan ja koettaneensa pitää huolta, että nämä käyttäytyivät kunnolla. Hän varmisti, etteivät vanhemmat ole väkivaltaisia nuorempia sisaruksia kohtaan tai elä asumiskelvottomissa asunnoissa.

Vanhempien ryhtyessä sijaisperheeksi ja muutettua isompaan kaupunkiin asumistilanne parani huomattavasti.
Pitkään kaikki oli kunnossa. Sosiaalityöntekijät tietysti tarkkailivat, kun vanhemmat ottivat sijaislapsia. Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin taas paheni ja meni yli, summaa Emilia.
Tuntui vaikealta tehdä lastensuojeluilmoitus omista sisaruksista. Kun väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Väkivaltaa en siedä. Varoitin vanhempia monta kertaa.
Kun vanhempien väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa.Kun Emilia viimein teki siskoistaan lastensuojeluilmoituksen, perhe oli lomamatkalla ulkomailla.
Tytöt soittelivat matkalta paniikkipuheluita vanhempien heiteltyä tavaroita ja uhattua polttaa tyttöjen omaisuuden. Olin aivan hädissäni, että mitä nyt teen.

Emilia soitti vanhemmilleen saadakseen väkivallan loppumaan. Nopeasti kävi ilmi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lastensuojeluilmoitus. Ennen ilmoituksen tekemistä Emilia varmisti siskoiltaan, mitä nämä haluavat. Kaikki olivat ilmoituksen kannalla.
Ajattelin, että vanhemmat pelästyisivät lastensuojeluilmoitusta. En aluksi edes sanonut mistään väkivallasta mitään. Luulin tilanteen rauhoittuvan, mutta se kääntyikin vain pahemmaksi.
Kun siskot saivat Emiliaan uudelleen yhteyden ja kertoivat tilanteen muuttuneen vakavammaksi, tämä teki heti uuden lastensuojeluilmoituksen. Hän haki siskonsa pois vanhemmiltaan näiden saavuttua lomamatkalta Suomeen.
Pari viikkoa mietittiin, mitä oikein tehdään. Tytöt eivät halunneet tai uskaltaneet mennä enää kotiin. He halusivat mennä laitokseen asumaan, toteaa Emilia.
Vanhemmat yrittivät monta kertaa lahjoa meitä tulemaan kotiin ja lupasivat käyttäytyä paremmin. Ei menty, mutta myöhemmin jouduttiin palaamaan. Kaikki meni ainoastaan huonommaksi, kertoo Johanna.

Johanna sisaruksineen koki lastensuojeluilmoituksen aluksi pelottavana. He halusivat laitokseen, mutta eivät vanhemmilleen ongelmia. Perheen isä oli muun muassa uskotellut lapsille, että lastensuojeluilmoituksen myötä hän voisi joutua vankilaan.
Ei oikein tiedetty, paljonko voidaan puhua. Haluttiin pysyä laitoksessa, muttei aiheuttaa vahinkoa vanhemmille. Kotona oleminen oli kuitenkin niin kamalaa, että mikä tahansa muu olisi parempi, harmittelee Johanna.
Sisarukset pääsivät aluksi väliaikaiseen sijoitukseen. Tavallisesti väliaikaisessa sijoituksessa ollaan kolmisen kuukautta, minkä jälkeen etsitään jatkopaikka. Tytöt viettivät väliaikaisessa sijoituksessa lopulta puoli vuotta ja sen jälkeen kaikesta vastustuksesta huolimatta heidät kotiutettiin.

Tilanne oli hankala, kun oltiin sana sanaa vastaan. Sosiaalityöntekijät uskoivat vanhempia, ja tyttöjen toive päästä laitokseen nähtiin kapinana. Sekin varmasti vaikutti, kun vanhemmilla oli myös niitä sijoituslapsia, pohtii Emilia.

Perheen nuoremmat lapset pääsivät lopulta haluamaansa laitokseen ja ovat nykyisin tyytyväisiä jälkihuollon asiakkaita ( Lapsen maailma 5.2.2018 ).

Tapaus kertoo paljon sijaisvanhempien valikointikriteereistä tai oikeammin niiden puutteesta.

Kuinka monet kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat huomanneet sijaishuoltojärjestelmän puutteet ja ryhtyneet sijaisvanhemmiksi pääasiassa rahan ja diplomaattisen koskemattomuuden toivossa?



Picture
PRIDE- valmennus tuottaa koskemattomuuden?

Varatuomari Leeni Ikonen on huolissaan perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus (PRIDE) näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.

Muualla maailmassa PRIDE on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.



Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- valmentajien omista materiaaleista: 

Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta 



"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08) 


Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen 



"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä." 

Itsearvioidut vahvuudet- ja PRIDE on suoritettu 

 

"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti." 





Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää pitämättä 

 

"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla". ( Perhehoitoliitto lehti 3/ 12) 



Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyystä 



"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista. 
Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa." 

 

Kahden vuoden odotusaika ja oma perhe ajattelu aiheuttaa hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia 

"PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä.
Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.

Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin 



"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia. ( Perhehoitoliittolehti 6/ 2009) 

Lapsen vastustus sijaisperheen usein laittomia käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi 



"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne." 
 ( Helsingin kaupunki, PRIDE-valmennus) 

Asenteelliset kouluttajat mustamaalaavat biovanhempia ja estävät sijaisvanhempien ja biovanhempien yhteistyön

Helsingin Sanomien jutussa haastateltu sijaisäiti on kertonut kuinka sijaisvanhempia peloteltiin valmennuksessa karmit kaulassa kotiin hyökkäävistä biologisista vanhemmista: "Linnat ovat tehneet sijaisvanhempina joitakin asioita päinvastoin kuin ammattilaiset ovat neuvoneet. Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Marja-Riitta Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."
Sijoituksen alkuvaiheessa Soilen isä kysyi kerran, voisiko hän tulla tyttären luokse viikonlopuksi. "Hetken mietin ja vastasin, että tule vaan. Sosiaalityöntekijät nuhtelivat, mutta omaan ajatteluun kannatti luottaa. Sen viikonlopun aikana rakentui vankka luottamus kaikkien aikuisten kesken."

Tällaisten asenteiden takia ei ole ihme, että LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu sijoituksen aikana minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. 

 Kuka tutkisi kuinka moni räjähdysmäisesti lisääntyneistä kiireellisistä sijoituksista on tehty odottavia sijaisperheitä silmälläpitäen juuri ennen lakisääteisen odotusajan loppumista?

Sijaishuollon lobbarit sanelevat lastensuojelun lainsäädännön ja linjaukset ilman tutkimustietoa

Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään biologista vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen. 

Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.

Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin. 

Lastensuojelun Keskusliitto palkitsi Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaan PRIDE-ohjelman kehittämistä ja juurruttamisesta Suomeen ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Paula Männikön työpanoksestaan PRIDE-valmennuksen kehittämisessä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille, jotka onnistuivat vuosien ajan olemaan huomaamatta sijaisperheessä tapahtunutta lasten kaltoinkohtelua ja nälkiinnyttämistä, jonka seurauksena lasten pituuskasvu pysähtyi. 

Palkintohuumassa huomaamatta on jäänyt myös, että PRIDE ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Valmennusohjelman tuloksellisuudelle ei ole empiiristä näyttöä. Myöskään ohjelman vaikuttavuutta ei ole tutkittu mitenkään.
PRIDE:n taustalla ei siis ole riittävää tutkimustietoa eikä minkäänlaista näyttöä vaikuttavuudesta. Nämä tosiasiat eivät ole kuitenkaan estäneet ohjelman rahoitusta , levittämistä ja palkitsemista.

Sijaisvanhemmiksi ryhtyneiden vanhempien valvonta jäi sosiaalityöntekijän sijaan lapsen harteille myös tapauksessa, jossa perhehoitajana toiminutta pariskuntaa syytettiin heidän hoidettavinaan olleiden alle 15-vuotiaiden kehitysvammaisten lasten pahoinpitelystä.
Pariskunnan epäiltiin muiden muassa retuuttaneen lapsia raajoista ja tukasta ympäriinsä. Syytteen mukaan he myös löivät lapsia muiden muassa remmillä ja uunipellillä saadakseen nämä hiljaisiksi tai tottelemaan.

Epäillyt pahoinpitelyt tapahtuivat syytteen mukaan pariskunnan kotona entisessä Jyväskylän maalaiskunnassa.
Lapset olivat Keskisuomalaisen mukaan tekohetkellä alle 15-vuotiaita. Lapsia yhdistää se, että he ovat vaikeasti kehitysvammaisia ja liikuntarajoitteisia.

Pariskunta kiisti syytteet ja piti niitä poikansa kiusantekona. Pariskunnan aikuinen poika toi asian päivänvaloon ilmoittamalla sosiaaliviranomaisille vanhempiensa pahoinpitelevän sijaislapsia (IS 30.5.2009 ).

Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).

Sijaishuoltoselvityksestä ja viimeaikaisista katastrofeista huolimatta perhehoidon valvonta aiotaan jättää ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.


Lue myös
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hanna-selviytyi-lastensuojelusta-miten
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-ja-talentian-valikoiva-ammattietiikka-ja-poliittinen-korrektius
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja

Lastensuojelu ei puutu turvapaikanhakijalasten ongelmiin

$
0
0
Picture
Yli 10 lastensuojeluilmoitusta- lastensuojelu ei reagoi

Alakouluikäinen lapsi voi huonosti ja elää vaarallisessa ympäristössä. Koulu ja vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä ovat tehneet hänestä toistakymmentä lastensuojeluilmoitusta. Kunnan lastensuojelu ei reagoi.

Kuusihenkinen lapsiperhe asuu kymmenen neliön huoneessa vastaanottokeskuksessa. Yhdellä lapsista on krooninen sairaus, toisella kasvu ja kehitys viivästyneet. Äiti sairastaa synnytyksen jälkeistä masennusta. Lääkärinlausunnot suosittelevat perheelle tukitoimia ja rauhallisempaa asuinympäristöä. Kunnan lastensuojelu vastaa kuukauden päästä, ettei ota asiaa käsittelyyn.

Nämä ovat Ylen varmistamia tositapauksia eri puolilta Suomea. Yle on saanut tiedot useammasta tapauksesta Etelä- ja Itä-Suomessa, joissa turvapaikanhakijat eivät ole saaneet lastensuojelun palveluita edes useamman pyynnön jälkeen. Emme yksilöi paikkakuntia tai tapauksia tarkemmin henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi.

On laitonta evätä palvelut

Turvapaikanhakijoita koskevat samat lait kuin muitakin Suomessa asuvia lapsia. Heillä on oikeus lastensuojeluun.
– Olen kuullut, että joissakin kunnissa on suoraan linjattu, että ainoastaan pakottavat kiireelliset huostaanotot hoidetaan, kun kyseessä on turvapaikanhakija, kertoo erityisasiantuntija Taina Martiskainen Lastensuojelun keskusliitosta.

Tällainen menettely on laiton. Valvirasta sekä Etelä- ja Itä-Suomen aluehallintovirastoista kerrotaan, ettei turvapaikanhakijoiden lastensuojeluun liittyviä valituksia ole vireillä.

Ongelma tunnistetaan myös sosiaali- ja terveysministeriössä. Sosiaalineuvos Marjo Malja vahvistaa, että käytännöt ovat kirjavat sekä kunnissa että vastaanottokeskuksissa.
– Vastaanottojärjestelmän puolelta on tullut viestiä, että kunnat eivät ole vastanneet pyyntöihin. Toisaalta osaaminen lastensuojeluasioissa vaihtelee vastaanottokeskuksesta riippuen, Malja kertoo.

Sosiaali- ja terveysministeriö on ohjeistanut jo vuonna 2016 kuntia kuntainfolla(siirryt toiseen palveluun), jossa todetaan yksiselitteisesti, että alaikäisellä turvapaikanhakijalla on oikeus lastensuojelun palveluihin. Kuntien lastensuojelun ahdingosta on uutisoitu viime aikoina usein.

Lapset ovat riskiryhmää, mutta eivät saa palveluita

Turvapaikanhakijalapset ovat monella tavalla haavoittuvassa asemassa. Usein he eivät kuitenkaan saa palveluita, joihin heillä olisi oikeus. Esimerkiksi Lääkäriliitto on muistuttanut kannanotossaan(siirryt toiseen palveluun), että turvapaikanhakijalapsilla on oikeus samantasoisiin terveyspalveluihin kuin muilla lapsilla.
– On aivan selvää, ettei turvapaikanhakijalapsille tarjota riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluita. Moni lapsi tarvitsisi esimerkiksi terapiaa ja perheet lastensuojelun tukitoimia, mutta niitä ei yksinkertaisesti saa, sanoo tutkija Minna Lähteenmäki. Hän on tutkinut väitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun)turvapaikanhakijalasten arkea.

Lähteenmäen tutkimuksen mukaan vastaanottokeskuksissa asuvat lapset voivat usein huonosti. Heillä ja heidän ympärillään elävillä aikuisilla saattaa olla traumaattisia kokemuksia. Vastaanottokeskuksessa on levotonta ja tilat ovat ahtaat. Asukkaiden pahoinvointi, psyykkinen oireilu ja itsetuhoisuus ovat lisääntyneet vastaanottokeskuksissa(siirryt toiseen palveluun). Turvapaikkaprosessin aikana perheet joutuvat usein muuttamaan monta kertaa, ja se aiheuttaa stressiä myös lapsille.

Lapset todistavat väkivaltaa ja itsetuhoisuutta

Vaikuttaa siltä, että monessa kunnassa vastuuta turvapaikanhakijalapsista pallotellaan viranomaiselta toiselle. Periaatteessa turvapaikanhakijoiden pitäisi saada tarvitsemansa sosiaalipalvelut vastaanottokeskuksesta. Keskuksissa ei kuitenkaan ole resursseja, osaamista tai henkilökuntaa ajamaan lasten asiaa.
– Olosuhteet vastaanottokeskuksissa ovat hyvin vaihtelevat. Lapsiperheitä elää monenlaisissa oloissa, mutta joka tapauksessa laitoksessa asuminen ja koko turvapaikkaprosessi on lapselle hyvin stressaava, Minna Lähteenmäki sanoo.

Turvapaikanhakijoilla on oikeus kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin, vaikka he eivät ole virallisesti kuntalaisia. Kunnan varallisuudesta palvelujen saannin ei pitäisi jäädä kiinni, sillä kunta voi laskuttaa palveluista valtiota eli käytännössä vastaanottokeskusta.

Ongelmia on sekä vastaanottokeskuksissa että kunnissa. On tapauksia, joissa vastaanottokeskus ei pyydä kunnan palveluita ja tapauksia, joissa kunta ei anna palveluita pyynnöistä huolimatta. Marjo Malja vahvistaa, että tällaisia viestejä on kantautunut sosiaali- ja terveysministeriöön. Samaa kerrotaan myös alan järjestöistä.

Pahimmillaan lasten asian ajaminen on yksittäisten järjestötyöntekijöiden tai vapaaehtoisten kontolla. Järjestöjen työntekijät eri puolilta Suomea ovat kertoneet Ylelle ongelmista ja vaaratilanteista: Lapsiperhe ei uskalla poistua huoneestaan vastaanottokeskuksessa levottoman ilmapiirin takia. Lapset joutuvat todistamaan väkivaltaa ja itsetuhoisuutta. Psyykkisesti kuormittuneet vanhemmat eivät jaksa kantaa vastuuta ja myös lapset oireilevat.

Oma asunto helpottaa tilannetta

– On irvokasta, että maa, joka ylpeilee lasten elinoloilla, kohtelee yhtä lapsiryhmää näin, kiteyttää Kotimajoitusverkoston hankejohtaja Mirka Seppälä.

Kotimajoitusverkosto organisoi turvapaikanhakijoiden kotimajoitustoimintaa. Seppälän mielestä lapsiperheet pitäisi saada nopeammin vastaanottokeskuksista pois.
– Turvapaikkaprosessi kestää usein kahdesta kolmeen vuotta. Lapsen elämässä se on pitkä aika, Seppälä muistuttaa.

Tutkija Minna Lähteenmäen mukaan turvapaikanhakijaperheen pääseminen pois vastaanottokeskuksesta omaan asuntoon vaikuttaa selvästi lasten hyvinvointiin. Omassa asunnossa arki on normaalimpaa. Asumismuoto ei kuitenkaan ratkaise kaikkia turvapaikanhakijalasten ongelmia. Lapsiperheet pitäisi saada palvelujen piiriin.
– On kiistatonta, että turvapaikanhakijat vastaanottokeskuksissa voivat huonommin kuin pari vuotta sitten, Lähteenmäki sanoo.

YLE 9.2.2018

https://yle.fi/uutiset/3-10064058


Picture
Kermankuorinta sosiaalityössä

Valikointiinsentiivi (”kermankuorinta”, cream skimming tai ”kirsikoiden poiminta” cherry picking) syntyy tilanteessa, jossa palveluntuottaja voi valita ketä hoitaa ja tuottajan saama maksu potilaan hoidosta ei riipu potilaan sairaudesta.

Terveydenhuollossa voittoa tavoittelevalla tuottajalla on insentiivi kasvattaa tuloja (esimerkiksi hankkimalla uusia asiakkaita nostamalla laatua) ja pienentää kustannuksia (esimerkiksi huonontamalla laatua tai valikoimalla helppoja potilaita) lisätäkseen voittoaan. 

Myös sosiaalityössä ilmenee kermankuorintaa eli sosiaalityöntekijät valikoivat asiakaskuormasta työskentelyn kohteeksi kaikkein helpoimmat ja "parhaat" asiakkaat, joilla on vain vähän palvelutarpeita. Tällaisia asiakkaita voivat olla mm. kantaväestön keskiluokkaiset ero- ja erityislapsiperheet.

Kermankuorinnassa asiakkaat, joilla on monia vaikeita ongelmia ja kalliita palvelutarpeita leimataan hankaliksi. Heidän pääsynsä palvelujärjestelmään pyritään estämään tai heidät pyritään siirtämään toisten hallinnonalojen ja työntekijöiden vastuulle. Tällaisia asiakkaita voivat olla mm. turvapaikanhakijaperheet tai kantaväestön pitkäaikaissairauksista, päihde- tai mt-ongelmista kärsivät perheet.

Kermankuorinnassa helpot asiakkaat siis pyritään saamaan lastensuojelujärjestelmään vaikka väkisin kun taas hankalat asiakkaat pyritään pitämään järjestelmästä poissa hinnalla millä hyvänsä.


Lastensuojelun yli- ja alireagointi tai terveydenhuollon harjoittama yli- ja alihoitaminen ovat saman ilmiön; toimimattoman kermankuorintaan pyrkivän palvelujärjestelmän kaksi eri puolta. Ilmiö selittää sen miksi lastensuojelussa ei puututa vakaviin ongelmiin ja miksi lieviä ja tilapäisiä ongelmia omaavien asiakkuudet pitkittyvät ja heihin kohdistetaan kalliita ja turhia puuttumistoimia.
 
Kermankuorinta selittää myös sen miksi lasten kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen huostaanottoperuste; perheitä, joilla on vakavia ongelmia ei enää edes huolita palvelujärjestelmään. 


Turvapaikanhakijoiden kulttuureissa lisääntyviin lapsi- ja pakkoavioliittoihintyttöjen silpomiseen tai vaimojen hakkaamiseen ei uskalleta puuttua suomalaisessa sosiaalityössä, ei liioin ala-ikäisinä turvapaikanhakijoina esiintyvien miesten toimintaan. Ongelmia ei uskalleta edes nimetä vaikka ne ovat ilmeisiä.

Tyttöjen ja naisten oikeudet ovat saaneet väistyä muslimimiesten oikeuksien ja kulttuuristen erityispiirteiden kunnioituksen tieltä. Kulttuurisensitiivisyydestä onkin tullut synonyymi lapsiin ja naisiin kohdistuvien ihmisoikeusloukkauksien hyssyttelylle ja hyväksynnälle ”kulttuuriin kuuluvina.”

Järjestelmätasolla kermankuorinta tarkoittaa sitä, että tuottajat valitsevat vain tiettyjä asiakasryhmiä saadakseen parhaan tuoton tarjoamistaan palveluista. (Kähkönen 2007, 4-6.) ”Helpot” ja ”rahakkaat” palvelut tuotetaan yksityisissä yrityksissä ja ”vaikeat” ja ”taloudellisti tuottamattomat” palvelut jäävät maakunnan oman yrityksen tuotettavaksi.

Lastensuojelussa kuten muussakin sosiaalityössä asiakkaan suuntaan tapahtuva selontekovelvollisuus on heikentynyt ellei kadonnut organisaation suuntaan tapahtuvan tilivelvollisuuden lisääntyessä. (Juhila 2007, 296–302; Parrott 2006 1–3; Mänttäri- Van Der Kuip 2013.) 

Kunnilla on rajalliset mahdollisuudet valvoa ulkopuolisten palveluntuottajien toimintaa ja päästä sisälle palveluprosesseihin. Nykyjärjestelmän mukaan asiakkaiden mahdollisesti kokemat hyvinvoinnin puutteet palvelujen sisällössä ja laadussa voidaan todeta käytännössä pelkästään jälkikäteisvalvonnan ja mahdollisten reklamaatioiden kautta (Räsänen, 2011, 4.)

Sosiaalityöntekijä ei halua asiakasta: 
- jolla on monia vaikeita ongelmia
- jonka hoitamisen katsotaan vaativan erityisosaamista
- jota kunnan palveluntuottajat eivät halua hoitaa/ jota on vaikea sijoittaa sijaisperheeseen
- jolla on taustallaan vahva asianajoon, poliittiseen painostukseen ja oikeustoimiin kykenevä yhteisö ja median tuki
- jonka taustayhteisö kykenee tarjoamaan mediahuomiota tai suoraa väkivallan uhkaa 
- jolla on tulottomuuden ja ilmaisen oikeusavun takia mahdollisuus haastaa sosiaalitoimisto oikeuteen ja käydä oikeutta loputtomiin.

Monet turvapaikanhakijat jäävät vaille lastensuojelun toimenpiteitä sosiaalityön kermankuorinnassa. Lastensuojelussa tehdään turhan hätiköityjä ja isoja ratkaisuja, että sellaisia, joissa annetaan esimerkiksi väkivallan perheissä jatkua kulttuuriin vedoten ( Niekka, 2010, 8). Sijaishuoltoselvityksestä ja viimeaikaisista katastrofeista huolimatta lastensuojelun valvonta aiotaan jättää ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.
 


Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-ja-talentian-valikoiva-ammattietiikka-ja-poliittinen-korrektius
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin​
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

Oxfam ja Pelastakaa Lapset-  työntekijät syytteessä avustettavien seksuaalisesta hyväksikäytöstä

$
0
0
Picture
Britannian pääministeri Theresa May on määrännyt kiireellisen tutkimuksen hyväntekeväisyysjärjestöjen työntekijöiden käytöksestä.

Haitin vuonna 2010 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen muun muassa Oxfamin työntekijät järjestivät villejä seksijuhlia alaikäisten tyttöjen kanssa, kirjoittaa Sunday Times.

98 maassa toimiva Oxfam oli tietoinen asiasta, mutta peitteli sitä vuosia.

Sunday Times kertoo, että pelkästään viime vuonna yli 120 hyväntekeväisyysjärjestöjen työntekijää syytettiin avustettavien seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Näistä 87 oli Oxfamin työntekijöitä ja 31 Pelastakaa lapset -järjestön työntekijöitä.

Timesin mukaan järjestöihin on hakeutunut töihin pedofiileja. Järjestöt ovat olleet tästä tietoisia. Osalle on annettu potkut, mutta tapauksista ei ole läheskään aina raportoitu viranomaisille. 


Tapauksia ympäri maailmaa

Britannian hallitus on uhannut viedä Oxfamilta ja myös muilta järjestöiltä julkisen rahoituksen. Pelkästään Oxfam saa vuodessa 36 miljoonaa euroa tukea Britannian valtiolta.

Punaisen ristin entinen työntekijä Andrew MacLeod kertoi Sunday Timesille, että järjestö ei ollut onnistunut vastaamaan "institutionaaliseen pedofiliaan" järjestön työntekijöiden keskuudessa.
Hän kertoi olevansa järkyttynyt siitä, mitä näki Filippiineillä.

Vastaavanlaisia seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia on raportoitu useista maista, joissa avustustyöntekijät ovat toimineet (IL,11.2.2018).


The Guardian- lehden mukaan yli 40:n eri hyväntekeväisyysjärjestön työntekijät Länsi- Afrikassa ovat hyväksikäyttäneet pakolaislapsia vaatimalla seksuaalisia palveluksia ruoka-avustuspakkausten, suojan, lääkityksen tai koulutuksen saannin ehtona.

Pakolaislapset ovat raportoineet paitsi avustustyöntekijöiden myös rauhanturvaajien ja yhteisön johtajien harjoittamasta seksuaalisesta
väkivallasta.



Punainen Risti järjesti raiskauksesta syytetyn Pelastakaa Lapset- järjestön johtotehtäviin

Hyväntekeväisyysjärjestöjen työntekijöiden harjoittama seksuaalinen väkivalta kohdistuu avustettavien lisäksi myös järjestöjen omiin työntekijöihin

Punainen Risti auttoi seksuaalisesta ahdistelusta ja raiskauksesta syytettyä johtajaansa Gerald Andersonia pääsemään Pelastakaa Lapset -järjestön Haitin avustusoperaation johtotehtäviin vaikenemalla miehen syytteistä ja antamalla tälle loistavat suositukset.

Pelastakaa Lapset - järjestön entinen pääjohtaja, 160000 punnan vuosipalkkaa nauttinut Justin Forsyth ja päästrategi Brendan Cox joutuivat eroamaan ahdistelusyytteiden takia.

Työntekijöiden yritykset saattaa korkea-arvoisia miesjohtajia vastuuseen seksuaalirikoksista kaatuvat usein puutteellisiin tutkimuksiin ja salailuun, jonka turvin rikoksiin syyllistyneet voivat jatkaa johtotehtävissä toisissa järjestöissä.


Hyväntekeväisyysjärjestöjen työntekijöiden toisia työntekijöitä kohtaan harjoittama väkivalta nousi julkisuuteen kun kollegan Etelä- Sudanissa raiskaama Megan Nobert kauhistui työnantajansa puuttuvaa tukea ja aloitti oman Report the Abuse- kampanjan keräämällä pääosin naispuolisten avustustyöntekijöiden kokemuksia seksuaalisesta väkivallasta.


Perhekoti esitutkintaan Kouvolassa

$
0
0
Picture
Poliisi on aloittanut esitutkinnan Kouvolassa sijaitsevan perhekodin toiminnasta. Poliisi tutkii, onko perhekotiin sijoitettuja lapsia kohdeltu väkivaltaisesti.

Tutkinnanjohtaja Arto Hietanen ei kerro, millä rikosnimikkeellä tapausta tutkitaan.

Kaupunki ostaa sijoitettujen lasten ympärivuorokautista hoitoa kyseiseltä perhekodilta. Kouvolalla on puitesopimus yli 130 lastensuojeluyksikön kanssa.


Yleensä lapset sijoitetaan poliisitutkinnan ajaksi muualle

Palvelupäällikkö Sanna-Riitta Junnonen Kouvolan kaupungilta ei kommentoi yksittäistä ilmoitusta.


Hän kertoo yleisesti, miten kaupunki toimii vastaavanlaisissa tilanteissa.
— Poliisi selvittää väkivaltaepäilyt ja määrää marssijärjestyksen. Sosiaalipalvelut eivät saa toimia asian suhteen, ennen kuin poliisi antaa luvan.
Junnosen mukaan lapset sijoitetaan poliisitutkinnan ajaksi muualle, jos sijoitusyksiköstä käy ilmi väkivaltaepäily.
— Meillä on monia tapauksia, joissa lapset on tutkinnan ajaksi sijoitettu muualle. Lapset on palautettu, jos epäily on osoittautunut aiheettomaksi.

 Kaupungin lisäksi aluehallintovirasto (AVI) valvoo lastensuojelupalveluja. Yhteistyötä tehdään tarvittaessa esimerkiksi poliisin ja terveysviranomaisten kanssa.
Lisäksi Kouvolan kaupunki kertoo lastensuojeluilmoituksista aina sille kunnalle, joka lapsen sijoituksesta vastaa.
— Jokainen kunta tekee sen jälkeen omat ratkaisunsa lapsen sijoituspaikan suhteen.

"Riski väärinkäytöksiin on aina olemassa"

Laiminlyöntien seurauksena lastensuojeluyksikkö voi menettää aluehallintoviraston myöntämät luvat toiminnalleen.
— Riski väärinkäytöksiin on aina olemassa. Kaikissa lasten sijoituspaikoissa ei ole koko aikaa viranhaltijaa valvomassa toimintaa.
Perhekoteihin kaupunki tekee rutiininomaisia valvontakäyntejä noin puolentoista vuoden välein. Sijaisperheissä sosiaalityöntekijä vierailee muutaman kuukauden välein.
Junnosen mukaan lastensuojeluilmoitusten taustalta paljastuu harvoin vakavia puutteita.
— Erilaisia asioita, kuten kasvatuksellisia näkemyseroja, voi tulla ilmi. On kuitenkin äärettömän harvinaista, että sijoitusyksikössä tapahtuu jotain todella pahaa. (Kouvolan Sanomat 09.02.2018)

Tapauksen uutisointi pyrkii kiistämään väkivallan jo etukäteen

Sekä Kouvolan Sanomien että MTV:n uutisoinnissa tapauksesta on silmiinpistävää mahdollisen lapsiin kohdistuvan väkivallan kiistäminen ja vähättely vaikka tutkinta ei ole valmis. Molemmat uutiset vihjaavat, että nuoret tehtailevat syytteitä vain kostoksi siitä, että eivät saa tahtoaan läpi.

 Palvelupäällikkö Sanna- Riitta Junnonen joko valehtelee valvontakäyntien tiheydestä tai Kouvolan kaupunki poikkeaa jyrkästi muista suomalaisista kaupungeista sijaishuollon valvonnan osalta. 

Tutkimustietoa vasten Junnosen kommentti "kaikissa lasten sijoituspaikoissa ei ole koko aikaa viranhaltijaa valvomassa toimintaa" vaikuttaa tahalliselta harhaanjohtamiselta.

Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken.


Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit. 

Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille"
(VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).



Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.

Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).


Laitoksissa asuvia lapsia on pidetty kaltoinkohtelun erityisenä riskiryhmänä ( Ellonen & Pösö, 2010, Yhteiskuntapolitiikka 75). Ilmitullut väkivalta on saanut aikaan laajoja kansallisia selvityksiä lastensuojelulaitosten tilasta esimerkiksi Skotlannissa, jotkut valtiot ovat jopa pyytäneet anteeksi laitoksissa olleilta sitä, että he ovat joutuneet lapsuudessaan väärinkäytöksen ja väkivallan kohteiksi julkisen vallan laitoksissa (Sen & al. 2008).


 Kanadalainen tutkimus lasten tapoista ja pahoinpitelyistä on osoittanut, että lapset ovat huomattavasti suuremmassa vaarassa muiden kuin biologisten vanhempiensa taholta. Erilaiset sijaishoidot olivat jopa 70–kertainen riski lapsen omiin biologisiin vanhempiin nähden.

Suomalaisen sijaishuoltoselvityksen mukaan sijaishuollossa ei aina huolehdittu edes perustarpeista, kuten ruoasta ja sopivasta vaatetuksesta.
Monien haastateltavien mukaan heidän vanhempiaan mustamaalattiin eikä yhteyttä biologiseen perheeseen saanut välttämättä pitää. Sisarukset saattoivat joutua eri sijoituspaikkoihin.
Haastatelluilla oli kokemuksia lisäksi ruumiillisesta ja seksuaalisesta väkivallasta sekä monenlaisesta nöyryyttämisestä. Niin aikuiset kuin toiset lapsetkin saattoivat olla väkivaltaisia, toteaa tutkimushanketta johtanut professori Pirjo Markkola.

YK:n näkemyksen mukaan väkivalta ja lasten hyväksikäyttö eri muodoissaan on laitoksissa niin yleistä, että se suosittelee laitoksille vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä väkivaltakokemusten välttämiseksi. (World Report on Violence , 2006.)

Miksi MTV ja Kouvolan Sanomat luottavat uutisoinnissaan mielummin jäävin palvelupäällikön sanomisiin kuin tutkimustietoon?

​​
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta​
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kids-for-cash-skandaali-mahdollinen-suomessakin
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/laitoslasten-tarinoita-blogi/kokemukseni-lastensuojelusta

Lastensuojelu tarvitsee reformin

$
0
0
Picture
Muun muassa termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua
  • Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ja professori Leo Nyqvist kirjoittavat Kalevassa
  • Pääministeri Sipilän hallitus on antanut ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan tehtäväksi valmistella ehdotus lastensuojelun laadun turvaavaksi tiekartaksi vuoden 2018 loppuun mennessä.
Lastensuojelu tarvitsee syvällisen ja rohkean reformin. Monissa kunnissa on jo työ käynnistynyt ilman valtiovallan ohjausta. Viime vuosina monet kunnat ovat hoitaneet lapsiperheiden arkisia palveluita, kuten kotipalvelun sekä kasvatus- ja perheneuvonnan, kuntoon.
Palveluita löytyy tarpeen mukaan, laadukkaasti sekä ilman lastensuojelun asiakkuutta ja byrokraattista arviointimyllyä.
Kunnilla on ollut motivaatiota toimia viisaasti – se on tuottanut säästöä. Samassa budjetissa on nähty ehkäisevän työn tuotot, kun raskaita ja kalliita korjaavia palveluita on pystytty vähentämään.

Uusimpien lastensuojelutilastojen mukaan vuoden 2016 aikana kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 17 330 lasta ja nuorta. Lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 57 784 lasta ja nuorta.

Tosiasia on, että sosiaalityöntekijät eivät ehdi tavata sijaishuollossa olevia lapsia riittävästi. Perheet ovat raskaissa arviointimyllyissä ilman tukea. Sosiaaliasiamiehet ovat heikosti saatavilla.

Päättäjien valtakunnan tasolla on käynnistettävä lastensuojelun normitalkoot. Lähtökohtana on lastensuojelulain rajaaminen.

"Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut."

Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevää lastensuojelua annetaan, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Termi on sekava ja täysin turhaan lastensuojelulla raskautettua.

Termistä ehkäisevä lastensuojelu tulisi luopua ja sitä koskevat lastensuojelulain säännökset kumota. Sama normipurku koskisi myös lastensuojelun avopalveluita. Nämä palvelut löytyvät eri säädöksistä, kuten sosiaalihuoltolaista, tavanomaisina lasten ja perheiden palveluina.

Jo näillä toimin valtio pystyy ottamaan vahvemman vastuun lastensuojelun sijaishuollossa olevista lapsista. Nyt näiden lasten tuen tarpeisiin ei lastensuojelussa pystytä vastaamaan.

Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat riittämättömiä. Lisäksi neuropsykiatrisista ongelmista kärsivät lapset ja nuoret jäävät usein heitteille ja päätyvät lastensuojelulaitoksiin, joissa heidän tilanteensa vain heikkenee.

Lastensuojelun reformin on ulotuttava rohkeasti perustuksiin. Lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle. Yksityisiä perhekoteja ja yrityksiä tarvitaan, mutta toiminnasta tulevat tuotot on palautettava lastensuojelun laadun parantamiseen.

Miksi voiton tavoittelu sopii lastensuojeluun, haavoittuvimpiin, kun maailman ykkösluokan kouluihin se ei sovi?

Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.

Jotta valvonta toimisi, on jokaiselta sijaishuollossa lapselta kerättävä säännöllisesti arviotietoa lastensuojelun toimivuudesta. Tätäkään ei Suomessa valtio ole saanut hoidetuksi.

Lastensuojelu tarvitsee reformin. Selvitykset voivat tuottaa sinänsä arvokasta analyysiä. Selvityksiä on kuitenkin viime vuosina ja aikoina tehty erinäisissä hankkeissa vinot pinot. Sosiaali- ja terveysministeriöllä tulisi olla jo kaikki edellytykset johtopäätösten tekemiseen. Se tarkoittaa lastensuojelun reformia.

Tuomas Kurttila
lapsiasiavaltuutettu
Leo Nyqvist
professori, Turun yliopisto
(Kaleva 14.2.2018)

Lue myös: 
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paattajat-eivat-halua-tutkimustietoa
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

Suomi tarvitsee uskontovaltuutetun?

$
0
0
PictureKuvakaappaus Lehtikuva/ Viena Kytöjoki
Jehovantodistajien kyseenalaiset opetukset

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on kirjelmöinyt opetus- ja kulttuuriministeriöön Jehovan todistajien opetuksen sisällöistä mm. lapsen ”kurittamisesta”, karttamiskäytännöstä ja lapsen oikeudesta ylläpitää suhteita huoltajaan, jonka luona hän ei asu . Kurttila on myös lähettänyt asian tiedoksi Patentti- ja rekisterihallitukselle, kirjoittaa Demokraatti- lehti. 

Kurttila muistuttaa kirjelmässä, että voimassa olevan uskonnonvapauslain mukaan rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kotipaikan alioikeus voi opetus- ja kulttuuriministeriön, virallisen syyttäjän tai yhdyskunnan jäsenen kanteesta julistaa yhdyskunnan lakkautetuksi. Tämä tapahtuu, jos yhdyskunta toimii olennaisesti vastoin lakia tai yhdyskuntajärjestyksessä määrättyä tarkoitustaan.
Jos yleinen etu ei vaadi yhdyskunnan lakkauttamista, voidaan yhdyskunnalle lakkauttamisen sijasta antaa varoitus.


Jehovan todistajista on kiistetty, etteivät Jehovan todistajista erotetut saisi pitää yhteyttä läheisiinsä. Uskontojen uhrit ry:ssä katsotaan taasen, että Jehovan todistajat johtavat asiassa harhaan. (Demokraatti 14.2.2018).

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan helmikuussa jättämän aloitteen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriölle uskonnonvapauslaissa säädetyn asiantuntijalautakunnan tehtävää ja kokoonpanoa pitäisi muuttaa.
Kurttila katsoo, että sillä pitäisi olla mahdollisuus arvioida uskonnollisen yhdyskunnan toimintaa myös yhdyskunnan rekisteröitymisen jälkeen. Nykyisin mahdollisuutta ei ole.

Lapsiasiavaltuutettuun on oltu yhteydessä tilanteissa, joissa on syntynyt huolta, onko uskonnollinen yhdyskunta toiminut tai toimiiko se lapsen edun mukaisesti. Lapsiasiavaltuutetun mukaan säännönmukainen toiminnan arviointi mahdollistaisi monipuolisen palautteen antamisen. (Demokraatti, 06.06.2017)

Kurttila muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa uskonnollisia yhdyskuntia kunnioittamaan lapsen oikeuksia.

Suomessa toimii noin 1000 uskonyhteisöä, joista rekisteröityjä on satoja. Uskonnollisen yhdyskunnan rekisteröinti on helppoa. Vähintään 20 täysi-ikäistä henkilöä voi perustaa rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan.

Uskonnollisia yhdyskuntia ei valvota

Kun uskonnollinen yhdyskunta on kerran rekisteröity, sen valvonta on hyvin vähäistä. Ei ole olemassa viranomaistahoa, jonka tehtäviin kuuluisi perus- ja ihmisoikeuksien edistäminen uskonyhteisöissä.

"Kuitenkin yhteisöissä esiintyy selvästi ongelmia näissä suhteissa. Yhteisöt voivat syyllistyä esimerkiksi naisten ja lasten oikeuksien polkemiseen.
 Jotkin ihmisoikeudet, kuten sanan-, mielipiteen- ja uskonnonvapaudet, eivät toteudu kaikissa yhteisöissä. Joissakin yhteisöissä lapset altistuvat vakaville peloille, jotka liittyvät esimerkiksi maailmanloppuun, helvettiin ja pahoihin henkivoimiin.

Kotimaa- lehden haastattelussa vuonna 2015 Kurttila sanoi, että uskonnollisten yhteisöjen kanssa on aloitettava näistä kysymyksistä säännöllinen keskustelu.

Tätä varten on luotava jonkinlainen rakenne, tehostettava viranomaistoimintaa ja lisättävä viranomaisten osaamista. 
Jos uskontoihin liittyvät asiat olisi keskitetty samaan paikkaan, uskontovaltuutetun toimistoon, olisi epäkohtiin tarvittaessa helppo puuttua. 
Tällä hetkellä tilanne on se, ettei kukaan oikein ota kokonaisvastuuta uskonnollisista asioista. 

Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) mukaan ”ketään ei saa saattaa sellaiselle pakotukselle alttiiksi, joka rajoittaa hänen vapauttaan tunnustaa tai valita oman valintansa mukainen uskonto tai usko” (artikla 18.2).

Lapsen oikeuksien sopimus sisältää ajatuksen siitä, että lapsilla on oikeuksia vaikuttaa heitä koskeviin asioihin kehitystasonsa mukaisesti. Suomen perustuslain mukaan ”uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus ... kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen” kirjoittaa Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n hallituksen jäsen Jari- Pekka Peltoniemi. (Peltoniemi, 02.11.2015 )

Kurttila on oikeassa siinä, että uskonnon nimissä harjoitettuun väkivaltaan tulee puuttua ja uskonnolliselta väkivallalta tulee suojella erityisesti lapsia.

Uusi valikoivaan puuttumiseen ja poliittiseen korrektiuteen pakotettu viranomainen tuskin kykenee uskonnollista väkivaltaa lopettamaan.

Kurttilan soisi puuttuvan myös muslimiyhdyskuntien opetuksiin lapsen kurittamisesta ja lapsen oikeudesta ylläpitää suhteita huoltajaan, joka on jättänyt islamin. 

 
Uskonnonvapaus ei koske islamin jättäneitä

Suomessa kristityiksi kääntyneitä ex- muslimeja rangaistaan avioliiton ja perimysoikeuden mitätöinnillä.

Heitä eivät käytännössä koske Suomen perustuslain uskonnonvapaus eikä uskonnonvapauslaki.

Kristityiksi kääntyviin muslimeihin sovelletaan islamilaista sharia -lakia. 


Sharia-laki on joukko Koraanissa olevia sekä profeetta Mohammadin elinaikanaan antamia lainopillisia ratkaisuja ja ohjeita elämän eri tilanteisiin. Yleisinä piirteinä sharia-lakiin kuuluu mm. ruoskinta- ja kuolemantuomiot, tuomiot haureudesta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista sekä perinnönjakoon liittyvät lait. 
Suomessa arvioidaan olevan jopa satoja muslimeita, jotka kannattavat islamilaista sharia-lakia.
Kimmo Sasi (kok) on ilmoittanut kannattavansa sharia-lain osittaista käyttöönottoa Suomessa.

Suomessa uskonnonvapaus tai vakaumuksenvapaus voidaan jakaa kolmeen osaan: vapaus harjoittaa uskontoa (positiivinen uskonnonvapaus), vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen (negatiivinen uskonnonvapaus), ja valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin.

Uskonnonvapaus ei ole rajoittamaton, kaiken muun lainsäädännön ohittava oikeus. Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä, uskonnonvapaus tai valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin ei toteudu.


Kirkko ja Kaupunki-lehden mukaan kristityksi kääntyminen voi vaarantaa turvapaikanhakijan hengen. Käännynnäisiä uhkaillaan vastaanottokeskuksissa.

Open Doors -järjestö julkaisi lokakuussa 2016 kyselytutkimuksen, jossa yli 700 kristittyä tai muuta ei-islamilaista vähemmistöä edustanutta turvapaikanhakijaa kertoi joutuneensa uskonnollisen ahdistelun kohteeksi Saksan vastaanottokeskuksissa. Raportin mukaan kristittyjä oli pahoinpidelty myös fyysisesti, ja osassa tapauksia tekijöinä olivat muslimitaustaiset vastaanottokeskusten vapaaehtoistyöntekijät.

Poliisiammattikorkeakoulun tuoreen raportin mukaan Suomessa kristityiksi kääntyneet muslimit ovat jopa hengenvaarassa ja yhteisöjensä uhkan, syrjinnän ja kiusaamisen kohteena.

Maailman kulttuurien laitoksen yliopistonlehtorin Sylvia Akarin mukaan uskosta luopuminen eli apostasia on synti, jota islamissa ei saa anteeksi. Iranissa ja Saudi-Arabiassa myös maallinen lainsäädäntö määrää uskosta luopumisesta kuolemanrangaistuksen.

Toimittaja Mari Turusen uudessa Kääntyneet-kirjassa (SEKL) Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami Anas Hajjar myöntää, että puolison käännyttyä islamista kristinuskoon avioero astuu voimaan heti.

Islamin jättänyt ei peri eikä häntä peritä.

Islamista ei katsota olevan mahdollista luopua. Shariaa rikoslaissaan noudattavissa maissa siitä rangaistaan kuolemalla.

Turusen mukaan Anas Hajjar katsoo vastauksensa perusteella, että islamin jättäneen kohtelu kuuluu muslimiyhteisön johtajan päätäntävaltaan.

Hajjar ei tuominnut Turusen mainitsemia muslimiyhteisön toimesta annettuja tappouhkauksia tai hylkäämisiä.
Hajjar toimi Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE)- yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2012–2015. Hajjar ja SINE toimivat mm. valtioneuvoston asettamassa yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnassa ja laativat lausuntoja mm. Suomen sosiaali- ja terveysministeriölle

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut yli 450 000 euron avustukset Suomen islamilaiselle neuvostolle (SINE), joka oli tukea saadessaan itse ilmoittanut harjoittavansa islamilaiseen lakiin liittyvien asioiden hoitamista siihen tarkoitetun lautakunnan voimin.


Sharia- laki määrittää kristinuskoon kääntyneiden ex- muslimien kohtelua Suomessa

Anas Hajjar antoi vastaukset kirjan kysymyksiin viikon kuluttua kirjallisesti ja vaati niiden julkaisemista kokonaisuutena.

Mari Turusen mukaan ”hänen kommenttinsa vahvistavat haastateltujen kokemukset, ja samalla hän tulee paljastaneeksi, että Suomessa toimii jo yhteisön sisäinen laki, kun muslimiyhteisö ratkaisee islamin hylänneen kohtalon”.

– Vähintään hän menettää aviopuolisonsa ja perimysoikeutensa. Tällaisesta ajatusmaailmasta nousee monen vastaajan kokemus, että he ovat kuin lainsuojattomia. Silloinkin, kun he eivät pelkää henkensä menettämistä, monia kohdellaan tavoilla, jotka ovat julmia, kirjassa todetaan.

– Se, mikä on ollut tavanomaista lähtömaassa, voi kuitenkin täyttää Suomessa rikoksen tunnusmerkit. Nämä törmäykset ovat vakavia.

Uutuuskirjassa kerrotaan, miten Suomen ex-muslimeita painostetaan rankasti heidän yhteisöissään.

Toimittaja Mari Turusen kirjaan Kääntyneet on otettu yhteyttä 165 luterilaisen seurakunnan kirkkoherraan ja haastateltu 31 entistä muslimia Suomessa.

Kirjan tiedotteen mukaan monet heistä ovat joutuneet täällä vakavan häirinnän kohteeksi.
Kirjan 31 haastatellusta 27 sanoo joutuneensa vaikeuksiin kristinuskoon kääntymisen vuoksi. Yleisintä on eristäminen, puhumattomuus, uhkailu ja elämän hankaloittaminen.

Käännynnäiset kohtaavat vakavaa häirintää ja väkivaltaa

Viisi vastaajista oli kokenut väkivaltaa. Heitä on hakattu, pahoinpidelty ja potkittu.

– Täällä uskonnonvapauden mallimaassa on ihmisryhmä, joka joutuu kärsimään vakavaa häirintää uskonsa vuoksi, Mari Turunen toteaa.

Anonyymit ex-muslimit kertovat muun muassa seuraavaa:
”Kun kerroin äidilleni uskostani, hän toivoi, että olisin mieluummin kuollut kotimaassani kuin kääntynyt.”

”Meidät on eristetty, meitä vältellään, eivätkä muut lapset saa leikkiä lastemme kanssa.”

”Kofer tarkoittaa luopiota. Monissa maissa hänet voi rauhassa tappaa ilman seuraamuksia. Murhaaja pääsee paratiisiin, kuten Koraani lupaa.”

”’Jos kerrot jollekin, me tapamme sinut’, he huusivat mennessään. Minäkin poistuin nopeasti paikalta. Palattuani vastaanottokeskukseen muslimihuonetoverini naureskeli minulle ja sanoi: ’Sait mitä ansaitset.'”

”Pelko oli jatkuvaa. Vastaanottokeskuksessa kävi imaameja, jotka alkoivat uhkailla omaisiani kotimaassa ja myös omaa henkeäni.”

”Tytärtemme eteen on syljetty, kun he eivät peitä päätään.”

Ex-muslimeiden avioliitot on mitätöity eikä vaimoon saa enää olla yhteydessä.

– On henkistä häirintää, kiusaamista ja haukkumista, joka voi olla niin rajua, että se järkyttää mielenterveyttä. Usein mukana on pelottelua ja uhkailua, joka kohdistuu henkilöön itseensä tai hänen läheisiinsä. Ja sitten on raakaa väkivaltaa, Turunen kirjoittaa.

Kirjassa pastori Timo Keskitalo kirjoittaa, että Suomessa maltillisetkin imaamit myöntävät, että luopiot pitäisi surmata, mutta se ei ole täällä mahdollista. Imaamit miettivätkin, miten soveltaa Koraania, kun eletään vähemmistönä vääräuskoisen lain alla.

– Islamin tavoitteena on, että shariaa voidaan noudattaa siellä, missä asuu muslimeja. Tämä imaamien tavoite on dokumentoitu myös Suomessa jo 90-luvulla, Keskitalo toteaa.

Picture

Lastensuojeluguru vankilaan alaikäisen hyväksikäytöstä

$
0
0
PicturePeter Newell
Lasten oikeuksien aktivisti, Association for the Protection of All Children -järjestön entinen koordinaattori ja Unicefin Lasten oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanon käsikirjan kirjoittaja Peter Newell on tuomittu kuudeksi vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan alaikäisen pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksesta.

Poliisin mukaan teot tapahtuivat vuosien 1965- 1968 välillä eri puolilla Etelä- ja Itä- Englantia, Lontoo mukaanlukien.

Newell myönsi syyllisyytensä alle 16- vuotiaaseen kohdistuneeseen seksuaaliseen pakottamiseen ja kahteen vakavaan seksuaaliseen päällekarkaukseen.

Association for the Protection of All Children -järjestön tarkoitus on vastustaa lasten kaltoinkohtelua ja fyysistä kurittamista ja lisätä suuren yleisön tietoisuutta aiheista Britanniassa ja sen ulkopuolella.

Järjestö sai satojen tuhansien puntien avustuksia NSPCC:ltä (National Society for the Prevention of Cruelty to Children) ja Pelastakaa Lapset- järjestöltä, samoin muilta järjestöiltä ulkomailta sekä yksityisiltä lahjoittajilta.

Newell toimi johtotehtävissä lukuisissa lastensuojelujärjestöissä mm. Unicefissa, Children are Unbeatable (CAU) ja Global Initiative to End All Corporal Punishment of Children- järjestössä.

Vuonna 2007 Newell kirjoitti käsikirjan Lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanosta (Implementation Handbook for the Convention on the Rights of the Child) Unicefille yhdessä Rachel Hodgkinin kanssa.

Järjestön lahjoittajien ja johdon ei uskota olleen tietoisia Newellen toiminnasta.

http://www.bbc.com/news/uk-43075546
http://metro.co.uk/2018/02/16/man-who-wanted-smacking-banned-jailed-after-raping-12-year-old-boy-7318230/?ito=cbshare



PicturePeter Righton AKA Paul Pelham
Suomessa otettiin 80-luvun alussa käyttöön Britannian lastensuojelumalli, mitä käytiin opiskelemassa  paikan päällä.

Kyseistä mallia oli Britannian parlamentissa konsultoimassa National Children's Bureaun johtava konsultti ja Kansallisen sosiaalityön instituutin koulutuspäällikkö, lastensuojelun sosiaalityöntekijä Peter Righton, pedofiilijärjestö PIE:n (Paedophile Information Exchange) perustajajäsen ja tuomittu pedofiili.


Lokakuun Liike on kirjoittanut aiheesta jutussa:
www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1

Lue myös:
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda

Noora Rädyn palautevinkit pätevät myös sosiaalityöntekijöihin

$
0
0
PictureNoora Räty, Timo Jaakonaho/lehtikuva
Noora Räty on naisleijonien tunnetuin pelaaja. Ei vähiten siksi, että kolmella viime kaudella hän pelasi miesten joukkueissa Suomessa, kertoo IS.

Hän pelasi kahdeksan peliä jopa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Mestiksen Kiekko-Vantaassa.

Räty, 28, tietää tarkasti, miten miesten ja naisten lätkän pukukoppimaailmat eroavat toisistaan.

Hänen mukaansa miehille on helpompaa puhua asioista palautemielessä kuin naisille.

Naisille ei voi puhua kuin miehille, on puhuttava hienovaraisesti. Miehille voi puhua miten suoraan tahansa, he kuuntelevat palautetta nöyrästi. Jos hyökkäät samalla tavalla suorapuheisesti naispelaajien suuntaan, he vetävät suojamuurin eteensä eivätkä ota palautetta lainkaan vastaan, kuluvalla kaudella Kunlun Red Starsin naisten ammattilaisjoukkueessa torjuva Räty summasi.

Ensin naisille pitää puhua positiivisesti ja vasta sitten antaa palautetta. Toisin päin edettäessä voi syntyä herkästi konflikteja ( IS, 18.2.2018).

Hampurilaismallilla tuloksiin

Palautteen antamisessa sosiaalityöntekijöille  voi käyttää myös Lokakuun Liikkeen Varo.fi- arviointimallissa esiteltyä hampurilaismallia eli esittää ensin ne hyvät arvioinnissa havaitut asiat, kuten vahvuudet ja suojaavat tekijät, sitten huolta nostattaneet asiat ja näihin liittyvät suositukset sekä näiden päälle vielä uudelleen ne vahvuudet, joita pitää tärkeänä käyttää, jotta viranomaisen tilannetta voitaisiin parantaa.

On tärkeää käyttää mahdollisimman konkreettista kieltä. Hampurilainen (vahvuudet), huolipihvi, mausteena olevat suositukset ja toimenpide-ehdotukset esitetään käyttäen sitä kieltä ja niitä ilmaisuja, joiden kautta ne arvioinnissa on tunnistettu.

Ei siis näin:
"Asiakirjauksissasi on 102 virhettä. Korjaa ne tai valitan aluehallintovirastoon!"

Vaan näin:
"Olet todella paneutunut asiakasdokumentointiin ja nähnyt paljon vaivaa yksityiskohtien mm. kodin   kaappien sisällön listaamisessa. Huolta herättää dokumentaatiosi tarkoitus ja runsas virheiden määrä, joka hankaloittaa hallinto- oikeuden työtä. Dokumentointisi täyttäisi sosiaalihuollon asiakaslain ja hyvän hallinnon vaatimukset jos korjaisit siitä pois virheet ja täsmentäisit dokumentaation tarkoituksen.  Huolellisena ammattilaisena tietänet, että asiakasdokumentointia tehdään asiakkaiden elämäntilanteen parantamiseksi , ei huonontamiseksi."


Huolihampurilainen

Halkaistu sympatiasämpylä
huolipihvi
kaloriton huolilevite
kevyesti fabrikoitu huolilausunto
bing- ripaus rakkautta
bong- lusikallinen moniammatillista konsultaatiota
ding- hyppysellinen empatiaa
dong- oikeusasiamiehen puhuttelu


https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varofi-uusi-arviointimalli-viranomaistyohon
https://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/tilaa-meilta-varofi-organisaatiokartoitus

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
https://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-syyttaa-alaansa-laittomuuksista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-havaintoja-lastensuojelun-kirjaamiskaytannoista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-vaarentaa-asiakirjoja-ilman-rangaistuksen-riskia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma​
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2
https://www.nykysuomi.com/2018/02/13/esko-leipala-lastensuojelusta-on-tullut-huostaanottoautomaatti/

Varoitus seksuaalisesti hyväksikäytettyjen lasten vanhemmille

$
0
0
Picture
Helsingissä nuuskaa lapsille välittänyt 50-vuotias mies on vangittu epäiltynä kymmenien alaikäisten poikien seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Poliisi toivoo asiasta lisätietoja ja etsii muita uhreja.

Yle artikkelissaan 21.2.2018 kertoo rikoksista epäillyn tuomitun aiemmin kahdesti vastaavista teoista. Tällä kertaa rikollisen toiminnan epäillään alkaneen vuoden 2016 alussa ja jatkuneen miehen kiinniottoon saakka eli noin kaksi vuotta. Esitutkinta on alkuvaiheessa ja kestänee kevään 2018.

Helsingin poliisi kertoi epäillyn lähestyneen lapsia pääasiassa Helsingin keskustassa, muun muassa päärautatieasemalla ja Kampissa. Mies oli lapsiin yhteydessä myös puhelimitse. Maksuksi nuuskasta ja alkoholista mies on pyytänyt rahaa tai seksuaalissävytteisiä tekoja kuten keskusteluja, kuvia tai koskettelua.

– Epäillyllä on kyky kommunikoida samalla tasolla, mitä pojat itse ovat. Hänellä on kyky saada keskustelua aikaan poikien kanssa niin netissä kuin kasvokkain, rikoskomisario Koskenmäki-Karaharju kertoo.

POLIISI PYYTÄÄ UHREJA OTTAMAAN YHTEYTTÄ

– On äärimmäisen tärkeää, että poliisi saisi mahdollisimman paljon tietoa esitutkintaa varten, Koskenmäki-Karaharju sanoo. Tutkinnanjohtaja arvioi, että epäillyllä voi hyvin todennäköisesti olla muitakin uhreja.
Poliisiin voi olla yhteydessä soittamalla numeroon 0295 471 612 (arkisin kello 8–15) tai sähköpostitse osoitteeseen: seksuaalirikokset.helsinki(at)poliisi.fi.

LOKAKUUN LIIKE VAROITTAA UHRIEN VANHEMPIA

Suomen lain mukaan Suomen poliisi on velvollinen tekemään lastensuojeluilmoituksen aina, kun on epäilys lapseen kohdistetusta väärästä vallankäytöstä. Myös lääkärit sekä seksuaaliterapeutit ovat velvoitettuja
ammatissaan tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos lapsen kohdalla tulee esille seksuaalisesta hyväksikäytöstä tietoa.

Toimituksemme tahtoo tuoda esille, ettei edes Suomen lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila luota Suomen lastensuojelun työskentelytapoihin. 

Lapsi siis joutuessaan henkisesti haastavaan olosuhteeseen jo rikostutkinnasta perheineen, joutuu myös kolme kuukautta kestävään lastensuojelulliseen tarpeenselvitykseen ja saattaa saada tämän jälkeen vuosia kestävän lastensuojeluasiakkuuden joka pahimmillaan voi johtaa aivan järjettömistä syistä lapsen huostaanottamiseen, joka keskinmäärin kestää tällä hetkellä Suomessa noin seitsemän vuotta.
Tutkitusti lastensuojelu pyrkii löytämään alkusyyn tapahtuneelle lapsen perheen sisältä ja syyttävä sormi osoittaa vanhempia.

Vanhempien kannattaa siis punnita tarkkaan ennen toiminnan toteuttamista, minkälaiseen toimintaan päättää lähteä ja kuinka suojelee lasta suomalaiselta järjettömältä viranomaistoiminnalta. Ilmiselvää kuitenkin on, että seksuaalisesti hyväksikäytetyt lapset tarvitsevat tukea, jotta heidän erityisiin kehitystarpeisiinsa vastattaisiin oikea-aikaisesti.

Lokakuun Liikkeen tiedossa on tapauksia Helsingissä, joissa pienet perheen ulkopuolisen seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet lapset vanhempineen ovat jääneet vaille seksuaalikasvattajien ja seksuaaliterapeuttien tukea, vaikka nämä tilanteet aina johtavat lastensuojelun tarpeenarviointiin ja mahdollisesti lastensuojeluasiakkuuteen. Sen sijaan perheet ovat joutuneet lapsen vastuusosiaalityöntekijän höykyttämäksi ja leimatuksi moniammatillisessa viranomaistyöryhmässä lähtien lapsen päiväkodin työntekijöistä ja koulujen henkilökunnasta. Pahimmillaan perheet ovat joutuneet muuttamaan Helsingissä toiselle asuinalueelle päästäkseen eroon perhettä patologisoivasta sosiaalityöntekijästä sekä pakoon stigmaa, joka vaikuttaa lapseen vakavasti lapsen reagoidessa elinolosuhteisiinsa. Tätä ennen lapsia on kiireellisesti sijoitettu laitoksiin ja lapset ovat saaneet yhden traumatisoivan kokemuksen rinnalle sosiaalitoimen tuottamana monia muita traumatisoivia kokemuksia.

Pahimmillaan tilanne voi kääntyä niinkin absurdiksi, että lastensuojelu tekee vanhemmista tutkintapyynnön Helsingin seksuaalirikosyksikköön väittäen myös vanhempaa/vanhempia lasta seksuaalisesti hyväksikäyttäväksi, vaikka vanhemmat eivät olisi kyseiseen tekoon syyllistyneet. Lastensuojelumaailmassa ei tunneta Suomen lakia, jonka mukaan rikosesta epäiltyä tulee kohdella syyttömänä kunnes tuomio on langetettu. Helsingissä on kuultu lastensuojelun työntekijän toteamana tuolloin seitsenvuotiaan tyttölapsen äidistä väittämä: "Vuosaaren lastensuojelun 12-päinen työryhmä on 100%:sen varma, että käytät lasta seksuaalisesti hyväksi. Tein sinusta rikosilmoituksen seksuaalirikosyksikköön ja minulla ei ole aikaa keskustella kanssasi." Tuossa tapauksessa seksuaalirikosyksikkö lopetti esitutkinnan todeten sosiaalitoimen toteuttaman rikosilmoituksen lastensuojelun turhaksi huoleksi. Lastensuojelu ei ollut ennen rikosilmoituksen tekoa suorittanut mitään tutkimusta väittämänsä perusteiksi. Lapsi oli vuotta aiemmin nähnyt isällään pornoa, oli huolto-oikeudenkäynnissä ja isä lääkäripuolisoineen väitti äitiä lasta hyväksikäyttäväksi lastensuojelulle. 

LOKAKUUN LIIKE SUOSITTELEE

Nämä tilanteet ovat haastavia vanhemmille, joten tukiverkosto tulee kartoittaa tarkkaan tällaiseen hullunmyllyyn lähtiessä ennen toimintaan alkamista. Haastavaa elämänvaihetta läpi käydessä väsymys voi yllättää ja silloin tulee tietää kenelle soittaa, jotta ei tarvitse soittaa lastensuojeluun, joka kartoittaa haastavassa olosuhteessa kykyäsi vanhempana olla supermies/nainen, reagoimaton tunteilla ja puhtaasi tietoisesti kaikkea älyllistävä. Jokainen epäonnistumisesi lastensuojelun epäinhimillisessä vaateessa vanhemmuudessasi lisätään huostaanoton perusteisiin pahimpaan tilanteeseen joutuessanne.
Missään nimessä sinä et saa lastensuojelun edessä käyttäytyä kuin kriisin uhri, vaikka katastrofipsykologisessa mielessä sinulla on täysi oikeus kriisissäsi reagoida kuten kriisin uhrit reagoivat kriiseihin.

Tietoisen läsnäolon keinoihin, joilla kykenet sosiaalitoimen tavatessasi hallitsemaan tunnereaktioitasi, kannattaa tutustua. Lastensuojelulle ei saa näyttää mitään inhimillisiä ja ymmärrettäviä muita tunteita, kuin vain lapsesta välittäviä lämpimiä tunteita. Omaa väsymystä, huolta ja jopa sitä outoa valtavaa pelon tunnetta saati vihaa elämäntilannetta kohtaan ei saa missään nimessä näyttää.

Tukiverkosto on tärkeä myös Suomen lakiin tutustuessanne ja etsiessänne todellista ammatillista osaamista tueksenne lastensuojelun mahdollisesti järjettömän toiminnan häiritessä pyrkimystänne elää mahdollisimman normaalia elämää haastavassa olosuhteessanne. Lastensuojelun Käsikirjaan kannattaa tutustua myös tukiverkoston kanssa ja ottaa heti sosiaaliasiamieheen yhteyttä ja pyytää suoraan yhteistyöhön lastensuojelun kanssa, kun havaitsette lastensuojelun järjettömyyden.

LAKIIN TULEE TUTUSTUA MYÖS ITSE

Hallintolain mukaan viranomaisten tulee tuntea työtään koskevat lait ja osata näistä asiakasta kunnioittavasti tiedottaa oikea-aikaisesti, jotta asiakas ja asianomainen voi itseään koskevassa asiassa vaikuttaa elämäänsä oikea-aikaisesti.

Lapsen lähiomaisilla ei ole velvollisuutta tehdä rikosilmoitusta
(Rikoslaki 15 luku 10 § (Finlex)).

Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla. Lapsella on oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta, hänellä on oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin ja hänellä on myös velvollisuus puhua totta. Oikeusturvavaatimus lapsen kohdalla tarkoittaa lisäksi sen turvaamista, ettei rikoksen selvittäminen aiheuta lapselle lisävahinkoa.

Alle 15-vuotiaaseen henkilöön kohdistuneessa rikoksessa uhria edustaa esitutkinnassa ja oikeudessa ja hänen puhevaltaansa käyttää huoltaja tai muu laillinen edustaja. Alaikäisellä, joka on täyttänyt 15 vuotta, on oikeus myös edustajansa ohella käyttää itsenäisesti puhevaltaa (Oikeudenkäymiskaari 12 luku 1 (Finlex)).

KORVAUKSIA KANNATTAA VAATIA

Tuomioistuin voi määrätä seksuaali-, henki- ja pahoinpitelyrikoksen asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten, mikäli asianomistaja vaatii korvauksia (Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (689/1997), 2 luku 1 a ja 3 § (Finlex)).
Asianajajan valinnassa on tärkeää huomioida, että hänellä tulee olla erityistä tietämystä myös lastensuojelulaista, sosiaalihuoltolaista, hallintolaista sekä erityisesti tuntemusta laista sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. Tarkkaan valittu asianajaja kannatta ottaa mukaan myös lastensuojelulliseen prosessiin lastensuojelun tapaamisiin. Lastensuojelua emme suosittele tapaamaan ilman tukihenkilöä, jolla on tietämystä lastensuojelun maailmasta.

Korvauksia vaatiessa on hyvä huomioida oikeudessa, että rikosta seurasi myös sosiaalipsykologinen kriisi koko perheelle, sillä perhe joutui myös lastensuojelulliseen prosessiin rikostutkinnan seurauksena rikoksen uhriksi ilmoittautumisen jälkeen ja näin siis lapsi on joutunut epänormaaliin elinolosuhteeseen perheensä kanssa. Teolla on siis valtavat pitkäaikaiset vaikutukset lapseen monimuotoisesti.

Lasta on kohdeltava hänen ikänsä ja kehitystasonsa edellyttämällä tavalla.

Tarvittaessa poliisin on neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voidaanko lapseen ylipäätänsä kohdistaa tutkintatoimenpiteitä. Lapseen kohdistuneen rikoksen tutkinnan erityisvaatimusten vuoksi lapsiin kohdistuvat tutkintatoimenpiteet on pääsääntöisesti annettava tähän tehtävään perehtyneiden poliisien suoritettaviksi. Tutkinnanjohtaja voi myös päättää, että joku lapsen kuulemisen asiantuntija voi kuulustelijan valvonnassa esittää kysymykset kuulusteltavalle (Esitutkintalaki (805/2011), 4 luku 7 § (Finlex)).

Pääsäännön mukaisesti lasta kuulusteltaessa on lapsen huoltajalle varattava tilaisuus olla läsnä kuulustelussa. Tutkijalla on oikeus kieltää huoltajan läsnäolo kuulustelussa, jos läsnäolo voi vaikeuttaa asian selvittämistä (Esitutkintalaki 7 luku 14 § (Finlex)).

Lapsen kuuleminen tulee tallentaa aina videolle tai siihen rinnastettavaan kuva- tai äänitallenteeseen (Esitutkintalaki 9 luku 4 §). 

Myös lastensuojelun tapaamiset voi pyytää videoitavan. Tätä suosittelemme erityisesti pyydettävän, jos lastensuojelu tahtoo tavata lasta ilman huoltajan läsnäoloa tai jos koette sosiaalityöntekijän käyttäytyvän oudosti. Videotallenteen luovuttamisesta tulee sopia kirjallisesti jo ennen tapaamista, sillä Helsingissä tallenteen luovuttamista voi joutua muutoin vaatimaan jopa miltei vuoden ajan. Myös ennen tallentamista tulee tarkistaa, että sosiaalitoimi osaa käyttää vanhentuneita kameroitaan, sillä tällaisiakin ongelmia on ilmennyt Helsingin lastensuojelussa sekä jopa heidän tietoteknisessä tuessa. Vanhempien tehtäväksi voi tulla auttaa Helsingin kuntaa tällaisten yksinkertaisten asioiden toteuttamisessa.

Lapsen ei tarvitse myöskään puhua lastensuojelulle, jos hän ei tahdo.

HYVÄKSIKÄYTETYN LAPSEN TUKEMINEN


Lastensuojelun käsikirjassa ei manita seksuaaliriokosasioissa seksuaalikasvattajan tai seksuaali/traumaterapeutin tuesta juurikaan. Ohjeita annetaan sosiaalitoimelle miten heidän tulee käyttäytyä lapsen seurassa lasta kuullessaan, mutta tukemiseen ohjeita ei juurikaan ole saatavilla ja varmuutta siitä, osaako sosiaalityöntekijä toimia ohjeiden mukaisesti kukaan ei meille takaa.

Turun Sanomissa kuvaavat Nina Vaaranen-Valkonen (Asiantuntija, Lapset ja digitaalinen media) sekä Tiina-Maria Levamo (Vaikuttamistyön asiantuntija, Pelastakaa Lapset ry) 18.11.2016 seksuaalisesti hyväksikäytettyä lasta seuraavasti:

"Lapsi voi kokea hyväksikäyttäjän hetkittäin läheisenä ja turvallisena ja toisinaan satuttavana ja turvattomana. Lapsen on äärimmäisen vaikea ymmärtää itselleen läheisen ja tärkeän henkilön tekemää seksuaalista hyväksikäyttöä.

Lapselle on luontaista yrittää selkeyttää kokemaansa etsimällä selitystä tapahtuneeseen. Lapsi syyttää usein tapahtuneesta itseään ja omaa toimintaansa. Lapsen tulkitessa itsensä syylliseksi, tapahtuma selkeytyy ja satuttava hyväksikäyttö saa vääristyneen selityksen.
Itsesyytösten kautta lapselle rakentuva syyllisyyden ja häpeän taakka on raskas ja se kannetaan valitettavan usein yksin.

Seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut lapsi ja lapsuudessaan seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut aikuinen voi ja saa toipua kokemastaan. Tutkimustulokset osoittavat selkeästi, että avun piiriin ohjautuminen ja tuen saaminen johtavat usein parempaan toipumiseen ja tapahtumasta selviytymiseen.
Jokaisen seksuaalista hyväksikäyttöä kokeneen lapsen tai lapsuudessaan hyväksikäytetyn aikuisen tulee saada kuulla, ettei hän tehnyt mitään väärää ja että vastuu hyväksikäytöstä on sen tekijällä. Meidän tulee tiedostaa miten puhumme lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja millaisia uskomuksia uhriudesta puheellamme vahvistamme."

SEXPO TUKITAHONA

Sexpo-säätiö toimii seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden asiantuntijana. Säätiö järjestää seksuaalineuvonta- ja terapiapalveluita yksilöille, pareille ja muille ihmissuhdemuodoille sekä kouluttaa seksuaalisuuden parissa työskenteleviä sosiaali-, terveys-, ja kasvatusalan ammattilaisia. Sexpon seksuaalineuvonta-asema tarjoaa maksutonta neuvontaa seksuaalisuuden, seksin ja ihmissuhteiden kysymyksissä. 

ENNALTAEHKÄISYN KEINOJA

Siinä missä lapsi syyllistää tapahtuneesta itseään, me vanhemmat syyllistämme myös itseämme joutuessamme tällaisen tilanteen eteen. Tuossa tilanteessa ei siis suinkaan kaivattaisi enää lastensuojelua, joka syyllistää vanhempia.

On kuitenkin hyvä pohtia keinoja ja viedä eteenpäin tietoa keinoista, joilla voisimme turvata lapsiamme, jotta he eivät olisi alttiita hyväksikäytön mahdollisina kohteina ja tämän jälkeen järjettömästi toimivan lastensuojelun asiakkuudessa toistamiseen mitätöityinä.

Sexpon kustantama Anu Suomelan kirja Ihmeelliset ihmiset: lapsille ja aikuisille tarinoita elämästä ja seksistä, on kattava tietolähde aikuisille lapsen seksuaalikehityksestä ja sisältää myös lempeän tarinan roboteista ihmettelemässä ihmisyyttä, joka avaa lapselle hänelle ymmärrettävällä sadun muodolla seksuaalikäsitettä.

Lastensuojelun taholla puhutaan lapsen turvataidoista ja arvioidaan vanhempien kykyä opettaa näitä lapsille. Tärkeintähän on, että me vanhemmat emme itse kohdista lapsiimme fyysistä tai psyykkistä väärää vallankäyttöä tai muutoin mitätöi heitä. Meidän tehtävä on olla lastemme tukena ja turvana myös silloin, kun lapsen omassa sosiaalisessa piirissä lasta vaikkapa kiusataan. Lasten tärkein kehitystarve on perusturvan kokemus. Jos me olemme tässä onnistuneet, me olemme onnistuneet siinä, missä tutkitusti noin puolen maamme lapsista kohdalla ei ole vielä onnistuttu. Suomessa tarjottu ammatillisesti pätevä väkivallan kierrettä katkaiseva väkivaltatyö on vielä hyvin vähäistä. Meidän ei siis tule myöskään syyttää tässä epäonnistuneita vanhempia, jotka ovat mallioppineet toimintatapansa elämänkokemuksistaan, sillä heiltä on uupunut tarvittava tuki.

Lastensuojelulta on myös turha odottaa ammatillisesti pätevää väkivaltatyön asinatuntevuutta.
Hyväksytyksitulemisen kokemus on lapsen identieetin ja itsearvostuksen kehitykselle tärkeää ja vanhemman hellä ja turvallinen syli ja käden kosketus tuottaa lapselle tuon kokemuksen. Myös vanhemmat tarvitsevat tätä kyetäkseen parhailla mahdollisilla tavoillaan tukemaan lastaan, mutta tätä ei ymmärrä lastensuojelu.
Lapselle tulee jo alle kouluikäisenä puhua lapsiystävällisillä lähestymistavoilla oikeudesta oman kehon koskemattomuuteen sekä yhdessä vanhempien kanssa puhumisesta. Vain lasta kuuntelemalla, me voimme tietää mitä heidän elämässä tapahtuu. Lasta kuuntelemalla me tiedämme mitä juuri hän tarvitsee.
Aikuisten vastuulla on luoda keskustelua. Lapsi ei voi ohjeistamatta tietää, kuinka suojella itseään tai puolustaa omia rajojaan. Pienenkin lapsen tulee tietää nimitykset genitaalialueilleen ja ohjeistukset kehonsa rajoille. Aikuisen tulee neuvoa myös hyvän ja pahan kosketuksen eroista. 

Suomen vuonna 2011 ratifioima Lanzaroten sopimus puuttuu näihin vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin lasten suojelemiseksi seksuaaliselta kaltoinkohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lähteitä:

Kymmenien alaikäisten poikien epäillään joutuneen seksuaalisesti hyväksikäytetyiksi Helsingissä – vangittu mies välitti lapsille nuuskaa (Yle 21.2.2018):
https://yle.fi/uutiset/3-10085940
Rikosprosessi (Lastensuojelun käsikirja, THL):
https://www.thl.fi/…/pahoinpitely-ja-seksuaal…/rikosprosessi
Seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyjen ilmoitusvelvollisuus (Lastensuojelun käsikirja, THL):
https://www.thl.fi/…/lapsiin-kohdistuneiden-seksuaalirikose…
Seksuaalisesti hyväksikäytetty lapsi tarvitsee rohkean aikuisen tukea (Turun Sanomat 28.11.2016):
http://www.ts.fi/…/Seksuaalisesti+hyvaksikaytetty+lapsi+++t…
Tasavallan presidentin asetus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen voimaansaattamisesta sekä yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun lain voimaantulosta (Annettu: 16.09.2011 - 88/2011 (Finlex)):
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2011/20110088
Tietämystä lisäämään:
Seksuaalinen kaltoinkohtelu on subjektiivinen kokemus (Kouluasiaa.fi):
http://kouluasiaa.fi/…/seksuaalinen-kaltoinkohtelu-on-subj…/
Yleisimmät väärinkäsitykset / Usein kysytyt kysymykset lasten seksuaalisuudesta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä (HUS):
http://www.hus.fi/…/lasten_se…/Tietoa/ukk/Sivut/default.aspx
"Äiti erotisoi lasta imettämällä": huostaanotto ja psykologinen todistelu lapsiin kohdistuneissa seksuaalirikosten epäilyissä (LL - Anu Suomela):
https://www.lokakuunliike.com/…/aiti-erotisoi-lasta-imettam…
Seksuaalinen kaltoinkohtelu - 12-vuotiaat myyvät seksiä ja Helsingin lastensuojelu väittää ilmiötä uudeksi ymmärtämättä omaa osallisuuttaan ilmiön kehittymiseen (LL 24.9.2017):
https://www.lokakuunliike.com/…/seksuaalinen-kaltoinkohtelu…

Adoptiovanhemmat kiduttajina- Kauhu-uutiset pian mahdollisia myös Suomessa

$
0
0
Picturekuvakaappaus Iltalehti
Useat amerikkalaismediat uutisoivat tiistaina Benito Gutierrezin, 69, ja Carol Gutierrezin, 64, pidätyksestä Arizonan Tucsonissa, kertoo IL. Paikallisen sheriffintoimiston mukaan Gutierrezin pariskunnan epäillään pitäneen neljää 6-12-vuotiasta adoptiolastaan vankeina omassa kodissaan.

Poliisin mukaan pariskunnan epäillään pitäneen lapsiaan muun muassa lukittuina omiin huoneisiinsa, joissa ei ollut valaistusta, vettä tai ruokaa. Lapset päästettiin tekemään tarpeensa yhdessä huoneessa olleeseen ämpäriin.

Poliisi pääsi pariskunnan jäljille pian sen jälkeen, kun yksi lapsista onnistui pakenemaan huoneensa ikkunasta ja pääsi läheiseen kauppaan hälyttämään apua.

Toistaiseksi ei tiedetä, miten kauan Gutierrezin pariskunnan adoptiolapset ovat joutuneet virumaan huoneissaan alkeellisissa olosuhteissa. Amerikkalaismediat ovat ristinneet tapauksen uudeksi "kauhujen taloksi".

Kauhu-uutiset pian mahdollisia myös Suomessa


Suomessa ollaan ajamassa lainsäädäntöön ja sosiaalihuollon toimintakäytäntöihin adoptioita ratkaisuksi lastensuojelun alati kasvaviin kustannuksiin ja köyhien perheiden ongelmiin.

"Adoptio ei ole lasten kannalta yleisesti hyvä ratkaisu", kommentoi Perhekotien keskusjärjestön edustaja Tellervo Söderberg aiemmin ja huomautti, että "myös adoptiolapset voidaan sijoittaa perhekotiin".

Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin mukaan lapsen erottamiseen vanhemmista ei tulisi ryhtyä, jos lasta voidaan suojella lievemmilläkin toimenpiteillä. Ehdotus adoptiosta sijoituksen vaihtoehtona on epäeettinen tilanteessa, jossa lastensuojelu on todettu vakavaksi ihmisoikeusongelmaksi, lasten eriarvoistuminen lisääntyy, asiakaslähtöisyys- ja osallisuusperheen jälleenyhdistämisvelvoite tai oikeusturva eivät toteudu eivätkä lapset ja vanhemmat saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.

Adoptioasiantuntija Nigel Cantwellin mukaan adoptiojärjestelmän väärinkäytöksiä havaitaan vuosittain huomattavia ja aina vain kasvavia määriä. Äärimmäisissä tapauksissa lapsia on viety vanhemmiltaan vastoin heidän tietoaan ja tahtoaan. Perheitä on myös painostettu antamaan lapsensa adoptioon, vaikka heitä olisi voitu auttaa lievemminkin keinoin (Salmela, 2015).

Pakkoadoptio jo mahdollinen Suomessakin- adoptioista puuhataan lastensuojelukeinoa
 
Ongelmallista on, että adoptiolasta toivovien aikuisten oikeudet ohittavat lapsen edun periaatteen, jonka professori J.P. Roos määrittelee kaikeksi siksi mitä ns. asiantuntijaviranomainen pitää lapsen etuna tai mikä sopivasti valitussa asiantuntijalausunnossa todetaan lapsen eduksi. Hänen mukaansa lapsen edusta on tullut lyömäase, jolla voidaan argumentoida sekä lapsen tosiasiallista mielipidettä että biologisten vanhempien näkemyksiä vastaan. Haagin konventio tai Cantwellin tarkastuslista tarjoaisikin suomalaista asiantuntijavaltaa paremmat eväät lapsen edun määrittelyyn.

Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista. Neoliberaali riskiregiimi hakee adoptiosta myös kustannussäästöjä alati kohoaviin sijashuollon kuluihin. 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163). 

Suomen adoptiolaki sallii jo pakko-adoption ilman vanhempien suostumusta.
Adoptiolain 11§:n mukaan " adoptio voidaan kuitenkin erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta siihen suostumustaan tai peruuttanut antamansa suostumuksen, jos lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota eikä suostumuksen antamisesta kieltäytymiseen tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ole riittävää aihetta, kun otetaan huomioon lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon tiiviys ja heidän välillään vallitsevan suhteen laatu.

Jos vanhempi ei voi sairautensa tai vammansa vuoksi pätevästi ilmaista tahtoaan taikka vanhemman olinpaikka on tuntematon, adoptio voidaan erittäin poikkeuksellisista syistä vahvistaa, jos lapsen etu voimakkaasti puoltaa adoptiota".

Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi myöskään adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).

Brasilian hallituksen selvityksen (2003) mukaan keskimäärin joka neljäs lapsi oli huostaanotettuna perheensä köyhyyden vuoksi. ATD-Fourth World –järjestö on päätynyt samanlaisiin tuloksiin mm. Ranskassa ja muualla Euroopassa.

Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy.
Senkin jälkeen on aina lapsia, jotka eivät voi asua synnyinperheessään ja tarvitsevat adoptiovanhemmat.

On todennäköistä, että lastensuojelullisten adoptioiden valvonta jää niiden yleistyessä yhtä heikoksi kuin huostaanottojen. Lastensuojeluun omaksuttuja psykoanalyyttisiä oppeja seuraten biologiset vanhemmat pyritään poistamaan adoptoitujen elämästä.

Adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät Suomessa suhtaudu biologisten vanhempien ja lasten yhteydenpitoon suopeasti (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41).

Avoimet adoptiot ovat usein osoittautuneet huijauksiksi mutta niitä markkinoidaan silti sijoitettujen biologisille vanhemmille.

Pirkanmaan käräjäoikeus toteaakin selväjärkisesti, että adoptiolain yhteydenpito- esityksen tavoitteena vaikuttaa olevan se, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.

Psykoterapeutti Joe Sollin mukaan adoptiotyöntekijät alkavat helposti painostaa äitejä adoptioon löydettyään adoptiovanhemmat- sillä siitä heille maksetaan palkka.

Hänen mukaansa niin kutsutut avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta.

Heti kun sopimus on allekirjoitettu äideillä ei ole enää juridisia mahdollisuuksia perua sopimusta, joka ei tosiasiassa takaa yhteydenpitoa lapseen.


Kriittistä lukijaa kummastuttaa joidenkin adoptiolainsäädäntötyöryhmän järjestöjen historiallisen muistin katoaminen ja kaksinaamaisuus. Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.

Erityisen innokas pakkoadoptioiden asianajaja PeLan lisäksi on ollut Sateenkaariperheet ry, vaikka järjestön päättäjien luulisi tietävän, että suuri osa Yhdysvaltain ja Euroopan kodittomista on juuri LGBTQ- nuoria, jotka ovat karanneet adoptio/bio/sijaisperheistään syrjinnän vuoksi.

Köyhien on syytä varautua pakkoadoptioyrityksiin

Adoptoitavien lasten vähetessä ja suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän tuntien on todennäköistä, että:

1. Sosiaalityöntekijät ja poliitikot saavat varautua lähitulevaisuudessa adoptioiden markkinointiin. Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin , -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.

2. Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.

2. Köyhät ja suojattomat äidit myös Suomessa saavat varautua pakkoadoptioyrityksiin, joita tehdään ensikodeissa ja perhe- , päihde - ja psykiatrisissa kuntoutuslaitoksissa, joista köyhien äitien kannattaa pysyä yhä tarkemmin erossa.
Yhä useampi köyhä äiti voidaan pakottaa ennakollisilla lastensuojeluilmoituksilla ja huostaanotolla uhkailemalla johonkin laitokseen, josta tehdään huostaanottoon ja pakkoadoptioon johtava kiireellinen sijoitus laittomin perustein.

3. Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.

4. Venäläisten ja kiinalaisten adoptiolasten vähentyminen suuntaa markkinoita Afrikkaan ja adoptoitavaksi päätyy yhä useammin köyhän, sairaan tai raiskatun äidin lapsi tai kaapattu, karannut , kadonnut , sairas/vammainen tai ostettu lapsi. Lännen adoptiointo takaa sen, että afrikkalaisten äitien köyhyyttä, sairauksia ja suojattomuutta hoidetaan adoptioilla ja paikallisen hyvinvoinnin/ infrastruktuurin rakentaminen, yhteisöjen vahvistaminen ja rakenteellinen kehitysyhteis/sosiaalityö jätetään tekemättä.

5. Yhä useampi adoptiolapsi poikkeaa ulkonäöltään ja terveydentilaltaan valtaväestöstä , altistuu rasismille, kiusaamiselle ja ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden kokemuksille , alkaa oireilla ja päätyy viranomaisten huostaanottamaksi. Vaikeasti oireileville/ sairaille lapsille ei löydy sijaisperheitä joten heidät säilötään koko lapsuuden ajaksi lastensuojelulaitoksiin vailla valvontaa tai panostusta terveydenhuoltoon tai koulutukseen.

6. Tiukat ehdot adoptiolle asettanut Haagin sopimus ja Cantwellin tarkastuslista korvataan viranomaisten määrittelemällä lapsen edun käsitteellä, jolla voidaan argumentoida niin adoptiolapsen kuin tämän vanhempien tosiasiallista etua ja tahtoa vastaan.

7. Adoptioon liittyvät väärinkäytökset lisääntyvät ja niitä peitellään salassapitoon vedoten. Adoptiokäytännöt irroitetaan lainsäädännöstä ja siirretään viranomaisten harkintavallan alaisuuteen. Adoptiotoimijoiden yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa laatimiin lakeihin jätetään tahallaan viranomaismielivallan ja väärinkäytökset mahdollistavia porsaanreikiä epäeettisten adoptioiden helpottamiseksi kuten nykyinen adoptiolaki osoittaa.

8. Yhä useampi kehitysmaasta adoptoiva adoptiovanhempi adoptoi iäkkäänä ja yksin ja yhä useampi adoptiolapsi kokee uuden hylkäämisen adoptiovanhemman sairastumisen ja ennenaikaisen kuoleman muodossa, joka voitaisiin välttää nimeämällä adoptoitavalle lapselle aina varavanhemmat.

9. Isät sivuutetaan adoptioprosesseissa vielä tehokkaammin kuin huoltoriidoissa tai huostaanotoissa. Tapauksissa , joissa pakkoadoption kohteeksi kaavailtu äiti on painostettu johonkin laitokseen, isän kontaktit sekä äitiin että lapseen pyritään estämään kokonaan.

10. Yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset ovat vaarassa joutua adoptoiduiksi vastoin omaa ja biologisten vanhempiensa tietoa ja tahtoa.


Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-lakimuutoksia-ei-saa-tehda-ilman-tutkimustietoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-syyttaa-vanhempia-lastensuojelun-epaonnistumisista


Eugeniikka elää yhä- arviointi alemmuuden osoittimena

$
0
0
PictureKuvakaappaus Kukka Ranta
"Minusta on alkanut näyttää yhä enemmän siltä, että se ideologisilta seikoilta silmänsä ja korvansa tiukasti sulkeva, rottakokeisiin ja vierasperäisillä sanoilla näennäistieteelliseksi tehtyyn kielenkäyttöön pakeneva ajattelutapa, johon tulevat psykologit korkeakouluissamme tehokkaalla kurssiopetuksella sosiaalistetaan, tuottaa ammattilaisia, jotka kykenevät testaamaan ihmisiä yhtä tyynesti, tottelevaisesti ja turhia kyselemättä, valittiinpa näitä sitten ammattiin, koulukotiin tai keskitysleirin kaasukammioon” ( Antti Eskola, Marraskuun liike)

Ristenrauna Magga seisoo kuvassa perheensä keskellä 1950-luvulla Enontekiöllä, Nunnasen kylässä. 1960-luvun lopulla perhe asui Inarissa ja joutui rotututkimuksen kohteeksi, kertoo YLE jutussaan Ristenreuna Maggan perhettä nöyryytettiin kallonmittauksilla vielä 60- luvulla- Saamelaiset toivovat totuuskomission tuovan julki menneisyyden vääryydet.

Tiede ja arvioinnit alempiarvoisuuden osoittamisen välineinä

– Ääni sortuu, Ristenrauna Magga toteaa ja hiljenee hetkeksi muistellessaan syksyn 1968 tapahtumaa. Hänen perheensä oli saanut tuolloin kutsukirjeen Inarin ala-asteelle tutkimuksiin. Perhe pakkautui henkilöautoon ja totteli kuuliaisesti kutsua.

Koululla kaikkien tuli riisuutua alasti. Valkotakkiset tutkijat mittailivat laitteilla saamelaisten kallon, nivelien ja raajojen pituuksia. Mukana tuotiin ulostenäytteitä. Myös verinäytteitä otettiin.

– Mie muistan kun ne sanoi, että minulla oli epätavallisen pitkät nivelet saamelaiseksi, Magga hämmästelee.

Samaan aikaan tutkimuksissa ollut toinen nainen käskettiin nousemaan pöydälle seisomaan alasti ja häneltä mitattiin kaikki paikat. Maggalta ei vaadittu samaa, koska hän oli synnyttänyt nainen. Myös Maggan mukana ollut 1-vuotias esikoispoika mitattiin tarkasti.

Hieman myöhemmin Maggan isosisko ja pikkuveli vietiin Ruotsiin Lundin yliopistoon tutkimuksia varten. Mutta mitä tiedoilla oikein tehtiin, sitä ei perheestä kukaan tiedä vielä tänäkään päivänä. Maggan mukaan kyse oli siitä, että saamelaisten alempiarvoisuutta pyrittiin osoittamaan tieteen keinoin.

Picture
Suomen saamelaisten keskuudessa tehtiin rotututkimuksia 1920-luvulta alkaen; luita kaivettiin aina haudoista asti, YLE kertoo.

1800-luvun lopulta 1930-luvulle saakka saamelaisia vietiin villi-ihmisinä näytille saksalaisiin eläintarhoihin. Eläintarhoihin päätyivät myös Ristenrauna Maggan isoisä ja setä.


– Nykyisin, kun kysytään johonkin virustutkimukseen, kysyn aina, miten tuloksia käytetään. Silloin me saamelaiset emme tietenkään uskaltaneet semmoista kysyäkään. Kun minä olin lapsi, vanhemmat aina sanoivat, ettei saa suututtaa herroja. Piti vain olla ihan hiljaa ja alistua kaikkeen, Magga muistelee.


Totuuskomissio viimein Suomeenkin

Maggan kokemukset ovat esimerkki siitä, miksi Suomessa valmistellaan tällä hetkellä totuus- ja sovintokomissiota.

Suomen hallitus ilmoitti lokakuussa 2017 käynnistävänsä saamelaisasioita käsittelevän sovintoprosessin – alun perin Saamelaiskäräjien aloitteesta. Tämän kevään aikana on tarkoitus määritellä, mitkä ovat komission tehtävät ja miten se toimii.

Tavoitteena on tehdä tunnetuksi alkuperäiskansan historiassa kokemia vääryyksiä, ennen kaikkea Suomen valtion saamelaisille aiheuttamia traumoja.
Samoja keskusteluja käydään myös naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa.
Suomen Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio mielestä totuus- ja sovintokomission tulisi tehdä näkyväksi näkymätöntä historiaa saamelaisten ja Suomen valtion ja sen eri rakenteiden välillä. Komission pitäisi esimerkiksi selvittää, miksi vuonna 2018 vain 24 prosenttia saamelaisista puhuu saamen kieliä äidinkielenään.

Sodan jälkeen 1940-luvulla perustetut asuntolakoulut ovat olleet yksi kipeimmistä taakoista monille saamelaisille. Niissä lapset asuivat kaukana omasta perheestä, kulttuurista ja äidinkielestä. Kouluissa monesti sisäistettiin saamelaisten alempiarvoisuus. Sukupolvi toisensa jälkeen oppi häpeämään kulttuuriaan, eivätkä kaikki vanhemmat enää opettaneet äidinkieltään lapsilleen.

Sanila-Aikion mukaan pitää varmistaa, että saamenkielisiä ja kulttuurinmukaisia mielenterveyspalveluja on tarjolla kaikille, jotka niitä tarvitsevat - sekä komission työn aikana että sen jälkeen.

– Kyseessä ovat sukupolvia kestäneet traumat ja sukupolvilta toisille siirtyneet taakat. Monesti nostan esiin asuntola-aikojen fyysisen, henkisen ja seksuaalisen väkivallan ja sen, minkälaisia vaikutuksia niillä on ollut ja on nyt, jos niitä aletaan käsitellä, painottaa Sanila-Aikio.



PictureSaartjie Baartman/kuvakaappaus originalpeople.org
Tarkkailun kohteena edelleen

Tällä hetkellä saamelaiskulttuuria huomioivia mielenterveyspalveluita ei käytännössä ole saatavilla.
Sovintotyö ei etene, jos samalla edistetään hankkeita, jotka heikentävät alkuperäiskansojen oikeuksia ja pahimmillaan kasaavat uusia traumoja saamelaisyhteisöille.

Tällaisia hankkeita voivat olla esimerkiksi metsähakkuut, kaivostoiminta tai kasvava turismi. Sanila-Aikion mukaan suurista maankäyttöhankkeista saamelaisten kotiseutualueella tulisi pidättäytyä ennen kuin totuus- ja sovintoprosessi on käyty loppuun.

Lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö on tilannut selvityksen mahdollisesta Jäämeren radasta, joka saattaisi toteutuessaan halkoa saamelaisten kotiseutualuetta ja kasvattaa entisestään kaivos- ja metsäteollisuutta alueella.

– Jäämeren ratahanke voi olla se viimeinen negatiivinen kehityskulku. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että tulevaisuudennäkymä omaan elinkeinoon on niin toivoton, etteivät henkilöt enää kestä sitä, vaan tekevät esimerkiksi itsemurhan, Sanila-Aikio sanoo.

Itsemurhat (siirryt toiseen palveluun)ovat edelleen merkittävä kuolinsyy pohjoisessa, erityisesti porosaamelaisten miesten keskuudessa.

1990-luvulla syntynyt Sunna Nousuniemi on huolissaan, miten alituinen suurennuslasin alla oleminen vaikuttaa nuoriin ja heidän mielenterveyteensä.

Ikään kuin edelleen sellainen rotututkimusten peru jatkuisi, että me olemme jatkuva tutkimusten kohde, eikä aktivinen tekijä, joka otetaan tasa-arvoisesti huomioon lainsäädäntötilanteissa ja julkisessa keskustelussa.


– Toivon, että totuus- ja sovintokomissiosta tulisi sellainen foorumi, jossa saamelaiset voivat turvallisesti kertoa omista kokemuksistaan ja vanhoista traumoistaan, ja että ne myös otetaan tosissaan ja koemme tulevamme kuulluiksi, Nousuniemi toteaa. (YLE-uutiset, 17.2.2018 )

PictureKuvakaappaus Perhekuntoutus Hermanni
Eugeniikka jatkuu valtion, kuntien ja STEAn rahoituksella


Valtiolähtöinen rotuoppi ja rodunjalostus eivät hävinneet toisen maailmansodan ja natsi- ­Saksan kukistumisen myötä, vaan jatkoivat länsimaissa julkisesti voittokulkuaan aina 1960­-70 -­luvuille asti, jolloin rodunjalostuksesta tuli kätketympää.
”Rotu” - ­sana vaihtui 1950-­luvulla sanaksi ”perinnöllisyys”.
Tästedes tutkittiin perinnöllisyystiedettä, ei rotuoppia ja tavoiteltiin hyvää perimää, ei rodunjalostusta (Teittinen, 2010, 70­84).

Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.

Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.

Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa lähes kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan poikkeavuutta, riskejä, ongelmia eikä ongelmien periytymistä. 

  Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä.

Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka lastensuojelu tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.

Ikosen mukaan köyhyys näyttäytyy huostaanottoperusteena 2000-luvun Suomessa. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231). 


Alentavia arviointeja ja asenneongelmia oikeutetaan yhä yliopistojen arvovallalla.

Tutkijat tuntuvat luottavan sokeasti hiljaiseen tietoon sosiaalityön tutkimattomista käytännöistä ja vaikutuksista; idealistisia johtopäätöksiä sosiaalityön ja sijaishuollon auttamispotentiaalista ja prosesseista vedetään- ei sen perusteella miten asiat ovat- vaan sen perusteella miten asioiden pitäisi olla.

Myös tutkijoiden havaitseman kausaalisuuden suunta poikkeavuuden ja kontrollin välillä on väärä. Poikkeavuus ei välttämättä johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus.


Historia todistaa, että on edesvastuutonta uskoa, että erilaisia ”riskiryhmiä” pitää etsiä ja tunnistaa, jotta heidän ongelmiinsa löydettäisiin "ratkaisu". Käytännössä on kyse eugeniikasta ammentavasta huonon sosiaalisen perimän metsästyksestä. Tällä metsästyksellä, joka johtaa köyhien lisääntyviin ja turhiin tutkimuksiin, riskiseulauksiin ja vapaudenriistoihin on samanlaisia syrjäyttäviä ja tuhoavia vaikutuksia kuin eugeniikalla.
 Ongelmien ylisukupolvisen periytymisen diskurssi on fatalistista yhteyksiä, mahdollisuuksia, kasvua ja toivoa kieltävää ja estävää negatiivisuutta ja vihapuhetta, joka tuottaa ongelmia, itsensätoteuttavia profetioita, leimoja ja selviytymisen esteitä oletetuille riskiryhmille.
Syrjäyttävästä diskurssista on lyhyt matka syrjäyttävään politiikkaan ja käytäntöihin, joita diskurssilla selvästikin valmistellaan ja legitimoidaan.


Tutkijoiden yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet hyväosaiset voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.
 

Verisiteitä tutkineen Kati Hämäläisen mukaan "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se tarjoaa lapselle pysyvät ihmissuhteet ja katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192). Näin siis tilanteessa, jossa lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen huostaanottojen syyperuste, jotka tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%), lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016) ja sosiaalityöntekijöiden perheen "kunnollisuutta" koskevien subjektiivisten näkemysten perusteella (Hiitola 2015).

Lastensuojelutoimijoiden mm. Pelastakaa Lapset ryn ponnistusten tuloksena adoptiolakiin saatiinkin pakkoadoptiot mahdollistava lainkohta 11§. Myöskään adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu biologisten vanhempien suostumusten hankkimista. Pykälä koskee ilman palvelunantajaa tehtyjä adoptioita vieraista valtioista, joissa biologisten vanhempien suostumukseen tulisi kiinnittää erityishuomiota ja joissa usein ilmenee muitakin väärinkäytöksiä.

 Erityisesti nykyisissä lastensuojelun arvioinneissa on havaittavissa rotuoppien perintö. Esim. yhteenvetolomakkeessa Pohjois- Savon lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle hyväksytään ikäänkuin todisteina perheen ongelmista perhetyön puoskarointimenetelmät ilmoittamalla, että: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."

Jos asiakkaalle ei saada fabrikoitua mielenterveys- päihde-, tai elämäntapaongelmaa, yritetään vuorovaikutushäiriötä tai ylisukupolvista huono-osaisuutta.

Tyypillistä on, että alkuperäisen perhearvioinnin/ mielenterveysseulan osoittaessa puhtaita tuloksia asiakas komennetaan uuteen arviointiin, jonka tarkoitus on löytää jokin toinen ongelma.

Asiakkaat siis pakotetaan toinen toistaan seuraaviin arviointeihin eri toimijoille niin kauan kunnes "löydetään" se vika, jonka olemassaolosta lastensuojelun työntekijät olivat varmoja jo työtä aloittaessaan.

Asenteellisia alempiarvoisuuden todistamiseen pyrkiviä arviointeja käytetään yhä ja yritetään jopa tieteellistää ja leikillistää/ pelillistää.

Erityisen hyvin käsitys asiakkaiden alempiarvoisuudesta ja muut asenneonglmat näkyvät kokemusasiantuntijoiden kohtelussa,
joille ei ole näihin päiviin mennessä haluttu maksaa palkkaa tai edes kulukorvauksia.

Sen sijaan, että perheille pyrittäisiin arviointien avulla kehittämään tarpeenmukaisia palveluita, arviointien avulla perheet pakotetaan sijaishuollon liikevoittoihin tähtäävien pakkotoimien kohteiksi.

Nykyisin diagnoosit ovat tärkeimpiä sosiaalisen järjestyksen ja hallinnan tuottajia. 
Diagnoosi määrittelee ja oikeuttaa sitä, minkälaisten oireiden kokonaisuutta pidetään sairautena ja alempiarvoisuutena.
Lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä virkailijoiden mutu-diagnooseja asiakkaista käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”


Samalla tavoin kuin lääketehtaat pyrkivät määrittelemään normaalista elämänkulusta lääkehoidettavia sairauksia, sijaishuollon yrittäjät pyrkivät määrittelemään ohimenevistä elämäntilanteista ja olosuhteista huostaanottoa vaativia pysyviä elämäntapa- ja yksilöongelmia.

Sovintotyö ei etene lastensuojelussakaan, jos samalla edistetään hankkeita, jotka heikentävät köyhien asiakkaiden oikeuksia ja pahimmillaan kasaavat uusia traumoja yhteisöille.


Kuinka monta vuosikymmentä pitää kulua ja kuinka monen perheen tuhoutua, ennenkuin lastensuojelun arvioinnit ja niistä tehdyt lausunnot otetaan totuuskomission käsittelyyn?

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/toimittajat-ja-tutkijat-tautimarkkinoijina
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhtaaksi-pesty-lastenkoti-romanien-ja-saamelaisten-sorto-siivotaan-pois-suomen-historiasta
https://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saamelaisveri-viranomaisten-huolena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-tarvitsee-reformin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-valtion-kaltoinkohtelemat-eivat-saa-korvauksia-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella

Hollannin Buurtzorg- kotihoitomalli pitäisi tuoda Suomeen

$
0
0
Picture
THLn tekemän Vanhuspalvelujen seurantatutkimuksen mukaan kotihoidon henkilöstöä on vähennetty, vaikka samaan aikaan asiakasmäärät ovat kasvaneet.
Kotihoidon työntekijät kertovat uupumuksesta ja järjettömästä kiireestä. Kotihoidon työntekijän entuudestaan täyteen työlistaan lisätään ylimääräisiä asiakkaita siinä toivossa, että joku hoidettavista ei avaakaan ovea.
SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola sanoo suoraan, että hallitus tavoittelee valinnanvapaus-esityksellä sosiaalipalveluiden laadun heikentämistä. Paavola on huolissaan kotihoidon nykytasostakin.
– Kotihoitohan on jo tällä hetkellä sellainen, että "hei ollaanko täällä vielä hengissä", Paavola toteaa.


Mitä jos kotihoito järjestettäisiin kokonaan uudestaan? Mitä jos se tehtäisiin 35 prosenttia halvemmalla? Mutta samalla niin että työntekijät ovat valtavan innostuneita työstään. Ja asiakkaiden elämänlaatu paranee ja heidän fyysinen terveytensä on parempi. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta? Tämä on se vallankumous jota Buurtzorg parhaillaan tekee Hollannissa.

Hollantilainen kotihoidon malli Buurtzorg vähentää byrokratiaa ja korostaa asiakaslähtöisyyttä

"Hollannissa sote-sektorin yksityistäminen, hoitoyksiköiden koon kasvattaminen ja hoidon standardisointi aloitettiin 1990-luvulla, kertoo Suomen muistiasiantuntijoiden blogi. Kymmenen vuotta myöhemmin toimet alkoivat näkyä maassa maassa kotihoidon laadun huonontumisena. Uudistukset myös lisäsivät kansallisia sosiaali- ja terveyskustannuksia merkittävästi. Organisaatiorakenteet muuttuivat monimutkaisiksi ja mm. sairaanhoitajia värvättiin hallinnollisiin tehtäviin kenttätyön sijaan. Muutos aiheutti turhautumista niin hoitohenkilökunnassa kuin kotihoidon asiakkaissakin.

Näitä ongelmia ratkaisemaan muutama sairaanhoitaja perusti säätiön, joka tarjoaa uudella periaatteella toimivia kotihoitopalveluita.

Buurtzorg Nederland -säätiö on toiminut Hollannissa vuodesta 2006 lähtien saavuttaen merkittäviä tuloksia. Uusi toimintamalli on pyrkinyt vähentämään kotihoidon byrokratiaa ja hierarkkisuutta sekä panostamaan aitoon kohtaamiseen asiakkaiden kanssa. Erityisen toimivaksi Buurtzorg on osoittautunut muistisairaiden ja saattohoidossa olevien asiakkaiden kohdalla. Myös kuluja on saatu pienenemään. Samantyyppisiä kotihoidon uudistuksia on tällä hetkellä menossa esimerkiksi Ruotsissa, Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Japanissa.

12 hoitajat itsenäiset tiimit päättävät asioista yhdessä


Käytännössä Buurtzorgin kotihoidon yksiköt muodostuvat maksimissaan 12 hoitajan tiimeistä. Heillä on kullakin oma alueensa, jossa on 40–60 asiakasta. Tällä hetkellä Hollannissa toimii arviolta 900 tiimiä. Tiimeissä ei ole erikseen esimiestä, vaan esimerkiksi budjetin laatimisesta päätetään yhdessä. Säätiön puolesta palkanmaksusta ja taloushallinnosta vastaa yksi noin 50 hengen hallintotiimi kaikkia tiimejä varten. Toiminta perustuu ajatukseen, että kaikki osallistuvat työn suunnitteluun ja koordinointiin: kaikille on sovittu jokin tietty vastuualue. Yksiköt voivat toimia keskenään hyvinkin eri tavalla, tärkeintä on löytää jokaiselle tiimille omat, sopivat toimintatavat. Haasteisiinsa Buurtzorg -tiimit saavat mentorointitukea noin 20 hengen mentoritiimiltä. Esimerkiksi rekrytointeihin, vastuunjakoon ja kontaktien luomiseen tarjotaan siis työnohjausta, mutta päätökset tehdään oman yksikön kesken. Hallintorakennetta ja esimerkiksi laskutusta yksinkertaistaa myös se, että kaikki hoitajat pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan kaikkiin hoitotehtäviin perushoidosta ja ulkoilutuksesta lääkkeenjakoon. Tämän mahdollistaa hoitajien korkea koulutustaso, sillä suurin osa hoitajista on koulutukseltaan sairaanhoitajia.

Asiakasta palvelevat koko ajan samat hoitajat

Buurtzorgin toiminnan kulmakiviä ovat asiakaslähtöisyys, holistinen näkökulma ja aito kohtaaminen. Periaatteisiin kuuluu, että yhdellä asiakkaalla on vain kaksi tai kolme hoitajaa, jotka hänen luonaan vierailevat. Hoitajien ja asiakkaiden välille muodostuu näin aito luottamuksellinen suhde, ja koko hoitosuunnitelman laatiminen perustuu kokonaiskuvaan yksilön tarpeista ja toiveista. Ollaan kiinnostuneita koko asiakkaan elämänpiiristä: fyysisistä, henkisistä ja sosiaalisista tarpeista sekä ympäristöstä, jossa asiakas elää. Toimenpidekeskeisyydestä on siirrytty ihmiskeskeisyyteen. Lisäksi korostetaan jatkuvuutta ja pyritään välttämään hoidon pirstaloitumista. Byrokratian väheneminen ja teknologian hyödyntäminen työssä ovat jättäneet hoitajille enemmän aikaa yksinkertaisesti jutella asiakkaidensa kanssa.

Naapurustoyhteisön apu hyödynnetään hoidossa


Asiakaslähtöisyyttä ja hoidon yksinkertaistamista pyritään Buurtzorgissa tukemaan myös ”naapurustokeskeisyydellä” (Buurtzorg voidaan kääntää suomeksi ”naapurustohoiva”). Tämä tarkoittaa sitä, että kotihoito hyödyntää koko naapurustoyhteisön apua toiminnassaan. Tämä pitää sisällään niin viralliset tahot ja sote-palveluntarjoajat kuin epävirallisemmat toimijat, kuten vapaaehtoiset. Kun asioidaan tutuksi tulleiden fysioterapeuttien ja apteekkihenkilöstön kanssa, tieto eri palveluntarjoajien välillä kulkee sujuvammin ja yhteydet pysyvät tiiviimpinä.

Picturekuvakaappaus Enlivening Edge
Itsenäisyys tuottaa ammattiylpeyttä ja työtyytyväisyyttä

Kotihoidon työntekijöiltä edellytetään sitoutumista Buurtzorgin arvoihin. Näihin arvoihin lukeutuvat mm. luottamus, itsenäisyys, luovuus, yksinkertaisuus ja yhteistyö. Arvojen tietoisen tunnistamisen vuoksi työntekijät kokevat työssään toteuttavansa hyvinä pitämiään periaatteita. Ammattiylpeys näkyy selvästi esimerkiksi hoitajien korkeana työtyytyväisyytenä. Kun itse pääsee osallistumaan työnsä suunnitteluun, se motivoi! Työ Buurtzorgin kotihoidossa on myös erittäin itsenäistä, koska työnantaja korostaa luottavansa hoitajien ammattitaitoon ja harkintakykyyn; hoitajat tuntevat asiakkaidensa todellisen tarpeen. Asiakkaan parasta ei siis määritellä organisaation puolesta standardien mukaan. Työntekijöitä myös kannustetaan luovuuteen, mikä ruokkii ruohonjuuritason ongelmanratkaisua ja innovointia sekä työhyvinvointia. Ja työntekijöiden tyytyväisyyshän tunnetusti välittyy asiakkaalle asti!

Kirjoittanut: Ulla-Kaisa / Suomen muistiasiantuntijat ry"

Lastensuojelun käytännöt perustuvat väärälle tiedolle kiintymyssuhteista

$
0
0
PictureKuvassa: Anu Huovinen
Neljä harhaa kiintymyssuhteista- Testaa oletko AC vai DC?

Lastensuojelun arviointikäytännöt perustuvat kiintymyssuhdeteoriaan. Arvioijilla on paljon valtaa, sillä arviointien perusteella tehdään päätökset huostaanoton tarpeesta.
Suomalaiset lastensuojelumarkkinat ovat jakautuneet huostaanottoja tuottavia avohuollon tukitoimia esim. vanhemmuudenarviointeja ja perhekuntoutuksia tarjoavien ja sijaishuoltopaikkoja tarjoavien yritysten ja järjestöjen kesken, jotka ovat usein samoja toimijoita ja toimivat jääviyssäännösten vastaisesti myös lastensuojelun lainsäädäntö- ja tuomioistuintyössä ja STEAn avustusasian neuvottelukunnassa.

Nopea vilkaisu sosiaalityön tukimuksiin paljastaa, että virheelliset käsitykset kiintymyssuhdehäiriöistä toistuvat opinnäytetyöstä toiseen eivätkä sosiaalityön tutkijatkaan ole aina tutustuneet eivätkä tietoisia alansa uusimmista tutkimuksista tai keskusteluista.
Juristien mukaan virheelliset käsitykset ovat johtaneet myös virheellisiin ja epäeettisiin toimintakäytäntöihin mm. hätiköityihin huostaanottoihin ( Ikonen 2013; Mannonen 2013; Harjulahti 2015). Lastensuojeluseminaareissa ja - koulutuksissa ja lastensuojelun arvioinneissa toistuvat samat virheelliset oletukset.

Kiintymyssuhdeteoria perustuu brittiläisen psykiatrin ja psykoanalyytikon John Bowlbyn ajatteluun, jossa tietyt psykoanalyysin periaatteet yhdistyvät havaintoihin eläinten leimautumisesta (Bowlby 1969, 179183).

Tutkittuaan 44 nuoren varkaan varhaislapsuutta John Bolby (1944) havaitsi, että monilla oli ollut eroja vanhemmistaan ja ongelmia varhaisissa ihmissuhteissaan.
Havaintojensa pohjalta Bowlby kehitti teorian, jonka mukaan varhaisella kasvuympäristöllä on ratkaiseva merkitys persoonallisuuden patologisessa kehityksessä.
Jari Sinkkosen ja Mirjam Kallandin (2002, 78) mukaan Bowlby piti luomaansa kiintymyssuhdeteoriaa eräänä psykoanalyysin muunnoksena.
Bowlby suhtautui kriittisesti ja kielteisesti huostaanottoihin ja kasvatuslaitoksiin (Bowlby, 1957, 107-112) ja onkin ironista, että Suomessa kiintymyssuhdeteoria käännettiin huostaanottojen ja laitossijoitusten oikeuttamisen välineeksi.

 Kiintymyssuhteiden luokittelu perustuu Mary Ainsworthin havaintoihin ja niiden pohjalta kehitettyyn vieras tilanne -menetelmään (Strange Situation), jossa lapset altistetaan lyhyelle erolle hoitajastaan. Sen perusteella miten lapsi reagoi eroon ja hoitajan paluuseen ja hoitaja lapseen, arvioidaan lapsen ja aikuisen kiintymyssuhteen laatu.
Ainsworthin aineisto koostui vain 26 keskiluokkaisesta baltimorelaislapsesta, eikä siihen luultavasti mahtunut montakaan todella turvatonta lasta. Jari Sinkkonen myöntää, että jälkikäteen arvioituna muiden kuin tasapainoisimpien kiintymyssuhteiden määritteleminen turvattomiksi oli harkitsematonta.

Lastensuojelutoimijat kuitenkin tarttuivat kiintymyssuhdeluokitukseen yhtä innokkaasti kuin Tom Arnkilin huolen vyöhykkeisiin ja tulkitsevat ja käyttävät sitä yhtä virheellisesti.


Arnkil reagoi luokituksensa väärinkäyttöön esittämällä vetoomuksen Älkää leimatko lapsia huolten vyöhykkeistöllä ja kirjoittamalla vyöhykkeiden käytöstä analyysin Älkää ottako tätä karkkia pois.

Suomen johtavat kiintymyssuhdeasiantuntijat eivät ole tehneet kiintymyssuhdeluokituksen väärinkäytölle mitään.

Turvallisessa kiintymyssuhteessa ( kirjainsymboli B) tunne ja järki ovat tasapainossa, vuorovaikutus on toimivaa ja luottamuksellista ja hoitaja vastaa lapsen tarpeisiin asianmukaisesti.
Välttelevässä kiintymyssuhteessa ( kirjainsymboli A) lapsen tunteiden ilmaiseminen on vähäistä  ja vuorovaikutuksessa painottuu loogisuus ja järkiperäisyys. Vähäinen tunteiden ilmaiseminen tulkitaan merkiksi siitä, että lapsi on kokenut jääneensä selviämään tunteistaan yksin.
Ristiriitaisen kiintymyssuhteen (kirjainsymboli C) merkkinä on epäjohdonmukainen käytös/tunneilmapiiri ja selitykseksi tulkitaan kokemus hoivaajasta, joka on impulsiivinen ja epäjohdonmukainen.
Toimivan kiintymysstrategian täydellistä puuttumista kuvataan organisoitumattomaksi, kaoottiseksi, disorganisoituneeksi tai jäsentymättömäksi kiintymyssuhteeksi (kirjainsymboli D) (Main ja Solomon 1990).
Organisoitumattoman kiintymyssuhteen katsotaan psykoanalyysissa voivan johtaa myöhemmin kehittyvään dissosiaatiohäiriöön (Dissociative Identity Disorder- DID) (Ogawa ym. 1997; Carlson 1998).

On olemassa normatiivisia vältteleviä ja ristiriitaisia kiintymyssuhteita, jotka eivät ole turvattomia ja jotka eivät muodosta psykopatologian kannalta juuri minkäänlaista riskiä. Kiintymyssuhteen luotettavakaan luokittelu ei sellaisenaan anna paljoa eväitä hoitopäätöksiä tehtäessä ilman monipuolista tietoa lapsen ja perheen tilanteesta ja juuri tuo monipuolinen tieto usein puuttuu lastensuojelun arvioinneista ja päätöksistä.

Organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta on tullut monien politiikkojen ja kliinikkojen mielenkiinnon ja intressien kohde.
Tämä intressi on usein perustunut :
1)Väärälle oletuksille, että kiintymyssuhteen osoittimia voi käyttää täsmällisenä arviointina yksilöllisissä/lastensuojelullisissa asetelmissa
2) Väärälle oletukselle , että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua
3) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi patologiaa
4) Väärälle oletukselle, että organisoitumaton kiintymyssuhde edustaisi staattista piirrettä/reagointitapaa lapsessa
(lähde:http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)

Virheellisesti tehdyn kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan vääriä diagnooseja, huostaanottoja, arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia ja erilaisia vahingollisiksi todettujen kiintymyssuhdeterapioiden johdannaisia esim. DDP:tä
josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoittaa. Väärään tietoon perustuvaa koulutusta tarjoavat monien lastensuojelulaitosten lisäksi mm. Valtakunnallinen lastensuojelu VaLaSu ry ja Etelä- Suomen lastensuojelijat Elsa ry.


PictureJari Sinkkonen kuvakaappaus YLE
Kiintymyssuhteiden arvioijilta puuttuu tieto ja ammattitaito

Mainin ja Solomonin listaamat kiintymyssuhteiden käytös/reagointitavat voivat tapahtua monesta syystä. Välttelevän tai organisoitumattoman kiintymyssuhteen osoittimeksi luokiteltu käytös voi johtua monista muustakin syistä kuin lapsi- vanhempi- suhteen laadusta esim. tilannetekijöistä, genettisistä piirteistä , temperamenttieroista jne.

Organisoitumattoman kiintymyssuhteen käytöspiirteet ovat yleisempiä kaltoinkohdelluilla vauvoilla mutta piirteet eivät välttämättä johdu kaltoinkohtelusta.
Erityisesti ensi- ja turvakotien olisi syytä huomata, että organisoitumattoman kiintymyssuhteen luokitteluja EI VOI käyttää kaltoinkohteluseulaukseen. Huomattava osa kaltoinkohdelluista lapsista ei osoita testitilanteessa organisoitumattomaksi luokiteltua käytöstä ja toisaalta taas monet lapset, joita ei ole kaltoinkohdeltu reagoivat organisoitumattomasti.

Vanhempi saattaa käyttäytyä lastaan kohtaan organisoitumattomasti luokitellulla tavalla omien traumojensa takia, ei siksi että hän olisi kaltoinkohtelija.

Toistuvat erottamiset vanhemmista esimerkiksi toistuvat testit tai sijoitukset itsessään aiheuttavat organisoitumattomaksi luokiteltua käyttäytymistä. Tämän takia esim. sijoitetun, vanhemmistaan erotetun lapsen arvioiminen antaa harhaanjohtavan kuvan lapsi- vanhempi - suhteen laadusta.
Organisoitumaton kiintymyssuhde vauvalla ei välttämättä aiheuta myöhempiä ongelmia. Silloin kun ongelmia ilmaantuu, ne voivat olla tulosta pikemminkin vaikeista elinolosuhteista kuin organisoitumattomasta kiintymyssuhteesta.

Organisoitumaton kiintymyssuhde EI OLE vauvan/ lapsen yksilötason diagnoosi tai ominaisuus vaan suhdespesifi.

On tärkeää tunnistaa ja tunnustaa, että kiintymyssuhdeteoriaa on sovellettu väärin viime vuosina esim. lasten sijoitustapauksissa. Väärinkäytökset ovat tulosta virheellisistä oletuksista että 1) kiintymyssuhteen osoittimia voitaisiin käyttää yksilöarvioinnissa lastensuojelussa 2) että organisoitumaton kiintymyssuhde ennustaisi lapsen kaltoinkohtelua 3) että se ennustaisi patologiaa tai 4) edustaisi staattista piirrettä lapsessa ( ts. ei muuttuisi kehityksen tai perheen saaman tuen myötä). Nämä ovat organisoitumatonta kiintymyssuhdetta koskevia myyttejä ja liioitteluja, joita tutkimusnäyttö EI tue.

Väärintulkinnoilla aiheutetaan todennäköisesti harmia jo valmiiksi huono- osaisille ja puutteenalaisille perheille.
Väärintulkinnat voivat vaurioittaa lasten ja vanhempien ihmisoikeuksia ja toimia syrjivinä käytäntöinä sosiaalista ja taloudellista apua tarvitseville vähemmistöille.

Lapsen sijoitusta hänen syntymäperheestään ei voi milloinkaan oikeuttaa yksinomaan lapsen organisoitumattomalla kiintymyssuhteella hoivaajaansa.
On tärkeää huomata, että on vankka näyttö siitä, että sekä kiintymyssuhdeteoriaan perustuvat interventiot että luonnollisesti tapahtuvat korjaavat kokemukset voivat alentaa organisoitumattomasti kiinnittyneiden lasten määrää.

Todellinen kiintymyssuhdeteoriasta ja -tutkimuksesta saatava hyöty piileekin perheiden tukemisessa ja ymmärtämisessä ja näyttöön perustuvien interventioiden tuottamisessa.
(lähde: http://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2017.1354040)

Tätä eivät ole selvästikään ymmärtäneet ne tuhannet sosionomit, sosiaalityöntekijät ja lastensuojelu- ja perhekuntoutuslaitosten työntekijät, jotka ovat ottaneet perustehtäväkseen kiintymyssuhteen tai vuorovaikutuksen häiriön löytämisen kotikutoisilla arvioinneillaan.

Sekä Jari Sinkkonen että Mirjam Kalland ovat kiihkeitä lastensuojelun ja pysyvän huostaanoton puolestapuhujia. Lähes kaksikymmentävuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella ( 2001) Kalland ja Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.

Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen.
(Kivinen 1992; Heino 2009).


THL:n selvityksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten vanhempiensa luokse harvoin. Vain hieman yli kymmenen prosenttia huostaanotetuista lapsista palautettiin kotiinsaLSKL:n kysely paljasti, että lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen ei pyritä.

Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.

Sosiaalipolitiikan professori
J.P.Roos kertoo Huostaanotto- kirjassaan kuinka "Suomesta Ruotsiin vietyjä sotalapsia on tutkittu aikuisina ja todettu, että ne lapset, jotka palautettiin vanhemmilleen jopa hyötyivät tästä interventiosta. Sen sijaan niillä, jotka jäivät sijaisperheisiinsä, on ollut monenlaisia psyykkisiä vaikeuksia.

Ruotsissa on vertailtu adoptiolapsia sellaisiin lapsiin, jotka palautettiin heikoissa oloissa eläville yksinhuoltajilleen; palautettujen lasten ryhmässä ei ollut juurikaan enempää nuorisorikollisuutta kuin väestössä keskimäärin. Adoptiolasten rikollisuusluvut sen sijaan olivat korkeat.

Tällaisia tutkimuksia on tehty niin runsaasti ja monesta näkökulmasta, vakuuttavin tuloksin, että on vaikea käsittää, miten hallitus voi esittää sellaisen käsityksen, ettei lasta voida palauttaa huostaanoton jälkeen biologiseen perheeseensä".

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta.
Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme kärsii itse kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).



PictureMirjam Kalland kuvakaappaus YLE
Mentalisaation häiriö- kenellä?

Mannerheimin lastensuojeluliiton puheenjohtajaa psykoterapeutti Mirjam Kallandia pidetään Jari Sinkkosen ohella yhtenä Suomen johtavista kiintymyssuhdeasiantuntijoista.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton perheiden tukitoimet esim. vanhempien ryhmät lepäävätkin vankasti kiintymyssuhdeteorian ja psykoanalyyttisen orientaation varassa.
MLL:ssä elää yhä mentaalihygienian ja luokkasidonnaiseksi kurikäytännöksi muodostuneen psykiatris- yhteiskunnallisen työn perintö. 
1920- luvulla koulut ja poliisiviranomaiset ilmoittivat Liiton psykiatreille ja psykiatris- yhteiskunnalliselle työntekijälle "probleemilapset", jotka sijoitettiin "suojelukasvatettaviksi" lastensuojelulaitoksiin. Sata vuotta myöhemmin
"turvattomasti kiinnittynyt riskilapsi" ja hänen riskivanhempansa, jotka muodostavat mentalisaatio-, kiintymyssuhde- ja vuorovaikutushäiriöisen riskiperheen ohjataan MLL:n perhekuntoutukseen, tai lapsi määrätään "saamaan korjaavia ja korvaavia kokemuksia" MLL:n lastensuojelulaitoksiin; Vanhamäen lastenkotiin tai Korkeavuorenkadun tai Marjaniemen nuorisokoteihin.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton kyseenalainen ansio on myös kotiavun korvautuminen ”ongelmaperheille” suunnatulla perhetyöllä, jonka MLL tuotti Suomeen vuonna 1976.

Vuonna 2003 kotipalvelu oli jo korvautumassa perhetyöllä, eikä tehostettua kotipalveluakaan enää yleisesti ollut kunnissa tarjolla ( Heino, 2008, 20-29).


Mirja Korkiakangas vahvistaa perhetyön terapeuttiseksi orientaatioksi psykodynaamisen eli psykoanalyyttisen orientaation (Korkiakangas, 2005 , 68), joka perustuu Freudin virheellisiksi todettuihin oletuksiin. Perhetyön viitekehyksenä monissa sijaishuoltoyrityksissä esim. Arjessa- konsernissa on kiintymyssuhdeteoria.

Raija Hovi- Pulsan mukaan perhetyö voi olla huostaanottoa edeltävää työtä, perhetyöllä saatetaan hakea näyttöjä huostaanottoa varten tai perhetyö voi olla perheen valmistelemista huostaanottoon.

Jäsentymätön perhetyöpuhe ei kerro, mitä perhetyöllä tarkoitetaan, mitä perheissä tuetaan ja millaisiin arvioihin tukeminen perustuu. (Ks. Heino, Berg & Hurtig 2000, 10 - 11.) Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, lomakkeiden täyttö, luistelu, keilaus, soittaminen ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).

Peter Fonagy ja Anthony Bateman Anna Freud- keskuksesta nimeävät Kallandin leikkimielisesti psykoanalyyttisen mentalisaatiomafiaperheen jäseneksi. Ei sellaista vitsiä, ettei puolet totta.

Mentalisaatiolla tarkoitetaan kehityksellisesti syntyvää kykyä erottaa omat ja toisten ajatukset ja tunteet toisistaan. Se on kyky ymmärtää, että jokaisella on oma sisäinen todellisuutensa.
Mentalisaatioon perustuva psykoterapia nojautuu psykodynaamiseen kehitysteoriaan, ja siinä yhdistyy piirteitä psykoanalyyttisestä objektisuhde- ja kiintymyssuhdeteoriasta. Lasten, jotka ovat turvattomasti kiinnittyneitä väitetään kärsivän mentalisaation häiriöistä ja sairastuvan usein rajatilahäiriöön.

Allan Køsterin mukaan alunperin rajatilahäiriön (BPD) ymmärtämisen viitekehykseksi kehitetty mentalisaatioterapia on juurtunut kartesiolaiseen ontologiaan ja ylenkatsoo sosiaalisen kognition esittäviä, ilmaisullisia ja sosiokulttuurisia ulottuvuuksia.

Mentalisaation käsite on johdettu Freudin käsitteestä “Bindung” (linking) ja sen focus on puheessa vaikka puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta. Mentalisaatio on samaan aikaan puheterapioiden diagnostinen viitekehys, hoitotekniikka että hoitotulos. Lastensuojelun kontekstissa puhuminen edellyttääkin asiakkaalta lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.

Toimittaja Polina Kopylova on vapaa-ajallaan antanut neuvoja lastensuojeluun joutuneille: On osattava puhua itsestä oikein, häivytettävä huolta, keksittävä aktiivisesti ratkaisumalleja omiin ongelmiin, näytettävä normaalilta ja keskiluokkaiselta, ja ennen kaikkea ymmärrettävä virheensä. Polina Kopylova sanoo asiakkaan pärjäävän, kunhan muistaa muutaman perusasian:

"Lastensuojelusta ei haeta apua, neuvoja tai luentoja tiedonjanoon. Sinne mennään koeteltaviksi, purkamaan omaan itseen kohdistuvat epäilyt ja osoittamaan, että kaikki tarvittava tieto on jo asiakkaassa."

Hän tietää, että neuvokkuuden kulissi on luotu hetkellä, kun vastapuoli uskoo asiakkaan olevan vahvaa ainesta eli oman elämänsä konsultti: viileä ja yli-ihmismäisen rauhallinen. Heikomman kuntoutuja-aineksen tuntomerkkejä tulee välttää, kuten avuttomuutta, liiallista sulkeutuneisuutta tai yliavoimuutta sekä emotionaalisella tasolla reagointia ja vastaan väittämistä."

Polina Kopylova vahvistaa huomioillaan sen, että huoltajat koetaan uhkaavan taantumuksellisiksi, jos heiltä puuttuu nykypäivän edellyttämä terapiatietoisuus ja kyky moderniin psykoaktiin. Kaikkien tulisi käsittää vanhemmuus eräänlaisena professiona, ymmärtää kasvatuksen uusimmat trendit ja verbalisoida vanhemmuutensa modernille psykokielelle.

Lastensuojelun puheterapioissa ja "tukitoimissa" työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa ja -tyylinsä koetaan lapsille vahingollisina.

Mentalisaatio- kuten perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina ja asiantuntijapuhe ratkaisuna ongelmiin.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "vanhemmat, jotka hakevat lapselleen neurologisia tutkimuksia eivätkä hyväksy kunnallisten psykiatrien lausuntoja ja huostaanottosuosituksia, on perinteisesti nimitetty kykenemättömiksi ymmärtämään lapsensa etua.
Huostaanoton ja sijaishuollon aikana saattaa nuoren elämä suistua täysin raiteiltaan, päihteiden käyttö lisääntyä, mielialalääkkeet otetaan käyttöön. Mikäli vanhempi tällöin arvostelee sijaishuollon laatua ja hakee huostaanoton lopetusta, häntä saatetaan nimittää yhteistyökyvyttömäksi. Nykyaikaista lastensuojelulinjausta edustaa se, että huostaanoton jatkamisen perusteeksi kirjataan se, ettei vanhempi kykene hyväksymään huostaanottoa ja sijaishuollon jatkumista."


Psykoanalyyttisen mentalisaation voittokulun ansiota on, että yhä useampi lastensuojeluun ajautuva saa jonkinlaisen vuorovaikutushäiriödiagnoosin. Vuorovaikutusongelmista on tullut myös yleinen huostaanottojen peruste.

Psykoterapeuttien on yllättävän vaikeaa hyväksyä, että auttamistyötä voidaan tehdä eri tavoin. Lääkäri ja väitöskirjatutkija Jani Kajanoja toteaa: ”Valitettava tosiasia on, että lääketiede ei ole löytänyt yhtään objektiivista testiä psykiatristen sairauksien diagnosointiin.” / ”Kahden ihmisen masennus voi sisältää täysin erilaisen, jopa lähes päinvastaisen oirekuvan.” / ”Rajat psykiatristen sairauksien välillä vaikuttavat hyvin epäselviltä, jopa keinotekoisilta.” Kajanoja on myös erityisen kiinnostunut verkostomallista, joka ”auttaa hahmottamaan psykiatrisia sairauksia – ei niinkään pysyvinä entiteetteinä tai ihmisen ominaisuuksina – vaan jatkuvasti muuttuvina ja vuorovaikuttavina prosesseina, jotka ovat riippuvaisia sekä sisäisistä ominaisuuksista että elämäntilanteista, ihmissuhteista, taloudesta, kulttuurista ja lukemattomista muista ulkoisista tekijöistä.”

Sirkka Ruudun mukaan "meidän pitää kuitenkin itse katsoa saamaamme kritiikkiä silmästä silmään: pureutua siihen tavalla, jolla me pureutuisimme terapia-asiakkaidemmekin antamaan kritiikkiin. Ymmärtää, mistä siinä on kysymys ja hyödyntää saamamme palaute paremman ja kehittyvän viitekehyksemme edistämiseksi.

Puutteista ei voi syyttää muita viitekehyksiä tai vedota johonkin erityiseen perinteeseen, josta oma ainutkertaisuutemme kumpuaa. Omat rivit on saatava kuntoon, ja epäkohtiin on tartuttava aktiivisesti. Jokaisen koulutustahon on kannettava kokonaisvaltainen vastuu omien koulutustensa kehittämisestä".

Lastensuojelun käytännöissä pelkkä kritiikin tai eriävän mielipiteen esittäminen sosiaalityöntekijälle tulkitaan kuitenkin usein vanhemman mentalisaation häiriöksi.

Etelä- Suomen aluehallintovirasto on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun kirjauksiin, jotka ovat mielenkiintoisia juuri mentalisaation kannalta.

"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.

Suuri osa "vapaaehtoisista", " vanhempien kanssa yhteisymmärryksessä tehdyistä" sijoituksista onkin todellisuudessa pakotettuja ja sosiaalityöntekijän uhkailujen tulosta.

Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista.


Sosiaalityöntekijöiden asiakaskirjauksia ja -kertomia tulisikin tutkia ensisijaisesti sosiaalityöntekijöiden tulkintoina ja narratiiveina ja sosiaalityön ammatillisuuden ja asiantuntijuuden performatiiveina. Niiden avulla sosiaalityöntekijä ylevöittää toimintaansa, suorittaa ja todistelee asiantuntijuuttaan ja yhteiskunnallista äitimistään.

Asiakassuunnitelmien kuten muidenkin lastensuojelun dokumenttien keskeinen ja usein ainut funktio tuntuu olevan legitimoida lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden oikeus puuttua puuttumista vastustavan lapsen ja vanhemman elämään ja olla siinä läsnä eli oikeuttaa sosiaalityöntekijöiden haluttomuus ja/tai kyvyttömyys erottaa omia tarpeitaan asiakkaiden tarpeista ( =mentalisaation häiriö). 

Jos asiakas toimisi suhteessa lapseensa samalla logiikalla kuin sosiaalityöntekijä suhteessa asiakkaaseensa tai sosiaalityön tutkija suhteessa aineistoonsa, häntä syytettäsiiin puutteellisesta vanhemmuudesta, lapsen kasvun ja kehityksen vaarantamisesta ja mentalisaation häiriöstä.

Lastensuojelun omalle diskurssille käännettynä kuvitelma siitä, että yksinomaan sosiaalityöntekijöiden laatimien asiakirjojen avulla voitaisiin tutkia asiakkaita on sosiaalityön kehittämisen vaarantamista ja osoitus puutteellisesta ammatillisuudesta ja kertautuneesta mentalisaation häiriöstä eli siitä, että tutkija on kyvytön erottamaan omia halujaan, tarpeitaan ja päämääriään mentalisaatiokyvyttömien sosiaalityöntekijöiden haluista, tarpeista ja päämääristä. 



PictureEija Paavilainen, kuvakaappaus Faculty of Social Sciences
Kuka ja mikä on riski?

Kiistanalaisen riskiseulauksen puolestapuhujana mm. Professoriliitossa, Tampereen yliopistolla, Hoitotieteiden tutkimusseuran johtokunnassa, Sairaanhoitajaliiton toimitusneuvostossa, Välitä- hankkeen ohjausryhmässä ja Hoitotyön tutkimussäätiössä (Hotus) toiminut Eija Paavilainen kertoo olevansa huolissaan odottavien äitien masennuksesta ja lasten kaltoinkohtelusta. Perheiden puolestaan tulisi olla huolissaan Hotuksen ohjeiden pohjalta tehdyistä villeistä riskiseulauksista.

Kaikki on riskillä rumaa

Lasten oletettua kaltoinkohtelua, oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" on alettu kartoittaa neuvoloissa uudella amerikkalaisella arviointityökalulla tilanteessa, jossa tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).

Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien (mm.kiintymyssuhdeteoria) mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien työntekijät osaavatkin jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen laiminlyönnin osoittimeksi kerrottiin mm. lapsen syömis- ja univaikeudet ja väsymys ( Lokka & Pokela, 2016, 49 ) ja kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi mm. lapsen leikin havainnointi (mt., 30).

Turhia seulauksia ja tutkimuksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kiintymyssuhdearvioinnin tai kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.

Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.

Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia.

Lapsen kiintymyssuhdeongelmien tai äidin masennusoireiden ”löytyminen” ei välttämättä johda lapsen ja äidin tukemiseen, päinvastoin. Hätiköity, usein väärä diagnoosi tai kaltoinkohteluepäily aiheuttaa äidille vain oikeusturvan menetyksen, 120 vuotta säilytettävän arkistomerkinnän ja stigman riskivanhemmuudesta, joka periytetään myös hänen lapsilleen, äidin ja lapsen tarpeita vastaamattomia pakkopalveluja esim. lapsen huostaanoton usein vaihtuvaan ja valvomattomaan sijaishuoltopaikkaan ja lääkityksen, jonka haittavaikutuksista ei ole tutkimustietoa ja joka pahimmillaan itse tuottaa aggressiivista käytöstä. Mielenterveysdiagnoosin johdosta myös äidin vakuutusturva romuttuu eikä hänen somaattisiakaan oireitaan enää tutkita eikä hoideta. Diagnoosi ei ole hoidon alku vaan sen loppu.

Mielenterveysdiagnooseja sommitellaan myös sijoitetuille lapsille. Traumaperäisen stressihäiriön tuntomerkkeinä pidetään monissa sijaishuoltoyksiköissä käytössä olevan diagnostisen tautiluokituksen (Zero to Three Diagnostic Classification of Mental Health and Developmental Disorders of Infancy and Early Childhood) mukaan mm. lapsen pyrkimystä kontrolloida itse kaikkea, vaikeuksia hankkia ystäviä, haluttomuutta olla sijaishoitoyksikön aikuisten lähellä tai luottaa heihin. Mielialahäiriön merkkeinä pidetään mm. sijoitetun lapsen itkemisen lisääntymistä ja mielenkiinnon/mielihyvän puutetta iänmukaisista aktiviteeteista.
Sopeutumishäiriöksi tulkitaan lapsen vetäytyminen, vakavuus, rauhattomuus ja vastustava käytös, säätelyhäiriöksi taas mm. liikunnalliset koordinaatiovaikeudet ja keskittymättömyys. Nukkumis- ja syömiskäyttäytymisen häiriöiden syyksi oletetaan lapsuudenperheen perustarpeiden laiminlyönti, tunneköyhyys ja väkivalta (Hakamaa & Palovaara, 2013, 37-40).

Lasten oletettujen kiintymyssuhdehäiriöiden korjaamisen keinoiksi nähdään pysyvä  huostaanotto sijaisperheeseen tai pakkoadoptio ja biologisten vanhempien yhteydenpidon estäminen tai rajoittaminen.

Miksi Kalland, Paavilainen ja Sinkkonen eivät johtavina asiantuntijoina puutu sijaishuollon epäeettisiin ja epätieteellisiin kiintymyssuhde-arviointeihin, villeihin seulauksiin ja muuhun kiintymyssuhdeteorian varjolla harjoitettuun puoskarointiin?

Eivätkö he tiedä väärinkäytöksistä, hyötyvätkö he niistä vai eivätkö vain halua häiritä kiintymyssuhdeteorian väärinsoveltamisen tuottamaa kukoistavaa sijoitusbisnestä?

Ainakin aluehallintovirastojen ja Valviran olisi syytä pikaisesti puuttua kiintymyssuhteiden huostahakuisilla ja virheellisillä arvioinneilla lihovaan bisnekseen ja perheiden hajottamisiin.

Suomalaisten "asiantuntijoiden" toiminnasta pitäisi kannella alan kansainvälisille järjestöille ja vääriksi todistettuja psykoanalyysin oletuksia hellivät asiantuntijat tulisi pikaisesti poistaa lastensuojelun asiakas- ja arviointityöstä , kehitys- ja tutkimushankkeista ja ennen kaikkea huostaanottojen tuomioistuinkäsittelyistä.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin

SOS-lapsikylä aloittaa yt-neuvottelut KKO:n päätöksen johdosta

$
0
0
Picture
Vuosia jatkunut kiista lapsikylävanhempien sijaisten työajasta ja palkkasaatavista päättyi 12.2. 2018 kun korkein oikeus (KKO) päätti kiistan työntekijöiden hyväksi.

Korkein oikeus vahvisti , että neljän sijaisen työ on ollut työaikalain piiriin kuuluvaa työtä, josta on oikeus saada korvauksia, kuten ylityö-, yötyö- ja sunnuntailisiä.

Asiaa oli käsitelty eri oikeusasteissa, jotka olivat olleet KKO:n kanssa eri mieltä kysymyksestä.
Etelä-Savon käräjäoikeus oli vuonna 2012 linjannut, että vaikka työaika päivittäin oli lasten tarpeesta johtuvan työn luonteen vuoksi koko vuorokauden mittainen, siinä oli silti mahdollisuus omaan aikaan työvuoron kestäessä.
Nykyisessä mallissa pitkähkö lapsikylävanhemman sijaisuus on tulkittu työtehtäväksi, joka jää työaikalain ulkopuolelle.

Ratkaisun perusteella sijaiset saavat vuosilta 2008–2009 yhteensä noin 155 000 euroa työaikakorvauksia. Summat vaihtelivat noin 30 000 eurosta yli 46 000 euroon. Sijaisten vuosia 2006–2007 koskevat vaatimukset hylättiin vanhentuneina, eikä saataville myöskään makseta viivästyskorkoa, kertoo Taloussanomat.

– Korkeimman oikeuden päätöksellä on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia lasten ammatillisen perhehoitomallin toteuttamiseen koko Suomessa ja EU-alueella, SOS- lapsikylän toimitusjohtaja Marja Pajulahti sanoi tiedotteessa. Hänen mukaansa kustannukset sijaistuksien järjestämiseksi kasvavat.

SOS- lapsikylä ilmoittaa aloittavansa yt- neuvottelut KKO:n päätöksen johdosta:

"Korkeimman oikeuden (KKO) 12.2.2018 antama päätös lapsikylävanhempien sijaisten työajasta ja palkasta johtaa SOS-Lapsikylässä yhteistoimintaneuvottelujen alkamiseen.
KKO:n päätös aiheuttaa lapsikylätoiminnalle suuria muutoksia, minkä vuoksi käynnistämme maaliskuun alussa yhteistoimintaneuvottelut. Neuvottelujen keskeisenä tavoitteena on löytää uusia toimintamalleja, joilla voimme turvata lasten hyvän hoidon ja tukea heidän pitkäaikaisia ihmissuhteitaan jatkossakin”, sanoo SOS-Lapsikylän toimitusjohtaja, aiemmin pankinjohtajana työskennellyt Marja Pajulahti ja huomauttaa, että "päätös saattaa koskea kaikkia samankaltaista perhehoidon lomitusmallia käyttäviä palveluntuottajia, esimerkiksi lastensuojelussa ja vanhusten hoidossa".

 Korkeimman oikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa kantajat ovat vaatineet SOS-Lapsikylä ry:n velvoittamista suorittamaan heille ylityö-, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia vuosilta 2006 – 2009.

Kantajat ovat vaatineet Etelä-Savon käräjäoikeutta vahvistamaan, että heidän työnsä SOS-Lapsikylän palveluksessa oli ollut työaikalain 1 §:ssä tarkoitettua työtä. Lisäksi he ovat vaatineet, että SOS-Lapsikylä velvoitetaan suorittamaan heille vuosilta 2006 – 2009 ylityö-, iltatyö-, yötyö-, lauantaityö- ja sunnuntaityökorvauksia seuraavasti: A 61 933 euroa, B 91 817 euroa, C 70 343 euroa ja D 88 363 euroa korkoineen.
 
Kantajat ovat työskennelleet SOS-Lapsikylän palveluksessa lapsikylävanhempien sijaisina näiden vapaapäivien, vuosilomien, sairauspoissaolojen ja muiden vapaiden aikana Punkaharjun lapsikylässä, jossa on ollut seitsemän lapsikyläkotia.

 Työnantajan edustajat eivät ole valvoneet sijaisten päivittäistä työtä, eikä työnantaja ole antanut määräyksiä tai ohjeita sijaisten työssäolopäivien työskentelyjaksoista tai lepohetkistä. Lasten tarpeiden asettamissa rajoissa sijainen on voinut itse päättää siitä, miten hän on jaksottanut työtään ja mitä hän
on tehnyt. Nuorempien lasten hoitoon sijainen on voinut saada tarvittaessa lastenhoitoapua

Käytännössä sijaisten sijaisuusjaksojen pituudet ovat vaihdelleet yksittäisistä vuorokausista jopa useampiin viikkoihin. Sama sijainen on pyritty sijoittamaan aina samaan kotiin. Käytännössä sama sijainen on kuitenkin joutunut eri aikoina sijaistamaan useammassa kodissa. 

SOS-Lapsikylä ei ole valvonut, eikä sillä ole edes ollut mahdollisuutta valvoa kantajien työsuoritusta. Sen edustajat eivät ole vierailleet tai voineetkaan vierailla valvomassa lasten kodeissa sijaisen työsuoritusta.

 Korkein oikeus toteaa, että saadun selvityksen mukaan lapsikylävanhempien sijaisten työ ei juuri poikkea lapsikylävanhemman työstä. 

Tuomiolauselman mukaan Korkein oikeus vahvistaa, että A:n, B:n, C:n ja D:n lapsikylävanhempien sijaisen työ on ollut työaikalain soveltamisalaan kuuluvaa työtä.

SOS-Lapsikylä ry velvoitetaan suorittamaan kantajille työsuhteesta johtuvina saatavina, A:lle yhteensä 46 447,19 euroa, B:lle yhteensä 43 345,45 euroa, C:lle yhteensä 29 819,35 euroa ja D:lle yhteensä 34 966,75 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 22.2.2011 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustav Bygglin, Juha Häyhä (eri mieltä), Pekka Koponen, Tuula Pynnä ja Mika Huovila (eri mieltä). Esittelijä Mervi Pere.

Sijaisvanhempien asenteet ja sopimukset estävät lasten kotilomat ja sijaishuollon säästöt


KKO:n päätös tarkoittaa kunnille kohoavia hoitovuorokausimaksuja, sijaisvanhemmille kiristyviä vapaiden ehtoja ja asiakkaille lisääntyviä, pitkäaikaisia huostaanottoja, yhteydenpidon vähentymistä lapsiin ja entisestäänkin kutistettuja kotilomia. 

Sijoitettujen vanhemmat olisivat valmiita lomittamaan sijaisvanhempia ilmaiseksi (esim. tapauksissa, joissa kaikki sijoitetut ovat heidän lapsiaan) mutta se ei sijaishuollon edunvalvojille eikä Perhehoitoliiton sopimusten laatijoille sovi. Sijaisvanhempien sopimukset on laadittu siten, että ne maksimoivat sijaishuollon kustannukset ja minimoivat ja hankaloittavat lasten ja biologisten vanhempien osallisuutta ja yhteydenpitoa.

Monet vanhemmat ovat suostuneet lapsensa huostaanottoon vapaaehtoisesti koska heille luvattiin, että vapaaehtoinen suostumus takaisi yhteydenpidon lapsiin.

Suuri osa vanhemmista on pettynyt havaittuaan, etteivät lupaukset yhteydenpidosta toteutuneetkaan, ei edes tapauksissa, joissa huostaanotto tehtiin nuoren käytöksen tai sairauden perusteella ja vanhemmat ja kodin olosuhteet todettiin moitteettomiksi.



Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva PRIDE- valmennus- nimittäin raha.

Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.

Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.

Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.

Perhehoitoliitossa lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.


Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.

Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.


Lastensuojelun tieto- ja osaamispuutteiden vuoksi sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.

Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.

Perhehoitajia on tähän asti palkittu sijoitettujen haaveiden ja unelmien torpedoinnista ja yhteydenpidon estämisestä vaikka toiminnasta olisi pitänyt rangaista.
Suomalaisen sijaishuollon rutiiniksi muodostunut lapsen vilauttaminen vanhemmilleen kerran kuussa kahden tunnin ajan ei ole lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa perhehoitoa.


Perhehoitoliitto olisi voinut laatia sopimuskäytännöt niin, että perhehoitajia palkitaan lapsen lähisuhteiden tukemisesta ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain velvoitteiden noudattamisesta mutta sitä se ei tehnyt.

Voitaisiinko perhehoitajien sopimukset tehdä kallistuvasta sijaistamisesta huolimatta sijoitettujen lähisuhteiden, koulunkäynnin ja terveydenhuollon tukemisesta ja kotilomista palkitseviksi nyt kun perhehoitajat saavat yhdestä keskimäärin 7 vuotta ( SOS- lapsikylässä yli 12 vuotta) kestävästä huostaanotosta yli 200 000 euroa per lapsi ja ilmaisen neuvonnan, mentoroinnin, työnohjauksen, puhelinpalvelun, 24 tunnin ympärivuorokautisen tuen, virkistysviikonloppujen, tuettujen lomien, kuntoutuksen ja ilmaisten vapaaehtoisten auttajien lisäksi myös ilmaisen lakipalvelun ja -neuvonnan WinLaw/Järvinen & Co Oy: ltä ja ilmaiset asiamiehet sopimusten tekoon?

Eikö veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ja SOS- lapsikylälle myönnetty 200 000 avustus sijoitettujen yhteisöllisyyteen ja osallistumismahdollisuuksiin kata sijoitettujen kotilomaa kotona sisarustensa kanssa?

Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa SOS- lapsikylälle ja Perhehoitoliitolle, jotta perhehoitajille ei tule pahaa mieltä yhdestä menetetystä lomapäivästä ja sijoitettujen joululomat saataisiin järjestymään?

Voisivatko Perhehoitoliiton vauraat yhteisöjäsenet, veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittamat Nuorten Ystävät ry ja SOS- lapsikylä pudottaa edes jouluna juhlapöytänsä alle muutamia murusia sijoitetuille esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa?

Kestävin ratkaisu sijaishuollon tähtitieteellisiin kustannuksiin ja sen harjoittamiin lasten ja vanhempien ihmisoikeuksien loukkauksiin olisi Tuomas Kurttilan ehdottama lastensuojelun reformi ja sijaishuollon jättäminen voitontavoittelun ulkopuolelle.


Samantyyppistä reformia ja käyttökelpoisia, sijaishuollon kustannuksia alentavia kiireellisiä muutosehdotuksia ehdotti Anu Suomela yli 25 vuotta sitten. Muutosehdotukset odottavat yhä toteutumistaan.


Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta1711768
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on

Espanjassa varastettiin jopa 300 000 vauvaa laittomiin adoptioihin

$
0
0
PictureRandy Ryder vauvana hänet ostaneen naisen sylissä
Lapsikauppaa vuosikymmenten ajan

BBC:n mukaan Espanjassa jopa 300 000 vauvaa varastettiin vanhemmiltaan laittomiin adoptioihin.

Vanhemmille vauvojen kerrottiin mm. kuolleen synnytyksissä. Todellisuudessa lapset myytiin lapsettomille pariskunnille, joiden talous ja poliittinen vakaumus olivat kunnossa.

Varkaudet alkoivat 1930- luvulta ja jatkuivat 1980- luvun loppuun.

Toiminta oli organisoitua ja mukana varkauksissa oli nunnia, pappeja, sairaanhoitajia ja lääkäreitä.

Espanjan katolinen kirkko ja terveysministeriö ovat avanneet arkistonsa vanhemmille, jotka epäilevät vauvansa varastetun.

Monet espanjalaiset järjestöt yrittävät yhdistää vauvana varastettuja biologisiin vanhempiinsa.

Kadonneiden sukulaisten löytämiseksi yritetään jatkuvasti keksiä uusia keinoja. Esimerkiksi lokakuussa 2014 Espanjassa avattiin nettisivu, jossa voi tehdä DNA-testin kotoa käsin ja selvittää, löytyisivätkö kadonneet sukulaiset tätä kautta.

BBC on tehnyt varkauksista dokumentin This World: Spain’s Stolen Babieswww.youtube.com/watch?v=TYsj6qXQqsQ

Myös Ajankohtainen kakkonen on käsitellyt varkauksia dokumentissaan.

Vauvoja varastettiin köyhiltä ja toisinajattelijoilta

Lapsenryöstöt alkoivat vuonna 1936 käynnistyneen sisällissodan aikana, ja jatkuivat koko sitä seuranneen Francisco Francon diktatuurin ajan. Diktatuuri päättyi vuonna 1975, mutta lapsia varastettiin perheiltään myytäväksi vielä 1980-luvun loppuun asti.

Diktatuurin aikaan lapsia vietiin etenkin poliittisilta vangeilta, ja uhkaa lapsen menettämisestä käytettiin painostuskeinona. Vankilassa synnyttäneet Francoa vastustaneet naiset saivat pitää lapsensa vain 3-vuotiaiksi asti. Sen jälkeen lapset päätyivät usein joko luostariin tai laittoman adoption kautta vieraaseen perheeseen.

Vanhemman vankilaan joutuminen ei ollut ainoa syy erottaa lapsia vanhemmistaan. Lapset voitiin ottaa pois perheestä, jos heidän kasvuympäristönsä ei ollut sopiva. Sopimatonta oli luonnollisesti diktatuurin vastustaminen tai sen arvostelu.

Tuottoisa bisnes

Suurin osa lapsenryöstöistä tapahtui kuitenkin synnytysten yhteydessä.

Vanhemmille väitettiin lapsen kuolleen, mutta heille ei koskaan näytetty lapsen ruumista. Heille kerrottiin, että lapsi oli jo haudattu.

Näin kävi myös Isabel Agüeran sis­kon tapauksessa: Agüeran vanhemmat eivät saaneet nähdä tyttärensä ruumista. Heille kerrottiin, että kuolleena syntynyt vauva oli jo haudattu.

”Kun aloin tutkia asiaa vuonna 2009 selvisi, ettei sisartani ole haudattu kyseiseen hautaan eikä millekään muullekaan malagalaiselle hautausmaalle. Myöskään sairaalan papereissa ei ollut merkintää sisaren kuolemasta”, Agüera sanoo.

Kehdoista katosi etenkin naimattomien naisten ja alempaan sosiaaliluokkaan kuuluvien vanhempien lapsia. Vähävaraiset pitivät sairaaloiden kustantamaa hautausta hyväntahdon eleenä.

Lapsikauppa oli hyvin organisoitua ja siihen osallistui arvioiden mukaan niin lääkäreitä, hoitajia kuin synnytyksissä avustaneita nunniakin. Vasta viime vuosina synnytysosastojen synkät tarinat ovat nähneet päivänvalon sairaalaan seinien ulkopuolella.

Monet vauvojen avatuista haudoista ovat odotetusti paljastuneet tyhjiksi. Joissakin tapauksissa vauvojen haudoista on löytynyt eläinten ja aikuisten luita.

Koko vyyhti alkoi selvitä vasta 2000-luvulla, jolloin ensimmäiset lapsikaupan uhrit astuivat julkisuuteen kertomaan tarinansa. Lapsuudenystäville Antonio Barrosolle and Juan Luis Morenolle Barcelonan läheisestä rantakaupungista paljastui aikuisina, että heidät oli ostettu vauvoina nunnalta. Vähitellen tapauksia alkoi paljastua yhä enemmän, ja Espanjassa aloitettiin laajat etsinnät varastettujen lasten löytämiseksi. 

Kuolleiksi luultujen lasten etsimistä organisoivat Espanjassa yhdistykset, jotka ovat nostaneet tapauksista useita oikeusjuttuja. Yksi yhdistyksistä on malagalainen Aberoa. Isabel Agüera on sen puheenjohtaja.


PictureRandy Ryder ja hänen mahdollinen oikea äitinsä Manoli Pagador
Andalusia lapsikaupan keskus

Isabel Agüera on tehnyt kadonneen sisarensa asiasta rikosilmoituksen, mutta niin Agüeran kuin muidenkin vastaavassa tilanteessa olevien tilannetta mutkistavat kadonneet asiakirjat.

Aberoan asianajajan Salvador Rojasin mukaan tilanne on äärimmäisen vaikea.
”Jotta asiasta voidaan nostaa syyte, poliisin täytyy tutkia asiaa. Poliisin on kuitenkin mahdoton tutkia tapahtumia, joihin liittyvät asiakirjat ovat kadonneet. Asiaan vaikuttavat tietysti myös poliisien ja oikeuslaitosten rajalliset resurssit sekä Espanjan valtion kanta rikostutkintaan”, Rojas toteaa.

Suurin osa asioista tietävistä ei halua kertoa tietojaan tai varsinkaan todistaa ketään vastaan.
Tutkintoja mutkistaa myös armahduslaki, joka säädettiin kaksi vuotta Francon kuoleman jälkeen suojelemaan edesmenneen hallinnon jäseniä ja jonka perusteella kaikki kenraali Francisco Francon 36-vuotisen diktatuurin aikaiset rikokset on tähän asti armahdettu.

”Suurin osa koko Espanjan tapauksista on Andalusiassa. Tästä voidaan päätellä, että lapsikauppa keskittyi Etelä-Espanjaan. Osasyynä tähän oli varmasti se, että Andalusiassa ihmiset olivat keskimäärin vähemmän koulutettuja. Pienistä kylistä tulevia maalaisia oli paljon. Tämän kaltaisia ihmisiä oli tietenkin helpompi huijata”, Rojas pohtii.

”Esimerkiksi oma isoäitini uskoo, että toinen hänen tyttäristään varastettiin. Hänen lapsensa syntyi keisarinleikkauksella, minkä vuoksi isoäitini nukkui operaation aikana. Lapsen kerrottiin kuolleen eikä ruumista tuotu näytille. Isoäitini ei osannut lukea eikä kirjoittaa, joten hän ei koskaan tehnyt asiasta numeroa. Vasta minä olen alkanut työni kautta tutkia myös oman sukuni historiaa”, Rojas sanoo.

BBC:n dokumentissa seurataan mm. 40- vuotiaan Teksasissa kasvatetun Randy Ryderin yrityksiä löytää äitinsä. 
Dokumentissa 89- vuotias Ines Perez kertoo kuinka pappi rohkaisi häntä teeskentelemään raskautta jotta hänelle voitaisiin antaa Madridin San Ramon klinikalle syntynyt tyttölapsi vuonna 1969. "Pappi antoi minulle toppauksen pidettäväksi vatsani päällä". 

San Ramon klinikan uskotaan olleen yksi varkauksien keskuksista. Monet siellä synnyttäneet äidit väittävät, että heidän pyydettyään nähdä kuollut vauvansa heille tuotiin jääkylmä lapsen ruumis.

BBC:n dokumentti näyttää 1980- luvulla otettuja valokuvia pakastimessa pidetystä kuolleesta vauvan ruumiista, jota näytettiin sureville äideille ja jonka tarkoitus oli todistaa heidän vauvojensa kuoleman todella tapahtuneen.

Picture
Ruth Anne Applebyn raskausaika sujui ongelmitta. Vuonna 1992 hän synnytti lapsensa espanjalaisessa La Coruñan kaupungissa.

Tuoreen äidin maailma romahti, kun sairaalahenkilökunta ilmoitti Ruthille, että hänen lapsensa oli menehtynyt muutaman tunnin kuluttua synnytyksestä.


Synnytyssairaalan henkilökunta kohteli Applebyta ja tämän aviomiestä epäluuloisesti ja epäinhimillisesti. Henkilökunta kieltäytyi etenkin kertomasta vanhemmille lapsen kuolemaan liittyneitä syitä ja olosuhteita. He eivät myöskään suostuneet luovuttamaan kuollutta lasta vanhemmille.

Applebyn vauvan hautajaisjärjestelyt hoiti sairaalatyöntekijän valitsema yritys. Appleby kertoo, että lisäksi sattui monia epäilyttäviä tapahtumia, mutta Ruth Appleby eikä hänen miehensä ryhtyneet välittömästi ja päättäväisesti selvittämään asiaa, koska he olivat shokissa lapsensa menettämisen vuoksi.

Ehti kulua useita vuosia ennen kuin Applebyjen lapsen ruumis otettiin haudasta. Tällöin kuitenkin ilmeni, että haudassa oli vastasyntynyttä lasta paljon suuremman lapsen jäännökset. Appleby asui tuolloin Britanniassa ja hän pyysi paikallista poliisia tutkimaan asiaa.

Kaappaussyytökset todettiin perustelluiksi

Yhdistyneen kuningaskunnan poliisi aloitti tutkimukset ja totesi lapsen kaappaussyytökset perustelluiksi. Poliisi otti huomioon myös lukuisat muut tapaukset, joissa vastasyntyneitä oli kyseiseen aikaan siepattu Espanjassa.

Britannian poliisi pyysi Interpolin apua ja oikeudellista apua Espanjan poliisilta. Aluksi Espanjan poliisi oli haluton ottamaan asiaa tutkittavaksi, mutta kovan painostuksen jälkeen he tekivät salamannopean tutkimuksen usean päivän aikana ja ilmoittivat sitten asian käsittelyn päättymisestä. Applebyn mukaan Espanjan poliisi teki tutkimuksen kuluessa monia tosiseikkoja koskevia virheitä.

Appleby kirjoitti Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnalle, koska hän ei ollut saanut tietoja ja pyytämiään asiakirjoja Espanjan viranomaisilta. Hän vetosi parlamenttiin, jotta kansalliset viranomaiset aukaisisivat arkistonsa ja tilanteeseen saataisiin enemmän selvyyttä. Parlamentti ei kuitenkaan tässä vaiheessa voi tehdä juurikaan muuta, kuin painostaa viranomaisia selvittämään tapauksia ja antamaan riittävät tiedot ja asiakirjat vetoomusten esittäjille.

Surullista kyllä, Applebyn tapaus ei ole vain yksittäinen surullinen ja outo sattumus. Lapsensa menettäneitä on useita ja valitettavan useissa tapauksissa viranomaisten selvitystyö on loppunut lyhyeen. Applebyn lisäksi useat muutkin ovat tehneet Euroopan parlamentille vetoomuksen, jotta EU painostaisi viranomaisia selvittämään, varastettiinko heidän vauvansa ja mitä heille tapahtui.

Espanjan valtio ei ole perustanut tapauksen johdosta totuuskomissiota vaikka sitä on vaadittu.

lähteet:

https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/espanjassa-etsitaan-yha-diktatuurin-aikaan-varastettuja-lapsia/4597148#gs.0=nbnak
https://www.eu-uutiset.fi/2017/05/24/espanjassa-siepattiin-vastasyntyneita-vauvoja-aideille-vaitettiin-lapsen-kuolleen/
https://www.maailmankuvalehti.fi/2013/2/pitkat/espanjan-varastetut-lapset
http://www.dailymail.co.uk/news/article-2049647/BBC-documentary-exposes-50-year-scandal-baby-trafficking-Catholic-church-Spain.html#ixzz58rsK66V7
http://www.bbc.com/news/uk-england-york-north-yorkshire-40033077
http://www.bbc.com/news/magazine-15335899
https://www.youtube.com/watch?v=7gVp7j3WEjA

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptiovanhemmat-kiduttajina-kauhu-uutiset-pian-mahdollisia-myos-suomessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita


Viewing all 663 articles
Browse latest View live