Keskustanaiset! Älkää lähtekö lapsibisneksen airuiksi!

July 23, 2017, 6:11 am

≫ Next: Kuopion mielipuolinen sijoitusperuste: kotiavun tarve

≪ Previous: Sijoituslasta hyväksikäyttäneellä sijaisperheellä oli hyvät suhteet päättäjiin- kaltoinkohteluun ei puututtu ajoissa

Pj Ulla Parviainen (keskellä) ja varapj:t Sari Palmu ja Anniina Ruottu

Lokakuun Liike on hämmästellyt Keskustanaisten harkitsemattomia aloitteita, jotka perustuvat lapsibisnesyrittäjien väärään tietoon.

Keskustanaiset voisi uuden puheenjohtajansa Ulla Parviaisen myötä palata takaisin alkiolaiseen köyhän asian ajamiseen ja edistyksen lipun kantamiseen.

Profiloituminen sijaishuollon edunvalvojaksi ei tuo kaivattuja naisten ja kaupunkilaisten ääniä.

Räikeää sijaishuollon edunvalvontaa

Suomen Keskustanaiset ry. (ruotsiksi Centerkvinnorna i Finland rf.) on Suomen suurin poliittinen naisjärjestö, jonka julkitavoitteena on mm. edistää perheiden, lasten ja vanhusten hyvinvointia ja ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa.

Uusimmassa keskustalaisen sijaisperheen väkivaltatapauksessa samoin kuin Keskustan kannatusalueilla tapahtuneiden Perhehoitoliiton ex- hallitusjäsenen, Vuoden Sijaisperheen ja lasten nälkiinnyttämistapauksissa kuitenkin ihmetyttää lasten kaltoinkohtelun pitkä kesto, viranomaisten liittoutuminen keskustalaisiin vallanpitäjiin tehokkaasti verkottuneiden sijaisperheiden puolelle ja haluttomuus puuttua kaltoinkohteluun ajoissa.

Eduskunnan oikeusasiamiehen mukaan sijaishuollon valvonta on riittämätöntä eivätkä kuntien lastensuojeluviranomaiset ole perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.

YK:n kehotus resursoida lasten luonnollisiin perheisiin ja yhteisöihin on Suomessa sivuutettu. Syntymäperheiden sijaan halutaan tukea ja resursoida sijaisperheitä.
Sijaislasten pidosta onkin muodostunut kannattava liiketoimi maaseudun tyhjentyville tiloille.

Suomi tulkitsee YK:n ohjeita perheiden tukemisesta siten, että sijoittaa lapset valvomattoman laitoshoidon sijaan valvomattomaan perhehoitoon ja nimeää varhaisen puuttumisen varhaiseksi tueksi. Uudistukset tapahtuvat vain nimeämisen tasolla. Suomessa lastensuojelun uutisointi-, tutkimus- ja kehittämistoimintaa on vaikeaa ellei mahdotonta erottaa sijaishuollon edunvalvonta- ja markkinointitoiminnasta.

Sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttuneessa lastensuojelussa ei suhtauduta vakavasti sijaishuollon oikeusturva-, valvonta- tai tutkimustietopuutteisiin. Toimintaa hallitsee korporatistinen eturyhmätalous ja Hedmanilais- Heiliöläinen sosiaalihygienia.

Näkyvin ja vaikutusvaltaisin sijaishuollon edunvalvoja Suomessa on Aila Paloniemi , Perhehoitoliitossa, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ulkoasiain valiokunnassa, kestävän kehityksen toimikunnassa ja Ihmisoikeusliitossa vaikuttava Keskustan kansanedustaja, joka on lastensuojelukertoimen ja huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyn lisäksi ollut ajamassa kansan kahtiajakoa epäiltäviin bioriskeihin ja palkittaviin sijaisvanhempiin. Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi.
Kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille. (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "sijaisvanhempien pikakoulutus tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.

Paloniemi on ollut lobbaamassa perhehoidon lakimuutoksia, joissa ei ole kuultu palvelunkäyttäjiä ja jotka ovat entisestäänkin vaikeuttaneet vanhempien ja sijoitettujen lasten yhteydenpitoa.

Kurkiauran johtajalinnun on tiedettävä minne lentää

Keskustanaisten nykypolitiikassa ihmetyttää tasa-arvoisen kaikkien naisten ja perheiden hyvinvoinnin ja oikeuksien puolustamisen vaihtuminen maaseudun naisyrittäjien ja sijaisperheiden edunvalvontaan.
Keskustanaisilla on kuitenkin maineikas historia tasa-arvotyössä.
Keskustanaisten konkreettisia toimia äitien hyväksi ovat kotihoidontuen ja raittiusaatteen lisäksi olleet mm. kodinhoitajalaki ( voimaan 1951) , vesijohtoveden saaminen maaseudun koteihin ja ilmaiset äitileirit, joilla vähävaraisilla naisilla oli mahdollisuus levätä, nauttia valmiin ruokapöydän antimista ja osallistua retkille.

Tuoreimmassa puolueohjelmassa keskustan tavoitteena on olla aatepuolue ja sivistysliike, ekologinen edelläkävijä sekä rauhan ja yhteistyön rakentaja. Alkiolaisuus syntyikin sosialismin ja kapitalismin vaihtoehdoksi korostamaan ihmisyyttä, kansanvaltaista yhteiskuntajärjestystä ja tasa-arvoa.

Plutokratiasta, sovinismista ja korporatistisesta edunvalvonnasta erotessaan Keskustalla olisi kaikki mahdollisuudet hankkia matalapalkkaisten naisten ja köyhien perheiden äänet ja muuttua yhteiskuntaa uudistavaksi yleispuolueeksi ja kansansivistysliikkeeksi.

Ulla Parviaisen mukaan Keskustanaisten tulee toimia ajassa ja kyetä uudistumaan.
Parviainen haluaa rakentaa Keskustanaisista verkoston, jossa jokainen voi tuntea vaikuttamisen iloa.
– Haluan vahvistaa järjestön roolia naisten kouluttajana. Haluan, että järjestö on avarakatseinen, aktiivinen ja uudistuva.
– Haluan johtaa rinnalla tukien ja yhdessä toimien, tarvittaessa kärkenä kurkiauran johtajalinnun lailla. Olen tässä koko sydämestäni mukana.

Painavan linnun ei kannata muuttaa etelämmäs yksin omilla voimillaan. Pitää valita tarkkaan myös lintu, jonka nosteissa liitelee. Juha Sipilä, Aila Paloniemi ja Maria Kaisa Aula eivät ole köyhän asialla eivätkä edistyksen lipun kantajia. Neuvoja terveeseen verkostoitumiseen voisi kysyä mielummin tavallisilta kansalaisilta, yläkerrasta (tämä ei tarkoita sijaishuoltoyritys Saava Oy:n omistajaa Paavo Väyrystä) tai vaikkapa Anne Kalmarilta, joka sentään vaivautuu kuulemaan kansalaisia ja jopa vastaamaan heille.

Hyvätuloisten veronkevennysten ja sijaishuollon edunvalvonnan sijaan Keskustanaiset voisivat keskittyä luonnon vaalimiseen, alueelliseen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, perheiden hyvinvointiin, perusruoantuotannon omavaraisuuteen ja ruoan laatuun ja osattomien kansalaisten voimaannuttamiseen 4H:n ja Marttaliiton hengessä.

↧

Kuopion mielipuolinen sijoitusperuste: kotiavun tarve

July 30, 2017, 6:28 pm

≫ Next: Turku tuhlaa sijaishuoltoon

≪ Previous: Keskustanaiset! Älkää lähtekö lapsibisneksen airuiksi!

Lastensuojelun tilanne Kuopiossa on edelleen hälyttävä, arvioi sosiaalihuollon ylitarkastaja Kirsi Kaikko Itä-Suomen aluehallintovirastosta vuonna 2015.
AVI:n tietojen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen 0–17-vuotiaiden lasten määrä on vastaavan kokoisten kaupunkien vertailussa suuri. Pohjois-Savossa tehdään maan eniten lastensuojeluilmoituksia, jota Kuopion perusturvajohtaja Mari Antikainen ei koe ongelmana.
Jorma Penttinen, Marko Korhonen ja Markku Tervahauta.

Lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan tulee kuulla herkällä korvalla erityisesti silloin, kun he viestittävät tuen tarpeesta, muistuttaa Kaikko. HuosTa- tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Sijoitusten määrä on jälleen ampaissut nousuun koko maassa.

Kuopion yliopistollisen sairaalan johtajaylilääkäri Jorma Penttinen sanoo, että sote-uudistus tulee näkymään tavalliselle kansalaiselle palveluiden selkeytymisenä.
– Asiakas tietää, kehen ottaa yhteyttä, sen sijaan, että häntä pompotellaan luukulta toiselle.

Tuleva maakuntajohtaja Marko Korhonen kehuu sitä, että päätöksiä on saatu aikaiseksi ja vakuuttaa olevansa uudessa työssään pohjoissavolaisen ihmisen puolella.

Lahden sosiaali- ja terveystoimialan johtajan virasta irtisanoutuneen Kuopion palvelualuejohtaja Markku Tervahaudan mukaan kunnan perustehtävä on asukkaidensa hyvinvoinnista huolehtiminen, joka saavutetaan asiakkaiden tarpeiden ja palvelujen yhteensovittamisella, asiakaslähtöisella palveluprosessien ohjauksella ja pidetyillä palvelulupauksilla. Itä-Suomen AVI:n johtoonkin hakenut Markku Tervahauta on pääministeri Juha Sipilän asettaman eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän jäsen. Työryhmän tehtävänä on hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Tavoitteena on luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa sekä omalta osaltaan luoda yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea.

Lokakuun Liike suosittaa Kuopion päättäjiä tutustumaan seuraavaan Savon Sanomissa uutisoituun tapaukseen ja pohtimaan miten tapaus vastaa Kuopion palvelulupauksia:

Kuopiolainen yksinhuoltaja joutui mielipuoliseen valintatilanteeseen

Pärjäätkö vai etkö pärjää?
Tällaisen kysymykseen joutui vastaamaan kuopiolainen yksinhuoltaja Matilda (nimi muutettu), kun hän olisi tarvinnut kaupungilta kodinhoitoapua. Koska kaupungilla ei ollut tarjota kotipalvelua riittävästi, Matildalle ehdotettiin lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle.
Tätä ennen Kuopion kaupunki oli vastannut toistuvasti, että yksinhuoltajan perhe voi saada kotipalvelua enintään kolme kertaa viikossa ja neljä tuntia kerrallaan.

Monen tilanteessa tämä voi olla kylliksi, mutta Matildan kohdalla apua olisi tarvittu tuntuvasti enemmän. Jalkapöytä oli rusentunut lasipöydän alle. Koipi kipsissä ja sauvat kainalossa jopa kahvikupin pitäminen kädessä on vaikeaa. Samalla yksinhuoltajan pitäisi pystyä huolehtimaan kolmesta alle kouluikäisestä lapsestaan, joista nuorin on konttausiässä. Isovanhemmat ovat niin iäkkäitä, ettei nelihenkisen perheen arjen pyörittämistä voinut sälyttää heidän kontolleen.
Ei riittänyt, että lapsille laitetaan ruokaa kolme kertaa viikossa.

Oikeus kotipalveluun on subjektiivinen oikeus

Lain mukaan kuntien pitää tarjota lapsiperheille kotipalvelua esimerkiksi silloin, kun vanhempi sairastuu, uupuu tai elämäntilanne on muutoin vaikea. Huhtikuussa 2015 voimaan astunut sosiaalihuoltolaki sääti lapsiperheiden oikeuden kotipalveluun subjektiiviseksi. Lain soveltamisoppaan mukaan ”kotipalvelua on järjestettävä tarvittavassa määrin niinä vuorokauden aikoina, jolloin sitä tarvitaan”, kun kyse on lapsen terveyden tai kehityksen turvaamisesta.
Tulkinnanvaraa on siinä, mitä on lain tarkoittama välttämätön palvelu, toteaa sosiaali- ja terveysministeriön erityisasiantuntija Kirsi Kaikko.
– Sosiaalihuoltolakia koskevissa koulutustilaisuuksissa on tähdennetty, että palvelusisältö rakentuu asiakkaan tarpeiden mukaan. Ne eivät voi siis olla valmiita palvelupaketteja, joita on tarjolla vain etukäteen rajattu määrä tai tiettyinä aikoina, Kaikko huomauttaa.

Päätökset merkittiin salaiseksi

Tästä huolimatta Kuopion nettisivuilla kotipalvelulle ilmoitetaan selkeät enimmäismäärät: neljä tuntia päivässä, kolmena päivänä viikossa ja korkeintaan neljän kuukauden ajan.
Myöntämisperusteista on päättänyt Kuopion perusturva- ja terveyslautakunta kokouksessaan toukokuussa 2015. Uudistettu laki oli tuolloin juuri astunut voimaan. Salaiseksi merkitty pöytäkirja on saatavilla kaupungin Dynasty-tietopalvelusta. Toisin on kokouksen viiteaineiston laita, joka on merkitty salaiseksi, vaikkei se sisällä esimerkiksi arkaluontoisia henkilötietoja, jotka peruste salaamiselle. Sen sijaan asiakirjassa määritellään kotipalvelun asiakasmaksut. Samalla kotipalvelun tarjoaminen rajoitetaan enimmillään neljään tuntiin päivässä ja neljän kuukauden ajaksi.

Kaupunki: Rajoitukset ovat vain ohjeellisia

Samat rajoitukset toistuvat niin internet-sivuilla, lautakunnan päätöksessä kuin Matildan palvelutarpeen arvioinnissa.
– Nettisivujen on oltava linjassa sen kanssa, mitä käytännössä tehdään. Asiakkaiden pitää voida luottaa siihen, että sivuilla tarjottava tieto vastaa todellisuutta. Viranomaisen toimintaan ja tiedottamiseen ylipäätään pitää voida luottaa, kommentoi Kaikko.
Kuopion kaupungin edustajien mukaan asiakirjoissa mainitut rajoitukset eivät pidä paikkansa.
– Tämä on meillä päärajaus, mutta jokainen asiakas kohdataan meillä yksilönä. Raamit auttavat myös pelaamaan budjetin kanssa, sanoo lastensuojelun perhetyön palveluesimies Soile Hiltula.
– Oma hätä on aina yksilöllinen. Kotipalvelussa korostuu yksilöllinen palvelutarpeen arviointi ja me katsomme aina kokonaisuutta, Hiltula painottaa.

Käytännössä tämä tarkoitti Matildan kohdalla sitä, että sosiaalityöntekijät ehdottivat hänelle lasten sijoittamista kodin ulkopuolelle perhetukikeskukseen tai sijaisperheeseen.
– Jotta lapsia ei olisi viety, jouduin sanomaan, että pärjään lasten kanssa, vaikka en pärjää, Matilda sanoo.
– Vaihtoehtoina oli joko lasten sijoitus tai imurointi kolme kertaa viikossa.
Lopulta tilanne ratkaistiin siten, että kaupungin kotipalvelu saapui aamuisin pukemaan lapset, ja aikuissosiaalityön rahoittama taksi kyyditsi lapset päiväkotiin.
Matildan mielestä ihanteellisinta ja inhimillisintä olisi ollut kotipalvelun saaminen 40 tunniksi viikossa. Nurinkurisinta on, että kotihoidosta koituvat kustannukset olisivat jotakuinkin samat kuin päiväkoti- ja taksijärjestelyn. Tällainen päivittäinen apu järjestyi vasta, kun alla oli useita puhelinsoittoja ja yhteydenottoja aluehallintovirastolta.

Kaupunki kielsi Matildaa näyttämästä omia asiakirjojaan

Kun Matilda pyysi lastensuojelun käynnistä raportin, hänelle sanottiin kaupungilta, ettei hän saa näyttää omia asiakirjojaan kenellekään – muutoin Matilda rikkoisi lakia.
Kun postia ei alkanut kuulua, Matilda kävi noutamassa paperit paikan päältä. Käyntejä tarvittiin kaksi, sillä ensimmäisellä kerralla raportti oli nippu tyhjiä paperiarkkeja.
– On ollut todella raskasta ja turhauttavaa taistella viranomaisten kanssa tilanteessa, joka on muutenkin hankala, Matilda sanoo.

Itä- ja Keski-Suomen KASTE- ohjelma sai yli 4 miljoonaa euroa rahaa lasten ja perheiden palveluiden kehittämiseen ja lisää myöntää LAPE- hanke. Keskeisin tavoite on ollut:

1) Ennaltaehkäisyn ja varhaisen tuen vakiintuminen työmuodoiksi perus-, ehkäisevissä ja korjaavissa palveluissa ja erityispalveluiden vähentyminen; kodin ulkopuolelle sijoitettujen määrän kääntyminen laskuun.

Tavoite ei ole toteutunut vaan huostaanottojen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Kunnat ovat peruspalvelujen sijaan investoineet edelleen lastensuojeluun.

Lasten huostaanottoja on aivan liikaa, koska huostaanotto on tehty liian helpoksi, tiivistää Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden emeritusprofessori J.P. Roos lastensuojelun tilanteen ja ehdottaa huostaanotto- oikeudenkäyntien siirtämistä hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin perheiden oikeusturvan takaamiseksi.

Dosentti Matti Rimpelä (Yle-uutiset,9.2.2015) Tampereen yliopistosta hämmästeli taannoin kuntapäättäjien "toisella kädellä ottamista ja toisella antamista". Rimpelän mukaan lastensuojelu ja lasten sijoittaminen laitoshoitoon on täysin suunnittelematonta ja erittäin kallista.

– Me käytämme yhä enemmän voimavaroja lasten sijoittamiseksi kodin ulkopuolelle. Siinä ei ole mitään inhimillistä tai taloudellista järkeä. Iso ongelma on se, että koko prosessi on viimeiset 20 vuotta kulkenut suunnittelemattomasti kenenkään ohjaamatta.
Rimpelä moittii lautakunnissa, valtuustoissa ja eduskunnassakin istuvia.

– Kaksi asiaa puuttuu: inhimillistä viisautta ja taloudellista ymmärrystä kunnista. Eli jostain syystä kunnat ei rakenna perhepalveluja, perhetyötä, kotipalvelua, kasvatusneuvontaa, vaan mieluummin käyttävät ne rahat lasten sijoittamiseen kodin ulkopuolelle, sanoo Rimpelä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "Kuopion tilastot osoittavat vakavaa asennevammaa, kun alle 18 -vuotiaista lapsista on sijoitettu kodin ulkopuolelle paljon yli maan keskiarvon. Asennevamma ilmenee luutuneina ennakkoasenteina, kyvyttömyytenä nähdä asiakas sosiaalihuollon palveluihin oikeutettuna ihmisenä.

Hallintotuomioistuimessa käsiteltävässä huostaanottoasiassa on usein kyse perheestä, joka on pyrkinyt saamaan lapselleen ja itselleen palvelua omasta kunnastaan siinä onnistumatta.

Järjenvastaista on panostaa sijoitettuun lapseen jopa yli 800 euroa vuorokaudessa, kun rahoilla saadaan usein aikaan rikoksia tekeviä, päihteitä käyttäviä nuoria. Näyttää siltä, että Kuopion lastensuojelussa tehdään hartiavoimin työtä lasten syrjäyttämiseksi.

Kuopion päättäjien kannattaisi harkita koko lastensuojeluosaston lopettamista, koska se aiheuttaa niin paljon vahinkoa lapsiperheille. Mitä saisittekaan tilalle säästyneinä kuluina? Laadukasta päivähoitoa, perusopetusta, terveydenhuoltoa, lapsille harrastustoimintaa, kodinhoitaja jne."

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko teille ehdotettu lapsenne sijoitusta kun olette pyytäneet kotiapua? Kuka ehdotti ja missä kaupungissa? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com

↧

Turku tuhlaa sijaishuoltoon

August 3, 2017, 11:13 pm

≫ Next: Tunnetaidot lastensuojelussa: julma empatia ja kielletty sympatia

≪ Previous: Kuopion mielipuolinen sijoitusperuste: kotiavun tarve

Toimialajohtaja Riitta Liuksa

Lastensuojelun kustannukset kasvavat

9,1 prosenttia 17-vuotiaista tai sitä nuoremmista turkulaisista oli lastensuojeluilmoituksen kohteena, eli lähes joka kymmenes. Osuus on kuusikkokaupunkien toiseksi suurin. Edelle kiilaa vain Vantaa (9,4 %).
16–17-vuotiaista turkulaisnuorista 15,3 prosenttia joutui lastensuojeluilmoituksen kohteeksi. Osuus on vertailun korkein.

Palvelutarpeen arviointi tehtiin viime vuonna 1 294 turkulaiselle lapselle ja nuorelle. Niistä lastensuojelun tarve todettiin 30,4 prosentissa.

Lastensuojelun asiakkaana oli viime vuonna 2 013 turkulaista lasta ja nuorta. Avohuollon asiakkaita oli 1 521, sijoitettuja lapsia 628 ja jälkihuollossa 237 18–20-vuotiasta nuorta.

Lastensuojelun kokonaiskustannukset olivat Turussa viime vuonna runsaat 45 miljoonaa euroa. Avohuollon osuus tästä oli yli 7,3 miljoonaa euroa, sijoitusten lähes 37,7 miljoonaa euroa. Sijoitusten osuus kokonaiskuluista oli 83,7 prosenttia eli vertailun korkein. Kokonaiskustannukset kasvoivat edellisvuodesta 0,6 prosenttia.

Jos lastensuojelun asiakkaiden määrä onkin laskussa, kustannukset eivät ole. Ne ovat kasvaneet koko ajan vuodesta 2012, joskin viime vuosina hyvin maltillisesti. Jos kustannukset jaetaan asiakasta kohden, kasvu on selvästi jyrkempää, erityisesti Turussa. Vuonna 2012 kulut yhtä asiakasta kohden olivat 13 191 euroa vuodessa, viime vuonna jo 20 500 euroa. Se on vertailun korkein luku.( Aamuset 26.7.2017)

Resurssit väärässä paikassa

– Lastensuojelu on edelleen yksi ongelmallisimmista kohdistamme palvelutuotannossa.
Sen osalta tullaan esittämään toimenpiteitä, että jotka lisäävät ehkäiseviä ja avohuollollisia palveluja, sanoo hyvinvointitoimialan palvelutuotantojohtaja Petri Virtanen.

– Lastensuojelun osalta ongelmamme ei ole ensisijaisesti resurssien puute, vaan se, että resurssit ovat väärässä paikassa, sijaishuollossa.

Virtasen mukaan resursseja pitäisi kohdentaa lapsiperheiden kotipalveluun ja avohuollon kokeiluihin.
– Muussa tapauksessa tilanne jatkuu entisellään tulevinakin vuosina eli huostaanottomäärät kasvavat, eivätkä mitkään sijaishuoltoon esitettävät uudet resurssit tule riittämään, arvioi Virtanen.
– Opetus parista viime vuodesta on ollut, että vaikka teemmekin paljon, emme ole tehneet tarpeeksi(Aamuset 22.5.2013).

Korkeista sijoitusluvuistaan tunnetun Turun lastensuojelun miljoonien budjettiylityksestä on tullut kestouutinen.

Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua tai kustannuksia ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.

Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.

Tutkija Johanna Hiitola on huomannut, etteivät huostaanottopäätökset korreloi positiivisesti esim. yleisesti kehityksen riskeinä pidettyjen lapsiin kohdistuvan väkivallan tai laiminlyöntien kanssa. Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).

Köyhien ja osattomien asiakkaiden edunvalvontatehtävästä on sosiaalityössä siirrytty fiktiivisen lapsen edun kautta ja avulla kohti pelkokierrettä ylläpitävää riskiseulausta, varhaista puuttumista, tuotteistettua (pseudo)turvallisuutta ja vauraan sijaishuollon kumppanuutta.

Tutkija Hille Koskelan mukaan pelko on sosiaalisesti tuotettua. Pelon sosiaalinen rakentuminen konkretisoituu moralistisesti latautuneena keskusteluna ja lähes paniikinomaisena huolena lasten turvallisuudesta. Turvallisuuteen pyrkiminen kuitenkin helposti lisääkin koettua turvattomuutta ja pelosta tulee kierre.

Kun pelon kulttuuri on voimistunut yhteiskunnassa, myös turvallisuuden tuotteistaminen on tullut mahdolliseksi (Koskela 2009, 337). Huostaanotto on ollut yhteiskunnan tapa pitää kontrollissa huono-osaisimpia ja tuottaa heidän avullaan varoittavia esimerkkejä siitä, mitä normien rikkomisesta seuraa. Niin lapsia ja nuoria kuin heidän vanhempiaan on katsottu patologisoivasta näkökulmasta. Heidän valvontaansa, kontrolloimistaan ja eristämistään on perusteltu mm. kasvatustieteellisillä ja psykologisilla teorioilla.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

Lapsibisneksellä on vahva tuki

Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja Kari Häkämies on ajanut lasten oikeutta ottaa täydellinen ero epätäydellisistä vanhemmistaan. Häkämiehen determinismissä elämänhallinnan menettäminen näyttää pysyväisluontoiselta – muiden kuin oman itsen kohdalla.

Kun Häkämies itse oli syytettynä naisystävänsä pahoinpitelyistä, hän puolusti käytöstään syvällä stressillä, alkoholinkäytöllä ja sillä, ettei ollut ymmärtänyt kääntyä ammattiauttajan puoleen.

Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Tuntuisi kohtuuttomalta, jos Kari Häkämiehen lapsi olisi annettu adoptoitavaksi tilapäisen hunningolle ajautumisen takia.

Ainakin oikeussalissa puhui laihtunut, katuvan oloinen entinen oikeusministeri ja sisäasianministeriön kansliapäällikkö.
Kari Häkämiehen veli Jyri Häkämies siirtyi taannoin elinkeinoministerin pallilta Elinkeinoelämän Keskusliiton pomoksi.

Nykyään EK:n erilaisissa valiokunnissa ja työryhmissä on monia lastensuojelulla kovaa liikevoittoa tekevien yritysten edustajia. Sijaishuollon edunvalvonnaksi ja uushuutolaisuusverkostoksi muuttuneissa sosiaalipalveluissa piiri suuri pyörii ja "vanhemmuudenarvioinneista" ja sijoituksista on tullut kasvava bisnes.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa on oltu huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.

– Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström. Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.

Perheiden puolustaja- palkinnon vuonna 2016 saanut lastensuojelujuristi Outi Mannonen toteaa, että lastensuojelu noudattaa heikosti lakia. Väärin perustein ja mielivaltaisesti tehtyjä kiireellisiä sijoituksia on yllättävän runsaasti, hän väittää.

Pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän ja sosiaalityön opettajan Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi tulkitsemalla häntä kuulemisen sijaan ja pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.

Kukaan ei osaa kertoa, minkä takia lähes 100 000 lasta on lastensuojeluprosessissa, miksi Suomessa sijoitetaan ennätysmäärä lapsia sitten huutolaisaikojen, ja mitä heille tapahtuu sijaishuollossa.

Lokakuun Liike on tehnyt listan sijoitusten kasvun syistä esim.

- Monet kaupungit esim. Helsinki, Pori, Turku ja Vantaa tarjoavat sijoituksia kotiapua hakeville vaikka kotiapu on laillistettu subjektiiviseksi oikeudeksi.

- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki hallinto- oikeuskäsittelyineen mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, moniammatillinen yhteistyö, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.

-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.

-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).

-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.

- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä. Olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.

-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.

-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.

Miksi Turku haluaa haluaa tutkimustiedosta ja YK:n suosituksista huolimatta panostaa huostaanottoihin ja lasten laitoshoitoon?

↧

Tunnetaidot lastensuojelussa: julma empatia ja kielletty sympatia

August 4, 2017, 9:10 am

≫ Next: Mitä on onnistuminen lastensuojelussa?

≪ Previous: Turku tuhlaa sijaishuoltoon

Julma empatia sosiaalityön ammatillisuusihanteena

Ennen oletettiin, että tunne ja järki olisivat erillään toisistaan tai jopa toistensa vihollisia. Se selittää sitä, miksi tunteita vähätellään tai jopa karsastetaan kulttuurissamme, kirjoittaa Elina Tanskanen.

Sama erottelu vallitsee sosiaalityössä, jossa avointa tunteiden kokemista pidetään häpeällisenä vain asiakkaille varattuna heikkoutena ja ammattitaidottomuutena.

Mikko Mäntysaaren mukaan ammatillisuusihanteeksi nostettu empatia on pohdintaa edellyttävää ymmärrystä toisen tunteista erotuksena epäammattimaisena pidetystä myötäelävästä sympatiasta . Sympatia on siis toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Sympatiaa osoittava ihminen samaistuu, tuntee, jakaa ja osallistuu kanssaihmisen tunteisiin, joka ei sosiaalityön oppikirjojen mukaan ole hyvä lähtökohta auttamistyölle. Tieteellisen kirjoittamisenkin normina mainitaan usein, ettei tekstissä tule esiintyä persoonapronominia “minä” saati kirjoittajan tunteita.

Ammatillinen kasvaminen merkitsee sitä, että auttamistyötä tekevä ihminen tukahduttaa itsestään säälin ja sympatian niin pitkälle kuin mahdollista ja ryhtyy empaattiseksi asiantuntijaksi, jota asiakas ei kuitenkaan "vedätä". Vedätetyksi joutuminen; asiakkaan tunteisiin osallistuminen ja omien tunteiden avoin kokeminen ikäänkuin tahraa sosiaalityön tieteenalana ja sosiaalityöntekijän maineen asiantuntijana.

Mary Douglas väittää jokaisen kulttuurin kehittävän elämismalleja, jotka ovat sekä ajattelun muotoja että yrityksiä hallita todellisuutta. Näitä malleja pidetään yllä rituaalisin rajanvedoin. Rajat paalutetaan oman ja vieraan, sallitun ja kielletyn, puhtaan ja epäpuhtaan väliin. Missä on epäpuhtautta, siellä on järjestelmä. Epäpuhtauden leima johtuu järjestyksen rikkomisesta.

Lapsen paras- yhdessä enemmän- hankkeen Mitä sulle- kuuluu- seminaarin kokemusasiantuntijat kiinnittivät aiheellisesti huomiota sosiaalialan ammattilaisten puutteellisiin tunnetaitoihin. Suomen Mielenterveysseuran mukaan kyky havaita ja tiedostaa omia tunteita on tunnetaitojen ja itsetuntemuksen perusta. Sitä tarvitaan myös toisten tunteiden hahmottamisessa ja vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Jos omia tunteita ei pysty näkemään, on hankala ymmärtää toistenkaan tunteita.

Lastensuojelun tunnetaitojen (tunteiden ilmaisu ja hillintä) opetuksessa häiritsee sama manipulatiivinen asenteellisuus kuin tietoisuustaitojen opetuksessa. Opettajat eivät tunnu olevan tietoisia omista olettamuksistaan, taustaideologioistaan tai teorioidensa puutteista. Asiakkaiden kokemuksia ja tunteita pidetään sosiaalityössä "subjektiivisena" eli epä-älyllisenä ja lapsenomaisena reagointina ”osaamista” ja "oikeushyvää" huostaanottojen ja riskileimojen muodossa tarjoilevien sosiaalialan erityisosaajien objektiiviseksi oletettuun erityisasiantuntemukseen.
Sosiaalityöntekijän vanhempaan kohdistuvasta huolentunteesta tulee objektiivinen riskin osoitin ja huostaanottoperuste, vanhemman huoli lapsensa todistetustakin kaltoinkohtelusta sijaishuollossa taas kääntyy mielenterveysongelman ja viranomaisvastaisuuden osoitukseksi.

Kehäpäätelmineen ja ad hoc-selityksineen lastensuojelun tunnetaitojen opetus muistuttaa vaarallisten uskonlahkojen opetusta. Asiantuntija saa pitää oman sietoikkunansa sälekaihtimet suljettuina kun avoimuutta vaaditaan vain asiakkailta. Lasten tunnetaidoista koulitaan turvataitoja suojaamaan lasta vaaralliseksi oletetulta kodin ja vanhempien vaikutukselta.

Asiakkaan empaattisesta "kuulemisesta" onkin tullut samanlainen orwellilainen uuskäsite kuin voimavaralähtöisestä vuorovaikutuksesta, joka onkin urkintaa tai lapsen edusta, joka osoittautuu usein sijaishuollon edunvalvonnaksi.

"Asiakkaan empaattisessa kuulemisessa " kuulemista ja ymmärtämistä suorittava sosiaalityöntekijä kuvittelee ymmärtävänsä, mitä toinen yrittää sanoa, että toisella on "ongelma", mikä toisen "ongelma" on ja mitä sen "hoitamiseksi" tarvitaan. Lopputuotoksessa eli lausunnossa/selvityksessä sosiaalityöntekijän monologi kirjataan dialogiksi.
Usein tarkoitus ei ole aidosti kuulla vaan esittää, suorittaa kuuleminen, myydä asiakkaalle ja yleisölle empatian vaikutelma, kuulemisen, ymmärtämisen ja vastavuoroisuuden illuusio.

Lastensuojelun sairastuneen ammatillisuusihanteen myötä empatiasta tulee tuotteistettua ja menetelmällistettyä puuttumista, vain yksi "puuttumisen" tekniikka. Empatian nimeen vannovassa sosiaalityössä moni asiakas rinnastaakin kokemuksensa asiakkuudesta pahoinpitelyyn, petokseen ja nöyryytykseen.

Säälimätön asenne, kutsutaanpa sitä empatiaksi tai ei, tulee lähelle julmuutta. Psykiatri Hannu Lauerma rinnastaa käsitteen sosiaaliämmä hienotunteisuuden ja kunnioituksen puutteeseen ja teennäiseen ja valheelliseen paremmin- ja puolesta tietämiseen.

Sosiaalityön tekemisessä keskeinen osa ammattitaitoa on kuitenkin kyky tulkita sekä omia että asiakkaan tunteita ja viestiä myös asiakkaalle, että tämän tunnetila on tullut ymmärrettäväksi.
Tiukalla rajaamisella ja alisamaistumisella itseään suojeleva työntekijä ei välttämättä ole asiakkaalle avuksi. (Bernler & Johnsson, 1988, 204.)

Mäntysaaren mukaan länsimaisen sosiaalityön käsitys myötätunnosta poikkeaa radikaalisti itäisestä. "Buddhalaisen sosiaalityön etiikan lähtökohtana on Buddhan opetus, jonka mukaan hyvään pyrkimiseen ohjaa neljä jaloa asennetta eli brahmaviranaa: armeliaisuus (metta) myötätunto (karuna), altruistinen ilo (mudita) and mielentyyneys (upekkha). Myötätunto, Karuna-asenne on keino vastustaa julmuutta ja välinpitämättömyyttä, joita buddhalaiset pitävät nykymaailman yleisenä paheena. Karuna on perusta esimerkiksi Intiassa toimivalle Karuna Foundationille, joka tuottaa sosiaalityön palveluita erityisesti kastittomille intialaisille.

Sosiaalityön terapeuttiseen kehitykseen kriittisesti suhtautunut Harry Specht ei uskonut empatiaan (Specht, 1994).
Spechtin mukaan terapeuttisessa orientaatiossa oli kyse siitä, että sosiaalityö oli unohtanut “missionsa”, köyhien ihmisten puolesta toimimisen ja auttamisen. Hän ei voinut hyväksyä sosiaalityön ammattikunnan harhautumista psykiatrian kumppaniksi. Specht on tiukkana: sosiaalityön ei tule kysyä, “miltä sinusta nyt tuntuu”, vaan auttaa yhteisöjä luomaan hyvää. Spechtin suositus sosiaalityölle kuuluu, että sosiaalityön “on rakennettava yhteisö”, terapeuttisen toiminnan sijasta. Esimerkkejä löytyy AA-liikkeestä, USA:n demokraattisen hallinnon 1960-luvulla käynnistämästä “War on Poverty” ohjelmasta sekä kansalaisoikeusliikkeista".

Sijaishuollossa pelätään tunteita

Surkeita tuloksia tuottavassa ( Hämäläinen& Kangas 2010; ; Oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2013; Roos 2002 ;Suomela 2014) Heiliöläis- Paloniemeläisessä lastensuojelulinjauksessa lasten ja vanhempien pelottaviksi ja vaarallisiksi koetut tunteet ja yhteydenpito yritetään tukahduttaa, jotta lapsesta kasvaisi empaattinen, järkevä ja sosiaalisesti sopeutunut tulevaisuuden veronmaksaja, joka tuntisi kiitollisuutta asiantuntija-apua ja sijaishuoltoa kohtaan.

"Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. " kirjoittaa sijoitetun äiti.

Monissa sijaishuoltopaikoissa mm. SOS- lapsikylissä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.

Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja/tai tapaamisten ehtona.

Yksi lasten traumatisoitumista edistävä kyseenalainen sijaishuollon käytäntö ja uskomus on, että lapsella/nuorella on oltava turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Uskomus johtaa lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin ja lasten koulunkäynnin ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen ja sijoitusten pitkittymiseen.

Psykoanalyysin harhaopit omaksuneet sijaishuoltotoimijat pitävät lapsen kiintymystä biologisiin ja sijaisvanhempiin toisensa poissulkevina ja uskovat, että lapsen kiintymys vanhempiinsa estää/hankaloittaa sijaishuollon toivomia kiintymyssuhteita. Siksi lapsen kiintymyssuhteita läheisiinsä estetään/ hankaloitetaan. Näin toimitaan tilanteessa, jossa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi on todettu lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015) , vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%).(THL, 2016, 7)

Lasta kiristetään paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla häntä olemaan "reippaampi" erotilanteissa, rankaisemalla koti- ikävästä, houkuttelemalla häntä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla häntä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.

Lastenkotien identiteettityö haiskahtaa ikävästi indoktrinaatiolta ja aivopesulta. Lastenkodissa tehtävässä "identiteettityössä omaohjaaja tuo nuorelle näkyväksi hänen elämässään merkityksellisiä tapahtumia (Timonen-Kallio 2010, 10–11.) Sijoitettu lapsi joutuu niin sanotusti identiteetin rakennuskurssille, (Barkman , 2009, 242.) Usein työntekijä joutuu etsimään puuttuvia paloja nuoren tarinaan esimerkiksi nuorta koskevista asiakirjoista. (Barkman 2009, 242–243) .
Erilaiset menetelmät ja työvälineet auttavat hahmottamaan nuoren tilannetta, selittämään asioita, ymmärtämään, jäsentämään ja raportoimaan " (Kaikko & Friis 2009, 87.)
Lastensuojelulaitoksen työntekijöitä ja sijaisvanhempia kehotetaan tulkitsemaan, sanoittamaan ja muuntamaan lapsen tunneilmaisua tämän oletettujen lapsuustraumojen vakauttamiseksi ja lapsen sopeuttamiseksi .

Pesäpuu ry:n Christine Välivaaran mukaan "kiintymyssuhde on aikuisen ja lapsen välinen tunnesäätelysuhde, jossa aikuinen säätelee ja hallitsee lapsen tunteita ja sisäistä tilaa (Välivaara 2010, 3.)

Sijaishuollon "turvallisessa kiintymyssuhteessa" sijaiskasvattaja on kuin alkionsa lapseen laskeva Alien, facehugger (”naamanhalaaja”), joka säätelee ja hallitsee yksinoikeudella lapsen tunteita ja sisäistä tilaa, eristää lapsen alkionsa kiinnittymisen varmistamiseksi ja karkottaa mustasukkaisesti kaikki alkionsa kasvua ja kehitystä potentiaalisesti vaarantavat kilpailijat kasvualustana toimivan lapsen läheltä.

"Turvallisissa kiintymyssuhteissa" empaattiset asiantuntijat ja kasvattajat pyrkivät muuttamaan lapset itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla.

Myös biologisia vanhempia ohjataan sympatiavapaaseen empaattiseen ymmärtämiseen. Heidän tulee ymmärtää, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain osa luonnollista sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla. Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).

Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä.

Reaktiovaiheen oireiksi on listattu: karkaamiset, raivonpuuskat, huono käytös, sijaiskodin epäkohdista kertominen, vihaisuus itseä ja muita kohtaan, surullisuus ja itkuisuus. Opas kertoo, että tämä "reaktiovaihe voi kestää useita kuukausia." Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva ja sympaattinen vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna. Eikö oppaiden kirjoittajien mieleen juolahtanut että karkaamiset, raivonpuuskat, viha, surullisuus ja itkuisuus voivat olla myös reaktioita todelliseen sijaishuollossa koettuun väkivaltaan?

Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.

Empatia ja puolueettoman tarkkailijan harha

Sijaishuollossa mikä tahansa sijaishuollon aikuinen- lapsi- suhde oletetaan automaattisesti turvalliseksi . Turvallisen kiintymyssuhteen virallisia kriteereitä sovelletaan vain vanhempiin:" Turvallisessa kiintymyssuhteessa kasvattajan tulisi reagoida sensitiivisesti ja oikeaan aikaan lapsen fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. Tärkeä osa turvallista kiintymyssuhdetta on, että lapsi saa ilmaista erilaisia tunteitaan, joiden käsittelemisessä häntä myös tuetaan". (Vilén ym. 2010, 103–104).

Empatiasta ja turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin näyttää tulleen lapsen etua vastaavia tyhjiä käsitteitä, joilla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua, tarpeita, toiveita ja tunteita vastaan.

Myötätuntostressin ja - uupumuksen sijaan tulisikin puhua myötätunnottomuusstressistä ja - uupumuksesta.

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen vättää, että tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”.

Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen voi syntyä vain karsimalla kaikki kilpailu eli estämällä lapsen kontaktit läheisiinsä, opettajiin , terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.

Koko empatian ihanne, kuvitelma siitä, että joku ventovieras byrokraatti voisi pelkän koulutuksen avulla "nähdä läpi" eli ymmärtää mitä asiakas ajattelee, tuntee, kokee ja miksi hän toimii siten kuin toimii muistuttaa puolueettoman tarkkailijan harhaa ja kertoo lähinnä kuvittelijan hybriksestä.

Sosiaalityön teksteissä ja käytännöissä empatia on lähinnä kohtaamattomuutta, yhteydettömyyttä ja julmaa tarkkailua, jossa tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saa tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.

Kuvitelma omasta empatiaosaamisesta tuhoaa jo kättelyssä luottamuksen edellytykset: kunnioituksen ja nöyryyden tuntemattoman edessä. Empatia voi tosiasiassa toimia vahingollisen status quo:n ylläpitäjänä ja lastensuojelun muutoksen jarruna.

Pahan tekeminen tai rutinoitunut vihakäytäntö ei edellytä uskallusta kokea tai tunnistaa vihan tunnetta tai henkilökohtaista vihamotiivia. Lasten turhan huostaanoton purkua vastustanut johtava sosiaalityöntekijä selitti vanhemmille, että tässä ei ole mitään henkilökohtaista. He vain haluavat katsoa asian loppuun asti. Valituksen menestyminen olisi kuitenkin johtanut siihen että lapsi, joka oli odottanut kotiin pääsyä jo vuosia olisi joutunut uudelleen huostaanotetuksi. (J.P. Roos, HS- blogi 9.2.2008).

Järjestelmällistä väkivaltaa valmisteltiin ja valmistellaan yhä ammatti- ja asiantuntijakielelle käännetyllä vihapuheella, joka mitätöi puheen kohteena olevat ihmiset ja väestönosat ongelmiksi, riskeiksi, huonommaksi ainekseksi, rasitteiksi ja turhiksi kulueriksi.

Kun viha on häivytetty kansakunnan, naisten ja lasten suojelun nimissä empatia-, huoli-, riski-, puhtaus- ja puuttumispuheeksi ja ositettu toisistaan eriytyneiksi asetuksiksi, hallinnolliseksi ohjeiksi, suoritteiksi, kokouksiksi, kirjauksiksi, rajoitustoimiksi ja aikatauluiksi joukkotuhoaminen voi alkaa.

↧

Mitä on onnistuminen lastensuojelussa?

August 6, 2017, 4:08 pm

≫ Next: Lapsikaappaus- mitä tehdä?

≪ Previous: Tunnetaidot lastensuojelussa: julma empatia ja kielletty sympatia

Viranomaislähtöinen onnistumisen käsite tarvitsee uudet kriteerit

"Onnistumista sosiaalityöntekijä kokee silloin, kun hallinto-oikeus vahvistaa lapsen huostaanottopäätöksen. " (Huhtala, 2013, 68)

Organisaatioilla ei ole juurikaan tietoa lastensuojelupalveluiden vaikutuksesta asiakkaidensa elämään.
Lastensuojelun tutkimus on hajanaista, eikä lastensuojelussa käytettävien palveluiden ja työtapojen vaikuttavuutta lasten hyvinvointiin ole tutkittu riittävästi.
Myöskään ulkomailla tehtyjä tutkimuksia ei juuri hyödynnetä suomalaisen lastensuojelun kehittämisessä. (Ritala-Koskinen 2003,Rousu 2004, Rousu 2007; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012)
Lastensuojelussa tehdään usein nopeita, huonosti valmisteltuja ja huonosti perusteltuja, sattumanvaraisen tuntuisia muutoksia, niin kunnissa kuin valtion tasolla.

Sirkka Rousun ja Tupu Holman (2004, 7, 24) mukaan onnistumisen arviointi on arkikielen rinnakkainen käsite ja ilmaisu tuloksellisuuden arvioinnille.
Onnistunut lastensuojelu tarkoittaa mm. toteutuneita kansalaisoikeuksia ja laadukkaita, oikea-aikaisia, riittäviä ja vaikuttavia asiakkaiden tarpeenmukaisia palveluja, joihin pääsee helposti.
Lastensuojeluprosessin onnistumista voidaan arvioida arvioimalla menettelytapojen laillisuutta, lapsen edun mukaisuutta, asiakkaiden tilanteissa tapahtuneita muutoksia ja asianosaisten kokemuksia ja käsityksiä.

Sosiaalityön opinnäytetöissä lastensuojelun onnistuminen voi kuitenkin tarkoittaa lähes mitä tahansa; pelkkää yhteydenottoa työntekijään tai työntekijän onnistuneeksi kokemaa apua tai kontrollia, työmenetelmää, perheen "normalisointia", suhdetta tai yhteistyötä asiakkaaseen tai moniammatilliseen työryhmään, prosessia, lopputulosta, tunnetta tai tarinaa onnistumisesta.

Onnistumisen käsite sekoittuu ja limittyy vaikutuksen, seurauksen, merkityksen, laadun ja hyödyn käsitteisiin ja konkretisoituu mm. tunteena, intuitiona tai hiljaisena tietona.

  Onnistumisen käsitteen käytön tarkoituksena tuntuu olevan- ei lastensuojelun tuloksellisuuden kartoitus- vaan sosiaalityön ja sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta.

Lastensuojelun onnistumisia käsittelevissä tutkimuksissa myönnetään usein suoraan, että tavoitteena on tuoda esiin työntekijöiden ääni ja näkökulma, jonka koetaan -vastoin tutkimustietoa- jäävän kuulumattomiin.

Moniin tutkimuksiin on piilotettu sosiaalityön tiedonmuodostusta vakavasti vaarantava uskomus, että sosiaalityöntekijöiden näkökulma sisältää asiakasnäkökulman, jota ei tarvitse erikseen tutkia. Työntekijät puhuvat asiakaslähtöisyydestä, osallisuudesta ja voimaantumisesta yksilöimättä mitä käsitteillä tarkoitetaan. Lastensuojelun onnistuminen vaikuttaakin ammattilaisten retoriikalta: taidolta vakuuttaa kuulijat työn tutkimattomista tuloksista.

Yhteistä monille viranomaislähtöisille onnistumisen määritelmille on, etteivät ne useinkaan ole vuorovaikutussuhteessa asiakaspalautteeseen, lainsäädäntöön, tutkimustietoon, oikeudenmukaisiin menettelytapoihin, tutkittuun lopputulokseen tai yhteiskunnan rakenteellisiin tekijöihin.

Lastensuojelun avohuollon työntekijöiden kirjoituksia onnistumisesta tutkineen Heidi Kosken (2016) mukaan lastensuojelun avohuollossa onnistumiseksi voidaan kokea mm. se, että lapsi tai nuori ottaa itse yhteyttä sosiaalityöntekijään ja haluaa kertoa ongelmista/huolista sosiaalityöntekijälle, moniammatillinen yhteistyö, vuorovaikutuksen sujuminen asiakkaan kanssa ja yhteinen ymmärrys tilanteesta, asioiden eteneminen sosiaalityöntekijän suunnittelemalla tavalla , työntekijän kokemus asiakkaan saamasta avusta ja asiakkaan tottelevaisuus l. valmius ottaa vastaan sosiaalityöntekijän sanelemia toimenpiteitä.

Epäonnistumisina mainittiin mm. erimielisyys työskentelyn sisällöstä, ongelmista ja tavoitteista, se, että asiakas vastustaa sosiaalityöntekijän pyrkimyksiä, epätarkoituksenmukaiseksi osoittautuvat työskentelymenetelmät, se, ettei sosiaalityöntekijä kyennyt saavuttamaan asiakkaan luottamusta tai vakuuttamaan vanhempia siitä, että heitä ja lasta kohtaan on toimittu oikein ja se, että sosiaalityöntekijä joutui käyttämään "sijoituskorttia" eli uhkaamaan sijoituksella.

Epäonnistumisen teksteissä sosiaalityöntekijät eivät pohdi sitä, kuinka he voisivat toimia toisin kertomissaan tilanteissa (ks. Jokinen ym. 2003, 159).

Kosken mukaan epäonnistumisen kirjoitelmissa tulee esille vahvemmin sosiaalityöntekijöiden työn suunnitelmallisuus, tavoitteellisuus sekä toiveet ja odotukset asioiden sujumisesta, onnistumisen tarinoihin verrattuna.

Koski ei kuitenkaan pohdi, voisiko epäonnistuminen johtua juuri viranomaislähtöisestä työn tavoitteiden asettamisesta . Hän kyseenalaistaa koko epäonnistumisen käsitteen, jota voidaan kuitenkin kartoittaa esim. työn lakisidonnaisuudella, lapsen edun huomioinnilla,   menettelytapojen oikeellisuudella, palveluketjujen toimivuudella ja tavoitteiden mukaisella lopputuloksella.

Työntekijöiden onnistuminen tarkoittaa oikeusturvaongelmia asiakkaille

Satu Huhtalan (2013) sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa opinnäytetyössä silmiinpistävää on, että sosiaalityöntekijöiden onnistumisen määritelmät tuntuvat perustuvan intuitioon. Sosiaalityöntekijät kuvasivat onnistumista mm. tunnelmana, fiiliksenä ja yhteistyön sävelenä.

Huhtalan mukaan onnistumisen edellytyksiä lastensuojelussa parantaisivat aikaraamit, prosessinohjaus, ammattitaito, perhetyön lisääminen, perheiden ja lasten palvelujen organisointi yhteisiin palveluihin, tehostettuun tukeen ja erityiseen tukeen ja sosiaalityöntekijöiden yhteisen kokemustiedon ja onnistumistarinoiden jakaminen ja korostaminen.

Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan (2009) mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä. Se miten sijaisperhe puhui lapsesta ja sijoituksesta sai suuren merkityksen perhesijoituksen onnistumisen kuvaajana ( Vähämaa, 2008, 97).

Ilpo Järvinen ja Suvi Pennanen ( 2013) ovat kartoittaneet onnistumisen edellytyksiä lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden, avotyöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden ryhmähaastatteluilla.
Järvisen ja Pennasen listaamat lastensuojelun onnistumisen edellytykset ovat pitkälti samoja, jotka asiakkaat kokevat epäonnistumisen syinä.

Työntekijät näkivät onnistumisen edellytyksinä mm. lisävirat ja -resurssit, moniammatillisen yhteistyön, työn vahvat tukirakenteet, varhaisemman puuttumisen ja työntekijöiden keskinäisen kunnioituksen.
Asiakkaiden mukaan lastensuojelutyön epäonnistumista tuottavat juuri asiantuntijoille ja sijaishuoltoon valutetut resurssit, vastuun katoaminen moniammatillisen yhteistyön seurauksena, huono johto, avun kontrollilla korvannut varhainen puuttuminen ja väärinkäytösten ilmitulon estävä kollegalojaalisuus.

Työntekijät nimesivät onnistuneen kohtaamisen edellytyksinä mm. ammatilliset kyvyt, työntekijän koulutuksen ja oikean asenteen, oman persoonan hyödyntämisen ja pienten asioiden arvostamisen.
Asiakkaat kokevat, että juuri sosiaalityöntekijöiden sairastunut ammatillisuusihanne, heikko koulutus, subjektiivisuus, usko psykoanalyysin harhaoppeihin ja piittaamattomuus yleisistä oikeusperiaatteista estävät asiakkaiden kohtaamisen ja toivotut tulokset.

Outoa on myös lastensuojelun työntekijän oikean asenteen näkeminen ikäänkuin bonuksena, vaikka oikean, objektiivisen asenteen pitäisi olla osa perusammattitaitoa.

Työntekijät kokivat asiakassuhteen dialogisuuden, luottamuksellisuuden ja asiakkaan osallisuuden vaikuttavan onnistumiseen merkittävästi.
Asiakkaiden mukaan lastensuojelun dialogisuus ja osallisuus on pelkkää sanahelinää ja luottamuksellisuus ei toteudu asiakastyössä.

Perhetyöntekijöiden mielestä he ovat onnistuneet työssään, kun he ovat saaneet mm. mallitettua arkea asiakkaalle ja asiakasperheen vanhempien toimintamallit muuttuvat asiakkaan vastuuttamisen myötä.
Asiakkaiden mielestä lastensuojelussa onnistuminen edellyttää nykyisen perheiden tarpeista piittaamattoman ja konkreettisesta avusta kieltäytyvän perhetyön lopettamista ja korvaamista kotiavulla.

Aino Ritala-Koskisen (2003) mukaan lastensuojelun onnistumisissa näyttäisi olevan pohjimmiltaan kyse tavallisuuden saavuttamisesta.
Tavallisuus on hämärä ja subjektiivinen käsite, jota käytetään yhtä hämärän normaalin rinnakkaiskäsitteenä. Tavallisuuteen tuntuu kytkeytyvän myös pysyvyyden käsite.

Heidi Kaartisen ( 2016) sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien läheisverkostosijoitusten elementtejä kartoittavassa opinnäytetyössä toiset haastateltavista näkivät, että sijoituksen pysyvyys on onnistumista, samoin kuin se, että kukaan ei hae huostaanoton purkua. Toisaalta onnistumisena nähtiin, että mikäli sijoituksen aikana suunnitelmat muuttuvat ja huostaanottoa aletaan purkaa, asioita on yhdessä suunniteltu ja aikataulutettu.

Jotta tiedettäisiin mitä on lastensuojelun onnistuminen, tulisi tutkia myös sitä, mitä normaali/tavallinen tarkoittaa lastensuojelun työntekijöille, kuka normaaliuden/tavallisuuden määrittelee, millä perusteella ja mitä ovat normaalia tavoittelevan lastensuojelun ei- aiotut seuraukset.

Onnistumista lastensuojelussa on varmasti vaikea arvioida asiakastilanteiden yksilöllisyyden takia mutta se ei ole syy luopua epäonnistumisen käsitteestä tai peruste jättää onnistumisen arviointi työntekijöiden itsereflektion, retoriikan tai omavalvonnan varaan.

Onnistumisessa ei huomioida lapsen etua eikä oikeudenmukaisuutta

Opinnäytetöissä ihmetyttää se, etteivät sen paremmin tutkijat kuin työntekijät koe työskentelyn lainalaisuutta tai oikeudenmukaisuutta onnistumisena tai sen edellytyksenä. Oikeudenmukaisuuden on kuitenkin osoitettu muodostuvan niin tärkeäksi tekijäksi organisaatioiden toiminnassa, että sillä on vaikutuksia ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ( Elovainio 2008; Elovainio, Vahtera& Välimäki 2006).
Myös oman työskentelyn lapsen edun mukaisuus, jonka arvioimiseen voi käyttää esim. Lapsen oikeuksien sopimusta (LOS) tai Euroopan Unionin perusoikeuskirjaa jää konkretisoimatta onnistumisen osoittimissa.

Hallintokanteluja tutkineen Ritva Haapalan mukaan asiakkaat jäivät vaille lakisääteisiä palveluja, heitä ei kuultu ja asiakirjoissa oli virheitä. Asiakkaiden tyytymättömyyden syyt liittyivät juuri menettelytapojen oikeudenmukaisuuteen, jakavaan oikeudenmukaisuuteen sekä vuorovaikutuksen oikeudenmukaisuuteen ( Haapala, 2012, 112).

Gerald Leventhal (1980) esitti kuusi menettelytapojen oikeudenmukaisuuden (procedural justice) sääntöä:
1. johdonmukaisuus: menettelyä sovelletaan johdonmukaisesti kaikkina aikoina kaikkiin ihmisiin samoin.
2. puolueellisuuden estäminen: päätöksentekijällä ei saisi olla omia intressejä, ennakkoluulottomuus.
3. tiedon tarkkuus: menettelyn tulisi perustua oikeaan ja tarkkaan tietoon.
4. oikaistavuus: mahdollisuus oikaista päätöksenteon perustana olevia tietoja.
5. edustavuus: kaikilla joita asia koskee, on mahdollisuus vaikuttaa päätökseen.
6. eettisyys: menettelytapa ei sisällä vilppiä tai lahjontaa tai yksityisyyden loukkausta.

Leventhalin säännöt toteutuvat lastensuojelussa vain satunnaisesti tai ei lainkaan.

Miksi asiakaslähtöisyyttä korostavat lastensuojelun tutkijat ja työntekijät unohtavat onnistumisesta oikeudenmukaisuuden, vaikka se on merkittävin asiakkaiden tyytymättömyyden aihe?

Mitä onnistumisen edellytyksiä ylipäätään voi olla organisaatiolla, joka ei kerää, käytä eikä koe tarpeelliseksi sen paremmin asiakaspalautetta kuin tutkimustietoa ja jonka toimintakäytäntöihin eivät vaikuta edes EIT- tuomiot?

Lastensuojelun työntekijöiden mainitsemissa onnistumisen määreissä mietityttää myös sosiaalityön ammatillisen edunvalvonnan  keskeisyys.

Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta näyttää sopivan myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”

Dobashien tutkijaparin mukaan sosiaalityötä ei luotu asiakkaita varten vaan tarjoamaan työtä ja ammatillisia mahdollisuuksia kasvavalle joukolle toimettomia keskiluokkaisia naisia, joilta puuttuivat etenemismahdollisuudet muualle (Dobash & Dobash, 1992).

Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Opinnäytetöiden perusteella on selvää, että lastensuojelun onnistumisen kriteerit tulee määritellä uudelleen tutkimusperustaisesti ja monitoimijaisesti.

Ritva Haapalan mukaan yksiulotteisen viranomaistiedon tuottaminen ei riitä vaan tarvitaan moniulotteisempaa tietoa, jota saadaan palvelun käyttäjiltä.

Sirkka Rousu toteaa, että asiakas on tärkein informantti ja asiakasvaikuttavuuden seurannan yksinkertaisten arviointiasetelmien avulla asiakastyössä tulisi olla eettinen velvollisuus koko lastensuojelualalle.

Lastensuojelun laadunvalvontaa, tiedonmuodostusta, vaikuttavuutta, oikeudenkäyttöä tai laillisuusvalvontaa ei pidä laskea työntekijöiden intuition tai sanomisten varaan. Onnistuneessa lastensuojelussa työntekijöiden pahoinpitelemää sijoitettua ei piiloteta pois näkyvistä siksi aikaa kun työntekijöille ojennetaan palkinto onnistuneesta lastensuojelutyöstä.

On vaikea nähdä miten lastensuojelun onnistumisen edellytyksiä voisi parantaa niin kauan kun tieto onnistumisista perustuu yksinomaan viranomaislähteisiin ja lastensuojelun työntekijöiden onnistumisina tai onnistumisen edellytyksinä mainitsemat asiat tarkoittavat asiakkaille päinvastaista; epäonnistumisia ja oikeusturvapuutteita.

Monille asiakkaille riittäisi lastensuojeluprosessin itsensä tuottamien haittojen eliminointi tai edes minimointi työntekijöiden menettelytapa- ja virkavastuusäädöksiä uudistamalla ja huostaanotto- oikeudenkäyntien siirrolla hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin.

↧

Lapsikaappaus- mitä tehdä?

August 11, 2017, 6:35 am

≫ Next: Koulutiellä ennen ja nyt

≪ Previous: Mitä on onnistuminen lastensuojelussa?

Helsingin hovioikeus antoi hiljattain ratkaisun, jonka mukaan suomalaisäitinsä kanssa asuva 1,5-vuotias poika on palautettava isän kotimaahan Islantiin. Kaapatut Lapset ry pitää viranomaisten toimintaa tapauksessa poikkeuksellisena, kertoo mtv-uutiset.

Heti perjantai-iltana poikaa tultiin hakemaan vastaanottokeskukseen odottamaan palautusta. Äidin mukaan oven takana oli kihlakunnanvouti, kaksi poliisia, ulosottomies ja lastensuojeluviranomaiset.

Äiti kertoo olevansa tapauksen johdosta järkyttynyt.
–Tämä on aivan järjetöntä. Minulle ilmoitetaan paria minuuttia ennen virastojen sulkeutumisaikaa, äiti sanoo.
Äidin mukaan myös poika on tilanteesta tolaltaan.

– Sain taisteltua, että sain lähteä lapsen mukaan. En ole varma, kuinka pitkään saan olla lapsen kanssa täällä vastaanottokeskuksessa ja milloin hänet on tarkoitus palauttaa, suomalaisäiti kertoi sunnuntaina STT:lle.

1,5-vuotiaalla pojalla on sekä Suomen että Islannin kansalaisuus. Hovioikeuden tuomion mukaan lapsi matkusti äitinsä kanssa Islannin ja Suomen väliä säännöllisesti helmikuuhun saakka. Vanhemmat erosivat helmikuussa, minkä jälkeen lapsi on elänyt äidin kanssa Suomessa. Pariskunnalla on erimielisyyttä siitä, oliko äidillä isän lupa muuttaa lapsen kanssa Suomeen.

Helsingin hovioikeuden päätöksessä nojaudutaan Islannin lapsilain 3 luvun 28 artiklaan. Sen nojalla kumpikaan huoltajista ei saa viedä lasta maasta toiseen ilman toisen huoltajan suostumusta.

Yleensä vanhemmalle jää aikaa valmistella muutosta. Kaapatut Lapset ry pitää viranomaisten toimintaa tapauksessa poikkeuksellisena.
– En ole ikinä kuullut tällaisesta. Kun palautuspäätös on tehty, siihen pitäisi olla mahdollisuus hakea valituslupaa, sanoo yhdistyksen toiminnanjohtaja Tarja Räisänen.

Räisäsen tietoon tulleissa tapauksissa korkein oikeus on aina antanut valitusluvan lapsikaappausasioissa.
Yleensä vanhemmalle jätetään palautuspäätöksen jälkeen myös aikaa valmistaa lasta muutokseen ja järjestellä mahdollista omaa muuttoa toiseen maahan. Palautuspäätös ottaa kantaa vain siihen, missä maassa lapsen huoltajuuteen liittyvät ratkaisut tehdään. Huoltajuusasiat ratkotaan erikseen.

Äidin asianajajan Ulla-Riitta Harjun mukaan tarkoitus on nyt hakea tuomion täytäntöönpanokieltoa ja valituslupaa korkeimmasta oikeudesta.

Poliisi, ulosottomies, oikeusministeriö / ulkoministeriö ja juristi auttavat

Kansainvälisestä lapsikaappauksesta on yleensä kyse, kun lapsi on viety ilman huoltajan suostumusta ulkomaille tai jätetty sieltä tapaamisoikeuden jälkeen palauttamatta ja lapsi on asunut pysyvästi Suomessa ja on alle 16-vuotias.

Kaapatut Lapset -yhdistyksen mukaan Suomeen kaapataan tyypillisesti vuosittain 7–15 lasta. Suomesta kaapattiin viime vuonna ulkomaille 34 lasta.

Noin 80 maata on allekirjoittanut Haagin lapsikaappaussopimuksen, jonka tarkoituksena on taata lapsen palautus asuinmaahansa.

Jos lapsi on viety Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen kuuluvaan valtioon, oikeusministeriö avustaa kaappauksen selvittämisessä ja antaa ohjeita palautushakemuksen tekemiseksi.
Jos lapsi on viety Haagin kansainväliseen lapsikaappaussopimukseen kuulumattomaan valtioon, ulkoministeriö avustaa kaappauksen selvittämisessä konsulipalvelulain 31 ja 32 pykälien mukaan.
Jos kohdemaata ei tiedetä, asiaa selvittelee poliisi. Poliisi voi tehdä keskusrikospoliisin kautta olinpaikkaetsintäkuulutuksen.

Olennaista lapsikaappaustapauksissa on pyrkiä sovinnolliseen ratkaisuun – siihen, että kaappaaja palaa vapaaehtoisesti lapsen kanssa, kerrotaan Poliisi- tv:ssä. Joidenkin maiden kohdalla rikosilmoituksen tekeminen voi vauhdittaa viranomaistoimintaa, mutta jos lapsen vienyt vanhempi tietää rikosprosessin olevan käynnissä, hän ei ehkä halua tulla lasten kanssa takaisin.

Pyydä turvaamistoimiin ryhtymistä

Jos vanhempi epäilee, että toinen vanhempi aikoo luvatta viedä lapsen maasta, hän voi pyytää väliaikaisiin turvaamistoimiin ryhtymistä.
Lapsikaappauksen suunnittelua epäiltäessä on syytä ottaa yhteys joko poliisiin tai ulosottomieheen, joka voi ottaa lapsen väliaikaisesti haltuun kaappaamisen estämiseksi. Tuomioistuin voi esim. velvoittaa tapaamisoikeutta koskevassa täytäntöönpanossa hakijan tallettamaan oman ja lapsen voimassa olevan passin ulosottomiehen huostaan tapaamisen ajaksi.
Lapsikaappauksen uhan ollessa välitön saattaa ääritilanteessa ehkäisykeinoksi soveltua lastensuojelulain (417/2007) mukainen lapsen kiireellinen sijoitus.
Lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu syy olettaa, että kieltoon määrättävä henkilö voisi uhata suojattavan henkeä, terveyttä tai vapautta tai muuten vakavasti häiritä tätä.

Tukea ja neuvoja saa Kaapatut Lapset ry:stä. Kaapattuja lapsia muistetaan Suomessa kadonneiden lasten päivänä 26. päivä toukokuuta.

Suomi muuttuu koko ajan monikulttuurisemmaksi, joten lapsikaappaukset todennäköisesti yleistyvät. Suomessa lapsikaappaus on rikos, mutta näin ei ole kaikissa maissa.

Patria Potestad ja patriarkaaliset uskonnot ja käytännöt vaarantavat äitien ja lasten oikeuksia

Äitien ja lasten asemaa vaikeuttaa monissa Euroopan maissa Patria Potestad, kertoo Annakoti ry:n puheenjohtaja Anna Pajari.

Pajarin mukaan Patria Potestad eri pykälineen on 2500 vuotta vanha, roomanaikaisten paternofiilivaltajärjestelmien epätasa-arvoinen lakijäänne. Se on espanjalaisessa lainsoveltamishierarkiassa korkeammalla kuin naisen tai lasten perustavanlaatuiset ihmisoikeudet.
Käytännössä lastensa isästä eronnut yksinhuoltajaäiti on täysin riippuvainen ex-miehen päätösvallasta. Vailla ex-miehen allekirjoitusta naisen on lähes mahdotonta muuttaa, hakea töitä toiselta paikkakunnalta tai mennä syöpähoitoihin toiselle paikkakunnalle. Yksinhuoltajaäiti on miehen niin halutessa sosioekonomisesti täysin alistettu, eikä lasten etua tarkastella oikeudenmukaisesti.
Patria Potestad ei tue vanhemman eettisiä velvollisuuksia lasta kohtaan: se tukee vanhemman (käytännössä isän) vallankäyttöoikeuksia. Ne taas ovat ristiriidassa lasten oikeuksien kanssa. Mies päättää, missä lapset asuvat, käyvät koulua, mitä syövät, mitä harrastavat. Mikäli mies määrää, että eivät matkusta, eivät syö tai eivät harrasta, äiti voi hakea oikeusteitse omalle mielipiteelleen kannatusta. Tämä on käytännössä aina tuloksetonta ja tulee kohtuuttoman kalliiksi.
Patria Potestad-laki polkee naisten ja lasten oikeuksia ympäri maailman Skandinaviaa lukuun ottamatta. Euroopan unionilla ei ole perheoikeudellista tuomioistuinta, vaikka kaikilla muilla lainsäädännön aloilla tällainen on. Kansainvälinen ja yleiseurooppalainen ihmisoikeusjuridinen puuttuminen asiaan olisi toivottavaa.

Turvakotien väärinkäyttö ja valheelliset syytökset vaarantavat isien ja lasten oikeuksia

J.P. Roosin mukaan seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn esittäminen on erittäin tehokas tapa erottaa lapsi isästään avioeron yhteydessä. Toinen on perheväkivaltaa koskeva väite. Kumpaankin pitää suhtautua erittäin vakavasti mutta on tärkeää, että insesti- ja väkivaltasyytösten väärinkäyttömahdollisuus suljetaan pois (ks. Taskinen 2004).
Huoltoriitoihin ja kaappaussuunnitelmiin voi liittyä lastensuojelun ja turvakotien väärinkäyttö. Roos käyttää esimerkkinä mm. tapaus Pierre:ä ja kuvaa kuinka suomalainen lastensuojelu ottaa puolia huoltoriidassa; se asettuu selkeästi toisen osapuolen kannalle, ei välitä lasten mielipiteestä tai edusta, ei kykene muuttamaan toimintatapojaan edes sen jälkeen, kun lastensuojelua valvova luottamusmieselin antaa sille selvän sanktion, ja tekisi ehkä paljon rajumpiakin ratkaisuja, ellei se tietäisi olevansa jatkuvassa seurannassa (mitä se tavallisesti ei ole). Tapausesimerkkeihin isien ja lasten oikeuksien polkemisesta voi tutustua Vääryyskirjassa.

Kaapatut Lapset -yhdistyksessä syntyneiden kokemusten mukaan vanhempien tulisi kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

1) Tutustu puolison kulttuuriin
Tutustu myös uskontoon sekä hänen kotimaansa perhelainsäädäntöön ja perhekäsitteeseen. Uskonto on tyypillinen taustavaikutin etenkin, kun lapsi kaapataan muslimienemmistöiseen maahan. Myös vanhemman suku voi yrittää vaikuttaa lapsen kasvuympäristöön, ja sukulaiset ovat usein huolissaan erityisesti tyttöjen siveyskasvatuksesta Suomessa. Vanhempaa voidaan arvostella, mikäli hänen lapsensa eivät hallitse islamin perusteita. Suomesta kaapattiin vuosina 2007–2016 eniten lapsia niihin maihin, joista suomalaisilla on paljon kumppaneita: Ruotsiin, Espanjaan ja Viroon. Venäjälle kaapattiin eniten lapsia ennen sen liittymistä Haagin sopimukseen vuonna 2013.

2) Pyri tunnistamaan riskitilanteet
Sekä äiti että isä voi kaapata lapsen ja kaappaaja voi olla yhtälailla niin suomalainen kuin ulkomaalainen. Lapsia kaapataan erityisesti kesällä kun lapset lähtevät käymään vanhemman/vanhempien kotimaassa. Kaappauksen perimmäinen syy on yleensä vanhemman oma halu asua kotimaassaan tai kiristäminen muissa perheeseen liittyvissä asioissa. Kaappausta voi edeltää erimielisyydet lapsen huollosta, tapaamisista tai kasvatuksesta – näissä asioissa uskonnolla voi olla merkittävä rooli. Työpaikasta irtisanoutuminen, muuton valmistelu ja pankkitilin tyhjennys voivat olla merkkejä lähtösuunnitelmista.

3) Ota selvää Kaapatut lapset ry:n palveluista
Kaapatut Lapset -yhdistyksestä voit saada myös yhteystietoja vanhemmista, joiden lapset on kaapattu samaan kohdemaahan tai kohdevaltion lähimaihin.

4) Ota selvää viranomaisten toimintamahdollisuuksista
Passi- ja viisumikysymykset
Tee ilmoitus toisen vanhemman kotimaan edustustoon siitä, että et ole antanut suostumustasi viisumin tai passin hankkimiseksi lapselle. Kaksoiskansalaisuuden ja passin myöntämisestä saat tietoa toisen vanhemman kotimaan edustustosta. Lapsen Suomen passin myöntämiseen ja peruuttamiseen liittyviä kysymyksiä voi tiedustella poliisilta.

Turvaamistoimenpiteet
Selvitä turvaamistoimenpiteiden, esimerkiksi kiireellisen sijoituksen mahdollisuudet.

Valvotut tapaamiset
Neuvoja ja ohjeita voit kysyä kotikuntasi lastensuojeluviranomaisilta ja turvakodeista.

Päiväkodin ja koulun informoiminen
Ilmoita päiväkotiin ja kouluun, että lastasi ei saa luovuttaa tapaavalle vanhemmalle tai muulle henkilölle ilman suostumustasi.

Poliisin ja lastensuojeluviranomaisten informoiminen
Kerro poliisille sekä sosiaali- ja lastensuojeluviranomaisille kaappausuhasta.

5) Pyri sovintoon
Lapsellanne on oikeus molempiin vanhempiinsa. Siksi on hyödyllistä, että pyrit eri vaiheissa sopimaan ja sovittelemaan lapsen huollosta ja tapaamisista. Sovinnolla on todennäköisesti tehokkain ennaltaehkäisevä vaikutus. Halukkuus yhteistoimintaan ja sovinnollisuus on myös lapsenne edun kannalta paras vaihtoehto. Se antaa myös sinusta lapsen huoltajana vastuullisen ja hyvän kuvan mahdollisissa tulevissa oikeudenkäynneissä.

6) Hanki hyvä lakimies
Mikäli et pääse sovintoon, ota yhteys asianajajaan tai muuhun lakimieheen. Tarvitset avustajaa eri oikeudenkäynneissä. Lakimies on välttämätön myös haettaessa esim. turvaamistoimia, valvottuja tapaamisia tai lähestymiskieltoa.
www.kaapatutlapset.fi.
https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus/kaapatutlapsetrynneuvojavanhemmille.html

Vastakaappaus viimeisenä vaihtoehtona

Suomessa toimii yritys, joka lupaa tuoda ulkomaille kaapatut lapset takaisin kotimaahan, kertoo YLE-uutiset.

Ulkomailla vastaavilla yrityksillä on pitkät perinteet. Ne tekevät niin sanottuja vastakaappauksia tilanteissa, joissa ex-puoliso on vienyt yksinhuoltajalta lapsen luvatta ulkomaille. Lasten kotiin tuontia kauppaavan yrityksen operatiivinen johtaja Mikko Salmi sanoo, että takaisinkaappaus on vasta viimeinen vaihtoehto.

– On oltava tilanteessa, jossa viranomainen ei pysty auttamaan.

Yritys edellyttää myös, että Suomessa olevalla vanhemmalla on todella yksinhuoltajuus. Lisäksi lapsen on haluttava takaisin Suomeen, jottei tehdä sieppausta.

https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus.html
https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus/lapsikaappaustenennaltaehkaisy.html
https://oikeus.fi/fi/index/esitteet/kansainvalinenlapsikaappaus/lapsikaappauksestaaiheutuvatkustannukset.html

Lue myös:
http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1994/19940057
https://e-justice.europa.eu/content_parental_child_abduction-309-fi.do
http://blogs.helsinki.fi/jproos/2005/01/09/post19/
https://yle.fi/uutiset/3-9694289
http://hudoc.echr.coe.int/eng#{%22itemid%22:[%22001-111938%22]}
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012032815378059_uu.shtml
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/11/23/tapaus-anton-kaynnisti-lapsikiistat-suomen-ja-venajan-valilla
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anton-tapaus
http://m.iltalehti.fi/uutiset/200705256154509_uu.shtml
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerstin_Duffy
http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/kosken-pojat-palautettiin-isalleen/349277/
http://www.kaleva.fi/uutiset/ulkomaat/outi-koski-vapautui-vankilasta-yhdysvalloissa/4060/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Lastani_ette_saa
https://en.wikipedia.org/wiki/Betty_Mahmoody
https://en.wikipedia.org/wiki/Mahtob_Mahmoody
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/ksml-lapsikaappaukset-suomesta-ulkomaille-yli-kaksinkertaistuivat-vuodessa/5802134
http://maalainen.blogspot.fi/2005/10/kammottavaa-luettavaa-ruotsista.html
http://www.globalarrk.org/
https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2015/may/16/the-mothers-fighting-to-get-their-children-back-home-again
https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2013/sep/21/partner-abducted-child-parents-left-behind
http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-families/features/an-abducted-child-reveals-the-true-story-of-her-stolen-life-three-decades-later-a6711121.html
http://edition.cnn.com/2013/04/12/world/kidnapped-to-egypt/index.html
https://travel.gc.ca/travelling/publications/international-child-abductions
http://medicalkidnap.com/2016/03/02/medical-kidnapping-a-threat-to-every-child-in-america-today/
https://childabductionrecovery.wordpress.com/
http://www.international-divorce.com/How-to-Win-a-Hague-Convention-Child-Abduction-Case.htm
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalaisaiti-lapsineen-ahdingossa-espanjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varastettu-lapsi-korkeimman-oikeuden-ulosmittaamana

↧

Koulutiellä ennen ja nyt

August 13, 2017, 1:16 pm

≫ Next: Lastensuojelun oudot onnistumiset

≪ Previous: Lapsikaappaus- mitä tehdä?

↧

Lastensuojelun oudot onnistumiset

July 27, 2017, 4:04 am

≫ Next: Lastensuojelun valeasiakkaat

≪ Previous: Koulutiellä ennen ja nyt

Lähes miljardi per vuosi- mitä sillä saa?

Muste on tuskin ehtinyt kuivua sijoitetun hyväksikäytön tuomiolauselmasta kun Keski- Suomessa jo etsitään uusia sijaisvanhempia- lehti-ilmoituksilla ja 24 tunnin pikakoulutuksella.

Kauniista kehittämispuheista huolimatta sijoitusten määrä ampaisi jälleen nousuun samalla kun ministerit torjuivat lapsiasiavaltuutettu Kurttilan aloitteen sijoitettujen kuulemisesta.

Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset. Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat.

Lastensuojelun onnistumisina pidetään lainvastaisia menettelytapoja ja toimintakäytäntöjä, jotka vaarantavat niin asiakasturvallisuuden kuin lastensuojelutyön tuloksellisuuden.

Sosiaalityön subjektiivinen tiedonmuodostus ja tiedon kaksoisstandardit vaarantavat asiakkaan oikeusturvan ja sosiaalityön tutkimuksen

Luotettavaa tietoa lastensuojelun onnistumisista ja vaikuttavuudesta ei saada niin kauan kun tutkimuksissa kuullaan vain lastensuojelun työntekijöitä ja sijaishuoltoyrittäjiä, joiden kertoma tulkitaan asiantuntijatiedoksi asiakkaan kertoman jäädessä vihapuheeksi.

Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä. Se miten sijaisperhe puhui lapsesta ja sijoituksesta sai suuren merkityksen perhesijoituksen onnistumisen kuvaajana (Vähämaa, 2008, 97). Myös Satu Huhtalan opinnäytetyössä lastensuojelun onnistuminen näyttäytyi mm. sosiaalityöntekijöiden tunnelmana ja fiiliksenä ( Huhtala, 2013, 92).

Vaikka monet tutkimukset ( esim. Janhunen 2007; Vinnerljung 1996; Vähämaa 2000) todistavat, että lapset jäävät sivullisiksi ja etäisiksi suhteessaan sosiaalityöntekijöihin eivätkä koe saavansa apua ammattiauttajilta, sosiaalityöntekijöiden määrän lisääminen tulkitaan lapsen eduksi.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”

Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.

Lastensuojelun onnistumisen ei pitäisi olla sijaishuollon fabrikoimia ihmesatuja vaan tuloksellisuutta asiakkaille, vastuuta työn kehittämisestä ja tilivelvollisuutta rahoittajille.

Asiakas on tärkein informantti ja asiakasvaikuttavuuden seurannan yksinkertaisten arviointiasetelmien avulla asiakastyössä tulisi olla eettinen velvollisuus koko lastensuojelualalle.

"Lastensuojelusta tarvitaan kansallinen aineistokeruu. Sijaishuollossa olevien lasten kokemustietoa on kerättävä säännönmukaisesti. Lastensuojelussa tarvitaan nimenomaisesti omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä?" kirjoittaa Tuomas Kurttila.

Kriittistä lukijaa hämmästyttää se, mikä tulkitaan onnistumiseksi sosiaalityössä.

Tunnettu sosiaalityön professori ihmetteli taannoin miksi sosiaalityön onnistumiseksi oli tulkittu yli 50 vuotta naimisissa olleen avioparin sijoittaminen eri vanhainkoteihin ilman tapaamismahdollisuutta.

Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset, jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus tai vaikuttavuus.
Satu Huhtalan sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa sosiaalityöntekijä koki onnistumista silloin, kun hallinto-oikeus vahvisti lapsen huostaanottopäätöksen. (Huhtala, 2013, 68).
Heidi Kaartisen (2016) haastattelemat sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat näkivät, että sijoituksen pysyvyys on onnistumista, samoin kuin se, että kukaan ei hae huostaanoton purkua.

Monen lastensuojelun kuntoutus- tai tukijakson lopputulos onkin perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen(Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Lukiessa lastensuojelun ammattilaisten käsityksiä onnistumisesta vakuuttuu, että usein lastensuojelussa on hukassa perustehtävän lisäksi proseduraalinen osaaminen.
Yllättävän moni sosiaalialan ammattilainen ei tunnu tietävän, että huostaanoton pitäisi olla lapsen edun mukainen tosiseikkaselvittelyyn ja näyttöön perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen.

Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaisvanhemman edun, kasvattajamonopolin , elinkeinon tai sosiaalityöntekijä-sijaisvanhempi-suhteen turvaamiseksi.

Sosiaalityöntekijät voivat kuitenkin toimia lainvastaisesti sillä käytännössä heiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. J. P. Roosin mukaan virkamies voi huolehtimisellaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.

Palkitut pahantekijät

Lastensuojelun Keskusliiton jäsenten kaltoinkohtelemat ex- sijoitetut, joille Suomi ei aio maksaa senttiäkään kärsimyskorvauksia voivat selata LSKL:n jäsenlistaa ja huomata entisten kaltoinkohtelijoidensa toimivan mm. sosiaalialan järjestöjen johtotehtävissä ja toimihenkilöinä, PRIDE- valmentajina ja lastensuojelun edunvalvojina.

Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.

Myönnetty palkinto tuntuu sinetöivän sijaishuoltoyrittäjän diplomaattisen koskemattomuuden, jonka suojissa lasten kaltoinkohtelu jatkuu ja raaistuu.

Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa.

Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.
Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia palkitsi hiljattain valheellisia merkintöjä kotikäynnillään tehneen perhetyöntekijä- sosionomin ja sosiaalijohtajan, jonka myötä pohjoisen kunnan huostaanotot lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun. Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.

Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan. Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin mm. teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011.

Lastensuojelun Keskusliiton palkinnon ovat saaneet mm. Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja ja kehittämispäällikkö PRIDE-ohjelman kehittämistä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa mm. Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta kertoo myös se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.

Ihmesatuja vai tutkittua vaikuttavuutta?

Sijaishuollon myyttisissä selviytymistarinoissa on usein ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu:" Vaikka X:llä on tausta lastensuojelun asiakkaana, se ei ole määrittänyt hänen nykyistä elämäänsä" tai "kokemukset ovat jollain tavalla kuitenkin kasvattaneet hänen luonnettaan".

Lastensuojelun mytologiassa pahaa väkivaltaa ja syntipukkeja edustavat lastensuojelun vallankäyttöä vastustavat lapset ja biologiset vanhemmat ja hyvää väkivaltaa sijaishuollon sijaisvanhemmat ja lastensuojelubyrokraatit. Jälkimmäisten tehtävä on pelastaa lapset "hyvään väkivaltaan" (= huostaanottoihin) turvautuen lapsilta itseltään ja epätäydellisiltä vanhemmiltaan, joille on varattu konnan ja väärän sankarin roolit. Sijaishuollon edunvalvojat taas esiintyvät maagisten kykyjen lahjoittajina, lähettäjinä ja auttajina.

Sosiaalityössä terveydenhuollon perustavinta eettistä ohjetta olla vahingoittamatta "Primum non nocere" ei ole sisäistetty eikä noudateta.
Lastensuojelun piilokäsikirjoituksessa työntekijöitä päinvastoin velvoitetaan kohdistamaan lapseen hyväksi luuloteltua lastensuojelun väkivaltaa , jonka kuvitellaan pelastavan hänet vanhempien oletetulta pahalta väkivallalta ja herättävän vieläpä kiitollisuutta joskus tulevaisuudessa.
Vanhempien lapseen kohdistamasta väkivallasta on kuitenkin tullut marginaalinen lastensuojelun asiakkuuden tai huostaanoton/ sijoituksen peruste. Yleisin peruste on epämääräinen ja subjektiivinen " puutteellinen vanhemmuus", joka tarkoittaa käytännössä usein sitä, että sosiaalityöntekijä ei pidä vanhemman persoonasta tai tämän elämäntavasta. Esimerkiksi sosiaalityöntekijän epäsiistinä pitämä koti on yllättävän yleinen huostaanoton peruste.

Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetään tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä ja -kuntoutusta keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.

Suomessa törmää harvoin näin elämänmakuisiin ja rehellisiin onnistumiskertomuksiin.
Ihmesatujen pakollinen onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa niin sijaishuollollisen kuin aviollisen ja hengellisen väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin.

Moni sijoitettu on omaksunut median avustuksella karskin selviytymisroolin ja puhuu sijaishuollossa kokemastaan laiminlyönnistä ja väkivallasta kuin Madonna raiskauksestaan vain "arvokkaana elämän oppituntina siitä, että kaikkiin ei voi luottaa".

Miksi noin 1000 000 euroa laitoksessa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa per lapsi maksava keskimääräinen huostaanottojakso ei voisi olla lakisääteisessä kestossa ja sisällössä pysyvä oppitunti siitä, että itseensä ja viranomaisiin voi luottaa?

Varmasti sijaishuollossa tapahtuu myös aitoja onnistumisia mutta miksi niin moneen onnistuneena pidettyyn sijoitukseen kuuluvat kuin automaattisesti lainvastaiset menettelytavat ja lapsen kuulemisen, informoinnin, osallisuuden, oikeusturvakeinojen, koulunkäynnin, jälkihuollon, perheen tuen ja jälleenyhdistämisen laiminlyönti, laittomat tapaamisrajoitukset ja vieraannuttaminen?

Miksi kiitetyn Hackneyn mallin perheterapeuttisessa orientaatiossa laaduksi ja tiedontuotannoksi tulkitaan asiantuntijoiden asiakkaat ohittava keskustelu ja perhekeskeisyydeksi vanhempien houkutteleminen/painostaminen lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen?

Miksi perheterapeuttisen orientaation omaksunut SOS- lapsikylä suosittaa "rajuja päätöksiä" ja "tapaamisrajoituksia" tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola, 2015), vanhempien uupumus( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet (47%) ( THL, 2016, 7).

Sijaishuollon laittomuudet jatkuvat valtion, yritysten, STEA:n ja median tuella

Suomalaiset veronmaksajat tukevat ylikansallistuvaa sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti mm. SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”. Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon? Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen ja siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa ajoissa?

Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavan myöhempää selviytymistä.

Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitsemansa terapian perheelle ja lapsilleen?

Onnistuminen tarkoittaa toimivia palveluketjuja, perheiden hyvinvointia ja kansalaisoikeuksien toteutumista.

Lastensuojelussa onnistuminen tuntuu tarkoittavan lähinnä retoriikkaa; menestyksekästä ja vakuuttavaa puhe- ja suostuttelutaitoa.

Vaikuttaa siltä, että ammattiauttajilla ammattitaito ja tieto korvautuu helposti retoriikan ja draaman tajulla, kyvyllä oikeuttaa omat toimensa uskottavilla tarinoilla. Sen voi tehdä menneisyyden patologioita lavastamalla ja/tai tulevaisuuden kauhukuvia maalailemalla.

Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat lähinnä omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.

Verratonta mielikuvitusta ja draaman tajua osoittavat äidin syyllistäminen lapsen ”erotisoinnista” imetyksen takia ja väittämät isän pedofiilitaipumuksista sillä perusteella, että isä osaa shakkia tai että maatilan lapsen vaatteista löytyi karva. Valitettavaa on, että väittämät menevät läpi hallinto-oikeuksissa.

Lastensuojelutyössä tuntuu olevan kyse siitä kenelle sallitaan vanhemmuus. Jos perhe ei täytä työntekijän määrittämiä normaalin/tavallisen kriteereitä- kuuluu naksaus. Työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen , ottaa tähtäimeensä ja eliminoi tulevan riskiperheen. Näitä onnistuneita eliminointeja on suoritettu niin paljon, että syntyvyys ja kansalaisten luottamus viranomaistoimintaan on romahtanut.

Kuka lopettaisi ihmiskokeen?

Menossa on onnistuneeksi hehkutettu lähes miljardin vuodessa maksava valtiollinen ihmiskoe, jossa kansalaiset on jaettu mielivaltaisesti arvioiviin huoliauktoriteetteihin ja arvioitaviin riskeihin.

Toisin kuin Milgramin tottelevaisuus- ja Standfordin vankilakokeessa tätä ihmiskoetta ei aiota väärinkäytöksistä huolimatta keskeyttää, koska sillä on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki ja se tuottaa niin paljon taloudellista hyötyä kokeen järjestäjille.

Lastensuojelun psykojargonissa lapsen ainoaksi oikeaksi suhteeksi kaavailtua kiintymyssuhdetta sijaishuoltoon ja psyykkistä tasapainoa vahingoittaa omien vanhempien kaipaaminen mutta ei esim. sijaishuollossa kohdattu väkivalta ja muut sijaishuollon väärinkäytökset.

Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate ei toteudu, jos vihapuheeksi luokitellaan asiakkaan puuttuvia oikeussuojakeinoja ruotiva kirjoitus kohtelustaan muttei sosiaalityöntekijän 120 vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävää valheellista kirjausta asiakkaasta perhesurman valmistelijana.

Tietosuoja joutuu outoon valoon, jos sen nojalla voidaan estää asiakkaita saamasta omia asiakirjamerkintöjään mutta sosiaalityöntekijät pääsevät varhaisen puuttumisen nimissä tutkimaan salassapidettävää poliisiaineistoa.

Kunnianloukkauslainsäädäntö joutuu naurunalaiseksi, jos sosiaalityöntekijä saa lainvastaisesti estää lasten ja vanhempien tapaamiset todistamattoman kunnianloukkausolettamansa perusteella ja raiskattu tyttö kirjataan itsetuhoiseksi prostitoiduksi, jotta hänet voidaan pitää lastensuojelulaitoksen julkisrahoitteisessa laskutuksessa.

Tasavertaisuus lain edessä ei toteudu, jos yksityiselämää koskevan tiedon levittämiseksi katsotaan asiakkaan viimeinen yritys saada oikeutta videotaltiointinsa julkaisemalla mutta ei sosiaalityöntekijän sijoituspäätöksensä tueksi moniammatillisessa työryhmässä kierrättämiä yksityiskohtia ilman informointia tai lupaa hankituista äidin kahdenkymmenen vuoden takaisista terapiamerkinnöistä.

Laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Työntekijöiden asenteellisuus , asettuminen sijaishuollon edunvalvojiksi ja sijoitettujen ja heidän perheidensä leimaaminen eivät ole mitään pikkuongelmia, jotka voi korjata tunnetaitokoulutuksella tai mindfulnessilla vaan osoitus vakavasta ammattitaidottomuudesta. Julmana empatiana ja laittomina menettelytapoina konkretisoituva ammattitaidottomuus on valitettavasti keskeinen osa sosiaalityöntekijöiden sairastunutta ammatillisuusihannetta.

Sijoitetun koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyönti ei ole sijoitettujen oletetulla hankaluudella tai heikkolahjaisuudella perusteltavissa oleva resurssipulan seuraus vaan virkarikos.

Asiakirjojen fabrikointi omien virheellisten päätösten oikeuttamiseksi ei ole mitään "mielen sanoja" tai valitettava mutta vakiintunut organisaatiokäytäntö vaan rikollista toimintaa, josta pitää rangaista kuten muustakin väärentämisestä.

Itsevalitun ja -valmennetun sijaisperheen toistuva valvonnan laiminlyöminen ja laittomuuksiin puuttumatta jättäminen ei ole sijoitettujen oletetulla epäluotettavuudella tai aikapulalla selitettävissä oleva puute vaan vakava väärinkäytös, josta tulee asettaa ammatinharjoituskielto.

Työntekijöiden väärinkäytöksiin puuttumisen lisäksi on puututtava myös väärinkäytökset mahdollistaviin johtamis- ja valvonta-ongelmiin, organisaatiokäytäntöihin, lainsäädäntöön , politiikkaohjelmiin ja viestintään.

Fabrikoitujen tutkielmien sijaan asiakaspalautteita isoilla otannoilla

Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Lastensuojelun harjoittamasta asiakirjojen ja arviointien manipuloinnista on paljon tutkimusnäyttöä.
Kun sosiaalityön tutkija ottaa tiedonmuodostuksensa lähtökohdaksi yksinomaan sosiaalityöntekijöiden usein virheellisten päätöstensä tueksi fabrikoidut asiakirjat hän tulee vain jatkaneeksi fabrikointia.

Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Myös muodikkaiden huostaanottojen vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää , että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.

Sinikka Kuosmasen Elämäni paras päätös- tutkimuksessa ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin avun sijaan 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.

Myös lastensuojelun uutisointi ihmetyttää kriittistä lukijaa. Puolueettomina esiintyvät uutistoimitukset samoin kuin hallinto- oikeudet tuntuvat sisäistäneen sosiaalityön asiantuntijoiden ohjeistukset sosiaalityöntekijöiden voimaannuttamiseen tähtäävästä tiedosta ja viestinnästä. Suomessa sen paremmin media kuin lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.

YLE Uutisten taannoisesta jutusta saattoi tehdä johtopäätöksen, että viidestäkymmenestä saadusta lastensuojelukokemuksista vain kaksi oli myönteistä (jutun ilmaisu ” Ja yhdellä toisellakin äidillä oli myönteisiä kokemuksia”).
Tulos on siis järkyttävän huono mutta toimittaja päätti nostaa esiin molemmat positiiviset vähemmistökokemukset sekä otsikossa että väliotsikossa. Jokseenkin surullista kalliissa kansan luottamusta ja good will:iä nauttivassa lastensuojelussa on, että onnistumiseksi ja myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.

Positiivisuus ei ole vallanpitäjän puolustamista tai vaikenemista

YLE:n jutussa lastensuojelun epäasiallinen ja häiriö-orientoitunut dokumentointi käännettiin vanhempien epäluottamukseksi ja asiakkaiden tarve nauhoittaa keskustelut oikeusturvansa takaamiseksi ”kärjistyneeksi epäluottamukseksi”.
Raportoidut vakavat puutteet eivät tuntuneet herättävän mitään jatkokysymyksiä tai -tutkimushaluja vaan juttu lopetettiin saatuun kahteen ”valoisaan” asiakaskokemukseen.
Samaan suhtautumistapaan törmää jatkuvasti lastensuojelussa, jossa tiettyjen yksiköiden vuodesta toiseen samoista vakavista puutteista raportoiva asiakaspalaute jätetään huomiotta ja tutkimatta, koska se on ” negatiivista”.

Lastensuojelussa ”positiivisuutta” vaaditaan vain toisilta; asiakkailta, medialta ja rahoittajilta. Sosiaalitoimen omien työsisältöjen ja -käytäntöjen on lupa jäädä negatiivisiksi asiakkaita leimaaviksi syytösstrategioiksi. Vain niihin puuttuminen tulkitaan negatiivisuudeksi, jopa vihapuheeksi.

Positiivisuus tarkoittaa tosiasiassa siis virkamiehen, vahvemman puolelle asettumista, sitä, ettei haasteta laittomuuksiakaan ja niitä ylläpitävää status quota.

Jos vaikkapa jostakin Suomen poliisitoimen verran maksavasta terveyspalvelusta tehtäisiin kysely, jossa paljastuisi, että enemmistö asiakkaista on raivoissaan ja tyytymättömiä palveluun asiasta todennäköisesti käynnistettäisiin jatkotutkimus, palveluntuottajaa ehdotettaisiin ehkä vaihdettavaksi tai koko palvelua lopetettavaksi. Jostakin syystä lastensuojelussa näin ei ole.

Miksi asiakaslähtöisyyttä hokevat lastensuojelun tutkijat ja työntekijät unohtavat onnistumisesta oikeudenmukaisuuden, vaikka se on merkittävin asiakkaiden tyytymättömyyden aihe?

Mitä onnistumisen edellytyksiä ylipäätään voi olla organisaatiolla, joka ei kerää, käytä eikä koe tarpeelliseksi sen paremmin asiakaspalautetta kuin tutkimustietoa ja jonka toimintakäytäntöihin eivät vaikuta edes EIT- tuomiot?

Niin kauan kun sosiaalityön tiedonmuodostus, tutkimustoiminta, moniammatillinen työskentely, oikeudenkäyttö ja laillisuusvalvonta perustuu tosiseikkaselvittelyn sijaan siihen, mitä sosiaalityöntekijät kulloinkin kertovat, asiakkailla on oltava oikeus taltioida kaikki tapaamisensa ja varoittaa myös toisia väärinkäytöksistä.

Lokakuun Liike ehdottaa seuraavia toimenpiteitä lastensuojelun onnistumisten mahdollistamiseksi:

- tosiseikkaselvittely osaksi kaikkia lastensuojeluprosesseja
-lastensuojelun perustaksi riippumaton ja monialainen tutkimustieto ja näyttöön perustuvat käytännöt
-lastensuojeluun oma aineistonkeruu ja säännölliset asiakaspalautteet
-lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta on irroitettava toisistaan ja sijaishuollon edunvalvojien (piilo- ja yli)edustus pois kaikista kolmesta
-lastensuojelun arviointeihin tutkimusperusta , valvonta ja jääviyssäännöt
-sosiaalialan koulutus irroitettava sijaishuollon edunvalvonnasta ja uudistettava perusteellisesti
-asiakassuunnitelmiin kirjattava perheen ilmoittama- ei sosiaalityöntekijän sanelema- tuen tarve
-perheiden jälleenyhdistämisen hyväksi tulee tehdä konkreettisia suunnitelmia ja toimenpiteitä
-valtakunnalliset, velvoittavat, yhdenmukaiset ja lakisidonnaiset ohjeistukset sijaishuoltoon
-sosiaalialan ja sijaishuollon työntekijöille sanktiointijärjestelmä: vastuu- ja korvausvelvoitteet laiminlyönneistä ja palkinnot onnistumisista
-julkinen tietokanta sijaishuoltopalvelujen tarjoajista ja saaduista merkinnöistä
- laitosten henkilökunnalle reitti ilmoittaa väärinkäytöksistä ohi laitosten johdon
-hankintamenettelyjen, kilpailutuksen ja kirjauskäytäntöjen oikeellisuus tarkastettava säännöllisesti
-rahoitus pois järjestöiltä ja sijaisperhevalmennuksilta, jotka kannustavat väärinkäytöksiin
-kilpailutukselle yhtenäiset laatukriteerit, käänteinen kilpailutus laadulla
-sijaishuoltoon autojen katsastusta vastaava riippumaton valvonta, joka sisältää asiakirjojen oikeellisuuden tutkimisen ja sijoitettujen lasten haastattelut kahden kesken
-lastensuojelun asiakkaille mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin- huostaanotto-oikeudenkäynnit siirrettävä käräjäoikeuksiin

Lokakuun Liike kehottaa kaikkia lastensuojelun asiakkaita tarkastamaan asiakirjansa ja kysyy: Mitä lastensuojelu piti onnistumisena/epäonnistumisena? Käännettiinkö epäonnistunut asiakasprosessi rekistereihin onnistumiseksi tai toisinpäin? Miten?
Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-onnistuminen-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisasivatko-sosiaalihuollon-ilmoitusvelvollisuus-ja-ammattihenkilolaki-asiakasturvallisuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia

↧

Lastensuojelun valeasiakkaat

August 12, 2017, 12:08 am

≫ Next: Kotiopetus on tuloksellista ja turvallista- Miksi lastensuojelu piinaa kotikoululaisia?

≪ Previous: Lastensuojelun oudot onnistumiset

Itsetehdyt asiakaskuormat

Lastensuojelussa valitetaan lisääntyviä asiakaskuormia, joilla perustellaan lisäresurssivaateita ja muuta ammatillista edunvalvontaa.

Huomaamatta on jäänyt, että lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.

Moni lastensuojelun asiakas on valeasiakas; ihminen, joka ei halua , tarvitse eikä saa lastensuojelun palveluja ja joka on asiakkaana vastoin omaa tahtoaan- joskus jopa tietämättään.

Tutkimustiedon myötä asiakaskuormat saattavat paljastua samanlaisiksi myyteiksi kuin lasten kuuleminen, asiakaslähtöiset avohuollon tukitoimet tai sijoitusten lainmukaisuus ja viimesijaisuus.

Lastensuojelua ei pidä resursoida lisää ennenkuin asiakkuuksien synty , syyt ja asiakasprosessien menettelytavat on selvitetty.

Mikä tahansa riittää asiakkuuden aloittamiseksi

Lastensuojelun asiakkuuden käynnistää usein yksi ainoa puhelinsoitto.
Asiakaskuormia tuotetaan kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi.
Kirjaamalla esim. kotiapupyyntö lastensuojeluilmoitukseksi voidaan saada aikaan turha lastensuojelutarpeen selvitysprosessi, turha lastensuojelun asiakkuus tai jopa turha kiireellinen sijoitus.

Asiakkuus voi alkaa esim. kotikouluun tai toimeentulotuen hakemisen, home-oireilun, päiväkodista myöhästymisen, peruuttamattoman hammaslääkärikäynnin, lapsen leikin tai lauseen, kotiapupyynnön tai sairastumisen seurauksena.

Kaikkia edellämainittuja on käytetty ja käytetään edelleen asiakkuuden aloituskriteereinä – joskus asiakkaiden itsensä tietämättä. Asiakkuuden aloittamiseksi riittää kenen hyvänsä huoli. Perhettä ei tarvitse edes tavata saati tuntea.

Ammattihenkilölaki takasi virastoihin muodollisesti pätevät sosiaalityöntekijät muttei sitä, että sosiaalitoimistoissa tehtäisiin sosiaalityötä tai että työ olisi pätevää.

Lastensuojelu on muuttunut yhä enenevässä määrin klassisesta sosiaalityöstä sijaishuollon asiakashankinnaksi ja edunvalvonnaksi . Muodollisesti pätevienkin työntekijöiden osaaminen on usein valetta; käytettyjen menetelmien taustaideologioista, tutkimusperustasta tai vaikutuksista ei ole mitään luotettavaa tietoa.
Ammattiekspertiisi, asiakkuudet, laillisuusvalvonta, onnistumiset, oikeudenkäyttö ja toimintakäytännöt perustuvat työntekijän huolen tunteeseen, hiljaiseen tietoon ja retoriikkaan.

Asiakkaana vastoin omaa tahtoa

Lastensuojelun asiakkaat ovat yhä useammmin valeasiakkaita; ihmisiä, jotka eivät tarvitse , halua tai saa lastensuojelun palveluja, mutta jotka on siirretty lastensuojelun asiakkaiksi vastoin omaa tahtoaan, joskus tietämättään.

Asiakkaille valehtelu ei ole uusi ilmiö sosiaalihuollossa. Esimerkiksi Perttulan kasvatuslaitoksessa sterilisoimisia kutsuttiin tyräleikkauksiksi. Potilas ei välttämättä tiennyt menettäneensä suvunjatkamiskykyään (Pohtila, 2001).

Lastensuojelussa asiantuntijuuden ja asiakkuuden lisäksi valetta on myös palvelu. Jotta voisi olla aitoa asiakastyötä, pitäisi myös olla jotakin tarjottavaa; asiakaspalvelua, jossa on tavoite/ suunnitelma, valvottu toteutus ja laaduntarkkailu, tulosvastuu ja seuranta. Lastensuojelussa kaikki edellämainitut jäävät usein kuvitelmiksi. Todellisia ovat vain kalliit vuosi vuodelta kohoavat kustannukset.

Sosiaalityöntekijät tulkitsevat usein ahdisteluksi ja itseensä kohdistuvaksi ajojahdiksi jopa asiakkaiden yhteydenotto- ja neuvontapyynnöt – siis työnsä ja siihen liittyvien velvoitteiden hoitamisen.

Aggressiivista asiakashankintaa ja reviirinlaajennuskamppailua

Onko lastensuojelun asiakasmerkinnästä tullut rangaistus, jolla itsetehtyyn kiireeseen hukkuva työntekijä näpäyttää lakisääteisiä peruspalvelujaan esim. kotiapua tai koulunkäyntiavustajaa vaativaa vanhempaa?

Onko yhteydenottajan usein automaattinen asiakkuus osa lastensuojelun aggressiivista asiakashankintaa ja ammattikunnan vallan- ja reviirinlaajennuskamppailua, jolla oikeutetaan alati lisääntyvät resurssipyynnöt?

Onko asiakkuusmerkintä ikään kuin varotoimenpide sosiaalityöntekijän selustan varmistamiseksi, jottei kukaan voi myöhemmin syyttää puuttumattomuudesta?

Vai onko pakkoasiakkuus vain varhaisen huolen- ja puuttumisen väline, jonka alkuperäinen tarkoitus oli taata kaikille pääsy palveluihin, joita ei tosiasiassa ollutkaan?

Jos apua anelevia asiakkaita on jonoksi asti kuten väitetään, miten on mahdollista, että sosiaalitoimessa riittää aikaa kymmensivuisiin kirjelmiin asiakkaiden vaatekaapeista tai vuosien tutkimussulkeisiin äidin väsymyksen tai lapsen leikin perusteella?

Miksi sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” biologisten perheiden seurassa mutta sijaishuollon kumppaneiden kanssa ei silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö?

Sosiaalityöntekijän ”naksaus” ja psykokieli asiakkuuden kriteerinä

Lastensuojelussa hämärää on niin etiikka, epistemologia, expertiisi kuin asiakkuus. Tutkija Tarja Heino on kirjoittanut aiheesta kirjan: "Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa : Sosiaalityöntekijän tuottama määritys lastensuojelun asiakkaaksi."

Tarja Heino kirjoittaa: Käytän käsitettä "naksaus" hetkestä taikka vaiheesta, jossa lapsen asia määrittyy lastensuojelun asiakkuudeksi sosiaalityöntekijän työprosesseissa. Käsite perustuu erään yhdistettyä sosiaalityötä tekevän sosiaalityöntekijän ilmaukseen, jolla hän tarkoitti, että yhtäkkiä hän sosiaalityöntekijänä vain oivaltaa, että tässähän on kysymys lastensuojelusta.. Pelkkä yhteydenotto tai lastensuojeluilmoitus ei kuitenkaan tuota asiakkuusmääritystä. Sen lisäksi tarvitaan, että työntekijä huolestuu riittävästi lapsen tilanteesta ja että lastensuojelusta vastaavalla työntekijällä "naksahtaa". ( Heino, 1997, 72-73).

Kirjailija Maria Syvälä kommentoi: ”Naksaus on siis eräänlainen aistimus tai intuitio siitä, että jotakin on pielessä. Naksaus voidaan myös mieltää arjen asiantuntijuudeksi, jossa uhkakuvat tunnistetaan vaistonvaraisesti selkäytimessä ilman opaskirjoja. Tässä kolmen eri varatuomarin kertomat sosiaalityöntekijöiden naksauksista, kun näiltä tivattiin huostaanoton perusteluja hallinto-oikeudessa:

”No sen vain niinku aistii.”

”En mä osaa selittää sitä, mut se sisäinen tunne oli tosi vahva, et joku täs perhees mättää.”

"Mulla on merkillinen tunne takaraivossa..."

Asiakirjoihin nämä kansanomaiset letkautukset eivät luonnollisestikaan päädy. Kirjauksissa sovelletaan luovasti psykologisia termejä esimerkiksi silloin, kun on vakuuttavasti eriteltävä perheenjäsenten luonteenpiirteitä.

Lapsen todistetaan olevan kenties vaarassa siten, että tuikitavallisesta äidistä loihditaan jotenkin rajaton, vanhemmilla nähdään olevan kasvatuksellisia ristiriitoja ja kotitöissä auttava lapsi ottaa liikaa vastuuta arjessa. Kotikuria pitävät vanhemmat ovat liian vaativia – ja toiset taas kotikurinpitoon kykenemättömiä. Sen sijaan kuria pitävät sijaisvanhemmat tai perhekotien johtajat tarjoavat turvalliset, ennakoitavissa olevat kasvuolosuhteet ja selkeät rajat lapselle.

Yhdessä tapauksessa aivan tavallinen, terve poika analysoitiin perhekuntoutuksen vanhemmuudenarvioinnissa tarkemmin perustelematta jollakin tavalla näkymättömäksi lapseksi.

Erään äidin kolmiviikkoisesta vauvasta kirjattiin vanhemmuudenarviointijaksolla näin: ”Hoitajan mielestä vauva liian kiltti.”

Syvälän mukaan kvasitieteellinen puhetapa vaikuttaa toisinaan tahattoman koomiselta, mutta myös pelottavalta, orwellilaiselta uuskieleltä: jollakin tapaa hämäräperäiseltä pimeydeltä. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia eufemismeja. Salakieleen kätketään kielteiset asenteet vanhempia kohtaan.

Mikäli perhe ei täytä työntekijän erittelemätöntä ja julkilausumatonta normaalin/tavallisen kriteeriä- kuuluu naksaus; työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen, ottaa tähtäimeensä ja eliminoi riskiperheen.

Näitä onnistuneita eliminointeja on suoritettu jo niin paljon, että sekä syntyvyys että kansalaisten luottamus viranomaistoimintaan on romahtanut.

Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen

Asiakaskuormia ylläpidetään myös pitämällä asiakkaita väkisin lastensuojelussa, jossa he eivät kuitenkaan saa tarvitsemiaan palveluita.

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.

Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat näkevät kaikkien ongelmien syynä vanhemmat ja estävät ja haittaavat autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten, syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa.

Lastensuojelun asiakkuus estää myös järjestöjen palveluihin pääsyn.

Miksi asiakkaita ei vapauteta lastensuojelun mainoskuormasta hankkimaan tarvitsemiaan palveluja muualta?

Miksi kunnat haluavat palkata lisää sosiaalityöntekijöitä tuottamaan lisää asiakaskuormia?

Miksi niin monet päättäjät haluavat päinvastaisesta tutkimustiedosta huolimatta uskoa, että huostaanotot ja niiden ylläpidon onnistumiseksi mieltävät sosiaalityöntekijät kykenisivät vähentämään huostaanottoja?

Asiakkaat vapautettava lastensuojelusta saamaan tarvitsemansa palvelut

Hackneyn mallin piloteissa lastensuojelua järkeistettiin lakkauttamalla turhat("ei-aktiiviset) asiakkuudet. Sivulauseessa siis myönnettiin että: a) Lastensuojelussa on turhia asiakkuuksia , b) asiakkaita roikotetaan asiakasrekistereissä turhaan ilman että heidän kanssaan työskenneltäisiin c) turhien asiakkuuksien poistaminen on lastensuojelutyön rationalisointia.

Oletetuista perhepatologioista kärsivät asiakkaat ihmeparantuivat hetkessä ilman "massiivisia avohuollon tukitoimia", moniammatillista yhteistyötä tai perhetyötä- ja -kuntoutusta.

Huoli kirjaimellisesti katosi nappia painamalla ja työntekijät vapautuivat tekemään työtä aitojen avun tarvitsijoiden kanssa.

Miksi tätä menetelmää ei oteta välittömästi käyttöön kaikissa Suomen sosiaalitoimistoissa?

Lastensuojelun ei-aiotut seuraukset ovatkin aiottuja

Puhuminen lastensuojelun ei- aiotuista seurauksista on kaunistelua.
Lastensuojelun väärinkäytökset ja niiden tuottamat haitat vaikuttavat aiotuilta; tietoisilta ja tarkoituksellisilta.

Lastensuojelussa tiedetään varsin hyvin, että asiakaskirjausten toimittamatta jättäminen tai toimittaminen vasta oikeuskäsittelyyn romuttaa asiakkaan mahdollisuuden valmistautua / vastata lastensuojelun yllättäviin syytteisiin. Ja juuri siksi asiakaskirjauksia harvoin toimitetaan ajoissa.

Valituskelpoisen päätöksen tekemättä jättäminen estää päätöksestä valittamisen ja muutoksenhaun ja siksi valituskelpoisia päätöksiä ei tehdä.

Lastensuojelussa ymmärretään kyllä, että asiakassuunnitelmien tekemättä jättö tai fabrikointi estää asiakkuuksien lopettamisen, huostaanottojen purkamisen ja perheiden jälleenyhdistämisen ja juuri siksi sekä asiakassuunnitelmien tekemättä jättö että niiden fabrikointi on niin yleistä.

Ritva Haapala pohtii hallintokanteluja tutkineessa lisensiaattityössään mistä nousee sosiaalipalvelujen
asiakkaan kokemus siitä, että työntekijä toivoo hänelle pahaa vaikka hänen tutkimuksensa osittain vastaa kysymykseen; "Asiakas jäi ilman niitä asioita, jotka hänelle lakisääteisesti kuuluivat. Kun päätöstä ei annettu,
ei syntynyt myöskään oikeutta muutoksenhakuun ja samalla heitettiin romukoppaan myös hyvän hallinnon periaatteet. Asiakasta ei kuultu, asiaa ei selvitetty riittävästi ja asiakirjoissa oli virheitä".

Haapalan mukaan " nämä puutteet ovat korjattavissa olevia asioita, jos vain ensin otamme
vastaan tiedon niiden olemassaolosta ja omaamme oikean asenteen."

Kuinka paljon turhia ja lainvastaisia lastensuojeluasiakkuuksia on?

Lastensuojelun kasvavia asiakasmääriä taivastellaan ilman, että kukaan vaivautuisi tutkimaan väittämän todenperäisyyttä.

Lastensuojelun asiakkaaksi päätyy miltei mistä tahansa syystä, mutta asiakkuudesta on vaikeaa, joskus miltei mahdotonta päästä eroon. Luultavasti valeasiakkaita on eniten asiakasprosessien alku- ja loppupäässä.

Harva asiakas saa sosiaalihuollon asiakaslain mukaista asiakaspalvelua. Asiakkuusprosessien keskeltä löytynee lukuisia vanhempia, joille ei ole annettu eikä tulla antamaan mitään pyydettyä apua. LSKL:n tutkimuksessa valtaosa vanhemmista kertoi, ettei heille tarjottu mitään apua.
Vanhemmille ei saada toimitetuksi edes asiakaskirjauksia tai valituskelpoisia päätöksiä.
Asiakassuunnitelmat fabrikoidaan lastensuojelun puuttumisen ja virheellisten päätösten oikeuttamiseksi.

Moni ei tiedä, että asiakkaan kannattaa aloittaa ja hoitaa asiakkuutensa lopettaminen itse. Sosiaalityöntekijän suulliseen lupaukseen ei kannata luottaa vaan asiakkuuden lopettamisesta on aina vaadittava kirjallinen päätös.

Kuinka monta turhaa tai väärin perustein aloitettua asiakkuutta lastensuojelun "asiakaskuormasta" oikein löytyy?

Asiaa voisi tutkia esimerkiksi isolla asiakaskyselyllä, soittamalla läpi muutaman yksittäisen sosiaalityöntekijän kaikki asiakkaiksi kirjaamat, tutkimalla rekisterimerkinnät ja/tai selvittämällä, kuinka moneen asiakkaaseen sosiaalityöntekijä on ollut yhteydessä/tavannut, kuinka usein ja kuinka kauan viimeisestä yhteydenotosta/tapaamisesta on kulunut aikaa.

Kuka vaivautuisi tutkimaan asian ja kenen vastuulla asian tutkiminen oikein on?

Lastensuojeluperheiden asiakkuuden luonnetta ja vapaaehtoisuutta voisi selvittää yksinkertaisesti kysymällä
a) Miksi olette lastensuojelun asiakkaana? Ilmoitettiinko teille asiakkuuden alkamisesta?
b) Onko asiakkuutenne vapaaehtoinen vai uhkailtiinko teitä esim. huostaanotolla?
c) Onko lastensuojeluasiakkuutenne laillinen? Pitäisikö teidän lain mukaan saada tarvitsemanne palvelut peruspalveluista?
d) Onko teille tehty yhteistyössä asiakassuunnitelma, johon on merkitty tarvitsemanne palvelut siinä muodossa kuin te ilmoititte?
e) Oletteko saanut tarvitsemanne palvelut tai hyötynyt muutoin asiakkuudestanne? Miten?
f) Onko asiakkuudesta seurannut teille haittoja? Minkälaisia?
g) Haluaisitteko lopettaa asiakkuutenne jos voisitte tehdä sen ilman seuraamustoimia?

Lokakuun Liike pyytää lukijoitaan vastaamaan em. kysymyksiin ja lähettämään vastaukset osoitteeseen
info@lokakuunliike.com

Jos lastensuojelun asiakkuuksia ei aiota tutkia, puheet kasvavista asiakaskuormista voi jättää omaan arvoonsa.

↧

Kotiopetus on tuloksellista ja turvallista- Miksi lastensuojelu piinaa kotikoululaisia?

August 12, 2017, 6:29 am

≫ Next: Lastensuojelun lopetettava hyssyttely islamismin tuottamista ongelmista

≪ Previous: Lastensuojelun valeasiakkaat

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa.
Kotikoulua käy Suomessa 300 lasta. Kustannuksista vastaavat vanhemmat.

Kotiopetukseen riittää Suomessa vanhemman ilmoitus. Kunta valvoo opintojen edistymistä.
Kotiopetus tuottaa parempia oppimistuloksia kuin kouluopetus.
Ruotsista, jossa kotiopetus on tehty luvanvaraiseksi virtaa Suomeen kotiopetuspakolaisia.

Suomessa sosiaalidemokraatit ajavat kotiopetuksen luvanvaraistamista, joka tarkoittaa käytännössä kotiopetuksen loppumista. Opetushallituksen mukaan kotiopetus sujuu nykyisin pääosin hyvin:
– Yleensä vanhemmat, jotka tämän ratkaisun tekevät, ovat sen harkinneet. He pystyvät sitoutumaan siihen, opetusneuvos Irmeli Halinen katsoo.

Perheet päätyvät kotiopetukseen monista syistä.

”Taustalla voi olla uskonnollisia näkemyksiä, tai kodin arvot ovat joutuneet törmäyskurssille koulun arvojen kanssa. Joskus syynä voi olla perheen lähteminen maailmalle, jolloin vanhemmat vastaavat opetuksesta tietyn ajan. Lapsen sairaus tai muut ongelmat voivat johtaa kotiopetukseen, samoin koulujen lakkauttamiset ja pitkät koulumatkat”, Ulla Laine luettelee.

Eskolan kotikoulu päätettiin perustaa, koska kaupunki lakkautti keskellä kylää toimineen ala-asteen vuonna 2013. Ne vanhemmat, jotka eivät halunneet lähettää lapsiaan koulukyydeillä keskustaan, ryhtyivät itse vastaamaan koulun jatkuvuudesta.

Satu Kumpulainen ei halunnut lastensa joutuvan käyttämään koulumatkoihinsa tunteja päivittäin. Hän on myös vakuuttunut siitä, että pienen koulun turvallinen, stressitön ympäristö on alakoululaisille hyväksi ja tuottaa vahvan itsetunnon.
”Minulle oli itsestään selvää, että pienet pojat eivät lähde pitkien matkojen taakse ja isoihin yksiköihin”, hän sanoo.
Kumpulaisten kaksi nuorinta lasta saavat nauttia kotikoulun rauhallisuudesta ja pienen ryhmän eduista. Äiti pitää sitä erityisen tärkeänä eskaria käyvälle Kostille, joka sairastaa epilepsiaa ja on todennäköisesti aistiyliherkkä.

Opetus tapahtuu luokassa vanhempien palkkaaman opettajan johdolla. Luokka sijaitsee koulurakennuksessa, jonka kylän asukkaiden perustama Eskolan kyläpalvelu Oy osti kaupungilta.

Apua syrjäytyneille

Furujen perheessä isä Niklas on ottanut kasvavassa määrin vetovastuun kotikoulusta, kun taas äiti Heidi on keskittynyt enemmän vapaaehtoistyöhön vapaakirkon diakoniajärjestössä.
Työtä tehdään yhdessä rikosseuraamuslaitoksen ja työvoimahallinnon kanssa. Toimintaan kuuluu ehkäisevää päihde- ja kriminaalityötä, kuntouttavaa työtoimintaa sekä ruoka-apua.

Kouluna vene

Meretniemen perhe myi omaisuutensa ja aikoo purjehtia maailman ympäri kuudessa vuodessa, kerrotaan mtv-uutisissa. Mukaan lähtee Riikka-äiti sekä perheen kolme lasta, 7-, 5- ja 3-vuotiaat Aarre, Kerttu ja Martta.

– Lapset ovat aivan innoissaan. Veneessä olemiseen he ovat jo tottuneet, kun olemme purjehtineet heidän kanssaan.

Jos aikoo viettää kuusi vuotta purjehtien maailman ympäri, pitää kotikoulua kolmelle lapselle ja olla globaalisti yhteydessä kaikkialle, varusteiden täytyy olla kunnossa.

– Aluksessa on serveri ja Suomessa 15 opettajaa, joiden kanssa ollaan yhteydessä Skypessä.

Lisäksi mukana on paljon viestintälaitteita ja kameroita, joilla reissu dokumentoidaan kaikin tavoin.

– Tarkoitus on pitää blogia sekä suomeksi että englanniksi. Olemme myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Valitettavasti kotikouluun siirtyminen ei aina suju yhtä hyvin kuin Komulaisilla, Furuilla tai Meretniemillä.

Kotiopetuksessa olevia vainotaan viranomaisten taholta

Lastensuojeluilmoituksia, pelkoa huostaanotosta tai koulun päätös olla antamatta lapselle koulukirjoja.
Tätä voi pahimmillaan olla arki perheessä, jossa lapsi on kotiopetuksessa, kertoo Helsingin Uutiset.

Suomen Kotiopettajat ry:n puheenjohtajalla, viiden lapsen isällä, Juhani Paavolaisella, on kokemusta jälkimmäisimmästä.

– Kotiopetuksessa olevia vainotaan viranomaisten taholta, toteaa Paavolainen, jonka lapsille koulu ei suostunut aikanaan antamaan oppikirjoja.

Paavolaisten kaikki viisi lasta ovat olleet kouluopetuksen lisäksi myös kotiopetuksessa.
Loviisassa asuessaan koulu ei antanut lapsille oppikirjoja. Asiaa puitiin 2000-luvun alussa hallinto-oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Paavolainen arvostelee hallinto-oikeuden linjausta, ettei kunnan tarvinnut antaa kotiopetuksessa olevalle oppikirjoja. Samoin todetaan myös opetushallituksen kotiopetusohjeissa.

– Kyseessä on ohje, joka ei perustu lakiin! Jokainen tajuaa, että jos lapsilta otetaan kirjat pois, niin eihän se ole oikein. Mikään laki ei kiellä kuntaa antamasta kirjoja, toteaa Paavolainen ja vetoaa perustuslakiin, jossa mainitaan, että perusopetus on maksutonta.
Opetushallituksen omilla sivuilla todetaan myös, että "Mitkään säädökset eivät estä kuntaa antamasta maksuttomia oppikirjoja tai muita palveluja kouluopetukseen osallistumattomalle oppivelvolliselle".

Paavolainen on vuosien aikana saanut yhdistyksen puitteissa lukuisia yhteydenottoja vanhemmilta.
– Tiedän myös tapauksia, joissa jo ilmoitus lapsen kotiopetukseen siirtymisestä on ollut syy lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Myös huostaanotolla on uhkailtu.

Kotikouluun johtaneita syitä on usein monia, niin myös Paavolaisilla: kiusaamista, koulunkäyntivaikeuksia ja näkemyseroja.

– Kotiopetuksesta on tullut oikeustaistelu, joka kulminoituu jo ihmisoikeuksien puolelle, Paavolainen toteaa ja painottaa, ettei kotiopetukseen tarvitse olla erityisempää syytä.

Lohjalainen 16-vuotias Kalle Kujanpää sai kevään 2015 ylioppilaskirjoituksissa peräti 10 laudaturia ja yhden eximian. Hän kertoo salaisuudekseen kotiopetuksen.
Kujanpää aloitti peruskoulun vuotta muita aiemmin ja suoritti sen vuotta muita nopeammin. Opettajina toimivat äiti ja isä muiden töiden ohella. Peruskoulu saa huippuoppilaalta kritiikkiä:

– Hyvät opiskelijat ja ei niin hyvät laitetaan kaikki samoille kursseille jolloin jompikumpi ryhmä väkisin kyllästyy. Toiset eivät saa tarpeeksi haastetta ja toisille sitä haastetta on liikaa. Sen takia valitsin kotikoulun ja iltalukion, että pystyisin opiskelemaan asioita sillä vaikeustasolla, mikä on itselle sopivin vaihtoehto.

Homekoulut ja koulukiusaaminen ajavat lapsia kotiopetukseen

Kotona opiskelu on joidenkin vanhempien ratkaisu, kun lapset oireilevat koulussa sisäilman takia, kertoo Iltalehti. Jotkut vanhemmat kokevat, että viranomaiset suhtautuvat asiaan nihkeästi. Onni Saxberg ja Hanna Savolaisen tytär Manna ovat kotiopetuksessa Onnin äidin Susanna Saxbergin kotona.

Iltalehti on uutisoinut Akaan Viialan Keskustan koulun sisäilmaongelmista. Pahiten oireilevia oppilaita on nyt siirretty väistötiloihin.
Kotiopetuksessa on omat haasteensa mutta myös hyvät puolensa.
- Opetin lapsille murtolukuja paistamieni lettujen avulla samaan tapaan kuin oppikirjoissa on piirakankuvia. Pidämme tiiviitä oppitunteja. Lapset oppivat 20 minuutissa saman kuin koulun 45 minuutin oppitunnilla, opettajana pitkään työskennellyt Susanna Saxberg toteaa.

Kunnat uhkailleet lastensuojelulla

Kolmen lapsen äidillä Eevalla on monen vuoden kokemus lasten oireilusta homekoulussa.
- Kunta ei myöntänyt, että koulussa olisi mitään sisäilmaongelmia. Opettajat tajusivat tilanteen ja soittivat joskus minulle, että lapsi yskii hirmuisesti luokassa. He kysyivät, että haemmeko hänet kotiin vai mitä tehdään.
Eevan lapset ovat olleet kukin kotiopetuksessa useaan otteeseen vuosien aikana, kun vanhemmat ovat yrittäneet etsiä heille tervettä koulua.

Kotiopetuksen järjestäminen ei ole ollut helppoa, mutta se on onnistunut vanhempien joustavien työaikojen ansiosta. Kotiopetus on luonnollisesti rajoittanut lasten sosiaalista elämää. Koulussa sovitaan monista menoista, joista kotona opiskeleva jää paitsi.
Eeva on ollut vapaaehtoistyön kautta yhteyksissä myös muihin kotonaan lasta opettaneisiin vanhempiin.

Hänen mukaansa kunnasta on joskus uhkailtu vanhempia, että lastensuojelu saattaa puuttua tilanteeseen, vaikka kotiopetus on lain takaama oikeus.

Myös Hanna Savolainen kokee, että kotiopetuksen järjestämisestä ei saanut kunnalta riittävästi tietoa, ja asiaan suhtauduttiin nihkeästi. Koulusta tietoa ei herunut. Hän sai kuvan, että lapsella pitää olla kotikoulussa pedagogisen koulutuksen saanut opettaja.

Lokakuun Liikkeeseen otti hiljattain yhteyttä äiti, joka oli siirtänyt lapsensa kotiopetukseen koulukiusaamisen takia. Koulu teki lastensuojeluilmoituksen asiasta. Vaikka äiti oli jo sopinut opetuksen järjestämisestä kotiopetuksena lastensuojelu katsoi oikeudekseen tunkeutua poliisien kanssa perheen kotiin kuulustelemaan lasta, joka ahdistui kuulustelemisesta ja pelkäsi joutuvansa takaisin kiusaavaan kouluun.

Suojassa kiusaamiselta kotikoulussa

Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kuitenkin 80% kasiluokkalaisista on sitä mieltä, että aikuiset eivät puutu koulukiusaamiseen.
Peruskoulujen ylimmillä luokilla jatkuvaa kiusaamista koki 4000 poikaa ja 3000 tyttöä vuonna 2013.
"Kiusaamisongelma on paisunut entistä moniulotteisemmaksi, kun koulut ovat muuttuneet kansainvälisten kulttuureiden sulatusuuneiksi.
Kiusattu lapsi ei saa apua kuuntelemalla julkkisten kiusaamiskokemuksia. Kiusaajat eivät lopeta vainoamista istumalla jälki-istuntoja. Opettajat, perheet ja koululääkärit eivät saa tukea ongelmatilanteisiin lukemalla KiVoja oppaita. Kiusaaminen ei lopu sillä, että koulussa laaditaan suunnitelma, jossa lukee mitä pitäisi tehdä. Niin kauan kuin kouluväkivalta jatkuu, syyllistyy opetuksen järjestäjä laittomuuksiin.
On aika puhua kiusaamisen alle haudatuista asioista niiden oikeilla nimillä: pahoinpitely, vainoaminen, laiton uhkaus, salakatselu", vaatii Mirita Saxberg.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on huolissaan siitä, että hallituksen toimet lisäävät koulukiusaamista. Hallitus aikoo muuttaa peruskoulujen ja lukioiden järjestyssäännöt vapaaehtoisiksi.

Kouluilta poistuu velvollisuus tehdä suunnitelma, jolla suojataan lapsia ja nuoria väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

Kurttilan mukaan hallituksen esitys vaarantaa lasten turvallisuuden ja opettajien jaksamista ja vähentää mahdollisuutta puuttua kiusaamiseen.

Kotiopetus on turvallisempaa kuin kouluopetus. Kotiopetuksessa ei tarvitse olla tekemisissä viranhaltijoiden, kiusaajien ja heidän vanhempien kanssa.

Kotiopetus myös tuottaa parempia oppimistuloksia kuin kouluopetus. Keskimäärin kotioppilaat pärjäävät paremmin kuin 86% kouluoppilaista.

Parempien arvosanojen lisäksi kotona opetetut lapset ovat koulua käyneitä sosiaalisempia, aktiivisempia, onnellisempia, ja heillä on positiivisempi kuva itsestään.

Miksi parempiin oppimistuloksiin pyrkiminen ja lasten turvaaminen koulukiusaamiselta ja homehaitoilta ärsyttää valtiota niin paljon, että se on poistanut kotioppilailta oikeuden koulukirjoihin, kouluterveydenhuoltoon ja muihin koulupalveluihin?

Miksi viranomaiset ovat ottaneet tehtäväkseen vainota kotikoululaisia?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/kotikoulu-on-oiva-vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/-koulukiusaamisen-karut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/portailla-parantunut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-heleniuksen-blogi/laki-on-niin-kuin-se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/koulukiusaaminen-rjhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus

Miten siirrän lapseni kotiopetukseen:

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kotiopetus
http://kotikoulu.net/
http://kotikoulu.net/tutkimustuloksia/
http://www.feeniks-koulu.fi/
http://suomenkotiopettajat.fi/aloitan-kotiopetuksen/
Facebookissa: Kotikoulu /Homeschool

↧

Lastensuojelun lopetettava hyssyttely islamismin tuottamista ongelmista

August 19, 2017, 4:18 pm

≫ Next: Valta turmelee

≪ Previous: Kotiopetus on tuloksellista ja turvallista- Miksi lastensuojelu piinaa kotikoululaisia?

Islamismi eli poliittinen islam tarkoittaa islamin tulkintoja, jotka painottavat uskonnon poliittis-yhteiskunnallista luonnetta, mitä kautta islam ymmärretään paitsi uskonnoksi myös poliittiseksi ideologiaksi.
Fundamentalismi perustuu sille lähtökohdalle, että jokin ajatusten lähde, usein kirja, on erehtymätön ja täydellinen. Radikalisoituminen tarkoittaa henkilön aatemaailman muuttumista eri tekijöiden vaikutuksesta mustavalkoisemmaksi. Kun väkivaltaa käytetään, sillä uhataan, se oikeutetaan tai siihen kannustetaan aatemaailmalla perustellen, on kyse väkivaltaisesta ekstremismistä. Jihadisti puolestaan on aseellista taistelua vääräuskoisia vastaan kannattava islamisti.

Islamistien mukaan valtioita tulisi hallita islamin uskonnollisten arvojen ja islamilaisen lain mukaan eli pyrkiä teokratiaan, maailman huonoimpaan hallintomuotoon joka säännönmukaisesti ehkäisee valtioiden tieteellisen ja teknologisen kehityksen.

Islamistit haluavat hallita maailmaa poliittisen islamin kautta asettamalla kalifaatin mahdollisimman moneen maahan. Muslimiveljeskunta pyrkii estämään assimilaatiota eurooppalaiseen yhteiskuntaan muodostamalla islamilaisia rinnakkaisyhteiskuntia Eurooppaan.
Islamissa on kuitenkin piirteitä, jotka eivät sovi yhteen länsimaisten oikeusperiaatteiden tai ihmisoikeuksien kanssa, esimerkkinä vaikkapa naisten huono asema. Terrori-iskut ovat nykyään kaikkialla maailmassa yli 90 %:sti islamistien vastuulla.

Kansainvälisen politiikan professori Bassam Tibi pitää ongelmallisena sitä, että Skandinaviassa ja Saksassa ei ole kyetty näkemään eurooppalaisten muslimien moninaisuutta ja puuttumaan niiden islamistisiin suuntiin.
Tibi näkee tulevaisuuden vaihtoehdoiksi joko islamin eurooppalaistumisen tai Euroopan islamisoituminen.
Multikulturalistinen ajatus eriytyneiden ryhmien rauhanomaisesta rinnakkaiselosta on Tibin mukaan illuusio ( Maahanmuutto ja turvallisuus, 2016, 101)

Julkisessa keskustelussa ovat vastakkain näkökanta syrjäytymisestä ja länsimaiden väärinkäytöksistä ja toisaalta islam-kriittiset näkemykset islamista itsessään radikalisoitumisen syinä.
Joissakin tutkimuksissa on kumottu syrjäytyminen radikalisoitumisen syynä; jihadismi vetää puoleensa usein keskiluokkaisia ja koulutettuja nuoria miehiä.
Väkivaltaisista jihadisteista valtaosa on toisen ja kolmannen polven maahanmuuttajia, jotka ovat joko syntyneet Euroopassa tai tulleet Eurooppaan lapsina, opiskelijoina tai pakolaisina. Suuri osa jihadisteista (jopa 25%) on islamiin palanneita, eli käännynnäisiä (Creutz ym, 2015, 2) ja yhä suurempi osa käännynnäisiä eurooppalaisia naisia.

Ranskalainen jihadismitutkija Olivier Roy ei hyväksy edes teesiä eurooppalaisen islamin radikalisoitumisesta . Hän kääntää asetelman ja sanoo radikalismin islamisoituneen.
– He tekevät tekoja islamin nimeen, mutta kellään heistä ei ole varsinaista tietoa koko uskonnosta.

Muslimien integraatiomahdollisuuksista käydään väittelyä, jossa vuorottelevat kielteinen, kriittinen ja valtavirtaistunut myönteinen diskurssi. Keskustelussa sekoitetaan ja vääristellään käsitteitä: turvapaikanhakijoista tehdään pakolaisia, islamismista islamia, islamin kritiikistä islamofobiaa ja vihapuhetta ja maahamuuttokriittisistä maahanmuuttovastaisia ja rasisteja.

Jihadismin tutkija, sotatieteiden maisteri Atte Kalevan mukaan on oikein tuomita terrori-iskut, teot ja niiden tekijät samoin kuin jihadistinen ideologia ja fundamentaali islam ja pyrkiä löytämään ne keinot, joilla löydetään turvapaikanhakijoiden tai suomalaisten muslimien joukosta ne, joilla on alttiutta ja viehtymystä fundamentaalin islamin tulkintaan ja sen seurauksena mukana tulevaan jihadistiseen väkivaltaan tai ylipäätään väkivaltaan.

Kaleva painottaa, että kollektiivinen viha kaikkia maahanmuuttajia kohtaan ei ole oikein eivätkä maahanmuuttajat ole mikään yhtenäinen ryhmä.

Tutkija Aini Linjakumpu puhuu Kansan Uutisissa asioita väärin painottavasta uskonnollistamisesta, josta kärsivät kaikki.

Hän näkee uskonnollistamiseksi esimerkiksi median helpon tavan kysyä muslimikulttuurista Suomessa asuvilta uskonnollisilta johtajilta. He luonnollisesti painottavan kulttuurinsa uskonnollisia puolia.
– Pitäisi kuunnella monenlaisia ääniä.
Linjakummun mukaan on monenlaista ja monenvahvuista islamia, hyvin maallistunuttakin.

Jaakko Hämeen- Anttilan mukaan on tärkeintä suojella länsimaista yhteiskuntaa valumasta iskujen korostamisen myötä poliisivaltioksi. Terroriin tulee tarttua tiukasti, mutta vastatoimia ei pidä liioitella eikä ennen kaikkea kohdistaa maltilliseen muslimiväestöön, joka on säännöllisesti sanoutunut irti teoista.
Myös kansanedustaja Eija- Riitta Korhola kehottaa säästämään kiukun sivullisten maahanmuuttajien sijaan vastuullisille poliitikoille.

Teemu Tammikon mukaan terroristit ovat nykypäivän arkkivihollisia, joihin on helppo ulkoistaa kaikki paha. Leena Malkin mielestä liika terrorismin pelko voi jopa heikentää turvallisuutta; eurooppalaisten olisi syytä hyväksyä se, että iskuja saattaa tapahtua.

Jukka Hankamäki puolestaan väittää, että islamistisen terrorismin syy on islam ja muhamettilaisen kulttuurin vuosisatoja vanha eurooppalaisen elämäntavan ja väestörakenteen romutusyritys, joka ratkaistaan maahanmuuttopolitiikkaa rationalisoimalla. Suomessa 19 vuotta asunut lääkäri Ashraf Benyamin varoittaa Suomen päättäjiä turvapaikanhakijoista ja imaami Jamil Jamal on todennut, että Suomen kannattaisi sulkea rajansa terroristien maahan pääsyn ehkäisemiseksi.

Maltillista poliittista islamia ei ole

Tutkija Alan Salehzadeh haluaa erottaa maltillisen uskonnollisen ja aggressiivisen poliittisen islamin ja varoittaa että islamistinen ideologia ei rajoitu ainoastaan Isisiin, Al-Qaidaan tai muun selkeästi terroristisen järjestön aktiiveihin, vaan se saa tukea sadoilta tuhansilta normaalisti yhteiskunnassa toimivilta ihmisiltä kaikkialla maailmassa. Sekä shiioilla että sunneilla on poliittisen islamin suhteen samanlaiset tavoitteet. He haluavat saada valtaa ja perustaa islamilaisen hallituksen.

Salehzadeh väittää, että maltillista poliittista islamia ei enää ole olemassa. Kaikki poliittisen islamin kannattajat uskovat, että täytyy noudattaa sharia-lakia ja että perustuslaki täytyy muuttaa islamin sääntöjen mukaiseksi. Tämä yhdistää paitsi fundamentaaleja muslimeita, myös niitä ns. “maltilliseksi” itseään luokittelevia poliittisen islamin edustajia. Näihin lukeutuu esimerkiksi Turkin AKP ja Egyptin Muslimiveljeskunta.

Salehzadeh korostaa, että valtaosa islamistien terrori-iskuista kohdistuu maltillisiin muslimeihin Lähi-idässä ja Afrikassa.

Poliittisesta islamista hissuttelu ja sen vaarallisuuden vähättely ovat negatiivisia ilmiöitä, jotka heikentävät koko maanosan turvallisuutta ja myös täällä asuvien maltillisten muslimien asemaa, Alan Salehzadeh varoittaa ja ihmettelee miksi Helsingin Sanomat ja Yleisradio ovat toistuvasti yrittäneet vaientaa häntä.

Vaikka maltillisia muslimeja on paljon jaottelu uskonnolliseen ja poliittiseen islamiin on ongelmallinen.
Islamissa uskonnollinen laki, sharia, on sekä koko uskonelämän että yhteiskunnan perusta toisin kuin kristinuskossa, jossa uskonnollinen laki on lakkautettu kokonaan ja uskonto ja valtio ovat tietoisesti kytketyt erilleen erottamalla valtio ja uskonnot toisistaan.

Valtaosa muslimeista kannattaa shariaa

Toronton yliopiston islamin globaalisaation tutkimusta johtavan professorin Katherine Bullockin mukaan kalifaatin ja sharia-lain tukeminen eivät ole ”radikaalia” islamia vaan islamin luonnollinen osa on kalifaatin ja sharia-lain tukeminen. Hän väittää, että islamilainen valtio ei ole radikalisoitunutta islamia, vaan islamin normatiivinen tavoite.

Tutkija Hamed Abdel-Samad väittää, että "Isis on Koraanin laillinen lapsi".
Isis-järjestö soveltaa omasta mielestään tarkalleen sitä, mitä profeetta Muhammed on määrännyt Koraanissa eli Muhammedin sanoja ja tekoja ei tutkita niiden historiallisessa kontekstissa, jossa ne ovat syntyneet, vaan ne siirretään nykyaikaan. Koraanin viimeisimmät 206 suuraa, jotka korostavat taistelua, väkivaltaisuutta ja moraalisesti tiukkuutta ja joissa puhutaan totaalisesta sodasta vääräuskoisia vastaan, voidaan Abdel-Samadin mielestä kutsua Koraanin manifestiksi. Aikaisemmat säkeet, joissa saarnataan moninaisuuden, suvaitsevaisuuden, uskonnonvapauden ja rauhanomaisen rinnakkainelon puolesta, kumotaan Medinan ajalla kirjoitetuissa suurissa pätemättöminä: puhutaan abrogaatiosta.

Abdel-Samadin mielestä muslimipakolaisten integrointia ei edistä, että lisätään islamilaisten järjestöjen poliittista arvovaltaa tai annetaan islamin uskonnolliselle yhdyskunnalle samanlainen virallinen asema kuin mitä kristillisillä kirkoilla on. Abdel-Samad odottaa muslimipakolaisten ottavan etäisyyttä myös osaan kulttuuriinsa. Hänen mukaan islamilaisilla järjestöillä ei saisi olla minkäänlaista vaikutusmahdollisuutta pakolaisten turvapaikkajärjestelyihin.

Hälyttävän suuri osa muslimeista hyväksyy islamistisen väkivallan eivätkä maltillistenkaan muslimien omat yhteisöt irtisanoudu kunnolla jihadistisesta väkivallasta tai uudista fundamentalistisen islamin väkivaltaan yllyttäviä tulkintoja Koraanista. Maailman 1,6 miljardista muslimista valtaosa kannattaa shariaa jossakin muodossa. Kuolemantuomio islamista luopuneille hyväksytään laajasti ja Tanskankin muslimeista suurin osa kannattaa sotaa vääräuskoisia vastaan.

Sharia on islamin mukaan Jumalan ihmisille antama muuttumaton laki. Suomessa arvioidaan olevan jopa satoja muslimeita, jotka kannattavat islamilaista sharia-lakia. Usein he haluavat perustaa rinnakkaistuomioistuimen lisäksi myös rinnakkaisyhteiskunnan. Britanniassa muslimit turvautuvat yhä useammin Sharia-oikeusistuinten päätöksiin perheoikeudellisissa kiistoissa kuten avioeroissa ja perinnönjaossa. Arvioiden mukaan tapausten määrä on kaksinkertaistunut viimeisen viiden vuoden aikana.

Taqiyya eli islamilainen harhautus oikeuttaa ja velvoittaa muslimia valehtelemaan ja kertomaan harhaanjohtavia puolitotuuksia (kitman), käyttämään ilmauksia, joilla on toinen merkitys, kuin mitä kuulijat olettavat (tawriya) sekä imitoimaan ei-muslimien käyttäytymistä ja teeskentelemään näille ystävällisyyttä uskovien yhteisöään puolustaakseen.
Fitna, kärsimyksen ja sekasorron levittäminen on islamilaisen kalifaatin valtaanpyrkimismuoto josta Geert Wilders on käsikirjoittanut 17-minuuttia kestävän Fitna -lyhytdokumentin, kertoo Oikea media.

Nuorten radikalisoitumisen ja poliittisen islamin vaarat esim. kytkökset terrorismiin tulisi huomioida myös lastensuojelussa.

Jihadistisen terrori-iskun tekijäksi paljastuu yhä useammin nuori Pohjois- Afrikasta tai Lähi- idästä tullut turvapaikanhakijamies, joka on kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen kuitenkin jäänyt maahan. Samat väestöryhmät ovat yliedustettuina myös seksuaalirikostilastoissa.

Turvapaikanhakijat valehtevat ikänsä, koska ala-ikäinen on vaikeampi käännyttää

Englannissa jotkut sijaisvanhemmat ovat yllättyneet, kun heidän alaikäiset sijoitettunsa ovat ikätesteissä paljastuneet täysikasvuisiksi miehiksi, joilla on sotilaskoulutus ja yhteyksiä islamisteihin.

Terroristijärjestö Isis (The Islamic State of Iraq and Syria) eli Irakin ja Syyrian islamistinen valtio käyttää tehokkaasti hyväkseen turvapaikanhakujärjestelmää ja on onnistunut soluttamaan lukuisia aktiivejaan vanhalle mantereelle.

Salehzadeh muistuttaa, että YK:n kiintiöpakolaiset, opiskelijat, työnperäiset maahanmuuttajat sekä muut vastaavat ryhmät tulevat Suomeen luonnollisia reittejä, ilman salakuljettajia. Valitettavan moni turvapaikanhakijoista kuitenkin tulee Suomeen salakuljettajien kautta. Matkan arvioidaan maksavan eri lähteistä riippuen noin 10 000 dollaria per henkilö.
Turvapaikka-anomus ei aina pohjaudu todelliseen tarpeeseen , Salehzaded väittää jutussaan Maahanmuutto on positiivista, väärinkäytökset eivät. Toisin kuin tarkoin määriteltyä pakolaissatusta, turvapaikkaa voi hakea kuka tahansa.

Viime vuonna 75% turvapaikanhakijoista eivät Suomen lain ja kansainvälisten sopimusten mukaan olleet oikeutettuja turvapaikkaan – he olivat tulleet Suomeen väärin perustein. Viime vuonna tehdyistä Migrin päätöksistä vain 9 % afgaaneista, 12 % irakilaisista ja 21 % somaleista sai turvapaikan.
Veronmaksajat maksavat hakijoiden kulut turvapaikanhakuprosessin aikana ja kielteistä päätöstä lähes poikkeuksetta seuraavan valitusprosessin aikana.
Li Andersson (vas.), Anna-Maja Henriksson (r.), Ville Niinistö (vihr.) ja Antti Rinne (sd.) ovat ajaneet oleskelulupaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille.

Suomeen saapui vuonna 2015 8 500 alaikäistä turvapaikanhakijaa. Ikäarviotutkimus tehtiin 149:lle alaikäiselle turvapaikanhakijoille, joista 90 todettiin täysi-ikäisiksi.
Ruotsissa yli 80 % yksintulleista alaikäiseksi ilmoittautuneista turvapaikanhakijoista valehtelee ikänsä.

Ikä valehdellaan, koska ala-ikäinen on vaikeampi käännyttää.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Revon mukaan alaikäisellä voi olla vähemmän henkilökohtaisia perusteita joutua vainotuksi. Jos alaikäinen ei täytä kansainvälisen suojelun tai muun oleskeluluvan saamisen perusteita, tulee hänen kohdallaan maasta poistamista harkittaessa kyetä varmistumaan palautusolosuhteista ja siitä, että häntä on joku vastaanottamassa. Jos näin ei ole, hänelle voidaan joutua myöntämään tämän johdosta oleskelulupa Suomeen, Repo myöntää.

Ruotsin poliisi arvioi, että maahan on saapunut turvapaikanhakijoiden mukana jopa yhtä paljon ihmisiä, jotka eivät ole hakeneet turvapaikkaa Ruotsista, eikä poliisi tiedä heidän olinpaikkaansa.

– Näemme jatkuvasti, kuinka junilla ja lautoilla maahan saapuvat ihmiset katoavat. Näemme myös, kuinka kokoontumispisteille tulee ihmisiä, jotka etsivät käsiinsä esimerkiksi lapsia ja ottavat heitä mukaansa. Tämä on erittäin huolestuttavaa kehitystä, Ruotsin rajapoliisin osastopäällikkö Patrik Engström kuvailee SVT:lle.

Poliisi pelkää, että viranomaisilta kadonneet henkilöt syyllistyvät rikoksiin tai altistuvat itse rikoksille tai muulle hyväksikäytölle.

.Muslimiveljeskunta haalii poliittista ja uskonnollista valtaa

Vuoden eurooppalaiseksi vuonna 2005 valitun Ayaan Hirsi Alin mukaan islam ei ole rauhan uskonto vaan poliittinen ideologia. Hän vaatii mm. vapaan maahanmuuton rajoittamista ja siirtolaisten omien koulujen sulkemista.

Alin mielestä poliittinen korrektius tuhoaa länsimaiset yhteiskunnat sisältä ja islamistit käyttävät sitä hyväksi. Islamiin liittyvissä kysymyksissä läntisiä johtajia neuvovat Muslimiveljeskunnan erilaiset haarat, joita Ali pitää erittäin ongelmallisina.

Alan Salehzadehin mukaan islamistinen Muslimiveljeskunta on levittäytynyt kaikkialle maailmaan, missä on sunni-muslimeita, siis myös Suomeen. Heidän ideologiaansa Salehzadeh kuvailee naisten oikeuksien, yksilönvapauksien ja tasa-arvon vastaiseksi. Länsimaat osallistuvat itse islamistien “ruokkimiseen” harjoittamalla politiikkaa, joka mahdollistaa radikaalin islamin vahvistumisen, Salehzadeh väittää.

Aikaisemmin Ruotsissa julkaistun raportin mukaan Muslimiveljeskunta on saavuttanut johtavan aseman Ruotsin islamilaisten kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien parissa.
Suomalaisella imaami Anas Hajjarilla on yhteyksiä Muslimiveljeskuntaan.
Vuonna 2014 Yhdistyneet arabiemiirikunnat nimesivät Muslimiveljeskunnan ja sen paikalliset yhteistyökumppanit terroristijärjestöiksi.
Anas Hajjar toimii imaamina Suomen Islamilaisessa Yhdyskunnassa, joka oli mukana terroristijärjestöjen listalla. Yhdyskunta kuuluu Federation of Islamic Organisations in Europeen (FIOE), jota pidetään Muslimiveljeskunnan eurooppalaisena organisaationa.
Hajjar toimi myös Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE)- yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2012–2015. Hajjar ja SINE toimivat mm. valtioneuvoston asettamassa yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnassa ja laativat lausuntoja mm. Suomen sosiaali- ja terveysministeriölle.
Homoseksuaalisuuden ja sukupuolten välisen yhdenvertaisuuden uskonsa vastaisena tuominnut SDP:n kunnallisvaaliehdokas imaami Abdul Mannan on korostanut, että Koraani on lakien kanssa yhteensopiva ainoa hyväksytty tapa johtaa maata. Mannanin mukaan ”todellisen islamin” levittäminen, joka pitää sisällään sharia-lain käyttöönoton, on hänelle tärkeää.

Islamilaisen teologian professori Mohammad Fazlhashemin mukaan moskeijoista voi tulla "taimistoja jihadismille". Niillä on yhteyksiä jyrkän islamin tulkinnan kannattajiin ja niiden kohdalla on nähty rahan ohjaavan sitä, millaista islamia moskeijassa saarnataan. Suurmoskeijaa Muslimiveljeskunnan projektiksi epäilevä Salehzadeh väittää, että koska lähes kaikilla Suomessa toimivilla moskeijoille on kytköksiä poliittisen islamin kanssa on syytä olla valppaana Muslimiveljeskunnan tapaisten toimijoiden vaikutuspyrkimyksiin ja yrityksiin saada poliittista jalansijaa Suomen muslimien keskuudessa.

Helsingin suurmoskeijahanketta varten perustettu Oasis -säätiön perustamisasiakirjan allekirjoituksessa olivat mukana Anas Hajjar, Mohammed Hussein Omer, Ilari Rantakari, Pia Jardi ja Abdessalam Jardi sekä joukko Bahrainin itsenäisyyspäivän viettäjiä ja yksityishenkilöitä, kuten entisenä keskustalaisvaikuttajana tunnetuksi tullut sananvapauspalkinnon saanut Abdirahim "Husu" Hussein, kertoo Oikea Media.

Islamistien ihmisoikeusloukkauksia vähätellään

Poliittinen islam on vaarantanut ja loukannut erityisesti tyttöjen ihmisoikeuksia. Valitettavasti sosiaalityössäkin yritetään kiistää ihmisoikeusloukkausten ja terrorismin yhteys poliittiseen islamiin.

Muslimiyhteisöjä koskettavia ongelma-alueita ovat ainakin varhaiset ja/tai epämieluisat avioliitot, lapsisotilaat, kunniamurhat, raiskaus ja muu väkivalta avioliitossa, tyttöjen ympärileikkaus, moniavioisuus, avioliiton ulkopuolisten raskauksien häpeällisyys ja vaikeus saada turvallinen abortti, sekä erilaisten seksuaalisten suuntauksien tuomitseminen.

Kunniamurhalla tarkoitetaan perheenjäsenen tekemää murhaa, jonka uhrina on tavallisesti epäsiveellisestä käytöksestä epäilty nainen. Suura 4, eli naisten suura painottaa naisten alempiarvoisuutta miehiin verrattuna ja samalla myöntää muslimeille oikeuden pahoinpidellä vaimoa, mikäli vaimo ei tottele miestä.

Joissakin islamilaisissa maissa raiskaaja voi saada tekonsa anteeksi, jos hän menee uhrinsa kanssa naimisiin. Tällainen käytäntö on naiselle traumaattinen ja esimerkiksi somalialaiset naiset ovat arvostelleet sitä ankarasti. Avioliitossa tapahtuva raiskaus ei ole rikos muslimiyhteiskunnissa ( Väestöliitto, 2009, 45).

Tyttöjen ympärileikkaus tarkoittaa tyttöjen ulkoisten sukupuolielinten silpomista/ poistoa. Itse leikkaus tehdään usein epäpuhtaissa olosuhteissa, mikä lisää tulehdusriskia. Toimenpiteen jälkeen virtsaaminen ja sukupuoliyhdyntä ovat tuskallisia, ja lapsen synnyttäminen hengenvaarallista.

YK:n lapsijärjestö Unicefin mukaan maailmassa elää jopa 200 miljoonaa ympärileikattua tyttöä ja naista. Ympärileikkaus suoritetaan islamilaisissa maissa yleensä uskonnollisista syistä Allahin nimeen ja sitä puolustellaan uskonnolla.
Kaikki neljä islamin historiallista koulukuntaa pitävät tyttöjen genitaalien silpomista vähintään suositeltavana; shafilainen ja hanbalilainen pakollisena tai vahvasti suositeltavana, sekä malikilainen ja hanafilainen suositeltavana. Muhammedin perimätiedoista, haditheista löytyy kohtia, jotka voi tulkita tyttöjen osittaisen silpomisen suosimiseksi.
Imaamit yllyttävät yleisesti muslimeja niin tyttöjen silpomiseen kuin muuhun väkivaltaan naisia kohtaan. Malesiassa Kansallinen fatwa-neuvosto määräsi silpomisen pakolliseksi kaikille muslimeille vuonna 2009.

-Ympärileikkaus vaarantaa naisen raskauden ja synnytyksen, sekä aiheuttaa vakavia fyysisiä ja henkisiä komplikaatioita. Raaka perinne vaikuttaa tytön koko naiseuteen ja sen myötä kaikkiin elämän osa-alueisiin, kuten parisuhteeseen ja seksuaaliterveyteen, Kätilöliiton Millariikka Rytkönen sanoo.

Poliittisen islamin rikolliset käytännöt

Kaikissa islamin filosofisissa ja oikeusopillisissa koulukunnissa homoseksuaalinen käyttäytyminen nähdään rikollisena. Homoseksuaaliset suhteet ovat lailla kiellettyjä melkein kaikissa islamilaisissa yhteiskunnissa, sillä niitä pidetään rikoksena yhteiskuntaa ja yleistä siveellisyyttä vastaan. Iranissa, Saudi-Arabiassa, Sudanissa, Nigeriassa ja Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa rangaistus voi olla jopa kuolemantuomio.
Mellunmäen imaamina toimiva Abbas Bahmanpour totesi Ylen Islam-illassa suorasanaisesti, että homoseksuaalisuus on kielletty, ja että siitä seuraa shariassa kuolemanrangaistus.

TV2:n Silminnäkijä esitti 27.09.2010 afganistanilaissyntyisen toimittajan Najibullah Quraishin hätkähdyttävän dokumentin islamismin hallitseman Afganistanin pedofiliaperinteestä. Perinnettä kutsutaan nimellä "bacha bazi", joka tarkoittaa sananmukaisesti "leikkiä poikien kanssa". Siinä aikuiset miehet ylläpitävät teini-ikäisiä poikia seksuaalisina viihdyttäjinään. Erikoisinta perinteessä on, että aikuiset miehet omistavat pojat. Käytännössä tanssipojat ovat miesten seksiorjia. Niskuroitsijat voidaan jopa tappaa.

Lapsivaimot ovat yleisiä islamismin hallitsemissa kulttuureissa. Muhammedin sunna eli elämäntyyli on johtanut lailliseen lasten hyväksikäyttöön islamilaisessa maailmassa.
Girls not brides -verkoston mukaan maailmassa elää yli 700 miljoonaa naista, jotka ovat avioituneet alle 18-vuotiaina vaikka lapsiavioliitot on kielletty lapsen oikeuksien sopimuksessa ja naisten syrjinnän poistamista koskevassa CEDAW-sopimuksessa. Lapsimorsiamet putoavat koulusta ja heidän potentiaalinsa hukataan. Myös heidän omat lapsensa ovat vähemmän terveitä ja koulutettuja.

Lapsiavioliittojen määrä on lisääntynyt pakolaisleireillä, joissa köyhät perheet myyvät lapsensa avioon. Perheet eivät myöskään enää tutki entiseen tapaan sulhasehdokkaiden taustoja, mikä lisää tyttöjen kaltoinkohtelun riskiä. Somaliassa 45 prosenttia tytöistä menee naimisiin ennen täysi-ikäisyyttä. 95% somalinaisista on joutunut ympärileikatuksi.

Islamistit hyväksyvät yhä orjuuden uskonsodissa ja mikäli orjaksi alistettava on orjien lapsi. Koraani antaa orjanomistajille selkeän oikeuden käyttää orjiaan seksuaalisesti hyväkseen ainakin neljässä eri suurassa ja islamin laki on on täynnä ohjeita orjien käsittelyyn. Näiden ohjeiden olemassaolo hyväksyy ja laillistaa orjuuden.
Muhammad itse oli orjakauppias ja Koraani käskee muslimeita noudattamaan Muhammadin esimerkkiä.
Orjuus on ollut olennainen osa islamia eikä islamissa ole koskaan ollut orjuuden vastaista liikettä (Bernard Lewis, The Shaping of the Modern Middle East, 1994).
Naisen voi ottaa seksiorjaksi useammankin koraanin kohdan mukaan (mm. Kor 4:24 ja 33:50), jolloin suhdetta ei pidetä avioliittona. Muhammedillakin oli 11 virallisen vaimon lisäksi lukuisia seksiorjia (Mm. Tabari 7:117 ja Ishaq 593).

Islamistit värväävät myös lapsisotilaita. Viime vuosina lapsisotilaita on käytetty esimerkiksi Syyriassa, Afganistanissa, Somaliassa ja useissa Keski-Afrikan valtioissa. Osa lapsisotilaista on siepattu kodeistaan ja pakotettu liittymään armeijaan, mutta moni on liittynyt itse. Näennäisen vapaaehtoisuuden taustalla on sosiaalisia ja taloudellisia syitä.
Koululaisten rekrytointi sotilaiksi on systemaattinen osa mm. Iranin valtion ylläpitämää koulujärjestelmää. Ne nuoret, jotka näyttävät innokkaimmin nielevän valtion propagandan, saavat erilaisia etuuksia. Koulujen valvojat kertovat heistä eteenpäin, ja he pääsevät muita helpommin yliopistoon, saavat hyviä virkoja, pääsevät nopeammin hoitoon sairaaloissa yms. Itsemurhapommittajia juhiltaan sankareina.
Lapsia ei rekrytoida jihadisteiksi ainoastaan muslimimaissa vaan myös mm. Englannissa. Suojelupoliisin mukaan Suomesta on lähtenyt ääri-islamistisen Isis-terroristijärjestön riveihin kokonaisia perheitä ja perheiden ”hyvinkin pieniä lapsia.” CNN kertoi , että Suomesta on lähtenyt muslimiväestön kokoon suhteutettuna eniten jihad-taistelijoita Syyriaan.

Moniavioisuus merkitsee väistämättä, että valtava määrä poikia ja miehiä jää ilman puolisoa ja seksuaalipartneria toisten miesten pitäessä montaa vaimoa, joita he eivät lännessä välttämättä kykene elättämään. Polygamia tuottaa ristiriitoja perhesuhteisiin ja näkyy käytännössä merkittävänä yksinhuoltajien osuutena lähinnä somaleiden keskuudessa. Esimerkiksi Suomessa somalinaisista jopa 46 prosenttia on "yksinhuoltajia" - todellisuudessa siis kakkos- tai kolmosvaimoja.
Vihreiden kansoittamassa sosiaalityössä moniavioisuutta ei ilmeisesti kyetä katsomaan rakenteellisesta/väestöpoliittisesta näkökulmasta vaan lähinnä libertaristisesta: väestöpoliittisia seurauksia tärkeämpää tuntuu olevan yksilön oikeus lukumäärävapaaseen avioliittoon.

Islamistit hyväksyvät, että mies perii saman määrän kuin kaksi naista (Kor 4:11) ja todistelussa kaksi naista vastaa yhden miehen todistusvoimaa (Kor. 2:282). Tyttären koulunkäyntiä voidaan pitää toisarvoisena verrattuna poikien koulunkäyntiin.
Perheen kunnia on sidoksissa tyttöjen siveyteen. Perheen kunniaa uhkaa ja tytärtä rangaistaan, jos tytär solmii avioliiton ulkopuolisen sukupuolisuhteen tai joutuu sukupuolisen ahdistelun kohteeksi /raiskatuksi (Palomurto ,1992).
Miehet voivat seksuaalisia tarpeitaan tyydyttäkseen solmia tilapäisiä koraanin jakeeseen 4:24 perustuvia Nikah Mut’ah-liittoja. Lapsiprostituutio naamoidaan avioliitoksi, kertoo Kansan Uutiset.
Koraanin suura 65:4 tunnustaa mahdollisuuden avioliittoon, jossa vaimon kuukautiset eivät ole vielä alkaneet ja suuraan perustuva Ajatollah Khomeinin fatwa sallii seksileikit myös nuorempien lasten, jopa vauvaikäisten kanssa. Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan islamin lain avioliittoikään liittyvä säädös tulee lähinnä profeetan perimätiedoista eli niin sanotuista hadith-teksteistä, jotka väittävät olevansa kuvauksia profeetta Muhammadin sanoista tai teoista.

Lähi-idässä ja Afrikassa islamistien määrä ja kannatus on koko ajan vähenemässä naisten koulutuksen nousun myötä. Islamistit ovat yleensä saaneet turvaa länsimaissa, jossa ovat radikalisoituneet ja palanneet kotimaahansa tehden siitä entistä turvattomamman, Alan Salehzadeh kertoo.

Yleistyvien lapsikaappausten motiivina voi olla halu taata lapselle islamistinen arvomaailma ja kasvuympäristö.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan monissa Euroopan maissa on tunnistettavissa ilmiö, jossa maahanmuuttajavanhemmat lähettävät länsimaistuneita ja maallistuneita lapsiaan vanhempien synnyinmaihin "ojentautumaan" jopa vuosiksi.
Valtuutetun mielestä viranomaisten ja järjestöjen työtä Suomessa on vahvistettava ongelman ehkäisemiseksi. Myös perusopetuksen järjestäjien on Kurttilan mukaan pidettävä huolta, että lapsien katoamistapauksiin reagoidaan.

Kurttilan mukaan maahanmuuttajataustaisille vanhemmille on annettava kasvatus- ja perheneuvontaa.
Samalla lasten perus- ja ihmisoikeuskasvatusta on vahvistettava, jotta lapsi tietää paremmin oikeutensa ja tunnistaa niiden loukkaukset.

Lastensuojelutoimijat eivät ole juuri pitäneet meteliä em. ongelmista. Päinvastoin, poliittisen islamin tuottamat haitat ja yhteys ihmisoikeusloukkauksiin pyritään jopa kiistämään. Islamismin ongelmat voidaan tulkita valtaväestön rasismiksi tai puuttuvaksi kulttuurisensitiivisyydeksi tai- -osaamiseksi. Sosiaalialalla ei ole kyetty tunnistamaan eurooppalaisten muslimien moninaisuutta ja puuttumaan niiden islamistisiin suuntiin.
Sam Harrisin mukaan 21.vuosisadallamme muslimit vainoavat, metsästävät ja murhaavat uskosta luopuvia, epäuskovia ja kriitikoita . Antautuminen uhkausten edessä on jo “jäähdyttänyt” sanavapauden käyttöämme.

Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa lasten kaltoinkohtelun riskitekijänä ei mainita islamistien usein hyväksymää ja harjoittamaa despotiaa, kunniamurhia, tyttöjen sukupuolielinten silvontaa, polygamiaa, lapsiavioliittoja, uskonnollista aivopesua ja fanatismia tai tyttöjen koulunkäynnin laiminlyöntiä. Sen sijaan huolta herättävät suomalaisen työväenluokan perinteiset tunnusmerkit mm. kiire, tupakointi ja pienituloisuus.

Sosiaalityön opettaja ja tutkija Merja Anis ei käsittele Sosiaalityö ja maahanmuuttajat- väitöskirjatutkimuksessaan yhtäkään em. muslimiyhteisöjä koskettavista ongelma-alueista , vaikka väitöskirja "pyrkii tuottamaan tietoa siitä, mitä maahanmuuttajia koskevat erityiskysymykset lastensuojelussa ovat miten näitä erityiskysymyksiä käsitellään".
Eikö sosiaalityön huolenpitotehtävä edellytäkään tunnistamaan ja lopettamaan myös islamistiperheiden tyttäriinsä kohdistama väkivalta?
Milloin sosiaalityön tutkijat huomaavat, että etniset yhteisöt voivat toimia paitsi kollektiivisen itseilmaisun muotoina ja kulttuurisen identiteetin suojapuskurina myös väkivallan lähteinä, joissa pääongelmat tuskin ovat suomalaisen nuorisokulttuurin vaikutus lapsiin tai vapaa seurustelukulttuuri?
Kuinka lapsilähtöistä on sosiaalityö, jossa lapset uhrataan sen takia, että vaikutusvaltaisilla islamisteilla ja multikulturisteilla säilyy hyvä mieli?

Maahanmuuttajia koskevien puhetapoihin tutustumisen sijaan olisi kiinnostavaa tietää koska lastensuojeluun saadaan tosiseikkaselvittelyn mahdollistavat näyttöön perustuvat käytännöt ja isoihin otantoihin perustuva tutkimustieto? Kauanko perheet joutuvat vielä kärsimään puuttuvasta tosiseikkaselvittelystä johtuvasta yli- ja alireagoinnista lastensuojelussa?

Myöskään vastaanottokeskuksissa piilevä ja kasvava järjestäytyminen, radikalisoituminen tai jihadistien värväys ei ole herättänyt merkittävää keskustelua eikä toimenpiteitä. Tyttöjen silpomiseen ei ole puututtu riittävän tehokkaasti.
Hämmästyttävän monia sosiaalialalla toimivia sen sijaan näkyy vaalikampanjoissa tukemassa joidenkin maahanmuuttajaehdokkaiden islamistisia pyrkimyksiä.

Maahanmuuttokysymyksiin liittyvät sosiaalialan koulutukset ja käytännöt noudattelevat hyssyttelevää maahanmuuton ja multikulturalismin edistämisdiskurssia. Punkkarien kotouttaman pastori Árpád Kovacsin mukaan ”Virallinen kotouttaminen on pelkkää sanahelinää.”

Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry ovat olleet hiljaa tyttöihin ja naisiin kohdistuvien seksuaalirikosten kasvusta ja keränneet television rahankeruumainoksissa yhdessä SPR:n kanssa varoja turvapaikanhakijoille. Onnelan perheryhmäkoti Oulussa, johon Kurhelan poikia ei vanhempien ankaran vastustuksen takia saatu asutettua tarjoaa nyt palvelujaan yksin ilman huoltajaa tulleille alaikäisille. Vastaanottokeskuksista(VOK) alkava syrjäytymispolku johtaa usein heikosti valikoitujen ja valvottujen sijaishuoltopaikkojen kautta radikalisoitumista edistäviin vankiloihin.

Ongelmista vaikenemisen syy lienee se, että monet lastensuojelutoimijat pyörittävät vastaanottokeskuksia ja kotouttamistoimintaa ja hyötyvät hallitsemattomasta turvapaikkarallista ja maahanmuuttajaperheiden eskaloituvista ongelmista. Osa toimijoista puolustaa sokeasti vapaata maahanmuuttoa koska heidän oma elinkeinonsa on siitä suoraan riippuvainen.

Valikoiva poliittinen korrektius ja vaikeneminen saattaa tuottaa myös Suomessa Rotherhamin kaltaisia skandaaleja, jotka olisi estettävissä oikea-aikaisella puuttumisella ja lainsäädäntömuutoksilla.

Moniportaiset ja -toimijaiset rahastusketjut

– Turvapaikkaa hakevien lasten tukemiseen on valmistauduttu todella huonosti, sanoo dosentti Matti Rimpelä Tampereen yliopiston terveystieteiden yksiköstä.

– Kun tässä hässäkässä kuntien valmius on vaatimatonta, kehään tulevat yritykset. Ne järjestävät nopeasti hoivaa, mutta niitä ei juurikaan kiinnosta investointi tulevaisuuteen, Rimpelä sanoo.

Vastaanottokeskuksista yli puolet on Punaisen Ristin ylläpitämiä. Muita kolmannen sektorin toimijoita alalla ovat muun muassa Setlementtiliitto, Helsingin Diakonissalaitos, A-klinikkasäätiö, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Vanhamäen säätiö ja SOS-lapsikylä.

Anteliaasta rahoituksesta huolimatta maahanmuuttajien kotoutuminen ontuu ja epäonnistuu.

Suurin yksityinen toimija vastaanottokeskusbisneksessä on Luona Oy, jolla on pääkaupunkiseudulla kahdeksan keskusta. Entinen Barona Hoiva Oy, nykyinen Luona Oy kuuluu asumispalveluja ja työntekijöitä välittävään Barona-konserniin. Baronan tytäryhtiö taas on majoituspalveluja tarjoava Forenom, jolta Helsingin kaupunki on ostanut hätämajoitusta kilpailuttamatta miljoonilla euroilla. Luona Oyn hallituksen puheenjohtajana toimi pitkään Helsingin kaupungin ex-sosiaalijohtaja, Diakonissalaitoksen diakoniajohtajana toiminut Paavo Voutilainen. Lukuisia valituksia toiminnastaan saaneen Luona OY:n nykyinen pj on Marja Hautakangas ja toimitusjohtaja Milja Saksi.
Luonan hallituksessa ovat istuneet mm. Baronan toimitusjohtaja Markus Oksa, kansanedustaja Sanna Lauslahti (kok), ex-kansanedustaja Ulpu Iivari (sd) ja ydinvoimayhtiö Fennovoiman entinen yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Pasi Natri. Natri on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd) puoliso.
SDP:n Nasima Razmyar on puolestaan istunut vok- toimintaa järjestäneen Viittakivi Oy:n hallituksessa.

Veronika Honkasalon mukaan sopimus Helsingin kaupungin kanssa kolminkertaisti Forenomin liikevaihdon kolmessa vuodessa 18 miljoonaan euroon.
- Liikevaihtonsa kasvun Forenom on mahdollistanut muun muassa sen kautta, että se pyytää usein tuplasti enemmän vuokraa verrattuna vapailla markkinoilla oleviin vuokra-asuntoihin, Honkasalo kirjoitti blogissaan.

Maahanmuuttajat vokattuaan järjestö/yritys voi siirtää heidät oman vanhemmuudenarviointinsa kautta omiin perhekuntoutuksiinsa ja lapset valvomattomiin lastensuojelulaitoksiinsa ja sijaisperheisiinsä.

Jos Suomeen tulee 50 000 turvapaikanhakijaa, liikkuvat kustannusarviot laajalla asteikolla 450 miljoonan ja 1,5 miljardin välissä.

Sisäasiainministeriön maahanmuuttojohtajan Sirkku Päivärinteen mukaan yhden alaikäiseksi ilmoittautuneen turvapaikka maksaa valtiolle noin 57 000 euroa. Kirkon ulkomaanavun mukaan yhden kehitysmaalaisen lukutaito maksaa 100 euroa. Yhden turvapaikan hinnalla voidaan siis opettaa 570 ihmistä lukemaan.

Turvapaikkabisnes on ihmiskauppaa

Pakolaiskiintiöiden ja kehitysyhteistyömäärärahojen kasvattamista kannattava kirjailija Maria Syvälä väittää, että turvapaikkabisnes on kauniiseen lahjapaperiin käärittyä ihmiskauppaa. Kukaan ei käytännössä valvo turvabisneksen tuottajia eikä sen laadusta saati vaikuttavuudesta käydä keskustelua. Bisneksen asiakkaille voi tapahtua mitä tahansa ilman, että me edes tiedämme väärinkäytöksistä.

Syvälä paheksuu, että turvapaikanhakijoita kohdellaan pelkkänä taloudellisena kysymyksenä ja vaatii Lähi- idän ihmisille ihmisarvoista kohtelua.
-Sillä rahalla, minkä nyt satsaamme turvapaikkaralliin, voisimme auttaa kukaties miljoonaa pakolaisleirillä olevaa. Mutta sitä emme tee: me ruokimme kansanvaelluksella mieluummin sisämarkkinoitamme. Ja omaa egoamme.

Europolin arvion mukaan yksin Eurooppaan saapuneista alaikäisistä lapsista on saapumisen jälkeen kadonnut arviolta 10 000. Saksassa kadoksissa on noin 4000- 6000 lasta ja Sloveniassa jopa 80 % lapsista katoaa vastaanottokeskuksista. Avustustyöntekijöiden mukaan Calaisin pakolaisleirissä on kadonnut yli sata lasta ja raiskattu useita poikia.
Ruotsissa on kadonnut yli tuhat lasta ja hiljattain Malmön rautatieasemalta pelätään kadonneen turvapaikanhakijalapsia tuntemattomien mukaan. Yli 180 lasta on kadonnut vastaanottokeskuksista Norjassa kolmen viime vuoden aikana. Turvapaikkaa hakevia lapsia on kadonnut oudosti myös Suomessa. Monia ei ole löydetty, ja viranomaiset pelkäävät osan joutuneen ihmiskaupan uhriksi, kertoo Norjan yleisradioyhtiö NRK.

Vieraassa maassa turvapaikanhakijanuoret joutuvat helposti jihadistien vaikutuspiiriin ja värväämiksi. Anne Speckhardin mukaan ISIS lupaa nuorille pojille seksiä, orjia ja palkkaa. Suomessa on havaittu myös ISIL:in toiminnasta inspiroituneita henkilöitä, jotka ovat pyrkineet värväämään konfliktialueille lähteviä.

Arviolta noin joka kymmenes konfliktista palaava vierastaistelija jatkaa väkivallan käyttöä lähtömaassaan tai sen tukemista sieltä käsin (esim. uusien lähtijöiden värväämistä tai terrorismin rahoittamista)

Verovaroilla ei saa rahoittaa terrorismia

Suomalaista sosiaaliturvaa on maksettu ja voidaan maksaa taistelualueilla sotiville terroristeille. Tutkijoiden mukaan terroristijärjestöt, kuten Isis, ovat jopa rahoittaneet osin toimintaansa länsimaista kerätyillä sosiaaliturvamaksuilla.
Ruotsin ja Tanskan valtiolta on huijattu myös veropetoksin yli 10 miljoonaa ja rahoja käytetty terrorismin rahoittamiseen.

Maahanmuutto ja turvallisuus -raportin mukaan maahanmuuttajayhdistyksiä voidaan hyväksikäyttää terrorismin rahoittamiseen. Kyselyyn vastanneet esitutkintaviranomaiset, syyttäjät ja sisäministeriön edustajat pitivät maahanmuuttajayhdistysten hyväksikäyttöä joko erittäin yleisenä tai todennäköisenä menetelmänä jo tällä hetkellä.

Salehzadeh vaatii, että sharia- lakia Eurooppaan ajavia islamisteja ja Somalian, Libyan, Irakin ja Syyrian taistelukentiltä Eurooppaan palaavia jihadisteja ei pidä tukea vaan asettaa erittäin tiiviiseen viranomaisvalvontaan.
Heidän ei tulisi saada liikkua vapaalla jalalla tai viestitellä vapaasti ennen kuin voidaan todeta, että he eivät ole osallistuneet alueella sotilaalliseen toimintaan tai sen tukemiseen.
Lainsäädäntöä tulee muuttaa niin, että oleskeluluvan tai kansalaisuuden myöntämisen pystyy perumaan seksuaalirikollisilta ja terrorismiin syyllistyneiltä tai siitä epäillyiltä. "He ovat tikittäviä aikapommeja, joita ei kannata jättää vapaalle jalalle “kunnes toisin todistetaan”.

Osmo Soininvaaran mukaan Suomessa tehtyjen rötösten, esimerkiksi organisoitujen naisten ahdistelujen, tulisi olla pääsääntöisesti peruste hylätä maassaololupa ja vielä nopeutetussa järjestyksessä.

Sosiaaliala tarvitsee niin islamisteista kuin lapsibisnestoimijoista riippumatonta tietoa, koulutusta, tutkimusta, lakeja ja välineitä maahanmuuttoon ja radikalisaatioon liittyvien ongelmien tunnistamiseksi ja eliminoimiseksi.

Poliittista islamia Suomeen paenneita maltillisia muslimeja on autettava integroitumaan ja elämään ilman poliittista islamia.

"Sen sijaan, että makuutamme terveitä miehiä ja naisia vuosikaupalla yhteiskunnan tuella, olisi järkevämpää antaa kaikille maahantulijoille y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia", toteaa Minna Rajainmäki, jonka mukaan "Suomen pitää suojella vain ihmisiä, jotka haluavat suojella Suomea".

Islamisteja ei tule päästää maahan saati poliittiseen päätöksentekoon eikä leimaamisen pelko tai uhkailu saa estää puuttumista lakien ja ihmisoikeussopimusten vastaisiin käytäntöihin tai pyrkimyksiin.

↧

Valta turmelee

August 17, 2017, 2:34 pm

≫ Next: Turvapaikanhakijalasten ikätestit jätetään tekemättä

≪ Previous: Lastensuojelun lopetettava hyssyttely islamismin tuottamista ongelmista

Valta vaikuttaa kuin aivovaurio

Etuoikeutettu asema heikentää itsehillintää ja kykyä lukea toisia, kirjoittaa HS.
Ihmiset, joilla on valtaa, ”lopettavat muiden ihmisen kokemuksen simuloimisen”. Tämä johtaa pitkällä aikavälillä ”empatiavajeeseen”.

Muissakin vastaavissa kokeissa on huomattu, että valtaapitävät ihmiset ovat muita huonompia esimerkiksi arvioimaan, miltä kuvassa olevasta ihmisestä tuntuu tai miten kollega saattaa tulkita jonkin huomautuksen, kertoo TM.

Toronton ja Berkeleyn yliopiston tutkimuksen mukaan rikkaat hyväosaiset valehtelevat, huijaavat ja hyväksyvät epäreilun toiminnan ja ahneuden huono-osaisia useammin. Rikkaat kärsivät myös empatiavajeesta; heidän oli vaikeaa tunnistaa kärsimystä , tuntea myötätuntoa ja tunnustaa menestymisen syy-seuraus-suhteita. He tulkitsivat lisäresurssien tuoman menestyksen omaksi ansiokseen.

1. Valtaan noustuaan moni menettää juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alun alkaen vaadittiin. Näin esittää Berkeleyn yliopiston Greater Good Science Centerin johtaja, psykologian professori Dacher Keltner kirjassaan The Power Paradox. Todellinen vaikutusvalta yhteisössä ansaitaan Keltnerin mukaan edistämällä yhteistä hyvää. Päihdyttävä vallantunne itsessään voi kuitenkin nostaa ihmisen pahimmat puolet pintaan ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.

2. Valta muuttaa käytöstä tavalla, jota voi verrata aivovaurion seurauksiin, Keltner toteaa pitkäaikaisten tutkimustensa perusteella. Valta tekee ihmisen impulsiivisemmaksi ja sokeammaksi riskeille sekä heikentää kykyä katsoa asioita toisten näkökulmasta.

3. Korkea sosiaalinen status näyttäisi vähentävän kiinnostusta muiden kokemusmaailmaan. Alemmassa asemassa olevien aivot prosessoivat aktiivisemmin toisten ajatuksia ja tunteita, kertoo Neuroimage-lehdessä vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.

4. Vallan vaikutus näkyy aivojen peilisolujärjestelmässä, joka mahdollistaa virittymisen toisten ihmisten tunteisiin ja mielentiloihin. Mitä vallakkaammaksi koehenkilö tunsi itsensä, sitä heikommin hän reagoi toisten liikkeisiin, kertoo Journal of Experimental Psychology -lehdessä vuonna 2014 julkaistu kanadalaistutkimus.

5. Vallan haittoja voi ehkäistä suhtautumalla nöyrästi etuoikeuksiinsa ja keskittymällä itsensä sijasta muihin – käytti valtaa sitten johtajana, opettajana tai vanhempana. Kun tunnistaa itsessään vallan huuman, voi Keltnerin mukaan tietoisesti torjua itsekkäät yllykkeet. Siten saa säilytettyä myös toisten arvostuksen (HS 17.8.2017).

Byrokraattinen kaikkivoipaisuus ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä tuottaa ongelmia

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Sosiaalityössä, jossa muiden kokemuksen simuloimisen pitäisi olla keskeinen osa ammattitaitoa sosiaalityöntekijöiden valta nostettiin huippuunsa uuden lastensuojelulain myötä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita vallan väärinkäytöstä. Kuntaliitosten myötä sosiaalityöntekijöille taattiin vuosien irtisanomissuojat. Toimivia oikeussuojakeinoja työntekijöiden mielivaltaa vastaan ei käytännössä ole.

Sosiaalityöntekijät tuottavat asiakkaille tuen tarpeita -eivät tukea. Jos asiakas ei täytä työntekijän asettamia normaaliuden kriteerejä - kuuluu naksaus. Työntekijä poistaa byrokraattisen kaikkivoipaisuutensa varmistimen ja eliminoi riskiperheen. Näitä onnistuneita eliminointeja on tehty niin runsaasti, että syntyvyys on laskenut nälkävuosien tasolle ja kansalaiset ovat menettäneet luottamuksensa viranomaistoimintaan. Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta "avusta".

Sijoitetun lähisuhteet, koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyövissä sijaishuollon "turvallisessa kiintymyssuhteessa" sijaiskasvattaja on kuin alkionsa lapseen laskeva Alien, facehugger (”naamanhalaaja”), joka säätelee ja hallitsee yksinoikeudella lapsen tunteita ja sisäistä tilaa ja eristää lapsen alkionsa kiinnittymisen varmistamiseksi. "Turvallisissa kiintymyssuhteissa" asiantuntijat ja kasvattajat pyrkivät muuttamaan lapset itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi.

Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi (keskiluokan ihanteista poikkeava kouluttamaton tai mielenterveys- tai toimeentulotukiongelmista kärsivä).

Käsitteen räikeää epäeettisyyttä ja poliittisuutta yritetään nyt häivyttää nimeämällä ylisukupolvinen periytyminen uudelleen ylisukupolviseksi siirtymiseksi.

Käsitteellä lietsotaan usein moraalista paniikkia ja pyritään - ei köyhien ongelmien vaan perhe-elämän ehkäisyyn eikä tuen- vaan nimenomaan tuen tarpeiden- varmistamiseen.
Käsitettä käytetään verukkeena alistaa köyhät perheet turhiin ja leimaaviin sijoitusperusteita etsiviin riskiarviointeihin ja tutkimuksiin. Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita. Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan ongelmia eikä ongelmien periytymistä.

Tutkijoiden richplaining: ylisukupolvisen huono- osaisuuden tutkimukset vastuuttavat lähinnä köyhiä asiakkaita

Sosiaalityön tutkimukset vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä köyhiä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ongelmiin kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä , tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).

Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.

Onko ongelman ydin vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?

Hyväosaisten päättäjien , sosiaalipalvelujärjestelmän ja sen johdon osuus köyhien asiakkaiden huono-osaisuuden siirtymiseen huomataan harvoin.

Kukaan ei ole tutkinut miten hyväosaisen, usein suhteilla saaduissa valta-asemissa ja viroissa toimivan eliitin asiakkaita syrjäyttävät asenteet ja toimintakäytännöt periytyvät/ siirtyvät ja miksi samat 50 vuotta tai jopa 100 vuotta vanhat vahingolliset ennakkoluulot ja huonot käytännöt elävät sosiaalityössä edelleen.

Entä jos huono-osaisuuden siirtymisen ydinongelma onkin vallan ja hyväosaisuuden ylisukupolvinen periytyminen?

Entä jos huono-osaisuuden ehkäisyn toimenpiteiden kohderyhmä on väärä?

Eikö huono-osaisuuden periyttämistä ehkäistäisi parhaiten kierrättämällä valta-asemat ennen aivovaurion muodostumista, rakentamalla hyväosaisuuden ja vallan patologioiden ja periytymisen tietoperustaa ja kouluttamalla huono-osaisten vanhempien sijaan hyväosaisia poliitikkoja, päättäjiä ja järjestötoimijoita tunne- ja tietoisuustaidoissa?

↧

Turvapaikanhakijalasten ikätestit jätetään tekemättä

August 28, 2017, 3:49 am

≫ Next: Perhehoidon mallinnusta vai edunvalvontaa?

≪ Previous: Valta turmelee

Tutkimattomat turvapaikanhakijalapset päätyvät valvomattomaan sijaishuoltoon

Alaikäisenä yksin Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille tehtävien ikätestien määrä on romahtanut vuonna 2017.

Kesäkuun ensimmäiseen päivään mennessä iänmäärityksiä on tehty ainoastaan seitsemälle henkilölle.

Alkuvuonna testatuista seitsemästä henkilöstä neljän on katsottu olevan vähintään 18-vuotiaita. Prosentteina se on 57.
Vuonna 2016 testatuista henkilöistä täysi-ikäisiksi katsottujen osuus oli 65 prosenttia, vuonna 2015 se oli 62 prosenttia ja vuonna 2014 56 prosenttia.

Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Roosa Simolan mukaan selkeästi täysi-ikäiset eivät enää yritä esiintyä alaikäisinä. Trendi oli olemassa ruuhkan aikana.

– Silloin siihen herättiin, koska täysi-ikäisiä ei voi sijoittaa alaikäisten vastaanottokeskuksiin, sanoo Simola.

Ilmiö on Simolan mukaan sen jälkeen kadonnut.
– Luulen, että hakijoiden keskuudessa kulki sana, että Suomessa tehdään testejä. Joka maassa niitä ei tehdä. (IS 2.6.2017)

Simolan kommentti ei ole looginen. Jos tänä vuonna testatuista ala-ikäisiksi ilmoittautuneista peräti 57% on vähintään 18- vuotiaita, onko ala-ikäisenä esiintyminen kadonnut?

Kuinka monta aikuista turvapaikanhakijaa ryhmäkodeissa ja sijaisperheissä on?

Jätetäänkö sijaishuollossa ikätestejä tarkoituksella tekemättä, jotta sijaisperhe/ ryhmäkoti pääsee rahastamaan alaikäisiksi tekeytyvillä turvapaikanhakijamiehillä turvapaikanhakijalasten määrän romahdettua? Kuinka monta aikuista miestä asuu sijaisperheissä ja ryhmäkodeissa tällä hetkellä?

Miten sijaishuollossa on ajateltu suojata samoissa luokkahuoneissa/sijaisperheissä/perhekodeissa oleilevat lapset ala-ikäisiksi tekeytyviltä aikuisilta miehiltä?

Turun sarjapuukottaja, 22- vuotias rikollistaustainen marokkolaismies kävi lukuvuoden 2016-2017 turkulaista peruskoulua.

Huostaanotettujen lasten tilanne on vielä vaikeampi. Tavallisissa kouluissa lapset pääsevät illaksi pois omiin koteihinsa. Sijaishuollossa lapset ovat usein "mukautetussa opetuksessa" ja käyvät sijaishuoltopaikan omaa koulua, jossa ei välttämättä ole ulkopuolista opettajaa vaan opetuksen hoitaa paikan oma työntekijä/harjoittelija. He joutuvat oleskelemaan toisten sijoitettujen kanssa 24 tuntia vuorokaudessa. Valvonta saattaa typistyä yhteen viranomaiskäyntiin vuodessa eikä huostaanotettujen kertomuksia väärinkäytöksistä välttämättä uskota.

Ammatillisia perhekoteja, ryhmäkoteja ja sijaisperheitä on monenlaisia, eikä kokonaisuudesta ole valtakunnallista tietoa yksiköiden määrän, ”hoitopaikkojen” , vuosittain hoidossa olleiden määrän, sijoitussyiden, menettelytapojen oikeellisuuden, kustannusten tai hoidon olosuhteiden tai tulosten osalta. Silti sijaishuoltopaikkoja ei haluta rekisteriin, josta voisi tarkistaa esim. saadut huomautukset.

Englannissa jotkut sijaisvanhemmat ovat yllättyneet, kun heidän alaikäiset sijoitettunsa ovat ikätesteissä paljastuneet täysikasvuisiksi miehiksi, joilla on sotilaskoulutus ja yhteyksiä islamisteihin.

Turvapaikanhakijoiden osuus lastensuojelun asiakkaista on kasvanut näkyvästi mutta tarkkoja lukuja ilmiöstä ei ole saatavilla.
Hallitsematon maahanmuutto on taannut kasvavan asiakasvirran ryhmä-ja perhekodeille ja sijaisperheille. Perhehoidossa ( sijaisperheessä) veloitetaan yhdestä lapsesta kuusikkokunnissa keskimäärin 88e/ vrk( Heino & Säles 2017). Perhekodissa tai ryhmäkodissa yhden lapsen majoitusvuorokausi maksaa noin 200 euroa. Sopiva asiantuntijalausunto tai diagnoosi voi moninkertaistaa palkkion. Päälle tulevat kulukorvaukset ja käynnistämispalkkiot.

Monet lastensuojelun työntekijät ovat löytäneet tuottoisan leipäpuun ryhtymällä alaikäisten turvapaikanhakijoiden edustajiksi. Valtio on maksanut alaikäisen turvapaikanhakijan edustajalle jopa 14 570 euroa kuussa vailla pätevyysvaatimuksia. Kuinka todennäköistä on , että edustaja lähtisi kyseenalaistamaan asiakkaansa iän?

Ryhmäkodin johtaja voi sosiaalityöntekijää ja lasta muodollisesti kuultuaan päättää lähes ilmoitusasiana lapsen siirtymisestä perhehoitoon. Tämä mahdollistaa turvapaikanhakijalasten jäämisen lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaiksi.

Lastensuojelujärjestöt rekrytoivat parhaillaan turvapaikanhakijalapsille sijaisvanhempia maahanmuuttajaperheistä.

Lapsiasiavaltuutetun mielestä turvapaikanhakijalasten sijoittamisissa ja siirroissa on yhteyttä huutolaishistoriaan, jossa lapset asetettiin valintajonoon.

Jaetaanko kansan jälkeen myös perhehoitomarkkinat kahtia sosiaalityöntekijöiden suosikkisijaisperheiden saadessa parhaat päältä ja maahanmuuttajasijaisperheiden saadessa loput?

Miten radikalisoituneen islamistinuoren integraatiota mahtaa edistää sijoittaminen saman uskonnon ja kulttuuritaustan omaavaan maahanmuuttajasijaisperheeseen?

Miten maahanmuuttajasijaisperheitä aiotaan valvoa kun kantaväestönkään sijaisperheitä ei saada valvottua?

Sijaishuollon valvonta retuperällä

Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laitoksiin tehdään tarkastuskäyntejä pahimmillaan 10 vuoden välein ja tarkastukset suoritetaan vain lukemalla laitoksen tuottamat paperit lapsia tapaamatta.

VTV:n raportin ( 2012) mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoo sijaishuoltoa. Erityisen puutteellista on sijaisperheiden valvonta.
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin.

Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät usein edes huomaa saati raportoi puutteita lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "sijaisvanhempien pikakoulutus tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.

Islamismin tuottamia ongelmia ei sijaishuollossa käsitellä, vaikka lähes kaikki yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset tulevat islamismin hallitsemista maista: Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Sijaishuollon edunvalvojat eivät myöskään aina mainitse, että yhä useamman alaikäisen turvapaikanhakijan kohdalla Eurodac- rekisteristä ilmenee, että tämän sormenjäljet on rekisteröitynä jossakin toisessa jäsenvaltiossa. EU- alueelle alaikäiset tulevat useimmiten jonkun toisen henkilön passilla, eikä heillä ole esittää todisteita henkilöllisyydestään (EMN, 2009, 6).

Suomen UNICEF:in ohjelmajohtajan mukaan yksin Eurooppaan tulevista alaikäisistä katoaa viranomaisilta noin puolet. Yksin tullut lapsi on saattanut vaihtaa nimensä ja päätyä elämään Suomessa peitetarinan turvin (Maahanmuuttajat ja turvallisuus, 2016, 154-155). Vieraassa maassa turvapaikanhakijanuoret joutuvat helposti ihmiskauppiaitten ja jihadistien vaikutuspiiriin tai värväämiksi.

Kun nuorista ei enää saa rahaa, heidät viskataan vastaanottokeskuksiin tai kadulle radikalisoitumaan entisestään. Viimeistään Turun terroristi-iskun pitäisi todistaa, että kaikki ”lapset” eivät ole lapsia saati rauhanlähettiläitä.

Olisiko turvapaikkarallin ja sijoitusbisneksen rahoittamisen sijaan viisaampaa ja lapsen edun mukaisempaa suunnata varat veroparatiisien sulkemiseen, äärimmäisen köyhyyden poistamiseen, ruohonjuuritason järjestöjen kehitysapuun, mikrolainoihin, kehitysmaiden ongelmat tunnistaviin kauppajärjestelyihin, infrastruktuurin kehittämiseen ja perheiden auttamiseen lähtömaassa tai sen lähellä?

Kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen lastensuojelun valikoivasta "tutkimustiedosta" ja poliittisesta korrektiudesta, kaksinaismoralismista ja riittävän vanhemmuuden työntekijäkohtaisesti ja asiakkaiden etnisyyden, suhteiden ja varallisuuden mukaan vaihtuvista standardeista.

Eikö viimein sijaishuollossakin olisi aika omaksua näyttöön perustuvat käytännöt ja riippumaton tutkimustieto tosiseikkaselvittelyn mahdollistamiseksi?

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-lopetettava-hyssyttely-islamismin-tuottamista-ongelmista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turvapaikanhakijalapsista-tuli-bisnesta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sote-aloilla-toimii-yha-enemman-riskiammattilaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin

↧

Perhehoidon mallinnusta vai edunvalvontaa?

August 9, 2017, 11:41 am

≫ Next: Päivi Sinko, metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan

≪ Previous: Turvapaikanhakijalasten ikätestit jätetään tekemättä

Lisää huonoja käytäntöjä

Tarja Heinon ja Emilia Säleksen Lapsi- ja perhepalveluiden (LAPE) muutosohjelman perhehoitoa mallintava työpaperi Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito -Kohti perhehoidon laadun vahvistamista on päältä kaunis mutta sisältä silkko leipomus.

Epäselväksi jää keitä ovat perhehoitoa käyttävät lapset ja perheet ja mitkä heidän tarpeensa ovat. Kaikkiin ja kaikkien tarpeisiin ei myöskään riitä raha. Onko tarkoitus vastata ensisijaisesti sijaisperheiden, kantaväestön asiakasperheiden vai maahanmuuttajaperheiden tarpeisiin?
Perustuvatko yksilölliset tarpeet lastensuojelun työntekijöiden tarinallistettuun huoleen vai perheenjäsenten omiin ilmoituksiin?

Häiritsevää on että mallinnuksen johtopäätökset ja toimintasuositukset vedetään sen pohjalta miten asioiden tulisi olla- ei sen pohjalta, miten asiat ovat. Perhehoidon lobbarit toimivat jälleen futuurikauppiaina vaikka aiemmatkin futuurit ovat jääneet lunastamatta.

Oppaassa ei käsitellä hallitsematonta maahanmuuttoa, joka on taannut kasvavan asiakasvirran niin ryhmäkodeille kuin sijaisperheille. Turvapaikanhakijoiden osuus lastensuojelun asiakkaista on kasvanut näkyvästi mutta tarkkoja lukuja ilmiöstä ei ole saatavilla. Ryhmäkodin johtaja voi sosiaalityöntekijää ja lasta muodollisesti kuultuaan päättää lähes ilmoitusasiana lapsen siirtymisestä perhehoitoon. Tämä mahdollistaa turvapaikanhakijalasten jäämisen lastensuojelun pitkäaikaisasiakkaiksi.

Lapsiasiavaltuutetun mielestä turvapaikanhakijalasten sijoittamisissa ja siirroissa on yhteyttä huutolaishistoriaan, jossa lapset asetettiin valintajonoon. Jaetaanko kansan jälkeen myös perhehoitomarkkinat kahtia sosiaalityöntekijöiden suosikkisijaisperheiden saadessa parhaat päältä ja maahanmuuttajasijaisperheiden saadessa loput?
Miten radikalisoituneen islamistinuoren integraatiota mahtaa edistää sijoittaminen saman uskonnon ja kulttuuritaustan omaavaan maahanmuuttajasijaisperheeseen?

Islamismin tuottamia ongelmia ja traumoja ei tutkimuksessa käsitellä, vaikka lähes kaikki yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset tulevat islamismin hallitsemista maista: Afganistanista, Irakista ja Somaliasta. Alaikäisenä yksin Suomeen tulleille turvapaikanhakijoille tehtävien ikätestien määrä on romahtanut.
Kun nuorista ei enää saa rahaa, heidät viskataan vastaanottokeskuksiin tai kadulle radikalisoitumaan entisestään. Viimeistään Turun terroristi-iskun pitäisi todistaa, että kaikki ”lapset” eivät ole lapsia saati rauhanlähettiläitä.

Jätetäänkö sijaishuollossa ikätestejä tarkoituksella tekemättä, jotta sijaisperhe/ ryhmäkoti/ edustaja pääsee rahastamaan alaikäisiksi tekeytyvillä turvapaikanhakijamiehillä turvapaikanhakijalasten määrän romahdettua? Kuinka monta aikuista miestä asuu sijaisperheissä ja ryhmäkodeissa tällä hetkellä?

Miten perhehoidossa on ajateltu suojata samoissa luokkahuoneissa/sijaisperheissä/perhekodeissa oleilevat lapset ala-ikäisiksi tekeytyviltä aikuisilta miehiltä?
Englannissa jotkut sijaisvanhemmat ovat yllättyneet, kun heidän alaikäiset sijoitettunsa ovat ikätesteissä paljastuneet täysikasvuisiksi miehiksi, joilla on sotilaskoulutus ja yhteyksiä islamisteihin.

Olisiko turvapaikkarallin ja sijoitusbisneksen rahoittamisen sijaan viisaampaa ja lapsen edun mukaisempaa suunnata varat veroparatiisien sulkemiseen, äärimmäisen köyhyyden poistamiseen, ruohonjuuritason järjestöjen kehitysapuun, mikrolainoihin, kehitysmaiden ongelmat tunnistaviin kauppajärjestelyihin, infrastruktuurin kehittämiseen ja perheiden auttamiseen lähtömaassa tai sen lähellä?

Kansalaiset ovat saaneet tarpeekseen lastensuojelun valikoivasta "tutkimustiedosta" ja poliittisesta korrektiudesta, kaksinaismoralismista ja riittävän vanhemmuuden työntekijäkohtaisesti ja asiakkaiden etnisyyden, suhteiden ja varallisuuden mukaan vaihtuvista standardeista. Eikö viimein perhehoidossakin olisi aika omaksua näyttöön perustuvat käytännöt ja riippumaton tutkimustieto ali- ja ylireagointiin perustuvien sijoitusten ennaltaehkäisemiseksi ja tosiseikkaselvittelyn mahdollistamiseksi?

Ylikansoitetun perhehoidon laitostumista pelkäävä mallinnustyöryhmä korostaa sitä, että perhekodista puhuttaessa tulee edellyttää, että perhehoitajat asuvat samassa kodissa hoidettavien kanssa ja että ammatillisessa perhekodissa saa olla samanaikaisesti hoidettavana enintään seitsemän lasta tietäen varsin hyvin että perhehoitajat kiertävät asetusta asumalla itse paremmissa kiinteistöissään käyden vain nukkumassa B-talojensa sijoitettujen kanssa ja ammatilliset perhehodit hankkimalla sisarussarjoja. Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta ja perhehoitajan lomapäivän varmistaminen on syy estää sijoitettujen kotilomat.

Idealistiset suositukset peittävät näkyvistä perhehoidon todellisen tilan. Mallinnus sisältää loputtomasti paikoittain satuiluksi yltyviä tavoitetiloja, tulisi - pitäisi puhetta ja kivaa kaikille. Niitä voi pudotella huoletta sillä mallinnuksen tavoite ei olekaan toimia mallina tai ohjeena vaan hakea konsensusta better mother- oletukselle perustuviin toimintakäytäntöihin, joista on vallinnut tunkkainen yksimielisyys jo sata vuotta.
Kyse on siis retoriikasta.

Työryhmä ei tunnista, kuinka paljon perhehoidon rakenteissa piilee sijoitettujen hyvinvointia ja oikeusturvaa vaarantavia ja väärinkäytökset mahdollistavia käytäntöjä (mm. kirjaus-, korvaus-, kuulemis-, lomapäivä-, odotusaika-, oikeudenkäyttö- ja perheiden valikointi-, valmennus- ja valvontakäytännöt.)

Perhehoidon edunvalvonta on vahvasti läsnä. Saavutetuista eduista ei haluta luopua vaan kaikkea kivaa pitää saada lisää. Psykoanalyysin harhaoppeja, mielipiteisiin perustuvia huonoja käytäntöjä , epätieteellisiä arviointeja ja työmenetelmiä tai laittomia menettelytapoja ei haluta hylätä vaan vahvistaa uusien psykoanalyysin harhaoppien, sosiaalityön lisävirkojen(omat vastuusosiaalityöntekijät perhehoitajille), perheterapeuttien, psykologien, perhehoidon moniammatillisen tiimin, oheishuoltajuuksien ja lastensuojelun asiantuntijaryhmän avulla. Vastuu lasten hyvinvoinnista ja kasvuolosuhteista halutaan siirtää moniammatillisille työryhmille eli hävittää.

Mikäli suunnitellut lisävirat ja muut lisäresurssit toteutuvat luvassa on tähtien sota. Lapsen edusta tulee egojen temmellyskenttä, jossa psykoanalyyttisen orientaation omaksuneet asiantuntijat kilpailevat siitä kuka määrittää lapset traumaisiksi kiintymyssuhdevaurioisiksi ja vanhemmat oheishuoltajuutta ja yhteydenpitorajoituksia tarvitseviksi pahan perimän periyttäjiksi nopeimmin.

Sijaisperheiden valvonta ja valikointi retuperällä

Lastensuojelussa tehdään turhan hätiköityjä ja isoja ratkaisuja, että sellaisia, joissa annetaan esimerkiksi väkivallan perheissä jatkua kulttuuriin vedoten ( Niekka, 2010, 8). Sijaishuoltoselvityksestä ja viimeaikaisista katastrofeista huolimatta perhehoidon valvonta aiotaan jättää ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.

Mallinnustyöryhmä tietää, että ammatillisia perhekoteja ja sijaisperheitä on monenlaisia, eikä kokonaisuudesta ole valtakunnallista tietoa yksiköiden määrän, ”hoitopaikkojen”, vuosittain hoidossa olleiden määrän, sijoitussyiden, menettelytapojen oikeellisuuden, kustannusten tai hoidon olosuhteiden tai tulosten osalta. Silti sijaishuoltopaikkoja ei haluta rekisteriin, josta voisi tarkistaa esim. saadut huomautukset.

Myös sijaisperheiden valikointi jätettäneen feissauksen ja 24:n tunnin PRIDE- pikakurssitusten varaan. Mallinnustyöryhmän mukaan tärkeimmiksi perhehoitokiinnostusta ennakoiviksi asioiksi osoittautuivat hakijan ystävien sosiaalinen tuki, myönteisyys, ongelmanratkaisuorientaatio ja ymmärrys lapsen tunteista. Nämä ominaisuudet löytynevät myös pedofiilirinkien pitäjiltä.

Toimeksiantosuhteisten perhekotien määrä on lisääntynyt 730 kodilla vuodesta 2007 vuoteen 2014, jolloin vuoden viimeisenä päivänä oli toiminnassa 4 290 perhekotia. Perhehoidossa oli 7 109 lasta ja nuorta vuonna 2015 (40 % sijoitetuista lapsista), ja ammatillisessa perhehoidossa oli 2 074 lasta ja nuorta (12 %), eli yhteensä 9 183 lasta.

Sijoituksia ei tutkitusti ohjaa lapsen vaan sosiaalityöntekijän, perhehoitajan ja kunnan tarve; se mitä paikkoja on vapaana, mitä sijaishuollon palveluja kunnan käytössä on sekä miten laitospaikkoja tarjotaan.

Sijoitukset tehdään usein epäoikeudenmukaisilla /lainvastaisilla menettelytavoilla lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita ja läheissuhteita huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltoon liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen tai sijoitetun terveydenhoidon ja koulutuksen varmistamiseen (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; Ikonen 2013: Syvälä 2013).

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella riittämättömältä. Kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010). Jos kantaväestönkään sijaisperheitä ei saada valvottua, miten valvonta mahtaa onnistua maahanmuuttajasijaisperheiden kohdalla?
On vaikeaa , ellei mahdotonta nähdä miten YK:n Lapsen oikeuksien sopimuksen syrjimättömyys, lapsen
edun huomioiminen, oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen toteutuvat nykyisessä perhehoidossa.

Ammatillinen edunvalvonta ja lapsen etu- diskurssi jyrää perheiden suojan ja lasten edun

Sijaishuollon imagonkiillotusta ja myönteistä markkinointia ajavassa mallinnuksessa väitetään, että Suomen perhehoitolaki käytäntöineen olisi linjassa YK:n suositusten kanssa vaikka YK:n sijaishuoltoa koskevat ohjeet kehottavat minimoimaan sijaishuollon käyttöä tukemalla vanhempia lapsen hoidossa ja kasvatuksessa. Suomi on saanut EIT:lta lukuisia tuomioita lasten huostaanotoissa. Tuomiot tarkoittavat, että hallintotuomioistuimet ovat ylintä astetta, eli korkeinta hallinto-oikeutta myöten hyväksyneet viranomaisten ihmisoikeusloukkaukset. Perhehoidossa perheen suojaa ei usein huomioida lainkaan, vaan sen sijaan painotetaan viranomaistulkintaista lapsen etua, jolla argumentoidaan sekä lapsen että tämän vanhempien näkemyksiä ja etua vastaan.

Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että Lasten oikeuksien sopimus korostavat vahvasti sitä, että ihmisillä on oikeus perheeseen ja että perheitä ei saa viranomaisten toimesta pyrkiä hajottamaan. Suomessa on kuitenkin vallitsevana näkemyksenä lastensuojelussa, että perheellä sinänsä ei ole mitään erityistä arvoa suhteessa lapsen etuun. Perhe on vain yksi sopimus muiden joukossa ja sopimus pitää purkaa, mikäli perhe ei vastaa sosiaalityöntekijän käsitystä ja ihanteita normaalista.

Mallinnuksessa samoin kuin lastensuojelussa unohdetaan perheen suojan lisäksi huostaanoton luonne väliaikaisena ja viimesijaisena perheen jälleenyhdistämiseen tähtäävänä toimenpiteenä , jonka tekemiseksi huostaanottokriteereiden tulee olla voimassa yhtä aikaa. Myös lakisääteinen perhehoidon lapsen edun mukaisuuden selvittäminen jää vain tavoitetilaksi.

Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty.

Mallinnustyöryhmässä sijoitettujen lakisääteistä yhteydenpitoa vanhempiin ei haluta edistää vaan yhteydenpidon ehtona nähdään perhehoitajan(sijaisvanhemmat) määrittelemät laadukkuuden kriteerit ja niihin liitettävä ammatillinen interventio.
Perhehoidon edunvalvojat tuntuvat haluavan, että vanhempien yhteydenpidon suhteen laatu korvaisi määrän. Ilmeisesti Tapiolan SOS-Lapsikylässä kerran vuodessa järjestettävä kyläpäivä on sitä laatua ja tapaamistiheyttä, joka sopii perhehoitajille. Omassa ja muiden asiantuntijoiden yhteydenpidossa lapsiin perhehoidon edunvalvojat taas haluavat pysyä vanhassa määrä korvaa laadun- käytännössään.

Perhehoidon lakimuutosten myötä lasten yhteydenpito vanhempiinsa on entisestäänkin vaikeutunut.
Lapsen vilauttaminen vanhemmilleen kerran kuussa kahden tunnin ajan ei ole lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaavaa perhehoitoa.

Oletus patologisesta perheestä ja traumatisoituneesta lapsesta

Mallinnuksessa oletetaan että ennen perhehoidon alkamista suomalaislapsen ja hänen perheensä elämässä on tapahtunut pitkään jotakin pahaa, vaikka tiedetään, että yhä useammin taustalla on palvelujen puute, vanhemman uupumus ( HuosTa) 2015) , tilapäinen koulunkäyntivaikeus ( Optula 2007) tai vain lastensuojeluilmoitukseksi kirjattu kotiapu- tai muu palvelupyyntö.

Olettamallaan traumatisoituneesta lapsesta mallinnusryhmä mahdollistaa tosiseikkaselvittelyn ja tukimustiedon ohittavan sijaishuollon puoskaroinnin ja sadistisen kiristyksen ( s. 62).

Työpaperin perusteella asiakkaiden tilanteen parantamiseen luodusta systeemisestä lastensuojelun toimintamallista aiotaan fabrikoida perhehoidon edunvalvonnan juurrutusmalli. Psykoanalyyttisella perheterapeuttisella orientaatiolla painotettuna ja väärinkäytettynä malli mahdollistaakin omalla mukavuusalueella pysymisen ja asiantuntijoiden keskinäisen seurustelun asiakkuuksien avulla. Mallin mukaisia systeemin perusparannuksia ei ilmeisesti aiota toteuttaa, sen sijaan psykoanalyysiin pohjautuvaa perheterapauttista orientaatiota aiotaan vahvistaa.
Asiakkaita houkutellaan mukaan näennäisellä, ohueksi jäävällä osallisuudella ja samassa veneessä- retoriikalla mutta vaikuttaa siltä että heistä aiotaan todellisuudessa tehdä edunvalvontakoneiston polttoainetta.

Perhehoidon hyvin verkostoitunut edunvalvonta vaikuttaa liittoutumille, salailulle, vääristetylle ja osittaiselle tiedolle ja valheille rakennetulta korttitalolta, jonka romahtamista tuntuu estävän vain mediasensuuri, psykoanalyysiuskonto, valikoiva salassapito ja vastikkeeton rahoitus.

Perhehoidon tutkimattomat kulut ja kustannusteho

Perhehoidon ja koko sijaishuollon suurista kustannuksista tiedetään liian niukasti ja että niitä seurataan hatarasti. Kuusikkokunnat maksoivat sijaisperhehoidosta keskimäärin 88 €/vrk /lapsi ja ammatillisesta perhehoidosta 185 €/vrk vuonna 2014. Kuusikkokuntien omien laitosten vuorokausihinta oli 349 € ja ostopalvelulaitosten 286 €.

Perhehoidon kustannukset muodostuvat lapsikohtaisesti perhehoitajille maksettavista palkkioista , käynnistämiskorvauksesta (2 916,43€ per lapsi), kulukorvauksista sekä tukipalveluista ja erilaisista hallinnollisista kuluista esim. täydennyskoulutus perhehoitajille (10 000 € vuosi), lomajärjestelyt, kulukorvaus harkinnan mukaan ja kustannukset perhehoitajan vapaan järjestämisestä (2 vrk/kk); arviolta 200 € x 12 kk, perhehoitajien rekrytointi ja ennakkovalmennus 3 700 € x /ennakkovalmennuksen aloittava sosiaalityön tuki ja ohjaus, tiimin henkilöstö- ja toimintakulut (hallinnollisten kulkujen vyörytys), mentorointi, sosiaaliohjaus, kotipalvelu, työnohjaus, vertaistuki ja muu tuki perheelle, terveystarkastus ja hyvinvoinnin tuki.
Laki määrittää vain palkkion vähimmäistason. Kun sijoitus on kunnan päätettävissä, kunnat määrittelevät sen, kenelle perhehoito on soveltuva ja minkä verran hänen hoidostaan maksetaan perhehoitajalle.
Esimerkiksi sijaisvanhemmaksi ryhtynyt Anneli Auerin veli sai Auerin kolmesta lapsesta 9000 euroa kuussa.
Sopivalla asiantuntijalausunnolla lapsen vaikeahoitoisuudesta tai traumatisoituneisuudesta palkkiot voi jopa nelinkertaistaa.
Työryhmän edistämä asiantuntijaverkostoituminen ja sosiaalityön ja perhehoidon yhteistyö myös johtaa siihen, että yhä useammasta sosiaalityöntekijästä tulee itse valitsemansa ja kouluttamansa perhehoitajan asiakashankkija ja edunvalvoja, joka puolestaan lisää huostaanottoja ja niiden kestoa.

Jostain syystä mallinnustyöryhmä haluaa kuitenkin uskoa tai ainakin väittää, että perhehoidon vahvistaminen ei lisää sijaishuollon kokonaiskustannuksia.

Hyvää mallinnuksessa on:
-lasten ja vanhempien kuuleminen, yhteydenpito, osallisuus ja räätälöity tuki mutta vain toteutettuna, ei pelkkänä tavoitetilana
-kilpailutus- ja hankintakäytäntöjen, laadunvalvonnan ja toimintaohjeiden yhdenmukaistaminen
- luotettavan kansallisen tietoperustan, vaikuttavuuden arvioinnin ja kustannusten seurannan kehittäminen perhehoidossa, jota onkin turhaan yritetty ainakin 30 vuotta.
-vanhempien tuen ja kuntoutuksen huomioiminen
-puolueettoman valvontamekanismin ja vertaisarvioinnin harkitseminen ja vahvat tukirakenteet lainsäädännön ja valtakunnallisen ohjauksen tueksi
-sijoitettujen yksilölliset tarpeet huomioiva jälkihuolto 24-vuotiaaksi asti
-yhteiset koulutukset vanhemmille sosiaalityöntekijöille ja perhehoitajille
-mahdollisuus työntekijän vaihtamiseen
- mahdollisuus tutustua perhehoitopaikkaan ja vaikuttaa sen valintaan
-sähköiset viestintävälineet sijoitetuille
-tarvittava tietotaitokoulutus sijaisperhevalmennuksiin
- kokemusasiantuntijatoiminnan kytkeminen perhehoidon ammatillisten organisaatioiden kehittämisen rakenteisiin ja kulukorvaukset kokemusasiantuntijoille

Huonoa mallinnuksessa on:
-status quota ylläpitävä psykojargon sitovien ja operationaalistettavien muutosideoiden sijaan
-lastensuojelun ja perhehoidon edunvalvonta ja imagonkiillotus epäkohtiin puuttumisen sijaan
- perhehoidon valvonnan painottuminen ennakolliseen ja omavalvontaan, sijaishuoltopaikkojen rekisteröinnin ja pakollisten yllätystarkastusten puuttuminen
-menettelytapojen oikeellisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan ohuus ja unohtaminen
- virheelliseksi todettu psykoanalyyttinen tietoperusta ja orientaatio
- käytettyjen käsitteiden epäselvyys ja viranomaislähtöisyys
-bio- ja sijaisperheiden polarisoinut asema ja tuki
- yksilön suojan korostaminen perheen suojan kustannuksella
-asiantuntijavallan ja -rahoituksen lobbaaminen; perheiden tuki pitää kohdistaa palvelun tarvitsijoihin, ei tarjoajiin
- vallanhimo; valtion ei pidä rahoittaa toimintaa, joka tähtää päätöksenteon muuttamiseen tietyn eturyhmän eduksi
- valtaa tavoitteleva verkostoituminen: sijaishuollon edunvalvojien valtaa on vähennettävä, ei lisättävä: sijaishuollon (yli)edustus ja verkostot pois lainsäädäntötyöryhmistä, THL:sta, ETENE:stä ja STEA:n avustusasiain neuvottelukunnasta
-maahanmuutto-ongelmien unohtaminen
-lastensuojelullinen harhautus, joka oikeuttaa ja velvoittaa valehtelemaan, kertomaan harhaanjohtavia puolitotuuksia (tilasto, tutkimus), käyttämään ilmauksia, joilla on toinen merkitys, kuin mitä kuulijat olettavat( lastensuojelu, lapsen etu) sekä teeskentelemään näille ystävällisyyttä ( asiakaslähtöisyys, osallisuus, varhainen tuki, voimaantuminen)
- suuri osa mallinnustyöryhmän jäsenistä taustaorganisaatioineen (s.101) on ollut itse tuottamassa lastensuojelun ja sijaishuollon kriisiä toimimalla aktiivisesti bioperheiden oikeusturvan heikentämiseksi esim. varhaisella puuttumisella, pakkoadoptiolla, lastensuojelun edunvalvontahankkeella, psykoanalyyttisellä työorientaatiolla, viranomaisvallan lisäämisellä jne.

↧

Päivi Sinko, metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan

August 27, 2017, 2:02 am

≫ Next: Lastensuojelun perhepalvelut selkokielellä

≪ Previous: Perhehoidon mallinnusta vai edunvalvontaa?

Kuvassa: Päivi Sinko

Singolla silmien väliin

”Sosiaalityöntekijä on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen..
Eikä sosiaalityöntekijää erota asiakkaasta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi. ”

Päivi Sinko, yksi perheiden oikeusturvalle vahingollisimmista lastensuojelubyrokraateista valittaa Talentia- lehdessä kuinka metsä ei vastaa niinkuin sinne huudetaan.

Metsällä hän tarkoittaa asiakkaita. Asiakaslähtöisyyttä, hyvää kohtelua ja räätälöityä apua painottavaa lastensuojelun ja sosiaalihuollon lainsäädäntöä vasten on mielenkiintoista että Sinko kokee asiakkaat metsäksi, jolle pitää huutaa.

Itsensä hän kokee ilmeisesti jonkinlaiseksi viimeiseksi lastensuojelumetsuriksi, joka haluaa parturoida villit metsät sijaishuollon siisteiksi puupelloiksi ja - pinoiksi ja suuttuu kun projekti ei etene huutamalla.

Singon mukaan asiakkaat eivät ole rationaalisia olentoja eikä asiakkaan arvostava kohtelu työntekijän taholta johda vastaavaan kohteluun asiakkaan taholta.

- Metsä ei vastaa niinkuin sinne huudetaan, Sinko toteaa ja jatkaa ”sosiaalityöntekijä kuvittelee neuvottelun onnistuneen hienosti, mutta tunnin päästä tapaamisesta asiakas lähettää muistutuksen hänen esimiehelleen ja valittaa työntekijän toiminnasta. Nämä kokemukset ovat hyvin hämmentäviä käytännönopetukseen osallistuville opiskelijoille" ( Jane & Paolo, 2017, 9).

Sosiaalialaa tunteville kommentti ei kerro mitään asiakkaista. Sen sijaan se kertoo palvelujärjestelmästä ja myös opiskeijoiden ammattitaidosta.

Siihen miksi Singon asiakkaat tekevät muistutuksen vasta äänittämänsä palaverin jälkeen on syy.
Mikäli he kertoisivat aikeestaan kannella jo palaverissa, asiakaskirjauksiin tehtäisiin merkintä mielenterveyshäiriöstä tai viranomaisvastaisuudesta ja asiakas saisi seuraavaan palaveriinsa mukaan poliisin turvaamaan sosiaalityöntekijöitä ” viranomaisvastaiselta” asiakkaalta.
Lisäksi kanteluaikeesta kertominen suoraan väärän päätöksen tehneelle sosiaalityöntekijälle johtaisi todennäköisesti asiakkaan asiakirjojen fabrikointiin, panttaukseen tai hävittämiseen.

Näitä lastensuojelun tyypillisiä huonoja käytäntöjä välttääkseen monet asiakkaat ovat ottaneet tavakseen taltioida palavereja ja kannella niiden jälkeen, jotta mahdollisimman moni esimies ja valvontaviranomainen saa heti alussa- ennenkuin sosiaalityöntekijä ehtii fabrikoida asiakirjat- tiedon lainvastaisesta toiminnasta, johon opiskelijat eivät yleensä edes tajua syyllistyvänsä.

Singon mukaan lastensuojelun työtilanteisiin liittyy paljon ristiriitoja ja jännitteitä: "Osa vanhemmista käy taistelua viranomaisia vastaan vaikka lapset olisivat olleet jo vuosikaudet huostassa."

Sinko kutsuu eettisiksi jännitteiksi asiakkaiden yrityksiä oikaista laittomiin menettelytapoihin perustuvia ja lainvastaisiin vuosikausien huostaanottoihin johtaneita virheellisiä lastensuojelun päätöksiä . Hän kokee asiakkaiden taistelun oikeusturvansa puolesta henkilökohtaisena taisteluna ja loukkauksena työntekijöitä vastaan.

Ero on silmiinpistävä vaikkapa erityisopettaja Outi Rissaseen verrattuna, joka kertoo "Hyvä sananlasku on Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ajattelen asian niin, että jos haluan, että meillä on hyvä, rauhallinen ja turvallinen henki ja ilmapiiri luokassa, minun täytyy tehdä itse asialle aloitus. Jos on itse ystävällinen ja kiltti, niin silloin saa saman takaisin. Jos on vaativainen ja haluaa, että oppilaat tekevät töitä ja tehtäviä, tehtävät pitää tarkistaa ja niistä pitää aina kiittää. Lempeydellä ja hyvyydellä ja tiukalla loogisella järjestyksellä pääsee pitkälle".

On erittäin huolestuttavaa, että juuri Päivi Sinko saa toimia käytäntöopettajana tuleville sosiaalityöntekijöille. Se selittänee myös miksi lastensuojelutyöntekijöiden asenneongelmia ei saada eliminoitua.
Huolestuttavaa on myös, että ammattijärjestö Talentian lehti tarjoaa kritiikittömästi palstatilaa kyseenalaisten psykoanalyysin värittämien toimijoiden, toimintamallien ja tekniikoiden markkinointiin.

Lastensuojelulain laatija ja asenneongelmien periyttäjä

Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia valitsi Päivi Singon Vuoden 2011 kouluttajaksi. Hänen erityisalojaan ovat lastensuojelukoulutus ja lastensuojelun juridiikkaa koskeva koulutus. Päivi Sinko kouluttaa ensisijaisesti sosiaalityöntekijöitä, mutta myös monia muita ammattiryhmiä sosiaalityön ja terveyden alueelta. Hänen toimialueenaan on koko maa.

Sinko on pitkäaikainen Palmenian oma kouluttaja, joka tekee koulutuksessa yhteistyötä myös muiden täydennyskoulutuskeskusten kanssa. Koulutuksen tilaajia ovat yleensä kunnat ja yksi suurimmista on ollut vuodesta 1999 lähtien Helsingin kaupunki omien sosiaalityöntekijöittensä kouluttajana.

Asiantuntijavaltaa lobbaava Sinko on ollut keskeisenä henkilönä valmistelemassa sosiaalityöntekijöiden vallan huippunsa nostanutta lastensuojelulakia, joka räjäytti huostaanottojen määrän.

Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.
Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisten toiveet ja sai aikaan kriisin.

Myöhemmin Sinko, joka ei halunnut kuunnella oikeusoppineiden oikeaan osuneita ennusteita tulevista ongelmista ihmetteli lastensuojelulain ja koulutustensa tuloksia seuraavasti: " Työaika näyttää menevän tapausten ja tehtävien kirjaamiseen sekä tapaamisten ja neuvotteluiden järjestelyihin, vaikka 70 prosenttia sosiaalityöntekijöistä tekee ylitöitä säännöllisesti. " ja "Huostaanottojen valmisteluun ei ole riittävästi aikaa. Äkillisissä kriisitilanteissa aika loppuu kesken, vaikka kuinka ylitöitä tekisi. Lasta, jonka elämästä pitäisi tehdä päätöksiä, ei ehdi tavata."

Sinko ei havaitse yhteyttä ilmiantolain ja lastensuojelutyön laadun heikkenemisen välillä. Hän korostaa luennoillaan, ettei pidä tyytyä yhteen lastensuojeluilmoitukseen vaan ilmoituksia on tehtävä jatkuvasti niin kauan kun lapsesta on huoli. Hänen mukaansa ilmoitusten perkaamiseen täytyy vain palkata lisää työntekijöitä.

Lähes jokainen Singon esitys / luento aiheesta riippumatta on Troijan hevonen, jonka sisään on piilotettu sosiaalityön edunvalvonta-agenda lisäresurssivaateineen vaikka Sinko on tietoinen siitä, että sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Erityislasten tuen ja hoidon hankaloittaja

Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.

Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.

Päivi Sinko viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä jo Huostaanottokirja –teoksessa: "Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”

Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä.

Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä: ”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”

Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä Sinko käsittelee vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.

Singon oppien ansiosta sosiaalityöntekijä- ei asiakas- määrittelee (usein väärin) asiakkaan ongelman ja sen hoitamiseen tarvittavat toimenpiteet. Seurauksena on , että lapset eivät saa tarvitsemaansa apua eivätkä asianmukaista hoitoa ja vanhempia uhkaillaan auttamisen sijaan.

Lastensuojelun edunvalvojien lobbaaja, kouluttaja ja valvoja

On erittäin huolestuttavaa, suorastaan pöyristyttävää, että Päivi Sinko saa kouluttaa lastensuojelun edunvalvojia, joita todennäköisesti käytetään juuri autismikirjon lasten tahdonvastaisissa ja liian usein myös laittomissa ja turhissa huostaanotoissa. Ei ole vaikea uskoa J.P. Roosin tavoin että edunvalvoja- hankkeen tarkoitus on eristää perheet lapsistaan pysyvästi.

Paikkakunnittain vaihtelevissa lastensuojelun edunvalvojan määrämiskäytännöissä ei useinkaan noudateta lastensuojelulain määräämiskriteereitä, edunvalvojat eivät ole aina puolueettomia vaan toimivat usein sijaishuollon edunvalvojina ja heitä käytetään estämään ja romuttamaan perheiden perustuslaillisia oikeuksia esim. oikeutta kotirauhaan, koskemattomuuteen ja sananvapauteen.

Jo lakkautetun Sosiaaliportin tilasto osoitti, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen, huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi". Käytäntö on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.

Lastensuojelun edunvalvojaa käytetään myös rajoittamaan tai estämään lasten lakisääteistä yhteydenpitoa sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä, ettei ole juurikaan havainnut lastensuojelun edunvalvojien edistävän lasten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai saada tietoa lastensuojelusta. Sen sijaan hän on havainnut, että lastensuojelun työntekijät saattavat joko vahvistaa omaa asemaansa tai keventää vastuutaan edunvalvojan avulla.

Ikosen mielestä edunvalvojat ovat olleet valmiita myötäilemään lastensuojelun kyseenalaisia ja laittomiakin käytäntöjä lasten ja vanhempien tai sijoitettujen sisarusten välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi ja huostaanoton jatkamiseksi. (Leeni Ikonen: Salassapidettävä – Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? Radium-kirjat, 2013.)

Päivi Sinkoa on toiminut myös ETU ry:n (Edustajat turvapaikanhakijalapsille) kouluttajana sekä lobbaamansa lastensuojelun edunvalvojahankkeen suurpiirteisenä valvojana.

Hän on istunut vuodesta 2014 lastensuojelun edunvalvonnan kansallisessa koordinaatioryhmässa, jonka tehtävä on mm. varmistaa laadukas lastensuojelun edunvalvojatoiminta laatimalla suunnitelma edunvalvojien koulutuksen ja valvonnan toteuttamisesta.

-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Lastensuojelun edunvalvojien koulutuksessa ja koordinoinnissa epäonnistuminen ei kuitenkaan estänyt Sinkoa saamasta 47 230 € uuteen lapsen oikeudet ja osallisuus- koulutukseensa ja toimimasta lastensuojelun dokumentaation asiantuntijana ja opettajana.

Monista ammattikorkeakouluista valmistuvista sosionomeista samoin kuin opetustoimen edustajista onkin tullut perheiden tukijoiden sijaan sijaishuollon ahkeria asiakashankkijoita.

Osallisuutta tavoittelevat asiakirjat eivät lisää osallisuutta vaan toimivat yleistämisen ja objektivoinnin välineenä tuottaen asiakkaan ja sosiaalityöntekijän valta-aseman eroa korostavaa institutionaalista järjestystä (Vierula 2013, 297–298).

Psykoanalyysin harhaoppien juurruttaja

"Älkäämme unohtako, että bakteerit tuijottavat meitä mikroskoopin toisesta päästä". - Stanislaw Jerzy Lec

Sinko on teoksissaan valitellut sosiaalityön juridisoitumista eli oikeudellistumista (Sinko 2001, 132–133). Hän ei hyväksy ajatusta puolueettomasta tosisekkaselvittelystä eikä kaikille yhteisen todellisuuden olemassaolosta vaan kannattaa asiantuntijavaltaa ja pohtii, kuinka sosiaalityöntekijä voi muuntaa yksilöllisen ja konstruoidun totuutensa juridiseksi faktaksi ja tosiasiaperusteluksi (2004, 87-97).

Visionäärinä tai muutosagenttina Sinkoa ei voi pitää, pikemminkin ajastaan jäljessä sukkuloivana vallankäyttäjien peesaajana. Tutkijanakin toiminut Sinko väitti Huostaanottokirjassa, että sosiaalityöntekijät eivät loukkaa asiakkaiden ihmisoikeuksia eikä lastensuojelussa tehdä turhia tai vääriä huostaanottoja.
Reilu kymmenen vuotta myöhemmin eduskunnan oikeusasiamies totesi lastensuojelun yhdeksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa.

Kehotamme kaikkia asiakkaita tutustumaan Huostaanottokirjaan ja Singon tekstiin, joka paljastaa hänen perimmäiset perheitä patologisoivat ja psykoanalyysin värittämät asenneongelmansa, jotka ovat sittemmin kertaantuneet useassa yhteydessä.

Mahtaako 12 vuotta Palmeniassa koulutussuunnittelijana toimineella Singolla olla osuutta myös siihen, että Palmenia on järjestänyt useina vuosina erityistason perheterapiakoulutusta (erityisesti lastensuojeluverkostoissa työskenteleville), jossa kouluttajina ovat toimineet asenteellisuudestaan surullisen kuuluisan Lastensuojelua käyttävät perheet -tutkimuksen kirjoittajat. Sinko ainakin on siteerannut tutkimusta ja luottaa jostain syystä erityisesti Esko Variloon.
Tutkimuksessa Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, perheterapeutti, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys) leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita.

Nelikko nojaa näkemyksissään psykoanalyysin virheellisiin ja vanhanaikaisiin teorioihin. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, jossa he kouluttavat mm. perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja perhe-, pari- ja traumaterapeutteja etsimään perheistä vuorovaikutushäiriöitä, joista onkin tullut lastensuojelun muotidiagnooseja. Helena Lounavaara- Rintala on työskennellyt myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Silta- hankkeessa.

Suomessa perhe- ja sosiaalityön taustaideologia on virheellisiin oletuksiin, syrjäyttäviin ennakkoluuloihin ja testaamattomiin teorioihin perustuva psykoanalyysi, vaikka lastensuojelutoimijat usein yrittävät kiistää tai kätkeä yhteyden. Psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä löytyvät Suomessa jokaisen lastensuojelujärjestön ja -yrittäjän hoitofilosofiasta ja sitä tukemaan kehitetystä tutkimusvälineistöstä.

Sijaishuollon edunvalvoja

Sinko on häärinyt myös huostaanotettujen vanhempien voimaannuttamista mainostavassa , mutta tosiasiassa väärätkin viranomaispäätökset hyväksymään tähtäävässä Voikukkia- projektissa, jossa kehotetaan vanhempia sivuuttamaan lasten kertomukset sijaishuollon väkivallasta vain sijaishuoltoon sopeutumisen reaktiovaiheena.

J.P. Roos kommentoi Sinkoa seuraavasti:
Päivi Singon ja hänen hengenheimolaistensa käsissä tämä "sinun lapsesi eivät ole sinun" tunnuslause on saanut uuden sisällön: sinun lapsesi eivät ole sinun, vaan viranomaisten, jos annat meille riittävän aiheen.
Ja sen jälkeen, kun ne ovat ”meidän”, niin sinun täytyy vakuuttaa meidät siitä, että ”huolemme ja hätämme” on aiheeton. Äläkä kuvittele, että sillä pikkuseikalla, että olet synnyttänyt kyseisen lapsen, on mitään merkitystä asian kannalta. Sehän on vain ”biologinen veriside”.

On omituista ja todella härskiä, että huostaanoton kokeneiden vanhempien voimaannuttamiseen tähtäävää projektia ohjaamassa on ollut juuri Sinko, joka on kuuluisa vanhempien halveksunnasta ja vähättelystä ja "lapsilla on oikeus tulla huostaanotetuiksi"- kommenteistaan.

Hän onkin psykoanalyyttiset käsityksensä patologisista perheistä peittääkseen tuottanut nettiin kunnioitettavan määrän lakipykäliä siteeraavia powerpoint- esityksiä ja esiintyy kaikkien sosiaalihuollon alojen asiantuntijana ja asiakasosallisuuden edistäjänä.

Sinko on kuin samanaikaisesti tehometsätalouden leivissä toimiva luonnonsuojelija tai sukkanauhojaan ja muita eettisiä jännitteitään piilotteleva Monty Pythonin Lumberjack.
Singon patologisoivia näkemyksiä perheistä kuitenkin toistelevat kuorossa mm. perhe- ja sosiaalityöntekijät, kuntapäättäjät, opetustoimen työntekijät, sosiaalityön opiskelijat, PRIDE- kouluttajat ja lastensuojelulaitosten työntekijät.

J. P. Roosin mukaan "Sinko on keksinyt, että kyse on myös lapsen oikeudesta tulla huostaanotetuksi. Se, mihin reagoin ja olen reagoinut, on Singon ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostamiseen keinotekoisin perustein .. Se johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien (ja lapsen) edelle.. Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus".

Sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen arjen ankeuttaja

Sinko istuu myös ETENE:ssä valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettissä neuvottelukunnassa, joka on päättänyt mm., että lobotomiapotilaille tai heidän omaisilleen ei makseta korvauksia.
ETENE perustelee kielteistä ratkaisuaan sillä, että leikkauksista on kulunut pitkä aika ja korvausten maksaminen lobotomiapotilaille avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia. ETENE mainitsee perusteluissaan muun muassa pakkosteriloidut ja -kastroidut ihmisryhmät.

Samoilla perusteluilla myöskään sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ei makseta korvauksia ja puuttuva valvonta takaa, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa voi jatkua.

Palvelunjärjestäjien ja sijaishuollon edunvalvojien näkökulma neuvottelukunnassa on varmistettu mutta joukosta on vaikea löytää henkilöitä, jotka edustaisivat palvelunkäyttäjien näkökulmaa.
Osa ETENE:n jäsenistä on ollut aktiivisesti vaikuttamassa siihen, ettei lastensuojeluasiakkaille ole vieläkään saatu edes minimioikeusturvaa eikä sijaishuoltoon ole järjestetty riippumatonta valvontaa.

Pyrkimys vapauttaa sijaishuolto riippumattomasta valvonnasta ja vastuu- ja korvausvelvoitteista on eettisesti yhä vastuutonta kuin vapauttaa autot katsastuksista.

Maria Guzenina on kirjoittanut kuinka sekä sijaishuollon selvityshanketta että korvaushanketta sijoitetuille vastustettiin Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ankarasti.

Minkälaista etiikkaa noudattavat ETENE:n 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivat henkilöt, jotka haluavat riistää sijaishuollon kaltoinkohtelemilta muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he viimein voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa estettiin?

Sinko hengenheimolaisineen ei ole aidosti valmis uudistumaan vaan haikailee aikaa, jolloin köyhät perheet olivat totaalisesti hyväntekeväisyysrouvien tossun alla. Tavoitetta tukee heidän omaksumansa sairastunut sosiaalityön ammatillisuusihanne. Sosiaalityöntekijän asenneongelma suhteessa perheisiin ei ole mikään harmiton yksityisasia, vaan asiakkaiden syrjäytymistä ja poislähettämisen kulttuuria tuottava ja ylläpitävä ammattitaidottomuuden osoitin.

Singon missio, lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi.
Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

Tätä historiaa vasten on vain luonnollista ja suotavaa, että Singon ja hänen kouluttamiensa sosiaalityöntekijöiden asiakkaat valmistautuvat väärinkäytöksiin, käyttävät ahkerasti valitusoikeuttaan ja pyrkivät tarkastamaan asiakirjansa.

Arvoisa Päivi Sinko

Metsä vastaa
niinkuin sinne huudetaan,

terveisin metsä

↧

Lastensuojelun perhepalvelut selkokielellä

August 31, 2017, 3:04 am

≫ Next: Pelasta Pimppi - Helsingin lastensuojelu on toteuttanut kiireellisiä sijoituksia silpomisepäilyjen vuoksi

≪ Previous: Päivi Sinko, metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan

Kuvassa: Perhehoitokumppanit Oy:n omistajat Jim Cockburn ja Janet Rees haluavat suomalaistenkin rahat.

Varo kaikkea, missä on perhe- etuliite!

Perhe-sanaan liitetään usein myönteisiä mielleyhtymiä esim. lämpö, rakkaus, turva ja rauha.

Lastensuojelu pyrkii ratsastamaan perhe-sanan positiivisilla mielleyhtymillä liittämällä omiin usein lainvastaisiin ja vahingollisiin käytäntöihinsä perhe-etuliitteen. Hyvä esimerkki tästä on Ajoissa kotiin- perhe on paras- kampanja, jossa rekrytoidaan uusia sijaisvanhempia yhdeksi Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi nimettyyn lastensuojeluun.

Lastensuojelu pursuaa perhe- etuliitteisiä toimintoja, joista suurin osa on perheille hyödyttömiä ellei suorastaan haitallisia ja joissa tuloksellisuus edellyttää sitä, että työntekijät toimivat vastoin ohjesääntöjä ja johdon määräyksiä. Perhepalveluihin palaa miljardeja - silti lapset ja perheet syrjäytyvät. Suomessa on pian yhtä paljon toisten kansalaisten elämäntapavakoiluun ja -valvontaan keskittyviä virkailijoita kuin entisessä DDR:ssä. Lastensuojelun perhepalveluissa onkin yhtä paljon palvelua kuin Saksan demokraattisessa tasavallassa oli demokratiaa.

Peukkusääntönä voi pitää, että kaikkiin lastensuojelutoimiin tai -palveluihin , joissa on perhe- etuliite tai sana sopii suhtautua suurella varauksella.

Lokakuun Liike suosittaa, ettei lapsia viedä mihinkään tilaan, toimenpiteeseen tai palveluun, joka alkaa perhe- etuliittellä eikä kenenkään perhe- liitettä kantavan työntekijän haastateltavaksi ilman haastattelun taltiointia tai oikeustoimikelpoista todistajaa.

Lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat harjoittavat infosotaa. Sodan välineenä toimii psykokieli, jolla oikeutetaan oma olemassaolo, laittomat menettelytavat ja muut väärinkäytökset. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia kiertoilmauksia.

Perhe on sana, jota lastensuojelussa riistoviljellään. Samaan aikaan kun perheet raportoivat puuttuvasta tuesta ja perheiden hajottamispyrkimyksistä hallinto täytyy A4:sista, joissa kuvaillaan "perheiden tarpeisiin räätälöityä" ja "perhekeskeistä" perhearviointia, perhehoitoa, perhekuntoutusta, perheohjausta ja perhetyötä.

Kaikkia perhe- etuliitteisiä toimintoja lastensuojelussa yhdistää se, ettei niillä ole mitään pysyvää , yhdenmukaista tai yksilöityä sisältöä. Sisältö vaihtuu työntekijän, organisaation ja tilanteen mukaan.

Lastensuojelun työntekijä voi oikeuttaa minkä hyvänsä lainvastaisenkin toimintansa perhe- etuliitteellä esim. nimeämällä väärinkäytöksensä perheiden tueksi tai perhekeskeisyydeksi.

Kyse on lastensuojelullisesta harhautuksesta, joka sosiaalityöntekijän määrittelemän lapsen edun nimissä oikeuttaa ja velvoittaa valehtelemaan, kertomaan harhaanjohtavia puolitotuuksia (tilasto, tutkimus), käyttämään ilmauksia, joilla on toinen merkitys, kuin mitä kuulijat olettavat( lastensuojelu, lapsen etu, perhetyö, perhekoti) sekä teeskentelemään valheellista ystävällisyyttä biologisille perheille ( perhelähtöisyys, perheiden varhainen tuki, voimaantuminen).

Perhe halutaan lastensuojelussa korvata sijaisperheellä. Perhepolitiikassa ja perhediskursseissa on kyse siitä, että lastensuojelu haluaa päätäntämonopolin siihen, kenelle sallitaan vanhemmuus ja vanhemmuuden omille yhteistyökumppaneilleen.
Suomalaisessa lastensuojelussa perheen suojaa ei usein huomioida lainkaan, vaan sen sijaan painotetaan viranomaistulkintaista lapsen etua, jolla argumentoidaan sekä lapsen että tämän vanhempien näkemyksiä ja tosiasiallista etua vastaan.
Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että Lapsen oikeuksien sopimus korostavat vahvasti sitä, että ihmisillä on oikeus perheeseen ja että perheitä ei saa viranomaisten toimesta pyrkiä hajottamaan. Suomessa on kuitenkin vallitsevana näkemyksenä lastensuojelussa, että perheellä sinänsä ei ole mitään erityistä arvoa suhteessa lapsen etuun. Biologinen perhe on vain yksi sopimus muiden joukossa ja sopimus pitää purkaa, mikäli perhe ei vastaa sosiaalityöntekijän julkilausumattomia käsityksiä ja ihanteita normaalista.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä tehty lastensuojelun ja perhehoidon lainvalmistelu ja perhehoitolinjaus johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe?
Suomalaiset vanhemmat jaettiin sattumanvaraisesti jyviin ja akanoihin, tuettaviksi kasvatuskumppaneiksi ja eliminoitaviksi riskivanhemmiksi.

Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.

Kuvassa skandaaliguru Arnon Bentovim

Perhearviointi on usein epäpätevän henkilöstön suorittamaa häiriö-orientoitunutta arviointia epätieteellisillä menetelmillä. Arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).

Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.

Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)

Kuvassa Kuttulan perhekoti

Perhehoito on huostaanotetun hoitamista sijaisperheessä noin 90 euron vuorokausihintaan tai noin 200 euron vuorokausihintaan ammatillisessa sijaisperheessä, jotka usein muistuttavat lukumäärältään ja toimintakäytännöiltään pikemminkin lastensuojelulaitoksia. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen. Lasten ja nuorten lisäksi perhehoidossa voi olla myös aikuisia kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia tai ikäihmisiä.
Perhesijoituksella tarkoitetaan lapsen, vanhemman tai koko perheen hallinnollista vapaudenriistoa kotoaan perhehoitoon.http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy on mm. PRIDE- valmennusta ja toimeksiantosuhteisen perhehoidon tukipalveluita tuottava brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka ensisijainen päämäärä on mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.

Suomeen firmaa rantautumaan auttoivat mm. sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ( nykyinen Perhehoitokumppanit Oy:n laatupäällikkö) ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi RAY:n sääntöjen vastaisesti samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto Ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä (Ajankohtainen kakkonen, 20.5.2008). Entinen Perhehoitoliiton ja SOS-lapsikylän edustaja Jari Ketola, nykyinen Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja puolusteli Hakkaraista kertoen tämän eronneen Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenyydestä "viime päivinä" ja nimitti Hakkaraista "vain konsultiksi" Perhehoitokumppanit Oy:n Suomeen rantautumisessa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/avoin-kirje-nivalan-sosiaalitoimelle-ja-perhekotikumppaneille-ouluun
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/pks-sijaisisa-nimitteli-sijaistytartaan-kakkahousuksi

Perhehoitoliitto ry on valtakunnallinen sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö. RAY ( nykyinen STEA) on tukenut liittoa merkittävästi lastensuojelun osalta. Aila Paloniemi, Perhehoitoliitto ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja on edistänyt biologisten vanhempien aseman heikentämistä ja pysyvää huostaanottoa ja ajoi aiemmin läpi mm. vahingollisen pelkistä huostaanotoista kuntia palkitsevan lastensuojelukertoimen ja huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyn. Perhehoitoliiton entinen hallitusjäsen , Lapin perhehoitajat ry:n edustajana toiminut sijaisäiti tuomittiin taannoin pitkäkestoisesta sijoituslapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Nainen oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut lasta alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia lapsen housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut lasta ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä. Tekojen aikaan lapsi oli 8–10-vuotias. Hovioikeus tuomitsi naisen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuusulan-lastensuojelu-huostaanottoja-ja-adoptioita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoituslasta-hyvaksikayttaneella-sijaisperheella-oli-hyvat-suhteet-paattajiin-kaltoinkohteluun-ei-puututtu-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen

Perhekoti on paikka jossa huostaanotettua hoidetaan n. 200- 350 euron vuorokausihintaan. Perhekodista puhuttaessa tulee edellyttää, että perhehoitajat asuvat samassa kodissa hoidettavien kanssa ja että ammatillisessa perhekodissa saa olla samanaikaisesti hoidettavana enintään seitsemän lasta. Perhehoitajat kiertävät asetusta asumalla itse paremmissa kiinteistöissään käyden vain nukkumassa B-talojensa sijoitettujen kanssa ja ammatilliset perhekodit hankkimalla sisarussarjoja. Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta.

Kuvassa: perhehoitaja Iris Heikkilä

Perhehoitaja on tarkoituksella luotu hämäävä nimitys sijaiskasvattajalle/sijaisvanhemmalle.

Helsingin Sanomissa haastateltu sijaisäiti Marja-Riitta Linna on kertonut kuinka onnistuminen sijaisvanhemmuudessa edellytti ammattilaisten neuvojen uhmaamista. " Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."

Sijaisvanhemmat eli perhehoitajat ovat yleensä sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsemia ja kouluttamia. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä perhehoitajan harjoittama kaltoinkohtelu.

Verovaroilla tuettu sijaisperhe perhehoitajineen voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.

Kuvassa Itäkadun perhekeskus

Perhekeskeisyys tarkoittaa perheterapiassa mm. vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.

Sirkka Alho- Konun mukaan "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Kun perheterapeuttisessa ymmärryksessä huostaanottoa vastustava lapsi tai vanhempi ei ole " perhekeskeinen" eikä "yhteistyökykyinen", häntä sopii rangaista esim. perheterapeuttisen orientaation omaksuneessa SOS- lapsikylässä "rajuilla päätöksillä" ja "tapaamisrajoituksilla". Näitä suositellaan tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola, 2015) , vanhempien uupumus ( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet (47%) ( THL, 2016, 7).

Perhekeskus toimii monialaisessa yhteistyössä järjestöjen, seurakuntien, yksityisen sektorin ja perheiden kanssa. Kaste- hankkeen esittely paljastaa mistä perhekeskuksissa on pohjimmiltaan kyse:
”Vahvistetaan toimijoiden osaamista varhaisen tuen ja puuttumisen työmenetelmien kehittämisessä ja käyttöönotossa = Perhekeskus” eli kyse on epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.
Perhekeskus onkin sekä periaatteellinen että rakenteellinen tapa edistää vakavaksi joukkoharhaksi nimettyä lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä, jossa vastuuta vääristä päätöksistä ei kanna kukaan.

Kuvassa Lausteen perhekuntoutuskeskus

Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa ja lastensuojelun avohuollon tukitoimi, jossa koko perhe laitostetaan. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.

Tämä taas voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.”Kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei aina ole auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Perhekuntoutusta käytetään myös lasten kotiuttamisen yhteydessä.
Kun hallinto- oikeus on purkanut usein lainvastaisen huostaanoton mutta selkärangattomat työntekijät eivät halua myöntää tai hyvittää tehtyjä virheitä perhe lähetetään perhekuntoutukseen, jotta systeemi voi todistaa, että perhe oli viallinen ja lapsen kotiuttaminen mahdollistui perhekuntoutuksen eikä vanhempien oikeustaistelun tai valvontaviranomaisten puuttumisen takia.

Perhekuntoutuskeskus on paikka, jossa perhekuntoutus toteutetaan.
Turun pelätyimpiä lastensuojelulaitoksia lienee nykyisin lastensuojelupalveluiden edelläkävijäksi itseään mainostava Lausteen perhekuntoutuskeskus, jota käsitellään mm. Varastettu- lapsuus dokumentissa. Laitoksen historiaan kuuluivat ankara simputus, seksuaalinen väkivalta ja raa´at pahoinpitelyt. Lausteella, Kulhossa, Käyrässä tai Suvilinnassa Turun seudulla asuneiden sijoitettujen kokemuksista voi lukea Vuoden tiedekirjaksi viime vuonna valitusta Yhteiskunnan Tahra- teoksesta.

Perheneuvola tarjoaa perheterapiaa ja tekee esim. lapsen kehitystaso-, kouluvalmius- tai oppimisvaikeustutkimuksia ja laatii lausuntoja, suosituksia ja konsultaatioita lastensuojelulle.

Perheneuvolassa työskennellään moniammatillisesti. Työntekijät ovat psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lastenpsykiatri. Tutkija Katja Yesilovan mukaan sosiaalityötä ja perheneuvoloita on hallinnut pitkään ja hallitsee edelleen psykodynaaminen (=psykoanalyyttinen) perhekäsitys ja 1950-luvun kotirouvayhteiskuntaan perustuva kiintymyssuhdeteoria. Ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/riittävä, se on hajotettava.

Suomessa insestiepäilyjä on usein selvitetty perheneuvoloissa- katastrofaalisin tuloksin. Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo.

Anu Suomelan mukaan "lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallossymboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä . Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet."

Kuvassa Marko Lamberg AVA- perhepalveluista

Perheohjaus on osa tehostettua perhetyötä tai laitoshoitoa ja yhteistyötä sosiaalityön, koulun, päiväkodin ja terveyspalveluiden kanssa. Sen sisältö on epämääräistä perheiden arviointia ja tarkkailua, jonka lomassa käydään Lapset puheeksi – tai Huoli puheeksi -keskustelu sijoitetusta lapsesta.

Perhepalvelut tarkoittaa lastensuojelun, lastenvalvojan, perheneuvolan ja perhetyön kokonaisuutta, jonne palveluohjaaja ohjaa sosiaalitoimistoon, tukipuhelimiin tai nettisivustoille eksyneet avunhakijat. Palvelujen sijaan asiakas kohtaa usein pompottelua ja huostaanoton uhkaa. HuosTa- tutkimuksessa todettiin, että jopa 85% lapsista jää ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi. SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. Lastensuojelu kuitenkin tarjoaa perhetyötä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä tai epäilyttävästä elämäntavasta.

Kuvassa perheterapeutti Risto Lappeteläinen

Perheterapia on psykoanalyysiin perustuva monia menetelmiä käyttävä hoito. Se on yleisin psykoterapiakoulutus Suomessa ja koulutetut työskentelevät suurimmaksi osaksi julkisella sektorilla.

Perheterapian historia psykiatriassa alkaa 1950-luvulta, jolloin sitä kehitettiin erityisesti lastenpsykiatriassa ja psykoosien hoidossa. Perheterapian pohjana on psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä. Perheterapian kohteena on perheen vuorovaikutusverkosto ja verkoston historia eli perheestä pyritään etsimään ylisukupolviseksi oletettuja traumoja ja vuorovaikutushäiriöitä. Monet perheterapeutit eivät tunnusta esim. ADHD:n olemassaoloa vaan tulkitsevat kaikki lapsen ongelmat vanhempien syyksi. Lastensuojelutoimijat yrittävät usein kätkeä terapioidensa ja "tukensa" psykoanalyyttisen perustan kutsumalla psykoanalyyttistä psykodynaamiseksi, psykososiaaliseksi, psykoterpeuttiseksi, perheterapeuttiseksi tai terapeuttiseksi. Myös Hackneyn malli/ lastensuojelun systeeminen toimintamalli perustuu psykoanalyyttiselle perheterapialle.

Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Hälyyttävä osa haastatteluista uskoi psykoanalyysistä johdettuihin epätieteellisiin väittämiin esim. 96% siihen, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia ja 95% siihen, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.

Perhetukikeskus on harhaanjohtava termi lastensuojelulaitokselle, jonne lapsi viedään kiireellisessä sijoituksessa. Syitä perhetukikeskukseen joutumiselle ovat olleet mm. lapsen alusvaatteista löytynyt karva ( Jyväskylä) ja äidin kotiapupyyntö ( Kuopio). Perhetukikeskukset ovat laitoksia, joissa lapsia pidetään usein lainvastaisesti lukittujen ikkunoiden ja ovien takana ammattivartijoiden valvonnassa. Lapsen perhe ei pääse perhetukikeskukseen katsomaan lasta kuin sosiaalityöntekijän luvalla. Mikäli lapsi tai lapsen läheinen vaatii perusteita laitossijoitukselle tai arvostelee perhetukikeskuksen lainvastaista toimintaa, arvostelu voidaan kostaa kieltämällä tai rajoittamalla tapaamiset minimiin.

Perhetukikeskuksen tehtävä on etsiä lapsen leikeistä, käytöksestä tai puheesta sosiaalityöntekijän ennakkotiedotuksen mukaisia suunnitellun huostaanoton oikeuttavia häiriöitä. 30 päivää kestävän kiireellisen sijoituksen aikana perhekeskus usein fabrikoi ja kerää todisteita perheen hajottamiseksi ja suostuttelee vanhempia vapaaehtoiseen huostaanottoon omia sijaisperheitään markkinoimalla. Esim. Kuopiossa äidille luvattiin jopa maksaa taksimatkat sijaisperheeseen, mikäli tämä suostuu huostaanottoon. Huostaanoton edistämiseksi Jyväskylän Mattilan perhetukikeskus jätti toimittamatta mm. isän vanhemmuutta tukevan alkuhaastattelun asiakirjat ja valheellisesti kaltoinkohtelusta epäiltyjen vanhempien syyttömyyden todistavat valokuvat eteenpäin.
Monissa perhetukikodeissa lapsia yritetään siirtää sosiaalityöntekijän valitsemiin pysyviksi kaavailtuihin sijaisperheisiin jo tutkimusjakson aikana. Toimintaa kutsutaan osastopaikkoja täydentäväksi lyhytaikaiseksi perhehoidoksi.

Perhetukikeskusten palveluja ovat huostaanottoja pohjustavat lastensuojelun avohuollolliset tukitoimet, perhekuntoutus ja lasten osastohoito.
Joissakin lastensuojelulaitoksissa on erillinen perheosasto, joka mahdollistaa koko perheen ottamisen sijoitukseen. Perhetukikeskuksen perheosaston palveluja ovat vanhemmuuden arviointi, perhekuntoutus ja kriisiluonteinen perhepäivystys osastohoitojaksoineen.

Perhetutkimus on tutkimusala jonka kohteena ovat erilaiset perheet ja niihin liittyvät ilmiöt. Perhetutkimusta hallinnoiva konstruktionistinen suuntaus painottaa sosiaalisen todellisuuden ja perheen diskursiivista luonnetta eli sitä, että perheen jäljille päästään puhetta ja tekstejä tutkimalla. Puheen rakentumiseen keskittyminen johtaa usein ihmisten kokemusten vähättelemiseen.
Sosiaalinen konstruktionismi merkitsee pahimmillaan sitä, että kuvitellaan yhteiskunnallisten ilmiöiden konstruoituvan sitä mukaan, kuin niistä puhutaan ja kirjoitetetaan. Lastensuojelussa tämä merkitsee sitä että asiakaslähtöisyyden, lapsen edun, osallisuuden ja perheiden tuen kuvitellaan rakentuvan puhumalla ja kirjoittamalla niistä.
Lastensuojelullinen konstruktionismi on valikoivaa; sosiaalityöntekijän huolta, puutteellista vanhemmuutta tai asiakkaiden oletettuja ongelmia ja traumoja ei käsitetä sosiaalisiksi konstruktioiksi vaan objektiivisiksi faktoiksi. Moniulotteiset kysymykset siitä, miten lapsia pitäisi hoitaa ja kasvattaa, muuttuvat psykososiaalisessa diskurssissa yksiulotteiseksi kysymykseksi oikeasta ja väärästä tavasta. Asiantuntijoiden tehtävä on välittää tieto oikeasta edelleen vanhemmille ( Vuori, 2009, 367).

Perhepalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Perhetutkimus on usein sijaishuollon edunvalvontaan sitoutunutta. Käytetyiltä käsitteiltä on riisuttu rehellisyyden, totuuden tavoittelun ja riippumattomuuden vaatimukset. Kun mitään yhteistä todellisuutta ei ole olemassa sosiaalityöntekijä voi poimia lukuisten samanarvoisiksi oletettujen vaihtoehtojen joukosta haluamansa. Alan Sokalin sanoin äärimmäinen konstruktionismi johtaa ontologiseen ja epistemologiseen relativismiin; intellektuaalisten standardien löyhtymiseen ja lopulta maailmankuvaan, jossa rationaalisille argumenteille (=logiikalle) ja empiiriselle evidenssille (=faktoille) ei enää anneta mitään arvoa. Käsittämättömyyksistä tulee hyveitä, kun evidenssi ja logiikka korvataan vihjauksilla, metaforilla ja sanaleikeillä. Kaikki kritiikki näitä ‘teorioita’ kohtaan on mahdollista jättää huomiotta ad hominem - argumentein. Kritiikki voidaan tulkita heijasteeksi tukahdutetuista varhaislapsuuden traumoista — tai se voidaan ylimielisesti tuomita ymmärtämättömyydeksi. Lastensuojelussa tosiseikkaselvittelyä tai asiakaspalautetta ei kunnioiteta millään tasolla: ei asiakastyössä, päätöksenteossa tai oikeudenkäytössä.

Kun perhe on pelkkä sosiaalinen konstruktio sen hajottaminen ei merkitse mitään. Sosiaalityön tutkimus kaipaisikin välitöntä huostaanottoa.

Perhetyöntekijä Mirja Salmi vasemmalla

Perhetyöntekijä lähetetään usein kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja. Perhetyöntekijän keskeinen työnsisältö on lasten, vanhempien ja perhe-elämän arvioiminen, joka tehdään puutteellisella koulutuksella ja epätieteellisillä tulkinnanvaraisilla tutkimusmenetelmillä ja -välineillä. Usein perhetyöntekijät tulevat kotiin pareittain ja kieltäytyvät kaikesta konkreettisesta ja käyttökelpoisesta avusta. Perhetyöntekijöiden ruutuvihkomuistiinpanoja ja todistuksia käytetään huostaanotto- oikeudenkäynneissä perheitä vastaan. Tässä asiakkaiden kokemuksia:
"Meilläkin tuputettiin Alvari perhetyötä. Kyttäsivät vain, ei tehneet mitään, istuivat sohvalla. Pelkkää kyyläämistä ja neuvomista, enhän minä 4 lapsen äiti osaa kasvattaa en juu ja kaksi lapsetonta maalaisjärjetöntä "tätiä" luulee osaavansa."
"Luulin, että tämä perhetyöntekijä hoitaisi lapsia, mutta ei, hän vaan keskustelee ja kyselee kaikenlaista ja nyt viimeisimmällä käynnillään uhkasi huostaanotolla kun sanoin, ettei hänen tarvitse enää meillä käydä, jos ei auta lastenhoidossa. "
Lokakuun Liike on tehnyt perheille ohjeet perhetyöntekijän kohtaamiseen:http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija

Perhetyön työvälineet

Lastensuojelun Perhetyön työvälineoppaan tekijöiden (Airas & Puhakka, 2008) mukaan "lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä". Airaksen ja Puhakan väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet.

Niin Perhetyön työvälineoppaassa kuin Helena Niemen Alvari- perhetyön raportissa "Lapset alkoivat nauraa -raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta" käytetään surullisenkuuluisaa psykoanalyyttista tutkimusta Lastensuojelua käyttävät perheet, jossa kirjoittajat leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita. Kirjoittajat nojaavat näkemyksissään psykoanalyysin virheellisiin ja vanhanaikaisiin teorioihin. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Psykoanalyysiin nojaavan perhetyön ja sen tutkimusmenetelmien lähtökohta on, että perhe on jollakin tavalla sairas/paha. Perhetyöntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja työtä aloittaessaan ( Ikonen, 2013).
Perhetyön nk. "työvälineet" eivät ole tieteellisesti tutkittuja tai testattuja. Niitä voi kehittää omiin käyttötarkoituksiin sopiviksi (Lastensuojelun käsikirja, 2007). Asiakkaille ei tarvitse kertoa mihin työvälineen käytöllä pyritään ( Airas & Puhakka, 2008).

Martikaisen ja Peräojan (2009) Pesäpuun ry:n välineiden käytöstä tehdyssä Ässä- hihassa - tutkimuksessa työntekijä vastaa kysymykseen korttien uusista käyttötavoista seuraavasti:
"Käytän kaikkia välineitä miten sattuu kun en ole lukenut ohjeita ja työtiimissä kiertää sana, miten kukin on käyttänyt välineitä niin otan niistä vinkkiä. Vain mielikuvitus on rajana!"

Tukiperhe on lastensuojelun tukitoimi, joka edellyttää lastensuojeluasiakkuutta. Lapsi viettää tukiperheessä ennalta sovitun ajan, pääsääntöisesti yhden viikonlopun kuukaudessa. Vaikka varmasti on myös hyviä, pyyteetöntä apua tarjoavia tukiperheitä, monilla lapsilla ja vanhemmilla on huonoja kokemuksia lastensuojelun välittämistä tukiperheistä, jotka ovatkin tuen sijaan alkaneet tehtailla lastensuojeluilmoituksia tuettavistaan ja röyhkeimmät jopa kaapanneet tukilapsensa omiksi sijaislapsikseen.

Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojeluasiakkaille välittämät " tukiperheet" ovat todellisuudessa usein lastensuojelubisneksessä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien perheitä, jotka ovat jo tukiperheeksi ilmoittautumisen hetkellä usein sijaisperheitä tai sellaisiksi haluavia ja pääsevät sijaisperheiksi juuri tukiperheiksi ryhtymisen kautta.

Tukiperhetoiminnassa tuettavista lapsista voikin äkkiä tulla sijoitettuja lapsia ja koko tukiperhehankkeesta on vaarassa muotoutua perheiden tukemisen sijaan uusi sijaislasten ja -perheiden rekrytointihanke.
Tapausesimerkkejä tukiperheiden toiminnasta :http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi

Lastensuojelun perhepalveluissa ja- palveluilla on tuotettu huostaanottoja, oikeusturva-ongelmia, syrjäytymistä ja sijaishuollon edunvalvontaa. Perhepalvelujen tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Lastensuojelun perhepalveluissa vain vallan hännystelijät ovat näkevinään keisarin uudet vaatteet. Lapsia ja perheitä rangaistaan toteamuksesta, että keisari onkin alaston.

Toimimattomien ja vahingollisten perhepalvelujen muutos asiakkaiden tarpeenmukaisiksi palveluiksi ei toteudu löysillä asiantuntija- ja hankerahoituksilla ja hissipuheilla vaan asennemuutoksella ja riippumattoman tutkimustiedon ja valvonnan vahvistamilla hyvillä ja oikeudenmukaisilla toimintakäytännöillä ja menettelytavoilla. Asiantuntijoilta vaaditaan rohkeutta hylätä psykoanalyyttisiin uskomuksiin perustuvat vanhat ajattelumallit ja nöyryyttä siirtyä paremmin- ja puolestatietämisestä ja byrokraattisesta kaikkivoipaisuudesta jaettuun tietoon ja aitoon asiakasosallisuuteen ja -palveluun.

Kuvissa Auer- oikeudenkäynnin asiantuntija Jaana Haapasalo ja Lastensuojelua käyttävät perheet tutkimuksen tekijät Pirjo Vuornos ja Helena Lounatvuori- Rintala.

↧

Pelasta Pimppi - Helsingin lastensuojelu on toteuttanut kiireellisiä sijoituksia silpomisepäilyjen vuoksi

August 31, 2017, 8:57 pm

≫ Next: Perhekeskus- mitä siellä tehdään?

≪ Previous: Lastensuojelun perhepalvelut selkokielellä

Suomen World Vision vaatii silpomisen lopettamista. Pelasta pimppi -kampanjallaan se pyrkii estämään haitallisen perinteen jatkumista Keniassa. Suomessa samaisen perinteen toteutumisesta ei ole tutkimustietoa . Silpomisepäilyjen olemassaolosta kertoo Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski Helsingin Sanomien artikkelissa 21.8.2017. Artikkeli on luettavissa Helsingin Sanomien tilanneiden keskuudessa.

Tyttöjen sukupuolielinten silpominen on ihmisoikeusloukkaus ja tyttöihin ja naisiin kohdistuvaa fyysistä sekä henkistä väkivaltaa. Kyseessä on vanha kulttuurinen käytäntö, joka on usein osa vanhaa uskomuksille pohjautuvaa aikuistumisriittiä.

”Isäni ilmoitti että minut silvotaan. En halunnut sitä, koska se merkitsisi myös koulunkäynnin loppumista. Lähdin yksin öiseen metsään mukanani vain vaihtovaatteet sisältävä muovipussi. Käveltyäni lähes 20 kilometriä eräs vanha nainen opasti minut ensikotiin. Minua pelotti karata kotoa, mutta sen ansiosta sain käydä kouluni loppuun," kuvataan Suomen World Visionin sivuilla erään tytön matkaa tiellään naiseuteen.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten tullesssa Suomeen ja tuodessaan kultuuriperimäänsä mukanaan henkisenä matkalastinaan, toisinaan saattaa jäädä huomaamatta ja tiedottamatta, että Suomessa sukupuolielimien silpominen on rikollista toimintaa, josta aiheutuu monia terveysongelmia sekä monenlaista haittaa ihmiselle elinkaarensa aikana ja että maassamme toimitaan tuon haitallisen perinteen katkaisemiseksi.

Helsingin Sanomissa Vantaan neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon ylilääkäri Pirjo Pennanen kuvailee neuvolan ja kouluterveydenhuollon keskeistä asemaa keskustelun tuottamisessa kulttuurieroista sekä tyttöjen oikeuksista monikulttuurisessa yhteiskunnassamme. Viimeinen ratkaisu on lastensuojeluilmoituksen toteuttaminen, jos huoli tyttölapsen olosuhteesta ei hälvene ja on epäilys, että lasta koetetaan haavoittaa jollakin keinolla.

Helsingin lastensuojelun johtaja Saila Nummikoski kertoi haastattelussaan Helsingin Sanomille, että Helsingissä on jouduttu toteuttamaan huolen johdosta kiireellisiä sijoituksia. Tilastoja kyseisestä asiasta ei kuitenkaan ole ylläpidetty, koska se on nähty Helsingin lastensuojelussa tarpeettomana tilanteessa, jossa ilmoituksia silpomisepäilystä tehdään harvoin. Lastensuojelun johtaja Nummikoski ei osannut kertoa, onko silpomista ehtinyt toteutua yhdessäkään näistä tilanteista. Artikkeli ei kerro onko huolelle todella ollut tilanteen tutkimisen jälkeen aihetta ja kuinka monessa tapauksista.

Helsingin Sanomissa kantaaottaneiden viranomaisten näkemyksissä huolta lapsen tulevaisuudesta on koettu mm. tilanteissa, joissa lapsi matkustaa perheineen kotimaahansa . Pohdittavana on ollut onko matkan todellinen syy lapsen mahdollinen silpominen. Tuolloin koulujen rehtorit ovat olleet yhteydessä lastensuojeluun. Helsingin, Espoon ja Vantaan lastensuojeluista kerrottiin Helsingin Sanomille, että tyypillisimmin huoli tytön ympärileikkaamisesta tulee juuri koulusta, esimerkiksi opettajalta, joskus myös varhaiskasvatuksen puolelta.

Myöskään ylilääkäri Pennasella ei ollut antaa Helsingin Sanomille tilastollisia lukuja silpomisepäilyistä tai siitä ovatko epäilyt olleet aiheellisia. Hän kertoi terveydenhuollon olevan koulutettu estämään ympärileikkauksia, joita suoritetaan yleensä 4-10-vuotialle tyttölapsille . Asia otetaan avoimesti puheeksi neuvolan vastaanotolla raskaana olevien naisten kanssa, joille on aiemmin tehty ympärileikkaus. Näin kiinnitetään huomiota haavoittavan perinteen katkaisemiseksi seuraavan sukupolven kohdalla.
Sosiaalityön piirissä tyttölasten silpomista ja väkisin naittamista on kutsuttu kunniaväkivallaksi. Pro Gradussaan KUNNIA, ETNISYYS JA KULTTUURI - sosiaalityöntekijöiden käsityksiä kunniasta ja väkivallasta (2017), Eeva Elfving tahtoo tuoda esille ettei kunniaväkivalta ole terminä ristiriidaton. Hänen mielestään väkivallan edessä "kunnia"-etuliite on aiheen käsittelyä sotkevaa. Kyse on ”haitallisista perinteistä”, joka on aina väkivaltaa nimestä huolimatta.

Elfving tahtoo saada huomatuksi, että jos väkivaltaisen teon tekotavalle ja motiiville annetaan oma nimi ja erityisasema myös lainsäädännössä, siitä tulee paitsi ulkopuolella tuomittua, mutta se myös käyttää sen tekijöiden kieltä. Sen sijaan hänen mielestään pitäisi keskustella lähtökohdasta, jossa väkivalta on ongelma, joka koskee kaikkia maailman naisia.

Elfvingin kokemuksen mukaan ympärileikkauksesta puhuttaessa puheeksi ottaminen pitää tehdä asioiden oikeilla nimillä harkiten. Hän huomauttaa, että toisille ympärileikatuista naisista ympärileikkaus on arvomaailmallisesti merkityksellinen ja tärkeä osa heidän kulttuuriperimäänsä. Tällöin pelkkä länsimainen tuomitseva asenne ei tue heitä ymmärtämään kulttuurien välisiä eroavaisuuksia eikä myöskään auta heitä keskustelemaan mm. terveydellisistä seikoista tai havaitsemaan uuden ajattelutavan antamaa oikeutta naiselle voida paremmin ja vaikuttaa enemmän.

Elfving myös huomauttaa viranomaisten erilaisista toimintatavoista, kun havaitaan pienelle lapselle jo toteutettu ympärileikkaus. Vaikka viranomaisen kuuluisi ilmoittaa tästä, toiset lääkärit jättävät tiedottamatta asiasta lastensuojelulle, koska lapsella "ei ole akuuttia hätää".

Eeva Elfvingin mukaan tärkeintä lastemme tukemisessa ei suinkaan ole se että tehdään tai se mihin pyritään, vaan se miten ja millaisin tavoin väkivallattomaan päämäärään pyritään pääsemään ja mitkä toimintatavat havaitaan vaikuttavuudessaan todella parhaimmiksi.
Lokakuun Liike huomauttaa, että kaikkea toteutettua ja toteutumatonta toimintaa tulisi terveydenhuollon sekä sosiaalityön taholta tutkia tilastollisesti ja tarkkaan. Omaa työskentelyä ja toimintatapojen vaikuttavuutta tulee todella pohtia, ettei virheellisiä lapsia, perhettä ja yhteiskuntaa haavoittavia toimintatapoja jatketa sen vuoksi, ettei tutkimustyön toteuttamatta jättämisen vuoksi havaita toiminnan mahdollista haavoittavuutta.

Lokakuun Liike huomauttaa, että lasten kiireelliselle sijoittamiselle tulisi olla perusteltu syy eli tutkimuksella varmistettu tieto siitä, että huoleen on todella aihetta. Suojellessamme lapsia vielä toteutumattomalta väkivallalta, meidän on suojeltava lapsia myös siltä, ettemme itse kohtele heitä väkivalloin ja turhaan heidän kehitykseensä puuttumalla eristä heitä vanhemmistaan heille tuntemattomien ihmisten haltuun.
Myöskin tulee muistaa, että perheen sisällä vanhempien näkemykset vanhoista haavottavista ja haitallisista perinteistä voivat erota toisistaan. Jos lapsi on suojattava kiireellisellä sijoittamisella, tulisi samalla suojata myös tuo vanhempi, joka tahtoo suojata lapsen, yhdessä perheen muiden lasten kanssa. Pelkkää Pimppiä ei tule pelastaa, vaan lapsi kokonaisuudessaan.

Ihmisen etninen tausta tai uskonnollinen näkemys ei ole suoraan syy epäillä, että lapseen kohdistetaan tai tullaan kohdistamaan väkivaltaa. Myöskään lapsen terveydelliset oireilut ilman lääkärin kliinistä tutkimusta ja aitoa vuorovaikutusta lapsen/nuoren ja tämän läheisten kanssa ei ole suoraan syy huolelle.
Tärkeää on muistaa, että turha epäilys tai turha huoli, johtaessaan väärällä tavalla toimivan sosiaalityöntekijän tai terveydenhuollon edustajan tai koulun henkilökunnan toimesta suoraksi syyllistämiseksi ja tälle pohjautuvaksi toiminnaksi, on myös luokiteltavissa väkivallaksi. On muistettava, että monet maahanmuuttajistamme ovat paenneet noita haavoittavia väkivaltaisia perinteitä, jotta voivat antaa lapsilleen paremman tulevaisuuden. Väkivaltaa paennutta ei tule rangaista välinpitämättömyydellä tai rakenteellisella väkivallalla. Vanhemmuuden tukemista ei saa koskaan unohtaa lastensuojelullisessa työssä, jonka tehtävä on aina tukea lasta ja ohjata hänen vanhempiaan tukemaan tuota lasta lapsen tarpeet huomioiden.

Lokakuun Liike vetoaa päättävissä asemissa työskenteleviin lastemme suojeluun osallistuviin viranomaisiin ja pyytää, että kaikissa lapsia koskevissa väkivalta-asioissa ylläpidettäisiin tilastollista tutkimusta työskentelyn rinnalla , jotta palveluita pystytään kehittämään oikea-aikaisesti ja tuentarpeita vastaaviksi.
On välinpitämättömyyttä jättää tutkimatta tuentarpeiden laajuus ja tukimuotojen vaikuttavuus. Välinpitämättömyys on myös väkivaltaa ja viranomaisten toteuttamana se on rakenteellista väkivaltaa.

Lähde:

Helsingin Sanomien artikkeli julkaisut tilanneelle:

Helsingissä on tehty silpomisepäilyjen takia kiireellisiä sijoituksia – Lapsena silvottu kertoo: ”Menetin niin paljon verta, että melkein kuolin” (HS 21.8.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005333766.html

Tue Suomen World Visionin kautta naisia Keniassa täältä:
Pelasta Pimppi -kampanja:
https://worldvision.fi/pelasta-pimppi

KUNNIA, ETNISYYS JA KULTTUURI - sosiaalityöntekijöiden käsityksiä kunniasta ja väkivallasta (Eeva Elfving, Pro Gradu, 2017):
https://jyx.jyu.fi/…/123456789/53416/URN:NBN:fi:jyu-2017033…

Lue myös:
Lastensuojelu unohtaa vanhemmuuden tuen turhissa insestiepäilyissä (LL 16.8.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/lastensuojelu-unohtaa-vanhem…

TOISTUVA VÄLINPITÄMÄTTÖMYYS ON LAIMINLYÖNTIÄ (Ensi- ja Turvakotien liitto 17.11.2016):
https://ensijaturvakotienliitto.fi/…/toistuva-valinpitamat…/

↧

Perhekeskus- mitä siellä tehdään?

September 5, 2017, 2:09 pm

≫ Next: Renkomäen apteekin esitutkinta syyteharkintaan

≪ Previous: Pelasta Pimppi - Helsingin lastensuojelu on toteuttanut kiireellisiä sijoituksia silpomisepäilyjen vuoksi

Perhekeskus onkin arviointikeskus

Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia. Monitoimijaista arviointia on a) tehostettu perhetyö, b) perheohjaus, c) kotiin vietävä kriisityö, d) ympärivuorokautinen perhekuntoutus, e) ympärivuorokautinen perhearviointi tai -kartoitus, f ) perhearviointi kotiin tehtynä sekä g) vanhemmuuden arviointi kotiin tehtynä.

Monitoimijaista arviointia kehitetään ja suoritetaan perhekeskusten, sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen yhteistyönä. Perhekeskusten muita tavoitteita ovat varhaisen puuttumisen ja erityisen/kohdennetun puuttumisen tarjoaminen ja perhekeskustoiminnan vakiinnuttaminen.

Perhekeskustoiminta kohdistuu pääosin alle kouluikäisille lapsille ja heidän perheilleen. Kaste 2012–2015 -ohjelmalinjauksen mukaan perhekeskuksessa ovat mukana neuvola, varhaiskasvatus, perhetyö, järjestöt, seurakunnat, lastensuojelu, erityistyöntekijät sekä kasvatus- ja perheneuvola.

Kun kaikki yhteistyökumppanit ovat saman katon alla perhekeskuksessa, perheen tietojen tilaaminen, jakaminen ja arviointi on helpompaa ilman että virkailijoiden tarvitsee poistua omalta mukavuusalueeltaan.
Lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja. Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana ( Tulensalo, 2016, 14). Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä ( THL 29/ 2011, 115).

Monialainen perhekeskus koostuu äitiysneuvolan, lastenneuvolan ja avoimen varhaiskasvatuksen palveluista sekä vähintään ehkäisevistä sosiaalipalveluista (perhetyö, kotipalvelu, sosiaalityö). Perhekeskusten yhteydessä usein on tarjolla myös korjaavia palveluja, kuten lastenpsykiatrisia, -lastensuojelullisia tai päihde- ja mielenterveyspalveluja. Vain joka neljäs (25 %) perhekeskuksista oli solminut kumppanuussopimuksen järjestön kanssa, vielä harvempi seurakunnan tai yksityisen toimijan kanssa. Kotipalvelu toteutui huonosti 31 %:ssa perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77).
Kolmannen sektorin toimijoista aktiivisimmin perhekeskustoiminnassa olivat mukana seurakunnat ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä Lastensuojelun Keskusliitto. Perheentalo-yhteistyötä tehdään Iisalmessa, Kuopiossa ja Joensuussa ja toiminnassa ovat mukana Pelastakaa Lapset ry ja Ensi- ja turvakotien liitto.

LAPE- hankkeen toimintaa ohjaaviksi periaatteiksi on nimetty lapsen oikeudet ja lapsen etu, lapsi- ja perhelähtöisyys , voimavarojen vahvistaminen ja perheiden monimuotoisuus. Perhekeskusten julkitavoitteena on siirtää sosiaali- ja terveyspalvelujen painopistettä edistävään ja ehkäisevään toimintaan. Piilotavoitteena on saada pelätyt lastensuojelun ja - psykiatrian toimenpiteet markkinoitua ja luonnollistettua osaksi peruspalveluja. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä saa työparikseen terveydenhoitajan ja perhetyöntekijä kodinhoitajan.
Perhekeskuksessa keskiluokkainen kansalainen voi juoda kahvit järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen arviointipanttivangiksi lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja mielenterveystoimiston muodostamaan Bermudan kolmioon.

Koko perheen palveluprosessi käynnistyy yhden yhteydenoton perusteella. Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
45 % perhekeskuksista arvioikin konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (mt., 62).

Laajat pakollisiksi tehdyt terveystarkastukset toimivat perhekeskusten erityispalveluiden kuten lastensuojelun asiakashankintana:
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/4-vuotiaan-aiti-ihmettelee-isosisko-valvoo-neuvolassakin
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla

Tässä suoria lainauksia perhekeskusten ja laajan terveystarkastuksen omista materiaaleista:

"Kunnat suorittavat laajat terveystarkastukset lasta odottaville ja alle kouluikäisten lasten perheille sekä perusopetusta antavien oppilaitosten oppilaille sekä heidän perheilleen.

Päätehtävä on selvittää perheen toimeentulon ja elämäntilanteen vaikutukset vanhempiin ja lapsen kasvuun ja kehitykseen . Tavoitteena on pulmien varhainen havaitseminen ja tuen tarpeen tunnistaminen, ts. merkit, jotka ennakoivat lapsen tai nuoren fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kehityksen häiriintymistä mm. varhaisen vuorovaikutuksen häiriöt, oppimisvaikeuksia ennakoivat oireet, lapsuus- ja nuoruusiän masennus ja käytöshäiriöt, joilla on yhteys nuoruus- ja aikuisiän mielenterveysongelmiin sekä syrjäytymisvaaraan .
Vanhempien tarkastuksen tavoite on pulmien varhainen havaitseminen ja tuen tarpeen tunnistaminen ts. merkit, jotka ennakoivat vanhempien terveyteen tai terveystottumuksiin liittyviä pulmia mm. mielenterveysongelmat, väkivalta, päihteiden käyttö ja vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyvät vaikeudet.

Jos et hakeudu palveluun, tulemme kotikäynnille

Vertaamalla ikäryhmittäin ajantasaisia väestötietoja toteutuneisiin tarkastuskäynteihin saadaan esille ne perheet, jotka eivät itse aktiivisesti ole hakeutuneet heille kuuluvien palvelujen piiriin. Neuvolan ja kouluterveydenhuollon määräaikaisista terveystarkastuksista poisjäävien tuen tarve tulee pyrkiä selvittämään. Tämä tapahtuu selvittelemällä perheen ajankohtaista tilannetta ja poisjäännin syitä. Jos yhteyttä vanhempiin ei saada ja huoli perheen hyvinvoinnista on herännyt, voi kotikäynnin tekeminen olla toimiva tapa selvitellä tilannetta.
Kouluterveydenhuollossa on luokkakohtaisten oppilaslistojen perusteella helppo todeta, ketkä eivät ole käyneet tarkastuksessa. Mikäli kyseessä on laajan terveystarkastuksen osa, jossa oppilaan oli tarkoitus olla yksin työntekijän kanssa, voidaan oppilas hakea luokasta tai pyytää opettajaa lähettämään hänet vastaanotolle.

Tavoitteena perheen sairaskertomus

Tarkastustilanteen kulun ja ajankäytön suunnittelu on tärkeää ja korostuu erityisesti parityönä tehtävissä tarkastuksissa. On mietittävä, miten ennen tarkastuksen alkamista perehdytään potilaskertomukseen ja perheeltä, lapselta sekä päivähoidosta tai opettajalta tulleisiin esitietoihin.

Lapsen ja nuoren intimiteettiä on kunnioitettava, ja erityisesti genitaalialueen tutkimistilanne puberteettitason määrittämistä varten suunnitellaan huolellisesti etukäteen ja tutkimus tehdään isommalle lapselle työntekijän ollessa lapsen kanssa kahden.

Tarkastus on terveydentilan ja toimintakyvyn tarkastusta sekä terveyden edistämiseen liittyvää terveydentilan selvittämistä. Laajojen terveystarkastusten tarkoituksena on muodostaa käsitys lapsen, vanhempien ja koko perheen terveys- ja hyvinvointitilanteesta. Tarkastuksen suorittaa terveydenhoitaja (tai kätilö) yhteistyössä lääkärin kanssa (5 §) ja se sisältää vanhempien haastattelun ja koko perheen hyvinvoinnin selvittämisen sekä päivähoidon ja opettajan arvion lapsen selviytymisestä ja hyvinvoinnista.

Seulausvimmaa epätieteellisillä menetelmillä

Laajan terveystarkastuksen alussa keskustelun voi avata arkirupattelulla, joka synnyttää läheistä ilmapiiriä ja virittää tulevaan. Huolen puheeksi ottamista helpottavia lomakkeita ovat muun muassa Lasta odottavan perheen voimavaralomake ja Lapsiperheen arjen voimavaralomake, joita on mahdollista hyödyntää kuormittavien tekijöiden tunnistamisessa ja tuen tarpeen arvioinnissa (Pelkonen & Hakulinen 2002, Kaljunen ym. 2006). Vanhempien terveydentilaa selvitetään esimerkiksi synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamiseen kehitetyn EPDS-lomakkeen (Edinburg Postnatal Depression Scale) avulla. Alkoholin käytöstä keskusteltaessa, voi hyödyntää AUDIT- testiä.

Huolen puheeksi ottamiseen ja perhetilanteen arviointiin kehitettyjä menetelmiä ovat Vanhemmuuden roolikartta (Rautiainen 2003, Ylitalo 2011), Parisuhteen roolikartta (Airikkala 2003, Ylitalo 2011) ja Itsenäistyvän nuoren roolikartta (Ylitalo 2011) sekä perherakenteen selvittämiseen perhekuva ja sukupuu. Edellä mainittujen menetelmien lisäksi Perhenavigaattori (Heinämäki 2008) on käytännönläheinen, lasten ja perheiden palveluissa hyödyllinen työväline perheen arjen selvittelyyn.

Koko perheen liikunta- ja ruokatottumuksia voi selvittää Neuvokas perhe -kortin ja -ohjausmenetelmän (www.sydanliitto.fi) avulla niin neuvolassa kuin kouluterveydenhuollossa.

Vanhempaa voidaan opastaa sensitiiviseen vuorovaikutukseen muun muassa videoimalla vanhemman ja vauvan vuorovaikutusta ja analysoimalla yhdessä erityisesti onnistuneita hetkiä (Bakermans-Kranenburg ym. 2005). Theraplay-hoidossa käytetään vuorovaikutushoidoissa tehokkaiksi todettuja painopisteitä .

Huolipuhetta ja - käytäntöjä asiakashankinnan ja asiakkuuksien oikeuttamiseksi

Huolen kohdentamista, vakavuuden arviointia sekä kirjaamista helpottamaan voidaan käyttää valmiiksi luotuja jaotteluja (Borg ym. 2011b). Psykososiaalisen huolen asteen tarkempaan määrittämiseen ja jatkotoimien suunnitteluun on käytettävissä LAPS-lomake (Lapsen psykososiaalisen terveyden arviointimenetelmä, Borg ym. 2011a).

Sen avulla voidaan myös vanhemmille objektiivisesti perustella tuen tarvetta ja sen järjestämisen tärkeyttä.
Lapsen hyvinvointia selvitetään mm. esitietolomakkeilla , puheeksi ottoa tukevilla lomakkeilla , haastatteluilla , kliinisillä tutkimuksilla ja päivähoitohenkilöstön tai opettajan antamalla arviolla .

Lapsia kuulustellaan perheen arjesta ja vanhempien oletetuista ongelmista

Lapsen ja nuoren käsitys omasta terveydentilasta, hyvinvoinnista ja terveystottumuksista antaa arvokasta tietoa terveysneuvonnan ja tutkimusten tarpeesta ja ohjaa siten tarkastuksen kulkua.
Jo nelivuotias lapsi osaa kertoa terveydestään, terveystottumuksistaan ja arkeen liittyvistä iloista ja suruista. Asioista puhuttaessa on hyvä käyttää perheen käyttämiä termejä ja ilmaisuja.

Tarkastuksessa on työntekijän huolehdittava siitä, että vanhempien läsnä ollessakin lapsen oma näkemys tulee riittävästi esille. Kysymyksiä kohdistetaan suoraan lapselle tai nuorelle, ja hänen mielipidettään asioista kysytään tarvittaessa erikseen. Kun keskustelussa tiedustellaan ensin lapsen näkemystä asiasta ja vasta sen jälkeen vanhemman mielipidettä ja tarkennuksia, ei vanhemman mielipide sido liikaa lapsen omaa arviota.

Koululaisen laajassa terveystarkastuksessa kysytään lapsen tai nuoren näkemyksiä tarvittaessa myös koko perheen tilanteesta esimerkiksi vanhemman jaksamisesta, päihteiden käytöstä tai sairauteen liittyvistä asioista. Nostamalla keskusteluun perheessä vaikeaksi tai hävettäväksikin koettuja asioita annetaan samalla vanhemmille lupa puhua niistä lapsen kanssa. Parhaimmillaan keskustelu jatkuu myöhemmin kotona. Tapaamisen jälkeen lapsella on koulussa ainakin yksi henkilö, joka tietää perheen asioista ja jonka luokse hän voi palata puhumaan tarvittaessa.

Lopuksi arvioidaan, tarvitaanko esim. neuvolan perhetyön, moniammatillisen kuntoutustyöryhmän, oppilashuollon, terveyskeskuksen erityistyöntekijöiden, erityispalvelujen, erikoissairaanhoidon tai jonkin muun tahon tukea.
Yksilöllisen tarpeen mukaan sovitaan perheen kanssa lisäkäynnistä neuvolaan tai kouluterveydenhuoltoon ja keskustellaan myöhemmin tehtävästä kotikäynnistä tai perhetyöntekijän kotiin antamasta tuesta. Tarvittaessa sovitaan moniammatillisen työryhmän koolle kutsumisesta keskustelemaan perheen tarvitsemista tukimuodoista ja ohjataan perhe jatkotutkimuksiin ja -hoitoon.
Jos perhe ei halua ottaa tukea vastaan asiaan voidaan palata esimerkiksi puhelimitse muutaman päivän kuluttua tai uudessa tapaamisessa parin viikon kuluttua.

Asiakkaaksi/ potilaaksi vaikka väkisin

Vaikka lapsi tai vanhemmat tai joku heistä ei halua osallistua lastensuojelun selvitystyöskentelyyn, selvitys tehdään. Keskustelun lisäksi arvioinnissa käytetään toiminnallisia välineitä.
Pyydettäessä tietoa yhteistyötahoilta käydään lävitse kaikki lapsen ja perheen arvioinnin edellyttämät viranomaistahot ja tietolähteet sekä pyydetään asian kannalta oleelliset asiakirjat ja yhteenvedot . Kirjallisten lausuntojen ja asiakastietojen pyytämisen ohella järjestetään yhteisiä asiakaspalavereita sekä kotikäyntejä.

Asiakas saa kirjauksen tapaamisen jälkeen. Mahdolliset korjaukset ja täsmennykset tehdään seuraavaan kirjaukseen, eikä työntekijän havaintoja tai aiemmin saamaa käsitystä poisteta. Tarvittaessa voidaan harkita tuomioistuimen luvan hakemista lapsen tutkimiseen.

Mikäli perhe muuttaa toiselle paikkakunnalle kesken selvitysprosessin, asiasta ilmoitetaan uudelle asuinkunnalle. Selvitykseen liittyvät asiakirjat toimitetaan uuteen kuntaan, jonka velvollisuus on jatkaa selvityksen tekemistä ja tehdä se loppuun."

Perhekeskusten työpapereiden ja selvitysten perusteella vaikuttaa siltä, että vain kaikista kovimmat tulevat selviämään tarjotusta avusta.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa

Kirjallisuus:
Laaja terveystarkastus- Ohjeistus äitiys- ja lastenneuvolatoimintaan sekä kouluterveydenhuoltoon:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90831/URN_ISBN_978-952-245-708-0.pdf?sequence=1
Lassen kootut käytännöt:
http://www.pikassos.fi/aineistot/finish/115-lasse-hankkeen-kootut-kaytannot/743-lasse-kootut-kaytannot
Perhekeskus lasten ja perheiden palvelujen tarjoajana:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/131203/URN_ISBN_978-952-302-696-4.pdf?sequence=1
Perhekeskukset Suomessa- Palvelut, yhteistoiminta ja johtaminen:
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90890/URN_ISBN_978-952-245-747-9.pdf?sequence=1
Moniammatilliset asiantuntijaryhmät lastensuojelussa- Selvitys toiminnasta ja kehittämisehdotukset
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/130505/URN_ISBN_978-952-302-659-9.pdf?sequence=1

↧

Renkomäen apteekin esitutkinta syyteharkintaan

August 19, 2017, 12:58 am

≫ Next: Saamelaisveri viranomaisten huolena

≪ Previous: Perhekeskus- mitä siellä tehdään?

Asiakkaille lääkejätettä ja vääriä vahvuuksia
Hämeen poliisilaitos on saanut valmiiksi Lahden Renkomäen apteekkiin liittyvän esitutkinnan.
Renkomäen apteekkaria epäillään lääkerikoksesta, vaaran aiheuttamisesta, törkeästä petoksesta ja väärennyksestä.
Esitutkinnan perusteella epäillään, että apteekkari on vaarantanut ainakin 50 ihmisen terveyden tai lääkehoidon. Yhden apteekin asiakkaan terveys on vaarantunut vakavasti.

Apteekkarin toiminnasta tekivät tutkintapyynnön Hämeen poliisilaitokselle sekä Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) että Kansaneläkelaitos (Kela). Fimean tutkintapyyntö on tehty marraskuussa 2016 ja Kelan tammikuussa 2017. Epäiltyjen rikosten tekoaika on 2013-2016.

Rikostarkastaja Kimmo Kajosmaan mukaan on syytä epäillä, että apteekkari on syyllistynyt rikokseen toimittaessaan asiakkaille lääkejätettä tai sellaista lääkettä, jonka laatu oli muuten kyseenalaista. Kajosmaa kertoo, että poliisin epäilyt perustuvat Fimean asiantuntijoiden kertomuksiin.
–On haluttu varmasti palvella asiakkaita ja ottaa rahat asiakkailta pois. Jos ei ole varastossa ollut tiettyä lääkettä ja kuitenkin jotakin koetettu myydä, Kajosmaa selventää Uudelle Suomelle.

Apteekin myyntivarastosta on löytynyt lääkejätettä ja reseptilääkelaatikossa useista lääkevalmisteista yhteensä useita kymmeniä irrallisia lääkeliuskoja ja yksittäisiä injektiolääkeruiskuja. Tämä selviää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean päätösasiakirjasta, jolla apteekkari sai kirjallisen varoituksen.
STT:n saamasta asiakirjasta selviää, että apteekissa on ollut puutteita jo vuonna 2014.

Fimean tutkintapyyntö

Fimean tekemässä tutkintapyynnössä epäiltiin, että asiakkaille oli toimitettu Renkomäen apteekista lääkettä, joka ei ollut vaihtokelpoista lääkärin määräämän lääkkeen kanssa, kertoo Poliisi.

Samoin epäiltiin, että asiakkaille oli toimitettu eri vahvuista lääkettä kuin mitä lääkäri oli määrännyt.

Niin ikään tutkintapyynnössä epäiltiin, että apteekkari olisi syyllistynyt rikokseen toimittaessaan asiakkaille lääkejätettä tai sellaista lääkettä, jonka laatu oli ollut muuten kyseenalaista.

Fimea laati lääkkeiden toimituksista selvityksen, jonka mukaan lääkkeiden luovutustapahtumissa oli vaarantunut asiakkaiden lääkehoito ja terveys. Lisäksi yhdessä tapauksessa epäiltiin, että asiakkaan terveys olisi vaarantunut vakavasti. Selvityksestä ilmenee myös, että apteekissa on tehty vääriä kirjauksia sähköiseen apteekkitietojärjestelmään.
Esitutkinnassa asiasta on kirjattu rikosnimikkeet lääkerikos ja vaaran aiheuttaminen. Rikoksista epäiltynä on kuultu apteekkaria. Fimea on lähettänyt poliisille noin 50 apteekin asiakkaan lääkeostotiedot.

Kelan tutkintapyyntö

Kelan tutkintapyynnön perusteella on tehty esitutkinta sen selvittämiseksi, onko Renkomäen apteekissa syyllistytty rikokseen tekemällä virheellisiä merkintöjä sähköiseen apteekkitietojärjestelmään (Reseptikeskus). Näiden väärien merkintöjen perusteella oli syytä epäillä, että Kela oli maksanut Renkomäen apteekille aiheettomia lääkekorvauksia useiden satojentuhansien eurojen arvosta. Apteekkaria on kuultu rikoksesta epäiltynä törkeään petokseen ja väärennykseen.

Kysymys on ollut siitä, että apteekin asiakkaat ovat maksaneet lääkkeistään apteekkiin hinnan, josta on vähennetty sairausvakuutuslain mukainen korvaus. Kela on maksanut apteekille tuon vähennetyn määrän sen jälkeen, kun apteekki on tehnyt tästä hakemuksen Kelaan.

Esitutkinnassa on ilmennyt, että Renkomäen apteekissa on tehty merkintöjä Reseptikeskukseen lääkkeiden toimituksista, vaikka lääkkeitä ei ole toimitettu asiakkaille lainkaan tai niitä on toimitettu asiakkaille Reseptikeskukseen ilmoitettua vähemmän. Tällaisten perusteettomien lääkekorvausten osuus on kuitenkin laskutettu Kelalta.

Renkomäen apteekki on mitätöinyt osan aiheettomista lääketoimitustiedoista Reseptikeskuksesta, mutta tarvittavat ilmoitukset Kelalle lääkekorvausten tilitystietojen korjaamiseksi on jätetty pääosin tekemättä.

Lääketoimitustietoja on osittain korjattu sen jälkeen, kun asiakas on yrittänyt ostaa saamatta jäänyttä lääkettä toisesta apteekista. Lääkettä ei ole voitu myydä toisesta apteekista, ennen kuin Renkomäen apteekki on poistanut aiheettomat toimitustiedot Reseptikeskuksesta. Lääkkeen toimitustiedon poistaminen Reseptikeskuksesta ei ilman erillistä ilmoitusta poista suorakorvaustietoja Kelan lääkekorvausrekisteristä ( lähde: Poliisi).

↧

Saamelaisveri viranomaisten huolena

September 11, 2017, 1:47 am

≫ Next: Nuoriso-ohjaaja äidistä olisi keulakuvaksi vanhemmuuden tuelle lastensuojeluun

≪ Previous: Renkomäen apteekin esitutkinta syyteharkintaan

Amanda Kernellin esikoiselokuva Saamelaisveri (Sameblod) kertoo 1930-luvun Ruotsin Lapista, rasismista ja nuoren naisen kamppailusta ennakkoluuloja vastaan. Edelleen Ruotsissa saamelaisuudesta ja sen historiasta puhutaan hyvin vähän. Kernell kertoo, että hänen kouluaikanaan oppikirjoissa oli aiheesta vain kerran yksi lause ja yksi kuva.
–Häpesin saamelaistaustaani. Halusin, ettei isäni koskaan käytä saamelaisvaatteita.
Näistä tunteista hän ammensi elokuvaansa.

Viime syksyn jälkeen elokuva on kiertänyt festivaaleja Euroopassa, Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Palkintoja on kertynyt sekä ohjaajalle että pääosan esittäjälle.

–Tarina on täysin saamelainen mutta samalla niin universaali, että se tulee ymmärretyksi missä tahansa, on saamelaiskulttuurin asiantuntija Kirste Aikio havainnut.

Elokuvan päähenkilö Elle Marja (Lene Cecilia Sparrok), käy siskonsa kanssa saamelaisten asuntolakoulua. Kuri on julma, saamen puhumisesta rangaistaan. Seudun ruotsalaisnuoret ahdistelevat ja haukkuvat saamelaisia alikehittyneiksi.

Elle Marja oppii nopeasti ruotsin ja alkaa haaveilla opettajan ammatista ja opiskelusta Uppsalassa.
Unelma ammutaan alas hyytävällä perustelulla: saamelaisen aivot eivät kestä korkeakouluopintoja.

Saamelaisyleisölle elokuvan tarinassa ei ole mitään uutta. Rasismi, alistaminen ja vähättely ovat jättäneet jälkensä koko kansaan. Kirste Aikiota kylmää tieto aikaisempien polvien kohtalosta.
–Siinä iässä pikkulapset erotettiin perheistään, asutettiin asuntoloihin ja eristettiin puoleksi vuodeksi odottamaan kotilomalle pääsyä. Pahimmillaan asiaan kuului hakkaaminen ja nöyryyttäminen.

Viitteitä on myös seksuaalisesta väkivallasta: "Asuntolassa joutui seksuaalisesti tekemisiin vanhempien asuntolalaisten kanssa. Kukaan ei huolehtinut asuntolalaisista, koska asuntolatytöt eivät katsoneet perään. Lapset olivat aivan keskenään. Asuntolapiiat riiustelivat itse, joten eivät välittäneet asuntolan lapsista."

1940-luvulta alkaen saamelaislapset yhdessä muiden koululaisten kanssa jättivät kotinsa kuukausiksi jo seitsemänvuotiaina. Asuntoloihin matkustamisen käytäntö jatkui Suomessa 30 vuoden ajan, aina 70-luvulle saakka.

– Voi sanoa, että asuntolat ovat eräänlainen historiallinen trauma, sanoo Minna Rasmus Oulun yliopiston Giellagas-instituutista.

Rasmus on tutkinut Suomen saamelaisten asuntolakokemuksia ensin pro gradussaan ja nyt tekeillä olevassa väitöskirjassaan.

Asuntolakokemukset ovat yksi syy sille, että monet niissä asuneista eivät vanhemmaksi tultuaan halunneet puhua lapsilleen saamea. Tämä vaikuttaa yhä siihen, että saamen kieliä osataan heikosti.

Rasmuksen mukaan asuntolakokemuksista tarvitaan lisää tietoa. Ne ovat olleet pitkään tabu Suomessa.
Esimerkiksi Norjassa valtio on sitoutunut maksamaan assimilaatiopolitiikasta kärsineille saamelaisille korvauksia.

Elle Marjan kouluun ilmestyy ruotsalaisia antropologeja mittailemaan oppilaiden neniä ja kalloja. Lapset ja nuoret pakotetaan riisuuntumaan ja heidät kuvataan.
–Kyllä, kyllä, juuri tuollaista tapahtui. Ruotsalaiset olivat erittäin kiinnostuneita rotubiologiasta, Kirste Aikio tietää.

–Myös suomalaiset mittailivat kalloja. Mongoleiksi leimatuille suomalaisille oli tärkeää löytää Lapista vielä itseäkin surkeampi porukka, Aikio lohkaisee kitkerähköön sävyyn.

Saamenmaalla on kulkenut jos jonkinlaista tutkijaa ja haudanryöstäjää.
–Saamelaiset ovat kestäneet kaiken kovin kiltisti, keittäneet vieraille keiton ja sanoneet että aijaa, viette sitten arvoesineet mennessänne.

–Meidän kansan hienoimmat tavarat ovat British Museumissa.

Suomi tarvitsee totuuskomissioita

Taakkasiirtymä on Kirste Aikion mielestä ongelma, jonka käsittelyyn on heikosti työkaluja.
–Saamenkielistä psykoterapiaa ei ole, ja suomalainen terapeutti ei ymmärrä, mistä alkuperäiskansa puhuu.

Kirste Aikio kannattaa totuus- ja sovittelukomitean perustamista. Se kävisi läpi saamelaisten raskasta historiaa.
–Voi olla, että se on ainoa keino, jolla traumoista päästäisiin joskus yli.

Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio näkee, että totuuskomissio voisi avata tien kohti parempaa, sovinnollista tulevaisuutta.

Totuuskomissio (Truth and Reconciliation Commission, TRC eli Totuus- ja sovintokomissio) oli Etelä-Afrikassa toiminut oikeusistuimen kaltainen elin, jonka perusti maan kansallisen yhtenäisyyden hallitus vuonna 1995 selvittämään apartheidin aikaisia rikoksia.

Totuuskomissio koostui armahdus-, korvaus- ja rehabilitaatio- sekä ihmisoikeusrikkomuskomiteoista. Ihmisoikeusrikkomuskomitea pyrki selvittämään rikkomusten uhrien henkilöllisyyden, nykytilanteen ja heidän kärsimänsä vahingon luonteen ja laajuuden.

Lisäksi komitea pyrki selvittämään oliko ihmioikeusrikkomus valtion tai muun organisaation, ryhmän tai yksilön järjestelmällisen suunnittelun tulosta.

Ihmisoikeusrikkomusten uhrit ohjattiin tämän jälkeen korvaus- ja rehabilitaatiokomitealle, joka pyrki tarjomaan ihmisoikeusrikkomusten uhreille tukea palauttaakseen heidän kunniansa sekä muodostaa ehdotuksia ja suosituksia uhrien, heidän perheittensä ja yhteisöjensä rehabilitoimiseksi.

Suomessa kärsimyskorvausten maksamisen on estänyt vanhentunut vahingonkorvauslaki, joka ei tunnista ihmisoikeusloukkausta ja ETENE:N( Eettisten asioiden neuvottelukunta) pelko siitä, että korvausten maksaminen yhdelle kaltoinkohdellulle ihmisryhmälle avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia.
ETENE:n noin 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivia, usein lastensuojelussa toimivia etiikan asiantuntijoita ja osaajia tuntuu harmittavan, jos saamelaiset, sijaishuollossa kaltoinkohdellut tai lobotomisoidut saisivat muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa /laitoksissa estettiin.

Totuuskomissiota odotellessa on sentään yksi lohtu – saamelainen elokuva. Saamelaisveri saapuu Suomen elokuvateattereihin 29. syyskuuta 2017. Ilmaisnäytöksiä elokuvasta järjestetään marraskuussa 2017 Helsingissä, Turussa ja Oulussa.

https://www.lapinkansa.fi/lappi/tuntureilta-nousee-tunnemyrsky-saamelaistytto-elle-marjan-pakahduttava-tarina-on-syksyn-iso-elokuvatapaus-200380318/
http://www.ennenjanyt.net/2016/09/saamelaisten-ja-australian-alkuperaiskansojen-kouluhistorian-erityispiirteet/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/elokuvia-lastensuojelun-asiakkaille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-valtion-kaltoinkohtelemat-eivat-saa-korvauksia-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kotiopetus-on-tuloksellista-ja-turvallista-miksi-lastensuojelu-piinaa-kotikoululaisia

↧