Suomalainen köyhyyskeskustelu on luokatonta

June 4, 2017, 2:41 am

≫ Next: Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen

≪ Previous: Mielipide: "Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret"

$

0

0

"Köyhällä on vaihtoehtoina dyykata, varastaa, myydä huumeita tai myydä persettä. Kokemusasiantuntijana suosittelen tätä järjestystä", kirjoittaa Suvi Auvinen jutussaan Köyhyys on eniten perseestä ja väittää, että suomalainen köyhyyskeskustelu on luokatonta:

"Aina kun joku alkaa puhua köyhyyden ja häpeän suhteesta on välittömästi ilmiselvää, ettei ihminen tiedä mistä puhuu. Ei köyhyydessä pahinta ole häpeä, vaan se pohjaton kauhu joka elämää nousee varjostamaan. Kauhu syntyy ymmärryksestä, ettei mikään ole pysyvää. Ja yllätykset ja muutokset ovat se asia, johon köyhällä ei ole varaa. Yllättävät laskut. Hajonnut kodinkone. Tulehtunut hammas. Mikä tahansa elämässä jokaisen kulman takana vääjäämättä vaaniva muutos voi olla lisäkustannus. Kun elämä on yhtä vitun selviämistaistelua aamusta iltaan, ei yllätyksille ole tilaa..

On käsittämätöntä ihmiskunnan resurssien ja potentiaalin hukkaamista pitää merkittävä osa populaatiosta kamppailemassa perustoimeentulostaan.

Vaurauden epätasa-arvoinen jakautuminen ei palvele lajiamme, planeettaamme tai evoluutiota, vaan päin vastoin on vaarassa tuhota ne. Köyhyys on eniten perseestä, ja on valintakysymys ettemme lopeta sitä".

Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla

Sosiaalipalveluissa köyhälle ei enää haluta antaa sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa vaan häntä mielummin rangaistaan anomisesta useita satoja maksavalla kuntouttavalla työtoiminnalla, useita tuhansia maksavalla perhetyöllä, useita kymmeniä tuhansia maksavalla perhekuntoutusjaksolla tai useita satoja tuhansia maksavalla huostaanotolla, jotka eivät poista vaan yleensä pahentavat alkuperäistä ongelmaa eli köyhyyttä. Ironista on, että näitä kiviä leivänpyytäjille nakkelevat järjestöjen ja kuntien asiantuntijat ovat yleensä 100% veronmaksajien rahoittamia ja heidän tulosvastuuttomat ja tutkimattomat hankkeensa ja käytäntönsä usein silkkaa kansantaloudellista rasitetta. 

Artikkelissaan Köyhyys on aivoja syövä loinen Jani Kaaro siteeraa Scarcity- kirjan kirjoittajia Sendhil Mullainathania ja Eldar Sharifia," jotka osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole ”heikompaa ainesta” ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin ”heikompi aines.” Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.. "Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi."

Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo. Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa. 

Kaaro kertoo, kuinka Broadway -avustusjärjestö päätti antaa 3000 puntaa kolmelletoista  kodittomalle joista monet käyttivät viinaa ja päihteitä. He olivat eläneet kadulla 4-40 vuotta, ja järjestön laskelmien mukaan he aiheuttivat yhteiskunnalle vuosittain 400 000 punnan kulut – järjestyshäiriöitä, oikeuskuluja, sosiaalipuolen kuluja. Projektissa yksitoista kuitenkin sai katon päänsä päälle vain 50 000 punnalla, mukaan lukien sosiaalityöntekijöiden palkkakulut. 

Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.

Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kyhyys-voi-johtaa-kalliiseen-huostaanottoon
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/koumlyhaumln-aumlidin-blogi/turhaa-kyhyytt
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/businessvalmennusta-sossussa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/fasismin-rippeet-kitkettava-pois-sosiaalialalta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/suomalaisesta-lapsikoyhyydesta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/kunnon-vanhemman-standardi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta

---

---

Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen

May 10, 2017, 4:04 pm

≫ Next: Espoo: Suomen lastensuojelullinen tilanne ei tue perheitä - Tukea ei saa siellä missä sitä tarvitaan oikea-aikaisesti

≪ Previous: Suomalainen köyhyyskeskustelu on luokatonta

$

0

0

Lastensuojelun asiakkuus estää palvelujen saamista

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.


Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- palvelujen saantia.

​

Tilapäistä apua tarvitseva lapsiperhe ohjataan kuitenkin usein lastensuojelun asiakkaaksi, vaikka perheellä ei olisi mitään lastensuojelun tarvetta. Useiden perheiden kokemuksena on, että kaikki perheet ovat lastensuojelun uhan alla huolimatta siitä, onko perheellä lastensuojelullisia ongelmia tai ei.

"Ilman lastensuojelun asiakkuutta ei saa palveluja" tai "Vain lastensuojelun asiakkuus takaa palvelun saamisen" väitetään. Tosiasiassa lastensuojelullakaan ei ole tarjota muuta kuin arviointeja, sijoituksia/huostaanottoja pohjustavaa perhetyötä ja -kuntoutusta ja ohjausta psykiatriaan.

Kuntia palkittiin pitkään vain huostaanotoista (lastensuojelukerroin) joten perheiden tarpeenmukaiset avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä. Hyväksi havaittu kotipalvelu ajettiin alas ja huostaanotot lisääntyivät kotipalvelun korvanneen, konkreettisesta avusta kieltäytyneen perhetyön myötä.
Kaivattu korjausliike kotipalvelun palauttamiseksi tehtiin mutta monissa kunnissa asiakkaiden himoitseman kotipalvelun ehdoksi on asetettu lastensuojelun asiakkuus, joka toimii edelleen huostaanottoja lisäävällä häiriöorientaatiolla. Lisäksi kotipalvelussa työskentelee usein entisiä perhetyöntekijöitä, joilla voi kestää vuosia poisoppia aiemmista asenteellisista, laittomista ja vahingollisista työtavoista.

Lastensuojeluilmoitusten lisäksi lastensuojelu patistaa neuvoloita, sairaaloita, päivähoitoa ja koulua laatimaan lausuntoja suunnittelemiensa sijoitusten tueksi- usein ilman, että perheille olisi tehty käypää palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelmaa tai olosuhdeselvitystä tai annettu perheiden tarvitsemia avohuollon tukitoimia. Palvelutarpeen arviointikin tuntuu usein kääntyvän automaattisesti lastensuojelutarpeen arvioinniksi tai jopa oikeuttamiseksi.

Kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "perheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee päivähoidon/ koulun/terveydenhuollon asiantuntijan eteen lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa ja kehottaa asiantuntijaa kuvailemaan siihen perheen, jota asiantuntija ei oikeasti tunne, hälytyskellojen pitäisi soida. Yllättävän moni kuitenkin taipuu tekemään työtä käskettyä luottaen sosiaalityöntekijän epämääräiseen lupaukseen, että lomake on vain muodollisuus, jonka avulla lapsi saa "tarvitsemansa avun".

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa lasten ja vanhempien kuulemista

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lasten ja nuorten puhelimen 2016 vuosiraportin mukaan apua hakeneet lapset ja nuoret kokevat, etteivät ole tulleet kohdatuiksi ja autetuiksi, vaikka ympärillä olisi useita ammattilaisia. 
Kai Alhasen tutkimukseen haastateltu nuori kertoo: Lastensuojelussa on paljon muodollista kuuntelemista. Lain kirjain täyttyy, nyt nuorta on kuultu, sit otetaan valmiit paperit, mitkä on tehty aikaisemmin ennen kuin nuori on edes astunut huoneeseen tuomaan omaa mielipidettä esiin. Paperit on päätetty. Se on niin kuin sun allekirjoitus, että nyt mä oon kuullut sua. Miten voi olla kuulemistilaisuus, jossa sun vastauksella ei ole vaikutusta lopputulokseen?” (Nuorten keskustelu)
Tällaisesta väheksynnästä seuraa asiakkaille kokemus luottamuksen menettämistä ja oman elämän merkityksettömyydestä.
Alhasen tutkimuksessa asiakasvanhemmista kaikki kertoivat, että he eivät ole tulleet kunnolla kuulluiksi omissa asioissaan. Vanhemman omien näkemysten ohittamisen kerrottiin johtavan aluksi epäuskoon lastensuojelun hyviä tarkoitusperiä kohtaan, mutta myöhemmin myös epäluottamukseen omia toimintamahdollisuuksia kohtaan. Pahimmillaan se johtaa lamaannukseen: .." siinä tulee täysin sellainen voimaton olo, että sä et ole niin kuin ihminen kun sä et pysty millään lailla vuorovaikuttamaan. Ne menee kuin juna ja sä et ole mikään osapuoli siinä.”

Lastensuojelun asiakkuus estää/hankaloittaa neurologisiin tutkimuksiin pääsyä ja neurologisten häiriöiden hoitoa

Lastensuojelua hallitsee psykoanalyyttinen orientaatio, jossa lapsen neurologinen oireilu tulkitaan puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi.
Usein lasten neurologiset ja psykiatriset tutkimukset ja hoito koulunkäynnin mahdollistamiseksi normaaliluokassa laiminlyödään sijaishuollossa. Huostaanottojen perustelemiseksi lasten oireilu ja koulunkäyntivaikeudet halutaan selittää kotiolojen ja oletettujen ylisukupolvisten psykopatologioiden seurauksiksi. Lasten todellinen tai fabrikoitu oireilu takaa lastensuojelulaitoksille korotetut vuorokausimaksut ( jopa 800e/ lapsi) ja runsaan rahoituksen "mukautetulle opetukselle" ja laitoksen kotikouluille, joissa opetus voi tosiasiassa tarkoittaa lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa.

Rikkirevitty elämä- kirjan kirjoittaja Marleena Kajasteen valvonta ei aina toimi, eikä sijoituksella saada poistettua alkuperäisiä terveydellisiä ongelmia; päinvastoin ongelmat usein lisääntyvät sijoituksen aikana. Seurauksena on lasten ja nuorten vieraantuminen vanhemmistaan ja niistä läheisistä, joilla on tunneside nuoreen ja mahdollisuus tukea nuorta. 
Monen autismikirjon lapsen pompottelupolku ja auttamatta jättäminen pohjustetaan usein lastensuojelun perhearvioinnilla, psykoanalyyttisesti orientoituneella psykoterapialla ja/tai turhalla sijoituksella.

Lastensuojelun asiakkuus estää / hankaloittaa päihdeongelmien hoitoa

Lastensuojelun asiakkuus sekä vaikeuttaa jo olemassaolevan päihdeongelman hoitoa, että altistaa aiemmin päihteettömän nuoren päihteille sijoitusten kautta, joissa raittiit ja päihdeongelmaiset nuoret pannaan samoihin usein heikosti valvottuihin yksiköihin.

 Marleena Kajasteen mukaan monilla autismikirjon nuorilla on sijoituksen tai lastensuojelun pakkotoimien aikana syntynyt päihdeongelma. Sijoituspaikoissa ja perhekodeissa nuoret voivat jopa kasvattaa kannabista, käyttää huumeita ja tulla raskaaksi alaikäisenä. Lapsia lääkitään vahvoilla lääkkeillä ja seurauksena voi olla jo alaikäisenä vaikea lääkeriippuvuus. 

”Ikolan (2010, 47) tutkimuksessa päihdekuntoutuspalveluissa keskeisimmiksi nuorten kokemiksi asioiksi nousi henkilökunnan välinpitämättömyys, leimaaminen, vaitiolon rikkominen ja tietämättömyys. Myös Mikkosen ja Tepposen ( 2014) tutkimuksessa toistuivat samat tekijät: "tutkimuksessa mielestämme kävi ilmi se, että nuoret kokevat päihdekuntoutuksen pääasiallisesti negatiivisesti. Kaikissa kuntoutumisen vaiheissa yleisimmiksi tunteiksi nousivat turhautuminen ja vihan eri muodot.”

Psykoanalyytikkojen asenteelliset käsitykset päihteidenkäyttäjistä vaikuttivat kohtalokkaasti päihdeongelmien hoitoon Suomessa ja aiheuttavat yhä potilaiden hoidon eväämistä ja pompottelua päihdehuollon ja psykiatrian välillä.
Rauno Mäkelän mukaan psykoanalyysissä alkoholistien katsottiin omaavan yhtenäisen persoonallisuuden rakenteen, johon sisältyy oraaliseen fiksaatioon pohjautuva regressiivinen luonnehäiriö. Psykoanalyytikkojen terapiakokemukset "tuottivat käsityksen, että alkoholiriippuvaiset ovat sopimattomia kaikenlaiseen psykoterapiaan ja ovat sen vuoksi ”vaikeahoitoisia” tapauksia. Kielteiset kokemukset psykoterapian soveltumattomuudesta vähensivät omalta osaltaan psykiatrisen terveydenhuollon halukkuutta hoitaa päihdeongelmia.
Erityisesti äitisuhdetta syyllistettiin ongelmien aiheuttamisesta, vaikka äidit tai muut läheiset eivät päässeetkään osallistumaan terapiaan. Potilas sai hyvän syyn vierittää ongelmiensa syyt omilta harteiltaan äidin tai laajemmin lapsuuden aiheuttamiksi. Myöhemmin systeemiteoriaan pohjautuvat ja syyllisten etsimisestä luopuneet pari- ja perheterapian muodot saivat rasitteekseen nämä vanhat uskomukset, kun hoitopaikkaan hoidon tueksi kutsutut läheiset kokivat, että heidät on kutsuttu sinne moitittaviksi ja tuomittaviksi. Syyllisten etsiminen läheisistä ja kieltämismekanismin tulkitseminen virheellisesti tahdonalaiseksi hoidon välttämiseksi ja oman vastuullisuuden kiertämiseksi ovat kuitenkin jäljellä suuren yleisön ja osin myös ammattiauttajien uskomusvalikoimassa" (Mäkelä, 2013, 34-35).

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa lähisuhdeväkivallan hoitoa

Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset ja tytöt eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ).Suomi on loukannut useita naisiin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen velvoitteita, sanoo porilainen lakinainen, oikeustieteen maisteri Susan Hindström.

Lastensuojelussa perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta, vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta. Lastaan puolustavasta äidistä voidaan tehdä lastensuojeluilmoitus ja moottoripyöräkerho voi olla ainoa taho, joka puuttuu koulukiusaamiseen.

Ensi- ja turvakodit keskittyivät insestihysterian ja huoltoriidoissa havaitun ensi- ja turvakotien väärinkäytön jälkeen luomaan sukupuolineutraalia ja perhekeskeistä imagoa uskottavuutensa uudelleenrakentamiseksi. Lastensuojeluvirkailijoille tuli tarve todistella olevansa sukupuolineutraaleja ja tasapuolisia. Käytännössä tämä tarkoitti, että äitejä alettiin kohdella yhtä ennakkoluuloisesti ja huonosti kuin isiä aiemmin.

Siinä missä ennen isiä nimiteltiin insestisiksi ja heille tehtiin inkvisitiomaisia testejä nyt insestisyytteitä sommitellaan äideille ja heitä seulataan epätieteellisillä riskiseuloilla päihde- ja mt-ongelman, ylisukupolvisen huono-osaisuuden tai puutteellisen vanhemmuuden löytämiseksi. Lastensuojeluyksiköistä karkaavia tyttöjä leimataan huoriksi ja heidän kokemansa väkivalta mitätöidään "itsealtistukseksi vaaroille".

Uusi sukupuolineutraali lastensuojelulinjaus näkyi erityisen vahingollisena Eerikan tapauksessa, jossa Eerikan isä sai erityiskohtelua mutta Eerikan biologisen äidin tekemiä pahoinpitelyhavaintoja ei haluttu uskoa eikä kirjata.

Poliittisen korrektiuden ja neutraaliuden nostaminen sosiaalityön päämääräksi on tuottanut ja tulee tuottamaan lisää myös Rotherhamin kaltaisia skandaaleja, joissa uhrien kärsimys ohitetaan ja mitätöidään. 

Lastensuojelun oletettu sukupuolineutraalius ja poliittinen korrektius ei tosiasiassa ole neutraaliutta eikä korrektiutta vaan sokeutta politisoituneelle ja sukupuolittuneelle vallankäytölle, väkivallalle ja sorrolle.

Kuvitellusta neutraaliudesta olisikin syytä siirtyä uhrien oikeusturvan varmistamiseen ja sukupuolisensitiivisyyteen, jossa pyritään tunnistamaan ja kyseenalaistamaan epäeettisiä ja mahdollisuuksia kaventavia sukupuolittuneita käytäntöjä.

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa seksuaalisen väkivallan hoitoa

Sosiaalityön ammattitaidottomasta case- ja moniammatillisesta työstä seksuaali- ja muun väkivallan uhrien hoidossa on runsaasti tutkimusnäyttöä (mm. Featherstone 2015; Hiltunen 2015; Kailio 2013; Laitinen 2014; Morris 2015, van Wormer 2008).
Tyypillinen tapauskertomus etenee näin: Nuori kokee vapaa-ajallaan esim. kotibileissä seksuaalista väkivaltaa, muttei uskalla kertoa siitä kenellekään. Hän alkaa oireilla kotona ja koulussa. Koulusta tai terveydenhuollosta tehdään lastensuojeluilmoitus tai vanhemmat pyytävät itse apua tilanteeseen. 

Sosiaalityöntekijät tulkitsevat oireilun johtuvan syntymäperheen riittämättömyydestä / kodin olosuhteista, ja nuori sijoitetaan sijaishuoltoon, jossa oireilu pahenee. Oireilun paheneminen tulkitaan vanhempien / läheisten syyksi ja näiden yhteydenpitoa nuoreen aletaan rajoittaa. 

Nuori alkaa ikävissään karkailla sijaishuoltopaikasta ja altistuu karkumatkoilla / sijaishuoltopaikassa uusille seksuaalisen hyväksikäytön kokemuksille ja päihteille. 

Pian seksuaalisen väkivallan traumojen lisäksi hoidettavana on myös päihdeongelma, joka puolestaan estää asianmukaisen terapian. Nuorta pallotellaan sijaishuoltopaikasta toiseen ja hänen koulutusuransa katkeaa. 

Nuorelle annetaan diagnoosi, joka vaikeuttaa niin opiskelu- kuin työpaikan hankkimista. Kukaan auttajiksi itseään kutsuvista ei perehdy oireilun alkusyyhyn.

Palvelujärjestelmässä väkivaltakokemusta tai muuta kriisiä pidetään usein asiakkaan omana vikana ja elämänhallintapuutteena, jopa todisteena mielenterveyshäiriöstä tai ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Seksuaaliväkivallan kokemuksesta avautuvaa miestä epäillään helposti omien lastensa tai lastenlastensa hyväksikäytöstä ja ensi- ja turvakodista apua hakeva raiskattu saa varautua usein salaa tehtävään epätieteelliseen vanhemmuudenarviointiin, jossa liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee lapsen huostaanoton peruste.

Syyllistäminen ja rankaisu kohdistuu niin väkivaltaa kohdanneisiin lapsiin, nuoriin kuin näiden vanhempiin.
Tähän juttuun linkitetyssä Kristan tapauksessa sosiaalityöntekijä mm. fabrikoi asiakirjoihin raiskaustraumaansa apua hakemaan tulleen tytön prostitoiduksi sijoituspäätöksiään oikeuttaakseen.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat ( Ikonen, 2013, 446).

Samaan aikaan kun sosiaalityössä kehitellään mitä mielikuvituksellisempia ”todisteita” ja tunnistusohjeita ja arvioidaan ja seulotaan perheitä seksuaalisen väkivallan merkkien löytämiseksi, sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa todettua seksuaalista väkivaltaa piilotellaan ja mitätöidään.

Katarina Finnilä-Tuohimaan (2009) väitöskirja totesi vakavia puutteita seksuaalista väkivaltaa tutkivien ammattilaisten ammattitaidossa ja asenteissa. Suurin osa ei käyttänyt eikä seurannut tieteellistä tutkimusta ja jopa 40% uskoi todistetusti kelvottomiin työmenetelmiin seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä. Koulutus ei vähentänyt vääriä uskomuksia- vaan päinvastoin lisäsi niitä.

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla

Lastensuojelun asiakkuus estää / hankaloittaa syömishäiriöiden hoitoa

 Aiemmin merkittävänä pidetystä perheen vaikutuksesta syömishäiriöiden taustalla ei ole löytynyt näyttöä perhetutkimuksissa. Silti edelleen törmää vanhentuneisiin käsityksiin, jonka mukaan anoreksia johtuu ongelmallisesta perheympäristöstä tai vanhemmista. Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat näkevät kaikkien ongelmien syynä vanhemmat ja estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa.

Maudsleyperheet- blogissa kirjoittavien äitien mukaan Suomessa läheisten ottamista anoreksian hoitoon mukaan vaikeuttaa moni asia. "Ajatus, että sairaus on vanhempien aiheuttamaa johtaa automaattisesti siihen, ettei vanhempien katsota olevan kykeneviä ”sekaantumaan” hoitoon. Joissain hoitopaikoissa ”valtataistelun välttämiseksi” suorastaan edistetään ajatusta, ettei lapsen tai nuoren tarvitse olla vastuussa syömisistään vanhemmilleen vaan ainoastaan hoitotaholle. Näin blokataan pois tärkein tukiryhmä, jonka motivaatio auttaa olisi varmasti korkein mahdollinen ja joka olisi läsnä sairastuneen elämässä ympäri vuorokauden. Vaikka anoreksiaan sairastuneen täytyy itse haluta parantua, hän harvoin onnistuu siinä itse – lähellä olevien tukea tarvitaan runsaasti. Yksikään avohoidon ammattiryhmä ei pysty korvaamaan perhettä.
Sairastuneen ”omasta tahdosta” (joka todellisuudessa on sairauden sanelemaa) kannetaan enemmän huolta kuin sairauden aiheuttamista fyysisistä riskeistä ja kuolleisuudesta. Jopa tilanteissa, joissa täysi-ikäinen sairastunut itse pyytää, että asiat sovittaisiin vanhemman kanssa ilman hänen läsnäoloaan, tästä kieltäydytään tietosuojaan, potilaan oikeuksiin tai milloin mihinkin vedoten".

Lastensuojelun sekaantuminen syömishäiriöiden hoitoon voi johtaa vakaviin virheisiin:"Kun perhe-elämä on muuttunut kaoottiseksi, sairastunut oireilee aggressiivisesti vastustaen auttamisyrityksiä ja vanhemmat uupuvat tiedon ja tuen puutteessa, käännytään lastensuojelun puoleen (HS 31.12.14). Ammattilaisetkaan eivät aina erota syömishäiriön aiheuttamaa hankalaa käyttäytymistä muista nuoren (tai perheen) ongelmista – tässä tarvittaisiin sitä vanhempien kokemusta ja näkemystä - tai keskittyvät aivan vääriin asioihin. Seurauksena voi pahimmillaan olla nuoren erottaminen perheestä hänen itsensä tai perheen ”suojelemiseksi” (vrt. aiempi blogiteksti). Hirveä virhe, kun perhettä nimenomaan pitäisi opettaa suojelemaan nuorta syömishäiriöltä! Näin nuori tosiasiassa hylätään syömishäiriönsä armoille, koska harvalla lastensuojelun ammattilaisella taas on tietoa, taitoa ja motivaatiota auttaa ”oikuttelevaa”, aggressiivista tai itseään vahingoittavaa nuorta oikealla tavalla".

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa home-oireiden hoitoa

Lastensuojelu tulkitsee usein lasten somaattisetkin vaivat psykosomaattisiksi ja etsii niiden syitä vanhemmista. Yhä useammin turhan selvityksen/ sijoituksen kohteeksi joutuu homeoireilusta kärsivä lapsi.
Yle kertoo tapauksesta, jossa 14-vuotias homeoireileva poika kiidätettiin ambulanssilla psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä, vaikka tällä ei tosiasiassa ollut minkäänlaisia mielenterveyden ongelmia.

Äidille sanottiin, että lapsen pitäisi mennä sairaalakouluun nuorisopsykiatrian osastolle.
– Pakotin hänet kouluun 38 asteen kuumeessa näyttääkseni, että oireilu ei ollut psyykkistä. Pyysin häneltä myöhemmin itkien anteeksi.

Poissaolojen vuoksi lapsesta tehtiin myös lastensuojeluilmoituksia. Äiti vei hänet ensimmäiseen lastensuojelun tapaamiseen kuumeisena.

– En uskaltanut vastustaa heitä. Mielestäni lastensuojelun työntekijöiden olisi pitänyt passittaa kipeä lapsi kotiin. En ole kertaakaan kokenut että he olisivat suojelleet lastani tai valvoneet, että hänen oikeutensa toteutuvat.

Monet lastensuojelun yksiköt ovat homeessa. Oikeusasiamies pyysi taannoin Helsingin kaupungilta selvitystä lastensuojelun tiloista. Mm. Helsingin sosiaaliviraston alaisuudessa toimiva Pihkapuiston arviointi- ja vastaanottoyksikön putkan tilat olivat täynnä huonoa sisäilmaa. Pihkapuiston vastaanottokodin nuoret ilmaisivat huolensa asiasta:
-Ovet ovat lukossa, eikä niitä saa ilman avainta auki edes sisäpuolelta.
-Ikkunat ovat karkaamisen estämiseksi pultattu kiinni.

Laitosten henkilökunnalla ei ole lupa kertoa sisäilmaongelmia koskevista yhteydenotoista tai niiden määrästä vanhemmille. Tieto homevaurioista ja -oireiluista pidetään piilossa. Tarkastuskäynneistä ilmoitetaan laitoksille etukäteen ja usein tilat tuuletetaan perusteellisesti ennen sisäilmatutkijoiden tuloa, jotta mitään ei löytyisi. Lisäksi näytteet otetaan satunnaisesti vain joistakin tiloista, ei esimerkiksi kaikista luokista ja homeisista tiloista, ja vuotavista katoista korjataan vain osa. Tutkimusraportteja pantataan, vaikka ne ovat julkisia asiakirjoja. 


Lastensuojelun asiakkuus estää/hankaloittaa järjestöjen palveluihin pääsyä

Monet järjestöt ovat profiloineet palvelunsa ennaltaehkäiseviksi matalan kynnyksen palveluiksi, joita tarjotaan ennen lastensuojelua. Lastensuojelun asiakkuus estää monien järjestöjen palvelujen saannin sillä asiakkaiden kuvitellaan tarvitsevan ja saavan asiakkuuden jälkeen ennaltaehkäisevien ja peruspalvelujen sijaan korjaavia palveluita. Tosiasiassa perhe ei välttämättä saa mitään näistä palveluista.

Työssäkäyvä yksinhuoltaja kirjoittaa: "Itse asiassa, jos on asiakkuus, se saattaa jopa estää sopivan avun saamisen. Tuon asiakkuuden aikana nimittäin pitkäaikaisin apu oli MLL:n perhekummi, joka meille 'epähuomiossa' myönnettiin. Minulle selvisi vasta myöhemmin, että hän ei olisi saanut meidän kanssamme tehdä töitä lastensuojelun asiakkuuden vuoksi. " 

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa opiskelua ja työssäkäyntiä

Aktiivinen kansalainen voi toki yrittää ostaa tarvitsemansa palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta mutta se vaatii rahaa ja palkallisessa työssä käyntiä- jota lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa.
Lastensuojelun loputtomat moniammatilliset palaverit ja perhetyökäynnit järjestetään virka-aikaan ja niissä on läsnäolopakko. Esimerkiksi yksinhuoltajan voi olla vaikeaa tehdä sisään lastensuojelupalavereiden vuoksi menetettyjä työtunteja.
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia.

Sijaishuollon edunvalvojaksi muuttunut lastensuojelu katkaisee sijoitettujen lasten koulutuksen lisäksi usein myös sijoitettujen vanhempien koulutuspolut ja itsenäisen selviytymisen mahdollisuudet. Tavaksi on tullut painostaa vanhemmat erilaisiin huostaanottoperusteita etsiviin ja keksiviin vanhemmuudenarviointeihin ja perhekuntoutuksiin, jotka edellyttävät normaalin arjen katkaisua ja jopa asunnosta ja työpaikasta irtisanoutumista. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Leeni Ikosen mukaan usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi."

Sijaishuoltopalvelujen tarjoajilla (mm. Arjessa- konserni, Familar Oy( Mehiläinen), Helsingin Diakonissalaitos, Milapro Oy, Merikratos Oy, SOS- lapsikylä Oy, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy) jotka jääviyssääntöjen vastaisesti järjestävät usein niin sijoituksia kuin sijoitusperusteita etsivää perhetyötä, perhekuntoutusta ja vanhemmuudenarviointeja on välitön taloudellinen intressi hankkia sijoitettavan vanhemmille koulutuksesta ja työelämästä syrjäytyneen puutteellisen ja moniongelmaisen vanhemman leima.

Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet.

Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69).

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2

Lastensuojelun asiakkuus estää/hankaloittaa vakuutusturvan saamista

Pelkkä tutkimusjakso tai käynnit lastensuojelun rutiininomaisesti määrämissä mielenterveys/päihdeseuloissa vaikuttavat negatiivisesti vakuutusturvaan nostaen sen hintaa, huonontaen ehtoja ja voivat jopa estää yksityisen terveysvakuutuksen , jonka avulla asiakas saisi tarvitsemansa palvelut.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa perheiden oikeusturvan toteutumista

Monet tutkimukset osoittavat, että lastensuojelun asiakirjoja ja arviointeja manipuloidaan sosiaalityöntekijöiden päätösten tueksi. Asiakkaiden ei yleensä anneta korjata pahimmillaan 120 vuotta säilytettäviä asiakirjoja, vaikka he pystyisivät todistamaan merkinnät vääriksi. Myöskään lukuoikeus ei aina toteudu. Joskus asiakkaille annetaan kirjaukset vasta oikeudessa, jotta he eivät ehtisi valmistautua usein mielikuvituksellisiin syytteisiin.

Moni ei tiedä, ettei lastensuojeluperheillä ole oikeutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa. Huostaanottopäätökset tehdään kärjäoikeuden sijaan hallinto- oikeudessa, jonka asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät.

Hallinto-oikeuskäsittely on erilainen kuin vaikkapa rikosasian käsittely käräjillä. Tosiseikkaselvittely ja näytönarviointi puuttuu eli sosiaalityöntekijöiden väittämien todenperäisyyttä ei tutkita. Lähtökohtana on olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa.
Myöskään lastensuojeluprosessin oikeellisuutta ei tutkita esim. sitä, onko asiakasperhe saanut lain edellyttämiä tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ( HuosTa- tutkimuksen mukaan 85% lapsista ei saanut jotakin tarvitsemaansa palvelua) ennen sijoitusta. Sosiaalityöntekijä voi merkitä avohuollon tukitoimeksi mitä tahansa esim. puhelinsoiton, asiakkaan oman käynnin työvoimatoimistossa, turhan seulauksen tai uimalipun.
Perhe häviää jutun 93 prosentissa tapauksista paikkakunnasta (= työn laadusta ja laillisuudesta) riippumatta.

Mikäli vanhempi päätyy lastensuojeluun rikosepäilyn takia, kannattaa mielummin tehdä itsestään virallinen rikosilmoitus kuin päätyä lastensuojelun tutkittavaksi.

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa lapsen edun toteutumista

Lapsen edun käsitteestä on lastensuojelussa tullut väline, jolla argumentoidaan lasten ja vanhempien tosiasiallista tahtoa ja etua vastaan. Lastensuojelulain vaatimusta lapsen edun mukaisuuden arvioinnista noudatetaan lastensuojelussa harvoin, jos koskaan. Lastensuojelulaitkin laaditaan ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä.
 Varatuomari Leeni Ikonen kertoo, että ei ole yhdessäkään lastensuojelujutussa havainnut, että siinä olisi tehty asianmukaista ja objektiivista arviota lapsen tilanteesta ja pohdittu huostaanoton seurauksia verrattuna siihen tilanteeseen, että asiat hoidetaan lievemmällä puuttumisella. Lastensuojelun virkamiehet myös kieltäytyvät usein yhteistyöstä perheen kanssa tai neuvottelut ovat pelkkä muodollisuus, jonka lopputulos on ennakkoon päätetty( Ikonen, 2013).

Avunhaun lopputulos on usein todella mitätön verrattuna stressiin ja lieveilmiöihin, jonka avun hakeminen lastensuojelusta tuottaa.

Hyvä koulussa/päivähoidossa/ sairaalassa työskentelevä

Seuraavan kerran kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "perheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee eteesi lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa tai lausunto sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi, suojele oikeusvaltioperiaatteita ja kansalaisten luottamusta omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi ja kieltäydy kohteliaasti ilmoittaen, että haluat ensin tutustua/ keskustella asiat selviksi perheen kanssa kahden kesken.

Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi.

Auta asiakastasi! Älä sysää asiakastasi järjestelmään, jolta avunpyytäminen tuhoaa usein ihmisten lähisuhteet, terveyden ja oikeusturvan , joka liian usein estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. 

---

Espoo: Suomen lastensuojelullinen tilanne ei tue perheitä - Tukea ei saa siellä missä sitä tarvitaan oikea-aikaisesti

June 6, 2017, 8:53 pm

≫ Next: Sijoitusten määrä ampaisi nousuun

≪ Previous: Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamisen

$

0

0

Helsingin Sanomissa Maija Aallon artikkelissa 4.6. kerrotaan espoolaispojasta, joka joutui lastensuojelun sijaishuollon asiakkaana kauas biologisesta perheestään. Muutos tulee olemaan lapselle valtava ja lapsen perheen tuen merkitystä lapselle ei huomioida.

Vanhempi tahtoisi valittaa sosiaalitoimen päätöksestä muuttaa lapsen sijoituspaikkaa hyvin nopealla tahdilla pitkän matkan päähän biologisesta perheestään. Päätös on tehty niin valtavalla nopeudella, ettei valittaminen mahdollistu oikea-aikaisesti hallinto-oikeuteen.
Lapsen äiti kysyy:
" Miksi sijoitettujen lasten kohdalla muutoista päätetään niin, että päätöksestä valittamisella ei ole mitään väliä."

YLI vuoteen hän ei puhunut äidilleen. Nyt hän taas puhuu. Maanantaina hänen ja äidin välille tulee satoja kilometrejä lisää, koska Espoon kaupunki siirtää hänet uuteen nuorisokotiin eri puolelle Suomea, kuvaa Aalto.
Luonnollisesti lapsi vastustaa muutosta.

Äiti pohtii sijoitettujen lasten asemaa ja kysyy:
"Onko heillä muita lapsia heikompi oikeusturva?"

Kutsutaan mekin poikaa Eetuksi, sillä nimi ei kosketa oikeasti tätä poikaa. Eetun vanhemmat valittavat lapsen sosiaalivirkailijoiden päätöksestä Hallinto-oikeuteen. Virallisen valituskelpoisen kirjallisen päätöksen uupuessa he eivät tosin voi valittaa kuin vain muistuttamalla sosiaali- ja terveysvirastoa päätöksen tekovelvollisuudesta ja kantelemalla Etelä-Suomen aluehallintovirastoon.

Kurjinta tilanteessa on, että vaikka hallinto-oikeuden ratkaisuun menisikin pitkä tovi, oikeus voisi kieltää kaupunkia panemasta päätöstä toimeen odotusaikana. Espoon lastensuojelu esti lapsen oikeuden toteutumisen toiminnallaan sekä myös heidän yläpuolellaan toimivan valtiovaltaa edustavan tahon toiminnan.
Lastensuojelu ei anna tarkistaa toimintaansa ja käyttää valtaansa väärin. Lapsi tulee menettämään tämän hetkisen sijoituspaikkansa.

Lastensuojelun asiakirjamerkinnöistä käy ilmi, että Espoon viranomaiset ovat käytännössä linjanneet jo maaliskuun alussa, minne poika lähetetään kesäkuun alussa. Miksi virallista päätöstä ei ole sitten luovutettu vanhemmille heti muodollisen päätöksen jälkeen? Miksi valitusoikeudesta on tehty vain teatteria, jolla elätetään viranomaisia meidän verorahoilla, muodollisuus, joka on sisällötöntä?

HS kertoi aiemmin tänä vuonna toisestakin tapauksesta, jossa Espoo siirsi äkisti lapsen Pohjois-Suomeen, vaikka hänen vakavasti sairas äitinsä ei pysty matkustamaan näin kauas. Onko tämä siis Espoossa yleinen tapa toimia, kysyy Aalto.

Espoon Lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström väittää: "Ei."
”Välillä on tilanteita, joissa joudutaan tekemään nopeita ratkaisuja. Puhun nytkin yleisellä tasolla: joskus lapsen olinpaikassa ei esimerkiksi pystytä asettamaan hänelle rajoja tarpeeksi tiukasti, että hänellä olisi turvallista”, sanoo Ahlström.

Espoo ei tuota suurta osaa sijaishuollon palvelusta, vaan ostaa sen ulkopuolelta. Vain noin puolet sijoitetuista lapsista on pääkaupunkiseudulla. Kilpailutuksessa matkat on rajattu alle kahteensataan kilometriin Espoosta. Kauemmas joudutaan, jos lapsi tarvitsee tavalla tai toisella erikoistunutta tukea.
”Näistä erityisyksiköistä jostain syystä suuri osa toimii Pohjois-Suomessa. Sinne on keskittynyt paljon osaamista”, sanoo Ahlström.

Vuosituhannen vaihteessa ajateltiin, että oireileva nuori olisi hyväkin erottaa kaveripiiristään. Näiden väitteiden takana olivat useat tietämättömät. Tämä vaikuttaa Suomen palvelurakenteeseen yhä vakavasti, vaikka nykyisin näin ei ajatella, koska tiedetään paremmin. Laitkin ovat muuttuneet. Silti toiminta ei ole muuttunut.

Aalto ei kerro Eetun tarinaa yksityiskohtaisesti, koska suojelee Eetua.
Eetu joutui pois kotoaan teini-iän kynnyksellä käytyä ilmi, että hän oli käyttänyt pikkusisarustaan seksuaalisesti hyväksi. Samalla selvisi hänen joutuneen itsekin pikkulapsena seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi, siis muualla kuin kodissaan.

Toisin kuin edes jotkut sijoitetut lapset, Eetu ei ole voinut sisaruksensa hyvinvoinnin vuoksi palata kotiinsa edes käymään välillä. Hän tarvitsisi elämäänsä erityisen paljon pysyvyyttä, tuttuja ihmisiä ympärilleen ja myös psykiatrista hoivaa.

Luonnollisesti sopeutuminen eteläsuomalaiseen nuorisokotiin puolitoista vuotta sitten oli ollut Eetullekin vaikeaa. Koulu ei sujunut ja vanhemmilleen poika ei suostunut puhumaan.
”Hän vihasi, ettei tarvitsisi ikävöidä”, kertoi äiti.

Kevättalvella poika päätti vihdoin itse ottaa yhteyttä äitiinsä. He puhuvat puhelimessa joka päivä ja ovat tavanneet niin usein kuin mahdollista. Nuorisokoti ei ollut naapurissa, mutta sijaitsi niin lähellä, että vanhemmat kykenivät poikkeamaan lapsensa luona ilman erityisjärjestelyjä, siis vaikka katsomaan Eetun urheiluharrastusta.

Perheen löytäessä toisensa uudelleen ja eheytyessä, viranomaiset alkoivat suunnitella lapselle siirtoa kauemmas perheestään koulunkäyntivaikeuksien vuoksi. Vierailu uudessa paikassa tarkoittaisi vanhemmille noin yhdeksän tunnin edestakaista matka-aikaa. Tapaamiset harvenevat siis väkisinkin.
”Hän on ehtinyt saada ystäviä ja kiintynyt hoitajiin nykyisessä paikassa. Kun hänet revitään sieltä pois, pelkään että tämä on taas hänelle uusi hylkäämisen kokemus”, huolehtii äiti. Pojan terapia katkeaa myös, joskin sitä toki uudessakin paikassa on tarkoitus myöhemmin järjestää. Eetua hoitava psykiatri pitää yhteydenpitoa perheeseen luonnollisesti erittäin tärkeänä.

Espoo perustelee siirtoa kouluvaikeuksien lisäksi sillä, että poika tarvitsee vahvempaa tukea kuin nykyinen paikka voi tarjota. Vanhemmille asiasta on kerrottu huhtikuussa, pojalle itselleen toukokuun loppupuolella vain reilua viikkoa ennen muuttoa.

Toteutuuko YK:n lapsen oikeuksien sopimus, jos Eetu saa tiedon vain viikkoa ennen muuttoaan ja jos hänen mielipidettään ei asiassa kysytty?

Äiti toivoo, että uusi paikka osoittautuisi lapselle sopivaksi kaikesta huolimatta. Mutta ihmettelee miksi muuttoa ei voinut suunnitella keskelle kesää? Oikeus olisi ehtinyt käsitellä asiaa ja lapsella olisi silti ollut aikaa totutella uuteen ennen koulun alkua, jos ratkaisu olisi puoltanut sosiaalitoimea. Eetulla olisi ollut mahdollisuus kesään perheensä kanssa pitkästä aikaan. Olisihan aika voinut kouluasioissakin auttaa, sillä vastahan perhe eheytyi yhteydenpitoon.

Lapset reagoivat olosuhteisiinsa.

Espoon kaupunki on vastannut vanhempien tekemään muistutukseen kertomalla, että päätöksestä on mahdollista valittaa hallinto-oikeuteen. Aikatauluun kaupunki ei vastauksessaan muuten ota kantaa. Vanhemmat harkitsevat valitusta myös aluehallintovirastoon tai oikeusasiamiehelle. Onhan se mahdotonta valittaa hallinto-oikeuteen, jos virallista valitustuskelpoista kirjallista päätöstä ei luovuteta vanhemmille.
VALTAKUNNALLISESTI sijaishuoltopaikat ovat nyt todella täynnä. Ahlström kertoo, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä ja nousee yhä. Tämä on huono uutinen Espoossakin, jossa etenkin kaikkein pitkäaikaisimpia ratkaisuja eli huostaanottoja on onnistuttu vähentämään viime vuosina lisäämällä tukea ennen kuin perheiden tilanteet ajautuvat täyteen kriisiin.

Ahlström sanoo, että syytä tähän on mietitty Espoossa kuten muuallakin. Yhtä selitystä hänellä ei ole, perheiden ongelmat ovat monenlaisia. Esimerkiksi psykiatrisella puolella näyttäisi myös olevan ruuhkaa.
”Lastensuojelu on viimesijainen palvelu, perheitä pitää pystyä tukemaan riittävän aikaisin. Ongelmat lastensuojelussa kertovat laajemmista kysymyksistä yhteiskunnassa.”

Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, että vastuun siirtäminen lastensuojelullisissa asioissa ennakoivalle lastensuojelulliselle työlle ei ole oikea-aikaista silloin kun on kyse virallisesta valituskelpoisesta päätöksestä, joka tulee viranomaisen toimintatehtävänä virka-asemassaan toteuttaa ja toimittaa päätöstä koskevalle ja hänen asioissaan asianomaisille.

Ei neuvola, päiväkoti, koulu tai lapsen harrastuspaikat tai muut vanhemmuuden tukitahot ole vastuussa siitä, etteivät lastensuojeluviranomaiset toimi Suomen lain mukaisesti.

Lastensuojelussa muun muassa lastensuojelun tarpeenarviointi sekä avohuolto on velvoitettu antamaan oikea-aikaista ennakoivaa lastensuojelullista työtä asiakasperheilleen, jotta sijaishuoltoon siirtäminen ei ole edessä. Sijaishuollon tehtävä on toteuttaa kotiinpäin tehtyä työtä, jossa tulee tukea lapsen kiintymyssuhteita ja tähtäimenä tulee olla lapsen kotiuttamisen mahdollistaminen. Tämä ei vielä useinkaan toteudu, koska lastensuojelu ei ole ymmärtänyt velvollisuuksiaan.

On ilmiselvää, että lastensuojelu, jonka tehtävä on lastensuojelullinen työ, syyttelee muita lapsiperheitä koskevia tukitahoja omasta toiminnallisesta proplematiikastaan, koska lastensuojelua ei ole koulutettu myöntämään omia virheitään. Neuvolan tehtävä on tukea vanhempia pienten lasten terveyden hoidossa ja kehitykstarpeisiin vastaamisessa, päiväkodin tehtävä on tukea lapsiperheitä lasten kasvatuksessa ja mahdollistaa vanhempien työssäkäynti jotta valtio saa veromarkkoja joilla mm. työllistää päiväkodin työntekijät, koulun tehtävä on vastata lapsen opetuksesta, terveydenhoidosta ja tukea vanhempia kasvatuksessa, mutta lastensuojelun tehtävä on hoitaa itse lastensuojelulliset asiansa oikea-aikaisesti ja perheiden tarpeisiin vastaten. Neuvolan, päiväkodin ja koulun tehtävä on tehdä yhteistyötä lastensuojelun kanssa lastensuojelullisessa asiassa ja lastensuojelun tulee osata tehdä yhteistyötä erityisesti lapsen ja lapsen perheen kanssa.

Lokakuun Liike muistuttaa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksesta, jonka Suomi ratifioi vuonna 1991. Tuon jälkeen hiljalleen Suomen kirjoitetut lait on saatu miltei kattamaan tuon sopimuksen määräykset, mutta käytännössä tuo sopimus ja siitä syntyneet lait ovat vain paperin pala tai netissä ykkösiä ja nollia, joita viranomaiset eivät kuitenkaan huomioi työssään.

Lasten perustarpeet, joille heidän ihmsioikeuksista kirjoitetut lait on rakennettu, eivät siis tule täytetyksi. Maamme kohtelee lapsiaan ja lapsiperheitä kaltoin.

Lokakuun Liike pahoittelee Eetulle Eetun kohtelua ja toivoo, että Eetu löytäisi voimia käydä koulua muutoksesta huolimatta haastavassa olosuhteessaan, jotta pääsee sosiaalitoimen suostumuksella takaisin lähelle perhettään sitten joskus. On kurjaa jäädä tuetta niissä asioissa joihin tarvitsisi tukea oikea-aikaisesti ja joutua yksin kantamaan muiden aiheuttama taakka.

Lokakuun Liike muistuttaa Espoon lastensuojelua, että tällaiset suuret muutokset lapsen elämässä myös aiheuttavat lapsissa reaktioita ja ne eivät välttämättä ole niitä, joihin sosiaalitoimi muutoksellaan tähtäsi. Lastensuojelu ei omaa kykyä ennustaa. 


Lähde:

Espoolaispoika viedään maanantaina väkisin satojen kilometrien päähän – perhe ei ehdi edes valittaa päätöksestä (HS 4.6.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005239419.html

Lue myös:

Viranomaiset hakivat espoolaispojan kesken koulupäivän – vakavasti sairas äiti ei pääse tapaamaan satojen kilometrien päähän vietyä lastaan (HS 18.1.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005049346.html

Väitös: Lapsen oikeudet eivät tule huomioiduksi oikeuskäsittelyissä. (LL 29.5.2017): http://www.lokakuunliike.com/…/vaitos-lapsen-oikeudet-eivat…

Mielipide: "Sote-uudistuksessa on unohdettu lapset ja nuoret" (LL 1.6.2017): 
http://www.lokakuunliike.com/…/mielipide-sote-uudistuksessa…
​
Yleissopimus lapsen oikeuksista (Unisef):
https://www.unicef.fi/lapsen-oik…/sopimus-kokonaisuudessaan/

---

Sijoitusten määrä ampaisi nousuun

June 4, 2017, 12:39 pm

≫ Next: Päättäjät eivät halua tutkimustietoa

≪ Previous: Espoo: Suomen lastensuojelullinen tilanne ei tue perheitä - Tukea ei saa siellä missä sitä tarvitaan oikea-aikaisesti

$

0

0

Sijaishuoltopaikat ovat nyt todella täynnä.

Espoon lapsiperheiden sosiaalipalveluiden päällikkö Mari Ahlström kertoo Helsingin Sanomille, että sijoitusten määrä lähti Suomessa uuteen nousuun loppusyksystä 2016 ja nousee yhä.

Tutkijoille on selvää, että demografiset muutokset ovat hitaita ja sen paremmin lastensuojelun kuin psykiatrian asiakasmäärien kasvua ei voi eikä tule selittää yksilöiden ominaisuuksilla.


Miksi sijoitukset lisääntyvät?

Mahdollisia ja todennäköisiä syitä lisääntyville sijoituksille:

- Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä kyhätty lastensuojelulaki mahdollistaa viranomaismielivallan ja turhat sijoitukset. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin.

-Sijoitusten määrää lisää yksin maahan saapuneiden turvapaikanhakijalasten lykkääminen lastensuojeluun Kuntaliiton varoituksista huolimatta.

-Sijoitusten määrää lisää psykiatrisia palveluja tarvitsevien lasten ohjaaminen lastensuojeluun ja lainvastainen sijoittaminen lastensuojelun yksiköihin ( nk. ”hoidolliset huostaanotot”).

-Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.

-Sosiaalityöntekijät käyttävät työaikansa sijaishuollon verkostoihin asiakkaisiinsa tutustumisen sijaan ja mieltävät itsensä perheiden auttajien sijaan sijaishuollon asiakashankkijoiksi ja edunvalvojiksi. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.

-Sijaisperheiden odotusaikakäytäntö lisää sijoituksia. PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä. Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.

- Pysyvät sijoitukset (huostaanotot) eivät vähene, koska lastensuojelussa ei noudateta lakisääteistä perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta eikä noudattajättämisestä seuraa negatiivisia sanktioita. Lastensuojelun Keskusliitto on todennut, että vaikuttaa siltä, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen pyritä aktiivisesti lastensuojelussa.

- Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. HuosTa – tutkimus totesi, että jopa 85 lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkästään huostaanotoista (lastensuojelukerroin), joten avohuollon tukitoimet jätettiin kehittämättä.

-Sijoitukset lisääntyvät koska olemassaolevat lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.

- Sijoitukset lisääntyvät koska lastensuojelu toimii häiriö-orientaatiolla. Perheistä löydetään vain se mitä etsitäänkin eri häiriöitä.

- Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvillä sijaishuollon piiloyrityksillä on välitön taloudellinen intressi ja juridiset mahdollisuudet lisätä sijoituksia.

- Sijoituksia lisää se, että lastensuojelun ja perhetyön taustaoletukset, teoriat, toimintakäytännöt, tutkimusmenetelmät ja työvälineet perustuvat vanhempia ja perhe-elämää patologisoivaan ja häiriö-orientoituneeseen psykoanalyysiin.

- Lastensuojelun epätieteelliset ja kotikutoiset arvioinnit tuottavat sijoituksia. Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.

- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat liian helppoja tehdä. Lastensuojelulain sijoituskriteerien ei tarvitse täyttyä eikä kukaan valvo, että perheelle tarjotaan lastensuojelulain edellyttämää tarpeenmukaista apua ennen , aikana tai jälkeen huostaanoton.

- Huostaanotot lisääntyvät koska huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään riippumattoman tuomioistuimen sijaan hallinto- oikeudessa , jossa asiantuntijajäseninä toimivat sosiaalityöntekijät ja jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia. Hallinto- oikeudet toimivat sosiaalityöntekijöiden kumileimasimina hyväksyen n. 94% huostaanottohakemuksista paikkakunnasta( = työn laadusta) riippumatta.

-Sijoitukset lisääntyvät koska ne mielletään virheellisesti auttamiseksi eikä sosiaalityöntekijöillä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita vääristä päätöksistä.

- Sosiaalityöntekijöiden puutteellinen koulutus ja ammattitaito lisää sijoituksia.

- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden oikeusturva on heikko eikä toimivia valitusreittejä ole olemassa.

- Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat helppo tapa turvata sosiaalityöntekijöiden selusta mahdollisia myöhempiä puuttumattomuussyytöksiä vastaan. Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta.

- Sijoitukset lisääntyvät koska perheiden arvostama ja tarvitsema konkreettinen kotiapu korvattiin perhetyöllä. Kotiavun takaavasta lakimuutoksesta huolimatta monilla kunnilla ei ole tarjota perheille kotiapua ja kotipalvelun työntekijät ovat usein entisiä perhetyöntekijöitä, jotka työskentelevät edelleen vanhalla häiriö-orientaatiolla sijoitusperusteita etsien.

- Suomessa elää yhä vahvana poislähettämisen kulttuuri, joka lisää ja oikeuttaa sijoituksia.

- Sijoituksia lisää sijaishuollon edunvalvonnalle otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen (lapsen oikeuksien diskurssi). Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

-Sijoitukset lisääntyvät koska sijoitukset ovat loistava ja lukuisia toimijoita hyödyttävä bisnes, jolla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tuki. Yhden lapsen keskimääräinen seitsemän vuoden huostaanotto tuottaa lastensuojelulaitokselle noin miljoona euroa ja sijaisperheelle noin 200 000 euroa.

Samaan aikaan kun sijoitukset jatkavat kasvuaan, lapset ja perheet voivat paremmin kuin koskaan aiemmin. Tutkimustiedon valossa väitteet suomalaisten perheiden syvenevästä pahoinvoinnista ovat puppua.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (ennen Optula) Rikollisuustilanne 2014 -katsauksen mukaan kaikissa pääryhmissä - omaisuusrikoksia lukuun ottamatta - rikosten määrä väheni. 

Suomessa fyysisen perheväkivallan määrän kehitys on ollut viime vuosikymmeninä erittäin suotuisa. 1980-luvun jälkeen toistetuissa niin sanotuissa uhritutkimuksissa sekä miehiin että naisiin kohdistunut vamman aiheuttanut väkivalta on vähentynyt voimakkaasti. Myös lasten kokema väkivalta väheni.

Lapsiin kotona kohdistuva kuritusväkivalta on dramaattisesti vähentynyt. 

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemän nuorisorikollisuuskyselyn mukaan nykynuoret ovat lainkuuliaisempia kuin aiemmat sukupolvet. Nuorten tekemät rikokset ovat vähentyneet selvästi viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.

Nuorten aiheuttamat häiriötapaukset ovat vähentyneet ja nuorten maleksiminen ja eräänlainen jengiytyminen vaikkapa ostoskeskuksissa on hävinnyt lähes olemattomiin. 

Päihdetilastollisen vuosikirjan mukaan alkoholin kulutus ja useat alkoholin käyttöön liittyvät haitat ovat edelleen vähentyneet.

Nuorten alkoholinkulutus on vähentynyt. Lääkärilehden mukaan alkoholin ja pillereiden yhteiskäyttö päihtymystarkoituksessa on lähes puolittunut kaikilla koululaisilla 16 vuoden aikana (lääkärilehti 30.10.2012)

Perhebarometrin mukaan perheiden kanssa vietetään aikaa enemmän kuin koskaan. Isät käyttävät entistä enemmän aikaa kotitöihin ja lastenhoitoon. 

Suomalaisten koulutustaso on noussut. Nykyisin perheet ovat koulutetumpia ja varakkaampia kuin milloinkaan ennen. He myös asuvat tilavammin kuin koskaan aiemmin.

Monet valistuneet kansalaiset ja tutkijat ovat ihmetelleet, miksi lastensuojelun ja psykiatrian asiakasmäärää ja kehitystä tulkitaan lasten ja perheiden ongelmien välittöminä kuvina. Samoin yllättävää on tarve psykologisoida ja yksilöllistää rakenneongelmia; lastensuojelussa käytössä oleva sanasto on enemmän yksilöiden puutteita kuin suhderakenteita konteksteissaan kuvaavaa.

Valitettavasti Suomessa lastensuojelujärjestöt, päättäjät, sosiaalialan toimijat ja media ovat lähteneet joukolla sijaishuollon edunvalvojiksi ja markkinoijiksi ja ylläpitävät näin osaltaan sijoitusten kasvua ja poislähettämisen kulttuuria.

http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/osaatko-vastata-paattaja-tiesitko-edes-tata-arvoisa-kansanedustaja

---

Päättäjät eivät halua tutkimustietoa

May 19, 2017, 8:19 am

≫ Next: Turku- laitosten luvattu linnake

≪ Previous: Sijoitusten määrä ampaisi nousuun

$

0

0

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

Tuomas Kurttila teki vuosi sitten hallitukselle aloitteen koulukoteihin sijoitettujen lasten kuulemisesta, mutta aloite ei ole edennyt kertoo Iltalehti.


Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila arvostelee avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Kyse on noin 300 lapsesta. Selvitys tehtiin, mutta siihen ei lapsia haastateltu, Kurttila kirjoittaa.
​
Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.

Kurttilan mukaan lastensuojelun asiakkaat jäävät myös usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.

Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.

Kurttila mainitsee kirjeessään kuulleensa jokin aika sitten, että kaksi lastensuojelun piirissä ollutta lasta oli tehnyt itsemurhan.
- Lastensuojelussa on kyse elämästä ja kuolemasta. Valittaisiin tuo elämä, Kurttila kirjoittaa.

Lokakuun liike kiittää Kurttilaa lasten kuulemisaloitteesta ja toivottaa voimia kamppailuun lastensuojelun päättäjien korruptiota, propagandaa ja välinpitämättömyyttä vastaan. On valitettavaa, että ministereille ikävien otsikoiden välttely on tärkeämpää kuin ihmisoikeuksien, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja yhteiskuntarauhan edistäminen. Toimittaja Tuula Malinin sanoin: ”Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta. Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi.” 

---

Myös julkistalouden professori Markus Jäntti on turhautunut suomalaiseen keskustelukulttuuriin ja tieteen vähättelyyn.

Jäntin mukaan tutkimustiedolla ei ole Suomessa mitään merkitystä politiikan teossa, kertoo Helsingin Sanomat.

Jäntti irtisanoutui tiistaina tehtävästään Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen Vattin professorina.

Yksi syy lähtöön on Jäntin turhautuminen siihen, miten vähän Suomen päättäjät arvostavat yhteiskuntatieteitä. Hän vertaa tilannetta Singaporeen, jonka parlamentaarikot ovat omaksuneet paljon käytännön piirteitä Britanniasta.
​ Demokraattisen parlamentarismin käytöstavat ja koristeet ovat itsevaltaisessa poliisivaltiossa pelkkää teatteria.

”Suomessa suhtaudutaan tietoon perustuvaan politiikantekoon samalla tavalla. Sitä ollaan tekevinään, mutta käytännössä tutkimustiedolla ei ole täällä juuri mitään merkitystä”, Jäntti sanoo.

Jäntti ihmettelee, miten vaikea monien on ymmärtää, että yhteiskunnalliset päätökset ovat viime kädessä poliittisia arvovalintoja. Kyse on siitä, mitä vaikutuksia ollaan valmiita hyväksymään ja miten niitä verrataan. Itse vaikutusten arviointi taas ei ole arvovalinta, vaan siinä pitäisi noudattaa tieteen sääntöjä.
​

---

Sosiaalipolitiikan Emeritus professori J.P. Roos on sosiaalipsykologi Anu Suomelan ja varatuomari Leeni Ikosen ohella vaatinut lastensuojeluun tutkimustietoa ja toimivia valitusreittejä jo kaksikymmentä vuotta- turhaan.
​
Tutkimustietoa ei vieläkään kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi lastensuojelussa (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013).Päätökset tehdään mielummin "hiljaiseen tietoon" ja organisaatiokäytäntöihin tukeutuen. 

Sosiaalityössä monet arvioinnit, tutkimukset ja selvitykset täyttävät pikemminkin fabrikoinnin ja tutkimusvilpin kuin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Tutkija Elina Pekkarisen ( 2011) mukaan lastensuojelusta puuttuu niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi.

Lastensuojelun tiedonkeruun sabotointi vaikuttaa tahalliselta. Professori Tarja Heino kertoo Talentian 30 päivää- liitteessä: ”Kun katson 30 vuoden aikajänteellä, on aina toistunut sama: juuri kun lastensuojelun tietopohja-asiaa on saatu valmisteltua askeleen verran eteenpäin, on tullut jokin organisaatio- tai lakiuudistus, joka on tehnyt valmistelut tyhjäksi”.

Sijaishuollon edunvalvojaksi ryhtynyt sosiaalihallinto on ottanut tehtäväkseen estää ja jarruttaa kokemusasiantuntijoiden tiedon keräämistä ja vastusti ankarasti vuosikymmeniä myöhässä toteutettua ensimmäistä sijaishuoltoselvitystä. Tapana on myös sensuroida ja/ tai vaieta kuoliaaksi lastensuojelun korporatistisen eturyhmätalouden edunvalvontaa uhkaava tieto ja kriittiset tutkimukset.

Lainsäädäntötyön kaapanneet lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset ovat varmistaneet, että lastensuojeluperheiden perus- ja ihmisoikeudet esim. oikeus perhe-elämään, terveydenhuoltoon, koulutukseen, asialliseen kohteluun ja palveluun tai oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin eivät toteudu lastensuojelussa. Poliitikot ja ETENE:n asiantuntijat puolestaan ovat pitäneet huolta siitä, etteivät valtion kaltoinkohtelemat saa kärsimyskorvauksia.

Niin lastensuojelun päättäjillä kuin työntekijöillä on usein hälyttävän heikko asiaosaaminen, ammattitaito ja lukeneisuus. Edes perustehtävää ei hahmoteta, ja ammattietiikkaa ja hyvän hallinnon periaatteita noudatetaan harvoin. Vahvaa on lähinnä asenteellisuus, tutkimustiedon torjunta ja muutosvastarinta.

Roosin, Suomelan, Ikosen jo vuosia ja Marraskuun liikkeen jo vuosikymmeniä vanhat välttämättömät muutosehdotukset odottavat yhä toteuttamistaan: 
​
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/vaaryyskirja.htm
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/huostaanottokirja.pdf
http://www.mv.helsinki.fi/home/jproos/matela.htm
http://www.kaapeli.fi/pesue/artikkeleita/kriittinen_kannanotto_95.htm
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/euroopan-ihmisoikeustuomioistuimen-havaintoja-sijaishuollossa-olevan-lapsen-kohtelusta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/62-lastensuojeluperheiden-asiantuntemus-kayttoon
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/57-muutos-alkaa-tampereelta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/13-hartiavoimin
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

---

Turku- laitosten luvattu linnake

June 17, 2017, 11:17 am

≫ Next: Takaa lapsille koulutus- lopeta sijaishuollon rahoitus

≪ Previous: Päättäjät eivät halua tutkimustietoa

$

0

0

Kuvanveistäjä Jani Rättyän Turun Lakkatien lastenkodille tekemässä Freedom- teoksessa tyylitellyt lintuhahmot lentävät ahtaasta laitosikkunasta vapauteen. Toisin on todellisuudessa.
Turku on yksi Suomen laitosvaltaisimpia kaupunkeja. Se ei näytä saavan kuriin sen paremmin Kupittaan väärinkäytöksiä kuin laitosvaltaisen lastensuojelunsa mielivaltaa ja alati kohoavia kustannuksia.

Turun seudun lastensuojelulla ja laitoksilla on paha maine

Turun pelätyimpiä lastensuojelulaitoksia lienee nykyisin lastensuojelupalveluiden edelläkävijäksi itseään mainostava Lausteen perhekuntoutuskeskus, jota käsitellään mm. Varastettu- lapsuus dokumentissa. 

Laitoksen historiaan kuuluivat ankara simputus, seksuaalinen väkivalta ja raa´at pahoinpitelyt. Lausteella, Kulhossa, Käyrässä tai Suvilinnassa Turun seudulla asuneiden sijoitettujen kokemuksista voi lukea Vuoden tiedekirjaksi viime vuonna valitusta Yhteiskunnan Tahra- teoksesta.

Kirjoittajien mukaan koulukodit voidaan nähdä osana valtiollisen uusrasismin järjestelmää. Siihen sisältyy mm. biologisiin ja yhteiskuntatieteellisiin käsitteisiin ja teorioihin perustuvia alistavia käytäntöjä, jotka kohdistuvat alhaisessa sosiaalisessa asemassa oleviin ryhmiin. Koulukoteja ja niissä vallinneita sorron ja alistuksen muotoja on perusteltu rotuopillisin ja sosiaalidarwinistisin ajatuksin, ja laitoksiin sijoitetuista valtaosa on kuulunut yhteiskunnan alaluokkaan, joihin on suhtauduttu kuin alempirotuisiin.

Huostaanotto on ollut yhteiskunnan tapa pitää kontrollissa huono-osaisimpia ja tuottaa heidän avullaan varoittavia esimerkkejä siitä, mitä normien rikkomisesta seuraa. Niin lapsia ja nuoria kuin heidän vanhempiaan on katsottu patologisoivasta näkökulmasta. Heidän valvontaansa, kontrolloimistaan ja eristämistään on perusteltu mm. kasvatustieteellisillä ja psykologisilla teorioilla. Koulukodit ovat osaltaan uusintaneet yhteiskunnan sosiaalista jakautuneisuutta.

Turun seudun nykyinen lastensuojelu on päässyt otsikoihin mm. Huostaanotetut Lainvastaisesti - HOL ry:n perustaneen Ani Leikoniemen kohtelun, venäläis-suomalaisen Robert Rantalan sijoituksen, Jorma Heikkisen valheellisen rikossyytteen, suurperheen vanhemmalle tehtaillun valheellisen rikossyytteen ja Huostaanotettu bisnes- dokumentin ansiosta.

Hämmentävää Turun seudun lastensuojelun fabrikoimissa rikossyytteissä ja muissa epäilyissä on sosiaalityöntekijöiden tarve leimata vanhempia seksuaalisesti poikkeaviksi. Insestikortti on kovassa käytössä ja yhdessä tapauksessa äidin kaikki miespuoliset tutut, jopa hänen oma veljensä oli virheellisesti kirjattu äidin ”miesystäviksi”.
Olisi kiinnostavaa tietää onko Turun seudun sosiaalityöntekijöitä koulutettu viime vuosina johonkin vanhemmuutta patologisoivaan ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavaan psykoanalyysipohjaiseen orientaatioon esim. perheterapiaan, kehoterapiaan tai traumaterapiaan? Vai onko valheellinen insestiepäily, jonka syytetty saa kuulla pahimmillaan vasta oikeuskäsittelyssä vain helppo tapa oikeuttaa rajoitustoimet ja pelata lapsen läheiset pois huostaanoton tieltä?

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoissa on oltu huolissaan vanhempien oikeusturvasta huostaanottotilanteissa: vanhemmat eivät saa aina edes perusteluja huostaanotolle.

– Asiakkaat eivät saa asianmukaisia päätöksiä asianmukaisessa ajassa. Tämä tietysti vaarantaa ihan suoraan heidän oikeusturvaansa, sanoo Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Aija Ström. Joskus vanhemmat saavat selville huostaanoton syyt vasta hallinto-oikeudessa.

Lastensuojelun kustannukset räjähtivät

Kuusikkokuntien eli kuuden suurimman kaupungin 2015 vertailuraportin mukaan lastensuojelun kustannukset nousivat Turussa 5,9 prosenttia – deflatoidut kustannukset 5,1 prosenttia – kun muissa kaupungeissa kustannukset laskivat.

Turku käytti vuonna 2014 lastensuojeluun lähes 43,6 miljoonaa euroa. Kustannukset jokaista 0–20-vuotiasta kohden olivat vertailukaupunkien korkeimmat, 1 219 euroa.
 Avohoitoon käytetään vähemmän rahaa kuin muissa kaupungeissa. Turussa osuus oli 15,5 prosenttia, muualla 20–29,8 prosenttia.

Sijoitusten osuus kokonaiskustannuksista on Turussa 84,5 prosenttia eli selvästi korkeampi kuin muissa suurissa kaupungeissa. Laitoshoito aiheuttaa suurimmat kustannukset kaikissa kaupungeissa.

Kustannukset nousivat siitä huolimatta, että asiakasmäärä väheni 2,1 prosenttia ja avohuollon uusien asiakkaiden määrä laski 5,8 prosenttia.

Turku erottuu joukosta myös siinä, että lastensuojeluilmoitusten määrä on ollut nousussa. Muissa suurissa kaupungeissa ilmoitusten määrä laski. Kolme neljästä ilmoituksesta on viranomaisten tekemä. 16–17-vuotiaista turkulaisista 18,0 prosenttia eli lähes viidennes oli lastensuojeluilmoituksen kohteena vuonna 2014. Osuus on selvästi korkeampi kuin muissa kaupungeissa.

Turku on ollut laitoshoitovaltainen kaupunki ja on edelleen. Laitoshoidon osuus lastensuojelun hoitovuorokausista on kuusikkokuntien selvästi korkein, 58,1 prosenttia. Turussa sijoitettuna oli 21,1 prosenttia lastensuojelun asiakkaista. Osuus on suurten kaupunkien korkein.

Turussa korostuvat sijaishuolto ja laitoshoito

Turun lastensuojelussa lisääntyivät räjähdysmäisesti sekä huostaanottojen määrä että kulut.
Lokakuun Liikkeen tietojen mukaan sijoitusten määrä on ampaissut jälleen nousuun koko maassa. Lisääntyneitä sijoituksia tuottavat mm. ennaltaehkäisevän työn, tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien ja toimivien valitusreittien puute, lastensuojeluperheiden heikko oikeusturva, usko tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon palvelulupauksiin ja poislähettämisen kulttuuri.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on kummastellut lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhdetta, joka on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin:
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.

Tutkimusjohtaja Petri Virtasen ja rehtori Taru Pätärin mukaan Turusta puuttuu toimiva matalan kynnyksen -malli. Lastensuojelutyö on edelleen jaettu omiin yksiköihinsä puhelinaikoineen ja pitkine ajanvarausjonoineen. Sosiaalihuoltolain muutoksesta huolimatta käytännön lastensuojelutyö vaikuttaa edelleen olevan vanhojen toimintakäytäntöjen vankina. Nykyisistä toimintatavoista – joiden vaikuttavuudesta ei ole välttämättä takeita – ei haluta luopua.

Omalle tyttärelleen Turun lastensuojelusta apua hakenut Taru Pätäri on turkulainen opettaja ja rehtori, jota kollegat, vanhemmat ja oppilaat kehuvat. Kunnallispolitiikassa häntä pidetään ”maailmanparantajana”, joka ei hymistele.
– Minusta Turussa ei ole lainkaan ennaltaehkäisevää lastensuojelua. Ennaltaehkäisevä työ tarkoittaa, että ennen kuin – ei vasta kun.
Pätärin mielestä hänen oma lastensuojeluprosessinsa oli erittäin rankka ja liian pitkä. Hän kokee, ettei lastensuojelussa tapahtunut ensin mitään ja sitten kun raskas koneisto pyörähti liikkeelle, perhe jäi sen rattaisiin.
– Minua pelottaa, saanko tytärtäni enää takaisin. Lastensuojelussa työntekijät vaihtuvat ja uusi voi nähdä tilanteen aina toisin.
Hän toivoo, että lastensuojelussa painopiste olisi prosessin alkupäässä eli perhe saisi apua nopeasti ja riittävästi. Silloin voitaisiin välttyä yhteiskunnalle kalliilta huostaanotoilta, jotka jättävät arpensa niin lapseen kuin vanhempiin. Niin ei käynyt ainakaan heidän tapauksessaan.
Avi on antanut Turulle huomautuksen lastensuojelun määräaikojen viiveistä.

Laiton vallankäyttö ja hallinto- oikeusmenettely kasvattavat huostaanottojen määrää

Perheiden puolustaja- palkinnon vuonna 2016 saanut lastensuojelujuristi Outi Mannonen toteaa, että lastensuojelu noudattaa heikosti lakia. Väärin perustein ja mielivaltaisesti tehtyjä kiireellisiä sijoituksia on yllättävän runsaasti, hän väittää.
Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet Mannonen ja varatuomari Leeni Ikonen kertoivat Turun Sanomissa, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppuen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.

Molemmat juristit kritisoivat vuonna 2008 voimaan tullutta lastensuojelulakia, joka heidän mukaansa vei sosiaalityöntekijän vallan huippuunsa. Ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos.

Juristit kritisoivat voimakkaasti lastensuojelutuomioistuimena toimivaa hallinto-oikeutta, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia. Huostaanoton perusteluksi voivat heidän mukaansa riittää sosiaalityöntekijöiden tekemät asiakaskirjaukset.
Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista. Turun hallinto-oikeuden asiantuntijajäsen professori Leo Nyqvist kertoi 30 päivää -lehdessä toimittajalle hallinto-oikeustyöskentelystä: ”Vaikka voisi sanoa, ettei intuitiivinen näkökulma ole kovin ammatillinen, jollakin tavalla se painottuu. Olisiko tämä sitä hiljaista tietoa, jota on vaikea sanoittaa.”

Juristien mielestä lastensuojeluasiat pitäisi käsitellä käräjäoikeuksissa.
– Käräjäoikeudessa väitteitä esittävän tulee näyttää väitteensä toteen. Hallinto-oikeudessa todistustaakka on perheellä, ei huostaanottoa hakevalla viranomaisella, Ikonen perustelee.

Varatuomari Outi Mannosen mielestä lastensuojelutyöntekijät saavat tietoja liian helposti, vaikka heillä ei ole ammattitaitoa ymmärtää tiedon, esimerkiksi lääketieteellisen diagnoosin, merkitystä.
”Nuorelle luvataan, että terapeutti on vaitiolovelvollinen. Häneltä salataan, että vieras sosiaalityöntekijä voi saada kaikki luottamukselliset asiakaskirjaukset käsiinsä ja koota niistä perusteita huostaanotolle. Oikeuden istunnoissa nuoren salaisuuksia käsitellään vanhempien ja ulkopuolisten kuullen. Luuletteko, että hän enää uskoutuu vieraalle?” 

Mannosen mukaan sosiaalityöntekijät vuotavat usein hoitotahoille oletuksiaan asiakkaastaan näiden selän takana: "Jotkut lääkärit kirjaavat sosiaalityöntekijän luulot faktoina asiakkaan papereihin eteenpäin siten, että asiakas ei sitä tiedä eikä siksi osaa korjata virheellisiä tietoja. Arat asiat ja katteettomat luulot leviävät.”

Myös pitkään alalla toimineen sosiaalityöntekijän Niina Nurmelan mukaan sosiaalityössä tapahtuu laitonta vallankäyttöä.
Nurmela kertoo, että asiakasta kyykytetään esimerkiksi pimittämällä hänestä tehtyjä merkintöjä.
Laitonta vallankäyttöä harjoitetaan myös siten, että asiakkaalta ei tarkisteta asioiden todellista laitaa, vaan sosiaalityöntekijä tekee omia tulkintojaan perheen tilanteesta.

Nykyään sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Nurmelan mielestä sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.

Turussa vastustetaan laitoshoidon vähentämistä

Turun kaupungilla on yhdeksän kaupungin omaa lastenkotia, joista seitsemän on pitkäaikaisyksikköä ja kaksi vastaanottoyksikköä. Yksiköt ovat Mäntymäen perhekeskus, Pienten lasten vastaanottokoti, Lakkatien erityislastenkoti, Puolukkatien lastenkoti, Luostarinkadun lastenkoti, Makslankadun lastenkoti, Moikoisten lastenkoti, Vakka-Suomentien lastenkoti ja Virusmäentien lastenkoti.
Lisäksi Turun seudulla toimii lukuisia yksityisiä lastensuojelulaitoksia.

Lastensuojelun laitoshoidon vähentäminen on kohdannut Turussa ankaraa vastustusta erityisesti Vasemmistoliiton taholta vaikka työläiskaupunki Imatran ihme toteutui nimenomaan lastensuojelun laitospaikkoja vähentämällä ja ennaltaehkäisyyn panostamalla.

Imatralla vuosittainen huostaanottojen määrä on laskenut. Imatran kaupunki on myös saanut merkittäviä rahallisia säästöjä panostamalla ennaltaehkäisevään työhön, jonka ansiosta erittäin kallis laitoshoito on vähentynyt.
Vuonna 2009 Imatralla huostaanotetuista lapsista 40 prosenttia oli laitoshoidossa. Nyt heistä on laitoksissa 33 prosenttia.

Think Child Safe- kampanjan mukaan laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Save the Children- järjestön mukaan laitokset ovat usein turvattomia lapsille ja altistavat heitä laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia. Pitkäaikaisen laitoshoidon seurauksena nuorilla ilmenee usein sopeutumisvaikeuksia, kodittomuutta, työttömyyttä, masennusta, rikollisuutta ja korkeita itsemurhalukuja. YK ei enää suosita pienten lasten sijoittamista laitoshoitoon lainkaan.

Miksi Turku haluaa haluaa tutkimustiedosta ja YK:n suosituksista huolimatta panostaa huostaanottoihin ja lasten laitoshoitoon?

Lastensuojeluperheiden tukea Turun seudulla kehittää Huostaanotetut Lainvastaisesti-HOL ry:n lisäksi Pelastakaa Perheet ry :https://pelastakaaperheet.wordpress.com/yhdistys/

Tietoja koulukodeista:
http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Koulukodit_ja_kasvatuslaitokset

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/j-p-roosin-blogi/sijaishuolto-viimeinen-laitosten-linnake
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/huolia-turussa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/hyva-hallinto-ja-turun-virkamiesketkut
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/turun-lastensuojeluillassa-95-julkistetaan-vuoden-vieraannuttaja-viel-ehtii-vastata-kyselyyn
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perusturvakuntayhtyma-akselille-taytantoonpanomaarays-avilta-pidennetty-oppivelvollisuus-ei-siirra-perusopetuksen-aloittamista-vuodella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sumuverhopalkinto-salailukulttuurin-edistamisesta-turun-psykiatrisille-palveluille
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana

---

Takaa lapsille koulutus- lopeta sijaishuollon rahoitus

June 13, 2017, 2:41 am

≫ Next: Sijaishuollon sadistinen kiristys

≪ Previous: Turku- laitosten luvattu linnake

$

0

0

Anna-Liisa Koisti- Auer

SOS- lapsikylissä unelmoidaan vaan ei uudistuta

SOS- lapsikylän väittämään vaikeutuneista perhetilanteista tahdonvastaisten huostaanottojen selittäjänä voi suhtautua samalla varauksella kuin sen taannoiseen väittämään, että Suomessa lähes 17 000 lasta ei voisi elää kotonaan.

Puolueettomiksi lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten ja -edunvalvojien mainosten mukaan Suomi on täyttymässä riskiperheistä. Tutkimustieto ei tue väitettä.

Älä tuota riskiolosuhteita- älä tue sijaishuoltoa

– "Mie sainkin olla lähinnä sisällä, pyykätä ja tehä ruokaa. Aivan hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki", Hely muistelee SOS-lapsikylän perhekuntoutustaan joka kesti luvatun kuukauden sijaan vuoden.

SOS-lapsikylän lastensuojelupalvelut kattavat sijoitukset lapsikyliin ja sijaisperheisiin, perheterapauttisen perhekuntoutuksen, kyseenalaisen MIM- vuorovaikutustestin sisältävän Theraplay- terapian, leiritoiminnan, asumisharjoittelun, valvotut tapaamiset, kotiopetuksen ja jälkihuollon. SOS-Lapsikylä toimii myös turvapaikkabisneksessä ja on perustanut kolme ryhmäkotia alle 16-vuotiaille ilman huoltajaa tuleville lapsille.

SOS-Lapsikylän perinteiset lapsikylät sijaitsevat Kaarinassa, Punkaharjulla, Vihannissa ja Ylitorniolla. Jyväskylässä toimii nuoriso-osasto, jossa on myös yksikkö maahanmuuttajanuorille sekä perhekuntoutusyksikkö. Uusia integroituja lapsikyliä rakennetaan Espooseen, Vantaalle ja Kuopioon ja Tampereelle.

SOS-lapsikylävanhemmuus voi olla pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta ja läpi lapsen elämän kestävä ihmissuhde. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Keskeinen 52 haastatellun esittämä kritiikki kohdistui lapsikylä-äitien ja lapsikylävanhempien valintaan sekä heidän vaihtuvuuteensa. Kielteisistä muistoista eniten yksittäisiä mainintoja oli koti-ikävän ja lapsikylän sääntöihin sopeutumisen osalta . Kaksi haastateltavaa on myös tuonut esiin lapsikyläperheessä tapahtuneen seksuaalisen hyväksikäytön ( mt.,30).

Kausaalisuhteesta vaikeiden perhetilanteiden ja huostaanottojen välillä on puutteellinen näyttö. Johanna Hiitolan (2015) väitöskirjatutkimuksen mukaan huostaanottoja määritteli konkreettisten tapahtumien ja lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. vanhempien koulutus ja varallisuus. HuosTa- tutkimuksessa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi todettiin vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%). Jopa 85% lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta (THL, 2016, 7).

Anna- Liisa Koisti- Auer harmittelee blogitekstissään omaa puuttumattomuuttaan kaltoinkohteluun sijaishuollossa niin vakuuttavasti, että voisi luulla hänen anovan Ne bis in idem – suojan laajentamista virkarikoksiin: "Melkein ensimmäisiä tehtäviäni oli ”pahantapaisen” nuoren pojan huostaanotto ja kuljettaminen koulukotiin. Koulukodissa meidät otti vastaan ”vuorenkokoinen” koulukodin johtaja. Johtaja katsoi hintelää, pienikokoista poikaa, tarttui lapiomaisella kädellään tämän rintamukseen, nosti korkealle seinää vasten ja sanoi: ”Täällä minä määrään ja sinä tottelet”. Epäselväksi ei jäänyt, mitä hän tällä tarkoitti ja mitä tottelemattomuudesta seuraisi..En tiedä, mitä tapahtui sille koulukotiin sijoitetulle pojalle. Pahoinpideltiinkö häntä? Joutuiko hän suljetuksi tallin hevospilttuuseen ja hakattiinko häntä raipalla, kuten seminaarissa mukana ollut Toni kertoi omista kokemuksistaan samaisessa koulukodissa? Voin pahoin kun ajattelen, mitä tuo hento pieni poika on voinut joutua kokemaan ja miten minä olen osasyyllinen siihen. Minä näin ja tulin tietoiseksi väkivallan mahdollisuudesta. Kun näkee, tulee vastuulliseksi. Minä näin, enkä puuttunut."

Lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin Koisti-Auerilla olisi SOS- lapsikylän lastensuojelupäällikkönä asiantuntijastatus, valta ja mahdollisuudet puuttua kaltoinkohteluun lastensuojelussa mutta hän ei tunnu tunnistavan kaltoinkohtelun moderneja muotoja ja toivoo lakisidonnaisuuden sijaan sosiaalityöntekijöiltä "jämäköitä otteita" , " rajuja päätöksiä" ja yhteydenpitorajoituksia lasten ja vanhempien välille ratkaisuksi lisääntyneisiin tahdonvastaisiin huostaanottoihin.

Huomaamatta on jäänyt, että lisääntyvät ja pitkittyneet sijoitukset, lastensuojelun huono maine ja vaikuttavuus samoin kuin perheiden vaikeat tilanteet ja valitusten lisääntyminen ovat usein tulosta ilman tutkimustietoa tai asiakasosallisuutta tehdyistä lastensuojelussa suosituista ”perhearvioinneista ”, "jämäköistä otteista" ja lainvastaisista " rajuista" päätöksistä ja tapaamisrajoituksista , joita Koisti- Auer suosittelee sosiaalityöntekijöille lastensuojelulain perheiden yhteydenpidon tukemisvelvoitteista, oikeusasiamiehen varoituksista ja EIT- tuomioista huolimatta.

Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaiskasvattajia ei lastensuojelussa koeta "vaikeiksi" eikä riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta. Sijaishuoltosopimus ja/tai vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa sijaiskasvattajat riskittömien ja riittävän hyvien vanhempien luokkaan 1000 000 000 vuosittaisten hoitovuorokausimaksujen, 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.

Samaan aikaan biologisilla vanhemmilla on vaikeuksia saada edes peruspalveluja ja vanhempien toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi (mm. Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ).

Think Child Safe- kampanja muistuttaa, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Save the Children ilmoittaa Institutional care- the last resort esitteessään, että ” lapsia hoidetaan parhaiten joko heidän omissa perheissään tai perheenomaisissa olosuhteissa heidän omissa yhteisöissään ja varoittaa, että ”lasten sijoittaminen lastensuojelulaitokseen vaarantaa heidän terveytensä ja kehityksensä altistaen lapsia laiminlyönneille, väkivallalle ja seksuaaliselle hyväksikäytölle, joka jää usein raportoimatta ja vaille seuraamustoimia. Pitkäaikaisen laitoshoidon seurauksena nuorilla ilmenee usein sopeutumisvaikeuksia, kodittomuutta, työttömyyttä, masennusta, rikollisuutta ja korkeita itsemurhalukuja."

Vaikka lukuisat tutkimukset todistavat, että lapset kokevat sijaishuollossa kaltoinkohtelua, kiusaamista, leimaamista ja syrjintää ilman puuttumista tai toimivia valitusreittejä, Suomessa riittää poliittista tahtoa ja hallinnollista tukea lasten massasiirtoihin kodeistaan sijaishuoltoon.
Päättäjät eivät halua tutkimustietoa sijaishuollon oloista, eivät lopettaa kaltoinkohtelua sijaishuollossa, eivätkä taata lastensuojeluun ajetuille perheille palveluja tai edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa.

Sijoitukset, joita ei ole lukuisista lupauksista ja projekteista huolimatta yritettykään vähentää tai lopettaa ovat jälleen kasvussa.
SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää sijoitusten ehkäisynä valheellisesti mainostetun perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa, mutta Espanjassa lapsen sijoitus on vain yksi osa perheelle tarjottujen palveluiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on palauttaa perhe yhtenäiseksi. Olisiko meidänkin mahdollista nähdä sijaishuolto osana perhetyötä sen sijaan että näemme perhetyön osana sijaishuoltoa?

SOS-lapsikylän laatukoordinaattori Johanna Hedman väittää, että laadukas lastensuojelu antaa lapsille mahdollisuuden unelmoida. Valitettavasti SOS- lapsikylissäkin lastensuojelun välttämättömät muutokset esim. sijoitettujen koulutuksen varmistaminen jäävät unelmoinnin tasolle. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

SOS- lapsikylän tavallinen arki- vapaa-ehtoista alistumista jatkuviin väärinkäytöksiin?

SOS- lapsikylän uudessa Lahjoita unelma lapselle- varainhankintakampanjassa kerrotaan, että "jos perusturva ja usko huomiseen puuttuu, lapsen on mahdoton unelmoida paremmasta".
Lasten ei tarvitsisi vain unelmoida paremmasta, mikäli sijaishuollon kaltoinkohtelua selvittäneen työryhmän toimintasuositukset esim. "Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen" tai "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä" otettaisiin käyttöön sijaishuollossa. Tällä hetkellä yksikään suosituksista ei toteudu eikä SOS- lapsikylä ole myöskään korjannut vanhoja väärinkäytöksiään, joista Hely Harvistolan tapaus lienee kammottavin esimerkki.

Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen. 

Heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.

Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa ja pirstaloituneesta, häiriöorientoituneesta palvelujärjestelmästä puuttuu ennaltaehkäisevä tuki, tutkimustieto, valvonta, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä, koordinaatio ja toimiva johto.

Brasilian hallituksen selvityksen (2003) mukaan keskimäärin joka neljäs lapsi oli huostaanotettuna perheensä köyhyyden vuoksi. ATD-Fourth World –järjestö on päätynyt samanlaisiin tuloksiin mm. Ranskassa ja muualla Euroopassa. Riitta Högbackan mukaan myös syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

"Köyhien lasten ihmisoikeuksia on siis rikottu kahdesti. Heidän perheensä ovat jäänet ilman tarvitsemaansa tukea, ja lapset on väärin perustein erotettu perheistään", kertoo englantilainen kansainvälinen lastensuojelukonsultti Nigel Cantwell. Sijaishuollon päätyttyä monet nuoret kokevat, ettei heillä ole riittäviä valmiuksia itsenäiseen elämään ja että heidän jälkihuoltonsa on puutteellista. Englannissa vain 6% sijaishuollossa olleista lapsista jatkaa opintojaan kun koko ikäluokasta jatko-opintoihin hakeutuu 40 prosenttia lapsista. Noin neljänneksellä maan vangeista on sijaishuoltotausta, kertoo Cantwell." Järjestelmät, jotka tuottavat tällaisia tuloksia, vaativat perusteellista uudelleenarviointia lasten ihmisoikeuksien näkökulmasta", Cantwell painottaa.

Monissa maissa uskotaan vieläkin, että pelkän asunnon ja ruoan tarjoaminen sijaishuollossa olevalle lapselle riittää. Ongelman taustalla on Cantwellin mukaan lahjoittajia ja järjestöjä, joiden toiminta perustuu hyvin yksinkertaiseen näkemykseen lapsen tarpeista ja hyväntekeväisyysajatteluun. Ironista kyllä, näin tapahtuu maissa, joissa lastensuojelun laitoshoitoa on muutoin ajettu alas.
Lastensuojelujärjestöjen toiminta lapsen oikeuksien edistämiseksi vailla seurantaa, tutkimusta ja puuttumista ihmisoikeusloukkauksiin ei hänen mukaansa riitä.

SOS- lapsikylän blogistien mukaan "keskeistä on taata sijoitetulle lapselle mahdollisuus tavalliseen arkeen, turvallisiin ihmissuhteisiin ja oikeuteen rakentaa omaa elämänhistoriaansa tasa-arvoisessa asemassa toisten lasten kanssa", jolla SOS- lapsikylän blogistit tarkoittavat- ei tasa-arvoista mahdollisuutta koulunkäyntiin, yhteydenpitoon omaisten kanssa , terveydenhuoltoon tai oikeusturvaan vaan- mahdollisuutta lavastaa sijoitetuille tavallinen lapsuus ja normaali perhe-elämä täyttämällä sijoitettujen valokuva-albumit noin kahden vuoden välein vaihtuvien sijaisvanhempien (Pösö & Puustinen-Korhonen, 2010) kuvilla biologisilta vanhemmilta kysymättä.

SOS- lapsikylän ja Varkauden kaupungin uusi hanke toistaa lastensuojelun huonoksi havaittuja käytäntöjä yhdistelemällä sairauskertomusjärjestelmiä lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön tarpeisiin tilanteessa ,jossa yli 10% lapsista on lastensuojelun asiakkaina ja kaupunki on varannut lähes 3000 000 euroa lasten kodin ulkopuolisiin sijoituksiin ja vain pari sataa tuhatta euroa avohuollon tukitoimiin.

”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua ”, Varkauden sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto väittää ja lupaa, että "Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä". Lastensuojelun kokeneimmat huostaanottotehtailijat on jo siirretty asiakkuuksien "etulinjaan", tunnistamaan ja "sammuttamaan" Kati Palsasen ja Jonna Heliskosken kuvittelemia " lastensuojelullisia tulipaloja".

SOS- lapsikylän uusi asiakkaiden rekisterimerkintöjen levittelyn ja fabrikoinnin viranomaisten kesken mahdollistava aggressiivinen varhaisen puuttumisen hanke tuottaa parhaillaan ja myös tulevaisuudessa ei- aiottuja seurauksia esim. fabrikoituja lastensuojeluilmoituksia ja -lausuntoja ja laittomia kiireellisiä ja pysyviä sijoituksia.

Valtamedia on kompannut vastentahtoisista huostaanotoistaan kuulun SOS- lapsikylän kampanjointia vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien yksi voimakkaimpia lasten huostaanottoon sopeutumista kuvaavia esimerkkejä oli alistuminen, jota vaaditaan lastensuojelun asiakkailta jo arviointivaiheessa "arviointitottelevaisuutena". Äidit suostuivat melkein mihin tahansa saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (mt., 175).

Valitettavasti äitien alistuminen arveluttaviin viranomaispäätöksiin ja yhteistyöhalukkuus ei johtanut huostaanottojen purkamiseen. SOS-lapsikylissä kuten muuallakaan lastensuojelussa ei pyritä aktiivisesti lakisääteiseen perheiden jälleenyhdistämiseen. Kotiutusprosentti on vain noin 8. Käytännössä riittää se, että kerran tai kaksi vuodessa pidetään neuvottelu, jossa lausutaan (usein jo etukäteen tehty) päätös sijoituksen jatkamisen tarpeesta.
Monissa tapauksissa ei perheen tilannetta koskaan tutkita sen jälkeen, kun lapset on saatu sijoitettua. Ei, vaikka perheeseen olisi syntynyt uusia lapsia, eikä perheellä ole tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle.

Suomalaiset veronmaksajat tukevat ylikansallista sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”. Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon? Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen eikä siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa?
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutusurat, estävän asianmukaisen terveydenhoidon  ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavan myöhempää selviytymistä.

Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitsemansa terapian perheelle ja lapsilleen?

Lastensuojelun asiakkuus ja sijoitus estää ja hankaloittaa koulunkäyntiä ja palvelujen saantia

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.
Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja koulukiusaamisesta ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja järjestöjen palveluihin pääsyä.

Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia. Tavaksi on tullut painostaa vanhemmat erilaisiin huostaanottoperusteita etsiviin ja keksiviin perhe- ja vanhemmuudenarviointeihin ja perhekuntoutuksiin, jotka edellyttävät normaalin arjen katkaisua ja jopa asunnosta ja työpaikasta irtisanoutumista. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi."
SOS-Lapsikyläkin ryhtyy käynnistämään Rovaniemelle intensiivisen perheterapeuttisen perhekuntoutuksen yksikköä. Toiminta käynnistyy syksyn 2017 aikana. 

Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet.
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69).

 SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehdessä poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi "tietää", etteivät lastensuojelulapset ole ysin oppilaita ja että heidän huonon koulumenestyksensä syy on perheiden henkinen köyhyys ( 3/2016).

Esimerkki SOS- lapsikylän toiminnasta sijoitetun lapsen koulu- ja kontakti-unelmien katkaisemiseksi

Sijoitetun äiti kirjoittaa:
"Lapsi asuu SOS-lapsikylän perheessä miettien, miksi ei pääse kotiin ja yrittää keksiä selityksiä miksi hänet on viety kotoa Tampereelle. Lain mukaanhan niin ei saa olla mutta mitään lakia ei oikeasti ole voimassa. Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa. Tampereen kouluviranomaiselle on ilmoitettu, että huoltaja hyväksyy ylimääräisen esiopetusvuoden vaikka toimitin kirjallisena siitä eriävän mielipiteen koska sossut eivät kirjanneet mielipidettäni totuudenmukaisesti "asiakassuunnitelmaansa"..

Jyly menetti sepitetyssä huostassa ystävänsä, nyt suree taas menetettyjä kaverereitaan jotka menivät kouluun, ja hän ei tykkää olla "päiväkotilaisten" kanssa. Yksi huostan peruste oli että Jylyllä ei ollut riittävästi ikäkautista seuraa kun kotona ei käynyt kavereita. Hän oli ikäistensä kanssa eskarissa 7,5 tuntia joka arkipäivä hyvässä (kielen)kehitystä tukevassa pienryhmässä. Sijaishuollossa hän on ollut 4-tuntisessa tavallisessa eskarissa eikä sijaisperheessä käy kavereita. 
Sijaishuollossa( SOS- lapsikylän sijaisperhe) tutkimukset on jätetty hoitamatta koska Jylyn ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet on haluttu selittää kotiolojen aiheuttamiksi oireiksi ja huostaanoton perusteeksi. Jyly on ollut sijaishuollossa 9 kk eikä hän ole saanut siellä lainkaan toimintaterapiaa. 
Lapsi on hukassa huostassa mutta mistään ei saisi olla eri mieltä, koska sossuilla on kaikki valta. 

Lapsi suree, kotiväki suree ja lapsen kehitys on laiminlyöty. Mutta huostabisnes on ainoa laki ja tarkoitus..

Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehtivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. Henkinen väkivalta lasta kohtaan koti-ikävästä rankaisemalla on äärimmäisen laitonta mutta ei ole ketään joka lapsen oikeuksista huolehtisi kun äidillä ei ole mitään sananvaltaa eikä hallinto-oikeus tulkitse lastensuojelulakia vaan kirjaa sossujen papereista sopivat osat että saadaan huostaanotto. Sossujen valitsema edunvalvoja ei ole lapsen ajatuksia ja mielipiteitä kirjannut kuten hänen tehtävänsä olisi, mutta ei ole mitään tahoa joka valvoisi väärinkäytöksiä. Hallinto-oikeus hyväksyi sepitetyt paperit todisteista välittämättä, nimittäen sepityksiä "epätarkkuuksiksi". 

Eikä tätä kaikkea saisi sanoa koska tämä kaikki todistaa väärää ja yhteistyökyvytöntä asennetta sosiaalihenkilöitä kohtaan.
Valituksestani Sisä-Suomen aluehallintovirasto totesi että Jylyn koulunkäynnin lykkäämiselle ei ole laillisia perusteita. Se ei vielä auttanut vaan AVIn piti antaa täytäntöönpanomääräys ennenkuin Jylyn vastaava sosiaalityöntekijä huolehti hänet kouluun 2017 kevätlukukauden alusta..Jylyn mukaan koulu sujuu hyvin, sijaisperheeltä tulee viestiä että se on "kauheata" ja "yritetään sinnitellä".

Sote-Akselilla on edelleen valitukset käsittelyssä Vaasan hallinto-oikeudessa. Toisessa vaaditaan Jylyn koulupäätöksen kumoamista. Toisessa valitetaan siitä että minut, joka olen se henkilö jolta Jylyä on pitänyt huostaanotolla suojata, on hyväksytty osapuoleksi kouluasiassa kun valituksestani päätettiin että Jyly pääsi kouluun. "

SOS- lapsikyliin sijoitetuista lapsista jopa yli puolet on otettu huostaan pakolla. Lisääntyvissä tahdonvastaisissa huostaanotoissa lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista. Koisti-Auerin mukaan kehityssuunnan taustalla on- ei kansalaisten oikeusturvan puute huostaanottotilanteissa vaan- yleistyneet hankaluudet vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Koisti-Auerin mukaan sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan- ei parempia vuorovaikutustaitoja tai laintuntemusta- tai -kuuliaisuutta vaan- yhä jämäkämpiä keinoja, kuten yhteydenpitorajoituksia vanhempiin, tilanteiden ratkaisuun. Hän huomauttaa, että kehitykseen vaikuttaa myös asiakkaiden tietoisuuden kasvu.
- Vanhemmat penäävät oikeuksiaan, eivätkä alistu viranomaisten päätöksiin samalla tavoin kuin ennen. He myös käyttävät valitusprosessia useammin hyödyksi.

Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että lastensuojelujärjestelmän rakenteellista väkivaltaa ja oikeusturvapuutteita on lupa selittää asiakkaiden "vaikeudella", tietämättömyydellä, vaikutushaluilla ja valitusmahdollisuuksilla.

SOS- lapsikylän ja muiden sijaishuoltojärjestöjen rahoittajat ovat toteuttaneet Koisti- Auerin unelman.
PRIDE- valmennusten ja lastensuojelujärjestöjen junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin vaikeutunut. Lakien noudattamista vaativia ja viranomaismielivaltaa vastustavia vanhempia rangaistaan sijaishuollossa nykyisin laittomien tapaamisrajoitusten lisäksi vihapuheella, viranomaisvastaisen leimoilla, mielenterveysdiagnooseilla ja rikossyytteillä. Koisti-Auerin suosittamien jämäköiden otteiden ja rajujen päätösten seurauksena moni lapsi ja  vanhempi erotetaan satojen kilometrien päähän toisistaan tai passitetaan tarpeettomasti psykiatriseen hoitoyksikköön tai pakkohoitoa muistuttavaan perhekuntoutukseen.

Helyn ja Jylyn tapaukset pakottavat kysymään, miksi lastensuojelu rikkoo yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan vai onko lastensuojelun perustehtäväksi jo vakiintunut sijaishuollon asiakashankinta ja edunvalvonta?

Miksi lastensuojelun asiantuntijat tunnistavat lasten kaltoinkohtelun vain perheissä muttei sijaishuollossa ja miksi kaltoinkohtelusta tunnistetaan vain vanhoja mutta ei uusia muotoja?

Miksi sijoitetuille ei vieläkään pystytä takaamaan mahdollisuutta kykyjä ja toiveita vastaavaan koulutukseen?

Miksi moraalista kannanottoa tai anteeksipyyntöä asiantuntijan tai viranomaisen väärinkäytökseen voi odottaa vasta kun syyteoikeus on vanhentunut ja kaikki muutkin viralliset asiantuntijajärjestöt ovat esittäneet viralliset pahoittelunsa, jotka ovat usein vain kiusallisista tilanteista livahtamiseen tarkoitettua kukipaso (kuuntele, kiitä , pahoittele, sovi jotain) - tekniikkaa?

Miksi kansalaisten valitukset eivätkä edes EIT- tuomiot johda lasten oikeuksien toteutumiseen, oikeusturvaparannuksiin tai toimiviin valitusreitteihin lastensuojelussa?

– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, varatuomari Leeni Ikonen kysyy.

Hyvä koulussa/päivähoidossa/ sairaalassa työskentelevä

Seuraavan kerran kun lastensuojelun työntekijä vihjaa "perheestä, joka pitäisi saada avun pariin" tai lätkäisee eteesi lomakkeen, jonka nimi on lastensuojeluilmoituksen ilmoitusosa tai lausunto sijaishuoltoon sijoittamisen tueksi, suojele oikeusvaltioperiaatteita ja kansalaisten luottamusta omaan ammattialaasi, -taitoosi ja -etiikkaasi ja kieltäydy kohteliaasti ilmoittaen, että haluat ensin tutustua/ keskustella asiat selviksi perheen kanssa kahden kesken.

Älä suostu rikkomaan voimassaolevia lakeja ja hyvän hallinnon periaatteita lastensuojelun vaatimusten ja valheellisten lupausten vuoksi.

Auta asiakastasi! Älä sysää asiakastasi lastensuojelujärjestelmään, joka tuhoaa usein ihmisten lähisuhteet, koulutuspolut, terveyden ja oikeusturvan , joka liian usein estää tarpeenmukaisen avun saamisen ja jonka oikeusasiamies on todennut yhdeksi Suomen suurimmista ihmisoikeusongelmista. 

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Sijaishuollon rahoittaminen ja tukeminen tuottaa lisää hajotettuja perheitä, riskiolosuhteita ja sijoitettuja, joilla ei välttämättä ole todellista sijoitustarvetta.

Jokaisella pienellä tytöllä ja pojalla on oikeus hyvään lapsuuteen. Tukemalla suoraan perheitä autat lapsia ja nuoria kasvamaan turvassa , käymään koulua ja toteuttamaan päämääriään.

Sijaishuollon valheellisten lupausten ja unelmien rahoittamisen sijaan voit antaa lapsille ja perheille tarpeenmukaista tukea ja konkreettisia toimintamahdollisuuksia.

Ajattele - älä lahjoita sijaishuollolle.
http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/

---

Sijaiskasvattajia ei pitäisi syyttää sosiaalityön laittomuuksista. Tässä 16 lapsen SOS-lapsikylä-äiti Nella.

---

Lue myös: 
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi

Sijaishuollon sadistinen kiristys

June 16, 2017, 12:53 am

≫ Next: Systeeminen lastensuojelun toimintamalli: systemaattista syrjintää ja rakenteellista väkivaltaa?

≪ Previous: Takaa lapsille koulutus- lopeta sijaishuollon rahoitus

$

0

0

Dozierin pojat ja Tuamin tytöt eivät enää osoita sijaishuollon pelkäämää koti- ikävää. Vastaavaa kohtelua Suomessa kokeneista Lausteen pojista ja Tiilinummen tytöistä harva jaksoi elää ja vielä harvempi kertoa kohtelustaan.
Väkivalta sijaishuollossa ei ole kadonnut minnekään. Edelleen ahkerassa käytössä ovat kiristys, uhkailu ja vaientaminen. Myöskään sijoitettujen koulutusta ja terveydenhuoltoa ei ole saatu kuntoon.

Kaipauksen ja koti-ikävän  tukahduttaminen lastensuojelulasten kouluun ja terveydenhuoltoon  pääsyn ehtona

"Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa..
Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. "  sijoitetun äiti

Monissa sijaishuoltopaikoissa mm.  SOS- lapsikylässä pelätään sijoitettujen lasten koti- ikävää niin paljon, että pienimmätkin kaipauksen tunteet kirjataan sopeutumattomuudeksi ja  kaipauksen tunteiden osoittamisesta rangaistaan niin lapsia kuin näiden vanhempia.

Sijoitetuilta lapsilta ja vanhemmilta vaaditaan koti- ikävän ja kaipauksen tunteiden kieltämistä ja tukahduttamista lapsen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja tapaamisten ehtona.

Sijaishuoltotoimijat uskovat, että lapsen kiintymys vanhempiinsa estää/hankaloittaa sijaishuollon toivomia  kiintymyssuhteita. Siksi lapsen kiintymyssuhteita läheisiinsä estetään/ hankaloitetaan. Näin toimitaan tilanteessa, jossa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi on todettu lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015)  , vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%).(THL, 2016, 7)

Sosiaalitoimessa vanhemmat usein pakotetaan sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. "

Lapsia kiristetään  paitsi vanhempien kautta myös suoraan kehottamalla häntä olemaan "reippaampi" erotilanteissa , rankaisemalla koti- ikävästä ,  houkuttelemalla häntä etsimään ja paljastamaan puutteita vanhemmistaan leikin ja pelien varjolla ja palkitsemalla häntä toivotun uhri- identiteetin omaksumisesta.

Voi vain kuvitella minkälaisia korvaamattomia kärsimyksiä ja vaurioita kiristys ja vieraannuttaminen aiheuttavat niin lapsille kuin vanhemmille ja minkälainen käsitys viranomaistoiminnasta lapsille muodostuu niiden seurauksena.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava  kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Turvallisen kiintymyssuhteen vaihtuvat kriteerit ovat vain sosiaalityöntekijöiden ja sijaiskasvattajien tiedossa eikä niitä avata sen paremmin tutkijoille kuin lapsille ja vanhemmille. Turvallisesta kiintymyssuhteesta sijaisvanhempiin onkin tullut lapsen etua vastaava tyhjä käsite, jolla argumentoidaan sekä lasten että heidän vanhempiensa tosiasiallista etua,  tarpeita ,  toiveita ja tunteita  vastaan.

 Kovin turvallista asiakkaiden kannalta ei ole sijaishuollon uskomus siihen, että sijoitetun turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen voi syntyä vain karsimalla kaikki kilpailu  eli  estämällä lapsen kontaktit  läheisiinsä, opettajiin , terapeutteihin ja valvontaviranomaisiin.

Miksi antaa sijaishuollolle porkkanoita jos uskotaan vain asiakkaiden kepitykseen?

Käsitys kertoo paljon lastensuojelujärjestöjen luottamuksesta kouluttamiensa sijaisperheiden ihmissuhdetaitoihin. Sijaiskasvattajien ei uskota osaavan herättää sijoitetuissa sen paremmin luottamusta kuin kiintymystä 1000 000 000 valtiollisista hoitovuorokausikorvauksista, 17 000 000 yleisavustuksista , 35 000- 150 000 vuosittaisista lapsikohtaisista hoitokorvauksista, asiantuntijoiden valmennuksesta, lomituspalveluista,  ympärivuorokautisesta puhelintuesta , vapaaehtoisista apukäsistä  ja luonto-avusteisista menetelmistä  huolimatta.

 Miksi porkkanoita ylipäätään jaetaan jos tosiasiassa uskotaan vain keppiin? Sijaishuollossa sijoitetun odotettu kiintyminen sijaiskasvattajiin toteutetaan käytännössä eristämällä ja vieraannuttamalla hänet läheisistään. Lastensuojelujärjestöiksi tekeytyneiden sijaishuollon piiloyritysten junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin hankaloitunut.

Sijaishuollon eettisistä periaatteista on kirjoitettu hyllymetreittäin suosituksia mutta niitä ei tarvitse noudattaa, koska valvontaa tai  toimivia valitusreittejä väärinkäytöksille ei ole.
Miksi sijoitettujen sijaishuoltoon kiintymisen esteiksi koetaan vain lapsen vanhemmat, eikä esimerkiksi sosiaalitoimen vääriä päätöksiä, fabrikointia,  leimaamista, arvaamattomia siirtoja tai muuta mielivaltaa tai sijaisperheiden heikkoa valikointia, valvontaa,  väärinkäytöksiä,   jatkuvaa vaihtumista, valheellisia lupauksia  ja haluttomuutta pitää yhteyttä entisiin sijoituslapsiin heti rahantulon lakattua?

Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laitoksiin tehdään tarkastuskäyntejä pahimmillaan 10 vuoden välein ja tarkastukset suoritetaan vain lukemalla laitoksen tuottamat paperit lapsia tapaamatta. VTV:n raportin ( 2012) mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoo sijaishuoltoa. Erityisen puutteellista on sijaisperheiden valvonta.

Omavalvonnan lähtökohtana on perusteettomaksi osoittautunut luottamus siihen, että palvelusta vastaavat arvioivat kriittisesti omaa toimintaansa ja korjaavat sitä tarvittaessa. Käytännössä palvelun laadun ja asianmukaisuuden arviointi, valvonta ja varmistus jää palvelunkäyttäjälle, jota kuitenkin rangaistaan arviointi- ja valvontayrityksistä lastensuojelun edunvalvojalla ja /tai lapsen tapaamisrajoituksilla ja huostaanoton pidentämisellä  sekä rikossyytteillä.
Lastensuojelun aiheellinen kritisointi ja sosiaalinen raportointi ymmärretään lastensuojelussa vihapuheeksi ja sosiaalityöntekijän laitonta päätöstä oikaisemaan pyrkivä asiakas voi saada läpitunkevan viranomaisvastaisen leiman ja poliisivartioinnin lastensuojelupalaveriin.
Suomalaisen sijaishuollon omavalvonnan laadusta kertoo paljon, että yhtäkään jo kaksikymmentä vuotta sitten esitetyistä välttämättömistä muutosvaateista ei ole toteutettu.

Psykoanalyysin harhaopit kiristyksen taustalla?

Kuvitelma siitä, ettei lapsi voi aloittaa koulua tai terapiaa ennen kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin perustunee lastensuojelun omaksumiin psykoanalyyttisiin teorioihin ja käytäntöihin.
Nykyisin psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä löytyvät lähes jokaisen suomalaisen lastensuojelutoimijan hoitofilosofiasta,  vaikka psykoanalyysi perustuu virheelliseen biologiseen tietopohjaan, on mahdotonta testata ja kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata (Hamilo, 2007, 84).

Sijaishuollon psykoanalyysiin pohjautuvat uskomukset eivät jää vain hiljaiseksi tiedoksi vaan ne löytyvät myös sijaishuoltotoimijoiden toimintasuosituksista esim. Pelastakaa Lapset ry suosittelee, että "Ensisijaista on kuitenkin tukea alussa lapsen/nuoren kiinnittymistä sijoituspaikan aikuisiin". Tällaiset suositukset ja niihin perustuvat toimintakäytännöt ovat niin lastensuojelulain kuin Lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia ja ovat johtaneet sijoitettujen lasten ja heidän sukulaistensa laittomiin tapaamisrajoituksiin.

Oikeusasiamies on todennut, " ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen säännönmukaisesti edellyttäisi sitä. Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. (2833/3/13*)"

Oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan asiasta lukuisia kuntia mutta  huomautukset eivät ole vaikuttaneet sosiaalityön toimintakäytäntöihin. Sosiaalityöntekijät käyttävät edelleen  sijoitettujen lasten ja vanhempien laittomien tapaamisrajoitusten perusteluina lapsen kiinnittymistä ja vakiintumista sijaisperheeseen.

Miksi sosiaalityöntekijät, Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylät ja muut sijaishuoltotoimijat haluavat nähdä lapsen kiintymyksen vanhempiin ja sijaisvanhempiin toisensa poissulkevina?

Miksi sijoitettu  ei saisi tuntea kiintymystä omiin vanhempiinsa tai sekä biologisiin että sijaisvanhempiin? Entä mitä tällainen uskomus ylipäätään kertoo uskojan ammattitaidosta,  mielenterveydestä ja maailmankatsomuksesta?

Onko uskomuksen takana pelkkä psykoanalyysi vai jokin  fundamentalistiperinne, jossa orjiksi ymmärretyillä lapsilla ei voi olla kahta isäntää, sillä "Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista." Onko kyseessä päättäjän mentalisaation häiriö eli  kyvyttömyys erottaa omia haluja, tarpeita ja päämääriä toisen ihmisen haluista, tarpeista ja päämääristä? Vai onko lasten ja vanhempien tunteiden kieltämisellä ja patologisoinnilla vain tarkoitus helpottaa omia mielivaltaisia toimia?

Vieraannuttaminen voi ulottua myös lapsen aiempaan sijaisperheeseen. Nuori äiti kertoo blogissaan kuinka sosiaalityöntekijät katkaisivat arvaamatta ja ilman perusteita onnistuneen sijoituksen ja myös yhteydenpidon  sijaisperheeseen, josta sekä vanhempi että sijoitetut pitivät ja siirsivät lapset äkkiarvaamatta uuteen ventovieraaseen sijaisperheeseen tuottaen näin lapsille kaksinkertaisen hylkäämisen ja turvattomuuden kokemuksen: sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa sijaisvanhempiin.
Sijoitusaika ja -käytännöt vaikuttavatkin lapsen edun ja pysyvyyden turvaamisen sijaan suuruudenhullulta sadistiselta kokeelta, jossa testataan kuinka monta kertaa lapsi saadaan väkivalloin sopeutettua tuskallisiin muutoksiin, joita hän ei halua eikä tarvitse. 

Sijoitettua laiminlyövä ja kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu. 

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.  
Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä

Lastensuojelun merkillisen logiikan mukaan lapsen ainoaksi oikeaksi suhteeksi kaavailtua kiintymyssuhdetta sijaishuoltoon ja psyykkistä tasapainoa vahingoittaa omien vanhempien kaipaaminen mutta ei esim. sijaishuollossa kohdattu väkivalta ja muut sijaishuollon väärinkäytökset.

Lapsen vieraannuttamisyritysten , sijaishuollon väärinkäytösten ja sosiaalitoimen laittomien toimintakäytäntöjen oikeuttamiseksi ja sujuvoittamiseksi vanhemmille on perustettu Voikukkia- ryhmiä, joissa vanhemmille uskotellaan, että lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on  vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä.

Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen koulunkäynti, terveydenhuolto ja turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.
Voikukkia- hankkeen vertaisryhmäohjaajissa on paljon sijaishuollon edustajia ja edunvalvojia, enemmän kuin nk. puolueettomia tahoja tai varsinaisia vertaisia. Ohjaajat edustavat esim. perhekoteja ja muita lastensuojelulaitoksia, joista osa on tuomittu nuoriin kohdistuvista pahoinpitelyistä ja perheiden oikeusturvaloukkauksista. Mukana on Lokakuun liikkeellekin tuttuja tahoja, joiden toiminnasta liike on kirjoittanut aiemmin.

Sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuoltotoimijoiden harjoittamat laittomuudet esim. asiakkaiden kiristys ja uhkailu eivät ole uusia vaan monissa tutkimuksissa tunnistettuja ja vuosikymmenet kestäneitä ilmiöitä.

Laittomuudet eivät ole myöskään sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Laittomien tapaamisrajoitusten tehtailua ja lasten ja vanhempien kiristystä ja vieraannuttamista ei saada loppumaan palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä tai maksamalle heille lisää palkkaa eikä psykoanalyysin vahingollisia harhaoppeja vähennettyä lisäämällä psykoanalyysiin perustuvaa terapiakoulutusta.

Väärinkäytöksiä suitsisivat sen sijaan toimiva valvonta ja valitusreitit, Avin, Valviran ja Psykologiliiton jämäkämpi puuttuminen ,lastensuojelun työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteiden uudistaminen ja ennen kaikkea yksityisten kansalaisten, yritysten ja STEA:n rahoituksen lopettaminen jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyviltä järjestöiltä ja  sijaisperhevalmennuksilta.

Tilanteessa, jossa Suomi ei aio maksaa sijaishuollossa kaltoinkohdelluille senttiäkään eikä myöskään estää nykyistä meneillään olevaa kaltoinkohtelua Lastensuojelun keskusliitto voitaisiin velvoittaa keräämään räikeimpään lasten kaltoinkohteluun syyllistyneiltä  jäseniltään rahaa korvausrahaston perustamiseksi entisille, nykyisille ja tuleville sijaishuollon kaltoinkohtelun uhreille.

---

Lue myös:
​
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta

---

---

Systeeminen lastensuojelun toimintamalli: systemaattista syrjintää ja rakenteellista väkivaltaa?

June 7, 2017, 3:33 pm

≫ Next: Tietoisuustaidot lastensuojelussa

≪ Previous: Sijaishuollon sadistinen kiristys

$

0

0

Lastensuojelun systeeminen  toimintamalli ei osaa vastata kysymykseen asiakkaiden oikeusturvasta kuin ihmelauseilla; "Työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista”  ja "Suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

 Lokakuun liike on esittänyt huolensa siitä, että Suomen freudilaiseen psykokulttuuriin sopeutettu ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva systeeminen lastensuojelun toimintamalli eli Hackneyn malli voi lisätä lastensuojelun kustannuksia ja oikeusturvaongelmia.

Mallin taustalla vaikuttava perheterapeuttinen orientaatio tarkoittaa käytännössä psykoanalyysin virheellisten uskomusten ja  perheitä  patologisoivien asenteiden ja  olettamien mm. traumaolettaman ja vuorovaikutushäiriöolettaman valumista asiakastyöhön.

Varokaa- psykoanalyyttinen perheterapia tulee taas

Lokakuun Liike on huolissaan siitä, että: 
-Malliin liittyvä runsas arviointi kyseenalaisilla menetelmillä muodostaa asiakkaille selkeän oikeusturvariskin.
-Asiakaslähtöisyys esiintyy mallissa vain päälleliimattuna käsitteenä. Mallista saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.
-Malli muodostaa uhan asiakkaiden tietosuojalle. Työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi , panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan automaattisesti jalostuvan tiedon runsautta.
-Työntekijät- eivät asiakkaat- saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin.
- Mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" ilman suunnitelmaa siitä, miten lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata. 
-Malli, joka vaatii useita työntekijöitä ( 6-8 kpl) per perhe on hyvin kallis eikä kestä suomalaisen naisvaltaisen sosiaali-alan äitiyslomia ja kotihoidontuen jaksoja. Pienissä yksiköissä mallin toimivuuden vaarantaa jo muutaman työntekijän sairasloma tai täyttämätön virka. 
-Systeemisen lastensuojelun toimintamallin juuret ovat psykoosien hoidossa ja sen näkökulma on häiriö- orientoitunut ja patologisoiva. 
-Erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö on mahdotonta nykytilanteessa, jossa työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia ja työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin, jota sovelletaan lähes kaikkiin asiakastapauksiin
-Psykoanalyysi tuo systeemiseen malliin virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
-Perheterapia on asiantuntijavaltaista, elitististä eikä huomioi luokkaeroja: työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa koetaan lapsille vahingollisina.
-Perheterapia liioittelee perheen merkitystä. Perheenjäsenillä on nykyisin lukuisia perheestä ja suvusta erillisiä viiteryhmiä ja vuorovaikutusympäristöjä, jotka sivuutetaan terapiassa.
-Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
-Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
-Perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina. 
- Systeemistä perheterapiaa voi pitää suorastaan vaarallisena perheväkivallan ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta( Husso 1994; Nousiainen 1998).
- Mallin vaarana on, että asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan.

Perheterapeuttinen orientaatio: Ilmianna isi ja äiti
​
Suosittelemme kaikkia systeemisen lastensuojelumallin pilottikuntien asiakkaita tutustumaan Sirkka Alho- Konun tutkimukseen   perheterapeuttinen orientaatio lastensuojelun sosiaalityössä, joka tahattomasti paljastaa systeemisen lastensuojelumallin taustalla vaikuttavan perheterapeuttisen orientaation ja ymmärryksen ennakko- olettamat, loogiset ja menetelmälliset heikkoudet ja pöyristyttävän asenteellisuuden joka ilmenee mm. luokkaylenkatseena ja suorana syrjintänä.  Mallia on vaikea kuvata ihmissuhteita rakentavaksi ja ylläpitäväksi- ellei sitten puhuta sijaishuollon liiketoiminnan edunvalvonnasta. 

 Sama asenteellisuus on nähtävissä myös Haapasten perheen moniammatillisesta KOSKE- muilutuksesta muistetun Pia Lahtisen ( sijaishuollon perhehoidon edunvalvoja Pesäpuu ry:ssä), Leena Männistön (HUS:n johtava sosiaalityöntekijä ja Talentian ja Helsingin hallinto- oikeusasiantuntija Alpo Heikkisen työpari ja intensiivihoidon asiantuntija), Marketta Raivion ( Porin johtava sosiaalityöntekijä ja  lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö) ja Katarina Fagerströmin ( psykoanalyyttispohjaisten perhe- ja gestaltterapioiden terapeutti ja VARPU-asiantuntija ) työpapereissa  mutta kokeneina mediakoulutettuina byrokraatteina he osaavat salata mallinsa puutteet ja oman asenteellisuutensa perustutkinto- opiskelijaa paremmin.

Systeemisen mallin pitäisi uudistaa lastensuojelun ja muiden erityistason palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja haastaa koko palveluorganisaatio tarkastelemaan toimintatapojaan mutta   mukana häärivät  samat lastensuojelukriisin kehittäneet STM- ja THL- byrokraatit ja maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset . Ohjausryhmissäkin istuvat samat  vanhat sijaishuollon edunvalvojat.
Kovin kummoista omien toimintatapojen analyysia ei ollut Raivion palaute äidille, jota  lastensuojelu murskasi peräti viiden vuoden ajan  ja jota perhetyöntekijä ahdisteli kuin mustasukkainen puoliso: " Samasta asiasta eri osallisilla voi olla hyvin erilainen kokemus."
Eikö sosiaalialan muutostyöhön voisi joskus nimittää ammattilaisbyrokraattien, psykoanalyytikkojen ja sijaishuollon edunvalvojien sijaan teräviä tutkijoita, joilla ei ole sidonnaisuuksia sijaishuoltoon tai psykoanalyyttiseen psykiatriaan?

Asenteellisuus ei ole ihme, sillä systeemisessä perheterapiassa käytetään tutun kauhunelikon tekemää lastensuojeluperheiden luokittelua.  Tutkimuksessaan Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, perheterapeutti, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys) leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita.
Heidän mukaansa lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä.  Väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet.   Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen syrjinnästä,  vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, jossa he kouluttavat mm. perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja perhe-, pari- ja traumaterapeutteja etsimään perheistä vuorovaikutushäiriöitä, joista onkin tullut lastensuojelun muotidiagnooseja. Helena Lounavaara- Rintala on työskennellyt myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Silta- hankkeessa. 

"Ongelmalapset" terapeuttien pikku apulaisina 

Ironista on, että skitsofrenian hoitoon luodusta perheterapiasta itsestään  löytyy monia skitsofrenian tunnuspiirteitä mm. perusteettomat pelot ja epäilyt, arvaamaton ja outo päättely ja käytös, epälooginen puhe, harhaanjohtavat eufemismit ja neologismit ja perseveraatio.

Perheterapeuttisessa mallissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä, joiden vaikutus ulottuu kaikkialle ja kaikkiin aikakausiin ja joiden traumavaikutusta   lastensuojelun työntekijät yrittävät etsiä ja tulkita lasten leikeistä ja puheista symbolisten esineiden esim. korttien ja nukkejen  avulla.  Vastemielisintä on, että  mallissa lastensuojeluun ajautunutta lasta- jota Alho- Konu kutsuu osoittelevasti "ongelmalapseksi" vastuutetaan perheen joutumisesta lastensuojeluun  ja painostetaan toimimaan terapeutin ilmiantajana ja apurina oletettujen perheen sisäisten salaliittojen paljastamisessa: "Jos terapeutti on sisäistänyt sen lähtökohdan, että lapsi tuo perheensä terapiaan, on hänen helppo käyttää ongelmalasta oppaana, aputerapeuttina tai konsulttina perheterapiaistunnossa ja koko perheterapiaprosessissa. Yhtä lailla voidaan ajatella, että lapsi saattaa ohjata perhettä lastensuojelun avun piiriin omalla toiminnallaan tai käytöksellään."

Yhtä kyseenalaista on "lapsilähtöisten välineiden" käyttö. Alho- Konu kertoo, että "Kokemukseni mukaan yksinkertaisimpia ulkoistamisen menetelmiä ovat esimerkiksi sukupuun piirtäminen, erilaiset tarinalliset kuvakortit (Pesäpuu-, Saga-, Persoona- ja Mythoskortit jne.), metafora-magneetit ja fläppitaulun käyttäminen ja niin edelleen.  Työntekijän hyviä apuvälineitä ovat esimerkiksi sellaiset lelut, joille löytyy helposti symbolinen merkitys. Niitä voi käyttää esinemetaforina. Lelut eivät siis ole lapsen leikkejä ja viihtyvyyttä varten, vaan terapeutin työkaluja. "

Edes vanhasta peili-ikkuna-asetelmasta ei ole päästy eroon. Vanhemmat seisovat edelleen yhden sosiaalityöntekijän kanssa peili- ikkunan takana kun toinen sosiaalityöntekijä usuttaa lasta paljastamaan luulottelemansa  traumat "lapsilähtöisillä välineillä" : "Peili-ikkunan takana olevat vanhemmat voivat lapsen kertoessa työstää kuulemaansa toisen sosiaalityöntekijän kanssa."

 Alho- Konun mukaan lapsikeskeisessä orientaatiossa tärkeintä on, että " tapaamisesta muodostuu lapsille ja muillekin perheenjäsenille mieleenpainuva elämyksellinen kokemus. Parhaiten tämä toteutuu siten, että perheterapeutti/sosiaalityöntekijä toimii perheen ennakko-odotusten vastaisesti, arvaamattomasti ja yllätyksellisesti". ( Alho-Konu, 2005, 74-75)

Perhekeskeisyys= vanhempien painostusta vapaaehtoiseen huostaanottoon?

Perhekeskeisyydelle on perheterapiassa löydetty kerrassaan orwellilainen määritelmä; se tarkoittaa vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.
Alho- Konun mukaan "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Kun perheterapeuttisessa ymmärryksessä  huostaanottoa vastustava lapsi tai vanhempi ei ole " perhekeskeinen" eikä "yhteistyökykyinen" ,  häntä sopii rangaista esim.  perheterapeuttisen orientaation omaksuneessa SOS- lapsikylässä "rajuilla päätöksillä" ja "tapaamisrajoituksilla". Näitä suositellaan tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015) , vanhempien uupumus( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet(47%) ( THL, 2016, 7).

Sirkka Alho- Konu ei tainnut aavistaa, että hänen tutkielmaansa myöhempi lastensuojelun tutkimus on osoittautunut , että  hänen väittämänsä ja luonnehdintansa vanhemmista sopivat yhtä lailla tai jopa paremmin lastensuojelun työntekijöihin ja sijaisvanhempiin: 
"Kuka tahansa saattaa äkkiä, ilman varoitusta taikka selitystä, poistua muiden luota ja kadota joko moneksi päiväksi tai kuukaudeksi, jopa lopullisesti. Tyypillistä on, että lähtöä ei selitetä ennakkoon, sitä ei mitenkään valmistella eikä sitä kukaan näytä surevan." 

Alho - Konun systeemisessä logiikassa lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan  syitä esim. sosiaalipalvelujärjestelmän kohtuuttomia päätöksiä ja institutionaalista identiteettiväkivaltaa (Metteri, 2012), riskileimoja (Harrikari, 2008 harhautunutta suojeluvaltaa (Alhanen, 2014), viranomaislähtöisyyttä ( Poikela, 2010), vihapuhetta (Oikeusministeriö, 2016), valvontapuutteita ( VTV; 2012), asiakirjaväärentämistä (Edvardsson, 2009; Kääriäinen), ammatillisuuspuutteita (Finnilä- Tuohimaa, 2009), asiakkaiden leimaamista ja essentialisointia( Helne, 2002 , 2004, 2006; Hiltunen, 2015 ), tietopuutteita (Pekkarinen, 2011), köyhien kuritusta (Niemelä & Saari, 2013), sadistista vuorovaikutusta (Goffman, 1969 ), määrittelyongelmia ja vallankäyttöä (Hiitola, 2015), sukupuolittamista (Helen, 1997; Jokinen, 2010; Vuori, 2001), psykopatologisointia (Kivivuori, 1992,1996,1999,2003), etnistä syrjintää ( Pulma, 2006), väkivaltaista suojelukasvatusta (Laitala & Puuronen, 2016) tai kaltoinkohtelua sijaishuollossa (STM; 2016) ei tarvitse edes tunnistaa saati tunnustaa.  Lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syynä kun pidetään ammattiauttajien samaistumista perheisiin; "Auttajat samaistuvat perheiden  hyökkäävyyteen, vastuun pakenemiseen ja valehteluun ja omaksuvat ne käyttäytymismallikseen."
(lainaukset Alho- Konu , 2005, s. 27- 28, 72-80)


VARPU, asiantuntijavalta, lastenpsykiatriset tiimit + hallinto- oikeus= oikeusturvaongelmia 

Pelkkä LAPE- pilottirahoituksen hakeminen ei vie kuntia palveluiden kehittämisen ytimeen eikä luomaan uudenlaista moniammatillista lastensuojelua tai erityistason palveluita erityisesti jos ei tiedetä kenelle, mitä , miten ja miksi ollaan luomassa tai miten asiakkaiden oikeusturva prosessissa aiotaan varmistaa.
Epäselväksi jää myös miten hankkeessa  seurataan tai arvioidaan toiminnan välittömiä  ja ei-aiottuja vaikutuksia.
Pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio. Kouluttajana systeemisessä lastensuojelun mallissa Fagerströmin rinnalla toimii nuorisopsykiatrisen poliklinikan psykiatri, hypnoosilääkäri ja NLP- Master Practitioner Pekka Aarninsalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista.
Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.
 
Näillä näkymin asiakkailla ei ole mitään syytä luottaa systeemisen mallin palvelulupauksiin, varsinkaan kun malli näyttää toistavan 2008 lastensuojelulain virheet. 

Uutta sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostanutta lastensuojelulakia markkinoitiin huostaanottojen vähentäjänä mutta sen ansiosta huostaanotot lähtivätkin räjähdysmäiseen kasvuun.  Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Samat ongelmalliset asiat ja painotukset  löytyvät systeemisestä lastensuojelun mallista mutta tällä kertaa niiden odotetaan tuottavan päinvastainen tulos kuin aiemmin.

Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisi uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien  ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta ja vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.

Kirsikkana päältä kauniissa mutta sisältä silkossa kakussa on, että juuri Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä  valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
​
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin kehittäjien soisi perheterapeuttien psykojargonin sijaan kuulevan professori Featherstonen haastattelemien adoptoitujen ja sijoitettujen viestin: "Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.
​
Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "

---

Tietoisuustaidot lastensuojelussa

June 3, 2017, 3:09 pm

≫ Next: Päijät-Hämeen lastensuojelun kestokriisi

≪ Previous: Systeeminen lastensuojelun toimintamalli: systemaattista syrjintää ja rakenteellista väkivaltaa?

$

0

0

Tietoisuustaitoja pidetään tärkeinä eko- ja ympäristösosiaalityössä.
Lastensuojelussa asiakkailta edellytetään jatkuvaa avautumista , itsetuntemusta ja luottamusta palveluihin ja työntekijöihin, joita kukaan ei koordinoi, tutki eikä valvo. Näitä ominaisuuksia kutsutaan yhteistyökyvyksi tai ”arviointitottelevaisuudeksi” eli haluksi alistua työntekijöiden usein virheellisten päätöstensä oikeuttamiseksi tehtyihin manipuloituihin arviointeihin. Nyt myös mindfulness on valjastettu vetämään sijaishuollon vankkureita.

Lastensuojelun mindfulnessissa haisee manipulointi ja psykoanalyysi

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian lastensuojelun ammattilaisille suunnatun Talentia- lehden uusin 30- päivää liite käyttää ison osan palstatilastaan kyseenalaisten psykoanalyyttispohjaisten traumateorioiden, perheterapian ja lastensuojelun työntekijöiden ja yrittäjien tarpeisiin muunnetun mindfulnessin markkinointiin.Mindfulness eli tietoisuustaito tarkoittaa tietoista läsnäoloa ja tietoisuutta mielen tuottamista kokemuksista ja tulkinnoista; oman olon kuuntelemista.

Jon Kabat-Zinn määrittelee sen tietoisuudeksi, jonka tarkoituksena on havaita  luokittelematta mahdollisimman tarkoin kaikki se, mitä kunakin hetkenä tapahtuu.


Tietoisuus- ja läsnäolotaitojen  opettelusta on varmasti hyötyä monille ihmisryhmille mutta lastensuojelullinen mindfulness- opetus ei tunnu olevan lainkaan tietoinen omista epistemologisista olettamuksistaan ja puutteistaan. Kehäpäätelmineen ja ad hoc-selityksineen se muistuttaa hälyttävästi vaarallisten uskonlahkojen opetusta.

Lastensuojelullisessa mindfulnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä, joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lastensuojelun kuin sen toimintaympäristön ongelmat.

Lastensuojelussa työntekijöiden ei ilmeisesti tarvitse olla tietoisia omista  arvoistaan,  tausta-ideologioistaan tai motiiveistaan. Oman sietoikkunan sälekaihtimet saa pitää suljettuina ja sairaudentunnottomuus on virassa pysymisen ehto. Avoimuutta vaaditaan vain asiakkailta.

Mindfulnessista näyttää tulleen  uusi asiakkaiden hallinnoinnin strategia , joka lastensuojelussa yhdistyy  vanhaan psykoanalyysi-uskontoon; lähinnä  John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan ja Pierre Janetin traumateoriaan.
Kumpikin näistä perheiden moninaisuudesta vieraantuneista psykoanalyyttisista  teorioista asettaa normikseen valkoisen vauraan mieselättäjä-ydinperheen, jossa kotiin jäävän äiti- vaimon oletetaan olevan jatkuvasti paitsi lasten ja miehen- myös perhe- elämän asiantuntija-armeijan käytettävissä.

Samalla tavoin kuin lastensuojelun hoidot ovat osoittautuneet pikemminkin puoskaroinniksi ja tutkimukset ennemminkin tutkimusvilpiksi , myös lastensuojelun mindfulness on pikemminkin aivopesua , arviointitottelevaisuuteen alustusta ja turvattomiin asiantuntijasuhteisiin viettelyä kuin aitoa tietoisuustaitojen harjoittelua.

Lastensuojelullinen mindfulness perustuu psykoanalyysin virheelliseksi todettuun olettamaan repressoituneesta muistista: lastensuojelulaitosten työntekijät ja sosionomiharjoittelijat etsivät asiakkaista syntymäperheen tuottamaa salattua traumaa,  jolla voitaisiin perustella asiantuntijoiden ammatillinen edunvalvonta ja  turhat , ylipitkät  ja kalliit sijoitukset kodin ulkopuolelle.

Vaikka lukuisat asiakkaat ja muut kansalaiset raportoivat jatkuvasti, että työntekijöiden asenteet ja asiakkaiden huono kohtelu palvelujärjestelmässä ja sijaishuollossa aiheuttavat enemmän ongelmia kuin alkuperäinen avunhaun syy, heitä ei haluta kuulla eikä uskoa.

Epäluottamus lastensuojeluun johtuu lastensuojelun fabrikoinnista ja asiakkaiden huonosta kohtelusta - ei lapsuustraumoista

Se, että asiakas tokaisee kokouksessa, että jotakin asiakirjoihin merkittyä tapahtumaa ei ole tapahtunut ei ole automaattisesti lapsuudenkodin traumaherkistyksen tuottamaa läsnäolon puutetta tai ärsykekynnyksen madaltumista vaan asiallinen reaktio lastensuojelun rikkinäisen puhelimen efektiä tuottaviin virheitä ja valheita viliseviin  fabrikoituihin asiakirjoihin.

Asiakkaiden vireystilan alentuminen lastensuojelun loputtomissa palavereissa ei todennäköisesti ole tulosta traumaperäisestä hormonituotannosta vaan turhista ja huonosti organisoiduista kokouksista, joissa asiakasta solvataan ja syyllistetään  eikä oteta osalliseksi omaan asiaansa.

Se, ettei lapsi halua lastensuojelun  ammattilaisen apua ei välttämättä johdu lapsuudenkodin turvattomuudesta tai laiminlyönneistä vaan siitä, että hänellä on kokemustietoa ja empiirinen havainto ammattilaisavun hyödyttömyydestä ja leimaavuudesta.

Asiakkaiden aggressioksi tulkittu turhautuminen tai maltin menetys ammattilaisten seurassa ei luultavasti ole seurausta oletetuista lapsuudenkodin kaoottisista kiintymyssuhteista  tai vanhempien aiheuttaman trauman häiriinnyttämästä kyvystä reagoida joustavasti ammattilaisten tuottamiin ärsykkeisiin vaan terve reaktio lastensuojelun  ylimieliseen ja väkivaltaiseen puoskarointiin.

Perheenäitien haluttomuus avautua seksuaalielämästään tai vastata asenteellisiin BARO- kysymyksiin " mitä huumausaineita käytät" ja "mitä aseita kannat mukanasi" ei ole lasten kaltoinkohtelun riskitekijä vaan se, ettei lapsia kuulla omassa asiassaan.

Turvallisuutta ja ennakoitavuutta asiakassuhteisiin rakennetaan oletettujen lapsuudenkodin traumojen vakauttamisen sijaan hyvällä hallintotavalla,  toimivilla valitusreiteillä ja saattamalla asiakkaiden oikeusturva kuntoon.

Luottamusta lastensuojelun "terapioihin" edistäisi myös, jos terapeutteina, kouluttajina  ja ryhmänvetäjinä eivät toimisi sijaishuollon edunvalvojat  tai valheellisia insestisyytöksiä tehtailleet ja tehtailevat vallan väärinkäyttäjät.

Lapsen edun toteutuminen ei ole  lasten tai vanhempien tietoisuustaitojen vaan viime kädessä tuomioistuimen vastuulla.

Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa ottamaan pikaisesti kantaa lastensuojelulaitoksissa harjoitettavaan tukahdutettujen traumojen terapointiin ja  "palauttamiseen". Pyydämme tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen v. 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus

---

Päijät-Hämeen lastensuojelun kestokriisi

June 23, 2017, 4:42 am

≫ Next: Venäjän lastensuojelun perhehoidon painajainen

≪ Previous: Tietoisuustaidot lastensuojelussa

$

0

0

Päijät-Häme on ollut lastensuojelun kriisikunta jo kauan.
​Samaan aikaan kun lastensuojelun asiakasmäärä lisääntyy, kelpoisuusehdot täyttävä henkilökunta vähenee.
  Vuonna 2009 vain yhdellä kymmenestä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä oli Lahdessa lain edellyttämä kelpoisuus tehtäväänsä, vuonna 2013 kolmella kymmenestä. Ammattihenkilölaki vuonna 2016 takasi muodollisen pätevyyden muttei eettisesti laadukasta työtä. 


Viimeisen kahdeksan vuoden aikana sosiaalityöntekijöiden palkkaa on nostettu noin 1000 euroa -ilman toivottuja tuloksia työvoimapulaan. 
Pula sosiaalityöntekijöistä on pahentunut Päijät-Hämeessä kevään aikana, uutisoi Etelä-Suomen Sanomat 20.6.2017. Viroista on ollut vakituisesti täytettynä vain noin 60 prosenttia ja määräaikaisesti 30 prosenttia. Työt kasautuvat jäljellä oleville työntekijöille, eivätkä asiakkaat ole saaneet palveluita lain edellyttämässä määräajassa. Enimmillään asiakkaita on ollut työntekijöillä kaksi kertaa enemmän kuin ammattiliitto Talentia suosittelee.

- Akuutti pula on ollut Päijät-Hämeessä vielä huolestuttavampi kuin muualla Suomessa. Virkoihin on hakijoita vähän tai ei ollenkaan, ja toisesta päästä työntekijöitä lähtee eläkkeelle tai muihin töihin, sosiaali- ja perhepalveluiden toimialajohtaja Mika Forsberg sanoo.

 Hyvinvointiyhtymän hallitukselle esitetään, että sosiaalityöntekijöiden palkkoja nostetaan Päijät-Hämeessä elokuun alusta. Esitys lisää toimialan palkkakustannuksia noin puolella miljoonalla eurolla vuodessa.

Kustannuksia lisäsi myös Lahden sosiaalitoimen muutto jättihotelli Grandiin. Sosiaalitoimisto vuokrasi entisestä hotellikiinteistöstä 3 kerrosta. Vuosivuokra nousi yhteensä 627 600 euroon.

Oivan ex- johtaja Forsbergillä olisi nyt tilaisuus noudattaa omia opetuksiaan ja siirtää katseensa seinistä ja yhtiöistä perustason toimintaan.

HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta. Usein lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- palvelujen saantia. 

Lastensuojelun asiakkuus estää/ hankaloittaa mm. autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten, syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa.

Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää- ei vähennä perheiden palvelutarpeita

Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Sosiaalityöntekijät tulkitsevat tulosta väittämällä, että he löytävät aitoja tuentarpeita, asiakkaat ja byrokratian vastustajat puolestaan, että sosiaalityöntekijät keksivät tuentarpeita oikeuttaakseen virkansa ja lisäresurssivaateensa.
Sosiaalityöntekijöiden lisäykseen liittyvä perheiden lastensuojeluasiakkuuksien lisäys ja tuentarpeiden kasvu johtuu luultavasti pirstaloituneesta palvelujärjestelmästä, sosiaalityön viranomaislähtöisestä ja häiriöorientoituneesta työotteesta ja lastensuojeluprosessien oikeellisuuden valvonnan puutteesta.

Avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden tarpeita ja niitä käytetään ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan korjaavien toimien esim. huostaanottojen edistämiseen ja oikeuttamiseen- ei estämiseen.

Päijät- Häme on usein otsikoissa väärinkäytöksistään

Päijät-Häme on ollut usein otsikoissa lapsiin ja nuoriin kohdistuneiden väärinkäytösten takia:
Lahden kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen, Mäntymäen lastenkodin johtajana 23 vuotta toiminut sosiaalityöntekijä Tuomo Romppanen jäi kiinni lasten ahdistelusta ja tuomittiin viidestä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä virkavelvollisuuden rikkomisesta viiden kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen.
Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai viimein eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Loikalan kartanon lastenkodin antama erityinen hoito rajoitti lasten oikeuksia ja vapautta lainvastaisesti. Lapset eristettiin yhteen huoneeseen jopa viikkojen ajaksi. 
Lokakuun Liike on kirjoittanut aiemmin Veikkarin erityislastenkodin väärinkäytöksistä jutussaan sinivalkoinen painajainen.
Myös Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä myös rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin. Lastensuojelu- ja liikuntatyöstä kiitetty Icehearts-yhteisö joutui ison kavalluksen kohteeksi Lahdessa. Uusi Lahti -lehti on uutisoinut maahanmuuttajien harjoittamasta järjestelmällisestä nuorten tyttöjen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. 
​
 Lahden lastensuojelu sai 2008 lääninhallitukselta huomautuksen epäasiallisesta käytöksestään asiakkaita kohtaan. Etelä-Suomen lääninhallitus on joutunut puuttumaan myös Heinolan ja Lahden toimeentulotukimaksuihin.
 Lääninhallitus on antanut myös Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä. 
​
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
 Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille. 
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä. 
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Lahti on ollut otsikoissa myös Patrikin ja Saran koulukiusaamisen takia. Hartolalaisen kokoomusvaltuutetun kirjoitettua aiemmin lastensuojelun epäasiallisesta toiminnasta koulukiusaamistapauksessa sanomalehdessä sekä tekemällä siihen liittyvän valtuustoaloitteen hänet siirrettiin sivuun kaikista kunnan luottamustoimista.

Lastensuojelun laittomuudet eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Laittomien huostaanottojen ja tapaamisrajoitusten tehtailua, fabrikointia ja lasten ja vanhempien vieraannuttamista ei saada loppumaan palkkaamalla lisää sosiaalityöntekijöitä tai maksamalle heille lisää palkkaa.

---

Terveys- ja sairaanhoitopalveluiden toimialajohtaja Kati Myllymäki näkee Päijät-Hämeen uuden hyvinvointiyhtymän vahvuuksina riittävän kokoisen maakunnallisen ratkaisun, laajan päivystyksen, hyvän henkilöstön ja kovan osaamisen. Hänen mukaansa osaamista ja laatua pitää kuitenkin aina parantaa. "Pärjäämme tulevaisuuden valintatilanteessa vain parhaalla mahdollisella palvelulla ja maineella. Peruspalvelut on saatava kuntoon."

Lokakuun liike ehdottaa Myllymäelle lastensuojelun imagon- ja laadunkohennuksen välineeksi psykiatrian hoitomenetelmien tarkastusta ja laittomien hoidollisten huostaanottojen lopettamista.


Psyykkinen oireilu ei ole laillinen huostaanoton peruste

Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.

Päijät-Häme on ollut myös tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ilmoitti taannoisessa raportissaan, että: "Lasten ja nuorten oikeuksia polkeva tilanne voi syntyä myös silloin, kun alaikäinen tarvitsee psykiatrista hoitoa. Vaikka hoitoa tarvitsevan elämäntilanne ei vaatisi lastensuojelun toimenpiteitä, hänet saatetaan sijoittaa sijaishuoltoon. Huostaanottoa on voitu pitää psykiatrisen hoidon ja jopa pelkän hoidon tarpeen arvioinnin edellytyksenä", raportti kertoo.

 Tehdyt huostaanotot jäävät usein pysyviksi. LSKL:n tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret palaavat biologisten perheidensä luokse harvoin. Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti. 

Kansanedustaja Päivi Lipponen ja lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ovat kummeksuneet psyykkisen oireilun perusteella tehtyjä nk. hoidollisia huostaanottoja jotka ovat niin lastensuojelulain kuin lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia. 
​
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila arvostelee avoimessa kirjeessään lastensuojelun tilaa ja ihmettelee miksi päättäjät eivät halua tutkimustietoa. Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Yli 60 prosenttia lapsista ja nuorista, joiden kohdalla on tarvittu tai harkittu sijoitusta oman kodin ulkopuolelle ja joilla on todettu päihdepalvelujen tarve, on jäänyt ilman tätä palvelua. Sijoitustilanteessa joka kolmas mielenterveysongelmissa oleva lapsi tai nuori ei ole saanut mielenterveyspalveluja.

Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Kurttila mainitsee kirjeessään kuulleensa jokin aika sitten, että kaksi lastensuojelun piirissä ollutta lasta oli tehnyt itsemurhan.
- Lastensuojelussa on kyse elämästä ja kuolemasta. Valittaisiin tuo elämä, Kurttila kirjoittaa.

---

Johdon väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

Mehiläisen aluejohtajana, pankinjohtajana ja vakuutusalalla toiminut nykyinen Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän strategia- ja tukipalvelujen johtaja Jouni Peltomaa pitää yhtymän vahvuutena henkilöstön osaamista.

Päällimmäisenä kehittämishaasteena hän kokee organisaation laajuudessa johtamisen ja esimiestyön kehittämisen, erityisesti tiedolla johtamisen kehittämisen jatkamisen sekä ict:n mahdollisuuksien hyödyntämisen.

Lokakuun Liike ehdottaa Peltomaalle sosiaalitoimen esimiestyön kehittämisen välineiksi puolueettoman tutkimustiedon hankkimista , lakiopintoja, valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita toistuvista väärinkäytöksistä. 
Lastensuojelun hupenevat resurssit kannattaisi suunnata myös palveluntarvitsijoille- ei vain palveluntuottajille.

Edesmennyt SDP:n kansanedustaja Jouko Skinnari kiinnitti jo vuosia sitten (YLE 13.4.2010) huomiota Päijät- Hämeen pirstaleiseen palvelujärjestelmään ja sosiaalityöntekijöiden koulutuspuutteisiin. Lastensuojelussa palvelujen laadusta ja valvonnasta ei saisi Skinnarin mielestä tinkiä.

- Palveluissa on lähdettävä liikkeelle lapsen edusta. Myös sitä tulee valvoa, että veronmaksajien varat käytetään sinne, minne ne on tarkoitettukin. Olen kuullut, että pienet yksiköt ovat saattaneet joutua isojen ketjujen haltuun. Missä on silloin inhimillisyys ja kodinomaisuus, kysyy Skinnari.

Myös Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.

Suomessa on jätetty lapsia heitteille jo vuosikymmeniä, Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä väittää. Valtio ja kunnat ovat syyllistyneet rakenteelliseen välinpitämättömyyteen, kun viranomaiset eivät tee lastensuojelutyötä yhdessä vaan pompottelevat ihmisiä luukulta toiselle.
- Pohjimmainen ongelma on se, että nämä palvelut ja tiedot on jaettu erillisiin sektoreihin, yksiköihin, rekistereihin ja ammattikuntiin. Kukaan ei hallitse kokonaisuutta, mutta näissä palveluissa pyöritetään kuitenkin yli 20 miljardin euron pottia. Meidän tulee tunnustaa, että tämä rakenne ei enää toimi, ja se tulee rakentaa alusta lähtien uusiksi.
- Ei me tarvita lisää sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja psykiatreja. Me tarvitsemme perhe- ja nuorisotyöntekijöitä ja kodinhoitoapua. 

Rimpelän mukaan ongelma on ollut tiedossa 1980-luvulta asti, mutta sille ei ole tehty mitään.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitusten-maara-ampaisi-nousuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-nuorten-alastiriisuttajille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/homeoireileva-lapsi-vietiin-psykiatriseen-hoitoon-aidin-tietamatta
​http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/isan-avoin-kirje-veikkarille-vessa-kaiken-ratkaisuna
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ulkopuolisen-nakemys-akuutista-sijoitustilanteesta-uskomatonta-viranomaispuuhastelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia

---

Venäjän lastensuojelun perhehoidon painajainen

June 29, 2017, 10:35 pm

≫ Next: Julkinen terveydenhuolto käyttää lastensuojelulla uhkailua vallankäytön välineenä

≪ Previous: Päijät-Hämeen lastensuojelun kestokriisi

$

0

0

Jäppinen ja Kulmala

Venäjän sisäiset lapsiskandaalit ovat saaneet yllättävän paljon julkisuutta viime aikoina Venäjän tiedotusvälineissä, kertoo Iltasanomat. 
Otsikoihin ovat nousseet mm. kasvattipoikansa tappanut sijaisäiti, kasvattilapsiaan nälkiinnyttänyt sijaisperhe, kasvattityttöjään viiden vuoden ajan raiskannut sijaisisä ja 11-vuotiaan poikansa 11- kiloiseksi nälkiinnyttänyt adoptioäiti. 



On hyvä, että Venäjällä on alettu kiinnittää huomiota myös oman maan lastensuojelun puutteisiin ja kansainvälisen yhteistyön merkitykseen lapsiasioissa.

Viime vuosiin asti Venäjän perhepolitiikan keskiössä ovat olleet hyvinvoivat ydinperheet ja syntyvyyden lisääminen näissä perheissä.
Nyt Venäjän kansallinen kiinnostus ja lapsipoliittinen strategia kohdistuu myös haavoittuvimmassa asemassa oleviin lapsiin, laitoshoidon purkamiseen ja lastensuojelun perhehoidon kehittämiseen, kertovat suomalaisen lastensuojelun mallia Venäjälle kritiikittömästi suositelleet tutkijat Maija Jäppinen ja Meri Kulmala.

Ihanne perheestä parhaana kasvuympäristönä näkyy laitoshoidon purkamisena erityisesti sijaisperheisiin. Venäjä ilman orpoja -ohjelman kunnianhimoinen tavoite on, että vuonna 2020 yhdeksän kymmenestä kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsesta asuu sijaisperheessä.

Venäjän lastensuojelureformista tekee erityisen se, että isoja, muualla vuosikymmeniä työn alla olleita uudistuksia aiotaan viedä läpi muutamassa vuodessa. Venäläiset asiantuntijat ovat huolissaan siitä, mistä kaikki tarvittavat sijaisperheet löydetään, kuka heidät kouluttaa ja miten perhesijoituksia seurataan ja tuetaan. Tilastojen kaunistamiseksi saatetaan tehdä hätiköityjä perhesijoituksia, joiden epäonnistuttua lapsia palaa laitoksiin, tai saatetaan sijoittaa jopa kymmeniä lapsia yhteen perheeseen.

Suomen lastensuojelulakiin lisättiin kirjaus perhehoidon ensisijaisuudesta vuonna 2012, joten ideologinen suunta on Suomessa ja Venäjällä samankaltainen.

Venäjän perhehoidon ei kannata toistaa Suomen virheitä

Venäläinen lastensuojelun perhehoito kärsii samoista ongelmista kuin Suomessa; sijaisperheiden ahneudesta, heikosta valikoinnista ja valvonnan puutteista.

Suomalainen sijaishuoltoselvitys paljasti, että lapset joutuivat kokemaan sijaishuollossa nälkää, julmaa fyysistä väkivaltaa ja seksuaalista hyväksikäyttöä. Tutkijat yllättyivät erityisesti lastensuojelun perhehoidossa esiintyneen väkivallan laajuudesta ja monimuotoisuudesta. Selvityksen paljastamasta väkivallasta huolimatta lastensuojeluun ei ole saatu toimivaa valvontaa.

Suomessa viranomaislähteisiin sokeasti uskoneet toimitukset ovat ohittaneet pikaisesti viime vuosina annetut tuomiot lasten kaltoinkohteluista lastensuojelun perhehoidossa: lapsen seksuaalisen hyväksikäytön sijaisperheessä, x2, piiskaavan sijaisän, kasvattilasten nälkiinnyttämisen ja lasten kyseenalaiset sijoitusperusteet. PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä.

PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä. Ihmiskaupan uhrikin oli lastensuojelun asiakas, josta auttajien olisi pitänyt huolehtia. Liian moni lapsi on tappanut itsensä sijaishuollossa, eikä näistä tapauksista kirjoiteta.

Jäppinen ja Kulmala eivät ole tuoneet julkisuuteen suomalaisen perhehoidon vakavia väärinkäytöksiä tai valvontapuutteita. Perhehoidon hinta on laitoshoidon yli 100 000 euron asemasta noin 30 000 euroa vuodessa (+ verottomat edut) mutta sitä vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010). 

Epäkohdista vaikeneminen jyrää lapsen edun. Niin tekee myös lastensuojelun oma huoli julkisuuskuvastaan. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Edes lastensuojeluyrittäjän väkivaltarikostuomio ei johda lasten sijoitussopimusten purkuun tai perhekotilupien menetykseen. 

---

Luottamuksen ja keskustelun voimaan uskovan Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Anna Kuznetsova korostaa, että lastensuojelussa pitää painottaa todenmukaista tiedonvälitystä ja pysyä ammattimaisissa arvioissa.
Lastensuojelu on kuitenkin osoittautunut hallinnonalaksi, jossa "ammattimaisia arvioita" hallitsevat liiketaloudelliset intressit ja viranomaisten on havaittu pimittävän tietoa väärinkäytöksistä.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Päättäjät eivät halua edes tutkimustietoa ongelmista.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi. On käynyt ilmiselväksi, ettei lastensuojelun omavalvonta toimi, vaan huteja on liikaa.

Mielivaltaan ja kontrolliin perustuva, asiakkaan toiveet ohittava lastensuojelun malli on aikaansaanut suomalaisen lastensuojelun kriisiin. Tällainen malli ei sovi vientituotteeksi kuten Jäppinen ja Kulmala esittävät.

Lue myös: 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsiasiavaltuutettu-korporatismin-takuumiehena
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kaikenlaista-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta

---

Julkinen terveydenhuolto käyttää lastensuojelulla uhkailua vallankäytön välineenä

July 3, 2017, 9:13 pm

≫ Next: Lastensuojelu epäonnistumassa avohuoltotyössä - huostasijoituspaikat täynnä?

≪ Previous: Venäjän lastensuojelun perhehoidon painajainen

$

0

0

Julkinen terveydenhoito: "Pakkohoito tai lastensuojelu!"

THL:n vuosia kestänyt koulutustyö lastensuojelulliseen työskentelyyn ei selkeästi tuota toivottua tulosta, kun julkinen terveydenhuolto puuttuu yksityisen terveydenhuollon piiriin turvautuneiden vanhempien vanhemmuuteen vanhempien valitettua julkisesta terveydenhuollosta tehtailemalla lastensuojeluilmoituksia.
​
Tuntemattomasta syystä oireilevien lapsien vanhemmat ovat pyrkineet löytämään ratkaisua lastensa tilanteeseen, jossa lasten oikeudet eivät näytä taaskaan 100-vuotiaassa Suomessa toteutuvan.

Tutkimaton oireyhtymä, jonka seurauksena usea lapsi kärsii väsymyksestä, säryistä ja kivuista, on julkisen terveydenhuollon puolella johtanut vain läheitteisiin psykiatriselle puolelle, sillä fysiologiset perustestit eivät ole vastausta antaneet kysymyksiin. Lasten oirekirjo on laaja ja osalla on käytöshäiriöitä joidenkin esitettyjen näkemysten mukaan.

Kesäkuun alkupuolella viisi äitiä ja isää tapasi kansanedustajia ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajan. Vanhemmat vaativat ministeriöltä selvitystä siitä, kuinka moni on Suomessa sairastunut oireyhtymään ja tutkimusta sairaudesta. Lisäksi vanhemmat vaativat julkiselta puolelta hoitoa tai apua hoitokuluihin.

Vanhempien mukaan julkinen terveydenhoito on tähän asti tarjonnut pääasiassa psykiatrista hoitoa ja fyysisiin oireisiin ei suhtauduta vakavasti. Vanhempien toive oli, että yksityisen terveydenhoidon antamat immunoterapistiset hoidot korvattaisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on päädytty teettämään riippumattoman selvitys oudosti sairastuneista lapsista. Selvitys valmistunee alkuvuodesta 2018.

Vanhempia huolestuttaa tutkimuksen objektiivisuus; haastatellaanko selvitykseen vain julkisen puolen työntekijöiltä? Useiden vanhempien ja julkisen terveydenhuollon välillä on luottamuspulasta johtuva polarisaatio. Vanhemmat toivoisivat, että selvitykseen haastateltaisiin myös sairastuneiden vanhempia ja sairastuneita lapsia.

Vanhempien mukaan viimeisen parin kuukauden aikana sairastuneiden lasten vanhemmat ovat vastaanottaneet sosiaalitoimelta julkisen terveydenhuollon tehtailemia lastensuojeluilmoituksia, joiden mukaan vanhemmat ovat altistaneet lapsia väkisin liioille hoidoille ja tutkimuksille, ja ilmoituksissa vaaditaan lasten vientiä psykiatriseen hoitoon.

Julkisen terveydenhuollon tehtailemat lastensuojeluilmoitukset ovat luonnollisesti eskaloineet tilannetta ja aiheuttaneet juuri sen mitä lapsia koskevissa tilanteissa, joissa tulisi suorittaa tieteellisiä tutkimuksia lasten parantumiseksi, ei tulisi syntyä. Lääkärin, joka ei hoida todella lasta, jonka näkemykselle on haettu toinen mielipide, hoito sekä myös hoidon valvonta, tulisi osata hoitaa asiat aivan toisin.

Lokakuun Liike ihmettelee, kuinka lastensuojelussa työskentelevät osaisivat ratkaista tällaisia asioita julkisen terveydenhuollon mielestä. Odottavatko peruslääkärit julkisella puolella, että näitä lapsia auttaisi laitostaminen ja mielenterveyslääkkeillä aistien sammuttaminen? Ymmärtävätkö julkisen puolen peruslääkärit mihin heillä on kompetenssia lausua jotain ja mihin ei?

Lokakuun Liike muistuttaa viranomaisia, että lasten ja heitä edustavien huoltajien kuuleminen näissä tutkimuksissa kuuluu viranomaisen velvollisuuksiin ja YK:n lapsen oikeuksiin. Lokakuun liike muistuttaa viranomaisia itsemääräämisoikeudesta sekä terveydenhuollon velvollisuudesta toimia aina potilaan edun mukaisesti ensin tutkien ja sitten vasta hutkien.

Lokakuun Liike muistutta, että Suomen valtiossa lastensuojelu on lapsen oikeuksia toteuttava vastaus ongelmiin vain harvoissa kunnissa.

Toimituksemme on kiinnostunut kuulemaan ja jukaisemaan miten lastensuojelu on reagoinut näissä tilanteissa, joissa julkinen terveydenhuolto on hyökännyt vanhempien vanhemmuutta vastaan näin ja ottaa vastaan mielellään yhteydenottoja vanhemmilta asiassa. Suosittelemme myös kantelemaan lääkäreistä.

​
Lue myös:

Ministeriö tekee selvityksen oudosti sairastuneista lapsista - vanhemmat eivät täysin tyytyväisiä: "Puoli vuotta lasten elämässä pitkä aika" (IL 29.6.2017):

http://m.iltalehti.fi/kotimaa/201706292200235831_u0.shtml
Immunoterapia (wiki):

https://fi.wikipedia.org/wiki/Immunoterapia

---

Lastensuojelu epäonnistumassa avohuoltotyössä - huostasijoituspaikat täynnä?

July 3, 2017, 9:30 pm

≫ Next: Osallistumistulo onkin osallisuuspetosta?

≪ Previous: Julkinen terveydenhuolto käyttää lastensuojelulla uhkailua vallankäytön välineenä

$

0

0

SOS-lapsikylä pohtii tungosta sijoutuspaikoissa

Jyväskylän SOS-lapsikylässä työskentelevät Janne Kankaanniemi ja Mari Tirkkonen ovat huomanneet tungoksen, jossa kodin ulkopuoliseen lapsen hoitoon sijoituspaikkoja ei enää ole.

SOS-lapsikylä tarjoaa lapsille sijoituspaikkoja, kun lastensuojelu tai SOS-lapsikylän avohuoltopalvelujen työntekijät kokevat, ettei lapsen ole hyvä asua enää biologisen perheensä luona ja lapselle ei löydy lain mukaisesti ensisijaisesti lapsen suvun ja läheisten piiristä sijoituspaikkaa. Jos nyt edes etsitään suvun piiristä sijoituspaikkaa ollenkaan.

Keskisuomalaisessa Suvi-Tuulia Nykänen kertoi 2.7.2017 artikkelissaan, että lastensuojelulaitokset ovat valtakunnallisesti todella täynnä. Erityisesti sosiaalipäivystyksen kautta tuleville lapsille ja nuorille on vaikea löytää kiireellisiä sijoituspaikkoja laitoksista. 

SOS-lapsikylän Pohjois-, Keski- ja Itä-Suomen aluejohtaja Janne Kankaanniemi totesi Nykäselle, että tilanne on poikkeuksellinen. Yhteydenottoja on tullut huomattavasti enemmän tänä keväänä kuin yleensä.

Nykänen ei ole tutkiessaan asiaa kysynyt Kankaanniemeltä, onko lapsille lähtökohtaisesti kiireellisissä sijoituksissa etsitty sijoistuspaikkaa ensijaisesti lapsen oman biologisen suvun piiristä, kuten maamme laki määrää ja onko lastensuojelu toiminut lastensuojelun käsikirjan ohjesääntöjen mukaan ennen kiireellisiä sijoituspäätöksiä ja pohtinut lapsen biologisten vanhempien kanssa joitakin avohuollon kriisityön tukikeinoja kuten voimallista perhetyötä, jossa perhetyö kävisi lapsen kotona päivittäin ja tuet tuotaisiin lapsen biologiseen kotiin muutoinkin voimallisesti mahdollisen kriisin pysäyttämiseksi.

Vaikka Suomen laki tarkasti määrää, että yhden lastensuojelulaitoksen osastolla saa olla yhtä aikaa seitsemän sijoitettua lasta, on lähes kaikille aluehallintovirastoille lähetty kevään aikana pyyntöjä, että laitosten paikkalukuja saataisiin ylittää. Sosiaaliviranomaiset tahtovat vaarantaa lapsemme myös näin. Aluehallintovirasto ei voi muuttaa Suomen lakia tai oikeuttaa lastensuojeluviranomaisille tai yksityisille lastensuojelupalveluita tarjoaville tahoille Suomen lain vastaista toimintaa. Aluehallintovirasto valvoo, että Suomen lakia toteutetaan. Miksi heille on sosiaalityön ammattilaiset tällaisia pyyntöjä sitten edes esittäneet? Eivätkö he tunne lakia?

Myös artikkelissa mainitaan lasten voimakas pahoinvointi heidän saapuessa sijoitukseen. Vaativalle laitoshoidolle on lisääntynyt tarve lasten pahoinvoinnin vuoksi. 

"On nuoria, joiden oireilu vaatii todella osaavaa henkilökuntaa ja paljon tukea. Heillä voi olla esimerkiksi rajua väkivaltaa. Tällaisille nuorille paikan löytäminen voi olla todella haastavaa," toteaa Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Susanna Hoikkala.


Lokakuun Liike muistuttaa kuinka järkyttävää on, kun huomataan tällainen muutos lastensuojelullisessa tilanteessa. Tämä kertoo vain ehkäisevän ja ennakoivan sosiaalityön epäonnistumisesta sekä lastensuojelun avohuollon epäonnistumisesta.

Resurssien voimakas lisääminen sijaishuollolle ei estä jatkossa huostaan ottamisten lisääntymistä, vaan ainoastaan resurssien lisääminen kunnolliseen ennakoivaan ja ehkäisevään lastensuojelutyöhön sekä lastensuojelun avohuollon työskentelyyn kykenee katkaisemaan tällaisen tilanteen. Lisäksi tulisi tarkistella tarkkaan lastensuojelun sosiaalivirkailjoiden ammattitaitoa, jos tällaiseen tilanteesen ollaan päädytty.

Lokakuun Liike huomauttaa, ettei maassamme ole kunnollista väkivaltatyön asiantuntevuutta viranomaistoiminnassa matalankynnyksen palvelutahoilla ja väkivaltatyön palvelut ovat heikosti saatavilla ja useimmiten kolmannen tahon tarjoamia ja nekin vakavasti kuormittuneita. Rakenteellista väkivaltaa ei tunnisteta tai tunnusteta lastensuojelullisen sosiaalityön piirissä juuri ollenkaan ja sen edessä perheille ei ole saatavilla ollenkaan tukitoimia. Monet muutkin tukitoimet ovat lapsiperheiden saavuttamattomissa.
 
Lisäksi monet hallinnolliset päätökset estävät lapsia pääsemästä mm. ammatillisesti pätevän väkivaltatyön piiriin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun Turvakoti ry:n hallitus on päättänyt, että jos lapsen toinen huoltaja ei anna lapselle lupaa osallistua heidän tarjoamiin palveluihin, ei lapsi saa osallistua näihin ja jää tuetta.

Helsingissä ei juurikaan ole muuta tahoa, joka tarjoaa lapsille väkivaltatyön asiantuntevaa tukea. Pääkaupunkiseudun Turvakotien väkivaltatyön yksikön, Kilpolan, esimies on päättänyt, ettei Kilpola anna minkäänlaista tukea rakenteellisen väkivallan uhreille, vaikka tutkimukset ovat osoittaneet, että juuri rakenteellinen väkivalta on syy moniin väkivallan ilmentymiin yhteiskunnassamme. 

Suomalainen väkivaltatyön koulutus on mm. sosionomeille ja terveydenhuollon työntekijöille vapaehtoista ja ala-arvoista. Vain harvalla todella on väkivaltatyön asiantuntevuus ja tällaiseen vakavasti otettavaan asiaan syvä ammatillinen tuntemus ja tietotaitoa auttaa lapsia ja vanhempia. Moni sosiaalivirkailija pitää paria THL:n antamaa muutaman päivän koulutusta syväluotaavana väkivaltatyön koulutuksena, eikä ymmärrä, että ammatillinen osaaminen väkivaltatyöhön vaatisi syväluotaavan koulutuksen mm. psykoterapiaan, ihmisen eri kehitystasoihin, traumojen hoitoon sekä erityisen koulutuksen juuri väkivallan tunnistamiseen, tunnustamiseen ja siihen tuen antamiseen, niin että ymmärtää mitä väkivalta todella on ja mistä se kenenkin tapauksessa juontaa todella juurensa ja millaista tukea juuri tämä ihminen tarvitsee. 

Lastensuojeluviranomaisen kanssa on turha keskustella syväluotaavasti väkivallasta ja ammatillisesti pätevästä väkivaltatyöstä ja usein lastensuojelu tarjoaa vain valvottuja tapaamisia, sen sijaan että tahtoisi korjata ongelman. Tapaamisia valvovilla harvoin on koulutusta todella tukea vanhempia tai edes mitään tieto lapsen todellisesta tilanteesta tai yhteyttä lapsen vastuusosialaivirkailijaan tai yhteistyösuunnitelmaa perheen ongelman korjaamiseksi. Valvojat vain saapuvat paikalle ja kirjaavat mitä tilanteessa tapahtuu ja valvoo, ettei tuossa tilanteessa tapahdu mitään lasta haavoittavaa ja tätä voidaan jatkaa vuosia.

Moniin asioihin voisi puuttua paljon aiemmin monella hyvällä avohuollon tai perheneuvolan tukikeinolla, ennen kuin lapsi oireilee vakavasti ja tarvitsee jopa vaativaa laitoshoitoa. Vaativa laitoshoitokin voisi olla paremmin valvottua ja vaatimukset koulutukselle näissä korkeampia erikoiskoulutuksia.
Lapset reagoivat aikuisiin ja elinympäristöönsä. Vaikuttamalla näihin asioihin ajoissa, meidän ei tarvitse lukea huostaanotoista.

Maamme tarvitsisi ammatillisesti pätevää viranomaistoimintaa, jolla tällainen kauhistuttava tilanne lopultakin katkaistaisiin. Me tarvitsemme ammatillisesti pätevää lastensuojelutyötä, varhaiskasvatustyötä, neuvolatyötä, perheneuvolatyötä, päihdetyötä, väkivaltatyötä, mielenterveystyötä, oikeusistuintyötä sekä ammatillisesti pätevää moniammatillista yhteistyötä ja erityisesti ammatillisesti pätevää viranomaisten työtä valvovaa tutkivaa työtä. Nyt kaikki edellä mainittu on vakavasti hakusessa Suomessa ja tälle oirelevat lapsiperheet vakavasti. Me tarvitsemme paremman koulutuksen näille ihmisille, jotka vastaavat yhteiskuntamme hyvinvoinnista.

Tärkeää on myös muistaa, että osa huostaanotoista ja kiireellisistä sijoituksista on turhia ja nämä turhat sosiaalitoimen päätökset vievät tarvitsevilta paikat, syö valtiomme resursseja ja tulee erittäin kalliiksi meille kaikille.

Lapsen etu ei ole koskaan joutua asumaan laitoksessa, vaikka kotiolot eivät täyttäisi hänen tarpeitaan. Lapsen etu on, että kotioloja tuetaan niin, että he voivat tarjota lapselle tämän tarvitsevat lähtökohdat hänen elämälleen. Tuet tulee antaa ajoissa, sillä muutoin tilanteemme kaatuu tällaiseksi.
Paikkojen lisääminen laitoksiin ei korjaa ongelmaa, joka tulisi korjata niin, ettei paikkoja tarvitsisi juuri ollenkaan edes täyttää.

SOS-lapsikylän toiminnan kohdalla voisi pohtia hakeeko se lapsien etua tahtoessaan ylittää lakiemme määräykset vuodepaikkojen määrästä, vai kenties rahallisen hyödyn kasvamista velottaessaan kuntaa eli valtiota eli meitä veronmaksajia jokaisesta vuodepaikasta.

Jos SOS-lapsikylä on täynnä, tulee lapsia sijoittaa paikkoihin, joissa vuodepaikkoja saadaan vapautettua hyvällä sijaishuoltotyöllä, joka johtaa huostaanoton purkamiseen ja lasten palauttamiseen biologisiin koteihinsa. Eihän ne SOS-lapsikylän paikat mitenkään lisäänny, jos työ ei johda perheen jälleenyhdistämiseen ja pyri tähän. Onko meillä Suomessa edes saatavilla hyvää sijaishuollon työtä?

Ehkäpä SOS-lapsikylän ongelma olisi korjattavissa sisältäpäin työskentelyn tehostamisella ja mahdollisen virheellisen toiminnan korjaamisella? Ehkäpä asiakasmäärän vähentäminen suhteessa työntekijöihin mahdollistaisi toivotun muutoksen saamisen lasten elämään ja heidän kotiuttamiseen, kun lapsille ja heidän biologiselle perheilleen on enemmän aikaa?

Tärkeää on muistaa, että useat väitöstutkimukset sekä pro gradut ovat kritisoineet lastensuojelutyötä monelta kantilta ja me emme voi todella tietää mikä kaikki tähän tilanteeseen on johtanut, sillä niin järkyttävän monia epäkohtia on lastensuojelullisessa työssä. Viimeeksi huhtikuussa Virve-Maria Toivonen totesi väitöstutkimuksessaan, ettei lastensuojelussa välitetä lapsen oikeuksista ja ettei tuomaristommekaan osaa hakea näiden toteutumista.

Suomen valtion tulisi tarkastella lastensuojelullista asiaamme uudelleen vakavasti, jos SOS-lapsikylän näkemys on totta ja lisätä resusseja heti ennakoivaan ja ehkäisevään lastensuojelutyöhön isolla kädellä sekä myös pitkäaikaissijoitettujen lasten kotiuttamisen mahdollistamiseksi edes sukunsa piiriin laitoksista ja näistä lapsikylistä.

Minkään tahon ei tulisi rahastaa lapsilla ja lasten huostaanotot tutkimusten mukaan kestävät keskinmäärin 7 vuotta ja lasten biologiseen kotiin päin tehty työ on monessa tilanteessa unohdettu täysin. Moni yksityinen taho tienaa lapsilla paljon, varsinkin jos tarjoaa näitä vaativia tukitoimia. SOS-lapsikylän sivuilla ei mainita mitenkään lasten biologisten vanhempien tukemista, kun kuvataan toimintaa toimipisteitä käsittelevällä sivulla. He eivät mainitse antavansa lapsille ja näiden biologisille vanhemmille kuntouttavaa tukea SOS-lapsikylissään. Ehkä siksi heidän paikkansa nyt lopulta ovat täyttyneet, kun sijaisvanhemmatkin tahtovat pitää lapset näihin kiinnyttyään ja lasten mahdollisesti hyvin pieninä biologisen perheensä unohdettuaan sekä lapsihan on sijoitettuna tuottoisa SOS-lapsikylälle? 


Lue myös:

Hurja tilanne lastensuojelussa: Ei vapaita laitospaikkoja, päivystystilanteisiin ei voida vastata (Keskisuomalainen - 2.7.2017):
http://www.ksml.fi/…/Hurja-tilanne-lastensuojelussa…/1008771
​
SOS-Lapsikylä - Toimipisteet:
https://www.sos-lapsikyla.fi/…/lastensuojelut…/toimipisteet/

---

Osallistumistulo onkin osallisuuspetosta?

July 2, 2017, 10:58 pm

≫ Next: Järjenvastaista käyttää resursseja pelolla perusteltuun kyttäämiseen

≪ Previous: Lastensuojelu epäonnistumassa avohuoltotyössä - huostasijoituspaikat täynnä?

$

0

0

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen on havainnut työttömien lapsiperheiden kurjistuvan tilanteen mutta tarjoaa siihen vääriä lääkkeitä eli osallistumistuloa.
Siinä työttömyyskorvausta ruvettaisiin kutsumaan tuloksi, jolloin sen eteen olisi moraalisesti hyväksyttyä teettää töitä.
Ajatus on, että jos ei tee työtä, niin ei saa työttömyyskorvausta. Samalla tunnustetaan, että kuntouttava työtoiminta ja jopa sosiaalinen kuntoutus ovat olleet silmänlumetta. Työryhmän mukaan ne sisältyisivät uuteen osallistumistuloon, jota luonnehtii hyvin Raamatun lause:

” Kenellä on, annettakoon hänelle yllinkyllin ja kenellä ei ole, otetaan pois se vähäinenkin joka hänellä on”.
Työryhmän esitys tarkoittaa pitkään työmarkkinatukea saaneen "työvelvoitetta" sosiaalityöntekijän ohjastamana.

Jaettua valtaa vai osallisuuspetosta?

Kela toteuttaa parhaillaan hallituksen perustulokokeilua mutta Aaltonen ei pidä perustuloa vielä realistisena vaihtoehtona. ”Kokeilun pitää jatkua rauhassa. Mutta siinä on vielä ratkaisematta useita kysymyksiä, kuten verotus ja se, mikä olisi perustulon järkevä taso, kohdentuminen ja työllistävä vaikutus.”

Sosiaaliturvan uudistaminen on nousemassa yhdeksi tulevien vaalikausien keskeiseksi poliittiseksi kysymykseksi. Sipilän hallitus on aloittanut siihen tähtäävän valmistelutyön professori Juho Saaren johtamissa työryhmissä, joihin Aaltonenkin osallistuu.

Aaltonen kannattaa vastikkeellista työttömyysturvaa, osallisuustuloa, joka olisi laajempi kuin esimerkiksi professori Heikki Hiilamon aiemmin esittämä malli. Jo ennen virkaansa astumista vuoden vaihteessa Aaltonen sanoi, että hän haluaisi lakkauttaa vastikkeettoman sosiaaliturvan.

Viimesijaisen sosiaaliturvan todetaan usein jo olevan Suomessa vastikkeellista, eikä osallistumistuloesityksessä siten olisi mitään uutta, kertoo tutkija Helka Raivio.  Tutkimusryhmä muotoilee vastikkeellisuuden kuitenkin uudella tavalla. Sen uusi muoto olisi, että sosiaaliturvan saaminen edellyttäisi vastapalveluksen.
Enää ei siis riittäisi, että työttömät ihmiset tarjoutuvat työmarkkinoiden käytettäviksi. Työnhakuvelvoitteen lisäksi työttömien tulisi osoittaa olevansa yhteiskunnalle hyödyksi – saamiaan sosiaaliturvaetuuksia vastaan. Tällainen vastavuoroisuus paikannetaan raportin englanninkielisessä kirjallisuuskatsauksessa aivan oikein yhdeksi poliittisen oikeiston ydinajatuksista (mt, liite 1, s. 8).

Helka Raivion mukaan osallistumistuloesityksessä kyse on työmarkkina- ja toimeentulotukea saavien oikeuksien muuttamisesta. Euroopasta on  esimerkkejä siitä, miten vastikkeellistamista on sittemmin laajennettu myös sairaus-, vammais- ja työkyvyttömyysetuuksiin. Hollannista on raportoitu leikkauksia lapsi- ja perhe-etuuksiin kannustinten ja aktivointipolitiikan orientaation mukaisesti. (Raivio & Nykänen 2014.)

On esitetty, että vastuu osallistavasta sosiaaliturvasta annettaisiin ensin kuntien ja sote-uudistuksen jälkeen maakuntien ­sosiaalityölle.

− Raportin voi lukea uuden julkishallinnon johtamisen periaatteen toteutumana, jossa taloudellisen tehokkuuden nimissä sosiaalityön kontrollirooli viedään kansalaisyhteiskunnan puolelle, sosiaalityön professori  Kati Närhi pohtii valtioneuvoston selvitystä .

-Tuntematta sosiaalityötä ja sen todellista potentiaalia annetaan sille uusia tehtäviä, jotka ovat sosiaalityön etiikan vastaisia.

Kelan työmarkkinatukea saa 300 000, joista noin 100 000 on yli vuoden työttömänä olleita pitkäaikaistyöttömiä. Perustoimeentulotukea saa 150 000 kotitaloutta kuukaudessa.

”Työttömyys tarkoittaa palkan puutetta, mutta myös osallisuuden menetystä”, Aaltonen sanoo.

Kelan tilastojen mukaan noin 36 000 nuorta ja keski-ikäistä toimeentulotuen saajaa on täysin tulottomia. He saavat vain asumistukea ja toimeentulotukea. ”He eivät siis liiku lainkaan työmarkkinoilla”, Aaltonen kertoo.

”Mutta meillä on paljon tekemätöntä työtä ja mahdollisuuksia, niin kyllä minä mieluummin maksaisin tekemisestä kuin olemisesta, Aaltonen sanoo.”

Aaltonen tarkoittaa "tekemisellä" mahdollisuutta julkisen, yksityisen tai kansalaisjärjestön palkattomaan työhön.

– En lähtisi osallisuudella viemään pois ensisijaisen etuuden arvoa, mutta suhteuttamaan sen kokonaisuutta ja antamaan vaikka osallisuustulon muodossa hivenen lisää ja katsomaan, tapahtuuko tässä liikahdusta mihin suuntaan.

 Kati Närhen mukaan perustulo lähtee ajatuksesta, että ihminen haluaa itselleen parempaa elämää ja lähtee rakentamaan sitä, kun vain saa siihen taloudellisen mahdollisuuden.
Osallisuustulo lähtee oletuksesta, että pitkäaikaistyötön on laiska, johon sanktiot saavat liikettä: jos et osallistu, menetät osan tuloistasi.

Perustulomalli on puhtaasti kannustava ja sopii paremmin sosiaalityön pirtaan kuin osallisuustulo, arvioivat Närhi ja Aila- Leena Matthies Helsingin Sanomien kirjoituksessaan. Samaan päätyvät Kirsi Juhila ja Suvi Raitakari. Kaikissa teksteissä tuodaan esille huoli osallisuuden käsitteen monimielisyydestä ja vaarasta, että väärillä toimenpiteillä hyvä tavoite karkaa entistä kauemmas.

On kansainvälisiä tutkimuksia, jotka osoittavat, että keppilinja ei toimi osallistajana yhtä hyvin kuin se, että panostetaan työttömien hyvinvointiin sekä puretaan osallisuuden esteitä ja luotetaan ihmisen omaan aktiivisuuteen. Vähiten syrjäytymistä ehkäisee pelkkä työmarkkinoille pakottaminen.

Hyvinvointivaltio itsessään tukee osallisuutta. Sen asteittainen purkaminen on tuottanut osallisuudelle esteitä, jatkaa Närhi. Hänen mukaansa todelliseen osallisuuteen kuuluu se, että valtaa jaetaan.

− Muuten sosiaalityö on osa tyhjää osallisuusretoriikkaa, näennäisosallisuutta ja jopa osallisuuspetosta.

Työttömyyskorvaus+ rankaisu+pelotteet= osallistumistulo
 
Saku Timonen ruotii Aaltosen osallisuustulomallia osuvasti kirjoituksessaan hyvät ja pahat työttömät:

"Työttömät eivät kohta enää ole työttömiä vaan syrjäytyneitä, joihin voidaan kohdistaa enenevässä määrin erilaisia pakkotoimia. Hallitus ei suinkaan luo uusia työpaikkoja, vaan eliminoi työttömyyden nimeämällä sen uudelleen ja rankaisemalla siitä.

Näin osuvasti luonnehti Pekka Siikala  Facebookissa tutkijaryhmän ehdottamaa uutta osallistumistulomallia. Tarkkaan ottaen malli ei ole uusi, vaan jo viime hallituskaudella sosiaali- ja terveysministerinä toiminut Paula Risikko suunnitteli vastikkeellista sosiaaliturvaa. Se kuulosti liian selvästi pakkotyöltä, joten nimi muutettiin nopeasti osallistavaksi sosiaaliturvaksi. Tarkoitus oli muuttaa koko sosiaalipolitiikan paradigma ja asettaa jopa toimeentulotuen saamisen edellytykseksi päivittäinen kahden tunnin työpanos.

Nyt eivät tutkijat ehdota ihan niin hurjaa pakkotyövelvoitetta, mutta paradigmaa ollaan kovasti muuttamassa edelleen. Ajatus on, että jos ei tee työtä, niin ei saa työttömyyskorvausta. Samalla tunnustetaan, että kuntouttava työtoiminta ja jopa sosiaalinen kuntoutus ovat olleet silmänlumetta. Työryhmän mukaan ne sisältyisivät uuteen osallistumistuloon.

Toteutuessaan osallistumistulo jakaisi työttömät lopullisesti vuohiin ja lampaisiin. Olisi hyvät työttömät, jotka tekisivät palkatonta työtä ja saisivat palkkioksi nykyisen suuruisen työmarkkinatuen. Tätä palkkiota sanottaisiin osallistumistuloksi. Luitte oikein, työttömyyskorvausta ruvettaisiin kutsumaan tuloksi, jolloin sen eteen olisi moraalisesti hyväksyttyä teettää töitä.

Olisi myös pahat työttömät, jotka eivät suostuisi tekemään palkatonta työtä. He saisivat pelkän toimeentulotuen, jota sanottaisiin passiivitueksi. Heidät luokiteltaisiin jo tällä tuen nimellä passiiviseksi rupusakiksi, joten he varmaan olisivat niitä paljon puhuttuja kotisohvilla lojujia.
Heitä voitaisiin sitten ruveta vertaamaan vaikkapa rikollisiin. Ei siinä olisi mitään uutta, sillä jo vuonna 2011 työ- ja elinkeinoministeriö teki raportissaan tämän rinnastuksen pohtiessaan työstä kieltäytymisesta annettavia sanktioita ja verratessaan niitä rikoksista tuomittaviin rangaistuksiin. Tästä kirjoitin joulukuussa 2012.

Osallistumistuloa perustellaan taas vanhalla tutulla tavalla. Sen avulla työttömät pääsevät osallistumaan yhteiskuntaan ja välttävät syrjäytymisen. Tällä kertaa tarkoituksena ei ole työllistää, vaan ainoastaan pelotella. Se myönnetään ihan suoraan:

”Osallistumisen” tavoite ei ole työllistyminen, mutta tutkijoiden mukaan niin kutsuttu pelotevaikutus voi ”aktivoida työttömiä tarttumaan työtilaisuuksiin”.

Eipä sitä enää tuon selvemmin voi sanoa."

Jos sitä työtä ja ”tekemistä” kerran on, niin miksei siitä voi maksaa oikeaa palkkaa ilman  sosiaaliturvan päälle maksettavia muutaman euron ”osallisuustulo”-kikkailuja?

Miksi osallistamisen kohteita ei oteta osallisiksi  omaan asiaansa; osallisuuden määrittelyyn ja toteutukseen?

Typistyykö työttömien valinnanvapaus vain vapaudeksi valita se tuottajataho, joka häntä kyykyttää?

https://blogi.thl.fi/web/yhteiskuntapolitiikka/blogitekstit/-/blogs/osallistumistulo-muuttaisi-tukea-saavien-oikeuksia
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005122721.html
http://alusta.uta.fi/artikkelit/2017/03/28/osallistumistulo-aikuissosiaalityoessae.html
https://www.slideshare.net/THLfi/osallisuus-syrjytymisen-vastaparina-helka-raivio
https://www.slideshare.net/THLfi/osallisuuden-esteit-ja-mahdollisuuksia-palvelujrjestelmss  
http://elenauusitalo.weebly.com/blog/tyota-josta-jollekkin-on-joskus-maksettu-oikea-palkka
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi
http://elenauusitalo.weebly.com/blog/se-ei-ole-ennakointia-vaan-tarkkailua
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/terveisia-seinajoen-tyovoimapiirin-arkistosta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/orjatyon-kataluus-paljastui-ministeriolle-kantelun-myota
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/pakkotyo-ja-perustuslaki
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/fasismin-rippeet-kitkettava-pois-sosiaalialalta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi

---

---

Järjenvastaista käyttää resursseja pelolla perusteltuun kyttäämiseen

July 11, 2017, 3:48 pm

≫ Next: Lastensuojelun karu tila vaatii järkeviä investointeja

≪ Previous: Osallistumistulo onkin osallisuuspetosta?

$

0

0

"Järjenvastaista käyttää yhteiskunnan resursseja pelolla perusteltuun kyttäämiseen"

– Kelan työntekijät ovat vuosikaudet arvioineet tuen hakijoiden pari- ja kämppissuhteiden laatua tehdessään tukipäätöksiä. Monien asumistuen hakijoiden toimeentulo on romahtanut sen vuoksi, että Kela on päättänyt heidän elävän avioliiton omaisessa suhteessa, kertoo HYYn hallituksen toimeentuloasioista vastaava jäsen Ada Saarinen Helsingin Uutisissa.

– Asumistuen käsittelyn pitää lähteä siitä, että uskotaan hakijoiden omaa selvitystä. On järjenvastaista käyttää yhteiskunnan resursseja ja Kelan henkilökunnan työaikaa väärinkäytösten pelolla perusteltuun kyttäämiseen, sanoo Ada Saarinen.

Julkisuudessakin on puitu tapauksia, joissa Kelan etuuskäsittelijät ovat tulkinneet kämppäkaverisuhteen parisuhteeksi.
Liitto ihmettelee, kuuluuko yhteinen ruokatili, seksin harrastaminen tai sanaton sopimus huolenpidosta Kelalle.

---

Samaa ovat ihmetelleet myös taiteilijat:

Milloin myös lastensuojelussa ymmärretään, että yhteiskunnan resurssien käyttö pelolla perusteltuun kyttäämiseen on järjenvastaista? Yle uutiset kertoi viime viikolla, että Suomessa on alkuvuoden aikana syntynyt ennätyksellisen vähän lapsia. Syntyvyys on nyt yhtä matalimmalla tasolla sitten 1800-luvun nälkävuosien. Kuuden vuoden aikana tapahtunut selvä lasku yllätti tutkijatkin.

Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimusprofessori Mika Gisslerin mukaan emme voi tietää, onko syntyvyyden laskussa kyse pysyvästä ilmiöstä vai onko se tilapäistä.

Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch haluaa korostaa, että Väestöliitossa ei nähdä ongelmaa siinä, että ihmiset eivät halua lapsia.
– Minusta ongelma on se, että jos ihmiset toivovat itselleen lasta, mutta eivät voi sitä syystä tai toisesta saada.

Gisslerin mukaan paras keino lisätä syntyvyyttä on tehdä yhteiskunnasta sellainen, että siihen halutaan tehdä lapsia. Gisslerin mukaan muissa Pohjoismaissa hyvinvointivaltio on paremmalla tolalla – perheiden tukiin ja palveluihin on panostettu enemmän.

Perhe- ja peruspalveluministeriksi noussut Annika Saarikko (kesk.)kertoo Uudessa Suomessa, että uutinen pysäytti.

–Kaikkein suurin huoleni tuossa tilastossa kohdistuu siihen, että kuilu toivotun lapsiluvun ja toteutuneen lapsiluvun välillä on suurin pienituloisissa perheissä. Lapsiperheköyhyys näkyy myös tässä tilanteessa.

Kyttäämisen ja syntyvyyden laskun taustalla vinoutunut käsitys lapsista ja vanhemmuudesta

Toimittaja Pasi Sillanpään mukaan syntyvyyden laskun taustalla on vinoutunut käsitys lapsista ja vanhemmuudesta. Sillanpää väittää, että olemme pelotelleet toisemme lapsettomiksi.

"Lista huonosta vanhemmuudesta on pidempi kuin hallituksen esitys uudesta sote -laista.

Lapsia suojellaan kaikelta pahalta. Myös epätäydellisiltä vanhemmilta.
Vanhemmuudesta on tehty suorittamista, kuten elämästä muiltakin osin. Elämään sisältyy yhä vähemmän spontaania. Sen pitää olla hyvin suunniteltu menestystarina. Sellaiseen tavoitteeseen lapset sopivat varsin huonosti.

Hyvää elämää ei ole se, että tekee sen minkä on suunnitellut. Hyvää elämää on se, että osaa olla riittävän utelias sen monimuotoisuudelle ja on valmis oppimaan. Lapsi ei ole suoritus, vaan osa elämää, joka tuo mukanaan uuden maailman.

Kaikessa suorituskeskeisyydessä ja oikean vanhemmuuden metsästyksessä me olemme menettäneet kosketuksen kaikkein tärkeimpään. Lapsi ei ole osa pakettia, vaan lapsi on itsessään elämän ilmentymä. Lapset kasvattavat aikuisia yhtä paljon kuin me yritämme kasvattaa heitä.

Yhteiskunta joka ei enää usko lasten rikastuttavaan vaikutukseen omana itsenään, ei enää usko kovin paljon elämän merkityksellisyyteenkään.
Se on paljon isompi asia, kuin kenenkään vanhemman epätäydellisyys kasvattajana".

Miten lastensuojelu vaikuttaa lapsilukuun?

Samaan aikaan kun syntyvyys on laskenut, lastensuojelun sijoitusten määrä on noussut.

Kuka tutkisi missä määrin myös syntyvyyden lasku on yksi lastensuojelun tutkimattomista seurauksista? Kuinka moni asiakas tekee lastensuojeluasiakkuuden seurauksena päätöksen olla hankkimatta lisää lapsia? Miksi ja miten lastensuojelusta tuli kyttäämistä?

Lokakuun Liike kysyy lastensuojelun entisiltä ja nykyisiltä asiakkailta: Vaikuttiko lastensuojelu lapsilukuusi? Miten? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta



Lastensuojelun karu tila vaatii järkeviä investointeja

July 12, 2017, 12:28 pm

≫ Next: Sijaishuollon ihmesadun rakenne

≪ Previous: Järjenvastaista käyttää resursseja pelolla perusteltuun kyttäämiseen

$

0

0

Lastensuojelussa idealistisia johtopäätöksiä sosiaalityön ja sijaishuollon auttamispotentiaalista ja prosesseista vedetään- ei sen perusteella miten asiat ovat- vaan sen perusteella miten niiden pitäisi olla/toivotaan olevan.

Lastensuojelun Keskusliiton asiantuntijat Sonja Soini ja Sauli Hyvärinen väittävät vastoin tutkimustietoa, että sosiaalityöntekijöiden virkojen lisääminen ja palkankorotukset estäisivät huostaanottoja. Heillä ei ole esittää mitään todisteita väitteensä tueksi. Niin Maria Ohisalon perustelematon oletus sosiaalityöntekijöiden lisäyksen tuottamasta avusta köyhille kuin Soinin ja Hyvärisen aiemmin esittämä idealistinen väittämä sosiaalityön oletetusta käytännönläheisestä avusta sotivat sekä tutkimustietoa että asiakkaiden kokemuksia vastaan.

Sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden hätää ja tuen tarpeita


Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta -avun saamista.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän kuukausipalkka on pääkaupunkiseudulla noin 3200 € kuukaudessa. Työnantajakulut ovat sivukuluineen silloin vuodessa noin 52 000 €. Lisävirat ja palkankorotukset olisivat perusteltavissa, mikäli sosiaalityöntekijät pyrkisivät estämään keskimäärin seitsemän vuotta kestäviä laitoshoidossa noin miljoonan ja perhehoidossa noin 200 000 euroa per lapsi maksavia usein turhia huostaanottoja, mutta sitä he eivät halua tai osaa tehdä.

Viimeisen kahdeksan vuoden aikana sosiaalityöntekijöiden palkkaa on nostettu useaan otteeseen -ilman toivottuja tuloksia työvoimapulaan tai sijoitusten määrään.

Soini ja Hyvärinen esittävät- jälleen ilman minkäänlaisia todisteita-, että lisääntyneet sijoitukset olisivat yhteydessä sosiaalityöntekijöiden resurssipulaan ja korjattavissa lisäresursseilla.

Lokakuun Liikkeen havaintojen mukaan sijoitusten kasvu on juuri sosiaalityön ammatillisen edunvalvonnan ja lisäresurssien tulosta ja yhteydessä sosiaalityön sairastuneeseen ammatillisuusihanteeseen, asiantuntijavaltaan ja lainvastaisiin toimintakäytäntöihin.

Sijoitukset eivät lisäänny sen takia, ettei lastensuojelulla ole resursseja vaan sen takia ettei resursseja kohdenneta oikein eikä valvota. Sijoitukset lisääntyvät koska ne mielletään virheellisesti auttamiseksi eikä sosiaalityöntekijöillä ole käytännössä vastuu- ja korvausvelvoitteita vääristä päätöksistä.
Sijoitukset lisääntyvät koska ne ovat helppo tapa turvata sosiaalityöntekijöiden selusta mahdollisia myöhempiä puuttumattomuussyytöksiä vastaan. Sosiaalityöntekijöitä rangaistaan vain puuttumatta jättämisestä, ei turhasta/väärästä puuttumisesta.

Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.

Lastensuojelun laittomuudet mm. turhat ja lainvastaiset huostaanotot eivät ole sosiaalityöntekijöille myönnettävillä lisäresursseilla korjattavia edunvalvonta- tai työtaisteluasioita, jollaiseksi lastensuojelun oikeusturvaongelmia ja väärinkäytöksiä pyritään mediassa kääntämään.

Miksi järjestöjen asiantuntijat, kuntien juristit ja hallinto- oikeuksien tuomarit samoin kuin valtamedian toimittajat haluavat esiintyä mielummin laittomastikin toimivien lastensuojeluammattilaisten edunvalvojina , myötäkärsijöinä ja mielensäpahoittajina kuin sosiaalityön lainalaisuuden ja asiakkaiden oikeusturvan tai viranomaisvallan valvojina?

Lastensuojelun nykyinen kriisi on tuotettu juuri viranomaisten vaatimuksiin suostumalla. Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu on jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.

Sosiaalityöhön liittyviä keskusteluja ei voi nykyisin käydä ilman sosiaalityöntekijöiden tai muiden lastensuojelun ammattilaisten edunvalvonta-agendaa. Kenen hyvänsä lastensuojelun asiantuntijana pidetyn ammattilaisen tyhjänpäiväinenkin lastensuojelun tai sijaishuollon markkinointipuhe monistetaan uutisstatuksella lastensuojelujärjestöjen, - yritysten, koulutuslaitosten ja ammattijärjestöjen somesyötteeseen. Silti Sauli Hyvärinen väittää Pohjolan Sanomissa, ettei lastensuojelun ammattilaisten ääniä kuulu sosiaalisessa mediassa.

Tuetaan lapsia ja perheitä- ei lapsibisnestä

Sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostanutta uutta lastensuojelulakia markkinoitiin huostaanottojen vähentäjänä mutta sen myötä huostaanotot alkoivatkin lisääntyä räjähdysmäisesti. 
Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.
Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisten toiveet ja sai aikaan kriisin.

Ammattihenkilölain lupailtiin vähentävän lastensuojelun ongelmia. Toisin kävi. Vuonna 2016 voimaantullut laki takasi muodollisesti pätevät, sosiaalialan yliopistollisen koulutuksen saaneet sosiaalityöntekijät jokaiseen sosiaalitoimistoon. Muodollinen pätevyys ei vain taannut ammattitaitoa tai eettisesti laadukasta työtä. Ammattihenkilölain myötä sijoitukset ampaisivat uuteen nousuun.

Jyväskylässä, Oulussa ja Vantaalla tehdyissä tarkastuksissa vuonna 2016 paljastui, että lastensuojelun asiakkaita pompotellaan terveydenhuollon ja lastensuojelun välillä. Vastuunkantajaakaan ei meinannut löytyä. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin kiinnitti huomiota siihen, että lastensuojelun asiakkailla ja heidän vanhemmillaan on vaikeuksia saada psykiatrisia palveluja. 

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja. Kurttilan mukaan Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia. Päättäjät eivät halua tutkimustietoa koska pelkäävät ikäviä otsikoita.

Sosiaalityössä monet arvioinnit, tutkimukset ja selvitykset täyttävät pikemminkin fabrikoinnin ja tutkimusvilpin kuin tieteellisen tutkimuksen kriteerit. Tutkija Elina Pekkarisen ( 2011) mukaan lastensuojelusta puuttuu niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi.

Lokakuun Liike ei ole havainnut, että niinikään vuonna 2016 voimaanastunut sosiaalihuollon henkilöstön ilmoitusvelvollisuus toteutuisi käytännössä.

Lastensuojelun karusta tilasta on turha syyttää yksinomaan työntekijöitä kun koko palvelujärjestelmä on rakennettu sijaishuollon edunvalvonnan ja liiketoiminnan edistämiseen. Sijoitukset lisääntyvät koska asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla. Nykyiset lastensuojelun avohuollon tukitoimet mm. perhetyö on suunniteltu pohjustamaan ja oikeuttamaan- ei ehkäisemään sijoituksia.

Sosiaalihuollon laillisuusvalvonnan siirtäminen omavalvonnaksi ja suorittavien työntekijöiden harteille tarkoittaa, ettei laittomuuksiin halutakaan puuttua. 

Jotta ilmoitusvelvollisuus toimisi, sitä varten olisi pitänyt luoda valtakunnallinen paikallistasot ohittava valvonta- ja seurantajärjestelmä ja tehokkaita sanktioita esim. julkiset merkinnät palveluntuottajille toistuvista väärinkäytöksistä.

Asiakasturvallisuuden parantaminen sosiaalihuollossa vaatisi jämäkämpää otetta Aluehallintovirastolta, Valviralta, Psykologiliitolta, Lääkäriliitolta, poliisilta ja tuomioistuimilta. Poliisi ei tutki, jos syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.

Suurimpia toimivan laillisuusvalvonnan esteitä on riippumattoman tuomioistuimen roolinsa sosiaalityöntekijöiden kumileimasimeksi vaihtanut hallinto- oikeus, sijaishuollon edunvalvojien kansoittama lastensuojelun lainsäädäntötyö ja sosiaalialan koulutus ja työhönperehdytys, joiden ansiosta epäkohtia ei opita edes tunnistamaan saati tunnustamaan epäkohdiksi. 

Lastensuojelun karu tila todellakin vaatii järkeviä investointeja. Lisäresurssien suuntaaminen sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneille asiantuntijoille, järjestöille ja yrittäjille, jotka käyttävät resurssit pelolla perusteltuun kyttäämiseen ja oman taloutensa edistämiseen ei ole järkevä investointi.

Suora tuki perheille ja perheiden oikeusturvan varmistaminen on.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salassapitovelvoite-ei-esta-sosiaalityontekijan-nakokulmaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua

---

Sijaishuollon ihmesadun rakenne

July 14, 2017, 9:09 am

≫ Next: Sijaisisä ja - veli tuomittiin ehdolliseen alle 10-vuotiaan hyväksikäytöstä- Keski-Suomen käräjäoikeudelle jälleen risuja

≪ Previous: Lastensuojelun karu tila vaatii järkeviä investointeja

$

0

0

Appasaheb Kate: Myth

Myytti väkivallan oikeuttajana
"Myytti on valhe, joka peittää alkulynkkauksen." Teoblogi

Sijaishuollon myyttiset selviytymistarinat muistuttavat usein ihmesatuja ja fabrikoituja pelastustodistuksia. Niissä on ihmesadun rakenne, selitys/pyhitys koetulle väkivallalle ja menestysteologialle tyypillinen säätynousu- loppu: Vaikka X:llä on tausta syntisenä heränneenä/ lastensuojelun asiakkaana, se ei ole määrittänyt hänen nykyistä elämäänsä lahkon saarnaajana/ lastensuojelun työntekijänä.


Onnellisena loppuun asti (Happily ever after)- normi toiseuttaa, syyllistää ja vaientaa aviollisen, hengellisen ja sijaishuollollisen väkivallan kanssa tuskailevat- ja jättää heidät yksin. Ne, joilla on kokemusta edellisistä tietävät, että hätiköity avioliitto, seurakuntaan liittyminen tai huostaanotto ovat usein ongelmien käynnistäjiä, eivät ratkaisuja.

Pelastukseksi uskoteltu siirto helvetiksi oletetusta kodista taivaaksi oletettuun sijaishuoltoon on osoittautunut kuplaksi kaikkialla. Todellisuudessa siirrytään usein ojasta allikkoon. Huolentäyteinen, laittomatkin keinot oikeuttava ja nykyisyyden voimavarat hukkaava lastensuojelun toiminta aiheuttaa korvaamattomia menetyksiä niin perheille kuin kansantaloudelle.

Mediassa sijaishuollon selviytymistarinoina ja ongelmanratkaisuna esitellään kuitenkin tapahtumakulkuja ja viranomaisprosesseja, jotka selkeästi loukkaavat sosiaalihuollon asiakaslakia, lastensuojelulakia , hallintolakia ja potilaslakia ja lasten selviytymisinä ja voittoina pidetään sijaishuollon laittomuuksiin ja laiminlyönteihin sopeutumista.

Kun laittomasti tai hatarin perustein huostattu nuori menettää huostaanoton ja mielivaltaisen kontrollin seurauksena luottamuksen itseensä ja aikuisiin mutta lastensuojelun monivuotisen identiteettimuokkauksen läpikäytyään "eheytyy" sijaishuollon mannekiiniksi ymmärtämään "kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseen" hänet kohotetaan mediassa Madonnaksi. Sijaishuollon väkivalta ja laiminlyönnit selitetään vain arvokkaiksi elämän oppitunneiksi, jotka tekivät uhrista sen mitä hän on nykyisin.

"Eheyttämiseen" syyllistyvät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan. "Kunniansa" sortajiinsa liittymällä säilyttämään pyrkivät uhrit puolestaan hyväksyvät väkivallan ja uusintavat sitä.

Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua. Lapsen itsemäärämisoikeus, oikeus perhe-elämään, itsemääriteltyyn identiteettiin, oikeusturvaan, hyvään kohteluun ja palveluun, kykyjä vastaavaan koulutukseen ja käypään terveydenhuoltoon on lupa uhrata sijaishuollon aikuisten edunsaajien mukavuuden, talouden ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden edistämiseksi.

Varmasti sijaishuollossa tapahtuu myös aitoja onnistumisia mutta miksi niin monen lapsen selviytymistarinaan kuuluu kuin automaattisesti lapsen kuulemisen, informoinnin, osallisuuden, jälkihuollon ja perheen tuen ja jälleenyhdistämisen laiminlyönti, laittomat tapaamisrajoitukset ja vieraannuttaminen?

Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita saduttajia tuntuu häiritsevän, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa tai poliittista vaikutusvaltaa. Sijaishuollon ihmesaduissa sijoitettujen tyttöjen menestyksen huipentuma onkin avioituminen, 1-2 lasta, sote-alan alempi koulutus ja työpaikka, sijoitetuilla pojilla puolestaan auto- tai rakennusalan työpaikka tai yrittäjyys. Näiden ihanteiden mukaan tehdään myös sijaishuollon koulutusvalinnat, usein sijoitettujen toiveista tai taipumuksista piittaamatta.

Myös kausaalisuuden suunta poikkeavuuden ja kontrollin välillä on väärä. Poikkeavuus ei välttämättä johda sosiaaliseen kontrolliin vaan toisin päin: poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin seuraus. 

Tutkija Päivi Pukeron mukaan poikkeavaksi leimautuminen johti 1800-luvun loppua kohden yhä useammin laitossijoitukseen. Naisille ja miehille annettiin erilaisia merkityksiä sukupuolen mukaan. Naisiin liitettiin seksuaalisuutta koskevia ominaisuuksia, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Miehiä kuvattiin luonteeseen tai työkykyyn liittyvin termein, joita olivat esimerkiksi laiska, sairaalloinen, epäilyttävä tai tottelematon. Kuulusteltavat tai tuomitut lähetettiin erilaisiin laitoksiin heidän poikkeavuutensa perusteella. 

Kansalaisten kasvavassa luokittelussa oli nähtävissä piirteitä medikalisaatiosta ja tulevasta sosiaali- ja hyvinvointivaltiosta, jossa sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67). Varsinkin naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiin Suomessa vasta 1986. Irtolaislain henki elää yhä tarpeena sovitella kapinoiville asiakkaille myyttisiä hullun, huoran tai huumehörhön leimoja.

Tutkimus- ja kokemustieto vahvistaa, että lapsen tai vanhemman psykiatrinen avuntarve- todellinen tai kuviteltu- johtaa usein huostaanottoon, josta Suomessa päätetään ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.
Sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

Anna Kontulan mukaan tyttöjen ja naisten seksuaalikäyttäytyminen on yhä keskeinen huostaanoton peruste. Kontula ihmettelee, miksi tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, ja poikien ei edes silloin, kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti, ja epäilee syyksi sosiaalityön sukupuolitettuja seksuaalisuuden kontrollimekanismeja.

Teinin julkinen keskikaljakokeilu riittää nykyisin syyksi lastensuojeluasiakkuuteen ja useita kymmeniä tuhansia maksavaan "perhekuntoutukseksi” kutsuttuun sosiaalivankeuteen.
Lastensuojelussa on totuttu, että laittomankin toiminnan voi oikeuttaa määkäisemällä sanan ”päihde” tai ”huume”. Sosiaalityöntekijät käyttävät näitä voimasanoja huolimattomasti; kannabis-, keskikalja ja amfetamiini niputetaan samaan demoniseen hörhöilyluokkaan. Lastensuojelun selvityksissä ei avata/analysoida väitettyä päihteidenkäyttöä esim. käytetyn päihteen, käyttöpaikan tai- tavan, ajankohdan, määrän tai haittojen osalta.
Päihdekuntoutuspalvelujen täyttöastetta ja rahoitusta eivät tunnu haittaavan puuttuva näyttö asukkien päihdeongelmasta, puuttuvat hoitotulokset eikä sekään, että palvelunkäyttäjät raportoivat niin ammattitaidottomuudesta kuin laittomuuksista.

Lastensuojelun sanamagia

 Jorma Heikkisen mukaan "Sanojen mahti on yhä olemassa. Sanojen voima on olemassa. Käyttämällä sanoja ja lauseita oikein niille tarkoitetuissa yhteyksissä monet ovet aukeavat ja sulkeutuvat.

Lastensuojelua koskeva sanasto ja käsitteistö on kehittynyt vuosikymmeniä elleipä satoja vuosia sillä historiassa on aina ilmennyt rikkaiden ja varakkaiden tarve riistää köyhempien väestönosien vanhempien lapset. Tämän sanaston ovat kehittäneet yksinomaan huostaanottotoimintaa harjoittavat. Perheillä tai lapsilla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vaikuttaa tämän sanaston ja käsitteistön syntyyn. Tästä syystä huostaanottotoimien kohteeksi joutuneet lapset ja heidän vanhempansa ovat olleet suojattomassa asemassa. Huostaanottotoimintaa harjoittavilla on ollut suvereeni asema, sillä nämä ovat kehittäneet kaikki ne sanat ja käsitteet, joiden puitteissa huostaanottotoimintaa harjoitetaan. Lisäksi he ovat kyenneet suojaamaan käyttämänsä sanaston täysin ylivoimaisilla yläkäsitteillä. Tälläinen yläkäsite on 'lastensuojelu'. Kun kaikki huostaanottotoiminta on 'lastensuojelua', kukaan ei voi asettua vastustamaan sitä. Sen, joka vastustaa 'lastensuojelua' on pakko olla järjetön pahantekijä. 

Keskiajalla sen, joka vastusti kirkkoa, oli pakko olla demonisen pahan palveluksessa. Kukaan ei keskiajalla halunnut vastustaa kirkkoa ja jumalaa. Jos niin olisi tehnyt, olisi päätynyt roviolle. Lastensuojelun käsite ja sana takaavat huostaanottotoiminnan pyhityksen ja oikeutuksen.
Samoin kuin keskiajalla kirkon vastustus oli merkki ihmisen demonisuudesta ja sielunvihollisen vallassa olemisesta, samoin lastensuojeluviranomaisten vastustaminen on merkki henkilön 'yhteistyökyvyttömyydestä' (lue pahanlaatuisesta kelvottomuudesta vanhempana), mikä oikeuttaa hänen lapsensa huostaanottamisen sekä yhteydenpitorajoitukset".

Maria Syvälä on kirjoittanut lastensuojelun orwellilaisesta psykokielestä, jossa " entisaikojen ihaillut "leijonaemot" muuttuvat mediassa aktiivivanhemmiksi tai jopa aktivistivanhemmiksi. Virkakoneiston mielestä heidän virkavaltakriittisyytensä on peruste sille, että lapselle haetaan edunvalvojaa.

Ihmisoikeusloukkauksiin puuttujat ovat maailmanparantajia, jotka ovat ottaneet kritiikin esittämisen elämäntehtäväkseen. Journalismi, joka hyssyttelee ihmisoikeusongelmia siten, ettei kukaan vahingossakaan loukkaannu, on kiihkotonta journalismia. 

On pieni ihme, ettei ikäväkaikuista sijaishuoltoa jo kutsuta lähikotihoivaksi."

---

 Myytti pyhittää väkivallan

Myytti toimii rituaalin kehystarinana ja antaa perusteet uhraamisen säännölliselle toistolle.
Myyttiset kertomukset ja selitykset muuttavat uhraamisen kaikkien silmissä hyveelliseksi ja pyhäksi velvollisuudeksi johon kaikkien pitää osallistua ja jonka oikeutusta ei voi epäillä ilman kohtalokkaita seurauksia.
Myytin kautta rituaalisen väkivallan kulloinkin vallitseva muoto pyhittyy. Se antaa dramaattisen sisällön ja merkityksen tapahtumalle, joka muuten vaikuttaisi mielettömältä .

Myytti onkin murhaajien luoma narratiivinen valhe, jonka valossa jokainen yhteisön jäsen “ymmärtää” mistä on kysymys, kun seuraavan uhrin vuoro tulee.

Myytti on rituaalien ja tabujen kerronnallinen versio. Yhdessä ne muodostavat yhteisöllisen identiteetin ytimen. Rituaalien ja myyttien kautta jokainen tunnistaa paikkansa yhteisössä.

Myytit eivät ole tietoisia valheita, eivätkä ne sisällä suunniteltuja salakoodeja. Kyky lukea niitä voi olla samoista syistä vaikeaa, kuin kyky nähdä syntipukkimekanismin jäänteet omassa psyykessä ja arjessa.

Teoblogin mukaan ”Primitiivinen pyhä sai valtansa hylkäävän, poissulkevan ja murhaavan väkivallan pyhittämisestä. Sen jälkeen melkein kaikki johtajuus, kuninkuus, päällikkyys, sankaruus ja pappeus ovat perustuneet pahan väkivallan hallitsemiseen hyvän väkivallan kautta. Eri kulttuureissa ja uskonnoissa opittiin tabujen ja kieltojen avulla rakentamaan rajoja yhteiskuntaluokkien välillä. 

Myytit ovat menneen maailman pelastuskertomuksia; tarinoita kyseisen kulttuurin alkumurhasta murhaajien näkökulmasta käsin. 

Lastensuojelun mytologiassa pahaa väkivaltaa ja syntipukkeja edustavat lastensuojelun vallankäyttöä vastustavat lapset ja biologiset vanhemmat ja hyvää väkivaltaa sijaishuollon sijaisvanhemmat ja lastensuojelubyrokraatit. Jälkimmäisten tehtävä on pelastaa lapset "hyvään väkivaltaan" (=oikeushyvään, suojeluun, huostaanottoihin) turvautuen itseltään ja / tai epätäydellisiltä vanhemmiltaan, joille on varattu konnan ja väärän sankarin roolit. Sijaishuollon edunvalvojat taas esiintyvät maagisten kykyjen lahjoittajina, lähettäjinä ja auttajina.


Mykän osa jää uhrille

Teoblogissa kerrotaan, että englannin kielessä myytti-sanalla on etymologista sukulaisuutta mykkyyttä tarkoittavaan sanaan mute. Myyteissä mykän osa jää todelliselle uhrille. 

Myytillä on valikoiva muisti ja muusa on sen välittäjä. Muusat ovat muistin jumalattaren, Mnemosynen, tyttäriä jotka innoittavat sankarillisia kertomuksia, runoja ja lauluja menneestä. Hesiodoksen mielestä muusat ovat yksimielisiä, eli heistäkään ei ole astumaan uhrin rinnalle ja antamaan syntipukille äänen. Muusat kertovat sen mitä kansan pitää kuulla ja vaikenevat siitä mikä saisi rivit rakoilemaan.

Historian tutkija Panu Pulma on todennut seuraavaa: "Historiasta tiedämme miten käy, jos valtaistuimelle nostetaan lapsikuningas. Hänen valtaansa käyttävät kaikki jotka kykenevät, ajaakseen omia etujaan". 

Juuri näin on käynyt heiliöläis-paloniemeläisessä lapsipolitiikassa. Lapsen etua käytetään kilpenä ja miekkana omien tarkoitusperien ajamisessa. 

Myös lapsikuninkaan kultti pyrkii pyhittämään väkivaltaansa, pystyttämään raja-aitoja ihmisten välille ja mykistämään todelliset uhrinsa. Myös sillä on omat muusansa, jotka kertovat kansalle sen, mitä halutaan.

Lahko etsii käännynnäistä

Lastensuojelun kokemusasiantuntijan käsite ja käyttötarkoitus tulee lähelle lahkon käännynnäisen käsitettä. Hän on henkilö, jolla on kokemusta "haavoittuvista olosuhteista" mutta jonka lastensuojelun lahko on kesyttänyt ja pelastanut kaidalle tielle levittämään lahkon ilosanomaa ja hankkimaan sille uusia jäseniä.

Kokemusasiantuntijan tehtävä on todistaa, että lastensuojelu on loppujen lopuksi hyvä tai ainakin, että lastensuojelun pelätystä käänteisestä Midaksen kosketuksesta on mahdollista selvitä menestyjäksi. Lastensuojelun mannekiineiksi rekrytoituja käytetään- ei humaanimpien palvelujärjestelmien luomiseen tai sijoitettujen oikeusturvan parantamiseen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon lobbaamiseen , imagonkiillotukseen ja varainhankintaan.

Kun jakkupukuasiantuntija hakee asukkiensa koulutusuran ja terveydenhuollon estäneeseen sijaishuoltolaitokseen sijoittamansa nenärenkaisen "ongelmanuoren" seminaarivieraakseen ja "kokemusasiantuntijaksi " hän julistaa omaa erinomaisuuttaan tuon jalon villin avulla: 
"Emme ole pelottavia, päinvastoin. Katsokaa, miten hyviä, demokraattisia ja jalomielisiä me olemme. Me otamme asiakkaat, jopa lävistetyt joukkomme ja annamme heidän puhua. He saavat esittää kritiikkiäkin, toki vain rakentavassa hengessä." 
Lastensuojelun laittomuuksista tai sijaishuollon kaltoinkohtelukokemuksista raportointia asiantuntijoille ei nähdä rakentavaksi tai tarpeelliseksi- ei liioin muutosvaateita valvonta- tai oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi. Sellainen ei ole positiivista ja haittaa asiantuntijoiden suunnittelemia lasten massasiirtoja parempiin perheisiin pysyvästi huostaanotettaviksi.

Kokemusasiantuntijan samoin kuin käännynnäisen tehtävä on tuottaa lahkosta pelastustarinaa, jossa on selkeä kiihdytyskaari, kiihdyttäviä ja traagisia henkilökohtaisia paljastuksia ja onnellinen loppu. 
Kokemusasiantuntijasta tuotetaan väline, instrumentti, jonka avulla asiantuntija oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä. Kokemusasiantuntijan avulla tietämiseensä tukehtuva ja tahrattomuuden vankilaan itsensä vanginnut asiantuntija saa tirkistellä toiseutta ja paheellista "maailmaa" luvallisesti ja turvallisesti oman "kunniallisuutensa" säilyttäen ja itsensä ja ihmisyytensä piilottaen.

Kokemusasiantuntijavillitys on levinnyt myös sosiaalityön tutkimukseen. Kun asiakaspalautteen puuttuminen tutkimuksista ohitettiin aiemmin yhden lauseen pahoittelulla "resurssipulasta" koneisto ja sen palvelijoiksi ryhtyneet tutkijat ovat alkaneet ottaa asiakkaiden kokemuksia koristeiksi tutkimuksiinsa. Luvattu osallisuus typistyy tokenismiksi. Asiakkailla katsotaan olevan yksinomaan ”kokemustietoa”, ei rahan ja kunnioituksen arvoista faktuaalista- tai teoriatietoa tai osaamista.

Kokemusasiantuntijoiden tieto tuntuu Lastensuojelun keskusliitossakin kelpaavan kuultavaksi ja julkaistavaksi vain lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden sanoittamana, sensuroimana ja omistamana - silloin kun se on valjastettu sosiaalityön eliitin akateemiseen meritoitumiseen, imagonrakennukseen ja rikastumiseen tai asiakasosallisuutta edellyttävän EU-rahoituksen saamiseen järjestöille. Samoja asiakaskokemuksia ilman sijaishuoltotoimijoita ja virallisia asiantuntijoita jakavat asiakkaiden omat sivustot määritellään " villiksi länneksi " tai "vihasivustoiksi".

Niin verkossa kuin sen ulkopuolella kaikkea asiakaslähtöistä viestintää, joka ei ole lastensuojelun virallisten ”asiantuntijoiden” omistamaa ja hallinnoimaa nimitellään haihatteluksi, huliganismiksi, tarttumataudiksi ja vihapuheeksi.

  Sijaishuollon ihmesadut toimivat hyvin sosiaalityön imagonkiillottamisena, jota pidetään nykyisin rakenteellisena sosiaalityönä. Sosiaalityöntekijöiden vertaisviestinnälle ja -tuelle on kaikessa välineellisyydessään ja viihteellisyydessään selkeä tilaus mutta median tulisi silti toimia kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin, ei viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin. Miksi tuomita lastensuojelun muodeista tai valtavirrasta poikkeavia kasvatusvalintoja automaattisesti riskeiksi ja hehkuttaa laittomuuksia kuhisevia viranomaisprosesseja onnistumisina, joita uhkaa vain lasten (erittäin harvinainen) kotiutus?

Miksi pelkäämme äänekästä, liikkuvaa ja monennäköistä lapsuutta? kysyy Jukka Laajarinne kirjassaan Leikkiminen kielletty ja kertoo boheemissa kodissa kasvaneesta lastensuojelun ahdistelemasta lapsesta, joka omien sanojensa mukaan tarvitsi juuri kotinsa anarkistisia vaikutteita löytääkseen oman polkunsa kriittisenä tutkijana.

Miksi lastensuojelun asiantuntijat eivät kykene rakastamaan lapsia sellaisina kuin he ovat vaan pyrkivät muuttamaan heidät itsensä kaltaisiksi; illuusiotyötä (mielikuvia, höpinöitä) tekeviksi, oman kehonsa kieltäviksi, tilinumeroilla ohjailtaviksi järjestelmäuskovaisiksi, jotka ovat valmiita palvelemaan onttoa, lisäarvottomuutta tuottavaa talousjärjestelmää ennakoitavalla tavalla?

Minkälaisia medioita, puolueita, puhuntoja ja politiikkaa tuottavat ne ihmiset, joiden kohdalla sijaishuollon kaupittelemat futuurit jäävät lunastamatta ja myyttinen happily ever after- loppu toteutumatta? Ne, joilla ei ole pakotetun ja mielivaltaisen lastensuojelun asiakkuuden ansiosta ihmisen kasvoja, kokemusta asiallisesta asiakastyöstä, käyvästä hoidosta tai oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä ja joiden havaintoja ja sosiaalista raportointia kutsutaan vihapuheeksi.

Lue myös:
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-tietosuoja-on-este-viranomaiset-eivat-saa-vaihtaa-tietoja/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sosiaalityontekijoita-vaan-on-niin-vahan/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-lastensuojelutoimet-perustuvat-lakiin/
https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/lastensuojelun-myytit-sijaishuolto-auttaa-turvallista-aikuisjohtoista-kasvua/
http://www.lokakuunliike.com/media-analyysit/kyselee-kyselee-vaan-ei-halua-kuulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-vihapuhe-on
​http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/puhejudoa-epakohtien-korjaamisen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta

---

Sijaisisä ja - veli tuomittiin ehdolliseen alle 10-vuotiaan hyväksikäytöstä- Keski-Suomen käräjäoikeudelle jälleen risuja

July 15, 2017, 8:43 am

≫ Next: Sijoituslasta hyväksikäyttäneellä sijaisperheellä oli hyvät suhteet päättäjiin- kaltoinkohteluun ei puututtu ajoissa

≪ Previous: Sijaishuollon ihmesadun rakenne

$

0

0

Perheellä oli ollut lukuisia sijaislapsia noin 20 vuoden ajan.

Pitkäaikaisen sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin eilen tekoaikaan 6-9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä Keski-Suomen käräjäoikeudessa, kertoo Iltalehti.

Hyväksikäyttö kesti oikeuden mukaan noin kolme vuotta perheen kodissa.

Perhe kertoi toimineensa sijaisvanhempina noin 20 vuotta, ja sijaislapsia oli ollut hoidossa lähes 20. Tyttö oli sijoitettu heille kiireellisesti.

23-vuotias, tekoaikaan alaikäinen sijaisveli oli oikeuden mukaan sukupuoliyhteydessä tytön kanssa useita kertoja. Oikeuden mukaan veli sai lapsen ottamaan sukupuolielimen suuhunsa. Tyttö kertoi, että tekoja tapahtui kodin lisäksi myös ulkosaunalla ja rikkinäisessä peltoautossa.
Poika huijasi lasta käskemällä tätä sulkemaan silmänsä ja väittämällä, että pyydettyjen tekojen kohteena olisi pehmolelu, tuomiossa kerrotaan.

Lisäksi poika yritti oikeuden mukaan kerran olla lapsen kanssa sukupuoliyhteydessä leikkimajassa, mutta tämä ei onnistunut.

Tyttö pelkäsi joutuvansa kauas vanhemmistaan

Oikeuden mukaan reilun vuoden päästä veljen hyväksikäytön alettua myös sijaisisä alkoi hyväksikäyttää tyttöä.
62-vuotias mies oli oikeuden mukaan nuollut tyttöä useita kertoja yöllä, kun tämä oli nukkumassa. Tyttö kertoi, että tätä oli jatkunut ehkä kerran viikossa siihen saakka, kunnes hän pääsi pois sijaisperheestä.

Tyttö ei aluksi uskaltanut kertoa asioista, koska pelkäsi joutuvansa toiseen sijaisperheeseen vielä kauemmas vanhemmistaan niin, ettei näkisi vanhempiaan juuri koskaan. Kun asia tuli ilmi, oikeus uskoi tytön loogisena, johdonmukaisena ja keskeiseltä sisällöltä muuttumattomana pysynyttä kertomusta.

Oikeuden mukaan miesten syyllisyydestä ei jäänyt varteenotettavaa epäilyä. Se otti huomioon, että teot olivat omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle, joka oli kokenut luottamusta sijaisisäänsä- ja veljeään kohtaan. Lisäksi lapsi oli erityisen riippuvaisessa asemassa sijaisisäänsä.

Sijaisveli tuomittiin nuorena henkilönä tehdystä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuoden ja 4 kuukauden ehdolliseen. 62-vuotias sijaisisä tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vuoden ja kuuden kuukauden ehdolliseen sekä 80 tunniksi yhdyskuntapalveluun. Molemmat miehet määrättiin korvaamaan tytölle 8 000 euroa, eli yhteensä 16 000 euroa. Miehet kiistivät syytteet.

Sijaishuollon valvonta edelleen retuperällä

Tapauksessa karmeaa on, ettei tyttö uskaltanut puhua rikoksista pelätessään- aivan aiheellisesti-, että häntä rangaistaan puhumisesta laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja sijoituksella yhä kauemmas kotoa.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).

Psykoanalyysin omaksuneet sijaishuoltotoimijat uskovat yleisesti, että lapsen kiintymys vanhempiinsa estää/hankaloittaa sijaishuollon toivomia kiintymyssuhteita. Siksi lapsen kiintymyssuhteita läheisiinsä estetään/ hankaloitetaan. Näin toimitaan tilanteessa, jossa huostaanottojen yleisimmiksi taustatekijöiksi on todettu lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta (Hiitola, 2015), vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%)(THL, 2016, 7). RAY:n (nykyinen STEA) tuella lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä tulkitaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaiheeksi, johon ei pidä kiinnittää liikaa huomiota.

Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että laitoksiin tehdään tarkastuskäyntejä pahimmillaan 10 vuoden välein ja tarkastukset suoritetaan vain lukemalla laitoksen tuottamat paperit lapsia kuulematta. VTV:n raportin ( 2012) mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoo sijaishuoltoa. Erityisen puutteellista on sijaisperheiden valvonta.

Lastensuojelun lopputulos onkin perheiden voimaantumisen ja lasten auttamisen sijaan liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja lasten huostaanotto lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan, valvomattomaan ja vaihtuvaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Sijoitettua laiminlyövä ja kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu. Esimerkiksi tässä tapauksessa PRIDE- kouluttajana toiminut sosiaalityöntekijä ei suostunut ottamaan vastaan lastensuojeluilmoituksia Vuoden Sijaisperheeksi valitusta perheestä.

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet järjestävät sosiaalityöntekijöille jopa koulutusta hallinto- oikeusprosessista, joka haiskahtaa preppaukselta saada läpi usein lapsen edun vastaiset huostaanottopäätökset, joita oikeutetaan epätieteellisillä lastensuojelun "arvioinneilla" ja fabrikoiduilla lausunnoilla. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.
Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille, vaatii varatuomari Leeni Ikonen.

Keski- Suomessa on tapahtunut viime aikoina aivan liikaa lapsiin kohdistuvia väkivaltarikoksia, joista on rangaistu poikkeuksellisen lievästi.

Äänekoskelaisraiskaaja selvisi ehdollisella

Vain ehdollista sai myös 23-vuotias äänekoskelaismies, joka tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, raiskauksesta ja useasta pahoinpitelystä.

Oikeus katsoi miehen syyllistyneen törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, sillä kyseessä ei aluksi ollut seurustelu- vaan seksisuhde. Ensimmäinen yhdyntä tapahtui, kun tyttö oli päihtynyt eikä tällä ollut muuta paikkaa, minne mennä.

Oikeus katsoi miehen loukanneen vakavalla tavalla tytön seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Rangaistus määrättiin ehdolliseksi vankeudeksi ehdottoman sijaan, sillä mies oli rikosten tekohetkillä 19-vuotias eli nuori rikoksentekijä eikä hänellä ollut aiempaa rikosrekisteriä. Lisäksi ehdollista tuomiota puolsivat oikeuden mukaan rikoksista kulunut aika ja se, että mies on tällä hetkellä perustamassa perhettä.

Joutsalaisopettaja sai lyhyen tuomion lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä

Joutsalainen opettaja tuomittiin lyhyeen vankeusrangaistukseen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Opettaja käytti alle 16-vuotiasta oppilastaan seksuaalisesti hyväksi yhdessä veljensä kanssa 2000-luvun alkupuolella. Uhri kuoli myöhemmin.

Käräjäoikeus tuomitsi opettajan yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja veljen kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lisäksi opettaja velvoitettiin maksamaan noin 7 300 euroa korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja.

Keskisuomalaisen mukaan opettaja kiisti syytteen. Hän myönsi olleensa yhdynnässä tytön kanssa vasta, kun tämä oli 16-vuotias. Myös opettajan veli on kiistänyt syytteen. Veljen mukaan hän harrasti seksiä tytön kanssa vasta tämän täytettyä 16 vuotta.

Rikokset tapahtuivat vuosina 2001 - 2002. Tyttö kuoli 2007, kun poliisi oli aloittanut esitutkinnan. Oikeudessa kuullun psykiatrin mukaan hyväksikäyttö oli yksi keskeinen syy tytön psyykkisiin ongelmiin ja itsetuhoisuuteen.

Muuramen pedofiilit pääsivät vähällä

Suomen rikoshistorian iljettävimmäksi seksuaalirikokseksi kutsutun Muuramen pedofiiliringin päätekijää, 52-vuotiasta miestä epäiltiin jo vuosina 2000-2001 tapahtuneesta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä, mutta Äänekosken käräjäoikeus hylkäsi syytteen näyttämättömänä heinäkuussa 2002. 34-vuotias nainen tuomittiin käräjillä kunnianloukkauksesta, koska hän oli nimittänyt miestä "pedofiiliksi". Jämsän käräjäoikeus tuomitsi saman miehen kymmenen vuoden vankeuteen törkeistä lapsiin kohdistetuista seksuaalirikoksista. Mies kärsi kymmenen vuoden tuomiostaan tasan puolet eli viisi vuotta.

  Uhreina olivat pääasiassa saman perheen kaksi tyttöä, ja tekijöinä lasten biologinen äiti, hänen avopuolisonsa Mikael Vuorinen (aik. Martti Mikael Kivitie, s. 1961) ja kolme miestä, joihin äiti oli tutustunut netin välityksellä. Nuorempaa lapsista oli käytetty seksuaalisesti hyväksi jo 1-vuotiaana.

Sekä äiti, Vuorinen että yksi kolmesta miehestä, Heikki Lauri Kalevi Aspivaara (s. 1961), harrastivat ryhmäseksiä äidin lasten kanssa. Vuorinen harrasti sekä oraali-, anaali- että vaginaaliseksiä sekä nuoremman että vanhemman lapsen kanssa. Aspivaara tuomittiin myös omien 4- ja 8-vuotiaiden tyttäriensä hyväksikäytöstä. Aspivaaralla on diakonin koulutus. Hän työskenteli vuosia lastenkodissa. Tietoon ei kuitenkaan tullut, että hän olisi käyttänyt hyväkseen lapsia lastenkodissa.

Lisäksi oikeus tuomitsi kolme muuta miestä ehdollisiin vankeusrangaistuksiin. He eivät kajonneet tyttöihin fyysisesti. Ehdollisista tuomioista ankarimman sai 32-vuotias muusikko, joka katseli tyttöjä ja heidän sukupuolielimiään tietokoneen kameran välityksellä. Äiti ja isäpuoli myös koskettelivat vanhempaa tyttöä kameran edessä.

Tietokoneyhteyttä perheeseen kesti vuoden ja kolme kuukautta. Muusikko esitteli tytöille sukuelintään ja ehdotti vanhemmalle tytölle sukupuolista kanssakäymistä. Muusikon tuomio on 1,5 vuotta ehdollista.

Vuonna 2014 nousi kohu avopuoliso Mikael Vuorisen opiskelusta Tampereen yliopistossa. Hän opiskeli Tampereen yliopistossa sosiaalitieteitä ja halusi tehdä kandidaatintutkielmansa tieteellisestä ja kulttuurisesta suhtautumisesta onaniaan. Häntä kohtaan nostettiin uusi syyte aiemmasta lapsen törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka johti kahden vuoden ehdolliseen tuomioon.

Sijaislapsiaan nälkiinnyttäneet selvisivät sakoilla

Keski-Suomen käräjäoikeus sai kansalta moitteita myös sijaislasten nälkiinnyttämistapauksessa, jossa sijaisvanhempien rangaistus ei vastannut lasten kärsimystä.
Sijaisvanhempina toiminut pariskunta piti kahta heille sijoitettua lasta niin huonoissa oloissa, että lasten kasvu pysähtyi ja paino kääntyi laskuun, kirjoittaa Ilta-Sanomat.
 
Huostaan otetut poika ja tyttö olivat sijaiskotiin tullessaan 7- ja 4-vuotiaat. Oikeus katsoi, että lapsia kohdeltiin kaltoin ja pidettiin nälässä useiden vuosien ajan.

Molemmat sijaisvanhemmat saivat 50 päiväsakkoa. Pariskunta joutuu maksamaan lapsille 3000 euroa kivusta, särystä ja haitasta. Ravinnon rajoittaminen oli hidastuttanut molempien lasten kasvua. 

Keski-Suomen käräjäoikeus katsoi sijaisvanhempien tehneen lapsille ruumiillista väkivaltaa ja tuomitsi heidät maksamaan yhteensä 12 000 euron korvaukset. 

MTV:n lukijoiden mielestä sakkorangaistus on käsittämättömän lievä rangaistus lapsiin kohdistuneesta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta.

Jyväskylän valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sijaishuollon työntekijät on palkittu mm. Pesäpuu ry:n Ylpeästi Lapsen Puolella- palkinnolla.

Outoa on ollut myös tuomioistuinten suhtautuminen lasten auttajana itseään pitävään Antti Puustiseen. Hän on Keski- Suomen nuorisotyössäkin seikkaillut, pedofiili - Puustisena tunnettu Aarre Lehtonen, joka on aikaisemmin tuomittu alaikäisten hyväksikäytöstä muun muassa Suomessa ja Virossa. Uudessa tutkinnassa selvisi, että mies teki, piti hallussaan ja levitti lapsipornoa. Hän käytti hyväkseen pääosin lapsia, jotka eivät olleet vanhempiensa valvonnassa. Miehellä väitetään olleen kustannustoimintaa mm. Palokassa.

Olisiko Keski- Suomenkin tuomioistuinten aika jo huomata, että myös lastensuojelulapsiin kohdistuvat rikokset ovat rikoksia, joista pitää tuomita?

Miksi lapset voivat jäädä sijaisvanhemman hoiviin, vaikka tämä olisi tuomittu väkivaltarikoksesta?

Tällä hetkellä sijaisvanhemman rikostuomio ei johda perhekodin lupien menetykseen.

Asia nousi esiin, kun sijaisperheen äiti sai Rovaniemen hovioikeudessa tuomion sijaislapsen kaltoinkohtelusta. Tapauksen perheeseen on edelleen sijoitettuna muita lapsia.

Myös Lastensuojelun Keskusliitossa on huomattu lastensuojelulaissa oleva aukko. Liiton ohjelmajohtaja Miia Pitkänen kuitenkin huomauttaa, että yleisesti ottaen lapsen etu toteutuu sijoitustilanteissa hyvin.

20 vuotta sitten oli mullistavaa julistaa, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Vuonna 2017 on mullistavaa julistaa, että lasten oikeudet ovat ihmisoikeuksia, jotka koskevat myös lastensuojeluun ajautuneita lapsia.

Myös lastensuojelulapsiin kohdistuvista rikoksista ja ihmisoikeusloukkauksista tulee langettaa tuomio ja määrätä asianmukaiset korvaukset, vaikka väkivallan tekijä olisi lastensuojelun/sijaishuollon työntekijä tai tämän kasvatuskumppani.

Suomen vahingonkorvauslaki ei valitettavasti tunnista ihmisoikeusloukkausta. Tämän vuoksi monet kaltoin kohdellut ihmisryhmät eivät voi saada korvauksia valtion virheistä – sellaisistakaan, joita muissa maissa korvataan. Osa lastensuojelutoimijoista ja ETENE:n jäsenistä on ollut aktiivisesti vaikuttamassa siihen, ettei lastensuojeluasiakkaille ole vieläkään saatu kipukorvauksia, minimioikeusturvaa eikä sijaishuoltoon ole järjestetty riippumatonta valvontaa.

Keski-Suomen käräjäoikeus voisi alkaa käyttää lapsiin kohdistuvissa rikoksissa rangaistusasteikon yläpäätä ja langettaa asianmukaiset tuomiot myös sijaishuoltoyrittäjille ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneille virkamiehille. Jostain syystä se ei tee niin. Osaako joku kertoa miksi?

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/tuomas-kurttila-pysyva-huostaanotto-ei-ole-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/sijaishuolto-kaltoinkohteli-romanilapsia
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsiasiavaltuutettu-korporatismin-takuumiehena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/merikratos-oy-jaaviyksia-laittomuuksia-ammattitaitopuutteita
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/275381-sijaisisa-raiskasi-ainon-trauma-purkautui-vasta-omien-lasten-aikuistumisen-myota
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000499824.html?nomobile=2
http://aksa.fi/vakivaltarikokset-ja-raiskaukset-lisaantyivat-aanekoskella-rajusti-tammi-maaliskuussa/
https://yle.fi/uutiset/3-6466711
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/sijaisisa-kosketteli-nukkuvaa-tyttoa---puolitoista-vuotta-vankeutta-/2046150#gs.F4Szwcs
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palkitut-pahantekijat-haussa-vuoden-virtahepo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-valtion-kaltoinkohtelemat-eivat-saa-korvauksia-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/vuoden-vieraannuttaja-palkinnot-1-oulu-2-jms-3-kuopio
http://vintti.yle.fi/yle.fi/blogit.yleradio1.yle.fi/markkuheikkinen/onkoseksuaalinenhyvaksikayttototta_.html
http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitus/Selke%C3%A4t-ohjeet-perhehoitoon/146830
https://yle.fi/uutiset/3-6909513

---

Sijoituslasta hyväksikäyttäneellä sijaisperheellä oli hyvät suhteet päättäjiin- kaltoinkohteluun ei puututtu ajoissa

July 14, 2017, 12:21 pm

≫ Next: Keskustanaiset! Älkää lähtekö lapsibisneksen airuiksi!

≪ Previous: Sijaisisä ja - veli tuomittiin ehdolliseen alle 10-vuotiaan hyväksikäytöstä- Keski-Suomen käräjäoikeudelle jälleen risuja

$

0

0

Hyväksikäytöstä tuomitussa sijaisperheessä oli ongelmia pitkään mutta tehokas verkostoituminen lastensuojelu- ja kuntapäättäjiin takasi diplomaattisen koskemattomuuden.

Sijaisperheet tuomitut miehet olivat aktiivisesti mukana mm. reserviläistoiminnassa. Sijaisperheen isä on itsekin kasvanut sijaisperheessä.

Sijaisperheen äiti on Keski- Suomessa tunnettu lastensuojeluvaikuttaja, jolla on ollut lukuisia luottamustehtäviä yrityksissä ja yhteisöissä. 

​Hän on toiminut aktiivisesti mm. puoluepolitiikassa, kaupunginhallituksessa, ja kotiseutuyhdistyksessä ja saanut mitalin kasvatustyöstään äitinä.


 
Tässä tapauksessa samoin kuin Perhehoitoliiton ex- hallitusjäsenen, Vuoden Sijaisperheen ja lasten nälkiinnyttämistapauksissa ihmetyttää lasten kaltoinkohtelun pitkä kesto, viranomaisten liittoutuminen sijaisperheiden puolelle ja haluttomuus puuttua kaltoinkohteluun ajoissa. 

​Samoin kuin sijaislapsiaan vuosia nälkiinnyttäneen sijaisperheen myös hyväksikäyttävän sijaisperheen lapsia tapasivat säännöllisesti lukuisat huoli- ja traumakoulutetut opettajat, harraste-ohjaajat ja terveydenhuollon ammattilaiset- mitään huomaamatta. 
​

---

Korruptoituneeseen lastensuojeluun tarvitaan ulkopuolinen valvonta

Keski- Suomi on tullut tunnetuksi lastenpsykiatrisen väärinkäytösten lisäksi lastensuojelumielivallasta, jossa myös Keski- Suomen Sosiaalialan osaamiskeskus KOSKE on ollut mukana. Lastensuojelun asiakashankintaketju on viritetty maakunnassa huippuunsa, palveluketjuun sen sijaan ei ole panostettu riittävästi.
​
Huolikoulutetut ammattilaiset valvovat ja seulovat perheitä mutta sijaishuollon valvonta on jätetty retuperälle.

Haapasten perheen tapauksessa lasten monivuotinen turha huostaanotto alkoi, kun päiväkodin johtaja sanaili sosiaalityöntekijän toivoman ilmoituksen, että ”toisella lapsella on ollut vähän vaikeampaa”.
Lausunnon ja 102 todistettua virhettä sisältäneiden asiakirjojen perusteella molemmat sisarukset sijoitettiin ankaria tapaamisrajoituksia käyttäneeseen pahamaineiseen perhekotiin (HS 30.8.2010). Hallinto- oikeus paheksui vain tapauksen julkistamista.

Jyväskylä on sijaishuollon ja erityisesti perhehoidon edunvalvonnan keskittymä, jonka liepeillä toimii satoja lastensuojeluyrittäjiä ja perhekoteja. Kaupungissa sijaitsee lapsiasiavaltuutetun toimisto ja se on suosittu lastensuojelun koulutustapahtumien pitopaikka.

Uushuutolaisuusverkostossa piiri suuri pyörii

Jyväskylässä toimivat toisiinsa ja lukuisiin muihin lastensuojelupäättäjiin verkottuneet Perhehoitoliitto, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, Pelastakaa Lapset ry, Pesäpuu ry ja SOS- lapsikylä ry, jotka ovat täyttäneet hallituksensa ja luottamustoimensa toistensa jäsenillä. Palleja ovat vaihtaneet ahkerasti mm. Pirjo Hakkarainen, Jari Ketola, Aila Paloniemi ja Harriet Rabb. Järjestöt saavat merkittävää STEA (RAY) - rahoitusta, jolla lobataan lisää varoja lastensuojelujärjestöinä esiintyville sijaishuollon piiloyrityksille ja niiden sijaishuollon edunvalvontatyölle.

Taustatukea huostaanottoketjuun tarjoaa Keski- Suomen ensi- ja turvakoti, Merikratos Oy:n perhetyö, sosiaaliasiamiespalvelu ja perhekuntoutus ja lastensuojelun edunvalvojahanke.

Pelastakaa Lapset ry:n STEA-rahoitettu lakimiespalvelu auttaa sosiaalityöntekijöitä nostamaan syytteitä väärinkäytöksistä julkisuudessa kertovia vanhempia vastaan ja erilaiset psykoanalyysiin perustuvat hankkeet ja koulutukset takaavat asenneongelmien ja väärinkäytösten jatkumisen. Hätääntyneitä vanhempia sopeutetaan lapsen edun vastaisiin ja laittomiin viranomaispäätöksiin Voikukkia- toiminnalla.

Sijaishuollon edunvalvojien ja lastensuojelujärjestöjen kanssa verkottunut sosiaalityön yliopistollinen ja AMK- koulutus tuottavat kentälle sijaishuollon edunvalvontaan orientoituneita sosiaalityöntekijöitä ja sosionomeja, jotka toimivat aikanaan huostaanotoista päättävän hallinto- oikeuden asiantuntijajäseninä.
Mm. Pesäpuu ry on käynyt Jyväskylän yliopistolla markkinoimassa sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources-keskuksen lapsilähtöisiä välineitä, joita käytetään vuorovaikutuksen vahvistamisen sijaan lasten huostaanottotarpeen todisteluun.

Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet järjestävät sosiaalityöntekijöille jopa koulutusta hallinto- oikeusprosessista, joka haiskahtaa preppaukselta saada läpi usein lapsen edun vastaiset huostaanottopäätökset, joita oikeutetaan epätieteellisillä lastensuojelun "arvioinneilla" ja fabrikoiduilla lausunnoilla. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.
​
Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille, vaatii varatuomari Leeni Ikonen.

Näkyvin ja vaikutusvaltaisin sijaisperheiden edunvalvoja Keski- Suomessa on Aila Paloniemi , Perhehoitoliitossa, Jyväskylän kaupunginvaltuustossa, sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, ulkoasiain valiokunnassa, kestävän kehityksen toimikunnassa ja Ihmisoikeusliitossa vaikuttava Keskustan kansanedustaja, joka on lastensuojelukertoimen ja huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyn lisäksi ollut ajamassa kansan kahtiajakoa epäiltäviin bioriskeihin ja palkittaviin sijaisvanhempiin. Sijaishuoltojärjestöt yhteistyökumppaneineen rekrytoivat julkisrahoitteisesti sijaisvanhempia kaduilta ja eri tapahtumista 24 tunnin pikakoulutuksilla, joissa tulokkaat saavat arvioida itse omat valmiutensa sijaisvanhemmiksi.
Kaikki sijaisperheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille. (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Leeni Ikosen mukaan "sijaisvanhempien pikakoulutus tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.

​ Paloniemi on ollut lobbaamassa perhehoidon lakimuutoksia, joissa ei ole kuultu palvelunkäyttäjiä ja jotka ovat entisestäänkin vaikeuttaneet vanhempien ja sijoitettujen lasten yhteydenpitoa. 

 Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).


Lähetä palautetta päättäjille

Lokakuun Liike vaatii, että lapsiin kohdistuneesta väkivallasta tuomituilta sijaishuoltoyrittäjiltä on otettava pois sijoituslapset ja perhekotiluvat.
Laittomia tapaamisrajoituksia tehtailevat ja sijaishuollon valvontavelvoitteensa laiminlyövät sosiaalityöntekijät on pantava ammatinharjoittamiskieltoon ja sosiaalialan vastuu- ja korvaussäädökset on uudistettava.
STEA:n tulee lopettaa rahoitus niiltä lastensuojelutoimijoilta, jotka aktiivisesti kouluttavat lainvastaisiin tapaamisrajoituksiin ja muihin laittomiin toimintakäytäntöihin. 
Rahoitus pois myös palveluilta, joita käytetään estämään sijaishuollon epäkohtien ilmitulo ja rankaisemaan asiakkaita raportoinnista esim. Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelu ja lastensuojelun edunvalvojahanke.

Lokakuun Liike odottaa Keski- Suomen sosiaalialan osaamiskeskukselta selvitystä siitä, miten, miksi ja keiden toimesta sijoitettujen kaltoinkohtelun ja lukuisten muiden väärinkäytösten annettiin jälleen kerran jatkua vuosikaudet. Selvityksen painopiste tulee olla vastaavien tapausten ennaltaehkäisyssä ja lastensuojelun johdon ja valvonnan ongelmien korjaamisessa.

Sijaisperheiden valvontaa ei pidä jättää sijaisperheet valinneille ja kouluttaneille sosiaalityöntekijöille, jotka eivät edes havaitse saati raportoi väärinkäytöksiä sijaisperheissä. Lokakuun Liike ehdottaa Aluehallintovirastoille lisäresursseja ja perhehoitoon autojen katsastusta vastaavaa tarkastusta, jossa riippumaton tarkastaja tutkii sijoitettujen lasten asiakirjojen ja kohtelun oikeellisuuden ja haastattelee lapset kahden kesken vähintään kerran vuodessa. 

Koulukotilasten kuulemisesta aloitteen tehnyt lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on valitellut nykyisen hallituksen ministereiden haluttomuutta kuulla sijoitettuja lapsia. Kurttilan mukaan koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita". Pitäkää kansalaiset huolta siitä, että vaihdatte poliittisen johdon ensi vaaleissa.

Kehotamme lukijoitamme lähettämään tapauksen tiimoilta palautetta Jyväskylän lastensuojelun sijaishuoltoon, lastensuojelun palvelupäällikkö Anne Seppälälle, Perhehoitoliittoon, oikeusministeri Antti Häkkiselle Eteläsplanadi 10, Helsinki PL 25, 00023 Valtioneuvosto etunimi.sukunimi@om.fi 
perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolle ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalle: Meritullinkatu 8, Helsinki PL 33, 00023 Valtioneuvosto etunimi.sukunimi@stm.fi

Pyydämme säästämään päättäjien vastaukset ja lähettämään ne osoitteeseen info@lokakuunliike.com
​
Englannin- , ranskan- ja saksankielentaitoisia lukijoita pyydämme raportoimaan suomalaisen lastensuojelun korruptiosta ja väärinkäytöksistä suoraan CPT:lle (Eurooppalainen komitea kidutuksen, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi).

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ilmoitusvalitus-blogi/lastensuojeluilmoitus-tarkastuspyyntokohteesta-keski-suomen-ensi-ja-turvakoti-jyvaskyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta

---