Lokakuun liike - LL-Uutiset

Epäkohtien ilmoittamisesta ja ammattietiikan noudattamisesta piti tulla pakollista mutta toisin kävi

Kysymys ei ole heti huostaanotosta, kun lastensuojelusta otetaan yhteyttä perheeseen, sosiaalityöntekijä Kristiina Saarenpää (oik.) muistuttaa yhdessä sosiaalityöntekijä Jarmo Polven ja lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijä Kaija Jokelan kanssa. Kuva: Pirjo Kunelius

Ammattihenkilölakiin kirjattiin työntekijän velvollisuus toimia ammattietiikan mukaisesti, jotta sosiaalipalveluja kehitettäisiin asiakasturvallisemmiksi ja asiakkaan tarpeisiin vastaaviksi palveluiksi. Tämän kuviteltiin edesauttavan myös työpaikkojen ilmapiirin ja toimintakulttuurin rakentumista avoimiksi, oppiviksi ja kehittämismyönteisiksi.

"Syytä on myös muistaa, että sosiaalihuoltolain mukaan työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa aina Aluehallintovirastoon asti sosiaalipalvelujen epäkohdista, joita johto ei ole halukas keskustelun jälkeen heti ehkäisemään tai korjaamaan. Jos työntekijä ei tee ilmoitusta, voi siitä tulla sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisia seurauksia, kuten ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen. Tämä lisää asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon, sillä nyt työntekijöiden ei tarvitse miettiä, uskaltaako ilmoitusta sanktioiden pelossa tehdä, kun ilmoituksen tekeminen on pakollista", sanoi Marjo Varsa Talentiasta.

Varsan luottamus siihen, että ammattihenkilölain eettisyysvelvoite tai sosiaalihuollon henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus ilman valvontaa ja sosiaalityöntekijöiden ja johdon vastuu- ja korvaussäädösten uudistamista takaisi toiminnan lainalaisuuden tai uskalluksen raportoida epäkohdista on osoittautunut vuoden aikana katteettomaksi.

Lokakuun Liike ei ole havainnut, että lastensuojelussa työskentelevät olisivat ilmoittaneet edes asiakasturvallisuutta vakavasti vaarantavista epäkohdista sen paremmin valvontaviranomaisille kuin medialle.
Lokakuun Liikkeen tiedossa ei myöskään ole, että edes räikeisiin väärinkäytöksiin syyllistyneiden ammattilaisten ammatinharjoittamisoikeutta olisi rajoitettu. Lainsäädäntö ei näy varmistaneen myöskään ammattietiikan noudattamista.

On silti tärkeää, että lait ovat olemassa. Niillä on vaikutusta asenteisiin ja toimintakulttuuriin, jotka muuttuvat kiusallisen hitaasti.

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ei ilmoittanut epäkohdista- rangaistuksen sijaan palkinto

Merikratos Oy:n entinen hallitusjäsen, nykyinen Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n toimitusjohtaja Matti Virtanen

Perhehoitokumppaneilta ilmoitusta väärinkäytöksistä ei tullut vaikka asiakastapaukset pullistelevat laittomuuksia: mm. valheellisia syytöksiä ja rikosepäilyjä, asiakirjafabrikointia, informointi-, yhteistyö- ja neuvontavelvoitteiden laiminlyöntiä, lasten yhteydenpidon tukemisen ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyöntiä, laittomia tapaamisrajoituksia, läheisneuvonpidon laiminlyöntiä, kaiutinpuheluja, sijaishuollon olosuhteiden valvomatta jättämistä ja valituskelpoisten päätösten tekemättä- ja toimittamattajättöä jne.

Pohjanmaalaisperheen lapset huostattiin valheellisen rikosepäilyn perusteella ja erotettiin toisistaan kolmeen sijaisperheeseen syksyllä 2014. Nivalan lastensuojelu päätti ilman virallista valituskelpoista rajoituspäätöstä, että vanhemmat saavat tavata lapsiaan vain kerran kuukaudessa kolme tuntia eli hyvin vähän. Lapset eivät ole sijaishuollon aikana saaneet olla yhteydessä sukuunsa ja läheisiinsä, vaikka lastensuojelulaki velvoittaa tukemaan yhteydenpitoa läheisiin. Edes lasten isovanhemmat eivät ole- lasten toiveista ja ikävästä huolimatta- saaneet tavata lapsenlapsiaan kuin vain kerran vuodessa.

Valheellisten epäilyjen perusteella tehtyjä huostia ei lopetettu edes epäilyjen aiheettomuuden osoittaneen rikostutkinnan jälkeen. Vanhemmille ei myöskään suostuttu vastaamaan mitä heidän tulisi tehdä saadakseen lapset takaisin kotiin.
Vanhemmat saivat asiakassuunnitelmatkin vasta, kun alkoivat vaatia niitä itse, vaikka lakien mukaan viranomaisen tulee antaa kaikki tarvittavat tuet ja dokumentit ja aloittaa huostasyiden poistuttua/osoituttua perusteettomiksi perheen jälleenyhdistäminen oma-aloitteisesti ja viivytyksittä.

Kristiina Saarenpäällä, johtavalla sosiaalityöntekijä Kaija Jokelalla ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n Tuula Kivistö-Pyhtilällä ei ollut kykyä/ halua epäkohtien korjaamiseen vaan laittomia toimintakäytäntöjä jopa puolusteltiin.

Pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.

Someron sosiaalitoimi- ei asiakkaiden- vaan Milapro Oy:n edunvalvojana

MilaPro Oy:n toimitusjohtaja Mika Ingi

Someron sosiaalitoimen tai Milapron työntekijät eivät toteuttaneet ilmoitusvelvollisuuttaan eivätkä puuttuneet työntekijöidensä väärinkäytöksiin.

Nina Ilomäen tytär vietiin 4.4.2016 Marjaana Sorokinin ja Pia Nummilan kiireellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan lastensuojelulaitos Myötävirtaan vedoten tyttären mielenterveydellisiin ongelmiin.

Mielenterveydellisistä ongelmista ei ollut minkäänlaista näyttöä eikä sijoitus myöskään olisi ollut oikea tapa hoitaa niitä.

Tapauksen taustalla on pitkään perheessä jatkunut perhetyö MilaPron:n kautta. Äiti kertoo, että Milapron:n työntekijät olivat vihjailleet jo pitkään, että hänen olisi helpompaa pärjätä arjessa sairautensa kanssa (reuma), jos tytär laitettaisiin sijoitukseen.

Tässä tapauksessa viimeinen sinetti tuli, kun äiti ja tytär sairastuivat influenssaan. Tytär oli influenssan takia luonnollisesti pitkään poissa koulusta. Tämä kuitenkin tulkittiin johtuvaksi tyttären psykosomaattisesta oireilusta. Äiti joutui myös perumaan perhetyön käyntiaikoja influenssan vuoksi.

Tytär vietiin kiirellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan laitokseen Kaarinaan, Myötävirtaan. Hänet eristettiin täysin kaikista ystävistään ja vietiin vieraalle paikkakunnalle.

Outoa tapauksessa on, että MilaPro:n oma psykologi tutki tyttöä, kun muut eivät kelvanneet sosiaalitoimelle.
Lastensuojelussa näyttää tulleen tavaksi määrätä lasten ja nuorten arviointi ja tutkimus lastensuojelun näkemyksiä kannattaville (= huostaanottoa puoltaville) psykologeille ja psykiatreille ja estää sijoitettujen arviointi- ja hoitokontakti lastensuojelukriittisille tahoille.

Tapauksessa lienee ollut tiedossa, että kun sijoituksen aikana laitetaan huostaanottohakemus vireille, tyttö ehtii täyttää 18 vuotta ennenkuin hakemusta ehditään käsitellä hallinto- oikeudessa ja tyttö joutuu asumaan koko tuon ajan laitoksessa, joka veloittaa yhdestä nuoresta noin kolmesataa euroa vuorokaudessa. Myötävirta olisi netonnut tytöstä jo muutamassa kuukaudessa lähemmäs 50 000 euroa.

Someron lastensuojelun sosiaalityöntekijä vaati myös, että tytön äiti muuttaa Saloon lähelle tyttärensä opiskelupaikkaa. Tähän äiti suostuikin. Someron sosiaalitoimi ei kuitenkaan suostunut koskaan siirtämään asiakkuutta Saloon juristinkaan käskystä, koska Salo ei kuulemma huostaisi tytärtä.

Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja Milapro - lapsibisnesketjun erityislastenkoti Veikkarin laittomista keinoista pitää sijoitettua nuorta lastenkodin laskutuksessa otsikolla Sinivalkoinen painajainen II: Ihme ja kumma.

Ensi- ja turvakoti ylisukupolvisen huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä

Ensi- ja turvakotien liiton johtaja Riitta Särkelä

Ensi- ja turvakotien työntekijät eivät ole ilmoittaneet omista, kollegoidensa tai Ensi- ja turvakotien liiton jo vuosikausia ellei vuosisadan jatkuneista väärinkäytöksistä. Sen sijaan Ensi- ja turvakotien liitto on julkaissut ensi- ja turvakotien toiminnan tutkimattomia tuloksia ylistävän Elämäni Paras Päätös- teoksen.

Yhteistyö Traumaterapiakeskuksen kanssa näyttää ohjanneen ensi- ja turvakodit perinteisestä tukitehtävästään sijaishuollon asiakashankkijoiksi.

Nuori jälkihuollossa ollut äiti meni yhteisymmärryksessä oman sosiaalityöntekijänsä opastuksella jo raskausaikana ensikotiin saamaan luvattua tukea vanhemmuuteensa ja oli siellä, kun hän synnytti lapsensa. Äiti ajatteli, että turvakodista hänen olisi hyvä ponnistaa vauvan kanssa yhteiseen arkeen ja yhteiseen kotiin, jossa puolisokin oli. Hän teki yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja ensikodin kanssa ja tunsi, että heillä meni hienosti.

Työntekijät olivat kuitenkin kirjanneet äidin asiakasdokumentteihin, että heillä on kova huoli äidin jaksamisesta ja lapsen hoidosta. Niissä sanotaan, että tämä huoli oli noussut jo ennen lapsen syntymää äidin aiemman lastensuojelukontaktin perusteella. Suomalaisessa lastensuojelussa oletusarvona siis on, ettei äiti kykene huolehtimaan lapsestaan ja on epäilyttävä vanhempi mikäli on vastaanottanut jossakin elämänsä vaiheessa- vapaaehtoisestikin -lastensuojelun tukea. Kyse on huoleen piilotetusta perustuslaissa kielletystä syrjinnästä.
Syrjinnässä on kyse juuri siitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina esim. lastensuojeluperheet ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet harvoin vastaavat perheiden tarpeita- ne pikemminkin tuottavat ja pohjustavat huostaanottoja kuin tukevat perheitä. Jostakin syystä lastensuojelu ei luota omaan ammattitaitoonsa vaan turvautuu poislähettämisen kulttuuriin. Se haluaa huostaanottamalla periyttää huono-osaisuuden ja kelvottoman vanhemmuuden leiman ylisukupolvisesti myös ”tukemiensa” äitien lapsille.

Ensikoti otti lastensuojelun kanssa lapsen pois äidiltä. Äidin mielestä hänet huijattiin sijoitukseen. Hän koki, ettei hänelle annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes osoittaa riittävän hyvää äitiyttään. Hän epäili, että lapsi vietäisiin vastusti hän tai ei, koska asia oli niin pedattu jo alusta asti.

Historian ja nykyisen tutkimustiedon valossa äidin epäily on perusteltu. Ensi- ja turvakotien ja lastensuojelun perustelematon usko sijaishuollon kaikkivoipaisuuteen yhdistettynä kyvyttömyyteen havaita ja raportoida puutteita sijaishuollon kumppaneissaan vaarantaa vakavasti lasten kasvua, kehitystä ja asianmukaista hoitoa, suuntaa resursseja perheiden tuen sijaan sijaishuollon edunvalvontaan ja johtaa siihen, että sijaishuollon olosuhteita ei valvota eikä väärinkäytöksiin puututa.

Varatuomari Leeni Ikonen kehottaakin kirjassaan Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).

Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.

Pelastakaa Lapset ry:n epätieteelliset diagnosointi- ja hoitomenetelmät kalliiden ja turhien sijoitusten tuottajina

Pelastakaa Lapset ry:n aluejohtaja Anu Huovinen

Ilmoituksia asiakasturvallisuuden vaarantavista työkäytännöistä ei tullut myöskään Pelastakaa Lapset ry:n työntekijöiltä vaikka aihetta olisi. Sen sijaan järjestö on urakoinut levittääkseen virheellistä tietoa sijaishuollon turvallisuudesta ja lobatakseen psykoanalyysin virheellisiin teorioihin perustuvaa traumaterapiaa.

Psykoanalyysiin perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.

Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.

Viitteitä hyväksikäytöstä etsitään ja löydetään mm. nallekorteista, nukke- ja hiekkalaatikkoleikeistä, Rorschach- testeistä, MIM- vuorovaikutustestistä, haastatteluista, riskilistoista jne. Näitä epätieteellisiä "tutkimuksia" tehdään usein epäpätevän ja heikosti koulutetun henkilöstön toimesta taltioimatta, vailla valvontaa ja jopa salaa lapsille ja nuorille, jotka ovat kiireellisen sijoituksen ja läheisistä erottamisen järkyttämiä.

Lokakuun Liike kysyy, miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta ( dissosiatiivinen identiteettihäiriö) mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan aina erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa? Miksi dissosiaatiosta- samoin kuin sen edeltäjästä hysteriasta -kärsivät ovat enimmäkseen tyttöjä, vaikka pojat kohtaavat seksuaaliväkivaltaa lähes yhtä usein? Miksi niin monet ammattilaiset haluavat uskoa psykoanalyysin virheelliseksi osoitettuun olettamaan repressoituneesta muistista, josta ei ole kliinistä näyttöä? Miksi 2/3 Suomen psykoterapeuteista kuuluu psykoanalyyttisiin kuppikuntiin?

Valheellisten hyväksikäytön muistojen ja valheellisen uhrin identiteetin istuttaminen hauraaseen ja huomionkipeään lapseen tai nuoreen ei käytännössä eroa raiskauksesta vaikka se tehtäisiin lastensuojelun tai terapian nimissä. Diagnoosin tuottama taloudellinen hyöty on valitettavasti niin suuri, että ei ole epäilystäkään, etteikö näitä laillistettuja hoidollisia raiskauksia ja niiden yrityksiä tapahtuisi.

Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia. Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".

Johtaja rikostutkijana Mehiläisen lastensuojelun pornojupakassa

Mehiläinen-konserniin kuuluvan Familiar Oy:n toimitusjohtaja Harri Pomell

Mehiläisen lastensuojelulaitoksen hupipornosta teki uuden lain pakottamana rikosilmoituksen hoitolaitoksen johtaja- ei tosin ennenkuin oli itse kuulustellut nuoria.

Ennen viranomaisilmoituksen jättämistä johtaja tutki tapahtumia aluksi itse ja kutsui epäillyn työntekijän ja nuoret vuoron perään luokseen kuultavaksi esittäen heille omia kysymyksiä. Läsnä tilaisuuksissa oli todistajana johtaja.

Ylimääräisellä tutkinnalla oli rikostutkinnan kannalta se heikkous, että se vaikutti nuorten lausumiin myöhemmässä tutkinnassa. Asianomistajien esitutkintakuulustelujen kysymykset olivat oikeuden mielestä johdattelevia.
Käytännössä nuoret eivät voineet kertoa tapahtumista oma-aloitteisesti puhtaalta pöydältä.

Käräjäoikeus katsoi kuitenkin nuorten kertomukset uskottaviksi, koska muiden todistajien kertomukset tukivat niitä.

Oulun lastensuojelussa ei korjausliikkeitä

Lokakuun liike on kirjoittanut lukuisia artikkeleita Oulun lastensuojelusta viime vuosien aikana. Myös valtamediassa on julkaistu Oulun lastensuojelun epäkohtia. (Linkkilista ) Viimeisin kohu syntyi 11-vuotiaan lapsen vuosikausia kestäneen hyväksikäytön tultua ilmi. Lapselle oli tehty abortteja, mutta Oulun lastensuojelu ei ollut suojellut häntä.

Aiempi lastensuojelukohu ajoittui kesään. Lokakuun liikkeen saamien tietojen mukaan tapaus koskee Oulua, jossa peräti 7 sosiaalityöntekijää oli määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan.

Aluehallintovirastossa on tasaisesti käsittelyssä Oulua koskevia kanteluita, parhaillaankin. Aluehallintoviraston antamat lukuisat huomautukset oululaisvirkamiehille eivät käytännössä ole johtaneet lastensuojelun korjausliikkeisiin.

Lisäksi Eduskunnan oikeusasiamies on vieraillut Oulun lastensuojelussa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen on lähtenyt valituksia Oulun lastensuojelun toimista. Lokakuun liike on informoinut Oulun tilanteesta mm. Euroopan kidutuksen vastaista komiteaa (Committee for the Prevention of Torture).

Kansalaiset ovat tehneet rikosilmoituksia ja jättäneet tutkintapyyntöjä lastensuojeluviranomaisista, mutta Oulun poliisi on tutkinut tapauksia aniharvoin.

Oulun evankelisluterilainen kirkko on kuullut lasten hädän ja auttanut monia lapsia, jotka ovat otettu huostaan huterin perustein.

Lastensuojelun väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

Viime vuoden asiakastapausten perusteella vaikuttaa, että lastensuojelun johdon tai kollegoiden väärinkäytöksiin puuttuminen ilman vaientamis-, kosto- ja rankaisutoimia on käytännössä edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta. Ammattieettisiin ohjeistuksiin sitoutuneelle lainkuuliaiselle työntekijälle jää vain mahdollisuus äänestää jaloillaan eli sanoutua irti ja vaihtaa työpaikkaa, joka takaa sen, että henkilöstön vaihtuvuus sosiaalialalla pysyy korkeana.

Omien, usein sijoitettujen kaltoinkohteluun syyllistyvien sijaishuollon jäsenjärjestöjensä edunvalvontaan keskittynyt Lastensuojelun Keskusliitto on ollut enemmän huolissaan sosiaalityöntekijöiden näkymisestä somessa ja lastensuojelun kehittämisrahoista kuin lastensuojelun väärinkäytöksistä.

Lapsiasiavaltuutetun aikakin on kulunut kuunnellessa- ei vanhempia tai lapsia - vaan sijaishuollon edunvalvojien lobbausta avoimista adoptioista ja pysyvistä huostaanotoista. Onneksi sentään Aluehallintovirasto on puuttunut väärinkäytöksiin -ainakin Tampereen lastensuojelun ja SOS- lapsikylävanhempien tapauksessa.

Suomen valtio ei halunnut maksaa sijaishuollon kaltoinkohtelemille senttiäkään kipukorvauksia mutta esitti muodollisen anteeksipyynnön- varmistettuaan, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu järjestöjen, RAY:n ja kuntien tuella.

Sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Niina Nurmelan mielestä "sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.

Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen sanovat, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppujen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.

Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.

Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti.

Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.

Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.

Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.

Omavalvonta, hallinto- oikeusmenettely ja työntekijöiden koulutus laillisuusvalvonnan kompastuskivinä

Ammattihenkilölain eettisyysvelvoite ja sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus eivät näytä lisänneen asiakasturvallisuutta toivotulla tavalla. Sosiaalihuollon laillisuusvalvonnan siirtäminen omavalvonnaksi ja suorittavien työntekijöiden harteille tarkoittaa, ettei laittomuuksiin halutakaan puuttua.

Jotta ilmoitusvelvollisuus toimisi, sitä varten olisi pitänyt luoda valtakunnallinen paikallistasot ohittava valvonta- ja seurantajärjestelmä ja tehokkaita sanktioita esim. julkiset merkinnät palveluntuottajille toistuvista väärinkäytöksistä.

Asiakasturvallisuuden parantaminen sosiaalihuollossa vaatisi jämäkämpää otetta Aluehallintovirastolta, Valviralta, Psykologiliitolta, Lääkäriliitolta, poliisilta ja tuomioistuimilta. Poliisi ei tutki, jos syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.

Suurimpia toimivan laillisuusvalvonnan esteitä on riippumattoman tuomioistuimen roolinsa sosiaalityöntekijöiden kumileimasimeksi vaihtanut hallinto- oikeus ja sosiaalialan koulutus ja työhönperehdytys, joiden ansiosta epäkohtia ei opita edes tunnistamaan saati tunnustamaan epäkohdiksi.

Auto-ala on sosiaalialaa huomattavasti innovatiivisempi, radikaalimpi ja asiakaslähtöisempi.

Sosiaalihuollossa voitaisiinkin ottaa mallia Delta- autosta ja poistaa huoltomyyjä eli sosiaalityöntekijä asiakkaan ja huoltopalvelun välistä.

Jatkossa asiakas kommunikoisi suoraan palveluntarjoajan kanssa- ilman rikkinäisen puhelimen efektiä tuottavan sosiaalityöntekijän sekaantumista; ennakkotiedotusta, fabrikoituja asiakirjoja, psykiatrista roskien kierrätystä ja heikkolaatuista konsultaatio- ja ”tulkkaus”palvelua.

"Lähes kaikki asiakkaamme arvostavat erityisesti asiantuntevaa huoltoa. Suunnitelmamme on nostaa meidän parhaat asiantuntijat, eli mekaanikot, esiin ja suoraan yhteyteen asiakkaidemme kanssa”, sanoo Delta Auton toimitusjohtaja Mari Onkamo.

“Tarkoituksemme on parantaa asiakaskommunikointia. Asiakkaamme haluavat keskustella suoraan mekaanikkojen kanssa. Samalla olisi mahdollisuus välttää 'rikkinäisen puhelimen' -ilmiötä ja vähentää myös virheitä.

"Mekaanikon olisi tarkoitus soittaa jatkossa asiakkaalle edellisenä päivänä ja varmistaa, että varauksessa on kaikki oikein. Mallia voisi verrata omalääkäri-ajatteluun. Asiakkaalla on jatkossa aina saatavilla henkilö auton huoltamiseen liittyen, samalla mekaanikko tuntee asiakkaan auton ja sen huoltohistorian."
Tällä hetkellä huoltomyyjä hoitaa asiakaspalvelun ja laskutuksen.

Samalla tavalla sosiaalihuollossa asiakkaat voisivat olla suoraan yhteydessä sosiaalihuollon mekaanikkoihin eli lääkäreihin, erityisopettajiin, toimintaterapeutteihin ja kotipalvelun työntekijöihin ilman kallista ja toimimatonta kanssakäymistä omiin ennakko- olettamiinsa ja vallankäyttöönsa ihastuneiden sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun moniammatillisten työryhmien kanssa.

Lapsi- ja perhepalveluihin tuotaisiin Keroputaan malli, jossa lähetevapaa apu on yhden puhelinsoiton päässä. "Minkäänlaista lähetettä ei tarvita, vaan puhelinsoitto riittää. Puhelin on päällä ympäri vuorokauden, ja siihen vastaa aina koulutettu hoitotyöntekijä; ” Koskaan ei sanota ihmiselle, että nyt soitit väärään paikkaan. Ensimmäisestä puhelusta eteenpäin meidän tehtävämme on selvittää, millaista apua ihminen tarvitsee.”

Kriisitapauksissa asiakkaat valitsevat itse luottomekaanikkonsa; sosiaali- ja terveydenhuollon ammattietiikkaan, lakeihin ja hyvän hallinnon oikeusperiaatteisiin sitoutuneen asianmukaisesti koulutetun ammattilaisen, joka kantaisi vastuun auttamisprosessista. Prosessiin osallistuvat vain ne, joilla on aito hoitokontakti ja luottamussuhde perheeseen.

Uudistuksesta hyötyisivät kaikki: asiakkaat saisivat kiitollisuutta ja yhteiskuntaluottamusta tuottavaa hyvää kohtelua ja palvelua ja tarpeenmukaisia ja oikea-aikaisia palveluita ja kuntoutuisivat. Veronmaksajat säästäisivät satoja miljoonia euroja ehkäistyjen huostaanottojen ja oikeudenkäyntien ja peruuntuneiden erikoissairaanhoitojen ja ennenaikaisten eläköitymisten ansiosta. Vapautuneet sosiaalityöntekijät ohjattaisiin tutkimaan ja valvomaan sosiaalihuollon nykyisin tutkimattomia ja valvomattomia lastensuojelun, maahanmuuttopalvelujen, kriminaalihuollon, vammaispalvelujen, vanhustenhuollon ja sijaishuollon yksiköitä.

Lastensuojelu voisi ottaa käyttöön muitakin auto-alan hyviä käytäntöjä.
Kansanedustaja Anna Kontula (vas) on ollut huolissaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten oikeusturvasta.

Samaan tapaan kuin ajoneuvot, myös lasten sijaishuollon yksiköt tulisi patistaa rutiinitarkastukseen kerran vuodessa.
– Lakisääteiset valvontavelvoitteet ovat kyllä kattavat. Käytännössä valvonta ei kuitenkaan toimi välinpitämättömyyden ja resurssipulan vuoksi, Kontula sanoo.

– Suomessa katsastetaan vuosittain 2,5 miljoonaa ajoneuvoa. On kumma, jos ei seitsemänsadan ammatillisen sijaishuoltoyksikön määräaikaistarkastuksia saada toimimaan, Kontula huomauttaa.

Edustaja Kontula on jättänyt aihetta koskevan lakialoitteen eduskunnalle.

Kalifornian valtion tarkastaja havaitsi tarkastuksessaan yli tuhannen sijaishuollon yksikön- joissa elää yli 600 lasta- sopivan seksuaalirikollisten tietokannan osoitteisiin, kertoi CNN.

Rekisteröidyt seksuaalirikolliset ovat siis onnistuneet saamaan peräti 1000 toimilupaa sijaislasten pitoon.

Sosiaalipalvelut kertovat resurssipulan ensisijaiseksi syyksi valvontapuutteille ja sijaishuoltoyksiköiden rikostaustojen ja soveltuvuuden tarkastamatta jättämiselle.

Yhdysvalloissa seksuaalirikollisista pidetään rekisteriä, johon merkitään seksuaalirikoksiin syyllistyneiden henkilötiedot ja osoitteet. Rekisterin pyrkimyksenä on suojella lapsia ja sen taustalla on havainto, että uusintaprosentit seksuaalirikoksissa ovat korkeita.

Yhdysvalloissa poliisi on velvoitettu tiedottamaan naapurustolle, jos alueelle muuttaa tuomittu seksuaalirikollinen, kirjoittaa Aurora Rämö jutussaaan Jahti.

Lailla on rikoksen uhrin nimi, kuten monilla muillakin amerikkalaisilla seksuaalirikoslaeilla. Se on Meganin laki. Heinäkuussa 1994 kahdesti tuomittu kolmikymppinen mies houkutteli New Jerseyssä seitsenvuotiaan Megan Kankan kotiinsa koiranpennun avulla, raiskasi ja tappoi hänet ja heitti ruumiin puistikkoon.

Pennsylvanian poliisilaitoksen sivuilla huomautetaan, että näin ei olisi välttämättä käynyt, jos Kankan vanhemmat olisivat olleet tietoisia lähistöllä asuvasta seksuaalirikollisesta.

Vuonna 2006 presidentti George W. Bush yhdisti osavaltioiden rekisterit koko liittovaltion laajuiseksi tietokannaksi.

Lähde: victuruslibertas.com

Lue lisää: CPS Racket

DNA-analyysi vahvisti epäilyn, että useita satoja lapsia haudattiin saostussäiliöön Tuamissa entisen katolisen kirkon ensikodissa, joka oli tarkoitettu naimattomille äideille.

Ensikotia ylläpitivät Bon Secours Sisaret, jotka ovat katolisen kirkon nunnia. Heidän tehtävänään oli auttaa naimattomia raskaana olleita naisia synnyttämään. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes lapset saatiin adoptoitua- usein vastoin äitien tietoa ja tahtoa.

Tutkijat epäilevät, että Tuamista löydetty lähes 800 vauvan ja lapsen ja viiden äidin joukkohauta on vasta alkua tapahtumaketjussa, joka tulee muuttumaan vieläkin järkyttävämmäksi .

Tuamin skandaalia tutkii nyt Ensikotien tutkimuskomissio The Mother and Baby Homes Commission, joka perustettiin helmikuussa 2015 tutkimaan toimintakäytäntöjä, joilla naimattomia naisia ohjattiin ensikoteihin ja olosuhteita niissä. Komissiota on pyydetty selvittämään äitien ja lasten kuolleisuutta ensikodeissa ja muissa valtioon linkittyvissä instituutioissa. Tutkinta tulee kattamaan sekä Magdalena- pesulat että Tuamin ja Bessboroughin ensikodit.

Joukkohaudan löytäneen amatöörihistoroitsija Catherine Corlessin mukaan ensikotia ylläpitäneet Bon Secoursin nunnat suhtautuivat hautalöytöön ja tutkintaan ylimielisesti ja esiintyivät kuin olisivat lain yläpuolella.

Arkistolöytö Tuamin ensikodista viittaa laittomiin adoptioihin

Galwayssa toimiva sosiaalityöntekijä on esittänyt huolensa Tuamin ensikodista paljastuneesta arkistolöydöstä, joka viittaa siihen, että yli 1000 lasta on kaupattu Tuamista Yhdysvaltoihin ja pelkää, että ihmiskauppaan ja laittomaan adoptioon osallistuneet lääkärit, sosiaalityöntekijät ja muut ammattilaiset saattavat edelleenkin työskennellä järjestelmässä. Nämä huolet on kirjattu myös lapsi- ja perhepalvelujen apulaisjohtajan Phil Carlandin ja tiedustelupäällikkö Davida De La Harpen puhelinneuvottelusta tehtyyn sisäiseen muistoon 2012.

Arkistolöytö sisältää suuren määrän valokuvia ja kirjeenvaihtoa liittyen USA:n adoptoitavaksi lähetettyihin lapsiin, dokumentteja liittyen psykiatrisiin laitoksiin sisään- ja uloskirjaamisiin ja vanhemmille osoitettuja kirjeitä, joissa pyydetään rahaa jo kuolleiden tai uloskirjattujen lasten elatukseen.

Arkistot paljastivat, että naiset ja lapset olivat lähinnä kaupattavia tuotteita. Ne kertovat myös laitostamisen ja lapsikaupan kulttuurista uskonnollisissa ja valtiorahoitteisissa instituutioissa. Tapaus tarvitseekin tutkinnan, jossa laittomien adoptioiden yhteydet adoptiotoimistoihin ja yksityisiin ja valtiollisiin ensikoteihin tutkitaan, kirjoittaa Irish Examiner.

Ensikotien adoptiobisneksen uhrit tarvitsevat hyvityksen

Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin pakkoadoptioista mm. täällä, täällä ja täällä.
Movement for an adoption apology (MAA) auttaa pakkoadoptioissa traumatisoituneita äitejä ja haluaa Britannian hallitukselta virallisen anteeksipyynnön pakkoadoptioiden johdosta.

Julia Gillard, Australian pääministeri pyysi äideiltä virallisesti anteeksi vuonna 2013 ja perusti kansallisen säätiön tukemaan adoptioon pakotettuja äitejä lapsineen.

Pakkoadoptiosta syntyneiden traumojen hoitoon erikoistuneen psykoterapeutti Joe Sollin mukaan niin kutsutut avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta.

Heti kun sopimus on allekirjoitettu äideillä ei ole enää juridisia mahdollisuuksia perua sopimusta, joka ei tosiasiassa takaa yhteydenpitoa lapseen.

Soll valottaa adoptiokäytäntöjen historiaa: Nuoret äidit otettiin pois kouluistaan ja pakotettiin muuttamaan omista kodeistaan ensikoteihin. Heitä estettiin ottamasta yhteyttä lasten isiin, näin estettiin potentiaalit avioliitot. Ensikodeissa äitejä kiellettiin soittamasta tai ottamasta yhteyttä ystäviin ja heidän postinsa tarkastettiin. Heidän ystäviään kiellettiin vierailemasta heidän luonaan.

Ensikodeissa heille annettiin päivittäinen mantra: lapsesi tarvitsee perheen, jossa on kaksi vanhempaa. Heille kerrottiin, etteivät he olleet sopivia, kykeneviä eivätkä riittävän arvokkaita äideiksi. Monille äideille ei kerrottu heidän oikeuksistaan harkinta-aikaan tai oikeudesta tavata lastaan sijaishuollossa. Heille ei kerrottu sosiaaliavustuksista, jotka olisivat auttaneet heitä pitämään lapsensa. Raskaana oleville äideille terotettiin ennen synnytystä, että heidän lapsensa oli jo luvattu naimisissaoleville pariskunnille.

Nuoria ja köyhiä äitejä pakotettiin antamaan lapsensa adoptioon

Kolmenkymmenen vuoden terapeutinkokemuksella Joe Soll väittää, että adoptioon lapsensa antaneet äidit eivät olleet huonoja tai välinpitämättömiä äitejä. He olivat äitejä, jotka olisivat halunneet ja kyenneet hoitamaan lapsensa mutta joiden nuoruutta, köyhyyttä ja haavoittuvuutta käytettiin heitä vastaan.

Ensikodeissa asuneille työttömille äideille kerrottiin, että heidän täytyi maksaa ensikodin lasku ennenkuin he saattoivat vaatia lastaan itselleen. Niinkutsutut ensikodit olivat rangaistushenkisiä ja laitosmaisia. Ne eivät olleet muuta kuin pidätyssäilöjä joissa äitejä, joille ei annettu muita vaihtoehtoja kuin adoptio, taivuteltiin ja aivopestiin antamaan lapsensa pois.

Vauvat vietiin äideiltä heti synnytyksen jälkeen ja äidit jätettiin pärjäilemään omillaan- vailla huomiota, lohtua, tukea ja turvaa. Adoptiotoimistot pakottivat äitejä salaamaan synnytyksen, uhkailivat heitä oikeustoimilla ja vaiensivat heidät vuosikymmenten ajaksi.

Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvaavat suomalaista adoptioprosessia näin:

”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37)

”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)

Terveydenhuollon ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.

Myös Suomen ensikodit pitää tutkia

Lokakuun Liike on pyytänyt useita kertoja selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista- turhaan.

Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRA:n puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.

Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen lapsia ja vanhempia erottamaan pyrkivään psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.

Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa (Ikonen, 2016, 69).

Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.

Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota, äänittämään kaikki ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakotien työntekijät eivät selvästikään tunne.

http://www.independent.ie/irish-news/tuam-mother-and-baby-home-everything-you-need-to-know-about-the-discovery-of-human-remains-35499737.html
https://www.theguardian.com/theobserver/she-said/2015/jun/15/the-mystery-of-the-missing-remains-of-the-tuam-babies

Suomen vahingonkorvauslaki ei tunnista ihmisoikeusloukkausta. Tämän vuoksi monet kaltoin kohdellut ihmisryhmät eivät voi saada korvauksia valtion virheistä – sellaisistakaan, joita muissa maissa korvataan, uutisoi Turun Sanomat.

Oikeusoppineet pitävät Suomen vahingonkorvauslakia vanhentuneena, mutta tilanteeseen ei ole näköpiirissä muutosta.

Suomessa tehtiin vuosina 1946–1969 noin 1 500 lobotomialeikkausta. Nuorin leikatuista oli ylilääkäri Risto Vatajan STAKES:ille tekemän selvityksen mukaan 12-vuotias. Lobotomiaa käytettiin aikoinaan muun muassa skitsofrenian ja masennuksen hoitoon.

– Pohjoismaissa, myös Suomessa leikkauksia tehtiin suhteessa väkilukuun eniten maailmassa, sanoo asiaa tutkinut filosofian maisteri Ville Salminen.

Norja päätti vuonna 1996 maksaa leikatuille potilaille tai heidän omaisilleen kertakorvauksen. Ruotsissa ja Norjassa, Irlannissa ja Kanadassa myös sijaishuollossa kaltoinkohdellut ovat saaneet korvauksia.

Entinen peruspalveluministeri Maria Guzenina on kirjoittanut kuinka sekä sijaishuollon selvityshanketta että korvaushanketta sijoitetuille vastustettiin Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ankarasti.

Guzenina toivoo, että Suomi voisi pohjoismaiseen perheeseen kuuluvana maksaa lastensuojelun piirissä kaltoinkohdelluille liittyvän velkansa vihdoinkin kunniallisesti. "Lastensuojelun menneisyyden tutkiminen ja tapahtuneiden epäkohtien tunnustaminen on moraalikysymys. Lapset ja nuoret, jotka ovat joutuneet lastensuojelun mielivallan ja kaltoinkohtelun uhreiksi, ansaitsevat saada oikeutta. Jos emme yhteiskuntana katso rehellisesti menneisyydessä tapahtuneita vääryyksiä, on vaarana, että hyväksymme myös nykyisyydessä tapahtuvat epäkohdat".

ETENE:n asiantuntijat ja lausunnot korvausten estäjinä

Suomi päätti vuonna 2000, että lobotomiapotilaille tai heidän omaisilleen ei makseta korvauksia. Sosiaali- ja terveysministeriö pyysi kannanottoa asiaan Valtakunnalliselta sosiaali- ja terveysalan eettiseltä neuvottelukunnalta, ETENE:ltä.

ETENE perustelee kielteistä ratkaisuaan sillä, että leikkauksista on kulunut pitkä aika ja korvausten maksaminen lobotomiapotilaille avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia. ETENE mainitsee perusteluissaan muun muassa pakkosteriloidut ja -kastroidut ihmisryhmät.
Samoilla perusteluilla myöskään sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ei makseta korvauksia ja puuttuva valvonta takaa, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa voi jatkua.

ETENE käsittelee sosiaali- ja terveysalaan sekä potilaan ja asiakkaan asemaan liittyviä eettisiä kysymyksiä periaatteelliselta kannalta. Se antaa lausuntoja ja suosituksia, tekee kannanottoja ja herättää eettisiä kysymyksiä koskevaa yhteiskunnallista keskustelua.

Neuvottelukunta antaa asiantuntija-apua sosiaali- ja terveysalaa koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä. Se myös kerää ja välittää kansallista ja kansainvälistä tietoa sosiaali- ja terveydenhuollon eettisistä kysymyksistä.

Lain mukaan jäseniksi tulee valita sosiaali- tai terveysalan eettisiin kysymyksiin perehtyneitä henkilöitä, jotka edustavat ainakin palvelujen käyttäjien ja järjestäjien, sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden, oikeustieteen, sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuksen sekä yhteiskuntaa koskevan eettisen tutkimuksen näkökulmaa.
Neuvottelukunnan julkaisuja on käytetty paljon muun muassa terveyden- ja myös sosiaalihuollon ammattihenkilöiden perus-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa. Terveydenhuollon palveluissa painottuu aiempaa enemmän moniammatillinen yhteistyö erityisesti sosiaalihuollon kanssa ja tämä on heijastunut myös neuvottelukunnassa käsiteltävinä oleviin asioihin.

Hanna Markkula Kivisilta Hanna Markkula-Kivisilta

Eva Salomaa

Päivi Sinko

ETENE:ssä istuu varsinaisten etiikan asiantuntijoiden lisäksi paljon henkilöitä, joiden puolueettomuutta ja eettistä asiantuntemusta sopii epäillä ja joista Lokakuun Liikkeelläkin on ollut asiaa mm. Pelastakaa Lapset ry:sta lähes 100 000 euron vuosipalkkaa nostava kentän tilanteesta vieraantunut ja etuoikeuksiin tottunut kokoomuksen pitkäaikainen kansanedustaja ja valtuutettu Hanna Markkula- Kivisilta, neurologisia häiriöitä hukassa olevana vanhemmuutena pitävä, autistilasten vanhempia syyllistävä, lastensuojelun mielivaltaongelmia vuosikaudet kieltänyt ja lastensuojelun edunvalvontaa lobannut STM:ssä, Palmeniassa ja Helsingin yliopistossa vaikuttava Päivi "sinun lapsesi eivät ole sinun" Sinko, Rovaniemeläinen, Lapin sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Eva Salomaa, jonka oma toiminta uhkaa hyvän hallinnon, läpinäkyvyyden ja avoimuuden periaatteita, köyhien riskiseuloja kehitellyt sosiaalityön tohtori Tarja Pösö , Talentian ammattieettisessä lautakunnassa istuva, lasten ja vanhempien etujen vastakkaisuutta ja epätieteellisiä vanhemmuudenarviointeja lobbaava lastensuojelun koordinaattori Maija Uramo ja hallinto- oikeustuomari Jaana Hemminki.

ETENE:n jäsenet eri vuosilta selviävät täältä.

Palvelunjärjestäjien ja sijaishuollon edunvalvojien näkökulma neuvottelukunnassa on varmistettu mutta joukosta on vaikea löytää henkilöitä, jotka edustaisivat palvelunkäyttäjien näkökulmaa.

Millä kriteereillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjien perus- ja ihmisoikeuksista piittaamattomia poliitikoita voi pitää etiikan asiantuntijoina ja millä oikeudella he antavat palvelunkäyttäjien asemaa ja oikeuksia kurjistavia suosituksia?

Millä kriteereillä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjien perus- ja ihmisoikeuksista piittaamattomia poliitikoita voi pitää etiikan asiantuntijoina ja millä oikeudella he antavat palvelunkäyttäjien asemaa ja oikeuksia kurjistavia suosituksia?

Kuinka sijaishuollon lapsibisneksen edunvalvojia voi pitää lastensuojelun palveluja käyttävien edustajina?

Minkälaista etiikkaa noudattaa 100 000 euron vuosipalkkaa nauttiva henkilö, joka haluaa riistää sijaishuollon kaltoinkohtelemilta muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he viimein voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa estettiin?

ETENE:n epäeettinen logiikka

Osa ETENE:n jäsenistä on ollut aktiivisesti vaikuttamassa siihen, ettei lastensuojeluasiakkaille ole vieläkään saatu edes minimioikeusturvaa eikä sijaishuoltoon ole järjestetty riippumatonta valvontaa.
Pyrkimys vapauttaa sijaishuolto riippumattomasta valvonnasta on eettisesti yhä vastuutonta kuin vapauttaa autot katsastuksista.

ETENE:n jäsenten argumentit korvausten maksamatta jättämiselle eivät vaikuta eettisesti kestäviltä. Perusteluja voisi verrata tilanteeseen, jossa:

- korvausvelvoitevapautta jäsenten lobbaaman katsastamattomuuden seurauksena aiheutuneista kolareista, joita tapahtuu lisää koko ajan perustellaan sillä, että kolareista on kulunut liian pitkä aika.

- korvausvelvoitevapautta puolustellaan sillä, että jäsenten lobbaaman katsastamattomuuden seurauksena aiheutuneiden kolareiden vammautuneet uhrit ovat jo vanhoja ja kuolevat tai tekevät itsemurhan tuskiinsa, joten korvaus ei hyödytä muita kuin heidän omaisiaan.

- vastuuvapautta perustellaan sillä, että katsastamattomuus oli muodollisesti laillista ja ajan hengen mukaista ja osa yliajetuista hyötyi yliajon tuottamista vammoista mm. täysraittiuden, työkyvyttömyyseläkkeen, yleisen säälin ja hengellisen kasvun muodossa.

- korvausvelvoitevapautta perustellaan sillä, että korvausten maksaminen katsastamattomien rekkojen yliajamille avaisi portteja myös kuorma- ja henkilöautojen yliajamille vaatia korvauksia.

ETENE:n päätösten perusteella pitäisi aloittaa korruptiotutkinta ja uudistaa neuvottelukuntaan pääsyn kriteerit. Mielenkiintoista olisi tietää myös kuinka paljon pulju laskuttaa kokouksistaan ja "asiantuntijalausunnoistaan".

Vain kirjallisia varoituksia- ketään ei irtisanottu

Turun kaupunginjohtaja Aleksi Randell esitteli maanantaina kaupungin sisäisen tarkastuksen tuloksia Turun Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrian G1-osastosta, uutisoi Iltalehti.

Hänen mukaansa yhteensä neljä osaston työntekijää on parhaillaan syyteharkinnassa. Yksi heistä on jäänyt eläkkeelle, yhden viransijaisuus kaupungilla on päättynyt ja kaksi on siirretty toisiin tehtäviin.
- He ovat hoitotyössä, myöntää psykiatriasta vastaava palvelualuejohtaja Katariina Korkeila.

Lisäksi kolme johtavaa virkamiestä saavat kirjallisen varoituksen: toimialajohtaja Riitta Liuksa, tulosyksikönjohtaja Jyrki Heikkilä ja asiantuntijalääkäri Hilkka Virtanen. Silloinen hallintojohtaja Antti Perälä saa huomautuksen.

Ketään ei ole irtisanottu, koska kaupungin työntekijän irtisanominen on erittäin mutkikasta. Käytännössä virkamiehelle on annettava mahdollisuus korjata toimintaansa ennen kuin hänet voidaan irtisanoa kirjallisen varoituksen jälkeen.

Kaupungin johtavan lakimiehen Laura Klamin mukaan varoituksen saaneiden toimintaa seurataan noin vuoden ajan, mutta kuitenkin siten, että mahdollisilla uusilla virheillä täytyy olla yhteys asiaan, josta he ovat saaneet alkuperäisen varoituksen.
Lisäksi tarkistuksen yhteydessä löytyi kaksi valesairaanhoitajaa, jotka eivät ole enää kaupungin palveluksessa.

Väkivaltaa, nöyryyttämistä, tiedottomaksi lääkitsemistä

"Kupittaan sairaalan vanhuspsykiatrian G1-osasto nousi otsikoihin lähes vuosi sitten, kun Turun Sanomat kertoi osaston karusta toiminnasta.

Potilaita oli muun muassa kohdeltu väkivaltaisesti ja nöyryyttävästi sekä lääkitty tiedottomiksi, koska hoitajat halusivat nukkua yövuoron aikana.

Osasto oli tarkoitettu vanhuspsykiatrian akuuttiin hoitoon, mutta käytännössä kaupunginsairaalan lääkärit lähettivät osastolle muistisairaita potilaita, koska sisätautiosastolla ei ollut tilaa.
Valviran raportin mukaan kellään osaston henkilökuntaa kuuluneista ei ollut täydennyskoulutusta muistisairaiden henkilöiden hoitamiseen. Muistisairaita vanhuksia hoidettiin kuitenkin suljetulla osastolla kuukausia samaan tyyliin kuin psykoosipotilaitakin, vaikka psykiatrisen akuuttihoidon tarve olisi ollut vain lyhytaikainen.

Osastolla ei juurikaan harrastettu lain vaatimaa, enintään neljä vuorokautta kestävää pakkohoidon tarpeen arviointia. Sen sijaan potilaille syötettiin tuhdisti lääkkeitä.

Turun kaupunki on sittemmin liittänyt Kupittaan sairaalan G1-osaston yhteen G2-osaston kanssa.
Muistisairaat vanhukset, joilla epäillään akuuttia psykiatrista hoidon tarvetta, ohjataan nyt Turussa uuteen muistikuntoutusyksikköön" (Iltalehti, 6.3.2017).

Juha Kurvinen: ongelmia oli kaikilla osastoilla mm. seksuaalista väkivaltaa, mielivaltaisia eristyssellihoitoja, hoitajien nukkumista työaikana..

Juha Kurvinen kertoo: "Olin puheenjohtajan roolissa kymmenien ex-potilaiden kokouksissa, joissa paljastui räikeitä väärinkäytöksiä myös kaikilla muilla osastoilla (esim. A1, A6); jatkuvaa hoitajien henkistä väkivaltaa, mielivaltaisia "eristyssellihoitoja" ja hoitajien nukkumista yöllä työaikana.

Kokouksen ulkopuolella kaksi naisista kertoi, että heidät oli ensin lääkitty tainnoksiin, jonka jälkeen raiskattu hoitajan toimesta A1:n eristyssellissä.

Naispotilas kertoi myös kuinka mieshoitaja yritti kaikin keinoin iskeä lupaamalla mm. ilmaisia ulkomaanmatkoja.

Erästä miespotilasta pidettiin laittomasti useita päiviä eristyssellissä lepositeissä.

Potilaat kertoivat, että eristysselliin joutumisen syynä olivat mm. vauhdikas kävely, itkeminen, puhetulva, väittely hoitajan kanssa tai yhdessä tapauksessa tomaatin syöminen.

Turun poliisin pyynnöstä potilaat tekivät näistä tapauksista ilmoituksia, mutta asia ei edennyt mitenkään; yksikään tutkijoista ei ottanut yhteyttä.

Turun kaupungin maine oli tärkeämpää kuin potilaiden ihmisoikeudet".

Vastaavia väärinkäytöksiä ympäri Suomea- valitusreitit eivät toimi

"Erikoista on se, että potilaan ollessa hoidossa ja hänen tehdessä kanteluita kaikkiin mahdollisiin instansseihin, mikään niistä ei mene läpi, koska ylilääkäri aina toteaa: "Potilas kuvittelee kaiken." Valituskanavat on täysin tukittu ja kukaan ei ole kuullut, että Turun kaupunginsairaalan koko historian aikana olisi yksikään kantelu mennyt läpi.

Lähes kaikki potilaat ovat todenneet kuin yhteen ääneen: "Ala-arvoinen hoito aiheutti sen, että ajauduin ennenaikaiselle eläkkeelle. En ole kyennyt töihin tai opiskeluun. Hoito aiheutti suuremmat traumat kuin itse sairaus."

Asian ollessa kuumimmillaan sain satoja yhteydenottoja potilailta ympäri Suomen, jossa he kertoivat vastaavaa; Turku onkin vain pullonkaula. Nyt Turun kaupunginhallitus pyytää anteeksi vain G1 -osaston potilailta ja asia voidaan nopeasti lakaista pöydän alle ja toiminta voi jatkua ennallaan."

Kupittaan toimintakäytännöistä voi lukea Kurvisen blogista:
https://blogbook.fi/juhakurvinen/tositarinoita-hullujenhuoneelta/

Lokakuun Liike on käsitellyt Kupittaan sairaalaa mm. seuraavissa jutuissa:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sumuverhopalkinto-salailukulttuurin-edistamisesta-turun-psykiatrisille-palveluille
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/psykiatrian-fasistiekstrentrikot
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/turun-mielisairaalatapauksen-taustalla-aarioikeistolainen-lahtariterrori

Kelan palvelut ruuhkautuivat, kun se ryhtyi vuoden alussa käsittelemään toimeentulotukihakemukset, jotka ennen kuuluivat kunnille. Viivästyneistä päätöksistä on tehty runsaasti kanteluja eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Asiakkaiden juoksuttamista lisää se, ettei pitkäaikaisia toimeentulotukipäätöksiä tehdä niillekään, joiden taloudelliseen tilanteeseen ei ole luvassa muutoksia.

Rimpelä: Heikoista asiakkaista ei tarvitse välittää

Matti Rimpelän mukaan Kelan tilanne kertoo siitä, että se ei välitä asiakkaistaan. Kela unohti toiminnassaan muun muassa riskianalyysin tekemisen, arvioi Rimpelä.
Rimpelällä on myös analyysi siitä, mikä ruuhkaan johti.
– Lainmuutoksen valmistelussa ja Kelassa on suhtauduttu muutosvaiheen haasteisiin ennakolta hyvin kevyesti. Kun asiakkaat ovat heikkoja, heistä ei tarvitse välittää etukäteen. Kuntiakaan ei kiinnosta koko asia – varsinkaan sen jälkeen, kun sote on siirtymässä maakuntaan.

Dosentin mukaan heikkoja asiakkaita on "taas kerran" käytetty hyväksi.
– Heikoista asiakkaista ei tarvitse välittää ja ihan sama on käymässä sote-uudistuksessa. Tehdään laajoja hallinnollisia uudistuksia eikä juurikaan kanneta huolta siitä, mikä on siirtymävaiheessa ja myöhemmin heidän [asiakkaiden] kohtalonsa.

Rimpelän mukaan Suomessa on omaksuttu sellainen käytäntö, jossa laajat muutokset toteutetaan hallintopäätöksinä, joissa "yksittäisten ihmisten näkökulma ei pääse esille".
– Hallitusten strategiana on ollut se, että tehdään ja korjataan sitten jälkikäteen. Tämä on pulmallista, kun kyse on heikoista ihmisistä.
– Asiakkaat eivät osaa valvoa etukäteen ja jälkikäteen he kärsivät nahoissaan. Seuraukset eivät näy eduskuntaan, Kansaneläkelaitokseen eivätkä helposti maakuntaankaan saakka.
Kyse on myös rahasta.
– Pidemmän päälle tämä merkitsee usein kustannusten kasvua. Kelan kannalta siirtymävaiheen kustannukset on selvästi aliarvioitu.

Dosentti antaa esimerkin yritysmaailmasta.
– Riskianalyysiä ei tehty ennakolta. Mikään iso palveluyritys, jolla on normaalit asiakkaat, ei voisi toimia tällä tavalla. Kela voi, koska sen asiakkaat ovat heikkoja.
Rimpelän kannustaa päättäjiä ottamaan vastuun siitä. että päätösten vaikutukset "tavallisen ihmisen arkeen" arvioidaan huolella ennalta.
– Tämä koskee myös mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja SDP:n Eero Heinäluoma kannattaa dosentti Matti Rimpelän tekemää ehdotusta siitä, että toimeentulotukihakemuksista johtuva Kela-ruuhka selvitetään. "Ihmisten perusturva on huonossa hapessa monessa paikassa", Heinäluoma sanoo.

Linja-Aho: Kyse arvovalinnasta- automatisaatio verohallinnon tapaan ratkaisisi ongelman

Opettaja Vesa Linja – Aholla on nerokas ehdotus Kelan ongelmiin. Hän ehdottaa blogissaan toimeentulotukiruuhkien ratkaisuksi ilmoitusten käsittelyn automatisointia verohallinnon tapaan:

"Jokainen taloushallintoalan kanssa jotenkin tekemisissä oleva tietää, että veroilmoituksista suurin osa käsitellään – ja on käsitelty jo pitkään – täysautomaattisesti, jos luvuissa ei ole mitään hämärää, kirjoittaa Vesa Linja- Aho.

Kun systeemi nosti esille veroilmoituksia, virkailija käytännössä vain klikkaili ne valmiiksi, jos esimerkiksi tulonhankintakulut olivat alle 5000.

Juuri näin se menee, ja näin sen pitää mennäkin, koska noiden ilmoitusten syynääminen käsin maksaa sekin.

Toimeentulotuen Kela-kaaos ja sen käsittely nostaa esille räikeän epäkohdan: keskiluokkaisten tulonsaajien veroilmoitusten käsittelyaikataulussa pysyminen oli niin tärkeä juttu, että valvontaa kevennettiin ja veroilmoitukset hyväksyttiin sukkana – ja myös puuttumisrajaa säädettiin:

Myös puuttumisrajaa nostettiin 1500 euroon. Toisin sanoen, jos asiakkaan vaatimaa vähennystä olisi pitänyt laskea alle 1500 euroa, asiaan ei puututtu, vaan vaatimus hyväksyttiin asiakkaan vaatimuksen mukaisesti.

Kela-kriisi olisi ratkaistavissa ihan samalla tavalla: kliksutellaan ei-epäselvät tai vain pieniä epäselvyyksiä sisältävät tapaukset sukkana läpi. Ei välitetä jostain puuttuvasta liitteestä.
Ei tämä olisi nykytietojärjestelmillä mahdotonta.

Kyllä, joku voi saada ”liikaa rahaa”, mutta se on huomattavasti pienempi paha kuin nälässä kituminen tai reseptilääkkeittä jääminen. Näin ei vaan tehdä, koska Kelan johdossa on tehty arvovalinta: köyhät kärsikööt ilman ruokaa.

100-vuotiaassa Suomessa on tärkeämpää että verotuspäätöslappu tulee palkansaajalle syyskuussa kuin että tulottomilla ihmisillä on ruokaa ja reseptilääkkeet".

Sosiaaliturvan alikäyttö tulee meille kalliimmaksi kuin väärinkäyttö

Monissa tutkimuksissa on todistettu, että toimeentulotuen alikäyttö on väärinkäyttöä huomattavasti yleisempää.

Alikäyttö on ongelma, sillä tuki jää usein hakematta hyvin heikossa asemassa olevalta. Tyypillisimmin tukea ei hae maaseudulla asuva yksinäinen vanhus, kertoo YLE- uutiset.

Toimeentulotuki jää Ylen mukaan hakematta jopa puolelta tukiin oiketetuilta. Asiaa selvitettiin osana toimeentulotuen Kela-siirron valmistelua.
Varovaisten arvioiden mukaan toimeentulotukea jää hakematta 30-100 miljoonaa euroa, mutta korkeimmat arviot puhuvat jopa 300 miljoonasta eurosta.

Tutkimusprofessori Pasi Moisio mukaan tukien hakematta jättämisellä voi olla merkittäviä seurauksia. Tukien hakematta jättäminen voi tulla hänen mukaansa yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin se, että kaikki tukiin oikeutetut hakisivat niitä.

– Muutama satanen voisi pelastaa esimerkiksi häädöltä ja sitä myötä muilta ongelmilta. Kyse on siis suurista inhimillisistä seurauksista, joilla on myös kansantaloudellisia seurauksia syrjäytymisen kustannusten kautta."

Kelan uusi 15 000 euroa kuussa ansaitseva pääjohtaja Elli Aaltonen on ilmoittanut haluavansa lakkauttaa vastikkeettoman sosiaaliturvan.

Sari Haikarainen ja Riittä Särkelä mainostavat Alvari- perhetyötä.

Perhetyötä mainostataan virallisesti ja virheellisesti perheiden ongelmia ennaltaehkäisevänä avohuollon "tukena".
Usein perhetyö on kuitenkin kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttu huostaanottoon tähtäävä lastensuojelun valvonnan ja mielivallan muoto, jossa heikosti koulutetut työntekijät tulevat pareittain asiakkaan kotiin etsimään ja kirjaamaan perheen ja kodin puutteita.

Perhetyötä tarjotaan usein vasta siinä vaiheessa kun tulevasta huostaanotosta on jo päätetty.

Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi.

Usein perhetyöntekijä lähetetään kotiin pohjustamaan huostaanottoa eli keräämään ja kirjaamaan perheestä sosiaalityöntekijän ennakko- oletukset tai jo tehdyn huostaanottopäätöksen vahvistavia irtohavaintoja.

SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa, mutta Espanjassa lapsen sijoitus on vain yksi osa perheelle tarjottujen palveluiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on palauttaa perhe yhtenäiseksi. Olisiko meidänkin mahdollista nähdä sijaishuolto osana perhetyötä sen sijaan että näemme perhetyön osana sijaishuoltoa?

Perhetyö: vikojen etsiminen ja raportointi

Huostaanotettujen lasten ja perheiden tukiyhdistys Sukupuu ry on antanut perhetyöstä seuraavan lausunnon: "Sukupuu ry:ssä on lukuisia perheitä, joilla on kokemusta lastensuojelun perhetyöstä. Monet ovat pettyneet perhetyöntekijöihin, joiden tavoitteena ei ollutkaan konkreettisesti auttaa, vaan etsiä vikoja perheestä ja sitten raportoida niistä eteenpäin. Useissa tapauksissa perhetyöntekijä on lisäksi mennyt huostaanotto-oikeudenkäyntiin todistamaan perhettä vastaan. Tällainen toiminta vie pohjan luottamukselta, emmekä voi suositella kenellekään lastensuojelun perhetyötä. Ko. perhetyöntekijän toimenkuvaa tulee muuttaa sellaiseksi, että perheet saavat tarvitsemaansa apua sen sijaan että tulevat lannistetuiksi."

Asiakkaille ei usein anneta oikeutta lukea eikä korjata perhetyöntekijän kirjauksia, joita sitten käytetään "todisteina" hallinto- oikeudessa.

Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. Lastensuojelu kuitenkin tarjoaa perhetyötä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä tai epäilyttävästä elämäntavasta.

Tuhoavaa ja rakentavaa perhetyötä: fabrikointia ja kotiapua

Huostaanotetut Lainvastaisesti (HOL) yhdistyksen perustaneen Ani Leikoniemen tapaus on yksi tunnetuimpia varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka perhetyöntekijän valheelliset ja mustamaalaavat kirjaukset tuottavat laittoman ja traumatisoivan huostaanoton.

Imatran esimerkki taas osoittaa, että vilpittömästi ongelmien ennaltaehkäisyyn pyrkivästä, oikein ohjeistetusta ja asennoituvasta ja kotiapua sisältävästä perhetyöstä voi olla perheille aitoa apua.

Lapsiperheillä on ollut vuoden 2015 alusta lähtien oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta, mutta kaikki kunnat eivät ole tiedottaneet asiasta eivätkä resursoineet palvelua.

Valitettavasti kunnat saavat itse päättää perhetyön sisällöstä, joka voi olla mitä tahansa urkkimisesta, väärästä kirjaamisesta ja syyllistämisestä perheen tukemiseen, kotiapuun ja palveluohjaukseen.

Perhetyön työnsisältö vaatisi täydellistä remonttia jotta nykyinen kontrolli ja leimaaminen saataisiin muuttumaan perheiden tueksi. Ensimmäiseksi ammattiin tulisi liittää aitoa kodinhoidollista apua ja lainsäädäntöosaamista; asiakkaiden hyvän tai edes asiallisen kohtelun ja rehellisen informoinnin ja kirjaamisen velvoite.

Kokemuksia perhetyöstä

Aulikki Kananoja haluaa lisää perhetyötä

"Helyn reilun vuoden ikäinen lapsi sijoitettiin hatarin perustein Punkaharjun SOS- lapsikylän lähes vuoden kestäneessä kuntoutuksessa psykologin myönteisestä lausunnosta huolimatta. Kun surusta sekaisin mennyt Hely pyysi vuorokauden vapaata SOS- lapsikylän tarkkailusta, hänelle vastattiin, että Helyn ja kuopuksen äiti-lapsisuhde häiriintyisi erosta.

Helyn esikoispoika ehti asua uudessa perheessä 17 vuorokautta, kun sijaisvanhemmat lähtivät ulkomaanlomalle lähes kahdeksi viikoksi. Tuoksi ajaksi SOS- lapsikylästä järjestyi sijaisperheelle ympärivuorokautista tukea, joka vain hetki sitten oli äidiltä evätty. Helyn esikoispoika sijoitettiin sijaisvanhempien lomamatkan ajaksi Punkaharjun SOS-lapsikylään, ei kuitenkaan Helyn luokse. Helyn kuopuksen kiireellinen sijoitus tehtiin päivä sen jälkeen, kun sijaisperhe oli palannut lomamatkaltaan. Perhetyöntekijä kertoi sijoituksesta Helylle aamulla. Sitten lapsi vietiin, perhettä kuulematta": http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie

"Kolmen lapsen äiti Sini haki apua Ylöjärven lastensuojelusta. Hänen arjessaan oli kuormaa yli omien voimien, koska kahden vanhimman lapsen käytös oli poikkeuksellisen haastavaa. Sini olisi toivonut konkreettista apua arkeensa.
Perheelle päädyttiin tarjoamaan perhetyötä, josta muodostui Sinin arkea suuresti kuormittava rasite. "Perhetyöntekijät istuivat, kyttäsivät ja syyllistivät minua äitinä. Sain kuulla että vanhemmuuteni ei ollut riittävä. Vaikka olisin tehnyt asiat hyvin, niin aina löytyi valitettavaa."
Sini kertoo, että hänet ohitettiin vanhempana joka tilanteessa, mitätöitiin ja lytättiin kasvattajana." http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia

"Pirkanmaalainen Helen oli kolmen pienen pojan äiti ja kuristavassa perhetilanteessa hakiessaan apua jaksamiseensa; ”Uskoin henkilökunnan ammattitaitoon. En tosin etukäteen aavistanut, että joutuisimme taas tarkkailujaksolle. Stressaannuin tarkkailusta. Sain lopulta stressistä kuumeen ja jalkani olivat niin raskaat, että sängystä nouseminen tuntui mahdottomalta. Ilmaisin perhetyöntekijälle huoleni siitä, että koneeni alkaa uhkaavasti hyytyä.
"Sun pitää vaan laulaa että kone älä hyydy!", hän kiekaisi ja lähti kotiinsa kello kuusitoista.
Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin nousta, raskain jaloin. Mutta sitten tuli aamu, etten enää noussut.” http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni

"Meilläkin tuputettiin Alvari perhetyötä. Kyttäsivät vain, ei tehneet mitään, istuivat sohvalla. Pelkkää kyyläämistä ja neuvomista, enhän minä 4 lapsen äiti osaa kasvattaa en juu ja kaksi lapsetonta maalaisjärjetöntä "tätiä" luulee osaavansa."

"Luulin, että tämä perhetyöntekijä hoitaisi lapsia, mutta ei, hän vaan keskustelee ja kyselee kaikenlaista ja nyt viimeisimmällä käynnillään uhkasi huostaanotolla kun sanoin, ettei hänen tarvitse enää meillä käydä, jos ei auta lastenhoidossa. "

Perhetyö on oikeusturvariski

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhetyöntekijöiden huostaanottoasioihin kirjoittamista lausunnoista ilmenee, että luottamuksella kerrottuja, jo ohitettuihin elämänkriiseihin liittyviä tietoja käytetään kritiikittömästi perheitä vastaan.

"Ongelmanahan on, ettei avohuollon tukitoimia tosiasiassa ole olemassa tai niitä ei haluta käyttää. Sosiaalitoimen standardinomaisesti tarjoama perhetyö on menettänyt uskottavuuttaan, kun perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan. Perhetyön omat ”ruutuvihkomuistiinpanot” perheen arkaluontoisista asioista vaarantavat perheiden oikeusturvan ja nämä rekisterit kulkevat sosiaalitoimen asiakaskirjausten ulkopuolella eikä niitä luovuteta perheille.

Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojelutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin".

Ikosen tapana on hallinto- oikeuksien huostaanottokäsittelyissä kysyä perhetyöntekijöiltä, kuinka työ suunniteltiin ja tavoitteet asetettiin. Yleensä he vastaavat vain "sosiaalitoimen kanssa päätettiin aloittaa perhetyö". Vastaus paljastaa, ettei tavoitteita tai suunnitelmaa ole ja työtä tehdään perheiden toiveet ohittaen.

Perhetyöllä tavoitellaan lastensuojelun lanseeraamaa riittävän hyvän vanhemmuuden mittaa, jolle ei kuitenkaan löydy täsmällistä määrittelyä. Tyypillistä on, että lastensuojelun työntekijät eivät osaa vastata edes siihen, miksi perhe on lastensuojelun asiakkaana, mistä viranomaiset tuntevat huolta, mihin työskentely tähtää tai mitä halutaan muuttaa.
Kuinka mahdottoman tehtävän edessä ja viranomaismielivallan kohteena ovat vanhemmat, joiden tulisi muuttua sellaisiksi, mitä kukaan ei osaa määritellä? (Ikonen, Leeni 2013: Salassapidettävä- suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa?)

Perhetyön etiikka-, osaamis- ja valvontapuutteiden takia Lokakuun Liike suosittelee taltioimaan perhetyön käynnit ja tilaamaan, tarkastamaan ja korjaamaan perhetyön asiakirjat.

Rouvasväen ydinperheihanteita ja hyväntekeväisyyttä työläisperheille

Perhetyön alkumuoto eli vanhempainkasvatus on Raija Hovi- Pulsan mukaan kuulunut 1700-luvulta alkaen suomalaiseen lastensuojeluun.

1840-luvulla sivistyneistön huoli perheestä lisääntyi ja Rouvasväenyhdistyksiä perustettiin ympäri Suomea. Hyväntekeväisyys tapahtui kotikäyntien yhteydessä, sillä todellinen taistelu moraalista rappiota vastaan käytiin kodeissa. (Pulma 1987, 37 – 38.)

1900-luvun alussa sivistyneistön naiset opettivat työläisperheille kotien hygieniaan liittyviä taitoja. Anne Ollilan (1993) mukaan Marttaliiton toiminnassa näkyivät selvästi perhetyön kansalliset tavoitteet, äitikeskeisyys, siisti ja puhdas koti, jotka toivat silloisen perheideaalin näkyviin.

Myös Pirjo Markkolan mukaan tuolloin alettiin kiinnittää huomiota kotitalouden ja kodinhoidon erityiseen yhteiskunnalliseen merkitykseen ja työläiskodin äitejä ohjattiin siisteyteen ja säästäväisyyteen. (Markkola 1994, 170 - 173).

Ydinperheideaali vahvistui edelleen 1920 - 30-luvuilla koko kansalle tarjotuksi elämäntavan malliksi. Silloin korostettiin biologista vanhemmuutta, naisen roolia äitinä ja perheenemäntänä ja isän roolia perheen elättäjänä ja auktoriteettina. (Nätkin 2003.)

Vuoden 1922 köyhäinhoitolain mukaan kuntien tuli painottaa kotiin annettavaa avustusta nimenomaan lastenhuollon järjestämisessä. Kotiavustuksilla piti estää vakavamman hoidon tarpeen syntyminen ja lasten joutuminen kalliimpiin hoitomuotoihin. (Pulma 1987, 162.)

Poikkeavien viranomaiskontrollia

Vuonna 1939 käynnistyivät ensimmäiset Mannerheimin lastensuojeluliiton järjestämät kodinhoitajatyön kurssit.

1950-luvulla case-work-ideologia tuli Suomeen, mutta kunnallisessa ja lakisääteisessä lastensuojelussa siitä ei innostuttu vaan sen katsottiin olevan hyvin kaukana kunnallisen lastensuojelun asiakasaineksesta.

Lastensuojelussa vallitsi paternalistinen, holhoava ja valvova suhde vanhempiin ja se teki selvän eron viranomaisten ja kansalaisten välillä. Päätösvalta lastensuojeluasioissa oli paljolti psykiatreilla, koska perheen koskemattomuuteen puuttumista perusteltiin mielisairauksilla. Tuen käsite ei kuulunut silloiseen työhön.

Tuen ja kontrollin tasapainottelussa käytännön lastensuojelutyö oli kontrollia.
1960- luvulla yhteiskunnallinen ilmapiiri liberalisoitui ja radikalisoitui ja myös lastensuojelussa alettiin esittää kritiikkiä valtiollista pakkohoitoa vastaan. Kuilu lastensuojeluviranomaisten ja kansalaisten välillä aukeni näkyväksi ( Hovi- Pulsa, 2011).

Palvelua ”ongelmaperheille”

1950-luvulta 1970-luvun lopulle hyvinvointivaltion palvelut laajenivat ja lastensuojelu muuttui avohuoltoa ja ennaltaehkäisyä painottavaksi. Terapeuttinen suhtautuminen perheisiin muuttui entistä tärkeämmäksi, ja tiimityöstä tuli keskeinen työmuoto. (Saurama 2002, 28, 231-235)

Varsinaisen perhetyön voidaan katsoa alkaneen Suomessa vuonna 1976. Tällöin Mannerheimin lastensuojeluliitto ja sosiaalihallitus käynnistivät tehostetun perhetyön kokeilun, jossa kehitettiin ”ongelmaperheille” suunnattua kotipalvelua.

1980-luvulla voimaantulleessa lastensuojelulaissa korostuivat vanhempien asema ja perhekeskeisyys. Myös lapsi ja nuori asiakkaina tulivat varteenotettaviksi toimijoiksi viranomaisten ja vanhempien rinnalla. Avohuollon työmuodot korostuivat. Vuonna 1980 tehostettua perhetyötä oli 80 kunnassa (Satka 1994, 323).

Ensi- ja turvakotien liitto aloitti konkreettisesta kotiavusta pian luopuneen Alvari-perhetyön kokeilun vuonna 1989 (Niemi 2002). 1990-luvulla perhekeskeiset työmuodot ja perhetyö lisääntyivät. Lastenkoteja alettiin muuttaa perhetukikeskuksiksi.

1990- luvulla järjestöt alkoivat enenevästi kehittää ja tarjota perhetyötä ja projektit, verkostoituminen ja moniammatillinen yhteistyö lisääntyivät.
Tarjolla oli niin ennaltaehkäisevää, korjaavaa kuin kuntouttavaa perhetyötä, joka tarkoitti käytännössä keskusteluapua ja ohjausta, vaikka perheet toivoivat konkreettista kodinhoitoapua.

Kotiavun kysyntä todettiin suureksi, ja kotipalvelun korvautuminen perhetyöllä huolestutti. Yhteiskunnallisia ongelmia nähtiin yksilöllistettävän perheen ongelmiksi (arkiauttamista tarvitaan, mutta psykososiaalista apua tarjotaan).
Vuonna 2003 kotipalvelu oli jo korvautumassa perhetyöllä, eikä tehostettua kotipalveluakaan enää yleisesti
ollut kunnissa tarjolla ( Heino, 2008, 20-29).

Psykologi Hannele Törrönen on ihmetellyt sosiaalialan halveksivaa suhtautumista konkreettiseen kotiapuun, jonka hän näkee perheiden parhaana tuen muotona.

Huostaperusteita hakeva avohuollon toimi perheille, joissa lapsen kehitys vaarantuu

Vuoden 2008 alussa voimaantulleessa uudessa lastensuojelulaissa perhetyö on ensimmäistä kertaa mukana lakitekstissä. Perhetyö kuuluu niiden avohuollon tukitoimien joukkoon, joita jokaisessa kunnassa on lain mukaan oltava tarjolla perheelle, jossa lapsen kehitys vaarantuu.

Perhetyötä tehdään perheen hyvinvoinnin nimissä ja sitä ohjaa huoli perheiden ongelmista. (Nätkin & Vuori 2007, 7.) Se on huolen harmaalla vyöhykkeellä toimimista ja yleensä naisten naisiin kohdistamaa arviointia, ohjausta ja kontrollia.

Kristiina Bergin ( 2008) mukaan ammatillisen huolipuheen keskiössä ovat äidin vuorovaikutussuhteet sekä äidin tunteet, käyttäytyminen ja asenteet.

Paikoin ammattilaisten tulkinnat heijastavat myös stereotyyppisiä ja idealistisia odotuksia, joita vasten äitiyttä arvioidaan. Tällaiset piirteet voivat kertoa siitä, että äitien avuntarpeet jäävät lastensuojelutyössä kohtaamatta ja ymmärtämättä. Bergin tutkimusaineistossa näkyi työteliään, kaiken jaksavan ja kaikesta selviävän äidin malli ja tietynlainen joko–tai-asetelma: jos äiti ei pärjää itsenäisesti, mietitään huostaanottoa.

Hovi- Pulsan mukaan perhetyö voi olla huostaanottoa edeltävää työtä, perhetyöllä saatetaan hakea näyttöjä huostaanottoa varten tai perhetyö voi olla perheen valmistelemista huostaanottoon tai huostaanoton jälkeiseen perheen jälleenyhdistämiseen. Johanna Hurtigin mukaan huostaanottomyönteisyys on lapsiorientaatiota ( Hurtig, 2003, 154).

Perheiden tarpeet ja todellisuuden ohittava muotitermi asiantuntija-arvioinnille?

Jäsentymätön perhetyöpuhe ei kerro, mitä perhetyöllä tarkoitetaan, mitä perheissä tuetaan ja millaisiin arvioihin tukeminen perustuu. (Ks. Heino, Berg & Hurtig 2000, 10 - 11.)

Helsingissä on laskettu olevan käytössä 50 - 60 erilaista työkäsitettä perhetyöstä (Heino 2008, 44).
Mervi Uusimäki (2005) näkee perhetyön muotiterminä, mutta toteaa, että siitä, mitä sana todella tarkoittaa, vallitsee käsitteellinen epäselvyys.

Tarja Heinon ( 2008, 52) mukaan suuri osa perhetyöntekijän työstä asiakasperheissä on lasten tilanteen ja vanhemmuuden arviointia.

Hovi- Pulsa toteaa, että tänä päivänä perhetyöstä on tullut yhä ongelmapainotteisempaa ja tämä sisältää vaaran, että asiantuntijakeskeinen, ongelmien poistamiseen tähtäävä vaikuttaminen perheisiin lisääntyy. (Ks. Puroila 2004, 4 - 21.)
Asiakastilanteissa aktivoituvat yleiset ideat perheestä voivat estää työntekijää näkemästä asiakkaana olevan perheen arjen ja suhteiden erityisyyttä.
Lapsiperheillä on ollut vuoden 2015 alusta lähtien oikeus kotiapuun ilman lastensuojelun asiakkuutta, mutta kaikki kunnat eivät ole tiedottaneet asiasta eivätkä resursoineet palvelua.

Joissakin kunnissa asiakkaan haluaman kotipalvelun ehtona ja kylkiäisenä saatetaan vieläkin vaatia lastensuojelun asiakkuutta tai perhetyöllisen arvioinnin ja valistuksen vastaanottoa. Bergin havaitsemat asenteet ja odotukset elävät edelleen; perhetyöntekijöitä voidaan ohjeistaa karttamaan itsenäistä kodinhoitotyötä ”puolesta tekemisenä” ja vaatia uupuneita äitejä esim. siivoamaan työntekijän rinnalla.

Matti Rimpelä väittää, että sosiaalialaa ohjaa asiantuntijavalta ja häiriö-orientaatio; asiantuntijat haluavat kommunikoida vain keskenään- asiakkuuksien välityksellä.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/avoin-kirje-mlln-paasihteeri-mirjam-kallandille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kodinhoidon-hyodyt-havaittu-lastensuojelutyossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pihakoivu-lapsibisnesryppaan-tehokas-asiakashankinta-ja-rahastus

Kirjallisuus:
Berg, Kristiina (2008) Äitiys kulttuurisina odotuksina
Heino, Tarja (2008) Lastensuojelun avohuolto ja perhetyö;kehitys, nykytila, haasteet ja kehittämisehdotukset
Hovi-Pulsa, Raija (2011) Arkilähtöinen perhetyö- strukturoitua avoimuutta
Hurtig, Johanna (2003) Lasta suojelemassa- Etnografia lasten paikan rakentumisesta lastensuojelun perhetyön käytännöissä

"Puhu paljon kertomatta mitään" ex- lastenkotilapsen ohje työskentelyyn sosiaaliviranomaisten kanssa

THL:n tutkimuksessa perhetyötä käyttäneistä puolet koki palvelun laadun yksiselitteisesti huonoksi (THL, 2010, 48).

Lastensuojelun Perhetyön työvälineoppaan tekijöiden (Airas & Puhakka, 2008) mukaan "lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä". Airaksen ja Puhakan väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet.

Niin Perhetyön työvälineoppaassa kuin Helena Niemen Alvari- perhetyön raportissa "Lapset alkoivat nauraa -raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta" käytetään surullisenkuuluisaa psykoanalyyttista tutkimusta Lastensuojelua käyttävät perheet.

Tutkimuksessa Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, perheterapeutti, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys) leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita.

Nelikko nojaa näkemyksissään psykoanalyysin virheellisiin ja vanhanaikaisiin teorioihin. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, jossa he kouluttavat mm. perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja perhe-, pari- ja traumaterapeutteja etsimään perheistä vuorovaikutushäiriöitä, joista onkin tullut lastensuojelun muotidiagnooseja. Helena Lounavaara- Rintala on työskennellyt myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Silta- hankkeessa.

Suomessa perhe- ja sosiaalityön taustaideologia on virheellisiin oletuksiin, syrjäyttäviin ennakkoluuloihin ja testaamattomiin teorioihin perustuva psykoanalyysi, vaikka lastensuojelutoimijat usein yrittävät kiistää tai kätkeä yhteyden. Psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä löytyvät Suomessa jokaisen lastensuojelujärjestön ja -yrittäjän hoitofilosofiasta ja sitä tukemaan kehitetystä tutkimusvälineistöstä.

Käsitteet perhetyö ja perhetyön tutkimus ovatkin harhaanjohtavia eufemismeja.
Todellisuudessa kyse on usein vääränlaisiksi katsottujen perheiden hajottamiseen pyrkivästä puoskaroinnista.

Jo perhetyöntekijän suorittaman "tutkimuksen" kohteena olo muodostaa vakavan oikeusturvariskin kenelle hyvänsä kansalaiselle. Puhtain paperein selviäminen on yhtä todennäköistä kuin Pol Potin Kamputseassa.

Perhetyön oikeusturvaongelmia lisää se, että monet perhetyötä ja vanhemmuudenarviointeja tarjoavat tahot tarjoavat myös lasten sijoituspalveluja. Lastensuojelujärjestöilläkin on lastensuojelulaitosten ylläpitäjinä ja palveluntuottajina välitön taloudellinen intressi huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi.

Miten jääviä on arviointi, jonka lopputulemana voi olla lapsen sijoittaminen arvioinnin suorittaneen tahon omaan laitokseen?

Psykoanalyysiin nojaavan perhetyön lähtökohta on, että perhe on jollakin tavalla sairas/paha. Perhetyöntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja työtä aloittaessaan ( Ikonen, 2013).
Perhetyön nk. "työvälineet" eivät ole tieteellisesti tutkittuja tai testattuja. Niitä voi kehittää omiin käyttötarkoituksiin sopiviksi (Lastensuojelun käsikirja, 2007). Asiakkaille ei tarvitse kertoa mihin työvälineen käytöllä pyritään ( Airas & Puhakka, 2008).

Martikaisen ja Peräojan (2009) Pesäpuun ry:n välineiden käytöstä tehdyssä Ässä- hihassa - tutkimuksessa työntekijä vastaa kysymykseen korttien uusista käyttötavoista seuraavasti:
"Käytän kaikkia välineitä miten sattuu kun en ole lukenut ohjeita ja työtiimissä kiertää sana, miten kukin on käyttänyt välineitä niin otan niistä vinkkiä. Vain mielikuvitus on rajana!"

Ajankäyttöympyrä/ sekvenssikartta

Perhetyössä asiakkaiden tulee huolehtia siitä, että perheen päiväjärjestys on perhetyöntekijöiden suositusstruktuurin mukainen ja sisältää aikaisen aamuherätyksen, aamu- väli- ja iltapalan, lounaan ja päivällisen, ulkoilun, läksytunnin ja kotiintulon ennen klo 19, pienten lasten nukutuksen ennen klo 20.00 ja isojen ennen 21.30.

Tarkkailussa ovat päivä- ja yörytmi , sovituista aikatauluista kiinnipitäminen esim. neuvolaan tai hammaslääkäriin, puhtauden ylläpitoon käytetty aika ja säännöllisyys, kodin tuoksu ja tunnelma ja yhteydenpito ja verkostot kodin ulkopuolelle.

Arki ei saa olla vapaasti kelluvaa vaan sen pitää olla joko liikkuvaa tai ankkuroitunutta ( Väestöliitto, 2011). Kelluva arki tarkoittaa kodissa aistittavan pysähtyneisyyden tunnun lisäksi tavarakaaosta ja toimimatonta pyykkihuoltoa (Heino, 2011), joka herättää perhetyöntekijän huolen ja velvoitteen varhaiseen puuttumiseen. Kelluvan arjen käsite ja määritelmä paljastaa, että sosiaalityön asiantuntijat, tutkijat ja suunnittelijat ovat sosiaalityön perustehtävän lisäksi täysin vieraantuneet esim. pääkaupunkiseudun ahtaissa asunnoissa sinnittelevien perheiden arjesta ja elinolosuhteista.

Perhe- ja sosiaalityöntekijät eivät yleensä käytä tutkimustietoa eivätkä seuraa tieteellistä tutkimusta tai keskustelua ( Rosen, 1994; Finnilä- Tuohimaa, 2009). He eivät ole perillä esim. pelaamisen tai tietotekniikan myönteisistä vaikutuksista. Pelaamista ja tietokoneita pidetään lähtökohtaisesti pahana ja huostaanottoselvityksissä mainitaan usein lapsen tietokoneen käyttö esim. "äidin on vaikea rajata tietokoneen käyttöä" tai "lapsi istui koko kotikäynnin ajan tietokoneella". Lapsen peliaika kannattaakin rajata ja huolehtia, ettei lapsi ole tv:n tai tietokoneen äärellä vierailun aikana (Ikonen, 2016).

Lapsuudenkodin/-kotien pohjapiirrokset (Kotini maisema)

Perhetyöntekijä, perheneuvolan sosiaalityöntekijä tai psykologi voi piirrätyttää sijoitettavaksi suunnitellulla tai jo sijoitetulla lapsella kodin pohjapiirrosta, jolla selvitetään talon sijaintia, ympäristöä, kuntoa, kulkureittejä, siisteyttä ja turvallisuutta.

Lasta voidaan pyytää piirtämään omien ja läheisten kotien pesutiloja, huonekaluja, tilankäyttöä ja sen jakaantumista perheenjäsenten kesken fyysisten kasvuolosuhteiden riskien kartoittamiseksi.

Vanhempien on syytä kertoa jo etukäteen lapsilleen lastensuojelun tutkimusten tarkoitusperistä ja siitä, ettei lasten tarvitse osallistua tutkimuksiin tai puhua mitään ilman juristin tai luotetun aikuisen läsnäoloa.

Koska lastensuojelun asiakkailla ei ole toimivia oikeussuojakeinoja valheellista kirjaamista vastaan eikä myöskään tosiseikkaselvittelyyn perustuvaa oikeudenkäyntiä, kaikki tutkimukset ja palaverit kannattaa taltioida ja niistä tehdyt merkinnät tarkastaa.

Erityisesti nukkumisjärjestelyjä urkitaan, raportoidaan ja patologisoidaan.
Perhetyöntekijät pitävät usein perhepetejä lapsen kehitystä vaarantavana joten niistä ei kannata mainita.

Lemmikkieläimet tulee varustaa asianmukaisilla tiloilla ja hoitaa hyvin, sillä lemmikkien hoidossa ilmenneitä puutteita on käytetty lasten sijoitusten perusteina (Ikonen, 2016).

Traumasukupuu

Perhetyöntekijän kehottavat piirtämään perheen sukupuun kolmen tai neljän sukupolven ajan ja merkitsevät muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs , 2012, 5-7). Myös perheroolit ja toistuvat sanonnat kirjataan. Perheen sisäisissä hokemissa ja sanonnoissa ei tule käyttää kielikuvia tai huumoria, varsinkaan satiiria, jotka helposti ymmärretään väärin.

Perheestä etsitään ja kirjataan ongelmia ja riskejä, jotka oletetaan ylisukupolvisesti periytyviksi, joten vanhempien tai isovanhempien ongelmista ei ole syytä avautua.

Koska avautumista kuitenkin vaaditaan ja pidetään reflektio- ja yhteistyökyvyn merkkinä, perhetyöntekijälle täytyy tehdä ainakin muutama henkilökohtainen paljastus, jotta hän saa merkintänsä tehdyksi.
Pakollisten paljastusten on syytä olla luokkaa "isä ei puhunut paljoakaan ", "liikutun helposti", " juon aivan liikaa kahvia", etteivät ne herätä liikaa huolta ja mahtuvat perhetyön määrittelemän normaalin rajoihin. Pakolliseksi menetykseksi sopii esim. lemmikin kuolemasta kertominen.

Perhetyön käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on sovinnainen ja jälkeenjäänyt, joten lapset on hyvä sovittaa perhetyön ajaksi perinteisiin rooleihin. Naiset kuuluu piirtää ympyröiksi ja miehet neliöiksi perhetyön vaatimiin tehtäviin eikä sukupuolittamisesta pidä provosoitua tai huvittua.

Parisuhteen/ vanhemmuuden palikkatesti

Perusmallissa on nimetty keskeisimpiä parisuhteen elämänalueita: sitoutuminen, seksuaalisuus, tunteet, riidat, teot, sanat, luottamus, anteeksianto ja rakkaus. Nimetyissä palikoissa valkoinen palikka on nimeämätön, jonka pari itse saa nimetä itselleen merkittävästi vaikuttavalla asialla, joka omasta mielestä puuttuu palikoiden teemoista. Nimeämättömät palikat voi nimetä itse käyttämällä esimerkiksi palikoiden mukana tulevaa tehtävä korttia: Pistä parisuhteesi palikat paikoilleen.

Vanhemmuuden palikat ovat uusi sovellus Parisuhteen palikat -työvälineestä perhetyön käyttöön. Tämän työvälineen tarkoituksena on konkretisoida käytännönläheisesti vanhemmuuden eri alueita.

Asiattomiin uteluihin seksuaalisuudesta ei tarvitse vastata mutta toisaalta kieltäytyminen seksuaalisuutta ja parisuhdetta koskeviin kysymyksiin vastaamisesta tulkitaan perhetyön käyttämissä Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa riskivanhemmuuden osoittimeksi.

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Jos asiakas kuuluu jo valmiiksi yhteen riskiluokkaan esim. työtön, lisäriskiksi tulkittu kieltäytyminen puhumasta parisuhdeasioista voi siirtää hänet suoraan kaltoinkohtelusta epäillyksi ilman havaintoja tai todisteita varsinaisesta kaltoinkohtelusta.

Myös huostaanottopäätökset tehdään samalla logiikalla. Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa ( 2015) huostaanottoja määritteli lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. varallisuus, koulutus ja etninen tausta.

Korttipelit

Keskustelun käynnistäjänä käytetään usein erilaista kuvamateriaalia. Kuvat voivat olla lehdestä leikattuja kuvia (Aarrekartta), vanhoja postikortteja, perheen valokuvia tai eri aihepiireihin liittyviä korttipakkoja (Saga, Sagolek, Habitat, Mythos jne.). Huostaanotontarpeen arvioinnissa käytetään useimmiten sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteita (mm. Nallekortit, Mun Stoori, Vahvuuskortit ) joita Suomessa kaupittelee Pesäpuu ry .

Kortteja voidaan käyttää lukemattomilla eri tavoilla eikä niiden käyttöä valvo tai tarkasta kukaan, ei liioin korteista tulkittuja johtopäätöksiä. Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassa pidettävä (2013) mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.

Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty todistamaan hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).

Tejping

Tejping- nukeilla etsitään perheen sisäisiä liittoumia ja muita perhepatologioita ja konkretisoidaan etsittyä kaltoinkohtelua työntekijälle ja myös lapselle. Välinettä käytetään usein seksuaalisen väkivallan epäilyissä.

Tejping on psykoanalyysista ammentavaan perheterapiaan perustuva työskentelymenetelmä, jonka päämääränä on avata vuoropuhelu lapsen kanssa nukkeleikkiä hyödyntäen.

Työntekijä pyytää lasta valitsemaan itseään ja läheisiä kuvaavat Tejping-nuket. Sitten teipataan alustalle lapsen koti tai paikka, jossa lapsi on viettänyt tai viettää aikaansa läheisten kanssa ja selvitetään nukkejen avulla missä kukakin nukkuu, missä syödään tai leikitään, millainen on tavallinen päivä tässä paikassa: kuka herättää lapsen, mitä syödään aamupalaksi ja kuka sen laittaa ja mitä sitten tapahtuu. Kenen/keiden kanssa lapsi viettää mieluiten aikaasi? Mitä lapsi ja läheinen silloin tekevät ja kenen kanssa tulee helposti riitaa? Mitä silloin tapahtuu? (Lastensuojelun käsikirja)

Valmistaudu, taltioi ja tarkasta

Perhetyön muutkin välineet esim. erilaiset pelit, johtolauselomakkeet ja rooli- ja verkostokartat ovat paitsi ohjauksen, myös arvioinnin välineitä. Perhetyön käynnin tarkoitus voi olla tuottaa raskauttavaa materiaalia perhettä vastaan jo etukäteen tehdyn päätöksen oikeuttamiseksi.

Käyntiin on syytä valmistua huolella lepäämällä, siivoamalla koti, huolittelemalla oma olemus, varmistamalla, että äänityslaitteet toimivat ja valmentautumalla henkisesti provosoinnin ja urkinnan mahdollisuuteen. Yksinhuoltajan kannattaa kutsua paikalle ystävä todistajaksi ja tahallisen väärinkirjaamisen estämiseksi.

Mikäli perhetyöntekijät fabrikoivat tai pimittävät asiakirjoja, asiakas voi yrittää merkintöjen hankkimista ja oikaisua tietosuojavaltuutetun kautta, pyytää sosiaalityöntekijältä perhetyön lopetusta tai -mikäli sosiaalityöntekijä asettaa perhetyön vaihtoehdoksi huostaanotolle- pyytää uusia työntekijöitä ja juristilta tai sosiaaliasiamieheltä apua hallintokantelun tekemiseen.
Perhetyön tulisi olla vapaaehtoista mutta käytännössä se on usein pakotettua.

Perhetyö epätieteellisine "tutkimusmenetelmineen" ja "työvälineineen" muodostaa oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle , joten käynnit on syytä taltioida. Asiakkaan kannattaa tilata ja korjata perhe- ja sosiaalityön asiakirjat säännöllisin väliajoin rekisteritietojen tarkastuspyyntö - ja rekisteritietojen korjausvaatimus- lomakkeilla.

Koti kannattaa kuvata havainnekuvin, ettei asiakirjoihin päästä tekemään samantyyppisiä merkintöjä kuin Mynämäellä, jossa kolme tyhjää limsapulloa kirjattiin kotoa löytyneeksi jätteeksi.

Ellei kuntaan ole nimetty tietosuojavaltuutettua, asiakas ei yleensä saa oikaistua edes todistetusti virheellisiä asiakirjamerkintöjä, joiden väittämät käsitellään hallinto- oikeudessa totena, ilman tosiseikkaselvittelyä ja näytönarviointia.

Perhetyö ei perustu tieteeseen vaan työntekijöiden tulkintoihin, joita ohjaavat asenteelliset ennakko- olettamat ja se, pitääkö perhetyöntekijä asiakkaasta vai ei. Kannattaa siis katsoa silmiin, panna puhelin pois, hymyillä, kuunnella ja säästää valittaminen valvontaviranomaisille.

On myös mahdollista, että saat avuliaan ja lainkuuliaisen perhetyöntekijän, jonka kanssa yhteistyö sujuu, ja jonka avusta ja neuvoista on aitoa hyötyä.

Kannattaa tutustua sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources-keskuksen välineistöön "lapsilähtöisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi". Tuotekatalogin perusteella Pesäpuu ry on hyvä asiakas ja jälleenmyyjä yhtiölle: https://innovativeresources.org/resources/page/5/

Sosiaalityöntekijä ja sosiaaliasiamies auttoi laittomasta huostaanotosta valheellisen insestisyytöksen perusteella pulaan joutunutta kollegaa kehittämällä epäillyille vanhemmille uuden perättömän epäilyn joukkoitsemurhasta.

Asiakaslain mukaan jokaisessa kunnassa tulee olla sosiaaliasiamies.

Kuntalaiset voivat kysyä sosiaaliasiamieheltä neuvoja ja apua, jos ovat tyytymättömiä oman kunnan sosiaalihuollon palveluihin.

Asiakaslain 24 §:ssä on määritelty sosiaaliasiamiehen tehtävät:

Neuvoa asiakkaita tämän lain soveltamiseen liittyvissä asioissa.
Avustaa asiakasta muistutuksen tekemisessä.
Tiedottaa asiakkaan oikeuksista.
Toimia muutenkin asiakkaan oikeuksien edistämiseksi ja toteuttamiseksi.
Seurata asiakkaiden oikeuksien ja aseman kehitystä kunnassa ja antaa siitä selvitys vuosittain kunnanhallitukselle.

Sosiaaliasiamiehen tulisi olla puolueeton henkilö, joka toimii asiakkaiden edun turvaajana.

Toiminta tulee järjestää niin, että se on aidosti riippumatonta, puolueetonta ja tasalaatuista sosiaalityön asiakkaan oikeuksien edistämistä. Myös raporttien yhtenäisyyttä tulee ohjeistaa sillä raporttien epätasaisuus vaikeuttaa johtopäätösten tekemistä lapsinäkökulmasta.

Mainosesitteet kertovat, että sosiaaliasiamiehet antavat asiakkaalle tietoa, varmistavat asiakkaan oikeuksia ja ovat mukana rakentamassa luottamusta asiakkaan ja palvelujärjestelmän välille.

Valtaosa sosiaaliasiamiehistä on virka- tai työsuhteessa kuntaan. Sosiaaliasiamies ei ole asiakkaan asianajaja, asioidenhoitaja, edustaja tai sanansaattaja vaan pikemminkin yleinen neuvoja ja tiedottaja, jolla ei ole oikeudellista päätösvaltaa eli hän ei voi tehdä asiakasta koskevia sosiaalihuollon viranhaltijapäätöksiä.

Suurin osa asiamiehistä hoitaa tehtäväänsä sivutoimisesti tai osa-aikaisesti.

Lastensuojelupalveluiden laatuun liittyvät ongelmat ovat ylivoimaisesti useimmin sosiaaliasiamiesten työssä esillä oleva lapsiasia. Valtaosa sosiaaliasiamiesten raporttien lapsia koskevista huomioista liittyi lastensuojeluun. Erityisesti esillä ovat olleet lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden toimintaan liittyvä kritiikki, sijaishuollon laatu ja yhteydenpidon rajoitukset sekä avohuollon palvelut (Hänninen, 2008: Koski, 2015).

Sosiaaliasiamies Lilli Autti puuttui perusturvarikoksiin

Legendaarinen Lilli Autti puuttui perusturvarikoksiin

Sosiaaliasiamiesten roolimallina voi pitää legendaarista Lilli Auttia.
Helsingin sosiaalitoimesta alkoi tihkua omituisia signaaleja varsin pian Paavo Voutilaisen virkaanastumisen jälkeen, kun sosiaaliasiamies Lilli Autin raportti julkistettiin vuonna 2007. Raporttiin haastatellut sosiaaliviraston työntekijät puhuivat arvojen koventumisesta ja asiakasvastaisuudesta.
"Sosiaalitoimessa vallitsee pelon ja vaientamisen ilmapiiri", raportissa todetaan. Vuoden 2008 raportti, jossa kerrotaan että sosiaalitoimesta ohjataan ihmisiä kirkon diakoniatyön turviin ja leipäjonoihin julkaistiin tasan viikko ennen sosiaalitoimella maksatettua Voutilaisen herraseurueen Hartwall Areenan kosteaa nyrkkeilyiltaa, jossa kylvettiin siemenet Jarmo Räihän ja Hannu Hakalan kostealle, pahennusta herättäneelle kerjäläisongelman ratkaisemiseen tähdänneelle virkamatkalle Romaniaan ja Bulgariaan.

Vuonna 2008 sosiaalivirastossa laadittiin Leipäjonossa-selvitys, jossa leipäjonoissa nähtiin jopa positiivisia piirteitä: ne ovat toimivaa jätehuoltoa. ”Käyttökelpoiset elintarvikkeet päätyvät hyötykäyttöön kaatopaikan sijasta ja toiminta kokonaisuudessaan, jätehuolto mukaan lukien, tukee kestävää kehitystä”, selvityksessä iloitaan.
Sosiaaliasiamies kritisoi selvitystä voimakkain sanankääntein: ”Jo se, että taloudellisesti heikossa asemassa olevien ihmisten hädästä, kaatopaikasta ja toimivasta jätehuollosta puhutaan samassa kappaleessa, on ihmisarvoa loukkaavaa.”
Sosiaaliasiamiehen mukaan sosiaalivirasto ei kyseenalaista jonojen olemassaoloa, vaan lähtee esittämään keinoja siihen, kuinka leipäjonot tulee organisoida ja järjestää.
”Leipäjonot eivät ole ratkaisu siihen, että toimeentulotuen ja ensisijaisten etuuksien taso on liian alhainen”, sosiaaliasiamies näpäytti. Lilli Autti onkin kehottanut korottamaan ensisijaisia etuuksia kuten työmarkkinatukea.

Hänen mukaansa päättäjien vastuuta säästöpäätöksistä pitäisi selkeyttää lisäämällä rikoslakiin pykälä perusturvarikoksesta. Autti ja Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen kirjoittivat aiheesta artikkelin Kelan tutkimusosaston julkaisemaan Toiseen vääryyskirjaan.

-Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, totesi Liukkonen.

Perusturvarikos tarkoittaisi sitä, että päättäjät joutuisivat henkilökohtaiseen rikosoikeudelliseen vastuuseen, jos he varaisivat liian vähän rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin, kuten nuorten psykiatriseen hoitoon, vanhustenhoitoon tai lastensuojeluun.

Autin mukaan Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille. "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi. Autti yritti aikanaan tavoittaa sosiaalityöntekijöitä keskustellakseen ja kommentoi kokemuksiaan näin: "Vastassa on ihan häiriintyneen tuntuisia ihmisiä, päätöksistä on mahdoton yrittää keskustella asiallisesti."

Sosiaaliasiamiehet asiakkaiden turvana ja epäkohtien raportoijina

Turun sosiaaliasiamies osoitti kiitettävää ammattietiikkaa kun Marian huostaanoton purusta järjestettiin kuuleminen 29.8.2014. Tässä tilaisuudessa olivat paikalla Marian isä, Turun sosiaaliasiamies ja sosiaalityöntekijät. Sosiaalityöntekijät yrittävät kovalla painostuksella saada isältä allekirjoitusta huostaanottoa koskevaan päätökseen, koska olivat jo valmistelleet päätöksen. Sosiaaliasiamies puuttui keskusteluun, ilmoittaen, ettei asiakasta voi vaatia allekirjoittamaan papereita, joihin hän ei ole edes saanut tutustua.

Tampereen seutukunnan sosiaaliasiamiehet toivat esille Pirkanmaan kuntien johdolliset virheet vuoden 2016 vuosiraportissaan. Sosiaaliasiamiehet ovat huolissaan asiakkaiden pompottelusta, puutteellisista asiakassuunnitelmista ja siitä, ehtivätkö työntekijät tavata lapsia ja selvittää heidän mielipidettään riittävästi.

– Moni kunta on kattanut alijäämäistä budjettiaan jättämällä vakansseja täyttämättä ja muilla henkilöstösäästöillä. Vuosikatteen ja alijäämän seuraamisen sijaan olisi toivottavaa, että kunnissa kiinnitettäisiin huomiota palvelujen laatuun ja siihen, että ne täyttäisivät lain vaatimat minimiedellytykset, pohtii sosiaaliasiamies Laura Helovuo.

Sosiaaliasiamiesten kautta paljon palveluita käyttävien asiakkaiden asioita on saatu koordinoitua ja eri toimijoita yhteen. Sosiaaliasiamiesten mielestä palvelujen vaikuttavuutta tulisi arvioida entistä paremmin.

Lastensuojelun palveluiden ja henkilöstön puutteiden takia sosiaaliasiamies joutuu yhä useammin sovittelutehtäviin, joissa hänen tulisi kyetä toimimaan voimassa olevien lakien ja asetusten ja asiakkaan edun mukaisesti.

Sosiaalitoimen ammattietiikan ja perustehtävän ja asiakkaiden oikeussuojakeinojen turvaamiseksi tarvittaisiin ehkä kokonaan uusi kunnista ja sosiaalityön sidonnaisuuksista riippumaton ammattikunta ja valitus- ja valvontaelin.

Sosiaaliasiamiehet asiakkaiden oikeuksien ja edun vaarantajina

Sosiaaliasiamies, jonka tehtävä on auttaa asiakkaita valitusten ja muistutusten tekemisessä voi meritoitua akateemisesti valittamalla vaikeista asiakkaista ja näiden valituskapasiteetista.

Yleisimpiä sosiaaliasiamiesten puutteita lienee- huonon lainsäädäntöosaamisen (mm. Haverinen, 2003) lisäksi- kyvyttömyys sisäistää ammatin ihmisoikeusluonne ja toteuttaa perustehtävää.
Asiakkaat kertovat, että jotkut sosiaaliasiamiehet ovat pikemminkin sosiaalityöntekijöiden ja kuntien kuin asiakkaiden edunvalvojia ja viestinviejiä.
Monissa lastensuojelun palavereissa sosiaaliasiamies istuu turhan panttina kuittaamassa vain helppoja suoritteita ja kyvyttömänä/ haluttomana puuttumaan väärinkäytöksiin ympärillään.

Lastensuojelussa asiakkaan jo valmiiksi heikon oikeusturvan vaarantamiseen riittää pelkkä välinpitämättömyys ja laiskuus; kyvyttömyys/ haluttomuus ajatella kriittisesti ja arvioida poliittisesti. Banaali paha kätkeytyy byrokratiaan.

Tuamin, Dozierin ja Otienen lastensuojeluskandaalien jälkeen on irvokasta, että Uudellamaalla osaamiskeskuksessa työskentelevä sosiaaliasiamies meritoituu parhaillaan akateemisesti valittamalla asiakkaidensa valituskapasiteetista.

Jyly vs. Akseli huostaanottoselkkauksessa sosiaaliasiamies- vaikka oli henkilökohtaisesti läsnä palaverissa- ei osannut/ halunnut varmistaa, että äitiä kuullaan ennen huostaanottoa.

Keski- Suomessa sosiaaliasiamiehenä toiminut sosiaalityöntekijä auttoi laittomasta huostaanotosta valheellisen insestisyytöksen perusteella pulaan joutunutta kollegaa kehittämällä epäillyille vanhemmille varmuuden vuoksi uuden perättömän epäilyn ja rekisterimerkinnän joukkoitsemurhan suunnittelusta.
Insestisyytöksen kehitellyt vastuusosiaalityöntekijä antoi lastensuojelun moniammatillisen ryhmän ymmärtää, että lapsia tutkitaan edelleen insestin ja pedofilian takia, vaikka lääketieteen ja psykiatrian asiantuntijat ja poliisi ja oikeuslaitos olivat päättäneet jutun aiheettomana eikä ojentanut työryhmälle aineistoa, jossa perhettä kuvattiin myönteisesti. Lapset huostattiin asiakirjoilla, jotka sisälsivät 102 todistettua virhettä. Sosiaalitoimi ei suostunut oikaisemaan yhtäkään virheellista tietoa, joiden perusteella alakouluikäiset lapset joutuivat useammaksi vuodeksi eroon ja vieraannutetuiksi vanhemmistaan.
Ketään viranhaltijaa ei vastuutettu eikä rangaistu väärinkäytöksistä. Sama sosiaaliasiamies toimi tapauksen jälkeen lastensuojelun työntekijöiden työnohjaajana ja kirjoitti sosiaalityön koulutuksessa käytettävän oppaan lastensuojelutyön asiakaslähtöisestä dokumentoinnista.

Pelkkä sosiaaliasiamiehen nimittäminen ei vielä takaa asiakkaiden oikeuksien toteutumista.
Vaikuttaa siltä, että riippumattomuus, puolueettomuus ja tasalaatuisuus eivät toteudu sosiaaliasiamiesten toiminnassa.

Kunnasta, sosiaalitoimen toimintakulttuurista ja työntekijöistä riippuen sosiaaliasiamiestoiminnalla voidaan yhtä hyvin turvata kuntien ja niiden työntekijöiden laittomia linjauksia ja väärinkäytöksiä kuin asiakkaiden etua ja oikeuksia. Apulaisoikeuskansleri (2006) on korostanut saatujen selvitysten perusteella, että sosiaaliasiamiehen tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta sosiaaliasiamiehen aseman riippumattomuuden vahvistaminen on välttämätöntä.

Irtautumalla kunnan organisaatiosta kritiikin esittäminen kunnan toiminnasta voi olla helpompaa ja luontevampaa. Minna Dogan (2006,) on raportoinut kuntien harjoittamasta sosiaaliasiamiesten uhkailusta ja painostuksesta tapauksissa, joissa sosiaaliasiamies esittää liian kriittisiä kannanottoja vuosiraportissaan tai tuo julkisuuteen tiettyjä sosiaalitoimen ongelmia.
Hänen mukaansa uhkailu ja painostus olivat yllättävän yleistä (40 prosenttia) sosiaaliasiamiesten keskuudessa.

Sosiaaliasiamiesten hallinnollinen sijoittuminen sosiaalihuollon ulkopuolisiin organisaatioihin esimerkiksi valtionhallintoon voisi lisätä sosiaalihuollon asiakkaiden luottamusta sosiaaliasiamiesten puolueettomaan asemaan ja rooliin (Koski, 2015).

Niin kauan kuin kunnat voivat itse valita ja halutessaan vaihtaa sosiaaliasiamiehen, sosiaaliasiamies- ja myös asiakas- on turvaton.

Sosiaalityöntekijän varjoon jäänyt perhetyöntekijä muistuttaa miehensä varjoon jäänyttä 'Lenutaa', joka ei halunnut olla mikään Miuku Pörrönen vaan Maailman Suurin Tiedenainen.

Perhetyö lisäsi huostaanottoja

Kotiavun alasajo ja korvaaminen perhetyöllä ja varhaiseen puuttumiseen perustuva lastensuojelulaki ovat johtaneet huostaanottojen räjähdysmäiseen lisääntymiseen.
Jos perhetyö alkaa lastensuojeluilmoituksesta, pyydä itsellesi ennakkoon kopio lastensuojeluilmoituksesta. Lue tarkkaan, mitä siihen on kirjoitettu ja jos ilmoittajaksi on merkitty jokin viranomainen lue tälle ilmoitusteksti ääneen puhelimessa ja varmista, että teksti on ilmoittajan eikä esim. sosiaalityöntekijän tulkintaa.

Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi. Perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan.

Varatuomari Leeni Ikonen (2016) on dokumentoinut kuinka huostaanottoselvityksessä todettiin erikseen, että "äiti kyllä osaa laittaa ruokaa, mutta tekee makaronilaatikon väärin. Hän sekoittaa makaronin ja lihan keskenään, kun hänen pitäisi laittaa ne kerroksittain vuokaan."

Lasten ja vanhempien tarkkailu - ja sijaishuollon asiakashankinta- alkaa jo neuvoloissa, jotka seulovat perheitä lasten kaltoinkohtelua etsivillä riskilistoilla ja -seuloilla ja markkinoivat heille omaa perhetyötään.

Neuvoloiden ja kunnallisen lastensuojelun lisäksi lastensuojelujärjestöt, seurakunnat ja yksityiset palveluntuottajat esim. lastensuojeluyritykset tarjoavat perhetyöntekijöitä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin perheiden pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmista, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisista häiriöistä tai vanhempien väsymyksestä tai elämäntavasta.
Perhetyön arviointien objektiivisuus vaarantuu, kun yhä useampi perhetyön palveluntuottaja tarjoaa myös lasten sijoituspalveluja.

Perhetyöntekijän keskeinen työnsisältö on lasten, vanhempien ja perhe-elämän arvioiminen, joka tehdään usein puutteellisella koulutuksella ja epätieteellisillä tulkinnanvaraisilla tutkimusmenetelmillä ja -välineillä.

Varatuomari Leeni Ikonen toteaa oppaassaan Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin että "saatat joutua tilanteeseen, jossa lastasi syytetään ja arvostellaan. Tavallisimmat syytökset koskevat hänen persoonaansa ja käytöstään.

Päivähoitoikäistä lastasi saatetaan syyttää epäempaattiseksi, impulsiiviseksi, aggressiiviseksi, päätään lattiaan hakkaavaksi yksilöksi ilman, että kukaan osaisi täsmälleen kertoa mitä, milloin ja missä on tapahtunut ja kuka nähnyt, tai sitäkään, kuka syytöksiä on alkanut esittää.

Lastasi saatetaan syyttää koulussa tehdyistä teoista, joista kuitenkaan kenelläkään ei ole tarkkoja ja omakohtaisia havaintoja eikä tietoja siitä, kuka on nähnyt ja mitä, eikä siitäkään, mikä on muiden oppilaiden ja aikuisten osuus tapahtumassa.

Vanhempi voidaan leimata häiriintyneeksi ja hukassa olevaksi sen takia, että hänellä on erityislapsi.

Varaudu ennakko- olettamiin ja perusteettomiin syytöksiin

Huomioi, että lastensuojelun työntekijä on saattanut luoda jo ennakkoon käsityksen perheestäsi, tapahtumista ja toimii ennakko-olettaman varassa.

Lastensuojelun työtavat pohjaavat useimmiten teorioille ja puutteellisen tiedon varassa tehdyille epäloogisille johtopäätöksille. Tavallisimpia lastensuojelun tapaamisissa vastaan tulleita oletuksia ovat kokemukseni mukaan:

Jos päiväkoti ilmaisee huoltaan lapsen käyttäytymisestä (vilkas, ujo tms.) – syynä on yksinhuoltajaäiti, koti sekaisin, lapsen arki strukturoimaton.
Jos lapsi päiväkodissa tönii, muksii ja lyö toisia lapsia – kodissa on väkivaltaa, vanhemmat käyttävät väkivaltaisia kasvatuskeinoja, vanhempien tunnetaidot ovat puutteellisia ja lapsi on sen takia vaurioitunut kiintymyssuhteissaan.
Jos koulu ilmaisee huoltaan, ettei lapsi keskity ja vaikkapa tönii muita lapsia – syynä on se, ettei kotona ei ole sääntöjä tai rajoja, ja vanhemmat ovat ankaria ja rankaisevia.
Jos lapsi on sairastunut syömishäiriöön – syynä on ylihuolehtiva äiti.
Jos lapsella on koulupoissaoloja – äitisymbioosi.
Jos lasta kiusataan koulussa ja yksinhuoltajaäiti haluaa asiaa selvitettäväksi – äiti ja lapsi ovat psykiatrisen hoidon tarpeessa.
Jos lapsi on sairastellut ja äiti vie häntä usein lääkäriin tai perheessä on home/sisäilma-altistuminen – äiti sairastuttaa lastaan.

Ennakko-oletukset ohjaavat selvittelyä ja lastensuojelun työntekijä pyrkii hakemaan todisteita oletuksilleen.

Vanhanaikaiset lastenpsykiatriset uskomukset ja sosiaalialan teoriat ja opit huono-osaisuudesta ja sen periytyvyydestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä.

Sinulle ei luonnollisesti sanota ääneen, ettet kelpaa äidiksi tai isäksi, koska olet ollut lastenkodissa tai et kelpaa vanhemmaksi, koska sinulla on ollut psykiatrinen hoitosuhde. Sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun ”huoli vanhemmuudesta”, ”lapsen riittämätön tuki kotona” tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä. Jos olet maahanmuuttaja, sinulle ei kerrota, että sinun epäillään kohtelevan huonosti lastasi. Sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun esimerkiksi vuorovaikutuksen ongelmista tai vaille jäämisestä.

Koska viranomaisen ennakkoasenteita sinusta ja/tai lapsestasi ei sanota ääneen, sinun on asiakkaana luettava huolen syy rivien väleistä: sinä (ja/tai lapsesi) olet jollakin tapaa epäilyttävä. Tehtäväksesi jää keskittyä huolellisesti miettimään viranomaisen mahdollisia huolia.

Lastensuojelun hallinnonalalle on pesiytynyt poikkeuksellinen tapa lähestyä asioita- syytökset ja väitteet aikaansaavat käännetyn todistustaakan. Tehtäväsi on hälventää huoli todistamalla toisin se, mitä luullaan.

Muista toimia aina lapsesi edun mukaisesti ja hänen parhaakseen.

Seuraavassa on luettelo asioista, jotka kuuluvat huolelliseen valmistautumiseen ennen lastensuojelun työntekijän kohtaamista:

Vanhemman ulkoinen olemus (siisti, ei "kova ja kiiltävä" muttei myöskään "pehmeä ja pörröinen")
Kodin siisteys (ikkunat pesty, sängyt sijattu, tv ja tietokone pois päältä, lemmikit aitauksissa, huonekalut samoilla paikoilla ja lapset ruokittu. Huostaanottoselvityksissä perhetyökäynnin aikainen lapsen/nuoren mikroaaltouunin käyttö on tulkittu liialliseksi vastuutukseksi kotitöistä ja huostaanoton jatkamista on perusteltu sillä, että " kotona on usein muutettu huonekalujen järjestystä."
Tiedon hankinta perusasioista, oikeudet ja velvollisuudet (opiskele lastensuojelulaki, hallintolaki ja sosiaalihuollon asiakaslaki, selvitä kuntasi huostaanottotilastot, googlaa työntekijöiden ja palveluntuottajien aiempi toiminta ja sidonnaisuudet, älä paljasta lakitietojasi suoraan vaan esitä ne esim. edunvalvontajärjestöjen esitteiden kautta)
Lastensuojelun tekniikoihin perehtyminen – tunnista vallankäyttö
Henkinen valmentautuminen vääristelytekniikoiden varalta (äänittäminen, lyhyet, asialliset vastaukset, provosoitumattomuus mitätöinnistä , halveksunnasta ja perusteettomista syytöksistä)
Neuvottelutaidot kuntoon (asiallinen, kohtelias käytös, puheenvuoron ottaminen ja pitäminen, argumentaatio ja neuvottelutekniikat)
Äänityslaitteiden hankinta ja asiakirjojen tilaaminen
Avustajan ja tukihenkilön käyttäminen ( yksinhuoltajille aina paikalle perhetyön käynnin ajaksi)
Lakimiehen käyttäminen( jos tehdään lastensuojeluilmoitus, kiireellinen sijoitus tai uhkaillaan tai kiristetään huostaanotolla tai sijoituksella ensikotiin) "

(lähde: Leeni Ikonen: Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin, 2016; Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, 2013)

Varaudu fabrikointiin - tarkasta asiakirjasi

Leeni Ikonen antaa kirjassaan Salassapidettävä (2013, 146-147) esimerkin perhetyön nimissä harjoitetusta valheellisesta dokumentoinnista ja asiakkaan tarpeet ohittavasta mielivallasta, joka tässä tapauksessa tuotti lukihäiriöstä kärsivälle pojalleen apua toivoneen monilapsisen yksinhuoltajaäidin pitkäkestoisen piinaamisen ja pojan huostaanoton.

Perhetyöntekijät kirjoittavat:
”Perhetyön tavoitteena oli tukea äitiä jaksamisessa (äiti ei olisi halunnut ketään kotiin, koska perheessä asuva vauva oli pieni ja äiti joutui valvomaan hänen kanssaan yöt).

Äiti ei kannustanut vanhempia lapsiaan itsenäisyyteen, vaikka nämä asuivat jo omillaan. Äiti pesi joskus lastensa pyykit( nuorilla ei ollut omaa pyykinpesukonetta). Havaitsimme, ettei äidillä aina ollut tietoa, missä kotona asuvat lapset liikkuivat ( kotiintuloaikoja noudattavat 12- ja 14- vuotiaat lapset olivat harrastuksissaan ja kavereillaan, jolloin äiti ei soitellut heidän peräänsä).

Mielestämme kodin puitteet olivat vaatimattomat ja koti kaipasi ehostusta ( pienipalkkaisella äidillä ei ollut rahaa sisustaa). Pyrimme luomaan viihtyisyyttä järjestelemällä kotia ( kysymättä äidin mielipidettä). Emme saaneet lapseen kontaktia, hän ei katsonut silmiin eikä vastannut meille "( lapsi inhosi perhetyöntekijöitä, eikä halunnut tavata heitä äidin suostuttelusta huolimatta).

Lapsi otettiin huostaan raittiista kodista” kodin olosuhteiden” takia. Päätöksen perusteluna olivat lapsen vaikeudet koulussa ( lukihäiriö) ja äidin ”yhteistyökyvyttömyys”.

Yksinhuoltajaäiti olisi toki halunnut perhetyön toimivan ja tukea lapsen opintoihin. Hänen oli vaikea ymmärtää kuinka perhetyön käynnit edistivät opintoja. Täysin käsittämätöntä oli äidille se, että hänen olisi tullut kohentaa kotinsa ilmettä perhetyöntekijöiden mieltymysten mukaan.

Lokakuun Liike on kirjoittanut virolaisäidistä, joka sai käsiinsä lastensuojelun muistiinpanot vasta kiireellisen sijoituksen jälkeen. Sen mukaan perhetyöntekijöitä oli ohjeistettu ( sosiaalityöntekijän toimesta) etsimään "millaisia puutteita vuorovaikutuksessa ja lapsen huolenpidossa on ns. "lihaa luitten ympärille" huolia aiheuttavien asioiden osalta".
Sijoituksen mahdollisuudesta ei ollut äidille puhuttu mitään". Jälkeen päin voi vain kysyä, että mitä äidin selän takana oikein tapahtui. Oliko tarkoitus auttaa äitiä, vai vain hankkia perusteita sijoitukselle?

Asiakirjat, samoin kuin dokumentit ovat aivan liian hienoja nimityksiä perhetyön tuottamille papereille, joista puuttuu usein niin objektiivinen asiatieto kuin tapahtumien luotettava tallentaminen. Sepitelmä , selustanvarmenne tai syytekirje olisi kuvaavampi nimitys. Näiden syytekirjeiden sepittelystä on tullut sosiaalityön keskeinen sisältö. Huolipuheen ja -kirjausten tuottaminen on jo aikaa sitten korvannut dialogin, kuulemisen ja konkreettisen auttamisen.

Perhetyön etiikka-, osaamis- ja valvontapuutteiden takia asiakirjat on syytä tilata, tarkastaa ja oikoa säännöllisin väliajoin. Asiakirjat on lain mukaan toimitettava kahdessa viikossa. Mikäli asiakirjoja ei toimiteta tai suostuta korjaamaan kieltäytymisestä pitää pyytää valituskelpoinen kirjallinen päätös. Asiakas voi kääntyä tietosuojavaltuutetun tai sosiaaliasiamiehen puoleen, jonka on lain mukaan autettava muistutuksen/ kantelun tekemisessä.

Koska lastensuojeluperheillä ei ole oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin käräjäoikeudessa, kotikäyntien taltioinnit ja asiakirjojen tarkastukset ovat ainoita keinoja oikeusturvan varmistamiseen. Asiakaspaperit kannattaa korjata ennenkuin ne toimitetaan hallinto- oikeuteen, jonka asiantuntijajäseninä istuvat sosiaalityöntekijät. Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia hyväksyy lähes kaikki huostaanottohakemukset paikkakunnasta ja lastensuojelun työn ja selvitysten laadusta tai laillisuudesta riippumatta, keskimäärin 94% varmuudella.

Perheillä on ollut vuoden 2015 alusta oikeus saada kodinhoitoapua sisältävää kotipalvelua ilman lastensuojelun asiakkuutta mutta kunnat eivät välttämättä mainosta tai resursoi palvelua. Oletettavasti osa epäeettisiin ja virheellisiin työtapoihin tottuneista perhetyöntekijöistä siirretään kotipalvelun työntekijöiksi. Ellei perhetyöntekijöiden ammattikunnalle järjestetä perusteellista uudelleenkoulutusta ja jonkinlaista valvontaa, vaarana on perhetyön ongelmien kertautuminen.

Perhetyön vastaanottamisen pitäisi olla vapaaehtoista mutta käytännössä se on usein pakotettua. Perhetyön kyseenalaisiin käytäntöihin varautuessa voi vain toivoa parasta: että omalle kohdalle sattuisi lainkuuliainen , kohtaava ja kunnioittava arjen auttaja, konkreettista työtä pelkäämätön työntekijä, joka tukee koko perhettä.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-historia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemuksia-perhetyosta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/uhkailuun-ei-pida-alistua
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnekylman-virkamiehen-tunnistamisohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/sohvatyopaikkailmoitus-etsitaan-persetyontekijaa

Lokakuun Liike pyytää lukijoiltaan kokemuksia perhetyöstä.

Miten perhetyö tuli kotiinne ja kenen kautta? Oliko perhetyön vastaanottaminen vapaaehtoista? Mitä perhetyöntekijä teki käytännössä? Millaisia kirjauksia perhetyö tuotti? Mitä seurauksia perhetyöllä oli elämäänne? Vastaukset ja otteita perhetyön kirjauksista voi lähettää osoitteeseen info@lokakuunliike.com

Lokakuun Liikkeessä on havaittu, että perhetyön aloittaminen tai sen lopettaminen on toiminut monen lastensuojelukonfliktin ja huostaanoton perustana.
Outoa on ollut myös perhetyöksi kutsutun toiminnan sisältö, joka on usein osoittautunut pyrkimyksiksi saada tukea perhe- tai sosiaalityöntekijöiden ennakko- olettamille ja -luuloille urkinnan ja valikoivan kirjaamisen kautta.

Sijoituspalveluja tarjoavat lastensuojelu- ja perhekuntoutuslaitokset ovat jäävejä perhetyön tarjoajia

Perhetyötä tehdään mm. perhekuntoutuslaitoksissa, joiden kuntoutusten epämääräiset sisällöt toteutetaan usein puutteellisesti koulutetun oman henkilökunnan toimesta ja joiden omistajilla on usein omia lastensuojelulaitoksia.

Tässä asiakkaiden kokemuksia ennaltaehkäiseväksi, kuntouttavaksi tai korjaavaksi kutsutusta perhetyöstä, jonka työnsisältö tuntuu kaikissa tapauksissa muodostuvan kuitenkin käyttökelpoisesta avusta kieltäytyvästä kyttäämisestä, leimaamisesta ja huostaperusteiden etsimisestä:

Saatuaan maksettua erääntyneet vuokrat asunnostaan, joka oli hänelle liian kallis, yksinhuoltajaäiti Kaarina päätti muuttaa isoäitinsä luo.

”- Sovimme, että jaamme yhtiövastikkeen puoliksi ja niin pakkasin asuntoni tavarat. Varastoin osan ja tein neljä päivää töitä muuton eteen.

Kaarina kertoo olleensa naapurissa kahvilla kun sosiaalityöntekijät ja poliisit tulivat isoäidin luokse ja veivät lapset mukanaan. Isoäiti oli pelästynyt heidän toimintaansa ja joutunut turvautumaan terveyskeskukseen sydänvaivojen takia.

Kaarina lapsineen passitettiin perhekuntoutukseen. Muutto kauas kotoa läheisten luota oli vaikeaa sekä äidille että lapsille. Kaikilla oli koti- ikävä ja Kaarina oli itkenyt kaksi kertaa perhetyöntekijöiden nähden. Sen jälkeen oli aloitettu huostaanoton valmistelu. Äiti oli työntekijöiden mukaan ” liian hauras ja heijasti lapsiinsa epävakautta itkuisuudellaan.”

- Meillä käy kerran viikossa tämän laitoksen perhetyöntekijä istumassa tunnin tai parin ajan. Poikani laitettiin toimintaterapia- arvioon. Terve poika, jolla ei ole ollut koskaan mitään vikaa tai sairautta ( Ikonen, 2013).

Porilainen Pihlakoti eristi ensimmäistä lastaan odottavan Kirsin lähes vuodeksi kuuden neliön huoneeseen perhetyön tarkkailtavaksi tehdäkseen huostaanoton, josta oli päätetty jo odotusaikana.

Punkaharjun SOS- lapsikylä piti Hely- äitiä niinikään lähes vuoden perhetyön tarkkailussa kunnes huostasi tältä kaksi lasta hatarin perustein.

Ensi- ja tuvakodin perhetyö johtaa niinikään helposti huostaanottoon.

Tukipuun perhetyön lopettaminen puolestaan aloitti Pihakoivun huostaselkkauksen.

Jäävin palveluntuottajan perhetyö tuottaa huostaanoton

"Nina Ilomäen tytär vietiin 4.4.2016 Marjaana Sorokinin ja Pia Nummilan kiireellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan lastensuojelulaitos Myötävirtaan vedoten tyttären mielenterveydellisiin ongelmiin. Mielenterveydellisistä ongelmista ei ollut minkäänlaista näyttöä eikä sijoitus myöskään olisi ollut oikea tapa hoitaa niitä.

Tapauksen taustalla on pitkään perheessä jatkunut perhetyö MilaPron:n kautta. Äiti kertoo, että Milapron:n työntekijät olivat vihjailleet jo pitkään, että hänen olisi helpompaa pärjätä arjessa sairautensa kanssa (reuma), jos tytär laitettaisiin sijoitukseen.

Outoa tapauksessa on, että MilaPro:n oma psykologi tutki tyttöä, kun muut eivät kelvanneet sosiaalitoimelle.
Lastensuojelussa näyttää tulleen tavaksi määrätä lasten ja nuorten arviointi ja tutkimus lastensuojelun näkemyksiä kannattaville (= huostaanottoa puoltaville) psykologeille ja psykiatreille ja estää sijoitettujen arviointi- ja hoitokontakti lastensuojelukriittisille tahoille."

Helen- äidin tapauksessa perhetyö auttoi lähinnä murtamaan uupuneen äidin itsetunnon:
"Perhetyöntekijä touhuili toisen reviirillä hieman turhan dominoivasti. Hän myös huomautteli suorasukaisesti, jos kodissa oli sekasotkua ja muistutti, että kotitöiden pitäisi mennä kirjoitusharrastukseni edelle. (Kirjoittaminen on ollut tärkein jaksamiseni edellytys kuluneina vuosina.) En myöskään saanut tehdä etätöitäni hänen aikanaan, vaan minun oli siivottava hänen rinnallaan. Helenin kirjoittamista paheksuttiin, koska se vei aikaa kodinhoidolta.

- Minun oli kirjoitettava salaa, jotta “tätikontrolli” ei olisi kiristynyt..Minua myös ihmetytti Raijan poikkeuksellisen epämuodollinen juttelutyyli: "Vedäpä perskännit viikonloppuna, kun lapset menee isälleen! Se rentouttaa!" Alkoholin käyttö toistui Raijan puheissa muutenkin usein. Hän vihjaili, että vaikeissa elämäntilanteissa ihminen turvautuu herkästi päihteisiin. Jälkeenpäin olen pohtinut, yrittikö hän saada minut avautumaan esim. mahdollisesta alkoholiongelmasta, jota sitten käyttäisi minua vastaan."

Myös virolaisen Veronican tapauksessa perhetyön kirjaukset johtivat sijoitukseen.

Suurperheen äiti Silja taas joutui viranomaiskiusaamisen kohteeksi erehdyttyään pyytämään apua sosiaalitoimesta." Perheen vuosi on nyt täyttynyt sossujen ja perhetyöntekijöiden tapaamisista, tunneilmaisun nallekorteista, vanhemmuuden roolikartoista ja kasvatusmetodien puimisesta. Lääkärin ilmoituksesta alkanut ralli on syönyt ennätysmäisesti perheen aikaa ja energiaa. Kiireinen Tuomas on joutunut sovittamaan vaativat työaikataulunsa tapaamisten mukaan.

Vanhemmat ovat rampanneet virastossa tentattavina ja sossut ovat tulleet parivaljakkona kotikäynnille, istuneet kahvilla ja sulkeutuneet välillä lastenhuoneeseen kaivelemaan lapsilta tietoja perheestä. Edelleen perheessä käy säännöllisesti kaksi perhetyöntekijää tutkailemassa perheen ilmapiiriä ja luomassa näennäisen letkeää tunnelmaa pelailemalla lautapelejä Siljan ja Lauran kanssa. Kotitöitä he eivät tee, koska sellaiset eivät kuulu perhetyöntekijöiden toimenkuvaan."

Muita kokemuksia perhetyöstä:
"Erään perheen perhetyössä työntekijät kyselivät ja kuulustelivat lapsilta lasten äidin vointia. Perhetyöntekijöiden huostaanottolausunnon mukaan lapsi oli sanonut työntekijöille, että " äiti on niin uupunut". Ilmeni, että työntekijät olivat toistuvasti keskustelleet lasten kanssa äidistä. 6- vuotiaalta oli kysytty, kuinka hänen mielestään äidillä oli ollut voimia. Kysyttäessä onko lapselle huolta äidistään, lapsi ei vastannut mitään. Kävi ilmi, että perhetyöntekijät olivat ottaneet asiakseen keskustella lapsen kanssa toiseen perheeseen siirtymisestä, mika aiheutti luonnollisesti lapsessa pelkoa ja hätää" ( Ikonen, 2013)

"Meillä oli kaksi eri perhetyötä. Ensimmäinen oli todella ahdistava kokemus. Tukea ei tullut, vanhempia mollattiin lasten kuullen. Jatkuvaa stressiä ja unettomuutta perhetyön takia. Ei kyennyt nukkumaan kun piti siivota edellinen yökin. Jos oli saanut kaikki paikat kiiltämään, yöllä pyöri vaan päässä "mitä unohdin tehdä". Jatkuvaa uhkailua huostaanotolla. Tukemisesta siis kaukana. Ihme että mielenterveys ei kärsinyt ja tullut masennusta.

Saatiin onneksi vaihdettua toiseen perhetyöhön. Oikein mukavat ihmiset. Luottamus perhetyöhön palasi ja kaikki näytti valoisalta. Piti olla perhetyön lopetus kokous, mutta silloin tuli kuin pommina taivaalta huostaanotto. Jopa lapset haki tämä perhetyöntekijä! Karulla tavalla saatiin taas huomata, että älä luota keneenkään ulkopuoliseen ja siihen että oikeesti auttavat."

"Perheessäni on käynyt silloin tällöin perhetyöntekijä ja helpotusta tuonut elämään. Olen voinut käydä hierojalla tai lääkärissä ihan rauhassa, sukulaisista kun ei ole ollut apua näihin päiväkäynteihin".

"Perhetyön ensimmäisen tapaamisen saldo oli, että ihmettelivät sisustusta (verhot kiinni, suora näkymä naapuriin). On kuulemma masennuksen merkkejä nämä, odotan kauhulla ja järkipuhe ei auta."

"Perhetyöntekijä esittää olevansa vanhemman ystävä / kaveri ja saa siten vanhemman kertomaan ja avautumaan. Ja kuinkas sitten sattuikaan, tuo työntekijä käyttää vanhempaa vastaan kaikkea saammaansa tietoa. Näin toimi minun läheiseni ammatillinen sijaisfrouva eli sijaisrouva. "

"Älkää missään nimessä ottako perhetyöntekijöitä "avuksenne" sillä siitä voi syntyä ikuinen lastensuojelun kehä josta ei pääse irti. Ei ainakaan koskaan niistä merkinnöistä. Ja jos lapsi murkkuikäisenä toilailee ja tulee vaikka poliisin kautta lastensuojelun ilmoitus, siinä voi sen lapsen elämä olla vaarassa."

"Alettiin jopa erikseen tutkia että mikä vika perheessä on, kun ei talossa ole mitään merkkiä siitä että siellä edes asuttaisi kun on niin ylisiistiä!"

"Kauhulla olen lukenut mihin perhetyö pystyy...Itsellä on aivan toisenlainen kokemus.
Pari vuotta sitten perhetyö tuli meidänkin elämään. Silloin teini-ikäinen poika aiheutti huolta alkoholin käytön, koulussa käymättömyyden ja kannabiksen kanssa.
Lastensuojeluilmoituksia tuli useita poliisin taholta. Perhetyö kävi viikottain juttelemassa. Puolentoista vuoden jälkeen paloin loppuun ja pyysin huostaanottoa, sitä ei tehty. Lapsen oli parempi olla kotona. Parhaimmillaan perhetyöntekijät kävi pari kertaa viikkoon siivoamassa, laittamassa ruokaa yms.

Koskaan en kokenut perhetyötä mörkönä, vaan yritin aina hakea lapselle apua. Kai se avoimuus sitten johonkin kantoi. Nyt poika on jo täysi-ikäinen ja koittaa hakea paikkaansa tässä maailmassa...
Järkyttävää miten mielivaltaisesti voi huostaanottoja tehdä,varsinkin kun itsellä tosi erilainen kokemus.
Ei ole perhetyöstä mitään negatiivista sanottavaa, avoimesti on kaikki paperit näytetty ja kaikesta puhuttu.
Mutta näinkin voi siis olla, kai nämä on sitten kunnallisia eroja, vaikka kai joka paikassa pitäisi olla sama käytäntö..."

"Emme saaneet hyvinvointia, tukea emmekä jaksamista, päin vastoin. Olisimme tarvineet neurologialle lähetettä ja sinne saamaan tutkimusta hoitoa ja lääkitystä. Meille siis tarjottiin sossun kautta väärää apua ja tukea."

"Meille syntyi paljon hoitoa ja valvontaa vaativa vauva. Viisaana äitinä, vaikka isä vastusti, hain apua uupumiseen. Saimme perhetyöntekijän kotiimme. Isä ei asiasta pitänyt lainkaan, mutta minä viisaana äitinä olin sitä mieltä, että avun pyytäminen ei ole heikkoutta, olihan vauva niin vaativa hoidettava. En aavistanut lainkaan, että meistä tuli lastensuojeluperhe, joka päättyi lapsen huostaanottoon."

"Meillä aikoinaan kävi perhetyöntekijä ja se kertoi missä oli ollut ennen meille tuloa. Kertoi nimen sekä tarkan paikan missä kyseinen perhe asuu. Tämän samaisen perhetyöntekijän lausunnot viittaa paremminkin lääkärinlausuntoihin, kun perhetyöntekijän."

"Lapset on huostassa ja vanhemmat eronneet, ei kestetty prässiä. Minä muutin helkkarin kauas ja mies menetti mielenterveytensä ja on laitoskamaa eikä koskaan palaa työkykyiseksi. Sitä ennen oltiin tavallinen perhe jossa yksi erityislapsi. Ei alkoholia, tupakkaa, väkivaltaa, huumeita, ei mitään. Kuulemma olin huono äiti ja isä saamaton."

"Perhetyöntekijät eivät ole sama kuin kodinhoitajat. Menneinä vuosina kodinhoitaja kävi auttamassa kun oli vaikeaa. Vauvan synnyttyä, sairastumisen takia. Nykyään kaikki vaan kyttää ja lähettää lausuntoja lastensuojeluun. Meillä tehtiin vihkoja, joissa aina kukin työntekijä kirjasi, miten olin ollut, millaista kotonani oli. Olin erittäin sairas, mutta kehtasivat syyttää laiskuudesta. Olin juuri sairaalasta päässyt, enkä vielä kunnossa. Suomessa ei voi enää luottaa sosiaalitoimeen, lastensuojeluun tai perhetyöntekijöihin. Tai muuhunkaan tahoon, jonka sossut kotiisi yrittävät laittaa."

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-perhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-historia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas

"Kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa".

Lapsiperheet ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä ja lapsiperheiden köyhyyden annettiin kolminkertaistua vuosien 1995 ja 2007 välillä.

Köyhyys vaikuttaa haitallisesti kaikkiin ikäryhmiin, mutta lapsille köyhyydestä aiheutuu tutkitusti muita ikäryhmiä haitallisempia ja pitkäkestoisempia seurauksia.

Lapsiköyhyyden voidaan katsoa vaarantavan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisen lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen.

Korkea koulutus tai työssäkäynti ei enää suojaa köyhyydeltä- eikä lastensuojelulta

"Lapsen perhetausta määrittää yhä enemmän lapsen koulutuspolkua ja hyvinvointia. Suomen suunta on huono. Olemme epäonnistuneet luomaan jokaiselle lapselle mahdollisuuden kasvaa täyteen lahjakkuuteensa. Suomessa noin joka kymmenes lapsi elää köyhyydessä.

On kuitenkin muistettava, ettei köyhyys tee perheestä sellaisenaan huonoa tai ongelmallista. Köyhät perheet eivät ole ongelma, vaan heitä koskettava köyhyys on meidän yhteinen, yhteiskunnallinen ongelma", lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa.

Hänen mukaansa Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.

Lapsille köyhyys ei näyttäydy vain taloudellisena asemana, vaan erityisesti sosiaalisena ilmiönä, osattomuutena; pääsenkö mukaan luokkaretkelle, pystynkö harrastamaan, onko minulla mahdollisuutta tehdä koulun vaatimia tehtäviä tietoverkoissa, kiusataanko minua köyhyyden takia?"

Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.

Perustuslaki ja lapsen oikeuksien yleissopimus takaa kuitenkin jokaisen lapsen oikeuden sosiaaliturvaan.

Lastensuojelulain mukaan kunnan tulee viivytyksettä järjestää riittävä taloudellinen tuki sekä järjestää lapsen asumiseen liittyvät puutteet kuntoon mikäli lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle. (35§)

Lastensuojeluperheiksi on kuitenkin alettu keräillä perheitä joiden ainoa tuentarve liittyy kallisiin asumismenoihin tai pyyntöön saada toimeentulotukea lasten harrastemenojen verran.

Köyhästä kuntouttavan työtoiminnan kautta huono- osaisuuden periyttäjäksi

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan huostaanoton perusteena käytetään nykyisin lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.

Sosiaaliturva on jo pitkälti vastikkeellista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö eli käytännössä pakotettu toimeentulotukiriippuvuus on laillista ja suositeltavaa. THL on varmistanut, että työttömille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, palkatonta orjatyötä, jonka on todettu haittaavan työllistymistä palkkatyöhön ja johtavan toimeentulotukiriippuvuuteen, jota THL:ssä pidetään kuitenkin ylisukupolvisena yksilötekijöiden aiheuttamana huono-osaisuutena.

Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.

Kuntouttavaan työtoimintaan pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.

Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi ( Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ). Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.

Lastensuojelu toimii siis takuumiehenä varmistaen huostaanotolla sen, että nuori todennäköisesti jää köyhäksi ja sosiaalitoimen asiakkuuteen yhtenä sukupolvien ketjussa. Huono-osaisuuden jatkuminen varmistetaan sen sijaan että lapsille ja lapsuudenkodille luotaisiin mahdollisuudet päästä huono- osaisuudesta. Lain mukaan toimien kansalaisille kuuluu oikeus sosiaaliseen tukeen ja palveluihin. Tämä velvoite tarkoittaa täysin päinvastaista toimintaa kuin huonon sosiaalisen perimän metsästys- joka on sosiaalityön ammattietiikan, perustuslain, sosiaalihuollon asiakaslain, Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista (Ikonen, 2013: Ikonen 2016).

Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.

Sosiaalityössä on jopa muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.

Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.

Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67).
Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet hyväosaiset voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.

Ylisukupolvisesti periytettävän hyväosaisuuden lisäksi leimaamisen tuottamat itsensätoteuttavat profetiat, markkinoiden tarpeisiin poliittisilla päätöksillä luotu pysyvä asuntopula ja rakennetyöttömyys, riskiregiimi, ilman palvelunkäyttäjien osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia toteutettu lainsäädäntö, sijaishuollon ahneus, elinikäiset sosiaalirikosrekisterit, syrjäyttävä asiakassegmentointi, kohtuuttomat päätökset, seksuaalisen ja lähisuhdeväkivallan sekä neurologisen oireilun havaitsematta ja hoitamatta jättäminen tai hallitsematon maahanmuutto eivät usein tule tunnistetuiksi eivätkä tunnustetuiksi huono-osaisuuden ja köyhyyden suomalaisissa selityksissä. Myöskään hyvinvointiyhteiskunnan muutosta kilpailuyhteiskunnaksi, välittävien demokratioiden korvautumista plutokratioilla, varallisuuden kasautumista ja eriarvoisuuden ja tuloerojen syvenemistä tai yritysten ja pääomien karkaamista veroparatiiseihin ei mainita.
Sosiaalialan asiantuntijoiden keskuudessa köyhyyden ja syrjäytymisen alkusyystä tuntuu vallitsevan konsensus: syy on ylisukupolvisesti periytyvä huono- osaisuus, jonka tunnusmerkki on toimeentulotuen nauttiminen.

Leipää pyytävä saa leivän sijaan kiven

Köyhyys vaarantaa etenkin lapsen oikeuden riittävään elintasoon (LOS 27 artikla), minkä lisäksi köyhyyden seurausten voidaan tulkita vaarantavan lapsen edun huomioimisen periaatteen toteutumisen (LOS 3 artikla). Lapsiköyhyys saattaa merkitä myös ikään perustuvaa syrjintää (LOS 2 artikla).
LOS 4 artiklan mukaisesti velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin TSS-oikeuksien toteuttamiseksi on ensisijaisesti LOS:n jäsenvaltioilla.

Komission suosituksessa hahmotetut suuntaviivat lapsiköyhyyden ratkaisemiseksi perustuvat kolmeen peruspilariin, jotka ovat:

riittävien resurssien turvaaminen esim. vanhempien työmarkkinaosallisuus ja sosiaalietuuksien riittävä taso, josta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomea
laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saatavuuden takaaminen, jossa on useiden tutkimusten (mm. HuosTa, Hiltunen 2015; Poikela 2010) mukaan vakavia ongelmia (jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua)
lasten oikeus osallistua sekä vapaa-ajantoimintaan että itseään koskevaan päätöksentekoon, joka on lähes kaikissa lastensuojelututkimuksissa todettu puutteelliseksi.

Lapsiköyhyyttä vähentävät:
+ Raha eli palkkojen ja perusturva- ja perhe-etuuksien riittävä taso,
+Investoiminen sosiaalietuuksiin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
+Rationaalinen asuntopolitiikka, riittävä asuntojen määrä ja asumiskustannusten alentaminen
+Työn ja perheen yhteensovittamisen, vanhempien uudelleenkouluttautumisen ja työn vastaanottamisen helpottaminen
+Kannustinloukkujen esim. ylivelkaantumisen purku (velkaneuvonta, korkokatot pikavipeille)
+Alueellisen eriarvoistumisen estäminen /katkaisu

Lapsiköyhyyttä lisäävät:
-Rahan puute
-Sosiaaliturvaan, varhaiskasvatukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja leikkausten kasautuminen samoille perheille
-Alhainen perusturvan taso
- Velkaantuminen, kädestä suuhun eläminen
- Rakenneongelmien yksilöllistäminen
- Empatiavaje ja yksin pärjäämisen eetos
- Keskittyminen korjaavaan sosiaalipolitiikkaan ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan

Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen muistuttavat Perustuslakiblogissa, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ovat huomauttaneet, että säästöpäätösten ja menoleikkausten perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutukset pitäisi aina arvioida systemaattisesti. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, etteivät leikkaukset ja supistukset ole syrjiviä ja etteivät ne varsinkaan kohdistu jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten talouskriisin myötä harjoitettu talouskuripolitiikka on jo jokseenkin säännönmukaisesti tehnyt tutkimusten valossa useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.

Lavapuron ja Ojasen mukaan perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutusarviointi kuitenkin suorastaan kirkuu poissaolollaan hallitusohjelmasta. Sellaista ei edes edellytetä toteutettavaksi saati että asiaan olisi ylipäätään kiinnitetty aktiivisesti huomiota hallitusohjelmaa laadittaessa. Hallitusohjelma sitouttaa hallituspuolueet yhteensä 10 miljardin euron ns. kestävyysvajeen paikkaamiseen tavalla, joka huomattavan suuressa määrin kohdistuu opetukseen, tieteeseen ja kulttuuriin (-556 miljoonaa euroa) sosiaali- ja terveyspalveluihin (-451 miljoonaa euroa) ja sosiaalietuuksiin (-860 miljoonaa euroa).

EU:lla olisi toimivalta ja instrumentteja soft law -toimenpiteisiin lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevissa kysymyksissä mm. 2010 käyttöön otettu Eurooppa 2020 -strategia, jonka yhtenä tavoitteena on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä elävien vähentäminen vuoteen 2020 mennessä. Komissio ei kuitenkaan ole omaksunut johdonmukaista toimintamallia lapsen oikeuksien tai lapsiköyhyyden ja sitä koskevien näkökohtien tarkastelemiseksi. Komission EU-ohjausjakson puitteissa laatimissa asiakirjoissa ei vuonna 2015 tai 2016 nostettu esiin lasten elinympäristöä tai perheille annettavaa tukea ja sijaishuoltojärjestelyitä koskevia näkökohtia.

Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla

Sosiaalipalveluissa köyhälle ei enää haluta antaa sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa vaan häntä mielummin rangaistaan anomisesta useita satoja maksavalla kuntouttavalla työtoiminnalla, useita tuhansia maksavalla perhetyöllä, useita kymmeniä tuhansia maksavalla perhekuntoutusjaksolla tai useita satoja tuhansia maksavalla huostaanotolla, jotka eivät poista vaan yleensä pahentavat alkuperäistä ongelmaa eli köyhyyttä. Ironista on, että näitä kiviä leivänpyytäjille nakkelevat järjestöjen ja kuntien asiantuntijat ovat yleensä 100% veronmaksajien rahoittamia ja heidän tulosvastuuttomat ja tutkimattomat hankkeensa ja käytäntönsä usein silkkaa kansantaloudellista rasitetta.

Artikkelissaan Köyhyys on aivoja syövä loinen Jani Kaaro siteeraa Scarcity- kirjan kirjoittajia Sendhil Mullainathania ja Eldar Sharifia," jotka osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole ”heikompaa ainesta” ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin ”heikompi aines.” Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.. "Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi."

Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo. Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa.

Kaaro kertoo, kuinka Broadway -avustusjärjestö päätti antaa 3000 puntaa kolmelletoista kodittomalle joista monet käyttivät viinaa ja päihteitä. He olivat eläneet kadulla 4-40 vuotta, ja järjestön laskelmien mukaan he aiheuttivat yhteiskunnalle vuosittain 400 000 punnan kulut – järjestyshäiriöitä, oikeuskuluja, sosiaalipuolen kuluja. Projektissa yksitoista kuitenkin sai katon päänsä päälle vain 50 000 punnalla, mukaan lukien sosiaalityöntekijöiden palkkakulut.

Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.

Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.

Mitä jos sosiaalihuoltoa ja -politiikkaa eivät enää ohjaa empatia, Kantilainen velvollisuusetiikka, tutkimustieto tai edes lainsäädäntö vaan ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa tai vielä pahempaa- prinsiippi huono-osaisuuden periyttäjiksi uskottujen lisääntymisen ja vanhemmuuden estämisen tärkeydestä? kysyy Lokakuun Liike.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan

”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015

Johanna Hiitolan väitöskirjatutkimuksessa huostaanottojen keskeisiksi arviointikriteereiksi nousi konkreettisten tapahtumien tai lapsen laiminlyönnin sijaan usein vanhempien ”kunnollisuus” esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta (Hiitola, 2015).

Suomalaisilla sosiaalityöntekijöillä on todettu Skandinavian kovimmat asenteet köyhiä kohtaan. He syyttävät köyhyydestä yksilöä ja hänen valintojaan enemmän kuin sosiaalityöntekijät muissa Pohjoismaissa.

THL:n Tarja Heinon mukaan "Suurin osa lapsista, jotka otetaan huostaan, ovat köyhistä perheistä. Tosiasia on, että huostaanotettujen lasten vanhemmista yli puolet saa toimeentulotukea, ja voi sanoa, että 80–90 prosentilla huostaanotettujen lasten vanhemmista on jatkuvia taloudellisia vaikeuksia."

Tiina Liljeberg kirjoittaa: "Tutkimusten mukaan huostaanotot kohdistuvat ihan pieniin lapsiin, teineihin sekä köyhien perheiden lapsiin. Eli pelkästään jo se herättää huolen, että rohkenee hakea taloudellista tukea.. Helppoja uhreja ovat juuri yksinhuoltajaperheiden lapset. Yksinhuoltajuushan on hyvin haavoittuvaista, koska kaikki arjen asiat ja vastuu ovat yhden ihmisen harteilla.

Mielestäni yhteiskunnassamme on hyvin vähän käsitystä siitä, mitä tarkoittaa ”vanhemmuuden tukeminen”. Olen kokenut sen lähinnä kauniina sanahelinänä".

Lain mukaan köyhyys on peruste saada toimeentulotukea. Se ei ole huostaanottoperuste, kuten lastensuojelussa on tullut tavaksi uskoa.

Sosiaalipalveluissa köyhälle ei enää haluta antaa sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa vaan häntä mielummin rangaistaan anomisesta useita satoja maksavalla kuntouttavalla työtoiminnalla, useita tuhansia maksavalla perhetyöllä, useita kymmeniä tuhansia maksavalla perhekuntoutusjaksolla tai useita satoja tuhansia maksavalla huostaanotolla, jotka eivät poista vaan yleensä pahentavat alkuperäistä ongelmaa eli köyhyyttä.

Köyhät yksinhuoltajat lastensuojelun hampaissa

Heikki Hiilamo on todennut, että yksinhuoltaja joutuu nykyisin helposti lastensuojelun valvonnan kohteeksi.
Helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavissa H oitotyön tutkimussäätiön (Hotus) lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi määritellään kaikki perinteiset työväenluokkaisten ja köyhien vanhempien ominaisuudet esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja vanhempien keskusteluhaluttomuus (Flinck & Paavilainen, 2008).

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Vaikka väitetään, että nykyajan ainoa häpeä on köyhyys ja ainoa eettinen ongelma lihominen köyhätkin vanhemmat ovat hyvinvointivaltion turvin pystyneet tarjoamaan lapsilleen kelvollisen ravitsemuksen, sosiaalista osallisuutta, koulutuksen ja terveydenhuollon. Tuskin enää tulevaisuudessa, jossa asiantuntija-avusteiseksi riskienvälttelyprojektiksi muuttunut hyvä vanhemmuus on varattu vain lastensuojelun vaurastuttamille virallisille kasvatuskumppaneille, joille on annettu loputtoman kulupiikin lisäksi koskemattomuussuoja puuttumista vastaan.

" Yhden vanhemman perheiden liitto kertoo meille, että :

Yksinhuoltajaperheiden köyhyys on kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana huomattavasti. THL:n toimeentulotukitilaston mukaan v. 2012 neljännes, 24,0 %:a, yhden vanhemman perheistä on saanut
toimeentulotukea. Avio- ja avopareista, joilla on lapsia, toimeentulotukea sai 4,2 %. Maamme väestöstä 7.4 prosenttia sai toimeentulotukea v. 2009. Yksinhuoltajaperheistä 27 % on pienituloisia." (SVT Tulot ja kulutus 2010.)

Yksinhuoltajien työttömyys yleistyi 1990-luvun laman myötä eikä ole vähentynyt samoin kuin muiden kotitalouksien. Tilastokeskuksen Työvoimatutkimuksen (2014) mukaan yksinhuoltajaäideistä 16,3 %:a oli työttöminä. Se oli yli kaksi kertaa suurempi kuin muun väestön ja esimerkiksi puolisoäitien.

Etenkin alle kouluikäisten lasten yksinhuoltajaäitien ammatissa toimivien osuus on alentunut selvästi 1990-luvulta 2000-luvulle. Paluu työmarkkinoille hoitovapaan jälkeen näyttäisi olevan yksinhuoltajaäideille tavallista vaikeampaa. Työttömyys on pitkäaikaistunut niin, että jo 10-15 %:a työttömistä yksinhuoltajaäideistä on pitkäaikaistyöttömiä, kun puolisoäitien osuus oli vain puolet tästä.

Hoivaköyhyys on yleistä yhden vanhemman perheissä. Yksinhuoltajien on vaikeampi yhdistää lastenhoito ja työelämä kuin kahden huoltajan perheiden. Suomessa ei ole pienten koululaisten ilta- eikä yöhoitoa lainkaan. Alle kouluikäisten vanhempien kohdalla ympärivuorokautinen päivähoito vielä mahdollistaa kolmivuorotyön, mutta lapsen tultua kouluikään joutuu moni yksinhuoltaja kouluttautumaan uuteen ammattiin tai siirtymään työttömyyskortistoon.

Haasteita tuottaa myös koulujen loma-aika. Yksinhuoltajien on lisäksi vaikea järjestää lapselle esimerkiksi lääkärikäyntejä virka-aikoina. Selvitysten mukaan yksinhuoltajat saavat vähemmän hoitoapua sukulaisiltaan kuin muut perheet ja joutuvat turvautumaan useammin työtovereidensa ja ystäviensä apuun.
Moni huoltaja joutuukin myös turvautumaan palkattomiin vapaisiin. Erityisen vaikea on saada hoitoapua vammaiselle lapselle".

Lastensuojeluseminaareissa korostetetaan usein toimeentuloasiakkuuksien ja huostaanottojen kausaalisuhdetta. Toimeentulotukiasiakkuutta käytetään oletetun huono- osaisuuden ja ongelmien ylisukupolvisen periytymisen osoittimena- samaan aikaan kun köyhyydeltä ei suojele edes korkea koulutus tai työssäkäynti ja Suomessa on lähes miljoona köyhää.

Seminaareissa asiantuntijoita tuntuu huolettavan köyhyyttä enemmän sen julkinen paljastuminen. Huono-osaisuus ymmärretään olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilöominaisuudeksi ja toimeentulotukiasiakkuus leimataan periytyväksi, puuttumista ja korjaavia lastensuojelutoimenpiteitä kaipaavaksi riskiksi. THL on kuitenkin itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö mm. kuntouttava työtoiminta, joka tarkoittaa käytännössä pakotettua toimeentulotukiriippuvuutta on laillista ja suositeltavaa.

Työttömille vanhemmille, joiden ainoa ongelma on palkkatyön puute, tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, vaikka köyhyyden ongelma ei parane palkattomalla työllä, reflektoimalla tai rinnalla kulkemisella. Saku Timosen mukaan Suomeen synnytetään uutta kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen töitä.

Köyhät asiakkaat fabrikoinnin kohteena

Lastensuojelussa riittävän hyvä vanhemmuus on paitsi vaurasta- myös suhteellista.
Köyhyyten yhdistetty yksinhuoltajuus itsessään riittää herättämään viranomaisen huolen; "Sosiaalityöntekijä väitti äidille, että tästä oli tehty lastensuojeluilmoitus äitiysneuvolasta ja neuvolasta. Kun äiti soitti neuvoloihin, kummassakin oltiin tietämättömiä tehdyistä ilmoituksesta ja molemmat tahot kiistivät tehneensä mitään ilmoitusta. Neuvolakorteissa päin vastoin mainittiin hyvinjaksaminen, reipas iloinen ja terve vauva ja erikseen vauvan kohdalla, että ei huolta äitisuhteesta taikka jaksamisesta.

Valheelliset huolimerkinnät kuitenkin jäivät äidin asiakaskirjauksiin. Päähuolena oli sosiaalityöntekijän tuntema huoli siitä, ettei köyhällä äidillä ollut aviomiestä. Äiti yritti rauhoitella sosiaalityöntekijää ilmoittaen talonsa olevan velaton ja että hänellä ei ollut lainkaan asumiskuluja. Sosiaalityöntekijä kirjasi äidin kertoman seuraavasti: ”Huoli äidin taloudellisesta tilanteesta, riittävätkö rahat asumiskulujen ja muiden menojen jälkeen esim. lasten leluihin ja harrastuksiin?”

Köyhyys tuottaa merkintöjä myös huostaperusteita hakevan perhetyön kirjauksiin;
"Mielestämme kodin puitteet olivat vaatimattomat ja koti kaipasi ehostusta ( pienipalkkaisella äidillä ei ollut rahaa sisustaa). Pyrimme luomaan viihtyisyyttä järjestelemällä kotia ( kysymättä äidin mielipidettä). Emme saaneet lapseen kontaktia, hän ei katsonut silmiin eikä vastannut meille "( lapsi inhosi perhetyöntekijöitä, eikä halunnut tavata heitä äidin suostuttelusta huolimatta).

Yksinhuoltajaäiti olisi toki halunnut perhetyön toimivan ja tukea lapsen opintoihin. Hänen oli vaikea ymmärtää kuinka perhetyön käynnit edistivät lapsen opintoja. Täysin käsittämätöntä oli äidille se, että hänen olisi tullut kohentaa kotinsa ilmettä perhetyöntekijöiden mieltymysten mukaan( Ikonen, 2013).

Köyhyys nähdään puutteen sijaan kyvyttömyyden osoittimena

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka lastensuojelu tilaa mielellään huono-osaisuuslausuntoja ja selvityksiä vanhempien, erityisesti äitien elämänhistoriasta tavoitteenaan todistaa luulottelemansa ongelmien ylisukupolvinen periytyminen. Vanhemman huono-osaisen lapsuuden oletetaan olevan merkityksellinen ja vaikuttavan kohtalonomaisesti vanhemman kykyyn huolehtia lapsestaan.

Ikosen mukaan köyhyys näyttäytyy huostaanottoperusteena 2000-luvun Suomessa. Lastensuojelussa köyhyyteen viittaavia mainintoja esim. nälkää ei kuitenkaan kirjata vanhemman huonon taloudellisen tilanteen vaan laiminlyönnin tai kyvyttömyyden osoitukseksi antamaan huono kuva vanhemmista ( Ikonen, 2013, 231). Leslie Margolin on huomannut, että asiakkaiden avunpyynnöt

Professori Bridget Featherstone nostaa esille luokkaerot lastensuojelussa; "Keski- ja yläluokkaiset naiset saavat sosiaalisia kontakteja, rahaa ja arvostusta työnsä kautta ja voivat aina ostaa itsensä ulos vaikeuksistaan: he voivat ostaa aikaa, hyvinvointia, lapsenhoitoapua ja yksityisyyden takaavia palveluita . Köyhien äitien arvostus, hyvinvointi ja identiteetti taas määrittyy monitoroidun äitiyden, puutteellisten olosuhteiden ja puutteellisten ja toimimattomien julkisten palveluiden kautta".

Köyhä nainen on löyhä nainen

Perinteisesti köyhiin naisiin ja erityisesti yksinhuoltajaäiteihin on liitetty seksuaalisuutta koskevia määrittelyjä, kuten irstas, siveetön tai langennut, joilla vihjattiin prostituutioon. Köyhien naisten seksuaalisuuden ja elämäntavan kontrollin mahdollistanut irtolaislaki kumottiinkin Suomessa vasta 1986.

Kansanedustaja, tutkija Anna Kontula kirjoittaa blogissaan: "Aikanaan lastensuojelu syntyi nimenomaan köyhien perheiden kasvatustyön kontrolliin. Vaikka kukaan ei sitä ääneen sanokaan, jossain määrin luokkaluonne on säilynyt: käsittelemistäni pienten lasten huostaanotoista kaikki olivat työväenluokkaisia perheitä, kun taas sekä sosiaaliviranomaiset että luottamushenkilöt tulevat lähinnä keskiluokasta. Keskiluokkaiset ihanteet näkyivät myös huostaanottoperusteissa: koulumenestyksellä oli niissä toistuvasti keskeinen osuus (pakkovalmentautuminen työkyky-yhteiskuntaan) ja niin äitien kuin tyttärienkin kohdalla perusteena oli seksuaalinen käyttäytyminen, mitä miesten ja poikien tapauksissa ei ollut (poikkeuksena yksi insestiepäily). Joko Tampereella kaikki pervot ovat naisia, tai sitten kyse on sukupuolittuneesta seksuaalisuuden kontrollimekanismista."

Kontula, jonka isotäti potkittiin keskenmenoon kommunististen kirjoitusten takia on kirjoittanut myös: "Uuteen pestiini Tampereen lasten ja nuorten palvelujen lautakunnassa kuuluu paikka myös jaostossa, jossa käsitellään lähinnä yksittäisiin lapsiin ja nuoriin kohdistuvia viranomaistoimenpiteitä. Yksittäisistä tapauksista en tietenkään voi kirjoittaa, mutta yleisvaikutelmaksi jäi hengästyttävä kulttuuriero jaoston jäsenten ja päätösten kohteiden välillä. Ei varmaan missään muualla ole luottamushenkilöiden tunkkainen keskiluokkainen pikkuporvarillisuus lyönyt niin lujaa silmille kuin täällä".

Kontulaa huolestuttaa poliittinen väkivalta." Ihmisiä eivät tapa nationalismi, anarkismi tai edes kansallissosialimi, vaan toiset ihmiset. Siksi poliittistakin väkivaltaa ehkäistään tunnistamalla sen toimijoita, ei ympäripyöreällä ääriliikkeiden taivastelulla. On nimettävä, kuka lyö, kuka kannustaa lyömään ja kuka maksaa lyömisestä. "

Psykokieli oikeuttaa köyhien kyykytyksen

Maria Syvälä on kirjoittanut lastensuojelun kunnon vanhemman standardista ja lastensuojelun vallankäyttöä oikeuttamaan kehitetystä orwellilaisesta psykokielestä.

Psykonomialiikkeen aktivisti Jorma Heikkinen rinnastaa kirkon jumalanpilkkasyytökset ja lastensuojelukritiikin, josta niinikään halutaan rangaista; "Lastensuojelua koskeva sanasto ja käsitteistö on kehittynyt vuosikymmeniä elleipä satoja vuosia sillä historiassa on aina ilmennyt rikkaiden ja varakkaiden tarve riistää köyhempien väestönosien vanhempien lapset. Tämän sanaston ovat kehittäneet yksinomaan huostaanottotoimintaa harjoittavat.. Lisäksi he ovat kyenneet suojaamaan käyttämänsä sanaston täysin ylivoimaisilla yläkäsitteillä. Tälläinen yläkäsite on 'lastensuojelu'. Kun kaikki huostaanottotoiminta on 'lastensuojelua', kukaan ei voi asettua vastustamaan sitä. "

Sijaishuoltotoimijoiden sponsoroimissa sosiaalialan huoli- ja riskidiskurssiin perustuvissa koulutuksissa lähimmäisistä ja kanssaeläjistä, Virtasista ja Korhosista harjoitellaan puhumaan huonona aineksena, riskiperheinä ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantavina riskiolosuhteina. Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein.
Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin. Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä.

Köyhän ja köyhän lapsen täytyy alistua paitsi vihapuheeseen myös ruumiin ja hengen häpäisyyn. Pelkästään negatiivista näyttöä etsivä lastensuojelu lähes kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, vanhempien pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin. Siinä toivossa , että löytyisi edes jotain, joka oikeuttaisi ja perustelisi järjettömät elinkautisia vastaavat huostat ja valtaisat tulonsiirrot lastensuojelubisnekselle.

Läpinäkyvyyttä tai suorastaan läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään.

Lilli Autin mukaan Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille; "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi.

- Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, totesi Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen.

Mitähän psykoanalyytikon mielestä voisi päätellä porvariston lempiväreistä: kusenkeltaisesta ja paskanruskeasta?

Pahamaineisesta Pohjolakodistaan tunnettu Nuorten Ystävät ry on ollut kehittämässä ja juurruttamassa Suomeen perheiden oikeusturvaongelmiksi muodostuneita lastensuojelun "tukimuotoja": perhetyötä, perhekuntoutusta ja traumaterapiaa. Suomessa perhe- ja sosiaalityön taustaideologia on yleensä virheellisiin oletuksiin ja syrjäyttäviin ennakkoluuloihin perustuva psykoanalyysi, jonka traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä löytyvät myös Nuorten Ystävät ry:n hoitofilosofiasta ja toimintakäytännöistä.

Nuorten Ystävät ry:n Pohjolakodissa henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.

–Muistan, kun poikakodin johtajaa tultiin palkitsemaan Muhokselle. Minut laitettiin siksi aikaa putkaan, jotten kertoisi, millainen johtaja oikeasti oli, Mäkinen muistelee.

Osa Mäkistä pahoinpidelleistä työntekijöistä jatkaa edelleen työtä lastensuojelun parissa.
Mäkinen yritti kertoa kaltoinkohtelustaan muulle henkilökunnalle ja sosiaalitoimiston viranomaisille, mutta asiaan ei puututtu. –Siellä sanottiin vain, että sellaista ei voi tapahtua. Kukaan ei välittänyt eikä tänä päivänäkään tapahtuneiden juttujen perusteella voida sanoa, että välitettäisiin.

Perhetyö ja -kuntoutus ovat sijaishuollon osia- ei vaihtoehtoja sijaishuollolle

Mirja Korkiakankaan lisensiaattityö valottaa Nuorten Ystävät ry:n osuutta ja toimintaa perheiden oikeusturvariskeiksi muodostuneiden pakkopalvelujen ja valvontamuotojen kehittäjänä.

Tutkimus osoittaa kuinka perhetyö ja perhekuntoutus eivät ole koskaan olleet mitään vaihtoehtoja sijaishuollolle vaan alusta asti sijaishuoltoon kiinnittynyttä, siihen johtavaa ja sitä vahvistavaa toimintaa ( Korkiakangas, 2005, 6). SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa, mutta Espanjassa lapsen sijoitus on vain yksi osa perheelle tarjottujen palveluiden kokonaisuutta, jonka tavoitteena on palauttaa perhe yhtenäiseksi. Olisiko meidänkin mahdollista nähdä sijaishuolto osana perhetyötä sen sijaan että näemme perhetyön osana sijaishuoltoa?

Korkiakankaan tutkimuksen mukaan perhetyön alku oli Nuorten ystävien Lapsi Lapissa- projektissa, jonka tarkoitus oli, ettei lapsia tarvitsisi sijoittaa Lapin läänin ulkopuolelle sijaishuoltopaikkojen puuttumisen takia (Korkiakangas, 2005, 6-7).

Projektin aikana Nuorten Ystävät perusti kolme perhekotia. Lastensuojelun avohuollon tukitoiminnot linkittyivät perhekoteihin heti perustamisvaiheessa. Nuorten Ystävät ry Pohjolakodissa perustuslain vastaiseksi pakkohoidoksi kutsuttua perhekuntoutusta on kehitetty 1970- luvulta lähtien ja siihen liittyi perhetyö ja -terapia.

Perhetyön terapeuttiseksi orientaatioksi vahvistetaan tutkimuksessakin psykodynaaminen eli psykoanalyyttinen orientaatio (mt., 68), joka perustuu Freudin virheellisiksi todettuihin oletuksiin .

Pohjolakodin ensimmäinen perhekoti avattiin 1974 ja kymmenessä vuodessa koulukoti muutettiin perhekotimallin mukaiseksi. Perhekuntoutus ja perhetyö jäivät pysyviksi toimintatavoiksi myös projektin jälkeen perhekotiyksiköiden rinnalle.

Korkiakankaan mukaan perhetyö erosi alusta asti kotiavusta. Se syntyi skitsofreniaperheiden avuksi ja kehittyi tehostetun lastensuojelullisen perhetyön pohjalta lastensuojelua tukevaksi työmuodoksi (mt.,18) eikä siihen liitetty perheiden kaipaamaa kotiapua.

Tutkimuksessa lastensuojelun toimintatapojen väitetään muuttuneen aikojen saatossa pehmeämmiksi. Kun aiemmin hyökkäyksen perheeseen käynnisti lastensuojeluilmoitus, aineistossa perhetyön käynnistymiseen riitti sosiaalityön huoli (mt.,39- 42).

Kaikki haastateltavat perheet olivat yksimielisiä siitä, ettei asiakkaiden valinnanvapaus perhetyön aloittamisessa toteutunut. Perhetyön asiakkaat mainitsivat vapaaehtoisen pakon ” eivät ne olisi kuitenkaan jättäneet rauhaan” ( mt., 47, 87).

Tutkimukseen haastateltu perhetyöntekijä itsekin kuvaa selvitystyötään osuvasti käsitteellä "sosiaalitoimen kätyri "( s. 59). Selvitystä tarvittiin huostaanoton kriteereiden varmistamiseen.

Perhetyössä käytettiin ja käytetään väärin huolen vyöhykkeitä

Tutkimuksessa perhetyöntekijät puhuvat perhetyöstä harmaan alueen perheiden kartoituksena.(s. 38)
Harmaa alue kuvastaa sijoittumista keskialueelle huolen vyöhykkeissä, jossa ensimmäisessä valkoisessa osassa lapsesta ei ole huolta ja kahdeksannessa mustassa osassa lapsi on otettu huostaan.

Harmaan alueen perheistä puhuminen paljastaa, että perhetyöntekijät ovat ymmärtäneet ja käyttäneet huolen vyöhykkeitä väärin, mutta tutkija ei tunnu edes huomaavan tätä.

Huolen vyöhykkeiden kehittäjä Tom Arnkil on itse korostanut, ettei huolen vyöhykkeitä saa käyttää lainvastaisesti perheiden luokitteluun vaan ainoastaan työntekijän oman huolen reflektointiin. Arnkil yrittikin korjata välineensä laajalle levinnyttä väärinkäyttöä 2009 ilmestyneellä artikkelillaan ja Älkää leimatko lapsia huolen vyöhykkeillä- vetoomuksellaan, joka ei tunnu tuottaneen toivottua tulosta.

Aineiston neljästä perheestä otettiin huostaan peräti kolme lasta. Perhetyö tuntuu ottaneen tehtäväkseen paljastaa ja todistaa harmaan alueen perheeksi oletettu perhe mustaksi eli huostaanottoa tarvitsevaksi.

Kritiikistä ja vetoomuksista huolimatta lastensuojelutoimijat eivät tunnu muuttavan asenteitaan tai vääriä työtapojaan. Kritisoidut käsitteet vain vaihdetaan toisiin esim. varhaisesta puuttumisesta puhutaan varhaisena tukena ja ylisukupolvisesta periytymisestä ylisukupolvisena siirtymisenä.

Sosiaalitieteissä tyypillinen tutkimusaineistojen tuhoaminen takaa sen, ettei riippumaton tutkija pääse tarkastamaan alkuperäisestä aineistosta vedettyjen havaintojen ja johtopäätösten oikeellisuutta.

Tutkimukseen haastatellun sosiaalityöntekijän pohdinta paljastaa miksi perhetyölle on vaikea löytää tavoitteita ja miksi sitä tehdään perheiden toiveet ja tarpeet ohittaen:
”Minä itsekin miellän, että kontrolli on tukea. Nämä lastensuojeluperheet voivat sanoa sitä kontrolliksi, mutta kun ne kerta kaikkiaan tarvii sen” ( mt., 83).

Lastensuojelupäättäjien ja - rahoittajien olisi korkea aika lopettaa puolueettomiksi lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon piiloyritysten korporatistinen eturyhmätalous ja psykoanalyyttinen hoitomafia, joka estää asiakaslähtöisten ja kustannustehokkaiden työmenetelmien käyttöönoton. Rahoituksen ehdoksi tulisi alkaa vaatia isoilla satunnaisotannoilla toteutettuja asiakaskyselyjä ja tulosvastuuta.

Epätieteelliset teoriat oikeuttavat huonot käytännöt ja perheiden kyykytyksen

Psykoanalyysin virheelliseksi todettuun näkemykseen muistista perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.

Traumaterapiakeskus ry:n edeltäjät, Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus ja Traumaterapiakeskus olivat Oulun ensi- ja turvakoti ry:n yhteistyössä Oulun Seudun Mielenterveysseura ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri ry:n ja Oulun kaupungin kanssa toteuttamia projekteja, joita hallinnoi niinikään Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana toiminut Arja Sutela.

Monet traumaterapian innoittamat lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.

Oulussa traumaterapian kiistanalaiset ja epätieteelliset opit ovat levinneet yliopistoon asti. Traumapsykoterapiapalvelu Sarastus järjestää yhteistyössä Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen sekä Traumaterapiakeskuksen kanssa traumapsykoterapeuttikoulutuksen (keho-orientoitunut) vv 2015-2019 Oulussa.

Traumaterapia kuten muutkin psykoanalyyttiset opit lähtevät vääräksi todistetusta repressoituneen muistin olettamasta ja luulosta, että lapsen oireilun taustalla on aina jokin lapsuudenperheen salattu ja seksuaalinen trauma, jonka vain asiantuntija osaa kaivaa esiin. Näkemys vähättelee lastensuojelussa ja sijaishuollossa esiintyvää väkivaltaa ja tuottaa vanhemmille paljon virheellisiä kaltoinkohtelusyytöksiä ja oikeusmurhia.
Dissosiaatiohäiriöstä onkin tullut lottovoitto lastensuojelulaitoksille.

Onko oululaisten päättäjien monivuotinen altistuminen Nuorten Ystävät ry:n lobbaamalle psykoanalyysiin perustuvalle traumaterapeuttiselle jargonille yhteydessä siihen, että Oulun sosiaalityöntekijät ovat saaneet huostaanotto-hakemuksiaan läpi piiloisiin traumoihin vetoamalla kuten Kurhelan poikien tapauksessa:” Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä”?

Kritiikkiä "hoidoista" esittänyt Nuorten Ystävien terveydenhoitaja sai potkut

Nuorten Ystävien koulukoti on saanut sakkotuomion vapaudenriistosta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta suljettuaan nuoren alushoususillaan betoniputkaan lähes vuorokaudeksi. Betoniputkaan sulkemista käsitteli ensiksi 45 minuuttia -ohjelma. Kristan tarina on julkaistu kokonaan Hukassa huostassa –tietokirjassa ja sittemmin artikkelina Etelä-Suomen Sanomien artikkelissa.

Nuorten Ystävät ry:n Muhoksella sijaitseva koulukoti mainostaa nettisivuillaan tarjoavansa sijoitetuille nuorille ”kokonaisvaltaista huolenpitoa turvallisten aikuisten tukemina”. Hukassa huostassa –tietokirjassa Krista kertoo, että hänelle Pohjolakoti oli "maanpäällinen helvetti".

Tietokirjan mukaan Kristan terveydenhoitaja ymmärsi Kristaa ja auttoi häntä. Terveydenhoitaja tuli oitis tapaamaan potilastaan kuultuaan tämän olevan putkassa. Juridiset seikat estävät Kristan putkarangaistuksen muistavaa, tuolloin Nuorten Ystävissä työskennellyttä terveydenhoitajaa kertomasta asioista kovin syvällisesti, sillä hän allekirjoitti työsuhteen alussa salassapitosopimuksen. Terveydenhuollon ammattilaisena hän oli todella ihmeissään nähdessään, mitä Muhoksen koulukodissa tapahtui.

– Lääkitystä käytettiin paljon nuorten hoidossa. Sain usein kritiikkiä puuttuessani rangaistuksiin ja kaikkiin omituisiin hoitokäytäntöihin.

Terveydenhoitajan työsuhde purettiin laittomasti koeaikana. Hän hoiti työnsä asiallisesti, mutta häntä ei koettu "sopivaksi työntekijäksi". Työnantaja ei pitänyt esimerkiksi terveydenhoitajan vaatimuksesta tutkituttaa kaikki laitoksessa tehtävät, vääriä tuloksia antaneet huumetestit.

Työnantajan mielestä terveydenhoitajan olisi pitänyt korjata terveydenhuollon kirjauksiaan liittyen Kristan putkatapahtumaan. Työnantaja vaati, ettei kirjauksissa mainittaisi Kristan olleen putkassa, vaan "rauhoittumishuoneessa".

– Putkan olemassaolo salattiin ulkopuolisilta, eikä sillä haluttu herättää sosiaalityöntekijöiden huomiota. Eihän sinne aluksi meinattu päästää edes 45 minuuttia –ohjelman toimittajia.

Aluehallintovirasto puuttui Pohjolakodin olosuhteisiin ohjelman jälkeen, kun kamerat olivat kuvanneet putkaa ja siellä ollutta vessanpönttöä, jossa nuori joutui asioimaan valvontakameroiden alla, terveydenhoitaja kertoo. Hän huomasi, että lapsia ja nuoria haluttiin pitää sijoitettuna.

– Nuorten Ystävien hallitukseen kuulunut lääkäri on itse pitänyt vastaanottoa ja näin ollen mahdollisesti pystynyt vaikuttamaan nuorten sijoitusten kestoon.

Terveydenhoitaja myöntää perhekotien tekevän toki hyvää työtä noin yleisesti, mutta Muhoksen koulukoti ”oli pahempi kuin vankila”.

– Suljetut tyttöjen ja poikien osastot eivät kaikelta osin kestäisi julkisuutta. Pelkkä nimi "Nuorten Ystävät" ohjaa pahasti harhaan.

Lue myös:
TALOUS I: Lastensuojelu työllistää paljon enemmän kuin poliisi
TALOUS II: Lastensuojelujärjestöt bisneksen syrjässä
TALOUS III: Vanhemmuudenarviointi kasvavana bisneksenä
TALOUS V: Uushuutolaisuusverkostoissa "piiri suuri pyörii" -
Anu Suomelan kirje: "Onko Suomi oikeusvaltio?"

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-koulukoti-sakkotuomio-vapaudenriistosta-ja-virkavelvollisuuden-rikkomisesta
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa

Toimittaja Mikko Niskasaari kuvaa hyvin suomalaista syyttäjälaitosta, jossa kunnia ja oikeusturva on varattu vain merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa oleville esim. lastensuojeluvaikuttajille, vaikka nämä olisivat syyllistyneet perättömien pedofiliasyytteiden tehtailuun: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/237

Milla Kalliomaalla on lyhyt muisti

Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) esittävät valtioneuvostolle että perustettaisiin maakunnalliset lapsiasiavaltuutetut lasten etua ja oikeuksia turvaamaan.

Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila esittää , että kaikkiin uusiin maakuntiin palkataan lapsiasiamies tekemään lapsistrategista työtä.

Lastensuojelupäättäjien muisti tuntuu olevan kovin lyhyt. Joko heiltä on päässyt unohtumaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) entisen lapsiasiamiehen Helena Molenderin lapsistrateginen työ yhdessä Leena Murasen kanssa?
Kannattaa tutustua Molanderin ja Murasen tapauksiin sillä niissä kuvatut tiedonhankinnan ja lapsistrategisen työn menetelmät ovat lastensuojelussa edelleen käytössä.

Uusia virkoja Keskustan perhehoidon edunvalvojille?

On outoa, että lastensuojelujärjestöt, erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto haluavat uusia lapsiasiamiehiä vaikka entistenkään seurauksia lapsiperheille ei ole selvitetty eikä hyvitetty.

Kiitos lastensuojelujärjestöjen psykoanalyyttisen valtaklikin, johon myös MLL ja LSKL kuuluvat huono-osaisuuden periytyminen seuraavalle sukupolvelle oli mainittu yli puolessa lastensuojelun ja aikuissosiaalityön koosteissa (Helsingin kaupungin tietokeskus) vaikka kyse on pikemminkin ongelmien periyttämisestä kuin periytymisestä.

Lastensuojelujärjestöissä asiakkaan isoäidin hermoromahduksesta voidaan tehdä ylisukupolvisesti periytettävä huonon mentalisaation ja sosiaalisen perimän osoitin ja hallinnollisen vapaudenriiston peruste mutta järjestöjen oma vuosikymmeniä jatkunut ja satoihin lapsiperheisiin kohdistunut leimaaminen ja vaino ei johda edes anteeksipyyntöön saati rikosoikeudelliseen vastuuseen.

LSKL, MLL ja Kurttila ovat unohtaneet Leena Murasen ja MLL:n ex-lapsiasiamies Helena Molanderin isille kalliiksi käyneen lapsistrategisen työn.

Mikko Niskasaaren mukaan " Molander ja MLL:n pääsihteeri Jaakko Itälä uhkailivat voimallisesti tiedotusvälineitä ja tutkijoita aina, kun joku aikoi lausua Molanderista jotain vastahankaista. Terrorillaan he saivat jopa Ylen hyllyttämään valmiin kriittisen ohjelman Molanderin touhuista."

Virheellisten psykoanalyyttisten teorioiden siivittämä varhaisen puuttumisen lobbaus yhdistettynä viranomaisten olemattomaan valvontaan, kritiikittömään mediaan ja asiakkailta puuttuviin valitusreitteihin mahdollistaa, että maakunnissa vallankahvaan pääsevät uuden sukupolven Molander & Muranen- parivaljakot.

Kurttilan, LSKL:n ja MLL:n ehdotus voi läpimennessään jopa heikentää lasten ja perheiden oikeusturvaa.

Politiikan tutkija Erkka Railon mukaan maakuntauudistuksen myötä haja-asutusalueiden painoarvo maakuntien kehittämisessä kasvaa ratkaisevasti ja Keskustalla tulee olemaan hallitseva asema yhdeksässä maakuntavaltuustossa kahdeksastatoista.

Maakunnallisina lapsiasiavaltuutettuina tullaan todennäköisesti näkemään – ei riippumattomia toimijoita- vaan Perhehoitoliiton, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n ja keskustalaisten perhehoitoyrittäjien edunvalvojia.

Maakunnallisen lapsiasiavaltuutetun vallalla lapsibisneksen valko- ja viherpesu on helppo muuntaa " perhehoitoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi myös ilmastonmuutoksen olosuhteissa."

Lapsiasiavaltuutettu on korporatistisen eturyhmätalouden - ei lapsen edun takaaja

Lapsiasiavaltuutettu on käytännössä viranomaisvaltuutettu ja hegemonisen asiantuntijuuden edunvalvoja.

Virka on lähinnä eliitin synergiaa tuottava lenkki sosiaalialan ja sijaishuollon etujärjestöjen ja päättäjien välillä ja itsetyytyväisyyteen tuudittava keino pönkittää status quota. Amnestyn kynttiläpalkinnon saaneen Lokakuun Liikkeen blogistin mukaan lapsiasiavaltuutetun toiminnasta saa helposti sellaisen käsityksen, että hän on viranomaistoiminnan puolella ja kansalaisten tulisi vaan hyväksyä kaikki mielivalta, jotta heitä ei rangaistaisi enempää.

Todellisten, elävien lasten oikeuksien varmistamisen sijaan tehtävänkuvaksi on muodostunut laittomasti toimivien viranomaisten ja lapsibisnesyrittäjien kuvitteellisen kunnian puolustaminen ja laittomuuksien poisselittely.

Lapsiasiavaltuutettu on korporatismin takuumies. Lapsiasiavaltuutettu toimii virkaan valitusta henkilöstä riippumatta korporatistisen eturyhmätalouden asiantuntija-, järjestö- ja viranomaisvallan edunvalvojana ja lobbaajana.

LSKL ja MLL ovat olleet innokkaasti edistämässä varhaista puuttumista ja asiantuntijavaltaa, joka on käytännössä tuhonnut oikeusvaltioperiaatteet ja lasten ja perheiden oikeusturvan.

Lasten oikeudet ja edun takaisi uusia byrokraatteja paremmin järkevää sosiaali- ja talouspolitiikkaa noudattava hyvinvointivaltio tarpeenmukaisine palveluineen , riittävän rahoituspohjan varmistava vanhempien työmarkkinaosallisuus ja hyvinvointi ja lainkuuliainen tuomari- ja virkamieskunta mutta neoliberaalin riskiregiimin myötä näistäkin on luovuttu.

Lasten oikeusturva onkin nykyisin heidän oman ja vanhempiensa valppauden, valistuneisuuden- ja myös vaurauden varassa.

Maakunnalliset byrokraatit eivät pysty turvaamaan lasten oikeuksia

Maakuntien korruptoituneissa hallintohimmeleissä roikkuvat uudet lapsiasiavaltuutetut 1)eivät olisi käytännössä kyvykkäitä eivätkä vapaita arvioimaan eivätkä seuraamaan lasten tosiasiallisia elinolosuhteita vaan tuottaisivat epäkriittisiä/valheellisia kuntia ja sijaishuollon järjestöjä/yrityksiä mielisteleviä lausuntoja järjestöjen vinoutuneisiin tutkimuksiin tukeutuen.

2) Valtuutetuilla ei olisi konkreettisia välineitä seurata maakunnan ja kuntien usein salaista päätöksentekoa ja toimintaa tai arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen.

3) Pelkästään hyväätarkoittavin aloittein, neuvoin ja ohjein on tähänkin asti ollut vaikeata ellei mahdotonta kehittää maakunnan ja kuntien päätöksentekoa ja toimintaa lasta koskevissa asioissa tai edistää lasten oikeuksien ja edun toteutumista maakunnassa ja kunnissa. Miksi aloitteet, neuvot ja ohjeet toimisivat yhtään paremmin tulevaisuudessa?

4) Yhteydenpito lapsiin ja nuoriin typistyisi koululaisraateihin ja sijaishuoltojärjestöjen tarkasti valikoimiin ja sensuroimiin lastensuojelun kokemusasiantuntijoihin. Vihapuheina tai yksittäistapauksina pidetty lasten ja nuorten kriittinen tieto palvelujärjestelmästä ei voi välittyä maakunnan tai kuntien päätöksentekoon, koska sitä ei edes tunnisteta saati tunnusteta tiedoksi.

5) Yhteistyömuotojen kehittäminen eri toimijoiden välille rajoittuisi käytännössä viranomaisvetoiseksi yhteydenpidoksi samoihin vanhoihin oikeusturvaongelmat tuottaneisiin valtaklikkeihin ja vauraisiin sijaishuoltotahoihin. Maakunnallisen lapsiasiavaltuutetun tueksi esitetyt byrokraatit, joilla on usein yhteyksiä sijaishuoltoon eli maakunnalliset lapsiasianeuvottelukunnat vain lisäisivät veronmaksajien kuluja- ja pahimmillaan myös oikeusturvaongelmia.

6) Lasten oikeuksien edistämisen ja turvaamisen yhteistyön vahvistaminen maakuntatasolla sekä maakunnan ja sen kuntien välillä tarkoittaisi käytännössä asiantuntijoiden keskinäisiä seminaareja, koulutuksia ja kokouksia eli kallista ja ilmastonmuutosta nopeuttavaa matkustamista (usein lentelyä), hotelliyöpymisiä, taksiajeluja, ravunpyrstöcaesareiden ja naudanpihvien rouskuttamista ja viininjuomista veronmaksajien varoilla.

7) Miten valtuutetut voisivat välittää lapsia ja lasten oikeuksia koskevaa tietoa kun puolueetonta sellaista ei edes kerätä? Kansalaiset ja viranomaiset osaavat lukea ilman välikäsiäkin netistä eettiset ohjeet ja lakipykälät, joita ei käytännössä tarvitse noudattaa.

8) Miten riippumatonta ja asiakaslähtöistä olisi lapsille ja vanhemmille annettava sinänsä kannatettava ja tarpeellinen oikeusohjaus ja -neuvonta maakuntien ja kuntien palveluista ja eivätkö sosiaaliasiamiehet jo anna näitä palveluita? Miksi palveluiden kehittämisessä ja laadun varmentamisessa ei kerätä asiakaspalautetta suoraan lapsilta ja nuorilta isoilla satunnaisotannoilla vaan lasten tietoa ja oikeuksia tulkitsemaan palkataan aina asiakaslasten elämäntilanteesta mitään tietämätön mutta lapsen äänellä puhumaan pyrkivä asiantuntija?

9) YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) toteutumisen edistäminen maakunnan ja kuntien päätöksenteossa ja toiminnassa jää ilman asenne- ja lainsäädäntömuutoksia ja sanktioita helposti pelkiksi korulauseiksi kuten tähänkin asti.

MLL ja LSKL tuntuvat uskovan homeopatiaan ja unohtavat, että juuri viranomaislähtöisen asiantuntijavallan vuoksi Suomesta puuttuvat lapsen oikeuksien komitean edellyttämät tehokkaat, lasten tarpeisiin soveltuvat oikeusturvakeinot ja niihin liittyvät neuvontapalvelut.

Juuri nykyisten asiantuntijoiden ja heidän tulkintojensa ja toimintakulttuurinsa ansiosta käytettävissä olevat oikeusturvakeinot ovat puutteellisesti lasten ja lapsiperheiden tiedossa ja saatavilla eivätkä anna tehokasta oikeussuojaa.

Palvelujärjestelmäremontti takaa lapsen edun

Lokakuun Liike ehdottaakin, että:

1) Sosiaaliasiamiehet siirretään kelpoisuuskriteereiden uudistamisen ja uudelleenkoulutuksen jälkeen lapsiasiavaltuutetun tavoin oikeusministeriön alaisuuteen. Sosiaaliasiamiehistä saadaan lapsiasiavaltuutettuja joka kuntaan ilman lisävirkojen perustamista.

2) Sosiaaliasiamiehet/valtuutetut suunnittelevat yhdessä asiakaslasten, - vanhempien ja sosiaalialan opiskelijoiden kanssa lapsille tiedottamiseen erikoistuneita verkkosivustoja ja tukipuhelimia. Lainsäädännöllä varmistetaan, että jokaisessa psykiatrisessa ja sijaishuollon yksikössä on ympäri vuorokauden ilmaisia puhelimia lasten saatavilla.

3) Lasten oikeuksien edistäminen liitetään osaksi peruskoulujen opetussuunnitelmaa ja kaikkien lasten kanssa työskentelevien koulutuksia, tutkintoja ja työhönperehdytyksiä. Koulukiusaamisen katkaisun laiminlyöville kouluille asetetaan tuntuva rangaistus.

4) Sote-palvelujen luottamustoimet ja valta-asemat kierrätetään säännöllisesti, jottei päätöksentekoon pääse syntymään muutoksia ehkäiseviä valtaklikkejä ja asiakassuunnitelmat tehdään yhdessä lasten/nuorten kanssa. Kokemusasiantuntijat ja kriittiset tutkijat mukaan niin palvelujen suunnitteluun, seurantaan kuin arviointiin. Asiakassuunnitelman tekemättä jättämisestä tai manipuloinnista säädetään rangaistus ja lakiin lisätään, että työtä ohjaa lapsen/nuoren/perheen ilmoittama tuen tarve eikä sosiaalityöntekijän näkemys siitä, kuten nykyisin.
Tuomioistuimessa tai tukipalveluissa ei huomioida asiakassuunnitelmaa, joka on tehty asiakasta kuulematta.

5) Sosiaaliasiamiehet toteuttavat yhdessä AVI:n kanssa sijaishuollon ja nuorisopsykiatrian yksiköihin autojen katsastusjärjestelmää vastaavat vuositarkastukset, jotka rahoittaa yksikkö itse. Lapsille ja nuorille varataan mahdollisuus kahdenkeskiseen tapaamiseen tarkastajan kanssa ilman laitoksen henkilökunnan läsnäoloa. Väkivaltarikoksista esim. sijaislapsen raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä tuomittujen perhekotilupa perutaan eikä heille enää sijoiteta lapsia, kuten nykyään tapahtuu.

6) Lastensuojeluun ajautuneille perheille taataan puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti käräjäoikeuksissa ja lastensuojelun ja psykiatrian rinnakkaistuomioistuimet lakkautetaan. Lapsille ja nuorille järjestetään oikeusapu alusta asti ja tutkimukset siirretään yksiköihin, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista.

7) Lapsi- ja perhepalvelujen palveluntuottajien saama asiakaspalaute ja toistuvat huomautukset esim. oikeusasiamieheltä, AVI:lta ja Valviralta julkistetaan palveluntuottajien internetsivuilla.
Lapsille ja nuorille tulee taata oikeus tarkistaa ja korjata heistä tehdyt asiakaskirjaukset, sillä sosiaaliset leimat ovat pysyviä. Palvelun käytön ja kirjausten lukemisen jälkeen lapsi/nuori arvioi palvelun ja sen vaikuttavuuden anonyymisti valmiiseen riippumattoman tahon laatimaan palautepohjaan vahvalla vain yhden palautteen mahdollistavalla tunnistautumisella( jotta eliminoidaan manipulointitarkoituksessa tehdyt toistuvat arvioinnit). Palveluntarjoajat varustetaan hymytarroilla, joista asiakas näkee heti saadun positiivisen palautteen määrän ja pitkään laadukasta palvelua ilman valvontaviranomaisten huomautuksia tuottaneet palveluntarjoajat palkitaan.

8) Lapsi- ja perhepalvelujen tiedonhankinta ja tutkimus uudistetaan siten, että projektien rahoitusten ehdoksi asetetaan isoilla otannoilla ( esim. netissä) kerätty asiakaspalaute ja vaikuttavuustutkimus. Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotetaan sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Kunnat ja RAY lakkaavat rahoittamasta tiedonväritystä ja -vääristelyä, jossa omaa työpaikkaansa varmistamaan pyrkivät työntekijät seulovat isosta tyytymättömien perusjoukosta "tutkimuksiin" vain ne muutamat, joilla on kiitettävää palautetta. Jokainen epäonnistunut ei-aiottuja seurauksia tuottanut virheellinen palveluprosessi analysoidaan, aiheutetut vahingot ja niiden syyt kartoitetaan ja hyvitetään, toimintakäytäntöjä muutetaan ja henkilökuntaa vaihdetaan, jottei vastaavia virheitä pääse tapahtumaan.

Nämä lasten oikeudet ja edun takaavat muutokset olisi mahdollista toteuttaa heti jos poliittista tahtoa löytyisi- murto-osalla esim. sote- uudistuksen konsulttikustannuksista.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsiasiavaltuutettu-korporatismin-takuumiehena
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-estaa-kaltoinkohtelua-lastensuojelulaitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/saisiko-keroputaan-mallin-myos-lastensuojeluun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas

Kuvakaappaus: hameenlinnanseurakunnat.fi

Lokakuun Liike on saanut tietoonsa, että sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on siirretty ainakin vuoden 2018 loppuun saakka toisiin tehtäviin Helsingin lastensuojelun avohuollollisista tehtävistä. Häntä sijaistaa 1.4.2017 alkaen tällä hetkellä Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro seuraavan kahden kuukauden ajan. Teiro ei vielä tiennyt aikooko hakea sosiaalityön päällikön työtehtävää tuon vuoden 2018 loppuun saakka. Teiro sai tietää sijaisuudestaan 22.3.2017 ja joutui kiireellä katkaisemaan asiakassuhteensa, sillä sosiaali- ja terveysvirastossa ei osata ennakoida tällaisia muutoksia.

Lokakuun Liike on päätöksestä hyvin iloinen, sillä jälkeen pienen Eerikan kuoleman, ei Helsingin lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden antamista tietolähteistä ole tullut tietoon mitään muutosta Helsingin lastensuojelun avohuollon sisäisten ongelmien korjaamisesta.

Vaikka Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski tiedottaakin muutoksista ja uusista työtavoista sekä mm. kiireellisten sijoitusten vähenemisestä Helsingissä, ei Lokakuun Liikkeen näkemyksen mukaan Helsigissä ole saatu korjattua valtavaa resurssipulaa, joka painaa sosiaalivirkailijoiden työmotivaatiota ja estää asiakkaiden tarvittavan kohtaamisen olosuhteiden selvittämiseksi. Helsingissä sosiaalivirkailija ei välttämättä kykene toteuttamaan lapsen asiakassuunnitelmaa resurssipulan vuoksi.

Myöskin yhä saadaan kuulla hurjia tarinoita siitä, kuinka vanhempia ei tueta ja lapsia on kiireellisesti sijoitettu mm. sen tähden, että sisäilmaongelmiin reagoiva perhe ei ole löytänyt puhdasta omaa kotia ja on asunut lasten isovanhempien luona. Kunta ei antanut tuolle perheelle kotia useaan kuukauteen, vaan Malmin lastensuojelu tarjottuaan muutaman homeongelmaisen väliaikaisasunnon, sijoitti lapset vastaanottokotiin, joka on sisäilmaongelmiensa takia tutkimuksissa. Kun vanhemmat löysivät lopulta kodin, lastensuojelu olikin sitten huolissaan äidin jaksamisesta ja pohti kannattaako lapsia enää palauttaa kotiinsa sen sijaan, että olisi jaksamiseen antanut suoraan tarvittavaa tukea, jos oli tällaisesta asiasta huolissaan intuitiivisen kokemuksensa vuoksi.

Lokakuun Liikettä on järkyttänyt sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion sokeus alaistensa virheiden edessä, kun pieni Eerika kuoli. Kuinka Vartion johtamistavat olivatkaan vaikuttaneet alaisten toimintaan ja saaneet aikaan struktuurittoman lastensuojelutyön, joka ei tutki todella olosuhteita, vaan toimii pelkästään intuition varassa.
Lokakuun Liike muistuttaa, että THL:n valmistama Lastensuojelun Käsikirja huomauttaa intuition varassa tehdyn lastensuojelutyön haavoittavuudesta asiakasta ja asianomaisia kohtaan tuodessaan esille tutkinnan mahdollisia virhelähteitä:

Intuition merkitys tutkimuksissa

Työntekijälle syntyy usein näkemys siitä, mistä käsillä olevassa tapauksessa on pohjimmiltaan kysymys. Intuitio on välitön kokonaiskäsitys, joka perustuu ihmisen aikaisempaan tietoon, opiskeluun ja ammatilliseen kokemukseen, mutta myös yksityiselämässä kerättyihin kokemuksiin ja tietoihin.

Intuitiivinen oivallus voi osua oikeaan ja nopeuttaa huomattavasti asioiden selvittämistä. Se voi kuitenkin yhtä hyvin mennä harhaan. Tästä syystä intuitiota voidaan käyttää apuna tutkimushypoteesien luomisessa, mutta sillä ei voida todistaa mitään. Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä.

Lokakuun Liikkeen tiedossa on, että erityisesti sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio antaa jopa fabrikoituja lausuntoja vanhempien vanhemmuudesta hallinto-oikeudelle tukeakseen alaistensa virheellistä työskentelyä pelkän intuitionsa varassa. Vuonna 2015 väitti Vartio mm. helsinkiläisäitiä struktuurittomaksi kasvattajaksi kirjallisessa lausunnossaan kiirellistä sijoitusta koskevassa valitusoikeudenkäynnissä, vaikka mitään sellaista tutkimusta ei oltu tehty, jonka mukaan Vartio olisi näin voinut väittää. Lastensuojelulle annettu äidin läheisten tieto kertoi itseasiassa äidistä päinvastaista tietoa.

Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tiedetään työmenetelmissään käyttävän rakenteellista väkivaltaa. Hän on valmis asemassaan mustamaalaamaan lapselle hyvän äidin lapselle vaaralliseksi lausunnoissaan, kun äiti kantelee Vartiosta ja hänen alaisistaan Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Vartio siis käyttää asemaansa ja valtaansa väärin.

Vartion myös tiedetään lopettavan lapsien lastensuojeluasiakkuuksia saadakseen olosuhteen näin näyttämään ulkopuolisten silmin lapselle vaaratomana, vaikka lapsi sanoittaisikin itsetuhoisuutta ja miettisi jopa vasta 8-vuoden iässä helpointa keinoa kuolla eli riistää itse oman henkensä. Seuraukset tiedetään nyt myöhemmin olleen lapselle vakavia, sillä ilman tukea lapsi on sairastunut nyt jo niin, että kuulee ääniä.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tiedetään alaisiaan koskevien muistutusten kohdalla ohjeistaneen lastensuojelun johtajia näkemään, etteivät hänen alaisensa ole toimineet mitenkään väärin alaisiaan kohtaan, vaikka vanhempia olisi tuomittu jopa insesteiksi sosiaaliviranomaisen puheissa pelkän intuition varassa ja jopa poliisin näkemyksen mukaan turhaan.

Kirjoittaja on huojentunut, että sosiaalityön päällikkö Vartio siirretään muihin tehtäviin. Nyt sentään on jokin mahdollisuus, että pitkään Vartion vallassa olleeseen lastensuojelun avohuoltoon saadaan mahdollisesti sisällöllistä työskentelyä.

Mahdollisesti Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto on siirtänyt Vartion muihin tehtäviin, koska on tietoinen, että Vartion alaisista on kanneltu voimakkaasti Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ja uhkana on, että seuraavaksi kantelu siirtyy Oikeuskanslerille.

Toivottavasti uusi sosiaalityön päällikkö osaisi ohjata alaisensa todella kontaktoitumaan asiakkaisiinsa eli lapsiin ja kuulemaan todella näiden vanhempia pohtien lapsen elämän normaliteettia ja normalisointia. Myöskään sanat "vanhemmuuden tukeminen" eivät saisi olla enää pelkästään sanahelinää, vaan vanhempiin tulisi kontaktoitua tarvittava määrä ja heille tulisi antaa heidän tarvitsemansa tuki. Vanhempia ei saisi myöskään vainota turhilla yhteydenotoilla.

Lokakuun liike toivoo, että turhat lastensuojeluasiakkuudet saataisiin myös katkaistua ja perheitä ei kuormitettaisi liiallisella ja turhalla viranomaistoiminnalla ja valvonnalla. Pelkkä huoli ilman näyttöä ei ole rittävä syy koskea perhe-elämään oikeudellisella prosessilla eli lastensuojeluasiakkuudella. Jokaisella on oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen.

Toivotaan, ettei jatkossa yksikään sosiaalivirkailija Helsingissä toimi pelkästään tekstiviestien välityksillä suhteessa vanhempiin ja lapsiin, vaan todella kontaktoituu ja selvittelee asioita ja paneutuu ongelmiin nämä korjatakseen. Lokakuun Liike toivoo, ettei yhdenkään sosiaalivirkailijan sanavarastoon kuulu enää sanat: "En voi toimia," vaan niiden tilalle otetaan sanat: "Tehdään hyvä toimintasuunnitelma ja toteutetaan se täsmällisesti yhdessä huomioiden aina lapsi."

Kirjoittaja toivoo, että turhista kiireellisistä sijoituksista päästään kokonaan ja sijoitukset korvataan pätevällä avohuollon tuella, vanhemmuuden aidolla tukemisella, tukiperheillä, tukihenkilöillä sekä antamalla lapselle kaikki tarvittava mitä lapsi tarvitsee. Kodin ulkopuolinen sijoitus on valtavan kallista ja samat resurssit voitaisiin siirtää ihan hyvin avohuollon puolelle.

Lokakuun liike toivoo, että tulevassa osattaisiin lastensuojelussa tilata tarvittaessa ammatillisesti pätevä ulkopuolinen suora työhönohjaus, eikä lapsia asetettaisi suoraan epänormaaliin olosuhteeseen vaikkapa sijoittamalla lapsi kiireellisesti tai kokonaan kodin ulkopuolelle, kun sosiaalitoimen ja vanhempien näkemykset eivät kohtaa.

Toivottavasti lastensuojelu oppisi helpommin antamaan köyhyydessä eläville perheille rahallista tukea eikä asettaisi vanhempia leipäjonoon. Myöskin väsyneille vanhemmille olisi hyvä muistaa tarjota tuettuja lomia sekä kodinhoidollista tukea. Perhetyö ei ole tarpeen, jos perheen vuorovaikutussuhteissa tai päivän struktuurissa ei ole puutteita todella ja väsynyttä vanhempaa ei tue perhetyö tuolloin tuoden kotiin UNO-pelikortteja ja smalltalkkinsa. Kodinhoidolliset tuet, kuten lapsille hoitaja ja kotiin tarvittaessa kotiapulainen, joka tukee vanhempaa siivoamisessa ja ruuanlaitossa tai kaupassa käymisessä, on usein se ihan normaali ja tarvittava tuki sillä ruuhka vuosina vanhemmat väsyvät.

Vakavissa olosuhteissa lapset tulee saada myös ammatillisesti pätevän tuen piiriin. Lapsille ei ole riittävää vain siirtää kodin ulkopuolelle, jos kotona on perheväkivaltaa, vaan lasten tulisi saada kokemuksiensa asettamiin kehitystarpeisiin tarvittava vastine väkivaltatyön asiantuntijoilta ajoissa, eikä vasta vuosien päästä, kun lapsi reagoi psyykkisesti traumoihinsa. Lapsia ei tulisi erottaa vanhemmistaan, jos väkivalta ei ole raakaa, toistuvaa, tahallista ja sellaista mitä vanhempi ei tiedosta vääräksi teoksi lasta kohtaan. Väärään vallankäyttöön ajatuneita vanhempia tulisi tukea, ymmärtää myös heidät oman menneisyyteensa ja olosuhteeseensa reagoivina ja heihin tulisi suhtautua humaanilla lähtökohdalla.

Suomessa on saatavilla ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, joka on kyennyt antamaan vanhemmille tarvittavat välineet löytää väkivallattomia toimintamalleja.

Lapsia tulisi suojella armottomalta väkivallalta ja lapseen tulee aina kontaktoitua, jos lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus joka sisältää viitteitä väkivallan olevaisuudesta. Me emme tahdo enää yhtäkään pienen Eerikan kohtaloa. Lapsella on oikeus väkivallattomaan elinympäristöön, jossa hänellä on turvallinen kuri, rakastavia aikuisia sekä oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja tahtonsa osallistuen näin elämäänsä koskavaan päätöksentekoon.

Helsingin lastensuojelussa tarvitaan koulutusta vieraanuttamisen tunnistamiseen sekä tunnustamiseen ja avohuollon tulisi suunnitella tätä varten työmenetelmiä vieraanuttamisen katkaisemiseksi ja viraannuttamisen kohteiden tukemiseksi.

Lokakuun liike kiittää sosiaali- ja terveysviraston johtoa viisaasta päätöksestä siirtää sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio muihin tehtäviin. Välttämättä häntä ei tarvitse palauttaa enää jälkeen vuoden 2018 tuohon asemaan ollenkaan, vaan Vartiolle voisi hautakivipaikan ansaittuaan sosiaali- ja terveysvirastossa kehitellä muita ihan omia tehtäviä lopputyöuransa ajaksi. Sellaisia tehtäviä, joissa hän ei todella pääse vaikuttamaan enää yhdenkään lapsen elämään. Jotain työryhmätyötä, jossa vain teorisoidaan, eikä päästetä todella käytännön vastuuseen.

Vartion tiedetään mm. osallistuneen Hämeenlinnan seurakunnassa keskusteluun siitä mitä on hyvä lapsuus. Vartiota voisi käyttää eräänlaisena sosiaali- ja terveysviraston kasvojenkohotuskilpenä, jossa hän pääsisi esiintymään ja puhumaan sellaisista itsestään selvyyksistä, joihin osaavat myös lapset ihan itse vastata. Vartiota voisi myös laittaa osallistumaan leipäjonojen toimintaan ja kunta voisi tarjota hänen palvelujaan mm. niin että hän pääsisi jakamaan köyhille leipää jonottaville vanhemmille sitä mitä pidettiin Helsingissä jostain kumman syystä hyvänä jätteidenkäsittely keksintönä.

Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion olisi voinut siirtää muihin tehtäviin jo vuonna 2014 tai heti Eerikan kuoleman jälkeen tai heti sen jälkeen, kun selvisi, ettei Vartion näkemys siitä, ettei hänen alaisensa ole tehneet virheitä, kohdannut Valviran näkemystä.

Lue myös:

Kaksi vuotta Vilja Eerikan kuolemasta - onko mikään muuttunut lastensuojelussa? (MTV 10.5.2014):

http://www.mtv.fi/…/kaksi-vuotta-vilja-eerikan-kuol…/3348828

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Lastensuojelun s ijaishuolto maksaa enemmän kuin poliisitoimi tai lukiokoulutus, mutta sitä ei tutkita eikä valvota riittävästi.

Lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi (SOTKANET).

Silti Suomessa riittää vuodesta toiseen poliittista tahtoa tukea lastensuojelumielivaltaa ja lasten siirtoa pois kodeistaan.

Olisiko näissä vaaleissa jo aika muuttaa toiminnan suunta?

KERÄÄ JA JAA TIETOA

Vuosina 1997–2013 lastensuojelun kulut kasvoivat 420 miljoonasta eurosta 1,1 miljardiin. Tästä laitoshoitoon meni valtaosa, noin 700 miljoonaa. Yritysten tuottamien lastensuojelun palvelujen osuus kolminkertaistui.

- Yli 100 000 vuosittaista lastensuojeluilmoitusta. Ilmoituksen voi tehdä pelkästä epäilyistä.
Lastensuojeluilmoituksen tietoja ei voida jälkikäteen muuttaa sen vuoksi, että niiden oikeellisuus myöhemmin kiistetään. Asiakirjamerkintöjä ei yleensä korjata ja niitä säilytetään jopa 120 vuotta.

- 89 000 lastensuojelun asiakasta vuonna 2013 (vrt 33 000 asiakasta vuonna 1996). Uusien asiakkaiden osuus 43 % (38 500).

- 15–17-vuotiaiden huostaanottojen määrä on yhdeksänkertaistunut vajaassa 20 vuodessa.

- Joka kymmenennellä 16–17-vuotiaalla on lastensuojelun asiakkuus. Turussa joka neljäs 16–17-vuotias joutui lastensuojeluilmoituksen kohteeksi.

- Tahdonvastainen huostaanotto käsitellään hallinto-oikeudessa (HAO). Hallinto-oikeuskäsittely on erilainen kuin vaikkapa rikosasian käsittely käräjillä. Tosiseikkaselvittely puuttuu eli sosiaalityöntekijöiden väittämien todenperäisyyttä ei tutkita. Perhe häviää jutun 93 prosentissa tapauksista.

- Lapset ja perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton. Lastensuojelun avohuollon tukitoimia käytetään pohjustamaan suunniteltuja huostaanottoja.

- Lastensuojelun perhetyö ei ole konkreettista kotiapua.

- Sijoitetun lapsen laitosvuosi maksaa vähintään 110 000 euroa. Käytännössä sijaisperheiden taksat ovat yhdestä lapsesta kuussa noin 2 500 euroa, josta noin kolmannes on verotonta. Päälle tulee tukia ja etuisuuksia. Vuoden laitossijoituksen hinnalla järjestettäisiin 3 000 tuntia kotipalvelua.

- Perinteiset lastensuojelujärjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, SOS- Lapsikylä) ovat mukana lastensuojelubisneksessä.

-Huostaanotto on purettava, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet. Lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henki on perheen jälleenyhdistäminen, mutta Suomessa huostaanotto on käytännössä pysyvä: alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain

- Lapsen edun käsite on tulkinnanvarainen, perheitä ei tueta riittävästi, sijaishuollon valvonta on puutteellista, sen kasvatustavat voivat vaikuttaa kyseenalaisilta, eivätkä lapset saa tarvitsemiaan palveluita. ( Valtiontalouden tarkastusviraston VTV:n raportti 2012.)

- Sijaishuollossa olleita, varsinkin teini-ikäisiä poikia, uhkaa syrjäytyminen. Heistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella ja neljännes työttömänä tai eläkkeellä. ( Kela, 2010)

-Media pääsääntöisesti vaikenee sosiaalityöntekijöiden ammattikunnan toimintatapoihin liittyvistä vakavista ihmisoikeusongelmista . Toimittajia on ohjeistettu välttämään kyseenalaisten huostaanottojen käsittelyä sekä hyllytetty aiheeseen liittyviä tekstejä ja mielipidekirjoituksia. Sanoma-yhtiön lehdet korostuvat näissä havainnoissa.
(Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos: Lastensuojelu 2011. Tilastoraportti 26/2012.)
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

KYSY ROHKEASTI

Testaa maamme päättäjäksi pyrkivän ajatusmaailmaa.

Tee täsmäkysymyksiä:

– Onko sinulla sidoksia lastensuojelun toimijoihin esim. yrityksiin tai järjestöihin?

-Oletko joskus kirjoittanut Amnestyn vetoomuksen puolueettoman tutkinnan ja oikeudenkäynnin saamiseksi ulkomailla vangitulle? Tiesitkö, että suomalaisilla lastensuojeluperheillä ei ole oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin? Kirjoittaisitko vetoomuksen myös heidän puolestaan?

– Tunnetko Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle lastensuojeluasioissa antamat tuomiot?

- Tunnetko YK:n lapsen oikeuksien komitean määräaikaisraporttien sisällön? Entä Oikeusasiamiehen ja Valtiontalouden tarkastusviraston raportit?

– Mihin toimiin olet ryhtynyt vaikuttaaksesi lastensuojelun laatuun? Mitä aiot tehdä, jotta lastensuojeluun saataisiin riippumaton tutkimus , valvonta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti?

Kunnilta on viety suurin osa vallasta ja se on siirretty maakunnille. Niissä valtaa tulee käyttämään ennen muuta keskusta sopivasti vedettyjen vaalipiirien rajojen seurauksena, kirjoittaa Erkka Railo Talouselämässä.

Teatterimies Juha Hurme on tehnyt hyvät ohjeet äänestäjille: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/03/29/juha-hurme-ohjeita-aanestajalle samoin blogisti Jussi Korhonen: https://seura.fi/isanpikajuna/2017/03/29/et-kai-vain-ajatellut-aanestaa-henkiloa/?shared=7666-58fe3a0c-999

Lokakuun Liikkeen jäsenistä ja tukijoista näissä vaaleissa ovat mukana Henri Autero Nokialta, Inga Petäjäniemi Etelä- Pohjanmaalta, Anne Soimajärvi Kangasalalta, Johanna Törmänen Orimattilasta ja Elena Uusitalo Kihniöstä.

TARKASTA TAUSTAT

Lastensuojelun johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väärin toimivasta johtajasta ei tule käytännössä koskaan irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti.

Googlaa ehdokkaasi mahdolliset lastensuojelukytkökset kirjoittamalla hakukenttään ehdokkaan nimen yhteyteen tunnetuimmat lastensuojelun ja sijaishuollon järjestöt ja yritykset ja sosiaalialan ammattinimikkeet.
Räikeimmistä väärinkäytöksistä löytyy tietoa Lokakuun Liikkeestä, lasten ja vanhempien blogeista ja asiakkaiden keskustelupalstoilta. Mikko Niskasaaren peloton blogi on jo vuosia käsitellyt viranomaisrikollisuutta ja Vanhemmat.comista voi löytää tietoja sijaishuollon seksuaalirikollisista. Älä anna lastensuojelun mielivallan kertautua omassa tiedonhankinnassasi.

TEE KRIITTISIÄ HAVAINTOJA

Valpastu jos ehdokkaasi käyttää lastensuojelun tai psykiatrian orwellilaista psykokieltä esim. ilmaisuja sosiaaliperimä, ylisukupolvisesti periytyvä huono- osaisuus, riskivanhempi, riskilapsi, riskiperhe, hukassa oleva vanhemmuus, lapsen etu, varhainen puuttuminen, naksaus, viranomaisvastaisuus, strukturoitu/kelluva arki, turvaistaminen, lastensuojelun moninäkökulmainen yhteistyö, traumojen vakauttaminen tai curling- vanhempi.

ÄLÄ USKO VALHEITA

Perheiden puolustaja ei toistele sijaishuollon valheellisia hokemia esim. Suomessa ei tehdä turhia huostaanottoja, huostaanotto on aina viimesijainen tukitoimi, perheitä autetaan aina ennen huostaanottoa tai ylisukupolvisesti periytyvien ongelmien / riskiperheiden / lasten mielenterveysongelmien/ hukassa olevien vanhempien määrä on lisääntynyt / lastensuojelussa ja psykiatrisessa sairaanhoidossa on toimiva valvonta ja valitusreitit tai lastensuojelu/ varhainen puuttuminen/ huostaanotto/ sijaishuollon/ lastensuojelun rahoituksen lisääminen/ moniammatillinen yhteistyö/perhetyö / avoin adoptio / pysyvä huostaanotto on lapsen etu tai
varhaisen puuttumisen/ lastensuojelun perhetyön/ sosiaalityöntekijöiden/ huoli puheeksi- koulutusten määrää lisäämällä vähennetään huostaanottoja.

HOIDA OMA TONTTISI JA VAIKUTA

Lastensuojelun vakavat ja vuodesta toiseen jatkuvat oikeusturvaongelmat koskettavat jo satoja tuhansia suomalaisia.

Silti lastensuojelusta puuttuvat edelleen riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot, oikeussuojakeinot perheille, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä ja kriittinen journalismi valtamedioissa.

Apua, tukea, oikeutta tai riippumatonta tutkimustietoa etsivä ei löydä etsimäänsä sosiaaliasiamieheltä, lapsiasiavaltuutetulta tai perinteisiltä lastensuojelujärjestöiltä, jotka ovat mukana lastensuojelubisneksessä.

Mikään ei kuitenkaan estä hankkimasta tietoa ja tukea itsenäisesti ja äänestämästä poliitikkoa, joka on sitoutunut työskentelemään lastensuojelun epäkohtien poistamiseksi.

- Tue kansanliikkeitä , puolueita, poliitikkoja ja aktivisteja, jotka uskaltavat raportoida väärinkäytöksistä ja työskennellä epäkohtien korjaamiseksi.

- Ota yhteyttä toisiin asiakkaisiin ja selvitä kuinka paljon ja millaisia ongelmia lastensuojelun yksiköissä on ja kuinka kauan niitä on ollut.

- Perusta facebook- ryhmiä, kerro kohtelustasi/ näkemästäsi ja vaihda, kerää ja taltioi kokemuksia.

- Ota valokuvia ja kopioita virheellisistä asiakirjoista ja litteroi äänitteet asiattomista palavereista.

- Raportoi vakavista väärinkäytöksistä potilas- ja omaisjärjestöille, kansanedustajille, valveutuneille tutkijoille ja toimittajille, Aluehallintovirastolle, Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja ulkomaisille ihmisoikeustoimijoille esim. NKMR:lle ja Euroopan kidutuksen vastaiselle komitealle (Committee for the Prevention of Torture).

- Huolehdi omasta tontistasi ja boikotoi yrityksiä, yhdistyksiä , yksityishenkilöitä ja kampanjoita jotka pyrkivät kaventamaan kansalaisten jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa ja sananvapautta esim. varhaisen puuttumisen tai asiantuntijavallan kasvattamisen nimissä. Kyseenalaista ja ilmaise suoraan, ettei epäeettisellä toiminnalla ole hyväksyntääsi.

- Aja asiantuntijavaltaa ja lapsibisnestä lobbaavat toimijat ja hankkeet pois kotisi ja perheesi piiristä, opiskelu- ja työpaikaltasi, harrastus- ja yhdistystoiminnastasi, hengellisistä yhteisöistäsi, lukemistasi lehdistä, asioimistasi liikkeistä, puolueestasi, ammattijärjestöstäsi ja asuinalueeltasi.

- Ilmaise, että peruutat lehtitilauksen, eroat yhdistyksestä, järjestöstä tai puolueesta ja kieltäydyt ostamasta jotain tuotetta tai äänestämästä tiettyä henkilöä juuri sijaishuoltobisneksen ja sen asiantuntijavallan lobbaustoiminnan takia.

- Anna kriittistä palautetta päättäjille niin kirjeitse kuin henkilökohtaisesti.

- Älä rahoita yhdistyksiä äläkä osta tuotteita järjestöiltä tai yrityksiltä jotka toimivat lapsibisneksessä ja pyrkivät kansalaisiin kohdistuvan kontrollin ja asiantuntijavallan lisäämiseen.
Lisää keinoja kyttäyskulttuurin vastustamiseen löydät: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nyt-kaikki-ilmiantamaan

Maailma muuttuu hitaasti mutta varmasti- yhdessä toisten kansalaisten kanssa toimien.
Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin

Lapset ja nuoret kokevat, etteivät tule autetuiksi

Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lasten ja nuorten puhelimen 2016 vuosiraportin mukaan apua hakeneet lapset ja nuoret kokevat, etteivät ole tulleet kohdatuiksi ja autetuiksi, vaikka ympärillä olisi useita ammattilaisia. Yhteydenottojen perusteella ammattilaisten saavutettavuudessa sekä kohtaamisten toteutuksessa ja laadussa on paljon parannettavaa. Monet jäävät ilman tarvitsemaansa tukea.

Myös häpeä sekä leimautumisen pelko vaikeuttavat nuorten avunhakemista. Nuoret pelkäsivät erityisesti sitä, että ammattilaiset tekisivät päätöksiä ilman heidän suostumustaan ja hyväksyntäänsä.

Eniten pelättiin lastenkotiin, mielisairaalaan tai poliklinikalle joutumista

Avun hakeminen saattoi estyä, koska nuori uskoi menettävänsä kontrollin omiin asioihinsa. Eniten pelättiin lastenkotiin, mielisairaalaan tai poliklinikalle joutumista.

Osalla oli kokemuksia myös leimaamisesta ja kokemusten vähättelystä. Nuoret kertoivat, että heitä oli kutsuttu huomionhakuisiksi, heidän toistuvia avunpyyntöjään oli rajattu tai heidän ongelmiaan oli vähätelty.

Nuoret kertoivat yhteydenotoissaan, miten ennalta sovitut ja ulkopuolisen kehotuksesta tulevat, niin sanotut pakotetut kohtaamiset ammattilaisten kanssa jännittivät ja ahdistivat. Tällaiset kohtaamiset pahensivat huonovointisen nuoren oloa entisestään.
Nuoret toivoivat vapaita ja paineettomia tapaamisia, jonne nuori voisi tulla silloin, kun hänelle itselle sopii. Nuoret kokivat myös hyväksi, mikäli he voisivat tarvittaessa esimerkiksi perua varatun aikansa ilman syytä ja seuraamuksia.

Kohtaamisissa ammattilaisten kanssa lapset ja nuoret toivoivat kiireettömyyttä, lämpöä, joustavuutta, empaattisuutta ja henkilökohtaiselta tuntuvaa tapaamista. Nuoret kertoivat kuitenkin kokeneensa monesti kiirettä, kireyttä, välinpitämättömyyttä, kyllästymistä ja väsymystä.

Palvelujen jäykät rakenteet vaarantavat nuorten mielenterveyttä

Nuorille suunnattujen palvelujen jäykät rakenteet vaarantavat monien nuorten mielenterveyttä. Yhteydenottojen perusteella muutostyö on keskitettävä sekä rakenteiden joustavuuteen että lapsia kohtaavien ammattilaisten koulutukseen.

Pahimmillaan saman nuoren ympärillä työskentelee monta työntekijää, mutta kenelläkään ei ole kokonaiskäsitystä nuoren elämäntilanteesta.
– Kokonaiskäsitys aukeaa vain rauhassa rakennetussa luottamussuhteessa. Lapsen näkökulmasta olennaista on, että on yksi ihminen, joka ottaa tilanteesta kokonaisvastuun, MLL:n auttavien puhelinten päällikkö Tatjana Pajamäki kertoo. Nuoret kaipaavat myös yksilöllisempiä kohtaamistapoja, mahdollisuutta vaikuttaa tapaamisaikoihin sekä tilaisuuksia purkaa huoliaan myös muilla keinoilla kuin puhumalla, esimerkiksi piirtämällä tai kirjoittamalla.

Samanlaisia vastauksia saatiin myös MLL:n 2011 kyselyssä, jossa nuoret kertoivat etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa. Joissakin tapauksissa ammattiavun syy oli jäänyt kokonaan epäselväksi. Lapset ja nuoret kertoivat, että he käyvät tapaamassa ammattilaista, mutta eivät tiedä siihen syytä tai eivät ymmärrä miten ammattilainen voisi heitä auttaa. Nuoresta oli esimerkiksi saatettu tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta nuori ja hänen perheensä ei tiennyt, mitä se tarkoittaa ja miksi ilmoitus oli tehty.

Lapsiystävällinen kohtaaminen ei ole manipulointia eikä urkintaa

Lastensuojelun logiikkaa, ongelmanratkaisua ja vastineita nuorten palautteeseen sopii ihmetellä.

Kun MLL:n 2011 kyselyssä lapset ja nuoret kertoivat, etteivät tule kuulluiksi tai kohdatuiksi MLL:n ratkaisu ongelmaan oli kuulemattomien ja kohtaamattomien ammattilaisten lisääminen eli moniammatillinen yhteistyö: ”Tilannetta kohentaisi myös moniammatillisten tiimien luominen, jolloin lastensuojelun työntekijät saisivat työnsä tueksi lapsi- ja nuorisopsykologista osaamista.”

Sama epäloogisuus jatkuu MLL:n ja lapsiasiavaltuutetun ammattilaisten työn tueksi työstämässä Lapsiystävällinen kohtaaminen- tarkastuslistassa, joka tulee entisestään lisäämään lasten ja nuorten kohtaamattomuuden kokemuksia ja epäluottamusta ammattiauttajiin. Tarkastuslista kertaa hyvän hallinnon periaatteista mm. neuvonnan, hyvän kielenkäytön, luottamuksensuojan ja palveluperiaatteen mutta unohtaa objektiviteetin, tarkoitussidonnaisuuden, yhdenvertaisuuden, suhteellisuuden ja lievimmän riittävän toimenpiteen periaatteen.

Listaa lukiessa tuntuu kuin ohjeiden tarkoitus ei olisi aidosti kohdata vaan esittää, suorittaa kohtaaminen, myydä asiakkaalle ja yleisölle kohtaamisen vaikutelma , kuulemisen ja vastavuoroisuuden illuusio. Lastensuojelussa kohtaamisestakin tulee tuotteistettua ja menetelmällistettyä puuttumista, vain yksi "puuttumisen" tekniikka. Kyseenalaista on myös urkintapyrkimys, joka naamioidaan henkilökohtaiseksi kiinnostukseksi lapseen. Tarvitseeko perhetyön ammattilaisen haastatella alle kouluikäisiä lapsia, jotta sosiaalityöntekijä saisi vahvistusta epäilyilleen lasten äidin masennuksesta?

Tarkastuslistaa voisikin korjata esim. seuraavasti:

1. Lapsen tai nuoren on usein vaikea kertoa huolistaan viranomaisille- ei siksi että lasta/nuorta vaivaa luottamuspula vaan siksi, että viranomaiset ovat osoittautuneet epäluotettaviksi.

2. Suurin yksittäinen syy luottamuspulaan on se, että nuoret tietävät, että lastensuojelussa heitä ei koske tietosuoja eikä vaitiolovelvollisuus.

3. Näennäisen rennon tunnelman luominen urkintaan käytettävillä korteilla ja muilla nk. lapsilähtöisillä välineillä on lapsen ja nuoren manipulointia.

4. Lapsia ja nuoria ei tule kehua ja mielistellä urkintatarkoituksessa: ”Osaat kertoa hienosti tapahtuman kulun…”

5. Lapsen houkuttelu kertomaan asioistaan ja tilanteestaan teeskentelemällä kiinnostusta kaikesta, mitä lapsi kertoo on lapsen pettämistä.

6. Ammattilaisen on syytä pidättäytyä vakavaksi oikeusturvaongelmaksi muodostuneesta lapsen tunteen tai kokemuksen "sanoittamisesta".

7. Älä valehtele lapselle ammatillisen auttamisen hyvistä tuloksista äläkä anna hänelle turhaa toivoa kotiinpääsystä, jos sellaista ei ole näköpiirissä.

8. Kohtaamiseksi naamioitu arviointi ja seulaus ei ole auttamista vaan luottamuksen häpäisyä ja petosta.

Ovatko varhainen puuttuminen ja moniammatillinen yhteistyö vakavia joukkoharhoja?

Lisäsivätkö sosiaalihuollon ilmoitusvelvollisuus ja ammattihenkilölaki asiakasturvallisuutta?

Sosiaalihuollolle mallia Delta-autosta:"rikkinäinen puhelin" pois asiakkaan ja huoltopalvelun väliltä

Yli tuhat sijaishuoltopaikan osoitetta löytyi seksuaalirikollisten tietokannasta Yhdysvalloissa

Komissio selvittämään ensikotien rikoksia ja olosuhteita

Miksi valtion kaltoinkohtelemat eivät saa korvauksia Suomessa?

Juha Kurvinen: Kupittaan tarkastus puutteellinen- ongelmia oli kaikilla osastoilla

Kela-kaaos olisi ratkaistavissa mutta sitä ei haluta

Mitä perhetyö on?

Perhetyön historia

Perhetyön työvälineopas

Kenen etua turvaa sosiaaliasiamies?

Perhetyö- miten valmistautua kohtaamaan perhetyöntekijä?

Kokemuksia perhetyöstä?

Mihin jäi lapsiköyhyyden ehkäisy ja lapsiin investointi?

Lastensuojelussa riittävän hyvä vanhempi = varakas vanhempi

Nuorten Ystävät ry perheiden oikeusturvaongelmien kehittäjänä

LSKL ja MLL haluavat maakunnallisia lapsiasiavaltuutettuja- miksi?

Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio siirretään Helsingin lastensuojelun avohuollon johdollisista tehtävistä

Äänestä perheiden puolustajaa- älä lapsibisneksen edunvalvojaa

MLL: Lapset eivät koe saavansa apua ammattiauttajilta