Psykoanalyysiin uskoville ADHD on hukassa olevaa vanhemmuutta

January 22, 2017, 7:05 am

≫ Next: Tajua mut! Huoliliputuksen huolestuttavia tuloksia

≪ Previous: Pullonpalautuksilla syrjäytymistä vastaan

Kela-korvattavan lasten kanssa työskentelevän psykologi ja psykoterapeutti Risto Lappeteläisen lausunnot ovat tyypillisiä esimerkkejä psykoanalyyttisesta traumaterapiavaikutteisesta lähestymistavasta neurologisiin ongelmiin.

Lappeteläisen mukaan monet vanhemmat, joilla on syyllisyyttä lapsen oireilun vuoksi, menevät neurologin luo, koska se vapauttaa vastuusta.

Hänen mukaansa neurologisella diagnoosilla vanhempia halutaan suojella pahalta mieleltä vaikka oireilussa on kyse siitä, että vanhemmuus on hukassa. Huomattavan suuri osa tarkkaavuushäiriöistä ja levottomuudesta onkin kotitaustaan ja kotona tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyvää eikä aivoperäistä, hän väittää- psykoanalyytikkojen tapaan ilman minkäänlaisia todisteita.

Syyllistäminen on psykoanalyysin suosituin työmenetelmä

Lappeteläinen lienee oikeassa siinä, että psykoterapiaan suuntautuneista terapeuteista, (joka Suomessa tarkoittaa psykoanalyysin harhaoppien omaksumista) vain viisi prosenttia, jos sitäkään näkee neurologiset häiriöt aivoperäisinä ja 95 prosenttia vanhempien vikana.

Lappeteläinen on oikeassa myös siinä, että virheellisiä diagnooseja tehdään. Psykoanalyysin hallitsemassa Suomessa tosin on todennäköisempää, että neurologisista häiriöistä kärsivä diagnosoidaan ja hoidetaan väärin psykiatrisena potilaana kuin toisinpäin.

Lappeteläinen puhuu asiaa aikuisten kiireen ja ulkokohtaisen läsnäolon haitallisuudesta mutta ei tunne lainkaan palvelujärjestelmän luokkatodellisuutta: Winnicottin neuvoa” tehkää niin kuin teistä tuntuu” voi noudattaa vain vauras asiantuntija, köyhän vanhemman se vie välittömästi vaikeuksiin.

Biologisen psykiatrian ja medikalisaation arvostelukin vaikuttaa vanhan psykoanalyysiuskonnon edunvalvonnalta. Vanhemman on vaikea arvioida kumpi on vaarallisempi; Freudin vai lääketeollisuuden juoksupoika. Molempien kehittelemiä usein keksittyjä ja kuviteltuja häiriöitä kun hoidetaan huostaanotoilla ja kemioilla, joiden vaikutuksista ei ole tutkimustietoa.

Lappeteläinen on väärässä siinä, että syyllisyys olisi tabu. Syyllisyys on päinvastoin oikein suoritetun asiakkuuden osoitin ja syyllistäminen suosituin psykiatrian ja sosiaalityön työmenetelmä, josta ei vapauduta edes ADHD-diagnoosilla.

Vanhempia syyllistetään ja tarkkaillaan herkeämättä ja itsereflektion ja psykokulttuurin ihanteiden mukaisesti he myös syyllistävät ja tarkkailevat itse itseään. Psykoterapia onkin neuroottista ripittäytymistä usein kuvitellusta syyllisyydestä, asumista pilvilinnassa, josta psykoanalyytikko perii vuokraa.

Ei vääriin tekoihin liittyvä ohimenevä ja sovitettava syyllisyys ole eikä ole enää pitkään aikaan ollut tabu, vääränlaiseen olemukseen liittyvä pysyvä häpeä on. Ammattiauttajat ovatkin osoittautuneet asiantuntijoiksi asiakkaiden häpäisemisessä; kroonistaessaan kuulemattomuudellaan, ongelma-orientaatiollaan ja elinikäisillä, pahimmillaan ylisukupolvisilla sosiaalirikosrekistereillään asiakkaiden toimeentulovaikeudet ja huonommuuden, riittämättömyyden ja arvottomuuden tunteet.

Sosiaalityöntekijä Raili Miettinen kuvaa auttamisprosessia osuvasti: Tavoitteena on löytää perheessä piileskelevä ongelma, jonka asiantuntijat voisivat sitten korjata puhumalla. Jos korjaamisoperaatio ei tuota tulosta, niin lapsi huostaan. Jos vanhemmat tai lapsi vastustavat asiantuntijoiden korjauspalveluja tai katsovat, ettei niistä ole heille hyötyä, heidät nimetään hoitovastaiseksi. Siis lapsi huostaan..Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. "

Lappeteläisen tapauksessa tosin tarkkailukaan ei ole kovin osaavaa. Katsominen ei näytä johtavan näkemiseen l. paikkansapitäviin havaintoihin. Valitettavaa on, että juuri Lappeteläinen on kiertänyt ympäri maata virittelemässä opettajien täydennyskoulutusta nimenomaan psyykkisesti oireilevan lapsen kohtaamiseen vanhempineen. Psykoanalyyttinen lähestymistapa koululaisten oireiluun on vaikeuttanut kodin ja koulun yhteistyötä ja lisännyt epäilyjä puutteellisesta vanhemmuudesta ja lastensuojeluilmoituksia.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykoterapeutit, psykiatrit, sosiaalityöntekijät ja lastenkotien ohjaajat ovat saaneet estää ja torpedoida niin autismikirjoa, suolisto-oireisten kuin päihdehäiriöisten käyvän hoidon ja asiallisen kohtelun jo vuosien ajan. Milloin Kela ja Valvira aikovat puuttua asiaan?

Akateemisesti koulutetut psykoterapeutit viljelevät epätieteellisiä käsityksiä

Kulttuurihistorioitsija Richard Websterin mukaan freudilaisuus on uskonlahko joka on onnistunut saamaan aikaan oman pankin jossa se lyö omaa valuuttaa jota kukaan muu ei voi osoittaa vääräksi (Roos, 2000, YKP).

Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Hälyyttävä osa haastatteluista uskoi psykoanalyysistä johdettuihin epätieteellisiin väittämiin esim. 96% siihen, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia ja 95% siihen, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.

Tutkija Petteri Pietikäisen mukaan "Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan. Psykiatrien (mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin. Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".
Lokakuun Liike on kirjoittanut psykoanalyysista aiemmin seuraavat jutut:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2

Syyttely ei auta perheitä

ADHD-liitto haluaa muistuttaa, että "adhd:tä esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa riippumatta kotioloista, vanhempien koulutuksen määrästä tai muista taustaolosuhteista. Käypä hoito -suosituksen mukaan adhd on sairaudeksi luokiteltu, etiologialtaan kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oirekuvan kehittymisessä perimän ja ympäristötekijöiden (biologiset ja psykososiaaliset tekijät) yhteisvaikutus on merkittävä. Adhd ei siis johdu vanhemmuuden puutteista, mutta haastaa vanhemmuutta usein jo lapsen varhaisista vaiheista alkaen. Oireyhtymän perinnöllisyydestä johtuen, vanhemmilla saattaa olla samaa problematiikkaa kuin lapsillaan. ADHD-liiton kokemuksen mukaan adhd ei Suomessa ole ylidiagnosoitu, kuten Lappeteläinen antaa ymmärtää, vaan enemmänkin liittoon tulee palautetta siitä, ettei hoidon ja tuen piiriin olla päästy. Diagnoosia ei Suomessa kevyin perustein aseteta".

Kasvatustieteen tohtori Erja Sandberg kommentoi Lappeteläisen väittämiä seuraavasti : ”Syyttelyllä on kyllä monia negatiivisia, kauaskantoisia seuraamuksia. Tutkimuksessani oli mukana yli 200 suomalaista perhettä, joissa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden pulmat ovat päivittäin läsnä. Osa heistä on kuullut vuosia, jopa vuosikymmeniä syyttelyä. Milloin henkilöä itse on painettu alas, milloin hänen vanhempiaan ja lähipiiriään oli moitettu kasvatuksesta tai henkilön oireista ja toimintatavasta. Syyttely on monesti tapahtunut ammattilaisten toimesta. Opettajat, psykologit, sosiaalityöntekijät jne. Ihmiset, jotka ovat olettaneet tietävänsä asiat asianomaisia paremmin. Mihin se on vienyt? Tutkimukseni perusteella voin vastata, kohti negatiivista kierrettä. Syyttäminen samaisten perheiden vanhempia kasvatuksesta ei lisää henkilön tai perheen voimavaroja."

Ongelma piilee auttajien asenteissa

ADHD- diagnoosista kieltäytynyt tunnehäiriöiseksi diagnosoidun erityisherkän lapsen äiti kirjoittaa:
"Vaikka perheissä tapahtuisikin traumatisoivia asioita, ei se oikeuta yhtäkään psykologia päästämään suustaan sellaista sammakkoa, että ongelma on kotona. Ongelma voi liittyä kotiin, mutta ongelma kotiin voi tulla ulkopuolelta, riippumatta siitä, miten paljon perheen vanhemmat yrittävät lapsiaan suojella. Riippumatta siitä, mitä valintoja perheessä tehdään. Riippumatta yhtään mistään, mitä perhe tekee.
Eikö psykologi ole koskaan kuullut sattumasta? Sattumalta voi tapahtua vaikka mitä. Joku läheinen voi vakavasti sairastua, joku voi kuolla, joku voi joutua kioskimatkalla puukotetuksi, ihan mitä vain. Monen perheen ongelma on surkea lastensuojelu. Monen ongelmana on päättymätön koulukiusaaminen. Tai se, ettei saa apua lapsen kouluvaikeuksiin, jotka johtuvat vaikkapa kehitysviiveestä.
Ei kukaan tilaa tällaisia sattumia tai ongelmia varta vasten. Mutta kun lapsi oirehtii, alkaa se ikiaikainen virsi, että "ongelma on kotona". Ja nyt sitten joku päätti, että aadeehoodeekin on "ongelma kotona".

Minusta se ongelma on tosi monen ammattilaisen päässä. Ongelma on kuulemisen puutteessa. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi asiassaan, mutta näin ei tapahdu vaan maistereiksi opiskelleet tietävät mukamas aina paremmin.
Minun mielestäni yksikään lapsi ei ole mikään alaviite lapsipsykologian kirjassa, lähde se ja se sivulla tämä ja tuo. Jokainen lapsi on kirja itsessään ja ellei sitä kirjaa halua lukea, pitäköön päänsä kiinni".

Älä palkkaa psykoanalyyttiseen lahkoon kuuluvaa

Neurologisesti oireilevalle lapselleen apua ja asiallista kohtelua odottavan vanhemman kannattaa sanoutua ja pysyä irti auttajina esiintyvistä paremmintietäjistä, joiden ammatti- tai menetelmänimikkeistä löytyy jokin seuraavista harhaanjohtavista eufemismeista; lastenpsykiatri, psykoanalyytikko, psykoterapeutti (VET), perheterapeutti, traumaterapeutti, psykodynaaminen lyhyt- ja psykoterapia, perheterapia, hahmoterapia ( gestalt) , kehoterapia, regressioterapia, traumaterapia, neuropsykoanalyysi ( Fred. M. Levin), kehityspsykopatologia, kiintymyssuhdeteoria(Bowlby), objektisuhdeteoria (Melanie Klein, Donald W. Winnicott), varhaisen vuorovaikutuksen teoria, leikkiterapia ( Klein), mentalisaatio, EMDR, vauvahavainnointi (Bick), care index (Crittenden), Rorchach, MIM (Marschak Interaction Method) tai lapsilähtöinen vuorovaikutuksen tukeminen.

Epäily hukassa olevasta vanhemmuudesta kääntyy lastensuojelussa ja lastenpsykiatriassa nopeasti fabrikoiduksi rikosepäilyksi. Tällöin kannattaa tehdä välittömästi itsestään rikosilmoitus ja tarkistaa ja korjata perheen asiakirjat: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi

Todennäköisyys näytön tuhoutumiseen ja virheellisiin tulkintoihin, jopa väärään tuomioon on suuri mikäli lasta pääsee haastattelemaan vaikkapa pikkukaupungin usein osaamaton lastenpsykiatri, perheneuvolapsykologi, sosiaalityöntekijä tai poliisi. Vanhempien kannattaakin vaatia haastattelut ja tutkimukset tehtäviksi aina isojen kaupunkien yksiköissä, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista ja kokemusta haastatteluista.

"Kun luen tuntematonta runoilijaa, en voi käyttää mitään ennalta opittua metodia. Jos tulkitsee Elliotia Keatsin avulla osuu harhaan. Todellinen mestari vastaa ainutlaatuisuuteen."
Martin Buber

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.tampere.fi/liitteet/k/68PRzLNwi/osmo_opas.pdf
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/allergiaohjelman-uhrit/hoitosuositusten-paivittelya-pseudotutkimuksen-varjolla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taman-paivan-fabrikoitua-vakivaltaa

↧

Tajua mut! Huoliliputuksen huolestuttavia tuloksia

January 21, 2017, 8:59 pm

≫ Next: Lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

≪ Previous: Psykoanalyysiin uskoville ADHD on hukassa olevaa vanhemmuutta

Huoliliputus ajettiin läpi väkisin perheitä kuulematta

"Tajua Mut! -nimi jo kirosana. Johto ei tajua". Kentän edustaja.

"Minä itse en suostuisi, jos oma lapsi. En tiedä, onko tietojärjestelmä turvallinen. Lapsen henkilötietoja roikkuisi jossain kaksi vuotta". Kentän edustaja

"Viestinnässä jotain, joka nostaa karvat pystyyn". Kentän edustaja. (Tajua mut, 2015, 17-21)

Lasten ja nuorten osallisuuden ja oikeusturvan toteutumista palvelujärjestelmässä voisi tutkia ja parantaa esim. lapsia ja vanhempia kuulemalla, isoilla satunnaisotannoilla tehdyillä asiakaskyselyillä, rekisteritietoja yhdistelemällä, lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnilla ja lasten oikeuksien seurannalla. Mitään näistä ei kuitenkaan tehty lastensuojelun kriisiyttäneiden lastensuojelulain ja perhehoitolain muutosten yhteydessä, joita lastensuojelujärjestöt mm. Pelastakaa Lapset ry olivat innokkaasti lobbaamassa, eikä edes järjestöjen omissa toiminnoissa. Sen sijaan lasten ja nuorten osallisuuden ongelmia päätettiin alkaa hoitaa syrjäytymispuheella ja Tajua mut- huoliliputuksella.

Tajua- mut huoliliputus ennakoivana lastensuojeluilmoituksena

Hollannista tuotettu Tajua Mut! -toimintamalli ja -tietojärjestelmä otettiin käyttöön mm. Pelastakaa Lapset ry:n kehitystyön pohjalta tavaksi ilmaista varhainen huoli ( Sitra 83, 2014,16) ja tiivistää viranomaisyhteistyötä nuorten syrjäytymistä estämään pyrkivässä ennakollisessa lastensuojelussa ja varhaisessa puuttumisessa. Malliin on koulutettu mm. poliisin, lastensuojelun, perheneuvolan, perhetyön, oppilashuollon ja suun terveydenhuollon työntekijöitä. Pelastakaa Lapset ry:n tarjoama Suunta-palvelu on osa Tajua Mut! -toimintamallia.

Tajua mut! perustuu varhaisen puuttumisen ideologiaan tarkoituksena löytää hiljaiset signaalit. Kun kaksi aikuista (esimerkiksi opettaja ja joku toinen työntekijä) on ilmaissut huolensa ja huoliliputtanut samasta nuoresta yhteiseen tietojärjestelmään, käynnistetään keskustelut nuoren auttamiseksi. Liputukseen riittää, että työntekijälle tulee tunne, että nuorella ei ole kaikki kohdallaan. Keravalla otettiin muista kaupungeista poiketen käyttöön yhden lipun periaate, jossa nuoret kontaktoidaan jo yhdestä liputuksesta. Huoliliputuksen jälkeen peliin puuttuu salapoliisimaiselta kuulostava organisaatio nimeltään "etsivä nuorisotyö", jonka tarkoitus on ohjata nuori viranomaispalveluihin. Se ottaa yhteyttä nuoren vanhempiin ja kysyy lupaa puuttua nuoren asioihin kertomatta kuitenkaan huolen syytä(Sitra 97, 2015, 56 ).
Hankkeessa ihmetyttää miksi lapsista ja nuorista haluttiin lisää huolimerkintöjä vaikka ” valtaosa työntekijöistä ei omien vastaustensa mukaan ollut vielä työssään kohdannut liputtamista kaipaavia nuoria” ( Sitra 97, 2015, 46).

Hankesuunnitelmassa liputuksesta puhuttiin nimikkeellä "Viranomaisten yhteistyö nuoren tukena – toimintamallin suunnittelu ja käyttöönotto". Rahoitussuunnitelmassa asiaan viitattiin nimikkeellä "Nuorten palvelujen signaalijärjestelmän pilotointi Mikkelissä". Puhekielessä puhuttiin tyyliin "Liputus-hanke, signaalijärjestelmä". Poliitikko käytti työtavasta nimeä "siepparitoiminta". Seinäjoella taas puhuttiin lastensuojelun orwellilaisella uusiokielellä "välittämisen koodista".
Mikkelissä Sitra on tukenut hanketta 0,5 miljoonalla. Espoossa huoliliputuksen budjetti oli 1,5 miljoonaa; mukana olivat Helsingin Diakonissalaitos ja Vamos-projekti. Seinäjoen välittämiskoodimallin rahoittajana on Tekes. Toimintamallin suunnitteluun ei huolittu mukaan mallin kohderyhmää eli nuoria.

Liputus kuntouttavaan työtoimintaan vai laitokseen?

Tunnettu lastensuojeluun perehtynyt juristi Leeni Ikonen arvioi taannoin hanketta näin:

"Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi ”hälytykseen” (HS 11.9.).
Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000-luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei sen sijaan tukea lapsille".

Myös tutkimusprofessori Tom Arnkil esitti huolensa toimintamallista;" Lupaavalta kuulostava periaate merkitsee ikävää rohkaisua salailuun. Kysyin taannoin järjestelmän hollantilaisilta laatijoilta, miksi he kannustavat toimimaan selän takana sen sijaan, että tukisivat avointa vuoropuhelua kasvokkain. Kerroin suomalaisesta menettelytavasta, joka auttaa opettajia ja muita ammattilaisia ottamaan huolensa puheeksi niiden kanssa, joita huoli koskee, syyllistämättä ja loukkaamatta, yhteistyöhön kutsuen. Tämä lähestymistapa tähtää paitsi syrjäytymisen ehkäisemiseen, myös palvelukulttuurin muutokseen. Tarvitaan lisää kuuntelemista ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Hollantilainen järjestelmä vapauttaa huolen kantajan kohtaamistilanteista ja kannustaa piilotteluun. En haluaisi olla oppilaan vanhempi, joka joutuu arvailemaan, onko hänen lapsestaan liputettu".

Nuorten tarpeenmukaiset palvelut, kokonaisvastuu ja tulosten seuranta jäivät puuttumaan- Aiotaanko huoliliputuksen virheistä oppia?

Sitran selvityksissä on paljastunut, että Tajua- mut toimintamallin käyttöönottomotivaatiota ovat vähentäneet kyseenalainen lisäarvo ja puutteet tavassa, jolla hanketta on johdettu ja myyty. Liputus ei johtanut aina palvelujen saamiseen sillä nuorten tarpeiden mukaisia palveluja ei ollut olemassa( Sitra 110, 2016, 20), nuorten opiskelu- ja työllistämispalvelut perustuivat pakkoon eivätkä johtaneet nuorten toivomiin tuloksiin, muutoksen tuomaa hyötyä ei tunnettu, hanke kohdistui opettajien (ja muidenkin ammattiryhmien) mielestä epäolennaisiin seikkoihin ja kehittämiskeinot eivät näyttäneet tukevan tavoitteisiin pääsyä (nuorten ongelmien ratkeamista) ( Sitra 97, 2015, 25).

Keskeisin Tajua Mut! -toimintamallin heikkous Espoossa oli haastattelujen perusteella se, että liputuksen uskottiin merkitsevän tuplakoneistoa. Toiseksi kritisoitiin sitä, että "malli ei tuo kouluille, lapsille eikä perheiden tuentarpeeseen lisäarvoa. Ja jos se jotain tuo, se ei ole vaadittavan lisävaivan arvoista". Toimintamallin muita puutteita olivat mallin hitaus, epäselvä ohjeistus, epätasa-arvoisuus, mahdolliset tietoturvariskit, asiakkuuden vaarantuminen, yhteensopivuus erilaisten ammattien työn kanssa, lisääntyvä työmäärä sekä liputuslupaan liittyvät hankaluudet (Sitra 97, 2015, 20-21).Muutos tuli ylhäältä ja pyytämättä. Hankkeen pilotointivaihe keskeytettiin nopeasti ja liputus määrättiin kaikille pakolliseksi toimintamalliksi ( Sitra 97, 2015, 4, 18).

Keravalla ongelmallisiksi koettiin tarpeenmukaisten palveluiden puuttumisen lisäksi paisuvien yhteistyöverkostojen koordinointi, tapaamisten sopiminen, vaikeudet rakentaa toimivia luottamus- ja yhteistyösuhteita nuoriin, vanhempien syrjäyttäminen, puuttuva tieto nuorten persoonallisuudesta ja toimintatavoista, nuorten vaikeudet tulla kuulluiksi omassa asiassaan ja palvelujen viranomaislähtöisyys ja pakkoluonne.

Huoliliputus toisti lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön ongelmia

"Joidenkin nuorten mielestä nuorten kuntouttavassa toiminnassa on liikaa pelkkää passivoivaa ”hengailua” (Aaltonen & Berg 2015, 120).

"Miksi näin kävi? Mietin... Tuotetta ei ole lokalisoitu. Tuotteessa vikaa. Ja myynti epäonnistui."

”Vaikka tiedettäis se ongelma, ja et se ongelman ydin on siellä. Jos ei siihen ole sitä paikkaa, mihin nuori ohjataan, se on haaste. Et sit ei auta, vaik olis tehty kol mekin lippua. Mutta ei päästä hoitamaa sitä ongelman ydintä.”

”Liian paljon järjestelmässä on sitä, että asiantuntijat ovat kerinneet keskustella sen nuoren asiat jo etukäteen ja päättää toimintamallit. Ja sitten, kun se nuori tulee paikalle, niin sille ladellaan kaikki valmiina.” ( Sitra 83, 2014, 54)

Sitran selvityksistä paljastuu, että toimintamalli toisti lastensuojelun ja sen moniammatillisen yhteistyön ongelmia:
Nuoriin ei tutustuttu, nuoria ei otettu mukaan kehittelyyn, heitä ei kuultu eikä heillä ollut vaikutusvaltaa itseään koskeviin suunnitelmiin, osallistumismahdollisuudet eivät olleet aitoja, toimintamallin henki oli negatiivinen, pakottava tai syyllistävä, vastuut jäivät epäselviksi, toimintamallin pilotointi oli liian lyhyt ja malli otettiin valmiina käyttöön vaihtoehtoja pohtimatta, toimijoiden esim. etsivän nuorisotyön toiminnansisältöä ei tunnettu, hyödyt ja onnistumistarinat eivät olleet havainnoitavissa ja ulkopäin tulevat pakot eivät lisänneet nuorten toimijuutta.

Yksi pääongelmista oli se, ettei nuorten tarpeenmukaisia palveluja ylipäätään ole olemassa. Nuoret eivät saaneet aina riittävästi apua, vaikka avuntarve olisi tunnistettu ja tiedostettu ajoissa. Nuorille ei kaikissa tilanteissa löytynyt tarvetta vastaavia, ennaltaehkäiseviä palveluita.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä keskityttiin vahvasti koulutus- ja työllistymispalveluihin. Vaikeimmin työllistyvät nuoret tarvitsevat kuitenkin ensisijaisesti niin sanottuja sosiaalisen vahvistamisen palveluja, jotka motivoivat sekä tukevat arjenhallintaa ja voimavarojen lisäämistä. Vanhemmat olivat huolissaan koulutus- ja työllistämistoimenpiteistä, jotka perustuvat pakkoon. Ne lisäävät heidän tulkintansa mukaan nuorten huonojen kokemusten kierrettä tai vaikeuttavat oman alan löytämistä. Pahimmillaan ne voivat vahvistaa nuoren epäonnistumisen tunnetta ja kokemusta omasta kyvyttömyydestä ( Sitra 110, 2016, 20).

Nuoret ja nuorten vanhemmat syrjäytettiin viranomaisyhteistyöstä

”Nuori nyökkäilee ja raapustaa nimensä alle. Mut sit, ku se häviää, niin se on roskiksessa se lappu, ja suunnitelmat on samantien unohdettu, ne ei toteudu. Tokihan se tilastoja kaunistaa. Että on nuori saatu tietylle kurssille tai tehty tällanen suunnitelma, et joo parantaahan se tilastoja ja byrokariaa, mut ei sitä nuorta. Sit taas tulee semmonen kokemus, et ei tästä ollu mulle mitään hyötyä, jonninjoutavia suunnitelmia, ei mun asiat etene. Kukaan ei mua oikeesti kuunnellu tai ottanu tosissaan.” Asiakastyöntekijä

”Vaikka nää on aikuisia ihmisiä, niin ymmärrettäis se nuori, ei yksikkönä, vaan se perhe ja se yhteisö, mihin se kuuluu.” Asiakastyöntekijä

Keravalla vanhemmat kertoivat haastatteluissa kokemuksiaan palveluista, joissa heihin ei oltu yhteydessä pyynnöstä ja nuoren suostumuksesta huolimatta. Heidät oli jätetty ilman tietoa ja mahdollisuutta huolehtia asioiden etenemistä sekä osallistua päätöksentekoon. Vanhempien puheissa nousi esiin voimakas huoli nuorten pärjäämisestä silloin, kun kukaan ei hallitse kokonaisuutta. Jos nuorta ei tunneta tarpeeksi, asiat eivät hoidu.

Puurosen (2014) mukaan etsivää nuorisotyötä ohjaa asiakasprosessin malli, jossa nuoren tilannetta käsitellään
työntekijäkeskeisesti viranomaisverkostoissa. Asiakasprosessissa nuoren vanhempien tukemisen ei ole määritelty kuuluvan etsivään nuorisotyöhön eikä siihen ole osoitettu resursseja. (Puuronen 2014, 80.) Nuoren erityistarpeiden huomioiminen ja yksilöllinen palvelukokonaisuus eivät kuitenkaan toteudu ilman nuoren tuntemista( Sitra 110, 2016, 23- 24).

Tietoa siitä, mihin liputtaminen johtaa ei kerätty

"..Työkenttää olis aika paljon tällä konkreettisen auttamisen puolella. Nyt se on hyvin vahvasti ollut yksittäisen sosiaali- tai nuorisotyöntekijän työsarkaa..Se ei oo läpinäkyvä mihinkään. Sosiaalisella puolella, kun kattoo näitä tietojärjestelmiäkin, niin eihän siellä seurata tuloksia – nyt mä puhun tosi rumasti ja kärjistetysti – ei siellä seurata niitä ollenkaan, jos mä sanon näin tosi rumasti". ( Sitra 97, 2015, 57, ohjausryhmän haastattelu)

"Mitä ei vielä ole tutkittu tässä vaiheessa, mutta mitä pitäis tutkia jatkossa, on se, että mihin toimenpiteisiin nämä liputukset johtavat..voitasko me jollain tutkimusmenetelmällä saada, että onko tää porukka lähtenyt oikeelle raiteelle?" (Sitra 97, 2015, 59)

Jostakin syystä toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsevat näitä huolestuttavia tuloksia seuraavasti: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Mikkeli ja Espoo ovat vakinaistaneet toimintamallin osaksi lasten ja nuorten kanssa tehtävää työtä.

↧

Lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

January 24, 2017, 10:10 pm

≫ Next: Helsinki huolissaan viranomaistensa ammattitaidosta tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden vihjata virkarikoksista

≪ Previous: Tajua mut! Huoliliputuksen huolestuttavia tuloksia

Lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

Lastensuojelun johtamisen ongelmat on nostettu esiin monissa tutkimuksissa ja puheenvuoroissa. Ratkaisuksi on tarjottu avoimuutta, uusia johtamisoppeja, lastensuojelun lisäresursointia, -koulutusta ja -perehdyttämistä.

Lastensuojelun johdon muodostavat vanhemmat työntekijät eivät usein tunne lastensuojelun lainsäädäntöä ja saavat harjoittaa virheellistä toimintaansa vuosikaudet kenenkään puuttumatta.

Sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Niina Nurmelan mielestä "sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Nurmelan mukaan on paljon hyviä ja valveutuneita sosiaalityöntekijöitä, jotka tuntevat lait ja haluavat ylläpitää korkeaa ammattietiikkaa.
– Sitten on kuitenkin myös niitä, jotka ovat vuosikausia tehneet lastensuojelutyötä samalla, virheellisellä tavalla".

Ongelma muodostuu kun vanhat ammattitaidottomat johtajat alkavat indoktrinoida nuoria osaavia työntekijöitä yksikkönsä tuhoavaan toimintakulttuuriin ja virheellisiin johtamiskäytäntöihin. Mielipidejohtaminen jyrää potentiaalin tiedolla johtamisen.

Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen sanovat, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppujen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.

Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.

Terveydenhuollossa työntekijöillä on väärinkäytöksistään vastuu- ja korvausvelvoitteet ja potilaslakia toistuvasti rikkova johtaja on mahdollista irtisanoa.
Lastensuojelussa virkailijoilla on kuntaliitosten myötä pahimmillaan vuosien irtisanomissuoja eikä heidän toimiaan valvo käytännössä kukaan. Lastensuojeluvirkailijoille ansiotta lankeavaan good will:iin ja vastuu- ja valvontavapauteen tottunut ammattitaidoton johtaja, joka uskoo olevansa "hyvien puolella" ei välttämättä itse ymmärrä toimivansa väärin ja ottaa ojentamisen henkilökohtaisena loukkauksena, joka pitää kostaa.

Hallinto-oikeus Talentia -jäsenineen on totuttanut sosiaalityön johdon ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Edes jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyvää, kuntalaisille vakavan riskin muodostavaa johtajaa ei saada irtisanottua millään.

Kentällä on hyvin tiedossa, että asiakkaiden kärsimät oikeusturvaloukkaukset ja mielivaltaiset prosessit eivät ole mitään yksittäisiä sosiaalityöntekijän epäonnistumisia vaan niitä tuottavat jatkuvalla syötöllä tietyt sosiaalityön yksiköt. Juuri puuttuvien jääviyssääntöjen ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden takia ”epäonnistumista” on lupa jatkaa koko virkaura monessa eri roolissa: kunnallisena virkamiehenä, lastensuojelun edunvalvojana, asiantuntijana, ammattiyhdistysaktiivina, järjestötyöntekijänä tai yksityisen sijaishuollon kouluttajana tai yrittäjänä.

Kuntalaiset voivat vain seurata voimattomina sivusta kun vakaviin oikeusturvaloukkauksiin jatkuvasti syyllistyvä ammattitaidoton työntekijä siirtyy johtavaksi sosiaalityöntekijäksi, sosiaaliasiamieheksi, hallinto- oikeuden asiantuntijajäseneksi, perheneuvolan tai perhetukikeskuksen johtajaksi, ja lopulta perusturva- ja sosiaalijohtajaksi.

Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.

Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.

Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.

Väärinkäytöksistä raportoivien asiakkaiden ja työntekijöiden vaientaminen ja puheet omiin muroihin pissimisestä eivät ole toimivia keinoja lastensuojelun johtamisongelmien ratkaisemiseksi tai alan maineen puhdistamiseksi, irtisanomiset, valvonta ja työntekijöiden vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ovat.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuoltolain-henkilokunnan-ilmoitusvelvollisuuden-esteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-syyttaa-alaansa-laittomuuksista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-vakivalta-viiltavassa-julmuudessaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.jylynlaitonhuostaanotto.com/blogi/tampereen-kaupunki-jatkaa-laittomuuksien-tiella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste

↧

Helsinki huolissaan viranomaistensa ammattitaidosta tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden vihjata virkarikoksista

January 28, 2017, 8:41 am

≫ Next: Mitä on etsivä nuorisotyö?

≪ Previous: Lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla

Helsinki on avaamassa uuden vihjepalvelun, jonne kuka vain voi nimettömästi vihjata mahdollisesta korruptiosta ja muista virkarikoksista. Palvelua on valmisteltu viime syksystä lähtien.

Palvelu tulee mielenkiintoiseen saumaan, kun julkisuuteen annettiin tieto Helsingin opetusviraston turvallisuuspäällikkö Hannu Suoniemeä epäiltävän todennäköisin syin törkeästä petoksesta ja törkeästä virka-aseman väärinkäytöstä ja hänet vangitun. Kyseessä on miljoonia euroja käsittelevä korruptiosyyte koskien koulujen tietotekniikan hankintoja. Suoniemen lisäksi myös on vangittu kaksi muuta miestä epäiltynä rikoskumppanuudesta, jotka poliisin mukaan eivät ole opetusviraston palveluksessa.

Helsingin kunta ei itse havainnut Suoniemen toimintaa, vaan poliisi vihjasi epäilystään kunnalle tuoden esille, että tiettyihin opetusviraston hankintoihin liittyi epäselvyyksiä. Helsingillä ei sisäisestä tutkinastaan huolimatta ole vieläkään tarkempaa käsitystä siitä, mitä poliisin kuvaama korruptio käytännössä tarkoittaa.

Helsingissä opetustoimesta vastaava apulaiskaupunginjohtaja Ritva Viljanen ei myöskään tiedä tapauksen yksityiskohtia.

Virheestä oppineina nyt hämmästelevät ja sadattelevat turvallisuupäällikön onnistumista rikollisessa toiminnassa jo vuosien ajan kenenkään sitä huomaamatta mm. Helsingin vs. kaupunginlakimies Harry Åhlgren sekä Helsingissä opetuslautakuntaa vetävä vihreiden Minerva Krohn.

Krohn kertoi Ylelle, että toimintatavat perataan nyt niin, ettei ilmennyt korruptio ole enää opetusvirastossa mahdollista. Hän uskoo, että toimintakäytäntöjen miettiminen voi laajeta koko kaupungin tasolle. Krohn tahtoi muistuttaa, että rikos on tekijän vastuulla, virastot ja poliitikot eivät voi muuta kuin hioa prosesseja.

Helsingin kunnan Hyvä Veli -järjestelmästä on ollut havaintoja ja viitteitä siellä täällä, kunnan viranomaisten ammattitaitoa kyseenalaistetaan monessa kohtaa ja erityisesti Helsingin lastensuojelun toiminnasta esitetään vakaviakin syytöksiä mm. johtuen pienen Eerikan kuolemasta, sukulaisuussuhteiden kohdalla vääristä toimitakäytönnäistä sekä myös valheellisista lausunnoista vanhemmista muille viranomaisille tarkoituksena toteuttaa vieraannuttamista lastensuojelun toimintaa kritisoineelle vanhemmalle kostona. Epäilystä on syntynyt siitä toimivatko viranomaiset todella lakiemme mukaan ja tahtovatko he edes tuntea lakia, kun sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio ilmaisi näkemyksenään joulukuussa 2015 erään asiakkaan asioita hoitaessaan, ettei hänen tarvitse tuntea asemassaan mm. sosiaalihuoltolakia. Lokakuun Liikkeelle Helsingin lastensuojelun toiminnasta on kirjoittanut Miero blogissaan.

Lokakuun Liike on tuonut esille, millainen bisnes on Suomen laajuinen lastensuojelun lapsibisnes, jota ylläpitävät viranomaiset. Myös helsingissä lasten asioista on tullut viranomaiskoneiston ontumiskohtien vuoksi bisnes, jolla tienaavat viranomaiset pompotellen lapsiperheitä miten saattuu koneistonsa sisällä ilman moniammatillisen yhteistyön jouhevaa ja oikaudenmukaisen toiminnan käytäntöä. Tähän kokonaisuuteen kytkeytyvät kaikki valtiomme viranomaislaitokset sekä lapsilla rahastavat useat lastensuojelullisiksi itseään kutsuvat järjestöt.

Onko vihjepalvelusta mitään hyötyä katkaisemaan lasten hyväksikäyttöä ja lastensuojeluviranomaisten virkarikoksia, sitä ei usko Lokakuun Liike. Mahdollisesti vihjepalvelun avulla koetetaan estää jatkossa Helsingin kunnan suuret miljoonaluokan kasvojen menetykset, kun sisäinen valvonta ei ole toteutunut tarvittavalla tavalla itsenäisesti tällaisessa Suoniemen toimntaa koskevassa asiassa.

Virkarikosten katkaisemiseen valmistellun vihjepalvelun suunnittelua on johtanut johtava kaupunginasiamies Päivi Kuusjärvi viime syksystä saakka. Tarkoituksena oli luoda mahdollisimman yksinkertainen palvelu, joten Lokakuun Liike odottaakin sen olevan yksinkertaisuudessaan sisällöllisesti monia toiminnallisia ontumiskohtia myös sisältävä.

Helsinki on saanut vuosittain yhdestä kahteen vihjettä väärinkäytöksistä. Jos vihjeitä tulisi säännöllisemmin, olisi niiden läpikäyminenkin systemaattisempaa, Kuusjärvi on arvioinut.
– Emme tiedä onko kyse yhdestä vai viidestä tuhannesta vihjeestä. Jos palvelu tulee olemaan avoin kaikille, kuten on suunniteltu, vihjeiden määrä voi hyvinkin lisääntyä.

Vihjekanava otetaan käyttöön vuonna 2017 pilottikokeilun muodossa. Kuusjärvi näkee tärkeänä sen, että Helsingin kokoisessa kaupungissa on toimiva vihjejärjestelmä, sillä kaupunki on Suomen suurin työnantaja ja sen palkkalistoilla on noin 40 000 työntekijää.

Lokakuun Liike tahtoo osoittaa huolensa siitä onko vihjepalvelu kuitenkaan kenenkään edun mukainen, vaikka vihjeen voisi antaa nimettömänä. Palvelun ylläpitäjä ei kerro kuitenkaan mikä taho tutkii mahdolliset virkarikokset ja onko tutkintakaan objektiivinen tahi asiaa tutkiva taho pätevä tutkimaan kyseisiä asioita. Eihän Helsingin kunta ole kyennyt havaitsemaan Suoniemenkään kohdalla törkeää petosta, josta poliisi heille vihjasi ja jonka vuoksi poliisi todennäköisin syin Suoniemen myös vangitsi. Paljonko maksaa tällainen palvelu, jos se ei tutki tai kykene tunnistanmaan ja / tai tunnustamaan virkarikosasiota. Palvelu voi olla myös luotu vain, jotta kunta tietää mikä pitää piillottaa vielä syvemmälle, jotta kyseinen asia ei paljastuisi.

Jos esimerkiksi ilmoitetaan virkarikoksesta, jonka on totetutanut lastensuojelun viranomainen, tutkiiko sen lastensuojelu sisäisesti? Jos näin on, on palvelu hyödytön lastensuojelun sisäisen Hyvä veli - järjestelmän vuoksi. Eihän Helsinhin lastensuojelun avohuoltoa johtava sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio "tunnistanut" ja / tai tunnistanut pienen Eerikan kuoltua lastensuojelun avohuollon asiakkaana alaistensa useita virheitä, jotka Valvira tunnisti ja joista Helsingin käräjäoikeus tuomitsi lastensuojelun työntekijät kesällä 2015. Lastensuojelu ei tunnista ja tunnusta virheitään ennen kuin tuomari on tuominnut, jos silloinkaan, ja tämä selvisi mm. Eerikaa koskeneessa oikeudenkäynnissä.

Lokakuun Liike tahtoo muistuttaa, että virka-aseman hyväksikäyttöä on myös olla tekevinään työtä lakiemme mukaan ja tavalla joka saa näyttämään toiminnan viranomaisen asemalle sopivaksi, vaikka toiminta tätä ei olisi, kun viranomainen kuitenkin ottaa palkan kunnalta työstään. Huijaamalla palkan ansaitseminen ei ole oikein veronmaksajia kohtaan. Virka-asema velvoittaa tekemään palkan eteen aseman velvoittamalla tavalla työtä tuloksellisesti oman aseman ammattieettinen merkitys ymmärtäen.

Lokakuun Liike ihmettelee Helsingin kunnan kyvyttömyyttä selvittää Suoniemen toimintaa saatuaan vihjeen poliisilta koskien korruptio syytettä, joka johti poliisilta kuitenkin todennäköisin syin vangitsemiseen.

Lokakuun Liike suosittelee kaikki lastensuojelun asiakkaita tutustumaan tarkkaan Suomen lakiin ja tekemään lastensa vastuusosiaalivirkailijoista vihjeen, kun tämä rikkoo lakia työssään. Vaikka emme voi luottaa siihen, että sosiaalityön päällikkö Vartio tutkisi asioita objektiivisesti, varmasti vihjepalvelun ylläpidon toteuttaessa myös tilastollista tutkimusta velvoitettuna sellaiseen, joutuu pohtimaan, miksi lastensuojelusta valitetaan.

Valittamisessa tosin vaarana on, että vaikka vihjeen antaakin nimettömänä, on mm. lastensuojelun salaisissa asioissa aina vihjeen antaja tunnistettavissa. Tämä taas mahdollistaa lastensuojelulta kostoiskun toteuttamisen valittajaa kohtaan, joka toteutetaan kontaktoitumatta valittavaan tahoon kirjaten taho lapselle vaaralliseksi lapsen asiakasrekisteriin ja toteuttamalla tämän kirjauksen varassa sitten toimenpiteitä.

Lue myös:

Helsinki avaa uuden vihjepalvelun – kuka tahansa voi ilmiantaa korruptioepäilyn (YLE 23.1.2017):
http://yle.fi/uutiset/3-9417812

↧

Mitä on etsivä nuorisotyö?

January 29, 2017, 2:13 am

≫ Next: Suomalainen äitiyspakkaus matkaa käytäntöön myös New Jerseysiin Amerikassa

≪ Previous: Helsinki huolissaan viranomaistensa ammattitaidosta tarjoaa kansalaisille mahdollisuuden vihjata virkarikoksista

Etsivät nuorisotyöntekijät hankkivat asiakkaita viranomaisille ja moniammatillisiin työryhmiin

Nuoret keski- ikäiset ja keski-ikäiset nuoret identiteettiä etsimässä

Etsivän nuoristyön markkinointi-ja opetusvideoita katsova tekee yllättävän havainnon: nuoret työntekijät näyttävät vanhoilta ja vanhat työntekijät nuorilta.
Nuoret työntekijät vaikuttavat nuoresta iästään huolimatta fyysisesti ja psyykkisesti keski- ikäisiltä. Heidän itseilmaisunsakin muistuttaa eläkeikää lähestyvien ammattilaisbyrokraattien ja poliitikkojen viestintää.

Keski- ikäiset ja vanhat nuorisotyöntekijät taas vaikuttavat fyysisesti ja psyykkisesti puberteetti-ikäisiltä tytön- ja pojankoltiaisilta ja heidän itseilmaisunsa murros-, jopa uhmaikäiseltä. Nuorisotyöntekijät iästä riippumatta näyttävät etsivän- nuorten ja pysyvän työpaikan lisäksi- identiteettiään. Nuorisotyön tutkijoiden mukaan identiteettiään etsii koko nuorisotyö. Tämän identiteetin etsintäprojektin maksavat veronmaksajat.

Koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella olevat nuoret viranomaisten saaliiksi ?

Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tehtävänä on etsiä ja ohjata viranomaispalveluihin ne alle 29-vuotiaat nuoret, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella tai jotka tarvitsevat tukea saavuttaakseen viranomaispalvelut.
Tavoite on vähintäänkin outo pysyvän poliittisin päätöksin ylläpidetyn rakennetyöttömyyden aikana.
Miksi etsivä nuorisotyö haalii asiakkaita jo ennestään kuormittuneisiin viranomaispalveluihin esim. lastensuojeluun ja nuorisopsykiatriaan, jotka eivät usein kykene tarjoamaan nuorten tarpeidenmukaista apua?
Miksi etsivä nuorisotyö on ottanut pääkumppaneikseen nuorten ja heidän vanhempiensa sijaan kontrolliviranomaiset? Sosiaalityön häiriö- ja kontrollieetoksen ja kasvatuskumppanuuden myötä etäisyys nuoriin kasvaa- ja niin luottamussuhteiden solminen nuoriin kuin nuorten tunteminen- vaikeutuu.

Anne Puurosen (2014) mukaan etsivää nuorisotyötä ohjaa asiakasprosessin malli, jossa nuoren tilannetta käsitellään työntekijäkeskeisesti viranomaisverkostoissa. Asiakasprosessissa nuoren vanhempien tukemisen ei ole määritelty kuuluvan etsivään nuorisotyöhön eikä siihen ole osoitettu resursseja. (Puuronen 2014, 80.)
Keravan Tajua mut!-toimintamallissa ongelmallisiksi koettiin tarpeenmukaisten palveluiden puuttumisen lisäksi paisuvien yhteistyöverkostojen koordinointi, tapaamisten sopiminen, vaikeudet rakentaa toimivia luottamus- ja yhteistyösuhteita nuoriin, vanhempien syrjäyttäminen, puuttuva tieto nuorten persoonallisuudesta ja toimintatavoista, nuorten vaikeudet tulla kuulluiksi omassa asiassaan ja palvelujen viranomaislähtöisyys ja pakkoluonne.
Onko etsivä nuorisotyökin osa lastensuojelun ja sen sijaishuollon asiakashankinnan ketjua?

Nuorisotyöllä on poliittinen päällystakki ja tehtävä poliitikkojen hautomona

"Pikkuisilla poliitikon aluilla on ”kypsymispaikkansa” opetusministeriössä, poliittisissa nuorisojärjestöissä ja allianssissa sun muissa edustajistoissa. Mutta unohtavatko nämä untuvikot nuorisotyön, kun pääsevät päättämään oikeista” asioista?" (Soanjärvi, 2011, 73)

Katariina Soanjärven tutkimuksessa sekä "johtajat että nuorisotyötekijät toivat esille, että nuorisotyö on ollut vahvasti sidoksissa puoluepolitiikkaan ja että nuorisotyö edelleenkin kantaa tätä painolastinaan tai päällystakkinaan. Ruohonjuuritasolla nuoria kohtaava nuorisotyöntekijä ei poliittista päällystakkia välttämättä tunnista tai ei edes kohtaa.

Kunnalliset nuorisotyön virat jaettiin puoluepoliittisen jäsenkirjojen mukaan vielä 1990-luvulla, mutta politiikka vaikuttaa nuorisotyöhön edelleenkin. Herää kysymys, että kuinka viattomasti kunnalliset nuorisotoimet rakentavat nuorisovaltuustojaan tai nuorten ääni ryhmiään – onko kysymyksessä aidosti äänen antaminen nuorille vai tahto rakentaa puoluepoliittisesti aktiivisia kansalaisia? Näiden ryhmien kanssa hääräilevät kunnanvaltuutetut ja kansanedustajat – sieltäkö löytyvät uudet anttikaikkoset, jyrkikataiset ja juttaurpilaiset? Onko nuorisotyön tehtävä tuottaakin sopivia toimijoita poliittisten puolueiden tarpeisiin? Tästä poliitikkojen kasvatustyöstäkö kumpuaa nuorisotyön legimiteetti?"

Tajua mut vai liputa mut kuntouttavaan työtoimintaan ja lastensuojelulaitokseen?

Etsivästä nuorisotyöstä säädetään nuorisolaissa (2006/72). Lain mukaan etsivä nuorisotyö, kuten muukin nuorisotyö ja -politiikka, kuuluu kunnan tehtäviin. Laissa säädetään myös tietojen luovuttamisesta etsivää nuorisotyötä varten sekä etsivää nuorisotyötä varten luovutettujen tietojen käsittelystä.
Sen lisäksi, että kuka tahansa voi olla yhteydessä etsivään työhön, nuorisolaki velvoittaa joitakin tahoja tekemään ilmoituksen nuoresta etsivään nuorisotyöhön. Nuorisolaki velvoittaa toisen asteen oppilaitoksia ja puolustusvoimia luovuttamaan nuoren yhteystiedot etsivälle nuorisotyölle. Laki koskee alle 25-vuotiaita nuoria, jotka keskeyttävät ammatillisen koulutuksen, lukion tai asepalveluksen. Tiedot voi jättää luovuttamatta, mikäli lähettävä taho ei koe, että nuori on tuen (=viranomaispalvelujen) tarpeessa. (Nuorisolaki 27.1.2006/72)

Lastensuojelun ja nuorisotyön moniammatillinen yhteistyö hävittää niin vuorovaikutuksen kuin vastuun

Etsivän nuorisotyön työntekijät, jotka ovat yleisimmin sosionomeja (32 %), yhteisöpedagogeja ( 20 %) tai nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajia (15 %) ovat yleensä edustettuina joissakin monialaisissa yhteistyöryhmissä esim. lastensuojelun moniammatillisessa työryhmässä.
Lisäksi etsivän nuorisotyön työntekijät toimivat hankkeissa (esim. Tajua Mut! -projektityöryhmä), erityyppisissä organisaatioissa kuten työpajoilla tai nuorisotaloilla, sekä paikallisissa työryhmissä (esim. hyvinvointi-, kriisityö- tai monialainen päihdetyöryhmä).
Etsivän nuorisotyön politisoitunutta logiikkaa kuvaa hyvin Tajua mut!- huoliliputus, joka tuli ylhäältä ja pyytämättä. Kun huolestuttavia tuloksia tuottava liputus oli väkisin määrätty kaikille pakolliseksi toimintamalliksi ( Sitra 97, 2015, 4, 18), toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsivat pakon menestykseksi: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Kokemuksia etsivästä nuoristotyöstä?

Lokakuun Liike kerää lukijoiltaan kokemuksia etsivästä nuorisotyöstä. Kerro mitä kautta etsivä nuorisotyö tuli elämääsi, mitä se teki ja mitä seurauksia sillä oli perheellesi?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuoriso-ohjaaja-jatti-kuulematta-kiusattua-lahtien-nain-kiusaamiseen-mukaan
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu

↧

Suomalainen äitiyspakkaus matkaa käytäntöön myös New Jerseysiin Amerikassa

January 29, 2017, 9:36 pm

≫ Next: Tajua nyt! Huoliliputa riskiviranomainen ajoissa.

≪ Previous: Mitä on etsivä nuorisotyö?

Äitiyspakkaus on Suomessa asuvalle raskaana olevalle äidille tai adoptioäidille myönnettävä äitiysavustus, jonka myöntää Kela.

Äitiyspakkauksen edeltäjä oli Mannerheimin Lastensuojeluliiton jakama kiertokori, jota annettiin vähävaraisille äideille. Liiton paikalliset osastot toimivat yhdessä kunnallisen sosiaalitoimen tai kätilön kanssa koreja tarvitsevien perheiden löytämiseksi. Palautettujen kiertokorien vaatteet pestiin ja paikattiin ja kierrätettiin seuraavalle tarvitsijalle.

Äitiysavustus tuli Suomessa saataville vähävaraisille vuonna 1937 ja kaikille äideille 1949. Taustalla oli huoli vähenevästä syntyvyydestä ja suuresta lapsikuolleisuudesta. Avustuksen saamisen ehtona oli, että äiti hakeutuu raskausaikana terveydenhuollon piiriin.

New Jerseyssä jaetaan tänä vuonna sairaaloihin 105 000 äitiyspakkausta. Asiasta kertovat useat mediat, kuten newjerseyläisvanhemmille suunnattu nettisivu ja uutissivusto PhillyVoice.

Suomen mallin mukaisesti äitiyspakkauskokeiluja on tehty yli 30 maassa. Monet kokeiluista ovat olleet yksittäisiä, mutta Skotlannissa alettiin jakaa vuonna 2017 äitiyspakkausta kaikille vastasyntyneille.

Japanilaisessa Urayasun kaupungissa otettiin käyttöön vuonna 2015 ”äitiyslaukku”. Myös Uuden-Seelannin Waikato on tehnyt suomalaisesta äitiyspakkauksesta oman versionsa. Se on tarkoitettu maorien terveyspalvelun piirissä oleville äideille. Meksikon hallitus aloitti vuonna 2015 hankkeen, jossa maan pääkaupungin Méxicon pienituloisille äideille jaetaan äitiyspaketteja Suomen esimerkin mukaisesti. Myös Yhdysvalloissa Texasin osavaltion Bexarin piirikunnassa on alettu jakaa äitiyspakkauksia.

Kanadan Albertassa Calgaryn yliopisto aloitti äitiyspakkausten jakamisen tammikuussa 2016. Projekti on osa tutkimushanketta, jossa tutkitaan ensimmäisen lapsensa saaneita perheitä, ja etsitään keinoja perheolojen parantamiseen. Pakkaus on sekä toiminnallisuudeltaan että sisällöltään suomalaistyyppinen.

Suomen täyttäessä 100-itsenäistävuotta vuonna 2017, neulotaan tänä vuonna syntyneille kansalaistalkoilla osaksi äitiyspakkausta sinivalkoiset villasukat. Suomessa vuotuinen syntyvyys on ollut laskemaan päin. Lokakuun Liike on onnellinen lapsiperheiden tukemisesta, mutta tahtoo muistuttaa, että suomalainen neuvolakäytäntö kehittyessään on valitettavasti sosiaali- ja terveyshuollon uudistusten kautta myös saanut perheitä kuormittavia sekä haavoittavia työmenetelmiä. Neuvolatoimintaan on aidon tiedonannon ja tukemisen lisäksi myös tuotu kyttääminen sekä liioteltu huolidiskurssi, jolla lapsista tehdään hepposin huolin sosiaalihuollon eli lastensuojelun asiakkaita. Näin toimien lapset asetetaan valtion lapsibisnekseen hyväksikäytetyiksi.

Lokakuun Liike suosittelee muistamaan, että viranomainen on kytköksissä jokaiseen viranomaiseen ja on ohjeistettu olemaan suhteessa asiakkaisiin huolissaan ja jopa pahimmillaan vainoharhaisen epäluuloinen. Myös neuvolassa käydessä on siis oltava tarkkana kuinka kertoo mm. normaalista raskauspahoinvoinnista, raskausväsymyksestä, raskauden jälkeisestä väsymyksestä, univaikeuksista, painajaisista ja suunnitelmista palata työhön, ettei sitä tulkita epänormaaliksi sekä lapsen edun vastaiseksi ja jottei vanhempaa aleta kuormittamaan ulkoapäin tulevilla lastensuojelullisilla huolilla.

Lue myös:

New Jersey to become first state to send new parents home with baby boxes (PhillyVoice 24.1.2017):
http://www.phillyvoice.com/new-jersey-become-first-state-s…/

Why Finland’s Newborns Sleep in Cardboard Cribs (The New York Times 6.7.2016):
https://www.nytimes.com/…/what-in-th…/finland-baby-box.html…

Uutinen pahvilaatikossa nukkuvista suomalaisvauvoista nousi BBC:n kaikkien aikojen somehitiksi – jaettu yli miljoona kertaa (YLE 30.1.2015):
http://yle.fi/uutiset/3-7770238

↧

Tajua nyt! Huoliliputa riskiviranomainen ajoissa.

January 30, 2017, 2:57 am

≫ Next: Kouvolan neuvolat rajasivat vanhempia suositellen somen käytön välttämistä odotustiloissaan

≪ Previous: Suomalainen äitiyspakkaus matkaa käytäntöön myös New Jerseysiin Amerikassa

↧

Kouvolan neuvolat rajasivat vanhempia suositellen somen käytön välttämistä odotustiloissaan

February 1, 2017, 8:58 pm

≫ Next: Tampereen Telakalla vietettiin Lastensuojeluiltaa

≪ Previous: Tajua nyt! Huoliliputa riskiviranomainen ajoissa.

Kouvolan neuvoloiden henkilökunta esitti huolensa ilman valvontaa leikkivistä lapsista vanhempien tuijottaessa ruutua ja päätti suosittella vanhempia välttämään sosiaalisen median käyttöä neuvoloiden odotustiloissa. Odotustiloihin on kiinnitetty ilmoituksia, joissa neuvola julistetaan "somevapaaksi vyöhykkeeksi."

Kouvolan kaupungin neuvolatoiminnan osastonhoitaja Johanna Merta kertoi Iltalehdelle saaneensa idean Terveydenhoitaja-lehden jutusta, jossa kerrottiin vastaavasta kokeilusta Raumalla:
"Otin asian puheeksi kokouksessa, ja neuvoloiden ja perhekeskusten työntekijät olivat innostuneita"
Vanhempia kehotetaan leikkimään lasten kanssa tai jututtamaan muita vanhempia ja hakemaan vertaistukea.

Merran mukaan tarve herätellä vanhempia miettimään omaa somenkäyttöään on ilmeinen, ja se näkyy myös neuvoloissa:
"Huomio kiinnittyy kaikkeen muuhun kuin lapseen," Merta sanoo.
Neuvolatoiminnassa herättiin siihen, että he ovat herättäneet närkästystä sosiaalisessa mediassa, kun suositus on tulkittu kielloksi.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tahtoo tukea vanhempia, vaikka ymmärtää "somevapaa vyöhyke" -julisteiden hyvän tarkoituksen. Hän huomauttaa, että vanhempi saattaa tehdä kännykällään paljon muitakin asioita kuin tutkia somea.

"Viesti on ristiriitainen, peräti älytön. Vanhempiahan nimenomaan kannustetaan digitaalisten palveluiden käyttöön. Kun vierekkäin ovat juliste, jossa kehotetaan sähköiseen asiointiin ja toinen, jossa julistetaan somevapaa vyöhyke, kyllä jää kansalainen miettimään, että mistä tässä on oikein kysymys."

Kurttila toivoo huomattavan, että joidenkin lasten puheenkehityksen hitaus, voi olla seuraus vanhemmalta saadun huomion vähyydestä, jos vanhempi seurustelee enemmän somessa, kuin lapsensa kanssa. Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, ettei tämä tieto oikeuta kuitenkaan neuvoloita tai sosiaalihuoltoa leimaamaan vanhempia someaddikteiksi tai sosiaalisessa suhteessa lapselleen riittämättömiksi, jos lapsi kehittyy puhetaidoissaan omaan tahtiinsa. Jokaisella lapselle on oikeus olla yksilö, jokaisella perheellä on oikeus kehittyä biologisen perimänsä ja saamiensa olosuhteiden mukaisesti ja maassamme ei pitäisi olla kavatusideologiaa, jossa haetaan natsisaksan kaltaisen ajattelun mukaan täydellistä rotua sekä rodun jalostusta.

Pitkään lapsiperheiden kanssa työskennellyt psykologi Hannele Törrönen ei myöskään näe neuvolan auloissa tarvetta "Somevapaa vyöhyke" -julisteille.

"Kun näkee äidin kännykän kanssa lapsi vieressä, ei voi vetää johtopäätöstä siitä, että tuossa on välinpitämätön äiti. Se voi olla rauhallinen, kiva tilanne, missä lapsi leikkii tyytyväisenä ja äidillä on hetki aikaa hoitaa joku tärkeä asia," kuvaa Törrönen viisasta huomiointia.

Törrönen toivoo, etteivät älypuhelimia julkisilla paikoilla käyttävät äidit joutuisi turhaan syyllistetyiksi.
"Onhan niitä vanhempia, jotka oikeasti ovat välinpitämättömiä ja pelokkaita oman lapsensa kanssa. Niitä, joille somessa roikkuminen on ongelma. Mutta siihen ei onnistuta puuttumaan säännöillä, vaan keskustelulla," Törrönen sanoo.

Kouvolan neuvolatoiminnan osastonhoitaja Johanna Merta kertoo olleensa hyvin yllättynyt julisteiden aiheuttamasta kohusta. Merta ei ymmärtänyt miten kampanjan viestissä mukavastikin esitetty loukkaus tulee esille, kun vanhempia lähdetään piiloviestillä syyllistämään, tuomitsemaan ja leimaamaan välinpitämättömiksi ja tämän jälkeen holhoamaan.

Helsingin kaupungin "Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa" -julisteita ja videoita kritisoitiin syksyllä 2016 muun muassa väkivallan ja somenkäytön rinnastamisesta ja kampanjasta tehtiin myös valitus Mainonnan eettiseen neuvostoon, joka antoi sille viime perjantaina vapauttavan päätöksen:
"Neuvosto toteaa, että väkivalta sanan käyttäminen tämän kaltaisessa kampanjassa on hyvin voimakas ilmaisu, mutta se on ymmärrettävissä kampanjan tehokeinoksi."

Lokakuun Liike pohtii katsoiko Mainonnan eettinen neuvosto lausuntoaan muunmuassa huomioiden hallintolain, joka koskee viranomaisiamme ja rajaa viranomaistemme lausuntojen esitysmuodon tarkasti sen asiakkaita kunnioittamaan.

Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, että jokaiseen työryhmään, joka suunnittelee väkivallan kierteen katkaisua sekä väärän vallankäytön menetelmistä tahtoo auttaa muita ja itseään löytämään sen sijaan hyviä ratkaisukeskeisiä ratkaisuja, tulisi löytää työryhmäänsä todellisia väkivaltatyön ammattilaisia, joilla on syvä tietämys väkivallan olevaisuudesta. Myös neuvovan viestin jakamisessa on hyvä tehdä ennen kampanjan julkaisua kuluttajatyytyväisyystutkimus, jotta viestimistä voisi hioa ennen mainoksen julkaisua. "Väkivaltaa ei voi katkaista väkivallan keinoin," todettiin jo,silloin kun vanhemmilta kiellettiin lapsen kurittaminen, vaikka lapsi olisi satuttanut toista.

Hyvää tarkoittava idea ei välttämättä ole riittävä ja siksi on tärkeää pohtia ennen toimintaa idean soveltuvuttaa saavuttamaan toivottava päämäärä.

Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, että vanhemmat ovat jo ajettu nurkkaan nykyisellä perhepolitiikalla ja vanhempien tukemisessa tulisikin palveluiden, joihin kunnat laittavat rahansa, olla viimeisen päälle suunniteltuja. Palveluiden varat tulevat kuitenkin pääsääntöisesti lapsiperheiltä, jotka kuluttajina myös luovat tulevaisuuden kuluttajia. Palvelun ylläpitävää ja maksavaa tahoa tulisi kunnioittaa heidän, jotka työllistyvät palvelun tarpeesta.

Lue myös:

Neuvolat alkoivat rajoittaa äitien ja isien somen käyttöä – lapset jäävät hunningolle (YLE 27.1.2017):
http://yle.fi/uutiset/3-9427388

Neuvolat julistautuivat "somevapaiksi vyöhykkeiksi" - vanhempien someraivo leimahti (IL 29.1.2017):
http://m.iltalehti.fi/uutiset/201701292200061637_uu.shtml…

Kouvola Neuvola:
http://www.kouvola.fi/…/sosia…/terveyspalvelut/neuvolat.html

Lasten Kouvola:
http://lasten.kouvola.fi/

↧

Tampereen Telakalla vietettiin Lastensuojeluiltaa

February 5, 2017, 9:49 am

≫ Next: VARO.fi- uusi arviointimalli viranomaistyöhön

≪ Previous: Kouvolan neuvolat rajasivat vanhempia suositellen somen käytön välttämistä odotustiloissaan

3. helmikuuta vietettiin Tampereen Telakalla kirjallisuusiltaa lastensuojeluteemalla "Vanhemmuus viranomaisen varjossa".

Marja Toiviolta ilmestyi vuonna 2016 romaani Kuka varjelee lasta, kietoutuen lasten oikeuksien, huoltokiistojen ja lastensuojelun ympärille.

Leeni Ikosen esikoiskirja sai jatkoa joka kodin ohjekirjalla Jos lastensuojelulla on asiaa. Tämä selkeä teos on suunnattu kaikille ihmisille viranomaisen kanssa asiointiin, myös lastensuojelun ulkopuolella.

Molempien kirjailijoiden haastattelussa tuli hyvin julki nykyinen lastensuojelukiihko viranomaistoiminnassa.
Paikalle oli saapunut yllättävän runsas määrä kuulijoita, joka yllätti järjestäjät ja illan juontajan Maria Syvälän.

Tilaisuudessa oli läsnä lähes 80 ihmistä. Yleisömäärää voidaan pitää suurena, sillä tavallisesti kirjallisuustapahtumat yleisesti keräävät jokusia kymmeniä kuulijoita.

Kyyla-noita jakoi VOSUN kunniamaininnan illan päätteeksi kirjailija Toiviolle ja Ikoselle.
Puheessaan Kyyla kiitti kirjailijoita työstään niin kirjailijoina kuin juristeinakin nyky-yhteiskunnassa lasten etujen ja oikeuksien puolestapuhujina ja edistäjinä, sekä näiden asioiden kanssa painivien perheiden ohjeistuksesta ja auttamisesta.

Marja Toivio ja Leeni Ikonen palkittiin upeilla keraamisilla linnunsyöttöautomaateilla.

Kyylalla oli myös noitamaiseen tapaansa oma lehmä ojassa palkintojen suhteen, sillä hän velvoitti palkinnon saajia myös käyttämään palkintoa, jotta pikkulinnut jaksavat visertää noidalle "juorut" ympäri Suomen maata.

Illan musiikki puolesta vastasi Janne Laurila kauniilla musiikilla ja laululla. Mona Ratalahti estyi valitettavasti saapumasta paikalle.

Juontaja Syvälä joutui aikataulun tiukkuuden puitteissa valitettavasti keskeyttämään yleisökysymykset, jotta illan musiikkivieras pääsi esiintymään ajallaan.

Telakan puolella ilmeni illan kuluessa ongelmia teknisten laitteiden kanssa ja tästä syystä Loka-karaoke jouduttiin peruuttamaan.

Illan virallisten osien jälkeen käytiin lämminhenkistä keskustelua ja tunnelmoitiin yleisön ja vieraiden kesken joita oli paikalle saapunut eripuolelta maatamme. Etelä-Pohjanmaalta oli runsaasti kuulijoita ja pitkän matkalaisia oli niin Turusta, Lahdesta kuin Helsingistä. Turusta oli paikalle saapunut myös PePe ry:n jäseniä. Kaikkeen kirjalliseen tuotantoon yleisöllä tuntui olevan intohimoinen kiinnostus myyntipisteen auetessa, jopa Maria Syvälän Huostassa Hukassa (2013) loppui kesken.

Illan tunnelma oli lämmin ja mukava. Vaikeuksista huolimatta toimittajalle jäi olo, että kaikki viihtyivät tilaisuudessa ja odottavat vastaavanlaisia tilaisuuksia tulevaisuudessakin.

Järjestäjät kiittävät vieraita ja toivovat parempaa huomista kaikille.

↧

VARO.fi- uusi arviointimalli viranomaistyöhön

February 4, 2017, 5:54 am

≫ Next: "Hupipornoa" Mehiläisen lastensuojelulaitoksessa

≪ Previous: Tampereen Telakalla vietettiin Lastensuojeluiltaa

Kun viranomaisesta herää huoli ja tehdään ilmoitus AVI:in tai muulle valvontaviranomaisille, on vaikea välittömästi tietää, tarvitseeko hän mielenterveyspalvelua tai mikä apu/tuki parhaiten vastaisi tilanteen mukaista tarvetta. Viranomaiset, joista herää huoli, ovat keskenään hyvin erilaisia ja ammatillisessa ja persoonallisessa kehityksessään eri vaiheissa. Sosiaalityöntekijäksi pääsee ilman soveltuvuustestejä eivätkä työntekijät tavallisesti itse etsiydy ulkopuolisen avun piiriin, vaikka heillä saattaa samanaikaisesti olla hyvinkin paljon ongelmia.
Lokakuun Liike on kehittänyt toimintamallin viranomaistyön arviointiin Helsingin kaupungin käyttämän BARO-mallin pohjalta.

Ari Asiakas miettii miten arvioida lastensuojelua,
joka on ylittänyt parodiahorisontin.

Arviointi pohjaa aina johonkin kriteeristöön oli se julkituotua tai ei. Käytännön tieto voi olla riittävää ja arvokasta vain, jos asiakas reflektoi keräämäänsä tietoa omiin olettamuksiinsa sekä dokumentoi ne toisten asiakkaiden arvioitaviksi, kritiikin kohteeksi ja uudelleenarvioitaviksi – ja pystyy perustelemaan tekemänsä havainnot ja toimenpidesuositukset.

1. VARO.fi TYÖMENETELMÄ

VARO on lyhennelmä sanoista Viranomaistyön arviointi- ja raportointiopas ja se sisältää tutkittuun tietoon perustuvat puolistrukturoidut kysymyskokonaisuudet jaoteltuna kahdeksaan eri elämänalueeseen.

VARO on strukturoitu huolen seulontamalli, jossa on sovittu etenemisjärjestys. Työmenetelmän tarkoitus ei ole luoda läheistä suhdetta viranomaiseen, vaan ensisijaisena tavoitteena on saada mahdollisimman tulkintavapaata tietoa asiakashaastatteluista ja kolmannelta tietolähteeltä perustaksi arvioinnille, jota käytetään perusteluna palvelu- ja hoitoonohjaukseen , yhteydenottoihin valvontaviranomaisille ja hallintokanteluille .

Arviointimenetelmän käyttö tuottaa tietoa, jonka merkitys on mahdollisimman vähän tulkinnanvaraista. Terveydenhuollon toimenpiteitä kohdistetaan niihin viranomaisiin, joilla on selkeitä psykiatrisia oireita. Siksi huoli tulisi kiteyttää sellaiseksi oirekuvaukseksi, jonka perusteella voitaisiin arvioida psykiatrisen hoidon mahdollisuudet auttaa viranomaista.
Valtaosa psykiatrisesta hoidosta annetaan perusterveydenhuollossa ja näin on myös viranomaisten kohdalla. Psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ohjaaminen edellyttää vaikeita psykiatrisia oireita, eivätkä esimerkiksi vaikeat olosuhteet sellaisinaan, pelkkä antisosiaalinen käytös tai oletettu päihdeongelma tai psykoterapiatarve ole sellaisia oireita. Toisaalta esimerkiksi todellisuudentajun hauraus edellyttää psykiatrista arviota. Koska arvioinnin perusteella päätetään viranomaisen ohjaamisesta psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, tulee sen sisältää selkeä oirekuvaus ja etenkin vaikeimpien oireiden tulee siitä selvitä. Esimerkkejä oirekuvauksista: Eristäytyy huoneeseensa...ei uskalla...ei pääse kentälle...kärsii...kokee itsensä vetämättömäksi...ei jaksa noudattaa sosiaalihuollon asiakaslakia tai muita voimassaolevia lakeja...suuttuu silmittömästi kokiessaan arvostelua...fabrikoi asiakirjoja...ei ruokaile normaalisti ja paino on noussut tai laskenut…miettii kostoa tai suunnittelee sitä…erikoisia epäilyjä siitä, että asiakkaat vehkeilevät ympärillä…mahdollisesti kuulee ääniä tai kokee, että huhuja levitetään facebookissa…on jatkuvasti pahantuulinen ja ärtynyt… ahmii tai laihduttaa monta kertaa kuussa…heräilee lähes joka yö useita kertoja...tarkistelee jatkuvasti asioita siten, että myöhästyy sovituista aikatauluista…

2.1 VARO.fi-työväline

VARO-työväline muodostuu ¾ puolistrukturoiduista haastattelukysymyksistä eri tahoille: 1) asiakasperheet 2) viranomaisen omaiset esim. ex-puoliso 3) mahdollinen kolmas tiedon lähde: poliisi, esimies, kollega, muu ¾ huoli-indeksistä (ns. indeksikysymykset, joihin perustuu diagnostisen tutkimuksen tarpeellisuus tai tarpeettomuus) ¾ apuvälinetaulukosta (suojaavat tekijät ja riskitekijät) ¾ huoliarviointitaulukosta kahdeksalla eri elämänalueella: kasvuolot, rikos, toimintakyky työssä ja ihmissuhteissa , kehityshistoria, käyttäytyminen, päihteidenkäyttö (myös unilääkkeet ja rauhoittavat) ja tunteet.

Esimerkiksi sosiaalityöntekijä Varpu Vaarasalmen liputus/puuttumiskynnyksen ylittävä VARO-luku muodostuu asiakkaiden ja esimiehen huolihavainnoista, Vaarasalmen korkeasta henkilökohtaisesta huoli- indeksistä, apuvälinetaulukosta, jossa riskitekijät ylittävät suojaavat tekijät ( ylipaino+ rytmihäiriöt+ seminaarijuopottelu + univaikeudet+ avioero >elinikäinen työpaikka + asunto-osake + Talentian virkistysjaoston jäsenyys) ja kahdeksalla eri huoliarviointitaulukon elämänalueella todetuista ongelmista.

VARO. fi-haastattelulomakkeesta on käytettävissä kaksi versiota: laaja, noin 30 kysymystä kultakin elämänalueelta sisältävä perus-VARO ja puolet vähemmän kysymyksiä sisältävä mini-VARO. Molempien lomakkeiden kysymysalueet ovat samat. Molempiin lomakkeisiin on sijaishuollossa liitettävissä s-VARO seksuaalirikoksen ollessa kyseessä. Mikäli viranomaisesta on useampia yhteydenottoja ja ennakoidaan enemmän epämääräistä huolenaihetta, on suositeltavaa käyttää suoraan perus-VARO:a, jonka läpikäymiseen on hyvä varata vähintään puolitoista tuntia haastattelua kohden. Kysymykset perustuvat tieteellisen tutkimukseen.

2.2 Huoli-indeksi
Haastattelulomakkeen korostetut kysymykset ovat indeksikysymyksiä. Niiden vastaukset muodostavat yhdessä niin sanotun huoli-indeksin, jonka painoarvolla on lisämerkitystä epävarmuustilanteissa, kuten kysymyksessä diagnostisen tutkimuksen tarpeellisuudesta tai tarpeettomuudesta eli ohjaamisesta psykiatrisen hoidon tarpeen arviointiin. (ks. kohta Perustaulukko – huolen vyöhykkeiden arviointi)

2.3 VARO-prosessin kesto
VARO-prosessi kokonaisuudessaan kestää keskimäärin viidestä seitsemään tuntiin. Koska menetelmä on strukturoitu, voi tiedonkeruun tehdä yksi asiakas. Toisaalta haastattelut voidaan tehdä parityönä niin, että toinen haastattelee viranomaisen ja esimiehen ja toinen entiset asiakkaat, jolloin arviointiin tulee jo tässä vaiheessa lisää ulottuvuutta. Mini-VARO ei anna yhtä syvää tilannetietoa kuin perus-VARO, mutta se on perusseulana riittävän toimiva. Tietokantasovelluksella (eVAROfi) haastatteluista kerätyt tiedot kirjataan suoraan tietokone-ohjelmaan ja taltioidaan 120 vuoden ajaksi KATASTRO.fi- tietokantaan, jonne tulevat asiakkaat ja muut yhteistyökumppanit voivat halutessaan tehdä hakuja.

3 VARO-HAASTATTELUJEN KULKU

3.1 Kutsu/yhteydenotto – alkutapaaminen
Viranomainen voidaan kutsua haastatteluun joko suoraan tai järjestää ensin alkutapaaminen yhdessä perheen ja mahdollisesti ilmoituksen tekijän kanssa. Tämä tarkoittaa kanteluprosessin alkamista.
Viranomaiselle ja esimiehelle voidaan lähettää kutsukirjeet haastatteluun esimerkiksi seuraavasti: Kutsun sinut haastatteluun, koska...asiakas on ilmoittanut huolensa toimintatavoistasi.. ...sinusta on tehnyt tutkintapyyntö xx:ssä. Haastattelun tarkoitus on selvittää elämänvaiheitasi ja arvioida tarvitsetko terveydenhuollon tai valvontaviranomaisten tukitoimien apua. Kerron sinulle lisää haastattelumenetelmästä tapaamisemme aluksi. Olen varannut sinulle haastatteluajan x.xx.2017 klo_____. Haastattelu kestää noin tunnin. Osoite:… Puhelin:.. Ellei aika sovi, voitko soittaa välittömästi minulle, jotta voimme sopia uuden haastatteluajan (noin 1 tunti). Olen kutsunut myös entiset asiakkaasi omaan haastatteluun.

3.2 Tämänhetkinen tilanne
Mikäli yhteistä alkutapaamista ei ole ollut, käydään läpi asiakkaiden tiedot ennen haastattelun aloittamista. Tässä kohdassa voi käydä vapaampaa, mutta lyhyttä keskustelua ilmoituksesta. Kysytään esimerkiksi: Hyvä viranomainen- Tiedätkö, miksi sinusta on tehty ilmoitus aluehallintovirastoon / miksi asiasi on tullut esille Viranomaisohjausunionissa(VOSU)?
Hyvä johtaja/esimies - Tiedättekö, miksi alaisestanne on tehty ilmoitus aluehallintovirastoon / miksi alaisenne asia on esillä VOSU:ssa?
Jaettuna parityönä tehdyt haastattelut, joissa viranomaisen ja tämän esimiehen haastattelun tekee eri asiakas, on todettu toimiviksi ja vähemmän yhtä asiakasta kuormittaviksi.

3.3 Haastattelun avaaminen
Haastattelun aluksi asiakas esittelee itsensä – ja mahdollisen kumppaninsa, mikäli haastattelu tehdään parityönä – tehtävänsä ja lainkohdat, joihin vedotaan esim. lastensuojelulaki, hallintolaki tai sosiaalihuollon asiakaslaki. Sen jälkeen hän selostaa lyhyesti haastattelumenetelmän tarkoituksen (”tehdään kaikille viranomaisille, joista on ilmaistu samanlaista huolta kuin sinusta”, ”kysymys on viranomaisen toimintakyvyn arvioinnista” tai "mielestäni ei ole hyvä, etteivät viranomaiset noudata lakia"). Haastattelija kertoo myös keitä kaikkia haastatellaan viranomaisen/tämän esimiehen lisäksi, ”jotta saataisiin mahdollisimman monitahoinen käsitys arvioinnin perustaksi”, ja miten seuraavaksi edetään eli kerrotaan haastattelun kulku ja käsiteltävät aiheet.

Jos alkutapaamisessa syntyy epäröintiä VARO-prosessiin ryhtymisestä, voi ehdottaa viranomaislle ja esimiehelle esimerkiksi kansainvälisesti standardisoitua viranomaisten psyykkisten häiriöiden seulontaan ja arviointiin soveltuvaa Vahvuuksien ja Vaikeuksien Itsearviointilomakkeiden ( VVI) täyttämistä. Kyselylomakket toimivat eräänlaisina huolimittareina ja ne löytyvät täältä:
http://vistriai.com/psychopathtest/
http://psymed.info/sociopath-test

Viranomaisen esimiestä voi ohjeistaa seuraavasti: ”Pyytäisimme teitä ystävällisesti täyttämään tämän kyselylomakkeen koskien alaisenne käyttäytymistä viimeisen 6 kk:n aikana merkitsemällä rasti yhteen kolmesta annetusta vaihtoehdosta: ”Ei päde”, ”Pätee jonkin verran”, ”Pätee varmasti”. On hyvin tärkeää, että vastaatte jokaiseen kohtaan parhaan kykynne mukaan, vaikka ette aina tuntisikaan olevanne asiasta täysin varma – tai vaikka kysymys kuulostaa älyttömältä.”
Esittelyvaiheessa kerrotaan myös tarve kirjoittaa muistiinpanoja, ”jotta en unohtaisi tärkeitä asioita”. Jos haastattelija aikoo äänittää haastattelun ja kysyy tähän suostumista, vakuutellaan, että äänitys hävitetään arviointiprosessin jälkeen.

3.4 VARO-haastattelun kysymysalueet

Varsinainen haastattelu aloitetaan siitä elämänalueesta, josta ilmoituksessa on ollut kysymys tai alueesta, joka vaikuttaa luontevimmalta ilmoituksen perusteella. Jos viranomainen kuitenkin on ilmoitusta koskevan aiheen suhteen liian sulkeutunut, on parasta aloittaa työ-osiosta. Jos jokin haastattelukysymys tai aihealue nostattaa pintaan traumaattisen kokemuksen, annetaan sille aikaa. Kokemusta ei kuitenkaan lähdetä käsittelemään, vaan todetaan, että koko haastattelu olisi hyvä käydä loppuun kerralla ja luvataan palata tähän (ikävään asiaan) myöhemmin.
Jos haastateltava on erityisen puhelias tai rönsyilevä vastauksissaan, voi hänet keskeyttää kohteliaasti.

3.4.1 Rikos
Rikos-osio voidaan ohittaa, ellei kysymys ole asiakkaan tekemästä rikosilmoituksesta, poliisin laatimasta esitutkintapöytäkirjasta tai syyttäjän pyynnöstä . Viranomaisen kiistäessä rikosepäilyn, käydään läpi vain hänen käsityksensä epäilystä ja mahdolliset aiemmat jutut. Esim.: Haastattelussa viranomainen on myöntänyt hallinnollisen vapaudenriiston väärin perustein ja on valmis sovitteluun. Esimiehet kertovat myös x:n olleen mukana kyseisessä rikoksessa. Indeksikysymykseen he ovat vastanneet tämän olevan ainoa kerta. Saatavista tiedoista on ilmennyt, että x:n epäillään tehneen useita muitakin rikoksia, joista osasta on selkeää näyttöä tai ainakin läsnäolosta rikospaikalla: yhdessä sijoituksessa hän on ollut rikoskumppanien mukaan kodin ulkopuolella ”vartiossa”. Haastattelussa viranomainen ei ole kertonut muista rikoksista. Tässä tapauksessa huolen painoarvo lisääntyy poliisilta tai asiakkailta saatavien tietojen perusteella: rikoskumppanit, tekojen ajankohdat – ja vakavuusaste etenkin, koska esimiehellä ei ole oikeaa käsitystä x:n rikostilanteesta.

3.4.2 Toimintakyky työssä
Esim.: Viranomainen kertoo, että hän on ollut poissa töistä kaksi tai kolme kertaa ja ettei töissä olisi mitään kummempia ongelmia.
Asiakas on kertonut, että x vaikuttaa usein väsyneeltä palavereissa ja palvelulupaukset jäävät usein toteuttamatta . Esimiehet eivät osaa kertoa tilanteesta muuta kuin, että AVI:sta ollaan silloin tällöin yhteydessä x:n toiminnasta.
Tutkimuksista tiedetään, että asiakkaiden arviot viranomaisista ovat usein paikkansapitävämpiä kuin viranomaisen itsensä tekemät arviot liittyen työhön, käyttäytymiseen töissä tai oppimistaitoihin. Huoliarvioinnissa asiakkaan antama tieto on objektiivisempaa kuin viranomaisen tai tämän esimiehen antama tieto.

3.4.3 Kasvuolot
Viranomaisen haastattelu aloitetaan tähdentämällä, että tässä on kyse konkreettisista olosuhteista, eikä siitä, miten viranomainen niissä selviytyy, käyttäytyy tai miltä hänestä tuntuu; nämä seikat käsitellään toisessa osiossa. Esim.: Viranomainen kertoo, että hänen suhteensa esimiehiin on huono, koska työpaikalla käytetään voimakeinoja ja salaillaan asioita. Haastattelun eri alueet viittaisivat tällaisen olevan mahdollista. Esimiehet puolestaan kertovat työpaikalla noudatettavan tavallista toimistoetikettiä ja että salassapito edellyttää varovaisuutta. Tämä osio sisältää suuren määrän tekijöitä, jotka ovat voineet olla sekä suojaavia tekijöitä että riskitekijöitä. Painotuksessa on huomioitava mahdollisimman tarkoin se, millainen eri tekijöiden merkitys on/on ollut asiakkaalle.

3.4.4 Kehityshistoria
Esim.: Esimiehet kertovat, että viranomaisella oli työsuhteen aluksi raivonpurkauksia ja että hän oli hyvin itsepäinen. Viranomainen itse kertoo, ettei muista työsuhteen alusta paljoakaan, koska siitä on liian kauan ja töissä oli niin kiire. Tällä alueella esimiesten kertoma on oikeampaa, koska he yleensä muistavat tarkemmin alaistensa kehitykseen liittyvät asiat kuin alainen itse.

3.4.5 Toimintakyky ihmissuhteissa
Kysymykset on laadittu omassa perheessä asuvalle viranomaiselle ja voidaan tilanteen vaatiessa muotoilla uudelleen muihin tilanteisiin soveltuviksi, kuten esimerkiksi avioerotilanteisiin. Esim.: Esimiehet/ kollegat kertovat kotona olevan paljon yhteenottoja ja että viranomainen tuo kotiongelmiaan työpaikalle eikä kunnioita asiakkaitaan eikä kollegoitaan. Viranomainen sanoo, ettei aiheuta ongelmia töissä vaan on enimmäkseen omassa lukitussa huoneessaan. Koska väittämät ovat vastakkaisia, voi huoliarvio olla näiden näkökantojen keskiarvo. Huolen aihe voi olla myös se, että viranomaisen haastattelun ja asiakkaiden/esimiehen haastattelun antama kuva viranomaisen toimintakyvystä on kovin erilainen. Joko viranomaisen käyttäytymistä on todella vaikea arvioida, tilanne kotona on kärjistynyt tai viranomainen on osa laajempaa riitasysteemiä. Silloin keskiarvon sijasta voi olla pääteltävä, mistä erilaisuus johtuu ja arvioitava huoli kokonaisuutena.

3.4.6 Käyttäytyminen; ekternalisaatio- internalisaatio
Niitä käyttäytymisen osatekijöitä, jotka on jo kirjattu kohtaan ”rikos” ei oteta tässä osiossa huomioon, mutta mahdollinen töistä saatu informaatio sisällytetään arviointiin. Arviointi täytetään arviointilomakkeen kohtaan käyttäytyminen, jolla arvioidaan ulkoista käyttäytymistä (eksternalisaatiota) erotuksena sisäiseen tunne-elämään (internalisaatioon) ja siihen liittyviin kokemuksiin. Esim.: Asiakkaat ja esimies kertovat, että viranomainen ärsyyntyy pienestäkin asiasta nykyisin , heittelee työpaikalla tavaroita ympäriinsä, ja solvaa asiakkaita. Viranomainen on kertonut olevansa joskus äkkipikainen ja suuttuu, kun hänelle jäkätetään laittomista tapaamisrajoituksista tai aikarajoista, jolloin hän myös saattaa huutaa takaisin. Tämän alueen arvioinnissa esimiehen arviolla on enemmän painoarvoa kuin viranomaisen kertomalla, koska omaa käyttäytymistä tulee usein vähätelleeksi vastakohtana omista tunteista puhumiselle.

3.4.7 Päihteidenkäyttö
Osion arvioinnissa kiinnitetään päähuomio mahdollisesta päihteiden käytöstä koettuihin haittavaikutuksiin, ei päihteiden määriin tai väärinkäyttöön sinänsä. Esim.: Asiakkaat / esimiehet kertovat, että x on nukahtanut työpaikalleen muutaman kerran eikä häntä saa kiinni puhelinpäivystysaikana . He epäilevät, että viranomainen juopottelee tai käyttää rauhoittavia työpaikalla. Viranomainen kertoo ottaneensa unilääkkeitä muutaman kerran ja olleensa kerran humalassa koulutustilaisuuden iltajuhlassa. Näiden tietojen pohjalta on vaikeaa tehdä luotettavaa arvioita, koska kolmannen tahon näyttöä ei ole. Siten huoliarvio voi olla keskiarvo ilmitulleesta.

3.4.8 Tunteet
Esim.: Viranomainen on kertonut olevansa aamuisin hyvin väsynyt, eikä aina edes haluaisi nousta ylös, koska työ ei enää huvita. Asiakkaat kertovat hänen olevan laiska ja vastaavan usein epäystävällisesti tiuskimalla ja viettävän pitkiä aikoja tietokoneen äärellä. Tässä esimerkissä viranomaisen arviolle omista tuntemuksistaan tulisi antaa enemmän painoarvoa kuin asiakkaan näkemyksille, koska ulkopuolisen on hyvin vaikeaa olla selvillä ”sisäisistä ongelmista”.

4. VARO.fi- TULOSTEN TULKINTA

4.1 Reflektio

Arviointiprosessissa VARO-haastatteluista ja tietolähteiltä saatua tietoa reflektoidaan asiakkaan omaan tieto-taitopohjaan, elämänkatsomukseen ja -kokemukseen. Sukulaisuussuhteiden selvittämisessä ja henkilönimien paikantamisessa voi apuna käyttää sukukarttaa.

4.2 Ensivaikutelma

Haastattelutilanteen päätyttyä asiakkaan on hyvä tehdä muistiinpanot omasta ensivaikutelmasta, intuitioista, omista reaktioista ja havainnoista haastattelun aikana. Tämä on tärkeää, koska aina ei ole mahdollista heti haastattelun jälkeen ryhtyä varsinaiseen haastattelutilanteiden ”aukikirjoittamiseen”. Ensivaikutelmalla on olennainen merkityksensä viranomaisen kokonaistilanteen huolen arvioinnissa.

4.3 Riski- ja muistilista

Yleisesti tiedetään, että viranomaisen ammattieettisen kehityksen kannalta riskitekijöitä ovat muun muuassa liiallinen teoriapainotteisuus, psykoanalyyttiset näkemykset, konkreettisesta työstä vieraantuminen, haluttomuus käsitellä oman työskentelyn havaittuja puutteita , suojattu tausta, lapsettomuus, perheettömyys, suuri tai huonosti toimiva työyksikkö ja valvonnan puute.
Seuraavana on muistilista ensisijaisesti ratkaistavista asioista raportin yhteenvetoa laadittaessa:
Arvio siitä, ymmärsikö viranomainen kysymykset: jos ei, oliko tilanteella mahdollisesti vaikusta tähän jne. Mahdollisesti myös sekavuuden määrän arviointi, kuullun ymmärtäminen, kielitaito jne.
Onko aihetta muuhun diagnosointiin ja onko muu diagnosointi mahdollista?Onko tarpeen pyytää lääkärin/psykiatrin arviointi ? Onko välttämätöntä ryhtyä välittömiin kurinpidollisiin toimenpiteisiin?
Ovatko tukitoimenpiteet tarpeen ja mahdollista toteuttaa, realisoida?
Onko esimies/ viranomainen valmis hyväksymään tukitoimet?
Mahdollinen rikoksen ja häiriintyneisyyden/toimintakyvyn välinen yhteys. Jos viranomainen on syytettynä, olisiko työssäkäynnin jatkuminen toivottavaa/merkittävää?
Mitkä ovat vaihtoehdot erottamiselle/ vangitsemiselle? Rikoksen uusintariskin arviointi (häiriintyneisyyden perusteella), mahdollisuus ohjata sovitteluun, tulisiko kysymykseen ammatinharjoituskielto ?

4.4 Huolen vyöhykkeiden arvioinnin perus- ja indeksitaulukko

Haastattelut käydään läpi elämänalue kerrallaan ja rastitetaan ”huolijatkumo”: ei voida arvioida – ei huolta – jonkin verran huolta – erittäin paljon huolta. Kunkin tietolähteen kohdalle tulee vain yksi rasti. Jos tunnetaan epävarmuutta elämänalueen huolitasosta, on syytä rastittaa elämänalueen eri kysymykset erikseen ja lopuksi laskea, mihin kohtaan suurin osa rasteista sijoittuu. Huolitason valintaa helpottamaan on kuudelle elämänalueelle rakennettu indeksi-kysymyksiä eli voimakkaan painoarvon kysymyksiä.

Huoli-indeksin tarkoitus on objektivoida osittain henkilökohtaista tulkintavaraa sisältävää haastattelumetodia. Indeksikysymyksiksi ovat valikoituneet viranomaisen aiemmat huomautukset, asiakkaiden kanssa koetut ongelmat, tehdyt sijoitukset, mielialan vaihtelut, epätieteellisten menetelmien käyttö ja vuorovaikutushäiriöt.

Painotukset ovat tulosta menetelmän kehittämiseen liittyvistä tutkimuksista ja eri tutkimusaineistoista, joissa psykopatologia ja moniongelmaisuus korostuu etenkin rikosten uusijoilla.

4.5 VARO- Huolihampurilainen

VARO-palautteen antamisessa voi käyttää niin sanottua hampurilaismallia eli esittää ensin ne hyvät arvioinnissa havaitut asiat, kuten vahvuudet ja suojaavat tekijät, sitten huolta nostattaneet asiat ja näihin liittyvät suositukset sekä näiden päälle vielä uudelleen ne vahvuudet, joita pitää tärkeänä käyttää, jotta viranomaisen tilannetta voitaisiin parantaa. On tärkeää käyttää mahdollisimman konkreettista kieltä. Hampurilainen (vahvuudet), huolipihvi, mausteena olevat suositukset ja toimenpide-ehdotukset esitetään käyttäen sitä kieltä ja niitä ilmaisuja, joiden kautta ne arvioinnissa on tunnistettu.

Huolihampurilainen

Halkaistu sympatiasämpylä
huolipihvi
kaloriton huolilevite
kevyesti fabrikoitu huolilausunto
bing- ripaus rakkautta
bong- lusikallinen moniammatillista konsultaatiota
ding- hyppysellinen empatiaa
dong- oikeusasiamiehen puhuttelu

Varo.fi-arviointimalli on osa Viranomaisohjausunionin (VOSU) viisivuotista palvelujärjestelmän perusparannukseen pyrkivää PAM- SOKKA IRTI- projektia (Palvelujärjestelmä Avattava Muutokselle- Sosiaalityön Osaamisen Kehittämiskapasiteetti Ilon kautta Riemuun ja Tuloksellisiin Innovaatioihin) ja se on myös ehdolla Lokakuun liikkeen VPK- Vuoden Paras Käytäntö- palkinnonsaajaksi. Varo.fi- on Viranomaisohjausunioni VOSU:n vuoden 2017 kärkihanke ja mallin toteuttamiseen aiotaan anoa 800. 000 euroa kehittämis- ja juurruttamistukea Euroopan sosiaalirahastolta (ESR).

↧

"Hupipornoa" Mehiläisen lastensuojelulaitoksessa

February 6, 2017, 11:20 am

≫ Next: Ainakin 55 lasta murhattiin Floridan koulukodissa

≪ Previous: VARO.fi- uusi arviointimalli viranomaistyöhön

Familar:in ( Milapro- yritysryppääseen yhdistynyt Mehiläinen) lastensuojeluyksikön ohjaaja esitteli nuorille "hupipornoa" - käräjäoikeus piti lähihoitajan tekemisiä kaikkea muuta kuin vitsinä

Käsittämättömät teot sattuivat Vihdissä yksityisessä lastensuojelun erityisyksikössä, kertoo Iltalehti.

Koulukotiin on sijoitettu hieman toistakymmentä alaikäistä nuorta, jotka tarvitsevat nuorisopsykiatrista hoitoa.

Ohjaaja esitti kännykästään 14- ja 16-vuotiaille pojille rivoja kuvia ja videoita, muun muassa miehen ja aasin yhdynnän.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus katsoi teot 14-vuotiaan osalta lapsen seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi lastensuojeluyksikön ohjaajan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus tuomitsi 45-vuotiaan miehen paitsi lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä myös seksuaalisesta hyväksikäytöstä (samankaltainen teko, mutta 16-vuotias asianomistaja) että salassapitorikoksesta.

Salassapitorikos kohdistui 15-vuotiaaseen tyttöön. Ohjaaja oli paljastanut muille hoidettaville tietoja tytön terveydentilasta.

Kullekin kolmesta uhristaan miehen tulee maksaa tuhannen euron kärsimyskorvaus.

Asianomistajana (uhrina) asiassa oli alun perin myös toinen teinityttö. Ohjaaja oli puhunut tälle tytölle erään yksikön naispuolisen työntekijän runsaasta alapään karvoituksesta ja pohtinut, miltä tuntuisi panna tätä.

Käräjäoikeus hylkäsi tältä osin kuitenkin hyväksikäyttösyytteen. Teko ei oikeuden mukaan olennaisesti loukannut tytön seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Hyväksikäytön rikosoikeudelliset tunnusmerkit eivät täyty, mutta muuten käräjäoikeus tekoa tapahtuneena ja epäasiallisena.

45-vuotias on laillistettu lähihoitaja. Tekoaikaan keskitalvella 2014-2015 hän työskenteli ohjaajana yksityisessä lastensuojelun erityisyksikössä.

Hän esitteli nuorille kännykkänsä rivoa sisältöä iltapalapöydässä ja olohuoneessa.
Kuvissa ja videoilla oli muun muassa naiseksi pukeutunut mies joka työnsi sukuelimensä auton pakoputkeen, miehen ja naisen välinen anaaliyhdyntä, nainen joka käytti katosta roikkuvia miehen kiveksiä nyrkkeilypallona sekä mies joka harjoitti seksiä aasin kanssa.
Syytetty myönsi näyttäneensä 16-vuotiaalle kerran yhden kuvan ja videon. Kyseessä oli hänen mukaansa kuitenkin vitsi. Materiaali ei ole pornoa vaan "hupikuvia ja -videoita".

Syytetty katsoi, ettei ole syyllistynyt rikokseen.

Aiheuttivat ahdistusta

Käräjäoikeus oli materiaalin vitsikkyydestä eri mieltä - etenkin tilanteessa, jossa lastensuojeluyksikön ohjaaja esittää sitä kasvaville lapsille ja nuorille.

Oikeus katsoi, ettei nuorilla ollut tilaisuutta poistua tilanteesta, koska materiaalia näytti heidän ohjaajansa.
Oikeus piti selvänä, ettei tämänkaltainen materiaali sovellu lapsen tai nuoren katsottavaksi, varsinkin kun sen esittää henkilö jolla on auktoriteettiasema lapseen tai nuoreen.
Teot haittasivat asianomistajien kasvamista. Teot ahdistivat nuoria ja niillä oli ainakin 14-vuotiaan osalta myös lääkinnällisiä seurauksia.

45-vuotiaan tekoa lieventää kuitenkin se, ettei hän suoranaisesti pyrkinyt omaan seksuaaliseen kiihotukseen. Tosin oikeus katsoi, että toisen työntekijän alapäästä puhumisessa on viitteitä myös tästä.

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi 45-vuotiaan seitsemän kuukauden pituiseen ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Lähihoitajaa ei ole aiemmin vankeuteen tuomittu.
Tapahtumista teki rikosilmoituksen hoitolaitoksen johtaja.
Ennen viranomaisilmoituksen jättämistä johtaja tutki tapahtumia aluksi itse ja kutsui epäillyn työntekijän ja nuoret vuoron perään luokseen kuultavaksi. (Läsnä tilaisuuksissa oli todistajana laitoksen nykyinen johtaja.)
Ylimääräisellä tutkinnalla oli rikostutkinnan kannalta se heikkous, että se vaikutti nuorten lausumiin myöhemmässä tutkinnassa. Asianomistajien esitutkintakuulustelujen kysymykset olivat oikeuden mielestä johdattelevia.

Käytännössä nuoret eivät voineet kertoa tapahtumista oma-aloitteisesti puhtaalta pöydältä.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin nuorten kertomukset uskottaviksi, koska muiden todistajien kertomukset tukivat niitä.
Kyseinen pieni hoitolaitos on osa Mehiläinen-konsernia. Laitos toimii yhteistyössä HUS:in kanssa".
Lastensuojeluyksikkö markkinoi itseään seuraavasti:
"Jokaisella yksilöllä on oikeus omaan tilaan - niin henkiseen kuin fyysiseenkin. Tätä tulee kunnioittaa jokaisessa tilanteessa. Meillä annetaan rauha ja yksityisyys silloin kun sen nähdään olevan nuorelle tarpeen. Ketään ei fyysisesti, henkisesti tai verbaalisesti ”ahdisteta nurkkaan”, vaan pyritään löytämään aidolla kohtaamisella ja tilanteessa läsnä- tai poissaolemalla rauhallinen ratkaisu. Nuorelle pyritään aina jättämään ”kunniakas” ulospääsy vaikeastakin tilanteesta. Henkilökunta ohjaa, opastaa ja tarvittaessa omalla esimerkillään näyttää nuorelle miten arjessa toimitaan."

YLE- uutisten mukaan lähihoitajakoulutukseen on hyväksytty viime vuosina opiskelijoita, jotka ovat täysin soveltumattomia alalle. Ammattiliitot, oppilaitokset ja Valvira vaativat nopeita toimenpiteitä asian korjaamiseksi.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-milapro-lapsibisnesryppaan-asiakashankkijana

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet

↧

Ainakin 55 lasta murhattiin Floridan koulukodissa

February 7, 2017, 10:59 pm

≫ Next: Pirkanmaan kunnat lastensuojelullisessa hädässä

≪ Previous: "Hupipornoa" Mehiläisen lastensuojelulaitoksessa

Salaisia hautoja

Yli satavuotias floridalainen Dozierin poikakoulu Floridassa lopetti toimintansa 2011. Se antoi viranomaisille viimein mahdollisuuden tutkia koulukodista vuosikymmenten ajan kerrottuja huhuja - karmaisevalla lopputuloksella.

CNN:n mukaan Arthur G. Dozierin mukaan nimetyn poikakoulun alueelta on löydetty 55 ihmisen jäänteet. Maatutkien avulla havaitut salaiset haudat olivat teiden alla tai metsiköissä, syrjässä virallisesta hautausmaasta.

Selvitysprojekti, jota johtaa USF:n rikostutkija-antropologi Erin Kimmerle aloitettiin vuonna 2008 kun entiset asukkaat puhuivat julkisesti laitoksessa kokemastaan kidutuksesta ja kadonneista luokkatovereistaan.

Kimmerle kiinnostui, kun viranomaiset oliivat lopettaneet entisten koulukotilaisten vaatiman tutkimuksen ilmoittamalla, ettei henkilökunnan väkivaltaisuuksista ollut näyttöä eivätkä merkitsemättömiin hautoihin peitellyt pojat enää olleet tunnistettavissa.

Aikanaan koulukoti oli koko Yhdysvaltojen suurin. Koulukotiin saattoi joutua vielä 1900-luvun alkupuolella hyvinkin mitättömästä syystä kuten luvattomasta läpikulkemisesta jonkun mailla.

Monet lapsista päätyivät Dozierin poikakotiin Mariannaan pikkurötösten vuoksi tai vain siksi, että olivat orpoja. Laitoksessa heitä kohdeltiin kaltoin jopa siinä määrin, että osa kuoli vammoihinsa. Kimmerlen raportin mukaan yhdessä kaivauksissa löydetyssä lapsessa vaikuttaa olevan ampumahaava.

Viranomaiset vastustivat selvitystä

Joidenkin poikien - lähinnä tummaihoisten - tiedetään kadonneen koulukodista jälkiä jättämättä ja ilman selityksiä.

Johny Lee Gaddy, 67, joutui Dozieriin vuonna 1957 lintsaamisen takia. Hän vietti siellä neljä vuotta, jona aikana häntä piestiin ankarasti. Hän kertoo kuulleensa teinipojista, jotka katosivat ilman selitystä.

- Tiedän, että osan kerrottiin menneen kotiinsa, mutta he eivät olleet täällä niin pitkään, että olisivat päässeet kotiin. Osan kerrottiin karanneen tai siirtyneen muihin paikkoihin. Emme ikinä nähneet ruumiita tai hautajaisia.

John Due, 78, jonka sukulainen kuoli Dozierissa sanoo, että aktivistit, jotka yrittivät painostaa osavaltiota selvittämään poikien kohtaloita, kohtasivat ankaraa vastustusta vuosikymmeniä.

Oma raiskaushuone

Laitoksessa tiedetään tapahtuneen kidutusta, raiskauksia ja väkivaltaa.

Asukkien mukaan koulussa oli mm. erilliset piiskaushuoneet valkoisille ja mustille pojille ja oma raiskaushuone.

Vuonna 2010 julkaistussa tutkimuksessa reilu kymmenen prosenttia asukkaista kertoi joutuneensa henkilökunnan seksuaalisesti hyväksikäyttämäksi viimeisen vuoden aikana. Laiminlyöntejä ja muita laittomuuksia yritettiin tutkia ainakin 1960- ja 1980-luvuilla, mutta ketään ei onnistuttu vastuuttamaan rikoksista.

98 kuollutta ala-ikäistä

CNN:n mukaan University of South Floridan tutkijat ovat nyt keränneet todisteita siitä, että koulukodissa on vuosikymmenten aikana kuollut 98 alaikäistä poikaa. Kuolemantapauksista tehdyt asiakirjat ovat CNN:n mukaan erittäin epämääräisiä.

NPR-yleisradioyhtiön toimittaja Greg Allen teki vuonna laajan haastatteluraportin 2012 koulukodin synkästä historiasta.

Allen kertoo useiden entisten asukkien sanoneen, ettei kaikkia koulussa kuolleita löydy, koska ruumiita vietiin kauas Dozierin alueelta ja jopa koko Mariannasta.

Entisten asukkaiden perustaman White House Boys -järjestön edustaja, 13-vuotiaana Dozieriin joutunut Robert Straley kertoo, että löytyneet jäänteet ovat mustien alueelta, ja uskoo, että valkoisten hautausmaa on yhä löytymättä. Ruumiita lienee vielä ainakin sata, hän sanoo.

Vainajien hampaiden ja luiden DNA:ta pyritään vertaamaan niiden ihmisten perimään, joiden perheenjäseniä katosi Dozierista. Tunnistetut vainajat luovutetaan omaisille, muut päätyvät takaisin Dozierin hautausmaalle.

Ei syytteitä tai rangaistuksia

Viranomaiset olivat omassaan selvityksessään tulleet siihen tulokseen, ettei kadonneiden poikien asiassa ole selvitettävää.

Virallisesti Dozierin tapahtumat katsotaan edelleen selvitetyiksi, eikä syytteitä tai rangaistuksia liene Kimberlen ryhmän tutkimustuloksista huolimatta odotettavissa.

Myös suomalainen sijaishuolto perustuu kokonaan puuttuvaan tai laitosten omavalvontaan, jotka ovat usein sama asia. Entinen peruspalveluministeri Maria Guzenina on kertonut, että Suomen ensimmäiseen sijaishuoltoselvitykseen kohdistui ankaraa vastustusta korkeimman sosiaalihallinnon taholta.

AVI:n ylitarkastaja Marita Uusitalon mukaan lastensuojelulaitoksiin tehdään tarkastuksia pahimmillaan vain kerran kymmenessä vuodessa. VTV:n mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät usein edes huomaa saati raportoi puutteita lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Edes lastensuojeluyrittäjän saama rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei johda perhekotilupien menetykseen. Suomen vanhentunut vahingonkorvauslaki ei ole tähän mennessä velvoittanut maksamaan korvauksia sijaishuollon väkivallan ja muiden ihmisoikeusloukkausten uhreille.

Lue lisää Dozierista:
http://www.tampabay.com/topics/specials/2014/dozier.page

Kuvia koulukodista voi katsoa täältä: http://www.dailymail.co.uk/news/article-4199002/School-55-children-murdered-teachers.html ja täältä https://www.youtube.com/watch?time_continue=97&v=cY2Oh9fRSn4

↧

Pirkanmaan kunnat lastensuojelullisessa hädässä

February 13, 2017, 6:27 am

≫ Next: Kangasalla koulu altistaisi terveet lapset sisäilmaongelmalle - Vanhemmat erimieltä

≪ Previous: Ainakin 55 lasta murhattiin Floridan koulukodissa

Tampereen seutukunnan lastensuojelut ovat ruuhkautuneet asiakasmäärän alla säästösyistä. Lastensuojelussa työntekijöillä on ollut asiakkaita suosituksia suurempi määrä laajasti toiminta-alueella Nokiaa ja Tamperetta lukuunottamatta.

Johdolliset virheet toi esille seutukunnan sosiaaliasiamies vuoden 2016 vuosiraportissaan. Sosiaaliasiamiehet ovat huolissaan lapsen äänen kuulemisen toteutumisesta, kun sosiaalivirkailijoiden työtaakka on kasvanut liian mittavaksi.

"Moni kunta on kattanut alijäämäistä budjettiaan jättämällä vakansseja täyttämättä ja muilla henkilöstösäästöillä. Vuosikatteen ja alijäämän seuraamisen sijaan olisi toivottavaa, että kunnissa kiinnitettäisiin huomiota palvelujen laatuun ja siihen, että ne täyttäisivät lain vaatimat minimiedellytykset," totesi sosiaaliasiamies Laura Helovuo Aamulehdelle 9.2.2017.

Lisäksi ongelmia on ollut toimeentulotuen käsittelyajoissa, joiden kohdalla Orivettä mukaan laskematta käsittelyajat ovat olleet laittoman pitkiä.

Toimeentulotuen päätösten siirryttyä KELA:lle vuoden 2017 alusta, on havaittu myös ongelmia kunnan ja KELA:n yhteistyön välillä, kun harkinnanvarainen toimeentulotuki on yhä kunnan päätettävissä.
Palveluihin usein turvautuvien palvelujen koordinointi ja vaikuttavuus huolestuttavat sosiaaliasiamiehiä, sillä useat sosiaaliasiamiehen asiakkaista ovat havainneet tulleensa pompotelluiksi palvelusta toiseen ja eivätkä hyötyneet mielestään sosiaalipalveluista. Sosiaaliasiamiesten mielestä palvelujen vaikuttavuutta tulisi arvioida entistä tarkemmin.

"Nykyisestä pirstaleisesta palvelujärjestelmästä tulisi löytää ne yhteistyönpaikat, jolloin olisi asiakkaan edun mukaista hänen suostumuksellaan tehdä monialaista yhteistyötä ja osalle asiakkaista yhteinen monialainen asiakassuunnitelma," toteaa sosiaali- ja potilasasiamies Taija Mehtonen.

Sosiaaliasiamies otti myös kantaa Tampereen kunnan toimeentulotukiasioissa koskien ilman oleskelulupaa jääneille turvapaikanhakijoille, joita ei ole lähdetty siirtämään pois Suomesta.

Vaikka lähtökohtaisesti maassa ei voi oleskella ilman oleskelulupaa sosiaaliasiasmies tuo esille, että:
" Viimekädessä yhteiskunnan tulee turvata kiireinen toimeentulotuki jo yhteiskuntarauhan vuoksi. Jokaisen tulee syödä joka päivä," Helovuo toteaa.

Tampereen seutukunnan sosiaaliasiamiehet palvelevat Kangasalan, Lempäälän, Nokian, Oriveden, Pirkkalan, Pälkäneen, Tampereen, Valkeakosken, Vesilahden ja Ylöjärven kuntia.

Tampereen seutukunnan sosiaaliasiamiehet saivat vuonna 2016 yhteensä reilut 1 250 yhteydenottoa. Edellisvuosien tapaan yhteydenotot koskivat eniten toimeentulotukea sekä lastensuojelua.

Lokakuun Liike tahtoo muistuttaa, että jollei lastensuojelun laatusuositusta täytetä edes minimissä, saattaa edessä olla lisää samankaltaisia surullisia tarinoita, josta uutisoitiin vain kuukausi sitten, kun tiistaina 10.1.2017 Pirkanmaan alueella sijaitsevasta sijaishuollon lastensuojeluyksiköstä luvatta omille teilleen poistunut 17-vuotias tyttö puukotti hengenvaarallisesti yksikön ohjaajaa Tampereen Hervannassa yksityisasunnossa.

Jokaisen lastensuojelun työntekijän tulisi vaatia kuntansa päättäjiltä mahdollisuudet toteuttaa työtään lain määräämällä tavalla ja olla yhteydessä asiasta eteenpäin aluehallintovirastoon hallintokantelun muodossa, jos kunta ei anna tarvittavia lain velvoittamia resursseja työn toteuttamiseen.

Lue myös:

Lastensuojelussa ongelmia valtaosassa Pirkanmaan kuntia – Tampereella ja Nokialla parempi tilanne (Aamulehti 8.2.2017):

http://www.aamulehti.fi/…/lastensuojelussa-ongelmia-valtao…/
Sijaishuollon kasvattama tyttö puukotti laitosyksikön työntekijää (LL 16.1.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/sijaishuollon-kasvattama-tyt…

Lastensuojelun laatusuositus (Lastensuojelun käsikirja - THL):
https://www.thl.fi/…/tyoproses…/lastensuojelun-laatusuositus

↧

Kangasalla koulu altistaisi terveet lapset sisäilmaongelmalle - Vanhemmat erimieltä

February 13, 2017, 6:44 am

≫ Next: Ympäristösosiaalityö Suomessa- lapsibisneksen viherpesua?

≪ Previous: Pirkanmaan kunnat lastensuojelullisessa hädässä

Kangasalalaisen Kirkkoharjun koulun 4B-luokan vanhemmat tuohtuivat terveinä pysyneiden lastensa siirtouhkasta 4C-luokan luokkatilaan, jossa useat oppilaat ovat kärsineet koulun sisäilmaongelmien aiheuttamista oireista. Vaihto tapahtuu päittäin, sillä oireilevat 4C-luokkalaiset pääsevät 4B:n puhtaaseen luokkaan.

Yhden lapsen terveys on nyt niin vaakalaudalla, että lääkäri on suositellut hänelle kokonaan koulun vaihtamista.

Kosteuden aiheuttama mikrobivaurio koulun luokkatilassa todettiin jo viime keväänä, kertoi Kangasalan Sanomat lokakuussa 2016. Lapsilla on ollut jatkuvaa päänsärkyä ja toistuvia flunssia.

Koulun rehtori Timo Santamäki tiedotti luokkavaihdoksista oppilaiden vanhemmille perjantaina 10.2.17 Wilmassa. Rehtori perustelee luokkatilojen vaihtoa viestissään sillä, että hän tahtoo helpottaa erityisen sairaan oppilaan oloa.

4B-luokkalaisen tytön isä Sami Di Piazza vastustaa tyttärensä siirtoa selvästi sisäilmaongelmaiseen luokkatilaan. Sami Di Piazza korostaa, että 4B-luokkalaisten vanhemmat kyllä ymmärtävät, että 4C-luokkalaisten siirtäminen omista tiloistaan on välttämätöntä.

– Ei herätä suurta luottamusta rehtoria kohtaan. Tässä puhutaan kuitenkin terveydestä, eikä mistään pienestä asiasta. Sellaiseen tilaan, jossa lapset sairastuvat, ei pidä laittaa tilalle yhtään ketään, Di Piazza toteaa.

Aamulehdelle rehtori Santamäki vastasi tekstiviestillä todeten, että koulun sisäilmatilanteesta antaa tietoja ainoastaan Kangasalan kunnan sisäilmatyöryhmän puheenjohtaja, joka on tavoitettavissa vasta maanantaina 13.2.17.

Useat vanhemmat ilmoittivat menevänsä maanantaiaamuna ennen koulupäivän alkua ilmoittamaan rehtorille kantansa ja katsomaan, että lapsensa pääsevät puhtaaseen luokkatilaan opiskelemaan. Osa vanhemmista ei tahtonut lastensa menevän kouluun maanantaina ollenkaan.

Tässä rehtorin Wilma-viesti kokonaisuudessaan:

”Hei,

4C luokan yhden oppilaan terveys on heikentynyt koko lukuvuoden ajan. Lisäksi huonosta olosta on kärsinyt muutamia muita 4C luokan oppilaita. Lääkäri on suositellut edellä mainitulle oppilaalle koulun vaihtoa välittömästi oireiden vuoksi. Koitamme auttaa tilannetta tarjoamalla koulumme luokan (4B:n luokkatila), jossa toistaiseksi myös aiemmin oirehtineet oppilaat ovat pystyneet opiskelemaan. 4C luokassa oleva ilmanpuhdistin siirtyy luokan mukana uuteen tilaan. 4B luokkaa varten tilataan uusi puhdistin mahdollisimman pian.

4B luokalle tämä on jo toinen vaihto tänä lukuvuonna. Olemme kouluna erittäin pahoillamme, että joudumme näitä vaihtoja tekemään.

Terveisin Timo Santamäki”

Lokakuun Liike ihmettelee Kirkkoharjun koulun rehtori Timo Santamäen linjauksia. Nykyinen opetussuunnitelma jopa kehottaa etsimään koulusta sekä koulun lähipiiristä opetustiloja, joihin opetuksen voi siirtää oppilaiden virkistämiseksi vaihtelulla. Esimerkiksi Helsingissä Heteniityn ala-asteella oppilaat ovat opiskelleet koulun käytävillä ryhmissä ja liikuntasaliinkin voi siirtää matematiikan tunnit, kun sali ei ole muiden oppilaiden käytössä. Nämä muutokset opetukseen on tehty jopa ilman oppilaiden terveyden turvaamisen edellytyksiä.

Lokakuun Liike pohtii pitäisikö Kirkkoharjun koulun toiminnasta tehdä lastensuojeluilmoitus, jotta jo kovin ruuhkautunut Pirkanmaan lastensuojelu saisi pohdittavakseen tämän kummallisen ongelman, jossa koulun rehtorin suunnitelmissaan altistaa lapset elinikäisen sairauden vaaralle.

Suomen lain mukaan jokaisella on oikeus puhtaaseen ilmaan ja tämä tarkoittaa myös oikeutta puhtaaseen sisäilmaan. Oppivelvollisuus ei oikeuta valtiotamme sairastuttamaan lapsiamme ja / tai vaarantamaan lapsiemme terveyttä. Myös Lokakuun Liike pohtii Santamäen soveltuvuutta turvaamaan johtamansa koulun lasten terveyttä, kun Santamäen asemassa Lokakuun Liike olisi jo ajat sitten siirtänyt kaikki 4C luokan oppilaat opiskelemaan toisaalle ja sinetöinyt luokan kunnes kunta antaa rahoituksen luokan vaativaa ja vakavasti tarpeellista peruskorjausta varten. Kyllä yhden lapsen vakava sairastuminen eliniäkseen tulisi ottaa sen verran tosissaan, että ymmärtää, ettei ketään tulisi altistaa samalle kohtalolle.

Lokakuun Liike kannustaa kaikkia lukijoitaan tekemään tästäkin asiasta hallintokantelun, jotta nämä vakavat asiat Suomessa osattaisiin jatkossa huomioida viranomaistemme toiminnassa tärkeinä huomioitavaksi lasten etua hakiessamme. Kangasalalla olisi pitänyt osata niin koulun kuin myös julkisen terveydenhuollon jo osata vaatia koulun johdolta ja kunnalta kaikille lapsille heidän terveyttään tukevat opiskeluolosuhteet.

Saksassa pienilmahiukkasista kärsivät ovat voineet haastaa kunnan oikeuteen jo vuodesta 2007, jos kunta on altistanut asukkaansa sisäilmaongelmille. Suomessa tämä on vielä kymmenen vuotta myöhemmin suorastaan mahdotonta.

Jokaisella on oikeus puhtaaseen ilmaan.

Lue myös:

Mitä korjaustöitä Kirkkoharjun koulussa tehdään? (KS 3.10.2016):
https://kangasalansanomat.fi/mita-korjaustoita-kirkkoharjun…

Vanhemmat suuttuivat luokkien vaihtoaikeista: Sisäilmasta sairastuneet pois, terveet lapset tilalle (Aamulehti 11.2.2017):
http://www.aamulehti.fi/…/vanhemmat-suuttuivat-luokkien-va…/

↧

Ympäristösosiaalityö Suomessa- lapsibisneksen viherpesua?

February 15, 2017, 12:40 am

≫ Next: "Voiko lapsella olla kaksi virallista osoitetta," pohtii Suomen oikeusministeriö

≪ Previous: Kangasalla koulu altistaisi terveet lapset sisäilmaongelmalle - Vanhemmat erimieltä

Orwellilaista uuskieltä

Ympäristösosiaalityö voisi olla vaihtoehtoista kestävän kehityksen mukaista sosiaali- , talous- ja työmarkkinapolitiikkaa, rationaalista asunto- ja ruokapolitiikkaa, paikallisyhteisöjen hyvinvointia, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja ympäristöhaittojen ja eriarvoistumisen vähentämistä.

Suomessa ympäristösosiaalityö on valitettavasti usein lapsibisnestoimijoiden oman liiketoimintansa kasvuun tähtäävää harhaanjohtavaa retoriikkaa eli viherpesua, jossa kikkaillaan sellaisilla käsitteillä kuin kestävä kehitys, voimaantuminen, osallisuus ja ekososiaalinen sivistys.

ESR:n uusien rahoituskriteerien myötä sosiaalisesta osallisuudesta on tullut lapsen etua vastaava notkea käsite-ameeba ja välttämätön muttei vielä riittävä ehto projektirahoituksen saamiseen sosiaalialan vallan- ja reviirinlaajennushankkeisiin.

Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lasten lähisuhteiden katkaisusta ja yhteydenpidon läheisiin torpedoivista sijoituksista liian kauas kotoa on tullut green carea, orjatyöstä Jumalan selän takana sijaitsevilla maatiloilla osallisuutta ja ympäristökasvatusta, syyllistämisestä ja yksilöpsykopatologisoinnista ekososiaalista sivistämistä , viranomaispalaveerauksen ja panettelun kohteena olosta voimaannuttamista ja lastensuojelun valheellisesta imagonrakennuksesta rakenteellista sosiaalityötä.

Feissauksella poimituista satunnaisista kadullakulkijoista ja takapajuloiden konkurssikypsistä sikatilallisista on Talentialaisella totuudenjälkeisellä tiedotuksella profiloitu ekologisesti sitoutuneita erityisosaajia ja kaikki tuet ansaitsevia vastuullisia sijaisvanhempia.

Lapsia motivoiva koira-avusteisuus ja luontoavusteinen toiminnallisuus ja kokemuksellisuus toteutuu lähinnä sijaishuoltopaikoista karkaamisina, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa.

Viherpesu on harhaanjohtavaa viestintää, virheiden salaamista ja peittämistä

Viherpesu (Greenwash) on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle. Termi on alun perin johdettu englanninkielisestä ilmauksesta whitewash (valkopesu), joka tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista".

Viherpesua harrastavat erityisesti yritykset, joilla on selkeästi haitallinen vaikutus ympäristöön. Tällaisina haitallisina yrityksinä voi pitää suurinta osaa nykyisistä lapsibisnestoimijoista. Nämä yritykset pyrkivät puhdistamaan mainettaan viestittämällä halua parantaa ympäristön tilaa. Viherpesussa tuotetaan assosiaatioita, jotka liittyvät toiminnan puhtauteen ja ekologisuuteen ilman, että toimintatapoja merkittävästi muutetaan.

Palveluntuottajat tietävät, että brändäys ja markkinointi ovat aivopesua, mutta luulottelevat, että ihmisten aivopesemisessä "hyvällä", joskin valheellisella tiedolla ei ole mitään väärää (Green Design, 2006).

Kuluttajien tietämys ympäristöasioista, ekologisuudesta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotteista ja palveluista on edelleen huono, mikä tekee viherpesemisestä helpompaa. Johtopäätöksiä tehdään pääosin tunteiden ja mielikuvien perusteella.
Liian moni kansalainen nielee lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten vihreän varainhankintapropagandan ja rahoittaa tietämättään lasten ja perheiden syrjäyttämistä.

Harriet Rabb on huolissaan ilmastosta

Usein unohtuu, että viherpesulla on tuhoisia seurauksia. Ruoanlaitossa virheet on voitu peitellä kastikkeilla, arkkitehtuurissa köynnöksillä mutta lastensuojelussa liian usein nurmella.

Viherpestävää, kestävää lapsibisnestä?

Pahamaineisen Foster Care Associatesin (FCA) Suomeen auttanut Perhehoitoliiton ilmastovanhempi, koirakouluttaja ja sosiaalityöntekijä Harriet Rabb toimii nykyisin FCA:n tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n laatupäällikkönä eli hänen tulisi olla perillä lastensuojelun laatusuosituksista ja vastata lainsäädännön velvoitteisiin ja sijoitettujen odotuksiin ja toiveisiin. Rabbi Harriet tuntuu kuitenkin valvovan työntekijöidensä sijaan taivasta. Lokakuun Liikkeen saamien tietojen mukaan Perhehoitokumppanit Suomessa OY:ssä ei usein toteudu sen paremmin kestävä kehitys kuin laatu tai laillisuus.

Perhehoitokumppanit Oy:n omistajat Jim Cockburn ja Janet Rees haluavat suomalaistenkin rahat.

Sijoitettujen psyykkistä hyvinvointia ja luottamusta tulevaan uhkaa taatusti ilmastonmuutosta enemmän lastensuojelusta puuttuva lasten kuuleminen, oikeusturva, tutkimustieto ja valvonta.

Perhehoitokumppaneiden heikosti valikoituihin, koulutettuihin ja valvottuihin sijaisperheisiin sijoitettuja lohduttaisi ennemminkin mahdollisuus koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon, omaisten yhteydenpitoon ja kaltoinkohtelevien sijaisperheiden vaihtoon kuin Perhehoitokumppaneiden ehdottama ympäristökasvatus ja valkosolujen määrää lisäävä metsässä käyskentely.

Lastensuojelun metsään menneestä kulttuurista on viime aikoina saatu runsaasti vähemmän voimaannuttavia todisteita, joista voi lukea esim. täältä ja täältä.

Pitääkö suomalaisten odottaa jälleen toiset 50 vuotta ennenkuin nykyisen "green caren" seurauksia voidaan tutkia? Perhehoitokumppaneiden palvelulupausten ja ekologisen kestävyyden toteutumista voi arvioida mm. valheellisesta insestisyytteestä ja lasten ja vanhempien vieraannuttamisesta kertovaa tositapausta vasten.

Sijaishuollossa vähähiilistä elämäntapaakin tärkeämpää olisi väkivallaton tai edes vähäväkivaltainen elämäntapa. Lasten on todettu altistuvan väkivallalle sijaishuollossa mikäli johtajilla on vain vähäinen tai ei lainkaan suoraa kontaktia hoitoyksiköihin, mikäli em. ei ole valvontaa eikä yhteisiä toimintalinjoja tai päätöksentekokäytäntöjä, mikäli riittäviä tai toimivia valitustapoja ja- reittejä ei ole olemassa, mikäli lapsilla ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä läheisiinsä ja kertoa kohtelustaan rangaistuksetta, mikäli kaltoinkohtelijoilla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tukiverkosto ( Erooga, 2012) ja mikäli tukeudutaan teoreettisiin/ ideologisiin malleihin, jotka etäännyttävät suhteita hoitajien ja lasten välillä.
Suomalaisessa perhehoidossa esiintyvät kaikki edellämainitut lasten kaltoinkohtelun riskitekijät, joita ei poista se, että " Osana riskien ennakointia ja hallintaa sekä turvallisen perhehoidon järjestelmää PKS on ollut laatupäällikkönsä toiminnan kautta aktiivinen sosiaalialan ilmastonmuutostietoisuuden nostamisessa, joka tehdyn toimintaympäristön riskien arvioinnin perusteella on tarpeellista perhehoitoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi myös ilmastonmuutoksen olosuhteissa."

Perhehoitokumppanit OY:n omien sivujen mukaan yrityksen yhteistyökumppaneita Suomessa on mm. PRIDE- koulutuksia ja sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren tuotteita (mm. Nallekortit) kaupitteleva Pesäpuu ry, joka myönsi hiljattain Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta tai vaihtoehtoisesti hurtista huumorintajusta kertoo se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa 2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.

Ennen suomalainen myi vaikka isoäitinsä ja antoi pyörätuolin kaupan päälle. Nyt Suomen valtio luovuttaa lapsensa sosiaalivankeuteen tili-, vero-, tulosvastuu- ja korvausvelvoitevapaaseen monikansalliseen sijaishuoltoon ja antaa kaupan päälle vanhemmat hiljentävän Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun, lastensuojelun edunvalvojan, sijoitustyökalut, sijaishuollon resurssikeskuksen- ja palkinnon kestävästä kehityksestä.

Lapsibisnestoimijat eivät ole vielä huomanneet, että ilmastonmuutos on tapahtumassa hitaasti mutta varmasti myös asenteissa. Kun katteeton good will ja luottamus lastensuojelubisnestä kohtaan murtuu riittävän tutkimustiedon myötä, väärinkäytöksistä ei enää selvitäkään pelkällä retoriikalla ja viherpesulla.

Lue myös: Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n (PKS) visio "Myönteisiä ja kestäviä muutoksia lapsen elämään" laajennetaan huomioimaan myös ekologinen ulottuvuus

Dozier kuva: lastensuojelun virheet peitellään nurmeen

Teletubbimaa: lapsibisnes tarvitsee viherpesua.

↧

"Voiko lapsella olla kaksi virallista osoitetta," pohtii Suomen oikeusministeriö

February 15, 2017, 7:01 am

≫ Next: Luonto on lastensuojelun paras kasvatuskumppani

≪ Previous: Ympäristösosiaalityö Suomessa- lapsibisneksen viherpesua?

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lakia ollaan oltu jo jonkin aikaa uudistamassa sen jälkeen kun uudistuksen tarpeellisuus oli ollut työpöydällä jo liiankin pitkään. Ongelmia oli havaittu mm. oikeusistuimien tuomioissa, kun vieraanuttavien huoltotuomioiden määrä ja niiden tuomat lapsia kuormittavat oheisilmiöt kuten lähestymiskielto- sekä vainoamisoikeudenkäynnit alkoivat tulla päivänvaloon.

”Lapsenhuoltolain uudistus on vireillä, ja myös vuoroasumista mietitään tuossa hankkeessa”, lainsäädäntöneuvos Outi Kemppainen toteaa oikeusministeriöstä.

Uudistukseen liittyvässä oikeusministeriön muistiossa on todettu, että on aiheellista selvittää, olisiko lainsäädäntöä tarpeen muuttaa niin, että lapsi voisi asua virallisesti kahdessa osoitteessa. Oikeusministeriö sai muistiosta yhteensä 36 lausuntoa. Lausunnoissa on otettu kantaa myös vuoroasumiseen.

Kahden virallisen asuinpaikan järjestelmään tai sen selvittämiseen suhtautuvat positiivisesti muun muassa sosiaali- ja terveysministeriö, Oulun käräjäoikeus, Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto, Lastenvalvojat ry, Etävanhempien liitto ry, Väestöliitto, Isät lasten asialla ry, Suomen sovittelufoorumi ry, Julkiset oikeusavustajat ry, Elatusvelvollisten Liitto ry, Yhden vanhemman perheiden liitto ry, Sateenkaariperheet ry, Monimuotoiset perheet -verkosto ja Ensi- ja turvakotien liitto.

Varauksellisesti ehdotukseen suhtautuivat muun muassa Helsingin käräjäoikeus, Pirkanmaan käräjäoikeus, Itä-Suomen hallinto-oikeus, Helsingin oikeusaputoimisto, Espoon sosiaali- ja terveystoimi, Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), Miessakit ry ja vieraannuttamisesta väitöstutkimuksen tehnyt oikeustieteen tohtori Anja Hannuniemi.

Ongelmana koettiin yhteiskunnan eri palveluiden tai etuuksien kustannus- ja järjestämisvastuun toteuttamisen mahdollistuminen..Myös pelättiin vanhempien riitautuvan uusista asioista (uusia asiota varauksellisesti ehdotukseen suhtautuville), kuten lapsen koulu- ja päivähoitopaikasta.

”Tällä hetkellä koko meidän tukijärjestelmä perustuu siihen, että ihmisellä voi olla yksi virallinen osoite, jonka mukaan laskelmat tehdään. Sen vuoksi tämä on aika iso paketti pohtia, eikä vain oikeusministeriön vaan myös esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön asia”, Kemppainen sanoo.
”Me pohdimme nyt lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lain uudistustyössä, voiko tässä yhteydessä tehdä laaja-alaisesti vaikuttavaa muutosta kahdesta virallisesta osoitteesta vai pitääkö asiaa pohtia kunkin erillisen lain kohdalla, kuten esimerkiksi lapsilisälain, osalta erikseen”, hän jatkaa.

Virallinen osoite vaikuttaa esimerkiksi koulukyytiin, asumistukeen tai päivähoitomaksun määräytymiseen. Kysymykseksi on noussut myös, voisiko luopua yksinhuoltajakorotuksista ja kuinka tuetaan lapsen pääsyä terveydenhuollon piiriin, kun terveyskeskus voi määrätä lapsen menemään kirjoillaolopaikkansa velvoittamaan terveyskeskukseen.

”Näitä ongelmatilanteita on tullut esiin myös lapsenhuoltolain uudistuksessa. Vuoroasuminen kuitenkin ulottuu moneen eri lainsäädäntöön ja sääntelyyn, eikä se ole yhdellä tempulla korjattava juttu”, Kemppainen muistuttaa.

Lokakuun Liike tahtoo huomauttaa, ettei lapsien koulu- tai päivähoitoasiat ole mitenkään uusi riidan aihe riitaisten vanhempien välillä. Laki joka mahdollistaa erovien vanhempien kohdalla helposti suoraan sovintoratkaisun, jossa lapsi voi asua kahdessa osoitteessa saaden tuet molempiin koteihinsa niin, että hänet huomioidaan näissä asuvaksi ja jossa molempien vanhempien välille tulee jaettavaksi lapsilisä eikä kummastakaan tule elatusvelvollinen viikko-viikkoasumisen kohdalla, tukisi riidattomia eroja, joissa riita-aiheeksi ei tule lapsen mukana tulevat etuisuudet vanhemmalle. Monessa vieraannuttamistilanteessa mm. pelkästään valtion suomat edut huoltajalle johtavat riita-asiaan.

Valtion olisi hyvä pohtia millaisia säästöjä valtio saavuttaa, kun vanhempien väliset asiat eivät johda riita-asiana oikeuskäsittelyyn. Kun asiat ovat helposti sovittavissa lastenvalvojalla tai sovittelun keinoin, on vielä mahdollista, että vanhemmat voivat saavuttaa riittävän hyvän yhteistyön kasvatuskumppaneina lapsen edun hakemisessa ja tuolloin lapsen etu olisikin suoraan mahdollisuus kahteen soitteeseen. Kun lapsella on suoraan mahdollisuus kahteen osoitteeseen, eivät vanhemmat tappelisi niin helposti etuoikeutuksista, joita huoltava vanhempi tällä hetkellä saa käyttövaroina käyttöönsä.

On muistettava, että tällä hetkellä lasta tapaava etävanhempi elatusvelvollisena osallistuu huoltavan vanhemman kodin kustannuksiin ja sen lisäksi maksaa yksin lasta koskevat kustannukset omassa kodissaan. Toiset etävanhemmista elatusmaksun lisäksi myös maksavat lapsen huoltajalle kuuluvia menoeriä, kuten lapsen harrastuksia ja vaatetuskuluja, kun huoltajaksi määrätty ei kykene kantamaan huollollista vastuutaan.
On muistettava, että useissa riita-asioissa on riidan olevuudesta huolimatta oikeus päättänyt tuomiossaan yhteishuollosta ja määrännyt toisen vanhemmista lähihuoltajaksi ja toisen etähuoltajaksi ja tästä on usein seurannut vanhempien välille riitaa lapsen koulusta ja asuinkunnasta ja tämän jälkeen jopa vuosia kestävä huolto-oikeuskierre. Etävanhempihan voi tällä hetkellä estää muun muassa lapsen muuton ja iltapäiväkerhopaikan vastaanotamisen lähivanhemman suunnitellessa näitä. Moniin lapsen asioita koskeviin asioihin tarvitaan molemman huoltajan suostumus.

Toisaalta toisissa riita-asioissa on oikeustuomioistuimet heppoisasti irroittanut huollosta riidan olevuuden vuoksi toiden vanhemman ja tarkistamatta yksinhuoltajaksi määräämänsä kykyä tukea toisen vanhemman vanhemmuutta antanut yksinhuollon jopa vieraannuttajalle, joka riitaisuuden on luonut ja tätä toiminnallaan ylläpitänyt luoden vain kuvaa toisesta osapuolesta riitaisana. Näin on annettu väärän vallankäytön välineet vanhemmalle, joka haavoittaa lastaan vain omanedun tavoittelussaan pyrkiessään estää lapseltaan normaali suhde toiseen vanhempaansa ilman toimintaan oikeuttavaa perustelua.

Lokakuun Liikkeen mielestä kaikki keinot, joilla voidaan vähentää lastensuojelullisia ongelmia ja niiden syntymistä sekä estää lasten hyväksikäyttö yhteiskunnassamme, tulisi ottaa lain säädännön keinoin käyttöön. Keinot, joilla voidaan vähentää huoltoriitoja ja vahvistaa lapselle kynnyksetön mahdollisuus saada vakaat olosuhteet molempien vanhempiensa luona tulisi olla saatavilla maassamme.

Huoltolakia, joka koskee vakavasti juuri huolto-oikeudenkäyntejä, muokatessa uuteen muotoon tulisi myös vakavasti huomioida keinoja joilla estetään vanhempien välien kriisiytyminen ja kriisin vakava eskaloituminen ja lakiin tulisi kirjata tukimuotojen velvoitteet kunnille ja näihin tukimuotoihin kynnyksetön ohjaus ja pääsy vanhemmille. Jokaisen lapsen etu on vanhempien välejä eheyttävä eroperheen kriisiterapia sekä perheasiansovittelu huolto-oikeudenkäyntien sijaan.

Kuitenkin lastemme hyvinvointi on tulevaisuutemme hyvinvoinnin pohja.

Lapsia ei tulisi asettaa lojaliteettiristiriitaan, jossa heidän tulisi joutua valitsemaan vanhempiensa väliltä tai olosuhteeseen, jossa heidän puolestaan tehdään päätöksiä kuulematta heidän mielipidettään asiasta.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa lakia pohtivan työryhmän mietinnön pitäisi olla valmis ensi elokuussa.

Lue myös:

Lapsenhuoltolain uudistamisessa pohditaan, voiko lapsella olla kaksi virallista osoitetta (HS 11.2.2017):
http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005084064.html…

Kaksi Kotia (Katariina Hakaniemi, 2016):
https://s1.adlibris.com/images/22224990/kaksi-kotia.jpg

↧

Luonto on lastensuojelun paras kasvatuskumppani

February 15, 2017, 5:22 pm

≫ Next: Elviksen tyttären lapset huostaan

≪ Previous: "Voiko lapsella olla kaksi virallista osoitetta," pohtii Suomen oikeusministeriö

Luonto on lastensuojelun paras ja pian ainoa kasvatuskumppani

Lastensuojelun kumppanit ovat aloittaneet vetäytymisen pakotetusta kumppanuudestaan.

Lastensuojelun psykoanalyyttiset harhaopit ja menetelmälliset puutteet ovat karkoittaneet luonnontieteilijät, epistemologiset ja eettiset puutteet filosofit, yksilöpsykologisointi sosiologit ja yhteiskuntapoliitikot, asenteellisuus ja kontrollieetos eetikot ja psykologit, vilppi oikeustieteilijät ja pedagogit, armoton rankaisuhenkisyys papit ja omahyväinen elitismi ja teoreettisuus diakonit ja sosionomit.

Yhä useampi lääkäri, psykologi, opettaja tai varhaiskasvattaja suuttuu lastensuojelun rutiiniksi muodostuneesta asiakirjafabrikoinnista ja vaatii oikaisua tai poistoa nimissään tehtyihin lastensuojelun valheellisiin lausuntoihin.

Lastensuojelua ovat alkaneet kartella niin kotia ja uskontoa arvostava oikeisto kuin demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaaliva vasemmisto.
Vain kansalaisten ja palvelujärjestelmän todellisuudesta vieraantuneet vihreät elitistit jaksavat vielä kannatella läpimätää rakennelmaa.

Lastensuojelulla onkin kiire löytää uusia kasvatuskumppaneita kalliisiin toimintoihinsa, joista puuttuu tutkimustieto, tulosvastuu, seuranta, valvonta, oikeussuojakeinot ja kriittinen journalismi.

Luonto on kiitollinen ja vähään tyytyvä apulainen

Kokemusasiantuntijapuheen kärsittyä inflaation uusi kasvatuskumppani ja retoriikan kohde on nyt löytynyt luonnosta.

Lastensuojeluyksiköt ovat perinteisesti sijainneet metsissä ja maaseudulla, jonne oletetut riskiryhmäläiset vietiin valkopestäviksi vierottumaan huonosta punaisesta perimästään. Eugeniikka kaikuu yhä sijaishuollon "ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisuun" keskittyvässä luonto-, puuttumis- ja syrjäytymispuheessa.
Syrjäyttävästä diskurssista on lyhyt matka syrjäyttävään politiikkaan ja käytäntöihin, joita diskurssilla selvästikin valmistellaan ja legitimoidaan.

Koivuniemen herra ja raskas mutta palkaton maa- ja metsätaloustyö ovat kenties lastensuojelun vanhimmat ja käytetyimmät kasvatusmenetelmät leimaamisen, solvaamisen ja syyllistämisen lisäksi.

Lastensuojelulla on luontoon samantyyppinen pedofiilinen ote kuin sijaishuollon rikollisilla kasvattajilla sijoitettuihin:

Luonnon kuvitteelliseksi kaveriksi ryhtymällä saa good williä ja hyvän imagon ilman omia ansioita.
Luonnon lähelle hakeutumalla saa monimuotoista tyydytystä.
Luontoa voi härskisti hyväksikäyttää ilman seuraamuksia.
Luonnolle ei tarvitse maksaa osinkoja, kipurahoja tai korvauksia.
Luonto ei väitä vastaan eikä kirjoita kohtelustaan nettipalstoille, AVI:iin, VALVIRA:aan tai oikeusasiamiehelle.
Luonto ei muistuta, kantele tai nosta oikeudenkäyntejä.
Luontoon ja luonnolliseen vetoamalla voidaan oikeuttaa lähes mitä tahansa.
Luonto ei lyö takaisin, korkeintaan pistää liian innokasta ja tungettelevaa luonnonystävää.
Luontoon voi helposti piilottaa omat virheensä ja rikoksensa.

Vallanhimoinen lastensuojelu ei ole tarkkaan ottaen hyväksynyt luontoakaan tasa-vertaiseksi kasvatuskumppanikseen vaan ainoastaan avustajaksi itselleen. Lastensuojelussa vuosikausia omasta yhteisöstään, läheisistään, identiteetistään ja kulttuuristaan vieraannutetun sijoitetun vieminen koiravaljakkoajelulle, ratsastamaan tai metsäkävelylle jotta ammatillinen perhekoti saisi uuden asiakkaan tai kivat valokuvat markkinointiesitteeseensä on nimetty luonto-avusteiseksi terapiaksi/ kokemuksellisuudeksi/osaamiseksi, jota voi tarjota vain kalliisti koulutettu ja suojatun ammattinimikkeen omaava lastensuojelun erityisosaajaksi nimetty henkilö vähintään sadan euron tuntihintaan - veronmaksajien kustannuksella.

On vaikeaa ellei mahdotonta havaita kestävän kehityksen periaatteita kaupallistuvassa perhehoidossa, jossa ohjattu muutos, kasvatusvalintojen ja koulutuksen monimuotoisuus, terveelliset, turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville, omavaraisuus ja ympäristön kantokyvyn turvaaminen, asiakaspalaute ja asiakkaiden osallisuus ja yhdenvertainen kohtelu, lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä eivät toteudu.

Kahden kerroksen väkeä: bioriskit ja sijaishuollon kumppanit

Sijaishuollon päättäjät ja suunnittelijat ovat päinvastoin olleet rakentamassa maahan kaupallisia ulkomaisillekin sijoittajille avattuja lapsimarkkinoita ja juurruttamassa suomalaiseen sosiaalipalvelujärjestelmään eriarvoisuutta ja kalliita korjaavia kustannuksia lisäävää psykoanalyyttista häiriö-orientaatiota (kaltoinkohtelu- ja traumaolettama) ja 1930- luvun kaksinaismoralismia: kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin perheisiin. Perheiden tuet on ohivalutettu sijaishuoltoon, joka kasvattaa surutta hiilijalanjälkeään leväperäisellä valvomattomalla rahoituksella mm. lennättämällä sijoitettuja, kasvattajia ja kumppaneita ympäri maailmaa veronmaksajien kustannuksella luonto-elämysten, oppimisen, kehittämisen, suojelun tai rentoutumisen nimissä.

Asiantuntijavaltaan, huoliretoriikkaan, työprosessien ositukseen ja yksilöpsykologisointiin perustuvassa sijaishuollossa on vaikeaa havaita jälkeäkään ekososiaalityön ihanteista; yhteiskuntapoliittisuutta, yhdenvertaisuutta, kokonaisvaltaisuutta tai toiminnallisuutta.

Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama oireilu, elämäntilanne tai kasvatuskäytäntö arvotetaan, tulkitaan ja sanktioidaan eri tavoin sen perusteella onko kyseessä vanhempi vai sijaisvanhempi.

Lastensuojelussa esim. lapsen neurologinen oireilu bioperheessä tulkitaan usein syntymäperheen kaltoinkohtelun tulokseksi, puutteellisen vanhemmuuden osoittimeksi ja huostaanoton ja perheen hajottamisen perusteeksi. Asianmukaisia tutkimuksia lapselleen vaativasta vanhemmasta fabrikoidaan yhteiskuntaa velkova häiriintynyt ja yhteistyökyvytön narsisti, jonka pitää hankkia lakisääteinen palvelunsa oikeusteitse ja omalla kustannuksellaan.

Sijaishuollossa / sijaishuoltoa oireilevasta lapsesta puolestaan tulee rakkautta ja rajoja sopivasti saava julkisrahoitteisesti erityiskorvattava erityishoidettava (Rabb 2008, 7.) joka tarvitsee oletettuihin lapsuudenkodin aiheuttamiin traumoihinsa vahvasti tuettua perhehoitoa, jossa korotetut palkkiot ja kulukorvaukset mahdollistavat toisen sijaisvanhemman kotiin jäämisen. Neurologisia oireita ei hoideta sijaishuollossakaan, koska ne voidaan tulkita bioperheen aiheuttamaksi traumatisoitumiseksi, jonka verukkeella lapsi voidaan pitää sijaishuollossa siihen asti, että hän täyttää 18 vuotta.

Viherpesu on valkopesun perillinen

Lastensuojelun luontodiskurssiin tulee suhtautua yhtä suurella varauksella kuin aiempiin huoli-, puhtaus-, riski-, puuttumis- ja syrjäytymisdiskursseihin ja mietittävä miksi diskurssi on synnytetty, mihin sillä pyritään, keitä se palvelee ja mitä oikeuttaa.

Tällä hetkellä yksi syrjäytetty lapsi tai nuori tuottaa syrjäyttäjilleen keskimäärin miljoona euroa ammatillisessa perhehoidossa ja noin 200. 000 euroa sijaisperheessä. Anteliaista korvauksista huolimatta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Tämäkö on kestävää kehitystä? Pitäisikö lapsen vielä kiittää lapsen etuilijaa, nuoren nuortenystävää tai luonnon luonnonystävää viherpesusta?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1

↧

Elviksen tyttären lapset huostaan

February 18, 2017, 2:14 am

≫ Next: Ekososiaalityö lastensuojelun sijaishuollossa

≪ Previous: Luonto on lastensuojelun paras kasvatuskumppani

Elviksen tyttären Lisa Marie Presleyn kaksostytöt on otettu huostaan uutisoi People.

Huostaanotto tehtiin Presleyn ex- aviomiehen muusikko Michael Lockwoodin tietokoneelta löytyneiden epäsiveellisten lapsia esittävien kuvien perusteella.

Kalifornian lastensuojeluviranomaiset hakivat kaksostytöt Finley ja Harper Lockwoodin huostaansa ja lasten huoltajuusasia ratkeaa maaliskuussa alkavassa oikeudenkäynnissä, kirjoittaa Iltasanomat.

Äiti Lisa Marie Presley, 49, ilmoitti poliisille löytäneensä peräti 80 järkyttävää ja siveetöntä kuvaa ja videota ex-miehensä ja lasten isän Michael Lockwoodin tietokoneelta.

Tapausta tutkiva Beverly Hillsin poliisi teki ilmoituksen jälkeen ratsian perheen kotiin ja oikeusasiakirjojen mukaan Michael Lockwoodin omistamia laitteita on takavarikoitu tutkintaa varten ratsian yhteydessä.

Lisa Marie Presley kertoo olevansa järkyttynyt ja kauhuissaan löydöstä, jonka sisältö on yksilöity Kalifornian korkeimpaan oikeuteen lähetetyissä papereissa, jotka ovat osa parin meneillään olevaa avioeroa ja huoltajuusriitaa.

– Ymmärrykseni mukaan viranomaiset ovat aloittaneet tutkimuksen löytämistäni kuvista ja videoista. En tiedä, mitä kaikkea materiaalia niissä (takavarikoiduilla) laitteissa on, mutta pelkään, että niissä on entistäkin enemmän kuvia ja entistäkin kauheampia.

Lockwoodia uhkaa syyte seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja laiminlyönnistä ja Presleyltä saatavan elatusavun menetys.

Lockwoodin asianajaja Jeff Sturman kiistää väitteet, joita hän pitää harhaanjohtavana julkisuustemppuna.

Vuonna 2006 avioitunut pari erosi vuonna 2016 sovittamattomien erimielisyyksien takia. Presley on syyttänyt Lockwoodia huonoksi isäksi ja yrityksistä hyötyä Presleystä taloudellisesti. Pari on taistellut kiivaasti siitä, miten omaisuus jaetaan.

Päihdeongelmista kärsinyt Lisa Marie Presley hakeutui eron jälkeen myös vieroitushoitoon.

Michael Lockwood tunnetaan tuottajana ja kitaristina mm. Lisa Marie Presley, Aimee Mann ja Fiona Apple taustalta.

Lisa Marie Presleyn ensimmäinen aviomies oli Michael Jackson (1992-96), jota syytettiin siihen aikaan lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Avioliitto onnea kesti neljä vuotta.

↧

Ekososiaalityö lastensuojelun sijaishuollossa

February 17, 2017, 7:41 am

≫ Next: Ensi- ja turvakotien tutkimus tarvitsee huostaanottoa

≪ Previous: Elviksen tyttären lapset huostaan

Sosiaalityön päättäjiltä ja työntekijöiltä on kadonnut historiallinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys ja muisti.

Rakenneongelmat siirtyvät ja tulkitaan yksilöiden ongelmiksi.
”Yltiörelativistisuus, reflektiivisyys ja konstruktionistisuus ovat käsitteitä, jotka hallitsevat opiskelijoiden kirjallisuutta. Samalla katoaa kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen: ihmisiltä katoaa historia, eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä." (H22, POSKE,2011)

Kari Björkman- ekososiaalityön ja vihreän hoivan uranuurtaja sijaishuollossa?

Muistatteko Kuttulan koulukodin Mäntyharjulta Etelä-Savosta?

Kuttulan johtajaa Kari Björkmania voisi pitää ekososiaalisen sosiaalityön ja green care:n uranuurtajana sijaishuollossa. Hän toi ekososiaalityön systeemiteoreettisen ja vihreän hoivan luontoavusteisen ja yhteisöllisen työ-otteen suuren yleisön tietoon ja toteutti perhekodeissaan globaali- ja ympäristökasvatuksen, resilienssin ja monikulttuurisuuden ajatuksia. Björkman itse on kuvaillut hoitofilosofiaansa sanomalla, että hänen toimintansa perustuu ”luonnonlakeihin”.
Kuttulan keskeinen toiminta-ajatus oli sopeutuminen ympäristön asettamiin reunaehtoihin ja sukupolvitaju; oman paikan, ekologisen lokeron löytäminen sukupolvien ketjussa. Tärkeää oli myös dialogisuus, holistisuus ja luonto-avusteinen myönteisen olemisen ja toiminnan kokemus.

Ekososiaalityön käytännön sovellutukset satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmivassa sijaishuollossa ovat tosin olleet yhtä pinnallisia ja valheellisia kuin eliittiopiskelijoiden ympäristönsuojelu Pirsigin kirjassa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Lastensuojelun logiikan siirtäminen ympäristönsuojeluun ei käy kivutta.

Enimmillään Kuttulassa ja sen sivuperheissä asui kuutisenkymmentä lasta. Liikevaihto oli lähes 14 miljoonaa markkaa. Raha tuli kunnilta, jotka maksoivat sijoittamistaan lapsista.

Kuttulan aikana Kari Björkmanilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusi. Kunnat ja lääninhallitus eivät juuri puuttuneet laitoksen toimintaan.

Kuttulasta nousi kohu 1990-luvun lopussa, kun Rikosraportti teki siitä jutun ja näytti katsojia järkyttäneen kotivideon eläinten tappamisesta.

Lisäksi osa lapsista syytti Kuttulan "isää", entistä poliisia Kari Björkmania muun muassa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Syytteet eivät menneet läpi tuomio-istuimissa.

Kohu laantui ja Kuttula joutui lopettamaan toimintansa – hetkeksi. Kuttulan vetäjät Kari ja Tuula Björkman muuttivat Norjaan. He eivät kuitenkaan lopettaneet lastensuojelutyötä. Ensin he vastaanottivat huumeongelmaisia nuoria Norjassa.

Sitten he muuttivat Etelä-Ranskaan, jonne perustivat majatalon. Kuntien lastensuojelutyöntekijät, joilla tuntui olevan jaettua tietoa tai ainakin mielikuvia ekososiaalisesti kestävistä asuinympäristöistä alkoivat sijoittaa suomalaisnuoria Björkmanien majataloon avohuollon tukitoimina. Sijoituksia ei kuitenkaan valvottu. Ranskaan sijoitetun Oskarin mukaan: ”Ei ne käyny kertaakaan, yhen kerran kävi vaan siellä Ranskassa, silloin kun ne vei mut sinne, mutta ei enää sen jälkeen.”

MOT:in ohjelmassa Kadotetut lapset Björkman kertoo sijoitustoiminnasta seuraavasti:

Kari Björkman:
”- Mutta sitten meillä alko tulemaan suomalaisia perhekoteja ja nuorisokoteja kylään lomailemaan. Ja ne keksi, että… Yhen perhekodin äiti sano, että "Minä kyllä laitan ton meidän tytön tolle Kallelle". Sanoin, että "Et kyllä laita". Kuukauden päästä tyttö oli meillä, soskun suostumuksella.”

MOT:
”Miten se on ihan teknisesti mahdollista, että kunnat voi niinkun sijoittaa?”

Kari Björkman:
”Avohuollon tukitoimena sä voit lähettää vaikka iironkäkkärään. Mutta huostaan otettuna et voi lähettää mihinkään. Neljä viikkoa meillä on lupa pitää ulkomailla nuoria.”

MOT:
”Mut siel Ranskassa teillä oli yks nuori jopa neljä vuotta.”

Kari Björkman:
”Neljä vuotta oli pisimmillään, joo."

Aluehallintovirastot alkoivat ihmetellä ilman lupia toimivaa lastensuojeluyksikköä. Björkmanit luopuivat majatalon pitämisestä. He palasivat Suomeen ja perustivat Ranualle lastensuojelulaitoksen, nuorisokoti Aurora B:n, jonka mainoksissa lapset saavat ratsastaa hevosilla ja nostaa ruijanpallasta paattiin Norjassa.

Björkmanien Ranskan talo on nyt lomapaikka, jossa Aurora B:hen sijoitetut nuoret vierailevat. Kolmas tukikohta sijaitsee Tansaniassa.

Aurora B:n nuorisokotia pyörittää firma nimeltään Oy Nordfami Ab. Yhtiössä määräävässä asemassa, hallituksen puheenjohtajana on Kari Björkman, jonka asemansa perusteella voidaan olettaa käyttävän suurinta valtaa yhtiössä. Nuorisokoti Aurorassa on oma suomalainen johtaja. Palkka oli vuoden 2012 työpaikkailmoituksen mukaan 4 500 euroa kuussa ”kansainvälisellä työkentällä”. Vuoden 2013 alussa hän oli virheellisesti yhtiön omistajaksi yhdistetty sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara, joka toimi myöhemmin Puolangan sosiaalijohtajana ja Kurhelan ja Otienen lastensuojeluskandaaleista kuuluisaksi tulleessa Oulun lastensuojelussa.

Maria Syvälän mukaan "voidaan uskoa Björkmanin tai hänen lähipiirinsä omistavan kyseisen yhtiön osakkeet, sillä kaupparekisteritietojen mukaan hallituksen varajäsenenä sukunimen perusteella on lähipiiriin luultavammin lukeutuva henkilö".

Kuttulan raunioille perustettu Jukola ry ylläpitää tälläkin hetkellä kolmea perhekotiyksikköä, Niemelän pienryhmäkotia sekä koulua. Jukolan lapset opiskelevat pienryhmissä omassa koulussa. Kuttulan perinnöstä on jäljellä ainakin matkailu. Nettisivujen mukaan "retket ja matkailu kuuluvat tiiviisti Jukolan elämään, eikä vaan lähialueille suuntautuvat seikkailut vaan myös ulkomaille tehdyt reissut. Onpa koulua joskus käyty Himalajalla ja Kaliforniassakin". Jukola ry on Lastensuojelun Keskusliiton jäsenyhteisö. Viime vuosina mm. Viola ry ja Pelastakaa Lapset ry ovat käyneet Jukolassa opintoretkellä.

Pahasta perimästä vieroittuminen vaatii ulkomaanmatkailua?

Kari ja Tuula Björkman uskoivat lastensuojelun valtavirran tavoin psykoanalyysistä tuttuun huonoon sosiaaliseen perimään l. sosiaaliperimään mutta olivat nykyistä lastensuojelua edistyksellisempiä siinä, että sallivat lasten yhteydenpidon läheisiinsä.

Sosiaaliperimä (sosiaalisten ongelmien ylisukupolvinen periytyminen) tarkoittaa virheellistä uskoa hankittujen ominaisuuksien periytymiseen ja luuloa, että perheessä ja suvussa olevat ongelmat periytyvät lapsille, ellei heitä vieroiteta ja irroiteta kasvuympäristöstään. Suomalaiset sijoitukset tehdäänkin usein hyvin kauas kotoa läheisten yhteydenpidon estämiseksi. Tätä shokki-irtautumista palvelevat myös ulkomaan matkat ja ulkomailla asuminen.
Suomessa sosiaaliperimän ovat ottaneet keskeiseksi toiminta-ajatuksekseen mm. Pelastakaa Lapset ry ja Ensi- ja turvakotien liitto huomioimatta lainkaan uskomuksen roolia syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.

1990-luvun alkuvuosina koko Kuttula matkusti viisi vuotta ympäri maailmaa. Pisimpään viivyttiin Nepalissa ja Kaliforniassa. Koulua käytiin ulkomaillakin ahkerasti. Kuttulassa kuten nykyisessä lastensuojelussakin painotettiin keskiluokan ihannoimaa koulumenestystä, jolla ei tosin enää ole kausaalisuhdetta työpaikan saamiseen tai itsenäiseen selviytymiseen.

Kuttulan aikoina ongelmanuoriksi itseään kokevia vietiin Nepaliin ”tekemään oman osansa kehitysavusta”. Nyt matkakohteina ovat Ranska ja Tansania, joissa Aurora B:n nuoret pienporukassa käyvät kahden viikon tai kuukauden mittaisilla tutustumismatkoilla.

Sijaishuolto on kannattava bisnes: sitä ei käytännössä valvo kukaan, ja kunta on maksajana takuuvarma. Kunnat maksavat pelkästään lasten sijoituksista enemmän kuin lukiokoulutuksesta tai poliisitoimesta, varovaisesti arvioituna vähintään 700 miljoonaa vuodessa. Huostaanottoja ennaltaehkäisevään työhän käytetään vain murto-osa tuosta summasta, Maria Syvälä kertoo jutussaan Oy Nodfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan- kuka valvoo ja jatkaa:

"Myytti siitä, että sijaisperheet tekisivät pyyteetöntä työtä pienellä palkalla, alkaa murtua. Sijaisperhe voi tienata yhdestä lapsesta 2 500 euroa, josta noin kolmannes on verotonta. Viimeistään Anneli Auerin veljen tapaus toi kansan tietoisuuteen sen, ettei pikkusummista ole kyse.

Nordfamista on vaikeaa saada tietoa. Pyynnöstäni yhtiöltä tiedusteltiin osakasluetteloa, joka on toimitettava viipymättä kuten laki vaatii, mutta sitä ei toimitettu. Siksi toivoisin, että joku taloustoimittaja jatkaisi tästä eteenpäin.

Matkustelu herättää monenlaisia ajatuksia. Kari Björkman on kirjoilla Ranskassa. Hänenkö luokseen lapsia lennätetään? Tehdäänkö matkoja vanhempien luvalla? Mitä reissun aikana tapahtuu? Miten kunnan virkamiehet, Valvira ja Avi valvovat sijaishuollon toteutumista yllätyskäynneillään? Lentämällä Tansaniaan? Tuskinpa. "

Kuka mittaisi sijaishuollon vuosittaisen hiilijalanjäljen?

Lentoliikenteen ympäristövaikutuksista on puhuttu paljon. Koneet kuluttavat paljon polttoainetta, mutta lentämisellä on korkeuksissa muitakin vaikutuksia , joihin kuuluvat jättövanat ja vaikutus otsonin tuotantoon. Yksi valtameren ylittävä lento voi kasvattaa yhden ihmisen hiilijalanjälkeä vuoden autoilun verran.

Ympäristönäkökulmasta katsottuna alituisen lentämisen lisäksi oudolta tuntuu myös neljä vuotta kestänyt ja useita satoja tuhansia euroja maksanut avohuollon sijoitus Ranskaan, kun tiedetään että jopa 85% lastensuojelusta apua hakevista perheistä ei saa tarvitsemaansa apua ( HuosTa, 2015) ; usein vain muutama sata euroa maksavaa palvelua.

Viimeaikainen tutkimustieto on vahvistanut, että sijoittaminen ei olekaan viimesijainen toimi, johon ryhdytään vasta kun "kaikki tuki on kokeiltu". Sosiaalitoimen sosiaalista turvallisuutta uhkaavaksi tavaksi on päinvastoin tullut kieltäytyä antamasta perheille heidän pyytämiään tukia ja pakottaa sen sijaan vastaanottamaan sosiaalityöntekijän sanelemia huonon sosiaaliperimän löytämiseen ja huostaanoton pohjustamiseen tähtääviä toimenpiteitä esim. perhetyötä ja perhekuntoutusta .
LSKL:n kysely osoitti, ettei perheitä yritetä jälleenyhdistää huostaanoton aikana.

Kari ”Käpy” Björkman kommentoi sijaishuollon rahoitusta Amppelilehdessä kiitettävän rehellisesti:

"Perhekotien yhteinen ja mielestäni suurin ongelma on budjetti ja laatupisteiden rakenne. Kun laitos tai perhekotiyksikkö on perustettu, sille palkataan henkilökunta ja lasketaan ”tapporaja”.

Jos laatupisteissä hinta edustaa 70 %, se tarkoittaa sitä, että ”pilttuiden” tulee olla täynnä kaiken aikaa.

Se tarkoittaa myös sitä, että kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen.

Ja se taas tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka vilpittömästi puhutaan perhetyöstä ja sen tärkeydestä, se jää väistämättä lapsipuolen asemaan.

Jos nimittäin sijoitetun lapsen perhe kuntoutuu pysyvästi, nuori palaa kotiinsa ja sijoituspaikan on löydettävä uusi asiakas."

Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat nykyisin maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä. Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010). Ekososiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan kuuluisikin keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.

Sijoitetun eettinen kasvu: kerskakulutuksesta kulutuskarkuruuteen

Sijaishuollolle maksetut jättimäiset korvaukset ja niiden mahdollistama kerskakulutus muodostavat uhan ympäristölle ja nopeuttavat ilmastonmuutosta.

Sosiaalityön ammattilaiset ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota köyhien sijoitettujen nuorten kulutusihanteiden ja -tottumusten muutoksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.

– Kun köyhästä perheestä otetaan lapsi huostaan varakkaaseen kotiin, hän tottuu hyviin autoihin, kuivausrumpuihin, harrastuksiin riittäviin rahoihin ja muuhun ylellisyyteen. Jos nuori palautuu kotiin, todellisuus on aikamoinen tyrmäys. Samoin itsenäistyminen, kun nuorella ei ole heti rahaa hankkia kaikkia koneita, kertoo lastensuojelulaitoksessa työskennellyt Marjo.

Äkkirikastuminen voi myös herättää kateutta kaveripiirissä.

– Olen kuullut nuorten juttelevan halustaan päästä lastenkotiin, jotta he saisivat uusia vaatteita ja mahdollisuuden harrastaa.

Varatuomari Leeni Ikonen on kiinnittänyt huomiota sijaishuoltoyrittäjien epäeettiseen asiakashankintaan mm. nuorten lahjontaan ja sijoitettujen diagnosointiin, jota tehdään jopa nuoria tutkimatta (Ikonen, 2013). Hänen mukaansa opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja( Ikonen, 2016). Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).

Sijoitusten pitkittäminen sijaisperheiden ja -laitosten ylläpitämiseksi ja yritykset keksiä sijoitetuille diagnoosi erityiskorvattavuuden takaamiseksi ovat paitsi eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä myös rikollista toimintaa, josta tosin ei vielä rangaista muita kuin lapsia ja heidän vanhempiaan. Sijaishuolto tarvitsisikin välitöntä ekosaneerausta; hallittua talouslaskua kohtuutalouteen.

Ekososiaalityön näkökulmasta niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.

Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.
Sijaishuollon vuosi vuodelta kasvava noin 200.000 euroa perhehoidossa ja 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu maksava tulosvastuuton rahoitus, joka vielä tuottaa lisäkustannuksia aiheuttavia syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010) on selkeä ympäristöriski.

Rangaistavat sijaishuoltopaikoista karkaamiset, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa voitaisiin tulevaisuudessa nähdä kestävän kehityksen mukaisena kulutuskarkuruutena; vapaaehtoisena luontoa säästävänä sijaishuollon kerskakulutuksen vähentämisenä.

Mikä hyvänsä fundamentalistinen kasvatusideologia on lasten kaltoinkohtelun riski

Björkmanin yritys on tietysti vain yksi äärimmäinen esimerkki vihreästä hoivasta ja ekososiaalisesta sosiaalityöstä. Vaikka moni sijoitettu kertoi vahingoittuneensa, jotkut sijoitetut ovat myös kertoneet hyötyneensä hänen kasvatusmenetelmistään. Terapioissa terapeutin persoonan onkin todettu vaikuttavan hoitotuloksiin käytettyä teoriaa enemmän ja se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Sijaishuollon muodikas luontodiskurssi yhdistettynä huonon sosiaaliperimän ideologiaan herättää ikäviä assosiaatioita eugeniikkaan.

Olli Tammilehdon mukaan "epäinhimilliset käytännöt on kautta historian oikeutettu väittämällä niissä noudatettavan vain luonnon lainalaisuuksia.. Ekofasismi ei - niin kuin ei fasismi yleensäkään - synny pelkkien erehdysten tuloksena. Valtaapitävät ruokkivat sitä omia etujaan ajaakseen".

Ari Valjakan mukaan " sosiaali- ja kasvatussektori otti nähtävästi kiitollisuudella vastaan kovuuden sanomaa saarnaavan entisen nimismiehen ajatukset 1960- ja 70-lukujen pehmokokeilujen jälkeen.
Ensimenestys saattoi nousta alalle kouluttautumattoman Björkmanin päähän. Alkuperäiseen kutsumukseen saattoi sekoittua vallankäytön huumaa, jota on suojattu nepotismin avulla. Merkittävä osa Kuttulan henkilökunnasta on ollut Björkmanin sukulaisia".

Lastensuojelun, vihreän hoivan tai ekososiaalityön ydinongelma eivät ole Björkmanin, Romppasen tai Heinolan kaltaiset kasvattajat, jotka ovat ehtymätön luonnonvara vaan sosiaalitoimen halu ja mahdollisuus antaa heille rajaton valta ja rahoitus ilman valvontaa ja kyvyttömyys ja haluttomuus kuulla asiakkaiden kokemuksia väkivallasta. Erityisesti lasten kuuleminen, joka ei nykyisin toteudu lastensuojelun missään vaiheessa tulisi varmistaa kahdenkeskisillä haastatteluilla ja riittävän isoilla satunnaisotannoilla toteutetuilla kyselyillä.

Valitettavasti lastensuojelusta tuntuu puuttuvan niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi. Ekososiaalisen sivistyksen osoittimet; kriittinen ajattelu, taito pohtia systeemisesti koko maailmaan vaikuttavia kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen eivät toteudu nykyisessä lastensuojelussa.

Ekologiselle sosiaalipolitiikalle ja -työlle olennaista olisi edistää tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2009) ovat osoittaneet, että yhteiskunnan eriarvoisuus teollisuusmaissa on yhteydessä muun muassa lyhentyneeseen elinajanodotteeseen, mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan ja rikollisuuteen. Eriarvoisuuden kasvu ei ole välttämätöntä, ja se rapauttaa hyvinvointivaltiota. Silti sijaishuollossa on meneillään kansan kahtiajako. Asiakkaille lyhytaikainenkin sijoitus lastensuojelussa tuottaa 120 vuotta säilytettävät usein fabrikoidut sosiaalirekisterimerkinnät, joita voidaan käyttää perusteina seuraavankin sukupolven huostaanottoon. Sijaishuollon yrittäjiltä taas edes rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei vie perhekotilupia ja rikosrekisterikin kuivuu muutamassa vuodessa. Tuomitut saavat jatkaa ja jatkavat julkisrahoitteista toimintaansa maaseudun rauhassa tuomioista huolimatta.

Sosiaalityössä on ollut vuosikymmenestä toiseen tapana uskoa asiantuntijavaltaan ja -viisauteen ja takertua ristiriitaisiinkin muoti- ideologioihin ja -teorioihin vieläpä luulotellen niitä ratkaisuiksi kaikille ja kaikkiin ongelmiin.

Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen kertoo: "Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. Tutkimukset ovat jopa pahimmillaan leimaavia, varsinkin lapsille..
Jos lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat pääsääntöisesti asiantuntijaistuntoja, eikä mitään muuta ole tarjolla, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin umpikuja, eli huostaanotto. Prosessissa ei haetakaan ratkaisua ongelmaan, vaan etsitään vikaa ja syytä, joka halutaan asiantuntijan viisaudella korjata.

Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin. "

Juuri asiantuntijausko ja tiukka tukeutuminen henkilökuntaa ja sijoitettuja etäännyttäviin ideologioihin ja teorioihin on sijaishuollossa todistetusti lasten kaltoinkohtelun riskitekijä.

Kaltoinkohteluriskin aiheuttava fundamentalistinen ideologia tai teoria voi olla yhtä hyvin ekologismi, behaviorismi, kristillinen kasvu kuin teoria sosiaalityön ammatillisuudesta, jossa luulotellaan, että auttamista voisi tapahtua ilman yhteisen ihmisyyden ja keskinäisen riippuvuuden tunnistamista ja tunnustamista.

Lokakuun Liike kehottaa kaikkia sijaishoitolaitoksiin ja -perheisiin (esim. Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n) sijoitettuja lapsia vanhempineen arvioimaan sijaishoitoyksiköiden kestävän kehityksen periaatteiden käytännön toteutumista ja raportoimaan havaintonsa osoitteeseen info@lokakuunliike.com

Laskureita hiilijalanjäljen mittaamiseen:

http://www.rantapallo.fi/lennot/maksatko-omantuntosi-puhtaaksi-paastolaskurit-vertailussa/
http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutuksen_ja_tuotannon_kestavyys/Laskurit/Laskureita_hiilijalanjaljen_arviointiin_(3890)

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa

↧

Ensi- ja turvakotien tutkimus tarvitsee huostaanottoa

February 25, 2017, 11:42 pm

≫ Next: Lisäsivätkö sosiaalihuollon ilmoitusvelvollisuus ja ammattihenkilölaki asiakasturvallisuutta?

≪ Previous: Ekososiaalityö lastensuojelun sijaishuollossa

Ensi- ja turvakotien tutkimus tarvitsee huostaanottoa

”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015

”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Lastensuojelussa vinoutuneen tutkimustiedon tuottaminen status quon ylläpitämiseksi on kovin yleistä vaikka se on niin kestävän kehityksen periaatteiden, lainsäädännön kuin ammatti- ja tutkimusetiikan vastaista. Useimmat lastensuojelujärjestöt eivät kerää säännöllisesti asiakaspalautetta eivätkä julkaise satunnaisestikaan kerättyä palautetta, jos/koska se on negatiivista.

Puolueettomiksi tekeytyvät lastensuojelun kansalaisjärjestöt ovatkin usein psykiatrian ja lastensuojelun palveluja kaupittelevia piiloyrityksiä. Niitä kiinnostaa lähinnä oma brändi ja se, ettei järjestön nimissä vahingossakaan esitetä mitään sellaista, minkä rahoittajat saattaisivat kokea loukkaavaksi tai peräti itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi.

Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.

Näihin tyypillisiin virheeseen syyllistyy myös Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmasen uusi tutkimus Elämäni paras päätös, Tutkimus ensi- ja turvakotien työn vaikuttavuudesta, joka perustuu ensi- ja turvakotien työntekijöiden valitsemiin kahteenkymmeneen onnistuneeseen asiakastapaukseen.

Tieteessä otoksen pieni koko ja haastateltavien puolueellinen valikointi estäisivät aineistosta vedettävien johtopäätösten yleistettävyyden, Ensi- ja turvakotien liitossa eivät.

Edes sosiaalityön yliopistokoulutus ei tunnu auttavan järjestötoimijoita tunnistamaan tai tunnustamaan omien työmenetelmiensa epätieteellistä perustaa saati arvioimaan menetelmiä kriittisesti. Sivulla 27 Kuosmanen ilmoittaa, että peräti kymmenellä prosentilla ensi- ja turvakotien henkilökunnasta on ollut mahdollisuus saada koulutusta "traumojen vakauttamisessa". Valvontaviranomaisia luulisi kiinnostavan tieto, että ensi- ja turvakodeissa on koulutettu näinkin laajasti psykoanalyysin harhaoppeihin, luultavasti vielä Traumaterapiakeskuksen ja sen puuhanaisen Nuorten Ystävät ry:n Arja Sutelan avustuksella.

Kuosmasen varman päälle tehty " tutkimus" pyrkii pikemminkin takaamaan ensi- ja turvakotien rahoitusta kuin aidosti tutkimaan ensi- ja turvakotitoiminnan vaikuttavuutta. Jos toiminta on niin vaikuttavaa kuin Kuosmanen uskoo ja vakuuttaa miksi hän ei hakenut haastateltaviaan avoimella tutkimuspyynnöllä?

Hyvää tutkimuksessa on pyrkimys kirjoittaa auki joitakin käytettyjä käsitteitä esim. arki ja ensikotityö, jotka eivät tosin muodosta samanlaista uhkaa tutkimukselle kuin vaikkapa "traumojen vakauttamisen" avaaminen.
Ensi- ja turvakotien tutkimuksissa tuntuu kriittisen ajattelun lisäksi olevan hukassa taito pohtia systeemisesti lastensuojelun kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen.

Pitäisikö myös ensi- ja turvakotien tutkimus ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ?

Ensi- ja turvakotijaksot eivät ole huostaanottojen ehkäisyä vaan pohjustamista- epätieteelliset teoriat ja tutkimusmenetelmät yhä käytössä

Ensi- ja turvakotien liiton Kuosmasen tutkimusta referoivan ja yleistävän Enska- lehden mukaan "ensikotiin perhe pääsee jos synnytyssairaalassa, neuvolassa, lastensuojelussa tai muussa palvelussa havaitaan että äidillä tai molemmilla vanhemmilla on niin suuria vaikeuksia huolehtia vauvasta, että vauvan terveys ja kehitys ovat vaarassa ( Enska 1/2017, 7).

Lastensuojelujuristien mukaan vanhempia passitetaan sijaishuollon ( esim. Nuorten Ystävien) ja psykoanalyyttisesti orientoituneen psykiatrian kanssa tiiviisti yhteenkietoutuneen Ensi- ja turvakotien liiton laitoksiin rutiininomaisesti arvioitaviksi.

Sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.

Suomalaisessa lastensuojelussa Miina Sillanpään slogan “Jokainen lapsi on pelastettava elämälle” on kääntynyt muotoon "Jokainen lapsi on valmistettava sijaishuollolle."
Vaikka vanhemman kyvyssä huolehtia vauvasta ei olisi havaittu puutteita, ensi- ja turvakotien huostaperusteita etsivään vanhemuudenarviointiin joutuu helposti maahanmuuttaja, jostakin sairaudesta kärsivä, vammainen, sosiaalitoimen mielestä vääränlaisen kumppanin valinnut, nuori, köyhä tai lapsen yksin saanut vanhempi (Ikonen, 2013; 2016).

Ensi ja turvakodin kalllis "apu" ei ole "ainutlaatuista varhaisen vuorovaikutuksen tukemista" vaan vanhentuneisiin ja virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin perustuvaa arviointia ja seulausta epätieteellisillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavilla menetelmillä, joiden käyttöön Kuosmasen mukaan työntekijöitä vieläpä koulutetaan. Ensi- ja turvakotityön lähtökohta on uskossa sosiaalisten ongelmien ylisukupolviseen periytyvyyteen , luottamuksessa toimimattomaksi osoitetun palvelujärjestelmän kykyyn katkaista oletettujen ongelmien luuloteltu periytyminen ja kyvyttömyydessä havaita huono-osaisuuden periytymisen opin rooli syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.

Vähintään 300 euroa päivässä ja noin 10 000 euroa kuukaudessa per vanhempi ja lapsi kustantava asiakasmaksu ei aina tuota perheelle tarvittua apua kuten Enskan Essi Lehtinen haluaa uskoa. Sillä saa vain pienen, usein homeongelmista kärsivässä rakennuksessa sijaitsevan huoneen, jossa ei ole omia keitto- tai peseytymistiloja, jonka siivoamista tarkkaillaan ja jossa lepääminenkin on päivisin kielletty.
Ruokaa, jos sitä ylipäätään annetaan ei anneta sairaallekaan valmiiksi laitettuna eikä silloin kun asiakkaalla on nälkä vaan uupuneet äidit pakotetaan laittamaan ruokaa tarkkailun alla joko yhdessä tai vuorotellen ahtaissa yhteiskeittiöissä omien ja vieraiden lasten pyöriessä jaloissa ja ensi- ja turvakotien ennalta määrittämien aikataulujen mukaisesti.

Väittämä ensi- ja turvakotien tuottamista säästöistä ei perustu tutkimustietoon vaan ensi- ja turvakotien omiin optimistisiin toiveisiin. Usein ensi- ja turvakodin "kuntoutus" tuottaa vain lisää lastensuojelun kustannuksia. Osa ensikodista tukea hakeneista joutuu huomaamaan ensikodin laittaneen alulle vauvan huostaanoton ( Ikonen, 2016).

Ensi- ja turvakodeissa arviointijaksoja venytetään usein huostaanotolla uhkailemalla yli sovittujen aikarajojen. Laitosjakson hinta kohoaa helposti 100 000:een euroon. Sillä saa liian usein vain kasan fabrikoituja asiakirjoja, leimatut, syrjäytetyt ja katkeroituneet vanhemmat, hajotetun perheen ja koko lapsuuden mittaisen oikeustaistelun ja huostaanoton lapsen tarpeita vastaamattomaan ja valvomattomaan sijaishuoltoyksikköön liian kauas kotoa.

Omavalvontaan uskova lastensuojelun työkulttuuri tuottaa tilanteita, joissa lasten perusoikeuksia loukataan, mitä vikasuuntaan kehittynyt työyhteisö ei useinkaan tunnista ( Ikonen, 2016, 43).
Lastensuojelun viranomaiskulttuuria tarkasteltaessa ei ole ihme, että maahamme syntyi vuonna 2015 ennätysmäisen vähän lapsia ( 55040) ja syntyvyys on 1860- luvun nälkävuosien tasolla.

Ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen kuumeisesta äidistä

Lastenhoito- kuten muukaan apu ei usein perustu- kuten Kuosmanen väittää- perheiden vaan työntekijöiden tarpeisiin ja on monien ensi- ja turvakodissa olleiden mukaan täysin riittämätöntä. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.

Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa ( Ikonen, 2016, 68).

Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.

Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut kymmenien vuosien ajan ilman tulosvastuuta.

Ensikodeissa jopa vauvojen ilmeistä tehdään olettamia kaltoinkohtelusta

Kuosmasen haastattelemien työntekijöiden kommentteja lukiessa vakuuttuu, että ensi- ja turvakotityö on arvaamatonta laitosyksiköistä ja työntekijöistä riippuvaa arpapeliä, jossa asiakkaan kohtalo riippuu hänelle määrätyn työntekijän ennakkoluuloista ja - olettamista (Kuosmanen, 2017, 40-41). Ensi- ja turvakotia harkitsevan kannattaakin lukea Leeni Ikosen Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin- kirjan lisäksi Tarja Henttosen kirja Vauvojen kaltoinkohtelu: tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa ja Helena Niemen raportti "Lapset alkoivat nauraa -Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta " jotta ymmärtäisivät mitä ensi- ja turvakodissa pidetään ja tutkitaan kaltoinkohteluna.

Ensikodeissa olettamia vauvan kaltoinkohtelusta tehdään jopa vauvan ilmeistä. Kaltoinkohteluolettama voi seurata mm. siitä jos vauva nukkuu, leikkii tai syö liikaa tai liian vähän, nostaa kädet kasvoilleen tai on totinen.

Arvioinnin keskiössä tulisi kuitenkin olla näyttö vammasta tai kaltoinkohtelusta, ei pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla, elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla kuten nykyisin tapahtuu.

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus, haluttomuus avautua ja keskustella parisuhteesta ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).

Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella usein salaa tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Turhia seulauksia ja tutkimuksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.

Masennuksen ”löytyminen” ei välttämättä johda äidin tukemiseen, päinvastoin. Hätiköity, usein väärä diagnoosi tai kaltoinkohteluepäily aiheuttaa yksinäiselle äidille vain oikeusturvan menetyksen, 120 vuotta säilytettävän arkistomerkinnän ja stigman riskivanhemmuudesta, joka periytetään myös hänen lapsilleen, äidin ja lapsen tarpeita vastaamattomia pakkopalveluja esim. lapsen huostaanoton usein kaltoinkohtelevaan sijaishuoltoon ja lääkityksen, jonka haittavaikutuksista ei ole tutkimustietoa ja joka pahimmillaan itse tuottaa aggressiivista käytöstä. Mielenterveysdiagnoosin johdosta myös äidin vakuutusturva romuttuu eikä hänen somaattisiakaan oireitaan enää tutkita eikä hoideta.

Riitautuminen ensikodin henkilökunnan kanssa voi johtaa kiireelliseen sijoitukseen

Kuosmasen tutkimuksessa hämmentää, että ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.

Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).

Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen , siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.

Ikosen mukaan neuvotteluissa sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.

Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "

Ikonen suosittelee myös kysymään tarkentavia kysymyksiä:

- Mitä huoli tarkoittaa?
- Kuka esitti huolen?
- Mikä on aikaansaanut lastensuojeluilmoituksen?
- Kuka oli aloitteentekijä?
- Mitä tapahtui?
- Onko lapsi ollut jonkun mielestä huonosti hoidettu?
- Onko taustalla äidin ja hoitajan välinen erimielisyys?
- Onko äiti rikkonut ensikodin sääntöjä?
- Onko sääntöjä ylipäätään ollut esillä?
- Kuinka tilanne korjaantuisi?
- Onko ensikodin opastuksessa ollut puutteita? Mikä on henkilökunnan työn tavoitteena?

Ikonen korostaa, että yhteiskunnan voimavarat ovat rajallisia eikä ensikotiasuminenkaan voi tapahtua ilman selvästi ymmärrettävää ja perusteltua syytä. Avohuollon tukitoimet ovat lain mukaan vapaaehtoisia eivätkä ne saa tuntua asiakkaasta hallinnolliselta vankeudelta. Pienen vauvan kiireellinen sijoitus voi lain mukaan tapahtua vain välittömän vaaran takia, ei siksi , etteivät ensi- ja turvakodin työntekijät pidä vanhemmasta tai katso tämän täyttävän heidän asettamiaan vanhemmuuden tai hyvän käytöksen kriteerejä.

Ikonen kehottaa asiakkaita tarvittaessa ottamaan yhteyttä Ensi- ja turvakotien liiton hallitukseen ja toiminnan rahoittajiin ja kertomaan ensi- ja turvakodeissa saamastaan kohtelusta.

Myös Lokakuun Liike pyytää selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista.
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Mitä ensi/ turvakodissa tehtiin? Mitä seurauksia ensi/ turvakotijaksolla oli elämääsi? Kerättiinkö ensi- ja turvakodissa palautetta ja tiedätkö mitä kerätylle palautteelle tapahtui? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii

↧