Kuvassa Take care of Maya( Pidä huolta Mayasta)-dokumentin Sally Smith ja Maya Kowalski
Kuvakaappaus IMDb
Lyhyesti:
"Kyse ei suinkaan ole siitä, että yhteiskunnan palveluja tarvitsevilla ihmisillä olisi joku ylisukupolvinen ongelma.
Kyse on pikemminkin siitä, että lastensuojelussa toimivilla on ylisukupolvinen ongelma luokitella, määritellä, arvostella, kylvää ennakkoluuloja ja nitistää."Leeni Ikonen: Kadotetut lapset ( 2023, 156)
"Jos olisi pakko valita uusi lastensuojelun asiakkuus tai perinteinen raiskaus - valitsisin perinteisen raiskauksen. Siitä toipuu nopeammin. " lastensuojelun ex-asiakas
"Te kutsutte sitä häiriöksi- me kutsumme sitä elämäksi " ( Stef Craps, The Future of Trauma Theory, 53 )
"Mikään ei kuitenkaan ole herättänyt niin paljon pelkoa, huolta ja häpeää kuin lastensuojelu..koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa..Kokemuksemme mukaan järjestelmä ajaa perheet loppuun. Se synnyttää inhimillisesti kestämättömiä sijoittamisen ja huostaanoton kokemuksia, joita ei pystytä korjaamaan rahallakaan." erityislapsen äiti
Lastensuojelun tutkimukset ja tutkimusten perusteella tarjottavat toimenpiteet tuottavat vakavia traumoja ja heikentävät yhä useammin sekä lasten että vanhempien elämänlaatua ja hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna.
Huostaanottoja lisääviä ja ylläpitäviä virheellisiä ja kiistanalaisia olettamuksia, teorioita ja käytäntöjä kiintymyssuhteista ja traumasta on Suomessa levitetty ja levitetään yhä lastensuojelujärjestöjen, sosiaalialan oppilaitosten ja osaamiskeskusten, systeemisen lastensuojelun mallin, mielenterveysjärjestöjen, perhe- ja psykoterapeuttien, Hotuksen villien riskilistojen, arviointien ja erilaisten sijaishuollossa annettavien "terapioiden" avulla.
Psykoanalyysista ammentavalla systeemisellä lastensuojelumallilla, traumaterapialla samoin kuin kiintymyssuhdeterapialla on Suomessa huolestuttavan kiinteät ja läheiset yhteydet sijaishuollon edunvalvontaan ja liiketoimintaan.
Kaikki muut lasten aikuistumisen tuen aspektit unohtavassa lastensuojelujärjestöjen lobbaamassa aggressiivisessa suojelumissiossa turhia, traumatisoivia arviointeja/seulauksia ja lasten ja vanhempien syrjäytymistä, pahoinvointia ja ennenaikaisia kuolemia liukuhihnalta aiheuttavia puuttumisia oikeutetaan sillä, että niiden avulla saatetaan löytää ja pelastaa joku oletetusti perheensä toimesta traumatisoitunut lapsi, joka kuitenkin lastensuojelutoimien(sijoitusten) seurauksena pärjää ja voi huonommin kuin hänen sijoittamattomat sisaruksensa (Sariaslan & al, 2022).
Elitistinen ja monomaaninen ainoastaan suojelijoita itseään hyödyttävä suojelumissio on täysin väärä lähestymistapa niin lasten kuin luonnon suojelemiseksi.
Sekä luonnonsuojelussa että lastensuojelussa suojelumissio onkin jäänyt alistamista, markkinoistamista ja vallan- ja reviirinlaajennuksia oikeuttavaksi puheenparreksi.
Yhä uusien luonnonalueiden ja lasten haltuunotto on korruptoituneiden järjestelmien olemassaolon ehto.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityosta-puuttuu-fyysinen-ymparisto-tyo-ja-etiikka
Surullista on myös, että sosiaalityön koulutus ja tutkijastatus näyttää tuottavan lakisääteiset velvoitteet ohittavan suojelumission ja sitoutumisen- ei asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksiin- vaan sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Haitan, riskin ja trauman käsitteiden yletön laajentaminen ja villit kehen tahansa kohdistuvat seulaukset eivät auta traumatisoituneita lapsia vaan tuottavat traumoja - ja syövät resurssit pahoinpideltyjen lasten tunnistamiselta ja auttamiselta.
Tutkimustieto on todistanut mm. taloussosiaalityön teoriat lapsuuden perheen riittämättömien tulojen ja puutteellisen talouslukutaidon aiheuttamista traumoista ja patologioista lapsille vääriksi ( Willis, 2008 ; Sariaslan & al, 2021) mutta Suomessa näitä virheellisiä teorioita opetetaan edelleen.
Sariaslanin ja kumppaneiden tuore yli 650 000 henkilön otannalla tehty tutkimus ei havainnut syy-yhteyttä lapsuuden perheen tulojen ja myöhempien psykiatristen häiriöiden, päihteiden väärinkäytön ja väkivaltarikosten välillä.
Traumaksi (ja sijoitusperusteeksi) on Suomessa tulkittu mm., että lapsi “on mahdollisesti kuullut isän ja äidin riidan” tai “vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä” mutta ei sitä, että lapsi joutuu lastensuojeluyksikössä todistamaan väkivaltaa joka viikko ja joutuu toistuvasti sen kohteeksi ( myös Hiltunen, 2015, 154) tai että hänen koulutuksensa, terveytensä ja läheissuhteensa laiminlyödään sijaishuollossa.
Mikäli lapsi kertoo sijaishuoltoväkivallasta se tulkitaan vain sijaishuoltoon sopeutumisen reaktiovaiheeksi, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (KASPER, Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Sijoitetulle ( nepsy-) lapselle tarjoillaan usein kiintymyssuhdetrauma - diagnoosi ja kiintymyssuhdeterapiaa, jossa sijaisvanhempi yhdessä lastensuojelun sopimusterapeutin kanssa arvailee, tulkitsee ja sanoittaa lapsen elämäntarinan ja historian sijaishuollon liiketoimintaan sopivaksi ( = elämäntarinan eheyttäminen).
Jostakin syystä STEA, STM, THL ja yliopistot tulkitsevat, että sosiaalityön ammatti- ja tutkimusetiikkaa ei loukkaa virheellisten traumateorioiden ja haitallisten puuttumis- ja terapiakäytäntöjen markkinointi ja toimeenpano vaan ainoastaan niiden seurausten tutkiminen, joka estetään asiakkaiden "haavoittuviin ryhmiin" kuulumisen perusteella.
Laura Tiitisen (2018) tutkimus osoitti, että sosiaalityön organisaatioiden sisällä todellisuudessa vaiennettiin tiedonkulkua palveluiden tilasta.
Valitettavasti yliopistojenkin sosiaalityön laitokset ovat ottaneet missiokseen tiedonkulun estämisen ja vaientamisen sosiaalityön palveluiden tilasta.
Edes väitöskirjassa ei tarvitse myöntää, että systeeminen lastensuojelumalli lisäsi huostaanottojen määrää suhteessa asiakaslukuun vaan toimimatonta mallia siirretään parhaillaan perhetyöhön- valtion ja kuntien avustuksella.
Riippumatonta ison otannan tutkimusta nykyisen sijaishuollon olosuhteista ja vaikutuksista ei haluta käynnistää.
Suomen ulkopuolella lastensuojelun aiheuttamat traumat uskalletaan jo tunnustaa. Yhdysvaltain lastensuojelu vahingoittaa perheitä, toteavat Human Rights Watch- ja ACLU- järjestöt raportissaan vuonna 2022. Raportin mukaan lastensuojelujärjestelmä käyttää köyhyyttä perusteena kaltoinkohtelusyytteille ja sijoituspäätöksille, mikä vahingoittaa mustien ja alkuperäiskansojen yhteisöjä.
Laajat ja epämääräiset kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin määritelmät antavat sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden tehdä subjektiivisia päätöksiä ja vanhempien asemaa hankaloittavia rekisterimerkintöjä.
Raportissa muistutetaan, että lastensuojelututkimukset ovat usein erittäin stressaavia ja jopa traumatisoivia lapsille ja heidän perheilleen, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat koti- ja koulukäynnit sekä ruumiintarkastukset.
Lapsen erottaminen vanhemmistaan, jopa lyhyeksikin ajaksi, voi olla erittäin traumatisoivaa, ja sillä on pitkäaikaisia seurauksia, Human Rights Watch ja ACLU varoittavat. Joissakin tapauksissa kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kokevat sijaishuollossa pahoinpitelyä, mukaan lukien seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa, mikä aiheuttaa lisää traumoja.
Monet lastensuojelutoimet myös tapahtuvat ilman oikeudellista valvontaa ja vanhemmilla on heikompi oikeusturva lastensuojeluasioissa kuin rikosoikeudessa.
"Lastensuojelujärjestelmän aiheuttamat haitat ovat niin vakavia, että koko järjestelmää on harkittava uudelleen", sanoo Hina Naveed “‘If I Wasn’t Poor, I Wouldn’t Be Unfit’: The Family Separation Crisis in the US Child Welfare System” - raportin kirjoittaja.
BBC, Guardian ja Netflix ovat hiljattain käsitelleet laajasti Norjan lastensuojelun viranomaisyhteistyössä ilmenneitä väärinkäytöksiä mm. maahanmuuttajaperheiden lasten kaappauksia ja Barnesakkyndig Kommisjon-asiantuntijakomission huostaanottolausuntoja laatinutta psykiatria, joka sai vankeustuomion lähes 200 000 lapsipornokuvan ja yli 12 000 lapsipornovideon lataamisesta.
Ruotsin SVT on käsitellyt Painajainen perheessä- dokumentissaan painajaiseksi muuttunutta Barnahus- tutkintaa ja Ruotsin valtio on maksanut kärsimyskorvauksia sijaishuollossa kaltoinkohdelluille.
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan markkinoistumisen, riskiregiimin, seulauskulttuurin ja yksilöpsykologisoinnin myötä sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että sosiaalityö tuottaa perheille turhia riskileimoja ja että perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa.
Suomessakin luennoineet Featherstone ja Morris varoittivat Suomea Englannin kehityksestä jo kahdeksan vuotta sitten mutta suomalainen media ( YLE) antoi valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottavalle ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä riskileimoja aiheuttavalle Eija Paavilaisen kehittämälle Hotuksen villille kaltoinkohtelun riskilistalle, jonka haittoja suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Tohtori Lauren Devinen mukaan sosiaalipalveluihin ohjattujen lasten määrän valtava kasvu Englannissa on kuormittanut työntekijöitä, estänyt aitojen väkivaltatapausten paljastumisen, ja aiheuttanut "katastrofaalisia" traumoja kymmenille tuhansille perheille jättäen heidät “täysin tuhoutuneiksi”.
Suomi on muiden maiden varoituksista huolimatta päättänyt investoida juuri ilmiantokulttuuriin, virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin, villeihin riskiseulauksiin ja sijaishuoltoon.
Suomessa sijaishuollossa tapahtuneet lukuisat lasten kaltoinkohtelutapaukset eivät ole johtaneet laajamittaisiin valtiollisiin toimenpiteisiin ja mediaankin ne ovat päätyneet vasta viime vuosina. Kattavia selvityksiä sijaishuollon ja sijaishuoltajien riskitekijöistä ei ole tehty. Ministeriöt eivät myöskään ole tehneet ehdotuksia sijaishuollon toteuttajien kuten sijaisperheiden valvonnan tehostamisesta tai sijaisperheiden valintakriteerien tiukentamisesta.
Sijaishuoltobisneksellä näyttää olevan Suomessa diplomaattinen koskemattomuus niin mediassa, lainsäädännössä kuin tutkimustoiminnassa ja sijaishuollon edunvalvojat ovat saaneet vaikuttaa ja vaikuttavat edelleen jääviyssääntöjen vastaisesti niin lastensuojelun lainsäädäntöön, toimeenpanoon, tuomioistuin- ja tutkimustoimintaan kuin uutisointiinkin ( esim. Tuija Brax, Piia- Liisa Heiliö, Tarja Heino, Aila Paloniemi, Tarja Pösö, Merja Ylä- Anttila )
Vuonna 2022 Suomessa tehtiin yhteensä 184 685 lastensuojeluilmoitusta. Teini-ikäisistä lähes 14 prosentista tehtiin vuoden 2022 aikana lastensuojeluilmoitus. Sijaishuoltoon joutuu jo 6% kaikista lapsista. Kolmasosa (32 %) vuonna 2022 sijoitettuina olleista on ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään. Huostaanottoja purettiin harvoin.
Sariaslanin ja kumppaneiden noin 890 000 Suomessa syntynyttä lasta kattavan tutkimuksen mukaan lapsuudessaan sijoitettuna olleet pärjäsivät elämässään heikommin kuin samoissa oloissa kasvaneet sisaruksensa, jotka eivät olleet olleet sijoitettuna.
Tutkimustiedon valossa jälkihuollon ikärajan lasku on oikeansuuntainen toimenpide, joka toivottavasti estää jatkossa peruspalvelujen korvaamista traumatisoivalla ja vahingollisella sijaishuollolla mutta seurauksia ei saa maksattaa nuorilla vaan sijaishuoltoyrittäjillä. Heidän tulee korjata sijaishuollossa synnyttämänsä vahingot ja maksaa nuorille tarvittavat terapiat, kärsimyskorvaukset ja koulutustuet.
Lue osio Trauma taloudellisena intressinä!
Suosittelemme katsomaan Pidä huolta Mayasta- dokumentin, joka kertoo siitä mitä tapahtuu kun hyväuskoiset vanhemmat menevät etsimään lapselleen apua traumainformoidusta terveydenhuollosta:
https://www.netflix.com/fi/title/81349305
Suosittelemme katsomaan myös dokumentin Yhdysvaltain partioliikkeen synkkä salaisuus, jossa järjestöjohtajien harjoittama lasten kaltoinkohtelu ja rikosten salailu muistuttaa kovasti suomalaisten lastensuojelujärjestöjen toimintakäytäntöjä:
https://www.netflix.com/fi/title/81477233
Tutkimustiedon valossa lapsia tulisi suojella lastensuojelulta.
Vapaus, koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat mielenterveyden kulmakiviä ja siksi ne on suojattu perustuslailla.
Miksi kukaan ei ole tutkinut millä tavoin näiden oikeuksien jatkuvat loukkaukset lastensuojelun taholta ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin, itsemurhiin tai perhesurmiin?
Kaikkiin traumoja, avioeroja, lapsilukua, raskaudenkeskeytyksiä, päihteidenkäyttöä, sairastumista, syrjäytymistä, terveyden ja toimintakyvyn menetystä, opintojen keskeyttämistä ja ennenaikaista eläköitymistä, itsemurhayrityksiä, väkivaltaa ja kuolemia kartoittaviin kyselyihin ja tutkimuksiin tulisikin lisätä kysymys edelsikö kurjistumiskehitystä lastensuojelun asiakkuus ja mikä osuus lastensuojelutoimilla oli tilanteiden syntyyn ja eskaloitumiseen.
Pitkästi:
Trauma diagnoosina
Trauma määritellään yleensä yksilön henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi, johon liittyy yksilön selviytymiskyvyn ylittyminen ja sitä seuraava erilaisina oireina mm. ahdistuksena ja pelkotiloina ilmenevä traumaattinen stressi.
https://www.kaypahoito.fi/hoi50080
Käytetty traumateoria itsessään vaikuttaa traumakertomuksiin ja muuttaa niitä suuntaviivojensa mukaiseksi, olivatpa kertomukset dokumentaarisia, autobiografisia tai fiktiivisiä mukaanlukien uutisointi ja sentimentalisoiva tai väkivaltainen mediakulttuuri.
Stef Crapsin mukaan nykyisen traumateorian avulla medikalisoidaan poliittisia ja taloudellisia ongelmia ja niistä kärsivät ihmiset patologisoidaan ammattilaisten konsultaatiota tarvitseviksi uhreiksi ilman toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Suppeasti yksilöllisen psyyken tasoon keskittymällä käännetään huomio pois olosuhteista, jotka mahdollistivat traumaattisen pahoinpitelyn, kuten rasismista, taloudellisesta ylivallasta tai poliittisesta sorrosta ( Craps, Postcolonial Witnessing: Trauma Out of Bounds, 2013).
Tapahtumapohjaisessa traumamallissa ja siihen liittyvissä trauman hoitomenetelmissä on riski hämärtää ja häivyttää toiseutettujen krooninen kärsimys ja heihin kohdistuva rakenteellinen väkivalta, johon psykoterapia on harhaanjohtava vastaus.
Craps suosittaa tunnustamaan, hoitamaan ja hyvittämään myös toiseutettujen traumat heidän itsensä vuoksi ja heidän omilla ehdoillaan.
Trauman diagnosointi ja medikalisointi pelkäksi stressireaktioksi jättää huomioimatta yhteiskunnan rakenteisiin, palvelujärjestelmään ja institutionaalisiin toimintamalleihin liittyvät vaurioittavat kokemukset ja käytännöt, jotka tuottavat vakavia haittoja kokonaisille yhteisöille ( yhteisötrauma).
Sote- ammattilaiset kuitenkin helposti siirtävät omia ja omien organisaatioidensa ongelmia erilaisin diagnoosein yksilöiden taakoiksi ( taakkasiirtymä).
Lastensuojelussa sekä lapsille että vanhemmille tehdään ala-arvoisia riski- ja traumaseuloja ja tarjoillaan usein traumaa diagnoosina ja - identiteettinä ilman asianmukaisia tutkimuksia, asianosaisia kuulematta ja uskomatta ja heidän elinympäristönsä ja palvelujärjestelmän rakenteellinen väkivalta sivuuttaen.
Seulojen ja arviointien tarkoitus ei ole tarjota käypää hoitoa tai tukea ( sellaisia ei ole) vaan oikeuttaa työntekijöiden etukäteen tehtyjä päätöksiä, toimintatapoja ja kovenevaa vallankäyttöä ( =institutionaalinen järjestys) leimaamalla ja luokittelemalla asiakkaita.
Sana diagnoosi on alun perin tarkoittanut yleisessä kielenkäytössä päätöstä tai tuomiota. Diagnoosi ei kerro mitään siitä kuka potilas on, miten oireilu on syntynyt, mitkä seikat sitä ylläpitävät ja mikä vaikeuttaa toipumista.
Sekä Derek Summerfield että Ethan Watters torjuvat laajalti vallitsevan käsityksen siitä, että posttraumaattinen stressihäiriö ( PTSD ) olisi ajaton ja globaali psykobiologinen ilmiö, väittäen sen sijaan, että PTSD rakentuu eurosentrisestä monokulttuurista ja heijastaa sitä.
Allan Young muistuttaa meitä teoksessa The Harmony of Illusions: Inventing Post-traumatic Stress Disorder (1995), että trauman määritelmä on itse asiassa länsimainen artefakti, "keksitty" 1800-luvun lopulla. Se on kulttuurisen imperialismin tuotos, josta ei vallitse yksimielisyyttä. Erityisen kiistanalainen on määritelmä siitä, mikä on traumaattinen stressitekijä.
Ethan Watters varoittaa kirjassaan Crazy like Us: The Globalization of the American Psyche (2010) että alkuperäiskansojen mielenterveyden ja paranemisen määritelmät ja hoidot jyrätään Yhdysvalloissa luoduilla sairausluokituksilla ja hoidoilla.
Robert Anda on useaan otteeseen vaatinut nykyisten ACE- seulontojen keskeyttämistä tieteellisesti epäpätevinä ja turvattomina muistuttaen, että hänen kehittämänsä ACE- mittari oli tarkoitettu suurten populaatioiden ja väestötason ilmiöiden ammattilaisten suorittaman tutkimisen välineeksi, eikä sitä voi missään nimessä käyttää yksilöiden seulomiseen, diagnosointiin tai yksilöllisen riskin ennustamiseen kuten Suomessa nyt tehdään.
Liverpoolin yliopiston tutkijat Kate Allsop ja Peter Kinderman kyseenalaistavat vakiintuneiden diagnoosien tieteellisen pohjan väittäen suurinta osaa psykiatrisista diagnooseista ”tieteellisesti merkityksettömiksi”.
Professori Peter Kindermanin mukaan potilaiden diagnoosit annetaan usein epäkriittisesti mielenvaltaisen ja sisäisesti ristiriitaisen kriteeristön pohjalta.
Ben Furmanin mukaan ”uusi ja uljas DSM-III luokitus synnytti vaikutelman, että siinä listatut psykiatriset häiriönimikkeet numerokoodeineen ja kriteereineen olivat spesifejä toisistaan selkeästi erotettavissa oikeasti olemassa olevia häiriötiloja. Todellisuudessa diagnostical and statistical manual of mental disorders III oli pelkkä epätieteellinen kyhäelmä, lukemattomien äänestysten ja kädenvääntöjen tulos, professorien keskenään kasaan harsima kompromissi, joka tuotti Amerikan psykiatriyhdistykselle miljoonia ja antoi psykiatrialle sitä statusta ja uskottavuutta, jota vailla se oli.
Samalla psykiatreista tuli lääketeollisuuden hyvin palkattuja juoksupoikia, joiden tehtäväksi tuli viedä biologisen psykiatrian lääkekeskeistä ”ilosanomaa” niin muille lääkäreille kuin myös suurelle yleisölle ja uskotella, että lääketeollisuuden kilvan kehittämät erilaiset aivotoimintaan vaikuttavat kemikaalit olivat psykiatristen sairauksien täsmälääkkeitä.”
Furmanin mukaan biologisen psykiatrian myötä sekä aikuisten että lasten diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen on saanut epidemiologiset mittasuhteet. Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.
Aivokemiaan perustuva näkemys psykiatriasta on monella tavalla ongelmallinen, kapeuttava ja redusoiva.
Ben Furman vertaa psykoterapiasuuntauksia uskonlahkoihin, joissa arvostelu tai eriävät mielipiteet ovat kiellettyjä.
– Pitkissä psykoterapioissa on vaarana, että terapeutti nostetaan gurun asemaan, kuten uskonlahkoissa. Ihminen voi hurahtaa terapiaan kuin uskonlahkoon.
Ben kertoo vitsin psykoanalyytikosta, joka mainostaa itseään sanomalla, että jos sinulla ei ole ollut vaikea lapsuus, minun terapiani jälkeen on. Benin mukaan vitsissä on totuuden siemen.
Mielenterveyden diagnooseista voi pahimmillaan olla potilaalle vain haittaa, väittää Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tomi Bergström.
Kansalaiset ovat kuitenkin omaksuneet psykologian ja psykiatrian käsitteet ja kuvaavat niillä ja diagnooseilla itseään ja ihmissuhteitaan.
Niitä käytetään huolettomasti myös lähimmäisten laillisen solvaamisen välineinä (esim. narsisti).
Myös traumasta on tullut kelluva merkitsijä, jota käytetään tarkoittamaan mitä hyvänsä.
Suosittelemme katsomaan Pidä huolta Mayasta- dokumentin, joka kertoo siitä mitä tapahtuu kun hyväuskoiset vanhemmat menevät etsimään lapselleen apua traumainformoidusta terveydenhuollosta:
https://www.netflix.com/fi/title/81349305
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
https://leeniikonen.fi/2022/03/16/lastensuojelun-naannyttamat-lapset/
Kuvakaappaus IMDb
Lyhyesti:
"Kyse ei suinkaan ole siitä, että yhteiskunnan palveluja tarvitsevilla ihmisillä olisi joku ylisukupolvinen ongelma.
Kyse on pikemminkin siitä, että lastensuojelussa toimivilla on ylisukupolvinen ongelma luokitella, määritellä, arvostella, kylvää ennakkoluuloja ja nitistää."Leeni Ikonen: Kadotetut lapset ( 2023, 156)
"Jos olisi pakko valita uusi lastensuojelun asiakkuus tai perinteinen raiskaus - valitsisin perinteisen raiskauksen. Siitä toipuu nopeammin. " lastensuojelun ex-asiakas
"Te kutsutte sitä häiriöksi- me kutsumme sitä elämäksi " ( Stef Craps, The Future of Trauma Theory, 53 )
"Mikään ei kuitenkaan ole herättänyt niin paljon pelkoa, huolta ja häpeää kuin lastensuojelu..koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa..Kokemuksemme mukaan järjestelmä ajaa perheet loppuun. Se synnyttää inhimillisesti kestämättömiä sijoittamisen ja huostaanoton kokemuksia, joita ei pystytä korjaamaan rahallakaan." erityislapsen äiti
Lastensuojelun tutkimukset ja tutkimusten perusteella tarjottavat toimenpiteet tuottavat vakavia traumoja ja heikentävät yhä useammin sekä lasten että vanhempien elämänlaatua ja hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna.
Huostaanottoja lisääviä ja ylläpitäviä virheellisiä ja kiistanalaisia olettamuksia, teorioita ja käytäntöjä kiintymyssuhteista ja traumasta on Suomessa levitetty ja levitetään yhä lastensuojelujärjestöjen, sosiaalialan oppilaitosten ja osaamiskeskusten, systeemisen lastensuojelun mallin, mielenterveysjärjestöjen, perhe- ja psykoterapeuttien, Hotuksen villien riskilistojen, arviointien ja erilaisten sijaishuollossa annettavien "terapioiden" avulla.
Psykoanalyysista ammentavalla systeemisellä lastensuojelumallilla, traumaterapialla samoin kuin kiintymyssuhdeterapialla on Suomessa huolestuttavan kiinteät ja läheiset yhteydet sijaishuollon edunvalvontaan ja liiketoimintaan.
Kaikki muut lasten aikuistumisen tuen aspektit unohtavassa lastensuojelujärjestöjen lobbaamassa aggressiivisessa suojelumissiossa turhia, traumatisoivia arviointeja/seulauksia ja lasten ja vanhempien syrjäytymistä, pahoinvointia ja ennenaikaisia kuolemia liukuhihnalta aiheuttavia puuttumisia oikeutetaan sillä, että niiden avulla saatetaan löytää ja pelastaa joku oletetusti perheensä toimesta traumatisoitunut lapsi, joka kuitenkin lastensuojelutoimien(sijoitusten) seurauksena pärjää ja voi huonommin kuin hänen sijoittamattomat sisaruksensa (Sariaslan & al, 2022).
Elitistinen ja monomaaninen ainoastaan suojelijoita itseään hyödyttävä suojelumissio on täysin väärä lähestymistapa niin lasten kuin luonnon suojelemiseksi.
Sekä luonnonsuojelussa että lastensuojelussa suojelumissio onkin jäänyt alistamista, markkinoistamista ja vallan- ja reviirinlaajennuksia oikeuttavaksi puheenparreksi.
Yhä uusien luonnonalueiden ja lasten haltuunotto on korruptoituneiden järjestelmien olemassaolon ehto.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityosta-puuttuu-fyysinen-ymparisto-tyo-ja-etiikka
Surullista on myös, että sosiaalityön koulutus ja tutkijastatus näyttää tuottavan lakisääteiset velvoitteet ohittavan suojelumission ja sitoutumisen- ei asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksiin- vaan sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Haitan, riskin ja trauman käsitteiden yletön laajentaminen ja villit kehen tahansa kohdistuvat seulaukset eivät auta traumatisoituneita lapsia vaan tuottavat traumoja - ja syövät resurssit pahoinpideltyjen lasten tunnistamiselta ja auttamiselta.
Tutkimustieto on todistanut mm. taloussosiaalityön teoriat lapsuuden perheen riittämättömien tulojen ja puutteellisen talouslukutaidon aiheuttamista traumoista ja patologioista lapsille vääriksi ( Willis, 2008 ; Sariaslan & al, 2021) mutta Suomessa näitä virheellisiä teorioita opetetaan edelleen.
Sariaslanin ja kumppaneiden tuore yli 650 000 henkilön otannalla tehty tutkimus ei havainnut syy-yhteyttä lapsuuden perheen tulojen ja myöhempien psykiatristen häiriöiden, päihteiden väärinkäytön ja väkivaltarikosten välillä.
Traumaksi (ja sijoitusperusteeksi) on Suomessa tulkittu mm., että lapsi “on mahdollisesti kuullut isän ja äidin riidan” tai “vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä” mutta ei sitä, että lapsi joutuu lastensuojeluyksikössä todistamaan väkivaltaa joka viikko ja joutuu toistuvasti sen kohteeksi ( myös Hiltunen, 2015, 154) tai että hänen koulutuksensa, terveytensä ja läheissuhteensa laiminlyödään sijaishuollossa.
Mikäli lapsi kertoo sijaishuoltoväkivallasta se tulkitaan vain sijaishuoltoon sopeutumisen reaktiovaiheeksi, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (KASPER, Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Sijoitetulle ( nepsy-) lapselle tarjoillaan usein kiintymyssuhdetrauma - diagnoosi ja kiintymyssuhdeterapiaa, jossa sijaisvanhempi yhdessä lastensuojelun sopimusterapeutin kanssa arvailee, tulkitsee ja sanoittaa lapsen elämäntarinan ja historian sijaishuollon liiketoimintaan sopivaksi ( = elämäntarinan eheyttäminen).
Jostakin syystä STEA, STM, THL ja yliopistot tulkitsevat, että sosiaalityön ammatti- ja tutkimusetiikkaa ei loukkaa virheellisten traumateorioiden ja haitallisten puuttumis- ja terapiakäytäntöjen markkinointi ja toimeenpano vaan ainoastaan niiden seurausten tutkiminen, joka estetään asiakkaiden "haavoittuviin ryhmiin" kuulumisen perusteella.
Laura Tiitisen (2018) tutkimus osoitti, että sosiaalityön organisaatioiden sisällä todellisuudessa vaiennettiin tiedonkulkua palveluiden tilasta.
Valitettavasti yliopistojenkin sosiaalityön laitokset ovat ottaneet missiokseen tiedonkulun estämisen ja vaientamisen sosiaalityön palveluiden tilasta.
Edes väitöskirjassa ei tarvitse myöntää, että systeeminen lastensuojelumalli lisäsi huostaanottojen määrää suhteessa asiakaslukuun vaan toimimatonta mallia siirretään parhaillaan perhetyöhön- valtion ja kuntien avustuksella.
Riippumatonta ison otannan tutkimusta nykyisen sijaishuollon olosuhteista ja vaikutuksista ei haluta käynnistää.
Suomen ulkopuolella lastensuojelun aiheuttamat traumat uskalletaan jo tunnustaa. Yhdysvaltain lastensuojelu vahingoittaa perheitä, toteavat Human Rights Watch- ja ACLU- järjestöt raportissaan vuonna 2022. Raportin mukaan lastensuojelujärjestelmä käyttää köyhyyttä perusteena kaltoinkohtelusyytteille ja sijoituspäätöksille, mikä vahingoittaa mustien ja alkuperäiskansojen yhteisöjä.
Laajat ja epämääräiset kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin määritelmät antavat sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden tehdä subjektiivisia päätöksiä ja vanhempien asemaa hankaloittavia rekisterimerkintöjä.
Raportissa muistutetaan, että lastensuojelututkimukset ovat usein erittäin stressaavia ja jopa traumatisoivia lapsille ja heidän perheilleen, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat koti- ja koulukäynnit sekä ruumiintarkastukset.
Lapsen erottaminen vanhemmistaan, jopa lyhyeksikin ajaksi, voi olla erittäin traumatisoivaa, ja sillä on pitkäaikaisia seurauksia, Human Rights Watch ja ACLU varoittavat. Joissakin tapauksissa kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kokevat sijaishuollossa pahoinpitelyä, mukaan lukien seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa, mikä aiheuttaa lisää traumoja.
Monet lastensuojelutoimet myös tapahtuvat ilman oikeudellista valvontaa ja vanhemmilla on heikompi oikeusturva lastensuojeluasioissa kuin rikosoikeudessa.
"Lastensuojelujärjestelmän aiheuttamat haitat ovat niin vakavia, että koko järjestelmää on harkittava uudelleen", sanoo Hina Naveed “‘If I Wasn’t Poor, I Wouldn’t Be Unfit’: The Family Separation Crisis in the US Child Welfare System” - raportin kirjoittaja.
BBC, Guardian ja Netflix ovat hiljattain käsitelleet laajasti Norjan lastensuojelun viranomaisyhteistyössä ilmenneitä väärinkäytöksiä mm. maahanmuuttajaperheiden lasten kaappauksia ja Barnesakkyndig Kommisjon-asiantuntijakomission huostaanottolausuntoja laatinutta psykiatria, joka sai vankeustuomion lähes 200 000 lapsipornokuvan ja yli 12 000 lapsipornovideon lataamisesta.
Ruotsin SVT on käsitellyt Painajainen perheessä- dokumentissaan painajaiseksi muuttunutta Barnahus- tutkintaa ja Ruotsin valtio on maksanut kärsimyskorvauksia sijaishuollossa kaltoinkohdelluille.
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan markkinoistumisen, riskiregiimin, seulauskulttuurin ja yksilöpsykologisoinnin myötä sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris paheksuu, että sosiaalityö tuottaa perheille turhia riskileimoja ja että perheistä puhutaan nykyisin luonnonkatastrofeina, joista lapset tulee pelastaa.
Suomessakin luennoineet Featherstone ja Morris varoittivat Suomea Englannin kehityksestä jo kahdeksan vuotta sitten mutta suomalainen media ( YLE) antoi valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottavalle ja Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä riskileimoja aiheuttavalle Eija Paavilaisen kehittämälle Hotuksen villille kaltoinkohtelun riskilistalle, jonka haittoja suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).
Tohtori Lauren Devinen mukaan sosiaalipalveluihin ohjattujen lasten määrän valtava kasvu Englannissa on kuormittanut työntekijöitä, estänyt aitojen väkivaltatapausten paljastumisen, ja aiheuttanut "katastrofaalisia" traumoja kymmenille tuhansille perheille jättäen heidät “täysin tuhoutuneiksi”.
Suomi on muiden maiden varoituksista huolimatta päättänyt investoida juuri ilmiantokulttuuriin, virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin, villeihin riskiseulauksiin ja sijaishuoltoon.
Suomessa sijaishuollossa tapahtuneet lukuisat lasten kaltoinkohtelutapaukset eivät ole johtaneet laajamittaisiin valtiollisiin toimenpiteisiin ja mediaankin ne ovat päätyneet vasta viime vuosina. Kattavia selvityksiä sijaishuollon ja sijaishuoltajien riskitekijöistä ei ole tehty. Ministeriöt eivät myöskään ole tehneet ehdotuksia sijaishuollon toteuttajien kuten sijaisperheiden valvonnan tehostamisesta tai sijaisperheiden valintakriteerien tiukentamisesta.
Sijaishuoltobisneksellä näyttää olevan Suomessa diplomaattinen koskemattomuus niin mediassa, lainsäädännössä kuin tutkimustoiminnassa ja sijaishuollon edunvalvojat ovat saaneet vaikuttaa ja vaikuttavat edelleen jääviyssääntöjen vastaisesti niin lastensuojelun lainsäädäntöön, toimeenpanoon, tuomioistuin- ja tutkimustoimintaan kuin uutisointiinkin ( esim. Tuija Brax, Piia- Liisa Heiliö, Tarja Heino, Aila Paloniemi, Tarja Pösö, Merja Ylä- Anttila )
Vuonna 2022 Suomessa tehtiin yhteensä 184 685 lastensuojeluilmoitusta. Teini-ikäisistä lähes 14 prosentista tehtiin vuoden 2022 aikana lastensuojeluilmoitus. Sijaishuoltoon joutuu jo 6% kaikista lapsista. Kolmasosa (32 %) vuonna 2022 sijoitettuina olleista on ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään. Huostaanottoja purettiin harvoin.
Sariaslanin ja kumppaneiden noin 890 000 Suomessa syntynyttä lasta kattavan tutkimuksen mukaan lapsuudessaan sijoitettuna olleet pärjäsivät elämässään heikommin kuin samoissa oloissa kasvaneet sisaruksensa, jotka eivät olleet olleet sijoitettuna.
Tutkimustiedon valossa jälkihuollon ikärajan lasku on oikeansuuntainen toimenpide, joka toivottavasti estää jatkossa peruspalvelujen korvaamista traumatisoivalla ja vahingollisella sijaishuollolla mutta seurauksia ei saa maksattaa nuorilla vaan sijaishuoltoyrittäjillä. Heidän tulee korjata sijaishuollossa synnyttämänsä vahingot ja maksaa nuorille tarvittavat terapiat, kärsimyskorvaukset ja koulutustuet.
Lue osio Trauma taloudellisena intressinä!
Suosittelemme katsomaan Pidä huolta Mayasta- dokumentin, joka kertoo siitä mitä tapahtuu kun hyväuskoiset vanhemmat menevät etsimään lapselleen apua traumainformoidusta terveydenhuollosta:
https://www.netflix.com/fi/title/81349305
Suosittelemme katsomaan myös dokumentin Yhdysvaltain partioliikkeen synkkä salaisuus, jossa järjestöjohtajien harjoittama lasten kaltoinkohtelu ja rikosten salailu muistuttaa kovasti suomalaisten lastensuojelujärjestöjen toimintakäytäntöjä:
https://www.netflix.com/fi/title/81477233
Tutkimustiedon valossa lapsia tulisi suojella lastensuojelulta.
Vapaus, koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat mielenterveyden kulmakiviä ja siksi ne on suojattu perustuslailla.
Miksi kukaan ei ole tutkinut millä tavoin näiden oikeuksien jatkuvat loukkaukset lastensuojelun taholta ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin, itsemurhiin tai perhesurmiin?
Kaikkiin traumoja, avioeroja, lapsilukua, raskaudenkeskeytyksiä, päihteidenkäyttöä, sairastumista, syrjäytymistä, terveyden ja toimintakyvyn menetystä, opintojen keskeyttämistä ja ennenaikaista eläköitymistä, itsemurhayrityksiä, väkivaltaa ja kuolemia kartoittaviin kyselyihin ja tutkimuksiin tulisikin lisätä kysymys edelsikö kurjistumiskehitystä lastensuojelun asiakkuus ja mikä osuus lastensuojelutoimilla oli tilanteiden syntyyn ja eskaloitumiseen.
Pitkästi:
Trauma diagnoosina
Trauma määritellään yleensä yksilön henkiseksi tai ruumiilliseksi vaurioksi, johon liittyy yksilön selviytymiskyvyn ylittyminen ja sitä seuraava erilaisina oireina mm. ahdistuksena ja pelkotiloina ilmenevä traumaattinen stressi.
https://www.kaypahoito.fi/hoi50080
Käytetty traumateoria itsessään vaikuttaa traumakertomuksiin ja muuttaa niitä suuntaviivojensa mukaiseksi, olivatpa kertomukset dokumentaarisia, autobiografisia tai fiktiivisiä mukaanlukien uutisointi ja sentimentalisoiva tai väkivaltainen mediakulttuuri.
Stef Crapsin mukaan nykyisen traumateorian avulla medikalisoidaan poliittisia ja taloudellisia ongelmia ja niistä kärsivät ihmiset patologisoidaan ammattilaisten konsultaatiota tarvitseviksi uhreiksi ilman toimijuutta ja itsemääräämisoikeutta.
Suppeasti yksilöllisen psyyken tasoon keskittymällä käännetään huomio pois olosuhteista, jotka mahdollistivat traumaattisen pahoinpitelyn, kuten rasismista, taloudellisesta ylivallasta tai poliittisesta sorrosta ( Craps, Postcolonial Witnessing: Trauma Out of Bounds, 2013).
Tapahtumapohjaisessa traumamallissa ja siihen liittyvissä trauman hoitomenetelmissä on riski hämärtää ja häivyttää toiseutettujen krooninen kärsimys ja heihin kohdistuva rakenteellinen väkivalta, johon psykoterapia on harhaanjohtava vastaus.
Craps suosittaa tunnustamaan, hoitamaan ja hyvittämään myös toiseutettujen traumat heidän itsensä vuoksi ja heidän omilla ehdoillaan.
Trauman diagnosointi ja medikalisointi pelkäksi stressireaktioksi jättää huomioimatta yhteiskunnan rakenteisiin, palvelujärjestelmään ja institutionaalisiin toimintamalleihin liittyvät vaurioittavat kokemukset ja käytännöt, jotka tuottavat vakavia haittoja kokonaisille yhteisöille ( yhteisötrauma).
Sote- ammattilaiset kuitenkin helposti siirtävät omia ja omien organisaatioidensa ongelmia erilaisin diagnoosein yksilöiden taakoiksi ( taakkasiirtymä).
Lastensuojelussa sekä lapsille että vanhemmille tehdään ala-arvoisia riski- ja traumaseuloja ja tarjoillaan usein traumaa diagnoosina ja - identiteettinä ilman asianmukaisia tutkimuksia, asianosaisia kuulematta ja uskomatta ja heidän elinympäristönsä ja palvelujärjestelmän rakenteellinen väkivalta sivuuttaen.
Seulojen ja arviointien tarkoitus ei ole tarjota käypää hoitoa tai tukea ( sellaisia ei ole) vaan oikeuttaa työntekijöiden etukäteen tehtyjä päätöksiä, toimintatapoja ja kovenevaa vallankäyttöä ( =institutionaalinen järjestys) leimaamalla ja luokittelemalla asiakkaita.
Sana diagnoosi on alun perin tarkoittanut yleisessä kielenkäytössä päätöstä tai tuomiota. Diagnoosi ei kerro mitään siitä kuka potilas on, miten oireilu on syntynyt, mitkä seikat sitä ylläpitävät ja mikä vaikeuttaa toipumista.
Sekä Derek Summerfield että Ethan Watters torjuvat laajalti vallitsevan käsityksen siitä, että posttraumaattinen stressihäiriö ( PTSD ) olisi ajaton ja globaali psykobiologinen ilmiö, väittäen sen sijaan, että PTSD rakentuu eurosentrisestä monokulttuurista ja heijastaa sitä.
Allan Young muistuttaa meitä teoksessa The Harmony of Illusions: Inventing Post-traumatic Stress Disorder (1995), että trauman määritelmä on itse asiassa länsimainen artefakti, "keksitty" 1800-luvun lopulla. Se on kulttuurisen imperialismin tuotos, josta ei vallitse yksimielisyyttä. Erityisen kiistanalainen on määritelmä siitä, mikä on traumaattinen stressitekijä.
Ethan Watters varoittaa kirjassaan Crazy like Us: The Globalization of the American Psyche (2010) että alkuperäiskansojen mielenterveyden ja paranemisen määritelmät ja hoidot jyrätään Yhdysvalloissa luoduilla sairausluokituksilla ja hoidoilla.
Robert Anda on useaan otteeseen vaatinut nykyisten ACE- seulontojen keskeyttämistä tieteellisesti epäpätevinä ja turvattomina muistuttaen, että hänen kehittämänsä ACE- mittari oli tarkoitettu suurten populaatioiden ja väestötason ilmiöiden ammattilaisten suorittaman tutkimisen välineeksi, eikä sitä voi missään nimessä käyttää yksilöiden seulomiseen, diagnosointiin tai yksilöllisen riskin ennustamiseen kuten Suomessa nyt tehdään.
Liverpoolin yliopiston tutkijat Kate Allsop ja Peter Kinderman kyseenalaistavat vakiintuneiden diagnoosien tieteellisen pohjan väittäen suurinta osaa psykiatrisista diagnooseista ”tieteellisesti merkityksettömiksi”.
Professori Peter Kindermanin mukaan potilaiden diagnoosit annetaan usein epäkriittisesti mielenvaltaisen ja sisäisesti ristiriitaisen kriteeristön pohjalta.
Ben Furmanin mukaan ”uusi ja uljas DSM-III luokitus synnytti vaikutelman, että siinä listatut psykiatriset häiriönimikkeet numerokoodeineen ja kriteereineen olivat spesifejä toisistaan selkeästi erotettavissa oikeasti olemassa olevia häiriötiloja. Todellisuudessa diagnostical and statistical manual of mental disorders III oli pelkkä epätieteellinen kyhäelmä, lukemattomien äänestysten ja kädenvääntöjen tulos, professorien keskenään kasaan harsima kompromissi, joka tuotti Amerikan psykiatriyhdistykselle miljoonia ja antoi psykiatrialle sitä statusta ja uskottavuutta, jota vailla se oli.
Samalla psykiatreista tuli lääketeollisuuden hyvin palkattuja juoksupoikia, joiden tehtäväksi tuli viedä biologisen psykiatrian lääkekeskeistä ”ilosanomaa” niin muille lääkäreille kuin myös suurelle yleisölle ja uskotella, että lääketeollisuuden kilvan kehittämät erilaiset aivotoimintaan vaikuttavat kemikaalit olivat psykiatristen sairauksien täsmälääkkeitä.”
Furmanin mukaan biologisen psykiatrian myötä sekä aikuisten että lasten diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen on saanut epidemiologiset mittasuhteet. Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ilman diagnoosia – ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen.
Aivokemiaan perustuva näkemys psykiatriasta on monella tavalla ongelmallinen, kapeuttava ja redusoiva.
Ben Furman vertaa psykoterapiasuuntauksia uskonlahkoihin, joissa arvostelu tai eriävät mielipiteet ovat kiellettyjä.
– Pitkissä psykoterapioissa on vaarana, että terapeutti nostetaan gurun asemaan, kuten uskonlahkoissa. Ihminen voi hurahtaa terapiaan kuin uskonlahkoon.
Ben kertoo vitsin psykoanalyytikosta, joka mainostaa itseään sanomalla, että jos sinulla ei ole ollut vaikea lapsuus, minun terapiani jälkeen on. Benin mukaan vitsissä on totuuden siemen.
Mielenterveyden diagnooseista voi pahimmillaan olla potilaalle vain haittaa, väittää Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Tomi Bergström.
Kansalaiset ovat kuitenkin omaksuneet psykologian ja psykiatrian käsitteet ja kuvaavat niillä ja diagnooseilla itseään ja ihmissuhteitaan.
Niitä käytetään huolettomasti myös lähimmäisten laillisen solvaamisen välineinä (esim. narsisti).
Myös traumasta on tullut kelluva merkitsijä, jota käytetään tarkoittamaan mitä hyvänsä.
Suosittelemme katsomaan Pidä huolta Mayasta- dokumentin, joka kertoo siitä mitä tapahtuu kun hyväuskoiset vanhemmat menevät etsimään lapselleen apua traumainformoidusta terveydenhuollosta:
https://www.netflix.com/fi/title/81349305
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
https://leeniikonen.fi/2022/03/16/lastensuojelun-naannyttamat-lapset/
Punahilkka rikkoo turvallisen tilan periaatteita käyttäytymällä traumatisoivasti
Trauma kokemuksena ja narratiivina
Trauman määrittely kivuliaana kokemuksena avasi markkinat trauma-ammattilaisille
Trauman merkityksen irtaantuminen lääketieteellisistä juuristaan ja traumaoireista( toistuvat pakkoajatukset, fyysiset oireet, traumakokemuksen tahdonvastainen uudelleen eläminen tai kivuliaan kokemuksen käsittelyn vältteleminen) ja sen uudelleenmäärittely kivuliaaksi muistoksi esim. avioerosta tai perheriidasta pohjusti ajatusta ulkopuolisen avun välttämättömyydestä traumasta yli pääsemisessä.
Uusi määrittely siirsi toimijuutta pois trauman kokijalta selvitä järkytyksestä omin avuin ja avasi markkinat erilaisten trauma-ammattilaisten tulvalle ja terapeuttisen vallan puhunnoille.
Samalla hämärtyi käsitys siitä, mitä traumalla oikeastaan tarkoitetaan.
Catherine Liun mukaan nykyinen traumatutkimus syntyi yliopistomaailmassa 1990-luvulla Paul de Manin oppilaiden Shoshana Felmanin ja Cathy Caruthin ("Unclaimed Experience: Trauma, Narrative and History") teksteistä muotoiltuna tavalla, joka hyökkää historiaa ja historiallista ymmärrystä vastaan, myötävaikuttaa kapitalismin toiminnan hämärtymiseen ja näyttää poistavan historian eliittiluokan ulkopuolisen käsistä.
Kaapista tulleen “traumaselviytyjän” identiteetti on syrjäyttänyt vanhan työntekijän identiteetin, mielenterveys on kaupallistettu kokemusmaailmaksi, jota voidaan jakaa ja käsitellä kollektiivisesti verkossa ja traumasisällöistä on tullut julkkisten ja poliitikkojen pseudointiimiyttä ja helppo tapa brändätä itseä.
Liu väittää, että traumakulttuuri standardoi ja massamarkkinoi yksilön kärsimystä sosiologi Eva Illouzin määrittelemän tiukasti käsikirjoitetun "traumanarratiivin" kautta – siinä viaton päähenkilö, murtunut ja tuhoutunut, sitten lunastettu ja tehty uudelleen kokonaiseksi selviytyjänä jakaa yksilöllisiä tarinoita välittömästi tunnistettavissa olevilla merkityksillä.
Keskittymällä kaikkiin traumoihin paitsi taloudelliseen hyväksikäyttöön, traumakulttuuri on auttanut peittämään uusliberaalin makrotalouspolitiikan ytimessä olevan taloudellisen väkivallan- tarjoten samalla arvokasta tietoa sosiaalisen median alustoille, jotta ne voivat näyttää meille mainoksia, jotka hyödyntävät taloudellisia ja henkisiä haavoittuvuuksiamme.
Liun mukaan “Meidän on käytävä poliittista taistelua suojellaksemme yksityisiä kärsimyksen ja trauman kokemuksia markkinoiden lupauksilta ja valvontakapitalismin algoritmeilta.
Stef Craps väittää, että “alan perustekstit (mukaan lukien Caruthin oma työ) eivät suurelta osin täytä lupausta kulttuurienvälisestä eettisestä sitoutumisesta ja epäonnistuvat ainakin kolmella tavalla: he syrjäyttävät tai jättävät huomiotta traumaattiset kokemukset ei-länsimaisista tai vähemmistökulttuureista; niillä on tapana pitää länsimaisten trauman ja toipumisen määritelmien pätevyyttä yleismaailmallisena itsestäänselvyytenä ja ne usein suosivat modernistista ja normatiivista pirstoutumisen ja aporian traumaestetiikkaa.
Tämän seurauksena kulttuurien välisen solidaarisuuden edistämisen sijaan nykyinen traumateoria saattaa auttaa juuri niiden käytäntöjen, rakenteiden ja uskomusten säilyttämisessä, jotka ylläpitävät olemassa olevaa epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.
Traumojen ja haitallisten lapsuuskokemusten ( ACE) nykyinen määrittely patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat
Lastensuojelussa ja traumaterapiassa traumalla voidaan tarkoittaa työntekijöiden etsimää, löytämää ja määrittelemää varhaislapsuudessa tapahtunutta yleensä biologisten vanhempien oletetusti tuottamaa haitalliseksi luokiteltua lapsuuskokemusta ( ACE), jonka oletetaan määrittävän kokijan myöhempää elämää.
Kun apua hakevan asiakkaan yritykset säädellä ja vähentää sosiaalityön prosessien tuottamaa uhkaa ja emotionaalista ahdinkoa leimataan asiakkaan epäsosiaalisuudeksi ja viranomaisvastaisuudeksi ja asiakkaan kertomia ja rajoja ei kunnioiteta vaan tulkitaan ja laajennetaan työntekijän ja järjestelmän eduksi ja ehdoilla, tapahtuu uudelleentraumatisoitumisia.
Yhä useammalla onkin kokemus siitä, että avunhaku palvelujärjestelmästä ja palvelujärjestelmäasiakkuus itsessään ( esim. lastensuojelussa tai lastenpsykiatriassa) epäilyineen ja syytöksineen tuottaa vaikeamman ja pitkäkestoisemman vaurion/ trauman ja enemmän ongelmia ja kärsimystä kuin alkuperäinen ongelma, johon lähdettiin hakemaan apua.
THL:n mukaan Suomessa vuonna 2022 lähes joka kymmenennestä lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus, yhteensä 185 000 kappaletta.
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan markkinoistumisen, riskiregiimin, seulauskulttuurin ja yksilöpsykologisoinnin myötä sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris väittää, että sosiaalityö tuottaa perheille turhia tutkimuksia ja riskileimoja. Hänen mukaansa Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80%, joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja.
Länsi-Englannin yliopiston tilastoanalyysin mukaan lastensuojelulähetteet ovat lisääntyneet 297 % Children Act -lain voimaantulon jälkeen ja sosiaalipalvelujen arvioinnit ovat lisääntyneet 359 % samalla kun niiden tapausten osuus, joissa lasten kaltoinkohtelu on havaittu, on pudonnut 24 prosentista vajaaseen 8 prosenttiin. "Olemme nyt tilanteessa, jossa jopa 5% kaikista perheistä lähetetään arvioitavaksi joka vuosi", kertoi tohtori Lauren Devine.
Devinen mukaan sosiaalipalveluihin ohjattujen lasten määrän valtava kasvu on kuormittanut työntekijöitä, estänyt aitojen väkivaltatapausten paljastumisen, ja aiheuttanut "katastrofaalisia" traumoja kymmenille tuhansille perheille jättäen heidät täysin tuhoutuneiksi.
New York Magazine- lehdelle antamassaan haastattelussa Take care of Maya- ( Pidä huolta Mayasta) dokumentin isä Jack Kowalski kertoi, että hänen perheensä vaurioitui korjauskelvottomaksi lastensuojelun ja terveydenhuollon toimesta.
”Psykologisesti se tuhosi meidät kaikki”, hän sanoi ja kertoi pelkäävänsä pyytää enää apua mistään.
Yhdysvaltain lastensuojelu vahingoittaa perheitä, toteavat Human Rights Watch- ja ACLU- järjestöt raportissaan vuonna 2022.
Lastensuojelujärjestelmä käyttää köyhyyttä perusteena kaltoinkohtelusyytteille ja sijoituspäätöksille, mikä vahingoittaa mustien ja alkuperäiskansojen yhteisöjä. Laajat ja epämääräiset kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin määritelmät antavat sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden tehdä subjektiivisia päätöksiä ja vanhempien työllistymistä hankaloittavia kirjauksia. Lastensuojelujärjestelmä myös rankaisee vanhempia umpimähkäisesti jopa lääkärin määräämien lääkkeiden käytöstä, ilman selvää näyttöä lapselle aiheutuvasta haitasta tai vaarasta.
Lähes kahdeksan miljoonaa lasta ohjattiin lasten pahoinpitelyn vihjepuhelimeen vuonna 2019. Vihjeistä kolme miljoonaa johti tutkimuksiin. Yli 80 prosenttia ei ollut kohdannut väärinkäyttöä tai laiminlyöntiä.
Lastensuojelututkimukset ovat usein erittäin stressaavia ja jopa traumatisoivia lapsille ja heidän perheilleen, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat koti- ja koulukäynnit sekä ruumiintarkastukset.
Lapsen erottaminen vanhemmistaan, jopa lyhyeksikin ajaksi, voi olla erittäin traumatisoivaa, ja sillä on pitkäaikaisia seurauksia, Human Rights Watch ja ACLU varoittavat.
Joissakin tapauksissa kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kokevat sijaishuollossa pahoinpitelyä, mukaan lukien seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa, mikä aiheuttaa lisää traumoja.
Monet lastensuojelutoimet myös tapahtuvat ilman oikeudellista valvontaa ja vanhemmilla on heikompi oikeusturva lastensuojeluasioissa kuin rikosoikeudessa.
"Lastensuojelujärjestelmän aiheuttamat haitat ovat niin vakavia, että koko järjestelmää on harkittava uudelleen", sanoo Hina Naveed “‘If I Wasn’t Poor, I Wouldn’t Be Unfit’: The Family Separation Crisis in the US Child Welfare System” - raportin kirjoittaja.
Jäävien sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneiden palveluntuottajien ACE- ja traumakoulutukset, -seulaukset ja -hoidot voivat Suomessakin aiheuttaa suuria kustannuksia ja kuluttaa tarpeettomasti sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja, tuottaa vääriä positiivisia löydöksiä, ylidiagnosointia, itsensätoteuttavia profetioita, turhaa huolta ja stigmoja ja hoitaa turhaan ja väärin kansalaisia, jotka eivät olisi traumafokusoituja hoitoja tarvinneet ja jotka olisivat selviytyneet paremmin ilman niitä.
Suomen ulkopuolella on jo havaittu lastensuojelujärjestelmän itsensä tuottamat vakavat haitat, jonka takia lastensuojelun ei kannata vaatia avunpyytäjiltä parempaa elämänhallintaa kuin sijaisvanhemmilta tai muilta kansalaisilta.
Toimet, joihin Human Rights Watch ja American Civil Liberties Union kehottavat viranomaisia ryhtymään lastensuojelun haitallisten vaikutusten vähentämiseksi sekä perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseksi ovat päinvastaisia kuin Suomessa suositellaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-traumainformoiduista-erityisosaajista-tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelmassa
https://antroblogi.fi/2019/12/arkipaivaistynyt-trauma/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
Trauma kokemuksena ja narratiivina
Trauman määrittely kivuliaana kokemuksena avasi markkinat trauma-ammattilaisille
Trauman merkityksen irtaantuminen lääketieteellisistä juuristaan ja traumaoireista( toistuvat pakkoajatukset, fyysiset oireet, traumakokemuksen tahdonvastainen uudelleen eläminen tai kivuliaan kokemuksen käsittelyn vältteleminen) ja sen uudelleenmäärittely kivuliaaksi muistoksi esim. avioerosta tai perheriidasta pohjusti ajatusta ulkopuolisen avun välttämättömyydestä traumasta yli pääsemisessä.
Uusi määrittely siirsi toimijuutta pois trauman kokijalta selvitä järkytyksestä omin avuin ja avasi markkinat erilaisten trauma-ammattilaisten tulvalle ja terapeuttisen vallan puhunnoille.
Samalla hämärtyi käsitys siitä, mitä traumalla oikeastaan tarkoitetaan.
Catherine Liun mukaan nykyinen traumatutkimus syntyi yliopistomaailmassa 1990-luvulla Paul de Manin oppilaiden Shoshana Felmanin ja Cathy Caruthin ("Unclaimed Experience: Trauma, Narrative and History") teksteistä muotoiltuna tavalla, joka hyökkää historiaa ja historiallista ymmärrystä vastaan, myötävaikuttaa kapitalismin toiminnan hämärtymiseen ja näyttää poistavan historian eliittiluokan ulkopuolisen käsistä.
Kaapista tulleen “traumaselviytyjän” identiteetti on syrjäyttänyt vanhan työntekijän identiteetin, mielenterveys on kaupallistettu kokemusmaailmaksi, jota voidaan jakaa ja käsitellä kollektiivisesti verkossa ja traumasisällöistä on tullut julkkisten ja poliitikkojen pseudointiimiyttä ja helppo tapa brändätä itseä.
Liu väittää, että traumakulttuuri standardoi ja massamarkkinoi yksilön kärsimystä sosiologi Eva Illouzin määrittelemän tiukasti käsikirjoitetun "traumanarratiivin" kautta – siinä viaton päähenkilö, murtunut ja tuhoutunut, sitten lunastettu ja tehty uudelleen kokonaiseksi selviytyjänä jakaa yksilöllisiä tarinoita välittömästi tunnistettavissa olevilla merkityksillä.
Keskittymällä kaikkiin traumoihin paitsi taloudelliseen hyväksikäyttöön, traumakulttuuri on auttanut peittämään uusliberaalin makrotalouspolitiikan ytimessä olevan taloudellisen väkivallan- tarjoten samalla arvokasta tietoa sosiaalisen median alustoille, jotta ne voivat näyttää meille mainoksia, jotka hyödyntävät taloudellisia ja henkisiä haavoittuvuuksiamme.
Liun mukaan “Meidän on käytävä poliittista taistelua suojellaksemme yksityisiä kärsimyksen ja trauman kokemuksia markkinoiden lupauksilta ja valvontakapitalismin algoritmeilta.
Stef Craps väittää, että “alan perustekstit (mukaan lukien Caruthin oma työ) eivät suurelta osin täytä lupausta kulttuurienvälisestä eettisestä sitoutumisesta ja epäonnistuvat ainakin kolmella tavalla: he syrjäyttävät tai jättävät huomiotta traumaattiset kokemukset ei-länsimaisista tai vähemmistökulttuureista; niillä on tapana pitää länsimaisten trauman ja toipumisen määritelmien pätevyyttä yleismaailmallisena itsestäänselvyytenä ja ne usein suosivat modernistista ja normatiivista pirstoutumisen ja aporian traumaestetiikkaa.
Tämän seurauksena kulttuurien välisen solidaarisuuden edistämisen sijaan nykyinen traumateoria saattaa auttaa juuri niiden käytäntöjen, rakenteiden ja uskomusten säilyttämisessä, jotka ylläpitävät olemassa olevaa epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.
Traumojen ja haitallisten lapsuuskokemusten ( ACE) nykyinen määrittely patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat
Lastensuojelussa ja traumaterapiassa traumalla voidaan tarkoittaa työntekijöiden etsimää, löytämää ja määrittelemää varhaislapsuudessa tapahtunutta yleensä biologisten vanhempien oletetusti tuottamaa haitalliseksi luokiteltua lapsuuskokemusta ( ACE), jonka oletetaan määrittävän kokijan myöhempää elämää.
Kun apua hakevan asiakkaan yritykset säädellä ja vähentää sosiaalityön prosessien tuottamaa uhkaa ja emotionaalista ahdinkoa leimataan asiakkaan epäsosiaalisuudeksi ja viranomaisvastaisuudeksi ja asiakkaan kertomia ja rajoja ei kunnioiteta vaan tulkitaan ja laajennetaan työntekijän ja järjestelmän eduksi ja ehdoilla, tapahtuu uudelleentraumatisoitumisia.
Yhä useammalla onkin kokemus siitä, että avunhaku palvelujärjestelmästä ja palvelujärjestelmäasiakkuus itsessään ( esim. lastensuojelussa tai lastenpsykiatriassa) epäilyineen ja syytöksineen tuottaa vaikeamman ja pitkäkestoisemman vaurion/ trauman ja enemmän ongelmia ja kärsimystä kuin alkuperäinen ongelma, johon lähdettiin hakemaan apua.
THL:n mukaan Suomessa vuonna 2022 lähes joka kymmenennestä lapsesta tehtiin lastensuojeluilmoitus, yhteensä 185 000 kappaletta.
Huddersfieldin yliopiston sosiaalityön professori Brid Featherstonen mukaan markkinoistumisen, riskiregiimin, seulauskulttuurin ja yksilöpsykologisoinnin myötä sosiaalityöstä on tullut kirjaimellisesti epähumaania.
Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris väittää, että sosiaalityö tuottaa perheille turhia tutkimuksia ja riskileimoja. Hänen mukaansa Englannissa perheisiin kohdistuvat lastensuojelulliset tutkimukset ovat lisääntyneet 80%, joista 60% on perusteettomia ja turhia tutkimuksia, joissa ei löydetty etsittyjä haittoja.
Länsi-Englannin yliopiston tilastoanalyysin mukaan lastensuojelulähetteet ovat lisääntyneet 297 % Children Act -lain voimaantulon jälkeen ja sosiaalipalvelujen arvioinnit ovat lisääntyneet 359 % samalla kun niiden tapausten osuus, joissa lasten kaltoinkohtelu on havaittu, on pudonnut 24 prosentista vajaaseen 8 prosenttiin. "Olemme nyt tilanteessa, jossa jopa 5% kaikista perheistä lähetetään arvioitavaksi joka vuosi", kertoi tohtori Lauren Devine.
Devinen mukaan sosiaalipalveluihin ohjattujen lasten määrän valtava kasvu on kuormittanut työntekijöitä, estänyt aitojen väkivaltatapausten paljastumisen, ja aiheuttanut "katastrofaalisia" traumoja kymmenille tuhansille perheille jättäen heidät täysin tuhoutuneiksi.
New York Magazine- lehdelle antamassaan haastattelussa Take care of Maya- ( Pidä huolta Mayasta) dokumentin isä Jack Kowalski kertoi, että hänen perheensä vaurioitui korjauskelvottomaksi lastensuojelun ja terveydenhuollon toimesta.
”Psykologisesti se tuhosi meidät kaikki”, hän sanoi ja kertoi pelkäävänsä pyytää enää apua mistään.
Yhdysvaltain lastensuojelu vahingoittaa perheitä, toteavat Human Rights Watch- ja ACLU- järjestöt raportissaan vuonna 2022.
Lastensuojelujärjestelmä käyttää köyhyyttä perusteena kaltoinkohtelusyytteille ja sijoituspäätöksille, mikä vahingoittaa mustien ja alkuperäiskansojen yhteisöjä. Laajat ja epämääräiset kaltoinkohtelun ja laiminlyönnin määritelmät antavat sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden tehdä subjektiivisia päätöksiä ja vanhempien työllistymistä hankaloittavia kirjauksia. Lastensuojelujärjestelmä myös rankaisee vanhempia umpimähkäisesti jopa lääkärin määräämien lääkkeiden käytöstä, ilman selvää näyttöä lapselle aiheutuvasta haitasta tai vaarasta.
Lähes kahdeksan miljoonaa lasta ohjattiin lasten pahoinpitelyn vihjepuhelimeen vuonna 2019. Vihjeistä kolme miljoonaa johti tutkimuksiin. Yli 80 prosenttia ei ollut kohdannut väärinkäyttöä tai laiminlyöntiä.
Lastensuojelututkimukset ovat usein erittäin stressaavia ja jopa traumatisoivia lapsille ja heidän perheilleen, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat koti- ja koulukäynnit sekä ruumiintarkastukset.
Lapsen erottaminen vanhemmistaan, jopa lyhyeksikin ajaksi, voi olla erittäin traumatisoivaa, ja sillä on pitkäaikaisia seurauksia, Human Rights Watch ja ACLU varoittavat.
Joissakin tapauksissa kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset kokevat sijaishuollossa pahoinpitelyä, mukaan lukien seksuaalista tai fyysistä väkivaltaa, mikä aiheuttaa lisää traumoja.
Monet lastensuojelutoimet myös tapahtuvat ilman oikeudellista valvontaa ja vanhemmilla on heikompi oikeusturva lastensuojeluasioissa kuin rikosoikeudessa.
"Lastensuojelujärjestelmän aiheuttamat haitat ovat niin vakavia, että koko järjestelmää on harkittava uudelleen", sanoo Hina Naveed “‘If I Wasn’t Poor, I Wouldn’t Be Unfit’: The Family Separation Crisis in the US Child Welfare System” - raportin kirjoittaja.
Jäävien sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneiden palveluntuottajien ACE- ja traumakoulutukset, -seulaukset ja -hoidot voivat Suomessakin aiheuttaa suuria kustannuksia ja kuluttaa tarpeettomasti sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja, tuottaa vääriä positiivisia löydöksiä, ylidiagnosointia, itsensätoteuttavia profetioita, turhaa huolta ja stigmoja ja hoitaa turhaan ja väärin kansalaisia, jotka eivät olisi traumafokusoituja hoitoja tarvinneet ja jotka olisivat selviytyneet paremmin ilman niitä.
Suomen ulkopuolella on jo havaittu lastensuojelujärjestelmän itsensä tuottamat vakavat haitat, jonka takia lastensuojelun ei kannata vaatia avunpyytäjiltä parempaa elämänhallintaa kuin sijaisvanhemmilta tai muilta kansalaisilta.
Toimet, joihin Human Rights Watch ja American Civil Liberties Union kehottavat viranomaisia ryhtymään lastensuojelun haitallisten vaikutusten vähentämiseksi sekä perheiden ja yhteisöjen vahvistamiseksi ovat päinvastaisia kuin Suomessa suositellaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/myos-sijaishuoltovakivalta-on-lahisuhdevakivaltaa-joka-vahingoittaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-traumainformoiduista-erityisosaajista-tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelmassa
https://antroblogi.fi/2019/12/arkipaivaistynyt-trauma/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
Kuvissa Traumaterpiakeskus ry:n pitkäaikainen vaikuttaja sijaishuollon etujärjestö Nuorten Ystävien Arja Sutela, EMDR- keskuksen johtaja, Auerin lasten psykiatri ja syyttäjän todistajana toiminut Markus Heinimaa ja Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen
Kuvakaappaukset Nuorten Ystävät, YLE Areena, MTV Uutiset
TRAUMA TALOUDELLISENA INTRESSINÄ
Lastensuojelun näkökulmasta kohtalokkaaksi muodostui John Bowlbyn virhe tulkita koeryhmänsä lasten autismi- ja nepsypiirteet kiintymyssuhdehäiriöksi/ kiintymyssuhdetraumaksi- virhe joka avasi tulvaportin kaikenlaisille vanhemman/lapsen vuorovaikutusongelmille ja sijaishuollon edunvalvonnalle ja mahdollisti hänen alkuperäisen teoksensa väärintulkinnat.
Suomessa niin kiintymyssuhdetestauksella kuin riski- ja traumaseulonnoilla ja -terapioilla on vahva yhteys sijaishuollon liiketoimintaan. Esimerkiksi riippumattomana toimijana esiintyvän Tramaterapiakeskuksen juuret ovat sijaishuoltokonserni Nuorten Ystävissä ja Oulun ensi- ja turvakodissa.
Pohjola- kodin laittomuuksista tutun Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimi pitkään Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.
Traumaterapiakeskus ry:n edeltäjät, Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus ja Traumaterapiakeskus olivat Oulun ensi- ja turvakoti ry:n yhteistyössä Oulun Seudun Mielenterveysseura ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri ry:n ja Oulun kaupungin kanssa toteuttamia projekteja, joita hallinnoi niinikään Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana toiminut Arja Sutela.
Onko oululaisten päättäjien monivuotinen altistuminen psykoanalyysiin perustuvalle traumaterapeuttiselle jargonille yhteydessä siihen, että Oulun sosiaalityöntekijät ovat saaneet huostaanotto-hakemuksiaan läpi piiloisiin traumoihin vetoamalla kuten Kurhelan poikien tapauksessa:” Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä”?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
Samanlaista retoriikkaa käyttää Lastenasiaintalo- hankkeen ( Barnahus) trauma-asiantuntija Taina Laajasalo, jonka haastattelut paljastavat, että hankkeen fokus on jo alkumetreillä heilahtanut seksuaali- ja muun vakavan väkivallan uhreiksi joutuneiden lasten ja nuorten laadukkaasta hoidosta työntekijöiden määrittelemien traumojen ja emotionaalisen kaltoinkohtelun etsimiseen perheistä sekä yksinomaan lapsi- vanhempi- suhteen ongelmiin keskittyvän psykoanalyyttisen traumaterapian markkinointiin kaikille sote-toimijoille.
Laajasalon mukaan “ jo yleinen ilmapiiri voi riittää väkivaltariskin kasvamiseen.”
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
Täysin oma lukunsa on perheneuvolapsykologi Pirjo Tuovilan yhden naisen trauma- ja kiintymyssuhdeterapiabisnes:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuorovaikutteinen-kehityspsykoterapia-ddp-puoskarointivalineena-kiintymyssuhdeterapia-ja-teoria-huostabisneksen-palveluksessa
Miksi riippumattomina hoitotahoina esiintyvät salaavat sijaishuollon liiketoimintaan liittyvät intressinsä ja ovat lähteneet mukaan Pelastakaa Lapset ry:n, Nuorten Ystävien, Traumaterapiakeskuksen tai EMDR- yhdistyksen seulontavimmaan ?
Epätieteellinen EMDR
Auerin lasten perheterapeutti, psykiatrian erikoislääkäri, perheterapiakouluttaja, Turun yliopiston kliininen opettaja, trauma-asiantuntija ja Auer- oikeudenkäynnin syyttäjän asiantuntijatodistaja Markus Heinimaa on Suomen EMDR-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, joka tarjoaa terapiaansa hintaan jopa 272e/h.
EMDR ( Eye Movement Desensitization and Reprocessing) on silmänliikkeisiin perustuva hoitotapa, joka on alkujaan kehitetty traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja traumatisoituneen muistin hoitoon.
Menetelmän kehittäjä Francine Shapiroa arvosteltiin toistuvasti hänen epäilyttävästä koulutustaustastaan, hoidon pitkittämisestä, koulutuksen kustannuksista ja EMDR:n sertifioinnista vastauksena kontrolloitujen tutkimusten tuloksiin jotka kyseenalaistavat EMDR:n tehon.
90-luvun alkupuolella kontrolloitujen tutkimusten puuttuessa ja EMDR:n kokeellisen menetelmän maineen kanssa paininut Shapiro päätti perustaa EMDR Instituutin, jonka kautta hän opetti menetelmäänsä ainoastaan lisensoiduille psykiatreille ja kliinisen psykologian psykologeille. Hoidon opiskelijoilta ja harjoittajilta hän vaati ehdotonta salassapitoa.
EMDR Instituutti on levinnyt parissa kymmenessä vuodessa jokaiselle mantereella ja sen harjoittajia löytyy lähes jokaisesta maasta.
Suomen EMDR- yhdistys mainostaa silmänliiketerapiaa näin:
“Mikä tahansa sinua vaivaakin, sillä on luultavasti tekemistä sinulle tapahtuneiden kauheiden asioiden kanssa..Mitä se sitten olikin, voi olla että ikäänkuin kelaat sitä uudelleen ja uudelleen päässäsi kuin elokuvaa, tai sinusta saattaa tuntua ettet halua tehdä mitään tai se voi estää sinua nukkumasta kunnolla. Saatat myös suuttua nopeasti ja sinulla voi olla keskittymisvaikeuksia.”
Psykologi Katarina Finnilä-Tuohimaa ja filosofian tohtori Mira Karrasch kertovat (HS 26.2. 2008 ) EMDR-menetelmän käytön olevan epäeettistä eikä tieteelliseen näyttöön perustuvaa.
Myös Lokakuun Liike on tehnyt menetelmästä jutun:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya
Dissosiaatiohäiriö takaa sijoitetulle erityishuomiota ja lastensuojelulaitokselle miljoonatuotot ja toimintarauhan
Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation ja dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( DID) oireita ja tarjoilevat sijoitetuille psykoanalyysin virheellisiin teorioihin perustuvia keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehteä selaillessa voisi luulla lukevansa traumaterapian markkinointiesitettä. Sivuilla esitellään dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön DID (aiemmin sivupersoonahäiriö) sairastuneita ja traumaterapian parantamia nuoria naisia.
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden mukaan dissosiaatiohäiriö voi ilmentyä roolileikkinä tai uppiniskaisena sulkeutuneisuutena. Häiriön paljastumisen jälkeen lastensuojelulaitoksen " omaohjaaja voi käydä nuoren puolesta lastenpsykiatrian konsultaatiot”.
Jani Kaaro kysyi Nooran monta minää -artikkeliaan varten Hannu Lauermalta, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkolalta ja psykiatrian professori Hasse Karlssonilta, ovatko he törmänneet koskaan uransa aikana DID-potilaaseen. Kaikki vastasivat, etteivät ole nähneet potilasta, jolla olisi ollut DID ainoana diagnoosina, eivätkä he ole kuulleet ainoastakaan kollegasta, jolla olisi ollut tällainen potilas.
On outoa, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan yksinomaan dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( DID) potilasta mutta Pelastakaa Lapset ry väittää löytäneensä useita parin vuoden sisällä.
Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien lastensuojelujärjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri traumatisoituneita dissosiaatiohäiriöisiä?
Lastensuojelulaitoksilla on välitön taloudellinen intressi pitkäaikaisiin sijoituksiin. Dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( DID) varjolla tehty huostaanotto on konkreettinen lottovoitto, joka tuo laitokselle jopa enemmän kuin miljoona euroa per lapsi.
Häiriön katsotaan olevan seurausta lapsuusperheen vakavasta traumasta, yleisimmin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, rikoksesta, joka takaa koko lapsuuden mittaisen huostaanoton ilman vaateita perheen jälleenyhdistämisestä tai vanhempien tapaamisesta.
Diagnoosi vapauttaa laitoksen siis heti kättelyssä yhteydenpitovelvollisuudesta lapsen usein hankalaksi koettuun syntymäperheeseen ja takaa laitokselle toimintarauhan ja diplomaattisen koskemattomuuden hoidon suhteen.
Dissosiaatiohäiriöisille määrätään muita todennäköisemmin lastensuojelun edunvalvoja, joka vie vanhemmilta puhe-oikeuden lapsen asioissa ja estää lapsen 12- vuotiaana lakisääteiseksi tulevan oman kuulemisen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalot-barnahus-markkinoivat-ongelmallisia-lastensuojelun-edunvalvojia-huostaanottoja-sujuvoittamaan
Häiriössä korostettu lapsen ja omahoitajan kiintymyssuhteen vahvistaminen kiintymyssuhdeterapian esim. vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian avulla ( DDP) ja omahoitajan toimiminen lapsen edustajana vapauttaa laitoksen myös toisia kriittisempiä terapiasuuntauksia edustavien asiantuntijoiden puuttumiselta.
Diagnoosilla huostaanotettu on laitoksessa varmasti pidempään kuin keskimääräiset seitsemän vuotta ja hänestä voidaan periä korotettua vuorokausimaksua. Mitä varhaisemmin oireyhtymä "löydetään" sitä enemmän rahaa tulee. Alle kouluikäisen dissosiatiivinen identiteettihäiriö tarkoittaa jopa kahta miljoonaa euroa perhekodille ja yli 400 000 euroa sijaisperheelle. Lisäksi se takaa kuuliaisen sijoituslapsen, joka tuskin päätyy karkaamaan kotiinsa hatkareissulla, joiden johdosta tehdään yli 4000 virka-apupyyntöä poliisille vuosittain.
Eksoottisen ja harvinaisen dissosiaatiohäiriön paljastaminen tuo mainetta, kunniaa, kollegoiden arvostuksen ja pelastajan statuksen myös häiriön "löytäneelle" Cornelia Wilburin tai Torey Haydenin urasta haaveilevalle terapeutille, sosiaalityöntekijälle tai lastenkodin omaohjaajalle ja option rahastaa tarinalla myöhemmin.
Kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden suhteettoman suuri kiinnostus dissosiaatiohäiriöön on luonut tutut puhunnat, roolit, käsikirjoituksen ja tulkintakehyksen, joihon voi helposti solahtaa.
Dissosiaatiohäiriö on valmiiksi käsikirjoitettu spektaakkeli, jota kuuluu seurata empaattisesti ja jonka kritisoimisesta seuraa sydämettömän lasten- ja naistenvihaajan leima.
Jani Kaaro on todistanut kuinka Suomessa niin Psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia.
Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Julia Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmetteli, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmetteli, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa?
Miksi Vincent Felittin havainto tyttöjen kohtaaman seksuaaliväkivallan ja aikuisuuden syömishäiriöiden ja paino- ongelmien yhteydestä johti seksuaaliväkivallan ehkäisyn ja placematters- näkökulman sijaan kyseenalaisiin käytäntöihin, joissa seulotaan lähinnä erittäin harvinaista insestiä, syyllistetään ja rangaistaan uhreja ja heidän perheitään niin kohdatusta väkivallasta, rakenneongelmista, lihavuudesta/traumasta kuin puuttuvista hoitopalveluista ja alistetaan heidät erilaisiin traumatisoiviin perheinterventioihin?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-seulonnat-ulotetaan-pian-kaikkiin-sote-palveluihin-luvassa-vaaria-epailyja-turhia-tutkimuksia-ja-laittomia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varoitus-traumaterapiasta
https://www.apu.fi/artikkelit/anneli-auer-ja-outo-perheterapia-selviaako-totuus-vihdoin
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009414640.html
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009425180.html
Kuvakaappaukset Nuorten Ystävät, YLE Areena, MTV Uutiset
TRAUMA TALOUDELLISENA INTRESSINÄ
Lastensuojelun näkökulmasta kohtalokkaaksi muodostui John Bowlbyn virhe tulkita koeryhmänsä lasten autismi- ja nepsypiirteet kiintymyssuhdehäiriöksi/ kiintymyssuhdetraumaksi- virhe joka avasi tulvaportin kaikenlaisille vanhemman/lapsen vuorovaikutusongelmille ja sijaishuollon edunvalvonnalle ja mahdollisti hänen alkuperäisen teoksensa väärintulkinnat.
Suomessa niin kiintymyssuhdetestauksella kuin riski- ja traumaseulonnoilla ja -terapioilla on vahva yhteys sijaishuollon liiketoimintaan. Esimerkiksi riippumattomana toimijana esiintyvän Tramaterapiakeskuksen juuret ovat sijaishuoltokonserni Nuorten Ystävissä ja Oulun ensi- ja turvakodissa.
Pohjola- kodin laittomuuksista tutun Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimi pitkään Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.
Traumaterapiakeskus ry:n edeltäjät, Kriisikonsultointi- ja koulutuskeskus ja Traumaterapiakeskus olivat Oulun ensi- ja turvakoti ry:n yhteistyössä Oulun Seudun Mielenterveysseura ry:n, Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri ry:n, Suomen Punaisen Ristin Oulun piiri ry:n ja Oulun kaupungin kanssa toteuttamia projekteja, joita hallinnoi niinikään Oulun ensi- ja turvakodin toiminnanjohtajana toiminut Arja Sutela.
Onko oululaisten päättäjien monivuotinen altistuminen psykoanalyysiin perustuvalle traumaterapeuttiselle jargonille yhteydessä siihen, että Oulun sosiaalityöntekijät ovat saaneet huostaanotto-hakemuksiaan läpi piiloisiin traumoihin vetoamalla kuten Kurhelan poikien tapauksessa:” Lasten isä on mahdollisesti kurittanut perheen lapsia fyysisesti ja hallitsee heitä pelolla. Vaikka isä ei käyttäisikään väkivaltaa, väkivallan uhka on jossain muodossa olemassa lasten mielessä”?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
Samanlaista retoriikkaa käyttää Lastenasiaintalo- hankkeen ( Barnahus) trauma-asiantuntija Taina Laajasalo, jonka haastattelut paljastavat, että hankkeen fokus on jo alkumetreillä heilahtanut seksuaali- ja muun vakavan väkivallan uhreiksi joutuneiden lasten ja nuorten laadukkaasta hoidosta työntekijöiden määrittelemien traumojen ja emotionaalisen kaltoinkohtelun etsimiseen perheistä sekä yksinomaan lapsi- vanhempi- suhteen ongelmiin keskittyvän psykoanalyyttisen traumaterapian markkinointiin kaikille sote-toimijoille.
Laajasalon mukaan “ jo yleinen ilmapiiri voi riittää väkivaltariskin kasvamiseen.”
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
Täysin oma lukunsa on perheneuvolapsykologi Pirjo Tuovilan yhden naisen trauma- ja kiintymyssuhdeterapiabisnes:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuorovaikutteinen-kehityspsykoterapia-ddp-puoskarointivalineena-kiintymyssuhdeterapia-ja-teoria-huostabisneksen-palveluksessa
Miksi riippumattomina hoitotahoina esiintyvät salaavat sijaishuollon liiketoimintaan liittyvät intressinsä ja ovat lähteneet mukaan Pelastakaa Lapset ry:n, Nuorten Ystävien, Traumaterapiakeskuksen tai EMDR- yhdistyksen seulontavimmaan ?
Epätieteellinen EMDR
Auerin lasten perheterapeutti, psykiatrian erikoislääkäri, perheterapiakouluttaja, Turun yliopiston kliininen opettaja, trauma-asiantuntija ja Auer- oikeudenkäynnin syyttäjän asiantuntijatodistaja Markus Heinimaa on Suomen EMDR-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja, joka tarjoaa terapiaansa hintaan jopa 272e/h.
EMDR ( Eye Movement Desensitization and Reprocessing) on silmänliikkeisiin perustuva hoitotapa, joka on alkujaan kehitetty traumaperäisen stressihäiriön (PTSD) ja traumatisoituneen muistin hoitoon.
Menetelmän kehittäjä Francine Shapiroa arvosteltiin toistuvasti hänen epäilyttävästä koulutustaustastaan, hoidon pitkittämisestä, koulutuksen kustannuksista ja EMDR:n sertifioinnista vastauksena kontrolloitujen tutkimusten tuloksiin jotka kyseenalaistavat EMDR:n tehon.
90-luvun alkupuolella kontrolloitujen tutkimusten puuttuessa ja EMDR:n kokeellisen menetelmän maineen kanssa paininut Shapiro päätti perustaa EMDR Instituutin, jonka kautta hän opetti menetelmäänsä ainoastaan lisensoiduille psykiatreille ja kliinisen psykologian psykologeille. Hoidon opiskelijoilta ja harjoittajilta hän vaati ehdotonta salassapitoa.
EMDR Instituutti on levinnyt parissa kymmenessä vuodessa jokaiselle mantereella ja sen harjoittajia löytyy lähes jokaisesta maasta.
Suomen EMDR- yhdistys mainostaa silmänliiketerapiaa näin:
“Mikä tahansa sinua vaivaakin, sillä on luultavasti tekemistä sinulle tapahtuneiden kauheiden asioiden kanssa..Mitä se sitten olikin, voi olla että ikäänkuin kelaat sitä uudelleen ja uudelleen päässäsi kuin elokuvaa, tai sinusta saattaa tuntua ettet halua tehdä mitään tai se voi estää sinua nukkumasta kunnolla. Saatat myös suuttua nopeasti ja sinulla voi olla keskittymisvaikeuksia.”
Psykologi Katarina Finnilä-Tuohimaa ja filosofian tohtori Mira Karrasch kertovat (HS 26.2. 2008 ) EMDR-menetelmän käytön olevan epäeettistä eikä tieteelliseen näyttöön perustuvaa.
Myös Lokakuun Liike on tehnyt menetelmästä jutun:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya
Dissosiaatiohäiriö takaa sijoitetulle erityishuomiota ja lastensuojelulaitokselle miljoonatuotot ja toimintarauhan
Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation ja dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( DID) oireita ja tarjoilevat sijoitetuille psykoanalyysin virheellisiin teorioihin perustuvia keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehteä selaillessa voisi luulla lukevansa traumaterapian markkinointiesitettä. Sivuilla esitellään dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön DID (aiemmin sivupersoonahäiriö) sairastuneita ja traumaterapian parantamia nuoria naisia.
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden mukaan dissosiaatiohäiriö voi ilmentyä roolileikkinä tai uppiniskaisena sulkeutuneisuutena. Häiriön paljastumisen jälkeen lastensuojelulaitoksen " omaohjaaja voi käydä nuoren puolesta lastenpsykiatrian konsultaatiot”.
Jani Kaaro kysyi Nooran monta minää -artikkeliaan varten Hannu Lauermalta, Tampereen yliopiston sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkolalta ja psykiatrian professori Hasse Karlssonilta, ovatko he törmänneet koskaan uransa aikana DID-potilaaseen. Kaikki vastasivat, etteivät ole nähneet potilasta, jolla olisi ollut DID ainoana diagnoosina, eivätkä he ole kuulleet ainoastakaan kollegasta, jolla olisi ollut tällainen potilas.
On outoa, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan yksinomaan dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( DID) potilasta mutta Pelastakaa Lapset ry väittää löytäneensä useita parin vuoden sisällä.
Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien lastensuojelujärjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri traumatisoituneita dissosiaatiohäiriöisiä?
Lastensuojelulaitoksilla on välitön taloudellinen intressi pitkäaikaisiin sijoituksiin. Dissosiatiivisen identiteettihäiriön ( DID) varjolla tehty huostaanotto on konkreettinen lottovoitto, joka tuo laitokselle jopa enemmän kuin miljoona euroa per lapsi.
Häiriön katsotaan olevan seurausta lapsuusperheen vakavasta traumasta, yleisimmin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, rikoksesta, joka takaa koko lapsuuden mittaisen huostaanoton ilman vaateita perheen jälleenyhdistämisestä tai vanhempien tapaamisesta.
Diagnoosi vapauttaa laitoksen siis heti kättelyssä yhteydenpitovelvollisuudesta lapsen usein hankalaksi koettuun syntymäperheeseen ja takaa laitokselle toimintarauhan ja diplomaattisen koskemattomuuden hoidon suhteen.
Dissosiaatiohäiriöisille määrätään muita todennäköisemmin lastensuojelun edunvalvoja, joka vie vanhemmilta puhe-oikeuden lapsen asioissa ja estää lapsen 12- vuotiaana lakisääteiseksi tulevan oman kuulemisen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalot-barnahus-markkinoivat-ongelmallisia-lastensuojelun-edunvalvojia-huostaanottoja-sujuvoittamaan
Häiriössä korostettu lapsen ja omahoitajan kiintymyssuhteen vahvistaminen kiintymyssuhdeterapian esim. vuorovaikutteisen kehityspsykoterapian avulla ( DDP) ja omahoitajan toimiminen lapsen edustajana vapauttaa laitoksen myös toisia kriittisempiä terapiasuuntauksia edustavien asiantuntijoiden puuttumiselta.
Diagnoosilla huostaanotettu on laitoksessa varmasti pidempään kuin keskimääräiset seitsemän vuotta ja hänestä voidaan periä korotettua vuorokausimaksua. Mitä varhaisemmin oireyhtymä "löydetään" sitä enemmän rahaa tulee. Alle kouluikäisen dissosiatiivinen identiteettihäiriö tarkoittaa jopa kahta miljoonaa euroa perhekodille ja yli 400 000 euroa sijaisperheelle. Lisäksi se takaa kuuliaisen sijoituslapsen, joka tuskin päätyy karkaamaan kotiinsa hatkareissulla, joiden johdosta tehdään yli 4000 virka-apupyyntöä poliisille vuosittain.
Eksoottisen ja harvinaisen dissosiaatiohäiriön paljastaminen tuo mainetta, kunniaa, kollegoiden arvostuksen ja pelastajan statuksen myös häiriön "löytäneelle" Cornelia Wilburin tai Torey Haydenin urasta haaveilevalle terapeutille, sosiaalityöntekijälle tai lastenkodin omaohjaajalle ja option rahastaa tarinalla myöhemmin.
Kirjallisuuden ja elokuvateollisuuden suhteettoman suuri kiinnostus dissosiaatiohäiriöön on luonut tutut puhunnat, roolit, käsikirjoituksen ja tulkintakehyksen, joihon voi helposti solahtaa.
Dissosiaatiohäiriö on valmiiksi käsikirjoitettu spektaakkeli, jota kuuluu seurata empaattisesti ja jonka kritisoimisesta seuraa sydämettömän lasten- ja naistenvihaajan leima.
Jani Kaaro on todistanut kuinka Suomessa niin Psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia.
Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Julia Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmetteli, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmetteli, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa?
Miksi Vincent Felittin havainto tyttöjen kohtaaman seksuaaliväkivallan ja aikuisuuden syömishäiriöiden ja paino- ongelmien yhteydestä johti seksuaaliväkivallan ehkäisyn ja placematters- näkökulman sijaan kyseenalaisiin käytäntöihin, joissa seulotaan lähinnä erittäin harvinaista insestiä, syyllistetään ja rangaistaan uhreja ja heidän perheitään niin kohdatusta väkivallasta, rakenneongelmista, lihavuudesta/traumasta kuin puuttuvista hoitopalveluista ja alistetaan heidät erilaisiin traumatisoiviin perheinterventioihin?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-seulonnat-ulotetaan-pian-kaikkiin-sote-palveluihin-luvassa-vaaria-epailyja-turhia-tutkimuksia-ja-laittomia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/varoitus-traumaterapiasta
https://www.apu.fi/artikkelit/anneli-auer-ja-outo-perheterapia-selviaako-totuus-vihdoin
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009414640.html
https://www.hs.fi/kotimaa/turku/art-2000009425180.html
Kuvissa Traumaterapiakeskuksen johtaja, varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeutti Sanna Isosävi, Ensi- ja turvakotien liiton Traumasummit- vaikuttaja, TRE®️- ja Enneagrammi- ohjaaja AMK/YTM Johanna Linner Matikka ja Suomen psykologisen instituutin johtaja Raul Soisalo
Kuvakaappaukset Traumaterapiakeskus, HS, IS
Traumainformoitu työote
Psykoanalyysista sekä feministisestä ja systeemiteoriasta ammentava traumainformoitu työote pohjautuu konstruktivistiseen itsensä kehittämisen teoriaan, jossa pelataan usein asiakkaita haavoittuviin asemiin ohjaavan terapeuttisen vallan käsitteistöllä ja säännöillä ja vanhentuneilla ja virheellisillä psykoanalyyttisillä teorioilla ( esim. lapsuusvuosien determinismi, repressoitunut muisti).
Traumainformoidun työotteen viisastenkivi on olettamus ylisukupolvisesta traumasta, jonka varjolla tullaan lisäämään kansalaisiin kohdistuvaa kontrollia ja turhia huostaanottoja.
David Didaun mukaan traumainformoidun työotteen ja ACE:n väärinkäytön myötä kouluissa on vaarana standardien ja odotusten alenemisen lisäksi se, että työväenluokan perheet joutuvat tunkeilevan puuttumisen kohteiksi ja leimataan kyvyttömiksi käsittelemään lasten tunteita.
Nadine Burke Harris sentään tarjosi “vakauttamilleen” köyhille vakauttamisen houkuttimiksi ilmaisia aterioita, ruoka-avustuksia, bussilippuja, lastenvahteja, koulutuksia, terveydenhoitoa, taide-, terapia- ja tanssitunteja mutta suomalaisille terapoitaville on luvassa jälleen kerran- pelkkää puhetta ja erilaisten tutkimattomien teorioiden ja huostaanottoja tuottavien pseudopalvelujen markkinointia- palvelujärjestelmän itsensä tuottamat vauriot ohittaen.
Traumainformoidun työotteen perusarvoja pitäisivät olla oikeudenmukaisuus, turvallisuuden tunne, luotettavuus, valinnanvapaus, yhteistyö sekä voimaannuttaminen (Harris ja Fallot 2001).
Asiakkaan tulisi saada itse päättää ja ilmaista mikä sattuu ( minkä hän kokee traumaksi ) ja saada kuvailemaansa vaurioon luotettavaa ja voimaannuttavaa hoitoa turvallisesti.
Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu sillä jo lainalaisten saati asiakaslähtöisten toimintakäytäntöjen omaksuminen ja käyttöönotto voi olla "sosiaalityön juridisoitumiskehityksestä" irtaantumaan pyrkiville ammattilaisille vaikeaa.
Palvelujärjestelmän itsensä aiheuttamaa traumaa ei edes tunnisteta saati tunnusteta.
Sosiaalialan ammattilaisten ammatillisuus- ja asiantuntijuuskäsitys on tähän asti perustunut institutionaalisen järjestyksen vakauttamiselle: pikemminkin intuitiolle ja “hiljaiselle tiedolle” kuin tutkimusnäytölle, asiakkaiden yksilöpsykopatologisoinnille kuin rakenteellisten kokonaisuuksien hahmottamiselle, arvioinnille ja tulkitsemiselle kuulemisen sijaan, osallistamiselle/ osallistamispetoksille enemmän kuin aidolle osallisuudelle, eteenpäin- ja poislähettämiselle pikemminkin kuin kohtaamiselle ja omalle turvallisuuden tunteelle ja turvallisuudesta puhumiselle mielummin kuin asiakkaan oikeusturvan varmistamiselle. http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
Ei ole mitään takeita siitä, etteivätkö auttamisorganisaatioiden ja niiden asiantuntijoiden vanhat kansalaisia traumatisoivat asenne-, ajatus- ja toimintakäytännöt toistuisi myös traumainformoidussa työotteessa varsinkaan kun asiakkaiden oikeusturvaa ei ole varmistettu eikä sosiaalialan asiantuntijoilla edelleenkään ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Traumainformoidun työotteen vakavin puute on, ettei traumatisoiduille ole kehitetty tarpeiden mukaisia palveluja eikä työote tunnista, tunnusta eikä hoida suhteessa yksityistettyyn palvelujärjestelmään tapahtuvaa vääristä asenteista ja teorioista, lainvastaisista käytännöistä ja vahingollisista hoidoista johtuvaa kansalaisten vakavaa traumatisoitumista, joka on yhä useamman lastensuojelun ja psykiatrian asiakkuuden seuraus.
Palvelujärjestelmä puolestaan ei ole tunnistanut eikä puuttunut edes laajamittaiseen lasten kaltoinkohteluun, jos uhri, tekijä tai kaltoinkohtelu/ trauma on poikennut asiantuntijan ennaltamäärittelemistä ja hyväksymistä kategorioista tai jos puuttuminen on uhannut palvelujärjestelmän imagoa kuten Norjan lastensuojeluskandaalissa tai Britannian grooming-tapauksissa.
Kokemusasiantuntijuuskin on tarkoittanut ja tarkoittaa edelleen pitkälti oikeaa, vallassa olevia myyttejä vahvistavaa tarinaa.
Ilman oikeaa tarinaa ja oikeaa taustaorganisaatiota ei tule kuulluksi kokemusasiantuntijana.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
Suomalaisessa yksityistetyssä sosiaali- ja terveydenhuollossa saa edelleen vapaasti markkinoida muissa maissa jo vuosikymmenet sitten virheellisiksi todistettuja traumateorioita ja vaarallisiksi todistettuja hoitoja.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuorovaikutteinen-kehityspsykoterapia-ddp-puoskarointivalineena-kiintymyssuhdeterapia-ja-teoria-huostabisneksen-palveluksessa
Lastensuojelu tuottaa vakavia traumoja
Lastensuojelutoimien traumatisoivuutta lisää, että, asiakkaalle ei kerrota mitä, tapahtuu seuraavaksi, miksi ja milloin. Nöyryyttäviä tekoja voidaan toistaa ja yleensä toistetaan useita kertoja lastensuojeluprosessin aikana ja asiakkaita kielletään ja estetään kertomasta ja valittamasta niistä.
Kamppailu totuudesta muodostaa lisätrauman; asiakkaita ei usko kukaan eikä heidän kokemuksiaan haluta kuulla.
Vapaus, koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat kuitenkin mielenterveyden kulmakiviä ja siksi ne on suojattu perustuslailla.
Miksi kukaan ei ole tutkinut millä tavoin näiden oikeuksien jatkuvat loukkaukset lastensuojelun taholta ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin, itsemurhiin tai perhesurmiin?
Kaikkiin traumoja, avioeroja, lapsilukua, raskaudenkeskeytyksiä, sairastumista, syrjäytymistä, terveyden ja toimintakyvyn menetystä, opintojen keskeyttämistä ja ennenaikaista eläköitymistä, itsemurhayrityksiä, väkivaltaa ja ennenaikaisia kuolemia kartoittaviin kyselyihin ja tutkimuksiin tulisikin lisätä kysymys edelsikö kurjistumiskehitystä lastensuojelun asiakkuus ja mikä osuus lastensuojelutoimilla oli tilanteiden syntyyn ja eskaloitumiseen.
On jokseenkin ironista, että vanhemmista ja lapsista seulotaan oletettuja menneisyyden perhetraumoja ja kuviteltua väkivaltaa lasten turvallisuuden tai kaltoinkohtelun estämisen nimissä ilman toimivia palveluja, oikeussuojakeinoja tai oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä samaan aikaan kun lastensuojelu itse traumatisoi heitä konkreettisesti vapaudenriistoilla ja psykiatristen sairauksien ja ongelmien sepittelyllä, jonka takia lasten ja vanhempien somaattisiakaan vaivoja ei tutkita eikä hoideta asianmukaisesti.
Näiden ohjeiden avulla voit tunnistaa lastensuojelussa harjoitetun sairauksien sepittelyn:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
Kuvakaappaukset Traumaterapiakeskus, HS, IS
Traumainformoitu työote
Psykoanalyysista sekä feministisestä ja systeemiteoriasta ammentava traumainformoitu työote pohjautuu konstruktivistiseen itsensä kehittämisen teoriaan, jossa pelataan usein asiakkaita haavoittuviin asemiin ohjaavan terapeuttisen vallan käsitteistöllä ja säännöillä ja vanhentuneilla ja virheellisillä psykoanalyyttisillä teorioilla ( esim. lapsuusvuosien determinismi, repressoitunut muisti).
Traumainformoidun työotteen viisastenkivi on olettamus ylisukupolvisesta traumasta, jonka varjolla tullaan lisäämään kansalaisiin kohdistuvaa kontrollia ja turhia huostaanottoja.
David Didaun mukaan traumainformoidun työotteen ja ACE:n väärinkäytön myötä kouluissa on vaarana standardien ja odotusten alenemisen lisäksi se, että työväenluokan perheet joutuvat tunkeilevan puuttumisen kohteiksi ja leimataan kyvyttömiksi käsittelemään lasten tunteita.
Nadine Burke Harris sentään tarjosi “vakauttamilleen” köyhille vakauttamisen houkuttimiksi ilmaisia aterioita, ruoka-avustuksia, bussilippuja, lastenvahteja, koulutuksia, terveydenhoitoa, taide-, terapia- ja tanssitunteja mutta suomalaisille terapoitaville on luvassa jälleen kerran- pelkkää puhetta ja erilaisten tutkimattomien teorioiden ja huostaanottoja tuottavien pseudopalvelujen markkinointia- palvelujärjestelmän itsensä tuottamat vauriot ohittaen.
Traumainformoidun työotteen perusarvoja pitäisivät olla oikeudenmukaisuus, turvallisuuden tunne, luotettavuus, valinnanvapaus, yhteistyö sekä voimaannuttaminen (Harris ja Fallot 2001).
Asiakkaan tulisi saada itse päättää ja ilmaista mikä sattuu ( minkä hän kokee traumaksi ) ja saada kuvailemaansa vaurioon luotettavaa ja voimaannuttavaa hoitoa turvallisesti.
Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu sillä jo lainalaisten saati asiakaslähtöisten toimintakäytäntöjen omaksuminen ja käyttöönotto voi olla "sosiaalityön juridisoitumiskehityksestä" irtaantumaan pyrkiville ammattilaisille vaikeaa.
Palvelujärjestelmän itsensä aiheuttamaa traumaa ei edes tunnisteta saati tunnusteta.
Sosiaalialan ammattilaisten ammatillisuus- ja asiantuntijuuskäsitys on tähän asti perustunut institutionaalisen järjestyksen vakauttamiselle: pikemminkin intuitiolle ja “hiljaiselle tiedolle” kuin tutkimusnäytölle, asiakkaiden yksilöpsykopatologisoinnille kuin rakenteellisten kokonaisuuksien hahmottamiselle, arvioinnille ja tulkitsemiselle kuulemisen sijaan, osallistamiselle/ osallistamispetoksille enemmän kuin aidolle osallisuudelle, eteenpäin- ja poislähettämiselle pikemminkin kuin kohtaamiselle ja omalle turvallisuuden tunteelle ja turvallisuudesta puhumiselle mielummin kuin asiakkaan oikeusturvan varmistamiselle. http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
Ei ole mitään takeita siitä, etteivätkö auttamisorganisaatioiden ja niiden asiantuntijoiden vanhat kansalaisia traumatisoivat asenne-, ajatus- ja toimintakäytännöt toistuisi myös traumainformoidussa työotteessa varsinkaan kun asiakkaiden oikeusturvaa ei ole varmistettu eikä sosiaalialan asiantuntijoilla edelleenkään ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Traumainformoidun työotteen vakavin puute on, ettei traumatisoiduille ole kehitetty tarpeiden mukaisia palveluja eikä työote tunnista, tunnusta eikä hoida suhteessa yksityistettyyn palvelujärjestelmään tapahtuvaa vääristä asenteista ja teorioista, lainvastaisista käytännöistä ja vahingollisista hoidoista johtuvaa kansalaisten vakavaa traumatisoitumista, joka on yhä useamman lastensuojelun ja psykiatrian asiakkuuden seuraus.
Palvelujärjestelmä puolestaan ei ole tunnistanut eikä puuttunut edes laajamittaiseen lasten kaltoinkohteluun, jos uhri, tekijä tai kaltoinkohtelu/ trauma on poikennut asiantuntijan ennaltamäärittelemistä ja hyväksymistä kategorioista tai jos puuttuminen on uhannut palvelujärjestelmän imagoa kuten Norjan lastensuojeluskandaalissa tai Britannian grooming-tapauksissa.
Kokemusasiantuntijuuskin on tarkoittanut ja tarkoittaa edelleen pitkälti oikeaa, vallassa olevia myyttejä vahvistavaa tarinaa.
Ilman oikeaa tarinaa ja oikeaa taustaorganisaatiota ei tule kuulluksi kokemusasiantuntijana.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/keiden-tarinat-kuulemme
Suomalaisessa yksityistetyssä sosiaali- ja terveydenhuollossa saa edelleen vapaasti markkinoida muissa maissa jo vuosikymmenet sitten virheellisiksi todistettuja traumateorioita ja vaarallisiksi todistettuja hoitoja.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuorovaikutteinen-kehityspsykoterapia-ddp-puoskarointivalineena-kiintymyssuhdeterapia-ja-teoria-huostabisneksen-palveluksessa
Lastensuojelu tuottaa vakavia traumoja
Lastensuojelutoimien traumatisoivuutta lisää, että, asiakkaalle ei kerrota mitä, tapahtuu seuraavaksi, miksi ja milloin. Nöyryyttäviä tekoja voidaan toistaa ja yleensä toistetaan useita kertoja lastensuojeluprosessin aikana ja asiakkaita kielletään ja estetään kertomasta ja valittamasta niistä.
Kamppailu totuudesta muodostaa lisätrauman; asiakkaita ei usko kukaan eikä heidän kokemuksiaan haluta kuulla.
Vapaus, koskemattomuus ja itsemääräämisoikeus ovat kuitenkin mielenterveyden kulmakiviä ja siksi ne on suojattu perustuslailla.
Miksi kukaan ei ole tutkinut millä tavoin näiden oikeuksien jatkuvat loukkaukset lastensuojelun taholta ovat yhteydessä mielenterveysongelmiin, itsemurhiin tai perhesurmiin?
Kaikkiin traumoja, avioeroja, lapsilukua, raskaudenkeskeytyksiä, sairastumista, syrjäytymistä, terveyden ja toimintakyvyn menetystä, opintojen keskeyttämistä ja ennenaikaista eläköitymistä, itsemurhayrityksiä, väkivaltaa ja ennenaikaisia kuolemia kartoittaviin kyselyihin ja tutkimuksiin tulisikin lisätä kysymys edelsikö kurjistumiskehitystä lastensuojelun asiakkuus ja mikä osuus lastensuojelutoimilla oli tilanteiden syntyyn ja eskaloitumiseen.
On jokseenkin ironista, että vanhemmista ja lapsista seulotaan oletettuja menneisyyden perhetraumoja ja kuviteltua väkivaltaa lasten turvallisuuden tai kaltoinkohtelun estämisen nimissä ilman toimivia palveluja, oikeussuojakeinoja tai oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä samaan aikaan kun lastensuojelu itse traumatisoi heitä konkreettisesti vapaudenriistoilla ja psykiatristen sairauksien ja ongelmien sepittelyllä, jonka takia lasten ja vanhempien somaattisiakaan vaivoja ei tutkita eikä hoideta asianmukaisesti.
Näiden ohjeiden avulla voit tunnistaa lastensuojelussa harjoitetun sairauksien sepittelyn:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
"Ylisukupolvisen trauman" asiantuntijat Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry:n pitkäaikainen vaikuttaja Tarja Pösö, Revision valmennus Oy:n sijaisäiti Sanna Laine ja hammaslääkäri - hypnoterapeutti Kati Sarvela
Kuvakaappaukset Tampereen yliopisto, Revision Valmennus Oy, Youtube
Ylisukupolvinen trauma
"Se, et kuka sen määrittelee traumaattiseksi kokemukseksi, et se on sit eri asia. Usein me työntekijät varmaan tehään se määrittely, et on kokenut traumaattisia asioita, kun on kokenut tälläsiä asioita.”
"Ylisukupolvinen trauma" on termi, jota sosiaalityöntekijät ja terapeutit käyttävät huolimattomasti jokapäiväisessä keskustelussa. Termi on siirtynyt kritiikittä lastensuojelun tutkimuksiin, asiantuntijateksteihin, oppaisiin ja ohjeisiin samalla tavoin kuin Robert Andan kieltämä ja paheksuma ACE-pisteiden väärinkäyttö seulonta- tai diagnostiikkatyökaluna yksittäisen asiakkaan riskin päättelemiseksi.
Robert Andan ohjeet ja varoitukset ovat menneet ohi ainakin lastensuojelun arviointia valkopesseeltä projektipäällikkö Marjo Alatalolta ja THL:n Saija Westerlund-Cookilta, joka kertoo THL:n blogissa 9.7.2020, että "ACE-kokemusten mittaamista pidetään keinona selvittää yksilön riskitekijät ja tuen tarve. "
02.02.2021 Sote-akatemian Dialogiblogissa hän pohtii “onko haitallisia lapsuusajan kokemuksia mielekästä seuloa yksilötasolla” ymmärtämättä näköjään, että niin ei edes voi eikä saa tehdä ja kertoo, että “ on ensiarvoisen tärkeää, että osaamme tunnistaa ne ihmiset, joiden tulevaisuuteen korona-ajan ”psyykkinen ja sosiaalinen aalto” on vaarassa jättää pahimmat jäljet., koska “stressi on yksi merkittävä väkivallan riskitekijä. Tämän vuoksi meidän on tärkeä tunnistaa riski."
Samaa ACE:n virheellistä käyttöä mainostetaan myös Alli Paasikiven säätiölle 18.6.2021.
Sitä, mikä on usein ammattitaidottomien, laittomien ja traumatisoivien “tutkimusten” ja lastensuojelutoimien osuus “toksiseen stressiin”, haittavaikutusten kumulatiiviseen esiintyvyyteen ja nuorten haitalliseen suhtautumiseen itseen, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan ei luonnollisesti koskaan tutkita.
Miksi vain köyhien asiakkaiden lapsuudenperheissä tapahtuneet kokemukset nimetään traumaksi ja sijaishuollon ja palvelujärjestelmien väkivalta sivuutetaan?
Virpi Gröhn tulee tahattomasti kuvanneeksi sekä ACE- seulonnan että huolen vyöhykkeiden väärinkäyttöä (työntekijöiden subjektiivista huolta mittaamaan tarkoitettuja huolen vyöhykkeitä käytetään laittomasti lasten luokittamiseen ja leimaamiseen ) vuonna 2021 Mäntsälässä käynnistyneessä neuvolan varhaisen tuen perheohjaajan toteuttaman ACE-seulonnan pilotissa: "ACE-seulontojen periaatteena on ennaltaehkäisevän lastensuojelun mukainen ylisukupolvisten ketjujen katkaiseminen. .ensimmäinen vaihe on huolen tunnistaminen Huolen vyöhykkeistön avulla: “Kun huolta ei ole lainkaan (1), silloin lapsen asiat ovat hyvin. Suuren huolen alueella (6–7) lapsen tilanne on vaarallinen.. Tällä vyöhykkeen tasolla on kriittisyydestään huolimatta usein jopa helpompi toimia, koska tilanne niin vahvasti vaatii selkeitä tekoja ja muiden toimijoiden mukaan tuloa. “(2021, 20-22)
Huolen vyöhykkeitä käytetään edelleen väärin suoraan asiakkaiden luokitteluun myös systeemisessä lastensuojelun mallissa; “ ajoittain tiimissä käydään läpi myös kaikki asiakkaat ja heidän tilanteensa lyhyesti tai jopa numeerisella huolen aste arviolla.” ( Mikkonen & Syvelä, 2019, 26).
Kun edes huolen vyöhykkeistön väärinkäyttöä ei ole vieläkään 20 vuotta jatkuneista “älkää leimatko lapsia huolen vyöhykkeillä” varoituksista huolimatta saatu eliminoitua, miten Robert Andan kieltämä väestötason ilmiöitä tutkimaan suunniteltujen ACE- seulontojen käyttö yksilöriskien ennustamiseen saataisiin eliminoitua, kun se varoituksista huolimatta ja THL:n avustuksella on jo otettu käyttöön ja rahoitettu juuri tähän tarkoitukseen?
Yhteinen piirre väärää tietoa levittäville opinnäytetöille ja teksteille on, että ne on usein tehty jonkun sijaishuollon edunvalvontajärjestössä tai yrityksessä vaikuttaneen/ vaikuttavan henkilön ohjauksessa.
Sijaishuollon edunvalvontaan vahvasti sitoutuneet toimivat tekevät ylisukupolvisista traumoista jopa väitöskirjoja ja oppaita ikäänkuin olemassaolevana ja todistettuna ilmiönä.
On huolestuttavaa, että yhä useamman sosiaalityön tutkimuksen suora tai välilinen tarkoitus on nimetyn sosiaalityön ilmiön aidon tutkimisen sijaan jonkin kiistanalaisen ilmiön tai käytännön oikeuttaminen ja markkinointi esim. juuri väestötason ilmiöiden tutkimiseen tarkoitetun ACE- mittarin käyttö yksilöiden seulomiseen, diagnosointiin tai yksilöllisen riskin ennustamiseen.
Akateemisten koulutusinstituutioiden antamaa arvovaltaa valjastetaan ja käytetään asiakkaisiin kohdistuvien perus- ja ihmisoikeusrikkomusten ja laittomien käytäntöjen mm. pysyvän tai hoidollisen huostaanoton, suostumuksettoman adoption, väärän/vahingollisen hoidon esim. kiintymyssuhdeterapian, huolirekistereiden, asiakkaiden terveystietojen luvattoman myymisen tai pakotetun automaattisen päätöksenteon oikeuttamiseen.
Sosiaalialan oppilaitokset yliopistoja myöten näyttävät ovat syvällä ideologisen ja taloudellisen korruption suossa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
Suomalaiset psy- ammattilaiset ja asiantuntijat vaikuttavat pyrkivän terapeuttisen vallan menetelmiä käyttäen vakuuttelemaan, että ylisukupolvisia ongelmia ja taakkasiirtymiä syntyy vain suhteessa omiin vanhempiin, tai silloin kun vaikea kokemus tai trauma työnnetään syrjään käsittelemättä ts. maksamatta psy-asiantuntijoille heidän markkinoimistaan (pseudo)palveluista.
Traumoihin perehtyneet tutkijat sen sijaan välttävät ylisukupolvinen trauma- termin käyttöä. Tracy L. Bale, PhD, Marylandin yliopiston neurotieteilijä toteaa: "Meillä ei ole paljoakaan todisteita siitä, että trauma olisi geneettisesti - tai tarkemmin sanottuna epigeneettisesti - periytyvää."
Rachel Yehudan ja Amy Lehrnerin mukaan tutkimukset eivät ole osoittaneet traumavaikutusten epigeneettistä siirtymistä ihmisiin.
Väite, että traumavaikutus on todella sukupolvet ylittävä, edellyttää jälkeläisten suoran altistumisen sulkemista pois syymekanismina.
Traumavaikutusten epigeneettisen periytymisen tutkimuksessa on monia tieteellisiä ja metodologisia ongelmia, puhumattakaan välittyneiden vaikutusten tulkintaan liittyvistä käsitteellisistä ongelmista.
Suomalaiset oppaat eivät yleensä huomioi epigeneettisen plastisuuden periaatetta, joka merkitsee sitä, että muutokset epigenomissa voivat palautua, kun ympäristöhaitat eivät enää ole läsnä tai kun olemme muuttuneet riittävästi vastataksemme ympäristöhaasteisiin uudella tavalla.
Suomalaisissa sosiaalityön ylisukupolvisen trauman tutkimuksissa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi tuoretta kansainvälistä tutkimustietoa.
Muutamaan sijaishuollon edunvalvojaan ja palveluntuottajaan viittaaminen riittää esim. “ Traumaattiset kokemukset saavat aikaan henkilössä myös biologisia muutoksia, joilla voi olla myös ylisukupolvisia vaikutuksia (Sinkkonen 2004; Tuovila 2008).
Jarno Katajisto tietää, että “ ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen sukupolveen asti”.
Suomen psykologisen instituutin johtaja Raul Soisalo väittää kirjassa Särkyvä mieli ilman yhtäkään lähdeviitettä- että “, väkivaltatrauman kokenut ihminen käyttäytyy myös itse väkivaltaisesti.. hän voi jopa synnyttää ylisukupolvisen väkivaltakierteen, mikäli hän ei saa apua väkivaltatraumansa käsittelyyn..Luultavasti muillakin kuin väkivaltaan liittyvillä traumoilla on taipumus periytyä sukupolvien yli ( s.21).
Mahdollisiksi seksuaalitrauman oireiksi Soisalo listaa mm. uni- ja syömishäiriöt, mielialan muutokset, vetäytymisen, ahdistuksen, itsekeskeisyyden, kiukuttelun, koulupinnauksen, aikuistumisen pelon ja vanhempien ohjeiden vastustamisen ( s. 162-167) .
Kuinka moni opettaja, terveydenhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä on mahtanut omaksua nämä opit, seulata asiakkaita ja syyttää heitä pelkkien epätieteellisten riskilistojen perusteella?
Entä mitä näiden oppien omaksumisesta seuraa?
Suomalaiset lastensuojelun asiakkaat ovat kertoneet , että:
”En ole koskaan kokenut tällaista väkivaltaa kuin nyt sosiaalityöntekijän taholta, vaikka olen elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa.”
"Jos olisi pakko valita uusi lastensuojelun asiakkuus tai perinteinen raiskaus- valitsisin perinteisen raiskauksen. Siitä toipuu nopeammin. "
Sijaishuollon edunvalvontaan ( Nuorten Ystävät, MLL, Oulun ensi- ja turvakoti) sidoksissa olevat trauma-asiantuntijat tuntuvat kuitenkin säännönmukaisesti vähättelevän asiakkaiden palvelujärjestelmässä kokemaa väkivaltaa ja palvelujärjestelmän tuottamia traumoja, jopa kieltävän niiden olemassaolon.
Logiikka muistuttaa raiskaajien logiikkaa ennen metoo- aikaa. Uhria syyllistetään, rikollista suojellaan ja väkivallan syitä ja oikeutusta etsitään uhrin olemuksesta, käytöksestä ja sanomisista.
Peräti 16% Tarja Hiltusen väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen.
Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita.
Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( Hiltunen, 2015, 205).
Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162).
Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-toimii-raiskaajan-logiikalla
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
Kuvakaappaukset Tampereen yliopisto, Revision Valmennus Oy, Youtube
Ylisukupolvinen trauma
"Se, et kuka sen määrittelee traumaattiseksi kokemukseksi, et se on sit eri asia. Usein me työntekijät varmaan tehään se määrittely, et on kokenut traumaattisia asioita, kun on kokenut tälläsiä asioita.”
"Ylisukupolvinen trauma" on termi, jota sosiaalityöntekijät ja terapeutit käyttävät huolimattomasti jokapäiväisessä keskustelussa. Termi on siirtynyt kritiikittä lastensuojelun tutkimuksiin, asiantuntijateksteihin, oppaisiin ja ohjeisiin samalla tavoin kuin Robert Andan kieltämä ja paheksuma ACE-pisteiden väärinkäyttö seulonta- tai diagnostiikkatyökaluna yksittäisen asiakkaan riskin päättelemiseksi.
Robert Andan ohjeet ja varoitukset ovat menneet ohi ainakin lastensuojelun arviointia valkopesseeltä projektipäällikkö Marjo Alatalolta ja THL:n Saija Westerlund-Cookilta, joka kertoo THL:n blogissa 9.7.2020, että "ACE-kokemusten mittaamista pidetään keinona selvittää yksilön riskitekijät ja tuen tarve. "
02.02.2021 Sote-akatemian Dialogiblogissa hän pohtii “onko haitallisia lapsuusajan kokemuksia mielekästä seuloa yksilötasolla” ymmärtämättä näköjään, että niin ei edes voi eikä saa tehdä ja kertoo, että “ on ensiarvoisen tärkeää, että osaamme tunnistaa ne ihmiset, joiden tulevaisuuteen korona-ajan ”psyykkinen ja sosiaalinen aalto” on vaarassa jättää pahimmat jäljet., koska “stressi on yksi merkittävä väkivallan riskitekijä. Tämän vuoksi meidän on tärkeä tunnistaa riski."
Samaa ACE:n virheellistä käyttöä mainostetaan myös Alli Paasikiven säätiölle 18.6.2021.
Sitä, mikä on usein ammattitaidottomien, laittomien ja traumatisoivien “tutkimusten” ja lastensuojelutoimien osuus “toksiseen stressiin”, haittavaikutusten kumulatiiviseen esiintyvyyteen ja nuorten haitalliseen suhtautumiseen itseen, muihin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan ei luonnollisesti koskaan tutkita.
Miksi vain köyhien asiakkaiden lapsuudenperheissä tapahtuneet kokemukset nimetään traumaksi ja sijaishuollon ja palvelujärjestelmien väkivalta sivuutetaan?
Virpi Gröhn tulee tahattomasti kuvanneeksi sekä ACE- seulonnan että huolen vyöhykkeiden väärinkäyttöä (työntekijöiden subjektiivista huolta mittaamaan tarkoitettuja huolen vyöhykkeitä käytetään laittomasti lasten luokittamiseen ja leimaamiseen ) vuonna 2021 Mäntsälässä käynnistyneessä neuvolan varhaisen tuen perheohjaajan toteuttaman ACE-seulonnan pilotissa: "ACE-seulontojen periaatteena on ennaltaehkäisevän lastensuojelun mukainen ylisukupolvisten ketjujen katkaiseminen. .ensimmäinen vaihe on huolen tunnistaminen Huolen vyöhykkeistön avulla: “Kun huolta ei ole lainkaan (1), silloin lapsen asiat ovat hyvin. Suuren huolen alueella (6–7) lapsen tilanne on vaarallinen.. Tällä vyöhykkeen tasolla on kriittisyydestään huolimatta usein jopa helpompi toimia, koska tilanne niin vahvasti vaatii selkeitä tekoja ja muiden toimijoiden mukaan tuloa. “(2021, 20-22)
Huolen vyöhykkeitä käytetään edelleen väärin suoraan asiakkaiden luokitteluun myös systeemisessä lastensuojelun mallissa; “ ajoittain tiimissä käydään läpi myös kaikki asiakkaat ja heidän tilanteensa lyhyesti tai jopa numeerisella huolen aste arviolla.” ( Mikkonen & Syvelä, 2019, 26).
Kun edes huolen vyöhykkeistön väärinkäyttöä ei ole vieläkään 20 vuotta jatkuneista “älkää leimatko lapsia huolen vyöhykkeillä” varoituksista huolimatta saatu eliminoitua, miten Robert Andan kieltämä väestötason ilmiöitä tutkimaan suunniteltujen ACE- seulontojen käyttö yksilöriskien ennustamiseen saataisiin eliminoitua, kun se varoituksista huolimatta ja THL:n avustuksella on jo otettu käyttöön ja rahoitettu juuri tähän tarkoitukseen?
Yhteinen piirre väärää tietoa levittäville opinnäytetöille ja teksteille on, että ne on usein tehty jonkun sijaishuollon edunvalvontajärjestössä tai yrityksessä vaikuttaneen/ vaikuttavan henkilön ohjauksessa.
Sijaishuollon edunvalvontaan vahvasti sitoutuneet toimivat tekevät ylisukupolvisista traumoista jopa väitöskirjoja ja oppaita ikäänkuin olemassaolevana ja todistettuna ilmiönä.
On huolestuttavaa, että yhä useamman sosiaalityön tutkimuksen suora tai välilinen tarkoitus on nimetyn sosiaalityön ilmiön aidon tutkimisen sijaan jonkin kiistanalaisen ilmiön tai käytännön oikeuttaminen ja markkinointi esim. juuri väestötason ilmiöiden tutkimiseen tarkoitetun ACE- mittarin käyttö yksilöiden seulomiseen, diagnosointiin tai yksilöllisen riskin ennustamiseen.
Akateemisten koulutusinstituutioiden antamaa arvovaltaa valjastetaan ja käytetään asiakkaisiin kohdistuvien perus- ja ihmisoikeusrikkomusten ja laittomien käytäntöjen mm. pysyvän tai hoidollisen huostaanoton, suostumuksettoman adoption, väärän/vahingollisen hoidon esim. kiintymyssuhdeterapian, huolirekistereiden, asiakkaiden terveystietojen luvattoman myymisen tai pakotetun automaattisen päätöksenteon oikeuttamiseen.
Sosiaalialan oppilaitokset yliopistoja myöten näyttävät ovat syvällä ideologisen ja taloudellisen korruption suossa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
Suomalaiset psy- ammattilaiset ja asiantuntijat vaikuttavat pyrkivän terapeuttisen vallan menetelmiä käyttäen vakuuttelemaan, että ylisukupolvisia ongelmia ja taakkasiirtymiä syntyy vain suhteessa omiin vanhempiin, tai silloin kun vaikea kokemus tai trauma työnnetään syrjään käsittelemättä ts. maksamatta psy-asiantuntijoille heidän markkinoimistaan (pseudo)palveluista.
Traumoihin perehtyneet tutkijat sen sijaan välttävät ylisukupolvinen trauma- termin käyttöä. Tracy L. Bale, PhD, Marylandin yliopiston neurotieteilijä toteaa: "Meillä ei ole paljoakaan todisteita siitä, että trauma olisi geneettisesti - tai tarkemmin sanottuna epigeneettisesti - periytyvää."
Rachel Yehudan ja Amy Lehrnerin mukaan tutkimukset eivät ole osoittaneet traumavaikutusten epigeneettistä siirtymistä ihmisiin.
Väite, että traumavaikutus on todella sukupolvet ylittävä, edellyttää jälkeläisten suoran altistumisen sulkemista pois syymekanismina.
Traumavaikutusten epigeneettisen periytymisen tutkimuksessa on monia tieteellisiä ja metodologisia ongelmia, puhumattakaan välittyneiden vaikutusten tulkintaan liittyvistä käsitteellisistä ongelmista.
Suomalaiset oppaat eivät yleensä huomioi epigeneettisen plastisuuden periaatetta, joka merkitsee sitä, että muutokset epigenomissa voivat palautua, kun ympäristöhaitat eivät enää ole läsnä tai kun olemme muuttuneet riittävästi vastataksemme ympäristöhaasteisiin uudella tavalla.
Suomalaisissa sosiaalityön ylisukupolvisen trauman tutkimuksissa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi tuoretta kansainvälistä tutkimustietoa.
Muutamaan sijaishuollon edunvalvojaan ja palveluntuottajaan viittaaminen riittää esim. “ Traumaattiset kokemukset saavat aikaan henkilössä myös biologisia muutoksia, joilla voi olla myös ylisukupolvisia vaikutuksia (Sinkkonen 2004; Tuovila 2008).
Jarno Katajisto tietää, että “ ylisukupolvinen trauma voi yltää neljänteen sukupolveen asti”.
Suomen psykologisen instituutin johtaja Raul Soisalo väittää kirjassa Särkyvä mieli ilman yhtäkään lähdeviitettä- että “, väkivaltatrauman kokenut ihminen käyttäytyy myös itse väkivaltaisesti.. hän voi jopa synnyttää ylisukupolvisen väkivaltakierteen, mikäli hän ei saa apua väkivaltatraumansa käsittelyyn..Luultavasti muillakin kuin väkivaltaan liittyvillä traumoilla on taipumus periytyä sukupolvien yli ( s.21).
Mahdollisiksi seksuaalitrauman oireiksi Soisalo listaa mm. uni- ja syömishäiriöt, mielialan muutokset, vetäytymisen, ahdistuksen, itsekeskeisyyden, kiukuttelun, koulupinnauksen, aikuistumisen pelon ja vanhempien ohjeiden vastustamisen ( s. 162-167) .
Kuinka moni opettaja, terveydenhoitaja, psykologi ja sosiaalityöntekijä on mahtanut omaksua nämä opit, seulata asiakkaita ja syyttää heitä pelkkien epätieteellisten riskilistojen perusteella?
Entä mitä näiden oppien omaksumisesta seuraa?
Suomalaiset lastensuojelun asiakkaat ovat kertoneet , että:
”En ole koskaan kokenut tällaista väkivaltaa kuin nyt sosiaalityöntekijän taholta, vaikka olen elänyt väkivaltaisessa parisuhteessa.”
"Jos olisi pakko valita uusi lastensuojelun asiakkuus tai perinteinen raiskaus- valitsisin perinteisen raiskauksen. Siitä toipuu nopeammin. "
Sijaishuollon edunvalvontaan ( Nuorten Ystävät, MLL, Oulun ensi- ja turvakoti) sidoksissa olevat trauma-asiantuntijat tuntuvat kuitenkin säännönmukaisesti vähättelevän asiakkaiden palvelujärjestelmässä kokemaa väkivaltaa ja palvelujärjestelmän tuottamia traumoja, jopa kieltävän niiden olemassaolon.
Logiikka muistuttaa raiskaajien logiikkaa ennen metoo- aikaa. Uhria syyllistetään, rikollista suojellaan ja väkivallan syitä ja oikeutusta etsitään uhrin olemuksesta, käytöksestä ja sanomisista.
Peräti 16% Tarja Hiltusen väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen.
Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita.
Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( Hiltunen, 2015, 205).
Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162).
Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-toimii-raiskaajan-logiikalla
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
Pakkosterilisaatioista "traumojen ylisukupolvisen periytymisen" estämiseen
Traumojen ylisukupolvisen periytyvyyden diskurssilla ja riskidiskurssilla on yhteys eugeniikkaan ja rotuhygieniaan.
Kyse on siitä, kenelle sallitaan vanhemmuus ja huonommiksi katsottujen riski-ihmisten lisääntymisen ja perhe- elämän estämisestä.
Merle Weßelin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.
Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Weßel, 2018, 261-262).
1950-luvun alussa jopa neljäsosa suomalaisten mielisairaaloiden potilaista diagnosoitiin psykopaateiksi. Tieteenhistorioitsija Katariina Parhin mukaan aiemmin suositun psykopaatti-diagnoosin suurta suosiota selittää osittain suhteellisen löysä tapa tehdä diagnoosi.
Myös traumadiagnoosin voi tehdä löysästi ja ilman näyttöä sillä trauman katsotaan voivan olla tiedostamaton ja kehomuistiin koteloitunut. Määrittely- ja hoito-oikeus on aina jollakulla muulla kuin kansalaisella.
Sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneen koulutus- ja palvelujärjestelmän takia lastensuojelussa köyhän lapsen ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi näyttää muodostuvan oikeus tulla leimatuksi jonkun sote- ammattilaisen taholta huostaanottoa tarvitsevaksi kiintymyssuhdehäiriöiseksi ja vanhempiensa traumatisoimaksi kaltoinkohtelun uhriksi.
Lasten kaltoinkohtelun merkeiksi voidaan tulkita mm. mikroaterian lämmittäminen itse ( vastuutus kotitöistä), elämä uusperheessä ( ACE/ traumapiste), neuropsykiatrinen oireilu tai aiempi avunhaku lastensuojelusta ( BarnahusLASTA- sisäänottokriteeri), runsas tai vähäinen tunteiden osoittaminen (”tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt” F98.9), vetäytyminen tai huomion hakeminen (kiintymyssuhdehäiriö), allergia ( sairauksien sepittelyä), vanhempien kiire, likaiset hiukset tai älypuhelimen käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22; Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).
Vanhemman ainoaksi toteutuvaksi oikeudeksi näyttää muodostuvan oikeus tulla seulotuksi ja tulkituksi ylisukupolvista traumaa kantavana ja siirtävänä potentiaalisena menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden kaltoinkohtelijana.
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tuottaa jo kuutioittain virheellisiä tekstejä ja arviointi- ja seulontaoppaita ACE:sta ja ylisukupolvisista traumoista.
Aila- Leena Matthiesin mukaan "lääketiede, biologia, genetiikka, sosiaalipalvelut sekä erilaiset kasvatus- ja hallintojärjestelmät ovat yhdessä ryhtyneet rekisteröimään tietoja, joita yhdistämällä yksilöitä voidaan profiloida varsin pitkäaikaisesti erilaisiin kategorioihin.
Hyvää tarkoittavat ”varhaiset puuttumiset” tai vaikkapa lastensuojeluilmoitukset, joilla halutaan tukea yksilön osallisuutta ja estää syrjäytymistä, luovatkin uusia sosiaalisia erityisryhmäkategorisointeja (myös Satka ym. 2011).
Niistä muodostuu digitaalisia vankiloita, joista yksilö ei ehkä pääse koskaan enää eroon. Lopulta niitä voidaan käyttää ulossulkemisen välineenä ( Matthies, Sosiologia, 2/ 2017 )
Pelätty poikkeavuus on sosiaalisen ja digitaalisen kontrollin väistämätön seuraus.
Turhiin ja laittomiin lastensuojeluasiakkuuksiin johtavista järjestelmäkäytännöistä voidaan algoritmin avulla lavastaa asiakkaiden ongelmia ja ominaisuuksia.
Lainvastaisista asiakashankintakäytännöistä tehdäänkin lastensuojelun asiakkuuden ja puutteellisen vanhemmuuden riskitekijöitä ja ACE- osoittimia.
Sen sijaan, että kunnat resursoisivat vaikkapa kotiapuun ja lasten neurologisiin tutkimuksiin ja hoitoihin, ne sijoittavat lastensuojelun arviointeihin ja seulauksiin.
Kotiavun hakeminen ja lapsen lisääntynyt terveyspalveluiden käyttö diagnosoimattomien neurologisten häiriöiden takia( häiriökysyntä) voidaan Hotuksen riskilistoilla tai algoritmin avulla luokitella lasten kaltoinkohtelun riskitekijäksi, pian ehkä myös osoittimeksi “ylisukupolviselle traumatisoitumiselle”, jota kaikkialle Suomeen levitetyn Pesäpuu ry:n PRIDE- uskon ( sijaishuoltousko) mukaisesti hoidetaan parhaiten sijoittamalla lapsi valvomattomaan, pääosin huonoja tuloksia tuottavaan sijaishuoltoon pahimmillaan hintaan 1200 e/ vrk/ lapsi.
Lauren Devinen mukaan sosiaalipalvelujen tutkimusten ja aiheettomien hyökkäysten kohteeksi joutuneet traumatisoituvat vaikeasti: "Nämä vanhemmat eivät toivu. He tekevät kaikkensa suojellakseen lapsiaan valtiolta; katkaisivat sosiaaliset kontaktit ja jättävät työt ja kodit päästäkseen eroon leimautumisesta. “
Myös Suomessa olisi syytä tutkia myös kuinka moni niistä 140 000 ihmistä, jotka ovat koulutuksen, työn, viranomaisrekistereiden ja palvelujärjestelmien ulkopuolella on entinen lastensuojelun asiakas ja onko ulkopuolisuuden syy "traumainformoidun" palvelujärjestelmän tuottama, hoitamatta jätetty trauma?
Mitä seurauksia valtiolle tulee koitumaan siitä, että realisoitumattomista riskeistä, oletetuista traumoista ja vuorovaikutushäiriöistä ja sijaishuollon ja tuotteistetun turvallisuuden lunastamattomista lupauksista rikastuvat “asiantuntijat” saavat ilman seuraamustoimia diagnosoida ja syrjäyttää yhä suurempia osia väestöstä- ilman, että syrjäytettäville taataan edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä?
Miten valtion rahoituspohjaan ja sisäiseen turvallisuuteen, yritteliäisyyteen, puoluepolitiikkaan tai auttaja-ammattien mandaattiin ja legitimiteettiin mahtaa vaikuttaa se, että yhä suurempi osa väestöstä koulutuksesta tai puoluekannasta riippumatta kokee "sosiaalipalvelun käytön" jälkeen prioriteetikseen lastensa ja perheidensä suojelemisen valtiolta ja sen palveluksessa olevilta varhaisilta puuttujilta ja traumaseulojilta ?
Jos suomalaiset sote- ammattilaiset haluavat poisoppia virheellisistä työtavoistaan ja köyhien yhteisöjen sorrosta kehotamme luopumaan Fagerströmin, Heiliön, Kallandin, Laajasalon, Paavilaisen, Pösön, Sarvelan, Sinkkosen ja Sinkon mielipiteiden toistelusta ja tutustumaan havaintoihin ja oivalluksiin, joita Berlant, Brunila, Cantwell, Carlson, Clarke, Featherstone, Firmin, Gambrill, Kennedy, Paasio, Salmela, Sariaslan, Specht, Weßel ja Willis ovat tehneet sosiaalityötä tutkiessaan sekä lukemaan Roxanna Asgarianin Hartin adoptioperheen tapaukseen perustuvan Once we were a family- kirjan samoin kuin Lisa Wingaten Georgia Tannin adoptiobisnestä valottavan Ennen kuin olimme sinun- kirjan.
Sosiaalityön tutkijoita ja tohtorikoulutettavia suosittelemme tutustumaan korruptoituneiden suomalaisten sijaishuollon edunvalvojien ja psykoanalyytikkojen virheellisiksi todistettujen teorioiden sijaan kansainväliseen tutkimustietoon ja kriittisiin sosiaalityön tutkimuksiin ja keskusteluihin:
Allsop, Kate ja Kinderman, Peter 2019: Heterogeneity in psychiatric diagnostic classification, Psychiatry Res. 2019 Sep;279:15-22
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31279246/
Anda, Robert & al 2020: Inside the Adverse Childhood Experience Score: Strengths, limitations, and misapplications.
https://psycnet.apa.org/record/2020-54827-019
Craps, Stef 2013: Postcolonial Witnessing: Trauma Out of Bounds, Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Buxton, Sarah 2022: Debunking Adverse Childhood Experiences (ACEs)
https://irp.cdn-website.com/f9ec73a4/files/uploaded/Victim%20Focus%20-%20Debunking%20ACES%20Final%202022.pdf
Featherstone, Brid 2015: Sosiaalityö on epähumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
Finkelhor, David 2017: Screening for adverse childhood experiences (ACEs): Cautions and suggestions, Child Abuse & Neglect, 2018 Nov;85:174-179.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28784309/
Devine, Lauren 2016: Rise in referrals to social services causing trauma to families, expert says, Tickle Louise: Guardian Fri 15 Apr 2016.
https://www.theguardian.com/society/2016/apr/15/rise-in-referrals-social-services-trauma-families-child-protection
Hiltunen, Tarja 2015: Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen Jyväskylä studies in education, psychology and social research, Jyväskylän yliopisto.
https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/47882
Liu, Catherine 11.2.2023: The Problem With Trauma Culture, Noema
https://www.noemamag.com/the-problem-with-trauma-culture/
Matthies, Aila- Leena 2017: Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa, Sosiologia 2/2017.
https://docplayer.fi/104934709-Osallistumisen-lupaus-ja-petos-hyvinvointipalveluissa.html
Morris, Kate 2015: Sosiaalityö tuottaa turhia tutkimuksia ja riskileimoja haavoittuvissa oloissa eläville perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
Naveed, Hina 2022 “‘If I Wasn’t Poor, I Wouldn’t Be Unfit’: The Family Separation Crisis in the US Child Welfare System”
https://www.hrw.org/report/2022/11/17/if-i-wasnt-poor-i-wouldnt-be-unfit/family-separation-crisis-us-child-welfare
Parhi, Katariina 11.12.2019 : Hyypiö, Anni; Psykopatian historia
https://www.oulunylioppilaslehti.fi/psykopatian-historia-katariina-parhi/
Pondiscio, Robert 2020: Researchers warn about misuses of a common measure of childhood trauma
https://fordhaminstitute.org/national/commentary/researchers-warn-about-misuses-common-measure-childhood-trauma
Sariaslan, A., Kääriälä, A., Pitkänen, J., Remes, H., Aaltonen, M., Hiilamo, H., Martikainen, P., & Fazel, S. (2022): Long-term Health and Social Outcomes in Children and Adolescents Placed in Out-of-Home Care. JAMA Pediatrics, 176(1), [e214324]. https://doi.org/10.1001/jamapediatrics.2021.4324
Sariaslan & al(2021) : No causal associations between childhood family income and subsequent psychiatric disorders, substance misuse and violent crime arrests: a nationwide Finnish study of >650 000 individuals and their siblings
International Journal of Epidemiology, Volume 50, Issue 5, October 2021, Pages 1628–1638, https://doi.org/10.1093/ije/dyab099
Summerfield Derek 1999: A critique of seven assumptions behind psychological trauma programmes in war-affected areas.Social Science & Medicine (1982), 01 May 1999, 48(10):1449-1462
https://europepmc.org/article/med/10369444
Summerfield, Derek 2001: The invention of post-traumatic stress disorder and the social usefulness of a psychiatric category.BMJ. 2001 Jan 13; 322(7278): 95–98.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1119389/
Yehuda, Rachel & Lehrner, Amy 2018: Intergenerational transmission of trauma effects: putative role of epigenetic mechanisms
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30192087/
Young, Allan 1995 : The Harmony of Illusions: Inventing Post-traumatic Stress Disorder. Princeton University Press
Watters, Ethan 2010: Crazy like Us: The Globalization of the American Psyche (2010)
https://psycnet.apa.org/record/2010-00036-000
Weßel, Merle 2018 : An Unholy Union? : Eugenic Feminism in the Nordic Countries, ca. 1890-1940
https://helda.helsinki.fi/items/03dd6722-d775-4014-a6b9-5658fa3dacbf
Winninghoff, Alex 2020: Trauma by Numbers : Warnings Against the Use of ACE Scores in Trauma-Informed Schools
https://educate.bankstreet.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1343&context=occasional-paper-
#trauma #traumainformoitu työote #eugeniikkalastensuojelussa #rotuhygienialastensuojelussa #HoivanPimeäPuoli #ylisukupolvinen trauma#Traumaterapiakeskus #EMDR-keskus Derek Summerfield #EthanWatters #AllanYoung # StefCraps # BridFeatherstone #Kate Morris #
Rachel Yehuda #Amy Lehrner #LaurenDevine #LeeniIkonen #FII #
Aila- Leena Matthies #traumaterapia #traumaterapiakritiikki #traumainformoitusote #ACE-ideologia #traumaterapiavaroitus #traumaterapiapuoskarointi #polyvagaaliteoriakritiikki #Polyvagaltheorycriticism #intergenerationaltraumainFinnishChildWelfare #traumaquackeryinFinnishChildWelfare #traumaterapiakeskus #systeeminenlastensuojelumallikritiikki #LUMO #Syty #systeeminenriskiarviointi #Hackneynmalli #SirkkaKonu #FinlandrapedHackneymodel #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland #toimintahäiriöinen perhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus
#CorruptioninFinnishFamilyTherapy #EHYT ry #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #RaulSoisalokritiikki #SannaIsosävikritiikki #MarkusHeinimaakritiikki #SannaLainekritiikki #KatiSarvelakritiikki #JohannaLinnerMatikkakritiikki #TainaLaajasalokritiikki #LauraYlirukakritiikki #ElinaAaltiokritiikki #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #HoivanPimeäPuoli #lastensuojeluneheytyshoidot #conversiontherapycriticism #conversiontherapyinFinnishChildWelfare #viranomaisväkivalta #sijaishuoltoväkivalta #PirjoTuovila #Julia Rosberg #Elina Aaltio #Tuija Eronen #Mirjam Kalland #SirkkaKonu #Taina Laajasalo #Anu Huovinen #Kristiina Mattinen #Kirsi Kettunen #Paula Marjomaa #Kaisa Tervonen-Arnkil #Anu Kallio #Miika Liimatta #Marko Nikkanen #Erja Tuompo-Johansson #Lotta Lassenius-Panula #ElinaLätti #JariSinkkonen #HilleviWestman #LauraYliruka #Eija Paavilainen #TarjaVierula #MariaHirn #Keski- Suomen hyvinvointialue #HyväKS #lapsilähtöiset menetelmät lastensuojelun sijaishuollossa #vahvasti tuettu perhehoito #sijaishuollon vaaralliset terapiat #Dyadic Developmental Psychotherapy #vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia #Theraplay #holding #turvaistaminen #koppaterapia #kopparyhmä #koppahoito #DDPmentorointi #kiintymyssuhdeperustainenperhehoito #Pesäpuu #Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto #KASPER #TAMK #Sopiva sijaiskoti lapselle#PelastakaaLapsetry #SaveTheChildrenFinland #Tampereenyliopistonsosiaalityönlaitos #Jyväskylänyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö # Jyväskylänyliopistonsosiaalityönlaitos #Noora Nieminen #Siiri Rask #LAUREA #Metropolia #JAMK #XAMK #LAB #AlisaJurvelin #Anna Salmela #Heidi Reunanen #TuijaEronen #Nanna Heinänen #Emmimaria Tenkanen #Veera Aaltojärvi-Mattila #Maria Paiho-Vartiainen #Laura Andelin #Eeva Kollin #Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö #PT-kustannus #Pesäpuu ry #Niina Nousiainen #Katja Salminen-Lahtinen #Salinkallio #Metsola #Nikkilä #SOILAhanke #Kirsi Hokkila #Tiina Sihto #Jangsterit #Nuoret hoivaajat #ALISAhanke #ALISAprojekti #EHEÄNÄ ELÄMÄÄN Lastenkoti korjaavana kokemuksena #Tukikohta Oy #Humana Oy #OulunPsykiatriakeskus #TAYS #Hoivatie #Terveystalo #Pienkoti Aalto #Familar #Aura #Loimaan Kotipesä #Villa Kukkumäki #perhekoti Villentupa #Meiän Tukitiimi Oy #Pesäpuu ry #kiintymyssuhdeterapia #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttherapyinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinSOSChildren´sVillage #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SOSLapsikyläkiintymyssuhdeteoria #anknytningsteori #anknytningsterapi #anknytningsstörning #interaktiv utveckling psykoterapi #Rädda BarnensPrislista för barnskyddstjänster
#SOSLapsikyläbisnes #kiintymysperustainenperhehoito #kiintymyssuhdeteoriakritiikki #kiintymyssuhdehäiriökritiikki #SOSlapsikylämoniammatillisuus #SOSChildren´sWillageFinland #FostercarebusinessinFinland #Finnishmarketizingoffostercare #SOSChildrenVillage lobbying #SOSCHildren´sVillageSocialImpactBond #SOSlapsikylävaikuttavuussijoittaminen #SOSlapsikyläLapsetSIB #ViolenceinSOSChildrenVillagaFinland #SOSLapsikylänepsylapset #SOSLapsikyläperhetyö #SOSlapsikyläperhekeskus #SijoitettujenkoulunkäyntiSOS-lapsikylässä #SOSlapsikylänperhekuntoutus #FinnishfamilyrehabilitationinSOSChildrenVillage #SOSlapsikyläperhekuntoutuskritiikki #SOS-lapsikylättutkintaanlastenseksuaalisestahyväksikäytöstä SOSlapsikyläseksuaalinenhyväksikäyttö #SOS-lapsikylienuhreillekorvausrahasto #SOSlapsikylätutkii #SOS-lapsikylienpäättäjätlastensuojelunmarkkinoistamisenasialla #SOSlapsikyläkritiikki #KaltoinkohteluSOS- lapsikylissä #MirjamAraneva
Traumojen ylisukupolvisen periytyvyyden diskurssilla ja riskidiskurssilla on yhteys eugeniikkaan ja rotuhygieniaan.
Kyse on siitä, kenelle sallitaan vanhemmuus ja huonommiksi katsottujen riski-ihmisten lisääntymisen ja perhe- elämän estämisestä.
Merle Weßelin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.
Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Weßel, 2018, 261-262).
1950-luvun alussa jopa neljäsosa suomalaisten mielisairaaloiden potilaista diagnosoitiin psykopaateiksi. Tieteenhistorioitsija Katariina Parhin mukaan aiemmin suositun psykopaatti-diagnoosin suurta suosiota selittää osittain suhteellisen löysä tapa tehdä diagnoosi.
Myös traumadiagnoosin voi tehdä löysästi ja ilman näyttöä sillä trauman katsotaan voivan olla tiedostamaton ja kehomuistiin koteloitunut. Määrittely- ja hoito-oikeus on aina jollakulla muulla kuin kansalaisella.
Sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneen koulutus- ja palvelujärjestelmän takia lastensuojelussa köyhän lapsen ainoaksi toteutuneeksi oikeudeksi näyttää muodostuvan oikeus tulla leimatuksi jonkun sote- ammattilaisen taholta huostaanottoa tarvitsevaksi kiintymyssuhdehäiriöiseksi ja vanhempiensa traumatisoimaksi kaltoinkohtelun uhriksi.
Lasten kaltoinkohtelun merkeiksi voidaan tulkita mm. mikroaterian lämmittäminen itse ( vastuutus kotitöistä), elämä uusperheessä ( ACE/ traumapiste), neuropsykiatrinen oireilu tai aiempi avunhaku lastensuojelusta ( BarnahusLASTA- sisäänottokriteeri), runsas tai vähäinen tunteiden osoittaminen (”tarkemmin määrittämättömät tavallisesti lapsuudessa alkavat toiminto- ja tunnehäiriöt” F98.9), vetäytyminen tai huomion hakeminen (kiintymyssuhdehäiriö), allergia ( sairauksien sepittelyä), vanhempien kiire, likaiset hiukset tai älypuhelimen käyttö ( Nelimarkka, 2018, 16 -22; Pappila, 2017, 30-31: Montonen, 2019, 18 ).
Vanhemman ainoaksi toteutuvaksi oikeudeksi näyttää muodostuvan oikeus tulla seulotuksi ja tulkituksi ylisukupolvista traumaa kantavana ja siirtävänä potentiaalisena menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden kaltoinkohtelijana.
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö tuottaa jo kuutioittain virheellisiä tekstejä ja arviointi- ja seulontaoppaita ACE:sta ja ylisukupolvisista traumoista.
Aila- Leena Matthiesin mukaan "lääketiede, biologia, genetiikka, sosiaalipalvelut sekä erilaiset kasvatus- ja hallintojärjestelmät ovat yhdessä ryhtyneet rekisteröimään tietoja, joita yhdistämällä yksilöitä voidaan profiloida varsin pitkäaikaisesti erilaisiin kategorioihin.
Hyvää tarkoittavat ”varhaiset puuttumiset” tai vaikkapa lastensuojeluilmoitukset, joilla halutaan tukea yksilön osallisuutta ja estää syrjäytymistä, luovatkin uusia sosiaalisia erityisryhmäkategorisointeja (myös Satka ym. 2011).
Niistä muodostuu digitaalisia vankiloita, joista yksilö ei ehkä pääse koskaan enää eroon. Lopulta niitä voidaan käyttää ulossulkemisen välineenä ( Matthies, Sosiologia, 2/ 2017 )
Pelätty poikkeavuus on sosiaalisen ja digitaalisen kontrollin väistämätön seuraus.
Turhiin ja laittomiin lastensuojeluasiakkuuksiin johtavista järjestelmäkäytännöistä voidaan algoritmin avulla lavastaa asiakkaiden ongelmia ja ominaisuuksia.
Lainvastaisista asiakashankintakäytännöistä tehdäänkin lastensuojelun asiakkuuden ja puutteellisen vanhemmuuden riskitekijöitä ja ACE- osoittimia.
Sen sijaan, että kunnat resursoisivat vaikkapa kotiapuun ja lasten neurologisiin tutkimuksiin ja hoitoihin, ne sijoittavat lastensuojelun arviointeihin ja seulauksiin.
Kotiavun hakeminen ja lapsen lisääntynyt terveyspalveluiden käyttö diagnosoimattomien neurologisten häiriöiden takia( häiriökysyntä) voidaan Hotuksen riskilistoilla tai algoritmin avulla luokitella lasten kaltoinkohtelun riskitekijäksi, pian ehkä myös osoittimeksi “ylisukupolviselle traumatisoitumiselle”, jota kaikkialle Suomeen levitetyn Pesäpuu ry:n PRIDE- uskon ( sijaishuoltousko) mukaisesti hoidetaan parhaiten sijoittamalla lapsi valvomattomaan, pääosin huonoja tuloksia tuottavaan sijaishuoltoon pahimmillaan hintaan 1200 e/ vrk/ lapsi.
Lauren Devinen mukaan sosiaalipalvelujen tutkimusten ja aiheettomien hyökkäysten kohteeksi joutuneet traumatisoituvat vaikeasti: "Nämä vanhemmat eivät toivu. He tekevät kaikkensa suojellakseen lapsiaan valtiolta; katkaisivat sosiaaliset kontaktit ja jättävät työt ja kodit päästäkseen eroon leimautumisesta. “
Myös Suomessa olisi syytä tutkia myös kuinka moni niistä 140 000 ihmistä, jotka ovat koulutuksen, työn, viranomaisrekistereiden ja palvelujärjestelmien ulkopuolella on entinen lastensuojelun asiakas ja onko ulkopuolisuuden syy "traumainformoidun" palvelujärjestelmän tuottama, hoitamatta jätetty trauma?
Mitä seurauksia valtiolle tulee koitumaan siitä, että realisoitumattomista riskeistä, oletetuista traumoista ja vuorovaikutushäiriöistä ja sijaishuollon ja tuotteistetun turvallisuuden lunastamattomista lupauksista rikastuvat “asiantuntijat” saavat ilman seuraamustoimia diagnosoida ja syrjäyttää yhä suurempia osia väestöstä- ilman, että syrjäytettäville taataan edes oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä?
Miten valtion rahoituspohjaan ja sisäiseen turvallisuuteen, yritteliäisyyteen, puoluepolitiikkaan tai auttaja-ammattien mandaattiin ja legitimiteettiin mahtaa vaikuttaa se, että yhä suurempi osa väestöstä koulutuksesta tai puoluekannasta riippumatta kokee "sosiaalipalvelun käytön" jälkeen prioriteetikseen lastensa ja perheidensä suojelemisen valtiolta ja sen palveluksessa olevilta varhaisilta puuttujilta ja traumaseulojilta ?
Jos suomalaiset sote- ammattilaiset haluavat poisoppia virheellisistä työtavoistaan ja köyhien yhteisöjen sorrosta kehotamme luopumaan Fagerströmin, Heiliön, Kallandin, Laajasalon, Paavilaisen, Pösön, Sarvelan, Sinkkosen ja Sinkon mielipiteiden toistelusta ja tutustumaan havaintoihin ja oivalluksiin, joita Berlant, Brunila, Cantwell, Carlson, Clarke, Featherstone, Firmin, Gambrill, Kennedy, Paasio, Salmela, Sariaslan, Specht, Weßel ja Willis ovat tehneet sosiaalityötä tutkiessaan sekä lukemaan Roxanna Asgarianin Hartin adoptioperheen tapaukseen perustuvan Once we were a family- kirjan samoin kuin Lisa Wingaten Georgia Tannin adoptiobisnestä valottavan Ennen kuin olimme sinun- kirjan.
Sosiaalityön tutkijoita ja tohtorikoulutettavia suosittelemme tutustumaan korruptoituneiden suomalaisten sijaishuollon edunvalvojien ja psykoanalyytikkojen virheellisiksi todistettujen teorioiden sijaan kansainväliseen tutkimustietoon ja kriittisiin sosiaalityön tutkimuksiin ja keskusteluihin:
Allsop, Kate ja Kinderman, Peter 2019: Heterogeneity in psychiatric diagnostic classification, Psychiatry Res. 2019 Sep;279:15-22
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/31279246/
Anda, Robert & al 2020: Inside the Adverse Childhood Experience Score: Strengths, limitations, and misapplications.
https://psycnet.apa.org/record/2020-54827-019
Craps, Stef 2013: Postcolonial Witnessing: Trauma Out of Bounds, Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Buxton, Sarah 2022: Debunking Adverse Childhood Experiences (ACEs)
https://irp.cdn-website.com/f9ec73a4/files/uploaded/Victim%20Focus%20-%20Debunking%20ACES%20Final%202022.pdf
Featherstone, Brid 2015: Sosiaalityö on epähumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
Finkelhor, David 2017: Screening for adverse childhood experiences (ACEs): Cautions and suggestions, Child Abuse & Neglect, 2018 Nov;85:174-179.
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28784309/
Devine, Lauren 2016: Rise in referrals to social services causing trauma to families, expert says, Tickle Louise: Guardian Fri 15 Apr 2016.
https://www.theguardian.com/society/2016/apr/15/rise-in-referrals-social-services-trauma-families-child-protection
Hiltunen, Tarja 2015: Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen Jyväskylä studies in education, psychology and social research, Jyväskylän yliopisto.
https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/47882
Liu, Catherine 11.2.2023: The Problem With Trauma Culture, Noema
https://www.noemamag.com/the-problem-with-trauma-culture/
Matthies, Aila- Leena 2017: Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa, Sosiologia 2/2017.
https://docplayer.fi/104934709-Osallistumisen-lupaus-ja-petos-hyvinvointipalveluissa.html
Morris, Kate 2015: Sosiaalityö tuottaa turhia tutkimuksia ja riskileimoja haavoittuvissa oloissa eläville perheille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-morris-sosiaalityo-tuottaa-turhia-tutkimuksia-ja-riskileimoja-haavoittuvissa-oloissa-elaville-perheille
Naveed, Hina 2022 “‘If I Wasn’t Poor, I Wouldn’t Be Unfit’: The Family Separation Crisis in the US Child Welfare System”
https://www.hrw.org/report/2022/11/17/if-i-wasnt-poor-i-wouldnt-be-unfit/family-separation-crisis-us-child-welfare
Parhi, Katariina 11.12.2019 : Hyypiö, Anni; Psykopatian historia
https://www.oulunylioppilaslehti.fi/psykopatian-historia-katariina-parhi/
Pondiscio, Robert 2020: Researchers warn about misuses of a common measure of childhood trauma
https://fordhaminstitute.org/national/commentary/researchers-warn-about-misuses-common-measure-childhood-trauma
Sariaslan, A., Kääriälä, A., Pitkänen, J., Remes, H., Aaltonen, M., Hiilamo, H., Martikainen, P., & Fazel, S. (2022): Long-term Health and Social Outcomes in Children and Adolescents Placed in Out-of-Home Care. JAMA Pediatrics, 176(1), [e214324]. https://doi.org/10.1001/jamapediatrics.2021.4324
Sariaslan & al(2021) : No causal associations between childhood family income and subsequent psychiatric disorders, substance misuse and violent crime arrests: a nationwide Finnish study of >650 000 individuals and their siblings
International Journal of Epidemiology, Volume 50, Issue 5, October 2021, Pages 1628–1638, https://doi.org/10.1093/ije/dyab099
Summerfield Derek 1999: A critique of seven assumptions behind psychological trauma programmes in war-affected areas.Social Science & Medicine (1982), 01 May 1999, 48(10):1449-1462
https://europepmc.org/article/med/10369444
Summerfield, Derek 2001: The invention of post-traumatic stress disorder and the social usefulness of a psychiatric category.BMJ. 2001 Jan 13; 322(7278): 95–98.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1119389/
Yehuda, Rachel & Lehrner, Amy 2018: Intergenerational transmission of trauma effects: putative role of epigenetic mechanisms
https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/30192087/
Young, Allan 1995 : The Harmony of Illusions: Inventing Post-traumatic Stress Disorder. Princeton University Press
Watters, Ethan 2010: Crazy like Us: The Globalization of the American Psyche (2010)
https://psycnet.apa.org/record/2010-00036-000
Weßel, Merle 2018 : An Unholy Union? : Eugenic Feminism in the Nordic Countries, ca. 1890-1940
https://helda.helsinki.fi/items/03dd6722-d775-4014-a6b9-5658fa3dacbf
Winninghoff, Alex 2020: Trauma by Numbers : Warnings Against the Use of ACE Scores in Trauma-Informed Schools
https://educate.bankstreet.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1343&context=occasional-paper-
#trauma #traumainformoitu työote #eugeniikkalastensuojelussa #rotuhygienialastensuojelussa #HoivanPimeäPuoli #ylisukupolvinen trauma#Traumaterapiakeskus #EMDR-keskus Derek Summerfield #EthanWatters #AllanYoung # StefCraps # BridFeatherstone #Kate Morris #
Rachel Yehuda #Amy Lehrner #LaurenDevine #LeeniIkonen #FII #
Aila- Leena Matthies #traumaterapia #traumaterapiakritiikki #traumainformoitusote #ACE-ideologia #traumaterapiavaroitus #traumaterapiapuoskarointi #polyvagaaliteoriakritiikki #Polyvagaltheorycriticism #intergenerationaltraumainFinnishChildWelfare #traumaquackeryinFinnishChildWelfare #traumaterapiakeskus #systeeminenlastensuojelumallikritiikki #LUMO #Syty #systeeminenriskiarviointi #Hackneynmalli #SirkkaKonu #FinlandrapedHackneymodel #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland #toimintahäiriöinen perhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus
#CorruptioninFinnishFamilyTherapy #EHYT ry #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #RaulSoisalokritiikki #SannaIsosävikritiikki #MarkusHeinimaakritiikki #SannaLainekritiikki #KatiSarvelakritiikki #JohannaLinnerMatikkakritiikki #TainaLaajasalokritiikki #LauraYlirukakritiikki #ElinaAaltiokritiikki #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #HoivanPimeäPuoli #lastensuojeluneheytyshoidot #conversiontherapycriticism #conversiontherapyinFinnishChildWelfare #viranomaisväkivalta #sijaishuoltoväkivalta #PirjoTuovila #Julia Rosberg #Elina Aaltio #Tuija Eronen #Mirjam Kalland #SirkkaKonu #Taina Laajasalo #Anu Huovinen #Kristiina Mattinen #Kirsi Kettunen #Paula Marjomaa #Kaisa Tervonen-Arnkil #Anu Kallio #Miika Liimatta #Marko Nikkanen #Erja Tuompo-Johansson #Lotta Lassenius-Panula #ElinaLätti #JariSinkkonen #HilleviWestman #LauraYliruka #Eija Paavilainen #TarjaVierula #MariaHirn #Keski- Suomen hyvinvointialue #HyväKS #lapsilähtöiset menetelmät lastensuojelun sijaishuollossa #vahvasti tuettu perhehoito #sijaishuollon vaaralliset terapiat #Dyadic Developmental Psychotherapy #vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia #Theraplay #holding #turvaistaminen #koppaterapia #kopparyhmä #koppahoito #DDPmentorointi #kiintymyssuhdeperustainenperhehoito #Pesäpuu #Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto #KASPER #TAMK #Sopiva sijaiskoti lapselle#PelastakaaLapsetry #SaveTheChildrenFinland #Tampereenyliopistonsosiaalityönlaitos #Jyväskylänyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö # Jyväskylänyliopistonsosiaalityönlaitos #Noora Nieminen #Siiri Rask #LAUREA #Metropolia #JAMK #XAMK #LAB #AlisaJurvelin #Anna Salmela #Heidi Reunanen #TuijaEronen #Nanna Heinänen #Emmimaria Tenkanen #Veera Aaltojärvi-Mattila #Maria Paiho-Vartiainen #Laura Andelin #Eeva Kollin #Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö #PT-kustannus #Pesäpuu ry #Niina Nousiainen #Katja Salminen-Lahtinen #Salinkallio #Metsola #Nikkilä #SOILAhanke #Kirsi Hokkila #Tiina Sihto #Jangsterit #Nuoret hoivaajat #ALISAhanke #ALISAprojekti #EHEÄNÄ ELÄMÄÄN Lastenkoti korjaavana kokemuksena #Tukikohta Oy #Humana Oy #OulunPsykiatriakeskus #TAYS #Hoivatie #Terveystalo #Pienkoti Aalto #Familar #Aura #Loimaan Kotipesä #Villa Kukkumäki #perhekoti Villentupa #Meiän Tukitiimi Oy #Pesäpuu ry #kiintymyssuhdeterapia #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttherapyinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinSOSChildren´sVillage #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SOSLapsikyläkiintymyssuhdeteoria #anknytningsteori #anknytningsterapi #anknytningsstörning #interaktiv utveckling psykoterapi #Rädda BarnensPrislista för barnskyddstjänster
#SOSLapsikyläbisnes #kiintymysperustainenperhehoito #kiintymyssuhdeteoriakritiikki #kiintymyssuhdehäiriökritiikki #SOSlapsikylämoniammatillisuus #SOSChildren´sWillageFinland #FostercarebusinessinFinland #Finnishmarketizingoffostercare #SOSChildrenVillage lobbying #SOSCHildren´sVillageSocialImpactBond #SOSlapsikylävaikuttavuussijoittaminen #SOSlapsikyläLapsetSIB #ViolenceinSOSChildrenVillagaFinland #SOSLapsikylänepsylapset #SOSLapsikyläperhetyö #SOSlapsikyläperhekeskus #SijoitettujenkoulunkäyntiSOS-lapsikylässä #SOSlapsikylänperhekuntoutus #FinnishfamilyrehabilitationinSOSChildrenVillage #SOSlapsikyläperhekuntoutuskritiikki #SOS-lapsikylättutkintaanlastenseksuaalisestahyväksikäytöstä SOSlapsikyläseksuaalinenhyväksikäyttö #SOS-lapsikylienuhreillekorvausrahasto #SOSlapsikylätutkii #SOS-lapsikylienpäättäjätlastensuojelunmarkkinoistamisenasialla #SOSlapsikyläkritiikki #KaltoinkohteluSOS- lapsikylissä #MirjamAraneva
