Kuinka hyvä päämäärä vesitetään byrokraattien edunvalvonnaksi?
KOSKE:n Rakenteellisen sosiaalityön hanke ( RAKEa rakentamassa) on kuin RAPE- keksi. Se tuntuu hyvältä vain kehittäjistä ja on sopimaton vientituotteeksi.
Rakenteellisen sosiaalityön ydintä on eriarvoistavista ja syrjivistä rakenteista raportointi yksittäistapausten pohjalta (Mullaly 2007, 210–215) mutta Suomessa se on korvattu sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnalla , resurssipulajargonilla ja osallistumispetoksilla.
Lainrikkomuksista ja väärinkäytöksistä kertovia pyritään aktiivisesti vaientamaan ja rankaisemaan.
Rakenteellisen sosiaalityön avulla voitaisiin raportoida- vaan ei raportoida- sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeita , vahvuuksia ja sortoa sekä niiden suhteita yhteisöön ja yhteiskuntaan.
Rakenteellisen sosiaalityön avulla voitaisiin tunnistaa ja puuttua- vaan ei puututa- sellaisiin rakenteisiin ja mekanismeihin ( esim. lastensuojelun asiakashankinta ja toimintakäytännöt), jotka aiheuttavat
Oikeusasiamiesten selvitysten mukaan lastensuojelun yksiköissä rikotaan toistuvasti lakia, lapsia ja vanhempia ei kuulla eikä informoida heidän oikeuksistaan, toimivia valitusreittejä ja oikeussuojakeinoja koneiston väärinkäytöksiä vastaan ei ole, lapsilla ei ole mahdollisuutta kahdenkeskeisiin kuulemisiin ilman laitoshenkilökunnan tai sijaisvanhempien läsnäoloa ja lasten todistukset rikoksista eivät johda syytteiden nostamiseen eikä asioiden käsittelyyn sisäisesti tai ulkoisesti.
Australian, Irlannin, Kanadan , Ruotsin ja Suomen sijaishuoltoselvitysten mukaan lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.
Sen paremmin asiakas- ja tutkimustieto kuin EIT- tuomiotkaan eivät ole vaikuttaneet lastensuojelun toimintakäytäntöihin lainkaan ( Ikonen, 2013).
Suomessa rakenteellisen sosiaalityön hankkeissa kriittisen ja rakenteellisen sosiaalityön pioneerit ( Mullaly 1997, 2007; Dominelli 2004; Payne 2005; Weinberg 2008; Fook 2016; Dupré 2019 ) korvataan yleensä Pohjolan Annelilla.
Sorrosta ja väärinkäytöksistä raportointi vesitetään kelvottomia tuloksia tuottavan sosiaalityön edunvalvonta- ja imagomarkkinoinniksi ja asiakasosallisuus ja asiakaspalautteiden keruu korvataan osallistamispetoksella ja muutamalla tarkasti valikoidulla "kokemusasiantuntijalla" tai raadilla.
Toimintalogiikka on raiskaajan logiikkaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-toimii-raiskaajan-logiikalla
Yksittäistapauksista raportointia näennäisesti kannattavat rakenteellisen sosiaalityön hankkeet saavat miljoonarahoituksia ESR:ltä samaan aikaan kun kunnat eivät palkkaa yhtäkään työntekijää, jolle raportoida sosiaalityön jatkuvista ja alati pahenevista väärinkäytöksistä.
Rakenteellisesta sosiaalityöstä on puhuttu 1970- luvulta alkaen ( Pohjola 2011) mutta kunnat eivät ole 50 vuodessa saaneet aikaiseksi mitään pysyvää viestintäkanavaa, edes puhelinnumeroa, johon invalidi voisi raportoida saapumatta jääneestä invataksista, vanhus saapumatta jääneestä kotihoidosta, mt- palvelua tarvitseva nuori puuttuvasta tai virheellisestä hoidosta, perheenäiti väärintoimivasta ja -kirjaavasta perhe- tai sosiaalityöntekijästä tai sijoitettu lapsi itseensä kohdistuvasta väkivallasta sijaishuollossa saati, että ilmoitus kirjattaisiin ylös, käsiteltäisiin ja johtaisi johonkin seuraamustoimeen.
Tieto edes tahallisista ja toistuvista lainrikkomuksista ja väärinkäytöksistä ei kirjaudu/rekisteröidy mihinkään eikä välity päättäjille tai rahoittajille.
Asiantila ei ole vahinko vaan tietoisesti ja tarkoituksellisesti ylläpidetty puute- jolle ei todennäköisesti tehdä mitään tulevaisuudessakaan.
Parhaimmillaan saatetaan saada aikaan jokin pelkästään sosiaalityöntekijöille osoitettu kysely tai asiakasraati, joista saatua tietoa kokoamaan, kirjaamaan ja analysoimaan ei saada palkattua ketään kuten Helsingin taannoisessa rakenteellisen sosiaalityön hankkeessa.
Mikäli asiakastiedolle kehitetään joskus keruukanava, toivoa sopii ettei siinä toisteta Lastensuojelun onnistumisen tekijät tai Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyjen karkeita väärinkäytöksiä ja että asiakastieto/ sosiaalinen raportointi todella vaikuttaa päätöksentekoon ja toimintakäytäntöihin.
Suomessa lähes jokaisella sosiaalityön asiakkaalla on puhelin ja pääsy tietokoneelle, joten asiakaspalautteet ja -raportit voitaisiin kerätä muiden palveluiden tapaan vaikka jokaisen palvelukontaktin yhteydessä.
Lastensuojelujärjestelmä esimerkkinä sortavasta rakenteesta
Lastensuojelusta on sosiaalityössä tehty lasten suurin syrjäytymisen riskitekijä ja Suomen vaikeimpiin ja pitkäkestoisimpiin kuuluva ihmisoikeusongelma.
Sosiaalityön toiminnoissa ei ole edelleenkään ainuttakaan näyttöön perustuvaa käytäntöä( Paasio, 2014) eikä "juridisoitumiskehityksestä" eroon pyrkivä koulutus rohkaise edes lakisidonnaisuuteen saati toimintakäytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ja haastamiseen.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei kerää, käytä eikä koe tarpeelliseksi tutkimustietoa eikä kykene edes tunnistamaan saati tunnustamaan, että sosiaalityöllä on haitallisia vaikutuksia.
RAKE- hankekin perustuu Kati Närhen joitakin tekstejä lukuunottamatta jääville, virheelliselle ja manipuloidulle tiedolle, katteettomalle osallisuusretoriikalle, asiantuntijauskolle ja sosiaalialan työntekijöiden oman edun valvonnalle.
Rakenteellisesta sosiaalityöstä on tullut samanlainen jäsentymätön ja sisällytyksetön moralistisille virhepäätelmille perustuva imago- ja rahastusautomaatti kuin ympäristösosiaalityöstä tai taidelähtöisistä menetelmistä lastensuojelussa.
Rakenteellisen sosiaalityön hankkeiden tietopuutteet ja jäsentymättömät ja virheelliset suositukset sekä sosiaalialan osaamiskeskusten aiempi disinformaatio esim. systeemisestä lastensuojelusta ja Lastenasiaintaloista ja toiminnot esim. lastensuojelun edunvalvojat ja moniammatilliset lastensuojelun asiantuntijaryhmät kyseenalaistavat vakavasti sosiaalialan osaajina esiintyvien etiikan, tiedon ja työn laadun.
Erityisen huolestuttavaa on, että valvontaviranomaisia ja filosofian, historian, opetustoimen ja psykologian tutkijoita ja yksiköitä houkutellaan mukaan sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontahankkeisiin markkinoistamaan lastensuojelua ja muita sosiaalipalveluita sekä oikeuttamaan lainvastaisia toimintakäytäntöjä anarkian, leikin, kestävän kehityksen, rakenteellisen sosiaalityön, traumatietoisuuden, taiteen ja jopa rakkauden nimissä ja varjolla.
Resurssilisäykset eivät tuota toivottuja tuloksia
RAKE- hankkeen keskiöön on nostettu jälleen kerran vaatimukset sosiaalityöntekijöiden arvostuksen ja resurssien lisäämisestä vaikka tiedossa on, että lastensuojelun resurssit on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vähintään kolminkertaistettu ilman mitään toivottuja tuloksia- sosiaalityöntekijöiden lisäys on tuottanut lisää (vale)asiakkaita, perheiden tuentarpeita, huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia - ei vähentänyt niitä.
Lupa auttaa- hankkeen sosiaalialan ammattilaisetkin myöntävät: "Resurssipula nostetaan sotessa esiin aina vaikka mikään ei muuttuisikaan. Taustalla on oman heimon etujen ajaminen, ja siinä mikään ei ole tarpeeksi.
Pula-ajattelusta on tullut julkisten organisaatioiden pään sisäinen ongelma, sillä ne eivät saa uusia resursseja muutoin kuin perustelemalla, että resursseja on liian vähän.
Resurssien väheneminen on harhaa. Vuonna 2014 sote-palveluissa työskenteli 385 482 henkilöä eli 17 % työssäkäyvästä väestöstä. Henkilöstön määrän kasvu vuosina 2000 – 2014 on ollut 49 782 työntekijää.
Kyllä sillä pitäisi saada jotain aikaan."
https://www.lupaauttaa.fi/muutosnarinan-13-pikaservausta/
Lastensuojelun kriisiä on vuosikaudet yritetty ratkaista virheellisesti lisäämällä perhe- ja sosiaalityöntekijöiden ja moniammatillisen tiimityöskentelyn määrää sekä kiillottamalla lastensuojelutyön imagoa sensuroimalla asiakkaiden oma-aloitteinen sosiaalinen raportointi ja nimittämällä sitä vihapuheeksi.
Virheelliset toimenpiteet ovat syventäneet kriisiä entisestään ja tuottaneet lisää epäluottamusta, kustannuksia, laittomia huostaanottoja, oikeusturvaongelmia ja työntekijävaihdoksia.
Jostain kumman syystä sekä kunnat että kehittämishankkeet haluavat tehdä samat virheet aina uudestaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
Oletettu hiljainen tieto on oikeusturvaongelma, joka ei kuulu sosiaalityöhön lainkaan
RAKE- hankkeessa virheellisestä tiedosta ja lainvastaisista organisaatiokäytännöistä koostuvaa " hiljaista tietoa" vaaditaan sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ohella nostettavaksi kehittämisen keskiöön- kolmekymmentä vuotta Jamrozikin ja Nocellan varoitusten jälkeen ja melkein kaksikymmentä vuotta Aino Kääriäisen hiljaisesta tiedosta varoittavan väitöskirjan jälkeen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
Sosiologit Adam Jamrozik ja Luisa Nocella huomauttivat jo 90- luvulla kirjassaan Sociology of Social Problems, että sosiaalityön oletettu hiljainen tieto on usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Hiljainen tieto vaikuttaakin pikemmin äänekkäältä vihapuheelta ja propagandalta, jolla oikeutetaan sosiaalityön asiantuntijuutta, legitimiteettiä, mandaattia ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Politisoitu hiljaisen tiedon käsite perustuu Michael Polanyin tacit knowledge- käsitteen väärintulkintaan (Kääriäinen & Kuusisto- Niemi, Janus vol 13 (4),452-460) ja pyrkii sosiaalityön kritiikin ja väärinkäytösten paljastumisen estämiseen.
Valitettavasti suomalaiset sosiaalityön tutkijat, sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja perhekuntoutuslaitosten työntekijät ovat omaksuneet sosiaalisen konstruktionismin, psykoanalyysin ja perheterapian virheellisesti tulkitut teoriat ja virheelliset, jopa lainvastaiset työtavat, joita on levitetty tehokkaasti lastensuojelujärjestöjen ja sosiaalialan osaamiskeskusten “koulutusten “ , “ kehittämishankkeiden” ja “hyvien käytäntöjen” kautta.
Sirpa Kuusisto-Niemi ja Aino Kääriäinen ilmoittivat jo vuosia sitten vastustavansa sosiaalityön toiminnan perustelua hiljaisella tiedolla. Heidän mukaansa hiljainen tieto antaa työntekijälle ennemminkin vahvan eettisen velvollisuuden tehdä näkyväksi sen, mitä työssään havainnoi ja ajattelee (Janus vol 13(4), 452 ).
"Sanattomuus, hiljaisuus, implisiittisyys, intuitiivisyys, non- verbaalisuus, vaikeneminen ja näkymättömyys ovat sanoja, jotka on säännönmukaisesti liitetty puheeseen sosiaalityön tiedonmuodostuksesta ja tietämisestä. Tälle puhelle on tunnusomaista, että se muotoutuu joko julistukseksi, kuten ”Sosiaalityöntekijöillä on hiljaista tietoa!”, tai vetoomukseksi ”Mutta tässä unohdetaan kokonaan työntekijöiden hiljainen tieto!”.
Puhe hiljaisesta tiedosta näyttää noudattavan sellaista retoriikan kaavaa, jossa sen nimeäminen on jo argumentti sinänsä. Kuulijan odotetaan hiljaisen tiedon nimeämisen jälkeen virittyvän ylevään ja kunnioittavaan mielentilaan, jossa ei ole sijaa kritiikille tai kyseenalaistamiselle. Hiljainen tieto riittää sellaisenaan. Tiedonmuodostuksen kannalta hiljaisesta tiedosta puhuminen näyttää sosiaalityössä johtaneen tilanteeseen, joka on tiedon luomisen ja kumuloitumisen antiteesi (Mt., 454- 455).
Kääriäinen ja Kuusisto-Niemi kysyivät aiheellisesti miksi sosiaalityön dokumentoimatonta työtä ja eksplisiittisesti perustelemattomia ratkaisuja puolustellaan ja perustellaan hiljaisella tiedolla ja sen olemassaololla. Tutkijoiden mukaan hiljaisen tiedon taakse piiloutuminen – pelkkä puhuminen siitä – pitää lopettaa. Tieto pitää tehdä näkyväksi. Oman työn arviointi ja kriittinen suhtautuminen sen dokumentointiin muodostaa asiantuntijuuden perustan (Mt., 452 - 460)
RAKE- hankkeen arvostama oletettu "hiljainen tieto" on mielivaltaan johtava oikeusturvaongelma. Sosiaalityön professori Aino Kääriäisen mukaan hiljainen tieto ei kuulu sosiaalityöhön lainkaan.
KOSKE:n Rakenteellisen sosiaalityön hanke ( RAKEa rakentamassa) on kuin RAPE- keksi. Se tuntuu hyvältä vain kehittäjistä ja on sopimaton vientituotteeksi.
Rakenteellisen sosiaalityön ydintä on eriarvoistavista ja syrjivistä rakenteista raportointi yksittäistapausten pohjalta (Mullaly 2007, 210–215) mutta Suomessa se on korvattu sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnalla , resurssipulajargonilla ja osallistumispetoksilla.
Lainrikkomuksista ja väärinkäytöksistä kertovia pyritään aktiivisesti vaientamaan ja rankaisemaan.
Rakenteellisen sosiaalityön avulla voitaisiin raportoida- vaan ei raportoida- sosiaalihuollon asiakkaiden tarpeita , vahvuuksia ja sortoa sekä niiden suhteita yhteisöön ja yhteiskuntaan.
Rakenteellisen sosiaalityön avulla voitaisiin tunnistaa ja puuttua- vaan ei puututa- sellaisiin rakenteisiin ja mekanismeihin ( esim. lastensuojelun asiakashankinta ja toimintakäytännöt), jotka aiheuttavat
- inhimillistä kärsimystä ja pahoinvointia yhteisöissä,
- kunnalle kustannuksia sekä
- ihmisten joutumisen erityispalvelujen piiriin tai pitkäaikaisiin asiakkuuksiin.
Oikeusasiamiesten selvitysten mukaan lastensuojelun yksiköissä rikotaan toistuvasti lakia, lapsia ja vanhempia ei kuulla eikä informoida heidän oikeuksistaan, toimivia valitusreittejä ja oikeussuojakeinoja koneiston väärinkäytöksiä vastaan ei ole, lapsilla ei ole mahdollisuutta kahdenkeskeisiin kuulemisiin ilman laitoshenkilökunnan tai sijaisvanhempien läsnäoloa ja lasten todistukset rikoksista eivät johda syytteiden nostamiseen eikä asioiden käsittelyyn sisäisesti tai ulkoisesti.
Australian, Irlannin, Kanadan , Ruotsin ja Suomen sijaishuoltoselvitysten mukaan lapset ovat joutuneet paljon pahemman laiminlyönnin kohteeksi sijaishuollossa kuin mitä olivat ne olosuhteet, joista heidät on otettu huostaan.
Sen paremmin asiakas- ja tutkimustieto kuin EIT- tuomiotkaan eivät ole vaikuttaneet lastensuojelun toimintakäytäntöihin lainkaan ( Ikonen, 2013).
Suomessa rakenteellisen sosiaalityön hankkeissa kriittisen ja rakenteellisen sosiaalityön pioneerit ( Mullaly 1997, 2007; Dominelli 2004; Payne 2005; Weinberg 2008; Fook 2016; Dupré 2019 ) korvataan yleensä Pohjolan Annelilla.
Sorrosta ja väärinkäytöksistä raportointi vesitetään kelvottomia tuloksia tuottavan sosiaalityön edunvalvonta- ja imagomarkkinoinniksi ja asiakasosallisuus ja asiakaspalautteiden keruu korvataan osallistamispetoksella ja muutamalla tarkasti valikoidulla "kokemusasiantuntijalla" tai raadilla.
Toimintalogiikka on raiskaajan logiikkaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-toimii-raiskaajan-logiikalla
Yksittäistapauksista raportointia näennäisesti kannattavat rakenteellisen sosiaalityön hankkeet saavat miljoonarahoituksia ESR:ltä samaan aikaan kun kunnat eivät palkkaa yhtäkään työntekijää, jolle raportoida sosiaalityön jatkuvista ja alati pahenevista väärinkäytöksistä.
Rakenteellisesta sosiaalityöstä on puhuttu 1970- luvulta alkaen ( Pohjola 2011) mutta kunnat eivät ole 50 vuodessa saaneet aikaiseksi mitään pysyvää viestintäkanavaa, edes puhelinnumeroa, johon invalidi voisi raportoida saapumatta jääneestä invataksista, vanhus saapumatta jääneestä kotihoidosta, mt- palvelua tarvitseva nuori puuttuvasta tai virheellisestä hoidosta, perheenäiti väärintoimivasta ja -kirjaavasta perhe- tai sosiaalityöntekijästä tai sijoitettu lapsi itseensä kohdistuvasta väkivallasta sijaishuollossa saati, että ilmoitus kirjattaisiin ylös, käsiteltäisiin ja johtaisi johonkin seuraamustoimeen.
Tieto edes tahallisista ja toistuvista lainrikkomuksista ja väärinkäytöksistä ei kirjaudu/rekisteröidy mihinkään eikä välity päättäjille tai rahoittajille.
Asiantila ei ole vahinko vaan tietoisesti ja tarkoituksellisesti ylläpidetty puute- jolle ei todennäköisesti tehdä mitään tulevaisuudessakaan.
Parhaimmillaan saatetaan saada aikaan jokin pelkästään sosiaalityöntekijöille osoitettu kysely tai asiakasraati, joista saatua tietoa kokoamaan, kirjaamaan ja analysoimaan ei saada palkattua ketään kuten Helsingin taannoisessa rakenteellisen sosiaalityön hankkeessa.
Mikäli asiakastiedolle kehitetään joskus keruukanava, toivoa sopii ettei siinä toisteta Lastensuojelun onnistumisen tekijät tai Tienviittoja lastensuojeluun- kyselyjen karkeita väärinkäytöksiä ja että asiakastieto/ sosiaalinen raportointi todella vaikuttaa päätöksentekoon ja toimintakäytäntöihin.
Suomessa lähes jokaisella sosiaalityön asiakkaalla on puhelin ja pääsy tietokoneelle, joten asiakaspalautteet ja -raportit voitaisiin kerätä muiden palveluiden tapaan vaikka jokaisen palvelukontaktin yhteydessä.
Lastensuojelujärjestelmä esimerkkinä sortavasta rakenteesta
Lastensuojelusta on sosiaalityössä tehty lasten suurin syrjäytymisen riskitekijä ja Suomen vaikeimpiin ja pitkäkestoisimpiin kuuluva ihmisoikeusongelma.
Sosiaalityön toiminnoissa ei ole edelleenkään ainuttakaan näyttöön perustuvaa käytäntöä( Paasio, 2014) eikä "juridisoitumiskehityksestä" eroon pyrkivä koulutus rohkaise edes lakisidonnaisuuteen saati toimintakäytäntöjen kriittiseen tarkasteluun ja haastamiseen.
Suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei kerää, käytä eikä koe tarpeelliseksi tutkimustietoa eikä kykene edes tunnistamaan saati tunnustamaan, että sosiaalityöllä on haitallisia vaikutuksia.
RAKE- hankekin perustuu Kati Närhen joitakin tekstejä lukuunottamatta jääville, virheelliselle ja manipuloidulle tiedolle, katteettomalle osallisuusretoriikalle, asiantuntijauskolle ja sosiaalialan työntekijöiden oman edun valvonnalle.
Rakenteellisesta sosiaalityöstä on tullut samanlainen jäsentymätön ja sisällytyksetön moralistisille virhepäätelmille perustuva imago- ja rahastusautomaatti kuin ympäristösosiaalityöstä tai taidelähtöisistä menetelmistä lastensuojelussa.
Rakenteellisen sosiaalityön hankkeiden tietopuutteet ja jäsentymättömät ja virheelliset suositukset sekä sosiaalialan osaamiskeskusten aiempi disinformaatio esim. systeemisestä lastensuojelusta ja Lastenasiaintaloista ja toiminnot esim. lastensuojelun edunvalvojat ja moniammatilliset lastensuojelun asiantuntijaryhmät kyseenalaistavat vakavasti sosiaalialan osaajina esiintyvien etiikan, tiedon ja työn laadun.
Erityisen huolestuttavaa on, että valvontaviranomaisia ja filosofian, historian, opetustoimen ja psykologian tutkijoita ja yksiköitä houkutellaan mukaan sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontahankkeisiin markkinoistamaan lastensuojelua ja muita sosiaalipalveluita sekä oikeuttamaan lainvastaisia toimintakäytäntöjä anarkian, leikin, kestävän kehityksen, rakenteellisen sosiaalityön, traumatietoisuuden, taiteen ja jopa rakkauden nimissä ja varjolla.
Resurssilisäykset eivät tuota toivottuja tuloksia
RAKE- hankkeen keskiöön on nostettu jälleen kerran vaatimukset sosiaalityöntekijöiden arvostuksen ja resurssien lisäämisestä vaikka tiedossa on, että lastensuojelun resurssit on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana vähintään kolminkertaistettu ilman mitään toivottuja tuloksia- sosiaalityöntekijöiden lisäys on tuottanut lisää (vale)asiakkaita, perheiden tuentarpeita, huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia - ei vähentänyt niitä.
Lupa auttaa- hankkeen sosiaalialan ammattilaisetkin myöntävät: "Resurssipula nostetaan sotessa esiin aina vaikka mikään ei muuttuisikaan. Taustalla on oman heimon etujen ajaminen, ja siinä mikään ei ole tarpeeksi.
Pula-ajattelusta on tullut julkisten organisaatioiden pään sisäinen ongelma, sillä ne eivät saa uusia resursseja muutoin kuin perustelemalla, että resursseja on liian vähän.
Resurssien väheneminen on harhaa. Vuonna 2014 sote-palveluissa työskenteli 385 482 henkilöä eli 17 % työssäkäyvästä väestöstä. Henkilöstön määrän kasvu vuosina 2000 – 2014 on ollut 49 782 työntekijää.
Kyllä sillä pitäisi saada jotain aikaan."
https://www.lupaauttaa.fi/muutosnarinan-13-pikaservausta/
Lastensuojelun kriisiä on vuosikaudet yritetty ratkaista virheellisesti lisäämällä perhe- ja sosiaalityöntekijöiden ja moniammatillisen tiimityöskentelyn määrää sekä kiillottamalla lastensuojelutyön imagoa sensuroimalla asiakkaiden oma-aloitteinen sosiaalinen raportointi ja nimittämällä sitä vihapuheeksi.
Virheelliset toimenpiteet ovat syventäneet kriisiä entisestään ja tuottaneet lisää epäluottamusta, kustannuksia, laittomia huostaanottoja, oikeusturvaongelmia ja työntekijävaihdoksia.
Jostain kumman syystä sekä kunnat että kehittämishankkeet haluavat tehdä samat virheet aina uudestaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
https://leeniikonen.fi/2021/03/16/totuus-on-tarua-ihmeellisempi/
Oletettu hiljainen tieto on oikeusturvaongelma, joka ei kuulu sosiaalityöhön lainkaan
RAKE- hankkeessa virheellisestä tiedosta ja lainvastaisista organisaatiokäytännöistä koostuvaa " hiljaista tietoa" vaaditaan sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ohella nostettavaksi kehittämisen keskiöön- kolmekymmentä vuotta Jamrozikin ja Nocellan varoitusten jälkeen ja melkein kaksikymmentä vuotta Aino Kääriäisen hiljaisesta tiedosta varoittavan väitöskirjan jälkeen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hiljainen-tieto-ei-kuulu-sosiaalityohon
Sosiologit Adam Jamrozik ja Luisa Nocella huomauttivat jo 90- luvulla kirjassaan Sociology of Social Problems, että sosiaalityön oletettu hiljainen tieto on usein vain vanhentuneita ja virheellisiä uskomuksia, yhdenmukaisuuden pakkoon perustuvaa ryhmäkäyttäytymistä ja epäeettisiä ja lainvastaisia organisaatiokäytäntöjä ja toimintarutiineja.
Hiljainen tieto vaikuttaakin pikemmin äänekkäältä vihapuheelta ja propagandalta, jolla oikeutetaan sosiaalityön asiantuntijuutta, legitimiteettiä, mandaattia ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Politisoitu hiljaisen tiedon käsite perustuu Michael Polanyin tacit knowledge- käsitteen väärintulkintaan (Kääriäinen & Kuusisto- Niemi, Janus vol 13 (4),452-460) ja pyrkii sosiaalityön kritiikin ja väärinkäytösten paljastumisen estämiseen.
Valitettavasti suomalaiset sosiaalityön tutkijat, sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät ja perhekuntoutuslaitosten työntekijät ovat omaksuneet sosiaalisen konstruktionismin, psykoanalyysin ja perheterapian virheellisesti tulkitut teoriat ja virheelliset, jopa lainvastaiset työtavat, joita on levitetty tehokkaasti lastensuojelujärjestöjen ja sosiaalialan osaamiskeskusten “koulutusten “ , “ kehittämishankkeiden” ja “hyvien käytäntöjen” kautta.
Sirpa Kuusisto-Niemi ja Aino Kääriäinen ilmoittivat jo vuosia sitten vastustavansa sosiaalityön toiminnan perustelua hiljaisella tiedolla. Heidän mukaansa hiljainen tieto antaa työntekijälle ennemminkin vahvan eettisen velvollisuuden tehdä näkyväksi sen, mitä työssään havainnoi ja ajattelee (Janus vol 13(4), 452 ).
"Sanattomuus, hiljaisuus, implisiittisyys, intuitiivisyys, non- verbaalisuus, vaikeneminen ja näkymättömyys ovat sanoja, jotka on säännönmukaisesti liitetty puheeseen sosiaalityön tiedonmuodostuksesta ja tietämisestä. Tälle puhelle on tunnusomaista, että se muotoutuu joko julistukseksi, kuten ”Sosiaalityöntekijöillä on hiljaista tietoa!”, tai vetoomukseksi ”Mutta tässä unohdetaan kokonaan työntekijöiden hiljainen tieto!”.
Puhe hiljaisesta tiedosta näyttää noudattavan sellaista retoriikan kaavaa, jossa sen nimeäminen on jo argumentti sinänsä. Kuulijan odotetaan hiljaisen tiedon nimeämisen jälkeen virittyvän ylevään ja kunnioittavaan mielentilaan, jossa ei ole sijaa kritiikille tai kyseenalaistamiselle. Hiljainen tieto riittää sellaisenaan. Tiedonmuodostuksen kannalta hiljaisesta tiedosta puhuminen näyttää sosiaalityössä johtaneen tilanteeseen, joka on tiedon luomisen ja kumuloitumisen antiteesi (Mt., 454- 455).
Kääriäinen ja Kuusisto-Niemi kysyivät aiheellisesti miksi sosiaalityön dokumentoimatonta työtä ja eksplisiittisesti perustelemattomia ratkaisuja puolustellaan ja perustellaan hiljaisella tiedolla ja sen olemassaololla. Tutkijoiden mukaan hiljaisen tiedon taakse piiloutuminen – pelkkä puhuminen siitä – pitää lopettaa. Tieto pitää tehdä näkyväksi. Oman työn arviointi ja kriittinen suhtautuminen sen dokumentointiin muodostaa asiantuntijuuden perustan (Mt., 452 - 460)
RAKE- hankkeen arvostama oletettu "hiljainen tieto" on mielivaltaan johtava oikeusturvaongelma. Sosiaalityön professori Aino Kääriäisen mukaan hiljainen tieto ei kuulu sosiaalityöhön lainkaan.
Suomalaiset lastensuojelugurut Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisen asiantuntijaryhmän jäsen, Pesäpuun ex-hallitusjäsen Tarja Pösö, THL:n tutkimusprofessori ja Pesäpuun hallituksen pj, Barnahus- ohjausryhmän jäsen Tarja Heino, ja lastenpsykoterapeutti, kasvatustieteilijä, mentalisaatioteoreetikko ja MLL:n puheenjohtaja Mirjam Kalland
Kuka todella tutkisi sosiaalityötä?
Sosiaalityö itsessään on riippuvainen markkinatalouden tuottamasta huono-osaisuudesta ja eriarvoistavista ja syrjivistä rakenteista, joita se itse tuottaa ja ylläpitää.
Monille kansalaisille juuri sosiaalityöstä, useimmiten lastensuojelusta, on tullut konkreettisin ja haavoittavin kokemus syrjinnästä ja eriarvoistamisesta.
Myös länsimainen tiede on kuulunut kolonisaation välinepakkiin.
Niin lasten- kuin ympäristönsuojelussakin alan lobbaajat ja yritykset ovat jo osittain kaapanneet tieteellisen tutkimustoiminnan oman agendansa palvelukseen toimintansa negatiivisten seurausten salaamiseksi, viranomaisvalvonnan ja -säätelyn vastustamiseksi ja pyrkiäkseen estämään tai minimoimaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistään.
Suomalaista rakenteellista sosiaalityötä ja lastensuojelututkimusta on rapauttanut tutkimustahojen ( esim. THL:n, STM:n ), lastensuojelupäättäjien ja -rahoittajien sekä sosiaalialan oppilaitosten vahva sitoutuminen sijaishuollon edunvalvontaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Sosiaalityön koulutuslaitoksista näyttää tulleen osa sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon palveluntuottajien edunvalvontaketjua, pahimpina esimerkkeinä sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuun vaikuttajan Tarja Pösön Tampereen sosiaalityön laitos ja sijaishuollon lobbari Mirjam Kallandin (MLL) aikainen Svenska social- och kommunalhögskolan.
Myös Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkijat ja vaikuttajat näyttävät istuvan yksissä tuumin sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen hallituksissa.
Kuinka moni pitäisi luotettavana luonnonsuojelulinjauksia ja -tutkimuksia, joiden päättäjät ja tekijät istuvat turkistuottajien ja kaivos- ja öljyteollisuuden edunvalvontajärjestöissä?
Ideologisen ja taloudellisen korruption seurauksena sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät enää pääsääntöisesti tunne, kunnioita eivätkä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) .
He pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät) lobbaamalla rakenteellisen muutos- ja sosiaalityön estäviä keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “traumatietoisuuteen” , “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli), epämääräiseen “ennaltaehkäisevään työhön “ ( epätieteelliset arvioinnit ja seulaukset ) tai "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen).
Lastensuojelun kehittämis-, tutkimus- ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltujen olisikin syytä oppia tunnistamaan fabrikoidut tai muuten epäluotettavat lastensuojelututkimukset.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
Kuka tutkisi kuinka paljon lastensuojelussa poltetaan vuosittain veronmaksajien rahoja "hiljaisen tiedon" perusteella tehtyyn lausuntotehtailuun l. usein lainvastaisten päätösten etukäteisoikeuttamiseksi laadittuihin asiakkaita mustamaalaaviin kiintymyssuhde-, olosuhde-, lastensuojeluntarve-, mielenterveys-, vauvahavainnointi-, vanhemmuuden- ja vuorovaikutusarviointilausuntoihin ja kuinka monessa tapauksessa lausuntoja on päästetty tehtailemaan jäävi sijaishuoltopalvelujen tuottaja?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuorovaikutteinen-kehityspsykoterapia-ddp-puoskarointivalineena-kiintymyssuhdeterapia-ja-teoria-huostabisneksen-palveluksessa
Tutkimusta kaipaisi myös missä määrin nk. moniammatillinen yhteistyö perustuu "hiljaiseen tietoon" . Kääriäinenhän on aiemmissa tutkimuksisaan (2003, 165 – 166) havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät halua kategorisoida asiakkaitaan suoraan vaan tekevät sen moniammatillisen ryhmän avulla, käyttämällä kategorisoinnissaan moniammatillisen ryhmän ääntä ja asiantuntijastatuksia (esim. psykiatri).
Omat antipatiat ja vihantunteet siis sanoitetaan toisilla, hallinnollistetaan ja medikalisoidaan. Moniammatillisesta työryhmästä tulee sosiaalityöntekijän "hiljaisen tiedon" tai pikemminkin vaietun vihapuheen kuoro ja monistamo. Menettelytapa hävittää vastuun ja estää myös asiakkaiden valitusmahdollisuudet päätöksistä ja väärinkäytöksistä.
Tutkimustieto osoittaa , että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Sariaslanin ja kumppaneiden ( Sariaslan & al, 2022) yli 850 000 lasta käsittäneen tutkimuksen mukaan aikuistuvien sijoitettujen hyvinvointi oli kaikilla hyvinvoinnin mittareilla mitattuna huonompi kuin muulla väestöllä tai samoissa oloissa kasvaneilla sijoittamattomilla sisaruksilla.
Rakenteellisen sosiaalityön hankkeet ja ymmärrys sortavina rakenteina
Lastensuojelun kriisiä ja asiakkaiden sortoa ylläpidetään RAKE- hankkeenkin suosittamilla "hiljaisella tiedolla" , sosiaalityöntekijöiden lisäresurssivaateilla ja asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet jyräävällä ammattilaisten edunvalvonnalla ja "palvelujärjestelmäkehittämisellä".
Erilaiset rakenteellisen sosiaalityön hankkeet pitäisikin velvoittaa maksamaan takaisin saadut kehittämisrahat, mikäli niillä ei järjestetä riippumatonta viestintäkanavaa sosiaalityön epäkohtien raportoinnille , rekisteröinnille ja tutkimiselle.
Nykyinen kriisi ja sorto voitaisiin lopettaa rohkealla reformilla: investoimalla peruspalveluihin, lopettamalla lastensuojeluun haalittujen valeasiakkaiden asiakkuudet , vähentämällä väärin perustein kansalaisia lastensuojeluun ajavien byrokraattien ja hankkeiden määrää ja siirtämällä huostaanotto- oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksista käräjäoikeuksiin.
Sosiaalityöntekijöiden resursointivaateen sijaan poliitikkojen ja tutkijoiden tulisi ajaa rehellisyysvaadetta. Pelkästään tosiseikkaselvittelyn, rehellisen dokumentaation ja henkilöstön vastuu- ja korvausvelvoitteiden avulla suuri osa lastensuojelun asiakkuuksista ja oletetuista ongelmista katoaisi ja aito rakenteellinen sosiaalityö mahdollistuisi.
#MORA #RAKEa rakentamassa #RAKE #rakenteellinen sosiaalityö #väärinymmärretty rakenteellinen sosiaalityö #KOSKE #Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus #SiviTalvensola #KatjaSalminen-Lahtinen #Sointu Möller #Kati Närhi #Jyväskylän yliopisto #Jyväskylän yliopisto sosiaalityön laitos #raiskaajanlogiikka #sosiaalityöndisinformaatio #häpeällinensosiaalityö #rakenteellinensosiaalityöeimenejakeluun #Hoivanpimeäpuoli #HoivanpimeäpuolitapausesimerkkiSOS-lapsikylästä #TuijaBrax #MarjaPajulahtikritiikki #PiiaNooraKauppi#lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland#lastensuojelunmarkkinoistaminen #vihapuhesosiaalityössä #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare #THL #THLtutkii #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus #sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #privatizationinFinnishchildwelfare
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #osallisuuttavaiosallistumispetosta #dialogisuuslastensuojelunlaatusuosituksissa #dialogisuuslastensuojelussa #traumaterapia #traumaterapiakritiikki #traumainformoitusote #ACE-ideologia #traumaterapiavaroitus
#systeeminenlastensuojelumallikritiikki #systeeminenriskiarviointi
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare #ChildWelfareOrganizationsinFinland #lastensuojelunmarkkinoistaminen #finskt barnskyddkritik #anknytningsteorifinsktbarnskydd #psykoanalysifinsktbarnskydd #barnmisshandeliSOSbarnbyar #våldifinskaSOSbarnbyar #ViolenceandabuseinFinnishSOSChildrensVillages
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaarinymmarretty-rakenteellinen-sosiaalityo
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rakenteellinen-sosiaalityo-ei-mene-jakeluun
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lokakuun-liike-rakenteellista-sosiaalityota
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-traumainformoiduista-erityisosaajista-tulevaisuuden-sosiaali-ja-terveyskeskus-ohjelmassa
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
https://leeniikonen.fi/2021/08/21/jarjestoideologiaa-media-sos-lapsikylan-kahleissa/
https://leeniikonen.fi/2021/10/08/mita-aidinriistajat-tekevat/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/opettaja-tama-sinun-pitaa-tietaa-lastensuojelusta
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-ja-sijaishuoltoa-valkopestaan-monen-jarjeston-voimin-miksi
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pesapuu-ry-ny-ja-hex-kuinka-sijaishuollon-vakivalta-salataan-ja-periytetaan-x-ketjussa-stean-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-asiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/entiset-ja-nykyiset-sos-lapsikylan-paattajat-lastensuojelun-markkinoistamisen-asialla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-mokaamiskeskuksille-jattirahoitus-sosiaalityontekijoille-ja-heidan-todistajilleen-kallista-konsulttikoulutusta-kuinka-voittaa-hallinto-oikeudessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-osaamiskeskus-vai-mokaamiskeskus