Miksi poliisi vaatii sosiaalityöntekijän rikosilmoitusta pahoinpitelytutkinnan ehtona?
Monet kansalaiset ovat ihmetelleet sijaisperheiden harjoittaman kaltoinkohtelun pitkää kestoa.
Sijoitetut ovat saattaneet joutua kestämään väkivaltaa jopa vuosien ajan sijaisperheissään.
Keski- Suomessa sijaisperheen isä ja poika käyttivät sijoitettua hyväkseen yli kolmen vuoden ajan. Toinen sijaisperhe nälkiinnytti lapsia siihen pisteeseen, että heidän pituuskasvunsa pysähtyi.
Sijaisperheistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset eivät johda mihinkään, niitä ei välttämättä edes kirjata ylös. Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät rankaisevat heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.
Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijatkin leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi. VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.
Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana, asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
Huostaanoton purkuhakemus tai kantelu aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen huostaanoton aikaansaamiseksi/jatkamiseksi.
Poliisi ei aloita tutkintaa lasten tai vanhempien tutkintapyynnöistä vaan voi vaatia sosiaalityöntekijän tekemää rikosilmoitusta tutkinnan käynnistämiseksi.
Sosiaalityöntekijöistä on tehty portinvartijoita, joilla on oikeus päättää kenen väkivaltaan puututaan, koska ja millä tavalla.
Miksi ja kenen aloitteesta poliisi ylipäätään vaatii sosiaalityöntekijän rikosilmoitusta pahoinpitelytutkinnan ehtona sijaisperheessä?
Psykoanalyyttiset tutkinnat ja tulkinnat tuhoavat perheiden oikeusturvan
Janne Kivivuoren mukaan psykoanalyyttiset painotukset ovat levinneet myös oikeuslaitoksen ja oikeudellisten käytäntöjen piiriin.
Psykoanalyyttinen orientaatio, joka lähtee biologisten perheiden syyllisyysolettamasta on käytännössä rampauttanut rikostutkinnat ja aiheuttaa jatkuvasti oikeusmurhia.
Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista bioperheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Rikostutkinnoissakaan ei lähdetä syyttömyysolettamasta vaan niitä ohjaavat lastensuojelun ennakkotiedot, ei tosiseikkaselvittely.
On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa.
Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja eri sosiaalityöntekijöiden tai valvontaviranomaisten välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia, rikostutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.
Eräässä oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa käytettiin lapsen haastattelun pohjana tietoja, jotka oli saatu lastensuojelusta ja sijaisperheeltä. Näiden esitietojen perusteella lasta haastateltiin vain kahdesta hypoteettisesta vaihtoehdosta- joko äiti tai isä oli lyönyt lasta ja unohdettiin muut vaihtoehdot " (Ikonen, 2013, 149 -150).
Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Psykiatriasta ja lastensuojelusta onkin muodostunut rikosoikeuden rinnakkaistuomioistuimia, joissa tosiseikkaselvittely, tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen tai rikosepäilyn kiistäminen ymmärretään näytöksi biovanhempien syyllisyydestä.
Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Psykoanalyysin olettamien virheellisyydestä tiedetään mutta ehkä juuri sijaishuollon asiakashankinnan varmistamiseksi psykoanalyysi piti perhetyön ja perhekuntoutuksen lisäksi liittää jokaiseen LAPE- hankkeen osaan: päiväkotien varhaisen vuorovaikutuksen arviointeihin ( vavu), perhekeskuksissa harjoitettavaan monitoimijaiseen arviointiin, koulujen poissaoloihin puuttumiseen, Hackneyn malliin eli systeemiseen lastensuojelun toimintamalliin ja terapeuttiseen laitoskasvatukseen.
Sijaishuollon rikosten tutkinta estetään - lapsia rangaistaan raportoinnista
Pohjois- Suomessa 7 sosiaalityöntekijää määrättiin syyttäjän toimesta esitutkintaan valheellisten asiakirjamerkintöjensä vuoksi. Tapaus päätyi syyttäjälle siksi, että poliisi oli aiemmin tehnyt asiassa päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa.
Lastensuojeluvirkailijan päätyminen esitutkintaan on harvinaista sillä yleensä
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Vuoden sijaisperhe palkinnon saaneessa sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti kertoo:
Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä.
Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."
Tässäkään tapauksessa sijaisperheen rikostutkinta ei olisi edennyt mihinkään ellei rikostutkintaa olisi vaatinut lastensuojelulaitos.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Valvontapuutteita ja fabrikointia ei voi selittää resurssipulalla
Sijaishuollon valvontapuutteita ja lastensuojelun lainvastaisia työtapoja ei voi selittää vain resurssipulalla eikä niitä korjata palkkaamalla lisää työntekijöitä tai seulomalla perheitä entistä varhaisemmin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden määrä on vähentynyt ja syntyvyys laskenut nälkävuosien lukemiin. Lisäresurssit eivät ole johtaneet parempaan sijaishuollon valvontaan, päinvastoin. Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja asiakkaat kokevat tarvitsevansa juristin turvakseen asioidessaan lastensuojelun kanssa. Sosiaalityöntekijöiden lisäyksen on todettu lisäävän perheiden tuentarpeita, ei hyvinvointia. On epätodennäköistä, että lisäresurssit nytkään käytettäisiin työtapojen korjaamiseen ja sijaishuollon valvontaan.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).
Ikosen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi valvoa lapsen etua. Käytännössä tämä ani harvoin toteutuu. Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Minkäänlainen puuttuminen lapsen perhe-elämään ei pitäisi olla mahdollista, ellei sijaishuolto tuo tullessaan parannusta siihen elämään, joka lapsella oli kotona asuessa. Nyt näyttää siltä, että lastensuojelu pikemminkin keskittyy syrjäyttämään lapsia kuin suojelemaan heitä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Lastensuojelun naivi luottamus sijaishuollon paremmuuteen suojelee lähinnä lapsibisnestä. Tällä periaatteella toimiva lastensuojelu on saanut siirretyksi jo noin 18 000 lasta pois kodistaan".
Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluun
Sijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
Sijaishuoltoselvityksessä tutkijoiden huomiota herätti kaltoinkohtelun määrä ja raakuus juuri perhehoidossa (=sijaisperheissä), jota pidetään yleisesti lapsille laitoshoitoa turvallisempana vaihtoehtona.
Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä.. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Münchausen by proxy sijaishuollossa- Sijoitetuille halutaan diagnoosi
Lastensuojelun ammattikirjallisuus ja tutkimus -, tuomioistuin- ja toimintakäytännöt ruokkivat välinpitämättömyyttä sijaishuollossa tapahtuvaa lasten kaltoinkohtelua kohtaan.
Moni aiemmin terve lapsi saa sijaishuollossa diagnoosin ja turhan tai vahingollisen lääkityksen. Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelussa ja opetustoimessa tapahtuvaan lasten diagnosointiin. He arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”
Sepitetty diagnoosi toimii huostaanottoperusteena, moninkertaistaa hoitovuorokausimaksut ja takaa sen, että lapsi pysyy sijaisperheessä 18- vuotiaaksi.
Sairauksien sepittelyyn lapsille liittyy usein kemiallinen väkivalta.
Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota paitsi huostaanotettujen laajamittaiseen fyysiseen, psyykkiseen ja seksuaaliseen pahoinpitelyyn sijaishuollossa myös sijoitettujen turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, joka täyttää kemiallisen väkivallan tunnusmerkistön. Myös Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä. Lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat että lääkehoidon määrän lisääntyminen ei heijasta ala-ikäisten psyykkisten oireiden määrän muutosta.
Sairauden sepittäminen tai aiheuttaminen lapselle (Münchausen by proxy, fabricated or induced illness in children, caregiver-fabricated illness in a child, factitious disorder by proxy / on another ja medical child abuse) on kaltoinkohtelun muoto, joka on usein erittäin vaikea tunnistaa. Lapselle sepitetyssä tai aiheutetussa sairaudessa lapsen hoitaja esim. sijaisvanhempi väittää lapsen olevan sairas ja oireilevan, aiheuttaa tälle itse traumoja ja/tai vammoja ja fabrikoi tämän asiakirjoihin kuviteltuja sairauksia. Näin sepittäjä yrittää saada oikeutuksen aiemmille päätöksilleen ja toimilleen, taloudellista tai sosiaalista etua, erityishuomiota ja "kärsivän" tai "kuormitetun" uhrin ja lapsen pelastajan tai hyväntekijän statuksen. Lapselle voidaan fabrikoida sairaus myös hänen uskottavuutensa mitätöimiseksi tapauksissa, joissa lapsi on todistanut rikoksia tai väärinkäytöksiä sijaishuollossa.
Suomessa tunnistamista haittaa se, että lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama). Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa. Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin. Kaltoinkohtelun tunnistusta opettavat ja tutkivat tahot voivat ohjata epäilemään homehaittojen kanssa kamppailevaa yksinhuoltajaäitiä lapsensa sairauksien sepittäjäksi mutta saattavat kiistää sepitetyllä oirehdinnalla noin 200 000 euroa yhdestä sijoitetusta ansaitsevan sijaisvanhemman ja noin 1000 000 euroa sijoitetusta ansaitsevan perhekotivanhemman sepittelyn silloinkin kun siitä on näyttöä.
Yhä useampi sosiaalityöntekijä on saanut esim. Voikukkia- ryhmien ohjaajakoulutuksen ja lukenut siihen liittyvää ammattikirjallisuutta:
Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. Ei ihme, että näin sosiaalityöntekijät myös tulkitsevat sijoitetun lapsen kertomat väärinkäytöksistä. Lastensuojelussa vanhempi on aina turvallisuusriski kun taas jopa pahoinpitelevä sijaisvanhempi on vain tukea tarvitseva kasvatuskumppani, jonka väärinkäytöksistä ei ole suotavaa edes mainita.
Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.
Outoa on myös, että edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuvista pahoinpitelyistä ei johda perhekodin lupien menetykseen.
Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut, että:
-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä
Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:
-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen sellaiselle poliisille, jonka tietää lahjomattomaksi
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
Kantelemalla sijaishuollon väärinkäytöksistä autat myös toisia perheitä!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-
Lue lisää:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-vain-osa-saman-perheen-lapsista-otetaan-huostaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
Monet kansalaiset ovat ihmetelleet sijaisperheiden harjoittaman kaltoinkohtelun pitkää kestoa.
Sijoitetut ovat saattaneet joutua kestämään väkivaltaa jopa vuosien ajan sijaisperheissään.
Keski- Suomessa sijaisperheen isä ja poika käyttivät sijoitettua hyväkseen yli kolmen vuoden ajan. Toinen sijaisperhe nälkiinnytti lapsia siihen pisteeseen, että heidän pituuskasvunsa pysähtyi.
Sijaisperheistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset eivät johda mihinkään, niitä ei välttämättä edes kirjata ylös. Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät rankaisevat heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.
Sosiaalityön asiantuntijat ja tutkijatkin leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä vihapuheeksi. VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.
Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.
Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä "yhdessä tekeminen" on tarkoittanut valokuvien liimaamisen lomassa tapahtuvaa vanhempien painostamista hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto.
Pelastakaa Lapset on kunnostautunut myös vallan kolmijako- oppia jatkuvasti rikkovana pakkoadoptioiden lobbaajana, asiakkaidensa sananvapauden estäjänä ja viranomaisten käsikassarana huostaanotto- oikeudenkäynneissä.
Huostaanoton purkuhakemus tai kantelu aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja joko tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan tai pakotettuun perhekuntoutukseen huostaanoton aikaansaamiseksi/jatkamiseksi.
Poliisi ei aloita tutkintaa lasten tai vanhempien tutkintapyynnöistä vaan voi vaatia sosiaalityöntekijän tekemää rikosilmoitusta tutkinnan käynnistämiseksi.
Sosiaalityöntekijöistä on tehty portinvartijoita, joilla on oikeus päättää kenen väkivaltaan puututaan, koska ja millä tavalla.
Miksi ja kenen aloitteesta poliisi ylipäätään vaatii sosiaalityöntekijän rikosilmoitusta pahoinpitelytutkinnan ehtona sijaisperheessä?
Psykoanalyyttiset tutkinnat ja tulkinnat tuhoavat perheiden oikeusturvan
Janne Kivivuoren mukaan psykoanalyyttiset painotukset ovat levinneet myös oikeuslaitoksen ja oikeudellisten käytäntöjen piiriin.
Psykoanalyyttinen orientaatio, joka lähtee biologisten perheiden syyllisyysolettamasta on käytännössä rampauttanut rikostutkinnat ja aiheuttaa jatkuvasti oikeusmurhia.
Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista bioperheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Rikostutkinnoissakaan ei lähdetä syyttömyysolettamasta vaan niitä ohjaavat lastensuojelun ennakkotiedot, ei tosiseikkaselvittely.
On kirjoitettu paljon tiedonkulun puutteista viranomaisten kanssa mutta vaiettu siitä miten vakavasti tiedonsaanti saattaa vinoutua poliisin ja sosiaaliviranomaisten yhteistyössä. Lastensuojelun riskilistojen synnyttämät ennakkoluulot voivat siirtyä poliisitutkintaan ja aiheuttaa ennakko- olettamia, jotka ohjaavat tutkintaa.
Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja eri sosiaalityöntekijöiden tai valvontaviranomaisten välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia, rikostutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.
Eräässä oikeuspsykiatrisessa tutkimuksessa käytettiin lapsen haastattelun pohjana tietoja, jotka oli saatu lastensuojelusta ja sijaisperheeltä. Näiden esitietojen perusteella lasta haastateltiin vain kahdesta hypoteettisesta vaihtoehdosta- joko äiti tai isä oli lyönyt lasta ja unohdettiin muut vaihtoehdot " (Ikonen, 2013, 149 -150).
Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Psykiatriasta ja lastensuojelusta onkin muodostunut rikosoikeuden rinnakkaistuomioistuimia, joissa tosiseikkaselvittely, tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi, oikeudenmukainen oikeudenkäynti tai syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita.
Valitettavasti syyttömyysolettama, tosiseikkaselvittely tai syyttäjän näyttötaakka eivät ole voimassa hallinto- oikeudessa, jossa pelkkä rikostutkinnan käynnistyminen tai rikosepäilyn kiistäminen ymmärretään näytöksi biovanhempien syyllisyydestä.
Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.
Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).
Psykoanalyysin olettamien virheellisyydestä tiedetään mutta ehkä juuri sijaishuollon asiakashankinnan varmistamiseksi psykoanalyysi piti perhetyön ja perhekuntoutuksen lisäksi liittää jokaiseen LAPE- hankkeen osaan: päiväkotien varhaisen vuorovaikutuksen arviointeihin ( vavu), perhekeskuksissa harjoitettavaan monitoimijaiseen arviointiin, koulujen poissaoloihin puuttumiseen, Hackneyn malliin eli systeemiseen lastensuojelun toimintamalliin ja terapeuttiseen laitoskasvatukseen.
Sijaishuollon rikosten tutkinta estetään - lapsia rangaistaan raportoinnista
Pohjois- Suomessa 7 sosiaalityöntekijää määrättiin syyttäjän toimesta esitutkintaan valheellisten asiakirjamerkintöjensä vuoksi. Tapaus päätyi syyttäjälle siksi, että poliisi oli aiemmin tehnyt asiassa päätöksen olla toimittamatta esitutkintaa.
Lastensuojeluvirkailijan päätyminen esitutkintaan on harvinaista sillä yleensä
a) Esitutkinta estetään (yleensä perustelemattomalla "ei aihetta epäillä rikosta"-päätöksellä).
b) Jos teko päätyy syyteharkintaan, syyttäjä tekee syyttämättäjättämispäätöksen, josta ei ulkopuoliselle selviä mitään niistä todellisista syistä, jotka tämän päätöksen aiheuttivat.
c) Viimeistään oikeuslaitoksessa viranomainen vapautetaan ja tämän jälkeen valituksen tutkiminen estetään tarvittaessa joka valitusasteessa.
Vuoden sijaisperhe palkinnon saaneessa sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten äiti kertoo:
Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä.
Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."
Tässäkään tapauksessa sijaisperheen rikostutkinta ei olisi edennyt mihinkään ellei rikostutkintaa olisi vaatinut lastensuojelulaitos.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Valvontapuutteita ja fabrikointia ei voi selittää resurssipulalla
Sijaishuollon valvontapuutteita ja lastensuojelun lainvastaisia työtapoja ei voi selittää vain resurssipulalla eikä niitä korjata palkkaamalla lisää työntekijöitä tai seulomalla perheitä entistä varhaisemmin. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden määrä on vähentynyt ja syntyvyys laskenut nälkävuosien lukemiin. Lisäresurssit eivät ole johtaneet parempaan sijaishuollon valvontaan, päinvastoin. Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja asiakkaat kokevat tarvitsevansa juristin turvakseen asioidessaan lastensuojelun kanssa. Sosiaalityöntekijöiden lisäyksen on todettu lisäävän perheiden tuentarpeita, ei hyvinvointia. On epätodennäköistä, että lisäresurssit nytkään käytettäisiin työtapojen korjaamiseen ja sijaishuollon valvontaan.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).
Ikosen mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulisi valvoa lapsen etua. Käytännössä tämä ani harvoin toteutuu. Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.
Minkäänlainen puuttuminen lapsen perhe-elämään ei pitäisi olla mahdollista, ellei sijaishuolto tuo tullessaan parannusta siihen elämään, joka lapsella oli kotona asuessa. Nyt näyttää siltä, että lastensuojelu pikemminkin keskittyy syrjäyttämään lapsia kuin suojelemaan heitä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Lastensuojelun naivi luottamus sijaishuollon paremmuuteen suojelee lähinnä lapsibisnestä. Tällä periaatteella toimiva lastensuojelu on saanut siirretyksi jo noin 18 000 lasta pois kodistaan".
Sosiaalityöntekijä ei halua puuttua valmentamansa "oman perheen" harjoittamaan kaltoinkohteluun
Sijoitettua kaltoinkohteleva sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
Sijaishuoltoselvityksessä tutkijoiden huomiota herätti kaltoinkohtelun määrä ja raakuus juuri perhehoidossa (=sijaisperheissä), jota pidetään yleisesti lapsille laitoshoitoa turvallisempana vaihtoehtona.
Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä.. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille."
Münchausen by proxy sijaishuollossa- Sijoitetuille halutaan diagnoosi
Lastensuojelun ammattikirjallisuus ja tutkimus -, tuomioistuin- ja toimintakäytännöt ruokkivat välinpitämättömyyttä sijaishuollossa tapahtuvaa lasten kaltoinkohtelua kohtaan.
Moni aiemmin terve lapsi saa sijaishuollossa diagnoosin ja turhan tai vahingollisen lääkityksen. Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
Tutkijat Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelussa ja opetustoimessa tapahtuvaan lasten diagnosointiin. He arvioivat viranomaisten mutudiagnoosien motiiviksi keskinäisen yhteisöllisyyden lisäämisen: ”Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, he arvioivat.”
Sepitetty diagnoosi toimii huostaanottoperusteena, moninkertaistaa hoitovuorokausimaksut ja takaa sen, että lapsi pysyy sijaisperheessä 18- vuotiaaksi.
Sairauksien sepittelyyn lapsille liittyy usein kemiallinen väkivalta.
Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota paitsi huostaanotettujen laajamittaiseen fyysiseen, psyykkiseen ja seksuaaliseen pahoinpitelyyn sijaishuollossa myös sijoitettujen turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, joka täyttää kemiallisen väkivallan tunnusmerkistön. Myös Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys on lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä. Lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.
Santalahti ja Sourander toteavat että lääkehoidon määrän lisääntyminen ei heijasta ala-ikäisten psyykkisten oireiden määrän muutosta.
Sairauden sepittäminen tai aiheuttaminen lapselle (Münchausen by proxy, fabricated or induced illness in children, caregiver-fabricated illness in a child, factitious disorder by proxy / on another ja medical child abuse) on kaltoinkohtelun muoto, joka on usein erittäin vaikea tunnistaa. Lapselle sepitetyssä tai aiheutetussa sairaudessa lapsen hoitaja esim. sijaisvanhempi väittää lapsen olevan sairas ja oireilevan, aiheuttaa tälle itse traumoja ja/tai vammoja ja fabrikoi tämän asiakirjoihin kuviteltuja sairauksia. Näin sepittäjä yrittää saada oikeutuksen aiemmille päätöksilleen ja toimilleen, taloudellista tai sosiaalista etua, erityishuomiota ja "kärsivän" tai "kuormitetun" uhrin ja lapsen pelastajan tai hyväntekijän statuksen. Lapselle voidaan fabrikoida sairaus myös hänen uskottavuutensa mitätöimiseksi tapauksissa, joissa lapsi on todistanut rikoksia tai väärinkäytöksiä sijaishuollossa.
Suomessa tunnistamista haittaa se, että lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama). Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa. Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin. Kaltoinkohtelun tunnistusta opettavat ja tutkivat tahot voivat ohjata epäilemään homehaittojen kanssa kamppailevaa yksinhuoltajaäitiä lapsensa sairauksien sepittäjäksi mutta saattavat kiistää sepitetyllä oirehdinnalla noin 200 000 euroa yhdestä sijoitetusta ansaitsevan sijaisvanhemman ja noin 1000 000 euroa sijoitetusta ansaitsevan perhekotivanhemman sepittelyn silloinkin kun siitä on näyttöä.
Yhä useampi sosiaalityöntekijä on saanut esim. Voikukkia- ryhmien ohjaajakoulutuksen ja lukenut siihen liittyvää ammattikirjallisuutta:
Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).
Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. Ei ihme, että näin sosiaalityöntekijät myös tulkitsevat sijoitetun lapsen kertomat väärinkäytöksistä. Lastensuojelussa vanhempi on aina turvallisuusriski kun taas jopa pahoinpitelevä sijaisvanhempi on vain tukea tarvitseva kasvatuskumppani, jonka väärinkäytöksistä ei ole suotavaa edes mainita.
Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.
Outoa on myös, että edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuvista pahoinpitelyistä ei johda perhekodin lupien menetykseen.
Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut, että:
-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä
Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:
-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen sellaiselle poliisille, jonka tietää lahjomattomaksi
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Lokakuun Liike suosittelee kaikkia lastensuojelun asiakkaita ja heistä välittäviä kantelemaan aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle - ajoissa.
Kantelemalla sijaishuollon väärinkäytöksistä autat myös toisia perheitä!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-
Lue lisää:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valta-turmelee
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-vain-osa-saman-perheen-lapsista-otetaan-huostaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kiusaaminen-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
