Suuttumus lastensuojeluun ei johdu kulttuurieroista
Kun mediassa on paljastunut jokin vakava lastensuojelun väärinkäytös, Espoon kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Kokoomuksen Riina Mattila kutsutaan julkisuuteen puolustelemaan lastensuojelua. Mattila on saanut vuosikaudet palstatilaa väittämilleen, joita ei tue mikään kokemus- tai tutkimustieto. Hänen mukaansa perheet saavat tarvitsemaansa apua, lasta kuullaan huostaanottoprosessin aikana ja suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä lastensuojelusta saatuihin palveluihin.
Espoon lastensuojelun työntekijät väittävät, että maahanmuuttajavanhempien suuttumus lastensuojelua kohtaan johtuisi kulttuuri- ja käsite-eroista.
”Riskitekijöitä siihen, että avunsaanti viivästyy, on vieraskielisillä on enemmän. On esimerkiksi häpeää, epätietoisuutta palveluista ja erilaisista tukimuodoista. Ulkomaalaistaustaisilla on vaikeuksia pysyä perillä siitä, mitä tarkoittavat lastensuojelun perhepalvelut esimerkiksi neuvola, perheneuvola, perhetyö, lastenvalvoja tai lastensuojelu", kertovat Espoon lastensuojelun työntekijät.
”Heidän kanssaan työskennellään usein tulkin välityksellä, eikä aina ole varmuutta ymmärtääkö tulkkikaan, mistä on kyse. Tulkkia käyttäessä jää puuttumaan aito kontakti asiakkaaseen".
Työntekijät harmittelevat, että joissakin kulttuureissa ei hyväksytä mielenterveysongelmia, tai niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, eikä niille sen vuoksi myöskään ole olemassa sanoja.
Ajatusta ettei mielenterveysongelmia ole olemassa voisi ja pitäisi toiseuttavan takapajuisuuden sijaan käsitellä radikaalina oivalluksena. Jos mielen häiriöt nähtäisiinkin DSM- luokiteltujen yksilöllisten mielen sairauksien sijaan ihmisten suhteiden ongelmina hoidon painopiste siirtyisi yksilöstä yhteisöön ja psyykelääkitysten , ennenaikaisten eläkkeiden ja työttömien ja syrjäytettyjen kuntoutujien määrä todennäköisesti vähenisi.
On selvää, että esim. lasten, naisten ja vammaisten kaltoinkohteluun pitää reagoida kulttuuriin katsomatta mutta jonkun subjektiivinen huoli ei voi olla syy puuttua lakeja loukkaamattomiin kasvatus- ja elämäntapavalintoihin tai vuorovaikutustyyleihin. Miksi jutussa ylipäätään on nostettu esiin työteliäät ja suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään keskimäärin hyvin sopeutuvat vietnamilaiset ja virolaiset?
Huoli on sairauden kaupustelun esiaste
Kirjoituksessa huoli- käsitteen aiheuttama suuttumus pyritään laittamaan kulttuurierojen syyksi.
Esimerkiksi vietnamin kielessä ei ole sellaista sanaa kuin huoli, työntekijät selittävät.
”Sinä olet joko terve tai sairas. Jos me puhumme, että meillä on huoli lapsesta, vanhemmat eivät saa siitä yhtään kiinni. Vietnaminkielinen työntekijä selitti meille, että vanhemmat luulevat meidän sanovan lasta sairaaksi. Siksi he ovat niin raivona”, Espoon keskuksen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila kertoo.
Suurin osa myös lastensuojelun työntekijöiden viestinnästä on nonverbaalista, ei- kielellistä. Nonverbaaliset viestit voivat olla ristiriitaisia puhutun kanssa.
Ihmiset eivät kykene kovin hyvin hallitsemaan ruumiinkieltään ja tämän kautta ihmisten todelliset ajatukset ja tunteet paljastuvat. Jos henkilö viestii ristiriitaisesti, kyse on usein muustakin kuin kielellisen ja ei-kielellisen ilmaisun erosta. Epäjohdonmukaisuus saa epäilemään henkilön luotettavuutta, uskottavuutta ja motiiveja.
Entä jos vietnamilaiset vanhemmat tulkitsevat lastensuojelijoita aivan oikein? Huoli on sairauden kaupustelun esiaste, jossa tavallisista ohimenevistä elämäntilanteista pyritään medikalisoimaan ja sementoimaan asiantuntijapalveluja, lääkehoitoa ja huostaanottoa vaativia sairauksia ja ongelmia.
Alan Cassels kertoo kirjansa Selling Sickness. How the World’s Biggest Pharmaceutical Companies are Turning us All into Patients (Nation Books, 2005) alkusanoissa lääkeyhtiö Merckin toimitusjohtajasta, joka toiveissaan näki lääkeyhtiönsä samanlaisena kuin purukumin valmistaja Wrigley’s.
Jos he voisivat valmistaa tuotteita myös terveille ihmisille, silloin niitä voisi myydä kaikille.
Saada myydä lääkkeitä vain sairaille oli markkinarajoite.
Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat luovat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi ne voivat tarjota omia tuotteitaan. Huoli on eräs tällainen tyytymättömyyden tila.
Tautilietsonta on Casselin mukaan kymmenessä vuodessa vain kiihtynyt. ”Viime vuosina on nähty lukuisia räikeitä kampanjoita, jotka koettavat uskotella ihmisille, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.”
Riina Mattila on ollut huolissaan päiväkotien liian vähäisestä huolesta ja ilmiantohalukkuudesta ja on kehottanut päiväkotien työntekijöitä tekemään ahkerammin lastensuojeluilmoituksia.
" Helsingissä lastensuojeluilmoituksista vain alle kaksi prosenttia tehtiin päivähoidon kautta."
Nyt Mattilan toiveet ovat toteutuneet. Perhetyöntekijät tuodaan pian kaikkiin päiväkoteihin tekemään huolihavaintojaan ja hankkimaan lisää asiakkaita lastensuojeluun ja sijaishuoltoon.
Kun mediassa on paljastunut jokin vakava lastensuojelun väärinkäytös, Espoon kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Kokoomuksen Riina Mattila kutsutaan julkisuuteen puolustelemaan lastensuojelua. Mattila on saanut vuosikaudet palstatilaa väittämilleen, joita ei tue mikään kokemus- tai tutkimustieto. Hänen mukaansa perheet saavat tarvitsemaansa apua, lasta kuullaan huostaanottoprosessin aikana ja suurin osa asiakkaista on tyytyväisiä lastensuojelusta saatuihin palveluihin.
Espoon lastensuojelun työntekijät väittävät, että maahanmuuttajavanhempien suuttumus lastensuojelua kohtaan johtuisi kulttuuri- ja käsite-eroista.
”Riskitekijöitä siihen, että avunsaanti viivästyy, on vieraskielisillä on enemmän. On esimerkiksi häpeää, epätietoisuutta palveluista ja erilaisista tukimuodoista. Ulkomaalaistaustaisilla on vaikeuksia pysyä perillä siitä, mitä tarkoittavat lastensuojelun perhepalvelut esimerkiksi neuvola, perheneuvola, perhetyö, lastenvalvoja tai lastensuojelu", kertovat Espoon lastensuojelun työntekijät.
”Heidän kanssaan työskennellään usein tulkin välityksellä, eikä aina ole varmuutta ymmärtääkö tulkkikaan, mistä on kyse. Tulkkia käyttäessä jää puuttumaan aito kontakti asiakkaaseen".
Työntekijät harmittelevat, että joissakin kulttuureissa ei hyväksytä mielenterveysongelmia, tai niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa, eikä niille sen vuoksi myöskään ole olemassa sanoja.
Ajatusta ettei mielenterveysongelmia ole olemassa voisi ja pitäisi toiseuttavan takapajuisuuden sijaan käsitellä radikaalina oivalluksena. Jos mielen häiriöt nähtäisiinkin DSM- luokiteltujen yksilöllisten mielen sairauksien sijaan ihmisten suhteiden ongelmina hoidon painopiste siirtyisi yksilöstä yhteisöön ja psyykelääkitysten , ennenaikaisten eläkkeiden ja työttömien ja syrjäytettyjen kuntoutujien määrä todennäköisesti vähenisi.
On selvää, että esim. lasten, naisten ja vammaisten kaltoinkohteluun pitää reagoida kulttuuriin katsomatta mutta jonkun subjektiivinen huoli ei voi olla syy puuttua lakeja loukkaamattomiin kasvatus- ja elämäntapavalintoihin tai vuorovaikutustyyleihin. Miksi jutussa ylipäätään on nostettu esiin työteliäät ja suomalaiseen kulttuuriin ja työelämään keskimäärin hyvin sopeutuvat vietnamilaiset ja virolaiset?
Huoli on sairauden kaupustelun esiaste
Kirjoituksessa huoli- käsitteen aiheuttama suuttumus pyritään laittamaan kulttuurierojen syyksi.
Esimerkiksi vietnamin kielessä ei ole sellaista sanaa kuin huoli, työntekijät selittävät.
”Sinä olet joko terve tai sairas. Jos me puhumme, että meillä on huoli lapsesta, vanhemmat eivät saa siitä yhtään kiinni. Vietnaminkielinen työntekijä selitti meille, että vanhemmat luulevat meidän sanovan lasta sairaaksi. Siksi he ovat niin raivona”, Espoon keskuksen lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattila kertoo.
Suurin osa myös lastensuojelun työntekijöiden viestinnästä on nonverbaalista, ei- kielellistä. Nonverbaaliset viestit voivat olla ristiriitaisia puhutun kanssa.
Ihmiset eivät kykene kovin hyvin hallitsemaan ruumiinkieltään ja tämän kautta ihmisten todelliset ajatukset ja tunteet paljastuvat. Jos henkilö viestii ristiriitaisesti, kyse on usein muustakin kuin kielellisen ja ei-kielellisen ilmaisun erosta. Epäjohdonmukaisuus saa epäilemään henkilön luotettavuutta, uskottavuutta ja motiiveja.
Entä jos vietnamilaiset vanhemmat tulkitsevat lastensuojelijoita aivan oikein? Huoli on sairauden kaupustelun esiaste, jossa tavallisista ohimenevistä elämäntilanteista pyritään medikalisoimaan ja sementoimaan asiantuntijapalveluja, lääkehoitoa ja huostaanottoa vaativia sairauksia ja ongelmia.
Alan Cassels kertoo kirjansa Selling Sickness. How the World’s Biggest Pharmaceutical Companies are Turning us All into Patients (Nation Books, 2005) alkusanoissa lääkeyhtiö Merckin toimitusjohtajasta, joka toiveissaan näki lääkeyhtiönsä samanlaisena kuin purukumin valmistaja Wrigley’s.
Jos he voisivat valmistaa tuotteita myös terveille ihmisille, silloin niitä voisi myydä kaikille.
Saada myydä lääkkeitä vain sairaille oli markkinarajoite.
Samoin kuin lääkeyhtiöt myös lastensuojelutoimijat luovat sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi ne voivat tarjota omia tuotteitaan. Huoli on eräs tällainen tyytymättömyyden tila.
Tautilietsonta on Casselin mukaan kymmenessä vuodessa vain kiihtynyt. ”Viime vuosina on nähty lukuisia räikeitä kampanjoita, jotka koettavat uskotella ihmisille, että elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat sairauksia.”
Riina Mattila on ollut huolissaan päiväkotien liian vähäisestä huolesta ja ilmiantohalukkuudesta ja on kehottanut päiväkotien työntekijöitä tekemään ahkerammin lastensuojeluilmoituksia.
" Helsingissä lastensuojeluilmoituksista vain alle kaksi prosenttia tehtiin päivähoidon kautta."
Nyt Mattilan toiveet ovat toteutuneet. Perhetyöntekijät tuodaan pian kaikkiin päiväkoteihin tekemään huolihavaintojaan ja hankkimaan lisää asiakkaita lastensuojeluun ja sijaishuoltoon.
Subjektiivinen huoli ei ole puuttumisen peruste
Huoli-sanan leväperäisestä ja kierosta käytöstä ovat raivona lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat etniseen alkuperään katsomatta ja ilmiö ärsyttää jo sijaishuollonkin juristeja.
Mirjam Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Olen toiminut lastensuojelun lakimiehenä kahdenkymmenen vuoden ajan. Sinä aikana olen kuullut muun muassa lapseen liittyvästä huolesta, heränneestä huolesta, lastensuojelullisesta huolesta, epämääräisestä huolesta ja huolen harmaista vyöhykkeistä enemmän kuin laki sallii.
Aluksi huoli-sana ainoastaan särähti korvassa, myöhemmin ärsytti ja turhautti ja lopuksi suututti. Viimeisten vuosien aikana olen pyrkinyt aktiivisesti häivyttämään huoli-sanaa lastensuojelun terminologiasta. Miksi näin?
Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Sukulaissanoja huolelle ovat muun muassa murhe, pelko ja ahdistus. Lastensuojelun asiakkuus voi lastensuojelulain nojalla alkaa vasta kun sosiaalityöntekijä toteaa, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, tai lapsi itse käyttäytymisellään vaarantaa niitä.
Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".
Myös sosiaalityöntekijöiden pelot, taikausko ja väärinkäsitykset vaikuttavat palveluihin
Helsingin Sanomien mukaan asiakkaiden pelot, taikausko ja väärinymmärrykset- eivät kokemukset ja tutkimustiedot lastensuojelusta - vaikuttavat siihen, miten palveluihin ja avun tarjoamiseen suhtaudutaan.
Haastatellut luovat kirjoituksessa kuvaa taikauskoisista "toisista", joihin ei pidä samaistua ja joiden aiheellinen epäluottamus lastensuojelua kohtaan ratkeaa "valistamalla".
Perheet, jotka tulevat mielenterveysongelmia hyväksymättömistä kulttuureista saattavat sosiaaliohjaaja Elina Apposen mukaan uskoa, että ratkaisu lapsen ongelmiin löytyy kotimaasta joltakin kylän tohtorilta suomalaisten sosiaalipalveluiden ja psykiatrian sijaan.
”Saatetaan ajatella, että kyseessä on vaikka jokin kirous. Ajatellaan, että kun se poistetaan, lapsi on terve,” Riina Mattila kertoo.
Mattilan kommentti on yritystä valkopestä oma taikausko mustamaalaamalla toisten vastaava.
Huomaamatta jää, että aivan samalla tavalla ajatellaan psykoanalyysiin olettamiin uskovassa lastensuojelussakin.
Psykoanalyysin harhaopit omaksuneet työntekijät etsivät perheistä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan ja kuvittelevat että poistamalla biologiset vanhemmat perheestä lapsi tervehtyy.
Lastensuojelun taikauskossa 24 tunnin koulutuksen saanut sijaisperhe on aina biologista parempi ja hankitut ominaisuudet periytyvät ylisukupolvisten kirousten eli huolten, ongelmien ja riskien muodossa.
Riskin osoittimet vaihtelevat asiantuntijoiden mukaan. Riski voi olla mm. monilapsisuutta, yksinhuoltajuutta, uusperheellisyyttä, vanhempien nuoruutta, vanhuutta tai pienituloisuutta. Maagista ajattelua hallitsevan kosketusmagian (the law of contagion) mukaan kerran kosketuksessa olleet asiat sisällyttivät itseensä toisen olemuksen etäisyydestä, ajasta ja paikasta riippumatta eli ongelmat periytyvät ylisukupolvisesti. Sijoitetun lapsen oireilu kelvottoman sijaishuollon seurauksena tulkitaan hänen biologisen perheensä viaksi.
Lastensuojelun logiikan mukaan lähes kaikki perheet lastensuojelun omia kasvatuskumppaniperheitä lukuunottamatta ovat riskiperheitä eli kirottuja. Leimaavaa ja poliittisia tarkoitusperiä palvelevaa riskiperheen käsitettä käyttävät mm. omia asiantuntija- ja sijaishuoltopalvelujaan kaupittelevat Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry , Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Hoitotyön Tutkimussäätiö, Lääkäriliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, Pesäpuu ry, SOS-Lapsikylä ry, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry ja THL.
Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.
Tilastotietojen puuttuessa kukaan ei tiedä miksi noin 18 000 lasta on luokiteltu riskilapsiksi ja siirretty kodeistaan sijaishuoltoon mutta viranomaisilla on varma usko siihen, että syy on pahoinvoivissa riskiperheissä, jotka periyttävät kirouksensa ylisukupolvisesti ja jotka ovat jopa räjähdysvaarassa (Aulikki Kananoja, US, 9.1.2014).
Sijaishuoltosopimus ja vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa perheen kuin perheen riskittömien luokkaan 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
Huoli-sanan leväperäisestä ja kierosta käytöstä ovat raivona lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat etniseen alkuperään katsomatta ja ilmiö ärsyttää jo sijaishuollonkin juristeja.
Mirjam Araneva kuten muutkin lastensuojelujuristit, lapset ja vanhemmat on suuttunut huolipuheeseen: "Olen toiminut lastensuojelun lakimiehenä kahdenkymmenen vuoden ajan. Sinä aikana olen kuullut muun muassa lapseen liittyvästä huolesta, heränneestä huolesta, lastensuojelullisesta huolesta, epämääräisestä huolesta ja huolen harmaista vyöhykkeistä enemmän kuin laki sallii.
Aluksi huoli-sana ainoastaan särähti korvassa, myöhemmin ärsytti ja turhautti ja lopuksi suututti. Viimeisten vuosien aikana olen pyrkinyt aktiivisesti häivyttämään huoli-sanaa lastensuojelun terminologiasta. Miksi näin?
Huoli on epämääräinen ilmaisu, joka osoittaa lähinnä huolestujan tunnetilaa, ei konkreettista ongelmaa. Sukulaissanoja huolelle ovat muun muassa murhe, pelko ja ahdistus. Lastensuojelun asiakkuus voi lastensuojelulain nojalla alkaa vasta kun sosiaalityöntekijä toteaa, että lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä, tai lapsi itse käyttäytymisellään vaarantaa niitä.
Pelkkä huoli ei ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin. Huoli ei kuulu lastensuojelun terminologiaan".
Myös sosiaalityöntekijöiden pelot, taikausko ja väärinkäsitykset vaikuttavat palveluihin
Helsingin Sanomien mukaan asiakkaiden pelot, taikausko ja väärinymmärrykset- eivät kokemukset ja tutkimustiedot lastensuojelusta - vaikuttavat siihen, miten palveluihin ja avun tarjoamiseen suhtaudutaan.
Haastatellut luovat kirjoituksessa kuvaa taikauskoisista "toisista", joihin ei pidä samaistua ja joiden aiheellinen epäluottamus lastensuojelua kohtaan ratkeaa "valistamalla".
Perheet, jotka tulevat mielenterveysongelmia hyväksymättömistä kulttuureista saattavat sosiaaliohjaaja Elina Apposen mukaan uskoa, että ratkaisu lapsen ongelmiin löytyy kotimaasta joltakin kylän tohtorilta suomalaisten sosiaalipalveluiden ja psykiatrian sijaan.
”Saatetaan ajatella, että kyseessä on vaikka jokin kirous. Ajatellaan, että kun se poistetaan, lapsi on terve,” Riina Mattila kertoo.
Mattilan kommentti on yritystä valkopestä oma taikausko mustamaalaamalla toisten vastaava.
Huomaamatta jää, että aivan samalla tavalla ajatellaan psykoanalyysiin olettamiin uskovassa lastensuojelussakin.
Psykoanalyysin harhaopit omaksuneet työntekijät etsivät perheistä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan ja kuvittelevat että poistamalla biologiset vanhemmat perheestä lapsi tervehtyy.
Lastensuojelun taikauskossa 24 tunnin koulutuksen saanut sijaisperhe on aina biologista parempi ja hankitut ominaisuudet periytyvät ylisukupolvisten kirousten eli huolten, ongelmien ja riskien muodossa.
Riskin osoittimet vaihtelevat asiantuntijoiden mukaan. Riski voi olla mm. monilapsisuutta, yksinhuoltajuutta, uusperheellisyyttä, vanhempien nuoruutta, vanhuutta tai pienituloisuutta. Maagista ajattelua hallitsevan kosketusmagian (the law of contagion) mukaan kerran kosketuksessa olleet asiat sisällyttivät itseensä toisen olemuksen etäisyydestä, ajasta ja paikasta riippumatta eli ongelmat periytyvät ylisukupolvisesti. Sijoitetun lapsen oireilu kelvottoman sijaishuollon seurauksena tulkitaan hänen biologisen perheensä viaksi.
Lastensuojelun logiikan mukaan lähes kaikki perheet lastensuojelun omia kasvatuskumppaniperheitä lukuunottamatta ovat riskiperheitä eli kirottuja. Leimaavaa ja poliittisia tarkoitusperiä palvelevaa riskiperheen käsitettä käyttävät mm. omia asiantuntija- ja sijaishuoltopalvelujaan kaupittelevat Ammatillisten Perhekotien Liitto APKL ry , Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Hoitotyön Tutkimussäätiö, Lääkäriliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL), Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry, Pesäpuu ry, SOS-Lapsikylä ry, Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöt ry ja THL.
Perhekotiyrityksiään pyörittäviä sijaisperheitä ei kuitenkaan koeta riskeiksi, ei siinäkään tapauksessa, että sijoitetut raportoivat väärinkäytöksistä ja väkivallasta.
Tilastotietojen puuttuessa kukaan ei tiedä miksi noin 18 000 lasta on luokiteltu riskilapsiksi ja siirretty kodeistaan sijaishuoltoon mutta viranomaisilla on varma usko siihen, että syy on pahoinvoivissa riskiperheissä, jotka periyttävät kirouksensa ylisukupolvisesti ja jotka ovat jopa räjähdysvaarassa (Aulikki Kananoja, US, 9.1.2014).
Sijaishuoltosopimus ja vuorokauden kestävä pikakurssitus nostaa perheen kuin perheen riskittömien luokkaan 17 000 000 euron yleistukien, 30 000-150 000 vuosikorvausten, vapaaehtoisten apukäsien ja lastensuojelun diplomaattisen koskemattomuuden avulla.
Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan lapsibisnestä ei valvo kukaan eikä kukaan tiedä minkälaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.
Huoli on moderni kirous
Huoli- käsitettä voi pitää kiertoilmauksena kiroukselle.
Kun työntekijällä on "huoli", hänellä on uskomus asiakasta uhkaavasta kirouksesta.
Sairas ja taikauskoinen ammatillisuuskäsitys edellyttää sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia löytämään huostaanotetusta lapsesta "huolia ".
Samalla tavoin kuin poppamiesten aistimat kiroukset lastensuojelijoiden aistimat huolet eivät lopu koskaan.
Huolen taikauskoluonteesta kielii se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huoltaan tai huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla (Ikonen, 2014, 136-138).
Huoli ei perustu mihinkään korjattavaan tai sovitettavaan asiakkaan tekoon (syyllisyyteen) vaan sosiaalityöntekijän varmuuteen kaikkien lastensuojeluun päätyneiden asiakkaiden häpeällisestä ja kirotusta ominaislaadusta, jonka paljastamisesta on tullut sosiaalityön sisältö ja puuttumistoimien oikeutus. Pelätty poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin väistämätön seuraus.
Perhetyöntekijän sotkuiseksi määrittelemä koti on yhä yllättävän yleinen huostaanoton peruste.
Sosiaalityöntekijät suhtautuvat kuitenkin karsaasti asiakkaille annettavaan siivousta sisältävään kotiapuun ja ovat pyrkineet karsimaan sosiaalityöstä pois perheille käyttökelpoisen konkreettisen kotityön, jonka katsotaan heikentävän alan arvostusta.
Symbolinen lika ei häviä siivoamalla eikä kirous ilman lastensuojelun poppanaisten apua.
Kirouksen syytä selvitellään pylpyrää pyörittämällä ja taikapeilin ja korttien avulla. Tarjottu apu on yhä taikauskoista kuin oletettu ongelma. Rahan puutteesta ja hoitamattomista sairauksista kärsivien asiakkaiden uskotaan parantuvan sanojen, puheen avulla, mikäli sanoihin liitetään lapsen edun loitsu.
Lastensuojelussa mennään vielä pidemmälle kuin perinteisessä magiassa. Asiakkaan kirouksen selvittämiseen ei tarvitse edes ottaa asiakasta mukaan. Huomenta Suomi- lähetyksessä (15.5.2018) Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen kertoi kuinka Hackneyn mallissa huoli ratkaistaan kahden asiantuntijatiimin välisillä keskusteluilla.
Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, luistelu, keilaus, soittaminen ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).
Intensiivisessa perhetyössä työmenetelminä ovat mm. piirtäminen, kuvakollaasit, tarrat ja nallekortit, verkostokartat ja pelaaminen (lautapelit, palapelit).
Perhetyön käytetyin menetelmä on istunto, seance, jossa lapsen menneisyyttä ja tulevaisuutta selvitetään Anglicaren kuvakorteilla.
Tyhmät, ilkeät ja kostonhimoiset perhetyöntekijät ovat kuin terrakotta-savea jäljitteleviä umpinaisia muoviruukkuja; niitä on kaikkialla, ne kuumenevat nopeasti ja tuhoavat juuret , ovat pahaksi ympäristölle ja mädättävät kaiken mitä sisäänsä saavat.
Tässä perheiden kokemuksia perhetyön "intensiivisestä istuntotyöskentelystä".
Lastensuojelu perustuu taikauskoon
Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Tavoitteisiin pyritään taikuudessa esimerkiksi rituaalisten tekojen ja toimitusten eli taikojen, erityisten taikaesineiden ja rituaalisen kielenkäytön avulla. Joskus taikuuden harjoittamiseen tarvitaan myös erityinen paikka.
Taikuuden tavoitteet ovat usein maallisia, kuten sairauksien parantaminen, vihollisten vahingoittaminen ja tiedon hankinta. Taikuudella tavoiteltavaa tietoa on esimerkiksi tieto tulevaisuudesta. Taikauskoiset elävätkin tulevaisuutta ennustelevassa psykologisessa ajassa.
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä , käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Työmenetelmät ja päätöksenteko perustuvat intuitioon, hiljaiseen tietoon, moraaliseen järkeilyyn ja organisaatiokäytäntöihin. Lapsista on tullut tarkkailumateriaalia, joista ongitaan huolia mm. Pesäpuu ry:n kaupittelemien Nallekorttien avulla. Intuitiivisessa, maagisessa ajattelussa luotetaan siihen, mikä tuntuu hyvältä tai oikealta, mutta myös siihen, mikä tuntuu vastenmieliseltä. Näitä hyvä–paha-, pitää–ei pidä –tuntemuksia kutsutaan moraalisiksi intuitioiksi (Haidt & Kesebir 2010, 802.)
Emootioilla on toiseuttamista vahvistava vaikutus, sillä ne ohjaavat tiedostamattomia intuitioitamme (Haidt & Kesebir 2010; Schnall et al. 2008; Taylor 2009; Inbar et al. 2011). Erityisesti inhon emootion liittyminen toiseuttamiseen näyttää olevan eräs vahva tekijä julmuuden oikeuttamisen taustalla (Taylor 2009, 196–197).
Monet asiakkaat todistavat, kuinka työntekijät koulivat asiakkaita avoimilla inhon ja halveksunnan ilmeillä, eleillä ja sanoilla. Tukihenkilöiden läsnäolo palavereissa pyritään kieltämään. Fabrikoitujen asiakkaita mustamaalaavien asiakirjojen lisäksi lastensuojelussa institutionaalista järjestystä pidetään yllä ryhmämuotoisella paheksunnalla, joka täyttää kiusaamisen kriteerit.
Eckhard Tolle rinnastaa läsnäolosta ja nykyhetkestä irtaantuvan psykologisen ajan mielisairauteen; poliittisin ääriliikkeisiin ja lahkoihin, jotka toimivat siltä pohjalta, että kuvitteellinen korkein hyvä on saavutettavissa tulevaisuudessa, ja päämäärä pyhittää siksi kaikki käytetyt keinot. Ihmisiä orjuutetaan, kidutetaan ja murhataan edelleenkin kuvitteellisten korkeimpien hyvien saavuttamiseksi (Tolle, 2002).
Lastensuojelun usko sijaishuollossa kasvavaan tulevaisuuden kunnon kansalaiseen ja veronmaksajaan estää havaitsemasta lasten ja perheiden nykyisyyden mahdollisuuksia. Tulevaisuuden päämäärä tuntuu pyhittävän jatkuvat oikeusturvaloukkaukset, perheiden auttamatta jättämisen, sijaishuollon valvontapuutteet ja väärinkäytökset ja mitätöivän lasten omat toiveet ja osallisuuden tässä hetkessä.
Monet lastensuojeluyritykset toimivat edelleen lastensuojelubisneksen futuurikauppiaina vaikka aikaisemmatkin futuurit jäävät lunastamatta.
Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Lapsuutta ei nähdä itseisarvollisena olemassaolona, vaan välitilana ja odotushuoneena aikuisten määrittelemään tulevaisuuteen. Siksi lapsen ja perheen nykyhetki, todelliset tarpeet ja toiveet ja välitön auttaminen voidaan helposti sivuuttaa.
Varhainen puuttuminen on toimintaa, jossa ohimenneistä tilanteista ja menneisyyden rekisterimerkinnöistä muodostetaan tulevaisuuden huolia ja kauhuskenaarioita. Varhainen puuttuminen sementoi pelkän ohimenevän tilanteen, tapahtuman tai tunteen puuttumista vaativaksi ongelmaksi. Se hävittää kuluvan hetken ja siihen sisältyvät voimavarat ja mahdollisuudet. Puuttumisen ideologiaa hallitsee deterministinen pessimismi: ongelmien kuvitellaan periytyvän ja menneisyyden virheistä kuvitellaan kasvavan tulevaisuuden ongelmia.
Lastensuojelussa varhaiseksi puuttumiseksi kutsutun toiminnan lähtökohta, sisältö ja moraalinen oikeutus on kyseenalainen, sillä puuttumista harjoittavat usein epäpätevät, puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavat jäävit henkilöt vailla valvontaa, tutkimustietoa, näyttöä puuttumisen tuloksista tai vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Varhainen puuttuminen itsessään tuottaa ja ylläpitää juuri niitä ongelmia, joita se kuvittelee ratkaisevansa. Huolipuhe rakentaa huolestuttavaa todellisuutta ja pelkoregiimiä sekä alentaa puuttumisen kynnystä.
Vaikka huoli tai ongelma on usein vain huolestujan ja puuttujan omassa päässä, se siirretään kirjausten, kokousten ja moniammatillisen yhteistyön myötä – ja tartutetaan toisille toimijoille. Varhaisesta puuttumisesta tuleekin lapsen ja hänen perheensä varhaista leimaamista, johon osallistuu koko yhteisö. Puuttuminen siirtää huolestuttavan puutiaisensa, aivoloisensa, jokaiseen yhteistyökumppaniinsa ja puuttumisen kohteeseensa.
Yli seitsemänkymmentä vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävät tarkistamattomat rekisterimerkinnät varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä vaan joutuu kaikkialla taistelemaan leimoja ja niiden tuottamia tulevaisuudenuhkia vastaan.
Huoli- käsitettä voi pitää kiertoilmauksena kiroukselle.
Kun työntekijällä on "huoli", hänellä on uskomus asiakasta uhkaavasta kirouksesta.
Sairas ja taikauskoinen ammatillisuuskäsitys edellyttää sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia löytämään huostaanotetusta lapsesta "huolia ".
Samalla tavoin kuin poppamiesten aistimat kiroukset lastensuojelijoiden aistimat huolet eivät lopu koskaan.
Huolen taikauskoluonteesta kielii se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huoltaan tai huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.
Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla (Ikonen, 2014, 136-138).
Huoli ei perustu mihinkään korjattavaan tai sovitettavaan asiakkaan tekoon (syyllisyyteen) vaan sosiaalityöntekijän varmuuteen kaikkien lastensuojeluun päätyneiden asiakkaiden häpeällisestä ja kirotusta ominaislaadusta, jonka paljastamisesta on tullut sosiaalityön sisältö ja puuttumistoimien oikeutus. Pelätty poikkeavuus on sosiaalisen kontrollin väistämätön seuraus.
Perhetyöntekijän sotkuiseksi määrittelemä koti on yhä yllättävän yleinen huostaanoton peruste.
Sosiaalityöntekijät suhtautuvat kuitenkin karsaasti asiakkaille annettavaan siivousta sisältävään kotiapuun ja ovat pyrkineet karsimaan sosiaalityöstä pois perheille käyttökelpoisen konkreettisen kotityön, jonka katsotaan heikentävän alan arvostusta.
Symbolinen lika ei häviä siivoamalla eikä kirous ilman lastensuojelun poppanaisten apua.
Kirouksen syytä selvitellään pylpyrää pyörittämällä ja taikapeilin ja korttien avulla. Tarjottu apu on yhä taikauskoista kuin oletettu ongelma. Rahan puutteesta ja hoitamattomista sairauksista kärsivien asiakkaiden uskotaan parantuvan sanojen, puheen avulla, mikäli sanoihin liitetään lapsen edun loitsu.
Lastensuojelussa mennään vielä pidemmälle kuin perinteisessä magiassa. Asiakkaan kirouksen selvittämiseen ei tarvitse edes ottaa asiakasta mukaan. Huomenta Suomi- lähetyksessä (15.5.2018) Helsingin kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riikka Pyykönen kertoi kuinka Hackneyn mallissa huoli ratkaistaan kahden asiantuntijatiimin välisillä keskusteluilla.
Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, luistelu, keilaus, soittaminen ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).
Intensiivisessa perhetyössä työmenetelminä ovat mm. piirtäminen, kuvakollaasit, tarrat ja nallekortit, verkostokartat ja pelaaminen (lautapelit, palapelit).
Perhetyön käytetyin menetelmä on istunto, seance, jossa lapsen menneisyyttä ja tulevaisuutta selvitetään Anglicaren kuvakorteilla.
Tyhmät, ilkeät ja kostonhimoiset perhetyöntekijät ovat kuin terrakotta-savea jäljitteleviä umpinaisia muoviruukkuja; niitä on kaikkialla, ne kuumenevat nopeasti ja tuhoavat juuret , ovat pahaksi ympäristölle ja mädättävät kaiken mitä sisäänsä saavat.
Tässä perheiden kokemuksia perhetyön "intensiivisestä istuntotyöskentelystä".
Lastensuojelu perustuu taikauskoon
Taikuus (magia, noituus) tarkoittaa taikojen käyttöä luonnon ja kohtalon voimien hallitsemiseksi. Tavoitteisiin pyritään taikuudessa esimerkiksi rituaalisten tekojen ja toimitusten eli taikojen, erityisten taikaesineiden ja rituaalisen kielenkäytön avulla. Joskus taikuuden harjoittamiseen tarvitaan myös erityinen paikka.
Taikuuden tavoitteet ovat usein maallisia, kuten sairauksien parantaminen, vihollisten vahingoittaminen ja tiedon hankinta. Taikuudella tavoiteltavaa tietoa on esimerkiksi tieto tulevaisuudesta. Taikauskoiset elävätkin tulevaisuutta ennustelevassa psykologisessa ajassa.
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä , käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Työmenetelmät ja päätöksenteko perustuvat intuitioon, hiljaiseen tietoon, moraaliseen järkeilyyn ja organisaatiokäytäntöihin. Lapsista on tullut tarkkailumateriaalia, joista ongitaan huolia mm. Pesäpuu ry:n kaupittelemien Nallekorttien avulla. Intuitiivisessa, maagisessa ajattelussa luotetaan siihen, mikä tuntuu hyvältä tai oikealta, mutta myös siihen, mikä tuntuu vastenmieliseltä. Näitä hyvä–paha-, pitää–ei pidä –tuntemuksia kutsutaan moraalisiksi intuitioiksi (Haidt & Kesebir 2010, 802.)
Emootioilla on toiseuttamista vahvistava vaikutus, sillä ne ohjaavat tiedostamattomia intuitioitamme (Haidt & Kesebir 2010; Schnall et al. 2008; Taylor 2009; Inbar et al. 2011). Erityisesti inhon emootion liittyminen toiseuttamiseen näyttää olevan eräs vahva tekijä julmuuden oikeuttamisen taustalla (Taylor 2009, 196–197).
Monet asiakkaat todistavat, kuinka työntekijät koulivat asiakkaita avoimilla inhon ja halveksunnan ilmeillä, eleillä ja sanoilla. Tukihenkilöiden läsnäolo palavereissa pyritään kieltämään. Fabrikoitujen asiakkaita mustamaalaavien asiakirjojen lisäksi lastensuojelussa institutionaalista järjestystä pidetään yllä ryhmämuotoisella paheksunnalla, joka täyttää kiusaamisen kriteerit.
Eckhard Tolle rinnastaa läsnäolosta ja nykyhetkestä irtaantuvan psykologisen ajan mielisairauteen; poliittisin ääriliikkeisiin ja lahkoihin, jotka toimivat siltä pohjalta, että kuvitteellinen korkein hyvä on saavutettavissa tulevaisuudessa, ja päämäärä pyhittää siksi kaikki käytetyt keinot. Ihmisiä orjuutetaan, kidutetaan ja murhataan edelleenkin kuvitteellisten korkeimpien hyvien saavuttamiseksi (Tolle, 2002).
Lastensuojelun usko sijaishuollossa kasvavaan tulevaisuuden kunnon kansalaiseen ja veronmaksajaan estää havaitsemasta lasten ja perheiden nykyisyyden mahdollisuuksia. Tulevaisuuden päämäärä tuntuu pyhittävän jatkuvat oikeusturvaloukkaukset, perheiden auttamatta jättämisen, sijaishuollon valvontapuutteet ja väärinkäytökset ja mitätöivän lasten omat toiveet ja osallisuuden tässä hetkessä.
Monet lastensuojeluyritykset toimivat edelleen lastensuojelubisneksen futuurikauppiaina vaikka aikaisemmatkin futuurit jäävät lunastamatta.
Huolestuminen on tehokas vallankäytön väline, josta kyllä varoitellaan narsismin yhteydessä, mutta joka jostain syystä hyväksytään kokonaisen ammattialan ekspertiisin, retoriikan ja toimintakäytäntöjen keskeiseksi sisällöksi.
Lapsuutta ei nähdä itseisarvollisena olemassaolona, vaan välitilana ja odotushuoneena aikuisten määrittelemään tulevaisuuteen. Siksi lapsen ja perheen nykyhetki, todelliset tarpeet ja toiveet ja välitön auttaminen voidaan helposti sivuuttaa.
Varhainen puuttuminen on toimintaa, jossa ohimenneistä tilanteista ja menneisyyden rekisterimerkinnöistä muodostetaan tulevaisuuden huolia ja kauhuskenaarioita. Varhainen puuttuminen sementoi pelkän ohimenevän tilanteen, tapahtuman tai tunteen puuttumista vaativaksi ongelmaksi. Se hävittää kuluvan hetken ja siihen sisältyvät voimavarat ja mahdollisuudet. Puuttumisen ideologiaa hallitsee deterministinen pessimismi: ongelmien kuvitellaan periytyvän ja menneisyyden virheistä kuvitellaan kasvavan tulevaisuuden ongelmia.
Lastensuojelussa varhaiseksi puuttumiseksi kutsutun toiminnan lähtökohta, sisältö ja moraalinen oikeutus on kyseenalainen, sillä puuttumista harjoittavat usein epäpätevät, puutteellisen ammattitaidon ja elämänkokemuksen omaavat jäävit henkilöt vailla valvontaa, tutkimustietoa, näyttöä puuttumisen tuloksista tai vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Varhainen puuttuminen itsessään tuottaa ja ylläpitää juuri niitä ongelmia, joita se kuvittelee ratkaisevansa. Huolipuhe rakentaa huolestuttavaa todellisuutta ja pelkoregiimiä sekä alentaa puuttumisen kynnystä.
Vaikka huoli tai ongelma on usein vain huolestujan ja puuttujan omassa päässä, se siirretään kirjausten, kokousten ja moniammatillisen yhteistyön myötä – ja tartutetaan toisille toimijoille. Varhaisesta puuttumisesta tuleekin lapsen ja hänen perheensä varhaista leimaamista, johon osallistuu koko yhteisö. Puuttuminen siirtää huolestuttavan puutiaisensa, aivoloisensa, jokaiseen yhteistyökumppaniinsa ja puuttumisen kohteeseensa.
Yli seitsemänkymmentä vuotta ilman oikaisuoikeutta säilytettävät tarkistamattomat rekisterimerkinnät varmistavat sen, ettei asiakasperhe pysty asiakkuuden jälkeenkään elämään elämäänsä luottavaisesti ja läsnäollen kuluvassa hetkessä vaan joutuu kaikkialla taistelemaan leimoja ja niiden tuottamia tulevaisuudenuhkia vastaan.
Lastensuojelun lukumagia
Lastensuojelun käytännöt ovat lukumagian kyllästämiä. Yksinhuoltajaa eli paritonta pidetään jo olemuksellisesti puutteellisena.
Bo Vinnerljung havaitsi jo vuosikymmeniä sitten, että huostaanottopäätöksillä oli vahvin positiivinen korrelaatio vanhemman yksinhuoltajuuteen ja muuttojen määrään, ei lapsen kaltoinkohteluun.
Johanna Hiitola havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että suomalaisia huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys vanhemman kunnollisuudesta esim. koulutus ja varallisuus.
Hyvä perhe tarkoittaa kahta työssäkäyvää vanhempaa, kahta autoa, enintään kahta lasta ja kahta harrastusta kullakin lapsella. Lemmikkejä on hyvä olla korkeintaan kaksi.
Mikäli perhe ei täytä lastensuojelun lukumagian kriteereitä, he saavat kaksi perhetyöntekijää sohvalleen istumaan ja raportoimaan puutteita.
Huolen tiivistyessä parillinen muuttuu parittomaksi.
Perhe hajotetaan ja sosiaalityöntekijä ja sijaishuoltaja asettuvat lapsen kanssa pyhään kolmiyhteyteen, jota vanhempien ei ole suotavaa häiritä.
Avohuollon tukitoimia myönnetään usein enintään kolmeksi kuukaudeksi vaikka niitä voisi ja pitäisi lain mukaan antaa huostaanoton estämiseksi siihen asti kun lapsi täyttää 18. Monissa kaupungeissa esim. Kuopiossa kotiapuun on budjetoitu rahaa vain yhden perheen noin kolmen kuukauden "perhekuntoutusta" vastaava summa ja pelkkä kotiapupyyntö käy sijoitusperusteeksi.
Lastensuojelun työntekijät voivat kieltäytyä antamasta perheille esim. asumisen takaavaa 3kk vuokratakuuta ja muutamaa sataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea tai voivat rajoittaa annetun tukitoimen lainvastaisesti kolmeen kuukauteen. Sijaishuollon kasvatuskumppaneilleen he kuitenkin myöntävät helposti yli 150 000 euron vuosittaisen tulonsiirron sijoitetun koko lapsuuden ajaksi ilman laatu-, laillisuus-, tulosvastuu- ,valvonta- tai jopa verovelvoitteita.
Keskimääräinen huostaanottoaika on peräti 7 vuotta (Hiitola, 2009) eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä edes asiakassuunnitelmissa. Seitsemän tuntuu olevan pyhä luku myös lastensuojelussa. Raamatussa 7 on eniten mainittu luku. Seitsemän on myös "valehtelijan luku"; illuusion, vilpin, ihmeiden ja unelmien toteutumisen numero.
Kun laittomasti tai hatarin perustein huostattu nuori menettää huostaanoton ja mielivaltaisen kontrollin seurauksena luottamuksen itseensä ja aikuisiin mutta lastensuojelun monivuotisen identiteettimuokkauksen läpikäytyään "eheytyy" sijaishuollon mannekiiniksi ymmärtämään "kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseen" hänet kohotetaan mediassa Madonnaksi. Sijaishuollon väkivalta ja laiminlyönnit selitetään vain arvokkaiksi elämän oppitunneiksi, jotka tekivät uhrista sen mitä hän on nykyisin.
"Eheyttämiseen" syyllistyvät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan.
Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua. Lapsen itsemäärämisoikeus, oikeus perhe-elämään, itsemääriteltyyn identiteettiin, oikeusturvaan, hyvään kohteluun ja palveluun, kykyjä vastaavaan koulutukseen ja käypään terveydenhuoltoon on lupa uhrata sijaishuollon aikuisten edunsaajien mukavuuden, talouden ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden edistämiseksi.
Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita saduttajia tuntuu häiritsevän ja pelottavan, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa tai poliittista vaikutusvaltaa. Sijaishuollon ihmesaduissa sijoitettujen tyttöjen menestyksen huipentuma onkin avioituminen, 1 lapsi, sote-alan alempi 3 vuoden koulutus ja työpaikka, sijoitetuilla pojilla puolestaan auto- tai rakennusalan työpaikka tai yrittäjyys. Näiden ihanteiden mukaan tehdään myös sijaishuollon koulutusvalinnat, usein sijoitettujen toiveista tai taipumuksista piittaamatta.
Taikausko ja magia ovat lähellä uskontoja. Ne ovat myös lähellä politiikkaa ja valtaa isossa osassa maailmaa.
Magiaan kohdistunut akateeminen tutkimus on tullut käsitykseen, että ilmiön taustalla vaikuttaa pelon kehä, jonka osia ovat kateus, ahneus ja pelko. Kaksi ensimmäistä ovat taustalla. Sysäävä voima on pelko.
Valistuksen dialektiikka- kirjassaan Theodor Adorno ja Max Horkheimer väittävät, että valistusajattelu ja siihen liittyvä järjenkäytön ihannointi on vain myytti muiden joukossa. Ennemmin tai myöhemmin valistushaaveet vajoavat takaisin sinne, mistä kumpusivatkin: taikauskoon ja myyttiin.
Lastensuojelun käytännöt ovat lukumagian kyllästämiä. Yksinhuoltajaa eli paritonta pidetään jo olemuksellisesti puutteellisena.
Bo Vinnerljung havaitsi jo vuosikymmeniä sitten, että huostaanottopäätöksillä oli vahvin positiivinen korrelaatio vanhemman yksinhuoltajuuteen ja muuttojen määrään, ei lapsen kaltoinkohteluun.
Johanna Hiitola havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että suomalaisia huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys vanhemman kunnollisuudesta esim. koulutus ja varallisuus.
Hyvä perhe tarkoittaa kahta työssäkäyvää vanhempaa, kahta autoa, enintään kahta lasta ja kahta harrastusta kullakin lapsella. Lemmikkejä on hyvä olla korkeintaan kaksi.
Mikäli perhe ei täytä lastensuojelun lukumagian kriteereitä, he saavat kaksi perhetyöntekijää sohvalleen istumaan ja raportoimaan puutteita.
Huolen tiivistyessä parillinen muuttuu parittomaksi.
Perhe hajotetaan ja sosiaalityöntekijä ja sijaishuoltaja asettuvat lapsen kanssa pyhään kolmiyhteyteen, jota vanhempien ei ole suotavaa häiritä.
Avohuollon tukitoimia myönnetään usein enintään kolmeksi kuukaudeksi vaikka niitä voisi ja pitäisi lain mukaan antaa huostaanoton estämiseksi siihen asti kun lapsi täyttää 18. Monissa kaupungeissa esim. Kuopiossa kotiapuun on budjetoitu rahaa vain yhden perheen noin kolmen kuukauden "perhekuntoutusta" vastaava summa ja pelkkä kotiapupyyntö käy sijoitusperusteeksi.
Lastensuojelun työntekijät voivat kieltäytyä antamasta perheille esim. asumisen takaavaa 3kk vuokratakuuta ja muutamaa sataa euroa harkinnanvaraista toimeentulotukea tai voivat rajoittaa annetun tukitoimen lainvastaisesti kolmeen kuukauteen. Sijaishuollon kasvatuskumppaneilleen he kuitenkin myöntävät helposti yli 150 000 euron vuosittaisen tulonsiirron sijoitetun koko lapsuuden ajaksi ilman laatu-, laillisuus-, tulosvastuu- ,valvonta- tai jopa verovelvoitteita.
Keskimääräinen huostaanottoaika on peräti 7 vuotta (Hiitola, 2009) eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä edes asiakassuunnitelmissa. Seitsemän tuntuu olevan pyhä luku myös lastensuojelussa. Raamatussa 7 on eniten mainittu luku. Seitsemän on myös "valehtelijan luku"; illuusion, vilpin, ihmeiden ja unelmien toteutumisen numero.
Kun laittomasti tai hatarin perustein huostattu nuori menettää huostaanoton ja mielivaltaisen kontrollin seurauksena luottamuksen itseensä ja aikuisiin mutta lastensuojelun monivuotisen identiteettimuokkauksen läpikäytyään "eheytyy" sijaishuollon mannekiiniksi ymmärtämään "kaiken tapahtuneen omaksi parhaakseen" hänet kohotetaan mediassa Madonnaksi. Sijaishuollon väkivalta ja laiminlyönnit selitetään vain arvokkaiksi elämän oppitunneiksi, jotka tekivät uhrista sen mitä hän on nykyisin.
"Eheyttämiseen" syyllistyvät lastensuojelun työntekijät toimivat kuin takapajuloiden raiskaajat, jotka uhrinsa häpäistyään yrittävät vielä pakottaa tämän naimisiin kanssaan.
Toisin kuin homoseksuaalinen, lastensuojelullinen "eheytys" oletettujen traumojen palauttamisineen ja vakauttamisineen sekä identiteettimuokkauksineen on sallittua, jopa suositeltua. Lapsen itsemäärämisoikeus, oikeus perhe-elämään, itsemääriteltyyn identiteettiin, oikeusturvaan, hyvään kohteluun ja palveluun, kykyjä vastaavaan koulutukseen ja käypään terveydenhuoltoon on lupa uhrata sijaishuollon aikuisten edunsaajien mukavuuden, talouden ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden edistämiseksi.
Asiantuntijoiksi itsensä aateloineita saduttajia tuntuu häiritsevän ja pelottavan, jos asiantuntemuksen kohteille kertyy teoreettista tietoa tai poliittista vaikutusvaltaa. Sijaishuollon ihmesaduissa sijoitettujen tyttöjen menestyksen huipentuma onkin avioituminen, 1 lapsi, sote-alan alempi 3 vuoden koulutus ja työpaikka, sijoitetuilla pojilla puolestaan auto- tai rakennusalan työpaikka tai yrittäjyys. Näiden ihanteiden mukaan tehdään myös sijaishuollon koulutusvalinnat, usein sijoitettujen toiveista tai taipumuksista piittaamatta.
Taikausko ja magia ovat lähellä uskontoja. Ne ovat myös lähellä politiikkaa ja valtaa isossa osassa maailmaa.
Magiaan kohdistunut akateeminen tutkimus on tullut käsitykseen, että ilmiön taustalla vaikuttaa pelon kehä, jonka osia ovat kateus, ahneus ja pelko. Kaksi ensimmäistä ovat taustalla. Sysäävä voima on pelko.
Valistuksen dialektiikka- kirjassaan Theodor Adorno ja Max Horkheimer väittävät, että valistusajattelu ja siihen liittyvä järjenkäytön ihannointi on vain myytti muiden joukossa. Ennemmin tai myöhemmin valistushaaveet vajoavat takaisin sinne, mistä kumpusivatkin: taikauskoon ja myyttiin.
Huoli mahdollistaa sairauksien sepittelyn
Moni aiemmin terve lapsi saa sijaishuollossa diagnoosin ja turhan tai vahingollisen lääkityksen. Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä tapahtuvaan asiakkaiden leimaamiseen työntekijöiden mutudiagnooseilla.
Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Arnkil ja Alhanen arvioivat.
Sepitetty diagnoosi toimii huostaanottoperusteena, moninkertaistaa hoitovuorokausimaksut ja takaa sen, että lapsi pysyy sijaisperheessä 18- vuotiaaksi.
Sairauksien sepittely on mahdollistettu ja juurrutettu lastensuojelun rakenteisiin. Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen lastensuojelun arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
Suomessa sairauksien sepittelyn tunnistamista haittaa se, että lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama).
Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa.
Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.
Kaltoinkohtelun tunnistusta opettavat ja tutkivat tahot voivat ohjata epäilemään homehaittojen kanssa kamppailevaa yksinhuoltajaäitiä lapsensa sairauksien sepittäjäksi mutta saattavat kiistää sepitetyllä oirehdinnalla noin 200 000 euroa yhdestä sijoitetusta ansaitsevan sijaisvanhemman ja noin 1000 000 euroa sijoitetusta ansaitsevan perhekotivanhemman sepittelyn silloinkin kun siitä on näyttöä.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo. Opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja (Ikonen, 2016).
Moni aiemmin terve lapsi saa sijaishuollossa diagnoosin ja turhan tai vahingollisen lääkityksen. Tuomas Kurttilan mukaan lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
Tom Arnkil ja Kai Alhanen ovat kiinnittäneet huomiota lastensuojelun moniammatillisessa yhteistyössä tapahtuvaan asiakkaiden leimaamiseen työntekijöiden mutudiagnooseilla.
Lastensuojelussa virkailijoiden mutu-diagnooseja käytetään virkailjoiden keskinäisen yhteisöllisyyden rakentamiseen vaikka pelkkä mt- epäily estää usein myös asiakkaan somaattisten vaivojen hoidon terveydenhuollossa. "Kenties huoliluokittelu tarjoaa jonkinlaista yhteisöllistä liimaa; kukaties koetaan yhteisyyttä, kun päästään tekemään ja jakamaan "amatööridiagnooseja" huolikäsitteitä kääntäen, Arnkil ja Alhanen arvioivat.
Sepitetty diagnoosi toimii huostaanottoperusteena, moninkertaistaa hoitovuorokausimaksut ja takaa sen, että lapsi pysyy sijaisperheessä 18- vuotiaaksi.
Sairauksien sepittely on mahdollistettu ja juurrutettu lastensuojelun rakenteisiin. Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen lastensuojelun arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
Suomessa sairauksien sepittelyn tunnistamista haittaa se, että lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama).
Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa.
Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.
Kaltoinkohtelun tunnistusta opettavat ja tutkivat tahot voivat ohjata epäilemään homehaittojen kanssa kamppailevaa yksinhuoltajaäitiä lapsensa sairauksien sepittäjäksi mutta saattavat kiistää sepitetyllä oirehdinnalla noin 200 000 euroa yhdestä sijoitetusta ansaitsevan sijaisvanhemman ja noin 1000 000 euroa sijoitetusta ansaitsevan perhekotivanhemman sepittelyn silloinkin kun siitä on näyttöä.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo. Opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja (Ikonen, 2016).
Lastensuojelu pelkää verisiteiden voimaa
Sosiaalityön tohtori Kati Hämäläinen harmittelee, että "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Hänen mukaansa osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä. Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.
Vastauksista päätellen suurin osa vastaajista ei myöskään näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
Vastausten valossa THL:n tuore tilasto lisääntyneistä ja pysyvistä huostaanotoista ei ole ihme. Sote- aloilla toimiville pitäisikin pikaisesti järjestää pakollinen pistokoe työtä ohjaavasta lainsäädännöstä ja lisäkoulutusta lainsäädännön ja oman perustehtävän sisäistämiseksi.
Sosiaalityön tohtori Kati Hämäläinen harmittelee, että "perhehoito mahdollisesti pitää yllä kaipuuta verisiteisiin perustuviin suhteisiin adoptiota enemmän. Hänen mukaansa osa sosiaalialan ammattilaisista Suomessa puolustaa adoptiota, koska se katkaisee yhteydet biologisiin vanhempiin"(mt.,192).
Lastensuojelullisessa mindfullnessissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä tai vampyyrejä, jotka yritetään hävittää lasten elämästä ja joiden näkymättömällä ja kaikkialle ulottuvalla vaikutuksella selitetään niin lasten kuin lastensuojelun ja sen toimintaympäristön ongelmat.
Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä. Julkaisu perustuu kyselyyn, jossa olivat mukana Lastenlääkäriyhdistys, Lastenpsykiatriyhdistys, Psykologiliitto, Sosiaalityöntekijöiden Seura, Talentia ja Terveydenhoitajaliitto.
Vastauksista päätellen suurin osa vastaajista ei myöskään näytä tuntevan perustehtäväänsä, uusinta tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.
Vastausten valossa THL:n tuore tilasto lisääntyneistä ja pysyvistä huostaanotoista ei ole ihme. Sote- aloilla toimiville pitäisikin pikaisesti järjestää pakollinen pistokoe työtä ohjaavasta lainsäädännöstä ja lisäkoulutusta lainsäädännön ja oman perustehtävän sisäistämiseksi.
Ajoissa aluehallintovirastoon
Erilaiset epätieteelliset, vääriä positiivisia kaltoinkohtelulöydöksiä ja muita haittoja aiheuttavat puoskarointimenetelmät ja terapiat ovat löytäneet tiensä lastensuojeluun helposti.
Lastensuojelussa myydään erilaisia new age- teorioita ja -terapioita, joiden vaikuttavuutta ei ole tutkittu tieteellisesti. Osaa voi pitää jopa haitallisina.
Uskomushoito perustuu plasebon tehoon. Plaseboksi eli lumeeksi kutsutaan valmistetta tai hoitomuotoa, jolla ei ole todettua lääketieteellistä vaikutusta. Myös negatiivinen plasebo, nosebo, tunnetaan; sillä tarkoitetaan potilaan lumeesta saamia haittavaikutuksia.
Plasebon käyttöön liittyy monia eettisiä ongelmia. Yksi näistä on erilaisten epäilyttävien hoitometodien oikeuttaminen plaseboefektiin vedoten, toinen lahkopiirteitä omaavien vahingollisten yhteisöjen syntyminen uskomushoitojen ympärille.
Lumehoitaja ei saa tehdä diagnooseja ja lumehoitoja käytettäessä ei voi luvata sairauden paranemista. Niitä ei saa käyttää vakavasti sairailla, eikä saa luvata perusteettomia. Mitä vakavampi on sairaus, sitä vaarallisempia ovat katteettomat lupaukset hoidon tehosta.
Aikuisella ihmisellä on oikeus tehdä myös itseään ajatellen typeriä päätöksiä, kunhan hänelle on annettu asiallinen informaatio päätöksensä pohjaksi.
Lapsella puolestaan ei ole velvollisuutta alistua aikuisen typeriin päätöksiin tai tutkimattomiin hoitoihin edes silloin kun ne tehdään aikuisen määrittelemän lapsen edun nimissä.
Markku Myllykankaan mukaan erityisen huolestuttavaa on se, että järjenvastaisia terveysväittämiä levittävät ja myyvät tahot sekä lahkomaiset terapialiikkeet vaikuttavat jo terveyspolitiikassa.
Erilaisiin uskomushoitoihin lastensuojelussa törmäävä voi tehdä niistä valituksen Valviraan.
Myös Psykologiliiton pitäisi puuttua lastensuojelussa markkinoituihin valemuistoja tuottaviin trauma-, keho- ja regressioterapioihin.
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki lastensuojeluun ajetut perheet ja heistä välittävät- ajoissa!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/kunnon-vanhemman-standardi
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakariliitto-ja-psykiatriyhdistys-teppo-jarvisen-kimpussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/toimittajat-ja-tutkijat-tautimarkkinoijina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/harvat-valitut-gnostilaisia-lastensuojeluskuntia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
Erilaiset epätieteelliset, vääriä positiivisia kaltoinkohtelulöydöksiä ja muita haittoja aiheuttavat puoskarointimenetelmät ja terapiat ovat löytäneet tiensä lastensuojeluun helposti.
Lastensuojelussa myydään erilaisia new age- teorioita ja -terapioita, joiden vaikuttavuutta ei ole tutkittu tieteellisesti. Osaa voi pitää jopa haitallisina.
Uskomushoito perustuu plasebon tehoon. Plaseboksi eli lumeeksi kutsutaan valmistetta tai hoitomuotoa, jolla ei ole todettua lääketieteellistä vaikutusta. Myös negatiivinen plasebo, nosebo, tunnetaan; sillä tarkoitetaan potilaan lumeesta saamia haittavaikutuksia.
Plasebon käyttöön liittyy monia eettisiä ongelmia. Yksi näistä on erilaisten epäilyttävien hoitometodien oikeuttaminen plaseboefektiin vedoten, toinen lahkopiirteitä omaavien vahingollisten yhteisöjen syntyminen uskomushoitojen ympärille.
Lumehoitaja ei saa tehdä diagnooseja ja lumehoitoja käytettäessä ei voi luvata sairauden paranemista. Niitä ei saa käyttää vakavasti sairailla, eikä saa luvata perusteettomia. Mitä vakavampi on sairaus, sitä vaarallisempia ovat katteettomat lupaukset hoidon tehosta.
Aikuisella ihmisellä on oikeus tehdä myös itseään ajatellen typeriä päätöksiä, kunhan hänelle on annettu asiallinen informaatio päätöksensä pohjaksi.
Lapsella puolestaan ei ole velvollisuutta alistua aikuisen typeriin päätöksiin tai tutkimattomiin hoitoihin edes silloin kun ne tehdään aikuisen määrittelemän lapsen edun nimissä.
Markku Myllykankaan mukaan erityisen huolestuttavaa on se, että järjenvastaisia terveysväittämiä levittävät ja myyvät tahot sekä lahkomaiset terapialiikkeet vaikuttavat jo terveyspolitiikassa.
Erilaisiin uskomushoitoihin lastensuojelussa törmäävä voi tehdä niistä valituksen Valviraan.
Myös Psykologiliiton pitäisi puuttua lastensuojelussa markkinoituihin valemuistoja tuottaviin trauma-, keho- ja regressioterapioihin.
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki lastensuojeluun ajetut perheet ja heistä välittävät- ajoissa!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huuhaa-valtaa-lastensuojelua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/kunnon-vanhemman-standardi
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakariliitto-ja-psykiatriyhdistys-teppo-jarvisen-kimpussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/toimittajat-ja-tutkijat-tautimarkkinoijina
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/syrjaytymispuheen-paradoksit-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/harvat-valitut-gnostilaisia-lastensuojeluskuntia
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki