Ajoissa Aviin
Huostaanottojen määrä on kasvanut tasaisesti vaikka lapsiperheiden määrä ja ongelmat ovat vähentyneet.
Sijaishuollon vuorokausimaksut kustantavat enemmän kuin poliisi tai lukiokoulutus- yli miljardin vuodessa mutta sijaishuoltoa ja sen tuloksia tai turvallisuutta ei valvota. Yhä useampi huostaanotto tehdään lainvastaisesti.
Lokakuun Liike etsii Ajoissa Aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Juridisesti huostaanoton pitäisi olla tosiseikkaselvittelyyn ja lapsen edun punnintaperiaatteeseen perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaishuoltoyrittäjän edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi.
Huostaanotoista on kuitenkin tullut pysyviä. Ne kestävät lainvastaisesti koko lapsuuden eikä lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Huomaamatta on jäänyt, että myös lapsen perusteeton erottaminen perheestään ja lapsen oikeuksien toteutumattomuus palvelujärjestelmässä on lapsen kaltoinkohtelua.
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen jopa miljoona euroa. Perhehoidon hinta on keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana noin 1000 000 euroa perhekodissa per lapsi ja noin 200 000 euroa (+ verottomat edut) sijaisperheessä per lapsi. Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Kuntaliitto ja Valvira ovat kiinnittäneet huomiota laittomin perustein tehtyihin huostaanottoihin ja sosiaalityöntekijöiden ja kuntien lainvastaisiin käytäntöihin siirtää viranomaistyöksi säädettyjä vanhemmuuden- ja sijaishuoltotarpeen arviointeja ja selvityksiä sijaishuoltopalveluja tarjoaville lapsibisnesyrittäjille.
Huostaanotot tapahtuvat yhä useammin lainvastaisesti ja laittomuuksia tapahtuu sijoitusprosessin jokaisessa vaiheessa.
Kuntaliiton raportissa myönnetään, että puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu.
Talentia-lehden mukaan yritykset tekevät lainvastaisesti kunnan toimeksiannosta arviointeja, joilla on suuri merkitys huostaanottoja ja sijaishuoltoa pohdittaessa, vaikka lain mukaan arviointi pitää tehdä viranomaistyönä.
"Yhä nykyään tulee vastaan tilanteita, jossa lapsen huostaanottopäätöstä perustellaan yksityisellä teetetyllä vanhemmuuden arviolla ja viitataan palveluntuottajan arvioinnista saatuun lausuntoon, jossa todetaan huostaanoton edellytysten täyttyvän". Yksityisiltä palveluntuottajilta pyydetään kannanottoa lastensuojelun tukitoimiin ja jopa sijaishuollon tarpeeseen (Talentia, 30 päivää /2018, 24). Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV, 2012, 73).
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).
Sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat yrittävät salata ja valkopestä sijaishuollon väkivaltaa ja väärinkäytöksiä erilaisilla kampanjoilla, joita valtamedia halukkaasti tukee. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea useaan otteeseen sijaishuollon valvontapuutteista ilman että puutteita olisi korjattu.
Lastensuojelulaitosten väkivaltaiset käytännöt paljastaneita oikeusasiamiesten tarkastuksia vasten on outoa että Lastensuojelun Keskusliittokin antaa palstatilaa sosiaalityöntekijöiden yrityksille markkinoida laitoksia lasten koteina ja esittää vuosikymmenet jatkunut laitosväkivalta vain väärinä mielikuvina ja myytteinä.
Sijaishuolto laiminlyö sijoitettujen terveydenhoidon ja koulutuksen- ja tuottaa huonoja tuloksia
Kaikki sijaishuoltoselvityksessä ilmenneet rakenteellisen väkivallan muodot ovat yhä olemassa: puuttuva tieto lasten olosuhteista sijaishuollossa ja lapsilta puuttuva tieto lastensuojelun toimista ja omista oikeuksistaan, sijaisperheiden epäonnistunut valikointi, sosiaalityöntekijän olematon /liian hidas puuttuminen sijaisperheiden harjoittamaan kaltoinkohteluun ja yleinen sijaishuollon valvonnan puute (2016, 86).
Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEAn tuella. Sijaishuoltoselvityksen perusteella tehdyistä suosituksista yksikään ei toteudu.
Huutolaisajat ovat palanneet ja nykyistä lastensuojelua valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan. Valvonta ja tuloksellisuuden arviointi perustuu lapsibisnestoimijoiden omavalvontaan ja "sosiaaliseen vaistoon":yhteisiin keskusteluihin ja tulkintoihin. (Ikonen, 2013, 41). Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan, huonosta kohtelusta kertovien lasten puheet mitätöidään, lasten yhteydenpito omaisiinsa, sukulaissijoitukset ja perheen jälleenyhdistäminen estetään, sisarukset erotetaan toisistaan ja sijoitetaan eri tahoille, sijoituspaikat eivät edelleenkään anna halukkaille mahdollisuutta koulunkäyntiin. Liian monella lapsella on paha olo sijaishuollossa ja häntä kohdellaan huonosti (Ikonen, 2013, 391- 393).
Kouluterveyskysely 2017 totesi, että sijoitetut kokevat väkivaltaa ja sen uhkaa vanhempiensa kanssa asuvia enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Sijoitetuilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.
Sijaishuollon negatiivisista vaikutuksista sijoitettujen koulutuspolkuihin on yhdenmukainen, kansainvälinen tutkimusnäyttö (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.
Suomalaisen Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä. Myös vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus paljastaa, että sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.
”Lapsina sijoitetuilla ilmeni 18-25-vuotiaana todennäköisemmin päihdeongelmia, taipumusta psykoottiseen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, masennusta tai ahdistusta ja hermostollisia kehityshäiriöitä kuin verrokeillaan. Sijoitetuille oli annettu myös enemmän mielialalääkemääräyksiä ja tuomioita rikosseuraamuksista”, THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari kertoo.
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutuspolut, estävän asianmukaisen terveydenhoidon, yhteydenpidon läheisiin ja vaikeuttavan myöhempää selviytymistä.
Huostaanottojen määrä on kasvanut tasaisesti vaikka lapsiperheiden määrä ja ongelmat ovat vähentyneet.
Sijaishuollon vuorokausimaksut kustantavat enemmän kuin poliisi tai lukiokoulutus- yli miljardin vuodessa mutta sijaishuoltoa ja sen tuloksia tai turvallisuutta ei valvota. Yhä useampi huostaanotto tehdään lainvastaisesti.
Lokakuun Liike etsii Ajoissa Aluehallintovirastoon- kampanjalla ihmisiä, jotka haluavat kasvaa hallintoalamaisista kansalaisiksi ja edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta, uskaltavat puolustaa oikeusvaltioperiaatteita ja yhteiskunnan heikoimpien oikeuksia ja raportoida lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Juridisesti huostaanoton pitäisi olla tosiseikkaselvittelyyn ja lapsen edun punnintaperiaatteeseen perustuva väliaikainen toimenpide, joka on tehtävä lyhimmäksi tarpeelliseksi ajaksi ja jonka tavoitteena on perheen jälleenyhdistäminen. Huostaanottoa ei ole tarkoitettu mielipiteeseen perustavaksi sijaishuoltoyrittäjän edun, kasvattajamonopolin tai elinkeinon turvaamiseksi.
Huostaanotoista on kuitenkin tullut pysyviä. Ne kestävät lainvastaisesti koko lapsuuden eikä lakisääteiseen perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Huomaamatta on jäänyt, että myös lapsen perusteeton erottaminen perheestään ja lapsen oikeuksien toteutumattomuus palvelujärjestelmässä on lapsen kaltoinkohtelua.
Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen jopa miljoona euroa. Perhehoidon hinta on keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana noin 1000 000 euroa perhekodissa per lapsi ja noin 200 000 euroa (+ verottomat edut) sijaisperheessä per lapsi. Perhehoitoa vaivaavat vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Kuntaliitto ja Valvira ovat kiinnittäneet huomiota laittomin perustein tehtyihin huostaanottoihin ja sosiaalityöntekijöiden ja kuntien lainvastaisiin käytäntöihin siirtää viranomaistyöksi säädettyjä vanhemmuuden- ja sijaishuoltotarpeen arviointeja ja selvityksiä sijaishuoltopalveluja tarjoaville lapsibisnesyrittäjille.
Huostaanotot tapahtuvat yhä useammin lainvastaisesti ja laittomuuksia tapahtuu sijoitusprosessin jokaisessa vaiheessa.
Kuntaliiton raportissa myönnetään, että puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu.
Talentia-lehden mukaan yritykset tekevät lainvastaisesti kunnan toimeksiannosta arviointeja, joilla on suuri merkitys huostaanottoja ja sijaishuoltoa pohdittaessa, vaikka lain mukaan arviointi pitää tehdä viranomaistyönä.
"Yhä nykyään tulee vastaan tilanteita, jossa lapsen huostaanottopäätöstä perustellaan yksityisellä teetetyllä vanhemmuuden arviolla ja viitataan palveluntuottajan arvioinnista saatuun lausuntoon, jossa todetaan huostaanoton edellytysten täyttyvän". Yksityisiltä palveluntuottajilta pyydetään kannanottoa lastensuojelun tukitoimiin ja jopa sijaishuollon tarpeeseen (Talentia, 30 päivää /2018, 24). Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.
Oikeusasiamies on kiinnittänyt huomiota siihen, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaisperheissä (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Osalla haastatelluista lastensuojelun työntekijöistä oli perhehoidosta huonoja kokemuksia, ja heitä mietitytti perheiden motiivit ryhtyä sijaisperheiksi. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV, 2012, 73).
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).
Sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat yrittävät salata ja valkopestä sijaishuollon väkivaltaa ja väärinkäytöksiä erilaisilla kampanjoilla, joita valtamedia halukkaasti tukee. YK:n lapsen oikeuksien komitea on huomauttanut Suomea useaan otteeseen sijaishuollon valvontapuutteista ilman että puutteita olisi korjattu.
Lastensuojelulaitosten väkivaltaiset käytännöt paljastaneita oikeusasiamiesten tarkastuksia vasten on outoa että Lastensuojelun Keskusliittokin antaa palstatilaa sosiaalityöntekijöiden yrityksille markkinoida laitoksia lasten koteina ja esittää vuosikymmenet jatkunut laitosväkivalta vain väärinä mielikuvina ja myytteinä.
Sijaishuolto laiminlyö sijoitettujen terveydenhoidon ja koulutuksen- ja tuottaa huonoja tuloksia
Kaikki sijaishuoltoselvityksessä ilmenneet rakenteellisen väkivallan muodot ovat yhä olemassa: puuttuva tieto lasten olosuhteista sijaishuollossa ja lapsilta puuttuva tieto lastensuojelun toimista ja omista oikeuksistaan, sijaisperheiden epäonnistunut valikointi, sosiaalityöntekijän olematon /liian hidas puuttuminen sijaisperheiden harjoittamaan kaltoinkohteluun ja yleinen sijaishuollon valvonnan puute (2016, 86).
Kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu valtion, kuntien ja STEAn tuella. Sijaishuoltoselvityksen perusteella tehdyistä suosituksista yksikään ei toteudu.
Huutolaisajat ovat palanneet ja nykyistä lastensuojelua valvotaan heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan. Valvonta ja tuloksellisuuden arviointi perustuu lapsibisnestoimijoiden omavalvontaan ja "sosiaaliseen vaistoon":yhteisiin keskusteluihin ja tulkintoihin. (Ikonen, 2013, 41). Kilpailutus asettaa lapset monin eri tavoin uudelleen kaupan, huonosta kohtelusta kertovien lasten puheet mitätöidään, lasten yhteydenpito omaisiinsa, sukulaissijoitukset ja perheen jälleenyhdistäminen estetään, sisarukset erotetaan toisistaan ja sijoitetaan eri tahoille, sijoituspaikat eivät edelleenkään anna halukkaille mahdollisuutta koulunkäyntiin. Liian monella lapsella on paha olo sijaishuollossa ja häntä kohdellaan huonosti (Ikonen, 2013, 391- 393).
Kouluterveyskysely 2017 totesi, että sijoitetut kokevat väkivaltaa ja sen uhkaa vanhempiensa kanssa asuvia enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Sijoitetuilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin. Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.
Sijaishuollon negatiivisista vaikutuksista sijoitettujen koulutuspolkuihin on yhdenmukainen, kansainvälinen tutkimusnäyttö (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.
Suomalaisen Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä. Myös vanhempien työttömyys-, toimeentulo- ja terveysongelmat jopa lisääntyvät lapsen huostaanoton jälkeen.
Kanadalais-suomalaisena yhteistyönä toteutettu tutkimus paljastaa, että sijoitetut lapset kärsivät aikuistuttuaan erilaisista psyykkisistä häiriöistä useammin kuin muut lapset, joiden elämänkulku ennen sijoitusta oli samankaltainen.
”Lapsina sijoitetuilla ilmeni 18-25-vuotiaana todennäköisemmin päihdeongelmia, taipumusta psykoottiseen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, masennusta tai ahdistusta ja hermostollisia kehityshäiriöitä kuin verrokeillaan. Sijoitetuille oli annettu myös enemmän mielialalääkemääräyksiä ja tuomioita rikosseuraamuksista”, THL:n tutkimuspäällikkö Tiina Ristikari kertoo.
Huostaanotot tuntuvat kaikkialla katkaisevan lasten koulutuspolut, estävän asianmukaisen terveydenhoidon, yhteydenpidon läheisiin ja vaikeuttavan myöhempää selviytymistä.
kuvakaappaus Mary Sue Väkivalta sijaishuollossa jatkuu kuntien ja valtion tuella
Sijaishuoltoselvityksessä tutkijoiden huomio kiinnittyi perhehoidossa ilmenneeseen runsaaseen ja raakaan väkivaltaan.
Sijoitusperheen vanhempien harjoittama fyysinen väkivalta sisältää selkäsaunoja, mutta myös tukistamista, retuuttamista, tönimistä (myös portaita alas), potkimista, käsien upottamista kuumaan veteen tai kuuman veden heittämistä lapsen päälle tai esimerkiksi käsien polttamista silitysraudalla ja WC- pöntön nuolemista. Lyömisen, hakkaamisen, selkäsaunojen ja muiden iskujen välineenä toimivat monenlaiset esineet, esimerkiksi puuhalko, heinähanko, kuokka, emmi, paistinpannu tai auton antenni.
Sijoitusperheissä esiintyi voimakkaasti epätasa-arvoista kohtelua sijoitetun lapsen ja sijoitusperheen biologisten lasten kesken. Epätasa-arvoista asemaa tuotiin esiin esimerkiksi vaatettamalla perhehoidossa oleva lapsi huonommin kuin biologiset lapset, teettämällä hänellä raskasta työtä tai antamalla nukkumapaikaksi muusta perheestä poikkeava tila kuten keittiön nurkka tai erillinen sivurakennus. Sijoitettu lapsi saatettiin myös esimerkiksi jättää ulkopuolelle lomamatkoilta tai kesänvietosta ja perheen biologisilla lapsilla oli mahdollisuus olla väkivaltaisia sijoitettua lasta kohtaan ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta. Perhehoidossa olevasta lapsesta saattoi tulla koko perheen henkinen ja fyysinen ”nyrkkeilysäkki”, johon pahaa oloa purettiin.
Perhehoidossa laiminlyötiin usein niin lasten koulutus kuin terveydenhoito. Monet entiset sijoitetut kertovat nälästä ja lääkärissä käynnin välttelystä. Lapsen omaisia mustamaalaamalla ja hänen taustaansa arvostelemalla katkaistiin koulutushaaveet ja tehtiin selväksi, ettei hänestä ole mihinkään eikä hänestä koskaan tule mitään. (2016, 89- 96 ).
Näyttelijä Eero Enqvist kertoo sijaisperheestään:
”Siellä käytettiin selkäsaunaa rangaistuskeinona. Taustaamme ei otettu huomioon eikä siitä puhuttu. Me olimme vakavasti traumatisoituneita.” Kun Eero oli kovassa kuumeessa ja näki hallusinaatioita, häntä ei viety lääkäriin. Kasvatusvanhemmat eivät ottaneet syliin tai yrittäneet lohduttaa.
Pahinta oli eristäminen. Ruokapöydässä Eero laitettiin istumaan erilleen muista, ja hän söi ruokansa muoviastioista. ”Söin vuosikausia selkä muihin päin. Moniin kyläpaikkoihin minua ja veljeäni ei otettu mukaan. Taustaamme vihjattiin kuitenkin nimittelemällä.”
Väkivalta on läsnä myös nykyisessä perhehoidossa.
Hiljattain pitkäaikaisen sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin tekoaikaan 6-9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä.Tapauksessa karmeaa on, ettei tyttö uskaltanut puhua rikoksista pelätessään- aivan aiheellisesti-, että häntä rangaistaan puhumisesta laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja sijoituksella yhä kauemmas kotoa.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).
PRIDE- kouluttajina toimivat sosiaalityöntekijät tuntuvat muistavan ulkoa sijaisvanhempien harrastukset ja osaavat kertoa, että Vuoden sijaisperheeksi valitut Orvokki ja Ossi ovat maanläheisiä ja lämpimiä luontoihmisiä. He kertovat, että pitkän kasvattajakokemuksen omaavalla jämäkällä Salmella on ”rajoja ja rakkautta” ja useita lastensuojelun luottamustehtäviä mm. Perhehoitoliitossa. PRIDE-valmennetut sijaislastensa pituuskasvun nälkiinnyttämällä pysäyttäneet sijaisvanhemmatkin nähtiin niin ylivertaisina kasvattajina, että heidän annettiin jatkaa kaltoinkohteluaan vuosikaudet.
24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Se perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Toistuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie valmentajan pätevyyttä. Käytännössä sosiaalityöntekijöillä ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin mukaan virkamies voi toiminnallaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
Myöskään sijaisperheillä ei ole asianmukaisia vastuu- tai korvausvelvoitteita. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen. Joissakin tapauksissa poliisi ei ota vastaan vanhempien tutkintapyyntöä lapsen kaltoinkohtelusta sijaishuollossa vaan edellyttää sosiaalityöntekijää tekemään rikosilmoituksen (Ikonen, 2013).
Vieraannuttaminen on lastensuojelun rutiinia
Perhehoidon lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestään vaikeutunut ja vieraannuttamisesta ja laittomista tapaamisrajoituksista on tullut lastensuojelun rutiinia. Usein elinikäiseksi ihmissuhteeksi markkinoitu sijaisperhe lakkaa pitämästä yhteyttä sijaislapseensa heti toimeksiantosopimuksen päätyttyä. Sijaisperheiden heikkolaatuinen valikointi ja valmennus myös lisää sijaishuoltosopimusten äkkinäisiä purkuja. Tutkimustiedon mukaan sopimusten purkujen syyt löytyvät useimmiten sijaisperheistä itsestään- ei biovanhemmista, kuten usein virheellisesti väitetään (Janhunen 2007; Lamminen & Rantanen 2007).
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Suomalaiset puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ”vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa ja kouluttavat omia sijaisperheitä. Ne ovat itse juuri niitä tahoja, jotka tuottavat rikottuja perheitä ja riskiolosuhteita. Muiden muuassa SOS-lapsikylä ja Pesäpuu ry mainostavat palveluitaan harhaanjohtavasti lapsilla, ”jotka eivät voi asua kotonaan” vaikka kyse on usein siitä, että lapset eivät saa asua kotonaan vaikka voisivat ja haluaisivat.
Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Valtiovallan tuella harjoitettu sinisilmäinen sijaishuollon valvomatta jättäminen ja edunvalvonta yhdistettynä lastensuojelun tutkimuksen ja oikeudenkäyntien puutteisiin ja heikkolaatuiseen sijaisperhevalmennukseen takaa sen, että yhä useampi nuori päätyy kenenkään puuttumatta sijoitetuksi hatarin ja laittomin perustein tarpeitaan vastaamattomaan, puutteellisesti valvottuun ja koulutettuun, pysyvyyttä tarjoamattomaan ja jopa vaaralliseen sijaisperheeseen ja sieltä edelleen kiertämään syrjäyttävästä sijaisperheestä tai - laitoksesta toiseen.
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki lastensuojeluun ajetut perheet ja heistä välittävät- ajoissa!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-
Sijaishuoltoselvityksessä tutkijoiden huomio kiinnittyi perhehoidossa ilmenneeseen runsaaseen ja raakaan väkivaltaan.
Sijoitusperheen vanhempien harjoittama fyysinen väkivalta sisältää selkäsaunoja, mutta myös tukistamista, retuuttamista, tönimistä (myös portaita alas), potkimista, käsien upottamista kuumaan veteen tai kuuman veden heittämistä lapsen päälle tai esimerkiksi käsien polttamista silitysraudalla ja WC- pöntön nuolemista. Lyömisen, hakkaamisen, selkäsaunojen ja muiden iskujen välineenä toimivat monenlaiset esineet, esimerkiksi puuhalko, heinähanko, kuokka, emmi, paistinpannu tai auton antenni.
Sijoitusperheissä esiintyi voimakkaasti epätasa-arvoista kohtelua sijoitetun lapsen ja sijoitusperheen biologisten lasten kesken. Epätasa-arvoista asemaa tuotiin esiin esimerkiksi vaatettamalla perhehoidossa oleva lapsi huonommin kuin biologiset lapset, teettämällä hänellä raskasta työtä tai antamalla nukkumapaikaksi muusta perheestä poikkeava tila kuten keittiön nurkka tai erillinen sivurakennus. Sijoitettu lapsi saatettiin myös esimerkiksi jättää ulkopuolelle lomamatkoilta tai kesänvietosta ja perheen biologisilla lapsilla oli mahdollisuus olla väkivaltaisia sijoitettua lasta kohtaan ilman pelkoa vanhempien puuttumisesta. Perhehoidossa olevasta lapsesta saattoi tulla koko perheen henkinen ja fyysinen ”nyrkkeilysäkki”, johon pahaa oloa purettiin.
Perhehoidossa laiminlyötiin usein niin lasten koulutus kuin terveydenhoito. Monet entiset sijoitetut kertovat nälästä ja lääkärissä käynnin välttelystä. Lapsen omaisia mustamaalaamalla ja hänen taustaansa arvostelemalla katkaistiin koulutushaaveet ja tehtiin selväksi, ettei hänestä ole mihinkään eikä hänestä koskaan tule mitään. (2016, 89- 96 ).
Näyttelijä Eero Enqvist kertoo sijaisperheestään:
”Siellä käytettiin selkäsaunaa rangaistuskeinona. Taustaamme ei otettu huomioon eikä siitä puhuttu. Me olimme vakavasti traumatisoituneita.” Kun Eero oli kovassa kuumeessa ja näki hallusinaatioita, häntä ei viety lääkäriin. Kasvatusvanhemmat eivät ottaneet syliin tai yrittäneet lohduttaa.
Pahinta oli eristäminen. Ruokapöydässä Eero laitettiin istumaan erilleen muista, ja hän söi ruokansa muoviastioista. ”Söin vuosikausia selkä muihin päin. Moniin kyläpaikkoihin minua ja veljeäni ei otettu mukaan. Taustaamme vihjattiin kuitenkin nimittelemällä.”
Väkivalta on läsnä myös nykyisessä perhehoidossa.
Hiljattain pitkäaikaisen sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin tekoaikaan 6-9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä.Tapauksessa karmeaa on, ettei tyttö uskaltanut puhua rikoksista pelätessään- aivan aiheellisesti-, että häntä rangaistaan puhumisesta laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja sijoituksella yhä kauemmas kotoa.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä kuinka isoäiti järkyttyi sijoitetun lapsenlapsen alkaessa nuolla häntä kaulasta ja kertoessa, että sijaisisä tekee myös niin ja nuolee häntä pyllystäkin. Kun lapsen isoäiti ja äiti ottivat yhteyttä lastensuojeluun ja kertoivat tapahtumista lastensuojelija teki yhteydenpidon rajoittamista koskevan päätöksen lapsen ja äidin välille ja perui lapsen kotilomat (Ikonen, 2013, 446).
PRIDE- kouluttajina toimivat sosiaalityöntekijät tuntuvat muistavan ulkoa sijaisvanhempien harrastukset ja osaavat kertoa, että Vuoden sijaisperheeksi valitut Orvokki ja Ossi ovat maanläheisiä ja lämpimiä luontoihmisiä. He kertovat, että pitkän kasvattajakokemuksen omaavalla jämäkällä Salmella on ”rajoja ja rakkautta” ja useita lastensuojelun luottamustehtäviä mm. Perhehoitoliitossa. PRIDE-valmennetut sijaislastensa pituuskasvun nälkiinnyttämällä pysäyttäneet sijaisvanhemmatkin nähtiin niin ylivertaisina kasvattajina, että heidän annettiin jatkaa kaltoinkohteluaan vuosikaudet.
24 tuntia kestävä PRIDE- valmennus ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Se perustuu sijaisvanhempien itse ilmoittamiin vahvuuksiin; sosiaalityöntekijät siis toistavat sijaisperheitään markkinoidessaan sijaisperheiden itsekirjoittamia vahvuuslistoja. Toistuvat epäonnistumiset sijaisperheiden valinnassa tai valmennuksessa eivät vie valmentajan pätevyyttä. Käytännössä sosiaalityöntekijöillä ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita virheistään tai väärinkäytöksistään. Sosiaalipolitiikan professori J. P. Roosin mukaan virkamies voi toiminnallaan tuhota perheitä ja päästä itse kuin koira veräjästä, uskoen vieläpä toimineensa oikein.
Myöskään sijaisperheillä ei ole asianmukaisia vastuu- tai korvausvelvoitteita. Suomessa edes sijaislasten pahoinpitelystä saatu tuomio ei johda perhekotilupien menetykseen vaan pahoinpitelevälle sijaisvanhemmalle voidaan sijoittaa lapsia edelleen. Joissakin tapauksissa poliisi ei ota vastaan vanhempien tutkintapyyntöä lapsen kaltoinkohtelusta sijaishuollossa vaan edellyttää sosiaalityöntekijää tekemään rikosilmoituksen (Ikonen, 2013).
Vieraannuttaminen on lastensuojelun rutiinia
Perhehoidon lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestään vaikeutunut ja vieraannuttamisesta ja laittomista tapaamisrajoituksista on tullut lastensuojelun rutiinia. Usein elinikäiseksi ihmissuhteeksi markkinoitu sijaisperhe lakkaa pitämästä yhteyttä sijaislapseensa heti toimeksiantosopimuksen päätyttyä. Sijaisperheiden heikkolaatuinen valikointi ja valmennus myös lisää sijaishuoltosopimusten äkkinäisiä purkuja. Tutkimustiedon mukaan sopimusten purkujen syyt löytyvät useimmiten sijaisperheistä itsestään- ei biovanhemmista, kuten usein virheellisesti väitetään (Janhunen 2007; Lamminen & Rantanen 2007).
Ammattikasvattaja, perhekotiyrittäjä ja sijaisvanhempi Kari Björkman myöntää Amppeli-lehdessä rehellisesti perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien johtuvan rahasta. ”Kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen. ”
Suomalaiset puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa vahvasti sidoksissa sijaishuoltoon, omistavat lastensuojelulaitoksia ja myyvät ”vanhemmuudenarviointeja”, lasten sijoituspalveluja ja laitoshoitoa ja kouluttavat omia sijaisperheitä. Ne ovat itse juuri niitä tahoja, jotka tuottavat rikottuja perheitä ja riskiolosuhteita. Muiden muuassa SOS-lapsikylä ja Pesäpuu ry mainostavat palveluitaan harhaanjohtavasti lapsilla, ”jotka eivät voi asua kotonaan” vaikka kyse on usein siitä, että lapset eivät saa asua kotonaan vaikka voisivat ja haluaisivat.
Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.
Valtiovallan tuella harjoitettu sinisilmäinen sijaishuollon valvomatta jättäminen ja edunvalvonta yhdistettynä lastensuojelun tutkimuksen ja oikeudenkäyntien puutteisiin ja heikkolaatuiseen sijaisperhevalmennukseen takaa sen, että yhä useampi nuori päätyy kenenkään puuttumatta sijoitetuksi hatarin ja laittomin perustein tarpeitaan vastaamattomaan, puutteellisesti valvottuun ja koulutettuun, pysyvyyttä tarjoamattomaan ja jopa vaaralliseen sijaisperheeseen ja sieltä edelleen kiertämään syrjäyttävästä sijaisperheestä tai - laitoksesta toiseen.
Lokakuun Liike suosittelee lastensuojelun asiakkaita taltioimaan kaiken yhteydenpidon lastensuojelun kanssa, ottamaan palavereihin aina mukaan oman asiamiehen ja tarkistamaan ja korjaamaan lastensuojelun rekisterimerkinnät säännöllisin väliajoin. Kannattaa myös konsultoida juristia tai luotettavaa sosiaaliasiamiestä heti väärinkäytösten ja väärien päätösten jälkeen eikä jäädä odottamaan, että lastensuojelu korjaisi virheensä oma-aloitteisesti.
Kannelkaa väärinkäytöksistä aluehallintovirastoon ja oikeusasiamiehelle kaikki lastensuojeluun ajetut perheet ja heistä välittävät- ajoissa!
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/kuinka-kantelu-tehdaan-