Sosiaalityöntekijä Minna Manelius Helsingin hallinto-oikeudesta Tyhjän päälle jättikorvauksista huolimatta
Pahimmillaan lastensuojelussa kasvanut joutuu heti 18:ntena syntymäpäivänään muuttamaan ja yhteydet tuttuihin aikuisiin ja palveluihinkin katkeavat kertarysäyksellä, kertoo Helsingin Sanomat.
”Meillä on paljon nuoria aikuisia, joiden ainoa läheinen on viranomainen”, sanoo lastensuojelun jälkihuollosta vastaava johtava sosiaalityöntekijä, Helsingin hallinto- oikeudessa tuomaroiva Minna Manelius; Alpo Heikkisen yhtiökumppani Hiiskahdus- yhtiössä, Talentian mediavaikuttaja, sosiaalityöntekijöiden edunvalvoja ja lastensuojelun pelastusohjelman suunnittelija, joka paheksuu sosiaalista raportointia ja pyrkii poisselittämään lastensuojelun väärinkäytöksiä.
”Lastensuojelussa kasvaneet ovat keskenään todella eriarvoisessa asemassa, kun he tulevat täysi-ikäisiksi. Osa heitetään suoraan syvään veteen ja sanotaan, että koeta pärjätä”, kuvailee SOS-Lapsikylän kehityspäällikkö Johanna Hedman.
Someviestejä ja Hackneyn mallia oikeusturvan ja palveluiden sijaan
Helsingin kaupungin ratkaisu toimimattomaan jälkihuoltoon on lastensuojelun sijoituksia ja kustannuksia lisännyt Hackneyn malli ja sosiaaliohjaajien palkkaaminen pitämään yhteyttä sijoitettuihin sosiaalisen median avulla. "Ei siis aina tarvittaisi tapaamista, vaan tuttu ammattilainen voisi välillä kysellä kuulumisia vaikka Whatsapp-viestillä".
Suomalaisen jälkihuollon tasosta kertoo paljon se, että Tampereella kaapattu ihmiskaupan uhri oli käytännössä kadoksissa viranomaisilta neljä vuotta ja seitsemän kuukautta- ja lastensuojelun jälkihuollon asiakas kaappauksensa aikana. Kaapattu äiti ja poika olivat lastensuojeluasiakkuutensa aikana peräti kuusi ja puoli vuotta "kadoksissa" lastensuojelulta.
Millä tavalla sosiaaliohjaajien someviestit kaappajien hallitsemaan fb-profiiliin olisivat muuttaneet tilannetta? Mitä mt-kuntoutujanuoret mahtoivat hyötyä Helsingin kaupungin ostamista osallistavista joogatunneista ihmiskauppias Bivolarun joogalahkoon? Entä miten sijoitettujen oikeusturva ja ihmissuhteet aiotaan taata esimerkiksi Estherin tapauksessa, jossa lastensuojelu ei suostu palauttamaan lapsia vaikka huostaanoton perusteet ja menettelytavat on todettu vääriksi?
Huostaanotot puretaan ani harvoin
Helsingin Sanomien jutusta saa käsityksen, että ongelma olisi huostaanottojen lyhyys ja että huostaanottamalla lapset varhaisemmin tuettaisiin heidän hyvinvointiaan ja ihmissuhteidensa pysyvyyttä.
Tutkimustieto kumoaa käsityksen. THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset.
Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat. Tutkimustiedon sijaan toimitaan moralististen virhepäätelmien varassa.
Samaan aikaan kun perheiden ongelmat vähenevät- sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitusten syistä, olosuhteista tai vaikutuksista. Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
Vuonna 2017 kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot lisääntyivät edelleen- huolimatta lukuisista lastensuojelun miljoonaresursoinnista ja "kehittämishankkeista".
Keskimääräinen korvaus perhehoidosta on n. 30 000 + verottomat edut. Ammatillisessa perhekodissa huostaanoton hinta nousee helposti yli 100 000 euroon vuodessa per lapsi.
Lastensuojelu ei takaa pysyviä tai turvallisia ihmissuhteita
Perhehoitoliitto myöntää Helsingin Sanomissa, ettei perhehoito pysty tarjoamaan kaikille lapsille pysyvää ja turvallista sijoituspaikkaa.
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla on viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei ole marginaaliryhmän pienestä ongelmasta, sillä yli 10 000 suomalaista lasta ja nuorta asuu laitoksissa.
Huostaanotto on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi (mm. Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet).
Huostaanotettujen suomalaislasten ja -nuorten kuolleisuus on suurempi kuin muiden ikäistensä.
Lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi (SOTKANET). Erilaiset sijaishoitajat ovat vakavan väkivallan suhteen jopa 70-kertainen riski lapsen omiin biologisiin vanhempiin nähden.
Myös sijaisvanhemmat väsyvät ja epäonnistuvat huolimatta noin. 30 000 euroa vuosipalkkiosta, verottomista eduista, vertaistuesta, työnohjauksesta, ympäristön good will: ista, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta, RAY:n rahoittamista ilmaisista apukäsistä (PePPi- hanke) ja lastensuojelun edunvalvojasta, joka auttaa ylläpitämään huostaanottoa ja erottamaan lapsen omista vanhemmistaan.
Mikään tutkimustieto ei vahvista oletusta siitä, että sijaishuolto pystyisi tarjoamaan lapsille pysyvyyttä.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijaishoitopaikka vaihtui usein. Lastensuojelun rutiiniksi muodostuneen vieraannuttamisen ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyöntien takia lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen – ei kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä, kuten usein virheellisesti esitetään.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta ja sijaishuoltopaikka vaihtui noin kahden vuoden välein.
Pösön ja Puustinen-Korhosen mukaan ”toistuva kasvuympäristön vaihdos kahden vuoden välein vastaa todennäköisesti heikosti käsitystämme siitä lasten kasvuolosuhteiden turvallisuudesta ja pysyvyydestä, jota lastensuojelussa pyritään saamaan aikaan.”
Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Myös sosiaalityöntekijät ovat kiinnittäneet huomiota lasten pompotteluun eri sijaishuoltopaikkojen välillä ja siihen, että sijaisvanhemmat tuntuvat tarvitsevan yhä vahvempia lastensuojelun tukitoimia . Lastensuojelun puutteet ja toimimattomat avohuollon tukimuodot koskettavat siis myös sijaisperheitä.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heti heidän tarvitsemansa tuki? HuosTa ( 2015) tutkimuksen mukaan jopa 85% apua pyytäneistä lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.
Lastensuojelun asiantuntijat ja päättäjät propagandan levittäjinä
Suomalaiset lastensuojelun asiantuntijat ovat jo vuosia levittäneet julkisuuteen toimittajien avustuksella väärää tietoa. Suostutteluviestintää eli propagandaa sijaishuollon etujen valvomiseksi, kotiutusten vaikeuttamiseksi ja lastensuojelun imagonkiillotukseksi ovat julkaisseet mm. Helsingin Sanomat ja YLE. Sijaisvanhemmat ja perhekodit ovat vastalauseitta saaneet pitää huostaanotetut, jotka tuottavat heille yhden keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana noin 200 000 sijaisperheessä ja noin miljoona euroa perhekodissa.
Vanhemmuudenarviointia, perhekuntoutusta ja sijaishuoltopalveluja tuottavat lastensuojelujärjestöt kuten Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry ja SOS-Lapsikylä ry ovat kampanjoineet ja toimineet ahkerasti perheiden oikeusturvan ja tietosuojan heikentämiseksi ja huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi mm. lastensuojelun edunvalvontahankkeellaan.
Sijaishuollon piiloyrityksiksi muuttuneilla lastensuojelujärjestöillä on välitön taloudellinen intressi lisätä huostaanottoja ja niiden kestoa.
Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen että MLL:n Mirjam Kalland ovat kiihkeitä lastensuojelun ja pysyvän huostaanoton puolestapuhujia. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella (2001) Kalland ja Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.
Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.
Muita väärää tietoa ja pysyvän huostaanoton propagandaa ahkerasti levittäneitä lastensuojeluvaikuttajia ovat mm. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi ja Satu Taiveaho (TS 25.4.2018, HS 1.5.2018) , jota ei hävetä ehdottaa jo lähtökohtaisesti epäeettistä pysyvää huostaanottoa laillistettavaksi heti THL:n selvityksen julkaisupäivänä.
Lasten ja vanhempien pysyvän erottamisen puolesta ovat ahkeroineet myös Pelastakaa Lapset ry:ssä vaikuttaneet Piia- Liisa Heiliö, Päivi Sinko, Kaarina Pasanen ja Kristiina Mattila, Nuorten Ystävät ry:n Marja Irjala, Lastensuojelun Keskusliiton toimijat ja Juha Rehula, joka esti kärsimyskorvausten maksamisen sijaishuollossa pahoinpidellyille.
Ystävät Sitrassa ja STEA:ssa ovat taanneet puolueettomina kansalaisjärjestöinä esiintyville sijaishuollon piiloyrityksille ja epämääräisille lastensuojeluyrityksille ja sijaishuollon asiakashankinta- ja edunvalvontahankkeille jatkuvan ja heikosti valvotun julkisen rahoituksen.
Sijaisvanhemmuus on yhä useammin ammatti ja elinkeino- ei lapsia läpi elämän kantava ihmissuhde
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa(= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Sijaisvanhemmuutta markkinoidaan usein kritiikittä aitona ihmissuhteena, vanhemmuutena. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tutkimusnäyttöä. Entisiin sijaislapsiin ei päinvastoin usein pidetä mitään yhteyttä tai ”tuki” typistyy satunnaisiin puhelinsoittoihin ja postikortteihin.
Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.
Lasten ja vanhempien yhteydenpitoa estetään rutiininomaisesti
Sijoitettujen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin estetään ja rajoitetaan lastensuojelulain vastaisesti ”sijaishuoltoon kiinnittymisen” varmistamiseksi. Sijaishuollon valvontaan viranomaisten resurssit eivät riitä. Oikeusasiamiehen mukaan kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.
Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin. Erityisen puutteellista on perhehoidon valvonta.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.
Siirretyt lapset ovat alkaneet äänestää jaloillaan. Lastensuojeluviranomaiset kutsuvat lasten pakomatkoja ”luvattomiksi poissaoloiksi” ja tekevät vuodessa jopa 3 500–4 000 virka-apupyyntöä poliisille. Lapset ja nuoret karkailevat turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, joista heidät kyyditetään takaisin sijaishuoltoon.
Epäeettistä on myös lastensuojelun rutiiniksi muodostunut käytäntö rangaista sijaishuollon epäkohdista kertovaa lasta tai vanhempaa tapaamisrajoituksilla ja pakottaa vanhemmat sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. ".
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat omaksumiensa virheellisten psykoanalyyttisten teorioiden mukaisesti, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi/saa aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta, hän on usein sairas, vailla koulutusta ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama. Laitoksesta vapautettu lapsi, jota on ”kuntoutettu” erityisosaajilla, rajoitustoimilla, verkostopalavereilla ja kiinnipidolla yli sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmäksi riskinuoreksi ja kriminaalinaluksi, jota ei huolita minnekään.
Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin hänen yhteydenpitoaan on tarmokkaasti estetty.
Onko kestävyysvajeen ja säästöpolitiikan suitsima sosiaalitoimi viimein havainnut vanhempien ilmaisen hoitoreservin?
Onko vanhempien tukemiseksi kutsuttu toiminta todellisuudessa vain yritystä saada vanhemmat hyväksymään järjetön lastensuojelupolitiikka ja hoitamaan ilmaiseksi palvelujärjestelmän ”kolaroima” jälkikasvunsa – sitten kun he eivät enää kelpaa lastensuojelun ”kasvatuskumppaneiden” julkisrahoitteiseen laskutukseen?
Entä mitä lastensuojelukoneiston vaurioittamien vanhempien ja lasten tukemiseksi voisi tehdä?
Toimenpide-ehdotuksia:
- Kontrollin ja tuen erottaminen toisistaan. Asiakasperheiden tukipalvelut lastensuojelusta ja sijaishuollosta riippumattomille toimijoille.
- Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta erotettava toisistaan. Lastensuojelun lainsäädäntövalta, lastensuojelutarpeen arviointi- ja selvitystoiminta ja hallinto-oikeuksien jäsenyydet pois lastensuojeluyrittäjiltä ja sijaishuollon edunvalvojilta.
- Sijaishuollon liiketoiminta ja lastensuojelun järjestötoiminta erotettava toisistaan. Lähes kaikki puolueettomina kansalaisjärjestöinä esiintyvät suomalaiset lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa sijaishuollon kumppaneita ja piiloyrityksiä, jotka myyvät lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja.
- Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja sijaishuollon asiakashankinta- ja edunvalvontatoiminta erotettava toisistaan.
- Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotettava sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Nykyisin esim. vanhemmuudenarviointia järjestävät samat tahot, jotka tarjoavat myös lasten sijoitus- ja hoitopalveluja.
- Asiakasperheiden oikeusturva kuntoon; mahdollisuus fair trial -oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä lastensuojelun toimijoille.
- Yksittäisten rakenteellisia päättömyyksiä paikkaavien projektien sijaan uusi asiakaslähtöinen järjestelmä. Paikkaavilla hankkeilla vain neutralisoidaan laajemmat muutospaineet.
- Puuttumisen, huolipuheen ja diagnosoinnin tilalle lasten, vanhempien ja perheiden tukeminen.
- Kaikkiin lapsiperheitä koskevaan lainsäädäntö-, suunnittelu- ja toimeenpanotyöhön palvelunkäyttäjien edustus ja osallisuus ja tehtyjen toimenpiteiden seuranta- ja vaikuttavuustutkimus.
- Lapsiperheiden palveluiden suunnitteluun ja seurantaan pysyvä tutkimusrahoitus ja sijaishuollosta irrallinen koordinaatio ja johto.
Kuka ottaisi tehtäväkseen selvittää lasten olosuhteet nykyisessä sijaishuollossa?
Miksi veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ei kata sijoitettujen kotilomia ja jälkihuollon tukea?
Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa Perhehoitoliitolle, jotta sijoitettujen yhteydenpito sukulaisiin ja jälkihuollon tuki saataisiin järjestymään ? Kuinka monta miljoonaa nykyisen miljardin lisäksi tarvitaan, jotta sijoitetut nuoret saisivat asua edes ylioppilaskirjoitusten tai toisen asteen opintojen loppuun "kodeissaan", joihin poliitikot ja lastensuojelun asiantuntijat ovat heidät ajoissa ja koko lapsuuden ajaksi toimittaneet?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta1711768
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
Pahimmillaan lastensuojelussa kasvanut joutuu heti 18:ntena syntymäpäivänään muuttamaan ja yhteydet tuttuihin aikuisiin ja palveluihinkin katkeavat kertarysäyksellä, kertoo Helsingin Sanomat.
”Meillä on paljon nuoria aikuisia, joiden ainoa läheinen on viranomainen”, sanoo lastensuojelun jälkihuollosta vastaava johtava sosiaalityöntekijä, Helsingin hallinto- oikeudessa tuomaroiva Minna Manelius; Alpo Heikkisen yhtiökumppani Hiiskahdus- yhtiössä, Talentian mediavaikuttaja, sosiaalityöntekijöiden edunvalvoja ja lastensuojelun pelastusohjelman suunnittelija, joka paheksuu sosiaalista raportointia ja pyrkii poisselittämään lastensuojelun väärinkäytöksiä.
”Lastensuojelussa kasvaneet ovat keskenään todella eriarvoisessa asemassa, kun he tulevat täysi-ikäisiksi. Osa heitetään suoraan syvään veteen ja sanotaan, että koeta pärjätä”, kuvailee SOS-Lapsikylän kehityspäällikkö Johanna Hedman.
Someviestejä ja Hackneyn mallia oikeusturvan ja palveluiden sijaan
Helsingin kaupungin ratkaisu toimimattomaan jälkihuoltoon on lastensuojelun sijoituksia ja kustannuksia lisännyt Hackneyn malli ja sosiaaliohjaajien palkkaaminen pitämään yhteyttä sijoitettuihin sosiaalisen median avulla. "Ei siis aina tarvittaisi tapaamista, vaan tuttu ammattilainen voisi välillä kysellä kuulumisia vaikka Whatsapp-viestillä".
Suomalaisen jälkihuollon tasosta kertoo paljon se, että Tampereella kaapattu ihmiskaupan uhri oli käytännössä kadoksissa viranomaisilta neljä vuotta ja seitsemän kuukautta- ja lastensuojelun jälkihuollon asiakas kaappauksensa aikana. Kaapattu äiti ja poika olivat lastensuojeluasiakkuutensa aikana peräti kuusi ja puoli vuotta "kadoksissa" lastensuojelulta.
Millä tavalla sosiaaliohjaajien someviestit kaappajien hallitsemaan fb-profiiliin olisivat muuttaneet tilannetta? Mitä mt-kuntoutujanuoret mahtoivat hyötyä Helsingin kaupungin ostamista osallistavista joogatunneista ihmiskauppias Bivolarun joogalahkoon? Entä miten sijoitettujen oikeusturva ja ihmissuhteet aiotaan taata esimerkiksi Estherin tapauksessa, jossa lastensuojelu ei suostu palauttamaan lapsia vaikka huostaanoton perusteet ja menettelytavat on todettu vääriksi?
Huostaanotot puretaan ani harvoin
Helsingin Sanomien jutusta saa käsityksen, että ongelma olisi huostaanottojen lyhyys ja että huostaanottamalla lapset varhaisemmin tuettaisiin heidän hyvinvointiaan ja ihmissuhteidensa pysyvyyttä.
Tutkimustieto kumoaa käsityksen. THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Lastensuojelussa monia ministereitä, toimittajia ja järjestövaikuttajia kiinnostavat tulosvastuuta, tutkimustietoa ja laillisuusvalvontaa enemmän sijaishuollon imagonkiillotus ja markkinointilupaukset.
Uutiset ja kannanotot kuvaavat usein lastensuojelun tavoitteita, ei toimintaa tai tuloksia. Johtopäätöksiä ja suosituksia vedetään siitä, miten asioiden tulisi olla- ei siitä, miten ne ovat. Tutkimustiedon sijaan toimitaan moralististen virhepäätelmien varassa.
Samaan aikaan kun perheiden ongelmat vähenevät- sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitusten syistä, olosuhteista tai vaikutuksista. Arviolta joka kolmas suomalaislapsi on jossakin elämänsä vaiheessa lastensuojelun asiakas, ja joka 20:s lapsi tulee sijoitetuksi.
Vuonna 2017 kiireelliset sijoitukset ja huostaanotot lisääntyivät edelleen- huolimatta lukuisista lastensuojelun miljoonaresursoinnista ja "kehittämishankkeista".
Keskimääräinen korvaus perhehoidosta on n. 30 000 + verottomat edut. Ammatillisessa perhekodissa huostaanoton hinta nousee helposti yli 100 000 euroon vuodessa per lapsi.
Lastensuojelu ei takaa pysyviä tai turvallisia ihmissuhteita
Perhehoitoliitto myöntää Helsingin Sanomissa, ettei perhehoito pysty tarjoamaan kaikille lapsille pysyvää ja turvallista sijoituspaikkaa.
Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla on viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa. Kyse ei ole marginaaliryhmän pienestä ongelmasta, sillä yli 10 000 suomalaista lasta ja nuorta asuu laitoksissa.
Huostaanotto on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi (mm. Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet).
Huostaanotettujen suomalaislasten ja -nuorten kuolleisuus on suurempi kuin muiden ikäistensä.
Lastensuojelutausta ennustaa muita ikäryhmän lapsia korkeampaa todennäköisyyttä syrjäytyä, tehdä rikoksia tai joutua itse rikoksen uhriksi (SOTKANET). Erilaiset sijaishoitajat ovat vakavan väkivallan suhteen jopa 70-kertainen riski lapsen omiin biologisiin vanhempiin nähden.
Myös sijaisvanhemmat väsyvät ja epäonnistuvat huolimatta noin. 30 000 euroa vuosipalkkiosta, verottomista eduista, vertaistuesta, työnohjauksesta, ympäristön good will: ista, Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelusta, RAY:n rahoittamista ilmaisista apukäsistä (PePPi- hanke) ja lastensuojelun edunvalvojasta, joka auttaa ylläpitämään huostaanottoa ja erottamaan lapsen omista vanhemmistaan.
Mikään tutkimustieto ei vahvista oletusta siitä, että sijaishuolto pystyisi tarjoamaan lapsille pysyvyyttä.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa ”Toteutuuko lapsen oikeus pysyviin kasvuolosuhteisiin” lasten ja nuorten sijaishoitopaikka vaihtui usein. Lastensuojelun rutiiniksi muodostuneen vieraannuttamisen ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitteiden laiminlyöntien takia lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen – ei kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä, kuten usein virheellisesti esitetään.
Tarja Pösön ja Aila Puustinen-Korhosen tutkimuksessa sijoitettujen keskimääräinen huostaanottoaika oli seitsemän vuotta ja sijaishuoltopaikka vaihtui noin kahden vuoden välein.
Pösön ja Puustinen-Korhosen mukaan ”toistuva kasvuympäristön vaihdos kahden vuoden välein vastaa todennäköisesti heikosti käsitystämme siitä lasten kasvuolosuhteiden turvallisuudesta ja pysyvyydestä, jota lastensuojelussa pyritään saamaan aikaan.”
Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Myös sosiaalityöntekijät ovat kiinnittäneet huomiota lasten pompotteluun eri sijaishuoltopaikkojen välillä ja siihen, että sijaisvanhemmat tuntuvat tarvitsevan yhä vahvempia lastensuojelun tukitoimia . Lastensuojelun puutteet ja toimimattomat avohuollon tukimuodot koskettavat siis myös sijaisperheitä.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”
Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heti heidän tarvitsemansa tuki? HuosTa ( 2015) tutkimuksen mukaan jopa 85% apua pyytäneistä lapsista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Vanhemmille ei anneta tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton.
Lastensuojelun asiantuntijat ja päättäjät propagandan levittäjinä
Suomalaiset lastensuojelun asiantuntijat ovat jo vuosia levittäneet julkisuuteen toimittajien avustuksella väärää tietoa. Suostutteluviestintää eli propagandaa sijaishuollon etujen valvomiseksi, kotiutusten vaikeuttamiseksi ja lastensuojelun imagonkiillotukseksi ovat julkaisseet mm. Helsingin Sanomat ja YLE. Sijaisvanhemmat ja perhekodit ovat vastalauseitta saaneet pitää huostaanotetut, jotka tuottavat heille yhden keskimäärin 7 vuotta kestävän huostaanoton aikana noin 200 000 sijaisperheessä ja noin miljoona euroa perhekodissa.
Vanhemmuudenarviointia, perhekuntoutusta ja sijaishuoltopalveluja tuottavat lastensuojelujärjestöt kuten Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry ja SOS-Lapsikylä ry ovat kampanjoineet ja toimineet ahkerasti perheiden oikeusturvan ja tietosuojan heikentämiseksi ja huostaanottojen lisäämiseksi ja pidentämiseksi mm. lastensuojelun edunvalvontahankkeellaan.
Sijaishuollon piiloyrityksiksi muuttuneilla lastensuojelujärjestöillä on välitön taloudellinen intressi lisätä huostaanottoja ja niiden kestoa.
Pelastakaa Lapset ry:n Jari Sinkkonen että MLL:n Mirjam Kalland ovat kiihkeitä lastensuojelun ja pysyvän huostaanoton puolestapuhujia. Lähes kaksikymmentä vuotta sitten löytämänsä yksittäistapauksen perusteella (2001) Kalland ja Sinkkonen ovat vuosikausia esittäneet virheellisesti, että lapsia pompoteltaisiin kodin ja sijaishuollon välillä ja kotiutettaisiin kevyin perustein.
Todellisuudessa lasten pompottelu tapahtuu eri sijaishuoltopaikkojen välillä eikä perheen jälleenyhdistämiseen pyritä.
Useimmiten lapsen sijoitusura alkaa laitoksesta, jatkuu toiseen laitokseen ja sieltä perhehoitoon tai kolmanteen laitokseen. (Kivinen 1992; Heino 2009).
Kalland ja Sinkkonen ovat pysyviä huostaanottoja lobatakseen pyrkineet myös vakuuttamaan, että lapsen toisen (oletetun) kiintymyssuhteen katkeaminen (sijaisvanhempiin) olisi haitallisempi kuin ensimmäinen katkeaminen (vanhempiin) ja onnistuneet teorioillaan lähes estämään lakisääteisen perheiden jälleenyhdistämisen.
Muita väärää tietoa ja pysyvän huostaanoton propagandaa ahkerasti levittäneitä lastensuojeluvaikuttajia ovat mm. Perhehoitoliiton Aila Paloniemi ja Satu Taiveaho (TS 25.4.2018, HS 1.5.2018) , jota ei hävetä ehdottaa jo lähtökohtaisesti epäeettistä pysyvää huostaanottoa laillistettavaksi heti THL:n selvityksen julkaisupäivänä.
Lasten ja vanhempien pysyvän erottamisen puolesta ovat ahkeroineet myös Pelastakaa Lapset ry:ssä vaikuttaneet Piia- Liisa Heiliö, Päivi Sinko, Kaarina Pasanen ja Kristiina Mattila, Nuorten Ystävät ry:n Marja Irjala, Lastensuojelun Keskusliiton toimijat ja Juha Rehula, joka esti kärsimyskorvausten maksamisen sijaishuollossa pahoinpidellyille.
Ystävät Sitrassa ja STEA:ssa ovat taanneet puolueettomina kansalaisjärjestöinä esiintyville sijaishuollon piiloyrityksille ja epämääräisille lastensuojeluyrityksille ja sijaishuollon asiakashankinta- ja edunvalvontahankkeille jatkuvan ja heikosti valvotun julkisen rahoituksen.
Sijaisvanhemmuus on yhä useammin ammatti ja elinkeino- ei lapsia läpi elämän kantava ihmissuhde
Kati Hämäläisen väitöskirjatutkimuksessa lapset ilmaisivat kaipaavansa ja tarvitsevansa eniten juuri biologisia omaisiaan ja juuri näiden osallistumista lapsen elämään lastensuojelu ja sijaishuolto on perinteisesti kokenut tehtäväkseen rajoittaa.
"Verisiteiden merkitys lapsille tuli vahvasti esiin aineistossa, sijaisperhesuhteiden jäädessä ikään kuin niiden varjoon. Verisiteisiin perustuva perhe oli lasten näkemysten mukaan oikeampi perhe kuin sijaisperhe. Lapset toivoivat lisää yhteydenpitoa etenkin muualla asuviin sisaruksiinsa. Tutkimus osoittaa, että perhehoidossa(= sijaisperheissä) elävillä lapsilla ei ole kokemusta pysyvästä kodista ja perheestä."
Myös SOS-lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? Sijoitetun lapsen ja hänen perheensä tukeminen ja jälleenyhdistäminen’ haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.
Sijaisvanhemmuutta markkinoidaan usein kritiikittä aitona ihmissuhteena, vanhemmuutena. Tästä ei kuitenkaan ole mitään tutkimusnäyttöä. Entisiin sijaislapsiin ei päinvastoin usein pidetä mitään yhteyttä tai ”tuki” typistyy satunnaisiin puhelinsoittoihin ja postikortteihin.
Kattavia tutkimuksia suomalaisten sijaisvanhempien ja -lasten yhteydenpidosta ei ole tehty. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Sijaisvanhemmuus onkin usein pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai lapsia koko elämän kannatteleva ihmissuhde.
Lasten ja vanhempien yhteydenpitoa estetään rutiininomaisesti
Sijoitettujen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin estetään ja rajoitetaan lastensuojelulain vastaisesti ”sijaishuoltoon kiinnittymisen” varmistamiseksi. Sijaishuollon valvontaan viranomaisten resurssit eivät riitä. Oikeusasiamiehen mukaan kuntien lastensuojeluviranomaiset eivät ehdi riittävästi vierailla sijaishuoltopaikoissa eivätkä ole riittävän hyvin perillä lasten olosuhteista ja kohtelusta.
Aluehallintovirastoilla ei ole riittävästi voimavaroja tarkastuksiin. Erityisen puutteellista on perhehoidon valvonta.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen.
Verovaroilla tuettu sijaisperhe voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.
Siirretyt lapset ovat alkaneet äänestää jaloillaan. Lastensuojeluviranomaiset kutsuvat lasten pakomatkoja ”luvattomiksi poissaoloiksi” ja tekevät vuodessa jopa 3 500–4 000 virka-apupyyntöä poliisille. Lapset ja nuoret karkailevat turvattomiksi määriteltyihin koteihinsa, joista heidät kyyditetään takaisin sijaishuoltoon.
Epäeettistä on myös lastensuojelun rutiiniksi muodostunut käytäntö rangaista sijaishuollon epäkohdista kertovaa lasta tai vanhempaa tapaamisrajoituksilla ja pakottaa vanhemmat sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. ".
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat omaksumiensa virheellisten psykoanalyyttisten teorioiden mukaisesti, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi/saa aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä. Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta, hän on usein sairas, vailla koulutusta ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama. Laitoksesta vapautettu lapsi, jota on ”kuntoutettu” erityisosaajilla, rajoitustoimilla, verkostopalavereilla ja kiinnipidolla yli sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmäksi riskinuoreksi ja kriminaalinaluksi, jota ei huolita minnekään.
Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin hänen yhteydenpitoaan on tarmokkaasti estetty.
Onko kestävyysvajeen ja säästöpolitiikan suitsima sosiaalitoimi viimein havainnut vanhempien ilmaisen hoitoreservin?
Onko vanhempien tukemiseksi kutsuttu toiminta todellisuudessa vain yritystä saada vanhemmat hyväksymään järjetön lastensuojelupolitiikka ja hoitamaan ilmaiseksi palvelujärjestelmän ”kolaroima” jälkikasvunsa – sitten kun he eivät enää kelpaa lastensuojelun ”kasvatuskumppaneiden” julkisrahoitteiseen laskutukseen?
Entä mitä lastensuojelukoneiston vaurioittamien vanhempien ja lasten tukemiseksi voisi tehdä?
Toimenpide-ehdotuksia:
- Kontrollin ja tuen erottaminen toisistaan. Asiakasperheiden tukipalvelut lastensuojelusta ja sijaishuollosta riippumattomille toimijoille.
- Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta erotettava toisistaan. Lastensuojelun lainsäädäntövalta, lastensuojelutarpeen arviointi- ja selvitystoiminta ja hallinto-oikeuksien jäsenyydet pois lastensuojeluyrittäjiltä ja sijaishuollon edunvalvojilta.
- Sijaishuollon liiketoiminta ja lastensuojelun järjestötoiminta erotettava toisistaan. Lähes kaikki puolueettomina kansalaisjärjestöinä esiintyvät suomalaiset lastensuojelujärjestöt ovat tosiasiassa sijaishuollon kumppaneita ja piiloyrityksiä, jotka myyvät lastensuojelu- ja sijaishuoltopalveluja.
- Lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta ja sijaishuollon asiakashankinta- ja edunvalvontatoiminta erotettava toisistaan.
- Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotettava sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Nykyisin esim. vanhemmuudenarviointia järjestävät samat tahot, jotka tarjoavat myös lasten sijoitus- ja hoitopalveluja.
- Asiakasperheiden oikeusturva kuntoon; mahdollisuus fair trial -oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa, vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä lastensuojelun toimijoille.
- Yksittäisten rakenteellisia päättömyyksiä paikkaavien projektien sijaan uusi asiakaslähtöinen järjestelmä. Paikkaavilla hankkeilla vain neutralisoidaan laajemmat muutospaineet.
- Puuttumisen, huolipuheen ja diagnosoinnin tilalle lasten, vanhempien ja perheiden tukeminen.
- Kaikkiin lapsiperheitä koskevaan lainsäädäntö-, suunnittelu- ja toimeenpanotyöhön palvelunkäyttäjien edustus ja osallisuus ja tehtyjen toimenpiteiden seuranta- ja vaikuttavuustutkimus.
- Lapsiperheiden palveluiden suunnitteluun ja seurantaan pysyvä tutkimusrahoitus ja sijaishuollosta irrallinen koordinaatio ja johto.
Kuka ottaisi tehtäväkseen selvittää lasten olosuhteet nykyisessä sijaishuollossa?
Miksi veronmaksajien vuosittainen noin 1000 000 000 euron tulonsiirto sijaishuollon vuorokausimaksuihin, STEA:n Perhehoitoliitolle myöntämä 865 000 euron kokonaisavustus ja 300 000 euron kohdeavustus sijaisperheiden lasten sisarussuhteiden vahvistamiseen ei kata sijoitettujen kotilomia ja jälkihuollon tukea?
Paljonko lisää lastensuojelun asiakkaiden, keskimäärin köyhyysrajan alapuolella elävien pitkäaikaissairaiden ja yksinhuoltajien tulisi lahjoittaa Perhehoitoliitolle, jotta sijoitettujen yhteydenpito sukulaisiin ja jälkihuollon tuki saataisiin järjestymään ? Kuinka monta miljoonaa nykyisen miljardin lisäksi tarvitaan, jotta sijoitetut nuoret saisivat asua edes ylioppilaskirjoitusten tai toisen asteen opintojen loppuun "kodeissaan", joihin poliitikot ja lastensuojelun asiantuntijat ovat heidät ajoissa ja koko lapsuuden ajaksi toimittaneet?
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanotot-kestavat-koko-lapsuuden-ilman-pyrkimysta-perheiden-jalleenyhdistamiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta1711768
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsensa-psyykelaakityksesta-kieltaytyvaa-rangaistaan-lastensuojeluilmoituksella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto