Lastensuojelun asiakkaat ovat yhä vailla oikeusturvaa
Tiesittekö, että monien perheiden kotivakuutuksen yhteyteen ottama oikeusturvavakuutus ei korvaa asianajajan kuluja perheiden oikeusturvaa kaikkein todennäköisimmin uhkaavissa hallinto- oikeuden tai korkeimman hallinto- oikeuden käsittelyissä?
Sosiaalipsykologi Anu Suomela kiinnitti aikoinaan huomiota perheiden olemattomaan oikeusturvaan lastensuojelussa.
Suomelan mukaan ongelmallista lastensuojeluasioiden hallinnollisessa käytössä on se, että lastensuojelun menettelytapoja ei käytännön tilanteissa säätele laki, vaan toimiin ryhdytään ‘lapsen edun’ -doktriinin perusteella, joka johtaa totalitarismiin.
Doktriini ei ota huomioon lainsäädännön kokonaisuutta ja käytännössä se johtaa länsimaisten oikeusperiaatteiden vastaiseen tilanteeseen, jossa henkilön on viranomaisen edessä todistettava syyttömyytensä lapsen edun vastaiseen toimintaan, kun lastensuojelun puolelta esitetään moninaisia toteen näyttämättömiä väitteitä lapsen vaarantamisesta.
Lastensuojeluasioiden käsittelyssä toimitaan siis inkvisition periaatteella, joka ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen menettely. Hallinnollisissa oikeuskäsittelyissä ei perinteisesti ole vaadittu viranomaiselta mitään perustelua esittämälleen näytölle, pelkkä virkavastuisuus, jota käytännössä ei enää ole, riittää takuuksi siitä, että viranomaisen esittämät seikat ovat tutkittuja ja tosia.
Nikon tapauksessa käräjäoikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi. J.P. Roosin mukaan "EIT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Nikon tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset ( 140 000 € plus korot)".
Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Anu Suomelan ehdotukset oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi
Anu Suomela esitti lastensuojelun oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi yli 20 vuotta sitten joukon välttämättömiä uudistusehdotuksia, jotka edelleen odottavat toteuttamistaan:
1) Lastensuojelulakiin tulee kirjata viranomaisen velvollisuudeksi pyrkiä aktiivisesti perheen jälleenyhdistämiseen.
2) Lastensuojelutyöntekijä tulee nimetä perhetyöntekijäksi, jonka tehtävä on pitää perhe yhdessä.
3) Vastasyntynyttä ei saa lastensuojelullisin perustein eristää vanhemmistaan. Jos äidin psyykkinen oireilu vaatii kontrollia, on perheelle järjestettävä laitos tai perhesijoitus. Rintamaidon tuotanto tulee pitää yllä, jotta lapsi voi lääkityksen vähennyttyä saada rintamaitoa.
4) Lapseen kohdistuvien rikosten selvittely tulee siirtää sosiaalitoimelta poliisin tehtäväksi. Ja perättömistä ilmiannoista täytyy määrätä rangaistus.
5) Huoltosuunnitelman välttämättömyyttä tulee korostaa ja sen sisällön kriteerit tulee mainita myös laissa. Huoltosuunnitelmasta tulee ilmetä konkreettisesti ja vanhempien käyttäytymisen tasolla, minkä olosuhteiden vallitessa lapsi voidaan kotiuttaa.
6) Perheen suojelussa tulee käyttää ensisijaisesti 13 §:ssä mainittuja tukitoimia. Taloudellisen tuen ensisijaisuutta tulee korostaa. Sen jälkeen käytetään nk. jalkautuneita työntekijöitä, kodinhoitajan sijoittamista kotiin tai oheishuoltajan määräämistä vanhemmalle.
7) Jos vanhempi ilmoittaa tarvitsevansa oheishuoltajan, se on hänelle viivytyksettä nimettävä ilman sosiaalitoimen pitkällistä lausunto- ja tutkintamenettelyä.
8) Jos huostaanotto joudutaan tekemään, on ensimmäinen vaihtoehto se, että lapsi on kotonaan huostaanotettuna, jolloin viranomaisella on täysi kontrolli tilanteeseen.
9) Jos lapsi joudutaan siirtämään pois kodista, hänet tulee sijoittaa tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten luo.
10) Tapaaminen on lapsen fundamentaalinen oikeus. Huostaanotetun lapsen tapaamisoikeutta koskevia säädöksiä tulee entisestään tarkentaa, ja jättää lastensuojeluviranomaiselle vain hyvin rajattu tulkinta-oikeus. Lastensuojelulaitosten käytännöt tulee tarkentaa siten, ettei ole mahdollista estää lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Yli kuukauden kestävä rajoitus tulee aina käsitellä lääninoikeudessa. Asetuksen 9 § tulee korjata siten, että mainitaan myös perheeseen sijoitetun lapsen tapaamisoikeus.
11) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
12) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
13) Perheiden oikeusturvan parantamiseksi tulee lastensuojelulakiin kirjata viranomaisen velvollisuudeksi antaa kielteisessä tapauksessa valituskelpoinen päätös, sekä velvollisuus neuvoa ja ohjata, miten tyytymätön asiakas saa lastensuojeluasian vireille.
14) Lastensuojelun kirjausmenetelmä tulee muuttaa siten, että faktamateriaali erotetaan työntekijän omista tulkinnoista. Lastensuojeluilmoitus tulee tutkia selkeän, yhtenäisen kaavan mukaan ja kirjata todistajalausunnot kuten poliisitutkinnassa. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset tulee poistaa tiedoista.
15) Asiakirjojen luovuttamisvelvollisuutta tulee korostaa kansalaisen oikeusturvan tärkeänä ehtona, eikä asiakirjoista saa veloittaa, jos niitä pyydetään vain kerran vuodessa.
16) Lääneihin tulee perustaa sosiaalitoimen asiamiesjärjestelmä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tulee muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukseksi.
17) Oikeusasiamiehen toimistoon tulee perustaa perheasiamiehen virka.
18) Lasten huostaanottoihin liittyvät asiat tulee siirtää käräjäoikeuteen.
J.P. Roosin ehdotukset oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi
Professori J.P. Roos on ehdottanut asiakkaiden oikeusturvan varmistamiseksi niinikään lähes 20 vuotta sitten seuraavia toimenpiteitä, jotka edelleen odottavat toteutumistaan:
1. Tahdonvastainen huostaanotto on nähtävä oikeusprosessina jonka osallisilla on samat oikeusturva kuin muissakin prosesseissa, mukaan luettuna oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiin.
2. Tahdonvastainen huostaanotto olisi alun alkaen käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa, ei hallinnollisessa tuomioistuimessa.
3. Perheiden omat sosiaalityöntekijät eivät saisi olla tekemisissä huostaanottojen kanssa. Heidän ei ole pakko kertoa tietojaan, paitsi jos kyse on pahoinpitely- tai väkivaltaepäilyistä, jolloin heillä pitäisi olla ehdoton velvollisuus raportoida tiedossaan olevista pahoipitelyistä.
4. Huostaanottojen käsittelyajoissa tulee olla tiukat rajat, vähintään yhtä tiukat kuin alle 18-vuotiaiden rikollisen suhteen (oikeuskäsittely kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen). Viranomaisten oikeutta valittaa ja hyödyntää valitusaikoja tulee voimakkaasti rajoittaa (lapsen edun nimissä!).
5. Sosiaalityöntekijöiden tulee perustaa toimintansa juridisesti pitävään näyttöön, ei huhupuheisiin ja muihin toisen käden tietoihin. Asiakkaita koskevan tiedon tulee olla aikarajoitettua ja relevanttia.
6. Vanhemmilla tulee olla oikeus käyttää omia asiantuntijoita tai vaikuttaa siihen keitä asiantuntijoita käytetään ja heidän tulee saada aineisto käyttöönsä (sillä lasta ei voi alistaa useille toisiaan seuraaville tutkimuksille).
7. Asiantuntijalausuntojen tulee koskea vain todellisia olosuhteita ja niitä koskevaa näyttöä, ei löysiä teoreettisia olettamuksia. Asiantuntijalausunnolta tulee edellyttää että asiantuntija on tavannut henkilön (tai osapuolet).
8. Tietojen keruun tulee olla avointa ja asiakkaiden tulee saada tietää mitä tietoja heistä kerätään ja keille tietoja annetaan. Luottamuksellista tietoa saa kerätä vain tuomioistuimen luvalla, aivan kuten puhelinkuuntelu edellyttää lupaa.
9. Huostaanottojen tulee olla määräaikaisia siten että viranomaisten on säännöllisin väliajoin perusteltava huostaanoton jatkumista, ei niin että vanhempien tai lasten tulee perustella huostaanoton lopettamista.
Lokakuun Liikkeen ehdotukset lastensuojelun oikeusturvaongelmien hillitsemiseksi
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, psykologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.
Reformin sijaan lastensuojelussa kehitetään uusia oikeusturvaongelmia
Olemassaolevien vakavien oikeusturvapuutteiden korjaamisen sijaan lastensuojelussa kehitetään uusia oikeusturvaongelmia kotikutoisten ja jäävien arviointien, vinoutuneen tutkimustiedon, huostaanottoja pohjustavien avohuollon tukitoimien, "perhekuntoutuksen", Hackneyn mallin, laittomien rajoitustoimien, lastensuojelun edunvalvojan, pysyvän huostaanoton ja pakkoadoption muodossa.
Oikeusmurhia tapahtuu edelleen eikä vääriä päätöksiä saada edelleenkään oikaistua. On käsittämätöntä ettei yksikään lastensuojelun "uudistushankkeista" tartu lastensuojelun vakaviin oikeusturvapuutteisiin.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Kuntaliiton kysely paljasti, että lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalveluiden takia. Valviran raportti Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja (2014) kertoi, että sijoituksia tehdään lainvastaisesti jopa pelkän hoidontarpeen arvioinnin takia.
Suomalaislasten diagnosointia tutkineet havaitsivat, että loppuvuodesta syntynyt lapsi saa helpommin ADHD- diagnoosin. Professori Andre Souranderin mukaan lapsen yksilölliset kehityspolut määritellään häiriöiksi ja väärä diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään turhaan lääkitykseen. Lapsensa psyykelääkityksestä kieltäytyvää uhataan lastensuojeluilmoituksella.
HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas kurttila pitää ongelmallisena, että lastensuojelun sijaishuolto on mahdollista järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.
Kurttila vaatii valtiolta toimia lastensuojelun kustannusten vahvempaan seurantaan.
– Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.
Lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.
Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Suomessa korvaus vuoden laittomasta huostaanotosta, jos sitä ylipäätään maksetaan on noin 900 euroa eli uhrille korvataan vähän yli 2 euroa vuorokaudelta.
Lastensuojelun kehittäminen, lainsäädäntötyö , valvonta ja tiedotus on sijaishuollon edunvalvojien käsissä
Lastensuojelujärjestöjen ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi, tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, YK:n sijaishuollon ohjeita tai alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
THL:n suurselvitys osoitti, että huostaanotot kestävät koko lapsuuden ilman lakisääteistä pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Perheiden jälleenyhdistämistä kehittämään palkattiin jälleenyhdistämisen estämisestä ja hankaloittamisesta kuuluisat sijaishuollon edunvalvontajärjestöt Perhehoitoliitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, SOS-lapsikyläsäätiö ja Pesäpuu ry.
#MunPerheet- hanketoimijat eivät omien sanojensa mukaan välttämättä pyrikään lasten ja vanhempien konkreettiseen vaan "henkiseen" jälleenyhdistämiseen ja Perhehoitoliitto voi lobata avoimesti pysyviä huostaanottoja Satu Taiveahon voimin samaan aikaan kun se nauttii Veikkauksen rahoitusta perheiden jälleenyhdistämisen edistämiseksi.
Lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset onnistuivat RAY:n (nykyinen STEA) rahoituksella lobbaamaan lastensuojelulakiin myös valtaisaksi oikeusturvaongelmaksi monissa tutkimuksissa osoitetun lastensuojelun edunvalvojan, jota käytetään härskisti huoltajien oikeuksien kaventamiseen lainvastaisin perustein.
Tahto oikeusturvaongelmien korjaamiseen puuttuu
Jatkuvat ja pahenevat oikeusturvaongelmat eivät ole ihme psykoanalyyttisen orientaation hallitsemassa Suomessa, jossa lastensuojelun lainsäädäntötyö, rahoitus, tutkimus, koulutus, laillisuusvalvonta, oikeudenkäyttö, uutisointi ja tiedotus on sijaishuollon edunvalvojien ja heidän yhteistyökumppaneidensa käsissä.
Lastensuojelun lisärahoitus pitäisi jäädyttää ja olemassaolevat ongelmat tulisi tunnistaa, tunnustaa ja korjata välittömästi, jotta lastensuojelun toiminta voitaisiin saattaa perustehtävänsä ja voimassa olevien lakien mukaiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennut, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Näyttää siltä, että Kurttilan ehdottaman reformin sijaan lastensuojelu saa perheiden oikeusturvaa uhkaaviin käytäntöihinsä sijoituksia lisäävää ja oikeusturvaongelmia ylläpitävää ja pahentavaa lisärahoitusta.
Lastensuojelun reformi ei tule tapahtumaan ilman kansalaisten painostusta – ja lapsibisneksellä rahastavien vastustusta.
Lastensuojelu, samoin kuin kehitysyhteistyö, on myös ennalta ehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.
Lapset ja perheet eivät voi odottaa apua loputtomiin. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.
Toimittaja Tuula Malinin sanoin: ”Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta. Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi.”
Tiesittekö, että monien perheiden kotivakuutuksen yhteyteen ottama oikeusturvavakuutus ei korvaa asianajajan kuluja perheiden oikeusturvaa kaikkein todennäköisimmin uhkaavissa hallinto- oikeuden tai korkeimman hallinto- oikeuden käsittelyissä?
Sosiaalipsykologi Anu Suomela kiinnitti aikoinaan huomiota perheiden olemattomaan oikeusturvaan lastensuojelussa.
Suomelan mukaan ongelmallista lastensuojeluasioiden hallinnollisessa käytössä on se, että lastensuojelun menettelytapoja ei käytännön tilanteissa säätele laki, vaan toimiin ryhdytään ‘lapsen edun’ -doktriinin perusteella, joka johtaa totalitarismiin.
Doktriini ei ota huomioon lainsäädännön kokonaisuutta ja käytännössä se johtaa länsimaisten oikeusperiaatteiden vastaiseen tilanteeseen, jossa henkilön on viranomaisen edessä todistettava syyttömyytensä lapsen edun vastaiseen toimintaan, kun lastensuojelun puolelta esitetään moninaisia toteen näyttämättömiä väitteitä lapsen vaarantamisesta.
Lastensuojeluasioiden käsittelyssä toimitaan siis inkvisition periaatteella, joka ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen menettely. Hallinnollisissa oikeuskäsittelyissä ei perinteisesti ole vaadittu viranomaiselta mitään perustelua esittämälleen näytölle, pelkkä virkavastuisuus, jota käytännössä ei enää ole, riittää takuuksi siitä, että viranomaisen esittämät seikat ovat tutkittuja ja tosia.
Nikon tapauksessa käräjäoikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi. J.P. Roosin mukaan "EIT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Nikon tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset ( 140 000 € plus korot)".
Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Anu Suomelan ehdotukset oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi
Anu Suomela esitti lastensuojelun oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi yli 20 vuotta sitten joukon välttämättömiä uudistusehdotuksia, jotka edelleen odottavat toteuttamistaan:
1) Lastensuojelulakiin tulee kirjata viranomaisen velvollisuudeksi pyrkiä aktiivisesti perheen jälleenyhdistämiseen.
2) Lastensuojelutyöntekijä tulee nimetä perhetyöntekijäksi, jonka tehtävä on pitää perhe yhdessä.
3) Vastasyntynyttä ei saa lastensuojelullisin perustein eristää vanhemmistaan. Jos äidin psyykkinen oireilu vaatii kontrollia, on perheelle järjestettävä laitos tai perhesijoitus. Rintamaidon tuotanto tulee pitää yllä, jotta lapsi voi lääkityksen vähennyttyä saada rintamaitoa.
4) Lapseen kohdistuvien rikosten selvittely tulee siirtää sosiaalitoimelta poliisin tehtäväksi. Ja perättömistä ilmiannoista täytyy määrätä rangaistus.
5) Huoltosuunnitelman välttämättömyyttä tulee korostaa ja sen sisällön kriteerit tulee mainita myös laissa. Huoltosuunnitelmasta tulee ilmetä konkreettisesti ja vanhempien käyttäytymisen tasolla, minkä olosuhteiden vallitessa lapsi voidaan kotiuttaa.
6) Perheen suojelussa tulee käyttää ensisijaisesti 13 §:ssä mainittuja tukitoimia. Taloudellisen tuen ensisijaisuutta tulee korostaa. Sen jälkeen käytetään nk. jalkautuneita työntekijöitä, kodinhoitajan sijoittamista kotiin tai oheishuoltajan määräämistä vanhemmalle.
7) Jos vanhempi ilmoittaa tarvitsevansa oheishuoltajan, se on hänelle viivytyksettä nimettävä ilman sosiaalitoimen pitkällistä lausunto- ja tutkintamenettelyä.
8) Jos huostaanotto joudutaan tekemään, on ensimmäinen vaihtoehto se, että lapsi on kotonaan huostaanotettuna, jolloin viranomaisella on täysi kontrolli tilanteeseen.
9) Jos lapsi joudutaan siirtämään pois kodista, hänet tulee sijoittaa tuttuun ympäristöön ja tuttujen ihmisten luo.
10) Tapaaminen on lapsen fundamentaalinen oikeus. Huostaanotetun lapsen tapaamisoikeutta koskevia säädöksiä tulee entisestään tarkentaa, ja jättää lastensuojeluviranomaiselle vain hyvin rajattu tulkinta-oikeus. Lastensuojelulaitosten käytännöt tulee tarkentaa siten, ettei ole mahdollista estää lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta. Yli kuukauden kestävä rajoitus tulee aina käsitellä lääninoikeudessa. Asetuksen 9 § tulee korjata siten, että mainitaan myös perheeseen sijoitetun lapsen tapaamisoikeus.
11) Salassapitomääräyksiä ja sosiaalitoimen tiedonsaantia koskevia oikeuksia tulee selkeyttää ja tiukentaa siten, että henkilöllä on ehdoton oikeus päättää mitä tietoja ja missä muodossa viranomainen voi luovuttaa lastensuojeluviranomaiselle. Sairaskertomuksia ei tule koskaan luovuttaa, vaan asiat on ilmaistava lausuntomuodossa.
12) On perustettava maksusitoumusjärjestelmä, jonka kautta varaton henkilö voi hakeutua sellaisten yksityisten palvelujen käyttäjäksi, joita ei voida velvoittaa luovuttamaan salassa pidettäviä tietoja.
13) Perheiden oikeusturvan parantamiseksi tulee lastensuojelulakiin kirjata viranomaisen velvollisuudeksi antaa kielteisessä tapauksessa valituskelpoinen päätös, sekä velvollisuus neuvoa ja ohjata, miten tyytymätön asiakas saa lastensuojeluasian vireille.
14) Lastensuojelun kirjausmenetelmä tulee muuttaa siten, että faktamateriaali erotetaan työntekijän omista tulkinnoista. Lastensuojeluilmoitus tulee tutkia selkeän, yhtenäisen kaavan mukaan ja kirjata todistajalausunnot kuten poliisitutkinnassa. Aiheettomat lastensuojeluilmoitukset tulee poistaa tiedoista.
15) Asiakirjojen luovuttamisvelvollisuutta tulee korostaa kansalaisen oikeusturvan tärkeänä ehtona, eikä asiakirjoista saa veloittaa, jos niitä pyydetään vain kerran vuodessa.
16) Lääneihin tulee perustaa sosiaalitoimen asiamiesjärjestelmä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus tulee muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon oikeusturvakeskukseksi.
17) Oikeusasiamiehen toimistoon tulee perustaa perheasiamiehen virka.
18) Lasten huostaanottoihin liittyvät asiat tulee siirtää käräjäoikeuteen.
J.P. Roosin ehdotukset oikeusturvapuutteiden korjaamiseksi
Professori J.P. Roos on ehdottanut asiakkaiden oikeusturvan varmistamiseksi niinikään lähes 20 vuotta sitten seuraavia toimenpiteitä, jotka edelleen odottavat toteutumistaan:
1. Tahdonvastainen huostaanotto on nähtävä oikeusprosessina jonka osallisilla on samat oikeusturva kuin muissakin prosesseissa, mukaan luettuna oikeus ilmaiseen oikeudenkäyntiin.
2. Tahdonvastainen huostaanotto olisi alun alkaen käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa, ei hallinnollisessa tuomioistuimessa.
3. Perheiden omat sosiaalityöntekijät eivät saisi olla tekemisissä huostaanottojen kanssa. Heidän ei ole pakko kertoa tietojaan, paitsi jos kyse on pahoinpitely- tai väkivaltaepäilyistä, jolloin heillä pitäisi olla ehdoton velvollisuus raportoida tiedossaan olevista pahoipitelyistä.
4. Huostaanottojen käsittelyajoissa tulee olla tiukat rajat, vähintään yhtä tiukat kuin alle 18-vuotiaiden rikollisen suhteen (oikeuskäsittely kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen). Viranomaisten oikeutta valittaa ja hyödyntää valitusaikoja tulee voimakkaasti rajoittaa (lapsen edun nimissä!).
5. Sosiaalityöntekijöiden tulee perustaa toimintansa juridisesti pitävään näyttöön, ei huhupuheisiin ja muihin toisen käden tietoihin. Asiakkaita koskevan tiedon tulee olla aikarajoitettua ja relevanttia.
6. Vanhemmilla tulee olla oikeus käyttää omia asiantuntijoita tai vaikuttaa siihen keitä asiantuntijoita käytetään ja heidän tulee saada aineisto käyttöönsä (sillä lasta ei voi alistaa useille toisiaan seuraaville tutkimuksille).
7. Asiantuntijalausuntojen tulee koskea vain todellisia olosuhteita ja niitä koskevaa näyttöä, ei löysiä teoreettisia olettamuksia. Asiantuntijalausunnolta tulee edellyttää että asiantuntija on tavannut henkilön (tai osapuolet).
8. Tietojen keruun tulee olla avointa ja asiakkaiden tulee saada tietää mitä tietoja heistä kerätään ja keille tietoja annetaan. Luottamuksellista tietoa saa kerätä vain tuomioistuimen luvalla, aivan kuten puhelinkuuntelu edellyttää lupaa.
9. Huostaanottojen tulee olla määräaikaisia siten että viranomaisten on säännöllisin väliajoin perusteltava huostaanoton jatkumista, ei niin että vanhempien tai lasten tulee perustella huostaanoton lopettamista.
Lokakuun Liikkeen ehdotukset lastensuojelun oikeusturvaongelmien hillitsemiseksi
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, psykologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.
Reformin sijaan lastensuojelussa kehitetään uusia oikeusturvaongelmia
Olemassaolevien vakavien oikeusturvapuutteiden korjaamisen sijaan lastensuojelussa kehitetään uusia oikeusturvaongelmia kotikutoisten ja jäävien arviointien, vinoutuneen tutkimustiedon, huostaanottoja pohjustavien avohuollon tukitoimien, "perhekuntoutuksen", Hackneyn mallin, laittomien rajoitustoimien, lastensuojelun edunvalvojan, pysyvän huostaanoton ja pakkoadoption muodossa.
Oikeusmurhia tapahtuu edelleen eikä vääriä päätöksiä saada edelleenkään oikaistua. On käsittämätöntä ettei yksikään lastensuojelun "uudistushankkeista" tartu lastensuojelun vakaviin oikeusturvapuutteisiin.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Kuntaliiton kysely paljasti, että lapsia sijoitetaan puuttuvien mielenterveyspalveluiden takia. Valviran raportti Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan havaintoja (2014) kertoi, että sijoituksia tehdään lainvastaisesti jopa pelkän hoidontarpeen arvioinnin takia.
Suomalaislasten diagnosointia tutkineet havaitsivat, että loppuvuodesta syntynyt lapsi saa helpommin ADHD- diagnoosin. Professori Andre Souranderin mukaan lapsen yksilölliset kehityspolut määritellään häiriöiksi ja väärä diagnoosi johtaa usein myös vuosia kestävään turhaan lääkitykseen. Lapsensa psyykelääkityksestä kieltäytyvää uhataan lastensuojeluilmoituksella.
HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas kurttila pitää ongelmallisena, että lastensuojelun sijaishuolto on mahdollista järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi.
Kurttila vaatii valtiolta toimia lastensuojelun kustannusten vahvempaan seurantaan.
– Lastensuojelun kustannusrakenne on läpinäkymätön, kallis ja mahdollistaa valvonnan ollessa heikkoa lapsen kannalta epätarkoituksenmukaiset ratkaisut.
Lastensuojelun laitos- ja perhehoitoon kuluu vuosittain arviolta lähes miljardi euroa.
Lisäksi lastensuojelun ja psykiatrisen hoidon suhde on mennyt Kurttilan mukaan sekaisin.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Suomessa korvaus vuoden laittomasta huostaanotosta, jos sitä ylipäätään maksetaan on noin 900 euroa eli uhrille korvataan vähän yli 2 euroa vuorokaudelta.
Lastensuojelun kehittäminen, lainsäädäntötyö , valvonta ja tiedotus on sijaishuollon edunvalvojien käsissä
Lastensuojelujärjestöjen ehdotus pysyvästä huostaanotosta ja adoptiosta lastensuojelukeinona on edesvastuuton tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi, tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu, YK:n sijaishuollon ohjeita tai alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.
THL:n suurselvitys osoitti, että huostaanotot kestävät koko lapsuuden ilman lakisääteistä pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen.
Perheiden jälleenyhdistämistä kehittämään palkattiin jälleenyhdistämisen estämisestä ja hankaloittamisesta kuuluisat sijaishuollon edunvalvontajärjestöt Perhehoitoliitto ry, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, SOS-lapsikyläsäätiö ja Pesäpuu ry.
#MunPerheet- hanketoimijat eivät omien sanojensa mukaan välttämättä pyrikään lasten ja vanhempien konkreettiseen vaan "henkiseen" jälleenyhdistämiseen ja Perhehoitoliitto voi lobata avoimesti pysyviä huostaanottoja Satu Taiveahon voimin samaan aikaan kun se nauttii Veikkauksen rahoitusta perheiden jälleenyhdistämisen edistämiseksi.
Lastensuojelujärjestöinä esiintyvät sijaishuollon piiloyritykset onnistuivat RAY:n (nykyinen STEA) rahoituksella lobbaamaan lastensuojelulakiin myös valtaisaksi oikeusturvaongelmaksi monissa tutkimuksissa osoitetun lastensuojelun edunvalvojan, jota käytetään härskisti huoltajien oikeuksien kaventamiseen lainvastaisin perustein.
Tahto oikeusturvaongelmien korjaamiseen puuttuu
Jatkuvat ja pahenevat oikeusturvaongelmat eivät ole ihme psykoanalyyttisen orientaation hallitsemassa Suomessa, jossa lastensuojelun lainsäädäntötyö, rahoitus, tutkimus, koulutus, laillisuusvalvonta, oikeudenkäyttö, uutisointi ja tiedotus on sijaishuollon edunvalvojien ja heidän yhteistyökumppaneidensa käsissä.
Lastensuojelun lisärahoitus pitäisi jäädyttää ja olemassaolevat ongelmat tulisi tunnistaa, tunnustaa ja korjata välittömästi, jotta lastensuojelun toiminta voitaisiin saattaa perustehtävänsä ja voimassa olevien lakien mukaiseksi.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on todennut, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.
Näyttää siltä, että Kurttilan ehdottaman reformin sijaan lastensuojelu saa perheiden oikeusturvaa uhkaaviin käytäntöihinsä sijoituksia lisäävää ja oikeusturvaongelmia ylläpitävää ja pahentavaa lisärahoitusta.
Lastensuojelun reformi ei tule tapahtumaan ilman kansalaisten painostusta – ja lapsibisneksellä rahastavien vastustusta.
Lastensuojelu, samoin kuin kehitysyhteistyö, on myös ennalta ehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.
Lapset ja perheet eivät voi odottaa apua loputtomiin. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.
Toimittaja Tuula Malinin sanoin: ”Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta. Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi.”