Tuomo Laihiala, kuvakaappaus Seurakuntalainen "On järkyttävää, jos leipäjono loppuu ja pitää mennä yhteisruokailuihin. Sitä vastaan minulla ei ole mitään, että ruoan eteen pitäisi osallistua johonkin, jos vain terveyden puolesta pystyy.” Rouva Karlsson, sairaseläkkeellä
Aktiivimalli leipäjonoihinkin?
Aktiivimalli puskee leipäjonoihinkin, kertoi Helsingin Uutiset maaliskuussa.
Helsingin kaupunki haluaa eroon leipäjonoista ja patistaa leivänhakijoita yhteisöllisyyteen.
Helsinkiin kehitetään ruoka-avun mallia, jossa kassijakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja ja hävikkiravintoloita. Ruokaa ei voi enää hakea anonyymisti. Espoossa on pohdittu ruoka-avun muuttamista vastikkeelliseksi, Yle kertoo. Ruokakassin saisi jatkossa, jos osallistuisi yhteisölliseen ruokailuun tai esimerkiksi kokki- tai ruoanlaittokurssille.
– Jos ruuansaannin edellytykseksi asetetaan jonkinlaisia velvoitteita, jää tulevaisuudessa osa ihmisistä kokonaan ilman ruokaa, Hyvä arki- ruokajakelun toiminnanjohtaja Hannu Hätönen muistuttaa.
– Välillä tuntuu, että köyhyysteoreetikot mellastavat. Köyhyys on joku naps ja nips, joka ratkeaisi tuosta vaan.
Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty lupaa uudistuksiin.
– Sosiaalityöntekijämme ovat jalkautuneet Myllypuron ruokajonoon kartoittamaan, mitä ihmisten elämäntilanteelle voisi tehdä, kertoo Helsingin apulaispormestari, Vihreiden Sanna Vesikansa.
Avustusjärjestöjen yhteisiä työpajoja vetää Helsingin Diakonissalaitos. Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Matti Helin sanoo, että uudistuksessa tärkeää on eri toimijoiden yhteistyö.
- Keskeistä on julkisen puolen sosiaalityö ja seurakuntien diakonia. Se vaatii tietysti hyvän tiedonkulun.
Suunnitelmissa kiinnittää huomiota myös ”osallistujien toimijuus” eli vastikkeellisuus ruoka-avun saamiseksi.
– Aika paljon nojaudutaan siihen, mitä toimijat itse haluavat innovoida. Se voisi olla vapaaehtoista toimintaa ruoka-avussa, ruuanlaittoa, kokkauskursseille osallistumista tai vaikka kalastuskerhoja, Helin pohtii (Helsingin uutiset, 14.3.2018).
Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä -ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin, kertoo Talentia- lehti (Talentia, 15.6.2018).
Köyhyys ei häviä vaikka jonot katoavat
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta kyseenalaistaa Helsinkiin suunnitellun uuden ruoka-apumallin perusteet.
– Ne ovat hienoja suunnitelmia, ja varmasti jotkut ryhmät hyötyvät niistä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise köyhyysongelmaa. Ongelma ei ole jonot vaan köyhyys. Siihen pitää puuttua sosiaalipolitiikan keinoin.
– Se, että ihmisiä tavataan ja haastatellaan, ei heitä auta, elleivät he saa samalla lisää rahaa.
Laihiala kysyy, kenen tarpeiden vuoksi ruoka-avun mallia nyt muutetaan. Jonot lyhenivät Helsingissä jo huomattavasti, kun jakoaikoja pidennettiin, hän huomauttaa.
– Mikä on ongelma, jota näillä malleilla ryhdytään poistamaan? Onko kyseessä silmänkääntötemppu, jolla köyhyys saadaan siivottua katukuvasta? Köyhyys ei siinä helpotu, koska ei puututa syihin, jotka pakottavat hakemaan ilmaista ruokaa.
Laihiala arvelee, että uusi, investointeja vaativa malli muuttaa ruoka-avun viralliseksi tukijärjestelmäksi, joka on kohdennettu köyhille.
Pakkoyhteisöllisyys ei sovi kaikille
Jonot halutaan pois, koska niissä seisominen ei ole ihmisarvoista, Helsingin kaupungilta katsotaan. Lisäksi halutaan säästää jonottajat häpeältä.
Tuomo Laihiala huomauttaa, että kaikki vain tai ensisijaisesti köyhille suunnattu apu aiheuttaa häpeää, eivät vain leipäjonot.
– Tutkimusten mukaan mikä tahansa köyhäinavuksi mielletty aiheuttaa stigmaa. Siksi avun hakemiseen on iso kynnys.
Esimerkiksi yhteisruokailuihin eivät kaikki halua tulla, Laihiala uskoo. He eivät halua osallistua ”köyhien ruokailuihin”, vaan katoavat jonnekin.
Yhteisöllisyydestä odotetaan ratkaisua moniin ongelmiin.
– Kaikille yhteisöllisyys ei sovi. Osallistuminen voi olla vaikeaa päihdeongelmaisille, lapsiperheille ja esimerkiksi paniikkihäiriöistä tai sosiaalisista peloista kärsiville.
Laihiala kysyy myös, mitä tarkoittavat osallisuus ja osallistaminen, joista puhutaan ruoka-avun yhteydessä.
– Tutkimuksessa osallisuus tarkoittaa sitä, että kansalainen voi vaikuttaa omiin asioihinsa yhteiskunnassa. Yhteisruokailuhankkeissa osallisuus määritellään niin, että ihmiset vain osallistuvat johonkin.
Suurena ongelmana Laihiala pitää myös sitä, että ruokaa ei saa enää nimettömänä paikalle ilmestymällä. Sen sijaan kävijät haastellaan ja rekisteröidään.
– Kun tutkimme leipäjonoja, huomasimme, että osa jonottajista ei halua ottaa kontaktia keneenkään. Suuri osa jättää tutkijoiden kyselylomakkeen täyttämättä ja kieltäytyy osallistumasta haastatteluun. Monen pienituloisen on myös vaikea kertoa tilanteestaan toisille ihmisille.
– Moni heikossa asemassa oleva ei halua tulla tunnistetuksi. Vaikka ajatus on karsia ”ammattijonottajat”, rekisteröinti karsii myös aidosti avun tarpeessa olevia, jotka häpeävät ruoan hakemista tai jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla.
Asiakkaat eivät halua antaa henkilötietoja eivätkä osallistua yhteisruokailuihin
Myllypuron elintarvikeapu -yhdistystä pyörittävä Sinikka Backman on kuulostellut asiakkaiden tunnelmia sen jälkeen, kun tietoa uudesta mallista alkoi tulla. Useimmat jonottajat eivät halua osallistua yhteisruokailuihin. Ruoka halutaan syödä kotoa yksin tai perheen kanssa.
– Ei näillä ihmisillä ole kännyköitä eikä rahaa ostaa matkalippua syömään jonnekin. Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty mitään, hän kuvaa.
Osa asiakkaista on yksinäisiä. Heitä yhdessä tekeminen voi auttaa, Backman arvelee. Monet ovat elämäntilanteensa uuvuttamia.
– Heille riittää, että he jaksavat tulla tänne.
Backman pelkää, että osa asiakkaista jää pois, jos ruoka-apuun pitää antaa henkilötiedot.
– Kaikki eivät halua puhua edes meille tai sosiaaliohjaajille. Miten heille käy?
Hävikkiruoka kuuluu kaikille
Ruoka-avussa on tärkeää säilyttää vapaus ja vapaaehtoisuus, sanoo köyhyystutkija Anna-Maria Isola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Ne, jotka tarvitsevat ja haluavat yhteisöllisyyttä, voivat syödä yhdessä. Sen ohessa ruoan jakelun pitää jatkua ilman ehtoja. Hävikkiruoka ei ole kenenkään omaisuutta. Tuntuu pakottamiselta, jos julkinen valta alkaa asettaa sääntöjä sen jakelulle.
Yhteisruokailut eivät leimaa köyhäksi, jos niihin voi osallistua kuka tahansa, Isola sanoo. Ruoan tarvetta ja nimeä ei silloin kysytä.
– Vain köyhille tarkoitetut yhteisruokailut ovat edelleen köyhäinpalvelua. Niissä kävisi sama piiri, joka käy leipäjonoissa.
Köyhiä pidetään helposti yhtenäisenä ryhmänä, Isola huomauttaa. Esimerkiksi yhteisruokailuihin sisältyy ajatus, että kaikki ovat yksinäisiä tai huonoja ruoanlaittajia.
– Nyt haetaan yhtä ratkaisua ja yleistetään liikaa. Meillä on liian kapea näkemys köyhistä.
(Talentia, 15.6.2018).
Aktiivimalli leipäjonoihinkin?
Aktiivimalli puskee leipäjonoihinkin, kertoi Helsingin Uutiset maaliskuussa.
Helsingin kaupunki haluaa eroon leipäjonoista ja patistaa leivänhakijoita yhteisöllisyyteen.
Helsinkiin kehitetään ruoka-avun mallia, jossa kassijakelun rinnalle tulee yhteisruokailuja ja hävikkiravintoloita. Ruokaa ei voi enää hakea anonyymisti. Espoossa on pohdittu ruoka-avun muuttamista vastikkeelliseksi, Yle kertoo. Ruokakassin saisi jatkossa, jos osallistuisi yhteisölliseen ruokailuun tai esimerkiksi kokki- tai ruoanlaittokurssille.
– Jos ruuansaannin edellytykseksi asetetaan jonkinlaisia velvoitteita, jää tulevaisuudessa osa ihmisistä kokonaan ilman ruokaa, Hyvä arki- ruokajakelun toiminnanjohtaja Hannu Hätönen muistuttaa.
– Välillä tuntuu, että köyhyysteoreetikot mellastavat. Köyhyys on joku naps ja nips, joka ratkeaisi tuosta vaan.
Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty lupaa uudistuksiin.
– Sosiaalityöntekijämme ovat jalkautuneet Myllypuron ruokajonoon kartoittamaan, mitä ihmisten elämäntilanteelle voisi tehdä, kertoo Helsingin apulaispormestari, Vihreiden Sanna Vesikansa.
Avustusjärjestöjen yhteisiä työpajoja vetää Helsingin Diakonissalaitos. Diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Matti Helin sanoo, että uudistuksessa tärkeää on eri toimijoiden yhteistyö.
- Keskeistä on julkisen puolen sosiaalityö ja seurakuntien diakonia. Se vaatii tietysti hyvän tiedonkulun.
Suunnitelmissa kiinnittää huomiota myös ”osallistujien toimijuus” eli vastikkeellisuus ruoka-avun saamiseksi.
– Aika paljon nojaudutaan siihen, mitä toimijat itse haluavat innovoida. Se voisi olla vapaaehtoista toimintaa ruoka-avussa, ruuanlaittoa, kokkauskursseille osallistumista tai vaikka kalastuskerhoja, Helin pohtii (Helsingin uutiset, 14.3.2018).
Helinin mukaan Helsinkiin otetaan mallia Vantaan Yhteinen pöytä -ruokajaosta. Siihen sisältyy hävikkiruokaterminaali, josta ruoka toimitetaan keskitetysti kaikille jakelupisteille.
Uutta on se, että ruokaa ei enää saa anonyymisti. Hakijat haastatellaan ja rekisteröidään, ja he saavat asiakaskortin, kertoo Talentia- lehti (Talentia, 15.6.2018).
Köyhyys ei häviä vaikka jonot katoavat
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta kyseenalaistaa Helsinkiin suunnitellun uuden ruoka-apumallin perusteet.
– Ne ovat hienoja suunnitelmia, ja varmasti jotkut ryhmät hyötyvät niistä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise köyhyysongelmaa. Ongelma ei ole jonot vaan köyhyys. Siihen pitää puuttua sosiaalipolitiikan keinoin.
– Se, että ihmisiä tavataan ja haastatellaan, ei heitä auta, elleivät he saa samalla lisää rahaa.
Laihiala kysyy, kenen tarpeiden vuoksi ruoka-avun mallia nyt muutetaan. Jonot lyhenivät Helsingissä jo huomattavasti, kun jakoaikoja pidennettiin, hän huomauttaa.
– Mikä on ongelma, jota näillä malleilla ryhdytään poistamaan? Onko kyseessä silmänkääntötemppu, jolla köyhyys saadaan siivottua katukuvasta? Köyhyys ei siinä helpotu, koska ei puututa syihin, jotka pakottavat hakemaan ilmaista ruokaa.
Laihiala arvelee, että uusi, investointeja vaativa malli muuttaa ruoka-avun viralliseksi tukijärjestelmäksi, joka on kohdennettu köyhille.
Pakkoyhteisöllisyys ei sovi kaikille
Jonot halutaan pois, koska niissä seisominen ei ole ihmisarvoista, Helsingin kaupungilta katsotaan. Lisäksi halutaan säästää jonottajat häpeältä.
Tuomo Laihiala huomauttaa, että kaikki vain tai ensisijaisesti köyhille suunnattu apu aiheuttaa häpeää, eivät vain leipäjonot.
– Tutkimusten mukaan mikä tahansa köyhäinavuksi mielletty aiheuttaa stigmaa. Siksi avun hakemiseen on iso kynnys.
Esimerkiksi yhteisruokailuihin eivät kaikki halua tulla, Laihiala uskoo. He eivät halua osallistua ”köyhien ruokailuihin”, vaan katoavat jonnekin.
Yhteisöllisyydestä odotetaan ratkaisua moniin ongelmiin.
– Kaikille yhteisöllisyys ei sovi. Osallistuminen voi olla vaikeaa päihdeongelmaisille, lapsiperheille ja esimerkiksi paniikkihäiriöistä tai sosiaalisista peloista kärsiville.
Laihiala kysyy myös, mitä tarkoittavat osallisuus ja osallistaminen, joista puhutaan ruoka-avun yhteydessä.
– Tutkimuksessa osallisuus tarkoittaa sitä, että kansalainen voi vaikuttaa omiin asioihinsa yhteiskunnassa. Yhteisruokailuhankkeissa osallisuus määritellään niin, että ihmiset vain osallistuvat johonkin.
Suurena ongelmana Laihiala pitää myös sitä, että ruokaa ei saa enää nimettömänä paikalle ilmestymällä. Sen sijaan kävijät haastellaan ja rekisteröidään.
– Kun tutkimme leipäjonoja, huomasimme, että osa jonottajista ei halua ottaa kontaktia keneenkään. Suuri osa jättää tutkijoiden kyselylomakkeen täyttämättä ja kieltäytyy osallistumasta haastatteluun. Monen pienituloisen on myös vaikea kertoa tilanteestaan toisille ihmisille.
– Moni heikossa asemassa oleva ei halua tulla tunnistetuksi. Vaikka ajatus on karsia ”ammattijonottajat”, rekisteröinti karsii myös aidosti avun tarpeessa olevia, jotka häpeävät ruoan hakemista tai jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla.
Asiakkaat eivät halua antaa henkilötietoja eivätkä osallistua yhteisruokailuihin
Myllypuron elintarvikeapu -yhdistystä pyörittävä Sinikka Backman on kuulostellut asiakkaiden tunnelmia sen jälkeen, kun tietoa uudesta mallista alkoi tulla. Useimmat jonottajat eivät halua osallistua yhteisruokailuihin. Ruoka halutaan syödä kotoa yksin tai perheen kanssa.
– Ei näillä ihmisillä ole kännyköitä eikä rahaa ostaa matkalippua syömään jonnekin. Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty mitään, hän kuvaa.
Osa asiakkaista on yksinäisiä. Heitä yhdessä tekeminen voi auttaa, Backman arvelee. Monet ovat elämäntilanteensa uuvuttamia.
– Heille riittää, että he jaksavat tulla tänne.
Backman pelkää, että osa asiakkaista jää pois, jos ruoka-apuun pitää antaa henkilötiedot.
– Kaikki eivät halua puhua edes meille tai sosiaaliohjaajille. Miten heille käy?
Hävikkiruoka kuuluu kaikille
Ruoka-avussa on tärkeää säilyttää vapaus ja vapaaehtoisuus, sanoo köyhyystutkija Anna-Maria Isola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Ne, jotka tarvitsevat ja haluavat yhteisöllisyyttä, voivat syödä yhdessä. Sen ohessa ruoan jakelun pitää jatkua ilman ehtoja. Hävikkiruoka ei ole kenenkään omaisuutta. Tuntuu pakottamiselta, jos julkinen valta alkaa asettaa sääntöjä sen jakelulle.
Yhteisruokailut eivät leimaa köyhäksi, jos niihin voi osallistua kuka tahansa, Isola sanoo. Ruoan tarvetta ja nimeä ei silloin kysytä.
– Vain köyhille tarkoitetut yhteisruokailut ovat edelleen köyhäinpalvelua. Niissä kävisi sama piiri, joka käy leipäjonoissa.
Köyhiä pidetään helposti yhtenäisenä ryhmänä, Isola huomauttaa. Esimerkiksi yhteisruokailuihin sisältyy ajatus, että kaikki ovat yksinäisiä tai huonoja ruoanlaittajia.
– Nyt haetaan yhtä ratkaisua ja yleistetään liikaa. Meillä on liian kapea näkemys köyhistä.
(Talentia, 15.6.2018).
Heikki Hursti, kuvakaappaus Iltalehti Kallis malli, joka ei tule toimimaan
Yksi on joukosta poissa, kun Helsinkiin sorvataan uutta ruoka-apumallia. Hän on Heikki Hursti, joka pyörittää kaupungin suurinta ja tunnetuinta leipäjonoa. Hurstin Valinta jakaa ruokaa Helsinginkadulla.
Heikki Hursti on suominut rankoin sanoin suunnitelmaa ruuan jakelun uudistamisesta Helsingissä ja epäilee sitä keinoksi poistaa köyhät näkyviltä. "Tuntuu, että he haluavat savustaa niin meidät kuin Myllypuron jaon pois näkyvistä ja kuvioista".
Hursti ei luota Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen suunnitelmaan uudistaa ruokajakelu osallistavaksi, vaan pelkää ihmisten jäävän vaille apua.
- On ihan älytöntä, että ihmiset jotka eivät koskaan ole olleet ruokajonoissa, tulevat kertomaan mikä on oikea menetelmä, hän puuskahtaa ( HU, 14.3.2018).
Hursti on menettänyt uskonsa siihen, että häntä kuunnellaan.
– Olen kertonut oman mielipiteeni moneen kertaan. Se ei merkitse heille mitään. He ovat jo saaneet päähänsä, mitä järjestävät. Olen saanut pettyä monta kertaa. Siksi en osallistu tähän.
Hän tarkoittaa heillä Helsingin sosiaalipalvelujen johtoa.
– Meitä syyllistetään jonoista muttei yhteiskuntaa, joka niitä jonoja aiheuttaa. Eivät jonot ole ongelma vaan köyhyys. Jonot ovat ongelma muille, ei jonottajille. He kiittelevät, että on vielä jokin paikka, josta saa ruokaa.
– Nyt sitten on herätty auttamaan, jotta jonot saadaan pois näkyviltä.
Uudesta mallista tulee kallis, Hursti arvelee.
– Vantaalla on logistiikkakeskus, mutta sieltä ei pystytä toimittamaan tarpeeksi ruokaa. Sitä ei riitä kaikille. Niin sanovat vantaalaiset, jotka nyt tulevat meille.
– Meillä on valmiina kylmäkuljetus ja -säilytys. Olen sanonut niille, että antakaa rahaa, niin me kehitetään toimintaa ja saadaan loputkin jonot pois. Edellisen kerran saatiin avustusta kaupungilta 2016.
Hursti ei lämpene ajatukselle yhteisruokailuista.
– Kokeilkoon itse sosiaalivirastossa, miltä tuntuu syödä hävikkiruokalounasta. Sitten sitä voidaan kokeilla muuallakin.
– Ja asiakkaat tarvitsevat myös pesuaineita. Meillä jaetaan hammasharjoja ja -tahnaa, omoja ja muita hygieniatuotteita (Talentia, 15.6.2018).
Yksi on joukosta poissa, kun Helsinkiin sorvataan uutta ruoka-apumallia. Hän on Heikki Hursti, joka pyörittää kaupungin suurinta ja tunnetuinta leipäjonoa. Hurstin Valinta jakaa ruokaa Helsinginkadulla.
Heikki Hursti on suominut rankoin sanoin suunnitelmaa ruuan jakelun uudistamisesta Helsingissä ja epäilee sitä keinoksi poistaa köyhät näkyviltä. "Tuntuu, että he haluavat savustaa niin meidät kuin Myllypuron jaon pois näkyvistä ja kuvioista".
Hursti ei luota Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen suunnitelmaan uudistaa ruokajakelu osallistavaksi, vaan pelkää ihmisten jäävän vaille apua.
- On ihan älytöntä, että ihmiset jotka eivät koskaan ole olleet ruokajonoissa, tulevat kertomaan mikä on oikea menetelmä, hän puuskahtaa ( HU, 14.3.2018).
Hursti on menettänyt uskonsa siihen, että häntä kuunnellaan.
– Olen kertonut oman mielipiteeni moneen kertaan. Se ei merkitse heille mitään. He ovat jo saaneet päähänsä, mitä järjestävät. Olen saanut pettyä monta kertaa. Siksi en osallistu tähän.
Hän tarkoittaa heillä Helsingin sosiaalipalvelujen johtoa.
– Meitä syyllistetään jonoista muttei yhteiskuntaa, joka niitä jonoja aiheuttaa. Eivät jonot ole ongelma vaan köyhyys. Jonot ovat ongelma muille, ei jonottajille. He kiittelevät, että on vielä jokin paikka, josta saa ruokaa.
– Nyt sitten on herätty auttamaan, jotta jonot saadaan pois näkyviltä.
Uudesta mallista tulee kallis, Hursti arvelee.
– Vantaalla on logistiikkakeskus, mutta sieltä ei pystytä toimittamaan tarpeeksi ruokaa. Sitä ei riitä kaikille. Niin sanovat vantaalaiset, jotka nyt tulevat meille.
– Meillä on valmiina kylmäkuljetus ja -säilytys. Olen sanonut niille, että antakaa rahaa, niin me kehitetään toimintaa ja saadaan loputkin jonot pois. Edellisen kerran saatiin avustusta kaupungilta 2016.
Hursti ei lämpene ajatukselle yhteisruokailuista.
– Kokeilkoon itse sosiaalivirastossa, miltä tuntuu syödä hävikkiruokalounasta. Sitten sitä voidaan kokeilla muuallakin.
– Ja asiakkaat tarvitsevat myös pesuaineita. Meillä jaetaan hammasharjoja ja -tahnaa, omoja ja muita hygieniatuotteita (Talentia, 15.6.2018).
Maria Ohisalo, kuvakaappaus Youtube Vihreiden Maria Ohisalo haluaa ruoka-avun sijaan sosiaalityöntekijöitä
Yksi ruokajakelu- uudistuksen puuhanaisista on Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo.
Ohisalo haluaisi palkata ruoanjakelijoille osoitetuilla rahoilla 15-20 sosiaalityöntekijää vuodeksi. " Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös velkaneuvojat, TE-toimiston ja Kelan ihmiset voisivat jalkautua leipäjonojen luokse", Maria Ohisalo ehdottaa.
Maria Ohisalo havaitsi Kuka seisoo leipäjonossa- tutkimuksessa, että ruoka-avussa käyvien yleistynyt luottamus muita ihmisiä sekä viranomaisia kohtaan ovat molemmat matalammalla kuin suomalaisilla keskimäärin (2014, 80). Lähes 40 prosenttia vastaajista ei ollut hakenut toimeentulotukea viimeisen kahden kuukauden aikana (mt.,58).
Väitöskirjassaan Ohisalo kritisoi köyhyyttä uusintavia valtarakenteita havaitsematta, että juuri sosiaalityö saattaa olla tällainen valtarakenne, jota asiakkaat pelkäävät.
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön päällikkö sosiaalityöntekijä Leena Luhtasela kuuluu uutta mallia kehittävään työryhmään. Hän näkee mallissa mahdollisuuden tavoittaa vaikeassa asemassa olevia, jotka nyt ovat hukassa sosiaalitoimelta.
– Asiakkaiden elämäntilanne selvitetään alkuhaastattelussa. Niin voimme tarjota palveluja niille, joita emme nyt tavoita. Meillä on ollut jonoissa työntekijöitä, jotka tarjoavat apua ja ohjeita. Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on kuitenkin tunnistamatta.
-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Luhtasela visioi.
Asiakkaiden rekisteröinti ei ole tietosuojalain näkökulmasta yksinkertaista mutta hän uskoo sen onnistuvan haastattelujen avulla.
– Varsinkin lapsiperheille pitää saada tukea nykyistä varhaisemmin. Kun perustoimeentulo siirtyi Kelalle, emme kohtaa perheitä niin kuin ennen (Talentia, 15.6.2018).
Köyhät pois silmistä
Perussuomalaisten lähdettyä hallituksesta ruoka-avun tukeminen loppui.
Saku Timosen mukaan Sinisten ja muun hallituksen kosto entisille puoluetovereille ja hallituskumppaneille kolahtaa kipeimmin leipäjonon asiakkaisiin. Hänelle on samantekevää, kuka leipäjonoja ylläpitää, kunhan vain joku sen tekee.
"Maan hallitukset kokoonpanosta riippumatta ovat jo yli 20 vuotta päättäneet olla tekemättä mitään leipäjonojen poistamiseksi. Sen sijaan jonojen tarvetta on lisätty leikkaamalla sosiaaliturvaa jatkuvasti. Nyt meillä on hallitus, joka näyttää aikovan poistaa leipäjonot tuomatta mitään tilalle.
Kun aiemmin myönnetyillä joululahjarahoilla on saatu kuljetukset ja kylmäketjut toimimaan, niin nyt toiminta vaarantuu. Kyllähän köyhät poistuvat katukuvasta, jos leipäjonot katoavat. Köyhyys ei kuitenkaan katoa, se vain poistuu silmistä."
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
Yksi ruokajakelu- uudistuksen puuhanaisista on Vihreiden varapuheenjohtaja Maria Ohisalo.
Ohisalo haluaisi palkata ruoanjakelijoille osoitetuilla rahoilla 15-20 sosiaalityöntekijää vuodeksi. " Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös velkaneuvojat, TE-toimiston ja Kelan ihmiset voisivat jalkautua leipäjonojen luokse", Maria Ohisalo ehdottaa.
Maria Ohisalo havaitsi Kuka seisoo leipäjonossa- tutkimuksessa, että ruoka-avussa käyvien yleistynyt luottamus muita ihmisiä sekä viranomaisia kohtaan ovat molemmat matalammalla kuin suomalaisilla keskimäärin (2014, 80). Lähes 40 prosenttia vastaajista ei ollut hakenut toimeentulotukea viimeisen kahden kuukauden aikana (mt.,58).
Väitöskirjassaan Ohisalo kritisoi köyhyyttä uusintavia valtarakenteita havaitsematta, että juuri sosiaalityö saattaa olla tällainen valtarakenne, jota asiakkaat pelkäävät.
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön päällikkö sosiaalityöntekijä Leena Luhtasela kuuluu uutta mallia kehittävään työryhmään. Hän näkee mallissa mahdollisuuden tavoittaa vaikeassa asemassa olevia, jotka nyt ovat hukassa sosiaalitoimelta.
– Asiakkaiden elämäntilanne selvitetään alkuhaastattelussa. Niin voimme tarjota palveluja niille, joita emme nyt tavoita. Meillä on ollut jonoissa työntekijöitä, jotka tarjoavat apua ja ohjeita. Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on kuitenkin tunnistamatta.
-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Luhtasela visioi.
Asiakkaiden rekisteröinti ei ole tietosuojalain näkökulmasta yksinkertaista mutta hän uskoo sen onnistuvan haastattelujen avulla.
– Varsinkin lapsiperheille pitää saada tukea nykyistä varhaisemmin. Kun perustoimeentulo siirtyi Kelalle, emme kohtaa perheitä niin kuin ennen (Talentia, 15.6.2018).
Köyhät pois silmistä
Perussuomalaisten lähdettyä hallituksesta ruoka-avun tukeminen loppui.
Saku Timosen mukaan Sinisten ja muun hallituksen kosto entisille puoluetovereille ja hallituskumppaneille kolahtaa kipeimmin leipäjonon asiakkaisiin. Hänelle on samantekevää, kuka leipäjonoja ylläpitää, kunhan vain joku sen tekee.
"Maan hallitukset kokoonpanosta riippumatta ovat jo yli 20 vuotta päättäneet olla tekemättä mitään leipäjonojen poistamiseksi. Sen sijaan jonojen tarvetta on lisätty leikkaamalla sosiaaliturvaa jatkuvasti. Nyt meillä on hallitus, joka näyttää aikovan poistaa leipäjonot tuomatta mitään tilalle.
Kun aiemmin myönnetyillä joululahjarahoilla on saatu kuljetukset ja kylmäketjut toimimaan, niin nyt toiminta vaarantuu. Kyllähän köyhät poistuvat katukuvasta, jos leipäjonot katoavat. Köyhyys ei kuitenkaan katoa, se vain poistuu silmistä."
Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urkinta-lisaantyy-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lokakuun-liikkeen-uhkakuvat-toteutuivat-sote-pisteytyksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista