Sijaishuollon etujärjestöjen kansoittama Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi yllättäen aiempia sävykkäämmän asiakaskokemuksen Lapsen maailma- lehdessään:
– Meillä oli kotona aika kamalaa jo silloin, kun itse olin lapsi. Vanhemmat saattoivat lähteä johonkin ja jättää meidät keskenämme viikoksi. Hoidimme lapset, ei ollut ruokaa, ja talo oli ihan kauhea. Oli sellaista todella pahaa laiminlyöntiä, muistelee Emilia lapsuuttaan.
Tilanteeseen ei koskaan puututtu. Perheen vanhemmat uskottelivat lapsille, että sosiaaliviranomaisia pitää pelätä. Kenellekään ulkopuoliselle ei saanut kertoa perheen asioita. Lapset eivät osanneet kyseenalaistaa vanhempiensa väitteitä, eivätkä näin ollen uskaltaneet puhua tai pyytää apua.
– Kerran meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta olin silloin jo vähän vanhempi. Lisäksi äidin ystävä tarjoutui joskus ottamaan minut luokseen asumaan. Kyllä tällaisia oli, mutta niistä ei koskaan seurannut mitään, kertoo Emilia, joka muutti pois kotoa 15-vuotiaana.
Johanna samaistuu siskonsa kertomaan. Hän tajusi muutoksen vasta, kun vanhemmat sisarukset olivat muuttaneet pois kotoa ja antaneet nuoremmilleen uudenlaista näkökulmaa.
– Jossain vaiheessa vanhemmat alkoivat miettiä sijaisperheenä toimimista. Eli meidän ei ainoastaan pitänyt olla kertomatta asioita, vaan jouduttiin valehtelemaan sosiaaliviranomaisille, millaista meidän perheessä on, muistelee Johanna.
– Me ei koskaan haukuttu vanhempia. Tietysti kuunneltiin, jos nuoremmilla tytöillä oli jotain, ja kerrottiin omia tarinoita. Laajennettiin tyttöjen maailmankuvaa, jotta he tajuaisivat, ettei kaikki ole ihan ok, lisää Emilia.
Hän kertoo tarkkailleensa vanhempiaan ja koettaneensa pitää huolta, että nämä käyttäytyivät kunnolla. Hän varmisti, etteivät vanhemmat ole väkivaltaisia nuorempia sisaruksia kohtaan tai elä asumiskelvottomissa asunnoissa.
Vanhempien ryhtyessä sijaisperheeksi ja muutettua isompaan kaupunkiin asumistilanne parani huomattavasti.
– Pitkään kaikki oli kunnossa. Sosiaalityöntekijät tietysti tarkkailivat, kun vanhemmat ottivat sijaislapsia. Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin taas paheni ja meni yli, summaa Emilia.
– Tuntui vaikealta tehdä lastensuojeluilmoitus omista sisaruksista. Kun väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Väkivaltaa en siedä. Varoitin vanhempia monta kertaa.
Kun vanhempien väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa.Kun Emilia viimein teki siskoistaan lastensuojeluilmoituksen, perhe oli lomamatkalla ulkomailla.
– Tytöt soittelivat matkalta paniikkipuheluita vanhempien heiteltyä tavaroita ja uhattua polttaa tyttöjen omaisuuden. Olin aivan hädissäni, että mitä nyt teen.
Emilia soitti vanhemmilleen saadakseen väkivallan loppumaan. Nopeasti kävi ilmi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lastensuojeluilmoitus. Ennen ilmoituksen tekemistä Emilia varmisti siskoiltaan, mitä nämä haluavat. Kaikki olivat ilmoituksen kannalla.
– Ajattelin, että vanhemmat pelästyisivät lastensuojeluilmoitusta. En aluksi edes sanonut mistään väkivallasta mitään. Luulin tilanteen rauhoittuvan, mutta se kääntyikin vain pahemmaksi.
Kun siskot saivat Emiliaan uudelleen yhteyden ja kertoivat tilanteen muuttuneen vakavammaksi, tämä teki heti uuden lastensuojeluilmoituksen. Hän haki siskonsa pois vanhemmiltaan näiden saavuttua lomamatkalta Suomeen.
– Pari viikkoa mietittiin, mitä oikein tehdään. Tytöt eivät halunneet tai uskaltaneet mennä enää kotiin. He halusivat mennä laitokseen asumaan, toteaa Emilia.
– Vanhemmat yrittivät monta kertaa lahjoa meitä tulemaan kotiin ja lupasivat käyttäytyä paremmin. Ei menty, mutta myöhemmin jouduttiin palaamaan. Kaikki meni ainoastaan huonommaksi, kertoo Johanna.
Johanna sisaruksineen koki lastensuojeluilmoituksen aluksi pelottavana. He halusivat laitokseen, mutta eivät vanhemmilleen ongelmia. Perheen isä oli muun muassa uskotellut lapsille, että lastensuojeluilmoituksen myötä hän voisi joutua vankilaan.
– Ei oikein tiedetty, paljonko voidaan puhua. Haluttiin pysyä laitoksessa, muttei aiheuttaa vahinkoa vanhemmille. Kotona oleminen oli kuitenkin niin kamalaa, että mikä tahansa muu olisi parempi, harmittelee Johanna.
Sisarukset pääsivät aluksi väliaikaiseen sijoitukseen. Tavallisesti väliaikaisessa sijoituksessa ollaan kolmisen kuukautta, minkä jälkeen etsitään jatkopaikka. Tytöt viettivät väliaikaisessa sijoituksessa lopulta puoli vuotta ja sen jälkeen kaikesta vastustuksesta huolimatta heidät kotiutettiin.
– Tilanne oli hankala, kun oltiin sana sanaa vastaan. Sosiaalityöntekijät uskoivat vanhempia, ja tyttöjen toive päästä laitokseen nähtiin kapinana. Sekin varmasti vaikutti, kun vanhemmilla oli myös niitä sijoituslapsia, pohtii Emilia.
Perheen nuoremmat lapset pääsivät lopulta haluamaansa laitokseen ja ovat nykyisin tyytyväisiä jälkihuollon asiakkaita ( Lapsen maailma 5.2.2018 ).
Tapaus kertoo paljon sijaisvanhempien valikointikriteereistä tai oikeammin niiden puutteesta.
Kuinka monet kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat huomanneet sijaishuoltojärjestelmän puutteet ja ryhtyneet sijaisvanhemmiksi pääasiassa rahan ja diplomaattisen koskemattomuuden toivossa?
– Meillä oli kotona aika kamalaa jo silloin, kun itse olin lapsi. Vanhemmat saattoivat lähteä johonkin ja jättää meidät keskenämme viikoksi. Hoidimme lapset, ei ollut ruokaa, ja talo oli ihan kauhea. Oli sellaista todella pahaa laiminlyöntiä, muistelee Emilia lapsuuttaan.
Tilanteeseen ei koskaan puututtu. Perheen vanhemmat uskottelivat lapsille, että sosiaaliviranomaisia pitää pelätä. Kenellekään ulkopuoliselle ei saanut kertoa perheen asioita. Lapset eivät osanneet kyseenalaistaa vanhempiensa väitteitä, eivätkä näin ollen uskaltaneet puhua tai pyytää apua.
– Kerran meistä tehtiin lastensuojeluilmoitus, mutta olin silloin jo vähän vanhempi. Lisäksi äidin ystävä tarjoutui joskus ottamaan minut luokseen asumaan. Kyllä tällaisia oli, mutta niistä ei koskaan seurannut mitään, kertoo Emilia, joka muutti pois kotoa 15-vuotiaana.
Johanna samaistuu siskonsa kertomaan. Hän tajusi muutoksen vasta, kun vanhemmat sisarukset olivat muuttaneet pois kotoa ja antaneet nuoremmilleen uudenlaista näkökulmaa.
– Jossain vaiheessa vanhemmat alkoivat miettiä sijaisperheenä toimimista. Eli meidän ei ainoastaan pitänyt olla kertomatta asioita, vaan jouduttiin valehtelemaan sosiaaliviranomaisille, millaista meidän perheessä on, muistelee Johanna.
– Me ei koskaan haukuttu vanhempia. Tietysti kuunneltiin, jos nuoremmilla tytöillä oli jotain, ja kerrottiin omia tarinoita. Laajennettiin tyttöjen maailmankuvaa, jotta he tajuaisivat, ettei kaikki ole ihan ok, lisää Emilia.
Hän kertoo tarkkailleensa vanhempiaan ja koettaneensa pitää huolta, että nämä käyttäytyivät kunnolla. Hän varmisti, etteivät vanhemmat ole väkivaltaisia nuorempia sisaruksia kohtaan tai elä asumiskelvottomissa asunnoissa.
Vanhempien ryhtyessä sijaisperheeksi ja muutettua isompaan kaupunkiin asumistilanne parani huomattavasti.
– Pitkään kaikki oli kunnossa. Sosiaalityöntekijät tietysti tarkkailivat, kun vanhemmat ottivat sijaislapsia. Jossain vaiheessa tilanne kuitenkin taas paheni ja meni yli, summaa Emilia.
– Tuntui vaikealta tehdä lastensuojeluilmoitus omista sisaruksista. Kun väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa. Väkivaltaa en siedä. Varoitin vanhempia monta kertaa.
Kun vanhempien väkivaltainen käytös ei loppunut, ei ollut muuta vaihtoehtoa.Kun Emilia viimein teki siskoistaan lastensuojeluilmoituksen, perhe oli lomamatkalla ulkomailla.
– Tytöt soittelivat matkalta paniikkipuheluita vanhempien heiteltyä tavaroita ja uhattua polttaa tyttöjen omaisuuden. Olin aivan hädissäni, että mitä nyt teen.
Emilia soitti vanhemmilleen saadakseen väkivallan loppumaan. Nopeasti kävi ilmi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lastensuojeluilmoitus. Ennen ilmoituksen tekemistä Emilia varmisti siskoiltaan, mitä nämä haluavat. Kaikki olivat ilmoituksen kannalla.
– Ajattelin, että vanhemmat pelästyisivät lastensuojeluilmoitusta. En aluksi edes sanonut mistään väkivallasta mitään. Luulin tilanteen rauhoittuvan, mutta se kääntyikin vain pahemmaksi.
Kun siskot saivat Emiliaan uudelleen yhteyden ja kertoivat tilanteen muuttuneen vakavammaksi, tämä teki heti uuden lastensuojeluilmoituksen. Hän haki siskonsa pois vanhemmiltaan näiden saavuttua lomamatkalta Suomeen.
– Pari viikkoa mietittiin, mitä oikein tehdään. Tytöt eivät halunneet tai uskaltaneet mennä enää kotiin. He halusivat mennä laitokseen asumaan, toteaa Emilia.
– Vanhemmat yrittivät monta kertaa lahjoa meitä tulemaan kotiin ja lupasivat käyttäytyä paremmin. Ei menty, mutta myöhemmin jouduttiin palaamaan. Kaikki meni ainoastaan huonommaksi, kertoo Johanna.
Johanna sisaruksineen koki lastensuojeluilmoituksen aluksi pelottavana. He halusivat laitokseen, mutta eivät vanhemmilleen ongelmia. Perheen isä oli muun muassa uskotellut lapsille, että lastensuojeluilmoituksen myötä hän voisi joutua vankilaan.
– Ei oikein tiedetty, paljonko voidaan puhua. Haluttiin pysyä laitoksessa, muttei aiheuttaa vahinkoa vanhemmille. Kotona oleminen oli kuitenkin niin kamalaa, että mikä tahansa muu olisi parempi, harmittelee Johanna.
Sisarukset pääsivät aluksi väliaikaiseen sijoitukseen. Tavallisesti väliaikaisessa sijoituksessa ollaan kolmisen kuukautta, minkä jälkeen etsitään jatkopaikka. Tytöt viettivät väliaikaisessa sijoituksessa lopulta puoli vuotta ja sen jälkeen kaikesta vastustuksesta huolimatta heidät kotiutettiin.
– Tilanne oli hankala, kun oltiin sana sanaa vastaan. Sosiaalityöntekijät uskoivat vanhempia, ja tyttöjen toive päästä laitokseen nähtiin kapinana. Sekin varmasti vaikutti, kun vanhemmilla oli myös niitä sijoituslapsia, pohtii Emilia.
Perheen nuoremmat lapset pääsivät lopulta haluamaansa laitokseen ja ovat nykyisin tyytyväisiä jälkihuollon asiakkaita ( Lapsen maailma 5.2.2018 ).
Tapaus kertoo paljon sijaisvanhempien valikointikriteereistä tai oikeammin niiden puutteesta.
Kuinka monet kaltoinkohtelevat vanhemmat ovat huomanneet sijaishuoltojärjestelmän puutteet ja ryhtyneet sijaisvanhemmiksi pääasiassa rahan ja diplomaattisen koskemattomuuden toivossa?
PRIDE- valmennus tuottaa koskemattomuuden?
Varatuomari Leeni Ikonen on huolissaan perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus (PRIDE) näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.
Muualla maailmassa PRIDE on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- valmentajien omista materiaaleista:
Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta
"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08)
Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen
"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä."
Itsearvioidut vahvuudet- ja PRIDE on suoritettu
"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti."
Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää pitämättä
"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla". ( Perhehoitoliitto lehti 3/ 12)
Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyystä
"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa."
Kahden vuoden odotusaika ja oma perhe ajattelu aiheuttaa hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia
"PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä.
Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin
"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia. ( Perhehoitoliittolehti 6/ 2009)
Lapsen vastustus sijaisperheen usein laittomia käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi
"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne." ( Helsingin kaupunki, PRIDE-valmennus)
Asenteelliset kouluttajat mustamaalaavat biovanhempia ja estävät sijaisvanhempien ja biovanhempien yhteistyön
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu sijaisäiti on kertonut kuinka sijaisvanhempia peloteltiin valmennuksessa karmit kaulassa kotiin hyökkäävistä biologisista vanhemmista: "Linnat ovat tehneet sijaisvanhempina joitakin asioita päinvastoin kuin ammattilaiset ovat neuvoneet. Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Marja-Riitta Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."
Sijoituksen alkuvaiheessa Soilen isä kysyi kerran, voisiko hän tulla tyttären luokse viikonlopuksi. "Hetken mietin ja vastasin, että tule vaan. Sosiaalityöntekijät nuhtelivat, mutta omaan ajatteluun kannatti luottaa. Sen viikonlopun aikana rakentui vankka luottamus kaikkien aikuisten kesken."
Tällaisten asenteiden takia ei ole ihme, että LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu sijoituksen aikana minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Kuka tutkisi kuinka moni räjähdysmäisesti lisääntyneistä kiireellisistä sijoituksista on tehty odottavia sijaisperheitä silmälläpitäen juuri ennen lakisääteisen odotusajan loppumista?
Sijaishuollon lobbarit sanelevat lastensuojelun lainsäädännön ja linjaukset ilman tutkimustietoa
Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään biologista vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Lastensuojelun Keskusliitto palkitsi Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaan PRIDE-ohjelman kehittämistä ja juurruttamisesta Suomeen ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Paula Männikön työpanoksestaan PRIDE-valmennuksen kehittämisessä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille, jotka onnistuivat vuosien ajan olemaan huomaamatta sijaisperheessä tapahtunutta lasten kaltoinkohtelua ja nälkiinnyttämistä, jonka seurauksena lasten pituuskasvu pysähtyi.
Palkintohuumassa huomaamatta on jäänyt myös, että PRIDE ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Valmennusohjelman tuloksellisuudelle ei ole empiiristä näyttöä. Myöskään ohjelman vaikuttavuutta ei ole tutkittu mitenkään.
PRIDE:n taustalla ei siis ole riittävää tutkimustietoa eikä minkäänlaista näyttöä vaikuttavuudesta. Nämä tosiasiat eivät ole kuitenkaan estäneet ohjelman rahoitusta , levittämistä ja palkitsemista.
Sijaisvanhemmiksi ryhtyneiden vanhempien valvonta jäi sosiaalityöntekijän sijaan lapsen harteille myös tapauksessa, jossa perhehoitajana toiminutta pariskuntaa syytettiin heidän hoidettavinaan olleiden alle 15-vuotiaiden kehitysvammaisten lasten pahoinpitelystä.
Pariskunnan epäiltiin muiden muassa retuuttaneen lapsia raajoista ja tukasta ympäriinsä. Syytteen mukaan he myös löivät lapsia muiden muassa remmillä ja uunipellillä saadakseen nämä hiljaisiksi tai tottelemaan.
Epäillyt pahoinpitelyt tapahtuivat syytteen mukaan pariskunnan kotona entisessä Jyväskylän maalaiskunnassa.
Lapset olivat Keskisuomalaisen mukaan tekohetkellä alle 15-vuotiaita. Lapsia yhdistää se, että he ovat vaikeasti kehitysvammaisia ja liikuntarajoitteisia.
Pariskunta kiisti syytteet ja piti niitä poikansa kiusantekona. Pariskunnan aikuinen poika toi asian päivänvaloon ilmoittamalla sosiaaliviranomaisille vanhempiensa pahoinpitelevän sijaislapsia (IS 30.5.2009 ).
Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Sijaishuoltoselvityksestä ja viimeaikaisista katastrofeista huolimatta perhehoidon valvonta aiotaan jättää ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Lue myös
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hanna-selviytyi-lastensuojelusta-miten
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-ja-talentian-valikoiva-ammattietiikka-ja-poliittinen-korrektius
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja
Varatuomari Leeni Ikonen on huolissaan perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus (PRIDE) näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.
Muualla maailmassa PRIDE on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
Tässä huolestuttavia poimintoja PRIDE- valmentajien omista materiaaleista:
Osalle sijaisperheistä ei lainkaan valmennusta
"Vastaajista kuitenkin viisi ilmoitti, että heidän alueellaan vain puolet tai alle puolet uusista sijaisperheistä saa PRIDE-valmennuksen. Muut perheet valmennetaan perhekohtaisesti tai he jäävät valmentamatta." ( Pesäpuu-tiedote 2/08)
Sijaisvanhempi arvioi itse valmiutensa sijaisvanhemmuuteen
"Perheiden pitää pystyä itse arvioimaan, onko heillä valmiuksia sijais- tai adoptiovanhemmaksi. Näin päästään parhaaseen tulokseen, korostavat kehittämispäällikkö Paula Männikkö ja kehittämispäällikkö ja sijaisvanhempi Sirpa Yli- Rekola Pesäpuu ry:stä."
Itsearvioidut vahvuudet- ja PRIDE on suoritettu
"Perhe tekee valmennuksen aikana arviointia omista vahvuuksistaan suhteessa valmiuksiin. Kouluttajat kirjaavat arvioinnissa perheiden valmiudet suhteessa sijaisvanhemmuuteen. Arviointiin kirjataan perheen vahvuudet ja voimavarat sekä mahdolliset lisäkoulutuksen tarpeet ja se käydään läpi yhdessä perheen kanssa. Perhe saa todistuksen kurssin käymisestä. Mikäli kouluttajat ja perhe ovat yhtä mieltä siitä, että perheellä on valmiuksia ja halua ryhtyä sijaisperheeksi, perhe on suorittanut PRIDE – valmennuksen hyväksytysti."
Sijaisperheiden lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää pitämättä
"PRIDE-valmennuksen osa on niin kutsuttu 9. tapaaminen, jossa käsitellään perhe- hoitajan asemaa ja velvollisuuksia sekä perhehoidon lainsäädäntöä. Perhehoito- liitto vastaa kouluttajien koulutuksesta 9. tapaamisen osalta . Tapaamisessa käsitellään myös perhe- hoitajan velvollisuudet ja vastuut. Valitettavasti tapaamista ei järjestetä kaikkialla". ( Perhehoitoliitto lehti 3/ 12)
Oletus traumatisoituneesta lapsesta- sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyystä
"Monet sijaisvanhemmista kokivat saaneensa lapsesta liian vähän tietoa ennen sijoitusta. He olisivat halunneet tietää enemmän sijoitetun lapsen taustasta, traumoista, oppimisvaikeuksista sekä käyttäytymisen ongelmista. Sosiaalityöntekijöiden ja muiden ammattilaisten vaihtuminen oli tuonut tiedon katkoksia sijaislasten asioissa."
Kahden vuoden odotusaika ja oma perhe ajattelu aiheuttaa hätiköityjä kiireellisiä sijoituksia
"PRIDE-valmennuksen jälkeen suurin osa kunnista pitää tiukasti kiinni valmentamistaan perheistä. Vastaajista 11 ilmoitti toivovansa tai vaativansa, että valmennuksen käynyt perhe odottaa sijoitettavaa lasta kaksi vuotta ns. valmentajakunnan tai –paikan perheenä.
Toisin sanoen, jos valmentanut kunta haluaa pitää valmentamansa sijaisperheen, näille kannattaa sijoittaa lapsi vaikka hatarinkin perustein ennen määrätyn odotusajan loppumista, jotta "oma sijaisperhe" pysyisi kunnan käytettävissä vastaisuudessakin. Tämä huono käytäntö lienee selitys räjähdysmäisesti lisääntyneille kiireellisille sijoituksille.
Lähes puolella sijaisvanhemmista huonot suhteet lapsen läheisiin
"Muiden kanssakäyminen oli niukkaa tai ja jopa tulehtuneita suhteita sisältävää. Joskus lasten sukulaisten suuri määrä, vilkas kanssakäyminen ja erilaiset kasvatuskäytännöt kuormittivat sijaisvanhempia. ( Perhehoitoliittolehti 6/ 2009)
Lapsen vastustus sijaisperheen usein laittomia käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi
"Jotkut lapset, joita ei ole suojeltu tai joista ei ole huolehdittu, eivät aluksi hyväksy tai ymmärrä ponnistelujanne." ( Helsingin kaupunki, PRIDE-valmennus)
Asenteelliset kouluttajat mustamaalaavat biovanhempia ja estävät sijaisvanhempien ja biovanhempien yhteistyön
Helsingin Sanomien jutussa haastateltu sijaisäiti on kertonut kuinka sijaisvanhempia peloteltiin valmennuksessa karmit kaulassa kotiin hyökkäävistä biologisista vanhemmista: "Linnat ovat tehneet sijaisvanhempina joitakin asioita päinvastoin kuin ammattilaiset ovat neuvoneet. Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Marja-Riitta Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."
Sijoituksen alkuvaiheessa Soilen isä kysyi kerran, voisiko hän tulla tyttären luokse viikonlopuksi. "Hetken mietin ja vastasin, että tule vaan. Sosiaalityöntekijät nuhtelivat, mutta omaan ajatteluun kannatti luottaa. Sen viikonlopun aikana rakentui vankka luottamus kaikkien aikuisten kesken."
Tällaisten asenteiden takia ei ole ihme, että LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu sijoituksen aikana minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Kuka tutkisi kuinka moni räjähdysmäisesti lisääntyneistä kiireellisistä sijoituksista on tehty odottavia sijaisperheitä silmälläpitäen juuri ennen lakisääteisen odotusajan loppumista?
Sijaishuollon lobbarit sanelevat lastensuojelun lainsäädännön ja linjaukset ilman tutkimustietoa
Perhehoitoliiton onnistunut lobbaus räjäytti perhehoidon markkinat Suomessa. 1.1.2008 voimaan tulleen lastensuojelulain muutos teki perhehoidosta ensisijaisen hoitomuodon ja heikensi entisestään biologista vanhemmuutta ja vanhempien asemaa suomalaisen lapsen elämässä. Puutteellinen lainvalmistelu johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? Se päätti, että tavallisesta äidistä ja tavallisesta isästä voidaan pikakoulutuksella luoda ylivertainen vanhempi, joka saa yhteiskunnan kaiken tuen.
Lain valmistelun yhteydessä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuultavina olivat lakia laadittaessa mm. sosiaali- ja terveysministeriön virkamies, kansanedustaja Aila Paloniemi (Perhehoitoliitto ry:n silloinen puheenjohtaja), lapsiasiavaltuutettu, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustaja, Valviran edustaja, aluehallintoviraston edustaja, sosiaalitoimen virkamiehiä, Perhehoitoliitto ry:n toiminnanjohtaja, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry, Lastensuojelun keskusliiton toiminnanjohtaja, yliopiston professori ja oikeustieteen tohtori sekä viisi sijaishuoltoa tarjoavaa yhteisöä.
Ketään lastensuojelun palveluja käyttävää tahoa tai huostaanotettujen lasten perheiden edustajaa ei kuultu. Lainvalmistelun yhteydessä ei tutkittu sen vaikutuksia lapsiin ja lapsiperheisiin.
Lastensuojelun Keskusliitto palkitsi Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja Raili Bäck-Kiianmaan PRIDE-ohjelman kehittämistä ja juurruttamisesta Suomeen ja Pesäpuu ry:n kehittämispäällikkö Paula Männikön työpanoksestaan PRIDE-valmennuksen kehittämisessä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille, jotka onnistuivat vuosien ajan olemaan huomaamatta sijaisperheessä tapahtunutta lasten kaltoinkohtelua ja nälkiinnyttämistä, jonka seurauksena lasten pituuskasvu pysähtyi.
Palkintohuumassa huomaamatta on jäänyt myös, että PRIDE ei ole näyttöön perustuva käytäntö. Valmennusohjelman tuloksellisuudelle ei ole empiiristä näyttöä. Myöskään ohjelman vaikuttavuutta ei ole tutkittu mitenkään.
PRIDE:n taustalla ei siis ole riittävää tutkimustietoa eikä minkäänlaista näyttöä vaikuttavuudesta. Nämä tosiasiat eivät ole kuitenkaan estäneet ohjelman rahoitusta , levittämistä ja palkitsemista.
Sijaisvanhemmiksi ryhtyneiden vanhempien valvonta jäi sosiaalityöntekijän sijaan lapsen harteille myös tapauksessa, jossa perhehoitajana toiminutta pariskuntaa syytettiin heidän hoidettavinaan olleiden alle 15-vuotiaiden kehitysvammaisten lasten pahoinpitelystä.
Pariskunnan epäiltiin muiden muassa retuuttaneen lapsia raajoista ja tukasta ympäriinsä. Syytteen mukaan he myös löivät lapsia muiden muassa remmillä ja uunipellillä saadakseen nämä hiljaisiksi tai tottelemaan.
Epäillyt pahoinpitelyt tapahtuivat syytteen mukaan pariskunnan kotona entisessä Jyväskylän maalaiskunnassa.
Lapset olivat Keskisuomalaisen mukaan tekohetkellä alle 15-vuotiaita. Lapsia yhdistää se, että he ovat vaikeasti kehitysvammaisia ja liikuntarajoitteisia.
Pariskunta kiisti syytteet ja piti niitä poikansa kiusantekona. Pariskunnan aikuinen poika toi asian päivänvaloon ilmoittamalla sosiaaliviranomaisille vanhempiensa pahoinpitelevän sijaislapsia (IS 30.5.2009 ).
Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).
Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).
Sijaishuoltoselvityksestä ja viimeaikaisista katastrofeista huolimatta perhehoidon valvonta aiotaan jättää ennakollisen ja omavalvonnan varaan eli retuperälle.
Lue myös
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-turvaa-sosiaaliasiamies
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hanna-selviytyi-lastensuojelusta-miten
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-ja-talentian-valikoiva-ammattietiikka-ja-poliittinen-korrektius
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-herattaa-suuria-tunteita-puretaan-sosiaalityontekijoiden-myytteja