Elina Stenvall (kuvakaappaus sos.lapsikylä.fi) Lapsibisnestoimijoita uskomalla ylläpidetään lastensuojelun kriisiä
Huomisen hyvinvointia- sivuston mukaan "Päijät-Hämeen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) ja SOS- Lapsikylä ovat käynnistäneet uudenlaisen yhteistyön, jossa on tavoitteena tehdä näkyväksi Päijät-Hämeen lapsiperheiden tukemisen nykytilanteen kipupisteet ja onnistumiset sekä muutoksen mahdollisuudet ja esteet.
Yhteistyö aloitetaan haastattelemalla lasten ja perheiden palveluiden avainhenkilöitä eri puolilla Päijät-Hämettä, eri organisaatioista ja eri tasoilta. Haastattelut tulee toteuttamaan SOS- Lapsikylän kehittämissuunnittelija Elina Stenvall. Haastattelujen ja saatavilla olevan muun aineiston avulla teemme analyysia nykytilasta, jolle kehitystyö jatkossa voi nojautua. Avainhenkilöiden haastattelut toteutuvat lähikuukausina. Haastatteluaineistoa käsitellään luottamuksellisesti ja sitä käsitellään loppuraportoinnissa siten, ettei kenenkään haastateltavan henkilöllisyys tule näkyviin. Työ valmistuu kevään 2018 aikana. Em. yhteistyöhön SOS- lapsikylä on saanut rahoituksen valtiolta."
Lasten ja perheiden palveluiden avainhenkilöillä tarkoitetaan käytännössä korruptoituneita kolmannen sektorin ja sosiaalipalveluiden johtajia, sosiaalityöntekijöitä, palveluohjaajia ja perhetyöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelukriisin aiheuttaneet ja joilla on välitön taloudellinen intressi kriisin ylläpitämiseksi.
Päijät- Häme on lastensuojelun pitkäaikainen kriisikunta. Esko Leipälän mukaan alue kuuluu lastensuojelun ongelmavyöhykkeeseen, jonne hajoaa ja tuhoutuu jatkuvasti kokonaisia perheitä.
Miksi Päijät- Häme on lähtenyt tekemään yhteistyötä juuri sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneen, huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetun SOS- lapsikylän kanssa?
SOS-lapsikylän ja Varkauden yhteistyö: huostaanotot ja lastensuojelun kustannukset lisääntyivät
Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei vähentänyt huostaanottoja kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet.
"Kumppanuussopimuksessa SOS-Lapsikylä lupaa Varkauden kaupungille viestintänäkyvyyttä. Glooriaa ja medianäkyvyyttä onkin saatu ihan valtakunnallisesti. Palkintoja on tullut, mutta tuloksia ei näy. Muualla maassa lasten huostaanotot ovat pari viime vuotta olleet laskusuunnassa mutta Varkaudessa kehitys kulkee edelleen väärään suuntaan. Lasten ja perheiden oikeuksien toteutumiseen on alettava kiinnittämään erityisesti huomiota. Käynnissä olevat huostaanotot tulee käydä läpi ja kartoittaa mahdollisuudet niiden purkuun. Laitoksiin sijoitetut lapset näyttävät helposti unohtuvan ja lain vaatimukset perheen jälleenyhdistämistoimista jäävät toteuttamatta".
SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö harrastaa tyypillistä psykoanalyysiin ja moralistisiin virhepäätelmiin perustuvaa lastensuojelutiedotusta kertoessaan, että varkautelaisissa perheissä on yli sukupolven ulottuvia vaikeuksia (Warkauden Lehti 29.11.) ja sen takia uudet tuulet ja huostaanottojen väheneminen eivät heti näy tilastoissa.
Lastensuojelussa johtopäätökset , toimintasuositukset ja jopa toimenpiteet tehdään sen perusteella miten asioiden pitäisi olla- ei sen perusteella miten ne ovat.
SOS-lapsikylän moralististen virhepäätelmien mukaan SOS- lapsikylän pitäisi tehdä arvokasta lastensuojelutyötä, joten se saa arvokkaita lastensuojelupalkintoja tekemästään työstä. Huostattaviksi haalituilla lapsilla pitäisi lain mukaan olla vaikeita ongelmia joten heille kirjataan vaikeita ongelmia, ja kerrotaan, että ne eivät vaan vielä näy perheille ja muille ei-asiantuntijoille.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan olisi suotavaa, etteivät vanhanaikaiset ja 100 vuotta vanhat lastensuojelun ideologiset opit enää rasittaisi lastensuojelutyötä. Lastensuojeluideologiaan kuuluvan huono-osaisuusopin huono puoli on siinä, että perhettä ei kyetä näkemään laadukkaisiin palveluihin oikeutettuna tahona kuten laki edellyttää.
Elina Stenvall on aiemmin toiminut kyttäyskoodiksi nimetyn huoliliputtamisen ( välittämisen koodi) lobbaajana.
Hollannista tuotettu Tajua Mut! -toimintamalli ja -tietojärjestelmä otettiin käyttöön mm. Pelastakaa Lapset ry:n kehitystyön pohjalta tavaksi ilmaista varhainen huoli ( Sitra 83, 2014,16). Pelastakaa Lapset ry:n tarjoama Suunta-palvelu on osa Tajua Mut! -toimintamallia.
Professori Tom Arnkilin mukaan "Hollantilainen järjestelmä vapauttaa huolen kantajan kohtaamistilanteista ja kannustaa piilotteluun. En haluaisi olla oppilaan vanhempi, joka joutuu arvailemaan, onko hänen lapsestaan liputettu".
"Liputus ei johtanut aina palvelujen saamiseen sillä nuorten tarpeiden mukaisia palveluja ei ollut olemassa( Sitra 110, 2016, 20), nuorten opiskelu- ja työllistämispalvelut perustuivat pakkoon eivätkä johtaneet nuorten toivomiin tuloksiin, muutoksen tuomaa hyötyä ei tunnettu, hanke kohdistui opettajien (ja muidenkin ammattiryhmien) mielestä epäolennaisiin seikkoihin ja kehittämiskeinot eivät näyttäneet tukevan tavoitteisiin pääsyä (nuorten ongelmien ratkeamista) ( Sitra 97, 2015, 25).
Selvityksistä paljastuu, että toimintamalli toisti lastensuojelun ja sen moniammatillisen yhteistyön ongelmia:
Nuoriin ei tutustuttu, nuoria ei otettu mukaan kehittelyyn, heitä ei kuultu eikä heillä ollut vaikutusvaltaa itseään koskeviin suunnitelmiin, osallistumismahdollisuudet eivät olleet aitoja, toimintamallin henki oli negatiivinen, pakottava tai syyllistävä, vastuut jäivät epäselviksi, toimintamallin pilotointi oli liian lyhyt ja malli otettiin valmiina käyttöön vaihtoehtoja pohtimatta, toimijoiden esim. etsivän nuorisotyön toiminnansisältöä ei tunnettu, hyödyt ja onnistumistarinat eivät olleet havainnoitavissa ja ulkopäin tulevat pakot eivät lisänneet nuorten toimijuutta.
Jostakin syystä toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsevat näitä huolestuttavia tuloksia seuraavasti: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".
Se, että jokin lastensuojelun toimintamalli vakiintuu Suomessa ei tarkoita, että se tukisi lapsia tai perheitä. Toimintamallin vakiintuminen edellyttää ainoastaan sitä, että se edistää sijaishuollon asiakashankintaa ja edunvalvontaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoliliputus-uusi-kyttyskoodi-vaarantaa-nuorten-oikeusturvan-ja-tietosuojan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
Huomisen hyvinvointia- sivuston mukaan "Päijät-Hämeen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) ja SOS- Lapsikylä ovat käynnistäneet uudenlaisen yhteistyön, jossa on tavoitteena tehdä näkyväksi Päijät-Hämeen lapsiperheiden tukemisen nykytilanteen kipupisteet ja onnistumiset sekä muutoksen mahdollisuudet ja esteet.
Yhteistyö aloitetaan haastattelemalla lasten ja perheiden palveluiden avainhenkilöitä eri puolilla Päijät-Hämettä, eri organisaatioista ja eri tasoilta. Haastattelut tulee toteuttamaan SOS- Lapsikylän kehittämissuunnittelija Elina Stenvall. Haastattelujen ja saatavilla olevan muun aineiston avulla teemme analyysia nykytilasta, jolle kehitystyö jatkossa voi nojautua. Avainhenkilöiden haastattelut toteutuvat lähikuukausina. Haastatteluaineistoa käsitellään luottamuksellisesti ja sitä käsitellään loppuraportoinnissa siten, ettei kenenkään haastateltavan henkilöllisyys tule näkyviin. Työ valmistuu kevään 2018 aikana. Em. yhteistyöhön SOS- lapsikylä on saanut rahoituksen valtiolta."
Lasten ja perheiden palveluiden avainhenkilöillä tarkoitetaan käytännössä korruptoituneita kolmannen sektorin ja sosiaalipalveluiden johtajia, sosiaalityöntekijöitä, palveluohjaajia ja perhetyöntekijöitä, jotka ovat lastensuojelukriisin aiheuttaneet ja joilla on välitön taloudellinen intressi kriisin ylläpitämiseksi.
Päijät- Häme on lastensuojelun pitkäaikainen kriisikunta. Esko Leipälän mukaan alue kuuluu lastensuojelun ongelmavyöhykkeeseen, jonne hajoaa ja tuhoutuu jatkuvasti kokonaisia perheitä.
Miksi Päijät- Häme on lähtenyt tekemään yhteistyötä juuri sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneen, huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetun SOS- lapsikylän kanssa?
SOS-lapsikylän ja Varkauden yhteistyö: huostaanotot ja lastensuojelun kustannukset lisääntyivät
Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei vähentänyt huostaanottoja kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet.
"Kumppanuussopimuksessa SOS-Lapsikylä lupaa Varkauden kaupungille viestintänäkyvyyttä. Glooriaa ja medianäkyvyyttä onkin saatu ihan valtakunnallisesti. Palkintoja on tullut, mutta tuloksia ei näy. Muualla maassa lasten huostaanotot ovat pari viime vuotta olleet laskusuunnassa mutta Varkaudessa kehitys kulkee edelleen väärään suuntaan. Lasten ja perheiden oikeuksien toteutumiseen on alettava kiinnittämään erityisesti huomiota. Käynnissä olevat huostaanotot tulee käydä läpi ja kartoittaa mahdollisuudet niiden purkuun. Laitoksiin sijoitetut lapset näyttävät helposti unohtuvan ja lain vaatimukset perheen jälleenyhdistämistoimista jäävät toteuttamatta".
SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö harrastaa tyypillistä psykoanalyysiin ja moralistisiin virhepäätelmiin perustuvaa lastensuojelutiedotusta kertoessaan, että varkautelaisissa perheissä on yli sukupolven ulottuvia vaikeuksia (Warkauden Lehti 29.11.) ja sen takia uudet tuulet ja huostaanottojen väheneminen eivät heti näy tilastoissa.
Lastensuojelussa johtopäätökset , toimintasuositukset ja jopa toimenpiteet tehdään sen perusteella miten asioiden pitäisi olla- ei sen perusteella miten ne ovat.
SOS-lapsikylän moralististen virhepäätelmien mukaan SOS- lapsikylän pitäisi tehdä arvokasta lastensuojelutyötä, joten se saa arvokkaita lastensuojelupalkintoja tekemästään työstä. Huostattaviksi haalituilla lapsilla pitäisi lain mukaan olla vaikeita ongelmia joten heille kirjataan vaikeita ongelmia, ja kerrotaan, että ne eivät vaan vielä näy perheille ja muille ei-asiantuntijoille.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan olisi suotavaa, etteivät vanhanaikaiset ja 100 vuotta vanhat lastensuojelun ideologiset opit enää rasittaisi lastensuojelutyötä. Lastensuojeluideologiaan kuuluvan huono-osaisuusopin huono puoli on siinä, että perhettä ei kyetä näkemään laadukkaisiin palveluihin oikeutettuna tahona kuten laki edellyttää.
Elina Stenvall on aiemmin toiminut kyttäyskoodiksi nimetyn huoliliputtamisen ( välittämisen koodi) lobbaajana.
Hollannista tuotettu Tajua Mut! -toimintamalli ja -tietojärjestelmä otettiin käyttöön mm. Pelastakaa Lapset ry:n kehitystyön pohjalta tavaksi ilmaista varhainen huoli ( Sitra 83, 2014,16). Pelastakaa Lapset ry:n tarjoama Suunta-palvelu on osa Tajua Mut! -toimintamallia.
Professori Tom Arnkilin mukaan "Hollantilainen järjestelmä vapauttaa huolen kantajan kohtaamistilanteista ja kannustaa piilotteluun. En haluaisi olla oppilaan vanhempi, joka joutuu arvailemaan, onko hänen lapsestaan liputettu".
"Liputus ei johtanut aina palvelujen saamiseen sillä nuorten tarpeiden mukaisia palveluja ei ollut olemassa( Sitra 110, 2016, 20), nuorten opiskelu- ja työllistämispalvelut perustuivat pakkoon eivätkä johtaneet nuorten toivomiin tuloksiin, muutoksen tuomaa hyötyä ei tunnettu, hanke kohdistui opettajien (ja muidenkin ammattiryhmien) mielestä epäolennaisiin seikkoihin ja kehittämiskeinot eivät näyttäneet tukevan tavoitteisiin pääsyä (nuorten ongelmien ratkeamista) ( Sitra 97, 2015, 25).
Selvityksistä paljastuu, että toimintamalli toisti lastensuojelun ja sen moniammatillisen yhteistyön ongelmia:
Nuoriin ei tutustuttu, nuoria ei otettu mukaan kehittelyyn, heitä ei kuultu eikä heillä ollut vaikutusvaltaa itseään koskeviin suunnitelmiin, osallistumismahdollisuudet eivät olleet aitoja, toimintamallin henki oli negatiivinen, pakottava tai syyllistävä, vastuut jäivät epäselviksi, toimintamallin pilotointi oli liian lyhyt ja malli otettiin valmiina käyttöön vaihtoehtoja pohtimatta, toimijoiden esim. etsivän nuorisotyön toiminnansisältöä ei tunnettu, hyödyt ja onnistumistarinat eivät olleet havainnoitavissa ja ulkopäin tulevat pakot eivät lisänneet nuorten toimijuutta.
Jostakin syystä toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsevat näitä huolestuttavia tuloksia seuraavasti: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".
Se, että jokin lastensuojelun toimintamalli vakiintuu Suomessa ei tarkoita, että se tukisi lapsia tai perheitä. Toimintamallin vakiintuminen edellyttää ainoastaan sitä, että se edistää sijaishuollon asiakashankintaa ja edunvalvontaa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoliliputus-uusi-kyttyskoodi-vaarantaa-nuorten-oikeusturvan-ja-tietosuojan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tajua-mut-huoliliputuksen-huolestuttavia-tuloksia
Tuija Åstedt, kuvakaappaus osaamiskeskus Verso Projektipäällikkönä hoidollisten huostaanottojen lobbaaja
Projektipäällikkönä Päijät- Hämeen LAPE-hankkeessa häärii lainvastaisista hoidollisista huostaanotoistaan tunnetun Helsingin Diakonissalaitoksen entinen lapsi- ja perhepalvelujen ja Avain-säätion johtaja Tuija Åstedt, jonka toimintatavoista on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää LAPE- hankkeen tavoitteita; perheiden osallisuutta, tiedolla johtamista, voimavarakeskeisyyttä tai painotusta korjaavien toimien sijaan ennaltaehkäisyyn.
Åstedt on puolustanut Diakonissalaitoksen lainvastaista käytäntöä edellyttää hoitonsa ehtona peräti kahden vuoden huostaanottoa, vaikka kodin olosuhteissa ei olisi moitittavaa: "...Lastenpsykiatrinen avohoito ei kuitenkaan pysty vastaamaan niiden lasten tarpeisiin, jotka ovat pitkään olleet turvattomia. Modernissa lastensuojelussa on välttämätöntä yhdistää psykiatrinen hoito sekä lastensuojelusta tuleva turva ja huolenpito."
Juuri tällaiset linjaukset ovat johtaneet lastensuojelun kriisiin. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Åstedt tarjoaa virheellisesti ja propagandistisesti lastensuojelun asiakasmäärien ja huostien kasvun syyksi vanhempien pahoinvointia vaikka korkeakoulutettuna hänen pitäisi tietää, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita eikä niillä voi eikä pidä selittää esim. äkillistä lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua.
YLE:n radiohaastattelussa vuonna 2011 Tuija Åstedt nimesi huostaanottojen syiksi köyhyyden, hukassa olevan vanhemmuuden ja nimitti huostaanotettuja lapsia heikkolahjaisiksi. Mikään edellämainituista ei ole laillinen huostaanoton peruste.
Åstedtin tietämättömyys, perehtymättömyys ja kuuliainen tottelevaisuus virallisen lastensuojeluliturgian ("vanhemmuus on hukassa") edessä hämmentää. Hämmentävää on myös hänen uskonsa perhekeskusmalliin.
Åstedtin mukaan "LAPE-hankkeen tuloksena kuntiin ja maakuntiin perustetaan perhekeskuksia, jotka eivät välttämättä ole konkreettisia rakennuksia. Varsinkin työntekijälle perhekeskus on enemmänkin ajattelu- tai toimintatapa..
Avun tarvitsijan ei tarvitse tietää niin paljon kuin ennen."
Åstedt on väärässä. Lapsibisnestoimijoiden sijaishuollon tarpeisiin mukautetun psykoanalyysin harhaoppien ja silkan ahneuden värittämien ajattelu- ja toimintatapojen edessä avun tarvitsijan päinvastoin täytyy tietää enemmän kuin ennen, tarkistaa asiakirjansa, taltioida palaverit lastensuojelun kanssa , ottaa niihin aina asiamies/ tukihenkilö mukaan, raportoida väärinkäytöksistä potilas- ja omaisjärjestöille, kansanedustajille, valveutuneille tutkijoille ja toimittajille, Aluehallintovirastolle, Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja ulkomaisille ihmisoikeustoimijoille esim. NKMR:lle, YK:n Lapsen oikeuksien komitealle ja Euroopan kidutuksen vastaiselle komitealle (Committee for the Prevention of Torture).
Arviointikeskuksiksi muuttuneet perhekeskukset eivät toteuta LAPE- hankkeen tavoitteita
Päijät- Hämeen LAPE- pomot Tuija Åstedt, Elina Vesterinen, Sari Lahti ja Mika Forsberg kirjoittavat: "LAPE -muutostyö on edennyt Päijät-Hämeessä myönteisesti. Myönteisyyden taustalla on alueen kuntien ja sote toimijoiden vahva, yhteinen visio. Vision keskeisimmän konkretisoituman, perhekeskustoimintamallin sisältö alkaa hahmottua alueen osaajien kehittämistyönä. Perhekeskustoimintamalliin linkittyvät varhaiskasvatus ja koulun oppilashuolto kehittyvät suuntaan, jossa alueellinen tasa-arvo lisääntyy."
Syksyn 2016 onnistumisia olivat Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä 2017-2018-hankesuunnitelman aikaansaaminen ja erityisesti myönteisen rahoituspäätöksen saaminen STM:ltä. Myös LAPE -muutosagentti saatiin maakuntaan ja päätettiin sijoittaa Sosiaalialan osaamiskeskus Versoon, jonne myös kehittämishankkeen hallinnointi sijoittui.
Resursseja on kohdennettu uudelleen: kahden lastenkodin resurssien verran on lisätty varhaiseen tukeen ja lastensuojelun avohuoltoon..Päijät-Hämeessä on aktiivinen järjestökenttä, joka on omalla toiminnallaan täydentänyt julkisten toimijoiden palvelutoimintaa merkittävästi. Stea:n rahoituspäätökset paikallisille järjestöille joulukuussa otettiin ilolla vastaan myös hyvinvointikuntayhtymässä."
Johtajat tietävät varsin hyvin että perhekeskukset ovat todellisuudessa arviointikeskuksia.
Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia, joka unohtaa perheiden oikeusturvan. Esimerkiksi Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineitä tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Vahingollisin puute monitoimijaisessa arvioinnissa on, ettei se ota huomioon itse arviointijärjestelmää ja arvioijia ja näiden vaikutuksia, vaikka kokemusasiantuntijat vahvistavat epäonnistuneiden lastensuojeluprosessien keskeisiksi syiksi juuri järjestelmän sokeuden omille vahingollisille käytännöilleen ja työntekijöiden kyvyttömyyden asiakaslähtöisyyteen ja - osallisuuteen.
Lastensuojelun arviointi muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Perhekeskustoiminnassa on kyse epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.
Perhekeskus onkin sekä periaatteellinen että rakenteellinen tapa edistää vakavaksi joukkoharhaksi nimettyä lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä, jossa vastuuta vääristä päätöksistä ei kanna kukaan.
Suomessa lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja.
Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana ( Tulensalo, 2016, 14).
Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä ( THL 29/ 2011, 115). Vain joka neljäs (25 %) perhekeskuksista oli solminut kumppanuussopimuksen järjestön kanssa, vielä harvempi seurakunnan tai yksityisen toimijan kanssa. Kotipalvelu toteutui huonosti 31 %:ssa perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77). 45 % perhekeskuksista arvioikin konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (mt., 62).
Päijät- Hämeen LAPE- johtajat Tuija Åstedt, Elina Vesterinen, Sari Lahti ja Mika Forsberg olisivat voineet tutustua perhekeskuksia koskevaan tutkimustietoon ennen perhekeskus- lausuntoaan. Vai onko perhekeskus- vision todellisena tavoitteena saada pelätyt lastensuojelun ja - psykiatrian arvioinnit ja muu puoskarointi markkinoitua ja luonnollistettua osaksi peruspalveluja?
Perhekeskuksessa keskiluokkainen kansalainen voi juoda kahvit järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen arviointipanttivangiksi lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja mielenterveystoimiston muodostamaan Bermudan kolmioon.
Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
Viisaana ei voi myöskään pitää panostusta nykyisiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, jotka eivät ole perheiden tarpeenmukaista tukea vaan huostaanottojen pohjustusta ja oikeutusta. Perhetyö ja perhekuntoutus muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Outoa on luottamus puolueettomina lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten "palveluihin". Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry ja Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja. Lapsibisneksen toimijoiden unelma-asiakas on kunta, joka ulkoistaa sille pulmalliset tapaukset. Sosiaalityöntekijöille ratkaisu on helppo, kun lapsi on pois silmistä ja mielestä. Yleinen ongelma on, että perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta ei noudateta kuten lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät.
Ministeri Juha Rehula esitti 20.11.2016 Suomen valtion puolestaanteeksipyynnön sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ja lupasi, että sijaishuollossa tapahtuvasta väkivallasta saa puhua. Nykyajan huutolaislapset vaurioitetaan kierrättämällä sijaispaikasta toiseen, huonolla hoidolla, psyykelääkitsemisellä, seksuaalisella hyväksikäytöllä jne.
Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat usein aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Lastensuojelu ei halua tunnustaa omien toimenpiteidensä seurauksia - ylisukupolvista sosiaalista syrjäyttämistä.
Varkauden kaupungissa kissa on uskallettu nostaa pöydälle. Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen kysyvät, miksi kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoa kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet?
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä."
Projektipäällikkönä Päijät- Hämeen LAPE-hankkeessa häärii lainvastaisista hoidollisista huostaanotoistaan tunnetun Helsingin Diakonissalaitoksen entinen lapsi- ja perhepalvelujen ja Avain-säätion johtaja Tuija Åstedt, jonka toimintatavoista on vaikeaa, ellei mahdotonta löytää LAPE- hankkeen tavoitteita; perheiden osallisuutta, tiedolla johtamista, voimavarakeskeisyyttä tai painotusta korjaavien toimien sijaan ennaltaehkäisyyn.
Åstedt on puolustanut Diakonissalaitoksen lainvastaista käytäntöä edellyttää hoitonsa ehtona peräti kahden vuoden huostaanottoa, vaikka kodin olosuhteissa ei olisi moitittavaa: "...Lastenpsykiatrinen avohoito ei kuitenkaan pysty vastaamaan niiden lasten tarpeisiin, jotka ovat pitkään olleet turvattomia. Modernissa lastensuojelussa on välttämätöntä yhdistää psykiatrinen hoito sekä lastensuojelusta tuleva turva ja huolenpito."
Juuri tällaiset linjaukset ovat johtaneet lastensuojelun kriisiin. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Åstedt tarjoaa virheellisesti ja propagandistisesti lastensuojelun asiakasmäärien ja huostien kasvun syyksi vanhempien pahoinvointia vaikka korkeakoulutettuna hänen pitäisi tietää, että väestöä koskevat muutokset ovat hitaita eikä niillä voi eikä pidä selittää esim. äkillistä lastensuojelun tai psykiatrian asiakasmäärien kasvua.
YLE:n radiohaastattelussa vuonna 2011 Tuija Åstedt nimesi huostaanottojen syiksi köyhyyden, hukassa olevan vanhemmuuden ja nimitti huostaanotettuja lapsia heikkolahjaisiksi. Mikään edellämainituista ei ole laillinen huostaanoton peruste.
Åstedtin tietämättömyys, perehtymättömyys ja kuuliainen tottelevaisuus virallisen lastensuojeluliturgian ("vanhemmuus on hukassa") edessä hämmentää. Hämmentävää on myös hänen uskonsa perhekeskusmalliin.
Åstedtin mukaan "LAPE-hankkeen tuloksena kuntiin ja maakuntiin perustetaan perhekeskuksia, jotka eivät välttämättä ole konkreettisia rakennuksia. Varsinkin työntekijälle perhekeskus on enemmänkin ajattelu- tai toimintatapa..
Avun tarvitsijan ei tarvitse tietää niin paljon kuin ennen."
Åstedt on väärässä. Lapsibisnestoimijoiden sijaishuollon tarpeisiin mukautetun psykoanalyysin harhaoppien ja silkan ahneuden värittämien ajattelu- ja toimintatapojen edessä avun tarvitsijan päinvastoin täytyy tietää enemmän kuin ennen, tarkistaa asiakirjansa, taltioida palaverit lastensuojelun kanssa , ottaa niihin aina asiamies/ tukihenkilö mukaan, raportoida väärinkäytöksistä potilas- ja omaisjärjestöille, kansanedustajille, valveutuneille tutkijoille ja toimittajille, Aluehallintovirastolle, Valviralle, eduskunnan oikeusasiamiehelle ja ulkomaisille ihmisoikeustoimijoille esim. NKMR:lle, YK:n Lapsen oikeuksien komitealle ja Euroopan kidutuksen vastaiselle komitealle (Committee for the Prevention of Torture).
Arviointikeskuksiksi muuttuneet perhekeskukset eivät toteuta LAPE- hankkeen tavoitteita
Päijät- Hämeen LAPE- pomot Tuija Åstedt, Elina Vesterinen, Sari Lahti ja Mika Forsberg kirjoittavat: "LAPE -muutostyö on edennyt Päijät-Hämeessä myönteisesti. Myönteisyyden taustalla on alueen kuntien ja sote toimijoiden vahva, yhteinen visio. Vision keskeisimmän konkretisoituman, perhekeskustoimintamallin sisältö alkaa hahmottua alueen osaajien kehittämistyönä. Perhekeskustoimintamalliin linkittyvät varhaiskasvatus ja koulun oppilashuolto kehittyvät suuntaan, jossa alueellinen tasa-arvo lisääntyy."
Syksyn 2016 onnistumisia olivat Huomisen hyvinvointia lapsille ja perheille Päijät-Hämeessä 2017-2018-hankesuunnitelman aikaansaaminen ja erityisesti myönteisen rahoituspäätöksen saaminen STM:ltä. Myös LAPE -muutosagentti saatiin maakuntaan ja päätettiin sijoittaa Sosiaalialan osaamiskeskus Versoon, jonne myös kehittämishankkeen hallinnointi sijoittui.
Resursseja on kohdennettu uudelleen: kahden lastenkodin resurssien verran on lisätty varhaiseen tukeen ja lastensuojelun avohuoltoon..Päijät-Hämeessä on aktiivinen järjestökenttä, joka on omalla toiminnallaan täydentänyt julkisten toimijoiden palvelutoimintaa merkittävästi. Stea:n rahoituspäätökset paikallisille järjestöille joulukuussa otettiin ilolla vastaan myös hyvinvointikuntayhtymässä."
Johtajat tietävät varsin hyvin että perhekeskukset ovat todellisuudessa arviointikeskuksia.
Perhekeskustoiminnan keskeisenä tavoitteena on kehittää ja panna toimeen monitoimijaista arviointia, joka unohtaa perheiden oikeusturvan. Esimerkiksi Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.
Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineitä tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)
Vahingollisin puute monitoimijaisessa arvioinnissa on, ettei se ota huomioon itse arviointijärjestelmää ja arvioijia ja näiden vaikutuksia, vaikka kokemusasiantuntijat vahvistavat epäonnistuneiden lastensuojeluprosessien keskeisiksi syiksi juuri järjestelmän sokeuden omille vahingollisille käytännöilleen ja työntekijöiden kyvyttömyyden asiakaslähtöisyyteen ja - osallisuuteen.
Lastensuojelun arviointi muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Perhekeskustoiminnassa on kyse epätieteellisestä arvioinnista ja epätieteellisten arviointivälineiden kehittelystä moniammatillisen varhaisen puuttumisen oikeuttamiseksi, jossa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista tulee nopeasti lastensuojelun tarpeen arviointia ja moniammatillista leimaamista.
Perhekeskus onkin sekä periaatteellinen että rakenteellinen tapa edistää vakavaksi joukkoharhaksi nimettyä lastensuojelun moniammatillista yhteistyötä, jossa vastuuta vääristä päätöksistä ei kanna kukaan.
Suomessa lähes kolmessa perhekeskuksessa viidestä oli perustettu uusia vakansseja.
Hanna Tulensalon mukaan lastensuojelun asiantuntijaryhmien keskeisiksi kehittämiskohteiksi määritettyjen rakenteiden ja asiakkaiden osallisuuden suhteen ei kuitenkaan ole tapahtunut toivottua kehitystä. Lapsi ja nuori näyttäytyy hyvin etäisenä toimijana ( Tulensalo, 2016, 14).
Lasten ja perheiden palveluja koskevaa päätöksentekoa ohjasi eniten kunnan taloudellinen tilanne ja ylimmän johdon näkemykset. Lasten ja vanhempien näkemyksillä ja tutkimustiedolla oli päätöksenteossa hyvin vähän merkitystä ( THL 29/ 2011, 115). Vain joka neljäs (25 %) perhekeskuksista oli solminut kumppanuussopimuksen järjestön kanssa, vielä harvempi seurakunnan tai yksityisen toimijan kanssa. Kotipalvelu toteutui huonosti 31 %:ssa perhekeskuksia (THL, 2012, 75-77). 45 % perhekeskuksista arvioikin konkreettisen vanhempien vertaistuen ja auttamisen toteutuvan kohtalaisen huonosti. Reilu kolmannes (35 %) arvioi parisuhteen tukemiseen tarjottavan tuen toteutuvan sangen huonosti (THL, 2012, 55). 43 prosenttia perhekeskuksista arvioi lasten osallistumisen toiminnan suunnitteluun ja arviointiin toteutuvan huonosti tai melko huonosti (mt., 62).
Päijät- Hämeen LAPE- johtajat Tuija Åstedt, Elina Vesterinen, Sari Lahti ja Mika Forsberg olisivat voineet tutustua perhekeskuksia koskevaan tutkimustietoon ennen perhekeskus- lausuntoaan. Vai onko perhekeskus- vision todellisena tavoitteena saada pelätyt lastensuojelun ja - psykiatrian arvioinnit ja muu puoskarointi markkinoitua ja luonnollistettua osaksi peruspalveluja?
Perhekeskuksessa keskiluokkainen kansalainen voi juoda kahvit järjestön kahvilassa neuvolan terveystarkastuksen jälkeen kun taas köyhä kansalainen jää terveystarkastuksen jälkeen arviointipanttivangiksi lastensuojelun, lastenpsykiatrian ja mielenterveystoimiston muodostamaan Bermudan kolmioon.
Kun ennen asiakas joutui etsimään tarpeisiinsa vastaamattomia palveluja monista eri paikoista, hän voi perhekeskusten myötä saada tarpeisiinsa vastaamattomat palvelut saman katon alta. Lastensuojelussa tätä kutsutaan kehittämiseksi.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja
Viisaana ei voi myöskään pitää panostusta nykyisiin lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, jotka eivät ole perheiden tarpeenmukaista tukea vaan huostaanottojen pohjustusta ja oikeutusta. Perhetyö ja perhekuntoutus muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Outoa on luottamus puolueettomina lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten "palveluihin". Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry ja Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja. Lapsibisneksen toimijoiden unelma-asiakas on kunta, joka ulkoistaa sille pulmalliset tapaukset. Sosiaalityöntekijöille ratkaisu on helppo, kun lapsi on pois silmistä ja mielestä. Yleinen ongelma on, että perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta ei noudateta kuten lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät.
Ministeri Juha Rehula esitti 20.11.2016 Suomen valtion puolestaanteeksipyynnön sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ja lupasi, että sijaishuollossa tapahtuvasta väkivallasta saa puhua. Nykyajan huutolaislapset vaurioitetaan kierrättämällä sijaispaikasta toiseen, huonolla hoidolla, psyykelääkitsemisellä, seksuaalisella hyväksikäytöllä jne.
Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat usein aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Lastensuojelu ei halua tunnustaa omien toimenpiteidensä seurauksia - ylisukupolvista sosiaalista syrjäyttämistä.
Varkauden kaupungissa kissa on uskallettu nostaa pöydälle. Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen kysyvät, miksi kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoa kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet?
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä."
Valtion LAPE- rahoitus ei edellytä asiakaspalautteita, ainoastaan suunnitelman osallisuudesta
On uskomatonta, että vielä vuonna 2018 palvelunkäyttäjiltä ei kerätä järjestelmällisesti palautetta edes asiakasosallisuutta korostavissa kehittämishankkeissa.
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma edellyttää valtion rahoituksen ehtona vain sitä, että lasten, nuorten ja vanhempien osallistumisesta kehittämistyöhön on laadittu suunnitelma. Asiakaspalautteiden järjestelmällistä keräämistä ei edellytetä. Löysä osallisuuden määritelmä mahdollistaa sen, että osallisuuden nimissä vanhempia voidaan painostaa hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto esim. Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä.
Katso tästä oman kuntasi LAPE- ryhmän kokoonpano: https://www.huomisenhyvinvointia.fi/tekijat/1161-2/
Lokakuun Liike antaa Päijät- Hämeelle tilannekatsauksen- ilmaiseksi:
1. Perhepalveluiden kehittämisen tietopohja on vinoutunut ja ohittaa palvelunkäyttäjien tiedon ja tarpeet. Lapsia ja perheitä ei koeta avainhenkilöiksi eikä asiantuntijoiksi. Heitä ei kuulla eikä oteta osallisiksi sosiaalipalveluiden suunnitteluun, toteutukseen eikä seurantaan.
2. Perheet eivät saa tarvitsemiaan palveluja peruspalveluista ja heidät ohjataan väärin perustein lastensuojelun ja psykiatrian piiriin.
Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.
Huostaanotto ei myöskään takaa, että lapsi saisi tarvitsemansa hoidon.
Lääninhallitus on antanut Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä.
Tätä taustaa vasten SOS-lapsikylän pyrkimys viedä lastenpsykiatria lastensuojelun eturintamaan on suorastaan pelottava.
3. Lastensuojelun asiakkuus, salailu ja kotikutoiset , jäävit arvioinnit estävät ja viivästyttävät tarpeenmukaisen tuen saannin.
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille.
4. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden palvelutarpeisiin ja tuottavat huostaanottoja.
Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin.
5. Sosiaalityöntekijät, joilla ei ole vastuu- eikä korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään eivät tunne eivätkä noudata perustehtäväänsä , voimassa olevia lakeja ja asetuksia eivätkä sisäistä työnsä perus- ja ihmisoikeusluonnetta.
Valituksista ruuhkautuva Länsi- ja Sisä- Suomen AVI yrittää saada sosiaalitoimistoja noudattamaan lakia ohjauskirjeessään:
Sen mukaan asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä ja merkitsemättä lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä, vanhempia ei oteta mukaan työskentelyyn, asiakirjoihin ei merkitä kaikkia olennaisia tietoja, rajoittamistoimenpiteitä tehdään ilman päätöksiä ja vanhempien suostumuksesta toimenpiteisiin valehdellaan.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
6. Asiakkaita pompotellaan ja nöyryytetään pirstaleisessa palvelujärjestelmässä ja valvomattomassa sijaishuollossa ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita tai toimivia valitusreittejä.
Päijät-Häme on ollut tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Vammaisjärjestöt katsovat Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän rikkovan vammaispalvelulakia ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta.
7. Lastensuojelun päämääräksi on muodostunut sijaishuoltobisneksen edunvalvonta perheiden tukemisen sijaan.
Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.
Lokakuun Liike tarjoaa myös parannusehdotukset- ilmaiseksi:
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "näyttää selvältä, että lastensuojelun omat asiantuntijat eivät kykene ratkaisemaan itse aiheuttamaansa kriisiä. Lastensuojelusta ja sijaishuollosta on muodostunut hallitsematon lapsibisnes, johon kytkeytyvät tahot esiintyvät asiantuntijoina. Sosiaalityöntekijän määrän ja vallan kasvattaminen eivät ole ratkaisu kriisiin."
"Hankkeita, tutkimuksia ja selvityksiä on tehty yhteiskunnan varoin runsaasti. Lastensuojeluviranomainen on lähtenyt hankkimaan jopa englantilaista oppia laadukkaaseen asiakastyöhön.
Ei ole kyse resurssien puutteesta. Maahamme ei tarvita yhtään enempää lastensuojelijoita. Tarvitaan lakimuutoksia, jotta lasten ja heidän perheidensä oikeusturva paranee. Virkavastuusäännökset tulee saattaa ajan tasalle, jotta virkamiehet tunnistavat lakien noudattamisen velvoitteen. Sijaishuollon laittomuuksista kärsineiden tulee saada rahallinen hyvitys kärsimyksistään. Laittomista huostaanotoista tulee olla oikeus automaattiseen hyvitykseen ilman raskaita oikeudenkäyntejä. Tarvitaan puolueeton taho, joka kerää perheeltä asiakaspalautteen sijaishuollon ja lastensuojelun laadusta. Palaute tulee ottaa todesta.
Tarvitaan tehokas varmistusjärjestelmä, joka takaa sen, ettei yksikään lapsi joudu perusteetta pois kodistaan. Lastensuojeluasioihin tarvitaan tuomioistuin, jossa kyetään tunnistamaan lastensuojelussa hiljaisena tietona kulkevat teoriat, uskomukset sekä vääristelyn tekniikat ja joka tarvittaessa kirjoittaa päätökseen lastensuojelun työntekijän toimineen lasta vahingoittaen ja virheellisesti. Yhdenkään vanhemman ei tule enää joutua syyllisen penkille siitä syystä, että lapsella on kouluvaikeuksia ja vanhempi on erehtynyt pyytämään apua lastensuojelusta."
Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
Monia lastensuojelun tutkimuksia ja selvityksiä on mahdotonta erottaa lapsibisnestoimijoiden edunvalvonnasta ja markkinointiviestinnästä. Näille tutkimuksille on tyypillistä, että kehittämisen ja laadunvarmennuksen kivijalka eli järjestelmällisesti kerätty asiakaspalaute puuttuu ja muodon vuoksi on haastateltu vain muutamaa asiakasraatilaista tai sijaishuollon valikoimaa kokemusasiantuntijaa.
Lastensuojelukriisin tuottajia ja ylläpitäjiä uskomalla lastensuojelukriisi jatkuu ja tutkimusten tuloksiksi ja suosituksiksi saadaan aina, että perhepalveluissa tarvitaan lisää lastensuojelukriisin aiheuttaneita kalliita järjestöjen ja yritysten arviointeja ja asiantuntijoita; varhaista puuttumista, ilmiantoja, moniammatillista yhteistyötä ja lastenpsykiatrisia tiimejä, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja - kuntoutusta ja asiantuntijavaltaisia malleja ja välineitä.
Tällaisilla suosituksilla saadaan takuuvarmasti lisättyä kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, lastensuojelun kustannuksia, lastensuojelusta tehtyjä valituksia ja asiakkaiden syrjäytymistä.
Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mikäli edellämainittu iänikuinen tulos on SOS-lapsikylänkin tutkimuksen anti Päijät- Hämeen asukkaat ja päättäjät tietävät kehittämisrahojensa päätyneen kankkulan kaivoon. Niin tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla, että lähtee toteuttamaan aikuisten edunsaajien lapsen edun nimissä tehtyjä vallan ja reviirinlaajennushankkeita veronmaksajien rahoilla. Pysykää hereillä, kansalaiset ja vastustakaa aktiivisesti verovarojenne tuhlausta!
Palveluita ei kehitetä palkkaamalla asiantuntijoita kokoustamaan keskenään ja taputtelemaan toisiaan selkään.
Palveluita kehitetään varmistamalla asiakaspalautteilla ja työntekijöiden vastuu- ja korvaussäädöksillä palveluiden tarpeenmukaisuus, laatu ja oikea-aikaisuus.
Jos palveluista halutaan luotettavaa tietoa, niiden käyttäjiä on kuultava ja uskottava ja asiakaspalautteet on kerättävä järjestelmällisesti isoilla otannoilla. Miksi päättäjien ja tutkijoiden on niin vaikea ymmärtää tätä laadunvalvonnan perusasiaa?
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
On uskomatonta, että vielä vuonna 2018 palvelunkäyttäjiltä ei kerätä järjestelmällisesti palautetta edes asiakasosallisuutta korostavissa kehittämishankkeissa.
Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma edellyttää valtion rahoituksen ehtona vain sitä, että lasten, nuorten ja vanhempien osallistumisesta kehittämistyöhön on laadittu suunnitelma. Asiakaspalautteiden järjestelmällistä keräämistä ei edellytetä. Löysä osallisuuden määritelmä mahdollistaa sen, että osallisuuden nimissä vanhempia voidaan painostaa hyväksymään lainvastainen pysyvä huostaanotto esim. Pelastakaa Lapset ry:n SILTA- ja PERHOS- ryhmissä.
Katso tästä oman kuntasi LAPE- ryhmän kokoonpano: https://www.huomisenhyvinvointia.fi/tekijat/1161-2/
Lokakuun Liike antaa Päijät- Hämeelle tilannekatsauksen- ilmaiseksi:
1. Perhepalveluiden kehittämisen tietopohja on vinoutunut ja ohittaa palvelunkäyttäjien tiedon ja tarpeet. Lapsia ja perheitä ei koeta avainhenkilöiksi eikä asiantuntijoiksi. Heitä ei kuulla eikä oteta osallisiksi sosiaalipalveluiden suunnitteluun, toteutukseen eikä seurantaan.
2. Perheet eivät saa tarvitsemiaan palveluja peruspalveluista ja heidät ohjataan väärin perustein lastensuojelun ja psykiatrian piiriin.
Lahden sosiaalitoimi selitti Yleisradion uutisissa (15.7.2014) Lahden lisääntyviä huostaanottoja lasten psyykkisellä oireilulla. Lahdessa ei ilmeisesti olla tietoisia siitä, että psyykkinen oireilu ei ole laillinen eikä riittävä huostaanoton peruste.
Huostaanotto ei myöskään takaa, että lapsi saisi tarvitsemansa hoidon.
Lääninhallitus on antanut Päijät-Hämeen sairaanhoitopiirille huomautuksen psykiatrisen hoidon velvoitteiden täyttämättömyyksistä.
Tätä taustaa vasten SOS-lapsikylän pyrkimys viedä lastenpsykiatria lastensuojelun eturintamaan on suorastaan pelottava.
3. Lastensuojelun asiakkuus, salailu ja kotikutoiset , jäävit arvioinnit estävät ja viivästyttävät tarpeenmukaisen tuen saannin.
Viime vuonna Kouvolassa homeoireileva lapsi vietiin psykiatriseen hoitoon äidin tietämättä. Oikeuskansleri Jaakko Jonkka katsoi, että Lahden kaupunki ei tarttunut riittävän ripeästi Launeen koulun sisäilmaongelmiin. Oikeuskansleri löysi moitittavaa myös siitä, miten kaupunki oli soveltanut asiakirjajulkisuutta: kaupungin tilakeskus oli vuosien ajan kieltäytynyt antamasta koulun sisäilmaongelmiin liittyneitä asiakirjoja niitä pyytäneille.
4. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet eivät vastaa perheiden palvelutarpeisiin ja tuottavat huostaanottoja.
Lahden ensi- ja turvakodin toiminta on järkyttänyt asiakkaita toimintakäytännöillään.
Lahden lastensuojelu on saanut syytöksiä rankasta sukupuolittamisesta: se ei hyväksynyt moitteetonta isää huoltajaksi vaan vieraannutti lapsen mielummin sijaiskotiin.
5. Sosiaalityöntekijät, joilla ei ole vastuu- eikä korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään eivät tunne eivätkä noudata perustehtäväänsä , voimassa olevia lakeja ja asetuksia eivätkä sisäistä työnsä perus- ja ihmisoikeusluonnetta.
Valituksista ruuhkautuva Länsi- ja Sisä- Suomen AVI yrittää saada sosiaalitoimistoja noudattamaan lakia ohjauskirjeessään:
Sen mukaan asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä ja merkitsemättä lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä, vanhempia ei oteta mukaan työskentelyyn, asiakirjoihin ei merkitä kaikkia olennaisia tietoja, rajoittamistoimenpiteitä tehdään ilman päätöksiä ja vanhempien suostumuksesta toimenpiteisiin valehdellaan.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen antoi 2011 Lahden lastensuojelulle lainvastaisesta menettelystä huomautuksen lastensuojelun annettua huoltajalle väärän valitusosoitteen ja -ajan kahteen kertaan: ensin kiireellisessä sijoituksessa ja sitten tapaamisrajoitusvalituksessa.
Aluehallintoviraston väliintuloa tarvittiin kun Lahti siirsi oppilaan toiseen kouluun vanhempien selän takana 2016.
6. Asiakkaita pompotellaan ja nöyryytetään pirstaleisessa palvelujärjestelmässä ja valvomattomassa sijaishuollossa ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita tai toimivia valitusreittejä.
Päijät-Häme on ollut tilastoykkönen kyseenalaisten pakkokeinojen esim. eristämisen käytössä. THL:n tilastojen mukaan hanakimmin eristystä on käytetty Päijät-Hämeessä ja vähiten Pohjois-Pohjanmaalla ( Yle- uutiset 17.10.2011).
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies (AOA) Maija Sakslin kiinnitti huomiota Lahden Stopparin henkilötarkastuksiin ja totesi päätöksessään, ettei lastensuojelulain mukainen henkilöntarkastus oikeuta riisuttamaan lasta.
Vammaisjärjestöt katsovat Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän rikkovan vammaispalvelulakia ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta.
7. Lastensuojelun päämääräksi on muodostunut sijaishuoltobisneksen edunvalvonta perheiden tukemisen sijaan.
Vasamakodin entinen johtaja Jouko Vuorenniemi on ryöpyttänyt Lahden lastensuojelua. Hänen mukaansa nuorista huolehtiminen on jäänyt bisneksen jalkoihin.
Lokakuun Liike tarjoaa myös parannusehdotukset- ilmaiseksi:
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "näyttää selvältä, että lastensuojelun omat asiantuntijat eivät kykene ratkaisemaan itse aiheuttamaansa kriisiä. Lastensuojelusta ja sijaishuollosta on muodostunut hallitsematon lapsibisnes, johon kytkeytyvät tahot esiintyvät asiantuntijoina. Sosiaalityöntekijän määrän ja vallan kasvattaminen eivät ole ratkaisu kriisiin."
"Hankkeita, tutkimuksia ja selvityksiä on tehty yhteiskunnan varoin runsaasti. Lastensuojeluviranomainen on lähtenyt hankkimaan jopa englantilaista oppia laadukkaaseen asiakastyöhön.
Ei ole kyse resurssien puutteesta. Maahamme ei tarvita yhtään enempää lastensuojelijoita. Tarvitaan lakimuutoksia, jotta lasten ja heidän perheidensä oikeusturva paranee. Virkavastuusäännökset tulee saattaa ajan tasalle, jotta virkamiehet tunnistavat lakien noudattamisen velvoitteen. Sijaishuollon laittomuuksista kärsineiden tulee saada rahallinen hyvitys kärsimyksistään. Laittomista huostaanotoista tulee olla oikeus automaattiseen hyvitykseen ilman raskaita oikeudenkäyntejä. Tarvitaan puolueeton taho, joka kerää perheeltä asiakaspalautteen sijaishuollon ja lastensuojelun laadusta. Palaute tulee ottaa todesta.
Tarvitaan tehokas varmistusjärjestelmä, joka takaa sen, ettei yksikään lapsi joudu perusteetta pois kodistaan. Lastensuojeluasioihin tarvitaan tuomioistuin, jossa kyetään tunnistamaan lastensuojelussa hiljaisena tietona kulkevat teoriat, uskomukset sekä vääristelyn tekniikat ja joka tarvittaessa kirjoittaa päätökseen lastensuojelun työntekijän toimineen lasta vahingoittaen ja virheellisesti. Yhdenkään vanhemman ei tule enää joutua syyllisen penkille siitä syystä, että lapsella on kouluvaikeuksia ja vanhempi on erehtynyt pyytämään apua lastensuojelusta."
Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
Monia lastensuojelun tutkimuksia ja selvityksiä on mahdotonta erottaa lapsibisnestoimijoiden edunvalvonnasta ja markkinointiviestinnästä. Näille tutkimuksille on tyypillistä, että kehittämisen ja laadunvarmennuksen kivijalka eli järjestelmällisesti kerätty asiakaspalaute puuttuu ja muodon vuoksi on haastateltu vain muutamaa asiakasraatilaista tai sijaishuollon valikoimaa kokemusasiantuntijaa.
Lastensuojelukriisin tuottajia ja ylläpitäjiä uskomalla lastensuojelukriisi jatkuu ja tutkimusten tuloksiksi ja suosituksiksi saadaan aina, että perhepalveluissa tarvitaan lisää lastensuojelukriisin aiheuttaneita kalliita järjestöjen ja yritysten arviointeja ja asiantuntijoita; varhaista puuttumista, ilmiantoja, moniammatillista yhteistyötä ja lastenpsykiatrisia tiimejä, sosiaalityöntekijöitä, perhetyöntekijöitä ja - kuntoutusta ja asiantuntijavaltaisia malleja ja välineitä.
Tällaisilla suosituksilla saadaan takuuvarmasti lisättyä kiireellisiä sijoituksia, huostaanottoja, lastensuojelun kustannuksia, lastensuojelusta tehtyjä valituksia ja asiakkaiden syrjäytymistä.
Tyhmä ei ole se joka pyytää vaan se joka maksaa.
Mikäli edellämainittu iänikuinen tulos on SOS-lapsikylänkin tutkimuksen anti Päijät- Hämeen asukkaat ja päättäjät tietävät kehittämisrahojensa päätyneen kankkulan kaivoon. Niin tyhmä ei kuitenkaan tarvitse olla, että lähtee toteuttamaan aikuisten edunsaajien lapsen edun nimissä tehtyjä vallan ja reviirinlaajennushankkeita veronmaksajien rahoilla. Pysykää hereillä, kansalaiset ja vastustakaa aktiivisesti verovarojenne tuhlausta!
Palveluita ei kehitetä palkkaamalla asiantuntijoita kokoustamaan keskenään ja taputtelemaan toisiaan selkään.
Palveluita kehitetään varmistamalla asiakaspalautteilla ja työntekijöiden vastuu- ja korvaussäädöksillä palveluiden tarpeenmukaisuus, laatu ja oikea-aikaisuus.
Jos palveluista halutaan luotettavaa tietoa, niiden käyttäjiä on kuultava ja uskottava ja asiakaspalautteet on kerättävä järjestelmällisesti isoilla otannoilla. Miksi päättäjien ja tutkijoiden on niin vaikea ymmärtää tätä laadunvalvonnan perusasiaa?
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin