Lastensuojeluperheitä vuosia auttanut Elena Uusitalo kehottaa perheitä vastarintaan, mikäli sosiaalitoimi yrittää evätä heiltä asiamiehet ja tukihenkilöt. Se on usein merkki siitä, että lastensuojeluprosessissa on laittomuuksia, joita ei haluta päivänvaloon.
Lastensuojelu evää asiakkailta asiamiehet ja tukihenkilöt
Olen saanut yhteydenottoja huolestuttavan paljon siitä, ettei lastensuojeluun joutunut perhe ole saanut käyttää tukihenkilöä tai asiamiestä asiassaan.
Sosiaaliviranomainen on vedonnut salassapitoon ja antanut yksipuolisen päätöksen, ettei tukihenkilö tai asiamies saa olla asian käsittelyssä osallisena.
Lastensuojelu on kenttä, jossa rikotaan jatkuvasti perheiden oikeusturvaa. Nyt sossut ovat keksineet uuden kikan, jolla estää toimiensa päivänvaloon saattaminen entistä tehokkaammin.
Moni lastensuojelun asiakas haluaa käyttää turvanaan ja todistajanaan ulkopuolista henkilöä. Henkilöä, joka tulee mukaan palavereihin ja katsoo yhdessä läpi asiakirjoja, jaksaa olla asialla selvittämässä oikaisumahdollisuuksia ja kantelukanavia silloin, kun omat voimat menevät pelätessä ja stressatessa.
Valtakirja? Mikä se on?
Valtakirja on asiakirja, jolla henkilö valtuuttaa toisen toimimaan puolestaan. Valtuutettu on tällöin asiamies. Valtakirja on todiste valtuutuksesta, oikeudesta toimia toisen puolesta.
Yleensä valtakirjassa valtuutetaan toimimaan taloudellisissa asioissa, mutta myös hallintoasioiden hoitoon voidaan valtuuttaa.
Valtakirjassa voi määrätä, mitä asiamies on oikeutettu tekemään. Voi esimerkiksi valtuuttaa henkilön toimimaan lastensuojeluasiassaan asiamiehenään. Näin on usein tehtykin, jotta sossut eivät voisi heittää asiakkaan pyynnöistä huolimatta tukihenkilöä ulos palaverista. Asiakkaan ilmoitus siitä, että hänen nimeämänsä henkilö on asiamies ja hänellä on oikeus olla läsnä tulisi riittää, sillä suullinen valtuutus on pätevä (hallintolainkäyttölaki 21§). Koska nämä suulliset valtakirjat sossu niputtaa kansioon "höpöhöpö ja täällä määrään minä", tehdäänkin yleensä kirjallinen valtakirja.
Termit
Hallintoasiassa, jota lastensuojelukin on, termeinä ovat lain mukaan avustaja ja asiamies. Asiamies toimii valtuuttajansa puolesta, kun taas avustaja toimii rinnalla, ei puolesta. Nämä termit tuppaavat sekoittumaan, sillä sosiaalitoimi ei ole täysin ymmärtänyt, ettei valtakirjalla toimiva asiamies ole heitettävissä ulos ovesta hänen mandaattinsa ollessa laajempi kuin hallintoasiassa toimivan avustajan mandaatti. Hallintoasiassa avustaja on tukena, rinnalla, auttamassa. Niin kuin henkilökohtainen avustajakin auttaa ihmistä hänen päivittäisissä toimissaan, auttaa hallintoasiassa avustaja samalla tavoin asiakastaan. Tukemalla, ei toimimalla asiakkaan puolesta. Käytännössä lastensuojelun asioissa on sanan avustaja tilalla jo ikiajat käytetty sanaa tukihenkilö. Syy siihen on se, ettei sosiaalitoimessa ymmärretä perustermistöä, eikä eroteta tällaista avustajaa oikeusapulain tarkoittamista luvan saaneista oikeusavustajista ja juristeista. Saati asiamiehestä.
Valtakirjalla valtuutettu asiamies ei ole juristi. Käytännössä sana avustaja on lastensuojeluasioissa vallan varattu juristeille ja luvan saaneille oikeusavustajille.
Sosiaalitoimi on antanut päätöksiä esiintymiskiellosta ja päätöstekstissä päätös on koskenut asiakkaan avustajaa. Kuitenkin valtakirjoissa lukee "asiamies". Tukihenkilönä olemisesta taas harvemmin tehdään valtakirjaa. Päätös on pysytetty voimassa asiakkaan oikaisuista huolimatta.
Asia on melko yksinkertainen, mutta sosiaalitoimi tekee kaikesta tapansa mukaan helvetin monimutkaista. Se evää avustajia, joita ei ole olemassakaan. Toinen vaihtoehto on, että sosiaalitoimessa ylennetään automaattisesti jokainen asiamies saman tien juristiksi. Kolmas vaihtoehto on, että sossuille on annettu toimivalta evätä asiakkailtaan juristi. Neljäs vaihtoehto on, että sossut olettavat toimivansa yksityisoikeuden puolella, jossa toimivat juristit. Viides vaihtoehto on, että sossu kuvittelee olevansa esitutkintaviranomainen samalla kun se olettaa asiakkaansa olevan epäilty, jolla on oikeus asianajajaan. Tämä jatkuva puhe avustajista viittaa johonkin näistä viidestä vaihtoehdoista. Ei auta, vaikka nokan alle toimittaisi kissankokoisilla kirjaimilla valtakirjan kolmena kappaleena ja niissä kaikissa lukisi "asiamies".
No, loputuloshan tässä on se, että sosiaalitoimessa itsensä maisteriksi asti lukenut henkilö antaa päätöksen, joka ei koske ketään. Koska valtakirjassa ei lue "avustaja", ei avustajan epäävällä päätöksellä ole lainvoimaa. Verrataan nyt vaikka näinkin typerään asiaan kuin oikeuden päätökseen eläintenpitokiellosta, joka rajataan koskemaan kissoja. Jos talossa on koira, kielto ei koske koiraa. Näin ollen avustajan eväävä päätös ei koske asiamiestä, koska termi on väärä ja avustaja ja asiamies ovat kaksi aivan eri asiaa.
Mitä sanoo laki
Hallintolaki 3:12§ toteaa seuraavaa: "Hallintoasiassa saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Päämiehen on kuitenkin tultava henkilökohtaisesti paikalle, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asiamiehen on esitettävä valtakirja tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Valtakirja on viranomaisen määräyksestä yksilöitävä, jos toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä. Asianajajan ja julkisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos viranomainen niin määrää."
-jo tämä pykälä selkeästi osoittaa, että hallintoasiassa asiamies tai avustaja on eri asia kuin asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Käytännössä termiä avustaja ei käytetä missään muualla kuin oikeudessa.
"Jos asiamies tai avustaja on tehtäväänsä sopimaton, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä asiassa siinä viranomaisessa. Kiellosta on ilmoitettava päämiehelle ja varattava tälle tilaisuus uuden asiamiehen tai avustajan hankkimiseen."
-sopimattomuutta säätää useammankin lain pykälistö. Parhaimmat esimerkit löytyvät, jos lukee lakia varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, jossa asiamies tai avustaja on sopimaton silloin, kun hän saapuu vaikkapa humalapäissään paikalle. Sopimattomuusperusteita ovat myös harhaanjohtaminen, vahingon aiheuttaminen, tietojen hyväksikäyttö, väheksyvä tai halventava, asiaton käytös ja tietenkin salassapidon rikkominen.
Hallintolain 13§: " Asiamies tai avustaja ei saa luvattomasti ilmaista päämiehen hänelle asian hoitamista varten uskomaa luottamuksellista tietoa."
Salassapitovelvollisuuteen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia: Asianosainen tai edustajansa tai tukihenkilönsä ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. Näitä tietoja ei myöskään saa käyttää omaksi hyödykseen eikä kenenkään toisen henkilön hyödyksi (hyväksikäyttökielto). Avustaja tai asiamies ei saa vahingoittaa ketään tiedoilla.
Tietyissä tilanteissa asianosaisen avustaja tai asiamies saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja. Tämä on mahdollista silloin, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut.
Jos siis ajetaan lapsen etua, oikeutta tai velvollisuutta on tietoja oikeus käyttää. Silloinhan hoidetaan lapsen asiaa. Lapsen huoltajalla on tietojensaantioikeus ja huoltaja on tiedot pyytänyt hoitaakseen lapsensa asian. Tämän sossu unohtaa vedotessaan julkisuuslakiin salassapidon osalta. Jos asiamies hoitaa äidin asiaa (äiti on asianosainen), voi hän käyttää lasta koskevia tietoja asian hoitamisessa. Sossu perustelee usein lapsen reagoinnit ja oireilut huonolla vanhemmuudella ja ongelmilla kotona. Äidin asia on siis liitännäinen lapsen asiaan ja myös asiakkaalla on oikeus perustella vastakkainen näkökantansa. Tähän tarvitaan sekä äidin että lapsen tietoja, joiden avulla sossun perustelut usein murenevatkin käsiin. Ja juuri sen murenemisen sossu haluaa estää ja siitä juontuu tämä ikuinen lässytys julkisuuslain pykälästä numero 23.
Miten se nyt oikeasti sitten menee?
Usein asiamies on sosiaaliviranomaisen toimesta evätty päätöksellä, jossa väitetään rikotun salassapitoa. Asiamies on valtuutettu toimittamaan valtuuttajansa asiaa ja lähes poikkeuksetta asioita toimitellaan muissa viranomaisissa. Samat viranomaiset ovat lapsen asiassa yleensä mukana jo valmiiksi: koulu, päiväkoti, perheneuvola, terveyskeskus, neurologinen, psykiatrinen, mikä milloinkin. Asiamiehet eivät soittele kerrostaloissa naapureiden ovikelloja ja paneelikeskustele teekupposen ääressä valtuuttajan lastensuojeluasiakkuuden perusteista.
Käytännössä sossu siis evää asiakkailtaan tuen ja avun vain, koska se pelkää menettävänsä valtansa. Se pelkää, että ylimääräinen silmä -ja korvapari huomaavat, ettei kaikki mene kuten pitäisi. Se ei halua työpöydälleen vastinevaateita aluehallintovirastosta, eikä se tahdo kenenkään kirjoittelevan tällaisia blogeja.
Jännintä tässä eväilyssä onkin se, että asiamies tai tukihenkilö evätään päätöksellä aina silloin, kun sossu itse äkkää olevansa heikoilla jäillä. Jos palaverit onkin nauhoitettu. Jos asiakkaalla yht äkkiä onkin näyttöä siitä, että sossun perusteet pakkoperhekuntoutukseen ovat tuulesta temmattuja. Jos asiakkaalta löytyykin päivätty kirjaus asiakassuunnitelmasta, jota ei pitänyt olla enää olemassa. Silloin otetaan käyttöön taikasana salassapidettävä ja tehdään päätös sopimattomasta auttajasta, mellastetaan hyväksikäyttökiellosta ja saadulla lisäajalla ehditään sitten nuijia se asiakas takaisin sinne, minne se kuuluu, eli maan rakoon ja puolustuskyvyttömäksi.
Asiakkaat: lukekaa tämä kirjoitus uudelleen ja olkaa tarkkoja termien kanssa.
Olkaa tarkkoina myös sopimattomuusperusteiden kanssa, sillä päätöksessä, jolla tukenne teiltä evätään, on oltava perustelut. Perusteluiksi ei riitä pelkkä lapsen etu, sillä lapsen etukin tulee eritellä ja yksilöidä.
Muistakaa, että teillä on eväämispäätöksestä huolimatta oikeus käyttää toista asiamiestä.
Ja oikeus saada aikaa (esimerkiksi siirtää palaveria) uuden asiamiehen hankkimiseen.
Huomioikaa, että päätös evää asiamiehenne vain kyseisessä viranomaisessa, eli sossussa. Päätöksen sitovuus ei yllä muihin viranomaisiin. Käyttäkää muutoksenhakuoikeuttanne, ohjeet siihen tulee ilmetä päätöksestä.
Ja jos saatte päätöksen, jossa puhutaan avustajasta, vaikka olette valtuuttaneet asiamiehen niin sellainen päätös perustuu virheelliseen tietoon, jolloin päätöksestä voi taitella vaikka liidokin. Takansytykkeeksi en suosittele. Paska palaa tuoreena huonosti.
Elena Uusitalo
Lastensuojelu evää asiakkailta asiamiehet ja tukihenkilöt
Olen saanut yhteydenottoja huolestuttavan paljon siitä, ettei lastensuojeluun joutunut perhe ole saanut käyttää tukihenkilöä tai asiamiestä asiassaan.
Sosiaaliviranomainen on vedonnut salassapitoon ja antanut yksipuolisen päätöksen, ettei tukihenkilö tai asiamies saa olla asian käsittelyssä osallisena.
Lastensuojelu on kenttä, jossa rikotaan jatkuvasti perheiden oikeusturvaa. Nyt sossut ovat keksineet uuden kikan, jolla estää toimiensa päivänvaloon saattaminen entistä tehokkaammin.
Moni lastensuojelun asiakas haluaa käyttää turvanaan ja todistajanaan ulkopuolista henkilöä. Henkilöä, joka tulee mukaan palavereihin ja katsoo yhdessä läpi asiakirjoja, jaksaa olla asialla selvittämässä oikaisumahdollisuuksia ja kantelukanavia silloin, kun omat voimat menevät pelätessä ja stressatessa.
Valtakirja? Mikä se on?
Valtakirja on asiakirja, jolla henkilö valtuuttaa toisen toimimaan puolestaan. Valtuutettu on tällöin asiamies. Valtakirja on todiste valtuutuksesta, oikeudesta toimia toisen puolesta.
Yleensä valtakirjassa valtuutetaan toimimaan taloudellisissa asioissa, mutta myös hallintoasioiden hoitoon voidaan valtuuttaa.
Valtakirjassa voi määrätä, mitä asiamies on oikeutettu tekemään. Voi esimerkiksi valtuuttaa henkilön toimimaan lastensuojeluasiassaan asiamiehenään. Näin on usein tehtykin, jotta sossut eivät voisi heittää asiakkaan pyynnöistä huolimatta tukihenkilöä ulos palaverista. Asiakkaan ilmoitus siitä, että hänen nimeämänsä henkilö on asiamies ja hänellä on oikeus olla läsnä tulisi riittää, sillä suullinen valtuutus on pätevä (hallintolainkäyttölaki 21§). Koska nämä suulliset valtakirjat sossu niputtaa kansioon "höpöhöpö ja täällä määrään minä", tehdäänkin yleensä kirjallinen valtakirja.
Termit
Hallintoasiassa, jota lastensuojelukin on, termeinä ovat lain mukaan avustaja ja asiamies. Asiamies toimii valtuuttajansa puolesta, kun taas avustaja toimii rinnalla, ei puolesta. Nämä termit tuppaavat sekoittumaan, sillä sosiaalitoimi ei ole täysin ymmärtänyt, ettei valtakirjalla toimiva asiamies ole heitettävissä ulos ovesta hänen mandaattinsa ollessa laajempi kuin hallintoasiassa toimivan avustajan mandaatti. Hallintoasiassa avustaja on tukena, rinnalla, auttamassa. Niin kuin henkilökohtainen avustajakin auttaa ihmistä hänen päivittäisissä toimissaan, auttaa hallintoasiassa avustaja samalla tavoin asiakastaan. Tukemalla, ei toimimalla asiakkaan puolesta. Käytännössä lastensuojelun asioissa on sanan avustaja tilalla jo ikiajat käytetty sanaa tukihenkilö. Syy siihen on se, ettei sosiaalitoimessa ymmärretä perustermistöä, eikä eroteta tällaista avustajaa oikeusapulain tarkoittamista luvan saaneista oikeusavustajista ja juristeista. Saati asiamiehestä.
Valtakirjalla valtuutettu asiamies ei ole juristi. Käytännössä sana avustaja on lastensuojeluasioissa vallan varattu juristeille ja luvan saaneille oikeusavustajille.
Sosiaalitoimi on antanut päätöksiä esiintymiskiellosta ja päätöstekstissä päätös on koskenut asiakkaan avustajaa. Kuitenkin valtakirjoissa lukee "asiamies". Tukihenkilönä olemisesta taas harvemmin tehdään valtakirjaa. Päätös on pysytetty voimassa asiakkaan oikaisuista huolimatta.
Asia on melko yksinkertainen, mutta sosiaalitoimi tekee kaikesta tapansa mukaan helvetin monimutkaista. Se evää avustajia, joita ei ole olemassakaan. Toinen vaihtoehto on, että sosiaalitoimessa ylennetään automaattisesti jokainen asiamies saman tien juristiksi. Kolmas vaihtoehto on, että sossuille on annettu toimivalta evätä asiakkailtaan juristi. Neljäs vaihtoehto on, että sossut olettavat toimivansa yksityisoikeuden puolella, jossa toimivat juristit. Viides vaihtoehto on, että sossu kuvittelee olevansa esitutkintaviranomainen samalla kun se olettaa asiakkaansa olevan epäilty, jolla on oikeus asianajajaan. Tämä jatkuva puhe avustajista viittaa johonkin näistä viidestä vaihtoehdoista. Ei auta, vaikka nokan alle toimittaisi kissankokoisilla kirjaimilla valtakirjan kolmena kappaleena ja niissä kaikissa lukisi "asiamies".
No, loputuloshan tässä on se, että sosiaalitoimessa itsensä maisteriksi asti lukenut henkilö antaa päätöksen, joka ei koske ketään. Koska valtakirjassa ei lue "avustaja", ei avustajan epäävällä päätöksellä ole lainvoimaa. Verrataan nyt vaikka näinkin typerään asiaan kuin oikeuden päätökseen eläintenpitokiellosta, joka rajataan koskemaan kissoja. Jos talossa on koira, kielto ei koske koiraa. Näin ollen avustajan eväävä päätös ei koske asiamiestä, koska termi on väärä ja avustaja ja asiamies ovat kaksi aivan eri asiaa.
Mitä sanoo laki
Hallintolaki 3:12§ toteaa seuraavaa: "Hallintoasiassa saa käyttää asiamiestä ja avustajaa. Päämiehen on kuitenkin tultava henkilökohtaisesti paikalle, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi. Asiamiehen on esitettävä valtakirja tai muulla luotettavalla tavalla osoitettava olevansa oikeutettu edustamaan päämiestä. Valtakirja on viranomaisen määräyksestä yksilöitävä, jos toimivallasta tai toimivallan laajuudesta on epäselvyyttä. Asianajajan ja julkisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos viranomainen niin määrää."
-jo tämä pykälä selkeästi osoittaa, että hallintoasiassa asiamies tai avustaja on eri asia kuin asianajaja tai julkinen oikeusavustaja. Käytännössä termiä avustaja ei käytetä missään muualla kuin oikeudessa.
"Jos asiamies tai avustaja on tehtäväänsä sopimaton, viranomainen voi kieltää tätä esiintymästä asiassa siinä viranomaisessa. Kiellosta on ilmoitettava päämiehelle ja varattava tälle tilaisuus uuden asiamiehen tai avustajan hankkimiseen."
-sopimattomuutta säätää useammankin lain pykälistö. Parhaimmat esimerkit löytyvät, jos lukee lakia varallisuusoikeudellisista oikeustoimista, jossa asiamies tai avustaja on sopimaton silloin, kun hän saapuu vaikkapa humalapäissään paikalle. Sopimattomuusperusteita ovat myös harhaanjohtaminen, vahingon aiheuttaminen, tietojen hyväksikäyttö, väheksyvä tai halventava, asiaton käytös ja tietenkin salassapidon rikkominen.
Hallintolain 13§: " Asiamies tai avustaja ei saa luvattomasti ilmaista päämiehen hänelle asian hoitamista varten uskomaa luottamuksellista tietoa."
Salassapitovelvollisuuteen sovelletaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia: Asianosainen tai edustajansa tai tukihenkilönsä ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. Näitä tietoja ei myöskään saa käyttää omaksi hyödykseen eikä kenenkään toisen henkilön hyödyksi (hyväksikäyttökielto). Avustaja tai asiamies ei saa vahingoittaa ketään tiedoilla.
Tietyissä tilanteissa asianosaisen avustaja tai asiamies saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja. Tämä on mahdollista silloin, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut.
Jos siis ajetaan lapsen etua, oikeutta tai velvollisuutta on tietoja oikeus käyttää. Silloinhan hoidetaan lapsen asiaa. Lapsen huoltajalla on tietojensaantioikeus ja huoltaja on tiedot pyytänyt hoitaakseen lapsensa asian. Tämän sossu unohtaa vedotessaan julkisuuslakiin salassapidon osalta. Jos asiamies hoitaa äidin asiaa (äiti on asianosainen), voi hän käyttää lasta koskevia tietoja asian hoitamisessa. Sossu perustelee usein lapsen reagoinnit ja oireilut huonolla vanhemmuudella ja ongelmilla kotona. Äidin asia on siis liitännäinen lapsen asiaan ja myös asiakkaalla on oikeus perustella vastakkainen näkökantansa. Tähän tarvitaan sekä äidin että lapsen tietoja, joiden avulla sossun perustelut usein murenevatkin käsiin. Ja juuri sen murenemisen sossu haluaa estää ja siitä juontuu tämä ikuinen lässytys julkisuuslain pykälästä numero 23.
Miten se nyt oikeasti sitten menee?
Usein asiamies on sosiaaliviranomaisen toimesta evätty päätöksellä, jossa väitetään rikotun salassapitoa. Asiamies on valtuutettu toimittamaan valtuuttajansa asiaa ja lähes poikkeuksetta asioita toimitellaan muissa viranomaisissa. Samat viranomaiset ovat lapsen asiassa yleensä mukana jo valmiiksi: koulu, päiväkoti, perheneuvola, terveyskeskus, neurologinen, psykiatrinen, mikä milloinkin. Asiamiehet eivät soittele kerrostaloissa naapureiden ovikelloja ja paneelikeskustele teekupposen ääressä valtuuttajan lastensuojeluasiakkuuden perusteista.
Käytännössä sossu siis evää asiakkailtaan tuen ja avun vain, koska se pelkää menettävänsä valtansa. Se pelkää, että ylimääräinen silmä -ja korvapari huomaavat, ettei kaikki mene kuten pitäisi. Se ei halua työpöydälleen vastinevaateita aluehallintovirastosta, eikä se tahdo kenenkään kirjoittelevan tällaisia blogeja.
Jännintä tässä eväilyssä onkin se, että asiamies tai tukihenkilö evätään päätöksellä aina silloin, kun sossu itse äkkää olevansa heikoilla jäillä. Jos palaverit onkin nauhoitettu. Jos asiakkaalla yht äkkiä onkin näyttöä siitä, että sossun perusteet pakkoperhekuntoutukseen ovat tuulesta temmattuja. Jos asiakkaalta löytyykin päivätty kirjaus asiakassuunnitelmasta, jota ei pitänyt olla enää olemassa. Silloin otetaan käyttöön taikasana salassapidettävä ja tehdään päätös sopimattomasta auttajasta, mellastetaan hyväksikäyttökiellosta ja saadulla lisäajalla ehditään sitten nuijia se asiakas takaisin sinne, minne se kuuluu, eli maan rakoon ja puolustuskyvyttömäksi.
Asiakkaat: lukekaa tämä kirjoitus uudelleen ja olkaa tarkkoja termien kanssa.
Olkaa tarkkoina myös sopimattomuusperusteiden kanssa, sillä päätöksessä, jolla tukenne teiltä evätään, on oltava perustelut. Perusteluiksi ei riitä pelkkä lapsen etu, sillä lapsen etukin tulee eritellä ja yksilöidä.
Muistakaa, että teillä on eväämispäätöksestä huolimatta oikeus käyttää toista asiamiestä.
Ja oikeus saada aikaa (esimerkiksi siirtää palaveria) uuden asiamiehen hankkimiseen.
Huomioikaa, että päätös evää asiamiehenne vain kyseisessä viranomaisessa, eli sossussa. Päätöksen sitovuus ei yllä muihin viranomaisiin. Käyttäkää muutoksenhakuoikeuttanne, ohjeet siihen tulee ilmetä päätöksestä.
Ja jos saatte päätöksen, jossa puhutaan avustajasta, vaikka olette valtuuttaneet asiamiehen niin sellainen päätös perustuu virheelliseen tietoon, jolloin päätöksestä voi taitella vaikka liidokin. Takansytykkeeksi en suosittele. Paska palaa tuoreena huonosti.
Elena Uusitalo