Pelastakaa Lapset (PeLa) ry:n pääsihteeri ja Kokoomuksen ex-kansanedustaja Hanna Markkula-Kivisilta toimi Raha-automaattiyhdistyksen (RAY) hallituksen ja tarkastusvaliokunnan jäsenenä vuodesta 2013 RAY:n lakkauttamiseen asti. Hän on myös Soste ry:n ja Lastensuojelun Keskusliiton hallituksen jäsen. Markkula- Kivisilta on toiminut myös valtakunnallissa sosiaali- ja terveysalan eettisessä neuvottelukunnassa, ETENE:ssä, jonka linjausten takia valtion kaltoinkohtelemat esim. lobotomisoidut ja sijaishuollossa pahoinpidellyt eivät saa kärsimyskorvauksiaan.
"Pelastakaa Lapset ry:lla on oma lehmä ojassa väittäessään, että lastensuojelun epäonnistumiset johtuisivat hankalista ja kelvottomista vanhemmista (Savon Sanomat 10.12.). Kirjoituksen sävy on ylimielinen ja halveksiva. Sijoitettujen lasten vanhempien panettelu ei millään tavoin edistä lasten etua. Sama ylimielinen asenne näyttäytyy lastensuojelutyössä yleisimminkin", kirjoittaa varatuomari Leeni Ikonen.
"Pelastakaa Lapset ry. profiloituu käytännössä sosiaaliviranomaisen käsikassarana, kunnat käyttävät sen lakimiespalveluita huostaanottoasioissa viranomaisen apuna ja perheitä vastaan.
Lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry ja Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja. Lapsibisneksen toimijoiden unelma-asiakas on kunta, joka ulkoistaa sille pulmalliset tapaukset. Sosiaalityöntekijöille ratkaisu on helppo, kun lapsi on pois silmistä ja mielestä. Yleinen ongelma on, että perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta ei noudateta kuten lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät.
Ministeri Juha Rehula esitti 20.11.2016 Suomen valtion puolestaanteeksipyynnön sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ja lupasi, että sijaishuollossa tapahtuvasta väkivallasta saa puhua. Nykyajan huutolaislapset vaurioitetaan kierrättämällä sijaispaikasta toiseen, huonolla hoidolla, psyykelääkitsemisellä, seksuaalisella hyväksikäytöllä jne.
Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat usein aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Lastensuojelu ei halua tunnustaa omien toimenpiteidensä seurauksia - ylisukupolvista sosiaalista syrjäyttämistä.
Varkauden kaupungissa kissa on uskallettu nostaa pöydälle. Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen kysyvät, miksi kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoa kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet?
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä". http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/83-sensuroitu-savossa-vaikeneminen-jatkuu
Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelutyön epäonnistumisen syyt: sijaishuollon edunvalvonta, asiantuntijavalta, jääviys ja psykoanalyysin harhaopit
Viittä lastenkotia pyörittävä Pelastakaa Lapset ry on syyllistynyt viime aikoina mm. väärän tiedon levittämiseen mm. Perhehoidon päivillä ja lastensuojelulain, Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisiin menettelytapoihin erilaisissa hankkeissaan.
Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelutyön epäonnistumisen syy ei ole lasten vanhemmat vaan se, että Pelastakaa Lapset keskittyy sijaishuollon- ei lasten edunvalvontaan, on kyvytön ja haluton kuulemaan lapsia ja vanhempia, haalii asiakkaikseen perheitä, joiden tarpeilla ei ole mitään tekemistä lastensuojelun kanssa, etsii ja kirjaa palvelutarpeiden sijaan patologioita, tarjoaa asiakkaiden tarpeenmukaisten tukitoimien sijaan huostaanottojen pohjustustoimiksi muuttunutta perhetyötä ja - kuntoutusta , perustaa toimenpiteensä tutkimustiedon sijaan psykoanalyysin virheellisiksi todistettuihin teorioihin , mieltää lastensuojelun onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi, laiminlyö sijaisperheidensä valvonnan ja toimenpiteidensä vaikuttavuuden tutkimisen ja pyrkii rankaisemaan asiakkaitaan epäkohtien julkituomisesta.
Moni lastensuojelun asiakas on valeasiakas; ihminen, joka ei halua , tarvitse eikä saa lastensuojelun palveluja ja joka on asiakkaana vastoin omaa tahtoaan- joskus jopa tietämättään.
Lastensuojelun kotikutoiset, psykoanalyyttispohjaiset arvioinnit muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Yhä useammin lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- asiakkaan tarpeenmukaisiin palveluihin pääsyä.
Lapsia ja vanhempia ei edes kuulla omassa asiassaan ja käydyt keskustelut kirjataan väärin virheellisten päätösten oikeuttamiseksi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lasten ja nuorten puhelimen 2016 vuosiraportin mukaan apua hakeneet lapset ja nuoret kokevat, etteivät ole tulleet kohdatuiksi ja autetuiksi, vaikka ympärillä olisi useita ammattilaisia.
Avun hakeminen saattoi estyä, koska nuori uskoi menettävänsä kontrollin omiin asioihinsa. Eniten pelättiin lastenkotiin, mielisairaalaan tai poliklinikalle joutumista.
Osalla oli kokemuksia myös leimaamisesta ja kokemusten vähättelystä. Nuoret kertoivat yhteydenotoissaan, miten ennalta sovitut ja ulkopuolisen kehotuksesta tulevat, niin sanotut pakotetut kohtaamiset ammattilaisten kanssa jännittivät ja ahdistivat. Tällaiset kohtaamiset pahensivat huonovointisen nuoren oloa entisestään.
Samanlaisia vastauksia saatiin myös MLL:n 2011 kyselyssä, jossa nuoret kertoivat etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa. Joissakin tapauksissa ammattiavun syy oli jäänyt kokonaan epäselväksi. Lapset ja nuoret kertoivat, että he käyvät tapaamassa ammattilaista, mutta eivät tiedä siihen syytä tai eivät ymmärrä miten ammattilainen voisi heitä auttaa. Nuoresta oli esimerkiksi saatettu tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta nuori ja hänen perheensä ei tiennyt, mitä se tarkoittaa ja miksi ilmoitus oli tehty.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
"Pelastakaa Lapset ry:lla on oma lehmä ojassa väittäessään, että lastensuojelun epäonnistumiset johtuisivat hankalista ja kelvottomista vanhemmista (Savon Sanomat 10.12.). Kirjoituksen sävy on ylimielinen ja halveksiva. Sijoitettujen lasten vanhempien panettelu ei millään tavoin edistä lasten etua. Sama ylimielinen asenne näyttäytyy lastensuojelutyössä yleisimminkin", kirjoittaa varatuomari Leeni Ikonen.
"Pelastakaa Lapset ry. profiloituu käytännössä sosiaaliviranomaisen käsikassarana, kunnat käyttävät sen lakimiespalveluita huostaanottoasioissa viranomaisen apuna ja perheitä vastaan.
Lapset ovat muuttuneet Suomessa liiketoiminnan kohteeksi. Sijoitetut lapset työllistävät niin yrityksiä kuin lastensuojelujärjestöjäkin. SOS-Lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry ja Nuorten Ystävät ry. tuottavat erilaisia palveluja toimien samalla lasten sijaishuoltoa tarjoavina tahoina. Järjestöt tuottavat perhekuntoutusta ja vanhemmuuden tukemisen työmuotoja. Toiminta on kahdella raiteella ajelua. On varsin todennäköistä, että kuntouttaja löytää yhä lisää kuntoutettavia ja huostaanoton tarpeessa olevia lapsia. Vaakakupissa on oma bisnes ja vieras lapsi ja perhe. Lastensuojelujärjestöjen etuna on ylläpitää mielikuvaa huonoista vanhemmista.
Sijaishuolto on takuuvarma ala, josta valvonta ja laadun tarkkailu puuttuu. Kunta on varma maksaja ja asiakkaat heikkoja. Lapsibisneksen toimijoiden unelma-asiakas on kunta, joka ulkoistaa sille pulmalliset tapaukset. Sosiaalityöntekijöille ratkaisu on helppo, kun lapsi on pois silmistä ja mielestä. Yleinen ongelma on, että perheen jälleenyhdistämisen velvoitetta ei noudateta kuten lastensuojelulaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus edellyttävät.
Ministeri Juha Rehula esitti 20.11.2016 Suomen valtion puolestaanteeksipyynnön sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ja lupasi, että sijaishuollossa tapahtuvasta väkivallasta saa puhua. Nykyajan huutolaislapset vaurioitetaan kierrättämällä sijaispaikasta toiseen, huonolla hoidolla, psyykelääkitsemisellä, seksuaalisella hyväksikäytöllä jne.
Tutkimusten mukaan kodin ulkopuolelle siirretyistä valtaosa syrjäytyy, jää työvoiman ulkopuolelle, ei suorita koulua ja joutuu päihde- tai rikoskierteeseen. Huostaanoton kokeneet lapset ja nuoret kuolevat usein aineiden väärinkäyttöön, onnettomuuksiin ja itsemurhiin. Lastensuojelu ei halua tunnustaa omien toimenpiteidensä seurauksia - ylisukupolvista sosiaalista syrjäyttämistä.
Varkauden kaupungissa kissa on uskallettu nostaa pöydälle. Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen kysyvät, miksi kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoa kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet?
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä". http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/83-sensuroitu-savossa-vaikeneminen-jatkuu
Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelutyön epäonnistumisen syyt: sijaishuollon edunvalvonta, asiantuntijavalta, jääviys ja psykoanalyysin harhaopit
Viittä lastenkotia pyörittävä Pelastakaa Lapset ry on syyllistynyt viime aikoina mm. väärän tiedon levittämiseen mm. Perhehoidon päivillä ja lastensuojelulain, Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisiin menettelytapoihin erilaisissa hankkeissaan.
Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelutyön epäonnistumisen syy ei ole lasten vanhemmat vaan se, että Pelastakaa Lapset keskittyy sijaishuollon- ei lasten edunvalvontaan, on kyvytön ja haluton kuulemaan lapsia ja vanhempia, haalii asiakkaikseen perheitä, joiden tarpeilla ei ole mitään tekemistä lastensuojelun kanssa, etsii ja kirjaa palvelutarpeiden sijaan patologioita, tarjoaa asiakkaiden tarpeenmukaisten tukitoimien sijaan huostaanottojen pohjustustoimiksi muuttunutta perhetyötä ja - kuntoutusta , perustaa toimenpiteensä tutkimustiedon sijaan psykoanalyysin virheellisiksi todistettuihin teorioihin , mieltää lastensuojelun onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi, laiminlyö sijaisperheidensä valvonnan ja toimenpiteidensä vaikuttavuuden tutkimisen ja pyrkii rankaisemaan asiakkaitaan epäkohtien julkituomisesta.
Moni lastensuojelun asiakas on valeasiakas; ihminen, joka ei halua , tarvitse eikä saa lastensuojelun palveluja ja joka on asiakkaana vastoin omaa tahtoaan- joskus jopa tietämättään.
Lastensuojelun kotikutoiset, psykoanalyyttispohjaiset arvioinnit muodostavat vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle.
Yhä useammin lastensuojelun asiakkuus estää- ei edesauta- asiakkaan tarpeenmukaisiin palveluihin pääsyä.
Lapsia ja vanhempia ei edes kuulla omassa asiassaan ja käydyt keskustelut kirjataan väärin virheellisten päätösten oikeuttamiseksi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lasten ja nuorten puhelimen 2016 vuosiraportin mukaan apua hakeneet lapset ja nuoret kokevat, etteivät ole tulleet kohdatuiksi ja autetuiksi, vaikka ympärillä olisi useita ammattilaisia.
Avun hakeminen saattoi estyä, koska nuori uskoi menettävänsä kontrollin omiin asioihinsa. Eniten pelättiin lastenkotiin, mielisairaalaan tai poliklinikalle joutumista.
Osalla oli kokemuksia myös leimaamisesta ja kokemusten vähättelystä. Nuoret kertoivat yhteydenotoissaan, miten ennalta sovitut ja ulkopuolisen kehotuksesta tulevat, niin sanotut pakotetut kohtaamiset ammattilaisten kanssa jännittivät ja ahdistivat. Tällaiset kohtaamiset pahensivat huonovointisen nuoren oloa entisestään.
Samanlaisia vastauksia saatiin myös MLL:n 2011 kyselyssä, jossa nuoret kertoivat etteivät he luota ammattiauttajiin tai heidän on vaikea ymmärtää, miten ammattilaiset voisivat heitä auttaa. Joissakin tapauksissa ammattiavun syy oli jäänyt kokonaan epäselväksi. Lapset ja nuoret kertoivat, että he käyvät tapaamassa ammattilaista, mutta eivät tiedä siihen syytä tai eivät ymmärrä miten ammattilainen voisi heitä auttaa. Nuoresta oli esimerkiksi saatettu tehdä lastensuojeluilmoitus, mutta nuori ja hänen perheensä ei tiennyt, mitä se tarkoittaa ja miksi ilmoitus oli tehty.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
Kuvassa Kaisa Tervonen-Arnkil
Lapsille ja perheille ei anneta tietoa eikä tarpeidenmukaista tukea
LAPE- hankkeen raportissa(2017, 18-25)- jota myös Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelupalveluiden kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil oli tekemässä- myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen.
"Työstä käytetyt käsitteet vaihtelevat runsaasti kunnasta ja palveluntuottajasta toiseen ja yhteisesti määriteltyjä ns. ”hyvä käytäntö” tyyppisiä kategorioita ei ole. Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla: "Kun palveluntuottaja ikään kuin ”keksii” perhekuntoutuksen itse niin riskinä on epätasa-arvoisuus, laadun heittely sekä ei-oikea-aikaiset ja väärään tarpeeseen vastaavat sijoitukset."
Lapsille ja perheille ei anneta tietoa eikä tarpeidenmukaista tukea
LAPE- hankkeen raportissa(2017, 18-25)- jota myös Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelupalveluiden kehittämispäällikkö Kaisa Tervonen-Arnkil oli tekemässä- myönnetään, että perhetyötä ja perhekuntoutusta tehdään vailla tavoitteita, sisältökriteerejä, konkreettista apua ja perheiden tarpeet ohittaen.
"Työstä käytetyt käsitteet vaihtelevat runsaasti kunnasta ja palveluntuottajasta toiseen ja yhteisesti määriteltyjä ns. ”hyvä käytäntö” tyyppisiä kategorioita ei ole. Palvelukriteerejä ei ole valtakunnallisella tai edes paikallisella tasolla: "Kun palveluntuottaja ikään kuin ”keksii” perhekuntoutuksen itse niin riskinä on epätasa-arvoisuus, laadun heittely sekä ei-oikea-aikaiset ja väärään tarpeeseen vastaavat sijoitukset."
Kuvassa Paula Marjomaa
(LAPE) muutosohjelman perhehoitoa mallintava työpaperi Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito -Kohti perhehoidon laadun vahvistamista, jota PeLa:n lastensuojelupalveluiden kehittämisjohtaja, lastensuojelun edunvalvonnan valvomatta jättänyt Paula Marjomaakin oli tekemässä ei edes tunnista, kuinka paljon perhehoidon rakenteissa piilee sijoitettujen hyvinvointia ja oikeusturvaa vaarantavia ja väärinkäytökset mahdollistavia käytäntöjä (mm. kirjaus-, korvaus-, kuulemis-, lomapäivä-, odotusaika-, oikeudenkäyttö- ja perheiden valikointi-, valmennus- ja valvontakäytännöt).
Mallinnustyöryhmässä sijoitettujen lakisääteistä yhteydenpitoa vanhempiin ei haluta edistää vaan yhteydenpidon ehtona nähdään perhehoitajan(sijaisvanhemmat) määrittelemät laadukkuuden kriteerit ja niihin liitettävä ammatillinen interventio.
Perhehoidon edunvalvojat tuntuvat haluavan, että vanhempien yhteydenpidon suhteen laatu korvaisi määrän. Omassa ja muiden asiantuntijoiden yhteydenpidossa lapsiin perhehoidon edunvalvojat taas haluavat pysyä vanhassa määrä korvaa laadun- käytännössään.
Työryhmässä sijaishuoltopaikkoja ei haluttu rekisteriin, josta voisi tarkistaa esim. saadut huomautukset mallinnustyöryhmä tietää, että ammatillisia perhekoteja ja sijaisperheitä on monenlaisia, eikä kokonaisuudesta ole valtakunnallista tietoa yksiköiden määrän, ”hoitopaikkojen”, vuosittain hoidossa olleiden määrän, sijoitussyiden, menettelytapojen oikeellisuuden, kustannusten tai hoidon olosuhteiden tai tulosten osalta.
Todellisuudessa lapsikeskeisyys onkin viranomaiskeskeisyyttä, perheen toimijuuden vahvistaminen työntekijän toimijuuden vahvistamista, joka johtaa usein perheen omaehtoisen selviytymisen ja toimintakyvyn heikkenemiseen, tehostettu perhetyö tehostettua kyttäämistä perheen hajottamiseksi, perhekuntoutus perustuslain vastaista turhaa ja syrjäyttävää pakkohoitoa ja vanhemmuudenarvioinnit ja kartoitukset jääviyssäännöksistä, Leventhalin säännöistä ja hyvän hallinnon periaatteista piittaamatonta sijoitusfirmojen psykoanalyyttisiä menetelmiä hyödyntävää puoskarointia sijoitusperusteiden löytämiseksi.
Perhekuntoutuksesta onkin tullut perustuslain vastaista pakkohoitoa ja perhetyöstä kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttua huostaperusteiden etsintää lastensuojeluvirkailijoiden tarpeisiin. Ei ihme, että sijoitukset ja huostaanotot lisääntyvät.
(LAPE) muutosohjelman perhehoitoa mallintava työpaperi Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito -Kohti perhehoidon laadun vahvistamista, jota PeLa:n lastensuojelupalveluiden kehittämisjohtaja, lastensuojelun edunvalvonnan valvomatta jättänyt Paula Marjomaakin oli tekemässä ei edes tunnista, kuinka paljon perhehoidon rakenteissa piilee sijoitettujen hyvinvointia ja oikeusturvaa vaarantavia ja väärinkäytökset mahdollistavia käytäntöjä (mm. kirjaus-, korvaus-, kuulemis-, lomapäivä-, odotusaika-, oikeudenkäyttö- ja perheiden valikointi-, valmennus- ja valvontakäytännöt).
Mallinnustyöryhmässä sijoitettujen lakisääteistä yhteydenpitoa vanhempiin ei haluta edistää vaan yhteydenpidon ehtona nähdään perhehoitajan(sijaisvanhemmat) määrittelemät laadukkuuden kriteerit ja niihin liitettävä ammatillinen interventio.
Perhehoidon edunvalvojat tuntuvat haluavan, että vanhempien yhteydenpidon suhteen laatu korvaisi määrän. Omassa ja muiden asiantuntijoiden yhteydenpidossa lapsiin perhehoidon edunvalvojat taas haluavat pysyä vanhassa määrä korvaa laadun- käytännössään.
Työryhmässä sijaishuoltopaikkoja ei haluttu rekisteriin, josta voisi tarkistaa esim. saadut huomautukset mallinnustyöryhmä tietää, että ammatillisia perhekoteja ja sijaisperheitä on monenlaisia, eikä kokonaisuudesta ole valtakunnallista tietoa yksiköiden määrän, ”hoitopaikkojen”, vuosittain hoidossa olleiden määrän, sijoitussyiden, menettelytapojen oikeellisuuden, kustannusten tai hoidon olosuhteiden tai tulosten osalta.
Todellisuudessa lapsikeskeisyys onkin viranomaiskeskeisyyttä, perheen toimijuuden vahvistaminen työntekijän toimijuuden vahvistamista, joka johtaa usein perheen omaehtoisen selviytymisen ja toimintakyvyn heikkenemiseen, tehostettu perhetyö tehostettua kyttäämistä perheen hajottamiseksi, perhekuntoutus perustuslain vastaista turhaa ja syrjäyttävää pakkohoitoa ja vanhemmuudenarvioinnit ja kartoitukset jääviyssäännöksistä, Leventhalin säännöistä ja hyvän hallinnon periaatteista piittaamatonta sijoitusfirmojen psykoanalyyttisiä menetelmiä hyödyntävää puoskarointia sijoitusperusteiden löytämiseksi.
Perhekuntoutuksesta onkin tullut perustuslain vastaista pakkohoitoa ja perhetyöstä kaikesta käyttökelpoisesta avusta riisuttua huostaperusteiden etsintää lastensuojeluvirkailijoiden tarpeisiin. Ei ihme, että sijoitukset ja huostaanotot lisääntyvät.
Kuvassa Anu Huovinen
Sijaishuollon palveluja tuottava PeLa levittää disinformaatiota ja puolustelee sijaishuoltoa
Pelastakaa Lapset ry:ssä on siteerattu ahkerasti Ellosen ja Pösön kiistanalaista lapsiuhritutkimusta (mm. Anu Huovinen) vaikka sen aikajanavirheestä on raportoinut professori Timo Saloviita jo vuonna 2010. Järjestölle huostaanotetun lapsen oirehdinta tuntuu olevan aina syntymäperheen salatun trauman, ei esim. sijaishuollossa kohdatun väkivallan tai lastensuojelun mielivaltaisten prosessien( esim. läheisistä erottamisen ja koti-ikävän) tulosta ja todiste huostaanoton tarpeellisuudesta.
Se, että lapsi ei muista tai tunnusta väkivaltaa ei ole merkki siitä, ettei väkivaltaa ole ollut vaan siitä, että väkivalta on salattu tai "koteloitunut kehomuistiin"
Toisin kuin Pelastakaa Lapset ry:n omissa "tutkimuksissa " Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %). Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa.
Sijoitetuilla lapsilla oli yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhempansa kanssa asuviin ikätovereihin
Lähes joka kolmas sijoitettu nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes.
Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin.
Sijaishuollon palveluja tuottava PeLa levittää disinformaatiota ja puolustelee sijaishuoltoa
Pelastakaa Lapset ry:ssä on siteerattu ahkerasti Ellosen ja Pösön kiistanalaista lapsiuhritutkimusta (mm. Anu Huovinen) vaikka sen aikajanavirheestä on raportoinut professori Timo Saloviita jo vuonna 2010. Järjestölle huostaanotetun lapsen oirehdinta tuntuu olevan aina syntymäperheen salatun trauman, ei esim. sijaishuollossa kohdatun väkivallan tai lastensuojelun mielivaltaisten prosessien( esim. läheisistä erottamisen ja koti-ikävän) tulosta ja todiste huostaanoton tarpeellisuudesta.
Se, että lapsi ei muista tai tunnusta väkivaltaa ei ole merkki siitä, ettei väkivaltaa ole ollut vaan siitä, että väkivalta on salattu tai "koteloitunut kehomuistiin"
Toisin kuin Pelastakaa Lapset ry:n omissa "tutkimuksissa " Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.
Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %). Väestöliiton nuorisolääkäri Miila Halonen arvioi, että jopa puolet laitosnuorista on kokenut seksuaalista väkivaltaa.
Sijoitetuilla lapsilla oli yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhempansa kanssa asuviin ikätovereihin
Lähes joka kolmas sijoitettu nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes.
Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin.
Yksi pahimmista disinformaation levittäjistä ja vanhempien leimaajista on ollut PePPi- hankkeen projektipäällikkö Virpi Vaattovaara, joka väittää mm. että" sijaisperheissä varttuvat huostaanotetut lapset tulevat olosuhteista, joissa heitä on sattunut." ja että "ehkä jossakin taustalla häämöttää pelottava huumeongelmainen vanhempi, joka väijyy uhkaavana sijaisperheen elämää".
Vaattovaaran tekstit ovat olleet tyypillisesti täynnä perättömiä ja leimaavia väittämiä. Ketä näiden valheiden on tarkoitus palvella? Ainakaan sijoitettuja lapsia ja heidän perheitään nämä valheet eivät auta. Ne eivät myöskään tuota vilpitöntä yhteistyötä sijais- ja biologisten perheiden kesken. Valheilla ei auteta kehittämään lastensuojelua tai sijaishuoltoa aidosti lapsen edun huomioiviksi.
Miksi PeLa haluaa tutkimustiedosta huolimatta pitäytyä harhakäsityksessään väkivaltaisista kodeista?
Miksi media levittää sijaishuollon propagandaa ja markkinointia uutisina mutta sensuroi pois asiakkaiden ja juristien vastineet kuten Savon Sanomissa?
Sijoitussopimukset purkaantuvat useimmiten sijaisvanhempiin- ei vanhempiin- liittyvistä syistä
Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Esimerkiksi Oulussa myös perhehoitajat ovat pettyneitä Oulun lastensuojelun toimintaan ja pitävät yhteistyötä lastensuojelun kanssa ongelmallisena.
Miksi Pelastakaa Lapset pyrkii jälleen levittämään väärää tietoa? Eivätkö työntekijät viitsi tutustua edes oman alansa tutkimuksiin?
Vaattovaaran tekstit ovat olleet tyypillisesti täynnä perättömiä ja leimaavia väittämiä. Ketä näiden valheiden on tarkoitus palvella? Ainakaan sijoitettuja lapsia ja heidän perheitään nämä valheet eivät auta. Ne eivät myöskään tuota vilpitöntä yhteistyötä sijais- ja biologisten perheiden kesken. Valheilla ei auteta kehittämään lastensuojelua tai sijaishuoltoa aidosti lapsen edun huomioiviksi.
Miksi PeLa haluaa tutkimustiedosta huolimatta pitäytyä harhakäsityksessään väkivaltaisista kodeista?
Miksi media levittää sijaishuollon propagandaa ja markkinointia uutisina mutta sensuroi pois asiakkaiden ja juristien vastineet kuten Savon Sanomissa?
Sijoitussopimukset purkaantuvat useimmiten sijaisvanhempiin- ei vanhempiin- liittyvistä syistä
Tutkimustieto vahvistaa, että perhesijoitusten purun yleisimmät syyt löytyvät sijaisperheistä itsestään. Tutkija Tarja Janhusen Perhehoitoliitolle tekemän selvityksen mukaan useimmissa tapauksissa sijoitus oli katkennut sijaisvanhempiin liittyviin syihin johtuen, joista yleisin oli sijaisvanhemman väsymys ja toiseksi sijaisperheen muuttunut tilanne. Kolmanneksi yleisin syy oli lapseen liittyvä syy, tällöin kyseessä oli lapsen vaikea oireilu (Janhunen, 2007).
Jyväskylän ammattikorkeakoulun tutkimuksen (Lamminen & Rantanen, 2007) mukaan sijoitusten purkautumisen aloitteentekijänä on yleisimmin perhehoitaja itse, ei purkua hakeva sosiaalityöntekijä tai vanhempi.
Esimerkiksi Oulussa myös perhehoitajat ovat pettyneitä Oulun lastensuojelun toimintaan ja pitävät yhteistyötä lastensuojelun kanssa ongelmallisena.
Miksi Pelastakaa Lapset pyrkii jälleen levittämään väärää tietoa? Eivätkö työntekijät viitsi tutustua edes oman alansa tutkimuksiin?
Piia-Liisa Heiliö kuvassa oikealla
Pelastakaa Lapset ry rankaisee asiakkaita epäkohdista kertomisesta: Lakimiespalveluita, lastensuojelun edunvalvontaa ja adoptioita heiliöläisittäin
Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’."
Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille yleensä rangaistakseen lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovia asiakkaita.
Rangaistuksen välineeksi soveltuu toinen Pia-Liisa Heiliön Pelastakaa Lapset ry:n projekti – lastensuojelun edunvalvoja – joka kuhisee oikeusturvaongelmia ja jota onkin käytetty huostaanottojen varmistajana ja sijaishuollon – ei lapsen – edunvalvontaan; RAY:n tuella. Kartoitus lastensuojelun edunvalvojan käytöstä 78 kunnassa 2008-2009 osoittaa, että edunvalvonnat painottuvat huostaanottoon ja sijaishuoltoon, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi".
Päämäärä on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen. Vaikka lastensuojelun edunvalvontaprojektissa korostetaan, ettei erimielisyys sosiaalityöntekijän ja vanhemman välillä ole riittävä peruste edunvalvojan määräämiseen, lastensuojelun edunvalvojia haetaan sosiaalityöntekijöiden yleensä pysyvää huostaanottoa ajavan näkemyksen tueksi riita-asioissa perheiden kanssa.
-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.
Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelee myös Pelastakaa Lapset ry:n ja Heiliön kolmatta kyseenalaista projektia, nimittäin avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa. Pysyvä huostaanotto on sinänsä turha projekti, sillä jo nykyisissä huostaanotoissa huostattuja ei palauteta kotiinsa- perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen vastaisesti.
PeLa:n perhehoitajien sopimuskäytännöt estävät lasten yhteydenpitoa läheisiinsä
Monet vanhemmat ovat suostuneet lapsensa huostaanottoon vapaaehtoisesti koska heille luvattiin, että vapaaehtoinen suostumus takaisi yhteydenpidon lapsiin.
Moni vanhempi on ihmetellyt miksi sijoitetun luvattua viikonloppulomaa kotiin ei koskaan tule, ei edes jouluna. Ei vaikka vanhempi olisi suostunut kaikkiin sijaishuollon sadistisiin kiristysvaatimuksiin.
Sijaishuollon laittomia käytäntöjä selvitettäessä parhaaksi tutkimusperiaatteeksi on osoittaunut "follow the money"- seuraa rahan liikkeitä.
Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva PRIDE- valmennus- nimittäin raha.
Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.
Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.
Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy jouluksi kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.
Perhehoitoliitossa samoin kuin Pelastakaa Lapset ry:ssä lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.
PeLa:n lakimiespalvelu auttaa kuntia huostaanottojen lisäksi laatimalla lausuntovastineita lastensuojelun asiakkaiden valvoville viranomaisille osoittamiin kanteluihin eli käytännössä vesittämällä asiakkaiden valitusprosesseja.
Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Valvomattoman sijaishuollon heikot tulokset
Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Pelastakaa Lapset ry:n oudot onnistumisen kriteerit
Virpi Vaattovaaran suitsutus valvomattomien ja valikoimattomien sijaisvanhempien luontaisesta auttamishalusta ja ylivertaisuudesta kasvattajina ylittää jo parodiahorisontin. Hän jättää kertomatta, että sijaisperheitä ei tarkisteta vaan värväys suoritetaan perheiden itsetuottamien vahvuusluetteloiden perusteella ja että sijaisvanhemmat saavat vain 24h PRIDE-koulutuksen, jonka jälkeen heitä ei käytännössä valvota lainkaan.
Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä. Se miten sijaisperhe puhui lapsesta ja sijoituksesta sai suuren merkityksen perhesijoituksen onnistumisen kuvaajana (Vähämaa, 2008, 97). Myös Satu Huhtalan opinnäytetyössä lastensuojelun onnistuminen näyttäytyi mm. sosiaalityöntekijöiden tunnelmana ja fiiliksenä ( Huhtala, 2013, 92).
Monet tutkimukset ( esim. Janhunen 2007; Vinnerljung 1996; Vähämaa 2000) todistavat, että lapset jäävät sivullisiksi ja etäisiksi suhteessaan sosiaalityöntekijöihin eivätkä koe saavansa apua ammattiauttajilta.
Silti Pelastakaa Lapset ry:ssäkin sosiaalityöntekijöiden määrän lisääminen tulkitaan lapsen eduksi.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”
Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.
Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset, jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus tai vaikuttavuus.
Satu Huhtalan sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa sosiaalityöntekijä koki onnistumista silloin, kun hallinto-oikeus vahvisti lapsen huostaanottopäätöksen. (Huhtala, 2013, 68).
Heidi Kaartisen (2016) haastattelemat sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat näkivät, että sijoituksen pysyvyys on onnistumista, samoin kuin se, että kukaan ei hae huostaanoton purkua.
Monen lastensuojelun kuntoutus- tai tukijakson lopputulos onkin perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita ja läheissuhteita huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen(Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; Ikonen 2013; Syvälä 2013).
Lukiessa lastensuojelun järjestöammattilaisten käsityksiä onnistumisesta vakuuttuu, että usein lastensuojelussa on hukassa perustehtävän lisäksi proseduraalinen osaaminen.
Totaalinen piittaamattomuus hyvän hallinnon ja Leventhalin säännöistä yritetään vieläpä pimittää väärentämällä asiakaskirjauksia, psykokielellä ja moralistisilla virhepäätelmillä.
Pelastakaa Lapset ry:n asenteelliset sijaisperheiden valmennukset
Oikeusoppineet ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia ja Euroopan ihmisoikeus- ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ohittavia sisältöjä ja asenneongelmia.
Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.
PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut poikaa ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä.
PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.
Oulussa PRIDE-valmennettu sijaisäiti onnistui laittomasti estämään alle kouluikäisten lasten yhteydenpidon vanhempiinsa lähes vuodeksi sosiaalityöntekijän avustuksella.
Hiljattain PRIDE-valmennettu keskisuomalainen sijaisperhe sai lievän tuomion vuosia jatkuneesta sijoitettujen lasten nälkiinnyttämisestä.
Sijaisvanhemman rikostuomio sijoitettujensa pahoinpitelystä ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa .
Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Pelastakaa Lapset ry rankaisee asiakkaita epäkohdista kertomisesta: Lakimiespalveluita, lastensuojelun edunvalvontaa ja adoptioita heiliöläisittäin
Anu Suomela kirjoittaa: "Piia-Liisa Heiliö oli muutamia vuosia Pelastakaa Lapset ry:ssä käynnistämässä varsin outoa projektia Ray:n avustuksella. Siinä PeLa tuottaa kunnille lakimiespalveluita nimenomaan lastensuojeluasioissa. Perheille noita palveluja ei tarjota, ilmeisesti koska ovat sossujen nk. ‘vastapuoli’."
Tätä Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelua sosiaalityöntekijät käyttävät hanakasti ja soittelevat Pelastakaa Lapset ry:n lakimiehille yleensä rangaistakseen lastensuojelun laittomuuksista sosiaalisessa mediassa kertovia asiakkaita.
Rangaistuksen välineeksi soveltuu toinen Pia-Liisa Heiliön Pelastakaa Lapset ry:n projekti – lastensuojelun edunvalvoja – joka kuhisee oikeusturvaongelmia ja jota onkin käytetty huostaanottojen varmistajana ja sijaishuollon – ei lapsen – edunvalvontaan; RAY:n tuella. Kartoitus lastensuojelun edunvalvojan käytöstä 78 kunnassa 2008-2009 osoittaa, että edunvalvonnat painottuvat huostaanottoon ja sijaishuoltoon, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi".
Päämäärä on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen. Vaikka lastensuojelun edunvalvontaprojektissa korostetaan, ettei erimielisyys sosiaalityöntekijän ja vanhemman välillä ole riittävä peruste edunvalvojan määräämiseen, lastensuojelun edunvalvojia haetaan sosiaalityöntekijöiden yleensä pysyvää huostaanottoa ajavan näkemyksen tueksi riita-asioissa perheiden kanssa.
-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.
Vanhempien erottaminen lapsistaan edunvalvojan avulla palvelee myös Pelastakaa Lapset ry:n ja Heiliön kolmatta kyseenalaista projektia, nimittäin avointa adoptiota ja pysyvää huostaanottoa. Pysyvä huostaanotto on sinänsä turha projekti, sillä jo nykyisissä huostaanotoissa huostattuja ei palauteta kotiinsa- perheen jälleenyhdistämisvelvoitteen vastaisesti.
PeLa:n perhehoitajien sopimuskäytännöt estävät lasten yhteydenpitoa läheisiinsä
Monet vanhemmat ovat suostuneet lapsensa huostaanottoon vapaaehtoisesti koska heille luvattiin, että vapaaehtoinen suostumus takaisi yhteydenpidon lapsiin.
Moni vanhempi on ihmetellyt miksi sijoitetun luvattua viikonloppulomaa kotiin ei koskaan tule, ei edes jouluna. Ei vaikka vanhempi olisi suostunut kaikkiin sijaishuollon sadistisiin kiristysvaatimuksiin.
Sijaishuollon laittomia käytäntöjä selvitettäessä parhaaksi tutkimusperiaatteeksi on osoittaunut "follow the money"- seuraa rahan liikkeitä.
Sijaisvanhempien haluttomuuteen tukea sijoitettujen yhteydenpitoa läheisiinsä on muukin syy kuin asenteellinen, psykoanalyysin harhaoppeihin perustuva PRIDE- valmennus- nimittäin raha.
Sijaisvanhemmat eivät salli lasten kotilomia yksinkertaisesti siitä syystä, että pelkäävät lomapäivän menetystä.
Mikäli lapsi on kaksi perättäistä yötä vanhempansa luona, perhehoitaja menettää yhden palkallisen lomapäivän.
Yhden ainokaisen lomapäivän menetys on suurelle osalle sijaisvanhemmista tärkeämpää kuin koti- ikävästä kärsivän lapsen pääsy jouluksi kotiin, lakisääteinen oikeus pitää yhteyttä läheisiinsä tai perhehoitajan lakisääteinen velvollisuus tukea yhteydenpitoa.
Perhehoitoliitossa samoin kuin Pelastakaa Lapset ry:ssä lomapäivä- ongelma on ollut tiedossa jo vuosia- mutta sille ei ole tehty mitään.
Miksi oltaisiin kun laittomuuksista ja väärinkäytöksistä ei tule sijaisvanhemmille ja sosiaalityöntekijöille palkallista sairaslomaa kummempia seuraamustoimia.
PeLa:n lakimiespalvelu auttaa kuntia huostaanottojen lisäksi laatimalla lausuntovastineita lastensuojelun asiakkaiden valvoville viranomaisille osoittamiin kanteluihin eli käytännössä vesittämällä asiakkaiden valitusprosesseja.
Edes rikostuomio sijoitettujen pahoinpitelystä ei riitä viemään perhekodin toimilupia eikä mikään laiminlyönti asiantuntija- ja ammattilaisstatusta.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuukin olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Valvomattoman sijaishuollon heikot tulokset
Perhepiirissä-tutkimuksen mukaan heikoimmin yhteiskuntaan näyttävät kiinnittyvän teini-iässä kodin ulkopuolelle sijoitetut pojat, jotka ovat olleet laitoshoidossa tai monessa sijoituspaikassa. Heistä 80 % oli vielä 23–24-vuotiaina vailla peruskoulun jälkeistä koulutusta. Laitoshoitoon teininä sijoitetuista nuorista miehistä joka neljäs on 23–24-vuotiaana rekisterien ulkopuolella (luokassa muut) ja toinen neljäsosa on joko työttömänä tai eläkkeellä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.
- Lastensuojelussa on havaittu toimintatapa, jossa huostaanotetun lapsen sijoituspaikaksi on toivottu psykiatrista sairaalaa, vaikka lapsella ei ole psykiatrista sairaalahoitoa edellyttävää mielenterveyden häiriötä.
- Sijaishuoltoon ohjataan väärin perustein lapsia, joilla on psykiatrista hoitoa vaativa ongelma, mutta ei lastensuojelun tarvetta.
Pelastakaa Lapset ry:n oudot onnistumisen kriteerit
Virpi Vaattovaaran suitsutus valvomattomien ja valikoimattomien sijaisvanhempien luontaisesta auttamishalusta ja ylivertaisuudesta kasvattajina ylittää jo parodiahorisontin. Hän jättää kertomatta, että sijaisperheitä ei tarkisteta vaan värväys suoritetaan perheiden itsetuottamien vahvuusluetteloiden perusteella ja että sijaisvanhemmat saavat vain 24h PRIDE-koulutuksen, jonka jälkeen heitä ei käytännössä valvota lainkaan.
Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä. Se miten sijaisperhe puhui lapsesta ja sijoituksesta sai suuren merkityksen perhesijoituksen onnistumisen kuvaajana (Vähämaa, 2008, 97). Myös Satu Huhtalan opinnäytetyössä lastensuojelun onnistuminen näyttäytyi mm. sosiaalityöntekijöiden tunnelmana ja fiiliksenä ( Huhtala, 2013, 92).
Monet tutkimukset ( esim. Janhunen 2007; Vinnerljung 1996; Vähämaa 2000) todistavat, että lapset jäävät sivullisiksi ja etäisiksi suhteessaan sosiaalityöntekijöihin eivätkä koe saavansa apua ammattiauttajilta.
Silti Pelastakaa Lapset ry:ssäkin sosiaalityöntekijöiden määrän lisääminen tulkitaan lapsen eduksi.
Tutkimustieto osoittaa, että lapsen edun kulmakivi; lasten kuuleminen ei toteudu lastensuojelu- tai sijaishuoltoprosessien missään vaiheessa (Oranen 2008; Heinonen 2011; Pajulammi 2014; Tolonen 2015).
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila vahvistaa todeksi Elina Pekkarisen epäilyn, että hallinto suorastaan estää asiakkaiden kuulemista. Kurttilan mukaan lastensuojelulasten kuulemisissa saatetaan sanoa: ”Olkaa varuillaan, nämä lapset sitten valehtelevat.”
Kurttila kiinnittää avoimessa kirjeessään huomiota siihen, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata vuosia lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia ja huomauttaa, että anteeksipyynnöt eivät auta, jos korjaustoimenpiteitä ei tehdä.
Erityisen outoja ovat lastensuojelun mainostamat onnistumiset, jotka voisi tulkita lähes täydellisiksi epäonnistumisiksi mikäli onnistumisen kriteereiksi asetetaan lastensuojelun toiminnan lainalaisuus tai vaikuttavuus.
Satu Huhtalan sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessa sosiaalityöntekijä koki onnistumista silloin, kun hallinto-oikeus vahvisti lapsen huostaanottopäätöksen. (Huhtala, 2013, 68).
Heidi Kaartisen (2016) haastattelemat sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat näkivät, että sijoituksen pysyvyys on onnistumista, samoin kuin se, että kukaan ei hae huostaanoton purkua.
Monen lastensuojelun kuntoutus- tai tukijakson lopputulos onkin perheiden voimaantumisen ja kotiuttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita ja läheissuhteita huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa ilman pyrkimystä perheen jälleenyhdistämiseen(Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; Ikonen 2013; Syvälä 2013).
Lukiessa lastensuojelun järjestöammattilaisten käsityksiä onnistumisesta vakuuttuu, että usein lastensuojelussa on hukassa perustehtävän lisäksi proseduraalinen osaaminen.
Totaalinen piittaamattomuus hyvän hallinnon ja Leventhalin säännöistä yritetään vieläpä pimittää väärentämällä asiakaskirjauksia, psykokielellä ja moralistisilla virhepäätelmillä.
Pelastakaa Lapset ry:n asenteelliset sijaisperheiden valmennukset
Oikeusoppineet ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia ja Euroopan ihmisoikeus- ja Lapsen oikeuksien sopimuksen ohittavia sisältöjä ja asenneongelmia.
Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- valmennuksia, jotka hyväksyvät lastensuojelulain vastaisesti lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, laittomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja.
PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.
PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut sijaislastaan alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia pojan housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut poikaa ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä.
PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.
Oulussa PRIDE-valmennettu sijaisäiti onnistui laittomasti estämään alle kouluikäisten lasten yhteydenpidon vanhempiinsa lähes vuodeksi sosiaalityöntekijän avustuksella.
Hiljattain PRIDE-valmennettu keskisuomalainen sijaisperhe sai lievän tuomion vuosia jatkuneesta sijoitettujen lasten nälkiinnyttämisestä.
Sijaisvanhemman rikostuomio sijoitettujensa pahoinpitelystä ei Suomessa johda perhekotiluvan menettämiseen vaan sijaisvanhempi voi toimia kasvattajana tuomion jälkeenkin ja kuitata veronmaksajilta keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta miljoona euroa per lapsi ammatillisessa perhekodissa ja noin 200 000 euroa perhehoidossa .
Myöskin valvontavelvoitteensa laiminlyöneet sosiaalityöntekijät voivat jatkaa viroissaan sillä heillä ei käytännössä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita väärinkäytöksistään.
Kuvassa Kristiina Mattinen
Pelastakaa Lapset ry:n kaksinaamainen toiminta avoimessa adoptiossa ja adoptiolaissa
Kriittistä lukijaa kummastuttaa joidenkin adoptiolainsäädäntötyöryhmän järjestöjen historiallisen muistin katoaminen ja kaksinaamaisuus. Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja adoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Nykyisin niin adoptiolaki, kuin kansainväliset sopimuksetkin lähtevät siitä, että biologisten vanhempien suostumukset täytyy olla hankittu tai edes yritetty hankkia, ennen kuin adoptio voidaan vahvistaa.
Siksi onkin kummallista, että adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu biologisten vanhempien suostumusten hankkimista. Pykälä koskee ilman palvelunantajaa tehtyjä adoptioita vieraista valtioista, joissa biologisten vanhempien suostumukseen tulisi kiinnittää erityishuomiota ja joissa usein ilmenee muitakin väärinkäytöksiä.
Näin tärkeän asian unohtaminen lakitekstistä ei voi olla vahinko. Onko biologisten vanhempien suostumuksen poisjätön tarkoituksena suojella villejä/laittomia adoptioita ulkomailta tekeviä suomalaispareja? Vai varmistaa, että huostaanotettu lapsi esim. turvapaikanhakija voidaan adoptoida ilman vanhempiensa tietoa ja/tai tahtoa?
Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin , -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon.
Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen.
Adoptiotyöryhmässä olivat mukana myös PeLa:n juristi Tiina Tammi ja aluetoiminnan johtaja Kristiina Mattinen, joka on levittänyt runsaasti disinformaatiota mm. huostaanottojen syistä ja avoimen adoption yhteydenpitomahdollisuuksista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
Pelastakaa Lapset ry:n kaksinaamainen toiminta avoimessa adoptiossa ja adoptiolaissa
Kriittistä lukijaa kummastuttaa joidenkin adoptiolainsäädäntötyöryhmän järjestöjen historiallisen muistin katoaminen ja kaksinaamaisuus. Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja adoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.
Nykyisin niin adoptiolaki, kuin kansainväliset sopimuksetkin lähtevät siitä, että biologisten vanhempien suostumukset täytyy olla hankittu tai edes yritetty hankkia, ennen kuin adoptio voidaan vahvistaa.
Siksi onkin kummallista, että adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu biologisten vanhempien suostumusten hankkimista. Pykälä koskee ilman palvelunantajaa tehtyjä adoptioita vieraista valtioista, joissa biologisten vanhempien suostumukseen tulisi kiinnittää erityishuomiota ja joissa usein ilmenee muitakin väärinkäytöksiä.
Näin tärkeän asian unohtaminen lakitekstistä ei voi olla vahinko. Onko biologisten vanhempien suostumuksen poisjätön tarkoituksena suojella villejä/laittomia adoptioita ulkomailta tekeviä suomalaispareja? Vai varmistaa, että huostaanotettu lapsi esim. turvapaikanhakija voidaan adoptoida ilman vanhempiensa tietoa ja/tai tahtoa?
Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin , -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon.
Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen.
Adoptiotyöryhmässä olivat mukana myös PeLa:n juristi Tiina Tammi ja aluetoiminnan johtaja Kristiina Mattinen, joka on levittänyt runsaasti disinformaatiota mm. huostaanottojen syistä ja avoimen adoption yhteydenpitomahdollisuuksista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
Kuvassa Päivi Sinko
Pelastakaa Lapset estää sijaishuollon epäkohtien julkituloa
Sen paremmin toimittajat kuin päättäjät eivät tunnu tajuavan, että sijoitus- ja laitospalveluja tuottavilla tahoilla kuten Pelastakaa Lapset ry:llä on välitön taloudellinen intressi edistää sijoituksia ja laitospalveluidensa asiakashankintaa ja käyttöä ja tälle intressille perustuvat myös heidän lausuntonsa, kannanottonsa ja politiikkaohjelmansa.
PeLa onkin tullut tunnetuksi konservatiivisista lastensuojelulinjauksistaan, psykoanalyyttisesti suuntautuneista asiantuntijoistaan ja lapsen oikeuksien retoriikastaan.
Pelastakaa Lapset ry:n viides kyseenalainen lähinnä sijaishuollon edunvalvontaa palveleva projekti on niinikään RAY(STEA)-rahoitettu Voikukkia- ryhmätoiminta, jossa sijoitettujen vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta lastensa kertomat valvomattomien sijaishuoltopaikkojen väärinkäytöksistä. Lasten ilmoituksia väärinkäytöksistä väitetään vain osaksi sijaishuoltoon sopeutumisprosessia.
Hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian projektipäällikkö, jonka olisi yhdessä Paula Marjomaan kanssa pitänyt valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/voikukkia-2-vastakkaista-nakokulmaa-ryhmatoimintaan
Pelastakaa Lapset estää sijaishuollon epäkohtien julkituloa
Sen paremmin toimittajat kuin päättäjät eivät tunnu tajuavan, että sijoitus- ja laitospalveluja tuottavilla tahoilla kuten Pelastakaa Lapset ry:llä on välitön taloudellinen intressi edistää sijoituksia ja laitospalveluidensa asiakashankintaa ja käyttöä ja tälle intressille perustuvat myös heidän lausuntonsa, kannanottonsa ja politiikkaohjelmansa.
PeLa onkin tullut tunnetuksi konservatiivisista lastensuojelulinjauksistaan, psykoanalyyttisesti suuntautuneista asiantuntijoistaan ja lapsen oikeuksien retoriikastaan.
Pelastakaa Lapset ry:n viides kyseenalainen lähinnä sijaishuollon edunvalvontaa palveleva projekti on niinikään RAY(STEA)-rahoitettu Voikukkia- ryhmätoiminta, jossa sijoitettujen vanhempia kehotetaan jättämään huomiotta lastensa kertomat valvomattomien sijaishuoltopaikkojen väärinkäytöksistä. Lasten ilmoituksia väärinkäytöksistä väitetään vain osaksi sijaishuoltoon sopeutumisprosessia.
Hankkeen ohjausryhmässä ovat istuneet laillistetuksi lapsenryöstöksi kutsuttua (pakko)adoptiota ajava Pelastakaa Lapset ry:n projektijohtaja Kaarina Pasanen ja autistilasten perheille lastensuojelulinjauksillaan ja asenteillaan harmaita hiuksia aiheuttava Päivi Sinko, Palmenian projektipäällikkö, jonka olisi yhdessä Paula Marjomaan kanssa pitänyt valvoa myös lastensuojelun edunvalvontaa.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/voikukkia-2-vastakkaista-nakokulmaa-ryhmatoimintaan
Kirsi Kettunen vasemmalla
Psykoanalyysin harhaopit johtavat sadistiseen kiristykseen ja lasten yhteydenpidon , koulunkäynnin ja terveydenhuollon hankaloittamiseen
PeLa:n suositukset sosiaalityöntekijöille "Ensisijaista on kuitenkin tukea alussa lapsen/nuoren kiinnittymistä sijoituspaikan aikuisiin" ovat niin lastensuojelulain kuin Lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia ja ovat johtaneet sijoitettujen lasten ja heidän sukulaistensa laittomiin tapaamisrajoituksiin.
Oikeusasiamies on todennut, " ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen säännönmukaisesti edellyttäisi sitä. Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. (2833/3/13*)"
PeLa:n käsitys siitä, että lapsella/nuorella on oltava turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa terapiaprosessin johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin ja lasten terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen ja sijoitusten pitkittymiseen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
Miksi lasten suojelijoina esiintyvät puolueiden ja STEA:n päättäjät sallivat ja rahoittavat lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten väärinkäytökset vuodesta toiseen?
Traumaterapia sijaishuollon asiakashankinnan käytössä- Pelastakaa Lapset ry etsii ja löytää dissosiaatiohäiriöitä
Sijaishuollon tarpeisiin muunneltu traumaterapia on kovassa nosteessa Pelastakaa Lapset ry:ssä. Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL).
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden mukaan dissosiaatiohäiriö voi ilmentyä roolileikkinä tai uppiniskaisena sulkeutuneisuutena. Häiriön paljastumisen jälkeen lastensuojelulaitoksen " omaohjaaja voi käydä nuoren puolesta lastenpsykiatrian konsultaatiot, koska hänen tulee nähdä nuori ja hahmottaa tämän oireet, kyetäkseen suhtautumaan oikein myös nuoren trauman synnyttämään käytökseen."
Vasta kun traumakoulutuksia alettiin järjestää lastenkotien työntekijöille, Seppo Kinnunen sanoo olleen ylipäätään mahdollista tehdä tarkempia havaintoja nuorten oireista. Lapsuusperheessä koetut salatut hirveydet ovat edelleen keskeisin syy dissosiatiivisten häiriöiden synnylle".
Pelastakaa Lasten ylilääkäri Kirsi Kettunen tietää, että " ellei lapsella ole mahdollisuutta välttää kaltoin kohtelijaa, lapsen mieli voi estää tätä muistelemasta kaltoin kohtelijan tekoja.. Tapahtumat jäävät kehon muistiin. Muistot peittyvät. Useimmiten vain oireista tulee näkyviä" ( Pelastakaa lapset, 2016,11).
Kettusen näkemys sotii tutkimustietoa ja lukuisten psykiatrien havaintoja vastaan. Seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden ongelma ei ole, etteivätkö he muistaisi tapahtumia vaan se, että he ovat kyvyttömiä unohtamaan ne.
Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia.
Miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta ( jonka pääasiallinen diagnoosi on DID) mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Lokakuun liike kysyy:
Psykologiliitto, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa ja kuinka paljon sitä harjoitetaan sijaishuollossa tällä hetkellä? Kuinka paljon DID-diagnoosit ovat lisääntyneet ja mikä on niiden suhde lastensuojelulaitoksissa yleistyneisiin traumaterapiakoulutuksiin?
Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen vv 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
Asenneongelmat, unohtunut vallan kolmijako- oppi ja lahjoitusvarojen tuhlaus
Suomessa yksi ja sama järjestö/ yritysryväs voi siis käyttää oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti niin lainsäädäntö -, toimeenpano- kuin tuomiovaltaa ja tarjota kovaan hintaan virheellisesti tueksi kutsuttuja huostaanoton pohjustuksen, toteutuksen ja ylläpidon toimia.
Suuri osa lastensuojelujärjestöille kerätyistä ja lahjoitetuista rahoista käytetään organisaatioiden ylläpitoon; hallinnon ja varainhankinnan kuluihin ja työntekijöiden palkkoihin.
Pelastakaa lapsetkin palkitsee pääsihteerinsä reilulla palkalla. Hanna Markkula-Kivisillan yhteenlasketut tulot olivat vuonna 2015 lähes 93 000 euroa, joka tosin jää vielä reippaasti jälkeen Save the Children- järjestön CEO:n 450 000 dollarin vuosipalkasta.
Toimittaja Michael Maren havaitsi jo vuosia sitten, että järjestön kuluselvitykset olivat harhaanjohtavia ja vain alle puolet lahjoitetuista dollareista päätyi lahjoituskohteisiin. Save the Children- järjestössä Yhdysvalloissa työskennellyt Pamela R. Winnick puolestaan huomasi, että osassa järjestön projekteja lapset eivät saaneet lainkaan luvattuja lahjoituksia ja että onnistuneimmissakin hankkeissa vain 60% lapsista sai luvattuja etuisuuksia. Yrittäessään tiedottaa epäkohdasta Winnick kohtasi vähättelyä ja vaientamista ja tuli turhautuneena siihen tulokseen, että järjestöä kiinnostaa vain oma julkisuuskuvansa.
Ruotsin Pelastakaa Lapset - Räddä Barnen- järjestön johtotehtävistä irtisanoutunut Elisabet Brunnberg Johnsson ihmetteli järjestön hulppeita toimitiloja, ulkomaiden sivukonttoreita ruotsalaisjohtajineen, henkilöstön katumaastureita, läppäreitä ja älypuhelimia ja rahan hakemista suoraan järjestön kassakaapista. Hän ilmoitti erottuaan, että kieltäytyy vastedes tukemasta järjestöä taloudellisesti, koska järjestön varat tuhlataan ylellisyyteen.
PeLa on sentimentaalinen lapsibisnesyrittäjä ja sijaishuollon edunvalvoja
Pelastakaa Lapset- järjestön nimestä paljastuvaa näkemystä auttamisesta voi pitää toivottoman elitististisenä ja vanhanaikaisena. Sentimentaalisista ja usein vahingollisista lasten pelastamisprojekteista olisikin syytä siirtyä pikaisella aikataululla lasten ja perheiden tukemiseen, osallisuuteen ja tutkimusnäyttöön perustuviin toimintakäytäntöihin.
Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään.
Pelastakaa Lapset- järjestön kotimaan lastensuojelutoiminta elää valitettavasti sata vuotta ajastaan jäljessä olevassa heililöläis- paloniemeläisessä asenneilmapiirissä ja toteuttaa psykoanalyyttisten harhaoppien avulla avointa sijaishuollon edunvalvontaa. Heiliöläis-paloniemeläisen lastensuojelulinjauksen mukaan sijaishuolto on lapsen parempi kasvattaja eikä biologisella perheellä tule olla mitään osaa lapsen elämään huostaanoton jälkeen.
Linjaus ei halua panostaa syntymäperheiden tukemiseen, se hyväksyy tiukat (lainvastaiset) lasten ja biologisten vanhempien tapaamisrajoitukset ja vieraannuttamisen sekä sen, ettei perhettä edes pyritä jälleenyhdistämään. Linjauksen oletus sijaishuollon paremmuudesta lasten kasvattajana aiheuttaa myös sen, ettei sijaishuoltoa pyritä valvomaan ja sijaishuollon väärinkäytöksiä esim. lasten kaltoinkohtelua sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa katsotaan läpi sormien.
Suomalaisessa mediassa lastensuojelujärjestöillä tuntuu olevan diplomaattinen koskemattomuus.
Australiassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa media on aiheellisesti arvostellut Pelastakaa Lapset ry:n etnosentrisyyttä ja sen politiikkaohjelmien tarvetta hakea hyväksyntää yrityslahjoittajilta ja energiayhtiöiltä, järjestön yhteistyötä lääkejätti GlaxoSmithKlinen kanssa rokotteiden ja lääkkeiden tarjoamiseksi vauvoille ja lapsille, järjestön lahjoitusvarojen käyttöä työntekijöiden ylelliseen elämään ja johdon sukulaisten suosimista toimeksiannoissa, järjestön miespuolisten työntekijöiden harjoittamaa seksuaalista häirintää, Tony Blairille myönnettyä tunnustusta, järjestön varainhankinnan sosiaalipornoistumista ja järjestön tuottamaa disinformaatiota.
Suomessa järjestön harjoittama sijaishuollon edunvalvonta, oikeusvaltioperiaatteita loukkaavat kaksois- ja kolmoissidonnaisuudet, asenteellinen disinformaatio, tutkimustietoon perustumattomat toimintakäytännöt, epäeettiset sijaisperheiden valmennussisällöt, psykoanalyysin virheellisiin oletuksiin perustuvat arviointimenetelmät, tunarointi huostaanotto-oikeudenkäynneissä ja lasten sijoituspaikkojen valinnassa tai sijoitusten ja adoptioiden puutteellinen seuranta eivät ole ylittäneet valtamedian uutiskynnystä.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia , väärinkäytöksiä ja itseaiheutettuja epäonnistumisia hoidetaan siirroilla, palkallisilla sairaslomilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.
STEA myönsi Pelastakaa Lapset ry:lle 2 840 000 e vuodelle 2018 mm. lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamiseen. Mielenkiintoista on että puolueettomana kansalaisjärjestönä esiintyvä Pelastakaa Lapset ry on STEA:n kohdeluokituksessa määritelty luokkaan sijaishuollon järjestöt.
Miksi perheiden tukea ei siirretä sijaishuollon palveluita tuottavilta ja myyviltä jääveiltä sijaishuollon järjestöiltä puolueettomille toimijoille, joilla ei ole välitöntä taloudellista intressiä vanhempien leimaamiseksi ja huostaanottojen edistämiseksi?
Lahjoittamalla isoille lastensuojelujärjestöille esim. Nuorten Ystävät ry:lle, SOS- lapsikylälle tai PeLa:lle ylläpidätte heidän aggressiivista asiakashankintaansa, ala-arvoisia laitoksiaan ja hallintoaan ja tuette miljardibisnekseksi muuttuneen sijaishuollon edunvalvontaa, joka kurjistaa vähävaraisten perheiden asemaa ja olosuhteita.
Pelastakaa Lapset ry:n toiminnan adoptiolainsäädännössä ja lastensuojelun edunvalvontahankkeessa luulisi jo soittavan yhteistyökumppaneidenkin hälytyskelloja.
Asiakkaiden lisäksi myös yhteistyötahojen olisi viisasta alkaa taltioida kaikki yhteydenpito kyseisen järjestön kanssa tulevien ongelmien varalta.
Tittelinkipeitä lastensuojelun pelastajia palkkaamalla vaarannatte hankkeittenne ja lastensuojelutyönne onnistumisen ja saatte kiusaksenne auttamattomasti vanhentuneen ja virheellisen psykoanalyyttisen tietopohjan, salatun sosiaalialan edunvalvonta-agendan, räikeitä asennevammoja ja eettisiä ongelmia , järjettömät kustannukset, asiakkaiden vihan ja runsaasti imagohaittaa.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
Psykoanalyysin harhaopit johtavat sadistiseen kiristykseen ja lasten yhteydenpidon , koulunkäynnin ja terveydenhuollon hankaloittamiseen
PeLa:n suositukset sosiaalityöntekijöille "Ensisijaista on kuitenkin tukea alussa lapsen/nuoren kiinnittymistä sijoituspaikan aikuisiin" ovat niin lastensuojelulain kuin Lapsen oikeuksien sopimuksen vastaisia ja ovat johtaneet sijoitettujen lasten ja heidän sukulaistensa laittomiin tapaamisrajoituksiin.
Oikeusasiamies on todennut, " ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen säännönmukaisesti edellyttäisi sitä. Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. (2833/3/13*)"
PeLa:n käsitys siitä, että lapsella/nuorella on oltava turvallinen kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa terapiaprosessin johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin ja lasten terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen ja sijoitusten pitkittymiseen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
Miksi lasten suojelijoina esiintyvät puolueiden ja STEA:n päättäjät sallivat ja rahoittavat lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten väärinkäytökset vuodesta toiseen?
Traumaterapia sijaishuollon asiakashankinnan käytössä- Pelastakaa Lapset ry etsii ja löytää dissosiaatiohäiriöitä
Sijaishuollon tarpeisiin muunneltu traumaterapia on kovassa nosteessa Pelastakaa Lapset ry:ssä. Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL).
Pelastakaa Lapset ry:n verkkolehden mukaan dissosiaatiohäiriö voi ilmentyä roolileikkinä tai uppiniskaisena sulkeutuneisuutena. Häiriön paljastumisen jälkeen lastensuojelulaitoksen " omaohjaaja voi käydä nuoren puolesta lastenpsykiatrian konsultaatiot, koska hänen tulee nähdä nuori ja hahmottaa tämän oireet, kyetäkseen suhtautumaan oikein myös nuoren trauman synnyttämään käytökseen."
Vasta kun traumakoulutuksia alettiin järjestää lastenkotien työntekijöille, Seppo Kinnunen sanoo olleen ylipäätään mahdollista tehdä tarkempia havaintoja nuorten oireista. Lapsuusperheessä koetut salatut hirveydet ovat edelleen keskeisin syy dissosiatiivisten häiriöiden synnylle".
Pelastakaa Lasten ylilääkäri Kirsi Kettunen tietää, että " ellei lapsella ole mahdollisuutta välttää kaltoin kohtelijaa, lapsen mieli voi estää tätä muistelemasta kaltoin kohtelijan tekoja.. Tapahtumat jäävät kehon muistiin. Muistot peittyvät. Useimmiten vain oireista tulee näkyviä" ( Pelastakaa lapset, 2016,11).
Kettusen näkemys sotii tutkimustietoa ja lukuisten psykiatrien havaintoja vastaan. Seksuaalista väkivaltaa kohdanneiden ongelma ei ole, etteivätkö he muistaisi tapahtumia vaan se, että he ovat kyvyttömiä unohtamaan ne.
Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia.
Miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta ( jonka pääasiallinen diagnoosi on DID) mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Lokakuun liike kysyy:
Psykologiliitto, onko tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa ja kuinka paljon sitä harjoitetaan sijaishuollossa tällä hetkellä? Kuinka paljon DID-diagnoosit ovat lisääntyneet ja mikä on niiden suhde lastensuojelulaitoksissa yleistyneisiin traumaterapiakoulutuksiin?
Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen vv 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
Asenneongelmat, unohtunut vallan kolmijako- oppi ja lahjoitusvarojen tuhlaus
Suomessa yksi ja sama järjestö/ yritysryväs voi siis käyttää oikeusvaltioperiaatteiden vastaisesti niin lainsäädäntö -, toimeenpano- kuin tuomiovaltaa ja tarjota kovaan hintaan virheellisesti tueksi kutsuttuja huostaanoton pohjustuksen, toteutuksen ja ylläpidon toimia.
Suuri osa lastensuojelujärjestöille kerätyistä ja lahjoitetuista rahoista käytetään organisaatioiden ylläpitoon; hallinnon ja varainhankinnan kuluihin ja työntekijöiden palkkoihin.
Pelastakaa lapsetkin palkitsee pääsihteerinsä reilulla palkalla. Hanna Markkula-Kivisillan yhteenlasketut tulot olivat vuonna 2015 lähes 93 000 euroa, joka tosin jää vielä reippaasti jälkeen Save the Children- järjestön CEO:n 450 000 dollarin vuosipalkasta.
Toimittaja Michael Maren havaitsi jo vuosia sitten, että järjestön kuluselvitykset olivat harhaanjohtavia ja vain alle puolet lahjoitetuista dollareista päätyi lahjoituskohteisiin. Save the Children- järjestössä Yhdysvalloissa työskennellyt Pamela R. Winnick puolestaan huomasi, että osassa järjestön projekteja lapset eivät saaneet lainkaan luvattuja lahjoituksia ja että onnistuneimmissakin hankkeissa vain 60% lapsista sai luvattuja etuisuuksia. Yrittäessään tiedottaa epäkohdasta Winnick kohtasi vähättelyä ja vaientamista ja tuli turhautuneena siihen tulokseen, että järjestöä kiinnostaa vain oma julkisuuskuvansa.
Ruotsin Pelastakaa Lapset - Räddä Barnen- järjestön johtotehtävistä irtisanoutunut Elisabet Brunnberg Johnsson ihmetteli järjestön hulppeita toimitiloja, ulkomaiden sivukonttoreita ruotsalaisjohtajineen, henkilöstön katumaastureita, läppäreitä ja älypuhelimia ja rahan hakemista suoraan järjestön kassakaapista. Hän ilmoitti erottuaan, että kieltäytyy vastedes tukemasta järjestöä taloudellisesti, koska järjestön varat tuhlataan ylellisyyteen.
PeLa on sentimentaalinen lapsibisnesyrittäjä ja sijaishuollon edunvalvoja
Pelastakaa Lapset- järjestön nimestä paljastuvaa näkemystä auttamisesta voi pitää toivottoman elitististisenä ja vanhanaikaisena. Sentimentaalisista ja usein vahingollisista lasten pelastamisprojekteista olisikin syytä siirtyä pikaisella aikataululla lasten ja perheiden tukemiseen, osallisuuteen ja tutkimusnäyttöön perustuviin toimintakäytäntöihin.
Kehitysyhteistyöjärjestöissä oivallettiin jo kauan sitten, että huono-osaisia lapsia kannattaa tukea perheissään ja lähiyhteisöissään.
Pelastakaa Lapset- järjestön kotimaan lastensuojelutoiminta elää valitettavasti sata vuotta ajastaan jäljessä olevassa heililöläis- paloniemeläisessä asenneilmapiirissä ja toteuttaa psykoanalyyttisten harhaoppien avulla avointa sijaishuollon edunvalvontaa. Heiliöläis-paloniemeläisen lastensuojelulinjauksen mukaan sijaishuolto on lapsen parempi kasvattaja eikä biologisella perheellä tule olla mitään osaa lapsen elämään huostaanoton jälkeen.
Linjaus ei halua panostaa syntymäperheiden tukemiseen, se hyväksyy tiukat (lainvastaiset) lasten ja biologisten vanhempien tapaamisrajoitukset ja vieraannuttamisen sekä sen, ettei perhettä edes pyritä jälleenyhdistämään. Linjauksen oletus sijaishuollon paremmuudesta lasten kasvattajana aiheuttaa myös sen, ettei sijaishuoltoa pyritä valvomaan ja sijaishuollon väärinkäytöksiä esim. lasten kaltoinkohtelua sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa katsotaan läpi sormien.
Suomalaisessa mediassa lastensuojelujärjestöillä tuntuu olevan diplomaattinen koskemattomuus.
Australiassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa media on aiheellisesti arvostellut Pelastakaa Lapset ry:n etnosentrisyyttä ja sen politiikkaohjelmien tarvetta hakea hyväksyntää yrityslahjoittajilta ja energiayhtiöiltä, järjestön yhteistyötä lääkejätti GlaxoSmithKlinen kanssa rokotteiden ja lääkkeiden tarjoamiseksi vauvoille ja lapsille, järjestön lahjoitusvarojen käyttöä työntekijöiden ylelliseen elämään ja johdon sukulaisten suosimista toimeksiannoissa, järjestön miespuolisten työntekijöiden harjoittamaa seksuaalista häirintää, Tony Blairille myönnettyä tunnustusta, järjestön varainhankinnan sosiaalipornoistumista ja järjestön tuottamaa disinformaatiota.
Suomessa järjestön harjoittama sijaishuollon edunvalvonta, oikeusvaltioperiaatteita loukkaavat kaksois- ja kolmoissidonnaisuudet, asenteellinen disinformaatio, tutkimustietoon perustumattomat toimintakäytännöt, epäeettiset sijaisperheiden valmennussisällöt, psykoanalyysin virheellisiin oletuksiin perustuvat arviointimenetelmät, tunarointi huostaanotto-oikeudenkäynneissä ja lasten sijoituspaikkojen valinnassa tai sijoitusten ja adoptioiden puutteellinen seuranta eivät ole ylittäneet valtamedian uutiskynnystä.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia , väärinkäytöksiä ja itseaiheutettuja epäonnistumisia hoidetaan siirroilla, palkallisilla sairaslomilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja , muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.
Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.
STEA myönsi Pelastakaa Lapset ry:lle 2 840 000 e vuodelle 2018 mm. lasten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden vahvistamiseen. Mielenkiintoista on että puolueettomana kansalaisjärjestönä esiintyvä Pelastakaa Lapset ry on STEA:n kohdeluokituksessa määritelty luokkaan sijaishuollon järjestöt.
Miksi perheiden tukea ei siirretä sijaishuollon palveluita tuottavilta ja myyviltä jääveiltä sijaishuollon järjestöiltä puolueettomille toimijoille, joilla ei ole välitöntä taloudellista intressiä vanhempien leimaamiseksi ja huostaanottojen edistämiseksi?
Lahjoittamalla isoille lastensuojelujärjestöille esim. Nuorten Ystävät ry:lle, SOS- lapsikylälle tai PeLa:lle ylläpidätte heidän aggressiivista asiakashankintaansa, ala-arvoisia laitoksiaan ja hallintoaan ja tuette miljardibisnekseksi muuttuneen sijaishuollon edunvalvontaa, joka kurjistaa vähävaraisten perheiden asemaa ja olosuhteita.
Pelastakaa Lapset ry:n toiminnan adoptiolainsäädännössä ja lastensuojelun edunvalvontahankkeessa luulisi jo soittavan yhteistyökumppaneidenkin hälytyskelloja.
Asiakkaiden lisäksi myös yhteistyötahojen olisi viisasta alkaa taltioida kaikki yhteydenpito kyseisen järjestön kanssa tulevien ongelmien varalta.
Tittelinkipeitä lastensuojelun pelastajia palkkaamalla vaarannatte hankkeittenne ja lastensuojelutyönne onnistumisen ja saatte kiusaksenne auttamattomasti vanhentuneen ja virheellisen psykoanalyyttisen tietopohjan, salatun sosiaalialan edunvalvonta-agendan, räikeitä asennevammoja ja eettisiä ongelmia , järjettömät kustannukset, asiakkaiden vihan ja runsaasti imagohaittaa.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/heiliolainen-lastensuojelunakemys-lastensuojelukriisin-ja-oikeusturvaongelmien-aiheuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
