Kalliolan setlementissä aiemmin toiminut SOS-lapsikylän kehittämispäällikkö Hannu Rusama
SOS-lapsikylän valheiden korttitalo uhkaa sortua- eugeniikka ja virhepäätelmät avuksi
Varkauden valtuutetut Grönlund, Ropponen ja Ikonen ovat nostaneet keskusteluun lastensuojelun tilan.
Varkauden kaupungin yhteistyökumppanuus SOS-Lapsikylän kanssa ei olekaan vähentänyt huostaanottoja kuten luvattiin, ja kustannuksetkin ovat kasvaneet.
"Kumppanuussopimuksessa SOS-Lapsikylä lupaa Varkauden kaupungille viestintänäkyvyyttä. Glooriaa ja medianäkyvyyttä onkin saatu ihan valtakunnallisesti. Palkintoja on tullut, mutta tuloksia ei näy. Muualla maassa lasten huostaanotot ovat pari viime vuotta olleet laskusuunnassa mutta Varkaudessa kehitys kulkee edelleen väärään suuntaan. Lasten ja perheiden oikeuksien toteutumiseen on alettava kiinnittämään erityisesti huomiota. Käynnissä olevat huostaanotot tulee käydä läpi ja kartoittaa mahdollisuudet niiden purkuun. Laitoksiin sijoitetut lapset näyttävät helposti unohtuvan ja lain vaatimukset perheen jälleenyhdistämistoimista jäävät toteuttamatta".
Varkauden päättäjät olisivat säästäneet sievoisen summan mikäli olisivat uskoneet Lokakuun Liikettä, joka varoitti yhteistyöstä ja ennusti sen kasvattavan huostaanottoja:
"Huolikoulutusten huolestuttavien ja asiakkaita syrjäyttävien seurausten jälkeen kaikille muille paitsi lastensuojelun kehittäjille ja kuntapäättäjille alkaa olla selvää, että lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö yhdistettynä viranomaislähtöisiin avohuollon tukitoimiin, viranomaisten laajoihin tiedonsaantioikeuksiin, psykiatrisiin tiimeihin ja heikkoon oikeuslaitokseen tuottaa pääasiassa oikeusturva- ja tietosuoja-ongelmia ja asiakkaiden syrjäyttämistä.
SOS- lapsikylän ja Varkauden kaupungin uusi hanke toistaa lastensuojelun huonoksi havaittuja käytäntöjä yhdistelemällä sairauskertomusjärjestelmiä lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön tarpeisiin tilanteessa ,jossa yli 10% lapsista on lastensuojelun asiakkaina ja kaupunki on varannut lähes 3000 000 euroa lasten kodin ulkopuolisiin sijoituksiin ja vain pari sataa tuhatta euroa avohuollon tukitoimiin.
”Edes salassa pidettävät potilastiedot eivät saisi estää tiedonkulkua ”, Varkauden sosiaali- ja terveyskeskuksen johtaja Seppo Lehto väittää ja lupaa, että "Tiedonkulun esteitä aiotaan kaataa myös neuvolan, päivähoidon, koulun ja muiden lastensuojelun yhteistyötahojen välillä". Lastensuojelun kokeneimmat huostaanottotehtailijat on jo siirretty asiakkuuksien "etulinjaan", tunnistamaan ja "sammuttamaan" Kati Palsasen ja Jonna Heliskosken kuvittelemia " lastensuojelullisia tulipaloja".
SOS- lapsikylän uusi asiakkaiden rekisterimerkintöjen levittelyn ja fabrikoinnin viranomaisten kesken mahdollistava aggressiivinen varhaisen puuttumisen hanke tuottaa parhaillaan ja myös tulevaisuudessa ei- aiottuja seurauksia esim. fabrikoituja lastensuojeluilmoituksia ja -lausuntoja ja laittomia kiireellisiä ja pysyviä sijoituksia. "
Puuttuvien avohuollon tukien, valvonnan, tutkimustiedon, olemattomien oikeussuojakeinojen ja riippumattomien tuomioistuinten sekä sijaishuollon ahneuden takia lähes 18 000 lasta ei voi asua omien vanhempiensa kanssa. SOS- lapsikylän ja Varkauden kaupungin raflaavan sotaretoriikan tarkoitus lienee vakuuttaa lukija riskiperheiden ja vaikeiden ylisukupolvisiksi oletettujen ongelmien olemassaolosta ja luoda sosiaalityöntekijöistä valheellista kuvaa oikeustaistelijoina. Tosiasiassa sotaa käydään lähinnä asiakirjoja väärentämällä tervettä järkeä, ammattietiikkaa, lakisääteisiä palvelujaan hakemaan tulleita lapsia ja perheitä ja hyvää hallintoa vastaan.
SOS-lapsikylän mukaan lastensuojelun laitoshuolto tarjoaa lapsille turvallisen sylin vaikka YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta pieniä lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.
Kuuluisa kanadalainen tutkimus lasten tapoista ja pahoinpitelyistä on osoittanut että lapset ovat huomattavasti suuremmassa vaarassa muiden kuin biologisten vanhempiensa taholta. Erilaiset sijaishoitajat olivat jopa 70-kertainen riski lapsen omiin biologisiin vanhempiin nähden. Suomalaisen kouluterveys- kyselyn mukaan sijoitetuilla nuorilla on viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.
Tuoreen tutkimuksen mukaan kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten koulutusura jäi useimmilla keskeneräiseksi ja työllisyys heikoksi. Kolmasosa kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista koki jääneensä vaille riittävää hellyyttä, huolenpitoa tai aikuisen tukea sijaishuollon aikana (Harkko, Lehikoinen, Lehto, Ala-Kauhaluoma, Onko osa nuorista vaarassa syrjäytyä pysyvästi?, Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia).
SOS- lapsikylän uudessa Lahjoita unelma lapselle- varainhankintakampanjassa kerrotaan, että "jos perusturva ja usko huomiseen puuttuu, lapsen on mahdoton unelmoida paremmasta".
Lasten ei tarvitsisi vain unelmoida paremmasta, mikäli sijaishuollon kaltoinkohtelua selvittäneen työryhmän toimintasuositukset esim. "Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen" tai "Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä" otettaisiin käyttöön sijaishuollossa.
Tällä hetkellä yksikään suosituksista ei toteudu eikä SOS- lapsikylä ole myöskään korjannut vanhoja väärinkäytöksiään, joista Hely Harvistolan tapaus lienee kammottavin esimerkki.
Älä tuota riskiolosuhteita- älä tue sijaishuoltoa
– "Mie sainkin olla lähinnä sisällä, pyykätä ja tehä ruokaa. Aivan hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki", Hely muistelee SOS-lapsikylän perhekuntoutustaan joka kesti luvatun kuukauden sijaan vuoden.
Kuopion yliopistollisen sairaalan arviossa luki, että vanhemmat kykenevät huolehtimaan lapsesta omatoimisesti, olivat onnellisia ja ylpeitä vauvasta ja kohtelivat tätä hellästi. Helyn vauvaperhe pärjäsi kotonaan moitteetta ja kävi avoimessa päiväkodissa.
Yllättäen Helyn entinen naapuri teki Helystä nimettömän lastensuojeluilmoituksen, jonka mukaan naapuri oli kuullut Helyn moittivan miestään mm. idiootiksi. Ilmoituksen seurauksena sosiaalitoimi siirsi Helyn perheen perhekuntoutukseen Punkaharjun SOS- lapsikylään. Hely, joka luuli kuntoutuksen kestävän kuukauden, vietti SOS- lapsikylässä lähes vuoden elämästään. Hän luuli aluksi, että saisi elää normaalia arkielämää: asua rauhassa, kyläillä, liikkua vapaasti perheenä, käydä kaupoilla.
- Mie sainkin olla lähinnä sisällä ja tehä ruokaa. Aivat hyvin olisivat voineet panna kalterit ikkunaan. Se oli miun elämän rankinta aikaa. Lopulta miulta revittiin kaikki, Hely muistelee.
Koko aikana hän ei ymmärtänyt olevansa arvioinnin kohteena kellon ympäri, saati että hänen lapsensa huostaanotosta olisi ollut puhetta selän takana. Sen hän sai tietää vasta jälkikäteen lukiessaan avohuollon jatkosijoituksen päätöksen. Sen mukaan lapsen huostaanoton tarpeen selvittely keskeytetään, koska vanhemmat suoriutuvat tällä hetkellä hyvin lapsen hoidosta.
Tässä vaiheessa Hely oli toista kertaa raskaana. Hän aikoi aluksi salata raskauden, mutta sijoituksen jatkuessa hänen oli kerrottava siitä lastensuojelijoille. Eräs työntekijä ehdotti Helylle aborttia, mikä ei ollut edes käynyt äidin mielessä.
Heinäkuussa 2011 perheeseen syntyi toinen poika. Lastensuojelun huoli heräsi uudelleen. Psykologi kuvasi esikoispojan ja äidin vuorovaikutusta hellitteleväksi ja rauhoittavaksi . Hänen mukaansa sekä äiti että poika osoittivat molemminpuolista lämpöä ja kiintymystä. Päivä psykologin kiittävän lausunnon jälkeen Savonlinnan lastensuojelu aloitti esikoispojan huostaanoton valmistelun . Vajaan kuukauden kuluttua poika sijoitettiin kiireellisesti sijaisperheeseen. Lastensuojelu, joka ennen kuopuksen syntymää oli arvioinut perhekuntoutuksen vaikuttaneen selvästi myönteisesti perheen tilanteeseen, esitti myöhemmin ristiriitaisesti, ettei perhe ollut hyötynyt riittävästi yhdeksän kuukauden kuntoutuksesta.
- Kuntoutusjaksolla miusta tuli pelkkä tyhjä kuori.
Sijoituksen jälkeen Hely kaipasi lastaan niin, ettei tilapäisesti kyennyt enää toimimaan arjessa eikä nukkumaan kunnolla. Tässä kriisissä sosiaalitoimi ei järjestänyt äidille ympärivuorokautista apua. Kun surusta sekaisin mennyt Hely pyysi vuorokauden vapaata, hänelle vastattiin, että Helyn ja kuopuksen äiti- lapsisuhde häiriintyisi erosta.
Helyn esikoispoika ehti asua uudessa perheessä 17 vuorokautta, kun sijaisvanhemmat lähtivät ulkomaanlomalle kuun lopussa lähes kahdeksi viikoksi. Tuoksi ajaksi heille järjestyi ympärivuorokautista tukea, joka oli evätty äidiltä vain hetki sitten. Helyn esikoispoika sijoitettiin sijaisvanhempien lomamatkan ajaksi Punkaharjun SOS- lapsikylään, ei kuitenkaan Helyn luokse.
Helyn kuopuksen kiireellinen sijoitus tehtiin päivä sen jälkeen kun sijaisperhe oli palannut lomamatkaltaan. Perhetyöntekijä kertoi sijoituksesta Helylle aamulla. Sitten lapsi vietiin , perhettä kuulematta.
Kun Helyltä oli SOS-Lapsikylässä viety lähes vuoden vartioinnin jälkeen molemmat poikavauvat, hänet heitettiin asunnottomana ulos. Kun hän hankki itselleen uuden pyöröhirsistä rakennetun omakotitalon järven rannalta, lastensuojelun työntekijät alkoivat heti kehitellä uusia huolenaiheita: talo on järven rannalla(!), talossa on portaat(!!), äiti ei pärjää talossa sähkökatkon aikana(!!!; vaikka lisävarusteina on puuhella ja mm. leivinuuni!), äiti ei osaa ajaa autoa(!!!! ajaa joka päivä)...
Hely taistelee edelleen. Hän on päättäväinen vaikka tietää tosiasiat. Ne hän on kuullut juristiltaan Leeni Ikoselta, jonka mukaan "Huostaanoton purku on harvinaista. Lakiin kirjattua perheen jälleenyhdistämistä ei noudateta lastensuojelutyössä."
(Tapausseloste Maria Syvälän Hukassa Huostassa- kirjan ( 2013) ja äidin ja poikien tukisivuston pohjalta )
SOS-lapsikylän lastensuojelupalvelut kattavat sijoitukset lapsikyliin ja sijaisperheisiin, perheterapauttisen perhekuntoutuksen, kyseenalaisen MIM- vuorovaikutustestin sisältävän Theraplay- terapian, leiritoiminnan, asumisharjoittelun, valvotut tapaamiset, kotiopetuksen ja jälkihuollon. SOS-Lapsikylä toimii myös turvapaikkabisneksessä ja on perustanut kolme ryhmäkotia alle 16-vuotiaille ilman huoltajaa tuleville lapsille.
Valtamedia on kompannut vastentahtoisista huostaanotoistaan kuulun SOS- lapsikylän kampanjointia vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien alistuminen arveluttaviin viranomaispäätöksiin ja yhteistyöhalukkuus ei kuitenkaan johtanut tarvittujen palveluiden saamiseen tai perheiden jälleenyhdistämiseen.
SOS-lapsikylissä kuten muuallakaan lastensuojelussa ei pyritä aktiivisesti lakisääteiseen perheiden jälleenyhdistämiseen. Kotiutusprosentti on vain noin 8. Käytännössä riittää se, että kerran tai kaksi vuodessa pidetään neuvottelu, jossa lausutaan (usein jo etukäteen tehty) päätös sijoituksen jatkamisen tarpeesta.
Monissa tapauksissa ei biologisen perheen tilannetta koskaan tutkita sen jälkeen, kun lapset on saatu sijoitettua. Ei, vaikka perheeseen olisi syntynyt uusia lapsia, eikä perheellä ole tarvetta lastensuojelun asiakkuudelle.
SOS-lapsikylävanhemmuus voi olla pikemmin ammatti tai palkkatyö kuin aitoa vanhemmuutta tai läpi lapsen elämän kestävä ihmissuhde. SOS-lapsikylissä kasvaneiden seurantatutkimuksessa lähes kolmannes entisistä sijoitetuista ilmoitti, ettei pitänyt täysi-ikäistyttyään lainkaan yhteyttä sijaisvanhempiinsa (Jahnukainen & Hyytiäinen, 2009, 21).
Varkauden mallia kehittämässä ovat olleet konsultti Jonna Heliskoski (vas.), SOS- lapsikylän kehitysjohtaja Kati Palsanen ja SOS- lapsikylän toimitusjohtaja Marja Pajulahti (kuva Savon Sanomat).
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä hoidetaan palkinnoilla, sairaslomilla, siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Huostaanottoja lisännyt Varkauden kaupungin ja SOS-Lapsikylän yhteistyö palkittiin vuoden 2016 vaikuttavimpana Arvo-tekona. Palkinnon myönsi yhteiskunnallisten yritysten etujärjestö ARVO-liitto, jonka perustajajäseniä ovat muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö ja Suomen Setlementtiliitto ry. Toimintamalli on kehitetty yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa, joka vaatii noin 300 000 euroa maksavan intensiivihoitonsa ehtona kahden vuoden huostaanottoa vaikka vanhemmat ja kodin olosuhteet olisivat moitteettomat. Diakonissalaitos siis palkitsi itse itsensä.
Varkauden kaupunki sai SOS-kumppanuudesta vuonna 2017 Vuoden kunnallisen lastensuojeluteko -palkinnon. Palkinto jaettiin Lastensuojelupäivillä.
Varkauden SOS-kumppanuuspilotoinnin ansiosta eduskunta on myöntänyt SOS-Lapsikylälle määrärahan vuosille 2017-2019.
Lastensuojelussa lapsibisnestoimijoita palkitaan tulosten fabrikoinnista, tavoitteiden epäonnistumisesta ja lastensuojelun kustannusten kasvattamisesta. Huomaamatta jää, että työntekijöiden vastuu- ja korvaussäädöksillä varmistettu rehellinen kirjaaminen , toiminnan lainalaisuus ja hyvä hallinto toisi välittömästi miljoonasäästöt ilman kalliita asiantuntijoita ja asiantuntijalähtöisiä projekteja.
Osa Varkauden lisääntyneistä sijoituksista ei ole vain turhia vaan myös laittomia. Erityisen törkeää vallankäyttöä ovat harjoittaneet mm. aiemmin Ensi- ja turvakodissa ja Pelastakaa Lapset ry:ssä toimineet sosiaalityöntekijät , jotka ovat loukanneet toiminnallaan lähes kaikkia lakipykäliä ja hyvän hallinnon periaatteita.
Miksi perheiden katsotaan tarvitsevan psykoanalyyttispohjaisia perhetyön puoskarointimenetelmiä käyttävän sijaishuollon kumppanin arvioimaan ja urkkimaan perhettä moniammatilliselle työryhmälle tilanteessa, jossa perheiden tarpeiden mukaisia palveluita ei ole olemassa/ saatavilla ja pelkkä kotiapupyyntö voi johtaa sijoitukseen, jota pidetään vieläpä lastensuojelun onnistumisena?
Mitä hyötyä perheille ylipäätään voi olla sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneestä , huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetusta SOS- lapsikylästä?
Lastensuojelun asiakkuus ja sijoitus estää ja hankaloittaa koulunkäyntiä ja palvelujen saantia
HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.
Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja koulukiusaamisesta ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja järjestöjen palveluihin pääsyä.
SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö harrastaa tyypillistä psykoanalyysiin ja moralistisiin virhepäätelmiin perustuvaa lastensuojelutiedotusta kertoessaan, että varkautelaisissa perheissä on yli sukupolven ulottuvia vaikeuksia (Warkauden Lehti 29.11.) ja sen takia uudet tuulet ja huostaanottojen väheneminen eivät heti näy tilastoissa.
Lastensuojelussa johtopäätökset , toimintasuositukset ja jopa toimenpiteet tehdään sen perusteella miten asioiden pitäisi olla- ei sen perusteella miten ne ovat.
SOS-lapsikylän moralististen virhepäätelmien mukaan SOS- lapsikylän pitäisi tehdä arvokasta lastensuojelutyötä, joten se saa arvokkaita lastensuojelupalkintoja tekemästään työstä. Huostattaviksi haalituilla lapsilla pitäisi lain mukaan olla vaikeita ongelmia joten heille kirjataan vaikeita ongelmia, ja kerrotaan, että ne eivät vaan vielä näy perheille ja muille ei-asiantuntijoille.
Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Käsitteen räikeää epäeettisyyttä ja poliittisuutta yritetään piilottaa vaihtamalla nimeä: eugeniikkaan viittaava ongelmien ylisukupolvinen periytyminen on nimetty uudelleen ylisukupolviseksi siirtymiseksi.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu lukuisissa tutkimuksissa sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi. Monet huono-osaisuustutkimukset eivät kuitenkaan ota johtopäätöksissään ja tulkinnoissaan huomioon huono-osaisuutta tuottavan lastensuojelun puuttumisen osuutta asiakkaiden huono-osaisuuden syntyyn ja siirtymiseen.
Think Child Safe- kampanja muistuttaa, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.
Ylisukupolvisten ongelmien käsitteellä lietsotaan usein moraalista paniikkia ja pyritään - ei köyhien ongelmien vaan- perhe-elämän ehkäisyyn eikä tuen- vaan nimenomaan tuen tarpeiden- varmistamiseen.
Käsitettä käytetään verukkeena alistaa köyhät perheet turhiin ja leimaaviin sijoitusperusteita etsiviin riskiarviointeihin ja tutkimuksiin. Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan poikkeavuutta, riskejä, ongelmia eikä ongelmien periytymistä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "olisi suotavaa, etteivät vanhanaikaiset ja 100 vuotta vanhat lastensuojelun ideologiset opit enää rasittaisi lastensuojelutyötä. Lastensuojeluideologiaan kuuluvan huono-osaisuusopin huono puoli on siinä, että perhettä ei kyetä näkemään laadukkaisiin palveluihin oikeutettuna tahona kuten laki edellyttää. Usko huono-osaisuuden ylisukupolvien jatkumosta ylläpitää lastensuojelun oikeutusta puuttua perhe-elämään ja katkaista tämä jatkumo. Ellei perhe taivu viranomaisen muottiin, uhkana on lasten huostaanotto.
Tällä asenteella lasten huostaanotot lisääntyvät, kun lapset ja vanhemmat nähdään huolenaiheina, joilta lapset pelastetaan ns. parempiin perheisiin. Tämä ideologia hakee erityisesti köyhiä, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia jne. Ideologian heikko kohta on siinä, ettei se tunnista omia syrjäyttäviä toimintamallejaan. Lapsen ja nuoren syrjäyttäminen tulee tulevaisuuden Suomelle kalliiksi.
Lastensuojelu puuhastelee yleisestikin valitettavan usein sellaisten perheiden kanssa, joiden tarpeet liittyvät aivan muuhun kuin lastensuojeluun (kouluasiat, terveydenhuolto, käytännön apu, rahan puute eli köyhyys).
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä".
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia. Tavaksi on tullut painostaa vanhemmat erilaisiin huostaanottoperusteita etsiviin ja keksiviin perhe- ja vanhemmuudenarviointeihin ja perhekuntoutuksiin, jotka edellyttävät normaalin arjen katkaisua ja jopa asunnosta ja työpaikasta irtisanoutumista.
Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet.
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69).
SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehdessä poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi "tietää", etteivät lastensuojelulapset ole ysin oppilaita ja että heidän huonon koulumenestyksensä syy on perheiden henkinen köyhyys ( 3/2016).
Esimerkki SOS- lapsikylän toiminnasta sijoitetun lapsen koulu- ja kontakti-unelmien katkaisemiseksi
Sijoitetun äiti kirjoittaa:
"Lapsi asuu SOS-lapsikylän perheessä miettien, miksi ei pääse kotiin ja yrittää keksiä selityksiä miksi hänet on viety kotoa Tampereelle. Lain mukaanhan niin ei saa olla mutta mitään lakia ei oikeasti ole voimassa. Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa. Tampereen kouluviranomaiselle on ilmoitettu, että huoltaja hyväksyy ylimääräisen esiopetusvuoden vaikka toimitin kirjallisena siitä eriävän mielipiteen koska sossut eivät kirjanneet mielipidettäni totuudenmukaisesti "asiakassuunnitelmaansa"..
Lapsi menetti sepitetyssä huostassa ystävänsä, nyt suree taas menetettyjä kaverereitaan jotka menivät kouluun, ja hän ei tykkää olla "päiväkotilaisten" kanssa. Yksi huostan peruste oli että lapsella ei ollut riittävästi ikäkautista seuraa kun kotona ei käynyt kavereita. Hän oli ikäistensä kanssa eskarissa 7,5 tuntia joka arkipäivä hyvässä (kielen)kehitystä tukevassa pienryhmässä. Sijaishuollossa hän on ollut 4-tuntisessa tavallisessa eskarissa eikä sijaisperheessä käy kavereita.
Sijaishuollossa( SOS- lapsikylän sijaisperhe) tutkimukset on jätetty hoitamatta koska lapsen ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet on haluttu selittää kotiolojen aiheuttamiksi oireiksi ja huostaanoton perusteeksi. Lapsi on ollut sijaishuollossa 9 kk eikä hän ole saanut siellä lainkaan toimintaterapiaa.
Lapsi on hukassa huostassa mutta mistään ei saisi olla eri mieltä, koska sossuilla on kaikki valta.
Lapsi suree, kotiväki suree ja lapsen kehitys on laiminlyöty. Mutta huostabisnes on ainoa laki ja tarkoitus..
Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehtivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. Henkinen väkivalta lasta kohtaan koti-ikävästä rankaisemalla on äärimmäisen laitonta mutta ei ole ketään joka lapsen oikeuksista huolehtisi kun äidillä ei ole mitään sananvaltaa eikä hallinto-oikeus tulkitse lastensuojelulakia vaan kirjaa sossujen papereista sopivat osat että saadaan huostaanotto. Sossujen valitsema edunvalvoja ei ole lapsen ajatuksia ja mielipiteitä kirjannut kuten hänen tehtävänsä olisi, mutta ei ole mitään tahoa joka valvoisi väärinkäytöksiä. Hallinto-oikeus hyväksyi sepitetyt paperit todisteista välittämättä, nimittäen sepityksiä "epätarkkuuksiksi".
Eikä tätä kaikkea saisi sanoa koska tämä kaikki todistaa väärää ja yhteistyökyvytöntä asennetta sosiaalihenkilöitä kohtaan.
Valituksestani Sisä-Suomen aluehallintovirasto totesi että lapsen koulunkäynnin lykkäämiselle ei ole laillisia perusteita. Se ei vielä auttanut vaan AVIn piti antaa täytäntöönpanomääräys ennenkuin lapsen vastaava sosiaalityöntekijä huolehti hänet kouluun 2017 kevätlukukauden alusta..Lapsen mukaan koulu sujuu hyvin, sijaisperheeltä tulee viestiä että se on "kauheata" ja "yritetään sinnitellä"."
SOS- lapsikyliin sijoitetuista lapsista jopa yli puolet on otettu huostaan pakolla. Lisääntyvissä tahdonvastaisissa huostaanotoissa lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista. Anna-Liisa Koisti-Auerin mukaan kehityssuunnan taustalla on- ei kansalaisten oikeusturvan puute huostaanottotilanteissa vaan- yleistyneet hankaluudet vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Koisti-Auerin mukaan sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan- ei parempia vuorovaikutustaitoja tai laintuntemusta- tai -kuuliaisuutta vaan- yhä jämäkämpiä keinoja, kuten yhteydenpitorajoituksia vanhempiin, tilanteiden ratkaisuun. Hän huomauttaa, että kehitykseen vaikuttaa myös asiakkaiden tietoisuuden kasvu.
- Vanhemmat penäävät oikeuksiaan, eivätkä alistu viranomaisten päätöksiin samalla tavoin kuin ennen. He myös käyttävät valitusprosessia useammin hyödyksi.
Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että lastensuojelujärjestelmän rakenteellista väkivaltaa ja oikeusturvapuutteita on lupa selittää asiakkaiden "vaikeudella", tietämättömyydellä, vaikutushaluilla ja valitusmahdollisuuksilla.
SOS- lapsikylän ja muiden sijaishuoltojärjestöjen rahoittajat ovat toteuttaneet Koisti- Auerin unelman.
PRIDE- valmennusten ja lastensuojelujärjestöjen junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin vaikeutunut. Lakien noudattamista vaativia ja viranomaismielivaltaa vastustavia vanhempia rangaistaan sijaishuollossa nykyisin laittomien tapaamisrajoitusten lisäksi vihapuheella, viranomaisvastaisen leimoilla, mielenterveysdiagnooseilla ja rikossyytteillä. Koisti-Auerin suosittamien jämäköiden otteiden ja rajujen päätösten seurauksena moni lapsi ja vanhempi erotetaan satojen kilometrien päähän toisistaan tai passitetaan tarpeettomasti psykiatriseen hoitoyksikköön tai pakkohoitoa muistuttavaan perhekuntoutukseen.
Erityisen epäeettistä on SOS-lapsikylien rutiiniksi muodostunut käytäntö rangaista sijaishuollon epäkohdista kertovaa lasta tai vanhempaa tapaamisrajoituksilla ja pakottaa vanhemmat sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. ".
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Toipumisorientaatiota tutkinut Esa Nordling on maininnut äärimmäisenä esimerkkinä palvelujärjestelmän väkivallasta ja asiakkaiden toipumisen esteistä asiakkaiden haaveiden ja unelmien tuhoamisen. Terveydenhuollossa tätä väkivaltaa on harjoitettu torjumalla, mitätöimällä ja patologisoimalla asiakkaiden haaveita; tulkitsemalla ne sairauden, vajavaisuuden ja puutteellisuuden oireiksi.
Sijaishuollossa tätä samaa väkivaltaa toteutetaan edelleen luvallisesti valtion, kuntien, STEA:n ja yksityisten kansalaisten rahoittamana.
Sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.
Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.
Voisiko Perhehoitoliiton vauras yhteisöjäsen, veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittama SOS- lapsikylä toteuttaa edes jouluna lasten unelman paremmasta esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa, joka useimmiten estyy sijaisvanhempien sopimuskäytäntöjen takia? SOS- lapsikylän lupaus lapsen toivomasta harrastus- tai yhteydenpitomahdollisuudesta ei usein toteudu.
Kun lapsi ei saa kotilomia, sijaisvanhemmat saavat tavallista enemmän lomapäiviä, mikä onkin kotilomien estämisen suurin syy. Lapsi kiikutetaan silloin lomitusperheeseen, joka saattaa sijaita kaukana. Lomitusperhe ei välttämättä halua kuljettaa lasta kovin kauas harrastukseen ja lapselle tulee poissaoloja ja hän jää jälkeen muista. SOS- lapsikylien sijaisvanhempien lomapäiväkäytännöt ovat erittäin valitettavia varsinkin as-kirjon lapsille, jotka tarvitsevat rutiineja ja hyötyvät niistä.
Miksi lapsikylävanhempia palkitaan sijoitettujen haaveiden patologisoinnista ja sijoitettujen sukulaisten yhteydenpidon estämisestä, miksi laittomuudet ja väkivalta löytyvät jopa hoitofilosofiasta ja toimeksiantosopimuksista ja miksi lasten suojelijoina esiintyvät puolueiden ja STEA:n päättäjät sallivat ja rahoittavat väkivallan?
Suomalaiset veronmaksajat tukevat valvomatonta sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”.
Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon?
Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen eikä siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa?
Huostaanotot katkaisevat kaikkialla lasten koulutusurat, estävät asianmukaisen terveydenhoidon ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavat myöhempää selviytymistä.
Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitut palvelut lapsilleen?
Koska rahoittajat eivät vaadi rahoittamiltaan lapsibisnestoimijoilta todisteita sen paremmin toimenpiteiden laillisuudesta kuin tuloksista laillisuusvalvonta jää kansalaisille.
Vanhemmat , lapset ja muut valistuneet kansalaiset voivat:
-Boikotoida yrityksiä, jotka mahdollistavat SOS- lapsikylän lapsibisneksen ja väärinkäytökset mm. Bayer, DNA, Dr. Oetker, Fazer, Finib, Fiskars, Janssen, Lotus, Oriflame, Stadium ja RAY.
- tarkistaa asiakirjansa ja vaatia virheellisten ja valheellisten merkintöjen oikaisua
-tallentaa lasten kertomat kaltoinkohtelusta, litteroida ne ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- kertoa päättäjille ja toimittajille omasta ja ystäviensä kohtelusta SOS- lapsikylissä
Lähettäkää perheet omakohtaisia kokemuksia asiakirjoineen SOS-lapsikylän ja Varkauden kaupungin kehittämiskumppanuuden seurauksista osoitteeseen info@lokakuunliike.com
Pyydämme lukijoitamme kertomaan erityisesti lasten koulun, terveydenhoidon, harrastusten ja kotilomien toteutumisesta Varkauden mallissa.
Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia , sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.
Takaa lapsille koulutus, terveydenhuolto ja mahdollisuus elää läheistensä kanssa- lopeta sijaishuollon rahoitus.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
Ajattele ennen kuin lahjoitat.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon laiminlyöntejä ja väärinkäytöksiä hoidetaan palkinnoilla, sairaslomilla, siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Lastensuojelupalkinnoilla tuntuu olevan joissakin kunnissa vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun ja laiminlyöntiin kuin huostaanottopäätöksillä.
Huostaanottoja lisännyt Varkauden kaupungin ja SOS-Lapsikylän yhteistyö palkittiin vuoden 2016 vaikuttavimpana Arvo-tekona. Palkinnon myönsi yhteiskunnallisten yritysten etujärjestö ARVO-liitto, jonka perustajajäseniä ovat muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö ja Suomen Setlementtiliitto ry. Toimintamalli on kehitetty yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa, joka vaatii noin 300 000 euroa maksavan intensiivihoitonsa ehtona kahden vuoden huostaanottoa vaikka vanhemmat ja kodin olosuhteet olisivat moitteettomat. Diakonissalaitos siis palkitsi itse itsensä.
Varkauden kaupunki sai SOS-kumppanuudesta vuonna 2017 Vuoden kunnallisen lastensuojeluteko -palkinnon. Palkinto jaettiin Lastensuojelupäivillä.
Varkauden SOS-kumppanuuspilotoinnin ansiosta eduskunta on myöntänyt SOS-Lapsikylälle määrärahan vuosille 2017-2019.
Lastensuojelussa lapsibisnestoimijoita palkitaan tulosten fabrikoinnista, tavoitteiden epäonnistumisesta ja lastensuojelun kustannusten kasvattamisesta. Huomaamatta jää, että työntekijöiden vastuu- ja korvaussäädöksillä varmistettu rehellinen kirjaaminen , toiminnan lainalaisuus ja hyvä hallinto toisi välittömästi miljoonasäästöt ilman kalliita asiantuntijoita ja asiantuntijalähtöisiä projekteja.
Osa Varkauden lisääntyneistä sijoituksista ei ole vain turhia vaan myös laittomia. Erityisen törkeää vallankäyttöä ovat harjoittaneet mm. aiemmin Ensi- ja turvakodissa ja Pelastakaa Lapset ry:ssä toimineet sosiaalityöntekijät , jotka ovat loukanneet toiminnallaan lähes kaikkia lakipykäliä ja hyvän hallinnon periaatteita.
Miksi perheiden katsotaan tarvitsevan psykoanalyyttispohjaisia perhetyön puoskarointimenetelmiä käyttävän sijaishuollon kumppanin arvioimaan ja urkkimaan perhettä moniammatilliselle työryhmälle tilanteessa, jossa perheiden tarpeiden mukaisia palveluita ei ole olemassa/ saatavilla ja pelkkä kotiapupyyntö voi johtaa sijoitukseen, jota pidetään vieläpä lastensuojelun onnistumisena?
Mitä hyötyä perheille ylipäätään voi olla sijaishuollon edunvalvontaan keskittyneestä , huostaperusteita etsivästä perhekuntoutuksesta, tahdonvastaisista huostaanotoista, heikosta kotiuttamisprosentista ja epäoikeudenmukaisista menettelytavoista tunnetusta SOS- lapsikylästä?
Lastensuojelun asiakkuus ja sijoitus estää ja hankaloittaa koulunkäyntiä ja palvelujen saantia
HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että lastensuojelun asiakaslapsista jopa 85 prosenttia on jäänyt vaille jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Huomaamatta on jäänyt, että palveluja vaille jääminen on usein suoraa seurausta lastensuojelun asiakkuudesta.
Lastensuojelun suosiman psykoanalyysin vanhentuneet ja virheelliset teoriat estävät ja haittaavat syömishäiriöisten hoidon lisäksi autismikirjon, ADHD-, home-oirelevien, päihdehäiriöisten, suolisto-oireisten ja koulukiusaamisesta ja seksuaaliväkivallasta kärsineiden lasten ja nuorten käypää hoitoa ja järjestöjen palveluihin pääsyä.
SOS-Lapsikylän kehittämispäällikkö harrastaa tyypillistä psykoanalyysiin ja moralistisiin virhepäätelmiin perustuvaa lastensuojelutiedotusta kertoessaan, että varkautelaisissa perheissä on yli sukupolven ulottuvia vaikeuksia (Warkauden Lehti 29.11.) ja sen takia uudet tuulet ja huostaanottojen väheneminen eivät heti näy tilastoissa.
Lastensuojelussa johtopäätökset , toimintasuositukset ja jopa toimenpiteet tehdään sen perusteella miten asioiden pitäisi olla- ei sen perusteella miten ne ovat.
SOS-lapsikylän moralististen virhepäätelmien mukaan SOS- lapsikylän pitäisi tehdä arvokasta lastensuojelutyötä, joten se saa arvokkaita lastensuojelupalkintoja tekemästään työstä. Huostattaviksi haalituilla lapsilla pitäisi lain mukaan olla vaikeita ongelmia joten heille kirjataan vaikeita ongelmia, ja kerrotaan, että ne eivät vaan vielä näy perheille ja muille ei-asiantuntijoille.
Sosiaalityössä on pitkään ollut muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Käsitteen räikeää epäeettisyyttä ja poliittisuutta yritetään piilottaa vaihtamalla nimeä: eugeniikkaan viittaava ongelmien ylisukupolvinen periytyminen on nimetty uudelleen ylisukupolviseksi siirtymiseksi.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu lukuisissa tutkimuksissa sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi. Monet huono-osaisuustutkimukset eivät kuitenkaan ota johtopäätöksissään ja tulkinnoissaan huomioon huono-osaisuutta tuottavan lastensuojelun puuttumisen osuutta asiakkaiden huono-osaisuuden syntyyn ja siirtymiseen.
Think Child Safe- kampanja muistuttaa, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta. Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.
Ylisukupolvisten ongelmien käsitteellä lietsotaan usein moraalista paniikkia ja pyritään - ei köyhien ongelmien vaan- perhe-elämän ehkäisyyn eikä tuen- vaan nimenomaan tuen tarpeiden- varmistamiseen.
Käsitettä käytetään verukkeena alistaa köyhät perheet turhiin ja leimaaviin sijoitusperusteita etsiviin riskiarviointeihin ja tutkimuksiin. Oletettua ongelmien ylisukupolvista periytymistä käytetään oikeutuksena lisääntyvään kontrolliin, puuttumiseen ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Asiakashankinnan ja voiton maksimoimiseksi ylisukupolvisen riskiperheen määritelmä on jo tehty mahdollisimman laajaksi; se kattaa kaikki suomalaiset perheet lukuunottamatta lastensuojelun ja sijaishuollon omia ja kasvatuskumppaniperheitä, joissa ei virallisen totuuden mukaan esiinny lainkaan poikkeavuutta, riskejä, ongelmia eikä ongelmien periytymistä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "olisi suotavaa, etteivät vanhanaikaiset ja 100 vuotta vanhat lastensuojelun ideologiset opit enää rasittaisi lastensuojelutyötä. Lastensuojeluideologiaan kuuluvan huono-osaisuusopin huono puoli on siinä, että perhettä ei kyetä näkemään laadukkaisiin palveluihin oikeutettuna tahona kuten laki edellyttää. Usko huono-osaisuuden ylisukupolvien jatkumosta ylläpitää lastensuojelun oikeutusta puuttua perhe-elämään ja katkaista tämä jatkumo. Ellei perhe taivu viranomaisen muottiin, uhkana on lasten huostaanotto.
Tällä asenteella lasten huostaanotot lisääntyvät, kun lapset ja vanhemmat nähdään huolenaiheina, joilta lapset pelastetaan ns. parempiin perheisiin. Tämä ideologia hakee erityisesti köyhiä, yksinhuoltajia, maahanmuuttajia jne. Ideologian heikko kohta on siinä, ettei se tunnista omia syrjäyttäviä toimintamallejaan. Lapsen ja nuoren syrjäyttäminen tulee tulevaisuuden Suomelle kalliiksi.
Lastensuojelu puuhastelee yleisestikin valitettavan usein sellaisten perheiden kanssa, joiden tarpeet liittyvät aivan muuhun kuin lastensuojeluun (kouluasiat, terveydenhuolto, käytännön apu, rahan puute eli köyhyys).
Lastensuojelujärjestöjen päättävissä elimissä on poliitikkoja, kaupunkien virkamiehiä ja sosiaalityöntekijöitä. Lastensuojelun miljardipotin jakajat pitäisi selvittää kuntatasolla ja koko maan laajuisesti. Ainoastaan tällä tavoin tulisi näkyväksi, miksi Suomi syrjäyttää lapsiaan ja näiden perheitä".
Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Huomaamatta on jäänyt, että koulutuspolkujen katkeaminen on usein tahallista katkaisua ja koskee myös sijoitettujen opiskelevia vanhempia. Tavaksi on tullut painostaa vanhemmat erilaisiin huostaanottoperusteita etsiviin ja keksiviin perhe- ja vanhemmuudenarviointeihin ja perhekuntoutuksiin, jotka edellyttävät normaalin arjen katkaisua ja jopa asunnosta ja työpaikasta irtisanoutumista.
Sijaishuollon liiketoiminta edellyttää lapsen ja hänen vanhempiensa leimaamista siten, että pitkäaikaiselle huostaanotolle on perusteet.
Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä ( 2016, 68-69).
SOS-lapsikylän Uudistuva lastensuojelu- lehdessä poliisin sosiaalityöntekijä Sisko Koskiniemi "tietää", etteivät lastensuojelulapset ole ysin oppilaita ja että heidän huonon koulumenestyksensä syy on perheiden henkinen köyhyys ( 3/2016).
Esimerkki SOS- lapsikylän toiminnasta sijoitetun lapsen koulu- ja kontakti-unelmien katkaisemiseksi
Sijoitetun äiti kirjoittaa:
"Lapsi asuu SOS-lapsikylän perheessä miettien, miksi ei pääse kotiin ja yrittää keksiä selityksiä miksi hänet on viety kotoa Tampereelle. Lain mukaanhan niin ei saa olla mutta mitään lakia ei oikeasti ole voimassa. Kuntoutukset ja ADHD-tutkimukset laiminlyöty, lasta ei päästetty ekaluokalle kun sillä todistellaan että lapsessa on jotain kauheasti vikaa. Tampereen kouluviranomaiselle on ilmoitettu, että huoltaja hyväksyy ylimääräisen esiopetusvuoden vaikka toimitin kirjallisena siitä eriävän mielipiteen koska sossut eivät kirjanneet mielipidettäni totuudenmukaisesti "asiakassuunnitelmaansa"..
Lapsi menetti sepitetyssä huostassa ystävänsä, nyt suree taas menetettyjä kaverereitaan jotka menivät kouluun, ja hän ei tykkää olla "päiväkotilaisten" kanssa. Yksi huostan peruste oli että lapsella ei ollut riittävästi ikäkautista seuraa kun kotona ei käynyt kavereita. Hän oli ikäistensä kanssa eskarissa 7,5 tuntia joka arkipäivä hyvässä (kielen)kehitystä tukevassa pienryhmässä. Sijaishuollossa hän on ollut 4-tuntisessa tavallisessa eskarissa eikä sijaisperheessä käy kavereita.
Sijaishuollossa( SOS- lapsikylän sijaisperhe) tutkimukset on jätetty hoitamatta koska lapsen ylivilkkaus ja keskittymisvaikeudet on haluttu selittää kotiolojen aiheuttamiksi oireiksi ja huostaanoton perusteeksi. Lapsi on ollut sijaishuollossa 9 kk eikä hän ole saanut siellä lainkaan toimintaterapiaa.
Lapsi on hukassa huostassa mutta mistään ei saisi olla eri mieltä, koska sossuilla on kaikki valta.
Lapsi suree, kotiväki suree ja lapsen kehitys on laiminlyöty. Mutta huostabisnes on ainoa laki ja tarkoitus..
Vieraannuttamisprojektissa sosiaalihenkilöt määräävät, että tapaamisia ja puheluita rajoitetaan niin kauan kuin lapsi osoittaa jotain tunteita tapaamisten ja puheluiden jälkeen. Sijaisvanhemmat huolehtivat tulolähteestään kirjaamalla että edelleen lapsi osoittaa tunteita. Henkinen väkivalta lasta kohtaan koti-ikävästä rankaisemalla on äärimmäisen laitonta mutta ei ole ketään joka lapsen oikeuksista huolehtisi kun äidillä ei ole mitään sananvaltaa eikä hallinto-oikeus tulkitse lastensuojelulakia vaan kirjaa sossujen papereista sopivat osat että saadaan huostaanotto. Sossujen valitsema edunvalvoja ei ole lapsen ajatuksia ja mielipiteitä kirjannut kuten hänen tehtävänsä olisi, mutta ei ole mitään tahoa joka valvoisi väärinkäytöksiä. Hallinto-oikeus hyväksyi sepitetyt paperit todisteista välittämättä, nimittäen sepityksiä "epätarkkuuksiksi".
Eikä tätä kaikkea saisi sanoa koska tämä kaikki todistaa väärää ja yhteistyökyvytöntä asennetta sosiaalihenkilöitä kohtaan.
Valituksestani Sisä-Suomen aluehallintovirasto totesi että lapsen koulunkäynnin lykkäämiselle ei ole laillisia perusteita. Se ei vielä auttanut vaan AVIn piti antaa täytäntöönpanomääräys ennenkuin lapsen vastaava sosiaalityöntekijä huolehti hänet kouluun 2017 kevätlukukauden alusta..Lapsen mukaan koulu sujuu hyvin, sijaisperheeltä tulee viestiä että se on "kauheata" ja "yritetään sinnitellä"."
SOS- lapsikyliin sijoitetuista lapsista jopa yli puolet on otettu huostaan pakolla. Lisääntyvissä tahdonvastaisissa huostaanotoissa lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa tai siihen liittyvää sijaishuoltoon sijoittamista. Anna-Liisa Koisti-Auerin mukaan kehityssuunnan taustalla on- ei kansalaisten oikeusturvan puute huostaanottotilanteissa vaan- yleistyneet hankaluudet vanhempien kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Koisti-Auerin mukaan sosiaalityöntekijöiltä tarvitaan- ei parempia vuorovaikutustaitoja tai laintuntemusta- tai -kuuliaisuutta vaan- yhä jämäkämpiä keinoja, kuten yhteydenpitorajoituksia vanhempiin, tilanteiden ratkaisuun. Hän huomauttaa, että kehitykseen vaikuttaa myös asiakkaiden tietoisuuden kasvu.
- Vanhemmat penäävät oikeuksiaan, eivätkä alistu viranomaisten päätöksiin samalla tavoin kuin ennen. He myös käyttävät valitusprosessia useammin hyödyksi.
Kertoo paljon sosiaalityön asiantuntijuudesta (eettisestä herkkyydestä ja osaamisesta, yhteistyö- ja reflektiokyvystä, yhteiskunnallisesta vaikuttamisosaamisesta ja sosiaalityön tietoperustasta), että lastensuojelujärjestelmän rakenteellista väkivaltaa ja oikeusturvapuutteita on lupa selittää asiakkaiden "vaikeudella", tietämättömyydellä, vaikutushaluilla ja valitusmahdollisuuksilla.
SOS- lapsikylän ja muiden sijaishuoltojärjestöjen rahoittajat ovat toteuttaneet Koisti- Auerin unelman.
PRIDE- valmennusten ja lastensuojelujärjestöjen junailemien lakimuutosten myötä lasten ja vanhempien yhteydenpito on entisestäänkin vaikeutunut. Lakien noudattamista vaativia ja viranomaismielivaltaa vastustavia vanhempia rangaistaan sijaishuollossa nykyisin laittomien tapaamisrajoitusten lisäksi vihapuheella, viranomaisvastaisen leimoilla, mielenterveysdiagnooseilla ja rikossyytteillä. Koisti-Auerin suosittamien jämäköiden otteiden ja rajujen päätösten seurauksena moni lapsi ja vanhempi erotetaan satojen kilometrien päähän toisistaan tai passitetaan tarpeettomasti psykiatriseen hoitoyksikköön tai pakkohoitoa muistuttavaan perhekuntoutukseen.
Erityisen epäeettistä on SOS-lapsikylien rutiiniksi muodostunut käytäntö rangaista sijaishuollon epäkohdista kertovaa lasta tai vanhempaa tapaamisrajoituksilla ja pakottaa vanhemmat sijoitetun lapsen "turvallisen kiintymyssuhteen" edistämiseen sadistisilla uhkavaatimuksilla ja kiristämällä: "Ellet toimi niin, että lapsesi lakkaa kaipaamasta sinua ja alkaa osoittaa kiintymystä sijaiskasvattajiinsa, estämme hänen koulunsa, terapiansa ja yhteiset tapaamisenne. ".
PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat , että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin. Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.
Toipumisorientaatiota tutkinut Esa Nordling on maininnut äärimmäisenä esimerkkinä palvelujärjestelmän väkivallasta ja asiakkaiden toipumisen esteistä asiakkaiden haaveiden ja unelmien tuhoamisen. Terveydenhuollossa tätä väkivaltaa on harjoitettu torjumalla, mitätöimällä ja patologisoimalla asiakkaiden haaveita; tulkitsemalla ne sairauden, vajavaisuuden ja puutteellisuuden oireiksi.
Sijaishuollossa tätä samaa väkivaltaa toteutetaan edelleen luvallisesti valtion, kuntien, STEA:n ja yksityisten kansalaisten rahoittamana.
Sijoitetun haave päästä kotiinsa tulkitaan lastensuojelun kirjauksissa ja käytännöissä osoitukseksi lapsen kyvyttömyydestä muodostaa toimivaa kiintymyssuhdetta sijaisvanhempiin, josta häntä vieläpä rangaistaan laittomilla tapaamisrajoituksilla vanhempiinsa ja estämällä ja viivästyttämällä terapioita ja koulunkäyntiä.
Ironista on, että väkivaltaa harjoittavat tahot, jotka mainospuheissaan väittävät toteuttavansa lasten unelmia ja pyytävät kansalaisia lahjoittamaan heille rahaa lasten unelmien mahdollistamiseksi.
Voisiko Perhehoitoliiton vauras yhteisöjäsen, veronmaksajien ja STEA:n avokätisesti rahoittama SOS- lapsikylä toteuttaa edes jouluna lasten unelman paremmasta esimerkiksi kahden vuorokauden pituisen kotiloman muodossa, joka useimmiten estyy sijaisvanhempien sopimuskäytäntöjen takia? SOS- lapsikylän lupaus lapsen toivomasta harrastus- tai yhteydenpitomahdollisuudesta ei usein toteudu.
Kun lapsi ei saa kotilomia, sijaisvanhemmat saavat tavallista enemmän lomapäiviä, mikä onkin kotilomien estämisen suurin syy. Lapsi kiikutetaan silloin lomitusperheeseen, joka saattaa sijaita kaukana. Lomitusperhe ei välttämättä halua kuljettaa lasta kovin kauas harrastukseen ja lapselle tulee poissaoloja ja hän jää jälkeen muista. SOS- lapsikylien sijaisvanhempien lomapäiväkäytännöt ovat erittäin valitettavia varsinkin as-kirjon lapsille, jotka tarvitsevat rutiineja ja hyötyvät niistä.
Miksi lapsikylävanhempia palkitaan sijoitettujen haaveiden patologisoinnista ja sijoitettujen sukulaisten yhteydenpidon estämisestä, miksi laittomuudet ja väkivalta löytyvät jopa hoitofilosofiasta ja toimeksiantosopimuksista ja miksi lasten suojelijoina esiintyvät puolueiden ja STEA:n päättäjät sallivat ja rahoittavat väkivallan?
Suomalaiset veronmaksajat tukevat valvomatonta sijaishuoltoa jo lähes miljardilla eurolla vuosittain ja silti SOS-Lapsikylä hakee vapaaehtoisia kuukausimaksajia, jotta ”lapsi voi unelmoida” ”lapsi saa terapiaa” tai ”tukiperheen”.
Miten on mahdollista, ettei miljardin vuosittainen tuki riitä edes ilmaisen peruskoulun suorittamiseen tai terveydenhoitoon?
Miksi rahaa ei ohjata tarpeenmukaisten avohuollon tukitoimien kehittämiseen eikä siihen, että sijoitetut lapset saisivat tarvitsemaansa hoitoa?
Huostaanotot katkaisevat kaikkialla lasten koulutusurat, estävät asianmukaisen terveydenhoidon ja yhteydenpidon läheisiin ja hankaloittavat myöhempää selviytymistä.
Mitä jos raha suunnattaisiinkin sijaishuollon talolaajennusten, ulkomaanmatkojen ja isompien autojen sijaan biologisille perheille; silloin lapsen omat vanhemmat voisivat ostaa tarvitut palvelut lapsilleen?
Koska rahoittajat eivät vaadi rahoittamiltaan lapsibisnestoimijoilta todisteita sen paremmin toimenpiteiden laillisuudesta kuin tuloksista laillisuusvalvonta jää kansalaisille.
Vanhemmat , lapset ja muut valistuneet kansalaiset voivat:
-Boikotoida yrityksiä, jotka mahdollistavat SOS- lapsikylän lapsibisneksen ja väärinkäytökset mm. Bayer, DNA, Dr. Oetker, Fazer, Finib, Fiskars, Janssen, Lotus, Oriflame, Stadium ja RAY.
- tarkistaa asiakirjansa ja vaatia virheellisten ja valheellisten merkintöjen oikaisua
-tallentaa lasten kertomat kaltoinkohtelusta, litteroida ne ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- kertoa päättäjille ja toimittajille omasta ja ystäviensä kohtelusta SOS- lapsikylissä
Lähettäkää perheet omakohtaisia kokemuksia asiakirjoineen SOS-lapsikylän ja Varkauden kaupungin kehittämiskumppanuuden seurauksista osoitteeseen info@lokakuunliike.com
Pyydämme lukijoitamme kertomaan erityisesti lasten koulun, terveydenhoidon, harrastusten ja kotilomien toteutumisesta Varkauden mallissa.
Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia , sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.
Takaa lapsille koulutus, terveydenhuolto ja mahdollisuus elää läheistensä kanssa- lopeta sijaishuollon rahoitus.
Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!
Ajattele ennen kuin lahjoitat.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
http://www.thinkchildsafe.org/thinkbeforedonating/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoitetut-kohtaavat-enemman-vakivaltaa-kuin-vanhempansa-kanssa-asuvat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
