Lapset puheeksi- menetelmä - vanhaa varpua uudessa paketissa?
Lapset puheeksi- työmenetelmän kehittänyt professori Tytti Solantaus väittää, ettei se ole puuttumista vaikka menetelmän tavoitteeksi on listattu perheen lastensuojelupalvelujen arviointi ja perheen ohjaus palveluihin (THL, Lapset puheeksi, 15).
Lastensuojelun asiakkuuksien syistä tai palveluiden laadusta tai vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa mutta Solantaus esittää arvion, että noin 15% perheistä tarvitsee lastensuojelun ja sosiaalitoimen tukea.
Solantauksen menetelmässä on ansioita mm. vanhempien itsemäärämisoikeuden kunnioittamisen ja asiakaspalautteen, avoimuuden, ymmärtämisen ja yhteistyön merkityksen korostaminen.
Solantaus ( mt., 8 ) on myös jyvällä lastensuojelun toimintakäytännöistä teroittaessaan, että uudessa menetelmässä " vanhempia ei käsketä, painosteta eikä heitä uhkailla esimerkiksi lasten vaikeuksilla, jos he eivät tee niin kuin työntekijä ajattelee."
Luuleeko Solantaus tosissaan, että pelkkä vetoomus lopettaa lastensuojelun epäeettiset ja laittomat työkäytännöt kun EIT- tuomiotkaan eivät niihin vaikuta?
Lapset puheeksi- menetelmä muistuttaa pahamaineista huostaanottojen räjähdysmäiseen kasvuun johtanutta varhaisen puuttumisen huoli- puheeksi - menetelmää, jossa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä kehotetaan tekemään huoli- ilmoituksia omien ennakkoluulojensa perusteella ja ilmiantamaan riskeiksi kuviteltuja perheitä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ideologiaan kuuluu virhekäsitys, että valvonta olisi auttamista. "Varhainen puuttuminen on käytännössä vanhempien syyllistämistä, valvontaa ja selän takana toimimista. Salassapitovelvollisuuden murtamisella avun hakija ajetaan pois palvelujen piiristä eli lopputulos on täysin päin vastainen kuin mitä ajateltiin."
Laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Pelkkä nimen vaihto ei vielä tee kontrollista tukea, ei myöskään menetelmän hyvä tarkoitus, jos toteutus ja siinä tapahtuvat väärinkäytökset jätetään ilman valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita.
Koulutusesitteen mukaan ”Lapset puheeksi ja perheneuvonpito -menetelmä pyrkii vanhemmuuden tukemiseen ja lasten häiriöiden ennaltaehkäisyyn. "
Samaan väitti pyrkivänsä myös pahamaineinen varhainen puuttuminen (varpu) ja huoli- puheeksi- koulutus. Onko menetelmien tavoitteena todella ennaltaehkäisy tukemalla vai pelkkä häriöiden löytäminen ja esiinseulonta?
"Menetelmä perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveyden ongelmia ei yleensä osata ennakoida ja niihin liittyviä asioita on myös hyvin vaikea ymmärtää. "
Näkemys on mielestäni outo. Joka kolmas suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa joistakin ohimenevistä mt- häiriöiksi luokitelluista vaikeuksista, joista on saatavilla runsaasti tietoa potilailta, potilasjärjestöiltä, MTKL:ltä ja omaisjärjestöiltä ja joita voi hoitaa itseavun ja vertaistuen keinoin.
Kenen näkemyksestä on kyse ja kenen on vaikea ymmärtää mielenterveyteen liittyviä asioita ja miksi?
Epäily mielenterveyshäiriöstä estää perusoikeuksien toteutumisen ja fyysisten vaivojen hoidon
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Jos sosiaalityöntekijöiltä puuttuu eettistä kompetenssia ja tietoa ilmiöstä, miksi kokemusasiantuntijoiden ja omais- ja potilasjärjestöjen asiantuntemusta ei haluta hyödyntää?
Miksi mahdollisia mt- häiriöitä ylipäätään pitäisi ennakoida tai seuloa jo ennalta?
Miksi seulontaa kutsutaan tukemiseksi, kun asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa ja pelkkä mt- epäily estää myös somaattisten vaivojen hoidon?
Mielenterveysongelmien alidiagnosointi tuskin on ongelma nykyään. Perheitä seuloo kaikissa mahdollisissa paikoissa puutteellisilla menetelmillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottava puutteellisesti koulutettu sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen toimijajoukko. Lastensuojelussa jo sosiaaliviranomaisen mielivaltaisten työtapojen kritisoiminen tulkitaan ja kirjataan psyykkiseksi häiriöksi.
Ongelmia ja oikeusturvariskejä tuottavat puutteellinen tieto, ennakkoluulot, leimaaminen, viranomaislähtöiset ja asiakkaita palvelemattomat työmenetelmät ja mielivaltaiset prosessit, toimimaton viranomaisyhteistyö , tuen korvautuminen kontrollilla, asiakkaiden tilanteen huononeminen "puuttumisen" seurauksena ja potilaiden ja omaisten sivuuttaminen.
Avunpyytäjää rangaistaan
Jotta ei tulisi vain rangaisseeksi avunpyytäjää, lapset puheeksi- kouluttajan tai menetelmän käyttäjän kannattaisi kysyä itseltään:
- Kuka oikeastaan on asiakas, kuka identifioitu asiakas ja miksi?
- Kenen kanssa työskennellään; perheen vai sijaishuollon verkostojen ja kuka työtä johtaa?
- Mihin työskentely tosiasiassa tähtää, kuka puhuu ja kuka koetaan yhteistyökumppaniksi työskentelyssä?
- Puhutaanko menetelmässä monologia vai dialogia lasten, äitien vai perheiden kanssa vai lapsista, äideistä ja perheistä viranomaisten kesken perheen muodollisen haastattelun jälkeen?
- Kirjataanko asiakaspalaverit asianmukaisesti vai sanoittaako työntekijä?
- Onko kyseessä aito dialogi perheen kanssa vai viranomaisten monologi toisilleen vai vanhemmille( vai pelkästään äidille) aiheena lapset vai viranomaisen huoli?
- Puhuvatko/ juoruavatko viranomaiset keskenään lapsista vanhempien selän takana?
- Tekevätkö viranomaiset vanhempien ja lasten selän takana riski/huoliluokituksia näistä?
- Mitä työmenetelmä käytännössä tarkoittaa ja tuottaa? Onko se huolipuheen, moniammatillisten kokousten, huolestuttavien negatiivisten asiakaskirjausten ja -papereiden ja laitosjaksojen ja sijoitusten tuottamista?
- Kerätäänkö menetelmästä asiakaspalautetta ja seurataanko sen vaikutuksia ja tuloksia?
Tässä tapausesimerkki moniammatillisesta huoli-yhteistyöstä, jossa lapsi otettiin puheeksi moneen otteeseen ilman, että perhe sai milloinkaan tukea.
Sosiaalitoimi on päätöksissään vedonnut siihen, että nuori on huostaanotettu, koska hän oli asiakkaana lasten- ja nuorisopoliklinikalla.
Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi tapausta seuraavasti : ”On yhteiskunnalle kestämätön tilanne, että hoitoon hakeutumisesta rangaistaan vapaudenriistolla. Nuoren perhe oli hyvin hoitomyönteinen ja oli hakenut nuorelle apua. Nuori oli avoimesti kertonut traumaattisesta kokemuksestaan jouduttuaan toisen nuoren seksuaalisen painostuksen kohteeksi. Tätä asiaa ”ammattilaiset” tonkivat ja kauhistelivat (mm. kuraattorin istunnot) ilman ammatillista otetta.
Lapset puheeksi- menetelmä haiskahtaa epäilyttävästi vanhalta varpulta, joka on puettu uuteen pakettiin.
Varpu on se farisealainen hirsi, jota on lupa sovitella jokaisen köyhän silmään muttei ottaa pois omasta.
Varpua ei saa arvostella eikä sen tuloksia tutkia.
Varpu on suomalaisen lastensuojelun pyhä vitsa, jolla kaikenkarvaiset hoiva-alan yrittäjiksi naamioituneet ihmiskauppiaat etsivät ja löytävät kultakaivo(ksi)aan.
Köyhät, varpulla teidät tullaan vitsottaman ja varpojille teidän tulee otsanne hiessä leipä hankkia.
Sela.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/viranomainen-ja-demokratia
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/huolen-aika-on-nyt
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/meilla-herasi-huoli-tuomas-kurttilasta-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/huolella-huostaan
Lapset puheeksi- työmenetelmän kehittänyt professori Tytti Solantaus väittää, ettei se ole puuttumista vaikka menetelmän tavoitteeksi on listattu perheen lastensuojelupalvelujen arviointi ja perheen ohjaus palveluihin (THL, Lapset puheeksi, 15).
Lastensuojelun asiakkuuksien syistä tai palveluiden laadusta tai vaikuttavuudesta ei ole tutkimustietoa mutta Solantaus esittää arvion, että noin 15% perheistä tarvitsee lastensuojelun ja sosiaalitoimen tukea.
Solantauksen menetelmässä on ansioita mm. vanhempien itsemäärämisoikeuden kunnioittamisen ja asiakaspalautteen, avoimuuden, ymmärtämisen ja yhteistyön merkityksen korostaminen.
Solantaus ( mt., 8 ) on myös jyvällä lastensuojelun toimintakäytännöistä teroittaessaan, että uudessa menetelmässä " vanhempia ei käsketä, painosteta eikä heitä uhkailla esimerkiksi lasten vaikeuksilla, jos he eivät tee niin kuin työntekijä ajattelee."
Luuleeko Solantaus tosissaan, että pelkkä vetoomus lopettaa lastensuojelun epäeettiset ja laittomat työkäytännöt kun EIT- tuomiotkaan eivät niihin vaikuta?
Lapset puheeksi- menetelmä muistuttaa pahamaineista huostaanottojen räjähdysmäiseen kasvuun johtanutta varhaisen puuttumisen huoli- puheeksi - menetelmää, jossa kaikkia lasten kanssa työskenteleviä kehotetaan tekemään huoli- ilmoituksia omien ennakkoluulojensa perusteella ja ilmiantamaan riskeiksi kuviteltuja perheitä.
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ideologiaan kuuluu virhekäsitys, että valvonta olisi auttamista. "Varhainen puuttuminen on käytännössä vanhempien syyllistämistä, valvontaa ja selän takana toimimista. Salassapitovelvollisuuden murtamisella avun hakija ajetaan pois palvelujen piiristä eli lopputulos on täysin päin vastainen kuin mitä ajateltiin."
Laiton ja epäeettinen mutta valitettavan yleinen käytäntö tehdä huostaanottoja mielenterveydenhoitoon ja psyykkiseen avuntarpeeseen vetoamalla leimaa avunhakijat ja estää heidän yhteiskunnallista osallisuuttaan, selviytymistään, asianmukaista hoitoa ja oikeusturvan ja perus- ja kansalaisoikeuksien toteutumista.
Pelkkä nimen vaihto ei vielä tee kontrollista tukea, ei myöskään menetelmän hyvä tarkoitus, jos toteutus ja siinä tapahtuvat väärinkäytökset jätetään ilman valvontaa ja vastuu- ja korvausvelvoitteita.
Koulutusesitteen mukaan ”Lapset puheeksi ja perheneuvonpito -menetelmä pyrkii vanhemmuuden tukemiseen ja lasten häiriöiden ennaltaehkäisyyn. "
Samaan väitti pyrkivänsä myös pahamaineinen varhainen puuttuminen (varpu) ja huoli- puheeksi- koulutus. Onko menetelmien tavoitteena todella ennaltaehkäisy tukemalla vai pelkkä häriöiden löytäminen ja esiinseulonta?
"Menetelmä perustuu näkemykseen, jonka mukaan mielenterveyden ongelmia ei yleensä osata ennakoida ja niihin liittyviä asioita on myös hyvin vaikea ymmärtää. "
Näkemys on mielestäni outo. Joka kolmas suomalainen kärsii jossain elämänsä vaiheessa joistakin ohimenevistä mt- häiriöiksi luokitelluista vaikeuksista, joista on saatavilla runsaasti tietoa potilailta, potilasjärjestöiltä, MTKL:ltä ja omaisjärjestöiltä ja joita voi hoitaa itseavun ja vertaistuen keinoin.
Kenen näkemyksestä on kyse ja kenen on vaikea ymmärtää mielenterveyteen liittyviä asioita ja miksi?
Epäily mielenterveyshäiriöstä estää perusoikeuksien toteutumisen ja fyysisten vaivojen hoidon
Mielenterveyden keskusliitto antoi 10.3.2012 julkilausuman;
Lastensuojelutoimenpiteistä päättävän viranomaisen pitää huolellisesti selvittää huoltajan nykyinen terveydentila, mikäli sitä aiotaan käyttää edes osittain toimenpiteen perusteena.
Lastensuojeluviranomaiset vetoavat usein huoltajan mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta, huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta.
Sosiaaliviranomaisella ei yleensä ole tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vakavuudesta eikä vanhemman oireiden senhetkisestä tilanteesta. Perusoletus näyttää olevan, että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsestaan.
Viranomaisilla on selvästi huonosti tietoa psyykkisen sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana.
Hätiköidyt, mielivaltaiset päätökset ovat epäoikeudenmukaisia ja ne aiheuttavat paljon inhimillistä kärsimystä. Lapsen erottaminen vanhemmistaan on aina asianomaisille järkyttävä ratkaisu ja siitä voi olla arvaamattomia seurauksia.
Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.
Jos sosiaalityöntekijöiltä puuttuu eettistä kompetenssia ja tietoa ilmiöstä, miksi kokemusasiantuntijoiden ja omais- ja potilasjärjestöjen asiantuntemusta ei haluta hyödyntää?
Miksi mahdollisia mt- häiriöitä ylipäätään pitäisi ennakoida tai seuloa jo ennalta?
Miksi seulontaa kutsutaan tukemiseksi, kun asiakkaiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa ja pelkkä mt- epäily estää myös somaattisten vaivojen hoidon?
Mielenterveysongelmien alidiagnosointi tuskin on ongelma nykyään. Perheitä seuloo kaikissa mahdollisissa paikoissa puutteellisilla menetelmillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottava puutteellisesti koulutettu sosiaali- ja terveysalan ja varhaiskasvatuksen toimijajoukko. Lastensuojelussa jo sosiaaliviranomaisen mielivaltaisten työtapojen kritisoiminen tulkitaan ja kirjataan psyykkiseksi häiriöksi.
Ongelmia ja oikeusturvariskejä tuottavat puutteellinen tieto, ennakkoluulot, leimaaminen, viranomaislähtöiset ja asiakkaita palvelemattomat työmenetelmät ja mielivaltaiset prosessit, toimimaton viranomaisyhteistyö , tuen korvautuminen kontrollilla, asiakkaiden tilanteen huononeminen "puuttumisen" seurauksena ja potilaiden ja omaisten sivuuttaminen.
Avunpyytäjää rangaistaan
Jotta ei tulisi vain rangaisseeksi avunpyytäjää, lapset puheeksi- kouluttajan tai menetelmän käyttäjän kannattaisi kysyä itseltään:
- Kuka oikeastaan on asiakas, kuka identifioitu asiakas ja miksi?
- Kenen kanssa työskennellään; perheen vai sijaishuollon verkostojen ja kuka työtä johtaa?
- Mihin työskentely tosiasiassa tähtää, kuka puhuu ja kuka koetaan yhteistyökumppaniksi työskentelyssä?
- Puhutaanko menetelmässä monologia vai dialogia lasten, äitien vai perheiden kanssa vai lapsista, äideistä ja perheistä viranomaisten kesken perheen muodollisen haastattelun jälkeen?
- Kirjataanko asiakaspalaverit asianmukaisesti vai sanoittaako työntekijä?
- Onko kyseessä aito dialogi perheen kanssa vai viranomaisten monologi toisilleen vai vanhemmille( vai pelkästään äidille) aiheena lapset vai viranomaisen huoli?
- Puhuvatko/ juoruavatko viranomaiset keskenään lapsista vanhempien selän takana?
- Tekevätkö viranomaiset vanhempien ja lasten selän takana riski/huoliluokituksia näistä?
- Mitä työmenetelmä käytännössä tarkoittaa ja tuottaa? Onko se huolipuheen, moniammatillisten kokousten, huolestuttavien negatiivisten asiakaskirjausten ja -papereiden ja laitosjaksojen ja sijoitusten tuottamista?
- Kerätäänkö menetelmästä asiakaspalautetta ja seurataanko sen vaikutuksia ja tuloksia?
Tässä tapausesimerkki moniammatillisesta huoli-yhteistyöstä, jossa lapsi otettiin puheeksi moneen otteeseen ilman, että perhe sai milloinkaan tukea.
Sosiaalitoimi on päätöksissään vedonnut siihen, että nuori on huostaanotettu, koska hän oli asiakkaana lasten- ja nuorisopoliklinikalla.
Varatuomari Leeni Ikonen kommentoi tapausta seuraavasti : ”On yhteiskunnalle kestämätön tilanne, että hoitoon hakeutumisesta rangaistaan vapaudenriistolla. Nuoren perhe oli hyvin hoitomyönteinen ja oli hakenut nuorelle apua. Nuori oli avoimesti kertonut traumaattisesta kokemuksestaan jouduttuaan toisen nuoren seksuaalisen painostuksen kohteeksi. Tätä asiaa ”ammattilaiset” tonkivat ja kauhistelivat (mm. kuraattorin istunnot) ilman ammatillista otetta.
Lapset puheeksi- menetelmä haiskahtaa epäilyttävästi vanhalta varpulta, joka on puettu uuteen pakettiin.
Varpu on se farisealainen hirsi, jota on lupa sovitella jokaisen köyhän silmään muttei ottaa pois omasta.
Varpua ei saa arvostella eikä sen tuloksia tutkia.
Varpu on suomalaisen lastensuojelun pyhä vitsa, jolla kaikenkarvaiset hoiva-alan yrittäjiksi naamioituneet ihmiskauppiaat etsivät ja löytävät kultakaivo(ksi)aan.
Köyhät, varpulla teidät tullaan vitsottaman ja varpojille teidän tulee otsanne hiessä leipä hankkia.
Sela.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/viranomainen-ja-demokratia
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/huolen-aika-on-nyt
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/meilla-herasi-huoli-tuomas-kurttilasta-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/huolella-huostaan