Helsingin Sanomat valjasti väitöskirjatutkimuksen sijaishuollon propagandan välineeksi
Helsingin Sanomat käytti Tarja Hiltusen väitöskirjaa hyväksi harhaanjohtavassa uutisoinnissaan huostaanottoa itse pyytäneen Satu Niemisen poikkeuksellisesta kohtelusta. Satu Nieminen ei ollut Hiltusen väitöstutkimuksessa mukana. Hänen kokemuksensa ei edusta eikä kuvaa mitenkään Hiltusen väitöskirjaansa haastattelemien äitien kokemuksia tai kohtelua. HS:n jutun perusteella toimittaja ei ole lukenut Hiltusen väitöskirjaa läpi edes pääkohdittain.
Helsingin Sanomien esiinnostaman vapaaehtoisesti huostaanottoon suostuneen äidin asiallista kohtelua ja lasten kotiuttamista voi pitää Suomen oloissa harvinaisena yksittäistapauksena. Poikkeuksellista perheen jälleenyhdistämisen lisäksi tapauksessa oli lähellä sijaitseva ja lapsen lähisuhteita tukeva sijaisperhe, joka salli biologisen äidin tavata ja pitää lapsiaan luonaan.
Hämäräksi jää mihin Helsingin Sanomat pyrki Niemisen tapauksen ja Hiltusen väitöskirjan yhdistämisellä; oliko vapaaehtoisen huostaanoton hyviä tuloksia korostava juttu vastaus tutkimustulokseen tahdonvastaisten huostaanottojen lisääntymisestä? Vai oliko jutun tarkoitus rinnastaa vapaaehtoinen suostuminen huostaanottoon valheellisesti parempaan äitiyteen ja perheen jälleenyhdistämisen toteutumiseen?
Helsingin Sanomien ei tarvitsisi yhtyä SOS- lapsikylän kampanjointiin vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien yksi voimakkaimpia lasten huostaanottoon sopeutumista kuvaavia esimerkkejä oli alistuminen. Äidit suostuivat melkein mihin tahansa saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (mt., 175). Valitettavasti äitien alistuminen viranomaistoimenpiteisiin ja yhteistyöhalukkuus ei johtanut huostaanottojen purkamiseen.
Hiltusen väitöskirjasta on vaikea vetää Helsingin Sanomien tekemää johtopäätöstä, että lasten huostaanotto olisi johtanut äitien kohdalla hyvään tai että se olisi auttanut haastateltuja äitejä.
Väkivaltaa kokeneet äidit eivät saa apua palvelujärjestelmästä
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
– Ihmisillä on niin hirvittäviä kokemuksia, etten tiedä, miten olisin itse kestänyt. Traumaattisia kokemuksia on jo lapsuudesta: raiskauksia ja väkivaltaa, jotka kaikki ovat jääneet käsittelemättä. Ne eivät ole hyviä lähtökohtia äitiydelle, Hiltunen kertoo Lapsen maailma- lehden haastattelussa.
Kukaan äideistä ei haastatteluissa maininnut, että heitä olisi autettu pääsemään eroon väkivaltaisista miehistään tai että heidän masentuneisuuteensa olisi etsitty apua. Äitejä kehotettiin kyllä katkaisemaan suhteet väkivaltaisiin miehiin. Kuitenkaan esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kokeneiden äitien tapauksissa ei laadittu konkreettisia suunnitelmia, miten päästä suhteesta eroon ( mt., 130).
Epäluotettavia sosiaalityöntekijöitä ja valheellisia rikossyytteitä
Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. Haastattelussa jotkut äidit vertasivat lapsen huostaanottoa kokemukseen lapsen kuolemasta. Hiltusen mukaan vertaus kertonee siitä, että äidit pitivät lapsen huostaanottoa yhtenä pahimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ( mt.,198).
Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).
Äitien kertoman mukaan lasten huostaanoton jälkeen he jäivät yksin selviämään lasten huostaanoton aiheuttamista kokemuksista. He kertoivat kaiken tuen loppuneen lasten huostaanottoon lähes kokonaan (mt.,133).
Ohittamista, vieraannuttamista, väkivaltaa ja laittomia tapaamisrajoituksia
Kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147). Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen väkivaltaa huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa. Terttu kertoi perhekodin johtajan käyneen käsiksi lapseensa ja ettei väkivallasta tehdyillä valituksilla ollut mitään merkitystä. (Terttu 2008, S). Vuokko kertoi näkemyksensä lapseensa kohdistuneesta tapauksesta: "Nuorisokodilla ei ollu mitään muuta keinoa ku rangaista, rangaista ja rangaista" ( Hiltunen, 154).
Äidit kertoivat, että heidän yhteydenpitoaan lapsiinsa rajoitettiin. Hiltunen sai vaikutelman, ettei äideille kai- kissa tapauksissa kerrottu miksi lasten tapaamisia rajoitettiin ( mt.,140).
Lapsen kanssa jaetut hetket keskittyivät huostaanoton jälkeen yhteen tai kahteen tapaamiseen kuukaudessa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan ( mt., 117).
Pitkään sijaisperheissä asuneet lapset näyttivät vieraantuneen äideistään(mt., 118). Jotkut äidit kertoivat menettäneensä asemansa ja osallisuutensa lastensa elämässä huostaanoton jälkeen. Äitien haastattelun perusteella heidän osallisuuttaan lasten elämässä ei kovin paljoa tuettu ( mt., 121).
Haastatelluille äideille muodostui käsitys, että sijaisvanhemmilla on valta päättää lapsen ja biologisen äidin tapaamistiheydestä ja että sijaisvanhemmat määrittelevät kuinka hyvä tai huono lapsen biologinen äiti on ( mt.,161). Yhden haastatellun äidin mukaan; ” Jos ne saa päähänsä, että se biologinen äiti ei oo kiva, ja se täytyy saada pois elämästä, niillä on siihen valta. Ne voi sanoa sosiaalitoimelle, et lapsi saa huonoja vaikutteita äidiltä, he eivät saa toimia keskenään, tavata”.
Terttu- äiti kertoi kokeneensa lapsen sijoituspaikan henkilökunnan yrittäneen vieroittaa häntä hänen omasta lapsestaan. Näin Terttu tilanteen koki: "Koko ajan oli semmonen olo, että tätä lasta haluttiin vierottaa minusta, ja siellä lukee jopa papereissa. Se [lastenkodin] johtaja oli jopa sanonu, että he haluavat vierottaa äitistä. Et asenne oli ihan väärä."(mt., 161)
Äidit kertoivat jääneensä vaille riittävää tiedottamista ja huomioimista omassa asiakkuudessaan. Tästä esimerkkinä olivat lasten huoltosuunnitelmapalaverit, jotka lisäsivät äitien ulkopuolisuuden ja menetetyn äitiyden kokemusta. Tätä äitiyden muotoa vahvisti sosiaaliviranomaisten holhoava suhtautuminen äiteihin, heidän kutsumatta jättäminen lasta koskevaan palaveriin sekä äitien luottamuksen menettäminen sosiaalityöntekijöihin.
Lasten asioita käsittelevässä palavereissa istumapaikat järjestettiin niin, että lapsen äiti jäi erilleen muista osallistujista. Äidit kokivat nämä palaverit ahdistaviksi, eivätkä ne tukeneet äitien ja sijaishuollon yhteistyötä. Äidit saattoivat kokea, ettei heidän mielipiteillään ollut merkitystä lasta koskevissa kysymyksissä (mt.,198).
Äideillä ei ollut myöskään tarkkaa tietoa siitä, mistä syystä kotivierailuja ei lapselle sallittu.
Äidit arvostelivat myös lastensuojelun valikoivia kirjaamiskäytäntöjä ja kertoivat, että heidän epäonnistumisen kokemuksensa dokumentoitiin viranomaisasiakirjoihin, mutta heidän onnistumisen kokemuksistaan ei ole mitään merkintöjä asiakirjoissa (mt., 139).
Toipua voi palvelujärjestelmästä huolimatta
Tarja Hiltunen toimii mm. Voikukkia- vertaistukiryhmien ohjaajana ja kouluttajana. Hän haluaa antaa huostaanotettujen vanhemmille toivoa. Väitöskirjan sanoma on, ettei huostaanotto ole maailmanloppu.
Asioilla on taipumus järjestyä.
Väitöskirja-aineistossa huostaanottojen syiksi mainitaan traumaattiset tapahtumat mm. lähisuhdeväkivalta, päihteidenkäyttö, uupumus ja lapsen käytös.
Kausaalisuhde huostaanottojen ja äitien tilanteen kohentumisen välillä jää väitöskirjassa epäselväksi ja todistamatta. Pikemminkin oma aika, aikuistuminen ja tarpeenmukainen tuki vaikuttavat äitien toipumisen ratkaisevilta tekijöiltä.
Päihdeongelmista kärsivien toipumista isoilla otannoilla tutkineen Anja Koski- Jänteen (2004;2006; 2009) mukaan suurin osa päihteitä käyttäneistä toipuu oma-aloitteisesti kyllästymisen ( kyllästymisfaktori) seurauksena. Myös lääkäri Tapio Jaakkolan (2015) mukaan päihdeongelmassa omaehtoisen parantumisen osuus on huomattava; kolmasosasta noin puoleen toipuu ilman ammatillista apua. Alkoholismi- ja riippuvuustutkija Stanton Peelen ( 2004) mukaan riippuvuushoidot ovat muuttuneet valtavaksi teollisuudeksi, joka elää vanhoista väittämistä ja myyteistä. Useimmat ihmiset kuitenkin toipuvat ilman hoitoja ja tukiryhmiä.
Hiltusen mukaan uudentyyppisen lastensuojelun pyrkimyksenä on tukea koko perhettä siltä osin kuin se on mahdollista tai ainakin pitää äitiä ja lasta yhdessä. "Esimerkiksi päihdeongelmien ei tarvitse johtaa lapsen huostaanottoon, vaan se konstruoidaan mahdollisuudeksi päästä irti päihteistä. Äitiä ja lasta ei eroteta, vaan heitä ja heidän suhdettaan hoidetaan yhdessä. (Nätkin 2006b.) Yhtään tällä tavoin onnistunutta äiti-lapsisuhde tapausta, joita olisi hoidettu yhdessä, ei aineistossani tullut esille".
Väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena ( Hiltunen, 183, 203). Hiltusen mukaan ratkaisevaa monen kohdalla on ollut pitkäkestoinen terapia, jonka avulla traumat on selvitetty, ja nupullaan ollut äitiys on päässyt kukoistamaan.Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).
Vanhemman toipuminen ei johda huostaanoton purkamiseen
Väitöskirjassa haastatelluille äideille osasyynä hoitoon tai kuntoutukseen hakeutumiselle näytti olevan toive lasten huostaanottojen pikaisesta purkautumisesta. Kuitenkaan yksikään äiti ei saanut lasta takaisin hoidon päätyttyä. Mikäli lapsen huostaanotto purkautui, se tapahtui yleensä vuosien kuluttua huostaanotosta (mt., 171).
Äitien paraneminenkaan ei johtanut lasten huostaanottojen purkuun. Vaikka miltei kaikkien Hiltusen tutkimien äitien vointi ja elinolosuhteet paranivat vuosien saatossa, vain muutama huostaanotoista purettiin.
Sininauhaliitossa työskentelevä Hiltunen ei ole tyytyväinen äitien yhteiskunnalta saamaan apuun ennen huostaanottoa eikä sen jälkeen. Hoitopaikkoja äitiyteen tukea tarvitseville ei ole.
– Apu koostuu pienistä palasista. Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tukisi äidiksi kehittymistä ja voisi ennaltaehkäistä huostaanoton. Moni tarvitsee pitkäkestoista terapiaa selvitäkseen. Tutkimukseni äitien yhteinen kokemus oli, ettei heidän jaksamisensa tai hyvinvointinsa kiinnosta ketään.
Hiltusen mielestä huostaanoton kohtaavat äidit tarvitsisivat erityisesti tukihenkilön, joka olisi neutraali asiantuntija. Huostaanottotilanne koettiin epäoikeudenmukaiseksi, koska äiti saattoi olla yksin vastassaan kuusi viranomaista. Huostaanoton purkuun ei äitien mukaan juuri kannustettu tai annettu tukea.
– Äidit kokivat, että heidän pitää näyttää olevansa tavallista parempia äitejä saadakseen lapset takaisin.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/viranomainen-ja-demokratia
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/huolen-aika-on-nyt
Helsingin Sanomat käytti Tarja Hiltusen väitöskirjaa hyväksi harhaanjohtavassa uutisoinnissaan huostaanottoa itse pyytäneen Satu Niemisen poikkeuksellisesta kohtelusta. Satu Nieminen ei ollut Hiltusen väitöstutkimuksessa mukana. Hänen kokemuksensa ei edusta eikä kuvaa mitenkään Hiltusen väitöskirjaansa haastattelemien äitien kokemuksia tai kohtelua. HS:n jutun perusteella toimittaja ei ole lukenut Hiltusen väitöskirjaa läpi edes pääkohdittain.
Helsingin Sanomien esiinnostaman vapaaehtoisesti huostaanottoon suostuneen äidin asiallista kohtelua ja lasten kotiuttamista voi pitää Suomen oloissa harvinaisena yksittäistapauksena. Poikkeuksellista perheen jälleenyhdistämisen lisäksi tapauksessa oli lähellä sijaitseva ja lapsen lähisuhteita tukeva sijaisperhe, joka salli biologisen äidin tavata ja pitää lapsiaan luonaan.
Hämäräksi jää mihin Helsingin Sanomat pyrki Niemisen tapauksen ja Hiltusen väitöskirjan yhdistämisellä; oliko vapaaehtoisen huostaanoton hyviä tuloksia korostava juttu vastaus tutkimustulokseen tahdonvastaisten huostaanottojen lisääntymisestä? Vai oliko jutun tarkoitus rinnastaa vapaaehtoinen suostuminen huostaanottoon valheellisesti parempaan äitiyteen ja perheen jälleenyhdistämisen toteutumiseen?
Helsingin Sanomien ei tarvitsisi yhtyä SOS- lapsikylän kampanjointiin vapaaehtoisten huostaanottojen lisäämiseksi. Hiltusen väitöskirja-aineistossa äitien yksi voimakkaimpia lasten huostaanottoon sopeutumista kuvaavia esimerkkejä oli alistuminen. Äidit suostuivat melkein mihin tahansa saadakseen viettää enemmän aikaa lastensa kanssa (mt., 175). Valitettavasti äitien alistuminen viranomaistoimenpiteisiin ja yhteistyöhalukkuus ei johtanut huostaanottojen purkamiseen.
Hiltusen väitöskirjasta on vaikea vetää Helsingin Sanomien tekemää johtopäätöstä, että lasten huostaanotto olisi johtanut äitien kohdalla hyvään tai että se olisi auttanut haastateltuja äitejä.
Väkivaltaa kokeneet äidit eivät saa apua palvelujärjestelmästä
Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).
– Ihmisillä on niin hirvittäviä kokemuksia, etten tiedä, miten olisin itse kestänyt. Traumaattisia kokemuksia on jo lapsuudesta: raiskauksia ja väkivaltaa, jotka kaikki ovat jääneet käsittelemättä. Ne eivät ole hyviä lähtökohtia äitiydelle, Hiltunen kertoo Lapsen maailma- lehden haastattelussa.
Kukaan äideistä ei haastatteluissa maininnut, että heitä olisi autettu pääsemään eroon väkivaltaisista miehistään tai että heidän masentuneisuuteensa olisi etsitty apua. Äitejä kehotettiin kyllä katkaisemaan suhteet väkivaltaisiin miehiin. Kuitenkaan esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kokeneiden äitien tapauksissa ei laadittu konkreettisia suunnitelmia, miten päästä suhteesta eroon ( mt., 130).
Epäluotettavia sosiaalityöntekijöitä ja valheellisia rikossyytteitä
Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015 , 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. Haastattelussa jotkut äidit vertasivat lapsen huostaanottoa kokemukseen lapsen kuolemasta. Hiltusen mukaan vertaus kertonee siitä, että äidit pitivät lapsen huostaanottoa yhtenä pahimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ( mt.,198).
Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).
Äitien kertoman mukaan lasten huostaanoton jälkeen he jäivät yksin selviämään lasten huostaanoton aiheuttamista kokemuksista. He kertoivat kaiken tuen loppuneen lasten huostaanottoon lähes kokonaan (mt.,133).
Ohittamista, vieraannuttamista, väkivaltaa ja laittomia tapaamisrajoituksia
Kukaan äideistä ei kertonut, että heidän lapsensa olisivat nähneet kotonaan äitiinsä kohdistuvaa väkivaltaa ( mt., 147). Sen sijaan äidit kertoivat murrosikäisten lastensa kokeneen väkivaltaa huostaanoton aikana lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa. Terttu kertoi perhekodin johtajan käyneen käsiksi lapseensa ja ettei väkivallasta tehdyillä valituksilla ollut mitään merkitystä. (Terttu 2008, S). Vuokko kertoi näkemyksensä lapseensa kohdistuneesta tapauksesta: "Nuorisokodilla ei ollu mitään muuta keinoa ku rangaista, rangaista ja rangaista" ( Hiltunen, 154).
Äidit kertoivat, että heidän yhteydenpitoaan lapsiinsa rajoitettiin. Hiltunen sai vaikutelman, ettei äideille kai- kissa tapauksissa kerrottu miksi lasten tapaamisia rajoitettiin ( mt.,140).
Lapsen kanssa jaetut hetket keskittyivät huostaanoton jälkeen yhteen tai kahteen tapaamiseen kuukaudessa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan ( mt., 117).
Pitkään sijaisperheissä asuneet lapset näyttivät vieraantuneen äideistään(mt., 118). Jotkut äidit kertoivat menettäneensä asemansa ja osallisuutensa lastensa elämässä huostaanoton jälkeen. Äitien haastattelun perusteella heidän osallisuuttaan lasten elämässä ei kovin paljoa tuettu ( mt., 121).
Haastatelluille äideille muodostui käsitys, että sijaisvanhemmilla on valta päättää lapsen ja biologisen äidin tapaamistiheydestä ja että sijaisvanhemmat määrittelevät kuinka hyvä tai huono lapsen biologinen äiti on ( mt.,161). Yhden haastatellun äidin mukaan; ” Jos ne saa päähänsä, että se biologinen äiti ei oo kiva, ja se täytyy saada pois elämästä, niillä on siihen valta. Ne voi sanoa sosiaalitoimelle, et lapsi saa huonoja vaikutteita äidiltä, he eivät saa toimia keskenään, tavata”.
Terttu- äiti kertoi kokeneensa lapsen sijoituspaikan henkilökunnan yrittäneen vieroittaa häntä hänen omasta lapsestaan. Näin Terttu tilanteen koki: "Koko ajan oli semmonen olo, että tätä lasta haluttiin vierottaa minusta, ja siellä lukee jopa papereissa. Se [lastenkodin] johtaja oli jopa sanonu, että he haluavat vierottaa äitistä. Et asenne oli ihan väärä."(mt., 161)
Äidit kertoivat jääneensä vaille riittävää tiedottamista ja huomioimista omassa asiakkuudessaan. Tästä esimerkkinä olivat lasten huoltosuunnitelmapalaverit, jotka lisäsivät äitien ulkopuolisuuden ja menetetyn äitiyden kokemusta. Tätä äitiyden muotoa vahvisti sosiaaliviranomaisten holhoava suhtautuminen äiteihin, heidän kutsumatta jättäminen lasta koskevaan palaveriin sekä äitien luottamuksen menettäminen sosiaalityöntekijöihin.
Lasten asioita käsittelevässä palavereissa istumapaikat järjestettiin niin, että lapsen äiti jäi erilleen muista osallistujista. Äidit kokivat nämä palaverit ahdistaviksi, eivätkä ne tukeneet äitien ja sijaishuollon yhteistyötä. Äidit saattoivat kokea, ettei heidän mielipiteillään ollut merkitystä lasta koskevissa kysymyksissä (mt.,198).
Äideillä ei ollut myöskään tarkkaa tietoa siitä, mistä syystä kotivierailuja ei lapselle sallittu.
Äidit arvostelivat myös lastensuojelun valikoivia kirjaamiskäytäntöjä ja kertoivat, että heidän epäonnistumisen kokemuksensa dokumentoitiin viranomaisasiakirjoihin, mutta heidän onnistumisen kokemuksistaan ei ole mitään merkintöjä asiakirjoissa (mt., 139).
Toipua voi palvelujärjestelmästä huolimatta
Tarja Hiltunen toimii mm. Voikukkia- vertaistukiryhmien ohjaajana ja kouluttajana. Hän haluaa antaa huostaanotettujen vanhemmille toivoa. Väitöskirjan sanoma on, ettei huostaanotto ole maailmanloppu.
Asioilla on taipumus järjestyä.
Väitöskirja-aineistossa huostaanottojen syiksi mainitaan traumaattiset tapahtumat mm. lähisuhdeväkivalta, päihteidenkäyttö, uupumus ja lapsen käytös.
Kausaalisuhde huostaanottojen ja äitien tilanteen kohentumisen välillä jää väitöskirjassa epäselväksi ja todistamatta. Pikemminkin oma aika, aikuistuminen ja tarpeenmukainen tuki vaikuttavat äitien toipumisen ratkaisevilta tekijöiltä.
Päihdeongelmista kärsivien toipumista isoilla otannoilla tutkineen Anja Koski- Jänteen (2004;2006; 2009) mukaan suurin osa päihteitä käyttäneistä toipuu oma-aloitteisesti kyllästymisen ( kyllästymisfaktori) seurauksena. Myös lääkäri Tapio Jaakkolan (2015) mukaan päihdeongelmassa omaehtoisen parantumisen osuus on huomattava; kolmasosasta noin puoleen toipuu ilman ammatillista apua. Alkoholismi- ja riippuvuustutkija Stanton Peelen ( 2004) mukaan riippuvuushoidot ovat muuttuneet valtavaksi teollisuudeksi, joka elää vanhoista väittämistä ja myyteistä. Useimmat ihmiset kuitenkin toipuvat ilman hoitoja ja tukiryhmiä.
Hiltusen mukaan uudentyyppisen lastensuojelun pyrkimyksenä on tukea koko perhettä siltä osin kuin se on mahdollista tai ainakin pitää äitiä ja lasta yhdessä. "Esimerkiksi päihdeongelmien ei tarvitse johtaa lapsen huostaanottoon, vaan se konstruoidaan mahdollisuudeksi päästä irti päihteistä. Äitiä ja lasta ei eroteta, vaan heitä ja heidän suhdettaan hoidetaan yhdessä. (Nätkin 2006b.) Yhtään tällä tavoin onnistunutta äiti-lapsisuhde tapausta, joita olisi hoidettu yhdessä, ei aineistossani tullut esille".
Väitöskirja-aineistossa äitien toipuminen tapahtui pikemminkin sosiaalipalvelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta mm. omien vanhempien, terapian, vertaistuen tai hengellisen heräämisen tuloksena ( Hiltunen, 183, 203). Hiltusen mukaan ratkaisevaa monen kohdalla on ollut pitkäkestoinen terapia, jonka avulla traumat on selvitetty, ja nupullaan ollut äitiys on päässyt kukoistamaan.Merkittävimpiä hyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat äitien kokemus kuulumisesta johonkin yhteisöön, oman paikan löytäminen yhteiskunnassa, yksinäisyyden hellittäminen ja sopivan kumppanin löytäminen ( mt.,184).
Vanhemman toipuminen ei johda huostaanoton purkamiseen
Väitöskirjassa haastatelluille äideille osasyynä hoitoon tai kuntoutukseen hakeutumiselle näytti olevan toive lasten huostaanottojen pikaisesta purkautumisesta. Kuitenkaan yksikään äiti ei saanut lasta takaisin hoidon päätyttyä. Mikäli lapsen huostaanotto purkautui, se tapahtui yleensä vuosien kuluttua huostaanotosta (mt., 171).
Äitien paraneminenkaan ei johtanut lasten huostaanottojen purkuun. Vaikka miltei kaikkien Hiltusen tutkimien äitien vointi ja elinolosuhteet paranivat vuosien saatossa, vain muutama huostaanotoista purettiin.
Sininauhaliitossa työskentelevä Hiltunen ei ole tyytyväinen äitien yhteiskunnalta saamaan apuun ennen huostaanottoa eikä sen jälkeen. Hoitopaikkoja äitiyteen tukea tarvitseville ei ole.
– Apu koostuu pienistä palasista. Meiltä puuttuu järjestelmä, joka tukisi äidiksi kehittymistä ja voisi ennaltaehkäistä huostaanoton. Moni tarvitsee pitkäkestoista terapiaa selvitäkseen. Tutkimukseni äitien yhteinen kokemus oli, ettei heidän jaksamisensa tai hyvinvointinsa kiinnosta ketään.
Hiltusen mielestä huostaanoton kohtaavat äidit tarvitsisivat erityisesti tukihenkilön, joka olisi neutraali asiantuntija. Huostaanottotilanne koettiin epäoikeudenmukaiseksi, koska äiti saattoi olla yksin vastassaan kuusi viranomaista. Huostaanoton purkuun ei äitien mukaan juuri kannustettu tai annettu tukea.
– Äidit kokivat, että heidän pitää näyttää olevansa tavallista parempia äitejä saadakseen lapset takaisin.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/huoli-puheeksi-mille-huolen-vyohykkeelle-tyontekijasi-sijoittuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/viranomainen-ja-demokratia
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blogi/soluttautuja-meni-kristallipallon-sisaan-ja-kertoo-nyt-mita-naki
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/huolen-aika-on-nyt