Työ(llisyys) on sellainen taloudellinen ja moraalinen hyvä, jonka avulla voidaan perustella muuten vastustusta herättäviä ”rakenteellisia” uudistuksia. Euroopassakin työllisyydellä on voitu oikeuttaa uusliberalistinen esityslista – funktionaalisen tulonjaon muutos pääomatulojen hyväksi, yritys- ja pääomaverotuksen keventäminen, tuloerojen kasvu, eläkeiän nosto, työn kanssa kilpailevan sosiaaliturvan kaventaminen, työsuhdeturvan heikentäminen, työehtojen joustavoittaminen, matalapalkkaisten työpaikkojen synty, työttömien työnhakuvelvoitteiden lisääminen – ja tehdä siitä välttämätön työllisyyden ehto (Karjalainen & Keskitalo, 2013, 41).
Lena Dominelli väittää, että niukkuus on neoliberalismin vastaus ja tekosyy omaan rahoituskriisiinsä, joka on edelleen voimistanut huono- osaisten syrjäyttämistä heidän osallisuutensa ja todellisten päätöksentekomahdollisuuksiensa kustannuksella.
Vuonna 2012 EU:ssa 124,5 miljoonaa ihmistä eli 24,8 prosenttia väestöstä oli vaarassa joutua köyhyyteen tai syrjäytyä. Suuri osa heistä on naisia ja lapsia Lisäksi noin 18,5 prosenttia EU:n asukkaista eli vuonna 2011 aineellisessa puutteessa. Heistä vähän alle puolet kärsi vakavasta aineellisesta puutteesta (8,9 prosenttia väestöstä) eli heillä ei ollut varaa hyödykkeisiin, joita monet Euroopassa pitävät oleellisina osina kohtuullista elintasoa( esim. riittävä lämmitys, pesukone, puhelin). Köyhimmissä maissa aineellisesta puutteesta kärsivien osuus on yli 45 prosenttia. Noin 10 prosenttia työikäisistä eurooppalaisista elää kotitalouksissa, joissa kenelläkään ei ole töitä. Talouskriisin myötä tilanne on selvästi heikentynyt ( EK, 2015, 5).
Johannes Pakaslahden mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvistä asiakirjoista ja luonnoksista voi ainakin epäsuoraan päätellä poliittisen ohjauksen vastaisuudessa pyrkivän siirtämään painopistettä ensimmäisen pilarin pakollisesta lakisääteisestä sosiaaliturvasta kohti toista sektoria (yksityinen sektori, joka on varsinkin maksukykyisten ulottuvilla) sekä 3. sektoria (vapaaehtoistyö) ja 4. sektoria korostaen perheen ja suvun vastuuta.
Raija Julkusen mukaan sosiaaliturvan muotoilu työystävälliseksi voi kansallisesta kontekstista riippuen tarkoittaa jotakin tai kaikkia seuraavista: a) työnteon kanssa kilpailevan sosiaaliturvan, ennen muuta työttömyysetuuksien, tason madaltaminen ja keston lyhentäminen sekä niille pääsyn tiukentaminen, b) sosiaalivakuutuksen eli ansiosidonnaisten etuuksien tiukempi sitominen työuran pituuteen ja maksettuihin vakuutusmaksuihin, c) ei-kontributiivisten vähimmäisetuuksien vastikkeellistaminen työllä, harjoittelulla, opiskelulla, muualla aktiviteetilla tai moraalisäännöillä ja d) in-work-etuudet eli sosiaalietuuksien maksaminen työssä käyville joko pysyvämpänä matalapalkkatukena tai väliaikaisena tukena työhön sosiaalietuuksien piiristä siirryttäessä (Karjalainen & Keskitalo, 2013, 39).
Elina Pajula (Jämsen Arja, Pyykkönen Anne, 2014, 6) väittää, että osallistavassa sosiaaliturvassa kielteiseksi käsitetty vastikkeellisuus onnistutaan esittämään myönteisempänä juuri siten, että vastikkeellisuuden sijaan puhutaan osallistamisesta. Yhteiskuntapolitiikan tohtori Eeva Jokinen on puolestaan todennut, että aktivointipuhe ja -eetos oikeuttaa toimia, jotka eivät muuten olisi hyväksyttyjä. Sen avulla myös köyhdytetään työn käsitettä tarkoittamaan ainoastaan palkkatyötä, minkä lisäksi se voi pakottaa aktiivipolitiikan toimeenpanijat toimimaan vastoin eettisiä periaatteitaan, koulutustaan tai näkemystään (mt., 2014, 77–78).
Sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja sanktioinnin lisääminen eivät kuitenkaan välttämättä lisää yhteenkuuluvuuden, turvallisuuden tai oikeudenmukaisuuden kokemusta.
Uusklassisen talousteorian yleisesti hyväksytty homo economicus -ihmiskuva on johtanut tilanteeseen, jossa työttömyyden taustalla uskotaan olevan työttömien omat valinnat. Tulevaisuus on kuitenkin tuomassa mukanaan ongelmia, jotka pakottavat kyseenalaistamaan koko nykyisenlaisen palkkatyöyhteiskunnan kestävyyden ( Pulkka, 2014,117 ).
Sosiaalinen syrjäytyminen samaistetaan EU:ssa usein työttömyyteen ja epäsäännöllisistä tai matalapalkkaisista töistä johtuvaan pienituloisuuteen. Sosiaalityön dosentti Tuula Helneen ( 2004) mukaan syrjäytyneitä paikannetaan sosiaalisesti, spatiaalisesti ja symbolisesti. Heidät sijoitetaan reunoille tai ulkopuolelle, moraaliseen ja spatiaaliseen toiseuteen. Kaikenlaiset rajanvedot ovat kuitenkin nykyisessä yhteiskunnassa yhä ongelmallisempia, sillä yhä useammat positiot ja paikat ovat epävarmoja.
Syrjäytyneiden kuvaaminen passiiviksi yksilöiksi tukee politiikkaa, jossa varsinainen yhteiskuntapolitiikka korvautuu aktivoimisyrityksillä. Diskurssi liittyy osaksi niitä kehityssuuntia ja ajatustapoja, jotka ovat olleet heikentämässä uskoa sosiaalivakuutukseen ja vaikuttamassa siirtymään kohti uusliberalistista yksityistä varautumista. Yhteiskuntaa hallinnoidaan yhä enemmän tämänkaltaisen yksilöimisen kautta ( Helne, 2004).
Sosiaalinen osallisuus ei välttämättä tarkoita aina inkluusiota eikä syrjään joutuminen ole tahatonta syrjäytymistä vaan aktiivista syrjäyttämistä. ”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa. Ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”. Sipilän mukaan syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä (Sipilä, 2013).
Inkluusiopuheen sisäänrakennettuna ja järjestystä rakentavana oletuksena on, että yhteiskuntaan integroituminen on arvokasta sinänsä, olipa yhteiskunta millainen hyvänsä. Haluavatko kaikki kuitenkaan sisään tai haluaisivatko jotkut ulos?( Helne, Hänninen, Karjalainen, 2004, 17).
Kirjallisuus:
Helne Tuula (2004) Syrjäytymisen yhteiskunta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes.
Helne Tuula, Hänninen Sakari, Karjainen Jouko (2004) Seis yhteiskunta- tahdon sisään, Sophi 80, Minerva-kustannus, Jyväskylä.
Jämsen Arja & Pyykkönen Anne (2014) Osallisuuden jäljillä, Pohjois- Karjalan sosiaaliturvayhdistys
Karjalainen, Vappu & Keskitalo Elsa (toim.) (2013) Kaikki työuralle- työttömien aktivointipolitiikka Suomessa THL -julkaisuja, Suomen Yliopistopaino, Tampere.
Pulkka, Ville- Veikko (2014) Osallistava sosiaaliturva- syrjäytymisen ehkäisyä vai pakkotyötä?
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45124/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201501201145.pdf?sequence=1
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/pakkotyo-ja-perustuslaki
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sosiaaliturvan-vastikkeellistaminen-rikkoo-ihmisoikeussopimuksia
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/kallista-moniammatillisuutta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/orjatyon-kataluus-paljastui-ministeriolle-kantelun-myota
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sosiaalityon-ja-elamanhallinnan-uusi-ihminen
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/tyottomien-syyllistaminen-ja-luokkaerojen-vahattely-ovat-alyllista-laiskuutta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/risusavotat-ovat-luolamiesten-hommaa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/terveisia-seinajoen-tyovoimapiirin-arkistosta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/valtiollisesta-rasismista
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/kansamme-parhaaksi-haudattuja-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/huolikapitalismin-aikaa
http://elenauusitalo.weebly.com/blog/tyota-josta-jollekkin-on-joskus-maksettu-oikea-palkka
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/tag/kuntouttava-tyotoiminta/
Lena Dominelli väittää, että niukkuus on neoliberalismin vastaus ja tekosyy omaan rahoituskriisiinsä, joka on edelleen voimistanut huono- osaisten syrjäyttämistä heidän osallisuutensa ja todellisten päätöksentekomahdollisuuksiensa kustannuksella.
Vuonna 2012 EU:ssa 124,5 miljoonaa ihmistä eli 24,8 prosenttia väestöstä oli vaarassa joutua köyhyyteen tai syrjäytyä. Suuri osa heistä on naisia ja lapsia Lisäksi noin 18,5 prosenttia EU:n asukkaista eli vuonna 2011 aineellisessa puutteessa. Heistä vähän alle puolet kärsi vakavasta aineellisesta puutteesta (8,9 prosenttia väestöstä) eli heillä ei ollut varaa hyödykkeisiin, joita monet Euroopassa pitävät oleellisina osina kohtuullista elintasoa( esim. riittävä lämmitys, pesukone, puhelin). Köyhimmissä maissa aineellisesta puutteesta kärsivien osuus on yli 45 prosenttia. Noin 10 prosenttia työikäisistä eurooppalaisista elää kotitalouksissa, joissa kenelläkään ei ole töitä. Talouskriisin myötä tilanne on selvästi heikentynyt ( EK, 2015, 5).
Johannes Pakaslahden mukaan Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvistä asiakirjoista ja luonnoksista voi ainakin epäsuoraan päätellä poliittisen ohjauksen vastaisuudessa pyrkivän siirtämään painopistettä ensimmäisen pilarin pakollisesta lakisääteisestä sosiaaliturvasta kohti toista sektoria (yksityinen sektori, joka on varsinkin maksukykyisten ulottuvilla) sekä 3. sektoria (vapaaehtoistyö) ja 4. sektoria korostaen perheen ja suvun vastuuta.
Raija Julkusen mukaan sosiaaliturvan muotoilu työystävälliseksi voi kansallisesta kontekstista riippuen tarkoittaa jotakin tai kaikkia seuraavista: a) työnteon kanssa kilpailevan sosiaaliturvan, ennen muuta työttömyysetuuksien, tason madaltaminen ja keston lyhentäminen sekä niille pääsyn tiukentaminen, b) sosiaalivakuutuksen eli ansiosidonnaisten etuuksien tiukempi sitominen työuran pituuteen ja maksettuihin vakuutusmaksuihin, c) ei-kontributiivisten vähimmäisetuuksien vastikkeellistaminen työllä, harjoittelulla, opiskelulla, muualla aktiviteetilla tai moraalisäännöillä ja d) in-work-etuudet eli sosiaalietuuksien maksaminen työssä käyville joko pysyvämpänä matalapalkkatukena tai väliaikaisena tukena työhön sosiaalietuuksien piiristä siirryttäessä (Karjalainen & Keskitalo, 2013, 39).
Elina Pajula (Jämsen Arja, Pyykkönen Anne, 2014, 6) väittää, että osallistavassa sosiaaliturvassa kielteiseksi käsitetty vastikkeellisuus onnistutaan esittämään myönteisempänä juuri siten, että vastikkeellisuuden sijaan puhutaan osallistamisesta. Yhteiskuntapolitiikan tohtori Eeva Jokinen on puolestaan todennut, että aktivointipuhe ja -eetos oikeuttaa toimia, jotka eivät muuten olisi hyväksyttyjä. Sen avulla myös köyhdytetään työn käsitettä tarkoittamaan ainoastaan palkkatyötä, minkä lisäksi se voi pakottaa aktiivipolitiikan toimeenpanijat toimimaan vastoin eettisiä periaatteitaan, koulutustaan tai näkemystään (mt., 2014, 77–78).
Sosiaaliturvan vastikkeellisuuden ja sanktioinnin lisääminen eivät kuitenkaan välttämättä lisää yhteenkuuluvuuden, turvallisuuden tai oikeudenmukaisuuden kokemusta.
Uusklassisen talousteorian yleisesti hyväksytty homo economicus -ihmiskuva on johtanut tilanteeseen, jossa työttömyyden taustalla uskotaan olevan työttömien omat valinnat. Tulevaisuus on kuitenkin tuomassa mukanaan ongelmia, jotka pakottavat kyseenalaistamaan koko nykyisenlaisen palkkatyöyhteiskunnan kestävyyden ( Pulkka, 2014,117 ).
Sosiaalinen syrjäytyminen samaistetaan EU:ssa usein työttömyyteen ja epäsäännöllisistä tai matalapalkkaisista töistä johtuvaan pienituloisuuteen. Sosiaalityön dosentti Tuula Helneen ( 2004) mukaan syrjäytyneitä paikannetaan sosiaalisesti, spatiaalisesti ja symbolisesti. Heidät sijoitetaan reunoille tai ulkopuolelle, moraaliseen ja spatiaaliseen toiseuteen. Kaikenlaiset rajanvedot ovat kuitenkin nykyisessä yhteiskunnassa yhä ongelmallisempia, sillä yhä useammat positiot ja paikat ovat epävarmoja.
Syrjäytyneiden kuvaaminen passiiviksi yksilöiksi tukee politiikkaa, jossa varsinainen yhteiskuntapolitiikka korvautuu aktivoimisyrityksillä. Diskurssi liittyy osaksi niitä kehityssuuntia ja ajatustapoja, jotka ovat olleet heikentämässä uskoa sosiaalivakuutukseen ja vaikuttamassa siirtymään kohti uusliberalistista yksityistä varautumista. Yhteiskuntaa hallinnoidaan yhä enemmän tämänkaltaisen yksilöimisen kautta ( Helne, 2004).
Sosiaalinen osallisuus ei välttämättä tarkoita aina inkluusiota eikä syrjään joutuminen ole tahatonta syrjäytymistä vaan aktiivista syrjäyttämistä. ”Mitä enemmän keskiluokka hakee lapsilleen menestystä, sitä todennäköisemmin se päätyy syrjäyttämään toisten lapsia”, kirjoittaa sosiaalityön emeritusprofessori Jorma Sipilä Aikalainen-lehden blogissa. Ilmiön perimmäinen syy on ”solidaarisuusyhteiskunnan” muuttuminen ”kilpailuyhteiskunnaksi”. Sipilän mukaan syrjäyttäminen on nyt tavallaan yhteiskuntamme ydintoimintaa, sillä kilpailuyhteiskuntaa ei olisi ilman voittajia ja häviäjiä (Sipilä, 2013).
Inkluusiopuheen sisäänrakennettuna ja järjestystä rakentavana oletuksena on, että yhteiskuntaan integroituminen on arvokasta sinänsä, olipa yhteiskunta millainen hyvänsä. Haluavatko kaikki kuitenkaan sisään tai haluaisivatko jotkut ulos?( Helne, Hänninen, Karjalainen, 2004, 17).
Kirjallisuus:
Helne Tuula (2004) Syrjäytymisen yhteiskunta, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakes.
Helne Tuula, Hänninen Sakari, Karjainen Jouko (2004) Seis yhteiskunta- tahdon sisään, Sophi 80, Minerva-kustannus, Jyväskylä.
Jämsen Arja & Pyykkönen Anne (2014) Osallisuuden jäljillä, Pohjois- Karjalan sosiaaliturvayhdistys
Karjalainen, Vappu & Keskitalo Elsa (toim.) (2013) Kaikki työuralle- työttömien aktivointipolitiikka Suomessa THL -julkaisuja, Suomen Yliopistopaino, Tampere.
Pulkka, Ville- Veikko (2014) Osallistava sosiaaliturva- syrjäytymisen ehkäisyä vai pakkotyötä?
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/45124/URN%3ANBN%3Afi%3Ajyu-201501201145.pdf?sequence=1
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/pakkotyo-ja-perustuslaki
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sosiaaliturvan-vastikkeellistaminen-rikkoo-ihmisoikeussopimuksia
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/kallista-moniammatillisuutta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/orjatyon-kataluus-paljastui-ministeriolle-kantelun-myota
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sosiaalityon-ja-elamanhallinnan-uusi-ihminen
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/tyottomien-syyllistaminen-ja-luokkaerojen-vahattely-ovat-alyllista-laiskuutta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/risusavotat-ovat-luolamiesten-hommaa
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/terveisia-seinajoen-tyovoimapiirin-arkistosta
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/sentican-huostaporvarit-ja-veroparatiisityypit
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/valtiollisesta-rasismista
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/kansamme-parhaaksi-haudattuja-kokemuksia
http://www.lokakuunliike.com/henri-auteron-blogi/huolikapitalismin-aikaa
http://elenauusitalo.weebly.com/blog/tyota-josta-jollekkin-on-joskus-maksettu-oikea-palkka
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/tag/kuntouttava-tyotoiminta/