Lastensuojelun perhepalvelut selkokielellä

Varo kaikkea, missä on perhe- etuliite!

Perhe-sanaan liitetään usein myönteisiä mielleyhtymiä esim. lämpö, rakkaus, turva ja rauha.

Lastensuojelu pyrkii ratsastamaan perhe-sanan positiivisilla mielleyhtymillä liittämällä omiin usein lainvastaisiin ja vahingollisiin käytäntöihinsä perhe-etuliitteen. Hyvä esimerkki tästä on Ajoissa kotiin- perhe on paras- kampanja, jossa rekrytoidaan uusia sijaisvanhempia yhdeksi Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi nimettyyn lastensuojeluun.

Lastensuojelu pursuaa perhe- etuliitteisiä toimintoja, joista suurin osa on perheille hyödyttömiä ellei suorastaan haitallisia ja joissa tuloksellisuus edellyttää sitä, että työntekijät toimivat vastoin ohjesääntöjä ja johdon määräyksiä. Perhepalveluihin palaa miljardeja - silti lapset ja perheet syrjäytyvät. Suomessa on pian yhtä paljon toisten kansalaisten elämäntapavakoiluun ja -valvontaan keskittyviä virkailijoita kuin entisessä DDR:ssä. Lastensuojelun perhepalveluissa onkin yhtä paljon palvelua kuin Saksan demokraattisessa tasavallassa oli demokratiaa.

Peukkusääntönä voi pitää, että kaikkiin lastensuojelutoimiin tai -palveluihin , joissa on perhe- etuliite tai sana sopii suhtautua suurella varauksella.

Lokakuun Liike suosittaa, ettei lapsia viedä mihinkään tilaan, toimenpiteeseen tai palveluun, joka alkaa perhe- etuliittellä eikä kenenkään perhe- liitettä kantavan työntekijän haastateltavaksi ilman haastattelun taltiointia tai oikeustoimikelpoista todistajaa.

Lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojat harjoittavat infosotaa. Sodan välineenä toimii psykokieli, jolla oikeutetaan oma olemassaolo, laittomat menettelytavat ja muut väärinkäytökset. Tällaisessa kielessä sanojen määrää rajoitetaan ja käytetään harhaanjohtavia kiertoilmauksia.

Perhe on sana, jota lastensuojelussa riistoviljellään. Samaan aikaan kun perheet raportoivat puuttuvasta tuesta ja perheiden hajottamispyrkimyksistä hallinto täytyy A4:sista, joissa kuvaillaan "perheiden tarpeisiin räätälöityä" ja "perhekeskeistä" perhearviointia, perhehoitoa, perhekuntoutusta, perheohjausta ja perhetyötä.

Kaikkia perhe- etuliitteisiä toimintoja lastensuojelussa yhdistää se, ettei niillä ole mitään pysyvää , yhdenmukaista tai yksilöityä sisältöä. Sisältö vaihtuu työntekijän, organisaation ja tilanteen mukaan.

Lastensuojelun työntekijä voi oikeuttaa minkä hyvänsä lainvastaisenkin toimintansa perhe- etuliitteellä esim. nimeämällä väärinkäytöksensä perheiden tueksi tai perhekeskeisyydeksi. 

Kyse on lastensuojelullisesta harhautuksesta, joka sosiaalityöntekijän määrittelemän lapsen edun nimissä oikeuttaa ja velvoittaa valehtelemaan, kertomaan harhaanjohtavia puolitotuuksia (tilasto, tutkimus), käyttämään ilmauksia, joilla on toinen merkitys, kuin mitä kuulijat olettavat( lastensuojelu, lapsen etu, perhetyö, perhekoti) sekä teeskentelemään valheellista ystävällisyyttä biologisille perheille ( perhelähtöisyys, perheiden varhainen tuki, voimaantuminen).

Perhe halutaan lastensuojelussa korvata sijaisperheellä. Perhepolitiikassa ja perhediskursseissa on kyse siitä, että lastensuojelu haluaa päätäntämonopolin siihen, kenelle sallitaan vanhemmuus ja vanhemmuuden omille yhteistyökumppaneilleen.
Suomalaisessa lastensuojelussa perheen suojaa ei usein huomioida lainkaan, vaan sen sijaan painotetaan viranomaistulkintaista lapsen etua, jolla argumentoidaan sekä lapsen että tämän vanhempien näkemyksiä ja tosiasiallista etua vastaan.
Sekä Euroopan ihmisoikeussopimus että Lapsen oikeuksien sopimus korostavat vahvasti sitä, että ihmisillä on oikeus perheeseen ja että perheitä ei saa viranomaisten toimesta pyrkiä hajottamaan. Suomessa on kuitenkin vallitsevana näkemyksenä lastensuojelussa, että perheellä sinänsä ei ole mitään erityistä arvoa suhteessa lapsen etuun. Biologinen perhe on vain yksi sopimus muiden joukossa ja sopimus pitää purkaa, mikäli perhe ei vastaa sosiaalityöntekijän julkilausumattomia käsityksiä ja ihanteita normaalista. 

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan ilman lapsi- ja perhevaikutusten selvittämistä tehty lastensuojelun ja perhehoidon lainvalmistelu ja perhehoitolinjaus johti siihen, että eduskunta päätyi keskustelemaan suomalaisen lapsen tulevasta asuinpakasta: laitos vaiko naapurin perhe? 
 Suomalaiset vanhemmat jaettiin sattumanvaraisesti jyviin ja akanoihin, tuettaviksi kasvatuskumppaneiksi ja eliminoitaviksi riskivanhemmiksi. 

Köyhät perheet on ajettu huoliluokitusten, liputusten ja riskiseulausten kohteeksi, mutta alati paisuvan sijaishuollon ja sen kumppaneiden laatupuutteita ja väärinkäytöksiä ei valvota eikä noteerata. Täsmälleen sama kasvatuskäytäntö arvotetaan eri tavoin sen perusteella onko kasvattaja vanhempi vai sijaisvanhempi.

Perhearviointi on usein epäpätevän henkilöstön suorittamaa häiriö-orientoitunutta arviointia epätieteellisillä menetelmillä. Arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).

Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.

Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)

Perhehoito on huostaanotetun hoitamista sijaisperheessä noin 90 euron vuorokausihintaan tai noin 200 euron vuorokausihintaan ammatillisessa sijaisperheessä, jotka usein muistuttavat lukumäärältään ja toimintakäytännöiltään pikemminkin lastensuojelulaitoksia. Varatuomari Leeni Ikosen mukaan perhehoidon lisääntymisen myötä lasten ja biologisten vanhempien väliset tapaamiset ja yhteydenpito näyttävät entisestään vaikeutuneen. Lasten ja nuorten lisäksi perhehoidossa voi olla myös aikuisia kehitysvammaisia, mielenterveyskuntoutujia tai ikäihmisiä.
Perhesijoituksella tarkoitetaan lapsen, vanhemman tai koko perheen hallinnollista vapaudenriistoa kotoaan perhehoitoon.http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidon-mallinnusta-vai-edunvalvontaa


Perhehoitokumppanit Suomessa Oy on mm. PRIDE- valmennusta ja toimeksiantosuhteisen perhehoidon tukipalveluita tuottava brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka ensisijainen päämäärä on mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.

Suomeen firmaa rantautumaan auttoivat mm. sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ( nykyinen Perhehoitokumppanit Oy:n laatupäällikkö) ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi RAY:n sääntöjen vastaisesti samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto Ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä (Ajankohtainen kakkonen, 20.5.2008). Entinen Perhehoitoliiton ja SOS-lapsikylän edustaja Jari Ketola, nykyinen Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja puolusteli Hakkaraista kertoen tämän eronneen Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenyydestä "viime päivinä" ja nimitti Hakkaraista "vain konsultiksi" Perhehoitokumppanit Oy:n Suomeen rantautumisessa.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirje-blogi/avoin-kirje-nivalan-sosiaalitoimelle-ja-perhekotikumppaneille-ouluun
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blogi/pks-sijaisisa-nimitteli-sijaistytartaan-kakkahousuksi

Perhehoitoliitto ry on valtakunnallinen sijaisvanhempien ja perhehoitajien aseman parantamista ajava järjestö. RAY ( nykyinen STEA) on tukenut liittoa merkittävästi lastensuojelun osalta. Aila Paloniemi, Perhehoitoliitto ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja on edistänyt biologisten vanhempien aseman heikentämistä ja pysyvää huostaanottoa ja ajoi aiemmin läpi mm. vahingollisen pelkistä huostaanotoista kuntia palkitsevan lastensuojelukertoimen ja huostaanottojen hallinto- oikeuskäsittelyn. Perhehoitoliiton entinen hallitusjäsen , Lapin perhehoitajat ry:n edustajana toiminut sijaisäiti tuomittiin taannoin pitkäkestoisesta sijoituslapseen kohdistuneesta pahoinpitelystä. Nainen oli kasvatusmielessä muun muassa seisottanut lasta alushoususillaan pakkasessa, jättänyt useiksi tunneiksi yöllä pakkaseen, pakottanut kiertämään taloa talvella paljain jaloin, pannut nokkosia lapsen housuihin, seisottanut lasta talon nurkassa sääskien syötävänä ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä. Lisäksi hän oli ravistellut lasta ja käyttänyt henkistä väkivaltaa esimerkiksi eristämällä ja nöyryyttämällä. Tekojen aikaan lapsi oli 8–10-vuotias. Hovioikeus tuomitsi naisen 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuusulan-lastensuojelu-huostaanottoja-ja-adoptioita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijoituslasta-hyvaksikayttaneella-sijaisperheella-oli-hyvat-suhteet-paattajiin-kaltoinkohteluun-ei-puututtu-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rikollisille-sijoitetaan-lapsia-edelleen

Perhekoti on paikka jossa huostaanotettua hoidetaan n. 200- 350 euron vuorokausihintaan. Perhekodista puhuttaessa tulee edellyttää, että perhehoitajat asuvat samassa kodissa hoidettavien kanssa ja että ammatillisessa perhekodissa saa olla samanaikaisesti hoidettavana enintään seitsemän lasta. Perhehoitajat kiertävät asetusta asumalla itse paremmissa kiinteistöissään käyden vain nukkumassa B-talojensa sijoitettujen kanssa ja ammatilliset perhekodit hankkimalla sisarussarjoja. Ns. ammatillisista perhekodeista puuttuu usein ammatillinen henkilökunta.

Perhehoitaja on tarkoituksella luotu hämäävä nimitys sijaiskasvattajalle/sijaisvanhemmalle.

Helsingin Sanomissa haastateltu sijaisäiti Marja-Riitta Linna on kertonut kuinka onnistuminen sijaisvanhemmuudessa edellytti ammattilaisten neuvojen uhmaamista. " Perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa, Linna sanoo. Häntä prepattiin sijaisneuvonnan aikana, että vanhempien kanssa tulee olemaan vaikeaa.
"Muistakaa, että olette vain lasta varten, meillekin sanottiin."

Sijaisvanhemmat eli perhehoitajat ovat yleensä sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsemia ja kouluttamia. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä perhehoitajan harjoittama kaltoinkohtelu. 

Verovaroilla tuettu sijaisperhe perhehoitajineen voi hyvin, mutta siirretty lapsi saattaa voida huonosti. Diplomaattisen koskemattomuuden suojassa vältytään esimerkiksi lastensuojelutoimilta vaikka lastensuojelun perhehoitoa vaivaavat VTV:n mukaan vieläkin vakavammat laatu- ja valvontapuutteet kuin laitoshoitoa.

Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät edes huomaa saati raportoi puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Sosiaalityöntekijöillä ”naksahtelee” vain biologisten perheiden seurassa. Sijaishuollon kumppanit eivät huolestuta sosiaalityöntekijöitä välttämättä silloinkaan, kun lapsen kaltoinkohtelusta löytyy pitävä näyttö.

Perhekuntoutus on usein perustuslain vastaista pakkohoitoa ja lastensuojelun avohuollon tukitoimi, jossa koko perhe laitostetaan. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.

Tämä taas voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.”Kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei aina ole auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi.
Perhekuntoutusta käytetään myös lasten kotiuttamisen yhteydessä.
Kun hallinto- oikeus on purkanut usein lainvastaisen huostaanoton mutta selkärangattomat työntekijät eivät halua myöntää tai hyvittää tehtyjä virheitä perhe lähetetään perhekuntoutukseen, jotta systeemi voi todistaa, että perhe oli viallinen ja lapsen kotiuttaminen mahdollistui perhekuntoutuksen eikä vanhempien oikeustaistelun tai valvontaviranomaisten puuttumisen takia.

Perhekuntoutuskeskus on paikka, jossa perhekuntoutus toteutetaan.
Turun pelätyimpiä lastensuojelulaitoksia lienee nykyisin lastensuojelupalveluiden edelläkävijäksi itseään mainostava Lausteen perhekuntoutuskeskus, jota käsitellään mm. Varastettu- lapsuus dokumentissa. Laitoksen historiaan kuuluivat ankara simputus, seksuaalinen väkivalta ja raa´at pahoinpitelyt. Lausteella, Kulhossa, Käyrässä tai Suvilinnassa Turun seudulla asuneiden sijoitettujen kokemuksista voi lukea Vuoden tiedekirjaksi viime vuonna valitusta Yhteiskunnan Tahra- teoksesta.

Perheneuvola tarjoaa perheterapiaa ja tekee esim. lapsen kehitystaso-, kouluvalmius- tai oppimisvaikeustutkimuksia ja laatii lausuntoja, suosituksia ja konsultaatioita lastensuojelulle.

Perheneuvolassa työskennellään moniammatillisesti. Työntekijät ovat psykologeja, sosiaalityöntekijöitä ja lastenpsykiatri. Tutkija Katja Yesilovan mukaan sosiaalityötä ja perheneuvoloita on hallinnut pitkään ja hallitsee edelleen psykodynaaminen (=psykoanalyyttinen) perhekäsitys ja 1950-luvun kotirouvayhteiskuntaan perustuva kiintymyssuhdeteoria. Ydinperheideologia patologisoi ei-ydinperhemallin mukaiset perheet ongelmallisiksi ja riittämättömiksi. Jos perhe ei ole lastensuojeluviranomaisen mielestä normaali/riittävä, se on hajotettava. 

Suomessa insestiepäilyjä on usein selvitetty perheneuvoloissa- katastrofaalisin tuloksin. Psykoanalyyttisesti orientoituneet psykologit ja psykiatrit eivät ole pystyneet ennakko-olettamansa vuoksi kuuntelemaan ja analysoimaan, mitä lapsi itse kertoo.

Anu Suomelan mukaan "lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallos­symboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä . Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet."

Perheohjaus on osa tehostettua perhetyötä tai laitoshoitoa ja yhteistyötä sosiaalityön, koulun, päiväkodin ja terveyspalveluiden kanssa. Sen sisältö on epämääräistä perheiden arviointia ja tarkkailua, jonka lomassa käydään Lapset puheeksi – tai Huoli puheeksi -keskustelu sijoitetusta lapsesta.

Perhepalvelut tarkoittaa lastensuojelun, lastenvalvojan, perheneuvolan ja perhetyön kokonaisuutta, jonne palveluohjaaja ohjaa sosiaalitoimistoon, tukipuhelimiin tai nettisivustoille eksyneet avunhakijat. Palvelujen sijaan asiakas kohtaa usein pompottelua ja huostaanoton uhkaa. HuosTa- tutkimuksessa todettiin, että jopa 85% lapsista jää ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

Perhetyö, jonka pitäisi olla perheen voimavarojen ja vuorovaikutuksen vahvistamista on etääntynyt konkreettisesta avusta ja muuttunut perheiden valvonnaksi, virheiden kyttäämiseksi ja kirjaamiseksi ja oletettujen patologioiden selvittämisen amatöörisalapoliisityöksi, jota ei tutki tai valvo mikään instanssi. SOS- lapsikylän sosiaalityöntekijä Sonja Vanhanen kiteyttää perhetyön tarkoituksen: "Meillä Suomessa perhetyö voi ja sen toivotaan olevan osa sijaishuoltoa.
Perhetyö, joka voi olla koulutuspohjaltaan ja sisällöltään mitä hyvänsä muodostaakin vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle. Lastensuojelu kuitenkin tarjoaa perhetyötä rutiininomaisesti ratkaisuksi kaikkiin pulmiin, olipa kyse lapsen oppimisen ongelmasta, kotiintuloaikojen noudattamisesta, homevauriolle altistumisesta, neurologisesta häiriöstä tai vanhempien väsymyksestä tai epäilyttävästä elämäntavasta. 

Perheterapia on psykoanalyysiin perustuva monia menetelmiä käyttävä hoito. Se on yleisin psykoterapiakoulutus Suomessa ja koulutetut työskentelevät suurimmaksi osaksi julkisella sektorilla.

Perheterapian historia psykiatriassa alkaa 1950-luvulta, jolloin sitä kehitettiin erityisesti lastenpsykiatriassa ja psykoosien hoidossa. Perheterapian pohjana on psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä. Perheterapian kohteena on perheen vuorovaikutusverkosto ja verkoston historia eli perheestä pyritään etsimään ylisukupolviseksi oletettuja traumoja ja vuorovaikutushäiriöitä. Monet perheterapeutit eivät tunnusta esim. ADHD:n olemassaoloa vaan tulkitsevat kaikki lapsen ongelmat vanhempien syyksi. Lastensuojelutoimijat yrittävät usein kätkeä terapioidensa ja "tukensa" psykoanalyyttisen perustan kutsumalla psykoanalyyttistä psykodynaamiseksi, psykososiaaliseksi, psykoterpeuttiseksi, perheterapeuttiseksi tai terapeuttiseksi. Myös Hackneyn malli/ lastensuojelun systeeminen toimintamalli perustuu psykoanalyyttiselle perheterapialle.

Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Hälyyttävä osa haastatteluista uskoi psykoanalyysistä johdettuihin epätieteellisiin väittämiin esim. 96% siihen, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia ja 95% siihen, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen.
Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.

Perhetukikeskus on harhaanjohtava termi lastensuojelulaitokselle, jonne lapsi viedään kiireellisessä sijoituksessa. Syitä perhetukikeskukseen joutumiselle ovat olleet mm. lapsen alusvaatteista löytynyt karva ( Jyväskylä) ja äidin kotiapupyyntö ( Kuopio). Perhetukikeskukset ovat laitoksia, joissa lapsia pidetään usein lainvastaisesti lukittujen ikkunoiden ja ovien takana ammattivartijoiden valvonnassa. Lapsen perhe ei pääse perhetukikeskukseen katsomaan lasta kuin sosiaalityöntekijän luvalla. Mikäli lapsi tai lapsen läheinen vaatii perusteita laitossijoitukselle tai arvostelee perhetukikeskuksen lainvastaista toimintaa, arvostelu voidaan kostaa kieltämällä tai rajoittamalla tapaamiset minimiin.

Perhetukikeskuksen tehtävä on etsiä lapsen leikeistä, käytöksestä tai puheesta sosiaalityöntekijän ennakkotiedotuksen mukaisia suunnitellun huostaanoton oikeuttavia häiriöitä. 30 päivää kestävän kiireellisen sijoituksen aikana perhekeskus usein fabrikoi ja kerää todisteita perheen hajottamiseksi ja suostuttelee vanhempia vapaaehtoiseen huostaanottoon omia sijaisperheitään markkinoimalla. Esim. Kuopiossa äidille luvattiin jopa maksaa taksimatkat sijaisperheeseen, mikäli tämä suostuu huostaanottoon. Huostaanoton edistämiseksi Jyväskylän Mattilan perhetukikeskus jätti toimittamatta mm. isän vanhemmuutta tukevan alkuhaastattelun asiakirjat ja valheellisesti kaltoinkohtelusta epäiltyjen vanhempien syyttömyyden todistavat valokuvat eteenpäin. 
 Monissa perhetukikodeissa lapsia yritetään siirtää sosiaalityöntekijän valitsemiin pysyviksi kaavailtuihin sijaisperheisiin jo tutkimusjakson aikana. Toimintaa kutsutaan osastopaikkoja täydentäväksi lyhytaikaiseksi perhehoidoksi. 

Perhetukikeskusten palveluja ovat huostaanottoja pohjustavat lastensuojelun avohuollolliset tukitoimet, perhekuntoutus ja lasten osastohoito.
Joissakin lastensuojelulaitoksissa on erillinen perheosasto, joka mahdollistaa koko perheen ottamisen sijoitukseen. Perhetukikeskuksen perheosaston palveluja ovat vanhemmuuden arviointi, perhekuntoutus ja kriisiluonteinen perhepäivystys osastohoitojaksoineen.

Perhetutkimus on tutkimusala jonka kohteena ovat erilaiset perheet ja niihin liittyvät ilmiöt. Perhetutkimusta hallinnoiva konstruktionistinen suuntaus painottaa sosiaalisen todellisuuden ja perheen diskursiivista luonnetta eli sitä, että perheen jäljille päästään puhetta ja tekstejä tutkimalla. Puheen rakentumiseen keskittyminen johtaa usein ihmisten kokemusten vähättelemiseen.
 Sosiaalinen konstruktionismi merkitsee pahimmillaan sitä, että kuvitellaan yhteiskunnallisten ilmiöiden konstruoituvan sitä mukaan, kuin niistä puhutaan ja kirjoitetetaan. Lastensuojelussa tämä merkitsee sitä että asiakaslähtöisyyden, lapsen edun, osallisuuden ja perheiden tuen kuvitellaan rakentuvan puhumalla ja kirjoittamalla niistä.
Lastensuojelullinen konstruktionismi on valikoivaa; sosiaalityöntekijän huolta, puutteellista vanhemmuutta tai asiakkaiden oletettuja ongelmia ja traumoja ei käsitetä sosiaalisiksi konstruktioiksi vaan objektiivisiksi faktoiksi. Moniulotteiset kysymykset siitä, miten lapsia pitäisi hoitaa ja kasvattaa, muuttuvat psykososiaalisessa diskurssissa yksiulotteiseksi kysymykseksi oikeasta ja väärästä tavasta. Asiantuntijoiden tehtävä on välittää tieto oikeasta edelleen vanhemmille ( Vuori, 2009, 367).

Perhepalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Perhetutkimus on usein sijaishuollon edunvalvontaan sitoutunutta. Käytetyiltä käsitteiltä on riisuttu rehellisyyden, totuuden tavoittelun ja riippumattomuuden vaatimukset. Kun mitään yhteistä todellisuutta ei ole olemassa sosiaalityöntekijä voi poimia lukuisten samanarvoisiksi oletettujen vaihtoehtojen joukosta haluamansa. Alan Sokalin sanoin äärimmäinen konstruktionismi johtaa ontologiseen ja epistemologiseen relativismiin; intellektuaalisten standardien löyhtymiseen ja lopulta maailmankuvaan, jossa rationaalisille argumenteille (=logiikalle) ja empiiriselle evidenssille (=faktoille) ei enää anneta mitään arvoa. Käsittämättömyyksistä tulee hyveitä, kun evidenssi ja logiikka korvataan vihjauksilla, metaforilla ja sanaleikeillä. Kaikki kritiikki näitä ‘teorioita’ kohtaan on mahdollista jättää huomiotta ad hominem - argumentein. Kritiikki voidaan tulkita heijasteeksi tukahdutetuista varhaislapsuuden traumoista — tai se voidaan ylimielisesti tuomita ymmärtämättömyydeksi. Lastensuojelussa tosiseikkaselvittelyä tai asiakaspalautetta ei kunnioiteta millään tasolla: ei asiakastyössä, päätöksenteossa tai oikeudenkäytössä.

Kun perhe on pelkkä sosiaalinen konstruktio sen hajottaminen ei merkitse mitään. Sosiaalityön tutkimus kaipaisikin välitöntä huostaanottoa.

Perhetyön työvälineet

Lastensuojelun Perhetyön työvälineoppaan tekijöiden (Airas & Puhakka, 2008) mukaan "lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä". Airaksen ja Puhakan väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. 

Niin Perhetyön työvälineoppaassa kuin Helena Niemen Alvari- perhetyön raportissa "Lapset alkoivat nauraa -raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta" käytetään surullisenkuuluisaa psykoanalyyttista tutkimusta Lastensuojelua käyttävät perheet, jossa kirjoittajat leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita. Kirjoittajat nojaavat näkemyksissään psykoanalyysin virheellisiin ja vanhanaikaisiin teorioihin. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Psykoanalyysiin nojaavan perhetyön ja sen tutkimusmenetelmien lähtökohta on, että perhe on jollakin tavalla sairas/paha. Perhetyöntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja työtä aloittaessaan ( Ikonen, 2013).
Perhetyön nk. "työvälineet" eivät ole tieteellisesti tutkittuja tai testattuja. Niitä voi kehittää omiin käyttötarkoituksiin sopiviksi (Lastensuojelun käsikirja, 2007). Asiakkaille ei tarvitse kertoa mihin työvälineen käytöllä pyritään ( Airas & Puhakka, 2008).

Martikaisen ja Peräojan (2009) Pesäpuun ry:n välineiden käytöstä tehdyssä Ässä- hihassa - tutkimuksessa työntekijä vastaa kysymykseen korttien uusista käyttötavoista seuraavasti: 
"Käytän kaikkia välineitä miten sattuu kun en ole lukenut ohjeita ja työtiimissä kiertää sana, miten kukin on käyttänyt välineitä niin otan niistä vinkkiä. Vain mielikuvitus on rajana!" 

Tukiperhe on lastensuojelun tukitoimi, joka edellyttää lastensuojeluasiakkuutta. Lapsi viettää tukiperheessä ennalta sovitun ajan, pääsääntöisesti yhden viikonlopun kuukaudessa. Vaikka varmasti on myös hyviä, pyyteetöntä apua tarjoavia tukiperheitä, monilla lapsilla ja vanhemmilla on huonoja kokemuksia lastensuojelun välittämistä tukiperheistä, jotka ovatkin tuen sijaan alkaneet tehtailla lastensuojeluilmoituksia tuettavistaan ja röyhkeimmät jopa kaapanneet tukilapsensa omiksi sijaislapsikseen.

Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojeluasiakkaille välittämät " tukiperheet" ovat todellisuudessa usein lastensuojelubisneksessä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden ja sosionomien perheitä, jotka ovat jo tukiperheeksi ilmoittautumisen hetkellä usein sijaisperheitä tai sellaisiksi haluavia ja pääsevät sijaisperheiksi juuri tukiperheiksi ryhtymisen kautta.

Tukiperhetoiminnassa tuettavista lapsista voikin äkkiä tulla sijoitettuja lapsia ja koko tukiperhehankkeesta on vaarassa muotoutua perheiden tukemisen sijaan uusi sijaislasten ja -perheiden rekrytointihanke.
Tapausesimerkkejä tukiperheiden toiminnasta :http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tukiperhe-voi-muuttua-akkia-sijaisperheeksi

Lastensuojelun perhepalveluissa ja- palveluilla on tuotettu huostaanottoja, oikeusturva-ongelmia, syrjäytymistä ja sijaishuollon edunvalvontaa. Perhepalvelujen tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Lastensuojelun perhepalveluissa vain vallan hännystelijät ovat näkevinään keisarin uudet vaatteet. Lapsia ja perheitä rangaistaan toteamuksesta, että keisari onkin alaston.

Toimimattomien ja vahingollisten perhepalvelujen muutos asiakkaiden tarpeenmukaisiksi palveluiksi ei toteudu löysillä asiantuntija- ja hankerahoituksilla ja hissipuheilla vaan asennemuutoksella ja riippumattoman tutkimustiedon ja valvonnan vahvistamilla hyvillä ja oikeudenmukaisilla toimintakäytännöillä ja menettelytavoilla. Asiantuntijoilta vaaditaan rohkeutta hylätä psykoanalyyttisiin uskomuksiin perustuvat vanhat ajattelumallit ja nöyryyttä siirtyä paremmin- ja puolestatietämisestä ja byrokraattisesta kaikkivoipaisuudesta jaettuun tietoon ja aitoon asiakasosallisuuteen ja -palveluun.

Kuvissa Auer- oikeudenkäynnin asiantuntija Jaana Haapasalo ja Lastensuojelua käyttävät perheet tutkimuksen tekijät Pirjo Vuornos ja Helena Lounatvuori- Rintala.