Kuvassa: Päivi Sinko Singolla silmien väliin
”Sosiaalityöntekijä on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen..
Eikä sosiaalityöntekijää erota asiakkaasta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi. ”
Päivi Sinko, yksi perheiden oikeusturvalle vahingollisimmista lastensuojelubyrokraateista valittaa Talentia- lehdessä kuinka metsä ei vastaa niinkuin sinne huudetaan.
Metsällä hän tarkoittaa asiakkaita. Asiakaslähtöisyyttä, hyvää kohtelua ja räätälöityä apua painottavaa lastensuojelun ja sosiaalihuollon lainsäädäntöä vasten on mielenkiintoista että Sinko kokee asiakkaat metsäksi, jolle pitää huutaa.
Itsensä hän kokee ilmeisesti jonkinlaiseksi viimeiseksi lastensuojelumetsuriksi, joka haluaa parturoida villit metsät sijaishuollon siisteiksi puupelloiksi ja - pinoiksi ja suuttuu kun projekti ei etene huutamalla.
Singon mukaan asiakkaat eivät ole rationaalisia olentoja eikä asiakkaan arvostava kohtelu työntekijän taholta johda vastaavaan kohteluun asiakkaan taholta.
- Metsä ei vastaa niinkuin sinne huudetaan, Sinko toteaa ja jatkaa ”sosiaalityöntekijä kuvittelee neuvottelun onnistuneen hienosti, mutta tunnin päästä tapaamisesta asiakas lähettää muistutuksen hänen esimiehelleen ja valittaa työntekijän toiminnasta. Nämä kokemukset ovat hyvin hämmentäviä käytännönopetukseen osallistuville opiskelijoille" ( Jane & Paolo, 2017, 9).
Sosiaalialaa tunteville kommentti ei kerro mitään asiakkaista. Sen sijaan se kertoo palvelujärjestelmästä ja myös opiskeijoiden ammattitaidosta.
Siihen miksi Singon asiakkaat tekevät muistutuksen vasta äänittämänsä palaverin jälkeen on syy.
Mikäli he kertoisivat aikeestaan kannella jo palaverissa, asiakaskirjauksiin tehtäisiin merkintä mielenterveyshäiriöstä tai viranomaisvastaisuudesta ja asiakas saisi seuraavaan palaveriinsa mukaan poliisin turvaamaan sosiaalityöntekijöitä ” viranomaisvastaiselta” asiakkaalta.
Lisäksi kanteluaikeesta kertominen suoraan väärän päätöksen tehneelle sosiaalityöntekijälle johtaisi todennäköisesti asiakkaan asiakirjojen fabrikointiin, panttaukseen tai hävittämiseen.
Näitä lastensuojelun tyypillisiä huonoja käytäntöjä välttääkseen monet asiakkaat ovat ottaneet tavakseen taltioida palavereja ja kannella niiden jälkeen, jotta mahdollisimman moni esimies ja valvontaviranomainen saa heti alussa- ennenkuin sosiaalityöntekijä ehtii fabrikoida asiakirjat- tiedon lainvastaisesta toiminnasta, johon opiskelijat eivät yleensä edes tajua syyllistyvänsä.
Singon mukaan lastensuojelun työtilanteisiin liittyy paljon ristiriitoja ja jännitteitä: "Osa vanhemmista käy taistelua viranomaisia vastaan vaikka lapset olisivat olleet jo vuosikaudet huostassa."
Sinko kutsuu eettisiksi jännitteiksi asiakkaiden yrityksiä oikaista laittomiin menettelytapoihin perustuvia ja lainvastaisiin vuosikausien huostaanottoihin johtaneita virheellisiä lastensuojelun päätöksiä . Hän kokee asiakkaiden taistelun oikeusturvansa puolesta henkilökohtaisena taisteluna ja loukkauksena työntekijöitä vastaan.
Ero on silmiinpistävä vaikkapa erityisopettaja Outi Rissaseen verrattuna, joka kertoo "Hyvä sananlasku on Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ajattelen asian niin, että jos haluan, että meillä on hyvä, rauhallinen ja turvallinen henki ja ilmapiiri luokassa, minun täytyy tehdä itse asialle aloitus. Jos on itse ystävällinen ja kiltti, niin silloin saa saman takaisin. Jos on vaativainen ja haluaa, että oppilaat tekevät töitä ja tehtäviä, tehtävät pitää tarkistaa ja niistä pitää aina kiittää. Lempeydellä ja hyvyydellä ja tiukalla loogisella järjestyksellä pääsee pitkälle".
On erittäin huolestuttavaa, että juuri Päivi Sinko saa toimia käytäntöopettajana tuleville sosiaalityöntekijöille. Se selittänee myös miksi lastensuojelutyöntekijöiden asenneongelmia ei saada eliminoitua.
Huolestuttavaa on myös, että ammattijärjestö Talentian lehti tarjoaa kritiikittömästi palstatilaa kyseenalaisten psykoanalyysin värittämien toimijoiden, toimintamallien ja tekniikoiden markkinointiin.
”Sosiaalityöntekijä on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään, sellainen joka eksyy tieltä, huutaa rannalla ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen..
Eikä sosiaalityöntekijää erota asiakkaasta mikään, ei mikään paitsi kuolema ja poliisi. ”
Päivi Sinko, yksi perheiden oikeusturvalle vahingollisimmista lastensuojelubyrokraateista valittaa Talentia- lehdessä kuinka metsä ei vastaa niinkuin sinne huudetaan.
Metsällä hän tarkoittaa asiakkaita. Asiakaslähtöisyyttä, hyvää kohtelua ja räätälöityä apua painottavaa lastensuojelun ja sosiaalihuollon lainsäädäntöä vasten on mielenkiintoista että Sinko kokee asiakkaat metsäksi, jolle pitää huutaa.
Itsensä hän kokee ilmeisesti jonkinlaiseksi viimeiseksi lastensuojelumetsuriksi, joka haluaa parturoida villit metsät sijaishuollon siisteiksi puupelloiksi ja - pinoiksi ja suuttuu kun projekti ei etene huutamalla.
Singon mukaan asiakkaat eivät ole rationaalisia olentoja eikä asiakkaan arvostava kohtelu työntekijän taholta johda vastaavaan kohteluun asiakkaan taholta.
- Metsä ei vastaa niinkuin sinne huudetaan, Sinko toteaa ja jatkaa ”sosiaalityöntekijä kuvittelee neuvottelun onnistuneen hienosti, mutta tunnin päästä tapaamisesta asiakas lähettää muistutuksen hänen esimiehelleen ja valittaa työntekijän toiminnasta. Nämä kokemukset ovat hyvin hämmentäviä käytännönopetukseen osallistuville opiskelijoille" ( Jane & Paolo, 2017, 9).
Sosiaalialaa tunteville kommentti ei kerro mitään asiakkaista. Sen sijaan se kertoo palvelujärjestelmästä ja myös opiskeijoiden ammattitaidosta.
Siihen miksi Singon asiakkaat tekevät muistutuksen vasta äänittämänsä palaverin jälkeen on syy.
Mikäli he kertoisivat aikeestaan kannella jo palaverissa, asiakaskirjauksiin tehtäisiin merkintä mielenterveyshäiriöstä tai viranomaisvastaisuudesta ja asiakas saisi seuraavaan palaveriinsa mukaan poliisin turvaamaan sosiaalityöntekijöitä ” viranomaisvastaiselta” asiakkaalta.
Lisäksi kanteluaikeesta kertominen suoraan väärän päätöksen tehneelle sosiaalityöntekijälle johtaisi todennäköisesti asiakkaan asiakirjojen fabrikointiin, panttaukseen tai hävittämiseen.
Näitä lastensuojelun tyypillisiä huonoja käytäntöjä välttääkseen monet asiakkaat ovat ottaneet tavakseen taltioida palavereja ja kannella niiden jälkeen, jotta mahdollisimman moni esimies ja valvontaviranomainen saa heti alussa- ennenkuin sosiaalityöntekijä ehtii fabrikoida asiakirjat- tiedon lainvastaisesta toiminnasta, johon opiskelijat eivät yleensä edes tajua syyllistyvänsä.
Singon mukaan lastensuojelun työtilanteisiin liittyy paljon ristiriitoja ja jännitteitä: "Osa vanhemmista käy taistelua viranomaisia vastaan vaikka lapset olisivat olleet jo vuosikaudet huostassa."
Sinko kutsuu eettisiksi jännitteiksi asiakkaiden yrityksiä oikaista laittomiin menettelytapoihin perustuvia ja lainvastaisiin vuosikausien huostaanottoihin johtaneita virheellisiä lastensuojelun päätöksiä . Hän kokee asiakkaiden taistelun oikeusturvansa puolesta henkilökohtaisena taisteluna ja loukkauksena työntekijöitä vastaan.
Ero on silmiinpistävä vaikkapa erityisopettaja Outi Rissaseen verrattuna, joka kertoo "Hyvä sananlasku on Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Ajattelen asian niin, että jos haluan, että meillä on hyvä, rauhallinen ja turvallinen henki ja ilmapiiri luokassa, minun täytyy tehdä itse asialle aloitus. Jos on itse ystävällinen ja kiltti, niin silloin saa saman takaisin. Jos on vaativainen ja haluaa, että oppilaat tekevät töitä ja tehtäviä, tehtävät pitää tarkistaa ja niistä pitää aina kiittää. Lempeydellä ja hyvyydellä ja tiukalla loogisella järjestyksellä pääsee pitkälle".
On erittäin huolestuttavaa, että juuri Päivi Sinko saa toimia käytäntöopettajana tuleville sosiaalityöntekijöille. Se selittänee myös miksi lastensuojelutyöntekijöiden asenneongelmia ei saada eliminoitua.
Huolestuttavaa on myös, että ammattijärjestö Talentian lehti tarjoaa kritiikittömästi palstatilaa kyseenalaisten psykoanalyysin värittämien toimijoiden, toimintamallien ja tekniikoiden markkinointiin.
Lastensuojelulain laatija ja asenneongelmien periyttäjä
Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia valitsi Päivi Singon Vuoden 2011 kouluttajaksi. Hänen erityisalojaan ovat lastensuojelukoulutus ja lastensuojelun juridiikkaa koskeva koulutus. Päivi Sinko kouluttaa ensisijaisesti sosiaalityöntekijöitä, mutta myös monia muita ammattiryhmiä sosiaalityön ja terveyden alueelta. Hänen toimialueenaan on koko maa.
Sinko on pitkäaikainen Palmenian oma kouluttaja, joka tekee koulutuksessa yhteistyötä myös muiden täydennyskoulutuskeskusten kanssa. Koulutuksen tilaajia ovat yleensä kunnat ja yksi suurimmista on ollut vuodesta 1999 lähtien Helsingin kaupunki omien sosiaalityöntekijöittensä kouluttajana.
Asiantuntijavaltaa lobbaava Sinko on ollut keskeisenä henkilönä valmistelemassa sosiaalityöntekijöiden vallan huippunsa nostanutta lastensuojelulakia, joka räjäytti huostaanottojen määrän.
Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.
Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisten toiveet ja sai aikaan kriisin.
Myöhemmin Sinko, joka ei halunnut kuunnella oikeusoppineiden oikeaan osuneita ennusteita tulevista ongelmista ihmetteli lastensuojelulain ja koulutustensa tuloksia seuraavasti: " Työaika näyttää menevän tapausten ja tehtävien kirjaamiseen sekä tapaamisten ja neuvotteluiden järjestelyihin, vaikka 70 prosenttia sosiaalityöntekijöistä tekee ylitöitä säännöllisesti. " ja "Huostaanottojen valmisteluun ei ole riittävästi aikaa. Äkillisissä kriisitilanteissa aika loppuu kesken, vaikka kuinka ylitöitä tekisi. Lasta, jonka elämästä pitäisi tehdä päätöksiä, ei ehdi tavata."
Sinko ei havaitse yhteyttä ilmiantolain ja lastensuojelutyön laadun heikkenemisen välillä. Hän korostaa luennoillaan, ettei pidä tyytyä yhteen lastensuojeluilmoitukseen vaan ilmoituksia on tehtävä jatkuvasti niin kauan kun lapsesta on huoli. Hänen mukaansa ilmoitusten perkaamiseen täytyy vain palkata lisää työntekijöitä.
Lähes jokainen Singon esitys / luento aiheesta riippumatta on Troijan hevonen, jonka sisään on piilotettu sosiaalityön edunvalvonta-agenda lisäresurssivaateineen vaikka Sinko on tietoinen siitä, että sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia valitsi Päivi Singon Vuoden 2011 kouluttajaksi. Hänen erityisalojaan ovat lastensuojelukoulutus ja lastensuojelun juridiikkaa koskeva koulutus. Päivi Sinko kouluttaa ensisijaisesti sosiaalityöntekijöitä, mutta myös monia muita ammattiryhmiä sosiaalityön ja terveyden alueelta. Hänen toimialueenaan on koko maa.
Sinko on pitkäaikainen Palmenian oma kouluttaja, joka tekee koulutuksessa yhteistyötä myös muiden täydennyskoulutuskeskusten kanssa. Koulutuksen tilaajia ovat yleensä kunnat ja yksi suurimmista on ollut vuodesta 1999 lähtien Helsingin kaupunki omien sosiaalityöntekijöittensä kouluttajana.
Asiantuntijavaltaa lobbaava Sinko on ollut keskeisenä henkilönä valmistelemassa sosiaalityöntekijöiden vallan huippunsa nostanutta lastensuojelulakia, joka räjäytti huostaanottojen määrän.
Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos.
Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisten toiveet ja sai aikaan kriisin.
Myöhemmin Sinko, joka ei halunnut kuunnella oikeusoppineiden oikeaan osuneita ennusteita tulevista ongelmista ihmetteli lastensuojelulain ja koulutustensa tuloksia seuraavasti: " Työaika näyttää menevän tapausten ja tehtävien kirjaamiseen sekä tapaamisten ja neuvotteluiden järjestelyihin, vaikka 70 prosenttia sosiaalityöntekijöistä tekee ylitöitä säännöllisesti. " ja "Huostaanottojen valmisteluun ei ole riittävästi aikaa. Äkillisissä kriisitilanteissa aika loppuu kesken, vaikka kuinka ylitöitä tekisi. Lasta, jonka elämästä pitäisi tehdä päätöksiä, ei ehdi tavata."
Sinko ei havaitse yhteyttä ilmiantolain ja lastensuojelutyön laadun heikkenemisen välillä. Hän korostaa luennoillaan, ettei pidä tyytyä yhteen lastensuojeluilmoitukseen vaan ilmoituksia on tehtävä jatkuvasti niin kauan kun lapsesta on huoli. Hänen mukaansa ilmoitusten perkaamiseen täytyy vain palkata lisää työntekijöitä.
Lähes jokainen Singon esitys / luento aiheesta riippumatta on Troijan hevonen, jonka sisään on piilotettu sosiaalityön edunvalvonta-agenda lisäresurssivaateineen vaikka Sinko on tietoinen siitä, että sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).
Erityislasten tuen ja hoidon hankaloittaja
Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.
Päivi Sinko viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä jo Huostaanottokirja –teoksessa: "Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä.
Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä: ”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”
Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä Sinko käsittelee vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
Singon oppien ansiosta sosiaalityöntekijä- ei asiakas- määrittelee (usein väärin) asiakkaan ongelman ja sen hoitamiseen tarvittavat toimenpiteet. Seurauksena on , että lapset eivät saa tarvitsemaansa apua eivätkä asianmukaista hoitoa ja vanhempia uhkaillaan auttamisen sijaan.
Tahdonvastainen psykiatrinen hoito ja huostaanotot nivoutuvat läheisesti yhteen, siten että diagnoosiin tai hoitoon tyytymättömiä ( AS-lasten)vanhempia helposti uhataan huostaanotolla, jos kritiikin esittäminen ei lopu. Hoitoyksiköt, joissa uutta autismin kirjoa koskevaa tietoa ei millään oteta vastaan, ovat monien ammattilaisten ja vanhempien tiedossa, mutta niille ei mahdeta mitään. Lääkärit eivät voi julkisesti arvostella toistensa ammatillisia päätöksiä, korkeintaan salaa neuvoa pulaan joutunutta perhettä vaihtamaan asuinpaikkaa. Hoitovirheistäkin on vaikea valittaa. Vanhempien todellisuudentaju asetetaan kyseenalaiseksi, ja tapahtumien ainoa todistaja saattaa olla, yksikön työntekijöiden lisäksi, harhaiseksi epäilty lapsi.
Vammaisuuteen liitettävät psykomyytit heijastelevat varsin selkeästi psykodynaamista suhtautumistapaa, jonka mukaan perheilmastoon kuuluu aina syyllisyyttä, vihaa ja kaunantunteita.
Päivi Sinko viljelee tällaisia AS- lasten asiallisen hoidon estäviä ja koko perheen leimaavia ja traumatisoivia psykomyyttejä jo Huostaanottokirja –teoksessa: "Useimmat sosiaalityöntekijät todennäköisesti tunnistavat Varilon ym. kuvaaman perheen. Juuri tällaisesta perheestä on usein kyse silloin, kun joudutaan turvautumaan tahdonvastaiseen huostaanottoon. Kyseessä ei todellakaan ole äkilliseen, ohimenevään kriisitilanteeseen ajautunut ”tavallinen” perhe, jota voidaan auttaa vaikkapa pelkästään taloudellisin tukitoimin, vaan erittäin rankka elämä jatkuvan kaaoksen keskellä.”
Tällaisen tyypittelyn eläessä voimakkaana kaaoksen alkusyitä ei ehkä edes yritetä hakea kovin monelta suunnalta. Jos ongelmat jatkuvat pitkään, niin kyseessä on oltava taas yksi näistä tapauksista, joissa vanhemmat eivät millään opi. Onhan heidän oltava vähintään vähän yksinkertaisia, jos eivät saa yhtä alaikäistä pukeutumaan säänmukaisesti, vai mitä? Jos vanhemmat sitten alkavat puhua jostakin mystisestä neurologisesta jutusta, jota sosiaalityöntekijä ei pysty lapsesta näkemään, niin sehän on selvästikin tekosyiden kehittelyä.
Sinko puolustaa kontrolloivaa otetta lastensuojelutyössä: ”Lastensuojelun kriitikot ovat yleensä juuri kontrollin vastustajia. He vaativat vastahakoisten asiakkaiden auttamista puhtaasti tukiperusteisesti eli lähtien aina siitä, mitä asiakas itse - siis aikuinen – kulloinkin haluaa…. Sosiaalityöntekijän tehtävänä olisi siis olla jonkinlainen kiltti varastonhoitaja, joka nopeasti löytäisi hyllystään sen tukitoimen, mitä asiakas (aikuinen) kulloinkin pyytää ja ojentaisi sen tälle enempiä miettimättä.”
Tavallinen, rakastava, mutta lapsen erityistarpeiden takia kaaokseen ajautuva perhe tarvitsisi täsmälleen sitä, mitä Sinko käsittelee vitsinä ja ivan kohteena: kiltin varastonhoitajan. Ei sellaista joka ojentaisi palveluja miettimättä, vaan sellaisen joka ojentaisi ne asiallisesti, harkitusti, hilliten oman halunsa kontrolloida. Sellaista, joka uskaltaisi edes kokeilla, löytyykö perheestä sisäinen kontrolli, jos sille annetaan tuki jota perhe kertoo tarvitsevansa.
Singon oppien ansiosta sosiaalityöntekijä- ei asiakas- määrittelee (usein väärin) asiakkaan ongelman ja sen hoitamiseen tarvittavat toimenpiteet. Seurauksena on , että lapset eivät saa tarvitsemaansa apua eivätkä asianmukaista hoitoa ja vanhempia uhkaillaan auttamisen sijaan.
Lastensuojelun edunvalvojien lobbaaja, kouluttaja ja valvoja
On erittäin huolestuttavaa, suorastaan pöyristyttävää, että Päivi Sinko saa kouluttaa lastensuojelun edunvalvojia, joita todennäköisesti käytetään juuri autismikirjon lasten tahdonvastaisissa ja liian usein myös laittomissa ja turhissa huostaanotoissa. Ei ole vaikea uskoa J.P. Roosin tavoin että edunvalvoja- hankkeen tarkoitus on eristää perheet lapsistaan pysyvästi.
Paikkakunnittain vaihtelevissa lastensuojelun edunvalvojan määrämiskäytännöissä ei useinkaan noudateta lastensuojelulain määräämiskriteereitä, edunvalvojat eivät ole aina puolueettomia vaan toimivat usein sijaishuollon edunvalvojina ja heitä käytetään estämään ja romuttamaan perheiden perustuslaillisia oikeuksia esim. oikeutta kotirauhaan, koskemattomuuteen ja sananvapauteen.
Jo lakkautetun Sosiaaliportin tilasto osoitti, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen, huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi". Käytäntö on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Lastensuojelun edunvalvojaa käytetään myös rajoittamaan tai estämään lasten lakisääteistä yhteydenpitoa sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä, ettei ole juurikaan havainnut lastensuojelun edunvalvojien edistävän lasten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai saada tietoa lastensuojelusta. Sen sijaan hän on havainnut, että lastensuojelun työntekijät saattavat joko vahvistaa omaa asemaansa tai keventää vastuutaan edunvalvojan avulla.
Ikosen mielestä edunvalvojat ovat olleet valmiita myötäilemään lastensuojelun kyseenalaisia ja laittomiakin käytäntöjä lasten ja vanhempien tai sijoitettujen sisarusten välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi ja huostaanoton jatkamiseksi. (Leeni Ikonen: Salassapidettävä – Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? Radium-kirjat, 2013.)
Päivi Sinkoa on toiminut myös ETU ry:n (Edustajat turvapaikanhakijalapsille) kouluttajana sekä lobbaamansa lastensuojelun edunvalvojahankkeen suurpiirteisenä valvojana.
Hän on istunut vuodesta 2014 lastensuojelun edunvalvonnan kansallisessa koordinaatioryhmässa, jonka tehtävä on mm. varmistaa laadukas lastensuojelun edunvalvojatoiminta laatimalla suunnitelma edunvalvojien koulutuksen ja valvonnan toteuttamisesta.
-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.
Lastensuojelun edunvalvojien koulutuksessa ja koordinoinnissa epäonnistuminen ei kuitenkaan estänyt Sinkoa saamasta 47 230 € uuteen lapsen oikeudet ja osallisuus- koulutukseensa ja toimimasta lastensuojelun dokumentaation asiantuntijana ja opettajana.
Monista ammattikorkeakouluista valmistuvista sosionomeista samoin kuin opetustoimen edustajista onkin tullut perheiden tukijoiden sijaan sijaishuollon ahkeria asiakashankkijoita.
Osallisuutta tavoittelevat asiakirjat eivät lisää osallisuutta vaan toimivat yleistämisen ja objektivoinnin välineenä tuottaen asiakkaan ja sosiaalityöntekijän valta-aseman eroa korostavaa institutionaalista järjestystä (Vierula 2013, 297–298).
On erittäin huolestuttavaa, suorastaan pöyristyttävää, että Päivi Sinko saa kouluttaa lastensuojelun edunvalvojia, joita todennäköisesti käytetään juuri autismikirjon lasten tahdonvastaisissa ja liian usein myös laittomissa ja turhissa huostaanotoissa. Ei ole vaikea uskoa J.P. Roosin tavoin että edunvalvoja- hankkeen tarkoitus on eristää perheet lapsistaan pysyvästi.
Paikkakunnittain vaihtelevissa lastensuojelun edunvalvojan määrämiskäytännöissä ei useinkaan noudateta lastensuojelulain määräämiskriteereitä, edunvalvojat eivät ole aina puolueettomia vaan toimivat usein sijaishuollon edunvalvojina ja heitä käytetään estämään ja romuttamaan perheiden perustuslaillisia oikeuksia esim. oikeutta kotirauhaan, koskemattomuuteen ja sananvapauteen.
Jo lakkautetun Sosiaaliportin tilasto osoitti, että lastensuojelun edunvalvojia on haettu eniten asiakassuunnitelman tai yhteydenpidon toteuttamiseen, huostaanoton valmisteluun ja sijaishuoltoon sijoittamiseen, sosiaalityöntekijän sanoin "lähinnä siihen, että huostaanottoa jatkettaisiin; ei lakkautettaisi". Käytäntö on huolestuttava, sillä lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.
Lastensuojelun edunvalvojaa käytetään myös rajoittamaan tai estämään lasten lakisääteistä yhteydenpitoa sisaruksiinsa ja vanhempiinsa. Varatuomari Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassapidettävä, ettei ole juurikaan havainnut lastensuojelun edunvalvojien edistävän lasten oikeutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon tai saada tietoa lastensuojelusta. Sen sijaan hän on havainnut, että lastensuojelun työntekijät saattavat joko vahvistaa omaa asemaansa tai keventää vastuutaan edunvalvojan avulla.
Ikosen mielestä edunvalvojat ovat olleet valmiita myötäilemään lastensuojelun kyseenalaisia ja laittomiakin käytäntöjä lasten ja vanhempien tai sijoitettujen sisarusten välisen yhteydenpidon rajoittamiseksi ja huostaanoton jatkamiseksi. (Leeni Ikonen: Salassapidettävä – Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa? Radium-kirjat, 2013.)
Päivi Sinkoa on toiminut myös ETU ry:n (Edustajat turvapaikanhakijalapsille) kouluttajana sekä lobbaamansa lastensuojelun edunvalvojahankkeen suurpiirteisenä valvojana.
Hän on istunut vuodesta 2014 lastensuojelun edunvalvonnan kansallisessa koordinaatioryhmässa, jonka tehtävä on mm. varmistaa laadukas lastensuojelun edunvalvojatoiminta laatimalla suunnitelma edunvalvojien koulutuksen ja valvonnan toteuttamisesta.
-Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, sanoo huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.
Lastensuojelun edunvalvojien koulutuksessa ja koordinoinnissa epäonnistuminen ei kuitenkaan estänyt Sinkoa saamasta 47 230 € uuteen lapsen oikeudet ja osallisuus- koulutukseensa ja toimimasta lastensuojelun dokumentaation asiantuntijana ja opettajana.
Monista ammattikorkeakouluista valmistuvista sosionomeista samoin kuin opetustoimen edustajista onkin tullut perheiden tukijoiden sijaan sijaishuollon ahkeria asiakashankkijoita.
Osallisuutta tavoittelevat asiakirjat eivät lisää osallisuutta vaan toimivat yleistämisen ja objektivoinnin välineenä tuottaen asiakkaan ja sosiaalityöntekijän valta-aseman eroa korostavaa institutionaalista järjestystä (Vierula 2013, 297–298).
Psykoanalyysin harhaoppien juurruttaja
"Älkäämme unohtako, että bakteerit tuijottavat meitä mikroskoopin toisesta päästä". - Stanislaw Jerzy Lec
Sinko on teoksissaan valitellut sosiaalityön juridisoitumista eli oikeudellistumista (Sinko 2001, 132–133). Hän ei hyväksy ajatusta puolueettomasta tosisekkaselvittelystä eikä kaikille yhteisen todellisuuden olemassaolosta vaan kannattaa asiantuntijavaltaa ja pohtii, kuinka sosiaalityöntekijä voi muuntaa yksilöllisen ja konstruoidun totuutensa juridiseksi faktaksi ja tosiasiaperusteluksi (2004, 87-97).
Visionäärinä tai muutosagenttina Sinkoa ei voi pitää, pikemminkin ajastaan jäljessä sukkuloivana vallankäyttäjien peesaajana. Tutkijanakin toiminut Sinko väitti Huostaanottokirjassa, että sosiaalityöntekijät eivät loukkaa asiakkaiden ihmisoikeuksia eikä lastensuojelussa tehdä turhia tai vääriä huostaanottoja.
Reilu kymmenen vuotta myöhemmin eduskunnan oikeusasiamies totesi lastensuojelun yhdeksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa.
Kehotamme kaikkia asiakkaita tutustumaan Huostaanottokirjaan ja Singon tekstiin, joka paljastaa hänen perimmäiset perheitä patologisoivat ja psykoanalyysin värittämät asenneongelmansa, jotka ovat sittemmin kertaantuneet useassa yhteydessä.
Mahtaako 12 vuotta Palmeniassa koulutussuunnittelijana toimineella Singolla olla osuutta myös siihen, että Palmenia on järjestänyt useina vuosina erityistason perheterapiakoulutusta (erityisesti lastensuojeluverkostoissa työskenteleville), jossa kouluttajina ovat toimineet asenteellisuudestaan surullisen kuuluisan Lastensuojelua käyttävät perheet -tutkimuksen kirjoittajat. Sinko ainakin on siteerannut tutkimusta ja luottaa jostain syystä erityisesti Esko Variloon.
Tutkimuksessa Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, perheterapeutti, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys) leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita.
Nelikko nojaa näkemyksissään psykoanalyysin virheellisiin ja vanhanaikaisiin teorioihin. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.
Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, jossa he kouluttavat mm. perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja perhe-, pari- ja traumaterapeutteja etsimään perheistä vuorovaikutushäiriöitä, joista onkin tullut lastensuojelun muotidiagnooseja. Helena Lounavaara- Rintala on työskennellyt myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Silta- hankkeessa.
Suomessa perhe- ja sosiaalityön taustaideologia on virheellisiin oletuksiin, syrjäyttäviin ennakkoluuloihin ja testaamattomiin teorioihin perustuva psykoanalyysi, vaikka lastensuojelutoimijat usein yrittävät kiistää tai kätkeä yhteyden. Psykoanalyysin traumaolettama, vuorovaikutushäiriöolettama ja olettama ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä löytyvät Suomessa jokaisen lastensuojelujärjestön ja -yrittäjän hoitofilosofiasta ja sitä tukemaan kehitetystä tutkimusvälineistöstä.
Sijaishuollon edunvalvoja
Sinko on häärinyt myös huostaanotettujen vanhempien voimaannuttamista mainostavassa , mutta tosiasiassa väärätkin viranomaispäätökset hyväksymään tähtäävässä Voikukkia- projektissa, jossa kehotetaan vanhempia sivuuttamaan lasten kertomukset sijaishuollon väkivallasta vain sijaishuoltoon sopeutumisen reaktiovaiheena.
J.P. Roos kommentoi Sinkoa seuraavasti:
Päivi Singon ja hänen hengenheimolaistensa käsissä tämä "sinun lapsesi eivät ole sinun" tunnuslause on saanut uuden sisällön: sinun lapsesi eivät ole sinun, vaan viranomaisten, jos annat meille riittävän aiheen.
Ja sen jälkeen, kun ne ovat ”meidän”, niin sinun täytyy vakuuttaa meidät siitä, että ”huolemme ja hätämme” on aiheeton. Äläkä kuvittele, että sillä pikkuseikalla, että olet synnyttänyt kyseisen lapsen, on mitään merkitystä asian kannalta. Sehän on vain ”biologinen veriside”.
On omituista ja todella härskiä, että huostaanoton kokeneiden vanhempien voimaannuttamiseen tähtäävää projektia ohjaamassa on ollut juuri Sinko, joka on kuuluisa vanhempien halveksunnasta ja vähättelystä ja "lapsilla on oikeus tulla huostaanotetuiksi"- kommenteistaan.
Hän onkin psykoanalyyttiset käsityksensä patologisista perheistä peittääkseen tuottanut nettiin kunnioitettavan määrän lakipykäliä siteeraavia powerpoint- esityksiä ja esiintyy kaikkien sosiaalihuollon alojen asiantuntijana ja asiakasosallisuuden edistäjänä.
Sinko on kuin samanaikaisesti tehometsätalouden leivissä toimiva luonnonsuojelija tai sukkanauhojaan ja muita eettisiä jännitteitään piilotteleva Monty Pythonin Lumberjack.
Singon patologisoivia näkemyksiä perheistä kuitenkin toistelevat kuorossa mm. perhe- ja sosiaalityöntekijät, kuntapäättäjät, opetustoimen työntekijät, sosiaalityön opiskelijat, PRIDE- kouluttajat ja lastensuojelulaitosten työntekijät.
J. P. Roosin mukaan "Sinko on keksinyt, että kyse on myös lapsen oikeudesta tulla huostaanotetuksi. Se, mihin reagoin ja olen reagoinut, on Singon ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostamiseen keinotekoisin perustein .. Se johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien (ja lapsen) edelle.. Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus".
Sinko on häärinyt myös huostaanotettujen vanhempien voimaannuttamista mainostavassa , mutta tosiasiassa väärätkin viranomaispäätökset hyväksymään tähtäävässä Voikukkia- projektissa, jossa kehotetaan vanhempia sivuuttamaan lasten kertomukset sijaishuollon väkivallasta vain sijaishuoltoon sopeutumisen reaktiovaiheena.
J.P. Roos kommentoi Sinkoa seuraavasti:
Päivi Singon ja hänen hengenheimolaistensa käsissä tämä "sinun lapsesi eivät ole sinun" tunnuslause on saanut uuden sisällön: sinun lapsesi eivät ole sinun, vaan viranomaisten, jos annat meille riittävän aiheen.
Ja sen jälkeen, kun ne ovat ”meidän”, niin sinun täytyy vakuuttaa meidät siitä, että ”huolemme ja hätämme” on aiheeton. Äläkä kuvittele, että sillä pikkuseikalla, että olet synnyttänyt kyseisen lapsen, on mitään merkitystä asian kannalta. Sehän on vain ”biologinen veriside”.
On omituista ja todella härskiä, että huostaanoton kokeneiden vanhempien voimaannuttamiseen tähtäävää projektia ohjaamassa on ollut juuri Sinko, joka on kuuluisa vanhempien halveksunnasta ja vähättelystä ja "lapsilla on oikeus tulla huostaanotetuiksi"- kommenteistaan.
Hän onkin psykoanalyyttiset käsityksensä patologisista perheistä peittääkseen tuottanut nettiin kunnioitettavan määrän lakipykäliä siteeraavia powerpoint- esityksiä ja esiintyy kaikkien sosiaalihuollon alojen asiantuntijana ja asiakasosallisuuden edistäjänä.
Sinko on kuin samanaikaisesti tehometsätalouden leivissä toimiva luonnonsuojelija tai sukkanauhojaan ja muita eettisiä jännitteitään piilotteleva Monty Pythonin Lumberjack.
Singon patologisoivia näkemyksiä perheistä kuitenkin toistelevat kuorossa mm. perhe- ja sosiaalityöntekijät, kuntapäättäjät, opetustoimen työntekijät, sosiaalityön opiskelijat, PRIDE- kouluttajat ja lastensuojelulaitosten työntekijät.
J. P. Roosin mukaan "Sinko on keksinyt, että kyse on myös lapsen oikeudesta tulla huostaanotetuksi. Se, mihin reagoin ja olen reagoinut, on Singon ylenkatsova suhtautuminen perheeseen ja lapsen erillisyyden korostamiseen keinotekoisin perustein .. Se johtaa pahimmillaan siihen, että viranomainen asettaa itsensä lapsen edun määrittelijänä vanhempien (ja lapsen) edelle.. Kannattaa myös muistaa, että monissa – ellei useimmissa – tapauksissa myös lapset vastustavat aktiivisesti huostaanottoa. Kyse on siis myös heidän tyhmyydestään ja viranomaisen viisaudesta. Lapsen oikeus onkin viranomaisen oikeus".
Sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen arjen ankeuttaja
Sinko istuu myös ETENE:ssä valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettissä neuvottelukunnassa, joka on päättänyt mm., että lobotomiapotilaille tai heidän omaisilleen ei makseta korvauksia.
ETENE perustelee kielteistä ratkaisuaan sillä, että leikkauksista on kulunut pitkä aika ja korvausten maksaminen lobotomiapotilaille avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia. ETENE mainitsee perusteluissaan muun muassa pakkosteriloidut ja -kastroidut ihmisryhmät.
Samoilla perusteluilla myöskään sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ei makseta korvauksia ja puuttuva valvonta takaa, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa voi jatkua.
Palvelunjärjestäjien ja sijaishuollon edunvalvojien näkökulma neuvottelukunnassa on varmistettu mutta joukosta on vaikea löytää henkilöitä, jotka edustaisivat palvelunkäyttäjien näkökulmaa.
Osa ETENE:n jäsenistä on ollut aktiivisesti vaikuttamassa siihen, ettei lastensuojeluasiakkaille ole vieläkään saatu edes minimioikeusturvaa eikä sijaishuoltoon ole järjestetty riippumatonta valvontaa.
Pyrkimys vapauttaa sijaishuolto riippumattomasta valvonnasta ja vastuu- ja korvausvelvoitteista on eettisesti yhä vastuutonta kuin vapauttaa autot katsastuksista.
Maria Guzenina on kirjoittanut kuinka sekä sijaishuollon selvityshanketta että korvaushanketta sijoitetuille vastustettiin Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ankarasti.
Minkälaista etiikkaa noudattavat ETENE:n 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivat henkilöt, jotka haluavat riistää sijaishuollon kaltoinkohtelemilta muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he viimein voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa estettiin?
Sinko hengenheimolaisineen ei ole aidosti valmis uudistumaan vaan haikailee aikaa, jolloin köyhät perheet olivat totaalisesti hyväntekeväisyysrouvien tossun alla. Tavoitetta tukee heidän omaksumansa sairastunut sosiaalityön ammatillisuusihanne. Sosiaalityöntekijän asenneongelma suhteessa perheisiin ei ole mikään harmiton yksityisasia, vaan asiakkaiden syrjäytymistä ja poislähettämisen kulttuuria tuottava ja ylläpitävä ammattitaidottomuuden osoitin.
Singon missio, lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi.
Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
Tätä historiaa vasten on vain luonnollista ja suotavaa, että Singon ja hänen kouluttamiensa sosiaalityöntekijöiden asiakkaat valmistautuvat väärinkäytöksiin, käyttävät ahkerasti valitusoikeuttaan ja pyrkivät tarkastamaan asiakirjansa.
Arvoisa Päivi Sinko
Metsä vastaa
niinkuin sinne huudetaan,
terveisin metsä
Sinko istuu myös ETENE:ssä valtakunnallisessa sosiaali- ja terveysalan eettissä neuvottelukunnassa, joka on päättänyt mm., että lobotomiapotilaille tai heidän omaisilleen ei makseta korvauksia.
ETENE perustelee kielteistä ratkaisuaan sillä, että leikkauksista on kulunut pitkä aika ja korvausten maksaminen lobotomiapotilaille avaisi portteja muillekin ryhmille vaatia korvauksia. ETENE mainitsee perusteluissaan muun muassa pakkosteriloidut ja -kastroidut ihmisryhmät.
Samoilla perusteluilla myöskään sijaishuollossa kaltoinkohdelluille ei makseta korvauksia ja puuttuva valvonta takaa, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa voi jatkua.
Palvelunjärjestäjien ja sijaishuollon edunvalvojien näkökulma neuvottelukunnassa on varmistettu mutta joukosta on vaikea löytää henkilöitä, jotka edustaisivat palvelunkäyttäjien näkökulmaa.
Osa ETENE:n jäsenistä on ollut aktiivisesti vaikuttamassa siihen, ettei lastensuojeluasiakkaille ole vieläkään saatu edes minimioikeusturvaa eikä sijaishuoltoon ole järjestetty riippumatonta valvontaa.
Pyrkimys vapauttaa sijaishuolto riippumattomasta valvonnasta ja vastuu- ja korvausvelvoitteista on eettisesti yhä vastuutonta kuin vapauttaa autot katsastuksista.
Maria Guzenina on kirjoittanut kuinka sekä sijaishuollon selvityshanketta että korvaushanketta sijoitetuille vastustettiin Suomen korkeimmassa sosiaalihallinnossa ankarasti.
Minkälaista etiikkaa noudattavat ETENE:n 100 000 euron vuosipalkkaa nauttivat henkilöt, jotka haluavat riistää sijaishuollon kaltoinkohtelemilta muutamien tuhansien kertakorvauksen, jonka turvin he viimein voisivat viimein hankkia koulutuksen ja käyvän terveydenhoidon, joka sijaishuollossa estettiin?
Sinko hengenheimolaisineen ei ole aidosti valmis uudistumaan vaan haikailee aikaa, jolloin köyhät perheet olivat totaalisesti hyväntekeväisyysrouvien tossun alla. Tavoitetta tukee heidän omaksumansa sairastunut sosiaalityön ammatillisuusihanne. Sosiaalityöntekijän asenneongelma suhteessa perheisiin ei ole mikään harmiton yksityisasia, vaan asiakkaiden syrjäytymistä ja poislähettämisen kulttuuria tuottava ja ylläpitävä ammattitaidottomuuden osoitin.
Singon missio, lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen perustuu riskidiskurssille ja -tietoisuudelle, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi.
Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.
Tätä historiaa vasten on vain luonnollista ja suotavaa, että Singon ja hänen kouluttamiensa sosiaalityöntekijöiden asiakkaat valmistautuvat väärinkäytöksiin, käyttävät ahkerasti valitusoikeuttaan ja pyrkivät tarkastamaan asiakirjansa.
Arvoisa Päivi Sinko
Metsä vastaa
niinkuin sinne huudetaan,
terveisin metsä
