Kuvakaappaus: hameenlinnanseurakunnat.fi Lokakuun Liike on saanut tietoonsa, että sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio on siirretty ainakin vuoden 2018 loppuun saakka toisiin tehtäviin Helsingin lastensuojelun avohuollollisista tehtävistä. Häntä sijaistaa 1.4.2017 alkaen tällä hetkellä Kivikon lastensuojelun johtava sosiaalityöntekijä Sanna Teiro seuraavan kahden kuukauden ajan. Teiro ei vielä tiennyt aikooko hakea sosiaalityön päällikön työtehtävää tuon vuoden 2018 loppuun saakka. Teiro sai tietää sijaisuudestaan 22.3.2017 ja joutui kiireellä katkaisemaan asiakassuhteensa, sillä sosiaali- ja terveysvirastossa ei osata ennakoida tällaisia muutoksia.
Lokakuun Liike on päätöksestä hyvin iloinen, sillä jälkeen pienen Eerikan kuoleman, ei Helsingin lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden antamista tietolähteistä ole tullut tietoon mitään muutosta Helsingin lastensuojelun avohuollon sisäisten ongelmien korjaamisesta.
Vaikka Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski tiedottaakin muutoksista ja uusista työtavoista sekä mm. kiireellisten sijoitusten vähenemisestä Helsingissä, ei Lokakuun Liikkeen näkemyksen mukaan Helsigissä ole saatu korjattua valtavaa resurssipulaa, joka painaa sosiaalivirkailijoiden työmotivaatiota ja estää asiakkaiden tarvittavan kohtaamisen olosuhteiden selvittämiseksi. Helsingissä sosiaalivirkailija ei välttämättä kykene toteuttamaan lapsen asiakassuunnitelmaa resurssipulan vuoksi.
Myöskin yhä saadaan kuulla hurjia tarinoita siitä, kuinka vanhempia ei tueta ja lapsia on kiireellisesti sijoitettu mm. sen tähden, että sisäilmaongelmiin reagoiva perhe ei ole löytänyt puhdasta omaa kotia ja on asunut lasten isovanhempien luona. Kunta ei antanut tuolle perheelle kotia useaan kuukauteen, vaan Malmin lastensuojelu tarjottuaan muutaman homeongelmaisen väliaikaisasunnon, sijoitti lapset vastaanottokotiin, joka on sisäilmaongelmiensa takia tutkimuksissa. Kun vanhemmat löysivät lopulta kodin, lastensuojelu olikin sitten huolissaan äidin jaksamisesta ja pohti kannattaako lapsia enää palauttaa kotiinsa sen sijaan, että olisi jaksamiseen antanut suoraan tarvittavaa tukea, jos oli tällaisesta asiasta huolissaan intuitiivisen kokemuksensa vuoksi.
Lokakuun Liikettä on järkyttänyt sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion sokeus alaistensa virheiden edessä, kun pieni Eerika kuoli. Kuinka Vartion johtamistavat olivatkaan vaikuttaneet alaisten toimintaan ja saaneet aikaan struktuurittoman lastensuojelutyön, joka ei tutki todella olosuhteita, vaan toimii pelkästään intuition varassa.
Lokakuun Liike muistuttaa, että THL:n valmistama Lastensuojelun Käsikirja huomauttaa intuition varassa tehdyn lastensuojelutyön haavoittavuudesta asiakasta ja asianomaisia kohtaan tuodessaan esille tutkinnan mahdollisia virhelähteitä:
Intuition merkitys tutkimuksissa
Työntekijälle syntyy usein näkemys siitä, mistä käsillä olevassa tapauksessa on pohjimmiltaan kysymys. Intuitio on välitön kokonaiskäsitys, joka perustuu ihmisen aikaisempaan tietoon, opiskeluun ja ammatilliseen kokemukseen, mutta myös yksityiselämässä kerättyihin kokemuksiin ja tietoihin.
Intuitiivinen oivallus voi osua oikeaan ja nopeuttaa huomattavasti asioiden selvittämistä. Se voi kuitenkin yhtä hyvin mennä harhaan. Tästä syystä intuitiota voidaan käyttää apuna tutkimushypoteesien luomisessa, mutta sillä ei voida todistaa mitään. Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä.
Lokakuun Liikkeen tiedossa on, että erityisesti sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio antaa jopa fabrikoituja lausuntoja vanhempien vanhemmuudesta hallinto-oikeudelle tukeakseen alaistensa virheellistä työskentelyä pelkän intuitionsa varassa. Vuonna 2015 väitti Vartio mm. helsinkiläisäitiä struktuurittomaksi kasvattajaksi kirjallisessa lausunnossaan kiirellistä sijoitusta koskevassa valitusoikeudenkäynnissä, vaikka mitään sellaista tutkimusta ei oltu tehty, jonka mukaan Vartio olisi näin voinut väittää. Lastensuojelulle annettu äidin läheisten tieto kertoi itseasiassa äidistä päinvastaista tietoa.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tiedetään työmenetelmissään käyttävän rakenteellista väkivaltaa. Hän on valmis asemassaan mustamaalaamaan lapselle hyvän äidin lapselle vaaralliseksi lausunnoissaan, kun äiti kantelee Vartiosta ja hänen alaisistaan Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Vartio siis käyttää asemaansa ja valtaansa väärin.
Vartion myös tiedetään lopettavan lapsien lastensuojeluasiakkuuksia saadakseen olosuhteen näin näyttämään ulkopuolisten silmin lapselle vaaratomana, vaikka lapsi sanoittaisikin itsetuhoisuutta ja miettisi jopa vasta 8-vuoden iässä helpointa keinoa kuolla eli riistää itse oman henkensä. Seuraukset tiedetään nyt myöhemmin olleen lapselle vakavia, sillä ilman tukea lapsi on sairastunut nyt jo niin, että kuulee ääniä.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tiedetään alaisiaan koskevien muistutusten kohdalla ohjeistaneen lastensuojelun johtajia näkemään, etteivät hänen alaisensa ole toimineet mitenkään väärin alaisiaan kohtaan, vaikka vanhempia olisi tuomittu jopa insesteiksi sosiaaliviranomaisen puheissa pelkän intuition varassa ja jopa poliisin näkemyksen mukaan turhaan.
Kirjoittaja on huojentunut, että sosiaalityön päällikkö Vartio siirretään muihin tehtäviin. Nyt sentään on jokin mahdollisuus, että pitkään Vartion vallassa olleeseen lastensuojelun avohuoltoon saadaan mahdollisesti sisällöllistä työskentelyä.
Mahdollisesti Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto on siirtänyt Vartion muihin tehtäviin, koska on tietoinen, että Vartion alaisista on kanneltu voimakkaasti Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ja uhkana on, että seuraavaksi kantelu siirtyy Oikeuskanslerille.
Toivottavasti uusi sosiaalityön päällikkö osaisi ohjata alaisensa todella kontaktoitumaan asiakkaisiinsa eli lapsiin ja kuulemaan todella näiden vanhempia pohtien lapsen elämän normaliteettia ja normalisointia. Myöskään sanat "vanhemmuuden tukeminen" eivät saisi olla enää pelkästään sanahelinää, vaan vanhempiin tulisi kontaktoitua tarvittava määrä ja heille tulisi antaa heidän tarvitsemansa tuki. Vanhempia ei saisi myöskään vainota turhilla yhteydenotoilla.
Lokakuun liike toivoo, että turhat lastensuojeluasiakkuudet saataisiin myös katkaistua ja perheitä ei kuormitettaisi liiallisella ja turhalla viranomaistoiminnalla ja valvonnalla. Pelkkä huoli ilman näyttöä ei ole rittävä syy koskea perhe-elämään oikeudellisella prosessilla eli lastensuojeluasiakkuudella. Jokaisella on oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen.
Toivotaan, ettei jatkossa yksikään sosiaalivirkailija Helsingissä toimi pelkästään tekstiviestien välityksillä suhteessa vanhempiin ja lapsiin, vaan todella kontaktoituu ja selvittelee asioita ja paneutuu ongelmiin nämä korjatakseen. Lokakuun Liike toivoo, ettei yhdenkään sosiaalivirkailijan sanavarastoon kuulu enää sanat: "En voi toimia," vaan niiden tilalle otetaan sanat: "Tehdään hyvä toimintasuunnitelma ja toteutetaan se täsmällisesti yhdessä huomioiden aina lapsi."
Kirjoittaja toivoo, että turhista kiireellisistä sijoituksista päästään kokonaan ja sijoitukset korvataan pätevällä avohuollon tuella, vanhemmuuden aidolla tukemisella, tukiperheillä, tukihenkilöillä sekä antamalla lapselle kaikki tarvittava mitä lapsi tarvitsee. Kodin ulkopuolinen sijoitus on valtavan kallista ja samat resurssit voitaisiin siirtää ihan hyvin avohuollon puolelle.
Lokakuun liike toivoo, että tulevassa osattaisiin lastensuojelussa tilata tarvittaessa ammatillisesti pätevä ulkopuolinen suora työhönohjaus, eikä lapsia asetettaisi suoraan epänormaaliin olosuhteeseen vaikkapa sijoittamalla lapsi kiireellisesti tai kokonaan kodin ulkopuolelle, kun sosiaalitoimen ja vanhempien näkemykset eivät kohtaa.
Toivottavasti lastensuojelu oppisi helpommin antamaan köyhyydessä eläville perheille rahallista tukea eikä asettaisi vanhempia leipäjonoon. Myöskin väsyneille vanhemmille olisi hyvä muistaa tarjota tuettuja lomia sekä kodinhoidollista tukea. Perhetyö ei ole tarpeen, jos perheen vuorovaikutussuhteissa tai päivän struktuurissa ei ole puutteita todella ja väsynyttä vanhempaa ei tue perhetyö tuolloin tuoden kotiin UNO-pelikortteja ja smalltalkkinsa. Kodinhoidolliset tuet, kuten lapsille hoitaja ja kotiin tarvittaessa kotiapulainen, joka tukee vanhempaa siivoamisessa ja ruuanlaitossa tai kaupassa käymisessä, on usein se ihan normaali ja tarvittava tuki sillä ruuhka vuosina vanhemmat väsyvät.
Vakavissa olosuhteissa lapset tulee saada myös ammatillisesti pätevän tuen piiriin. Lapsille ei ole riittävää vain siirtää kodin ulkopuolelle, jos kotona on perheväkivaltaa, vaan lasten tulisi saada kokemuksiensa asettamiin kehitystarpeisiin tarvittava vastine väkivaltatyön asiantuntijoilta ajoissa, eikä vasta vuosien päästä, kun lapsi reagoi psyykkisesti traumoihinsa. Lapsia ei tulisi erottaa vanhemmistaan, jos väkivalta ei ole raakaa, toistuvaa, tahallista ja sellaista mitä vanhempi ei tiedosta vääräksi teoksi lasta kohtaan. Väärään vallankäyttöön ajatuneita vanhempia tulisi tukea, ymmärtää myös heidät oman menneisyyteensa ja olosuhteeseensa reagoivina ja heihin tulisi suhtautua humaanilla lähtökohdalla.
Suomessa on saatavilla ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, joka on kyennyt antamaan vanhemmille tarvittavat välineet löytää väkivallattomia toimintamalleja.
Lapsia tulisi suojella armottomalta väkivallalta ja lapseen tulee aina kontaktoitua, jos lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus joka sisältää viitteitä väkivallan olevaisuudesta. Me emme tahdo enää yhtäkään pienen Eerikan kohtaloa. Lapsella on oikeus väkivallattomaan elinympäristöön, jossa hänellä on turvallinen kuri, rakastavia aikuisia sekä oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja tahtonsa osallistuen näin elämäänsä koskavaan päätöksentekoon.
Helsingin lastensuojelussa tarvitaan koulutusta vieraanuttamisen tunnistamiseen sekä tunnustamiseen ja avohuollon tulisi suunnitella tätä varten työmenetelmiä vieraanuttamisen katkaisemiseksi ja viraannuttamisen kohteiden tukemiseksi.
Lokakuun liike kiittää sosiaali- ja terveysviraston johtoa viisaasta päätöksestä siirtää sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio muihin tehtäviin. Välttämättä häntä ei tarvitse palauttaa enää jälkeen vuoden 2018 tuohon asemaan ollenkaan, vaan Vartiolle voisi hautakivipaikan ansaittuaan sosiaali- ja terveysvirastossa kehitellä muita ihan omia tehtäviä lopputyöuransa ajaksi. Sellaisia tehtäviä, joissa hän ei todella pääse vaikuttamaan enää yhdenkään lapsen elämään. Jotain työryhmätyötä, jossa vain teorisoidaan, eikä päästetä todella käytännön vastuuseen.
Vartion tiedetään mm. osallistuneen Hämeenlinnan seurakunnassa keskusteluun siitä mitä on hyvä lapsuus. Vartiota voisi käyttää eräänlaisena sosiaali- ja terveysviraston kasvojenkohotuskilpenä, jossa hän pääsisi esiintymään ja puhumaan sellaisista itsestään selvyyksistä, joihin osaavat myös lapset ihan itse vastata. Vartiota voisi myös laittaa osallistumaan leipäjonojen toimintaan ja kunta voisi tarjota hänen palvelujaan mm. niin että hän pääsisi jakamaan köyhille leipää jonottaville vanhemmille sitä mitä pidettiin Helsingissä jostain kumman syystä hyvänä jätteidenkäsittely keksintönä.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion olisi voinut siirtää muihin tehtäviin jo vuonna 2014 tai heti Eerikan kuoleman jälkeen tai heti sen jälkeen, kun selvisi, ettei Vartion näkemys siitä, ettei hänen alaisensa ole tehneet virheitä, kohdannut Valviran näkemystä.
Lue myös:
Kaksi vuotta Vilja Eerikan kuolemasta - onko mikään muuttunut lastensuojelussa? (MTV 10.5.2014):
http://www.mtv.fi/…/kaksi-vuotta-vilja-eerikan-kuol…/3348828
Lokakuun Liike on päätöksestä hyvin iloinen, sillä jälkeen pienen Eerikan kuoleman, ei Helsingin lastensuojelun kokemusasiantuntijoiden antamista tietolähteistä ole tullut tietoon mitään muutosta Helsingin lastensuojelun avohuollon sisäisten ongelmien korjaamisesta.
Vaikka Helsingin lastensuojelun johtaja Nummikoski tiedottaakin muutoksista ja uusista työtavoista sekä mm. kiireellisten sijoitusten vähenemisestä Helsingissä, ei Lokakuun Liikkeen näkemyksen mukaan Helsigissä ole saatu korjattua valtavaa resurssipulaa, joka painaa sosiaalivirkailijoiden työmotivaatiota ja estää asiakkaiden tarvittavan kohtaamisen olosuhteiden selvittämiseksi. Helsingissä sosiaalivirkailija ei välttämättä kykene toteuttamaan lapsen asiakassuunnitelmaa resurssipulan vuoksi.
Myöskin yhä saadaan kuulla hurjia tarinoita siitä, kuinka vanhempia ei tueta ja lapsia on kiireellisesti sijoitettu mm. sen tähden, että sisäilmaongelmiin reagoiva perhe ei ole löytänyt puhdasta omaa kotia ja on asunut lasten isovanhempien luona. Kunta ei antanut tuolle perheelle kotia useaan kuukauteen, vaan Malmin lastensuojelu tarjottuaan muutaman homeongelmaisen väliaikaisasunnon, sijoitti lapset vastaanottokotiin, joka on sisäilmaongelmiensa takia tutkimuksissa. Kun vanhemmat löysivät lopulta kodin, lastensuojelu olikin sitten huolissaan äidin jaksamisesta ja pohti kannattaako lapsia enää palauttaa kotiinsa sen sijaan, että olisi jaksamiseen antanut suoraan tarvittavaa tukea, jos oli tällaisesta asiasta huolissaan intuitiivisen kokemuksensa vuoksi.
Lokakuun Liikettä on järkyttänyt sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion sokeus alaistensa virheiden edessä, kun pieni Eerika kuoli. Kuinka Vartion johtamistavat olivatkaan vaikuttaneet alaisten toimintaan ja saaneet aikaan struktuurittoman lastensuojelutyön, joka ei tutki todella olosuhteita, vaan toimii pelkästään intuition varassa.
Lokakuun Liike muistuttaa, että THL:n valmistama Lastensuojelun Käsikirja huomauttaa intuition varassa tehdyn lastensuojelutyön haavoittavuudesta asiakasta ja asianomaisia kohtaan tuodessaan esille tutkinnan mahdollisia virhelähteitä:
Intuition merkitys tutkimuksissa
Työntekijälle syntyy usein näkemys siitä, mistä käsillä olevassa tapauksessa on pohjimmiltaan kysymys. Intuitio on välitön kokonaiskäsitys, joka perustuu ihmisen aikaisempaan tietoon, opiskeluun ja ammatilliseen kokemukseen, mutta myös yksityiselämässä kerättyihin kokemuksiin ja tietoihin.
Intuitiivinen oivallus voi osua oikeaan ja nopeuttaa huomattavasti asioiden selvittämistä. Se voi kuitenkin yhtä hyvin mennä harhaan. Tästä syystä intuitiota voidaan käyttää apuna tutkimushypoteesien luomisessa, mutta sillä ei voida todistaa mitään. Päättelyä koskeva psykologinen tutkimus on toistuvasti osoittanut, että intuitio on erittäin epäluotettava menetelmä.
Lokakuun Liikkeen tiedossa on, että erityisesti sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio antaa jopa fabrikoituja lausuntoja vanhempien vanhemmuudesta hallinto-oikeudelle tukeakseen alaistensa virheellistä työskentelyä pelkän intuitionsa varassa. Vuonna 2015 väitti Vartio mm. helsinkiläisäitiä struktuurittomaksi kasvattajaksi kirjallisessa lausunnossaan kiirellistä sijoitusta koskevassa valitusoikeudenkäynnissä, vaikka mitään sellaista tutkimusta ei oltu tehty, jonka mukaan Vartio olisi näin voinut väittää. Lastensuojelulle annettu äidin läheisten tieto kertoi itseasiassa äidistä päinvastaista tietoa.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tiedetään työmenetelmissään käyttävän rakenteellista väkivaltaa. Hän on valmis asemassaan mustamaalaamaan lapselle hyvän äidin lapselle vaaralliseksi lausunnoissaan, kun äiti kantelee Vartiosta ja hänen alaisistaan Etelä-Suomen aluehallintovirastoon. Vartio siis käyttää asemaansa ja valtaansa väärin.
Vartion myös tiedetään lopettavan lapsien lastensuojeluasiakkuuksia saadakseen olosuhteen näin näyttämään ulkopuolisten silmin lapselle vaaratomana, vaikka lapsi sanoittaisikin itsetuhoisuutta ja miettisi jopa vasta 8-vuoden iässä helpointa keinoa kuolla eli riistää itse oman henkensä. Seuraukset tiedetään nyt myöhemmin olleen lapselle vakavia, sillä ilman tukea lapsi on sairastunut nyt jo niin, että kuulee ääniä.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion tiedetään alaisiaan koskevien muistutusten kohdalla ohjeistaneen lastensuojelun johtajia näkemään, etteivät hänen alaisensa ole toimineet mitenkään väärin alaisiaan kohtaan, vaikka vanhempia olisi tuomittu jopa insesteiksi sosiaaliviranomaisen puheissa pelkän intuition varassa ja jopa poliisin näkemyksen mukaan turhaan.
Kirjoittaja on huojentunut, että sosiaalityön päällikkö Vartio siirretään muihin tehtäviin. Nyt sentään on jokin mahdollisuus, että pitkään Vartion vallassa olleeseen lastensuojelun avohuoltoon saadaan mahdollisesti sisällöllistä työskentelyä.
Mahdollisesti Helsingin sosiaali- ja terveysvirasto on siirtänyt Vartion muihin tehtäviin, koska on tietoinen, että Vartion alaisista on kanneltu voimakkaasti Etelä-Suomen aluehallintovirastoon ja uhkana on, että seuraavaksi kantelu siirtyy Oikeuskanslerille.
Toivottavasti uusi sosiaalityön päällikkö osaisi ohjata alaisensa todella kontaktoitumaan asiakkaisiinsa eli lapsiin ja kuulemaan todella näiden vanhempia pohtien lapsen elämän normaliteettia ja normalisointia. Myöskään sanat "vanhemmuuden tukeminen" eivät saisi olla enää pelkästään sanahelinää, vaan vanhempiin tulisi kontaktoitua tarvittava määrä ja heille tulisi antaa heidän tarvitsemansa tuki. Vanhempia ei saisi myöskään vainota turhilla yhteydenotoilla.
Lokakuun liike toivoo, että turhat lastensuojeluasiakkuudet saataisiin myös katkaistua ja perheitä ei kuormitettaisi liiallisella ja turhalla viranomaistoiminnalla ja valvonnalla. Pelkkä huoli ilman näyttöä ei ole rittävä syy koskea perhe-elämään oikeudellisella prosessilla eli lastensuojeluasiakkuudella. Jokaisella on oikeus perhe-elämän kunnioittamiseen.
Toivotaan, ettei jatkossa yksikään sosiaalivirkailija Helsingissä toimi pelkästään tekstiviestien välityksillä suhteessa vanhempiin ja lapsiin, vaan todella kontaktoituu ja selvittelee asioita ja paneutuu ongelmiin nämä korjatakseen. Lokakuun Liike toivoo, ettei yhdenkään sosiaalivirkailijan sanavarastoon kuulu enää sanat: "En voi toimia," vaan niiden tilalle otetaan sanat: "Tehdään hyvä toimintasuunnitelma ja toteutetaan se täsmällisesti yhdessä huomioiden aina lapsi."
Kirjoittaja toivoo, että turhista kiireellisistä sijoituksista päästään kokonaan ja sijoitukset korvataan pätevällä avohuollon tuella, vanhemmuuden aidolla tukemisella, tukiperheillä, tukihenkilöillä sekä antamalla lapselle kaikki tarvittava mitä lapsi tarvitsee. Kodin ulkopuolinen sijoitus on valtavan kallista ja samat resurssit voitaisiin siirtää ihan hyvin avohuollon puolelle.
Lokakuun liike toivoo, että tulevassa osattaisiin lastensuojelussa tilata tarvittaessa ammatillisesti pätevä ulkopuolinen suora työhönohjaus, eikä lapsia asetettaisi suoraan epänormaaliin olosuhteeseen vaikkapa sijoittamalla lapsi kiireellisesti tai kokonaan kodin ulkopuolelle, kun sosiaalitoimen ja vanhempien näkemykset eivät kohtaa.
Toivottavasti lastensuojelu oppisi helpommin antamaan köyhyydessä eläville perheille rahallista tukea eikä asettaisi vanhempia leipäjonoon. Myöskin väsyneille vanhemmille olisi hyvä muistaa tarjota tuettuja lomia sekä kodinhoidollista tukea. Perhetyö ei ole tarpeen, jos perheen vuorovaikutussuhteissa tai päivän struktuurissa ei ole puutteita todella ja väsynyttä vanhempaa ei tue perhetyö tuolloin tuoden kotiin UNO-pelikortteja ja smalltalkkinsa. Kodinhoidolliset tuet, kuten lapsille hoitaja ja kotiin tarvittaessa kotiapulainen, joka tukee vanhempaa siivoamisessa ja ruuanlaitossa tai kaupassa käymisessä, on usein se ihan normaali ja tarvittava tuki sillä ruuhka vuosina vanhemmat väsyvät.
Vakavissa olosuhteissa lapset tulee saada myös ammatillisesti pätevän tuen piiriin. Lapsille ei ole riittävää vain siirtää kodin ulkopuolelle, jos kotona on perheväkivaltaa, vaan lasten tulisi saada kokemuksiensa asettamiin kehitystarpeisiin tarvittava vastine väkivaltatyön asiantuntijoilta ajoissa, eikä vasta vuosien päästä, kun lapsi reagoi psyykkisesti traumoihinsa. Lapsia ei tulisi erottaa vanhemmistaan, jos väkivalta ei ole raakaa, toistuvaa, tahallista ja sellaista mitä vanhempi ei tiedosta vääräksi teoksi lasta kohtaan. Väärään vallankäyttöön ajatuneita vanhempia tulisi tukea, ymmärtää myös heidät oman menneisyyteensa ja olosuhteeseensa reagoivina ja heihin tulisi suhtautua humaanilla lähtökohdalla.
Suomessa on saatavilla ammatillisesti pätevää väkivaltatyötä, joka on kyennyt antamaan vanhemmille tarvittavat välineet löytää väkivallattomia toimintamalleja.
Lapsia tulisi suojella armottomalta väkivallalta ja lapseen tulee aina kontaktoitua, jos lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus joka sisältää viitteitä väkivallan olevaisuudesta. Me emme tahdo enää yhtäkään pienen Eerikan kohtaloa. Lapsella on oikeus väkivallattomaan elinympäristöön, jossa hänellä on turvallinen kuri, rakastavia aikuisia sekä oikeus ilmaista oma mielipiteensä ja tahtonsa osallistuen näin elämäänsä koskavaan päätöksentekoon.
Helsingin lastensuojelussa tarvitaan koulutusta vieraanuttamisen tunnistamiseen sekä tunnustamiseen ja avohuollon tulisi suunnitella tätä varten työmenetelmiä vieraanuttamisen katkaisemiseksi ja viraannuttamisen kohteiden tukemiseksi.
Lokakuun liike kiittää sosiaali- ja terveysviraston johtoa viisaasta päätöksestä siirtää sosiaalityön päällikkö Riitta Vartio muihin tehtäviin. Välttämättä häntä ei tarvitse palauttaa enää jälkeen vuoden 2018 tuohon asemaan ollenkaan, vaan Vartiolle voisi hautakivipaikan ansaittuaan sosiaali- ja terveysvirastossa kehitellä muita ihan omia tehtäviä lopputyöuransa ajaksi. Sellaisia tehtäviä, joissa hän ei todella pääse vaikuttamaan enää yhdenkään lapsen elämään. Jotain työryhmätyötä, jossa vain teorisoidaan, eikä päästetä todella käytännön vastuuseen.
Vartion tiedetään mm. osallistuneen Hämeenlinnan seurakunnassa keskusteluun siitä mitä on hyvä lapsuus. Vartiota voisi käyttää eräänlaisena sosiaali- ja terveysviraston kasvojenkohotuskilpenä, jossa hän pääsisi esiintymään ja puhumaan sellaisista itsestään selvyyksistä, joihin osaavat myös lapset ihan itse vastata. Vartiota voisi myös laittaa osallistumaan leipäjonojen toimintaan ja kunta voisi tarjota hänen palvelujaan mm. niin että hän pääsisi jakamaan köyhille leipää jonottaville vanhemmille sitä mitä pidettiin Helsingissä jostain kumman syystä hyvänä jätteidenkäsittely keksintönä.
Sosiaalityön päällikkö Riitta Vartion olisi voinut siirtää muihin tehtäviin jo vuonna 2014 tai heti Eerikan kuoleman jälkeen tai heti sen jälkeen, kun selvisi, ettei Vartion näkemys siitä, ettei hänen alaisensa ole tehneet virheitä, kohdannut Valviran näkemystä.
Lue myös:
Kaksi vuotta Vilja Eerikan kuolemasta - onko mikään muuttunut lastensuojelussa? (MTV 10.5.2014):
http://www.mtv.fi/…/kaksi-vuotta-vilja-eerikan-kuol…/3348828