"Kaikista köyhyyttä ylläpitävistä myyteistä eräs ilkeimmistä, sitkeimmistä ja vaikeimmin purettavista on ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa".
Lapsiperheet ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä ja lapsiperheiden köyhyyden annettiin kolminkertaistua vuosien 1995 ja 2007 välillä.
Köyhyys vaikuttaa haitallisesti kaikkiin ikäryhmiin, mutta lapsille köyhyydestä aiheutuu tutkitusti muita ikäryhmiä haitallisempia ja pitkäkestoisempia seurauksia.
Lapsiköyhyyden voidaan katsoa vaarantavan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisen lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen.
Korkea koulutus tai työssäkäynti ei enää suojaa köyhyydeltä- eikä lastensuojelulta
"Lapsen perhetausta määrittää yhä enemmän lapsen koulutuspolkua ja hyvinvointia. Suomen suunta on huono. Olemme epäonnistuneet luomaan jokaiselle lapselle mahdollisuuden kasvaa täyteen lahjakkuuteensa. Suomessa noin joka kymmenes lapsi elää köyhyydessä.
On kuitenkin muistettava, ettei köyhyys tee perheestä sellaisenaan huonoa tai ongelmallista. Köyhät perheet eivät ole ongelma, vaan heitä koskettava köyhyys on meidän yhteinen, yhteiskunnallinen ongelma", lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa.
Hänen mukaansa Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.
Lapsille köyhyys ei näyttäydy vain taloudellisena asemana, vaan erityisesti sosiaalisena ilmiönä, osattomuutena; pääsenkö mukaan luokkaretkelle, pystynkö harrastamaan, onko minulla mahdollisuutta tehdä koulun vaatimia tehtäviä tietoverkoissa, kiusataanko minua köyhyyden takia?"
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Perustuslaki ja lapsen oikeuksien yleissopimus takaa kuitenkin jokaisen lapsen oikeuden sosiaaliturvaan.
Lastensuojelulain mukaan kunnan tulee viivytyksettä järjestää riittävä taloudellinen tuki sekä järjestää lapsen asumiseen liittyvät puutteet kuntoon mikäli lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle. (35§)
Lastensuojeluperheiksi on kuitenkin alettu keräillä perheitä joiden ainoa tuentarve liittyy kallisiin asumismenoihin tai pyyntöön saada toimeentulotukea lasten harrastemenojen verran.
Lapsiperheet ovat jääneet jälkeen keskimääräisestä tulokehityksestä ja lapsiperheiden köyhyyden annettiin kolminkertaistua vuosien 1995 ja 2007 välillä.
Köyhyys vaikuttaa haitallisesti kaikkiin ikäryhmiin, mutta lapsille köyhyydestä aiheutuu tutkitusti muita ikäryhmiä haitallisempia ja pitkäkestoisempia seurauksia.
Lapsiköyhyyden voidaan katsoa vaarantavan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisen lapsen edun ja oikeuksien toteutumisen.
Korkea koulutus tai työssäkäynti ei enää suojaa köyhyydeltä- eikä lastensuojelulta
"Lapsen perhetausta määrittää yhä enemmän lapsen koulutuspolkua ja hyvinvointia. Suomen suunta on huono. Olemme epäonnistuneet luomaan jokaiselle lapselle mahdollisuuden kasvaa täyteen lahjakkuuteensa. Suomessa noin joka kymmenes lapsi elää köyhyydessä.
On kuitenkin muistettava, ettei köyhyys tee perheestä sellaisenaan huonoa tai ongelmallista. Köyhät perheet eivät ole ongelma, vaan heitä koskettava köyhyys on meidän yhteinen, yhteiskunnallinen ongelma", lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila toteaa.
Hänen mukaansa Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.
Lapsille köyhyys ei näyttäydy vain taloudellisena asemana, vaan erityisesti sosiaalisena ilmiönä, osattomuutena; pääsenkö mukaan luokkaretkelle, pystynkö harrastamaan, onko minulla mahdollisuutta tehdä koulun vaatimia tehtäviä tietoverkoissa, kiusataanko minua köyhyyden takia?"
Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.
Perustuslaki ja lapsen oikeuksien yleissopimus takaa kuitenkin jokaisen lapsen oikeuden sosiaaliturvaan.
Lastensuojelulain mukaan kunnan tulee viivytyksettä järjestää riittävä taloudellinen tuki sekä järjestää lapsen asumiseen liittyvät puutteet kuntoon mikäli lastensuojelun tarve oleelliselta osin johtuu riittämättömästä toimeentulosta, puutteellisista asumisoloista tai asunnon puuttumisesta tai kun mainitut seikat ovat oleellisena esteenä lapsen ja perheen kuntoutumiselle. (35§)
Lastensuojeluperheiksi on kuitenkin alettu keräillä perheitä joiden ainoa tuentarve liittyy kallisiin asumismenoihin tai pyyntöön saada toimeentulotukea lasten harrastemenojen verran.
Köyhästä kuntouttavan työtoiminnan kautta huono- osaisuuden periyttäjäksi
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan huostaanoton perusteena käytetään nykyisin lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Sosiaaliturva on jo pitkälti vastikkeellista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö eli käytännössä pakotettu toimeentulotukiriippuvuus on laillista ja suositeltavaa. THL on varmistanut, että työttömille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, palkatonta orjatyötä, jonka on todettu haittaavan työllistymistä palkkatyöhön ja johtavan toimeentulotukiriippuvuuteen, jota THL:ssä pidetään kuitenkin ylisukupolvisena yksilötekijöiden aiheuttamana huono-osaisuutena.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Kuntouttavaan työtoimintaan pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.
Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi ( Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ). Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.
Lastensuojelu toimii siis takuumiehenä varmistaen huostaanotolla sen, että nuori todennäköisesti jää köyhäksi ja sosiaalitoimen asiakkuuteen yhtenä sukupolvien ketjussa. Huono-osaisuuden jatkuminen varmistetaan sen sijaan että lapsille ja lapsuudenkodille luotaisiin mahdollisuudet päästä huono- osaisuudesta. Lain mukaan toimien kansalaisille kuuluu oikeus sosiaaliseen tukeen ja palveluihin. Tämä velvoite tarkoittaa täysin päinvastaista toimintaa kuin huonon sosiaalisen perimän metsästys- joka on sosiaalityön ammattietiikan, perustuslain, sosiaalihuollon asiakaslain, Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista (Ikonen, 2013: Ikonen 2016).
Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.
Sosiaalityössä on jopa muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67).
Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet hyväosaiset voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.
Ylisukupolvisesti periytettävän hyväosaisuuden lisäksi leimaamisen tuottamat itsensätoteuttavat profetiat, markkinoiden tarpeisiin poliittisilla päätöksillä luotu pysyvä asuntopula ja rakennetyöttömyys, riskiregiimi, ilman palvelunkäyttäjien osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia toteutettu lainsäädäntö, sijaishuollon ahneus, elinikäiset sosiaalirikosrekisterit, syrjäyttävä asiakassegmentointi, kohtuuttomat päätökset, seksuaalisen ja lähisuhdeväkivallan sekä neurologisen oireilun havaitsematta ja hoitamatta jättäminen tai hallitsematon maahanmuutto eivät usein tule tunnistetuiksi eivätkä tunnustetuiksi huono-osaisuuden ja köyhyyden suomalaisissa selityksissä. Myöskään hyvinvointiyhteiskunnan muutosta kilpailuyhteiskunnaksi, välittävien demokratioiden korvautumista plutokratioilla, varallisuuden kasautumista ja eriarvoisuuden ja tuloerojen syvenemistä tai yritysten ja pääomien karkaamista veroparatiiseihin ei mainita.
Sosiaalialan asiantuntijoiden keskuudessa köyhyyden ja syrjäytymisen alkusyystä tuntuu vallitsevan konsensus: syy on ylisukupolvisesti periytyvä huono- osaisuus, jonka tunnusmerkki on toimeentulotuen nauttiminen.
Leipää pyytävä saa leivän sijaan kiven
Köyhyys vaarantaa etenkin lapsen oikeuden riittävään elintasoon (LOS 27 artikla), minkä lisäksi köyhyyden seurausten voidaan tulkita vaarantavan lapsen edun huomioimisen periaatteen toteutumisen (LOS 3 artikla). Lapsiköyhyys saattaa merkitä myös ikään perustuvaa syrjintää (LOS 2 artikla).
LOS 4 artiklan mukaisesti velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin TSS-oikeuksien toteuttamiseksi on ensisijaisesti LOS:n jäsenvaltioilla.
Komission suosituksessa hahmotetut suuntaviivat lapsiköyhyyden ratkaisemiseksi perustuvat kolmeen peruspilariin, jotka ovat:
Lapsiköyhyyttä vähentävät:
+ Raha eli palkkojen ja perusturva- ja perhe-etuuksien riittävä taso,
+Investoiminen sosiaalietuuksiin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
+Rationaalinen asuntopolitiikka, riittävä asuntojen määrä ja asumiskustannusten alentaminen
+Työn ja perheen yhteensovittamisen, vanhempien uudelleenkouluttautumisen ja työn vastaanottamisen helpottaminen
+Kannustinloukkujen esim. ylivelkaantumisen purku (velkaneuvonta, korkokatot pikavipeille)
+Alueellisen eriarvoistumisen estäminen /katkaisu
Lapsiköyhyyttä lisäävät:
-Rahan puute
-Sosiaaliturvaan, varhaiskasvatukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja leikkausten kasautuminen samoille perheille
-Alhainen perusturvan taso
- Velkaantuminen, kädestä suuhun eläminen
- Rakenneongelmien yksilöllistäminen
- Empatiavaje ja yksin pärjäämisen eetos
- Keskittyminen korjaavaan sosiaalipolitiikkaan ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan
Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen muistuttavat Perustuslakiblogissa, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ovat huomauttaneet, että säästöpäätösten ja menoleikkausten perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutukset pitäisi aina arvioida systemaattisesti. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, etteivät leikkaukset ja supistukset ole syrjiviä ja etteivät ne varsinkaan kohdistu jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten talouskriisin myötä harjoitettu talouskuripolitiikka on jo jokseenkin säännönmukaisesti tehnyt tutkimusten valossa useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Lavapuron ja Ojasen mukaan perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutusarviointi kuitenkin suorastaan kirkuu poissaolollaan hallitusohjelmasta. Sellaista ei edes edellytetä toteutettavaksi saati että asiaan olisi ylipäätään kiinnitetty aktiivisesti huomiota hallitusohjelmaa laadittaessa. Hallitusohjelma sitouttaa hallituspuolueet yhteensä 10 miljardin euron ns. kestävyysvajeen paikkaamiseen tavalla, joka huomattavan suuressa määrin kohdistuu opetukseen, tieteeseen ja kulttuuriin (-556 miljoonaa euroa) sosiaali- ja terveyspalveluihin (-451 miljoonaa euroa) ja sosiaalietuuksiin (-860 miljoonaa euroa).
EU:lla olisi toimivalta ja instrumentteja soft law -toimenpiteisiin lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevissa kysymyksissä mm. 2010 käyttöön otettu Eurooppa 2020 -strategia, jonka yhtenä tavoitteena on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä elävien vähentäminen vuoteen 2020 mennessä. Komissio ei kuitenkaan ole omaksunut johdonmukaista toimintamallia lapsen oikeuksien tai lapsiköyhyyden ja sitä koskevien näkökohtien tarkastelemiseksi. Komission EU-ohjausjakson puitteissa laatimissa asiakirjoissa ei vuonna 2015 tai 2016 nostettu esiin lasten elinympäristöä tai perheille annettavaa tukea ja sijaishuoltojärjestelyitä koskevia näkökohtia.
Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla
Varatuomari Leeni Ikosen mukaan huostaanoton perusteena käytetään nykyisin lainvastaisesti sitä, että vanhemmalla on huono taloudellinen tilanne ja että hän on toimeentulotukiasiakas. Lastensuojelun työntekijät ovat alkaneet pitää sosiaalietuuksiin turvautumista riskitekijänä lapsen kasvulle ja kehitykselle.
Sosiaaliturva on jo pitkälti vastikkeellista. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL on itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö eli käytännössä pakotettu toimeentulotukiriippuvuus on laillista ja suositeltavaa. THL on varmistanut, että työttömille tarjotaan kuntouttavaa työtoimintaa, palkatonta orjatyötä, jonka on todettu haittaavan työllistymistä palkkatyöhön ja johtavan toimeentulotukiriippuvuuteen, jota THL:ssä pidetään kuitenkin ylisukupolvisena yksilötekijöiden aiheuttamana huono-osaisuutena.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Kuntouttavaan työtoimintaan pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän leiman.
Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen asiakkuus on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi ( Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ). Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.
Lastensuojelu toimii siis takuumiehenä varmistaen huostaanotolla sen, että nuori todennäköisesti jää köyhäksi ja sosiaalitoimen asiakkuuteen yhtenä sukupolvien ketjussa. Huono-osaisuuden jatkuminen varmistetaan sen sijaan että lapsille ja lapsuudenkodille luotaisiin mahdollisuudet päästä huono- osaisuudesta. Lain mukaan toimien kansalaisille kuuluu oikeus sosiaaliseen tukeen ja palveluihin. Tämä velvoite tarkoittaa täysin päinvastaista toimintaa kuin huonon sosiaalisen perimän metsästys- joka on sosiaalityön ammattietiikan, perustuslain, sosiaalihuollon asiakaslain, Lapsen oikeuksien sopimuksen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista (Ikonen, 2013: Ikonen 2016).
Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.
Sosiaalityössä on jopa muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.
Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.
Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (Pukero, 2009, 67).
Yksilöpsykologisoivat selitykset kuulostavat paikoitellen kasvavaa empatiavajetta tai -kuilua todistavalta richplainingilta, jossa hyvinvointiresurssit itselleen kahmineet hyväosaiset voittajat pitävät voittoja omina ansioinaan ja vastuuttavat häviöistä hierarkian alimmaisia.
Ylisukupolvisesti periytettävän hyväosaisuuden lisäksi leimaamisen tuottamat itsensätoteuttavat profetiat, markkinoiden tarpeisiin poliittisilla päätöksillä luotu pysyvä asuntopula ja rakennetyöttömyys, riskiregiimi, ilman palvelunkäyttäjien osallisuutta tai lapsi- ja perhevaikutusten arviointia toteutettu lainsäädäntö, sijaishuollon ahneus, elinikäiset sosiaalirikosrekisterit, syrjäyttävä asiakassegmentointi, kohtuuttomat päätökset, seksuaalisen ja lähisuhdeväkivallan sekä neurologisen oireilun havaitsematta ja hoitamatta jättäminen tai hallitsematon maahanmuutto eivät usein tule tunnistetuiksi eivätkä tunnustetuiksi huono-osaisuuden ja köyhyyden suomalaisissa selityksissä. Myöskään hyvinvointiyhteiskunnan muutosta kilpailuyhteiskunnaksi, välittävien demokratioiden korvautumista plutokratioilla, varallisuuden kasautumista ja eriarvoisuuden ja tuloerojen syvenemistä tai yritysten ja pääomien karkaamista veroparatiiseihin ei mainita.
Sosiaalialan asiantuntijoiden keskuudessa köyhyyden ja syrjäytymisen alkusyystä tuntuu vallitsevan konsensus: syy on ylisukupolvisesti periytyvä huono- osaisuus, jonka tunnusmerkki on toimeentulotuen nauttiminen.
Leipää pyytävä saa leivän sijaan kiven
Köyhyys vaarantaa etenkin lapsen oikeuden riittävään elintasoon (LOS 27 artikla), minkä lisäksi köyhyyden seurausten voidaan tulkita vaarantavan lapsen edun huomioimisen periaatteen toteutumisen (LOS 3 artikla). Lapsiköyhyys saattaa merkitä myös ikään perustuvaa syrjintää (LOS 2 artikla).
LOS 4 artiklan mukaisesti velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin TSS-oikeuksien toteuttamiseksi on ensisijaisesti LOS:n jäsenvaltioilla.
Komission suosituksessa hahmotetut suuntaviivat lapsiköyhyyden ratkaisemiseksi perustuvat kolmeen peruspilariin, jotka ovat:
- riittävien resurssien turvaaminen esim. vanhempien työmarkkinaosallisuus ja sosiaalietuuksien riittävä taso, josta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomea
- laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saatavuuden takaaminen, jossa on useiden tutkimusten (mm. HuosTa, Hiltunen 2015; Poikela 2010) mukaan vakavia ongelmia (jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua)
- lasten oikeus osallistua sekä vapaa-ajantoimintaan että itseään koskevaan päätöksentekoon, joka on lähes kaikissa lastensuojelututkimuksissa todettu puutteelliseksi.
Lapsiköyhyyttä vähentävät:
+ Raha eli palkkojen ja perusturva- ja perhe-etuuksien riittävä taso,
+Investoiminen sosiaalietuuksiin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
+Rationaalinen asuntopolitiikka, riittävä asuntojen määrä ja asumiskustannusten alentaminen
+Työn ja perheen yhteensovittamisen, vanhempien uudelleenkouluttautumisen ja työn vastaanottamisen helpottaminen
+Kannustinloukkujen esim. ylivelkaantumisen purku (velkaneuvonta, korkokatot pikavipeille)
+Alueellisen eriarvoistumisen estäminen /katkaisu
Lapsiköyhyyttä lisäävät:
-Rahan puute
-Sosiaaliturvaan, varhaiskasvatukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja leikkausten kasautuminen samoille perheille
-Alhainen perusturvan taso
- Velkaantuminen, kädestä suuhun eläminen
- Rakenneongelmien yksilöllistäminen
- Empatiavaje ja yksin pärjäämisen eetos
- Keskittyminen korjaavaan sosiaalipolitiikkaan ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan
Juha Lavapuro ja Tuomas Ojanen muistuttavat Perustuslakiblogissa, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitea ovat huomauttaneet, että säästöpäätösten ja menoleikkausten perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutukset pitäisi aina arvioida systemaattisesti. Lisäksi pitäisi huolehtia siitä, etteivät leikkaukset ja supistukset ole syrjiviä ja etteivät ne varsinkaan kohdistu jo valmiiksi erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin, kuten talouskriisin myötä harjoitettu talouskuripolitiikka on jo jokseenkin säännönmukaisesti tehnyt tutkimusten valossa useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa.
Lavapuron ja Ojasen mukaan perusoikeus- ja ihmisoikeusvaikutusarviointi kuitenkin suorastaan kirkuu poissaolollaan hallitusohjelmasta. Sellaista ei edes edellytetä toteutettavaksi saati että asiaan olisi ylipäätään kiinnitetty aktiivisesti huomiota hallitusohjelmaa laadittaessa. Hallitusohjelma sitouttaa hallituspuolueet yhteensä 10 miljardin euron ns. kestävyysvajeen paikkaamiseen tavalla, joka huomattavan suuressa määrin kohdistuu opetukseen, tieteeseen ja kulttuuriin (-556 miljoonaa euroa) sosiaali- ja terveyspalveluihin (-451 miljoonaa euroa) ja sosiaalietuuksiin (-860 miljoonaa euroa).
EU:lla olisi toimivalta ja instrumentteja soft law -toimenpiteisiin lapsiköyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista koskevissa kysymyksissä mm. 2010 käyttöön otettu Eurooppa 2020 -strategia, jonka yhtenä tavoitteena on köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riskissä elävien vähentäminen vuoteen 2020 mennessä. Komissio ei kuitenkaan ole omaksunut johdonmukaista toimintamallia lapsen oikeuksien tai lapsiköyhyyden ja sitä koskevien näkökohtien tarkastelemiseksi. Komission EU-ohjausjakson puitteissa laatimissa asiakirjoissa ei vuonna 2015 tai 2016 nostettu esiin lasten elinympäristöä tai perheille annettavaa tukea ja sijaishuoltojärjestelyitä koskevia näkökohtia.
Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla
Sosiaalipalveluissa köyhälle ei enää haluta antaa sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa vaan häntä mielummin rangaistaan anomisesta useita satoja maksavalla kuntouttavalla työtoiminnalla, useita tuhansia maksavalla perhetyöllä, useita kymmeniä tuhansia maksavalla perhekuntoutusjaksolla tai useita satoja tuhansia maksavalla huostaanotolla, jotka eivät poista vaan yleensä pahentavat alkuperäistä ongelmaa eli köyhyyttä. Ironista on, että näitä kiviä leivänpyytäjille nakkelevat järjestöjen ja kuntien asiantuntijat ovat yleensä 100% veronmaksajien rahoittamia ja heidän tulosvastuuttomat ja tutkimattomat hankkeensa ja käytäntönsä usein silkkaa kansantaloudellista rasitetta.
Artikkelissaan Köyhyys on aivoja syövä loinen Jani Kaaro siteeraa Scarcity- kirjan kirjoittajia Sendhil Mullainathania ja Eldar Sharifia," jotka osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole ”heikompaa ainesta” ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin ”heikompi aines.” Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.. "Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi."
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo. Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa.
Kaaro kertoo, kuinka Broadway -avustusjärjestö päätti antaa 3000 puntaa kolmelletoista kodittomalle joista monet käyttivät viinaa ja päihteitä. He olivat eläneet kadulla 4-40 vuotta, ja järjestön laskelmien mukaan he aiheuttivat yhteiskunnalle vuosittain 400 000 punnan kulut – järjestyshäiriöitä, oikeuskuluja, sosiaalipuolen kuluja. Projektissa yksitoista kuitenkin sai katon päänsä päälle vain 50 000 punnalla, mukaan lukien sosiaalityöntekijöiden palkkakulut.
Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.
Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.
Mitä jos sosiaalihuoltoa ja -politiikkaa eivät enää ohjaa empatia, Kantilainen velvollisuusetiikka, tutkimustieto tai edes lainsäädäntö vaan ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa tai vielä pahempaa- prinsiippi huono-osaisuuden periyttäjiksi uskottujen lisääntymisen ja vanhemmuuden estämisen tärkeydestä? kysyy Lokakuun Liike.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
Artikkelissaan Köyhyys on aivoja syövä loinen Jani Kaaro siteeraa Scarcity- kirjan kirjoittajia Sendhil Mullainathania ja Eldar Sharifia," jotka osoittavat lukuisin esimerkein, että ihmiset eivät ensin ole ”heikompaa ainesta” ja siksi tule köyhiksi, vaan he tulevat ensin köyhiksi, ja alkavat sen seurauksena käyttäytyä kuin ”heikompi aines.” Toisin sanoen, jos rikas putoaa köyhän housuihin, hänkin menettää ennen pitkää kaikki ne veitsenterävät ominaisuudet, jotka tekivät hänestä Lake Wobegonin kultapossun.. "Poista köyhiltä heidän huolensa, ja he saavat päivitettyä puhelinlankansa laajakaistaan. Anna rikkaille köyhien huolet, ja heidän laajakaistanopeutensa hidastuu puhelinlangaksi."
Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Jos köyhä on kehitysmaan köyhä, ostetaan lehmä tai rakennetaan kaivo. Jos köyhä on länsimainen työtön, lähetetään motivaatio- tai LinkedIn -kurssille kuuntelemaan, miten osaamista voi päivittää. Mitä vain, kunhan ei anneta rahaa.
Kaaro kertoo, kuinka Broadway -avustusjärjestö päätti antaa 3000 puntaa kolmelletoista kodittomalle joista monet käyttivät viinaa ja päihteitä. He olivat eläneet kadulla 4-40 vuotta, ja järjestön laskelmien mukaan he aiheuttivat yhteiskunnalle vuosittain 400 000 punnan kulut – järjestyshäiriöitä, oikeuskuluja, sosiaalipuolen kuluja. Projektissa yksitoista kuitenkin sai katon päänsä päälle vain 50 000 punnalla, mukaan lukien sosiaalityöntekijöiden palkkakulut.
Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.
Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.
Mitä jos sosiaalihuoltoa ja -politiikkaa eivät enää ohjaa empatia, Kantilainen velvollisuusetiikka, tutkimustieto tai edes lainsäädäntö vaan ideologinen prinsiippi, jonka mukaan ihmiset ovat jollakin tavalla ansainneet osansa tai vielä pahempaa- prinsiippi huono-osaisuuden periyttäjiksi uskottujen lisääntymisen ja vanhemmuuden estämisen tärkeydestä? kysyy Lokakuun Liike.
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan