Epäkohtien ilmoittamisesta ja ammattietiikan noudattamisesta piti tulla pakollista mutta toisin kävi
Kysymys ei ole heti huostaanotosta, kun lastensuojelusta otetaan yhteyttä perheeseen, sosiaalityöntekijä Kristiina Saarenpää (oik.) muistuttaa yhdessä sosiaalityöntekijä Jarmo Polven ja lastensuojelun johtavan sosiaalityöntekijä Kaija Jokelan kanssa. Kuva: Pirjo Kunelius Ammattihenkilölakiin kirjattiin työntekijän velvollisuus toimia ammattietiikan mukaisesti, jotta sosiaalipalveluja kehitettäisiin asiakasturvallisemmiksi ja asiakkaan tarpeisiin vastaaviksi palveluiksi. Tämän kuviteltiin edesauttavan myös työpaikkojen ilmapiirin ja toimintakulttuurin rakentumista avoimiksi, oppiviksi ja kehittämismyönteisiksi.
"Syytä on myös muistaa, että sosiaalihuoltolain mukaan työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa aina Aluehallintovirastoon asti sosiaalipalvelujen epäkohdista, joita johto ei ole halukas keskustelun jälkeen heti ehkäisemään tai korjaamaan. Jos työntekijä ei tee ilmoitusta, voi siitä tulla sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisia seurauksia, kuten ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen. Tämä lisää asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon, sillä nyt työntekijöiden ei tarvitse miettiä, uskaltaako ilmoitusta sanktioiden pelossa tehdä, kun ilmoituksen tekeminen on pakollista", sanoi Marjo Varsa Talentiasta.
Varsan luottamus siihen, että ammattihenkilölain eettisyysvelvoite tai sosiaalihuollon henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus ilman valvontaa ja sosiaalityöntekijöiden ja johdon vastuu- ja korvaussäädösten uudistamista takaisi toiminnan lainalaisuuden tai uskalluksen raportoida epäkohdista on osoittautunut vuoden aikana katteettomaksi.
Lokakuun Liike ei ole havainnut, että lastensuojelussa työskentelevät olisivat ilmoittaneet edes asiakasturvallisuutta vakavasti vaarantavista epäkohdista sen paremmin valvontaviranomaisille kuin medialle.
Lokakuun Liikkeen tiedossa ei myöskään ole, että edes räikeisiin väärinkäytöksiin syyllistyneiden ammattilaisten ammatinharjoittamisoikeutta olisi rajoitettu. Lainsäädäntö ei näy varmistaneen myöskään ammattietiikan noudattamista.
On silti tärkeää, että lait ovat olemassa. Niillä on vaikutusta asenteisiin ja toimintakulttuuriin, jotka muuttuvat kiusallisen hitaasti.
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ei ilmoittanut epäkohdista- rangaistuksen sijaan palkinto
"Syytä on myös muistaa, että sosiaalihuoltolain mukaan työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa aina Aluehallintovirastoon asti sosiaalipalvelujen epäkohdista, joita johto ei ole halukas keskustelun jälkeen heti ehkäisemään tai korjaamaan. Jos työntekijä ei tee ilmoitusta, voi siitä tulla sosiaalihuollon ammattihenkilölain mukaisia seurauksia, kuten ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen. Tämä lisää asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuoltoon, sillä nyt työntekijöiden ei tarvitse miettiä, uskaltaako ilmoitusta sanktioiden pelossa tehdä, kun ilmoituksen tekeminen on pakollista", sanoi Marjo Varsa Talentiasta.
Varsan luottamus siihen, että ammattihenkilölain eettisyysvelvoite tai sosiaalihuollon henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus ilman valvontaa ja sosiaalityöntekijöiden ja johdon vastuu- ja korvaussäädösten uudistamista takaisi toiminnan lainalaisuuden tai uskalluksen raportoida epäkohdista on osoittautunut vuoden aikana katteettomaksi.
Lokakuun Liike ei ole havainnut, että lastensuojelussa työskentelevät olisivat ilmoittaneet edes asiakasturvallisuutta vakavasti vaarantavista epäkohdista sen paremmin valvontaviranomaisille kuin medialle.
Lokakuun Liikkeen tiedossa ei myöskään ole, että edes räikeisiin väärinkäytöksiin syyllistyneiden ammattilaisten ammatinharjoittamisoikeutta olisi rajoitettu. Lainsäädäntö ei näy varmistaneen myöskään ammattietiikan noudattamista.
On silti tärkeää, että lait ovat olemassa. Niillä on vaikutusta asenteisiin ja toimintakulttuuriin, jotka muuttuvat kiusallisen hitaasti.
Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ei ilmoittanut epäkohdista- rangaistuksen sijaan palkinto
Merikratos Oy:n entinen hallitusjäsen, nykyinen Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n toimitusjohtaja Matti Virtanen Perhehoitokumppaneilta ilmoitusta väärinkäytöksistä ei tullut vaikka asiakastapaukset pullistelevat laittomuuksia: mm. valheellisia syytöksiä ja rikosepäilyjä, asiakirjafabrikointia, informointi-, yhteistyö- ja neuvontavelvoitteiden laiminlyöntiä, lasten yhteydenpidon tukemisen ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyöntiä, laittomia tapaamisrajoituksia, läheisneuvonpidon laiminlyöntiä, kaiutinpuheluja, sijaishuollon olosuhteiden valvomatta jättämistä ja valituskelpoisten päätösten tekemättä- ja toimittamattajättöä jne.
Pohjanmaalaisperheen lapset huostattiin valheellisen rikosepäilyn perusteella ja erotettiin toisistaan kolmeen sijaisperheeseen syksyllä 2014. Nivalan lastensuojelu päätti ilman virallista valituskelpoista rajoituspäätöstä, että vanhemmat saavat tavata lapsiaan vain kerran kuukaudessa kolme tuntia eli hyvin vähän. Lapset eivät ole sijaishuollon aikana saaneet olla yhteydessä sukuunsa ja läheisiinsä, vaikka lastensuojelulaki velvoittaa tukemaan yhteydenpitoa läheisiin. Edes lasten isovanhemmat eivät ole- lasten toiveista ja ikävästä huolimatta- saaneet tavata lapsenlapsiaan kuin vain kerran vuodessa.
Valheellisten epäilyjen perusteella tehtyjä huostia ei lopetettu edes epäilyjen aiheettomuuden osoittaneen rikostutkinnan jälkeen. Vanhemmille ei myöskään suostuttu vastaamaan mitä heidän tulisi tehdä saadakseen lapset takaisin kotiin.
Vanhemmat saivat asiakassuunnitelmatkin vasta, kun alkoivat vaatia niitä itse, vaikka lakien mukaan viranomaisen tulee antaa kaikki tarvittavat tuet ja dokumentit ja aloittaa huostasyiden poistuttua/osoituttua perusteettomiksi perheen jälleenyhdistäminen oma-aloitteisesti ja viivytyksittä.
Kristiina Saarenpäällä, johtavalla sosiaalityöntekijä Kaija Jokelalla ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n Tuula Kivistö-Pyhtilällä ei ollut kykyä/ halua epäkohtien korjaamiseen vaan laittomia toimintakäytäntöjä jopa puolusteltiin.
Pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.
Someron sosiaalitoimi- ei asiakkaiden- vaan Milapro Oy:n edunvalvojana
Pohjanmaalaisperheen lapset huostattiin valheellisen rikosepäilyn perusteella ja erotettiin toisistaan kolmeen sijaisperheeseen syksyllä 2014. Nivalan lastensuojelu päätti ilman virallista valituskelpoista rajoituspäätöstä, että vanhemmat saavat tavata lapsiaan vain kerran kuukaudessa kolme tuntia eli hyvin vähän. Lapset eivät ole sijaishuollon aikana saaneet olla yhteydessä sukuunsa ja läheisiinsä, vaikka lastensuojelulaki velvoittaa tukemaan yhteydenpitoa läheisiin. Edes lasten isovanhemmat eivät ole- lasten toiveista ja ikävästä huolimatta- saaneet tavata lapsenlapsiaan kuin vain kerran vuodessa.
Valheellisten epäilyjen perusteella tehtyjä huostia ei lopetettu edes epäilyjen aiheettomuuden osoittaneen rikostutkinnan jälkeen. Vanhemmille ei myöskään suostuttu vastaamaan mitä heidän tulisi tehdä saadakseen lapset takaisin kotiin.
Vanhemmat saivat asiakassuunnitelmatkin vasta, kun alkoivat vaatia niitä itse, vaikka lakien mukaan viranomaisen tulee antaa kaikki tarvittavat tuet ja dokumentit ja aloittaa huostasyiden poistuttua/osoituttua perusteettomiksi perheen jälleenyhdistäminen oma-aloitteisesti ja viivytyksittä.
Kristiina Saarenpäällä, johtavalla sosiaalityöntekijä Kaija Jokelalla ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n Tuula Kivistö-Pyhtilällä ei ollut kykyä/ halua epäkohtien korjaamiseen vaan laittomia toimintakäytäntöjä jopa puolusteltiin.
Pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.
Someron sosiaalitoimi- ei asiakkaiden- vaan Milapro Oy:n edunvalvojana
MilaPro Oy:n toimitusjohtaja Mika Ingi Someron sosiaalitoimen tai Milapron työntekijät eivät toteuttaneet ilmoitusvelvollisuuttaan eivätkä puuttuneet työntekijöidensä väärinkäytöksiin.
Nina Ilomäen tytär vietiin 4.4.2016 Marjaana Sorokinin ja Pia Nummilan kiireellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan lastensuojelulaitos Myötävirtaan vedoten tyttären mielenterveydellisiin ongelmiin.
Mielenterveydellisistä ongelmista ei ollut minkäänlaista näyttöä eikä sijoitus myöskään olisi ollut oikea tapa hoitaa niitä.
Tapauksen taustalla on pitkään perheessä jatkunut perhetyö MilaPron:n kautta. Äiti kertoo, että Milapron:n työntekijät olivat vihjailleet jo pitkään, että hänen olisi helpompaa pärjätä arjessa sairautensa kanssa (reuma), jos tytär laitettaisiin sijoitukseen.
Tässä tapauksessa viimeinen sinetti tuli, kun äiti ja tytär sairastuivat influenssaan. Tytär oli influenssan takia luonnollisesti pitkään poissa koulusta. Tämä kuitenkin tulkittiin johtuvaksi tyttären psykosomaattisesta oireilusta. Äiti joutui myös perumaan perhetyön käyntiaikoja influenssan vuoksi.
Tytär vietiin kiirellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan laitokseen Kaarinaan, Myötävirtaan. Hänet eristettiin täysin kaikista ystävistään ja vietiin vieraalle paikkakunnalle.
Outoa tapauksessa on, että MilaPro:n oma psykologi tutki tyttöä, kun muut eivät kelvanneet sosiaalitoimelle.
Lastensuojelussa näyttää tulleen tavaksi määrätä lasten ja nuorten arviointi ja tutkimus lastensuojelun näkemyksiä kannattaville (= huostaanottoa puoltaville) psykologeille ja psykiatreille ja estää sijoitettujen arviointi- ja hoitokontakti lastensuojelukriittisille tahoille.
Tapauksessa lienee ollut tiedossa, että kun sijoituksen aikana laitetaan huostaanottohakemus vireille, tyttö ehtii täyttää 18 vuotta ennenkuin hakemusta ehditään käsitellä hallinto- oikeudessa ja tyttö joutuu asumaan koko tuon ajan laitoksessa, joka veloittaa yhdestä nuoresta noin kolmesataa euroa vuorokaudessa. Myötävirta olisi netonnut tytöstä jo muutamassa kuukaudessa lähemmäs 50 000 euroa.
Someron lastensuojelun sosiaalityöntekijä vaati myös, että tytön äiti muuttaa Saloon lähelle tyttärensä opiskelupaikkaa. Tähän äiti suostuikin. Someron sosiaalitoimi ei kuitenkaan suostunut koskaan siirtämään asiakkuutta Saloon juristinkaan käskystä, koska Salo ei kuulemma huostaisi tytärtä.
Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja Milapro - lapsibisnesketjun erityislastenkoti Veikkarin laittomista keinoista pitää sijoitettua nuorta lastenkodin laskutuksessa otsikolla Sinivalkoinen painajainen II: Ihme ja kumma.
Ensi- ja turvakoti ylisukupolvisen huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä
Nina Ilomäen tytär vietiin 4.4.2016 Marjaana Sorokinin ja Pia Nummilan kiireellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan lastensuojelulaitos Myötävirtaan vedoten tyttären mielenterveydellisiin ongelmiin.
Mielenterveydellisistä ongelmista ei ollut minkäänlaista näyttöä eikä sijoitus myöskään olisi ollut oikea tapa hoitaa niitä.
Tapauksen taustalla on pitkään perheessä jatkunut perhetyö MilaPron:n kautta. Äiti kertoo, että Milapron:n työntekijät olivat vihjailleet jo pitkään, että hänen olisi helpompaa pärjätä arjessa sairautensa kanssa (reuma), jos tytär laitettaisiin sijoitukseen.
Tässä tapauksessa viimeinen sinetti tuli, kun äiti ja tytär sairastuivat influenssaan. Tytär oli influenssan takia luonnollisesti pitkään poissa koulusta. Tämä kuitenkin tulkittiin johtuvaksi tyttären psykosomaattisesta oireilusta. Äiti joutui myös perumaan perhetyön käyntiaikoja influenssan vuoksi.
Tytär vietiin kiirellisen sijoituksen päätöksellä Milapron omistamaan laitokseen Kaarinaan, Myötävirtaan. Hänet eristettiin täysin kaikista ystävistään ja vietiin vieraalle paikkakunnalle.
Outoa tapauksessa on, että MilaPro:n oma psykologi tutki tyttöä, kun muut eivät kelvanneet sosiaalitoimelle.
Lastensuojelussa näyttää tulleen tavaksi määrätä lasten ja nuorten arviointi ja tutkimus lastensuojelun näkemyksiä kannattaville (= huostaanottoa puoltaville) psykologeille ja psykiatreille ja estää sijoitettujen arviointi- ja hoitokontakti lastensuojelukriittisille tahoille.
Tapauksessa lienee ollut tiedossa, että kun sijoituksen aikana laitetaan huostaanottohakemus vireille, tyttö ehtii täyttää 18 vuotta ennenkuin hakemusta ehditään käsitellä hallinto- oikeudessa ja tyttö joutuu asumaan koko tuon ajan laitoksessa, joka veloittaa yhdestä nuoresta noin kolmesataa euroa vuorokaudessa. Myötävirta olisi netonnut tytöstä jo muutamassa kuukaudessa lähemmäs 50 000 euroa.
Someron lastensuojelun sosiaalityöntekijä vaati myös, että tytön äiti muuttaa Saloon lähelle tyttärensä opiskelupaikkaa. Tähän äiti suostuikin. Someron sosiaalitoimi ei kuitenkaan suostunut koskaan siirtämään asiakkuutta Saloon juristinkaan käskystä, koska Salo ei kuulemma huostaisi tytärtä.
Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja Milapro - lapsibisnesketjun erityislastenkoti Veikkarin laittomista keinoista pitää sijoitettua nuorta lastenkodin laskutuksessa otsikolla Sinivalkoinen painajainen II: Ihme ja kumma.
Ensi- ja turvakoti ylisukupolvisen huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä
Ensi- ja turvakotien liiton johtaja Riitta Särkelä Ensi- ja turvakotien työntekijät eivät ole ilmoittaneet omista, kollegoidensa tai Ensi- ja turvakotien liiton jo vuosikausia ellei vuosisadan jatkuneista väärinkäytöksistä. Sen sijaan Ensi- ja turvakotien liitto on julkaissut ensi- ja turvakotien toiminnan tutkimattomia tuloksia ylistävän Elämäni Paras Päätös- teoksen.
Yhteistyö Traumaterapiakeskuksen kanssa näyttää ohjanneen ensi- ja turvakodit perinteisestä tukitehtävästään sijaishuollon asiakashankkijoiksi.
Nuori jälkihuollossa ollut äiti meni yhteisymmärryksessä oman sosiaalityöntekijänsä opastuksella jo raskausaikana ensikotiin saamaan luvattua tukea vanhemmuuteensa ja oli siellä, kun hän synnytti lapsensa. Äiti ajatteli, että turvakodista hänen olisi hyvä ponnistaa vauvan kanssa yhteiseen arkeen ja yhteiseen kotiin, jossa puolisokin oli. Hän teki yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja ensikodin kanssa ja tunsi, että heillä meni hienosti.
Työntekijät olivat kuitenkin kirjanneet äidin asiakasdokumentteihin, että heillä on kova huoli äidin jaksamisesta ja lapsen hoidosta. Niissä sanotaan, että tämä huoli oli noussut jo ennen lapsen syntymää äidin aiemman lastensuojelukontaktin perusteella. Suomalaisessa lastensuojelussa oletusarvona siis on, ettei äiti kykene huolehtimaan lapsestaan ja on epäilyttävä vanhempi mikäli on vastaanottanut jossakin elämänsä vaiheessa- vapaaehtoisestikin -lastensuojelun tukea. Kyse on huoleen piilotetusta perustuslaissa kielletystä syrjinnästä.
Syrjinnässä on kyse juuri siitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina esim. lastensuojeluperheet ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet harvoin vastaavat perheiden tarpeita- ne pikemminkin tuottavat ja pohjustavat huostaanottoja kuin tukevat perheitä. Jostakin syystä lastensuojelu ei luota omaan ammattitaitoonsa vaan turvautuu poislähettämisen kulttuuriin. Se haluaa huostaanottamalla periyttää huono-osaisuuden ja kelvottoman vanhemmuuden leiman ylisukupolvisesti myös ”tukemiensa” äitien lapsille.
Ensikoti otti lastensuojelun kanssa lapsen pois äidiltä. Äidin mielestä hänet huijattiin sijoitukseen. Hän koki, ettei hänelle annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes osoittaa riittävän hyvää äitiyttään. Hän epäili, että lapsi vietäisiin vastusti hän tai ei, koska asia oli niin pedattu jo alusta asti.
Historian ja nykyisen tutkimustiedon valossa äidin epäily on perusteltu. Ensi- ja turvakotien ja lastensuojelun perustelematon usko sijaishuollon kaikkivoipaisuuteen yhdistettynä kyvyttömyyteen havaita ja raportoida puutteita sijaishuollon kumppaneissaan vaarantaa vakavasti lasten kasvua, kehitystä ja asianmukaista hoitoa, suuntaa resursseja perheiden tuen sijaan sijaishuollon edunvalvontaan ja johtaa siihen, että sijaishuollon olosuhteita ei valvota eikä väärinkäytöksiin puututa.
Varatuomari Leeni Ikonen kehottaakin kirjassaan Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Pelastakaa Lapset ry:n epätieteelliset diagnosointi- ja hoitomenetelmät kalliiden ja turhien sijoitusten tuottajina
Yhteistyö Traumaterapiakeskuksen kanssa näyttää ohjanneen ensi- ja turvakodit perinteisestä tukitehtävästään sijaishuollon asiakashankkijoiksi.
Nuori jälkihuollossa ollut äiti meni yhteisymmärryksessä oman sosiaalityöntekijänsä opastuksella jo raskausaikana ensikotiin saamaan luvattua tukea vanhemmuuteensa ja oli siellä, kun hän synnytti lapsensa. Äiti ajatteli, että turvakodista hänen olisi hyvä ponnistaa vauvan kanssa yhteiseen arkeen ja yhteiseen kotiin, jossa puolisokin oli. Hän teki yhteistyötä sosiaalityöntekijän ja ensikodin kanssa ja tunsi, että heillä meni hienosti.
Työntekijät olivat kuitenkin kirjanneet äidin asiakasdokumentteihin, että heillä on kova huoli äidin jaksamisesta ja lapsen hoidosta. Niissä sanotaan, että tämä huoli oli noussut jo ennen lapsen syntymää äidin aiemman lastensuojelukontaktin perusteella. Suomalaisessa lastensuojelussa oletusarvona siis on, ettei äiti kykene huolehtimaan lapsestaan ja on epäilyttävä vanhempi mikäli on vastaanottanut jossakin elämänsä vaiheessa- vapaaehtoisestikin -lastensuojelun tukea. Kyse on huoleen piilotetusta perustuslaissa kielletystä syrjinnästä.
Syrjinnässä on kyse juuri siitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina esim. lastensuojeluperheet ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Lastensuojelun avohuollon tukitoimet harvoin vastaavat perheiden tarpeita- ne pikemminkin tuottavat ja pohjustavat huostaanottoja kuin tukevat perheitä. Jostakin syystä lastensuojelu ei luota omaan ammattitaitoonsa vaan turvautuu poislähettämisen kulttuuriin. Se haluaa huostaanottamalla periyttää huono-osaisuuden ja kelvottoman vanhemmuuden leiman ylisukupolvisesti myös ”tukemiensa” äitien lapsille.
Ensikoti otti lastensuojelun kanssa lapsen pois äidiltä. Äidin mielestä hänet huijattiin sijoitukseen. Hän koki, ettei hänelle annettu minkäänlaista mahdollisuutta edes osoittaa riittävän hyvää äitiyttään. Hän epäili, että lapsi vietäisiin vastusti hän tai ei, koska asia oli niin pedattu jo alusta asti.
Historian ja nykyisen tutkimustiedon valossa äidin epäily on perusteltu. Ensi- ja turvakotien ja lastensuojelun perustelematon usko sijaishuollon kaikkivoipaisuuteen yhdistettynä kyvyttömyyteen havaita ja raportoida puutteita sijaishuollon kumppaneissaan vaarantaa vakavasti lasten kasvua, kehitystä ja asianmukaista hoitoa, suuntaa resursseja perheiden tuen sijaan sijaishuollon edunvalvontaan ja johtaa siihen, että sijaishuollon olosuhteita ei valvota eikä väärinkäytöksiin puututa.
Varatuomari Leeni Ikonen kehottaakin kirjassaan Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Pelastakaa Lapset ry:n epätieteelliset diagnosointi- ja hoitomenetelmät kalliiden ja turhien sijoitusten tuottajina
Pelastakaa Lapset ry:n aluejohtaja Anu Huovinen Ilmoituksia asiakasturvallisuuden vaarantavista työkäytännöistä ei tullut myöskään Pelastakaa Lapset ry:n työntekijöiltä vaikka aihetta olisi. Sen sijaan järjestö on urakoinut levittääkseen virheellistä tietoa sijaishuollon turvallisuudesta ja lobatakseen psykoanalyysin virheellisiin teorioihin perustuvaa traumaterapiaa.
Psykoanalyysiin perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.
Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.
Viitteitä hyväksikäytöstä etsitään ja löydetään mm. nallekorteista, nukke- ja hiekkalaatikkoleikeistä, Rorschach- testeistä, MIM- vuorovaikutustestistä, haastatteluista, riskilistoista jne. Näitä epätieteellisiä "tutkimuksia" tehdään usein epäpätevän ja heikosti koulutetun henkilöstön toimesta taltioimatta, vailla valvontaa ja jopa salaa lapsille ja nuorille, jotka ovat kiireellisen sijoituksen ja läheisistä erottamisen järkyttämiä.
Lokakuun Liike kysyy, miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta ( dissosiatiivinen identiteettihäiriö) mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan aina erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa? Miksi dissosiaatiosta- samoin kuin sen edeltäjästä hysteriasta -kärsivät ovat enimmäkseen tyttöjä, vaikka pojat kohtaavat seksuaaliväkivaltaa lähes yhtä usein? Miksi niin monet ammattilaiset haluavat uskoa psykoanalyysin virheelliseksi osoitettuun olettamaan repressoituneesta muistista, josta ei ole kliinistä näyttöä? Miksi 2/3 Suomen psykoterapeuteista kuuluu psykoanalyyttisiin kuppikuntiin?
Valheellisten hyväksikäytön muistojen ja valheellisen uhrin identiteetin istuttaminen hauraaseen ja huomionkipeään lapseen tai nuoreen ei käytännössä eroa raiskauksesta vaikka se tehtäisiin lastensuojelun tai terapian nimissä. Diagnoosin tuottama taloudellinen hyöty on valitettavasti niin suuri, että ei ole epäilystäkään, etteikö näitä laillistettuja hoidollisia raiskauksia ja niiden yrityksiä tapahtuisi.
Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia. Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".
Johtaja rikostutkijana Mehiläisen lastensuojelun pornojupakassa
Psykoanalyysiin perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.
Monet lastensuojelulaitokset kouluttavat henkilökuntaansa havaitsemaan dissosiaation oireita ja tarjoilevat sijoitetuille keho-, regressio- ja traumaterapioita, joiden on todettu aiheuttavan helposti hyväksikäytön valemuistoja, jotka ovat yhtä traumatisoivia kuin todelliset.
Viitteitä hyväksikäytöstä etsitään ja löydetään mm. nallekorteista, nukke- ja hiekkalaatikkoleikeistä, Rorschach- testeistä, MIM- vuorovaikutustestistä, haastatteluista, riskilistoista jne. Näitä epätieteellisiä "tutkimuksia" tehdään usein epäpätevän ja heikosti koulutetun henkilöstön toimesta taltioimatta, vailla valvontaa ja jopa salaa lapsille ja nuorille, jotka ovat kiireellisen sijoituksen ja läheisistä erottamisen järkyttämiä.
Lokakuun Liike kysyy, miten on mahdollista, että Suomen johtavat psykiatrit eivät ole vuosikymmeniä kestäneillä työurillaan löytäneet ainoatakaan DID- potilasta ( dissosiatiivinen identiteettihäiriö) mutta Pelastakaa Lapset ry on löytänyt useita parin vuoden sisällä? Miksi Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelun sijaishuollon laitospalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten terapioissa löydetään ja halutaan löytää juuri dissosiaatiohäiriöisiä?
Miksi dissosiaatiohäiriössä oireillaan aina erittäin harvinaista insestiä eikä paljon yleisempää sijaishuollossa kohdattua seksuaaliväkivaltaa? Miksi dissosiaatiosta- samoin kuin sen edeltäjästä hysteriasta -kärsivät ovat enimmäkseen tyttöjä, vaikka pojat kohtaavat seksuaaliväkivaltaa lähes yhtä usein? Miksi niin monet ammattilaiset haluavat uskoa psykoanalyysin virheelliseksi osoitettuun olettamaan repressoituneesta muistista, josta ei ole kliinistä näyttöä? Miksi 2/3 Suomen psykoterapeuteista kuuluu psykoanalyyttisiin kuppikuntiin?
Valheellisten hyväksikäytön muistojen ja valheellisen uhrin identiteetin istuttaminen hauraaseen ja huomionkipeään lapseen tai nuoreen ei käytännössä eroa raiskauksesta vaikka se tehtäisiin lastensuojelun tai terapian nimissä. Diagnoosin tuottama taloudellinen hyöty on valitettavasti niin suuri, että ei ole epäilystäkään, etteikö näitä laillistettuja hoidollisia raiskauksia ja niiden yrityksiä tapahtuisi.
Jani Kaaron mukaan Suomessa niin psykologiliitto kuin Valvira vähättelevät traumaterapian tuottamia ongelmia. Nooran tapauksessa Valvira tyytyi vain huomauttamaan psykiatria eettisestä rikkeestä. " Isä ja äiti olivat pöyristyneitä. Niin oli myös Korkman, jonka tietoon tapaus tuli. Hän ihmettelee, miksi Valvira ei reagoinut asiaan voimakkaammin. Lisäksi hän ihmettelee, miksi Valvira ei ottanut mitään kantaa terapiassa ilmenneisiin väitteisiin persoonan hajoamisesta toisistaan tietämättömiin osiin, jollaisia lääketiede pitää erittäin ongelmallisina".
Johtaja rikostutkijana Mehiläisen lastensuojelun pornojupakassa
Mehiläinen-konserniin kuuluvan Familiar Oy:n toimitusjohtaja Harri Pomell Mehiläisen lastensuojelulaitoksen hupipornosta teki uuden lain pakottamana rikosilmoituksen hoitolaitoksen johtaja- ei tosin ennenkuin oli itse kuulustellut nuoria.
Ennen viranomaisilmoituksen jättämistä johtaja tutki tapahtumia aluksi itse ja kutsui epäillyn työntekijän ja nuoret vuoron perään luokseen kuultavaksi esittäen heille omia kysymyksiä. Läsnä tilaisuuksissa oli todistajana johtaja.
Ylimääräisellä tutkinnalla oli rikostutkinnan kannalta se heikkous, että se vaikutti nuorten lausumiin myöhemmässä tutkinnassa. Asianomistajien esitutkintakuulustelujen kysymykset olivat oikeuden mielestä johdattelevia.
Käytännössä nuoret eivät voineet kertoa tapahtumista oma-aloitteisesti puhtaalta pöydältä.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin nuorten kertomukset uskottaviksi, koska muiden todistajien kertomukset tukivat niitä.
Oulun lastensuojelussa ei korjausliikkeitä
Lokakuun liike on kirjoittanut lukuisia artikkeleita Oulun lastensuojelusta viime vuosien aikana. Myös valtamediassa on julkaistu Oulun lastensuojelun epäkohtia. (Linkkilista ) Viimeisin kohu syntyi 11-vuotiaan lapsen vuosikausia kestäneen hyväksikäytön tultua ilmi. Lapselle oli tehty abortteja, mutta Oulun lastensuojelu ei ollut suojellut häntä.
Aiempi lastensuojelukohu ajoittui kesään. Lokakuun liikkeen saamien tietojen mukaan tapaus koskee Oulua, jossa peräti 7 sosiaalityöntekijää oli määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan.
Aluehallintovirastossa on tasaisesti käsittelyssä Oulua koskevia kanteluita, parhaillaankin. Aluehallintoviraston antamat lukuisat huomautukset oululaisvirkamiehille eivät käytännössä ole johtaneet lastensuojelun korjausliikkeisiin.
Lisäksi Eduskunnan oikeusasiamies on vieraillut Oulun lastensuojelussa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen on lähtenyt valituksia Oulun lastensuojelun toimista. Lokakuun liike on informoinut Oulun tilanteesta mm. Euroopan kidutuksen vastaista komiteaa (Committee for the Prevention of Torture).
Kansalaiset ovat tehneet rikosilmoituksia ja jättäneet tutkintapyyntöjä lastensuojeluviranomaisista, mutta Oulun poliisi on tutkinut tapauksia aniharvoin.
Oulun evankelisluterilainen kirkko on kuullut lasten hädän ja auttanut monia lapsia, jotka ovat otettu huostaan huterin perustein.
Lastensuojelun väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla
Viime vuoden asiakastapausten perusteella vaikuttaa, että lastensuojelun johdon tai kollegoiden väärinkäytöksiin puuttuminen ilman vaientamis-, kosto- ja rankaisutoimia on käytännössä edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta. Ammattieettisiin ohjeistuksiin sitoutuneelle lainkuuliaiselle työntekijälle jää vain mahdollisuus äänestää jaloillaan eli sanoutua irti ja vaihtaa työpaikkaa, joka takaa sen, että henkilöstön vaihtuvuus sosiaalialalla pysyy korkeana.
Omien, usein sijoitettujen kaltoinkohteluun syyllistyvien sijaishuollon jäsenjärjestöjensä edunvalvontaan keskittynyt Lastensuojelun Keskusliitto on ollut enemmän huolissaan sosiaalityöntekijöiden näkymisestä somessa ja lastensuojelun kehittämisrahoista kuin lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Lapsiasiavaltuutetun aikakin on kulunut kuunnellessa- ei vanhempia tai lapsia - vaan sijaishuollon edunvalvojien lobbausta avoimista adoptioista ja pysyvistä huostaanotoista. Onneksi sentään Aluehallintovirasto on puuttunut väärinkäytöksiin -ainakin Tampereen lastensuojelun ja SOS- lapsikylävanhempien tapauksessa.
Suomen valtio ei halunnut maksaa sijaishuollon kaltoinkohtelemille senttiäkään kipukorvauksia mutta esitti muodollisen anteeksipyynnön- varmistettuaan, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu järjestöjen, RAY:n ja kuntien tuella.
Sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Niina Nurmelan mielestä "sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen sanovat, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppujen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.
Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti.
Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.
Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.
Omavalvonta, hallinto- oikeusmenettely ja työntekijöiden koulutus laillisuusvalvonnan kompastuskivinä
Ammattihenkilölain eettisyysvelvoite ja sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus eivät näytä lisänneen asiakasturvallisuutta toivotulla tavalla. Sosiaalihuollon laillisuusvalvonnan siirtäminen omavalvonnaksi ja suorittavien työntekijöiden harteille tarkoittaa, ettei laittomuuksiin halutakaan puuttua.
Jotta ilmoitusvelvollisuus toimisi, sitä varten olisi pitänyt luoda valtakunnallinen paikallistasot ohittava valvonta- ja seurantajärjestelmä ja tehokkaita sanktioita esim. julkiset merkinnät palveluntuottajille toistuvista väärinkäytöksistä.
Asiakasturvallisuuden parantaminen sosiaalihuollossa vaatisi jämäkämpää otetta Aluehallintovirastolta, Valviralta, Psykologiliitolta, Lääkäriliitolta, poliisilta ja tuomioistuimilta. Poliisi ei tutki, jos syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.
Suurimpia toimivan laillisuusvalvonnan esteitä on riippumattoman tuomioistuimen roolinsa sosiaalityöntekijöiden kumileimasimeksi vaihtanut hallinto- oikeus ja sosiaalialan koulutus ja työhönperehdytys, joiden ansiosta epäkohtia ei opita edes tunnistamaan saati tunnustamaan epäkohdiksi.
Ennen viranomaisilmoituksen jättämistä johtaja tutki tapahtumia aluksi itse ja kutsui epäillyn työntekijän ja nuoret vuoron perään luokseen kuultavaksi esittäen heille omia kysymyksiä. Läsnä tilaisuuksissa oli todistajana johtaja.
Ylimääräisellä tutkinnalla oli rikostutkinnan kannalta se heikkous, että se vaikutti nuorten lausumiin myöhemmässä tutkinnassa. Asianomistajien esitutkintakuulustelujen kysymykset olivat oikeuden mielestä johdattelevia.
Käytännössä nuoret eivät voineet kertoa tapahtumista oma-aloitteisesti puhtaalta pöydältä.
Käräjäoikeus katsoi kuitenkin nuorten kertomukset uskottaviksi, koska muiden todistajien kertomukset tukivat niitä.
Oulun lastensuojelussa ei korjausliikkeitä
Lokakuun liike on kirjoittanut lukuisia artikkeleita Oulun lastensuojelusta viime vuosien aikana. Myös valtamediassa on julkaistu Oulun lastensuojelun epäkohtia. (Linkkilista ) Viimeisin kohu syntyi 11-vuotiaan lapsen vuosikausia kestäneen hyväksikäytön tultua ilmi. Lapselle oli tehty abortteja, mutta Oulun lastensuojelu ei ollut suojellut häntä.
Aiempi lastensuojelukohu ajoittui kesään. Lokakuun liikkeen saamien tietojen mukaan tapaus koskee Oulua, jossa peräti 7 sosiaalityöntekijää oli määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan.
Aluehallintovirastossa on tasaisesti käsittelyssä Oulua koskevia kanteluita, parhaillaankin. Aluehallintoviraston antamat lukuisat huomautukset oululaisvirkamiehille eivät käytännössä ole johtaneet lastensuojelun korjausliikkeisiin.
Lisäksi Eduskunnan oikeusasiamies on vieraillut Oulun lastensuojelussa. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen on lähtenyt valituksia Oulun lastensuojelun toimista. Lokakuun liike on informoinut Oulun tilanteesta mm. Euroopan kidutuksen vastaista komiteaa (Committee for the Prevention of Torture).
Kansalaiset ovat tehneet rikosilmoituksia ja jättäneet tutkintapyyntöjä lastensuojeluviranomaisista, mutta Oulun poliisi on tutkinut tapauksia aniharvoin.
Oulun evankelisluterilainen kirkko on kuullut lasten hädän ja auttanut monia lapsia, jotka ovat otettu huostaan huterin perustein.
Lastensuojelun väärinkäytöksiä ei ratkaista titteli- vaan henkilövaihdoksilla
Viime vuoden asiakastapausten perusteella vaikuttaa, että lastensuojelun johdon tai kollegoiden väärinkäytöksiin puuttuminen ilman vaientamis-, kosto- ja rankaisutoimia on käytännössä edelleen vaikeaa, ellei mahdotonta. Ammattieettisiin ohjeistuksiin sitoutuneelle lainkuuliaiselle työntekijälle jää vain mahdollisuus äänestää jaloillaan eli sanoutua irti ja vaihtaa työpaikkaa, joka takaa sen, että henkilöstön vaihtuvuus sosiaalialalla pysyy korkeana.
Omien, usein sijoitettujen kaltoinkohteluun syyllistyvien sijaishuollon jäsenjärjestöjensä edunvalvontaan keskittynyt Lastensuojelun Keskusliitto on ollut enemmän huolissaan sosiaalityöntekijöiden näkymisestä somessa ja lastensuojelun kehittämisrahoista kuin lastensuojelun väärinkäytöksistä.
Lapsiasiavaltuutetun aikakin on kulunut kuunnellessa- ei vanhempia tai lapsia - vaan sijaishuollon edunvalvojien lobbausta avoimista adoptioista ja pysyvistä huostaanotoista. Onneksi sentään Aluehallintovirasto on puuttunut väärinkäytöksiin -ainakin Tampereen lastensuojelun ja SOS- lapsikylävanhempien tapauksessa.
Suomen valtio ei halunnut maksaa sijaishuollon kaltoinkohtelemille senttiäkään kipukorvauksia mutta esitti muodollisen anteeksipyynnön- varmistettuaan, että kaltoinkohtelu sijaishuollossa jatkuu järjestöjen, RAY:n ja kuntien tuella.
Sosiaalityötä Turun yliopistossa opettavan Niina Nurmelan mielestä "sosiaali-, terveys- ja kasvatusaloilla työskentelee ihmisiä, joiden ei pitäisi olla ihmissuhdealoilla töissä.
– Tämä on fakta, mutta sitä ei uskalleta sanoa ääneen.
Lastensuojeluasioita pitkään käsitelleet juristit Outi Mannonen ja Leeni Ikonen sanovat, että sosiaalityössä noudatetaan liikaa mutu-tuntumaa. Varsinkaan vanhemmat sosiaalityöntekijät eivät tunne lakia kunnolla.
– Sosiaalityöntekijän pitäisi tuntea edes lastensuojelulaki, sosiaalihuoltolaki ja hallintolaki. Nämä lait muodostavat loppujen lopuksi aika suppean alueen. Huomaan työssäni, että moni ei tunne edes osaa näistä, Ikonen sanoo.
Lastensuojelun johtamisen perusongelmaan ei ole toistaiseksi puuttunut kukaan:
Lastensuojelun johdossa toimii ammattitaidottomia työntekijöitä, joiden irtisanomiseen ei ole mitään laillisia keinoja ja jotka siirtävät virheelliset toimintakäytäntönsä uusille työntekijöille.
Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai psykoterapeutti.
Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.
Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.
Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.
Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – sosiaalityön mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.
Omavalvonta, hallinto- oikeusmenettely ja työntekijöiden koulutus laillisuusvalvonnan kompastuskivinä
Ammattihenkilölain eettisyysvelvoite ja sosiaalihuoltolain henkilökunnan ilmoitusvelvollisuus eivät näytä lisänneen asiakasturvallisuutta toivotulla tavalla. Sosiaalihuollon laillisuusvalvonnan siirtäminen omavalvonnaksi ja suorittavien työntekijöiden harteille tarkoittaa, ettei laittomuuksiin halutakaan puuttua.
Jotta ilmoitusvelvollisuus toimisi, sitä varten olisi pitänyt luoda valtakunnallinen paikallistasot ohittava valvonta- ja seurantajärjestelmä ja tehokkaita sanktioita esim. julkiset merkinnät palveluntuottajille toistuvista väärinkäytöksistä.
Asiakasturvallisuuden parantaminen sosiaalihuollossa vaatisi jämäkämpää otetta Aluehallintovirastolta, Valviralta, Psykologiliitolta, Lääkäriliitolta, poliisilta ja tuomioistuimilta. Poliisi ei tutki, jos syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse.
Suurimpia toimivan laillisuusvalvonnan esteitä on riippumattoman tuomioistuimen roolinsa sosiaalityöntekijöiden kumileimasimeksi vaihtanut hallinto- oikeus ja sosiaalialan koulutus ja työhönperehdytys, joiden ansiosta epäkohtia ei opita edes tunnistamaan saati tunnustamaan epäkohdiksi.