Ensi- ja turvakotien tutkimus tarvitsee huostaanottoa
”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015
”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Lastensuojelussa vinoutuneen tutkimustiedon tuottaminen status quon ylläpitämiseksi on kovin yleistä vaikka se on niin kestävän kehityksen periaatteiden, lainsäädännön kuin ammatti- ja tutkimusetiikan vastaista. Useimmat lastensuojelujärjestöt eivät kerää säännöllisesti asiakaspalautetta eivätkä julkaise satunnaisestikaan kerättyä palautetta, jos/koska se on negatiivista.
Puolueettomiksi tekeytyvät lastensuojelun kansalaisjärjestöt ovatkin usein psykiatrian ja lastensuojelun palveluja kaupittelevia piiloyrityksiä. Niitä kiinnostaa lähinnä oma brändi ja se, ettei järjestön nimissä vahingossakaan esitetä mitään sellaista, minkä rahoittajat saattaisivat kokea loukkaavaksi tai peräti itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.
Näihin tyypillisiin virheeseen syyllistyy myös Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmasen uusi tutkimus Elämäni paras päätös, Tutkimus ensi- ja turvakotien työn vaikuttavuudesta, joka perustuu ensi- ja turvakotien työntekijöiden valitsemiin kahteenkymmeneen onnistuneeseen asiakastapaukseen.
Tieteessä otoksen pieni koko ja haastateltavien puolueellinen valikointi estäisivät aineistosta vedettävien johtopäätösten yleistettävyyden, Ensi- ja turvakotien liitossa eivät.
Edes sosiaalityön yliopistokoulutus ei tunnu auttavan järjestötoimijoita tunnistamaan tai tunnustamaan omien työmenetelmiensa epätieteellistä perustaa saati arvioimaan menetelmiä kriittisesti. Sivulla 27 Kuosmanen ilmoittaa, että peräti kymmenellä prosentilla ensi- ja turvakotien henkilökunnasta on ollut mahdollisuus saada koulutusta "traumojen vakauttamisessa". Valvontaviranomaisia luulisi kiinnostavan tieto, että ensi- ja turvakodeissa on koulutettu näinkin laajasti psykoanalyysin harhaoppeihin, luultavasti vielä Traumaterapiakeskuksen ja sen puuhanaisen Nuorten Ystävät ry:n Arja Sutelan avustuksella.
Kuosmasen varman päälle tehty " tutkimus" pyrkii pikemminkin takaamaan ensi- ja turvakotien rahoitusta kuin aidosti tutkimaan ensi- ja turvakotitoiminnan vaikuttavuutta. Jos toiminta on niin vaikuttavaa kuin Kuosmanen uskoo ja vakuuttaa miksi hän ei hakenut haastateltaviaan avoimella tutkimuspyynnöllä?
Hyvää tutkimuksessa on pyrkimys kirjoittaa auki joitakin käytettyjä käsitteitä esim. arki ja ensikotityö, jotka eivät tosin muodosta samanlaista uhkaa tutkimukselle kuin vaikkapa "traumojen vakauttamisen" avaaminen.
Ensi- ja turvakotien tutkimuksissa tuntuu kriittisen ajattelun lisäksi olevan hukassa taito pohtia systeemisesti lastensuojelun kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen.
Pitäisikö myös ensi- ja turvakotien tutkimus ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ?
Ensi- ja turvakotijaksot eivät ole huostaanottojen ehkäisyä vaan pohjustamista- epätieteelliset teoriat ja tutkimusmenetelmät yhä käytössä
Ensi- ja turvakotien liiton Kuosmasen tutkimusta referoivan ja yleistävän Enska- lehden mukaan "ensikotiin perhe pääsee jos synnytyssairaalassa, neuvolassa, lastensuojelussa tai muussa palvelussa havaitaan että äidillä tai molemmilla vanhemmilla on niin suuria vaikeuksia huolehtia vauvasta, että vauvan terveys ja kehitys ovat vaarassa ( Enska 1/2017, 7).
Lastensuojelujuristien mukaan vanhempia passitetaan sijaishuollon ( esim. Nuorten Ystävien) ja psykoanalyyttisesti orientoituneen psykiatrian kanssa tiiviisti yhteenkietoutuneen Ensi- ja turvakotien liiton laitoksiin rutiininomaisesti arvioitaviksi.
Sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.
Suomalaisessa lastensuojelussa Miina Sillanpään slogan “Jokainen lapsi on pelastettava elämälle” on kääntynyt muotoon "Jokainen lapsi on valmistettava sijaishuollolle."
Vaikka vanhemman kyvyssä huolehtia vauvasta ei olisi havaittu puutteita, ensi- ja turvakotien huostaperusteita etsivään vanhemuudenarviointiin joutuu helposti maahanmuuttaja, jostakin sairaudesta kärsivä, vammainen, sosiaalitoimen mielestä vääränlaisen kumppanin valinnut, nuori, köyhä tai lapsen yksin saanut vanhempi (Ikonen, 2013; 2016).
Ensi ja turvakodin kalllis "apu" ei ole "ainutlaatuista varhaisen vuorovaikutuksen tukemista" vaan vanhentuneisiin ja virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin perustuvaa arviointia ja seulausta epätieteellisillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavilla menetelmillä, joiden käyttöön Kuosmasen mukaan työntekijöitä vieläpä koulutetaan. Ensi- ja turvakotityön lähtökohta on uskossa sosiaalisten ongelmien ylisukupolviseen periytyvyyteen , luottamuksessa toimimattomaksi osoitetun palvelujärjestelmän kykyyn katkaista oletettujen ongelmien luuloteltu periytyminen ja kyvyttömyydessä havaita huono-osaisuuden periytymisen opin rooli syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.
Vähintään 300 euroa päivässä ja noin 10 000 euroa kuukaudessa per vanhempi ja lapsi kustantava asiakasmaksu ei aina tuota perheelle tarvittua apua kuten Enskan Essi Lehtinen haluaa uskoa. Sillä saa vain pienen, usein homeongelmista kärsivässä rakennuksessa sijaitsevan huoneen, jossa ei ole omia keitto- tai peseytymistiloja, jonka siivoamista tarkkaillaan ja jossa lepääminenkin on päivisin kielletty.
Ruokaa, jos sitä ylipäätään annetaan ei anneta sairaallekaan valmiiksi laitettuna eikä silloin kun asiakkaalla on nälkä vaan uupuneet äidit pakotetaan laittamaan ruokaa tarkkailun alla joko yhdessä tai vuorotellen ahtaissa yhteiskeittiöissä omien ja vieraiden lasten pyöriessä jaloissa ja ensi- ja turvakotien ennalta määrittämien aikataulujen mukaisesti.
Väittämä ensi- ja turvakotien tuottamista säästöistä ei perustu tutkimustietoon vaan ensi- ja turvakotien omiin optimistisiin toiveisiin. Usein ensi- ja turvakodin "kuntoutus" tuottaa vain lisää lastensuojelun kustannuksia. Osa ensikodista tukea hakeneista joutuu huomaamaan ensikodin laittaneen alulle vauvan huostaanoton ( Ikonen, 2016).
Ensi- ja turvakodeissa arviointijaksoja venytetään usein huostaanotolla uhkailemalla yli sovittujen aikarajojen. Laitosjakson hinta kohoaa helposti 100 000:een euroon. Sillä saa liian usein vain kasan fabrikoituja asiakirjoja, leimatut, syrjäytetyt ja katkeroituneet vanhemmat, hajotetun perheen ja koko lapsuuden mittaisen oikeustaistelun ja huostaanoton lapsen tarpeita vastaamattomaan ja valvomattomaan sijaishuoltoyksikköön liian kauas kotoa.
Omavalvontaan uskova lastensuojelun työkulttuuri tuottaa tilanteita, joissa lasten perusoikeuksia loukataan, mitä vikasuuntaan kehittynyt työyhteisö ei useinkaan tunnista ( Ikonen, 2016, 43).
Lastensuojelun viranomaiskulttuuria tarkasteltaessa ei ole ihme, että maahamme syntyi vuonna 2015 ennätysmäisen vähän lapsia ( 55040) ja syntyvyys on 1860- luvun nälkävuosien tasolla.
Ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen kuumeisesta äidistä
Lastenhoito- kuten muukaan apu ei usein perustu- kuten Kuosmanen väittää- perheiden vaan työntekijöiden tarpeisiin ja on monien ensi- ja turvakodissa olleiden mukaan täysin riittämätöntä. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.
Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa ( Ikonen, 2016, 68).
Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut kymmenien vuosien ajan ilman tulosvastuuta.
Ensikodeissa jopa vauvojen ilmeistä tehdään olettamia kaltoinkohtelusta
Kuosmasen haastattelemien työntekijöiden kommentteja lukiessa vakuuttuu, että ensi- ja turvakotityö on arvaamatonta laitosyksiköistä ja työntekijöistä riippuvaa arpapeliä, jossa asiakkaan kohtalo riippuu hänelle määrätyn työntekijän ennakkoluuloista ja - olettamista (Kuosmanen, 2017, 40-41). Ensi- ja turvakotia harkitsevan kannattaakin lukea Leeni Ikosen Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin- kirjan lisäksi Tarja Henttosen kirja Vauvojen kaltoinkohtelu: tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa ja Helena Niemen raportti "Lapset alkoivat nauraa -Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta " jotta ymmärtäisivät mitä ensi- ja turvakodissa pidetään ja tutkitaan kaltoinkohteluna.
Ensikodeissa olettamia vauvan kaltoinkohtelusta tehdään jopa vauvan ilmeistä. Kaltoinkohteluolettama voi seurata mm. siitä jos vauva nukkuu, leikkii tai syö liikaa tai liian vähän, nostaa kädet kasvoilleen tai on totinen.
Arvioinnin keskiössä tulisi kuitenkin olla näyttö vammasta tai kaltoinkohtelusta, ei pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla, elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla kuten nykyisin tapahtuu.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus, haluttomuus avautua ja keskustella parisuhteesta ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella usein salaa tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Turhia seulauksia ja tutkimuksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.
Masennuksen ”löytyminen” ei välttämättä johda äidin tukemiseen, päinvastoin. Hätiköity, usein väärä diagnoosi tai kaltoinkohteluepäily aiheuttaa yksinäiselle äidille vain oikeusturvan menetyksen, 120 vuotta säilytettävän arkistomerkinnän ja stigman riskivanhemmuudesta, joka periytetään myös hänen lapsilleen, äidin ja lapsen tarpeita vastaamattomia pakkopalveluja esim. lapsen huostaanoton usein kaltoinkohtelevaan sijaishuoltoon ja lääkityksen, jonka haittavaikutuksista ei ole tutkimustietoa ja joka pahimmillaan itse tuottaa aggressiivista käytöstä. Mielenterveysdiagnoosin johdosta myös äidin vakuutusturva romuttuu eikä hänen somaattisiakaan oireitaan enää tutkita eikä hoideta.
Riitautuminen ensikodin henkilökunnan kanssa voi johtaa kiireelliseen sijoitukseen
Kuosmasen tutkimuksessa hämmentää, että ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.
Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen , siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Ikosen mukaan neuvotteluissa sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.
Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "
Ikonen suosittelee myös kysymään tarkentavia kysymyksiä:
- Mitä huoli tarkoittaa?
- Kuka esitti huolen?
- Mikä on aikaansaanut lastensuojeluilmoituksen?
- Kuka oli aloitteentekijä?
- Mitä tapahtui?
- Onko lapsi ollut jonkun mielestä huonosti hoidettu?
- Onko taustalla äidin ja hoitajan välinen erimielisyys?
- Onko äiti rikkonut ensikodin sääntöjä?
- Onko sääntöjä ylipäätään ollut esillä?
- Kuinka tilanne korjaantuisi?
- Onko ensikodin opastuksessa ollut puutteita? Mikä on henkilökunnan työn tavoitteena?
Ikonen korostaa, että yhteiskunnan voimavarat ovat rajallisia eikä ensikotiasuminenkaan voi tapahtua ilman selvästi ymmärrettävää ja perusteltua syytä. Avohuollon tukitoimet ovat lain mukaan vapaaehtoisia eivätkä ne saa tuntua asiakkaasta hallinnolliselta vankeudelta. Pienen vauvan kiireellinen sijoitus voi lain mukaan tapahtua vain välittömän vaaran takia, ei siksi , etteivät ensi- ja turvakodin työntekijät pidä vanhemmasta tai katso tämän täyttävän heidän asettamiaan vanhemmuuden tai hyvän käytöksen kriteerejä.
Ikonen kehottaa asiakkaita tarvittaessa ottamaan yhteyttä Ensi- ja turvakotien liiton hallitukseen ja toiminnan rahoittajiin ja kertomaan ensi- ja turvakodeissa saamastaan kohtelusta.
Myös Lokakuun Liike pyytää selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista.
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Mitä ensi/ turvakodissa tehtiin? Mitä seurauksia ensi/ turvakotijaksolla oli elämääsi? Kerättiinkö ensi- ja turvakodissa palautetta ja tiedätkö mitä kerätylle palautteelle tapahtui? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015
”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015
"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016
Lastensuojelussa vinoutuneen tutkimustiedon tuottaminen status quon ylläpitämiseksi on kovin yleistä vaikka se on niin kestävän kehityksen periaatteiden, lainsäädännön kuin ammatti- ja tutkimusetiikan vastaista. Useimmat lastensuojelujärjestöt eivät kerää säännöllisesti asiakaspalautetta eivätkä julkaise satunnaisestikaan kerättyä palautetta, jos/koska se on negatiivista.
Puolueettomiksi tekeytyvät lastensuojelun kansalaisjärjestöt ovatkin usein psykiatrian ja lastensuojelun palveluja kaupittelevia piiloyrityksiä. Niitä kiinnostaa lähinnä oma brändi ja se, ettei järjestön nimissä vahingossakaan esitetä mitään sellaista, minkä rahoittajat saattaisivat kokea loukkaavaksi tai peräti itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi.
Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.
Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.
Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.
Näihin tyypillisiin virheeseen syyllistyy myös Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmasen uusi tutkimus Elämäni paras päätös, Tutkimus ensi- ja turvakotien työn vaikuttavuudesta, joka perustuu ensi- ja turvakotien työntekijöiden valitsemiin kahteenkymmeneen onnistuneeseen asiakastapaukseen.
Tieteessä otoksen pieni koko ja haastateltavien puolueellinen valikointi estäisivät aineistosta vedettävien johtopäätösten yleistettävyyden, Ensi- ja turvakotien liitossa eivät.
Edes sosiaalityön yliopistokoulutus ei tunnu auttavan järjestötoimijoita tunnistamaan tai tunnustamaan omien työmenetelmiensa epätieteellistä perustaa saati arvioimaan menetelmiä kriittisesti. Sivulla 27 Kuosmanen ilmoittaa, että peräti kymmenellä prosentilla ensi- ja turvakotien henkilökunnasta on ollut mahdollisuus saada koulutusta "traumojen vakauttamisessa". Valvontaviranomaisia luulisi kiinnostavan tieto, että ensi- ja turvakodeissa on koulutettu näinkin laajasti psykoanalyysin harhaoppeihin, luultavasti vielä Traumaterapiakeskuksen ja sen puuhanaisen Nuorten Ystävät ry:n Arja Sutelan avustuksella.
Kuosmasen varman päälle tehty " tutkimus" pyrkii pikemminkin takaamaan ensi- ja turvakotien rahoitusta kuin aidosti tutkimaan ensi- ja turvakotitoiminnan vaikuttavuutta. Jos toiminta on niin vaikuttavaa kuin Kuosmanen uskoo ja vakuuttaa miksi hän ei hakenut haastateltaviaan avoimella tutkimuspyynnöllä?
Hyvää tutkimuksessa on pyrkimys kirjoittaa auki joitakin käytettyjä käsitteitä esim. arki ja ensikotityö, jotka eivät tosin muodosta samanlaista uhkaa tutkimukselle kuin vaikkapa "traumojen vakauttamisen" avaaminen.
Ensi- ja turvakotien tutkimuksissa tuntuu kriittisen ajattelun lisäksi olevan hukassa taito pohtia systeemisesti lastensuojelun kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen.
Pitäisikö myös ensi- ja turvakotien tutkimus ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ?
Ensi- ja turvakotijaksot eivät ole huostaanottojen ehkäisyä vaan pohjustamista- epätieteelliset teoriat ja tutkimusmenetelmät yhä käytössä
Ensi- ja turvakotien liiton Kuosmasen tutkimusta referoivan ja yleistävän Enska- lehden mukaan "ensikotiin perhe pääsee jos synnytyssairaalassa, neuvolassa, lastensuojelussa tai muussa palvelussa havaitaan että äidillä tai molemmilla vanhemmilla on niin suuria vaikeuksia huolehtia vauvasta, että vauvan terveys ja kehitys ovat vaarassa ( Enska 1/2017, 7).
Lastensuojelujuristien mukaan vanhempia passitetaan sijaishuollon ( esim. Nuorten Ystävien) ja psykoanalyyttisesti orientoituneen psykiatrian kanssa tiiviisti yhteenkietoutuneen Ensi- ja turvakotien liiton laitoksiin rutiininomaisesti arvioitaviksi.
Sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.
Suomalaisessa lastensuojelussa Miina Sillanpään slogan “Jokainen lapsi on pelastettava elämälle” on kääntynyt muotoon "Jokainen lapsi on valmistettava sijaishuollolle."
Vaikka vanhemman kyvyssä huolehtia vauvasta ei olisi havaittu puutteita, ensi- ja turvakotien huostaperusteita etsivään vanhemuudenarviointiin joutuu helposti maahanmuuttaja, jostakin sairaudesta kärsivä, vammainen, sosiaalitoimen mielestä vääränlaisen kumppanin valinnut, nuori, köyhä tai lapsen yksin saanut vanhempi (Ikonen, 2013; 2016).
Ensi ja turvakodin kalllis "apu" ei ole "ainutlaatuista varhaisen vuorovaikutuksen tukemista" vaan vanhentuneisiin ja virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin perustuvaa arviointia ja seulausta epätieteellisillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavilla menetelmillä, joiden käyttöön Kuosmasen mukaan työntekijöitä vieläpä koulutetaan. Ensi- ja turvakotityön lähtökohta on uskossa sosiaalisten ongelmien ylisukupolviseen periytyvyyteen , luottamuksessa toimimattomaksi osoitetun palvelujärjestelmän kykyyn katkaista oletettujen ongelmien luuloteltu periytyminen ja kyvyttömyydessä havaita huono-osaisuuden periytymisen opin rooli syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.
Vähintään 300 euroa päivässä ja noin 10 000 euroa kuukaudessa per vanhempi ja lapsi kustantava asiakasmaksu ei aina tuota perheelle tarvittua apua kuten Enskan Essi Lehtinen haluaa uskoa. Sillä saa vain pienen, usein homeongelmista kärsivässä rakennuksessa sijaitsevan huoneen, jossa ei ole omia keitto- tai peseytymistiloja, jonka siivoamista tarkkaillaan ja jossa lepääminenkin on päivisin kielletty.
Ruokaa, jos sitä ylipäätään annetaan ei anneta sairaallekaan valmiiksi laitettuna eikä silloin kun asiakkaalla on nälkä vaan uupuneet äidit pakotetaan laittamaan ruokaa tarkkailun alla joko yhdessä tai vuorotellen ahtaissa yhteiskeittiöissä omien ja vieraiden lasten pyöriessä jaloissa ja ensi- ja turvakotien ennalta määrittämien aikataulujen mukaisesti.
Väittämä ensi- ja turvakotien tuottamista säästöistä ei perustu tutkimustietoon vaan ensi- ja turvakotien omiin optimistisiin toiveisiin. Usein ensi- ja turvakodin "kuntoutus" tuottaa vain lisää lastensuojelun kustannuksia. Osa ensikodista tukea hakeneista joutuu huomaamaan ensikodin laittaneen alulle vauvan huostaanoton ( Ikonen, 2016).
Ensi- ja turvakodeissa arviointijaksoja venytetään usein huostaanotolla uhkailemalla yli sovittujen aikarajojen. Laitosjakson hinta kohoaa helposti 100 000:een euroon. Sillä saa liian usein vain kasan fabrikoituja asiakirjoja, leimatut, syrjäytetyt ja katkeroituneet vanhemmat, hajotetun perheen ja koko lapsuuden mittaisen oikeustaistelun ja huostaanoton lapsen tarpeita vastaamattomaan ja valvomattomaan sijaishuoltoyksikköön liian kauas kotoa.
Omavalvontaan uskova lastensuojelun työkulttuuri tuottaa tilanteita, joissa lasten perusoikeuksia loukataan, mitä vikasuuntaan kehittynyt työyhteisö ei useinkaan tunnista ( Ikonen, 2016, 43).
Lastensuojelun viranomaiskulttuuria tarkasteltaessa ei ole ihme, että maahamme syntyi vuonna 2015 ennätysmäisen vähän lapsia ( 55040) ja syntyvyys on 1860- luvun nälkävuosien tasolla.
Ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen kuumeisesta äidistä
Lastenhoito- kuten muukaan apu ei usein perustu- kuten Kuosmanen väittää- perheiden vaan työntekijöiden tarpeisiin ja on monien ensi- ja turvakodissa olleiden mukaan täysin riittämätöntä. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.
Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa. Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa ( Ikonen, 2016, 68).
Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.
Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut kymmenien vuosien ajan ilman tulosvastuuta.
Ensikodeissa jopa vauvojen ilmeistä tehdään olettamia kaltoinkohtelusta
Kuosmasen haastattelemien työntekijöiden kommentteja lukiessa vakuuttuu, että ensi- ja turvakotityö on arvaamatonta laitosyksiköistä ja työntekijöistä riippuvaa arpapeliä, jossa asiakkaan kohtalo riippuu hänelle määrätyn työntekijän ennakkoluuloista ja - olettamista (Kuosmanen, 2017, 40-41). Ensi- ja turvakotia harkitsevan kannattaakin lukea Leeni Ikosen Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin- kirjan lisäksi Tarja Henttosen kirja Vauvojen kaltoinkohtelu: tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa ja Helena Niemen raportti "Lapset alkoivat nauraa -Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta " jotta ymmärtäisivät mitä ensi- ja turvakodissa pidetään ja tutkitaan kaltoinkohteluna.
Ensikodeissa olettamia vauvan kaltoinkohtelusta tehdään jopa vauvan ilmeistä. Kaltoinkohteluolettama voi seurata mm. siitä jos vauva nukkuu, leikkii tai syö liikaa tai liian vähän, nostaa kädet kasvoilleen tai on totinen.
Arvioinnin keskiössä tulisi kuitenkin olla näyttö vammasta tai kaltoinkohtelusta, ei pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla, elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla kuten nykyisin tapahtuu.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus, haluttomuus avautua ja keskustella parisuhteesta ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella usein salaa tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.
Turhia seulauksia ja tutkimuksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.
Masennuksen ”löytyminen” ei välttämättä johda äidin tukemiseen, päinvastoin. Hätiköity, usein väärä diagnoosi tai kaltoinkohteluepäily aiheuttaa yksinäiselle äidille vain oikeusturvan menetyksen, 120 vuotta säilytettävän arkistomerkinnän ja stigman riskivanhemmuudesta, joka periytetään myös hänen lapsilleen, äidin ja lapsen tarpeita vastaamattomia pakkopalveluja esim. lapsen huostaanoton usein kaltoinkohtelevaan sijaishuoltoon ja lääkityksen, jonka haittavaikutuksista ei ole tutkimustietoa ja joka pahimmillaan itse tuottaa aggressiivista käytöstä. Mielenterveysdiagnoosin johdosta myös äidin vakuutusturva romuttuu eikä hänen somaattisiakaan oireitaan enää tutkita eikä hoideta.
Riitautuminen ensikodin henkilökunnan kanssa voi johtaa kiireelliseen sijoitukseen
Kuosmasen tutkimuksessa hämmentää, että ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.
Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).
Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen , siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.
Ikosen mukaan neuvotteluissa sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.
Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "
Ikonen suosittelee myös kysymään tarkentavia kysymyksiä:
- Mitä huoli tarkoittaa?
- Kuka esitti huolen?
- Mikä on aikaansaanut lastensuojeluilmoituksen?
- Kuka oli aloitteentekijä?
- Mitä tapahtui?
- Onko lapsi ollut jonkun mielestä huonosti hoidettu?
- Onko taustalla äidin ja hoitajan välinen erimielisyys?
- Onko äiti rikkonut ensikodin sääntöjä?
- Onko sääntöjä ylipäätään ollut esillä?
- Kuinka tilanne korjaantuisi?
- Onko ensikodin opastuksessa ollut puutteita? Mikä on henkilökunnan työn tavoitteena?
Ikonen korostaa, että yhteiskunnan voimavarat ovat rajallisia eikä ensikotiasuminenkaan voi tapahtua ilman selvästi ymmärrettävää ja perusteltua syytä. Avohuollon tukitoimet ovat lain mukaan vapaaehtoisia eivätkä ne saa tuntua asiakkaasta hallinnolliselta vankeudelta. Pienen vauvan kiireellinen sijoitus voi lain mukaan tapahtua vain välittömän vaaran takia, ei siksi , etteivät ensi- ja turvakodin työntekijät pidä vanhemmasta tai katso tämän täyttävän heidän asettamiaan vanhemmuuden tai hyvän käytöksen kriteerejä.
Ikonen kehottaa asiakkaita tarvittaessa ottamaan yhteyttä Ensi- ja turvakotien liiton hallitukseen ja toiminnan rahoittajiin ja kertomaan ensi- ja turvakodeissa saamastaan kohtelusta.
Myös Lokakuun Liike pyytää selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista.
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.
Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Mitä ensi/ turvakodissa tehtiin? Mitä seurauksia ensi/ turvakotijaksolla oli elämääsi? Kerättiinkö ensi- ja turvakodissa palautetta ja tiedätkö mitä kerätylle palautteelle tapahtui? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelu-salapoliisileikkin-yhteisty-tekee-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/-perhekuntoutus-on-usein-perustuslain-vastaista-pakkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii