Sosiaalityön päättäjiltä ja työntekijöiltä on kadonnut historiallinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys ja muisti.
Rakenneongelmat siirtyvät ja tulkitaan yksilöiden ongelmiksi.
”Yltiörelativistisuus, reflektiivisyys ja konstruktionistisuus ovat käsitteitä, jotka hallitsevat opiskelijoiden kirjallisuutta. Samalla katoaa kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen: ihmisiltä katoaa historia, eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä." (H22, POSKE,2011)
Kari Björkman- ekososiaalityön ja vihreän hoivan uranuurtaja sijaishuollossa?
Muistatteko Kuttulan koulukodin Mäntyharjulta Etelä-Savosta?
Rakenneongelmat siirtyvät ja tulkitaan yksilöiden ongelmiksi.
”Yltiörelativistisuus, reflektiivisyys ja konstruktionistisuus ovat käsitteitä, jotka hallitsevat opiskelijoiden kirjallisuutta. Samalla katoaa kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen: ihmisiltä katoaa historia, eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä." (H22, POSKE,2011)
Kari Björkman- ekososiaalityön ja vihreän hoivan uranuurtaja sijaishuollossa?
Muistatteko Kuttulan koulukodin Mäntyharjulta Etelä-Savosta?
Kuttulan johtajaa Kari Björkmania voisi pitää ekososiaalisen sosiaalityön ja green care:n uranuurtajana sijaishuollossa. Hän toi ekososiaalityön systeemiteoreettisen ja vihreän hoivan luontoavusteisen ja yhteisöllisen työ-otteen suuren yleisön tietoon ja toteutti perhekodeissaan globaali- ja ympäristökasvatuksen, resilienssin ja monikulttuurisuuden ajatuksia. Björkman itse on kuvaillut hoitofilosofiaansa sanomalla, että hänen toimintansa perustuu ”luonnonlakeihin”.
Kuttulan keskeinen toiminta-ajatus oli sopeutuminen ympäristön asettamiin reunaehtoihin ja sukupolvitaju; oman paikan, ekologisen lokeron löytäminen sukupolvien ketjussa. Tärkeää oli myös dialogisuus, holistisuus ja luonto-avusteinen myönteisen olemisen ja toiminnan kokemus.
Ekososiaalityön käytännön sovellutukset satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmivassa sijaishuollossa ovat tosin olleet yhtä pinnallisia ja valheellisia kuin eliittiopiskelijoiden ympäristönsuojelu Pirsigin kirjassa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Lastensuojelun logiikan siirtäminen ympäristönsuojeluun ei käy kivutta.
Enimmillään Kuttulassa ja sen sivuperheissä asui kuutisenkymmentä lasta. Liikevaihto oli lähes 14 miljoonaa markkaa. Raha tuli kunnilta, jotka maksoivat sijoittamistaan lapsista.
Kuttulan aikana Kari Björkmanilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusi. Kunnat ja lääninhallitus eivät juuri puuttuneet laitoksen toimintaan.
Kuttulasta nousi kohu 1990-luvun lopussa, kun Rikosraportti teki siitä jutun ja näytti katsojia järkyttäneen kotivideon eläinten tappamisesta.
Lisäksi osa lapsista syytti Kuttulan "isää", entistä poliisia Kari Björkmania muun muassa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Syytteet eivät menneet läpi tuomio-istuimissa.
Kohu laantui ja Kuttula joutui lopettamaan toimintansa – hetkeksi. Kuttulan vetäjät Kari ja Tuula Björkman muuttivat Norjaan. He eivät kuitenkaan lopettaneet lastensuojelutyötä. Ensin he vastaanottivat huumeongelmaisia nuoria Norjassa.
Sitten he muuttivat Etelä-Ranskaan, jonne perustivat majatalon. Kuntien lastensuojelutyöntekijät, joilla tuntui olevan jaettua tietoa tai ainakin mielikuvia ekososiaalisesti kestävistä asuinympäristöistä alkoivat sijoittaa suomalaisnuoria Björkmanien majataloon avohuollon tukitoimina. Sijoituksia ei kuitenkaan valvottu. Ranskaan sijoitetun Oskarin mukaan: ”Ei ne käyny kertaakaan, yhen kerran kävi vaan siellä Ranskassa, silloin kun ne vei mut sinne, mutta ei enää sen jälkeen.”
MOT:in ohjelmassa Kadotetut lapset Björkman kertoo sijoitustoiminnasta seuraavasti:
Kari Björkman:
”- Mutta sitten meillä alko tulemaan suomalaisia perhekoteja ja nuorisokoteja kylään lomailemaan. Ja ne keksi, että… Yhen perhekodin äiti sano, että "Minä kyllä laitan ton meidän tytön tolle Kallelle". Sanoin, että "Et kyllä laita". Kuukauden päästä tyttö oli meillä, soskun suostumuksella.”
MOT:
”Miten se on ihan teknisesti mahdollista, että kunnat voi niinkun sijoittaa?”
Kari Björkman:
”Avohuollon tukitoimena sä voit lähettää vaikka iironkäkkärään. Mutta huostaan otettuna et voi lähettää mihinkään. Neljä viikkoa meillä on lupa pitää ulkomailla nuoria.”
MOT:
”Mut siel Ranskassa teillä oli yks nuori jopa neljä vuotta.”
Kari Björkman:
”Neljä vuotta oli pisimmillään, joo."
Aluehallintovirastot alkoivat ihmetellä ilman lupia toimivaa lastensuojeluyksikköä. Björkmanit luopuivat majatalon pitämisestä. He palasivat Suomeen ja perustivat Ranualle lastensuojelulaitoksen, nuorisokoti Aurora B:n, jonka mainoksissa lapset saavat ratsastaa hevosilla ja nostaa ruijanpallasta paattiin Norjassa.
Björkmanien Ranskan talo on nyt lomapaikka, jossa Aurora B:hen sijoitetut nuoret vierailevat. Kolmas tukikohta sijaitsee Tansaniassa.
Aurora B:n nuorisokotia pyörittää firma nimeltään Oy Nordfami Ab. Yhtiössä määräävässä asemassa, hallituksen puheenjohtajana on Kari Björkman, jonka asemansa perusteella voidaan olettaa käyttävän suurinta valtaa yhtiössä. Nuorisokoti Aurorassa on oma suomalainen johtaja. Palkka oli vuoden 2012 työpaikkailmoituksen mukaan 4 500 euroa kuussa ”kansainvälisellä työkentällä”. Vuoden 2013 alussa hän oli virheellisesti yhtiön omistajaksi yhdistetty sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara, joka toimi myöhemmin Puolangan sosiaalijohtajana ja Kurhelan ja Otienen lastensuojeluskandaaleista kuuluisaksi tulleessa Oulun lastensuojelussa.
Maria Syvälän mukaan "voidaan uskoa Björkmanin tai hänen lähipiirinsä omistavan kyseisen yhtiön osakkeet, sillä kaupparekisteritietojen mukaan hallituksen varajäsenenä sukunimen perusteella on lähipiiriin luultavammin lukeutuva henkilö".
Kuttulan raunioille perustettu Jukola ry ylläpitää tälläkin hetkellä kolmea perhekotiyksikköä, Niemelän pienryhmäkotia sekä koulua. Jukolan lapset opiskelevat pienryhmissä omassa koulussa. Kuttulan perinnöstä on jäljellä ainakin matkailu. Nettisivujen mukaan "retket ja matkailu kuuluvat tiiviisti Jukolan elämään, eikä vaan lähialueille suuntautuvat seikkailut vaan myös ulkomaille tehdyt reissut. Onpa koulua joskus käyty Himalajalla ja Kaliforniassakin". Jukola ry on Lastensuojelun Keskusliiton jäsenyhteisö. Viime vuosina mm. Viola ry ja Pelastakaa Lapset ry ovat käyneet Jukolassa opintoretkellä.
Pahasta perimästä vieroittuminen vaatii ulkomaanmatkailua?
Kari ja Tuula Björkman uskoivat lastensuojelun valtavirran tavoin psykoanalyysistä tuttuun huonoon sosiaaliseen perimään l. sosiaaliperimään mutta olivat nykyistä lastensuojelua edistyksellisempiä siinä, että sallivat lasten yhteydenpidon läheisiinsä.
Sosiaaliperimä (sosiaalisten ongelmien ylisukupolvinen periytyminen) tarkoittaa virheellistä uskoa hankittujen ominaisuuksien periytymiseen ja luuloa, että perheessä ja suvussa olevat ongelmat periytyvät lapsille, ellei heitä vieroiteta ja irroiteta kasvuympäristöstään. Suomalaiset sijoitukset tehdäänkin usein hyvin kauas kotoa läheisten yhteydenpidon estämiseksi. Tätä shokki-irtautumista palvelevat myös ulkomaan matkat ja ulkomailla asuminen.
Suomessa sosiaaliperimän ovat ottaneet keskeiseksi toiminta-ajatuksekseen mm. Pelastakaa Lapset ry ja Ensi- ja turvakotien liitto huomioimatta lainkaan uskomuksen roolia syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.
1990-luvun alkuvuosina koko Kuttula matkusti viisi vuotta ympäri maailmaa. Pisimpään viivyttiin Nepalissa ja Kaliforniassa. Koulua käytiin ulkomaillakin ahkerasti. Kuttulassa kuten nykyisessä lastensuojelussakin painotettiin keskiluokan ihannoimaa koulumenestystä, jolla ei tosin enää ole kausaalisuhdetta työpaikan saamiseen tai itsenäiseen selviytymiseen.
Kuttulan aikoina ongelmanuoriksi itseään kokevia vietiin Nepaliin ”tekemään oman osansa kehitysavusta”. Nyt matkakohteina ovat Ranska ja Tansania, joissa Aurora B:n nuoret pienporukassa käyvät kahden viikon tai kuukauden mittaisilla tutustumismatkoilla.
Sijaishuolto on kannattava bisnes: sitä ei käytännössä valvo kukaan, ja kunta on maksajana takuuvarma. Kunnat maksavat pelkästään lasten sijoituksista enemmän kuin lukiokoulutuksesta tai poliisitoimesta, varovaisesti arvioituna vähintään 700 miljoonaa vuodessa. Huostaanottoja ennaltaehkäisevään työhän käytetään vain murto-osa tuosta summasta, Maria Syvälä kertoo jutussaan Oy Nodfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan- kuka valvoo ja jatkaa:
"Myytti siitä, että sijaisperheet tekisivät pyyteetöntä työtä pienellä palkalla, alkaa murtua. Sijaisperhe voi tienata yhdestä lapsesta 2 500 euroa, josta noin kolmannes on verotonta. Viimeistään Anneli Auerin veljen tapaus toi kansan tietoisuuteen sen, ettei pikkusummista ole kyse.
Nordfamista on vaikeaa saada tietoa. Pyynnöstäni yhtiöltä tiedusteltiin osakasluetteloa, joka on toimitettava viipymättä kuten laki vaatii, mutta sitä ei toimitettu. Siksi toivoisin, että joku taloustoimittaja jatkaisi tästä eteenpäin.
Matkustelu herättää monenlaisia ajatuksia. Kari Björkman on kirjoilla Ranskassa. Hänenkö luokseen lapsia lennätetään? Tehdäänkö matkoja vanhempien luvalla? Mitä reissun aikana tapahtuu? Miten kunnan virkamiehet, Valvira ja Avi valvovat sijaishuollon toteutumista yllätyskäynneillään? Lentämällä Tansaniaan? Tuskinpa. "
Kuttulan keskeinen toiminta-ajatus oli sopeutuminen ympäristön asettamiin reunaehtoihin ja sukupolvitaju; oman paikan, ekologisen lokeron löytäminen sukupolvien ketjussa. Tärkeää oli myös dialogisuus, holistisuus ja luonto-avusteinen myönteisen olemisen ja toiminnan kokemus.
Ekososiaalityön käytännön sovellutukset satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmivassa sijaishuollossa ovat tosin olleet yhtä pinnallisia ja valheellisia kuin eliittiopiskelijoiden ympäristönsuojelu Pirsigin kirjassa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Lastensuojelun logiikan siirtäminen ympäristönsuojeluun ei käy kivutta.
Enimmillään Kuttulassa ja sen sivuperheissä asui kuutisenkymmentä lasta. Liikevaihto oli lähes 14 miljoonaa markkaa. Raha tuli kunnilta, jotka maksoivat sijoittamistaan lapsista.
Kuttulan aikana Kari Björkmanilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusi. Kunnat ja lääninhallitus eivät juuri puuttuneet laitoksen toimintaan.
Kuttulasta nousi kohu 1990-luvun lopussa, kun Rikosraportti teki siitä jutun ja näytti katsojia järkyttäneen kotivideon eläinten tappamisesta.
Lisäksi osa lapsista syytti Kuttulan "isää", entistä poliisia Kari Björkmania muun muassa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Syytteet eivät menneet läpi tuomio-istuimissa.
Kohu laantui ja Kuttula joutui lopettamaan toimintansa – hetkeksi. Kuttulan vetäjät Kari ja Tuula Björkman muuttivat Norjaan. He eivät kuitenkaan lopettaneet lastensuojelutyötä. Ensin he vastaanottivat huumeongelmaisia nuoria Norjassa.
Sitten he muuttivat Etelä-Ranskaan, jonne perustivat majatalon. Kuntien lastensuojelutyöntekijät, joilla tuntui olevan jaettua tietoa tai ainakin mielikuvia ekososiaalisesti kestävistä asuinympäristöistä alkoivat sijoittaa suomalaisnuoria Björkmanien majataloon avohuollon tukitoimina. Sijoituksia ei kuitenkaan valvottu. Ranskaan sijoitetun Oskarin mukaan: ”Ei ne käyny kertaakaan, yhen kerran kävi vaan siellä Ranskassa, silloin kun ne vei mut sinne, mutta ei enää sen jälkeen.”
MOT:in ohjelmassa Kadotetut lapset Björkman kertoo sijoitustoiminnasta seuraavasti:
Kari Björkman:
”- Mutta sitten meillä alko tulemaan suomalaisia perhekoteja ja nuorisokoteja kylään lomailemaan. Ja ne keksi, että… Yhen perhekodin äiti sano, että "Minä kyllä laitan ton meidän tytön tolle Kallelle". Sanoin, että "Et kyllä laita". Kuukauden päästä tyttö oli meillä, soskun suostumuksella.”
MOT:
”Miten se on ihan teknisesti mahdollista, että kunnat voi niinkun sijoittaa?”
Kari Björkman:
”Avohuollon tukitoimena sä voit lähettää vaikka iironkäkkärään. Mutta huostaan otettuna et voi lähettää mihinkään. Neljä viikkoa meillä on lupa pitää ulkomailla nuoria.”
MOT:
”Mut siel Ranskassa teillä oli yks nuori jopa neljä vuotta.”
Kari Björkman:
”Neljä vuotta oli pisimmillään, joo."
Aluehallintovirastot alkoivat ihmetellä ilman lupia toimivaa lastensuojeluyksikköä. Björkmanit luopuivat majatalon pitämisestä. He palasivat Suomeen ja perustivat Ranualle lastensuojelulaitoksen, nuorisokoti Aurora B:n, jonka mainoksissa lapset saavat ratsastaa hevosilla ja nostaa ruijanpallasta paattiin Norjassa.
Björkmanien Ranskan talo on nyt lomapaikka, jossa Aurora B:hen sijoitetut nuoret vierailevat. Kolmas tukikohta sijaitsee Tansaniassa.
Aurora B:n nuorisokotia pyörittää firma nimeltään Oy Nordfami Ab. Yhtiössä määräävässä asemassa, hallituksen puheenjohtajana on Kari Björkman, jonka asemansa perusteella voidaan olettaa käyttävän suurinta valtaa yhtiössä. Nuorisokoti Aurorassa on oma suomalainen johtaja. Palkka oli vuoden 2012 työpaikkailmoituksen mukaan 4 500 euroa kuussa ”kansainvälisellä työkentällä”. Vuoden 2013 alussa hän oli virheellisesti yhtiön omistajaksi yhdistetty sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara, joka toimi myöhemmin Puolangan sosiaalijohtajana ja Kurhelan ja Otienen lastensuojeluskandaaleista kuuluisaksi tulleessa Oulun lastensuojelussa.
Maria Syvälän mukaan "voidaan uskoa Björkmanin tai hänen lähipiirinsä omistavan kyseisen yhtiön osakkeet, sillä kaupparekisteritietojen mukaan hallituksen varajäsenenä sukunimen perusteella on lähipiiriin luultavammin lukeutuva henkilö".
Kuttulan raunioille perustettu Jukola ry ylläpitää tälläkin hetkellä kolmea perhekotiyksikköä, Niemelän pienryhmäkotia sekä koulua. Jukolan lapset opiskelevat pienryhmissä omassa koulussa. Kuttulan perinnöstä on jäljellä ainakin matkailu. Nettisivujen mukaan "retket ja matkailu kuuluvat tiiviisti Jukolan elämään, eikä vaan lähialueille suuntautuvat seikkailut vaan myös ulkomaille tehdyt reissut. Onpa koulua joskus käyty Himalajalla ja Kaliforniassakin". Jukola ry on Lastensuojelun Keskusliiton jäsenyhteisö. Viime vuosina mm. Viola ry ja Pelastakaa Lapset ry ovat käyneet Jukolassa opintoretkellä.
Pahasta perimästä vieroittuminen vaatii ulkomaanmatkailua?
Kari ja Tuula Björkman uskoivat lastensuojelun valtavirran tavoin psykoanalyysistä tuttuun huonoon sosiaaliseen perimään l. sosiaaliperimään mutta olivat nykyistä lastensuojelua edistyksellisempiä siinä, että sallivat lasten yhteydenpidon läheisiinsä.
Sosiaaliperimä (sosiaalisten ongelmien ylisukupolvinen periytyminen) tarkoittaa virheellistä uskoa hankittujen ominaisuuksien periytymiseen ja luuloa, että perheessä ja suvussa olevat ongelmat periytyvät lapsille, ellei heitä vieroiteta ja irroiteta kasvuympäristöstään. Suomalaiset sijoitukset tehdäänkin usein hyvin kauas kotoa läheisten yhteydenpidon estämiseksi. Tätä shokki-irtautumista palvelevat myös ulkomaan matkat ja ulkomailla asuminen.
Suomessa sosiaaliperimän ovat ottaneet keskeiseksi toiminta-ajatuksekseen mm. Pelastakaa Lapset ry ja Ensi- ja turvakotien liitto huomioimatta lainkaan uskomuksen roolia syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.
1990-luvun alkuvuosina koko Kuttula matkusti viisi vuotta ympäri maailmaa. Pisimpään viivyttiin Nepalissa ja Kaliforniassa. Koulua käytiin ulkomaillakin ahkerasti. Kuttulassa kuten nykyisessä lastensuojelussakin painotettiin keskiluokan ihannoimaa koulumenestystä, jolla ei tosin enää ole kausaalisuhdetta työpaikan saamiseen tai itsenäiseen selviytymiseen.
Kuttulan aikoina ongelmanuoriksi itseään kokevia vietiin Nepaliin ”tekemään oman osansa kehitysavusta”. Nyt matkakohteina ovat Ranska ja Tansania, joissa Aurora B:n nuoret pienporukassa käyvät kahden viikon tai kuukauden mittaisilla tutustumismatkoilla.
Sijaishuolto on kannattava bisnes: sitä ei käytännössä valvo kukaan, ja kunta on maksajana takuuvarma. Kunnat maksavat pelkästään lasten sijoituksista enemmän kuin lukiokoulutuksesta tai poliisitoimesta, varovaisesti arvioituna vähintään 700 miljoonaa vuodessa. Huostaanottoja ennaltaehkäisevään työhän käytetään vain murto-osa tuosta summasta, Maria Syvälä kertoo jutussaan Oy Nodfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan- kuka valvoo ja jatkaa:
"Myytti siitä, että sijaisperheet tekisivät pyyteetöntä työtä pienellä palkalla, alkaa murtua. Sijaisperhe voi tienata yhdestä lapsesta 2 500 euroa, josta noin kolmannes on verotonta. Viimeistään Anneli Auerin veljen tapaus toi kansan tietoisuuteen sen, ettei pikkusummista ole kyse.
Nordfamista on vaikeaa saada tietoa. Pyynnöstäni yhtiöltä tiedusteltiin osakasluetteloa, joka on toimitettava viipymättä kuten laki vaatii, mutta sitä ei toimitettu. Siksi toivoisin, että joku taloustoimittaja jatkaisi tästä eteenpäin.
Matkustelu herättää monenlaisia ajatuksia. Kari Björkman on kirjoilla Ranskassa. Hänenkö luokseen lapsia lennätetään? Tehdäänkö matkoja vanhempien luvalla? Mitä reissun aikana tapahtuu? Miten kunnan virkamiehet, Valvira ja Avi valvovat sijaishuollon toteutumista yllätyskäynneillään? Lentämällä Tansaniaan? Tuskinpa. "
Kuka mittaisi sijaishuollon vuosittaisen hiilijalanjäljen?
Lentoliikenteen ympäristövaikutuksista on puhuttu paljon. Koneet kuluttavat paljon polttoainetta, mutta lentämisellä on korkeuksissa muitakin vaikutuksia , joihin kuuluvat jättövanat ja vaikutus otsonin tuotantoon. Yksi valtameren ylittävä lento voi kasvattaa yhden ihmisen hiilijalanjälkeä vuoden autoilun verran.
Ympäristönäkökulmasta katsottuna alituisen lentämisen lisäksi oudolta tuntuu myös neljä vuotta kestänyt ja useita satoja tuhansia euroja maksanut avohuollon sijoitus Ranskaan, kun tiedetään että jopa 85% lastensuojelusta apua hakevista perheistä ei saa tarvitsemaansa apua ( HuosTa, 2015) ; usein vain muutama sata euroa maksavaa palvelua.
Viimeaikainen tutkimustieto on vahvistanut, että sijoittaminen ei olekaan viimesijainen toimi, johon ryhdytään vasta kun "kaikki tuki on kokeiltu". Sosiaalitoimen sosiaalista turvallisuutta uhkaavaksi tavaksi on päinvastoin tullut kieltäytyä antamasta perheille heidän pyytämiään tukia ja pakottaa sen sijaan vastaanottamaan sosiaalityöntekijän sanelemia huonon sosiaaliperimän löytämiseen ja huostaanoton pohjustamiseen tähtääviä toimenpiteitä esim. perhetyötä ja perhekuntoutusta .
LSKL:n kysely osoitti, ettei perheitä yritetä jälleenyhdistää huostaanoton aikana.
Kari ”Käpy” Björkman kommentoi sijaishuollon rahoitusta Amppelilehdessä kiitettävän rehellisesti:
"Perhekotien yhteinen ja mielestäni suurin ongelma on budjetti ja laatupisteiden rakenne. Kun laitos tai perhekotiyksikkö on perustettu, sille palkataan henkilökunta ja lasketaan ”tapporaja”.
Jos laatupisteissä hinta edustaa 70 %, se tarkoittaa sitä, että ”pilttuiden” tulee olla täynnä kaiken aikaa.
Se tarkoittaa myös sitä, että kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen.
Ja se taas tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka vilpittömästi puhutaan perhetyöstä ja sen tärkeydestä, se jää väistämättä lapsipuolen asemaan.
Jos nimittäin sijoitetun lapsen perhe kuntoutuu pysyvästi, nuori palaa kotiinsa ja sijoituspaikan on löydettävä uusi asiakas."
Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat nykyisin maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä. Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010). Ekososiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan kuuluisikin keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.
Sijoitetun eettinen kasvu: kerskakulutuksesta kulutuskarkuruuteen
Sijaishuollolle maksetut jättimäiset korvaukset ja niiden mahdollistama kerskakulutus muodostavat uhan ympäristölle ja nopeuttavat ilmastonmuutosta.
Sosiaalityön ammattilaiset ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota köyhien sijoitettujen nuorten kulutusihanteiden ja -tottumusten muutoksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.
– Kun köyhästä perheestä otetaan lapsi huostaan varakkaaseen kotiin, hän tottuu hyviin autoihin, kuivausrumpuihin, harrastuksiin riittäviin rahoihin ja muuhun ylellisyyteen. Jos nuori palautuu kotiin, todellisuus on aikamoinen tyrmäys. Samoin itsenäistyminen, kun nuorella ei ole heti rahaa hankkia kaikkia koneita, kertoo lastensuojelulaitoksessa työskennellyt Marjo.
Äkkirikastuminen voi myös herättää kateutta kaveripiirissä.
– Olen kuullut nuorten juttelevan halustaan päästä lastenkotiin, jotta he saisivat uusia vaatteita ja mahdollisuuden harrastaa.
Varatuomari Leeni Ikonen on kiinnittänyt huomiota sijaishuoltoyrittäjien epäeettiseen asiakashankintaan mm. nuorten lahjontaan ja sijoitettujen diagnosointiin, jota tehdään jopa nuoria tutkimatta (Ikonen, 2013). Hänen mukaansa opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja( Ikonen, 2016). Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
Sijoitusten pitkittäminen sijaisperheiden ja -laitosten ylläpitämiseksi ja yritykset keksiä sijoitetuille diagnoosi erityiskorvattavuuden takaamiseksi ovat paitsi eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä myös rikollista toimintaa, josta tosin ei vielä rangaista muita kuin lapsia ja heidän vanhempiaan. Sijaishuolto tarvitsisikin välitöntä ekosaneerausta; hallittua talouslaskua kohtuutalouteen.
Ekososiaalityön näkökulmasta niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.
Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.
Sijaishuollon vuosi vuodelta kasvava noin 200.000 euroa perhehoidossa ja 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu maksava tulosvastuuton rahoitus, joka vielä tuottaa lisäkustannuksia aiheuttavia syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010) on selkeä ympäristöriski.
Rangaistavat sijaishuoltopaikoista karkaamiset, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa voitaisiin tulevaisuudessa nähdä kestävän kehityksen mukaisena kulutuskarkuruutena; vapaaehtoisena luontoa säästävänä sijaishuollon kerskakulutuksen vähentämisenä.
Mikä hyvänsä fundamentalistinen kasvatusideologia on lasten kaltoinkohtelun riski
Björkmanin yritys on tietysti vain yksi äärimmäinen esimerkki vihreästä hoivasta ja ekososiaalisesta sosiaalityöstä. Vaikka moni sijoitettu kertoi vahingoittuneensa, jotkut sijoitetut ovat myös kertoneet hyötyneensä hänen kasvatusmenetelmistään. Terapioissa terapeutin persoonan onkin todettu vaikuttavan hoitotuloksiin käytettyä teoriaa enemmän ja se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Sijaishuollon muodikas luontodiskurssi yhdistettynä huonon sosiaaliperimän ideologiaan herättää ikäviä assosiaatioita eugeniikkaan.
Olli Tammilehdon mukaan "epäinhimilliset käytännöt on kautta historian oikeutettu väittämällä niissä noudatettavan vain luonnon lainalaisuuksia.. Ekofasismi ei - niin kuin ei fasismi yleensäkään - synny pelkkien erehdysten tuloksena. Valtaapitävät ruokkivat sitä omia etujaan ajaakseen".
Ari Valjakan mukaan " sosiaali- ja kasvatussektori otti nähtävästi kiitollisuudella vastaan kovuuden sanomaa saarnaavan entisen nimismiehen ajatukset 1960- ja 70-lukujen pehmokokeilujen jälkeen.
Ensimenestys saattoi nousta alalle kouluttautumattoman Björkmanin päähän. Alkuperäiseen kutsumukseen saattoi sekoittua vallankäytön huumaa, jota on suojattu nepotismin avulla. Merkittävä osa Kuttulan henkilökunnasta on ollut Björkmanin sukulaisia".
Lastensuojelun, vihreän hoivan tai ekososiaalityön ydinongelma eivät ole Björkmanin, Romppasen tai Heinolan kaltaiset kasvattajat, jotka ovat ehtymätön luonnonvara vaan sosiaalitoimen halu ja mahdollisuus antaa heille rajaton valta ja rahoitus ilman valvontaa ja kyvyttömyys ja haluttomuus kuulla asiakkaiden kokemuksia väkivallasta. Erityisesti lasten kuuleminen, joka ei nykyisin toteudu lastensuojelun missään vaiheessa tulisi varmistaa kahdenkeskisillä haastatteluilla ja riittävän isoilla satunnaisotannoilla toteutetuilla kyselyillä.
Valitettavasti lastensuojelusta tuntuu puuttuvan niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi. Ekososiaalisen sivistyksen osoittimet; kriittinen ajattelu, taito pohtia systeemisesti koko maailmaan vaikuttavia kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen eivät toteudu nykyisessä lastensuojelussa.
Ekologiselle sosiaalipolitiikalle ja -työlle olennaista olisi edistää tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2009) ovat osoittaneet, että yhteiskunnan eriarvoisuus teollisuusmaissa on yhteydessä muun muassa lyhentyneeseen elinajanodotteeseen, mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan ja rikollisuuteen. Eriarvoisuuden kasvu ei ole välttämätöntä, ja se rapauttaa hyvinvointivaltiota. Silti sijaishuollossa on meneillään kansan kahtiajako. Asiakkaille lyhytaikainenkin sijoitus lastensuojelussa tuottaa 120 vuotta säilytettävät usein fabrikoidut sosiaalirekisterimerkinnät, joita voidaan käyttää perusteina seuraavankin sukupolven huostaanottoon. Sijaishuollon yrittäjiltä taas edes rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei vie perhekotilupia ja rikosrekisterikin kuivuu muutamassa vuodessa. Tuomitut saavat jatkaa ja jatkavat julkisrahoitteista toimintaansa maaseudun rauhassa tuomioista huolimatta.
Sosiaalityössä on ollut vuosikymmenestä toiseen tapana uskoa asiantuntijavaltaan ja -viisauteen ja takertua ristiriitaisiinkin muoti- ideologioihin ja -teorioihin vieläpä luulotellen niitä ratkaisuiksi kaikille ja kaikkiin ongelmiin.
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen kertoo: "Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. Tutkimukset ovat jopa pahimmillaan leimaavia, varsinkin lapsille..
Jos lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat pääsääntöisesti asiantuntijaistuntoja, eikä mitään muuta ole tarjolla, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin umpikuja, eli huostaanotto. Prosessissa ei haetakaan ratkaisua ongelmaan, vaan etsitään vikaa ja syytä, joka halutaan asiantuntijan viisaudella korjata.
Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin. "
Juuri asiantuntijausko ja tiukka tukeutuminen henkilökuntaa ja sijoitettuja etäännyttäviin ideologioihin ja teorioihin on sijaishuollossa todistetusti lasten kaltoinkohtelun riskitekijä.
Kaltoinkohteluriskin aiheuttava fundamentalistinen ideologia tai teoria voi olla yhtä hyvin ekologismi, behaviorismi, kristillinen kasvu kuin teoria sosiaalityön ammatillisuudesta, jossa luulotellaan, että auttamista voisi tapahtua ilman yhteisen ihmisyyden ja keskinäisen riippuvuuden tunnistamista ja tunnustamista.
Lokakuun Liike kehottaa kaikkia sijaishoitolaitoksiin ja -perheisiin (esim. Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n) sijoitettuja lapsia vanhempineen arvioimaan sijaishoitoyksiköiden kestävän kehityksen periaatteiden käytännön toteutumista ja raportoimaan havaintonsa osoitteeseen info@lokakuunliike.com
Lentoliikenteen ympäristövaikutuksista on puhuttu paljon. Koneet kuluttavat paljon polttoainetta, mutta lentämisellä on korkeuksissa muitakin vaikutuksia , joihin kuuluvat jättövanat ja vaikutus otsonin tuotantoon. Yksi valtameren ylittävä lento voi kasvattaa yhden ihmisen hiilijalanjälkeä vuoden autoilun verran.
Ympäristönäkökulmasta katsottuna alituisen lentämisen lisäksi oudolta tuntuu myös neljä vuotta kestänyt ja useita satoja tuhansia euroja maksanut avohuollon sijoitus Ranskaan, kun tiedetään että jopa 85% lastensuojelusta apua hakevista perheistä ei saa tarvitsemaansa apua ( HuosTa, 2015) ; usein vain muutama sata euroa maksavaa palvelua.
Viimeaikainen tutkimustieto on vahvistanut, että sijoittaminen ei olekaan viimesijainen toimi, johon ryhdytään vasta kun "kaikki tuki on kokeiltu". Sosiaalitoimen sosiaalista turvallisuutta uhkaavaksi tavaksi on päinvastoin tullut kieltäytyä antamasta perheille heidän pyytämiään tukia ja pakottaa sen sijaan vastaanottamaan sosiaalityöntekijän sanelemia huonon sosiaaliperimän löytämiseen ja huostaanoton pohjustamiseen tähtääviä toimenpiteitä esim. perhetyötä ja perhekuntoutusta .
LSKL:n kysely osoitti, ettei perheitä yritetä jälleenyhdistää huostaanoton aikana.
Kari ”Käpy” Björkman kommentoi sijaishuollon rahoitusta Amppelilehdessä kiitettävän rehellisesti:
"Perhekotien yhteinen ja mielestäni suurin ongelma on budjetti ja laatupisteiden rakenne. Kun laitos tai perhekotiyksikkö on perustettu, sille palkataan henkilökunta ja lasketaan ”tapporaja”.
Jos laatupisteissä hinta edustaa 70 %, se tarkoittaa sitä, että ”pilttuiden” tulee olla täynnä kaiken aikaa.
Se tarkoittaa myös sitä, että kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen.
Ja se taas tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka vilpittömästi puhutaan perhetyöstä ja sen tärkeydestä, se jää väistämättä lapsipuolen asemaan.
Jos nimittäin sijoitetun lapsen perhe kuntoutuu pysyvästi, nuori palaa kotiinsa ja sijoituspaikan on löydettävä uusi asiakas."
Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat nykyisin maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä. Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010). Ekososiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan kuuluisikin keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.
Sijoitetun eettinen kasvu: kerskakulutuksesta kulutuskarkuruuteen
Sijaishuollolle maksetut jättimäiset korvaukset ja niiden mahdollistama kerskakulutus muodostavat uhan ympäristölle ja nopeuttavat ilmastonmuutosta.
Sosiaalityön ammattilaiset ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota köyhien sijoitettujen nuorten kulutusihanteiden ja -tottumusten muutoksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.
– Kun köyhästä perheestä otetaan lapsi huostaan varakkaaseen kotiin, hän tottuu hyviin autoihin, kuivausrumpuihin, harrastuksiin riittäviin rahoihin ja muuhun ylellisyyteen. Jos nuori palautuu kotiin, todellisuus on aikamoinen tyrmäys. Samoin itsenäistyminen, kun nuorella ei ole heti rahaa hankkia kaikkia koneita, kertoo lastensuojelulaitoksessa työskennellyt Marjo.
Äkkirikastuminen voi myös herättää kateutta kaveripiirissä.
– Olen kuullut nuorten juttelevan halustaan päästä lastenkotiin, jotta he saisivat uusia vaatteita ja mahdollisuuden harrastaa.
Varatuomari Leeni Ikonen on kiinnittänyt huomiota sijaishuoltoyrittäjien epäeettiseen asiakashankintaan mm. nuorten lahjontaan ja sijoitettujen diagnosointiin, jota tehdään jopa nuoria tutkimatta (Ikonen, 2013). Hänen mukaansa opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja( Ikonen, 2016). Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).
Sijoitusten pitkittäminen sijaisperheiden ja -laitosten ylläpitämiseksi ja yritykset keksiä sijoitetuille diagnoosi erityiskorvattavuuden takaamiseksi ovat paitsi eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä myös rikollista toimintaa, josta tosin ei vielä rangaista muita kuin lapsia ja heidän vanhempiaan. Sijaishuolto tarvitsisikin välitöntä ekosaneerausta; hallittua talouslaskua kohtuutalouteen.
Ekososiaalityön näkökulmasta niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.
Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.
Sijaishuollon vuosi vuodelta kasvava noin 200.000 euroa perhehoidossa ja 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu maksava tulosvastuuton rahoitus, joka vielä tuottaa lisäkustannuksia aiheuttavia syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010) on selkeä ympäristöriski.
Rangaistavat sijaishuoltopaikoista karkaamiset, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa voitaisiin tulevaisuudessa nähdä kestävän kehityksen mukaisena kulutuskarkuruutena; vapaaehtoisena luontoa säästävänä sijaishuollon kerskakulutuksen vähentämisenä.
Mikä hyvänsä fundamentalistinen kasvatusideologia on lasten kaltoinkohtelun riski
Björkmanin yritys on tietysti vain yksi äärimmäinen esimerkki vihreästä hoivasta ja ekososiaalisesta sosiaalityöstä. Vaikka moni sijoitettu kertoi vahingoittuneensa, jotkut sijoitetut ovat myös kertoneet hyötyneensä hänen kasvatusmenetelmistään. Terapioissa terapeutin persoonan onkin todettu vaikuttavan hoitotuloksiin käytettyä teoriaa enemmän ja se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Sijaishuollon muodikas luontodiskurssi yhdistettynä huonon sosiaaliperimän ideologiaan herättää ikäviä assosiaatioita eugeniikkaan.
Olli Tammilehdon mukaan "epäinhimilliset käytännöt on kautta historian oikeutettu väittämällä niissä noudatettavan vain luonnon lainalaisuuksia.. Ekofasismi ei - niin kuin ei fasismi yleensäkään - synny pelkkien erehdysten tuloksena. Valtaapitävät ruokkivat sitä omia etujaan ajaakseen".
Ari Valjakan mukaan " sosiaali- ja kasvatussektori otti nähtävästi kiitollisuudella vastaan kovuuden sanomaa saarnaavan entisen nimismiehen ajatukset 1960- ja 70-lukujen pehmokokeilujen jälkeen.
Ensimenestys saattoi nousta alalle kouluttautumattoman Björkmanin päähän. Alkuperäiseen kutsumukseen saattoi sekoittua vallankäytön huumaa, jota on suojattu nepotismin avulla. Merkittävä osa Kuttulan henkilökunnasta on ollut Björkmanin sukulaisia".
Lastensuojelun, vihreän hoivan tai ekososiaalityön ydinongelma eivät ole Björkmanin, Romppasen tai Heinolan kaltaiset kasvattajat, jotka ovat ehtymätön luonnonvara vaan sosiaalitoimen halu ja mahdollisuus antaa heille rajaton valta ja rahoitus ilman valvontaa ja kyvyttömyys ja haluttomuus kuulla asiakkaiden kokemuksia väkivallasta. Erityisesti lasten kuuleminen, joka ei nykyisin toteudu lastensuojelun missään vaiheessa tulisi varmistaa kahdenkeskisillä haastatteluilla ja riittävän isoilla satunnaisotannoilla toteutetuilla kyselyillä.
Valitettavasti lastensuojelusta tuntuu puuttuvan niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi. Ekososiaalisen sivistyksen osoittimet; kriittinen ajattelu, taito pohtia systeemisesti koko maailmaan vaikuttavia kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen eivät toteudu nykyisessä lastensuojelussa.
Ekologiselle sosiaalipolitiikalle ja -työlle olennaista olisi edistää tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2009) ovat osoittaneet, että yhteiskunnan eriarvoisuus teollisuusmaissa on yhteydessä muun muassa lyhentyneeseen elinajanodotteeseen, mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan ja rikollisuuteen. Eriarvoisuuden kasvu ei ole välttämätöntä, ja se rapauttaa hyvinvointivaltiota. Silti sijaishuollossa on meneillään kansan kahtiajako. Asiakkaille lyhytaikainenkin sijoitus lastensuojelussa tuottaa 120 vuotta säilytettävät usein fabrikoidut sosiaalirekisterimerkinnät, joita voidaan käyttää perusteina seuraavankin sukupolven huostaanottoon. Sijaishuollon yrittäjiltä taas edes rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei vie perhekotilupia ja rikosrekisterikin kuivuu muutamassa vuodessa. Tuomitut saavat jatkaa ja jatkavat julkisrahoitteista toimintaansa maaseudun rauhassa tuomioista huolimatta.
Sosiaalityössä on ollut vuosikymmenestä toiseen tapana uskoa asiantuntijavaltaan ja -viisauteen ja takertua ristiriitaisiinkin muoti- ideologioihin ja -teorioihin vieläpä luulotellen niitä ratkaisuiksi kaikille ja kaikkiin ongelmiin.
Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen kertoo: "Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. Tutkimukset ovat jopa pahimmillaan leimaavia, varsinkin lapsille..
Jos lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat pääsääntöisesti asiantuntijaistuntoja, eikä mitään muuta ole tarjolla, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin umpikuja, eli huostaanotto. Prosessissa ei haetakaan ratkaisua ongelmaan, vaan etsitään vikaa ja syytä, joka halutaan asiantuntijan viisaudella korjata.
Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin. "
Juuri asiantuntijausko ja tiukka tukeutuminen henkilökuntaa ja sijoitettuja etäännyttäviin ideologioihin ja teorioihin on sijaishuollossa todistetusti lasten kaltoinkohtelun riskitekijä.
Kaltoinkohteluriskin aiheuttava fundamentalistinen ideologia tai teoria voi olla yhtä hyvin ekologismi, behaviorismi, kristillinen kasvu kuin teoria sosiaalityön ammatillisuudesta, jossa luulotellaan, että auttamista voisi tapahtua ilman yhteisen ihmisyyden ja keskinäisen riippuvuuden tunnistamista ja tunnustamista.
Lokakuun Liike kehottaa kaikkia sijaishoitolaitoksiin ja -perheisiin (esim. Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n) sijoitettuja lapsia vanhempineen arvioimaan sijaishoitoyksiköiden kestävän kehityksen periaatteiden käytännön toteutumista ja raportoimaan havaintonsa osoitteeseen info@lokakuunliike.com
 |  |
Laskureita hiilijalanjäljen mittaamiseen:
http://www.rantapallo.fi/lennot/maksatko-omantuntosi-puhtaaksi-paastolaskurit-vertailussa/
http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutuksen_ja_tuotannon_kestavyys/Laskurit/Laskureita_hiilijalanjaljen_arviointiin_(3890)
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.rantapallo.fi/lennot/maksatko-omantuntosi-puhtaaksi-paastolaskurit-vertailussa/
http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Kulutuksen_ja_tuotannon_kestavyys/Laskurit/Laskureita_hiilijalanjaljen_arviointiin_(3890)
Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa