"Mä en ole kyennyt unohtamaan"
Sunnuntaina 20.11.2016 Lasten päivänä ja Lapsen oikeuksien päivänä Helsingissä Finlandiatalolla järjestettiin sosiaali- ja terveysviraston toimesta valtiollinen anteeksipyyntö sijaishuollossa ennen vuotta 1983 kasvaneille lapsille, joiden kaltoin kohtelu selvisi Tampereen yliopiston historian professori Pirjo Markkolan johtaman tutkimuksen kautta, johon kuultiin kolmeasataa vuosikausiksi vaiennutta kaltoin kohdeltua lasta ja nuorta.
Anteeksipyynnön esitti valtion puolesta perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.). Useat puhujat tapahtumassa puhuivat, ettei tällaiseen olosuhteeseen voida jäädä ja Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma -Kärkihankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kaisa Aula totesi puheessaan myös useita Lokakuun Liikkeen esille nostamia epäkohtia lastensuojelullisessa työssä. Jokainen puhuja totesi, ettei tähän voida jäädä, vaan äänelle on annettava merkitys. Samat virheet eivät saa toistua tulevaisuudessa.
Monet Finlandiatalolta poistuneet jäivät toivoon, että tulevassa he tulisivat myös saamaan rahallisen korvauksen valtiolta. Vaikeina he kertoivat joutuneensa lapsityövoimaksi maataloihin tai olleensa eriarvoisessa asemassa moniin lapsiin.
Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa vastaavia korvauksia on maksettu ja Ruotsissa pohdittiin korvausmahdollisuutta myös sinne sijoitetuille suomalaisille sotalapsille.
Sosiologian professori Vesa Puuronen Oulun yliopistosta pitää valtiollista anteeksipyyntöä erittäin tarpeellisena asiana. Hänen mielestään korvauksia tulisi maksaa:
– Hehän olivat käytännössä vapaudenriiston kohteina ja joutuivat näissä valtion laitoksissa pahoinpitelyjen ja huonon kohtelun kohteiksi. Se vaurioitti heidän mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä ja elää tasapainoista ja onnellista elämää.
Samana päivänä 20.11. TV1 näytti Toimittaja Ari Lehikoisen 2013 ensi-iltansa saaneen dokumentin: Varastettu lapsuus. Dokumentti vauhditti valtion selvitystyötä lasten kohtelussa sijaishuollossa antaessaan äänen heille, joilta se oli vuosikausiksi viety. Ääni on poikien, poikakodeissa 1950-60-luvuilla kasvaneiden poikien:
"Poikakodin johtaja tuli paikalle kesken tappelun. Hän katsoi, kun alle jäänyt kaveri kirosi raskaasti, ja sanoi – lyö niin kauan kun kiroo. Toinen poika iski tappelukaverinsa tajuttomaksi. Johtaja käänsi selkänsä ja palasi konttoriinsa."
Vuonna 1964 Suomessa oli 18 koulukotia. Valta-osa henkilökunnasta oli vailla kasvatusalan koulutusta.
Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia. Näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta. Vuonna 1965 sosiaali- ja terveysministeriö kielsi fyysisen kurittamisen koulukodeissa ja suositteli sen sijaan henkistä väkivaltaa kasvatusmenetelmiksi.
Yleensä pari vuotta kestäneiden koulukotisijoitusten aikana pojat pääsivät lomille vain harvoin tai eivät lainkaan. Joidenkin kohdalla koulukodeissa saattoi mennä jopa kymmenen vuotta.
Kuopion yliopiston dosentin, erikoistutkija, Vesa Puurosen mukaan valta-osa koulukoteihin päätyneistä oli köyhien perheiden poikia. Professori Markkolan johtaman tutkimuksen mukaan myös hyvin pienistä asioista joutuivat lapset valtion sijaishuoltoon. Muutaman päivän koululintsaaminen tai varastettu karamelli saattoi johtaa kotonta viemiseen.
Kotiin varhaista tukea
Pohjolakodin entinen rehtori Jukka Kujala toivoo, että Suomessa syntyisi keskustelua myös tämän päivän koulukodeista. Hänen mukaansa olisi syytä miettiä, onko koulukotiperinnettä enää syytä jatkaa, vaikka kasvatusmetodit ovatkin kehittyneet 1960-luvulta.
Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa 30 päivän ajan.
Lue myös:
Dokumenttiprojekti: Varastettu lapsuus (yle TV1):
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/18/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus
Varastettu lapsuus (2013):
http://areena.yle.fi/1-1872378
Sunnuntaina 20.11.2016 Lasten päivänä ja Lapsen oikeuksien päivänä Helsingissä Finlandiatalolla järjestettiin sosiaali- ja terveysviraston toimesta valtiollinen anteeksipyyntö sijaishuollossa ennen vuotta 1983 kasvaneille lapsille, joiden kaltoin kohtelu selvisi Tampereen yliopiston historian professori Pirjo Markkolan johtaman tutkimuksen kautta, johon kuultiin kolmeasataa vuosikausiksi vaiennutta kaltoin kohdeltua lasta ja nuorta.
Anteeksipyynnön esitti valtion puolesta perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula (kesk.). Useat puhujat tapahtumassa puhuivat, ettei tällaiseen olosuhteeseen voida jäädä ja Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma -Kärkihankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja Maria Kaisa Aula totesi puheessaan myös useita Lokakuun Liikkeen esille nostamia epäkohtia lastensuojelullisessa työssä. Jokainen puhuja totesi, ettei tähän voida jäädä, vaan äänelle on annettava merkitys. Samat virheet eivät saa toistua tulevaisuudessa.
Monet Finlandiatalolta poistuneet jäivät toivoon, että tulevassa he tulisivat myös saamaan rahallisen korvauksen valtiolta. Vaikeina he kertoivat joutuneensa lapsityövoimaksi maataloihin tai olleensa eriarvoisessa asemassa moniin lapsiin.
Naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa vastaavia korvauksia on maksettu ja Ruotsissa pohdittiin korvausmahdollisuutta myös sinne sijoitetuille suomalaisille sotalapsille.
Sosiologian professori Vesa Puuronen Oulun yliopistosta pitää valtiollista anteeksipyyntöä erittäin tarpeellisena asiana. Hänen mielestään korvauksia tulisi maksaa:
– Hehän olivat käytännössä vapaudenriiston kohteina ja joutuivat näissä valtion laitoksissa pahoinpitelyjen ja huonon kohtelun kohteiksi. Se vaurioitti heidän mahdollisuuksiaan menestyä myöhemmin elämässä ja elää tasapainoista ja onnellista elämää.
Samana päivänä 20.11. TV1 näytti Toimittaja Ari Lehikoisen 2013 ensi-iltansa saaneen dokumentin: Varastettu lapsuus. Dokumentti vauhditti valtion selvitystyötä lasten kohtelussa sijaishuollossa antaessaan äänen heille, joilta se oli vuosikausiksi viety. Ääni on poikien, poikakodeissa 1950-60-luvuilla kasvaneiden poikien:
"Poikakodin johtaja tuli paikalle kesken tappelun. Hän katsoi, kun alle jäänyt kaveri kirosi raskaasti, ja sanoi – lyö niin kauan kun kiroo. Toinen poika iski tappelukaverinsa tajuttomaksi. Johtaja käänsi selkänsä ja palasi konttoriinsa."
Vuonna 1964 Suomessa oli 18 koulukotia. Valta-osa henkilökunnasta oli vailla kasvatusalan koulutusta.
Seksuaalista väkivaltaa, simputusta, raippoja ja pitkiä eristysrangaistuksia. Näitä kaikkia löytyy Suomen koulukotien historiasta. Vuonna 1965 sosiaali- ja terveysministeriö kielsi fyysisen kurittamisen koulukodeissa ja suositteli sen sijaan henkistä väkivaltaa kasvatusmenetelmiksi.
Yleensä pari vuotta kestäneiden koulukotisijoitusten aikana pojat pääsivät lomille vain harvoin tai eivät lainkaan. Joidenkin kohdalla koulukodeissa saattoi mennä jopa kymmenen vuotta.
Kuopion yliopiston dosentin, erikoistutkija, Vesa Puurosen mukaan valta-osa koulukoteihin päätyneistä oli köyhien perheiden poikia. Professori Markkolan johtaman tutkimuksen mukaan myös hyvin pienistä asioista joutuivat lapset valtion sijaishuoltoon. Muutaman päivän koululintsaaminen tai varastettu karamelli saattoi johtaa kotonta viemiseen.
Kotiin varhaista tukea
Pohjolakodin entinen rehtori Jukka Kujala toivoo, että Suomessa syntyisi keskustelua myös tämän päivän koulukodeista. Hänen mukaansa olisi syytä miettiä, onko koulukotiperinnettä enää syytä jatkaa, vaikka kasvatusmetodit ovatkin kehittyneet 1960-luvulta.
Dokumentti on nähtävissä Yle Areenassa 30 päivän ajan.
Lue myös:
Dokumenttiprojekti: Varastettu lapsuus (yle TV1):
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/11/18/dokumenttiprojekti-varastettu-lapsuus
Varastettu lapsuus (2013):
http://areena.yle.fi/1-1872378