Salaisten häiriöiden etsintä estää väkivallan havaitsemisen

Sosiaalityöntekijän tarinallistettu huoli on korvannut asiakkaan todetun tarpeen 

Onko traumaterapeuttinen fiksaatio kätkettyihin ja usein kuviteltuihin häiriöihin ja traumoihin ja katteeton luottamus asiantuntijatulkintoihin aiheuttanut sen, että ilmeistä väkivaltaa ja asiakkaiden suoria avunpyyntöjä ei enää noteerata?

Lastensuojelun perusongelmaksi nimetään usein se, että sosiaalityöntekijä- ei asiakas- määrittelee asiakkaan ongelman ja sen hoitamiseksi tarvittavat toimenpiteet- asiakasta kuulematta ja tosiseikkaselvittelyyn turvautumatta. Valitettavasti perusongelmasta on muodostunut ammatillisuusihanne.

Sosiaalityön tutkija Leslie Margolin on huomannut sosiaalityöntekijöiden tarpeen tarinallistaa asiakaskertomuksiaan. Margolinin (1997) mukaan sosiaalityöntekijät kääntävät rutiininomaisesti asiakkaiden ilmaisemat tarpeet (sen mitä he sanovat tarvitsevansa) kirjauksiksi siitä, mitä asiakkaat ovat (millaisia he ovat, millainen heidän kotinsa on).

Englannissa lapsen palvelutarpeen arviointilomaketta (Common Assessment Framework) käyttäneet työntekijät eivät suostuneet käyttämään CAF- viitekehyksessä ja lomakkeissa käytettyä käsitteistöä, vaan halusivat esimerkiksi puhua mieluummin ”huolesta” siinä missä CAF-mallissa puhuttin ”tarpeista”. Työntekijät halusivat mieluummin kirjata asiakastiedot kertomuksen muotoon, siis tarinallistaa oman huolensa asiakkaan tarpeiden kirjaamisen sijaan (White et al. 2009).

Miksi lastensuojelun työntekijät käyvät mielummin kalliissa koulutuksissa opiskelemassa, kuinka etsitään ja tulkitaan salattuja merkkejä salatuista (kuvitelluista) eksoottisista häiriöistä, puutteista ja pahasta perimästä kuin antavat asiakaslähtöistä apua asiakkaiden nimeämiin ongelmiin?   Ihmisten ongelmat ovat kaikkialla samanlaisia, tylsiä ja usein rakenteellista alkuperää; rankkoja historioita, työttömyyttä, väkivaltaa, köyhyyttä ja sen tuomaa osattomuutta, sairautta, uupumusta, toivottomuutta... Ovatko oikeiden ihmisten oikeat ongelmat liian arkisia erityisasiantuntijastatusta janoaville korkeakoulutetuille? 

Sosiaalityön tutkijat puhuvat kermankuorinnasta, siitä, että sosiaalityöntekijät ovat alkaneet valikoida asiakaskuntaansa. He siis suostuvat työskentelemään vain tietynlaisten "helppojen" ja samaistuttavien asiakkaiden kanssa, ja siten syrjäyttävät ei-toivotut asiakkaat ulos sosiaalipalvelujärjestelmästä. 

Lastensuojelusta puuttuvien riippumattomien tuomioistuinten ja toimivien valitusreittien takia tarinallistettu huoli ja erilaiset arvioinnit ja riskilistat aiheuttavat lähinnä vaikeuksia ja vääriä löydöksiä kaikille väsyneille köyhille mutta myös avoimille ja analyyttisille keskiluokkaisille vanhemmille, jotka etsivät tilapäisiin kasvatuspulmiinsa apua, jota ei tosiasiassa ole tarjolla. Salailuun ja manipulointiin tottuneita kaltoinkohtelijoita arviointityökalut ja riskilistat tuskin pystyvät paljastamaan.

Asiakkaan nimeämä ja näkyvä ongelma ei tarjoa ammatillisuusihanteeseen sopivia haasteita

Neiti Marpleja ja Holmeseja eivät kiinnosta makkaravarkauksiin syyllistyvät köyhät tai heidän ongelmiensa selvittely. Sosiaalityössä esittävä, liian ilmeisiä merkityksiä kantava kohde katsotaan ehkä mielenkiinnottamaksi eikä sitä haluta tutkia. "Puuttumisen" kohteeksi halutaan joku puhdas ja viaton, ei jo-merkitty. Mieluiten neitseellinen kohde, jota voi muokata mieleisekseen ja johon voi jättää jäljen itsestään; todisteen omasta ekspertiisistä ja pelastusvoimasta.

Oulussa isänsä vuosia hyväksikäyttämän tytön hätää ei huomattu, lastensuojelun luottamustehtävissä toiminut sijaisäiti samoin kuin vuoden sijaisperheeksi valittu pariskunta sai pahoinpidellä sijaislapsiaan vuosikaudet, ja pikku Albertti äiteineen sai olla lähes kuusi ja puoli vuotta "kadoksissa" lastensuojeluasiakkuutensa aikana. Kaikkia näitä tapauksia yhdistää raju ja pitkäkestoinen lapsiin kohdistuva väkivalta, josta oli runsaasti todisteita. Tapauksia hoitaneet sosiaalityöntekijät kuitenkin mm. kieltäytyivät vastaanottamasta ja kirjaamasta tehtyjä lastensuojeluilmoituksia.

Sen sijaan väsynyt Helen- äiti, uskova Haapasten perhe, suurperheen äiti Silja, erityislapselleen apua hakenut Tiina- äiti ja lastensuojelun ongelmista kirjoittanut Kaisa- äiti joutuivat lastensuojelussa vainoa muistuttavan monivuotisen ajojahdin kohteiksi ja heidät leimattiin valheellisesti mm. perhesurmaajiksi ja psyykkisesti sairaiksi. Koneiston työntekijät kokivat edellämainittujen biologisten vanhempien tapauksessa epäilyttäviksi mm. rukoilemisen ja kirjalliset harrastukset mutta sijaisvanhempien harjoittama alastomien lasten valokuvaaminen, hangessa seisottaminen tai kuristaminen ei aiheuttanut sen paremmin huolta kuin varhaista puuttumista.

Valikoituuko puuttumisen kohteeksi vaikutusvaltaisen ja verkostoituneen väkivallantekijän sijaan vähiten väkivallan uhkaa tarjoamaan pystyvä kiltein ja köyhin kiinnisaatava?

Kun työntekijät ovat tähän asti saaneet itse kuvitella ja tulkita ne perusteet, joilla lastensuojelun selvitystyö alkaa, varma ja ilmeinen väkivalta ei ehkä tarjoakaan ammatillisia haasteita. Huoli on nimensä mukaisesti jotakin varmistamatonta ja työntekijän ammattitaidon mittarina on pidetty sitä, kuinka pienistä vihjeistä hän osaa paljastaa, tulkita ja tarinallistaa oletetun häiriön tai trauman olemassaolon.


Lastensuojelusta on tullut salapoliisileikkiä

Lastensuojeluprosesseja voi pitää huolen ja salapoliisityön tai pikemminkin salapoliisileikin jatkumona. Dekkariesikuvien mukaisesti epäilyt kohdistuvat ilmeisten väkivallantekijöiden sijaan tavallisiin perheisiin, joiden tavallisuus kuvitellaan lavastetuksi kulissiksi.

Salapoliisileikissä on olennaista, ettei epäilty tiedä eikä hänelle paljasteta hänen itsensä olevan epäilyksen kohde. Salapoliisia leikkivä sosiaalityöntekijä turvautuu oveluuteen, tarkkailee ja seuraa epäiltyä salaa, nuuskii kodin, yrittää saada epäillyn avautumaan ja uskoutumaan, haastattelee epäillyn lähipiiriä, tekeytyy epäillyn ystäväksi ja luotetuksi tai on jopa ottavinaan epäillyn mukaan omaan tutkimustyöhönsä todistaakseen epäilyksensä oikeaksi.

Kaikki kootut tiedonsirpaleet; huhu, naapurin tai perheen työntekijän kommentti, reikä sukassa, pudonnut kuitti, tiskaamattomat tiskit, yllättävä matka tai tyhjä lääkepurkki kaapissa ovat yhtä arvokkaita todisteita rikoksesta, jonka vain salapoliisi tietää; osa tihenevää syyllisyyden verkkoa, johon epäiltyä ajetaan.  

Salapoliisileikissä tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita. Olennaista on pääosanesittäjän, salapoliisin nerokas tulkinta- ja päättelytyö; kyky tehdä havaintoja ja punoa näennäisen merkityksettömistä yksityiskohdista pitävä päättelyketju ja näyttö oletetusta syyllisyydestä johonkin "eksoottiseen rikokseen".

Salapoliisityötä ihannoivaan ammatillisuuskäsitykseen sopii huonosti asiakkaan kuuleminen, uskominen tai auttaminen. Niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Taidekasvattaja Miina Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016). 

Sekä ali- että ylireagointi, niin tarpeelliset mutta tekemättömät huostaanotot kuin aiheettomat ja turhat huostaanotot ovat saman ongelman: lastensuojelusta puuttuvan tosiseikkaselvittelyn eri ilmentymiä. 

Yksilö- ja rakenteellisen väkivallan havaitsemista ja hoitoa sosiaalityössä hankaloittaa myös se, että lisääntyvästä asiakaspalautteesta ja tutkimustiedosta huolimatta sosiaalialan korkeakoulutuksen saaneet eivät kykene edelleenkään tutkimaan, tunnistamaan, tunnustamaan tai hyvittämään omien asenteidensa, teorioidensa ja toimintakäytäntöjensä asiakasperheille aiheuttamia haittoja ja vaurioita. Nimeämällä asiakkaiden havainnot ja palaute vihapuheeksi estetään epäkohtien julkitulo ja tutkiminen.


Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi 
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-menneisyyden-kuvitteleminen http://www.pesue.org/tietopankki/loftus-uskotellut-muistot http://www.pesue.org/tietopankki/loftusguyer-kuka-kaytti-hyvakseen-jane-doea http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-tyomenetelmat-osa-1-avohuollon-olemattomat-tukitoimet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1 http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2 http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointivimma-salaseulontoja-puutteellisilla-menetelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityo-karsii-munchhausenin-oireyhtymasta