Lokakuun liike - LL-Uutiset

kuvakaappaus Kaisa Rautaheimo, HS

"Se mikä ei tapa parantaa, on tapana sanoa. Olen asiasta eri mieltä. Se mikä ei tapa kuitenkin vahingoittaa ja katkeroittaa meitä.
Jokainen elämä on yhtä pitkä, kestää syntymästä kuolemaan. En näe siinä muuta tarkoitusta kuin kaiken sen kohtaaminen mikä vastaamme tulee.
Tarkoitus on iloita, nauttia, rakastaa, tehdä työtä, kohdella muita ihmisiä yhtä hyvin kuin itseämme, ja hyväksyä ikääntymiseen liittyvä luopuminen. Ja muistaa iloita lapsista ja heidän lapsistaan ja sitten tyynesti kuolla kun sen aika on.”
( Suomen kuvalehti, 24.7.2019, Mikä on elämän tarkoitus, Claes Andersson))

Heinäkuun 24. päivänä kuollut Claes Andersson oli lääkäri, poliitikko, muusikko, kirjailija, urheilija ja Marraskuun Liikkeen perustajajäsen, joka jätti lähtemättömän jäljen Suomen kulttuurielämään.

Hänen kaltaisiaan ihmisiä tarvittaisiin kipeästi lisää niin politiikassa, psykiatriassa kuin sosiaalityössä.
Kaikkien Anderssonia ihailleiden kannattaa lukea Peda.net:n haastattelu, josta seuraava katkelma:

"Andersson aloitti ensimmäisessä työpaikassaan Tammisaaren keskusmielisairaalan osastolääkärinä vuonna 1963. Hän oli tuolloin 26-vuotias.

”Mielisairaala oli hyvin kiehtova paikka monessakin mielessä. Sieltä puuttui kokonaan tyhjänpäiväinen puhe”, sanoo Andersson ja nojautuu tuolissaan taakse päin.

Hän istuu ruokapöytänsä päässä Helsingin Jätkäsaaressa, korkeista ikkunoista näkyy Ruoholahden kattojen yli luoteeseen.

Jossain puitten takana on Lapinlahden sairaala.

”Viihdyin parhaiten Tammisaaren keskusmielisairaalan suljetulla osastolla, jossa oli kaikkein huonokuntoisimpia potilaita. Monet heistä olivat kroonikoita”, sanoo Andersson.

Suljetun osaston teeskentelemättömässä ilmapiirissä oli jotain hyvin antoisaa.

”Menin sinne usein etenkin silloin, kun tunsin itseni väsyneeksi ja kyllästyneeksi ja halusin levätä.”

Andersson ymmärsi melko pian, mitä sairastuneet toivoivat psykiatriltaan.

”He halusivat tulla kuulluiksi ja ymmärretyiksi. He halusivat, että joku viimeinkin suhtautuu heihin ystävällisesti ja myötämielisesti.”

Vaikka Claes Andersson ei ole aktiivisesti harjoittanut psykiatrintointaan sitten 1980-luvun lopun, hän seuraa alaansa edelleen tiiviisti. Etenkin, kun myös puoliso Katriina Kuusi on ammatiltaan psykiatri.

Työ itsessään ei ole juuri muuttunut, sanoo Andersson.

Esimerkiksi käytetyt lääkkeet ovat pääosiltaan samoja – tosin niiden varaan lasketaan yhä suurempi osa potilaan hoidosta.

”Nykyään aivokemia on ottanut hegemonian hoidossa”, sanoo Andersson. ”Systeemi ei ollut aiemmin niin fiksoitunut lääkkeiden tarjoamaan mahdollisuuteen. Oli hyvin paljon keskusteluhoitoja, toiminta- ja perheterapiaa ja sen sellaista.”

Suurin muutos on tapahtunut psykiatristen sairaansijojen määrässä, sanoo Andersson – ja hänestä suunta on oikea, vaikka avohoidon toteutus onkin riittämätön.

Opiskeluajalta 1960-luvun alusta Anderssonin mieleen on painunut eräs luento.

Professori kutsui sisään keski-ikäisen naisen.

Tässä meillä on tyypillinen esimerkki skitsofreenisesta katatoniasta, sanoi professori, tarttui naista käsivarresta ja nosti sen ylös.

Naisen käsi jäi jäykkänä ilmaan.

Nyt pistän tämän neulan hänen selkäänsä, sanoi professori, näette, että hän ei reagoi mitenkään.

Anderssonia ja montaa muuta nuorta psykiatrian opiskelijaa tilanne kuohutti.

”Noihin aikoihin potilaita kohdeltiin tietoisen julmasti.”

1960-luvun psykiatrinen kulttuuri oli hyvin diagnostinen ja esineellistävä, sanoo Andersson. Inhimillisen samankaltaisuuden tunnustamista potilaan kanssa välteltiin piiloutumalla lääkärin auktoriteetin taakse.

Nyt sellainen ei Anderssonin mukaan tulisi kuuloonkaan. Jos lääkäri haluaa ymmärtää potilasta, hänen pitää tunnistaa sama paikka omassa psyykessään ja tutkia sitä, hän sanoo.

”Psykiatri Martti Siiralan perusajatus on, että sairaus on aina viesti. Se on tapa kertoa jotain ympäristölle.”

”On tärkeää ymmärtää, mikä merkitys sairaudella on tälle ihmiselle.”

Kun Claes Andersson aloitti uransa, oli rutiinia kohdata sairaalassa katatonisia potilaita, jotka olivat jähmettyneet kuin suolapatsaiksi tai nukkuivat ruumis jäykkänä, pää viisi senttiä tyynyn yläpuolella.

Nykyisin katatonista oiretta ei tavata sairaaloissa enää lainkaan.

Andersson mielestä se kertoo, että alistavat hoitomuodot ovat kadonneet psykiatrian käytännöistä:

”Katatonia oli protesti epäinhimilliselle kohtelulle. Psykiatriset tilat eivät ole ympäröivästä maailmasta erillisiä.”

Lue koko juttu:

https://peda.net/tampere/tyl/verkkolehti-sytyke2/nimet%C3%B6n-39f1/moypkpcah

Sosiaalityössä elää edelleen asiakkaita diagnosoiva ja esineellistävä työkulttuuri

Psykiatriassa ei siis Anderssonin mukaan tulisi enää kuulonkaan vältellä inhimillisen samankaltaisuuden tunnustamista potilaiden kanssa piiloutumalla ammatin auktoriteetin taakse.

Sosiaalityössä psykiatrian jo hylkäämä asiakkaita diagnosoiva ja esineellistävä kulttuuri ja ammatin auktoriteetin taakse kätkeytyminen sen sijaan on vielä voimissaan. Se on jopa nostettu ammatillisuusihanteeksi.

Tallainen ammatillisuusihanne on itsessään sosiaalityön eettisten periaatteiden vastainen ja estää sosiaalityön päämäärien ja tarkoituksen toteutumista.

Sosiaalityön työorientaatioita hiotaan pois konkreettisesta yhteisöjen auttamisesta ja rakenteellisista muutospyrkimyksistä kohti psykologisoivaa keskusteluapua ja lisääntyvää etäisyyttä asiakkaista.
Lastensuojelun perhetyö ei tarjoa enää lasten- tai kodinhoidollista konkreettista apua.

Harva muistaa pakkoauttajakeskustelun tai lastensuojelun ja nykyisten lastensuojelujärjestöjen esimerkiksi MLL:n tai Pelastakaa Lapset ry:n yhteyden punaorpojen valkaisupyrkimyksiin.

Sosiaalityöstä halutaan häivyttää pois niin fyysinen, historiallinen kuin sosiaalinen.

Ammatillisuuden nimissä haetaan ja korostetaan etäisyyttä asiakkaisiin.
Yhteistä ihmisyyttä ei tunnusteta eikä jaeta. Sosiaalityön asiantuntijat haluavat puhua vain toisille asiantuntijoille- asiakkuuksien välityksellä.

Asiakasosallisuus ja -lähtöisyys samoin kuin dialogisuus typistyy sanahelinäksi, jota ei aiotakaan toteuttaa. Käytännössä asiakkaiden osallisuutta itseään koskevaan tietoon ja päätöksentekoon rajoitetaan. Asiakaskirjausten panttaamisesta ja väärentämisestä on tullut viranomaisten rutiinia.

Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa."

Myöskään kaikki tunteet ja kokemukset eivät saa asua viranomaisessa vaan ne pitää projisoida ja ulkoistaa tiettyjen, kokemusasiantuntijoiksi nimettyjen asiakkaiden kannettaviksi.

Kokemusasiantuntijuudesta on tullut uskomushoitoa; eräänlaista homeopatiaa, jossa kuvitellaan, että riittävän pieni ja konventionaaliseen asiantuntijuuteen laimennettu annos kokemusasiantuntijuutta tuottaa lääkkeen epädemokraattisen asiantuntijavallan alati lisääntyviin ongelmiin.

Taidettakin samoin kuin leikillisyyttä pyritään lastensuojelussa valjastamaan sijaishuollon ja sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan välineiksi. Niistä on hyötyä työntekijöille ja lastensuojelun yksiköille kun tavoitellaan tehokasta markkinointia ja varainhankintaa, laatupalkintoja, projektirahoitusta ja asiantuntijastatusta.

Kielletty sympatia ja tuotteistettu empatia

Sympatiaa osoittava ihminen samaistuu, tuntee, jakaa ja osallistuu kanssaihmisen tunteisiin, joka ei sosiaalityön oppikirjojen mukaan ole hyvä lähtökohta auttamistyölle. Tieteellisen kirjoittamisenkin normina mainitaan usein, ettei tekstissä tule esiintyä persoonapronominia “minä” saati kirjoittajan tunteita.

Ammatillinen kasvaminen sosiaalityössä merkitsee pahimmillaan sitä, että auttamistyötä tekevä ihminen tukahduttaa itsestään säälin ja sympatian niin pitkälle kuin mahdollista ja ryhtyy empaattiseksi asiantuntijaksi, jota asiakas ei kuitenkaan "vedätä". Vedätetyksi joutuminen; asiakkaan tunteisiin osallistuminen ja omien tunteiden avoin kokeminen ikäänkuin tahraa sosiaalityön tieteenalana ja sosiaalityöntekijän maineen asiantuntijana.

Lastensuojelun sairastuneen ammatillisuusihanteen myötä empatiasta tulee tuotteistettua ja menetelmällistettyä puuttumista, vain yksi "puuttumisen" tekniikka.

Mary Douglas väittää jokaisen kulttuurin kehittävän elämismalleja, jotka ovat sekä ajattelun muotoja että yrityksiä hallita todellisuutta. Näitä malleja pidetään yllä rituaalisin rajanvedoin. Rajat paalutetaan oman ja vieraan, sallitun ja kielletyn, puhtaan ja epäpuhtaan väliin. Missä on epäpuhtautta, siellä on järjestelmä. Epäpuhtauden leima johtuu järjestyksen rikkomisesta.

Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).

Kohti uutta asiantuntijuutta

William Madsen on nostanut esiin asiantuntijuuteen liittyviä kysymyksiä ja houkuttelee sosiaalityöntekijöitä vaihtamaan etäisen asiantuntijuuden liittolaisuuteen asiakkaiden kanssa.

Auttamisen näkökulmasta ammatillisuutta määrittävät normit ovat toisenlaisia kuin perinteisessä, asiantuntijuutta korostavassa ammatillisuudessa, jolla on lastensuojelussa monopoli.

Epäammatillista on Madsenin mukaan esimerkiksi udella ihmisiltä heidän vaikeuksistaan ilman että
rakentaa ensin hyvän luottamussuhteen asiakkaaseen ja luo toivoa.

Epäammatillista on jättää hyödyntämättä perheiden ja yhteisöjen viisaus ja selvittämättä, millaisia ratkaisukeinoja lapsilla ja perheillä itsellään voisi olla vaikeuksissaan.

Epäammatillista on käyttää asiakkaita objektivoivaa kieltä ja olla pohtimatta, miltä se heistä tuntuu tai miten se muovaa käsityksiämme heistä.

Epäammatillista on olla pyytämättä asiakkaiden palautetta heidän toivomistaan avun muodoista ja niiden vaikutuksista asiakkaisiin.

Epäammatillista on myös jättää pohtimatta, miten omat oletukset luokasta, rodusta, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta vaikuttavat yrityksiimme auttaa.

Käsitys ammatillisuudesta määrittää asiakkaiden kohtelua ja valittuja auttamisen käytäntöjä.
Madsen kehottaa keskittymään puutteiden asemasta siihen mitä asiakkailla jo on ja voisi olla ja pohtimaan miten ammatillisen identiteetin, normien, toimintakäytäntöjen ja ydinuskomusten tulisi muuttua asiakaslähtöisyyden toteutumiseksi.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-mielta-on-lastensuojelun-ammatillisuudessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-ja-paamaaria-kokemusasiantuntijahankkeet-palvelevat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti

Kunnat eivät valvo sijaishuoltoa

Iitissä sijaitsevassa Pro Manors Oy:n Loikalan kartanon lastensuojeluyksikössä on ollut pitkään lasten mielivaltaista eristämistä, riisuttamista, tavaroiden takavarikointia ja voimakkaan alistavaa kohtelua.
Loikalan kartano sai apulaisoikeusasiamieheltä huomautuksen laittomuuksistaan jo vuonna 2010, mutta lupauksista huolimatta mikään ei ole muuttunut.

Loikalan kartanon valvonta epäonnistui, todetaan apulaisoikeusasiamiehen raportissa. Lainvastaiset menettelyt saivat jatkua, vaikka eri viranomaiset tekivät yksikköön vuosien varrella useita tarkastuksia.

”Valvonnan epäonnistumiseen on saattanut vaikuttaa se, ettei lasten kanssa ole tarkastuksilla keskusteltu, lasten kertomaa ei ole uskottu, lasten asiakirjoja ei ole tarkastettu tai lyhytkestoisella tarkastuksella on tyydytty keskustelemaan vain laitoksen johdon ja henkilökunnan kanssa”, raportti kuvaa.

HS:n haastattelema entinen asukas sanoo yrittäneensä kertoa epäkohdista moneen kertaan, mutta turhaan.

”Palavereissa, joissa oli sossuja, laitoksen johtaja ja työntekijöitä, yritin itsekin sanoa niistä monesti, mutta sille viitattiin kintaalle ja kuitattiin keksityksi. Nuori saatiin näyttämään pelleltä.”

Siihen nähden kuinka paljon sijaishuoltoon menee rahaa, on hämmästyttävää, ettei sen tuloksellisuudesta olla juurikaan kiinnostuneita.

Esittelijäneuvos Tapio Rädyn mukaan sama meno on jatkunut, vaikka tavat eivät ole nykyisin yhtä "pitkällisiä ja krouveja" kuin ne olivat vuosikymmen takaperin.

Syyttävän sormen Räty osoittaa kohti kuntia, joiden pitäisi valvoa toimintaa tarkemmin.
– En osaa sanoa, mikseivät sijoittavat kunnat ole valvoneet toimintaa, vaan ovat päinvastoin pitäneet Loikalan kartanon kasvatuskeinoja hyvinä. Se tuntuu käsittämättömältä, hän sanoo.
Samalla hän lähettää terveiset hallitusneuvotteluihin.
– Toivottavasti hallitusohjelmassa otetaan huomioon sijoitettujen lasten asema. Sitä toivon uudelta hallitukselta, Tapio Räty sanoo.
Apulaisoikeusasiamies on lähettänyt Loikan kartanon tarkastuspöytäkirjan tiedoksi ja toimenpiteitä varten laitoksen lisäksi myös sinne lapsia sijoittaneille kunnille. Ne ovat Varkaus, Forssa, Hämeenlinna, Kouvola, Hyvinkää, Nastola, Espoo, Valkeakoski, Järvenpää, Kuopio, Lahti, Jyväskylä, Kotka ja Savonlinna.

Myös Lokakuun Liike on ihmetellyt sosiaalityöntekijöiden haluttomuutta valvoa sijaishuoltoa.
Viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana lastensuojelun resurssit on vähintään kolminkertaistettu samaan aikaan kun lapsiperheiden lukumäärä ja ongelmat ovat vähentyneet.
Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys, esim, 300 miljoonan euron panostus sosiaalipalvelujen henkilöstöön 2012-2017 ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn, ei parantanut sijaishuollon valvontaa tai edes vähentänyt asiakasmääriä.
Sen sijaan huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.
Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikaan.

Sosiaalityöntekijät eivät puutu lasten kaltoinkohteluun sijaishuollossa

Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut , että:

-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut

-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä

Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:

-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa, sillä sosiaalityön johto harvoin ohjaa alaisiaan
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon , Valviraan tai oikeusasiamiehelle
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon

Apulaisprofessori Tanja Aitamurto kysyy kuinka kauan Suomessa kestää, että erityisyksiköihin sijoitettuja lapsia aletaan hoitaa lakeja noudattaen. " Lainvastainen toiminta on saanut jatkua Loikalassa vuosikausia. Tapaus osoittaa, ettei lastensuojelulaitosten viranomais- eikä omavalvonta toimi. On myös outoa, että viranomaiset käyttävät valvonnassa perin yksipuolisia keinoja: keskusteluja laitosten ylläpitäjien kanssa.
Lasten kokemusten kirjaaminen luulisi olevan tarkastuskäynneillä perusasia, samoin asiakirjojen sekä sähköisten tallenteiden tutkiminen. "

Puutteellinen koulutus ja ammatillisuusnäkemys estävät lasten kuulemisen ja sijaishuollon epäkohtiin puuttumisen

Osaamispuutteita ja oikeusturvaongelmia lastensuojeluun tuottavat sosiaalityöntekijöiden psykoanalyyttinen koulutus, joka ohjaa etsimään puutteita vain biologisista vanhemmista ja sijaishuollon edunvalvonnaksi muuttunut ammatillisuuskäsitys, jonka mukaan sosiaalityöntekijä ei saa tulla asiakkaan vedättämäksi.

Sosiaalialan koulutusten ansiosta vanhempia ja lapsia ei kyetä näkemään palveluun, oikeusturvaan tai asialliseen kohteluun oikeutettuina kansalaisina ja ihmisinä vaan epäiltävinä vaaratekijöinä ja riskeinä, joista on lupa tehdä huoliluokituksia, riskiarvioita, diagnooseja ja rikosepäilyjä hatarin ja laittomin perustein. Sosiaalityöntekijöiden osaamista ja eettistä suoraselkäisyyttä ei välttämättä lisää myöskään sijaishuollon etujärjestöjen ja yritysten keskeisyys oppimateriaalien tuottajina, opinnäytetöiden rahoittajina ja työnantajina ja joka kolmannen sosiaalityöntekijän toive sosiaalityön yrittäjyydestä, jonka verkostoja sijaishuolto niinikään hallitsee.

Sijaishuollossa olevan lapsen tai nuorten kriittinen puhe ja kertomat kaltoinkohtelusta sijaishuoltopaikassa ohitetaan lastensuojelussa usein vain " sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaiheena " tai vielä pahempaa- kuitataan vanhempien motivoimana valehteluna tai osoituksena lapsen / nuoren mielenterveysongelmasta.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoa-lastensuojeluongelmista kansanedustajaehdokkaille

Kansalaisten oikeusturvaa romuttaa myös lastensuojelun työntekijöiden epävirallinen syytesuoja. Asiakkaiden väkivaltakokemuksia ei haluta käsitellä tuomioistuimissa, joissa syyttäjä ei syytä, koska tuomari ei tuomitse.

Sijaishuollon epäkohdista ei haluta kuulla myöskään kokemusasiantuntijahankkeissa, joissa mm. perhehoidon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry markkinoi kahta omaa sijaishuollon mannekiiniaan "sijaishuollon kokemusasiantuntijuutena".

Taina Meriluoto havaitsi väitöskirjatutkimuksessaan, että kokemusasiantuntijahankkeissa kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.

Sen sijaan, että kokemusasiantuntijahankkeet mahdollistaisivat uusien toimijoiden osallistumisen politiikkaan, ne pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen: demokratiaa simuloimalla ne pyrkivät estämään marginalisoitujen ryhmien omaehtoisen asianajon.

Varatuomari Leeni Ikonen on havainnut, että kun lastensuojelu on itse aiheuttanut tukitoimillaan ongelmia, se perustelee huostaanoton tarvetta näillä itse aiheuttamillaan ongelmilla. Ikonen vaatii mielivaltaisen lastensuojelun lakkauttamista: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/94-mielivaltainen-lastensuojelu-on-lakkautettava

"Lapsen kertoessa sosiaalityöntekijälleen laitoksen huumeongelmasta tai ohjaajien jatkuvan uhkailun alla elämisestä työntekijä ohittaa asian. Äidin pyytäessä sosiaalityöntekijää puuttumaan ohjaajien kiusantekoon huoli ohitetaan. Epäkohtien poistamisen sijaan lapsen ja äidin yhteydenpitoa saatetaan rajoittaa tai lapsi siirtää kauemmas kodistaan.

Sosiaalityöntekijät ovat luovuttaneet vallan lapsibisnesyrittäjille eivätkä halua huolehtia valvontavelvollisuuksistaan. Epäkohtia pyritään peittelemään. Näin sosiaalityöntekijöiden työpaikat säilyvät, lapsibisnes kukoistaa, mutta lapsi voi huonosti.

Välinpitämättömyys tarkoittaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden ylimielistä suhtautumista lakien noudattamiseen, virheellistä ja puutteellista dokumentointia ja täydellistä piittamaattomuutta perus- ja ihmisoikeuksista.

Lastensuojelulapset ovat lainsuojattomia myös tuomioistuimessa. Lapsen kertoessa hallinto-oikeudessa huonosta hoivasta, ruuan puutteesta ja sijaishuollon väkivallasta nämä asiat yleensä ohitetaan. Vanhempien kertoessa, että lapsi on lastensuojelutyön myötä saanut vahvan psyykelääkityksen eikä kykene ahdistukseltaan käymään koulua päätökseen kirjataan ”lapsi on hyötynyt sijaishuollosta” tai ”vanhemmat kyseenalaistavat lääkityksen eivätkä kykene toimimaan yhteistyössä”.

Lastensuojelun kehittäminen on ollut koko 2000-luvun kansalaisvalvonnan ja sosiaalityöntekijän vallan kasvattamista sen sijaan, että olisi huolehdittu tehokkaiden oikeusuojakeinojen luomisesta. Ongelman ydin on tälle hallinnonalalle syvälle pesiytyneestä mielivallan kulttuurista. Liian usein lastensuojelun asiakkuus merkitsee sitä, että lapsen peruspalvelujen saanti estyy tai vaikeutuu ja lapsi syrjäytyy."

Ikonen on tehnyt koosteen kuulemistaan sosiaalityöntekijöiden selityksistä laittomuuksien ja valvontapuutteiden oikeuttamiseksi: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/91-osa-4-kun-sosiaalityontekija-suunsa-avaa

Ikosen mukaan sosiaalityöntekijät eivät ole puuttuneet sen paremmin sijoitettujen kuin näiden läheisten havaitsemiin epäkohtiin sijaishuollossa.

"Kun näistä asioista kysellään sosiaalityöntekijältä, vastaus kuuluu:
”Meillä ei ole mitään syytä olla luottamatta sijaishuoltopaikkaan”
”Tällä sijaishuoltopaikalla on vankka kokemus haastavista perheistä”
”Sijaishuoltopaikassa on laaja ammatillinen työryhmä ja psykiatrinen osaaminen” (todellisuudessa ei minkäänlaista psykiatrista osaamista).
Kun sosiaalityöntekijältä kysellään, miksi lapsi on vieraannutettu vanhemmistaan ja suvustaan niin, ettei lapsi ole koskaan päässyt liki kymmenen vuoden ajan kestäneen sijaishuollon aikana käymään kotonaan tai isovanhempiensa luona, vastaus kuuluu: ”Perhehoitajat ovat koko ajan kertoneet lapsen vaikeista oireilusta tapaamisten jälkeen”, ”Lapselle on jouduttu hakemaan lastenpsykiatrista apua, siellä suositellaan rajoittamista”, ”Työryhmä on suosittanut, että tapaamisia ei ole kotona”.

Kun suullisessa käsittelyssä kysytään, miksei lainmukaisia asiakassuunnitelmia ole tehty koko sijaishuollon aikana eikä missään ole kirjattuna perheen jälleenyhdistämissuunnitelmaa, vastaus kuuluu: ”Teemme suunnitelmaa jatkuvana prosessina, jossa vanhemmat ovat mukana”. Tosiasiassa minkäänlaisia suunnitelmia ei oltu tehty, eikä kukaan hallinto-oikeuden jäsenistä kiinnittänyt asiaan huomioita eikä esittänyt kysymyksiä sosiaalityöntekijälle."
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/92-osa-5-miksi

Sijaishuollon heikko ja paikoin olematon valvonta on poliittisin päätöksin jo vuosia ylläpidetty tietoinen ja tarkoituksellinen linjaus.

On valitettavaa, että kun kriittiset toimittajat ovat viimein alkaneet uutisoida lastensuojelun ongelmista, STEA:n rahoittama Perhehoitoliitto käyttää mediakohua hyväkseen levittääkseen väärää tietoa jälleenyhdistämisten määrästä ja markkinoidakseen omia valvomattomia palvelujaan.

Valitettavaa on myös, että Me-säätiö haluaa Arki ensin- kampanjassaan vapauttaa kentän työntekijät valvonnasta ja antaa heille enemmän valtaa käyttää oletettua " osaamistaan" parhaaksi katsomallaan tavalla outojen onnistumisten tuottamiseksi.

Miksi lastensuojelun valvonta epäonnistuu?

1. Lastensuojelun päättäjät ovat ajaneet lastensuojeluyritysten ja- järjestöjen etua lasten edun sijaan. He ovat olleet tietoisia valvonnan ongelmista ja tapahtuneista väärinkäytöksistä mutta eivät ole halunneet puuttua asiaan. Suomessa eduskunnan tahto on ollut, että virkamiestä on lähes mahdoton tuomita väärinkäytöksistään.

2. Lastensuojelun lainsäädäntö on tehty ilman palvelunkäyttäjiä. Lainsäädäntötyöryhmissä on ollut pääosin sijaishuoltoyrittäjien ja- järjestöjen edunvalvojia, jotka ovat varmistaneet perheiden oikeusturvan sijaan omien intressiryhmiensä liikevoitot. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit ja heikko oikeuslaitos. Sijaishuollon edustajien kansoittama työryhmä toteutti viranomaisen toiveet ja sai aikaan kriisin. Nämä "asiantuntijat" havaitsevat intressiristiriitoja vain lasten ja vanhempien välillä ja ajavat ainoastaan vanhempien valvonnan lisäämistä.

3. Sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka on perustunut moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta on vedetty sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan. Rakenteellinen sosiaalityö ymmärretään sosiaalityön valheelliseksi imagonrakennukseksi ja kasvojenpesuksi.

4. Lastensuojelun koulutuksesta ja tutkimuksesta on puuttunut tekninen, praktinen ja emansipatorinen tiedonintressi ja tietoperusta on rakennettu syrjäyttämällä lapset ja vanhemmat lastensuojelun osallisuudesta ja tiedontuotannosta. Lasten ja vanhempien raportointia sijaishuollon epäkohdista kutsutaan vihapuheeksi.

5. Sosiaalityöntekijät ovat kokeneet yhteistyökumppaneikseen lasten ja vanhempien sijaan lapsibisnesyrittäjät ja kouluttamansa sijaisperheet jalaiminlyöneet valvontavelvollisuutensa. Leeni Ikosen mukaan käytännössä valvonta toteutuu ani harvoin ja epäkohdista kertovaa rangaistaan.
Kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen.

6. Aluehallintovirastoille ja Valviralle ei ole annettu valvontaan tarvittavia resursseja.
Oikeusasiamiehensihteeri Riikka Jackson huomauttaa, että käytännössä valvonta on tehty aveille hankalaksi.
"He joutuisivat tekemään tarkastuksia osittain omalla ajallaan, koska matkapäivänäkin tunnit lasketaan vain virka-ajalta. Jos avin työntekijät eivät pääse paikalle silloin kun lapset ovat laitoksessa, heidän on haasteellista hoitaa tehtävää.”
Oikeusasiamiehen kansliaan on tullut viestejä, ettei aluehallintoviraston johto aina suostu siihen, että tarkastuksia tehtäisiin ylitöinä.

7. Joillakin paikkakunnilla aluehallintoviraston tarkastajina työskentelee entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka kuuluvat samaan kahvipöytäseurueeseen valvottaviensa kanssa ja jotka ovat edesauttaneet omalla toiminnallaan valvonnan laiminlyöntejä. Aluehallintoviraston ylitarkastajana toiminut Perhehoitoliiton Satu Taiveaho ajaa avoimesti lainvastaista pysyvää huostaanottoasamaan aikaan kun Perhehoitoliitto nauttii Veikkauksen tukea lakisääteisenperheiden jälleenyhdistämisvelvoitteen realisoitumiseksi. Monissa sosiaalityön koulutustilaisuuksissa tietyt valvontaviranomaiset on toimineet suorastaan perustehtäväänsä vastaan vaieten sijaishuollon valvonnan ongelmista ja lietsoen epäluottamusta vanhempia kohtaan.

8. Media on kokenut perustehtäväkseen sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon ammatillisen edunvalvonnan viranomaistoiminnan valvonnan sijaan eikä ole viimeaikoja lukuunottamatta uutisoinut tarpeeksi sijaishuollon laadun ja valvonnan heikkouksista.
Lastensuojelun väärinkäytöksistä esim. hoidollisista huostaanotoista raportoineita toimittajia on vaiennettu, uhkailtu ja hyllytetty viroistaan. Mediassa kansalaisen ei ole lupa puhua omasta kokemuksestaan ilman kansalaisen kokemuksesta tietämättömän asiantuntijan paremmintietävää, kansalaisen kokemuksen mitätöivää kommenttia.
Valehtelevaa viranomaista pidetään mediassa luotettavampana kertojana kuin tavallista kansalaista, jolla on todisteet väitteilleen.

9. Puolueettomiksi kansalaisjärjestöiksi tekeytyvät lastensuojelujärjestöt ovat toimineet sijaishuollon edunvalvojina ja piiloyrityksinä ja valvontavelvoitteensa laiminlyöneiden virkamiesten ja päättäjien kasvojenpesu- ja suojatyöpaikkoina. Järjestöjen edustajat ovat levittäneet sijaishuoltotoimijoiden vinoutunutta, vanhentunutta ja virheellistä tietoa päättäjille ja kansalaisille.

10. STEA poliittisesti valittuine päättäjineen ylläpitää sijaishuollon väärinkäytöksiä uusintavaa lastensuojelun korporatistista eturyhmätaloutta. "Rahapelimonopoli jalastensuojelun järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille. Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana.
Lastensuojelusta on tullut korporatistinen sijaishuollon eturyhmätalous, jossa lastensuojelun ja sijaishuollon yritykset ja järjestöt dominoivat niin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovaltaa kuin lastensuojeluntutkimusta, uutisointia ja laillisuusvalvontaa.

11. Lastensuojelua dominoiva psykoanalyyttinen psykiatria tuottaa turhia huostaanottoja, sijaishuollon valvontapuutteita ja neurologisista häiriöistä kärsivien lasten kaltoinkohtelua. Psykoanalyysin vanhanaikaiset teoriat sairaista perheistä ohjaavat työntekijöitä etsimään perheistä sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat varmoja jo työtään aloittaessaan. Tosiseikkaselvittelyn ja sijaishuollon ilmeiseen väkivaltaan puuttumisen sijaan keskitytään etsimään perheistä oletettuja salaisia traumoja psykoanalyysin virheellisiin tutkimus -ja työmenetelmiin ja kehäpäätelmiin turvautuen.

12. Hallinto-oikeuksien tehtävä on kääntynyt päälaelleen. Ne perustettiin suojaamaan kansalaisia huonoilta virkapäätöksiltä. Nyt hallintolainkäyttölaki, joka hallinto-oikeuksien tavoitteet ja työtavat säätää, on muokattu pelastamaan kelvottomat virkamiehet kaikilta rangaistuksilta, mitä pahaa ikinä he ovatkaan tehneet.
Hallinto-oikeuksissa ei ole käytössä syyttömyysolettamaa, tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia ja asiakkaalla on käänteinen todistustaakka. Ammattituomareiden sijaan perheitä tuomaroivat entiset hallinto-virkailijat ja sosiaalityöntekijät, joilla ei tarvitse olla lainkaan oikeusfilosofista osaamista tai kokemusta tuomaritoiminnasta.

Oikeudenkäyntien oletuksena on viranomaislausunnon ja - toiminnan oikeellisuus, jota ei tarvitse todistaa. Kaikki sosiaalityöntekijöiden kirjaama materiaali esim. huhut ja subjektiiviset tuntemukset hyväksytään oikeudenkäyntimateriaaliksi. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.

13. Ajattelemattomasti ja kritiikittömästi omaksutuilla lasten oikeuksien diskurssilla on ollut syövyttävä vaikutus perheiden oikeusturvaan ja yhteisöjen elämään. "Valitettavasti päällimmäinen ominaisuus lasten oikeuksien liikkeessä on ollut taipumus erottaa lasten etu lasten vanhemmista", kirjoitti Martin Guggenheim tutkimuksessa "What’s Wrong With Children’s Rights". Lasten oikeudet eivät voimaannuta lapsia, vaan ne tekevät vanhemmista voimattomia. Ne tarjoavat ideologiset perustelut ymmärrykseen vanhempi-lapsi -suhteista perustavanlaatuisesti eriävinä ja vastakkaisina intresseiltään.
Lastensuojelun missioksi on muodostunut sijaishuollon edunvalvonnalle ja väärinkäytöksille otollinen perheestään ja yhteisöstään erotetun lapsen itsenäisen tai oikeammin asiantuntija-avusteisen oikeudellisen aseman korostaminen. Tämä neoliberaali ja konfliktihakuinen näkemys perustuu riskidiskurssille ja -regiimille, painottaa asiantuntijavaltaa lapsen edun ja oikeuksien määrittäjänä ja tulkitsee lasten ja vanhempien edut ja tarpeet eriäviksi ja vastakkaisiksi. Näkemys on hallinnut pitkään suomalaista lastensuojelua ja on merkittävä tekijä lisääntyneisiin huostaanottoihin, asiantuntijavallan kasvuun, lastensuojelun kriisiytymiseen ja lapsuuden ja vanhemmuuden muuttumiseen asiantuntija-avusteisiksi riskienvälttelyprojekteiksi.

14. Lastensuojelun edunvalvojien määrämisperusteet ja toiminta ovat lainvastaisia. Lastensuojelun edunvalvonnassa ei ole kyse lasten- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon edun valvonnasta. Monella tällä hetkellä lastensuojelun edunvalvojana toimivalla on historia sijaishuollon työntekijänä tai yrittäjänä. Sosiaalityöntekijöiden rutiiniksi on tullut hakea lapselle lastensuojelun edunvalvoja mikäli vanhemmat vastustavat lastensuojelun usein lainvastaisia päätöksiä, uhkaavat valittaa niistä tai kertoa niistä julkisesti.
Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan. Lainsäädäntö ei velvoita edunvalvojaa käytännössä mihinkään ja toisaalta edunvalvonnan hallinnointia ei ole millään tavoin organisoitu. Edunvalvojalla ei ole lakiin perustuvaa yhteistyövelvoitetta asiaan osallisiin nähden eikä hän ole myöskään vastuussa kenellekään (2016, 59- 65).
Lastensuojelun edunvalvojien määrämiskriteerit ja toimintakäytännöt loukkaavat niin lasten ja perheiden ihmis- ja perusoikeuksia, Lapsen oikeuksien sopimusta, lapsen etua kuin YK:n ohjeita sijaishuollosta.

Tulipalot eivät todellisuudessa roihua perheissä vaan lastensuojelun korruptoituneessa rahoituksessa, tutkimuksessa ja päätöksenteossa.

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekija-ei-puutu-lapsen-kaltoinkohteluun-sijaishuollossa-mita-tehda
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tue-lapsia-ja-perheita-ala-lapsibisnesta
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-featherstone-sosiaalityo-on-epahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste

Kokemusasiantuntijuus on kriisissä

Kokemusasiantuntijuudesta väitelleen Taina Meriluodon mukaan kokemusasiantuntijoiden käyttö voi epäpolitisoida vaikeita kysymyksiä ja luoda valheellisen kuulemisen kuplan.
Asiantuntijaksi muovaamista käytetään keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista.
Meriluoto väittää, että tutkituissa kokemusasiantuntijahankkeissa pyritään ensisijaisesti tuottamaan kokemusasiantuntijoista konsensushakuisia yhteistyökumppaneita.

Meriluodon mukaan on riski, että kokemusasiantuntijoita valitaan oikeuttamaan muualla määritelty tavoite tai päätös.

– Äärimmillään tämä näkyy esimerkiksi siinä, että kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan. Helpoin ja mukavin on valita ne, joista voidaan olla varmoja, että he pysyvät ruodussa ja tietävät, mitä ”meidän yhteiset tavoitteemme” ovat.

– Osa haastattelemistani kokemusasiantuntijoista tunsi, että heidät on kutsuttu paikalle vain näyttämään, että ruohonjuuritasoa on kuunneltu. Jotta voidaan raportoida eteenpäin, että on kuultu myös näitä poikkeavia näkökulmia.

– Kokemusasiantuntijuushankkeissa tulee selvästi näkyviin moni osallistamistoimille tyypillinen sudenkuoppa. Ne ovat lähes aina julkishallinnon ja järjestöjen alullepanemia ja ohjaamia projekteja ja palvelevat näin ensisijaisesti niiden pyrkimyksiä.

Tarjoamalla tarkkaan rajattuja ja hallittuja osallistumismahdollisuuksia kansalaisille luodaan ’illuusio demokratiasta’ ilman, että mitään syvempiä muutoksia on vaarassa tapahtua.

Kokemusasiantuntijahankkeiden vaarat

1. Kokemusasiantuntijahankkeet ovat usein lastensuojelun sijaishuollon ja sijaishuollon etujärjestöjen aloittamia. Kokemusasiantuntijan käsite ja käyttötarkoitus tulee paikoitellen lähelle lahkon käännynnäisen käsitettä. Hän on henkilö, jolla oli kokemusta "haavoittuvista olosuhteista" mutta jonka lahko on pelastanut levittämään lahkoa palvelevaa tarinaa ja hankkimaan sille uusia jäseniä.

Meriluodon mukaan oman tarinan oikein rakentaminen ja kertominen on merkittävä kokemusasiantuntijuuden tuottamisen tekniikka ja kokemusasiantuntijan keskeisimpiä taitoja vaikka jotkut Meriluodon haastattelemat kokemusasiantuntijat ovat kokeneet heiltä odotetun tarinamuodon turhauttavana ja tarpeettomana.
Kokemusasiantuntijahankeet palvelevat lähinnä julkishallinnon ja järjestöjen etuja ja päämääriä.

2. Kokemusasiantuntijat saattavat toimia lastensuojelun reformin ja laajemman asiakasosallisuuden tulppina sekä laajempien muutospaineiden neutralisoijina. He voivat tosiasiassa syrjäyttää tiettyjen kokemusten haltijoita osallisuudesta. Kun hankkeessa on muutama lastensuojelun valikoima kokemusasiantuntija, asiakaspalautteita ei tarvitse kerätä isolla otannalla. Muutaman kokemusasiantuntijan mukanaoloa erilaisissa hankkeissa käytetään demokratian takeena ja tokenina todistamaan valheellisesti, että hankkeissa olisi kuultu kaikkia asianosaisia ja huomioitu kaikkien asiakkaiden etu, näkemykset ja tarpeet.

3. Kokemusasiantuntijuus leimaa puhujan pelkän kokemustiedon haltijaksi ja luo ja vahvistaa hierarkioita ja etäisyyttä varsinaisina asiantuntijoina pidettyihin virallisiin asiantuntijoihin. Kokemusasiantuntijoille ei useinkaan luovuteta todellista valtaa eikä heillä katsota olevan uskottavaa ja rahanarvoista faktuaalista ja teoreettista tietoa.
Kokemusasiantuntijat voivat tehdä lopun omasta hyväksikäytöstään järjestäytymällä ( esim. KoKoA ry:n tapaisten tai omien järjestöjen kautta) ja vaatimalla aina kunnon palkkion esiintymisestään, sitä suolaisemman, mitä näennäisempää "kuuleminen" on.

4. Kokemusasiantuntijahankkeet eivät tunnista eivätkä tunnusta käytännöissään ja rakenteissaan piilevää väkivaltaa. Ihmisen näkeminen ja kohtelu yksinomaan jonkin häpeällisenä ja negatiivisena pidetyn asian esim. köyhyyden, sairauden tai vapausrangaistuksen kokemuksen kantajana ja kautta on väkivaltaa, ihmisyyden häpäisyä ja itsensätoteuttavien profetioiden rakentelua. Ihminen on enemmän kuin pelkkä menneisyyden kokemuksensa tai statuksensa eikä olosuhdetta tule olemuksellistaa.

5. Asiakkaiden kokemusasiantuntijuudesta ja kokemusasiantuntijoista on tehty lastensuojelun henkilöstön asiantuntijuuden, ammatillisuuden ja ammatillisen edunvalvonnan välineitä.
Kokemusasiantuntija on väline, instrumentti, jonka avulla "oikea" asiantuntija todistelee omaa, usein heikkoa ammatillisuuttaan/eettistä osaamistaan ja oikeuttaa oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä.

6. Kokemusasiantuntijaksi muovaamista käytetään keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajaamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista. Lastensuojelun ja sijaishuollon kokemusasiantuntijaksi kvalifioituminen näyttää edellyttävän oman tiedon ja kokemusten sensurointia ja sekä omien että toisten asiakkaiden kokemusten että niistä kertomisen stilisointia ja muokkaamista toisten tarpeisiin. Miksi oma kokemus pitää kastroida ja epäpolitisoida vain siksi, että ammattitaidoton, ennakkoluuloinen tai pelkäävä asiantuntija ymmärtäisi ja kunnioittaisi sitä tietona?

Todellisuuden asiantuntijat vapautettava kirjanoppineiden orjuudesta

Tapio Gauffinin mukaan on olemassa näyttöä siitä, että vaikka kokemusasiantuntijuus näyttäytyy hyödyllisenä potilaskohtaamisissa, jos ammattilaiset antavat tilaa, palveluiden kehittämisessä kokemus käytännössä jyrätään ja palvelut ovat “kokemuslähtöisiä” vain siinä tapauksessa, että kokemusasiantuntijat ovat ammattilaisten kanssa samaa mieltä siitä, miten palveluita tulisi järjestää.

Gauffinin ratkaisu oli vapauttaa itsensä kokemusasiantuntijuudesta " koska en vastaa niitä normeja, joihin kokemusasiantuntijan tulee istua ollakseen hyvä kokemusasiantuntija ja “kypsä kertomaan koulutuksessa työstetyn tarinansa”.

Tässä on siis karu todellisuus, kokemusasiantuntijuus ei toimi. Onneksi tähän ei tarvitse tyytyä, vaan on muitakin vaihtoehtoja.

Gauffin vaatii psykiatriaa myöntämään kokemustiedon arvon. Mikäli tieteellisellä tiedolla tarkoitetaan esimerkiksi Duodecimin Psykiatriaa, ollaan jo hyvin kaukana siitä todellisuudesta, jonka kanssa psykiatri on työssään tekemisissä.

Pitämällä kirjoja tiedon ensisijaisena lähteenä, ihminen altistuu harhaan johtavalle tiedolle ja saa helposti hyvin vääristyneen kuvan todellisuudesta. Ainoa tapa ottaa todellisuudesta oikeasti selvää, on todella yrittää unohtaa lukemansa ja herkistyä kuuntelemaan niitä, joista on välikäden kautta lukenut. Tällainen utelias ja avoin asenne maailmaa kohtaan ehkäisisi myös tieteen harha-askeleita.

Tämän kaiken ohella tulee kuitenkin tunnistaa ero kokijan sekä akateemisen asiantuntijan toimijuuden välillä. Kokemus- ja kirjatieto ovat erilaisia tiedon lajeja ja näistä edellinen on avainasemassa mielenterveystyössä. Kuitenkin sekä kokijasta että kouluttautuneesta asiantuntijasta käytetään samaa käsitettä, “asiantuntija”, kokemus-etuliitteellä tai ilman.
Niillä, jotka elävät itse sitä todellisuutta, josta kirjoissa kirjoitetaan, ei kuitenkaan ole yleensä akateemista kieltä ja tapoja hallussaan, eikä varsinkaan psykiatrian alalta. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmisten tulee herkistyä aivan eri tavalla kokemuksen äärelle kuin nykyään tehdään. Ei riitä, että kysyään kokemusasiantuntijan mielipidettä, annetaan luennoida tai kutsutaan työryhmiin. Tarvitaan perustavanlaatuinen muutos suhtautumisessa.

Gauffin ehdottaa kokemusasiantuntijuuden tilalle käsitettä “todellisuuden asiantuntijat”, koska ihmiset, joista hän kirjoittaa, ovat sen todellisuuden asiantuntijoita, joista kirjat on mahdollisesti erilaisin taloudellisin ja poliittisin motiivein kirjoitettu. Ainoa tapa korjata tieteen kurssia on kehittää sitä yhdessä niiden kanssa, jotka tuntevat parhaiten todellisuuden. Ja tällöin ei voida mennä teoria edellä, vaan teoria seuraa kokemusta.

Gauffin hahmottaa mielenterveystyössä kolmen tasoista asiantuntijuutta:
1. Ihmiset jotka ovat kokeneet ja eläneet itse sitä mistä kirjoista kirjoitetaan, mutta ovat alisteisessa asemassa akateemisten asiantuntijoiden toimesta, koska eivät hallitse akateemista kieltä ja tapoja.
2. Akateemiset asiantuntijat, jotka ovat lukeneet paljon, mutta koska muodostavat teorioita elävistä ihmisistä, eivät voi täysin samaistua kirjaviisautensa kohteeseen. Jos teoriat ovat virheellisiä, eikä tämän tyyppinen asiantuntija ole valmis niitä korjaamaan, tällaisesta asiantuntijuuden lajista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
3. Ihmiset, jotka ovat kokeneet käytännössä elämää, jota kirjoissa teoretisoidaan mutta eivät suostu alistumaan 2- tyypin asiantuntijuudelle ja osaavat arvioida, että mikä teoriasuuntaus vastaa todellisuutta parhaiten ja mitä tulisi korjata.

Gauffinin mukaan tyypin 2 ihmiset ovat suuri ongelma, jos alistavat kokijat kaltaisikseen asiantuntijoiksi ja eivät suostu tarvittaessa myöntämään, että ovatkin ehkä väärässä teorioineen. Kokemusasiantuntijat ovat tyypin 1 asiantuntijoita ja alisteisia tyypin 2 asiantuntijuudelle.
Nyt tulisikin siirtyä kahlitusta kokemusasiantuntijuudesta todellisuuden asiantuntijoihin ja tyypin 3 asiantuntijuuteen, jotka eivät tule mukaan palveluiden kehittämiseen “hieman ammattilaisten jälkeen”, vaan samaan aikaan.

Gauffin korostaa, että enää emme voi mennä teoria edellä, vaan todellisuus edellä. Todellisuudesta seuraa yhteiskuntaa palveleva tiede ja tiede korjaa kurssiaan vain vuorovaikutuksessa todellisuuden kanssa.
" Näin yksinkertaiset asiat ovat mielenterveystyössä täysin retuperällä, joten nyt on korkea aika ottaa todellisuuden asiantuntijat todella mukaan rakentamaan mielenterveystyön kenttää. Gauffinin mukaan ongelma on akateemisten asiantuntijoiden käytännön asenteissa ja ongelma on täysin korjattavissa:" Palautetaan tiede omasta maailmastaan vuorovaikutukseen todellisuuden kanssa".

#TainaMeriluoto #Osallisuudenaika #ESR #STM #Eduskunta #Lastensuojelu #Nuoretselviytyjät #Pesäpuury #MTKL #Ensijaturvakotienliitto #SOSlapsikylä #NuortenYstävät #PelastakaaLapsetry #MTKL #osallisuussosiaalityössä #vuorovaikutussosiaalityössä #kokemusasiantuntijuus #kokemusasiantuntija #Palvelukseenhalutaanyksikokemusasiantuntija #Tapio Gauffin

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kenen-etua-ja-paamaaria-kokemusasiantuntijahankkeet-palvelevat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palvelukseen-halutaan-yksi-kokemusasiantuntija-1-kpl
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-ja-kaytannot-tutkittava-puolueettomasti
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnetaidot-lastensuojelussa-julma-empatia-ja-kielletty-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kauhutarina-tosielamasta-osa-4-kunnioita-tarkkailijaasi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-v-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/posti-voitti-lastensuojelun-perhetyon-kilpailutuksen-saalistajat-haistavat-lastensuojelun-haaskan

Jim Cockburn ja Janet Rees saivat suomalaistenkin rahat

Sylin täydeltä psykoanalyysin harhaoppeja, identiteettipolitiikkaa, viherpesua ja uskomushoitoja

Lastensuojeluyritykset Perhehoitokumppanit Suomessa Oy (PKS) ja Neljä Astetta Oy muodostavat yhdessä Avosylin -lastensuojelukonsernin 1.5.2019 alkaen.

Avosylin -konserni lupaa hyväksyä jokaisen ihmisen avosylin ja juuri sellaisena kuin hän on ja tarjota palvelujatkumon lastensuojelusta sijaishuoltoon.

Neljä Astetta - yrityksen avohuollon tukitoimilla voidaankin tuottaa asiakkaita Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n sijaisperheisiin.

Avosylin-konsernin juuret ovat sosiaalityöntekijän ja sijaisvanhemman perustamassa kansainvälisessä vahvasti tuetun perhehoidon yrityksessä Key Assetsissa.

Key Assetsin toimitusjohtajan Stephen "Steve" Jacquesin missio on seksuaalisten vähemmistöjen (LGBTI) rekrytoiminen ja sulauttaminen lastensuojelun ja sijaishuollon työpaikoille.

Deloitte ja Google palkitsivat Jaquesin taannoin Australia’s Outstanding 50 LGBTI Leaders of 2018-palkinnolla:
https://www.keyassets.com.au/google-and-deloitte-names-key-assets-group-ceo-steve-jacques-an-outstanding-lgbti-leader/

Kiitokseksi adoptio- ja sijaisperheiksi hyväksymisestä monet sateenkaariväen järjestöt ovat valjastuttaneet itsensä vetämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita ja sulkeneet silmänsä lastensuojelujärjestelmän väärinkäytöksiltä.
Suomessa niin SETA kuin Sateenkaariperheet peesasivat uutta kyseenalaista ja konservatiivista adoptiolakia, joka sallii pakkoadoptiot eikä edellytä kaikkien ulkomailta adoptoitavien lasten biologisten vanhempien suostumusta ja joka suhtautuu nurjamielisesti adoptoitujen ja syntymäperheiden yhteydenpitoon.

Niin tärkeitä kuin LGBTI-yhteisöjen ihmisoikeudet ovatkin, lastensuojelun sijaishuollon ensisijainen tarkoitus ei ole identiteettipolitiikka eikä työpaikkojen tai uramahdollisuuksien tarjoaminen LGBTI- ihmisille.
Nähtäväksi jää minkälaista tuhoa erilaiset puhe- ja yrittäjyysoikeuksia ja -kieltoja jakavat LGBTI- politbyroot tulevat aiheuttamaan vaikkapa sukupuolihämmennyksen kirurgista hoitoa vastustaville vanhemmille.

Perhehoitokumppanit kertoo järjestävänsä vahvasti tuettua perhehoitoa. Vahvasti tuettu perhehoito on usein osoittautunut markkinasloganiksi, joka ei lunasta lupauksiaan:

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/mentor-networkin-vahvasti-tuetussa-perhehoidossa-kuollut-86-lasta-sisainen-tutkinta-tehty-vain-13-tapauksessa

Vahvasti tuettu perhehoito nojaa vahvasti psykoanalyysiin mm. psykoanalyyttiseen kehityspsykologiaan, kiintymyssuhdeteoriaan, perhe- ja traumaterpiaan ja olettamaan repressoituneesta muistista, jota kliininen näyttö ei tue. Se sisältää myös periaatteita terapeuttisesta perhehoidosta (TFC).

Terapeuttinen perhehoito (TFC) perustuu siihen, että sijaisvanhemmat toimivat keskeisinä ja itsenäisinä työntekijöinä.
Interventioiden toteutuksesta vastaavat yksin sijaisvanhemmat eivätkä ulkopuoliset työntekijät, mikä aiheuttaa valvontapuutteita ja väärinkäytösten mahdollisuuksia.
Vaikka mallissa sijaisvanhempien jatkokoulutus ja tuki ovat jatkuvia, koulutuksen laatua tai sisäistämistä ei valvo kukaan.

Tutkimusprofessori Matti Rimpelän mukaan taloudellisesti osaamattomat kunnat ovat luoneet tilanteen, jossa kysyntä ja tarjonta ovat epätasapainossa. Lapsibisnestä ei valvo kukaan. Sijaishuolto on Rimpelän mukaan varsin luonteva liiketoiminnan kohde: kysyntä kasvaa, tehtävä on selkeä, valvonta ja laaduntarkkailu puuttuu, kunta palveluiden maksajana on takuuvarma, ja asiakkaat ovat heikkoja.
– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on.

Kansainväliset pääomasijoittajat ovat jo haistaneet lastensuojelussa markkinaraon, eikä se yllätä. Rimpelä sanoo toiminnan olevan täysin bisneslogiikan mukaista.

Markkinaraon haistoi myös Foster Care Associates, Englannin suurin lasten sijoitusfirma, joka on laajentanut toimintaansa Suomen (Perhehoitokumppanit Suomessa- PKS) lisäksi myös Australiaan ja Kanadaan. Foster Caren emoyhtiö on Core Assets Group, joka toimii Suomen lisäksi Isossa-Britanniassa, Ruotsissa, Irlannissa, Australiassa, Uudessa-Seelannissa, Japanissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Perhehoitokumppanit tunnetaan sijoitetuilla lapsilla tekemästään bisneksestä, tarkemmin ottaen perhehoidon bisneistämisestä ja välistävedostaan. Yritys veloittaa kunnilta yhden lapsen perhehoidosta noin. 60- 70 000 euroa vuodessa, josta se maksaa sijaishuoltajille vain pienen osan ja ottaa itselleen välistä huomattavan summan.

Suomi oli Foster Care Associatesille otollinen laajentumiskohde, koska täkäläisestä lastensuojelusta puuttuu niin tutkimustieto, seuranta, valvonta, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, toimivat valitusreitit, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet, kansalaisten painostusjärjestöt ja kriittinen journalismi.

Perhehoitokumppanit Suomessa OY (PKS) on siis brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka ensisijainen päämäärä on ollut mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.

Avosylin- lapsibisnes: Jos et tunne ilmastoahdistusta, olet " vaikeista olosuhteista" ja traumafokusoidun huostaanoton tarpeessa?

Suomeen Perhehoitokumppaneita rantautumaan auttoivat mm. sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen, joka toimi samaan aikaan sekä Perhehoitoliitto Ry:n hallituksen että Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenenä (Ajankohtainen kakkonen, 20.5.2008) vaikka Ray:n sääntöjen mukaan ei voi olla mahdollista, että Ray:n rahallista tukea saavan yhdistyksen edustaja olisi samaan aikaan jonkun yrityksen hallituksen jäsen. Ajankohtaisen Kakkosen ohjelmassa kuultu entinen Perhehoitoliiton ja SOS-lapsikylän edustaja Jari Ketola, nykyinen Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja puolusteli Hakkaraista kertoen tämän eronneen Perhehoitokumppanit Oy:n hallituksen jäsenyydestä "viime päivinä". Lisäksi hän nimitti Hakkaraista "vain konsultiksi" Perhehoitokumppanit Oy:n Suomeen rantautumisessa.

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n laatupäällilkkö, koirakouluttaja, ilmastovanhempi ja tunnetaito-ohjaaja Harriet Rabb ei tuntunut olevan lainkaan huolissaan työntekijöidensä laittomuuksista tai palveluidensa laadusta tekaistun insestiepäilyn tapauksessa mutta on syvästi huolissaan siitä, että PKS:n sijoitetut lapset eivät tunne ilmastoahdistusta yhtä paljon kuin vanhempiensa kanssa elävät ikätoverinsa.

Perhehoitokumppanit OY:n omien sivujen mukaan yrityksen yhteistyökumppaneita Suomessa on mm. PRIDE- koulutuksia, valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren tuotteita ( mm. Nallekortit) ja muutamaa omaa perhehoitonuortaan "sijaishuollon kokemusasiantuntijuutena" kaupitteleva Pesäpuu ry, joka myönsi Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta tai vaihtoehtoisesti hurtista huumorintajusta kertoo se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa torstaina 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.

Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppaneiden) perustaja Jim Cockburn myi viime vuonna osuutensa yhtiöstä mm. jätehuolto- ja lihanjalostusbisneksessä toimivalle CapVest Partners LLP:lle vielä julkaisemattomaan hintaan, kertoo Corporate Watch.

Sijaishuollon työntekijöiden liitto on kommentoinut yrityskauppaa seuraavasti: "Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppanit) kaltaiset firmat ovat ansainneet miljoonia sijaishuollon työntekijöiden halpatyövoimalla. Vuoden 2008 laman jälkeen sijoitettujen lasten määrä on räjähtänyt kun perheen kamppailevat selviytyäkseen köyhyydessä.

Isot CapVestin kaltaiset sijoitusyhtiöt tulevat mukaan voidakseen tehdä paljon rahaa halvalla työvoimalla. Tällä rahalla voitaisiin ehkäistä lapsia päätymästä huostaan ja taata sijaishuollon työntekijöille myöhästynyt kunnioitus".

Andy Elvin ihmettelee Guardian-lehdessä miksi annamme sijaishuoltofirmojen rahastaa haavoittuvilla lapsille emmekä ohjaa varoja suoraan lapsille.
Suomessa lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ihmetellyt samaa ja vaatinut, että lastensuojelun sijaishuolto on säädettävä perusopetuksen eli koulujemme tapaan liiketaloudellisen voiton tavoittelun ulkopuolelle.

Avosylin - lapsibisnes on aloittanut toimintansa reteästi tekemällä ilmastoahdistuksesta lastensuojelukysymyksen.
Vaikuttaa siltä, että Avosylin -konserni hyväksyy avosylin ainoastaan nuoret, jotka jakavat konsernipomojen poliittiset näkemykset: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avosylin-lapsibisnes-jos-et-tunne-ilmasto-ahdistusta-olet-vaikeista-olosuhteista-ja-traumafokusoidun-huostaanoton-tarpeessa

Neljä Astetta yrityksen avopalveluiden johtaja Toni Sipiläinen, lastensuojelupalveluiden johtaja Jan- Erik Solvang ja group controller Antti Haponen

Neljä Astetta Oy Avosylin- konsernin asiakashankkijana

Neljä Astetta- yrityksen perustaneet Mikko Meritie ja Petri Sinisalo pettivät hiljattain myymättömyyslupauksensa ja kauppasivat yrityksensä ylikansalliselle Core Assets Groupille, joka omistaa myös Britannian suurimman lasten sijoitusfirman Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppanit).
Mikko Meritie tienasi Neljä Astetta yrityskaupoista yhteensä 1 781021,08 euroa, joista 1 672302,84 euroa oli pääomatuloja. Petri Sinisalo puolestaan tienasi sai 1 774981,92 euroa, josta pääomatuloja oli 1 672383,31 euroa.

Yrityskauppaa oli järjestämässä Merikratos Oy:n entinen hallitusjäsen, Perhehoitokumppaneiden silloinen toimitusjohtaja Matti- Juhani Virtanen, joka "löysi" 4 astetta yrityksen ja markkinoi sen Perhehoitokumppaneiden omistajille, Core Assets Groupin miljonääripari Janet Reesille ja Jim Cockburnille.
Virtanen valehteli taannoin kirkkain silmin, että perhehoidosta on vaikea tehdä kannattavaa ja ettei Perhehoitokumppaneissa ole jaettu osinkoja.

Janet Rees ja Jim Cockburn samoin kuin Fosterplus lapsibisnesfirman omistajat ovat entisiä sosiaalityöntekijöitä, jotka näkivät perhehoidossa ja sijaisperhepulassa rahastusmahdollisuuden.

Yrityskaupan jälkeen alkoi lastensuojelun tähtösen alamäki. Asiakkaat ovat yhä enenevässä määrin raportoineet Neljä Astetta- yrityksen sosiaalihuollon asiakaslain ja lastensuojelulain vastaisesta perheiden kohtelusta. Jotkut asiakkaat raportoivat, että Neljä Astetta- yritys tarjoaa perheiden tukemisen sijaan huostaanottoperusteiden etsimistä ja asiakashankintaa sijaisperheille, tietoista vieraannuttamista, jäävejä päätöksiä ja vallan ja verkostojen väärinkäyttöä, asiakirjojen panttausta ja tietojen pimittämistä vanhemmilta.

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) fuusioituminen Neljä Astetta- yrityksen kanssa toimi oivallisena imagon kohottajana.
Perhehoidon bisneistämisestä ja hädänalaisilla lapsilla rahastamisesta arvostelua saanut Perhehoitokumppanit Suomessa Oy pesi Neljä Astetta- yrityksen avulla kasvojaan ja sai haltuunsa lastensuojelun "avohuollon tukitoimet".

Yrityksen pomomiehet istuvat monilla palleilla ja luovat uusia kumppanuuksia lastensuojelun uushuutolaisuusverkostoissa.
Mm. Toni Sipiläinen toimii Sulat ry- järjestössä, Henkilökohtainen budjetointi- avain kansalaisuuteen- hankkeessa ja Munperheet- perheiden jälleenyhdistämishankkeessa yhdessä perheiden jälleenyhdistämisen estämisestä ja hankaloittamisesta kuuluisien sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen kanssa, joita ovat Perhehoitoliitto ry, Pelastakaa Lapset ry , Perhehoitokumppanit Suomessa Oy, SOS-lapsikyläsäätiö ja Pesäpuu ry.

Kuinka todennäköistä on, että sijaishuollon edunvalvojat, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanottojen pidentämiseen toimisivat aktiivisesti perheiden jälleenyhdistämiseksi?

Hanketoimijat ovatkin jo tulleet siihen tulokseen, että perheen jälleenyhdistämisessä ei tärkeintä ole se, että lapsi palaa konkreettisesti kotiin vaan vanhemman ja lapsen "henkinen" jälleenyhdistyminen; " yhdessä tekeminen", joka tietysti vaatii kallista ja asiantuntijalähtöistä sijaishuollon asiantuntijaohjausta.

Neljä Astetta- yrityksellä on toimintaa Rovaniemeltä eteläiseen Suomeen saakka, yli 50 kunnassa.

Neljä Astetta Oy myy perinteisten MES- ohjelmansa ja perhetyöpalvelujensa lisäksi mm. ammatillista tukihenkilötoimintaa, jälkihuollon palveluja, valvottuja tapaamisia, olosuhdeselvityksiä ja vanhemmuuden arviointeja.

Avosylin - konsernin tavoin yhä useampi perhetyön palveluntuottaja tarjoaa myös lasten sijoituspalveluja, joka jääviyttää ja vinouttaa perhetyöntekijöiden tekemiä perheiden arvointeja ja saattaa tuottaa turhia ja ylipitkiä huostaanottoja.

Kuntaliitto ja Valvira ovat kiinnittäneet huomiota laittomin perustein tehtyihin huostaanottoihin ja sosiaalityöntekijöiden ja kuntien lainvastaisiin käytäntöihin siirtää viranomaistyöksi säädettyjä vanhemmuuden- ja sijaishuoltotarpeen arviointeja ja selvityksiä sijaishuoltopalveluja tarjoaville lapsibisnesyrittäjille.

Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry:n asiantuntija Minna Jaakkola on kiinnittänyt huomiota yksityistämisen vaikutuksiin perhetyössä. Hänen mukaansa erilaisten kaupallisten tahojen intressi tukea perheitä laajemmin on nolla.

Lastensuojelubisneksessä kunnat tuntuvat olevan sosiaalialan ammattilaisille vain verkostoitumis- ja ponnistusalustoja rahakkaammalle yksityispuolelle, kunnalliset työpaikat vain tulevaisuuden urien harjoittelupaikkoja ja kuntien sosiaalihuollon asiakkaat oman, usein hataran osaamisen koekaniineja.

Joka kolmas sosiaalityöntekijä on Talentian kyselyssä kertonut haluavansa yrittäjäksi.

Lastensuojelussa kuluvaa hetkeä käytetään usein tulevaisuuden astinlautana, lapsen ohimenevää häiriötä merkkinä puuttumista vaativasta tulevaisuuden ongelmasta, perheen avuntarvetta ja tukitoimia todisteena tulevasta sijoitustarpeesta, perhetyötä keinona saada vahvistusta sosiaalityöntekijän epäilyksille ja kunnan köyhiä asiakkaita ponnahduslautoina sosiaalityöntekijän ammatilliseen ekspertiisiin ja paremminpalkattuun uraan yksityispuolella.

Lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia. Sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat/äänestät.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-ihmetta-tapahtui-nelja-astetta-yritykselle
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/ummistavatko-varia-perhehoitoon-kaipaavat-silmansa-sateenkaarihoitajien-vaarinkaytoksilta

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ekososiaalityo-lastensuojelun-sijaishuollossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoli-on-modernia-taikauskoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelit-ja-leikit-sosiaalityon-valineina-itku-lyhyesta-ilosta

Avosylin- konsernin laatupäällikkö Harriet Rabb

Ilmastoahdistus hyvän kansalaisuuden ja vanhemmuuden ehtona ja osoittimena

Huostaanoton perusteiksi kelpaavat yhä mielivaltaisemmat asiat; lakisääteisen peruspalvelun käyttäminen, alennuspiparkakkutaikinan ostaminen tai eriävä poliittinen näkemys.

Nyt myös ilmastonmuutos tai pikemminkin oikea poliittinen mielipide asiasta on lastensuojelukysymys ja -kriteeri.

Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n (PKS) entinen ja Avosylin- lastensuojelukonsernin nykyinen laatupäällilkkö, koirakouluttaja, ilmastovanhempi ja tunnetaito-ohjaaja Harriet Rabb on huolissaan siitä, että PKS:n huostaanotetut lapset eivät tunne ilmastoahdistusta yhtä paljon kuin vanhempiensa kanssa elävät ikätoverinsa. PKS on teettänyt asiasta tutkimuksenkin- toisin kuin vaikkapa sijoitustensa laillisuudesta tai seurauksista.

Harriet Rabbin kirjoituksesta haavoittuvissa olosuhteissa elävät lapset ja traumafokusoitu ilmastoahdistuksen käsittely saa käsityksen, että mikäli lapsi tai nuori ei jaa Rabbin ja muiden lapsibisnestoimijoiden ilmastohuolta ja poliittista agendaa, hänen epäillään tulevan " vaikeista olosuhteista" eli ilmastoahdistusta tuntemattomasta ilmastodenialistiksi oletetusta (persu)perheestä ja olevan traumafokusoidun huostaanoton ja traumainformoidun ilmastohuolta tuntevan sijaishuollon kasvattajan tarpeessa .

FCA:n tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n, nykyisen Avosylin- konsernin laatupäällikkönä Rabbin tulisi olla perillä lastensuojelun laatusuosituksista ja vastata lainsäädännön velvoitteisiin ja sijoitettujen odotuksiin ja toiveisiin.

Lokakuun Liikkeen saamien tietojen mukaan Perhehoitokumppanit Suomessa OY:ssä ei ole usein toteutunut sen paremmin kestävä kehitys kuin laatu tai laillisuus.

On vaikeaa ellei mahdotonta havaita kestävän kehityksen periaatteita kaupallistuvassa perhehoidossa, jossa ohjattu muutos, kasvatusvalintojen ja koulutuksen monimuotoisuus, terveelliset, turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville, omavaraisuus ja ympäristön kantokyvyn turvaaminen, asiakaspalaute ja asiakkaiden osallisuus ja yhdenvertainen kohtelu, lapsi- ja perhevaikutusten arviointi, haittojen synnyn ennalta estäminen ja haittojen torjuminen niiden syntylähteillä eivät toteudu.

Viherpesu on harhaanjohtavaa viestintää, virheiden salaamista ja peittämistä

Viherpesu (Greenwash) on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle. Termi on alun perin johdettu englanninkielisestä ilmauksesta whitewash(valkopesu), joka tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista".

Viherpesua harrastavat erityisesti yritykset, joilla on selkeästi haitallinen vaikutus ympäristöön. Tällaisina haitallisina yrityksinä voi pitää suurinta osaa nykyisistä lapsibisnestoimijoista.

Nämä yritykset pyrkivät puhdistamaan mainettaan viestittämällä halua parantaa ympäristön tilaa. Viherpesussa tuotetaan assosiaatioita, jotka liittyvät toiminnan puhtauteen ja ekologisuuteen ilman, että toimintatapoja merkittävästi muutetaan.

Palveluntuottajat tietävät, että brändäys ja markkinointi ovat aivopesua, mutta luulottelevat, että ihmisten aivopesemisessä "hyvällä", joskin valheellisella tiedolla ei ole mitään väärää (Green Design, 2006).

Liian moni kansalainen nielee lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten vihreän varainhankintapropagandan ja rahoittaa tietämättään lasten ja perheiden syrjäyttämistä.

Sijaishuollossa vähähiilisen elämäntavan rinnalle pitäisi nostaa väkivallaton tai edes vähäväkivaltainen elämäntapa.
Lasten on todettu altistuvan väkivallalle sijaishuollossa mikäli johtajilla on vain vähäinen tai ei lainkaan suoraa kontaktia hoitoyksiköihin, mikäli em. ei ole valvontaa eikä yhteisiä toimintalinjoja tai päätöksentekokäytäntöjä, mikäli riittäviä tai toimivia valitustapoja ja- reittejä ei ole olemassa, mikäli lapsilla ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä läheisiinsä ja kertoa kohtelustaan rangaistuksetta, mikäli kaltoinkohtelijoilla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tukiverkosto ( Erooga, 2012) ja mikäli tukeudutaan teoreettisiin/ ideologisiin malleihin, jotka etäännyttävät suhteita hoitajien ja lasten välillä.

Suomalaisessa perhehoidossa esiintyvät kaikki edellämainitut lasten kaltoinkohtelun riskitekijät, joita ei poista nokkela sanailu siitä, että " Osana riskien ennakointia ja hallintaa sekä turvallisen perhehoidon järjestelmää PKS on ollut laatupäällikkönsä toiminnan kautta aktiivinen sosiaalialan ilmastonmuutostietoisuuden nostamisessa, joka tehdyn toimintaympäristön riskien arvioinnin perusteella on tarpeellista perhehoitoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi myös ilmastonmuutoksen olosuhteissa."

Huolestuttavaa on avosylisen laatupäällikön omaksuma psykoanalyyttinen jargon ja maailmankuva, jossa lastensuojeluun ajautuneita lapsia ja vanhempia pidetään jo lähtökohtaisesti psyykkisesti sairaina ja heistä etsitään epätieteellisillä menetelmillä merkkejä ” alikehittyneestä mentalisaatiosta ”, ”vuorovaikutuksen häiriöstä” tai " ylisukupolvisesta traumasta"; siis pahasta, jonka olemassaolosta työntekijät ovat vakuuttuneita jo työtään aloittaessaan.

Viiden lapsen äiti Nivalasta lähetti taannoin Nivalan sosiaalitoimeen ja Perhehoitokumppaneille avoimen kirjeen, jossa hän joutui muistuttamaan näitä valheellisen insestisyytteen tekaisseita tahoja lastensuojelun lainsäädännöstä ja asiakasperheiden ihmisoikeuksista.

Sijaishuollon bisnestarkoituksiin sovelletun psykoanalyyttisen, traumaterapeuttisen maailmankuvan omaksuneella, kroonisesta huolesta ja ahdistuksesta kärsivällä valvomattomalla sijaishuollon työntekijällä esim. perhehoitajalla on sijaishuollossa usein välitön taloudellinen intressi ja myös mahdollisuus tuottaa/ ylläpitää laittomiakin sijoituksia ja huostaanottoja.
Tästä yhdistelmästä on enää lyhyt matka toimintaan:
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon

Sijaishuollon kerskakulutuksesta kulutuskarkuruuteen

Perhehoitokumppanit tunnetaan sijoitetuilla lapsilla tekemästään bisneksestä, tarkemmin ottaen perhehoidon bisneistämisestä ja välistävedostaan.

Yritys veloittaa kunnilta yhden lapsen perhehoidosta noin. 60- 70 000 euroa vuodessa, josta se maksaa sijaishuoltajille vain pienen osan ja ottaa itselleen välistä huomattavan summan.

Avosyli- konserniksi Neljä Astetta- yrityksen kanssa fuusioitunut Perhehoitokumppanit Suomessa on brittiläisen Foster Care Associatesin tytäryhtiö, jonka sosiaalityöntekijät Harriet Rabb ja Pirjo Hakkarainen auttoivat Suomeen ja jonka ensisijainen päämäärä on ollut mahdollisimman kovan liikevoiton tuottaminen omistajilleen Jim Cockburn:lle ja Janet Rees:lle. Corporate Watch- uutissivuston mukaan yritys tekikin vuonna 2014 yli 127.2 miljoonan punnan liikevoitot, joista maksettiin osinkoja omistajaparille 7 miljoonaa puntaa vuonna 2013 ja lähes 12 miljoonaa puntaa vuonna 2012 holding- yhtiö Ideapark Ltd:n kautta.

Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppaneiden) perustaja Jim Cockburn myi keväällä osuutensa yhtiöstä lihanjalostus- ja jätehuoltobisineksessä toimivalle CapVest Partners LLP:lle vielä julkaisemattomaan hintaan, kertoi Corporate Watch.

Sijaishuollon työntekijöiden liitto on kommentoinut yrityskauppaa seuraavasti: "Foster Care Associatesin (Perhehoitokumppanit) kaltaiset firmat ovat ansainneet miljoonia sijaishuollon työntekijöiden halpatyövoimalla. Vuoden 2008 laman jälkeen sijoitettujen lasten määrä on räjähtänyt kun perheen kamppailevat selviytyäkseen köyhyydessä.
Isot CapVestin kaltaiset sijoitusyhtiöt tulevat mukaan voidakseen tehdä paljon rahaa halvalla työvoimalla. Tällä rahalla voitaisiin ehkäistä lapsia päätymästä huostaan ja taata sijaishuollon työntekijöille myöhästynyt kunnioitus".
https://corporatewatch.org/foster-care-associates-sold-to-private-equity-firm-capvest-partners/

Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat nykyisin maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä. Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010).

Niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.

Ekososiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan pitäisikin kuulua keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.

Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.

Sijaishuollon vuosi vuodelta kasvava noin 200.000 euroa perhehoidossa ja 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu maksava tulosvastuuton rahoitus, joka vielä tuottaa lisäkustannuksia aiheuttavia syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010) on selkeä ympäristöriski.

Rangaistavat sijaishuoltopaikoista karkaamiset, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa voitaisiin tulevaisuudessa nähdä kestävän kehityksen mukaisena kulutuskarkuruutena; vapaaehtoisena luontoa säästävänä sijaishuollon kerskakulutuksen vähentämisenä.

Huolesta ilmastohuoleen

Huolen kärsittyä inflaation käsitteenä ja huostaperusteena, lapsibisnestoimijat ovat vaihtaneet huolen ilmastohuoleen.
Harriet Rabb:kin on oivaltanut, että ilmastonmuutoksen varjolla voi myös lisätä, oikeuttaa ja pidentää huostaanottoja ja myydä peleiksi, leikeiksi, taidelähtöisiksi menetelmiksi ja luontoavusteisiksi toiminnoiksi kutsuttuja uskomushoitoja.

Jokaisen lastensuojelusta kiinnostuneen kannattaa lukea tämä Harriet Rabbin teksti, jossa hän on moneen otteeseen vähällä kompastua omaan tarkasti laskelmoituun psykokieleensä ja nokkeluuteensa:

https://avosylin.fi/haavoittuvassa-asemassa-olevat-lapset-ja-traumainformoitu-ilmastoahdistuksen-kasittely

Seuraavaksi otteita Rabbin tekstistä. Lastensuojelun toimintakulttuuria tuntevat osaavat tulkita miten ja mihin Rabbin psykokieltä tullaan käyttämään:

"Lasten ja nuorten aiemmat vaikeat ja traumaattiset elämänkokemukset vaikuttavat heidän valmiuksiinsa vastaanottaa ja käsitellä ilmastonmuutoskysymyksiä." ( = Se, ettei jaa Rabbin ilmastoahdistusta tulkitaan merkiksi huonosta kodista ja vaikeista ja traumaattisista elämänkokemuksista).

"Joidenkin lasten ja nuorten osalta puolustusmekanismit saattavat olla keino suojata mieltä liian vaikeilta asioilta, joiden käsittelemiseksi ei ole voimia tai valmiuksia. Voimmeko ottaa tämän informaationa ja lähteä pohtimaan, mitkä olosuhteet saavat aikaan mielen tarpeen suojautua? Voimmeko tehdä näille olosuhteille jotain? ( =Nuoren esittämä perusteltukin ilmastonmuutoskritiikki tai ilmastoahdistuksen puuttuminen voidaan tulkita etsintäluvaksi, todisteeksi ja puolustusmekanismiksi oletetulle traumalle esim. koko lapsuuden mittaisen huostaanoton takaavalle lapsuudenkodin seksuaaliselle hyväksikäytölle.)

" Lastensuojelun piirissä olevat ja kodin ulkopuolella sijoitetut lapset tarvitsevat oman erityisyytensä huomioimista ilmastohuolen käsittelyssä." ( = ilmastohuoliryhmistä tehdään samanlaisia lastensuojelun huonoihin käytäntöihin manipuloivia ryhmiä kuin VoiKukkia- Diakonissalaitoksen HOPE - tai PeLa:n SILTA- ja PERHOS- ryhmistä).

Rabbin mukaan traumafokusoidun ilmastohuolen turvallinen käsittely tapahtuu sijoitetulla lapsella hoitoverkostossa toimivien sote- ja kasvatusalan ammattilaisten, omahoitajien, omaohjaajien, sijaisvanhempien, muiden lastensuojelun työntekijöiden, kuten sosiaalityöntekijöiden ja perhehoidon ohjaajien kanssa. "Ydinkysymykseksi tällöin nousee, onko lasten ja nuorten lähellä olevilla aikuisilla kyky käsitellä ilmastohuolta ja miten tätä kyvykkyyttä voisi lisätä?" ( Hyvän ja riittävän hoivan/ hoitajan/ vanhemmuuden kriteeriksi nostetaan Rabbilaisen ilmastoahdistuksen kokeminen ja reflektointi).

Vaatiiko veronmaksajille miljoonia vuodessa maksavien, kokouksesta toiseen lentelevien ilmastoahdistujien osaaminen, etiikka ja ilmastohuoli oman ahdistuksen, syyllisyyden ja epätoivon tartuttamista lapsiin, sijaishuollon rosvosektorin elättämistä/kasvattamista ja lisääntyviä huostaanottoja?

Lapsibisneksen sujuvoittamiseksi tehtaillut laittomuudet esim. vanhemmista esitetyt väärät syytökset ja rikosepäilyt oikeutetaan edelleen psykoanalyyttisella jargonilla.

Kovin terapeuttista ei ole, että traumanhoitajina esiintyvät vaativat mielipide-erojen vuoksi "riskiperheiksi" nimittelemiään perheitä epätieteellisillä "lapsilähtöisillä välineillä" tehtäviin loputtomiin arviointeihin saadakseen "riskilapsiksi" leimaamilleen koko lapsuuden kestävän ja satoja tuhansia maksavan huostaanoton kouluttamiinsa "omaperheisiin" ( sijaisperheisiin).

Lastensuojelu on ilmastokysymys

Lastensuojelu on oikeasti ilmastonmuutoskysymys.

Tuhlaileva, satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmiva sijaishuolto aiheuttaa ja pahentaa ilmaston lämpenemistä ja rikkoo ja hävittää ekologisemmin eläviä perheyhteisöjä.

Sijaishuollon suorittama lasten ja perheiden syrjäyttäminen, tähtitieteelliset vuorokausimaksut ja useita kertoja vuodessa tapahtuva lastensuojelun ja sijaishuollon päättäjien lentomatkustelu kuluttaa luonnonvaroja ja kuumentaa ilmastoa.

Sijaishuoltoon sijoittaminen monikymmenkertaistaa köyhän lapsen ja nuoren hiilijalanjäljen. Keskimäärin seitsemän vuotta kestävä huostaanotto kuluttaa veronmaksajien rahoja lastensuojelulaitoksessa noin 1000 000 euron ja noin 200 000 sijaisperheessä.

Ironista on, että juuri ilmastoahdistusta tuntemattomat lastensuojeluperheet tekevät usein paljon enemmän ilmastonmuutoksen torjumiseksi kuin ilmastoahdistusta tuntevat sijaishuollon syöttiläät.

Lastensuojelun asiakasperheet ovat keskimäärin köyhiä ja kuluttavat vähän, ostavat tavaransa kierrätyksestä, syövät hävikkiruokaa eikä heillä ole varaa lentomatkailuun tai yksityisautoiluun vaan matkat taitetaan jalan, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla.
Heidän elämänsä on niin tiukkaa taistelua selviytymisestä, ettei heillä ole myöskään varaa sairastua eliitin neurooseihin ja mielen sairauksiin esim. varhaiseen huoleen.

Lastensuojelun valheita ja laittomuuksia seuranneina heille on yleensä myös kehittynyt hyvä havaintokyky ja resilienssi erilaisten huijausten ja hysterioiden suhteen.

Lastensuojelun ja sijaishuollon olematon valvonta, ala-arvoinen hallinto- oikeusmenettely ja kuntien kilpailutuskäytännöt ovat tuottaneet maahan alati kasvavan määrän hämäräperäisiä lastensuojeluyrittäjiä, joista monet piilottavat liikevoittonsa verottajan ulottumattomiin.

Sijaishuolto on kannattava bisnes: sitä ei käytännössä valvo kukaan, ja kunta on maksajana takuuvarma. Kunnat maksavat pelkästään lasten sijoituksista enemmän kuin lukiokoulutuksesta tai poliisitoimesta, varovaisesti arvioituna noin miljardin vuodessa.

– Edelleenkään ei tiedetä, millaisia tuloksia ja vaikutuksia lasten sijoittamisella on, emeritusprofessori Matti Rimpelä on todennut.

Hyvät Avosylin - lapsibisnestoimijat ja -pomot

Näiden kysymysten kera sekä haastan että rohkaisen tarttumaan oman toiminnan piirissä ilmastohaasteeseen.

Kuka mittaisi sijaishuollon vuosittaisen hiilijalanjäljen?

Jutellaanko traumafokusoidusta ilmastoahdistuksesta sitten kun olette luopuneet yksityisautoilusta ja lentomatkailusta, elätte alle 500 euron kuukausituloilla ja syötte pääasiassa hävikkiruokaa?

Voitteko ottaa tämän informaationa ja lähteä pohtimaan, mitkä olosuhteet saavat aikaan mielenne tarpeen suojautua asiakasperheiden tiedolta, elämäntavoilta ja esimerkeiltä? Voimmeko tehdä näille olosuhteille jotain esim. siirtää teidät pois toimistoistanne ja asunnoistanne?

Miksi ilmastoahdistuksen puuttumista pidetään merkkinä vaikeista syntymäkodin olosuhteista ja traumatisoitumisesta eikä resilienssistä (kimmoisuus, sinnikkyys): toimintakyvyn säilyttämisestä muutosten keskellä?

Voisiko sijoitettujen ilmasto-ahdistuksen puuttuminen johtua lapsuudenkodin traumojen sijaan sijaishuollon traumoista; siitä, että sijoitettujen kaikki aika ja energia kuluu Perhehoitokumppaneiden ja Neljä Astetta- yrityksen omien laittomien liikkumis- ja tapaamisrajoituksien ja perheiden jälleenyhdistämisten laiminlyöntien potemiseen ja informoituun ja aiheelliseen pelkoon, että minkä hyvänsä ahdistuksen näyttäminen johtaa sijaishuollossa helposti sijaishuollon vuorokausimaksuja korottavaan mt- diagnoosiin?

Miksi traumojen kuvitellaan syntyvän pääosin syntymäperheissä eikä sijaishuollossa, jonka väkivaltaisuudesta on yhdenmukainen kansainvälinen tutkimusnäyttö?

Sendhil Mullainathan ja Eldar Sharif osoittavat kirjassaan Scarcity kuinka tulevaisuuden huolet ovat kuin loisia, jotka kaappaavat käyttöönsä merkittävän osan ihmisten aivokapasiteetista. Huolten täyttäessä mielen, aivojen kapasiteetti käsitellä asioita kapenee; laajakaista kaventuu puhelinlangaksi.

Kun kerran huoli ja huolen tunteminen romuttaa aivokapasiteetin ja aggressio- ja impulssikontrollin, miksi ihmeessä ilmastohuolestumiseen oikein koulutetaan? Miksi toimivia laajakaistoja minimoidaan tahallaan puhelinlangoiksi?

Pitäisikö työntekijä, joka toistuvasti tekee turhia sijoituksia tai perustaa tai käyttää laittomia huolirekistereitä tai tekee pelkkään huoleen perustuvia päätöksiä sijoittaa kiireellisesti mielenterveysyksikköön, erityisen huolenpidon yksikköön, uudelleenkoulutukseen vai vankilaan?
Milloin sosiaalityöhön saadaan samanlaiset vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä kuin terveydenhuoltoon?

Missä viipyy julkinen asiakaspalautteet ja valvontaviranomaisten huomautukset sisältävä rekisteri lapsibisnestoimijoista reilun kaupan sertifikaatteineen?

Miksi ette yksinkertaisesti vähennä omaa kulutustanne jos ilmastonmuutos huolettaa? Miksi projisoitte huolenne ja ongelmanne lapsiin ja puuhastelette veronmaksajien rahoilla joutavia tuntemattomien perheiden kanssa sen sijaan, että muuttaisitte oman elämäntapanne?

Auttaisiko Lokakuun Liikkeen traumafokusoidun jäsenen kotikäynti?

Autamme teitä mielellämme ja veloituksetta luopumaan ilmastoa ja maapalloamme vahingoittavasta, ahdistusta tuottavasta ja kerskakulutuksen mahdollistavasta omaisuudestanne.

#traumainformoitu #ilmastoahdistus #Avosylin #PKS #Perhehoitokumppanit Suomessa #Harriet Rabb

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoitokumppanit-suomessa-kestavasti-kehittyvaa-monikansallista-lapsibisnesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-ihmetta-tapahtui-nelja-astetta-yritykselle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ymparistososiaalityo-suomessa-lapsibisneksen-viherpesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ekososiaalityo-lastensuojelun-sijaishuollossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huoli-on-modernia-taikauskoa
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/luonto-on-lastensuojelun-paras-kasvatuskumppani
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelit-ja-leikit-sosiaalityon-valineina-itku-lyhyesta-ilosta

kuvakaappaus Kaisa Rautaheimo, HS

Kuvakaappaus: rwjf.org

ACE (Adverse Childhood Experiences) tarkoittaa lapsuudenaikaisia haitallisia kokemuksia, joiksi on määritelty mm. vanhemman mielenterveysongelma ja eroriidat.
ACE- seulat ja -tutkimukset ja niiden tuottaman tiedon soveltaminen ns. traumainformoituun orientaatioon sosiaali- ja terveysalalla ovat kasvavan kiinnostuksen kohteena Suomessa.

Suomen psykoanalyyttisen orientaation valtaama sosiaali- ja terveydenhuolto on ottanut ACE:n omakseen ja luultavasti neuvoloihin tuotetaan pian haitallisia lapsuudenkokemuksia pisteyttävät ACE-seulat. Traumatietoisuuden kasvattaminen on jokaisen lastensuojelujärjestön agendalla.

Jostain syystä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö haluaa etsiä olettamiaan salattuja lapsuustraumoja erilaisilla seuloilla tai ennustaa tulevia lastensuojelun palvelutarpeita algoritmeilla sen sijaan, että antaisi asiakkaille apua ja käypää hoitoa nykyhetkessä tai puuttuisi haitallisiin sosioekonomisiin olosuhteisiin.

Mitä mahtaa esim. koulukiusaamisen kohteeksi joutunutta lasta hyödyttää, että Lastenasiaintalon LASTA- taustatietokartoituslomakkeeseen, jota ei saa näyttää asiakkaalle kirjataan mm. perheen muuttojen määrä, pitkäaikaissairaudet, käynnit ja poisjäännit julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa, vanhempien riidat koskien lapsen huoltoa asumista, tapaamista, tieto vanhempien kyvystä/halusta alistua viranomaistoimiin ja vanhempien kuormitustekijät joiksi mainitaan puutteellinen sosiaalinen verkosto, uupumus, taloudelliset vaikeudet, sairaus tai parisuhdeongelmat?
https://leijonaemot.fi/ja-niin-kuin-ennenkin/

Lastensuojelun 2017 kuntakyselyn mukaan lasten palvelujen saatavuus on heikentynyt. Raportissa myönnetään, että puuttuvia palveluja korvataan usein lasten sijaishuollolla. Vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina.

Arviointivimmaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa ei tiedetä tai ei kerrota, että ACE- seulauksiin liittyy monia eettisiä, juridisia, metodologisia, sosiaalisia, psykologisia ja taloudellisia riskejä ja haittoja.
Corinna Westin mukaan ACE- seulojen tulokset eivät korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa. ACE- traumaoireita esim. lisääntyneitä itsemurhia, perheväkivaltaa ja päihde- ja mielenterveysongelmia esiintyy yhtä paljon niin rikkaiden kuin köyhien asuinalueilla mutta ACE- seulojen pistemäärät ovat korkeampia köyhien asuinalueilla.

Syy köyhien asuinalueiden korkeampiin ACE- pistemääriin on se, että ACE- seulat ja seulojat ovat puolueellisia suhteessa köyhiin/ työväenluokkaisiin vanhempiin.
Testit eivät mittaa keskiluokan nuorten haitallisia lapsuudenkokemuksia tai lääketieteellisiä haittoja eivätkä ota huomioon trauman suhteellisuutta.
Seulojat puolestaan eivät tunnista riskejä, joita heidän oma toimintansa tuottaa.

Ydinkysymys onkin tarvitseeko meidän tietää ACE- seulojen tulokset vai hoitaa traumoja (Corinna West, Mad in America, 11.11.2016).

Liian usein suomalaiset traumainformoidut asiantuntijat :

1) luovat käytäntöjä joissa amatöörit ja ammattitaidottomat työntekijät etsivät, "tunnistavat" ja fabrikoivat olettamiaan traumojen merkkejä ja oireita kyseenalaisiin ja virheellisiä löydöksiä tuottaviin riskilistoihin turvautuen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-seuraa-valheellisesta-insestisyytteesta-ja-puoskaroinnista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

2) tuottavat virheellistä tietoa, vääriä diagnooseja ja vahingollisia toimintakäytäntöjä sekoittamalla väestötason ilmiöt yksilötason diagnooseihin ja tekemällä väestötason riskifaktoreista yksilötason riskimarkkereita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neuvoloissa-aletaan-kartoittaa-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaalia-siivousinto-tulkitaan-lapsen-kaltoinkohtelun-riskiksi

3) rapauttavat tieteellistä tutkimusta, yliopisto-opetusta ja oikeusvaltioperiaatteita psykojargonillaan, determinismillään, virheellisillä ja väärennetyillä kausaalisuhteillaan ja kehäpäätelmillään
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyyttiset-tutkinnat-ja-tulkinnat-tuhoavat-perheiden-oikeusturvan

4) vahingoittavat puoskaroinnillaan sote- palveluiden asiakkaita ja uudelleenuhriuttavat väkivallan uhreja, joilta viedään uskottavuus traumadiagnoosilla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityossa-ei-osata-hoitaa-seksuaalivakivallan-uhreja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa

5) poisselittävät yksilöiden traumoilla omien järjestelmiensä ja toimintakäytäntöjensä valuvikoja ja laittomuuksia ja rapauttavat asiakkaiden oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/salaisten-hairioiden-etsinta-estaa-vakivallan-havaitsemisen

6) rahastavat rakentamallaan traumabisneksellä ja toimivat lääketeollisuuden juoksupoikina ja sijaishuoltomafian sisäänheittäjinä "trauma vaatii hoitoa, vakauttamista"
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys

7) eivät tunnista eivätkä tunnusta traumaseulontojensa,- hoitojensa ja -bisneksiensä negatiivisia vaikutuksia (esim. huostaanottotraumoja ja sijaishuollon väkivaltaa ) eivätkä niiden sisäänrakennettua luokkasidonnaisuutta ja seksismiä
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat

8) keskittyvät ratkaisujen sijaan ongelmiin ja tuottavat uhriutumispuhetta ja - kulttuuria, jossa kilpaillaan suurimmasta uhripääomasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattiauttajat-hallitsevat-retoriikalla
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia

9) torpedoivat nepsyoireisten, päihde- ja syömishäiriöisten ja seksuaaliväkivaltaa kokeneiden lasten asianmukaiset tutkimukset ja käyvän hoidon psykoanalyyttisilla teorioillaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoanalyysiin-uskoville-adhd-on-hukassa-olevaa-vanhemmuutta

10) käyttävät teknologiaa kansalaisten epätasa-arvon automatisointiin sen sijaan, että tutkisivat sen avulla työnsä vaikuttavuutta esim. keräämällä asiakaspalautteita
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/epatasa-arvo-automatisoidaan-teknologian-avulla

11) patologisoivat väärillä psykoanalyyttisilla oletuksilla perhe-elämää ja vanhempia ja aiheuttavat sen, ettei lasten ja vanhempien ole enää turvallista avautua eikä hakea apua mihinkään ongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1

Suomalainen sosiaali- ja terveydenhuolto ei tunnista eikä tunnusta ACE- innostuksessaan ACE-seulauksen riskejä.

ACE- hysteriassa palvelu kääntyy helposti epäilyiksi ja syyllistämiseksi. "Miten voin auttaa sinua ja perhettäsi" kääntyy muotoon " kumman biologisen vanhemman toimesta traumasi on syntynyt?"

Asiakasturvallisuutta ei paranna se, että STEA rahoittaa vuodesta toiseen samoja, laittomiin toimintakäytäntöihin jatkuvasti syyllistyviä lastensuojelujärjestöjä ja asiantuntijoita.

– Ei ole eettistä skannata haitallisia lapsuuden kokemuksia, ellei niitä omaaville ihmisille voida myös tarjota apua ja tukea, muistutti THL:n Jukka Mäkelä Hanasaaressa 7.10.2019 pidetyssä ACE- konferenssissa.
– Niin tällaiset lapset kuin vanhemmatkin tarvitsevat palveluita ja yhteiskunnan on pystyttävä tarjoamaan niitä. Jos lapsi saa apua, hän voi kasvaa eheäksi aikuiseksi vaikeasta lapsuudesta huolimatta.

Kokemusasiantuntijatiedon ja vaihtoehtomedioiden myötä yhä useampi osaa suhtautua kriittisesti riskiseulauksiin ja niitä automaattisesti seuraaviin diagnooseihin, lääkityksiin ja lastensuojelun "tukitoimiin" ja etsiä parantumisen avaimia ammattiavun sijaan mm. omasta arjesta, vertaistuesta, ravitsemuksesta, hengellisyydestä ja liikunnasta.

Ihmisellä, joka on oikeasti traumatisoitunut on suurempi mahdollisuus löytää pakotonta, turvallista ja empaattista läsnäoloa ja kohtaamista eläinystävältä, katukahvilasta, kuntosalilta, vertaistukiryhmästä tai rippipapilta kuin laillistetulta terapeutilta, sosiaalityöntekijältä tai psykiatrilta, joilla on asiakashankinta-, ilmoitus-, kirjaamis-, raportointi- ja todistamisvelvoite ja ammatillisuus-, ansaitsemis-, menestymis-, selustanvarmistus-, kollegalojaliteetti- ja kasvojensäilytyspakko.

#traumaterapia #traumatietoisuus #ACE #Lapsuustrauma #Lastenasiaintalo #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

ACE-pohdintoja:

https://www.madinamerica.com/2016/11/ace-survey-unusable-data/?platform=hootsuite

Edwards et al. (2017). The problem with ‘ACEs’: EY10039: Submission to the House of Commons Science and Technology Select Committee Inquiry into the evidence-base for early years intervention.
Finkelhor (2017). Screening for adverse childhood experiences (ACEs): Cautions and suggestions. Child Abuse and Neglect.
Taylor-Robinson et al. (2018). Adverse childhood experiences or adverse childhood socioeconomic conditions? The Lancet Public Health
- Barrett (2018). Why I worry about the ACE-aware movement’s impact.
- Walsh (2018). The ACEs campaign: cause for worry or celebration?

Monimuotoiset perheet Perhehoitoliiton vankkureita vetämässä

Monimuotoiset perheet - verkosto on valjastuttanut itsensä vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita. Verkosto on lähtenyt ajamaan adoptiota yhdeksi lastensuojelukeinoksi- tilanteessa, jossa huostaanotot ovat jo käytännössä pysyviä, vieraannuttaminen on yleinen toimintakäytäntö, asiakirjafabrikointi arkea, lastensuojeluperheet eivät saa tarvitsemiaan palveluita eikä huostaanotetuille ole valvontaa, seurantaa, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, toimivia valitusreittejä eikä muutakaan oikeusturvaa.

Verkosto ei selvästikään tiedä, että:

1) Adoptio ei ole vaihtoehto vaan usein alkusoitto huostaanotolle. Adoptiolapsilla on todettu kohonnut riski joutua sijoitetuksi kodin ulkopuolelle.

2) Avoin adoptio ei ole käytännössä avoin. Adoptiolaki tai sosiaalihygieniaan ja poislähettämisen kulttuuriin perustuvat lastensuojelukäytännöt eivät takaa lapsen oikeutta pitää yhteyttä syntymäperheeseen vaan yhteydenpito jää adoptiovanhempien ja sosiaalityöntekijöiden hyvän tahdon varaan. Kun lastensuojelua hallitsee riskiregiimi ja perheiden varhaisen tuen muodot on jätetty kehittämättä, odotettavissa on, että adoptiosta tulee viimesijaisen toimenpiteen sijaan ensisijainen toimenpide, joka tehdään - kuten useat nykyiset huostaanototkin- vastoin lasten ja vanhempien tietoa ja tahtoa.

3) Monimuotoiset perheet- verkoston adoptiohanke on jyrkässä ristiriidassa hallituksen lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman eli LAPE- hankkeen kanssa, jonka tavoitteena on asiakaslähtöisyys, valinnanvapaus, vanhemmuuden vahvistaminen ja varhaisen tuen ja peruspalvelujen ensisijaisuus.

4) Verkosto perustaa näkemyksensä tutkimattomaan oletukseen, että sijaisvanhemmat haluaisivat adoptoida sijoitettunsa, joista he ansaitsevat n. 2500/ kk. Soitto minkä hyvänsä kaupungin sijaishuoltoyksikköön olisi varmistanut, että ongelmana on pikemminkin se, että sijaisvanhemmat lakkaavat pitämästä yhteyttä sijoitettuihin sijaishuoltosopimuksen lakattua.
Sijaisvanhemmuus on usein ammatti ja elinkeino, ei sijoitettuja läpi elämän kantava ihmissuhde.
Miksi verkosto lähtee palvelemaan sijaisvanhempien vähemmistöä omissa perheissään viihtyvien lasten enemmistön kustannuksella?

5) Adoptio ei ole mikään lastensuojelukeino toisten keinojen joukossa. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen oikeuksien sopimus ( LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai avoimesta adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa.

6) Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin, -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.

7) Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.

Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.

Lakimuutokset perustellaan eturyhmien haastatteluilla- riippumaton tieto ohitetaan?

Myös eduskuntaan perustettiin Monimuotoiset perheet -ryhmä 26.11.2019. Ryhmän puheenjohtajaksi valittiin Vihreiden kansanedustaja sijaisäiti Mirka Soinikoski , joka toitottaa Vihreä Lanka- lehdessä Perhehoitoliiton usein toistamaa valhetta huostaanottojen väliaikaisuudesta: ” Välillä yritetään kotona huostaanoton purkua, ja sitten takaisin uuteen paikkaan.” ( Vihreä lanka 15.10.2019) .

Monimuotoiset perheet- verkoston ajamaa sijoitettujen adoptiota perustellan amk- tasoisella yksinomaan sijaisvanhempien haastatteluihin perustuvalla opinnäytetyöllä, joka väittää tutkimustiedon vastaisesti, että huostaanotto Suomessa olisi väliaikainen ratkaisu. THL teki juuri laajan selvityksen, jonka mukaan huostaanottoja puretaan ani harvoin.
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136279/Tr09_18.pdf?sequence=5&isAllowed=y

THL:n suurselvityksen mukaan joka kolmannen kodin ulkopuolelle sijoitetun lapsen sijoitusaika kestää vähintään puolet hänen elämästään. Huostaanottopäätös puretaan vain ani harvoin.
THL:n aineiston perusteella pitkien sijoitusten määrä on ollut viime vuodet lievässä kasvussa ja lyhyiden jaksojen määrä puolestaan laskussa.

Tarkasteluvuonna kaikista huostaanotoista purkautui ainoastaan 4,5 prosenttia.
Harvinaisinta huostaanoton päättyminen oli 3–12-vuotiaiden ikäryhmässä, jossa tarkasteluvuonna purkupäätös tehtiin vain kolmella prosentilla huostassa olleista.

Tulos on huolestuttava, sillä niin YK:n sijaishuollon ohjeiden kuin lastensuojelulain mukaan huostaanoton pitäisi olla lyhyimmäksi tarpeelliseksi ajaksi tehty viimesijainen ja väliaikainen toimenpide, jossa pitäisi pyrkiä perheen jälleenyhdistämiseen.

Sijaisvanhempien haastattelut tehnyt sosionomiopiskelija Nina Reunamäki ei viittaa THL:n riippumattomaan, laajimpaan Suomessa tehtyyn tutkimukseen vaan ainoastaan sijaishuollon edunvalvojien ( Pelastakaa Lapset ry, LSKL) jääveihin, paljon suppeampiin ja vanhempiin tutkimuksiin ( Puustisen-Korhonen & Pösö 2010, 3 – 34. Tervonen-Arnkil 2013, Pösö 2013, 38; Pösö 2015, 20: Sinkkonen 2015) luultavasti siksi, että se kumoaisi opinnäytetyön virheellisen väittämän huostaanoton väliaikaisesta luonteesta.
Lastensuojelun opinnäytetöiden tekijöillä on yleisemminkin tapana ohittaa kaikki materiaali, joka ei tue heidän agendaansa, kuten mm. Maria Syvälän Hukassa Huostassa- teoksen ja Johanna Hiitolan hienon väitöskirjan sivuuttaminen ja jatkuva vetoaminen aikajanavirheellisen Ellonen & Pösö- lapsiuhritutkimukseen todistaa.

Monimuotoiset perheet-verkosto kertoo tiedotteessaan ikään kuin kyseenalaisen adoptiopäätöksensä perusteluna, että Reunamäen opinnäytetyön ”tuloksista kävi ilmi, että valtaosa vastaajista (n=113) olisi valmiita harkitsemaan heidän perheeseensä sijoitetun lapsen adoptiota. ”
Nyt ei siis puhuta halusta adoptoida vaan valmiudesta harkita adoptiota.
Saako erittäin kyseenalainen ja epäeettinen päätös adoptiosta lastensuojelukeinona oikeutuksen siitä, että potentiaali adoptoija kertoo olevansa valmis harkitsemaan adoptiota?

Reunamäen (. 2019,46) mukaan selkeästi suurimmaksi adoption esteeksi nousi huoli sijaisvanhemmille maksettavan palkkion ja kulukorvauksen mahdollisesta loppumisesta sekä muut taloudelliset tekijät. Vastauksista kävi ilmi, että osa sijaisvanhemmista kokee sijaisvanhemmuuden työnä, ammattina ja täten tärkeänä toimeentulon lähteenä.
Monimuotoiset perheet- verkosto haluaa kuitenkin muiden sijaishuollon edunvalvojien kanssa antaa lapset pysyvästi adoptioon sijaisvanhemmille, jotka näkevät vanhemmuutensa ja perhe-elämänsä elinikäisen tunnesiteen ja ihmissuhteen sijaan lähinnä työnä, ammattina ja toimeentulon lähteenä.

Reunamäen haastatteleman sijaisvanhemman mukaan ”Sijaisvanhemmuudesta saa riittävän korvauksen, jotta voi olla kotona. Adoptiolapsesta sitä ei saa, vaikka työ lapsen kanssa jatkuisi samanlaisena. Toiseksi, onko lapsi kuitenkaan niin oma, että haluaisin olla hänen äitinsä aina, juridisestikin. Aikanaan aloin tähän kuitenkin, koska tämä on hyvä vaihtoehto tehdä töitä kotoa.”
”Talous menee uusiksi, kun perhehoitajan palkkio ja kulukorvaus jää pois - nyt lainanmaksukyky mitoitettu niiden mukaan.”( Reunamäki, 2019, 46).

Opinnäytetyössä kiintymyssuhdeteoriaa käytetään löysästi ja uusimman tutkimustiedon vastaisesti. Tapa on tuttu muistakin lastensuojelututkimuksista:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
Reunamäki väittää, että ”Ne lapset, jotka joudutaan ottamaan huostaan ja sijoittamaan kotinsa ulkopuolelle, ovat usein kokeneet vakavia laiminlyöntejä hoidossaan Tämän takia monet sijoitetuista lapsista ovat kiintymyssuhdemalliltaan turvattomasti tai organisoitumattomasti kiintyneitä. (s.31).
Sosionomiopiskelijan väite, jolle ei löydy mitään lähdeviitteitä ei perustu tutkimustietoon ja on jyrkässä ristiriidassa esim. huostaanottopäätöksiä tutkineen Johanna Hiitolan väitöskirjan (Hiitola, 2015) tulosten kanssa, jonka mukaan huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheestä.

Pakkoadoptio ei ole ratkaisu lastensuojelun ongelmiin

Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.

Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

Toisten perheiden monimuotoisuus näyttää olevan selvästi arvokkaampaa ja suojeltavampaa kuin toisten.

Lastensuojelullinen riskiregiimi hakee adoptiosta myös kustannussäästöjä alati kohoaviin sijashuollon kuluihin. 1990-luvun lama- aikana kunnat pyrkivät välttämään äidin adoptioharkinnan ajalta aiheutuvia lasten väliaikaishoidon maksuja kiirehtimällä lapsen siirtämistä adoptioperheeseen (Kauppi & Rautanen 1997, 163).

Lapsen oikeuksien sopimus korostaa lapsen oikeutta vanhempiinsa ja perhe-elämään. Lapsella on oikeus luoda ja myös säilyttää yhteys vanhempiinsa, sisaruksiinsa, sukulaisiinsa ja ystäviinsä.

Kuntaliiton kysely puolestaan todistaa vääräksi sosiaalityöntekijöiden myytin siitä, että sijoitus olisi aina viimesijainen toimenpide, joka tehdään vasta sitten kun avohuollon tukitoimia on annettu. Kyselyn mukaan lapsia sijoitetaan kodin ulkopuolelle siksi, että heille ei saada järjestettyä tarvittavia mielenterveyspalveluja. Noin kolmasosa lastensuojelun järjestäjistä arvioi Kuntaliiton kyselyssä toimivansa näin.

HuosTa- tutkimus ( 2015) ja lapsiasiavaltuutetun selvitykset ovat osoittaneet, että perheet eivät saa tarvitsemiaan tukitoimia ennen huostaanottoa. Jopa 85% lapsista jää ilman jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.

LSKL:n selvitys osoitti, ettei perheiden jälleenyhdistämiseen edes pyritä. Valtaosa kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

(YK:n sijaishuollon ohjeissa korostetaan, että valtioiden tulisi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on ehkäistä lapsen hylkääminen, lapsesta luopuminen ja lapsen erottaminen perheestään. Niin Euroopan ihmisoikeussopimus kuin Lapsen oikeuksien sopimus (LOS) korostavat lapsen oikeutta elää omien vanhempiensa kanssa. Ehdotus pysyvästä huostaanotosta tai adoptiosta huostaanoton vaihtoehtona tai lastensuojelukeinona on ihmisoikeussopimusten vastainen ja vaarantaa vakavasti lasten ja perheiden oikeuksia ja jo valmiiksi heikkoa oikeusturvaa tilanteessa, jossa oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on todennut lastensuojelun vakavaksi perus- ja ihmisoikeusongelmaksi ja tutkimustieto lastensuojeluprosessien oikeellisuudesta ja vaikuttavuudesta puuttuu.

Adoptio ei takaa lapsen etua, pysyvyyttä eikä valvontaa

Adoptioiden ja pysyvien huostaanottojen laillisuutta tai lapsen edun mukaisuutta ei myöskään pystytä valvomaan niin kauan kun sijaishuollon yrittäjät ja edunvalvojat saavat tehdä viranomaistyöksi tarkoitettuja vanhemmuudenarviointeja, lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin ja vieraannuttamiseen tähtäävällä häiriöorientaatiolla, alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet , tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat avohuollon tukimuodot ja oikeussuojakeinot perheille, kriittinen journalismi ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Toisin kuin Reunamäki sijaisvanhempineen väittää, adoptio sijaisperheeseen ei takaa aina pysyvyyttä lapselle. Adoptoitujen lasten päätyminen toisinaan uudelleen sijaishuoltoon on tuttu ilmiö maissa, joiden lastensuojelupolitiikkaan adoptio kuuluu (Coakley & Berrick 2007, 101–102).

Huomaamatta on jäänyt myös, että perhehoitoa ei Suomessa valvo kukaan vaikka sijaishuollon kaltoinkohteluselvitys osoitti, että kaikkein graavein lapsiin kohdistuva väkivalta tehtiin juuri sijaisperheissä.

Sijaishuoltoa valvotaan vuonna 2017 heikommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja sen valvonta perustuu omavalvontaan.

Eurooppa rypee adoptioskandaaleissa- suomalaiset sote-virkailijat ajavat pakkoadoptiota

Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden lastensuojelijoiksi tai perhejärjestöiksi tekeytyvien sijaishuollon edunvalvojien monivuotinen disinformaatio ja adoptiolobbaus on tuottanut tulosta muuallakin kuin monimuotoiset perheet- verkostossa..

Lastensuojelun Keskusliiton julkaisu Adoption asema lastensuojelussa (2018) kertoo, että suurin osa sote- ammattilaisista hyväksyy pakkoadoption eikä ole valmis tukemaan biologisia perheitä.

Suuri osa vastaajista arvioi, että on olemassa tilanteita, joissa olisi hyväksyttävää käyttää adoptiota vanhempien tahdon vastaisesti (s.55) . Tahdonvastainen adoptio ollaan valmiita hyväksymään mm. tilanteissa, joissa yhteydenpito lapsen kanssa on ollut heikkoa.

Toisin sanoen adoptiosta voi tulla sijaishuoltopaikkojen harjoittaman vieraannuttamisen ja laittomien tapaamisrajoitusten seuraus. Vieraannuttavat sijaisvanhemmat voidaan tulevaisuudessa palkita adoptiolla vieraannuttamisestaan.

Suomessa huostaanottojen yleisimmät syyt ovat vanhempien uupumus (58%) ja lapsen koulunkäynnin vaikeudet (47%) (THL, 2016, 7).
Tapauksia, joissa lasten kotiutus sijoituksesta ei olisi mahdollista vanhemmille annetun tarpeenmukaisen tuen jälkeen on Suomessa häviävän pieni ellei olematon määrä. Paljon enemmän on perheitä, jotka eivät saa tarvitsemiaan palveluja ennen huostaanottoa , oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä huostaanottoasiassa, mahdollisuutta yhteydenpitoon huostaanoton aikana eivätkä toimenpiteitä perheen jälleenyhdistämiseksi huostaanoton syiden poistuttua.

Sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien perusteluja sille, miksi lasten kotiutus sijoituksesta ei ole mahdollista ovat olleet mm. heidän itse fabrikoimansa asiakirjat, vanhemman viranomaisvastaisuus ja sosiaalityöntekijän tarve kiinnittää ja vakiinnuttaa lapsi sijaishuoltoon.
Oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan lasten sijaishuoltoon " kiinnittämisen ja vakiinnuttamisen" lainvastaisuudesta lukuisia kuntia mutta huomautukset eivät ole vaikuttaneet sosiaalityön toimintakäytäntöihin. Sosiaalityöntekijät käyttävät edelleen sijoitettujen lasten ja vanhempien laittomien tapaamisrajoitusten perusteluina lapsen kiinnittymistä ja vakiintumista sijaisperheeseen.
Sijaisvanhempia ja perhekotiyrittäjiä palkitaan jo nyt sijoitettujen lähisuhteiden katkaisemisesta koko lapsuuden pituisilla pysyvillä huostaanotoilla ja tulevaisuudessa siis myös adoptioilla.

Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai valitus aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja jopa tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan kuten tässä savolaisäidin tapauksessa:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen

Lisäksi verkostolta on päässyt unohtumaan, että pakkoadoptio on jo mahdollinen Suomessa ja pakkoadoptioita on myös tehty. Lasten ja vanhempien tahdonvastaista adoptiota kannatti mm. Monimuotoiset perheet- verkostoon kuuluvan Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsä.
Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvasivat adoptioprosessia näin:

”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37).

”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)

Terveyden- ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.

Suomi on saanut huomautuksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta siitä, kuinka vähän huostaanoton purku on esillä lapsen ja nuoren asiakassuunnitelmassa.
Asiakassuunnitelmasta säätämisen yhteydessä huomioitiin EIT:n antamat moitteet siitä, että huostaanoton aikana tilannetta ei otettu säännöllisesti uudelleen arvioitavaksi perheen jälleenyhdistämisen kannalta. Ongelmallista on, että asiakassuunnitelma itsessään ei takaa asianosaisille oikeuksia eikä se ole valituskelpoinen asiakirja. Asiakassuunnitelman tekemättä jättäminen ei sekään ole valitusperuste (Ahoniemi, 2014, 85-86).

Käytännössä jälleenyhdistämisen tavoitteeseen ei kuitenkaan pyritä ja sitä tukevat toimenpiteet usein puuttuvat kokonaan tai ovat pelkästään kosmeettisia.

Samalla puolella- raportin mukaan LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista 68 % ilmoitti, että hänen ja lapsen välistä yhteydenpitoa on rajoitettu. Sosiaalityöntekijöistä vain 6 % ilmoitti, ettei yhteydenpitoa ole rajoitettu kenenkään lapsen tai nuoren kohdalla. Käytännössä siis yhteydenpidon rajoittaminen on sijaishuollon rutiinia.

Sonja Vanhasen tutkimuksessa ’Kuka auttaisi meidän perhettä? lapset surivat lyhyitä tapaamisaikoja ja osa ei ymmärtänyt, mikseivät he voineet asua omien vanhempiensa kanssa (Vanhanen, 2014, 40).

Tutkimukseen haastatellut lapset korostivat oman perheen suurta merkitystä. Vanhemmille ei kuitenkaan kerrottu riittävästi huostaanoton purun ehdoista, saatavilla olevista tukimuodoista eikä edes perheen jälleenyhdistämisvelvoitteesta.

Monimuotoiset perheet- verkosto ei ole tehnyt adoptiolinjaustaan varten minkäänlaista omaa selvitystä, ei edes tutkimuskirjallisuuskatsausta saati, että olisi selvittänyt adoptoitujen ja huostaanotettujen lasten kokemuksia.

Monimuotoiset perheet- verkosto- Mikä se on?

Monimuotoiset perheet- verkostoon kuuluvat:

Miksi ja kenen aloitteesta/ tiedoilla/ mandaatilla laittomien adoptioiden ja huostaanottojen riskiryhmään kuuluvat Yhden vanhemmat perheiden liitto, Familia ry, Suomen Uusperheiden liitto ry ja Suomen nuoret lesket ry ovat lähteneet mukaan tähän Perhehoitoliiton arveluttavaan hankkeeseen?

Perheiden järjestöt sijaishuollon ja lastensuojelun edunvalvojina

Adoptioperheet ry:n hallituksen puheenjohtaja, Kokoomuksen viestintävastaavana , Helsingin sanomien toimittajana ja Lääkäriliiton viestintäpäällikönä toiminut kahden Etelä-Afrikkalaisen lapsen adoptioäiti Pauliina Pulkkinen kertoo Adoptioperheiden nettisivuilla haluavansa, että ” adoptiosta tulee Suomessakin osa lastensuojelua.”https://adoptioperheet.fi/yhdistys/hallitus/

Mitään perusteluja Pulkkinen ei vaatimukselleen esitä, ilmeisesti ”minä haluan” riittää. Vaatimus on Eurooppaa ravistelevien adoptioskandaalien ja meneillään olevan lastensuojelukriisin valossa epäeettinen, vastuuton ja täysin irrallaan adoptiokäytäntöjen ja lastensuojelun ongelmallisesta todellisuudesta.
Kokoomuksen kansanedustaja Wille Rydman vaatii taannoin Pauliina Pulkkisen eroa tai erottamista. Rydman on tuohtunut Pulkkisen ledistötiedotteesta, jolla puolue otti kantaa ISISin useita kuolonuhreja vaatineeseen Brysselin terrori-iskuun.
Hänen mukaansa Pulkkisen viestintä oli ammattitaidotonta ja täysin irrallaan puolueesta ja eduskuntaryhmästä.
Pulkkinen kommentoi ISIS- iskua seuraavasti:
– Brysselissä tapahtuu nyt kauheita, mutta samalla on muistettava se rasismi, jota tapahtuu Suomessa joka päivä. Syrjintä, kiusaaminen ja vihapuhe ovat arkea liian monelle. Puheiden lisäksi tarvitaan nyt konkreettisia tekoja. Kerätään yhdessä ideoita arkipäivän syrjinnän ratkaisemiseksi, Kokoomuksen viestissä todettiin.
Viestin sanomaa korostettiin neljän hymyilevän ministerin kuvalla.
Some-yleisö otti viestin vastaan hämmästyksellä. Facebook-viestin alle kertyi kymmeniä tyrmistyneitä viestejä:”Hyvä paikka brändäämiseen. Mitä nyt yhdestä terrori-iskusta. Uskomatonta pokkaa.”
– Minulla ei ole minkäänlaista luottamusta kokoomuksen viestintäpäällikköä Pauliina Pulkkista kohtaan, ja toivon hänen eroavan tai että hänet erotetaan, Rydman sanoi.
https://yle.fi/uutiset/3-8763606

Yhden vanhemman perheiden liiton Teija Hallbäck-Vainikka puolestaan on toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Varsinais-suomen lastensuojelujärjestöt ry:n perustamassa ja ylläpitämässä lastensuojelukeskus Heidekenissa ( Yhdessä enemmän, 16.11.2014), joka tarjoaa mm. ensi- ja turvakotiosaamista , psykoanalyyttista perheterapiaa ( PePa) ja entisen lastensuojelun perheohjaajan terapiapalveluja.

Miksi laittomien adoptioiden ja huostaanottojen riskiryhmän eli yh- perheiden järjestö haluaa profiloitua juuri lastensuojelujärjestöksi ja lähtee ajamaan pakkoadoptioita? Lastensuojelulla ratsastaminen ei enää automaattisesti takaa good williä tai rahoitusta vaan vie lähinnä yh-perheiden luottamuksen.

Suomen uusperheiden liiton ( Supli) toiminnanjohtaja on sosionomi , vuoden 2009 perheterapeutti ja psykoanalyyttisella orientaatiolla toimivan Suomen perheterapiayhdistyksen johtokunnan jäsen Kirsi Heikinheimo. Onko hän unohtanut, että lastensuojelun lakeijaksi lähteminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta disinformaatiota ja mustuvaa mainetta?

Vantaan kaupungin lastensuojelun avopalveluiden palvelupäällikkö Jaana Vilpas väitti tannoin, että yksi syy juuri nuorten huostaanottojen lisääntymiseen on se, että joidenkin uusperheiden vanhemmat itse tarjoavat hankalaa vanhasta liitosta syntynyttä murrosikäistä lastaan huostaanotettavaksi, kun nämä haluavat itse keskittyä uuteen perheeseen ja parisuhteeseen.Väittämä osoittautui myöhemmin uutisankaksi vailla todellisuuspohjaa mutta oli omiaan lisäämään ennakkoluuloja ja syrjintää uusperheitä kohtaan.

Suomen Uusperheiden liitto Supli suosittelee sivuillaan itse kouluttamaansa uusperheneuvojaa, Punkaharjun SOS- lapsikylän entistä apulaisjohtajaa, Attendon lastensuojelulaitos Wihtorin ex- kasvatusjohtajaa ja Kataja ry:n Solmu parisuhteessa- ohjaajaa, sosionomi Tarja Merilahtea.
Merilahti on paheksunut julkisuudessa vanhempia, jotka puolustavat lakisääteistä oikeuttaan perheen jälleenyhdistämiseen.

- Uskon asettumisongelmien johtuvan osittain vanhemmista. Joskus vanhemmat sanovat lapselleen "tekevän kaikkensa, jotta lapsi pääsisi pois nopeasti". Tämä taas sekoittaa lapsen pään.

Merilahti oli itse mukana yhdessä Suomen törkeimmistä lastensuojelun väärinkäytöksistä nimittäin Hely Harvistolan piinaamisessa, jonka Lokakuun Liike on dokumentoinut:
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie

Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.
On käsittämätöntä, että em. väärinkäytökseen osallistunut saa toimia edelleen lastensuojelussa, vieläpä perheiden neuvojana. Myös Merilahden väärinkäytöksiin osallistunut alainen toimii edelleen lastensuojelussa; lastensuojelulaitoksen johtajana.
Miksi Uusperheiden liitto on päättänyt kouluttaa perheneuvojakseen juuri Merilahden, jonka osaamista on esitelty mm. Maria Syvälän Hukassa huostassa -kirjassa?

-”Ei helvetti”, puuskahtaa Hely Harvistola kuullessaan Merilahden roolista Supli ry:n perheneuvojana . Harvistola kuvailee pakotettua perhekuntoutustaan Merilahden johtamassa SOS- lapsikylässä lapsesta luopumiseen tähtääväksi painostukseksi, jota tehostettiin asiakirjafabrikoinnilla , uhkailulla ja valehtelulla.

Ikosen mielestä Helyn tapaus pakottaa kysymään, rikkooko lastensuojelu yhä ennakoivammin perhe-elämän suojaa. Ryhdytäänkö lastensuojelussa toimiin hätävarjelun liioitteluna, ettei vain mitään pahaa pääsisi tapahtumaan?
– Onko arviointien ja lausuntojen taustalla todellisuudessa se, että lastensuojelu valikoi ne ihmiset, joille sallitaan äitiys, Ikonen kysyy.

Simpukan viestintäsuunnittelija Miika Rautiaisen tausta on lastensuojelutyössä ja hän kertoo kärsineensä miesystävänsä kanssa lapsettomuudesta. Simpukan toiminnanjohtaja Johanna Repo puolestaan kertoo kuinka vaikuttamistyö on näkymätöntä työtä kulisseissa.
Simpukan lehteen haastatellut lapsettomat sijaisvanhemmat kertovat tekevänsä yhteistyötä Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n kanssa ja kertovat kuinka sijaisvanhemmuus oli keino perustaa perhe. (Simpukka 4 | 2017, s.8)

Lastensuojelun piittaamattomuus lainsäädännöstä ja vallan kolmijako- opista vaarantaa suoraan köyhien perheiden oikeusturvan. Huostaanotoista päättävässä Helsingin hallinto- oikeudessa istuu Suomen suurimman adoptiopalvelun, Interpedian toiminnanjohtaja ja adoptiolautakunnan jäsen Anja Tuulikki Ojuva. Vaikka adoptiolautakunnan pitäisi toimia valvontaviranomaisena Valviran rinnalla Haagin sopimuksen valvonta ja adoptiolain lapsi- ja perhevaikutukset on jätetty hoitamatta.

Ojuva on vastustanut laittomia lasten ja vanhempien tahdon- ja tiedonvastaisia adoptioita julkisuudessa mutta ei aja samoja asioita adoptiolainsäädännössä esim. Adoptiolapsen yhteydenpito aikaisempaan vanhempaansa (8 luku, s. 36-39) -esityksessä, jonka tarkoitus on, että huostaan otettujen lasten vanhempien kynnys antaa lapsensa adoptoitavaksi madaltuisi, vaikka huostaanoton perimmäinen tarkoitus on palauttaa lapsi biologisille vanhemmilleen näiden olosuhteiden kohennuttua.

Monimuotoiset perheet- verkoston järjestöt ovat verkosoituneet keskenään myös STEAn tukemassa Perheet keskiöön hankkeessa. Lokakuun Liike epäili -aivan oikein- että ”hankkeen piilotavoitteena oli hyödyntää kansalais/perheiden järjestöjen vielä turmeltumatonta mainetta perhekeskusten psykiatrian ja lastensuojelun pelättyjen arviointien ja niiden tuottamien sijaishuollon palvelujen asiakashankintaan.
Sen sijaan, että hankkeessa hyödynnettäisiin ja levitettäisiin perheiden järjestöjen tietoa, järjestöt voivatkin päätyä levittämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvojien propagandaa. ”

Luvattuja perheiden tarpeidenmukaisia ja ongelmia ennaltaehkäiseviä tukipalveluja ei näemmä ole aikomustakaan tuottaa (esim. kotipalvelu jätetään resursoimatta) vaan perheet houkutellaan valheellisilla lupauksilla perhekeskusten raskaisiin lastensuojelupalveluihin. Kotiapua pyytäville tarjotaan vanhemmuudenarviointia , käytännön kodinhoidollisesta avusta kieltäytyvää ”intensiivistä perhetyötä” , perhekuntoutusta , sijoituksia tai adoptiota. Moniammatillisen yhteistyön ja lastensuojelun/ sijaishuollon toimijoihin verkottumisen tuloksena perheiden järjestöt voivat havaita päätyneensä sillan alle peikoiksi toisten peikkojen joukkoon.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja

Väriä vai lisää väkivaltaa ja laittomuuksia perhehoitoon?

Monimuotoiset perheet- verkoston projektipäällikkö Anna Moring on toiminut Sateenkaariperheet ry:ssä ja asiantuntijana adoptiolautakunnassa ( Adoptiolautakunnan toimintakertomus 2017, 8) yhdessä Pelastakaa Lapset- ry:n ja Adoptioperheet ry:n työntekijöiden kanssa.

Kiitokseksi adoptio- ja sijaisperheiksi hyväksymisestä monet sateenkaariväen järjestöt ja verkostot ovat valjastuttaneet itsensä vetämään lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita ja sulkeneet silmänsä lastensuojelujärjestelmän väärinkäytöksiltä.

Suomessa niin SETA kuin Sateenkaariperheet peesasivat uutta kyseenalaista ja konservatiivista adoptiolakia, joka sallii pakkoadoptiot eikä edellytä kaikkien ulkomailta adoptoitavien lasten biologisten vanhempien suostumusta ja joka suhtautuu nurjamielisesti adoptoitujen ja syntymäperheiden yhteydenpitoon.
Sateenkaariperheiden toiminnanjohtaja Juha Jämsän mukaan lastensuojelun perhehoito eli sijaisvanhemmuus voisi olla huomattavasti useamman sateenkaari-ihmisen väylä kasvattajuuteen. Sateenkaariperheet ry:ssä on käynnissä Väriä perhehoitoon -hanke, jolla pyritään rohkaisemaan sateenkaariperheitä sijaisvanhemmiksi . Suomen lainsäädäntö on mahdollistanut vuodesta 2017 alkaen, että adoptiolapsi voitaisiin sijoittaa samaa sukupuolta olevan parin perheeseen.

Tarve nähdä sateenkaarihoitajat kritiikittömän myönteisessä valossa ja sosiaalityöntekijöiden halu tulla itse nähdyksi ennakkoluulottomana, sorrettuja vähemmistöjä syrjimättömänä asiantuntijana vaikuttaa lastensuojeluprosesseihin. Kun tähän lisätään sosiaalityöntekijöiden tarve oikeuttaa ja puolustella omia jo tehtyjä päätöksiä ja (oikeusasiamiesten havaitsema) kyvyttömyys tunnistaa ja tunnustaa valittujen sijaishuoltopaikkojen puutteita ja raportoida niistä, lapsen etu ei enää toteudu.

Valitettavasti kaikki HLBTIQ- ihmiset eivät ole kuin Leroy ja Hiram Berry, Melissa Etheridge, Ricky Martin, Mark Levengood, Jani Toivola tai Pirkko Saisio. Joukossa on myös Jennifer ja Sarah Hartin, Jo Erik Brøynin, Jaython Pattersonin, Peter Newellin, Peter Rightonin, lastenkodin omahoitajan, Lehtimäen hoitajaparin, Michael Maria Penttilän, Pekka Seppäsen ja Timo Mattssonin kaltaisia.

"Perheen hyvyyttä ei määrittele sen muoto, vaan se, että siellä voidaan hyvin.”
”Sen sijaan että rajataan ja säädellään ulkopuolelta, että millainen perhe saa olla olemassa ja että millaiset ihmiset saavat tai eivät saa muodostaa perhettä, pitäisi pikemminkin keskittyä perheiden hyvinvointiin”, Anna Moring linjaa .

Eikö ennen adoption lobbausta lastensuojelukainona olisi kannattanut selvittää perheille tarjottu tuki, huostaanottojen syyt, lastensuojeluprosessien oikeellisuus, sijaishuollon olosuhteet ja lasten ja perheiden kokemukset vai halutaanko, että lastensuojelulakia korjaillaan edelleen, asiakkaat vaiennetaan ja nykyiset adoptiot ja sijaishuolto tutkitaan vasta viidenkymmenen vuoden kuluttua lapsiin kohdistuneiden rikosten jo vanhennuttua?

Ennen adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen ja lastensuojeluviranomaisten adoptiovyörytystä kaikkien adoptiojärjestelmää ja adoptiolasten ja heidän biologisten vanhempiensa asemaa parantamaan pyrkivien kansalaisten tulisi yhdistyä ohi ja yli biologisten vanhempien oikeuksista piittaamattomien järjestö- ja viranomaistahojen.

Kysykää Familian, YVPL:n, SUPLI:n ja Nuorten leskien jäsenet miksi ja kenen aloitteesta ja kenen tarjoamalla disinformaatiolla järjestönne on lähtenyt mukaan pakkoadoptioiden lobbaukseen?

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/ummistavatko-varia-perhehoitoon-kaipaavat-silmansa-sateenkaarihoitajien-vaarinkaytoksilta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suurin-osa-sote-tyontekijoista-hyvaksyy-vanhempien-tahdon-vastaisen-pakkoadoption
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-teki-hoiva-alasta-kansainvalista-bisnesta-uushuutolaisuusverkostoissa-piiri-suuri-pyorii
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avin-ex-tarkastaja-satu-taiveaho-ajaa-pysyvaa-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuoltobisneksessa-toimivasta-paasikiven-nuorisokylan-saatiosta-tuli-ensi-ja-turvakotien-liiton-jasenyhteiso
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-kaytannot-selvitettava-valittomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-tarvitaan-julkisrahoitettuja-sijaishuollon-piiloyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
https://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/verisiteet-ovat-tarkeita-lapsille-vaan-ei-lastensuojelulle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kunnat-ja-lastensuojelujarjestot-elavat-huostaanotoista
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptoidut-pidettava-lahella-syntymaperheitaan-sanoo-basw

Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä tunnistaa lähinnä kodin riskit vaikka lapset ja nuoret ovat vaarassa kodin ulkopuolella

Kun kansalaisia ja mediaa puhuttavat lisääntyneet raiskaukset ja nuoriin tyttöihin kohdistuva grooming STM on lähtenyt lasten väkivallan ehkäisyyn rahoittamalla toimimatonta moniammatillista yhteistyötä ja seulaamalla suomalaisvanhempia entistä tiheämmällä seulalla LASTA- mallissa (Lastenasiaintalo).

Usko moniammatilliseen yhteistyöhön on vahva, vaikka viranomaisten välinen yhteistyö on kaikkien selvitysten mukaan puutteellista- ja osasyy väkivaltaongelmien jatkumiseen (Mäkelä, Lasta- toimintamalli, 18.08.2019) samoin usko hukassa olevaan vanhemmuuteen vaikka hukassa on pikemminkin vanhemmuuden tuki. (Cacciatore 14.12.2018)

Sosiaalityön ja psykiatrian psykoanalyyttinen orientaatio ohjaa etsimään väkivaltaa pääasiassa vanhemmista . Lasten kodin ulkopuolella mm. sijaishuollossa, kaduilla, koulussa tai vertaisryhmissä kohtaamaa väkivaltaa ei usein tunnisteta, tunnusteta eikä ehkäistä.

THL:n Ulla Korpilahden toimittama STM:n toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025 toistaa samat psykoanalyyttiset ajatusvääristymät vanhempien automaattisesta syyllisyydestä ja moniammatillisen työn oletetusta toimivuudesta.

Ääneen ovat päässeet pääasiassa sijaishuoltojärjestöjen edustajat ja lastenpsykiatrit. mm. Anneli Aurille seksirikostuomiota ajanut Minna Joki-Erkkilä, KivaKoulu perustaja sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuun pitkäaikainen pomo Christina Salmivalli ja perhetyön edunvalvontajärjestö Ehjä ry:n Kai Laitinen. Sijaishuollon edunvalvojilla on yliedustus mm. MLL:stä on mukana Esa Iivonen ja Mirjam Kalland, Pelastakaa Lapset ry:stä Hanna Tulensalo ja Tove Lönnqvist, Nina Vaaranen-Valkonen ja Vantaan Vihreiden puheenjohtaja Hanna-Leena Laitinen. Sijaishuollon väkivalta ja haavoittuvassa asemassa olevat sijoitetut siivuutetaan muutamalla virkkeellä sosiaalityön professori Tarja Pösön löysässä artikkelissa. Eksterismillä viitataan äärioikeistoon, islamismia ei mainita lainkaan ja uskonyhteisöjen väkivallalla tarkoitetaan kristinuskon lahkoja.

Pakkoadoptiota kannattavat ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet järjestöjen, neuvoloiden, nuorisotoimen, perhekeskusten ja päivähoidon työntekijät etsivät jo sosiaalityöntekijöiden rinnalla suomalaisista vanhemmista LASTA- ja Turva 10- lomakkeiden, monitoimijaisen arvioinnin, Lapset puheeksi-, CAP- ja Kompassi- työkalujen, Salapoliisi-Mäyrän ja Kirahvien, Vavujen ja Vasujen, voimavaralomakkeiden ja tunne- ja tietoisuusharjoitusten ja jopa pelillisyyden ja taiteen keinoin merkkejä elämänhallintapuutteista, salaisista ylisukupolvisiksi oletetuista traumoista ja väkivallasta merkkejä mm. systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa, laajoissa terveystarkastuksissa, KivaKouluissa, Ankkuri- toiminnassa, ja LAPE- EPRAS-, Lupa auttaa, Lapsen Paras- Yhdessä enemmän, Väkivallaton lapsuus-, PROCHILD-, Suomi 100- ja Kaikille eväät elämään- hankkeissa.

Pelastakaa Lapset ry:n Kehoni on minun- lasten turvataitokampanjassa koulun henkilöstöä kehotetaan salaamaan turvataito-opetuspäivät vanhemmilta ( Pelastakaa Lapset, 2019, 22).

Hoitotyön tutkimussäätiön riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008). Hotus esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11).

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien perhetyöntekijöillä vahvistettu henkilöstö osaakin jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen laiminlyönnin osoittimeksi kerrottiin mm. lapsen syömis- ja univaikeudet ja väsymys ( Lokka & Pokela, 2016, 49 ) ja kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi mm. lapsen leikin havainnointi (mt., 30).

Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama). Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa, vaikka viimeinen kouluterveyskysely totesi sijoitetuilla lapsilla viisinkertaisen riskin seksuaaliseen väkivaltaan vanhempiensa kanssa asuviin verrattuna. Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.

Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia.

Sote- järjestelmä etsii väkivaltaisuutta vain vanhemmista- luvassa väärien epäilyjen vyöry

THL:n mukaan LASTA-malli ( Lastenasiaintalo, Barnahus) on yhteistyömalli, jossa varmistetaan viranomaisten välinen tiedon jakaminen ja monialainen yhteistyö lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä.Mallissa on kaksi vaihetta. Ensin kerätään olennaista tietoa esitutkinnan ja lastensuojelun selvityksen tueksi.Toisessa vaiheessa viranomaiset kokoontuvat yhteen arvioimaan lapsen tilannetta.

Mallissa on käytössä taustatietolomake, johon lapsen ja perheen taustatietoja kerätään rutiininomaisesti ja suunnitelmallisesti, jottei terveydenhuollon tai lastensuojelun huomaamia olennaisia tietoja jää välittymättä poliisille. Taustatietolomaketta käytetään muun muassa rikosilmoituksen liitteenä, kun lastensuojelu ilmoittaa poliisille epäilyistään. Suomen Barnahus- hankkeessa valtakunnallistetaan monialaisen yhteistyön ja viranomaisten välisen tiedon jaon mallit, joita jo kehitetty THL:llä (LASTA-malli ja -lomake).

Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ehkäistään jo rakenteellisesti tunnistamasta ja tunnustamasta muita väkivallantekijöitä kuin lapsen biologiset vanhemmat. Ongelmien ja väärien epäilyjen sepittely on mahdollistettu ja juurrutettu lastensuojelun rakenteisiin. Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen lastensuojelun arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Mitä mahtaa esim. groomingin kohteeksi joutunutta tyttöä hyödyttää, että LASTA- taustatietokartoituslomakkeeseen, jota ei saa näyttää asiakkaalle kirjataan mm. perheen muuttojen määrä, pitkäaikaissairaudet, käynnit ja poisjäännit julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa, vanhempien riidat koskien lapsen huoltoa asumista, tapaamista, tieto vanhempien kyvystä/halusta alistua viranomaistoimiin ja vanhempien kuormitustekijät joiksi mainitaan puutteellinen sosiaalinen verkosto, uupumus, taloudelliset vaikeudet, sairaus tai parisuhdeongelmat?

LASTA- hankkeen tutkijoiden mukaan "LASTA-mallin kehittämistyössä ei ole ollut mahdollisuutta suoraan kerätä lasten ja nuorten kokemuksia, koska nykyisellään LASTA-työssä ei tavata asiakkaita". Hankkeen aikana on kuitenkin kuultu lasten ja nuorten kokemuksia viranomaistoiminnasta Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimen kautta.Tukipuhelin -kokeilu osoitti saman mitä Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tulleet yhteydenotot jo aiemmin ovat viestittäneet: Nuoret eivät luota viranomaisiin ja ovat joutuneet
sopeutumaan aikuisperspektiivistä rakennettuun palvelumalliin ikävaiheensa
kustannuksella. ( Sinkkonen & Mäkelä( toim.) THL- raportti 2017, 61-62)
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134582/URN_ISBN_978-952-302-850-0.pdf?sequence=1

Barnahus- lastenasiaintalomallissa havaittu vakavia puutteita

THL, STM tai lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen eivät kerro, että Barnahus-lastenasiaintalomallien toteutuksissa on havaittu useita epäkohtia Ruotsissa ja Norjassa.

Barnahus-malli ei ole useinkaan kyennyt hankkimaan väkivaltaa kokeneille lapsille sen paremmin lapsiystävällisiä kohtaamisia kuin oikeutta tai hoitoa. Ruotsin Räddä Barnen- järjetön ja Linköpingin yliopiston toteuttaman 23 Lastenasiantaloa käsittäneen The Study on Barnahus -tutkimuksen mukaan:

a) Asuinpaikka määrittää lasten pääsyä ohjelmaan ja tutkinnan ja hoidon tasoa siellä. Pienemmillä paikkakunnilla asuvat ovat vaarassa saada heikompitasoisen tutkinnan ja hoidon tai jäädä kokonaan vaille hoitoa.

b) Liian usein väkivaltaa kokeneita lapsia suljetaan ulos Barnahus- ohjelmasta koska sosiaalitoimi ei ole määrännyt tutkintaa väkivallasta silloin kun väkivallantekijä on joku muu kuin lapsen huoltaja . Lasten ulossulkeminen on erityisen tyypillistä ikäryhmissä 15-18v.
Kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan lapsiuhrit eivät välttämättä pääse Barnahus- ohjelmaan, eikä heillä näin ollen ole samoja oikeuksia kuin huoltajan rikoksen kohteeksi joutuneilla lapsilla esim. oikeutta pätevään tutkintaan ja korvauksiin ( 2013, 74) Asiakasvalikoinnin takia Barnahus:ssa hoidettavien tapausten määrä oli liian alhainen
viranomaisyhteistyön kompentenssin ja jatkuvuuden säilyttämiseksi.

c) Barnahus- ohjelma ei ole läpinäkyvä ja siitä puuttuvat selkeät toimintaohjeet ja rutiinit esim. toimivan dokumentaation, lasten osallisuuden ja suojelun takaamiseksi

d) Poliisi ja syyttäjä eivät saa hoidettua rikostutkintoja ja syytteitä ajoissa.

e) Terveydenhuollon osaaminen ja osallistuminen on osoittautunut riittämättömäksi ja puutteelliseksi kaikissa Barnahus- evaluaatioissa. Lapset eivät saa tarvitsemiaan tutkimuksia eivätkä hoitoja.

f) Mikään viranomainen ei kanna kokonaisvastuuta prosessista.

Räddä Barnen & Lindköpings Universitet, 2013 Inuti ett barnahus/ Inside the Barnahus, A QUALITY REVIEW OF 23 SWEDISH BARNAHUS ( s.74-80)

https://childhub.org/en/system/tdf/inuti-ett-barnahus_eng.pdf?file=1&type=node&id=24463

Miksi ihmeessä toimimaton ohjelma halutaan juurruttaa Suomeen ja miksi viranomaiset eivät kerro hankkeen puutteista? Olisiko syynä se, että lähinnä vanhempia epäilevä ja vain vanhempien ( oletetut) uhrit ohjelmaansa kelpuuttava Barnahus toimii tehokkaana virheellisten epäilyjen ja sijaishuollon asiakashankinnan varmistajana?

Valitettavasti myös Suomessa väkivaltaa kokeneen lapsen saama tuki ja viranomaisyhteistyön laatu ovat riippuvaisia maantieteellisestä sijainnaista ja poliisilaitoksen sisällä olevista resursseista ja ammattitaidosta ( Ihatsu, 2018, 76). Se on riippuvainen myös lastensuojelun usein heikosta osaamisesta.

Huolestuttavaa on, että edes esitutkinnan yleiset periaatteet ;tasapuolisuusperiaate ( rikoksen tutkijalla ei saa olla ennakkokäsitystä eikä hän saa nimenomaisesti pyrkiä johonkin tiettyyn lopputulokseen), syyttömyysolettama( rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä) suhteellisuusperiaate (viranomaisen toimenpiteen valinnan, laajuuden ja ankaruuden tulee viranomaistoiminnassa olla kansalaisille mahdollisesti aiheutuvien haittaseurauksien osalta järjellisessä ja hyväksyttävässä suhteessa) vähimmän haitan periaate ( kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi) hienotunteisuusperiaate ja lapsen oikeus oikeusavustajaan ja tukihenkilöön eivät usein toteudu lastensuojelussa, eivät myöskään hyvän hallinnon periaatteet.

Ongelmana lastensuojelun edunvalvojat

Erityinen ongelmakohta on lapsille väkivaltaepäilyissä nykyisin lähes automaattisesti määrättävä lastensuojelun edunvalvoja. Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, kertoi huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Edunvalvojan ei tarvitse nauttia lapsen eikä huoltajien luottamusta asiassa eikä hänellä ole yhteistyövelvoitetta kumpaankaan. Lastensuojelun edunvalvojahankkeessa ei ole puolueetonta arviointia, seurantaa eikä valvontaa vaan edunvalvojat itse arvioivat oman työnsä laatua ja määrävät myös itse työnsä päättymisajankohdan. Lastensuojelun edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. Palkka on yli 100 euroa tunti. Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan ja suosittaa, että lastensuojelun edunvalvonta tulisi saattaa viranomaisvalvonnan alaisuuteen ja edunvalvojan riippumattomuudesta tulisi säätää lailla.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia

Jengiväkivaltaa tutkinut Carlene Firmin väittää, että tyttöjen raiskauksesta on tullut sota-ase jengien välisissä valtataisteluissa. Hän on jo useiden vuosien ajan kampanjoinut nuorten turvallisuuden, erityisesti jengiväkivallan kohteeksi joutuneiden tyttöjen puolesta.

Hän on kehittänyt lastensuojeluun uuden näkökulman ja toimintamallin, joka tunnistaa ja tunnustaa, että nuoret ovat haavoittuvaisia ja vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi pikemminkin kodin ulkopuolella kuin kotonaan.

Firminin mukaan nykyista lastensuojelua ei ole suunniteltu torjumaan seksuaalista hyväksikäyttöä, jengiytymistä tai aseiden halussapidon tai huumekaupan kaltaista rikollisuutta, jotka ovat usein seurausta samanikäisten vertaisten väärinkäytöksistä.

Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.

Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.

Sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan suuntautuva "lastensuojelu" ja lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta, usein kuvitelluilta riskeiltä ja jättää todelliset riskit ja kodin ulkopuolella jo tapahtuneet väkivallanteot tutkimatta, hoitamatta ja rankaisematta.
Milloin kansalaiset, tutkijat ja päättäjät heräävät ongelmaan?

#MinnaJoki-Erkkilä #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-raiskauskulttuuria-torjutaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojeluguru-vankilaan-alaikaisen-hyvaksikaytosta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomeen-71-miljoonalla-uusi-hoivajatti-lapsi-laakari-vanhus-ja-turvapaikanhakijabisnes-yhdistyvat-humanan-coronaria-kauppojen-myota
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyontekijat-tuodaan-paivakoteihinkin-varhaiskasvatuksesta-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turku-laitosten-luvattu-linnake
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/uhkailuun-ei-pida-alistua
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1

Kuvakaappaus: thl.fi

Varatuomari Leeni Ikonen kirjoittaa:
Tutkijat ihmettelevät THL:n tiedotteessa, mistä syystä keskosina syntyneet lapset joutuvat lastensuojelun puuttumisen takia muita lapsia useammin sijaishuoltoon.

https://thl.fi/-/keskoset-sijoitetaan-muita-lapsia-todennakoisemmin-kodin-ulkopuolelle
Tiedotteessa keskoslapsen pois ottaminen on nimetty ”lastensuojelun tukitoimeksi”:
”Keskosina eli alle 37-viikkoisina syntyneet lapset sijoitetaan täysiaikaisina syntyneitä lapsia todennäköisemmin kodin ulkopuolelle lastensuojelun tukitoimena, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL) tehty väestötutkimus. Mitä aikaisemmalla raskausviikolla lapsi on syntynyt, sitä suurempi on todennäköisyys, että hänet sijoitetaan kodin ulkopuolelle.”
Tutkimus on julkaistu Paediatric and Perinatal Epidemiology -lehdessä.

Tutkijoille hämmentävä tieto selittyy viranomaisohjeistuksilla, joita lastensuojelun sosiaalityöntekijät lukevat kuin piru raamattua.

2000-luvun Suomessa etsitään väkivaltaa. Väkivaltaa etsitään pakonomaisesti yksipuolisesti perheiden sisältä nimeämällä tiettyjen kriteerien perusteella riskiperheet ja riskilapset.
Sosiaalipediatrit kouluttavat itseään ja muita toimijoita riskiperheiden seulontaan. Lapsen keskosuus on nimenomaan mainittu kaltoinkohtelun riskitekijänä. https://guide.student.helsinki.fi/sites/default/files/inline-files/Sosiaalipediaria%2021082019.pdf

Riskiperheseulonnasta ei ole kerrottu perheille kuten hyvä hallinto edellyttäisi. Kannattaa lukea ainakin seuraavat viranomaisohjeet, joiden perusteella perheet luokitellaan:
-Paavilainen Eija, Flinck Aune, Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen ja siihen puuttuminen, Hoitotyön Tutkimussäätiö 5.3.2008
-Lastenneuvolaopas 1.6.2004).
– raskauteen tai synnytykseen liittyvä komplikaatio
– synnytyksen ennenaikaisuus
– lapsen pienuus
– lapsen heikko kielellinen kehitys
– lapsen alhainen ikä
– lapsen ärsyttävyys (uhma, tottelemattomuus, lapsi ei pidä äidistä/hylkää äidin, lapsi ei täytä äidin odotuksia)
– lapsen ravistelun riskitekijöitä ovat keskosuus, kaksosuus, poikasukupuoli, lapsi itkee paljon
– päihteiden käyttö
– isän tai äidin vähäinen osallistuminen lapsen hoitoon
– tunnekylmyys
– vakava sairaus
– tupakointi
– rikollinen tausta
– alhainen koulutus
– nuoruus
– yksinhuoltajuus
– lapsena koettu kaltoinkohtelu
– emotionaalinen kypsymättömyys
– ei toivottu raskaus
– raskauden kieltäminen
– mielenterveysongelma
– avioero
– vaikeus selviytyä vaativasta tilanteesta
– äärimmäinen ylihuolehtivuus
– huono hoitomyöntyvyys
– vastaanotolle varattujen aikojen runsas laiminlyönti
– autoritaarinen kasvatusasenne ja siihen liittyvät kurinpitokäytännöt
– vanhemman kokema sosiaalisen tuen puute
– lapseen kohdistuvat epärealistiset odotukset
– monilapsisuus
– pienet tulot
– huono sosiaalinen tilanne
– perheen aiempi lastensuojelutausta
– perheväkivalta
– työttömyys
– perheen stressi tai kriisi
– riitely
– perheenjäsenten yhteenkuuluvuuden puute
– lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus
– vanhemman haluttomuus keskustella terveydenhuollon työntekijän kanssa
– perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen
– riippuvuus hyvinvointipalveluista
– perheen kokema sosiaalisen tuen puute
– puutteelliset empatiataidot.

Lastensuojelutoimet välttääkseen äitien olisi siis syytä olla synnyttämättä keskosia ja vammaisia vauvoja. Äidin ei myöskään pitäisi olla yksinhuoltaja eikä köyhä, eikä missään tapauksessa hänellä saisi olla asiakkuutta paikalliseen mielenterveystoimistoon. Ei kannata myöskään riidellä puolison kanssa stressiä aiheuttavista talousasioista, eikä missään tapauksessa kertoa tällaisesta neuvolassa tai lastensuojelussa.

Lastensuojelutyössä riskilistat muodostavat erityisen vaaran perheille, koska tällä hallinnonalalla on täysin muusta hallinnosta poikkeava toimintakulttuuri.

Virkamiehen päätöksen tulisi olla tosiseikkojen perusteella tapahtuvaa huolellista harkintaa. Lastensuojelun päätöksenteossa epäloogiset syy-seurauspohdinnat, sosiaalialan ideologisille vääristymille ja huhuille perustuva päätöksenteko sekä heikko dokumentaatio ovat kuitenkin todellisuutta.

Ongelmaksi riskilistat muodostuvat silloin, kun niitä käyttävät toimijat uskovat riskilistojen avulla paljastavansa totuuksia. Näin seulontasilmälaseja käyttävä ja riskilistaa lukeva lastensuojelun sosiaalityöntekijä saattaa hyvinkin yksittäisen riskilistauksen perusteella päätyä arvioimaan lapsen kasvuolot vakavaa vaaraa aiheuttaviksi.

THL:n tiedotteen mukaan ”perheet eivät välttämättä tiedä tarjolla olevasta tuesta ja palveluista, tai ne saatetaan kokea pirstaleiseksi ja niiden saaminen hankalaksi. Usein tuen saaminen edellyttää perusteluja sekä sellaista vanhempien aktiivisuutta, johon heidän aikansa ja resurssinsa eivät kuormittuneessa tilanteessa välttämättä riitä.”

Käytännössä kyse ei ole lainkaan siitä, etteikö viranomainen tavoittaisi perhettä. Keskoslapsiperheet jäävät nimenomaan viranomaisohjeiden takia seulaan eli valvonnan alle ja usein saamatta sitä käytännön tukea, jota lapsiperhearki edellyttäisi. Avohuollon tukitoimet saavat usein aikaan huostaanottoja.
Lastensuojelun sijaishuollon puolueeton nykytilaselvitys tulisi pikaisesti saattaa vireille. Haastattelemalla sijaishuollossa elävät lapset ja heidän vanhempansa saadaan ensiarvoisen tärkeää tietoa, mitä lastensuojelussa tapahtuu. Sijaishuollossa tapahtuva väkivalta on toistaiseksi jäänyt toissijaiseksi viranomaisohjeistuksissa.
https://leeniikonen.fi/2019/12/30/riskilapset-ja-riskiperheet/

#EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelunperhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lasten-kaltoinkohtelun-tunnistusohjeet-tuottavat-turhia-tutkimuksia-ja-vaaria-syytoksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaiettu-kampanja-laitoshoidon-vaaroista
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lapitunkevan-viranomaisvastainen
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelussa-eivat-toteudu-yleiset-oikeusperiaatteet
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/miksi-seksuaalista-vakivaltaa-hoidetaan-huostaanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/ylojarvi-koulu-ja-lastensuojelu-piinasivat-perhetta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/siljan-tarina-suurperhe-viranomaiskiusaamisen-kohteena
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-voi-paatya-sijoitukseen-vahingossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnekylman-virkamiehen-tunnistamisohjeet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota

Kuvakaappaus: oshmatters.files.wordpress.com

ACE (Adverse Childhood Experiences) tarkoittaa lapsuudenaikaisia haitallisia kokemuksia, joiksi on määritelty mm. vanhemman mielenterveysongelma ja eroriidat. Haitallisten lapsuuskokemusten ympärille on muodostunut tuottoisa traumojen seulontaan, seulontavälineisiin, hoitoihin, terapioihin ja koulutuksiin keskittyvä teollisuudenhaara.

ACE ja traumakoulutukset ovat jo löytäneet tiensä esim. lastensuojelujärjestöihin, systeemisen lastensuojelun toimintamalliin ja STM:n toimenpidesuunnitelmaan lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025.

Suomalaisissa ACE- tutkimuksissa ja -koulutuksissa silmiinpistävää on lääketieteen termistön manipulatiivinen ja virheellinen käyttö esim. "toksinen stressi" ja erilaisten interventioiden aggressiivinen markkinointi. Traumapuhe näyttää korvanneen huolipuheen ja toimivan ammatillisuuden osoittimena.

Monet ammattikorkeakoulujen ja lastensuojelujärjestöjen tuottamat traumakoulutukset edustavat pahalaatuista puoskarointia ja vaarantavat vakavasti asiakasturvallisuutta.

Asiakkaiden on hyvä tietää, että kaltoinkohtelusta traumatisoitunut lapsi ja kaltoinkohteleva äiti kuvitellaan voitavan tunnistaa esim. katsekontaktin pituudesta ja pään kääntämisestä väärällä hetkellä.

Haitallisilla lapsuuskokemuksilla (ACE) väitetään olevan myös suora korrelaatiosuhde suunsairauksiin. Hammaslääkäreistäkin pyritään tekemään traumaseulojia; heitä kehotetaan tekemään lastensuojeluilmoitus niin reikiintyneistä hampaista kuin vastaanotolta poisjäännistä.

ACE- koulutukset ja - käytännöt vaatisivatkin Valviran pikaista ja jämäkkää puuttumista.

Tohtori Katarina Finnilän väitöskirjatutkimus paljasti jo kymmenen vuotta sitten huolestuttavia puutteita tutkittujen kolmen sadan (300) sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Lasten hyväksikäyttöä tutkivista ammattilaisista huolestuttavan monella oli vakavia ammattitaitopuuteita ja objektiivisuuden vaarantavia asenteita ja uskomuksia. Tieteellistä tietoa ei käytetty ja lähes puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin menetelmiin mm. lapsen leikin tarkkailuun seksuaalisen väkivallan epäilyä selvitettäessä. Koulutus lisäsi- ei vähentänyt- väärien uskomusten määrää.

Katarina Finnilä, Julia Korkman ja Pekka Santtila ovat selvittäneet suomalaisten oikeudessa todistaneiden mielenterveysalan ammattilaisten käsityksiä traumasta. Haastatelluista 96 prosenttia uskoi, että lapsuustrauma voi aiheuttaa sivupersoonia. 95 prosenttia uskoi, että unohtunut trauma voi palata vuosikymmenien jälkeen muuttumattomana mieleen. 71 prosenttia uskoi, että nimenomaisesti toistetut traumat unohtuvat kokonaan. 52 prosenttia ilmoitti epäilevänsä vain harvoin ja 25 prosenttia ei koskaan, että traumassa olisi kyse valemuistosta. Kaikki väitteitä, jotka ovat tieteellisesti hyvin ongelmallisia.

Jani Kaaro kertoo, että Hannu Lauerma piti lukuja erittäin huolestuttavina. Haastatelluista 86 prosenttia oli laillistettuja psykoterapeutteja, mikä tarkoittaa, että epätieteellisiä käsityksiä viljellään laajalti myös akateemisesti koulutettujen terapeuttien parissa.

Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.

Lokakuun Liike esittelee tässä artikkelissa erilaisten ACE- koulutusten pahimmat puutteet ja virheet.

Oululaisen psykiatrian erikoislääkäri Anne Pelkosen ja hypnoterapeutti, NLP-Trainer Kati Sarvelan mukaan on lapsuustrauman syytä kun  potilas/asiakas on kykenemätön vastaanottamaan asiantuntijan hoito- tai elämäntapaohjeita. He määrittelevät traumainformoidun hoitamisen varhaiseksi puuttumiseksi ja asiakkaiden hoitomyöntyvyyden ( vrt. "arviointitottelevaisuus") parantamiseksi.

Katarina Finnilän varoituksista huolimatta mm. kasvatustieteilijä Heidi Sillanpää uskoo, että "leikki tarjoaa kasvattajille mahdollisuuden huomata, mikäli lapsen elämässä on tapahtunut jotain traumaattista". Psykoterapeutti Jarno Katajiston mukaan traumaperäisen dissosiaation voi tunnistaaa esim. siitä, että " potilaan katse saattaa pysähtyä tai lähteä harhailemaan, tai potilas saattaa eriasteisesti ”kadota” yhteydestä. Hän ei kuule tai ymmärrä kysymystä, hän joutuu tarkentamaan, mistä puhuttiin "(Kokemuksia ja ajatuksia vakavasti traumatisoituneen potilaan arvioimisesta, 65 ).

Psykoterapeutti Paula Pettersonin mukaan lapset pystyvät epäsuorasti – harvoin siis suoraan – välittämään välähdyksiä omista tuskallisista kokemuksistaan. Kokemukset tulevat esiin esimerkiksi leikin, mieleen jääneen lukukokemuksen, elokuvassa olleen merkittäväksi koetun tilanteen tai piirustusten sekä niiden vastaanottajassa herättämien tunteiden ja tuntemusten kautta. Aikuisen osana tulee olla vastaanottava ja näitä välähdyksiä mieleensä säilövä ja yhdistävä, sopivassa tilanteessa myös sanoja löytävä, ymmärtävä (Aikuisen trauma lapsen traumana, 77).

Ensi- ja turvakotien liiton vauvatyön asiantuntija Tanja Henttonen tietää, että vanhempien vaikeat lapsuudenkokemukset periytyvät vauvalle (Ensi- ja turvakotien liitto 4.11.2019 ) ja että vauvan kaltoinkohtelu voidaan todeta vauvoja havainnoimalla. Henttonen on laatinut listan vauvan kaltoinkohtelun tunnistamiseen. Kaltoinkohtelun oireita ovat Henttosen mukaan mm. itkuisuus ja jäykkä hymy, passiivisuus, käsien laittaminen kasvojen eteen, omissa oloissa viihtyminen, ruokahaluttomuus, runsas pulauttelu, nukkumisvaikeudet ja liika nukkuminen (Henttonen 2009, 47).

Ensi- ja turvakotien väkivalta-asiantuntijan Johanna Matikan ja Lahden ammattikorkeakoulun lehtorin Minna Kuvajaisen mukaan "haitallisia kokemuksia (ACE-pisteitä) ovat vaikeat ja traumaattiset lapsuusajan kokemukset mm. väkivalta ja vanhempien ero".
Heidän esityksensä toistaa monien muiden tavoin virheellisiä ACE- väittämiä:

1) ACE- piste ei ole sama asia kuin traumakokemus.

Haitallisten lapsuudenkokemusten seuloissa ei oikeastaan tiedetä mitä tai ketä seulotaan: traumaoireita, lasten kaltoinkohtelua, vanhemmuuden laatua, sosiaalietuuksien käyttöä vai näiden yhdistelmää eikä yksimielisyyttä ole saavutettu siitä, pitäisikö seulata koko väestöä vai vain tiettyjä väestönosia.

ACE- ohjelman alkuna voi pitää kun Vincent Felitti alkoi ihmetellä miksi niin monet menestyksekkäästi laihduttaneet naiset keskeyttivät hänen painonpudotusohjelmansa. Suuri osa ylipainoisista naisista kertoi kohdanneensa lapsuudessaan seksuaalista väkivaltaa ja Felitti päätteli ylensyömisen toimivan trauman selviytymiskeinona.
Lihavuus on perinteisesti ollut ongelma pikaruokaketjujen kansoittamilla köyhien asuinalueilla, joissa kansalaisilla ei ole rahaa, tietoa eikä turvallisia kulkuyhteyksiä terveellisen ruoan hankintaan tai mahdollisuutta kontrolloida saamiaan kaloreita (mm. lahjoitusruoka). Lihavuus on myös jengialueilla elävien tyttöjen keino yrittää suojautua jengien seksuaaliväkivallalta, kuten Gini Sikes kertoo teoksessaan 8 Ball Chicks.

Miksi havainto tyttöjen kohtaaman seksuaaliväkivallan ja aikuisuuden syömishäiriöiden ja paino- ongelmien yhteydestä johti seksuaaliväkivallan ehkäisyn ja placematters- näkökulman sijaan käytäntöihin, joissa seulotaan lähinnä erittäin harvinaista insestiä, syyllistetään ja rangaistaan uhreja ja heidän perheitään niin kohdatusta väkivallasta, lihavuudesta/traumasta kuin puuttuvista hoitopalveluista ja alistetaan heidät erilaisiin kyseenalaisiin perheinterventioihin?

Erilaisia häiriöitä etsivät seulat eivät ole välttämättä tarkkoja eikä niillä saavuteta toivottuja tuloksia. Esimerkiksi vanhusten dementiaan käytetty seula tuotti neljää aitoa dementiatapausta kohti 23 väärää positiivista löydöstä (Le Couteur, Doust, Creasey, & Brayne, 2013). Myös seksuaaliväkivaltaa ja -traumoja seulovat testit ovat epätarkkoja ja tuottavat usein vääriä löydöksiä, joilla on kohtalokkaita seurauksia.

2) ACE ei ole neutraali tai näyttöön perustuva diagnoosi tai "hyvä käytäntö".

ACE- kiinnostus lähti väittämästä, että lapsuustraumat aiheuttavat vakavia, kallista erikoissairaanhoitoa vaativia sairauksia. ACE:n suosion salaisuus olivat lennokkaat markkinointilupaukset terveydenhoidon kustannussäästöistä, joihin päästäisiin tunnistamalla vanhempiensa traumatisoimat, tuleviksi erikoissairaanhoidon kulueriksi määritellyt riski- ihmiset ajoissa.
Pohtia voi sitä, kumpi mahtaa tulla kalliimmaksi Suomen kansantaloudelle: yksi yli-innokas traumaseulaaja, joka passittaa virkauransa aikana 100 lähinnä köyhyydestä ja puuttuvista palveluista kärsivää lasta traumafokusoituun sijoitettujen terveydenhuollon ja koulutuksen usein laiminlyövään sijaishuoltoon hintaan 1000 000 euroa per lapsi vai muutaman sadan euron kuukausittainen toimeentulotuki noille köyhille perheille?

ACE- koulutukset , -seulaukset ja -hoidot ovat usein jäävien toimijoiden suorittamia. Ne voivat aiheuttaa suuria kustannuksia ja kuluttaa tarpeettomasti sosiaali- ja terveydenhuollon resursseja,
tuottaa vääriä positiivisia löydöksiä, ylidiagnosointia, itsensätoteuttavia profetioita, turhaa huolta ja stigmoja ja hoitaa turhaan ja väärin kansalaisia, jotka eivät olisi traumafokusoituja hoitoja tarvinneet ja jotka olisivat selviytyneet paremmin ilman niitä.

3) ACE -pisteet eivät korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa.

Corinna Westin mukaan ACE- seulojen tulokset eivät korreloi positiivisesti traumaoireiden kanssa. Tiettyjä ACE- traumaoireita esim. lisääntyneitä itsemurhia, perheväkivaltaa ja päihde- ja mielenterveysongelmia esiintyy yhtä paljon niin rikkaiden kuin köyhien asuinalueilla mutta ACE- seulojen pistemäärät ovat korkeampia köyhien asuinalueilla.

Syy köyhien asuinalueiden korkeampiin ACE- pistemääriin on se, että ACE- seulat ja seulojat ovat puolueellisia suhteessa köyhiin/ työväenluokkaisiin vanhempiin.
Testit eivät mittaa keskiluokan nuorten haitallisia lapsuudenkokemuksia tai lääketieteellisiä haittoja eivätkä ota huomioon trauman suhteellisuutta.
Seulojat puolestaan eivät tunnista riskejä, joita heidän oma toimintansa tuottaa.  (Corinna West, Mad in America, 11.11.2016).

4) ACE -seulaus ei ole luotettava menetelmä traumaoireiden kartoittamiseen vaan vääristyy taannehtivan raportoinnin, itsearvioinnin ja biologisia riskejä koskevien väittämien ansiosta.

Se ei aina hahmota oikein kausaalisuhteita eikä tunnista satunnaisvaihtelua eikä väliintulevia muuttujia.
Toisten huonojen tilastollisten käytäntöjen tapaan sen testien tulokset eivät ole toistettavissa.
Suomessa pienten otoskokojen vuoksi tulokset eivät myöskään ole yleistettävissä.

5) ACE- interventiot ja vaikuttavuustutkimukset eivät perustu puolueettomaan tutkimustietoon.

ACE- lobbareilla on usein henkilökohtaisia taloudellisia intressejä ja mm. sijaishuoltobisnekseen suuntautuvia vakavia jääviyksiä, jotka ohjaavat ratkaisuehdotuksia ja interventioiden vaikuttavuusarviointeja.

6) ACE biologisoi sosiaalisia ongelmia.

ACE:n väitetyistä biologisista riskeistä/haitoista ei ole pitävää, lääketieteellistä näyttöä. ACE- lobbarit puhuvat mm. pitkittyneestä "toksisesta stressistä" lääketieteellisenä faktana vaikka kyse on vain fatalistisesta kielikuvasta.
Monet vaikeissa olosuhteissa esim. keskitysleireillä eläneet ovat kuitenkin onnistuneet pääsemään yli kokemuksistaan ja luomaan itselleen hyvän elämän.
ACE kääntää yksilön objektiksi ja uhriksi, joka altistuu kokemuksille, ei ihmiseksi, joka tulkitsee kokemuksia.

7) Haitallisten traumakokemusten nykyinen määrittely patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.

Rahoitusvaateitaan oikeuttaakseen ACE- lobbarit väittävät usein, että jopa puolella väestöstä on jokin haitallinen lapsuusajan traumakokemus ja esittävät väittämänsä tueksi riskilistoja, joissa haitalliseksi kokemukseksi määritellään esim. vanhemman avioero tai mielenterveysongelma.
Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.

8) ACE demoralisoi köyhiä/ huono-osaisia ja sulkee heidät ulos demokraattisesta päätöksenteosta.

ACE- seulat määrittelevät haitalliset kokemukset erittäin kapeasti. Ne eivät ulotu yksilöä, hänen perhettään ja kotiaan kauemmas.
Kapea haitallisuuden määrittely unohtaa miljoonien lasten ja perheiden arjen vakavat ongelmat; köyhyyden, nälän, puutteelliset palvelut ja kehnot asumisolosuhteet, joilla on suoria ja todistettuja vaikutuksia terveyteen ja hyvinvointiin.
Näitä ongelmia voitaisiin poistaa esim. perusturvan ja asumisen tasoa nostamalla tai sosiaali- ja terveyspalveluja parantamalla.

ACE :n ratkaisu köyhyyteen eivät ole taloudelliset tai sosiaaliset parannukset
vaan yksilön käytösmuutos tai takautuva terapeuttinen interventio.

Vaikeissa olosuhteissa eläviltä lapsilta ja vanhemmilta kysytään harvoin mikä heitä auttaisi. Sen sijaan heitä monitoroidaan riskin osoittimien löytämiseksi, mitataan, diagnosoidaan ja alistetaan erilaisille interventioille.
Käytännöt muodostavat riskin huono- osaisen väestönosan demoralisointiin ja
ulossulkemiseen demokraattisesta päätöksenteosta.

Pahimmillaan ACE estää ihmisten tarpeiden tunnistamista ja niihin vastaamista.

9) ACE perustuu psykoanalyysista tuttuun varhaisten vuosien determinismiin.

ACE- ideologia perustuu olettamukseen siitä, että lapsuuden ensimmäiset vuodet kestävät ikuisesti; että varhaislapsuuden kokemukset määrittelisivät kohtalonomaisesti kansalaisten tulevaisuuden.
Tämä ei ole mikään tunnustettu fakta vaan kiistanalainen väittämä.
Lasten ja aikuisten varustaminen oletuksella, että he ovat yksinomaan menneisyyden kokemustensa muovaamia/uhreja sisältää ilmeisiä riskejä eikä auta nykyisyyden ongelmissa.
Emme tiedä vielä mitä haittavaikutuksia on aikuisten identifioitumisella ACE- pisteisiinsä tai lasten kategorisoimisella tällä tavoin.

10) ACE tarjoaa yksinkertaistetuttuja ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin.

Sijaishuollon lobbareitten tapaan myös ACE- lobbarit toimivat futuurikauppiaina, vaikka entisetkin futuurit ovat jääneet lunastamatta.

Hälytyskellojen pitäisi soida kun ACE- lobbari todistaa vallankumouksesta sosiaalisten ongelmien ja sairauksien ymmärtämisessä ja ehdottaa ihmelääkkeen kaltaisia interventioita, jotka tuottavat massiivisia säästöjä "myöhemmin".
Yhdeksi tällaiseksi tutkimattomaksi ihmelääkkeeksi on Suomessa muodostunut lapsen sijoitus sijaishuoltoon.

Ihmelääkkeet ja huuhaa-hoidot syövät resurssit käyvältä hoidolta.
ACE- tietoisuus tai traumainformoidun status ei lohduta kärsiviä eikä johda yhteiskunnallisiin parannuksiin.

Psykoanalyysi ja muut puhehoidot harvoin auttavat köyhyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsiviä kansalaisia.

Tietoisuus ilman tekoja ei riitä vaan voi johtaa parhaimmillaan joutavaan puuhasteluun, jossa kuvitellaan arvioinnin itsessään auttavan uhreja ja pahimmillaan asiakkaiden tarpeiden ja toiveiden vastaiseen puoskarointiin, diagnosointi-, lääkitys- ja hoitovirheisiin, turhiin lastensuojelutoimiin ja käyvän hoidon viivästymiseen tai laiminlyöntiin.

11) Lapsuuden haitalliset kokemukset ovat hyvin epätäsmällisesti määriteltyjä.

Ne eivät osoita esim. raportoidun fyysisen, verbaalisen tai emotionaalisen väkivallan tai laiminlyönnin vakavuutta, ajoitusta tai kestoa.
Vaikka olisimme yhtä mieltä siitä, että mielenterveys- tai päihdeongelmasta kärsivä vanhempi on kaukana ideaalista, ongelmien kestolla, käsittelyllä, vakavuudella ja vaikutuksilla perhepiirissä on syvällinen merkitys. Jos perheenjäsenelle on diagnosoitu mielenterveysongelma, on merkityksellistä mikä diagnoosi on kyseessä ja minkäasteisia puutteita ja haasteita se aiheuttaa.

ACE- koulutuksissa trauman oireiksi kerrotaan mm. ahdistuneisuus ja pelko, surullisuus, univaikeudet, huonotuulisuus, ärsyyntyvyys, viha, huomiota tavoitteleva käyttäytyminen ja muut käyttäytymisen muutokset, syyllisyys ja itsesyytökset, vetäytyminen ja eristäytyminen, keskittymisvaikeudet yhdistettynä yliaktiivisuuteen tai toimettomuuteen, koulusuoriutumisen heikkeneminen, lapsellisempi käyttäytyminen tai taantuminen kehityksen aikaisempaan vaiheeseen, traumaattinen leikki, suoritustason lasku (koulu, urheilu) vatsakipu, päänsärky, kastelu, pahoinvointi, jne.

Helen äiti kertoo, miten traumainformoitu hoitaminen näkyy esim. ensi- ja turvakodissa:
"Minulle valkeni pikku hiljaa, että olin joutunut täysipäiväisen tarkkailun alaiseksi. Talossa järjestyi apua lastenhoitoon vain nihkeästi, mutta äitiyden arvosteluun ja huolenaiheiden kirjailuun työntekijöillä kyllä riitti aikaa. Äidin maltinmenetykset kirjattiin tarkoin, samoin lasten rajaamaton ja riehakas käytös sekä erinäiset huolestuttavat "traumaleikit", jotka ilmenivät tarkkailutilanteissa. Lapset vedettiin säännöllisin väliajoin kukin vuorollaan erilliseen huoneeseen, jossa työntekijä tenttasi heitä ja seurasi heidän leikkejään."
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni

Mielenterveyden Keskusliiton ( MTKL) olisi kenties syytä uusia 10.3.2012 antamansa julkilausuma, jossa se toteaa lastensuojeluviranomaisten vetoavan herkästi vanhemman mielenterveysongelmiin keskeisenä syynä päättäessään lapsen huostaanotosta. "Lastensuojeluviranomaisilla ei kuitenkaan ole yleensä tarkkaa tietoa mielenterveysongelman laadusta, vaan perusoletus näyttää olevan että aiempi tai nykyinen mielenterveysongelma leimaa vanhemman vajavaiseksi huolehtimaan lapsesta".
Liitto toteaa, että "viranomaisilla on huonosti tietoa sairauden tosiasiallisesta vaikutuksesta ihmisen kykyyn toimia vanhempana".

Mielenterveyden Keskusliiton (MTKL) mukaan sosiaaliviranomaisen hätiköity, aiheeton sijoitus- tai huostaanottopäätös aiheuttaa peruuttamattoman vahingon asuntonsa ja tukensa menettävälle köyhälle ja yksinhuoltajalle, vaikka päätös muuttuisi huoltajan todellisen terveydentilan ja huoltajana toimimisen kyvyn selvittyä esimerkiksi lääkärinlausunnon perusteella.

12) ACE- seulauksissa epäselväksi on jäänyt mitä ja keitä seulotaan, mitä ja keitä varten tietoa kerätään (esim. sote-yrityksille), mihin ja miksi käytetään (algoritmit?), kuka varmistaa seulaajien ammattitaidon ja asiakasturvallisuuden ja miten, aiotaanko tuloksia myydä tulevaisuudessa, missä kartoituksia säilytetään, kuinka kauan, kuka tietoja pääsee katsomaan ja miten varmistetaan, että luottamuksellisiin tietoihin ei pääse käsiksi kuka tahansa tai, että niitä säilytetään asiamukaisella tavalla.

Professorit Rosalind Edwards, Val Gillies, Ellie Lee, Susan White ja David Wastell sekä tohtori Jan Macvarish vaativat, että kampanjat, jotka pyrkivät kannustamaan opetustoimen ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön ACE-/ traumatietoisiksi pitäisi vakavasti kyseenalaistaa.

Työntekijöiden tulisi suhtautua kannustavasti ja sympaattisesti hoidossaan oleviin lapsiin, ei kehitellä heistä amatööridiagnooseja ACE- pisteiden perusteella.

Ihmisten väärintunnistamisella ja leimaamisella "traumatisoiduksi" tai "riskissä oleviksi" ja altistamisella erilaisille taloudellista hyötyä tavoitteleville interventioille voi olla vakavia seurauksia heille ja heidän perheilleen.

ACE voi johtaa sellaisten väestönosien stigmatisointiin, joiden sosiaalinen asema tai elinolosuhteet määritellään toimimattomia yksilöitä tuottaviksi.

Samat riski- ja traumaseulauksiin ja seulaajien taloudellisiin intresseihin liittyvät ongelmat jatkuvat suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa vuodesta, jopa vuosikymmenestä toiseen.

ACE- tutkielmia ja koulutuksia seuratessa on vaikea uskoa, että hoitotiede tai sosiaalityö olisivat itsensäkorjaavaa tiedettä tai tiedettä ylipäätään.

Jotain on pahasti pielessä sosiaali- ja hoitotieteiden asiantuntijuudessa, etiikassa, osaamisessa, tiedonmuodostuksessa ja palkitsemisjärjestelmissä kun hyväpalkkaiset tohtorikoulutetut "asiantuntijat" aloittavat kansalaisten oikeusturvaa vakavasti vaarantavia hankkeita vailla tutkimustietoa tai vain sijaishuollon toimijoihin tukeutuen ja toimenpiteiden kohteiden palkattomaksi tehtäväksi jää hankkeissa tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen, kerääminen, suomentaminen ja esittely, joka usein kuitenkin torjutaan "vihapuheena".

#traumaterapia #traumatietoisuus #ACE #Lapsuustrauma #Lastenasiaintalo #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Kirjallisuus:

Edwards et al. (2017). The problem with ‘ACEs’: EY10039: Submission to the House of Commons Science and Technology Select Committee Inquiry into the evidence-base for early years intervention.
Finkelhor (2017). Screening for adverse childhood experiences (ACEs): Cautions and suggestions. Child Abuse and Neglect.

Kuvakaappaus: mtvuutiset.fi

Lasten liikunta- ja urheiluharrastusten arki ja turvallisuus on lapsiasiavaltuutetun instituution musta aukko

"tavoitteena on siivota pois tieltä tuotteet (lapset ja nuoret), jotka hajoavat leivontakoneessa, ja hiljentää ne, jotka yrittävät nostaa epäkohtia esiin. Jos tuotelinjastolta selviää riittävän ehjinä riittävän monta tuotetta, jotka mahdollistavat mitaleista ja rahasta puhumisen, niin homma saa jatkua entisellään.” Kiira Korpi

Nuorisotutkimusseura on julkaissut Siitä on pikemminkin vaiettu- raportin kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa.

Matti Rimpelän mukaan "raportti kertoo yksiselitteisesti ensinnäkin siitä, että lapsen oikeudet ja niiden velvoitteet liikunta- ja urheiluharrastusten järjestämisessä ja tuottamisessa lapsille eivät ole saaneet sitä painoarvoa, jonka lapsen oikeuksien sopimuksen ratifioinnin olisi pitänyt niille antaa jo vuodesta 1991 alkaen.
Ja toiseksi siitä, että lasten harrastusten arki yleensä ja erityisesti liikunta- ja urheiluharrastusten arki on jäänyt lapsiasiavaltuutetun instituution toiminnassa mustaksi aukoksi ja näyttää sitä edelleen olevan".

Rimpelä muistuttaa, että vuodesta 1991 alkaen YK:n yleissopimus ei ole ollut suositus eikä ohje, vaan sillä on samanlainen velvoittavuus kuin muillakin laeilla. Tämä tarkoittaa, että ydinkysymys ei ole ’aktiivinen asennemuokkaus’ ja ’yhteinen ohjelma’, vaan lapsen edun ja oikeuksien toteutuminen heidän arjessaan ja tässä tapauksessa urheilu- ja liikuntaharrastuksissa.
Velvoittava vastuu lapsen oikeuksien toteutumisesta ja niiden loukkaamisen estämisestä kuuluu instituutioille ja aikuisille, jotka järjestävät, tuottavat, arvioivat ja kehittävät lasten liikunta- ja urheiluharrastuksia (Taatan tarinoita-blogi, 21.01.2019).

Rimpelän havainto lapsiasiavaltuutetun instituution haluttomuudesta puuttua lasten liikunta- ja urheiluharrastuksissa jo vuosia ilmenneeseen kiusaamiseen ja syrjintään on mielenkiintoinen.

Kiira Korpi kysyy, yritetäänkö tutkimusten ja selontekojen avulla osittain paikata sitä karua tosiasiaa, että "urheilujärjestelmässämme kiusaajien ja hyväksikäyttäjien oikeusturva tuntuu olevan tärkeämpi kuin heidän uhreikseen joutuvien lasten ja nuorten”.

Onko epäeettinen toiminta niin normaali osa sekä lastensuojelu- että urheilukulttuuria, ettei sitä kyseenalaisteta kuplan sisällä?

Ovatko rahakkaat urheiluseurat ja joogalahkot ja niiden poliittista tukea nauttivat sarjaraiskaavat gurut ja simputtavat valmentajat liian vaarallisia ja vaikutusvaltaisia puuttumisen kohteita?

Miksi huolipuheen ja puuttumisen kohteeksi valikoituu lapsiasiavaltuutetuillakin lapsia kaltoinkohtelevan sijaisvanhemman, joogagurun tai valmentajan sijaan ravintoketjun alimmainen ja helpoin syyllistettävä: köyhä vanhempi?

Onko puuttumattomuus urheilun väärinkäytöksiin seurausta STEA:n ja Veikkauksen kultaisista kahleista?

Onko puuttumattomuus lasten urheiluharrastuksissa ilmenevään kaltoinkohteluun seurausta STEA:n/ Veikkauksen ja lasten harrastustoiminnalla ja muulla "osallisuudella" ja "suojelulla" rahastavan järjestökentän symbioosista, joka hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille?
Tuhoaako lasten usein järjestöpohjaisissa urheiluharrastuksissa ilmenevään kaltoinkohteluun puuttuminen oman suojatyöpaikan ja tulevaisuuden hillotolpan "asiantuntijana" tai "erityisosaajana"?

Heikki Pursiaisen mukaan rahapelijärjestelmään sisäänrakennettu epärehellisyys rapauttaa julkisen keskustelun.
Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. Lukuisat poliitikot ovat mukana tai ovat olleet Veikkauksen toimielimissä. Vielä suurempi määrä poliitikkoja, entisiä poliitikkoja ja politrukkeja on mukana edunsaajissa. Poliittisten puolueiden sisarjärjestöt saavat miljoona-avustuksia.
Jokainen kansalaisjärjestö, joka on minkään kokoinen, imaistaan mukaan järjestelmään. Kun kultaiset kahleet lyödään kiinni, halu kritisoida järjestelmää katoaa."

Vapaaehtoisten taustoja ei tarkasteta

Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueissa sekä lajien SM-sarjajoukkueissa on tapahtunut laajamittaista seksuaalista häirintää, joka on jatkunut 1990-luvulta vähintään vuoteen 2008 asti, kertoi mtv- uutiset keväällä 2018.

Entisen päävalmentaja Reima Kokon mukaan asiasta tiedettiin, mutta siihen ei uskallettu puuttua.

Vain 14 urheiluseuraa 15 000:sta eli alle promille tarkastaa vapaaehtoisten valmentajiensa rikostaustat, kertoi Ylioppilaslehti (1/2017). Lehden mukaan:

"Suomessa seksuaalisen kanssakäymisen suojaikäraja on 16 vuotta mutta valmennussuhteessa ikäraja nousee 18 vuoteen siksi, että valmentajalla on poikkeuksellisen paljon valtaa nuoreen valmennettavaansa.

Pojat kokevat urheilussa seksuaalista häirintää ja väkivaltaa noin kaksi kertaa tyttöjä useammin.

Moni hyväksikäyttötapaus ei tule koskaan ilmi, sillä uhrit pelkäävät kostoa, urheilumahdollisuuksiensa vaarantumista, leimaantumista tai sitä, että heitä ei uskota. Aihe on tabu urheilualan kattojärjestöissäkin.

Seksuaaliseen häirintään syyllistyneet valmentajat ovat usein sosiaalisia, suosittuja, arvostettuja ja itsevarmoja korkean profiilin hahmoja, jotka eivät poistu alalta hyväksikäyttötuomion jälkeenkään."

Sijoitetuille lapsille/nuorille urheiluharrastus voi tarjota onnistumisen elämyksiä mutta sijoitetut ovat erityisen suojattomia valmentajien ja muiden aikuisten seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan.

Suomalainen kouluterveyskysely 2017 totesi sijoitetuilla viisinkertaisen riskin seksuaaliseen väkivaltaan vanhempiensa kanssa asuviin verrattuna.

Yhdysvalloissa seksibisnekseen ajautuvista nuorista yli 80% on ollut aiemmin sijoitettuina ja suuri osa (Kaliforniassa 50%) seksibisnekseen myydyistä nuorista on virallisesti sijoitettuna seksibisnekseen siirtymisen hetkellä.

Rikosrekisteritarkastus ja koulutus eivät aina takaa turvallisuutta

Myös köyhien ja yksinhuoltajien lapset saattavat olla vaarassa urheiluharrastuksissaan.
Hiljattain Suomea kuohutti yksinhuoltajien tukihenkilönä toimineen miehen harjoittama lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö. Urheilullinen mies, joka oli läpäissyt tukihenkilöitä värvänneen järjestön seulan hyväksikäytti yksinhuoltajan poikaa juuri liikuntaharrastuksen yhteydessä. Tässä tapauksessa rikosrekisteritarkastus ja vapaaehtoisille järjestetty koulutus eivät estäneet hyväksikäyttöä. Myös yh- äidin ystävän tukihenkilö paljastui pedofiiliksi ja sai alkuvuodesta vankilatuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Käräjäoikeuden ratkaisun mukaan hyväksikäyttö oli jatkunut vuosien ajan.

Toteutuuko lapsen oikeus harrastaa sijaishuollossa?

Lokakuun Liikkeeseen otti taannoin yhteyttä lastensuojelulaitoksen huolestunut ex-työntekijä. Laitos on vuosien varrella rikkonut lähes kaikkia lakisääteisiä velvoitteitaan mm. huostaanotettujen terveydenhuollon, koulunkäynnin ja paloturvallisuuden osalta. Myös lasten oikeutta harrastamiseen rikottiin mutta lukuisista rikkomuksista huolimatta laitos saa edelleen jatkaa toimintaansa.

Ex-työntekijä kertoi, että tähtitieteellistä vuorokausimaksua veloittavan lastensuojelulaitoksen kaikkien lasten liikuntaharrastuksiin varaama budjetti oli eräänä vuotena koko vuoden osalta yhdeksän euroa. Rahoilla ostettiin pallo.

Sijoitetun äiti puolestaan kertoo blogissaan kuinka hänen poikansa- toisin kuin sijaisperheen oma biologinen lapsi- ei voi harrastaa urheilua, koska sijaisvanhempien mielestä se maksaa liikaa ja vaatii sijaisvanhemmilta liikaa vaivannäköä.

Lapsi ei päässyt urheiluharrastukseensa vaikka äiti tarjoutui auttamaan sijaisperhettä lapsen kuljettamisessa harjoituksiin ja otteluihin.

Perhekoti kielsi urheiluharrastuksen kostoksi kritiikistä

Huostaanotettu Krista kertoo kuinka perhekoti kielsi häneltä urheiluharrastuksen kostoksi esitetystä kritiikistä. Sen sijaan, että sosiaalityöntekijä olisi puolustanut sijoitettua, hän tukikin päätöksillään ja toiminnallaan sijaishuoltajien julmia ja laittomia käytäntöjä:https://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa

Jaksaako sijaishuollon ylilääkitsemä lapsi urheilla?

Monissa ulkomaisissa lastensuojelututkimuksissa on kiinnitetty huomiota huostaanotettujen lasten turhaan ja runsaaseen lääkitykseen, jolla korvataan muun hoidon puutteita. Lapsia saatetaan lääkitä koska hoitohenkilökuntaa ei ole tarpeeksi tai terapiaa ei voida/haluta antaa.

Lääkärilehden mukaan myös suomalaislapsilla on yhä enemmän psykoosilääkitystä. Tutkijat pohtivat, joudutaanko lääkkeillä korvaamaan puutteita muussa hoidossa.

Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä.
– Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.

Kelpaavatko köyhät lapset vain rikkaiden kannustusjoukoiksi?

Vähävarainen äiti kertoo tukiperheestään: "Poikien aloitettua tukiviikonloput heidän jutuissaan alkoivat toistua erinäiset urheilukisat, joihin heitä haluttiin viedä tukiperheen pojan menestystä seuraamaan. Kauniisti ilmaisten "kannustamaan". Tukiperheäiti kertoi eräänä päivänä puhelimessa, että seuraavana viikonloppuna he koko porukka menisivät hiihtokisoihin, joissa hän itse myisi kahviossa, isä olisi ladun reunalla hiihtäjäpoikaansa tsemppaamassa ja meidän poikamme "pyörisivät siinä mukana". (Tiedoksi vielä, että tällaiset kisat eivät ole ohi muutamassa tunnissa.)

Suunnitelma kuulosti lasteni kannalta jokseenkin kolkolta ja pitkästyttävältä, mutta olin tuolloin äärimmäisen uupunut. Ajattelin, että mikä tahansa olisi lapsilleni parempaa kuin katsella kotona umpiväsynyttä äitiä. Koetin lohduttautua sillä, että lapsillani on sentään seuraa toisistaan eikä tarvitse yksin pyöriä vieraassa väkijoukossa.

Olin myös arka kritisoimaan perhettä, koska kokemuksesta olin vakuuttunut siitä, että "nirsoiluni" tukimuotoja kohtaan käännettäsiin ennen pitkää minua vastaan sossun toimesta, ja perheemme joutuisi siten ehkä maksamaan kritiikistäni kalliin hinnan.

Tukiviikonloput käynnistyivät. Aluksi pojat lähtivät perheeseen mielellään hienojen lelujen äärelle, mutta sittemmin alkoivat vastustella lähtöä. Sydämeni oli revetä, kun poikani kysyi surullisena eräänä iltana, miksi tukiperheen pojalla on kaikkia hienoja harrastuksia eikä heillä mitään. (Minulla ei tosiaan ollut perustarpeiden lisäksi varaa mihinkään ylimääräiseen, ja burn outtini vuoksi ylipäätään jaksoin huonosti tarjota virikkeitä perushoidon lisäksi.)

Yritin selittää kuviota perheen äidille. Hän ei joko ymmärtänyt asiaa tai ei ollut ymmärtävinään. Hän hykerteli vain hilpeästi, että hänen poikansa on "sankari ja kuningas" minun poikieni silmissä. Poikani näet kuulemma jännittävät hurjasti, tuleeko mitali vai ei. Olin kuvitellut, että tukiviikonloppuina lapseni saisivat aikuisten aikaa ja huomiota. Pettymys oli näin ollen valtava.

Valitettavasti noistakin treeneistä jäi pojilleni päällimmäiseksi mielipaha. Kun perheen isä huusi kentän reunalla omaa ylivoimaista poikaansa voittamaan ja pinkomaan kaikkien ohi, tuo lisäsi pojissani vahvaa eriarvoisuuden kokemusta, joka oli heihin jo iskostunut."
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tukiperhe-halusi-ponkittaa-oman-lapsensa-egoa

Sijoitetut lapset Loikalan kartanon hevosurheilubisneksen palkattomina työläisinä

Hevosille allerginen ex- sijoitettu kertoo kuinka joutui puhdistamaan hevosten pilttuut raviurheilua harrastavassa sijaisperheessään.

Myös jatkuvien väärinkäytösten mm. sijoitettujen eristämisen ja muun kaltoinkohtelun takia suljetussa Loikalan kartanossa sijoitettuja käytettiin ilmaistyövoimana omistajan hevosharrastuksessa. Luja ry:n Vuoden kasvattaja -lastensuojelupalkinnon saaneella Heidi Rauhalla on sijaishuoltobisneksensä yhteydessä myös leiri- ja virkistystoimintaa, ratsu- ja ravitalli sekä ratsastuskoulu, jossa sijoitetut työskentelivät "vapaa-ehtoisina".

Laitoksen ex-työntekijä kertoo:

"Näin julmuutta, jota ei kohdisteta edes paatuneisiin rikollisiin vankeinhoitolaitoksessa. Näin rahastamista.
Nuori saattoi saada yksinäisyydessä "raivokohtauksia", hoitona nippusiteitä, kiinnipitämistä, matottamista ja vierihoidon jatkamista esim seinälle lapulle piirrettyyn ruksiin tuijottaen.
Tuolloin kotiopettajana toiminut henkilö oli kykenemätön opettamaan yläasteen matematiikkaa, englannin kieltä ja käsittääkseni hänellä yleensäkään ei ollut opettajan taustaa. Oppivelvollisuuttaan suorittavat nuoret saivat tenttiä lukukauden oppimäärän yhdellä tentillä. He eivät voineet olla tyhmiä ja huonoja, koska he pystyivät, ilman kunnollista opetusta, selviytymään tenteistä.

Nuoret tekivät työtä erilaisissa yritysviritelmissä, joita omistuksessa oli. He mm siivosivat, toimivat tarjoilijoina, johtajan omistamassa kartanohotellissa, korvauksena taskuraha. Nuorten tekemästä pakkotyöstä ei saanut käyttää nimeä työterapia, puhuttiin vapaaehtoisesta työstä. Näin nuorella tytöllä käsivarsissa mustelmat, kun hän halusi kieltäytyä vapaaehtoistyöstä tarjoilijana. Lapset olivat alle 18 v."

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/loikalan-kartano-jalleen-uutisissa-vaarinkaytoksistaan-omistaja-heidi-rauha-ei-kommentoi

Helsingin kaupunki rahoitti ihmiskauppa- ja seksuaalirikoksista epäiltyä joogalahkoa

Helsingin kaupungin liikuntalautakunta maksoi MISA -joogalahkon sisarjärjestö Suomen Nathalle vuosittain noin 30 000 euroa vuokra- ja toiminta-avustusta.

Helsingin kaupunki osti myös tunteja joogakoulu Nathalta, jota epäillään osallisuudesta ihmiskaupparikoksiin. Asiasta kertoi Helsingin Sanomat.

Tunteja tarjottiin ilmaiseksi muun muassa nuorille, joilla ei ollut opiskelu- tai työpaikkaa.

Sopimus tehtiin, vaikka koulua koskeva rikostutkinta oli alkanut lähes kaksi vuotta aiemmin. Liikuntaviraston mukaan se sai tietää rikostutkinnasta, mutta päätti jatkaa yhteistyötä koska oli saanut tunneista hyvää palautetta. Nathalla on toimipisteet Helsingissä, Vantaalla, Tampereella ja Porvoossa.

Joogakoulu Natha liittyy keskusrikospoliisin tutkintaan, jossa joogakoulun asiakkaina olleita nuoria naisia on epäilty käytetyn järjestelmällisesti seksuaalisesti hyväksi Ranskassa, kertoi Iltalehti.
Poliisi epäilee, että teoissa on käytetty hyväksi uhrien riippuvaista asemaa ja erehdytetty heitä siten, että heidät on saatu matkustamaan Ranskaan, missä seksuaalisen hyväksikäytön epäillään tapahtuneen. Tapauksen toi julkisuuteen Ylen MOT-ohjelma keväällä 2013.

MISA-joogakoulun perustaja on romanialainen Gregorian Bivolaru eli Grieg. Kyseessä ei ole väljä joogaava elämäntapayhteisö, vaan Romaniasta johdettu, lahkon tunnusmerkit täyttävä, eri valtauskontoja ja johtajan henkilöpalvontaa sekoitteleva järjestö, kirjoittaa lahkoon sekaantuneen oppilaan läheinen.

MOT:n mukaan Gregorian Bivolaru avustajineen on houkutellut seuraajiaan esiintymään eroottisissa videochateissa internetissä ja lähettänyt naisia muun muassa Japaniin striptease-tanssijoiksi.

Bukarestissa on myös hierontasalonkeja, joissa kultin jäsenet antavat tantrahierontaa.

Suomessa Natha on pyörittänyt kahta eri hierontapaikkaa Helsingin keskustassa.

MISA:n jäsenet ovat esiintyneet myös pornoelokuvissa. Elokuvia on valmistunut tusinan verran. Yhdestä niistä löytyy suomalainen joogaopettaja.

Vuonna 2004 Romanian salainen poliisi pidätti Gregorian Bivolarun. Seuraavana vuonna häntä vastaan nostettiin syytteet useista eri rikoksista kuten ihmiskaupasta, alaikäiseen sekaantumisesta ja veronkierrosta.
Gregorian Bivolaru pakeni Ruotsiin ja haki sieltä turvapaikkaa.
Romanian poliisi pyysi Ruotsia luovuttamaan Bivolarun oikeudenkäyntiä varten. Tapaus herätti huomiota eurooppalaisten ihmisoikeusaktivistien keskuudessa. Myös Suomen eduskunnan ihmisoikeusryhmän silloiset puheenjohtajat Vihreiden Ulla Anttila ja Vasemmistoliiton Kari Uotila vetosivat Bivolarun puolesta.

Vuonna 2013 Romanian korkein oikeus tuomitsi Bivolarun vankeuteen alaikäisen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Bivolaru pidätettiin Ranskassa 27.2. 2016, josta hänet siirrettiin Romaniaan kärsimään vankeusrangaistus. Nyt Gregorian Bivolaru on taas vapaalla jalalla. Hänet vapautettin 13.9.2017 Bistritan vankilasta.

Keskusrikospoliisi on antanut 22.9.2017 etsintäkuulutuksen ihmiskaupasta ja seksuaalisista hyväksikäytöistä tunnetusta Gregorian Bivolarusta. Mies on käyttänyt myös nimeä Magnus Aurolsson.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsinki-rahoitti-ihmiskauppa-ja-seksirikoksista-epailtya-joogalahkoa

Baltzar- kultin annettiin toimia tanssiteatterin suojissa

HS kertoo kuinka Baltzar-kulttiin kuuluneen Emman isä tuli hakemaan tytärtään pois kultista. Tällöin Baltzarin naisapuri soitti avuksi lastensuojelun. Lastensuojelu sijoitti tytön ja sijoituspaikastaan käsin tyttö sai jatkaa osallistumistaan kulttiin ( HS, 24.11.2019).

Baltzar-skandaalilla on monia yhtymäkohtia lastenkotiskandaaleihin ja lastensuojelun kultteihin: toiminta oli valtion rahoittamaa, kaltoinkohtelu kesti vuosikausia ja siitä oli lukuisia varoitusmerkkejä, ilmoituksia ja tutkintapyyntöjä, joihin ei tartuttu. Kaltoinkohtelu tapahtui hyvyyden viittaan kätkeytyneenä. Haavoittuvassa asemassa olevia uhreja ja heidän vanhempiaan ei uskottu. Uhreja manipuloitiin ja yritettiin eristää vanhemmistaan ja ystävistään.

Molemmissa kaltoinkohtelun muodoissa käytettiin suosikkijärjestelmää: lapsia kohdeltiin eriarvoisesti, kilpailutettiin ja usutettiin toisiaan vastaan. Osaa suosittiin ja toisia lytättiin. Lapsia uhkailtiin ja peloteltiin.

Uhrit pyrittiin eristämään fyysisesti syrjäiseen kiinteistöön ja kulteilla oli vaikutusvaltaisia tukijoita ja suojelijoita.

Myös reagointi kaltoinkohtelun paljastumiseen on yhteneväistä: kaltoinkohtelun mahdollistaneet ja rahoittaneet yrittävät pestä kätensä ja väittävät, etteivät tienneet asiasta.

Niin urheilussa kuin lastensuojelussa vaietaan väärinkäytöksistä koska imagoa uhkaavat ilmiöt eivät sovi liikkeiden ja medioiden ylläpitämään ”hyvään kertomukseen”.

Uudistusmielisen Tuomas Kurttilan korvannut lapsiasiavaltuutettu, sosiaalityöntekijä Elina Pekkarinen peräänkuuluttaa, että Suomessa on viimeinkin havahduttava ja alettava parantaa lastensuojelun mainetta valtion johdolla (YLE, 26.6.2019).

Helsingin hallinto- oikeuden asiantuntijana toiminut lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen löytää Maarit Tastulan haastattelussa selityksen sijaishuollon väkivaltaisuudelle ja sijoitettujen kaltoinkohtelulle ja kurjille kokemuksille omasta osattomuudestaan sijaishuoltojärjestelmässä:

"Niin mielestäni se on, tottakai varmaan osin lähtöisin siitä, että heillä on jo ihan varhaisessa lapsuudessa niitä kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää ", Pekkarinen tietää (19.10.2019).

Leeni Ikonen kommentoi Pekkarisen lausuntoja:

"Kaltoinkohtelun selvittelyssä on kuitenkin täysin vailla merkitystä, mikä on uhrin varhaisempi elämänhistoria.Lastensuojelun yleinen ongelma on, etteivät sosiaalityöntekijät halua selvittää sijaishuollon epäkohtia. Vanhempien ja lasten esille nostamat epäkohdat sivuutetaan. Elina Pekkarisen kertomalla tavalla tämä mitä ilmeisimmin johtuu siitä, että sosiaalityöntekijät tulkitsevat asioita sen sijaan, että selvittäisivät tosiseikkoja ja kuuntelisivat, mitä heille kerrotaan.
Elina Pekkarisen lausunnot poikkeavat jyrkästi siitä, mitä tietoa julkisuudessa on saatu lastensuojelusta ja sijoitettujen lasten tilanteesta.

Pekkarisen kertoman mukaan hallinto-oikeus ei näytä olevan lainkaan kiinnostunut siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut lapsen asiassa.
Vahvasti sosiaaliviranomaiseen leimautunut ja sidoksissa oleva asiantuntija voi vaarantaa lapsen edun toteutumisen.
Elina Pekkarisen lausumat osoittavat, että ainakin Helsingin hallinto-oikeudessa on vakavia puutteita asiantuntijajäsenten ohjaamisessa tuomarityöhön".
https://leeniikonen.fi/2019/11/06/kuka-valvoisi-suomen-lasten-etua/

Revitty elämä -kirjan kirjoittaja M. Kajaste toivoisi nykyistä parempaa tukea neuropsykiatrisille perheille, lapsille ja nuorille: "Lasten ja nuorten palveluihin käytetään n. 10 miljardia euroa / vuosi. Rahaa käytetään paljon, mutta tehottomasti. Suurin osa rahoista menee toimimattoman, itseään ylläpitävän järjestelmän ylläpitoon – ei suinkaan syrjäytymisvaarassa olevien lasten tukemiseen.

Carlene Firmin on kehittänyt lastensuojeluun uuden näkökulman ja toimintamallin, joka tunnistaa ja tunnustaa, että nuoret ovat haavoittuvaisia ja vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi pikemminkin kodin ulkopuolella kuin kotonaan.

Suomalaisessa sosiaalityössä Firminiä ja hänen toimintamalliaan ei tunneta.

Lokakuun Liike on tehnyt lapsille ja vanhemmille ohjeet lasten turvaamiseksi liikunta- ja urheiluharrastuksissa:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/urheiluvalmentajat-seksuaalirikollisina
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tyttoja-ahdisteltiin-maajoukkueissa

Sijoitetuilta kysymme: Miten oikeutesi turvalliseen liikuntaharrastukseen on toteutunut sijaishuollossa?

#urheillaanihmisiksi #maajoukkue #seksuaaliväkivaltaurheilussa
#Hanna Kosonen #Silja Silvasti #Elina Pekkarinen #Lastenasiaintalo #LASTA #ACE
#valvonta #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP
#Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/uusi-lastensuojelumalli-keskittyy-ymparistoon-ja-todellisiin-uhkiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsen-etu-ei-toteudu-lastensuojelussa-eika-hallinto-oikeuksissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkijat-heraavat-myohaan-sijaishuollon-vakivaltaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/uudistushenkinen-kurttila-syrjaan-ammattilaisbyrokraatti-ja-hao-jasen-elina-pekkarinen-lapsiasiavaltuutetuksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-uudet-laatusuositukset-varmistavat-sijaishuollon-ongelmien-jatkumisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ekososiaalityo-lastensuojelun-sijaishuollossa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsiasiavaltuutettu-korporatismin-takuumiehena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/convict-conditioning-kunto-ohjelma-huostatuille
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-viimein-kuriin

Kuvakaappaus: mashable.com

Pesäpuu ry:n uuden X-ketju-hankkeen visioiksi kerrotaan sijaishuollossa väkivaltaa kokeneiden tukeminen ja väkivallattoman sijaishuollon turvaaminen. Hanke on jatkumoa mm. STM:n sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksestä ja siitä seuranneesta Valtiollisesta anteeksipyyntötilaisuudesta.

X-ketjua tehdään yhteistyössä Nuorten Ystävien, Traumaterapiakeskus ry:n, Suomen Akatemian kokemuksen historian huippuyksikön (Tampereen yliopisto) ja Valtion koulukotien (THL) kanssa. Hanke on kolmevuotinen ja saa STEA:n rahoitusta.

Pesäpuu ry:n esitteen mukaan " Hankkeen toimintaan ovat tervetulleita sijaishuollossa kaltoinkohtelua kokeneet täysi-ikäiset ja heidän läheisensä. X-ketjun kohderyhmään kuuluvat myös sijaishuollon toimijat ja muut yhdyspintojen ammattilaiset sekä nykyhetken käytäntöihin vaikuttavat päättäjät ja poliitikot".

Pesäpuu ry kertoo miten sijaishuollossa väkivaltaa kokeneiden on lupa puhua traumoistaan: "Emme puhu ryhmässä yksittäisistä kokemuksista vaan niistä pyritään puhumaan tasolla, joka ei herätä toisissa traumamuistoja. Näin jokainen voi olla turvassa ja työskentely voi antaa vapauden päästää irti kannetusta taakasta."

Emme puhu ryhmässä yksittäisistä kokemuksista
vaan niistä pyritään puhumaan
tasolla, joka ei herätä toisissa
traumamuistoja
Näin jokainen
voi olla turvassa
ja työskentely voi antaa vapauden
päästää irti kannetusta taakasta

Kuka siis "kohtaamisen forumeilla" puhuu; Pesäpuulaisten, Traumaterapiakeskuksen, valtion koulukotien ja Nuorten Ystävien muodostamat asiantuntijat, sidosryhmät vai joku muu? Kuka?
Miksi ongelmista puhumaan vain pyritään eikä yksinkertaisesti puhuta? Ei puhuminen mitään rakettitiedettä ole.
Keitä ovat toiseutetut, joissa kuvitellaan heräävän vaarallisiksi oletettuja "traumamuistoja"?

Miksi perheiden oletettuja traumoja työkseen seulova ja niiden etsinnän tuotteistanut Pesäpuu ry on kehittänyt traumasta puhumiselle eri säännöt kun aiheena on sijaishuollon väkivalta?

Miten sijaishuollon väkivaltakokemuksia voi kartoittaa ja uhreja tukea, jos sijaishuollon väkivallasta ei ole lupa puhua kuin "yleisellä tasolla"?
Kuinka yleisellä tasolla sijaishuollon väkivaltakokemuksista pitää puhua, jotta tulisi kuulluksi ja uskotuksi? Riittääkö Susanna Hoikkalan tasoinen puhe "väkivaltakuvaukset lasten puheessa ovat vain puhetta, "jota ei pidä tulkita siten, että lapsi olisi tullut raiskatuksi tai kuritetuksi lastenkodissa( Kiinnipito lastenkodissa, PeLan julkaisusarja 23, 56-60 ) vai pitääkö pystyä lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen tasoiseen selitykseen ( Tastula, 19.10.2019) sijaishuollon väkivaltaisuudelle ja sijoitettujen kaltoinkohtelulle: "Niin mielestäni se on, tottakai varmaan osin lähtöisin siitä, että heillä on jo ihan varhaisessa lapsuudessa niitä kokemuksia kaltoinkohtelusta, jolloin on myöskin vaikea huomata, että joku todella välittää ".

Keitä sijaishuollon väkivaltakokemuksista puhumisen kieltämisen on tarkoitus turvata; sijoitettuja vai sijaishuollon järjestöjen, päättäjien ja työntekijöiden mainetta?
Traumatisoituvatko väkivaltakokemukset mahdollistaneet ja niitä tuottaneet työntekijät pelkästä puheesta, joka ei vahvista tuttua idealisoitua kertomusta sijaishuollosta?

Miksi Pesäpuussa kuvitellaan, että sijaishuollon väkivaltakokemuksista vaikeneminen toisi turvaa ja antaisi vapauden kannetusta taakasta kun taas vanhempien väkivaltakokemuksista vaikenemista pidetään järjestössä traumatisoivana ja pyritään estämään?

Pesäpuu ry:n mukaan sijaishuollon väkivaltaa kartoittavissa kokoontumisissa tullaan keskittymään mm. seuraaviin teemoihin: Mitkä asiat suojelivat sijaishuollossa? Miten sijaishuollon kokemukset ovat vahvistaneet? Mikä tai kuka auttoi selviytymään? Mikä sai jaksamaan? Mikä loi toivoa? Keitä henkilöitä voisi tänä päivänä kiittää? https://pesapuu.fi/wp-content/uploads/2019/04/kohtaamisen-foorumi_esite_NETTI.pdf

Samat teemat ovatkin olleet- sijaishuollon väkivaltakokemusten ja rakenneuudistusten sijaan- näyttävästi esillä Pesäpuun kokemusasiantuntijatoiminnassa, jossa muutamat onnistuneen sijoituksen kokeneet ovat kilvan kiitelleet sosiaalityöntekijöitä ja sijaisvanhempia.

Kiitollisuus, jota ei mainita biologisen vanhemmuuden yhteydessä on toki tärkeä asia mutta miksi kiitollisuus pitää yhdistää juuri sijaishuollon väkivaltakokemuksiin ja miksi sitä edellytetään uhreilta, jotka avautuvat kokemuksistaan kenties ensimmäistä kertaa?

Pesäpuu ry laatimat säännöt sijaishuollon väkivaltakokemuksista puhumiseen ovat täysin erilaiset ja päinvastaiset kuin säännöt biologisten vanhempien väkivaltakokemuksista puhumiseen ja noudattelevat järjestön aiempaa sumeaa logiikkaa.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta

Psykiatriseen hoitoon tultaessa suurelle osalle nuorista tehdään diagnostinen haastattelu, gidisats, jossa kysytään suoraan bioperheessä tapahtuneista traumakokemuksia. Kuntien "perhepalveluissa" lapsia pyydetään Pesäpuun "lapsilähtöisiin välineisiin", Pesäpuun koulutuksiin ja menetelmiin sekä Pesäpuun kouluttamiin "erityisosaajiin" turvautuen kertomaan tarinoita traumaattisista perhetapahtumasta siten, että tarinaa toistetaan useaan otteeseen lisäten siihen yksityiskohtia, lapsen tarinaan liittyviä ajatuksia ja tunteita ja hoitaja rohkaisee lasta kertomaan vähitellen tapahtuman vaikeammista osista.
" Toistuva vähittäinen altistaminen totuttaa lasta traumaan liittyville muistolle vähentäen lapsen tarvetta vältellä niitä, jolloin myös traumamuistojen oireet (PTSD) vähenevät ja lapsi pystyy paremmin toimimaan arjessaan. Lapsi voi toisinaan olla haluton puhumaan traumaan liittyvistä tapahtumista ja lapselle tuleekin kertoa, miksi häntä siihen rohkaistaan. Esimerkkinä voidaan käyttää likaista haavaa, joka voidaan päättää jättää hoitamatta ja toivoa sen paranevan, vaikka kuitenkin tiedetään, että haava usein tulehtuu ja menee huonommaksi. Lapselle voidaan myös lukea kirja samankaltaisista kokemuksista lapsen rohkaisemiseksi." (Cohen ym. 2006, 121–122.) Hoitaja voi auttaa lasta eteenpäin avoimilla kysymyksillä.

Lapsia siis kannustetaan puhumaan ja vertailemaan väkivaltakokemuksiaan siksi, että rehellisen avautumisen kohdatusta väkivallasta uskotaan vähentävän traumaoireita, helpottavan yksinäisyyden kokemusta ja auttavan myös toisia uhreja avautumaan.
Miksi lapsen vapaa avautuminen kohtaamastaan perheväkivallasta on suotavaa mutta aikuisen vapaa avautuminen sijaishuollon väkivallasta ei ole?

Miksi Pesäpuu kertoo haluavansa kehittää asiakasosallisuuden keinoin tukimuotoja sijaishuollossa väkivaltaa kokeneille mutta rajaa kaltoinkohdeltujen tukimuodot etukäteen ja uhreilta kysymättä vain vertaistuen, ammatillisen avun ja itseavun muodoiksi sijaishuollon väkivallan mahdollistavaan lainsäädäntöön, oikeudenkäyttöön, päätöksentekoon, rahoitukseen, valvontaan ja rakenteelliseen väkivaltaan puuttumisen sijaan?

Miksi perheväkivaltaan pyritään puuttumaan julkisesti ison otannan kyselyillä ja valtakunnallisilla asennekampanjoilla ja politiikkaohjelmilla, mutta sijaishuollon väkivaltaa hoidetaan yksityisesti vertaisryhmissä ja terapiassa?

Miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti paljastaa joutuneensa huostaanotetuksi kun lastensuojelussa vanhemman vapaaehtoistakin vuosientakaista lastensuojelullisen avun vastaanottoa käytetään riskivanhemmuuden osoittimena ja apua vastaanottaneen omien lasten huostaanoton perusteluna?

Sijaishuollon valvomaton ja hyvin voideltu X- ketju

Moottoripyöräilyssä X-rengas- ketjuilla tarkoitetaan tuotekehittelyn tuloksina syntyneitä paremmintiivistettyjä, käyttöiältään kaksinkertaisia ja vähemmän voitelua vaativia versioita verrattuna vanhoihin o-rengas ketjuihin.

Nykyinen tutkimaton ja valvomaton, voittonsa veroparatiiseihin piilottava ja edunvalvontansa ja lobbauksensa kaikkialle ulottanut sijaishuollon X-ketju on hyvin tiivistetty valvontaviranomaisten puuttumista vastaan.

Entinen lastenkotilapsi kertoo kuinka häntä kaltoinkohdellut ja ”hullun akan häiriintynyksi pennuksi "nimitellyt lastenkodin johtaja ja demaripoliitikko jatkoi kiusaamistaan myös huostaanoton jälkeen levittäen juoruja huostaanotetusta ja vaikeuttaen näin aikuistuvan miehen arjen elämää ja työmahdollisuuksia.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/anteeksipyynto-ei-riita-sijaishuollon-kaltoinkohtelemille

Asiakkaita alistavat ja traumatisoivat asenteet ja toimintamallit kulkevat sijaishuollon sukupolvien, suhteiden ja organisaatiokäytäntöjen ketjussa keskiluokkaisilta vanhemmilta ja työntekijöiltä "asiantuntijoiksi" ja "erityisosaajiksi" kouluttautuville lapsille ja tulokkaille niin kauan kunnes joku kohtaa ja käy ne läpi.

Ongelma on, ettei sosiaalialalla toimivilla ole vastuu- ja korvausvelvoitteita eikä väärinkäytöksiin syyllistyneiden tarvitse koskaan kohdata väkivaltansa seurauksia saati hyvittää niitä. Poliitikot esim. Juha Rehula ja ETENE:n ( sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta) jäsenet ovat pitäneet huolta siitä, ettei sijaishuollon kaltoinkohtelemille, lobotomisoiduille tai pakkosterilisoiduille ole maksettu minkäänlaisia kärsimyskorvauksia.

Hallinto-oikeudet Talentia -jäsenineen ovat totuttaneet sosiaalityön johdon ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Edes jatkuviin väärinkäytöksiin syyllistyvää, kuntalaisille vakavan riskin muodostavaa lastensuojelujohtajaa ei saada irtisanottua millään.

Sijaishuollon asiantuntijoiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla. Väkivaltaisesta ja väärin toimivasta sosiaalitoimen tai lastensuojeluyksikön johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään ja väärinkäytöksistä raportoivat asiakkaat leimataan katkeroituneiksi mt- tai päihdeongelmaisiksi ja heidän kertomuksensa tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.

Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, joksi tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.

Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan lastensuojelupäiville.

Perustellusti voi väittää, että sijaishuollon johtamisongelmat ja väärinkäytökset uhkaavat jo – lastensuojelun mandaatin ja legitimiteetin lisäksi- yhteiskuntarauhaa.https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla

X-ketju- selvityksessä käytetään samaa kaltoinkohtelun ja väkivallan määritelmää kuin STM:n selvityksessä eli sijaishuollon väkivalta jaetaan rakenteelliseen, ruumilliseen, henkiseen, seksuaaliseen ja perustarpeiden laiminlyöntiin.

Kaltoinkohtelu sijaishuollossa on kuitenkin muuttanut muotoaan vuosien saatossa.
Toivoa sopii, että kemiallinen väkivalta, korotettujen vuorokausimaksujen toivossa tehty sairauksien sepittely /väärindiagnosointi, hoidolliset huostaanotot ja lastensuojelun harjoittama kiusaaminen otetaan mukaan väkivallan/kaltoinkohtelun määritelmään ja perustarpeiden laiminlyönti sisältää edelleen myös lapsen sosiaalisten suhteiden rajoittamisen (esimerkiksi perheestä ja sisaruksista erottamisen).

Mikä on Pesäpuu ry?

PeLa:sta ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry kehittää PRIDE-sijaisperhevalmennuksia, kokemusasiantuntijuutta ja lastensuojelun tutkimusmenetelmiä, joita monet tutkimisen kohteeksi joutuneet kuvaavat urkintana ja puoskarointina.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia

Järjestö ilmoittaa tavoitteekseen lasten osallisuuden ja onkin tuottanut kunnioitettavan määrän positiivista puhetta ja tekstiä lasten osallisuudesta, joka ei edelleenkään toteudu sijaishuollossa millään mittarilla mitattuna.
Parempi puhe ei vielä tarkoita parempaa käytäntöä.

Juuri positiivisen asiantuntijapuheen avulla ja suojassa ylläpidetään ja periytetään ylisukupolvisesti sijaishuollon väkivaltaa ja huonoja käytäntöjä.

Sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry:n perustivat Pelastakaa lapset ry, Perhehoitoliitto ry ja Sosiaalityöntekijöiden liitto (nykyinen Talentia) Kuntaliiton sekä Jyväskylän ja Kokkolan kaupunkien ohella.

Pesäpuu ry perustettiin jatkamaan Pelastakaa Lapset ry:n ja Perhehoitoliiton noin 24 tunnin kestoisen PRIDE- sijais- ja adoptiovanhempien valmennusprojektin toimintaa.

Muualla maailmassa PRIDE- on todettu riittämättömäksi sijaisperheiden valmennusohjelmaksi mutta Suomi samoin kuin Norja investoi PRIDE-valmennukseen edelleen niin kuntien kuin järjestöjen varoja. Molemmat maat ovat tulleet tunnetuiksi lisääntyvistä huostaanotoista ja lastensuojeluongelmista.
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/cecilien-joulupainajainenalennuspiparkakkutaikina-ja-puuttuva-flow-huostaajien-huolena-huostaanottolausunnon-kirjoittanut-psykiatri-paljastui-pedofiiliksi

Perhehoitoa ei valvo nykyisin käytännössä mikään viranomainen. Varatuomari Leeni Ikonen on huolissaan perhehoidon valvontapuutteista, jotka vaarantavat lasten suojelun ja turvallisuuden. ”Lasten suojelun kohde, lapsi, voi jäädä kokonaan vaille suojelua joutuen elämään koti-ikävissään ilman hoivaa ja huolenpitoa. Sijaisvanhempien pikakoulutus (PRIDE) näet tuottaa sekä sijaisvanhemmille että perheessä asuville lapsille miltei täydellisen koskemattomuuden eikä pikakoulutettujen toimintaan yleensä puututa”.

PRIDE- valmennuksista huolimatta tai kenties juuri niiden takia sijaishuoltoselvityksessä paljastuneet väärinkäytökset jatkuvat sijaisperheissä edelleen.

PRIDE- valmentajana ja Perhehoitoliiton hallituksessa toiminut sijaisäiti tuomittiin taannoin lukuisista sijoitettuihin kohdistuneista rikoksista. Sijaisäiti oli kasvatusmielessä muun muassa eristänyt ja nöyryyttänyt sijaislastaan, seisottanut tätä alushoususillaan pakkasessa, pannut nokkosia pojan housuihin ja pakottanut tämän olemaan ylimmällä lauteella liian kuumassa löylyssä.

PRIDE- valmennetussa Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon valvonnasta vastannut PRIDE-valmentajana toiminut sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia lasten pahoinpitelystä.

Kumpi oli ensin: tuote vai tarve?

Oman Lupaus lapselle- tuotesarjan luominen oli yksi askel Pesäpuu- yhdistyksen itsenäistymisessä ”emojärjestöistään” PeLa:sta ja Perhehoitoliitosta, jotka vaikuttavat edelleen järjestön taustalla mm. hallituksessa.
Pesäpuu ry onkin kehittänyt ja lanseerannut paljon erilaisia tuotteita "lapsilähtöisen vuorovaikutuksen tukemiseksi."

Huostaanotontarpeen arvioinnissa käytetään useimmiten sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteita (mm. Nallekortit, Mun Stoori, Vahvuuskortit ) joiden kaupitteluun Pesäpuu ry:llä on Suomessa yksinoikeus.

Martikaisen ja Peräojan (2009, 36) Pesäpuun ry:n välineiden käytöstä tehdyssä Ässä- hihassa - tutkimuksessa työntekijä vastaa kysymykseen korttien uusista käyttötavoista seuraavasti:
"Käytän kaikkia välineitä miten sattuu kun en ole lukenut ohjeita ja työtiimissä kiertää sana, miten kukin on käyttänyt välineitä niin otan niistä vinkkiä. Vain mielikuvitus on rajana!"

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salassa pidettävä (2013) mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.

Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty todistamaan hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).

Anna Metteri (2004, 143) on todennut ihmisten kokemusten mitätöinnin merkitsevän auttamistyön mahdollisuuksien tuhlausta. Ihmisten omien kokemusten kysyminen ja huomioonottaminen palvelujen ja etuuksien tuottamisprosessissa on vaikuttavuuden ydinkysymys ja sitä on kehitettävä, jos työllä halutaan tuottaa tosiasiallista hyvinvointia.

Pesäpuu ry juurruttaa parhaillaan traumaterapiaa ja Familarin jo vuodesta 2008 Suomeen ajamaa systeemisen lastensuojelun toimintamallia eli Hackneyn mallia osaksi lastensuojelun ja sijaishuollon palveluja (Familar-uutiset, 8/2018).
Psykoanalyysin virheelliseksi todettuun näkemykseen muistista perustuva traumaterapia on lastensuojelujärjestöissä kovassa nosteessa. Oletettujen salaisten perhetraumojen etsintä onkin estänyt sijaishuollon ilmeisen väkivallan havaitsemisen ja siihen puuttumisen.
Psykoanalyysin ja traumaterapian käsitteistöllä puhuvat ja kirjoittavat Pesäpuun lisäksi mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Pelastakaa Lapset ry, Nuorten Ystävät ry, Diakonissalaitos ry ja Mannerheimin lastensuojeluliitto (MLL). Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela on toiminut Traumaterapiakeskus ry:n puheenjohtajana.

Lastensuojelujärjestöjen kiinnostus traumaterapiaan on kuitenkin ollut kovin valikoivaa. Pullasta on haluttu poimia vain omaa edunvalvontaa ja liiketoimintaa edistävät rusinat ja ACE- ja traumaterapiahankkeiden vaaroista varoittavat tutkimukset on jätetty lukematta:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa

Kokemusasiantuntijahankkeiden vaarat

Kokemusasiantuntijahankkeiden avulla on puolestaan neutralisoitu laajenevat lastensuojelun muutosvaatimukset ja luotu lastensuojeluun ajetuille osallisuuden ja tasavertaisen vaikuttamisen illuusio.

Kokemusasiantuntijaksi muovaamista käytetään keinona ohjata osallistujia toimimaan tietyllä tavalla ja rajaamaan toisaalta epätoivottu osallistuminen ulos hankkeista.

Lastensuojelun ja sijaishuollon kokemusasiantuntijaksi kvalifioituminen näyttää edellyttävän oman tiedon ja kokemusten sensurointia ja sekä omien että toisten asiakkaiden kokemusten että niistä kertomisen stilisointia ja muokkaamista toisten tarpeisiin. Miksi oma kokemus pitää kastroida ja epäpolitisoida vain siksi, että ammattitaidoton, ennakkoluuloinen tai pelkäävä asiantuntija ymmärtäisi ja kunnioittaisi sitä tietona? Eikö huomio ja haaste pitäisi suunnata pikemminkin sosiaalityön ja sen ammattilaisten tunne- ja tietoisuustaitojen ja sosiaalityön ekspertiisin, etiikan ja epistemologian puutteisiin ja kehittämiseen?

Onko vaikeuksistaan kertova asiakas ilman sosiaalialan ammattilaisten myöntämää kokemusasiantuntijastatusta pelkkä vihapuhuja? Onko vaikeista kokemuksistaan kertova sosiaalityöntekijä epäammatillinen harrastelija? Miksi asiakkaan tunteisiin osallistuminen ja omien tunteiden avoin kokeminen ja kertominen ikäänkuin tahraa sosiaalityön tieteenalana ja sosiaalityöntekijän maineen asiantuntijana mutta omien antipatioiden salaaminen, medikalisointi ja hallinnollistaminen ei?

Vilma Vähämaa muistelee blogissaan " kuinka kiusaantuneita ammattilaiset seurassani olivat valtakunnallisten lastensuojelupäivien iltajuhlissa ensimmäistä kertaa vuosia sitten. Myöhemmin kuulinkin joidenkin työntekijöiden valittaneen entisten asiakkaiden läsnäolosta juhlissa".

Sosiaalialan työntekijät tuntuvat ahdistuvan asiakkaiden läsnäolosta ja kohtaamisesta niin amatööreinä kuin asiantuntijoina, yhä lailla töissään kuin vapaa-ajallaan. Kun pelkkä epäkohdista raportointi tulkitaan barrikadeille nousemiseksi, politikoinniksi ja vihapuheeksi kuinka suurta vastarintaa mahtaa herättää vaatimus heikomman puolelle asettumisesta ja konkreettisesta puolustamisesta?

Jääkö kokemusasiantuntijahankkeiden anniksi asiantuntijoiden kokeman kohtaamisen vaikeuden helpottaminen myöntämällä sosiaalityön peleihin ja leikkeihin suostuville ex- asiakkaille asiantuntijan titteli ja muutama ilmainen tarra pienille ja viinilasi isoille kehittäjille sosiaalityön kuivissa juhlissa? Yritetäänkö kokemusasiantuntijahankkeilla ostaa lisäaikaa jo miljardin vuodessa maksavalle sijaishuollolle, joka on nykymuodossaan tullut jo tiensä päähän?

Vilma Vähämaa on oikeassa siinä, että kokemusasiantuntijuudessa ulkopuolisuus ja riippumattomuus on voimaa mutta kuinka riippumattomia voivat olla kokemusasiantuntijoiden järjestöt ja ryhmät, joita ohjaavat sijaishuollon etujärjestöjen johtajat ja joiden rahoitus on kiinni STEA:sta ja työt STEA:n vakioavustettavien lastensuojelujärjestöjen ja niiden kumppaneiden myötämielisyydestä?

Esimerkiksi Osallisuuden Aika- järjestön hallituksessa istuu SOS- lapsikylän kehitysjohtaja.
Pesäpuu ry:n sijoitettujen Selviytyjät-tiimiä ovat vetäneet Pesäpuun ja Mehiläisen lastensuojelujohtaja ja se on saanut vahvistusta toiminnalleen ideointiryhmästä, jonka jäsenet edustavat mm. Mehiläistä (nykyisin Familar), SOS-Lapsikylää ja Nuorten Ystävät ry:tä (Pesäpuu ry, toimintakertomus 2014, 9, 13).

Kun lastensuojelun kokemusasiantuntijoiksi ja jopa kokemusasiantuntijuudeksi kelpuutetaan ja tulkitaan vain muutama tarkasti valikoitu onnistuneen huostaanoton kokenut, hiljennetään samalla ne sadat, joiden huostaanotto oli laiton ja epäonnistunut.
Näin sijaishuollon edunvalvojat kuten Pesäpuu ry voivat sanella lastensuojelun kokemusasiantuntijahankkeiden tavoitteeksi lasten ja perheiden tuen ja oikeusturvan sijaan " tehdä lastensuojelun asiakkuus ja prosessit mahdollisimman helpoiksi lapsille ja nuorille".

Vuoden 2011 aikana Pesäpuu ry toteutti yhdessä Lapsiasiavaltuutetun toimiston, Lastensuojelun Keskusliiton ja THL:n kanssa kokemusasiantuntijakiertueen nimeltään " Uskomme sinuun- usko sinäkin".
Kiertue mainosti tavanneensa 120 nuorta, iältään 12-20 vuotiasta. Sijaishuollon kokemusvuosiksi muunnettuna se tarkoittaisi lähes 1500 vuoden kokemusasiantuntijuutta.

Näin järjestäjät kuulivat ja kohtasivat epäkohdista kertova nuoret:
"Kiertueella tavatut nuoret kuvailivat tilanteita, joissa saattaa olla tapahtunut oikeudenloukkaus.
Luonnollisestikaan näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään eikä niihin otettu kantaa" (Suojele unelmia, vaali toivoa, Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2012:6, 55).
Luonnollisestikaan
näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään
eikä niihin otettu kantaa.

Omat traumakokemuksensa asiakkaaseen ulkoistava asiantuntija toimii kuin seksuaalisuutensa kuoropoikaan ulkoistava pedofiilipappi

Miksi ammattilaisten omat traumakokemukset ja niiden herättämät tunteet tulee ammatillisuuden nimissä kieltää/salata ja projisoida asiakkaisiin, joita pidetään yksinomaan "traumakokemusten" ja tunteiden kantajina ja joilta pitää kieltää vapaa itseilmaisu ettei kukaan vain "triggeröidy"?

"Vaikeat kokemuksensa" asiakkaaseen ulkoistanut perhehoitaja, sosiaalityöntekijä tai traumaterapeutti toimii kuin seksuaalisuutensa kuoropoikaan ulkoistanut pedofiilipappi. Molemmissa tapauksissa suhteista muodostuu jännitteisiä ja alttiita vallan väärinkäytölle. Ulkoistetut asiat saavat suhteettomat merkitykset ja mittasuhteet.

Kun omaa seksuaalisuutta ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa käsitellä kuin kuoropojissa, heistä tulee papin silmissä helposti seksuaalisia ja vietteleviä syntisäkkejä, joita papin pitää jatkuvasti ripittää ja valvoa ja joista hänen pitää ajaa pois lihallisuuden pahaa henkeä.

Kun omia vaikeita kokemuksia ja tunteita ei ole ammatillisuuden säilymiseksi lupa tunnistaa eikä tunnustaa kuin asiakkaissa, syntyy helposti väärinkäsityksiä ja ylilyöntejä: oireilevassa lapsessa tunnistetaan vain oma kärsimys, epäkohdista kertovaa asiakasäitiä nimitellään vihapuhujaksi, oikeusturvaansa penäävä isä tulkitaan aggressiiviseksi ja sosiaalitoimistoon pitää kutsua poliisi turvaamaan palavereja asiakkaiden "viranomaisvastaisuuden" vuoksi.

Miksi ammattilaiset eivät sovella arvostamaansa psykoanalyysia itseensä?

Miksi Pesäpuu ei käytä kehittämiään välineitä esim. sukulaisselvitysmallia tai traumasukupuuta sijaishuollon ylisukupolvisen väkivallan tutkimiseen ja ehkäisyyn?
Pesäpuu sukulaisselvitysmallin avulla voitaisiin kerätä laajasti tietoa myös väkivaltaisten sijaishuoltotoimijoiden välisestä vuorovaikutuksesta, parisuhde- ja työhistoriasta ja välttämiskäyttäytymisestä esim. itsensä kiireessä pitämisestä, jolloin omien ja muiden tunteiden kohtaamiselle ei jää aikaa. Sen avulla voitaisiin ehkä tunnistaa sijaisvanhempien oma traumaoireilu, sijoitetun lapsen kaltoinkohtelu, kaltoinkohteluun tottuminen, mallista oppiminen ja vääristynyt vuorovaikutus sekä sijaishuollon eri sukupolvet ylittävä, vuosikymmenestä toiseen jatkunut valehtelun, salailun ja puhumattomuuden kulttuuri (Laine, 2015, 60-68 ).
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa-ennen-ja-nyt

Traumasukupuun avulla voitaisiin kartoittaa kaltoinkohtelevan sijaishuollon toimijan sukupuu kolmen tai neljän sukupolven ajan ja merkitä muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön, perheroolit, toistuvat sanonnat sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs, 2012, 5-7).

Miksi Pesäpuu ry käyttää näitä menetelmiä biologisten vanhempien kohdalla pelkkien epäilyjen tutkimiseen mutta ei sijaisvanhempien/lastenkotien työntekijöiden todistetun kaltoinkohtelun tutkimiseen vaikka näin voitaisiin ehkä katkaista sijaishuollon riskiperheiden ongelmien ylisukupolvinen periytyminen: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen

Hankkeen hatara ja sijaishuollon edunvalvontaa korostava lähdekirjallisuus

Pesäpuun suosittelemat julkaisut hankkeelle ovat kovin asenteellisia ja puutteellisia. Mitään kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta ei ole mainittu. Eikö sitä tunneta?

Anu Huovisen, Ulla-Maija Aron ja Pia Marttalan yhteistyössä Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n kanssa julkaisema teos Epäily lapsen kaltoinkohtelusta sijaisperheessä huolehtii kiitettävästi kaltoinkohtelusta epäiltyjen sijaisvanhempien oikeusturvasta ja varoittaa vääristä syytöksistä. Huovisen ja kumppaneiden sijaishuollon kaltoinkohteluepäilyn toimintamallin kaaviossa on jopa osio "huoli sijaisperheestä vahvistuu ja lapsen kaltoinkohtelua on ollut, mutta sijoitus jatkuu ( s.12).
Asiakkaiden havaintojen mukaan sosiaalityöntekijät eivät halua valvoa kumppaneiksi kokemiaan sijaisperheitä eivätkä puuttua niiden väärinkäytöksiin.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu

Oppaan kirjoittajat käyttävät muiden sijaishuollon edunvalvojien tapaan lähteenään Ellosen ja Pösön lapsiuhritutkimusta (Ellonen ja Pösö, 2010), joka tutkimusmetodivirheensä takia antaa sijaishuollon turvallisuudesta valheellisia, liian positiivisia tuloksia.
Professori Timo Saloviita oli havainnut virheen ja kommentoinut sitä jo ennen oppaan julkaisua mutta tieto ei päätynyt oppaaseen, ei liioin oppaan kirjoittajien myöhempiin esityksiin. Sama artikkeli -ilman Saloviidan oikaisua- löytyy myös Pesäpuun X-ketjun artikkeleita- osiosta ja on ainoa hankkeen yhteydessä esitelty artikkeli.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-saloviita-lapsiuhritutkimus-uudelleentulkittuna

LSKL:n väkivaltatyön opas eli kuinka lyödä lasta oikein

Toiseksi julkaisuksi Pesäpuu on nostanut Susanna Hoikkalan & Julia Kuokkasen toimittaman Turvallisesti sijaishuollossa – Väkivaltatyön keinoja lastensuojelulaitoksessa.
Lokakuun Liike on kommentoinut julkaisun asenteellisuuksia ja virheellisiä tietoja mm. jutuissa: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lskln-vakivaltatyon-opas-eli-kuinka-lyoda-lasta-oikein
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkijat-heraavat-myohaan-sijaishuollon-vakivaltaan

Julkaisusta saa käsityksen, että sijaishuollossa väkivaltaisia ovat vain lapset.
LSKL:n oppaassa erot ja erotuskriteerit aktuaalisen väkivallan ja työntekijän subjektiiviseen kokemukseen ja tulkintaan perustuvan väkivallan uhan välillä jäävät epäselviksi ja tulkinnanvaraisiksi.
Myös erot väkivaltaisen ja ärsyttävän tai häiritsevän käytöksen välillä ovat epäselvät. Oppaassa (usein tulkinnanvaraiseen) lasten väkivaltaan puuttumisen menetelminä esitellään- ilman pätevää kritiikkiä- liuta menetelmiä, joista osa on epätieteellisiä ja osa suorastaan hengenvaarallisiksi todettuja.

Omavalvonta= ei valvontaa

Kolmantena julkaisuna Pesäpuu ry esittää Susanna Hoikkalan ja Pasi Pollarin teoksen Meidän oma valvontasuunnitelma. Opas nuorten osallisuutta tukevaan omavalvontatyöhön lastenkodeissa. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 4/2019.

Opas julkaistiin tilanteessa, jossa omavalvonnan ongelmat ovat tulleet laajasti esiin erilaisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Oikeusasiamiehen raporttien valossa kovin totuudenmukaiseen kuvaukseen omavalvonta- opas ei päädy väittäessään, että "omavalvonta varmistaa, että kokonaisuus ja nuoren arki lastenkodissa toimivat lainsäädännön edellyttämällä tavalla"(2019, 26).

Lastensuojelun jäävit laatusuositukset takaavat sijaishuollon ongelmien jatkumisen

Neljänneksi lähdejulkaisuksi on kelpuutettu Malja, M., Puustinen-Korhonen, A., Petrelius, P. & Eriksson, P. 2019. Lastensuojelun laatusuositus. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2019/8. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Lokakuun Liike on kommentoinut lastensuojelun laatusuosituksia mm. seuraavissa jutuissa:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-uudet-laatusuositukset-varmistavat-sijaishuollon-ongelmien-jatkumisen
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/dialogisuus-lastensuojelun-laatusuositusprosessissa

Lastensuojelun laatusuositusten perusteella sijaishuoltoyrittäjien ja - järjestöjen edunvalvojat ovat vallanneet myös lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminnan, joka perustuu moralistisiin virhepäätelmiin. Suositukset ja johtopäätökset sijaishuollon laadusta ja valvonnasta vedetään sen perusteella miten asioiden tulisi olla / kuvitellaan olevan.

Suositusten laadintaprosessia hallitsee jälleen kerran tyypillinen sijaishuollon bisnestoimijoiden ja muiden edunvalvojien yliedustus, joka takaa sen, että lakeja tulkitaan sijaishuollon eduksi ja lasten ja perheiden vahingoksi.

Jääviyden lisäksi ongelmana on, että suositukset eivät ole velvoittavia, suositusten tai edes lakien vastaisille päätöksille ei ole toimivia oikeussuojakeinoja eikä oikaisumahdollisuuksia eikä suositusten operationaalistettavuutta ole mietitty.

Lisäksi valvonta jätetään jälleen kautta linjan sijaishuoltotoimijoiden omavalvonnan varaan eli retuperälle.

Sijaishuollon asiakaslähtöisten laatusuositusten ruudukoista puuttuvat asiakkaat eli lapset ja vanhemmat, jotka ovat pelkkiä toimenpiteiden ja tietämisen kohteita. Arvioijina ja paremmin- ja puolestatietäjinä toimivat mm. lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, perhehoitaja, perhehoitajan sosiaalityöntekijä, laitoshoitaja, laitospalvelun tuottaja ja maakunnan liikelaitos. Millä ja kenen antamalla mandaatilla ja legitimiteetillä?

Suositukset mahdollistavat perheiden jälleenyhdistämisen laiminlyöntien jatkamisen ja jopa laiminlyönneistä palkitsemisen. Huostaanotot on mahdollista pidentää lainvastaisesti koko lapsuuden aikaisiksi.

Kirjoittajat eivät kerro, että aiemman yhteydenpidon puuttuminen (yleensä sijaisvanhempien asettamien laittomien tapaamisrajoitusten ja vieraannuttamisen takia) ei ole peruste perheen jälleenyhdistämisen laiminlyömiselle.

Näilläkö julkaisuilla ja "tutkimustiedolla" X-ketju aikoo hoitaa sijaishuollon väkivallan ehkäisyn? Eikö Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikkö HEXilläkään ole tarjottavana mitään laadukasta tutkimuskirjallisuutta aiheesta?

Pesäpuunkin pitäisi tietää, että väkivaltaa ja väärinkäytöksiä sijaishuollossa suitsisivat asiakkaiden mahdollisuus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, julkinen rekisteri sijaishuoltotoimijoista valvontaviranomaisten huomautuksineen, riippumaton valvonta, yllätystarkastukset, laitosjohdon/perhehoitajat sivuuttava raportointimahdollisuus väärinkäytöksistä, järjestelmällinen asiakaspalautteiden keruu, lastenkotien palkitsemisjärjestelmien kehittäminen lasten rankaisun sijaan, yhtenäistetyt päätöksenteko- ja kirjaamisprosessit, asiakkaiden parempi tietoisuus oikeuksistaan ja henkilökunnan ja johdon koulutus ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä.

Esitteistä päätellen X- ketjussa ei ole aikomustakaan toteuttaa mitään asiakkaiden ehdottamista sijaishuollon väkivallan ehkäisykeinoista kun edes asiakkaiden väkivaltakokemusten kuunteluun ja kartoittamiseen ei ole halua.

Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikön ( HEX) Antti Malisen mukaan "Suomessa pyrittiin pitkään kasvattamaan ihmisiä, jotka eivät kyseenalaista auktoriteetteja.
Sijaishuollon kaltoinkohteluhankkeen loppuraportissa tuotiin esille, että lastensuojelun valvonnassa on ollut ongelmia ja epäkohtia vuosikymmenestä toiseen. Resurssien riittämättömyys on johtanut siihen, että sijoituksia on valvottu tehottomasti, jos lainkaan. Sekä koulukoteihin, lastenkoteihin että sijoitusperheisiin on piiloutunut lasten kaltoinkohtelua, jota ei ole kuultu eikä nähty.
Jo 1940-luvulla lastensuojelun valvontaa suorittaville henkilöille annettiin tarkkoja lasten kuuntelua ja tarkkailua koskevia ohjeita. Kuitenkin selvitys osoitti, että usein lapsia ei yksinkertaisesti kuunneltu – ohjeistuksesta huolimatta. STM:n selvitys osoitti, että lasten kuuntelemattomuus sai myös rakenteellisen väkivallan piirteitä. Ammattilehdistössä lastensuojelutyöntekijät varoittelivat ”kauhujutuista”, joilla koulukotien oppilaat hakevat sääliä ja puolustelevat karkaamistaan. (Hytönen, Malinen et. al. 2016, 84.) STM:n selvityksen loppuraporttia kirjoittaessamme jouduimme kysymään, miksi valvonnan aiemmista epäonnistumisista on niin vaikeata oppia."

HEXin Kirsi-Maria Hytösen sanoin "hyvinvointivaltion järjestelmän sisällä on tapahtunut lapsiin kohdistuvaa raakuutta, jota ei voi paikoin kuvailla muuksi kuin silkaksi pahuudeksi. Silmien ummistaminen tältä totuudelta ei auta ketään.

Miksi ihmeessä HEX on valjastuttanut itsensä vetämään sijaishuollon edunvalvonnan vankkureita ja lähtenyt Pesäpuun, Nuorten Ystävien ja Traumaterapiakeskuksen kumppaniksi? Eivätkö historian tutkijat tunne hankekumppaneidensa historiaa ja väärinkäytöksiä tai lastensuojelun korruptiota (vaikutusvallan väärinkäyttö ja kauppaaminen)?

Yritetäänkö tutkimusten ja selontekojen avulla paikata sitä karua tosiasiaa, että kiusaajien ja hyväksikäyttäjien oikeusturva tuntuu olevan edelleen tärkeämpi kuin heidän uhreikseen joutuvien lasten ja nuorten?

Onko X-ketju-hankkeen tarkoitus sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen auttaminen vai rahoituksen varmistava positiivinen asiantuntijapuhe, jonka varjossa sijaishuollon väkivallan ja huonojen käytäntöjen salaaminen ja periyttäminen jatkuu?

Miksi STEA:ssa kuvitellaan vuodesta toiseen, että sijaishuollon edunvalvojat, joilla on välitön taloudellinen intressi sijaishuollon ongelmien salaamiseen ovat se taho, jonka avulla sijaishuollon ongelmia ehkäistäisiin ja tuotaisiin julki?

#AnttiMalinen #KirsiMariaHytönen #Pesäpuu #NuortenYstävät #Traumaterapiakeskus #Valtionkoulukodit #Sijaishuollonväkivalta #Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikkö #Lastensuojelututkimus
#traumaterapia #traumatietoisuus #ACE #Lapsuustrauma #Lastenasiaintalo #CarleneFirmin #EijaPaavilainen
#Elina Pekkarinen #Lastenasiaintalo #LASTA #ACE
#valvonta #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP
#Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus

Pesäpuu ja perhehoito:

https://pesapuu.fi/pesapuu/yleista-pesapuusta/
http://avustukset.stea.fi/organisation/867
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelijat-saavat-diplomaattisen-koskemattomuuden-ryhtymalla-sijaisvanhemmiksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidossa-kiristetaan-ja-uhkaillaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/mentor-networkin-vahvasti-tuetussa-perhehoidossa-kuollut-86-lasta-sisainen-tutkinta-tehty-vain-13-tapauksessa

Nuorten Ystävät ry

https://www.nuortenystavat.fi/nuorten_ystavien_perhehoito_perustuu_sijaisperheiden_vahvaan_tukemiseen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavat-ry-perheiden-oikeusturvaongelmien-kehittajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-katkaista-sijaishuollon-riskiperheiden-ongelmien-ylisukupolvinen-periytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-pohjolakodissa-alistamista-ja-laittomuuksia-ohjeistuksista-ei-valiteta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hoidolliset-huostaanototmedical-kidnappingskasvava-ongelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-koulukoti-sakkotuomio-vapaudenriistosta-ja-virkavelvollisuuden-rikkomisesta
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa

Traumaterapia:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-kuinka-psykoanalyyttisella-traumapuoskaroinnilla-tehdaan-rahaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vanhemmuudenarviointi-on-usein-jaavin-lapsibisnesyrittajan-tekemaa-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/traumaterapiakoulutus-syy-ensi-ja-turvakotien-harharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/emdr-menetelma-kallista-silmien-pyorittelya

Valtion koulukodit:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vuoden-tiedekirja-kertoo-koulukotien-vaaryyksista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turku-laitosten-luvattu-linnake
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/bengtsarin-leirisaaren-karu-historia
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/australian-valtion-koulukoti-pojille-oli-pedofiilien-paratiisi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa

Miksi sijaishuoltoväkivallan selvitys annettiin sijaishuollon edunvalvojille?

Miksi sijaishuollon jäävit edunvalvojat kuten Pesäpuu ry, valtion koulukodit ja Nuorten Ystävät ry, joiden toimintakäytännöissä on ilmennyt runsaasti väärinkäytöksiä on valittu kartoittamaan nykyisen sijaishuollon väkivaltaa ja haastattelemaan sijaishuollossa kaltoinkohdeltuja STEAn rahoittamassa X- ketjussa?
https://pesapuu.fi/toiminta/turvallinen-sijaishuolto/turvallisen-sijaishuollon-puolesta-x-ketju-hanke/

X-ketju- hankkeessa sijaishuollon edunvalvojat kertova selvittävänsä sijaishuollon kaltoinkohtelua. Sijaishuoltoväkivallasta kertomiselle annetaan kuitenkin ennakkoehtoja ja korostetaan kiitollisuutta sijaishuoltoa kohtaan. Kaltoinkohdelluille kehitettävä tuki keskittyy valtakunnallisten vaikuttamiskampanjojen sijaan yksityiseen terapiaan.
Pesäpuu ry on antanut sijaishuollossa kaltoinkohdelluille jo etukäteen "suukapula-asetuksen", jonka mukaan sijaishuollon väkivallasta saa kertoa "vain yleisellä tasolla".

Aikooko STEA jättää myös vanhustenhuollossa ilmenevän kaltoinkohtelun Attendon, Familarin ja Esperi Caren selvitettäväksi?

Mistä lähtien kaltoinkohtelusta epäillyt saavat tutkia itse itseään?

Sijaishuollon väkivallan kartoittaminen tulisi jääviyssyistä irroittaa kokonaan sijaishuoltojärjestöistä, sijaishuollon palveluksessa olevilta/olleilta ja sijoitusprosessiin osallistuneilta.

Tutkijoiksi tulee valita esim. historioitsijoita ja sosiologeja, joilla ei ole intressejä eikä yhteyksiä sijaishuollon edunvalvontaan.

Historia osoittaa, että sijaishuollon rikokset ovat selvinneet pikemminkin sijaishuoltotoimijoista huolimatta kuin heidän avustuksellaan.

Adoptio- ja sijaishuoltotoimijat sekä sosiaaliviranomaiset ovat monissa maissa aktiivisesti ja yhteisvoimin estäneet ja sabotoineet omien rikostensa ja sijaishuollon kaltoinkohtelun tutkimista.

Sijaishuollon rikokset ovat harvoin paljastuneet palvelujärjestelmän edustajien mm. sosiaalityöntekijöiden tai terapeuttien ansiosta.

Esimerkiksi Dozierin, Tuamin, Familyworksin, Merimiesyhdistyksen, Italian asiantuntijaringin, Shirley Oaksin, Adoptionscentrumin ja Espanjan varastettujen vauvojen tapauksissa rikokset havaitsi ja niitä alkoi tutkia mm. antropologi, amatöörihistorioitsija, opettaja, toimittaja, lastenkodin entinen asukas ja adoptoidut.

Myöskin uhrien kuntoutuminen on tapahtunut pikemminkin lastensuojelujärjestelmästä huolimatta kuin sen ansiosta.

Uhreja on lohduttanut rikollisten saamien asianmukaisten tuomioiden ja omien kärsimyskorvausten lisäksi varmuus, ettei vastaavaa enää tapahdu toisille lapsille ja nuorille.

Suomessa poliitikot, ETENE ja Suomen vanhentunut vahingonkorvauslaki ovat pitäneet huolta siitä, että sijaishuollon kaltoinkohtelemille ei makseta kärsimyskorvauksia. Mitään takeita siitä, etteikö kaltoinkohtelu jatkuisi edelleen, ei ole.

Miksi sijaishuollossa kaltoinkohdeltujen tuki ja väkivaltakokemusten kartoitus on Suomessa uskottu sijaishuollon edunvalvojille?

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Mitä tapahtui kun yritit kertoa kaltoinkohtelusta sijaishuollossa? Yritettiinkö sinut/perheesi vaientaa? Miten? Kuka yritti?

Kerro kokemuksesi Lokakuun Liike 2012 facebook-sivun postilaatikkoon.

Suomessa salataan ja mahdollistetaan lasten kaltoinkohtelu sijaishuollossa

Asiakkaat kertovat, että sijaisperheistä tehdyt lastensuojeluilmoitukset eivät johda mihinkään, niitä ei välttämättä edes kirjata ylös.
Jos vanhemmat ja lapset yrittävät hankkia väärinkäytöksistä todisteita, sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet sosiaalityöntekijät voivat rangaista heitä Pelastakaa Lapset ryn lakimiespalvelun ja lastensuojelun edunvalvojan avulla syytteillä ja tapaamisrajoituksilla.

Sijoituksen vastustaminen / purkuhakemus tai valitus aluehallintovirastolle näyttää johtavan lastensuojelussa säännönmukaisesti asiakirjafabrikointiin ja jopa tekaistuun rikossyytteeseen vanhempaa vastaan:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/omatoiminen-avunpyynto-lastensuojelusta-johti-taloudelliseen-painajaiseen-ja-tekaistuun-rikossyytteeseen

Sosiaalityön asiantuntijat leimaavat asiakkaiden kertomat väärinkäytöksistä usein vihapuheeksi, tulkitsevat lastensuojelun onnistumiseksi laittoman pysyvän huostaanoton ja rakenteelliseksi sosiaalityöksi lastensuojelun imagonpesun.

VOIKUKKIA-vertaistukiryhmissä vanhemmille vakuutetaan, että lapsen kertomat sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia, jota ei pidä häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla.

Diakonissalaitoksen HOPE- ryhmien tarkoitus ei ole luoda toivoa lakisääteisen perheen jälleenyhdistämisen toteutumisesta vaan sopeuttaa vanhemmat lainvastaiseen pysyvään huostaanottoon.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "kun sijoitetun lapsen vanhemmat tai lapsi itse kertoo huonosta hoidosta ja väkivaltaisesta sijaishuollosta, sosiaalityöntekijä tavallisesti tekee yhteydenpidon rajoituspäätöksen ja estää lapsen kotilomat. Sen lisäksi vanhemmat leimataan hankaliksi ja yhteistyökyvyttömiksi. Epäkohdista valittava nuori saattaa joutua ”erityiseen huolenpitoon” (=eristys yhteiskunnasta hoidon nimissä) ja saada psyykelääkityksen."

Poliisi ei useinkaan aloita tutkintaa lasten tai vanhempien tutkintapyynnöistä vaan voi vaatia sosiaalityöntekijän tekemää rikosilmoitusta tutkinnan käynnistämiseksi.

Sosiaalityöntekijöistä on tehty portinvartijoita, joilla on oikeus päättää kenen väkivaltaan puututaan, koska ja millä tavalla. Miksi ja kenen aloitteesta poliisi ylipäätään vaatii sosiaalityöntekijän rikosilmoitusta pahoinpitelytutkinnan ehtona sijaisperheessä?

Sijaishuollon valvontapuutteita ja lastensuojelun lainvastaisia työtapoja ei voi selittää vain resurssipulalla eikä niitä korjata palkkaamalla lisää työntekijöitä tai seulomalla perheitä entistä varhaisemmin.

Vuosina 2012-2017 annetut 300 miljoonan euron lisäresurssit sosiaalipalveluihin eivät ole johtaneet parempaan sijaishuollon valvontaan, päinvastoin. Nykyistä sijaishuoltoa valvotaan huonommin kuin vanhan sosiaalihuoltolain aikana ja asiakkaat kokevat yhä useammin tarvitsevansa juristin turvakseen asioidessaan lastensuojelun ja sijaishuollon kanssa.

Lastensuojelulaitoksia tarkastaneet apulaisoikeusasiamiehet ja lapsiasiavaltuutettu ovat kummastelleet miksi lastensuojelulaitosten työntekijät antavat jo tarkastuksia ennen ymmärtää, että lapset valehtelevat kohtelustaan.

Maija Sakslin on ihmetellyt miksi sosiaalityöntekijät eivät näytä edes huomaavan saati raportoivan sijaishuoltopaikkojen puutteita.

Suomalaisen sijaishuollon hyvä maine näyttää perustuvan siihen, että sijaishuoltopaikkoja ei tutkita eikä valvota puolueettomasti, epäkohdista ei ilmoiteta ja epäkohdista kertojat leimataan vihapuhujiksi.

Asiakas voi yrittää kertoa Pesäpuun ”kohtaamisen foorumilla” seuraavan tyypillisen tapausesimerkin:
”Olin hyvä oppilas mutta minua koulukiusattiin köyhyyden takia. Päädyimme lastensuojelun asiakkaiksi kun äitini haki toimeentulotukea. Toimeentulotuen sijaan saimme Nuorten Ystävien perhetyöntekijän, joka valehteli papereihinsa, että äidillä oli rikosrekisteri ja totesi Pesäpuun Nallekorttipelin perusteella, että minua kaltoinkohdellaan kotona.
Perhetyöntekijän väittämiä ei tarkastettu missään, edes hallinto- oikeudessa ja minut laitettiin Nuorten Ystävien laitokseen, jossa järjestön oma psykiatri, järjestöjohtajan äiti diagnosoi minut väärin skitsofreenikoksi. Sain laitoksessa lääkityksen, jonka myötä terveyteni heikkeni.
Kun äitini epäili diagnoosia ja vaatii toisen lääkärin tutkimuksia, järjestö rankaisi häntä ankarilla tapaamisrajoituksilla ja kirjasi hänet asiakaspapereihin viranomaisvastaiseksi ja harhaluuloiseksi. Noiden leimojen takia hänellä oli ongelmia saada hoitoa rytmihäiriöihinsä paikkakunnan terveyskeskuksesta ja hän kuoli ennenaikaisesti sydänkohtaukseen.
Koulutukseni katkaistiin ja minut pantiin laitoksen "mukautettuun opetukseen", joka oli käytännössä koulutuksen laiminlyöntiä. Olin haaveillut akateemisesta urasta mutta laitos ohjasi minut levottomaan tuetun asumisen yksikköönä ja palkattomaksi harjoittelijaksi yhteistyökumppaninsa autokorjaamolle, Asumisyksikössä tapasin tytön, jonka kanssa menin naimisiin. Saimme yhteisen lapsen mutta hänet otettiin huostaan Nuorten Ystävien sijaisperheeseen kun äitiysneuvola sai tietää, että olimme olleet lastensuojeluasiakkaita. Asiakkaiden oikeusturva pitäisi saattaa kuntoon antamalla asiakkaille tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ennen huostaanottoa, lopettamalla jäävit sijaishuollon työntekijöiden tekemät terveystutkimukset ja vanhemmuudenarvioinnit ja takaamalla asiakkaille oikeudenmukainen oikeudenkäynti käräjäoikeudessa.”
Millä tavoin turvallisen sijaishuollon kehittämistä hyödyttää, että Pesäpuun työntekijä sanoittaa kertomuksen muotoon:
”Nuorten ystävien laitoksessa saattoi ilmetä lievää kaltoinkohtelua mutta asiakas on kiitollinen, että löysi puolison työkokeilun kautta. Asiakkaalla ja hänen puolisollaan on heikko sosiaalinen perimä ja lastensuojeluasiakkuus perheessä periytyi ylisukupolvisesti. Asiakas mainitsee kehitysideaksi perheiden oikeusturvan kehittämisen.”

Miten sijaishuoltoväkivallan selvittämistä hyödyttää, että Nuorten Ystävien luottotoimittaja haastattelee em. asiakkaan sijaan vain sijaishuollon työntekijöitä/ sijaishuoltojärjestöjen valikoimia "kokemusasiantuntijoita" ja otsikoi juttunsa X-ketju hankkeesta: "Perheiden ongelmat periytyvät ylisukupolvisesti- lastensuojelujärjestöt kehittävät turvallista sijaishuoltoa yhdessä kokemusasiantuntijoiden kanssa".

Suomalainen media ei ole uutisoinut mitään esim. Jo Erik Brøynin saamasta lapsipornotuomiosta. Ei myöskään lastensuojeluasiantuntija Peter Newellin saamasta raiskaustuomiosta, Britannian Pelastakaa Lapset-ahdistelukohusta, Britannian lapsihuutokaupoista, Irlannin ensi-kotiselvityksestä ja sijaishuollossa ja sosiaalityöntekijöinä työskentelevien seksuaalirikostuomioista, Australian pakkoadoptiolaista, Kanadan väkisin sterilisoitujen naisten joukkokanteesta, Yhdysvaltain perhehoitokuolemista eikä Saksan eliittipedofiilijengistä.

Suomalainen sijaishuolto, josta puuttuu tutkimustieto, laaduntarkkailu, seuranta, arviointi, valvonta, tulosvastuu, oikeudenmukainen oikeudenkäynti, toimivat valitusreitit, tutkiva journalismi ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä on jo täysin turvallinen sijaishuollon kaltoinkohtelijoille- mutta hengenvaarallinen lapsille ja heidän perheilleen.

Vielä turvallisempi sijaishuollosta tulee kaltoinkohtelijoille, jos kaltoinkohtelun tutkinta jätetään kaltoinkohtelusta epäillyille ja valvonta jätetään omavalvonnan varaan.

Onko lastensuojelujärjestöjen ja median sijaishuoltoväkivallan tutkiminen pikemminkin sijaishuoltoväkivallan pimittämistä ja tutkimisen sabotointia? Miksi STEA rahoittaa sitä?

#Pesäpuu #Nuortenystävät #Valtionkoulukodit #STEA #sijaishuoltoväkivalta #kaltoinkohtelusijaishuollossa #sijaishuollonvalvonta #STM #sijaishuollonmenneisyysselvitys #X-ketju #Sijaishuollonriskiperheet

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kokemusasiantuntijahankkeiden-vaarat

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/britannian-kaltoinkohteluselvitykset-tuottavat-tuloksia-pitkia-vankeustuomioita-sosiaalityontekijoille-ja-pomoille
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/huostaanotettuja-lapsia-huutokaupataan-kuin-karjaa-jopa-7000-punnan-viikkohintaan-mainoksissa-kerrotaan-lasten-arkaluontoisia-asioita
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/hyvaksikaytto-merimiesyhdistyksen-lastenkodissa-jatkui-vuosikymmenia
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/yli-100-000-huostaanotettua-kadonnut-tai-karannut-yhdysvalloissa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/australian-valtion-koulukoti-pojille-oli-pedofiilien-paratiisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/komissio-selvittamaan-ensikotien-rikoksia-ja-olosuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aiti-teresan-perustaman-saantokunnan-ensikoti-myi-vauvoja-lapsettomille-adoptiobisnes-pyorii-myos-euroopassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylan-apulaisjohtaja-pidatettiin-torkeasta-seksuaalisesta-vakivallasta-lapsikylan-lapsia-kohtaan

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/lastensuojelua-saksassa-kalliiksi-kayneita-turhia-huostaanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksalainen-lastenvalvoja-pyoritti-omaa-bisnestaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/britannian-pelastakaa-lapset-menettaa-67-miljoonaa-puntaa-ahdistelukohun-takia
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/aboriginaalit-huolissaan-pakkoadoptiouudistuksesta-laki-tuottaa-uuden-kadotetun-sukupolven
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/mentor-networkin-vahvasti-tuetussa-perhehoidossa-kuollut-86-lasta-sisainen-tutkinta-tehty-vain-13-tapauksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ykn-cedaw-komitealta-langettava-paatos-suomelle-isan-vakivaltatuomiota-ei-huomioitu-huoltajuuspaatoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/saksassa-paljastui-lahes-100-000-jasenen-pedofiilirinki

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptiovanhemmat-kiduttajina-kauhu-uutiset-pian-mahdollisia-myos-suomessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
ttps://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tietoisuustaidot-lastensuojelussa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lisapanostus-sosiaalipalvelujen-henkilostoon-ei-tuottanut-toivottuja-tuloksia-virhetta-vaaditaan-uusittavaksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/noitaroviot-roihuavat-edelleen

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-puhtauskultti-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastatteluhttps://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-

http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-vain-osa-saman-perheen-lapsista-otetaan-huostaan

Kuvakaappaus: medicalkidnap.com/

Sijaishuoltoväkivallan selvittämisen sabotoinnin keinot

Miksi sijaishuollon jäävit edunvalvojat kuten Pesäpuu ry, valtion koulukodit ja Nuorten Ystävät ry, joiden toimintakäytännöissä on ilmennyt runsaasti väärinkäytöksiä on valittu kartoittamaan nykyisen sijaishuollon väkivaltaa ja haastattelemaan sijaishuollossa kaltoinkohdeltuja STEAn rahoittamassa X- ketjussa?
https://pesapuu.fi/toiminta/turvallinen-sijaishuolto/turvallisen-sijaishuollon-puolesta-x-ketju-hanke/

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Mitä tapahtui kun yritit kertoa kaltoinkohtelusta sijaishuollossa? Yritettiinkö sinut/perheesi vaientaa? Miten? Mitä alla mainituista sabotointi- ja vaientamistekniikoista käytettiin sijaishuollon kaltoinkohtelun pimittämiseksi? Kuka niitä käytti?
Vastaukset voi lähettää Lokakuun Liike 2012 facebook-sivujen postilaatikkoon.

Yleisimmät sijaishuoltoväkivallan selvittämisen sabotoinnin ja uhrien vaientamisen keinot:

1. Estetään rikosten/väkivaltakokemusten tunnistaminen ja määrittely rikoksiksi ja väkivallaksi: väkivallan leikillistäminen ja normalisointi ( valitukset osa normaalia sijaishuoltoon sopeutumisen prosessia), vetoaminen ajan kulumiseen ja anteeksiannon tärkeyteen, kiitollisuuden ja kunnioituksen vaatiminen kaltoinkohtelevaa kasvattajaa kohtaan, väkivallan sekoittaminen ja naamioiminen kasvatukseksi, tiedon evääminen sijoitetuilta heidän oikeuksistaan ja sijaishuoltoa koskevasta lainsäädännöstä, ulkopuolisten suorittamien kuulemisten, terveys- ja lääkitystarkastusten puuttuminen, sijaishuollon valvonnan ja sijaishuollon väkivallan arvioinnin ja seurannan puuttuminen

2. Estetään kertominen ja todistaminen väkivallasta: uhrin pitäminen eristyksissä ja valvontaviranomaisten ulottumattomissa, viestintävälineiden takavarikointi, kahdenkeskisten viestintätilanteiden estäminen läheisten ja ulkopuolisten kanssa, mediasensuuri, uhrin syyttäminen "negatiivisuudesta" ja kiitollisuuden vaatimukset, vetoaminen siihen, että kaltoinkohtelukokemuksista tulee vaieta koska ne aiheuttavat kuulijoissa traumatisoitumista/ rasismia, uhrien uhkailu rankaisulla kertomisesta esim. tapaamisrajoituksilla läheisiin tai kotilomien perumisella, kieltäytyminen kirjaamasta väkivaltahavaintoa/ lastensuojeluilmoitusta kaltoinkohtelevasta sijaishuoltajasta, seksuaaliväkivallan uhrien oikeuslääketieteellisten palvelujen evääminen, ryhmärangaistukset ( jos yksi kertoo, kaikkia rangaistaan), väkivallasta kertovien uhrien intimiteettisuojan ja turvallisuuden laiminlyönti, työntekijöiden puutteellinen informointi, uhkailu, kiristys ja pelottelu, laitosjohdon ohittavien valitusreittien puuttuminen

3. Sabotoidaan uhrien ja todistajien uskottavuus: uhrin patologisointi ja toisten viranomaisten esim. oikeuspsykiatrian ennakkotiedottaminen uhrin patologioista ja puutteista, uhrin valitusten ja väkivaltakokemusten mitätöinti etukäteen (valehtelee, liioittelee), uhrien ja todistajien uskottavuuden mitätöinti psykiatrisella esim. traumadiagnoosilla tai mielenterveyshäiriöön, päihdeongelmaan, epäsosiaaliseen elämäntapaan, viranomaisvastaisuuteen tai yhteistyökyvyttömyyteen vetoamalla

4. Estetään rikollisten todistaminen syyllisiksi ja vastuuttaminen: vetoaminen tietämättömyyteen, kulttuurieroihin ja rikoksen vanhentumiseen, rikosten tutkinnan viivyttely, kaltoinkohtelijaan samaistuminen/ kaltoinkohtelijan puolustaminen ( kaltoinkohtelija on oman aikansa/ kulttuurinsa uhri, väkivalta oli "yksittäistapaus", uhri ei huomaa sijaishuoltajan hyvyyttä ja jämäkkää kasvattajuutta oman lapsuudenperheensä traumatisoitumisen takia, tuomio hankaloittaa kaltoinkohtelijan elinkeinoa ), aloitteen varastaminen ( rikollinen taho merkitsee aloitteen/kunnian tutkinnasta itselleen, kun uhrien vaatimaa tutkintaa ei voi enää viivyttää taatakseen itselleen suotuisan tutkinnan/lopputuloksen), sijaishuollon kaltoinkohtelijoiden hoitoonohjauksen ja kurinpidollisten toimien laiminlyönti, sellaisten asenteiden hyväksyminen ja vahvistaminen, jotka hyväksyvät miesten ylivallan suhteessa naisiin, aikuisten ylivallan suhteessa lapsiin ja poliisin ja sosiaalitoimen liiallisen vallankäytön kansalaisia kohtaan, uhrien ja heidän perheidensä syyllistäminen sijaishuoltoväkivallasta( "lapsen kokema väkivalta voi siirtyä isomorfisena rakenteena sijaisperheen toimintamalleihin")

5. Estetään rikosten asiallinen tutkinta: valikoiva syyteharkinta/ syytekynnyksen korottaminen, sosiaalityöntekijän rikosilmoituksen vaatiminen tutkinnan ehtona, esi/rikostutkinnan viivyttäminen/ estäminen, viivyttely ja hutilointi rikostutkinnassa, virheelliset kirjaukset ja kirjausten oikaisusta kieltäytyminen, uhrin ohjaaminen rikosoikeuden sijaan ammattitaidottomaan sovitteluun tai epäviralliset kättä päälle-sopimukset, todisteiden väärentäminen, uhrien todisteiden tuhoaminen/ hukkaaminen, tilaus- ja sapluunalausunnot, moniammatillinen yhteistyö rikosten pimittämiseksi, fabrikoidut rikosilmoitukset sijaishuollon väkivallasta kertovista uhreista, uhrien ja todistajien kiristys, uhkailu ja vaientaminen, uhrien pakottaminen aborttiin/adoptioon sekä uhrien maineen /mielenterveyden tuhoaminen ja pahimmillaan uhrien tappaminen.

6. Estetään rikollisten tuomitseminen: vetoaminen ajan kulumiseen ja erilaiseen kasvatuskulttuuriin, kaltoinkohtelijan ikään, terveyteen, traumaan tai väkivallan tapaturmaisuuteen, tahattomuuteen tai välttämättömyyteen, valehtelu ja rikosten kiistäminen, vakuutukset, että tilanne on jo korjattu/korjataan pian, omavaltainen toimivaltarajoitus, kaltoinkohtelijaan samaistuminen/ kaltoinkohtelijan puolustaminen (uhri ei huomaa sijaishuoltajan hyvyyttä ja jämäkkää kasvattajuutta oman lapsuudenperheensä traumatisoitumisen takia), oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin estäminen/ kieltäminen (käräjäoikeuden sijaan hallinto- oikeus) uhrin, todisteiden ja todistajien diskvalifiointi ja mustamaalaus, katsotaan myöhäinen /viivästynyt rikoksesta raportointi lieventäväksi asianhaaraksi, lievennetään rikosnimikettä esim. raiskauksesta seksuaalinen hyväksikäyttö, käytetään vain rangaistusasteikon alapäätä

7. Estetään rikoksista korvaaminen/ hyvittäminen: uhrin lääketieteellisten tutkimusten estäminen/ viivyttäminen, vammaisstatuksen estäminen, sijaishuollon omien sopimuslääkäreiden käyttö puolueettomien sijaan, ETENE:en ja lainsäätäjiin vaikuttaminen kärsimyskorvausten sabotoimiseksi, pelottelu korvausvaatimusten laajenemisella( jos yhdelle maksetaan kaikki alkavat hakea korvausta) tyhjät kukipaso ( kuuntele-kiitä-pahoittele- sovi jotain) anteeksipyynnöt tai julkiset anteeksipyynnöt ilman kärsimyskorvauksia tai toimia väkivallan jatkumisen estämiseksi

8. Laiminlyödään väkivallan ja rikosten ennaltaehkäisy: haluttomuus kehittää ja ottaa käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja sijaishuoltoon, sijaishuollon väkivallan arvioinnin ja seurannan puuttuminen, tutkimusvilppi ja hutilointi aihetta käsittelevissä tutkimuksissa, asiakkaiden ja valvontaviranomaisten havaintojen, lausuntojen ja kehitysideoiden mitätöinti, piilottaminen tai unohtaminen, puolueettoman tutkimustiedon ja valtakunnallisen rekisterin laiminlyönti, tutkimustulosten manipulointi ja väärentäminen sijaishuollon väkivallan mitätöimiseksi, vinot viranomaisaineistot, asiakaspalautteiden keräämättä jättäminen, epämieluisan tutkimustiedon ohittaminen ja piilottaminen, suositusten tekeminen ilman velvoittavuutta, strategioita tai valtakunnallisia politiikkaohjelmia

Erityisen moitittavaa on, että sabotointi- ja vaientamistekniikoita ovat käyttäneet ja käyttävät kaltoinkohtelijoiden lisäksi myös lastensuojelujärjestöjen työntekijät, sosiaalialan ammattilaiset, tutkijat, valvontaviranomaiset ja tuomarit.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valehtelun-ja-vaarentamisen-tekniikat-osa-2

Tapausesimerkkejä sabotoinnista:

Ei näyttöä - Viranomaiset estivät syytteet ja rangaistukset Dozierin poikakoulun murhista

Rikostutkija-antropologi Erin Kimmerle kiinnostui floridalaisen Dozierin poikakoulusta, kun viranomaiset olivat lopettaneet entisten koulukotilaisten vaatiman tutkimuksen merkitsemättömistä haudoista ilmoittamalla, että henkilökunnan väkivaltaisuuksista ei ollut näyttöä eivätkä merkitsemättömiin hautoihin peitellyt pojat enää olleet tunnistettavissa. https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ainakin-55-lasta-murhattiin-floridan-koulukodissa

Irlannin ensikotien tutkimuskomissio esti asiakkaiden pääsyn ensikotien arkistoihin

Irlannin ensikotien tutkinnat aloitti amatöörihistorioitsija Catherine Corlessin 796 lapsen ruumiit käsittävä hautalöytö Tuamista.

Corlessin mukaan Tuamin ensikotia ylläpitäneet Bon Secoursin nunnat suhtautuivat hautalöytöön ja tutkintaan ylimielisesti ja esiintyivät kuin olisivat lain yläpuolella.

Juristi Hogan Lowellsin mukaan Ensikotien tutkimuskomissio on nyt estänyt pääsyn ensikotien arkistoihin. Komissio on torjunut pyynnöt julkisista kuulemisista ja kieltänyt suullisen todistajanlausunnon antaneilta kirjallisen kopion todistajanlausunnoista. Komissio haluaa sulkea arkiston pysyvästi eikä halua antaa entisten asukkaiden tutustua omiin asiakirjoihinsa.
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/karmiva-raportti-irlannin-ensikodeista-kertoo-aitien-ja-lasten-kaltoinkohtelusta-lapsikaupasta-pakkoadoptioista-ja-noyryyttamisesta

Espanja ei perusta totuuskomissiota ja viivyttää tutkintoja 300 000 adoptioon varastetun vauvan rikosvyyhdessä

BBC:n mukaan Espanjassa jopa 300 000 vauvaa varastettiin vanhemmiltaan laittomiin adoptioihin vuosina 1936- 1980. Vanhemmille vauvojen kerrottiin mm. kuolleen synnytyksissä. Espanjan valtio suojeli rikollisia säätämällä armahduslain.
Lapsikauppa oli hyvin organisoitua ja siihen osallistui arvioiden mukaan niin lääkäreitä, hoitajia kuin synnytyksissä avustaneita nunniakin.

Vanhemmat ovat tehneet Euroopan parlamentille vetoomuksen, jotta EU painostaisi viranomaisia selvittämään, varastettiinko heidän vauvansa ja mitä heille tapahtui. Espanjan valtio ei ole perustanut tapauksen johdosta totuuskomissiota vaikka sitä on vaadittu.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/espanjassa-varastettiin-jopa-300-000-vauvaa-laittomiin-adoptioihin

Yhdysvaltain sijaishuolto ei ilmoita sijoitettuihin kohdistuvasta seksuaaliväkivallasta- ei velvoitetta raportoida

Medicaidin rekistereitä takastaessaan valtiontarkastaja Suzanne Bumpin toimisto huomasi, että Massachusettsin lapsi- ja perhepalvelut eivät olleet tietoisia tai raportoineet eteenpäin noin 260:stä sijoitetuille lapsille tapahtuneista vammoista ja rikoksista mm. ampumahaavoista, palovammoista, luunmurtumista, kallovammoista, veitsenviilloista, seksuaalisesta ahdistelusta, raiskauksista ja itsemurhayrityksistä, kertovat Boston CBS, Boston Herald ja Westernmassnews.
Bump hämmästelee, että lapsi- ja perhepalvelujen omien sanojen mukaan "seksuaalista hyväksikäyttöä ei pidetty raportointivelvoitteen alaisena kriittisenä tapahtumana ellei se aiheuttanut ruumiillista haittaa ja äärimmäistä fyysistä tuskaa."

Bumpin toimisto löysi vuodet 2014 ja 2015 kattaneessa tarkistuksessaan 118 lapsiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön tapausta, joista ei ollut ilmoitettu.

Tarkastus paljasti myös 19 tapausta, joissa sosiaalivirasto ei vienyt tapauksia esitutkintaan. Osa aineistoon tutustuneista syyttäjistä olisi nostanut tapauksista rikostutkinnan.
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/valtiontarkastaja-lasten-kaltoinkohtelusta-sijaishuollossa-erityisesti-seksuaalirikoksista-ei-ilmoiteta-eteenpain

Viranomaiset eivät puutu groomingjengien toimintaan rasistileiman pelossa- vuonna 2019 jo 19 000 uhria

Rotherhamissa islamistien grooming- jengit raiskasivat yli 1500 tyttöä.
Telfordin kaupungissa paljastui ennennäkemättömän suuri lasten hyväksikäyttöskandaali, jota viranomaiset piilottelivat lähes 40 vuotta rasismileiman pelossa. Sunday Mirrorin mukaan satoja, usein lastensuojelutaustaisia nuoria on raiskattu, lyöty, myyty seksiorjiksi ja jotkut on jopa tapettu.

Samoin kuin Rotherhamissa, osansa oli myös paikallisilla poliitikoilla, jotka osallistuivat tapahtumien peittelyyn ja vähättelyyn. Viranomaiset eivät uskaltaneet puuttua asiaan rasistileiman pelossa ja uhreja kehotettiin olemaan kertomatta kohdatusta väkivallasta.
Harjoitettu seksuaaliväkivalta on ollut paikallishallinnon virkamiesten, sosiaalityöntekijöiden ja valvontaviranomaisten tiedossa laajalti jo yli kymmenen vuoden ajan. Viranomaiset eivät ole kuitenkaan ryhtyneet toimiin estääkseen nuorten, valkoisten brittityttöjen hyväksikäyttöä pelätessään että heitä kutsutaan rasisteiksi.
Viime vuonna groomingjengit uhriuttivat Britanniassa yli 19 000 lasta.
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/groomingjengit-uhriuttivat-19-000-lasta-britanniassa-vuonna-2019-hallitus-ei-tee-mitaan-rasistileiman-pelossa

Shirley Oaksin lastenkodissa 700 hyväksikäytettyä ja yksi "tapaturmaisesti kuollut"- salassapidettäviksi julistetut dokumentit estävät tiedonsaantia

Lasten hyväksikäytön tutkimukset ovat johtaneet syytteisiin Lambeth Council'n vuodesta 1950 vuoteen 1980 ylläpitämää Shirley Oaks -lastenkotia kohtaan Croydonissa eteläisessä Lontoossa. Tutkimuksissa katsotaan pedofiiliringin toiminnan saaneen 'teollisen mittakaavan'.

Käänne korvausmaksujen kohdalla tapahtui, kun paljastui, että ainakin 700 lasta olisi käytetty seksuaalisesti hyväksi 30 vuoden aikana. Korvauksiin johtaneen tutkimuksen takana on tutkimuksen kirjoittaja Raymond Stevenson, joka itse joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi asuessaan lastenkodissa 11-vuoden ajan.

Lastenkodin selviytyjät - Shirley Oaks Survivors Association (SOSA) haluavat avata uudelleen murhatutkimuksen lastenkodista hirtettynä löytyneestä ystävästään, jonka he uskovat joutuneen lastensuojelulaitoksen pedofiilien uhriksi. Poika oli ollut aiemmin todistajana raiskausoikeudenkäynnissä, jonka dokumentit julistettiin salaissapidettäviksi 100 vuoden ajan.

Kuolleesta pojasta löydettiin seksuaalisia jälkiä mutta kuolinsyyntutkija totesi kuoleman "tapaturmaiseksi".
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/englantilainen-raportti-paljasti-teollisen-mittakaavan-lasten-seksuaalisen-hyvaksikayton-lastensuojelulaitoksessa-tutkimus-johti-yli-40-miljoonan-punnan-korvauksiin

Sijaisisä hyväksikäytti sijoituslapsiaan lähes 20 vuoden ajan- perhehoitofirman johtaja samaistui hyväksikäyttäjään

Uudessa Meksikossa sijaisisää syytetään lähes 20 vuotta jatkuneesta 6-16- vuotiaiden sijoitettujen tyttöjen hyväksikäytöstä.

Sijoitetut tytöt yrittivät kertoa hyväksikäytöstä monta kertaa ja siitä raportoi myös hyväksikäytöstä syytetyn miehen vaimo.

Monet ihmiset olivat tietoisia syytöksistä mukaanlukien lapsi- ja perhepalvelut, poliisi, terapeutit ja yleisen syyttäjän virasto.
Lapset toimitti sijaisperheeseen CYFT:n (lapsi- ja perhepalvelujen) lisensoima, perhehoitoon erikoistunut Familyworks- järjestö.

Etsintälupa järjestön yritystoimintaan paljasti häiritseviä hyväksikäyttösyytöksiä kahdeksalta sijoitetulta, samoin kuin syytöksiä, joiden mukaan Familyworks- järjestön työntekijät eivät välittäneet siitä, mitä lapset heille kertoivat.
Yksi hyväksikäytetyistä lapsista oli kertonut asiasta Familyworksin terapeutille. Terapeutti selitti, että Familyworks ei ilmoittanut hyväksikäytöstä, koske se oli "huhupuhetta".

Oikeudenkäyntipöytäkirjojen mukaan vielä kesäkuussa, kun sijaisperheessä oli jo tutkinta käynnissä, Familyworksin johtaja pyysi lapsi- ja perhepalveluilta lisää lapsia sijoitettavaksi perheeseen. Kun johtajalle kerrottiin, että perheeseen ei seksuaalirikosepäilyjen vuoksi sijoiteta enää lisää lapsia, Familyworks- järjestön johtaja pyysi, että perheeseen sijoitettaisiin tyttöjen asemasta poikia koska vain tyttölapset olivat esittäneet hyväksikäyttösyytöksiä.

Järjestö perusteli sijoituspyyntöjään myös sillä, että sijaisvanhemmat tarvitsevat rahaa ja saavat palkkansa juuri sijoituksista.
https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sijaisisa-hyvaksikaytti-sijoituslapsiaan-lahes-20-vuoden-ajan-viranomaiset-tiesivat-mutta-eivat-puuttuneet

Hyväksikäyttö merimiesyhdistyksen lastenkodissa kesti vuosikymmeniä- tutkinta lopetettiin

BBC:n tutkimus paljasti vuosikymmeniä kestäneen fyysisen ja seksuaalisen väkivallan Lagarien lastenkodissa Argyllissa.

Enemmän kuin 12 ihmistä on kertonut BBC:lle tulleensa henkilökunnan hyväksikäyttämäksi lastenkodissa.

Vuosien 1949 ja 1982 välillä merillä työskentelevien perheitä auttava kristillinen hyväntekeväisyysjärjestö Merimiesyhdistys lähetti satoja merimiesten lapsia asumaan Lagariehen.

Angela Montgomery kertoo kuinka lapsia kuljetettiin pois Lagariestä tapaamisiin, joissa he joutuivat lastenkodin johtajan tuttavien ja järjestön jäsenten hyväksikäyttämiksi ja raiskaamiksi.

Lapset oppivat, että johtajaparilla oli diplomaattinen koskemattomuus suhteessa viranomaisiin.
Heidän viestejään lastenkodin karmeista oloista ei haluttu kuulla.

Kun lapset karkasivat laitoksesta, poliisit toivat heidät takaisin eivätkä suostuneet kuulemaan tai uskomaan heitä.

Angela kertoo, kuinka hän täytti kerran "luottamukselliseksi" vakuutetun kyselyn lastenkodin oloista. Kyselyn tiedot vuodettiin eteenpäin ja johtajapari pahoinpiteli Angelan rangaistukseksi " valheiden kertomisesta".

Sekä Mongomeryn sisarukset että muut uhrit antoivat todistajanlausunnot hyväksikäytöstä jo 2000- luvun alussa mutta ne eivät johtaneet syytteisiin. Seuraava, Merimiesyhdistyksen aloittama poliisitutkinta lopetettiin 2016.

"Traumatisoituneet dissosioivat insestilapset tarvitsevat sijoituksen"- sosiaalityöntekijät ja psykologit erottivat lapset vanhemmistaan valheellisilla insestisyytöksillä ja myivät tuttavilleen

Italian poliisi on pidättänyt 18 henkilöä epäiltyinä vähävaraisten perheiden lapsien aivopesusta. Ringin tavoitteena uskotaan olleen saada lapset uskomaan, että näitä oli kohdeltu kaltoin kodeissaan, kertoo IL.

Pidätettyjen joukossa on muun muassa kaupunginjohtaja, poliitikkoja, lääkäreitä, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä.

Poliisin mukaan pidätettyjen asiantuntijoiden tarkoitus oli erottaa köyhien perheiden lapset vanhemmistaan ja myydä heidät kasvateiksi. Asiantuntijarinki myi perheistään erotettuja lapsia kasvatusvanhemmille satojen tuhansien eurojen edestä.

Alun perin epäillyt käyttivät tekaistuja raportteja, joiden avulla lapsia pyrittiin erottamaan perheistään.

Myöhemmin käyttöön otettiin psykoterapiasessiot. Niiden aikana lapset yritettiin saada uskomaan, että heidän perheensä olivat syyllistyneet lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Pidätetyt asiantuntijat fabrikoivat runsaasti erilaisia ásiakirjoja. He väärensivät mm. lasten lausuntoja ja tehtailivat seksuaalisia vihjauksia sisältäviä lapsenomaisia piirroksia.
Asiantuntijat käyttivät sähköshokkeja "pikku muistikoneena" tuottaakseen lapsille vääriä hyväksikäytön muistoja.

Sosiaalityöntekijät leikkivät lasten kanssa leikkejä, joissa he tekeytyivät lapsia vahingoittamaan pyrkiviksi vanhemmiksi ja psykologit pukeutuivat pahoiksi satukirjojen hahmoiksi ja manipuloivat lapsia valehdellen näiden kertoneen aiemmin hyväksikäytöstä.

Asiantuntijat myivät aivopesemänsä lapset tuttavilleen sijaislapsiksi. Osaa lapsista käytettiin seksuaalisesti hyväksi.

#Pesäpuu #Nuortenystävät #Valtionkoulukodit #STEA #sijaishuoltoväkivalta #kaltoinkohtelusijaishuollossa #sijaishuollonvalvonta #STM #sijaishuollonmenneisyysselvitys #X-ketju #Sijaishuollonriskiperheet

Suomalaisesta sijaishuoltoväkivallasta voi lukea mm. tästä:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-ja-veli-tuomittiin-ehdolliseen-alle-10-vuotiaan-hyvaksikaytosta-keski-suomen-karajaoikeudelle-jalleen-risuja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pariskunta-kaytti-sijoitettua-seksilelunaan-noin-puolella-laitosnuorista-seksuaalisen-vakivallan-kokemuksia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorisokoti-puro-torkean-hyvaksikayton-lisaksi-viikottaisia-uhkauksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hupipornoa-mehilaisen-lastensuojelulaitoksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisisa-hyvaksikaytti-kahta-10-vuotiasta-lasta-tukiperhekayntien-aikana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/lastensuojelulapsen-kuolema-2
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuomittu-sijaisaiti-toimi-lastensuojelun-luottamustehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stop-haminan-stoppari
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
ww.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi

Kuvakaappaus: snarkypenguin.files.wordpress.com

10% bisneshaukoista aiheuttaa 80% sotekuluista?

Hätiköity päätös yhdistää sosiaalihuollon ja terveydenhuollon asiakasrekisterit ja luoda uusia asiakas- ja potilastietojärjestelmiä etsimään "paljon palveluja käyttäviä riskiasiakkaita" ilman asiakkaiden oikeusturvan varmistusta perustuu Eerikan murhatutkinnan ja Oulun kaupungin Rahoituskanavat ylittävä sote-palvelunkäyttö- tutkimuksen tahalliseen ja tarkoitukselliseen väärintulkintaan.

Bisnesmiehet ja poliitikot onnistuivat kritiikittömän median avulla valjastamaan sekä Eerikan kuoleman että Rahoituskanavat ylittävä sotepalvelujen käyttö- tutkimuksen poliittisiin pyrkimyksiinsä: tietosuojan murtamiseen ja viranomaisyhteistyön ja kontrollin lisäämiseen.

  Sosiaalityön tutkija Aino Kääriäinen on todennut, että Eerikan tapauksessa lainsäädäntö tai salassapito ei päinvastaisista uskomuksista huolimatta estänyt tiedonkulkua ja viranomaisten yhteistyötä.

Rahoituskamavat ylittävä sote-palvelunkäyttö - tutkimuksessa kasvavista sote-kuluista vastuutettiin runsaasti palveluja käyttäviä asiakkaita selvittämättä ryhmän palveluhistoriaa ja -polkuja ( esim. lastensuojelun tai sijaishuollon asiakkuutta ja sen syitä/kulkua/ vaikutuksia ) tai palvelujärjestelmän osuutta siihen miten yhdestä tilapäisestä ongelmasta kasvoi monta kroonista ongelmaa.

Alan Casselsin tautitehtailun määritelmää voi soveltaa myös sosiaalisiin ongelmiin: ongelmatehtailu tarkoittaa ongelman kriteerien laajentamista niin, että elämän ohimenevistä vastoinkäymisistä fabrikoidaan asiantuntija- ja lääkehoidettavia häiriöitä/sairauksia ja tavallisista ihmisistä tehdään ongelmapalveluja tarvitsevia ongelmaisia.
Toiminnan motiivina on sote-yhtiöiden halu laajentaa tuotteidensa/palvelujensa markkinoita.

Nyt ruoka-apuakin yritetään sitoa toimimattomiin pseudopalveluihin, joiden takia ihmiset ovat alunperin päätyneet ruoka-jonoihin tai joiden raivokasta asiakashankintaa he ovat paenneet ruokajonoihin.

Ongelma ei ehkä olekaan, että huono-osaiset ja sairaat köyhät eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä ja palveluista vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi kaikkiin potentiaaleihin asiakasryhmiin, joita yritetään kartoittaa uusilla asiakastietojärjestelmillä ja jatkuvasti madaltuvalla puuttumiskynnyksellä.

Yhä useammat sosiaalialan asiantuntijat pitävät rakennetyöttömyyttä, köyhyyttä, väkivallan uhriksi joutumista ja muita vastoinkäymisiä yksinomaan asiakkaiden omien valintojen tuloksena, joista sopii syyllistää asiakkaita. Yhä useammin niin psykiatriassa kuin sosiaalityössä ohimenevistä vastoinkäymisistä ja niiden herättämistä tunteista pyritään fabrikoimaan pysyviä elämänhallintaongelmia ja mielenterveyden häiriöitä ja sairauksia. Sairaudet puolestaan nähdään moraalisina epäonnistumisina, joista asiakkaita tulee rangaista.

Arviointeja ja seulauksia suorittavat sosionomit ja sosiaalityöntekijät saavat usein kurssituksensa, opinnäytetyörahoituksensa ja harjoittelu- ja työpaikkansa jääviyssääntöjen vastaisesti niin vanhemmuuden arviointeja kuin lasten sijoituspalveluja tarjoavilta yksityisiltä valvomattomilta lapsibisnesyrittäjiltä ja -järjestöiltä.
Heille annettu opetus tähtää yritysten kasvutavoitteiden toteutumiseen eli heitä kannustetaan lastensuojelubisneksen asiakashankintaan, tuottamaan huostaanotot ja ala-arvoisen "puuttumisen" oikeuttavaa huolipuhetta ja arvioimaan ja luokittelemaan asiakkaita auttamisen sijaan.

Arviointi voidaan naamioida vanhemmuuden tai vuorovaikutuksen tukemiseksi, perhetyöksi, ensi- ja turvakotijaksoksi tai perhekuntoutukseksi, jonka lopputulos on liian usein perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja/ tai lapsen huostaanotto, joka tehdään usein lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita tai kulttuuritaustaa huomioimatta lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tai turvaa tarjoamattomaan hoitoon liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013).

Virkamiehen päätöksen tulisi olla tosiseikkojen perusteella tapahtuvaa huolellista harkintaa mutta lastensuojelun päätöksenteossa epäloogiset syy-seurauspohdinnat, sosiaalialan ideologisille vääristymille ja huhuille perustuva päätöksenteko sekä heikko dokumentaatio ovat kuitenkin todellisuutta. Lastensuojelutoimet välttääkseen äitien olisi siis syytä olla synnyttämättä keskosia ja vammaisia vauvoja. Äidin ei myöskään pitäisi olla yksinhuoltaja eikä köyhä, eikä missään tapauksessa hänellä saisi olla asiakkuutta paikalliseen mielenterveystoimistoon. Ei kannata myöskään riidellä puolison kanssa stressiä aiheuttavista talousasioista, eikä missään tapauksessa kertoa tällaisesta neuvolassa tai lastensuojelussa.

Valitettavasti kasvavista sote-kuluista vastuutetaan edelleen vain tahoa, jolla on vähiten resursseja puolustautua eli köyhiä sosiaalihuollon asiakkaita; lähinnä vammaisia, sairaita, lastensuojeluperheitä ja mielenterveys- ja päihdekuntoutujia.

Sosiaalialan ammateissa toimivia on erilaisissa uudistuksissa kiinnostanut tutkimustietoa enemmän tietosuojan muodostamien hidasteiden ohittaminen moniammatillisen yhteistyön ja tietojenvaihdon sujuvoittamiseksi- tilanteessa, jossa asiakirjafabrikointi on arkea, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja asiakkaiden tarpeiden mukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla.

HuosTa- tutkimuksen asiakkaista jopa 70% asiakkaista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta ja Poikelan väitöskirjan mukaan lastensuojelutyön tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.

Paljon palveluja käyttävät vai pseudopalveluihin pakotetut?

Uusien satoja miljoonia ellei miljardeja maksavien asiakas- ja potilastietojärjestelmien ( esim. Apotti, Nova) tavoitteeksi kerrotaan mm. tunnistaa kuntien talousriskeiksi määritellyt ”paljon palveluja käyttävät” riski- ihmiset, joiksi määritellään ihmiset 1) joista herää huoli 2) joiden ongelmien syihin ei päästä käsiksi 3 )joilla on toistuvia ja suunnittelemattomia käyntejä 4) toistuvasti peruuttamattomia aikoja 5) epäily riippuvuuskäyttäytymisestä ( Pussinen, 2016, 36).

Huomaamatta jää, että ”paljon palveluja käyttävät” ovat usein ”paljoihin pseudopalveluihin pakotettuja” eli asiakkaiden tarpeista ja toiveista piittamattomien jäävien asiantuntijoiden turhiin, toimimattomiin ja tuhoisiin palveluihin pakottamia.

Vammaisilla ei ole osallisuutta, vaikuttamismahdollisuutta eikä oikeussuojakeinoja itseä koskevien asioiden järjestämisessä. Tämä luo rakenteelliset edellytykset huonolle kohtelulle, väkivallalle ja heikentää sosiaalityön arvopohjaa.

Vammaisia ihmisiä ja heidän läheisiään ei kuunnella, kun arkeen ja asumiseen liittyviä asioita kilpailutetaan.

Kunnat ja RAY ( STEA) ovat ylläpitäneet toimimatonta päihdehuoltoa ja lastensuojelua syytämällä rahaa tehottomille toimijoille, hankkeille ja hoidoille, jotka estävät aidon kilpailun ja tuloksellisten hoitojen ja toimintakäytäntöjen käyttöönoton.

Neurologisista haasteista kärsivät lapset ohjataan lainvastaisesti psykiatriaan ja psykiatrista apua kaipaavat lastensuojeluun.

Lastensuojelussa "avohuollon tukitoimet" on suunniteltu pohjustamaan huostaanottoja, jotka usein torpedoivat lasten terveydenhuollon, koulutuspolut, yhteydenpidon läheisiin ja myöhemmän selviytymisen.

Pseudopalveluille yhteistä on, että asiakasta ei kuulla, uskota, palvella eikä oteta osalliseksi omaan asiaansa. Pseudopalvelut eivät tarjoa asiakkaiden tarpeiden mukaista apua/palvelua oikea-aikaisesti ja ne jopa heikentävät asiakkaan tilannetta ja hyvinvointia alkuperäisestä.

Pseudopalvelun tunnistaa lennokkaista mutta lunastamattomista markkinointilupauksista ja puuttuvasta tulosvastuusta, asiakasturvallisuudesta, oikeusturvasta ja tutkimustiedosta esim. asiakaspalautteiden puuttumisesta.

Pseudopalveluissa kausaalisuhteet kääntyvät päälaelleen: palvelujen itse tuottamia ongelmia pidetään merkkeinä asiakkaiden yksilöpuutteista eikä työntekijöiden ja johdon väärinkäytöksistä ole vastuu- tai korvausvelvoitteita. "Palveluista" ei myöskään tahdo päästä pois; pseudopalvelujen tuottamia ongelmia käytetään kriteereinä uusille asiakkuuksille, joista pyritään tekemään elinikäisiä ja jopa ylisukupolvisia.

Psykoanalyysin virheellisiin teorioihin ja yksilöselityksiin huonon sosiaalisen perimän periytyvyydestä ja ylisukupolvisuudesta uskovat tutkijat ja työntekijät etsivät ongelmia yksinomaan perheistä, tuottavat ja periyttävät sosiaalisia ongelmia ja stigmoja organisaatiokäytännöillään eivätkä kykene tunnistamaan, tunnustamaan tai poistamaan omien järjestelmiensä ja toimintakäytäntöjensä valuvikoja ja laittomuuksia.
Tarve periyttää asiakkuuksia ylisukupolvisesti kertoo, että sosiaalityössä ei uskota omaan eikä toisten auttamistyöhön vaan ikuisiin stigmoihin.

Sosiaalipoliittisia ratkaisuja, jotka lieventäisivat yhteiskunnan rakenteisiin sisältyviä kohtuuttomuuksia ja epäoikeudenmukaisuutta ei enää edes etsitä.

Pseudopalveluista tehdyt akateemiset tutkimukset ovat usein politisoitunutta ammattilaisten ja pseudopalvelujen tuottajien edunvalvontaan ja vahingollisten toimintakäytäntöjen oikeuttamiseen keskittyvää tarinallistettua pseudotutkimusta, jonka lähteinä toimivat asiantuntijahaastattelut ja fabrikoidut asiakaskirjat ja joissa "tutkijat" eivät kykene havaitsemaan tai tutkimaan olennaista tietoa palvelujärjestelmän puutteista vaikka asiakkaat toisivat sen heidän nenänsä eteen.

Niin kauan kun sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kritiikiin psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä sosiaalityössä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.

Sosiaalityöntekijöiden lisäyksen on todettu lisäävän- ei vähentävän asiakkaiden palvelutarpeita.

Lapsiperheiden sosiaalipalvelujen henkilöstömäärää kasvatettiin yli 1200 työntekijällä 2012-2017 ja henkilöstön lisäresursointiin annettiin 300 miljoonaa euroa.
Henkilöstö- ja aikaresurssien lisäys ei ole tuottanut parempaa lastensuojelua, siirtänyt painopistettä korjaavista toimista ennaltaehkäisyyn tai edes vähentänyt asiakasmääriä.
Sen sijaan kiireellisten sijoitusten ja huostaanottojen, oikeusturvaongelmien ja lastensuojelusta tehtyjen valitusten määrä on lisääntynyt.

   "Paljon palveluja käyttävät " kokivat Eija Miettusen pro gradu- työssä palveluihin pääsemisen vaikeaksi työntekijöiden saavutettavuuden ja virastojen rajattujen aukioloaikojen vuoksi. Lisäksi he kokivat saavansa puutteellisesti tietoa kaikista tarjolla olevista palveluista eikä heille annettu valinnanmahdollisuuksia tarjotuista palveluista .
He kokivat jäävänsä verkostokokouksessa ulkopuoliseksi omassa asiassaan, eikä heidän mielipidettään päätettävistä asioista oltu kysytty tai hyväksytetty. Myös työntekijöiden suuri vaihtuvuus koettiin turhauttavaksi ja ärsyttäväksi sekä heikentävän elämässä eteenpäin pääsemistä.

Tekopyhältä ja valheelliselta hankkeissa tuntuu oikeusturvan samaistaminen suostumuksen kysymiseen asiakkailta ja asiakkaiden mahdollisuuteen saada lokitiedot.

Käytännössähän viranomaisella on oikeus saada haluamansa tiedot asiakkaan kiellosta huolimatta. Mitä asiakasta myöskään hyödyttää tietää, että hänestä tehtyjä 120 vuotta säilytettäviä mustamaalavia merkintöjä on tutkinut ja levitellyt kymmenittäin sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöitä tilanteessa, jossa toimivia valitusreittejä ei ole; poliisi ei tutki, koska syyttäjä ei syytä eikä tuomari tuomitse?

Kuinka paljon riski- ihmisiksi leimattujen tunnistus tulee maksamaan?

Tuhannet sote- työntekijät kehittävät parhaillaan miljardeilla euroilla erilaisia arviointeja, tunnistustyökaluja ja tietojärjestelmiä "paljon palveluja käyttävien" tunnistamiseksi. Samoin kuin lisääntyviä sijoituksia, tuhlausta perustellaan tulevaisuuden oletetuilla kustannussäästöillä.

Pakkoadoptiota kannattavat ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet järjestöjen, neuvoloiden, nuorisotoimen, perhekeskusten ja päivähoidon työntekijät etsivät jo sosiaalityöntekijöiden rinnalla suomalaisista vanhemmista LASTA- ja Turva 10- lomakkeiden, monitoimijaisen arvioinnin, Lapset puheeksi-, CAP- ja Kompassi- työkalujen, Salapoliisi-Mäyrän ja Kirahvien, Vavujen ja Vasujen, voimavaralomakkeiden ja tunne- ja tietoisuusharjoitusten ja jopa pelillisyyden ja taiteen keinoin merkkejä elämänhallintapuutteista, salaisista ylisukupolvisiksi oletetuista traumoista ja väkivallasta mm. systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa, laajoissa terveystarkastuksissa, KivaKouluissa, Ankkuri- toiminnassa, ja LAPE- EPRAS-, Lupa auttaa, Lapsen Paras- Yhdessä enemmän-, Väkivallaton lapsuus-, PROCHILD-, Suomi 100- ja Kaikille eväät elämään- hankkeissa.

Ammattilaisille lainvastaisen laajat mahdollisuudet tutkia potilas- ja asiakastietoja antavan Apotin maanlaajuisiksi investointikustannuksiksi arvioidaan jopa 1,8 miljardia euroa ja asiakirjafabrikoinnin digitalisoinnin mahdollistavan Novankin 250 000 000 euroa.

Lääketieteen lisensiaatti Nelli Nurmisen mukaan sairaaloiden Apotti-tietojärjestelmä on satoja miljoonia maksanut susi, jota ei olisi pitänyt päästää edes testikäyttöön

Osa sosiaali- ja terveydenhuollon rekisterit yhdistävien asiakas- ja potilastietojärjestelmien ja lapsi- ja perhepalveluiden tietopohjan uudistamishankkeiden julkitavoitteista on toki kannatettavia mutta hankkeiden toteutussuunnitelmat ovat epäselviä.

Epäselvä on myös hankkeiden päätavoite; yritetäänkö uudistuksissa tuottaa tutkimustietoa, luoda palveluja asiakkaille vai riskiseulauksen mahdollistavia integroituja tietojärjestelmiä kunnille, auttaa yksityisiä hoivayrityksiä palvelupakettien kasaamisessa vai vain seuloa esiin kestämättömiksi menoeriksi huoliluokitellut asiakkaat, joilla on kalliita palvelutarpeita?

Jos uudistusten todellinen tavoite on huoli- ja riskiluokittelu, pyydämme, että myös asiakkaita jatkuvasti syrjäyttävät työntekijät, -käytännöt ja toimintayksiköt paikannetaan ja syrjäyttämistoimintaan puututaan riittävän varhain.

Kannattaa muistaa, että yksi ainoa yli-innokas sosiaalihuollon huoliseulaaja- huostaanottaja voi aiheuttaa virkaurallaan helposti ainakin 100 000 000 euron kulut veronmaksajille pelkästään sijaishuollon vuorokausimaksujen muodossa, puhumattakaan syrjäytettyjen lasten ja vanhempien tuottamista lisäkustannuksista.

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen helposti miljoonan.

Pitäisikö löytää myös asiakkaita syrjäyttävät pseudopalvelut ja työntekijät ?

Paljoihin pseudopalveluihin pakotettujen aiheuttamaa kansantaloudellista haittaa on liioiteltu vahvasti.

Suuri osa lastensuojelun asiakkaista, vammaisista ja mt- ja päihdekuntoutujista tulee kuolemaan ennenaikaisesti avun ja hoidon puutteeseen- heidän pseudopalvelujen käyttönsä on kenties intensiivistä mutta kestää vain lyhyen aikaa.

Heitä hallinnoivat elämänhallintaekspertit ja huolestujat, joiden tulosvastuuttomat, tutkimattomat ja valvomattomat köyhien elämäntapavalvontaan keskittyvät työurat voidaan usein lukea lähes kokonaan kansantaloudelliseksi rasitteeksi sen sijaan elävät pitkään ja ehtivät syrjäyttää satoja asiakkaita ilman seuraamustoimia.

Sosiaalialalta puuttuvien jääviyssääntöjen ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden takia ”epäonnistumista” on lupa jatkaa koko virkaura monessa eri roolissa: kunnallisena virkamiehenä, lastensuojelun edunvalvojana, asiantuntijana, ammattiyhdistysaktiivina, järjestötyöntekijänä tai yksityisen sijaishuollon kouluttajana tai yrittäjänä.

Kuntalaiset voivat vain seurata voimattomina sivusta kun vakaviin oikeusturvaloukkauksiin jatkuvasti syyllistyvä ammattitaidoton työntekijä siirtyy johtavaksi sosiaalityöntekijäksi, sosiaaliasiamieheksi, hallinto- oikeuden asiantuntijajäseneksi, perheneuvolan tai perhetukikeskuksen johtajaksi, ja lopulta perusturva- ja sosiaalijohtajaksi.

Lastensuojelun johtamisen suurin ongelma on, että johdon rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta johtajasta ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti tai terapeutti.

Vakavat virheet tehtävien hoidossa ja tahalliset väärinkäytökset eivät välttämättä paljastu koskaan. Alaiset eivät viran ja uran menettämisen pelossa uskalla puhua kuin vasta eläkkeelle siirryttyään.
Väärinkäytöksistä raportoivien asiakkaiden kertomukset puolestaan leimataan tarttumataudiksi, vihapuheeksi tai sepitteiksi, joista heitä pyritään rankaisemaan rikossyytteillä ja lastensuojelun edunvalvojalla.

Vaikka kelvoton johtaja olisi syyllistynyt vakaviin, korjaamattomiin väärinkäytöksiin jokaisessa tehtävässään sosiaalitoimessa hänelle aukeaa vielä uusi ura psykoterapeuttina, konsulttina, tutkijana, THL:n tai STM:n asiantuntijana, sosiaalialan järjestöjohtajana tai yksityisen sosiaalipalvelualan yrittäjänä, jonne tähtää kolmannes sosiaalityöntekijöistä.

Väärinkohdeltuja asiakkaita, jotka ovat johtajan väärinkäytösten myötä menettäneet lapsensa, perheensä, työpaikkansa ja terveytensä ei lämmitä, että vuosikymmeniä kestäneistä perusturvarikoksista ja perheiden väärinkohtelusta ei seuraa muuta kuin palkallinen sairasloma tai lastensuojelupalkinto ja kutsu luennoimaan sosiaalialan asiantuntijapäiville.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-johdon-vaarinkaytoksia-ei-ratkaista-titteli-vaan-henkilovaihdoksilla

Rahoituskanavat ylittävä pseudopalvelujen tuotto ja ylläpito

Sote-palvelujen tutkimuksissa asiakkaiden syrjäyttämisen syitä esim. sosiaalipalvelujärjestelmän kohtuuttomia päätöksiä ja institutionaalista identiteettiväkivaltaa (Metteri, 2012), riskileimoja (Harrikari, 2008 harhautunutta suojeluvaltaa (Alhanen, 2014), viranomaislähtöisyyttä ( Poikela, 2010), vihapuhetta (Oikeusministeriö, 2016), valvontapuutteita ( VTV; 2012), asiakirjaväärentämistä (Edvardsson, 2009; Kääriäinen), ammatillisuuspuutteita (Finnilä- Tuohimaa, 2009), asiakkaiden leimaamista ja essentialisointia( Helne, 2002, 2004, 2006; Hiltunen, 2015 ), tietopuutteita (Pekkarinen, 2011), köyhien kuritusta (Niemelä & Saari, 2013), sadistista vuorovaikutusta (Goffman, 1969 ), määrittelyongelmia ja vallankäyttöä (Hiitola, 2015), sukupuolittamista (Helen, 1997; Jokinen, 2010; Vuori, 2001) psykopatologisointia (Kivivuori, 1992,1996,1999,2003) etnistä syrjintää ( Pulma, 2006), väkivaltaista suojelukasvatusta (Laitala & Puuronen, 2016) tai kaltoinkohtelua sijaishuollossa (STM; 2016) ei tarvitse edes tunnistaa saati tunnustaa.

Entä sitten kun nykyisen "paljon palveluja käyttävien" ongelmaryhmän edustajat kuolevat ennenaikaisesti mutta sote-kulujen havaitaan edelleenkin kasvavan kansalaisten kohentuneesta hyvinvoinnista ja viranomaisten laajentuneista tiedonsaantioikeuksista ja moniammatillisesta yhteistyöstä huolimatta?

Miksi sote-yrittäjien annetaan ansaita miljoonia syrjäyttämistoiminnalla? Kun koulunkäyntiongelmaan lastensuojelusta apua hakemaan tulleen perheen terveestä lapsesta tulee muutamassa vuodessa moniongelmainen ja psykosomaattisesti oireileva sosiaali- ja terveydenhuollon ja sijaishuollon pitkäaikaisasiakas, onko vika vain apua hakemaan tulleen perheen?

Pitäisikö rahoituskanavat ylittävän sote-palvelujen käytön sijaan alkaa puhua rahoituskanavat ylittävästä pseudopalvelujen ylläpidosta tai rahoituskanavat ylittävästä sote-yritysten edunvalvonnasta?

Sosiaalipalvelujen vaikuttavuutta ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä ison otannan asiakaskyselyillä tai satunnaistetuilla koeasetelmilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa ja palvelun laatua.

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013).

Kunnissa käytetään yli 10 miljardia euroa vuodessa lasten ja lapsiperheiden palveluihin ja tukemiseen, mutta tuloksia ei tule", väittää emeritusprofessori Matti Rimpelä raportissaan Onko Strategioista tullut tragedioita?.

Sosiaalityön huonot käytännöt ovat siirtyneet myös yritystoimintaan.
Etlan selvityksen mukaan peräti kolme neljästä yhteiskunnallisesta yrityksestä ei mittaa toimintansa vaikuttavuutta millään tavalla (Etla, 2015, 32). Julkinen sektori on näiden yritysten merkittävin rahoittaja, mutta ei tunnu kaipaavan todennettua vaikuttavuutta. Julkista rahoitusta on mahdollista saada, vaikka yritys ei mittaisi tai raportoisi toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Kritiikitön media, hyväuskoiset kansalaiset, valistumattomat päättäjät ja syyllisyydentuntoiset sijoittajat pitävät rahahanat auki pelimiehille ja -naisille. Vastikkeetonta rahaa suorastaan sataa- tarvitsee vain lausua taikasanat "lapsen etu" tai "kuntoutus" ja työntää haavi alle.

Epätasa-arvo automatisoidaan teknologian avulla

Nova- hankkeen Juha Kinnunen, Juhani Paavilainen, Jari Porrasmaa ja Katri Ylönen romantisoivat kukin omalla tavallaan teknologiaa ja tietojen louhintaa palvelujen kehittämisessä.

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/epatasa-arvo-automatisoidaan-teknologian-avulla

Mitä hyötyä on ” rahoituskanavat ylittäviä palvelunkäyttäjiä” tunnistamaan pyrkiviin integroituihin tietojärjestelmiin ja kehittämishankkeisiin upotetuista miljardeista jos kukaan ei tunnista eikä tunnusta, että psykiatrian ja sosiaalityön hoitojärjestelmiä ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten?

Ne ovat pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntyneitä eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palvelevia rakennelmia, joiden tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää yritysten ja työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.

Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Sosiaalityöntekijät ja sosiaalityön käytännöt tuottavat itse palvelueksploosiota ulkoistaessaan viranomaistyöksi tarkoitetut arvioinnit erilaisia huoltopalveluja tuottaville yrityksille ja pyrkiessään oikeuttamaan tehtyjä vääriä päätöksiä ja harhaista puuttumista asiakkaita leimaavilla turhilla tutkimuksilla ja lausuntopyynnöillä.

https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi

Ajatelkaa, jos "paljon palveluja käyttävien" etsinnän ja profiloinnin mahdollistavien Apotin ja Novan lähes kahden miljardin rahoitus tai edes kymmenesosa siitä suunnattaisiin suoraan "paljon palveluja käyttäville" tai siihen, että lähinnä ylikansallisia pörssiyhtiöitä ja työntekijöiden ammatillista edunvalvontaa hyödyttävien pseudopalvelujen sijaan kehitettäisiin asiakkaiden tarpeiden mukaisia palveluja yksinkertaisesti asiakkaita kuuntelemalla!

Kun huono-osaisista kansalaisista aletaan kustannustehokkuuden parantamisen nimissä kerätä tunnistetiedollista materiaalia koko elämän ajalta viranomaisrekistereistä ja samaan aikaan juntattiin läpi toisiolaki ja mahdollistettiin sote- pörssiyhtiöiden verokikkailu hallintarekisterillä hälytyskellojen pitäisi soida.

Onko asiakas- ja potilastietojärjestelmien ja lastensuojelun tietopohjan uudistus tosiasiassa vain kehittämiseksi naamioitua leimaavaa asiakassegmentointia yksityisen hoiva- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin vai peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille?

#Nova #asiakas- ja potilastietojärjestelmä #Apotti #algorimi #avoimuus #digitalisaatio #sosiaalihuollontiedonhallinta #asiakassegmentointi #kapitaatiomalli #pseudopalvelut
#palvelueksploosio
#traumaterapia #traumatietoisuus #ACE #Lapsuustrauma #Lastenasiaintalo #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pakkotoimet-eivat-auta-paihdekuntoutujia-kannustavat-yhteisot-auttavat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ehkaisevaa-paihdetyota-vai-moraalista-paniikkia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/stm-viivyttaa-valttamatonta-reformia-asettamalla-taas-uuden-sosiaalityon-selvitystyoryhman
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-riskiryhmalaiset-saatava-kuriin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalihuollon-tiedonhallinta-uudistus-rapauttaa-asiakkaiden-oikeusturvaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelit-ja-leikit-sosiaalityon-valineina-itku-lyhyesta-ilosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aikuissosiaalityon-asiakkaat-saavat-omat-nallekortit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tunnista-lastensuojelun-arviointibisneksen-valkopesuyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi

https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallis-koyhyys-jo-sylivauvojakin-ulosotossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/kyhyys-voi-johtaa-kalliiseen-huostaanottoon
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tutkimustiedon-keruuta-vai-asiakassegmentointia-yritysten-tarpeisiin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/et-tu-li-asiantuntijoiden-suojelu-on-vasemmistoliitolle-tarkeampaa-kuin-avunpyytajien-oikeusturva

http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityon-sairastunut-ammatillisuusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vihapuhe-sosiaalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/moniongelmaisia-perheita-vai-ongelmiin-keskittyvia-viranomaisia
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kaikenlaista-tietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-puhtauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-viimein-tutkintaan

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

Kuvakaappaus: physicsworld.com

Onnistumisen tekijät- kysely: tutkimusta vai positiivista puhetta etukäteen päätetyistä tuloksista?

Lastensuojelun onnistumisen tekijät tutkimus on käynnistynyt.
Kyselyssä kerrotaan, että "kyselyn tarkoituksena on selvittää omia tai läheisesi onnistumisen kokemuksia lapsiperheiden sosiaalityön ja lastensuojelun asiakkuudessa. Kysely tehdään siten, ettei sinua tai asiakasta voida tunnistaa. Lastensuojelun tai lapsiperheiden sosiaalityön asiakkuuden ajankohdalla ei ole merkitystä ja siitä voi olla kulunut jo vuosiakin. Tärkeää on kokemuksesi siitä, mitkä seikat ovat auttaneet sinun tai läheisesi elämäntilanteen paremmaksi tulemista". Vastausaikaa on 30.4.2020 asti.

Asiakaskyselyllä halutaan tavoittaa lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityön asiakkaat ja heidän läheisensä. Lastensuojelulla tarkoitetaan niin lapsen ja perheen tarpeiden selvittämisvaihetta, kuin avohuoltoa, sijaishuoltoa ja jälkihuoltoa.
Asiakaskyselyyn pääset vastaamaan tästä:
https://elomake.metropolia.fi/lomakkeet/26933/lomake.html

Työntekijäkyselyyn toivotaan vastauksia lastensuojelun ja lapsiperheiden sosiaalityössä toimivilta työskentelivätpä he kunnan tai kuntayhtymän, yhdistyksen tai yrityksen työpaikoissa.
Työntekijäkyselyyn pääset vastaamaan tästä:
https://elomake.metropolia.fi/lomakkeet/26942/lomake.html

Tekijät toivovat, että mahdollisimman moni lastensuojelun tai lapsiperheiden sosiaalityön asiakkaista ja heidän läheisistään sekä työntekijöistä vastaisi kyselyihin.

Kysely on jokseenkin asenteellinen mutta kehotamme lukijoitamme silti vastaamaan siihen.

Eikö perustehtävän hoitaminen ole jokaisen ammatin oletusarvo?

Ensimmmäinen asenneongelma ilmenee siinä, että Onnistumisen tekijät- tiimi pitää erityismaininnan, kiitosten ja kokonaisen kiitoskampanjan arvoisena sitä, mikäli lastensuojelu suoriutuu tehtävästään.

Sirkka Rousun mukaan "lastensuojelu suojelee lapsia ja nuoria ja auttaa perheitä heidän arjessaan. Ja tämä on jäänyt nyt yhteiskunnallisessa keskustelussa lähes kokonaan unohduksiin. Näistä on välttämätöntä olla paremmin selvillä."

Rousun historiallinen muisti on kovin valikoiva. Suomen medioissa vallitsi pitkään ja vallitsee osin edelleen paapova "ystävällismielinen asenne" lastensuojelua kohtaan ja esim. hoidollisista huostaanotoista kirjoittavia sensuroitiin, uhkailtiin ja jopa hyllytettiin. Mediasensuuriin on tullut railo vasta viime vuosina.

Perustehtävästä suoriutumisen pitäisi olla ammatissa kuin ammatissa oletusarvo, eikä mikään erityishuomion tai kiitoskampanjoiden aihe.

Oletusarvo sen pitäisi olla erityisesti miljardirahoitusta, vastuu- ja korvausvelvoitevapautta ja median good willia nauttivassa lastensuojelussa.
Ei hammaslääkärikään saa bonusta ja mediahuomiota siitä, että tekee sen mistä hänelle maksetaan eli korjaa rikkinäisen hampaan.

Aulikki Kananoja kertoi taannoin Tampereen aikuissosiaalityön päivillä, että sosiaalityöntekijän onnistumisen mittariksi riittää yksi onnistunut asiakassuhde koko virkauralla.

Kananojan linjaus siis takaa sosiaalityöntekijöille maksimiresurssit minimivaatimuksia vastaan.

Missä muussa ammatissa riittää yksi onnistuminen koko työuralla?

Onko kyselyn tarkoitus tutkimus vai sosiaalityöntekijöiden edunvalvonta?

Toinen vakava ongelma liittyy tutkimuksen tavoitteeseen, joka vaikuttaa asiakasprosessien tutkimisen sijaan olevan sosiaalialan työntekijöiden edunvalvonta, positiivisen vastapuheen tuotto ja nykyistä tutkimustietoa ( mm. Poikela 2010; LSKL 2013; HuosTa 2016; Kuntaliitto 2017 ) uhmaava oletus, että asiakkaiden tarpeenmukaista tukea olisi saatavissa ja sitä kannattaisi hakea.

Sirkka Rousu kirjoittaa seuraavasti Onnistumisen tekijät- tutkimuksen tavoitteista: "Tutkimuksen myötä osallistumme yhteiskunnalliseen keskusteluun tuomalla tietoa onnistumiseen liittyvistä tekijöistä ja positiivista vastapuhetta riski- ja ongelmapuheen sijaan. Parempi tietoisuus vahvistaa luottamusta siitä, että apua kannattaa hakea ja sitä on saatavilla."

Eikö viimeinen johtopäätös kuuluisi tehdä vasta sitten kun tutkimuksen tulokset on analysoitu ja vain siinä tapauksessa, jos tutkimusnäyttö tukee väittämää saatavilla olevasta avusta?

Vaikuttaa siltä, että Onnistumisen tekijät- tutkimuksessa tutkimustulokset on päätetty ja julkistettu jo etukäteen. Tutkimus tehdään jotta oltaisiin paremmin selvillä lopputuloksesta eli Rousun sanoin siitä, "että lastensuojelu suojelee lapsia ja nuoria ja auttaa perheitä heidän arjessaan".

Toivottavasti tutkimuksessa ei manipuloida kyselyvastauksia sopimaan jo etukäteen päätettyihin tuloksiin positiivisen vastapuheen ja sosiaalialan työntekijöiden edunvalvonnan mahdollistamiseksi.

Lastensuojelussa parempi puhe ei tarkoita parempaa käytäntöä:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/parempi-puhe-ei-tarkoita-parempaa-kaytantoa-lastensuojelussa

Esimerkiksi LAPE- kehittäjä yhdistää kumma, kiukutteleva Nellie Oleson- asenne huostaanottoja pohjustavaan, vakavaksi oikeuturvariskiksi todistettuun lastensuojelun perhetyöhön: asiakkaiden on leikittävä meidän kanssa perhetyöleikkiä tai muuten..! Perhetyön pimeys on kuviteltua! Perhetyöstä tulee osata kertoa palveluna!

Lastensuojelun onnistumisen tekijät tuntuvat YLE:n tavoin pelkäävän huonoja lastensuojelukokemuksia vaikka kansalaiset ovat tunnetusti vähään tyytyväisiä.
YLE Uutisten taannoisesta lastensuojelujutusta saattoi tehdä johtopäätöksen, että viidestäkymmenestä saadusta lastensuojelukokemuksista vain kaksi oli myönteistä (jutun ilmaisu ” Ja yhdellä toisellakin äidillä oli myönteisiä kokemuksia”). Tulos on siis järkyttävän huono mutta toimittaja oli silti päättänyt nostaa esiin molemmat positiiviset vähemmistökokemukset sekä otsikossa että väliotsikossa.
Jokseenkin surullista kalliissa kansan luottamusta ja good will:iä nauttivassa lastensuojelussa on, että YLE.n kyselyssä myönteiseksi kokemukseksi asiakkaille riitti, että sosiaalityöntekijä a) ei vaihtunut b) ei valehdellut eikä salaillut asioita.

Jos onnistuminen on määrittynyt aiemmissa asiakaskyselyissä vastakohtansa eli epäonnistumisen kautta miksi tätä ei huomioitu Onnistumisen tekijät-kyselyssä?

Miksi asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi?

Miksi asiakkaita pyritään valistamaan, jotta he muuttaisivat lastensuojelun väärinä pitämät mielipiteensä ja omaksuisivat lastensuojelun "oikeat" mielipiteet?

Onko asiakkailla kymmenen kertaa vähemmän sanottavaa kuin sosiaalityöntekijöillä?

Kolmas asenneongelma näkyy asiakkaille ja työntekijöille jätetyn vastaustilan epäsuhdassa.
Kyselyn tekijät kertovat, että " toivomme henkilökohtaisia ja omakohtaisia tarinallisia vastauksia".

Kyselyssä asiakkaiden avoimille vastauksille jätetty tila on kuitenkin vähintään kymmenen kertaa pienempi kuin sosiaalialan työntekijöiden vastauksille suunnatussa osiossa.

Tilan määrä vihjaa että kyselyn tekijät olettavat asiakkailla olevan kymmenen kertaa vähemmän sanottavaa kuin työntekijöillä.

Asiakkaiden palautteille annettuihin pieniin tiloihin on miltei mahdoton saada sopimaan edes lastensuojelun prosessikuvausta saati kriittistä palautetta. Tilaa on vain muutaman lauseen verran.

Ehkäpä asiakkailta ei halutakaan tapausesimerkkejä eikä perusteellista palautetta? Vai pidetäänkö heitä ilmaisu- ja/tai kirjoitustaidottomina?

Millä tavoin lastensuojelun onnistumisen tekijöiden kartoitusta edesauttaa minimaalinen tila asiakkaiden vastauksille?

Kyselyvalikosta puuttuu kiireellinen sijoitus ilman avohuollon tukitoimia

Neljäs asiakkaille suunnatun kyselyn puute on, että Mitä palveluja, apua ja tukea lapsi/ nuori tai perhe sai?- valikosta ei löydy varsinkin teini- ikäisten yleistyvää tapaa tulla lastensuojelun asiakkaaksi nimittäin ilman minkäänlaisia edeltäviä tukitoimia tehtyä kiireellistä sijoitusta lastensuojelulaitokseen.

Miksi tämä yleinen asiakkaaksi tulemisen tapa on jätetty pois? Eivätkä "tutkijat" halua, että tämä asiakkaaksi tulemisen tapa tulee julkiseksi ? Myös lapsen kiireellinen sijoitus laitokseen ( vastaanottokoti, perhetukikoti) on lastensuojelun "palvelu."

Kysely vaikuttaa kuuluvan samaan sarjaan kuin epäeettisiä pakkoadoptioita tuputtavat Perhehoitoliiton "tutkimukset", Pesäpuun X-ketju- tutkimus tai viimeviikkoinen YLE:n kyselyssä yksinomaan sosiaalityöntekijöiltä saatu väittämä vanhempien päihdeongelmista suurimpana huostaanottojen syynä.

Rousun ja kumppaneiden ei kannattaisi nuolaista ennenkuin tipahtaa eikä painattaa valmiiksi positiivisia vastapuheitaan ennen kyselyn tulosten valmistumista.

Tutkimustieto on nimittäin osoittanut virheellisiksi kaikki julkisuudessa pyöritetyt viimeaikaiset sosiaalityöntekijöiden väittämät mm. " turhia huostaanottoja ei ole "(= kunnat huostaanottavat lapsia pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen vuoksi) " huostaanotto on aina viimesijainen toimenpide, jota ennen perheitä tuetaan" ( =HuosTa -tutkimuksen mukaan jopa 85% lapsista jäi ilman jotain tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta) " avohuollon tukitoimet auttavat perheitä "(= avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja) ja "huostaanotoissa pyritään perheiden jälleenyhdistämiseen"( =huostaanotot kestävät koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen ja niitä puretaan ani harvoin).

Mitä on onnistuminen lastensuojelussa?

Kyselyssä olisi voinut myös huomioida, että lastensuojelun "palvelu" tarkoittaa monelle asiakkaalle palvelun vastakohtaa ja onnistunut asiakkuusprosessi ensisijaisesti onnistunutta eroa ja vapautumista lastensuojelusta.

Lastensuojelun merkillisessä logiikassa ja owellilaisessa uuskielessä asiakaskyselyt ovat positiivista vastapuhetta työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan tueksi, laittomin perustein tehty hallinnollinen vapaudenriisto muuttuu "palveluksi" ja "avohuollon tukitoimeksi", voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja asiakkaan kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen kritiikitöntä tottelemista.

Lokakuun Liike kirjoitti vuonna 2017 otsikolla Mitä on onnistuminen lastensuojelussa seuraavasti :

"Lastensuojelun tutkimus on hajanaista, eikä lastensuojelussa käytettävien palveluiden ja työtapojen vaikuttavuutta lasten hyvinvointiin ole tutkittu riittävästi.
Lastensuojelun onnistuminen voi tarkoittaa lähes mitä tahansa; pelkkää yhteydenottoa työntekijään tai työntekijän onnistuneeksi kokemaa apua tai kontrollia, työmenetelmää, perheen "normalisointia", suhdetta tai yhteistyötä asiakkaaseen tai moniammatilliseen työryhmään, prosessia, lopputulosta, tunnetta tai tarinaa onnistumisesta.

Yhteistä monille viranomaislähtöisille onnistumisen määritelmille on, etteivät ne useinkaan ole vuorovaikutussuhteessa asiakaspalautteeseen, lainsäädäntöön, tutkimustietoon, oikeudenmukaisiin menettelytapoihin, tutkittuun lopputulokseen tai yhteiskunnan rakenteellisiin tekijöihin.

Onnistumisen käsitteen käytön tarkoituksena tuntuu olevan- ei lastensuojelun tuloksellisuuden kartoitus- vaan sosiaalityön ja sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta.

Lastensuojelun onnistumisia käsittelevissä tutkimuksissa myönnetään usein suoraan, että tavoitteena on tuoda esiin työntekijöiden ääni ja näkökulma, jonka koetaan -vastoin tutkimustietoa- jäävän kuulumattomiin.

Satu Huhtalan (2013) sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa opinnäytetyössä silmiinpistävää on, että sosiaalityöntekijöiden onnistumisen määritelmät tuntuvat perustuvan intuitioon. Sosiaalityöntekijät kuvasivat onnistumista mm. tunnelmana, fiiliksenä ja yhteistyön sävelenä.

Lastensuojelun perhesijoitusten onnistumista tutkineen Pirjo Vähämaan (2009) mukaan sosiaalityöntekijät arvioivat perhesijoituksia hiljaisen tiedon varassa ja intuitiivisella tasolla kuuntelemalla- ei sijoitettuja lapsia - vaan sijaisperheitä.

Ilpo Järvinen ja Suvi Pennanen (2013) ovat kartoittaneet onnistumisen edellytyksiä lastensuojelussa sosiaalityöntekijöiden, avotyöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden ryhmähaastatteluilla.
Järvisen ja Pennasen listaamat lastensuojelun onnistumisen edellytykset ovat pitkälti samoja, jotka asiakkaat kokevat epäonnistumisen syinä.

Lastensuojelussa ”positiivisuutta” vaaditaan vain toisilta; asiakkailta, medialta ja rahoittajilta. Sosiaalitoimen omien työsisältöjen ja -käytäntöjen on lupa jäädä negatiivisiksi asiakkaita leimaaviksi syytösstrategioiksi. Vain niihin puuttuminen ja niistä kertominen tulkitaan negatiivisuudeksi, jopa vihapuheeksi.

Positiivisuus tarkoittaa tosiasiassa siis virkamiehen, vahvemman puolelle asettumista, sitä, ettei haasteta laittomuuksiakaan ja niitä ylläpitävää status quota.

Jos vaikkapa jostakin Suomen poliisitoimen verran maksavasta terveyspalvelusta tehtäisiin kysely, jossa paljastuisi, että enemmistö asiakkaista on raivoissaan ja tyytymättömiä palveluun asiasta todennäköisesti käynnistettäisiin jatkotutkimus, palveluntuottajaa ehdotettaisiin ehkä vaihdettavaksi tai koko palvelua lopetettavaksi. Jostakin syystä lastensuojelussa näin ei ole vaan ongelmaksi koetaan vain alan imago ja kriittinen puhe.

Miksi asiakaslähtöisyyttä hokevat lastensuojelun tutkijat ja työntekijät unohtavat onnistumisesta oikeudenmukaisuuden, vaikka se on merkittävin asiakkaiden tyytymättömyyden aihe? "

On hyvä, jos lastensuojelua tutkitaan mutta vain jos sitä todella tutkitaan.

Puutteista huolimatta kehotamme lukijoitamme vastaamaan kyselyyn.

Lue myös:

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mita-on-onnistuminen-lastensuojelussa

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-oudot-onnistumiset

#JohannaStauffer #KatriHoruz #KatriinaSysmäläinen, #Onnistumisentekijät #Lastensuojelun onnistumiset #Sirkka Rousu #TiinaHarju ##Lastensuojelututkimus #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Elina Pekkarinen #Lastenasiaintalo #LASTA #ACE
#valvonta #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi #kokemusasiantuntijuus
#Pesäpuu #Nuortenystävät #PelastakaaLapset #SOS-lapsikylä #Kasper #monimuotoisetperheet #Perhehoitoliitto #Talentia

Tietoa Onnistumisen tekijät -toimijoista saat alta:

Kasvatus- ja perheneuvontaliiton Voikukkia-verkosto
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/voi-kurkkia-vanhempien-kuntoutusta-vai-valvontaa

https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/voikukkia-2-vastakkaista-nakokulmaa-ryhmatoimintaan

Lastensuojelun keskusliitto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-keskusliitto-kenen-edunvalvoja

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille

Monimuotoiset perheet- verkosto

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monimuotoiset-perheet-verkosto-ajaa-adoptiota-lastensuojelukeinoksi

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/ummistavatko-varia-perhehoitoon-kaipaavat-silmansa-sateenkaarihoitajien-vaarinkaytoksilta

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/valmistautukaa-pakkoadoptioihin-koyhat-aidit

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/eurooppa-rypee-adoptioskandaaleissa-suomalaiset-sote-tyontekijat-ajavat-pakkoadoptiota
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-biologisten-vanhempien-suostumus-jatettiin-pois-adoptiolaista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/adoptio-ei-ole-ratkaisu-huono-osaisuuden-ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/avoin-adoptio-ei-ole-vaihtoehto-vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/psykoterapeutti-avoimet-adoptiot-ovat-useimmiten-huijausta

Nuorten Ystävät
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavat-ry-perheiden-oikeusturvaongelmien-kehittajana

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-koulukoti-sakkotuomio-vapaudenriistosta-ja-virkavelvollisuuden-rikkomisesta
http://www.lokakuunliike.com/kauhutarina-blogi/kristan-tarina-iv-tyhjan-paalla-lastenkodissa
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/muhos-henkirikoksellakin-kiillotetaan-lastensuojelun-imagoa

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-pohjolakodissa-alistamista-ja-laittomuuksia-ohjeistuksista-ei-valiteta

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke

Pelastakaa Lapset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-syyttaa-vanhempia-lastensuojelun-epaonnistumisista

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mina-pelastakaa-lapset-ja-merikratos

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-varainhankinta-pulloarpajaishuijauksesta-paperikasseihin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/heratys-anu-huovinen-ja-pelastakaa-lapset-ry

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ryn-ja-viola-ryn-puoskarointia-ja-paatelmia

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/britannian-pelastakaa-lapset-menettaa-67-miljoonaa-puntaa-ahdistelukohun-takia

Perhehoitoliitto
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhehoidossa-kiristetaan-ja-uhkaillaan

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaissisarukset-ovat-tunnistamattomia-nuoria-hoivaajia

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisvanhempien-ahneus-ja-perhehoitoliiton-sopimukset-estavat-lasten-kotilomat

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemi-tornio-lasten-pahoinpitelysta-syytetty-sijaisvanhempi-on-lehtori-ja-perhehoitoliiton-hallituksen-entinen-jasen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaisperheessa-pahoinpideltyjen-lasten-aiti-taistelkaa

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet

Pesäpuu ry
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pesapuu-ry-ny-ja-hex-kuinka-sijaishuollon-vakivalta-salataan-ja-periytetaan-x-ketjussa-stean-tuella

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-vakivallan-tutkimista-ei-saa-jattaa-sijaishuollon-edunvalvojille

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vakivalta-sijaishuollossa-onkin-biovanhempien-syyta-ja-sijoitettujen-tietamattomyytta

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyon-tyovalineopas

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi

SOS-lapsikylä
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vantaan-lastensuojelusta-tuli-sijoitusbisnes-sitra-fim-lskl-ja-sos-lapsikyla-alkavat-kuntouttaa-neurologisesti-oireilevia-pelatylla-perhetyolla

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-tutkii-vaan-ei-havaitse

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekumppani-hanke-leviaa-maakuntiin-ja-haalii-lisarahoitusta-vaikuttavuusinvestoinnista

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikyla-puuhaa-perheille-tyoparia-sosiaalityontekijasta-ja-tyovoimahallinnon-virkailijasta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/siun-sote-perustaa-nelja-perhekeskusta-sos-lapsikylan-kanssa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-ii-lastensuojelujarjestot-bisneksen-syrjassa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-kehittamistyo-varkaudessa-huostaanotot-ja-lastensuojelun-kustannukset-lisaantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-miksi-valtio-rahoittaa-lastensuojeluhankkeita-joissa-ei-kuulla-palvelunkayttajia
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/tarvitaanko-huostaanottoja-kysyy-sos-lapsikyla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-rankat-otteet
https://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helyn-tarina-miun-lastani-ette-vie

https://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylan-apulaisjohtaja-pidatettiin-torkeasta-seksuaalisesta-vakivallasta-lapsikylan-lapsia-kohtaan

Talentia ry
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talentiaa-ahdistaa-epakohtia-enemman-epakohtien-paljastuminen

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-ja-talentian-valikoiva-ammattietiikka-ja-poliittinen-korrektius

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelua-amerikassa-talentialaisittain

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijat-tuomareina-helsingin-hallinto-oikeus

Toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä tunnistaa lähinnä kodin riskit vaikka lapset ja nuoret ovat vaarassa kodin ulkopuolella

Kun kansalaisia ja mediaa puhuttavat lisääntyneet raiskaukset ja nuoriin tyttöihin kohdistuva grooming STM on lähtenyt lasten väkivallan ehkäisyyn rahoittamalla toimimatonta moniammatillista yhteistyötä ja seulaamalla suomalaisvanhempia entistä tiheämmällä seulalla LASTA- mallissa (Lastenasiaintalo).

Usko moniammatilliseen yhteistyöhön on vahva, vaikka viranomaisten välinen yhteistyö on kaikkien selvitysten mukaan puutteellista- ja osasyy väkivaltaongelmien jatkumiseen (Mäkelä, Lasta- toimintamalli, 18.08.2019) samoin usko hukassa olevaan vanhemmuuteen vaikka hukassa on pikemminkin vanhemmuuden tuki. (Cacciatore 14.12.2018)

Sosiaalityön ja psykiatrian psykoanalyyttinen orientaatio ohjaa etsimään väkivaltaa pääasiassa vanhemmista . Lasten kodin ulkopuolella mm. sijaishuollossa, kaduilla, koulussa tai vertaisryhmissä kohtaamaa väkivaltaa ei usein tunnisteta, tunnusteta eikä ehkäistä.

THL:n Ulla Korpilahden toimittama STM:n toimenpidesuunnitelma lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisystä 2020−2025 toistaa samat psykoanalyyttiset ajatusvääristymät vanhempien automaattisesta syyllisyydestä ja moniammatillisen työn oletetusta toimivuudesta.

Ääneen ovat päässeet pääasiassa sijaishuoltojärjestöjen edustajat ja lastenpsykiatrit. mm. Anneli Aurille seksirikostuomiota ajanut Minna Joki-Erkkilä, KivaKoulu perustaja Christina Salmivalli ja perhetyön edunvalvontajärjestö Ehjä ry:n Kai Laitinen. Sijaishuollon edunvalvojilla on yliedustus mm. MLL:stä on mukana Esa Iivonen ja Mirjam Kalland, Pelastakaa Lapset ry:stä Hanna Tulensalo ja Tove Lönnqvist, Nina Vaaranen-Valkonen ja Vantaan Vihreiden puheenjohtaja Hanna-Leena Laitinen. Sijaishuollon väkivalta ja haavoittuvassa asemassa olevat sijoitetut siivuutetaan muutamalla virkkeellä sosiaalityön professori Tarja Pösön löysässä artikkelissa. Eksterismillä viitataan äärioikeistoon, islamismia ei mainita lainkaan ja uskonyhteisöjen väkivallalla tarkoitetaan kristinuskon lahkoja.

Pakkoadoptiota kannattavat ja sijaishuollon edunvalvojiksi ryhtyneet järjestöjen, neuvoloiden, nuorisotoimen, perhekeskusten ja päivähoidon työntekijät etsivät jo sosiaalityöntekijöiden rinnalla suomalaisista vanhemmista LASTA- ja Turva 10- lomakkeiden, monitoimijaisen arvioinnin, Lapset puheeksi-, CAP- ja Kompassi- työkalujen, Salapoliisi-Mäyrän ja Kirahvien, Vavujen ja Vasujen, voimavaralomakkeiden ja tunne- ja tietoisuusharjoitusten ja jopa pelillisyyden ja taiteen keinoin merkkejä elämänhallintapuutteista, salaisista ylisukupolvisiksi oletetuista traumoista ja väkivallasta merkkejä mm. systeemisessä lastensuojelun toimintamallissa, laajoissa terveystarkastuksissa, KivaKouluissa, Ankkuri- toiminnassa, ja LAPE- EPRAS-, Lupa auttaa, Lapsen Paras- Yhdessä enemmän, Väkivallaton lapsuus-, PROCHILD-, Suomi 100- ja Kaikille eväät elämään- hankkeissa.

Pelastakaa Lapset ry:n Kehoni on minun- lasten turvataitokampanjassa koulun henkilöstöä kehotetaan salaamaan turvataito-opetuspäivät vanhemmilta ( Pelastakaa Lapset, 2019, 22).

Hoitotyön tutkimussäätiön riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008). Hotus esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11).

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Paavilaisen ohjeiden perusteella mm. päiväkotien perhetyöntekijöillä vahvistettu henkilöstö osaakin jo havaita lapsen kaltoinkohtelun- aikuisen käytöksestä tai ulkoisesta olemuksesta ”eikä suinkaan lapsessa näkyvistä merkeistä”. Lapsen laiminlyönnin osoittimeksi kerrottiin mm. lapsen syömis- ja univaikeudet ja väsymys ( Lokka & Pokela, 2016, 49 ) ja kaltoinkohtelun tunnistusmenetelmäksi mm. lapsen leikin havainnointi (mt., 30).

Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeet ovat usein yhteydessä sijaishuollon edunvalvontaan ja niin ohjeet kuin koulutukset kiistävät tutkimustiedon vastaisesti mahdollisuuden sijaishuollossa tapahtuvaan kaltoinkohteluun (kaltoinkohtelemattomuusolettama). Toisin kuin ulkomaisissa tunnistusohjeissa yhdessäkään suomalaisessa ohjeessa ei mainita potentiaalisena epäiltynä sijaisvanhempaa tai muuta lastensuojelun palveluntuottajaa, vaikka viimeinen kouluterveyskysely totesi sijoitetuilla lapsilla viisinkertaisen riskin seksuaaliseen väkivaltaan vanhempiensa kanssa asuviin verrattuna. Osa kouluttajista on itse osallistunut lasten diagnoosien ja potilasasiakirjojen fabrikointiin.

Mitään takeita tai näyttöä siitä, että palvelujärjestelmä pystyisi tunnistamaan tai tunnustamaan turhan epäilyn turhaksi ei ole. Turha epäily ei ole vain ohimenevä episodi, jonka jälkeen perhe jätetään rauhaan vaan jopa vuosia kestävä uuvuttava tutkimusrumba ja oikeustaistelu, joka tuottaa virheellisiä asiakirjoja, lisäepäilyjä, leimoja ja muita vakavia haittoja joskus syytetyn koko loppuelämän ajaksi ja jopa seuraavaan sukupolveen 120 vuotta arkistoitavien, usein fabrikoitujen asiakirjojen takia.

Sote- järjestelmä etsii väkivaltaisuutta vain vanhemmista- luvassa väärien epäilyjen vyöry

THL:n mukaan LASTA-malli ( Lastenasiaintalo, Barnahus) on yhteistyömalli, jossa varmistetaan viranomaisten välinen tiedon jakaminen ja monialainen yhteistyö lapsiin kohdistuvissa pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä.Mallissa on kaksi vaihetta. Ensin kerätään olennaista tietoa esitutkinnan ja lastensuojelun selvityksen tueksi.Toisessa vaiheessa viranomaiset kokoontuvat yhteen arvioimaan lapsen tilannetta.

Mallissa on käytössä taustatietolomake, johon lapsen ja perheen taustatietoja kerätään rutiininomaisesti ja suunnitelmallisesti, jottei terveydenhuollon tai lastensuojelun huomaamia olennaisia tietoja jää välittymättä poliisille. Taustatietolomaketta käytetään muun muassa rikosilmoituksen liitteenä, kun lastensuojelu ilmoittaa poliisille epäilyistään. Suomen Barnahus- hankkeessa valtakunnallistetaan monialaisen yhteistyön ja viranomaisten välisen tiedon jaon mallit, joita jo kehitetty THL:llä (LASTA-malli ja -lomake).

Vaikuttaa siltä, että suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä ehkäistään jo rakenteellisesti tunnistamasta ja tunnustamasta muita väkivallantekijöitä kuin lapsen biologiset vanhemmat. Ongelmien ja väärien epäilyjen sepittely on mahdollistettu ja juurrutettu lastensuojelun rakenteisiin. Kuntaliitto varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen lastensuojelun arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Mitä mahtaa esim. groomingin kohteeksi joutunutta tyttöä hyödyttää, että LASTA- taustatietokartoituslomakkeeseen, jota ei saa näyttää asiakkaalle kirjataan mm. perheen muuttojen määrä, pitkäaikaissairaudet, käynnit ja poisjäännit julkisessa ja yksityisessä terveydenhuollossa, vanhempien riidat koskien lapsen huoltoa asumista, tapaamista, tieto vanhempien kyvystä/halusta alistua viranomaistoimiin ja vanhempien kuormitustekijät joiksi mainitaan puutteellinen sosiaalinen verkosto, uupumus, taloudelliset vaikeudet, sairaus tai parisuhdeongelmat?

LASTA- hankkeen tutkijoiden mukaan "LASTA-mallin kehittämistyössä ei ole ollut mahdollisuutta suoraan kerätä lasten ja nuorten kokemuksia, koska nykyisellään LASTA-työssä ei tavata asiakkaita". Hankkeen aikana on kuitenkin kuultu lasten ja nuorten kokemuksia viranomaistoiminnasta Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten puhelimen kautta.Tukipuhelin -kokeilu osoitti saman mitä Lasten ja nuorten puhelimeen ja nettiin tulleet yhteydenotot jo aiemmin ovat viestittäneet: Nuoret eivät luota viranomaisiin ja ovat joutuneet
sopeutumaan aikuisperspektiivistä rakennettuun palvelumalliin ikävaiheensa
kustannuksella. ( Sinkkonen & Mäkelä( toim.) THL- raportti 2017, 61-62)
http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134582/URN_ISBN_978-952-302-850-0.pdf?sequence=1

Barnahus- lastenasiaintalomallissa havaittu vakavia puutteita

THL, STM tai lapsiasiavaltuutettu Pekkarinen eivät kerro, että Barnahus-lastenasiaintalomallien toteutuksissa on havaittu useita epäkohtia Ruotsissa ja Norjassa.

Barnahus-malli ei ole useinkaan kyennyt hankkimaan väkivaltaa kokeneille lapsille sen paremmin lapsiystävällisiä kohtaamisia kuin oikeutta tai hoitoa. Ruotsin Räddä Barnen- järjetön ja Linköpingin yliopiston toteuttaman 23 Lastenasiantaloa käsittäneen The Study on Barnahus -tutkimuksen mukaan:

a) Asuinpaikka määrittää lasten pääsyä ohjelmaan ja tutkinnan ja hoidon tasoa siellä. Pienemmillä paikkakunnilla asuvat ovat vaarassa saada heikompitasoisen tutkinnan ja hoidon tai jäädä kokonaan vaille hoitoa.

b) Liian usein väkivaltaa kokeneita lapsia suljetaan ulos Barnahus- ohjelmasta koska sosiaalitoimi ei ole määrännyt tutkintaa väkivallasta silloin kun väkivallantekijä on joku muu kuin lapsen huoltaja . Lasten ulossulkeminen on erityisen tyypillistä ikäryhmissä 15-18v.
Kaupallisen seksuaalisen hyväksikäytön ja ihmiskaupan lapsiuhrit eivät välttämättä pääse Barnahus- ohjelmaan, eikä heillä näin ollen ole samoja oikeuksia kuin huoltajan rikoksen kohteeksi joutuneilla lapsilla esim. oikeutta pätevään tutkintaan ja korvauksiin ( 2013, 74) Asiakasvalikoinnin takia Barnahus:ssa hoidettavien tapausten määrä oli liian alhainen
viranomaisyhteistyön kompentenssin ja jatkuvuuden säilyttämiseksi.

c) Barnahus- ohjelma ei ole läpinäkyvä ja siitä puuttuvat selkeät toimintaohjeet ja rutiinit esim. toimivan dokumentaation, lasten osallisuuden ja suojelun takaamiseksi

d) Poliisi ja syyttäjä eivät saa hoidettua rikostutkintoja ja syytteitä ajoissa.

e) Terveydenhuollon osaaminen ja osallistuminen on osoittautunut riittämättömäksi ja puutteelliseksi kaikissa Barnahus- evaluaatioissa. Lapset eivät saa tarvitsemiaan tutkimuksia eivätkä hoitoja.

f) Mikään viranomainen ei kanna kokonaisvastuuta prosessista.

Räddä Barnen & Lindköpings Universitet, 2013 Inuti ett barnahus/ Inside the Barnahus, A QUALITY REVIEW OF 23 SWEDISH BARNAHUS ( s.74-80)

https://childhub.org/en/system/tdf/inuti-ett-barnahus_eng.pdf?file=1&type=node&id=24463

Miksi ihmeessä toimimaton ohjelma halutaan juurruttaa Suomeen ja miksi viranomaiset eivät kerro hankkeen puutteista? Olisiko syynä se, että lähinnä vanhempia epäilevä ja vain vanhempien ( oletetut) uhrit ohjelmaansa kelpuuttava Barnahus toimii tehokkaana virheellisten epäilyjen ja sijaishuollon asiakashankinnan varmistajana?

Valitettavasti myös Suomessa väkivaltaa kokeneen lapsen saama tuki ja viranomaisyhteistyön laatu ovat riippuvaisia maantieteellisestä sijainnaista ja poliisilaitoksen sisällä olevista resursseista ja ammattitaidosta ( Ihatsu, 2018, 76). Se on riippuvainen myös lastensuojelun usein heikosta osaamisesta.

Huolestuttavaa on, että edes esitutkinnan yleiset periaatteet ;tasapuolisuusperiaate ( rikoksen tutkijalla ei saa olla ennakkokäsitystä eikä hän saa nimenomaisesti pyrkiä johonkin tiettyyn lopputulokseen), syyttömyysolettama( rikoksesta epäiltyä on kohdeltava syyttömänä) suhteellisuusperiaate (viranomaisen toimenpiteen valinnan, laajuuden ja ankaruuden tulee viranomaistoiminnassa olla kansalaisille mahdollisesti aiheutuvien haittaseurauksien osalta järjellisessä ja hyväksyttävässä suhteessa) vähimmän haitan periaate ( kenenkään oikeuksiin ei saa puuttua enempää kuin on välttämätöntä esitutkinnan tarkoituksen saavuttamiseksi) hienotunteisuusperiaate ja lapsen oikeus oikeusavustajaan ja tukihenkilöön eivät usein toteudu lastensuojelussa, eivät myöskään hyvän hallinnon periaatteet.

Ongelmana lastensuojelun edunvalvojat

Erityinen ongelmakohta on lapsille väkivaltaepäilyissä nykyisin lähes automaattisesti määrättävä lastensuojelun edunvalvoja. Lapselle määrättävät edunvalvojat eivät saa systemaattista koulutusta tehtäväänsä, eikä edunvalvontaa valvo tai koordinoi kukaan. Se on tällä hetkellä liian villi kenttä lapsen oikeusturvan kannalta, kertoi huostaanottoasioiden hallinto-oikeuskäsittelystä 2017 väitellyt oikeustieteen tohtori Virve-Maria Toivonen Talentia- lehdessä.

Edunvalvojan ei tarvitse nauttia lapsen eikä huoltajien luottamusta asiassa eikä hänellä ole yhteistyövelvoitetta kumpaankaan. Lastensuojelun edunvalvojahankkeessa ei ole puolueetonta arviointia, seurantaa eikä valvontaa vaan edunvalvojat itse arvioivat oman työnsä laatua ja määrävät myös itse työnsä päättymisajankohdan. Lastensuojelun edunvalvojan pätevyydestä ei ole olemassa erityissäännöksiä. Palkka on yli 100 euroa tunti. Elisa Nilosaari toteaa tutkimuksessaan, että lastensuojelun edunvalvojaa koskeva lainsäädännön tasolla vallitseva puutteellisuus vaarantaa osallisten oikeusturvan ja suosittaa, että lastensuojelun edunvalvonta tulisi saattaa viranomaisvalvonnan alaisuuteen ja edunvalvojan riippumattomuudesta tulisi säätää lailla.
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-edunvalvojien-maaramisperusteet-ja-toiminta-ovat-lainvastaisia

Jengiväkivaltaa tutkinut Carlene Firmin väittää, että tyttöjen raiskauksesta on tullut sota-ase jengien välisissä valtataisteluissa. Hän on jo useiden vuosien ajan kampanjoinut nuorten turvallisuuden, erityisesti jengiväkivallan kohteeksi joutuneiden tyttöjen puolesta.

Hän on kehittänyt lastensuojeluun uuden näkökulman ja toimintamallin, joka tunnistaa ja tunnustaa, että nuoret ovat haavoittuvaisia ja vaarassa joutua hyväksikäytetyiksi pikemminkin kodin ulkopuolella kuin kotonaan.

Firminin mukaan nykyista lastensuojelua ei ole suunniteltu torjumaan seksuaalista hyväksikäyttöä, jengiytymistä tai aseiden halussapidon tai huumekaupan kaltaista rikollisuutta, jotka ovat usein seurausta samanikäisten vertaisten väärinkäytöksistä.

Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.

Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.

Sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan suuntautuva "lastensuojelu" ja lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta, usein kuvitelluilta riskeiltä ja jättää todelliset riskit ja kodin ulkopuolella jo tapahtuneet väkivallanteot tutkimatta, hoitamatta ja rankaisematta.
Milloin kansalaiset, tutkijat ja päättäjät heräävät ongelmaan?

#MinnaJoki-Erkkilä #CarleneFirmin #EijaPaavilainen #Riskiperheet #Riskiarviointi #CAP #Lastensuojelun perhepalvelut #avohuollontukitoimet #Varpu #Varhainenpuuttuminen #Lastensuojelunarviointi

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-raiskauskulttuuria-torjutaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/huostaanottolausuntoja-antanut-lastenpsykiatri-tuomittiin-lapsipornosta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojeluguru-vankilaan-alaikaisen-hyvaksikaytosta
http://www.lokakuunliike.com/haudatut-tarinat-blogi/pedofiilit-lastensuojelun-historiassa-vol-1
www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oxfam-ja-pelastakaa-lapset-tyontekijat-syytteessa-avustettavien-seksuaalisesta-hyvaksikaytosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomeen-71-miljoonalla-uusi-hoivajatti-lapsi-laakari-vanhus-ja-turvapaikanhakijabisnes-yhdistyvat-humanan-coronaria-kauppojen-myota
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-diakonissalaitos-veroparatiisikytkoksia-lapsibisnesta-hyva-veli-verkostoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyontekijat-tuodaan-paivakoteihinkin-varhaiskasvatuksesta-sijaishuollon-asiakashankintaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-sosiaalityontekijat-valtasivat-tyovoimatoimistotkin
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapsi-ja-perhepalvelujen-muutosohjelma-ei-puutu-ydinongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ajoissa-aluehallintovirastoon
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/varhainen-huoli-ja-puuttuminen-mielen-sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekeskustoiminnan-kehittamis-ja-koordinaatiohanke-hyvaksikayttaa-perheiden-jarjestoja
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/turku-laitosten-luvattu-linnake
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-ohjelman-kaikille-evaat-elamaan-hankkeessa-mitataan-vanhempien-kaltoinkohtelupotentiaali
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-tyontekijoiden-ammatillinen-edunvalvonta-havitti-perheiden-konkreettisen-avun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastensuojelun-valvonta-epaonnistuu
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kaytannot-perustuvat-vaaralle-tiedolle-kiintymyssuhteista
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/hackneyn-malli-lisasi-lastensuojelun-kustannuksia-sijoituksia-ja-oikeusturvaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/talous-iii-vanhemmuudenarviointi-kasvavana-bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/uhkailuun-ei-pida-alistua
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-porttiteoria-avunpyynto-avautuminen-ja-lasu-asiakkuus-portteja-elinkautisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pelastakaa-lapset-ry-lapsibisneksen-palveluksessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sos-lapsikylan-perhekuntoutus-on-oikeusturvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhekuntoutus-on-uusi-huosta-automaatti-lastensuojelun-trendit-2018
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-hullunkuriset-riskiperheet
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1

Claes Anderssonin kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin myös sosiaalityössä

Lastensuojeluilmoitus parkkirästistä

Miksi sosiaalityöntekijät eivät valvo sijaishuoltoa?

Kokemusasiantuntijuuden kriisi ja sen ratkaisu

Lapsibisnes verkottuu: Perhehoitokumppanit Suomessa Oy (PKS) ja Neljä Astetta Oy yhdistyvät Avosylin- konserniksi

Avosylin- lapsibisnes: Jos et tunne ilmasto-ahdistusta, olet "vaikeista olosuhteista" ja traumafokusoidun huostaanoton tarpeessa?

Claes Anderssonin kaltaisia ihmisiä tarvittaisiin myös sosiaalityössä

ACE: kuinka psykoanalyyttisella traumapuoskaroinnilla tehdään rahaa

Monimuotoiset perheet- verkosto ajaa adoptiota lastensuojelukeinoksi

Lastenasiaintalo ( LASTA) etsii kotien riskejä vaikka lapset ovat vaarassa kodin ulkopuolella

Keskoslapset vaarassa päätyä sijaishuoltoon- riskiseulaus sijaishuollon asiakashankintana

ACE ja traumainformoitu sote: ongelmana valheelliset väittämät ja köyhien demoralisointi

Lastensuojelulapsia kaltoinkohdellaan urheiluharrastuksissa- lapsiasiavaltuutettu ei puutu

Pesäpuu ry, NY ja HEX: Kuinka sijaishuollon väkivalta salataan ja periytetään X-ketjussa STEA:n tuella?

Sijaishuollon väkivallan tutkimista ei saa jättää sijaishuollon edunvalvojille!

Miten sijaishuoltoväkivallan selvittäminen sabotoidaan?

Rahoituskanavat ylittävä sotepalvelujen käyttö vai rahoituskanavat ylittävä pseudopalvelujen tuotto ja ylläpito?

Lastensuojelun onnistumisen tekijät: positiivisia puheita ennaltapäätetyistä tutkimustuloksista?

Monimuotoiset perheet- verkosto ajaa adoptiota lastensuojelukeinoksi

Lastenasiaintalo ( LASTA) etsii kotien riskejä vaikka lapset ovat vaarassa kodin ulkopuolella