Sharia-lakia sovelletaan jo Suomessa

November 20, 2017, 3:14 pm

≫ Next: Peruspalveluministeri Saarikon näkemys lastensuojelun resurssipulasta kaatui ammattijärjestön kritiikin edessä

≪ Previous: Haataisen ehdotus syventää lastensuojelun katastrofia

Uskonnonvapaus ei koske islamin jättäneitä- avioliitto ja perimysoikeus mitätöidään

Mitä ajattelisit jos Suomessa eroilmoitustasi kirkosta seuraisi automaattisesti avioero ja perimysoikeuden menetys?

Suomessa kristityiksi kääntyneitä ex- muslimeja rangaistaan avioliiton ja perimysoikeuden mitätöinnillä.

Heitä eivät käytännössä koske Suomen perustuslain uskonnonvapaus eikä uskonnonvapauslaki.
Kristityiksi kääntyviin muslimeihin sovelletaan islamilaista sharia -lakia.

Sharia-laki on joukko Koraanissa olevia sekä profeetta Mohammadin elinaikanaan antamia lainopillisia ratkaisuja ja ohjeita elämän eri tilanteisiin. Yleisinä piirteinä sharia-lakiin kuuluu mm. ruoskinta- ja kuolemantuomiot, tuomiot haureudesta ja avioliiton ulkopuolisista suhteista sekä perinnönjakoon liittyvät lait.
Suomessa arvioidaan olevan jopa satoja muslimeita, jotka kannattavat islamilaista sharia-lakia.
Kimmo Sasi (kok) on ilmoittanut kannattavansa sharia-lain osittaista käyttöönottoa Suomessa.

Suomessa uskonnonvapaus tai vakaumuksenvapaus voidaan jakaa kolmeen osaan: vapaus harjoittaa uskontoa (positiivinen uskonnonvapaus), vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen (negatiivinen uskonnonvapaus), ja valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin.

Uskonnonvapaus ei ole rajoittamaton, kaiken muun lainsäädännön ohittava oikeus. Jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle.

Vaikuttaa siltä, että Suomessa kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä, uskonnonvapaus tai valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin ei toteudu.

Suomen 30 000 turvapaikanhakijasta kristityiksi on kääntynyt noin 1000, kertoo Iltalehti.
Kirkko ja Kaupunki-lehden mukaan kristityksi kääntyminen voi vaarantaa turvapaikanhakijan hengen. Käännynnäisiä uhkaillaan vastaanottokeskuksissa.

Open Doors -järjestö julkaisi lokakuussa 2016 kyselytutkimuksen, jossa yli 700 kristittyä tai muuta ei-islamilaista vähemmistöä edustanutta turvapaikanhakijaa kertoi joutuneensa uskonnollisen ahdistelun kohteeksi Saksan vastaanottokeskuksissa. Raportin mukaan kristittyjä oli pahoinpidelty myös fyysisesti, ja osassa tapauksia tekijöinä olivat muslimitaustaiset vastaanottokeskusten vapaaehtoistyöntekijät.

Poliisiammattikorkeakoulun tuoreen raportin mukaan Suomessa kristityiksi kääntyneet muslimit ovat jopa hengenvaarassa ja yhteisöjensä uhkan, syrjinnän ja kiusaamisen kohteena.

Maailman kulttuurien laitoksen yliopistonlehtorin Sylvia Akarin mukaan uskosta luopuminen eli apostasia on synti, jota islamissa ei saa anteeksi. Iranissa ja Saudi-Arabiassa myös maallinen lainsäädäntö määrää uskosta luopumisesta kuolemanrangaistuksen.

Toimittaja Mari Turusen uudessa Kääntyneet-kirjassa (SEKL) Suomen Islamilaisen Yhdyskunnan imaami Anas Hajjar myöntää, että puolison käännyttyä islamista kristinuskoon avioero astuu voimaan heti.

Islamin jättänyt ei peri eikä häntä peritä.

Islamista ei katsota olevan mahdollista luopua. Shariaa rikoslaissaan noudattavissa maissa siitä rangaistaan kuolemalla.

Turusen mukaan Anas Hajjar katsoo vastauksensa perusteella, että islamin jättäneen kohtelu kuuluu muslimiyhteisön johtajan päätäntävaltaan.

Hajjar ei tuominnut Turusen mainitsemia muslimiyhteisön toimesta annettuja tappouhkauksia tai hylkäämisiä.
Hajjar toimi Suomen Islamilainen Neuvosto (SINE)- yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 2012–2015.
Hajjar ja SINE toimivat mm. valtioneuvoston asettamassa yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnassa ja laativat lausuntoja mm. Suomen sosiaali- ja terveysministeriölle.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on antanut yli 450 000 euron avustukset Suomen islamilaiselle neuvostolle (SINE), joka oli tukea saadessaan itse ilmoittanut harjoittavansa islamilaiseen lakiin liittyvien asioiden hoitamista siihen tarkoitetun lautakunnan voimin.

Sharia- laki määrittää kristinuskoon kääntyneiden ex- muslimien kohtelua Suomessa

Anas Hajjar antoi vastaukset kirjan kysymyksiin viikon kuluttua kirjallisesti ja vaati niiden julkaisemista kokonaisuutena.

Mari Turusen mukaan ”hänen kommenttinsa vahvistavat haastateltujen kokemukset, ja samalla hän tulee paljastaneeksi, että Suomessa toimii jo yhteisön sisäinen laki, kun muslimiyhteisö ratkaisee islamin hylänneen kohtalon”.

– Vähintään hän menettää aviopuolisonsa ja perimysoikeutensa. Tällaisesta ajatusmaailmasta nousee monen vastaajan kokemus, että he ovat kuin lainsuojattomia. Silloinkin, kun he eivät pelkää henkensä menettämistä, monia kohdellaan tavoilla, jotka ovat julmia, kirjassa todetaan.

– Se, mikä on ollut tavanomaista lähtömaassa, voi kuitenkin täyttää Suomessa rikoksen tunnusmerkit. Nämä törmäykset ovat vakavia.

Uutuuskirjassa kerrotaan, miten Suomen ex-muslimeita painostetaan rankasti heidän yhteisöissään.

Toimittaja Mari Turusen kirjaan Kääntyneet on otettu yhteyttä 165 luterilaisen seurakunnan kirkkoherraan ja haastateltu 31 entistä muslimia Suomessa.

Kirjan tiedotteen mukaan monet heistä ovat joutuneet täällä vakavan häirinnän kohteeksi.
Kirjan 31 haastatellusta 27 sanoo joutuneensa vaikeuksiin kristinuskoon kääntymisen vuoksi. Yleisintä on eristäminen, puhumattomuus, uhkailu ja elämän hankaloittaminen.

Käännynnäiset kohtaavat vakavaa häirintää ja väkivaltaa

Viisi vastaajista oli kokenut väkivaltaa. Heitä on hakattu, pahoinpidelty ja potkittu.

– Täällä uskonnonvapauden mallimaassa on ihmisryhmä, joka joutuu kärsimään vakavaa häirintää uskonsa vuoksi, Mari Turunen toteaa.

Anonyymit ex-muslimit kertovat muun muassa seuraavaa:
”Kun kerroin äidilleni uskostani, hän toivoi, että olisin mieluummin kuollut kotimaassani kuin kääntynyt.”

”Meidät on eristetty, meitä vältellään, eivätkä muut lapset saa leikkiä lastemme kanssa.”

”Kofer tarkoittaa luopiota. Monissa maissa hänet voi rauhassa tappaa ilman seuraamuksia. Murhaaja pääsee paratiisiin, kuten Koraani lupaa.”

”’Jos kerrot jollekin, me tapamme sinut’, he huusivat mennessään. Minäkin poistuin nopeasti paikalta. Palattuani vastaanottokeskukseen muslimihuonetoverini naureskeli minulle ja sanoi: ’Sait mitä ansaitset.'”

”Pelko oli jatkuvaa. Vastaanottokeskuksessa kävi imaameja, jotka alkoivat uhkailla omaisiani kotimaassa ja myös omaa henkeäni.”

”Tytärtemme eteen on syljetty, kun he eivät peitä päätään.”

Ex-muslimeiden avioliitot on mitätöity eikä vaimoon saa enää olla yhteydessä.

– On henkistä häirintää, kiusaamista ja haukkumista, joka voi olla niin rajua, että se järkyttää mielenterveyttä. Usein mukana on pelottelua ja uhkailua, joka kohdistuu henkilöön itseensä tai hänen läheisiinsä. Ja sitten on raakaa väkivaltaa, Turunen kirjoittaa.

Kirjassa pastori Timo Keskitalo kirjoittaa, että Suomessa maltillisetkin imaamit myöntävät, että luopiot pitäisi surmata, mutta se ei ole täällä mahdollista. Imaamit miettivätkin, miten soveltaa Koraania, kun eletään vähemmistönä vääräuskoisen lain alla.

– Islamin tavoitteena on, että shariaa voidaan noudattaa siellä, missä asuu muslimeja. Tämä imaamien tavoite on dokumentoitu myös Suomessa jo 90-luvulla, Keskitalo toteaa.

↧

Peruspalveluministeri Saarikon näkemys lastensuojelun resurssipulasta kaatui ammattijärjestön kritiikin edessä

November 22, 2017, 10:15 pm

≫ Next: Aikuissosiaalityön asiakkaat saavat omat Nallekortit

≪ Previous: Sharia-lakia sovelletaan jo Suomessa

Lastensuojelun resurssipulasta on jouduttu vääntämään kättä vuosikausia samaan aikaan, kun tutkimukset lasten ja perheiden oikeuksien epäonnistumisista huutaa vaadetta muutokselle lastesuojelutyöhön. Jostain syystä laajasti havaittu ja tiedoitettu ongelma ei kuitenkaan päättävän tahon käsissä pääse samaan vakavasti otettavuuteen, kuin asian tuo esille lastensuojelualan ammattilaiset, lastensuojelua tutkivat arvioitsijat sekä erityisesti se hiljaisin ääni eli lastensuojelupalveluiden sekavuudesta kuormittuvat perheet.

Vaikka lastensuojelulaki määrää, että lastensuojelutyössä erityisesti tulisi huomioida lapsien mielipide, tätä mielipidettä ei ole juurikaan otettu edes valtamediassa huomioon saati lastensuojelualan ammattilaisen kannanotoissa. Nytkin vaateet resurssipulan edessä keskittyvät perustelussaan voimakkaasti tuomaan esille sosiaalityöntekijän uupumisen, joskin samalla huomautetaan sen vaikuttavuus lapsiperheisiin mm. mahdollisien virhetoimintojen toteutumisella lastensuojelutyössä, sen sijaan, että vaateessa huomautettaisiin, että lapset tarvitsevat ja tahtovat aivan erilaista palvelua mitä valtio tällä hetkellä heille tarjoaa.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk) näkemystä, että henkilöstömitoituksen säätäminen lastensuojeluun olisi vaikeata, on kritisoitu vastaväitteellä hallinto-oikeuden lastensuojelun asiantuntija, erityisasiantuntija Alpo Heikkisen toimesta sosiaalialan ammattijärjestö Talentiasta.

Saarikko kirjoitti blogissaan maanantaina 20.11.2017 yksittäisen lastensuojelutyöntekijän vastuualueen laajuudesta yhteiskunnassamme. Saarikko koki, ettei maksimimitoitus ole yksinkertainen juttu – "työn luonne eri puolilla Suomea on erilaista ja toisaalta tapausten vaativuuden kirjo on laaja.”

Kommentista on huomattavissa, ettei Saarikko oikeastaan ymmärrä asemassaan mitä lastensuojeluviranomainen tekee työkseen ja mitä hänen kuuluisi tehdä työkseen, mitä ovat lastensuojeluviranomaisen osaamisalueeseen kuuluvat seikat ja miten lastensuojelutyössä tulee perhe- ja peruspalveluministerinkin ymmärtää moniammatillisen yhteistyön olevuus lastensuojelutyössä.

Myös Heikkinen pitää Saarikon näkemystä olosuhteeseen sopimattomana tuodessaan esille seuraavaa:

”Maksimimitoitus lapsimäärälle on yksinkertainen juttu ja se tarvitaan pian.”

Heikkinen painottaa, että maksimimitoitus tulisi saada lainsäädäntöön velvoittavaksi.

Heikkinen osasi myös taitavasti havaita, kuinka Saarikko on tutustunut vakavan asian keskustelun historiaan tuoden esille näkemystään toistamalla edeltäjiensä väittämiä ominaan, ja toi esille kuinka kyseisellä väittämällä "on torpattu vaatimukset lapsimäärän pienentämisestä vastuusosiaalityöntekijää kohden lukuisia kertoja kahdenkymmenen vuoden aikana.”

Lastensuojelun resurssikeskustelun kiihdyttyä uudelleen vuorostaan kansanedustaja Arja Juvonen (ps) on vaatinut hallitukselta ”välittömiä kriisitoimia” resurssien saattamiseksi tarpeiden tasolle.

Todellisuus on, ettei tai lisäresursointi ei yksinään turvaa lastensuojelutyön onnistumista.
Erityisesti sosiaalityöntekijöiden asenteisiin perheitä ja heidän haasteita kohtaan tulisi moninaisin keinoin vaikuttaa ja lailla velvoittaa lastensuojelu toteuttamaan laatuvaatimuksia laatusuositusten sijaan. Vastuuviranomainen, päätöksiä tekevä johtava esimies sekä tämän esimies tulisi lailla asettaa myös tarkoin määritellyistä virkavirheistä korvausvelvollisuuteen valtiolle ja perheille sekä myös tarpeen vaatiessa toimikieltoon niin korkeassa vastuu- ja luottamusasemassa, kuin lastensuojelutyössä.

Lastensuojelun sisäistä omavalvontaa tulisi tehostaa ja asiakastyytyväisyys tulisi lailla velvoittaa tutkittavaksi maanlaajuisesti lastensuojelun toimintakykyjen parantamiseksi.

Kunnat tulisi todella lailla velvoittaa ennaltaehkäisevään lastensuojelutyöhön tarkoin suunnitelmin siitä mitä tämän tulee toiminnallisesti sisältää ja missä määrin ja asettaa korvausvelvollisuuteen valtiolle tämän velvoitteen huomiottajättämisestä sekä myös perheille, jotka jäävät tätä tukea vaille ja joutuvat tuen uuupumisen vuoksi haastaviin olosuhteisiin.

Sosiaalivirkailijalle tulisi lailla määrätä työssään monivuotinen perehdyttämisjakso, jonka aikana lastensuojelun ulkopuolinen Valviralta valtuudet saanut ammatillisesti pätevä lastensuojelullisen työn työhönohjaaja suoran työhönohjauksen keinoin tukee ja valvoo sosiaalityöntekijän kehittymistä ja pätevöitymistä lastensuojelutyöhön. Vastuuasemaa ja vakavasti otettavaa luottamustointa ei tulisi antaa kenellekään ennen työllä osoitettua pätevöitymistä.

Sosiaalityöntekijä tulisi asettaa myös läpi työuransa käymään työhönohjauksessa kerran kuukaudessa. Perheillä tulisi myös olla kynnyksetön mahdollisuus pyytää lapsensa vastuusosiaalityöntekijälle ammatillisesti pätevää ulkopuolista suoraa työhönohjausta kokiessaan, ettei sosiaalityö vastaa perheen sanoittamiin tuentarpeisiin perheen kokemuksen ja toiveiden mukaisin keinoin.

Lastensuojelun dokumentointi (kirjaukset, ilmoitukset, päätökset jne) tulisi asettaa omavalvonnalla tarkan valvonnan alaiseksi ja perheet tulisi osallistuttaa tähän oikea-aikaisesti sekä palvelun tarjoajan kanssa tasa-arvoisesti. Sosiaali- ja terveysviraston lakiasiantuntija perheoikeudellisesta yksiköstä tulisi olla näissä asioissa perheiden käytössä kynnyksettä tarvittaessa, jos dokumentoinnissa on perheen mielestä jotain riitautettavaa.
Erityisesti lastensuojelutyö tulisi tuoda lähemmäksi perheitä ja muuttaa lapsia huomioivaksi. Lakiin tulisi tarkasti määritellä kuinka lapsia tulee kohdata ja millaisissa olosuhteissa ja kuinka usein ja näissä tulisi huomioida erityisesti lapsen oikeus perhe-elämän koskemattomuuteen sekä ikätasoiseen kohteluun. Lastensuojelun tulisi rikastaa ja voimaannuttaa lasten ja lapsiperheiden elämää kuormittamisen sijaan ja palvelun tulisikin siis aina ensimmäisenä huomioida lapsen ja lapsiperheen tarpeet, eikä suinkaan yksittäisen sosiaalivirkailijan tarpeita. Lastensuojelutyö tulisi saada todella toteuttamaan sosiaalialan ja palvelualan eettisiä ohjeistuksia sillä vakavuudella millä lastensuojelullinen työ tulee ottaa.

Lastensuojelun resursseja syö tällä hetkellä myös täysin turhat lastensuojelun asiakkuudet. Koulukiusatut lapset eivät suinkaan tarvitse reagoidessaan koulukiusaamiseen lastensuojeluasiakkuutta tai jopa huostaanottoa, vaan ohjauksen lastensuojelun tarpeenarvioinnista tukitahojen piiriin, jotka omaavat kyvyn vastata tähän tuentarpeeseen. Myöskään lapset, joiden vanhemmat kärsivät mielenterveysongelmista ja joiden vanhemmuudessa ei kuitenkaan ole havaittu suoraa negatiivista vaikuttavuutta lapseen sairaudellaan, eivät kuulu lastensuojelun piiriin, vaan ansaitsevat vanhemmalleen laadukkaan mielenterveyshoidon ja mahdollisesti tuen vanhemmuuteen perheneuvolasta tai hyvin suunnitellun vanhemmuuden tuen mielenterveystuen puolesta. Myöskään lapset joilla on mielenterveydellisiä tai neurologisia haasteita tai joilla on muita erityisiä tarpeita erityislapsina, eivät kuulu suoraan lastensuojelun piiriin, vaan ansaitsevan tuen taholta, jolla on tietotaitoa tukea vanhempia näissä haasteissa.

Lastensuojelun kasvattilapsien lapset eivät myöskään kuulu suoraan lastensuojelun asiakaskuntaan ja tärkeää olisi havaita, että kymmenen vuotta vanhat jutut ja tapahtumat ja olosuhteet eivät saisi pitää lasta lastensuojelun asiakkaana, kun olosuhteessa on kyetty toteamaan positiivinen muutos ja lapsen olosuhteen olevan riittävän turvallinen.

Lastensuojelutyö ei saisi olla perheiden haasteiden listaamista, jossa vuosien aikana listan kavaessa lopulta koko lista kaadetaan huostaanoton perusteina perheen häpeäpaaluksi avohuollon vastuusosiaalivirkailjan väsyttyä työhönsä. Vanhat jo korjaantuneet ja korjatut haastavat olosuhteet tulee nähdä onnistumisina ja näyttönä perheen kyvystä ylittää haasteitaan ja vaikuttaa toiminnallaan hyvinvointiinsa. Uudet tuentarpeet eivät ole näyttöä kyvyttömyydestä vanhemmuuteen, vaan seuraus moninaisista syyseuraussuhteista ja vaikuttavista seikoista, joka tulee kyetä korjaamaan aivan samoin keinoin, kun ensimmäisetkin haastavat olosuhteet.

Kun lastensuojelutyöstä karsitaan vinoutunut asenne, epätarkoituksenmukaiset toimintatavat sekä turhat asiakkuudet ja kun tehostetaan ennaltaehkäisevää matalan kynnyksen tukea kaikissa perheiden haasteita koskevissa asioissa, valtava resurssipula saadaan suuressa määrin pienentymään. Näin myös päästään suunnittelemaan tarkempia humaaneja tukimuotoja niille todella lastensuojelullisessa tarpeessa oleville perheille, joille muut tukimuodot eivät yksiomaan riitä.

Perheoikeudellisissa asioissa eli lapsen huolto- ja tapaamiskysymyksissä lastensuojelun tulisi kyetä tarjoamaan vanhemmille kynnyksettömästi tehokasta riitaa purkavaa tukea, jotta lasten ja riitaisten vanhempien hyväksikäyttö valtion oikeusistuimissa saadaan katkaistua. Lastensuojelun avohuollon tukimuotoihin pitäisi kuulua eroperheiden KELA:n tukema kriisiterapia, jota lastensuojelun tarpeenarvioinnin tulisi osata ja kyetä tarjoamaan vanhemmille ja tuen piiriin myös heitä vaikka kädestä pitäen ohjaamaan.
Erityisesti vieraannuttamiseen tulee saada aikaan tuentarpeen tarkkaan tutkiva ja tuentarpeeseen tarkasti vastaava humaani tuki, joka huomioi kaikki osapuolet ja erityisesti lapsen oikeuden vanhempiinsa sekä lakiemme mukaiseen kehitystarpeisiinsa vastaamiseen.

Lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle tulisi aina olla viimeinen mahdollinen ratkaisu ja maamme tulisikin lailla velvoittaa kunnat kehittämään monimuotoisesti palveluja, joilla haastavissakin tilanteissa voidaan perhettä tukea ilman lapsen erottamista vanhemmistaan, sisaruksistaan sekä jopa kokonaisvaltaisesti biologisesta suvustaan. Sijaishuoltopalveluiden on havaittu myös haavoittavan lapsia heidän kaivatessaan perhettään ja biologisia läheisiään. Tärkeää on havaita kuinka paljon vuotuisesti maksaa yhden lapsen sijoittaminen kodin ulkopuolelle valtiolle ja ymmärtää millaisia palveluja voitaisiin luoda, jos tuo raha sijoitettaisiin ennaltaehkäisyyn sekä avohuollon palveluihin.

Lapsen vieraannuttaminen biologisesta perheestään sosiaalityön toimintamanetelmin tulisi lailla asettaa ihmisoikeusrikokseksi ja tällaiseen syyllistyneet sosiaalityöntekijät asettaa korvausvelvolliseksi lapsille ja perheille sekä valtiolle. Samoin välinpitämättömyys velvoitteeseen kotiinpäin tehtyyn työhön ja vanhemmuuden tukemiseen lapsen ollessa sijaishuollon asiakas tulisi lailla tunnustaa ihmisoikeusrikokseksi ja velvoittaa sosiaalivirkailija korvausvelvollisuuteen lapsille ja perheille sekä valtiolle. Laissa tulisi myös osata havaita sisaruksen tukeminen velvoitteena, kun lapset joutuvat erilleen toisistaan ja lailla tulisi myös velvoittaa lastensuojelu valmistelemaan sisarustukisuunnitelma asiakaslapsen sisarussuhteiden tukemiseksi.

Lastensuojelutyössä on valtavasti korjaamisen varaa ja siksi kirjoittajan mielestä maassamme olisi hyvä olla nimettynä Lasten oikeuksien ministeri, jonka tehtävä olisi edistää lasten oikeuksien toteutumista yhdessä lapsiasianvaltuutetun rinnalla oikeusministeriössä.

Lapsen on vaikea luottaa yhteiskuntaan, joka mitätöi hänen vanhempiensa vanhemmuuden ja näin lapsi ajautuu pelkäämään myös oman vanhemmuutensa mitätöintiä. Humaanin ja vaikuttavan tuen olemassaoloon on vaikea uskoa, ellei siitä ole omakohtaisia havaintoja. Vanhemmuutta ei tulisi mitätöidä vaan tukea jotta lapsi voisi luottaa vanhempiinsa ja toisiin aikuisiin.

Perheiden haasteita arvioitaessa tulisi huomioida myös sosiaalitoimen vastuu perheiden tarpeiden mukaisten palvelujen tuottajana

Lue myös:

Ammattijärjestö tyrmää ministeri Saarikon puheet lastensuojelun henkilöstöstä – ”Maksimimitoitus on yksinkertainen juttu” (HS 21.11.2017):
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005458722.html…

Väitös: Lapsen oikeudet eivät tule huomioiduksi oikeuskäsittelyissä. (LL 29.5.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/vaitos-lapsen-oikeudet-eivat…

Talentia julkaisi huonosti toteutuvasta lasten oikeusturvasta ja lastensuojelutyön ylimalkaisuudesta (LL, Miero - 10.7.2017):
http://www.lokakuunliike.com/…/talentia-julkaisi-huonosti-t…

Ministeri Annika Saarikon ajatuksia lapsista ja nuorista lapsen oikeuksien päivänä (Yle Areena 20.11.2017):
https://arenan.yle.fi/1-4295021

↧

Aikuissosiaalityön asiakkaat saavat omat Nallekortit

November 4, 2017, 3:53 am

≫ Next: Onko Hackneyn mallin onnistuminen laskuvirheen tulosta?

≪ Previous: Peruspalveluministeri Saarikon näkemys lastensuojelun resurssipulasta kaatui ammattijärjestön kritiikin edessä

Myös aikuiset sosiaalityön asiakkaat saavat omat nallekortit

Nallen huolihampurilainen

Halkaistu sympatiasämpylä
huolipihvi
kaloriton huolilevite
kevyesti fabrikoitu huolilausunto
loraus leikillisyyttä
bing- ripaus rakkautta
bong- lusikallinen moniammatillista konsultaatiota
ding- hyppysellinen empatiaa
dong- oikeusasiamiehen puhuttelu

Moni muistaa kuinka tipu Tip, kana Kot, kukko Lukko, ankka Vankka, hanhi Vanhin ja kalkkuna Talkkuna lähtivät kertomaan kuninkaalle että taivas putoaa. Joukkiota vastaan tuli kettu Pettu, joka kertoi oikotiestä kuninkaan luo. Kettu kuitenkin johdatti joukkion omaan pesäänsä ja söi heidät kaikki suihinsa.

Nyt Tytti Hytti opastaa pelaamalla oikotien siihen kuinka ankka Vankka laihtuu, kalkkuna Talkkuna kasvattaa pesueensa oikein, hanhi Vanhin selviää vanhuspalveluissa ja kukko Lukko kuntoutuu kriminaalihuollossa.

Talentia lehti 7/2017 kirjoittaa, että lasten lisäksi myös sosiaalityön aikuisille asiakkaille on suunnitteilla leikillisiä ja pelillisiä "toiminnallisia välineitä".

Onko sosiaalityössä viimeinkin ymmärretty pelaamisen kulttuurinen merkitys ja voima onnistumisen kokemusten ja itsetunnon, kognitiivisten kykyjen, yhteisöllisyyden, keskittymiskyvyn ja luovuuden lähteenä?
Kehitetäänkö aikuistuville ADHD- nuorille ja koulukiusaamisen tai huonojen sijaishuoltopaikkojen uhreille mielenkiintoisia oppimispelejä ja -paketteja, jotka paikkaavat laiminlyötyä koulutusta ja kurovat umpeen kuilua ikätovereihin? Opetetaanko peleistä kiinnostuneille asiakkaille pelisuunnittelua; ohjelmointia, pelituntumaa, mekaniikkaa, grafiikkaa ja hahmomallinnusta? Aiotaanko kokemusasiantuntijat ottaa mukaan sosiaalityön välineiden ja menetelmien kehittelyyn ja päivittämiseen?

Tuskin. Pelkkä PS-pelaamisesta ja sen eduista kertominen esim. perhetyöntekijälle on edelleen vaarallista uhkapelia, jossa saa riittämättömän vanhemman ja lapsen kasvun ja kehityksen vaarantajan leiman ja voi jopa menettää lapsensa ja perheensä.

Vaikuttaa siltä, että sosiaalityön asenteita, ennakko-olettamia ja diskursseja ei ole tarkoitus uudistaa tai muuttaa leikillisemmiksi. Sosiaalityön kritisoidut ajattelutavat, asiantuntijavalta, ennakko-olettamat, kontrolli, holhous ja urkinta luultavasti siirretään tai siirtyvät tahattomasti pelimaailmaankin.

Sosiaalityöllisen pelaamisen kerrotaan aktivoivan, kasvattavan resilienssiä ja tarjoavan uusia rooleja, taitoja ja näkökulmia.
Suomessa on tietoisesti edistetty rahapelaamista ja pelimyönteistä kulttuuria mutta omaehtoista pleikkaripelaamista pidetään kuitenkin lastensuojelullisena riskinä.
Rahapelaamisestaan avoimesti kertovat köyhät aikuiset, joiden pelaamilla rahoilla pyöritetään sosiaalialan järjestöjä puolestaan passitetaan samojen peleistä elävien järjestöjen toimesta seulauksiin huumeiden, mielenterveyshäiriöiden ja perheväkivallan varalta, joiden kerrotaan korreloivan positiivisesti ( köyhien) uhkapelaamisen kanssa.

Sosiaalityöntekijä Tytti Hytti kehittää aikuissosiaalityöhön soveltuvia pelillisyyden ja leikillisyyden menetelmiä pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus Soccassa osana valtakunnallista Pro Sos- hanketta, jota sponsoroi Euroopan sosiaalirahasto.

Hytti uskoo pelillisyyden mahdollistavan asiakkaan avautumisen, osallisuuden, yhteistyön ja kuntoutumisen.
-Sosiaalityöntekijä voi esimerkiksi Afrikan tähden kautta käydä läpi mitkä ovat asiakkaan elämän rosvot ja timantit ja mistä hän on lähtenyt ja mihin hän on menossa. Monissa peleissä on elämästä tuttua symboliikkaa ja tarinallisuutta.

Jutusta saa käsityksen, ettei edes lautapeli ole dialogista tai leikkisää ajankulua vaan asiantuntijan analyysi- ja tarkkailumenetelmä.

Pelihankkeessa haiskahtaa sama ideologia kuin kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa lain kirjain ja auttamisretoriikka on korvannut lain hengen ja asiantuntijavalta asiakasosallisuuden.

Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös sosiaalityö perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä kuntouttavalla työtoiminnalla, työkokeiluilla, huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, Nallekorteilla pelaamisella, tietoisuustaitojen opiskelulla, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.

Sosiaalityössä, jossa pylpyrän pyöritys on perinteisesti korvannut asiakkaan kohtaamisen peleistä saattaa tulla myös puuttuvien palveluiden korvikkeita.

Sen sijaan, että asiakkaalle annettaisiin luvattu asunto, kotipalvelu, neurologian lähete, terapia, toimeentulotuki tai työpaikka, häntä peluutetaan, arvioidaan ja "aktivoidaan" Kepeli-, Työnhaku-, Game of Life-, Spiral- tai Nestori Nurjamieli- peleillä.

Peleistä kiinnostavin on tukiviidakkoa ( laimeasti) ironisoiva Perusturva-agility, mutta pelin pakkopeluuttaminen tukiviidakossa kokopäivätoimisesti taistelevalle kääntää ironian helposti tragediaksi ja kiusaamiseksi.

Lasten tapauksessa ”toiminnallinen väline vuorovaikutuksen tueksi ” on osoittautunut harhaanjohtavaksi kiertoilmaisuksi peleiksi naamioiduille epätieteellistä psykoanalyyttispohjaista arviointia, urkintaa ja tulkintaa sisältäville sijaishuollon asiakashankinnan välineille. Mainostettu vuorovaikutus on todellisuudessa asiantuntijan määrittely- ja tulkintavaltaa.

Hytti myöntää, että asiakkaan elämäntarinaa läpikäyvä pelillinen menetelmä sopisi hyvin aikuisen asiakkaan arviointiin( Talentia, 7/2017, 16). Hän ei kysy miksi tai ketä varten asiakasta ylipäätään pitää arvioida eikä kyseenalaista uskomusta, että sosiaalityöllä olisi tarvittava etiikka, ekspertiisi ja epistemologia tiedonhankintaan ja arviointiin.

Juuri asiakkaiden arviointiin pelejä varmasti tullaan käyttämäänkin.

Perustellusti voikin kysyä onko leikillisyys/pelillisyys uusi harhaanjohtava eufemismi sosiaalityölliselle arvioinnille, tiedonhankinnalle ja riski- ja salaseulaukselle?

Aiotaanko sijaishuollon edunvalvojien kehittämistä oletettua ylisukupolvista traumaa tai muuta vikaa asiakkaista etsivistä tylsistä peleistä ja asiakkaiden arviointitottelevaisuudesta tehdä uusia välineitä erotella apua ansaitsevat köyhät apua ansaitsemattomista?

Onko leikillisyyden ja pelillisyyden tarkoitus tehdä arvioinnista vähemmän ilmeistä ja pelottavaa; muokata pelkääviä asiakkaita ja kriittisiä kanteluviranomaisia myötämielisemmiksi epätieteellisille ja kotikutoisille arvioinneille?

Pelit ja leikit urkinnan ja väärinkäytösten välineinä

Lastensuojelun olosuhde- ja huostaanottotarpeen arvioinneissa on jo kauan käytetty sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources-keskuksen "lapsilähtöisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi" kehitettyjä välineitä, joista tunnetuin ja väärinkäytetyin lienee Nallikortti- peli.

Leeni Ikonen kertoo kirjassaan "Salassa pidettävä" mielenkiintoisen tositapauksen. Hallinto-oikeus hyväksyi erään perheen lasten huostaanoton perhetyöntekijöiden Nallekorttipeliin perustuvan kaltoinkohteluepäilyn perusteella.

Vaikka kaltoinkohtelua ei pystytty näyttämään toteen hallinto- oikeus hyväksyi huostaanoton pääperusteenaan se, että vanhemmat eivät olleet myöntäneet eivätkä ymmärtäneet syyllisyyttään. Lasten isovanhempien sijaishuoltajuus sivuutettiin samalla perusteella: isovanhemmatkaan eivät tunnistaneet eivätkä tunnustaneet oletettua kaltoinkohtelua.

Kun samoja huostattuja lapsia sitten sijaishuollossa oikeasti kaltoinkohdeltiin lyömällä kepillä ja sijaisvanhemmat myönsivät teon, lapsia ei siirretty pois pahoinpitelevästä sijaisperheestä, ja syyttäjä teki asiassa syyttämättäjättämispäätöksen todeten, että tärkeä yleinen tai yksityinen etu ei vaadi syytteen nostamista (Ikonen, 2013, 335-337).

Asiakasnäkökulmasta katsottuna sosiaalityön ongelma ei ole erilaisten menetelmien, välineiden tai muodollisten kuulemisten puute vaan se, ettei tarjolla ole asiakkaiden tarpeen mukaisia palveluita ja se, ettei asiakasta päästetä osalliseksi, asiantuntijaksi ja päättäjäksi omaan asiaansa.

Toisin sanoen viralliset auttajat ja asiantuntijat eivät halua perustaa työtään asiakkaiden tarpeille tai palautteille eivätkä ottaa asiakkaita mukaan asiakastyön suunnitteluun, toteutukseen tai arviointiin. Lainsäädännön ja tutkimustiedon sijaan sosiaalihuollon asiakastyötä ohjaa työntekijän mutu ja mielivalta, jota myös hiljaiseksi tiedoksi kutsutaan.

Suomalaisessa lastensuojelussa työntekijät – eivät asiakkaat- määrittelevät asiakkaiden tarpeet, ongelmat ja lastensuojeluprosessissa käytettävät toimenpiteet- epätieteellisillä ja vanhentuneilla asiakkaiden oikeusturvan vaarantavilla ”arvioinneilla” ja ”tutkimusmenetelmillä”. Asiakkaiden tilannetta tai palveluiden laatua ei paranna se että asiakkaiden näkemykset ja tarpeet ohittava alentuva arviointi leikillistetään tai pelillistetään.

Asiakastyöksi, tueksi tai kuntoutukseksi kutsutun puuhastelun tarkoitus ei tunnu olevan asiakkaan auttaminen vaan asiantuntijan rahoituksen, vallan ja reviirin varmistaminen.

Ben Furmanin väittämä psykiatrian hoitojärjestelmän luonteesta sopii myös sosiaalityöhön: ”Psykiatrista hoitojärjestelmää ei ole milloinkaan luotu asiakkaita varten. Se on pikemminkin keskinäisen kädenväännön tuloksena syntynyt eri ammattiryhmien etuja ja uskottavuutta palveleva alati muuttuva rakennelma, jonka tehtävänä ei ole auttaa asiakkaita/potilaita parantumaan vaan edistää työntekijöiden hyvinvointia ja arvostusta yhteiskunnassa.”

Samoin kuin psykiatrian historia, myös sosiaalityön historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja.

Anu Suomela kertoo perheneuvoloiden insestitutkimuksista: "Lasten haastatteluja taltioitiin harvoin, ja lukuisissa tapauksissa tuomio annettiin pelkästään psykologin tai psykiatrin lausunnon ja tulkintojen perusteella. Lasten piirroksissa olevat puut muuttuivat fallossymboleiksi, ja jostain levisi myös tieto, että esimerkiksi paljon mustaa ja punaista piirroksissaan käyttävät lapset olivat ilmeisesti hyväksikäytön uhreja. Lapsia leikitettiin anatomisilla nukeilla tai testattiin hiekkalaatikkotestillä . Lapsen käyttäytymisen ja leikkien sisällöstä pääteltiin, oliko epäilty hyväksikäyttö tapahtunut, vaikka lapsi ei nauhoituksissa maininnut hyväksikäytöstä mitään. Menettelytavat eivät ole näihin päiviin mennessä juurikaan muuttuneet".

Salapoliisileikiksi muuttunut sosiaalitoimen asiakastyö on käytännössä sosiaalityöntekijän luulotteleman vian tai rikoksen etsimistä asiakkaasta.

Sosiaalityön salapoliisileikissä on olennaista, ettei epäilty tiedä eikä hänelle paljasteta hänen itsensä olevan epäilyksen kohde. Salapoliisia leikkivä sosiaalityöntekijä turvautuu oveluuteen, tarkkailee ja seuraa epäiltyä salaa, nuuskii kodin, yrittää saada epäillyn avautumaan ja uskoutumaan leikin/pelin varjolla, haastattelee epäillyn lähipiiriä, tekeytyy epäillyn ystäväksi ja luotetuksi tai on jopa ottavinaan epäillyn mukaan omaan tutkimustyöhönsä todistaakseen epäilyksensä oikeaksi.

Kaikki kootut tiedonsirpaleet; huhu, asiakkaan katse tai kesken jäänyt lause, naapurin tai perheen työntekijän kommentti, reikä sukassa, pudonnut kuitti, tiskaamattomat tiskit, yllättävä matka tai tyhjä lääkepurkki kaapissa ovat yhtä arvokkaita todisteita rikoksesta, jonka vain salapoliisi tietää; osa tihenevää syyllisyyden verkkoa, johon epäiltyä ajetaan.

Salapoliisileikissä tutkimuksen etiikka, saatu näyttö ja sen arviointi tai oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja syytetyn oikeussuoja ovat yhdentekeviä asioita. Olennaista on pääosanesittäjän, salapoliisin nerokas tutkinta- ja päättelytyö; kyky tehdä havaintoja ja punoa näennäisen merkityksettömistä yksityiskohdista pitävä päättelyketju ja näyttö oletetusta syyllisyydestä johonkin "eksoottiseen rikokseen".

Miksi salapoliisileikit kiehtovat sosiaalityöntekijöitä?

Selvittääkö sosiaalityöntekijä-salapoliisi rikosten sijaan normirikkeitä, siis poikkeamia yleisistä käytös- ja elämäntapasäännöistä, vai poikkeamia vain sosiaalityöntekijän omista normeista ja säännöistä, joiden haastamisen hän luulottelee rankaisua vaativiksi rikoksiksi koko yhteiskuntaa kohtaan?

Vai etsitäänkö sosiaalityössä ajatusrikollisia?

Onko ajattelu jo itsessään rikos vai vain väärä mielipide?

Arviointi mielivallan ja sijaishuollon palveluksessa

Vuosikymmeniä jatkuneet sosiaalityön asenne- ja oikeusturvaongelmat ovat johtaneet siihen, että lastensuojelun arvioinnista ja avohuollon tukitoimista on tullut huostaanoton uhan sisältäviä oikeusturvariskejä mille hyvänsä perheelle ja lastensuojelun asiakkuudesta avun ja käyvän hoidon este.

Sosiaalityön arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).

Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.

Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.

Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus". Onkin mielenkiintoista seurata, tuleeko pakotetusta leikillisyydestä/ pelillisyydestä osa arviointitottelevaisuutta ja niistä kieltäytymisestä yhteistyökyvyttömyyttä ja viranomaisvastaisuutta.

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)

THL:n tutkimuksessa perhetyötä käyttäneistä puolet koki palvelun laadun yksiselitteisesti huonoksi (THL, 2010, 48). Jo perhetyöntekijän suorittaman "tutkimuksen" tai "vuorovaikutuksen vahvistamisen" kohteena olo muodostaa vakavan oikeusturvariskin kenelle hyvänsä kansalaiselle. Puhtain paperein selviäminen on yhtä todennäköistä kuin Pol Potin Kamputseassa.

Lastensuojelun Perhetyön työvälineoppaan tekijöiden (Airas & Puhakka, 2008) mukaan "lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä". Airaksen ja Puhakan väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Mielenkiintoista olisikin tietää minkälaisesta ihmiskuvasta ja teoriaperinteestä sosiaalityön pelillisyys/leikillisyys ammentaa.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan "lastensuojelun ja perhetyön riskilistat näyttävät luovan ennakko- olettamia, jotka ohjaavat työtä. Perheitä ei kohdatakaan avoimesti vaan perheisiin liitetään ennakko- oletusten mukaisia ominaisuuksia, jos tiedossa on lastensuojelun asiakkuus. Asiakkuus voi siis aikaan saada yllättäviä seurauksia, kun työntekijät etsivät sitä pahaa, jonka olemassaolosta he ovat työtään aloittaessaan vakuuttuneita.
Samaan aikaan kun sosiaalityössä kehitellään mitä mielikuvituksellisempia ”todisteita” ja tunnistusohjeita ja arvioidaan ja seulotaan perheitä väkivallan merkkien löytämiseksi, sijaisperheissä ja lastensuojelulaitoksissa todettua väkivaltaa piilotellaan ja mitätöidään.

Lastensuojelu tunnistaa intressiristiriitoja vain perheenjäsenten välillä, ei esimerkiksi lapsen ja sijaishuollon tai perheen ja sosiaalityöntekijöiden tai sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Tapauksissa, joissa vanhempi kritisoi sijaishuoltoa tai viranomaisia, tutkintoihin määrätään usein lastensuojelun edunvalvoja väittämällä, ettei huoltaja erota lapsen etua omastaan.

Ritva Poikelan väitöskirjatutkimuksen mukaan asiakassuunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.

Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin. Sosiaaalityö ei tunnu uskovan muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.

Perhekuntoutuksissa ja muissa lastensuojelun arviointiyksikössä tehdään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia kirjauksia ja päätöksiä perheiden elämästä- usein ilman perheiden osallisuutta- pelkkien arviointien perusteella.

Perheet houkutellaan peliksi, leikiksi, vuorovaikutuksen vahvistamiseksi tai tueksi naamioituun "asiantuntija-arviointiin" lupaamalla heille "intensiivinen tuki ja massiivinen avohuollon palvelupaketti". "Asiantuntijat" ovatkin lastensuojelulaitoksen kouluttamia parikymppisiä lapsettomia sosionomiopiskelijoita, joilla on olematon lukeneisuus, ammattitaito ja elämänkokemus.
He pyrkivät todistamaan "ammatillisuutensa" löytämällä asiakkaasta trauman, vuorovaikutushäiriön tai ylisukupolvisesti periytyvän ongelman ”perhearvioinnissa”, jonka he ovat pahimmillaan yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa kehitelleet itse suomentamistaan skandaaliguru Arnon Bentovimin psykoanalyyttisistä virheellisiksi todistetuista opeista.

"Massiivinen avohuollon tukipaketti" osoittautuu laitoksen perhetyöntekijäksi, joka etsii perheestä huostaanoton perusteita saadakseen lapset sijoitettua laitoksen omaan sijaisperheeseen tai kalliiseen vieri/jarru/ pysäytys/intensiivihoitoon ja "erityiseen huolenpitoon", joka on monien ex- sijoitettujen mukaan lähinnä huumaamista ja eristämistä.

Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n, Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.

Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista leikiksi naamioitua MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät arviointimallien sisältökuvaukset, arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi

Lastensuojelun arvioinnit ovatkin usein asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaa puoskarointia, jossa tutkimustuloksia manipuloidaan tukemaan työntekijöiden päätöksiä ja riskiksi voidaan luokitella ja kirjata mikä hyvänsä elämänilmiö.

Niinkauan kun sosionomi/ sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kieltäytymisen ja kritiikin puoskaroinnista psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä peleillä, Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; arvioinnin/tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.

Pelaamista sijaishuollon pussiin?

Huostaanotoista päättävät hallinto- oikeudet- joissa ei ole käytössä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia- hyväksyvät lastensuojelun ”arviointien” tulokset todisteiksi huostaanoton tarpeesta.

Johanna Hiitolan väitöskirja (2015) osoitti, että huostaanottoja määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle .

Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa

Toivottavaa olisi, että AVI, Valvira, oikeusasiamies, Psykologiliitto ja Talentia viimeinkin puuttuisivat lastensuojelun arvioinnin nimissä harjoitettavaan puoskarointiin, kätkettiinpä se sitten leikillisyyteen/ pelillisyyteen tai tieteelliseen tutkimukseen.

-Arviointi ei ole auttamista eikä hyödytä välttämättä muita kuin arviointiyksikköjen henkilökuntaa ja lastensuojeluyrityksiä.

-Vanhempien ”arviointitottelevaisuuden” sijaan tulisi tarkastella arviointien valintakriteerejä, luotettavuutta, tutkimusperustaa, lakisidonnaisuutta ja vaikutuksia ja arvioijien ammattitaitoa ja motiiveja.

-Arviointi viivästyttää, korvaa ja pahimmillaan estää tarpeenmukaisen tuen ja palvelut lapsille ja vanhemmille.

-Lasten ja vanhempien tukeen tarkoitettuja resursseja ei pidä ohivaluttaa kalliisiin arviointeihin.

-Erityisesti arviointien ja arvioijien tuottamia ei- aiottuja vaikutuksia esim. avun viivästymistä, leimoja, oikeusturvaongelmia ja muita haittoja asiakkaille on syytä arvioida riippumattomien tutkimustahojen toimesta.

-Arviointien manipuloinnista on asetettava vastuu- ja korvausvelvoitteet.

Moniammatillinen arviointi ei takaa moninäkökulmaisuutta. Moniammatillisuuden ongelmia ovat työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus, koulutuksen kirjavuus, ammattilaisten sisäänpäin kääntyneisyys, liittoutuminen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien hämärä vastuunjako ( Payne, 2000, 1).

Lapsen edun ja oikeuksien toteuttamisesta ei pidä tehdä pelikenttää, jolla kilpaillaan, kuka analysoi ja arvioi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.

Samoin kuin vaikuttavuussijoittamisesta myös leikillisyydestä/pelillisyydestä aikuissosiaalityössä voi tulla yhtä lailla asiakkaiden apu kuin asiantuntijoiksi itsensä nimittäneiden työntekijöiden väärinkäytösten ja puoskaroinnin väline.

Vain aika näyttää ketä ja mitä pelit lopulta hyödyttävät.

↧

Onko Hackneyn mallin onnistuminen laskuvirheen tulosta?

November 21, 2017, 6:10 am

≫ Next: Kurttila onnistunut parhaiten tehtävissään- Saarikko ja Risikko pihalla

≪ Previous: Aikuissosiaalityön asiakkaat saavat omat Nallekortit

Perustuuko Hackney- hypetys tosiseikkaselvittelyyn?

Itä-Lontoon opeilla lasten huostaanotot vähenivät Mäntsälässä ja Pornaisissa – nyt suuret suomalaiskunnat aikovat seurata perässä, väittää YLE, jonka mukaan Mäntsälässä ja Pornaisissa on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een.
Lisäksi jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.

Hackneyn malli eli systeeminen lastensuojelun toimintamalli on uusi turhien asiakkuuksien karsimiseen, asiantuntijoiden määrän ja vallan lisäämiseen ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva tapa järjestää lastensuojelu, joka aiotaan juurruttaa suomalaisiin kuntiin.

Mallin pitäisi uudistaa lastensuojelun erityistason palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja haastaa koko palveluorganisaatio tarkastelemaan toimintatapojaan mutta mukana häärivät nykyisen lastensuojelukriisin kehittäneet STM- ja THL- byrokraatit ja maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset. Ohjausryhmissäkin istuvat samat vanhat sijaishuollon edunvalvojat. Epäselväksi jää myös miten hankkeessa seurataan tai arvioidaan luotettavasti toiminnan välittömiä ja ei-aiottuja vaikutuksia.

LAPE- hankkeen Lasten ja perheiden yksilöllisiin tarpeisiin vastaava perhehoito -työpaperin perusteella asiakkaiden tilanteen parantamiseen luodusta systeemisestä toimintamallista aiotaankin Suomessa kehittää perhehoidon edunvalvonnan juurrutusmalli.
Psykoanalyyttisella perheterapeuttisella orientaatiolla painotettuna ja väärinkäytettynä malli mahdollistaakin omalla mukavuusalueella pysymisen ja asiantuntijoiden keskinäisen seurustelun asiakkuuksien avulla.

Hackneyn mallin mukaisia systeemin perusparannuksia esim. kaikkien virkojen laittamista uudelleen hakuun ei Suomessa ilmeisesti aiota toteuttaa, sen sijaan psykoanalyysiin pohjautuvaa perheterapeuttista orientaatiota aiotaan vahvistaa.
Asiakkaita houkutellaan mukaan näennäisellä, ohueksi jäävällä osallisuudella ja samassa veneessä- retoriikalla mutta vaikuttaa siltä että heistä aiotaan todellisuudessa tehdä edunvalvontakoneiston polttoainetta.

Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien tarkistettuja tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.

Perustuvatko Hackneyn mallin hyvät tulokset fabrikointiin?

Onko Hackneyn mallin juhlinnan keskellä huomattu tarkistaa, etteivät väitetyt hyvät tulokset eli vähentyneet huostaanotot ja kustannukset ole vain laskuvirheen tai peräti tarkoituksellisen fabrikoinnin tulosta?

Lokakuun Liike ei ole löytänyt mistään tietoa paljonko Hackneyn mallissa eli lastensuojelun systeemisessä toimintamallissa huostaanotot vähenivät suhteessa asiakasmäärään eli montako prosenttia lastensuojelun asiakkuuksista päätyi pilottikunnissa huostaanottoon ennen Hackneyn mallia ja sen käyttöönoton jälkeen.

Asiakasmäärän väheneminen vähentää myös huostaanottoja mutta huostaanottojen määrä asiakaslukuun suhteutettuna on saattanut pysyä ennallaan tai jopa nousta.

Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.

Karsittiinko myös aitojen avuntarvitsijoiden asiakkuuksia tulosten parantelemiseksi?

Alkuperäisen Hackneyn mallin oivallus oli, ettei laadukasta lastensuojelutyötä voi tehdä kuin asiakasmääriä vähentämällä ja varmistamalla portinvartijoiden avulla, ettei sosiaalityöntekijöiden pöydille päädy kuin "aitoja" lastensuojelutapauksia.

Lokakuun Liike on aiemmin kirjoittanut lastensuojelun valeasiakkaista, joilla tarkoitetaan lastensuojeluun väärin perustein ohjattuja ihmisiä, jotka eivät tarvitse, halua tai saa lastensuojelun palveluja, mutta jotka on siirretty lastensuojeluun vastoin omaa tahtoaan, joskus jopa tietämättään. Esimerkiksi Oulun kaupunki hankkii valeasiakkaita kirjaamalla kaikki perheiden yhteydenotot lastensuojeluilmoituksiksi.

Hackneyn mallin piloteissa lastensuojelua järkeistettiin lakkauttamalla turhat("ei-aktiiviset) asiakkuudet. Sivulauseessa siis myönnettiin että: a) Lastensuojelussa on turhia asiakkuuksia, b) asiakkaita roikotetaan asiakasrekistereissä turhaan ilman että heidän kanssaan työskenneltäisiin c) turhien asiakkuuksien poistaminen on lastensuojelutyön rationalisointia.

Oletetuista perhepatologioista kärsivät asiakkaat ihmeparantuivat hetkessä ilman "massiivisia avohuollon tukitoimia", moniammatillista yhteistyötä tai perhetyötä- ja -kuntoutusta.

Huoli kirjaimellisesti katosi nappia painamalla ja työntekijät vapautuivat turhista asiakaskuormista tekemään työtä aitojen avun tarvitsijoiden kanssa.

Turhia asiakkuuksia lopetettiin myös Hackneyn mallin hyviä tuloksia mainostavissa Mäntsälässä ja Pornaisissa.
YLE- uutisten haastatteleman sosiaalityöntekijän mukaan "tärkein rooli tässä on esimiehellä, joka toimii "portinvartijana" ja poimii ilmoitussumasta lastensuojelulle kuuluvat tehtävät.
– Meillä Mäntsälässä portinvartijana toimii koko uudistuksen alkuunpannut sosiaalipalvelupäällikkö Arja Tolttila. Hän on hyvällä tavalla riittävän röyhkeä ja rohkea palvelurakenteen uudistaja. Näin vapautuu lastensuojelun työntekijöiden aikaa omiin töihin, kun pöydälle ei enää ilmesty mopopoikien pikkurikkeitä".

Turhien asiakkuuksien karsiminen on hyvä asia vain jos asiakkuudet todella ovat turhia. Ovatko asiakkaita valikoivat portinvartijat luotettavia? Haluavatko he valita asiakassumasta kaikkein tarvitsevimmat vai kaikkein helpoimmat?

Hackneyn mallin vaikutuksia ei ole tutkittu asiakaspalautteiden kautta. Miksi?

Pienissä kunnissa lastensuojelun ongelma on asiakaskuormien sijaan asiakkaiden vähyys. Määrärahojen, projektirahoituksen, vaikuttavuussijoituskokeilun tai lisävirkojen tai- hoitoyksikön saaminen pieneen kuntaan vaatii näyttöä palvelutarpeesta eli tiettyä määrää ongelmaisia asiakkaita. Miten valvomatonta tilastointia tai palvelutarpeen arviointia tekevä portinvartija, jolla ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita fabrikoinnista kykenee vastustamaan kiusausta liioitella ongelmia tietäessään sen palvelevan kuntaa, oman yksikön määrärahoja ja omaa työllistymistä/ viran ylläpitoa?

Johanna Hietamäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka sosiaalityöntekijät muodostivat aineiston keruun suhteen keskeisen portinvartijaryhmän. Sosiaalityöntekijät unohtivat kysyä vanhemmilta, osallistuisivatko he tutkimukseen. Lisäksi sosiaalityöntekijöillä esiintyi haluttomuutta käyttää aikaa tutkimukseen, eikä tutkimusta välttämättä pidetty tärkeänä. Sosiaalityöntekijät kokivat myös vaikeaksi kysyä asiakkaalta, osallistuisiko hän tutkimukseen.

Hietamäen mukaan "tutkimusta toteutettaessa tuli myös esille, että arviointitutkimus voidaan kokea uhkaavaksi asiaksi ja siitä voi muodostua syy portinvartijana toimimiselle. Eräs sosiaalityöntekijä kertoi, että ei kysynyt asiakkailta, haluaisivatko he osallistua tutkimukseen, koska hän koki tehneensä alkuarvioinnit huonosti. Toinen sosiaalityöntekijä koki alkuarviointityöskentelyn hänelle itselleenkin epäselväksi ja epäili, ettei tutkimuksen kautta tule oikeita tuloksia työntekijän osaamisesta."

Helsingin Sanomat on tehnyt hiljattain monta lastensuojelujuttua Vantaasta, joka on yksi Hackneyn mallin pilottikunnista.
Vantaan lastensuojelun työntekijät: Oikeasti täällä on kaaos, vaikka muuta väitetään- juttuun haastateltu Vantaan lastensuojelun sosiaalityöntekijä kertoo, että " asiakasmääriä on Vantaalla pyritty siivoamaan paperilla pienemmiksi kikkailemalla.
Siis on esimerkiksi painostettu pudottamaan joukosta perheitä, joiden ongelmat eivät ole pahimmasta päästä, mutta jotka yhä tarvitsisivat tukea".
Yksi haastateltavista kuvailee lastensuojelun kaoottisen tilanteen korjausyrityksiä ”puuhasteluksi” ja syyttää Vantaan lastensuojelun johtoa ongelmien laajuuden kiistämisestä.

Onko myös muissa Hackneyn mallin pilottikunnissa poistettu tukea tarvitsevien perheiden asiakkuuksia tilastojen kaunistelemiseksi ja Hackneyn mallin ja sen hyvien tulosten mainostamiseksi?

Ovatko väitetyt hyvät tulokset ja säästöt todellisia?

Lokakuun Liike on kiinnostunut myös siitä, onko väitetty syntynyt säästö todellinen vai fabrikoinnin tulosta eli onko säästöksi laskettu summa vain siirtynyt lastensuojelusta pois siirrettyjen asiakkaiden mukana esim. nuorisopsykiatrian puolelle.

Lokakuun Liike epäili ennen mallin pilotointia että:

-Hackneyn malli ei takaa lastensuojelun uudistumista eikä asiakkaiden oikeusturvaa
- Hackneyn malli tosiasiassa lisää lastensuojelun kustannuksia, huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia
-Mallista tulee itseisarvo ja lastensuojelun perustehtävästä mallin itsensä oikeuttaminen, ylläpitäminen ja uusintaminen
- Asiantuntijavaltaisen mallin myötä asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan
-Psykoanalyyttinen perheterapia, johon malli perustuu tuo asiakastyöhön virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
- Mallin ehdottomat vaatimukset muutosideoiden implementoinnista organisaation kaikille tasoille vesittyvät vain ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.
-Mallista muodostuu - ei perheiden palvelujen kehittämisen- vaan lastensuojelun ja sijaishuollon työntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen väline, jonka hyöty asiakkaille jää toteennäyttämättä.

Uhkakuvat näyttävät toteutuneen monilta osin. Mallin pilotoinnin aikana sijoitukset ovat lisääntyneet mutta lisäys voi johtua Hackneyn mallin sijaan esim. kuntien tarpeesta nostaa valtionosuuksiaan sote- uudistuksen alla. Sijoitusten määrää tai työntekijöiden viihtyvyyttä parempi mallin onnistumisen mittari olisikin asetettujen perhekohtaisten tavoitteiden saavuttaminen ja lasten ja vanhempien asiakaspalaute, jota ei ole tutkittu.
Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).

Lastensuojelussa on aiemminkin tuotettu haluttuja tuloksia lasku- ja tilastointivirheillä tai suoranaisesti manipuloimalla ja väärentämällä tutkimustuloksia. Moni " tutkimus" on pyrkinyt pikemminkin takaamaan lastensuojelun rahoitusta ja vähättelemään asiakkaiden havaitsemia ongelmia kuin aidosti tutkimaan lastensuojelutoiminnan vaikuttavuutta.

Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Tapausesimerkki lastensuojelun vinoutuneesta tutkimustuloksesta

Yksi kuuluisimpia esimerkkejä vinoutuneesta lastensuojelututkimuksesta on edelleenkin ahkerasti siteerattu ( esim. Pelastakaa Lapset ry:n toimesta) Noora Ellosen ja Tarja Pösön (2010) "tutkimustulos", jonka mukaan ”sijaishuollossa käytetään vähemmän väkivaltaisia toimintatapoja kuin kotikasvatuksessa”.

Professori Timo Saloviita kirjoittaa: "Kirjoittajat panevat merkille, että heidän tuloksensa ovat ristiriidassa aiemmin saatujen kanssa (esim. World Report on Violence, 2006). He kirjoittavat: ”Tulos eroaa pääilmeeltään kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia pidetään riskiryhmänä väkivaltakokemusten osalta”. Kirjoittajat kuitenkin päättelevät, että ”yllättävä” tulos johtuu siitä, että ”Suomessa on lainsäädäntö, joka määrittelee laitostyöntekijöiden koulutusta ja pätevyyttä toisin kuin monissa muissa maissa”. Sijaisperheiden osalta tulos taas kertoisi siitä, että ”sijaisperheiden valinnassa ja tukemisessa on onnistuttu” (kaikki lainaukset sivulta 41).

Kirjoittajien saamat ”yllättävät” ja aikaisemman tutkimuksen kanssa ristiriitaiset tulokset ovat todellisuudessa tutkimusmetodin aiheuttamia artefakteja. Tehty virhe on yksinkertainen. Kun tutkitaan väkivallan esiintyvyyttä väestössä, on tarpeen suhteuttaa saadut esiintymiskerrat paitsi tutkittujen lukumäärään, myös ajan kulumiseen. On kai selvää, että vuodessa ehtii tapahtua enemmän väkivallantekoja kuin kuukaudessa. Epidemiologisissa tutkimuksissa on tapana käyttää kahta eri käsitettä. Prevalenssi eli esiintyvyys tarkoittaa ilmiön esiintymistaajuutta väestössä tiettynä pistemäisenä ajankohtana. Ilmiön insidenssi eli ilmaantuvuus tarkoittaa uusia tapauksia tietyn aikavälin rajoissa.

Huolettomuutta aikamuuttujaa kohtaan on esiintynyt myös muissa yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa. Esimerkiksi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tekemässä kyselyssä saatiin tulokseksi, että naisista 20 % kertoi kokeneensa ”puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana” (Piispa ym., 2006). Koska aikaväliä ei muuten rajattu, mukaan pääsivät myös ne tapaukset, jotka olivat sattuneet jo vaikkapa 1940-luvulla. Tulos antoi tietysti vääristyneen kuvan nykytilanteesta.

Ellosen ja Pösön (2010) esittämiä tuloksia voisi tulkita myös toisin päin: suhteellisen pienellä aikavälillä sijoituslapset olivat kokeneen runsaasti väkivaltaa. Mitään yllättävää ristiriitaa aikaisempien tulosten kanssa ei siten voi todeta. Myös kirjoittajien jakamat kiitokset laitostyöntekijöiden koulutuksesta ja pätevyydestä sekä sijaisperheiden valinnan onnistumisesta jäävät näiltä osin perustelematta."

Soten alla sosiaalialaa vaivaa huoli sosiaalityön roolista ja resursseista muutoksessa. Lastensuojelun työpaikkoja ja valtaa lisäävän Hackneyn mallin tulosten paranteluun ja juurruttamiseen on Suomessa sosiaalinen tilaus ja sosiaalisia tekijöitä. Juuri siksi Hackneyn mallin kustannukset, vaikuttavuus ja ei- aiotut seuraukset on selvitettävä perusteellisesti riippumattoman tutkimustahon toimesta.

Niin kauan kun mallin tuloksista ei ole asiakaspalautteilla varmennettua tutkimustietoa median ja sosiaalityön päättäjien kannattaisi pidättäytyä mallin kritiikittömästä hypetyksestä ja markkinoinnista.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/oulun-lastensuojelu-fabrikoi-asiakirjoja-lastensuojeluilmoitukset-lisaantyivat-40
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-kehittamisen-ihanteet-ja-todellisuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-valeasiakkaat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arviointi-on-oikeusturvariski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

↧

Kurttila onnistunut parhaiten tehtävissään- Saarikko ja Risikko pihalla

November 23, 2017, 3:52 pm

≫ Next: Sosiaalityöntekijöiden lisäresursointi on vakava virhe

≪ Previous: Onko Hackneyn mallin onnistuminen laskuvirheen tulosta?

Tintti ei taipunut sijaishuollon satakielten edessä

Kun hallintotieteiden ja teologian maisteri Tuomas Kurttila (sdp) astui lapsiasiavaltuutetun virkaan hänellä oli taakkanaan Maria Kaisa Aulan jättämä mielikuva lapsiasiavaltuutetusta virkamiehenä, joka ei halua tietää asiakkaiden tilanteista, jotta voi antaa paremmintietäviä lausuntoja ja jättää kommentoimatta yksittäistapauksia.

Monet sosiaalihuollon asiakkaat olivat menettäneet uskonsa koko lapsiasiavaltuutetun toimeen. Sen perusta on kuitenkin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka toteutumista valtuutettu arvioi ja edistää yleisellä yhteiskuntapolitiikan ja lainsäädännön tasolla.

Monia myös epäilytti toimeliaan tietämättömien keskustanaisten ja rationaalisten velvoitteidensa puristuksessa sinnittelevän lapsiasiavaltuutetun eettistä kasvua ja kehitystä vaarantava sijainti ja olosuhteet Pesäpuu ry:n, Perhehoitoliiton, Pelastakaa Lapset ry:n ja muiden sijaishuollon lobbareiden tulilinjalla.
Sijaishuollon satakielille lapsen etu tuntuu olevan kuin Castafioren koru, jota Tinttiä vaadittiin suojelemaan.

Kurttila on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukset viranhoidoissaan. On osoittautunut, että hänellä on eettistä osaamista ja paremmat tiedot lastensuojelun puutteista kuin esim. sisäministeri Paula Risikolla tai perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikolla.

Kurttilalla on käyttokelpoisia ideoita ja visioita ja rohkeutta kuulla asiakkaita, tehdä aloitteita ja kritisoida myös vallanpitäjiä.

Kiitos Tuomas Kurttila erityisesti koulukoteihin sijoitettujen kuulemisaloitteesta, vaikka poliitikot sen torppasivatkin.

Tuomas Kurttilalle voi lähettää postia osoitteeseen Vapaudenkatu 58 A, 3. Krs 40100 Jyväskylä lapsiasiavaltuutettu@oikeus.fi

Kansalaisyhteydenotoista huolehtivat:
anne.hujala@oikeus.fi
anssi.pirttijarvi@oikeus.fi
http://www.lapsiasia.fi/lapsiasiavaltuutettu/

Vastuunväistelijä Saarikko

Kun kasvatustieteilijä Annika Saarikko (kesk.) astui sijaishuollon kaltoinkohtelemien korvausvaateet tyrmänneen sosionomi Juha Rehulan tilalle perhe- ja peruspalveluministeriksi, moni iloitsi turhaan toivoen, että kasvatustieteilijää kiinnostaisi Lapsen oikeuksien sopimuksen(LOS) täytäntöönpano.
Ei ole kiinnostanut, vaikka LOS:n toimeenpano on nimenomaan Sosiaali- ja terveysministeriön vastuulla.

Saarikko ei ole myöskään saanut aikaiseksi eikä edes aloitettua jo myöhässä olevaa selontekoa lastensuojelusta, jonka piti valmistua jo vuonna 2015, ilmeisesti sen takia, että pelkää selonteon hallitukselle epämieluisia löydöksiä.
Olisi ikävä joutua jälleen toistamaan kuinka "Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet" (STM, Toimiva lastensuojelu).

Lasten oikeuksien sijaan Saarikkoa tuntuu kiinnostavan Keskustan asemien varmistelu maakuntahallinnossa.
Maakuntauudistuksen myötä haja-asutusalueiden painoarvo maakuntien kehittämisessä kasvaa ratkaisevasti ja Keskustalla tulee olemaan hallitseva asema yhdeksässä maakuntavaltuustossa kahdeksastatoista.

Maakunnallisina lapsiasiavaltuutettuina tullaan todennäköisesti näkemään – ei riippumattomia toimijoita- vaan Perhehoitoliiton, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n ja keskustalaisten perhehoitoyrittäjien ja heidän verkostojensa edunvalvojia.

Saarikon vastuualueisiin perhe- ja peruspalveluministerinä kuuluvat mm. toimeentulotuki, lastensuojelu, päivähoito, vammaisten huolto ja -palvelut, päihdehuolto, vanhustenhuolto, terveyspalvelut, kuntoutus , ehkäisevä sosiaalipolitiikka ja valtionosuusasiat.

Lastensuojeluun ajautuneet perheet odottavat Saarikolta mm. lastensuojelun oikeusturvaongelmien ja lapsiköyhyyden korjaamista. Maria Guzenina on ilmoittanut toivovansa Saarikolta korvauksia sijaishuollon kaltoinkohtelemille. Nyt Saarikolla on mahdollisuus näyttää, ettei Kepu petä aina.

Tue lapsia ja perheitä- älä lähde lapsibisneksen airueksi, Annika!

Ministerille voi lähettää postia osoitteeseen Annika Saarikko, Meritullinkatu 8, Helsinki
PL 33, 00023 Valtioneuvosto
etunimi.sukunimi@stm.fi

http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/perhe-ja-peruspalveluministeri

Risikko on rähmällään

Pohjalainen terveystieteiden tohtori, sairaanhoitaja ja opettaja Paula Risikko (kok.) on tehnyt vallankahvassa roikkumisen ennätyksen. Hän on Suomen toiseksi pisimpään valtioneuvoston jäsenenä toiminut nainen.

Risikolla on selvästi puutteelliset tiedot perheiden olosuhteista, palvelujärjestelmän arjesta ja lastensuojelun toimivuudesta, vaikka takana on monta virkaa mm. peruspalvelu-, kunta- ja liikenne- ja sosiaali- ja terveysministerinä.

Viimeistään A- studion Lapsi vainoajan varjossa-jakso, jossa lapsiperheiden tueksi nimettiin perhekeskukset ja LAPE- hanke paljasti Risikon ja muiden asiantuntijoiden tietämättömyyden, vastuunpallottelun ja neuvottomuuden kansalaisillekin. Kurttilaa lukuunottamatta kukaan asiantuntijoista ei tajunnut, että lastensuojelun ongelma ei ole liian vähäiseksi arvioitu miljardiresursointi vaan resurssien väärä kohdennus asiantuntijoihin, huostaanottoihin ja sijaishuoltoon perheiden tarpeiden mukaisen tuen sijaan ja kustannuksella.

Lastensuojelun korruptio ja puutteellinen koulutus, tutkimustieto, johtaminen, ohjaus ja valvon ta on edesauttanut pahenevaa resurssien väärinkohdennusta, jota lähes kaikki poliitikot puoluekantaan katsomatta ovat valmiita jatkamaan.

Uskottavia eivät ole myöskään Risikon kommentit hallussa olevasta maahanmuuttopolitiikasta.

Risikko on kuitenkin suora ja älykäs, joten valmiuksia oppimiseen pitäisi olla. Toisaalta pohjanmaalla jo äidinmaidossa imetty korruptoituvan esivallan kunnioitus saattaa koitua Risikon kohtaloksi.

Sisäisestä turvallisuudesta vastaavana ministerinä Risikko vastaa poliisista ja rajavartiolaitoksesta sekä maahanmuuttoon liittyvistä asioista.
Aarnion ja Nissisen tapausten olisi pitänyt johtaa päättäjien irtisanomisiin ja poliisin ja syyttäjien parempaan valvontaan.
Ei johtanut.

Risikolta ja sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattilalta luulisi kuitenkin löytyvän ymmärrystä ainakin suomalaisten kansantautia päihdeongelmaa kohtaan. Risikko onkin ehdottanut mittaria viinien hanapakkauksiin kansalaisten liiallisen humaltumisen ehkäisemiseksi.
Väkiviina (spiritus fortis) on yksi tapa seurustella henkien (spirits) kanssa ja alkoholismi hengellisyyden kaipuun muoto. Huonon hallinnon henkihieveriin kiusaama ja byrokraattien kyykyttämä kansa tietää ettei sitä enää auta kuin Jumala.

Adoptiotyttären äitinä Risikon soisi kiinnostuvan enemmän myös lastensuojelun käytännön todellisuudesta.

Risikon olisi hyvä huomata, että lastensuojelu, samoin kuin kehitysyhteistyö, on myös ennalta ehkäisevää turvallisuuspolitiikkaa.

Lapset ja perheet eivät voi odottaa apua loputtomiin. Heitteille jättäminen ei ole ilmaista. Jollei makseta tänään, niin tulevaisuudessa aivan varmasti. Korkojen kanssa.

Toimittaja Tuula Malinin sanoin: ”Viranomaisvetoista yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamista ei kenenkään tulisi seurata hiljaa sivusta. Sen seurauksista ei kukaan meistä tule jäämään osattomaksi.”

Paula Risikolle voi lähettää postia osoitteeseen Kirkkokatu 12, Helsinki
PL 26, 00023 Valtioneuvosto
etunimi.sukunimi@intermin.fi

http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/sisaministeri

Kesäteatteri jatkuu?

Filosofian maisteri, sairaanhoitaja ja opettaja Pirkko Mattilan (uv.) vastuualueeseen sosiaali- ja terveysministerinä kuuluvat mm. sosiaali-, työttömyys- ja eläketurva, vammaisetuudet, työsuojelu, tasa-arvo ja apteekkien lääkejakelu ja -korvaukset.

Kovin hyvää kuvaa ministerin oman alan tietämyksestä ei anna, että Mattila, samoin kuin Soini puuhasivat perätysten kotihoidontukeen uudistusta, joka on ollut voimassa jo vuodesta 2005. Viimeistään Mehiläis-gate osoitti, että vain ministerit tuntuvat olleen tietämättömiä itse valmistelemansa soten seurauksista.

Mattila (ps) sanoo edustavansa sitä, mitä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta parhaimmillaan tuottaa ja siihen on kansalaisten tyytyminen. Onneksi Mattila on myös ilmoittanut, että valinnanvapaus koskee kaikkia.

Pirkko Mattilalle voi lähettää postia: Meritullinkatu 8, Helsinki
PL 33, 00023 Valtioneuvosto
etunimi.sukunimi@stm.fi

http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/sosiaali-ja-terveysministeri

Vastuu lastensuojelusta on äänestäjällä

Viime kädessä vastuu lastensuojelun tilanteesta lankeaa kansalaisille.

Hanki tutkimustietoa- älä usko psykokieleen tai retoriikkaan.

Äänestä perheiden puolustajaa- älä sijaishuollon edunvalvojaa.

Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia ja sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä! Ajattele ennenkuin lahjoitat/äänestät.

Muista lähettää postia myös kansanedustajille: http://www.kaapeli.fi/~veu/osoitteet.html

↧

Sosiaalityöntekijöiden lisäresursointi on vakava virhe

November 25, 2017, 8:28 pm

≫ Next: Kallis köyhyys: Jo sylivauvojakin ulosotossa

≪ Previous: Kurttila onnistunut parhaiten tehtävissään- Saarikko ja Risikko pihalla

Lastensuojelun ydinkysymykset ovat:
1.Tehdäänkö oikeita asioita
2.Tehdäänkö asioita oikein

Tutkimustieto osoittaa vuodesta toiseen, että lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytyään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Tutkimustieto osoittaa myös, että asioita tehdään väärin eli tiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta.

Kai Alhasen (2014,61) tutkimuksessa lastensuojelun asiakkaana olleet nuoret ja vanhemmat kokivat järjestelmän toiminnan monelta osin moraalittomaksi. He uskoivat sen ilmentävän vallitsevia yhteiskunnallisia arvoja, joissa korostuvat tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisyyden sijaan taloudellinen tehokkuus, ihmisten välineellisyys ja eriarvoisuus.

Lastensuojelun ongelma on resurssien tuhlaus ja väärinkohdentaminen- ei resurssien puute

Sosiaalityöntekijöiden edunvalvontakampanjan puhemieheksi on ryhtynyt asiakkaiden negatiivisia kokemuksia useaan otteeseen kiistänyt Helsingin hallinto-oikeuden asiantuntija ja Talentian erityisasiantuntija Alpo Heikkinen, joka toimii lastensuojelupalveluita tarjoavan yrityksen osakkaana yhdessä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa työskennelleiden sosiaalityöntekijöiden kanssa.

Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Erityisen ikävää on että myös SDP ja Vasemmistoliitto -historiasta mitään oppimatta- ovat ottaneet tehtäväkseen resurssien väärinkohdentamisen asiantuntijoille avuntarvitsijoiden sijaan.

Ammatillisen edunvalvontapropagandan asemasta tulisi tarkastella sitä mitä lastensuojelun sosiaalityöntekijät käytännössä tekevät vaikkapa pylpyrän tai perhetyön työmenetelmien avulla.

Sosiaalityöntekijä, joka valittaa sadan asiakkaan asiakaskuormaa ei kohtaa välttämättä edes yhtä asiakasta työpäivänsä aikana. Varsinaisen asiakastyön sijaan päivät kuluvat byrokratiatyössä ja moniammatillisissa kokouksissa.

Leijonanosan lastensuojelun työntekijän työajasta haukkaa asiakkaille parhaimmillaan tarpeeton ja pahimmillaan oikeusturvaongelmia tuottava kirjaaminen, kokoustaminen ja sijaishuollon verkostojen kanssa seurustelu.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tyypillinen työpäivä voi olla:

8-9: aamukahvi ja valmistautuminen päivään
9-10: puhelinaika ja puhelimessa puhuminen
10-11: puhelujen kirjaaminen asiakasrekisteriin ja soitot virastoihin
11-12: lounas
12-13 moniammatilliseen kokoukseen/hallinto-oikeuteen/sijaishuoltopalaveriin matkustaminen
13-16 moniammatillinen kokous
Ylitöinä tehdään
16-17 matkustaminen moniammatillisesta kokouksesta toimistolle
17- 18 moniammatillisen kokouksen tapahtumien kirjaaminen Efficaan.

Monen samansisältöisen työpäivän "asiakaskuorman" on saattanut aiheuttaa yksi kotiapua pyytävä yksinhuoltaja, jolle on kotiavun antamisen sijaan tehty vanhemmuudenarviointi tai skandaaliguru Bentovimin perhearviointi jonkin sijoituspaikkoja tarjoavan yrityksen toimesta.

"Arvioinnissa" on luonnollisesti löydetty yrityksen oman kalliin palvelun: sijoituksen tai perhekuntoutuksen tarve.
Asiakasta, jonka ongelma olisi ollut ratkaistavissa kotiavulla pyöritetään kymmenen hengen voimin( sosiaalityöntekijät, perhetyöntekijät, arviointiyksikön työntekijät, ensi- ja turvakodin/mt-toimiston työntekijät) vuosi tai jopa vuosia "moniammatillisessa yhteistyössä", jonka tarkoitus on oikeuttaa suunnitteilla oleva tai jo tehty, usein väärä ja turha sijoituspäätös ja sen jatkaminen.

Poliitikoille olisikin tarpeen tehdä yllätyskäyntejä sosiaalitoimistoon ja seurata mitä sosiaalityöntekijät siellä käytännössä tekevät tai pyytää nähtäväkseen muutaman satunnaisesti valitun asiakkaan asiakaspaperit.

Parannusta ei ole väärien asioiden tekeminen juoksemisen sijaan kävellen

Se, että sosiaalityöntekijä suorittaa matkansa (perustehtäväänsä ja asiakaspalveluun liittymättömistä ja palvelun ja perustehtävän suorastaan vaarantavista) kokouksista toiseen juosten ei tarkoita, että hänelle tulisi myöntää lisäresursseja. Jos lisäresursseja halutaan ne tulisi suunnata ensisijaisesti peruspalveluihin. jotka estävät asiakkaita ajautumasta lastensuojeluun.

Asiakkaita ei hyödytä, että yhdestä turhasta kokouksesta toiseen juoksevan sosiaalityöntekijän sijaan saadaan kaksi- tai kolme sosiaalityöntekijää kävelemään turhien kokousten väliä.
Asiakkaita ei myöskään hyödytä, että turhan byrokratian ja sen tuottamien oikeusturvaongelmien salailuun ja poisselittelyyn suunnataan resursseja.

Ongelma on että sosiaalityöntekijät tekevät vääriä asioita- juosten. Kiire ja päätön säntäily paikasta toiseen on itseaiheutettua ja lastensuojelusta puuttuvan tutkimustiedon, strategian, johtamisen ja valvonnan tulosta.

Sosiaalialan epäkohtatutkimuksen mukaan epäkohdissa on ollut usein kyse joko lainvastaisista ohjeistuksista asiakkaiden tuissa ja palveluissa tai asiakkaiden oikeuksien ja hyvinvoinnin vastaisista ohjeistuksista. Lisäksi on ollut kyse tiettyjen työntekijöiden epäammatillisesta käytöksestä asiakkaita kohtaan. Lainvastaisia ohjeistuksia ei ole muutettu. Epäkohdista vaietaan eikä niistä raportointi johda muutoksiin (Talentia 5/2016, 20).

Nyt lastensuojeluun on päätetty perustaa osaamisen keskuksia lastensuojelun työntekijöiden tueksi.
Jotta keskuksetkin tekisivät vääriä asioita, parasta aikaa on valmistumassa selvitys, jossa 270 pääosin vääriä asioita tekevää sosiaalityöntekijää kertoo mitä pitäisi tehdä. Asiakkaita ei ole kuultu eikä tutkimustietoa ole hyödynnetty. Lastensuojelun avun kuvitellaan löytyvän mm. LAPE-hankkeesta, Hackneyn mallista ja perhekeskuksista.

Sosiaalityöntekijöiden lisärahoitus tarkoittaa, että väärien asioiden tekeminen jatkuu ja lisääntyy. Väärien asioiden tekeminen tuottaa lisää valeasiakkaita, vääriä päätöksiä ja toimenpiteitä ja lisääntyviä kustannuksia ja kärsimyksiä.

Suurin osa lastensuojelun asiakkaista on jo valeasiakkaita eli asiakkaita jotka eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja.
Lastensuojelu itse tuottaa ja ylläpitää asiakaskuormia mm. kirjaamalla asiakkaiden palvelupyynnöt lastensuojeluilmoituksiksi ja mieltämällä onnistumisen huostaanotoiksi ja niiden ylläpidoksi.

Oikeillekaan avuntarvitsijoille lastensuojelulla ei ole tarjottavana mitään käyttökelpoista.
Perheiden tarpeidenmukaisia palveluja ei ole olemassa/saatavilla.

Lastensuojelun asiakkuus estää avun saamista.
Valtio palkitsi kuntia pitkään pelkistä huostaanotoista, joten perheiden ongelmia ennaltaehkäisevät palvelut jätettiin kehittämättä.

Sosiaalityön professori Brigit Featherstone varoitti taannoisella seminaarivierailullaan, että sosiaalityöntekijät käyttävät lähes 86% työajastaan byrokratian haasteiden täyttämiseen ja vain 14% asiakastyöhön, joka sekin kuluu suurelta osin byrokratian velvoitteiden kontrolloimiseen esim. kyselyihin muistiko asiakas käydä työvoimatoimistossa jne.

Featherstonen mukaan sosiaalityöntekjät tuntuvat olevan kiinnostuneempia sosiaalibisneksestä ja saadusta palkasta kuin työnsä sisällöstä ja tuloksista ja kuvittelevat, että hyvää sosiaalityötä voi tehdä työskentelemällä pelkästään lapsen kanssa vailla kontaktia vanhempiin.

Featherstone väittää, että markkinaperustainen neo-liberalismi, seulauskulttuuri ja riskiregiimiin perustuva lastensuojelun malli ovat puristaneet pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.

Hänen mukaansa sosiaalityöntekijät ovat omaksuneet yksilöpsykopatologisoinnin ja syyttelyn kulttuurin. Sosiaalityössä on tullut tavaksi auttamisen sijaan syyttää ja vastuuttaa köyhiä ja sairaita asiakkaita omasta kohtalostaan.

Featherstonen puheenvuoro sosiaalityöntekijöiden resurssejaan tuhlaavasta ajankäytöstä oli tärkeä ja tiedon olisi suonut kulkeutuvan poliitikoille ja päättäjille.

Suomalainen sijaishuollon edunvalvonnan elämäntehtäväkseen ottanut media piti huolta siitä, että Featherstonen puheenvuoroa ei julkaistu missään.
Lokakuun Liike sentään suomensi ja julkaisi sen. Kaikki valtamediat sen sijaan toitottivat turhaa byrokratiaa ja oikeusturvaongelmia tuottavien arviointien autuutta.

Koko seminaarista sai valtakunnallista julkisuutta vain Featherstonen kritisoimaa epähumaania sosiaalityötä tuottava ja professori Kate Morrisin paheksumia turhia tutkimuksia ja vääriä leimoja aiheuttava kaltoinkohtelun riskilista, jonka haittoja ja eettisiä riskejä suomalaiset kehittäjät ja käyttäjät eivät tunnu millään tunnistavan eivätkä tunnustavan (YLE, Kaltoinkohdeltuja lapsia on kaikkialla, 10.11.2015).

Riskisseula onkin otettu tehokkaasti käyttöön arviointikeskuksiksi muuttuneissa perhekeskuksissa.

Kun huolen keskiössä ja monitoroinnin kohteena on lakisääteisiä palveluja pyytämään tulleiden vanhempien pienituloisuus, kiire tai kodinhoitotaidot koulu- ja viranomaiskiusaaminen, köyhyyden syveneminen ja islamismin ongelmat saavat rauhassa jatkua.

Resurssien väärinkohdentamisen kalliit seuraukset

Sijaishuollon edunvaltaan keskittyvän lastensuojelun resurssien lisääminen tuottaa resurssivaateiden oikeuttamiseksi lisää suojelun tarpeessa oleviksi lapsiksi määriteltyjä lapsia ja sijoitettuja:

1.Sosiaalityöntekijöiden lisäresursointi tuottaa lisää turhia asiakkuuksia.
2. Lisäresursointi tuottaa turhia ja epätieteellisiä palvelutarpeenarviointeja.
3.Turhat ja epätieteelliset palvelutarpeenarvioinnit tuottavat turhia ja keksittyjä palvelutarpeita- asiakkaille tehdään laittomia ja vääriä toimenpiteitä esim. sijoituksia. Sosiaalityön johto ei puutu epäkohtiin pelätessään maineen, rahoituksen ja henkilökunnan menetystä.
4. Sijoitukset ja sijaishuollon kulut lisääntyvät.
5. Lastensuojelusta ja sijaishuollosta tehdyt valitukset lisääntyvät- valvontaviranomaiset uupuvat, turhautuvat ja vaativat lisäresursseja.
6. Väärät toimenpiteet kurjistavat asiakkaiden tilannetta entisestään lisäten erikoissairaanhoidon asiakkuuksia ja kustannuksia.
6. Hyvät sosiaalityöntekijät lähtevät työnsä tulokset ja toimintakulttuurin toivottomuuden tajutessaan pois viroistaan ja alalta. Käytännön asiakastyö jää ammattitaidottomimpien sosiaalityöntekijöiden haltuun, jotka puolestaan taas vaativat lisää resursseja ratkaisuksi lastensuojelun ongelmiin.

Lilli Autin mukaan Helsingin asiakasyhteydenotoissa välittyi korostunut huoli siitä, että myös sosiaalivirasto on kääntämässä selkänsä apua tarvitseville ihmisille; "Vuosi vuodelta tämä on tullut hullummaksi. Ennen asiakkaat olivat vihaisia, nyt he ovat luhistettuja", Autti sanoi.

- Tuntuu, että lakeja ei tarvitse enää noudattaa. Niitä pidetään vain ohjeellisena hyvän käytöksen kirjana, totesi Vantaan kaupungin sosiaali- ja potilasasiamies Miikkael Liukkonen.

Uudet, ties monennetko lisäresurssit lastensuojeluun takaavat, että resurssien tuhlaus ja väärinkohdentaminen, jota on tuettu erityisesti Vihreiden toimesta jo vuosikymmen jatkuu edelleen. Kehityksen seuraukset ovat jo selkeästi tunnistettavissa mutta eivät näemmä vielä tunnustettavissa.

Tällä kertaa poliitikkoja ja päättäjiä on riippumattomien tutkijoiden, oikeusoppineiden ja kokemusasiantuntijoiden toimesta ainakin varoitettu- moneen kertaan.

Miksi kunnat haluavat palkata lisää sosiaalityöntekijöitä tuottamaan lisää asiakaskuormia?

Miksi niin monet päättäjät haluavat päinvastaisesta tutkimustiedosta huolimatta uskoa, että huostaanotot ja niiden ylläpidon onnistumiseksi mieltävät sosiaalityöntekijät kykenisivät vähentämään huostaanottoja?

Kun seuraava sijoitusten lisääntymisiä päivittelevä lastensuojeluselvitys toteaa jälleen kerran, että "Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu)", luulisi päättäjiä edes hävettävän.

Suomalaiseen lastensuojelu-uutisointiin tai poliitikkoihin luottava jää edelleenkin viranomaispropagandan armoille, uutispimentoon ja tietokatveeseen.

Lue myös:
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/80-lastensuojelun-kriisi-jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen

↧

Kallis köyhyys: Jo sylivauvojakin ulosotossa

November 24, 2017, 7:48 pm

≫ Next: Et tu, Li- Asiantuntijoiden suojelu on Vasemmistoliitolle tärkeämpää kuin avunpyytäjien oikeusturva

≪ Previous: Sosiaalityöntekijöiden lisäresursointi on vakava virhe

SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsainen on kauhistunut siitä, että Suomessa joutuu maksamattomien laskujen vuoksi ulosottoon myös alaikäisiä lapsia.
– He joutuvat ulosoton piiriin muun muassa vanhempiensa maksamatta jääneiden perintö-, lahja- tai jäännösverojen vuoksi. Alle vuoden ikäisiä sylivauvojakin on ulosotossa, Taavitsainen jyrisee.
Hän jätti tänään, Lapsen oikeuksien viikon päätteeksi, kirjallisen kysymyksen alaikäisten lasten ulosotosta ja maksuhäiriömerkinnöistä.

Taavitsainen muistuttaa, että lastensuojelulain mukaan yhteiskunnan on edistettävä lapsen suotuisaa kehitystä ja hyvinvointia. Lastensuojelun on tuettava vanhempia, huoltajia ja muita lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavia henkilöitä lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa.

Hän pitää alaikäisen tilannetta erittäin huonona, kun lapsella ei ole vielä ammattia ja työtä ja mahdollisuutta maksaa laskujaan ja velkojaan.

– Alaikäisten on vaikea neuvotella maksusopimuksista velkojiensa kanssa. Heillä ei ole riittävästi tietoa ja osaamista. Eikä lasten kuulu edes joutua sellaisia neuvotteluita hoitamaan, Taavitsainen puuskahtaa.

Hänen mielestään nykyinen käytäntö on lastensuojelulain vastainen.
– Ylivelkatilanteeseen ajautuneella aikuisellakaan velallisella ei välttämättä ole nykyään montaa realistista vaihtoehtoa velkaongelman ratkaisemiseksi.

Maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat elämää

Taavitsainen pitää tilannetta äärimmäisen vakava, sillä talousongelmat vaikuttavat ihmisten jaksamiseen monella eri tavalla. Hän listaa, miten maksuhäiriömerkinnät hankaloittavat arkielämää:
– Asunnon, kotivakuutuksen, sähkösopimuksen, puhelimen, auton ja työpaikan saaminen voi merkittävästi vaikeutua tai estyä jopa kokonaan merkintöjen takia. Talousvaikeudet vaikeuttavat ihmissuhteita ja perhe-elämää. Täysi-ikäiseksi tullessaan on ulosotossa olevien nuorten lähtökohta itsenäiseen elämään huomattavasti heikompi kuin ikätovereidensa.

Taavitsainen haluaa asianomaiselta ministeriltä vastauksen muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
– Kuinka monta alle 18-vuotiasta Suomessa on ulosotossa? Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosottoon joutumisen ja luottotietomerkintöjen ehkäisemiseksi? Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä alaikäisten ulosotossa olevien ja luottotietonsa menettäneiden sieltä poispääsemiseksi ja heidän rekisteriensä puhdistamiseksi? Onko nykyinen voimassa oleva käytäntö lastensuojelulain vastainen?

Satu Taavitsainen kysyy myös, onko lasten oikeusturva Suomessa tällä hetkellä liian heikko.
– Onko alaikäisillä ulosottoon joutuessaan ollut oikeus tietoon, oikeus vaihtoehtoihin ja oikeus vaikuttaa? (Demokraatti, 23.11.2017)

Maksuhäiriöisten määrä on noussut, vaikka Suomen talous on päässyt varovaiseen kasvuun. Suomen Asiakastiedon maksuhäiriörekisteriin lisättiin viime vuonna uusia henkilöitä 38 000.
Kaikkiaan maksuhäiriöisiä eli ”luottotietonsa menettäneitä” oli joulukuun lopussa 373 100 eli reilut kolme tuhatta enemmän kuin vuotta aiemmin.
Ulosoton eli viranomaiselle siirtyneen perinnän kohteena oli viime vuoden puolivälissä 442 500 eri velallista. Ulosottoon joutui 93 000 uutta velallista.

Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä. Köyhyysriskiin vaikuttavat kotitalouden koko, lasten lukumäärä ja tulonsaajina toimivien määrä.

Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen. Suomessa työssäkäyviä köyhiä on jo puoli miljoonaa.

Köyhyys on hyvä bisnes

Jera ja Jyri Hännisen Barrikadi-sarjassa julkaistu Kallis köyhyys -pamfletti (WSOY 2008) syntyi vihasta epäoikeudenmukaisuutta kohtaan ja on edelleen mitä ajankohtaisin.

Hyvinvointivaltio on purettu ja köyhyydestä tehty bisnestä, pamfletti julistaa alaotsikossaan.
Media suoltaa menestystarinoita ja maailman superjulkkiset ovat ihmisiä, joilla ei ole mitään muita ansioita kuin valtava varallisuus. Samaan aikaan köyhyys Suomessa syvenee.– Hätkähdyttävintä on se, että Suomessa alkaa olla totaalista köyhyyttä, sanoo Jyri Hänninen.
– Ihmisillä on oikeasti huutava pula perusasioista.
Monet leipäjonoissa seisovat joutuvat arjessaan raadollisiin tilanteisiin, joita eliitin on vaikea käsittää.
– Useimmilla on lääkemenot aika suuret. Vaihtoehtona on ostaa ne lääkkeet ja jättää syömättä, tai ostaa lääkkeet ja tulla ruoan jakeluun, kertoo pamfletissa Myllypuron ruoanjakelusta vastaava vapaaehtoistyöntekijä Sinikka Backman.
Silti köyhyydestä ei puhuta. Se jää köyhän henkilökohtaiseksi häpeäksi.
Mitä kauemmin köyhyys jatkuu, sitä vaikeampi köyhyydestä on nousta. Vaikeampi osallistua ja olla aktiivinen. Elämänpiiri pienenee pienenemistään ja väliin jäävät syntymäpäiväjuhlien lisäksi bussikortin ostaminen, hammaslääkärissä käynti, kahvikupillinen opiskelukavereiden kanssa, äänestäminen.
– Häpeä on köyhiä yhdistävä ja siitä kauhistuttava tunne, että se on hyvin kokonaisvaltaista ja samalla tavoin kuin masennus, estää ihmisiä toimimasta, kuvailee Jera Hänninen.
Häpeän vuoksi harva suostuu puhumaan köyhyydestään omalla nimellään ja kasvoillaan.
– Moni on sisäistänyt, että köyhyys on oma vika. Epäonnistumisesta on vaikea puhua, on vaikea sanoa etten pysty elättämään perhettäni.

Häpeä ajaa ihmisiä myös pikavippeihin, sanoo pamflettiin haastateltu lapsiperheiden köyhyyttä tutkinut Reetta Ruokonen. Hänen mukaansa sosiaalitoimistossa käymiseen on onnistuttu luomaan pitkä häpeän ja leimaamisen historia.

Ruokonen sanoo monien näkevän mieluummin nälkää kuin turvautuvan sosiaalihuoltoon eikä häpeän vuoksi haeta toimeentulotukea, vaikka siihen oltaisiin oikeutettuja. Pikavippejä otetaan pakollisiin menoihin, kuten ruokaan ja lääkkeisiin.

Vippien järkyttävän korkeat korot vain pahentavat tilannetta ja köyhyys syvenee.

Vielä 1980-luvulla yritykset, yhteisöt ja kunnat hoitivat itse perintänsä ja siinä noudatettiin humaaneja periaatteita. Ulkoistamisvimma koski kuitenkin myös perintää ja sen ansiosta perintätoimistot ovat nyt kukoistavia rahantekokoneita.
Perintätoimistot eivät laskuta asiakasyrityksiään. Ne saavat vain tiedot maksamattomista laskuista ja oikeuden periä niitä ihmisiltä. Omat kulut ja yrityksen voiton perintätoimistot keräävät hillittömillä perintäkuluilla, köyhiltä.
Jos laskua ei edelleenkään kykene maksamaan sen kasvaessa hurjaa vauhtia, toimittaa perintätoimisto sen pikavauhtia käräjäoikeuteen. Tästä seuraa maksuhäiriömerkintä, joka on viimeinen naula köyhän arkkuun.
Silloin köyhyys käy todella kalliiksi.

Vain rikkaalla on varaa köyhyyteen

Merkintä luottotiedoissa on tämän päivän keltainen tähti rinnassa.

– Maksuhäiriömerkinnän hinta on liian kova. Se sulkee ihmiseltä liikaa mahdollisuuksia pois. Alkaen asunnosta, sanoo Jyri Hänninen.

Ns. sosiaalista asuntotuotantoa harjoittavat VVO ja Sato eivät hevillä myönnä asuntoa luottohäiriöiselle hakijalle. Yksityisillä vuokramarkkinoilla puolestaan välityspalkkiot ja takuuvuokrat ovat monelle täysin mahdottomia.
Maksuhäiriöt tulevat vastaan kaikkialla. Pankit luokittelevat henkilöasiakkaitaan heidän luottokelpoisuutensa perusteella. Luokittelun avulla pankki hinnoittelee rahansa.
Huonoon B-ryhmään kuuluva asiakas maksaa lainastaan suurempaa korkoa kuin parhaaseen A-luokkaan kuuluva rikas, joka saa rahansa halvemmalla.
Köyhä maksaa kaikesta enemmän.

Perinteisen köyhyyden rinnalle on noussut aivan uusi kuva, kaupunkilainen köyhyys. Siitä kärsivät esim. pätkätyöntekijät, työttömät, se koskettaa myös hyvin koulutettuja akateemisia.

Työvoimatoimistojen turhat kurssitukset tuottavat työtä ja tuloa vain ulkopuolisille kurssittajille — työnantajakaan ei katso työllisyyskurssilta valmistuneita suopeasti.

Lisäksi Suomeen on muodostumassa työtätekevienkin köyhien luokka; on pakko tehdä kahta työtä, jotta pärjäisi edes pakollisista menoista. Yhdellä palkalla kun ei tule toimeen.

Köyhyys on ”keskiluokkaistumassa”, varsinkin pääkaupunkiseudulla, sanovat Hänniset.
– Opiskelijoiden köyhyyttä on pidetty väliaikaisena, elämänvaiheeseen kuuluvana ilmiönä, mutta varsinkin humanistisella alalla työllisyysnäkymät ovat niin huonot, että tulevaisuudessa Suomessa on varmasti maailman koulutetuimmat köyhät, huomauttaa Jera.

– Kun teollisuuden työpaikat vähenevät, katseet käännetään palvelusektorin puoleen, mutta palveluala on vähän muutakin kuin menestyviä konsulttifirmoja. Monet Pamilaiset ovat tilanteessa, jossa palkalla ei tahdo tulla toimeen.
Erityisen hankalaa on yksineläjillä ja yksinhuoltajilla.
– Mantra siitä, että työ on parasta sosiaaliturvaa on varsinkin pääkaupunkiseudulla typerä. Me haastattelimme ihmisiä, jotka tekevät kahta, jopa kolmea työtä ja ovat silti köyhiä.
– Vuokrat ovat yksin asuvalle suorastaan mahdottomia, sanoo Jera, ja ihmettelee onko ihmisarvoista elämää tehdä ympäripyöreää päivää, jotta voi maksaa vuokran 20 neliön asunnosta, jossa käy vain nukkumassa?
Köyhyys alkoi muuttua ihmisten omaksi viaksi Paavo Lipposen kahden hallituksen aikana, joissa Vasemmistoliittokin oli mukana.Vasemmistoliitto, SAK ja demarit saavat pamfletissa täyslaidallisen päin kasvoja, koska ”kaksinaismoralismiin on puututtava kovalla kädellä”.
– Nämä tahot saavat pahinta pöllytystä, koska ne ovat perinteisesti kertoneet ajavansa huono-osaisten asiaa ja ihmiset ovat luottaneet siihen. Kuitenkin harjoitettu politiikka on ollut toista, Jyri selittää.

Köyhästä kuntouttavan työtoiminnan kautta huono- osaisuuden periyttäjäksi

Jani Kaaro pitää yllättävänä millaista vastarintaa herättää sellainen ajatus, että köyhän köyhyys hoidettaisiin pois antamalla hänelle rahaa. Myös sosiaalityö perustuu ajatukselle, että köyhä kuntoutuu rankaisemalla häntä kuntouttavalla työtoiminnalla, työkokeiluilla, huolen puheeksiottamisella, verkostokarttojen piirtämisellä, Nallekorteilla pelaamisella, tietoisuustaitojen opiskelulla, perhetyöntekijän istuntotyöskentelyllä.. Mitä vain, kunhan ei anneta sitä mitä hän tarvitsee eli rahaa.

Sosiaalityössä on muodikasta puhua ongelmien/huono-osaisuuden ylisukupolvisesta periytymisestä, jossa huono-osaisuus käsitetään usein olosuhteen sijaan tarttuvaksi yksilö-ominaisuudeksi.

Käsitteellä, jossa korrelaatiosta on tehty kausaliteetti lobataan poliittisia ja taloudellisia päämääriä; tuotteistettua turvallisuutta riskiseuloineen ja yksityisine arviointi- ja kuntoutuspalveluineen, asiantuntijoiden edunvalvontaa ja lastensuojelun, psykiatrian ja sijaishuollon vallan- ja reviirinlaajennushankkeita.

Toimeentulotukiasiakkuudesta on tullut lastensuojelussa huono- osaisuuden mittari. Lastensuojelussa köyhyys eli toimeentulotuen saaminen on seikka jolle näkemykset sukupolven yli menevästä huono- osaisuudesta pohjautuvat.
Huono-osaisuuden periytyminen on kuitenkin kiistanalaista sillä isoilla aineistoilla tehty tutkimusnäyttö puuttuu. Huostaanotto sen sijaan on todistettu sosiaalisen syrjäytymisen riskitekijäksi ( Iivari 1996; Kela 2010; Sisäministeriö 15/2014; Sotkanet ). Myös lastensuojelun käyttämät avohuollon tukitoimet voivat heikentää kansalaisten työkykyä ja selviytymistä vaikka yleinen olettama on, että niillä autetaan ihmisiä.

Lastensuojeluseminaareissa korostetetaan usein toimeentuloasiakkuuksien ja huostaanottojen yhteyttä ja vaikutusta oletettuun huono- osaisuuden ja ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen.
Huono- osaisuustutkimuksissa vedetään esiin tilastotieto, jonka mukaan yhdeksän kymmenestä sijoitetusta on saanut toimeentulotukea.
Seminaareissa asiantuntijoita tuntuu huolettavan köyhyyttä enemmän sen julkinen paljastuminen. Toimeentulotukiasiakkuus leimataan periytyväksi, puuttumista ja korjaavia lastensuojelutoimenpiteitä kaipaavaksi riskiksi. THL on kuitenkin itse ollut luomassa lainsäädäntöä, jossa ilmaistyö mm. kuntouttava työtoiminta, joka tarkoittaa käytännössä pakotettua toimeentulotukiriippuvuutta on laillista ja suositeltavaa. Silti THL:n julkisrahoitetuilla asiantuntijoilla on otsaa kertoa, että ttt-asiakkaiden tapauksessa toimeentulotuen nauttiminen on perinnöllistä asiakkaiden yksilöllisten riskiominaisuuksien seurausta- pysyvän rakennetyöttömyyden aikana.

Huono-osaisuuden syntyminen voitaisiin ehkäistä mikäli siihen olisi poliittista tahtoa esimerkiksi eriarvoistumista ehkäisemällä, toimivilla peruspalveluilla (varhaiskasvatus, koulu) ja palvelujärjestelmillä, työmarkkinoiden joustoilla ja oikea-aikaisella, asiakaslähtöisellä ja ongelmia ennaltaehkäisevällä tuella.
Toimintapolitiikaksi on kuitenkin valittu interventioiden (=tarvittujen palveluiden korvaaminen pakkotoimilla ) kohdistaminen oletettuihin riskiryhmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja resurssien suuntaaminen avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille.

Lapsiin ja lapsiperheisiin investoimisen sijaan Suomi on päättänyt investoida huonon sosiaaliperimän metsästykseen ja sijaishuoltoon, jonka on kaikkialla todettu aiheuttavan syrjäytymistä laiminlyömällä lasten terveydenhoitoa ja katkaisemalla lasten lähisuhteita ja koulutuspolkuja.

Sosiaalityön tutkimuksetkin, jotka kuulostavat yhä useammin richplainingiltä vastuuttavat huono-osaisuuden siirtymisestä lähinnä vanhempia ja tarjoavat oletettuihin ylisukupolvisiin ongelmiin resurssien kohdentamista asiantuntijoille avuntarvitsijoiden sijaan, psykologisoivia yksilöratkaisuja ja sosiaalityöntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaa: kiintymyssuhteiden vahvistamista, ennakollisia lastensuojeluilmoituksia, perhetyötä, tarkempaa diagnosointia, varhaistettua puuttumista, lisää huostaanottoja, dialogista työotetta, moniammatillista yhteistyötä, psykoanalyyttisiä riski- ja vanhemmuudenarvioita, jatkokoulutusta, lisää sosiaalityön virkoja ja asiantuntija-apua, jopa kuntouttavaa työtoimintaa, jonka on todettu aiheuttavan toimeentulotukiriippuvuutta ja hankaloittavan asiakkaan työllistymistä ja työmarkkina-asemaa (Pohjantammi 2006; Piippo 2011; Korhonen 2013; Kataja & Ristikari & Paananen & Heino & Gissler 2014; Flinck & Paavilainen 2015; Nousiainen & Petrelius & Yliruka 2016).

Ylisukupolvisuuden näkökulmasta nykyiset sosiaalipalvelut tuottavat palvelujen tarvetta ja ylisukupolvista huono-osaisuutta, eivätkä poista sitä. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Köyhyys ei poistu rankaisemalla vaan rahalla

Köyhyys vaarantaa etenkin lapsen oikeuden riittävään elintasoon (LOS 27 artikla), minkä lisäksi köyhyyden seurausten voidaan tulkita vaarantavan lapsen edun huomioimisen periaatteen toteutumisen (LOS 3 artikla). Lapsiköyhyys saattaa merkitä myös ikään perustuvaa syrjintää (LOS 2 artikla).
LOS 4 artiklan mukaisesti velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin TSS-oikeuksien toteuttamiseksi on ensisijaisesti LOS:n jäsenvaltioilla.

Komission suosituksessa hahmotetut suuntaviivat lapsiköyhyyden ratkaisemiseksi perustuvat kolmeen peruspilariin, jotka ovat:

riittävien resurssien turvaaminen esim. vanhempien työmarkkinaosallisuus ja sosiaalietuuksien riittävä taso, josta Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomea
laadukkaiden ja kohtuuhintaisten palvelujen saatavuuden takaaminen, jossa on useiden tutkimusten (mm. HuosTa, Hiltunen 2015; Poikela 2010) mukaan vakavia ongelmia (jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua)
lasten oikeus osallistua sekä vapaa-ajantoimintaan että itseään koskevaan päätöksentekoon, joka on lähes kaikissa lastensuojelututkimuksissa todettu puutteelliseksi.

Lapsiköyhyyttä vähentävät:
+ Raha eli palkkojen ja perusturva- ja perhe-etuuksien riittävä taso,
+Investoiminen sosiaalietuuksiin, varhaiskasvatukseen ja koulutukseen
+Rationaalinen asuntopolitiikka, riittävä asuntojen määrä ja asumiskustannusten alentaminen
+Työn ja perheen yhteensovittamisen, vanhempien uudelleenkouluttautumisen ja työn vastaanottamisen helpottaminen
+Kannustinloukkujen esim. ylivelkaantumisen purku (velkaneuvonta, korkokatot pikavipeille)
+Alueellisen eriarvoistumisen estäminen /katkaisu

Lapsiköyhyyttä lisäävät:
-Rahan puute
-Sosiaaliturvaan, varhaiskasvatukseen ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ja leikkausten kasautuminen samoille perheille
-Alhainen perusturvan taso
- Velkaantuminen, kädestä suuhun eläminen
- Rakenneongelmien yksilöllistäminen
- Empatiavaje ja yksin pärjäämisen eetos
- Keskittyminen korjaavaan sosiaalipolitiikkaan ongelmien ennaltaehkäisyn sijaan

Monet tutkimustulokset osoittavat, että köyhyys on kaikkien ongelmien alkusyy ja kun se lääkitään vastikkeettomalla rahalla pois, myös ongelmat vähenevät. Kaaron mukaan säännöllinen perustulo ei vähentänyt ihmisten työhaluja, vaan ihmiset työskentelivät yhtä paljon tai enemmän kuin ennen.
The Economist raportoi, että ehkä viisain tapa auttaa köyhiä on yksinkertaisesti antaa heille rahaa. Just Give Money to the Poor – kirjan esimerkit ovat voimakas osoitus siitä, että rahan antaminen köyhille voi todella olla yksi tehokkaimmista keinoista taistella köyhyyttä vastaan.

Mitä jos kaikki saisivat perustulon avulla mahdollisuuden kammeta itsensä parempiin asemiin, ilman valvovia byrokraatteja? Mikä siinä voisi olla niin väärin? Kaaro kysyy.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelussa-riittavan-hyva-vanhempi-varakas-vanhempi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kela-kaaos-olisi-ratkaistavissa-mutta-sita-ei-haluta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/jarjestelmallista-vakivaltaa-uskomushoitoja-ja-sosiaalihygieniaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kallista-ja-tuhoisaa-sotaa-ihmisia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan

↧

Et tu, Li- Asiantuntijoiden suojelu on Vasemmistoliitolle tärkeämpää kuin avunpyytäjien oikeusturva

November 27, 2017, 8:27 pm

≫ Next: Nuorten Ystävien Irma Moilasen koulupelko-diagnoosi koulukiusattujen huostien ja mielisairaalakyyditysten veruke

≪ Previous: Kallis köyhyys: Jo sylivauvojakin ulosotossa

Myös Vasemmistoliiton Li Andersson on lähtenyt mukaan sosiaalityöntekijöiden työtaisteluun vaatimaan resurssien väärinkohdennusta avuntarvitsijoiden sijaan asiantuntijoille.

Anderssonin lakialoite ei suinkaan ratkaise lastensuojelun kriisiä vaan ylläpitää ja pahentaa sitä. Lisäksi aloite kielii, että Andersson on täysin pihalla niin lastensuojelun toimintakäytännöistä kuin lastensuojeluun ajautuneiden perheiden todellisuudesta.

Andersson samoin kuin Tuula Haatainen samastaa palvelujärjestelmän ja sen edunvalvojien suojelun virheellisesti lasten suojeluun. Samaan virheelliseen ajatteluun perustuu myös sosiaalityöntekijöiden tuore adressi.
Tuhatkaan sosiaalityöntekijää ei ole aina oikeassa eikä 100 000 asiakasta aina väärässä.
Lastensuojeluun liittyvän propagandamaisen tiedottamisen takia lastensuojelun laatukeskustelu onkin jumittunut maassamme eipäsjuupas-keskusteluksi eikä tavoitteelliseksi työksi lainsäädännön kehittämiseksi, oikeusturvaongelmien poistamiseksi ja lastensuojelun perusteelliseksi uudistamiseksi.

On outoa, että tutkimustietoa ja asiaosaamista korostava Andersson on tässä asiassa lähtenyt puolustamaan mielipiteisiin perustuvia käytäntöjä näyttöön perustuvien käytäntöjen sijaan. Olisiko aika päivittää omat tiedot ja tarkistaa taustajoukkojen asiantuntemus ja sidonnaisuudet lastensuojelukysymyksissä?

Suorastaan moitittavaa on, että köyhien perheiden edunvalvojaksi profiloituva Vasemmistoliitto lähtee kritiikittömästi ajamaan hanketta, joka kohdistaa hupenevat resurssit köyhien avuntarvitsijoiden sijaan heitä todistetusti kyykyttäville asiantuntijoille ja kurjistaa näin köyhien perheiden asemaa ja oikeusturvaa entisestään.

Andersson ilmoittaa lakialoitteen motiiviksi köyhyyttä asiakkaiden omana vikana pitävien sosiaalityöntekijöiden jaksamisen ja lastensuojelualan houkuttelevuuden lisäämisen. Onko köyhyydestä ja sairaudesta tullut Vasemmistoliitossakin köyhän oma vika, joka ratkaistaan rahan ja tarpeiden mukaisten palvelujen sijaan tyypillisillä lastensuojelun työmenetelmillä: huostaanottoja tuottavilla avohuollon tukitoimilla ja laittomilla sijoituksilla?

Lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden rahoitus ei tuo köyhille perheille tarvittua asuntoa, rahaa, kotipalvelua, neurologian lähetettä, terapiaa tai työpaikkaa vaan lisää hyödyttömiä ja oikeusturvan vaarantavia vanhemmuuden- ja perhearviointeja ja sijaishuollon asiakashankintaan kehiteltyjä "tukitoimia ": Nallekorttipelejä, perhetyöntekijän istuntoja, tunne- ja tietoisuustaitojen kursseja ja passituksia toimimattomiin " perhepalveluihin".

Sosiaalityöntekijöiden lisäresurssivaateille ei ole perusteita

Sosiaalityöntekijöiden lisäresurssivaateet perustuvat viiteen argumenttiin, jotka sosiaalityön tutkijat, oikeusoppineet ja kokemusasiantuntijat ovat todistaneet vääriksi.

1. Lastensuojelun kriisi ei johdu resurssipulasta vaan resurssien tuhlauksesta ja väärinkohdennuksesta.

Sijaishuollon vuosittainen noin 1000 000 000 euron resursointi tuottaa automaattisesti sijoituksia, samalla tavoin kuin lastensuojelun resursointi tuottaa suojelun tarpeessa olevia lapsia ja sosiaalityöntekijöiden lisäys lisää perheiden tuentarpeita. Uusille lapsikylille, perhekotiyksiköille ja muille lastensuojelulaitoksille samoin kuin sijaisperheille ja viranhaltijoille on löydettävä asiakkaita.

2. Lastensuojelun ongelma on resurssipulan sijaan keinotekoisesti kasvatettu lastensuojeluun kuulumattomien asiakkaiden määrä.

Nämä valeasiakkaat eivät halua, tarvitse eivätkä saa lastensuojelun palveluja mutta heitä pidetään asiakkaina väkisin fabrikoitujen asiakirjojen avulla.

Lastensuojelun kriisi ratkaistaan investoimalla peruspalveluihin, lopettamalla lastensuojeluun haalittujen valeasiakkaiden asiakkuudet ja vähentämällä väärin perustein kansalaisia lastensuojeluun ajavien byrokraattien määrää.

Resursointivaateen sijaan Vasemmiston tulisi ajaa rehellisyysvaadetta. Pelkästään tosiseikkaselvittelyn ja rehellisen dokumentaation avulla suuri osa asiakkuuksista ja oletetuista ongelmista katoaisi välittömästi.

3. Sosiaalityöntekijöiden määrän lisäämisen ei ole todettu vähentävän- vaan päinvastoin lisäävän perheiden tuen tarpeita. Sosiaalityön henkilöstö- tai aikaresursseja lisäämällä ei ole osoitettu saavutettavan suoraan lisääntyvää hyvinvointia ja asiakasmäärien vähenemistä. (Hanna Heinonen 26.9.2012 LSKL).

Tähän asti lapsen eduksi ja perheiden tueksi kutsuttu lastensuojelun ylimielinen puuttuminen on keskittynyt lähinnä estämään tosiseikkaselvittelyä, tutkimustiedon keruuta ja oman työn arviointia, leimaamaan perheitä ja etsimään niistä häiriöitä - ei auttamaan perheitä arjessa. Asiakaspalaute osoittaa yhdenmukaisesti, että lapset ja vanhemmat eivät tule kuulluiksi eivätkä saa lastensuojelusta tarvitsemaansa tukea tai palveluja.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineiston äideillä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää sosiaalityöntekijöiltään apua (Hiltunen, 2015, 140 ).
Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta perusteettoman rikossyytteen. Erästä äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta (mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163). Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

4. Lastensuojelun kriisissä ei ole kyse siitä, että asioita tekemässä ei ole tarpeeksi ihmisiä vaan siitä että a) tehdään vääriä asioita b) asioita tehdään väärin.
Lastensuojelussa tehdään vääriä asioita eli keskitytään asiakastyön sijaan byrokratiaan ja ongelmien ennaltaehkäisyn asemasta korjaaviin toimiin.
Asioita tehdään väärin eli tutkimustiedon sijaan mutun ja fabrikoitujen asiakirjojen varassa asiakkaita kuulematta ja lakeja noudattamatta.
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994; Pekkarinen 2011; Finnila- Tuohimaa 2013). Valtakunnallisia tietoja ei ole saatavissa lastensuojelutoimenpiteistä eikä niiden syistä ( Toimiva lastensuojelu, 2013, 52).
Samaan aikaan kun lasten ja perheiden ongelmat vähenevät, sijoitukset lisääntyvät ilman tietoa sijoitussyistä.

Johanna Hietämäki kertoo väitöskirjassaan, kuinka sosiaalityöntekijät muodostivat aineiston keruun suhteen keskeisen portinvartijaryhmän, kokivat työnsä arvioinnin uhkaavaksi eivätkä halunneet kutsua asiakkaita tutkimukseen ( Hietamäki, 2015, 214).
Kun kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013) mihin hyvänsä hankkeeseen voi saada rahoitusta vain lausumalla taikasanat: "lapsen etu".

5. Sosiaalityöntekijöiden etu ei ole sama kuin lapsen etu, jonka edustajiksi sosiaalityöntekijät ovat itse itsensä nimittäneet- lasten ja vanhempien raivokkaasta vastustuksesta huolimatta.
Tyhjästä lapsen edun käsitteestä, johon asiantuntijoilla on määrittelymonopoli on tullut Troijan hevonen, johon lastensuojelun ja sen sijaishuollon ammatillinen edunvalvonta piilotetaan.
Vaikka lapset ja vanhemmat eivät tule lastensuojelussa kuulluiksi, kunnioitetuiksi eivätkä autetuiksi vaan kohtaavat sosiaalityöntekijöiden taholta leimaamista, vihapuhetta, uhkailua ja identiteettiväkivaltaa, päättäjät haluavat silti pitää sosiaalityöntekijöitä heidän edustajinaan.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastuksissaan havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
Kun sijaisperhe on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama, sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä " omassa " sijaisperheessä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä

Li Andersson, joka on monessa asiassa oikeassa on sosiaalityöntekijöiden resursoinnin suhteen väärässä: Kuntien ja valtion budjeteissa ja perheiden sietokyvyssä ei ole tilaa enää yhdellekään miljoonia maksavalle lastensuojelun ja sijaishuollon asiantuntijoiden edunvalvontakampanjalle tai kehityshankkeelle, joissa ei perinteisesti ole aikomustakaan muuttaa perheille tuhoisia toimintakäytäntöjä.

Sijaishuollon edunvalvojiksi ja/tai piiloyrittäjiksi muuttuneet sosiaalityöntekijät eivät tarvitse enää senttiäkään STEA:n, valtion tai kuntien rahaa lisää huostaanottoja ja oikeusturvaongelmia perheille tuottavien ammatillisten edunvalvontahankkeidensa, arviointiensa, menetelmiensä, valmennustensa, välineidensä, psykoanalyyttisten harhaoppiensa ja muiden tutkimustietoa, vallan kolmijako-oppia ja oikeusvaltioperiaatteita halventavien käytäntöjensä markkinointiin ja toimeenpanoon.

Lastensuojelua kritiikittömästi rahoittamalla saadaan vain lisää kohtuuttomia päätöksiä ja institutionaalista identiteettiväkivaltaa (Metteri, 2012), riskileimoja (Harrikari, 2008), harhautunutta suojeluvaltaa (Alhanen, 2014), viranomaislähtöisyyttä ( Poikela, 2010), vihapuhetta (Oikeusministeriö, 2016), asiakirjaväärentämistä (Edvardsson, 2009;Kuusisto-Niemi & Kääriäinen, 2005 ), asenneongelmia (Finnilä- Tuohimaa, 2009), asiakkaiden leimaamista ja essentialisointia( Helne, 2002, 2004, 2006; Hiltunen, 2015 ), köyhien kuritusta (Niemelä & Saari, 2013), sadistista vuorovaikutusta (Goffman, 1969 ), vallan väärinkäyttöä (Hiitola, 2015), asiakkaiden psykopatologisointia (Kivivuori, 1992,1996,1999,2003) ja oikeusturvaongelmia (Haapala 2012;Toivonen 2017).

Liian usein lastensuojelun " avun" lopputulos on perheiden auttamisen sijaan perheiden leimaaminen, syrjäyttäminen ja tosiseikkaselvittelyyn perustumaton lapsen huostaanotto, joka tehdään tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia tarjoamatta ja lasta ja perheitä kuulematta, lapsen tarpeita, läheissuhteita ja perheen jälleenyhdistämisvelvoitetta huomioimatta, lapsen etua ja tarpeita vastaamattomaan ja pysyvyyttä tarjoamattomaan lapsen koulutuksen ja terveydenhuollon laiminlyövään sijaishuoltopaikkaan liian kauaksi kotoa (Hiitola 2009; Pösö & Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011; VTV 2012; LSKL 2013; Ikonen 2013: Syvälä 2013; HuosTa 2015).

Suomessa ei ole enää varaa lastensuojeluun ajautuneiden lasten viranomaisvetoiseen yhteiskunnan ulkopuolelle kasvattamiseen, jonka seurauksista kukaan meistä ei tule jäämään osattomaksi.

Aidolla perheiden tukemisella ja lasten suojelemisella ei useinkaan ole ollut eikä tarvitse olla mitään tekemistä lastensuojelun kanssa. Päinvastoin, mitä nopeammin nämä kaksi saadaan irroitettua toisistaan, sen parempi lapsille ja perheille.

Vain toimiva ja perheitä tukeva perhepolitiikka takaa lasten edun ja suojelun ja vapauttaa veronmaksajat miljardibisnekseksi muuttuneesta lastensuojelusta.

Suomalaiset lapset ja perheet ansaitsevat laajempia muutospaineita neutralisoivien lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvontahankkeiden sijaan perusteellisesti uudistetun perhepolitiikan ja -palvelujen kokonaisuuden.

Perheillä on oikeus saada tarpeidensa mukaisia palveluja- ilman lastensuojelun asiakkuutta ja perheiden hyvinvoinnin ja oikeusturvan vaarantavien "asiantuntijoiden" edustus- ja määräysvaltaa.

Lasten suojelun ja perheiden tukemisen kehitys- ja yhteistyökumppanin ei tarvitse olla lastensuojelun byrokraatti tai sijaishuollon yrittäjä- myös lapsilla ja vanhemmilla on pääomaa; tietoa, taitoa ja toimintakykyä omassa asiassaan.

Tarvitaan kansallinen arvovalinta, joka jää viime kädessä äänestäjien vastuulle.

Aletaanko arvostelun ja arvioinnin sijaan arvostaa ja auttaa suomalaisia perheitä vai jatketaanko kalliin perheitä syrjäyttävän lapsibisneksen rahoittamista?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisaresursointi-on-vakava-virhe
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/80-lastensuojelun-kriisi-jatkuu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityontekijoiden-lisays-lisaa-oikeusturvaongelmia-ja-perheiden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haataisen-ehdotus-syventaa-lastensuojelun-katastrofia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paijat-hameen-lastensuojelun-kestokriisi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kehittamispuhetta-vai-apua-perheille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/alkaa-jattako-lastensuojelun-arviointia-ja-kehittamista-sosiaalityontekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mihin-jai-lapsikoyhyyden-ehkaisy-ja-lapsiin-investointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua

↧

Nuorten Ystävien Irma Moilasen koulupelko-diagnoosi koulukiusattujen huostien ja mielisairaalakyyditysten veruke

November 28, 2017, 11:30 pm

≫ Next: Lapsensa psyykelääkityksestä kieltäytyvää rangaistaan lastensuojeluilmoituksella

≪ Previous: Et tu, Li- Asiantuntijoiden suojelu on Vasemmistoliitolle tärkeämpää kuin avunpyytäjien oikeusturva

Kuvassa Nuorten Ystävät ry:n monivuotinen hallitusjäsen, Oulun yliopistollisen sairaalan ja Pohjola- kodin lastenpsykiatri ja Oulun yliopiston professori Irma Moilanen (kuvakaappaus: asdeu, University and University Hospital of Oulu (UOULU)

Lastensuojelun (ja sosiaalitoimen & terveydenhuollon) suurten kustannusten tasausjärjestelmä oli tapa kustantaa poikkeuksellisen suuria kustannuksia, joita kunnissa syntyi esim. lasten sijoittamisesta laitoksiin ja pakkohoitoon psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle.

Homma pyöri niin, että esim. kouluissa pahoinpideltyjen lasten "ongelmat" lääketieteellistettiin ja ylidiagnosoitiin, jolloin perusteet suurten kustannusten tasausjärjestelmän mukaisiin ylimääräisiin, korotettuihin valtionosuuksiin olivat paperilla olemassa.

Nuorten ystävät ry:n Irma Moilasen koulupelko-diagnoosi ja hoito- ohje huostien ja mielisairaaloihin kyyditysten verukkeena

Lastenpsykiatriassa silloin vahvasti vaikuttaneen Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatri Irma Moilasen kirjoittama hoito-ohje koulupelkoon on julkaistu kirjassa "Lastenpsykiatria”.
Se kirja on edelleenkin lastenpsykiatrian oppikirjana yliopistoissa. Koulupelko on hieman siistitty ja koulupelkoisen lapsen pakkohoito-ohje on kirjan tekstissä nykyisin piilotetummin kuin aiemmin.

Etenkin 90-luvulla koulussa kaltoin kohdeltujen lasten diagnoosina käytettiin psyykediagnoosia F93.0 – Koulupelko.

Lastenpsykiatri Irma Moilasen lastenpsykiatrian oppikirjaan kirjoittaman ohjeen mukaan tautiin nimeltä koulupelko ( synonyymit eroahdistushäiriö, separaatio-ongelma ) on vain yksi hyvä hoitotapa: lapsen huostaanotto ja sijoittaminen lastenpsykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle, jossa lapsi harjoittelee olemaan erossa isästään ja äidistään.

Koulukiusatun lapsen hoito lastenpsykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla silloin, kun diagnoosiksi oli asetettu F93.0, kesti yleensä vähintäänkin vuoden.

Itselleen tai muille vaarallisia koulua koulukiusaamisen vuoksi pelkäävät lapset eivät olleet. Se tarkoittaa, että ainoaa pätevää ja laillista mielenterveyslain mukaista syytä lapsen pakkohoitoon ei ollut.

Lasten vanhemmat harhautettiin, kiristettiin ja uhkailtiin allekirjoittamaan paperi, jonka mukaan lapsi oli vanhempien omasta yksinomaisesta vaatimuksesta pakkohoidossa psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla.
Sillä asiapaperilla vanhemmat menettivät kanteluoikeutensa lapsensa perusteettomasta pakkohoidosta ”hullujen huoneella”.

Näitä lapsia järjestin työkseni pois ”hullujen huoneelta”, koska missään tapauksessa nämä lapset eivät sinne kuuluneet. Heidän suurin hätänsä oli jatkuva epäoikeudenmukainen kohtelu.
Pelkkä tippa oikeudenmukaisuutta hoiti heitä paremmin kuin vuosien terapia.
Oikeudenmukaisen kohtelun järjestäminen heille oli etenkin 90-luvulla päätyötäni.

Kunta sai yhdestä psykiatrisen sairaalan suljetulle osastolle koulun maineen säilyttämisen vuoksi piilotetusta lapsesta vähintään 1.200.000 markkaa vuodessa. Summa tulee laskelmasta 365 kertaa keskimääräinen hoitopäivän hinta niissä laitoksissa.
Jos lapsi oli ”tutkimusjaksolla”, päivähinta saattoi olla mitä tahansa enemmän kuin normaali keski-arvohinta.

Korjaus ICD- luokitukseen vaikeutti kiusattujen kyyditsemisiä mielisairaaloihin

Tein asiaa julkiseksi monilla koulu-, opetus-, terveys-, lasten- ja sosiaalialan messuilla ja Tallinnassa pidetyillä lastenmessuilla.

Maaliskuussa 1999 julkaistuun Kansainvälisen tautiluokituksen ICD-10:n suomalaiseen versioon oli tehty korjaus sille sivulle, jolla diagnoosin F93.0 diagnostiset kriteerit julkaistiin.

Elämäntyöni mahtuu sulkuihin lisätyn muutostekstin kuuteen piskuiseen sanaan:
(ei siis pelkää esim. tapahtumia koulussa)

Taudin koko kriteeri n:ro 3, johon lisäys kirjattiin, kuului näin: Alituinen vastahakoisuus lähteä kouluun tai kieltäytyminen kouluun menosta, koska pelkää eroa läheisistä (ei siis pelkää esim. tapahtumia koulussa).

Kirjan II-osan korjattu sivu on muuttanut kiusattujen lasten asemaa Suomen kouluissa enemmän kuin mikään muu yksittäinen tapahtuma.

Se ICD-10:n painos teki koulukiusatun lapsen sulkemisen hullujen huoneelle suorastaan rikolliseksi.

Rehtorin ja koulun maineen pelastaminen piilottamalla koulukiusatut lapset psykiatriseen sairaalaan vaikeutui ja väheni.

Eroahdistushäiriö-separaatio-ongelma on erittäin harvinainen häiriö. Kun sen synonyymiksi ja pääasialliseksi käännökseksi Suomessa lisättiin vastoin kansainvälistä käytäntöä sana ”koulupelko”, niin taudista tuli yllättäen erittäin yleinen.

Koulupelkodiagnoosi oli kunnan tuottoisin ase varsin pitkään. Sillä tuhottiin lapsia erittäin suunnitelmallisesti ja hävyttömästi, mutta se ei tahtia hidastanut.
Tosin tämä sivunnee sitä seikkaa, että sairaaloihin suljettiin pääasiassa köyhien perheiden lapsia ja ei juuri koskaan vaikutusvaltaisten perheiden lapsia.

Lastenpsykiatriseen sairaalaan suljettu yksi lapsi toi pelkästään hoitopäivän keskimäärähinnoin laskettuna vähintään 1.200.000 markkaa vuodessa kuntaan. Suuri osa siitä oli suurten kustannusten tasausjärjestelmän kautta maksettuja ylimääräisiä, korotettuja valtionosuuksia.

Paikallinen talous janosi näitä rahoja. Samoin janosi kunta, jolle valtionosuuksista pyörähti verotuloja moneen kertaan, kun raha alkoi kiertää paikallistaloudessa. Se oli hyväkatteista tienestiä kaikille asiassa rahan kanssa tekemisiin joutuville.

Koulupelkodiagnoosilla ei todellisuudessa ollut mitään yhteyttä separaatio-ongelmaan eli eroahdistushäiriöön, jota alun perin tarkoitettiin diagnoosilla F93.0.

Koulupelko ei myöskään sisälly muiden maiden ICD-10:n diagnooseihin synonyymina eroahdistukselle.

Suomi tarvitsi perisuomalaisen diagnoosin koulussa pahoinpideltyjen lasten eliminoimiseksi yhteiskunnasta niin, että he eivät pääse pilaamaan koulun ja pitäjän mainetta.

Diagnoosin mielettömyys tulee ymmärrettäväksi vuonna 1999 tehdyn ”taudin” diagnostisen kriteerin selkokielisen tulkinnan kautta: koulupelkoa ei ole olemassa eikä sitä diagnoosia saa käyttää, jos koulussa on jotain todellisia pelon aiheita.

Kiusatut lapset eivät vain uskaltaneet pelkäämättä mennä kouluun, jossa saivat jokseenkin joka päivä joko konkreettisen fyysisesti tai sitten henkisesti turpiinsa. Se on ihan muuta, kuin eroahdistushäiriö, eli sairaalloinen kiintyminen isään, äitiin ja heidän poissa ollessaan kiintyminen kodin seiniin.

Vanhempien seksuaalielämä lapsen koulukiusaamisen syynä

Irma Moilanen toi lastenpsykiatriaan , opettajakoulutukseen ja lastensuojeluun mielestäni kovin kaukaa haetun mutta laajalle levinneen tulkinnan koulukiusaamisen syistä.
Siihen tulkintaan tuskin pystyy muu kuin ammattilainen, mutta sen soveltaminen levisi pian eteläisimpään Suomeen asti.

Moilasen mukaan koulukiusaaminen johtuu siitä, että kiusatun lapsen isän ja äidin seksielämä ei suju mikä heijastuu heidän lapseensa, joka siksi "vetää puoleensa" väkivaltaa.

Yhden koulukiusatun lapsen vanhemmat olivat opiskelutovereitani 70-luvulla. Heiltä sain todisteet siitä, millaista jyräämistä isän ja äidin seksielämällä koulussa pahoinpidellyn lapsen ja hänen vanhempiensa ”terapia” Oulun yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla oli.

Osastolla oli ruodittu Moilasen johdolla heidän seksielämäänsä ja arvailtu siihen liittyvien seikkojen selittävän heidän lapsensa pahoinpitelyt koulussa.
Kiusaamisen syy on kotona isän ja äidin sängyssä, ja siksi lapsi vetää siksi puoleensa ikätovereidensa väkivaltaa koulussa, oli tämän lääketieteen auktoriteetin oletus koulukiusaamisen syistä ja seurauksista.

Sama teoria elää ja voi paksusti yhä edelleenkin, mutta ei ihan yhtä karkeassa muodossa.

Yhä edelleen koulukiusaamisen ratkaisumallien pääsääntö kiertää sitä ympyrää, että syyt kiusaamiseen löytyvät kiusaamisen uhrin kotoa.

Kiusaajaa ei saa edes sanoa kiusaajaksi, mutta uhrin kodin ja uhrin vanhemmat koulun väki ja ammattiauttajat oppilashuoltoryhmissä häpäisevät sujuvasti toinen toistaan karkeammalla tavalla.

Kiireellisestä sijoituksesta tuli uusi mielivallan väline

Kun suurten kustannusten valtionosuusjärjestelmä suljettiin, kouluilla tuli hätä käteen: miten nyt sitten lapset , isät ja äidit saadaan vaikenemaan koulukiusaamisista?

Piti löytää yhtä hyvän katteen tuova ratkaisumalli kuin suurten kustannusten tasausjärjestelmä.

Tilalle otettiin kiireelliset sijoitukset heti vuonna 2006.

Kiireelliseen sijoitukseen ei valtuutuksia tarvitse sosiaalivirkailijan hakea, ja ennen kaikkea todisteita kiireellisen sijoituksen perusteluiksi ei tarvita.

On aivan kunkin lastensuojeluvirkailijan omasta subjektiivisesta tahdosta, moraalista ja ymmärryksestä kiinni, milloin hän pääsee sanomaan ja kirjaamaan, että ”minulla on huoli”. Muuta ei kiireellisen sijoituksen perusteluiksi tarvita, eikä huolenaiheiden toteennäyttämistä, edes henkilökohtaisen näkemyksen yksilöivää selitystä asiaan tarvita.

Jos myöhemmin huostaanoton jo tapahduttua kysyy perusteluja perheeseen ja erityisesti lapseen kohdistetulle pakkotoimipäätökselle, niin vastausta ei saa. ”Ei nyt palata vanhoihin asioihin”, on vastaus ollut jo useamman kerran.

Sama sosiaalityöntekijä, 99-prosenttisesti aina täti, vaatii että perheen on saatava elämänsä järjestykseen, ennen kuin lapset voidaan palauttaa.

Kysymykseen mikä ei ole järjestyksessä ja miltä osin perheen elämä pitää saada järjestykseen ei vastata.

Tämmöistä touhuilua olen katsellut lukuisissa huostaanottoihin liittyvissä kokouksissa asiakkaitteni tukihenkilönä. Surkeimmat esitykset ovat Porista ja Kankaanpäästä ja niiden vastuualueilta.

Esko Leipälä

Lokakuun Liike huomauttaa, että lastensuojelutyötä tehdään yhä pääosin psykoanalyyttisiin vääriksi todistettuihin oppeihin ( esim. uskomus repressoituneesta muistista) tukeutuen ja myös psykiatrian teorioita tahallisesti väärinymmärtäen ja - käyttäen kuten koulupelko-diagnoosi osoittaa.

Psykologian emeritusprofessori Markku Ojasen mukaan " on merkillistä, kuinka sitkeästi eräät freudilaisuuden ideat ovat säilyneet".

Lokakuun liike kehottaakin AVIa, Valviraa ja kansalaisia kiinnittämään huomiota Nuorten ystävien , Oulun lastensuojelun ja Traumaterapiakeskuksen nykyisiin sijaishuollon asiakashankintaan fabrikoituihin häiriöluokituksiin.

Valviran tulee välittömästi tutkia Oulun ensi- ja turvakodin, Oulun yliopiston, Traumaterapiakeskuksen, Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n traumaterapiakoulutukset.

Mikä osuus sijaishuollon edunvalvontaan muokatulla traumaterapiamarkkinoinnilla on ensi- ja turvakotien ja Oulun lastensuojelun epätieteellisiin työmenetelmiin ja niiden aiheuttamiin oikeusturvaongelmiin?

Psykologiliitto, onko oletettujen tukahdutettujen traumojen terapoiminen asiallista praktiikkaa ja kuinka paljon sitä harjoitetaan sijaishuollossa tällä hetkellä?
Kuinka paljon esim. DID-diagnoosit ovat lisääntyneet ja mikä on niiden suhde lastensuojelulaitoksissa yleistyneisiin traumaterapiakoulutuksiin?
Miksi akateemisestikin koulutetut psykoterapeutit omaksuvat lastensuojelun epätieteellisiä uskomuksia traumoista?

Pyydämme Psykologiliittoa ja Valviraa tutkimaan myös traumapsykoterapiapalvelu Sarastuksen, Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskuksen ja Traumaterapiakeskuksen vv 2015-2019 Oulussa järjestämän keho- orientoituneen traumapsykoterapeuttikoulutuksen ohjeidenmukaisuuden ja tieteellisen pätevyyden.

Puoskarointi ei ole menneisyyttä, vaan nykyisyyttä ja myös tulevaisuutta, ellei siihen puututa.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavat-ry-perheiden-oikeusturvaongelmien-kehittajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-koulukoti-sakkotuomio-vapaudenriistosta-ja-virkavelvollisuuden-rikkomisesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ohjeita-koulukiusatuille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-perhepalvelut-selkokielella
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/orwellilaisesta-psykokielest
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/raili-miettisen-blogi/avohuollon-tukitoimet-tuottavat-huostaanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/paa-pois-brandista-ja-barrikadeille
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/hullun-leima-huostan-oikeuttajana
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/lastensuojelun-provokaatiot-oletko-a-huora-b-hullu-vai-c-huumehorho
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosionomit-ja-sosiaalityontekijat-ulos-psykoterapeuttien-kilpailutuksesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto

↧

Lapsensa psyykelääkityksestä kieltäytyvää rangaistaan lastensuojeluilmoituksella

November 24, 2017, 2:39 pm

≫ Next: Miten kiireellisestä sijoituksesta tehdään pysyvä huostaanotto

≪ Previous: Nuorten Ystävien Irma Moilasen koulupelko-diagnoosi koulukiusattujen huostien ja mielisairaalakyyditysten veruke

Lasten masennus- ja psyykenlääkkeiden käyttö kasvaa voimakkaasti, varsinkin 13 ikävuoden jälkeen, kertoo HS.

Myös lähetteiden määrät sekä lasten että nuorisopsykiatrian erikoissairaanhoitoon kasvavat.

Adhd-lääkitys aloitetaan yleensä 7–10 vuoden iässä ja pojat saavat sitä tyttöjä useammin.

Psykoosilääkkeiden käyttö lapsilla ja nuorilla on yleensä myyntiluvasta poikkeavaa käyttöä ja joidenkin valmisteyhteenvedoissa on varoituksia alle 18-vuotiaille. Tällainen lääke on muun muassa ketiapiini.

Lääkityksestä kieltäytyminen tai second opinionin haku johtaa lastensuojeluilmoitukseen

Espoolaisäidin lapsi joutui 10-vuotiaana rikoksen uhriksi ulkomaanmatkalla, kun loma-asuntoon murtauduttiin yöllä tämän nukkuessa. Tämä aiheutti hänelle pelkotiloja ja nukahtamisvaikeuksia. Tyttöä myös koulukiusattiin, kun hän ei jaksanut olla koulussa yhtä aktiivinen kuin muut.

”Hänelle tarjottiin suoraan psyykenlääkitystä, eikä siinä huoltajana jäänyt vaihtoehtoa. Jos lääkityksestä olisi kieltäytynyt, olisi seurannut lastensuojeluilmoitus”, äiti kertoo.

Tyttö sai reseptit ketiapiinia ja risperidonia, jotka ovat psykoosilääkkeitä.

”Psykoterapiajono oli silloin vuoden mittainen”, äiti kertoo. Tyttö pääsi lopulta terapiaan puolen vuoden päästä.

Äidin mielestä ketiapiini toi lapselle itsetuhoisia ajatuksia ja hän vaati lääkkeen alasajoa.

”Osa varmasti hyötyy lääkkeestä, mutta meidän kohdalla se ei toiminut, vaan kunto meni heikompaan suuntaan. Lääkärien pitäisi kuunnella enemmän vanhempia.”

Apulaisylilääkäri Johanna Isomäki-Reikin mukaan lasten ja nuorten psyykenlääkehoidon ei pitäisi olla koskaan ainut hoitomuoto, vaan aina osa jotakin muuta ensisijaista hoitoa.

Espoon lastenpsykiatrian erikoissairaanhoitotasoiseen avohoitoyksikköön tullaan pääosin lähetteellä keskimäärin 8–9 vuoden iässä, mutta alle kouluikäisiäkin hoidetaan. Suurin osa lähetteistä tulee kouluista.

Isomäki-Reik toivoisi, että jo peruspalveluissa, kuten päivähoidossa ja koulussa, rohkaistuttaisiin yhä enemmän hoitamaan lapsia, kun he oirehtivat. Joskus se voi yksinkertaisesti tarkoittaa lisää aikuisia, pienempää ryhmää tai lyhyempää päivää lapselle.

”Kun lapsen vaikeudet havaitaan, siihen ei tarvita aina diagnoosia. Ihan perusarjessa voi tukea monin tavoin lasta, eivätkä kaikki tilanteet vaadi erikoissairaanhoitoa.”

Kun kartoitetaan lapsen psyykkistä oireilua, selvitetään myös kotioloja.Tämä on espoolaisäidin mielestä hyvä asia, mutta se pitäisi hänen mielestään tehdä vanhempia tukien, ei syyllistäen.
”Kun vanhemmalla on hätä omasta lapsestaan, hän syyllistyy helposti – mutta vanhempia myös syyllistetään. Heille pitäisi antaa keinoja tukea omaa lastaan. Jos vanhemmat eivät jaksa, miten lapsikaan voi jaksaa.”( HS, 23.11.2017)

Vanhemmista tehtaillaan lastensuojeluilmoituksia myös heidän hakiessaan toisen lääkärin mielipidettä lapsensa vääräksi koettuun diagnoosiin tai psyykelääkitykseen.

Lastensuojelu estää käyvän hoidon

Kristan tapauksessa lastensuojelun työntekijät kielsivät äitiä viemästä tytärtään psykiatri Härkösen vastaanotolle, jonka äiti oli itse maksanut.

Sosiaalityöntekijät luottivat Kristan hoidossa vain julkisen sektorin psykiatriin, joka ei tuntenut perhettä. Tämän mielestä psykoterapia olisi ollut mahdollista vasta, kun ”potilaan arki olisi turvattu”.

Potilaan "arjen turvaamisella" tarkoitetaan huostaanottoa.
– Lastensuojelun ja psykiatrin huomio kiinnittyi enemmän lapsen tulevan laitossijoituksen kuin hoitamisen suunnitteluun, äiti havaitsi. Perheen kotioloissa ei ollut havaittu mitään puutteita.

Esimerkiksi Helsingin Diakonissalaitos, jonka kanssa Helsingin kaupunki on tehnyt palvelusopimuksen vaatii intensiivihoitonsa ehtona noin 300 000 euroa maksavan huostaanoton laitokseensa, vaikka lapsen vanhemmissa tai kotioloissa ei olisi havaittu puutteita. Diakonissalaitos käyttää arviointimenetelmänään skandaaliguru Arnon Bentovimin perhearviointia.

"Arjen turvaaminen" huostaanotolla ei usein kuitenkaan takaa lapsen pääsyä psykoterapiaan ja voi estää hänen koulunkäyntinsäkin.

PeLa, SOS- lapsikylä ja monet muut sijaishuoltotoimijat uskovat ja vaativat, että lapsella/nuorella on oltava kiintymyssuhde sijaisperheeseen, ennen kuin hän voi aloittaa koulun tai terapiaprosessin.
Vaatimus johtaa usein lasten ja vanhempien laittomiin tapaamisrajoituksiin, lasten koulutuksen ja terapioiden tarpeettomaan viivästymiseen tai laiminlyöntiin ja sijoitusten pitkittymiseen.

Päihteiden tai tarpeettomien lääkeaineiden/aineiden antaminen voidaan katsoa kemialliseksi väkivallaksi (Lastensuojelun käsikirja), josta mm.laitosten henkilökunnalla on ilmoitusvelvollisuus.
Laki velvoittaa työntekijöitä tekemään ilmoituksen esimiehelle, ja sitä kautta johdolle asiakkaan mahdollisesta huonosta kohtelusta, tai epäkohdista asiakasta kohtaan.

Todennäköinen tapa saada turha, jopa virheellinen diagnoosi ja psyykelääkitys on päätyä lastensuojelun sijaishuoltoon, jossa psykiatrisella diagnoosilla usein oikeutetaan niin tehdyt päätökset, korotetut vuorokausimaksut kuin koveneva vallankäyttö.

Sijoitetun saama diagnoosi on usein epämääräinen esim. rajaton käytös, epätyypillinen käytöshäiriö tai vuorovaikutushäiriö, mutta vuorokausimaksu on tarkka; pahimmillaan jopa 800e / lapsi.

Lähes jokaista viimeisten 20 vuoden aikana tapahtunutta massa-ampumavälikohtausta, sekä monia murhia ja itsemurhia, yhdistää yksi yhteinen asia; kaikki syylliset käyttivät aktiivisesti psykotrooppisia mielialalääkkeitä joko tapahtumahetkellä tai lähimenneisyydessä. STM ja THL kuitenkin vaikenevat lääkkeiden vaaroista ja niitä tarjoillaan nuorille varoituksista huolimatta- vieläpä varhaisen puuttumisen nimissä.

Suomessa lasten ja nuorten psyykelääkitys onkin lisääntynyt räjähdysmäisesti lastensuojelun ja terveydenhuollon arviointi- ja seulausvimman ja varhaisen puuttumisen ideologian myötä.

Varhainen puuttuminen räjäytti lääkehoidon määrän?

Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).

Päivi Santalahden ja Andre Souranderin katsauksen mukaan (Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt?, Duodecim 13/2008, s. 1499-1506) keskushermostostimulantteja määrättiin vuonna 2000 kaikkiaan 200:lle alaikäiselle, vuonna 2005 jo 2500:lle.

Santalahti ja Sourander toteavat lääkehoidon määrän lisääntymisen heijastavan selkeästi hoitokulttuurin eikä psyykkisten oireiden määrän muutosta. Kirjoittajat tuovat esiin myös sen mielenkiintoisen seikan, että Suomessa on kansainvälisesti katsottuna paljon lastenpsykiatreja suhteessa väkilukuun.

Souranderin mukaan ministeriö rahoittaa lasten mielenterveystyötä kehittäviä hankkeita, joista puuttuu vaikuttavuuden seuranta.

Tieteellisen tutkimuksen liittäminen hankkeisiin on hänen mukaansa jopa kielletty.
– Se on tuhoisa päätös. Emme tiedä, mikä projekti on tuottanut hyvinvointia tai ehkäissyt mielenterveysongelmia.

Iceheartsin toiminnanjohtaja Ville Turkka on huolissaan lasten lääkitsemisestä. – Lapset saattavat tulla leirille dosetti täynnä lääkkeitä. Ylivilkas poika on helppo lamauttaa lääkkeillä hiljaiseksi, Turkka sanoo.
– En ymmärrä kuinka lapsi voi kasvaa aikuiseksi kun hän ei opi käsittelemään hankalia tunteita, koska ei tunne. Lääke ei koskaan korvaa ihmistä, hän jatkaa.

Lasten masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön

Hyötyjä ja haittoja arvioitaessa lasten ja nuorten masennuksen hoidossa, käytetyt aineet eivät näytä tarjoavan etua. Hyöty on lumetta ja haitat ovat suuria, väittää Aku Kopakkala.

Tutkimusten mukaan nimenomaan masennuslääkkeet aikaansaavat monille kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Vaikutus on ikään ja käyttömäärään sidottu. Laajimmassa tutkimuksessa 41 viikon käyttöä seurasi joka kymmenennellä 10 – 14 vuotiaalla kaksisuuntainen mielialahäiriö. 15 – 19 vuotiailla joka kolmannellatoista.
Lääkitysaika tutkimuksessa oli siis keskimäärin 9 kuukautta. Pidempi käyttö lisää riskiä.

Tutkimustieto ei kuitenkaan näy vaikuttavan toimintakäytäntöihin sen paremmin psykiatriassa kuin sosiaalityössä. Hämmästyttävän moni kunta on valmis maksamaan lumehoidoista.

Moniammatillinen yhteistyö takaa sen, ettei asiakkaasta ja hänestä tehdystä diagnoosista, lääkityksestä ja muista usein vääristä päätöksistä kanna vastuuta kukaan. Parhaimmillaan diagnoosi- ja lääkintävillitys on avunpyytäjien heitteillejättöä, pahimmillaan kuolemaan johtavaa leimaamis-, kurjistamis- ja syrjäyttämistoimintaa.

Moniammatillisissa kokouksissa ainoa hoitotaho, jolla ei ole oikeutta nuoren terveystietoihin on usein lapsen oma vanhempi.

↧

Miten kiireellisestä sijoituksesta tehdään pysyvä huostaanotto

November 28, 2017, 6:15 am

≫ Next: Uudenmaan alueella asiakaskysely päihde- ja mielenterveyspalveluista

≪ Previous: Lapsensa psyykelääkityksestä kieltäytyvää rangaistaan lastensuojeluilmoituksella

Esko Leipälän mukaan kiireellinen sijoitus keplotellaan pysyväksi sijoittamalla lapsi keksityillä perusteilla laitoshoitoon, jossa lapsen kotioloista valehdellaan jotakin sellaista, että kiireellinen sijoitus voi jatkua toistaiseksi.

Lapsen ja perheen juridinen apua estetään ja sijoitetun lapsen vointi kriisiytetään tahallaan vetkuttelulla ja estämällä yhteydenpitoa läheisiin.

Koti-ikävän oireet ylidiagnosoidaan ja lapsen asian käsittelystä eliminoidaan kaikki muut paitsi sijaishuoltopaikan henkilökunta.

Kun sijoitus todetaan laittomaksi ja sen perusteet valheellisiksi, oikeuden päätöstä lasten palauttamisesta jätetään yksinkertaisesti noudattamatta.

Sijoitusprosessin virheet, valheet ja rikokset voidaan kätkeä salassapitovelvollisuuden suojiin. Väärinkäytöksistä ei seuraa rangaistuksia, ei edes tutkintaa.

Kiireellinen sijoitus muuttuu helposti pysyväksi

1. Keksityillä perusteilla lapsi sijoitetaan laitoshoitoon.

Perusteena kiireelliseen sijoitukseen voi olla lastensuojeluvirkailijan kuvitelma, luulo, mikä tahansa tarkistamaton huhu, mikä tahansa toisen käden tarkistamaton lausunto, tai lastensuojelu-ilmoituksena tehty avoin valhe, vaikka se olisi viranomaisen hallussa jo olevilla dokumenteilla todistettavissa valheeksi.

Ne riittävät kuitenkin lasten sijoitukseen ja perheen hajottamiseen, kun kyseessä on lastensuojelun virkamies.

Kun lapsi/lapset ovat ehtineet olla laitokseen sijoitettuna jonkin aikaa, sieltä tehdään ilmianto, ”mitä kauheaa” lapsen kotona on tapahtunut. Kun nämä väitteet kirjataan lastensuojelussa, sijoitusta jatketaan toistaiseksi ilman määräaikaa.

Näille sijoituksen toistaiseksi jatkuvaksi muuttaviin perusteluihin ei kai juuri koskaan ole mitään todistettavissa olevaa faktaa, ei edes siitä tapahtumasta, josta johtopäätökset väitetyistä lasten huonoista kotioloista on tehty. Ei myöskään ole mitään näyttöä siitä, että väitetyt huonot, lapselle vaaralliset olot olisivat millään tavoin yhä vallitsevia.

Perheen hajottamisia tehdään pelkillä musta tuntuu -väitteillä, joiden totuusarvoista kukaan ei ole vastuussa.

2. Sijoituslaitokset valehtelevat kiireellisesti sijoitetun lapsen kotioloista mitä tahansa sellaista, että kiireellinen sijoitus voi jatkua ja muuttua pysyväksi huostaanotoksi.

Sijoituslaitoksen henkilökunta voi siis esittää sijoituksen muuttamiseksi pysyväksi sellaisia perusteita, joita kukaan ei voi tarkistaa ja joiden kaatamiseksi tosiseikkojen vastaisena lapsi ei voi saada puolustusasianajaa itselleen.

Vaikka kiireellisen sijoituksen jatkamisperusteet olisivat ihan avoimesti sijoituslaitoksen oman edun tavoitteluun pyrkiviä valheita, niin lastensuojelun valitseman ”asiantuntijan” roolista esitettyinä ne ovat ainoa ja koko totuus asiasta.

Kolmen-neljän lapsen huostaanotto on sijoituslaitokselle muutamassa vuodessa puolen miljoonan euron bisnes.

Asiaan kuuluu, että kenelläkään ei ole toimivaltaa kyseenalaistaa lastensuojelulaitoksen henkilökunnan antamaa lausuntoa, huostaanoton perusteluja, vaikka ainoa edunsaaja ihan miljoonabisnekseen asti, on samainen henkilökunta.

Ei kukaan eikä mikään voi noiden lausuntojen relevanssia tai edes totuusarvoa vahvistaa.

Lastensuojelunbisneksen perusteet ovat ihan kuvitteellisilla tasoilla. Kaikki virheet ja vedätykset piilotetaan salassapidon verhoon.

Kuka voi vakavissaan uskoa, että kaikki lastensuojelun laitospalveluja tarjoavat yrittäjät ovat täysin immuuneja kiusaukselle varmistaa miljoonabisnes itselleen pienellä valheella ja väärennöksellä? Varsinkin kun kukaan ei voi niitä rikoksia edes tutkia suomalaisen salassapitovelvollisuuden tulkintojen vuoksi?

3. Lapsen ja perheen juridinen apu estetään

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että alle 15-vuotias lapsi ei käytännössä voi saada Suomessa puolustusasianajajaa.
Periaatteessa laillinen mahdollisuus varattoman, alle 15-vuotiaan lapsen henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen julkisin varoin on olemassa, mutta yksikään kohtaamani juristi ei ole sitä mahdollisuutta tuntenut.

Kuntavirkamiehet osaavat vaieta etenkin lastensuojelussa lapsen oman juristin hakumenettelystä tarkoin.

Tämä on se lainkohta, jota pitää noudattaa, kun alle 15-vuotiaalle, tekaistuin perustein huostaanotetulle lapselle hankitaan oma, henkilökohtainen juridinen oikeusavustaja:
LASTENSUOJELULAKI
87 § - Avustajan määrääminen lapselle
Hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus voi määrätä lapselle avustajan tässä laissa tarkoitetun asian tuomioistuinkäsittelyyn, jos lapsi tai hänen laillinen edustajansa sitä pyytää tai tuomioistuin harkitsee sen määräämisen muutoin tarpeelliseksi.

Lapsen omaa henkilökohtaista oikeusavustajaa on osattava hakea. En ole kohdannut ainoatakaan ihmistä, joka tätä lainkohtaa olisi osannut käyttää.

Asia on erityisen tärkeä kahdesta syystä:

1) Alle 15-vuotias ei voi saada oikeusaputoimiston kautta apua tilanteeseensa. Ilmainen oikeudenkäynti ei ole alle 15-vuotiaan oikeus.

2) Toinen, vakava syy on se, että koska tahansa lastensuojelu voi jättää täysin huomioon ottamatta sellaisen juristin puheenvuorot ja hänen toimittamansa todisteet, jotka ovat lapsen äidin ja/tai isän hankkimia. Lapsen äidin ja isän juristin lastensuojelu voi evätä jäävinä.

”Lapsen etu ei ole yhtä kuin isän ja äidin etu”, selitellään virkakunnan taholta siinä kohtaa. Sen vuoksi kuka tahansa sosiaalitoimen pätkätyöläinen voi kiistää pelkällä ”musta tuntuu” -periaatteella isän tai äidin lapselleen hankkiman juristin toimivaltuuden lapsen asiassa. Lapsen omaisten pitäisi osata hoitaa asia paremmin, mutta taito-tietoa ja neuvojaa siihen ei juurikaan Suomesta löydy.

4. Kiireellisen sijoituksen jälkeen kunta siirtyy nopeasti pysyvään huostaanottoon esim. kriisiyttämällä koulukiusatun lapsen voinnin tahallaan pelkällä vetkuttelullaan.

5. Kun lapsen oireet muuttuvat näkyviksi, ne ylidiagnosoidaan.

6. Sitten asian käsittelystä eliminoidaan kaikki muut merkittävästi vaikuttavat toimijat paitsi sijoituslaitoksen ”ammattihenkilökunta”.

Lastensuojelun pakkopäätöksissä vaikuttavaksi lausunnoksi jää ainoastaan lasten sijoituslaitoksen henkilökunnan lausunto. Jääviyskysymyksiä asiassa ei sallita ottaa puheeksi.

Ainoat ”lailliset, viralliset lausunnonantajat”, joiden lausuntojen mukaan päätökset tehdään, ovat lausunnolla miljoonabisnekset varmistavat yrittäjät ja työpaikkansa säilyttävät sijoituslaitoksen työntekijät.

7. Kun sijoitus todetaan laittomaksi ja sen perusteet valheellisiksi, oikeuden päätöstä lasten palauttamisesta jätetään yksinkertaisesti noudattamatta.

Suomen lastensuojelu pyörii lain ylä- ja ulkopuolella. Edes oikeuden päätöksistä tai poliisin esitutkinnan tuloksista sen ei tarvitse välittää.

Mielenkiintoista oli todeta, että edes hallinto-oikeuden päätöstä laittomasta huostaanotosta ja määräystä lasten palauttamisesta lastensuojelun ei tarvitse noudattaa (case Pori-Lavia).

Tai poliisin esitutkinnan tulosta, jonka mukaan isästä esitetyt [keksityt] moitteet eivät anna aihetta enempiin toimenpiteisiin. Silti lastensuojelun määräyksellä lapset on hajotettu ja pysyvät hajotettuna kahteen perheeseen niillä samoilla perusteilla, joista isä poliisin esitutkinnassa vapautettiin. (Case Kankaanpää).

Lastensuojelussa huostaanottoa voidaan jatkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka hovi toteaa lasten huostaanoton laittomaksi ja lapset heti palautettavaksi.

Laittomasta huostaanotosta tuskin seuraa muuta kuin virkailijan siirto oikeuskäsittelyn ajaksi naapurikuntaan huostaanottoja tekemään. (Case Kurikka)

Lastensuojelu erottaa sisarukset toisistaan mahdollistaakseen eri sijaishuoltoyrittäjille tasavertaisen tulon

Nykykäytäntö on, että jos lapsia huostaanotetaan enemmän kuin 2 samasta perheestä, niin lapset hajotetaan kahteen eri hoitolaitokseen.

Kun jako ei mene tasan, kuten 3-lapsisen perheen kyseessä ollen, niin ensin kunta jakaa lapset 2 kpl A:lle, 1 kpl B:lle, ja seuraavalla kerralla päinvastoin.

Syy tähän on se, että muutamassa vuodessa kukin lapsista tuo jopa puolen miljoonan euron liikevaihdon hoitolaitokselle.

Sosiaalitoimen pitää kohdella sijaishuoltoyrittäjiä tasavertaisesti, joten siinä putkessa sellaista kuin ”lapsen ja perheen etu” ei voi edes ajatella.

Yrittäjän etu ja tarkemmin yrittäjien keskinäisestä kateudesta johtuvien ristiriitojen välttäminen sosiaalitoimessa määrää sen, minne puolelle lääniä lapset hajotetaan.

Sama ammattihenkilökunta, käytännössä toimitusjohtaja yksin, pystyy suunnitelmallisella ja tahallisella valehtelulla ja väärentämisellä perustamaan puolen miljoonan euron takuuvarman bisneksen muutaman vuoden sisällä. Sellainen on kiireellisen sijoituksen polku Suomessa.

Huostaanoton peruste: äiti kertoi facebookissa koulukiusaamisesta

Törkeinkään lastensuojelun virhe tai rikos ei johda mihinkään rangaistukseen.
Kurikassa sosiaalityöntekijä tilasi poliisin hakemaan 10 -17-vuotiaat lapset, jotka olivat karanneet sijoituslaitoksestaan. Poliisin on toimittava sen mukaan, mitä sosiaalityöntekijä tilaa. Sosiaalitoimen virka-apupyyntöä poliisi ei saa kyseenalaistaa. Toimivaltaa siihen poliisilla ei ole.

Tässä tapauksessa poliisi lähti hakemaan ala-ikäisiä lapsia epätavallisen hyvin varustautuneena. Rynnäkköön otettiin puolenkymmentä mustamaijaa ja saman verran siviiliautoja. Poliiseilla oli rynnäkkökiväärit ja luotiliivit.
Rynnäkössä piiritettiin lasten asumaa taloa järven rannalla toista vuorokautta, kunnes lopulta rynnäkön johtaja uskaltautui astua tupaan. Poliisin ensi kommentit olivat äidin kertoman mukaan jokseenkin näin:
– ”Ai jaa. Täällä on kaikki hyvin. Äiti ja isä katsoo telkkaria ja lapset pelaa pleikkaria.”

Joku oli tehnyt tapauksessa pahemman luokan arviointivirheen ja käyttänyt harkintavaltaansa väärin.

Juuri tässä samaisessa tapauksessa oikeus antoi kesällä 2016 päätöksen, että koko huostaanotto oli laiton. Sosiaalityöntekijän ”minulla on huoli” - väitteen syy oli se, että ei ollut muka lasten edun mukaista, että äiti kertoi Facebookissa, että Kurikassa rehtori ei tee mitään karkean koulukiusaamisen lopettamiseksi.

Lastensuojelun bisneksen pyörittämisessä tilanne on ihan sama, kuin jos kävisi ryöstämässä pankkia, mistä ei kuitenkaan rangaistaisi. Vaikka siitä jäisi kiinni, niin mitään sanktiota ryöstön yrityksestä ei seuraisi, ja rahat saisi pitää.

Se ero pankkiryöstön ja lastensuojelun laittoman bisneksen välillä on, että lastensuojelussa ryöstö tai petos onnistuu lähes 100-prosenttiesesti, ja viranomaiset vieläpä piilottavat rikoksen todisteet, mutta pankkiryöstöstä jäisi melkoisella varmuudella kiinni ja rahat jäisivät saamatta.

Lastensuojelun alttiutta ryhtyä pakkotoimiin hyväksikäytetään huoltoriidoissa

Onnetonta on, että varsin yleisesti riitaisissa suhteissa, esim. suvun kesken, ei vain aviopuolisoiden kesken, on opittu hyväksikäyttämään lyömäaseena lastensuojelun lepsuutta tai tarkemmin ilmaistuna alttiutta tarttua mihin tahansa valheeseen.

Lastensuojelun alttius ryhtyä pakkotoimiin yrittämättäkään varmentaa väitteiden todenperäisyyttä tai vaatimatta edes jotain näyttöjä väitteiden vakuudeksi on todellinen ongelma.

Perheriidat ruuhkauttavat myös oikeuslaitosta laidasta laitaan. Kun rikoksesta, toisesta asianosaisesta esitetyistä karkeimmistakaan valheista ei seuraa mitään sanktiota, niin isoa kalaa kannattaa pyytää, vaikka joutuisikin ”tuomituksi”, koska mitään haittaakaan epäonnistumisesta ei ole.

Tavallisinta kai lienee, että riitaisa osapuoli avioerossa kiristää lasten kautta mahdottomia ja ylläpitää lasten hätää kostona ex-puolisolleen. Lasten vieraannuttaminen isästä, joskus myös toisin päin, vaikuttaa olevan monen oikeudessa pitkitetysti käydyn prosessin päätarkoitus.
Näissä tilanteissa lasten saattaminen eroon läheisistään pitkittyy helposti epämääräiseksi ajaksi.

Hyökkäävässä osapuolessa lasten kärsimykset eivät empatiatunteita herätä. Joskus käy juuri päinvastoin: kriisiyttämällä tahallaan lasten hätää hyökkäävä osapuoli kuvittelee saavansa argumentteja kostonsa syventämiseksi.

Näissä tilanteissa lastensuojelu näyttää asettuvan automaattisesti tukemaan hyökkäävää osapuolta.

Lastensuojelussa ja myös oikeuskäytännössä näyttää vallitsevan asiantila, että esim. isä, joka todistelee ja todistaa häntä vastaan esitetyt väitteet valheellisiksi, syyllistyy tekoon, jota kuvataan ”sovittamattomaksi ristiriidaksi puolisoiden kesken”.

Sen jälkeen etenkin lastensuojelulla mutta myös oikeudella on täysi mielivalta päättää asia miten päin tahansa. Tosiseikastoa ei käsitellä.

Esko Leipälä

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/yksi-syrjaytetty-nuori-tuottaa-syrjayttajilleen-miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suuri-lastensuojeluhinnasto-yo-lastenkodissa-yhta-kallis-kuin-loistohotellissa-katso-hurjat-hinnat
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/hallinto-oikeudet-lastensuojelun-sokea-piste
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-arvovalta-ja-huoltoriidat-maksavat-miljoonia
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-huostanuorta-riisutettiin-alasti-mink-jlkeen-suomalainen-auttamisjrjestelm-on-tehnyt-kaikkensa-syrjyttkseen-nuoren-aikuisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/pysyvan-huostaanoton-hanke-on-sijaishuollon-ei-lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys

↧

Uudenmaan alueella asiakaskysely päihde- ja mielenterveyspalveluista

December 3, 2017, 9:22 pm

≫ Next: Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö muistuttaa uskonnollista aivopesua

≪ Previous: Miten kiireellisestä sijoituksesta tehdään pysyvä huostaanotto

Uusimaalaisilla on nyt mahdollisuus vaikuttaa alueensa palvelutarjontaan päihde- ja mielenterveyspalveluissa vastaamalla asiakaskyselyyn. Kyselyyn on mahdollista osallistua 7.1.2018 saakka ja se on tarkoitettu asiakkaille sekä heidän läheisilleen.

Kysely on suppea kysely, johon voi vastata laajemminkin osioissa, joissa saa sanallisesti kuvata sitä mistä piti palveluissa, mitä toivoisi muutettavan sekä myös mikä huolestuttaa palvelutarjonnassa.
Lokakuun liike kannustaa lukijoitaan vastaamaan kyselyyn jokaisen läheisen kohdalla erikseen ja pohtimaan heidän yksilöllisiä tarpeitaan ja sitä, miten koette palveluntarjonnan vastanneen heidän tarpeisiinsa.

Mielenterveys- ja päihdekuntoutujien näkemykset ovat kyselyn toteutumisessa ensisijaisen tärkeitä ja Lokakuun liike toivookin, että palveluiden asiakkaat saisivat tukea läheisiltään vastaamiseen, jos aloitekyky asiakkaalla itsellään ei riitä.

Lokakuun liike suosittelee kiinnittämään huomiota palautteen annossa mm. lääkkeiden määräämiseen ja siihen, kuinka palvelun tarjoaja on valvonut lääkityksen määriä , vaikutuksia ja kestoa asiakkaan kanssa. Pyydämme myös kertomaan, onko asiakkaalle tarjottu mahdollisuutta lääkkeettömään hoitoon. Myös moniammatillisen yhteistyön laadusta ja totetumisesta kannattaa antaa palautetta ja pohtia onko hoidon ulkopuolisia tekijöitä ja asiakkaan elinolosuhteita huomioitu hoidossa riittävästi.Kysely on lyhyt ja ei vaadi aikaa valtavasti.

Kyselyyn pääsee täältä:
https://www.webropolsurveys.com/A…/SurveyParticipation.aspx…

Lähde:

Asiakaskysely päihde- ja mielenterveyspalveluista (Kauniainen - sosiaali- ja terveyspalvelut):
http://www.kauniainen.fi/…/asiakaskysely_paihde-_ja_mielent…

↧

Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö muistuttaa uskonnollista aivopesua

November 29, 2017, 4:38 am

≫ Next: Kids for cash- skandaali mahdollinen Suomessakin?

≪ Previous: Uudenmaan alueella asiakaskysely päihde- ja mielenterveyspalveluista

Moniammatillista leimaamista ja kiusaamista

Kuvittele itse itsesi lapsen asemaan: olet yksin äidin kanssa palaverissa, jossa olet kirjaimellisesti huomion keskipisteenä. Ympärillä on kuudesta kuuteentoista toinen toistaan hienommalla tittelillä olevaa ammattiauttajaa. He ruotivat tuntikausia, mikä sinussa on vialla.

Oletuksia ja väitteitä siitä, miten vääränlainen ihminen olet, tulee solkenaan. Sitä kestää puoli tuntia vähintään joskus puolitoista tuntia kerrallaan, ja sitten sovitaan taas uusi aika vastaavanlaiseen tapaamiseen.

Lapsella on paniikkihäiriötä ja kammoa ja traumaa jos jonkinlaista. Jauhetaan nähtävissä olevaa ja oletettua oirekirjoa koko joukolla, mutta mikään oire ei kuulemma ole ihan justiinsa sitä, mitä oppikirjassa sanotaan diagnoosin tunnusmerkistöksi. On keskittymiskyvyn puutetta. On koulunkäynnin laiminlyöntiä.

Et kuulemma osaa suhtautua oikein siihen, kun toiset sinua mollaavat. Pitää kuulemma opetella asennoitumaan oikein siihen pahaan, mitä sinulle tehdään. Etkö saa tuntea tuskaa, kun sinua kidutetaan?

”Emme tarkkaan tiedä – nyt pitää tutkia vielä tarkemmin. Tarvitaan paljon tapaamisia. Pitää laajentaa vielä tätä työryhmää. Kutsutaan mukaan koulusta se, tämä ja tuo asiantuntija.”

Kun yksi, se isoimmalla tittelillä varustettu ammattiauttaja lukee sinulle madonluvut, miten kelvoton ja onnettoman epäonnistunut olet, niin koko muu porukka, joka yleensä on hiljaa, laulaa kuorossa: ”Niin onkin, niin onkin, semmoinen sinä olet.”

Miten reagoisit tuossa tilanteessa?

Jos sinut on rääkätty kotona tai koulussa, sama sille kummassa, niin niitä pahoja tekoja ei saa moniammatillisen tiimin kuullen sanoiksi pukea, ”koska ketään ei saa syyllistää”.

Joku, taas se suurimmalla tittelillä varustettu ammattiauttaja listaa, miten monin eri oirein tuskasi ja rikkinäisyytesi sinussa näkyvät. Hän selittää, että nyt täytyy ryhtyä tarkemmin tutkimaan, miten sinua voidaan auttaa, kun he eivät vielä koko sinua vaivaavaa vääränlaisen ihmisen oirekirjoa osaa kaikin osin tunnistaa. ”Pitää tutkia vielä, mutta se edellyttää sitoutumista pitkäaikaiseen tutkimus- ja hoito-ohjelmaan.”

Edelleenkään sitä, mikä sinua on haavoittanut, sitä ei saa ääneen sanoa.

Rivien välistä annetaan ymmärtää ja tulkitaan, että mikäli et suostu vaadittuun tutkimus- ja hoito-ohjelmaan, niin edessä voi olla huostaanotto.

Psykiatrisen sairaalan vuodeosasto on jo ylivoimaisen paha paikka silloin, kun äidin kotikunnassa olisi turvallista ilman sairaalaa ja lääkitystä, ja senhän piti olla se laillinen lapsen kotikunta.

Vaan kun se isä… Vaan kun se sossu… Vaan kun se moniammatillinen tiimi – ne eivät päästä otteestaan, kun ovat kerran lapsen koukkuunsa saaneet. Nytkin koko konkkaronkka saa täyttää työtuntilistaansa tämän yhden lapsen repimisellä koko tulevan syksyn ajan monet kerrat.

Olen saanut etenkin viime kevätlukukaudella karmean selkeän kuvan, että lapsen suunnitelmallinen ja aiheeton diagnosointi ja lapsista vastoin parempaa tietoa annetut ”oppimisvaikeuslausunnot” ovat pelottavan yleinen tapa eri puolilla suomea.

Siitä on tullut jo niin yleinen tapa, että kunnissa ei edes hävetä tunnustaa, että vaadittu diagnoosi tai oppimisvaikeuslausunto on aiheeton.

Kouluvirkamies saattaa sanoa suoraan ja häpeilemättä lapsen vanhemmille, että diagnoosi ei olisi muuten tarpeen, mutta sillä saataisiin yksi virka lisää koululle!

Savonlinnan moniammatillisen auttamisen psykiatriautomaatti

Savonlinnalla on perin omaperäinen menettely, joka on sairaalakuntainliiton kirjallisen ilmoituksen mukaan niin automaattinen, että ihminen ei voi siihen vaikuttaa.
No, jossakin kai joku ruksi on, että systeemi saadaan toimimaan siten, kuten Savonlinnassa:

Asiakaslapsi ja hänen vanhempansa ovat jokseenkin selkeästi ja kiistattomasti yksilöineet tapahtumat, jotka osoittavat, että luokan pahimman kiusaajan kannustaja on opettaja – siis kiusaaja itsekin.
Tapahtumat on myönnetty, mutta koulun ja Savonlinnan kaupungin käsittelytapojen ja kodin odotusten välillä on kammottava kuilu.

Kun tämä kiusattu lapsi tarvitsee mitä tahansa tavanomaista vastaanottoaikaa yleislääkärille, niin puhelu sen varaamisesta menee automaattisesti tiedoksi ja lähetepyynnöksi psykiatrisen sairaalan lastenpsykiatrille.
Sieltä tulee sitten lapselle kotiin kutsukirje: ”Teille on varattu aika osastolle pvm. se ja se, aika se ja se. Tervetuloa”.

Mielenkiintoista kirjeessä on, että siinä ei mainita, mille osastolle. Ei mainita myöskään lääkäriä, kenelle lääkärille.
Maininta tutkimuksista kuitenkin on – karkeasti harhauttaen suoraan psykiatrisen sairaalan portinvartijapsykiatrille.

Se aika annetaan pikavauhtia ja pyytämättä, varoittamatta. Monikohan Savonlinnassa saa ajan psykiatrille nopeammin kuin ehtii pyytää?

Savonlinna lienee Itä-Suomessa syvemmässä lamassa kuin yksikään muu kunta. Sen veroäyri on seutukunnan suurin. Kovin on sillä kaupungilla kiire saada diagnoosit lapselle ja päästä kiinni valtion korotettuihin valtionosuuksiin.

Ajanvarauksen pakko-ohjaus salaa psykiatriseen sairaalaan tapahtui asiakkaalleni kolme kertaa.
Ensimmäisellä kerralla lääkärinä esitelty psykiatri, josta kukaan perheestä ei tiennyt, että hän on psykiatri, kuulusteli 12-vuotiasta lasta kahden kesken aitoon amerikkalaiseen kolmannen asteen poliisikuulustelun tyyliin, että mitä kauheaa teillä tapahtuu kotona.
Lapsi oli moneen kertaan pyytänyt, että haluaa pois, mutta psykiatri ei häntä pois päästänyt. Jatkoi vaan tivaamistaan.

Kun asia tapahtui yhä vaan uudelleen, äiti soitti kiukkuisen puhelun psykiatrille, että hänen palveluitaan ei kukaan perheessä todellakaan tarvitse. Siitä kovin suuttuneena psykiatri-nainen oli vastannut: ”Kyllä minä tiedän, että tuommoisilla kuin te, teillä on aina jotain salattavaa!”

Kovin oli vakaa mielipide virkailijalla ihmisistä, joita ei ollut edes tavannut, paitsi tytön joka halusi heti pois hänen kuulusteluhuoneestaan.

Edellä kuvatut asiat ovat vain havaintoesimerkkejä siitä, miten röyhkeäksi ja tosiseikoista piittaamattomiksi ja niistä erkaantuneiksi kuntien koulu-, sosiaali- ja terveystoimi ovat tietoisesti ajautuneet.

Suomessa sovelletuissa koulukiusatun lapsen auttamisen periaatteissa on jotain syvästi ja pahasti pielessä, kun moniammatillisista oppilashuoltoryhmistä ei vuosiin edes sen vertaa uhrille sanota, että hänelle on tehty väärin.

Ei sanota, vaikka kaikki osapuolet tietävät, että hän saanut kärsiä sietämätöntä kiusaamista joka päivä.

Vääryyttä ei saa sanoa vääryydeksi koska se syyllistää syyllistä

Tunnen suoranaista katkeruutta siitä, kun samat auttajat jotka eivät suostu myöntämään, että uhrille on tehty väärin, tarjoavat saman lapsen kiusaajalle hoidoksi positiivisia, eheyttäviä elämyksiä, mutta vaativat pahoinpitelyn uhria vain ”ymmärtämään” kiusaajaansa.

”Ymmärräthän, että hänellä ei vain ole sosiaaliset taidot yhtä hyvät kuin sinulla. Ole sinä viisaampi, ja…” -tyyli yhdessä uhrille esitettyine jatkovaatimuksineen on jotain, mitä yksikään uhri ei voi ymmärtää.

Kun sellaista ymmärtämistä pahoinpitelijäänsä kohtaan vaaditaan ala-asteella vuosien ajan kiusatulta lapselta, niin se on jo psykososiaalista ammatillista terroria.

Savonlinnan psykiatri-automaatti on kyllä kaiken huippu. Kaupungin sivistystoimenjohtaja puolusti järjestelmää vakaasti oppilashuoltoryhmän kokouksessa, jossa otin asian puheeksi sitä kovasti ihmetellen.
Lääkäri kuin lääkäri, kaikki voivat tehdä yleislääkärin töitä. Sivistystoimenjohtaja kertoi esimerkkinä, että toki hänen neurologilääkärivaimonsa voi hänelle yskänlääkereseptin kirjoittaa, vaikka ei olekaan yleislääkäri, vaan neurologi.

Omasta mielestäni on hieman eri asia, kun opettaja kiusaa -keissin asianosainen ohjataan automaattisesti psykiatriseen sairaalaan, ja vieläpä harhauttaen ja salaillen, vaikka mitään sen tason hoitotarvetta ei ole eikä edes tässä tilanteessa haluta.

Savonlinnan sivistystoimenjohtaja kielsi minua puhumasta lapsen kärsimyksistä, koska en ole lääkäri. Sivistystoimenjohtaja keskeytti minut, jos puhuin juridiikasta, koska en ole juristi. Hän ei sallinut minun puhua ryhmäyttämisestä luokkahuoneessa, koska minä en ole opettaja. Itseään hän kuvasi ryhmäyttämisen asiantuntijaksi.

Moniammatillinen yhteistyö - kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama väkivallan muoto

Moniammatillisen auttajatiimin työmenetelmä on täsmälleen sama, mitä uskonlahkot käyttävät.

Ensin ihminen särjetään, revitään turvasatamastaan, paloitellaan kaiken kansan nähden.

Väitetään että pelastusta ei ole missään muualla kuin tässä seurakunnassa ja seurakunnan viisaiden luvalla ja ohjelmoimalla tavalla tuodaan lopulta sitten pelastus, mitä missään muualla ei ole olemassa.

Silkkaa raa’immalla tekniikalla toteutettua aivopesua moinen puoskarointi.

Moniammatillinen auttamistyö on pahimmillaan kaikkein haavoittavin lapsen kohtaama henkisen väkivallan muoto.
Eikä vain henkisen, koska lapselle aiheutettu tuska lääketieteellistetään ja sen myötä on aloitettava myös lääkitys, tai muutoin tulkitaan, että kieltäydyt hoidosta.

Zombina sitten lapsi ei reagoi mihinkään pahaan – hän on pelastettu. Tosin ei hänellä lääkehumalassa zombina ole enää ihmisarvoista elämääkään.
Ja moniammatillisen auttamisen kaikki virheet ja vedätykset piilotetaan salassapidon verhoon.

Esko Leipälä

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinen-yhteistyo-havittaa-niin-vuorovaikutuksen-kuin-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kemiallinen-vakivalta-lastensuojelussa-tunnistusohjeet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-asiantuntija-asettuu-vallan-vaarinkayttajan-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lastenpsykiatrian-vaarinkaytoksiin-ei-puututa-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/perhesurmahysteria-sosiaalityntekij-epili-tiina-iti-perhesurmaajaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-ja-psykiatrian-mielivalta-on-samankaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-lapsille-haitallisia-uskomushoitoja-rahoitetaan-verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-uskoo-yha-psykoanalyysiin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tuottoisa-myytti-riskiperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-paadytaan-mielisairaalapotilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/tampereen-malli-ketipinoria-nuorille-kuin-nallekarkkeja-tipotien-nuorisopsykiatrisella-asiantuntijuus-tipotiessn
http://www.lokakuunliike.com/laulavan-uutisankkurin-blogi/ssri-hiljaiset-sivuoireet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ketipinorin-vaaroista-vaietaan-suomessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/laakarin-ja-sosiaalityontekijan-moninakokulmainen-yhteistyo-tapausesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/helen-aidin-tarina-lastensuojelu-murensi-itsetuntoni
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/palveluihin-palaa-miljardeja-silti-nuoret-syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/laakarin-kaksoisrooli-ja-maasta-paennut-potilas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

↧

Kids for cash- skandaali mahdollinen Suomessakin?

December 1, 2017, 8:33 pm

≫ Next: Lapsenhuoltolaki uudistuu- mikä muuttuu?

≪ Previous: Lastensuojelun moniammatillinen yhteistyö muistuttaa uskonnollista aivopesua

Vuonna 2008 Mid-Atlantic Youth Services Corp-niminen nuorisovankilafirma jäi kiinni lähes 3 miljoonan dollarin lahjuksien maksamisesta tuomareille, jotta he lähettäisivät kyseisen firman vankiloihin aivan mitättömistäkin rikoksista kiinni jääneitä nuoria (Monbiot 2009, Pilkington 2009).

Lahjotut tuomarit määräsivät pieniinkin rikkeisiin syyllistyneitä lapsia ja nuoria yksityisiin laitoksiin, jotka toimivat vain rahan vuoksi.

Päätekijänä Kids for cash skandaalissa toimi tuomari Mark Ciavarella, 61, joka tuomittiin vuonna 2011 Pennsylvanian korkeimmassa oikeudessa vankeuteen 28 vuodeksi lasten tuomitsemisesta miljoonan dollarin lahjuksia vastaan.

Korkein oikeus selvitti 4000 Ciavarellan vuosien 2003 ja 2008 välillä antamaa tuomiota todeten että Ciavarella loukkasi nuorten perustuslaillisia oikeuksia mukaanlukien oikeutta lainopilliseen neuvontaan ja vastineeseen.

Lapset tuomittiin ilman avustajaa tai mahdollisuutta saada tietää oikeuksistaan.

Ciavarellan oikeudenkäyntiä oli seuraamassa myös Ciavarellan tuomitsema Jeff Pollins, jonka mukaan tuomiot vaikuttavat nuorten elämään edelleen:
-Meidän elämämme tuhottiin..mikään ei ole enää niinkuin ennen. Haluan nähdä mitä hänelle tapahtuu.

Monet viranomaiset olivat sekaantuneet skandaaliin. Nuorten kohtelulla oli kohtalokkaat seuraukset. Sandy Fronzon poika teki itsemurhan joutuessaan Ciavarellan päätöksellä laitokseen.

Ciavarellan tapaus herättää kysymyksen oliko kyseessä vain yksittäistapaus vai toimiiko tuomioistuimissa myös muita tuomareita jotka tekevät sopimuksia yksityisten vankiloiden ja muiden laitosten kanssa.

Jo se, että tuomareille tarjottiin lahjuksia vihjaa laajempaan ongelmaan, jossa Ciavarellan tapaus on vain jäävuoren huippu.

Yksityiset vankilat tarjoavat runsaasti konkreettisia esimerkkejä ongelmista, joita seuraa hädänalaisiin ihmisiin kohdistuvien julkisten sosiaalipalveluiden yksityistämisestä.

Amerikkalaisissa liikeyrityksiksi muutetuissa vankiloissa henkilökunnan ammattitaito on heikko ja vankien turvallisuus sekä ihmisoikeudet vaakalaudalla (Stevenson 2011).

American Civil Liberties Unionin (2016) mukaan myöskään väitteet yksityisten vankiloiden tuomista säästöistä eivät ole osoittautuneet paikkaansapitäviksi. Tarkempia lukuja antaa Oppel (2011), joka lisäksi huomauttaa, että yksityiset vankilat pyrkivät pitämään seiniensä sisällä vain halvoiksi tulevat vangit – sairaimmat ja täten kalliimmiksi tulevat vangit jätetään mielellään valtion vankiloihin.

Vankilafirmat ovat tulleet tunnetuiksi myös lobbauksesta, jolla ne pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin niin, että vankeustuomiot kovenisivat kautta linjan ja vankilat pysyisivät tällä tavoin mahdollisimman täysinä.
Arizonan osavaltio on joutunut jopa maksamaan korvauksia yksityiselle vankilalle siitä, että osa sen selleistä on ollut vajaakäytöllä (Hall & Diehm 2013).

Mikä varmistaa, ettei samoja virheitä tapahdu Suomessa, jos omaksumme ongelmia aiheuttaneen toimintamallin kulttuuriimme?"(Idström, 2013)

Suomalaisessa sijaishuollossa perheiden oikeusturva on olematon eikä lapsia ja perheitä informoida lakisääteisistä oikeuksistaan. Perheillä ei ole huostaanottoasiassa oikeutta Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa tuomioistuimessa vaan huostaanotoista päättävät hallinto- oikeudet, joissa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia.

Valvomaton lastensuojelu ja sijaishuolto tarjoaa jo oivat puitteet esim. vaikuttavuussijoittamisella keinotteluun.

Tutkimustieto, tilastointi, arviointi, seuranta, valvonta, kustannusvaikuttavuus, mittarit, näyttöön perustuvat käytännöt, jääviyssäännöt, työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet , asiakkaiden oikeussuojakeinot ja puolueettomat tuomioistuimet puuttuvat , joten kekseliäs sijoittaja voi rauhassa- jopa tilaajan avustuksella- fabrikoida niin asiakkaiden määrät, riskiryhmään kuulumisen, vaikutustavoitteet, käytännöt, tulokset, tuotot kuin säästöt.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vaikuttavuussijoittaminenvastuullista-kapitalismia-vai-keisarin-uudet-vaatteet
http://www.lokakuunliike.com/elena-maria-uusitalon-blogi/hallinto-oikeuksien-toiminnasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomelan-blogi/aiti-erotisoi-lasta-imettamalla-huostaanotto-ja-psykologinen-todistelu-lapsiin-kohdistuneissa-seksuaalirikosten-epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/nuorten-ystavien-irma-moilasen-koulupelko-diagnoosi-koulukiusattujen-huostien-ja-mielisairaalakyyditysten-veruke
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
https://en.wikipedia.org/wiki/Kids_for_cash_scandal
http://kidsforcashthemovie.com/

↧

Lapsenhuoltolaki uudistuu- mikä muuttuu?

December 7, 2017, 9:14 am

≫ Next: KIRJOITUSPYYNTÖ ETÄPERHEIDEN VANHEMMILLE

≪ Previous: Kids for cash- skandaali mahdollinen Suomessakin?

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön uudistaminen.

Lakiin esitetään uusia säännöksiä muun muassa huoltajien velvollisuudesta suojella lasta väkivallalta, vaalia lapselle läheisiä ihmissuhteita ja myötävaikuttaa tapaamisoikeuden toteutumiseen.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset vuoroasumisesta.

Lapsen tapaamisoikeutta koskevaan tuomioistuimen päätökseen voitaisiin asettaa uhkasakko.
Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevien sopimusten valikoimaa ehdotetaan laajennettavaksi.
Huoltajien välisestä tehtävienjaosta, oheishuoltajasta ja tietojensaantioikeudesta voitaisiin jatkossa sopia sosiaalilautakunnan vahvistamalla sopimuksella.
Lakiin ehdotetaan muutoksia, joilla vahvistetaan lapsen oikeutta osallistua häntä koskevien asioiden käsittelyyn.
Oikeudenkäyntimenettelyyn ehdotetaan myös muutoksia, joiden tavoitteena on nopeuttaa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia oikeudenkäyntejä ja karsia tarpeettomia uusintakäsittelyjä. (http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/8075 /OMML_47_2017_Lapsenhuolto.pdf)

Vuonna 2015 joka seitsemäs erolapsi aloitti vuoroasumisen, sosiaalitoimen vahvistamista asumissopimuksista selviää. Vuoroasuminen on tilastointia yleisempää, sillä vanhemmat päättävät siitä usein ilman viranomaisia Elatusvelvollisten liiton puheenjohtaja Ahti Hurmalainen sanoo.
Hurmalaisen mielestä vuoroasuminen on huomioitava myös elatuslaissa, joka uudistunee vuonna 2020. Pelkästään termit, kuten lähi- ja etävanhempi, kaipaavat päivitystä.
Elatusvelvollisuus erityisesti vuoroasumistilanteissa olisi määriteltävä uudelleen. Epäoikeudenmukaiseksi on koettu myös elatusapuasiaan sovellettavat oikeudenkäyntikulusäännökset.

Vuoroasuminen kirjataan lakiin

Vuoroasuminen olisi jatkossa eroperheiden virallinen vaihtoehto, ja tieto siitä näkyisi esimerkiksi väestötietojärjestelmässä.
– Jos molemmat vanhemmat ovat yhtä lailla lapsen arjessa mukana ja lapsi asuu molempien luona lähes yhtä paljon, on koettu epäoikeudenmukaiseksi, että toinen on oikeudellisesti vain tapaava vanhempi, kertoo lainsäädäntöneuvos Outi Kemppainen oikeusministeriöstä.
Oikeusministeriön työryhmän ehdottama uudistus ei heti muuttaisi esimerkiksi oikeutta asumistukeen, lapsilisiin tai koulukuljetuksiin. Se olisi kuitenkin pohja muille muutoksille.
– Tämä on ensimmäinen askel siihen suuntaan, että tukia ja palveluita voitaisiin uudistaa ja että voitaisiin harkita niiden antamista kahteen kotiin, Outi Kemppainen sanoo.

Lapselle oikeus tavata läheistä henkilöä

Uutta olisi myös se, että lapselle voitaisiin vahvistaa oikeus tavata hänelle erityisen läheistä henkilöä. Mikäli lapsen ja tietyn henkilön välillä on erityisen läheinen ja vakiintunut suhde, joka on verrattavissa lapsen ja vanhemman väliseen suhteeseen, voitaisiin tapaamisoikeus vahvistaa täytäntöönpanokelpoisella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.

Tällaisia erityisen läheisiä aikuisia lapselle voivat olla vaikkapa samassa taloudessa asunut isovanhempi tai sijaisvanhempi tai vanhemmasta eronnut entinen avio- tai avopuoliso.
Tarkoitus on, että lapsen huolto turvaisi lapselle myönteiset ja läheiset suhteet kaikkien tärkeiden ihmisten osalta.

Vieraannuttamisen estämiseksi uhkasakko

Myös sovittujen tapaamisten estämiseen ja lapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta halutaan puuttua aiempaa napakammin.
– Jos on epäilyksiä, että tapaamisoikeuden toteutumisessa voi olla vaikeuksia, sen tehostamiseksi voisi asettaa sakon uhan, Outi Kemppainen sanoo.
Uhkasakko voitaisiin määrätä jo silloin, kun tuomioistuin antaa lapsen ja vanhemman tapaamisoikeutta koskevan päätöksen.

Uhkasakkojen uhrit: etukäteinen ilmoitusvelvollisuus muutosta vaarantaa väkivaltaa pakenevien hengen

Lisäksi vanhemman pitäisi ilmoittaa etukäteen, jos hän aikoo muuttaa ja se vaikuttaa toisen vanhemman ja lapsen tapaamisiin.

Suurin osa lausunnonantajista kannatti etukäteisen ilmoitusvelvollisuuden säätämistä lapsen asuinpaikan muuttoa koskevissa tilanteissa.
Etukäteiseen ilmoitusvelvollisuuteen suhtautuivat varauksellisesti Lastensuojelujärjestö Uhkasakkojen Uhrit ja Kaapatut lapset ry.
Lastensuojelujärjestö Uhkasakkojen Uhrit totesi, että muutosta ilmoittaminen etukäteen vaarantaisi vakavasti väkivaltaa pakenevien perheenjäsenten hengen.

Lapsen mielipide huomioidaan entistä tarkemmin

Lapsen mielipidettä kuunnellaan esimerkiksi asumisjärjestelyissä jatkossa nykyistä tarkemmalla korvalla, jos ehdotetut uudistukset menevät läpi.
– Myös riidattomissa asioissa pitäisi varmistua siitä, että lapsen mielipide on otettu huomioon. Nykyisin lapsen mielipidettä ei erikseen ole selvitetty, jos vanhemmat ovat olleet yksimielisiä, lainsäädäntöneuvos Outi Kemppainen oikeusministeriöstä sanoo.

Kurttila: Ei ikärajoja lapsen kuulemiseen

Lapsen oikeuksien sopimus korostaa erityisesti lapsen oikeutta tulla kuulluksi häntä koskevissa oikeudellisissa ja hallinnollisissa toimissa.
Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tyytyväinen, että lapsen mielipide aiotaan ottaa tulevaisuudessa entistä vahvemmin huomioon erotilanteessa.

Kurttila ei halua lakiin ikärajoja.
- Lapsi on kohdattava aina yksilönä, vaikka olisi kyse saman ikäisistä lapsista. Tilanteet ovat hyvin vaihtelevia. Pidän tärkeänä, että laissa ei ole ikärajoja, jossa aletaan kuulemaan. Ne lyövät helposti todellisuutta vastaan. Sen takia on hyvä puhua kaikista lapsista eli alle 18-vuotiaista.

LSKL: lapsen etu, tutkimustieto ja eroauttaminen keskiöön

LSKL:n mukaan lapsen oikeutta ilmaista näkemyksiään ja mielipiteitään sekä saada tietoa itseään koskevista asioista on tuettava. Oleellista on, kuinka aikuiset, niin vanhemmat kuin ammattilaiset, kykenevät luomaan lapselle osallisuutta mahdollistavan ja tukevan, turvallisen ympäristön.

Lapsenhuoltolain läpileikkaava tekijänä sekä lähtökohtana tulisi olla YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen oikeudet ja erityisesti sopimuksen kannalta keskeinen lapsen edun periaate.

LSKL korostaa lapsivaikutusten arvioinnin merkitystä lapsenhuoltolain uudistamisessa.
Keskusliitto pitää myös tärkeänä, että lapsenhuoltolain uudistuksessa tehdään tiivistä yhteistyötä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ja uudistusten tulee perustua tutkittuun tietoon.

Lapsenhuoltolain uudistamisen rinnalla on myös tärkeää kehittää laaja-alaista ja monipuolista eroauttamista lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE). Lapselle on pystyttävä turvaamaan läheisten ihmissuhteiden jatkuminen luontevasti osana hänen arkeaan.

Sateenkaariperheet ry piti tärkeänä, että lain uudistamishankkeen tavoitteena pidetään lapsen edun toteutumista kaikissa perhetilanteissa. Perheiden moninaisuus tulisi laittaa aidosti uudistushankkeen keskeiseksi fokukseksi.

Helsingin hallinto-oikeus, Lapsiasiavaltuutettu ja Isät lasten asialla ry ehdottivat tarkempien säännösten ottamista lakiin siitä, mihin seikkoihin on kiinnitettävä huomiota lapsen etua arvioitaessa. Vertailukohdaksi mainittiin mm. lastensuojelulain 4 § 2 momentti.
Isät lasten asialla ry esitti myös lapsen edun vastaisten toimien kirjaamista lakiin.

Lastensuojelujärjestö Uhkasakkojen Uhrit ehdotti, että lakiin säädetään periaate, jonka mukaan läheisilleen väkivaltaiselle ei myönnetä lapsen huoltajuutta ja hänen tapaamisensa lasten kanssa toteutetaan vain valvotusti.

Ensi- ja turvakotien liiton mukaan tapaamis- ja huoltajuusoikeuksien käyttäminen ei saa vaarantaa lasten tai perheväkivallan uhriksi joutuneen toisen vanhemman oikeuksia tai turvallisuutta. Vieraannuttamista arvioitaessa ja määrittelyssä tulee huomioida perheessä tapahtunut väkivalta. Myös lapsen pelko tavata etävanhempaa on otettava vakavasti–on vältyttävä tilanteilta, joissa lapsi on pakotettu tapaamaan vanhempaa, jota pelkää.

https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/Sivut/lapsen-huolto-ja-tapaamisoikeus.aspx
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75377/OMML_35_2016_Lapsen_huolto_Lausuntotiivistelma.pdf?sequence=1

↧

KIRJOITUSPYYNTÖ ETÄPERHEIDEN VANHEMMILLE

December 7, 2017, 9:18 pm

≫ Next: AVIn havaintoja lastensuojelun kirjaamiskäytännöistä

≪ Previous: Lapsenhuoltolaki uudistuu- mikä muuttuu?

Lokakuun liike havaitsi facebook - ryhmässä Vieraannuttaminen ja huoltokiusaaminen seis, kirjoituspyynnön, joka mahdollistaa sosiaalipalveluiden asiakkaita kertomaan kokemuksistaan ja antamaan samalla kriittisen näkemyksensä siitä kuinka eroperheiden tuentarpeisiin vastataan 100-vuotiaassa Suomessa.

Kokemusasiantuntevuus on tärkeä tietolähde, jota tulee seurata tarkkaan. Sosiaalipalvelut, jotka eivät tutki asiakkaidensa asiakastyytyväisyyttä, eivät toteuta ammattietiikkaa ja näin ollen työote on epäammattimaista. Tästä syystä nämä kokemusasiantuntevuudelle jalansijaa antavat osallistumispyynnöt tutkimukseen ovat erittäin tärkeitä silloin harvoin, kun niitä toteutetaan.

Heidi Salmikallio tahtoo kerätä etäperheiden vanhempien kertomuksia kokemuksistaan sosiaalipalveluista. Hän työstää Helsingin yliopistossa sosiaalityön pro gradu -tutkielmaa ja toivoo saavansa näkemyksiä mm. perhetyöstä, lapsiperheiden kotipalvelusta, kasvatus- ja perheneuvonnasta, lastensuojelusta, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvästä sovittelusta sekä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonnasta ja lisäksi kokemuksista esimerkiksi toimeentulotuesta, päihde- ja mielenterveystyöstä, vammaispalveluista tai omaishoidon tuesta.

Nämä kaikki ovat tärkeitä seikkoja, joista myös Lokakuun liike on kirjoittanut vuosien aikana. Lokakuun liike toivoo lukijoitaan osallistumaan tähän tutkimukseen, jonka valmistuttua Lokakuun liike myös pohtii kiinnostuneena, millaiseen johtopäätelmään päätyy Salmikallio tutkimuksensa päätyttyä.
Lokakuun liike toivoo osallistujilta vastauksiin sosiaalityön epäkohtien avaamisen lisäksi myös ratkaisukeskeisten ehdotuksien esittämistä Salmikalliolle sekä myös toimivien toimintaratkaisujen esilletuomista. Myös olisi hyvä, jos kirjoittaisitte hänelle kokemuksistanne vertaistuesta ja mistä olette sitä saaneet ja mistä olette saaneet tietoa lastenne ja perheenne oikeuksista.

Jos teillä on tuttuja, jotka ovat etävanhempia vinkatkaa tästä mahdollisuudesta myös heille.
Tärkeimmät kysymykset ovat: Onko tarpeisiinne vastattu oikea-aikaisesti ennaltaehkäisten ongelmia? Huomioidaanko teidän näkemykset tuntarpeissa ja tuetaanko vanhemmuuttanne?
Kertomuksenne kokemuksistanne voitte Salmikalliolle lähettää hänen sähköpostiinsa heidi.salmikallio@helsinki.fi 20.12.2017 mennessä.

Salmikallion kutsu hänen tutkimustyöhönsä:

Oletko etävanhempi tai etävanhemman puoliso? Virallisesti muualla asuvat lapset vierailevat teillä säännöllisesti, satunnaisesti tai asuvat erilaisin vuorojärjestelyin jopa hyvin merkittävän osan ajastaan? Onko sinulla kokemuksia monimuotoisten perherakenteiden huomioimisesta tai huomioimatta jättämisestä sosiaalipalveluissa, joista haluaisit kertoa muillekin?

Kerään etäperheiden vanhempien kokemuksia sosiaalipalveluista Helsingin yliopistossa tekemääni sosiaalityön pro gradu -tutkielmaa varten. Erityisesti lapsiperheille suunnattuja sosiaalipalveluja ovat perhetyö, lapsiperheiden kotipalvelu, kasvatus- ja perheneuvonta, lastensuojelu, lapsen huoltoon ja tapaamisoikeuteen liittyvä sovittelu sekä lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta. Lisäksi sinulla saattaa olla kokemuksia esimerkiksi toimeentulotuesta, päihde- ja mielenterveystyöstä, vammaispalveluista tai omaishoidon tuesta.

Kerro oma tarinasi kokemuksistasi, tuntemuksistasi, muistoista ja tapahtumista, jotka liittyvät perheesi rakenteeseen ja sosiaalipalveluihin. Millaisessa tilanteessa perhettäsi jollain tavalla koskettava asiakkuus alkoi tai tulit itse osalliseksi tapahtumien kulkuun? Mitä sitten tapahtui? Millaisia käännekohtia sosiaalipalvelujen piirissä on ollut ja miten ne ovat vaikuttaneet sinuun, läheisiisi ja perhesuhteisiinne? Millainen merkitys palvelulla on ollut perheellesi? Millaista tukea sinä tai läheisesi olette saaneet ja mitä olisitte toivoneet saavanne? Millaisena teidän yhteisten lastenne asema sosiaalipalveluissa näyttäytyy sinulle suhteessa etävanhemman lapsiin?

Kertomuksen muoto, tyyli ja pituus ovat vapaasti päätettävissäsi. Lyhytkin kertomus on arvokas! Taustatietoina toivoisin kuvauksen perheesi rakenteesta, asumisjärjestelyistä ja historiasta: kuinka kauan perheesi on toiminut nykyisessä muodossaan? Kerrothan myös, jos olet kiinnostunut osallistumaan ryhmähaastatteluun, joka mahdollisesti järjestetään kevään 2018 aikana.

Toivon, että lähetät kertomuksesi 20.12.2017 mennessä osoitteeseen heidi.salmikallio@helsinki.fi. Vastaan samassa osoitteessa mielelläni myös lisäkysymyksiin. Graduani ohjaa VTT, yliopistonlehtori Maija Jäppinen. Käsittelen kirjoitukset luottamuksellisesti ja raportoin tutkimustulokset siten, ettei yksittäistä kirjoittajaa tai kirjoituksissa kuvattuja henkilöitä pystytä tunnistamaan.
Ystävällisin terveisin ja kirjoitusten tulvaa odottaen
Heidi Salmikallio
Lähde:
https://www.facebook.com/huoltokiusaaminen/…

↧

AVIn havaintoja lastensuojelun kirjaamiskäytännöistä

December 1, 2017, 8:26 am

≫ Next: Sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempansa kanssa asuvat

≪ Previous: KIRJOITUSPYYNTÖ ETÄPERHEIDEN VANHEMMILLE

AVI on aiheellisesti huolissaan

Aluehallintovirastoon toimitetuista kanteluista ja muista epäkohtailmoituksista ilmenee, että lastensuojelun asiakassuunnitelmia tehdään ja kirjataan puutteellisesti.
Pahimmillaan asiakassuunnitelmia jätetään dokumentoimatta.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan asiakassuunnitelman laatimista hankaloittaa yleensä se, ettei lastensuojelun työntekijä tiedä tai kykene yksilöimään huostaanoton jatkamisen perusteita ja niitä seikkoja, joiden tulee muuttua lapsen kotiuttamiseksi.

Puuttuva ja puutteellinen asiakassuunnitelma mahdollistaa mielivallan. Ikosen mukaan se, ettei työntekijä osaa yksilöidä perheen tuen tarpeita osoittaa, ettei niitä kenties ole alunperin ollutkaan ja ettei työntekijä ole onnistunut olemaan perheelle hyödyksi millään tavalla ( Ikonen, 2013, 136-138).

Lastensuojelun ammattilaiset kiinnittivät jo vuosia sitten huomiota siihen, että lakipykälää vanhempien asiakassuunnitelmista ei noudateta.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä, sanoi PeLa:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.

Pääsihteeri ei kertonut, että asiakassuunnitelma jätetään tekemättä juuri sen takia jotta huostaanoton purkamiselle ei olisi edellytyksiä. Huolimattomuus vaikuttaa tahalliselta.

Asiakassuunnitelmat tehdään asiakkaita kuulematta

Länsi- ja Sisä- Suomen aluehallintoviraston mukaan"usein toistuva puute asiakassuunnitelmien kirjaamisessa on, ettei niihin ole merkitty lainkaan asianomaisten näkemyksiä tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä."

Monet tutkijat ja oikeusoppineet ovat jo vuosia varoittaneet lastensuojelutyön vinoutuvan heti alussa sen takia, että asiakasta ei kuulla omassa asiassaan vaan asiakkaan ongelman ja sen hoitamisen toimeenpiteet sanelee sosiaalityöntekijä- asiakasta kuulematta tai tuntematta.
Lastensuojelussa siis hoidetaan olemattomia sosiaalityöntekijän keksimiä ongelmia väärillä toimenpiteillä. Asiakas ei saa tarpeenmukaista apua ja joutuu käymään turhissa tutkimuksissa ja tukitoimissa, joita joku muu saattaisi oikeasti tarvita.

Montako tapausta me tiedämmekään, joissa tukitoimet, väärinkin kohdennetut, on ollut pakko ottaa vastaan huostaanoton uhalla? Perheitä on pakotettu jos jonkinlaisiin tukitoimiin aina avohuollon sijoituksia myöten.

Lakiin tulisikin lisätä, että lastensuojelutyötä ohjaa perheen ilmoittama tuen tarve eikä sosiaalityöntekijän näkemys siitä, kuten nykyisin.

Asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijöiden yksin laatimia. Ne perustuvat siihen, mitä sosiaalityöntekijä väittää tapahtuneen, ei siihen, mitä todellisuudessa tapahtui. Asiakas pääsee harvoin jos koskaan vaikuttamaan dokumenttien sisältöön. Käytännössä asiakkaalla ei ole myöskään mahdollisuutta oikaista sosiaalityöntekijän merkintöjä, vaikka hän pystyisi todistamaan ne vääräksi.

Sosiaalityön asiakirjat perustuvat sosiaalityöntekijän monologille ja ovat sitä.

Ritva Poikela tarkasteli tutkimuksessaan asiakassuunnitelman ja asiakastyön käytännön välistä suhdetta ja sai tutkimustuloksen, jonka mukaan suunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen.
Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään. Näennäisestä asiakaskeskeisyydestä huolimatta työ oli viranomaiskeskeistä.

"Asiakassuunnitelmia jätetään päivittämättä, vaikka aiemmin suunniteltu tilanne on muuttunut olennaisesti, eikä asiakkaan tuen tarve vastaa enää aiemmin suunniteltua", AVI kertoo.

Monet asiakkaat ovat huomanneet, ettei sosiaalityöntekijän epäilyihin perustuneissa sijoitustapauksissa kirjata asiakkaiden päihde-, mt-, vuorovaikutus- tai rikostutkimusten puhtaita/vapauttavia tuloksia vaan asiakasta pidetään jopa vuosikausia tutkittavana ja "tukitoimissa", joita hän ei tarvitse.

Tyypillinen temppu tuottaa paperille uusi "päihdeongelmainen” on kirjata sellaiseksi jokainen, joka kertoo joskus kokeilleensa jotakin päihdettä, vaikka kyse olisi menneestä, ainutkertaisiksi jääneestä ja päättyneestä kokeiluista. Tapana on pakottaa kertoja poliklinikalle ja jättää merkitsemättä, että kyse on vain päihde-epäilystä ja pakotetusta testauksesta, jonka tulokset ovat puhtaat. Sen sijaan asiakaspapereihin kirjataan, että "asiakkaalla on säännöllinen hoitokontakti a-klinikalle". Tämä merkintä kätkee ovelasti puhtaat tulokset ja antaa virheellisen kuvan, että päihdeongelma on olemassa ja todettu, asiakas tarvitsee siihen hoitoa, ja että asiakkuus ja testaus on vapaaehtoista.

Leimaavaa rekisterimerkintää ei estä eikä poista se, että seulaaminen on ollut pakotettua ja turhaa, tai että seulat ovat aina olleet puhtaat.

Pohjanmaalla äidin leimaamiseen ja alkoholistiluokitukseen on riittänyt se, että neuvolantäti on muistellut kerran nähneensä äidin kaupungilla humalassa ilman lapsia, ystävättären seurassa. Tämäkin huolihavainto, jonka neuvolantäti itsekin kertoi ainoaksi alkoholistimerkinnän syyksi, kuuluu luokkaan "mahdollisesti". Se ei silti estänyt terveydenhuoltoa tiedottamasta kaikille tahoille äidin ”päihteilystä”.

Tosiasiassa äiti ei havainnonteon aikaan edes asunut paikkakunnalla, mutta tämä tosiasia ei kuitenkaan riittänyt poistamaan tehtyä merkintää.

Myöskään tapauksissa, joissa huoleen on ollut perusteita, vanhempien tilanteessa tapahtuneita positiivisia muutoksia esim. parantumista sairaudesta ei kirjata vaan päätökset tehdään ensimmäisen asiakassuunnitelman perusteella.

Lastensuojelun asiakasdokumentit ovat sosiaalityöntekijän manipuloimia asiakirja-aineistoja, joista sosiaalityöntekijän on ilman seuraamustoimia mahdollista poistaa kaikki työntekijän käsityksistä poikkeava tai työntekijän, tämän päätökset ja instituution kyseenalaiseen valoon asettava materiaali.

"Kanteluasiakirjoista ilmenee toistuvasti, että lapsen toinen vanhempi on saatettu jättää ottamatta mukaan lapsen asian suunnitteluun, vaikka on keskeisesti osallistunut lapsensa elämään ja pitänyt tähän yhteyttä. Toinen vanhempi ei siten ole ollut osallinen lapsen asioissa järjestetyissä neuvotteluissa ja asiakassuunnitelmien tekemisessä", AVI ilmoittaa.

Esimerkiksi huostaanottoa suunniteltaessa toista vanhempaa, usein isää, oli tämä miten kunnollinen tahansa, ei edes harkita lapsen hoitajana. Joskus vanhemmalle ei edes kerrota huostaanottosuunnitelmista. Kun lapsi yllättäen sijoitetaan ventovieraille, lapsen asioista ulkoistetun vanhemman täytyy aloittaa oikeustaistelu lastensuojelua vastaan lapsensa suojelemiseksi.

Isää saatetaan myös rangaista siitä , että hän osallistuu lapsensa elämään. Lokakuun Liike palkitsi taannoin Vuoden Lastensuojeluilmoitus -palkinnolla Keski-Suomessa tehdyn lastensuojelullisen tarpeen arvion, joka johti lastensuojelun asiakkuuden alkamiseen sillä perusteella, että isä käy töissä. Sosiaalityöntekijän mukaan lapset "tapaavat säännöllisesti isäänsä, mutta isä on kuitenkin kesällä töissä, mikä vaikuttaa isän mahdollisuuksiin hoitaa lapsia ja ottaa heitä luokseen".
Isä ei ole syrjäytynyt eikä työtön. Isä ei ole hylännyt lapsiaan, vaan tapaa heitä säännöllisesti. Huolestuttavaa.

Puuttuva valvonta ja asiakirjaväärentäminen ylläpitää laittomia käytäntöjä

"Valvonnassa on tullut esille, että sijaishuoltoyksiköissä on voinut olla käytössä menettely, että sijoitetun lapsen rajoittamisesta on keskusteltu sosiaalityöntekijän läsnä ollessa ensimmäisessä asiakassuunnitelmaneuvottelussa, jonka jälkeen rajoitusten on katsottu perustuvan vapaaehtoisuuteen. Tämä on johtanut tilanteisiin, ettei lapsi ole saanut liikkua sijaishuoltoyksikön alueella tai sen ulkopuolella ilman ohjaajaa. Myös kotilomiin, harrastuksiin ja puhelimen käyttöön on puututtu asiassuunnitelmaneuvottelussa sovitun perusteella", AVI toteaa.

Laiton rajoittaminen on mahdollista, koska valvonta on puutteellista ja asiakirjoihin, jotka tarkastetaan pahimmillaan kerran kymmenessä vuodessa on väärennetty, että rajoittaminen tapahtuu lapsen ja vanhempien suostumuksella ja on "lapsen etu".
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin on tarkastuksissaan havainnut, että sosiaalityöntekijät eivät tunnu edes havaitsevan saati raportoivan puutteita sijaishuollossa.
Kun sijaishuoltopaikka on sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema , sen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskisijoitukseksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä " omassa " yksikössä tapahtunut lapsen kaltoinkohtelu.

Joidenkin vanhempien mukaan luvattu yhteistyö Kauppalehden menestyjäyritykseksi vuonna 2014 valitun Nevalanmäen perhekodit OY:n kanssa typistyi ohjaajien vanhemmille lähettämään ilmoitukseen nuoren kirjautumisesta laitokseen, jonka jälkeen vanhempiin ei ole pidetty mitään yhteyttä. Entisten ja nykyisten sijoitettujen mukaan laitoksessa simputetaan, käytetään ryhmärangaistuksia ja istutetaan nuoria huoneissaan vailla mahdollisuutta sosiaalisiin kontakteihin. Sijoitetut tytöt ovat valittaneet laitoksen sukupuolittuneista kaksoisstandardeista ja tyttöjen seksuaalisuuden voimakkaasta kontrolloinnista, joka ilmenee alus- ja päällysvaatteiden mittaamisena ja kieltoina katsoa poikiin tai puhua näiden kanssa.

Veronmaksajat maksavat yhden lapsen keskimäärin seitsemän vuotta kestävästä huostaanotosta perhekodeille noin miljoona euroa ilman minkäänlaista tulosvastuuta.
Sijaishuoltopaikkojen valvonta on todettu puutteelliseksi. Pahimmillaan laitokset tarkistetaan vain kerran kymmenessä vuodessa. Valvonta tapahtuu liian usein vain lukemalla laitoksen toimittamat asiakirjat.

"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.

Suurin osa "vapaaehtoisista", " vanhempien kanssa yhteisymmärryksessä tehdyistä" sijoituksista on todellisuudessa pakotettuja ja sosiaalityöntekijän uhkailujen tulosta.
Sijoituspapereiden allekirjoitus on kuin toisinto kuravellin pakkosyötöstä, jossa kiusattua vedetään nenästä samalla kun kuravelli lapioidaan väkisin suuhun: Vanhemman eteen lätkäistään huostaan johtava paperi, johon häntä painostetaan laittamaan allekirjoituksensa. Siinä lukee , että allekirjoittaja suostuu (huostaanottoon johtaviin) avohuollon tukitoimiin tai antamaan lapsensa sijoitukseen "avohuollon tukitoimena".
Jos vanhempi yrittää sanoa jotakin, häntä uhkaillaan pysyvällä huostalla ja tapaamisrajoituksilla ja hänen sanansa tulkitaan ja dokumentoidaan väärin ja käytetään häntä vastaan".

Nykyisen tutkimustiedon valossa voi väittää, että lastensuojelun asiakaskirjaukset eivät sellaisenaan kerro asiakkaista tai heidän tarpeistaan tai elämästään. Ne on luotu kertomaan ja kertovat ensisijaisesti sosiaalityön ja sosiaalityöntekijöiden tarpeista ja tulkinnoista. Joskus ne kertovat myös silkasta huolimattomuudesta. Varatuomari Outi Mannonen kuvailee virheellisten lastensuojeluasiakirjojen kaavan: ”Ensin kirjataan ylös aiheeton epäily. Seuraava työtekijä käsittää sen faktaksi ja lisää kirjauksiin omat luulonsa. Seuraava työntekijä alkaa kirjausten perusteella tehdä huostaanottohakemusta. Kukaan ei perehdy siihen, mitä oikeasti on tapahtunut.”

"Lastensuojelun rajoittamistoimenpiteiden käyttäminen edellyttää aina erillistä päätöksentekoa, eikä rajoittamisesta voi sopia asiakassuunnitelmassa", AVI huomauttaa.

Rajoittamistoimenpiteitä tehdään kuitenkin yleisesti ilman erillistä päätöksentekoa, vaikka käytäntö on laiton. Lastensuojelu on täynnä laittomia käytäntöjä, koska ulkopuolinen valvonta puuttuu ja työntekijöillä, joita on lähes mahdotonta irtisanoa viroistaan ei ole vastuu- tai korvausvelvoitteita laittomuuksistaan.

Työntekijöiltä puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet mahdollistavat laittomuudet

"Asiakassuunnitelman laatimisen lisäksi lastensuojelun työntekijöiden tulee merkitä lasta ja nuorta koskeviin asiakaskirjoihin lastensuojeluasian vireille tulosta lähtien kaikki lapsen tai nuoren tarvitsemien lastensuojelutoimenpiteiden järjestämiseen vaikuttavat tiedot sekä toimenpiteiden suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot" AVI ohjeistaa.

Lastensuojeluvirkailijat tyypillisesti poistavat asiakaskirjauksista kaikki tiedot, joka voivat kyseenalaistaa heidän usein laittomat päätöksensä. Yleensä poistetaan tiedot siitä, että asiakas on itse hakenut apua lastensuojelusta ja tehnyt yhteistyötä suostumalla kaikkiin sosiaalityöntekijän sanelemiin, usein turhiin tutkimuksiin.
Koulu- ja seksuaaliväkivaltatapauksissa poistetaan tieto lapsen kohtaamasta väkivallasta ja papereihin jätetään vain tieto väkivaltaa kohdanneen lapsen oireilusta, jonka vihjataan johtuvan lapsen kotioloista. Asiakirjoista poistetaan myös se, että asiakas tai tutkimukset suorittanut asiantuntija on todistanut lastensuojelun epäilyt perusteettomiksi tai on eri mieltä lastensuojelutoimien oikeellisuudesta.

Tarja Hiltusen väitöskirja-aineistossa peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163). Suurin osa äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

"Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on ammattihenkilönä toimiessaan suuri vastuu, että asiakkaat saavat tarvitsemansa palvelut lain edellyttämällä tavalla", AVI muistuttaa.

Vastuu on vain ohjeellinen sillä sen laiminlyömisestä ei tule sosiaalityöntekijälle minkäänlaisia seuraamustoimia, kuten ei tule myöskään tahallisesta asiakirjaväärentämisestä.
Käytännössä lastensuojelun asiakas ei usein saa tarvitsemiaan palveluja lainkaan. HuosTa- tutkimuksessa havaittiin, että jopa 85% lapsista jäi ilman tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta.
Yksi suurimmista kotiinpaluun esteistä on puutteet biologisten vanhempien kanssa tehtävässä työssä. Valtaosa LSKL:n kyselyyn vastanneista vanhemmista kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Kotiin palaamista estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.

Yksi vaikkapa fabrikoidun lastensuojeluilmoituksen tai- lausunnon avulla asiakkaaksi kalastettu perheenäiti työllistää helposti kymmenen moniammatillista ”osaajaa”; sosiaalityöntekijän ja perhetyöntekijän pareineen, ensi- ja turvakodin tai perhekuntoutusyksikön työntekijöitä, perhekodin ja lastensuojelulaitoksen työntekijöitä, jotka puolestaan työllistävät tuottoisia sijoitussopimuksiaan jatkaakseen runsaasti psykiatreja ja terapeutteja, lastensuojelun edunvalvojan, juristeja, hallinto- oikeuden tuomareita, tapaamispaikan henkilökunnan jne.
Kaikki saavat helppoja suoritteita ja työtunteja loputtomista palavereistaan, joiden tarkoituskaan ei ole auttaa perhettä ja joita voi budjettikurin, valvonnan ja vastuu- ja korvausvelvoitteiden puuttuessa jatkaa siihen asti kunnes lapsi täyttää 18.

Kun sosiaalityön tutkija alkaa tehdä johtopäätöksiä asiakkaiden tilanteista lastensuojelun asiakirjojen perusteella hän vain jatkaa rikkinäisen puhelimen efektiä. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät johtavat virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka entisestään syventävät avunpyytäjien ahdinkoa.

AVI:n ohjauskirjeet eivät tule vaikuttamaan lastensuojelun rutiiniksi muodostuneeseen asiakirjaväärentämiseen lainkaan, sillä juuri fabrikoiduilla asiakirjoilla perustellaan laittomat huostaanotot. Tämä rikollisuuden muoto tuntuu olevan valtiovallan erityissuojeluksessa.

AVI olisi voinut ohjauskirjeessään puuttua lastensuojelun haluttomuuteen oikaista valheellisia asiakirjamerkintojä. Esimerkiksi tapauksessa, jossa 7 sosiaalityöntekijää oli määrätty syyttäjän toimesta esitutkintaan, sosiaalivirkailijat väittivät laitonta huostaanottoa oikeuttaakseen äidin rikosrekisteriin tulleen merkintöjä, vaikka äidillä ei ollut rikosrekisterimerkintöjä.
Äiti ihmettelee, miksei asiakaskertomuksessa ole lain edellyttämällä tavalla mainintaa, kuka tietopyyntöjä on tehnyt, koska, kenelle ja millä perusteilla.
- Asiakirjoissa on luvaton määrä perätöntä tietoa, hän huokaa.
- Ja lokitietojen mukaan useat kymmenet lastensuojelutyöntekijät ovat käyneet niitä katselemassa.

Tässäkään tapauksessa väärentämisestä ja urkinnasta ei seurannut työntekijöille mitään rangaistuksia vaan kaikki jatkavat viroissaan. Lastensuojelussa katsotaan, että laittomasti huostatun lapsen palauttaminen on riittävä hyvitys vuosikausia jatkuneeseen perheen piinaamiseen.

Lastensuojelukriisi ja asiakirjaväärentäminen jatkuu niin kauan kun ulkopuolinen valvonta ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet puuttuvat, huostaanotto-oikeudenkäynnit käydään käräjäoikeuksien sijaan hallinto- oikeuksissa ,lapsibisnekseen syydetään miljoonakaupalla vastikkeetonta rahaa ja lastensuojelun johdon väärinkäytöksiä hoidetaan sairaslomilla ja tittelivaihdoksilla.

https://www.avi.fi/documents/10191/37941/Hyv%C3%A4_hallintok%C3%A4yt%C3%A4nt%C3%B6_lastensuojeluasioiden_kirjaamisessa.pdf/5ecf117a-8302-4294-9dc4-800fdaa8bd9a

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkista-omat-asiakirjasi
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikosen-blogi/kansanvalistusta-lastensuojelun-asiakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/pieni-opas-eri-tilanteisiin-lastensuojelun-kanssa
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/asiakirjojen-panttaamisesta-ja-vaarentamisesta-on-tullut-viranomaisten-rutiinia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-kiireellisesta-sijoituksesta-tehdaan-pysyva-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-2-fabrikoitu-lastensuojelulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-3-fabrikoitu-rikosilmoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-4-fabrikoitu-asiakassuunnitelma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-5-miten-tunnistaa-fabrikointi

↧

Sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempansa kanssa asuvat

December 8, 2017, 9:08 am

≫ Next: Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

≪ Previous: AVIn havaintoja lastensuojelun kirjaamiskäytännöistä

Kouluterveyskyselyn huolestuttavia tuloksia

Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi-tutkimuksessa kerrotaan, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän.

Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %) tai tuntematon henkilö (52 %).

Sijoitetuilla lapsilla oli yli kaksinkertainen riski kokea mielialaan liittyviä ongelmia verrattuna vanhempansa kanssa asuviin ikätovereihin

Lähes joka kolmas sijoitettu nuori koki kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuusoireilua, kun ikätovereista niitä koki vain joka kymmenes.

Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin.

Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.

Saatu rohkaisu ja itsetunnon vahvistuminen voivat vaikuttaa oppimistuloksiin.
Tanskalaistutkimuksen (Lausten ym. 2015) mukaan neljännes sijoitetuista lapsista ei saanut apua läksyjen tekemisessä, kun vastaavasti suurin osa ei-sijoitetuista saa niihin apua.

Sijoitetuista lapsista ja nuorista useammat kuin vanhempiensa luona asuvat kokivat itsensä yksinäiseksi. Heidän joukossaan oli myös vähemmän niitä, jotka kokivat olevansa tärkeä osa luokkayhteisöä.

Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa. Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.

Tutkimuksen mukaan lapsuuden ja nuoruuden instituutioissa ja palveluissa on tärkeää tunnistaa sijoitettujen lasten ja nuorten kokemat puutteet kasvuympäristön turvallisuudessa ja kehittää toimintatapoja niin, että lapsi välttyy väkivallalta vertaissuhteissa, suhteissa lapsen kanssa toimivien aikuisten kanssa sekä laajemmin kasvuympäristössään (Ikonen R, Hietamäki J, Laakso R, Heino T, Seppänen, Halme N, 2017).

Pelko huonoista kokemuksista ja tuloksista estää tutkimasta sijaishuoltoa

Väkivallan tunnistaminen voisi alkaa lastensuojelun tutkimuskäytäntöjen muuttamisesta esim. pakollisista, säännöllisesti kerättävistä asiakaspalautteista ja tutkimuksista, jotka eivät pyri jo otannoillaan, kysymyksenasetteluillaan ja käsitevalinnoillaan puolustelemaan ja pimittämään väkivaltaa sijaishuollossa.

Sosiaalipalveluja ei ole tähän asti tutkittu riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.

Ironista on, että Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi- tutkimuksessa kuten myös esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Viola ry:n tutkimuksissa tuntuu olevan kovin vaikeaa myöntää kaltoinkohtelua sijaishuollossa, vaikka siitä on laaja ja yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö.
Sijoitettujen kokema väkivalta koetetaan selittää mm. hatkareissujen ongelmaksi. Kuinka vaikeaa on lisätä kyselyihin kysymys väkivallan tekijästä ja tapahtuma- ajasta ja -paikasta?

Tässäkin tutkimuksessa siteerataan Noora Ellosen ja Tarja Pösön kiistanalaista, sijaishuollon väkivaltaa vähättelevää lapsiuhritutkimusta, vaikka sen tutkimusmetodivirheestä on raportoinut professori Timo Saloviita jo vuonna 2010.

Miksi Suomessa on niin vaikeaa myöntää sadoilla miljoonilla rahoitetun sijaishuollon huonoja tuloksia mm. sijoitettujen kohtaaman väkivallan ja koulunkäynnin ja terveydenhuollon osalta?

Vuoden 2017 4. ja 5. luokkaa käyvien lasten ja 8. ja 9. luokkaa käyvien nuorten kouluterveyskyselyä voi puutteistaan huolimatta kuitenkin pitää pioneerityönä. Suomessa ei ole aikaisempaa kattavaa ja suoraan lapsilta koottua tietoa siitä, miten sijoitettuina asuvat lapset ja nuoret voivat ja millainen heidän hyvinvointinsa on.

Lastensuojelun käytännöt eivät perustu tutkimustietoon

Kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu).
Tutkimusprofessori Tarja Heinon mukaan ”Meillä ei ole käytettävissä kattavaa kansallista seurantatietoa vuoden 1983 jälkeen huostaanotettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten perhetaustoista tai sijoitusten taustalla olevista tekijöistä, eikä sen enempää perheiden saamista palveluista.”

Käytettävissä ei esimerkiksi ole enää yhtenäistä kansallista rekisteriä lastensuojelulaitoksista. Yksityisiin sijaisperheisiin sijoitetuista lapsista tiedetään vain lapsen vastuusosiaalityöntekijä − joka hänkin voi vaihtua usein.
− Tänä päivänä tiedämme lastensuojelun avohuollon lapsista vain lukumäärän. Emme esimerkiksi ole tienneet siitä, millaisia palveluista he saavat vai saavatko mitään.

− Sote-uudistuksen yhteydessä olisi mahdollisuus poistaa havaittuja tietoaukkoja ja vahvistaa tiedontuotannon rakenteita, toteaa Heino.

Heino listaa Huostaanotto-kirjan artikkelissaan syitä miksi lasten huostaanottojen perusteista pitäisi tietää tarkemmin. Yksi on moraalinen. − Koska julkinen valta on ottanut lapsia huostaanottaessaan itselleen julkisen kasvattajan roolin, sen pitäisi myös olla kiinnostunut keitä lapsia se ottaa huostaan. Tai millaista tukea lapsille ja perheille tulee tarjota, paljonko voimavaroja toimintaan tulisi varata ja miten toimenpiteet kohdentuvat.
− Hyvä kysymys on sekin, miten voi seurata tai valvoa toimintaa, josta tiedetään liian vähän. Miten voidaan sanoa, toimivatko viranomaiset oikein, riittävästi vai liiallisesti?

Huostaanotoista on myös tarpeen tietää perusoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Huostaanotto on vahva interventio yksityisyyteen ja sen myötä yhteiskunnan velvollisuus on seurata lasten sijoituskäytäntöjen lisäksi erityisesti tahdosta riippumattomien toimien käyttöä.
Toisaalta syyt voivat olla taloudellisia, kun ollaan kiinnostuneita hallitsemaan lastensuojelun kustannuksia. Perusteluna voi olla myös vaikuttavuuden vaatimus, johon liittyy toive, että resursseja voitaisiin kohdentaa vaikuttaviksi havaittuihin menetelmiin ja palveluihin.

On pitkälle arvovalinta, mitä lasten maailmasta ja heidän hyvinvoinnistaan halutaan tietää. Kaikkien lasten ja perheiden hyvinvointiselvitykset ja -tutkimukset ovat tärkeitä, mutta halutaanko hyvinvointivaltion toimintaa katsoa myös heikoimmassa asemassa olevien lasten näkökulmasta.

− Katseen suunta määrittää, mitä nähdään. Kuva hyvinvoinnista saa eri sävyjä sen mukaan puhutaanko keskiarvoista vai katsotaanko sitä marginaalista, niiden lasten näkökulmasta, joiden terveys ja kehitys on jo todettu vaarantuneen( Talentia, 26.6.2017).

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila väittää, että Suomella ei ole riittävää tahtoa korjata lastensuojelussa tunnistettuja ongelmia.

Kurttilan mukaan lapsia ei kuulla, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun suhde on sekaisin ja lastensuojelun asiakkaat jäävät usein ilman tarvitsemiaan palveluja.

Kurttilan mukaan esimerkiksi koulukodeissa olevien lasten kuulemisaloitteeseen "poliittisen johdon vastaus on ollut, ettei näistä haluta ikäviä otsikoita".
- Lastensuojelussa tarvitaan omaa aineistokeruuta, joka mahdollistaa haastattelut muun muassa koulukodeissa oleville lapsille. Miksi näin ei tehdä? Miksi ministerit pelkäävät ikäviä otsikoita? Siksi, että tiedossa on monen lastensuojelulapsen karut kokemukset ja vaikea arki, Kurttila vastaa kysymykseensä.

Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-sadistinen-kiristys
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelu-katkaisee-niin-sijoitettujen-kuin-vanhempien-koulutuspolut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tue
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pride-valmennettujen-sijaisperheiden-odotusaikakaytanto-tuottaa-turhia-kiireellisia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pysyvan-huostaanoton-sijaan-kotiutus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuolto-ei-takaa-kokemusta-pysyvasta-kodista-tai-perheesta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tyomenetelmat-2-laiton-sijoitus-huostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/edunvalvontaa-tuusulassa-puolueetonta-vai-ei
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-tarina/sinivalkoinen-painajainen-osa-ii-ihme-ja-kumma
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/100-shades-of-grey-sosiaalityon-seksuaalikasityksia-ohjaavat-arvot-ja-ideologiat
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vain-kaikista-kovimmat-selviytyvat-tarjotusta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sosiaalinen-ongelma-periytetaan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-toipua-palvelujarjestelman-vakivallasta
http://www.lokakuunliike.com/tiina-liljebergin-blogi/nykylastensuojelussa-lapsen-kuuleminen-on-mahdotonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ensi-ja-turvakotien-tutkimus-tarvitsee-huostaanottoa

↧

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

December 8, 2017, 2:33 pm

≫ Next: Sosiaalityöntekijä ei puutu lapsen kaltoinkohteluun sijaishuollossa- Mitä tehdä?

≪ Previous: Sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempansa kanssa asuvat

Joulu herkistää mielet huomioimaan myös puutteenalaiset lähimmäiset.
Moni suomalainen haluaa antaa lahjan tai rahaa vähävaraisille perheille- ja joutuu välistävetäjän uhriksi.

Jos haluat, että lahjoituksesi todella menee vähävaraisille perheille ohjaa haluamasi rahasumma esim. kirkon diakoniatyöhön tai HOPE ry:lle.

Voit myös antaa lahjan henkilökohtaisesti suoraan tarvitsevalle perheelle tai antaa rahan sijaan aikaa tai työpanoksesi.

Lahjoittamalla isoille lastensuojelujärjestöille esim. Nuorten Ystävät ry:lle, SOS- lapsikylälle tai PeLa:lle ylläpidät heidän aggressiivista asiakashankintaansa, ala-arvoisia laitoksiaan ja hallintoaan ja tuet miljardibisnekseksi muuttuneen sijaishuollon edunvalvontaa, joka kurjistaa vähävaraisten perheiden asemaa ja olosuhteita.

Lahjoittamalla taholle, jossa sosiaalityöntekijät ohjaavat lahjoitukset eteenpäin lastensuojelun/toimeentulotuen asiakkaille tavoitat vain pienen osan puutteenalaisista. Yhä suurempi osa köyhistä perheistä pelkää viranomaisia eikä uskalla pyytää toimeentulotukea tai lastensuojelun apua huostaanoton pelossa. Nekin, jotka uskaltavat pyytää apua lastensuojelusta eivät usein saa pyytämäänsä apua.
HuosTa- tutkimuksessa todettiin, että jopa 85% lapsista ei saa tarvitsemaansa apua ennen sijoitusta.

Lahjoittamalla taholle, jossa sosiaalityöntekijät ohjaavat lahjoitukset eteenpäin saatat tietämättäsi osallistua sijaishuollon edunvalvontaan sillä sosiaalityöntekijät jakavat usein kalleimmat lahjat esim. PS- laitteet sijaishuollon yksiköihin, jotka saavat jo miljoonakorvaukset veronmaksajilta.
Yksi hoitovuorokausi lastensuojelulaitoksessa maksaa noin. 300- 500e per lapsi ja osallistut veronmaksajana jo lähes 1000 000 000 euron vuosittaiseen vastikkeettomaan tulonsiirtoon sijaishuollolle.

Suomessa iso osa lasten sijoituksista tapahtuu edelleen sijaishuollon laitoshoitoon. YK on jo pitkään varoittanut jäsenmaitaan sijoittamasta lapsia lastensuojelulaitoksiin niissä ilmenneen runsaan väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön vuoksi.
Kuuluisa kanadalainen tutkimus lasten tapoista ja pahoinpitelyistä on osoittanut että lapset ovat huomattavasti suuremmassa vaarassa muiden kuin biologisten vanhempiensa taholta. Erilaiset sijaishoitajat olivat jopa 70-kertainen riski lapsen omiin biologisiin vanhempiin nähden. Suomalaisen kouluterveys- kyselyn mukaan sijoitetuilla nuorilla on viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin.

Think Child Safe- kampanjassa kerrotaan, että laitoksissa elävistä kahdeksasta miljoonasta lapsesta 80 %:lla on elossa oleva vanhempi tai sukulainen, jonka luona lapsi voisi saada parempaa huolenpitoa ja turvaa kuin laitoksessa -murto- osalla laitoshuollon hinnasta.

Kampanja varoittaa kansalaisia tekemästä lahjoituksia lasten laitoshoitoon koska laitosten liiketoiminnan tukeminen tuottaa hajonneita perheitä ja asettaa lapsia riskiolosuhteisiin.

Anna lahjoituksesi sille, joka sen todella tarvitsee.

Muista että lastensuojelun rahoittaminen tuottaa lisää suojelua tarvitsevia lapsia , sijaishuollon rahoittaminen tuottaa lisää sijoitettuja ja sosiaalityöntekijöiden rahoittaminen tuottaa perheille lisää oikeusturvaongelmia ja tuen tarpeita.

Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Ajattele ennen kuin lahjoitat.
Lahjoita vain taholle, joka vie apusi oikeaan osoitteeseen.

http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/maria-syvaumllaumln-blogi/10-muutosehdotusta-kohti-parempaa-perheidensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/takaa-lapsille-koulutus-lopeta-sijaishuollon-rahoitus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aanesta-perheiden-puolustajaa-ala-lapsibisneksen-edunvalvojaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kaltoinkohtelu-sijaishuollossa-jatkuu-kuntien-jarjestojen-ja-rayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomi-100-vuotta-lapset-kotiin

↧

Sosiaalityöntekijä ei puutu lapsen kaltoinkohteluun sijaishuollossa- Mitä tehdä?

December 8, 2017, 12:19 am

≫ Next: Hallinto-oikeus harjoittaa vallan käyttöä oikeuden valekaavussa

≪ Previous: Tue lapsia ja perheitä- älä lapsibisnestä!

Sosiaalityöntekijät eivät edes kirjaa lapsen kaltoinkohtelua sijaishuollossa

Eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin on havainnut tarkastuksissaan, että sosiaalityöntekijät eivät edes havaitse saati raportoi puutteita sijaishuollossa (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12).

Suomessa oma-aloitteisia tarkastuskäyntejä sijaishuollon laitoksiin tehdään harvoin. Niistä ilmoitetaan laitokselle etukäteen ja lapsia haastatellaan laitoshenkilökunnan läsnäollessa – ei kahden kesken.

Aluehallintoviraston tarkastaja Marita Uusitalon mukaan tarkastuksia tehdään pahimmillaan vain joka 10. vuosi ja pelkästään tarkastamalla laitoksen toimittamat paperit.

Valtiontalouden tarkastusviraston johtavan tuloksellisuustarkastaja Sari Hanhisen mukaan valvontapuutteita löytyi kaikilta sijaishuollon tasoilta, niin kunnissa kuin aluehallintovirastoissa.

VTV:n tarkastuskertomuksen teossa selvisi, että vain yksi kymmenestä kyselyyn vastanneesta kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä.

Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan ”erityisesti sijaisperheiden valvonta vaikuttaa tarkastushavaintojen perusteella kuitenkin riittämättömältä.. Joissakin tapauksissa perheiden valinnan katsottiin epäonnistuneen täysin. Ongelmaksi koettiin myös se, että kaikki perheet eivät päästä lastensuojelun työntekijöitä kotikäynnille" (VTV- tarkastuskertomus- Dnro 321/54/2010).

Lastensuojelututkimukset tarjoavat yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).

Eduskunnan oikeusasiamiehen Petri Jääskeläisen mukaan lastensuojelu onkin yksi suurimmista ihmisoikeusongelmista Suomessa.

Mikäli joku muu esim. toinen viranomainen, lapsi tai vanhempi havaitsee puutteita sijaishuollossa, sosiaalityöntekijä kieltäytyy usein edes kirjaamasta niitä.

Vuoden sijaisperhe pahoinpiteli lapsia vuosia- sosiaalityöntekijä kieltäytyi ottamasta vastaan lastensuojeluilmoituksia

Vuonna 2010 Vuoden Sijaisperheeksi valittu pariskunta tunnusti poliisille mm. nipistäneensä, tönineensä, piiskanneensa, tukistaneensa, tönineensä, huutaneensa, pesseensä lasten suut saippualla ja löylyttäneensä lapsia "leikinvarjolla". Sijaisperheen äiti tuomittiin syyskuussa 2013 viiden kuukauden ehdolliseen ja isä 60 päivän ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin.

Sijaisisän tuomio on samansuuruinen kuin keminmaalaisen sijaisäidin saama tuomio elokuussa 2014. Kyseinen sijaisäiti nautti hänkin arvostusta kollegojensa keskuudessa: lehtorina työskentelevä nainen oli aiemmin ollut Perhehoitoliiton hallituksen jäsen.

Lokakuun Liike haastatteli taannoin sijaisperheessä pahoinpideltyjen lasten biologista äitiä:

Miten sait aavistuksen/tiedon siitä, että lastasi kaltoinkohdeltiin sijaishuollossa?

"Tyttäreni ja kuopukseni joutuivat Orvokille ja Ossille heinäkuussa 2006. Jo huhtikuussa 2007 mä ilmaisin vakavasti lastensuojelulle, että jotakin on vikana perheessä. Pikkupoikani alkoi kulkea ryysyissä ja oli aina liian itkuinen. Tyttäreni, joka oli aina puhunut mulle kaikesta, sulkeutui ihan oudolla tavalla.
Mä ilmoitin useasti vuosina 2007-2010 lastensuojelulle, että jotain tapahtuu mun lapsille, mutta kukaan ei ottanut minua vakavasti. Viimeinen todiste mun omasta mielestä oli vuonna 2009, kun mä huomasin mustelmia pikkupoikani pyllyn ja pippelin ympärillä, kun olin pyyhkimässä pyllyä.
Tein välittömästi lastensuojeluilmoituksen, mutta sosiaalityöntekijä ei edes kirjoittanut ylös ilmoitustani. Poika oli aina täynnä mustelmia ja Orvokin vastaus oli aina, että hän ja pojat riehuu yhdessä."

Miten toimintaasi reagoitiin lastensuojelussa? Miten asia saatiin käräjille?

"Lastensuojelu reagoi niin, että mulle laitettiin jatkuvasti rajoituspäätöksiä. Siksi näin lapsia vähemmän ja vähemmän. Vuonna 2010 Orvokki pakotti tytärtäni laittamaan rajoituksen mulle niin, ettemme nähneet toisiamme koko sinä vuonna.

Mä olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin.

Asia saatiin käräjille siten, että tyttöni oli kertonut koulussa ja sosiaalityöntyöntekijälle, että niitä lyödään perheessä. Lapset jätettiin kuitenkin vielä viikoksi sen jälkeen sijaisperheeseen, sitten heidät siirrettiin perhekotiin Ylivieskaan. Siellä kasvatusjohtaja otti vähän niinkuin "ohjat omiin käsiin" ja siitä alkoi käräjäprosessi kuulusteluineen jne."

Mitä haluat sanoa niille vanhemmille, joiden lapsia kaltoinkohdellaan sijaishuollossa? Millaisia neuvoja, ohjeita haluat heille antaa?

"Mä haluan sanoo kaikille, jotka epäilee edes pikkuisen, että jotain olisi meneillään: "ÄLÄ ANNA PERIKSI!" Älä anna sosiaalityöntekijöiden pelotella teitä hiljaiseksi. On ihan sama mitä lukee papereissa, älä anna sen vaikuttaa taisteluun. Nauhoita jokaikinen palaveri salaa. Puhu asiasta jokaisessa palaverissa ja jokaiselle viranomaiselle, joka tulee vastaan. Vaikka laitetaan rajoituspäätöksiä, noudata niitä, mutta käytä se aika uusiin taistelukeinoihin. Nosta niin kova meteli kuin ikinä vaan voit. Rukoilkaa, että jossakin vaiheessa joku kuuntelee ja puuttuu asiaan.

Minkälainen on tulevaisuuden laadukas lastensuojelu? Miten haluaisit sijaishuoltoa kehitettävän?

"Se mitä nykyinen "ladyjensuojelu" tarvitsee tulevaisuudessa on työntekijöitä, jotka noudattavat lakia. Heitä tulee rangaista, jos he jäävät kiinni rikoksista. Laitoksia, ammatillisia perhekoteja ja sijaisperheitä pitäisi valvoa myös yllätyskäyneillä. Ennen kaikkea pitäisi panostaa avohuoltoon."

Sosiaalityöntekijöiden aika kuluu perheisiin tutustumisen sijaan sijaishuollon verkostoissa, jotka he mieltävät ensisijaisiksi kasvatuskumppaneikseen.

Usein kaltoinkohteleva sijaishuoltopaikka on sosiaalityöntekijän itsensä valitsema. Myös sijaisperhe on yhä useammin sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama, jopa ystäväperhe.

Sijaishuoltopaikan osoittautuminen kelvottomaksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn kyseenalaiseksi kollegojen ja kanteluviranomaisten silmissä.

Siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.

Sosiaalityöntekijä lapsen turvallisuusriskinä- Mitä lapsi tai vanhempi voi tehdä?

Moni sijoitettu ja vanhempi on havainnut , että:

-Lapsen sosiaalityöntekijä ei valvo lapsen olosuhteita sijaishuollossa eikä kuule lasta
- Sosiaalityöntekijä ei usko lasta kun tämä kertoo kaltoinkohtelusta ja laiminlyönneistä sijaishuollossa ja voi jopa syyttää lasta valehtelemisesta
-Sosiaalityöntekijä ei ota vastaan vanhemman tekemää lastensuojeluilmoitusta sijaishuoltoon sijoitetun lapsen kaltoinkohtelusta
-Sosiaalityöntekijä ei puutu kaltoinkohteluun vaikka toiset viranomaiset ovat tehneet asiasta lastensuojeluilmoituksia
-Arvovalta- ja huoltoriidoissa sosiaalityöntekijä ei noteeraa mitään kaltoinkohteluhavaintoja lapsesta tai huomioi vain sen tahon havainnot, jonka puolelle hän on asettunut
-Sosiaalityöntekijä kieltäytyy kirjaamasta kaltoinkohtelua mihinkään tai poistaa asiakirjoista kaltoinkohtelumerkinnät
- Sosiaalityöntekijä kieltäytyy lopettamasta huostaanottoa, vaikka tuomioistuin olisi todennut sen laittomaksi ja määrännyt sen purettavaksi
-Sosiaalityöntekijä sijoittaa edelleen lapsia perhekotiin tai laitokseen, jonka sijaisvanhemmat ovat saaneet tuomion sijoitettujensa pahoinpitelystä

Tällaisissa tapauksissa lapsi tai vanhempi voi:

-ottaa yhteyttä sosiaalityöntekijän esimieheen, joka on usein ajanhukkaa
-tallentaa kertoman kaltoinkohtelusta, litteroida sen ja lähettää lastensuojeluun kirjallisen pyynnön asian kirjaamiseksi ja käsittelemiseksi( vanhemman tulee muistaa pyytää myös kirjallinen todiste kirjauspyyntönsä vastaanottamisesta/ torjumisesta)
-tehdä muistutuksen tai hallintokantelun sosiaalityöntekijän toiminnasta aluehallintovirastoon tai Valviraan
-tehdä suoraan tutkintapyynnön/ rikosilmoituksen poliisille
- hakea oikeudesta purettavaksi määrätyn huostaanoton toimeenpanomääräyksen toimeenpanoa
- hakea lapset omavaltaisesti kotiin laittomaksi ja purettavaksi tuomitussa huostaanotossa
-ryhtyä maanpakolaiseksi ja muuttaa toiseen valtioon

Ongelma on, että kaikissa edellämainituissa tapauksissa lapsi tai vanhempi saattaa joutua ja usein joutuukin sosiaalityöntekijän kostotoimenpiteiden kohteeksi kuten tapausesimerkkimme osoittaa.

Lasta ja vanhempaa rangaistaan epäkohtien kertomisesta tavallisimmin rajoittamalla heidän yhteydenpitoaan.

Moni valitusprosessiin lähtenyt vanhempi saa huomata, että lastensuojelu reagoi tehtyyn tutkintapyyntöön minimoimalla tapaamiset esim. yhteen kertaan kuussa tilanteessa, jossa lapsi tarvitsisi kaikkein kipeimmin vanhempansa tukea. Tapauksissa, joissa perheen on onnistunut jo paeta maasta, lastensuojelu voi yrittää vielä hankaloittaa perheen tilannetta esim. estämällä lapsilisien maksatuksen.

Sijaishuollon väkivallan vähättely on rakenteellista

Lastensuojelun ammattikirjallisuus ja tutkimus -, tuomioistuin- ja toimintakäytännöt ruokkivat välinpitämättömyyttä sijaishuollossa tapahtuvaa lasten kaltoinkohtelua kohtaan. Yhä useampi sosiaalityöntekijä on saanut esim. Voikukkia- ryhmien ohjaajakoulutuksen ja lukenut siihen liittyvää ammattikirjallisuutta:

Voikukkia vertaistukiryhmät -Ohjaajan opas kertoo, että ”sijoitettu lapsi voi tehdä asioita joiden uskoo auttavan pääsemään takaisin kotiinsa. Lapsi saattaa viestittää vanhemmilleen huonoa oloaan ja epäkohtia sijaiskodissa ja sijaisvanhemmissa. Vanhemman ei kuitenkaan pidä lähteä toimimaan lapsen viestien pohjalta, vaan kuunnella ja yrittää olla tukena menemättä mukaan lapsen viestityksiin” (Kivinen, Hägglund, Söderholm, Kujala, 2012, 75).

Lapsen kertoma sijaishuollon väärinkäytöksistä on siis oppaan mukaan vain sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta ja osoitus sopeutumisprosessin etenemisestä. Ei ihme, että näin sosiaalityöntekijät myös tulkitsevat sijoitetun lapsen kertomat väärinkäytöksistä. Lastensuojelussa vanhempi on aina turvallisuusriski kun taas jopa pahoinpitelevä sijaisvanhempi on vain tukea tarvitseva kasvatuskumppani, jonka väärinkäytöksistä ei ole suotavaa edes mainita.

Reaktiovaiheen oireiksi on oppaassa listattu: karkaamiset, raivonpuuskat, huono käytös, sijaiskodin epäkohdista kertominen, vihaisuus itseä ja muita kohtaan, surullisuus ja itkuisuus. Opas kertoo, että tämä "reaktiovaihe voi kestää useita kuukausia." Lapsen kertomaan sijaishuollon puutteista vakavasti suhtautuva ja sympaattinen vanhempi näyttäytyy oppaassa kypsymättömänä lapsen parasta ajattelemattomana ja omistushaluisena sijaishuoltoon sopeutumisen jarruna.

Eikö oppaiden kirjoittajien mieleen juolahtanut että karkaamiset, raivonpuuskat, viha, surullisuus ja itkuisuus voivat olla myös reaktioita todelliseen sijaishuollossa koettuun väkivaltaan, jonka yleisyydestä on yhtäpitävä kansainvälinen tutkimusnäyttö?

Kehotus mitätöidä lapsen kertomat sijaishuollon epäkohdista on outo kun tiedetään että sijaishuollosta puuttuu toimiva valvonta ja että lapsen turvallisuus sijaishuollossa jää usein hänen vanhempiensa vaivannäön ja valppauden varaan.

Outoa on myös, että edes rikostuomio sijoitettuihin kohdistuvista pahoinpitelyistä ei johda perhekodin lupien menetykseen.

Asia nousi esiin, kun sijaisperheen äiti sai Rovaniemen hovioikeudessa tuomion sijaislapsen kaltoinkohtelusta. Tapauksen perheeseen on edelleen sijoitettuna muita lapsia.

Miksi Suomessa vähätellään sijaishuollon väkivaltaa ja vaietaan siitä? Miksi väkivaltaan sijaishuollossa ei saa puuttua?

↧