Ylimielistä selittelyä ja vastuun väistelyä
Keskisuomalainen uutisoi sijaisperheessä tapahtuneesta lasten kaltoinkohtelusta. Kaltoinkohtelu alkoi kun lapset sijoitettiin perheeseen ja kesti tyypilliseen tapaan koko sijoituksen ajan, tässä tapauksessa yli kuusi vuotta kenenkään estämättä. Lasten kehitys häiriintyi ja taantui sijoituksen aikana.
Keskisuomalaisen uutisointi edusti tyypillistä lastensuojelun imagonkiillotusta ja kasvojekohotuspropagandaa. Lehti unohti juttunsa taustoituksessa, että lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin tähtäävällä häiriöorientaatiolla, että alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot asiakkaille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. Jutussa sijaishuollon edustajat saivat kaiken palstatilan ilman lähdekritiikkiä, ketään nuorta tai perheiden edustajaa ei kuultu.
Lapsen kokemusta kommentoimaan (= mitätöimään) kutsuttiin jälleen kerran kokemuksesta mitään tietämätön virallinen asiantuntija. Aila Puustinen- Korhonen väisti kysymyksen väkivallasta sijaishuollossa vastakysymyksellä ja vihjasi Viola ry:n ja Ensi- ja turvakotien liiton tapaan kaltoinkohtelun sijaishuollossa olevan jollakin tavalla lapsuudenperheen oletetun kaltoinkohtelun heijastusta, jatkoa ja syytä.
Puustinen- Korhosen kommentti kertoo paljon lastensuojelun etiikasta ja logiikasta joissa seuraamustoimet kohdistuvat aina uhriin ja väärinkäytöksistä vastuutetaan vain heikoimpia ja hierarkian alimmaisia. Miltä mahtaa vaikkapa vanhempiaan rakastavista koulunkäyntivaikeuksien takia huostatuista, sijaishuollon kaltoinkohtelusta vuosia turhaan valittaneista tuntua Puustinen - Korhosen väite, jonka mukaan sijaishuollon kaltoinkohtelussa onkin kyse siitä, etteivät bioperheidensä julmasti kaltoinkohtelemat enää tunnista eivätkä osaa nimetä sijaishuollon (lievempää) kaltoinkohtelua.
Jutussa annettiin ymmärtää, että ongelman ydin olisi sijoitetuilta puuttuva tieto oikeuksistaan. Tutkimustiedon valossa sijaishuollon väkivallan syyt ovat aivan muualla kuin sijoitettujen ominaisuuksissa.
Sosiaalityöntekijät portinvartijoina
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät ovat kyvyttömiä niin huomaamaan kuin raportoimaan puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Niin potilaiden kuin omaisten mukaan heitä ohitetaan, epäillään, syyllistetään, nöyryytetään ja vieraannutetaan, vieläpä sosiaalityön ammatillisuuden nimissä.
Muutama vuosi sitten vuoden sijaisperheeksi valitussa sijaisperheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa.
Lasten biologisen äidin yrittäessä tehdä lastensuojeluilmoitusta lastensa kohtelusta sosiaalityöntekijä yksinkertaisesti kieltäytyi vastaanottamasta ilmoitusta ja rankaisi äitiä;” Olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin."
Lastensuojelussa asioi pääosin huono-osaisia ja pitkäaikaissairaita kansalaisia, jotka eivät yllä hyväosaisten keskiluokkaisten työntekijöiden asettamaan korkeakoulutusta, ydinperhettä ja vaurautta painottavaan vanhemmuuden ideaaliin.
Julkisrahoitetulta psykiatrialta ja lastensuojelulta ei vaadita todisteita toimintansa tuloksista tai edes laillisuudesta mutta asiakkailta vaaditaan lastensuojelun ja sijaishuollon väärinkäytösepäilyissä pitävä näyttö, jonka hankkiminen puolestaan johtaa syytteisiin. Valvontavirastoissa ja tuomioistuimissa yhden asiantuntijan tai viranomaisen fabrikoitu lausunto riittää kumoamaan lukuisten asiakkaiden yhdenmukaisen näytön.
Keskisuomalaisen jutussa kerrottiin, että ”lapsilla on myös oikeus tavata sosiaalityöntekijää kahdestaan, mihin heitä myös kannustetaan”.
Jutussa jätettiin kertomatta, että sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
Asenteelliset sijaisperhevalmennukset ja "tutkimusmenetelmät" ongelmien ylläpitäjinä
Keskisuomalaisen jutussa sai paljon palstatilaa myös Pesäpuu ry. Sen väitettiin tehneen pitkään työtä lasten oikeuksien eteen. Pesäpuun jäsenjärjestöjä ovat mm. Kokkolan kaupunki, Oulun kaupunki, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitoliitto ry, Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikkö ja Talentia ry. Järjestön hallituksessa istuvat em. jäsenjärjestöjen edustajat ja hallinto-oikeusasiantuntija, Talentialainen lastensuojeluyrittäjä Alpo Heikkinen, joka on kyseenalaistanut julkisesti lasten ja vanhempien palvelujärjestelmäkritiikkiä ja hallinto- oikeuden puolueettoman roolin lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden puolustuspuheillaan. Pesäpuun toiminnanjohtaja Jari Ketola taas on ennen uusinta pestiään toiminut Perhehoitoliiton ja SOS- lapsikylän toiminnanjohtajana ja puhunut paljon asiakkaiden pelkäämän ja sisällöltään epämääräisen perhekuntoutuksen puolesta. Osa Pesäpuun hallitusjäsenistä on lobannut aktiivisesti kyseenalaista lastensuojelun edunvalvontaa ja osa työntekijöistä suhtautuu erittäin negatiivisesti ajatukseen yhteistyöstä sijoitettujen vanhempien kanssa. Järjestö tunnetaan parhaiten kaupittelemistaan "lapsilähtöisistä" menetelmistä mm. nallekorteista.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos ja varatuomari Leeni Ikonen ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia sisältöjä ja asenneongelmia. Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- koulutuksia, jotka ovat hyväksyneet lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, perusteettomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
24 tuhtia kestävissä PRIDE- koulutuksissa usein adoptio- oikeudesta haaveilevat sijaisvanhemmiksi haluavat saavat itse arvioida valmiutensa sijaisvanhemmuuteen, perhehoidon lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää toisinaan pitämättä ja lapsen vastustus sijaisperheen (usein laittomia) käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi. Sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyistä ja heille tuputetaan tarkistamatonta ja usein virheellistä olettamaa lapsuudenkodissa kaltoinkohdellusta tai traumatisoituneesta lapsesta ja kehotetaan keräämään olettamaa vahvistavia ”todisteita”.
Koska lasten kuvitellaan salaavan tietojaan aikuisilta, kaltoinkohtelun paljastamiseksi on kehitetty liuta asenteellisia ja epätieteellisiä psykoanalyysin virheelliseksi todistettuun repressio- olettamaan perustuvia menetelmiä, joita kutsutaan harhaanjohtavasti vuorovaikutuksen vahvistamisen välineiksi.
Psykoanalyysin tutkimus -ja työmenetelmiin turvautuen lapsille aletaan jo varhain rakentaa ammatillisten perhekotien ja sijaisperheiden asiakashankinnan ja liikevoiton takaavaa identiteettiä kodeissaan kaltoinkohdeltuina ylisukupolvisesti periytyvien ongelmien uhrina. Tutkimusmenetelmien ennakko- olettamista johtuen lasten haastattelut ja muut tutkimukset eivät perustu 0- hypoteesiin, tosiseikkaselvittelyyn tai lasten kuulemiseen vaan lastensuojelun työntekijöiden ennakkoluuloihin ja pitkälle vietyihin tulkintoihin. Tosiseikkojen selvittelyn sijaan ”tutkimuksissa” keskitytään etsimään sitä pahaa, jonka olemassaolosta työntekijät ovat työtään aloittaessaan varmoja (Ikonen , 2013). Lastensuojelusta on tullut sadistista salapoliisileikkiä, jonka tehtävä on oikeuttaa lastensuojelun aikomat tai jo tehdyt asenteelliset päätökset ja toimenpiteet etsimällä bioperheistä oletettuja rikoksia.
Huostaanottoihin johtavia lausuntoja epätieteellisiksi todistettujen menetelmien esim. korttipelien perusteella kirjoittelevat mm. perhetyöntekijät lähihoitajan tai sosionomin koulutuksella. Tehtyjä kirjauksia ja tulkintoja ei aina oikaista, vaikka lapsi tai vanhempi kykenisi todistamaan ne vääriksi ja niitä käytetään todisteina huostaanottotarpeesta hallinto- oikeuksissa, joiden asiantuntijajäsenet ovat usein sosiaalityöntekijöitä ja lähes aina sidoksissa lastensuojeluun.
Sijaisvanhempien pikakoulutus tuottaa sijaisvanhemmille ja perheessä asuville lapsille miltei täydellisen diplomaattisen koskemattomuuden eikä lastensuojelu mielellään puutu pikakoulutettujen toimintaan.
Sijaishuollon imagonpesuun halutaan kokemusasiantuntijoita
Loppukaneetiksi ja ratkaisuksi tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon väkivaltaan Keskisuomalainen esittää pahoinpideltyjen kokemusasiantuntijuutta. Termistä muodostui lastensuojelun muotihokema kun asiakasosallisuudesta ja moniasiantuntijuudesta tuli EU- rahoitusten ehto. Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa." Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto typistyi tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa. Kokemusasiantuntijoista tuli välineitä, instrumentteja, joiden avulla asiantuntijat oikeuttavat oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä.
– Mitä useampi lapsi ja nuori saataisiin kokemusasiantuntijuuden piiriin, uskon, että esimerkiksi väkivaltatapaukset tulisivat vähenemään, Pesäpuu ry:n Selviytyjät-ryhmän vetäjä ja kehittämispäällikkö Johanna Barkman kertoo mainostaen Salapoliisit- ja Selviytyjät-ryhmien toimintaa.
"Vuoden 2011 aikana Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Pesäpuu ry, Lastensuojelun keskusliitto ja THL toteuttivat yhteistyössä kiertueen nimeltään " Uskomme sinuun- usko sinäkin".
Kiertue mainosti tavanneensa 120 nuorta, iältään 12-20 vuotiasta. Sijaishuollon kokemusvuosiksi muunnettuna se tarkoittaisi lähes 1500 vuoden kokemusasiantuntijuutta.
Kiertue toteutettiin workshop- periaatteella kuudessa kaupungissa. Kiertue-esittelyjen jälkeen tutustuttiin, tehtiin harjoitteita, syötiin karkkia ja verkostoiduttiin välipalalla. Lopuksi heiteltiin ilmaan palautelennokkeja.
Tapaaminen nuorten kanssa kesti nelisen tuntia. Kiertuevastaavat iloitsivat siitä, miten nuoret saivat tilaisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi.
Neljä tuntia.
Ryhmä nuoria.
Nähdyiksi ja kuulluiksi.
Tehokasta ja tuloksellista toimintaa- vaan mikä olikaan konkreettinen ja ensisijainen apu niille kiertueelle osallistuneille nuorille, jotka olivat raportin mukaan kokeneet sijaishuollossa lastensuojelulain hengen vastaista kohtelua, yhteydenpidon ja liikkumisvapauden rajoittamista, "ulkonaliikkumiskieltoja", kotilomien peruutuksia sekä omaisuutensa ja lähetystensä tarkastuksia?
Näin järjestäjät kuulivat ja kohtasivat epäkohdista kertova nuoret:
"Kiertueella tavatut nuoret kuvailivat tilanteita, joissa saattaa olla tapahtunut oikeudenloukkaus.
Luonnollisestikaan näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään eikä niihin otettu kantaa."
Luonnollisestikaan
näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään
eikä niihin otettu kantaa. (Syvälä, 2013 Hukassa Huostassa)
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön
☞ Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
☞ Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ Pää pois brändistä ja barrikadeille
☞ Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
Keskisuomalainen uutisoi sijaisperheessä tapahtuneesta lasten kaltoinkohtelusta. Kaltoinkohtelu alkoi kun lapset sijoitettiin perheeseen ja kesti tyypilliseen tapaan koko sijoituksen ajan, tässä tapauksessa yli kuusi vuotta kenenkään estämättä. Lasten kehitys häiriintyi ja taantui sijoituksen aikana.
Keskisuomalaisen uutisointi edusti tyypillistä lastensuojelun imagonkiillotusta ja kasvojekohotuspropagandaa. Lehti unohti juttunsa taustoituksessa, että lastensuojelujärjestelmä toimii huostaanottoihin tähtäävällä häiriöorientaatiolla, että alan ettisiä normeja ei noudateta, alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet, tutkimustieto, valvonta, seuranta, tulosvastuu, toimivat oikeussuojakeinot asiakkaille ja työntekijöiden vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä. Jutussa sijaishuollon edustajat saivat kaiken palstatilan ilman lähdekritiikkiä, ketään nuorta tai perheiden edustajaa ei kuultu.
Lapsen kokemusta kommentoimaan (= mitätöimään) kutsuttiin jälleen kerran kokemuksesta mitään tietämätön virallinen asiantuntija. Aila Puustinen- Korhonen väisti kysymyksen väkivallasta sijaishuollossa vastakysymyksellä ja vihjasi Viola ry:n ja Ensi- ja turvakotien liiton tapaan kaltoinkohtelun sijaishuollossa olevan jollakin tavalla lapsuudenperheen oletetun kaltoinkohtelun heijastusta, jatkoa ja syytä.
Puustinen- Korhosen kommentti kertoo paljon lastensuojelun etiikasta ja logiikasta joissa seuraamustoimet kohdistuvat aina uhriin ja väärinkäytöksistä vastuutetaan vain heikoimpia ja hierarkian alimmaisia. Miltä mahtaa vaikkapa vanhempiaan rakastavista koulunkäyntivaikeuksien takia huostatuista, sijaishuollon kaltoinkohtelusta vuosia turhaan valittaneista tuntua Puustinen - Korhosen väite, jonka mukaan sijaishuollon kaltoinkohtelussa onkin kyse siitä, etteivät bioperheidensä julmasti kaltoinkohtelemat enää tunnista eivätkä osaa nimetä sijaishuollon (lievempää) kaltoinkohtelua.
Jutussa annettiin ymmärtää, että ongelman ydin olisi sijoitetuilta puuttuva tieto oikeuksistaan. Tutkimustiedon valossa sijaishuollon väkivallan syyt ovat aivan muualla kuin sijoitettujen ominaisuuksissa.
Sosiaalityöntekijät portinvartijoina
Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät ovat kyvyttömiä niin huomaamaan kuin raportoimaan puutteita sijaishuollon kumppaneissaan (Tarkastuspöytäkirja dnro 1001/3/12). Niin potilaiden kuin omaisten mukaan heitä ohitetaan, epäillään, syyllistetään, nöyryytetään ja vieraannutetaan, vieläpä sosiaalityön ammatillisuuden nimissä.
Muutama vuosi sitten vuoden sijaisperheeksi valitussa sijaisperheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa.
Lasten biologisen äidin yrittäessä tehdä lastensuojeluilmoitusta lastensa kohtelusta sosiaalityöntekijä yksinkertaisesti kieltäytyi vastaanottamasta ilmoitusta ja rankaisi äitiä;” Olin ypöyksin kaikki nämä vuodet, kun tappelin tyttären ja kuopuksen sosiaalityöntekijän kanssa. Hän luuli, että koska mä olin niin yksin, hän voi tehdä mitä vaan. Mitä enemmän taistelin, sitä pahempia asioita luki papereissa, ja sitä enemmän rajoituspäätöksiä tehtiin."
Lastensuojelussa asioi pääosin huono-osaisia ja pitkäaikaissairaita kansalaisia, jotka eivät yllä hyväosaisten keskiluokkaisten työntekijöiden asettamaan korkeakoulutusta, ydinperhettä ja vaurautta painottavaan vanhemmuuden ideaaliin.
Julkisrahoitetulta psykiatrialta ja lastensuojelulta ei vaadita todisteita toimintansa tuloksista tai edes laillisuudesta mutta asiakkailta vaaditaan lastensuojelun ja sijaishuollon väärinkäytösepäilyissä pitävä näyttö, jonka hankkiminen puolestaan johtaa syytteisiin. Valvontavirastoissa ja tuomioistuimissa yhden asiantuntijan tai viranomaisen fabrikoitu lausunto riittää kumoamaan lukuisten asiakkaiden yhdenmukaisen näytön.
Keskisuomalaisen jutussa kerrottiin, että ”lapsilla on myös oikeus tavata sosiaalityöntekijää kahdestaan, mihin heitä myös kannustetaan”.
Jutussa jätettiin kertomatta, että sijaisperhe on usein sijoittavan sosiaalityöntekijän itsensä valitsema ja kouluttama. Sijaisperheen paljastuminen lapsia kaltoinkohtelevaksi riskiperheeksi osuu kipeästi sosiaalityöntekijän ammatilliseen itsetuntoon ja saattaa kyseenalaiseksi sosiaalityöntekijän arvostelukyvyn; siksi sosiaalityöntekijöillä on motiivi salata tai mitätöidä kaltoinkohtelu.
Sosiaali- ja taidekasvattaja Miina Savolainen on kiinnittänyt huomiota sosiaalityöntekijöiden alhaiseen ammatilliseen itsetuntoon ja tarpeeseen näyttäytyä toisille ”ammattilaisena, jota asiakas ei vedätä”. On oletettavaa, että tällä asenteella lasten ja vanhempien kertomat sijaishuollon väkivallasta tulkitaan rajoitustoimenpiteillä rangaistaviksi vedätysyrityksiksi samalla kun työntekijä tulee huomaamattaan kasvatuskumppaneinaan ja kollegoinaan pitämiensä väkivallantekijöiden vedättämäksi.
Mikäli tapaamisrajoitukset eivät sulje sijaishuollon väkivallasta valittavan vanhemman suuta, hänet voidaan ohjata Voikukkia- ryhmään oppimaan kuinka lapsen kertomat väkivallasta sijaishuollossa ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen reaktiovaihetta, joka tulee jättää huomiotta.
Asenteelliset sijaisperhevalmennukset ja "tutkimusmenetelmät" ongelmien ylläpitäjinä
Keskisuomalaisen jutussa sai paljon palstatilaa myös Pesäpuu ry. Sen väitettiin tehneen pitkään työtä lasten oikeuksien eteen. Pesäpuun jäsenjärjestöjä ovat mm. Kokkolan kaupunki, Oulun kaupunki, Pelastakaa Lapset ry, Perhehoitoliitto ry, Pohjois-Savon lastensuojelun kehittämisyksikkö ja Talentia ry. Järjestön hallituksessa istuvat em. jäsenjärjestöjen edustajat ja hallinto-oikeusasiantuntija, Talentialainen lastensuojeluyrittäjä Alpo Heikkinen, joka on kyseenalaistanut julkisesti lasten ja vanhempien palvelujärjestelmäkritiikkiä ja hallinto- oikeuden puolueettoman roolin lastensuojelun ja sosiaalityöntekijöiden puolustuspuheillaan. Pesäpuun toiminnanjohtaja Jari Ketola taas on ennen uusinta pestiään toiminut Perhehoitoliiton ja SOS- lapsikylän toiminnanjohtajana ja puhunut paljon asiakkaiden pelkäämän ja sisällöltään epämääräisen perhekuntoutuksen puolesta. Osa Pesäpuun hallitusjäsenistä on lobannut aktiivisesti kyseenalaista lastensuojelun edunvalvontaa ja osa työntekijöistä suhtautuu erittäin negatiivisesti ajatukseen yhteistyöstä sijoitettujen vanhempien kanssa. Järjestö tunnetaan parhaiten kaupittelemistaan "lapsilähtöisistä" menetelmistä mm. nallekorteista.
Sosiaalipolitiikan professori J.P. Roos ja varatuomari Leeni Ikonen ovat jo vuosia ihmetelleet sijaisperhevalmennusten lastensuojelu- ja perustuslain vastaisia sisältöjä ja asenneongelmia. Kunnat ja RAY ovat rahoittaneet esim. Pelastakaa Lapset ry:n ja Pesäpuu ry:n PRIDE- koulutuksia, jotka ovat hyväksyneet lasten ja biologisten vanhempien vieroituksen toisistaan, perusteettomat tapaamisrajoitukset ja perheen jälleenyhdistämisen laiminlyönnit.
24 tuhtia kestävissä PRIDE- koulutuksissa usein adoptio- oikeudesta haaveilevat sijaisvanhemmiksi haluavat saavat itse arvioida valmiutensa sijaisvanhemmuuteen, perhehoidon lainsäädäntökoulutus ja velvollisuus- osio jää toisinaan pitämättä ja lapsen vastustus sijaisperheen (usein laittomia) käytäntöjä kohtaan tulkitaan lapsuudenperheen suojelun ja huolenpidon puutteeksi. Sijaisvanhemmat jätetään vaille lapsen taustatietoja ja tietoa huostaanottosyistä ja heille tuputetaan tarkistamatonta ja usein virheellistä olettamaa lapsuudenkodissa kaltoinkohdellusta tai traumatisoituneesta lapsesta ja kehotetaan keräämään olettamaa vahvistavia ”todisteita”.
Koska lasten kuvitellaan salaavan tietojaan aikuisilta, kaltoinkohtelun paljastamiseksi on kehitetty liuta asenteellisia ja epätieteellisiä psykoanalyysin virheelliseksi todistettuun repressio- olettamaan perustuvia menetelmiä, joita kutsutaan harhaanjohtavasti vuorovaikutuksen vahvistamisen välineiksi.
Psykoanalyysin tutkimus -ja työmenetelmiin turvautuen lapsille aletaan jo varhain rakentaa ammatillisten perhekotien ja sijaisperheiden asiakashankinnan ja liikevoiton takaavaa identiteettiä kodeissaan kaltoinkohdeltuina ylisukupolvisesti periytyvien ongelmien uhrina. Tutkimusmenetelmien ennakko- olettamista johtuen lasten haastattelut ja muut tutkimukset eivät perustu 0- hypoteesiin, tosiseikkaselvittelyyn tai lasten kuulemiseen vaan lastensuojelun työntekijöiden ennakkoluuloihin ja pitkälle vietyihin tulkintoihin. Tosiseikkojen selvittelyn sijaan ”tutkimuksissa” keskitytään etsimään sitä pahaa, jonka olemassaolosta työntekijät ovat työtään aloittaessaan varmoja (Ikonen , 2013). Lastensuojelusta on tullut sadistista salapoliisileikkiä, jonka tehtävä on oikeuttaa lastensuojelun aikomat tai jo tehdyt asenteelliset päätökset ja toimenpiteet etsimällä bioperheistä oletettuja rikoksia.
Huostaanottoihin johtavia lausuntoja epätieteellisiksi todistettujen menetelmien esim. korttipelien perusteella kirjoittelevat mm. perhetyöntekijät lähihoitajan tai sosionomin koulutuksella. Tehtyjä kirjauksia ja tulkintoja ei aina oikaista, vaikka lapsi tai vanhempi kykenisi todistamaan ne vääriksi ja niitä käytetään todisteina huostaanottotarpeesta hallinto- oikeuksissa, joiden asiantuntijajäsenet ovat usein sosiaalityöntekijöitä ja lähes aina sidoksissa lastensuojeluun.
Sijaisvanhempien pikakoulutus tuottaa sijaisvanhemmille ja perheessä asuville lapsille miltei täydellisen diplomaattisen koskemattomuuden eikä lastensuojelu mielellään puutu pikakoulutettujen toimintaan.
Sijaishuollon imagonpesuun halutaan kokemusasiantuntijoita
Loppukaneetiksi ja ratkaisuksi tutkimattoman ja valvomattoman sijaishuollon väkivaltaan Keskisuomalainen esittää pahoinpideltyjen kokemusasiantuntijuutta. Termistä muodostui lastensuojelun muotihokema kun asiakasosallisuudesta ja moniasiantuntijuudesta tuli EU- rahoitusten ehto. Kun valvomattoman lastensuojelun ja sijaishuollon epistemologiset ja eettiset puutteet alkoivat paljastua, lastensuojelun laatusuositustyöryhmä julisti ikäänkuin kädenojennuksena asiakkaille, "että kaikki tieto ei asu viranomaisessa." Sosiaalipalveluiden kehittämishankkeissa asiakasosallisuus ja kokemusasiantuntijatieto typistyi tokenismiin ja asiakkaiden kohteluun sosiaalityöntekijöiden ja tutkijoiden omissa meritoitumisprosesseissa hyödynnettävänä datavarastona ilman todellista osallisuutta palvelujen suunnittelussa, toteutuksessa tai arvioinnissa. Kokemusasiantuntijoista tuli välineitä, instrumentteja, joiden avulla asiantuntijat oikeuttavat oman olemassaolonsa, ammatillisen edunvalvontansa ja vallan- ja reviirinlaajennuspyrkimyksensä.
– Mitä useampi lapsi ja nuori saataisiin kokemusasiantuntijuuden piiriin, uskon, että esimerkiksi väkivaltatapaukset tulisivat vähenemään, Pesäpuu ry:n Selviytyjät-ryhmän vetäjä ja kehittämispäällikkö Johanna Barkman kertoo mainostaen Salapoliisit- ja Selviytyjät-ryhmien toimintaa.
"Vuoden 2011 aikana Lapsiasiavaltuutetun toimisto, Pesäpuu ry, Lastensuojelun keskusliitto ja THL toteuttivat yhteistyössä kiertueen nimeltään " Uskomme sinuun- usko sinäkin".
Kiertue mainosti tavanneensa 120 nuorta, iältään 12-20 vuotiasta. Sijaishuollon kokemusvuosiksi muunnettuna se tarkoittaisi lähes 1500 vuoden kokemusasiantuntijuutta.
Kiertue toteutettiin workshop- periaatteella kuudessa kaupungissa. Kiertue-esittelyjen jälkeen tutustuttiin, tehtiin harjoitteita, syötiin karkkia ja verkostoiduttiin välipalalla. Lopuksi heiteltiin ilmaan palautelennokkeja.
Tapaaminen nuorten kanssa kesti nelisen tuntia. Kiertuevastaavat iloitsivat siitä, miten nuoret saivat tilaisuuden tulla nähdyiksi ja kuulluiksi.
Neljä tuntia.
Ryhmä nuoria.
Nähdyiksi ja kuulluiksi.
Tehokasta ja tuloksellista toimintaa- vaan mikä olikaan konkreettinen ja ensisijainen apu niille kiertueelle osallistuneille nuorille, jotka olivat raportin mukaan kokeneet sijaishuollossa lastensuojelulain hengen vastaista kohtelua, yhteydenpidon ja liikkumisvapauden rajoittamista, "ulkonaliikkumiskieltoja", kotilomien peruutuksia sekä omaisuutensa ja lähetystensä tarkastuksia?
Näin järjestäjät kuulivat ja kohtasivat epäkohdista kertova nuoret:
"Kiertueella tavatut nuoret kuvailivat tilanteita, joissa saattaa olla tapahtunut oikeudenloukkaus.
Luonnollisestikaan näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään eikä niihin otettu kantaa."
Luonnollisestikaan
näitä tilanteita ei voitu lähteä tarkemmin selvittämään
eikä niihin otettu kantaa. (Syvälä, 2013 Hukassa Huostassa)
Muita Lokakuun liikkeen julkaisuja
☞ Omaiset osallisiksi mielenterveystyöhön
☞ Saila Nummikoski ei vastaa tarpeisiimme - Helsingin lastensuojelun uusi johto jatkaa edellistä linjaa
☞ Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ Pää pois brändistä ja barrikadeille
☞ Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa