Omaisten tieto ja näkemykset ohitetaan mielenterveystyössä
Mielenterveysomaisten ja -omaishoitajien Labyrintti - lehti peräänkuuluttaa mielenterveystyöhön uusia toimintakäytäntöjä:
"Näyttelijä Lotta Lehtikari tuki sisartaan tämän kuolemaan asti mutta koki, ettei mielenterveyspalveluissa osattu hyödyntää omaisen näkemystä.
Sisareni kuolemaa edeltävänä päivänä sairaalassa järjestettiin kriisikokous. Kun sisko ei saapunut paikalle, pelkäsin pahinta. Otin itsemurhariskin puheeksi ja pyysin lääkäriltä pakkohoitomääräystä, Lotta Lehtikari kertoo. Elettiin vuotta 2006. Lääkäri ei vakuuttunut Lehtikarin, omaisen, ajatuksista. Kun Lehtikari puhkesi itkuun, lääkäri ilmaisi pidättyvästi kokouksen päättyneen.
- Itku ja anelu veivät uskottavuuteni.
Lehtikari oli kokenut tilanteen aikaisemminkin. Hoitohenkilökunta ohitti omaisen, joka ei osannut peittää tunteitaan.
Lehtikari puoltaa Keroputaan mallia, jossa apua saa välittömästi ja omaiset otetaan osallisiksi hoitotyöhön.
"Silloin kun sisaren kunto heikkeni merkittävästi, Lehtikari olisi halunnut tehdä päätöksiä hänen puolestaan..
-Päivi Storgård, toimittaja ja kokemusasiantuntija on herätellyt keskustelua uudenlaisista hoitokäytännöistä. Hän on esittänyt, että sairastunut ihminen voisi tulevaisuudessa nimetä itselleen päätäntävaltaisen luottohenkilön.
Luottohenkilö toimisi potilaan virallisena edustajana silloin, kun sairaus estäisi rationaalisen päätöksenteon.
Lehtikari on vakuuttunut siitä, että hänen sisarensa olisi halunnut ehkäistä ongelmia luotetun läheisen tuella.
- Kuinka monelta vaikeudelta olisimme välttyneet, mikäli omaisen arvioon hoidon tarpeesta olisi luotettu silloin, kun hänen vointinsa äkillisesti heikkeni" (Labyrintti, 1/ 2016, 6).
Lehtikarin kokemukset ovat tuttuja myös lasten psyykkisen oireilun takia lastensuojeluun ajetuille. Niin potilaiden kuin omaisten mukaan heitä ohitetaan, epäillään, syyllistetään, nöyryytetään ja vieraannutetaan, vieläpä sosiaalityön ammatillisuuden nimissä. Lasten oireilu halutaan tulkita puutteellisen vanhemmuuden syyksi. Lastensuojelu haluaa kommunikoida vain toisten ammattilaisten kanssa-asiakkuuksien välityksellä ja ajaa hoitoyksiköille omaa agendaansa vaivautumatta selvittämään tai kunnioittamaan sen paremmin potilaiden kuin näiden omaisten tietoa tai näkemyksiä.
Potilaiden ja omaisten sivuuttamiseen ja hallinnan harhaan perustuva ammatillisuuskäsitys johtaa päätöksenteossa hätiköintiin, viivyttelyyn ja vääriin ratkaisuihin. Sosiaalityöntekijöillä ei usein ole tarvittavaa tietoa lasten kehityksestä, neurologisista häiriöistä, mielenterveyshäiriöiden tosiasiallisista vaikutuksista vanhemmuuteen, kykyä kuulla ja kohdata asiakkaita eikä kykyä ohjata näitä tarpeenmukaisiin palveluihin.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet mielenterveystyön ammattilaiset voivat pitää omaisia jo lähtökohtaisesti jollakin tavoin sairaina ja/ tai vaarallisina. Näkymättömiä väkivallan merkkejä metsästävien työntekijöiden aika kuluu erilaisten arvioinnin menetelmien kehittelyssä. Näissä nykyajan noitavainoissa saatetaan lastensuojelun moniammatillisissa tiimeissä luoda mielikuvitusrikkaita ”todisteita” vanhempien syyllisyydestä. Tässä puuhastelussa saattaa käydä niin, että todellisessa vaarassa oleva lapsi jää ilman apua.
Sosiaalityön sairas ammatillisuusihanne ja -rooli uuvuttaa niin asiakkaat kuin työntekijät
Osallisuuden edellytys on dialogisuus ja toisen toiseuden ja integriteetin kunnioitus, jotka mahdollistavat toisen näkyväksi tulemisen. Vastavuoroisuuden edellytyksenä on välittävä demokratia ja aktiivinen eriarvoisuuden vähentäminen. Turhat ja vanhanaikaiset lähinnä sijaishuollon asiakashankintaa hyödyttävät sosiaalityön työmenetelmät esim. psykoanalyysi ja varhainen puuttuminen (varpu) joutavat menetelmien hautausmaalle asiakaslähtöisen ja oikea-aikaisen tuen tieltä.
Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).
Kohtaamattomuutta ja pahoinvointia tuottavaa kyseenalaista ammatillisuusihannetta kaupittelevat ja juurruttavat kansalaisjärjestöiksi naamioituneet sijaishuollon piiloyritykset, konsultit, työnohjaajat ja henkilöstöpäällikot varhaisen puuttumisen tai työhyvinvoinnin ja -jaksamisen nimissä, vaikka juuri kohtaamattomuus on pääsyy asiakkaiden ja työntekijöiden uupumiseen ja luottamuksen, merkityksen ja positiivisten tulosten katoamiseen lastensuojelutyöstä. J. P. Roosin sanoin: ”Nyt nämä turskit tädit jotka ovat oppineet, että huostaanottotilanteessa pitää olla kovana, eivät paljoa myötätuntoa lapsia kohtaan tunne. Heistä on tullut itsensä paaduttaneita kurinpitäjiä”.
Siivilöidessään hyttysiä sosiaalityöntekijät nielevät kameleita; keskittyessään ammatillisuuden nimissä epäilemään ja paljastamaan asiakkaita kuvittelemastaan vedätyksestä, sosiaalityöntekijät tulevat itse kaikenkarvaisten liikevoittoa tavoittelevien hoiva- ja lapsibisnesyrittäjien vedättämiksi.
Lokakuun Liike ehdottaa:
- Sosiaalityöntekijöille pakollinen peruskoulutus mielenterveydestä ja tunnetaidoista
- Keroputaan malli käyttöön lastensuojeluun
- Kaikille lastensuojelun asiakkaille oikeus ottaa mukaan palavereihin oma tukihenkilö
- Aivotoimintaan vaikuttavista sairauksista kärsiville potilaille oikeus nimetä luottohenkilö, jolle voi siirtää päätöksenteon oireilun pahenemisen ja toimintakyvyttömyyden ajaksi.
- Järjettömiä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia aiheuttavaa kohtaamattomuuden ammatillisuusihannetta kaupitteleville konsulteille ja työnohjaajille potkut. Asiakastyön ja -kohtaamisen koulutukset pois sijaishuollon edunvalvojilta, sijaishuoltopalveluita kaupittelevilta lastensuojelujärjestöiltä ja muilta tahoilta, joilla on pitkät perinteet ja välitön taloudellinen intressi edistää ja ylläpitää ulossulkemiseen ja väärinkäytöksiin johtavia asenteita ja toimintakäytäntöjä.
- Julkinen rahoitus pois projekteilta, joissa ei haluta tehdä yhteistyötä asiakkaiden/ potilaiden nimeämien läheisten kanssa.
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ Pää pois brändistä ja barrikadeille
☞ Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?
Mielenterveysomaisten ja -omaishoitajien Labyrintti - lehti peräänkuuluttaa mielenterveystyöhön uusia toimintakäytäntöjä:
"Näyttelijä Lotta Lehtikari tuki sisartaan tämän kuolemaan asti mutta koki, ettei mielenterveyspalveluissa osattu hyödyntää omaisen näkemystä.
Sisareni kuolemaa edeltävänä päivänä sairaalassa järjestettiin kriisikokous. Kun sisko ei saapunut paikalle, pelkäsin pahinta. Otin itsemurhariskin puheeksi ja pyysin lääkäriltä pakkohoitomääräystä, Lotta Lehtikari kertoo. Elettiin vuotta 2006. Lääkäri ei vakuuttunut Lehtikarin, omaisen, ajatuksista. Kun Lehtikari puhkesi itkuun, lääkäri ilmaisi pidättyvästi kokouksen päättyneen.
- Itku ja anelu veivät uskottavuuteni.
Lehtikari oli kokenut tilanteen aikaisemminkin. Hoitohenkilökunta ohitti omaisen, joka ei osannut peittää tunteitaan.
Lehtikari puoltaa Keroputaan mallia, jossa apua saa välittömästi ja omaiset otetaan osallisiksi hoitotyöhön.
"Silloin kun sisaren kunto heikkeni merkittävästi, Lehtikari olisi halunnut tehdä päätöksiä hänen puolestaan..
-Päivi Storgård, toimittaja ja kokemusasiantuntija on herätellyt keskustelua uudenlaisista hoitokäytännöistä. Hän on esittänyt, että sairastunut ihminen voisi tulevaisuudessa nimetä itselleen päätäntävaltaisen luottohenkilön.
Luottohenkilö toimisi potilaan virallisena edustajana silloin, kun sairaus estäisi rationaalisen päätöksenteon.
Lehtikari on vakuuttunut siitä, että hänen sisarensa olisi halunnut ehkäistä ongelmia luotetun läheisen tuella.
- Kuinka monelta vaikeudelta olisimme välttyneet, mikäli omaisen arvioon hoidon tarpeesta olisi luotettu silloin, kun hänen vointinsa äkillisesti heikkeni" (Labyrintti, 1/ 2016, 6).
Lehtikarin kokemukset ovat tuttuja myös lasten psyykkisen oireilun takia lastensuojeluun ajetuille. Niin potilaiden kuin omaisten mukaan heitä ohitetaan, epäillään, syyllistetään, nöyryytetään ja vieraannutetaan, vieläpä sosiaalityön ammatillisuuden nimissä. Lasten oireilu halutaan tulkita puutteellisen vanhemmuuden syyksi. Lastensuojelu haluaa kommunikoida vain toisten ammattilaisten kanssa-asiakkuuksien välityksellä ja ajaa hoitoyksiköille omaa agendaansa vaivautumatta selvittämään tai kunnioittamaan sen paremmin potilaiden kuin näiden omaisten tietoa tai näkemyksiä.
Potilaiden ja omaisten sivuuttamiseen ja hallinnan harhaan perustuva ammatillisuuskäsitys johtaa päätöksenteossa hätiköintiin, viivyttelyyn ja vääriin ratkaisuihin. Sosiaalityöntekijöillä ei usein ole tarvittavaa tietoa lasten kehityksestä, neurologisista häiriöistä, mielenterveyshäiriöiden tosiasiallisista vaikutuksista vanhemmuuteen, kykyä kuulla ja kohdata asiakkaita eikä kykyä ohjata näitä tarpeenmukaisiin palveluihin.
Psykoanalyyttisesti orientoituneet mielenterveystyön ammattilaiset voivat pitää omaisia jo lähtökohtaisesti jollakin tavoin sairaina ja/ tai vaarallisina. Näkymättömiä väkivallan merkkejä metsästävien työntekijöiden aika kuluu erilaisten arvioinnin menetelmien kehittelyssä. Näissä nykyajan noitavainoissa saatetaan lastensuojelun moniammatillisissa tiimeissä luoda mielikuvitusrikkaita ”todisteita” vanhempien syyllisyydestä. Tässä puuhastelussa saattaa käydä niin, että todellisessa vaarassa oleva lapsi jää ilman apua.
Sosiaalityön sairas ammatillisuusihanne ja -rooli uuvuttaa niin asiakkaat kuin työntekijät
Osallisuuden edellytys on dialogisuus ja toisen toiseuden ja integriteetin kunnioitus, jotka mahdollistavat toisen näkyväksi tulemisen. Vastavuoroisuuden edellytyksenä on välittävä demokratia ja aktiivinen eriarvoisuuden vähentäminen. Turhat ja vanhanaikaiset lähinnä sijaishuollon asiakashankintaa hyödyttävät sosiaalityön työmenetelmät esim. psykoanalyysi ja varhainen puuttuminen (varpu) joutavat menetelmien hautausmaalle asiakaslähtöisen ja oikea-aikaisen tuen tieltä.
Voimauttavan valokuvan työmenetelmän kehittänyt taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolainen on arvostellut lastensuojelua perustehtävänsä hukkaamisesta ja vääristyneestä ammatillisuusihanteesta. Hänen mukaansa tehty työ, aika ja raha menee hukkaan ja niin asiakkaat kuin työntekijät uupuvat kun työntekijät pinnistelevät pysyäkseen ammattiroolissa, jonka ydin on hallinta, yhteisen ihmisyyden kieltäminen ja epäluulo; ”minua ei vedätetä”. Savolaisen mukaan auttamisjärjestelmämme itse kärsii kiintymyssuhteen häiriöstä; se jättää hallintapyrkimyksissään ja raiskaavassa tunkeilevaisuudessaan avunpyytäjät vaille apua, kunnioitusta ja turvaa. (Savolainen, 15.3.2016).
Kohtaamattomuutta ja pahoinvointia tuottavaa kyseenalaista ammatillisuusihannetta kaupittelevat ja juurruttavat kansalaisjärjestöiksi naamioituneet sijaishuollon piiloyritykset, konsultit, työnohjaajat ja henkilöstöpäällikot varhaisen puuttumisen tai työhyvinvoinnin ja -jaksamisen nimissä, vaikka juuri kohtaamattomuus on pääsyy asiakkaiden ja työntekijöiden uupumiseen ja luottamuksen, merkityksen ja positiivisten tulosten katoamiseen lastensuojelutyöstä. J. P. Roosin sanoin: ”Nyt nämä turskit tädit jotka ovat oppineet, että huostaanottotilanteessa pitää olla kovana, eivät paljoa myötätuntoa lapsia kohtaan tunne. Heistä on tullut itsensä paaduttaneita kurinpitäjiä”.
Siivilöidessään hyttysiä sosiaalityöntekijät nielevät kameleita; keskittyessään ammatillisuuden nimissä epäilemään ja paljastamaan asiakkaita kuvittelemastaan vedätyksestä, sosiaalityöntekijät tulevat itse kaikenkarvaisten liikevoittoa tavoittelevien hoiva- ja lapsibisnesyrittäjien vedättämiksi.
Lokakuun Liike ehdottaa:
- Sosiaalityöntekijöille pakollinen peruskoulutus mielenterveydestä ja tunnetaidoista
- Keroputaan malli käyttöön lastensuojeluun
- Kaikille lastensuojelun asiakkaille oikeus ottaa mukaan palavereihin oma tukihenkilö
- Aivotoimintaan vaikuttavista sairauksista kärsiville potilaille oikeus nimetä luottohenkilö, jolle voi siirtää päätöksenteon oireilun pahenemisen ja toimintakyvyttömyyden ajaksi.
- Järjettömiä inhimillisiä ja taloudellisia kustannuksia aiheuttavaa kohtaamattomuuden ammatillisuusihannetta kaupitteleville konsulteille ja työnohjaajille potkut. Asiakastyön ja -kohtaamisen koulutukset pois sijaishuollon edunvalvojilta, sijaishuoltopalveluita kaupittelevilta lastensuojelujärjestöiltä ja muilta tahoilta, joilla on pitkät perinteet ja välitön taloudellinen intressi edistää ja ylläpitää ulossulkemiseen ja väärinkäytöksiin johtavia asenteita ja toimintakäytäntöjä.
- Julkinen rahoitus pois projekteilta, joissa ei haluta tehdä yhteistyötä asiakkaiden/ potilaiden nimeämien läheisten kanssa.
Muita Lokakuun liikkeen uusia julkaisuja
☞ Ehkäisevä päihdetyö tarjoilee alkoholia lapsille lastensuojelussa
☞ Koulun kiusaama erityisoppilas
☞ Pää pois brändistä ja barrikadeille
☞ Salassapito ei estänyt viranomaisyhteistyötä Eerikan tapauksessa- tietosuojan heikennykset eivät paranna sosiaalityön laatua
☞ Kyllä lapsi leivän pöytään tuo
☞ Sosiaalityön unohtama yhteisöllisyys
☞ GRADUT SYYNISSÄ III: Huostaanotto – kurinpidollista holhoamista?
☞ GRADUT SYYNISSÄ II: Hoidolliset huostaanotot – hyvinvointiholhousta?
☞ GRADUT SYYNISSÄ I: KUN MIELIPITEESTÄ TULI GRADU
☞ Sosiaalityön tutkimus tarvitsee huostaanottoa
☞ Miksi asiantuntija asettuu vallan väärinkäyttäjän puolelle?