Leena Luhtasela kuvakaappaus Pasi Peiponen/ YLE
Helsinki monien muiden kaupunkien tavoin siirtyy leipäjonojen asiakkaiden pakkorekisteröintiin -salaa
Kunnat ja ruoka-aputoimijat lupasivat aiheellisen kritiikin jälkeen vuonna 2018, että ruoka-avun hakijoita ei pakkorekisteröidä.
Nyt päätös on pyörretty ja asiakkaiden pelot rekisteröinnistä ja pseudopalveluihin pakottamisesta uhkaavat toteutua. Myös ruoka-avun saattamista vastikkeelliseksi on väläytelty.
Esim. Hermannin Diakoniatalo lopettaa toukokuun jälkeen kaikille avoimen anonyymin ruoka-avun ja siirtyy kohdennettuun ruoka-apuun, kuten suurin osa Helsingin muistakin ruokajaoista.
Kohdennettu ruoka- apu tarkoittaa ruoka-apua hakevien/tarvitsevien rekisteröintiä ja palvelutarpeen arviointia ja myös velvoitetta siirtyä sosiaalitoimiston toimeentulotukiasiakkaaksi, joka jo yksinään muodostaa perheellisille vakavan riskin joutua lastensuojelun asiakkuuteen ja syyn pysyä poissa ruokajaoista.
Leipäjonojen asiakkaiden kannattaakin miettiä ovatko he saamassa lounasta "yhteisestä pöydästä " vai päätymässä lapsineen harvojen ja valittujen lounaaksi.
Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole.
Osa ruoka-avun asiakkaista koostuu viranomaistoiminnan ja “palveluntuottajien” köyhdyttämistä 140 000 ihmistä, jotka ovat koulutuksen, työn, viranomaisrekistereiden ja palvelujärjestelmien ulkopuolella.
On todennäköistä, että suuri osa heistä on syrjäytetty /jättäytynyt itse palvelujärjestelmien ulkopuolelle uuvuttuaan viranomaistoimintaan esim. lastensuojeluun , kuntouttavaan työtoimintaan ja Kela:aan, jonne heidät halutaan ohjata takaisin.
Suuri osa ruoka-avun asiakkaista on aivan tavallisia työssäkäyviä köyhiä, joita on Suomessa jo puoli miljoonaa. Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen.
Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän ja riskivanhemman leiman.
Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta " avusta."
Leipäjonoissa käy viikoittain noin 20 000 suomalaista.
Ongelma ei ehkä olekaan, että he eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi tähän potentiaaliin asiakasryhmään.
Tätä nk. haavoittuviin ryhmiin luokiteltua asiakasjoukkoa havittelevat nyt lypsylehmikseen kilpaa niin järjestöjen, yritysten kuin kunnallistenkin pseudopalvelujen tuottajat.
Ruoka pseudopalvelujen asiakashankintana
Stadin Safkan johtaja ja Helsingin kaupungin projektipäällikkö Anni Heinälä myöntää avoimesti, että “ ruoka voi olla sisäänheittotuote palvelujen piiriin”.
Myös Pelastakaa Lapset ry:n ja SOS- lapsikylän ruoka-avulla on sama tavoite.
Heinälä samoin kuin lastensuojelujärjestöt jättävät kertomatta, että ruoka-avun kylkiäisinä kaupattavat “ palvelut” eivät ole asiakkaiden tarpeiden mukaista apua vaan useimmiten heidän tilannettaan heikentäviä, syrjäyttäviä ja leimaavia pakkotoimia kuten kuntouttava työtoiminta tai lastensuojelu.
Miksi ruoka-apua yritetään sitoa väkisin toimimattomiin sote-palveluihin, joiden takia ihmiset ovat alunperin päätyneet ruoka-apuun tai joiden raivokasta asiakashankintaa he ovat paenneet leipäjonoihin?
Miksi ruoka-avun hakijoita leimataan ja marginalisoidaan “viranomaisvastaisiksi” “matalan kynnyksen palveluja” tarvitsevaksi erilliskysymykseksi?
Miksi jopa kristilliset ruoka-aputoimijat ovat omaksuneet sosiaaliviranomaisten käsityksen asiakkaista arviointia, ohjausta ja lopullista ratkaisua vaativana pompoteltavana “viranomaisvastaisena” ongelmana eivätkä vaivaudu tutkimaan asiakkaiden usein aiheellista epäluuloa heikkona signaalina ja seurauksena palvelujärjestelmän todellisista ongelmista ja väärinkäytöksistä?
Ruoka-avun asiakkaiden empiirisesti ja myös tutkimuksellisesti perusteltua epäluottamusta viranomaisia ja viranomaistoimia kohtaan vähätellään yleisesti mielisairauteen vertautuvana katteettomana epäluuloisuutena tilanteessa jossa lähes kaikki ruoka-avun kylkiäisinä tarjottavat “palvelut” on todettu heikkolaatuisiksi ja asiakkaiden oikeusturvan vaarantaviksi.
Kuntouttava työtoiminta estää aidon työllistymisen palkkatyöhön ja lastensuojelu on useana vuonna nimetty Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi oikeusasiamiehen toimesta.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet esim. perhetyö on kehitetty tuottamaan usein laittomia huostaanottoja ja sairaita lapsia kaupitellaan kiskurihinnoin ja lainvastaisesti laitoksiin, jotka rikkovat lasten ja vanhempien perus- ja ihmisoikeuksia.
Talousneuvolat ja talouslukutaito-koulutukset pyrkivät tekemään köyhien talousvaikeuksista pelkkää “hoksauttamista” vaativan mielenterveyshäiriön.
Mielenterveyshäiriön "löytyminen" tai mt-diagnoosi taas ei ole hoidon alku vaan sen loppu. Sen jälkeen ei hoideta enää asiakkaan somaattisiakaan sairauksia.
Myös ruoka-apu- uudistus itsessään on juuri sitä asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet ohittavaa epämääräistä “ennaltaehkäisyä” ja “palvelujärjestelmäkehittämistä”, jonka takia lastensuojelu- ja mielenterveyshankkeet Suomessa epäonnistuvat ja josta teologi Karoliina Ahonen varoittaa väitöskirjassaan.
Kunnat ja ruoka-aputoimijat lupasivat aiheellisen kritiikin jälkeen vuonna 2018, että ruoka-avun hakijoita ei pakkorekisteröidä.
Nyt päätös on pyörretty ja asiakkaiden pelot rekisteröinnistä ja pseudopalveluihin pakottamisesta uhkaavat toteutua. Myös ruoka-avun saattamista vastikkeelliseksi on väläytelty.
Esim. Hermannin Diakoniatalo lopettaa toukokuun jälkeen kaikille avoimen anonyymin ruoka-avun ja siirtyy kohdennettuun ruoka-apuun, kuten suurin osa Helsingin muistakin ruokajaoista.
Kohdennettu ruoka- apu tarkoittaa ruoka-apua hakevien/tarvitsevien rekisteröintiä ja palvelutarpeen arviointia ja myös velvoitetta siirtyä sosiaalitoimiston toimeentulotukiasiakkaaksi, joka jo yksinään muodostaa perheellisille vakavan riskin joutua lastensuojelun asiakkuuteen ja syyn pysyä poissa ruokajaoista.
Leipäjonojen asiakkaiden kannattaakin miettiä ovatko he saamassa lounasta "yhteisestä pöydästä " vai päätymässä lapsineen harvojen ja valittujen lounaaksi.
Ilmaisia lounaita ei tunnetusti ole.
Osa ruoka-avun asiakkaista koostuu viranomaistoiminnan ja “palveluntuottajien” köyhdyttämistä 140 000 ihmistä, jotka ovat koulutuksen, työn, viranomaisrekistereiden ja palvelujärjestelmien ulkopuolella.
On todennäköistä, että suuri osa heistä on syrjäytetty /jättäytynyt itse palvelujärjestelmien ulkopuolelle uuvuttuaan viranomaistoimintaan esim. lastensuojeluun , kuntouttavaan työtoimintaan ja Kela:aan, jonne heidät halutaan ohjata takaisin.
Suuri osa ruoka-avun asiakkaista on aivan tavallisia työssäkäyviä köyhiä, joita on Suomessa jo puoli miljoonaa. Korkea koulutus tai työssäkäyntikään ei enää suojaa köyhyydeltä sillä maksettu palkka ei välttämättä riitä elämiseen.
Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä on lähes joka viides kotitalousväestöstä, noin 927 000 henkilöä.
Saku Timosen mukaan maahan ollaan kovaa vauhtia tekemässä kurjalistoa, joka joutuu sekä kerjäämään että tekemään kerjäämällä saadun leivän eteen työtä.
Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin pakotettu vanhempi saa köyhyyden ja toimeentulotukiriippuvuuden lisäksi myös huono-osaisuuden periyttäjän ja riskivanhemman leiman.
Vain kaikista kovimmat selviytyvät tarjotusta " avusta."
Leipäjonoissa käy viikoittain noin 20 000 suomalaista.
Ongelma ei ehkä olekaan, että he eivät pääse osalliseksi talouden suotuisasta kehityksestä vaan se, etteivät suotuisasti liiketoimintaansa kehittäneet sote- yrittäjät ole vielä päässeet osallisiksi tähän potentiaaliin asiakasryhmään.
Tätä nk. haavoittuviin ryhmiin luokiteltua asiakasjoukkoa havittelevat nyt lypsylehmikseen kilpaa niin järjestöjen, yritysten kuin kunnallistenkin pseudopalvelujen tuottajat.
Ruoka pseudopalvelujen asiakashankintana
Stadin Safkan johtaja ja Helsingin kaupungin projektipäällikkö Anni Heinälä myöntää avoimesti, että “ ruoka voi olla sisäänheittotuote palvelujen piiriin”.
Myös Pelastakaa Lapset ry:n ja SOS- lapsikylän ruoka-avulla on sama tavoite.
Heinälä samoin kuin lastensuojelujärjestöt jättävät kertomatta, että ruoka-avun kylkiäisinä kaupattavat “ palvelut” eivät ole asiakkaiden tarpeiden mukaista apua vaan useimmiten heidän tilannettaan heikentäviä, syrjäyttäviä ja leimaavia pakkotoimia kuten kuntouttava työtoiminta tai lastensuojelu.
Miksi ruoka-apua yritetään sitoa väkisin toimimattomiin sote-palveluihin, joiden takia ihmiset ovat alunperin päätyneet ruoka-apuun tai joiden raivokasta asiakashankintaa he ovat paenneet leipäjonoihin?
Miksi ruoka-avun hakijoita leimataan ja marginalisoidaan “viranomaisvastaisiksi” “matalan kynnyksen palveluja” tarvitsevaksi erilliskysymykseksi?
Miksi jopa kristilliset ruoka-aputoimijat ovat omaksuneet sosiaaliviranomaisten käsityksen asiakkaista arviointia, ohjausta ja lopullista ratkaisua vaativana pompoteltavana “viranomaisvastaisena” ongelmana eivätkä vaivaudu tutkimaan asiakkaiden usein aiheellista epäluuloa heikkona signaalina ja seurauksena palvelujärjestelmän todellisista ongelmista ja väärinkäytöksistä?
Ruoka-avun asiakkaiden empiirisesti ja myös tutkimuksellisesti perusteltua epäluottamusta viranomaisia ja viranomaistoimia kohtaan vähätellään yleisesti mielisairauteen vertautuvana katteettomana epäluuloisuutena tilanteessa jossa lähes kaikki ruoka-avun kylkiäisinä tarjottavat “palvelut” on todettu heikkolaatuisiksi ja asiakkaiden oikeusturvan vaarantaviksi.
Kuntouttava työtoiminta estää aidon työllistymisen palkkatyöhön ja lastensuojelu on useana vuonna nimetty Suomen suurimmaksi ihmisoikeusongelmaksi oikeusasiamiehen toimesta.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet esim. perhetyö on kehitetty tuottamaan usein laittomia huostaanottoja ja sairaita lapsia kaupitellaan kiskurihinnoin ja lainvastaisesti laitoksiin, jotka rikkovat lasten ja vanhempien perus- ja ihmisoikeuksia.
Talousneuvolat ja talouslukutaito-koulutukset pyrkivät tekemään köyhien talousvaikeuksista pelkkää “hoksauttamista” vaativan mielenterveyshäiriön.
Mielenterveyshäiriön "löytyminen" tai mt-diagnoosi taas ei ole hoidon alku vaan sen loppu. Sen jälkeen ei hoideta enää asiakkaan somaattisiakaan sairauksia.
Myös ruoka-apu- uudistus itsessään on juuri sitä asiakkaiden perus- ja ihmisoikeudet ohittavaa epämääräistä “ennaltaehkäisyä” ja “palvelujärjestelmäkehittämistä”, jonka takia lastensuojelu- ja mielenterveyshankkeet Suomessa epäonnistuvat ja josta teologi Karoliina Ahonen varoittaa väitöskirjassaan.
Maria Ohisalo, kuvakaappaus Turun Sanomat
Matalan kynnyksen marginalisaatiota?
Miksi ruoka- avun hakijoita pidetaan erilliskysymyksenä, ulos normaalista määriteltävänä marginaaliryhmänä jotka halutaan erityisen matalan kynnyksen järjestelmän asiakkaiksi?
Sinikka Törmän mukaan “Matalan kynnyksen käsitteen käyttö ja tarve retoristen metaforien viljelemiseen kertoo oireellisesti olemassa olevan hoitojärjestelmän sopeutumattomuudesta yhteiskunnassa ilmeneviin tarpeisiin.
Matalan kynnyksen metaforaa tarvitaan niin kauan, kun palvelut eivät ole kaikille saavutettavia ja vallitsevien tarpeiden pohjalta syntyneitä. (Janus vol 17(2) 2009, 164-169 ).
Kuten sadussa, asiakkaalle ei lupailla enää vain yhtä piparkakkua (ruokakassi) vaan pääsyä kokonaiseen piparkakkutaloon ( diakoninen kauppa).
HU mainostaa diakonisen kaupan tavarapaljoutta ja kertoo että , jokaiselle asiakkaalle varataan aikaa tunti.
– Täällä voi kertoa omista huolista. Olemme tarvittaessa ohjanneet avun piiriin. Haluamme olla matalan kynnyksen palvelu, sanoo diakoni Olga Nurminen.
Ruoka-apu-uudistuksen pyhäpuhetta auttamisesta, matalasta kynnyksestä, ekologisuudesta, solidaarisuudesta ja universaalista rakkaudesta ei pidä uskoa niin kauan kun asiakkaiden tarpeita vastaavia etuuksia , peruspalveluja ja oikeussuojakeinoja ei ole olemassa tai saatavilla.
Sosiaalityöntekijät mahdollistavat asiakkaiden pakkorekisteröinnin
Henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa. Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät.
Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista.
Varmaa on, että ruoka-avun uudistusta puuhanneet Pelastakaa Lapset ry:n ex-asiantuntija Vihreiden Sanna Vesikansa, Vihreiden Diakonissalaitoksen DIAK:n neuvottelukunnassa istunut Maria Ohisalo ja kuntouttavan työtoiminnan sosiaalityötekijä Leena Luhtasela tiesivät, että sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin on keino tehdä muuten laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista.
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön päällikkö sosiaalityöntekijä Leena Luhtasela kuului kristillisiä toimijoita syrjäyttävään , kallista ja tehotonta mallia kehittävään työryhmään. Hän näki mallissa mahdollisuuden tavoittaa henkilöitä, jotka nyt ovat hukassa sosiaalitoimelta.
Ruoka-avun virallinen ehto ja tavoite on asiakkaiden pakottaminen pseudopalveluihin
– Asiakkaiden elämäntilanne selvitetään alkuhaastattelussa. Niin voimme tarjota palveluja niille, joita emme nyt tavoita. Meillä on ollut jonoissa työntekijöitä, jotka tarjoavat apua ja ohjeita. Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on kuitenkin tunnistamatta.
-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Leena Luhtasela visioi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipajonouudistus-maksaa-satoja-tuhansia-helsingin-kaupunki-diakonissalaitoksen-asiakashankkijana
Ohisalo halusi palkata aiemmin ruoanjakelijoille osoitetuilla rahoilla 15-20 sosiaalityöntekijää. " Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös velkaneuvojat, TE-toimiston ja Kelan ihmiset voisivat jalkautua leipäjonojen luokse", Maria Ohisalo ehdotti.
Toisin kuin Ohisalo ( 2014) kuvittelee, vuotava haava suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole leipäjono vaan syrjäyttävä sosiaalipolitiikka ja palvelujärjestelmä.
Soccan raportin mukaan “Valtion viimeaikaisen rahoituksen yhdeksi ehdoksi on noussut laaja yhteistyövelvoite muiden toimijoiden kanssa sekä sosiaali- ja terveyshuollon apua tarvitsevien asiakkaiden ohjaus palveluihin. Ruoka-avun niveltäminen paikallisiin sosiaalipalveluihin on edelleen valtiovarainvaliokunnan esittämä tavoite toiminnan kehittämiselle tulevaisuudessa ( s.12)..Helsingissä nähdään ruoka-avun olevan tulevaisuudessa tiiviissä yhteydessä myös sosiaalitoimeen ja erityisesti työllistäviin palveluihin kuten kuntouttavaan työtoimintaan, joka Helsingissä on edelleen poikkeuksellisen kiinteä osa aikuissosiaalityön palveluja “.
Vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille työmarkkinoille (Filatov 2013). Omassa tutkimuksessaan kuntouttavasta työtoiminnasta Luhtasela ei löytänyt työhaluttomuuteen viittaavia piirteitä asiakkaista. Luhtasela (2009, 89; 127–128) tutkimuksessa todetaan, että aktivointiin liittyy tutkimuksen perusteella ylivallan käyttöä esimerkiksi työtoimintaan ohjaamisvaiheessa. Jaettua valtaa, jossa työntekijä ja asiakas olisi kuvattu tasa-arvoisesti, ei esiintynyt Luhtaselan aineistossa lainkaan.
Leena Luhtasela on tehnyt aikuissosiaalityöhön tilannearvio- oppaan yhdessä sosiaaliasiamies Ritva Liukosen kanssa, joka tutkimuksessaan Vaikeana asiakkaana sosiaalityössä luokittelee asiakkaita mm.epätietoisiin, epäluuloisiin ja toivottomiin.
Asiakkaat eivät halua antaa henkilötietoja eivätkä osallistua yhteisruokailuihin
Parhaat ruokalahjoitukset päältä kuorivien hävikkiruokaravintoloiden seurauksena kaikkein vähäosaisimmille ilmaiseksi jaettava ruoka vähenee samalla kun ruokalat tuottavat itse lisää ruokahävikkiä.
Suurelle osalle leipäjonojen asiakkaista yhteiset pöydät ja hävikkiravintolat jäävät myös saavuttamatta mm. etäisyyden, heikon kunnon tai puuttuvien matkarahojen takia.
Ruoka-avussa on tärkeää säilyttää vapaus ja vapaaehtoisuus, sanoo köyhyystutkija Anna-Maria Isola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Ne, jotka tarvitsevat ja haluavat yhteisöllisyyttä, voivat syödä yhdessä. Sen ohessa ruoan jakelun pitää jatkua ilman ehtoja. Hävikkiruoka ei ole kenenkään omaisuutta. Tuntuu pakottamiselta, jos julkinen valta alkaa asettaa sääntöjä sen jakelulle(Talentia, 15.6.2018).
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta kyseenalaistaa Helsinkiin suunnitellun uuden ruoka-apumallin perusteet.
– Ne ovat hienoja suunnitelmia, ja varmasti jotkut ryhmät hyötyvät niistä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise köyhyysongelmaa. Ongelma ei ole jonot vaan köyhyys. Siihen pitää puuttua sosiaalipolitiikan keinoin.
– Se, että ihmisiä tavataan ja haastatellaan, ei heitä auta, elleivät he saa samalla lisää rahaa.
Laihiala kysyy aiheellisesti, kenen tarpeiden vuoksi ruoka-avun mallia nyt muutetaan. Jonot lyhenivät Helsingissä jo huomattavasti, kun jakoaikoja pidennettiin, hän huomauttaa.
– Moni heikossa asemassa oleva ei halua tulla tunnistetuksi. Vaikka ajatus on karsia ”ammattijonottajat”, rekisteröinti karsii myös aidosti avun tarpeessa olevia, jotka häpeävät ruoan hakemista tai jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla.
Heikki Hursti ei luota Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen suunnitelmaan uudistaa ruokajakelu osallistavaksi, vaan pelkää ihmisten jäävän vaille apua. - On ihan älytöntä, että ihmiset jotka eivät koskaan ole olleet ruokajonoissa, tulevat kertomaan mikä on oikea menetelmä, hän puuskahtaa ( HU, 14.3.2018).
Myllypuron elintarvikeapu -yhdistystä pyörittävän Sinikka Backmanin mukaan useimmat jonottajat eivät halua osallistua yhteisruokailuihin. Ruoka halutaan syödä kotoa yksin tai perheen kanssa.
– Ei näillä ihmisillä ole kännyköitä eikä rahaa ostaa matkalippua syömään jonnekin. Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty mitään, hän kuvaa.
Pseudopalvelutuotteet ovat jo valmiina- vain asiakkaat puuttuvat
Onko köyhyydestä asiantuntija-apua vaativaa yksilö-ongelmaa tehtailevan ruoka-apu- uudistuksen todellinen tarkoitus luoda tarve ja toimia asiakashankintana esim. Diakonissalaitoksen tutkimattomille ja valvomattomille palveluille, joihin harva menee vapaaehtoisesti?
Helsingin Diakonissalaitoksella ja sen yhteistyökumppaneilla on jo runsaasti valmiita tuotteita ja palveluja; asumispalveluja, koulutus- ja työharjoittelupalveluja, yhteisövalmennusta, mt- ja päihdekuntoutusta, kotouttamista, työvalmennusta, hoivakoteja, mentoreita, vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä, perhehoitoa( sijaisperheitä), perheryhmäkoteja ja lastensuojelulaitospaikkoja.
Jo yhden päihdekuntoutujan nappaaminen toisi noin 40 000 euroa esim. Diakonissalaitoksen Aurora-kodille, yhden lapsen sijoitus lastensuojelulaitokseen jopa 1200euroa/ vuorokausi, yhden perheen ohjaaminen huosta-automaatiksi muuttuneeseen perhekuntoutukseen noin 50 000 euroa ja intensiivihoitojakso, jonka ehtona mm. Diakonissalaitos vaatii kahden vuoden huostaanottoa, vaikka perheessä ei olisi puutteita, toisi yrityksen kassaan 300 000 euroa per lapsi.
Nk. "palveluissa" ei luonnollisesti ole mitään tulosvastuuta eikä muuta valvontaa kuin "omavalvonta". Asiakkailla ei myöskään ole toimivia oikeussuojakeinoja väärinkäytöksiä vastaan.
Onko uuden ruoka-apu-organisaation tarpeen todellinen syy se, että vanha organisaatio ei tuottanut riittävästi asiakkaita Kokoomuksen, Vihreiden ja Helsingin kaupungin suosiossa oleville sote- yrittäjille?
Miksi ruoka- avun kuvitellaan demokratisoituvan sillä, että jumalauskoiset toimijat korvataan/ täydennetään viranomaisuskovaisilla?
Onko ruoka-avun uudistus syrjäytymisdiskursseineen vain räikeä ongelmanlietsontakampanja, joka koettaa uskotella, että rakennetyöttömyys ja elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat yksilöongelmia ja sairauksia, joiden korjaamiseksi hanketoimijat voivat tarjota omia ja sidosryhmiensä kalliita , tutkimattomia ja tehottomia palveluita veronmaksajien kustannuksella?
Miksi köyhät asiakkaat halutaan rekisteröidä mutta julkista, valvontaviranomaisten huomautukset sisältävää rekisteriä sote- palvelujen tuottajista ei saada millään aikaiseksi?
Pyydämme valistuneita kauppiaita olemaan antamatta kaikkea hävikkiään isoille ruoka-avun jakelijoille ja olemaan lukitsematta hävikin roska-astioita dyykkaajilta.
Hävikkiruoka on nykyisin lähes kadonnut kaupoista- osittain uusiutuneiden tilausjärjestelmien ja tarkentuneiden tilausmäärien myötä mutta myös siksi, että elintarviketeollisuus ja kauppa ovat alkaneet antaa hävikkiruokaa jaettavaksi entistä enemmän vakiintuneille ruoka-aputoimijoille eli sisäänheittotuotteeksi asiakkaiden pelkäämiin sote-palveluihin.
Riippumattomia seurakuntia pyydämme jatkamaan anonyymia ruoka-avun antamista puskaradion välityksellä ja olemaan kertomatta ruoka-avusta viranomaisille.
Yksityisiä lahjoittajia pyydämme antamaan rahalahjoitukset, ruokalahjakortit ja -kassit järjestöjen sijaan suoraan kansalaisille.
Pyydämme diakoneja seuraamaan keille pseudopalvelujen tuottajille asiakkaita ohjataan ja mitä asiakkaille tapahtuu näissä “palveluissa”.
Leipäjonojen asiakkaita pyydämme opettamaan lapsilleen ja lastenlapsilleen jo pienestä pitäen kaupunkiviljelyn ja kalastuksen lisäksi ideologisen ja taloudellisen korruption tunnistamista.
Historia todistaa, että erilaiset “avuksi” tai “tutkimuksiksi” naamioidut "rekisteröinnit asiakkaiden avuntarpeen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi " ovat olleet pikemminkin leimaavaa asiakassegmentointia terveys- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin kuin auttamista ja joskus peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille.
#Stadin Safka #leipäjono #yhteinenpöytä #ruokajakouudistus #ruoka-apu #ruoka-apu Helsinki #leipäjonoHelsinki #diakoniatyö #Helsingin seurakunta #Vantaan seurakunta #etsiväsosiaalityö #jalkautuva sosiaalityö #Vihreät #Kokoomus #kohdennetturuoka-apu #pseudopalvelu #pseusopalvelutuotteet #STM #Helsingin kaupunki #Helsingin Diakonissalaitos #Tarja Filatov # Leena Luhtasela #Maria Ohisalo #Sanna Vesikansa #Mari Rantanen #Hermannin Diakoniatalo #Paavo Voutilainen #Anni Heinälä #OlgaNurminen #SosiaalikehitysOY #Matti Helin # Helsingin kaupunginvaltuusto #viranomaisusko #Veikko Hursti #Heikki Hursti #Lahja Hursti #Anna-Maria Isola #SinikkaBackman #Tuomo Laihiala #DIAK #Markus Honkonen #Eila Silinch #Katja Lehtola #ruoka asiakashankintana
https://ruoka-apu.fi/ruoka-apua-etsiville/
Luettavaa:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leivanhakijat-pakkorekisteroidaan-ruokaa-ei-voi-enaa-hakea-anonyymisti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipa-syottina-tuleville-lypsylehmille-mista-ruoka-avun-uudistuksessa-on-kyse
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-kaupunginvaltuusto-ei-turvaa-hurstin-ruoka-apua-ruoka-apu-uudistukseen-ja-leipajonolaisten-rekisterointiin-kaytetaan-15-kertainen-summa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
Kuntouttava työtoimintahttps://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/tag/kuntouttava-tyotoiminta/
Haluaako sosiaalityö rakentaa vai purkaa häkkejä?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
Lastensuojelun rakenteet avattavahttps://leeniikonen.fi/2021/11/21/lastensuojelun-rakenteet-avattava/
https://leeniikonen.fi/2021/06/12/royhkeat-hoivajatit-kyykyttavat-lastensuojelua/
Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoillahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a673
Näin lapsia kaupataan ympäri Suomen kiskurihinnoillahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/007a40ed-62b8-4ab3-90e8-44a5e9238c04
Autismikirjon lapsilta evätään käypä hoito tekaistun kiintymyssuhdehäiriödiagnoosin verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
SUOMALAINEN MIELENTERVEYSPOLITIIKKA: JULKISEN VALLAN OHJAUS MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖÖN SAIRASTUNEIDEN IHMISOIKEUKSIEN TURVAAMISEKSI
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/307820/SUOMALAI.pdf?sequence=1&isAllowed=y
MITÄ KERTOVAT RUOKA-APUA HAKEVAT IHMISET Espoolainen ruoka-apu, avun tarve ja palvelukokemukset ruoka-avun hakijoiden näkökulmasta
https://static.espoo.fi/cdn/ff/gIYokThjD3FvqwfsqdFXu7KGbeCTLCkSd2fUIJj18Po/1632295927/public/2021-09/Ruoka-avun%20asiakkaat%20kertovat%202021.pdf
Ruoka-avun asiakkaiden elämääntyytyväisyys
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/139444/NurmiHanna.pdf?sequence=2
Ruoka-aputoiminnan kehittämissuunnitelma
https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/41/4184d389c6c23927b4155e304174a02b70f711e2.pdf
Osallisuuteen pyrkivä ruoka- apu myrskyn silmässä
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/332162/97401_Artikkelin_teksti_200602_1_10_20210622.pdf?sequence=1
Ruoka luo yhteyden - ruoka-apu hyvinvointivaltiossa
https://stm.fi/documents/1271139/48496181/Selvitys+ruoka-avusta.pdf/501a0182-4e8e-f943-9bd3-afc40e10332f/Selvitys+ruoka-avusta.pdf?t=1612953452113
Osallisuuden rakentuminen kuntouttavassa työtoiminnassa
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/16493
Suomalainen köyhyyskeskustelu on luokatonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalainen-koyhyyskeskustelu-on-luokatonta
Ääririkkaus tuhoaa meidät kaikki
https://www.ku.fi/artikkeli/4738797-aaririkkaus-tuhoaa-meidat-kaikki
Lihoissa on pian parasta olla varashälyttimet, kuvakaappaus facebook
Matalan kynnyksen marginalisaatiota?
Miksi ruoka- avun hakijoita pidetaan erilliskysymyksenä, ulos normaalista määriteltävänä marginaaliryhmänä jotka halutaan erityisen matalan kynnyksen järjestelmän asiakkaiksi?
Sinikka Törmän mukaan “Matalan kynnyksen käsitteen käyttö ja tarve retoristen metaforien viljelemiseen kertoo oireellisesti olemassa olevan hoitojärjestelmän sopeutumattomuudesta yhteiskunnassa ilmeneviin tarpeisiin.
Matalan kynnyksen metaforaa tarvitaan niin kauan, kun palvelut eivät ole kaikille saavutettavia ja vallitsevien tarpeiden pohjalta syntyneitä. (Janus vol 17(2) 2009, 164-169 ).
Kuten sadussa, asiakkaalle ei lupailla enää vain yhtä piparkakkua (ruokakassi) vaan pääsyä kokonaiseen piparkakkutaloon ( diakoninen kauppa).
HU mainostaa diakonisen kaupan tavarapaljoutta ja kertoo että , jokaiselle asiakkaalle varataan aikaa tunti.
– Täällä voi kertoa omista huolista. Olemme tarvittaessa ohjanneet avun piiriin. Haluamme olla matalan kynnyksen palvelu, sanoo diakoni Olga Nurminen.
Ruoka-apu-uudistuksen pyhäpuhetta auttamisesta, matalasta kynnyksestä, ekologisuudesta, solidaarisuudesta ja universaalista rakkaudesta ei pidä uskoa niin kauan kun asiakkaiden tarpeita vastaavia etuuksia , peruspalveluja ja oikeussuojakeinoja ei ole olemassa tai saatavilla.
Sosiaalityöntekijät mahdollistavat asiakkaiden pakkorekisteröinnin
Henkilö, joka nostaa toimeentulotukea, ei ole rekisteröitävissä tämän tiedon osalta missään leipäjonossa. Paitsi jos leipäjonoihin tuodaan sosiaalitädit ja Kelan sedät.
Laki nimittäin mahdollistaa tietojen käsittelyn ja käytön viranomaiselle silloin, kun kyse on henkilön huollon kannalta välttämättömistä tiedoista.
Varmaa on, että ruoka-avun uudistusta puuhanneet Pelastakaa Lapset ry:n ex-asiantuntija Vihreiden Sanna Vesikansa, Vihreiden Diakonissalaitoksen DIAK:n neuvottelukunnassa istunut Maria Ohisalo ja kuntouttavan työtoiminnan sosiaalityötekijä Leena Luhtasela tiesivät, että sosiaalityöntekijöiden tuominen leipäjonoihin on keino tehdä muuten laittomasta asiakasrekisteröinnistä laillista.
Helsingin kaupungin aikuissosiaalityön päällikkö sosiaalityöntekijä Leena Luhtasela kuului kristillisiä toimijoita syrjäyttävään , kallista ja tehotonta mallia kehittävään työryhmään. Hän näki mallissa mahdollisuuden tavoittaa henkilöitä, jotka nyt ovat hukassa sosiaalitoimelta.
Ruoka-avun virallinen ehto ja tavoite on asiakkaiden pakottaminen pseudopalveluihin
– Asiakkaiden elämäntilanne selvitetään alkuhaastattelussa. Niin voimme tarjota palveluja niille, joita emme nyt tavoita. Meillä on ollut jonoissa työntekijöitä, jotka tarjoavat apua ja ohjeita. Suuri osa ruoka-avun tarvitsijoista on kuitenkin tunnistamatta.
-Jakelupaikoissa voisi toimia esimerkiksi etsivän lähityön työntekijöitä. Pop up -toiminta markkinoisi niissä terveys- ja sosiaalipalveluja, Leena Luhtasela visioi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipajonouudistus-maksaa-satoja-tuhansia-helsingin-kaupunki-diakonissalaitoksen-asiakashankkijana
Ohisalo halusi palkata aiemmin ruoanjakelijoille osoitetuilla rahoilla 15-20 sosiaalityöntekijää. " Sosiaalityöntekijöiden lisäksi myös velkaneuvojat, TE-toimiston ja Kelan ihmiset voisivat jalkautua leipäjonojen luokse", Maria Ohisalo ehdotti.
Toisin kuin Ohisalo ( 2014) kuvittelee, vuotava haava suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole leipäjono vaan syrjäyttävä sosiaalipolitiikka ja palvelujärjestelmä.
Soccan raportin mukaan “Valtion viimeaikaisen rahoituksen yhdeksi ehdoksi on noussut laaja yhteistyövelvoite muiden toimijoiden kanssa sekä sosiaali- ja terveyshuollon apua tarvitsevien asiakkaiden ohjaus palveluihin. Ruoka-avun niveltäminen paikallisiin sosiaalipalveluihin on edelleen valtiovarainvaliokunnan esittämä tavoite toiminnan kehittämiselle tulevaisuudessa ( s.12)..Helsingissä nähdään ruoka-avun olevan tulevaisuudessa tiiviissä yhteydessä myös sosiaalitoimeen ja erityisesti työllistäviin palveluihin kuten kuntouttavaan työtoimintaan, joka Helsingissä on edelleen poikkeuksellisen kiinteä osa aikuissosiaalityön palveluja “.
Vain noin 1 % kuntouttavaan työtoimintaan osallistuneista on työllistynyt vapaille työmarkkinoille (Filatov 2013). Omassa tutkimuksessaan kuntouttavasta työtoiminnasta Luhtasela ei löytänyt työhaluttomuuteen viittaavia piirteitä asiakkaista. Luhtasela (2009, 89; 127–128) tutkimuksessa todetaan, että aktivointiin liittyy tutkimuksen perusteella ylivallan käyttöä esimerkiksi työtoimintaan ohjaamisvaiheessa. Jaettua valtaa, jossa työntekijä ja asiakas olisi kuvattu tasa-arvoisesti, ei esiintynyt Luhtaselan aineistossa lainkaan.
Leena Luhtasela on tehnyt aikuissosiaalityöhön tilannearvio- oppaan yhdessä sosiaaliasiamies Ritva Liukosen kanssa, joka tutkimuksessaan Vaikeana asiakkaana sosiaalityössä luokittelee asiakkaita mm.epätietoisiin, epäluuloisiin ja toivottomiin.
Asiakkaat eivät halua antaa henkilötietoja eivätkä osallistua yhteisruokailuihin
Parhaat ruokalahjoitukset päältä kuorivien hävikkiruokaravintoloiden seurauksena kaikkein vähäosaisimmille ilmaiseksi jaettava ruoka vähenee samalla kun ruokalat tuottavat itse lisää ruokahävikkiä.
Suurelle osalle leipäjonojen asiakkaista yhteiset pöydät ja hävikkiravintolat jäävät myös saavuttamatta mm. etäisyyden, heikon kunnon tai puuttuvien matkarahojen takia.
Ruoka-avussa on tärkeää säilyttää vapaus ja vapaaehtoisuus, sanoo köyhyystutkija Anna-Maria Isola Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Ne, jotka tarvitsevat ja haluavat yhteisöllisyyttä, voivat syödä yhdessä. Sen ohessa ruoan jakelun pitää jatkua ilman ehtoja. Hävikkiruoka ei ole kenenkään omaisuutta. Tuntuu pakottamiselta, jos julkinen valta alkaa asettaa sääntöjä sen jakelulle(Talentia, 15.6.2018).
Hyvinvointitutkija Tuomo Laihiala Tampereen yliopistosta kyseenalaistaa Helsinkiin suunnitellun uuden ruoka-apumallin perusteet.
– Ne ovat hienoja suunnitelmia, ja varmasti jotkut ryhmät hyötyvät niistä. Ne eivät kuitenkaan ratkaise köyhyysongelmaa. Ongelma ei ole jonot vaan köyhyys. Siihen pitää puuttua sosiaalipolitiikan keinoin.
– Se, että ihmisiä tavataan ja haastatellaan, ei heitä auta, elleivät he saa samalla lisää rahaa.
Laihiala kysyy aiheellisesti, kenen tarpeiden vuoksi ruoka-avun mallia nyt muutetaan. Jonot lyhenivät Helsingissä jo huomattavasti, kun jakoaikoja pidennettiin, hän huomauttaa.
– Moni heikossa asemassa oleva ei halua tulla tunnistetuksi. Vaikka ajatus on karsia ”ammattijonottajat”, rekisteröinti karsii myös aidosti avun tarpeessa olevia, jotka häpeävät ruoan hakemista tai jotka ovat jaksamisensa äärirajoilla.
Heikki Hursti ei luota Helsingin kaupungin ja Helsingin Diakonissalaitoksen suunnitelmaan uudistaa ruokajakelu osallistavaksi, vaan pelkää ihmisten jäävän vaille apua. - On ihan älytöntä, että ihmiset jotka eivät koskaan ole olleet ruokajonoissa, tulevat kertomaan mikä on oikea menetelmä, hän puuskahtaa ( HU, 14.3.2018).
Myllypuron elintarvikeapu -yhdistystä pyörittävän Sinikka Backmanin mukaan useimmat jonottajat eivät halua osallistua yhteisruokailuihin. Ruoka halutaan syödä kotoa yksin tai perheen kanssa.
– Ei näillä ihmisillä ole kännyköitä eikä rahaa ostaa matkalippua syömään jonnekin. Leipäjonojen asiakkailta itseltään ei ole kysytty mitään, hän kuvaa.
Pseudopalvelutuotteet ovat jo valmiina- vain asiakkaat puuttuvat
Onko köyhyydestä asiantuntija-apua vaativaa yksilö-ongelmaa tehtailevan ruoka-apu- uudistuksen todellinen tarkoitus luoda tarve ja toimia asiakashankintana esim. Diakonissalaitoksen tutkimattomille ja valvomattomille palveluille, joihin harva menee vapaaehtoisesti?
Helsingin Diakonissalaitoksella ja sen yhteistyökumppaneilla on jo runsaasti valmiita tuotteita ja palveluja; asumispalveluja, koulutus- ja työharjoittelupalveluja, yhteisövalmennusta, mt- ja päihdekuntoutusta, kotouttamista, työvalmennusta, hoivakoteja, mentoreita, vanhemmuudenarviointia, lastensuojelun perhetyötä, perhehoitoa( sijaisperheitä), perheryhmäkoteja ja lastensuojelulaitospaikkoja.
Jo yhden päihdekuntoutujan nappaaminen toisi noin 40 000 euroa esim. Diakonissalaitoksen Aurora-kodille, yhden lapsen sijoitus lastensuojelulaitokseen jopa 1200euroa/ vuorokausi, yhden perheen ohjaaminen huosta-automaatiksi muuttuneeseen perhekuntoutukseen noin 50 000 euroa ja intensiivihoitojakso, jonka ehtona mm. Diakonissalaitos vaatii kahden vuoden huostaanottoa, vaikka perheessä ei olisi puutteita, toisi yrityksen kassaan 300 000 euroa per lapsi.
Nk. "palveluissa" ei luonnollisesti ole mitään tulosvastuuta eikä muuta valvontaa kuin "omavalvonta". Asiakkailla ei myöskään ole toimivia oikeussuojakeinoja väärinkäytöksiä vastaan.
Onko uuden ruoka-apu-organisaation tarpeen todellinen syy se, että vanha organisaatio ei tuottanut riittävästi asiakkaita Kokoomuksen, Vihreiden ja Helsingin kaupungin suosiossa oleville sote- yrittäjille?
Miksi ruoka- avun kuvitellaan demokratisoituvan sillä, että jumalauskoiset toimijat korvataan/ täydennetään viranomaisuskovaisilla?
Onko ruoka-avun uudistus syrjäytymisdiskursseineen vain räikeä ongelmanlietsontakampanja, joka koettaa uskotella, että rakennetyöttömyys ja elämän tavalliset vastoinkäymiset ovat yksilöongelmia ja sairauksia, joiden korjaamiseksi hanketoimijat voivat tarjota omia ja sidosryhmiensä kalliita , tutkimattomia ja tehottomia palveluita veronmaksajien kustannuksella?
Miksi köyhät asiakkaat halutaan rekisteröidä mutta julkista, valvontaviranomaisten huomautukset sisältävää rekisteriä sote- palvelujen tuottajista ei saada millään aikaiseksi?
Pyydämme valistuneita kauppiaita olemaan antamatta kaikkea hävikkiään isoille ruoka-avun jakelijoille ja olemaan lukitsematta hävikin roska-astioita dyykkaajilta.
Hävikkiruoka on nykyisin lähes kadonnut kaupoista- osittain uusiutuneiden tilausjärjestelmien ja tarkentuneiden tilausmäärien myötä mutta myös siksi, että elintarviketeollisuus ja kauppa ovat alkaneet antaa hävikkiruokaa jaettavaksi entistä enemmän vakiintuneille ruoka-aputoimijoille eli sisäänheittotuotteeksi asiakkaiden pelkäämiin sote-palveluihin.
Riippumattomia seurakuntia pyydämme jatkamaan anonyymia ruoka-avun antamista puskaradion välityksellä ja olemaan kertomatta ruoka-avusta viranomaisille.
Yksityisiä lahjoittajia pyydämme antamaan rahalahjoitukset, ruokalahjakortit ja -kassit järjestöjen sijaan suoraan kansalaisille.
Pyydämme diakoneja seuraamaan keille pseudopalvelujen tuottajille asiakkaita ohjataan ja mitä asiakkaille tapahtuu näissä “palveluissa”.
Leipäjonojen asiakkaita pyydämme opettamaan lapsilleen ja lastenlapsilleen jo pienestä pitäen kaupunkiviljelyn ja kalastuksen lisäksi ideologisen ja taloudellisen korruption tunnistamista.
Historia todistaa, että erilaiset “avuksi” tai “tutkimuksiksi” naamioidut "rekisteröinnit asiakkaiden avuntarpeen kartoittamiseksi ja turvaamiseksi " ovat olleet pikemminkin leimaavaa asiakassegmentointia terveys- ja sijaishuoltobisneksen tarpeisiin kuin auttamista ja joskus peräti alkusoitto lopullisen ratkaisun löytämiseksi tietyille turhiksi menoeriksi koetuille asiakasryhmille.
#Stadin Safka #leipäjono #yhteinenpöytä #ruokajakouudistus #ruoka-apu #ruoka-apu Helsinki #leipäjonoHelsinki #diakoniatyö #Helsingin seurakunta #Vantaan seurakunta #etsiväsosiaalityö #jalkautuva sosiaalityö #Vihreät #Kokoomus #kohdennetturuoka-apu #pseudopalvelu #pseusopalvelutuotteet #STM #Helsingin kaupunki #Helsingin Diakonissalaitos #Tarja Filatov # Leena Luhtasela #Maria Ohisalo #Sanna Vesikansa #Mari Rantanen #Hermannin Diakoniatalo #Paavo Voutilainen #Anni Heinälä #OlgaNurminen #SosiaalikehitysOY #Matti Helin # Helsingin kaupunginvaltuusto #viranomaisusko #Veikko Hursti #Heikki Hursti #Lahja Hursti #Anna-Maria Isola #SinikkaBackman #Tuomo Laihiala #DIAK #Markus Honkonen #Eila Silinch #Katja Lehtola #ruoka asiakashankintana
https://ruoka-apu.fi/ruoka-apua-etsiville/
Luettavaa:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/rahoituskanavat-ylittava-sotepalvelujen-kaytto-vai-rahoituskanavat-ylittava-pseudopalvelujen-tuotto-ja-yllapito
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leivanhakijat-pakkorekisteroidaan-ruokaa-ei-voi-enaa-hakea-anonyymisti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/leipa-syottina-tuleville-lypsylehmille-mista-ruoka-avun-uudistuksessa-on-kyse
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/helsingin-kaupunginvaltuusto-ei-turvaa-hurstin-ruoka-apua-ruoka-apu-uudistukseen-ja-leipajonolaisten-rekisterointiin-kaytetaan-15-kertainen-summa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/aktiivimalli-ja-sosiaalityontekijat-eivat-sovi-leipajonoihin
Kuntouttava työtoimintahttps://blogit.apu.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/tag/kuntouttava-tyotoiminta/
Haluaako sosiaalityö rakentaa vai purkaa häkkejä?
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/haluaako-sosiaalityo-rakentaa-vai-purkaa-hakkeja
Lastensuojelun rakenteet avattavahttps://leeniikonen.fi/2021/11/21/lastensuojelun-rakenteet-avattava/
https://leeniikonen.fi/2021/06/12/royhkeat-hoivajatit-kyykyttavat-lastensuojelua/
Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoillahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/2ce1cba0-a8b3-4506-a84b-1676eac7a673
Näin lapsia kaupataan ympäri Suomen kiskurihinnoillahttps://www.iltalehti.fi/politiikka/a/007a40ed-62b8-4ab3-90e8-44a5e9238c04
Autismikirjon lapsilta evätään käypä hoito tekaistun kiintymyssuhdehäiriödiagnoosin verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
SUOMALAINEN MIELENTERVEYSPOLITIIKKA: JULKISEN VALLAN OHJAUS MIELENTERVEYDEN HÄIRIÖÖN SAIRASTUNEIDEN IHMISOIKEUKSIEN TURVAAMISEKSI
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/307820/SUOMALAI.pdf?sequence=1&isAllowed=y
MITÄ KERTOVAT RUOKA-APUA HAKEVAT IHMISET Espoolainen ruoka-apu, avun tarve ja palvelukokemukset ruoka-avun hakijoiden näkökulmasta
https://static.espoo.fi/cdn/ff/gIYokThjD3FvqwfsqdFXu7KGbeCTLCkSd2fUIJj18Po/1632295927/public/2021-09/Ruoka-avun%20asiakkaat%20kertovat%202021.pdf
Ruoka-avun asiakkaiden elämääntyytyväisyys
https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/139444/NurmiHanna.pdf?sequence=2
Ruoka-aputoiminnan kehittämissuunnitelma
https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/41/4184d389c6c23927b4155e304174a02b70f711e2.pdf
Osallisuuteen pyrkivä ruoka- apu myrskyn silmässä
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/332162/97401_Artikkelin_teksti_200602_1_10_20210622.pdf?sequence=1
Ruoka luo yhteyden - ruoka-apu hyvinvointivaltiossa
https://stm.fi/documents/1271139/48496181/Selvitys+ruoka-avusta.pdf/501a0182-4e8e-f943-9bd3-afc40e10332f/Selvitys+ruoka-avusta.pdf?t=1612953452113
Osallisuuden rakentuminen kuntouttavassa työtoiminnassa
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/16493
Suomalainen köyhyyskeskustelu on luokatonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalainen-koyhyyskeskustelu-on-luokatonta
Ääririkkaus tuhoaa meidät kaikki
https://www.ku.fi/artikkeli/4738797-aaririkkaus-tuhoaa-meidat-kaikki
Lihoissa on pian parasta olla varashälyttimet, kuvakaappaus facebook
