Kenkätalon eukolla on jo lähes 20 000 sijoitettua lasta mutta lisää halutaan kun jo yhdestä lapsesta saa keskimääräiseltä huostaanottoajalta sijaisperheessä noin 200 000 ja laitoksessa jopa 1000 000 euroa kuvakaappaus: Photoshop tutorial
Sijaishuollon tutkimusten, diagnoosien ja terapioiden tavoite on huostaanoton oikeuttaminen ja pidentäminen
Lyhyesti: Perheneuvolapsykologi Pirjo Tuovila on kehittänyt ja brändännyt perheen sisäisten vaikeiden traumojen ja traumaperäisten kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon tarkoitetusta vuorovaikutteisesta kehityspsykoterapiasta ( DDP) myyvän tuotteen. Kuka on varmistanut, että sille on todellinen tarve? Entä onko aiemmin epäilyttäväksi hoitomenetelmäksi listattu DDP luopunut vaarallisista käytännöistään, joiden takia se alunperin luokiteltiin epäilyttäväksi?
Vaikuttaa siltä, että DDP:ssä (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) esiintyvät edelleen kaikki kyseenalaiset käytännöt ja DDP:llä "hoidetaan" virheellisesti nepsylapsia, jotta heille saataisiin fabrikoitua pysyvän huostaanoton tuottava traumaperäinen kiintymyssuhdehäiriö.
Kukaan Suomessa ei tiedä huostaanottojen syitä koska niitä ei tilastoida eikä tutkita. Se tiedetään, että lähes 85% lapsista ei saa jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen huostaanottoa. Murrosikäistä sijoitetuista yli puolet on nepsylapsia. Joka neljäs neuropsykiatrisista ongelmista kärsivä lapsi sijoitetaan lopulta kodin ulkopuolelle, kun käypää tukea tai hoitoa ei ole annettu ajoissa. ADHD-diagnoosin saaneista oli ollut sijoitettuna 28 prosenttia.
Liian usein sijaishuollossa tehtävien arviointien ja tutkimusten tarkoitus ei ole tutkia usein neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia vaan tuottaa sijaishuollon liikevoitot maksimoiva psykiatrinen (kiintymyssuhdehäiriö) diagnoosi.
Sijaishuollossa annettavien terapioiden ( esim. DDP) tarkoitus ei aina ole hoitaa sijoitettua vaan hankkia todisteet jo etukäteen päätetylle psykiatriselle (kiintymyssuhdehäiriö)diagnoosille ja oikeutus ja pidennys usein laittomalle huostaanotolle.
Pseudoarvioinnit ja -tutkimukset suorittaa aina lastensuojelun oma sopimuslääkäri tai -terapeutti sosiaalityöntekijän "ennakkotiedotuksen" pohjalta, perhettä tuntematta ja liian usein myös lasta asianmukaisesti tutkimatta tai kuulematta.
Mikäli lapsi ja/tai vanhempi vaatii lastensuojelusta riippumattoman lääkärin arvion ja tutkimukset, ne estetään ja heitä rangaistaan jo pelkästä pyynnöstä.
Lastensuojelun toiminta perustuu edelleen eugeniikkaan( huonon perimän metsästys) ja psykoanalyysiin ( oletettujen kiintymyssuhdehäiröiden ja traumojen metsästys) eikä lastensuojelu ole saanut kuriin edes sijaishuoltoväkivaltaa, vaikka samoista ongelmista on valitettu jo sata vuotta.
Pahimmillaan DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) sijaishuollossa perustuu siihen, että sijoitettu lapsi saadaan vahvistamaan lastensuojeluyksikön työntekijän/ sijaisvanhemman yhdessä lastensuojelun sopimusterapeutin kanssa tuottama ja sanoittama traumanarratiivi.
Tämä tehdään palkitsemalla vanhemmistaan eristettyä ja tutkimatta/ hoitamatta jätettyä lasta huomiolla, leikillä, kiitoksilla ja kosketuksilla ( PACE-asenne) heti kun lapsi alkaa tuottaa tai vahvistaa sijaishuollon edunvalvojien haluamaa narratiivia biologisista vanhemmista pahoinpitelijöinä. Näin lapsi aivopestään/ "eheytetään" / “uudestisynnytetään” palvelemaan paremmin sijaishuollon tarpeita.
Pitkästi:
Lastensuojeluksi kutsutussa liiketoiminnassa ei riitä, että perheet saadaan fabrikoitujen lastensuojeluilmoitusten, lausuntojen, rikosilmoitusten ja arviointien, avohuollon tukitoimien, tutkimusten, konsultaatioiden, koulutusten, sairauksien sepittelyn ja pseudo- oikeudenkäyntien avulla pysyviksi asiakkaiksi yli miljardin vuodessa maksavaan sijaishuoltoon, joka vaarantaa lasten koulunkäynnin, läheissuhteet, terveydenhuollon ja hyvinvoinnin sekä lasten ja perheiden oikeusturvan ja myöhemmän selviytymisen.
Alan lobbaajat ja liikeyritykset pyrkivät kaappaamaan myös tieteellisen tutkimustoiminnan oman agendansa palvelukseen toimintansa negatiivisten seurausten salaamiseksi, viranomaisvalvonnan ja -säätelyn vastustamiseksi ja pyrkiäkseen estämään tai minimoimaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistään.
Tämäkään ei vielä riitä. Fundamentalistilahkolaisten tavoin sosiaalityöntekijät ja sijaishoitajat haluavat vielä puristaa lapsilta tekaistun tunnustuksen ja käännynnäistarinan vakuutellakseen, että he toimivat oikein ja että lahko pelasti lapset!
Tässä tulee apuun lastensuojelun poliittis-ideologisten edunvalvojien lisäksi virheellisesti tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja kiintymyssuhdeterapia esim. DDP ( vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) laittomine toimintakäytäntöineen, joita Suomessa markkinoidaan vapaasti- jopa STEA:n ja STM:n kustantamina- sosiaalialan oppilaitoksissa, osaamiskeskuksissa ja lastensuojelujärjestöjen koulutuksissa.
Sieltä nämä virheelliset teoriat ja toimintakäytännöt siirretään sellaisenaan sosionomien, sosiaalityöntekijöiden , hoitotieteen ammattilaisten ja varhaiskasvattajien työpaikkojen arkeen ja toimintakäytäntöihin.
Kannattaa muistaa, että monet kiintymyssuhteista tehdyt opinnäytetyöt ovat lastensuojelulaitosten tilaamia ja niiden virheellisiä suosituksia käytetään suoraan laitosten virheellisten ja laittomien toimintakäytäntöjen ylläpitoon ja oikeutukseen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-vaaralliset-terapiat-osa-1
Suomi ei piittaa kiintymyssuhdeterapiasta annetuista varoituksista
”Kyllähän meillä käytetään sitä, mutta ei siitä ota oikein selvää” ( Sami Seipäjärvi, 27)
Kyseenalaiseen kiintymyssuhdeterapiaan, josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) on varoittanut luetaan mm. Theraplay ja DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) .
Varoituksista huolimatta esim. Merikratos Oy, Pelastakaa Lapset , Pesäpuu ry, SOS- Lapsikylä, Oulun Psykiatriakeskus, Tays, Terveystalo, Into, Hoivatie, Vaalijalan kuntoutusyksiköt , Minduu ja Fieteri yhdessä monien suomalaisten sosiaalialan oppilaitosten, psykoterapeuttien, perhehoitajien ja "perhetukikeskusten" kanssa markkinoivat kiintymyssuhdeterapeutteja tai -terapiaa mm. DDP:tä - aggressiivisesti ja kritiikittömästi- mm. nimikkeellä #Kiintymyskeskeinen lastensuojelutyö ja terapeuttinen arki.
Silmiinpistävää kiintymyssuhteista ja kiintymyssuhdeterapioista tehdyissä opinnäytetöissä on, että ne perustuvat pääosin tai yksinomaan suomalaisten psykoanalyytikkojen, Pirjo Tuovilan ja sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen vanhentuneeseen ja virheelliseen tietoon. Kansainvälinen tutkimustieto torjutaan ja asiakaspalautteet tulkitaan “vihapuheeksi”.
Kiintymyssuhdehäiriön oirelistat ovat usein virheellisiä eivätkä vastaa DSM-manuaalia. Psykologian professori Jean Mercerin mukaan “kiintymyssuhdebisneksessä tehdään samoja virheitä toistuvasti” . Mercer epäileekin, että “ ehkä he eivät koskaan lue mitään, mikä on ristiriidassa heidän näkemyksensä kanssa”.
Kiintymyssuhdeterapia ei nimestään huolimatta perustu oikein tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan.
Kiintymyssuhdeterapia (mm. DDP, Theraplay) on nimetty epäilyttäväksi hoitomenetelmäksi (Saunders et al. 2004), koska sen teoriaperusta ja vaikuttavuus on kyseenalainen ; hoidossa sovelletaan virheellisesti lapsen kehityksen ja lapsuuden kiintymyssuhdeprosessien teorioita (Speltz 2002), hoidossa käytetyt tekniikat ovat ”pakottavia” (coercive), mistä voi koitua lapsille psyykkisiä ja fyysisiä haittoja (National Advisory Committee 2004), hoidon proseduurien luonne voi johtaa väärinkäytöksiin ja virheellisiin menettelyihin (Saunders et al. 2004) ja lasten turvallisuus on kyseenalainen (Crowler & Love 2000).
Kiintymyssuhdeterapia on johtanut lapsille haitallisiin seurauksiin, mukaan lukien vähintään kuusi dokumentoitua lapsikuolemaa. 1990-luvulta lähtien kiintymyssuhdeterapiaa harjoittaneita vastaan on nostettu useita syytteitä lasten pahoinpitelystä.
Kiintymyssuhdeterapialla on neljä kyseenalaista ominaisuutta, jotka ovat ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen hoitokäytäntöjen kanssa:
1) Uskomus, että lapsen on ilmaistava negatiivisia tunteita, jotta hän voi kehittyä. Kiintymyssuhdeterapiassa katsotaan, että lapsen negatiiviset tunteet on "vapautettava", jotta lapsi voisi toimia "normaalisti". Esim. SOS- lapsikylässä sijaishoitajan ja lapsen kiintymyssuhteen katsotaan muodostuneen toivotusti kun lapsi saadaan ilmaisemaan negatiivisia tunteita ja oletettuja lapsuustraumojaan.
2) Potilaan informoidun suostumuksen puuttuminen: jos potilas pyytää hoidon lopettamista, terapeutit tulkitsevat tämän vastustukseksi, jonka vuoksi interventiotasoa on nostettava.
3) Terapian harjoittajat käyttävät kosketusta välineellisesti ja pakottaen. Kiintymyssuhdeterapiassa uskotaan, että kun lapsen vastustus voitetaan lapsi alenee infantiiliin taantumuksen tilaan, jossa hänet voidaan "uudelleen kasvattaa" sellaisilla menetelmillä kuin kehto, keinuminen, koppahoito, kosketus, pulloruokinta ja pakotettu katsekontakti.
4) Manipulaatio. Kiintymyssuhdeterapeutit kertovat lapsille säännönmukaisesti, mitä lapset tuntevat, perustuen terapeutin uskomuksiin eikä lapsen uskomuksiin.
Kyseenalaisen kiintymyssuhdeterapian harjoittajat siis käyttävät rutiininomaisesti fyysistä ja henkistä väkivaltaa saavuttaakseen haluttuja tuloksia.
Vaarallisessa kiintymyssuhdeterapiassa on usein seuraava kaava:
Jos lapsi siirretään rangaistukseksi esim. uuteen sijaishuoltopaikkaan, lapsen on silloin "ansaittava tie takaisin terapiaan" ja sijaisperheeseen esim. erilaisilla lapsen oikeutta yksityisyyteen, ulkoiluun ja yhteydenpitoon säätelevillä porras- ja tasotehtävillä.
Törkeää on se jatkuva välinpitämättömyys jolla Suomessa suhtaudutaan kansainväliseen tutkimustietoon ja varoituksiin epäilyttävistä hoitomenetelmistä.
Ylilääkäri Antero Langinauerin kyseenalaisen, kiintymyssuhdeterapiaan kuuluvasta terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä- lähes kaksikymmentä vuotta kiintymyssuhdeterapian ensimmäisen kuolonuhrin jälkeen ja vielä kymmenen vuotta senkin jälkeen kun kiinnipidosta varoitettiin julkisesti.
Heli Kallion, Eija Laurilan ja Jari Kortsalon Metropolian AMK:n opinnäytetyö Turvaistava hoitomenetelmä Lastenkoti Nummisten Eemelissä puolestaan on kammottava esimerkki lastensuojelulaitosten tilaamista opinnäytetöistä, jotka levittävät väärää ja vahingollista tietoa hoitomenetelmistä ja niiden tuloksista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
Lyhyesti: Perheneuvolapsykologi Pirjo Tuovila on kehittänyt ja brändännyt perheen sisäisten vaikeiden traumojen ja traumaperäisten kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon tarkoitetusta vuorovaikutteisesta kehityspsykoterapiasta ( DDP) myyvän tuotteen. Kuka on varmistanut, että sille on todellinen tarve? Entä onko aiemmin epäilyttäväksi hoitomenetelmäksi listattu DDP luopunut vaarallisista käytännöistään, joiden takia se alunperin luokiteltiin epäilyttäväksi?
Vaikuttaa siltä, että DDP:ssä (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) esiintyvät edelleen kaikki kyseenalaiset käytännöt ja DDP:llä "hoidetaan" virheellisesti nepsylapsia, jotta heille saataisiin fabrikoitua pysyvän huostaanoton tuottava traumaperäinen kiintymyssuhdehäiriö.
Kukaan Suomessa ei tiedä huostaanottojen syitä koska niitä ei tilastoida eikä tutkita. Se tiedetään, että lähes 85% lapsista ei saa jotakin tarvitsemaansa palvelua ennen huostaanottoa. Murrosikäistä sijoitetuista yli puolet on nepsylapsia. Joka neljäs neuropsykiatrisista ongelmista kärsivä lapsi sijoitetaan lopulta kodin ulkopuolelle, kun käypää tukea tai hoitoa ei ole annettu ajoissa. ADHD-diagnoosin saaneista oli ollut sijoitettuna 28 prosenttia.
Liian usein sijaishuollossa tehtävien arviointien ja tutkimusten tarkoitus ei ole tutkia usein neurologisista ongelmista kärsiviä lapsia vaan tuottaa sijaishuollon liikevoitot maksimoiva psykiatrinen (kiintymyssuhdehäiriö) diagnoosi.
Sijaishuollossa annettavien terapioiden ( esim. DDP) tarkoitus ei aina ole hoitaa sijoitettua vaan hankkia todisteet jo etukäteen päätetylle psykiatriselle (kiintymyssuhdehäiriö)diagnoosille ja oikeutus ja pidennys usein laittomalle huostaanotolle.
Pseudoarvioinnit ja -tutkimukset suorittaa aina lastensuojelun oma sopimuslääkäri tai -terapeutti sosiaalityöntekijän "ennakkotiedotuksen" pohjalta, perhettä tuntematta ja liian usein myös lasta asianmukaisesti tutkimatta tai kuulematta.
Mikäli lapsi ja/tai vanhempi vaatii lastensuojelusta riippumattoman lääkärin arvion ja tutkimukset, ne estetään ja heitä rangaistaan jo pelkästä pyynnöstä.
Lastensuojelun toiminta perustuu edelleen eugeniikkaan( huonon perimän metsästys) ja psykoanalyysiin ( oletettujen kiintymyssuhdehäiröiden ja traumojen metsästys) eikä lastensuojelu ole saanut kuriin edes sijaishuoltoväkivaltaa, vaikka samoista ongelmista on valitettu jo sata vuotta.
Pahimmillaan DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) sijaishuollossa perustuu siihen, että sijoitettu lapsi saadaan vahvistamaan lastensuojeluyksikön työntekijän/ sijaisvanhemman yhdessä lastensuojelun sopimusterapeutin kanssa tuottama ja sanoittama traumanarratiivi.
Tämä tehdään palkitsemalla vanhemmistaan eristettyä ja tutkimatta/ hoitamatta jätettyä lasta huomiolla, leikillä, kiitoksilla ja kosketuksilla ( PACE-asenne) heti kun lapsi alkaa tuottaa tai vahvistaa sijaishuollon edunvalvojien haluamaa narratiivia biologisista vanhemmista pahoinpitelijöinä. Näin lapsi aivopestään/ "eheytetään" / “uudestisynnytetään” palvelemaan paremmin sijaishuollon tarpeita.
Pitkästi:
Lastensuojeluksi kutsutussa liiketoiminnassa ei riitä, että perheet saadaan fabrikoitujen lastensuojeluilmoitusten, lausuntojen, rikosilmoitusten ja arviointien, avohuollon tukitoimien, tutkimusten, konsultaatioiden, koulutusten, sairauksien sepittelyn ja pseudo- oikeudenkäyntien avulla pysyviksi asiakkaiksi yli miljardin vuodessa maksavaan sijaishuoltoon, joka vaarantaa lasten koulunkäynnin, läheissuhteet, terveydenhuollon ja hyvinvoinnin sekä lasten ja perheiden oikeusturvan ja myöhemmän selviytymisen.
Alan lobbaajat ja liikeyritykset pyrkivät kaappaamaan myös tieteellisen tutkimustoiminnan oman agendansa palvelukseen toimintansa negatiivisten seurausten salaamiseksi, viranomaisvalvonnan ja -säätelyn vastustamiseksi ja pyrkiäkseen estämään tai minimoimaan vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistään.
Tämäkään ei vielä riitä. Fundamentalistilahkolaisten tavoin sosiaalityöntekijät ja sijaishoitajat haluavat vielä puristaa lapsilta tekaistun tunnustuksen ja käännynnäistarinan vakuutellakseen, että he toimivat oikein ja että lahko pelasti lapset!
Tässä tulee apuun lastensuojelun poliittis-ideologisten edunvalvojien lisäksi virheellisesti tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja kiintymyssuhdeterapia esim. DDP ( vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) laittomine toimintakäytäntöineen, joita Suomessa markkinoidaan vapaasti- jopa STEA:n ja STM:n kustantamina- sosiaalialan oppilaitoksissa, osaamiskeskuksissa ja lastensuojelujärjestöjen koulutuksissa.
Sieltä nämä virheelliset teoriat ja toimintakäytännöt siirretään sellaisenaan sosionomien, sosiaalityöntekijöiden , hoitotieteen ammattilaisten ja varhaiskasvattajien työpaikkojen arkeen ja toimintakäytäntöihin.
Kannattaa muistaa, että monet kiintymyssuhteista tehdyt opinnäytetyöt ovat lastensuojelulaitosten tilaamia ja niiden virheellisiä suosituksia käytetään suoraan laitosten virheellisten ja laittomien toimintakäytäntöjen ylläpitoon ja oikeutukseen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-levittavat-vaaraa-tietoa-kiintymyssuhteista-sijoitetuilta-evataan-kaypa-hoito-kiintymyssuhdehairion-verukkeella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-vaaralliset-terapiat-osa-1
Suomi ei piittaa kiintymyssuhdeterapiasta annetuista varoituksista
”Kyllähän meillä käytetään sitä, mutta ei siitä ota oikein selvää” ( Sami Seipäjärvi, 27)
Kyseenalaiseen kiintymyssuhdeterapiaan, josta American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) on varoittanut luetaan mm. Theraplay ja DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) .
Varoituksista huolimatta esim. Merikratos Oy, Pelastakaa Lapset , Pesäpuu ry, SOS- Lapsikylä, Oulun Psykiatriakeskus, Tays, Terveystalo, Into, Hoivatie, Vaalijalan kuntoutusyksiköt , Minduu ja Fieteri yhdessä monien suomalaisten sosiaalialan oppilaitosten, psykoterapeuttien, perhehoitajien ja "perhetukikeskusten" kanssa markkinoivat kiintymyssuhdeterapeutteja tai -terapiaa mm. DDP:tä - aggressiivisesti ja kritiikittömästi- mm. nimikkeellä #Kiintymyskeskeinen lastensuojelutyö ja terapeuttinen arki.
Silmiinpistävää kiintymyssuhteista ja kiintymyssuhdeterapioista tehdyissä opinnäytetöissä on, että ne perustuvat pääosin tai yksinomaan suomalaisten psykoanalyytikkojen, Pirjo Tuovilan ja sijaishuollon edunvalvontajärjestöjen vanhentuneeseen ja virheelliseen tietoon. Kansainvälinen tutkimustieto torjutaan ja asiakaspalautteet tulkitaan “vihapuheeksi”.
Kiintymyssuhdehäiriön oirelistat ovat usein virheellisiä eivätkä vastaa DSM-manuaalia. Psykologian professori Jean Mercerin mukaan “kiintymyssuhdebisneksessä tehdään samoja virheitä toistuvasti” . Mercer epäileekin, että “ ehkä he eivät koskaan lue mitään, mikä on ristiriidassa heidän näkemyksensä kanssa”.
Kiintymyssuhdeterapia ei nimestään huolimatta perustu oikein tulkittuun kiintymyssuhdeteoriaan.
Kiintymyssuhdeterapia (mm. DDP, Theraplay) on nimetty epäilyttäväksi hoitomenetelmäksi (Saunders et al. 2004), koska sen teoriaperusta ja vaikuttavuus on kyseenalainen ; hoidossa sovelletaan virheellisesti lapsen kehityksen ja lapsuuden kiintymyssuhdeprosessien teorioita (Speltz 2002), hoidossa käytetyt tekniikat ovat ”pakottavia” (coercive), mistä voi koitua lapsille psyykkisiä ja fyysisiä haittoja (National Advisory Committee 2004), hoidon proseduurien luonne voi johtaa väärinkäytöksiin ja virheellisiin menettelyihin (Saunders et al. 2004) ja lasten turvallisuus on kyseenalainen (Crowler & Love 2000).
Kiintymyssuhdeterapia on johtanut lapsille haitallisiin seurauksiin, mukaan lukien vähintään kuusi dokumentoitua lapsikuolemaa. 1990-luvulta lähtien kiintymyssuhdeterapiaa harjoittaneita vastaan on nostettu useita syytteitä lasten pahoinpitelystä.
Kiintymyssuhdeterapialla on neljä kyseenalaista ominaisuutta, jotka ovat ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen hoitokäytäntöjen kanssa:
1) Uskomus, että lapsen on ilmaistava negatiivisia tunteita, jotta hän voi kehittyä. Kiintymyssuhdeterapiassa katsotaan, että lapsen negatiiviset tunteet on "vapautettava", jotta lapsi voisi toimia "normaalisti". Esim. SOS- lapsikylässä sijaishoitajan ja lapsen kiintymyssuhteen katsotaan muodostuneen toivotusti kun lapsi saadaan ilmaisemaan negatiivisia tunteita ja oletettuja lapsuustraumojaan.
2) Potilaan informoidun suostumuksen puuttuminen: jos potilas pyytää hoidon lopettamista, terapeutit tulkitsevat tämän vastustukseksi, jonka vuoksi interventiotasoa on nostettava.
3) Terapian harjoittajat käyttävät kosketusta välineellisesti ja pakottaen. Kiintymyssuhdeterapiassa uskotaan, että kun lapsen vastustus voitetaan lapsi alenee infantiiliin taantumuksen tilaan, jossa hänet voidaan "uudelleen kasvattaa" sellaisilla menetelmillä kuin kehto, keinuminen, koppahoito, kosketus, pulloruokinta ja pakotettu katsekontakti.
4) Manipulaatio. Kiintymyssuhdeterapeutit kertovat lapsille säännönmukaisesti, mitä lapset tuntevat, perustuen terapeutin uskomuksiin eikä lapsen uskomuksiin.
Kyseenalaisen kiintymyssuhdeterapian harjoittajat siis käyttävät rutiininomaisesti fyysistä ja henkistä väkivaltaa saavuttaakseen haluttuja tuloksia.
Vaarallisessa kiintymyssuhdeterapiassa on usein seuraava kaava:
- Terapeutti/sijaisvanhempi/ ohjaaja alkaa hallita lasta tavoilla ( ylipitkät istunnot, provosoiminen, pakottaminen) joka tuottaa lapselle vastustusta esim. "raivoa"; (2) hallinnan ja pakottamisen tarkoitus on tuottaa lapsessa emotionaalinen murtuminen, jolloin lapsi taantuu ja “antautuu” hallitsevalle aikuiselle (3) terapeutti/ sijaisvanhempi käyttää hyväkseen lapsen antautumista/ taantumista osoittamalla lasta kohtaan PACE-asennetta esim. hoivaa ja lämpöä; (4) Murtuminen ja uusi luottamus edesauttaa sitä, että lapsi hyväksyy terapeutin ja lopulta sijaishoitajan "hallinnan".
Jos lapsi siirretään rangaistukseksi esim. uuteen sijaishuoltopaikkaan, lapsen on silloin "ansaittava tie takaisin terapiaan" ja sijaisperheeseen esim. erilaisilla lapsen oikeutta yksityisyyteen, ulkoiluun ja yhteydenpitoon säätelevillä porras- ja tasotehtävillä.
Törkeää on se jatkuva välinpitämättömyys jolla Suomessa suhtaudutaan kansainväliseen tutkimustietoon ja varoituksiin epäilyttävistä hoitomenetelmistä.
Ylilääkäri Antero Langinauerin kyseenalaisen, kiintymyssuhdeterapiaan kuuluvasta terapeuttisesta kiinnipidosta kehittämän turvaistamiseksi nimetyn menetelmän uhriksi on saattanut joutua jopa 1000 lasta Hyvinkään sairaalassa ja kymmeniä ellei satoja lapsia eri lastenkodeissa esim. Nummisten Eemelissä- lähes kaksikymmentä vuotta kiintymyssuhdeterapian ensimmäisen kuolonuhrin jälkeen ja vielä kymmenen vuotta senkin jälkeen kun kiinnipidosta varoitettiin julkisesti.
Heli Kallion, Eija Laurilan ja Jari Kortsalon Metropolian AMK:n opinnäytetyö Turvaistava hoitomenetelmä Lastenkoti Nummisten Eemelissä puolestaan on kammottava esimerkki lastensuojelulaitosten tilaamista opinnäytetöistä, jotka levittävät väärää ja vahingollista tietoa hoitomenetelmistä ja niiden tuloksista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
kuvakaappaus: Therapy Ideas
Turvallinen kiinnittyminen sijaishuoltoon tarkoittaa ja edellyttää tunnustuspakkoa oletetuista lapsuustraumoista ja traumojen ja sairauksien sepittelyä syntymäperheistä?
“Sijaisäiti manipuloi meidät myös puhumaan äidistämme pahoja asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. “ Niko Brunfeldt
Virheellisen kiintymyssuhdeteorian ja kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan Suomessa arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia, vääriä diagnooseja, vääriä lääkityksiä, huostaanottoja ja vahingollista kiintymyssuhdeterapiaa joista American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) on varoittanut.
SOS- Lapsikylän “Lapsen kuntoutuminen kiintymyssuhdeperustaisessa perhehoidossa”- koulutus valotti sadistista käytäntöä, jolla sijoitetulle lapselle voidaan kehittää sijaishuollossa mielenterveysongelma ja katkeroittaa hänet suhteessa viranomaisiin ja yhteiskuntaan.
SOS- Lapsikylissä sijoitetun kiintymyssuhteen sijaisvanhempiin katsotaan kehittyneen suotuisaksi ja turvalliseksi silloin kun sijoitettu lapsi alkaa kertoa heille lapsuustraumoista ja muista negatiivisista asioista. ( Tilanteessa, jossa huostaanottosyitä ei tilastoida eikä kukaan tiedä päätyvätkö lastensuojeluun oikeat lapset .)
Sijaisvanhemmat siis tulkitsevat turvallisen kiintymyssuhteen itseensä muodostuneen silloin kun sijoitetut lapset ( joilta on lainvastaisesti sijaishuoltoon vakiintumisen verukkeella yleensä estetty yhteydenpito läheisiinsä sekä tarvittavat neurologiset tutkimukset ja hoidot) alkavat tuottaa sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden toivomaa narratiivia biologisista vanhemmista kaltoinkohtelijoina ja traumantuottajina.
Tämän narratiivin tuottamista, jota voisi kutsua myös tunnustuspakoksi tai sairauksien sepittelyksi käytetään kiristyskeinona ja ehtona sijoitettujen koulun, terapian ja läheisten tapaamisen aloittamiselle.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
Se, että lapsi ei tuota sijaishuoltajien ja sosiaalityöntekijöiden toivomia tunnustuksia oletetuista vanhempien aiheuttamista traumoista ja osoittaa kaipauksen tunteita vanhempiaan kohtaan tulkitaan sijaishuoltoon vakiintumisen ja lapsi- sijaishuoltaja- kiintymyssuhteen epäonnistumiseksi, josta rangaistaan sijoitettua ja tämän vanhempia laittomilla tapaamisrajoituksilla.
Lapsen osoittama kaipaus vanhempaansa esim. itkeminen tuntuu uhkaavan sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien rakentamaa mielikuvaa traumoja aiheuttavasta kelvottomasta vanhemmasta ja heidän omakuvaansa lapsen pelastajina.
Sijaishuollon kaltoinkohteluselvitykseen haastateltu mies kertoo kuinka häntä rangaistiin isänsä kaipaamisesta koska sijaisvanhemmat kokivat, ettei isä ollut kaipaamisen arvoinen ( mt., 110).
SOS- Lapsikylässä asunut Niko Brunfeldt kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka 1990- luvulla “sijaisäiti manipuloi meidät myös puhumaan äidistämme pahoja asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. “
Mikael Brunfeldt puolestaan kertoo kuinka häntä kuristanut sijaisäiti kehotti poikaa valehtelemaan lääkärille, että kuristaja olisi ollut pojan äiti.
Jos sijoitettu lapsi näyttää kaipauksen tunteita vanhempiaan kohtaan ja kieltäytyy tuottamasta sosiaalityöntekijöiden ja sijaishoitajien/-vanhempien toivomaa traumanarratiivia, häntä rangaistaan jatkamalla laittomia yhteydenpitorahoituksia vanhempiin "sijaishuoltoon kiinnittymisen ja vakiintumisen" verukkeella.
Jos sijoitettu lapsi taas tukahduttaa kaipauksen vanhempiinsa ja alkaa keksiä sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien toivomia paljastuksia ja traumanarratiivia, myös niitä käytetään verukkeina yhteydenpitorajoituksille vanhempiin ja tapaamisten saattamiselle valvotuiksi.
Tekipä lapsi niin tai näin, häntä ja hänen vanhempiaan rangaistaan valinnasta joka tapauksessa.
Kenen hyvänsä lapsen pakottaminen tekemään tällainen Sofien valinta on hirvittävää sadismia.
Erityisen vahingollista pakottaminen on sijoituksen traumatisoimalle lapselle, joka on joutunut eroon läheisistään.
Sijaishuollon sadismia ja harhaista puuttumista ei estä se, että työntekijän häiriö- ja traumaoletuksille ja epäilyille ei löydy mitään näyttöä tai lapsi itse kiistää ne.
Psykoanalyyttisessa ACE- uskonnossa kiistäminen on myöntymisen ( “väärä lojaalisuus”) merkki ja traumojen kuvitellaan koteloituneen iho- ja kehomuistiin, josta asiantuntija voi kaivaa ne esiin ne sopivilla ACE- seulalla, arvioinneilla, Barnahus- tutkinnalla, perheterapialla, traumaterapialla, perhetyön taidelähtöisillä menetelmillä ja välineillä tai tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksilla.
Sosiaalityöntekijöiden tuomaroimassa hallinto- oikeudessa pelkkä esitutkinnan käynnistyminen vanhemmista tulkitaan syyllisyydeksi ja lapsen huostaanoton perusteeksi.
Jos lapsi ei kiinny sijaisvanhempiin, selitystä ei etsitä edelläkuvatusta rutiiniksi muodostuneesta manipuloinnista, kiristyksestä tai muusta sijaishuoltoväkivallasta tai laittomista ja turhista sijoituksista vaan selitetään, että lapsen lähiverkosto ei anna lapselle lupaa kiintyä sijaisvanhempiin.
Turvallinen kiinnittyminen sijaishuoltoon tarkoittaa ja edellyttää tunnustuspakkoa oletetuista lapsuustraumoista ja traumojen ja sairauksien sepittelyä syntymäperheistä?
“Sijaisäiti manipuloi meidät myös puhumaan äidistämme pahoja asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. “ Niko Brunfeldt
Virheellisen kiintymyssuhdeteorian ja kiintymyssuhdetestauksen tuloksena lastensuojeluun ajautuneille lapsille tarjotaan Suomessa arveluttavia tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksia, vääriä diagnooseja, vääriä lääkityksiä, huostaanottoja ja vahingollista kiintymyssuhdeterapiaa joista American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) on varoittanut.
SOS- Lapsikylän “Lapsen kuntoutuminen kiintymyssuhdeperustaisessa perhehoidossa”- koulutus valotti sadistista käytäntöä, jolla sijoitetulle lapselle voidaan kehittää sijaishuollossa mielenterveysongelma ja katkeroittaa hänet suhteessa viranomaisiin ja yhteiskuntaan.
SOS- Lapsikylissä sijoitetun kiintymyssuhteen sijaisvanhempiin katsotaan kehittyneen suotuisaksi ja turvalliseksi silloin kun sijoitettu lapsi alkaa kertoa heille lapsuustraumoista ja muista negatiivisista asioista. ( Tilanteessa, jossa huostaanottosyitä ei tilastoida eikä kukaan tiedä päätyvätkö lastensuojeluun oikeat lapset .)
Sijaisvanhemmat siis tulkitsevat turvallisen kiintymyssuhteen itseensä muodostuneen silloin kun sijoitetut lapset ( joilta on lainvastaisesti sijaishuoltoon vakiintumisen verukkeella yleensä estetty yhteydenpito läheisiinsä sekä tarvittavat neurologiset tutkimukset ja hoidot) alkavat tuottaa sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden toivomaa narratiivia biologisista vanhemmista kaltoinkohtelijoina ja traumantuottajina.
Tämän narratiivin tuottamista, jota voisi kutsua myös tunnustuspakoksi tai sairauksien sepittelyksi käytetään kiristyskeinona ja ehtona sijoitettujen koulun, terapian ja läheisten tapaamisen aloittamiselle.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
Se, että lapsi ei tuota sijaishuoltajien ja sosiaalityöntekijöiden toivomia tunnustuksia oletetuista vanhempien aiheuttamista traumoista ja osoittaa kaipauksen tunteita vanhempiaan kohtaan tulkitaan sijaishuoltoon vakiintumisen ja lapsi- sijaishuoltaja- kiintymyssuhteen epäonnistumiseksi, josta rangaistaan sijoitettua ja tämän vanhempia laittomilla tapaamisrajoituksilla.
Lapsen osoittama kaipaus vanhempaansa esim. itkeminen tuntuu uhkaavan sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien rakentamaa mielikuvaa traumoja aiheuttavasta kelvottomasta vanhemmasta ja heidän omakuvaansa lapsen pelastajina.
Sijaishuollon kaltoinkohteluselvitykseen haastateltu mies kertoo kuinka häntä rangaistiin isänsä kaipaamisesta koska sijaisvanhemmat kokivat, ettei isä ollut kaipaamisen arvoinen ( mt., 110).
SOS- Lapsikylässä asunut Niko Brunfeldt kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka 1990- luvulla “sijaisäiti manipuloi meidät myös puhumaan äidistämme pahoja asioita, jotka eivät pitäneet paikkaansa. “
Mikael Brunfeldt puolestaan kertoo kuinka häntä kuristanut sijaisäiti kehotti poikaa valehtelemaan lääkärille, että kuristaja olisi ollut pojan äiti.
Jos sijoitettu lapsi näyttää kaipauksen tunteita vanhempiaan kohtaan ja kieltäytyy tuottamasta sosiaalityöntekijöiden ja sijaishoitajien/-vanhempien toivomaa traumanarratiivia, häntä rangaistaan jatkamalla laittomia yhteydenpitorahoituksia vanhempiin "sijaishuoltoon kiinnittymisen ja vakiintumisen" verukkeella.
Jos sijoitettu lapsi taas tukahduttaa kaipauksen vanhempiinsa ja alkaa keksiä sosiaalityöntekijöiden ja sijaisvanhempien toivomia paljastuksia ja traumanarratiivia, myös niitä käytetään verukkeina yhteydenpitorajoituksille vanhempiin ja tapaamisten saattamiselle valvotuiksi.
Tekipä lapsi niin tai näin, häntä ja hänen vanhempiaan rangaistaan valinnasta joka tapauksessa.
Kenen hyvänsä lapsen pakottaminen tekemään tällainen Sofien valinta on hirvittävää sadismia.
Erityisen vahingollista pakottaminen on sijoituksen traumatisoimalle lapselle, joka on joutunut eroon läheisistään.
Sijaishuollon sadismia ja harhaista puuttumista ei estä se, että työntekijän häiriö- ja traumaoletuksille ja epäilyille ei löydy mitään näyttöä tai lapsi itse kiistää ne.
Psykoanalyyttisessa ACE- uskonnossa kiistäminen on myöntymisen ( “väärä lojaalisuus”) merkki ja traumojen kuvitellaan koteloituneen iho- ja kehomuistiin, josta asiantuntija voi kaivaa ne esiin ne sopivilla ACE- seulalla, arvioinneilla, Barnahus- tutkinnalla, perheterapialla, traumaterapialla, perhetyön taidelähtöisillä menetelmillä ja välineillä tai tunne- ja tietoisuustaitoharjoituksilla.
Sosiaalityöntekijöiden tuomaroimassa hallinto- oikeudessa pelkkä esitutkinnan käynnistyminen vanhemmista tulkitaan syyllisyydeksi ja lapsen huostaanoton perusteeksi.
Jos lapsi ei kiinny sijaisvanhempiin, selitystä ei etsitä edelläkuvatusta rutiiniksi muodostuneesta manipuloinnista, kiristyksestä tai muusta sijaishuoltoväkivallasta tai laittomista ja turhista sijoituksista vaan selitetään, että lapsen lähiverkosto ei anna lapselle lupaa kiintyä sijaisvanhempiin.
Kuvakaappaus: Victor Yalom DDP on sijaishuollon voitontavoittelun ase
Virheellisesti tulkitusta kiintymyssuhdeteoriasta vaaralliseen kiintymyssuhdeterapiaan-
DDP:tä tarjoillaan varoituksista huolimatta
“Mielenterveysalan ammattilaisten vastuulla on valistaa yksilöitä ja yhteisöä validoimattomista hoidoista, kuten kiintymyssuhdeterapiasta, ja työskennellä lainsäädännön ja politiikan muuttamiseksi, jotta tällaiset hoidot eivät ole käytettävissä “ Jean Mercer, 2001
"Kiintymyssuhdeterapiaa vastaan hyökkääminen ei ole vain sopiva toimenpide - se on suorastaan ammatillinen velvollisuus " Jean Mercer, 2013
Suomalaista lastensuojelua hallitsee virheellisesti tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja psykonalyyttinen orientaatio, joka pyritään piilottamaan sanojen psykodynaaminen, psykoterapeuttinen tai perheterapeuttinen alle.
Psykoanalyyttisen hoidon tunnistaa keskittymisestä varhaislapsuuden kokemuksiin, kiintymyssuhteisiin, oletettuihin repressoituneisiin muistoihin ja traumoihin, lapsi- vanhempi -vuorovaikutukseen ja oletettuun ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen.
Sijaishuollossa DDP-menetelmällä hoidetaan usein keksittyjä kiintymyssuhdehäiriöitä kun pitäisi hoitaa autismikirjon häiriöitä ( ASD) tai ADHD:tä. Valitettavasti kiintymyssuhdehäiriödiagnoosi palvelee paremmin sijaishuollon taloudellisia pyrkimyksiä- siksi sijoitetetuilta estetään rutiininomaisesti ASD/ADHD- tutkimukset ja käypä hoito.
Brian Allen (2016) havaitsi, että adoptoiduilla ja huostaanotetuilla lapsilla diagnosoidaan usein kiintymyssuhdehäiriö ilman asianmukaisia tutkimuksia ja kattavaa psykiatrista diagnoosia.
Edelleenkin, monissa niin kutsutuissa kiintymyssuhdehäiriödiagnooseissa on todellisuudessa kyse diagnosoimattomasta ja hoitamattomasta ASD:tä ja ADHD:tä.
Sijaishuollossa kiintymyssuhdehäiriödiagnoosia etsitään ja käytetään riistämään nepsylapsilta näiden tarvitsemat tutkimukset ja hoidot ja oikeuttamaan huostaanottojen määrän ja keston kasvattaminen.
Allen kehottaa (2016) teoksessa Evidence Based Child & Adolescent Psychiatry eliminoimaan kiintymyssuhdehäiriön kokonaan lääkäreiden käsikirjasta, sillä termillä kiintymyssuhdehäiriö ei ole yhteisesti sovittua tai tarkkaa merkitystä. Termi ei ole osa mitään hyväksyttyä käyttäytymispsykologisten häiriöiden luokittelujärjestelmää. Virallisesti tällaista häiriötä ei siis ole olemassakaan.
David Arredondo ja Leonard Edwards (2000) kieltäisivät kiintymyssuhdeteorian ja -häiriön käytön myös tuomioistuimissa, etenkin sijoituspäätösten perusteena koska kiintymyssuhdehäiriön käsite ei erota patologista riippuvuutta ja emotionaalista tarvitsevuutta kehityksellisesti terveestä inhimillisestä yhteenkuuluvuudesta.
Jean Mercerin mukaan niin kauan kun kiintymyssuhdeterapiaa tarjoavat organisaatiot eivät korjaa vääriä tietojaan eivätkä vastaa tutkijoiden kysymyksiin " kiintymyssuhdeterapiaa vastaan hyökkääminen ei ole vain sopiva toimenpide - se on suorastaan ammatillinen velvollisuus " ( Mercer, 2013).
Käytännössä DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) sijaishuollossa perustuu usein siihen, että sijoitettu lapsi saadaan vahvistamaan asiantuntijoiden tuottama ja sanoittama traumanarratiivi.
Tämä tehdään palkitsemalla vanhemmistaan eristettyä ja tutkimatta/ hoitamatta jätettyä lasta huomiolla, leikillä, kiitoksilla ja kosketuksilla heti kun lapsi alkaa tuottaa tai vahvistaa sijaishuollon edunvalvojien haluamaa narratiivia biologisista vanhemmista pahoinpitelijöinä. Näin lapsi aivopestään/ “uudestisynnytetään” palvelemaan paremmin sijaishuollon tarpeita.
Tämän "uudestisynnyttämisen" tuloksena kiintymyssuhdeterapiassa on tapettu lapsia, kuuluisimpana esimerkkinä Candace Newmaker.
DDP:tä on arvosteltu kiintymyssuhdeterapian huonojen käytäntöjen lisäksi dokumentoitujen tapaustutkimusten puuttumisesta. Myös sen teoreettinen perusta on kyseenalaistettu. Menetelmä on alunperin tarkoitettu koulutettujen lääkäreiden huolellisiin tutkimuksiin , ei lastensuojelulaitosten heikosti koulutettujen työntekijöiden puoskarointiin.
Vaikka Daniel Hughes vakuuttikin American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC)-järjestön varoituksen jälkeen hylänneensä DDP:n kiintymyssuhdeterapialle tyypilliset fyysiset pakkotoimet ja vanhempi- lapsi vastakkainasettelun, ei ole mitään takeita siitä, että käytännön hoidoissa toimittaisiin samoin.
Tehdyistä muutoksista huolimatta Advocates for Children in Therapy- ACT luokittelee Hughesin DDP:n edelleen kyseenalaiseksi kiintymyssuhdeterapiaksi.
Sijaishuoltoyksiköissä annettavat DDP- istunnot pitäisikin välittömästi taltioida ja alistaa esim. Julia Korkmanin tai Katarina Finnilän tutkittavaksi ennenkuin niiden rahoitusta jatketaan veronmaksajien varoilla.
Vaikka kiintymyssuhdeterapeutit eivät enää käärisikään lapsia mattoihin ja istuisi heidän päällään eheytys- ja uudelleensyntymissessioissaan, väkivaltaa on myös nepsylasten tutkimatta/ hoidotta jättö ja väärä kiintymyssuhdehäiriödiagnoosi, automaattiset oletukset lapsuuden patologioista ja traumoista , lasten taannuttaminen pakottamalla ja lasten pakottaminen asiantuntijoiden fabrikoimiin traumanarratiiveihin.
Tutkikaa lukijat DDP- tekstejä lukiessanne miten vaarallisen kiintymyssuhdeterapian piirteet edelleenkin täyttyvät:
1) Uskomus, että lapsen on ilmaistava negatiivisia tunteita, jotta hän voi kehittyä.
2) Potilaan informoidun suostumuksen puuttuminen
3) Terapian harjoittajat käyttävät kosketusta välineellisesti ja pakottaen
4) Manipulaatio. Kiintymyssuhdeterapeutit kertovat lapsille säännönmukaisesti, mitä lapset tuntevat, perustuen terapeutin uskomuksiin eikä lapsen uskomuksiin.
Kiistanalaisen kiintymyssuhdeterapian tunnistaa periaatteista, joiden mukaan
a) kaikkia lapsen tarpeita ja toimintoja hallitsee häntä hoitava aikuinen ja
b) kiintymyssuhdehäiriöisiksi kuvailtuja lapsia on pakotettava tarkastelemaan uudelleen ja kokemaan uudelleen oletetut varhaiset traumat sekä
c) biologisen vanhemman ja lapsen vihamielisestä vastakkainasettelusta.
Tässä tekstiotteita DDP:stä:
DDP:ssä terapeutti ei ole vain terapoitavan tuottaman tiedon varassa. (Tuovila 2013, 8-9.) vaan hoitajan tuoman tiedon perusteella voidaan tuoda terapoitavalle aiemmin tämän elämässä tapahtuneita asioita... Niiden kautta päästään linkittymään nykyisyyteen ja näin rakentamaan terapoitavalle ymmärrystä, miksi hänellä on elämässään vaikeuksia. Hoitajan ja terapoitavan yhteisten terapioiden alettua, terapeutti keskustelee aina ensin hetken hoitajan kanssa. Vasta tämän jälkeen otetaan terapoitava mukaan. (Becker- Weidman & Shell 2008, 82.)Terapiaistunnot ovat pitkiä 1,5-2 tuntia ja ne toimivat hoidon perusrakenteena (Tuovila 2013, 10-11).
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sijaishoitajille annetaan DDP- terapian nimissä oikeus manipuloida sijoitetun historia mieleisekseen oikeuttamaan pysyvä huostaanotto.
"Terapoitava ei välttämättä jaksa osallistua koko aikaa terapiaansa aktiivisesti, mutta siitä huolimatta terapeutti ja hoitaja voivat käydä eheyttävää ja korjaavaa vuoropuhelua. Terapoitava osallistuu tällöin kuunteluoppilaana ja pystyy halutessaan korjaamaan asioita ja palaamaan keskusteluun mukaan" (DDP network 2017.)
"DDP-terapian keskeisenä menetelmänä on riippuvuussuhteen ylläpitäminen kaikkien osapuolten välillä. Terapiassa uskotaan, että lapsen kyky säädellä tunteitaan vahvistuu, kun hän pystyy ajattelemaan traumaattisia muistoja ja niiden herättämiä tunteita menemättä pois tolaltaan(Becker-Weidman 2008, 59 – 62.) Hoitaja tuo terapeutin tietoisuuteen terapoitavan taustasta asioita, joita terapoitava saattaisi jättää kertomatta. Lapselle on annettava mahdollisuus kokea kiinnittymisen vaiheet kahden ensimmäisensä elinvuoden ajalta "(Becker-Weidman 2008, 37 – 62.)
"Ilman hoitajan läsnäoloa terapoitavan osallistumattomuus ei edistäisi hänen tervehtymistään. Vuoropuhelu terapeutin ja hoitajan keskenkin ilman terapoitavan osallistumista, mahdollistavat terapoitavan kiintymyksen kehittymisen hoitajaansa.” (Tuovila 2013, 10-11.)
DDP:tä markkinoivat lastensuojelujärjestöjen, Merikratoksen, Oulun psykiatriakeskuksen , TAYS:n , Hoivatien ja Minduu:n lisäksi myös lukuisat sosionomit ja sosiaalityöntekijät mm. Nanna Koivistoinen ja Tuija Mähönen opinnäytetyössään:
"Terapeutin ja hoitavien aikuisten tuodessa lapsen elämän traumoista oman näkemyksensä, tulee asioille kokonaan uusi merkitys ja nämä asiat sisällytetään lapsen elämäntarinaan. Tällöin lapsen elämäntarinasta tulee kokonaisempi.. Terapeutti tai hoitava aikuinen voi auttaa lasta puhumalla lapsen puolesta, käyttäen apuna PACE-asennetta (Playfullness, Acceptance, Curiosity, Empathy ). Mikäli aikuinen kertoo lapsen puolesta tämän elämästä, on kyseessä kuitenkin aina osittain arvailu, joten aikuisen on huomioitava, kokeeko lapsi kerrotut asiat omaan elämäntarinaansa kuuluviksi (Hughes 2016, 1-6;Koivistoinen & Mähönen, 2018, 21-22).
Lukija voi vain arvata, kuinka moni parhaimmillaan 1000 000 euroa yhdestä oletetusta “traumatisoituneesta” lapsesta laskuttavan sijaishuoltolaitoksen työntekijä varmistaa kokeeko sijoitettu lapsi todella työntekijän “sanoittamat” traumat omaan elämäntarinaansa kuuluviksi.
Kehotammekin sijaishuollossa eläviä lapsia taltioimaan DDP- istunnot ja luovuttamaan taltioinnit ja niistä tehdyt asiakirjamerkinnät vanhemmille, juristeille ja sen jälkeen Lokakuun Liikkeelle!
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
Sijoitettu siis pakotetaan- halusi hän tai ei- statistiksi mukaan kun sijaishuollon sopimuslääkäri/terapeutti ja sijaishoitaja, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanoton ylläpitämiseen ja pidentämiseen muokkaavat hänen elämäntarinaansa omiin tavoitteisiinsa eli maksimaaliseen voitontavoitteluun sopivaksi loputtomissa, väsyttävissä istunnoissa, joista lapsi voi vapautua ainoastaan tuottamalla halutun tunnustuksen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
Median ei tarvitse enää ihmetellä Auerin lasten sijaishuollossa tuotettuja kertomuksia tai aprikoida niiden yhteyksiä “omituiseen terapiaan”, jossa lapset kävivät kertomusten syntyaikaan.
Traumojen ja sairauksien sepittely huostaanottojen oikeuttamiseksi ja pidentämiseksi on lastensuojelun rutiinia ja juurrutettu veronmaksajien avustuksella lähes kaikkiin lastensuojelun prosesseihin, terapioihin ja rakenteisiin.
Yhtäkään oikeudenkäyntiä tai tuomiota ei ole kuitenkaan annettu sijaishuollon munchausen by proxy- tapauksista. Edes esitutkintoja ei ole saatu käynnistettyä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
On sama millä adjektiiveilla lastensuojelun “terapioita” kehutaan kun yhdessäkään ei ole valvontaa ja kaikkien yhteisenä teoriapohjana tuntuu olevan psykoanalyysin lapsuusvuosien determinismi , väärin tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja tutkimustietoa uhmaava usko sijaishuollon paremmuuteen.
Sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry puhuu tästä uskosta 20-vuotishistoriikissaan avoimesti PRIDE- uskona, jota pyritään levittämään ei- uskoville.
Käännytystyö onkin tuottanut tulosta.
Vallan kolmijako- oppi on hylätty ja koko lastensuojelun koneisto pseudopalveluineen on viritetty sijaishuollon kasvattamiseen ja edunvalvontaan alkaen ylimitoitettuja riskiarvioita tuottavista arvioinneista, avohuollon tukitoimista, villeistä riskiseulauksista, tiedonhankinta- , tutkimus-, taide- ja vuorovaikutuslähtöisistä menetelmistä lainsäädäntöön ja oikeudenkäyttöön.
Ammattikorkeakoulut ja yliopistot pursuavat sijaishuoltouskoon kasvatettuja opetuslapsia, jotka odottavat innokkaina pääsyä kentälle “pelastustoimiin”.
Huolestuttavia ovat myös yritykset pakottaa lastensuojelukoneisto( “moniammatillisuus”) kaikkien sosiaalialan hankesuunnitelmien ja rahoitusten ehdoksi ja osaksi esim. ohjaamoja ja työvoimatoimistoja.
Moniammatillisuuspakko takaa sen, että yhä suurempi osa kansalaisista alkaa vältellä kaikkia palveluja, joissa on mahdollisuus törmätä lastensuojeluun ja siirtyy elämään täysin nk. palveluiden ulkopuolelle.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessahttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
DDP:tä tarjoillaan varoituksista huolimatta
“Mielenterveysalan ammattilaisten vastuulla on valistaa yksilöitä ja yhteisöä validoimattomista hoidoista, kuten kiintymyssuhdeterapiasta, ja työskennellä lainsäädännön ja politiikan muuttamiseksi, jotta tällaiset hoidot eivät ole käytettävissä “ Jean Mercer, 2001
"Kiintymyssuhdeterapiaa vastaan hyökkääminen ei ole vain sopiva toimenpide - se on suorastaan ammatillinen velvollisuus " Jean Mercer, 2013
Suomalaista lastensuojelua hallitsee virheellisesti tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja psykonalyyttinen orientaatio, joka pyritään piilottamaan sanojen psykodynaaminen, psykoterapeuttinen tai perheterapeuttinen alle.
Psykoanalyyttisen hoidon tunnistaa keskittymisestä varhaislapsuuden kokemuksiin, kiintymyssuhteisiin, oletettuihin repressoituneisiin muistoihin ja traumoihin, lapsi- vanhempi -vuorovaikutukseen ja oletettuun ongelmien ylisukupolviseen periytymiseen.
Sijaishuollossa DDP-menetelmällä hoidetaan usein keksittyjä kiintymyssuhdehäiriöitä kun pitäisi hoitaa autismikirjon häiriöitä ( ASD) tai ADHD:tä. Valitettavasti kiintymyssuhdehäiriödiagnoosi palvelee paremmin sijaishuollon taloudellisia pyrkimyksiä- siksi sijoitetetuilta estetään rutiininomaisesti ASD/ADHD- tutkimukset ja käypä hoito.
Brian Allen (2016) havaitsi, että adoptoiduilla ja huostaanotetuilla lapsilla diagnosoidaan usein kiintymyssuhdehäiriö ilman asianmukaisia tutkimuksia ja kattavaa psykiatrista diagnoosia.
Edelleenkin, monissa niin kutsutuissa kiintymyssuhdehäiriödiagnooseissa on todellisuudessa kyse diagnosoimattomasta ja hoitamattomasta ASD:tä ja ADHD:tä.
Sijaishuollossa kiintymyssuhdehäiriödiagnoosia etsitään ja käytetään riistämään nepsylapsilta näiden tarvitsemat tutkimukset ja hoidot ja oikeuttamaan huostaanottojen määrän ja keston kasvattaminen.
Allen kehottaa (2016) teoksessa Evidence Based Child & Adolescent Psychiatry eliminoimaan kiintymyssuhdehäiriön kokonaan lääkäreiden käsikirjasta, sillä termillä kiintymyssuhdehäiriö ei ole yhteisesti sovittua tai tarkkaa merkitystä. Termi ei ole osa mitään hyväksyttyä käyttäytymispsykologisten häiriöiden luokittelujärjestelmää. Virallisesti tällaista häiriötä ei siis ole olemassakaan.
David Arredondo ja Leonard Edwards (2000) kieltäisivät kiintymyssuhdeteorian ja -häiriön käytön myös tuomioistuimissa, etenkin sijoituspäätösten perusteena koska kiintymyssuhdehäiriön käsite ei erota patologista riippuvuutta ja emotionaalista tarvitsevuutta kehityksellisesti terveestä inhimillisestä yhteenkuuluvuudesta.
Jean Mercerin mukaan niin kauan kun kiintymyssuhdeterapiaa tarjoavat organisaatiot eivät korjaa vääriä tietojaan eivätkä vastaa tutkijoiden kysymyksiin " kiintymyssuhdeterapiaa vastaan hyökkääminen ei ole vain sopiva toimenpide - se on suorastaan ammatillinen velvollisuus " ( Mercer, 2013).
Käytännössä DDP (Dyadic Developmental Psychotherapy, vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia) sijaishuollossa perustuu usein siihen, että sijoitettu lapsi saadaan vahvistamaan asiantuntijoiden tuottama ja sanoittama traumanarratiivi.
Tämä tehdään palkitsemalla vanhemmistaan eristettyä ja tutkimatta/ hoitamatta jätettyä lasta huomiolla, leikillä, kiitoksilla ja kosketuksilla heti kun lapsi alkaa tuottaa tai vahvistaa sijaishuollon edunvalvojien haluamaa narratiivia biologisista vanhemmista pahoinpitelijöinä. Näin lapsi aivopestään/ “uudestisynnytetään” palvelemaan paremmin sijaishuollon tarpeita.
Tämän "uudestisynnyttämisen" tuloksena kiintymyssuhdeterapiassa on tapettu lapsia, kuuluisimpana esimerkkinä Candace Newmaker.
DDP:tä on arvosteltu kiintymyssuhdeterapian huonojen käytäntöjen lisäksi dokumentoitujen tapaustutkimusten puuttumisesta. Myös sen teoreettinen perusta on kyseenalaistettu. Menetelmä on alunperin tarkoitettu koulutettujen lääkäreiden huolellisiin tutkimuksiin , ei lastensuojelulaitosten heikosti koulutettujen työntekijöiden puoskarointiin.
Vaikka Daniel Hughes vakuuttikin American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC)-järjestön varoituksen jälkeen hylänneensä DDP:n kiintymyssuhdeterapialle tyypilliset fyysiset pakkotoimet ja vanhempi- lapsi vastakkainasettelun, ei ole mitään takeita siitä, että käytännön hoidoissa toimittaisiin samoin.
Tehdyistä muutoksista huolimatta Advocates for Children in Therapy- ACT luokittelee Hughesin DDP:n edelleen kyseenalaiseksi kiintymyssuhdeterapiaksi.
Sijaishuoltoyksiköissä annettavat DDP- istunnot pitäisikin välittömästi taltioida ja alistaa esim. Julia Korkmanin tai Katarina Finnilän tutkittavaksi ennenkuin niiden rahoitusta jatketaan veronmaksajien varoilla.
Vaikka kiintymyssuhdeterapeutit eivät enää käärisikään lapsia mattoihin ja istuisi heidän päällään eheytys- ja uudelleensyntymissessioissaan, väkivaltaa on myös nepsylasten tutkimatta/ hoidotta jättö ja väärä kiintymyssuhdehäiriödiagnoosi, automaattiset oletukset lapsuuden patologioista ja traumoista , lasten taannuttaminen pakottamalla ja lasten pakottaminen asiantuntijoiden fabrikoimiin traumanarratiiveihin.
Tutkikaa lukijat DDP- tekstejä lukiessanne miten vaarallisen kiintymyssuhdeterapian piirteet edelleenkin täyttyvät:
1) Uskomus, että lapsen on ilmaistava negatiivisia tunteita, jotta hän voi kehittyä.
2) Potilaan informoidun suostumuksen puuttuminen
3) Terapian harjoittajat käyttävät kosketusta välineellisesti ja pakottaen
4) Manipulaatio. Kiintymyssuhdeterapeutit kertovat lapsille säännönmukaisesti, mitä lapset tuntevat, perustuen terapeutin uskomuksiin eikä lapsen uskomuksiin.
Kiistanalaisen kiintymyssuhdeterapian tunnistaa periaatteista, joiden mukaan
a) kaikkia lapsen tarpeita ja toimintoja hallitsee häntä hoitava aikuinen ja
b) kiintymyssuhdehäiriöisiksi kuvailtuja lapsia on pakotettava tarkastelemaan uudelleen ja kokemaan uudelleen oletetut varhaiset traumat sekä
c) biologisen vanhemman ja lapsen vihamielisestä vastakkainasettelusta.
Tässä tekstiotteita DDP:stä:
DDP:ssä terapeutti ei ole vain terapoitavan tuottaman tiedon varassa. (Tuovila 2013, 8-9.) vaan hoitajan tuoman tiedon perusteella voidaan tuoda terapoitavalle aiemmin tämän elämässä tapahtuneita asioita... Niiden kautta päästään linkittymään nykyisyyteen ja näin rakentamaan terapoitavalle ymmärrystä, miksi hänellä on elämässään vaikeuksia. Hoitajan ja terapoitavan yhteisten terapioiden alettua, terapeutti keskustelee aina ensin hetken hoitajan kanssa. Vasta tämän jälkeen otetaan terapoitava mukaan. (Becker- Weidman & Shell 2008, 82.)Terapiaistunnot ovat pitkiä 1,5-2 tuntia ja ne toimivat hoidon perusrakenteena (Tuovila 2013, 10-11).
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sijaishoitajille annetaan DDP- terapian nimissä oikeus manipuloida sijoitetun historia mieleisekseen oikeuttamaan pysyvä huostaanotto.
"Terapoitava ei välttämättä jaksa osallistua koko aikaa terapiaansa aktiivisesti, mutta siitä huolimatta terapeutti ja hoitaja voivat käydä eheyttävää ja korjaavaa vuoropuhelua. Terapoitava osallistuu tällöin kuunteluoppilaana ja pystyy halutessaan korjaamaan asioita ja palaamaan keskusteluun mukaan" (DDP network 2017.)
"DDP-terapian keskeisenä menetelmänä on riippuvuussuhteen ylläpitäminen kaikkien osapuolten välillä. Terapiassa uskotaan, että lapsen kyky säädellä tunteitaan vahvistuu, kun hän pystyy ajattelemaan traumaattisia muistoja ja niiden herättämiä tunteita menemättä pois tolaltaan(Becker-Weidman 2008, 59 – 62.) Hoitaja tuo terapeutin tietoisuuteen terapoitavan taustasta asioita, joita terapoitava saattaisi jättää kertomatta. Lapselle on annettava mahdollisuus kokea kiinnittymisen vaiheet kahden ensimmäisensä elinvuoden ajalta "(Becker-Weidman 2008, 37 – 62.)
"Ilman hoitajan läsnäoloa terapoitavan osallistumattomuus ei edistäisi hänen tervehtymistään. Vuoropuhelu terapeutin ja hoitajan keskenkin ilman terapoitavan osallistumista, mahdollistavat terapoitavan kiintymyksen kehittymisen hoitajaansa.” (Tuovila 2013, 10-11.)
DDP:tä markkinoivat lastensuojelujärjestöjen, Merikratoksen, Oulun psykiatriakeskuksen , TAYS:n , Hoivatien ja Minduu:n lisäksi myös lukuisat sosionomit ja sosiaalityöntekijät mm. Nanna Koivistoinen ja Tuija Mähönen opinnäytetyössään:
"Terapeutin ja hoitavien aikuisten tuodessa lapsen elämän traumoista oman näkemyksensä, tulee asioille kokonaan uusi merkitys ja nämä asiat sisällytetään lapsen elämäntarinaan. Tällöin lapsen elämäntarinasta tulee kokonaisempi.. Terapeutti tai hoitava aikuinen voi auttaa lasta puhumalla lapsen puolesta, käyttäen apuna PACE-asennetta (Playfullness, Acceptance, Curiosity, Empathy ). Mikäli aikuinen kertoo lapsen puolesta tämän elämästä, on kyseessä kuitenkin aina osittain arvailu, joten aikuisen on huomioitava, kokeeko lapsi kerrotut asiat omaan elämäntarinaansa kuuluviksi (Hughes 2016, 1-6;Koivistoinen & Mähönen, 2018, 21-22).
Lukija voi vain arvata, kuinka moni parhaimmillaan 1000 000 euroa yhdestä oletetusta “traumatisoituneesta” lapsesta laskuttavan sijaishuoltolaitoksen työntekijä varmistaa kokeeko sijoitettu lapsi todella työntekijän “sanoittamat” traumat omaan elämäntarinaansa kuuluviksi.
Kehotammekin sijaishuollossa eläviä lapsia taltioimaan DDP- istunnot ja luovuttamaan taltioinnit ja niistä tehdyt asiakirjamerkinnät vanhemmille, juristeille ja sen jälkeen Lokakuun Liikkeelle!
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
Sijoitettu siis pakotetaan- halusi hän tai ei- statistiksi mukaan kun sijaishuollon sopimuslääkäri/terapeutti ja sijaishoitaja, joilla on välitön taloudellinen intressi huostaanoton ylläpitämiseen ja pidentämiseen muokkaavat hänen elämäntarinaansa omiin tavoitteisiinsa eli maksimaaliseen voitontavoitteluun sopivaksi loputtomissa, väsyttävissä istunnoissa, joista lapsi voi vapautua ainoastaan tuottamalla halutun tunnustuksen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/dissosiaatiohairio-on-lottovoitto-lastensuojelulaitokselle
Median ei tarvitse enää ihmetellä Auerin lasten sijaishuollossa tuotettuja kertomuksia tai aprikoida niiden yhteyksiä “omituiseen terapiaan”, jossa lapset kävivät kertomusten syntyaikaan.
Traumojen ja sairauksien sepittely huostaanottojen oikeuttamiseksi ja pidentämiseksi on lastensuojelun rutiinia ja juurrutettu veronmaksajien avustuksella lähes kaikkiin lastensuojelun prosesseihin, terapioihin ja rakenteisiin.
Yhtäkään oikeudenkäyntiä tai tuomiota ei ole kuitenkaan annettu sijaishuollon munchausen by proxy- tapauksista. Edes esitutkintoja ei ole saatu käynnistettyä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/munchausen-by-proxy-sijaishuollossa-tunnista-sijaisvanhempien-ja-sosiaalityontekijoiden-sairastuttama-lapsi
On sama millä adjektiiveilla lastensuojelun “terapioita” kehutaan kun yhdessäkään ei ole valvontaa ja kaikkien yhteisenä teoriapohjana tuntuu olevan psykoanalyysin lapsuusvuosien determinismi , väärin tulkittu kiintymyssuhdeteoria ja tutkimustietoa uhmaava usko sijaishuollon paremmuuteen.
Sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry puhuu tästä uskosta 20-vuotishistoriikissaan avoimesti PRIDE- uskona, jota pyritään levittämään ei- uskoville.
Käännytystyö onkin tuottanut tulosta.
Vallan kolmijako- oppi on hylätty ja koko lastensuojelun koneisto pseudopalveluineen on viritetty sijaishuollon kasvattamiseen ja edunvalvontaan alkaen ylimitoitettuja riskiarvioita tuottavista arvioinneista, avohuollon tukitoimista, villeistä riskiseulauksista, tiedonhankinta- , tutkimus-, taide- ja vuorovaikutuslähtöisistä menetelmistä lainsäädäntöön ja oikeudenkäyttöön.
Ammattikorkeakoulut ja yliopistot pursuavat sijaishuoltouskoon kasvatettuja opetuslapsia, jotka odottavat innokkaina pääsyä kentälle “pelastustoimiin”.
Huolestuttavia ovat myös yritykset pakottaa lastensuojelukoneisto( “moniammatillisuus”) kaikkien sosiaalialan hankesuunnitelmien ja rahoitusten ehdoksi ja osaksi esim. ohjaamoja ja työvoimatoimistoja.
Moniammatillisuuspakko takaa sen, että yhä suurempi osa kansalaisista alkaa vältellä kaikkia palveluja, joissa on mahdollisuus törmätä lastensuojeluun ja siirtyy elämään täysin nk. palveluiden ulkopuolelle.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ammattikorkeakoulut-ja-jarjestot-bisneksen-palveluksessahttp://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Kiintymyssuhdeterapia: psedotieteellistä ja väkivaltaista puoskarointia sijaishuollon liikevoittojen ja vastuuvapauden hyväksi
Kiintymyssuhdeterapia perustuu ensisijaisesti Robert Zaslowin raivoa vähentävään terapiaan 1960- ja 1970-luvuilta sekä psykoanalyyttisiin teorioihin tukahdutetusta raivosta, katarsisista, regressiosta, vastustuksen murtumisesta ja puolustusmekanismeista.
Robert Zaslow, Lorenz Tinbergen, Martha Welch ja muut varhaiset kannattajat käyttivät sitä autismin hoitona perustaen hoidon myöhemmin vääräksi todettuun uskomukseen, että autismi olisi seurausta epäonnistumisista kiintymyssuhteessa äitiin.
Kiintymyssuhdeterapia on hoitoa, jota käytetään ensisijaisesti sijoitettuihin ja adoptoituihin lapsiin, joilla on käytösvaikeuksia ja sen tavoitteena on edistää lasten kiintymystä uusiin hoitajiin. Lasten hallintaa pidetään yleensä välttämättömänä, ja terapiaan on liittynyt usein tottelevaisuutta korostavia tekniikoita esim. kiinnipito, mattoon kääriminen ja päällä istuminen, jotka ovat johtaneet useisiin lasten kuolemantapauksiin.
Samankaltaiset mutta vähemmän fyysisesti pakottavat lähestymistavat voivat sisältää psykologista rohkaisua purkamaan vihaa itseään tai biologista vanhempaa kohtaan.
Kiintymyssuhdeterapiassa uskotaan, että kun lapsen vastustus voitetaan ja raivo vapautetaan pakkokeinoin, lapsi taantuu infantiiliin tilaan, jossa hänet voidaan "uudelleen kasvattaa" tai “eheyttää”.
American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoitti kiintymyssuhdeterapioista jo vuonna 2006. Varoituksen jälkeen osassa kiintymyssuhdeterapioita pyrittiin siistimään ja vähentämään vaarallisiksi osoittautuneita pakko- ja vastakkainasettelukeinoja ja siirtämään painopistettä fyysisestä pakottamisesta tunnesäätelyyn ja "virittäytymiseen" kuten Daniel Hughesin tapauksessa.
Osassa vain harjoitetun vaarallisen terapian nimi vaihdettiin toiseksi.
Kiintymyssuhdeterapiaa vastaan kampanjoiva Advocates for Children in Therapy- ryhmä on antanut luettelon hoidoista, joiden he sanovat yhä olevan kyseenalaista kiintymyssuhdeterapiaa- vain toisella nimellä. Tähän listaan kuuluvat mm. Theraplay ja Hughesin kehittämä DDP.
Vastuuvapautusta sijaishuollolle ja Tukholma- syndroomaa lapsille ?
Kyseenalaisen “kiintymyssuhdeterapian” käsitteellinen painopiste on aina lapsen yksilöllinen sisäinen patologia ja aiemmat (biologiset) huoltajat nykyisten (sijais)vanhempien ja lasten välisten suhteiden tai nykyisen ympäristön sijaan, joten se vapauttaa (sijais)hoitajat vastuusta muuttaa omaa käyttäytymistään ja pyrkimyksiään.
Kiistanalaisen kiintymyssuhdeterapian tunnistaa periaatteista, joiden mukaan
a) kaikkia lapsen tarpeita ja toimintoja hallitsee häntä hoitava aikuinen ja
b) kiintymyssuhdehäiriöisiksi kuvailtuja lapsia on pakotettava tarkastelemaan uudelleen ja kokemaan uudelleen oletetut varhaiset traumat sekä
c) vanhemman ja lapsen vihamielisestä vastakkainasettelusta.
American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) -työryhmä kritisoi kiintymyssuhdeterapian teoreettista perustaa, käytäntöjä, todisteita koskevia väitteitä, epäspesifejä oireluetteloita, väitteitä, joiden mukaan perinteiset hoidot eivät toimi, tapaa demonisoida lapsia ja ennustuksia niiden lasten tulevaisuudesta, jotka eivät saa kiintymyssuhdeterapiaa.
Vaikka kiintymyssuhdeterapian kritiikki keskittyy ensisijaisesti tiettyihin tekniikoihin, kritiikki ulottuu myös teorioihin, diagnooseihin, diagnostisiin käytäntöihin, uskomuksiin ja sosiaalisten ryhmien normeihin, jotka tukevat näitä tekniikoita, sekä kannattajien käyttämiin potilaiden rekrytointi- ja mainoskäytäntöihin.
APSAC-työryhmä ilmaisi huolensa kiintymyssuhdeterapian väitteistä olla "todisteisiin perustuvaa" tai “näyttöön perustuvaa” terapiaa, kun työryhmä ei löytänyt uskottavaa näyttöä millekään tällaiselle mainostetulle terapialle.
Myös Mercer on kiinnittänyt huomiota DDP:n puuttuvaan vaikuttavuusnäyttöön (Mercer 2014, 716–717.)
PT- kustannus kuitenkin mainostaa Hughesin DDP-työkirjaa sanoin: “ Hänen menetelmänsä vaikuttaa syvillä aivoalueilla ja ihmissuhteissa silminnähtävin tuloksin.” ja Theraplay- yhdistyksen psykiatri Jukka Mäkelä seuraavasti: “ Suosittelen työkirjaa yhtä lailla psykoterapeuteille, ammattilaisille lasten/nuorten mielenterveystyössä ja lastensuojelussa sekä oman ymmärryksen syventämistä hakeville sijais-, tuki- ja adoptiovanhemmille.”
Psykiatri Bruce Perry kertoo, että sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat käyttivät juuri kiintymyssuhdeterapioiden kiinnipitotekniikoita tutkiessaan oletettuja saatananpalvontaan liittyviä lasten hyväksikäyttötapauksia 1980/ 1990- lukujen vaiheessa, mikä auttoi saamaan pitkiä ja yksityiskohtaisia "paljastuksia" lapsilta.
Hänen mielestään voiman tai pakottamisen käyttäminen traumatisoituneisiin lapsiin ei suinkaan synnytä rakkautta ja kiintymystä vaan yksinkertaisesti traumatisoi heidät uudelleen ja tuottaa pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, kuten Tukholma- syndroomana tunnetussa traumasidoksessa.
Informointivelvoite ei koske kiintymyssuhdehäiriöisiksi leimattuja
"Kiintymyssuhde on aikuisen ja lapsen välinen tunnesäätelysuhde, jossa aikuinen säätelee ja hallitsee lapsen tunteita ja sisäistä tilaa ( Pesäpuu ry:n Christine Välivaara 2010, 3)
Sijaishuollon “kiintymysvanhemmuus” voi sisältää lapsen pitämisen kotona ilman sosiaalisia kontakteja, kotiopetusta, kovaa työtä tai merkityksettömiä toistuvia askareita pitkin päivää, liikkumatonta istumista pitkiä aikoja sekä kaikkien ruuan ja veden saannin ja hygieniatuotteiden hallintaa, joista monet lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa asuvat lapset yhä edelleen raportoivat.
Kiintymyssuhdeterapiassa aikuisen täydellisen hallinnan sisäistämistä pidetään tärkeänä. Esimerkiksi tiedot kuinka kauan lapsi on “terapeuttisten” sijaisvanhempien luona tai mitä hänelle tapahtuu seuraavaksi, salataan tarkoituksella.
Julma Suomessakin vallitseva rutiinikäytäntö liittyy psykoanalyyttiseen uskomukseen (mm. Nancy Thomas ) että kiintymyssuhdehäiriöiset lapset käyttäytyvät huonommin, kun heille annetaan tietoa siitä, mitä tapahtuu, koska he käyttävät tietoa manipuloidakseen ympäristöään ja kaikkia siinä olevia.
Paikoitellen kuvaukset kiintymyssuhdehäiriöisistä lapsista( esim. Chaffin, Hanson & Saunders 2006, 77- 79 ovat suoraa lasten demonisointia.
Yhden naisen kiintymyssuhdebisnes?
Lähes kaikki Daniel Hughesin luomasta DDP:stä tehdyt suomalaiset tutkimukset lainaavat menetelmän Suomeen tuottanutta, kääntänyttä ja kustantanutta Pirjo Tuovilaa, joka perheneuvolapsykologina teki mairittelevan lisensiaatintutkimuksen vaarallisiin kiintymyssuhdeterapioihin kuuluvasta koppahoidosta 1998. Kopparyhmä on “integroitumattomiksi” kutsutuille lapsille kehitetty psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapian sovellutus, joka perustuu psykoanalyysin virheelliseksi todettuun olettamukseen repressoituneesta traumasta.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksessa esiintyneistä puutteista huomautuksen saanut psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapian kouluttaja ja lastenpsykiatri Erja Tuompo-Johansson mainostaa koppahoitoa seuraavasti:
"Koppahoidossa terapeutti käyttää paljon tunteiden nimeämistä, sanoittaa ja selventää tilanteita.. tärkeä tehtävä on asettautua ikään kuin säiliöksi ryhmän kokemille vaikeille tunteille ja sitten sanoittaa ja kuvata tapahtumaa ..Tulkinta on lasten psykoanalyyttisessa ryhmäterapiassa tärkeä työkalu..terapeutin tulkinnasta jokainen lapsi omaksuu ja oivaltaa asioita oman tilanteensa mukaan..Lapsen huokaisun, tuhahduksen tai levottomuuden kysyminen voi avata pitkän keskustelun varhaisesta traumamuistosta"(Tuompo- Johansson & Toivanen, 2015).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-vaaralliset-terapiat-osa-1
Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ( KASPER) kiinnostui koppahoidosta ja Tuovila suunnitteli RAY:n rahoituksella lastensuojeluyksiköille EHEÄNÄ ELÄMÄÄN Lastenkoti korjaavana kokemuksena työnohjaus- koulutusprojektin.
Hän sovelsi koppahoitoa lastenkotilapsiin yhdessä SOS- lapsikylän ja kahden yksityisen lastenkodin kanssa kolmen vuoden ajan 1990- luvun lopulla.
Vaikka koppahoitoa voi antaa vain osana lastensuojelulaitoksissa annettavaa kokopäivähoitoa , Suomessa hoitoa on annettu myös avohuollossa, terapiaryhmissä ja lastenpsykiatrisessa hoidossa (Tervonen- Arnkil, 2001, 56).
Tämän jälkeen Tuovila meni Daniel Hughesin kiintymyssuhdeteoriasta kehittämän ja niinikään epäilyttäväksi kiintymyssuhdeterapiaksi luettavan Theraplay®-vuorovaikutushoidon kurssille ja hankki Theraplay-terapeutin lisäksi työnohjaajan ja -kouluttajan pätevyyden. Tuija Väkiparta kertoo, että “Se miksi Pirkanmaalla tunnetaan Theraplay- vuorovaikutusterapia niinkin hyvin, on selitettävissä sillä, että Theraplay- terapeutti Pirjo Tuovila on jo 10 vuoden ajan Tampereelta käsin kouluttanut asiasta alan ihmisiä ja tunnettavuus tulee sitä kautta ( Väkiparta, 2009, 42).
Tuovila kuuluu Suomen Theraplay- yhdistyksen hallitukseen yhdessä insestitutkimuksissa esiintyneistä puutteista huomautuksen saaneen, nykyisin lastenpsykiatrina toimivan Lotta Lassenius-Panulan kanssa. Yhdistyksen jäsenet mm. Jukka Mäkelä ovat kirjoittaneet Theraplaysta mairittelevan artikkelin Duodecim-aikakauskirjaan.
Vuodesta 2002 alkaen Tuovila on organisoinut vuosittain myös yhden tai useamman ison seminaarin kiintymyssuhdetraumojen hoitoon liittyen ja vuodesta 2006 lähtien DDP-koulutuksia, joista monet järjestetään Tampereella.
Pirjo Tuovila on kehittänyt ja brändännyt perheen sisäisten vaikeiden traumojen ja traumaperäisten kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon tarkoitetusta vuorovaikutteisesta kehityspsykoterapiasta ( DDP) myyvän tuotteen varmistamatta, että sille on todellinen tarve.
Vaikuttaa siltä, että DDP:llä "hoidetaan" virheellisesti nepsylapsia, jotta heille saataisiin fabrikoitua pysyvän huostaanoton tuottava traumaperäinen kiintymyssuhdehäiriö.
Kouluikäisiä hoidetaan jo Theraplay-menetelmällä ympäri maata aina Lappia myöten perheneuvoloissa, lastenpsykiatriassa, lastensuojelun yksiköissä, sijais- ja adoptioperhetoiminnassa (mm. SOS-lapsikylissä).
SOS-lapsikylä ry on antanut perheille ryhmä-theraplay-hoitoa avohuollon tukitoimena. Theraplay:hin ja DDP:aan on kouluttanut työntekijöitään mm. Keski- Suomen hyvinvointialue nimikkeellä #lapsilähtöisetmenetelmät lastensuojelun sijaishuollossa. Myös Pesäpuu ry:n Kirahvi Mainion vuorovaikutusleikkikorttien taustaideologia pohjautuu Theraplay-vuorovaikutusterapiaan.
DDP:ta tarjoilevat tai markkinoivat Pesäpuu ry:n, SOS- Lapsikylän ja Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi mm. Tukikohta Oy, Humana Oy:n pienkoti Aalto, Familarin Aura Loimaan Kotipesä, Villa Kukkumäki, perhekoti Villentupa ja Meiän Tukitiimi Oy. Etelä- Suomen Lastensuojelijat Elsa ry sai jopa avustuksen Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöltä jäsenyritysten työntekijöiden kouluttamiseksi DDP:n.
Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodin pitkäaikaisena työnohjaajana työskennellyt Pirjo Tuovila (2008, 46) vastustaa sijoitetun lapsen yhteydenpitoa omaisiinsa.
Tuovila (2008, 48) ei vaikuta myöskään kuulleen perheen jälleenyhdistämisestä, jonka pitäisi olla huostaanoton tavoite ja lakisääteinen velvoite. Hän toteaa, että tärkeää on, ettei vanhempi pidä yllä epärealistista toivetta lapsen kotiinpaluusta, vaan tukee lasta kiinnittymään uuteen kotiin ja uusiin vanhempiin.
Kuinka monelle koulutetulle Tuovilan lainvastaiset näkemykset ovat siirtyneet ? Ainakin ne ovat siirtyneet huolestuttavan moneen sosiaalialan opinnäytetyöhön mm. Maria Hirnin pro graduun ( 2015, 46,67).
Lokakuun Liike pyytää Tuovilan koulutuksissa olleita lähettämään materiaaleja näistä koulutuksista!
Kuinka lastensuojelun ideologisen ja taloudellisen korruption kehä muodostuu?
Sosiaalityön ammattikorkea- ja yliopistokoulutus näyttää tuottavan ja ylläpitävän lastensuojelun ongelmia:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuvat hakeutuvat usein yksityistetyn sijaishuollon palvelukseen .Epäonnistuttuaan palvelemaan asiakkaita he palaavat- ajatteluaan tai toimintakäytäntöjään muuttamatta- takaisin yliopistoille “tutkijoiksi” , lastensuojelujärjestöihin “kehittäjiksi” , sosiaalialan osaamiskeskuksiin “osaajiksi” tai työllistävät itsensä “terapeutteina”. Sijaishuoltobisnekselle lojaaleimmat saavat näistä instansseista varman työpaikan ja etenevät sitten STM:ään ja THL:ään.
Ei ihme, että yliopistojen, sosiaalialan osaamiskeskusten, lastensuojelujärjestöjen , THL:n ja STM:n “innovaatiot”, kehittäminen, raportit ja kannanotot muistuttavat toinen toisiaan ja jakavat yhteisen korruptoituneen ideologian- jota ilman mikään hanke ei nähtävästi saa STEA:n , STM:n tai THL:n rahoitusta.
Korruptoitunut ideologia pohjautuu sijaishuoltouskolle ja perustuu siihen, että kansalaisia hämätään moralistisilla virhepäätelmillä , joissa pitäisi -lauseista muokataan on- lauseita esim. lastensuojelun pitäisi olla perheiden auttamista joten se on perheiden auttamista.
Nämä moralistiset virhepäätelmät ovat tärvelemässä myös lupaavalta kuulostaneen ALISA- hankkeen, jonka sosionomit väittävät Alisa- blogissa tutkimustiedon ( Arnkil & Eriksson & Saikku 1998, 8-11; Heinonen & Hiitola 2008; Hiitola 2015; Kuntaliitto 2018; THL 2018; ) vastaisesti ja ilman ainuttakaan lähdeviitettä että:
" koska lastensuojelun avohuollon tulee ensisijaisesti tukea lapsen ja perhettä.. lastensuojelu ei siis suinkaan tarkoita sitä, että perheenjäsenet erotetaan toisistaan”.
Näin siis tilanteessa, jossa perheen erottamisen pelko on vahvasti läsnä (Aldridge & Becker 2003), lapset joko eivät saa tukea ollenkaan tai saavat tukea eri toimijoilta, ( Mäkinen, 2020, 23), palvelupoluilla suurin osa tuesta menee ohi lapsen tai nuoren tarpeen ja lasten ja nuorten osallisuus ei toteudu koska palvelupolut täyttää aikuisten keskeinen puhe, jossa lapsen kokemusta saatetaan arvailla, mutta jossa lapsi itse tulee harvoin kuulluksi ( Karppinen ,2020).
Projekti onkin varoituksista huolimatta keskittynyt tunnistamaan ja arvioimaan nuoria hoivaajia- asiantuntijoiden toimesta- ottamatta huomioon, että asiantuntijat ovat aina lojaaleja toisia asiantuntijoita kohtaan – näin myös sellaisissa tapauksissa, joissa asiantuntijan toiminta( kuten lastensuojelussa ja sijaishuollossa) on vääristynyt suhteessa lapsen oikeuksiin ja alaikäisiä suojaaviin lakeihin ja säädöksiin ja aiheuttanut puutteita ja ongelmia lapsen elämään.
Projektille saattaa käydä asiantuntijauskossaan kuin Perheet keskiöön- osallistumispetokselle, jossa maineeltaan turmeltumattomia perheiden järjestötoimijoita käytettiin lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan lobbaamaan perhekeskuksia, “verkostoitumista”, adoptiota lastensuojelukeinona ja psykoanalyyttista sijaishuollon propagandaa.
Vähäisenkin STEA- rahoituksen ehtona näyttää olevan lasten ja perheiden edun ja tarpeiden sijaan kansalaisten alistaminen psykoanalyyttisen asiantuntijatiedon ja -toimenpiteiden kohteeksi ja asiakaslähtöisen vertaistuen ja kokemusasiantuntijoiden korvaaminen erilaisilla virallisilla lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan keskittyvillä arvioijilla ja arvailijoilla.
Erityisen paljon virheellisiä käsityksiä kiintymyssuhteista ja lasten oikeuksista näkyy tulevan Tampereen ammattikorkeakoulun ja yliopiston sosiaalityön koulutusohjelmista.
Kertokaa valistuneet lukijat, mikä Tampereen yliopistoa vaivaa sijaishuollon edunvalvojina toimineiden ja toimivien opettajien lisäksi!
Suomessa kiintymyssuhteista annettava koulutus, lastensuojelun lainsäädäntö ja kuntien sosiaalityöntekijöiden lainopillinen neuvonta sijoituksissa on pääosin ollut ja on yhä sijaishuoltopalveluja kaupittelevien yksityisen toimijoiden mm. Pelastakaa Lapset- järjestön käsissä.
MLL:n Mirjam Kallandin ja PeLa:n Jari Sinkkosen RAY-rahoitettu Sopiva sijaiskoti lapselle projektin (1999-2002)myötä käynnistyi laaja kiintymyssuhdeteoriaan perustuva kouluttaminen, joka kohdistui sosiaalityön ja terveydenhuollon ammattilaisiin sekä sijais- ja adoptioperheisiin.
Hankkeen tieto huostaanotoista hankittiin mukavuusotannalla muutamalta PeLa:n sijoituksia hoitavalta sosiaalityöntekijältä ja suosituksena esitettiin lastensuojelulain uudistamista ja pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuuden selvittämistä (STM työryhmämuistio 2003:11,s.29).
Lämpimät ministeriösuhteet ( peruspalveluministeri Eva Biaudet oli vuonna 1999 PeLa:n hallintoneuvoston jäsen) johtivat siihen, että yhdistyksen muutosehdotukset siirtyivät lastensuojelulakiin. STM:n virkamies Pia-Liisa Heiliö oli aiemmin järjestellyt PeLa:lle etusijan kuntien neuvonantajana lakimiespalvelunsa kautta (= lakimies Mirjam Araneva, Jari Sinkkonen ja yhdistyksen nimeltä mainitsematon sosiaalityöntekijä).
Pia-Liisa Heiliö siirtyi sittemmin vuonna 2003 yhdistyksen johtavaksi lakimieheksi neuvomaan kuntien sosiaalityöntekijöitä sijoitustilanteissa.
PeLa:n ja SOS- lapsikylän koulutusten ja juridisten konsultaatioiden myötä huostaanottojen määrät lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun.
STEA:n pitäisikin velvoittaa kumpaakin järjestöä korjaamaan koulutustensa ja konsultaatioidensa tuottamaa väärinymmärrystä kiintymyssuhteista rahoituksensa ehtona. Sama vaatimus tulisi esittää myös Pesäpuu ry:lle.
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/karsivatko-lastensuojelugurut-mirjam-kalland-ja-jari-sinkkonen-toistamispakosta
Lastensuojelutoimijoiden tapa reagoida AVI:lta, Valviralta, oikeusasiamieheltä tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saatuihin huomautuksiin ja tuomioihin on erikoinen.
Systeemisen lastensuojelumallinkin lobbaama "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä irtaantuminen" on selvästi tuottanut tulosta, sillä huomautukset ja tuomiot yksinkertaisesti sivuutetaan ja vanhoja lainvastaisia käytäntöjä jatketaan joko vaihtamalla niille uusi nimi tai pyrkimällä salaamaan ne.
Lainvastaisten käytäntöjen salaaminen tapahtuu esim. manipuloimalla asiakaskyselyjä , selvityksiä ja lastensuojelututkimuksia, päättämällä tutkimustulokset etukäteen, estämällä asiakkaita osallistumasta asiakastutkimuksiin, kieltämällä asianmukaiset tutkimukset terveydenhuollossa ja second opinion, rankaisemalla asioinnista lastensuojelun ulkopuolisen lääkärin kanssa, kieltämällä asiakkaiden asiamiesten läsnäolo kokouksissa, kieltämällä yleisöä esittämästä kysymyksiä avoimissa tiedotustilaisuuksissa, kieltäytymällä toimittamasta asiakkaille asiakas/ potilasasiakirjoja , asettamalla asiakkaille etukäteisiä sosiaalisen raportoinnin estäviä suukapula-asetuksia turvallisten tilojen verukkeella, rajoittamalla kaikkien muiden paitsi PRIDE- uskovien pääsyä julkaisu- ja koulutustilaisuuksiin ja vaatimalla riippumattomilta kansalaisilta salassapitoa koulutussisällöistä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan
Aivopesu sijaishuollossa tarvitsee työrauhan
Tarja Vierula muistetaan vanhemmat raivostuttaneesta väitöskirjastaan, jossa hän arvosteli lastensuojelun asiakirjoihin kriittisesti suhtautuvia ja niihin korjauksia hakevia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-vanhempien-nakokulmasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-sosiaalityontekijan-nakokulmasta-asiakirjavaarentaminen-onkin-tiedon-transformaatiota
Tässä hyvä esimerkki siitä, miten levitetään lastensuojelun disinformaatiota ja taataan sijaishuollossa suoritettavalle aivopesulle työrauha:
Tarja Vierulan ohjaama Maria Hirn suosittelee pro gradu- opinnäytetyössään lainvastaisesti, että kiintymyssuhteen muodostumista edesauttaa, että sijoitetun lapsen ja tämän biologisten vanhempien tapaamiset lakkautetaan määräajaksi, jotta sijaisvanhemmat saavat ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä rakentaa suhdetta sijoitettuun lapseen (Hirn 2015, 78.)
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/hei-me-loydetaan-meidan-aarre
Hirnin ja Vierulan pitäisi tietää, että oikeusasiamies on todennut useana vuonna " ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa läheisiin olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen sijaishuoltoon säännönmukaisesti edellyttäisi sitä.
Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. (2833/3/13*)".
Silti he päättivät olla oikaisematta lainvastaista, sijaishuollossa rutiiniksi muodostunutta suositusta/ toimintakäytäntöä, josta oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan kuntien sosiaalityöntekijöitä useita kertoja- turhaan.
Hirnin lainvastainen suositus on kopioitu moneen opinnäytetyöhön (esim. Koivistoinen & Mähönen, 2018) ja sellaisenaan STEA:n anteliaasti rahoittaman ja myös MunPerheet- hankkeessaan lainvastaisia käytäntöjä edistäneen sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuun koulutusmateriaaleihin, joita levitetään sosiaalityöntekijöille :
https://pesapuu.fi/wp-content/uploads/2020/12/Kiintymyssuhde_sijaisperhe.pdf
https://leeniikonen.fi/2021/03/28/rauhanvalittaja/
Sosiaalitoimen kanssa asioivan tai lastensuojelututkimuksia lukevan onkin syytä varautua siihen, että sosiaalialalla työskentelevä ei pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkii vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).
Rahahanat kiinni puoskareilta!
Edes sosiaalityön tohtorikoulutetut eivät näytä tuntevan oman alansa lainsäädäntöä, tutkimustietoa tai -keskusteluja, asiakkaitaan tai ympäröivää yhteiskuntaa. He eivät tunne myöskään Sakari Timosen suositusta ylöspäin lyömisestä, jolla tarkoitetaan sitä, että niitä, joilla on suurempi valta ja enemmän resursseja tulee myös vastuuttaa enemmän ja olla lyömättä jo lyötyjä.
Ei näytä olevan mitään rajaa sille kuinka paljon avokätisesti rahoitetut lastensuojelun asiantuntijat ovat valmiita suojelemaan sijaishuollon kumppaneitaan ja lyömään haavoittuviin ryhmiin ohjaamiaan asiakkaita ja säilyttämään näin epäterveen ja korruptoituneen homeostaasinsa.
Erityisen alhaisina ja kansalaisten oikeusturvan vaarantavina voi pitää mm. Elina Aaltion ( olemattoman vaikuttavuuden omaava systeeminen lastensuojelumalli paranee poistamalla kokouksista asiakkaat), Mirjam Kallandin (lasten keskittymis- ja oppimishäiriöt johtuvat siitä että lapsella ei ole varhaisvaiheissa ollut mahdollisuutta kokea turvallisuutta), Taina Laajasalon ( palvelujärjestelmään pettyneet/ skeptisesti suhtautuvat ovat lastensa pahoinpitelijöitä), Tarja Pösön ( lapsella on oikeus olla väkivallan uhri , huostaanottopäätöksen voisivat tehdä sosiaalityöntekijä ja lapsi keskenään ilman, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa), Jari Sinkkosen ( lastenpsykiatria ei tee huostaanottosuosituksia) , Päivi Sinkon ( lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä tulee irtaantua, lapsella on oikeus tulla huostaanotetuksi), Laura Ylirukan ( vanhemmat tekevät kaikkensa salatakseen lasten kaltoinkohtelun, huostaanotto sijoittuu varma- turvallinen- akselille) ja Tarja Vierulan lausumia ja vihjauksia.
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
Suositamme kaikkia kasvatuksen, terveydenhuollon ja opetuksen alan toimijoita varautumaan siihen, että lastensuojelun tietopohja on jo lähtökohtaisesti ideologisen ja taloudellisen korruption määrittelemä , vanhentunut ja virheellinen.
Asiakkaiden kertomuksista, opinnäytetöistä ja lastensuojelusta tehdyistä valituksista päätellen suurin osa sosiaalialan työntekijöistä on omaksunut- vieläpä lapsen edun nimissä- väärät , todisteista irronneet uskomukset ja sosiaalityön harhaanjohtavan opastuksen kiintymyssuhteista, joka on saattanut herättää tai vahvistaa virheellisiä käsityksiä siitä, että kaikki muu kuin turvallinen kiintymyssuhde liittyisi suureen epäsuotuisan kehityksen riskiin ja että lasten poistamista huoltajiensa luota tulisi harkita turvalliseksi katsotun kiintymyssuhteen puuttuessa (White et al., 2019).
Tällaiset käsitykset muodostavat vakavan kiintymyssuhdeteorian ja -tutkimuksen väärinymmärryksen, samalla kun ne tarkoittaisivat, että lähes puolet kaikista lapsista pitäisi ottaa pois vanhemmiltaan(Granqvist et al. 2021).
On myös todennäköistä, että lastenkotien ohjaajat, sijaisvanhemmat ja terapeutit käyttävät suljettujen ovien takana edelleenkin epäilyttävän kiintymyssuhdeterapian kiellettyjä menetelmiä.
Mitään pyhäpuheita kuvitteellisista auttamisista, kehittämisistä ja onnistumisista ei pidä uskoa. Lastensuojelussa jo 0- tulos eli se, että toimeenpiteet eivät auta mutta eivät myöskään huononna perheen tilannetta tai aiheuta uusia ongelmia olisi edistystä.
Kehotamme aina tarkastamaan lastensuojelujärjestöjen , sosiaalialan osaamiskeskusten ja yliopistojen sosiaalityön yksikköjen lastensuojelusta levittämän tiedon oikeellisuuden ja käytäntöjen lakisidonnaisuuden ennen minkäänlaiseen yhteistyöhön tai rahoitukseen ryhtymistä!
Yksityisiä kansalaisia ja rahoittajia suositamme lopettamaan taloudelliset avustukset lastensuojelujärjestöille, sosiaalialan osaamiskeskuksille ja yliopistojen lastensuojelun tutkimusyksiköille kunnes korruptio, virheelliset tiedot ja laittomat toimintakäytännöt on poistettu.
Myös media voisi palata sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun edunvalvojasta takaisin perustehtäväänsä eli kriittisen tiedon välittäjäksi.
Ilmoittakaa väärinkäytöksistä juristeille, oikeusasiamiehelle, AVI:lle ja Valviralle lapset , vanhemmat ja te lainkuuliaiset työntekijät, jotka vielä jaksatte alalla!
#HoivanPimeäPuoli #PirjoTuovila #Elina Aaltio #Tuija Eronen #Mirjam Kalland #SirkkaKonu #Taina Laajasalo #Anu Huovinen #Kristiina Mattinen #Kirsi Kettunen #Paula Marjomaa #Kaisa Tervonen-Arnkil #Anu Kallio #Miika Liimatta #Marko Nikkanen #Erja Tuompo-Johansson #Lotta Lassenius-Panula #ElinaLätti #JariSinkkonen #HilleviWestman #LauraYliruka #Eija Paavilainen #TarjaVierula #MariaHirn #Keski- Suomen hyvinvointialue #HyväKS #lapsilähtöiset menetelmät lastensuojelun sijaishuollossa #vahvasti tuettu perhehoito #sijaishuollon vaaralliset terapiat #Dyadic Developmental Psychotherapy #vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia #Theraplay #holding #turvaistaminen #koppaterapia #kopparyhmä #koppahoito #DDPmentorointi #kiintymyssuhdeperustainenperhehoito #Pesäpuu #Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto #KASPER #TAMK #Sopiva sijaiskoti lapselle #Tampereenyliopistonsosiaalityönlaitos #Jyväskylänyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö # Jyväskylänyliopistonsosiaalityönlaitos #Noora Nieminen #Siiri Rask #LAUREA #Metropolia #JAMK #XAMK #LAB #AlisaJurvelin #Anna Salmela #Heidi Reunanen #TuijaEronen #Nanna Heinänen #Emmimaria Tenkanen #Veera Aaltojärvi-Mattila #Maria Paiho-Vartiainen #Laura Andelin #Eeva Kollin #Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö #PT-kustannus #Pesäpuu ry #Niina Nousiainen #Katja Salminen-Lahtinen #Salinkallio #Metsola #Nikkilä #SOILAhanke #Kirsi Hokkila #Tiina Sihto #Jangsterit #Nuoret hoivaajat #ALISAhanke #ALISAprojekti #EHEÄNÄ ELÄMÄÄN Lastenkoti korjaavana kokemuksena #Tukikohta Oy #Humana Oy #OulunPsykiatriakeskus #TAYS #Hoivatie #Terveystalo #Pienkoti Aalto #Familar #Aura #Loimaan Kotipesä #Villa Kukkumäki #perhekoti Villentupa #Meiän Tukitiimi Oy #Pesäpuu ry #kiintymyssuhdeterapia #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttherapyinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinSOSChildren´sVillage #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SOSLapsikyläkiintymyssuhdeteoria #anknytningsteori #anknytningsterapi #anknytningsstörning #interaktiv utveckling psykoterapi #Rädda BarnensPrislista för barnskyddstjänster
#SOSLapsikyläbisnes #kiintymysperustainenperhehoito #kiintymyssuhdeteoriakritiikki #kiintymyssuhdehäiriökritiikki #SOSlapsikylämoniammatillisuus #SOSChildren´sWillageFinland #FostercarebusinessinFiland #Finnishmarketizingoffostercare #SOSChildrenVillage lobbying #SOSCHildren´sVillageSocialImpactBond #SOSlapsikylävaikuttavuussijoittaminen #SOSlapsikyläLapsetSIB #ViolenceinSOSChildrenVillagaFinland #SOSLapsikylänepsylapset #SOSLapsikyläperhetyö #SOSlapsikyläperhekeskus #SijoitettujenkoulunkäyntiSOS-lapsikylässä #SOSlapsikylänperhekuntoutus #FinnishfamilyrehabilitationinSOSChildrenVillage #SOSlapsikyläperhekuntoutuskritiikki #SOS-lapsikylättutkintaanlastenseksuaalisestahyväksikäytöstä SOSlapsikyläseksuaalinenhyväksikäyttö #SOS-lapsikylienuhreillekorvausrahasto #SOSlapsikylätutkii #SOS-lapsikylienpäättäjätlastensuojelunmarkkinoistamisenasialla #SOSlapsikyläkritiikki #KaltoinkohteluSOS- lapsikylissä #MirjamAraneva #rentohuostaanottaja #SOSLapsikyläVarkaus #vaillavirkavastuuta #Jopa10000SOS-lapsikylissäpahoinpideltyäetsiikorvauksia #HuonojasijoituksiaSOS-lapsikylissä #SOSLapsikylä perhekumppani #PäijätHÄmeenlastensuojelukriisi #SOS-Lapsikyläjuristipalvelukritiikki #SOSLapsikyläSIB-huijaus #SOS-Lapsikylämedia #SOSLapsikyläperhetyö #SOSLapsikylävanhemmuudenarviointikritiikki #SOSLapsikylävanhemmuudenarviointi #SOSLapsikyläperhekeskus #SOSLapsikyläTuijaBrax #SOSLapsikyläPiia-NooraKauppi #SOS-lapsikyläSointuMöller #SOSLapsikyläMikaelaWestgård #SOS-Lapsikyläperhekumppani SOSLapsikyläruoka-apu #MikaelaWestergårdSOSLapsikylä #SOSlapsikyläavoperhekuntoutus #SOSlapsikyläpakkoperhekuntoutus #SOSlapsikylänrankatotteet #SOSlapsikylätehostettuavohuollontukitoimi #Hoivanpimeäpuoli #HoivanpimeäpuolitapausesimerkkiSOS-lapsikylästä #TuijaBrax #MarjaPajulahtikritiikki #PiiaNooraKauppi#lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland#lastensuojelunmarkkinoistaminen #vihapuhesosiaalityössä #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare #THL #THLtutkii #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus #sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #privatizationinFinnishchildwelfare
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare #ChildWelfareOrganizationsinFinland #lastensuojelunmarkkinoistaminen #finskt barnskyddkritik #anknytningsteorifinsktbarnskydd #psykoanalysifinsktbarnskydd #barnmisshandeliSOSbarnbyar #våldifinskaSOSbarnbyar #ViolenceandabuseinFinnishSOSChildrensVillages
Kirjallisuus/ Lue myös:
Report of the APSAC Task Force on Attachment Therapy, Reactive Attachment Disorder, and Attachment Problems
https://depts.washington.edu/uwhatc/PDF/AttachmentTaskForceAPSAC.pdf
https://en.wikipedia.org/wiki/Attachment_therapy
Attachment theory and its vicissitudes: Toward an updated theory
https://citeseerx.ist.psu.edu/document?repid=rep1&type=pdf&doi=944805a15072da50c165ee4262abbb9a7b3a171f
Attachment goes to court: child protection and custody issues
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2020.1840762
Warnings from attachment industy
http://childmyths.blogspot.com/2013/03/warnings-from-attachment-industry.html
https://www.psychologytoday.com/us/blog/standard-deviations/201608/why-attachment-theory-is-all-sizzle-and-no-steak
Be Wary of Attachment Therapy
https://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/at.html
Criticism of Attachment Theory 2020
https://www.researchgate.net/publication/338696030_Criticism_of_Attachment_Theory_2020
A RADical Idea: A Call to Eliminate “Attachment Disorder” and “Attachment Therapy” From the Clinical Lexicon
https://sciences.ucf.edu/psychology/childrenslearningclinic/wp-content/uploads/sites/24/2013/08/Allen-2016-Attachment-Disorder-critique.pdf
Reassessing Attachment Theory in Child Welfare
https://academic.oup.com/bjsw/article-abstract/50/5/1641/5704797?redirectedFrom=fulltext
Attachment Theory: A Barrier for Indigenous Children Involved with Child Protection
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9319150/
http://www.childrenintherapy.org/
Attachment Therapy- Child Abuse by Other Name
childrenintherapy.org/essays/overview.html
Pirjo Tuovila, kuvakaappaus: PT-kustannus
Kiintymyssuhdeterapia perustuu ensisijaisesti Robert Zaslowin raivoa vähentävään terapiaan 1960- ja 1970-luvuilta sekä psykoanalyyttisiin teorioihin tukahdutetusta raivosta, katarsisista, regressiosta, vastustuksen murtumisesta ja puolustusmekanismeista.
Robert Zaslow, Lorenz Tinbergen, Martha Welch ja muut varhaiset kannattajat käyttivät sitä autismin hoitona perustaen hoidon myöhemmin vääräksi todettuun uskomukseen, että autismi olisi seurausta epäonnistumisista kiintymyssuhteessa äitiin.
Kiintymyssuhdeterapia on hoitoa, jota käytetään ensisijaisesti sijoitettuihin ja adoptoituihin lapsiin, joilla on käytösvaikeuksia ja sen tavoitteena on edistää lasten kiintymystä uusiin hoitajiin. Lasten hallintaa pidetään yleensä välttämättömänä, ja terapiaan on liittynyt usein tottelevaisuutta korostavia tekniikoita esim. kiinnipito, mattoon kääriminen ja päällä istuminen, jotka ovat johtaneet useisiin lasten kuolemantapauksiin.
Samankaltaiset mutta vähemmän fyysisesti pakottavat lähestymistavat voivat sisältää psykologista rohkaisua purkamaan vihaa itseään tai biologista vanhempaa kohtaan.
Kiintymyssuhdeterapiassa uskotaan, että kun lapsen vastustus voitetaan ja raivo vapautetaan pakkokeinoin, lapsi taantuu infantiiliin tilaan, jossa hänet voidaan "uudelleen kasvattaa" tai “eheyttää”.
American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) varoitti kiintymyssuhdeterapioista jo vuonna 2006. Varoituksen jälkeen osassa kiintymyssuhdeterapioita pyrittiin siistimään ja vähentämään vaarallisiksi osoittautuneita pakko- ja vastakkainasettelukeinoja ja siirtämään painopistettä fyysisestä pakottamisesta tunnesäätelyyn ja "virittäytymiseen" kuten Daniel Hughesin tapauksessa.
Osassa vain harjoitetun vaarallisen terapian nimi vaihdettiin toiseksi.
Kiintymyssuhdeterapiaa vastaan kampanjoiva Advocates for Children in Therapy- ryhmä on antanut luettelon hoidoista, joiden he sanovat yhä olevan kyseenalaista kiintymyssuhdeterapiaa- vain toisella nimellä. Tähän listaan kuuluvat mm. Theraplay ja Hughesin kehittämä DDP.
Vastuuvapautusta sijaishuollolle ja Tukholma- syndroomaa lapsille ?
Kyseenalaisen “kiintymyssuhdeterapian” käsitteellinen painopiste on aina lapsen yksilöllinen sisäinen patologia ja aiemmat (biologiset) huoltajat nykyisten (sijais)vanhempien ja lasten välisten suhteiden tai nykyisen ympäristön sijaan, joten se vapauttaa (sijais)hoitajat vastuusta muuttaa omaa käyttäytymistään ja pyrkimyksiään.
Kiistanalaisen kiintymyssuhdeterapian tunnistaa periaatteista, joiden mukaan
a) kaikkia lapsen tarpeita ja toimintoja hallitsee häntä hoitava aikuinen ja
b) kiintymyssuhdehäiriöisiksi kuvailtuja lapsia on pakotettava tarkastelemaan uudelleen ja kokemaan uudelleen oletetut varhaiset traumat sekä
c) vanhemman ja lapsen vihamielisestä vastakkainasettelusta.
American Professional Society on the Abuse of Children (APSAC) -työryhmä kritisoi kiintymyssuhdeterapian teoreettista perustaa, käytäntöjä, todisteita koskevia väitteitä, epäspesifejä oireluetteloita, väitteitä, joiden mukaan perinteiset hoidot eivät toimi, tapaa demonisoida lapsia ja ennustuksia niiden lasten tulevaisuudesta, jotka eivät saa kiintymyssuhdeterapiaa.
Vaikka kiintymyssuhdeterapian kritiikki keskittyy ensisijaisesti tiettyihin tekniikoihin, kritiikki ulottuu myös teorioihin, diagnooseihin, diagnostisiin käytäntöihin, uskomuksiin ja sosiaalisten ryhmien normeihin, jotka tukevat näitä tekniikoita, sekä kannattajien käyttämiin potilaiden rekrytointi- ja mainoskäytäntöihin.
APSAC-työryhmä ilmaisi huolensa kiintymyssuhdeterapian väitteistä olla "todisteisiin perustuvaa" tai “näyttöön perustuvaa” terapiaa, kun työryhmä ei löytänyt uskottavaa näyttöä millekään tällaiselle mainostetulle terapialle.
Myös Mercer on kiinnittänyt huomiota DDP:n puuttuvaan vaikuttavuusnäyttöön (Mercer 2014, 716–717.)
PT- kustannus kuitenkin mainostaa Hughesin DDP-työkirjaa sanoin: “ Hänen menetelmänsä vaikuttaa syvillä aivoalueilla ja ihmissuhteissa silminnähtävin tuloksin.” ja Theraplay- yhdistyksen psykiatri Jukka Mäkelä seuraavasti: “ Suosittelen työkirjaa yhtä lailla psykoterapeuteille, ammattilaisille lasten/nuorten mielenterveystyössä ja lastensuojelussa sekä oman ymmärryksen syventämistä hakeville sijais-, tuki- ja adoptiovanhemmille.”
Psykiatri Bruce Perry kertoo, että sosiaalityöntekijät ja sijaisvanhemmat käyttivät juuri kiintymyssuhdeterapioiden kiinnipitotekniikoita tutkiessaan oletettuja saatananpalvontaan liittyviä lasten hyväksikäyttötapauksia 1980/ 1990- lukujen vaiheessa, mikä auttoi saamaan pitkiä ja yksityiskohtaisia "paljastuksia" lapsilta.
Hänen mielestään voiman tai pakottamisen käyttäminen traumatisoituneisiin lapsiin ei suinkaan synnytä rakkautta ja kiintymystä vaan yksinkertaisesti traumatisoi heidät uudelleen ja tuottaa pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, kuten Tukholma- syndroomana tunnetussa traumasidoksessa.
Informointivelvoite ei koske kiintymyssuhdehäiriöisiksi leimattuja
"Kiintymyssuhde on aikuisen ja lapsen välinen tunnesäätelysuhde, jossa aikuinen säätelee ja hallitsee lapsen tunteita ja sisäistä tilaa ( Pesäpuu ry:n Christine Välivaara 2010, 3)
Sijaishuollon “kiintymysvanhemmuus” voi sisältää lapsen pitämisen kotona ilman sosiaalisia kontakteja, kotiopetusta, kovaa työtä tai merkityksettömiä toistuvia askareita pitkin päivää, liikkumatonta istumista pitkiä aikoja sekä kaikkien ruuan ja veden saannin ja hygieniatuotteiden hallintaa, joista monet lastensuojelulaitoksissa ja perhekodeissa asuvat lapset yhä edelleen raportoivat.
Kiintymyssuhdeterapiassa aikuisen täydellisen hallinnan sisäistämistä pidetään tärkeänä. Esimerkiksi tiedot kuinka kauan lapsi on “terapeuttisten” sijaisvanhempien luona tai mitä hänelle tapahtuu seuraavaksi, salataan tarkoituksella.
Julma Suomessakin vallitseva rutiinikäytäntö liittyy psykoanalyyttiseen uskomukseen (mm. Nancy Thomas ) että kiintymyssuhdehäiriöiset lapset käyttäytyvät huonommin, kun heille annetaan tietoa siitä, mitä tapahtuu, koska he käyttävät tietoa manipuloidakseen ympäristöään ja kaikkia siinä olevia.
Paikoitellen kuvaukset kiintymyssuhdehäiriöisistä lapsista( esim. Chaffin, Hanson & Saunders 2006, 77- 79 ovat suoraa lasten demonisointia.
Yhden naisen kiintymyssuhdebisnes?
Lähes kaikki Daniel Hughesin luomasta DDP:stä tehdyt suomalaiset tutkimukset lainaavat menetelmän Suomeen tuottanutta, kääntänyttä ja kustantanutta Pirjo Tuovilaa, joka perheneuvolapsykologina teki mairittelevan lisensiaatintutkimuksen vaarallisiin kiintymyssuhdeterapioihin kuuluvasta koppahoidosta 1998. Kopparyhmä on “integroitumattomiksi” kutsutuille lapsille kehitetty psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapian sovellutus, joka perustuu psykoanalyysin virheelliseksi todettuun olettamukseen repressoituneesta traumasta.
Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksessa esiintyneistä puutteista huomautuksen saanut psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapian kouluttaja ja lastenpsykiatri Erja Tuompo-Johansson mainostaa koppahoitoa seuraavasti:
"Koppahoidossa terapeutti käyttää paljon tunteiden nimeämistä, sanoittaa ja selventää tilanteita.. tärkeä tehtävä on asettautua ikään kuin säiliöksi ryhmän kokemille vaikeille tunteille ja sitten sanoittaa ja kuvata tapahtumaa ..Tulkinta on lasten psykoanalyyttisessa ryhmäterapiassa tärkeä työkalu..terapeutin tulkinnasta jokainen lapsi omaksuu ja oivaltaa asioita oman tilanteensa mukaan..Lapsen huokaisun, tuhahduksen tai levottomuuden kysyminen voi avata pitkän keskustelun varhaisesta traumamuistosta"(Tuompo- Johansson & Toivanen, 2015).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sijaishuollon-vaaralliset-terapiat-osa-1
Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto ( KASPER) kiinnostui koppahoidosta ja Tuovila suunnitteli RAY:n rahoituksella lastensuojeluyksiköille EHEÄNÄ ELÄMÄÄN Lastenkoti korjaavana kokemuksena työnohjaus- koulutusprojektin.
Hän sovelsi koppahoitoa lastenkotilapsiin yhdessä SOS- lapsikylän ja kahden yksityisen lastenkodin kanssa kolmen vuoden ajan 1990- luvun lopulla.
Vaikka koppahoitoa voi antaa vain osana lastensuojelulaitoksissa annettavaa kokopäivähoitoa , Suomessa hoitoa on annettu myös avohuollossa, terapiaryhmissä ja lastenpsykiatrisessa hoidossa (Tervonen- Arnkil, 2001, 56).
Tämän jälkeen Tuovila meni Daniel Hughesin kiintymyssuhdeteoriasta kehittämän ja niinikään epäilyttäväksi kiintymyssuhdeterapiaksi luettavan Theraplay®-vuorovaikutushoidon kurssille ja hankki Theraplay-terapeutin lisäksi työnohjaajan ja -kouluttajan pätevyyden. Tuija Väkiparta kertoo, että “Se miksi Pirkanmaalla tunnetaan Theraplay- vuorovaikutusterapia niinkin hyvin, on selitettävissä sillä, että Theraplay- terapeutti Pirjo Tuovila on jo 10 vuoden ajan Tampereelta käsin kouluttanut asiasta alan ihmisiä ja tunnettavuus tulee sitä kautta ( Väkiparta, 2009, 42).
Tuovila kuuluu Suomen Theraplay- yhdistyksen hallitukseen yhdessä insestitutkimuksissa esiintyneistä puutteista huomautuksen saaneen, nykyisin lastenpsykiatrina toimivan Lotta Lassenius-Panulan kanssa. Yhdistyksen jäsenet mm. Jukka Mäkelä ovat kirjoittaneet Theraplaysta mairittelevan artikkelin Duodecim-aikakauskirjaan.
Vuodesta 2002 alkaen Tuovila on organisoinut vuosittain myös yhden tai useamman ison seminaarin kiintymyssuhdetraumojen hoitoon liittyen ja vuodesta 2006 lähtien DDP-koulutuksia, joista monet järjestetään Tampereella.
Pirjo Tuovila on kehittänyt ja brändännyt perheen sisäisten vaikeiden traumojen ja traumaperäisten kiintymyssuhdehäiriöiden hoitoon tarkoitetusta vuorovaikutteisesta kehityspsykoterapiasta ( DDP) myyvän tuotteen varmistamatta, että sille on todellinen tarve.
Vaikuttaa siltä, että DDP:llä "hoidetaan" virheellisesti nepsylapsia, jotta heille saataisiin fabrikoitua pysyvän huostaanoton tuottava traumaperäinen kiintymyssuhdehäiriö.
Kouluikäisiä hoidetaan jo Theraplay-menetelmällä ympäri maata aina Lappia myöten perheneuvoloissa, lastenpsykiatriassa, lastensuojelun yksiköissä, sijais- ja adoptioperhetoiminnassa (mm. SOS-lapsikylissä).
SOS-lapsikylä ry on antanut perheille ryhmä-theraplay-hoitoa avohuollon tukitoimena. Theraplay:hin ja DDP:aan on kouluttanut työntekijöitään mm. Keski- Suomen hyvinvointialue nimikkeellä #lapsilähtöisetmenetelmät lastensuojelun sijaishuollossa. Myös Pesäpuu ry:n Kirahvi Mainion vuorovaikutusleikkikorttien taustaideologia pohjautuu Theraplay-vuorovaikutusterapiaan.
DDP:ta tarjoilevat tai markkinoivat Pesäpuu ry:n, SOS- Lapsikylän ja Pelastakaa Lapset ry:n lisäksi mm. Tukikohta Oy, Humana Oy:n pienkoti Aalto, Familarin Aura Loimaan Kotipesä, Villa Kukkumäki, perhekoti Villentupa ja Meiän Tukitiimi Oy. Etelä- Suomen Lastensuojelijat Elsa ry sai jopa avustuksen Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiöltä jäsenyritysten työntekijöiden kouluttamiseksi DDP:n.
Pelastakaa Lapset ry:n lastenkodin pitkäaikaisena työnohjaajana työskennellyt Pirjo Tuovila (2008, 46) vastustaa sijoitetun lapsen yhteydenpitoa omaisiinsa.
Tuovila (2008, 48) ei vaikuta myöskään kuulleen perheen jälleenyhdistämisestä, jonka pitäisi olla huostaanoton tavoite ja lakisääteinen velvoite. Hän toteaa, että tärkeää on, ettei vanhempi pidä yllä epärealistista toivetta lapsen kotiinpaluusta, vaan tukee lasta kiinnittymään uuteen kotiin ja uusiin vanhempiin.
Kuinka monelle koulutetulle Tuovilan lainvastaiset näkemykset ovat siirtyneet ? Ainakin ne ovat siirtyneet huolestuttavan moneen sosiaalialan opinnäytetyöhön mm. Maria Hirnin pro graduun ( 2015, 46,67).
Lokakuun Liike pyytää Tuovilan koulutuksissa olleita lähettämään materiaaleja näistä koulutuksista!
Kuinka lastensuojelun ideologisen ja taloudellisen korruption kehä muodostuu?
Sosiaalityön ammattikorkea- ja yliopistokoulutus näyttää tuottavan ja ylläpitävän lastensuojelun ongelmia:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalityon-koulutus-tuottaa-ja-yllapitaa-lastensuojelun-ongelmia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Yliopistoista ja ammattikorkeakouluista valmistuvat hakeutuvat usein yksityistetyn sijaishuollon palvelukseen .Epäonnistuttuaan palvelemaan asiakkaita he palaavat- ajatteluaan tai toimintakäytäntöjään muuttamatta- takaisin yliopistoille “tutkijoiksi” , lastensuojelujärjestöihin “kehittäjiksi” , sosiaalialan osaamiskeskuksiin “osaajiksi” tai työllistävät itsensä “terapeutteina”. Sijaishuoltobisnekselle lojaaleimmat saavat näistä instansseista varman työpaikan ja etenevät sitten STM:ään ja THL:ään.
Ei ihme, että yliopistojen, sosiaalialan osaamiskeskusten, lastensuojelujärjestöjen , THL:n ja STM:n “innovaatiot”, kehittäminen, raportit ja kannanotot muistuttavat toinen toisiaan ja jakavat yhteisen korruptoituneen ideologian- jota ilman mikään hanke ei nähtävästi saa STEA:n , STM:n tai THL:n rahoitusta.
Korruptoitunut ideologia pohjautuu sijaishuoltouskolle ja perustuu siihen, että kansalaisia hämätään moralistisilla virhepäätelmillä , joissa pitäisi -lauseista muokataan on- lauseita esim. lastensuojelun pitäisi olla perheiden auttamista joten se on perheiden auttamista.
Nämä moralistiset virhepäätelmät ovat tärvelemässä myös lupaavalta kuulostaneen ALISA- hankkeen, jonka sosionomit väittävät Alisa- blogissa tutkimustiedon ( Arnkil & Eriksson & Saikku 1998, 8-11; Heinonen & Hiitola 2008; Hiitola 2015; Kuntaliitto 2018; THL 2018; ) vastaisesti ja ilman ainuttakaan lähdeviitettä että:
" koska lastensuojelun avohuollon tulee ensisijaisesti tukea lapsen ja perhettä.. lastensuojelu ei siis suinkaan tarkoita sitä, että perheenjäsenet erotetaan toisistaan”.
Näin siis tilanteessa, jossa perheen erottamisen pelko on vahvasti läsnä (Aldridge & Becker 2003), lapset joko eivät saa tukea ollenkaan tai saavat tukea eri toimijoilta, ( Mäkinen, 2020, 23), palvelupoluilla suurin osa tuesta menee ohi lapsen tai nuoren tarpeen ja lasten ja nuorten osallisuus ei toteudu koska palvelupolut täyttää aikuisten keskeinen puhe, jossa lapsen kokemusta saatetaan arvailla, mutta jossa lapsi itse tulee harvoin kuulluksi ( Karppinen ,2020).
Projekti onkin varoituksista huolimatta keskittynyt tunnistamaan ja arvioimaan nuoria hoivaajia- asiantuntijoiden toimesta- ottamatta huomioon, että asiantuntijat ovat aina lojaaleja toisia asiantuntijoita kohtaan – näin myös sellaisissa tapauksissa, joissa asiantuntijan toiminta( kuten lastensuojelussa ja sijaishuollossa) on vääristynyt suhteessa lapsen oikeuksiin ja alaikäisiä suojaaviin lakeihin ja säädöksiin ja aiheuttanut puutteita ja ongelmia lapsen elämään.
Projektille saattaa käydä asiantuntijauskossaan kuin Perheet keskiöön- osallistumispetokselle, jossa maineeltaan turmeltumattomia perheiden järjestötoimijoita käytettiin lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan lobbaamaan perhekeskuksia, “verkostoitumista”, adoptiota lastensuojelukeinona ja psykoanalyyttista sijaishuollon propagandaa.
Vähäisenkin STEA- rahoituksen ehtona näyttää olevan lasten ja perheiden edun ja tarpeiden sijaan kansalaisten alistaminen psykoanalyyttisen asiantuntijatiedon ja -toimenpiteiden kohteeksi ja asiakaslähtöisen vertaistuen ja kokemusasiantuntijoiden korvaaminen erilaisilla virallisilla lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankintaan keskittyvillä arvioijilla ja arvailijoilla.
Erityisen paljon virheellisiä käsityksiä kiintymyssuhteista ja lasten oikeuksista näkyy tulevan Tampereen ammattikorkeakoulun ja yliopiston sosiaalityön koulutusohjelmista.
Kertokaa valistuneet lukijat, mikä Tampereen yliopistoa vaivaa sijaishuollon edunvalvojina toimineiden ja toimivien opettajien lisäksi!
Suomessa kiintymyssuhteista annettava koulutus, lastensuojelun lainsäädäntö ja kuntien sosiaalityöntekijöiden lainopillinen neuvonta sijoituksissa on pääosin ollut ja on yhä sijaishuoltopalveluja kaupittelevien yksityisen toimijoiden mm. Pelastakaa Lapset- järjestön käsissä.
MLL:n Mirjam Kallandin ja PeLa:n Jari Sinkkosen RAY-rahoitettu Sopiva sijaiskoti lapselle projektin (1999-2002)myötä käynnistyi laaja kiintymyssuhdeteoriaan perustuva kouluttaminen, joka kohdistui sosiaalityön ja terveydenhuollon ammattilaisiin sekä sijais- ja adoptioperheisiin.
Hankkeen tieto huostaanotoista hankittiin mukavuusotannalla muutamalta PeLa:n sijoituksia hoitavalta sosiaalityöntekijältä ja suosituksena esitettiin lastensuojelulain uudistamista ja pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuuden selvittämistä (STM työryhmämuistio 2003:11,s.29).
Lämpimät ministeriösuhteet ( peruspalveluministeri Eva Biaudet oli vuonna 1999 PeLa:n hallintoneuvoston jäsen) johtivat siihen, että yhdistyksen muutosehdotukset siirtyivät lastensuojelulakiin. STM:n virkamies Pia-Liisa Heiliö oli aiemmin järjestellyt PeLa:lle etusijan kuntien neuvonantajana lakimiespalvelunsa kautta (= lakimies Mirjam Araneva, Jari Sinkkonen ja yhdistyksen nimeltä mainitsematon sosiaalityöntekijä).
Pia-Liisa Heiliö siirtyi sittemmin vuonna 2003 yhdistyksen johtavaksi lakimieheksi neuvomaan kuntien sosiaalityöntekijöitä sijoitustilanteissa.
PeLa:n ja SOS- lapsikylän koulutusten ja juridisten konsultaatioiden myötä huostaanottojen määrät lähtivät räjähdysmäiseen kasvuun.
STEA:n pitäisikin velvoittaa kumpaakin järjestöä korjaamaan koulutustensa ja konsultaatioidensa tuottamaa väärinymmärrystä kiintymyssuhteista rahoituksensa ehtona. Sama vaatimus tulisi esittää myös Pesäpuu ry:lle.
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/karsivatko-lastensuojelugurut-mirjam-kalland-ja-jari-sinkkonen-toistamispakosta
Lastensuojelutoimijoiden tapa reagoida AVI:lta, Valviralta, oikeusasiamieheltä tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta saatuihin huomautuksiin ja tuomioihin on erikoinen.
Systeemisen lastensuojelumallinkin lobbaama "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä irtaantuminen" on selvästi tuottanut tulosta, sillä huomautukset ja tuomiot yksinkertaisesti sivuutetaan ja vanhoja lainvastaisia käytäntöjä jatketaan joko vaihtamalla niille uusi nimi tai pyrkimällä salaamaan ne.
Lainvastaisten käytäntöjen salaaminen tapahtuu esim. manipuloimalla asiakaskyselyjä , selvityksiä ja lastensuojelututkimuksia, päättämällä tutkimustulokset etukäteen, estämällä asiakkaita osallistumasta asiakastutkimuksiin, kieltämällä asianmukaiset tutkimukset terveydenhuollossa ja second opinion, rankaisemalla asioinnista lastensuojelun ulkopuolisen lääkärin kanssa, kieltämällä asiakkaiden asiamiesten läsnäolo kokouksissa, kieltämällä yleisöä esittämästä kysymyksiä avoimissa tiedotustilaisuuksissa, kieltäytymällä toimittamasta asiakkaille asiakas/ potilasasiakirjoja , asettamalla asiakkaille etukäteisiä sosiaalisen raportoinnin estäviä suukapula-asetuksia turvallisten tilojen verukkeella, rajoittamalla kaikkien muiden paitsi PRIDE- uskovien pääsyä julkaisu- ja koulutustilaisuuksiin ja vaatimalla riippumattomilta kansalaisilta salassapitoa koulutussisällöistä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan
Aivopesu sijaishuollossa tarvitsee työrauhan
Tarja Vierula muistetaan vanhemmat raivostuttaneesta väitöskirjastaan, jossa hän arvosteli lastensuojelun asiakirjoihin kriittisesti suhtautuvia ja niihin korjauksia hakevia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-vanhempien-nakokulmasta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-sosiaalityontekijan-nakokulmasta-asiakirjavaarentaminen-onkin-tiedon-transformaatiota
Tässä hyvä esimerkki siitä, miten levitetään lastensuojelun disinformaatiota ja taataan sijaishuollossa suoritettavalle aivopesulle työrauha:
Tarja Vierulan ohjaama Maria Hirn suosittelee pro gradu- opinnäytetyössään lainvastaisesti, että kiintymyssuhteen muodostumista edesauttaa, että sijoitetun lapsen ja tämän biologisten vanhempien tapaamiset lakkautetaan määräajaksi, jotta sijaisvanhemmat saavat ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä rakentaa suhdetta sijoitettuun lapseen (Hirn 2015, 78.)
http://www.lokakuunliike.com/lokatomia-blogi/hei-me-loydetaan-meidan-aarre
Hirnin ja Vierulan pitäisi tietää, että oikeusasiamies on todennut useana vuonna " ettei lastensuojelulaki tunne sellaista siirtymä- tai rauhoittumisaikaa, jolloin lapsen tapaamisia tai muuta yhteydenpitoa läheisiin olisi mahdollista vähentää tai tapaamisissa voitaisiin pitää taukoa sillä perusteella, että lapsen vakiintuminen sijaishuoltoon säännönmukaisesti edellyttäisi sitä.
Lapsen yhteydenpitoa koskevilla ratkaisuilla tulee aina olla lain mukaiset perusteet, joiden taustalla on lapsen yksilölliset olosuhteet ja lapsen etu. Ainoastaan nämä perusteet voivat oikeuttaa tapaamisten vähentämisen myös sijoituksen alussa. (2833/3/13*)".
Silti he päättivät olla oikaisematta lainvastaista, sijaishuollossa rutiiniksi muodostunutta suositusta/ toimintakäytäntöä, josta oikeusasiamies on joutunut huomauttamaan kuntien sosiaalityöntekijöitä useita kertoja- turhaan.
Hirnin lainvastainen suositus on kopioitu moneen opinnäytetyöhön (esim. Koivistoinen & Mähönen, 2018) ja sellaisenaan STEA:n anteliaasti rahoittaman ja myös MunPerheet- hankkeessaan lainvastaisia käytäntöjä edistäneen sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuun koulutusmateriaaleihin, joita levitetään sosiaalityöntekijöille :
https://pesapuu.fi/wp-content/uploads/2020/12/Kiintymyssuhde_sijaisperhe.pdf
https://leeniikonen.fi/2021/03/28/rauhanvalittaja/
Sosiaalitoimen kanssa asioivan tai lastensuojelututkimuksia lukevan onkin syytä varautua siihen, että sosiaalialalla työskentelevä ei pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkii vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).
Rahahanat kiinni puoskareilta!
Edes sosiaalityön tohtorikoulutetut eivät näytä tuntevan oman alansa lainsäädäntöä, tutkimustietoa tai -keskusteluja, asiakkaitaan tai ympäröivää yhteiskuntaa. He eivät tunne myöskään Sakari Timosen suositusta ylöspäin lyömisestä, jolla tarkoitetaan sitä, että niitä, joilla on suurempi valta ja enemmän resursseja tulee myös vastuuttaa enemmän ja olla lyömättä jo lyötyjä.
Ei näytä olevan mitään rajaa sille kuinka paljon avokätisesti rahoitetut lastensuojelun asiantuntijat ovat valmiita suojelemaan sijaishuollon kumppaneitaan ja lyömään haavoittuviin ryhmiin ohjaamiaan asiakkaita ja säilyttämään näin epäterveen ja korruptoituneen homeostaasinsa.
Erityisen alhaisina ja kansalaisten oikeusturvan vaarantavina voi pitää mm. Elina Aaltion ( olemattoman vaikuttavuuden omaava systeeminen lastensuojelumalli paranee poistamalla kokouksista asiakkaat), Mirjam Kallandin (lasten keskittymis- ja oppimishäiriöt johtuvat siitä että lapsella ei ole varhaisvaiheissa ollut mahdollisuutta kokea turvallisuutta), Taina Laajasalon ( palvelujärjestelmään pettyneet/ skeptisesti suhtautuvat ovat lastensa pahoinpitelijöitä), Tarja Pösön ( lapsella on oikeus olla väkivallan uhri , huostaanottopäätöksen voisivat tehdä sosiaalityöntekijä ja lapsi keskenään ilman, että asiaa käsitellään tuomioistuimessa), Jari Sinkkosen ( lastenpsykiatria ei tee huostaanottosuosituksia) , Päivi Sinkon ( lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä tulee irtaantua, lapsella on oikeus tulla huostaanotetuksi), Laura Ylirukan ( vanhemmat tekevät kaikkensa salatakseen lasten kaltoinkohtelun, huostaanotto sijoittuu varma- turvallinen- akselille) ja Tarja Vierulan lausumia ja vihjauksia.
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
Suositamme kaikkia kasvatuksen, terveydenhuollon ja opetuksen alan toimijoita varautumaan siihen, että lastensuojelun tietopohja on jo lähtökohtaisesti ideologisen ja taloudellisen korruption määrittelemä , vanhentunut ja virheellinen.
Asiakkaiden kertomuksista, opinnäytetöistä ja lastensuojelusta tehdyistä valituksista päätellen suurin osa sosiaalialan työntekijöistä on omaksunut- vieläpä lapsen edun nimissä- väärät , todisteista irronneet uskomukset ja sosiaalityön harhaanjohtavan opastuksen kiintymyssuhteista, joka on saattanut herättää tai vahvistaa virheellisiä käsityksiä siitä, että kaikki muu kuin turvallinen kiintymyssuhde liittyisi suureen epäsuotuisan kehityksen riskiin ja että lasten poistamista huoltajiensa luota tulisi harkita turvalliseksi katsotun kiintymyssuhteen puuttuessa (White et al., 2019).
Tällaiset käsitykset muodostavat vakavan kiintymyssuhdeteorian ja -tutkimuksen väärinymmärryksen, samalla kun ne tarkoittaisivat, että lähes puolet kaikista lapsista pitäisi ottaa pois vanhemmiltaan(Granqvist et al. 2021).
On myös todennäköistä, että lastenkotien ohjaajat, sijaisvanhemmat ja terapeutit käyttävät suljettujen ovien takana edelleenkin epäilyttävän kiintymyssuhdeterapian kiellettyjä menetelmiä.
Mitään pyhäpuheita kuvitteellisista auttamisista, kehittämisistä ja onnistumisista ei pidä uskoa. Lastensuojelussa jo 0- tulos eli se, että toimeenpiteet eivät auta mutta eivät myöskään huononna perheen tilannetta tai aiheuta uusia ongelmia olisi edistystä.
Kehotamme aina tarkastamaan lastensuojelujärjestöjen , sosiaalialan osaamiskeskusten ja yliopistojen sosiaalityön yksikköjen lastensuojelusta levittämän tiedon oikeellisuuden ja käytäntöjen lakisidonnaisuuden ennen minkäänlaiseen yhteistyöhön tai rahoitukseen ryhtymistä!
Yksityisiä kansalaisia ja rahoittajia suositamme lopettamaan taloudelliset avustukset lastensuojelujärjestöille, sosiaalialan osaamiskeskuksille ja yliopistojen lastensuojelun tutkimusyksiköille kunnes korruptio, virheelliset tiedot ja laittomat toimintakäytännöt on poistettu.
Myös media voisi palata sosiaalityöntekijöiden ja lastensuojelun edunvalvojasta takaisin perustehtäväänsä eli kriittisen tiedon välittäjäksi.
Ilmoittakaa väärinkäytöksistä juristeille, oikeusasiamiehelle, AVI:lle ja Valviralle lapset , vanhemmat ja te lainkuuliaiset työntekijät, jotka vielä jaksatte alalla!
#HoivanPimeäPuoli #PirjoTuovila #Elina Aaltio #Tuija Eronen #Mirjam Kalland #SirkkaKonu #Taina Laajasalo #Anu Huovinen #Kristiina Mattinen #Kirsi Kettunen #Paula Marjomaa #Kaisa Tervonen-Arnkil #Anu Kallio #Miika Liimatta #Marko Nikkanen #Erja Tuompo-Johansson #Lotta Lassenius-Panula #ElinaLätti #JariSinkkonen #HilleviWestman #LauraYliruka #Eija Paavilainen #TarjaVierula #MariaHirn #Keski- Suomen hyvinvointialue #HyväKS #lapsilähtöiset menetelmät lastensuojelun sijaishuollossa #vahvasti tuettu perhehoito #sijaishuollon vaaralliset terapiat #Dyadic Developmental Psychotherapy #vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia #Theraplay #holding #turvaistaminen #koppaterapia #kopparyhmä #koppahoito #DDPmentorointi #kiintymyssuhdeperustainenperhehoito #Pesäpuu #Suomen Kasvatus- ja perheneuvontaliitto #KASPER #TAMK #Sopiva sijaiskoti lapselle #Tampereenyliopistonsosiaalityönlaitos #Jyväskylänyliopistonyhteiskuntatieteellinentiedekunta #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö # Jyväskylänyliopistonsosiaalityönlaitos #Noora Nieminen #Siiri Rask #LAUREA #Metropolia #JAMK #XAMK #LAB #AlisaJurvelin #Anna Salmela #Heidi Reunanen #TuijaEronen #Nanna Heinänen #Emmimaria Tenkanen #Veera Aaltojärvi-Mattila #Maria Paiho-Vartiainen #Laura Andelin #Eeva Kollin #Satakunnan lastensuojelun kehittämisyksikkö #PT-kustannus #Pesäpuu ry #Niina Nousiainen #Katja Salminen-Lahtinen #Salinkallio #Metsola #Nikkilä #SOILAhanke #Kirsi Hokkila #Tiina Sihto #Jangsterit #Nuoret hoivaajat #ALISAhanke #ALISAprojekti #EHEÄNÄ ELÄMÄÄN Lastenkoti korjaavana kokemuksena #Tukikohta Oy #Humana Oy #OulunPsykiatriakeskus #TAYS #Hoivatie #Terveystalo #Pienkoti Aalto #Familar #Aura #Loimaan Kotipesä #Villa Kukkumäki #perhekoti Villentupa #Meiän Tukitiimi Oy #Pesäpuu ry #kiintymyssuhdeterapia #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttherapyinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinFinnishChildWelfare #AttachmenttheorymisuseinSOSChildren´sVillage #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SOSLapsikyläkiintymyssuhdeteoria #anknytningsteori #anknytningsterapi #anknytningsstörning #interaktiv utveckling psykoterapi #Rädda BarnensPrislista för barnskyddstjänster
#SOSLapsikyläbisnes #kiintymysperustainenperhehoito #kiintymyssuhdeteoriakritiikki #kiintymyssuhdehäiriökritiikki #SOSlapsikylämoniammatillisuus #SOSChildren´sWillageFinland #FostercarebusinessinFiland #Finnishmarketizingoffostercare #SOSChildrenVillage lobbying #SOSCHildren´sVillageSocialImpactBond #SOSlapsikylävaikuttavuussijoittaminen #SOSlapsikyläLapsetSIB #ViolenceinSOSChildrenVillagaFinland #SOSLapsikylänepsylapset #SOSLapsikyläperhetyö #SOSlapsikyläperhekeskus #SijoitettujenkoulunkäyntiSOS-lapsikylässä #SOSlapsikylänperhekuntoutus #FinnishfamilyrehabilitationinSOSChildrenVillage #SOSlapsikyläperhekuntoutuskritiikki #SOS-lapsikylättutkintaanlastenseksuaalisestahyväksikäytöstä SOSlapsikyläseksuaalinenhyväksikäyttö #SOS-lapsikylienuhreillekorvausrahasto #SOSlapsikylätutkii #SOS-lapsikylienpäättäjätlastensuojelunmarkkinoistamisenasialla #SOSlapsikyläkritiikki #KaltoinkohteluSOS- lapsikylissä #MirjamAraneva #rentohuostaanottaja #SOSLapsikyläVarkaus #vaillavirkavastuuta #Jopa10000SOS-lapsikylissäpahoinpideltyäetsiikorvauksia #HuonojasijoituksiaSOS-lapsikylissä #SOSLapsikylä perhekumppani #PäijätHÄmeenlastensuojelukriisi #SOS-Lapsikyläjuristipalvelukritiikki #SOSLapsikyläSIB-huijaus #SOS-Lapsikylämedia #SOSLapsikyläperhetyö #SOSLapsikylävanhemmuudenarviointikritiikki #SOSLapsikylävanhemmuudenarviointi #SOSLapsikyläperhekeskus #SOSLapsikyläTuijaBrax #SOSLapsikyläPiia-NooraKauppi #SOS-lapsikyläSointuMöller #SOSLapsikyläMikaelaWestgård #SOS-Lapsikyläperhekumppani SOSLapsikyläruoka-apu #MikaelaWestergårdSOSLapsikylä #SOSlapsikyläavoperhekuntoutus #SOSlapsikyläpakkoperhekuntoutus #SOSlapsikylänrankatotteet #SOSlapsikylätehostettuavohuollontukitoimi #Hoivanpimeäpuoli #HoivanpimeäpuolitapausesimerkkiSOS-lapsikylästä #TuijaBrax #MarjaPajulahtikritiikki #PiiaNooraKauppi#lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland#lastensuojelunmarkkinoistaminen #vihapuhesosiaalityössä #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare #THL #THLtutkii #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL #STEA #traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus #sijaishuollonedunvalvonta #lapsiasiavaltuutettu #X-ketju #lastensuojelututkimus #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #privatizationinFinnishchildwelfare
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare #ChildWelfareOrganizationsinFinland #lastensuojelunmarkkinoistaminen #finskt barnskyddkritik #anknytningsteorifinsktbarnskydd #psykoanalysifinsktbarnskydd #barnmisshandeliSOSbarnbyar #våldifinskaSOSbarnbyar #ViolenceandabuseinFinnishSOSChildrensVillages
Kirjallisuus/ Lue myös:
Report of the APSAC Task Force on Attachment Therapy, Reactive Attachment Disorder, and Attachment Problems
https://depts.washington.edu/uwhatc/PDF/AttachmentTaskForceAPSAC.pdf
https://en.wikipedia.org/wiki/Attachment_therapy
Attachment theory and its vicissitudes: Toward an updated theory
https://citeseerx.ist.psu.edu/document?repid=rep1&type=pdf&doi=944805a15072da50c165ee4262abbb9a7b3a171f
Attachment goes to court: child protection and custody issues
https://www.tandfonline.com/doi/full/10.1080/14616734.2020.1840762
Warnings from attachment industy
http://childmyths.blogspot.com/2013/03/warnings-from-attachment-industry.html
https://www.psychologytoday.com/us/blog/standard-deviations/201608/why-attachment-theory-is-all-sizzle-and-no-steak
Be Wary of Attachment Therapy
https://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/at.html
Criticism of Attachment Theory 2020
https://www.researchgate.net/publication/338696030_Criticism_of_Attachment_Theory_2020
A RADical Idea: A Call to Eliminate “Attachment Disorder” and “Attachment Therapy” From the Clinical Lexicon
https://sciences.ucf.edu/psychology/childrenslearningclinic/wp-content/uploads/sites/24/2013/08/Allen-2016-Attachment-Disorder-critique.pdf
Reassessing Attachment Theory in Child Welfare
https://academic.oup.com/bjsw/article-abstract/50/5/1641/5704797?redirectedFrom=fulltext
Attachment Theory: A Barrier for Indigenous Children Involved with Child Protection
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9319150/
http://www.childrenintherapy.org/
Attachment Therapy- Child Abuse by Other Name
childrenintherapy.org/essays/overview.html
Pirjo Tuovila, kuvakaappaus: PT-kustannus
