kuvakaappaus Tim Burton Alice in Wonderland
Kaksoissidokset lastensuojelussa ja perheterapiassa
Jussi Onnismaata mukaellen: Kontrolloitavan alaikäisen, kypsän aikuisen ja itseohjautuvan superaikuisen kaksois- tai kolmoissidoksessa kansalainen on kuin Liisa Ihmemaassa, joka joutui pitämään suurentavaa taika-ainetta toisessa kädessä ja pienentävää toisessa, koska ei voinut tietää, minkä kokoiseksi hänen seuraavaksi piti muuttua.
Lyhyesti:
Jussi Onnismaa on kirjoittanut mielenkiintoisen artikkelin työelämän kaksoissidoksista ja niiden vastamyrkyistä:
https://journal.fi/aikuiskasvatus/article/view/93748/52426?acceptCookies=1
Kaksoissidostilanteessa kohde joutuu vastaanottamaan samalta vallanpitäjältä toistuvasti keskenään ristiriitaisia ja eritasoisia viestejä ilman mahdollisuutta kommentoida ja vastustaa niitä tai poistua tilanteesta.
Kaksoissidoksia pidetään merkittävänä syynä psyykkisen häiriön, psyykkisen pahoinvoinnin ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syntymiselle.
Lastensuojelu ja terapiatyö ovat täynnä kaksoissidoksia ( esim.NPM/ eettisesti kestävä työ, yhdenvertaisuus/portinvartijuus, ulkoistaminen/ harkintavalta, lapsen etu/ sijaishuollon kumppanuus, kustannustehokkuus/asiakaslähtöisyys, lainsäädäntöosaaminen/ juridisoitumiskehityksestä irtaantuminen, tutkimusperustaisuus/ intuitiivisuus, sosiaalinen raportointi/ imagonrakennus, huostaanottotilaukset/käypä hoito jne.), joista tunnistetaan yleensä vain tuen ja kontrollin kaksoissidos.
Huomio kiinnitetään edelleen pelkästään asiakkaiden kommunikaation kaksoissidoksiin.
Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia ja liittoutumia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen ja sijaishuollon liittoutumilleen? Miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan perhekeskeisyydeksi? Miksi MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?
Miksi sijoitettujen turvallisuutta edistävässä Hatkassa- hankkeessa pyritään estämään sijoitettuja karkaamasta turvattomaksi todistetusta sijaishuollosta ?
Miksi perheiden apuna markkinoidun Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys Hoivatien HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta” ( Karvonen, 2010, 23).
Lastensuojelun perustehtävä, etiikka, epistemologia ja ekspertiisi perustuu ihmispsyykelle vaarallisiksi todettuihin kaksoissidoksiin. Ei siis ihme, että työssä sairastuvat niin asiakkaat kuin työntekijät.
Tuloksia ei tule kun interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta. Onnistumisen mahdollisuuksia ei ole kun yhteinen strategia ja tavoite, luotettava arviointi ja kommunikaatio ja systemaattinen isoilla satunnaisotannoilla kerätty asiakaspalaute puuttuu. Lisäongelmia aiheuttaa se, että kehittämisen tukirakenteet ja rahoitus ovat sijaishuollon toimijoilla, joiden ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen lapsen oireen syynä.
Pitkästi:
Vain hieman karrikoiden: systeemisen lastensuojelumallin taustalla vaikuttava perheterapia on psykoterapiaa, jossa etsitään, tutkitaan ja hoidetaan perheenjäsenten välisiä oletettuja vuorovaikutusongelmia esim. kaksoissidoksia, liittoutumia ja epätervettä homeostaasia ja oletettuja mielenterveyden häiriöitä epämääräisellä yhdistelmällä eugeniikkaa, systeemiteoriaa, psykoanalyysia , sosiaalista konstruktionismia ja huuhaata.
Asiantuntijan tehtävä on aiheuttaa perheelle kriisi ( sijoitusuhka), joka sysää perheen pois patologiseksi oletetusta homeostaasista.
Lastensuojeluun ajautunutta lasta- jota Sirkka Alho- Konu kutsuu osoittelevasti "ongelmalapseksi" painostetaan perheterapeuttisessa orientaatiossa toimimaan terapeutin ilmiantajana ja apurina oletettujen perheen sisäisten salaliittojen paljastamisessa: "Jos terapeutti on sisäistänyt sen lähtökohdan, että lapsi tuo perheensä terapiaan, on hänen helppo käyttää ongelmalasta oppaana, aputerapeuttina tai konsulttina perheterapiaistunnossa ja koko perheterapiaprosessissa. Yhtä lailla voidaan ajatella, että lapsi saattaa ohjata perhettä lastensuojelun avun piiriin omalla toiminnallaan tai käytöksellään."
Perheterapiassa uskotaan, että esim. lapsen neurologinen oireilu on johonkin perheen ongelmaan tähdätty ongelmanratkaisuyritys , jolla ylläpidetään patologiseksi oletettua perheen tasapainotilaa ( homeostaasia). Neurologinen oireilu jätetään hoitamatta tai hoidetaan väärin koska se nähdään psykiatrisena.
“Lastensuojelun apu “ typistyy huostaanottosuositukseksi ja laittomasti huostaanotetut ja väärin hoidetut karkailevat tuhansittain valvomattomista sijoituspaikoistaan.
Perhekeskeisyydelle on perheterapiassa löydetty kerrassaan orwellilainen määritelmä; se tarkoittaa vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.
Sirkka Alho- Konun mukaan "esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).
Lastensuojelua käyttävät perheet törkyjulkaisusta, perheterapeutteja kouluttavasta MIELI ry:stä ja vuorovaikutuksen tutkimuskeskuksesta tuttu Jan- Christer Wahlbeck kertoo, että lastensuojelun perheterapiasovelluksissa tulee vahvojen kannanottojen lisäksi helposti sekä julkisia että salaisia tehtäväksiantoja perheterapeutille.
Kyseessä ovat huostaanottosuositukset ja - lausunnot ja ilman asiakkaiden informoitua suostumusta tehdyt arvioinnit ja seulaukset.
Wahlbeck kertoo mitä terapeutin tulee sanoa houkutellakseen asiakkaita heidän oikeusturvansa vaarantavaan perheterapiaan ja -arviointiin:
"Koska jotkut ulkopuoliset ovat huolissaan lapsestanne, joudumme kyselemään työmme puolesta kaikenlaista selvittääksemme, onko aihetta huoleen, mutta te vastaatte vain, mikäli haluatte... Emmehän tiedä oletteko te vanhempina oikeassa ja teidän lapsestanne huolissaan olevat väärässä..." (näin siis lastensuojeluasetelmassa)
"Lapsi- ja nuorisopsykiatrisessa osastohoidossa ammattilaiset voivat pyytää vanhemmilta ikään kuin työnohjauksellisia neuvoja: "Meitä kiinnostaa teidän vanhempienkin elämäntarinat koska uskomme että lapselle välittyy tai ainakin pitäisi välittyä vanhempien elämänviisaus eli voisimme auttaa teitä vanhempina siirtämään sen minkä olette elämästä oppineet lapsellenne..." (täten voi perustella miksi vanhempienkin oma elämäntarina kiinnostaa) ".
Asiantuntija saa siis ystävällisiksi tekeytymällä etsittyä huostaperusteita asiakkaan huonoksi oletetusta perimästä, kaupiteltua perheelle vahingollisia huostaanottoa pohjustavia lastensuojelun arviointeja ja pseudopalveluita ja suostuteltua perheen "vapaaehtoiseen" huostaanottoon.
Ex- humans ja hylkäämisen käytäntö
Kun pseudopalvelujen tuottamista lisäongelmista pitäisi kantaa vastuuta, asiantuntija asettuukin ei- tietämisen positioon, vaatii perheitä ratkaisemaan ongelmansa itsenäisesti ja hylkää heidät.
Huostaanoton jälkeen asiantuntija pyrkii kuitenkin säilyttämään muodollisen ystävällisen vuorovaikutussuhteen perheeseen ja toiveistamaan vanhempia lapsen palauttamisesta (jotta nämä eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) niin kauan, että voidaan väittää, että "sijoitetulle on syntynyt korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin" eikä häntä enää palauteta kotiinsa.
Tässä esimerkki siitä, miten perheterapeuttista perhearviointia ja vuorovaikuttamista todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka hoitavat- kuten edellämainitussa perhekuntoutusraportissa- ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan sosiaalisen raportoinnin?
Asiantuntijat kertovat, että asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.
Monilla lastensuojelun asiakkailla on kokemus, että kaikista terapeuteista juuri perheterapeutit ovat psykoanalyytikkojen ohella kaikkein häiriintyneimpiä ja epäluotettavimpia.
Perheterapia on itsessään vaurioittava ja hylkäävä kokemus ja vaativan erityistason perheterapeutin ( VET) läsnäolo lastensuojelupalaverissa vaatii jo oman asiamiehen, juristin ja äänityslaitteiden mukaanottoa perheen oikeusturvan varmistamiseksi.
Myöskin perheterapiasta ammentavan systeemiseen lastensuojelumalliin ollaan pettyneitä- se ei näytä edistävän asiakkaiden asioiden hoitoa.
Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä.
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.
Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista.
Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).
Perheterapian historia
Asiakkaiden huonot kokemukset perheterapiasta voivat terapeuttien henkilöominaisuuksien lisäksi johtua siitä, että perheterapia on yleisin psykoterapiakoulutus Suomessa ja koulutetut työskentelevät suurimmaksi osaksi julkisella sektorilla, usein lastensuojelussa, jonka perustehtävä, viestintä, etiikka, epistemologia ja ekspertiisi perustuu ihmispsyykelle vaarallisiksi todettuihin ja psyykkistä pahoinvointia aiheuttaviin kaksoissidoksiin.
Havaintoon voi tietysti vaikuttaa myös rajallinen tutustumisaika; erityisesti isien ja nuorten saaminen perheterapiaan on haasteellista ja jo yhden käyntikerran jälkeen monet kieltäytyvät tulemasta uudelleen.
Kyse voi olla myös siitä, että Suomessa psykoanalyysin oletuksilla on keskeinen rooli myös perheterapiassa.
Perheterapiaa alettiin kehitettiin 1950 erityisesti psykoanalyyttisiin teorioihin nojaavassa lastenpsykiatriassa ja psykoosien hoidossa. Pääpaino oli perheissä, joissa esiintyi skitsofreniaa.
Pian malleja laajennettiin myös perheisiin, joissa oli muitakin psykiatrisia ongelmia. Psykoanalyyttinen teoria oli alussa suosituin viitekehys (Kuipers, Lef & Lam 2005, 6.) mutta vaihtui tai sulautui myöhemmin systeemiseen teoriaan.
Psykoanalyytikot olivat Suomessa vahvasti mukana perheterapiakoulutusten aloittamisessa 1979 alkaen (mm. Yrjö Alanen, Jukka Aaltonen, Johannes Enckell, Heimo Salminen ja Esko Varilo).
Suomessa perheterapiakoulutuksen saaneiden määrä kasvoi voimakkaasti 1980-luvulla Suomen Mielenterveysseuran ( MIELI ry) käynnistettyä kolmivuotisen perheterapian koulutusohjelman suurimmilla paikkakunnilla.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/mielenterveysjarjestot-lastensuojelun-korruptiokumppaneina
80- luvulla perheterapeuteiksi kouluttautuneita sosiaalityöntekijöitä on edelleen työelämässä ja heillä on ollut suuri vaikutus sosiaalityön päättäjinä ja kriisiytyneen lastensuojelun asiakastyön ja menetelmien kehittelijöinä.
Mitä on kaksoissidos?
Kaksoissidoksella tarkoitetaan toimimatonta ja epätasapainoista viestintämuotoa, joka häiritsee ja sekoittaa ihmisiä. Vastaanottaja ei tiedä mitä odottaa, ja tämä johtaa useisiin mahdollisiin häiriöihin ja vaikeuksiin suhteissa toisiin ja itseen.
Kaksoissidosilmaus on peräisin Gregory Batesonilta ja hänen työryhmältään, joka 1950- luvulla esitti- tosin virheellisesti- että kaksoissidosten kohteena oleminen perheessä on merkittävä syy skitsofrenian synnylle ja kestolle.
Löydös riemastutti psykoanalyytikot, perheterapeutit ja sosiaalityöntekijät, jotka alkoivat kilvan etsiä ja löytää kaksoissidoksia perheiden viestinnästä omaa kaksoissidosviestintäänsä tunnistamatta ja tunnustamatta.
Petteri Pietikäinen kertoo, kuinka Yhdysvaltoihin muuttaneet eurooppalaiset psykoanalyytikot uskoivat skitsofrenian ja autismin johtuvan ympäristötekijöistä, he löysivät sairauden syyt vanhempien ja erityisesti äitien tavassa kasvattaa lapsiaan.
Psykiatrien ( mm. Bettelheim) slogan "jääkaappiäiti" kertoo, mihin lääkäreiden syyttävä sormi osoitti: ei orgaaniseen, geneettiseen tekijään (eli biologiaan) vaan potilaan läheisiin.
Autistinen lapsi tai skitsofreeninen nuori aikuinen olivat heille emotionaalisesti kylmien ja siten "huonojen" vanhempien kasvatuksen tulos. Vielä 1970- ja jopa 1980-luvuilla ( huom. Suomessa vielä 1990- ja 2000- ja 2010- luvuilla!), jolloin skitsofrenia, autismi ja obsessiivis-kompulsiiviset häiriöt oli vakuuttavasti osoitettu perinnöllisiksi sairauksiksi, jatkoivat jotkut psykoanalyyttisesti orientoituneet psykiatrit vanhempien syyttelyä ja "puheterapiaa", josta - niin kuin jo eräs paljon huomiota saanut 1960-luvun tutkimus oli osoittanut - ei ollut yksinään yhtään mitään hyötyä (Dolnick 1998, s. 161)".
Roer ja Henkel (Roer, D. & Henkel, D. ,1986) onnistuivat todistamaan 1980- luvulla, että kaksoissidostilanteessa on merkittävä harhaisuuteen luisumisen riski.
Nykyisin kaksoissidosilmauksia osataan etsiä ja havaita muuallakin kuin perheissä. Niitä pidetään merkittävänä syynä psyykkisen häiriön, psyykkisen pahoinvoinnin ja negatiivisesti poikkeavan käyttäytymisen syntymiselle ( Heiska, 2016).
Kaksoissidostilanteessa kohde joutuu vastaanottamaan samalta vallanpitäjältä toistuvasti keskenään ristiriitaisia ja eritasoisia viestejä ilman mahdollisuutta kommentoida ja vastustaa niitä tai poistua tilanteesta.
Tilanne on hyvin tyypillinen lastensuojelussa ja monet vanhemmat pitävät juuri ristiriitaisia vaatimuksia ja viestejä keskeisimpänä kokemuksenaan lastensuojelusta.
Samasta ilmiöstä raportoivat myös sijaishuoltoon siirretyt lapset. Sijoitetuilla lapsilla onkin todettu enemmän psykiatrisia häiriöitä kuin muilla lapsilla tai sijoittamattomilla sisaruksilla.
Lastensuojeluprosessit aiheuttavat psyykkistä pahoinvointia myös vanhemmille.
Sekä asiakaslapsilla että -vanhemmilla on muuhun väestöön verrattuna moninkertainen riski syrjäytyä , sairastua psyykkisesti , eläköityä tai kuolla ennenaikaisesti.
kuvakaappaus: Tim Burton Alice in Wonderland
Perheterapian ja sosiaalityön paradoksaaliset viestit
Perheterapian ja sosiaalityön psyykkistä pahoinvointia tuottaviin kaksoissidoksiin perustuvassa paradoksaalisessa viestinnässä kerrotaan, että sosiaali- ja terapiatyö perustuu tutkimustietoon vaikka se perustuu mutuun, että perheestä etsitään voimavaroja vaikka etsitäänkin patologioita, että tukitoimista päätetään yhdessä asiakkaiden kanssa vaikka ne ovat sosiaalityöntekijän sanelemia, että avohuollon tuen on tarkoitus estää sijoitus vaikka sillä oikeutetaan sijoitus, että perhettä autetaan vaikka se pyritäänkin hajottamaan, että sijoitus on väliaikainen vaikka se on pysyvä, että lapsen ja tämän vanhempien yhteydenpitoa tuetaan vaikka heitä pyritään vieraannuttamaan toisistaan jne.
Perheterapiassa ja sosiaalityössä oletusarvona on psykopatologinen perhe, jonka patologioiden paljastaminen tapahtuu sukupuun ja systeemisten perheteorioiden avulla.
Tutkimustulokset osoittavat , että caseworkin keskeisimmän menetelmän, sosiaalisen diagnoosin, tarkoitus paljastuu pyrkimykseksi koota tietoa asiakkaan sosiaalisesta perimästä, joka sisältää myös biologisen perimän.
Asiakkaan sosiaalisesta perimästä tehtävä määritelmä ja toimenpidesuositukset ovat sama asia, mitä Richmond kuvaa termillä sosiaalinen diagnoosi. Richmondin ajattelussa sosiaalityön asiantuntijuus ja erityisosaaminen näyttäytyvät siis sosiaalisen perimän hahmottamisena.
Sosiaalisen perimän ja sosiaalisen diagnoosin metsästys on eugeniikkaa- vain kaunistellummassa, salonkikelpoisessa muodossa.
Siinä missä Jane Addams ja Mary Richmond kantoivat huolta siitä miten erottaa apua ansaitsevat hyvien perheiden “langenneet” tyttäret apua ansaitsemattomista ja psykopaattilaitoksiin lähetettävistä “ rappeutuneista työläistytöistä” ( Kennedy, 2008), suomalaiset lastensuojelijat erottelivat lapset perhehoitoon lähetettäviin “ turvattomiin” ja kasvatuslaitoksiin sijoitettaviin “ pahatapaisiin”. Jakolinja on havaittavissa edelleen.
Eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan case work: iin perustuvassa systeemisessa lastensuojelumallissa tutkitaan asiakkaan sukupuuta 3. tai 4. polveen eugenisti Bénédict August Morelin oppien mukaisesti ja uskotellaan että hankitut henkiset, moraaliset ja taloudelliset ominaisuudet periytyvät.
Mielenkiintoinen eugeniikan jäänne Suomessa on , että eniten huostaanottoja tekevässä Pohjois- Savossa lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään sosiaalityöntekijältä kuvaus huostaanotettavasta lapsesta saatesanoin: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."
Yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) samoin kuin perheterapiassa on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen.
Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.
AVI:kin on huomannut asian:
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.
Mikäli asiakas kieltäytyy epäeettisestä eugenistis- psykoanalyyttisestä puoskaroinnista , se tulkitaan syyllisyyden osoittavaksi röyhkeäksi defenssimekanismiksi:
“Perheterapeutin on myös vaikea toimia niin kuin pitäisi, esimerkiksi sukupuu voi olla tekemättä monen istunnon jälkeen, vaikka terapeutti päättäväisesti tähtäisikin siihen, ikään kuin jokin maaginen tekijä (joka tietenkin on projektiivinen identifikaatio) estäisi toiminnan onnistumisen. ( Wahlbeck & al, Lastensuojelua käyttävät perheet, 1998).
Lastensuojelussa lapsi- ja perhevaikutukset jätetään pääsääntöisesti arvioimatta ja asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä. Virheiden korjaamisen sijaan pyritään kieltämään ja diskvalifioimaan asiakkaan huono kokemus.
Huonoa palvelua ja kohtelua toistuvasti saaneelle asiakkaalle pyritään vakuuttamaan , ettei palvelu suinkaan ollut huonoa vaan asiakkaan reaktio palveluun on väärä / ylimitoitettu tai ettei asiakas ymmärrä palvelun tai palveluntarjoajan hyväätarkoittavaa ja asiakkaan parhaaksi vaikuttavaa ydintä tai että asiakas tulee ymmärtämään palvelun arvon vasta joskus myöhemmin kypsyttyään tarpeeksi ihmisenä.
Kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.
Törkeimmillään esitetään, ettei asiakas kykene ottamaan vastaan sijaishuollon palveluntuottajan oletettua “välittämistä” esim. laittomia rajoitustoimia lapsuutensa oletetun kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen takia.
Asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi.
Kunnioittavaa kohtaamistyötä: Todista vääräksi se mitä luullaan muttei kerrota!
Lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat, juristit ja tukihenkilöt jakavat havainnon, että suoraan kysymykseen miksi huostaanotto tehdään tai mitä täytyy muuttua/tapahtua, jotta lapsi voi palata vanhempiensa luo, ei saa lastensuojelusta suoraa vastausta.
Asiakkaan mielenterveyttä koettelevaksi tehtäväksi muodostuu todistaa vääräksi se mitä asiantuntijat luulevat, tietämättä mitä tuo luulo on.
Usein asiantuntijat mutisevat jotain yksilöimätöntä " ongelmien ylisukupolvisen periytymisen ehkäisystä" mutta asiakaspapereihin- jotka toimitetaan yleensä kuukausia myöhässä ja vasta tietosuojavaltuutetun patistelemana- onkin kirjattu jokin muu syy tai pelkkä työntekijän huoli.
Kansalaisten kannattaa muistaa, että suurin osa pohjoismaisista reformieugenisteista ei ollut eikä edelleenkään ole rotuteoreetikkoja tai natseja vaan sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavia antirasisteja, joista huomattava osa oli myös feministejä.
Merle Wesselin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.
Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Wessel, 2018, 261-262).
Mielenkiintoista Suomessa on myös freudilaisen psykokultturin hallitseva asema ja leviäminen kaikkialle: myös osaksi eugeniikkaa, jota psykoanalyysin piti vastustaa ja myös oikeudellisten käytäntöjen pariin.
Edelleenkin väkivaltaa ja lastensuojelun itseaiheuttamien ongelmien syitä etsitään pääosin/yksinomaan biologisista perheistä eugeniikan ja psykoanalyysin linsseillä ja perheille pahoinvointia aiheuttavilla kaksoisidoksisilla menetelmillä esim. Barnahus/LASTA-, Syty/ systeeminen lastensuojelu-, LUMO-, Uskalla tunnistaa väkivalta ja Hatkassa- hankkeissa.
Sosiaalialan korkeakoulutus ei näytä tuottavan tutkijan valmiuksia vaan lähinnä vahvan sitoutumisen lastensuojelun ideologiseen korruptioon, terapeuttiseen valtaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Hatkassa- hanke parantaa sijoitettujen turvallisuutta estämällä karkaamasta turvattomasta sijaishuollosta?
Hyvä esimerkki kaksoissidostyöskentelystä on sijoitettujen turvallisuutta väitetysti edistämään pyrkivän Pesäpuun Hatkassa- hanke, joka pyrkiikin estämään sijoitettujen karkaamisen todistetusti turvattomasta sijaishuollosta, joka heikentää sijoitettujen hyvinvointia verrattuna muuhun väestöön ja samankaltaisissa oloissa kasvaneisiin sijoittamattomiin sisaruksiin ja tuottaa mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
Härskeimmillään karkailu valvomattomista sijaishuoltopaikoista selitetään uuskielisesti “itsealtistukseksi vaaroille”( STEA:n johtaja Hanna Heinonen) ja lapsen kertomat sijaishuoltoväkivallasta vain osaksi sijaishuollon luonnollista sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (Kasper Voikukkia- opas).
Hanke on saanut STEA-avustusta 534 300.
“Entistä paremman lastensuojelun “ tuottamiseksi hankkeessa toimii “osaavaksi vaikuttajajoukoksi” nimetty ryhmä mm. Sairilan, Limingan ja Vuorelan koulukodit sisältävä Valtion koulukodit, Kasper ry, Nauha ry:stä yhtiöitetty Abnoy, Lausteen perhekuntoutus ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys Hoivatie, jonka HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta”( Karvonen, 2010, 23).
Tutkijana toimii anarkiaa ja rakenteellista sosiaalityötä ymmärtämätön anarkistisossuksi itseään kutsuva sosiaalityöntekijä.
Hankkeessa on mukana myös Itla:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaatio-itlan-suhmuroinnit-osa-2
Hatkassa- hanke tulee suurella todennäköisyydellä tuottamaan sijoitettujen ihmis- ja perusoikeudet sivuuttavaa “palvelujärjestelmäkehittämistä”, suosituksia valvomattomasta perhehoidosta, perheterapiasta ja lainvastaisista pysyvistä sijoituksista vaikka hatkauksia ehkäisevät kansainvälisen tutkimustiedon mukaan parhaiten lailliset sijoitusperusteet , nepsylasten oikea-aikainen käypä hoito ja koulunkäynnin tuki, sukulaissijoitukset ja sijaishuoltoväkivallan ehkäisy/lopettaminen, joihin suomalaisessa sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvässä lastensuojelussa tai perheterapiassa ei ole kiinnostusta eikä pyrkimystä.
Miten tuotetaan "onnistumista"
Kaksoissidoksiin perustuvien perheterapian ja lastensuojelun työskentelyä kerrotaan nykyisin ohjaavan yhteisövaikuttavuus ( collective impact), jossa usein kukin kansalaisyhteiskunnasta ja kansantaloudesta piittaamaton yksityinen edunsaaja ajaa omaa etuaan yhteiseksi kutsutun tavoitteen alla ja manipuloi arviointijärjestelmiä tuottamaan haluttuja tuloksia.
Hyvä esimerkki tästä kaksoissidoksellisesta maalitolppien siirtelystä on Anni Tapanaisen tutkielma toivosta, joka ylittää törkeydessään jopa Hoivatien HOPE- kuntoutuksen.
Tapanainen kertoo, että “ lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi itse määrittää onnistumisen siten, että sen kokeminen on mahdollista.
Kun tavoitteet määritellään sellaisiksi, että ne on mahdollista saavuttaa, toivo vahvistuu.”
Yhtenä “ loistavana esimerkkinä “ Tapanainen mainitsee kertomukset, joissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä on tilanteessa, jossa vanhempi vastustaa tai hankaloittaa sosiaalityön interventiota ( = useimmiten lapsen hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin mittareilla heikentävää huostaanottoa) .
"Sivuuttamalla vanhempi asiakkuudesta ja tulkitsemalla lapsi ensisijaiseksi asiakkaaksi, työntekijän oli mahdollista kertoa itsensä asiakkaan puolella olevana.
Tilannetta hankaloittava vanhempi jätettiin suhteen ulkopuolelle. Näin sosiaalityöntekijä saattoi kokea onnistumista ja toivoa kyetessään auttamaan lasta "( Tapanainen, 2007, 78).
Tapanainen pohtii toivon ylläpitona sitä miten päästäisiin eroon tekijöistä ( vanhemmista ? sosiaalisesta raportoinnista ? valvontaviranomaisista?), jotka lisäävät sosiaalityöntekijän “ toivottomuuden voimia vievää kokemusta”!
Tyyppiongelmia dialogiseksi, tulokselliseksi ja oikeudenmukaiseksi mainostetussa yhteisövaikuttavuudessa ovat selkeän strategian ja osaavan johtajuuden puute, avoimuuden puute ( etuoikeutettujen ryhmien kokoukset/ päätökset ennen julkisia kokouksia/päätöksiä) , vastuullisuuden puute ( ryhmät sitoutuvat enemmän omaan edunvalvontaan, persoonallisuuksiin ja tunteisiin kuin etsimäänsä muutokseen), poliittiset ja taloudelliset kaappaukset ja ajautuminen pois sovitusta yhteistyöstä, jonka seurauksena ydinarvot katoavat, kokouksista tulee nopeita raportteja, klikit korvaavat läpinäkyvyyden, vastuullisuus raukeaa ja kumppanit tekevät tavoitteita uhkaavia muutoksia, koska he eivät pysty tekemään vaikeita valintoja tai haluavat miellyttää/ ajaa oman yrityksen tai organisaation etuja (Paul Schmitz, Stanford Social Innovation Review, 6.12.2021 ).
Kun lastensuojeluprojektit vielä alkavat äkillisesti ja haudataan vähin äänin, liiallinen perehtyminen yhteen ongelma-alueeseen voikin olla taakka ja joustavuuden este.
Osaaminen ei olekaan tärkeintä vaan se, että on “hyvä tyyppi, joka tietää mitä meidän yhteiset tavoitteemme ovat.”
Artikkelin seuraava osaa käsittelee perheterapian ja sosiaalityön kaksoissidoksia aivopesun ja uuskielen kontekstissa.
# perheterapia #kaksoisidos #DoubleBindinFinnishChildWelfare #GregoryBateson #SirkkaAlho #JanChristerWahlbeck #Itla #yhteisövaikuttavuus #CollectiveImpactinFinland #Olli Tapani Välimäki #Nauha ry#SocialImpactBondinFinland
#Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö #CorruptioninFinnishFamilyTherapy #EHYT ry #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Hatkassa #Abnoy #Hoivatie #Valtion koulukodit #Sairilankoulukoti #Limingankoulukoti #Vuorelan koulukoti #Lastensuojelunkeskusliitto #TheCentralUnionforChildWelfareFinlandcriticism #Centralförbundetför BarnskyddFinlandkritik #MannerheimsBarnskyddsförbundkritik #The MannerheimLeaguecriticism #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #FinnishNGOscriticism #PenttiArajärvi #SirpaPietikäinen #MillaKalliomaa #MannerheiminlastensuojeluliittoMLL #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus#BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Familywork#ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare#suomalainenmielenterveyspolitiikka #Diakonissalaitos#ekososiaalityö #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset#SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociationFinland #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro
#Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd#pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet#lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch#lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki#monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuunteletutkimus #PäiviSinko#LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija#ExpertbuexperienceinFinland #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch#FinnishMentalHealthResearch #GEMMA #NeurocenterFinland #Genome, Environment, Microbiome and Metabolome in Autism #Pirjo Achté #Reija Autio #Tampereen yliopisto #European Biomedical Research Institute of Salerno (EBRIS) Foundation #MattiNykter #Lastensuojelulainkokonaisuudistus #Lastensuojelulainkokonaisuudistuskritiikki
Perheterapian ja sosiaalityön paradoksaaliset viestit
Perheterapian ja sosiaalityön psyykkistä pahoinvointia tuottaviin kaksoissidoksiin perustuvassa paradoksaalisessa viestinnässä kerrotaan, että sosiaali- ja terapiatyö perustuu tutkimustietoon vaikka se perustuu mutuun, että perheestä etsitään voimavaroja vaikka etsitäänkin patologioita, että tukitoimista päätetään yhdessä asiakkaiden kanssa vaikka ne ovat sosiaalityöntekijän sanelemia, että avohuollon tuen on tarkoitus estää sijoitus vaikka sillä oikeutetaan sijoitus, että perhettä autetaan vaikka se pyritäänkin hajottamaan, että sijoitus on väliaikainen vaikka se on pysyvä, että lapsen ja tämän vanhempien yhteydenpitoa tuetaan vaikka heitä pyritään vieraannuttamaan toisistaan jne.
Perheterapiassa ja sosiaalityössä oletusarvona on psykopatologinen perhe, jonka patologioiden paljastaminen tapahtuu sukupuun ja systeemisten perheteorioiden avulla.
Tutkimustulokset osoittavat , että caseworkin keskeisimmän menetelmän, sosiaalisen diagnoosin, tarkoitus paljastuu pyrkimykseksi koota tietoa asiakkaan sosiaalisesta perimästä, joka sisältää myös biologisen perimän.
Asiakkaan sosiaalisesta perimästä tehtävä määritelmä ja toimenpidesuositukset ovat sama asia, mitä Richmond kuvaa termillä sosiaalinen diagnoosi. Richmondin ajattelussa sosiaalityön asiantuntijuus ja erityisosaaminen näyttäytyvät siis sosiaalisen perimän hahmottamisena.
Sosiaalisen perimän ja sosiaalisen diagnoosin metsästys on eugeniikkaa- vain kaunistellummassa, salonkikelpoisessa muodossa.
Siinä missä Jane Addams ja Mary Richmond kantoivat huolta siitä miten erottaa apua ansaitsevat hyvien perheiden “langenneet” tyttäret apua ansaitsemattomista ja psykopaattilaitoksiin lähetettävistä “ rappeutuneista työläistytöistä” ( Kennedy, 2008), suomalaiset lastensuojelijat erottelivat lapset perhehoitoon lähetettäviin “ turvattomiin” ja kasvatuslaitoksiin sijoitettaviin “ pahatapaisiin”. Jakolinja on havaittavissa edelleen.
Eugeniikan tarpeisiin kehitettyyn sosiaaliperimää ja sosiaalista diagnoosia korostavaan case work: iin perustuvassa systeemisessa lastensuojelumallissa tutkitaan asiakkaan sukupuuta 3. tai 4. polveen eugenisti Bénédict August Morelin oppien mukaisesti ja uskotellaan että hankitut henkiset, moraaliset ja taloudelliset ominaisuudet periytyvät.
Mielenkiintoinen eugeniikan jäänne Suomessa on , että eniten huostaanottoja tekevässä Pohjois- Savossa lastensuojelun moniammatilliselle asiantuntijaryhmälle pyydetään sosiaalityöntekijältä kuvaus huostaanotettavasta lapsesta saatesanoin: " Liitteenä voi olla esim. sukutaulu ja/tai verkostokartta."
Yksilökohtaisessa sosiaalityössä ( case work) samoin kuin perheterapiassa on painotettu “asiantuntijan” ja asiakkaan yhteisymmärrystä asiantuntijan määrittelemästä diagnoosista ja muutostarpeesta, joka on johtanut sosiaaliseen kiristykseen.
Myös Suomessa on toteutettu huomattava määrä “vapaaehtoisia” sterilisaatioita, “ avohuollon tukitoimia”, “psykososiaalisen tuen muotoja “ ja “vapaaehtoisia huostaanottoja”.
AVI:kin on huomannut asian:
"Asiakassuunnitelmaa kirjatessaan viranomaisen ei pidä luoda käsitystä, että asiat ovat tulleet sovituiksi asianomaisten kanssa yhteisymmärryksessä, mikäli näin ei ole tapahtunut. On erittäin tärkeää, että asiakassuunnitelmaan kirjataan huolellisesti asianomaisten eriävät näkemykset tuen tarpeesta ja palvelujen sekä muiden tukitoimien järjestämisestä", AVI korostaa.
Mikäli asiakas kieltäytyy epäeettisestä eugenistis- psykoanalyyttisestä puoskaroinnista , se tulkitaan syyllisyyden osoittavaksi röyhkeäksi defenssimekanismiksi:
“Perheterapeutin on myös vaikea toimia niin kuin pitäisi, esimerkiksi sukupuu voi olla tekemättä monen istunnon jälkeen, vaikka terapeutti päättäväisesti tähtäisikin siihen, ikään kuin jokin maaginen tekijä (joka tietenkin on projektiivinen identifikaatio) estäisi toiminnan onnistumisen. ( Wahlbeck & al, Lastensuojelua käyttävät perheet, 1998).
Lastensuojelussa lapsi- ja perhevaikutukset jätetään pääsääntöisesti arvioimatta ja asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä. Virheiden korjaamisen sijaan pyritään kieltämään ja diskvalifioimaan asiakkaan huono kokemus.
Huonoa palvelua ja kohtelua toistuvasti saaneelle asiakkaalle pyritään vakuuttamaan , ettei palvelu suinkaan ollut huonoa vaan asiakkaan reaktio palveluun on väärä / ylimitoitettu tai ettei asiakas ymmärrä palvelun tai palveluntarjoajan hyväätarkoittavaa ja asiakkaan parhaaksi vaikuttavaa ydintä tai että asiakas tulee ymmärtämään palvelun arvon vasta joskus myöhemmin kypsyttyään tarpeeksi ihmisenä.
Kriittinen puhe leimataan merkiksi siitä, että kokemusasiantuntija ei ole vielä ”valmis” osallistumaan.
Törkeimmillään esitetään, ettei asiakas kykene ottamaan vastaan sijaishuollon palveluntuottajan oletettua “välittämistä” esim. laittomia rajoitustoimia lapsuutensa oletetun kaltoinkohtelun ja traumatisoitumisen takia.
Asiakkaiden huonoja kokemuksia sensuroidaan ja kokemuksista puhumista paheksutaan ja pyritään leimaamaan vihapuheeksi.
Kunnioittavaa kohtaamistyötä: Todista vääräksi se mitä luullaan muttei kerrota!
Lähes kaikki lastensuojelun asiakkaat, juristit ja tukihenkilöt jakavat havainnon, että suoraan kysymykseen miksi huostaanotto tehdään tai mitä täytyy muuttua/tapahtua, jotta lapsi voi palata vanhempiensa luo, ei saa lastensuojelusta suoraa vastausta.
Asiakkaan mielenterveyttä koettelevaksi tehtäväksi muodostuu todistaa vääräksi se mitä asiantuntijat luulevat, tietämättä mitä tuo luulo on.
Usein asiantuntijat mutisevat jotain yksilöimätöntä " ongelmien ylisukupolvisen periytymisen ehkäisystä" mutta asiakaspapereihin- jotka toimitetaan yleensä kuukausia myöhässä ja vasta tietosuojavaltuutetun patistelemana- onkin kirjattu jokin muu syy tai pelkkä työntekijän huoli.
Kansalaisten kannattaa muistaa, että suurin osa pohjoismaisista reformieugenisteista ei ollut eikä edelleenkään ole rotuteoreetikkoja tai natseja vaan sosiaalidemokraattista puoluetta kannattavia antirasisteja, joista huomattava osa oli myös feministejä.
Merle Wesselin mukaan eugeniikalla, joka oli pohjoismaissa sekä tiedettä että poliittista ja kulttuurista ideologiaa oli tärkeä rooli osana feminististä liikettä ja hyvinvointivaltion rakentamista ja naisilla avainrooli eugeniikan ihanteiden ja menetelmien pehmentäjinä, levittäjinä, soveltajina ja vaalijoina.
Eugeeninen feminismi kasvoi elämäntapaideologiaksi ja joukkoliikkeksi, jonka tavoitteena ei ole vain vaikuttaa ihmisten lisääntymiselämään, vaan myös siihen, miten ihmiset söivät, pukeutuivat, ylläpitivät kehoaan, koristelivat kotejaan ja kasvattivat lapsiaan.( Wessel, 2018, 261-262).
Mielenkiintoista Suomessa on myös freudilaisen psykokultturin hallitseva asema ja leviäminen kaikkialle: myös osaksi eugeniikkaa, jota psykoanalyysin piti vastustaa ja myös oikeudellisten käytäntöjen pariin.
Edelleenkin väkivaltaa ja lastensuojelun itseaiheuttamien ongelmien syitä etsitään pääosin/yksinomaan biologisista perheistä eugeniikan ja psykoanalyysin linsseillä ja perheille pahoinvointia aiheuttavilla kaksoisidoksisilla menetelmillä esim. Barnahus/LASTA-, Syty/ systeeminen lastensuojelu-, LUMO-, Uskalla tunnistaa väkivalta ja Hatkassa- hankkeissa.
Sosiaalialan korkeakoulutus ei näytä tuottavan tutkijan valmiuksia vaan lähinnä vahvan sitoutumisen lastensuojelun ideologiseen korruptioon, terapeuttiseen valtaan ja sijaishuollon edunvalvontaan.
Hatkassa- hanke parantaa sijoitettujen turvallisuutta estämällä karkaamasta turvattomasta sijaishuollosta?
Hyvä esimerkki kaksoissidostyöskentelystä on sijoitettujen turvallisuutta väitetysti edistämään pyrkivän Pesäpuun Hatkassa- hanke, joka pyrkiikin estämään sijoitettujen karkaamisen todistetusti turvattomasta sijaishuollosta, joka heikentää sijoitettujen hyvinvointia verrattuna muuhun väestöön ja samankaltaisissa oloissa kasvaneisiin sijoittamattomiin sisaruksiin ja tuottaa mielenterveysongelmia, sosiaalista ja taloudellista osattomuutta, väkivallan uhriksi joutumista, rikollisuutta, itsetuhoisuutta sekä kuolleisuutta.
Härskeimmillään karkailu valvomattomista sijaishuoltopaikoista selitetään uuskielisesti “itsealtistukseksi vaaroille”( STEA:n johtaja Hanna Heinonen) ja lapsen kertomat sijaishuoltoväkivallasta vain osaksi sijaishuollon luonnollista sopeutumisprosessia, jota ei tule häiritä kanteluilla tai rikosilmoituksilla (Kasper Voikukkia- opas).
Hanke on saanut STEA-avustusta 534 300.
“Entistä paremman lastensuojelun “ tuottamiseksi hankkeessa toimii “osaavaksi vaikuttajajoukoksi” nimetty ryhmä mm. Sairilan, Limingan ja Vuorelan koulukodit sisältävä Valtion koulukodit, Kasper ry, Nauha ry:stä yhtiöitetty Abnoy, Lausteen perhekuntoutus ja Oulun Diakonissalaitoksen säätiön ja Nuorten Ystävien fuusioyritys Hoivatie, jonka HOPE- kuntoutuksessa “Lapsen poissaolo kotoa alkaa tuntua hyvältä ratkaisulta”( Karvonen, 2010, 23).
Tutkijana toimii anarkiaa ja rakenteellista sosiaalityötä ymmärtämätön anarkistisossuksi itseään kutsuva sosiaalityöntekijä.
Hankkeessa on mukana myös Itla:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neste-keploteltiin-markkinavoimien-armoille-itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaation-itla-avulla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/itsenaisyyden-juhlavuoden-lastensaatio-itlan-suhmuroinnit-osa-2
Hatkassa- hanke tulee suurella todennäköisyydellä tuottamaan sijoitettujen ihmis- ja perusoikeudet sivuuttavaa “palvelujärjestelmäkehittämistä”, suosituksia valvomattomasta perhehoidosta, perheterapiasta ja lainvastaisista pysyvistä sijoituksista vaikka hatkauksia ehkäisevät kansainvälisen tutkimustiedon mukaan parhaiten lailliset sijoitusperusteet , nepsylasten oikea-aikainen käypä hoito ja koulunkäynnin tuki, sukulaissijoitukset ja sijaishuoltoväkivallan ehkäisy/lopettaminen, joihin suomalaisessa sijaishuollon edunvalvontaan keskittyvässä lastensuojelussa tai perheterapiassa ei ole kiinnostusta eikä pyrkimystä.
Miten tuotetaan "onnistumista"
Kaksoissidoksiin perustuvien perheterapian ja lastensuojelun työskentelyä kerrotaan nykyisin ohjaavan yhteisövaikuttavuus ( collective impact), jossa usein kukin kansalaisyhteiskunnasta ja kansantaloudesta piittaamaton yksityinen edunsaaja ajaa omaa etuaan yhteiseksi kutsutun tavoitteen alla ja manipuloi arviointijärjestelmiä tuottamaan haluttuja tuloksia.
Hyvä esimerkki tästä kaksoissidoksellisesta maalitolppien siirtelystä on Anni Tapanaisen tutkielma toivosta, joka ylittää törkeydessään jopa Hoivatien HOPE- kuntoutuksen.
Tapanainen kertoo, että “ lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi itse määrittää onnistumisen siten, että sen kokeminen on mahdollista.
Kun tavoitteet määritellään sellaisiksi, että ne on mahdollista saavuttaa, toivo vahvistuu.”
Yhtenä “ loistavana esimerkkinä “ Tapanainen mainitsee kertomukset, joissa lastensuojelun sosiaalityöntekijä on tilanteessa, jossa vanhempi vastustaa tai hankaloittaa sosiaalityön interventiota ( = useimmiten lapsen hyvinvointia kaikilla hyvinvoinnin mittareilla heikentävää huostaanottoa) .
"Sivuuttamalla vanhempi asiakkuudesta ja tulkitsemalla lapsi ensisijaiseksi asiakkaaksi, työntekijän oli mahdollista kertoa itsensä asiakkaan puolella olevana.
Tilannetta hankaloittava vanhempi jätettiin suhteen ulkopuolelle. Näin sosiaalityöntekijä saattoi kokea onnistumista ja toivoa kyetessään auttamaan lasta "( Tapanainen, 2007, 78).
Tapanainen pohtii toivon ylläpitona sitä miten päästäisiin eroon tekijöistä ( vanhemmista ? sosiaalisesta raportoinnista ? valvontaviranomaisista?), jotka lisäävät sosiaalityöntekijän “ toivottomuuden voimia vievää kokemusta”!
Tyyppiongelmia dialogiseksi, tulokselliseksi ja oikeudenmukaiseksi mainostetussa yhteisövaikuttavuudessa ovat selkeän strategian ja osaavan johtajuuden puute, avoimuuden puute ( etuoikeutettujen ryhmien kokoukset/ päätökset ennen julkisia kokouksia/päätöksiä) , vastuullisuuden puute ( ryhmät sitoutuvat enemmän omaan edunvalvontaan, persoonallisuuksiin ja tunteisiin kuin etsimäänsä muutokseen), poliittiset ja taloudelliset kaappaukset ja ajautuminen pois sovitusta yhteistyöstä, jonka seurauksena ydinarvot katoavat, kokouksista tulee nopeita raportteja, klikit korvaavat läpinäkyvyyden, vastuullisuus raukeaa ja kumppanit tekevät tavoitteita uhkaavia muutoksia, koska he eivät pysty tekemään vaikeita valintoja tai haluavat miellyttää/ ajaa oman yrityksen tai organisaation etuja (Paul Schmitz, Stanford Social Innovation Review, 6.12.2021 ).
Kun lastensuojeluprojektit vielä alkavat äkillisesti ja haudataan vähin äänin, liiallinen perehtyminen yhteen ongelma-alueeseen voikin olla taakka ja joustavuuden este.
Osaaminen ei olekaan tärkeintä vaan se, että on “hyvä tyyppi, joka tietää mitä meidän yhteiset tavoitteemme ovat.”
Artikkelin seuraava osaa käsittelee perheterapian ja sosiaalityön kaksoissidoksia aivopesun ja uuskielen kontekstissa.
# perheterapia #kaksoisidos #DoubleBindinFinnishChildWelfare #GregoryBateson #SirkkaAlho #JanChristerWahlbeck #Itla #yhteisövaikuttavuus #CollectiveImpactinFinland #Olli Tapani Välimäki #Nauha ry#SocialImpactBondinFinland
#Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiö #CorruptioninFinnishFamilyTherapy #EHYT ry #FinnishAssociationforSubstanceAbuse Preventioncriticism#Föreningenförförebyggande rusmedelsarbetekritik #SOSTE#SOSTE Finlandssocialochhälsarfkritik #SOSTEFinnishFederationforSocialAffairsandHealtcriticism #MTKL #The FinnishCentralAssociationforMentalHealthcriticism #CentralförbundetförMentalHälsakritik #MIELIry #MIELIMentalHealthFinlandcriticism #MIELIPsykiskHälsaFinlandkritik #Hatkassa #Abnoy #Hoivatie #Valtion koulukodit #Sairilankoulukoti #Limingankoulukoti #Vuorelan koulukoti #Lastensuojelunkeskusliitto #TheCentralUnionforChildWelfareFinlandcriticism #Centralförbundetför BarnskyddFinlandkritik #MannerheimsBarnskyddsförbundkritik #The MannerheimLeaguecriticism #Suomen Psykologiliitto #Suomen Lääkäriliitto #Suomen Psykiatriyhdistys #FinnishNGOscriticism #PenttiArajärvi #SirpaPietikäinen #MillaKalliomaa #MannerheiminlastensuojeluliittoMLL #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja #TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus#BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Familywork#ArtbasedActivitiesinFinnishChildWelfare#suomalainenmielenterveyspolitiikka #Diakonissalaitos#ekososiaalityö #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset#SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociationFinland #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro
#Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork
#HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd#pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet#lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch#lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki#monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuunteletutkimus #PäiviSinko#LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija#ExpertbuexperienceinFinland #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch#FinnishMentalHealthResearch #GEMMA #NeurocenterFinland #Genome, Environment, Microbiome and Metabolome in Autism #Pirjo Achté #Reija Autio #Tampereen yliopisto #European Biomedical Research Institute of Salerno (EBRIS) Foundation #MattiNykter #Lastensuojelulainkokonaisuudistus #Lastensuojelulainkokonaisuudistuskritiikki
