Kuvassa systeemisen riskiarvioinnin kouluttaja THL:n Laura Yliruka
”Maisteritasoinen ammatillisuus lastensuojelutyössä on toiminut juridiikan vastavoimana” (Pelastakaa Lapset, Marjomaa & Laakso, 2010, 136)
Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi (perhetyö) tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia ( perhetyö, perhekuntoutus, perheterapia) että huostaanotto- “vuorovaikuttamiseen”.
Systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa
Systeemisen ajattelun pitäisi ottaa huomioon tiedot muista tasoista, niin korkeammista kuin alemmistakin tasoista sekä työntekijöiden omasta vaikutuksesta systeemiin mutta systeemisessä lastensuojelumallissa näin ei tapahdu.
Systeemisten lastensuojelutiimien ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen lapsen oireen syynä unohtaen että myös psykiatria, lastensuojelu, terapiakulttuuri, THL ja STM ovat systeemejä, jotka usein pyrkivät status quo:n säilyttämiseen- hinnalla millä hyvänsä.
Kun interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta, se pitäisi tunnustaa sen sijaan, että piiloudutaan pseudotieteellisen päättelyn savuverhon taakse.
Ideologiasta vapautuminen edellyttäisi mallien, hypoteesien ja tekniikoiden näkemistä ennakkoluuloina ja uskomuksina pikemminkin kuin tosiasioina (Cecchin, Lane & Ray 1994: 15) mutta systeemisessä lastensuojelussa niistä on tullut itseisarvollisia innovaatiouskon opinkappaleita.
Systeemisiin perheteorioihin tutustumalla voi päätellä kuinka eettisesti laadukasta, innovatiivista ja perheitä arvostavaa ja kunnioittavaa systeemisen lastensuojelumallin toimintakulttuuri todellisuudessa on:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisenlastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Kysyä voi myös miksi lastensuojeluparannuksena markkinoidaan verovaroin samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet tavoitteissaan ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” (systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen; miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan perhekeskeisyydeksi ja MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?
Lyhyesti:
Syty- hankkeen ( systeeminen lastensuojelu) koulutukset tarjoavat loputtomasti ideologista pyhäpuhetta, moralistisia virhepäätelmiä, virheellistä tietoa ja myös eettisiä väärinkäytöksiä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kun-tarjottu-palvelu-ei-ole-palvelua-eika-tarpeenmukaista-apua
Syty-koulutukset itsessään näyttävät tuottavan vakavia asenne- ja laillisuusongelmia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Yksityisen sijaishuollon edunvalvontatahon ( Pesäpuu ry) Suomeen tuottama , Hackneyn mallista silvottu systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä.
Systeemisen lastensuojelumallin perusta on perheterapia ( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster) ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld).
Myös “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.
Systeemisen lastensuojelumallin "erityisosaajilla" samoin kuin muillakin systeemi -ajattelijoilla on erityinen heikkous määritelmiin, käsitteellisyyksiin ja ohjelmallisiin lausumiin, jotka kaikki ovat luonteeltaan epämääräisen hyväuskoisia ja moralisoivia, ilman konkreettista tai tieteellistä sisältöä esim. ”työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista” tai "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."
Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti").
Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975), jolle perheterapia perustuu, mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin( tasapainotila) säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä.
Perheterapeutin tehtävänä on aiheuttaa kriisi ( esim. sijoitusuhka), joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen patologisena pidetyn homeostaasin.
Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli ja systeeminen riskiarviointi toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen (joita on jo vähintään 20% kaikista huostaanotoista) tuottajana ja kuinka vinoon systeemis-psykoanalyyttinen arviointi voi lastensuojeluprosessin johtaa voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu käyttää päihteitä tai käyttäytyy häiritsevästi. Samaan aikaan uupuneilla vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet turhaan saada apua ja käypää hoitoa pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi.
Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön, sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia päihteidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta vanhemmat eivät voisi erota.
Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan ) perhekuntoutuksen kautta “muutoksen systeemissään, jotta lapsen huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “
Perhekuntoutus ja siihen liittyvä sijoitusuhka tulkittaisiin systeemisessä viikkokokouksessa "hedelmällisenä kriisinä, joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen homeostaasin".
Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta , jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Pojan päihdeongelma ja ADHD jäisivät hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi. Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.
Perheterapeuttinen käsitys perhekeskeisyydestä selittää sen, miksi Suomessa on niin paljon "vapaaehtoisia" huostaanottoja: "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).
Ammattilaiset pyrkisivät pitämään vanhemmat kanssaan “ luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa" ( jotta vanhemmat eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) “ vaikeasta päätöksestä huolimatta” niin kauan, että voidaan väittää, että “ sijoitetulle on muodostunut korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin”, jolloin häntä ei enää palauteta kotiinsa ja/tai hänet pyrittäisiin adoptoimaan sijaisvanhemmille.
Systeeminen riskiarviointi perustuu virheellisille teorioille ja oletuksille
Systeemisessä riskiarvioinnissa yhdistyvät kaikki kansalaisten oikeusturvaa vakavimmin loukkaavat ilmiöt, teoriat ja toimijat. Lastensuojelun ideologia , reformieugeniikka, ACE , systeeminen perhekonstellaatio, Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) virheellisiä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavat riskilistat, ideologiaksi väitetty systeemiteoria ( Lilienfeld, 1975) ja psykoanalyyttiset kiintymyssuhde-, mentalisaatio- ja traumateoriat saavat tulkitsijoikseen korruptoituneita järjestöpomoja, systeemisten tiimien perhetyöntekijöitä , perheiden oikeusturvan romuttavan Lastenasiaintalo ( LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n tutkijoita ja arvioijia , ACE- seulaajia, Syty-hankkeen kouluttajia ja STEA:n ja STM:n byrokraatteja, joille tarkastustoiminta tarkoittaa rahoitettujen toimijoiden omakehun ja raporttien mapittamista.
Systeemisessä lastensuojelumallissa kerrotaan avoimesti, että mallin yhtenä tavoitteena on irtaantua lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä (eli lakisidonnaisesta ja lainalaisesta työskentelystä). Tämä onkin ainoa tavoite, jonka malli on saavuttanut sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan lisäksi.
Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset ja lastensuojelusta tehtyjen kanteluiden määrät kasvoivat.
Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon ( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät ja “avohuollon tukitoimet”), joita rasittavat puuttuva informaatio, faktantarkastus, osaaminen ja vastuu- ja korvausvelvoitteet.
Epäluotettavien riskiarviointien aggressiivinen markkinointi julkisin varoin on käsittämätöntä sillä kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.
Vain biologisista perheistä intuition varassa kaltoinkohteluriskejä etsivä ja löytävä systeeminen riskiarviointi itsessään on vakava oikeusturvariski, jota voidaan arvioida Eileen Munroa soveltaen selvittämällä lastensuojelun riskibisneksen ja ideologisen ja taloudellisen korruption historia ( mitä tapahtui) , nykykäytännöt ( mitä tapahtuu) ja tulevaisuus ( mitä saattaa tapahtua, ellei korruptioon puututa).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
Pitkästi:
Laadukasta ja luotettavaa systeemistä perhe- ja riskiarviointia?
Perhearviointi on usein epäpätevän henkilöstön suorittamaa häiriö-orientoitunutta arviointia epätieteellisillä menetelmillä.
Suomalaisilla sosiaalialan asiantuntijoilla tuntuu olevan ylisukupolvisesti periytynyt luottamus ja viehtymys erilaisiin kaikenkattaviin maailmanselityksiin ja ideologioihin.
Koulutusta lasten seri- haastatteluun on hankittu sellaisilta skandaaliguruilta ja insestihysterian isiksi nimetyiltä psykoanalyytikoilta kuin Tillman Fürniss ja Arnon Bentovim, jotka THL:n edeltäjä Sosiaalihallitus kutsui luennoimaan 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa.
Furnissin ja Bentovimin lähtökohtana oli hyväksikäytön ennakko-olettama ja heidän mielestään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa oli hyväksyttävää johdatella lasta. Poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’, joka tuotti lukuisia oikeusmurhia.
Arnon Bentovimin jalostamien häiriö-orientaatioon perustuvien oppien ja periaatteiden kantaviin teemoihin kuuluu käsitys perheen systeemisyydestä, ominaislaadusta ja salatuista traumoista.
Valitettavasti sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt ja varoitukset johdattelevista menetelmistä ja ihmisten olemuksellistamisesta ovat unohtuneet.
Bentovimin lukuisia vääriä hyväksikäyttösyytöksiä ja oikeusmurhia tuottaneet opit ovat jälleen käytössä lukuisissa lastensuojelu- ja perhekuntoutuslaitoksissa mm. kunnallisten perhetukikeskusten, Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , MIELI ry:n ja sen Psykoterapia Instituutin sekä Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.
Arviointimalleja, alkuarviointia, kyselylomakkeita ja perehdytyskansioita Bentovimin perhearviointiin suomentavat ja kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Falck, 2007; Kämäräinen 2016; Oinonen & Salin 2016; Tarnanen, 2017; Simola 2018).
Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät perhearviointimallin sisältökuvaukset , arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi"( Falck, 2007, 39.)
Kaikki perhearviointia käyttävät eivät olleet saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 39- 40).
Diakonia- ammattikorkeakoulun opiskelija Tiina Falck kertoo opinnäytetyössään kehittäneensä lastensuojeluyksikkö Purjeelle perhetyön uusia alkuarviointi-menetelmiä ja lomakkeita Bentovim- Miller –perhearviointimallin avulla, josta “omistajamme totesivat, että “ lastensuojelulaitosten markkinoiden kasvaessa, vahvistamme asemaamme jos saamme toimintamme sisältöön B-M- menetelmän. “( 2007,52).
JAMK:n sosionomiopiskelijat Elina Oinonen ja Mari Salin kertovat vuonna 2016 Toivoa tulevaisuuteen- opinnäytetyössään muokanneensa Iso-Britanniassa kehitetyn Bentovimin perhearviointimenetelmän lapsi-ja perhepalvelukeskus Ruusun käyttöön ja nimenneensä sen uudelleen Toivo-menetelmäksi.
Tässä esimerkki siitä, miten perhearviointia todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka hoitavat- kuten edellämainitussa perhekuntoutusraportissa- ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan raportoinnin?
Asiantuntijat kertovat, että asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.
Juridisoitumiskehitykseltä turvaan takaisin puoskaroimaan
Miksi STM rahoittaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille ?
Rahoittaisiko valtio myös systeemistä terveydenhuollon mallia, jossa pyrittäisiin pois lakiperustaisesta modernista terveydenhuollosta takaisin terveydenhuollon juurille; suhdeperustaiseen puoskarointiin humoraalipatologian ja demonien ja porttojen metsästyksen menetelmillä?
Hotuksen ja Syty- hankkeen riskikoulutuksissa olleiden kannattaa muistaa, että subjektiivinen huoli esim. " perheen alentuneesta lämminhenkisyydestä" ( Hotuksen riskilistan kaltoinkohtelun riskitekijä) ei ole juridisesti pätevä peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen saati kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumiseen.
Systeemisessä riskiarvioinnissa pääsääntöisesti tukeudutaan psykoanalyysin virheellisiksi osoitettuihin teorioihin ja sekoitetaan toisiinsa ideologia ja tiede, moralistiset virhepäätelmät ja faktat, väestötason riskifaktorit ja yksilötason riskimarkkerit , haitta ja riski ( tulevaisuus) sekä turvallisuus- ja riskiarviointi.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi kaltoinkohtelijaksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten kaltoinkohtelun riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen kaltoinkohtelun osoittimeksi.
Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit.
Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.
Lastensuojelussa tutkimustieto ei auta ammattilaisia tietämään tai toimimaan koska riippumatonta tutkimustietoa tai asiakaspalautteita ei lastensuojelussa kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi.
Myöskään näyttöön perustuvia käytäntöjä ei ole olemassa suomalaisessa lastensuojelussa ( Paasio, 2014).
Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät ja “avohuollon tukitoimet”).
Systeemisen lastensuojelun tutkimusmenetelmät jakavat psykoanalyysin häiriö-orientoituneen käsityksen (bio)perheestä neuroottisena ja salailevana riskiympäristönä, joka tuottaa lapsille tukahdutettuja traumoja.
Tutkimusmenetelmien kyseenalaistamaton taustaoletus on, etteivät lapset kerro traumaattisiksi oletetuista perheoloistaan mitään vapaaehtoisesti vaan lastensuojelun asiantuntijan/ työntekijän pitää nyhtää ja tulkita haluamansa tieto heistä salakavalasti esim. leikin varjolla(=urkinta).
Lastensuojelun tutkimusmenetelmät ovat usein paitsi tieteellisesti epäpäteviä ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavia- myös eettisesti arveluttavia ja perheiden oikeusturvaa vaarantavia:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-seulonnat-ulotetaan-pian-kaikkiin-sote-palveluihin-luvassa-vaaria-epailyja-turhia-tutkimuksia-ja-laittomia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
Erityisen huolestuttavaa on, että systeemisissä tiimeissä mukana ovat perheiden pelkäämät, ylisukupolvisia ongelmia metsästävät perhetyöntekijät , joiden perinteiden tehtävä on ollut perheiden urkinta, riskiarviointi ja näytön kerääminen huostaanottoja varten kotikutoisilla menetelmillä ja olemattomalla osaamisella. Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat sukupuiden piirrättämisen lisäksi mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, lomakkeiden täyttö, luistelu, keilaus, soittaminen puhelimella ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).
Kansalaisten oikeusturva vaarantuu vakavasti kun lastensuojelun tutkimusmenetelmiksi kelpaavat perhetyöntekijöiden urkinnan lisäksi myös korttipelit mm. sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteet, joita Suomessa kaupittelee Pesäpuu ry.
Avohuollon miljardibisnestä odotellessa
Systeemisen riskiarvioinnin asiantuntijoita vaivaa sijaishuolto- ja asiantuntijausko mainostetusta “ei- tietämisen positiosta” huolimatta.
Heillä on vahva taipumus moralistisiin virhepäätelmiin, joissa pitäisi- lauseista muokataan on- lauseita esim. lastensuojelun arvioinnin pitäisi olla luotettavaa joten se on luotettavaa.
Lisäksi asiantuntijoilla on taipumus yliarvioida lastensuojelujärjestelmän toimivuus ja oma osaaminen ja suhtautua naivisti , kiistäen ja loukkaantuen asiantuntijoiden, viranomaisten ja palvelujärjestelmän todistettuihinkin riskeihin ja jo toteutuneisiin väärinkäytöksiin.
Toisin kuin Yliruka uskoo, esimerkiksi vähäinen 3% lasku vuoden 2021 huostaanotoissa ei välttämättä tarkoita onnistunutta tukea vaan sitä, että huostaanotettaviksi päätetyt lapset ovat odottaneet vasta ensi vuoden tilastoissa näkyviä huostaanottojaan huostaanottoja tuottavissa ja oikeuttavissa “avohuollon tukipalveluissa” kuten perhetyössä , perhekuntoutuksessa ja tukiperheissä.
Avohuollon tukitoimien lisääntynyt rahoitus tuskin tarkoittaa vähentyviä huostaanottoja vaan pahimmillaan sitä, että sijaishuollon miljardibisneksen rinnalle luodaan perheiden tarpeita vastaamattomista ja huostaanottoja tuottavista tukitoimista avohuollon miljardibisnes yksityisten palveluntuottajien liikevoittojen kasvattamiseksi. Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa , joissa oli panostettu lastensuojelun ennaltaehkäisevään tukeen, tehtiin myös enemmän huostaanottoja.
Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia että huostaanotto-" vuorovaikuttamiseen".
Terapeuttisen vallan ja psykoanalyyttisen lastensuojeluideologian riskitekijöiden tiedostaminen ja niihin vaikuttaminen olisivat kuitenkin keinoja vähentää lasten kaltoinkohtelua esim. autismikirjon lasten lainvastaisia huostaanottoja.
Elina Aaltion ja Nanne Isokuortin mukaan Hackneyn (Reclaiming Social Work) mallia ei ole sovellettu kuin vain osittain. Osa eroista vaikuttaa perustelemattomilta. Toisin sanoen, erot johtuvat siitä, että malli on ajautunut (drifted) pois alkuperäisestä esikuvastaan sen sijaan, että eroavaisuuksista olisi tehty tietoisia päätöksiä perusteellisen harkinnan perusteella. Lopputuloksena suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä". ( THL, 3/2019, 156)
Suomessa lastensuojelun mallin/ palvelun voi vakinaistaa ja valtakunnallistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten huostaanottoja tuottavat avohuollon tukitoimet todistavat.
Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi (perhetyö) tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia ( perhetyö, perhekuntoutus, perheterapia) että huostaanotto- “vuorovaikuttamiseen”.
Systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa
Systeemisen ajattelun pitäisi ottaa huomioon tiedot muista tasoista, niin korkeammista kuin alemmistakin tasoista sekä työntekijöiden omasta vaikutuksesta systeemiin mutta systeemisessä lastensuojelumallissa näin ei tapahdu.
Systeemisten lastensuojelutiimien ajattelu on todellisuudessa epäsysteemistä, ideologista ja reduktionistista eristäessään perheen kontekstistaan ja nähdessään perheen lapsen oireen syynä unohtaen että myös psykiatria, lastensuojelu, terapiakulttuuri, THL ja STM ovat systeemejä, jotka usein pyrkivät status quo:n säilyttämiseen- hinnalla millä hyvänsä.
Kun interventiolla tai mallilla on ideologinen perusta, se pitäisi tunnustaa sen sijaan, että piiloudutaan pseudotieteellisen päättelyn savuverhon taakse.
Ideologiasta vapautuminen edellyttäisi mallien, hypoteesien ja tekniikoiden näkemistä ennakkoluuloina ja uskomuksina pikemminkin kuin tosiasioina (Cecchin, Lane & Ray 1994: 15) mutta systeemisessä lastensuojelussa niistä on tullut itseisarvollisia innovaatiouskon opinkappaleita.
Systeemisiin perheteorioihin tutustumalla voi päätellä kuinka eettisesti laadukasta, innovatiivista ja perheitä arvostavaa ja kunnioittavaa systeemisen lastensuojelumallin toimintakulttuuri todellisuudessa on:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisenlastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Kysyä voi myös miksi lastensuojeluparannuksena markkinoidaan verovaroin samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet tavoitteissaan ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” (systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen"(= sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Miksi sairastuttavia kaksoissidoksia perheiden kommunikaatiosta etsivät perheterapeutit eivät tee mitään omille kaksoissidoksilleen; miksi vapaaehtoisiin sijoituksiin painostamista kutsutaan perhekeskeisyydeksi ja MunPerheet- hankkeessa perheen suunnitelmallinen jälleenyhdistäminen tarkoittaa pyrkimystä pysyvään huostaanottoon?
Lyhyesti:
Syty- hankkeen ( systeeminen lastensuojelu) koulutukset tarjoavat loputtomasti ideologista pyhäpuhetta, moralistisia virhepäätelmiä, virheellistä tietoa ja myös eettisiä väärinkäytöksiä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kun-tarjottu-palvelu-ei-ole-palvelua-eika-tarpeenmukaista-apua
Syty-koulutukset itsessään näyttävät tuottavan vakavia asenne- ja laillisuusongelmia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Yksityisen sijaishuollon edunvalvontatahon ( Pesäpuu ry) Suomeen tuottama , Hackneyn mallista silvottu systeeminen lastensuojelumalli ei ole tiedettä vaan ideologiaa ja sellaisena sitä tulisi myös käsitellä.
Systeemisen lastensuojelumallin perusta on perheterapia ( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster) ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld).
Myös “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.
Systeemisen lastensuojelumallin "erityisosaajilla" samoin kuin muillakin systeemi -ajattelijoilla on erityinen heikkous määritelmiin, käsitteellisyyksiin ja ohjelmallisiin lausumiin, jotka kaikki ovat luonteeltaan epämääräisen hyväuskoisia ja moralisoivia, ilman konkreettista tai tieteellistä sisältöä esim. ”työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista” tai "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."
Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti").
Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975), jolle perheterapia perustuu, mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin( tasapainotila) säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä.
Perheterapeutin tehtävänä on aiheuttaa kriisi ( esim. sijoitusuhka), joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen patologisena pidetyn homeostaasin.
Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli ja systeeminen riskiarviointi toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen (joita on jo vähintään 20% kaikista huostaanotoista) tuottajana ja kuinka vinoon systeemis-psykoanalyyttinen arviointi voi lastensuojeluprosessin johtaa voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu käyttää päihteitä tai käyttäytyy häiritsevästi. Samaan aikaan uupuneilla vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet turhaan saada apua ja käypää hoitoa pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi.
Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön, sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia päihteidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta vanhemmat eivät voisi erota.
Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan ) perhekuntoutuksen kautta “muutoksen systeemissään, jotta lapsen huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “
Perhekuntoutus ja siihen liittyvä sijoitusuhka tulkittaisiin systeemisessä viikkokokouksessa "hedelmällisenä kriisinä, joka sysää perheen äärirajoille muuttaakseen perheen homeostaasin".
Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta , jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Pojan päihdeongelma ja ADHD jäisivät hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi. Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.
Perheterapeuttinen käsitys perhekeskeisyydestä selittää sen, miksi Suomessa on niin paljon "vapaaehtoisia" huostaanottoja: "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).
Ammattilaiset pyrkisivät pitämään vanhemmat kanssaan “ luottamuksellisessa vuorovaikutussuhteessa" ( jotta vanhemmat eivät käänny juristin puoleen ja vaadi perheen jälleenyhdistämistä) “ vaikeasta päätöksestä huolimatta” niin kauan, että voidaan väittää, että “ sijoitetulle on muodostunut korjaava kiintymyssuhde sijaisvanhempiin”, jolloin häntä ei enää palauteta kotiinsa ja/tai hänet pyrittäisiin adoptoimaan sijaisvanhemmille.
Systeeminen riskiarviointi perustuu virheellisille teorioille ja oletuksille
Systeemisessä riskiarvioinnissa yhdistyvät kaikki kansalaisten oikeusturvaa vakavimmin loukkaavat ilmiöt, teoriat ja toimijat. Lastensuojelun ideologia , reformieugeniikka, ACE , systeeminen perhekonstellaatio, Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) virheellisiä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavat riskilistat, ideologiaksi väitetty systeemiteoria ( Lilienfeld, 1975) ja psykoanalyyttiset kiintymyssuhde-, mentalisaatio- ja traumateoriat saavat tulkitsijoikseen korruptoituneita järjestöpomoja, systeemisten tiimien perhetyöntekijöitä , perheiden oikeusturvan romuttavan Lastenasiaintalo ( LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n tutkijoita ja arvioijia , ACE- seulaajia, Syty-hankkeen kouluttajia ja STEA:n ja STM:n byrokraatteja, joille tarkastustoiminta tarkoittaa rahoitettujen toimijoiden omakehun ja raporttien mapittamista.
Systeemisessä lastensuojelumallissa kerrotaan avoimesti, että mallin yhtenä tavoitteena on irtaantua lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä (eli lakisidonnaisesta ja lainalaisesta työskentelystä). Tämä onkin ainoa tavoite, jonka malli on saavuttanut sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan lisäksi.
Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset ja lastensuojelusta tehtyjen kanteluiden määrät kasvoivat.
Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon ( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät ja “avohuollon tukitoimet”), joita rasittavat puuttuva informaatio, faktantarkastus, osaaminen ja vastuu- ja korvausvelvoitteet.
Epäluotettavien riskiarviointien aggressiivinen markkinointi julkisin varoin on käsittämätöntä sillä kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.
Vain biologisista perheistä intuition varassa kaltoinkohteluriskejä etsivä ja löytävä systeeminen riskiarviointi itsessään on vakava oikeusturvariski, jota voidaan arvioida Eileen Munroa soveltaen selvittämällä lastensuojelun riskibisneksen ja ideologisen ja taloudellisen korruption historia ( mitä tapahtui) , nykykäytännöt ( mitä tapahtuu) ja tulevaisuus ( mitä saattaa tapahtua, ellei korruptioon puututa).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/systeeminen-lastensuojelun-toimintamalli-systemaattista-syrjintaa-ja-rakenteellista-vakivaltaa
Pitkästi:
Laadukasta ja luotettavaa systeemistä perhe- ja riskiarviointia?
Perhearviointi on usein epäpätevän henkilöstön suorittamaa häiriö-orientoitunutta arviointia epätieteellisillä menetelmillä.
Suomalaisilla sosiaalialan asiantuntijoilla tuntuu olevan ylisukupolvisesti periytynyt luottamus ja viehtymys erilaisiin kaikenkattaviin maailmanselityksiin ja ideologioihin.
Koulutusta lasten seri- haastatteluun on hankittu sellaisilta skandaaliguruilta ja insestihysterian isiksi nimetyiltä psykoanalyytikoilta kuin Tillman Fürniss ja Arnon Bentovim, jotka THL:n edeltäjä Sosiaalihallitus kutsui luennoimaan 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa.
Furnissin ja Bentovimin lähtökohtana oli hyväksikäytön ennakko-olettama ja heidän mielestään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä tutkittaessa oli hyväksyttävää johdatella lasta. Poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’, joka tuotti lukuisia oikeusmurhia.
Arnon Bentovimin jalostamien häiriö-orientaatioon perustuvien oppien ja periaatteiden kantaviin teemoihin kuuluu käsitys perheen systeemisyydestä, ominaislaadusta ja salatuista traumoista.
Valitettavasti sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt ja varoitukset johdattelevista menetelmistä ja ihmisten olemuksellistamisesta ovat unohtuneet.
Bentovimin lukuisia vääriä hyväksikäyttösyytöksiä ja oikeusmurhia tuottaneet opit ovat jälleen käytössä lukuisissa lastensuojelu- ja perhekuntoutuslaitoksissa mm. kunnallisten perhetukikeskusten, Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton, Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , MIELI ry:n ja sen Psykoterapia Instituutin sekä Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.
Arviointimalleja, alkuarviointia, kyselylomakkeita ja perehdytyskansioita Bentovimin perhearviointiin suomentavat ja kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Falck, 2007; Kämäräinen 2016; Oinonen & Salin 2016; Tarnanen, 2017; Simola 2018).
Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät perhearviointimallin sisältökuvaukset , arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi"( Falck, 2007, 39.)
Kaikki perhearviointia käyttävät eivät olleet saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 39- 40).
Diakonia- ammattikorkeakoulun opiskelija Tiina Falck kertoo opinnäytetyössään kehittäneensä lastensuojeluyksikkö Purjeelle perhetyön uusia alkuarviointi-menetelmiä ja lomakkeita Bentovim- Miller –perhearviointimallin avulla, josta “omistajamme totesivat, että “ lastensuojelulaitosten markkinoiden kasvaessa, vahvistamme asemaamme jos saamme toimintamme sisältöön B-M- menetelmän. “( 2007,52).
JAMK:n sosionomiopiskelijat Elina Oinonen ja Mari Salin kertovat vuonna 2016 Toivoa tulevaisuuteen- opinnäytetyössään muokanneensa Iso-Britanniassa kehitetyn Bentovimin perhearviointimenetelmän lapsi-ja perhepalvelukeskus Ruusun käyttöön ja nimenneensä sen uudelleen Toivo-menetelmäksi.
Tässä esimerkki siitä, miten perhearviointia todellisuudessa tehdään:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Entä miten sosiaalialan asiantuntijat palkitsevat kokemusasiantuntijat, jotka hoitavat- kuten edellämainitussa perhekuntoutusraportissa- ilmaiseksi heidän lakisääteiset mutta laiminlyödyt velvollisuutensa; lastensuojelulaitosten ja -palvelujen valvonnan ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan raportoinnin?
Asiantuntijat kertovat, että asiantuntijoiden tulee estää, rajoittaa ja suodattaa kokemusasiantuntijoiden mediakontakteja, keskustelua ja kertomuksia ja suojella ihmisiä, varsinkin omia asiakkaita kokemusasiantuntijoilta, jotta nämä eivät pääse johtamaan muita ihmisiä ajattelemaan palveluvastaisesti.
Juridisoitumiskehitykseltä turvaan takaisin puoskaroimaan
Miksi STM rahoittaa systeemistä lastensuojelun toimintamallia, jonka julkitavoite on siirtyä pois lastensuojelun juridisesta orientaatiosta takaisin sosiaalityön väkivaltaisille juurille ?
Rahoittaisiko valtio myös systeemistä terveydenhuollon mallia, jossa pyrittäisiin pois lakiperustaisesta modernista terveydenhuollosta takaisin terveydenhuollon juurille; suhdeperustaiseen puoskarointiin humoraalipatologian ja demonien ja porttojen metsästyksen menetelmillä?
Hotuksen ja Syty- hankkeen riskikoulutuksissa olleiden kannattaa muistaa, että subjektiivinen huoli esim. " perheen alentuneesta lämminhenkisyydestä" ( Hotuksen riskilistan kaltoinkohtelun riskitekijä) ei ole juridisesti pätevä peruste edes lastensuojeluasiakkuuden aloittamiseen saati kansalaisten perus- ja ihmisoikeuksiin puuttumiseen.
Systeemisessä riskiarvioinnissa pääsääntöisesti tukeudutaan psykoanalyysin virheellisiksi osoitettuihin teorioihin ja sekoitetaan toisiinsa ideologia ja tiede, moralistiset virhepäätelmät ja faktat, väestötason riskifaktorit ja yksilötason riskimarkkerit , haitta ja riski ( tulevaisuus) sekä turvallisuus- ja riskiarviointi.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi kaltoinkohtelijaksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten kaltoinkohtelun riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen kaltoinkohtelun osoittimeksi.
Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit.
Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.
Lastensuojelussa tutkimustieto ei auta ammattilaisia tietämään tai toimimaan koska riippumatonta tutkimustietoa tai asiakaspalautteita ei lastensuojelussa kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi.
Myöskään näyttöön perustuvia käytäntöjä ei ole olemassa suomalaisessa lastensuojelussa ( Paasio, 2014).
Systeeminen riskiarviointi jakaantuu tilannearvioon ja systeemiseen interventioon( kiireellinen sijoitus/ huostaanotto ja niitä pohjustavat lastensuojelun tutkimusmenetelmät ja “avohuollon tukitoimet”).
Systeemisen lastensuojelun tutkimusmenetelmät jakavat psykoanalyysin häiriö-orientoituneen käsityksen (bio)perheestä neuroottisena ja salailevana riskiympäristönä, joka tuottaa lapsille tukahdutettuja traumoja.
Tutkimusmenetelmien kyseenalaistamaton taustaoletus on, etteivät lapset kerro traumaattisiksi oletetuista perheoloistaan mitään vapaaehtoisesti vaan lastensuojelun asiantuntijan/ työntekijän pitää nyhtää ja tulkita haluamansa tieto heistä salakavalasti esim. leikin varjolla(=urkinta).
Lastensuojelun tutkimusmenetelmät ovat usein paitsi tieteellisesti epäpäteviä ja helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavia- myös eettisesti arveluttavia ja perheiden oikeusturvaa vaarantavia:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-1-rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-3-lapsilahtoiset-valineet-vuorovaikutuksen-vahvistamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-tutkimusmenetelmat-osa-4-haastattelu
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/taidelahtoiset-menetelmat-lastensuojelussa-urkintaa-ja-manipulointia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lapset-puheeksi-vai-huoli-puheeksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-seulonnat-ulotetaan-pian-kaikkiin-sote-palveluihin-luvassa-vaaria-epailyja-turhia-tutkimuksia-ja-laittomia-sijoituksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/villit-seulaukset-hotuksen-riskilistoilla-vaarantavat-vakavasti-asiakasturvallisuutta-kaltoinkohtelun-riskitekijoista-tuotetaan-vaaria-kaltoinkohteluepailyja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/perhetyo-miten-valmistautua-kohtaamaan-perhetyontekija
Erityisen huolestuttavaa on, että systeemisissä tiimeissä mukana ovat perheiden pelkäämät, ylisukupolvisia ongelmia metsästävät perhetyöntekijät , joiden perinteiden tehtävä on ollut perheiden urkinta, riskiarviointi ja näytön kerääminen huostaanottoja varten kotikutoisilla menetelmillä ja olemattomalla osaamisella. Perhetyöntekijöiden nimeämiä perhetyön menetelmiä ovat sukupuiden piirrättämisen lisäksi mm. toisen näkeminen, ääneen ajattelu, havainnointi, auton käyttö, kävelyllä käynti, lomakkeiden täyttö, luistelu, keilaus, soittaminen puhelimella ja toimistokäynti (Kuronen & Weckman, 2010, 105).
Kansalaisten oikeusturva vaarantuu vakavasti kun lastensuojelun tutkimusmenetelmiksi kelpaavat perhetyöntekijöiden urkinnan lisäksi myös korttipelit mm. sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän sijaishuoltojätti Anglicaren alaisen St Luke´s Innovative Resources- yrityksen tuotteet, joita Suomessa kaupittelee Pesäpuu ry.
Avohuollon miljardibisnestä odotellessa
Systeemisen riskiarvioinnin asiantuntijoita vaivaa sijaishuolto- ja asiantuntijausko mainostetusta “ei- tietämisen positiosta” huolimatta.
Heillä on vahva taipumus moralistisiin virhepäätelmiin, joissa pitäisi- lauseista muokataan on- lauseita esim. lastensuojelun arvioinnin pitäisi olla luotettavaa joten se on luotettavaa.
Lisäksi asiantuntijoilla on taipumus yliarvioida lastensuojelujärjestelmän toimivuus ja oma osaaminen ja suhtautua naivisti , kiistäen ja loukkaantuen asiantuntijoiden, viranomaisten ja palvelujärjestelmän todistettuihinkin riskeihin ja jo toteutuneisiin väärinkäytöksiin.
Toisin kuin Yliruka uskoo, esimerkiksi vähäinen 3% lasku vuoden 2021 huostaanotoissa ei välttämättä tarkoita onnistunutta tukea vaan sitä, että huostaanotettaviksi päätetyt lapset ovat odottaneet vasta ensi vuoden tilastoissa näkyviä huostaanottojaan huostaanottoja tuottavissa ja oikeuttavissa “avohuollon tukipalveluissa” kuten perhetyössä , perhekuntoutuksessa ja tukiperheissä.
Avohuollon tukitoimien lisääntynyt rahoitus tuskin tarkoittaa vähentyviä huostaanottoja vaan pahimmillaan sitä, että sijaishuollon miljardibisneksen rinnalle luodaan perheiden tarpeita vastaamattomista ja huostaanottoja tuottavista tukitoimista avohuollon miljardibisnes yksityisten palveluntuottajien liikevoittojen kasvattamiseksi. Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen havaitsi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa , joissa oli panostettu lastensuojelun ennaltaehkäisevään tukeen, tehtiin myös enemmän huostaanottoja.
Systeemisen lastensuojelumallin myötä joko avohuollon tukitoimi tai huostaanotto-uhkailusta ollaan siirtymässä sekä avohuollon tukitoimia että huostaanotto-" vuorovaikuttamiseen".
Terapeuttisen vallan ja psykoanalyyttisen lastensuojeluideologian riskitekijöiden tiedostaminen ja niihin vaikuttaminen olisivat kuitenkin keinoja vähentää lasten kaltoinkohtelua esim. autismikirjon lasten lainvastaisia huostaanottoja.
Elina Aaltion ja Nanne Isokuortin mukaan Hackneyn (Reclaiming Social Work) mallia ei ole sovellettu kuin vain osittain. Osa eroista vaikuttaa perustelemattomilta. Toisin sanoen, erot johtuvat siitä, että malli on ajautunut (drifted) pois alkuperäisestä esikuvastaan sen sijaan, että eroavaisuuksista olisi tehty tietoisia päätöksiä perusteellisen harkinnan perusteella. Lopputuloksena suomalaisen mallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä". ( THL, 3/2019, 156)
Suomessa lastensuojelun mallin/ palvelun voi vakinaistaa ja valtakunnallistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten huostaanottoja tuottavat avohuollon tukitoimet todistavat.
Terapeuttisen vallan lobbarit
kuvakaappaukset Talentia, Heidi-Hanna Karhu
Kuvassa vasemmalla on systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä, entinen Folkhälsanin perhetyön asiantuntija sosiaalityöntekijä ja vuoden 2021 perheterapeutiksi valittu STM:n sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa , THL:ssa ja Tulevaisuuden lastensuojelu- hankkeessa vaikuttava Katarina Fagerström yhdessä avoimen adoption kehittäneen Pelastakaa Lapset ry:n adoptiotoiminnan kehittäjänä ja järjestön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana tunnetun sosiaalityöntekijä-äitinsä kanssa.
Keskellä on niinikään systeemisen lastensuojelumallin kehittäjäksi nimetty hypnoosilääkäri- psykoterapeutti - NLP Master Practitioner Pekka Aarnisalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista mm. uskomushoitojen tuomisesta päihdehoitoon.
Oikealla nähdään systeemisen lastensuojelumallin kouluttaja, terapeuttisen vallan käytäntöjä markkinoiva perhepsykoterapeutti Jukka Pyhäjoki.
Mallin on tuottanut Suomeen ja "suomettanut" Pelastakaa Lapset ry:stä ja Perhehoitoliitosta syntynyt sijaishuoltojätti Anglicaren taidelähtöisiä ja vuorovaikutteisia välineitä kaupitteleva PRIDE- kouluttaja ja sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry, jonka pyöreän pöydän kumppaneita ovat mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste, PKS Oy ja NY (klikkaamalla nimiä saat lisää tietoa).
Pesäpuu ry on pyrkinyt ulottamaan verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa lainsäädäntöön, lastensuojeluyrityksiin, hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen, sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, lastensuojelun "kehittämishankkeisiin"( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja, LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet, systeeminen lastensuojelu ), varainhankintaan ja valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Asiakkaiden kuulemista, osallisuutta ja vuorovaikutusta mainostavaan jo kuudetta vuotta miljoonien euron rahoitusta saaneen systeemisen lastensuojelumallin valtakunnalliseen arviointiin oli haastateltu vain 6 nuorta ja 14 vanhempaa (Aaltio & Isokuortti , THL — Raportti 3/2019, 116 ).
Vuotta myöhemmässä raportissa haastateltuja asiakkaita oli yhteensä kuusi, joista viisi oli pettyneitä systeemisiin keskusteluihin, jotka eivät auttaneet perheitä palvelussa ( Aaltio & Isokuortti, 2020).
Isokuortin , Laajasalon ja Barlowin (2021) uuden tutkimuksen mukaan lastensuojelun käytäntömallien ( ratkaisukeskeinen case work, signs of safety / turvallisuuden merkit ja systeeminen lastensuojelumalli RSW) suosiosta huolimatta näyttö niiden hyödyistä perheille on olematon tai vähäinen.
Puuttuvasta vaikuttavuudesta huolimatta malleja käytetään, rahoitetaan ja levitetään Suomessa edelleen ongelmien ennaltaehkäisyn verukkeella.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalaiset-haluavat-yha-rahoittaa-lapsibisnestasosiaalityontekijoiden-ja-ehkaisevan-lastensuojelun-lisaaminen-lisaa-huostaanottoja-ja-oikeusturvaongelmia
Iona Heathin ja David Sackettin havainnot ennalta ehkäisevän lääketieteen kolmesta röyhkeyden elementistä sopivat myös ehkäisevään lastensuojeluun erilaisine arviointeineen:
Ehkäisevä lastensuojelu on ensinnäkin aggressiivista: se etsii terveitä ihmisiä oma-aloitteisesti ja kertoo heille, miten heidän olisi elettävä elämäänsä.
Toiseksi se on ylimielistä: se olettaa automaattisesti, että sen tarjoamista neuvoista seuraa enemmän hyötyjä kuin haittoja, vaikka tämä ei aina pidä paikkaansa.
Kolmanneksi ehkäisevä lastensuojelu on määräilevää ja hyökkää herkästi kaikkien niiden kimppuun, jotka kyseenalaistavat sen suosituksia.
Kun edellä mainitut kolme röyhkeyden muotoa pannaan yhteen, saadaan jotakin mikä muistuttaa moraalista ristiretkeä. Yhdistelmän lopputuloksena on ideologia, jossa järkiperäinen ja vastuullinen kansalainen on itse vastuussa terveydestään , ja sairaus on merkki moraalisesta epäonnistumisesta.
Näin lastensuojelu luo normatiivisen ihmisen ideaalin, jota kaikkien on tavoiteltava.
Annettujen ohjeiden takana, kulisseissa, on valtava vääntövoima kaupallisia tavoitteita ja etuja, jotka tuottavat säännöstön mittalaitteet ja interventiot.
Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä.
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.
Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).
Vääriä tietoja , tutkimustuloksia ja neuvoja tuottamalla ja jakamalla asiantuntija voi johtaa kansalaisia ja mediaa harhaan, ajattelemaan kritiikittömän myönteisesti erilaisista pseudopalveluista ja fabrikoida sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi tarjotaan omia/ oman korruptioyhteisön vahingollisia palvelutuotteita.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
Eettisinä vartijoina toimivien kokemusasiantuntijoiden ja toimittajien tehtävä on suojella muita ihmisiä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita terapeuttiselta vallalta; toimimattomilta pseudopalveluilta ja sosiaalityön ristiretkeläisiltä, korruptoituneilta asiantuntijoilta jotka hoitavat itseään ja/tai ajavat taustayhteisönsä/yrityksensä agendaa ja ideologiaa asiantuntijaroolinsa ja työtehtäviensä esim. asiakastyön ja tutkimustoiminnan kautta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
Ideologisen ja taloudellisen korruption riskibisnes
Systeemisen riskiarvioinnin kehittämisessä on ollut mukana vakavista uskottavuusongelmista kärsiviä tahoja esim. perheiden oikeusturvan vaarantavan Lastenasiaintalo ( LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n tutkijoita ja arvioijia , ACE- seulaajia ja Syty-hankkeen kouluttajia.
Näin monen perheiden oikeusturvan vaarantavan hankkeen ja käytännön yhtäaikainen ilmaantuminen ja markkinointi paljastaa, että hankkeita ovat olleet valmistelemassa samat sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneet korruptoituneet tahot.
Systeeminen riskiarviointi kuten systeeminen lastensuojelumallikin perustuu vääräksi osoitetuille psykoanalyyttisille teorioille ( kiintymyssuhdeteoria , mentalisaatioteoria, psykoanalyyttinen traumateoria ja varhaisvuosien determinismi).
Psykoanalyyttinen teoriapohja ohjaa etsimään ja löytämään riskejä pääosin/ yksinomaan biologisista perheistä ja sivuuttaa paljon yleisemmät esim. lasten kouluihin, harrastuksiin ja vertaisiin liittyvät kaltoinkohteluriskit.
Lisäksi se ohjaa virheellisesti uskomaan, että mahdolliset traumat ja kaltoinkohtelu olisivat piiloisia eivätkä lapset muistaisi niitä tai haluaisi kertoa niistä ilman asiantuntijan urkintaa.
Koulutuksissaan Laura Yliruka valitteleekin, että jotkut vanhemmat tekevät kaikkensa salatakseen lasten kaltoinkohtelun ( Yliruka, 14.1.2022).
Todellisuudessa vanhemmat yleensä kertovat avoimesti kaltoinkohtelusta siitä kysyttäessä (Flinck, Paavilainen & Merikanto 2007; Paavilainen & Flinck 2007; Paavilainen, Kanervisto, Flinck & Rautakorpi 2006).
Vanhemmat myös usein hakevat apua itselleen sitä saamatta.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.
Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa".
Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).
Hallinto- oikeus noudatti tulkinnassaan täsmällisesti systeemisen lastensuojelun ( Syty), Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) ja Lastenasiaintalon ( Barnahus, LASTA) riskiarvioinnin logiikkaa, jossa yhden ainutkertaisenkin virheen tunnustaminen tulkitaan biologisen vanhemman tapauksessa merkiksi muiden salattujen ja vakavampien virheiden/patologioiden ja jatkuvien väärinkäytösten olemassaolosta ja lapsen kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen jo sillä perusteella, että epäilty kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on köyhä yksinhuoltaja, keskusteluhaluton tupakoitsija tai alentuneesti lämminhenkisessä perheessä elävä työtön.
Entä jos systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä- psykoterapeuttien Katarina Fagerströmin ja Pekka Aarnisalon, Laura Ylirukan( Syty), Taina Laajasalon( Barnahus, LASTA), Johanna Hietamäen ( ACE) ja Eija Paavilaisen( Hotus) epäonnistumisia tutkijoina käsiteltäisiin samalla logiikalla?
Kuormittava elämäntilanne ei oikeuta hyväpalkkaisten tutkijoiden kansalaisiin kohdistamaa institutionaalista väkivaltaa eikä ole muuta sellaista toimenpidettä kuin irtisanominen , jolla pystyttäisiin varmasti takaamaan kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, joten tutkijat voitaisiin erottaa viroistaan tai asettaa ammatinharjoituskieltoon välittömästi jo tähänastisista Syty-, Barnahus- , ACE- ja Hotus- koulutuksista saadun todistusaineiston perusteella.
Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen ja muiden oikeusturvaongelmien tuottajana
Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin miten vinoon systeeminen lastensuojelu ja sen riskiarviointi voi ohjata koko lastensuojeluprosessin ja minkätasoisia oikeusturvaongelmia se aiheuttaa perheille.
Systeemisen lastensuojelumallin perusta on perheterapia( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster) ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld). Myös “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.
Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti").
Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975) mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä. Esimerkkinä voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu käyttää huumeita tai käyttäytyy häiritsevästi. Samaan aikaan uupuneilla vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet turhaan hakea apua ja käypää hoitoa pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi.
Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön , sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia huumeidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta vanhemmat eivät voisi erota.
Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan ) perhekuntoutuksen kautta “muutoksen systeemissään, jotta lapsen huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “
Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta, jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Pojan päihdeongelma ja ADHD jäisivät kokonaan hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi. Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.
Mentalisaatioteoria urkinnan ja hylkäämisen oikeuttajana
Myös systeemisen lastensuojelumallin psykoanalyyttinen mentalisaatioteoria, jossa asiantuntija pyrkii “näkemään asiakkaan läpi” löytääkseen olettamiaan häiriöitä, kaltoinkohtelua ja persoonallisuuspatologioita muodostaa vakavan oikeusturvanriskin kenelle hyvänsä kansalaiselle koska se perustuu asiantuntijan mutuun ( intuitioon), ei tietoon tai näyttöön.
Mentalisaatioteoriaan perustuvat systeemiset hypoteesit, joissa asiantuntijat arvuuttelevat asiakkaan selän takana tämän oletettuja patologioita ja niiden keskinäisiä kytköksiä ovat paitsi epätieteellisiä myös epäeettisiä. Näistä arvuutteluista ei tule eettisempiä vaikka asiakas kutsuttaisiin paikalle kuulemaan panetteluaan.
Miksi mentalisaatiokoulutetuista sosiaalityön systeemisistä työyhteisöistä pääsääntöisesti puuttuvat kaikki hyvin mentalisoivien yhteisöjen tunnusmerkit; epävarmuuden sietäminen, nöyryys, virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen , anteeksi pyytäminen ja joustavuus?
Kun eugeniikan ja psykoanalyysin oppeihin ja lastensuojelun pseudopalveluihin luottaneen valvontavelvoitteensa ja asiakaspalautteet laiminlyöneen asiantuntijan tulisi ottaa vastuu lainvastaisista ja vahingollisia seurauksia tuottavista päätöksistään ja työtavoistaan, hän asettuukin “ ei- tietämisen positioon”.
Mentalisaatioteoriaan kuuluvan muodikkaan " ei- tietämisen" tarkoitus tuntuu olevan sysätä ammattilaisen vastuu omasta työstä ja sen tuloksista asiakkaalle.
Nanne Isokuortin ja Elina Aaltion tutkimukseen( 2020) haastatellun työntekijän sanoin:
“Uskon myös, että ei- tietäminen antaa perheille vastuun siitä, että he ratkaisevat omat ongelmansa” .
Valitettavasti lastensuojeluprosesseissa asiakkaan ratkaistavaksi jää usein alkuperäisen ongelman lisäksi liuta muita mentalisaatiokoulutettujen ammattilaisten tuottamia ongelmia.
Miksi perheitä ylipäätään pakotetaan pakkoasiakkuuksiin ongelmia tuottavien ammattilaisten kanssa, jos nämä hylkäävät heidät selviämään yksin aiheutettuaan ensin lukuisia lisäongelmia jo muutenkin rasitetuille perheille ?
Niin pitkälle systeemisten lastensuojelutyöntekijöiden mentalisaatio ei vielä yllä, että se kyseenalaistaisi elämän ohimenevien haasteiden lukitsemisen ongelmiksi ja häiriöiksi, puhumisen rinnastamisen hoitoon , asiakas- työntekijä suhteen valtaerot , työntekijöiden eettiset ja epistemologiset valmiudet toisten ongelmien ratkaisuun tai asiantuntija- ja sijaishuoltouskon.
Tyypillistä ACE-, LASTA -, Syty- hankkeille ja Hotuksen riskiarvioinneille ja käytännöille on:
1. Turvallisuus- ja riskiarviointi menevät työntekijöillä sekaisin. Turvallisuusarvioinnissa pitäisi arvioida lapsen kehitystä ja turvallisuutta välittömästi vaarantavia tekijöitä kun taas riskiarviointi kohdistuu tulevien riskien arviointiin.
2) Arviointi perustuu intuitioon ja riittämättömään informaatioon. Arvioinnissa tukeudutaan ensimmäiseen hypoteesiin (Early evidence bias) sen sijaan, että hankitaan arviota tukevaa tai kumoavaa tietoa.
3) Ensikäden informaatiota ei ole kirjattu riittävän tarkasti, faktoja ei ole tarkistettu.
Havaintoja, mielipiteitä ja faktoja ei ole erotettu toisistaan. Informaatiovirheitä ei korjata tai ne korjataan vasta viiveellä.
Asiakkaiden tukihenkilönä toimivan Terhi Suokkaan kokemusten mukaan kiusaaminen ja väärän tiedon välittäminen on lastensuojelussa helppoa.
”Faktantarkistusta ei ole lainkaan! Esimerkiksi eron jälkeen toinen puoliso voi väittää lastensuojelulle entisellä puolisollaan olevan mielenterveysongelma, jonka vuoksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla, esimerkiksi ‘on kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa käynyt shoppailemassa’. Eksän sanomiset kirjataan sellaisenaan, ja ne vaikuttavat asioita hoitavien viranomaisten tulkintoihin. Lastensuojelun työntekijät voivat kysyä, että ‘oletko käynyt shoppailemassa’, mutta eivät varmista, onko diagnoosia tai väitettyjä ongelmia.”
4) Kokonaiskuva lapsen tilanteesta ja historiasta puuttuu ja huomio on yksityiskohdissa.
5) Perheen, ystävien ja naapureiden tuottamalle tiedolle annetaan vähemmän painoarvoa kuin viranomaisten tuottamalle tiedolle.
6) Työntekijät kiinnittävät liian vähän huomiota siihen, mitä lapset itse ilmaisevat.
7) Sitoutumisessa riskien arviointiin yhdessä vanhempien (tai muiden huoltajien/ hoitajien kanssa on puutteita. Vanhemman sukupuoli voi johtaa vääriin arviointeihin.
8) Työntekijöiden koulutus ja osaaminen on riittämätöntä.
9) Viranomaisten vastuut ovat epäselviä. Asiakkaita voidaan ohjata palveluihin ilman seurantaa. ( Marja Salonen, 11.11.2015).
10) Lasten kaltoinkohteluriskejä etsitään ja löydetään pääasiassa/ yksinomaan biologisista perheistä intuition varassa ja/ tai runsaasti vääriä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavilla Hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus) villeillä riskilistoilla.
11) Hankkeisiin liitetty ja niistä saatava tutkimustieto ei ole riippumatonta ja pyrkii pikemminkin oikeuttamaan ja kaunistelemaan hankkeita ja niissä tehtyjä toimenpiteitä kuin tutkimaan niitä.
12) Hankkeet ja niiden käytännöt eivät tunnista eivätkä tunnusta itsensä mahdollistamia/ tuottamia väärinkäytöksiä tai negatiivisia seurauksia lapsille ja vanhemmille. Korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ei ole.
Miksi asiakkaat osaavat ennakoida luotettavasti lastensuojeluhankkeiden epäkohdat ja puutteet jo ennen niiden juurruttamista- ilman resursseja mutta tohtorikoulutetut tutkijat eivät avokätisten resurssienkaan avulla tunnista eivätkä tunnusta epäkohtia vaikka asiakkaat olisivat raportoineet niistä satoja kertoja ja näyttö niistä olisi heidän silmiensä edessä?
Jotain on pahasti pielessä sosiaali- ja hoitotieteiden asiantuntijuudessa, etiikassa, osaamisessa, tiedonmuodostuksessa ja palkitsemisjärjestelmissä kun hyväpalkkaiset tohtorikoulutetut "asiantuntijat" aloittavat kansalaisten oikeusturvaa vakavasti vaarantavia hankkeita vailla tutkimustietoa ja yksinomaan/pääosin sijaishuollon edunvalvojiin tukeutuen ja toimenpiteiden kohteiden palkattomaksi tehtäväksi jää hankkeissa tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen, kerääminen, suomentaminen ja esittely, joka usein kuitenkin torjutaan “vihapuheena”.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
kuvakaappaukset Talentia, Heidi-Hanna Karhu
Kuvassa vasemmalla on systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä, entinen Folkhälsanin perhetyön asiantuntija sosiaalityöntekijä ja vuoden 2021 perheterapeutiksi valittu STM:n sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnassa , THL:ssa ja Tulevaisuuden lastensuojelu- hankkeessa vaikuttava Katarina Fagerström yhdessä avoimen adoption kehittäneen Pelastakaa Lapset ry:n adoptiotoiminnan kehittäjänä ja järjestön pitkäaikaisena toiminnanjohtajana tunnetun sosiaalityöntekijä-äitinsä kanssa.
Keskellä on niinikään systeemisen lastensuojelumallin kehittäjäksi nimetty hypnoosilääkäri- psykoterapeutti - NLP Master Practitioner Pekka Aarnisalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista mm. uskomushoitojen tuomisesta päihdehoitoon.
Oikealla nähdään systeemisen lastensuojelumallin kouluttaja, terapeuttisen vallan käytäntöjä markkinoiva perhepsykoterapeutti Jukka Pyhäjoki.
Mallin on tuottanut Suomeen ja "suomettanut" Pelastakaa Lapset ry:stä ja Perhehoitoliitosta syntynyt sijaishuoltojätti Anglicaren taidelähtöisiä ja vuorovaikutteisia välineitä kaupitteleva PRIDE- kouluttaja ja sijaishuollon edunvalvontajärjestö Pesäpuu ry, jonka pyöreän pöydän kumppaneita ovat mm. Attendo Oy, AVA, Familar Oy, Diakonissalaitos, Lauste, PKS Oy ja NY (klikkaamalla nimiä saat lisää tietoa).
Pesäpuu ry on pyrkinyt ulottamaan verkostonsa ja vaikuttamistoimintansa lainsäädäntöön, lastensuojeluyrityksiin, hallinto- oikeuksiin, moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin, yliopistotutkimukseen, sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ( mm. lastensuojelun ja sijaishuollon tarve, perheen jälleenyhdistäminen), sosiaalialan osaamiskeskuksiin, LSKL:ään, THL:ään, lastensuojelun "kehittämishankkeisiin"( Kaste, lastensuojelun edunvalvoja, LASTA, VOIKUKKIA, Arvokas, MunPerheet, systeeminen lastensuojelu ), varainhankintaan ja valvontainstituutioihin ( mm. lapsiasiavaltuutettu, Valvira, eduskunnan oikeusasiamies).
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Asiakkaiden kuulemista, osallisuutta ja vuorovaikutusta mainostavaan jo kuudetta vuotta miljoonien euron rahoitusta saaneen systeemisen lastensuojelumallin valtakunnalliseen arviointiin oli haastateltu vain 6 nuorta ja 14 vanhempaa (Aaltio & Isokuortti , THL — Raportti 3/2019, 116 ).
Vuotta myöhemmässä raportissa haastateltuja asiakkaita oli yhteensä kuusi, joista viisi oli pettyneitä systeemisiin keskusteluihin, jotka eivät auttaneet perheitä palvelussa ( Aaltio & Isokuortti, 2020).
Isokuortin , Laajasalon ja Barlowin (2021) uuden tutkimuksen mukaan lastensuojelun käytäntömallien ( ratkaisukeskeinen case work, signs of safety / turvallisuuden merkit ja systeeminen lastensuojelumalli RSW) suosiosta huolimatta näyttö niiden hyödyistä perheille on olematon tai vähäinen.
Puuttuvasta vaikuttavuudesta huolimatta malleja käytetään, rahoitetaan ja levitetään Suomessa edelleen ongelmien ennaltaehkäisyn verukkeella.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/suomalaiset-haluavat-yha-rahoittaa-lapsibisnestasosiaalityontekijoiden-ja-ehkaisevan-lastensuojelun-lisaaminen-lisaa-huostaanottoja-ja-oikeusturvaongelmia
Iona Heathin ja David Sackettin havainnot ennalta ehkäisevän lääketieteen kolmesta röyhkeyden elementistä sopivat myös ehkäisevään lastensuojeluun erilaisine arviointeineen:
Ehkäisevä lastensuojelu on ensinnäkin aggressiivista: se etsii terveitä ihmisiä oma-aloitteisesti ja kertoo heille, miten heidän olisi elettävä elämäänsä.
Toiseksi se on ylimielistä: se olettaa automaattisesti, että sen tarjoamista neuvoista seuraa enemmän hyötyjä kuin haittoja, vaikka tämä ei aina pidä paikkaansa.
Kolmanneksi ehkäisevä lastensuojelu on määräilevää ja hyökkää herkästi kaikkien niiden kimppuun, jotka kyseenalaistavat sen suosituksia.
Kun edellä mainitut kolme röyhkeyden muotoa pannaan yhteen, saadaan jotakin mikä muistuttaa moraalista ristiretkeä. Yhdistelmän lopputuloksena on ideologia, jossa järkiperäinen ja vastuullinen kansalainen on itse vastuussa terveydestään , ja sairaus on merkki moraalisesta epäonnistumisesta.
Näin lastensuojelu luo normatiivisen ihmisen ideaalin, jota kaikkien on tavoiteltava.
Annettujen ohjeiden takana, kulisseissa, on valtava vääntövoima kaupallisia tavoitteita ja etuja, jotka tuottavat säännöstön mittalaitteet ja interventiot.
Antropologi Joao Biehl on tutkinut yhteiskunnan harjoittamaa kansalaisten hylkäämistä ilmiönä.
Biehl kuvaa tutkimuksessaan, miten mielenterveyden häiriöön sairastuneet eivät syrjäytyneet yhteiskunnasta ainoastaan putoamalla palvelujärjestelmän aukkojen läpi, vaan nimenomaan palvelujärjestelmän hyvää tarkoittavien interventioiden seurauksena.
Hänen mukaansa poliittiset muutokset, joissa terveydenhuoltoa on hajautettu, yhteisöjä vastuutettu valtion tehtävistä ja yhteisö- ja perheterapeuttisia menetelmiä korostettu, ovat edesauttaneet hylkäämisen ilmiön muodostumista. Lopulta on käynyt niin, että hylättyjen ihmisoikeuksista ei kukaan ole ollut kiinnostunut. Biehl käyttää tästä ilmiöstä käsitettä ex-human ( Biehl, 2005).
Vääriä tietoja , tutkimustuloksia ja neuvoja tuottamalla ja jakamalla asiantuntija voi johtaa kansalaisia ja mediaa harhaan, ajattelemaan kritiikittömän myönteisesti erilaisista pseudopalveluista ja fabrikoida sairauksia tai ”tyytymättömyyden tiloja”, joiden korjaamiseksi tarjotaan omia/ oman korruptioyhteisön vahingollisia palvelutuotteita.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sosiaalityonpsykiatrian-palvelujarjestelmia-ei-tehty-asiakkaille-vaan-mm-keskiluokkaisten-rouvien-paistattelupaikaksi
Eettisinä vartijoina toimivien kokemusasiantuntijoiden ja toimittajien tehtävä on suojella muita ihmisiä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita terapeuttiselta vallalta; toimimattomilta pseudopalveluilta ja sosiaalityön ristiretkeläisiltä, korruptoituneilta asiantuntijoilta jotka hoitavat itseään ja/tai ajavat taustayhteisönsä/yrityksensä agendaa ja ideologiaa asiantuntijaroolinsa ja työtehtäviensä esim. asiakastyön ja tutkimustoiminnan kautta.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/sosiaalialan-ammattilaisten-salattu-ja-hapeallinen-kokemusasiantuntijuus
Ideologisen ja taloudellisen korruption riskibisnes
Systeemisen riskiarvioinnin kehittämisessä on ollut mukana vakavista uskottavuusongelmista kärsiviä tahoja esim. perheiden oikeusturvan vaarantavan Lastenasiaintalo ( LASTA, Barnahus)- hankkeen asiantuntijoita, lastensuojelun tilastoinnin ja tietoperustan laiminlyöneen THL:n tutkijoita ja arvioijia , ACE- seulaajia ja Syty-hankkeen kouluttajia.
Näin monen perheiden oikeusturvan vaarantavan hankkeen ja käytännön yhtäaikainen ilmaantuminen ja markkinointi paljastaa, että hankkeita ovat olleet valmistelemassa samat sijaishuollon edunvalvontaan sitoutuneet korruptoituneet tahot.
Systeeminen riskiarviointi kuten systeeminen lastensuojelumallikin perustuu vääräksi osoitetuille psykoanalyyttisille teorioille ( kiintymyssuhdeteoria , mentalisaatioteoria, psykoanalyyttinen traumateoria ja varhaisvuosien determinismi).
Psykoanalyyttinen teoriapohja ohjaa etsimään ja löytämään riskejä pääosin/ yksinomaan biologisista perheistä ja sivuuttaa paljon yleisemmät esim. lasten kouluihin, harrastuksiin ja vertaisiin liittyvät kaltoinkohteluriskit.
Lisäksi se ohjaa virheellisesti uskomaan, että mahdolliset traumat ja kaltoinkohtelu olisivat piiloisia eivätkä lapset muistaisi niitä tai haluaisi kertoa niistä ilman asiantuntijan urkintaa.
Koulutuksissaan Laura Yliruka valitteleekin, että jotkut vanhemmat tekevät kaikkensa salatakseen lasten kaltoinkohtelun ( Yliruka, 14.1.2022).
Todellisuudessa vanhemmat yleensä kertovat avoimesti kaltoinkohtelusta siitä kysyttäessä (Flinck, Paavilainen & Merikanto 2007; Paavilainen & Flinck 2007; Paavilainen, Kanervisto, Flinck & Rautakorpi 2006).
Vanhemmat myös usein hakevat apua itselleen sitä saamatta.
Leeni Ikonen kertoo kirjassaan Salasspidettävä kuinka" eräs äiti oli itse oma-aloitteisesti mennyt pyytämään apua ja kertonut avoimesti olleensa huolissaan omasta käytöksestään, hän oli taloudellisen ahdingon aiheuttamassa paineessa hermostuksissaan tarttunut lapseen kiinni ja töninyt tämän huoneeseensa. Lastensuojelu teki asiasta esitutkintapyynnön poliisille ja äiti tuomittiin myöhemmin pahoinpitelystä. Lastensuojelu teki hakemuksen lapsen huostaanotosta ja perusteli hakemustaan lapsen perushoivan puutteella ja äidin väkivallan käytöllä.
Hallinto- oikeus arvioi, että aikuisen kuormittava elämäntilanne ei oikeuta lapseen kohdistuvaan väkivaltaan ja totesi , ettei sellaista avohuollon tukitointa olekaan, jolla pystyttäisiin takaamaan lapsen fyysinen koskemattomuus. Avohuollon tukitoimien arviointia ei tehty muutoin kuin toteamalla, etteivät tukitoimet ole mahdollisia. Äiti ei saanut mitään tukea kasvatustyöhön tai jaksamiseensa".
Ikosen mukaan täysin kohtuuton ja elämälle vieras on toteamus, ettei äiti voisi ottaa opikseen ja ettei sellaista tukitointa ole, jolla voitaisiin taata lapsen fyysinen koskemattomuus. "Tämä johtopäätös tarkoittaa käytännössä sitä, ettei vanhempia kannata ohjata lainkaan kasvatuskysymyksissä. Tutkimusten mukaan kasvatusväkivallasta kannattaa kuitenkin keskustella, koska vanhemmat muuttavat tapojaan ohjausta saatuaan. Tämä kyseinen äiti oli itse tietoinen vaikean taloudellisen tilanteen vaikutuksesta omaan käytökseensä , ja pyrki korjaamaan tilannetta hakemalla apua. Taloudellisen avun ja henkisen tuen sijaan hän sai kovimman mahdollisen rangaistuksen " ( Ikonen, 2013, 337).
Hallinto- oikeus noudatti tulkinnassaan täsmällisesti systeemisen lastensuojelun ( Syty), Hoitotyön tutkimussäätiön( Hotus) ja Lastenasiaintalon ( Barnahus, LASTA) riskiarvioinnin logiikkaa, jossa yhden ainutkertaisenkin virheen tunnustaminen tulkitaan biologisen vanhemman tapauksessa merkiksi muiden salattujen ja vakavampien virheiden/patologioiden ja jatkuvien väärinkäytösten olemassaolosta ja lapsen kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen jo sillä perusteella, että epäilty kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on köyhä yksinhuoltaja, keskusteluhaluton tupakoitsija tai alentuneesti lämminhenkisessä perheessä elävä työtön.
Entä jos systeemisen lastensuojelumallin kehittäjä- psykoterapeuttien Katarina Fagerströmin ja Pekka Aarnisalon, Laura Ylirukan( Syty), Taina Laajasalon( Barnahus, LASTA), Johanna Hietamäen ( ACE) ja Eija Paavilaisen( Hotus) epäonnistumisia tutkijoina käsiteltäisiin samalla logiikalla?
Kuormittava elämäntilanne ei oikeuta hyväpalkkaisten tutkijoiden kansalaisiin kohdistamaa institutionaalista väkivaltaa eikä ole muuta sellaista toimenpidettä kuin irtisanominen , jolla pystyttäisiin varmasti takaamaan kansalaisten ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen, joten tutkijat voitaisiin erottaa viroistaan tai asettaa ammatinharjoituskieltoon välittömästi jo tähänastisista Syty-, Barnahus- , ACE- ja Hotus- koulutuksista saadun todistusaineiston perusteella.
Esimerkki siitä, miten systeeminen lastensuojelumalli toimii laittomien hoidollisten huostaanottojen ja muiden oikeusturvaongelmien tuottajana
Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin miten vinoon systeeminen lastensuojelu ja sen riskiarviointi voi ohjata koko lastensuojeluprosessin ja minkätasoisia oikeusturvaongelmia se aiheuttaa perheille.
Systeemisen lastensuojelumallin perusta on perheterapia( systeemiteoria) ja 1970- luvulla kehitetty Milanolainen systeemikeskeinen lähestymistapa, joka perustuu uskonnoksi kutsuttuun psykoanalyysiin ( mm. Frank Sulloway, Fred Frankel, Richard Webster) ja ideologiaksi väitettyyn systeemiteoriaan( Robert Lilienfeld). Myös “suhdeperustaisuuden” ja "psykososiaalisen" takaa löytyy psykoanalyyttinen teoria (Granfelt 1993, 177; Howe 1998, 47; Ruch 2005, 114; Toikko 2009, 274) ja eugeniikan tarpeisiin synnytetty case work sosiaalisine diagnooseineen.
Uskonnoksi väitetyn psykoanalyysin mukaan perhe on varhaislapsuuden salattujen kiintymyssuhdehäiriöiden, konfliktien, traumojen, neuroosien , insestitoiveiden ja häiriintyneen kommunikaation eli "perhepelien/ perhesääntöjen" (jokaisen perheenjäsenen pyrkimys määritellä suhteet muihin omilla ehdoillaan, mutta samalla kieltää tekevänsä niin) kehto ja patologisen perheen on muututtava itse tunnustamalla ongelmansa ( = suostuttava sijoitukseen ja sitä pohjustaviin “avohuollon tukitoimiin “ "vapaaehtoisesti").
Myös ideologiaksi väitetyn systeemiteorian ( Lilienfeld, 1975) mukaan perheenjäsenten väliset kommunikaatiokuviot seuraavat ääneen lausumattomia perhepelejä/ sääntöjä, jotka palvelevat perheen homeostaasin säilyttämistä hinnalla millä hyvänsä. Esimerkkinä voisi olla perhe, jossa nuori poika, jonka ADHD:tä ei ole huomattu käyttää huumeita tai käyttäytyy häiritsevästi. Samaan aikaan uupuneilla vanhemmilla, jotka ovat jo vuosia yrittäneet turhaan hakea apua ja käypää hoitoa pojalleen on uuvuttavasta avunhausta johtuva aviokriisi.
Systeemisessä lastensuojelumallissa voitaisiin perhetyön , sukupuun ja sirkulaaristen kysymysten jälkeen tulkita, että poika ylläpitää perhesysteemin homeostaasia huumeidenkäytöllään / häiriökäyttäytymisellään, jotta vanhemmat eivät voisi erota.
Tavoitteeksi asetettaisiin, että perhe löytää "vapaaehtoisesti" ( perheelle täysin turhan ja perheen talouden romuttavan ) perhekuntoutuksen kautta “muutoksen systeemissään, jotta lapsen huumeidenkäytön/ häiriökäyttäytymisen ei tarvitsisi enää olla ratkaisu vanhempien haastavaan tilanteeseen. “
Poika ja perheen isä todennäköisesti suuttuisivat ja kieltäytyisivät tästä jo etukäteen päätettyä sijoitusta usein pohjustavasta interventiosta, jonka takia perhe kirjattaisiin yhteistyökyvyttömäksi ( = uusi sijoitusperuste) . Isän suutahdettua työntekijälle “korkean riskin erotilanne” vaihtuisi asiakaskirjauksissa “korkean riskin perhe”- määritelmäksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuopio-maksaa-lahes-50-000-euroa-perheen-hajottamisesta-ja-noyryyttamisesta-sitran-rahoittamassa-perhekuntoutuksessa
Pojan päihdeongelma ja ADHD jäisivät kokonaan hoitamatta tai hoidettaisiin väärin koska ne nähtäisiin vanhempien aiheuttamina psykiatrisina ongelmina. Myöskään vanhemmat uuvuttaneita palvelujärjestelmäpuutteita ei korjattaisi. Sopivien päihde- ja mielenterveyspalvelujen puuttuessa hyvin todennäköisesti poikaa ehdotettaisiin sijoitettavaksi väittämällä, että “ kodin olosuhteet vaarantavat vakavasti lapsen kasvun ja kehityksen ja avohuollon tukitoimet ( joksi perhekuntoutus nyt kirjattaisiin) ovat osoittautuneet mahdottomiksi toteuttaa”.
Mentalisaatioteoria urkinnan ja hylkäämisen oikeuttajana
Myös systeemisen lastensuojelumallin psykoanalyyttinen mentalisaatioteoria, jossa asiantuntija pyrkii “näkemään asiakkaan läpi” löytääkseen olettamiaan häiriöitä, kaltoinkohtelua ja persoonallisuuspatologioita muodostaa vakavan oikeusturvanriskin kenelle hyvänsä kansalaiselle koska se perustuu asiantuntijan mutuun ( intuitioon), ei tietoon tai näyttöön.
Mentalisaatioteoriaan perustuvat systeemiset hypoteesit, joissa asiantuntijat arvuuttelevat asiakkaan selän takana tämän oletettuja patologioita ja niiden keskinäisiä kytköksiä ovat paitsi epätieteellisiä myös epäeettisiä. Näistä arvuutteluista ei tule eettisempiä vaikka asiakas kutsuttaisiin paikalle kuulemaan panetteluaan.
Miksi mentalisaatiokoulutetuista sosiaalityön systeemisistä työyhteisöistä pääsääntöisesti puuttuvat kaikki hyvin mentalisoivien yhteisöjen tunnusmerkit; epävarmuuden sietäminen, nöyryys, virheiden tunnistaminen ja tunnustaminen , anteeksi pyytäminen ja joustavuus?
Kun eugeniikan ja psykoanalyysin oppeihin ja lastensuojelun pseudopalveluihin luottaneen valvontavelvoitteensa ja asiakaspalautteet laiminlyöneen asiantuntijan tulisi ottaa vastuu lainvastaisista ja vahingollisia seurauksia tuottavista päätöksistään ja työtavoistaan, hän asettuukin “ ei- tietämisen positioon”.
Mentalisaatioteoriaan kuuluvan muodikkaan " ei- tietämisen" tarkoitus tuntuu olevan sysätä ammattilaisen vastuu omasta työstä ja sen tuloksista asiakkaalle.
Nanne Isokuortin ja Elina Aaltion tutkimukseen( 2020) haastatellun työntekijän sanoin:
“Uskon myös, että ei- tietäminen antaa perheille vastuun siitä, että he ratkaisevat omat ongelmansa” .
Valitettavasti lastensuojeluprosesseissa asiakkaan ratkaistavaksi jää usein alkuperäisen ongelman lisäksi liuta muita mentalisaatiokoulutettujen ammattilaisten tuottamia ongelmia.
Miksi perheitä ylipäätään pakotetaan pakkoasiakkuuksiin ongelmia tuottavien ammattilaisten kanssa, jos nämä hylkäävät heidät selviämään yksin aiheutettuaan ensin lukuisia lisäongelmia jo muutenkin rasitetuille perheille ?
Niin pitkälle systeemisten lastensuojelutyöntekijöiden mentalisaatio ei vielä yllä, että se kyseenalaistaisi elämän ohimenevien haasteiden lukitsemisen ongelmiksi ja häiriöiksi, puhumisen rinnastamisen hoitoon , asiakas- työntekijä suhteen valtaerot , työntekijöiden eettiset ja epistemologiset valmiudet toisten ongelmien ratkaisuun tai asiantuntija- ja sijaishuoltouskon.
Tyypillistä ACE-, LASTA -, Syty- hankkeille ja Hotuksen riskiarvioinneille ja käytännöille on:
1. Turvallisuus- ja riskiarviointi menevät työntekijöillä sekaisin. Turvallisuusarvioinnissa pitäisi arvioida lapsen kehitystä ja turvallisuutta välittömästi vaarantavia tekijöitä kun taas riskiarviointi kohdistuu tulevien riskien arviointiin.
2) Arviointi perustuu intuitioon ja riittämättömään informaatioon. Arvioinnissa tukeudutaan ensimmäiseen hypoteesiin (Early evidence bias) sen sijaan, että hankitaan arviota tukevaa tai kumoavaa tietoa.
3) Ensikäden informaatiota ei ole kirjattu riittävän tarkasti, faktoja ei ole tarkistettu.
Havaintoja, mielipiteitä ja faktoja ei ole erotettu toisistaan. Informaatiovirheitä ei korjata tai ne korjataan vasta viiveellä.
Asiakkaiden tukihenkilönä toimivan Terhi Suokkaan kokemusten mukaan kiusaaminen ja väärän tiedon välittäminen on lastensuojelussa helppoa.
”Faktantarkistusta ei ole lainkaan! Esimerkiksi eron jälkeen toinen puoliso voi väittää lastensuojelulle entisellä puolisollaan olevan mielenterveysongelma, jonka vuoksi hän käyttäytyy tietyllä tavalla, esimerkiksi ‘on kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaiheessa käynyt shoppailemassa’. Eksän sanomiset kirjataan sellaisenaan, ja ne vaikuttavat asioita hoitavien viranomaisten tulkintoihin. Lastensuojelun työntekijät voivat kysyä, että ‘oletko käynyt shoppailemassa’, mutta eivät varmista, onko diagnoosia tai väitettyjä ongelmia.”
4) Kokonaiskuva lapsen tilanteesta ja historiasta puuttuu ja huomio on yksityiskohdissa.
5) Perheen, ystävien ja naapureiden tuottamalle tiedolle annetaan vähemmän painoarvoa kuin viranomaisten tuottamalle tiedolle.
6) Työntekijät kiinnittävät liian vähän huomiota siihen, mitä lapset itse ilmaisevat.
7) Sitoutumisessa riskien arviointiin yhdessä vanhempien (tai muiden huoltajien/ hoitajien kanssa on puutteita. Vanhemman sukupuoli voi johtaa vääriin arviointeihin.
8) Työntekijöiden koulutus ja osaaminen on riittämätöntä.
9) Viranomaisten vastuut ovat epäselviä. Asiakkaita voidaan ohjata palveluihin ilman seurantaa. ( Marja Salonen, 11.11.2015).
10) Lasten kaltoinkohteluriskejä etsitään ja löydetään pääasiassa/ yksinomaan biologisista perheistä intuition varassa ja/ tai runsaasti vääriä kaltoinkohteluepäilyjä ja -syytteitä tuottavilla Hoitotyön tutkimussäätiön ( Hotus) villeillä riskilistoilla.
11) Hankkeisiin liitetty ja niistä saatava tutkimustieto ei ole riippumatonta ja pyrkii pikemminkin oikeuttamaan ja kaunistelemaan hankkeita ja niissä tehtyjä toimenpiteitä kuin tutkimaan niitä.
12) Hankkeet ja niiden käytännöt eivät tunnista eivätkä tunnusta itsensä mahdollistamia/ tuottamia väärinkäytöksiä tai negatiivisia seurauksia lapsille ja vanhemmille. Korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä ei ole.
Miksi asiakkaat osaavat ennakoida luotettavasti lastensuojeluhankkeiden epäkohdat ja puutteet jo ennen niiden juurruttamista- ilman resursseja mutta tohtorikoulutetut tutkijat eivät avokätisten resurssienkaan avulla tunnista eivätkä tunnusta epäkohtia vaikka asiakkaat olisivat raportoineet niistä satoja kertoja ja näyttö niistä olisi heidän silmiensä edessä?
Jotain on pahasti pielessä sosiaali- ja hoitotieteiden asiantuntijuudessa, etiikassa, osaamisessa, tiedonmuodostuksessa ja palkitsemisjärjestelmissä kun hyväpalkkaiset tohtorikoulutetut "asiantuntijat" aloittavat kansalaisten oikeusturvaa vakavasti vaarantavia hankkeita vailla tutkimustietoa ja yksinomaan/pääosin sijaishuollon edunvalvojiin tukeutuen ja toimenpiteiden kohteiden palkattomaksi tehtäväksi jää hankkeissa tarvittavan tutkimustiedon tuottaminen, kerääminen, suomentaminen ja esittely, joka usein kuitenkin torjutaan “vihapuheena”.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ace-ja-traumainformoitu-sote-ongelmana-valheelliset-vaittamat-ja-koyhien-demoralisointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastenasiaintalojen-barnahus-sudenkuopat-virheita-ja-petoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tapausesimerkki-lastenasiaintalo-mallista-painajainen-perheessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/monitoimijainen-arviointi-unohtaa-perheiden-oikeusturvan
Riskiarviointi on oikeusturva- ja hyvinvointiriski
Systeemisen lastensuojelumallin lobbarit pyrkivät salaamaan ja kiistämään, että heidän mallinsa perustuu epätieteelliselle psykoanalyyttiselle puoskaroinnille.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkintamalli-lumo-ja-syty-hankkeisiin
Jos tuntikausia Milanolaisesta systeeminäkökulmasta, suhdeperustaisuudesta, varhaislapsuuden kiintymyssuhdehäiriöistä, mentalisaatiosta, homeostaasista, traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä , vuorovaikutushäiriöistä ja defensseistä luennoineelta systeemiseltä asiantuntijalta erehtyy kysymään miksi psykoanalyysilla on niin keskeinen osuus systeemisessä lastensuojelumallissa, saa vastaukseksi vain kiukkuisen kiistämisen “ ei tämä ole psykoanalyysia!”.
Perustelematta jää miksi "ongelmakeskeisyydestä vapautumiseksi" kutsutaan sitä, ettei asiakkaita systeemisen mallin myötä enää nähdä suoraan ongelmayksilöinä vaan tahallisesti ongelmia ongelmanratkaisuna ylläpitävänä osana lastensuojelua käyttävien patologisten perheiden ongelmallista perhesysteemiä/ homeostaasia.
Miten asiakkaita hyödyttää myöskään työntekijöiden “ystävällisyys”, jonka tarkoituksena on helpottaa asiakashankintaa pseudopalveluihin, joissa köyhyyden ja hoitamattomien sairauksien kuvitellaan korjaantuvan asiantuntijapuheella ?
STM ja THL puolestaan tuntuvat tekevän kaikkensa salatakseen harjoittamansa rakenteellisen väkivallan ja lasten ja perheiden kaltoinkohtelun.
Lastensuojelun tietoperusta ja perheiden oikeussuojakeinot ovat rakentamatta, hankkeiden lapsi- ja perhevaikutukset tutkimatta ja sijaishuollon nykytilaselvitys käynnistämättä.
STM ja THL näyttävät palvelevan ahneuden ehdoilla toimivan korruptoituneen järjestö- , yritys- ja tutkijaverkoston homeostaasin säilyttämistä- hinnalla millä hyvänsä.
Oikeusvaltiossa sallitaan ideologiaan perustuvat, lapsia ja perheitä tuhoavat toimintatavat.
Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu ja THL:n "tutkimukset" ovat ohjanneet veronmaksajien rahat valvomattomien palveluntuottajien ja vakavia haittoja ja hyvinvointipuutteita tuottavan sijaishuollon hyväksi.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelututkimukset-sijaishuollon-ja-sosiaalityontekijoiden-edunvalvontana-tunnista-pseudotutkimus
THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakirjat-osa-1-fabrikoitu-lastensuojeluilmoitus
Sekä lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa samaan aikaan kun lasten ja vanhempien hyvinvointi on lisääntynyt.
Ilmiantojärjestelmä luo pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta lapsiperheiden elämään; lastensuojelun asiakkuus estää monien sairauksien käyvän hoidon ja psykiatrisiin palveluihin pääsyn.
Sosiaali- ja terveysministeriön ideologian mukaan tavallisista suomalaisista perheistä tulee seuloa näkymätöntä pahaa.
Veronmaksajien rahoja käytetään hankkeisiin, joiden vaikutuksia ei arvioida suunnitteluvaiheessa eikä toteutuksen jälkeen.
Asiakkaiden luottamusta lastensuojelun lupauksia kohtaan tuskin lisää se, että systeemisen lastensuojelumallin lobbarit eivät kerää ison otannan asiakaspalautteita eivätkä edes tunnu tajuavan mitä asiakaspalaute on tai miten ja miksi sitä tulisi kerätä. Tulevaisuuden lastensuojelu – hankkeen Syty-foorumissa 20.5.2022 asiakaspalautteeksi ja asiakkaiden tyytyväisyydeksi tulkittiin se, etteivät asiakkaat vastanneet kriittisesti sosiaalityöntekijöiden kirjelmiin!
Kehittäminen kehittyy
Vielä kymmenen vuotta sitten asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksien toteutuminen käsiteltiin lastensuojelukoulutusten powerpoint- esityksissä yhdellä rivillä näin:- asiakkaiden oikeussuojakeinot? Asiakaspalaute?
Kymmenessä vuodessa on tapahtunut sen verran lastensuojelun kehittämistä, että ikäväksi koettuun lastensuojelun “juridisoitumiskehitykseen” liitettyjä asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia ei enää mainita, asiakaspalautteen ja -näkökulman puutteesta syytetään resurssipulaa, esitellään yksi kokemusasiantuntija ja seminaarien päätteeksi kerrotaan yhdellä lauseella, että toki väkivaltaa voi olla muuallakin kuin biologisissa perheissä mutta sen tutkimiseen ei ole "resursseja".
Laura Ylirukakin osaa kertoa systeemisessä riskiarvioinnissaan, että huostaanotto on aina trauma mutta sijoittaa silti huostaanoton nelikenttänsä varma- turvallinen- osioon piittaamatta tuoreen Suomen lastensuojelua koskevan tutkimuksen tuloksista, joiden mukaan sijoitettujen lasten tilanne oli kaikilla tutkituilla hyvinvoinnin ja terveyden mittareilla muuta väestöä huonompi myös verrattuna sisaruksiin, joita ei ollut sijoitettu.
Jokseenkin irvokasta on, että lastensuojelutoimijat seulovat perheistä "alentunutta lämminhenkisyyttä" ja "henkistä väkivaltaa" samalla kun itse tuottavat laittomilla huostaanotoillaan ja virheellisillä hoidoillaan liukuhihnalta autismikirjon lasten ja vanhempien ennenaikaisia kuolemia.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/osoita-mielta-1711-klo-11-13-lastensuojelutoimissa-menehtyneiden-muistoksi
Arvioidaan riskiarviointi
Systeemisen lastensuojelun ja riskiarvioinnin tuottamia riskejä voisi arvioida Eileen Munron riskiarviointimallilla kysymällä seuraavat kysymykset
Mitä on tapahtunut aiemmin? ( lastensuojelun riskibisneksen ja korruption historia)
Lastensuojelu yksityistettiin ja markkinoistettiin miljardibisnekseksi, tietoperusta laiminlyötiin ja lapset ja vanhemmat tuotteistettiin ilman mahdollisuutta oikeusturvaan kun yksityiset sijaishuollon edunvalvojat ( lastensuojeluyritykset ja - järjestöt) päästettiin STM:n, THL:n ja STEA:n tuella päättämään lastensuojelun koulutuksista, lainsäädännöstä ja toimeenpanosta ja etsimään näkymätöntä pahaa perheistä.
.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/entiset-ja-nykyiset-sos-lapsikylan-paattajat-lastensuojelun-markkinoistamisen-asialla
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
Mitä tapahtuu nyt? (kuinka korruptoituneita riskikäytäntöjä ylläpidetään parhaillaan)
Sijaishuollon edunvalvojien riskiarvioinnit sementoivat perheiden ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.
Lastensuojelun korruptoituneeseen ideologiaan sisältyvän psykoanalyyttisen orientaation vuoksi perheiden tuen keinoja ei kehitetä vaan varat ohjataan sijaishuollon riskiyrittäjille, joiden annetaan lainvastaisesti osallistua sijoitustarpeen arviointiin ja sijoituspäätösten valmisteluun. Lastensuojelun korruptoitunut lainsäädäntötyö takaa, että markkinoistaminen jatkuu tuottaen yhä enemmän kalliita, turhia ja vaurioittavia huostaanottoja ja syrjäyttäen yhä enemmän lapsia ja vanhempia.
https://leeniikonen.fi/2022/05/23/lastensuojelulaki-uudistuu-uskottavuusongelmia-ministeriossa/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/banaali-paha-piiloutuu-byrokratiaan
Suomi rikkoo räikeästi lakia sairaiden lasten huostaanotoilla
Lapsia kaupitellaan ympäri Suomen kiskurihintaan
Hoivabisneksestä tutut terveysjätit vuolevat miljoonia huostaanotetuilla lapsilla
Mitä saattaisi tapahtua jos emme tee mitään tai teemme kansalaisintervention?
Jos emme tee mitään, perheiden hyvinvointi ja oikeusturva, kansantalous ja myös yhteiskuntarauha vaarantuu sijaishuollon riskiyrittäjiltä puuttuvien vastuu- ja korvausvelvoitteiden ja muiden jarrujen vuoksi. Viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen luottamuksensa menettäneet lapset ja vanhemmat siirtyvät elämään yhteiskunnan ulkopuolelle omilla säännöillään.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/handmaids-tale-on-dystopia-lastensuojelusta
https://leeniikonen.fi/2022/02/12/hapeapaaluista-apu-lastensuojelun-laatuongelmiin/
Tehokas interventio tarkoittaisi sijaishuolto- ja viranomaisväkivallan tutkimista, sijaishuollon edunvalvojille ohivalutetun rahoituksen palauttamista perheille, riippumattomia tutkijoita ja tuomioistuimia, asiantuntijoiden uudelleenkoulutusta ja vastuu- ja korvausvelvoitteita väärinkäytöksistä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/sos-lapsikylissa-tapahtunut-lasten-seksuaalinen-hyvaksikaytto-ja-kaltoinkohtelu-tutkintaan-lapsiuhreille-miljoonien-korvausrahasto
https://leeniikonen.fi/2022/01/11/tasmalaake-ihmisoikeusvajeeseen-virkamiesten-joukkotestaukset-kayntiin/
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/sijaishuollon-korruptoitunut-kehitysapu-lopetettava-lapsia-autettava-osana-perhetta
Kuinka todennäköisesti uusi lastensuojelukriisi / nykyisen kriisin eskaloituminen tapahtuu?
Suomessa on jo julkisrahoitettu yli miljardin vuodessa maksava sijaishuollon riskibisnes verkostoineen ja 50 000 koulutuksen tai työelämän ulkopuolelle syrjäytettyä 15 - 29 -vuotiasta nuorta, joista suuri osa on lastensuojelutaustaisia ja luku kasvaa koko ajan.
Jokainen näistä syrjäytetyistä nuorista tuottaa syrjäyttäjilleen noin 1,2 miljoonaa euroa.
Sijaishuollon edunvalvonta on tehokasta ja tuottaa vakavia haittoja , joten katastrofi on todennäköinen ja tapahtuu pian.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/ala-alistu-eugeniikkaan-systeemisen-lastensuojelun-tutkint
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/neoeugeniikka-vahvistuu-taloussosiaalityossa-koyhien-talousvaikeuksista-pyritaan-tekemaan-mielenterveyden-hairio
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/vastavuoroisuus-sosiaalityossa
Kuinka vakava tämä kriisi olisi?
Valvomaton lastensuojelu johtaa kansantalouden ja oikeusvaltion rapautumiseen ja sijaishuoltoväkivallan lisääntymiseen, johon kansalaiset vastaavat ennen pitkää voimakeinoin muiden vaikutuskeinojen puuttuessa.
Kansa käytännössä jakautuisi kahtia ja Suomessa alkaisi vallita sisällissodan kaltainen tila. "Haavoittuviin" ja "huono- osaisiin" ryhmiin kuuluvat ottaisivat oikeuden omiin käsiinsä, mikä on vaarallista valtiossa, jossa yli 1,6 miljoonalla kansalaisella on joko aseen hallussapitolupa tai rinnakkaislupa aseeseen.
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln-blogi/aila-paloniemi-kesk-kansan-kahtiajakoa-edistamassa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miksi-sosiaalityontekijat-eivat-valvo-sijaishuoltoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-ulkomaat/asiantuntijarinki-aivopesi-lapsia-ja-myi-sijaishuoltoon
Systeemisen riskiarvioinninkin mukaan tuleva kriisi on riittävän vakava, jotta Suomen 220:n systeemisen lastensuojelutiimin kannattaa jo nyt alkaa noudattaa lakia eikä jäädä odottamaan miten suhdeperustainen vastavuoroisuus sosiaalityössä aikanaan realisoituu.
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
Onko huostaanottosuosituksia ja -lausuntoja tuottaviin systeemisiin tiimeihin ( joihin vain 18% asiakkaista osallistuu aina) mahdollistettu samat porsaanreiät/ valuviat kuin sosiaalialan osaamiskeskusten lastensuojelun moniammatillisiin asiantuntijaryhmiin eli :
a) sosiaalityöntekijä yksin saa valikoida "tiedot", joiden perusteella työryhmä tekee huostaanottosuosituksensa eikä lausunnosta selviä, mitä tietoja ryhmällä on ollut käytössään suositusta laadittaessa
b) tietojen ja menettelytapojen oikeellisuutta ei tarkisteta missään vaiheessa ( edes hallinto- oikeudessa)
c) asiakas ei saa suoraa tietoa ryhmän suosituksista/ lausunnosta vaan ainoastaan sosiaalityöntekijän kertoman/kirjaaman version
d) asiakkaalle ei anneta mahdollisuutta osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, esittää näkemystään tai lukea ja oikaista usein virheellisiä kirjauksia/väittämiä.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-moniammatillinenasiantuntijaryhma-turhake-kyseenalaisten-huostaanottopaatosten-tueksi
Onko systeeminen lastensuojelu vain sijaishuollon suhteita ja pysyviä sijoituksia rakentavaa ja ylläpitävää puhetyötä, jossa sijaishuollon edunvalvojat rakentavat tietämättömiksi ja ystävällisiksi tekeytymällä pseudoluottamusta vanhempiin “vaikeiden päätösten”(=sijoituspäätösten) oikeuttamiseksi ja ylläpitämiseksi , etteivät vanhemmat kääntyisi juristin puoleen ja vaatisi perheen jälleenyhdistämistä ja jotta asiantuntijat voisivat kaupitella perheille maksimaalisen määrän kalliita pseudopalveluja?
Tarvitaanko “vaikeita päätöksiä” tuottavien asiantuntijoiden viikkokokouksiin perheterapeutin apu ja läsnäolo juuri tämän tietoisen ja monen valinnan kautta tapahtuvan valheeseen sitoutumisen oireita lievittämään?
Miksi systeemiset viikkokokoukset muistuttavat enemmän ammattilaisia auttavaa ryhmäpsykoterapiaa kuin asiakastyötä?
Onko systeemisten perheterapeuttien tehtävä sama kuin poliittisideologisten lastensuojelun edunvalvojien, jotka Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun edunvalvonnan käsikirjan mukaan jakoivat sosiaalityöntekijöiden syyllisyyden taakan “puuttumisesta” ja loivat tunnetta siitä, että “me toimittiin oikein” ( PeLa, 2010, 149)?
Mikä olisi riittävän tehokas interventio sysäämään asiantuntijajärjestelmän pois epäterveestä homeostaasistaan?
Kuka tutkisi tarkasti kuinka paljon systeeminen lastensuojelumalli on lisännyt lastensuojelun kustannuksia, huostaanottoja suhteessa asiakaslukuun ja huostaanottoja tuottavien "avohuollon tukitoimien" (perhetyö, perhekuntoutus ) käyttöä ?
#systeeminen riskiarviointi #RSW #systeeminen lastensuojelumalli #Katarina Fagerström #Pekka Aarnisalo
#FinlandrapedHackneymodel #FinnishHackneymodel #HowtofakeHackneymodel #FinnishHackneyincreasedplacements #HackneyhypeinFinland #SystemicriskassessmentinFinland
#MünchausenbyproxyinFinnishChildWelfare #terapeuttinen valta sosiaalityössä #haavoittuvuuden eetos sosiaalityössä #Ideologinenkorruptio #IdeologicalcorruptioninFinnishChildWelfare
#Väkivallatonlapsuus #ChildWelfareNetworksinFinland #Turvassa #Humana #Barnahus #Lastenasiaintalo #LASTA #EurochildFinland #riskiryhmä #riskiseulonta #korkeankonfliktitasonviranomaiset #RiskAssessmentinFinnishChildWelfare #Lastensuojelussamenehtyneet #lastensuojelu #STM #Terveydenjajahyvinvoinninlaitos #FinnishInstituteforHealthandWelfare#THL #Lastensuojelunkeskusliitto #LSKL#traumainformoitusote #ACE #pysyvähuostaanotto #NewYorkinmalli #sosiaalialanosaamiskeskus # #lapsiasiavaltuutettu #Xketju #lastensuojelututkimus #sijaishuollonpuolueetonnykyisyysselvitys #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuollonlähisuhdeväkivalta #seksuaaliväkivaltasijaishuollossa #sijaishuollossakaltoinkohdellut #Kadotetulapset #ChildWelfarelackofresourcesinFinland #TheCentreofExcellenceonSocialWelfareinFinland #Systeeminenlastensuojeluntoimintamalli #Syty #Lumo #Tienviittojalastensuojeluun #onnistuminenlastensuojelussa #Lastensuojelunonnistumisentekijät #lastensuojelunedunvalvoja
#TheMinistryofSocialAffairsandHealthinFinland #whitewashinchildwelfare #fostercarecrimeinFinland #FosterCareViolence #FosterCareResearchinFinland #ChildWelfareFinland #childwelfareorganizationsinFinland #lastensuojelujärjestöt #LostChildreninFinland #AllInclusivealsodeathinFinland #ChildWelfareCorruptioninFinland
#ilmianto #hallinto-oikeus #verkostoituminen #Turvassa #Hotus #Ilmoitaäläsivuuta #Kysyjakuuntele #Mikäauttaa #resurssipula #JariKetola #MarkoNikkanen #PasiKohtala #AilaPaloniemi #STEA #Veikkaus #sosiaalityöntutkimus #ChildWelfareResearchinFinland #kuinkajulkinenvaltasiirrettiinyksityisille #vihapuhesosiaalityössä#hatespeechinFinnishsocialwork #urkinta #psykoanalyysilastensuojelussa #PsychoanalysesinFinnishChildWelfare #lastensuojelujärjestötSuomessa #ChildWelfareOrganizationsinFinland #fabrikoiturikosilmoitus #fabricatedoffencereportinFinnishChildWelfare #sairauksiensepittely #DiakonissalaitosHOPE #FinnishDeaconessFoundationHOPE #perhekuntoutus #Anarkistisossut #MunPerheet #lastensuojelulobbaus #BirgittaWulf #erityisosaajat#toimivalastensuojelu #Kotikoivu #Loikalankartano #Familar #Outamonlastenkoti #ChildWelfareAssessmentinFinland #childwefareorganizationsinFinlandarenotNGOs #Suomi100Kaikilleeväätelämään #perhetyö#Diakonissalaitos#ekososiaalityö #ilmastoahdistus #traumafokusoituilmastoahdistus #DeaconessFoundationFinland #HelsinkiDiaconessInstitute #Familarperhekuntoutus #Mehiläinen #PerhehoitokumppanitSuomessa #Humana #FCA #FosterCareAssociatesinFinland #PelastakaaLapset #SavetheChildrenFinland #NuortenYstävät #FriendsoftheYouth #SOS-lapsikylä #SOSChildrenVillageinFinland #Pesäpuu #Perhehoitoliitto #Attendo #FamilyCareAssociation #AilaPaloniemi #TarjaHeino #TarjaPösö #Piia-LiisaHeiliö #MarkoNikkanen #Perhehoitotutkimus #PasiKohtala #NuorisokotiPuro #Nevalanmäenperhekoti #CTMlastensuojelu #Pohjolakoti #Ensi-jaturvakotienliitto #ChildrensDetectiveClub #FosterCarePricesinFinland #FinnishMotherandBabyHomesandShelters #DiverseFamiliesnetwork #HowtosabotageFosterCareResearchinFinland #HowtohidefostercareviolenceinFinalnd#LAPE#toimintahäiriöinenperhe #systeeminen perheteoria, #perhedynamiikka #perhejärjestelmä
#psykososiaalinentuki #osallisuuspuhe #osallistumispetos #lastensuojelu #Talentia #Socca #Socom #Picassos #KOSKE #VASSO #VERSO #Kuntaliitto #avauksiataloussosiaalityöstä #SosnetBotnia #PROSOS #STEA #THL #kaltoinkohteluntunnistusohjeet #HOTUS #naksahdus #tienviittojalastensuojeluun#participationinFinnishChildCare #finskfamiljerådgivningsbyrå #finskbarnskydd #lastekaitse#Finnishchildguidanceandfamilycounsellingcentre #Finnishchildguidanceclinic #lastensuojelunarviointi #eugenicsinFinnishchildcare #Financial socialworkinFinland #lastensuojelunonnistumisentekijät #kasvatusjaperheneuvontary # SOS-lapsikylä #PelastakaaLapset #Humana #osallisuus #Finnishfamilycounseling #Finnishchildcareresearch#sosmetoo #Aster#osallisuuslastensuojelussa #lastensuojeluntutkimus #Voikukkia #sijaishuollonedunvalvonta #eugeniikkalastensuojelussa #sosiaalityöntutkimustarvitseehuostaanottoa #sijaishuoltoväkivalta #sijaishuoltobisnes #lapsibisnes #hoivajätit #sormetsyvälläveronmaksajienkukkarossa #lapsiasiavaltuutettu #hoivajätitvuolevatmiljoonia #sijaishuollonvalvontapuutteet#lastensuojelujärjestöt #THL #lastensuojeluideologia #STM #lastensuojelunresurssipula #tienviittojalastensuojeluun#ylisukupolvisetlastensuojeluongelmat #vaiennetutkertomukset #lapsiasiavaltuutettu#synnytyslupa #moniammatillinenhiekkalaatikko #Munperheet #MirjamKalland #lastensuojeluntietopuutteet #osaavalastensuojelu #riskilapset #HarrySpecht #sosiaalityönhiljaisuudenkulttuuriamurtamassa #traumaterapia
#MirjamAraneva #KatiSaastamoinen #Laura Yliruka#Päivi Petrelius #Päivi Sinko #SirkkaKonu #JohannaLaisaari #TiinaMuinonen #ElinaPekkarinen #SusannaHoikkala #lapsioikeusjuristit #LapsenAika #PelastakaaLapsetlakimiespalvelu #SOSlapsikylälakimiespalvelu
#childcarecorruptioninFinland #childcareindustryinFinland. #vaillavirkavastuuta #fostercarecorruptioninFinland #fostercarecrimeinFinland#lapsiystävällinenkunta #kuinkajulkinenvaltadelegoitiinyksityisille #ArnonBentovim #HelenaLounavaara-Rintala #Jan-Christer Wahlbeck #PirjoVuornos #EskoVarilo #Lastensuojeluakäyttävätperheet #perhetyö #perhetyöntekijä #eettinen vartijuus #sosiaalityön ristiretkeläiset #lastensuojelun tutkimusmenetelmät #perhetyö #rakenteellinensosiaalityö #ElinaMyllymäki #ElinaPekkarinen #dialogisuuslastensuojelussa #expertbyexperienceinFinnishChildWelfare
