Suomalaiset lastensuojelugurut Tampereen yliopiston sosiaalityön professori, monitieteisen lastensuojelututkimuksen kansallisen asiantuntijaryhmän jäsen, Pesäpuun ex-hallitusjäsen Tarja Pösö, THL:n tutkimusprofessori ja Pesäpuun hallituksen pj, Barnahus- ohjausryhmän jäsen Tarja Heino, ja lastenpsykoterapeutti, kasvatustieteilijä, mentalisaatioteoreetikko ja MLL:n puheenjohtaja Mirjam Kalland
Lyhyesti:
Lastensuojelun edunvalvonnaksi fabrikoitu lastensuojelututkimus
Suomalaista lastensuojelututkimusta on rapauttanut tutkimustahojen ( esim. THL:n, STM:n ), lastensuojelupäättäjien ja -rahoittajien sekä sosiaalialan oppilaitosten vahva sitoutuminen sijaishuollon edunvalvontaan.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Lastensuojelussa tutkimustietoa ei kerätä, käytetä eikä koeta tarpeelliseksi (Rosen 1994: Rousu 2007: Pekkarinen 2011: Finnila- Tuohimaa 2013: Heino 2018). Huostaanottojen syistä, seurauksista tai lasten oloista sijaishuollossa ei tiedetä. Edes sitä onnistuuko lastensuojelu useammin kuin epäonnistuu, ei tiedetä( Rousu 2021).
Onko juuri lastensuojelun ja sijaishuollon edunvalvontaan sitoutunut tutkimustoiminta syy siihen, että lastensuojelussa ei ole näyttöön perustuvia käytäntöjä, tietoa “palveluista” tai palveluntuottajista ( hinta, laatu, määrä) tai lastensuojelupalveluiden vaikutuksesta asiakkaiden elämään?
Kansainväliset tutkimukset tuottavat yhdenmukaista näyttöä sijaishuollon negatiivisista tuloksista mutta kukaan Suomessa ei tiedä ovatko lastensuojelutoimien kohteina oikeat lapset, miksi heidät sijoitettiin, missä olosuhteissa he elävät ja miten lastensuojelun toimet ovat heihin vaikuttaneet (STM, Toimiva lastensuojelu, 2013:19).
Ulkomailla tehtyjä tutkimuksia ei juuri hyödynnetä suomalaisen lastensuojelun kehittämisessä. (Ritala-Koskinen 2003,Rousu 2004, Rousu 2007; Sosiaali- ja terveysministeriö 2012).
Sosiaalialalla ”tutkimukseksi” kutsutaan selvityksiä, joissa kysellään sosiaalityöntekijöiden tuntemuksia ja mielipiteitä tai tarkastellaan heidän laatimiaan virheellisiä dokumentteja. Suomalaisissa sosiaalialan tutkimuksissa ei ole koskaan arvioitu, mitä ideologiaan ja vanhentuneisiin ja virheellisiin teorioihin pohjaava virkamiestyö on saanut aikaan.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
Yhteenvetona voi todeta, että lastensuojelututkimukset ja niiden pohjalta kehitetyt koulutukset eivät enää tunnista eivätkä tunnusta asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia. Tutkimusten kylkeen liimatut lakiosuudet, jotka on usein vieläpä lainattu/tulkittu virheellisesti THL:n Lastensuojelun käsikirjasta jäävät avaamatta ja täysin irrallisiksi.
Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät pääsääntöisesti tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).
Lastensuojelun kehittämis-, tutkimus- ja yhteistyökumppaneiksi houkuteltujen olisikin syytä oppia tunnistamaan fabrikoidut tai muuten epäluotettavat lastensuojelututkimukset.
Pitkästi:
Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelu ja "tutkimukset" ovat ohjanneet veronmaksajien rahat erilaisten palveluntuottajien ja sijaishuollon hyväksi. Sijaishuollon miljardibisnes on syntynyt. Avohuollon miljardibisnestä odotellaan.
THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
Sekä lastensuojeluilmoitusten, kiireellisten sijoitusten että huostaanottojen määrä on kaksinkertaistunut 10 vuodessa.
Ilmiantojärjestelmä luo pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta lapsiperheiden elämään; lastensuojelun asiakkuus estää monien sairauksien käyvän hoidon ja psykiatrisiin palveluihin pääsyn.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelun-asiakkuus-estaa-avun-saamisen
Sosiaali- ja terveysministeriön ideologian mukaan tavallisista suomalaisista perheistä tulee seuloa näkymätöntä pahaa.
Veronmaksajien rahoja käytetään hankkeisiin, joiden vaikutuksia ei arvioida suunnitteluvaiheessa eikä toteutuksen jälkeen.
Lapsia sijoitetaan lainvastaisesti pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia ja kunnallisessa lastenpsykiatriassa ei taas suostuta tutkimaan, hoitamaan eikä kuntouttamaan lastensuojelun asiakkaana olevia lapsia. Vanhanaikaiset psykoanalyyttiset teoriat ja toimintamallit tulkitsevat lapsen ongelmien syyksi vanhemmat, erityisesti äidin.
Sosiaalityöntekijöiden ja sosiaalityön tutkijoiden haastattelujen ja tutkimusten perusteella julkisuudessa on vuosikaudet pyöritetty valheellisia väittämiä mm. " turhia huostaanottoja ei ole "(= kunnat huostaanottavat lapsia pelkästään puuttuvien palvelujen takia ja lapsia on sijoitettuna turhaan ja laittomasti) " avohuollon tukitoimet auttavat perheitä "(= avohuollon tukitoimet tuottavat huostaanottoja ), “pysyvä huostaanotto takaa lapselle vakautta” (= lapsia pompotellaan valvomattomasta sijaishuoltopaikasta toiseen kymmeniä kertoja ), “sijaishuolto takaa lapsille turvalliset kasvuolosuhteet “ ( kodin ulkopuolelle sijoitetut kohtaavat enemmän väkivaltaa kuin vanhempiensa kanssa asuvat) ja "huostaanotoissa pyritään perheiden jälleenyhdistämiseen"( = huostaanotot kestävät usein koko lapsuuden ilman pyrkimystä perheiden jälleenyhdistämiseen ja niitä puretaan ani harvoin).
Missä vika kun kansalaiset ja median edustajat tuntevat lastensuojelun lainsäädännön ja sijaishuollon olosuhteet paljon paremmin kuin ammattilaiset, joiden kuuluisi niitä valvoa?
Miksi lastensuojelujärjestöjen psykoanalyyttisesti orientoituneiden päättäjien annettiin alati kasvavalla rahoituksella periyttää ylisukupolviset asenneongelmansa, moninkertaistaa sijoitusten määrä ja kehittää laittomien hoidollisten huostaanottojen käytäntö?
Mitä pitäisi ajatella siitä, että vasta vuonna 2021- noin sadan vuoden viiveellä- hoitotieteen tutkijoille valkenee, että tukitoimet täytyy suunnitella yhdessä perheen kanssa ( Eija Paavilainen THL- seminaarissa 18.3.2021).
Vuonna 2022 THL:n kehittämispäällikkö Laura Yliruka kertoo, että Suomen 220 systeemisessä lastensuojelutiimissä on viimein tehty päätös kysyä perheiltä uteliaasti mikä heitä auttaisi (MTV- uutisaamu 11.4.2022).
Näistä oivalluksista on kuitenkin vielä pitkä ja miljoonia euroja maksava matka ymmärrykseen, että myös tarjottujen tukitoimien sisällön tulisi vastata perheiden tarpeita. Parempi puhe ei vielä takaa parempaa käytäntöä.
Yliruka ei kerro, että perheitä ei huolita mukaan systeemisiin tiimeihin sosiaalityöntekijän vaikeiksi kokemissa tapauksissa ja että pääosin systeemistä tiimiä terapoiva perheterapeutti tapaa perheen korkeintaan kerran, usein ei edes yhtä kertaa( Pukkio, 7.6. 2019).
Yliruka ei myöskään kerro, että suomalaisen systeemisen lastensuojelumallin ydinelementeistä, menetelmistä, työvälineistä, avaintiedoista- ja taidoista ei ole selkeää käsitystä ( Aaltio & Isokuortti, 2019, 156).
Miksi sosiaalityöntekijät, THL ja STM ylipäätään kaupittelevat lastensuojelun parannuksena samoja keinoja, joiden vuoksi mielenterveyshankkeet ovat epäonnistuneet ( Ahonen 2020) eli huomion siirtämistä pois asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksista “palvelujärjestelmän kehittämiseen” ( esim. systeeminen lastensuojelumalli) ja "ennakkoluulojen hälventämiseen" (=sosiaalisen raportoinnin estäminen)?
Onko lähes varmaan epäonnistumiseen lastensuojelun muutostyössä johtava linjaus “palvelujärjestelmäkehittämisen” ja “asennemuokkauksen” ensisijaisuudesta tietoista lastensuojelun tietoperustan ja muutostyön sabotointia vai tutkijoiden tietämättömyyttä ja kummasta pitäisi olla enemmän huolissaan?
Systeemistä lastensuojelumallia markkinoitiin asennemuutoksella, sijoitusten vähentymisellä ja kustannussäästöillä mutta todellisuudessa- kuten aiemmissakin lastensuojelun “kehittämishankkeissa”- sijoitukset lisääntyivät suhteessa asiakasmääriin ja lastensuojelun kustannukset kasvoivat.
Lastensuojeluun kohdistuvien ennakkoluulojen hälventämisen ja palvelujärjestelmäkehittämisen sijaan olisi keskityttävä ihmisoikeusrikkomuksiin. Asennevaikuttamisen sijaan tarvitaan tutkimusta siitä, miten lastensuojelun asiakkaiden ihmis- ja perusoikeudet toteutuvat.
Vaikuttavaa lastensuojelu- ja mielenterveyspolitiikkaa olisi ihmisoikeuspolitiikka.
Lastensuojelututkimukset sijaishuollon ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvontana
Suomalainen lastensuojelututkimus lähtee liikkeelle lastensuojeluammattilaisten edunvalvonnasta ja mielipiteiden selvittämisestä ( esim. Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimus), joiden ympärille kyhätään jokin kehittämiseksi kutsuttu hanke, johon haetaan ylimitoitettu rahoitus STEA:lta ( RAY).
Samoihin kahvipöytäseurueisiin lastensuojelujärjestöjen kanssa kuuluvat STEA:n valvojat eivät missään vaiheessa valvo asianmukaisesti lastensuojelututkimusten tai -hankkeiden suunnittelun, toteutuksen, tulosten tai tulosten tulkinnan oikeellisuutta eivätkä sitä käytetäänkö rahat rahoitushakemuksen mukaisiin päämääriin . Esimerkiksi MunPerheet- hankejärjestöt tekivät kenenkään puuttumatta laittomasta pysyvästä huostaanotosta STEA-rahoitetun hankkeen.
Ylimitoitetun rahoituksen saamiseksi lastensuojeluammattilaisten rinnalle haetaan konsensushenkisiä yhteistyökumppaneita, jotka suostuvat siihen, että lastensuojeluammattilaiset ja sijaishuollon edunvalvojat saavat määritellä ”meidän yhteiset tavoitteemme” kuten Hyvää lastensuojelua, kiitos- tutkimuksessa.
Karoliina Ahosenkin kummeksumaan “ennakkoluulojen hälventämiseen" on valjastettu myös kokemusasiantuntijat, joita velvoitetaan kertomaan onnistumis- tai vähintään selviytymistarinoita ja oikeuttamaan muualla määriteltyjä tavoitteita ja päätöksiä.
Käytännössä "ennakkoluulojen hälventäminen" tarkoittaa lastensuojelun pseudopalvelujen valheellista markkinointia ja rakenteelliseen sosiaalityöhön kuuluvan sosiaalisen raportoinnin estämistä asiakkaidensa ihmis- ja perusoikeuksia jatkuvasti rikkovan lastensuojelun ja sijaishuollon asiakashankinnan varmistamiseksi.
Tutkimuksen tavoitteeksi voidaan avoimesti kertoa- ei ilmiön tutkiminen- vaan todisteiden hakeminen siihen, että tutkimaton lastensuojelu “ suojelee lapsia ja nuoria ja auttaa perheitä heidän arjessaan” kuten Lastensuojelun Onnistumisen tekijät- tutkimuksessa.
Tutkimushankkeesta tiedottamisen varjolla mainostetaan ja markkinoidaan näkyvästi tutkimushankkeen järjestöä ja kirkastetaan sen brändiä kuten Perhehoitokumppanit Oy:n Haavoittuvassa asemassa olevat lapset ja ilmastoahdistus- tutkimuksessa.
Varsinainen tutkimus tehdään hutiloiden tai tietoisesti väärentäen vinoutetuilla otannoilla ja etukäteen päätettyjä tuloksia painottaen.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/miten-sijaishuoltovakivallan-selvittaminen-sabotoidaan
Jos lapsia ylipäätään kuullaan, heitä kuullaan sosiaalityöntekijöiden, sijaisvanhempien tai laitosohjaajien läsnäollessa, joka estää lastensuojelun väärinkäytöksistä raportoinnin kuten Kysy ja kuuntele- tutkimuksessa( 2022, 55-56).
Nämä pseudotutkimukset kelpuutetaan sitten lastensuojelun lainsäädännön pohjaksi kuten Pelastakaa Lapset ry:n muutaman sijaishuollon sosiaalityöntekijän näkemyksiin perustuvassa RAY-rahoitetussa Sopiva sijaiskoti lapselle-projektissa.
Pseudotutkimukset lastensuojelun lainsäädännön perustana
Kuinka tullaan lastensuojelun viralliseksi asiantuntijaksi
Pelastakaa Lapset ry:n Sopiva sijaiskoti lapselle RAY-projektin (1999-2002) kerrottiin selvittävän huostaanotettujen lasten taustaa, kehitystä ja elämänkulkua.
Jari Sinkkonen ja Mirjam Kalland päätyivät tutkimuksessa kuitenkin mukavuusotantaan eli tutkittavat henkilöt valikoituvat sen mukaan mistä heidät on helpoin tavoittaa ts. yhdistyksen sisältä (mennään läpi siitä, mistä rima on matalin).
Yksityisen sijaishuoltopalveluja tarjoavan yhdistyksen omat sijoituksia hoitavat sosiaalityöntekijät saivat kertoa huostaanoton syyt. Sosiaalityöntekijöiden nimiä ja lukumäärää ei ole kerrottu, ilmeisesti kyse on muutamista sosiaalityöntekijöistä.
Tällä tavalla Sinkkonen ja Kalland päätyivät siihen, että huostaanoton syinä olivat tavallisesti vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmat sekä perheväkivalta.
Hankkeen myötä käynnistyi laaja kiintymyssuhdeteoriaan perustuva kouluttaminen, joka kohdistui sosiaalityön ja terveydenhuollon ammattilaisiin sekä sijais- ja adoptioperheisiin.
Sinkkosesta ja Kallandista tuli hankkeen myötä lastensuojelun asiantuntijoita.
Sopiva sijaiskoti lapselle- hankkeen jälkeen Mirjam Kalland nimitettiin jäseneksi mm. STM:n sosiaalialan kehittämisprojektiin Aulikki Kananojan kanssa. Projektiin kirjattiin PeLan sijoituksia hoitavien sosiaalityöntekijöiden mielipiteitä seuraten, että huostaanottojen taustalla ovat vanhempien päihde- ja mielenterveysongelmat ja perheväkivalta. Suosituksena esitettiin lastensuojelulain uudistamista ja pysyvän huostaanoton ja adoption mahdollisuuden selvittämistä (STM työryhmämuistio 2003:11, 29).
Hanke liittyy lastensuojelulain uudistamiseen, johon Pelastakaa lapset ry ryhtyi kertomansa mukaan vaikuttamaan jo vuonna 2001. Lämpimät ministeriösuhteet johtivat siihen, että yhdistyksen muutosehdotukset siirtyivät lastensuojelulakiin (Törrönen Maritta (toim.), Lapsuuden hyvinvointi, yhteiskuntapoliittinen puheenvuoro, 2001, 108). Peruspalveluministeri Eva Biaudet oli vuonna 1999 Pelastakaa Lapset ry:n hallintoneuvoston jäsen.
STM:n virkamies Pia-Liisa Heiliö oli aiemmin järjestellyt yhdistykselle etusijan kuntien neuvonantajana lakimiespalvelunsa kautta (= lakimies Mirjam Araneva, Jari Sinkkonen ja yhdistyksen nimeltä mainitsematon sosiaalityöntekijä).
Pia-Liisa Heiliö siirtyi sittemmin vuonna 2003 yhdistyksen johtavaksi lakimieheksi neuvomaan kuntien sosiaalityöntekijöitä sijoitustilanteissa. Heiliö siirtyi sittemmin takaisin sosiaali- ja terveysministeriöön.
Näin kansainvälinen toimija pääsi vaikuttamaan kansalliseen lakiin. Lainvalmistelussa käytettiin siis asiantuntijana tahoa, jolla on tarve huostaanottojen määrän kasvattamiseen. Myös perhehoitajia kouluttaa ja ohjaa siis taho, jonka välitön taloudellinen intressi on pitkäaikainen huostaanotto. Lastensuojelulaki teki historiaa myös siinä suhteessa, että virkamiestyön pohjaksi hyväksyttiin subjektiivinen huolen tunne varhaisen puuttumisen aatteen merkeissä. https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
Kun asiakkaiden tarpeita vastaamattomat, aggressiivista asiakashankintaa harjoittavat huostaanottoihin tähtäävät pseudopalvelut ja niitä markkinoivat pseudotutkimukset oli siirretty lastensuojelun lainsäädännön pohjaksi ja sijaishuoltoyrittäjien pseudopalvelut juurrutettu lastensuojelujärjestelmään tuottamaan häiriökysyntää, päättäjät alkoivat syyllistää asiakkaita rahoituskanavat ylittävästä sote-palvelujen käytöstä.
Jättämällä asiakaspalautteet ja tutkimustieto keräämättä ja käyttämättä voitiin varmistaa vahingolliset käytännöt ja esittää mitä hyvänsä väitteitä perheiden ongelmista ja huostaanottojen perusteista.
Lastensuojelujärjestöt ja sosiaalialan oppilaitokset sijaishuollon kasvattamisen ja yksityistämisen airueina
Sijaishuollon laajentamis- ja yksityistämiskehitystä jatkoi Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry, joka mm. tuotti Suomeen "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" pois pyrkivän, muualla maailmassa yksityiseen palvelueksploosioon johtaneen systeemisen lastensuojelun toimintamallin.
Perhe-elämän suojan takaava Euroopan ihmisoikeussopimus jätettiin ja jätetään edelleen säännönmukaisesti pois lähes kaikista lastensuojelukoulutuksista ja - kampanjoista.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestojen-koulutukset-tuottavat-asenne-ja-laillisuusongelmia-julkinen-rahoitus-lopetettava
Lastensuojelun tieto- ja teoriaperusta vinoutui entisestään kun lastensuojelujärjestöiksi tekeytyvät yksityiset sijaishuollon edunvalvojat (mm. PeLa:n, Pesäpuu ry:n, Nuorten Ystävien ja SOS- lapsikylän toimijat) päästettiin organisoimaan lastensuojelun koulutuksia ja tiedonmuodostusta.
Päästämällä lapsibisnestoimijat yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen hallintoon, rahoitukseen, tiedontuotantoon ja opetukseen ja nimittämällä yliopistojen edustajia sijaishuollon järjestöihin ja hankkeisiin varmistettiin, ettei sijaishuollon toiminnan kyseenalaistavia kriittisiä havaintoja tai riippumatonta tutkimustietoa pääse edes syntymään.
Sosiaalialan osaamiskeskuksilla toteutettiin arveluttava lapsibisnestoimijoiden verkostoituminen, sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan ensisijaisuus ja tutkimusvarojen valuminen lastensuojelun imagonkohennukseen ja vahingollisten pääosin/yksinomaan sijaishuoltoa hyödyttävien työtapojen markkinointiin ja ylläpitoon.
https://leeniikonen.fi/2021/12/04/ideologinen-korruptio-lastensuojelun-rakenteet-auki/
Vanhemmat tietävät yleensä lainsäännökset paremmin kuin lapsen asioita hoitava sosiaalityöntekijä. Tilanne johtaa liian usein siihen, että lakipykälistä tietämätön sosiaalityöntekijä kokee asemansa uhatuksi. Sen sijaan, että sosiaalityöntekijä alkaisi vaatia itselleen lisäkoulutusta tai ryhtyisi noudattamaan lakia, hän päätyykin toimimaan asiakastaan vastaan. Tämä näyttäytyy usein mielivaltana. Lain noudattamista edellyttävä asiakas leimataan ”hankalaksi”, ”yhteistyökyvyttömäksi”, ”aggressiiviseksi” jne.
THL on keskittynyt haastattelemaan niukoin otoksin sosiaalityöntekijöitä ja lukemaan heidän laatimiaan asiakirjoja. Koskaan ei ole tehty laajamittaisia asiakashaastatteluihin perustuvia tutkimuksia.
Tiedon puuttuessa viranomainen voi väittää mitä tahansa huostaanoton syistä tai palvelujen tarpeista. Tiedon puute tukee sijaishuollon palveluntuottajia, jotka aktiivisesti markkinoivat teemalla lapsiperheiden pahoinvointi.
Lastensuojelutyössä vain yksi asia on täysin varma: missään sosiaalitoimistossa ei tehdä tutkittuun tietoon perustuvaa työtä.
Tarja Heinon Mikä auttaa -tutkimuksessa THL:n tutkijat ovat huolissaan siitä, että lastensuojelusta puhutaan niin kielteiseen sävyyn. Kun THL:n piti tutkia, mikä on syynä teinien sijoituksiin ja palveluvajeeseen, päädyttiinkin esittämään uusia lastenkotivaihtoehtoja ja pohtimaan lastensuojelun julkisuuskuvaa: ”Tarvitaan positiivista ja pitkäjänteistä tiedottamista monissa median ja erityisesti sosiaalisen median välineissä”.
Sosiaali- ja terveysministeriön ja THL:n ohjauksin perheille kuuluva tuki on ohjattu sijaishuollon ja erilaisten ”palvelujen” tuottajille.
THL:n tutkijoiden keksimää huoliseulontaa vauhdittamaan lastensuojelulailla luotiin lastensuojeluilmoitusjärjestelmä, joka tuottaa kokoaikaisesti joka toinen tunti lapsen sijaishuoltoon.
Lapsibisnes kukoistaa.
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
THL:n tutkijoilta voisi kysyä, mitä he oikein ovat tehneet lastensuojeluasioissa 30 vuoden aikana? Miksi lastensuojelun tilastointi ja tutkimus ovat rempallaan?
Toisten tieteenalojen edustajien kannattaisikin harkita vakavasti lastensuojelun tutkimus-, kasvatus- tai kehittämiskumppaniksi ryhtymistä ja muistaa, että lastensuojelun korruptoituneet tutkimukset ja toimintakäytännöt syövät kansalaisten luottamuksen myös omaan tieteenalaan ja ammattitaitoon ja -etiikkaan.
Ennen yhteistyön aloittamista on tarpeen ainakin selvittää onko/ missä määrin lastensuojelun tutkimushanke, johon oma järjestö, oppilaitos tai tutkimusyksikkö kutsutaan mukaan on pseudotutkimus.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/lastensuojelujarjestot-ja-sosiaalialan-oppilaitokset-sijaishuollon-kasvattamisen-ja-yksityistamisen-airueina
Lokakuun Liike on nyt tehnyt lastensuojelun pseudotutkimuksen tunnistamiseen ilmaiset ohjeet, joihin kaikkien lasten kanssa työskentelevien kannattaa tutustua:
TUNNISTA EPÄLUOTETTAVA LASTENSUOJELUTUTKIMUS
1.Tutkimusaihe valitaan lastensuojelun tendenssitutkimusten periaatteiden mukaisesti kirkastamaan lastensuojelutoimijoiden brändiä. Esimerkiksi Tarja Pösön johtamassa Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimuksessa lähtökohtana on oletus lastensuojelun arviointien ja suositusten kiinnittymisestä tietoon ja näyttöön perustuviin käytäntöihin, lasten hyvinvointimuutosten seurantaan ja ekososiaalisen ja oikeudenmukaisen sosiaalityön rakenteisiin.
Sellaista ilmiötä tai asiakasryhmää, joka saattaisi tuottaa negatiivisia löydöksiä ei tutkita. Poliittiset päättäjät torppasivat Tuomas Kurttilan aloitteen koulukotilasten kuulemisesta vedoten siihen, että “näistä ei haluta ikäviä otsikoita" ja Jari Sinkkonen hankaloitti laittomien hoidollisten huostaanottojen tutkimista kieltämällä niiden olemassaolon.
2. Tutkimustulokset on päätetty jo ennalta. Tutkimuksen motiivi ei ole valitun ilmiön tutkiminen vaan sosiaalityön ja -työntekijöiden edunvalvonta: lisäresurssien hankinta, imagonkiillotus ja kasvojenpesu, positiivisten tarinoiden kertominen tai muu ammatillinen edunvalvonta.
“Kotimaiset” lastensuojelututkimukset tehdään usein paniikki- ja vastareaktiona johonkin sosiaalityön käytännöistä negatiivisia tuloksia saaneisiin isoihin kansainvälisiin tutkimuksiin ja niiden tarkoituksena on tieteellisiä tutkimuskäytäntöjä manipuloimalla tuottaa virheellisiä positiivisia tuloksia kumoamaan kansainvälisten tutkimusten yhdenmukainen negatiivinen näyttö.
3. Tutkimuksen tekijä ei ole riippumaton vaan sijaishuollon tai sosiaalityöntekijöiden edunvalvoja, jolla on välitön taloudellinen tai ammatillinen intressi tutkimustulosten manipulointiin.
Perinteisiä sijaishuollon edunvalvontajärjestöjä ovat mm. Pelastakaa Lapset ry, SOS- lapsikylä ja Perhehoitoliitto sekä Pelastakaa Lapsista ja Perhehoitoliitosta syntynyt Pesäpuu ry . Pesäpuun pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja Tarja Heino toimii mm. THL:n tutkimusprofessorina ja ohjaamassa Barnahus- hankketta, joka perustuu tutkimustiedon vastaiselle oletukselle, että suurin lapsiin kohdistuva seksuaaliväkivallan uhka tulisi vanhempien taholta.
4. Tutkimuksen teoriapohja on yksinomaan/ pääosin sijaishuollon edunvalvojien tuottamaa tai vanhentunutta ja/ tai virheellistä.
Suomalaiset lastensuojelututkimukset lepäävät pääosin virheelliseksi osoitetun psykoanalyysin teorioiden ( esim. mentalisaatio- ja traumateoria), erityisesti vääräksi osoitetun kiintymyssuhdeteorian varassa piittaamatta siitä, että tutkija Judith Rich Harris havaitsi jo 1980- luvulla lasten vertaissuhteiden ylittävän vanhemmuussuhteiden merkityksen ja Harvardin yliopiston emeritusprofessori Jerome Kagan on monien muiden tutkijoiden tavoin osoittanut, että kiintymyssuhteiden muodostumisessa vanhemmuussuhteita tärkeämpiä ovat sosiaaliluokka ja ympäristö johon lapsi syntyy.
5. Tutkimukseen valittu tutkimuskirjallisuus on yksinomaan/ pääosin sijaishuollon edunvalvojien tuottamaa tai vanhentunutta ja/tai virheellistä kuten Pesäpuun X- ketju tutkimuksessa tai Lastensuojelun Keskusliiton Väkivaltatyön oppaassa.
Isojen riippumattomien tutkimusten ja väitöskirjojen sijaan valitaan etukäteen päätettyjä tuloksia vahvistavia kotimaisia pieniä ja yksinomaan sosiaalityöntekijöiden/ sijaishuollon työntekijöiden aineistoihin perustuvia tutkimuksia ja opinnäytetöitä.
Esimerkiksi monimuotoiset perheet- verkosto lähti tukemaan adoptiota lastensuojelukeinona Perhehoitoliiton disinformaation ja yhden amk- tasoisen yksinomaan perhehoitajien haastatteluihin perustuneen opinnäytetyön perusteella.
6. Tutkimuksessa käytetään suppeaa ja/tai yksipuolista pääosin sosiaalityöntekijöiltä saatua aineistoa esim. sosiaalityöntekijöiden haastatteluja tai sosiaalityöntekijöiden /sijaishuollon työntekijöiden täyttämiä lomakkeita tai tuottamia asiakirjoja kuten esimerkiksi Tarja Pösön Lastensuojelu lapsen etuna- tutkimuksessa tai Tarja Heinon HuosTa- tutkimuksessa ja Keitä ovat lastensuojelun uudet asiakkaat- tutkimuksessa.
7. Tutkimusasetelma- tai -otanta ei ole neutraali eikä hyvän tieteellisen käytännön mukainen esim. asiakaslähtöiseksi mainostettuun tutkimukseen on kuultu satoja ammattilaisia mutta vain kourallinen asiakkaita ja hekin ammattilaisten valitsemana tai valvomana . Tällainen tutkimus oli esim. Tienviittoja lastensuojeluun- tutkimuksen pohjana ollut Lastensuojelun Keskusliiton Hyvää, lastensuojelua, kiitos.
8. Asiakkaita ei ole valittu satunnaisotannalla vaan ammattilainen on valikoinut pääosin tyytymättömien asiakkaiden joukosta vain ne, joilla on positiivista palautetta. Näin toimittiin mm. systeemisen lastensuojelumallin ja lastensuojelun edunvalvojien lobbauksessa.
Todennäköiset kiusalliset löydökset rajataan ulos tutkimuksista myös siten, että haastateltaviksi kelpuutetaan vain ne, joilla on lastensuojelun/sijaishuollon edunvalvontajärjestön tai sosiaalityöntekijän myöntämä kokemusasiantuntijatitteli ( jonka saa suostumalla lastensuojelujärjestön konsensushakuiseksi yhteistyökumppaniksi, joka pysyy ruodussa ja tietää, mitä ”meidän yhteiset tavoitteemme” ovat).
9. Tutkimus ei tosiasiassa tutki tai mittaa ilmiötä, jota se väittää tutkivansa/mittaavansa.
Pesäpuun X- ketju tutkimuksen kerrotaan kartoittavan kaltoinkohtelua sijaishuollossa mutta kaltoinkohtelukyselyn yksikään kysymys ei koske sijaishuollossa koettua kaltoinkohtelua.
10. Sosiaalityöntekijä, sijaisvanhempi tai lastenkodin ohjaaja on paikalla kun lapsilta kysytään lastensuojelun sijaishuollon laadusta eli estetään vapaa raportointi sijaishuollon väärinkäytöksistä. Näin toimittiin Kysy ja kuuntele- tutkimuksessa, jossa Tarja Heino toimi ohjausryhmän puheenjohtajana.
11. ei ota huomioon aikamuuttujaa kuten Tarja Pösön ja Noora Ellosen lapsiuhritutkimus.
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/professori-saloviita-lapsiuhritutkimus-uudelleentulkittuna
12. Tutkimus ei tunnista/ota huomioon väliintulevia muuttujia, sekoittaa korrelaation kausaalisuuteen, tai kausaalisuuden suunta on väärä.
Esimerkiksi THL:n tutkijat ovat esittäneet tutkimuksissaan tyrmääviä väitteitä toimeentulotulotukiasiakkuuden ja “huono-osaisuuden ylisukupolvisen periytymisen” oletetusta kausaalisuhteesta.
Sosiaalityön tutkimukset huono-osaisuudesta ja sen ylisukupolvisesta siirtymisestä luokittelevat ja mitätöivät keskiluokan kunnollisuus- ja vaurastumisihanteisiin sopimattomat poikkeaviksi ja passiivisiksi puuttumisen kohteiksi huomaamatta kuinka sosiaaliviranomaisten palvelut ja viranomaiset toimivat poikkeavuuden tuottajana ja syrjäytyneiden uran ylläpitäjänä (mm.Pukero, 2009, 67).
13. Tutkimuksessa sekoitetaan riskifaktorit riskimarkkereihin kuten Hotuksen lapsen kaltoinkohtelun tunnistusohjeiden soveltamisesta ja ohjeista tehdyissä opinnäytetöissä.
14. Tutkimuksessa tehtävät tai analysoitavat arvioinnit pyrkivät oikeuttamaan jo etukäteen tehtyjä päätöksiä esim. tuottamaan ylimitoitettuja riskiarvioita päätettyjen sijoitusten oikeuttamiseksi.
15. Tutkijoiden ennakko-olettamat estävät vaihtoehtoisten toimintamallien löytämisen kuten Tarja Heinon johtama Mikä auttaa?: Tutkimusperustaiset ja käytännössä toimivat työmenetelmät teininä sijoitettujen lasten hoidossa– tutkimus, joka ei pyri löytämään palveluja ja hoitopolkuja estääkseen sijoituksen, vaan keskittyy sijaishuollon edunvalvontaan ja sijaishuollon kasvattamiseen ”psykiatrisilla lastenkodeilla” . Oleellisen tärkeiden asioiden esille tuomisen sijaan Tarja Heinon tutkimuksessa päädytään jopa suosittamaan toimenpiteitä lastensuojelun huonon maineen puhdistamiseksi.
Myös Mirjam Kallandin yksinkertainen ja naivi olettamus ja teoria “lastensuojeluperheistä”autismin, oppimishäiriöiden ja kehitysviiveiden syynä takaa sen, etteivät autismin kirjon lapset saa tutkimuksia, hoitoa eikä kuntoutusta (Kalland, 2001, 206-208). Olettamus pois sulkee kaikki muut vaihtoehdot, esimerkiksi sosiaalityöntekijän puutteellisesta koulutuksesta, työkokemuksesta, ideologiapohjaisesta mututyöskentelystä tai virkamiespersoonan häiriintyneisyydestä käynnistyneet perusteettomat puuttumiset perhe-elämään ja lapsen vapauteen.
Vailla ennakkokäsitystä oleva tutkimus hakisi selittäviä tekijöitä, joita löytyy 2000- luvun tapahtumista, mm. VARPU -huolimallin aikaansaamista vääristä positiivisista löydöksistä eli huostaanotoista ja perusteettomista puuttumisista perhe-elämään.
16. Tutkimus ei ota huomioon tutkimuksen itsensä tai suositustensa aiheuttamia negatiivisia seurauksia asiakkaille.
Esim. THL:n tutkijoiden keksimän huolivyöhykemallin seurauksia ei ole missään vaiheessa arvioitu. Varpu -hankkeesta ei löydy edes loppuraporttia. Lasten leimaaminen erityisesti kouluissa ryöstäytyi niin, että tutkijat joutuivat julistamaan marraskuussa 2008 hätätilan ja pyytämään toiminnan lopettamista. Hätätilajulistus ei johtanut siihen, että jo syvälle hallintoon juurtunut huoliseulonta olisi loppunut.
THL:n hankkeet “ovat toinen toisensa perään keskittyneet etsimään näkymätöntä pahaa perheistä. Toiminta on koko 2000 -luvun ajan ollut enenevästi pakonomaisen vihamielistä suhtautumista äitejä ja isiä kohtaan. Erilaisia seulonnan ja arvioinnin välineitä on syntynyt tiuhaan tahtiin.
THL:n yhteistyö lastensuojelujärjestöjen ja palveluntuottajien kanssa on tiivistä. Sitä mukaan kuin sijaishuollon kielteisistä vaikutuksista lapsiin on tullut tutkimustietoa, lisääntyy perheisiin kohdistuva arviointi ja seulonta.”
17. Tutkimuksessa käytetään löysästi terapeuttisen vallan kieltä esim. “haavoittuviin ryhmiin kuuluminen” tai orwellilaista uuskieltä esim. “hukassa oleva vanhemmuus” ja kaksoisstandardeja ilmiöiden nimeämiseen, arvottamiseen tai interventioiden oikeuttamiseen.
18. Tutkimus yrittää typistää objektiivisesti havaittavissa olevista väärinkäytöksistä ja niiden seurauksista asiakkaiden subjektiivista ja tulkinnanvaraista kokemusta / tulkintaa/ tunnetta.
19. Tutkimus pyrkii selittämään lastensuojelun väärinkäytösten seuraukset asiakkaiden oletetusti sisäsyntyiseksi “traumaoireiluksi”.
Esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n tutkijat tulkitsivat sijoitettujen suuren kuolleisuuden olettamaansa varhaislapsuuden kiintymyssuhdetraumatisoitumiseen liittyväksi.
He eivät Sijaiskoti- hankkeessaan ( Loppuraportti, 7) lainkaan huomioineet sijaishuollon aikaisia tapahtumia, lasten huonon ja väkivaltaisen kohtelun aikaansaamia seurauksia. Tällä tutkimusotteella on tehokkaasti pystytty peittelemään sijaishuollon kielteiset seuraukset, jopa sijaishuollon väkivalta. Lapsen huonon hoivan tai lapsiin kohdistetun suoranaisen väkivallan selitetään johtuvan varhaislapsuuden traumoista. Teoria takaa sen, että sijaishuollon väkivaltaan ei puututa eikä huostaanottoja lopeteta.
20. Tutkimus itsessään on, tuottaa, ylläpitää ja/tai suojelee asiakkaita alistavaa ja haavoittavaa institutionaalista järjestystä ja valheellista auttamisnarratiivia.
21. Sosiaalityön tiedonmuodostusta ja tutkimustoimintaa vaarantaa vakavasti uskomus, että sosiaalityöntekijöiden näkökulma sisältää asiakasnäkökulman, jota ei tarvitse erikseen tutkia ja joka on yhteneväinen sosiaalityöntekijöiden näkökulman kanssa.
Kuitenkin esim. Anni Tapanisen (2009) haastattelemien sosiaalityöntekijöiden käsitykset toivosta onnistumisena huostaanotossa sulkemalla lasten vanhemmat ulos suhteesta tosiasiassa romuttavat nuorten toivon edellytyksiä, joita ovat mm. yhteyden kokeminen ( Tikkanen 2012), koti (Edwards 2004), äidin osoittama empatia nuoren sairauden hoidossa (Bolland ym. 2005; Lloyd ym. 2009) ja vanhempien välittäminen (Bernat 2009).
Myös Ilpo Järvisen ja Suvi Pennasen haastattelemien sosiaalityöntekijöiden käsitykset lastensuojelun onnistumisen edellytyksistä ovat pitkälti samoja, jotka asiakkaat kokevat lastensuojelun epäonnistumisen syinä.
Erityisen vaarallista on kun uskomus sosiaalityöntekijöiden näkökulman ylivertaisuudesta ja kaikenkattavuudesta siirtyy lastensuojelun lainsäädäntötyön ja hankkeiden perustaksi kuten PeLa:n Sopiva sijaiskoti lapselle- hankkeessa, jossa vinoutuneella otannalla saadut tulokset yleistettiin virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa ja kourallinen yksityisen sijaishuollon palveluntuottajan sosiaalityöntekijöitä sai kertoa suomalaisten huostaanottojen syyt, joita ei tilastoida.
22. Tutkija toistaa lastensuojelun palveluntuottajan väittämiä tarkistamatta niitä esim. “lastenkodissa on tarjolla psykiatrista erityisosaamista” (= haussa on pitkään ollut mutta edelleen täyttämättä yksi psykiatrisen sairaanhoitajan virka) “lapsille on tarjolla räätälöityä opetusta” ( =opetus on korvattu harjoittelijan läksyvalvonnalla laitoksen keittiössä), “asiakkaat kuuluvat korkean aggression riskiryhmään”( asiakkaat koetaan ärsyttäviksi ja heitä lääkitään liikaa), “lapset hyötyvät turvaistavasta hoitomenetelmästä”( =epätieteelliseksi ja jopa vaaralliseksi arviodun turvaistamisen uhriksi joutui jopa 1000 lasta ) tai “nuoret harjoittavat itsealtistusta vaaroille” ( = lapsia raiskataan hatkamatkoilla eikä heitä etsi kukaan).
23. Tutkimuksen suora tai välillinen tarkoitus on asiakkaisiin kohdistuvan perus- ja ihmisoikeusrikkomuksen tai laittoman käytännön esim. pysyvän tai hoidollisen huostaanoton, suostumuksettoman adoption, työkykyisten ohjaamisen kuntouttavaan työtoimintaan, väärän/vahingollisen hoidon, huolirekistereiden, asiakkaiden terveystietojen luvattoman myymisen tai pakotetun automaattisen päätöksenteon oikeuttaminen.
Lucia Hakalan analysoimissa Espoon ja TietoEVRYn tekoälykokeilussa, Suomen Kuntaliiton lastensuojelun ARVOA-vaikuttavuusmittarissa ja Tanskan Gladsaxe-päätöksentekojärjestelmässä oli merkittäviä puutteita lapsen edun toteutumisen, asianosaisten osallisuusoikeuksien toteuttamisen, yhdenvertaisen kohtelun sekä yksityisyyden ja perhe-elämän kunnioittamisen kriteeristöllä.
Espoossa asianosaisia profiloitiin ja profiilien perusteella segmentoitiin eri kategorioihin puhtaasti sosiaali- ja terveysalan tietojen perusteella, antamatta heille minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa järjestelmän tuottamaan tulokseen tai korjata automatisoidun päätöksentekomenetelmän tuottamia vääristyneitä olettamia.
Kokeilun yhtenä alustavana tuloksena oli, että lastensuojeluilmoitusta edelsi 3–5-kertainen terveyspalveluiden käyttö verrattuna muihin kaupungin asukkaisiin. Kokeilun datalähteenä olivat kaupungin ylläpitämät rekisterit, eivätkä ne sisältäneet esimerkiksi yksityisen terveydenhuollon dataa.
Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että vähävaraisemmat perheet, jotka käyttävät pääosin julkisia palveluita, joutuivat tekoälyn tuottamien tulosten perusteella helpommin kategorisoiduiksi siihen ihmisryhmään, joka olisi lastensuojelun tarpeessa, verrattuna varakkaampaan perheeseen, jolla on mahdollisuus käyttää yksityisiä terveyspalveluita.
Algoritmi siis tuotti tilastollisesti epätäsmällisiä ennusteita, koska algoritmin kouluttamiseen oli käytetty dataa, joka ei edustanut Espoon kaupungin väestössä esiintyvää todellista tilannetta, vaan perustui puutteellisiin tietolähteisiin.
EU:n tietosuoja-asetus kuitenkin takaa rekisteröidylle oikeuden olla joutumatta automaattisen päätöksenteon kohteeksi arkaluonteisia tietoja sisältävän profiloinnin perusteella, sekä oikeuden vastustaa profiloinnin perusteella tehtävää suoramarkkinointia. Esimerkiksi nuorille suunnatusta Zekki- palvelusta kuitenkin ollaan kehittämässä automatisoidun päätöksenteon osaa.
24. Tutkimus perustuu lääketieteen termistön manipulatiiviselle ja virheelliselle käytölle esim. "toksinen stressi" ja erilaisten interventioiden aggressiiviselle markkinoinnoille kuten monet ACE- tutkimukset.
25. Tutkimus patologisoi suurimman osan ihmisistä, tuottaa keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärtää normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat.
Rahoitus- ja vallan ja reviirinlaajennusvaateitaan oikeuttaakseen mm. Hotuksen riskilistoja ja ACE- seuloja markkinoivat väittävät usein, että suurella osalla väestöstä on jokin riskiryhmäjäsenyys (esim. Perheessä tapahtuvan lapsen kaltoinkohtelun riskiolojen tunnistaminen) haitallinen lapsuusajan traumakokemus ja esittävät väittämänsä tueksi riskilistoja, joissa haitalliseksi kokemukseksi tai kaltoinkohtelun riskioloksi määritellään esim. vanhemman avioero, ahdistus, suuri perhekoko, keskusteluhaluttomuus, lapsen huono suunterveys tai “ perheen alentunut lämminhenkisyys.”
Esimerkiksi Tarja Pösön tutkimuksen (1995) havainto siitä, ettei sosiaalityössä juuri ilmennyt lasten pahoinpitelytapauksia johti siihen, että Pösö ja Eija Paavilainen alkoivat kehitellä uusia riskivanhemmuuden ja lasten pahoinpitelyn ja kaltoinkohtelun tunnistusohjeita, jotka tuottaisivat enemmän lasten kaltoinkohtelutapauksia laajentamalla kaltoinkohtelun ja väkivallan käsitettä.
Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoilla mahdollistetaan kenen hyvänsä vanhemman leimaaminen potentiaaliksi pahoinpitelijäksi ja lähes mikä hyvänsä käytös, ominaisuus tai olosuhde lasten pahoinpitelyn riskisignaaliksi tai jo tapahtuneen pahoinpitelyn osoittimeksi.
Kaltoinkohtelun ja väkivallan yleisyyttä liioitellaan laajentamalla kaltoinkohtelun kriteeristöä kattamaan myös asiantuntijan tulkitsema kaltoinkohtelun ja väkivallan uhka tai riski ilman täsmällistä määrittelyä (= voi olla mitä tahansa) ja muokkaamalla puuttuva näyttö muotoon saattaa aiheuttaa, ilmeisesti aiheuttaa tietoisena siitä, että heikosti perehdytetyt riskiseulausta toteuttavat työntekijät sekoittavat riskifaktorit ja riskimarkkerit.
Näin patologisoidaan valtava määrä ihmisiä (jopa enemmistö), tuotetaan keinotekoisesti poikkeavuutta ja hämärretään normaalin ja epänormaalin kokemuksen rajat, vaikka riskilistojen markkinoijat tietävät, että suurin osa riskiryhmäläisiksi luokitelluista ei tee mitään haitallisia tekoja ja että kliinisen päätöksenteon perustana ei ylipäätään tulisi olla riskiarviointi.
26. Väkivallan tutkimus/ tutkinta rajaa jo etukäteen mahdollisten rikosten, syytteiden ja syyllisten joukon koskemaan vain tiettyä ihmisjoukkoa. Lastensuojelun osallistuminen varsinkin lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tutkintaan, tutkimuksiin ja kartoituksiin usein vaarantaa niin tutkinnan/tutkimuksen kuin lasten turvallisuuden ja perheen oikeusturvan. Syyt ja syylliset etsitään ja löydetään pääosin/yksinomaan lapsen perheestä.
Girls against Gangs- liikkeen perustaneen Carlene Firminin mukaan meillä on lastensuojelujärjestelmä joka on suunniteltu etsimään riskejä kotoa mutta ensisijainen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn riski tulee toveripiiristä, vertaisryhmistä.
Joissakin tapauksissa alaikäinen, joka kertoo palvelujärjestelmälle kohtaamastaan seksuaalisesta väkivallasta joutuu entistä suurempaan vaaraan koska järjestelmä ei kykene suojelemaan häntä.
Sosiaalityöntekijöiden toiminta, lainsäädäntö ja politiikka, joka sitä pönkittää keskittyy suojelemaan nuoria lähinnä heidän omien perheidensä aiheuttamilta riskeiltä.
Norjan Failure & Betrayal Report from the Norwegian Child Violence Committee-selvityksen mukaan lukuisia virheellisiä ilmiantoja seksuaaliväkivallasta tuottanut julkinen palvelujärjestelmä ei onnistunut paljastamaan ainuttakaan aitoa lapsiin kohdistunutta seksuaaliväkivallan tapausta.
Inuti ett barnahus/ Inside the Barnahus, A Quality Review of 23 Swedish Barnahus( s.74-80)- raportin mukaan lapsia suljetaan ulos Barnahus- ohjelmasta koska sosiaalitoimi ei ole määrännyt tutkintaa väkivallasta silloin kun väkivallantekijä on joku muu kuin lapsen huoltaja.
Myös suomalaisilla Barnahus ( Lastenasiaintalomalli)- laatustandardien tekijöillä on päähänpinttymä siitä, että lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa jomman kumman vanhemman/huoltajan on oltava syyllinen tai sitten rikostutkintaa ei ole aikomustakaan käynnistää muutoin kuin tapauksissa, joissa väkivaltaa epäillään jomman kumman huoltajan/vanhemman tekemäksi. Tähän viittaa Barnahus- oppaiden lukuisissa yhteyksissä toistuva ei- epäilty vanhempi-, syytön vanhempi- ja ei- epäillyn asemassa oleva vanhempi- käsitteiden käyttö esim:
"Perheenjäsenet ja huoltajat, jotka eivät ole epäillyn asemassa, eivät saa seurata lapsen kuulemista " (Barnahus- laatustandardit, 2017, 39) ja “ Lapsen edun määrittävät pätevät ammattihenkilöt ilman tarpeettomia viivästyksiä. Se perustuu tosiseikkoihin sekä lapselta ja syyttömältä huoltajalta saatuihin tietoihin "( Barnahus- laatustandardit, 2017, 18).
27. Tiedottaminen tehdyistä tutkimuksista ja toimenpiteiden vaikuttavuusarvioinneista on puutteellista. Lastensuojelun sosiaali- ja terveysuutiset tehdään usein pelkästään lehdistötiedotteen tai palveluntuottajan markkinointikirjeen perusteella. Sosiaalipalveluissa voi päästä markkinoille vain ilmoittamalla tuottavansa uutta palvelua tyyliin ”osaan parantaa alkoholisteja”. Menettely lisää riskiä siitä, että asiakkaille tarjotaan toimimattomia palveluja (Uudistuva lastensuojelu, 2/17, 9).
Etlan selvityksen mukaan peräti kolme neljästä yhteiskunnallisesta yrityksestä ei mittaa toimintansa vaikuttavuutta millään tavalla (Etla, 2015, 32). Julkinen sektori on näiden yritysten merkittävin rahoittaja, mutta ei tunnu kaipaavan todennettua vaikuttavuutta. Julkista rahoitusta on mahdollista saada, vaikka yritys ei mittaisi tai raportoisi toimintansa yhteiskunnallista vaikuttavuutta (Etla, 2015, 24).
Asiakkaan tehtäväksi jää arvioida palvelujen vaikuttavuuden ja niistä uutisoinnin luotettavuus:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/kuinka-arvioida-terveysuutisen-luotettavuus
28. Tutkimus perustuu moralistiselle virhepäätelmälle kuten Vantaan Lapset SIB- hanke.
Vantaa laati SIB-sopimuksen Sitran kanssa tehtyjen taloudellisten laskelmien pohjalta. Ne perustuvat oletukseen, että lähes kaikki lapset, jotka jäävät vaille kunnan ehkäiseviä palveluja, päätyvät raskaan lastensuojelun piiriin. Todellisuudessa näin ei ole ollut vaan koko hanke perustui lastensuojelulle tyypilliseen moralistiseen virhepäätelmään, jossa pitäisi- lauseesta fabrikoidaan on- lause : ennaltaehkäisevän lastensuojelun palvelujen pitäisi ehkäistä huostaanottoja joten ne ovat huostaanottojen ennaltaehkäisyä.
Heikki Hiilamo tutkimusryhmineen kuitenkin huomasi jo vuonna 2010, että niissä kunnissa, joissa on panostettu enemmän lastensuojelun ehkäiseviin tukitoimiin, on myös sijoitettu enemmän lapsia. Entinen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ymmärsi asian ja vaati ehkäisevän lastensuojelun lopettamista ja palvelujen siirtämistä takaisin peruspalveluiksi.
Yhteenvetona voi todeta, että lastensuojelututkimukset ja niiden pohjalta kehitetyt koulutukset eivät enää tunnista eivätkä tunnusta asiakkaiden ihmis- ja perusoikeuksia. Tutkimusten kylkeen liimatut lakiosuudet, jotka on usein vieläpä lainattu/tulkittu virheellisesti THL:n Lastensuojelun käsikirjasta jäävät avaamatta ja täysin irrallisiksi.
Sen paremmin sosiaalityöntekijät kuin sosiaalityön tutkijat eivät pääsääntöisesti enää tunne, kunnioita eikä hyväksy oman alansa lainsäädäntöä ja ihmis- ja perusoikeusvelvoitteita( juridisoitumispuhe), kansainvälistä tutkimustietoa tai -keskusteluja ( huoli- ja traumapuhe ja puhe hiljaisesta tiedosta) tai asiakkaitaan ( vihapuhe, puhe riskiperheistä ja pirullisista ongelmista) ja pyrkivät usein vieläpä salaamaan ja kiistämään oman työnsä haitalliset seuraukset( onnistumis- ja huono- osaisuuspuhe, ylisukupolvisuusdiskurssi ja moralistiset virhepäätelmät).
Lastensuojelun tutkimusten valossa on selvää, että lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistoiminta kaipaa varhaistettua ja sanktioitua puuttumista.
Sosiaalityön tutkimus tulisi ottaa pysyvästi huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille.
Sosiaalityön tiedonmuodostuksessa avohuollon tukitoimet ( asiakasosallisuus ja -palaute) ovat selvästikin osoittautuneet riittämättömiksi, toimimattomiksi ja mahdottomiksi toteuttaa.
https://leeniikonen.fi/2021/04/12/thl-tutkii/
https://leeniikonen.fi/2022/02/04/mediako-lasta-suojelee/
https://leeniikonen.fi/2022/02/25/perhehoito-ylisukupolvista-traumaa-aiheuttamassa/
https://leeniikonen.fi/2022/03/16/lastensuojelun-naannyttamat-lapset/
https://leeniikonen.fi/2022/04/01/lastensuojelun-lapsiuhrit/
https://leeniikonen.fi/2021/12/18/ainutlaatuisen-lapsuuden-hairikointia/
https://leeniikonen.fi/2021/12/14/tilinteon-aika-stmn-rappiotilaselvitys-tulossa/
https://leeniikonen.fi/2021/04/01/suomen-laki-vastaus-resurssipulaan/
https://leeniikonen.fi/2021/04/04/stm-lainvalmisteluun-tarvitaan-kunnon-hurtta/
https://leeniikonen.fi/2021/02/28/jotta-kukaan-ei-saisi-tietaa/
https://leeniikonen.fi/2021/02/21/osaava-lastensuojelu/
#lastensuojeluntendenssitutkimus #pseudotutkimus #uuskieli #lastensuojelunavohuollontukitoimet#lastensuojelunideologinenkorruptio #IdeologicalCorruptionofFinnishChildWelfareResearch#lastensuojeluntutkimustarvitseehuostaanottoa #psykoanalyysi #lastensuojelueugeniikka #kiintymyssuhdeteoria #AttachmenttheoryinFinnishChildWelfareResearch #PelastakaaLapset #Perhehoitoliitto #SOS-lapsikylä #NuortenYstävät #FosterCareAssociatesFinland #SavetheChildrenFinland #MunPerheet #FinnishChildWelfareResearch #PerhehoitokumppanitSuomessaOy #Pesäpuu#PRIDE #MLL #MannerheiminLastensuojeluliitto #lastensuojelunkehittäminenkritiikki #lastensuojelututkimuskritiikki#monitoimijaisetperheet #JariSinkkonen #MirjamKalland #Piia-LiisaHeiliö #TarjaPösö #TarjaHeino #EvaBiaudet #STM #STEA #THL #FinnishInsituteforHealthandWelfare #Lapsiuhritutkimus #Lastensuojelunlapsiuhrit#naksahdus #Kysyjakuuntele-tutkimus #PäiviSinko#LapsenparasYhdessäenemmän #Lastensuojelulapsenetuna #Lastensuojelunonnistumisentekijät #Tienviittojalastensuojeluun #Kunapueitunnuavulta #Systeeminenlastensuojelumalli #lastensuojelunkokemusasiantuntija #Sopivasijaiskotilapselle #Varhaiset ihmissuhteet#Lapsiuusissaoloissa #X-ketju #vihapuhesosiaalityössä #HateSpeechinFinnishSocialWork #lastensuojelulaki #TuomasKurttila #JeromeKagan #JudithHarris#TainaMeriluoto #ElinaPekkarinen #Lastensuojelunasiakirjatvanhempiennäkökulmasta #Väkivallatonlapsuus#Toimenpidesuunnitelma lapsiinkohdistuvanväkivallan ehkäisystä2020−2025 #Barnahus #Varpu #Varhainenpuuttuminen #hoidollinenhuostaanotto #huolenvyöhykkeet #FinnishChildWelfareResearch #osaavalastensuojelu #ARVOA #tekoälylastensuojelussa #LapsetSIBkritiikki #SocialImpactBondinFinland #Lapsuudenhyvinvointi #Lastensuojeluakäyttävätperheet#toivososiaalityössä #mitäopettajientulisitietäälastensuojelusta#Hoitotyöntutkimussäätiö #HOTUS #NursingResearchFoundationFinland #Stiftelsenförvårdforskning(Hotus) #ACE #traumainformoitusote